Aamulehti Lauantai 1. toukokuuta 2010 Tänään Luonnossa 2/10 Aamulehden ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiirin yhteinen juttusarja esittelee luonnon monimuotoisuutta. Kerran kuussa tutustutaan asiantuntijan johdolla ajankohtaiseen ilmiöön. Tänään ovat vuorossa linnut. Asiantuntijana on lintujen kanssa yhteiselämää viettävä luontoyrittäjä ja kirjailija Kaarina Davis. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin 1.4. Kommentti Pajulintu mykisti journalismin ketut Kuinka monta pajulintua Suomessa pesii? Esitin kysymyksen kolmelle kollegalleni, kaikki akateemisesti koulutettuja ja elämää nähneitä journalisteja. – Kaksi, arveli nuorin. – Tuhat, vastasi toiseksi nuorin. – 600 000, vastasi vanhin. Oikea luku on 17 miljoonaa. Mutta ei se mitään, itse olisin veikannut paria tuhatta. Miten on mahdollista, ettemme me, tiedonvälityksen ammattilaiset, tiedä oikeista asioista yhtään mitään? En keksi vastausta, vaikka olen käynyt kaksi kertaa Oberstdorfissa ja tiedän, että Wayne Rooney on tehnyt Valioliigassa jo 27 maalia. Kautta pähkinäkakkelin ja metsähirvisen lupaan kuitenkin muuttua – ensi vuonna tähän aikaan tiedän, miltä ruokoterttunen kuulostaa. MATTI KUUSELA Tukea tunnistamiseen Helpoiten eri lintulajeja oppii tunnistamaan retkeilemällä yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Ohjattuja linturetkiä järjestävät Pirkanmaan lintutieteellinen yhdistys ja Nokian lintukoulu. Pirkanmaan lintutorneista ja lintuharrastuksesta muutenkin kerrotaan Pirkanmaan lintutornit ja luontopolut -teoksessa.Sitä voi tiedustella Pirkanmaan luonnonsuojelupiiriltä (www.sll.fi/pirkanmaa) ja Pirkanmaan lintutieteelliseltä yhdistykseltä (www.pily.fi). BirdLife Suomi on valinnut kuikan ja kaakkurin vuoden linnuiksi. Havaintoja voi lähettää osoitteeseen www.tiira.fi. Suomen 50 yleisintä Pesivät parit 1. Pajulintu 2. Peippo 3. Punakylkirastas 4. Punarinta 5. Järripeippo 6.Virhevarpunen 7.Metsäkirvinen 8. Harmaasieppo 9. Räkättirastas 10. Hippiäinen 11. Talitiainen 12. Keltasirkku 13. Niittykirvinen 14. Lehtokerttu 15. Leppälintu 16. Västäräkki 17. Laulurastas 18. Kirjosieppo 19. Hömötiainen 20. Sinitiainen 21. Teeri 22. Pyy 23. Rautiainen 24. Mustarastas 25. Kiuru 26. Punatulkku 27. Pensastasku 28. Urpiainen 29. Viherpeippo 30. Pensaskerttu 31. Töyhtötiainen 32. Punavarpunen 33. Ruokokerttunen 34.Pajusirkku 35. Varpunen 36. Keltavästäräkki 37. Pikkukäpylintu 38. Metso 39. Liro 40. Hernekerttu 41. Käpytikka 42. Varis 43. Telkkä 44. Puukiipijä 45. Rantasipi 46. Tavi 47. Sepelkyyhky 48. Sinisorsa 49. Kivitasku 50. Närhi 8 500 000 6 500 000 2 100 000 1 700 000 1 600 000 1 600 000 1 500 000 1 500 000 1 400 000 1 000 000 990 000 990 000 900 000 910 000 800 000 730 000 700 000 550 000 550 000 590 000 450 000 400 000 400 000 400 000 370 000 360 000 350 000 340 000 340 000 330 000 300 000 300 000 300 000 300 000 300 000 300 000 250 000 250 000 250 000 240 000 240 000 220 000 220 000 200 000 200 000 200 000 180 000 180 000 180 000 170 000 (Lähde: professori Risto A. Väisänen, Luonnontieteellinen