Hyvä palvelu teemana Terveys - Varsinais
Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikts personaltidskrift Hyvä palvelu teemana Terveysja talouspäivillä LU E L I S Ä Ä S I V U LTA » 4 Influenssan torjunta terveydenhuollossa – kaikkien vastuulla LU E L I S Ä Ä S I V U LTA »8 5 2014 Talon tarina – Loimaan aluesairaala LU E L I S Ä Ä S I V U LTA » 10 2 Hospitaali 4 2014 KUUKAUDEN KIRJOITUS SISÄLTÖ 3.11.2014 K U U K AU D E N K I R J O I T U S I MÅNADENS SKRIVELSE Asiantuntijuutta on, mutta onko halua? . . . . . . . . . . . . . . . 2 MÅNADENS SKRIVELSE Expertisen finns, men hur är det med viljan? . . . . . . . . . . . . . . . . 2 Satu Suhonen Lasten verisuonet näkyviin lahjoituslaitteella . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Kehittämispäällikkö, Hallintokeskus Utvecklingschef, Administrativa centralen UTUlab kimppaan Tyks-Sapan kanssa . . . . . . . . . . . . . . . 3 Tyksin pysäköintipulmia pohdittu . . . . 3 Hyvä palvelu teemana Terveys- ja talouspäivillä . . . . . . . . . . . 4 Suunta pitää olla kristallinkirkas . . . . 4 Empatiasta tulisi palkita . . . . . . . . . . . 5 - Nyt kaikki »Leanaa» . . . . . . . . . . . . . 5 Ministeri Räty: Sote-uudistuksen onnistuminen vaatii uudenlaista johtamista . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Tutkimusilmapiirikysely 2014: 2687 vastasi . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Hallintokeskuksen uusi organisaatio voimaan joulukuussa . . . 6 Lean hyvänä apuna sairaalasuunnittelussa . . . . . . . . . . . . 7 Tyhy-rahalla työhyvinvointia . . . . . . . . 7 S arvesta h ä rk ä ä Johtotähti . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Influenssan torjunta terveydenhuollossa – kaikkien vastuulla . . . . . . 8 Ensihoitoa saariston erityisolosuhteissa . . . . . . . . . . . . . . . . 9 A M M AT T I N A Kolme vuosikymmentä ratin takana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9 Talon tarina . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 Palkintokaappi täyttyy . . . . . . . . . . . . 11 Sairaalasielunhoidolla juhlat . . . . . . 12 Kolmas maailmanlaajuinen STOP painehaavoille -päivä 20.11.2014 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Lokakuun studia generaliassa käytiin lasten allergioiden ja infektioiden kimppuun . . . . . . . . . . . 13 Om förmågan att njuta av läkarens många värv . . . . . . . . . . 13 M U LTA S O R M E L L A O N A S I A A Hyvää hoitoa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 hARRASTUKSENA Burleski – naisellisuuden vapautta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 Teho-osaston vaiherikkaat vuosikymmenet . . . . . . . . . . . . . . . . . 15 Kun perinnöllisyys pohdituttaa – Diagnostiikkaa ja neuvontaa tarjolla . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16 Kansi: Kuvassa kliinisen genetiikan henkilökuntaa: Takarivissä vasemmalta toimistosihteeri Päivi Anttila, erikoislääkäri Marja Hietala, kliininen opettaja Laura Tanner, erikoistuvat lääkärit Maria Haanpää ja Marika Mäkinen sekä sairaanhoitajat Tuija Varke-Moberg ja Raija Ahvenainen. Edessä siviilipalvelusmiehet Manu Mäntylä (vas.) ja Alex Wetterstrand. Yksikön esittely sivulla 16. (Kuva: Marjo Peltoniemi) HOSPITAALI Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin henkilöstölehti − Personaltidskrift för Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt. 8. vuosikerta. Julkaisija: VarsinaisSuomen sairaanhoitopiiri. Asiantuntijuutta on, mutta onko halua? T erveys- ja talouspäivien teemana oli »Palvelukulttuurin kehittäminen terveydenhuollossa». VSHP:n johtaja Göran Honga esitti paneelikeskustelussa ajatuksen: »Useimmat taidot vaativat pitkää opiskelua ja harjoittelua, mutta niistä hyödyllisin, palvelun taito, vaatii vain halua.» Palvelukulttuuri ja sujuvat asiakasprosessit ovat asioita, jotka useimmiten yhdistetään businessmaailmaan. Verohallinnossa on toteutettu onnistunut palvelu- ja organisaatiokulttuurin muutos, joka sai alkusysäyksensä taloustutkimuksessa julkaistusta asiakastyytyväisyystutkimuksesta. Verohallinnossa ei haluttu työskennellä organisaatiossa, joka sai kouluarvosanaksi 6,72. Jos verottaja pystyy muuttumaan, on muutos mahdollinen kaikkialla. Toiminnan kehittäminen lean-ajattelun avulla on tullut terveydenhuoltoonkin jäädäkseen. Pähkinänkuoressa ajatuksena on aikaansaada enemmän lisäarvoa asiakkaalle käyttämällä olemassa olevia resursseja pienemmillä ponnistuksilla. VSSHP:ssä strategiamme mukaisesti ajatuksen voi tiivistää tavoitteeseen: »Oikeaan aikaan toteutettu oikea tutkimus ja hoito oikealle potilaalle oikeassa paikassa». Ja ehkä vielä: »Kerralla kuntoon.» Tinkimättömän asiakaslähtöisyyden lisäksi lean-filosofian kulmakivenä on niukkuus: kun prosessit ovat sujuvia, tuotetaan palvelua/tuotetta vain sen verran kuin asiakas tarvitsee ja samalla säästetään omaa työtä. Standardoimalla ja vä- hentämällä vaihtelua luodaan yhteiset käytännöt, jotka sillä hetkellä ovat parhaita toimintatapoja. Jatkuvan parantamisen hengessä (kaizen) prosesseja ja standardeja tulee jatkuvasti kehittää tavoitteena täydellisempi suoritus. Tehokkuus ja tuottavuus ovat tällöin automaattisia seurauksia, eivät tavoitteita itsessään. Näin ajatellen maksamamme veroeurot hyödynnettäisiin mahdollisimman fiksusti. Olen usein miettinyt miten isoilla lentokentillä, joilla liikkuu päivittäin kymmeniä tuhansia asiakkaita ja valtavasti eri organisaatioiden työntekijöitä, on mahdollista saada prosessit yhdensuuntaisiksi siten, että kuukausia sitten varatessaan mannerten välisen lennon eri lentoyhtiöiltä, asiakas pääsee onnistuneesti matkakohteeseensa. Joskus prosessi tosin pettää, esim. matkalaukku tulee perässä. Uskon, että prosesseja sujuvoittamalla meilläkin potilaalle voidaan antaa leikkausaika heti diagnoosin varmistuttua tai syöpäleikkauksen läpikäyneelle aika jatkohoitoihin ilman viikkojen odottelua. Tullessaan hoitoon tai tutkimukseen potilasasiakas uskoo saavansa lääke- tai hoitotieteellisesti parasta mahdollista laatua. Hän ei kuitenkaan tule viipalekuvauksen tai pallolaajennuksen itsensä vuoksi, vaan lisäarvo potilaalle on kohentunut terveys tai elämänlaatu. Meiltä löytyy asiantuntijuutta ja uskon, että myös paljon halua. Kiinalaisen sananlaskun mukaan »Paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt». EXPERTISEN FINNS, MEN HUR ÄR DET MED VILJAN? T emat på hälso- och ekonomidagarna var Utveckling av servicekulturen inom hälso- och sjukvården. Direktören för Vasa sjukvårdsdistrikt Göran Honga tog i paneldiskussionen upp en tanke: »De flesta färdigheter kräver lång utbildning och övning, men den nyttigaste av dem, servicefärdigheten, kräver endast vilja.» Servicekulturen och smidiga kundprocesser är något som oftast kopplas till företagsvärlden. På skatteförvaltningen har man genomfört en lyckad förändring i service- och organisationskulturen. Initiativet till förändringen kom från en kundbelåtenhetsundersökning publicerad i Taloustutkimus. På skatteförvaltningen ville man inte arbeta i en organisation som fick betyget 6,72. Ifall skattemyndigheten kan genomgå en förändring, så är en förändring möjlig överallt. Utveckling av verksamheten med lean-tanke har också kommit till hälso- och sjukvården för att stanna. I ett nötskal är tanken att få till stånd mervärde åt klienten genom att använda befintliga resurser med mindre ansträngning. Inom Egentliga Finlands sjukvårdsdistrikt kan man enligt strategin sammanfatta tanken i målet: »Rätt undersökning och behandling i rätt tid för rätt patient på rätt plats». Och kanske ytterligare: »i gott skick på en gång.» Utöver en orubblig kundorientering så är sparsamhet en av hörnstenarna inom lean-filosofin. Då processerna är smidiga producerar man tjänster/produkter bara den mängd som klienten behöver och samtidigt sparar man på det egna arbetet. Genom att standardisera och minska på variationen skapas Toimitus: Päätoimittaja Esa Halsinaho, puh. 02 313 1083, [email protected]. Toimituspäällikkö Markku Näveri, puh. 02 313 3119, [email protected]. Toimituskunta (suluissa varajäsenet): Esa Halsinaho, Marjut Kahilainen, Leena Kähäri (Helena Haapalehto-Gaebler), Anneli Lautaro (Johanna Siiriäinen), Pirjo Marjamäki (Eija Järvelä), Markku Näveri, Jussi Rantanen (Sari Rannikko), Marja-Leena Veijola (Päivi Huhtala). Toimittajat: Marjo Peltoniemi, Pekka Remes, Tuula Vainikainen, Mathias Luther (Inter Folia Press) Taitto: Letterhead Paino: I-print Oy, Seinäjoki. Painos noin 10 000 kpl. Jakelu: Itella Oyj. Osoitteet: VarsinaisSuomen sairaanhoitopiirin osoiterekisterit. gemensam praxis som vid den tidpunkten är det bästa tillvägagångssättet. I andan av kontinuerlig förbättring (kaizen) ska processer och standarder fortlöpande utvecklas med en ännu mer fulländad prestation som mål. Effektiviteten och produktiviteten är då automatiska följder av detta och inte ett mål i sig. Enligt detta skulle våra skattepengar utnyttjas så smart som möjligt. Jag har ofta funderat hur det på stora flygfält, där det rör sig tiotusentals kunder dagligen och en enorm mängd anställda från olika organisationer, är möjligt att få processerna att gå i samma riktning så, att en kund som bokat ett interkontinentalt flyg flera månader sedan från olika flygbolag kommer lyckat fram till sitt resmål. Ibland sviker processerna visserligen, t.ex. så kan bagaget komma i efterhand. Jag tror att genom att göra processerna smidigare även hos oss, så kan vi åt patienten ge operationstid genast då diagnosen bekräftats eller tid till fortsatt vård utan flera veckors väntan för patienter som genomgått canceroperation. Då en patient kommer för vård eller undersökning så förväntar hon/han sig att få den medicinskt eller vårdvetenskapligt bästa möjliga kvaliteten. Patienten kommer inte till skiktavbildning eller ballongutvidgning för sin egen skull, utan mervärdet för patienten är en förbättrad hälsa och livskvalitet. Hos oss finns det expertis och jag tror att det även finns vilja. Enligt det kinesiska ordspråket: »Bästa tiden att plantera ett träd var för tjugo år sedan. Den näst bästa tiden är nu». Osoitteenmuutokset: VSSHP:n työntekijät ilmoittavat esimiehelleen, muut lehden saajat osoitteeseen [email protected] tai puh. 02 313 1103. Toimituksen osoite: Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, Viestintäyksikkö, PL 52, 20521 Turku. Ilmestyminen: 6 kertaa vuonna 2014. ISSN 1796-8062. Seuraava lehti ilmestyy 22.12., aineistopäivä 1.12. Mediatiedot: www.vsshp.fi/ julkaisut/lehdet2013 4 2014 Hospitaali Tyksin pysäköintipulmia pohdittu T eksti ja kuva Arvokasta laitelahjoitusta olivat luovuttamassa uimaseuran nuoret uimarit Ella-Maria Tiainen (vas.), Reetta Kuusisto, Oona Kuusivaara ja Ilona Juuri. Raakel Luodon (takana), Janne Katajan ja Ville Pyylammin mieluisana tehtävänä oli kiittää lahjoituksesta. Lasten verisuonet näkyviin lahjoituslaitteella T eksti ja kuva » E sa H alsi n ah o Lasten tipan laitto sujunee jatkossa vähemmillä itkuilla Tyksissä. Lasten ja nuorten klinikka sai nimittäin lahjoituksena varsin uutta tekniikkaa edustavan verisuonipaljastimen (veinviewer), joka näyttää selkeästi ihon alla piileskelevät verisuonet. – Tämä tulee kyllä hyvään tarpeeseen, sillä tipan laitto ja muut piikitykset ovat etenkin pienillä lapsilla joskus tosi vaikeita, kun suonta ei tahdo millään löytyä. Ihan 3 » M a r K K U N ÄV E R I Tyksissä on jo jonkin aikaa ollut ongelmana vapaiden pysäköintipaikkojen löytäminen sekä asiakkaille että henkilökunnalle. Erityisesti iltavuoroon omalla autolla tulevien on lähes mahdoton löytää alueelta vapaata pysäköintipaikkaa. Asiaan on pyritty löytämään toteuttamiskelpoista ratkaisua niin pitkällä kuin lyhyelläkin aikavälillä. − T3-hankkeen valmistuttua ja U-sairaalan poistuttua käytöstä pysäköinti tulee entistä enemmän keskittymään T-sairaalan alueelle. Lisäksi Medisiina D -hanke tuo omat haasteensa alueen ajojärjestelyille ja pysäköinnille. Hyviä mahdollisuuksia pysäköinnin lisärakentamiseen ei alueella juuri ole. Nykyinen henkilökunnan pysäköintirakennus on maksimikorkeudessaan, eikä sitä pystytä korottamaan ainakaan taloudellisesti järkevin ratkaisuin. Myöskään vanha helikopterikenttä ei ole käytettävissä, kertoo sairaanhoitopiirin kiinteistöpäällikkö Timo Seppälä. päivittäiseen käyttöön tämä tulee, kiittelivät lahjoitusta vastaanottaneet osastonlääkäri Janne Kataja ja anestesialääkäri Ville Pyylampi. Suonet näkyväksi kuvaksi skannaava laite on hankittu uimaseura ÅSK:n elokuisen uimatempauksen tuotoilla. Uimaseuran jäsen ja aktiiviuimari, lastentautien erikoislääkäri Raakel Luoto kertoi, että 24 tuntia kestäneeseen uimamaratoniin osallistui yli sata uimaria. Tuttu näky: täyttä on. Ajan myötä kuitenkin helpottanee. Asiaan on haettu ratkaisua yhteistyössä kaavoittajan kanssa. Uudeksi pysäköintirakennuksen rakentamispaikaksi ollaan käynnissä olevan asemakaavamuutoksen yhteydessä varaamassa T-sairaalan ja lääkehuollon tonttia siten, että uusi pysäköintirakennus tulisi myös Savitehtaankadun päälle. Kaavamuutoksen arvioidaan olevan lainvoimainen lokakuussa 2015. Kaavoitus, suunnittelu ja rakentamisaika huomioiden uusi pysäköintirakennus voi olla valmiina aikaisintaan vuoden 2016 loppupuolella. Paikkoja siihen on alustavasti kaavailtu noin neljäsataa. UTUlab kimppaan Tyks-Sapan kanssa Kuluneen vuoden aikana on valmisteltu Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan UTUlab-laboratorion ja sairaanhoitopiirin laboratoriotoimintojen yhdistymistä. Suunnitelman mukaan UTUlab tulisi vuodenvaihteessa 2014−2015 