1. No category

1/ k e s ä k u u 2 0 15
Rintasyöpäpotilaille laadukasta hoitoa Varsinais-Suomessa
s. 4
Tyksin palvelut koko maakuntaan
s. 6
uudesta toiminnasta hyviä kokemuksia Loimaalla
s. 12
En dag i veckan viker Marko Vesanen för Vasa
s. 20
Varsinais-Suomen laajuinen
yliopistosairaala
S
O-P Lehtonen
Sairaanhoitopiirin johtaja
Direktör för sjukvårdsdistriktet
airaanhoitopiirit perustettiin neljännesvuosisata sitten järjestämään jäsenkuntiensa asukkaille laissa määrätty erikoissairaanhoito. Perusteena muutokselle oli turvata erikoissairaanhoidon osaaminen ja siihen tarvittavat investoinnit riittävän suurelle väestöpohjalle.
Muiden sosiaali- ja terveysalan toimijoiden mukana sairaanhoitopiiritkin joutuivat
1990-luvun alun lamassa nopeaan sopeutukseen. Rakenteiden muuttamiseen ei ollut
aikaa, vaan nopeat kustannuksia alentavat
ratkaisut tehtiin ”juustohöylällä”, osin myös
palkkoihin kajoamalla.
Sairaanhoitopiirissämme teimme toki
vähän myöhemmin tehokkuutta parantavia muutoksia: Turun kuvantaminen ja laboratorio yhdistyivät sairaanhoitopiiriin, ja
monien selvityshankkeiden tuloksena mm.
Kirurgisen sairaalan fuusio Tyksiin toteutui
myöhemmin vuonna 2004.
Suomen talouden elpyminen 1990-luvun
lopulla paransi osaltaan erikoissairaanhoidonkin palveluiden saatavuutta, mutta sekään ei riittänyt. Hoitojonot pitenivät, ja
niissä oli suurta alueellista vaihtelua. Seuraavan vuosikymmenen alussa toteutettu Kansallinen terveysprojekti paransi etupäässä
erikoissairaanhoidon toimintamahdollisuuksia. Luotiin hoitotakuulainsäädäntö.
Tästä huolimatta erikoissairaanhoidon
käytössä ja tuottavuudessa oli edelleen
suuria eroja sairaanhoitopiirien välillä.
Varsinais-Suomen erikoissairaanhoitopainotteinen toimintatapa jatkui vuodesta toiseen. Valitettavasti perusterveydenhuollon
toimintakyky rapautui samalla uhkaavasti
osassa maata, eikä se aina pystynyt vastaamaan väestön tarpeeseen meilläkään.
Muutimme edelleen rakennettamme
2000-luvulla, loimme maakunnan kattavan
psykiatrian toimialueen ja liitimme kaikki
sairaanhoidolliset palvelut samaan liikelaitokseen. Turunmaan sairaalan liikelaitos
haki omaa toimintamalliaan kiinteässä yhteydessä perusterveydenhuoltoon.
Viimeisen viiden vuoden aikana olemme
koonneet perinteisessä yliopistosairaalassa
toimineet klinikat ”pienet sairaalat” potilaan tarpeiden mukaisesti toimialueiksi.
Tämä muutos tuottaa nyt sekä toiminnallisesti että taloudellisesti hyvää tulosta. Lisäksi meillä on maakunnan kattava ensihoidon
ja yhteispäivystyksen liikelaitos, joka vastaa
kansalaisen kiireelliseen terveydenhuollon
tarpeeseen.
Ett universitetssjukhus för hela Egen
S
2
jukvårdsdistrikten grundades för ett
kvartsekel sedan för att tillhandahålla den i lagen föreskrivna specialiserade sjukvården åt medlemskommunernas
invånare. Med förändringen ville man trygga specialistkunnandet och de investeringar
som fordrades på ett tillräckligt stort befolkningsunderlag.
Lågkonjunkturen i början 1990-talet
tvingade sjukvårdsdistrikten i likhet med
social- och hälsovårdsbranschens övriga
aktörer till snabb anpassning.
För strukturförändringar fanns ingen tid.
De snabba kostnadssänkande lösningarna
gjordes i stället med ”osthyveln”, delvis också
genom att ge sig på lönerna.
Inom sjukvårdsdistriktet gjorde vi lite
senare visserligen också förändringar som
förbättrade effektiviteten: avbildnings- och
laboratorietjänsterna i Åbo anslöts till sjukvårdsdistriktet och som resultat av många
utredningsprojekt kunde bland annat kirurgiska sjukhusets fusion med Åucs förverkligas senare under 2004.
Den finländska ekonomins återhämtning i
slutet av 1990-talet bidrog till att även förbättra specialistvårdstjänsternas tillgänglighet, men inte ens det räckte till. Vårdköerna
blev längre och de regionala variationerna
var stora.
Det nationella hälsoprojektet i början
av följande decennium förbättrade i första
hand den specialiserade sjukvårdens verksamhetsmöjligheter. Vårdgarantilagstiftningen skapades. Trots det fanns det fortfarande stora skillnader mellan sjukvårdsdistrikten i den specialiserade sjukvårdens
användning och produktivitet.
Egentliga Finlands specialistvårdsinriktade verksamhetssätt fortsatte från år till år.
I delar av landet höll primärvårdens
handlingskraft tyvärr samtidigt på att tackla av på ett hotfullt sätt. Inte heller hos oss
klarade den av att alltid och överallt svara
på befolkningens behov.
Vi fortsatte förändra strukturerna på
2000-talet. Vi skapade ett psykiatriskt verksamhetsområde som täckte hela landskapet
och anslöt alla sjukvårdstjänster till samma
affärsverk. Affärsverket för Åbolands sjukhus sökte sin egen verksamhetsmodell i nära förbindelse med primärvården.
Under de fem senaste åren har vi samlat
klinikerna, “de små sjukhusen”, som verkat
inom det traditionella universitetssjukhuset
till verksamhetsområden enligt patientens
behov. Den här förändringen producerar nu
gott resultat såväl funktionellt som ekonomiskt. Utöver det har vi ett affärsverk för
den prehospitala akutvården och samjouren
som täcker landskapet och svarar på medborgarens behov av brådskande vård.
Vid årets början fogade vi tre nya sjukhus
till det förnyade Åucs: Åucs Vakka-Suomi
sjukhus, Åucs Loimaa sjukhus och Åucs
Salo sjukhus.
Nu kan vi bättre än tidigare verka enligt
lagens ursprungliga tanke om ett enhetligt anordnande av specialiserad sjukvård.
Tjänsternas tillgänglighet fås att bättre svara
på befolkningens behov och sjukfrekvens.
Den 19.5 godkände vår styrelse att för-
Kuluvan vuoden alusta liitimme uudistettuun Tyksiin kolme uutta sairaalaa: Tyks
Vakka-Suomen, Tyks Loimaan ja Tyks Salon sairaalat. Nyt pystymme entistä paremmin toimimaan erikoissairaanhoitolain alkuperäisen ajatuksen mukaisesti yhtenäisenä erikoissairaanhoidon järjestäjänä siten,
että palveluiden saatavuus saadaan vastaamaan paremmin väestön palveluiden tarvetta ja sairastavuutta.
Hallituksemme hyväksyi osaltaan 19.5.
Tyks Vakka-Suomen ja Tyks Loimaan sairaaloita koskevan muutoksen esittämisen
valtuustolle: yhdistämme sairaaloiden ja
terveyskeskusten vuodeosastot. Potilasta ei
tarvitse siirtää hoidon edetessä osastolta toiselle. Kotiin tähtäävä kuntoutus on mukana
alusta lähtien potilaan hoidossa. Yliopistosairaalan paras tietämys on terveyskeskuksen käytössä.
Historian kehityskulun valossa nyt kehittämämme Vakka-Suomen ja Loimaan malli
näyttää sellaiselta, minkä tapaiseksi Suomen
järjestelmää olisi ehkä pitänyt alun perin
luoda erikoissairaanhoitolain säätämisen
aikoihin. Aikaa siitä on kulunut paljon, ja
tullemme siksi muutoksen toimenpanovaiheessa kohtaamaan lukuisia käytännön
vaikeuksia.
Meidän on vain sitkeästi työskenneltävä
voittaaksemme nämä esteet, koska olemme
löytäneet lupaavan ratkaisun erikoissairaanhoidon tasaisen saatavuuden varmistamiseen, toimintakulujemme kasvun hillitsemiseen ja perusterveydenhuollon toimintaedellytysten turvaamiseen.
ntliga Finland
ändringen som gäller Åucs Vakka-Suomi
sjukhus och Åucs Loimaa sjukhus föredras
för fullmäktige: vi förenar sjukhusens och
hälsocentralernas vårdavdelningar.
Då vården framskrider behöver patienten
inte flyttas från en avdelning till en annan.
Rehabilitering med hemmet som målsättning ingår i patientvården redan från början. Universitetssjukhusets främsta kunskaper står till hälsocentralens förfogande.
I historiens sken framstår modellen vi utvecklat för Vakka-Suomi och Loimaa som
den typ av system man kanske från början
borde ha gått in för att skapa då lagen om
specialiserad sjukvård stiftades.
Lång tid har förflutit sedan dess och därför kommer vi antagligen att stöta på många
praktiska svårigheter då förändringen ska
verkställas. Det gäller för oss att jobba ihärdigt
för att övervinna hindren, för vi har hittat en
lovande lösning till hur jämn tillgång till specialiserad sjukvård kunde säkras, våra verksamhetskostnaders ökning tyglas och primärvårdens verksamhetsförutsättningar tryggas.
S I S Ä L LY S L U E T T E L O
Varsinais-Suomen laajuinen yliopistosairaala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Ett universitetssjukhus för hela Egentliga Finland . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
Rintasyöpäpotilaille laadukasta hoitoa Varsinais-Suomessa . . . . . . . . . . . . . . 4
Entiset aluesairaalat ovat nyt osa Tyksiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
Yksi sairaala ja sote-uudistus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
Lähipalvelulautakunta rakentaa siltaa perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon välille . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
Sairaalan vuodeosaston uudistus on Loimaan kärkihanke . . . . . . . . . . . . . . . . 9
Sairaanhoitopiiri ja kunnat suunnittelevat vuodeosastojen yhdistämistä . . . 10
Yhteiset vuodeosastot hyödyttäisivät potilaita . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
Loimaan mallia rakennetaan luottamuksen hengessä . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
Gastrokirurgiaa keskitetty Loimaalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
Tyks Vakka-Suomen sairaala lisää ja kehittää päiväkirurgiaa . . . . . . . . . . . . 14
Naistenklinikka hoitaa naisia, miehiä ja perheitä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
Lähisairaalassa on helppo käydä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Sairaala säilyy sitä kehittämällä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
Lähisairaalassa on yliopistosairaalan hoitokäytännöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
Uutta toimintaa:Kiertävä magneettikuvausrekka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
Marko Vesanen viker en veckodag för hematologin i Österbotten . . . . . . . . . 20
Vaasan veri ei vapise,Turun tuki on turvana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
Asiakasraatitoiminta alkoi Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä . . . . . . . . 23
Tyksin T3-sairaalahankkeen suunnittelijat valittu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
Musiikin mielihyväpatteristo aivoinfarktipotilaiden kuntoutukseen . . . . . . . . 24
Perustutkija ja kliinikko samassa persoonassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
Hoitojen ja hoitoympäristön turvallisuutta kehitetään koko ajan . . . . . . . . . . 26
Koulutus koituu potilaan eduksi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
Uutta puhtia lääkärien ja hammaslääkärien erikoistumiskoulutukseen . . . . 29
Pysäköinti muuttuu Tyksin Kantasairaalan alueella . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
Turun lääkärihelikopteri uusiin tiloihin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
Tyks tutkii ja hoitaa -yleisöluentosarja vakuutti kuulijansa . . . . . . . . . . . . . . 32
TOIMITUSTIEDOT
Lasaretti - Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin tiedotuslehti sidosryhmille.
Informationsblad för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts intressentgrupper.
15. vsk. Ilmestyy 2 kertaa vuonna 2015.
JULKAISIJA : Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, PL 52, 20521 Turku.
Puh. 02 313 0000. Sähköposti: [email protected].
Päätoimittaja : Olli-Pekka Lehtonen.
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Esa Halsinaho.
Toimituskunta : Olli-Pekka Lehtonen (pj.), Esa Halsinaho,
Anne Hedman, Hannele Heine, Päivi Nygren ja Samuli Saarni.
Toimittajat: Kristiina Andreasson, Mathias Luther (Inter Folia Press),
Marjo Peltoniemi ja Tuula Vainikainen.
Taitto: Letterhead
Painopaikka : Painotalo Painola, Kaarina, 2015.
Osoitelähteet: Varsinais-Suomen, Vaasan ja Satakunnan sairaanhoitopiirit,
Terveystoimittajat ry.
Osoitteenmuutokset: Puh. 02 313 1103, sähköposti [email protected].
ISSN 1457-9057.
Kansi: Erikoislääkäri Riku Kiviranta, erikoistuva lääkäri Iida Stenström ja
amanuenssi Pernilla Hollmén lääkärikierrolla A-sairaalan endokrinologian
osastolla. Kuva: Marjo Peltoniemi 3
Rintasyöpäpotilaille
laadukasta hoitoa
Varsinais-Suomessa
T eksti ja k uva Mar j o Peltoniemi
Plastiikkakirurgian erikoislääkäri ja
Tyksin plastiikka- ja yleiskirurgian klinikan vastuualuejohtaja Ilkka Koskivuo
kertoo, että rintasyövän hoitotulokset
ovat Suomessa maailmanlaajuisesti
huippuluokkaa ja Turussa vielä valtakunnan tasolla hieman muita suuria
kaupunkeja paremmat.
R
intasyöpä on yleinen sairaus ja naisten yleisin syöpä: joka yhdeksäs suomalainen nainen sairastuu siihen
elinaikanaan. Ennuste on kuitenkin hyvä,
sillä 90 % potilaista on taudittomia viiden
vuoden seurannan jälkeen. Hyvästä ennusteesta huolimatta se on korkean ilmaantuvuutensa vuoksi yksi yleisimmistä työikäisten naisten kuolinsyistä alkoholi- ja verenkiertoelinsairauksien ohella.
Ilkka Koskivuo uskoo, että yksi syy Turun
muuta maata parempiin tuloksiin on, että
Varsinais-Suomessa mammografisia seulontoja on aikaisemmin ulotettu laajempiin
ikäluokkiin kuin muualla Suomessa.
– Varhainen diagnoosi parantaa tuloksia. Mikään ei ole niin kallista kuin loppuvaiheen levinneen syövän hoito, Koskivuo
selventää.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin tulee vuodessa yli 500 uutta rintasyöpäpotilasta, joista kaikki leikataan. Kirjo on alle
30-vuotiaista nuorista naisista satavuotiaisiin vanhuksiin, mutta suurin sairastumisriski ajoittuu myöhempään keski-ikään ja
vanhuuteen. VSSHP:ssä rintasyövän leikkaushoito on keskitetty Tyksin kantasairaalaan laadukkaan ja yhdenvertaisen hoidon
takaamiseksi.
Entistä säästävämpää
kirurgiaa
4
Varsinais-Suomen potilaat tulevat pääsääntöisesti hoitoon Tyksiin.
– Suomessa rintasyövän ammattilaisporukka on yhtenäinen eikä kilpaile keskenään. Yhteistyötä ja toiminnan kehittämistä edistetään muun muassa yhteisillä tapaamisilla ja koulutuksilla, Koskivuo kertoo.
Perinteisesti rintasyöpäleikkaukset ovat
olleet kudoksia poistavia ja amputoivia eli
rinta on poistettu tai on tehty rintojen osa-
poistoja. Nykyään mukaan on tullut entistä
enemmän rekonstruktiivinen puoli eli
samalla, kun rinta poistetaan, se voidaan
korjata. Suomessa uusi rinta tehdään
useimmiten potilaan omasta kudoksesta.
– Leikkaushoito on mennyt koko ajan
säästävämpään suuntaan: nykyisin jo yli
puolelle potilaista tehdään säästävä rinnan
osapoistoleikkaus.
Rintasyöpäleikkaukseen sisältyy kainalon imusolmukkeiden poisto, jos kainalossa on etäpesäkkeitä. Edelleen kehitetään ja
pohditaan, että voisiko kainaloleikkauksen
tehdä säästävämmin, sillä joillekin potilaille
imusolmukkeiden poistaminen kainalosta
saattaa aiheuttaa imutievaurion ja erilaisia
haittoja kuten käsiturvotusta. Tyksissä on
kehitetty tähän korjausleikkaus, jossa tehdään vatsan ylimääräisestä ihosta ja rasvakudoksesta uusi rinta ja samalla voidaan
ottaa siirteeseen mukaan imusolmukkeita
ja siirtää ne kainaloon arpikudoksen tilalle. Toimenpide elvyttää yläraajan imunestekiertoa, ja jotkut potilaista ovat päässeet sen
avulla tukihihasta eroon. Kyseessä on Koskivuon mukaan maanlaajuisesti iso juttu.
Erikoisosaamista
ja moniammatillista
tiimityötä
Rintasyöpähoito vaatii erikoisosaamista
ja se on moniammatillista tiimityötä parhaimmillaan. Tyksissä erikoisalojen lääkärit, kirurgian poliklinikan rintahoitaja
ja röntgenhoitajat kokoontuvat viikoittain
yhteiseen palaveriin ja suunnittelevat potilaan hoidon yksilöllisesti. Samalla katsotaan tarvitseeko potilas lisätutkimuksia.
Kuvantamisesta vastaa radiologi ja patologi
puolestaan tutkii kudosnäytteet. Leikkaus
tehdään usein plastiikka- ja yleiskirurgien
yhteistyönä. Leikkauksen jälkeen potilas
Henna Junttila on kiitollinen saamastaan
hyvästä hoidosta ja toivoo, että potilaat
saisivat entistä paremmin ohjeistusta,
tietoa, ohjausta vertaistukeen sekä perusteluja leikkausmuodon valintaan. Kuvassa myös häntä hoitanut erikoislääkäri
Ilkka Koskivuo.
menee syöpäklinikalle, jossa häntä hoitavat syöpätautien erikoislääkärit. Useimmat
potilaat saavat rintasyövän uusiutumista estäviä liitännäishoitoja. Perinnöllisyyslääketiede, jossa selvitetään rintasyövän periytyvyyttä, on oma lukunsa.
Sairastuminen on usein Koskivuon mukaan naiselle pysäyttävä kokemus. Kaikenlainen tiedon ja tulosten odottaminen on
yleensä ahdistavaa. Viiveet pyritään minimoimaan ja potilas hoitamaan yhden
luukun periaatteella, mitä potilaatkin
arvostavat.
Välillä tulee ruuhkahuippuja, mutta jonot
ovat pysyneet kohtuullisina. Sairaalassaoloaika on lyhentynyt, sillä nykyisin rintasyövän perusleikkaukset hoidetaan useimmiten päiväkirurgisena.
Syöpä voitettiin hyvällä hoidolla
Naantalilaista Henna Junttilaa, 56, kohtasi suru, kun hänen poikansa kuoli autoonnettomuudessa vuoden 2010 kesällä.
Pian sen jälkeen hän tunsi rinnassaan
peukalonpään kokoisen kyhmyn, jonka
hän nimesi ”surukyhmyksi”. Kun se ei
hävinnyt, vaan kasvoi, siitä otettiin seuraavana vuonna neulanäytteet, joiden
perusteella kasvain tulkittiin vaarattomaksi. Henna pääsi syksyllä 2012 joukkotarkastukseen, jossa kasvain kiinnitti
uudelleen huomion, ja sitä lähdettiin
tutkimaan tarkemmin. Tyksistä ei tullut
heti kutsua leikkaukseen, vaan tarvittiin
vielä lisänäytteitä. Tammikuussa 2013
rinta avattiin paikallispuudutuksessa ja
silloin kasvain oli jo reilun ankanmunan
kokoinen. Muutaman viikon päästä tuloksista todettiin kasvain pahanlaatuiseksi
ja aggressiiviseksi. Ja siitä käynnistyi
varsinainen hoitorumba kuten Henna
tiivistä hoitojaksoa kuvaa.