keskusmuseo (arviot perustuvat vuosina 1998–2002 suoritettuihin lintulaskentoihin.) Yksinkertainen onni on linnunlaulun päässä Löytö: Kaarina Davis tietää, että linnutkin voivat tuntea onnea ja rakkautta. Niiden lisäksi linnut kaipaavat vanhoja kolopuita. MATTI KUUSELA RAINE LEHTORANTA, KUVAT Hämeenkyrö – Kuunnelkaa tuota laulamisen iloa! Miten onnellisia ne ovatkaan, kun ovat päässeet taas Suomeen Kaarina Davis seisoo kiikarit kaulassaa salaa laskeutunut jäkäläkoriste hiuksissa hämeenkyröläisessä metsässä ja poimii lennosta lintulajeja. Minäkin kuuntelen ja kuuntelen, mutta en tunnista kuin röyhkeästi yli lentävän hornetin. Kaarina Davis sen sijaan poimii huumaavasta linnunlaulusta monta solistia. – Tuo ainoa surumielinen on kuusitiainen. Nyt kuuluu punarinta, se laulaa ehkä kaikkein kauneimmin. Helmeillen, kirkkaasti. – Jaha, palokärki lähestyy. Sillä on pesä tuossa kolossa. Hento ääni kuuluu hippiäiselle. Ja peippokin on paikalla. Onpa sillä onnellinen sävel, mutta ei ihme, kutsuuhan se sussua vierelle. Ihmisten rakkausrunoissa ja lintujen kutsulaulussa ei Kaarina Davisin mukaan ole oikeastaan mitään eroaa. – Ihmiset kuvittelevat, että vain heillä on tunteita. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa: linnut tuntevat rakkautta, pelkoa, iloa. Tiedän se varmasti, sanoo Kaarina Davis. – Ei tarvitse seurata kuin silkkiuikkujen kuhertelua. Ne ovat aivan toistensa lumoissa. Samoin naakat kököttävät meidän pihapuussa aina kylkimyyryssä, aivan rakastuneina. – Ja vanhempien onnen poikasten kuorituessa voi nähdä ja kuulla selvästi. uoh skos aukka u R elkyyhky Sep Onni on lähellä – Ihmiset eivät ymmärrä, miten lähellä onni ja ilo ovat, linnunlaulun päässä. Täytyy vain avata kuulo lintujen taajuudelle ja elämä avautuu aivan uudella tavalla, tietää Kaarina Davis kokemuksesta. Siirrymme metsästä järven rannalle Kaarina Davisin mökille. Enonselkä huokailee koleassa kevättuulessa. – Kevät on ollut omituinen, kaikki on hakusessa. Odottelemme vielä nokikanoja, ja kottaraisetkin ovat kadonneet. Uivelot sentään käväisivät melkein tavalliseen aikaan, kertoo Davis. Ruskosuohaukka rakentaa pesää aivan rantaruovikkoon. Uros tuo tomerana risuja pesään. – Kyllä naaraskin ääntelee. Isänmaataan kunnioittanut taiteilija ja rehtori Kuvanveistäjä, rehtori Mauno Juvonen kuoli 12.4.2010 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän oli syntynyt Viipurissa 28.9.1925. Talvisodan sytyttyä Mauno joutui lähtemään muiden karjalaisten lailla evakkotaipaleelle, joka johti hänet Kangasalle ja myöhemmin Lapin sotaan. Juvonen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingissä ja valmistui vuonna 1951 Suomen Taideakatemian koulusta kuvanveistäjäksi. Juvosen julkisia töitä on esillä etenkin kotipitäjässä Kangasalla ja Tampereella. Hänen tunnetuimpia tilaustöitään ovat Kuusamon sankaripatsas ja professori Gabriel Engbergin muistomerkki Tampereen taidemuseon edustalla. Varsinaisen elämäntyönsä Juvonen teki Kangasalan yhteiskoulun kuvaamataidon opettajana vuodesta 1956 ja Kangasalan lukion rehtorina