1. No category

SOTE-JOHTAJAT: PALVELUKETJUT
PARANTUVAT
Tiivistelmä
Sote-johtajista kaksi kolmesta luottaa sosiaali- ja terveyspalvelujen
palveluketjujen parantuvan tulevaisuudessa, selviää KAKS –
Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselystä. Lähes puolet (46 %) uskoo
myös palvelujen laadun parantuvan. Puolet sen sijaan arvioi, että
palvelujen määrä (51 %) ja saavutettavuus (48 %) säilyvät entisellään.
Arviot sote-palvelujen kehittymisestä ovat selvästi myönteisemmät kuin
kansalla.
Lähes puolet sote-johtajista arvioi, että 11−20 km on kohtuullinen
etäisyys asukkaan kotoa lähimmälle terveysasemalle (48 %) ja
sosiaaliasemalle (45 %). 6−10 km ja yli 20 km asiointimatkaa piti
molempia kohtuullisena vajaa viidennes (22 %).
Sote-johtajat nimesivät kolme merkittävintä säästömahdollisuutta
omalta vastuualueeltaan. Avoimissa vastauksissa nousi erityisesti
perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon organisointi,
laitoshoidon vähentäminen, sote-alaa säätelevien normien purkaminen
sekä hallinnon tehostaminen muun muassa keskittämällä toimintoja.
Aineiston keruu ja käsittely
Tutkimusaineisto kerättiin Surveypal-verkkokyselyllä 7.4.−20.4.2015.
Kyselykutsu lähetettiin 240 kunnan, kaupungin tai kuntayhtymän sosiaalija/tai terveysalueen johtamisesta vastaavalle henkilölle. Pyyntö lähetettiin
sähköpostitse, ja kyselyyn vastaamisesta muistutettiin kahdesti.
Kysely koostuu taustakysymyksistä ja kuudesta sosiaali- ja terveydenalaa
käsittelevästä kysymyksestä. Kolme kysymyksistä painotti keväällä 2015
esillä olleita ehdotuksia sote-uudistuksesta. Kyseiset kolme kysymystä
esitettiin lähes samaan aikaan myös kuntajohtajille.
1
Kyselyyn vastasi 86 sote-johtajaa. Vastausprosentti oli 35 %, mikä on
verkkokyselyille tyypillinen vastausprosentti.
Vastaajat ilmoittivat taustatietoina sukupuolensa sekä kunnan tai kaupungin
jossa on virassa. Vastausten perusteella taustatietoja täydennettiin vastaajien
edustamien kuntien maakunnilla ja väkiluvuilla (Väestörekisterikeskus
30.4.2015).
Vastaajista 70 prosenttia on naisia ja 30 prosenttia miehiä, miehet vastasivat
hieman useammin kuin naiset.
Taulukossa 1. (s. 4) on esitetty maakunnittain luokiteltuna kyselyyn
osallistuneiden edustamien kuntien ja kaupunkien määrä sekä väkiluvut.
Lisäksi taulukossa on ilmaistu vastausprosentit maakuntien mukaan
luokiteltuna.
Monissa kunnissa sote-palvelut järjestetään yhdessä toisen tai toisten kuntien
kanssa muodostetun kuntayhtymän kautta. Esimerkiksi Kainuussa Kainuun
sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä (Kainuun sote) vastaa maakunnan
sote-palvelujen järjestämisestä, joten se oli ainoa taho jolle lähetettiin kutsu
kyselyyn.
Vastaajista 73 työskentelee kunnan tai kaupungin sosiaali- ja terveysalueen
johtamisen tehtävissä. Tyypillisimpiä vastaajien virkanimikkeitä ovat sosiaalija terveysjohtaja ja perusturvajohtaja.
Lisäksi verkkokyselyyn vastasi kolmetoista sosiaali- ja terveysalan alueellisen
kuntayhtymän ja laaja-alueisen (noin maakunnallisen) kuntayhtymän johtajaa.
Pienistä kunnista saatiin merkittävästi vähemmän vastauksia sote-johtajilta
kuin edellisessä toteutetussa kyselyssä kuntajohtajilta (50→14).