Ensimmäisessä leikkauksessa poistettiin kasvain ja toisessa piti ottaa lisää
varmuusmarginaalia ympäriltä. Leikkaushaavojen kesällä parannuttua alkoivat
sytostaattihoidot. Niiden sivuvaikutuksena
tuli toimintakyvyn alenemista ja pistelyä.
Syksyllä alkoivat hyvin sujuneet sädehoidot, jotka kestivät lokakuuhun. Niiden
jälkeen alkoivat hormonihoidot.
– Silloin tipahdin: kaikki voimat menivät ja niveliä särki. Hakeuduin lopulta
yksityisvastaanotolle pyytämään hormoneiden lopettamista. Samassa yhteydessä
tutkittiin leikkaushaavaan tullut kovettuma ja näytteistä kävi ilmi, että syöpä
oli uusitutunut. Pääsin nopeasti uuteen
leikkaukseen. Minulle tehtiin korjaava
leikkaus, jossa uusi rinta rakennettiin
omasta kudoksesta. Nyt olen toipunut,
kiitollinen jokaisesta päivästä ja tunnen
itseni pitkästä aikaa terveeksi, Henna
kertoo.
5
Hoitokäytännöt yhdenmukaistuvat
ja hoitoon pääsy nopeutuu
Entiset aluesairaalat ovat
nyt osa Tyksiä
T eksti E S A HALS INA H O
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin aluesairaaloina aiemmin toimineet Salon,
Loimaan ja Vakka-Suomen sairaalat kuuluvat nyt kiinteästi Turun yliopistolliseen
keskussairaalaan, kun ns. Yksi sairaala – projektissa luotu organisaatiomalli otettiin käyttöön vuoden 2015 alusta. Muutos ei koske Turussa sijaitsevaa Turunmaan
sairaalaa, joka jatkaa erillisenä liikelaitosmuotoisena sairaanhoitopiirin sairaalana.
K
äytännössä uudistus tarkoittaa, että Tyksissä vuonna 2013 käyttöön
otettu hoitolinjaorganisaatio ulottuu nyt myös Salon, Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloihin.
Muutoksen yhteydessä lakkautettiin alueellisen erikoissairaanhoidon johtokunta ja
sen tilalle perustettiin uusi lähipalvelulautakunta.
Aluesairaaloista tuli ”lähisairaaloita”, jotka
tarjoavat jatkossa yhä enemmän sellaisia tutkimuksia, hoitopalveluita ja toimenpiteitä,
joita kansalaiset tarvitsevat usein. Harvemmin tarvittavia ja vaativimpia hoitoja keskitetään Tyksin Kantasairaalaan ja Kirurgiseen sairaalaan. Sairaalassa annettaviin
hoitoihin vaikuttaa myös vuoden alussa voimaan astunut päivystysasetus, joka rajoittaa
lähisairaaloissa tehtäviä toimenpiteitä.
Salossa myös raskaampaa
kirurgiaa
6
Tkenkonivelkirurgiaa ja hieman raskaampaa
pehmytosakirurgiaa tehdään jatkossa myös
Salon sairaalassa, jossa synnytykset jatkuvat
poikkeusluvalla vuoden 2017 kesään saakka.
Synnytysten takia Salossa pitää olla uuden
päivystysasetuksen mukaiset leikkaussali- ja
päivystysvalmiudet joka tapauksessa. Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloissa kirurgista takapäivystystä vaativia leikkauksia ei
enää tehdä, mutta päiväkirurgiset toimenpiteet lisääntynevät niissä entisestään.
Tyksin hoitolinjaorganisaatio käsittää
kahdeksan toimialuetta ja kaksi palvelualuetta, jotka jakautuvat yhteensä noin
70 vastuualueeseen tai palveluyksikköön.
Aiemmin Tyks oli hallinnollisesti jaettu 20
klinikkaan, joiden sisällä potilashoito toteutettiin erikoisaloittain. Nyt vastaavaa jakoa
klinikoihin ei enää ole, vaikka klinikka-sana
esiintyykin joidenkin toimi- ja vastuualueiden nimissä.
Toimialueet vastaavat potilaiden hoidoista ja palvelualueet tarjoavat siihen liittyviä
asiantuntija- ja erikoispalveluita. Tutkimuspalveluista vastaa edelleen Tyks-Sapa-liikelaitos ja päivystyspalveluista Ensihoidon ja
päivystyksen liikelaitos.
Potilaat hyötyvät
uudistuksesta
Uudistuksen avulla sairaanhoitopiiri voi
tarjota potilaille aiempaa laadukkaammat
hoitopalvelut taloudellisesti järkevällä tavalla, yhtenäistää hoitokäytäntöjä sekä tehdä
parempaa yhteistyötä perusterveydenhuollon kanssa.
Hyvin tärkeä muutos on vuodeosastojen
toiminnan uudelleenorganisointi Loimaan ja
Vakka-Suomen sairaaloissa. Siitä kerrotaan
tarkemmin erillisessä jutussa tässä lehdessä.
Potilaiden hoitoon pääsy nopeutuu ja tasaarvoistuu, koska potilas voidaan lähettää
siihen sairaalaan, josta vapaa hoitoaika löytyy ensimmäisenä. Siksi esimerkiksi turkulainen tai kaarinalainen potilas voikin saada lähetteen vaikkapa Loimaan sairaalaan
Tyksin Kantasairaalan sijasta.
– Meille kauempaa tulleet potilaat ovat
monesti ihmetelleet päätymistään Loimaalle, mutta hoidon jälkeen he ovat olleet tosi
tyytyväisiä, Loimaan sairaalaan koordinoiva ylilääkäri Armi Vuori kertoo.
Loimaan sairaala on jo pitkään erikoistunut päiväkirurgiaan.
– Hyvin hiottu päiki-prosessimme sopii
tähän uudistukseen loistavasti ja sitä kannattaa hyödyntää. Toinen avaintekijä on
työhön sitoutunut moniammatillinen henkilökunta. Työntekijämme voivat siirtyä
joustavasti esimerkiksi sairaslomalle jääneen paikalle, Vuori toteaa.
Sairaaloiden lähialueiden potilaita muutos hyödyttää vähentyvänä Turkuun matkusteluna. Moni sellainen hoito, joka vaatii useita poliklinikkakäyntejä, toteutetaan
jatkossa yhä useammin lähimpänä potilasta
sijaitsevassa sairaalassa.
Henkilöstölle iso muutos
Henkilöstön osalta muutos kosketti lähes
700 työntekijää. Lähisairaaloiden lääkärit
kuuluvat nyt oman erikoisalansa mukaisiin
Tyksin toimi- ja vastuualueisiin. Hoitohenkilöstö työskentelee omissa sairaaloissaan
joustavasti hoitaen yhden tai useamman
vastuualueen potilaita.
Aiemmat aluesairaaloiden johtavat ylilääkärit ovat koordinoivia ylilääkäreitä, jotka
huolehtivat vastuualueiden sujuvasta yhteistyöstä omissa sairaaloissaan.
– Oma työni on muuttunut selvästi. Sairaalan johtavana ylilääkärinä hallinto vei
suunnilleen puolet työajastani, mutta nyt
koordinoivana ylilääkärinä teen vain noin
20 prosenttia hallintotyötä ja loput 80 prosenttia voin käyttää kliiniseen työhön, Vakka-Suomen sairaalan koordinoiva ylilääkäri
Michal Sopyllo kertoo.
Sopyllo hoitaa viikoittain kolmisenkymmentä yleis- ja gastrokirurgista potilasta.
– Kaksi päivää viikossa työskentelen poliklinikalla ja kaksi päivää leikkaussalissa.
Toimenpiteet teen pääasiassa tähystämällä.
Yhden päivän varaan hallinnolle.
Tasa-arvoiset lähipalvelut
väestölle
Tyksin sairaalajohtaja Petri Virolaisen mukaan Tyksin toimialueorganisaation ulottaminen Saloon, Loimaallea ja Uuteenkaupunkiin on suuri toiminnallinen muutos ja
se aiheuttaa monia konkreettisia muutoksia
entisten aluesairaaloiden toiminnassa.
– Osa muutoksista tapahtunee melko
vaivattomasti, mutta osa vie varmasti melkoisesti aikaa. Vaikka uusien toimintojen
järjestelyihin on liittynyt paljon epävarmuustekijöitä ja tiedottaminenkaan ei ole
aina täysin onnistunut, on henkilöstö ottanut muutokset hyvin vastaan. Siitä heille
suuri kiitos. Muutosten tavoitteena on turvata sairaaloiden toiminta tulevina vuosina
ja taata tasa-arvoiset lähipalvelut koko sairaanhoitopiirin väestölle, Virolainen toteaa.
Oman ylilääkärin virkansa ohella Tyksin
vs. sairaalajohtajana toimi neesta Virolaisesti tuli päätoiminen Tyksin sairaalajohtaja kuntayhtymän hallituksen 19.5. tekemällä
päätöksellä.
Turun yliopistollisen keskuss a i r a a l a n s a i r a a l ay k s i k ö t
Tyks Kantasairaala
(A-sairaala, T-sairaala ja U-sairaala)
Tyks Kirurginen sairaala
Tyks Loimaan sairaala
Tyks Salon sairaala
Tyks Vakka-Suomen sairaala
(Paimion ja Raision sairaaloiden
käyttö erikoissairaanhoidossa
lopetetaan kesäkuussa 2015)
T yk sin toimialueet
1. Tules (tuki- ja liikuntaelinsairaudet)
2. Sydänkeskus
3. Vatsaelinkirurgian ja urologian klinikka
4. Neuro
5. Medisiininen toimialue
6. Operatiivinen toiminta ja syöpätaudit
7. Naistenklinikka
8. Lasten ja nuorten klinikka
T y k s i n pa lv e l ua l u e e t
1. Asiantuntijapalvelut
2. Totek (toimenpide-, tehohoito- ja
kivunhoitopalvelut)
Haavanhoitajan
palveluita lisätty
Tyksissä
Tyksin kirurgian poliklinikan haavanhoitajatoiminta on laajentunut. Haavanhoitaja pystyy nyt aiempaa
paremmin vastaamaan sekä Tyksin
omilta osastoilta että perusterveydenhuollosta tuleviin haavan paikallishoitoa koskeviin kysymyksiin.
Haavanhoitajan konsultaatiopuhelimeen voi soittaa arkisin klo 8–15.
sisäpuhelut dect-numeroon 37 352
ulkopuhelut numeroon 050 409 7050.
Lisäksi poliklinikalla on mahdollisuus
reaaliaikaiseen etäkonsultaatioon.
Yksi sairaala ja
sote-uudistus
Sote-uudistuksen tavoitteena on turvata kaikille yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Samalla tavoitellaan
nykyistä kustannustehokkaampaa ja vaikuttavampaa toimintaa. Tavoitteet ovat
samat kuin meidän Yksi sairaala -projektissamme. Haaste on melkoinen kun
potilaiden hoitoa pitäisi laadullisesti parantaa ja samalla vähentää kustannuksia; tehdä siis enemmän pienemmällä porukalla. Siihen ei päästä ”säästämällä”
juustohöylällä.
E
rikoissairaanhoidon lohkoutuminen
yhä pienempiin osaamisalueisiin on
johtanut siihen, että aika on ajamassa
sairaalajärjestelmämme ohi. Tämä on ollut
jo nähtävissä Suomessa mm. pienten sairaaloiden vaikeuksina rekrytoida lääkäreitä, ja
ongelma on kasvamassa.
Entiset todelliset moniosaajat eläköityvät
ja tilalle on tulossa lääkäreitä, joiden osaaminen on hyvää, mutta aiempaa suppeammalla erikoisalalla. Kaikkien tarvittavien
erikoisalojen palvelujen tarjoaminen vaatisi nykyisellä mallilla lääkärimäärän huomattavaa lisäämistä.
Lisäksi vuoden alusta voimaan astunut
päivystysasetus ei mahdollista päivystyksen järjestämistä entisellä tavalla. Asetuksen tarkoituksena on varmistaa, että päivystävässä yksikössä on turvattu entistä huomattavasti parempi ja laajempi osaaminen
kaikkina vuorokauden aikoina.
Kustannussyistä, mutta myös siksi, että
osaavaa väkeä ei yksinkertaisesti riitä kaikkiin entisiin päivystyspisteisiin, on yksiköiden määrää vähennettävä. Tämä tarkoittaa
heikennystä päivystyspalveluihin siinä mielessä, että päivystävä piste voi sijaita aiempaa kauempana. Toisaalta muutos parantaa
päivystävästä yksiköstä saatavia palveluita.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin päivystystarjonta on nyt huomattavasti viime
vuotta parempi. Merkittävin lisä on ympärivuorokautinen sydänpäivystys. Vaikka
muutos päivystyksessä ei kohtele kaikkia
samalla tavalla, kaikki voittavat.
Kaikki muutokset yhdessä ovat johtaneet
siihen, että palvelutarjonta ja tarve eivät
kohtaa optimaalisesti. Selvitysten mukaan
erikoissairaanhoitoon käytettävät resurssit
vaihtelevat Suomessa kunnittain merkittävästi ja hoidoissa on suuria vaikuttavuuseroja. Erityisesti erikoissairaanhoidon kulut
ovat kasvaneet kuntien kantokykyä nopeammin.
Yksi sairaala -projektissa on tarkoituksena
tasata palvelueroja, parantaa hoidon vaikuttavuutta ja oikea-aikaisuutta, ja siten vähentää kustannuksia hoidon laadusta tinkimättä.
Tämä tarkoittaa muutoksia kaikkien alueen
sairaaloiden toiminnassa. Erityisen kalliit
ja erityisosaamista vaativat hoidot keskittyvät, mutta toisaalta lähisairaaloihin lisätään
toimintaa, jollaista siellä ei ennen ole ollut.
Esimerkkeinä tällaisista uusista palveluista
käyvät nefrologian, endokrinologian, infektiotautien, keuhkosairauksien, hematologian,
verisuonikirurgian, urologian ja tekonivelkirurgian polikliiniset palvelut.
Ajatuksena on että harvoin tarvittavia
palveluita voidaan hakea kauempaakin,
mutta usein tarvittavat on hyvä saada läheltä. Palvelutarpeen määrittämisessä on
isossa roolissa sairaanhoitopiirin hallituksen nimittämä lähipalvelulautakunta.
jatkuu...
7
...jatkoa edelliseltä sivulta
Toisaalta lähisairaaloihin on vuosien
aikana kertynyt osaamista, mikä olisi
hyvä käyttää hyväksi. Siksi lähisairaaloihin voidaan myös keskittää tiettyjä
toimintoja, mitä kaikissa muissa sairaaloissa ei ole. Esimerkkinä tällaisesta
toiminnasta käy gastroenterologinen
päiväkirurgia Loimaalla.
Avohoitopainotteisuuden lisäys vähentää vuodeosastohoidon tarvetta.
Loimaalla ja Uudessakaupungissa on
siksi käynnistetty yhteinen projekti,
jonka tavoitteena on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon vuodeosastotoimintojen yhdistäminen.
Hanke on ainutlaatuinen, ja nimenomaan sote-hengen mukainen.
Yhteistyö perusterveydenhuollon ja
erikoissairaanhoidon edustajien sekä
kuntapäättäjien ja virkamiesten kanssa on sujunut erittäin hyvin. Hankkeeseen liittyy monia ongelmia, mutta
niitä on ratkottu erittäin rakentavassa
hengessä.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon vuodeosastopaikkatarvetta pystytään näin merkittävästi
vähentämään ja raja-aita erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon
välillä madaltuu huomattavasti. Sellaistahan ei tulisi olla lainkaan.
Tämän hankkeen myötä VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirillä on mahdollisuus nousta pieneltä takamatkalta
kärkeen terveydenhuollon organisaation nykyaikaistamisessa. Tärkeintä on
tietysti se että muutoksella pystytään
turvaamaan alueelliset lähipalvelut ja
hyvä hoito myös tulevaisuudessa.
Yksi sairaala -hanke etenee hyvässä
hengessä. Kyseessä on kuitenkin erittäin suuri muutos, joka aiheuttaa epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta.
Kaikki ovat yhtä mieltä siitä että Suomen terveydenhuoltojärjestelmä tarvitsee muutosta, vaikka muutostavasta
ei yhteisymmärrystä tahdo syntyä.
Yksi sairaala -hanke on ensimmäinen merkittävä askel perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon
toimintojen yhdistämiseksi meidän
sairaanhoitopiirissä. Muutoksen onnistumisen edellytyksenä on kaikkien
mukanaolo. Tarvitsemme henkilökunnan, johtavien virkamiesten, poliittisten päättäjien ja ennen kaikkea
palveluiden käyttäjien apua muutoksen läpiviemisessä. Toivon että kaikki
lähtisivät mukaan aktiiviseen keskusteluun, siitä mitä me terveydenhuollon palveluilta tulevaisuudessa haluamme.
8
P e t r i V i r o l a i n e n, sairaalajohtaja, Tyks
Lähipalvelulautakunta
rakentaa siltaa perusterveydenhuollon
ja erikoissairaanhoidon
välille
Teksti ja kuva E SA H A L SIN A H O
S
airaanhoitopiirin uuden lähipalvelulautakunnan puheenjohtaja Juhani
Nummentalo näyttää haastattelussa
tyytyväiseltä mieheltä, eikä syyttä.
– Lähipalvelulautakunnan työ on lähtenyt hyvin käyntiin. Siinä ei ole näkynyt
sellaista vastakkainasettelua, jota oli jonkin
verran alueellisen erikoissairaanhoidon johtokunnassa. Myöskään puoluepolitiikka ei
ole tullut esiin, vaan keskusteluja on käyty
asiapohjalta, Nummentalo toteaa.
Lautakunta on ehtinyt pitää omia kokouksiaan tammi-, maalis- ja huhtikuussa sekä
yhden laajemman keskustelutilaisuuden 7.4.
Kansalaisten kuuleminen
on tärkeää. Nyt perustetut
lähipalvelulautakunta ja
asiakasraati ovat siihen
hyviä kanavia, Juhani
Nummentalo sanoo.
Uudessakaupungissa. Seuraavan keskustelutilaisuuden lautakunta pitää tämän lehden
ilmestymisen aikoihin 8.6. Loimaalla.
Nummentalon mielestä on hyvä, että on
lähdetty neuvotteluiden avulla aktiivisesti
kehittämään perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä.
– Tähtäin on saada aikaan yksi terveydenhuollon kokonaisuus, eli olemme jo
tekemässä omaa alueellista sote-ratkaisua. Sosiaalitoimi ei siinä ole vielä mukana, mutta se voidaan liittää mukaan, kun
valtakunnalliset sote-linjaukset saadaan
päätettyä.
Mitä lähipalvelut sitten ovat?
– Sitä pohdimme muun muassa huhtikuussa pidetyssä tilaisuudessa, johon
osallistui myös viranhaltijoita. Perustimme työryhmän pohtimaan asiaa.
Kunnilta olemme pyytäneet huhtikuussa erikseen lausuntoja lähipalveluiden
määrittelystä. Loimaan lähipalveluita
pohdimme kesäkuun tapaamisessa. Uskon, että meillä on siitä kesän jälkeen
yhteinen näkemys.
Nummentalo huomauttaa, että lähipalveluihin ei ole mitään ”standardia”,
vaan alueelliset erityispiirteet vaikuttavat siihen.