vuodesta 1973 vuoteen 1986, jolloin hän jäi eläkkeelle. Vuonna 1981 Juvoselle myönnettiin OAJ:n kultainen Kulttuurin hyväksi -ansiomitali. Juvosen mieluisin harrastus oli metsästys. Hän kunnioitti luontoa ja arvosti hirviporukan henkeä ja keskinäistä toveruutta. Hänelle on myönnetty Suomen Metsästäjäliiton kultainen ansiomerkki. Maanpuolustus oli Juvoselle paitsi sydämen asia myös elämäntehtävä. Hän oli aktiivisesti mukana reserviläistoiminnassa ja teki merkittävää työtä alueellisen maanpuolustuksen johtamisessa Pohjois-Hämeen alueella. Juvoselle on myönnetty Reserviupseeriliiton kultainen ansiomitali ja Sotaveteraaniliiton kultainen ansiomerkki. Sotilasarvoltaan hän oli reservin kapteeni. Juvonen oli kunnioitettu ja arvostettu auktoriteetti. Hänen persoonaansa leimasivat suoruus, rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja isänmaallisuus. Manun puhe oli jäyhän asiallista, mitä saattoi säestää lämmin, joskus hieman sarkastinenkin huumori varsinkin silloin, kun hän kohdisti huumorin itseensä. ALPO HOLOPAINEN Kirjoittaja on Mauno Juvosen vävy Sana Surulla on tehtävänsä Naakka unnuntain evankeliumiteksteissä on pääsiäisen jälkeen luettu Jeesuksen puhetta, jonka Hän puhui opetuslapsilleen ennen kuolemaansa. Jeesus puhui pois menemisestään ja sen tarpeellisuudesta. Hän tiesi sanojensa aiheuttavan surua, mutta puhui silti. On olemassa sellaista surua, joka on tarpeellista ja hyödyllistä. Mieluummin olisimme iloisia, yritämme välttää murhetta. Surullisena oleminen voi olla raskasta, suru painaa alas. Joskus murhe on hyödyllistä – ei ylenmääräinen surussa vellominen, vaan esimerkiksi väärän tekemisen murehtiminen, katuminen ja väärän asian korjaaminen ja sopiminen. Surulla on oma tehtävänsä. Sen läpi voi käydä helpommin, jos suostuu kuuntelemaan sitä. Näyttääkö suru itsestä tai ympäristöstä jotain, minkä olisi hyödyllistä muuttua? Toisia ihmisiä ei voi kukaan S Sinitiainen 150 euron kuusi Pohdimme lintujen rakkauselämää kolmen korkean haavan ja yhden vielä korkeamman kuusen juurella joten kuten sekasortoisessa, mutta ihmeen kauniissa metsässä. – Eräs metsäinsinööri kävi täällä arvioimassa metsän. Tästä isosta kuusesta saisin kuulemma 150 euroa. En voi mitenkään käsittää, että joku näkee puut euroina, huokaa Davis. – Kun katson kuusta, en näe rahaa vaan isoisoisäni Juhon. Hänkin on ehtinyt keskustella tämän kuusen kanssa. Kaarina Davisin neljän hehtaarin perintömetsästä ei kaadeta enää koskaan yhtään puuta – hän on hankkinut sille luonnonsuojelulain mukaisen rauhoituspäätöksen. – Tunnen tehneeni elämässäni ainakin yhden oikean asian, kun olen suojellut nämä puut. Vaikka en ole paikalla, voin elävästi kuvitella millainen vilinä täällä käy, kuinka linnut nokkivat ikivanhoja puita. Linnut ja puut tulivat Kaarina Davisin, 40, elämään seitsemän vuotta sitten. – Ahdistuin ja uuvuin kaupunkielämään ja pakenin maalle, vähäiseen mökkiini. En tuntenut silloin edes töyhtöhyyppää, sen vinkuvaa kutsua. Vasta nyt ymmärrän, kuinka tyhjää elämäni ennen lintuja oli. Kuolleet | B21 muuttaa, mutta oman