osaksi Tyks-Sapa-liikelaitosta ja muodostaisi siellä seitsemännen palvelualueen. Uuteen palvelualueeseen siirtyisi myös nyt Tykslabiin kuuluva mikrobiologian toimiala. Yhdistymisprosessi otti lokakuussa taas yhden askeleen eteenpäin, kun Turun yliopiston rehtori Laboratoriofuusion esisopimusta allekirjoittamassa toimitusjohtaja Hanna Mäkäräinen ja rehtori Kalervo Väänänen. Kuva: Turun yliopiston viestintä Kalervo Väänänen ja Tyks-Sapa-liikelaitoksen toimitusjohtaja Hanna Mäkäräinen allekirjoittivat 17.10.2014 yhdistymistä koskevan esisopimuksen. Esisopimuksessa linjataan yhdistymisprosessin »askelmerkkejä» ja kuvataan osapuolten velvoitteita prosessin aikana. Seuraava etappi on lopullisen liikkeenluovutussopimuksen valmistelu ja hyväksyminen, joka tapahtuu joulukuussa. Järjestelyn loput yksityiskohdat tarkentuvat siihen mennessä. L au r i Ta n n e r Lisäpaikkoja vanhalta asemalta Keväällä käynnistettiin julkisten hankintojen neuvottelumenettelyllä pysäköinnin operaattorin hakeminen Kantasairaalan pysäköintijärjestelyn hoitamiseen. Käytännössä operaattorin avulla pyritään pääsemään siihen, että kaikki nykyiset pysäköintipaikat olisivat mahdollisimman tehokkaassa käytössä. Menettelyllä pyritään myös hakemaan mallia, jossa uuden pysäköintirakennuksen rakentaminen voitaisiin rahoittaa pysäköinnistä saatavilla kokonaistuloilla. Uusien pysäköintipaikkojen rakentaminen tuo toki hintapaineita nykyisiin pysäköintimaksuihin ja erityisesti henkilökunnalta perittävään maksuun, jota ei ole henkilökunnan pysäköintirakennuksen valmistumisen jälkeen tarkistettu. Yhden uuden pysäköintipaikan rakennuskustannus pysäköintirakennuksessa on noin 25 000 euroa. Järjestelystä on tarkoitus keskustella näillä näkymin sairaanhoitopiirin yhteistyötoimikunnassa joulukuussa. − Neuvottelumenettelystä saataneen päätös ensi vuoden tammikuun aikana. Tätä ennen lisää pysäköintipaikkoja saadaan järjestettyä jonkin verran joulukuun alusta Kupittaan vanhan aseman tontilta kiinteistön omistuksessa tapahtuneen muutoksen seurauksena. Olemme saaneet vuokrattua alueen yhteistyössä yliopiston kanssa. Alueella on noin sata autopaikkaa, jotka siis jaamme osaksi yliopiston kanssa, kiinteistöpäällikkö Seppälä kertoo. 4 Hospitaali 4 2014 Hyvä palvelu teemana Terveys- ja talouspäivillä T eksti ja kuva » M a r j o P elt o n iemi Terveys- ja talouspäiviä vietettiin 18.-19.9.2014 Sokos Hotel Caribiassa. Teemana oli Palvelukulttuurin kehittäminen terveydenhuollossa. Tapahtuma kiertää eri paikkakunnilla ja viimeksi ennen tätä tapahtumaa se järjestettiin Turussa 10 vuotta sitten. Tapahtuma keräsi yhteen terveydenhuollon alan johtoa ja muita alan ammattilaisia eri puolilta Suomea ja omasta sairaanhoitopiiristämme. T apahtuman avasi Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtaja ja Terveys ja talous ry:n puheenjohtaja Rauno Ihalainen ja valtiovallan tervehdyksen toi sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty. Pääohjelman luennoitsijoina toimivat verojohtaja Eeva-Liisa Perksalo Varsinais-Suomen verotoimistosta, myynnin tutkimuksen johtaja Paul Viio Hankenista ja kenttäpäällikkö Jukka Korkiala Toyota Finance Finland Oy:stä. Lisäksi kuultiin paneelikeskustelu, jossa keskusteltiin siitä, mitä palvelukulttuuri ja bisneslähtöisyys tarkoittavat julkisessa terveydenhuollossa sekä monikulttuurisuuden haasteista. Olli-Pekka Lehtonen kertoi VSSHP:ssä tehdyistä palveluiden muutoksista. Rinnakkaisohjelmassa kuultiin muun muassa olemassa olevien T-sairaaloiden T1 ja T2 rakentamisesta sekä T3:n suunnittelusta ja muista ajankohtaisista ammattialan teemoista. Viihteellisellä puolella nähtiin muun muassa sirkustaidetta ja Logomossa järjestettiin verkostoitumisen ja vapaan keskustelun kannalta tärkeä iltajuhla. Järjestäjien edustajat, pääohjelmasta vastannut Terveys ja talous ry:n paikallisyhdistyksen sihteeri Satu Suhonen, paikallisyhdistyksen puheenjohtaja Matti Meurman ja Terveys ja talous ry:n sihteeri Outi Kalske kertovat, että osallistujia oli 340 näytteilleasettajat mukaan lukien. Kävijöiltä tuli positiivista palautetta niin ohjelmasta kuin järjestelyistä. Ohjelmasta pyrittiin rakentamaan sellainen, että teemat koskisivat kaikkia alan ihmisiä. Tapahtumaan kuului myös näyttely, jossa oli esillä alan yrityksiä ja toimijoita omilla osastoillaan. Näyttelytilassa oli screeni, josta saattoi seurata ohjelmaa ja osa oheisohjelmasta oli näyttelytilassa. – Järjestelytoimikunta kiittää kaikkia mukana olleita. Yhteistyö oli hyvää kaikkien yhteistyökumppanien kuten Caribian, Logomon, tekniikasta vastanneen Eastwayn sekä Suomen Näyttelyrakentajat Oy:n ja näytteilleasettajien kanssa. Vapaaehtoiset työntekijät olivat korvaamaton apu, Matti Meurman summaa. Järjestäjien, Terveys ja talous ry:n, edustajat olivat tyytyväisiä tapahtumaan. Eeva-Liisa Perksalo kertoo, että Varsinais-Suomen verotoimistossa asiakaspalvelutilanteita harjoiteltiin lyhyiden näytelmien avulla. Suunnan pitää olla kristallinkirkas T eksti ja kuva » M a r j o P elt o n iemi Verojohtaja Eeva-Liisa Perksalo Varsinais-Suomen verotoimistosta kertoi Terveys- ja talouspäivillä heidän osaltaan yksityiskohtaisesti tarinan onnistuneesta palvelukulttuurin muutoksesta, jonka myötä niin prosessit, työtyytyväisyys kuin asiakastyytyväisyys heidän yksikössään paranivat. Hospitaalin haastattelussa hän pohti, mitkä asiat heidän opeistaan voisi erityisesti nostaa myös sairaanhoitosektorille soveltuviksi. – Meillä on sikäli helpompaa, että meillä puhutaan rahasta, kun taas sairaanhoitopiirissä ihmisestä. Hyvä asiakaspalvelu on kuitenkin molemmissa ympäristöissä oleellista. Jokaisella on sisäinen tai ulkoinen asiakas. Johto puolestaan tarjoaa johtamispalveluita. Kun lähdetään tavoittelemaan palvelukulttuurin muutosta ja parempaa palvelua, vision ja strategian pitäisi Perksalon mukaan olla yksittäiselle työntekijälle ihan selkeää samoin kuin sen, mitä johto haluaa. Työntekijät kyllä ovat useimmiten uskollisia toteuttamaan johdon tahtoa, kun suunta on kristallinkirkas ja visio innostava. – Ministeri totesi omassa puheessaan, että lainsäädäntö ei yksistään muuta mitään. Tässä on aivan sama juttu. Ei esimies pysty yksin muuttamaan mitään, vaan vuorovaikutuksen avulla. Johdon tärkein tehtävä on sitoutumisen hankkiminen. Työntekijöiden sitoumuksen hankkiminen edellyttää nöyrää kuuntelemista ja ihmisten kanssa puhumista. – Esimerkki ei ole hyvä tapa johtaa, se on ainoa. Jokaisen tulee voida havaita oman esimiehen tai ylimmän johdon toiminnasta, kun asia on tärkeä. Muutos parempaan palveluun suunnitellaan tavoitteiden avulla ylhäältä alas johdon vetämänä, mutta tekijät itse suunnittelevat toimenpiteet. Muutos tapahtuu pienillä teoilla. Esimerkiksi meillä voisimme laittaa verolomakkeissa muuttuneet kohdat punaisella. Verotoimistossa otettiin käyttöön asiakaspalvelun parantamiseksi hieman tavallisesta poikkeava metodi. Asiakaspalvelutilanteita nimittäin harjoiteltiin lyhyiden näytelmien avulla, jotka sitten analysoitiin. Ideana oli esittää palvelutilanne sellaisena kuin se oli ja toisessa näytelmässä sellaisena kuin sen olisi pitänyt olla. Perksalo suosittelee samaa muille työpaikoille. Hyvä palvelu lähtee arjen pienistä teoista kuten siitä, että asiakkaan palvelu otetaan vastuullisesti haltuun. Jos esimerkiksi tulee asiakas, joka puhuu vain ruotsia, jota asiakaspalvelija ei osaa, niin hankitaan se osaaja - ei pompotella asiakasta niin, että hän voi joutua soittamaan monia kertoja uudestaan. – Ei riitä, että työyhteisössä on optimoitu oma toiminta; tärkeintä on miten pystytään parantamaan asiakkaan prosessia. Esimerkkinä voisin kertoa asioinnistamme päivystyksessä, kun tyttäreni tippui hevosen selästä. Minulle tultiin kertomaan vastaanottotilaan missä mennään, että nyt hän on röntgenissä ja labrassa. Siinä tultiin asiakkaan prosessiin; minun ei tarvinnut mennä kysymään ja häiritä hoitohenkilökuntaa, Perksalo muistelee kiitollisena. Näin palvelu parani Vuonna 1995 tuottavuus- ja taloudellisuusluvut Turun verotoimistossa olivat Lounais-Suomen veroviraston heikoimmat ja arvosanat palvelusta eivät olleet mairittelevia. Eeva-Liisa Perksalolla oli uutena taloon tulleena verojohtajana tuhannen taalan paikka tehdä muutos ja siinä hän onnistui; positiivisia muutoksia alkoi tulla muutamassa vuodessa. Vastustustakin esiintyi, että voidaanko puhua palvelusta, kun tuote on käydä asiakkaan kukkarolla. Vuosien varrella asiakkaiden asiointia on helpotettu lukuisilla tavoilla: veroehdotuksella, porrastamalla asiakkaille menevän postin lähettäminen alueittain ja lisäämällä asiakaspalvelijoita tilastollisesti selvitettyihin ruuhkahuippuihin. Perksalo kertoo, että tällä hetkellä heillä siirrytään palvelukulttuurista entistä enemmän asiakkaan puolesta tekemiseen, asiakkaan saamaa tietoa lisätään ja asiointia helpotetaan edelleen. 4 2014 Empatiasta tulisi palkita T eksti ja kuva Hospitaali 5 » M a r j o P elt o n iemi Innostavassa luennossaan myynnin tutkimuksen johtaja KTT Paul Viio Hankenista kertoi muun muassa esimerkin autokorjaamosta, joka alkoi tarjota autonsa huoltoon tuoville asiakkaille erilaisia hemmotteluja liikuntapalveluja odotteluajaksi, minkä myötä konseptista tuli huippumenestys. Haastattelussa Viio intoutui pohtimaan miten sairaalan henkilökunta voisi parantaa palveluaan. Sairaalassa voitaisiin Viion mukaan miettiä ennakkoluulottomasti mitä tietoa potilas saa etukäteen. Moni googlettaa tehdäkseen itse diagnoosin, mistä lääkärit eivät välttämättä pidä. – Mitä jos käännettäisiinkin tämä hyödyksi. Eräs suomalainen yritys kehittää parhaillaan Afrikkaan softaa, jossa potilas voi valita, mitä ongelmia hänellä on, ja ohjelma antaa niiden perusteella tuloksia mihin sairausryhmään ne viittaisivat. Jos sairaala tarjoaisi asiakkaalle mahdollisuutta tehdä tällaista pientä esitutkiskelua, oltaisiin ehkä paremmin oikeassa haarukassa, ja voitaisiin ohjata asiakasta paremmin ennen kuin hän menee googlettamaan. Näin voitaisiin samalla auttaa asiakasta osallistumaan omaan terveydenhoitoonsa, Viio visioi. Pienet asiat merkityksellisiä – Äitini joutuu sairautensa vuoksi olemaan paljon sairaalassa ja käyn häntä siellä katsomassa, muun muassa ensiavussa. Ilmoittautumisen jälkeen jäädään odottamaan, että jotain tapahtuu ja odotus voi kestää pitkään. Itse olen sairaalaan mennessäni tottunut, että otan yöpymistarvikkeet mukaan ja varavaatteet, pientä evästä, pari kirjaa sekä työtehtäviä, jotta minulla on jotain tekemistä, kun odottelu voi kestää tunteja. Joskus voi joutua jäämään yöksikin ja silloin voi nälkä iskeä. Odottaville voisi olla tarjolla huopia kuten joidenkin ravintoloiden terasseilla. Nämä ovat pieniä, mutta asiakkaan kannalta tärkeitä asioita. – Kun potilas siirretään osastolta toiselle, ei aina tiedetä mitä toisella osastolla on tapahtunut. Läheiset eivät myöskään aina välttämättä tiedä missä päin henkilö on. Joskus äitini ollessa sairaalassa koetin tavoittaa häntä puhelimitse ensin yhdeltä osastolta, sitten ensiavusta, joissa ei kummassakaan ollut tietoa hänestä. Tietojärjestelmästä ei nähnyt millä osastolla hän on ja lopulta hän löytyi kolmannelta osastolta. Etsimiseen piti siis käyttää aikaa. Näissä olisi parantamista. Tulevaisuuden osaamiskeskuksia? – Kun mietitään ympäristöä, tulisi muistaa mitä ihminen sairaalasta hakee: hän hakee lepoa ja tervehtymistä ja siihen eivät ehkä tietyt muut elementit sovi. Vanhat ihmiset eivät esimerkiksi ehkä halua, että telkkari pauhaa koko ajan tai voimakasäänisiä toisten potilaiden omaisia vierailee. Emme pysty muuttamaan asiakkaan tarpeita, vaan meidän pitää mukautua niihin. Terveydenhuollossa prosessit ovat osittain jäykkiä ja hitaita muuttumaan, joten muutoksen nopeutta kaipaisi. Sote-uudistus voi olla kimmoke, että asioita on pakko lähteä miettimään perustavanlaatuisesti uudestaan. Keskustelu ei saa jäädä sille tasolle, että mietitään mikä kunta saa eniten rahaa. Miettimällä mitä asiat tarkoittavat potilaan kannalta voidaan Viion mukaan rakentaa kilpailuetua. Mikään ei esimerkiksi estä rakentamasta osaamiskeskuksia, jolloin eri alueilla olisi erikoisosaamista tietyillä lääketieteen alueilla ja niillä alueilla oltaisiin valtavan taitavia. – Esimerkiksi Münchenissä tutustuin klinikkaan, joka on erikoistunut hoitamaan polvi- ja nilkkavammoja ja sinne tulee paljon urheilijoita kuten Englannin Valioliigan pelaajia. Jos potilaalle tulee vaikkapa olkapäävamma, hän tietäisi heti mihin ottaa yhteyttä nyt kun suuntana on, että valinnanvapauskin koko ajan kasvaa. – Hyvä asiakaspalvelu lähtee liikkeelle johdosta. Jos mitataan asioita niiden kehittämiseksi, mittarien tulee olla oikeat ja linjassa siihen, mitä mitataan. On sanonta, että saat, mitä mittaat. Jos mitataan nopeaa läpimenoaikaa tai asiakastyytyväisyyttä, se johtaa siihen että organisaatio alkaa toimia niin, että nämä paranevat. Arvostuksella hyvän kierteeseen Länsimaisessa sairaanhoidossa lähdetään Paul Viion mielestä liikkeelle usein kliinisestä ja teknisestä osaamisesta. Asiakkaalla saattaa olla lisäksi tarpeita sen ulkopuolella kuten välittäminen ja kuunteleminen. – Yksi hieno esimerkki tästä on eräs kauppaketju, joka on ottanut käyttöön niin sanotut hitaat kassajonot. Erikoiskassoilla voidaan rupatella ja vaihtaa kuulumiset kuten kyläkaupoissa aikoinaan. Asiakas voi valita meneekö hän hitaalle vai nopealle kassalle. Sairaanhoidossa tarvitaan myös ihmistuntemusta ja herkkyyttä ja tämän tyyppistä empaattista toimintaa pitäisi Viion mukaan myös jollain tavalla pystyä palkitsemaan. Sen