– Yleisesti ottaen niitä ovat usein
tarvittavat toimenpiteet ja hoitopalvelut, joita tuotetaan paljon. Eräänlaiset
”massatuotteet”, joita voidaan tuottaa
monessa paikassa.
– Uusi toiminta on kuitenkin jo alkanut entisissä aluesairaaloissa. Työntekijät ovat olleet jonkin verran huolissaan työpaikkojen säilymisestä ja
siitä, kenen työnantajan palveluksessa
jatkossa ovat. Mielialat ovat kuitenkin
rauhoittuneet, kun se viesti on mennyt
perille, että ketään ei irtisanota, Nummentalo toteaa.
– Näen, että lautakuntamme rooli on
toimia tiedonvälittäjänä jäsenkuntien
sekä sairaanhoitopiirin hallituksen ja
viranhaltijoiden välillä. Sairaalajohtaja Petri Virolainen toimii lautakunnan
esittelijänä. Sihteerin ja muut tukipalvelut saamme sairaanhoitopiirin kehittämispalveluista.
Millä yleisnimellä entisiä aluesairaaloita sitten pitäisi kutsua?
– Kyllä lähisairaala tuntuisi nyt luontevalta nimitykseltä Tyksin Salon, Loimaan ja Vakka-Suomen sairaaloille.
Lautakuntamme olisi luonteva elin tämänkin asian pohtimiseen.
JUHANI NUMMENTALO
Juhani Nummentalo on toiminut
mielenterveyshoitajana Halikon
sairaalassa vuodesta 1981. Jo kouluikäisenä hän osallistui politiikkaan
kokoomusnuorissa. 1980-luvulla hän
lähti kunnallispolitiikkaan. Vuonna 1996 Nummentalo valittiin Salon
kaupunginvaltuustoon. Hän toimi
kahdeksan vuotta kaupunginhallituksen puheenjohtajana ja on nyt valtuuston varapuheenjohtaja. Lisäksi
hän vaikutti aikanaan Salon terveyskeskuskuntayhtymän hallituksessa
ja valtuustossa. Sairaanhoitopiirissä
hän on toiminut alueellisen erikoissairaanhoidon johtokunnan puheenjohtajana, jonka lakkauttamisen
jälkeen hänet valittiin sen seuraajaksi tulleen lähipalvelulautakunnan
puheenjohtajaksi.
Kaupunginjohtaja Jari Rantala korostaa, että potilaan näkökulma täytyy
pitää kärjessä. Usein tarvittavat
palvelut kannattaa tuottaa lähellä,
mutta harvoin tarvittavat voi hakea
kauempaakin.
Kaupunginjohtaja
Jari Rantala:
Sairaalan vuodeosaston uudistus on
Loimaan kärkihanke
T eksti ja k u va E SA H A L SIN A H O
Kaupunginjohtaja Jari Rantalan
mukaan Loimaalla ollaan hyvin tietoisia
siitä, että kaupunki käyttää erikoissairaanhoidon palveluita suhteellisesti
enemmän kuin monet muut kunnat.
– Meillä on kustannuksia, jotka eivät johdu
väestörakenteesta tai sairastavuudesta. Erikoissairaanhoidon vuosimenomme ovat 2223 miljoonaa euroa, ja vuosikasvua on ollut
jopa kymmenen prosenttia, mikä on liikaa.
– Meillä oli jo paljon tiedossa, mutta teettämämme ulkopuolinen selvitys täsmensi
niitä. Tyksin Loimaan sairaalaan vuodeosaston uudistus on valtuustomme kärkihanke, johon sairaanhoitopiiri tuli sitten
mukaan.
– Uudistukseen liittyy myös henkilöstövaikutuksia ja niiden osalta valmistelu on
kesken. Hallituksemme on halunnut tarkempia laskelmia ja mitoituksia. Tietoa
olemme saaneet hyvin, esimerkiksi valtuuston seminaarissa tämä oli keskeinen aihe.
Rantalan mielestä erikoissairaanhoidossa
pitää pohtia varsinkin lähipalveluita ja niiden toteuttamistapaa.
Loimaalla on edustaja myös lähipalvelulautakunnassa.
– Vielä ei ole ollut suoraa vuoropuhelua
sen kanssa. Lautakunnalla on keskeinen
tehtävä esittää näkemyksiä nimenomaan
lähipalveluista, Rantalaa toteaa.
– Vuodeosastouudistuksen taloushyödyksi olemme jo budjetoineet kuluvalle
vuodelle 700 000 euroa olettaen, että se toteutuisi jo syksyllä. Näyttää kuitenkin siltä,
että käytännön toteutus venyy pidemmälle.
Rantalaa näkee hankkeen riskeinä henkilöstöön liittyvät muutokset, potilaan edun
toteutumisen ja sairaanhoitopiiristä saatavan tuen riittävyyden, tietojärjestelmien yhteensopivuuden ja keskinäisen toiminnan.
– Kuntanäkökulmasta meillä on kuitenkin vahva oma lähtökohta uudistukselle.
Sairaanhoitopiirin kuntaneuvotteluissa tuli
vahvasti esille, että vakauttamista on jatkettava päällekkäisyyksiä purkamalla, perustasoa on vahvistettava, ja jatkuva päivystys
pitää järjestää jollakin tavalla jatkossakin.
9
Loimaalla ja Uudessakaupungissa uudenlaista yhteistyötä
Sairaanhoitopiiri ja kunnat
suunnittelevat vuodeosastojen
yhdistämistä
T eksti E S A HA LS INA H O
U
udenkaupungin ja Loimaan kaupungit ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri suunnittelevat yhdistävänsä Tyksin Vakka-Suomen ja Loimaan kaupunkien vuodeosastot siten, että
niiden hallinnointivastuu siirtyisi kaupunkien perusterveydenhuollolle. Ajatuksena
on, että potilas pysyisi samassa sängyssä,
vaikka hänen hoitovastuunsa siirtyisi sairaalalta terveyskeskukselle tai päinvastoin.
Sairaanhoitopiirin kuntayhtymän hallitus ja Uudenkaupungin kaupunginhallitus
ovat jo suunnitelman hyväksyneet. Lopullisesti suunnitelma pitää hyväksyä kuntayhtymän ja kyseisten kaupunkien valtuustoissa Ne kokoontuvat kesäkuussa.
Uudessa toimintamallissa vuodeosastot olisivat yhteisosastoja, joissa olisi sekä
erikoissairaanhoidon että perusterveydenhuollon lääkärin hoitovastuulla olevia potilaita, mutta kokonaisvastuu osastosta sekä
potilaiden kuntoutusketjusta olisi terveys-
keskuksella. Sairaanhoitopiirin erikoislääkäri olisi hoitovastuussa osastolla olevista
erikoissairaanhoitoa tarvitsevista potilaista ja terveyskeskuslääkäri muista potilaista.
Terveyskeskuslääkäri kuitenkin osallistuisi
erikoislääkärin hoitovastuulla olevan potilaan hoitoon alusta asti.
Näin erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyön hyödyt saataisiin potilaan hoitoketjuun osastohoidon alusta asti.
Vastaavasti erikoislääkärin osaaminen olisi
terveyskeskuslääkärin käytettävissä hänen
hoitovastuullaan olevien potilaiden hoidossa.
Yhteensä viisi
yhteisosastoa
Uudistus vähentäisi näiden kahden sairaalan
nykyiset 148 vuodeosastopaikkaa 114 paikkaan. Loimaalla vähenisi kahdeksan paikkaa (esh-paikat vähenevät 38:llä ja perustason paikat lisääntyvät 30:llä) ja Uudessakaupungissa 26 paikkaa (esh-paikat vähenevät
19:llä ja perustason paikat seitsemällä).
Loimaan sairaalaan tulisi kolme yhteiskäytössä olevaa vuodeosastoa, joista yksi painottuisi sisätauteihin, toinen kirurgiaan ja
kolmas geriatriaan. Sekä sisätautipainotteisella että kirurgiapainotteisella osastolla olisi 10 paikkaa erikoissairaanhoidon tarpeisiin ja 15 perustason tarpeisiin. Geriatriapainotteisella osastolla olisi 27 perustason
vuodepaikkaa, eikä lainkaan erikoissairaanhoidon vuodepaikkoja.
Vakka-Suomen sairaalaan muodostettaisiin kaksi yhteisosastoa. Toinen olisi sisätautipainotteinen osasto, jossa olisi 9 paikkaa
erikoissairaanhoidon tarpeisiin ja 11 perustason tarpeisiin. Kirurgiapainotteisella
osastolla olisi 5 paikkaa erikoissairaanhoidolle ja 12 paikkaa perustason käyttöön.
Osa sh-piirin työntekijöistä
kaupunkien palvelukseen
Uudistuksen jälkeen sairaanhoitopiirin erikoislääkärit ja tietyt asiantuntijapalveluiden
työntekijät, kuten fysioterapeutit ja sosiaali-
Markus Laine:
Yhteiset vuodeosastot hyödyttäisivät
potilaita
Teksti ja ku va E SA H A L SIN A H O
K
oko 2000-luvun Loimaalla ortopedina ja viimeiset kolme vuotta
va. kirurgian ylilääkärinä toiminut Markus Laine odottaa suunnitteilla
olevalta vuodeosastouudistukselta paljon hyvää.
– Siitä tulisi suuri positiivinen muutos,
jos Tyksin ja terveyskeskuksen henkilöt alkaisivat työskennellä sairaalan vuodeosastoilla yhdessä. Potilas hyötyisi, kun hän voisi siirtyä Tyksin hoidosta terveyskeskuksen
vastuulle ilman sängyn vaihtoa.
– Tämä olisi sellainen ”Loimaan malli”,
10
Markus Laineen mielestä potilas hyötyy, jos
hänen ei tarvitsisi siirtyä edes toiseen sänkyyn, vaikka hoitovastuu siirtyisi sairaalalta
terveyskeskukselle.
jonka olemme itse kehittäneet. En tiedä,
että muualla olisi toteutettu samanlaista, sanoo Laine, joka teki viimeisen työpäivänsä
kliinikkona helmikuun lopussa ja valmistautuu eläkeläisen rooliin.
Nyt Laine on lomalla heinäkuun loppuun
saakka. Hän toivoo kuitenkin, että voisi sen
jälkeen järjestellä vuodeosastojen toimintaa uuteen malliin, jos valtuusto tekee siihen
johtavan päätöksen.
Lähtökohtana on Laineen mukaan se, että Varsinais-Suomessa on poikkeuksellisen
kattava aluesairaalaverkosto, joissa hoidetaan monia sellaisia potilasryhmiä, jotka
muualla hoidetaan terveyskeskuksessa. Siksi erikoissairaanhoidon kustannukset ovat
kasvaneet suhteellisesti enemmän.
Jarmo Rasi:
työntekijät, jatkaisivat sairaanhoitopiirin palveluksessa. Heidän työnsä vuodeosastoilla perustuisi sairaanhoitopiirin ja
kaupungin välillä tehtävään yhteistyösopimukseen.
Pääosa nykyisestä Loimaan ja VakkaSuomen sairaaloiden vuodeosastojen
hoitohenkilöstöstä siirtyisi kyseisten
kaupunkien palvelukseen osapuolten
välillä tehtävillä liikkeenluovutussopimuksilla. Liikkeenluovutuksissa on
tarkoituksena sopia sairaanhoitopiirille
määräaikaisesta työntekijöiden takaisinottovelvollisuudesta, mikäli kaupunki
ryhtyisi järjestelemään omia toimintojaan siten, että työt päättyisivät jonkun
kaupungin palvelukseen siirtyneen työntekijän osalta.
Sairaanhoitopiiri arvioi alustavasti,
että uudistus vähentää muutoksen kohteena olevien vuodeosastotoimintojen
erikoissairaanhoidon kustannuksia yhteensä noin neljällä miljoonalla eurolla. Uusikaupunki arvioi puolestaan, että
vuodeosastoyhteistyö toisi kaupungille
noin miljoonan euron vuosisäästöt. Loimaa on budjetoinut jo kuluvan vuoden
talousarvioonsa 700 000 euron säästövaikutuksen.
Jos kaikki kolme valtuustoa hyväksyvät uudistuksen kesäkuussa, yhteistyö
käynnistetään ensi syksynä.
– Päättäjät huolestuivat ja Loimaan kaupunki tilasi Kuntamaisema Oy:ltä selvityksen, jonka tulokset saimme viime
vuoden alkupuolella. Samaan aikaan
sairaanhoitopiiri selvitti perusterveydenhuollon tarpeita ja käynnisti Yksi
sairaala -projektin. Tällä tiellä ollaan ja
nyt odotellaan lopullisia päätöksiä.
Jatkossa lähisairaaloissa on tarkoitus
tarjota sekä usein tarvittavia lähisairaalapalveluita että harvemmin tarvittavia
erikoispalveluita.
Laineen mielestä Loimaan sairaalan
erikoispalveluita voisivat olla gastrokirurginen päiväkirurgia, korva-, verisuoni- ja laskimokirurgia sekä gynekologiset toimenpiteet.
– Näillä aloilla voisimme hoitaa potilaita laajalta alueelta koko VarsinaisSuomesta.
– Lähipalveluina voisimme tarjota sellaisia poliklinikkapalveluja, joita potilaat
tarvitsevat usein. Syöpä- ja eturauhaspotilaat sekä muistisairauksista kärsivät
olisit sopivia lähipalveluiden käyttäjiä.
Myös hoitajapoliklinikat sopivat hyvin
lähipalveluiksi, esimerkiksi haavahoitajan ja kuulonhuoltaja vastaanotot ja
muistipoliklinikka, Laine kaavailee.
Loimaan mallia rakennetaan luottamuksen
hengessä
T eksti ja k u va E SA H A L SIN A H O
L
oimaan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja, rehtori Jarmo Rasin
mielestä Loimaalla ollaan suunnittelemassa koko maankin mittapuun mukaan
merkittäviä terveydenhuollon ratkaisuja.
– Olemme luomassa uutta Loimaan mallia yhdessä sairaanhoitopiirin kanssa. Uskon, että uudenlaisella yhteistyöllä Loimaan
sairaala kehittyy ja voi jatkossakin hyvin.
Rasin mukaan tavoitteena on uudenlainen, erikoistunut ja kuntouttava lähisairaala.
Sairaala, jossa seutukunnan asukkaat saavat
erikoissairaanhoidon lähipalvelunsa joustavasti ja mutkattomasti. Palveluja toteutettaessa otetaan huomioon myös muualta piiristä mahdollisesti tuleva potilasvirta.
– Uudella mallilla kaadetaan raja-aitoja ja
karsitaan päällekkäisiä toimintoja. Erikoissairaanhoidon lääkäri konsultoi tarvittaessa perusterveydenhuoltoa. Kotihoitoa kehitetään ja lähetekäytäntöä vähennetään.
Uudistamalla joitakin toimintoja muuhun
toimintaan jää enemmän rahaa.
– Neuvotteluissa on ollut hyvä henki. Sairaanhoitopiiri on luvannut turvata erikoissairaanhoidon lähipalvelut Loimaalla ja siihen me luotamme.
– Tavoite on, että Loimaan seudun lääkäripalvelut paranevat niin perusterveyden-
huollossa kuin erikoissairaanhoidossa ja
sosiaalityö voidaan hoitaa tasapuolisemmin
ja paremmin tämän kokonaisuuden kautta.
Työtä on tehty yli vuosi ja paljon on edelleen tekemättä, mutta suunta on mielestäni
oikea, toteaa Jarmo Rasi, joka on toiminut
sairaanhoitopiirin valtuuston puheenjohtajana vuosina 2001–2008.
Rasin mukaan suunnittelussa on pyritty
huomioimaan niin piirin uusi strategia, uusi
päivystysasetus, muuttuvat hoitokäytänteet,
Loimaan seudun ikäihmisten palveluiden
tarveselvitykset, alueellinen yhteistyö kuin
kuntien taloudelliset voimavaratkin.
– Olemme ladanneet paljon perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon
yhteistyölle. Yhtenä tärkeimmistä asioista on ikäihmisten hoitoketjun uudelleentarkastelu. Siinä yhteydessä niin Loimaan
kaupungin kuin seutukunnan muidenkin
kuntien on pohdittava ja järjestettävä kotihoitonsa uudelleen. Kotihoito on saatava
toimimaan paremmin ja kattavampana, se
on kaikkien etu.
– Olennaista on potilaan saama apu. Sen
on oltava oikea-aikaista, oikeapaikkaista
ja laadukasta. Mutta myös henkilöstöstä
on huolehdittava tässä muutosprosessissa,
Rasi muistuttaa.
Jarmo Rasin mukaan kuntapäättäjillä on nyt ratkaisun
paikka terveyspalveluiden
uudistamisessa.
11
Hoitajat ovat tärkeässä roolissa potilaiden viihtyvyyden kannalta.
Herkko Rautakorpi nauttii kahvit yhdessä vierustoverinsa Juhana Siltasen kans
Gastrokirurgiaa keskitetty Loim
T eksti ja k uvat Mar jo Peltoniemi
Yksi sairaala –uudistuksen myötä aluesairaalat ovat entistä kiinteämmin osa Tyksiä
ja saman hallinnon alla. Turun ja naapurikuntien potilaat voivat saada kutsun
toimenpiteeseen yhä useammin Tyksin lähisairaaloihin. Resurssien parhaan hyödyntämisen takia ja jonojen purkamisen vuoksi esimerkiksi sappi- ja tyräpotilaat
menevät pääosin keskitetysti leikkaukseen Tyksin Loimaan sairaalaan. Uudenlaisesta toimintatavasta ja tiettyihin aloihin erikoistumisesta on hyviä kokemuksia
Loimaan sairaalassa sekä henkilökunnalla että potilailla.
12
– Aluesairaaloihin keskitettyä toimintaa ollut jo pidempään eli turkulaisia potilaita on
ohjattu kaikkiin aluesairaaloihin toimenpiteisiin. Alun perin Loimaalle tulivat lähinnä
oman piirin eli Loimaan sekä lähikuntien
asukkaat. Nykyisin niiden ulkopuolelta tänne tulee tyrä- ja sappitoimenpiteisiin lisäksi esimerkiksi Turun, Naantalin, Raision,
Maskun ja Mynämäen asukkaita, Loimaan
sairaalan hoitohenkilökunta kertoo.
Kaarinasta itään päin sijaitsevista kunnista potilaat menevät näihin toimenpiteisiin
Saloon ja Mynämäeltä rannikkoa ylöspäin
sijaitsevista kunnista Uusikaupunkiin. Suurin osa turkulaisista tulee Tyksin Loimaan
sairaalaan. Ainoastaan sellaiset potilaat,
joilla on leikattavan vaivan lisäksi vakavia
perussairauksia, hoidetaan Turussa.
– Tämä helpottaa resurssipulaa ja edesauttaa joustavasti hoitamaan joitakin po-
tilasryhmiä, jotka eivät vaadi intensiivistä
suuren yliopistosairaalan hoitoa, kertoo
Loimaalla työskentelevä erikoislääkäri Tuomas Lehtoranta.
Hyvät kokemukset
kiirineet
Vatsakirurgit Tuomas Lehtoranta ja hänen
kollegansa Ville Falenius vastaavat Loimaan
sairaalassa pääosin sappi ja -tyräkirurgiasta apunaan erikoistuvat lääkärit. Lisäksi he
ovat pitäneet poliklinikkatoimintaa Loimaalla ja vastaanottoa myös Raision sairaalassa. Gastroenterologian yhteistyö on
sujunut Lehtorannan mukaan joustavasti.
– Potilailta saatu palaute on ollut positiivista alkuhankaluuksien jälkeen. Aluksi
potilaat saattoivat hämmästellä Loimaata
leikkauspaikkana, että eivätkö he voi mennä
Turkuun leikkaukseen, vaikka asuvat Tyksin vieressä. Loimaalle on kuitenkin vain
tunnin matka, Tuomas Lehtoranta toteaa.