asenteensa toisiin ihmisiin ja asioihin voi muuttaa. Jeesus ei sanonut seuraajilleen, että heidän pitäisi unohtaa surunsa ja jatkaa elämää. Pitkäperjantain jälkeen Jeesuksen seuraajat joutuivat elämänsä myllerrykseen; he joutuivat arvioimaan Jeesuksen merkitystä ja oman elämänsä arvoja uudelleen. Pääsiäinen ja Raamatun uudenlainen ymmärtäminen vapauttivat heidät menetyksen surusta. Jeesuksen kuoleman välttämättömyys alkoi selvitä seuraajille. Jeesus puhui myös siitä, mitä ovat synti, vanhurskaus ja tuomio. Hän ei luetellut listaa, mitkä asiat ovat syntiä. Synti on sitä, että ihmiset eivät usko Jeesukseen. Synti ei ole teko, vaan asenne. Tuomio on sitä, että maailman ruhtinas on tuomittu. Jeesuksen seuraajien on siksi mahdollista elää vapaina, Jeesukseen uskoen. ANNELI HUKARI Viikon hyvä ihminen Kaarina Davis nauttii suojellun metsän hiljaisuudesta, joka on täynnä linnunlaulua. Neljän tunnin aikana näimme tai kuulimme metsässä ja läheisen järven rannassa 27 lajia – muun muassa ruskosuohaukan, sepelkyyhkyn, naakan ja sinitiaisen. Äänten jäljillä Hippu-hippu-hippu Pirkanmaan luonnonsuojeluliiton aluesihteerin Anni Kytömäen ohjeita lintujen äänten tunnistamiseen. Punarinnan kuulee usein ensi kerran huhtikuun alussa pilvisenä, sumuisenkosteana päivänä, kun kuusten oksilla kimmeltävät sadepisarat. Linnun laulu muistuttaa tätä näkymää. Helmeilevää, ylös alas virtaavaa visertelyä, jossa monesti toistuu nouseva säe TIIPARIDII. Metsäkirvisen laulu tuo mie- Kuunnelkaa tuota vinkuvaa ääntä. ”Kiitos, kiitos komeista risuista”, se huutelee, tulkkaa Davis. Kalalokki käy kääntymässä aivan kuin kysyäkseen, eikö siitä tälläkään kertaa ole mitään kaunista sanottavaa. – Vaikka kuinka paljon! Kalalokit ovat järven hälytyssireenejä. Kun kalalokki vinkaisee kimeästi, kaikki lopettavat touhunsa ja piiloutuvat. Ne tietävät, että ruskosuohaukka on lähtenyt saalistamaan. leen pikkupoikien sotaleikin: mukana on konekiväärin rätinää, vihellyksiä, laukauksia (PIYY, PIYY, PIYY). Kuulee harvassa metsässä tai hakkuualueella huhtikuun lopusta lähtien. Punatulkku. Talvisinkin voi korkealta taivaalta tai puunlatvoista kantautua punatulkun arka, pehmeä, aina jotenkin etäiseltä kuulostava läsnäoloilmoitus: KVIA, KVIA. Alkukeväästä lähtien lintu alkaa jutella verkkaisesti: lyhyet tavut, vihellykset, tööttäykset ja kirahdukset tuovat mieleen leikkijunan särkyneen pillin. Punavarpunen. Toukokuussa Rengastamisen viisaus? Kaarina Davis ei pidä lintuhavainnostaan tarkkaa kirjaa. – Alan kuitenkin heti laskea, kun näen kurkiparven. Ja sitten harmittaa: miksi rupesin laskemaan. Miksi on niin tärkeää tietää, montako kurkea yli lensi? Ihailisin vain komeaa auraa, hän pohtii. – Ihmisellä on pelottava pyrkimys hallita kaikkea. Olen ruvennut miettimään rengastamisen mielekkyyttä – pitääkö meidän aina tietää kaikki. punavarpuset saapuvat Intiasta, asettuvat metsiköiden kirjomiin peltomaisemiin ja laulavat kaikille jälleennäkemisen iloa: NICE-TO-MEET-YOU! Jotkut kuulevat tervehdyksen myös PLEASE-YOU-MEET-YOU! Satakieli. Mestarilaulajaksi