tyyppisiä sairaanhoitajia, lääkäreitä, vahtimestareita ja siivoojia voidaan pahimmillaan jopa katsoa vinoon ja ajatella, että he eivät ole tarpeeksi tehokkaita. – Niin johtajien kuin työntekijöiden tulee saada tuntea itsensä merkitykselliseksi, mutta toiminta ei saa olla egokeskeistä. Paras lopputulos syntyy, kun työntekijällä on palava halu tehdä sitä mitä hän tekee. Yhtä lailla kuin potilas tarvitsee myös sitä empatiaa, työntekijän pitää saada kokea, että häntä arvostetaan niin potilassuhteessa kuin sisäisestikin. Esimerkiksi leikkaussali ei voi toimia turvallisesti, ellei siellä ole puhdasta. Kaikkia, jotka ovat vastuussa kokonaisuudesta, tulee arvostaa. Silloin päästään hyvän kierteeseen. Kiittäminen ja anteeksipyytäminen, jos tulee sanottua jollekin töykeästi, kuuluvat myös hyvän työyhteisön henkeen. Myynnin ammattilainen Paul Viio on tutustunut omakohtaisesti sairaalamaailmaan äitinsä sairastamisen myötä. Nyt tarjolla olevista toimintastrategioista Lean on Toyotan Jukka Korkialan mielestä ehdottomasti järkevin. - Nyt kaikki »leanaa» T eksti ja kuva » M a r j o P elt o n iemi Lean-ajattelu on pinnalla terveydenhuollossakin. Kenttäpäällikkö Jukka Korkiala Toyota Finance Finland Oy:stä kertoi mitä se tarkoittaa tarkemmin. – Lean on aikamme yleisin johtamisfilosofia, jota hyödynnetään kaikilla aloilla eli voisi sanoa, että nyt kaikki »leanaa». Se on tapa toimia ja ajatella, tapa elää, ja se pitää sisällään erilaisia työkaluja, Korkiala kuvaa niukkuusajatteluun perustuvaa johtamismallia. Lean-ajattelu rantautui Korkialan mukaan Suomeen 1980-luvun alkupuolella, kun Suomesta kävi yritysjohtajia tutustumassa Japanissa Toyotan poikkeuksellisen sujuvasti toimiviin tuotantomenetelmiin. Samoihin aikoihin Yhdysvalloissa alettiin systemaattisesti tutkia tätä leaniksi kutsuttavaa ajattelumallia ja siellä julkaistiin aiheesta kirjoja, joita on myös suomennettu. Teollisuudesta ajattelu levisi muille sektoreille. Korkiala näkee, että lean on jopa vastatoimenpide sille, että revittäisiin kaikki irti työntekijöistä. Leanissa vähennetään pakollista oheistyötä ja hukkaa. – Tässä arvostetaan työntekijää, jos leania käytetään oikein. Keskeistä on, että koko organisaation aivokapasiteetti käytetään. Työntekijöille annetaan vapautta itse vaikuttaa omiin töihinsä ja muuttaa prosesseja siten, että ne toimivat entistä enemmän asiakkaiden hyväksi. Stressi vähenee, kun tehdään oikeita asioita ja harkitusti turhat työt karsien. Samalla voidaan tehdä havaintoja siitä kuinka toimintoja voitaisiin parantaa. – Mitä tavoitellaan, se saavutetaan. Ylimmän johdon tulee olla sitoutunut johtamismalliin ja henkilöstö tulee kouluttaa ja perehdyttää siihen. Tällöin asiakaspalvelu ja työtyytyväisyys paranevat merkittävästi. – Monet sairaalat ovat lähteneet mukaan leaniin ja saaneet hyviä tuloksia. Muun muassa Jorvin sairaalassa sain ilokseni huomata vastaanotossa kyltin, jossa he kertoivat toteuttavansa lean-ajattelua ja samalla oli hienoa huomata miten loistavasti prosessit sujuivat suhteessa aiempaan toimintaan. Hieman kärjistäen Korkiala toteaa, että leania pitäisi alkaa opettaa jo peruskoulussa. – Kyse on hyvästä tavasta hallita taloutta ja resursseja. Lean on myös hyvin vihreää ajattelua ja sitä voitaisiin soveltaa, kun mietitään miten maapallon rajallisia resursseja käytetään. Samoin mallia voi soveltaa myös kotona ja perheessä vaikkapa ruuanlaiton yhteydessä. Heille, jotka ovat kiinnostuneita perehtymään tarkemmin lean-ajatteluun, Korkiala suosittelee yhtenä parhaista aiheesta kirjoitetuista kirjoista Niklas Modigin ja Pär Åhlströmin kirjoittamaa Tätä on lean –teosta. 6 Hospitaali 4 2014 Ministeri Räty: Sote-uudistuksen onnistuminen vaatii uudenlaista johtamista T eksti ja kuva » M a r j o P elt o n iemi TUTKIMUSILMAPIIRIKYSELY 2014: 2687 VASTASI Hyvää sairaalaa ei ole ilman tutkimusta, sillä tutkimustyö on oleellinen osa toiminnan ja henkilökunnan ammattitaidon kehittämistä. Tutkimustyön myötä kasvaa asiantuntijuus. T Ministeri Laura Rädyn mielestä jokainen terveydenhuollon ammattilainen voi vaikuttaa siihen, että potilas saa tuntea tulleensa juuri oikeaan paikkaan. Sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn mukaan uusi sote-järjestämislaki ei automaattisesti tuo kaivattuja uudistuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon. – Yksikään laki ei itsestään tee palveluista asiakaslähtöisempiä ja laadukkaampia tai säästä rahaa. Tulevien sote-alueiden johto tulee olemaan avainasemassa palvelujen kehittämisessä ja kustannusten hillitsemisessä. Ainoastaan ennakkoluulottomalla ja rohkealla otteella voidaan ulosmitata lakiuudistuksen täysi potentiaali, Räty muistuttaa. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos, THL, julkaisi 16. syyskuuta arviointiraporttinsa sote-järjestämislain vaikutuksista. Raportissa todetaan, että sote-uudistus ei sellaisenaan hillitse kustannusten kasvua, vaan edellyttää päätöksentekijöiltä ja johtajilta kykyä ja taitoa hyödyntää lakiesityksen mukaisen sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiorakenteen tarjoamat mahdollisuudet. – THL:n raportti osoittaa, että sote-järjestämislaki tarjoaa puitteet kehittää uusia joustavampia palvelumalleja, ja antaa mahdollisuuden saada helpotusta myös sote-sektorin kustannusten kasvupaineeseen. Se miten näitä mahdollisuuksia pystytään hyödyntämään, on täysin kiinni sekä sote-alueiden johdon että sosiaali- ja terveysministeriöön perustettavan kansallisen ohjausyksikön toimista, ministeri Räty toteaa. Hospitaalille antamassaan haastattelussa ministeri totesi tietävänsä, että myös Varsinais-Suomessa soteuudistus puhuttaa paljon ja sairaanhoitopiirissämme ollaan paljon vartijoina. Keskustelun käyminen onkin tärkeää. Vuonna 2017 työnsä aloittavien sote-alueiden päättäjät voivat joutua nopeasti tekemään ikäviä päätöksiä esimerkiksi vaativan hoidon keskittämisessä ja pohtimaan missä tehdään vaativia leikkauksia ja missä synnytetään. Uudistuksen myötä sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta viidelle sote-alueelle. Yksi kuuma puheenaihe on sote-alueiden aluerajaus. Puheessaan Räty muistutti, että sote-uudistuksen pitää turvata kaikille kansalaisille yhdenvertaiset perustason lähipalvelut. Hän toivoi myös, että pääsisimme eroon suomalaisesta lähettämisen kulttuurista. Potilaan tulisi saada tuntea tulleensa juuri oikeaan paikkaan. Sosiaali- ja terveyshuollon järjestämislakiluonnos on ollut tätä luettaessa lausunnolla kunnissa. Lausunnoista tehdään yhteenveto ja lakiluonnoksen työstämistä jatketaan niiden pohjalta. Marraskuussa lakiluonnosta esitellään eduskunnalle. Lisätietoja: Erityisavustaja Ville Sipiläinen [email protected], p. 040 761 1558 ähän tulokseen on päätynyt professori Pekka Karma, joka esitteli HUSissa tehdyn kartoituksen tuloksia Vanhalinnassa 25.9. pidetyssä Horisontissa 2020 -tapahtumassa. Yksi kartoituksen merkittävistä löydöksistä oli se, että tutkimuksesta yksikölle koituva hyöty tulee tutkimuksen kautta syntyneen asiantuntijuuden kautta. Positiivinen tutkimusilmapiiri ja tutkimustyön arvostus edesauttavat tuloksekasta tutkimustyötä. Johdon, esimiesten ja koko henkilökunnan myönteinen suhtautuminen on tärkeää työn onnistumiselle. Uusi tiedestrategian toteutumisen seurantaryhmä teki kaikille henkilöstöryhmille suunnatun webropol-pohjaisen tutkimusilmapiirikartoituksen touko-kesäkuussa 2014. Kysely lähetettiin Satakunnan, Vaasan ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirien sekä Turun kaupungin hyvinvointitoimialan työntekijöille (n = 17 000). Tutkimukseen vastasi 2687 työntekijää, joista lääkäreitä 370. Aikaa 15 kysymykseen vastaamiseen kului muutamia minuutteja. Kaikista vastanneista jonkin tutkimustyöryhmän jäseniä oli 11 %, lääkäreistä hiukan yli puolet (52 %). Yli puolet (52 %) lääkäreistä koki työyhteisönsä tutkimusmyönteiseksi ja 59 % arveli esimiehensä tukevan tutkimustyötä, kun koko henkilökunnalla vastaavat luvut olivat noin joka kolmas (34 % ja 33 %). Virkavapaata tutkimustyötä varten uskoi saavansa lääkäreistä puolet (51 %) ja koko henkilökunnasta alle kolmannes (28 %). Koko henkilökunnasta 43 % koki, että tutkimustyön tulisi kuulua työnkuvaan, lääkäreistä 77 %. Odotetusti vain 6 % kaikista vastaajista ilmoitti, että yksiköllä on hyvät taloudelliset mahdollisuudet tukea tutkimustyötä, lääkärien vastaava luku oli 12 %. Oletko tieteellisen tutkimusryhmän jäsen? Kyllä En Kaikki 11 % Lääkärit 52 % VSSHP 13 % % 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 Vapaissa kommenteissa ja Vanhalinnassa käydyissä keskusteluissa nousivat esiin seuraavat asiat: • Tutkimusryhmät ovat valtaosin pieniä = puuttuu kriittinen massa viemään tutkimusta eteenpäin. • Osassa yksiköistä on vaikeaa saada virkavapautta ja sijaisia. • Tutkimustyötä tehdään runsaasti vapaa-aikana, mikä tuskin johtaa parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. • Toivotaan lisää jaettuja virkoja (esim. 50 % sairaalatyötä ja 50 % tutkimusta). • Ulkopuolisen rahoituksen hakeminen ja hyvä verkostoituminen ovat tärkeitä. Ensimmäinen tutkimusilmapiirikysely on saatu toteutetuksi. Kysely sai melkoisen joukon työntekijöitä käyttämään muutaman minuutin pohtiakseen peruskysymyksiä siitä, millaiset mahdollisuudet tutkimustyön tekemiseen oma yksikkö tarjoaa. Jos yksikkökohtaisten vastausten pohtiminen kiinnostaa, voi ottaa yhteyttä Heile Tofferiin (tyks.fi) yksikön raakadatan saamiseksi. Kysely on tarkoitus toistaa keväällä 2015. Hyvä tutkimus ansaitsee arvoisensa huomion. Tutkimustulosten ja julkaisujen esiintuomiseksi on Santraan avattu Tiedeikkuna. Lähettäkää hyvät uutiset palstalle! S ei j a G r é n ma n Hallintokeskuksen uusi organisaatio voimaan joulukuussa T eksti » E sa halsi n ah o Hallintokeskuksen uusi organisaatio tulee virallisesti voimaan 1.12.2014 aiemmin ilmoitetun elokuun alun sijasta. Sen jälkeen hallintokeskus koostuu nykyisten 11 yksikön sijasta viidestä palveluyksiköstä sekä kahdesta palvelukeskuksesta. S uurin käytännön muutos on nykyisten sairaanhoidon johdon tukipalveluiden toimiston, hoitotyön toimiston, tietohallintotoimiston ja perusterveydenhuollon yksikön yhdistäminen yhdeksi kehittämispalvelut-yksiköksi. Kehittämispalvelut-yksikön vastuuhenkilöksi on nimetty ylihoitaja Ritva Kosklin. Hänen esimiehenään on hallituksen 19.8. tekemän päätöksen mukaisesti sairaanhoitopiirin johtaja. Hallintoylihoitaja ja johtajaylilääkäri johtavat kehittämispalveluiden toimintoja hallintosäännössä määrättyjen vastuualueiden mukaisesti. – Täysin uudenlaisen työnjaon tarkoituksena on, että hallintokeskus voisi palvella paremmin sairaanhoitopiirin muita yksiköitä ja konsernijohtamista. Samalla otetaan huomioon myös kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeet. – Olemme suunnitelleet uuden kehittämispalvelutyksikön toimintaa jo varsin pitkälle. Meillä on paljon käynnissä olevia tehtäviä ja hankkeita, joita jatkamme suunnitelmien mukaan. – Muutoksen eteen on tehty töitä koko henkilökunnan yhteisissä kokouksissa ja kehittämispalvelut-yksikön toiminnan valmistelua on seurattu sairaanhoitopiirin johtoryhmässä. Tavoitteita ja arvoja olemme täsmentäneet pienryhmissä, Kosklin kertoo. Kehittämispalveluissa työskentelee 31 henkilöä, joista alle 20 on päätoimisia. Muut ovat Turun yliopiston työntekijöitä, joilla on sivuvirka kehittämispalvelutyksikössä. – Me olemme aidosti moniammatillinen yhteisö, sillä meillä on sekä lääketieteen että hoitotyön osaamista niin erikoissairaanhoidon kuin perusterveydenhuollonkin puolelta. Osaava henkilökunta onkin suurin vahvuutemme, Kosklin toteaa. Ylihoitaja Ritva Kosklin luotsaa uutta kehittämispalvelut-yksikköä. Lean hyvänä apuna sairaalasuunnittelussa T eksti ja kuva » M a r K K U N ÄV E R I Voidaanko lean-ajattelua hyödyntää sairaalarakennusten suunnittelussa, onhan malli sentään lähtöisin autoteollisuudesta? Sitä on kuitenkin jo sovellettu maailmalla monissa terveydenhuollon hankkeissa, ja on sovellettu meilläkin U-sairaalan korvaavassa rakennusprojektissa, T3:ssa. J a näkyihän lean jo T-sairaalan laajennuksen suunnittelussa, kertoo sairaalasuunnittelija Hanna Petäjä kiinteistöpalveluista. Petäjä on paitsi mukana T3:n suunnittelussa myös Medisiina D:n uudisrakennushankkeessa projektipäällikkönä Tyks-Sapan osalta. − T3:n suunnitteluprosessia on alusta asti viety perhekeskeisestä, potilaslähtöisestä ajattelumallista, johon minut aikanaan perehdytti Heikki Korvenranta. Tavoitteena ovat tilat, jotka mahdollistavat potilaille arvoa tuottavan toiminnan. Tässä taas tullaan lean-ajattelun hukkajahtiin: eliminoidaan potilaalle arvoa tuottamaton toiminta. Tilat eivät siis saa aiheuttaa hukkaa: jonoja, odotusta, viivettä, kapasiteetin haaskausta yms. Hanna Petäjän mukaan U-sairaalassa joudutaan toimimaan osittain tilojen, ei toiminnan ehdoilla. Tilat ovat epäkäytännölliset eivätkä tue toimintaa. Potilaita kuljetetaan edestakaisin, logistiikka ja huolto toteutuvat hoidon keskellä. Hissit ovat myös U-sairaalan pullonkauloja. Toinen esimerkki on Medisiina D:hen sijoittuva patologia, joka toimii kolmessa eri pisteessä aiheuttaen turhaa ajanhukkaa, kun näytteitä kuljetetaan pisteestä toiseen ja henkilöstö joutuu liikkumaan toimipisteiden välillä. − Vanhan, tuhlailevan sairaalarakennuksen ominaisuus, Petäjä kiteyttää. Työpajoissa arvovirtakartoitusta Uutta rakennusta suunniteltaessa on hyödynnetty arvovirtakartoitusta. Se tapahtuu työpajamuotoisesti, ja mukana on mahdollisimman monen ammattiryhmän edustajia. Ryhmässä käydään läpi mm. hoitoprosessin