Maakuntien vastauksien vertailuissa eivät ole mukana Ahvenanmaa, EteläKarjala, Kainuu, Keski-Pohjanmaa ja Kymenlaakso vastaamattomuuden takia.
2
Taulukko 1. Vastaajat maakunnan, vastausprosentin
ja kunnan väkimäärän mukaan
Maakunta
Ahvenanmaa
Etelä-Karjala
Etelä-Pohjanmaa
Etelä-Savo
Kainuu
Kanta-Häme
Keski-Pohjanmaa
Keski-Suomi
Kymenlaakso
Lappi
Pirkanmaa
Pohjanmaa
Pohjois-Karjala
Pohjois-Pohjanmaa
Pohjois-Savo
Päijät-Häme
Satakunta
Uusimaa
Varsinais-Suomi
Lukumäärä (kuinka suuri
osuus maakunnan kunnista)
0 (0 %)
1 (17 %)
5 (38 %)
4 (36 %)
0 (0 %)
5 (45 %)
0 (0 %)
4 (20 %)
0 (0 %)
7 (33 %)
7 (35 %)
3 (25 %)
6 (55 %)
10 (67 %)
6 (40 %)
3 (50 %)
5 (38 %)
9 (41 %)
11 (41 %)
Väkiluku
Yli 80 000
80 000-30 000
30 000-10 000
10 000-5 000
Alle 5 000
Lukumäärä
3
9
26
20
14
Tulokset
Palveluketjut paranevat tulevaisuudessa, määrä ja saavutettavuus
säilyvät ennallaan
Sote-johtajilta tiedusteltiin mielipiteitä myös keväällä 2015 sote-uudistusta
käsitelleen keskustelun ulkopuolisista aiheista.
Ensimmäiseksi sote- johtajilta kysyttiin heidän näkemystään sosiaali- ja
terveyspalvelujen kehityksestä.
Kysymys perustui Kunnallisalan kehittämissäätiön kahteen TNS Gallup Oy:n
kyselyyn kansan näkemyksistä sote-palvelujen tulevaisuudesta.
Tutkimusaineistot koottiin Gallup Kanavalla huhtikuussa ja joulukuussa 2014.
Haastatteluja tehtiin yhteensä huhtikuussa 1202 ja joulukuussa 1010, ja
3
vastaajat edustivat maamme 18–75 vuotta täyttänyttä väestöä Ahvenanmaata
lukuun ottamatta.
Tutkimuksessa selvisi, että joulukuussa 2014 selvä enemmistö (66 %)
kansasta uskoi sote-ratkaisun seuraamuksena palveluiden saavutettavuuden
heikkenevän. Enemmistö arvioi myös palveluiden määrän pienentyvän, sekä
lähes joka toinen näki uhkaksi palveluiden laadun (45 %) ja palveluketjujen
(44 %) huonontumisen. Verrattuna huhtikuussa saatuihin tuloksiin joulukuun
arviot olivat heikentyneet 10−15 prosenttia (KAKS 2015, 91−92;
www.kaks.fi/node/7697).
Sote-johtajien usko palveluiden tulevaisuuteen on positiivisempi kuin kansalla,
minkä voi todeta kuviosta 1 (s. 5).
Vahvimmin sote-johtajat uskovat palveluketjujen toimivuuden parantumiseen.
Kaksi kolmesta vastaajasta (67 %) arvioi niiden kehittyvän parempaan
suuntaan. Lähes puolet (46 %) luottaa myös palvelujen laadun
parantumiseen.
70%
Kuvio 1. Sote-palvelujen kehittyminen seuraavan neljän
67%
vuoden aikana
Osuus vastaajista (%)
60%
51%
48%
50%
46%
40%
40%
36%
30%
24%
25%
20%
20%
15%
11%
10%
1%
1%
4%
7% 6%
0%
Palvelujen
saavutettavuus
Parempaan suuntaan
Palvelujen määrä
Ei muutosta
4
Palvelujen laatu
Palveluketjun toimivuus
peruspalveluista
erikoishoitoon
Huonompaan suuntaan
En osaa sanoa
Puolet johtajista arvioi, että palvelujen määrä (51 %) ja saavutettavuus (48 %)
säilyvät entisellään. Määrän lisääntymiseen (24 %) ja vähentymiseen (25 %)
uskoi joka neljäs.