mainitun satakielen laulu koostuu rätinästä, voimakkaasta näppäilystä ja iskevistä, huilumaisista HIPPU-HIPPU-HIPPUsanoista (kiroiluun tottuneet kertovat kuulevansa satakielen lausuvan V-alkuisia voimasanoja). Satakieli ei lurittele hempeästi, sen laulu on reipasta, kulmikasta revittelyä. Mutta onhan ihminen sentään luomakunnan kruunu? – Jo se, että ihminen kuvittelee olevansa kaikkein korkeimmalla, todistaa varmasti, ettei ihminen voi olla sillä paikalla, päättelee Kaarina Davis. Davis kertoo tarkkailevansa lintuja sielunkumppaneina, tunteiden tulkitsijana. – Kaulushaikara on piilotteleva, ujo, vähän erakko. Siinä se muistuttaa minua, hän hymyilee. – Jos saisin valita, olisin puna- rinta tai hömötiainen. Punarinta on niin herkkä, hömötiainen taas toimelias ja päättäväinen. Ruskosuohaukka puolestaan ihailtavan ylväs ja riippumaton, miettii Davis. – Mieheni mukaan olen kuitenkin ennen muuta nokikana. Se on niin huolellinen, tarkka, melkein pedantti lintu, kuvailee Davis. – Ennen muuta nokikana on kuitenkin hurjaluonteinen emo. Se voi toimitella omia asioita, mutta kun haukka tulee lähelle, se syöksyy kuin tankkeri puolustamaan poikasia, sanoo Davis. – Näin kerran, kuinka se syöksyi ruskosuohaukan kimppuun, jalat löivät tyhjää kuin sarjakuvissa, kun se lähti taisteluun. Nokikana nappasi vielä haukkaa pyrstöstä kiinni ja huusi perään ”nyt piru jätät mun pesän rauhaan”, kuvailee Kaarina Davis episodia. – Kysyn usein ihmisiltä, mikä lintu he haluaisivat olla. Ihmiset eivät kuitenkaan osaa vastata, koska he eivät tunne lintuja. Se on kamalan surullista, sanoo Kaarina Davis. Ja mikähän lintu minä haluaisin olla? Joku hämärän aktiivi, kenties lehtopöllö. Paitsi etten pidän hirmuisesti hiiren lihasta. Vapaaehtoistyö on tärkeä henkireikä Tälläkin viikolla Liisa Mäkinen oli vapaaehtoisena myyjänä Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntien lähetyksen kaupassa Taskussa. Hän on ollut mukana Taskun ja sitä ennen olleen Lähetyssopen toiminnassa melkein alusta lähtien noin 30 vuotta. Aluksi hän oli Harjun seurakunnan lähetyssihteeri ja kutsui toisia ihmisiä myyjiksi. Työssä käyvänä hän itse ei voinut olla myyjä muuten kuin vapaapäivinään. Taskussa myyjä on joko aamu- tai iltapäivän. Myyjänä toimiminen on tärkeä henkireikä, se antaa elämälle sisältöä. Eikä vain myyjänä toimiminen, Taskuun voi myös tehdä erilaisia käsitöitä. Liisa on ollut lähetystyön tukija jo lähes 60 vuotta. Lähetystyö tuli Liisalle tärkeäksi Pyynikin seurakunnan nuorten lähetyspiirissä. Myöhemmin hän löysi uudelta asuinalueeltaan Lentävänniemen lähetyspiirin. Siinä hän oli ensin jäsenenä, nyt hän on ollut vetäjänä noin 25 vuotta. Liisa Mäkinen tekee tärkeää työtä vapaaehtoisena Tampereen evankelisluterilaisten seurakuntien lähetyskauppa Taskussa. Liisa sanoo, että lähetystyö on Jeesuksen antama testamentti. Se on seurakunnan päätehtävä ja kuuluu kaikille seurakuntalaisille. Liisa on ollut lähetystyön tukija jo lähes 60 vuotta. Lähetystyö tuli Liisalle tärkeäksi Pyynikin seurakunnan nuorten lähetyspiirissä. a
© Copyright 2024