keskeiset toiminnat, läpimenoajat, henkilöiden, tavaroiden ja tiedon kulkureitit, potilasturvallisuus ja rajapintojen eli hoitopaikkojen yhteistyö. Arvovirtakartoituksella saadaan kuvattua hoitolinjan nykytila ja tulevaisuus sekä lyhyen ja pitkän tähtäimen suunnitelmat ja tavoitteet. Arvovirtakartoituksessa on paljastunut kiintoisa seikka: ilmeni, että 30 % ongelmista liittyy tiloihin, suuri osa johtuu muista syistä. Hanna Petäjä patistaakin realismiin: − Uudet tilat eivät ratkaise kaikkia ongelmia. Petäjän mukaan onkin tärkeää, että prosessit puretaan auki ja käyttäjiä pyydetään unohtamaan tilat. Ei jäädä vanhojen tilojen ja seinien vangeiksi, vaan lähdetään ns. jäähallimallista, luodaan optimaalinen toimintamalli, jonka pohjalta tehdään harkittuja kompromisseja. Henkilökunta mukana suunnittelussa Leanin toteuttaminen näkyy mm. potilasvirta-analyysina, mutta käyntimäärien ohella katsotaan lisäksi sisäistä 4 2014 Hospitaali 7 Projektipäällikkö, suunnittelija Hanna Petäjällä on hyviä kokemuksia lean-mallista sairaalasuunnittelussa. liikennettä, miten ja mistä potilaat ja vaikkapa näytteet tulevat ja minne menevät sekä miten yksiköt sijoittuvat liikenteen kannalta. Kun tiedetään hoitoprosessit, turhaa edestakaisin kulkemista ja muuta hukkajahdin termein sähläystä voidaan välttää tilojen fiksulla sijoittelulla. Samoin standardoimalla tilat, kaapistojen paikat ja sisällöt, työntekijä tietää, missä mitäkin on esim. potilashuoneesta riippumatta. Varastoinnin suunnittelu ja tilausten automatisointi ovat nekin hukkajahtia konkreettisimmillaan. Kun ne eivät ole kunnossa, on sekin aika pois hoitotyöstä Lean-ajattelulla voidaan siis vaikuttaa merkittävästi sairaalasuunnitteluun, kun mennään toiminta edellä. Tilasuunnittelun avulla voidaan virtaviivaistaa prosesseja ja karsia epäkäytännöllisten tilojen muokkaamista prosesseista hukkaa. Tärkeää on myös, että käyttäjien edustajat ovat mukana suunnittelussa. − Ja tässä suhteessa tilanne on meillä varsin hyvä, projektipäällikkö Petäjä kiittää. Lean-koulutusta vielä tarjolla loppuvuonna Leanin teoriakoulutuksessa käydään läpi lean-filosofian taustaa ja perusperiaatteita. Käytännön työpajoissa esitellään sairaanhoitopiirissä tehtyä lean-kehittämistyötä tapausesimerkkejä läpikäyden. Samalla tutustutaan käytettyihin sujuvan kehittämisen menetelmiin ja työkaluihin. 6.11. klo 13.00–14.30 Yhteispäivystysprosessin sujuvoittaminen – case Vakka-Suomi 27.11. klo 13.00−15.30 T yö pa j a 5: Juurisyyn kartoitus – case prosessin poikkeama/toimimattomuus 11.12. klo 13.00−15.30 T e o r iak o ulutus : T yö pa j a 4 : paikka: SH auditorio & videointi aluesairaaloihin Katso tarkemmat tiedot koulutuskalenterista. Työpajat jatkuvat keväällä 2015. Tyhy-rahalla työhyvinvointia T eksti ja kuva » M a r K K U N ÄV E R I S airaanhoitopiirissämme tuetaan työhyvinvointia monin tavoin. Usein tyhy-toiminta vaatii taloudellista panostusta, ja työnantaja onkin vuosittain kanavoinut tukensa henkilökunnan työhyvinvointiin pääasiassa kahden väylän kautta. Ensinnäkin tulos-, toimi- ja palvelualueille on annettu ohje budjetoida tietty summa työhyvinvointisuunnitelman toteuttamiseksi ja jakaa se tasapuolisesti yksiköilleen. Tänä vuonna tuo summa on 28,50 euroa / vakanssi, kertoo henkilöstösihteeri, vs. suunnittelija Anita Laukkonen sairaanhoitopiirin henkilöstötoimistosta. − Tästä tulevat ohjeet vuosittain, ja ne ovat pitkään olleet samat. Korkeintaan on ollut hiukan hienosäätöä. Miten yksiköt tuon tyhy-rahansa käyttävät, on niiden päätettävissä, kunhan ne ovat työhyvinvointisuunnitelmien mukaisia. Tosin ei sääntöä ilman poikkeusta: − Liikunta- ja kulttuurisetelit tai lahjakortit eivät tule kyseeseen, sillä niihin iskee verottaja, Laukkonen selvittää. – Ne eivät saa olla mitään palkkaan verrattavaa. Tulosalueiden johto vastaa tyhy-rahan käyttösuunnitelmista, ja henkilöstötoimisto kokoaa ne aina tammikuussa. Näihin ei ole tarvinnut puuttua, vaan peli on ollut selvä kaikille. Näihin rahoihin ei Anita Laukkosen arvion mukaan Yksi sairaala -hankkeen toteutuminenkaan vaikuta, koska rahanjako on vakanssipohjaista. Rahalla saa Toinen tärkeä tyhy-tuen kanava on Tyksin henkilökuntaneuvoston, Salon aluesairaalan tyhy-ryhmän, Loimaan aluesairaalan henkilökuntayhdistyksen ja Vakka-Suomen aluesairaalan tyhy-ryhmän käytössä oleva ns. keskitetty määräraha. Potti kertyy vakanssimäärän sekä tehtyjen anomusten pohjalta. − Tänä vuonna se on 14,50 euroa / vakanssi, ja se tarkoittaa esimerkiksi Salossa kaikkia sairaalan vakansseja yksiköstä riippumatta. Vakanssin fyysinen sijainti ratkaisee, Anita Laukkonen kertoo. Näin siis kaikki kyseisellä alueella työskentelevät sairaanhoitopiirin työntekijät voivat osallistua oman alueensa kuntoilu- ja virkistystoimintaan riippumatta siitä, missä sairaanhoitopiirin organisaatiossa he työskentelevät. Yksinkertaista matematiikkaa on, että kun työntekijöitä on paljon, on määrärahaakin käytettävissä enemmän. Näin Tyksin henkilökuntaneuvosto kykenee tarjoamaan varsin monipuolisesti erilaisia palveluita: kuntojaostojen lajikirjo on suuri, ja teatteria, elokuvia sekä konsertteja on myös tarjolla. Myös Tyksin uudessa, tammikuussa avattavassa kuntosalissa on vahva HKN:n satsaus. Salossa ja Vakka-Suomessa on puolestaan päädytty liikuntaja kulttuuriseteleihin. − Tyksin HKN:n jaostojen tarjonta on tosi edullista, seteleillä ei vastaavaan pääse, henkilöstösihteeri Laukkonen sanoo. Kyselyyn kannattaa vastata Mutta mitä kansa haluaa, miten toimintaa pitäisi kehittää? Siihen saadaan pitkälti osviittaa Tyksin henkilökuntaneuvoston lanseeraamasta kyselystä, joka tulee Santraan viimeistään marraskuussa. Kun vastaukset on saatu, HKN:n ja työnantajan edustajat ryhtyvät pohtimaan jatkoa. Näkemyksiään siis kannattaa esittää. Henkilöstösihteeri Anita Laukkonen odottelee kiinnostuneena nettikyselyn tuloksia. − Kulttuuri- ja liikuntasetelit on yksi mietinnän aihe. Niiden käyttöönotto vaatisi kuitenkin lisäpanostusta, ja niiden myötä poistuisivat kuntojaostot ja muutkin palvelut. Kaikkia näitä ei voisi olla, Anita Laukkonen sanoo. Tässä vaiheessa vielä on auki, miten Yksi sairaala -hanke vaikuttaa HKN:n ja aluesairaaloiden vastaavien ryhmien toimintaan, samoin vapaa-ajan paikkojen kohtaloa mietitään. Santrassa käytiin taannoin vilkasta keskustelua kuntoilu- ja virkistyspalveluista, ja epäselvyyksiäkin ilmeni. Anita Laukkonen toivookin, että HKN:n kyselyn jälkeen toimintaa saadaan kehitettyä avoimemmaksi, jolloin kuvitelmien tilalle olisi tarjolla tietoa. 8 Hospitaali 4 2014 Jussi Ra n ta n e n » VSSHP:n Tehyn koordinoiva pääluottamusmies Johtotähti Sosiaali- ja terveydenhuollossa on meneillään valtava muutos, jossa myös johtamisjärjestelmiä käydään läpi. Johtaminen on opittu taito ja siksi johtamista kehitetään jatkuvasti. Johtamistaitojen opettamisen rinnalla pitäisi opettaa myös alaistaitoja. Alaistaidot eivät ole alamaisuutta, vaan vastuullista vaikuttamista työntekijän roolissa. Näin pääluottamusmiehen roolissa otan kantaa vellovaan johtamiskeskusteluumme, olenhan minäkin oikeutettu ammattitaitoiseen johtamiseen. Hyvästä johtamisesta ja hyvästä johtamisrakenteesta on monta totuutta. Mikään ammattiryhmä ei yksinään pysty tekemään sosiaali- ja terveydenhuollon korkealaatuisia palveluita. Kaikkien työpanosta on arvostettava tasapuolisesti, ja mielestäni paras johtamismalli syntyy tämän moniammatillisuuden ajattelun pohjalta. Siis: uusien ajatusten myyminen, ei runt- taaminen. En halua tavoitella sellaista, minkä saavuttamisesta ei koidu mitään myönteistä, en jaa hallintokeskuksen organisaatiouudistuksen tavoitteita. Estääkö toimintakulttuurimme hyvän johtamisen toteuttamista? Tulevaisuusjohtaminen meillä vaatinee organisaatioissamme muutosta muinaismuistojen ajoista, jolloin ihmistä tuli hallita ja valvoa koneen jatkona. Rakenteemme tulisi mahdollistaa ja vapauttaa ihmisten potentiaali organisaation perustehtävän todentamiseksi. Lisäksi ehdottoman tärkeää on selkeät roolit ja vastuut, johdonmukainen päätöksenteko sekä vastuullinen ja läpinäkyvä toiminta organisaation parhaaksi. Hyvä henkilöstöjohtaminen on älykkään organisaation merkki, mutta mikä kenestäkin on hyvää? Lähiesimiehemme ovat usein ristitulessa uudistusten läpiviennissä. Puristusta löytyy molemmilta suunnilta. Näistä »arjen mahdollistajista» olen ollut jo pit- kään huolissani. Heidän tehtävänsä ei ole kadehdittava. Sairaalassa lähiesimiehet työskentelevät moniammatillisessa työyhteisössä, ja siksi eri vastuualueilla ei organisaatioon voi sisäistää vain yhtä johtamistapaa, jolla kaikkia alaisryhmiä kyettäisiin johtamaan. Johtamistapojen kehittäminen on vaativaa meidänkin sairaanhoitopiirissämme. Painotamme potilaskeskeistä hoitoa ja hyvää asiakaspalvelua (terveempänä kotiin), mikä vaatii lähijohtajiltamme yhä enemmän suuntautumista valmentavaan johtamiseen. Lähiesimiehemme tarvitsevat kykyä toimia moniammatillisen työyhteisön jäsenenä sekä verkosto- ja vuorovaikutustaitoja. Suuntaudutaan enemmän ohjaajan rooliin ja edesautetaan työntekijöiden ammatillista kasvua. Esimiehen roolilla on suuri vaikutus työntekijöiden viihtyvyyteen, työpanokseen ja kehittymiseen sekä koko työyhteisön ilmapiiriin, mutta esimies ei pysty luomaan tätä yksin, vaan kaikilla työyhteisön jäsenillä on oma osuutensa työyhteisön ilmapiirin sekä työhyvinvoinnin luomisessa. Meistä jokainen voi vaikuttaa omalla käytöksellään siihen, millainen työpaikkamme on. Myös lähiesimiehen itsetunnon pitää olla niin terve, että on varaa ja halua kuunnella poikkeavia näkemyksiä ja ottaa ne huomioon hänen tehdessään päätöksiä. Kaiken kaikkiaan lähiesimiehen rooli on vaativa ja edellyttää valtaa sekä vastuuta. Lähijohtamisen kehittämiseen on suunnattava vielä lisää voimavaroja. Edelleenkään ei ole sama, kuka sinun työtäsi johtaa, ja siksi toivon, ettei sosiaali- ja terveysalan vetovoimaisuus tulevaisuuden työpaikkana heikentyisi. Lainatakseni otsikkoni automerkin urbaanilegendaa: »Tähän sammui johtotähti, kävelemään jätkä lähti.» Kaikille maalaisjärkeä ja rohkeutta. Influenssan torjunta terveydenhuollossa – kaikkien vastuulla Kausi-influenssa aiheuttaa joka vuosi tammi-maaliskuun aikana väestön sairastamispiikin. 5–15 % väestöstä sairastuu jokaisen influenssakauden aikana, Suomessa 250 000−750 000 henkilöä. Sairastuvuus kuormittaa terveydenhuoltoa voimakkaasti. Tyksin infektiotautien osaston sairaanhoitaja Jenni Palmén on viime vuosina aina ottanut influenssarokotuksen, ja perustelut ovat vankat: »Siten suojelen potilaitamme, itseäni sekä omaa perhettäni.» Kuva Markku Näveri S uurimmassa riskissä ovat perussairauksia potevat henkilöt, joille influenssa aiheuttaa kasvaneen kuoleman riskin. Euroopassa lievinä influenssakausina on noin 8 kuolemantapausta / 100 000 asukasta ja vakavana influenssakautena 44 / 100 000 asukasta. Suomessa influenssaan liittyviä kuolemantapauksia on noin 500 vuodessa. Osa tartunnoista tapahtuu terveydenhuollon laitoksissa. Arvioidaan, että väestöstä 30 % sairastaa influenssan tietämättään, ja oireisetkin erittävät influenssavirusta jo 24–48 tuntia ennen oireiden alkamista. Terveydenhuollon työntekijät ovat siten merkittävä influenssan tartuntareitti potilaaseen. Työntekijän rokotussuoja influenssaa vastaan onkin tärkeä potilasturvallisuuteen vaikuttava tekijä. Ns. riskiryhmään kuuluvien potilaiden oma rokottautuminen estää influenssaa. Se ei kuitenkaan välttämättä estä influenssaan sairastumista iäkkäillä ja niillä, joilla on heikko vastustuskyky, koska heillä rokotusvaste jää heikoksi. Siksikin on tärkeää, että potilaan kanssa tekemisissä olevat ovat rokottautuneita. Tutkitusti hyötyä Terveydenhuollon henkilöstön influenssarokotukset vähentävät huomattavasti potilaiden sairastumisia. Tiedetään, että rokottamalla 8 työntekijää, voidaan estää 1 potilaskuolema, ja rokottamalla 5 työntekijää estetään 1 potilaan sairastuminen influenssaan. Useat tutkimukset osoittavat, että influenssarokotus vähentää paitsi hoitohenkilökunnan sairastuvuutta influenssaan myös potilaiden kuolleisuutta. Influenssarokotus on tutkimusten mukaan vähentänyt hoitohenkilöstön sairas- tuvuutta influenssaan noin 90 % ja merkitsevästi pitkäaikaislaitoksissa olevien potilaiden kuolleisuutta. Tuoreessa tutkimuksessa henkilökunnan influenssarokottamisella potilaiden sairastuminen väheni 42 % ja kuolleisuus 29 %. Yhdysvalloissa terveydenhuollon työntekijä joutuu rokotuksesta kieltäytyessään allekirjoittamaan lomakkeen, jossa häntä informoidaan hoitamiensa potilaiden influenssaan sairastumisen riskeistä. Tanskassa sekä muutamissa Yhdysvaltain ja Kanadan osavaltioissa terveydenhuollon henkilöstön influenssarokotukset ovat pakollisia. Vastuullisuutta Suomessa influenssarokotus on ilmainen kaikille potilaiden ja asiakkaiden välittömään hoitoon tai huoltoon osallistuville terveystoimessa ja sosiaalitoimen laitoksissa. Rokote on ilmainen julkisen sekä yksityisen sektorin työntekijöille ja potilasharjoitteluun tuleville opiskelijoille. VSSHP:n ohjeen mukaan henkilöiden, jotka eivät ota influenssarokotusta, on käytettävä influenssapotilaiden hoidossa hengityksensuojainta. HUS:ssa on ohjeistettu, että rokottautumattomien on lisäksi käytettävä suunenäsuojusta kaikkien potilaiden hoidossa koko influenssakauden ajan. Tämä yhdessä hyvän käsihygienian kanssa kuuluu normaaliin sairaalahygieeniseen toimintaan. Rokottautuminen on vastuullisuutta. Jokaisen terveydenhuollossa toimivan eettinen tehtävä on estää potilaskuolemia. Influenssarokottautuminen on osa tätä