Päiväkirurgian hoitohenkilökunta kertoo, että osittain myös hyvien kokemusten
ja palautteiden myötä puskaradio on kiirinyt, kun tyytyväiset potilaat ovat vieneet
viestiä eteenpäin.
– Viime aikoina ei ole enää törmännyt siihen, että siinä olisi mitään kovin ihmeellistä. Potilaat tulevat tänne mielellään.
Ainoana miinuspuolena Lehtoranta
pitää sitä, että kontrollien järjestäminen
ssa.
Lääkäri Tuomas Lehtoranta ojentaa vettä tyräleikkauksessa olleelle Ninalle.
imaalle
leikanneelle lääkärille tietyille potilaille voi
olla hankalaa. Loimaalla tehdään paljon
päiväkirurgiaa, jossa ei ole rutiinikontrolleja. Jos tulee jotain ongelmia leikkauksen
jälkeen, niin Loimaalle on monilla potilailla pidempi matka tulla vastaanotolle. Päivystyksellisten ongelmien kanssa potilaat
hakeutuvat yleensä Tyksiin. Leikkauksen
jälkeen Loimaalla ei aina välttämättä saada palautetta, jos joku asia ei ole mennyt
toivotulla tavalla.
– Yksi sairaala projekti on vähän muokannut meidän potilaskenttäämme ja erikoistumisen myötä potilasmateriaali supistunut. Toiminta on vuosien myötä hioutunut, joten suuria muutostarpeita ei juuri nyt
ole. Tulevaisuudessa haasteita tuovat muun
muassa lainsäädännölliset asiat. Vuoden
alusta voimaan tullut päivystysasetus työllistää parhaillaan, että toiminta saadaan sitä
vastaavaksi.
Loimaalla panostetaan aktiivisesti asiakaspalautteen keräämiseen ja toimintaa
pyritään kehittämään koko ajan sen pohjalta. Päiväkirurgian saama palaute on ollut
erittäin positiivista. Potilaat arvostavat esimerkiksi, että tietävät kenen käsissä ovat,
ammattitaitoa ja asiantuntemusta, hyvää
palvelua ja kohtelua, joustoa (esimerkiksi
peruutuspaikkoja on järjestynyt tarvittaessa) sekä pienen sairaalan lämmintä tunnelmaa.
Maskulainen potilas:
Voin suositella
Maskulainen Nina, 49, tuli Loimaalle sappileikkaukseen. Työterveystarkastuksessa
Pulssissa selvisi, että maksa-arvot olivat kohollaan. Välillä oli ollut myös ruokailun jälkeen vatsakipua. Ultraäänikuvausten kautta
syy selvisi ja hän sai lähetteen leikkaukseen
Loimaalle kolmen viikon päästä.
– Aamulla piti olla paikalla puoli kahdeksalta ja leikkaukseen pääsi yhdentoista
aikaan. Odottelua oli vähän, mutta henkilökunta oli todella ystävällistä ja ihanaa ja päivä on mennyt pikaisesti. Välimatkan takia
piti tehdä pieniä järjestelyitä ja ensin ihmettelin miksi tänne, mutta tunnin ajomatka ei
ole paha. Kokemus oli positiivinen. Täällä
on pidetty hyvää huolta, joten voin suositella muillekin.
Turkulainen potilas:
Tunnelma lämmin,
palvelu pelasi
Turkulainen Herkko Rautakorpi, 72, tuli
jo toista kertaa toimenpiteeseen Loimaalle. Ensimmäisellä kerralla tehtiin tyräleikkaus ja nyt sappileikkaus. Kokemus oli jo
ensimmäisestä kerrasta myönteinen, joten
hän tuli Loimaalle hyvillä mielin. Sappikivi
löydettiin sattumien summana, kun häntä
tutkittiin Tyksissä muiden asioiden takia.
Ylävatsassa ja selässä oli ollut kipuja, joiden
syytä ei löydetty. Vatsan tähystyksessä huomattiin kohtuullisen suuri sappikivi. Kutsu tuli muutaman viikon päästä Loimaalle,
jossa pienen sairaalan tunnelma on Herkon
mielestä ehkä vielä lämpimämpi ja kuuntelevampi kuin suuressa ja palvelu hyvää.
– Leikkauspäivän herätys oli aikainen,
kun täällä piti olla seitsemäksi aamulla,
mutta moni tulee vielä hankalamman matkan päästä kuin Turusta. Nyt kun nämä
leikkaukset on keskitetty, niin tämän ymmärtää. Hyvä ystävä kyyditsi minut tällä ja
edellisellä kerralla. Aamulla oli aamutoimet: haastattelut, verikokeet ja pukeutuminen. Tietoa sai hyvin ja hoitajat sekä lääkäri
kuuntelivat ja vastasivat kysymyksiin. Yhdeksän aikaan pääsin leikkaussaliin. Itse tapahtumasta en muista mitään. Herätessä olo
oli ihan hyvä, loikoilin puoli tuntia ja yhden
kieppeillä pääsin toipumishuoneeseen, jossa on syöty ja nautittu kahvia. Ystävä tulee
neljän jälkeen hakemaan ja vaimokin saa
rentoutua, kun on odottanut tuolla huolen
rypyt kasvoilla, Herkko hymyilee.
Gastrokirurgiset toimenpiteet Loimaalla
– Gastrokirurgisia toimenpiteitä tehtiin Loimaan sairaalassa viime vuonna 1038.
– Tähystyksellisiä sappirakonpoistoja tehtiin viime vuonna 224 ja avoimesti leikattuja 14.
– Nivustyrän leikkauksia mukaan lukien sekä avoimet että tähystykselliset leikkaukset
tehtiin noin 450 ja erilaisia vatsanpeitteen tyriä leikattiin noin 200.
13
Tyks Vakka-Suomen
sairaala lisää ja kehittää
päiväkirurgiaa
Meillä on hyvä ja motivoitunut henkilökunta
ja toivon, että motivaatio ei häviä nyt meneillään olevan uudistuksen takia, koordinoiva ylilääkäri Michal Sopyllo toteaa.
Teksti ja ku va E SA H A L SIN A H O
Vakka-Suomen sairaalan ovista käy
vilkas potilasliikenne. Sairaalan koordinoiva ylilääkäri Michal Sopyllo kertoo,
14
että viime vuonna sairaalassa kävi
avohoidossa noin 46 000 potilasta.
– Niistä puolet oli sovittuja poliklinikkakäyntejä ja puolet päivystyskäyntejä yhteispäivystyksessä. Päivystyskäynneistä noin
12 000 kirjattiin perusterveydenhuoltoon
ja noin 11 000 erikoissairaanhoitoon, Sopyllo toteaa.
– Yksi sairaala -uudistus toi selkeän muutoksen sairaalamme toimintaan, kun Tyksin
hoitolinjaorganisaatio ulotettiin tänne. Raskas ortopedia ja vuodeosastohoitoa vaativa
leikkaustoiminta on loppunut lähes kokonaan ja ortopedia yleensäkin vähenee täällä
merkittävästi, mutta yleiskirurgiaa, urologiaa ja gynekologia kehitetään. Päiväkirurgisen toiminnan uskon lisääntyvän, esimerkkinä korva-, nenä ja kurkkutaudit sekä silmäleikkaukset, jotka ovat lisääntyneet viime
syksystä lähtien.
– Meidän ajanvarauspoliklinikkamme
vahvistuvat ja kehittyvät, etenkin syöpäpoli, infuusiopoli, hematologian poli ja dialyysitoiminta. Myös gastron tähystyspolimme
vastaa hyvin erikoissairaanhoidon lähipalvelujen tarpeisiin.
Viimeiset ortopediset leikkaukset, kuten
tekonivelleikkaukset, tehtiin 30. huhtikuuta.
– Toukokuun lopun jälkeen meillä ei ole
enää takapäivystystä. Sen jälkeen vuodeosastoa vaativia leikkauksia ei uuden päivystysasetuksen takia voi enää tehdä. Voimme kuitenkin hyödyntää leikkaussalihenkilökunnan arki-iltaisin kello kahdeksaan jatkuvaa varallaoloa päiväkirurgiassa.
Osa sairaalan potilaista jää toimenpiteen jälkeen edelleen ainakin yhdeksi yöksi
osastolle. Esimerkkeinä Sopyllo mainitsee
laparoskooppiset (tähystyksenä tehtävät)
kohdunpoistot, laskeumakorjaukset, kilpirauhaskirurgian ja isot vatsatyräleikkaukset.
– Ja vaikka sappileikkauksiakin tehdään
pääsääntöisesti laparoskoopisesti, osa joudutaan silloin tällöin muuttamaan avoleikkaukseksi, jolloin on selvää, ettei potilas
Naistenklinikka
hoitaa naisia,
miehiä ja perheitä
T u u la Vainikainen
T
kotiudu samana päivänä. Silloin olisi
ehkä viisaampaa järjestää tänne tilapäinen takapäivystäjä, kuin lähettää vasta
leikattu potilas ambulanssilla Turkuun.
Näin on tähän asti menetelty gynekologisten potilaiden kohdalla ja se täyttäisi myös päivystysasetuksen kriteerit,
Sopyllo pohtii.
Vuodeosastoille
iso muutos
Vuodeosastoille kaavailtu muutos on
puhuttanut paljon Vakka-Suomen sairaalan, kuten muidenkin lähisairaaloiden väkeä.
– Auki olleet asiat ovat aiheuttaneet
epätietoisuutta ja pelkoja henkilökunnassa.
– Siinä tavoitellaan potilaan kannalta
selkeämpää toimintaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteisillä vuodeosastoilla. Meillä on nyt
kolmella vuodeosastolla 36 sairaansijaa, joista 19 sisätautien, 14 kirurgian
ja 3 valvonnan käytössä. Uudistuksessa erikoissairaanhoidon vuodepaikat
vähenevät merkittävästi, kun osa niistä muutetaan perusterveydenhuollon
paikoiksi.
Eniten kannatusta saaneen vaihtoehdon mukaan vuodeosastojen hallinnointi siirtyisi kaupungin vastuulle ja
noin puolet vuodeosastojen hoitohenkilöstöstä siirtyisi kaupungin palvelukseen. Sairaanhoitopiirin hallitus päätti
jo esittää tämän mallin hyväksymistä
piirin valtuustolle, joka kokoontuu tämän lehden ilmestyessä 9.6. Uudistus
tarvitsee myös Uudenkaupungin kaupunginvaltuuston hyväksynnän.
– Muutos koskisi 26-28 työntekijäämme. Uudenkaupungin johdon taholta on todettu, että irtisanomisia ei
tässä yhteydessä ole tulossa. Vuodeosastojen erikoissairaanhoidon lääkäreiden työsuhteet eivät muutu, vaan he
jatkaisivat sairaanhoitopiirin palveluksessa.
yksin naistenklinikka juhli 70-vuotista taivaltaan vastaanoton ja klinikan toimintaa luotaavan monipuolisen yleisöluentosarjan muodossa. Juhlaan
osallistui paljon myös omia eläkeläisiä. 200
kuvan kavalkadi herätti paljon iloisia ”Hyvä
me” -muistoja.
Naistenklinikka palvelee nykyisin Tykservan kolmessa sairaanhoitopiirissä 865 200
asukasta. Klinikalla työskentelee nykyisin
281 ammattilaista, heistä vajaat 50 lähisairaaloissa.
– Porin ja Tyksin yhteistyö on ollut vahvaa aikaisemminkin. Vuodesta 2011 yhteisiä linjoja on vahvistettu myös Vaasan
kanssa. Ennenaikaiset synnytykset, vaativa
sikiödiagnostiikka, syöpäleikkaukset, vaativa lantion pohjan kirurgia ja endometrioosileikkaukset sekä vaikea miehen lapsettomuus (TESE-kirurgia) on keskitetty
Tyksiin, selvitti ylilääkäri, professori Seija
Grénman.
U-sairaalaan muutettaessa vuodepaikkoja
oli 160 ja osastoja kuusi. Tällä hetkellä entistä useampi potilas hoidetaan polikliinisesti
ja koska useimmat leikkaukset tehdään tähystyksenä, on sairaalassaoloaika lyhentynyt n. 1,5 vuorokauteen. Synnyttäjät kotiutuvat 2-3 vuorokaudessa.
Ylihoitaja Marjo Kauppila kertoi klinikan
hoitotyön kehittämisestä. Vuodesta 2006
klinikalla on toiminut kliinisen hoitotyön
asiantuntija, jonka tehtävänä on edistää
näyttöön perustuvaa hoitotyötä. Hän toimii
myös potilasturvallisuuskoordinaattorina,
mikä on tärkeä osa laatutyötä.
Kätilöt tekevät nykyisin n. 1500 sikiöiden
ultraääniseulontaa ja antavat geneettisen perusneuvonnan, noin 250 käyntiä vuosittain.
Synnytyspelkoa hoidetaan kätilövetoisella
poliklinikalla ja imetyspoliklinikalla tuetaan imetyksen käynnistymistä. Äitiyspoliklinikan diabeteshoitajan vastaanotolla käy
vuosittain noin 700 äitiä. Seksuaaliterveyspoliklinikan seksuaalineuvojan asiakkaita ovat
mm. syöpä- ja vulvodyniapotilaat. Avannehoitajan vastaanotto toimii yhteistyössä vatsatoimialueen sairaanhoitajien kanssa.
Päiväkirurgia valtaa alaa
– Leikkaukseen kotoa, yöksi omaan sänkyyn, kiteytti gynekologisen hoidon vastuualuejohtaja, apulaisylilääkäri Riikka Aaltonen päiväkirurgian nykylinjat.
Tyksistä tulee maailmaan vuosittain 4 000–
4 300 varsinaissuomalaista. Turun lisäksi
Varsinais-Suomessa synnytetään toistaiseksi
Salossa. Kuva: Marjo Kauppila
Päiki-toimenpiteitä ovat nykyisin rutiinina kohdun tähystykset ja kaavinnat, virtsankarkailuleikkaukset ja sterilisaatiot, yhä
useammin myös kohdun laskeumat ja poistot. Päiväkirurginen ja lyhythoitoinen toiminta edellyttää sitä, että sairaalassa toiminta on suunnitelmallista ja harkittua, jolloin
virheitäkin sattuu vähemmän. Näin paranee
myös tehokkuus ja tuottavuus. Päiväkirurgiset ja leikkauspäivän aamuna toimenpiteeseen tulevat potilaat saavat puhelinohjausta, jonka turvin selviää nopeasta sairaalavisiitistä ja kotiutuksesta.
Potilas ei yleensä halua olla sairaalassa
pidempään kuin on pakko.  Erilaisista rajoituksista voi olla enemmän haittaa kuin
hyötyä leikkauksesta toipumisessa. Paluu
normaaliin elämään on tavoitteena mahdollisimman pian toimenpiteen jälkeen. Se
edellyttää selkeästi sovittuja kotiuttamiskriteereitä ja riittävää kipu- ja pahoinvointilääkitystä.
– Päiväkirurgiassa tapahtuu vähemmän
komplikaatioita kuin perinteisessä kirurgiassa. Sairaalan seinät eivät suojaa ongelmilta eikä ongelmien toteaminen viivästy kotona, tiivistää Aaltonen
15
Lähisairaalassa
on helppo
käydä
– Sairaanhoito kallistuu vääjäämättä, eikä meillä ole varaa
osaoptimointiin. Siksi toimintaa pitää rohkeasti uudistaa,
Atso Vainio toteaa.
Kaupunginjohtaja Atso Vainio:
Sairaala säilyy
sitä kehittämällä
AU K E A MA N T eksti T ja k u vaT ES A H A L S I N A H O
U
16
udenkaupungin kaupunginjohtaja
Atso Vainio pitää vuodeosastouudistusta monisäikeisenä asia, josta
on paljon mielipiteitä.
– Uudistusta ei silti pidä lykätä. Meillä on
selkeä tavoite tuottaa potilaille paras mahdollinen hoito taloudellisesti järkevällä tavalla, Vainio toteaa.
Turvattominta Vainion mielestä olisi
”jäädä poteroihin”.
– Uskon, että lähtemällä vahvasti kehittämään toimintaa, me pidämme täällä toimivan sairaalan.
– Raskaamman kirurgian loppuminen
täällä on kyllä kipeä asia. Mutta päivystysasetus on faktaa, joka pitää hyväksyä, Vainio tulkitsee.
Lähipalvelulautakuntaa Vainio pitää hyvänä asiana.
– Se rauhoittaa mielialoja jo olemassaolollaan. Mitä ne lähipalvelut sitten ovat, niin se
hakee vielä muotoaan. Uskon, että sairaalalle
syntyy luonteva profiili kehittämällä Tyksin
toimialueiden toimintaa sairaalassa yhteistyössä perusterveydenhuollon kanssa.
Vainion mukaan sekä kaupungilla että
sairaanhoitopiirillä oli vahva tahto kehittää
sairaalan toimintaa. Uuden päivystysasetuksen voimaantulon läheneminen edisti
osaltaan asiaa.
– Me olimme aloitteellisia ja kaupunginhallitus ehdotti viime joulukuussa neuvotteluja sairaanhoitopiirille.
Myös taloudella on
suuri merkitys.
– Terveyskeskuksen vuodeosasto on selvästi halvempi kuin sairaalan vastaava. Yhteistyöllä saadaan lisää tuottavuutta. Esimerkiksi leikkaustoimenpiteen jälkeen potilas
voidaan kuntouttaa ja siirtää nopeammin
perusterveydenhuollon vastuulle, jos Tyksin erikoislääkäri voi käydä joustavasti konsultoimassa.
– Alueen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että meillä on jatkuva päivystys. Päivystykseen tulee ilmeisesti pieniä muutoksia, mutta se varmaankin jatkuu.
Vainion mielestä suurempaan sairaalaan
eli Tyksiin kuuluminen on ihan keskeistä,
koska silloin saadaan Vakka-Suomen sairaalaan paremmin lääkäreitä.
– Toimintojen keskittämiseen on ollut
paineita ilman päivystysasetustakin. Sellaisia palveluita voidaan keskittää kauemmas,
joita yksittäiset henkilöt tarvitsevat harvoin.
Varjopuoliakin uudistuksesta voi tulla.
– Voiko esimerkiksi pitkäaikaissairaan
kynnys hakeutua hoitoon nousta, jos hän
vaikkapa uskoo joutuvansa Turkuun jonkin yöllä tulevan terveysongelman takia?
Tai lisääntyykö liikenne ja potilaiden kuljettelu esimerkiksi vaativien tutkimusten
takia? Mutta toisaalta nyt meillä on käynyt
magneettirekka sairaalan pihalla, mikä on
hieno juttu, Vainio pohtii.
Uusikaupunkilainen Keijo Könttä on
tyytyväinen Vakka-Suomen sairaalan
palveluihin.
– Täällä on melkeinpä parempi hoito
kuin Turussa, hän kehaisee.
Könttä tietää, mistä puhuu, sillä hän
on käynyt hoidoissa sekä Tyksin Kantasairaalassa että Vakka-Suomen sairaalassa maaliskuusta 2012 alkaen. Silloin
hänellä todettiin myelofibroosi.
– Vuodessa kuulemma yksi sadastatuhannesta sairastuu tähän.
– Hoidot aloitettiin Turussa. Sinne
oli hankala mennä. Matka oli pitkä ja
piti löytää autolle parkkipaikka. Sitten
piti vielä kävellä pitkiä matkoja pihoilla ja sairaalan käytävillä. Täällä on mukavampi käydä, kun asunkin tässä ihan
lähellä. Haastattelupäivänä Könttä kävi Tyksin erikoislääkäri Tommi Salmen
poliklinikkavastaanotolla.