Epäilevimmin suhtaudutaan palvelujen saavutettavuuteen. Yli kolmannes (36
%) uskoo saavutettavuuden menevän huonompaan suuntaan ja vajaa puolet
(48 %), että muutosta ei tapahdu..
Tulokset on luokiteltu maakunnittain taulukoissa 2, 3, 4 ja 5. Kolmesta ensin
mainitusta on jätetty En osaa sanoa -vastaukset pois niiden vähäisen määrän
takia.
Palveluketjujen toimivuuteen tulevaisuudessa luotetaan vahvimmin
Uudellamaalla, Keski-Suomessa ja Päijät-Hämeessä jopa sadan prosentin
kannatuksella. Myös Pirkanmaalla (86 %), Etelä-Pohjanmaalla (80 %) ja
Kanta-Hämeessä (80 %) usko tulevaan on vahvalla pohjalla.
Etelä-Pohjanmaan sote-johtajista myös puolet arvioi palvelujen
saavutettavuuden kehittyvän parempaan suuntaan.
Pohjanmaalla näkemykset ovat kaikissa vastauksissa kriittisimmät. Kaikkien
maakunnan vastaajien mukaan palvelut ovat tulevaisuudessa vaikeammin
saavutettavissa. Kukaan vastaajista ei usko palvelujen määrän tai laadun
parantuvan, ja vain yksi arvioi palveluketjujen toimivuuden parantuvan (33 %).
5
2. Palvelujen saavutettavuuden
kehitys maakunnitain
3. Palvelujen määrän kehitys
maakunnittain
Etelä-Pohjanmaa
Kanta-Häme
Kanta-Häme
Lappi
Päijät-Häme
Etelä-Pohjanmaa
Lappi
Pohjois-Savo
Etelä-Savo
Päijät-Häme
Keski-Suomi
Pohjois-Pohjanmaa
Pohjois-Savo
Varsinais-Suomi
Uusimaa
Pohjois-Karjala
Pohjois-Pohjanmaa
Satakunta
Pirkanmaa
Uusimaa
Pohjois-Karjala
Keski-Suomi
Varsinais-Suomi
Pirkanmaa
Satakunta
Pohjanmaa
Pohjanmaa
Etelä-Savo
0%
Parempaan
20 %
40 %
Ei muutosta
60 %
80 %
100 %
0%
Huonompaan
Parempaan
4. Palvelujen laadun kehitys
maakunnittain
Keski-Suomi
Kanta-Häme
Päijät-Häme
Uusimaa
Pirkanmaa
Etelä-Pohjanmaa
Uusimaa
Pohjois-Karjala
Etelä-Pohjanmaa
Pirkanmaa
Kanta-Häme
Lappi
Lappi
Varsinais-Suomi
Pohjois-Karjala
Pohjois-Pohjanmaa
Pohjois-Savo
Etelä-Savo
Satakunta
Keski-Suomi
Pohjois-Pohjanmaa
Pohjois-Savo
Etelä-Savo
Satakunta
Varsinais-Suomi
Pohjanmaa
Pohjanmaa
Parempaan
20 %
40 %
Ei muutosta
60 %
80 %
40 %
Ei muutosta
60 %
80 %
100 %
Huonompaan
5. Palveluketjun toimivuuden kehitys
maakunnittain
Päijät-Häme
0%
20 %
0%
100 %
Parempaan
Huonompaan
6
20 %
Ei muutosta
40 %
60 %
Huonompaan
80 %
100 %
En osaa sanoa
Sote-johtajille sopivat pidemmät etäisyydet sote-palveluihin kuin
kansalle
Kunnallisalan kehittämissäätiö kysyi kansalaisilta heidän nykyisiä matkoja
palveluihin ja sitä, kuinka pitkät matkat ovat heistä kohtuullisia.