tärkeää tehtävää. E sa Ri n tala , ylilääkäri Sairaalahygienia- ja infektiontorjuntayksikkö, VSSHP 4 2014 Ensihoitoa saariston erityisolosuhteissa T eksti ja kuva Hospitaali 9 » M a r j o P elt o n iemi Saaristoon suuntautuvat meritehtävät ovat Taivassalon ensihoitoyksikössä selkeä erikoistumisalue normaalin sairaankuljetustoiminnan ohella. Henkilöstöltä vaaditaan meripelastautumisen ja merellä toimimisen erityistaitoja, joita he kävivät keväällä harjoittelemassa Meriturva-keskuksessa Lohjalla. V SSHP:n Ensihoidon ja päivystyksen liikelaitoksen alainen Taivassalon yksikkö on yksi niistä ensihoidon yksiköistä, jotka siirtyivät kunnilta sairaanhoitopiirille vuoden 2013 alusta. Alue kuuluu Uudenkaupungin ensihoitoalueeseen. Vastuualueena ovat Kustavin, Taivassalon, Vehmaan sekä Iniön saarialueen sairaankuljetustehtävät ja lisäksi hoidetaan jonkin verran Uudenkaupungin kiireettömiä sairaankuljetustehtäviä. Nykykäytännön mukaan yksikön ollessa vapaana sitä voidaan hälyttää kiireellisiin tehtäviin lähimpänä yksikkönä kuntarajoista riippumatta. Esimerkiksi yksikkö voi saada tehtävän Raisioon ollessaan paluumatkalla Tyksistä. – Tehtävämäärämme on keskimäärin kolme päivässä ja kesäaikana se nousee mökkiläisten, vesillä liikkujien sekä saaristoreitillä matkailevien myötä väkimäärän jopa kymmenkertaistuessa. Kiireisin sesonkiaikamme on juhannuksesta koulujen alkuun, sairaankuljetusesimies Olli Koivunen kertoo. Yksikössä toimitaan yhdellä ajoneuvolla. Toinen auto on vara-autona, mutta kesän ruuhkaviikonloppuina se saatetaan silloin tällöin ottaa erityisluvalla käyttöön. Esimerkiksi haastattelupäivänä paarit olivat hajonneet ja vara-autosta saatiin toiset tilalle modernimpaan autoon. Rajavartiolaitos tärkeä yhteistyökumppani Henkilökunnasta kuusi tekee hoitotason vakanssia ja kolme perustason vakansseja. Hoitotason työntekijät ovat suorittaneet ensihoidon erikoistumisen tai täydennyskoulutuksen ja voivat tehdä vaativampia hoitotoimenpiteitä ja antaa vaativaa lääkehoitoa. Autossa on alueellisesti katsottuna kattava lääkevalikoima. Potilaiden kuljetusmatkat ovat monesti pitkiä, joten potilasta joudutaan usein myös lääkitsemään eri tavalla kuin lyhyemmillä kuljetusmatkoilla. – Toivoisimme, että kaikki työntekijämme voisivat olla hoitotason toimissa, mikä on tietysti paljon toivottu näin säästöjen aikana, Koivunen sanoo. Vuodessa saaristotehtäviä tulee kymmeniä ja kesäaikaan 5-10 kuukaudessa. Osaan saarista kuten Iniön pääsaarelle ja Kustavin Vartsalan saareen päästään autolla yhteysaluksilla tai lossilla ja osaan tehtävistä lähtee avuksi tai ne hoitaa itsenäisesti Rajavartiolaitoksen Super Puma –helikopteri. – Rajavartiolaitos, alueen palokunnat ja Uudenkaupungin kenttäjohto ovat tärkeimpiä yhteistyökumppaneitamme, poliisia unohtamatta. Merivartiostolta ja pelastuksen veneiltä saamme esimerkiksi kuljetusapua merialueille. Vastavuoroisesti voimme ottaa Merivartiostolle alkoholiverinäytteitä ruorijuopumusepäilyissä. Autenttista harjoittelua Henkilöstö oli toukokuussa Lohjalla Meriturva-keskuksessa harjoittelemassa työturvallisuutta merellä työskentelyssä. Koulutuksessa harjoiteltiin helikopteriin vinssaamista, pelastuslauttoihin ja laivaan kiipeämistä merestä sekä veneisiin kiipeämistä ja veneisiin nostamista. Pelastusliivejä testattiin hyppimällä viidestä metristä veteen liivit päällä ja pelastusuintiharjoituksissa harjoiteltiin tajuttoman tai muuten uintikyvyttömän potilaan kuljettamista pois vedestä. Yksikön henkilöstö joutuu olemaan paljon merellä, välillä pimeällä ja tuulisellakin säällä. Meriturva-keskuksella on iso allashalli, johon saadaan napin painalluksesta pimeys, vesisade, myrskyt ja aallokot. Yksi hallin sivu on rakennettu laivan kyljeksi ja se on varustettu aidoilla pelastautumisvälineillä. – Sairaanhoitopiirin myötämielisellä suostumuksella pääsimme tähän huippukoulutukseen, jossa harjoiteltiin tilanteita, jos itse joudutaan veden varaan sekä miten pelastetaan työkavereita tai mahdollisia potilaita vedestä. Henkilökuntamme mielestä koulutus oli yksi parhaista, joissa olemme olleet. Voimme suositella sitä muillekin ja toivoisimme, että saisimme sen säännölliseksi, koulutuksista vastaava Olli Koivunen toteaa. Sairaankuljetusesimies Olli Koivunen (kesk.) ja vuorossa olevat ensihoitajat Jussi Saarinen ja Jaana Virolainen tuntevat saariston salat. Kari Hämäläinen viihtyy työssään. Kunnon ylläpito auttaa häntä jaksamaan. AMMATTINA Kolme vuosikymmentä ratin takana T eksti ja kuva » M a r K K U N ÄV E R I Linjuriauto on maantien ässä, laulettiin vanhassa rallissa. Viisua soveltaen voitaneen syystäkin todeta, että ässä on yhtä lailla myös kuorma-auto ja muut tavarankuljetusautot. Mitäpä sairaalankaan tehokkaasta toiminnasta tulisi, elleivät logistiikkapalvelut pelaisi kuljetustenkin osalta. T yksin kuutta autoa ajaa viisi kuljettajaa. Yksi heistä on Kari Hämäläinen, alun perin Pohjanmaan poika Kauhajoelta, maatalousteknikoksin opiskellut mutta ammatin jo seitsemän kuukauden jälkeen hylännyt ja Turkuun päätynyt ammatimies-autonkuljettaja. Ensi toukokuussa täyteen tulee 30 vuotta ratinpyöritystä Tyksissä. Kari ajaa kuorma- ja pakettiautoja sekä tarvittaessa talon henkilöautoa. Hän vie tavaraa Tyksin Turun toimipisteisiin sekä Paimioon ja Raisioon, joskus myös Uuteenkaupunkiin. Ensimmäiset 25 vuotta hän kuljetti myös potilaita, jolloin koko maakunta kävi tutuksi. Kuljettajan työ on vastuullista, onhan hänen kontollaan arvokas ajoneuvo, lasti ja tieturvallisuus. Sujuvan kuljetuksen merkityksen ymmärtää, kun kuulee mitä kaikkea »tyksiläisrahtareidenkin» lavalla kulkee. − Normaalia logistiikkatavaraa, ruokaa, lääkkeitä, näytteitä, postia, sairaala-apuvälineitä, pieniä ja isoja tutkimuslaitteita, Kari luettelee. Ruoalla, lääkkeillä, näytteillä ja postilla on omat aikataulunsa, muut viedään siinä lomassa. − Välillä aikataulut ovat varsin tiukat, mutta perille on kaikki viety. Kysyy kuntoa Kuljettaja huolehtii tavaran lastauksesta ja purkamisesta. Kaveri on mukana, jos kuormat ovat raskaita. Lastauksen apuvälineet ovat vuosien mittaan kehittyneet Hämäläisen Karin mukaan kiitettävästi, kantamista ei ole enää ihan takavuosien malliin. Ennen piti potilaatkin usein kantaa, ja nykyisinkin on tavaraa, joka ei mahdu hissiin, mutta vaikkapa viidenteen kerrokseen sekin on toimitettava. − Alaselkä kyllä jo huomautteleekin työn raskaudesta, Kari sanoo kertoen olleensa Aslak-kuntoutuksessa kahdesti ja muutenkin huolehtivansa kunnostaan. Kari Hämäläisellä on kilometrejä takana mittaamaton määrä. Onnettomuuksilta hän on välttynyt, vaikka holtitonta ajoa on kohdannutkin. − Tavaraa on joskus päässyt irtoamaan ja sairaalanmäellä pikkuisen kolissut, siinäpä ne pahimmat. Monenlaisia mieleenpainuneita tilanteita matkan varrelle mahtuu. Kerrankin piti pikahälytyksellä lähteä hakemaan Sri Lankan terveysministeri hotelli Hamburger Börsistä vierailulle Tyksiin. Tietysti juuri silloin oli Kauppiaskatu remontissa ja poikki, joten auto piti jättää kauemmaksi. Onneksi ministeri sieltä sitten lopulta löytyi. Pilkettä silmäkulmassa Tyksin nykyinen autokanta saa ammattimieheltä kiitosta. Kuljettajat huolehtivat autojen tankkauksesta ja öljyistä. Nykyautot ovat niin täynnä hienoa tekniikkaa, että huollot jäävät ammattilaisille. Autonkuljettajan työ on päivätyötä. Joka kolmantena viikonloppuna tehtäviin kuuluu laitureille tuodun pyykin jako, jonka Kari todistaa varsin kiireiseksi hommaksi. Työt ovat vuosien myötä lisääntyneet ja sitä myötä kiirekin, hän kertoo. Palkan määrä ei ole kuitenkaan kasvanut samaa tahtia. Työnsä hyviksi puoliksi hän kirjaa, että joka päivä on erilainen ja tapaa paljon ihmisiä. Eikä tarvitse nököttää päätteen ääressä. − Ja kun tätä on tehnyt jo 30 vuotta, on osattava ottaa huumorin kannalta ja pidettävä pilke silmäkulmassa. Logistiikka siis pelaa ja tavara liikkuu. Vastaanottajien Hämäläisen Kari soisi muistavan, että jos tilattu tavara on joskus myöhässä tai onkin jotain muuta kuin piti, syy ei ehkä olekaan sen tuojassa. Työn vastapainona Karilla on moninaisia harrastuksia: kalastus (hyvistä apajista hän kalamiesten tapaan vaikenee), pyöräily, lenkkeily, uinti, punttisali, sienestys, matkailu ja karaoke. Jälkimmäisessä hän on niittänyt mainetta ja kunniaakin. 10 Hospitaali 4 2014 Talon tarina T eksti ja kuvat A » M a r j o P elt o n iemi jatus Loimaan aluesairaalan esittelystä syntyi, kun sairaalassa pohdittiin esimiesten vertaistuessa positiivisia asioita Yksi sairaala –projektissa. Tietojärjestelmät ovat jo yhtenäiset, mutta nyt Yksi sairaala –projektin myötä aluesairaalat liitetään osaksi Tyksin hoitolinjaorganisaatiota. Tyksin toimialueet ja palvelualueet tulevat myös aluesairaaloihin ja ylin kliininen johto on kullakin hoitolinjalla yhteinen. Aluesairaalakohtaiset talousarviot poistuvat ja ne yhdistetään toimialueisiin. Toimintaa kehitetään jatkossa erilaisten potilasryhmien tarpeista käsin toimialakohtaisten linjausten mukaan. – Sairaaloiden kesken tunnemme toistemme toimintaa aika huonosti eikä Tyksin osastoillakaan välttämättä tiedetä toiminnoistamme ja osaamisestamme. Haluamme haastaa muutkin aluesairaalat ja kaikki Tyksin yksiköt esittäytymään, koska mekään emme tunne muiden toimintaa. Yksi sairaala –hanke on puhututtanut paljon ja tuonut ehkä uhkakuviakin, mutta me halusimme kääntää sen positiiviseksi voimavaraksi, Loimaan aluesairaalasta kerrotaan. Loimaan aluesairaalan osavastuualueella on 22 kuntaa. Potilaille pyritään varmistamaan turvallinen kotiutuminen ja tarvittaessa jatkohoito omilta terveysasemiltaan. Pienen sairaalan etuihin kuuluu mutkaton keskusteluyhteys - tietää aina keneen ottaa yhteyttä ja tukipalvelut ovat lähellä. – Me tulemme näillä palveluilla mukaan osaksi yhtä sairaalaa. Haluamme kehittää yhteistyötä yhteisessä organisaatiossamme potilaiden parhaaksi. Fysioterapeutti Tarja Lahtinen tekee Kirsi Aarnion kanssa tasapainolautaharjoitusta nilkan murtuman kuntouttamiseksi. Sairaanhoitajat Svetlana Reini ja Paula Kuusela valvovat dialyysikoneessa olevan potilaan dialyysihoidon kulkua ja seuraavat potilaan vointia. Sisätaudeilta on koulutettu 10 sairaanhoitajaa dialyysihoitoon ja he kiertävät työskentelemässä myös osastolla. Yliopisto- tai keskussairaaloihin tukeutuvia dialyysiyksiköitä kutsutaan satelliittidialyysiyksiköiksi. Loimaan dialyysiyksikkö on Tyksin satelliittidialyysi. Toiminta alkoi 1997 ja uusiin tiloihin päästiin 2004. ARKEA VÄLINEH. TYKS LAB VSKK MEDBIT TYKSTEKNIIKKA LÄNSIRANNIKON TYÖTER -VEYS OY s Tä ennu seen rak yhtei I kat YKS LA A IRA in SA ojekti -pr 4 krs. 3 krs. TURKU 65 URANUS; OBERON, MIRANDA, OPERA, MUSTI, EFFECTOR, WEBLAB, WEBRADU Avannehoit. vast.otto Kirurginen vuodeosasto Infuusiopkl Neurologian pkl Kardiologian pkl Hematologian pkl Syöpätautien pkl Tähystysyksikkö Vaahdotushoidot Hoitajan vast.otto - neurologia - hematologia -syöpätaudit 2 krs. Leikkausosasto Päiväkirurginen yksikkö Dialyysipkl 1 krs. Yhteispäivystys Hoitajavast.otto Valvonta Sis. pkl - nefrologi - gastroenterol. - diabetespkl - reumapkl - keuhkopkl - lasten ja nuorten pkl Diabeteshoitajavast.otto Obesiteettipkl. Reumahoitajavast.otto Munuaishoitajavast.otto Pohjakerros Jo vuodesta LOIMAAN 1893 ALUESAIRAALA em su ail ku : e nim tun i@ imi tyk . s.fi AN A L I L TU TUKSidän TU sä mespali- Ravitsemusterapeutti ENMG Rasitusergometria UKG Korvapkl Silmäpkl Urolog. pkl Sisätautien vuodeosasto Gynpkl Äitipkl Kir. pkl: - gastrokirurgia - ortopedi Lääkintäv. vast.otto: - kipsit, lastat, tuet Fysioterapia Kaiken perustana osaava henkilökunta. Ajanvaraushoitaja Preop.hoitajavast.otto Haavahoitaja vast.otto Endoproteesihoitajan vast.otto Sosiaalityöntekijä 4 2014 Sairaanhoitajat Maria Mäkelä ja Maritta Kokkonen antavat potilasohjausta Ellen Heiniö-Salmiselle ja Reijo Salmiselle kirurgian poliklinikalla. Hospitaali 11 Potretissa Liikuttavan kisan menestyjien sekä lentopallo- ja pesäpallomitalistien sekä HKN:n edustajat hallintojohtajan kera. Palkintokaappi täyttyy T eksti ja kuva » M a r K K U N ÄV E R I Tyksin henkilökuntaneuvosto järjesti menneenä kesänä seitsemättä kertaa Liikuttavan kisan kaikille sairaanhoitopiirin yksiköille. Kisan tarkoituksena on kannustaa jättämään auto talliin ja taittamaan työmatka jalan tai polkupyörällä. Tällä kertaa leikkimielisessä kisassa erottui neljä osastoa/yksikköä: lasten hematologinen osasto, patologia, Tules-yleiset sekä Varsinais-Suomen lääkehuolto. Kaksi ensin mainittua palkittiin kannustavin palkinnoin 21. lokakuuta Tyksin U-sairaalan ruokasalissa järjestetyssä tilaisuudessa. Mainittakoon, että työantajan lupaaman vapautuksen kesän parkkimaksuista sai 61 työntekijää. Samassa tilaisuudessa muistettiin myös urheilumenestyjiä: Tyksin lentopallojoukkue haki Keskussairaaloiden SM-kisoista pronssia, ja Tyksin pesäpallojoukkue pysyi jo rutiinilla kultakannassa napaten Turun Firmapesiksen mestaruuden. Joukkueiden johtajat kukittanut hallintojohtaja Lauri Tanner onnitteli hienosta saavutuksesta ja totesi, että sairaalat ovat kilpasilla monin tavoin, esimerkiksi tuottavuudessa. Nyt tuli kunniaa, mainetta ja palkintokaapin täytettä tavalla, joka sekä edistää työhyvinvointia että yhteisöllisyyttä. Pesisjoukkueen johtaja Susanna Nurmi ja lentopalloilijoiden kippari Kari Isotalo kiittivät tuesta sekä työnantajaa että henkilökuntaneuvostoa ja muistuttivat, että kyseessä ovat joukkuelajit,eli yhdessä olemista ja yhdessä tekemistä. Lajien parissa tutustuu ihmisiin yli yksikköja ammattirajojen, ja se jos mikä on verkottumista