Aluksi sairaus vei Köntän niin huonoon kuntoon, että hän pystyi liikkumaan vain pyörätuolin avulla.
– Alkuun myös väsytti hirveästi, mikä tietysti kuuluu sairauteen. Sitten sain
niin hyvää lääkettä, että kuntouduin
sen avulla kävelykuntoon.
– Nyt pystyn kävelemään pitkiäkin
matkoja. Käsistä on kyllä voimat vähentyneet, silti tyytyväisen oloinen Könttä
kertoo.
Keijo Könttä kehuu Tyksin
Vakka-Suomen sairaalan hoitoja
ja iloitsee siitä, että on saanut
hyvän lääkkeen ansiosta elämäänsä hyviä päiviä vakavasta
sairaudesta huolimatta.
Lähisairaalassa
on yliopistosairaalan
hoitokäytännöt
Hematologian poliklinikka on hyvä
esimerkki lähisairaalapalvelusta, joka
vähentää potilaiden matkustamista ja
yhtenäistää hoitoja. Vakka-Suomen
sairaalassa haastatellulla erikoislääkäri
Tommi Salmella on siitä kahden ja
puolen vuoden kokemus. Hän hoitaa
hematologian erikoisalaan kuuluvia
potilaita Tyksin neljässä sairaalassa
väestömääriin suhteutettujen vastaanottoaikojen mukaisesti.
– Kaksi päivää viikosta olen lähisairaaloissa ja kolme päivää Kantasairaalassa. Täällä Vakka-Suomen sairaalassa käyn kerran
kolmessa viikossa, Loimaalla kaksi kertaa
kolmessa viikossa ja Salossa kerran viikossa
Salmi kertoo.
– Toki sairaaloiden väliä ajaminen tuntuu varsinkin talvisin joskus raskaalta.
Mutta lähisairaaloiden alueilla on yhteensä
viitisensataa hematologista potilasta, jotka
muutoin joutuisivat matkaamaan itse Turkuun ja takaisin monta kertaa hoitojaksojensa aikana. Täällä Uudessakaupungissa on
113 potilasta, joista otan päivässä vastaan
9–10 potilasta fyysisesti ja saman verran
puhelimitse.
Salmen mielestä tässä systeemissä on erittäin tärkeää ja hienoa, että potilaat saavat
samat hoitokäytännöt. Vaikka hematologia
toimii nyt neljässä paikassa, hoito on yhtenäistä. Hoidot lähisairaaloissa ovat ihan
samanlaisia kuin Tyksin Kantasairaalassa
Turussa.
– Esimerkiksi myelooman ensilinjan
hoito aloitetaan potilasta lähinnä olevassa sairaalassa. Kuurien välissä käydään
hoidon kannalta sopivalla hetkellä autologisten eli potilaalta itseltään kerättävien
kantasolujen keruussa Kantasairaalassa,
jossa myöhemmin toteutetaan myös autologinen kantasolunsiirto intensiivi solunsalpaajahoidon tueksi hematologian
vuodeosastolla. Sen jälkeen hoito jatkuu
lähisairaaloissa potilaan omalla poliklinikalla, Salmi selvittää.
– Tyypillisiä hoidettavia sairauksia täällä
ovat myeloomat, krooninen lymfaattinen
leukemia, myelodysplastinen syndrooma
ja myelofibroosi.
– Esimerkiksi myeloomapotilaan hoitosykli kestää yleensä kolmisen viikkoa. Syklin
aikana potilas käy lähisairaalassa yhden kerran minun vastaanotollani ja samana päivänä lääkehoitopoliklinikalla sekä lisäksi kolme muuta kertaa lääkehoitopoliklinikalla.
Eli hänelle tulee neljä sairaalareissua kolmen viikon jaksossa yhdessä hoitosyklissä,
joita yleensä annetaan 4–6 ennen autologista kantasolunsiirtoa.
Yhteinen koulutus
lisää hoidon laatua
Salmi aloitti vakituisessa virassa kliinisellä
hematologialla syyskuussa 2012 ja lokakuussa hematologian poliklinikkatoiminta alkoi
Salossa, Loimaalla ja Uudessakaupungissa.
Uudessakaupungissa ja Loimaalla syöpätautien poliklinikkatoimintaan on jo jonkin
aikaa kuulunut myös solunsalpaajahoitojen antaminen infuusio- ja lääkehoitopoliklinikoilla. Salossa polikliiniset solunsalpaajahoidot aloitettiin vasta hematologisen
poliklinikkatoiminnan alkamisen myötä
lääkehoitopoliklinikalla.
– Tämä on vaativaa työtä, jossa tarvitaan
jatkuvaa täydennyskoulutusta. Meillä onkin säännöllistä yhteistä koulutusta kaikkien kolmen lähisairaalan henkilöstön kanssa.
Se parantaa ammattitaitoa ja hoidon laatua sekä yhtenäistää hoitokäytäntöjä ja samalla edistää myös hoitohenkilöstön yhteishenkeä..
”Yhteen sairaalaan” siirtyminen aiheutti Salmen mukaan lyhytkestoisen kaaoksen
viime joulukuulle, kun oli paljon potilaita
ja piti järjestellä vuoden vaihteen muutoksen ylimenoa.
– Nyt tilanne on kokonaisuudessaan hyvä ja toimiva, varsinkin kun teen työtä kaikissa Tyksin yksiköissä. Esimerkiksi voin
kirjautua yhdellä ja samalla tunnuksella
kaikkien neljän sairaalan järjestelmiin. Ennen jokaiseen sairaalaan oli eri tunnukset
ja potilastietoihin tutustuminen oli hidasta
ja hankalaa etenkin, jos potilaan tietoja piti
etsiä eri sairaalasta, kuin missä sillä hetkellä
työskentelin.
On erittäin
tärkeää ja
hienoa, että
potilaat saavat
samat hoitokäytännöt,
erikoislääkäri
Tommi Salmi
sanoo.
17
Uutta toimintaa:
Kiertävä magneettikuvausrekka
T eksti ja k u vat Mar jo Peltoniemi
Magneettikuvausrekka kiertää eri viikonpäivinä Tyksin
vuonna huhtikuussa alkanut täysin uudenlainen erityisesti
– Meillä kiertävä rekka on yksityislaitoksen rekka, jonka kuvausaikaa vuokraamme samoin kuin siinä työskentelevän työntekijän
työpanosta, kertoo toiminnan suunnitteluryhmän vetäjänä toiminut Varsinais-Suomen kuvantamiskeskuksen A-röntgenin osastonylilääkäri Riitta Parkkola.
aluesairaaloita palveleva kuvantamistoiminta. Röntgenlää-
Monipuolista kuvantamista lähipalveluna
sairaaloissa Loimaalla, Uudessakaupungissa ja Salossa.
Kyseessä on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä tänä
käri Riitta Parkkola kertoo millaisia kuvauksia rekassa on
mahdollista tehdä.
M
18
agneettikuvausrekka on maanantaisin ja tiistaisin Loimaan sairaalan edustalla, keskiviikkoisin Vakka-Suomen
sairaalan pihamaalla Uudessakaupungissa ja torstaisin
sekä perjantaisin Salon sairaalan käytössä. Ideana on, että potilaiden ei tarvitse matkustaa Turkuun, vaan magneettikuvaus voidaan
tehdä paikallisen sairaalan pihalla.
Liikkuvat magneettikuvausrekat tulivat käyttöön kymmenisen vuotta sitten ensin yksityisillä laitoksilla, kun keksittiin, että
magneettikuvauslaite oli ylipäätään teknisesti mahdollista laittaa
rekkaan. Laite vaatii tietynlaisen ympäristön ja suojauksen, ettei tehokas magneetti aiheuta ongelmia ohikulkijoille. Nyt omia
tai vuokrattuja magneettikuvausrekkoja ovat ottaneet käyttöön
myös muut yliopistosairaalat tarjotakseen tutkimuksen tukipalvelua lähellä.
Sairaaloihin ei kannata hankkia omaa 1,5 miljoonaa euroa maksavaa laitetta, jos se olisi käytössä vain yhtenä päivänä viikossa.
Tavoite on, että rekassa tehtäisiin 15 kuvausta päivässä, mutta siihen ei ole vielä päästy. Tyks Loimaan sairaala ei käytä tällä hetkellä
kahden koko päivän kapasiteettia viikossa, joten syksyllä on suunnitelmissa, että rekka olisi toisen näistä Loimaan päivistä viikossa
Turun kaupunginsairaalan pihalla, sillä viisainta on sijoittaa rekka
paikkaan, jossa tarve on suurin.
– Samalla meillä on ollut sellainen ajatus, että tämä lisäisi aluesairaaloiden houkuttelevuutta työpaikkoina röntgenlääkäreiden kannalta, koska aluesairaaloihin on ollut vaikeuksia löytää röntgenlääkäreitä. Röntgenlääkäreillä on nyt monipuolisempi toimenkuva sisältäessään myös magneettikuvien tulkintaa, Riitta Parkkola sanoo.
Toisaalta Parkkola kertoo, että rekasta välittyvien magneettikuvien lausunnat ovat lisänneet röntgenlääkärien työmäärää, koska
ne ovat tulleet muiden kuvausten lisäksi.
Rekan ainoa rajoitus on, että sinne ei saa vuodepotilasta.
Mari Gustafsson tekee Salossa magneettirekan kuvantamislaitteella lannerangan magneettitutkimusta halikkolaiselle potilaalle,
joka kertoo olevansa tyytyväinen päästessään magneettikuvauksiin
lähelle.
Pyörätuolipotilaskin sen sijaan voidaan kuvata rekassa, koska siinä
on nostolava.
– Tällä hetkellä rekassa tehdään eniten aivojen ja selkärangan kuvauksia. Seuraavaksi yleisimpiä ovat nivelten kuvaukset eli polvet,
lonkat ja olkapäät. Aivokuvauksia tehdään esimerkiksi muistisairauksien, aivoverenkiertohäiriöiden ja MS-taudin diagnostiikkaa
varten. Selkärangasta tutkitaan muun muassa välilevyn pullistumia
tai selkärangan ahtautta ja nivelkuvauksissa tutkitaan esimerkiksi
polvinivelkierukan repeämiä tai rustovaurioita.
Tietoteknisen tuen merkitys on tärkeä, että kuvat siirtyvät rekasta
sairaanhoitopiirin tietoverkkoon ja kaikki onkin sujunut Parkkolan
mukaan näiltä osin moitteettomasti. Yliopistosairaalan tulee tarjota sekä korkealaatuista kuvausta että lausuntoja ja toimia samalla
myös opetussairaalana, jossa opetetaan erikoistuvia lääkäreitä kuvantulkinnassa.
Lähettävä lääkäri määrittelee kuvausten kiireellisyysluokan. Odotusajat ovat pysyneet kohtuullisina ja jos potilas tarvitsee nopeaa päivystyskuvausta on Tyksin päivystyksen yhteydessä tätä tarkoitusta
varten yksi päivystysmagneettikuvauslaite.
– Sen sijaan esimerkiksi aivokasvainleikkausten jälkeiset kontrollit ovat vuosittaisia eivätkä kiireellisiä. Lausunnot kuvista tulisi olla
valmiina viiden päivän sisällä. Tähän pystytään kutakuinkin hyvin,
vaikkei aina. Magneettikuvaus on vakiinnuttanut paikkansa laajalti
neurologiassa, neurokirurgiassa ja ortopedisessa kuvantamisessa.
Kuvausmäärät ovat kasvaneet joka vuosi jopa kymmenen prosenttia
edelliseen vuoteen verrattuna.
Kuvantaminen VSSHP:ssä
• Varsinais-Suomen Kuvantamiskeskuksen koko henkilöstömäärä
(hoitajat, lääkärit ja muu henkilökunta) on 287.
• Lääkäreitä kuvantamiskeskuksessa on 62 mukaan lukien kaikki
kantasairaalan, aluesairaaloiden ja erikoistuvat lääkärit.
• Magneettikuvauksia tehtiin vuonna 2014 23 900, joista 7 800
ostettiin yksityisiltä laitoksilta.
• Magneettikuvauslaitteita on A-röntgenissä neljä, kaupunginsairaalassa sekä T-sairaalassa yksi ja lisäksi PET-keskuksessa kaksi.
Toimintaa suunnitelleessa työryhmässä mukana ollut osastonhoitaja
Riitta Rastas ja magneettirekan työntekijä Mari Gustafsson tällä kertaa
Salon sairaalan pihaan parkkeeratun magneettikuvausrekan edustalla.
Magneettirekan toimintaa suunnitelleen ryhmän vetäjänä toiminut
röntgenlääkäri Riitta Parkkola tukenaan röntgenhoitajat Sanna Vainio
ja Tiia Mäkeläinen.
19
Marko Vesanen viker
en veckodag för hematologin i Österbotten
T E K S T O C H BILD MAT H I AS L U T H ER
Vasa sjukvårdsdistrikt anslöt sig till Åucs
specialupptagningsområde för tre år
sedan. Men det behövs inte alltid administrativa band för att samarbetet över
distriktsgränserna skall löpa. En eldsjäl
med skarp blick kan räcka. Hematologen Marko Vesanen är en sådan.
Å
20
ucs-läkaren Vesanen har de senaste
tre åren i stort sett varje vecka jobbat en dag i Vasa på hematologiska polikliniken, förutom sina fyra arbetsdagar i Åbo.
– Visst blir det ganska mycket resande.
Det börjar också synas. I något skede tänkte
jag på det som min privatmottagning, men
nu har det blivit livsviktigt.
Hematologin har under 2000-talet fått
många nya verktyg som gör att man kan
vårda svårare fall än tidigare – och då växer
den potentiella patientskaran. I Österbotten hände det här samtidigt med att två erfarna hematologer på Vasa centralsjukhus
slutade, den ena för att gå i pension och den
andra för att bli chefsöverläkare.
– Men de värvade mig för hematologin
före det. Det gick på två dagar. Det är specialiteten som väljer läkare, inte tvärtom. Åtminstone gör hematologin det, säger Marko
Vesanen som då som nybliven internist jobbade i Vasa.
Efter det första året i Vasa flyttade Vesanen till Åbo för att fortsätta specialiseringen
på hematologi.
– Vi tänkte oss att återvända till Vasa,
men frun fick ett bra jobb och jag började
undervisa medicinestuderande så blev vi
här i Åbo, säger han.
Men Vasa centralsjukhus hade svårt att
hitta nya hematologer. Vesanen ställde 2009
upp som konsult för hematologin i Vasa
medan han i Åbo blev en efterfrågad föreläsare på universitetet.
Det var hektiska tider i Vasa, säger han
– det fanns mängder av nya patienter, ofta
skulle man sätta sig in i anamnesen på en
kvart.
Vesanen fann att hans föregångare hade varit snälla – alltför snälla. Det fanns
många patienter som kunde få sin fortsatta
uppföljning och vård på hälsovårdscentralen men kontrollerades på sjukhuset mest
av gammal vana.
– Av tusen patienter år 2009 skrev jag ut
femhundra, men tog med andra handen in
sjuhundra nya svårare fall som behövde det
mera.
Sedan 2012 har Marko Vesanen jobbat
en dag praktiskt taget varje vecka i Vasa.
Numera är det onsdagar.
Äldre statsman
Sedan 2012 har Vasa centralsjukhus igen
en egen ordinarie hematolog i Sanna Asplund. Liksom Vesanen kom hon från Åbo
till Vasa.
– Men en hematolog räcker inte här.
Egentligen skulle det behövas två på heltid, tre skulle vara utmärkt, säger hon.
Marko Vesanen både möter patienter
och föreläser för medicinestuderande
under sina besök varje vecka i Vasa.
– Markos stöd är nog viktigt för mig.
Hon påminner om att det också finns andra smala specialiteter i Vasa som stöder sig
på kolleger från universitetssjukhusen.
Vesanen säger att han fungerar lite som
en äldre statsman för Asplund. De viktigaste vårdbesluten i Vasa blir han konsulterad om.
En stor del av patienterna träffar han också själv under sin poliklinikdag.
– Det kan vara från femton till tjugofem
patienter på en dag, säger poliklinikens sköterska Lilian Ahlbäck som lägger ut schemat.
I praktiken alternerar Sanna Asplund,
Marko Vesanen och ytterligare en internist i specialisering på polikliniken under
veckodagarna.
En patient med en intensiv vårdperiod
med flera läkarbesök i veckan kan förstås
inte bara träffa Vesanen, och det tycker han
att i och för sig är bra – patienterna skall
inte sitta fast med bara en läkare.
– Men många har sagt att de vill komma
just till mig, och det är lite tungt emellanåt.
Marko Vesanen är nog, som de tidigare
hematologerna i Vasa, lite snäll.
I Österbotten är hans rykte grundmurat.
Lyfter på hatten
Chauffören Mikael Holtlund från Korsnäs
diagnosticerades för tre år sedan av Vesanen med kronisk myeloisk leukemi (KML).
Ett halvår senare fick han en allogen benmärgstransplantation i Åbo. Sjukdomen
har slagit tillbaka men Mikael och hans
hustru Susanne är fulla av beundran för hur
hematologerna i Vasa och Åbo samarbetar.
– Vi lyfter på hatten för dem, de borde
få Finlands Vita Ros. Det är otroligt vad de
kan. De räddar ju folk till livet, säger Susanne.
– Och Marko är en pärla. Han vet vad
som skall göras, säger hon.
– Jo, han finner alltid en lösning, inflikar
Mikael Holtlund.
Han har fått tillbringa långa veckor på
sjukhuset i Åbo. Men han har bara gott att
säga också om hur personalen tagit hand
om patienten från ”världens svenskaste
kommun” Korsnäs.
– I varje skift har det funnits någon som
kan svenska, ibland bättre, ibland sämre
men alltid tillräckligt.
Vården har varit ett teamarbete med flera
läkare engagerade både i Åbo och i Vasa.
– Det är ju väldigt fint att man med hjälp
av ett universitetssjukhus kan ordna så här
fin vård också på ett ganska litet sjukhus
som Vasas, säger Mikael Holtlund.
Rätt plats
I Åbo jobbar Marko Vesanen fyra dagar i
veckan med akuta internmedicinska patienter på T-sjukhuset, inte alls begränsat
till hematologi. Hans speciella ansvar här
är att vara konsult i fråga om koagulering,
alltså för blödande patienter eller för patienter med propp.
Dessutom alltså varje vecka Vasa turretur.
– Det ger mig en inkomst som motsvarar en privatmottagning, men det är mycket
mera meningsfullt. Pengar kan inte riktigt
ersätta den uppskattning jag får och känslan av att göra nytta, säger han.
– Så länge jag orkar och frun ger mig
möjlighet till det så fortsätter jag. Fast kanske inte riktigt till 2029 då jag blir pensionerad.
Vaasan veri
ei vapise,Turun
tuki on turvana
TA K S T I ja K U VAT M ATH IA S LUTH E R
Vaasan sairaanhoitopiiri siirtyi Tyksin erityisvastuualueeseen kolme vuotta sitten.
Mutta yhteistyö yli piirirajojen voi sujua hallinnollisista siteistä riippumatta. Yksi
teräväkatseinen tulisielu riittää. Sellainen kuin hematologi Marko Vesanen.
T
yks-lääkäri Vesanen on käytännössä
kolme viimeistä vuotta työskennellyt joka viikko päivän Vaasan hematologian poliklinikalla ja neljä työpäivää Turussa.
– Onpa siinä reissaamista, monet sanovat. Ja kieltämättä kilometrit alkavat jo näkyä. Jos jossain vaiheessa oli sellainen ajatus
että tämä on minun yksityisvastaanottoni
niin nyt sen jatkumisesta on tullut elintärkeää, hän sanoo.
Hematologia on saanut 2000-luvulla monia uusia työkaluja, mikä on tehnyt mahdolliseksi hoitaa vaikeampia tapauksia.