Tutkimusaineisto koottiin Gallup Kanavalla joulukuussa 2014. Haastatteluja
tehtiin yhteensä 1 010. Vastaajat edustavat maamme 18–75 vuotta täyttänyttä
väestöä Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
Kansalaisista 32 prosenttia arvioi kohtuullisen etäisyyden terveysasemalle tai
-keskukselle olevan 3−5 kilometriä, hieman harvempi kannatti 1−2 km
etäisyyttä (28 %). Vastaavat luvut olivat sosiaaliaseman tai -keskuksen
kohdalla 27 % ja 25 %. (KAKS 2015, 110; www.kaks.fi/node/7697.)
Nyt kysyimme sote-johtajilta, kuinka pitkää etäisyyttä he pitävät kansalaisen
kannalta kohtuullisena.
Sote-palveluista vastaavien johtajien näkemykset etäisyyksistä eroavat
merkittävästä kansalaisten kannoista. Lähes puolet sote-johtajista toteaa, että
11−20 km on kohtuullinen matka terveysasemalle (48 %) ja sosiaaliasemalle
(45 %). Reilu viidennes (22 %) pitää 3−5 km matkaa sopivana, kuten myös yli
20 km matkaa. Vain 4−6 prosenttia kannatti 3−5 km etäisyyttä sote-asemille.
Terveysasemien tulee olla hieman lähempänä kansalaisia kuin
sosiaaliasemien, sote-johtajat arvioivat.
Kuvio 5. Kohtuullinen etäisyys asukkaan kotoa lähimmälle
palvelupisteelle.
60
48
Osuus vastaajista (%)
50
45
40
30
22
23
22
22
20
10
1
1
6
4
1
1
1
1
0
Terveysasema/-keskus
Alle 1 km
1-2 km
3-5 km
Sosiaaliasema/-keskus
6-10 km
7
11-20 km
Yli 20 km
En osaa sanoa
Maakuntien mukaan tarkasteltuna 6−10 km etäisyyttä kannatetaan
aktiivisimmin Etelä-Savossa (50 %).
Keski-Suomessa (50 %) ja Varsinais-Suomessa (45 %) vastaukset
jakaantuvat 6−10 km ja 11−20 km kesken.
Kanta-Hämeessä (80 %), Satakunnassa (80 %), Pohjanmaalla (66 %),
Pohjois-Savossa (66 %) vähintään kaksi kolmesta sote-johtajasta puoltaa
11−20 km etäisyyttä sosiaali- ja terveysasemille. Myös Pohjois-Pohjanmaalla
(60 %), Etelä-Pohjanmaalla (60 %) ja Uudellamaalla (55 %) 11−20 km
koetaan useimmin kohtuulliseksi etäisyydeksi.
Lapin ja Pirkanmaan sote-johtajien näkemyksissä on eniten hajontaa. Lapissa
seitsemästä vastaajasta neljä arvioi 6−10 km etäisyyden sopivaksi, kaksi
11−20 km ja kaksi yli 20 km. Pirkanmaalla 6−10 km, 11−20 km ja yli 20 km
etäisyys sai kukin 29 % äänistä, lisäksi 3−5 km etäisyyttä kannattaa 14 %.
Pohjois-Karjalassa kaikki sote-johtajat arvioivat yli 20 km etäisyyden olevan
kohtuullinen. Myös Päijät-Hämeessä suurin osa vastaajista asettuu sen
kannalle (66 %).
Yhteistyön ja työnjaon kehittäminen keskiöön säästöjen luomiseksi
Lopuksi sote-johtajia pyydettiin nimeämään kolme merkittävintä
säästömahdollisuutta omalta vastuualueeltaan. Avoimia vastauksia annettiin
yhteensä 77 kappaletta. Kaikki avoimet vastaukset on luettavissa sivulta 11.
Useimmin esiin nostettuja yksittäisiä teemoja ovat laitoshoidon vähentäminen
(21 mainintaa), normien purkaminen (19 mainintaa), ennaltaehkäisy (18
mainintaa) sekä tietojärjestelmien ja digitaalisuuden kehittäminen (16
mainintaa).
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tehtävät ja erityisesti tahojen
välinen yhteistyö herättää myös runsaasti ehdotuksia (27 mainintaa). Muun
muassa esitetään, että vahvistamalla perusterveydenhoitoa
erikoissairaanhoidon kustannukset laskisivat.