parhaimmillaan. Arkkipiispa Kari Mäkinen muistutti puheessaan, että ihminen ei saa peittyä järjestelmien taakse. Kirurgisen vuodeosaston potilaalla on suonensisäinen nestehoito hoidon tukena. Sairaanhoitajaopiskelija Saija Survonen sekä sairaanhoitaja Marika Sadonoja laittavat hänelle kanyylin tätä varten. Sairaalasielunhoidolla juhlat T eksti ja kuva Sairaanhoitaja Anne-Mari Lähteenmäki valmistelee ihonalaisen sytostaatti-injektion hematologiselle syöpäpotilaalle. Infuusiopoliklinikalla työskentelee osan viikkoa kaksi ja osan yksi hoitaja. Lepotuolipaikkoja potilaille on kahdeksan ja vuodepaikkoja kaksi. Potilaita käy päivittäin 2-12. Osastolla annetaan erilaisia lääkehoitoja kuten sytostaatteja, reuma-, luusto- ja vasta-ainelääkkeitä. Yhteistyötä tehdään paljon muiden yksiköiden ja Tyksin kanssa. » M a r K K U N ÄV E R I Tuplajuhlia vietettiin Risto Lahesmaa -salissa 2. lokakuuta. Sairaalasielunhoitotyötä on tehty Turun sairaaloissa 60 vuotta ja seurakuntien lapsityötä Tyksissä 40 vuotta. Tervehdyksissä kuvailtiin sairaalapappien olevan toivon lähettiläitä elämän käännekohdissa. He toimivat yhteistyössä sairaalahenkilöstön kanssa, täydentävät, auttavat ja tukevat hoitopalveluja, myös työnohjaajina. Lisäksi tutkitusti on todettu hengellisyyden olevan voimavara myös hoitotyössä. Ylihoitaja Wiveka Kauppila kiitti lastenosastoilla toimivien Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän kahden lastenohjaajan panosta erittäin tärkeäksi. He ovat sairaalassa nimenomaan lapsia ja heidän vanhempiaan varten. Juhlapuheen pitänyt arkkipiispa Kari Mäkinen käsitteli sairaalasielunhoitotyötä kristillisen etiikan näkökulmas- ta. Sairaalapappi on sairaalassa olevien ihmisten pappi, heitä varten, ja hänen työnsä tukipilari on kristillinen ihmiskäsitys. Kristillinen etiikka on arkkipiispan mukaan läsnä ihmisten jokapäiväisessä hoitamisessa. Hän esitti kuitenkin pohdittavaksi, näkyykö ihminen enää hoitojärjestelmien ja -rakenteiden takaa, peittyvätkö sairaat, heikot ja hauraat niiden taakse, kun nykyinen ihanne on kilpailussa menestyvä, tuottava ja jaksava ihminen. Ehdimmekö, osaammeko tai jaksammeko nähdä ihmisen kokonaisena organisaatioiden takaa, ei sen osana, arkkipiispa kysyi. Sairaalasielunhoidon hän sanoi olevan peili, joka tekee ihmisen näkyväksi, mutta tarvitsemme myös yhteenkuuluvuutta, toinen toisiamme, jotta ymmärrämme ihmisyyttä. Hyvä elämä kuuluu kaikille, arkkipiispa Mäkinen painotti. 12 Hospitaali 4 2014 Kolmas maailmanlaajuinen STOP painehaavoille -päivä 20.11.2014 Päivän tarkoituksena on herättää laajempaa huomiota painehaavojen esiintymisestä ja ennaltaehkäisyn tärkeydestä sekä tukea näyttöön perustuvaa painehaavojen ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Painehaavat ovat mm. akuuttiin sairastumiseen tai liikkumisen rajoittuneisuuteen liittyviä ongelmia, jotka ovat pääosin ehkäistävissä. Painehaava on paiSuomessa arvioidaan esiintyvän vuosittain 55 000− kallinen ihon ja/tai sen 80 000 potilaalla painehaava, joiden aiheuttamat suorat alla olevan kudoksen kustannukset ovat noin 420 miljoonaa euroa eli noin vaurio. Se sijaitsee taval- 2−3 % Suomen terveydenhuoltomenoista. Suurten kustannusten lisäksi painehaavat ovat kivulilisesti luisen ulokkeen aita, lisäävät potilaiden infektioalttiutta ja kuolemanvakohdalla, ja sen aiheut- raa eli vaarantavat potilasturvallisuutta ja huonontavat potilaan elämänlaatua. taja on paine tai paine Painehaavan ehkäisyn keskeisiin osa-alueisiin kuuluja venytys yhdessä.” vat riskinarviointi yksikköön sopivalla mittarilla (esim. Braden), riskin mukaisen makuualustan ja istuintyynyn valinta, asentohoito, ihon kunnon arviointi ja hoito, riittävä ja monipuolinen ravitsemus sekä kaikkien näiden osa-alueiden kirjaaminen hoitokertomukseen. Painehaavojen ennaltaehkäisyllä pystytään vähentämään merkittävästi sekä terveydenhuollon menoja että painehaavasta johtuvia kärsimyksiä. Tänä vuonna julkaistiin uusi kansainvälinen Painehaavojen ehkäisy- ja hoitosuositus. »Prevention and Treatment of Pressure Ulcers: Clinical Practice Guideline. NPUAP/EPUAP/PPPIA 2014.» www.epuap.org ” M aa r it A htiala , sh, auktorisoitu haavahoitaja SHHY:n hallituksen jäsen, EPUAP Trustee, [email protected] Tyksin haavatyöryhmä järjestää alueellisen haavanhoitokoulutuksen Johan Haartman -salissa 20.11.2014. Lisätietoja koulutuskalenterista. Kuva: Esa Halsinaho Lokakuun studia generaliassa käytiin lasten allergioiden ja infektioiden kimppuun Lokakuun yleisöluennon asiantuntijat: Johannes Savolainen (vas.), Ville Peltola, Tuomas Jartti ja Miia Laine. Liian suuret päivähoitoryhmät ja lapsen altistuminen tupakansavulle ovat lasten infektioiden riskitekijöitä geneettisten ominaisuuksien ohella. Perheissä saattaa hyvin olla samaan aikaan liikkeellä useampia flunssaa aiheuttavista 160 virustyypistä, jotka aiheuttavat flunssatauteja peräkkäin. Yleisimmin flunssaa aiheuttavat rinovirukset, tiivisti lasten infektiosairauksien professori, osastonylilääkäri Ville Peltola. Infektioiden jälkiseurauksina ilmaantuvien korvatulehdusten hoidossa antibiootteja on käytettävä harkiten, sillä osa infektioista paranee omaa tahtiaan. Lapsen kipua voidaan mainiosti helpottaa kotona kipulääkkeillä eli lapsen ei tarvitse kärsiä kipua siinäkään tilanteessa, kun korvan tilannetta jäädään seuraamaan, kertoi Pikkunorsu-projektin tutkija Miia Laine. Ruoka-allergioiden hoidossa välttödieetit ovat väistymässä ja ollaan siirtymässä ruokasiedätykseen. Tyksissä on oltu etulinjassa kehittämässä kananmunasiedätystä ja osallistuttu lehmänmaitosiedätykseen ja toistaiseksi keskeytettyyn vehnäsiedätykseen, kertoi allergiayksikön ylilääkäri, kliinisen allergologian professori Johannes Savolainen. Lasten astman hoidossa tärkeintä on rauhoittaa hengitysteiden tulehdus ja siten poistaa oireet. Yskä on astmaan kuuluvan hengitysvaikeuden ensioire, joka aiheutuu liman jäämisestä keuhkoputkiin. Uloshengitysvaikeus, väsymys ja huono syöminen ovat tyypillisiä lasten astman oireita. Keuhkoputkia avaava lääkitys, jota on saatava eri muotoisissa inhalaattoreissa auttaa, selvitti Vinku-projektin tutkija, dosentti ja lastenallergologi Tuomas Jartti. Luento-ohjelmat: www.vsshp.fi T uula Vainikainen Robert Paul ger Teuvo Marttila från Nådendal en extra koll av hjärtljudet, intervjun till ära. Om förmågan att njuta av läkarens många värv TEKST oCH BILD » M aT H I A S L U T H E R Docent Robert Paul är sedan början av 2014 t f avdelningsläkare på internmedicinska avdelningen på Åbolands sjukhus. Det är en arbetsplats dit man gärna kommer på morgonen, säger han. Stämningen är god. – Stämningen på en arbetsplats beror mycket på om det känns att man ror åt samma håll. Vi förstår att vi har en speciell uppgift i regionen, kanske på grund av den språkliga aspekten, säger han och drar en parallell till en av sina tidigare arbetsplatser, hematologiska avdelningen på Åucs där han jobbade tidigare under 1990-talet. – Där var sammanhållningen bra då vi behandlade svårt sjuka människor och var mycket fokuserade på att få de stora benmärgstransplantationerna att lyckas. Resurserna Internmedicinska avdelningen på Åbolands sjukhus har 15 platser, ner från 25 för drygt ett år sedan. – Om vi kan bibehålla de här platserna så är redan det en viss utveckling, och jag skulle inte ha något emot att man återgick till lite flera platser igen, säger han. Men det är inte hela ekvationen. Då bäddplatserna har minskats så har rummen tagits i bruk för poliklinisk verksamhet med helt nya endoskop och tack vare det har man kunnat rejält förkorta köerna till endoskopier. – Det är den omtalade överflyttningen av resurser från avdelningsvård till öppen vård. Det vi förlorar på den ena sidan vinner vi på den andra. Sedan finns det vissa specifika utvecklingsbehov som Robert Paul gärna skulle se uppfyllda. Ett sådant är möjligheten att få radiologutlåtandena på svenska för de patienter som behöver det, ett annat en effektiverad uppföljning av kardiologiska patienter. Mottagning i etern Robert Paul är känd för alla finlandssvenskar som en av de långvarigaste och flitigaste medverkande i programmet Radiodoktorn som i år firade sitt 20-årsjubileum. Det senaste året har det blivit lite längre mellan programmen. Åtminstone en gång till i år återkommer han i etern, den 29 oktober. Möjligen som en funktion av radiojobbet är Robert Paul som intervjuobjekt mera än vanligt klar och koncis. När han är klar med sitt svar är det radiotystnad till nästa fråga. I Pauls medicinska gärning ingår också tio år hos läkemedelsindustrin från mitten av 1990-talet. – Jag resonerar så att man kan göra mycket gott som läkare i industrin, på en anonym bas för tusentals eller tiotusentals människor. Men om man skall uppfylla sitt läkarvärv på ett individuellt plan är det den här typens jobb man skall syssla med, säger han sittande i ett mottagningsrum på Åbolands sjukhus. – Som läkare har man två uppdrag och jag har haft fördelen att få njuta av båda. Medicin i blodet Han har njutit av ännu flera, är man frestad att säga. Har Robert Paul till exempel segling som hobby? – Nej, um Gottes Willen, kommer svaret med emfas. Hans hobbyer har istället alla på ett eller annat sätt beröringspunkter med det medicinska. Han har njutit av organisationslivet allt sedan han som tredje årets studerande blev sekreterare i Åbo läkarförening år 1975. Senare blev han i ett par omgångar också föreningens ordförande och för några år sedan hedersmedlem, vilket värmer hans hjärta. – Det var kanske ett tack för mitt jobb med att ordna 150-årsjubileet som faktiskt blev ett stort lyft för föreningen, säger han. Åbo läkarförening har nu nästan 170 medlemmar. – Med tanke på förekomsten av svenska läkare i regionen är det mycket. Det betyder att det finns många tvåspråkiga och rent finskspråkiga som är intresserade av att samarbeta över språkgränsen. Åbo läkarförening har fortfarande studerande som medlemmar. Ännu i våras var hans egen dotter Maria en av dem, nu är hon färdig och jobbar på Åucs. Den käraste hobbyn är kvartettsång. – Välkommen på konsert, säger internisten som i oktober med manskvartetten Delicato ställer upp för att förgylla sin hemstad Resos 40-årsjubileum. Vid sin sida på scenen har han en farmakolog, en gynekolog och en medicinsk forskningschef. Vad annat. Sanastoa Benmärgstransplantation – luuydinsiirto Beröringspunkt – kosketuskohta Forskningschef – tutkimuspäällikkö Förgylla – kullata Hobby – harrastus Internist – sisätautilääkäri Internmedicinsk avdelning – sisätautiosasto Kvartettsång – kvartettilaulu Med emfas – painokkaasti 4 2014 Hospitaali 13 MULTASORMELLA ON ASIAA Hyvää hoitoa Kuulun niihin jukuripäisiin suomalaismiehiin, jotka menevät lääkärin juttusille vasta kun on ihan pakko. Kieltämättä tyhmää. Viitisen vuotta sitten diagnosoitiin monen kommervenkin jälkeen psoriasis. Kortisoni oli lääke joka minulle sopi. Pari vuotta jatkuvaa kuuria ja nykyään tarvittaessa. Silloin sain »koulutuksen», miten taudin kanssa ilman lääkärillä käyntejä elellään. Sain ohjeet paljonko saan itse käyttää kortisonia ja särkylääkkeitä. Myös varoituksen sanoja kortisonista. Voi aiheuttaa piileviä tulehduksia, koska vie kivut pois ja alentaa tulehduksia, vaan ei paranna. Puutarhurille sopiva tauti, kun tuntee kropassaan kelien muuttuvan. Tämä syksy on ollut monelle ihmiselle »tautista» aikaa. Kun paikkoja alkoi kolottaa ja pienet vilunväreet tuntua, oletin syksyn virallisesti alkaneen. Aloitin lääkityksen ja odotin helpotusta. Toisin kävi. Makasin kolme päivää kuumeessa, ja eniten huolestutti lisääntyvät kivut lihaksissa, selässä jne. Nostin kortisonin määrän maksimiin. Kuume hellitti, kolotukset ei. Oli pakko nöyrtyä ja tutustua nykyiseen työterveyshuoltoon. Sain heti ajan Lemminkäisenkadun vastaanotolle. Siellä oli mukava nuori mieslääkäri, ja aivan hirveässä flunssassa. Kerroin historiaani, ja taas olin valmiiksi analysoinut tilani. Sanoin, että jossain on piilevä tulehdus. Lääkäri katseli päätteeltä tietojani ja oli aika hiljainen. Lopulta kysyin, teetkös niitä normaalitutkimusjuttuja. Sitten katsottiinkin kurkkuun, vain lievää punoitusta, kuunneltiin keuhkoja ja sydäntä. Pyysin mittaamaan lämmön, no sitä ei oikeastaan ollut. Aloin jo miettiä olinko liioitellut tilaani. Lääkäri totesi, ettei mitään ihmeellistä ollut löytynyt. Tuli lähete U-labraan, lupasi olla yhteydessä ihotautilääkäriinkin, ja saikkua loppuviikoksi. Toivotin lähtiessäni pikaista paranemista hänelle. Seuraavana päivänä soi puhelin, olin juuri laittanut kotona haalarit päälle ja ajattelin mennä pihalle puuhastelemaan jotain kevyttä. Olo oli jotenkin vetelä. Labratulokset olivat tulleet: crp 134, senkka 66. Tuli muutos päiväohjelmaan. Lääkäri myönsi, ettei hänellä ole hajuakaan mikä minua vaivaa todeten tulehdusarvojen olevan niin kovat, että pitäisi lähteä välittömästi Salon sairaalan ensiapuklinikalle. Vartin päästä olin sairaalavaatteissa sängyssä, ja ihmisiä tuli pienin välein luok- seni. Ensin taas verinäytteitä, sydänfilmi. Seuraavaksi määräys mennä keuhkoröntgeniin. Oli muuten helppoa lattiassa olevan väriviivan ansiosta. Palattuani tuli hoitaja Minna tekemään kroppaani putkihommia. Kuulemma jokin kanyyli pitäisi asentaa käteeni mahdollista suonensisäistä antibioottia varten. Voi hitsin hitsi. Kärsin lievästä piikkikammosta. Pieleenhän se meni. Jännitin lihaksiani ja piikki meni suonen läpi. Kieltämättä kirpaisi, vaikka kuvatekstissä muuta väitän. Sain itseni vähän rennommaksi, ja piikki meni kivutta toiseen