Tämä on lisännyt potilasmäärää. Pohjanmaalla tämä tapahtui samanaikaisesti kun
kaksi kokenutta hematologia lopetti Vaasan keskussairaalassa; toinen jäi eläkkeelle
ja toisesta tuli johtajaylilääkäri.
– Mutta värväsivät minut hematologialle
ennen sitä. Se kävi kahdessa päivässä. Erityisala valitsee lääkärin, eikä päinvastoin.
Ainakin hematologiassa käy näin, sanoo
Vesanen joka oli juuri silloin aloittanut sisätautilääkärinä Vaasassa. Ensimmäisen
Sanna Asplund tarkistaa Korsnäsilaisen
Mikael Holtlundin ihon poliklinikkakäynnillä Vaasassa.
Vaasan vuoden jälkeen Vesanen muutti
Turkuun jatkaakseen erikoistumista hematologiaan.
– Tarkoitus oli palata Vaasaan, mutta
vaimo sai hyvän työpaikan täältä Turusta ja minä jäin opettamaan kandeja, joten
jäimme.
Vaasan keskussairaalan oli kuitenkin
vaikea löytää uusia hematologeja. Vesanen
aloitti 2009 konsultoivana hematologina
Vaasassa, kun taas Turussa hänestä tuli kysytty luennoitsija yliopistossa.
– Se oli hektistä aikaa Vaasassa, sanoo hän
– minulle uusia potilaita oli paljon, joskus
vain varttitunti aikaa paneutua sairauskertomukseen.
Vesanen huomasi edeltäjiensä olleen aivan liian kilttejä. Monet potilaat olisivat voineet jatkaa seuraushoitoa terveyskeskuksessa mutta tämä tehtiin sairaalassa vanhasta
tottumuksesta.
jatkuu...
21
...jatkoa edelliseltä sivulta
Vaasan hematologian poliklinikan
hoitaja Lilian Ahlbäck järjestää
potilaskäynnit ja vakuuttaa että
ovet pysyvät auki sitä tarvitseville.
– Tuhannesta potilaasta vuonna 2009 laitoin viisisataa ulos, ja samaan aikaan otin
toisella kädellä seitsemänsataa uutta ja vaativampaa tapausta sisään.
Vuodesta 2012 on Marko Vesanen työskennellyt päivän Vaasassa joka viikko. Nykyisin päivä on keskiviikko.
Vanhempi valtiomies
22
Vuodesta 2012 on Vaasan keskussairaalalla
ollut taas oma vakituinen hematologi, Sanna Asplund. Vesasen tapaan hänkin tuli Turusta.
– Yksi hematologi ei kuitenkaan riitä .
Täällä tarvittaisiin kaksi kokoaikaista, kolme olisi erinomaista, Asplund sanoo.
– Markon tuki on tosi tärkeää minulle.
Hän muistuttaa että Vaasassa on muitakin kapeita erityisaloja jotka nojaavat yliopistosairaaloiden kollegoiden tukeen.
Vesanen kertoo toimivansa vähän kuin
vanhempi valtiomies. Häntä konsultoidaan
tärkeimmistä hoitopäätöksistä. Hän myös
tapaa itse suurimman osan potilaista poliklinikkapäivänään.
– Päivässä voi potilaita olla viidestätoista
kahteenkymmeneenviiteen, sanoo Vaasan
hematologian poliklinikan hoitaja Lilian
Ahlbäck, joka laatii päiväjärjestyksen.
Käytännössä Sanna Asplund, Marko
Vesanen ja lisäksi yksi erikoistuva sisätautilääkäri vuorottelevat eri viikonpäivinä poliklinikalla ja osastolla. Jatkuvaa hoitoa saava
potilas ei voi koko viikon ajan tavata samaa
lääkäriä.
Tämä ei ole Marko Vesasen mielestä huono asia. Potilaiden ei pidä jäädä yhden lääkärin varaan.
– Mutta monet ovat sanoneet haluavansa
tulla juuri minulle, ja se on välillä raskasta.
Marko Vesanen on kyllä, samoin kuin
aiemmat Vaasan hematologit, hiukan kiltti.
Pohjanmaalla hänen maineensa on levinnyt.
Vuodesta 2012 Sanna Asplund on Vaasan
keskussairaalan hematologian ylilääkäri.
Tukenaan hänellä on vanhempi kollega
Turusta.
Hatunnoston arvoinen
Ammattiautoilija Mikael Holtlund Korsnäsista sai kolme vuotta sitten diagnoosin
krooninen myelooinen leukemia (KML).
Puoli vuotta myöhemmin hänelle tehtiin
allogeeninen kantasolusiirto Turussa. Sairaus on uusiutunut, mutta Mikael ja hänen vaimonsa Susanne ylistävät tapaa jolla Vaasan
ja Turun hematologit tekevät yhteistyötä.
– Nostamme heille hattua, heille pitäisi
antaa Suomen Valkoinen Ruusu. He osaavat uskomattoman paljon. Hehän pelastavat
ihmishenkiä, sanoo Susanne.
– Ja Marko on oikea helmi. Hän tietää
mitä pitää tehdä.
– Niin, hän löytää aina ratkaisun, Mikael
Holtlund lisää.
Holtlund on saanut viettää pitkiä viikkoja
sairaalassa Turussa. Mutta hänellä on vain
hyvää sanottavaa kuinka henkilökunta on
pitänyt huolta potilaasta joka tulee ”maailman ruotsalaisimmasta kunnasta” Korsnäsista.
– Jokaisessa työvuorossa on ollut joku
joka puhuu ruotsia, joskus paremmin, joskus heikommin mutta aina tarpeeksi hyvin.
Hoito on ollut usean lääkärin tiimityötä
sekä Turussa että Vaasassa.
– Onhan valtavan hienoa, että yliopistosairaalan avulla voidaan järjestää näin hienoa hoitoa melko pienessä Vaasan keskussairaalassa, sanoo Mikael Holtlund.
Oikea paikka
Turussa Marko Vesanen työskentelee neljänä päivänä viikossa akuuttien sisätautipotilaiden hoidossa T-sairaalassa. Sillä ei
ole muuta tekemistä hematologian kanssa
kuin että hänen erityisvastuullaan on olla
verenvuoto- ja veritulppapotilaiden hoidon
erityisasiantuntija.
Tämän lisäksi siis joka viikko yhtenä vuorokautena meno-paluu Vaasaan .
– Rahallisesti se vastaa minulle yksityisvastaanottoa, mutta on paljon mielekkäämpää. Kun kokee itsensä tarpeelliseksi ja kokee sen arvostuksen siellä, niin sitä ei oikein
rahalla pysty korvaamaan, Vesanen sanoo.
– Niin kauan jatkan kuin jaksan ja vaimo antaa siihen mahdollisuuden. Vaikka ei
ehkä 2029 asti jolloin jään eläkkeelle.
Asiakasraatitoiminta alkoi
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä
Teksti Kristiina A ndreasson
V
arsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä (VSSHP) on käynnistynyt
asiakasraatitoiminta. Tavoitteena
on saada palvelun käyttäjät mukaan kehittämään toimintaa asiakaslähtöiseksi. Asiakasraadilta saatavaa tietoa voidaan hyödyntää johdon ja toimintayksiköiden päätöksenteon tukena.
Asiakasraateja on aiemmin hyödynnetty
enemmän yksityissektorilla, mm. kaupan alalla. Viimeisen kahden vuoden aikana on esimerkiksi Vaasan sairaanhoitopiirissä käynnistetty terveydenhuollon asiakasraatitoiminta.
– Asiakasraati voi ottaa kantaa konkreettisiin, käytännön arkisiin asioihin kuten esimerkiksi sairaalan opastuksiin, ohjeisiin ja
tilakysymyksiin, sanoo Varsinais-Suomen
sairaanhoitopiirin kehittämispalveluissa
työskentelevä Mari Viljanen-Peuraniemi.
Raatilaisiksi haki 53 innostunutta. Raatiin
valittiin kaksivuotiselle kaudelle 10 varsinaista
jäsentä ja heille varajäsenet. Raatiin haetaan
vielä myös ruotsinkielinen jäsen. Asiakasraati
kokoontuu neljä kertaa vuodessa. Ensimmäisessä kokouksessaan 16.6. raati valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategian 2014–2016 Terveempänä kotiin
mukaan toiminnan tarkoituksena on lisätä
väestön terveyttä ja sosiaalista hyvinvointia. Toiminnan tulos tulee näkyä potilaille selkeänä ja osallistuvana palveluna sekä
erinomaisena palvelukokemuksena. Yksi
sitovista strategisista tavoitteista on potilasraatien organisointi toukokuuhun 2015
mennessä.
Tyksin T3-sairaalahankkeen
suunnittelijat valittu
T eksti ESA HA L S INA HO
Sairaanhoitopiirin kiinteistöjaosto
valitsi 13. toukokuuta T3-sairaalahankeen arkkitehtipääsuunnittelijaksi työyhteenliittymän Arkkitehtiryhmä Reino
Koivula Oy / Schauman arkkitehdit Oy.
Samassa kokouksessa valittiin myös
muita suunnittelijoita. Kilpailutukseen
osallistu kolme suunnittelijaryhmää.
– Suunnittelijoiden kanssa allekirjoitetaan
sopimukset kesäkuussa, minkä jälkeen rakennuksen käytännön suunnittelu pääsee
toden teolla vauhtiin. Toiminnallinen suunnitelma on päivitetty kevään aikana, kertoo
hankejohtaja Raija Asola, joka vastaa hankkeen toiminnallisesta suunnittelusta.
Rakennuksen tulevien käyttäjien ja suunnittelijoiden yhteistyö käynnistyy todenteolla lomien jälkeen elokuusta alkaen.
Logistiikkasuunnittelu kilpailutetaan
vielä erikseen, tarjousten jättöaika päättyi
toukokuun lopulla. Logistiikka käsittää,
tekstiilien, lääkkeiden, hoitovälineiden ja
-tarvikkeiden, tutkimusnäytteiden, ruoan,
jätteiden, perinteisen postin ja putkipostin, potilaiden ja tavaroidenkuljetusten sekä henkilöliikenteen suunnittelun.
– Konkreettinen rakentaminen alkaa
2016 keväällä T3:n perustaksi tulevan betonikannen valamisella, rakentamisesta
vastaava kiinteistöpäällikkö Timo Seppälä.
Leikkauskuva näyttää T3-rakennuksen etelästä, Kupittaan aseman suunnasta katsottuna.
K u va : arkkitehtiryhm ä R eino K oiv u la O y
Koko kahdeksankerroksinen sairaala nousee 9 000 neliömetrin laajuiselle betonikannelle, joka rakennetaan rautatien ja Helsingintien päälle. T3-rakennuksen bruttopinta-ala on 54 000 neliömetriä. T3 korvaa nykyisen U-sairaalarakennuksen, jonka bruttoala on noin 47 000 neliömetriä.
T3:n arvioidaan valmistuvan vuonna
2019, jonka jälkeen U-sairaalan käyttö loppuu toimintojen siirtyessä sieltä T3:een.
T3-uudisrakennukseen sijoittuvat lasten
ja nuorten sairauksien, naistentautien ja
synnytysten, korva-, nenä- ja kurkkusairauksien sekä suu- ja leukasairauksien hoito.
Lisäksi sinne tulee sairaanhoidollisia tukipalveluja, kuten kliininen neurofysiologia,
kuvantaminen, laboratorionäytteenotto ja
lähivälinehuolto.
Tyksin T3-sairaalahankkeen suunnittelijat:
Arkkitehti/pääsuunnittelija:
TYL Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy/
Schauman arkkitehdit Oy
Rakennesuunnittelu:
Sweco Rakennetekniikka Oy
LVIA-suunnittelu: Granlund Oy
Sähkösuunnittelu: Sähköinsinööritoimisto Matti Leppä Oy
Geotekninen suunnittelu:
Rambol Finland Oy
Rata- ja tiealueen suunnittelu:
Rambol Finland Oy/ProxionOy/YSP Oy
Palotekninen suunnittelu:
L2 Paloturvallisuus Oy
Automaattisen sammutusjärjestelmän
suunnittelu: Heikki Lehmusvirta Oy
Kiinteät sairaalalaitteet: Granlund Oy
T3-hankkeen kotisivut:
www.vsshp.fi/fi/sairaanhoitopiiri/t3
23
Musiikin mielihyväpatteristo
aivoinfarktipotilaiden
kuntoutukseen
T uuL A VA INIKA INEN
Neurologisia sairauksia, kuten aivoverenkiertohäiriötä, Parkinsonin tautia
tai aivovamman jälkitilaa sairastavat
ovat kasvava ryhmä. Heille ei ole tarjolla parantavia hoitoja, joten tehokkaalle ja edulliselle kuntoutukselle on
suuri kysyntä. Musiikkia on käytetty
terapian välineenä vuosituhansien
ajan. Vasta 2000-luvulla on saatu tieteellinen näyttö sen vaikuttavuudesta
neurologisten potilaiden hoidossa ja
kuntoutuksessa.
A
ivosairauksia sairastavien toimintakyvyn puutosten minimointi ja elämänlaadun parantaminen,
laitoshoidon vähentäminen ja avohoidon
lisääminen ovat tärkeitä tavoitteita.
Aivoinfarktipotilailla on sairastumisen
seurauksena fyysisiä vammoja, joita kuntoutetaan useita toistoja vaativilla fyysisillä
suoritteilla. Näiden potilaiden toimintakyky on usein heikentynyt vireystason laskun
ja masennuksen vuoksi, joten mielialan
kohottaminen voisi palvella myös fyysistä
kuntoutumista.
Musiikki herättää mielihyvää,
joten siitä ei voi olla haittaa
kuntoutumiselle.
24
– Kaikki musiikin kuuntelu aktivoi aivoja.
Potilaan mieluisaksi kokema musiikki vähentää sairauden akuuttivaiheeseen liittyviä fysiologisia stressivaikutuksia. Musiikin
kuuntelu aktivoi molemmille aivopuoliskoille ulottuvan laaja-alaisen hermoverkoston ja lisää aivojen verenkiertoa. Siksi sillä
on muutakin kuin psykologista merkitystä
kuntoutumisessa. Tämän todistavat useat
tutkimukset, mutta niiden johtopäätöksiä
ei ole toistaiseksi sovellettu laajasti käytäntöön, pohtii neurologian professori Seppo
Soinila.
Musiikin hyödyntämisessä aivojen kuntoutuksessa ei ole kyse musiikkiterapiasta,
vaan siinä tavoitellaan nimenomaan aivovaurion jälkeistä säästyneiden hermosolujen
Aivojen aktivaatio (puna-keltaiset alueet) musiikin kuuntelun aikana potilaalla, joka
on sairastanut melko laajan aivoinfarktin kolme viikkoa aikaisemmin. Infarkti näkyy normaalia tummempana kuvan oikeanpuoleisissa leikkeissä (nuolet). Vastaavat aivokuoren
alueet aktivoituvat infarktista huolimatta voimakkaasti, mikä kuvastaa aivojen oikean
puoliskon keskeistä osuutta musiikin, erityisesti melodian ja harmonian prosessoinnissa.
versomista ja uusien hermokontaktien ja
-verkostojen muodostumista nostamalla
aivojen yleistä vireystilaa, mikä on hermokontaktien uudismuodostuksen edellytys.
Aiemmissa tutkimuksissa aivoinfarktin
jälkeisessä kuntoutuksessa potilas on kuunnellut musiikkia tai harjoitellut esimerkiksi kävelyä musiikin rytmissä tai harjoittanut halvaantuneen yläraajan motoriikkaa.
Kaikki mitatut ominaisuudet, kuten kävelymatka, askelpituus, käden taputusnopeus
tai sormien motoriikka paranivat. Jo 20 minuutin päivittäinen kuuntelu kolmen viikon
ajan on tuottanut merkittävästi parempia
tuloksia verrattuna tavanomaista kuntoutusta saaviin potilaisiin.
Musiikin kuntouttava
vaikutus näkyy magneettitutkimuksissa.
Juuri tämä vaikutuksen todentaminen on
aivokuvissa vakuuttanut. ”Ihan mukavasta”
rentouttavasta musiikin kuuntelusta on tullut konkreettisia, mitattavia kuntoutusvaikutuksia tuottava menetelmä.
Seppo Soinilan ja Teppo Särkämön
tutkijaryhmä on osoittanut, että musiikin kuuntelu oli aivoverenkiertohäiriöstä
kärsiville potilaille jopa hyödyllisempää kuin äänikirjojen kuuntelu. Musiikkia kuunnelleet selvisivät tarkkaavuutta ja kielellistä muistia mittaavissa
testeissä paremmin kuin potilaat, jotka
kuuntelivat saman ajan äänikirjoja tai
saivat tavanomaista kuntoutusta. Musiikin kuuntelu myös vähensi sekavuutta ja masennusta enemmän kuin mitä
havaittiin muissa ryhmissä.
Aivosairauksissa kuntoutus ja sitä
tukevat arkitoimet kattavat yhteensä
vain 30 prosenttia vuodeosastolla toipuvan aivoinfarktipotilaan päivästä.
Passiivisen oleskelun sijaan potilaille
voitaisiin tarjota järjestelmällistä musiikin kuuntelua.
– Tuoreet havaintomme osoittavat,
että musiikin tuottama neuropsykologinen kuntoutuminen korreloi aivojen
harmaan aineen lisääntymiseen vastaavilla aivoalueilla. Lisää tutkimusta tarvitaan optimaalisen kuntoutusmusiikin
laadun, määrän ja ajoituksen määrittämiseksi. Parhaillaan meillä onkin Tyksissä meneillään tutkimus, jossa selvitämme millä tavoin musiikin aiheuttama laaja-alainen aktivaatio tehostaa
hermoverkostojen korjautumista. Tutkimme myös onko vokaalimusiikki tehokkaampaa kuin instrumentaalimusiikki aivojen kognitiivisen vaurion
korjautumisessa. Entä johtaako musiikilla saavutettu akuuttivaiheen stressin
väheneminen aivojen rakenteen korjautumiseen? Tuloksia on odotettavissa ensi vuonna.
Soinilan tutkimusryhmään kuuluvat LL, tohtorikoulutettava Aleksi Sihvonen ja neuroradiologian professori
Riitta Parkkola Tyksistä sekä dosentti
Teppo Särkämö ja PsM Vera Leo Helsingin yliopistosta. Yhteistyökumppaneita on myös Åbo Akademista,
TBMC:stä (Turku Brain and Mind
Center), Turun Taideakatemiasta,
Barcelonan yliopistosta ja Hannoverin
Musikhochschulesta.
Musiikkia voidaan käyttää aivovaurion kuntoutuksessa hyvin kevyellä
ohjauksella ja minimaalisin laiteinvestoinnein. Radioita, CD-soittimia,
korvakuulokkeita ja muuta laitteistoa
on saatavana edullisesti. Enemmän on
kyse asenteesta. Muun kuntoutuksen
kannalta tyhjiin hetkiin on tuotavissa
tavoitteellista toimintaa, joka kaiken
lisäksi vielä tuntuu hyvältä.
Erikoislääkäri Riku Kiviranta työskentelee A-sairaalan endokrinologian poliklinikalla ja
yhdysosastolla, jossa hoidetaan endokrinologian, gastroenterologian ja nefrologian potilaita.
Kuva: Marjo Peltoniemi.
Endokrinologi Riku Kiviranta
Perustutkija ja
kliinikko samassa
persoonassa
T u u la Vainikainen
R
iku Kiviranta innostui tutkimuksesta jo lääketieteen opintojen alussa.