Myös muiden tahojen kuten sosiaalihuollon ja terveydenhuollon yhteistyön
kehittäminen sekä palveluketjujen toimivuuteen panostaminen korostuvat
8
vastauksissa (yhteensä noin 30 huomiota). Samaa teemaa kuvaavat myös
ennaltaehkäisyn tarpeellisuudesta muistuttavat vastaukset.
Sosiaali-ja terveyspalvelujen hallinnon kohdalla toimintojen keskittäminen ja
suuremmat yksiköt, hallinnon keventäminen sekä yhteistyö ovat avaintekijöitä
säästötoimien kannalta. Keskittämistä tai laajemman väestöpohjan käsittäviä
organisaatioita ehdotettiin 15 vastauksessa.
Noin kymmenessä vastauksessa säästöjä haetaan suoraan palvelutasoa
heikentämällä, kuten kuljetuspalveluja leikkaamalla.
Asiakasryhmistä vanhukset ja ikäihmisten palvelurakenne kaipaa sotejohtajien mukaan tarkempaa tarkastelua (9 mainintaa), mikä heijastuu myös
laitoshoidon vähentämistä käsittelevissä ehdotuksissa.
9
Lähteet
Kunnallisalan kehittämissäätiö (2015). Kansalaismielipide ja kunnat.
Ilmapuntari 2014. Polemia-sarjan julkaisu nro 97.
www.kaks.fi/sites/default/files/Polemia_97_net.pdf. Viitattu 12.5.2015.
Väestörekisterikeskus (2015). Kuntien asukasluvut aakkosjärjestyksessä.
Väestötietojärjestelmä. Rekisteritilanne 30.4.2015.
vrk.fi/default.aspx?docid=8830&site=3&id=0. Viitattu 12.5.2015.
10
Liite 1. Vastaukset kysymykseen säästömahdollisuuksista.
Kysymys: Lopuksi pyydämme Sinua mainitsemaan kolme merkittävintä
säästömahdollisuutta vastuualueeltasi:
lakisääteisten velvoitteiden purkaminen!
Toimintojen keskittäminen, Perhetyön tehostaminen, Mielenterveyskuntoutujien
asumispalveluiden uudelleen järjestely
henkilöstömitoitusmääritteet pois, toimintakyvyn ja tarpeen mukaan hoitajamäärä,
lainsäädännöstä pois epäolennaiset tehtävät lääkäreiltä(todistukset yms.)Koko
maahan keskustelu milloin liian intensiivinen hoito ei enää viisasta.
Se, että lääkäreiden kouluterv.hoidon vast.ottoaikoja voitaisiin lyhentää (AVI vaatii
väh. 30 min per koululaine). Lääkäreiden ja hoitajien työnjakoa voidaan edelleen
jatkaa. Ikäihmisten palveluasumisessa tuhlataan wc- ja pesutiloissa (vaipat ja esim. 1
krt/vko suihku).
Yhteisinvestoinnit/suuremmat yksiköt, perusterveydenhuollon vahvistaminen, jonka
seurauksena erikoissairaanhoidon kulut laskevat, hallinnon keveneminen
Kuljetuspalvelut, erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon työnjako, kotihoidon
lisääminen
Psykiatrian ja mielenterveyspalvelujen päällekkäisyyden purkaminen.
Sairaanhoitopiirin asukaspohjan laajentaminen. Vammaispalveluiden tehostaminen
ja etuuksien vähentäminen.
1) Normien purku, 2) Oman vastuun lisääminen terveydestä ja hyvinvoinnista, 3)
Tuotteistaminen ja palvelutuotannon tehostaminen.
Peruspalvelujen toimivuus lähellä asiakasta.
Koko sosiaali-ja terveydenhuolto vastuulla. Vallankumous vanhustenhuollossaajattelu järjestelmästä asiakaslähtöisyyteen. Kuntoutusta ja makuuttaminen pois.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteistyö ja työnjako.
Ennaltaehkäisevä toiminta kaikessa toiminnassa niin lasten-ja perhepalveluissa kuin
vanhus-ja terveyspalveluissa. Työttömien aktivointi ja erityisesti nuoret
syrjäytymisuhan alla olevat.