suoneen. Olin eka kertaa elämässäni tiputuksessa, tosin vasta suolaliuosta. Hetken päästä antibioottiliuosta alettiin tiputella suoneeni. Alkoi vähän huolestuttaa, mikäs hemmetin tauti oli iskenyt. Parin tunnin päästä pussi oli tyhjä ja aloin odotella lääkäriä. Pian nuori naislääkäri saapui. Olen varmaan tullut vanhaksi, kun nuo kaikki minua hoitaneet naiset näyttivät niin nuorilta ja kauniilta. Tyylini kuitenkin pidin ja tervehdittyäni totesin äijämäisesti: tänne en sitten yöksi jää. Yllätyksekseni tautikin oli jo löytynyt: toispuoleinen keuhkokuume. Kotvan lääkäri mietti kotiin menoani todeten sitten, että koska potilas tuntuu melko hyvinvoivalta, paketoidaan »putkiliitin» käteen ja päästetään kotiin. Tarjosi kotisairaanhoitajaa seuraavan päivän tiputusta varten. En huolinut, minulla oli omat syyni käydä nuo kolme »tippareissua» Salossa. Pieni takaisku oli kolmannella kerralla, kun suoneni oli mennyt ahtaaksi, ja kanyyli laitettiin taas eri suoneen. Olin rento, eikä sattunut. Tulehdusarvot olivat laskeneet, ja sain antibioottireseptin. Hyvästit putkiliittimelle. Hoitopoppoolle vein itsekasvatettuja viinirypäleitä. SASin piha-aluetta tietenkin halusin tarkastella. Miten keväinen projekti Minnan ja Askon kanssa oli kestänyt kesän ilman hoitajaa. Kun seinien sisällä työ on noin tehokasta ja hyvin organisoitua, pitäisi myös ulkona toiminnan mennä samaan malliin. Kaikki työ vaatii aina ammattitaitoiset tekijänsä, ja myös muitten puitteitten pitää olla kunnossa. H A NN U VÄ I N Ä L Ä Ensihoitaja Minna tekee hienosäätöä »putkiosille». Ainakin mieslukijat ymmärtävät mikseivät pienet pistämiset sattuneet. Oli kyllä vähän »narkkis» olo, molemmat kyynärtaipeet täynnä neulan jälkiä, ja noista kanyyleistäkin jää kunnon mustelmat pariksi päivää. harrastukseNA GlamGRLS’n’pantyHOES –tanssiryhmän show keräsi paikan täyteen yleisöä Ravintola Laiturissa 18.10.2014. Sanna Nerjanto on edessä keskellä. Burleski – naisellisuuden vapautta T eksti ja kuva » M a r j o P elt o n iemi Tila on kertynyt tupaten täyteen väkeä Ravintola Laiturissa, kun kuusi toinen toistaan upeampaa naista astelee lavalle näyttävän naisellisissa asuissaan rytmikkään musiikin tahdissa värivalojen loisteessa ja räväkän tyylikäs show kabareetunnelmissa voi alkaa. Sanna Nerjanto kertoo kuinka harrastus sai alkunsa. S anna on tanssinut 12 vuotta. Hän aloitti kuubalaisella tanssilla Kaarinan työväenopistolla ja latinorytmit veivät mukanaan. Hän tanssii vieläkin salsaa ja on opettanut sitä vuosia. Tällä hetkellä valmennettavana on kilpatanssipari, 9- ja 10-vuotiaat tyttö ja poika. Burleski löytyi elämään salsan kautta. – Tanssikoulussa järjestettiin naistenpäivän tapahtuma. Yksi meidän tanssiryhmäläinen on harrastanut showburleskia ja hän veti naisteemaan liittyen showburleskitunnin. Saimme siitä idean, että ryhdymme kaveriporukalla huvikseen treenaamaan sitä ja treenien jälkeen sitten jo mietittiinkin mihin mennään esiintymään. Kaikki olivat kavereita tanssikoulun kuubalaisen tanssin parista. Näin syntyi pari vuotta sitten glamGRLS’n’pantyHOES –tanssiryhmä, joka alkoi keikkailla yksityistilaisuuksissa ja ravintoloissa sekä polttareilla, joissa voidaan vetää myös tanssitunteja. He ovat promonneet ryhmää esimerkiksi esiintymällä Taiteiden yössä. – Salsassa nainen on naisellinen ja mies macho, mikä on osittain roolia. Burleskissa naisellisuuden ilmentäminen menee vielä enemmän seksuaaliseksi. It’s not about seducing men, it’s about embracing womanhood, on yhdysvaltalainen burleskitaiteilija Dita von Teese todennut. Burleskissa kiehtoo juuri naiseuden ilmentäminen, estetiikkaa ja se pieni kiusoittelu. Räväkkää ja tyylikästä Rohkea Sanna on ollut myös ammatillisessa suuntautumisessaan, sillä hän työskentelee Tyksin aikuisten tehoosastolla ja kokee työnsä ennen kaikkea palkitsevaksi. Sannasta on mahtavaa, että lähes kolmenkympin kynnyk- sellä aloittaneena pystyy oppimaan tanssia ja kilpailemaan siinä lähinnä itsensä kanssa. Suomessa saatetaan edelleen naisellisesti pukeutuvia naisia katsoa pahasti, mutta burleskissa se viedään melkein toiseen äärilaitaan ja tehdään naisellisuudesta tyylikäs spektaakkeli – ei häpeillä, olit sitten minkä kokoinen tai näköinen tahansa. – Se on naisellisuuden vapautta, josta nauttii sekä itse että katsoja. Naiset meillä suhtautuvat aika itsekriittisesti itseensä ja jokaisella on joku kohta, jota ei niin mielellään esittelisi eli tässä joutuu menemään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Vanhemmiten ehkä alkaa hyväksyä itsensä paremmin, neljääkymppiä lähestyvä Sanna uskoo. Kokeilemaan ja katsomaan? Tanssir yhmään kuuluu seitsemän 22–39-vuotiasta naista. Treenejä on kerran viikossa ja useammin keikkojen alla. Niiden lisäksi Sanna käy salilla pitääkseen selkänsä kunnossa. Esitykset ovat lyhyitä 15 minuuttia on jo pitkä show. Sanna suosittelee lajia myös muille ja hänen mielestään ei pidä liikaa miettiä millainen pitäisi olla, vaan lähteä kokeilemaan ja katsomaan. Esimerkiksi notkeutta voi kehittää. Burleski on syntynyt Amerikassa 20–30 luvulla. Se oli osa varietee-showta, johon kuului lisäksi pantomiimia tai komediaa ja laulua sekä nais-stand-up –koomikkojen esityksiä, joissa saattoi olla hieman poliittista ja feminististä satiiria. Vaatteiden vähentäminen sai alkunsa, kun ihmiset alkoivat saada telkkareita ja piti keksiä jokin keino miten houkutella ihmiset niiden äärestä edelleen varieteeteattereihin. – Striptease vei sen toiseen äärilaitaan. Me olemme alkulähteillä eli esitykset ovat hieman sellaisia kuin ne alkujaan olivat, toki modernein höystein. Emme esiinny yläosattomissa kuten burleskissa usein, vaan pienet vaatteet säilyvät yllä. 14 Hospitaali 4 2014 Eläkkeellä olevat Jorma Klossner ja Pirkko-Liisa Leheste viihtyivät molemmat entisessä työpaikassaan Tyksin teho-osastolla. Jorma jätti Tyksin ja teho-osaston vuonna 2000 ja Pirkko-Liisa vuonna 2006. Teho-osaston vaiherikkaat vuosikymmenet T eksti ja kuva » M a r j o P elt o n iemi Eläkkeellä olevat osastonlääkäri Jorma Klossner ja osastonhoitaja Pirkko-Liisa Leheste muistelevat teho-osaston historiaa ja kehittymistä niiden vuosikymmenien aikana, joina he siellä työskentelivät. Teho-osastojen synty Suomen ensimmäiset teho-osastot aloittivat toimintansa 1964 Kuopion keskussairaalassa ja HYKS:n Lastenklinikalla. Pian teho-osastoja syntyi eri puolille Suomea. Turussa lasten teho-osasto aloitti toimintansa vuonna 1968 U-sairaalan valmistuessa. Lasten kirurginen osasto muutti A-sairaalasta U-sairaalaan, jolloin tilat vapautuivat rintaelinkirurgiselle osastolle (osasto 3). Tämän osaston päähän varattiin kaksi neljän hengen huonetta ja yksi pikkuhuone aikuisten tehoa varten (osasto 3T). Kirurginen tehoyksikkö aloitti toimintansa marraskuussa 1970 A-sairaalassa. Osaston ylilääkärinä toimi Markku Inberg ja potilashoidosta vastasivat Veikko Laaksonen ja Matti Arola leikkausosastotyönsä ohella. Osastonhoitajana toimi osasto 3:n osastonhoitaja Leena Suominen ja tehon vastaavana hoitajana Riitta Niinistö. Anestesiologiksi 1976 valmistunut Jorma Klossner työskenteli teholla osastonlääkärinä 1978 – 2000. Aluksi hän toimi osapäiväisenä apulaisopettajan työnsä ohella ja vuodesta 1979 kokopäiväisenä. Pirkko-Liisa Leheste toimi osastonhoitajana vuosina 1975 – 2006. Uusi teho-osasto 212 Vuoden 1978 joulukuussa päästiin aloittamaan toiminta nimenomaan teho-osastoksi (osasto 212) suunnitelluissa tiloissa A-sairaalan laajennusosassa. Osaston viereen tuli sisätautien teho- ja sydänvalvontaosasto 010, jonka kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä. Tässä yhteydessä teholle sijoitettiin jo vuosia käytössä ollut yksipaikkainen ylipainehappikammio, Vickers. Vuonna 1992 teho-osaston uuteen siipeen valmistui ylipainehappihoidon keskus, johon Vickersin ohel- la saatiin uusi, hieno monipaikkainen painekammio. Teho-osastosta tuli valtakunnallisen ylipainehoidon keskus. Isossa kammiossa oli tarvittaessa hoitaja mukana paineistuksen aikana, jolloin tehohoitoa voitiin keskeytyksettä jatkaa. Laitteilla hoidettiin muun muassa kaasukuolio-, häkämyrkytys- ja sukeltajantautipotilaita. Hoitoja oli parhaimmillaan 800 - 1000 vuodessa. Lääkäreiden päivystys muuttui kotipäivystyksestä sairaalapäivystykseksi, jolloin lääkäri oli aina tarvittaessa välittömästi paikalla. Hoitajat ja lääkärit rinta rinnan Antoisassa ja haastavassa työpaikassa hoitajat ja lääkärit työskentelivät rinta rinnan potilaita hoitaen ja toimintaa kehittäen. Perehdytystä oli alusta saakka, mutta varsinainen perehdytysohjelma valmistui 1976. Toimipaikkakoulutusta oli viikoittain, aluksi lääkäreiden pitämää. Kahvihuoneessa oli vihko, johon jokainen sai laittaa ehdotuksiaan potilaiden hoitoon ja toimintaan liittyen. Työnjakomalli oli potilaskeskeinen. Potilas on tärkein henkilö sairaalassa, joten toiminta vaatii resursseja. Henkilökuntaa ei ollut aina riittävästi ja näin aika ajoin jouduttiin rajoittamaan käytettävissä olevien potilaspaikkojen määrää. Pahimman ruuhkan selvityksessä turvauduttiin leikkausosaston heräämöön. – Omaisten huomioiminen oli niin lääkärille kuin hoitajille tärkeätä ja yhteistyö osastonlääkärin kanssa oli saumatonta, Pirkko-Liisa kertoo. Teho-osastot yhdistyvät Vuonna 1995 aloitettiin uuden aikuisten teho-osaston suunnittelu. Melkoisen kädenväännön jälkeen teho-osas- Kurkistus museon kokoelmiin tot päätettiin yhdistää yhdeksi, anestesiologijohtoiseksi teho-osastoksi. Suomen teho-osastot ovat pääsääntöisesti anestesiologijohtoisia. Rakennustöiden aikana vuonna 1999 teho toimi evakossa kirurgisen vuodeosaston tiloissa, koska uusi teho-osasto rakennettiin A-sairaalaan vanhoihin tiloihin yhdistämällä osastot 212 ja 010. Uusi aikuisten teho-osasto 950 aloitti 5.1.2000. Osasto 950:llä alkoi 2000-luku hyvin kiireisenä ja sekavana. Yhdistyminen oli vaikeaa, mutta tietojärjestelmien tulo yhteisenä haasteena vaikutti positiivisesti yhteistyöhön. Osaston ylilääkärinä toimi aluksi Juha Perttilä. Osastonhoitajia oli kaksi, Tapio Korhonen toisena. Teho-osaston erityisosaamista – Elinluovutustoiminta on aina ollut Tyksille tärkeää, mikä on näkynyt valtakunnallisissa tilastoissa, kertoo Jorma Klossner. Vuonna 1975 alkoi Tyksin lääkintäryhmän toiminta. Hälytyksen tullessa teholta lähti lääkäri ja sairaanhoitaja hakemaan vaikeasti sairasta tai vammautunutta potilasta esimerkiksi saaristosta tai laivoilta. Välineistö oli mukana rinkoissa ja yhteistyötä tehtiin Vartiolentueen kanssa. Estonian onnettomuus oli poikkeuksellinen: se aiheutti suurhälytyksen sairaalassa ja lääkintäryhmän lähettämisen saaristoon, mutta vain kaksi potilasta tuli teholle. Kuolleisuus on kautta aikojen säilynyt kirurgian tehoosastolla suunnilleen samoissa lukemissa ollen vajaa 10 prosenttia. Klossnerin mukaan kyse on pitkälti potilasvalinnasta. Jos luku nousee tai laskee liikaa, otetaan vääriä potilaita. Vuonna 2000 keskimääräinen hoitoaika oli 3,5 vuorokautta; vaihtelu oli tosin suurta. Teho-osaston potilaat ovat kriittisesti, mutta eivät toivottomasti sairaita ja heillä on useamman elintoiminnon häiriö tai sen uhka. Tila vaatii ympärivuorokautista monitorointia, hoitoa ja valvontaa. Tehohoito on kallista, mutta kokemus on osoittanut, että se on henkiä pelastavaa ja elämänlaatua parantavaa toimintaa. ERILAISET VUOSIKYMMENET • Tehohoito oli uutta 70-luvulla, joten teknisiin laitteisiin ja apuvälineisiin oli panostettava potilasturvallisuuden vuoksi. Laitteiden tuntemista ja tarkkailua piti opetella potilaan hoitamisen ja tarkkailun lisäksi. • Hoitotyössä 80-luvulla korostettiin entistä enemmän inhimillisyyttä, ihmisyyttä ja yksilöllisyyttä. Toimintatapoja muutettiin yksilövastuisen hoitotyön mallin mukaan vuonna 1989: potilaan kannalta muutos oli hyvä. • Sairaalassa panostettiin 90-luvulla laatuun niin potilashoidossa kuin muussakin toiminnassa; tosin lama kymmenluvun lopulla vaikeutti tavoitteita. • Erityisosaamisen lisääntyminen, eristyspotilaiden määrän nousu sekä tietojärjestelmien käyttö olivat 2000-luvun alun haasteita. Marraskuu 2014 Sokeain lukukirja 1:nen osa, pistekirjoituskirja vuodelta 1929 Sairaalassa on vaivojen ja sairauksien parantamisen lisäksi pyritty helpottamaan potilaan elämää sairauden tai vaivan kanssa. Erilaisia apuvälineitä on tarjottu potilaille jopa kotilainaan, jotta oikeanlaisen välineen valinta helpottuisi. Eräänlaisena apuvälineenä voidaan pitää myös silmätautien klinikalla käytössä ollutta Sokeain lukukirjaa, eli pistekirjoituksen oppikirjaa. Sokeain lukukirja on Kuopion Sokeain opiston opettajain toimittama. Sen on painanut Helsingissä vuonna 1929 Ina Hoffren. Hoffren oli Helsingin sokeainkoulun entinen oppilas ja myöhemmin hänestä tuli koulun opettaja. Vuonna 1890 hän aloitti Helsingin sokeainkoulun suojissa uraauurtavan työnsä sokeain kirjallisuuden painattamisen parissa saatuaan Ruotsista lahjaksi pienen kirjapainon Braillen pistekirjoituksella painettavia kirjoja varten. Sokeain Ystävät oli alusta lähtien tukemassa Ina Hoffrenia, joka painatti kirjoja pääosin omilla varoillaan. Ensimmäisinä vuosina hän käytti pistekirjoituspainannan rinnalla myös moonilaista painantaa, mutta siirtyi pian kokonaan pistekirjoitukseen. Kirjan alussa käydään läpi kotimaiset ja ulkomaiset kirjaimet sekä numerot ja välimerkit. Merkintä on sekä pistekirjoituksella että latinalaisin kohokirjaimin, joten pistekirjoituksen opettelu tai kertaaminen on onnistunut kirjan avulla. 