– Monet innostavat perustutkijat,
etenkin tuleva väitöskirjanohjaajani professori Eero Vuorio korostivat tutkimuksen
merkitystä. Päädyin biolääketieteen tutkijalinjalle, jossa Vuorio oli myös alussa tiiviisti
mukana opettamassa. Hän on todella motivoiva tyyppi ja aloitin väitöskirjan tekemisen hänen ryhmässään. Biolääketieteen
tutkijakoulusta sain loma-aikoina palkkaakin ja pääsin keväällä 1997 M.D. Anderson
Cancer Centeriin, Texasiin.
Väitöskirjatyössään Kiviranta selvitti katepsiini K -entsyymin merkitystä luun aineenvaihdunnassa. Se on keskeinen entsyymi luuta hajottavissa osteoklastisoluissa. Tutkimuksessa käytettiin geneettisesti
muunneltuja hiiriä. Työllä oli suoraa kliinistä merkitystä, koska ensimmäinen katepsiini K:n estäjä lienee tulossa markkinoille osteoporoosilääkkeenä noin vuoden sisällä.
– Nykyisin tutkimme luuta muodostavien osteoblastisolujen erilaistumisen molekyylitason säätelyä, geenimuunnellut eläinmallit ovat edelleen keskeisiä työkaluja.
Lisäksi tutkimme miten osteoblastit vaikuttavat luuytimessä verisolujen erilaistumiseen.
Yhteistyössä professori Pirjo Nuutilan
työryhmän kanssa Kiviranta tutkii lihavuuden ja lihavuusleikkausten merkitystä luun
aineenvaihdunnassa.
– Meitä kiinnostaa luuytimen rasva, josta
tiedetään hyvin vähän. Onko se kokonaan
omanlaisensa rasvakudos, onko se metabolisesti aktiivinen ja mitä se tekee luuytimessä? Aikuisen ihmisen pitkät luut sisältävät
pääosin luuytimen rasvaa ja hyvin vähän
verisoluja tuottava punaista luuydintä.
Lääkäriksi valmistumisen jälkeen Kiviranta päivysti sairaaloissa ja teki täyspäiväisesti väitöskirjaa. Sen jälkeen alkoi sisätauteihin erikoistuminen Tyksissä 2004.
– Vuonna 2005 pääsin luututkimuksen
huipun, professori Roland Baronin tutkimusryhmään Yalen yliopistoon New Haveniin. Kun Baron siirtyi Harvardiin Bostoniin, seurasin labran mukana. Tutkin
siellä Baronin laboratorion identifioimaa
uutta proteiinia (sinkkisormiproteiini 521)
ja sen merkitystä osteoblastien aineenvaihdunnassa.
jatkuu...
25
...jatkoa edelliseltä sivulta
Reissussa oppi paitsi uusia tekniikoita,
myös asenteen, verkottumisen ja kansainvälisyyden tärkeyttä. Lisäksi Baronilla oli
kokemusta yhteistyöstä lääkeyritysten
kanssa. Perustutkimuksen ja yritysten yhteistyö onkin tärkeää, että uusia lääkkeitä
saadaan potilaille.
Ei yksin
laboratoriossa
Kliininen työ on aina ollut Kivirannalle tärkeää, sillä laboratoriotyön ohella hän pitää
vuorovaikutuksesta potilaiden kanssa ja
kliinisen työn haasteista.
– Pystyn yhdistämään luun aineenvaihdunnan osaamistani potilastyöhön, koska
endokrinologit hoitavat luun- ja mineraaliaineenvaihdunnan häiriöitä. Vastapainona
teen tehopäivystyksiä, jossa asioita tapahtuu nopeasti, saa tehdä pieniä toimenpiteitä, nopeita päätöksiä ja ratkaista taas erilaisia haasteita.
Hyvin hoidettu potilas antaa tyydytystä, kun kokee antaneensa potilaalle jotain.
Tutkimuksessa voi mennä kuukausia ennen
kuin tuloksia syntyy. Kliinisessä työssä saa
joka päivä jotain aikaan. Huonossakin tilanteessa voi kuitenkin olla läsnä ja lohduttaa.
– Kliininen työ syöttää tutkimukseen
uusia, selvittämistä vaativia kysymyksiä.
Yritän aktiivisesti etsiä linkkejä klinikan
ja labran välillä. Uudet hoidot ovat entistä enemmän molekulaarisia täsmähoitoja
ja meillä lääkäreillä pitäisi olla enemmän
käsitystä mm. monimutkaisista signalointireiteistä, jotta ymmärrämme mitä oikeastaan hoidamme.
Kliinikoiden
tutkimusmahdollisuuksia
vahvistettava
– Valtion tutkimusmäärärahojen vähentyessä on entistä hankalampaa löytää rahoitusta. Yliopistosairaalassa jo erikoistumisvaiheeseen ja normaaliin sairaalatyöhön
pitäisi kuulua tutkimustyötä, juuri täällähän pitäisi kehittää, testata ja hankkia kokemuksia uusista hoitomuodoista. Nykyisin mietitään ennen kaikkea tehokkuutta
sekä hoidettujen potilaiden, käyntien ja
hoitojaksojen määrää. Meillä ei kohta ole
enää uusia hoitoja tai lääkkeitä, jos kenelläkään ei ole aikaa tai mahdollisuuksia niitä kehittää. Emme nykyresursseilla pysty
arvioimaan edes käytössä olevien hoitojen
tuloksia.
Riku Kiviranta huomionosoitukset:
• European Calcified Tissue Societyn Ian T.
Boyle -palkinto alle 40-vuotiaana tehdyistä
tutkimussaavutuksista luun perus- ja translationaalisen tutkimuksen alalla 2014
26
• Suomen Endokrinologiyhdistyksen ansioituneelle nuorelle tutkijalle myöntämä Unto
Uotilan palkinto 2014
Hoitojen ja
hoitoympäristön
turvallisuutta
kehitetään
koko ajan
Teksti ja ku vat M arjo Peltoniemi
Potilasturvallisuus on asia, jota kehitetään jatkuvasti Tyksissä. Tämä on
samalla hoitotyön laatuun satsaamista, kun riskit pyritään minimoimaan.
Vaarailmoituksien raportointijärjestelmä HaiPro on siinä yksi tärkeä työkalu. Eri yksiköissä on omat potilasturvallisuusryhmänsä, jotka vastaavat
potilasturvallisuuden kehittämisestä. Tyksin teho-osaston potilasturvallisuustiimiläiset kertovat kokemuksiaan siitä, miten turvallisuutta edistetään teho-osastolla.
T
eho-osastolla on käytössä lukuisia elämää ylläpitäviä teknisiä laitteita ja
myös lääkehoito sekä informaation kulku ovat tärkeässä roolissa. Teholta löytyy takavuosilta eräs malliesimerkki vaaratapahtumasta ja sen korjaamisesta.
– Tyksin teho-osastolla hoitaja havaitsi, että nenämahaletkun ja suonikanyylin
annostelusovittimet olivat samanlaiset ja tällöin mahdollisuus siihen, että lääkettä
annostellaan väärään paikkaan, oli suuri. Hoitaja teki siitä Haipro-järjestelmään
vaarailmoituksen, joka johti välittömään koko sairaanhoitopiiriä koskevaan ohjeistukseen ja hoitokäytäntöjen muuttamiseen. Tällainen vaara on vältetty sen
jälkeen, kun annostelusovittimet vaihdettiin erilaisiksi, kertoo teho-osaston ylihoitaja Hanna Vinberg.
Vinbergin mukaan löytyy samantyyppisiä ja lukemattomia vaikeampiakin asioita, joissa voi tulla inhimillisiä virheitä. Teho-osastolla samoin kuin koko Tyksissä on käytössä laajalti muuallakin terveydenhuollossa käytössä oleva HaiProraportointijärjestelmä, johon voi ilmoittaa huomaamistaan vaaratapahtumista tai
läheltä piti –tapahtumista. Järjestelmä tuli teholla käyttöön 2009.
– Vuonna 2014 meillä teho-osastolla tehtiin 256 HaiPro-ilmoitusta. Meillä ilmoitus on helppo tehdä, sillä jokaisella potilaspaikalla on oma pääte. Koulutuksen
myötä työntekijämme ovat entistä tietoisempia riskeistä ja ilmoituksentekomahdollisuudesta, Vinberg sanoo.
Osa jokaisen arkityötä
Totekiin eli toimenpide ja tehohoitopalvelualueeseen kuuluvalla teho-osastolla
työskentelee hoitajien ja lääkäreiden lisäksi monia muitakin ammattilaisia, joiden
arkityöhön kuuluu osana potilasturvallisuusasiat. Potilasturvallisuus on jokaisen
asia ja sisältää kaiken kaikkiaan pieniä ja arkisia asioita.
– Nykyisin on esimerkiksi paljon samannäköisiä lääkkeitä ja tällöin niiden
sijoittelussa voi miettiä, ettei laiteta ihan samannäköisiä pakkauksia vierekkäin.
Potilashuoneissamme tarvikkeet on sijoitettu samalla tavalla, jotta ne löytyvät
helposti. Jos hoitotarvikkeissa on huomattu riskitekijöitä, niistä on ilmoitettu
sekä HaiPro-järjestelmään että tarvikkeen toimittajalle ja tuotteita on vaihdettu
turvallisempiin. Laitteiden suhteen ilmenevä vika voi olla joskus laitteessa tai
Jokaiselta teho-osaston 24 potilaspaikalta löytyy muun muassa kuvassa näkyvät hengityskoneet, nesteensiirtolaitteet ja valvontamonitorit sekä lisäksi esimerkiksi munuaiskoneita ja sydämen toimintaa tukevia laitteita. Erittäin teknisessä ympäristössä panostetaankin siihen,
että henkilökunta osaa käyttää laitteita turvallisesti ja oikein. Kuvassa päätteellä sairaanhoitaja Seija Sarkkinen ja takana vasemmalta
apulaisosastonhoitaja Anu Laine, ylihoitaja Hanna Vinberg ja osastonhoitaja Pirjo Partanen. Partasen ja Laineen lisäksi tehon potilasturvallisuusryhmään kuuluvat sh, TtK, Virpi Terävä (opintovapaalla), sh, TtM Laura Peltonen (äitiyslomalla), sh Miia Kimari, sh Anne Korvenpää
sekä osastonlääkärit Outi Inkinen ja Ruut Laitio
joskus sen virheellisessä käytössä, tiimiläiset toteavat.
Lääkehoidon osalta on käytössä koko
talossa lääkehoidon koulutus- ja lupakäytäntösysteemi, jolla varmistetaan henkilökunnan lääkeosaaminen. Tiedonkulku on
tärkeää ja siinä esiintyvät ongelmat voivat
olla sisäisiä tai eri osastojen välisiä esimerkiksi siirtyvien potilaiden kohdalla. Raportoidut ongelmat voivat ratketa esimerkiksi
henkilöiden työnjakoa selkeyttämällä eri
tilanteissa tai lisäkoulutuksella. HaiPro-ilmoituksen myötä muuttuvista toimintatavoista informointi on myös tärkeää.
– Teholla on ideoitu koko palvelualueella
käyttöönotettu talossa tehtävä turvallisuuskierros, jolla jokaisen tulee kerran vuodessa
käydä. Laiteturvallisuuden osalta olemme
ottamassa tänä vuonna käyttöön niin ikään
omalla osastollamme kehitetyn laitepassin,
johon on listattu kaikki laitteet tieto-osioineen. Hoitajan vastuulla on itsenäisesti suorittaa perehtymiset työssään tarvitsemiin
laitteisiin ja pitää kirjaa laite-osaamisestaan
passin avulla. Kerran vuodessa on teemakuu-
kausi, jolloin Haipro-ilmoitusten tekemiseen
kiinnitetään aivan erityistä huomiota.
– Henkilökunnan kanssa yhteistyössä on
laadittu tarkistuslistoja monista eri asioista
hoitajien työtä helpottamaan. Käytäntö on
peräisin ilmailualalta. Koska Tyksissä hoidetaan kaikki alueen tehopotilaat samalla
osastolla, osaamisvaatimukset ovat laajat.
Teholla on muun muassa oma tietojärjelmävastuuhoitajien kehittämä tietokanta, kuin
sisäinen google, josta pystyy hakusanalla
etsimään laiteohjeistot, lääkeohjeet, hoitoohjeet ja pääsee Farmakaan ja akuuttihoitotietokantoihin sekä Tietoporttiin.
Myös omainen voi
ilmoittaa netissä
Kerran kuukaudessa potilasturvallisuustyöryhmä, johon kuuluu hoitajia ja lääkäreitä,
kokoontuu ja käsittelee kaikki siinä kuussa
esille tulleet ilmoitukset ja pohtii toimenpiteitä. Jos tulee sellaisia ilmoituksia, joihin pitää reagoida heti, ne käsitellään välittömästi. Tiedot säilyvät HaiPro:ssa ja niitä
voidaan analysoida.
Ilmoituksen hoidossa tapahtuneesta vaaratapahtumasta voi antaa potilaspalautteena
myös omainen tai potilas. He voivat ilmoittaa siitä sähköisellä vaaratapahtumailmoituksella nimettömästi. Ilmoituksen käsittelee sairaanhoitopiirin potilasturvallisuuspäällikkö. Ilmoituspohja löytyy Tyksin internetsivuilta kohdasta Potilaille ja läheisille
> Potilasturvallisuus.
HaiPro – Vaaratapahtumien
raportointijärjestelmä
• HaiPro on Lääkelaitoksen, STM:n ja
VTT:n yhdessä eri sairaaloiden ja perusterveydenhuollon kanssa luoma menettely vaaratapahtumien systemaattiseen
ilmoittamiseen, niiden käsittelyyn ja
niistä oppimiseen oman toiminnan kehittämiseksi.
• Systeemi on syyllistämätön ja ilmoituksen voi tehdä kuka vain, joka on ollut
tilanteessa.
• Ilmoitus tehdään nimettömänä.
• Ilmoittaminen on tärkeää, mutta tärkeää on myös, että se johtaa toimenpiteisiin vaaratapahtuman ehkäisemiseksi.
27
Koulutus koituu
potilaan eduksi
Outi Reunasen tie on kulkenut laitoshuoltajasta perushoitajaksi ja sitten sairaanhoitajasta amk-sairaanhoitajaksi ja nyt
ylemmän ammatti-korkeakoulututkinnon
opiskelijaksi. Taustalla Outin työtiimiläisiä.
T eksti ja k uvat Mar jo Peltoniemi
VSSHP:ssa arvostetaan työntekijöiden ammattitaitoa ja siksi heille tarjotaan täydennyskoulutusmahdollisuuksia, jotta potilaat voivat luottaa hyvään ja korkeatasoiseen osaamiseen yliopistosairaalassa. Koulutetut tuovat samalla terveysalan
viimeisimmän tiedon potilashoitoon. Hyvä esimerkki aktiivisesta kouluttajasta
on reumatologian poliklinikalla työskentelevä ylempää amk-tutkintoa opiskeleva
sairaanhoitaja Outi Reunanen, jolle elinikäinen oppiminen on lähes elämäntapa.
K
28
yselyissä henkilökunnan ammattitaito nousee tärkeimmäksi asiaksi,
jota terveydenhuollon asiakkaat arvostavat. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä halutaan taata henkilöstölle hyvät
mahdollisuudet kouluttautumiseen. Kouluttautumisen merkityksen allekirjoittaa
myös siitä paljon kokemusta omaava reumahoitaja Outi Reunanen.
– Yliopistollisessa keskussairaalassa pitää
olla koko ajan etulinjassa. Reuma on muutakin kuin nivelreumaa. Meillä hoidetaan
myös harvinaisia sidekudostauteja ja selkärankareumatauteja. Kaikkien näiden lääkehoito etenee koko ajan ja me annamme siihen ajantasaista ohjausta.
Reumahoitajilla on Tyksissä Outin mielestä erityisen hyvät kouluttautumismahdollisuudet ja mahdollisuus osallistua valtakunnallisiin koulutuksiin, joita järjestää
esimerkiksi Reumahoitajayhdistys ja Reumatologinen yhdistys. Outi on itsekin ollut
mukana kehittämässä koulutuksia.
– Ensin täytyy päästä koulutukseen, että voi
olla motivoinut. Se syö motivaatiota, jos täytyy paljon ylimääräisesti perustella kouluttautumistarvettaan. Tyksissä ei koskaan ole
ollut ongelmaa päästä koulutukseen.
Reumapotilasta hoidetaan moniammatillisessa tiimissä, johon kuuluvat reumatologin ja sairaanhoitajan lisäksi sosiaalityöntekijä, fysioterapeutti sekä toimintaterapeutti. Reumavuodeosaston reumahoitajat ja lääkärit tukevat ja auttavat kuormitettua poliklinikkaa. Yhteistyö auttaa Outin
mielestä hahmottamaan kokonaisuutta eri
näkökulmista.
Askel askeleelta
eteenpäin
Outi Reunanen aloitti aikoinaan kesätöissä
laitoshuoltajana Paimiossa. Tämän jälkeen
hän pyrki perushoitajakouluun. Koulun jälkeen pisin sijaisuus löytyi gastroenterologiselta kirurgiselta osastolta. Työskenneltyään monella eri kirurgisella osastolla hän
haki uudelleen kouluun ylihoitajan suosituksesta, koska tämä totesi, että tulevaisuudessa virkoihin vaaditaan sairaanhoitajan
tutkinto. Sairaanhoitajaksi valmistuttuaan
hän työskenteli vuosia virassa traumatologisella vuodeosastolla. Perhepoliittisista syistä silloin kolmen pienen lapsen äitinä hän
hakeutui kotikuntansa Paimion reumahoitoyksikön päivätyö-virkaan. Lasten kasvaessa omaa aikaa alkoi olla enemmän ja hän
haki Turun ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajan amk-tutkintoa päivittääkseen tutkintonsa työn ohessa. Puolen
vuoden päästä valmistumisesta kurssikaverit yllyttivät, että haettaisiinko vielä opiskelemaan ylempää amk-tutkintoa ja sillä tiellä
Outi on tällä hetkellä. Tavoitteena on valmistua vuoden päästä keväällä ja lopputyö
valmistunee jo jouluna. Työskentelypaikkakunta vaihtui, kun reumapoliklinikka
muutti Paimiosta Tyksin mäelle 2014.
Koulutusta pitää
myös hyödyntää
Koulutuksen myötä osaa Outin mielestä
hahmottaa entistä paremmin, että tietyt asiat pohjautuvat johonkin teoriaan. Opiskelu
perheen ohella on haaste, josta suoriutumiseksi motivaatio pitää olla kohdillaan. Maisteritutkintoa vastaava, mutta enemmän työelämäpainotteisempi ylempi amk-tutkinto
sisältää 90 opintoviikkoa kahdessa vuodessa
työn ohessa, mikä vaatii sitoutuneisuutta ja
Uutta puhtia lääkärien ja hammaslääkärien erikoistumiskoulutukseen
Teksti ja k u va E S A H ALS INA H O
T
urun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ammatillinen jatkokoulutustoimikunta järjesti huhtikuun
alussa seminaarin erikoistumiskoulutuksesta Tyksin erityisvastuualueella (erva).
– Halusimme informoida kouluttajia
erikoistumiskoulutuksen nykytilanteesta
ja uuden lainsäädännön myötä siinä tapahtuvista muutoksista sekä samalla kannustaa
erityisvastuualueemme yksiköiden käyttöä
koulutuksessa nykyistä enemmän, luonnehti toimikunnan puheenjohtaja, professori Juha Mäkinen tilaisuuden tavoitteita.
Dekaani Pentti Huovinen kertoi, että
lääkäreiden ja hammaslääkäreiden erikoistumiskoulutuksen ohjausvastuu on siirtynyt opetus- ja kulttuuriministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle helmikuussa,
kun siihen liittyvät laki- ja asetusmuutokset astuivat voimaan.
Muutoksen keskeinen tavoite on parantaa
STM:n mahdollisuutta ohjata eri erikoisalojen koulutusmääriä palvelujärjestelmän valtakunnallisista ja alueellisista tarpeista lähtien.