Viimeisten vuosien turhat hoidot, kannustamine kotona asumiseen, hyödyttömien
terveystarkastusten järjestäminen
ydinprosessien yhtenäistäminen koko sotessa (ml.esh), kuljetuspalveluiden
kehittäminen yhdessä Kelan ja muiden kunnan toimijoiden kanssa, jalkautuva esh
11
Valtakunnallinen yhtenäinen tietojärjestelmä, analytiikkapalvelujen uudelleen
organisointi valtakunnallisesti, tulevien organisaatioiden rakenteelliset ratkaisut
mahdollisimman kevyiksi
Kela-korvauksien karsinta ja siirto palvelujen järjestäjän vastuulle,
erikoissairaanhoidon jalkauttaminen, hoidonporrastuksen kehittäminen
Ikäihmisten palvelurakenne, integraatio psykiatrian ja sosiaalipalveluiden kesken,
laajemman väestöpohjan organisaatiot
Ajankäytön optimointi (sote-työntekijät+hallinto), kolmannen sektorin laajempi
mahdollisuus toimia, pienille yrityksille kannusteita toimia sote-toimialalla
Palveluketjujen toimivuuden ja vaikuttavuuden varmistaminen (ml. asiakastietojen
kokonaisuuden saaminen käyttöön asiakaskohtaisesti, paljon palveluja käyttävien
palvelujen integrointi ja palveluohjaus), rakenteelliset muutokset avopalveluja ja
vaihtoehtoisia palveluja kehittämällä, palvelujen digitalisointi (mahdollistaa mm.
muutokset palveluverkossa), geeniteknologian kehittäminen.
Tekniikan käytön lisääminen. Prosessien tehostaminen. Palvelutason alentaminen.
Kuntien oman toiminnan lisääminen, Avopalvelujen lisääminen, henkilökunnan
osaamisen lisääminen
1. rakenteelliset muutokset missä päällekkäisyystoimintaa poistuu ja yhteistyö
kasvaa. 2. kolmannen sektorin ja vapaaehtoistyön kehittyminen kunnissa 3. toimivan
yhteistyön kehittäminen esh ja perusterveydenhuolto missä yhteistyö tapahtuu
samoilla kriteereillä ja jonka lopputulos on potilaalle laadukkaat hoitoprosessit missä
päällekkäisyydet ja tuplaresurssit ovat poistetut ja potilas saa palvelunsa missä
vastuut ovat selkeät ja potilas saa tarvitsemansa hoidon ja tuen sekä jatkuvan
kuntoutuksen. Palvelut toimisivat samalla periaatteella sosiaalitoimen asioissa.
Normien ja mitoituksien purku, lisävelvoitteiden estäminen
laitoshoidon purkaminen kaikilla erityisryhmillä, normien /osittainen subjektiivisten
oikeuksien purkaminen (enemmän yksilöllisempään suuntaa, esim.
kuljetuspalveluissa ei kaikille samaa määrää matkoja, vaan yksilöllisesti
toimintakyvyn mukaan jne.), työllistäminen
Tehtävien ja vastuiden karsinta, hoitoketjujen parantaminen
hoito- ja palveluketjujen asiakaslähtöunen tarkastelu, ICT -kehittäminen (esim.Apotti)
ja hyvinvointiteknologian hyödyntäminen. eli etsisin näin kehittämisen kautta tulevia
1. Hallinnon järjestäminen nykyistä laajemmilla alueilla 2. Sosiaali- ja
terveydenhuollon yhdistäminen ja asiakkaan näkökulmasta katsottuna yhtenäiset
palveluketjut näissä palveluissa 3. Liikkuvat ja sähköiset hyvinvointipalvelut
1. Monituottajamallin kautta syntyvät dynaamiset vaikutukset ja julkisen
palvelutuotannon tehostuminen. 2. Palvelutarpeen arvioinnin työkalujen kehittäminen
12
ja sitä kautta palvelutarjottimen monipuolistaminen ja vaikuttavat palvelut. 3.
Palvelujen uudet toimintaorientaatiot, joilla aktivoidaan kansalaisia ja kuntalaisia
aktiiviseen hyvinvoinnin rakentamiseen
PTH-SOS-ESH-integraatio, Kuntoutus, Kotona asuminen
Päällekkäiset toiminnat pois. Palveluohjaus toimivaksi. Ennakointi käyttöön.
