Sosiologipäivät Helsingissä 5.-6.3.2015 ja - Sosiologia

15 6
S o s i o l o g i a 2 /2 015
Tiedoksi
Sosiologipäivät Helsingissä
5.–6.3.2015
Ajan merkit – mahdolliset maailmat
Vuoden 2015 Sosiologipäivien teema ”Ajan merkit – mahdolliset maailmat” kutsui pohtimaan
sosiologian perustavaa lupausta tunnistaa ja tulkita ajan ilmiöitä sekä aikalaisanalyysissä luoda
mahdollisia maailmoja ja tulevaisuuden linjoja.
Teema pyrki myös herättelemään ajatusta julkisen
sosiologian tärkeydestä aikana, jona taloustiede
ottaa yhä hegemonisempaa otetta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Sosiologipäivillä kokeiltiin
julkisen sosiologian toteuttamista käytännössä
järjestämällä päivien aattona Helsingin yliopiston
Tiedekulmassa toimittaja- ja yleisötilaisuus otsikolla ”Ajan merkit – Sosiologia yhteiskunnassa”.
Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Sosiologia-lehden kanssa, ja sinne oli kutsuttu kaksivaiheisen
valintaprosessin kautta viisi tutkijaa tai tutkimusryhmää esittelemään tutkimustaan. Paikalla oli yli
50 kuulijaa mukaan lukien toimittajia sekä valtakunnallisesta että paikallisesta mediasta. Tilaisuudessa kuultiin tutkimuksia huono-osaisuuden
kasautumisesta leipäjonoissa (Maria Ohisalo, ItäSuomen yliopisto, U EF); asiakkaiden, kansalaisten ja hyvinvointivaltion katutason työntekijöiden
toimeentuloasiakkuutta koskevista käsityksistä (Johanna Kallio, U E F); nuorista työvoiman
aktivointipolitiikan kohteina (Lotta Haikkola,
Helsingin yliopisto, H Y ); roskisdyykkauksesta
ekologisena elämäntapana (Olli Pyyhtinen & Turo-Kimmo Lehtonen, Tampereen yliopisto, TaY)
sekä kapitalismista ja työttömyydestä Marxilla ja
Keynesillä (Olli Herranen & Juha Koivisto, TaY).
Esitysten jälkeen käytiin kiinnostavaa keskustelua niin tutkimusten sisällöistä kuin tutkijoiden
ja median välisestä suhteesta. Tilaisuus onnistui
yli odotusten ja sai niin esiintyjiltä kuin kuulijoilta hyvää palautetta. Toimittajat olivat erityisen
mielissään konseptista, joka koostui tarpeeksi lyhyistä puheenvuoroista, joista sai kuitenkin hyvän
näkökulman ajankohtaiseen sosiologiseen tutkimukseen. Yleisötilaisuus osoitti, että sosiologia
kiinnostaa muitakin kuin sosiologeja, ja vastaavan
tilaisuuden järjestämistä kannattaa harkita myös
jatkossa.
Sosiologian vetovoimaisuudesta kertoo myös se,
että päiville oli ilmoittautunut ennätykselliset lähes 700 osallistujaa, minkä vuoksi torstain yleisesitelmät täytyi viime tingassa siirtää yliopiston
suurimpaan luentosaliin. Avauspuheenvuoroissa Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen johtaja, varadekaani Keijo Rahkonen nosti
myös esiin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden
tärkeyden. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja apulaisprofessori Lena Näre avasi päivien
teemaa ja kuvasi päivien vetovoimaa Sosiologipäivien ihmeeksi, varsinkin, kun väkilukuun
suhteutettuna Helsingin päivät peittoavat esi-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
merkiksi American Sociological Associationin
vastaavan tapaamisen.
Päivien ensimmäisessä yleisesitelmässä professori Lisa Adkins (University of Newcastle, Australia)
herätti pohtimaan talousjärjestelmän subjektiivisia ulottuvuuksia ottamalla esimerkiksi sen,
kuinka velkaantuminen ja lainojen arvopaperistaminen muuttaa perustavanlaatuisesti ihmisten
suhdetta aikaan. Päivien toisessa yleisesitelmässä
professori Nicholas Gane (University of Warwick,
Iso-Britannia) suuntasi katseen menneeseen ja
osoitti uusliberaalin taloustieteen ja sosiologian
historiallisia ja intellektuaalisia kytköksiä kolmessa syklissä.