68-sivuisessa kirjassa on tummat kovat kannet, jotka on myöhemmin päällystetty ruskealla suojapaperilla. Esinettä on mahdollisesti käytetty jo Turun lääninsairaalan aikana ja varmuudella myöhemmin Turun yliopiston silmäklinikalla, osastolla 510. Sokeain lukukirjaan voit tutustua Turun Lasarettimuseon näyttelyssä A nna - M aria N iinikoski K uukau d e n esi n e on nähtävänä Turun Lasarettimuseossa. Museo on avoinna kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 14 −18 sekä sopimuksesta muina aikoina. Yhteydenotot ja tiedustelut: museonhoitaja Anna-Maria Niinikoski, [email protected], p. 050 5714 030 4 2014 YHDISTYS 114 TIEDOTTAA VSSHP:n kuntayhtymän henkilökunta JHL ry:n sääntömääräinen SYYSKOKOUS TORSTAI 20.11.2014 klo 18.00 Kokouspaikka: Ravintola Mauno, Biocity Tykistökatu 6 Turku Sääntömääräisten syyskokousasioiden lisäksi kokouksessa vahvistetaan luottamusmiesvaalien tulos. Kokouksen jälkeen yhdistys tarjoaa jouluruokailun korvaavan maittavan buffetruuan Ruokailun vuoksi ilmoittautumiset 11.11.2012 mennessä: Marja Luhtala sähköpostilla [email protected] tai Päivi Huhtala puh. 35955 tai 050 365 6490 Ilmoittautumisen yhteydessä kerro myös kotipaikkakuntasi. www.jhl.fi Yhdistys pyrkii järjestämään pitkämatkalaisille kuljetuksen. TERVETULOA Tyksin SuPer AO 607 SÄÄNTÖMÄÄRÄISEEN SYYSKOKOUKSEEN 17.11.2014 klo 17.15 alkaen paikka: ravintola HUS LINDMAN • PIISPANKATU 15 • TURKU Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset syyskokous asiat: toimintasuunnitelma ja talousarvio v. 2015 ammattiosaston hallituksen ja puheenjohtajan valinta vv. 2015–2016 muut ajankohtaiset asiat, liitolle tehtävät aloitteet jne. TULE MUKAAN KESKUSTELEMAAN JA VAIKUTTAMAAN OMAAN T YÖPAIKKAASI LIITT YVIIN ASIOIHIN Kokouksen jälkeen nautimme ravintola Hus Lindmanin antimista. Ruokailun vuoksi sitovat ilmoittautumiset viimeistään 10.11.2014, mika.rö[email protected] tai tekstiviestillä 044 3248 911. Ilmoita myös mahdollinen ruokavaliosi. Uusia viran- ja toimenhaltijoita Haverinen Jussi, erikoistuva lääkäri.................. 1.9. Kauppila Elise, sairaanhoitaja, varahenkilöstö.. 1.9. Kujala Sanna, erikoistuva lääkäri....................... 1.9. Kulla Ann-Marie, sairaanhoitaja......................... 1.9. Paasioksa Emmi, sairaanhoitaja........................ 1.9. Railonmaa Noora, lähihoitaja........................... 1.10. Salonen Emma, sairaanhoitaja......................... 15.9. Salonen Juha, erikoislääkäri.............................. 1.9. Sjöholm Silja, röntgenhoitaja, varahenkilöstö .. 1.9. Neuron toimialue Vesma Pirjo, osastonsihteeri............................ 1.10. Operatiivinen toiminta ja syöpätaudit Laxell Anna, sairaanhoitaja, varahenkilöstö...... 1.9. TYKS-SAPA-LIIKELAITOS Hallinto/yhteiskustannus Koskinen Mervi, toimistonhoitaja..................... 1.10. Patologia Huhtinen Kaisa, solubiologi................................ 1.9. Pikander Pekka, erikoistuva lääkäri................ 1.10. Sundström Jari, erikoislääkäri......................... 1.10. Työsuojelutiedote Työsuojeluvaltuutettu Helena Haapalehto-Gaeblerin osa-aikaisuuden vuoksi hänen sijaisenaan toimii Jarkko Kimari 40 %:n työajalla, alueenaan toimialue 1, Tules. Yhdistyksellä on tarjottavanaan jäsenistölle paljon mukavaa ohjelmaa. Jos olet lähiaikoina siirtymässä eläkkeelle, ota yhteyttä sihteeriin ja pääset mukaan tuttuun joukkoon. 6.11. to musikaali Seili Turun Logomossa. Kysy mahdollisia peruutuspaikkoja Leenalta sähköpostilla [email protected] tai puh. 044 033 1878. 20.11. to klo 15 perinteinen puurojuhla U-sairaalan ruokasalissa. Ilmoittaudu Marille 14.11. mennessä sähköpostilla [email protected] tai puh. 044 033 1858. 11.12. klo 19 Kvartetti Logomossa. Ilmoittaudu mahdollisimman pian tai kysy peruutuspaikkoja Leenalta sähköpostilla [email protected] tai puh. 044 033 1878. Jokaviikkoiset kävelyt lähtevät tuomiokirkolta klo 10.30. Marraskuusta alkaen kävellään 3.11., 10.11., 17.11. ja 24.11. Joulukuussa maanantaisin 1.12. ja 8.12. Kupittaan kuntosalilla tapaamispäivät ovat torstaisin klo 11 marraskuussa 6.11., 13.11., 20.11. ja 27.11. Joulukuussa nostetaan kuntoa vielä 4.12. ja 11.12. Pilatesjumppa on tiistaisin klo 16.30–18 U-sairaalan 12. kerroksen aulassa. Ennen kuin menet ensimmäistä kertaa mukaan, ota yhteyttä vetäjään Kaija Kouvoon, puh. 041 548 4433 tai sähköposti kaija.kouvo@ gmail.com. Pilatesjumppa on marraskuussa 4.11., 11.11., 18.11. ja 25.11. ja joulukuussa tiistaisin 2.12., 9.12. ja 16.12. Käden taitojen jaosto ti 4.11. klo 13. Tiedustelut ohjelmasta ja tapaamispaikasta Tuija Taipale, puh. 0400 934 987. Hengellinen piiri tapaa Tyksin A-sairaalan pääsisäänkäynnin luona olevassa Hiljaisessa huoneessa joka toinen tiistai klo 12−13. Seuraavat tapaamiset 11.11., 25.11. ja 9.12. Lukupiiri tapaa kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 13 kahvila Elvinassa, Yliopistonkatu 15. 26.11. ke luettavana ja keskustelun kohteena Orvokki Aution Valokuvavarkaat Puh.joht. Leo Mikkola, p. 044 383 8387, [email protected] Sihteeri Taru Luukkala-Viitanen, p. 044 033 1464, [email protected] AMMATTIOSASTON HALLITUS TURUN YLIOPISTOLLINEN KESKUSSAIRAALA Medisiininen toimialue TYKSIN SENIORIT T y ksi n se n i o r it r y: n hallitus Tervetuloa! Tykslab Heinonen Tiina, apulaisosastonhoitaja............ 15.9. Varsinais-Suomen lääkehuolto Vilhonen Emmi, farmaseutti........................... 15.10. Välinehuollon palvelualue Karonen Maria, välinehuoltaja............................ 1.9. Kovanen Helena, välinehuoltaja....................... 1.10. Välimäki Jarmo, apulaisosastonhoitaja......... 1.1.15 JHL KOULUTTAA Osaamisen kehittäminen To 20.11.2014 klo 8.30-15.30 Naistenklinikan luentosali, Tyks, U-sairaalan 12. krs Koulutuspäivä on tarkoitettu kaikille VSSHP:n JHL:n jäsenille. Katso ohjelma ja ilmoittautumisohjeet koulutuskalenterista. Kaikki mukaan! Hospitaali 15 26. syyskuuta tarkastettiin Turun yliopistossa LL Marika Leppäsen väitöskirja suomenkieliseltä nimeltään Pikkukeskosen kasvun ja neurologisen kehityksen välinen yhteys – Pipari-projektin seurantatutkimus. Leppänen toimii erikoistuvana lääkärinä Tyksin Lasten ja nuorten klinikan toimialueella. Väitös kuuluu lastentautiopin alaan. Kiitos Ellei joku satu tietämään, mitä eläkkeelle pääseminen tarkoittaa, niin kerrottakoon asia: Kun ihminen elää tarpeeksi vanhaksi, hän saa kaikessa rauhassa tehdä juuri mitä haluaa. (Tove Jansson) Nyt on aika kiittää kaikkia minua muistaneita jäädessäni eläkkeelle ja kiittää myös työtovereita yhteisistä vuosista Paimion sairaalassa. A ila S ila n t o osastonsihteeri, reumapoliklinikka Rakkaat, ihanat työtoverini! En voi kyllin kiittää teitä kaikkia superhienosta läksiäisjuhlasta, jonka järjestitte minulle 27.9.2014. Se säilyy ikuisesti muistoissani samoin kuin koko neurokirurgian osaston upea »joukkue». Lämmin, sydämellinen kiitos myös kaikille, jotka muistitte minua viimeisenä työpäivänäni 31.10.14. Kaikkien teidän ansiostanne työurani Tyksissä säilyy hienona kokemuksena koko elämäni ajan. KIITOS! M e r j a S il f ve r Lämpimät kiitokset Teille kaikille, jotka monin tavoin muistitte minua siirtyessäni vapaalle. Erityinen kiitos työkavereilleni muistorikkaasta päivästä. K a r i Nummeli n Nyt on tarjolla vuoden kuumimmat pikkujoulut bileet! Tyksin Superilaisille DBTL goes Xmas 21.11. klo 18.30 alkaen Radio City Areenalla, Hotelli Caribiassa! Illassa tähtiesiintyjänä PAULA KOIVUNIEMI Lisäksi nautimme runsaan pikkujoulu pöydän antimista, sisältäen ruokajuomat ja alkudrinkin. Kaiken tämän ja hyvää seuraa saat vain 30 € lipulla! Ei jäsenet (avecit) norm. hintaan 83 €. Ao siis sponsoroi jäsenilleen erotuksen! Sitovat ilmoittautumiset 21.10.2014 mennessä sähköpostilla: sirpa-tuulikki.mäkelä@tyks.fi tai puh. 32074 Maksu ammattiosaston tilille: FI 79 5710 0420 2420 26 16 Hospitaali 4 2014 Kliininen genetiikka, VSSHP Potilaita vuodessa n. 1000 Henkilökunta: Ylilääkäri, erikoislääkäri, 2 erikoistuvaa lääkäriä, 2,5 hoitajaa merkiksi myös ennakoivat geenitestit sellaisissa taudeissa, joihin ei ole mitään hoitoa. Toisaalta he voivat joskus jakaa huojentaviakin uutisia ja henkilökunnan työhön kuuluu hälventää turhia pelkoja ja syyllisyydentunteita, joita joskus periytyviin tauteihin liittyy. – Meillä vastaanottoihin varataan kunnolla aikaa, yksi vastaanotto voi kestää noin 1,5 tuntia. Potilaille ja heidän perheilleen sekä tarvittaessa sukulaisilleen tarjotaan tietoa ja tukea päätöksentekoon ja heidän tilanteeseensa ja arvioidaan hoidon, neuvonnan tai geenitestien tarve, erikoislääkäri Marja Hietala kertoo. Kun perinnöllisyys pohdituttaa – diagnostiikkaa ja neuvontaa tarjolla T eksti ja kuvat » M a r j o P elt o n iemi Mitä tehdään VSSHP:n Kliinisen genetiikan yksikössä? Tämä on saattanut jäädä monelle kysymysmerkiksi, vaikka yksikkö tekee yhteistyötä kaikkien erikoisalojen kanssa. K esäkuussa kliinisen genetiikan yksikkö muutti Tyksin mäellä uusiin tiloihin U-sairaalasta rakennus 7:ään, hallintorakennuksen viereen. Tänä vuonna yksikkö viettää myös 30-vuotissyntymäpäiviään. – Yksikön nimi on kliininen genetiikka kansainvälisen termin mukaisesti, mutta erikoisalamme suomenkielinen nimi on perinnöllisyyslääketiede ja kutsumme itseämme perinnöllisyyslääkäreiksi, ylilääkäri Jaakko Ignatius selventää. Kliininen genetiikka tarjoaa perinnöllisyyslääketieteen palveluita paitsi Varsinais-Suomen myös Satakunnan ja Ahvenanmaan sairaanhoitopiirien asukkaille. Hallinnollisesti se kuuluu Medisiiniseen toimialueeseen. Vastaanotolle pääsee lääkärin lähetteellä tai joissakin tapauksissa asiakas voi itse ottaa yhteyttä poliklinikalle. Ala on keskittynyt yliopistosairaaloihin. Lisäksi perinnöllisyysneuvontaa tarjoavat ruotsinkielisen väestön palvelemiseen keskittynyt Folkhälsans genetiska klinik ja Norio-keskus, joka on saanut nimensä Suomessa perinnöllisyyslääketieteen aloittaneen Reijo Norion mukaan. Perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäreitä on Suomessa vain noin 30. Mediassa runsaasti huomiota saanut Angelina Jolien tapaus sai puhelimet pirisemään kliinisen genetiikan yksiköissä ja aktivoi ihmisiä, jotka epäilivät kuuluvansa syöpäalttiiseen sukuun. Kuvassa on myös tiedonhakuun käytettäviä käsikirjoja. Lisäksi tietoa haetaan sähköisistä tietokannoista ja netistä. Henkilökunta seuraa myös jatkuvasti alan kansainvälisiä lehtiä. Yksikössä hiirimatotkin ovat genetiikasta kertovia. Tarjottavat palvelut Ignatius kertoo, että yksikön tarjoamat palvelut voidaan jakaa neljään pääosaan: raskaudenaikaiseen diagnostiikkaan ja neuvontaan, lapsilla esiintyvien geneettisten tautien diagnostiikkaan ja perheiden neuvontaan, syöpätautien alttiusgeenien etsimiseen ja niissä neuvontaan sekä neljäntenä kaikkeen muuhun. Syöpäneuvontojen osuus on noin 30–40 %, lastentautien n. 25 % ja loput ovat muun muassa neurologisia sairauksia sekä silmä-, iho ja korvatauteja. Koko toiminta Tyksissä alkoi vuonna 1984 odottavien äitien neuvonnasta ja sikiödiagnostiikasta. Se on edelleen tärkeä osa toimintaa. Gynekologit lähettävät jatkotutkimuksiin odottavia äitejä, joilla sikiötutkimuksen tulos on poikkeava. Asiakkaisiin kuuluvat myös raskautta suunnittelevat pariskunnat, jotka ovat huolissaan jälkeläisensä terveydestä perinnöllisen sairauden takia sekä lapsettomuudesta tai toistuvista keskenmenoista kärsivät pariskunnat. Iloja ja suruja Työssään yksikön lääkärit ja hoitajat ovat tekemisissä rankkojenkin asioiden kanssa liittyen esimerkiksi raskauden keskeytyksiin. Haasteellisia tilanteita tuovat esi- Geenitestit Geenitestejä on olemassa kahdenlaisia. Puhutaan diagnostisista geenitesteistä, kun ihminen on sairas, esimerkiksi lapsella on jotain oireita ja mietitään mikä tauti olisi kyseessä ja varmistetaan se geenitesteillä. Ennakoiva eli prediktiivinen geenitesti on kyseessä, kun ihminen on terve ja katsotaan onko hänellä sellainen geenimutaatio, joka altistaa esimerkiksi syövälle tai muulle taudille. Jos sellainen löytyy, hänet voidaan ohjata seurantaan. Geenitutkimukset tehdään eri maiden geenilaboratorioissa, jopa 60 % ulkomailla. Henkilökunta organisoi näytteenotot ja näytteet lähtevät ympäri maailmaa. Popularisointi haasteena Syöpäneuvonta muodostaa nykyisellään suuren osan yksikön henkilökunnan työstä. – Vielä 80-luvulla syöpägenetiikasta ei puhuttu oikeastaan paljon mitään. Meillä oli tiedossa joitain harvinaisia syöpämuotoja, joista tiedettiin, että ne kulkevat suvuittain. Rintasyöville altistavien geenien löytyminen »räjäytti pankin». Meillä on tällä hetkellä noin 80 mutaatiopositiivista sukua tiedossamme, ja vastaavia sukuja on suolistosyövissä, Jaakko Ignatius sanoo. Ydintehtävänsä lisäksi yksikön haasteena on tiedottaa toiminnasta ja popularisoida sitä yleisölle sekä järjestää muutakin toimintaa. Kahtena vuonna on esimerkiksi järjestetty sopeutumiskurssiviikonloppu rintasyöpägeenin kantajille yhteistyössä paikallisen syöpäyhdistyksen kanssa. Ignatius uskoo, että pari vuotta sitten perustetun Auria Biopankin sivutuotteena tulee löytymään lisätietoa kuten geenikantajuuksia, mikä tulee työllistämään myös kliinistä genetiikkaa. Tutkimussaralla yksikkö on mukana erilaisissa projekteissa muun muassa lääketieteellisen genetiikan, patologian, ihotautiklinikan, lastenklinikan ja neurologian kanssa yhteistyössä. Kansainvälistä tieteellistä yhteistyötä tehdään myös jatkuvasti. – Joka vuosi löytyy myös 50-100 uutta geneettistä tautia. Geenikartta ei ole vielä valmis, sillä vielä ei edes tiedetä montako geeniä ihmisellä on. Perinnöllisyyslääketieteen tehtävänä on siirtää jatkuvasti lisääntyvä tieto kliiniseen potilastyöhön, hän kiteyttää.
© Copyright 2024