Ennaltaehkäisyyn ja monipuoliseen laaja-alaiseen toimintakyvyn tukemiseen
panostaminen
peruspalvelujen tehostaminen, työllisyyden lisääminen, nuorten syrjäytymisen
ehkäiseminen
Palveluasuntojen rakentaminen, kotihoidon lisääminen, palveluprosessien
selkiyttäminen
ennaltaehkäisevien palvelujen lisääminen, kuntien tehtävien vähentäminen
merkittävästi, palkkakustannusten alentaminen
Ikäihmisten palvelurakenne (suureksi osaksi jo käytetty), hoida asiat heti, älä kerää
jonoja, alkoholin käytön vähentäminen väestössä
sairauslomissa säästäminen paremman työterveyshuollon ja johtamisen keinoin;
asianmukaiset, työ- ja asiakasterveyttä ylläpitävät toimipisteet/kiinteistöt;
painopistettä ehkäiseviin sosiaalipalveluihin kalliiden erikoissairaanhoidon
palveluiden sijaan
Palveluintegraation terveyspalveluissa ja vanhuspalveluissa, palveluintegraatio
päihde- ja mt-palveluissa, panostukset sähköisiin omahoitopalveluihin
Kuljetuspalvelua/liikkuminen
Hallinnon kustannukset, kun isommat järjestäjätahot, päällekkäisyyden purkaminen,
Avin ja Valviran työnjako selkeäksi
Palveluketjujen kehittäminen, palveluiden lopettaminen (ei-lakisääteiset varhaisen
tuen palvelut) ja yksityisten kilpailuttaminen tarkemmin.
kotihoito kaikissa palveluissa
tietojärjestelmät
Työllisyyden hoito, liikunnan ja terveellisten ravintotottumusten lissäminen,
asumisvaihtoehtojen turvaaminen eri ikäkausina
1. Ennaltaehkäisy/ennakointi kaiken toiminnan johtotähdeksi. Ei niin, että kaikki muut
säästävät ja sote hoitaa kalliilla kelkasta pudonneet 2. Hoitoketjujen ja prosessien
entistä tarkempi suunnittelu ja toteutussaumattomasti perus- ja erikoistason
13
yhteistyönä 3. tulonsiirtojen/sosiaaliturvan merkittävä muuttaminen perustulon
suuntaan
erikoissairaanhoito, ostopalvelut alas, hoivahoidosta perhehoitoon
Tietojärjestelmien yhteensopivuus, erityispalvelujen henkilöstön yhteiskäyttö,
investoinnit rakennuksiin ja laitteisiin
irtisanomisperusteet alentuneessa työkyvyssä, työaikojen uudelleentarkistus
(yleistyöaika ym), ICT toimivuus
Kuntayhtymien kustannusvaikuttavuuden lisääminen, niiden rakenteiden karsiminen
ja perusterveydenhuollon todellinen vahvistaminen ja erikoissairaanhoidon vahvempi
keskittäminen. Ylipäätään kaikki toimet, joissa osaoptimointi mahdollisuudet
poistetaan, eli luodaan järjestelmä, jossa todellinen yhteinen intressi.
Normien purku erityiseT
1. Palveluketjun tehostaminen, työhön sitoutuminen ja kehittämisosaaminen, 2. Aito
yhdessä tekemisen kulttuuri yksityisen, kunnallisen ja kolmannen sektorin kesken. 3.
Toimialojen yhdessä tekemisen kulttuuri normiksi, johtamisen vahva osaaminen
Päällekkäisten palvelujen purkaminen, ennaltaehkäisevät palvelut, helpompi
pääseminen jatkotutkimuksiin
Subjektiivisten oikeuksien osittainen purkaminen, lainsäädännön keventäminen,
yhteensopivat it-järjestelmät
ikäihmisten laitoshoito, erikoissairaanhoito, lääkäripalvelut
Kotona asumisen tukeminen ympärivuorokautisen asumisen sijaan, yhteiset
asiakasprosessit päihde- ja mielenterveysasiakkaille sosiaalihuolto,
perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito-akselilla, vanhusten hoidossa siirtelyn
minimointi ja toimiva kotiutusprosessi
Prosessien sujuvuus - terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteinen asiakasrekisteri
edistää vastuutyöntekijä tavoitetta palveluohjauksessa.