– Erikoistumiskoulutusta on helpompi kehittää, kun koulutuksesta säädetään
STM:n asetuksessa. Yliopistolla säilyy silti
jatkossakin vastuu koulutuskokonaisuuden
toteutuksesta ja teoriakoulutuksen järjestämisestä, Huovinen totesi.
Uusien säädösten mukaan erikoistumiskoulutus ei johda enää yliopistolliseen tutkintoon. Tällä ei ole kuitenkaan käytännön
merkitystä koulutettaville, sillä yliopisto
antaa todistuksen suoritetusta erikoistumiskoulutuksesta ja Valvira myöntää erikoislääkärin tai -hammaslääkärin oikeudet
entiseen tapaan.
Juha Mäkinen (vas.) ja Risto-Pekka Happonen ovat olleet vuosia mukana erikoistumiskoulutuksen kehittämistyössä sekä Turun yliopistossa että valtakunnallisesti.
Erikoistuvien kannalta iso muutos on, että
erikoistumiskoulutukseen ei pääse jatkossa
ilmoittautumalla, vaan siihen pitää pyrkiä.
Kuinka pyrkiminen ja millä mekanismilla
koulutusmäärien ohjaus käytännössä tapahtuvat, on vielä auki. Näitä ja muita avoinna
olevia kysymyksiä ratkotaan STM:n erikoistumiskoulutuksen koordinaatiojaoksessa
kiinteässä yhteistyössä yliopistojen alueellisten erikoitumiskoulutuksen neuvottelukuntien kanssa.
– Valmistelutyöryhmän kokouksissa pohdittiin, voiko lääkäreiden ja hammaslääkäreiden erikoistumiskoulutus säilyä maksuttomana. Asian nosti esiin OKM, sillä kaikkien
muiden akateemisten alojen yliopistollinen
ammatillinen jatkokoulutus on maksullista,
kertoo valtakunnallisessa työryhmässä ollut
professori Risto-Pekka Happonen.
– Toistaiseksi koulutus on maksutonta.
Nähtäväksi jää, kuinka asialle käy tulevaisuudessa.
Turun yliopiston erikoistumiskoulutusohjelmiin on rekisteröitynyt 840 lääkäriä ja
26 hammaslääkäriä. Tyksin ervalla on 310
erikoistumisvirkaa lääkäreille ja 14 hammaslääkäreille.
Kyselytutkimusten mukaan nuorten lääkäreiden ja hammaslääkäreiden kiinnostus erikoistumiseen on suurta. Lääkäreiden
erikoistumisaste on 65 % ja hammaslääkäreiden 15 %. Erikoislääkäreistä kolmasosa ja
erikoishammaslääkäreistä puolet jää eläkkeelle 10 vuoden kuluessa. Nykyinen koulutusvolyymi riittää kattamaan erikoislääkäreiden poistuman. Suun terveydenhuolto joutuu vaikeuksiin, mikäli erikoishammaslääkärien koulutusmääriä ei lisätä olennaisesti.
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Samuli Saarni muistutti, että
palvelujärjestelmän rakenteiden muuttuminen tuo muutospaineita erikoistumiskoulutukseen. Varsinais-Suomessa asiaan vaikuttaa mm. yksi sairaala -uudistus, jossa aluesairaaloiden toiminta liitettiin osaksi Tyksin
hoitolinjaorganisaatiota.
Satakunnan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Jouko Remes ja Vaasan sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Auvo Rauhala painottivat erikoislääkärikoulutuksen merkitystä keskussairaaloille. Koulutuksen toteuttaminen osaksi yliopistosairaalan ulkopuolella parantaa hoitopalvelujen saatavuutta ja
helpottaa erikoislääkäreiden rekrytointia
koulutuspaikkakunnalla. Vapaana olevia
erikoislääkärin virkoja voidaan hyödyntää
koulutuksessa.
oman elämän priorisointia. Opinnoissa tehdään paljon kirjallisia töitä ja ohjeistavia lähipäiviä on noin pari kuukaudessa.
– Olin opintovapaalla ensimmäistä kertaa
tämän vuoden tammi- ja helmikuun, kun
minun piti tehdä kirjallisiin töihin liittyviä
potilashaastatteluja, mikä ei olisi virka-aikaiselle muuten onnistunut. Kädentaidot
ovat jo selkäytimessä; olen reuman asiantuntijasairaanhoitaja, mutta tieto-taitoa
tulee opintojen myötä kerros kerrokselta
enemmän. Kaikki koulutukset ovat tuoneet jotain potilastyöhön. Linjani on kehit-
täminen ja johtaminen. Tulen pyrkimään
esimiesasemaan, sillä ei ole mieltä käydä
koulua, ellei koulutusta tule hyödyntämään,
hän toteaa.
– En olisi koskaan uskonut, että minusta tulee elämäntapaopiskelija, kun olen niin
kädentyöntekijä, mutta ehkä se on se, että
haluaa koko ajan olla ajan hengessä. Olen
reumapoliklinikan seniori tällä hetkellä reumahoitajista.
Kouluttautuminen kuuluu Outin mielestä omaan ammatillisuuteen, mutta on silti kiva, että työnantaja arvostaa sitä myös.
Työnantaja voi näyttää arvostustaan Outin
mielestä hyödyntämällä työntekijän koulutuksen myötä tullutta osaamista ja tarjoamalla koulutusta vastaavia tehtäviä. Hänen
mielestään kouluttautujaan päin voitaisiin
olla enemmänkin yhteydessä.
Esimerkiksi omassa työssään Outi mainitsee uuden innovatiivisen ylihoitajan,
joka muun muassa mahdollisti hänelle ja
tukee häntä tiimivastaavan tehtävässä, kun
Tyksiin rakennetaan peräti yhdeksää reumavastaanottoa. Outi organisoi kuka hoitajista on milloinkin missäkin.
Erikoistumiskoulutukseen
pitää pyrkiä
29
Pysäköinti muuttuu
Tyksin Kantasairaalan
alueella
T
yks ja Q-Park Finland Oy ovat solmineet Tyksin Kantasairaalan alueen pysäköinnistä 10 vuoden mittaisen sopimuksen. Sopimus tuo muutoksia henkilöstön ja asiakkaiden pysäköintiin.
Muutostyöt Tyksin Kantasairaalan alueella
tehdään vaiheittain.
Pysäköinnin opastuksen ja hinnoittelun selkeyttämiseksi Kantasairaalan alueen
opastukset uudistetaan ja pysäköintialueiden tilatiedot ilmoitetaan jatkossa reaaliajassa muuttuvin kyltein ja mobiiliapplikaation avulla. Nykyisen henkilökunnan
pysäköintilaitoksen 1. kerrokseen valmistuu
myös Q-Parkin asiakaspalvelupiste syksyllä
2015. Asiakaspalvelupisteestä saa opastusta
pysäköintiasioissa.
Ensimmäiset näkyvät pysäköintiin liittyvät muutokset ovat jo tapahtuneet: pysä-
30
köintilaitteiden uudistamisen myötä tuli
mahdolliseksi pysäköinnin maksaminen
sirukorteilla ja Easyparkin mobiilisovelluksella. Toukokuun alussa, samaan aikaan
pysäköintilaitteiden uudistamisen kanssa,
otettiin käyttöön uusi asiakaspysäköintipaikkojen luokittelu A- ja B-hintakategoriaan. A-pysäköintitariffialueita on kaksi:
T-sairaalan vieressä sekä U-sairaalan edessä
olevat pysäköintiruudut. B-alueeseen kuuluvat muut lyhytaikaiset pysäköintialueet.
B-alueeseen kuuluvat lisäksi P1-kerroksen
tulevat 65 ruutua.
– Q-Park Finland Oy on tyytyväinen
saadessaan aloittaa pysäköinninoperoinnin Tyksissä, toteaa toimitusjohtaja Juha
Sirelius.
– Haluamme parantaa sairaalassa käyvien
potilaiden ja heidän läheisten pysäköinti-
kokemuksia sekä huomioida henkilökunnan pysäköintitarpeet paremmin. Konsernillamme on paljon kokemusta sairaalapysäköinnistä Euroopasta, joista tuomme
oppia Turkuun. Aiomme myös tuoda henkilökuntaa paikalle ohjaamaan ja auttamaan
asiakkaita. Tavoitteenamme on selkeyttää
pysäköintiä kaikille sairaalan käyttäjille.
Keskeiset muutokset
asiakaspysäköinnissä
1.5.2015 alkaen
Kertapysäköintiä eli lyhytaikaista vierailijaja asiakaspysäköintiä varten on A- ja Bhintakategoria A-pysäköintitariffialueita on kaksi: T-sairaalan vieressä sekä
U-sairaalan edessä olevat pysäköintiruudut. B-alueeseen kuuluvat muut lyhytaikaiset pysäköintialueet.
Asiakaspysäköinnin hinnoittelu:
• A-alue: 2 €/h
• B-alue: 1 €/h
• Päiväpysäköinti: 6 €/12 h
• Päivä-, ilta- ja yöpysäköinti: 8 €/vrk
Asiakaspalvelupisteen valmistuttua
(arviolta 1.9.2015) alennuksia pysäköintiin
Pitkäkestoisissa tutkimuksissa ja hoidoissa
olevilla potilailla on oikeus hakea palveluntuottajan 50 % alennus pysäköinnistä. Ns.
sarjahoidoissa käyvillä potilailla on oikeus
hakea tarvitsemalleen ajalle 50 % alennus
pysäköintiin. Omaisilla, jotka vierailevat
esimerkiksi lapsipotilaan luona päivittäin,
on oikeus hakea myös em. alennus. (Tyks
määrittelee alennuksen saajien kriteerit palveluntuottajalle). Alennuksen saamiseksi
tulee rekisteröityä Q-Parkin verkkosivuilla
tai vaihtoehtoisesti asiakaspalvelupisteessä.
Muutokset henkilökunnan pysäköinnissä
1.9.2015
Tyksin henkilökunnan pysäköintialueiksi
lisätään vähemmällä käytöllä olevat vieraspysäköintialueet U-sairaalan takana oleva
ulkoalue, Tykistökadun ja Savitehtaankadun risteyksessä oleva P-alue sekä 1-talon
kulman alueen vieraspaikat. Nykyisen henkilökunnan pysäköintilaitoksen P1-kerroksesta otetaan asiakaspysäköintikäyttöön
korvaavasti n. 65 ruutua. Alueelta on jatkossa käytäväyhteys T- ja U-sairaalaan.
Muutostöiden valmistuttua henkilökunnan pysäköintikapasiteetti kasvaa Kantasairaalan alueella. Näiden paikkojen lisäksi
henkilökunnalla on mahdollisuus pysäköidä Teknologiakiinteistöjen ulkoalueella.
Henkilökunnan sopimuspysäköinnissä
otetaan käyttöön sähköinen lupahallinta.
Henkilökuntapysäköinti luokitellaan ulkoja sisäpysäköintikategoriaan.
Pysäköinnin hinnoittelu:
Henkilökunnan kausikortti
• Hallipysäköinti: 15 €/kuukausi
tai 1,5 €/työvuoro
• Ulkoaluepysäköinti: 10 €/kuukausi
tai 1 €/työvuoro
Siirtymäaikana (elokuun loppuun asti)
yöllä työskentelevä henkilökunta voi
pysäköidä ilmaiseksi kaikkina päivinä
klo 19.00–07.00:
• A-sairaalan ja U-sairaalan välissä
olevassa vanhassa pysäköintirakennuksessa (tähänastisilla maksullisilla paikoilla)
• Savitehtaankadun ja Tykistökadun
sillan kulmauksessa olevalla T-sairaalan
pysäköintipaikalla
Erillistä lupalappua ei tähän pysäköintiin tarvita.
Pysäköinnin muutoksista tiedotetaan Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin internetsivustolla ja henkilöstölehti Hospitaalissa.
Turun
lääkärihelikopteri
uusiin tiloihin
Turun lääkärihelikopteritukikohta
muuttaa kesäkuussa uusiin tiloihin.
uusi tukikohta on suunniteltu täysin
ympärivuorokautisen päivystyksen
tarpeisiin.
T
urun lääkärihelikopteritoiminta pääsee vihdoin ajanmukaisiin
tiloihin, kun uusi FinnHEMSin
suunnittelema ja rakennuttama tukikohta otetaan käyttöön. Se on ensimmäinen tukikohta, joka on suunniteltu
täysin lääkärihelikopteritoiminnan ehdoilla ja ympärivuorokautiseen päivystämiseen sopivaksi.
Turun tukikohta on valtakunnallisesti
yksi kuudesta FinnHEMSin lääkärihelikopteritukikohdasta. Tukikohdassa
päivystää ympärivuorokautisesti kolmihenkinen miehistö: ensihoitolääkäri,
lentäjä ja HEMS-avustaja, jotka tuovat
tehohoitotasoisen ensihoidon nopeasti
tapahtumapaikalle.
Päivystys siirtyy uuteen tukikohtaan
16.6. Muutto toteutetaan vaiheittain, jotta
päivystystoimintaan ei tule katkosta.
Lääkärihelikopteritoiminta
keskeinen osa ensihoitoa
FinnHEMS tuottaa lääkärihelikopteripalvelun valtakunnallisesti yhdessä
yliopistollisten sairaanhoitopiirien kanssa.
Turussa lääkärihelikopteritoiminnassa työskentelevät lääkärit ovat Tyksin ensihoitoon
ja anestesiologiaan erikoistuneita lääkäreitä.
FinnHEMS vastaa tukikohdista ja toiminnan hallinnoinnista.
Vastoin yleistä käsitystä helikopteri harvoin kuljettaa potilaita. Ensisijaisena tehtävänä on kuljettaa lääkäri ja tehohoitotasoinen ensihoito mahdollisimman nopeasti
potilaan luokse. Helikopterin lentoaika
kohteeseen kestää yleensä 10-30 minuuttia
ja keskimäärin apu on paikalla 15 minuutin
kuluessa hälytyksestä. Turun tukikohdan
lääkärihelikopteri palvelee koko VarsinaisSuomen aluetta. Hälytyksiä tulee keskimäärin 6–7 vuorokaudessa. Vuonna 2014 hälytyksiä tuli yhteensä noin 2 260. Useimmiten kyseessä on peruselintoiminnon häiriö
kuten tajuttomuus, elottomuus tai hengitysvaikeus tai onnettomuus.
TE KSTI: Pä IV I E KDA H L , Ground Communications
Ku VA : FIN N H E M S
FinnhEMS on valtakunnallinen lääkärihelikopteripalveluiden hallinnointiyksikkö. Yhtiön omistavat yhtä suurin
osuuksin yliopistolliset sairaanhoitopiirit. FinnHEMS on voittoa tavoittelematon osakeyhtiö, joka on perustettu
vuonna 2010. FinnHEMSillä on kuusi
tukikohtaa: Vantaa, Turku, Tampere,
Kuopio, Oulu ja Rovaniemi.
31
Tyks tutkii
ja hoitaa
-yleisöluentosarja vakuutti
kuulijansa
Keväällä T-sairaalan Johan Haartman - ja Risto Lahesmaa
-salit olivat tupaten täynnä, kun Tyksin asiantuntijat avasivat
teemojaan. Suosittu yleisöluentosarja jatkuu syksyllä
to 1.10.2015 klo 18–20
Asiaa aivoista
Kevään Aivoviikon tilaisuuden uusinta
Puheenjohtaja toimialuejohtaja, professori Risto O. Roine
18.00 – 18.10 18.10 – 18.40 18.40 – 19.10 19.10 – 19.40 19.40 – 20.00 Tilaisuuden avaus, professori Risto O. Roine
Aivoterveyden kasvava merkitys.
Aivoliiton ja Aivosäätiön esittely
Hanki itsellesi käytetyt aivot!
Professori Juha Rinne
Muistin lajit. Kuluvatko aivot käytössä?
Voiko muistisairauden ehkäistä?
Voiko aivoverenkiertohäiriön ehkäistä?
Professori Risto O. Roine
Aivot ja sydän. Näihin riskitekijöihin voit itse
vaikuttaa. Aivojen kuntoutus
Suojaa aivosi!
Ylilääkäri, dosentti Olli Tenovuo Mitä aivot kestävät? Aivot ja alkoholi
Nauttivat aivot
Ylilääkäri, professori Seppo Soinila
Hyvä ja paha stressi. Aivojen palkitsemisjärjestelmä. Aivot ja musiikki
to 5.11.2015 klo 18–20
Ollaan kuulolla kuulosta
ja tasapainosta
Puheenjohtaja professori, ylilääkäri Jaakko Pulkkinen,
Korva-, nenä- ja kurkkutaudit
Huhtikuussa selvitettiin vatsavaivoja ja alustajina olivat vasemmalta erikoislääkäri Jukka Koffert, ylilääkäri Markku Voutilainen,
erikoislääkäri Teppo Stenvall ja erikoislääkäri Heikki Nuutinen.
Lue aiheesta enemmän internetissä: www.vsshp.fi > Media, tiedotteet, viestintä > Tiedotteet > Kun vatsa vaivaa. K u va : E sa H alsinaho
to 3.9.2015 klo 18–20
Biteillä parempaa hoitoa?
Informaatioteknologia hoitotyön tukena
Puheenjohtaja professori, ylihoitaja Sanna Salanterä, hoitotiede
32
18.00-18.15
18.15-18.40 18.40 – 19.05
19.05 – 19.30
19.30 – 19.55
19.55-20.00 Ketä ja mitä hoitotiede tutkii Tyksissä ja
Turun yliopistossa.
Sanna Salanterä
Pelaamista terveydellä vai terveemmäksi
pelaamalla?
TtM, tohtorikoulutettava Lotta Kauhanen
Tekstiviesteillä tukea mielenterveyspotilaalle
Professori Maritta Välimäki
Älyä johtamiseen!
TtT, kehittämisylihoitaja Heljä Lundgrén-Laine
Hoitaja puhuu, teksti tallentuu
– puheentunnistuksen mahdollisuudet hoitotyössä
TtM, tutkija Riitta Danielsson-Ojala
Keskustelua
18.00 – 18.05 18.05 – 18.25 18.25 – 18.50 18.50 - 19.15 19.15 – 19.40
19.40 - 20.00 Tervetuloa! Jaakko Pulkkinen
Kuulon tutkiminen ja kuulovammat
LT, erikoislääkäri Jussi Sarin
Vika välikorvassa - voiko kuulovian korjata
leikkaamalla? Ylilääkäri Jaakko Pulkkinen
Sähköä sisäkorvaan – sisäkorvaistute
Osastonylilääkäri Jaakko Salonen
Korvaperäinen huimaus,
Erikoislääkäri, LT Lotta Haavisto
Keskustelu
to 3.12.2015 klo 18–20
Painavasti lihavuuden
hoidosta
Puheenjohtajana ravitsemustieteen professori Harri Niinikoski
18.00 – 18 25
18.25 – 18.50 18.50 – 19.10
19.10 – 19.35
19.35 – 19.55
Milloin lihavuus on hoidettava sairaus?
Professori Markus Juonala, sisätaudit
Ruokavaliot vertailussa
Professori Harri Niinikoski, ravitsemustiede
Liiku lisää!
Dosentti Jarna Hannukainen, PET-keskus
Lihavuusleikkaukset – kenelle, milloin ja
millä menetelmällä?
Ylilääkäri Paulina Salminen, vatsaelinkirurgian
ja urologian klinikka
Lihavuuden korjaantuminen näkyy
aivoista alkaen.
Mitä PET-tutkimuksilla tiedetään asiasta?
Professori Pirjo Nuutila, sisätaudit, PET-keskus
Järjestäjä Tyksin tutkimuspalvelut yhteistyössä
toimi- ja vastuualueiden ja TYKS-säätiön kanssa.