Hoivapaikkojen vähentäminen, kotihoidon tehostaminen
1. Erikoissairaanhoidon kustannusten alentaminen vahvistamalla
perusterveydenhuolto 2. Vähentämällä kodin ulkopuoliset sijoitukset vahvistamalla
ehkäisevä perhetyö 3. Työttömien työllistäminen ja kuntouttavan työtoiminnan
tehostaminen.
Normien tarkastus, henkilöstön kelpoisuusehdot, subjektiiviset oikeudet
1) Ns. päivystys- ja neuvola-asetusten väljentäminen, 2) subjektiiviset oikeudet,
esim. päivähoito, uudelleen arviointi ja 3) maksupolitiikan uudelleen arviointi, esim
14
asiakasmaksut ohjaamaan käyttöä ja turhat esim. lääkkeiden koneellinen.
annosjakelun maksut pois kunnilta
Erikoissairaanhoito, ympärivuorokautinen laitoshoito, toimeentulotukimenot
sähköisten palveluiden kehittäminen, palveluohjauksellinen työtapa, innovaatiot
Kunnan lakisääteisten tehtävien vähentäminen, sosiaali- ja hoitotakuun
väljentäminen
Yksityinen lääkäripalvelu- kela maksu pois, palvelumaksujen omavastuun
korottaminen, kotihoidontuen ajan laskeminen puoleen nykyisestä
yhtenäiset tietojärjestelmät soteen koko maassa, normien purkaminen välttämätöntä
esim. kuljetuspalveluissa, henkilökohtaisessa avussa ja muiden palveluiden
saatavuudessa, perustulon kokeileminen
Hallinnon keskittäminen ja raha seuraa asiakasta malli
SOTEINTEGRAATIO, PALVELUJEN KESKITTÄMINEN, TYÖNJAKO
Lastensuojelu, perusterveydenhuolto (moniasiakkuuksien haltuunotto), päihdehuolto
Palvelukokonaisuuksista suurimmat eli terveyskeskusten vastaanottotoiminta
ulottuen erikoissairaanhoitoon, vanhustenhuollon palveluketju ja perhepalveluiden
palveluketju
Laitoshoidon purkaminen, palveluverkon karsiminen, omavastuuosuuksien
kasvattaminen
ePalveluiden laajentaminen, kumipyörillä liikkuvat palvelut, sairaalakapasiteetin
keskittäminen
Olemme jo miettineet kaikki säästökohteet ja enempää emme voi säästää enää
mistään.
1. Päivitetään kaikki palveluprosessit, 2. Vähemmän poliittisia elimiä sotessa, 3.
erikoistuminen tiettyjen palvelujen tuottamiseen
1. tietoliikennemenot - yhdet toimivat yhteydet koko Suomessa, toimijoista
riippumaton järjestelmä, jossa tiedot kulkevat 2. päivystysten järjestäminen isoimmille
alueille3. tukipalveluiden kuten taloushallinto yhdistäminen
Lääkärirekrytointi, erikoissairaanhoito, sosiaalikulut
Erikoissairaanhoidon kulut, lasten- ja nuorten sijoitukset/huostaanotot,
vammaistenpalvelut
15
Alueellisesti lähikuntien kanssa päällekkäisten toimintojen tarkastelu ja pohdinta,
mitä voidaan tuottaa keskitetysti
Yksi yksinkertainen ja mahdollistava laki ilman normiohjausta.
laitoshoidon vähentäminen, avopainotteiset matalan kynnyksen palvelut (esim.
perhetyö) raskaampien palveluiden sijaan ( Esim. lastensuojelun sijoitukset),
erityispalveluiden keskittäminen
Kunnan pakollisten vastuiden vähentäminen esim. suun terveydenhuollon
takaaminen aikuisväestölle, subjektiivisen päivähoiden rajoittaminen,
vammaispalvelulain velvollisuuksien vähentäminen
16