Yleisesitelmien jälkeen siirryttiin työryhmiin, joita
oli 36 ja joissa pidettiin kahden päivän aikana yli
300 alustusta, joista monet toteuttivat päivien teemaa analysoida ajan merkkejä. Sosiologipäivien
illanvietto aloitettiin valtiotieteellisen tiedekunnan
dekaani Liisa Laakson johdolla yliopiston päärakennuksen lehtisalissa, josta siirryttiin Helsingin
pörssin alakertaan Ravintola Pörssitaloon, jonka
monet juhlijat tunnistivat nuoruudestaan legendaariseksi Adlon-diskoksi. Iltatilaisuudessa sosiologeja tanssilattialle maanitteli Pop & Jazz Konservatorion opiskelijoiden livebändi Combat Wombat
uusilla ja ikivihreillä hiteillä, minkä jälkeen DJ:t
Heta ja Lasse ottivat ohjakset käsiinsä.
Perjantain työryhmien ja Westermarck-seuran
vuosikokouksen jälkeen jaettiin vuosittainen
Westermarck-seuran gradupalkinto, jonka tänä
vuonna sai Hannu Lahtinen Helsingin yliopistosta. Perjantain yleisohjelma huipentui ”Ajan merkit
ja sosiologin tehtävä” -paneelikeskusteluun, jota
veti Lena Näre ja jossa keskustelivat opiskelija
Jutta Harjunen (H Y ), johtaja Riikka Heikinheimo (Suomen Akatemia), professori Juho Saari
(UE F), professori Pekka Sulkunen (H Y ), ylijohtaja Juhana Vartiainen (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) sekä professori Soile Veijola (Lapin
15 7
yliopisto, LY ). Keskustelijat pitivät kukin lyhyen
alustuksen, jossa he vastasivat vuorollaan heille
ennalta esitettyyn kolmeen kysymykseen tämän
hetken keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, miten sosiologit voivat niihin vastata sekä
mitä pitäisi tehdä toisin, jotta tieteenalalla pystyttäisin paremmin tarjoamaan tulkintoja ajankohtaisista ilmiöistä. Alustuksissa nostettiin esiin
yhtäältä tarve monitieteiseen ja -menetelmälliseen yhteistyöhön sekä toisaalta tarve pitää kiinni
sosiologian perustehtävästä vastata kysymykseen,
kuinka yhteiskunta on mahdollinen, ja kuinka tulkita perustavia eriarvoisuuden ja epätasa-arvon
mekanismeja. Alustusten jälkeen avattiin yleisökeskustelu. Osoituksena ajan merkeistä yleisöä
puhutteli erityisesti tiedepolitiikka, tutkimuksen
tehtävä sekä tutkijoiden asema. Keskustelua käytiin vilkkaasti tunnin verran, minkä jälkeen siirryttiin päättämään päivät lasillisella kuohuvaa.
Sosiologipäivät onnistuivat todella upeasti, ja siitä kiitos erityisesti päivien sihteerille Jenny Högströmille, joka teki yhden naisen voimin keskisuuren konferenssitoimiston työn. Kiitos kuuluu
myös opiskelija-avustajille, ja tietenkin kaikille
osallistujille, työryhmien vetäjille ja esitelmöitsijöille. Ensi vuonna tavataan Jyväskylässä.
Lena Näre,
Helsingin yliopisto,
järjestelytoimikunnan puheenjohtaja
15 8
Työryhmät
Crossing Boundaries when Making Sense
of Agency: Room for New Possibilities
Toimijuuden käsite on laajan yhteiskuntatieteellisen ja poliittisen mielenkiinnon kohteena. Työryhmässämme toimijuutta tarkasteltiin suhteessa
erilaisiin yhteiskunnallisiin ja yhteiskuntatieteellisiin jakolinjoihin.
Ensimmäisenä Hanna-Mari Ikonen (TaY) tarkasteli itsensä työllistävien (maaseutu)yrittäjien
toimijuutta suhteessa työn ja vapaa-ajan sekä
yksityisen ja julkisen välisiin rajanvetoihin. Tilanteessa, jossa koti toimii myös työpaikkana,
erilaisten rajojen jatkuva hallinta voi tarjota kokemuksia toimijuudesta ja itsekontrollista, mutta
myös uhkakokemuksia yksityisyyden tai terveyden menettämisestä. Toisena Kari Mikko Vesala
(H Y ) esitteli kaksi luentaa Stanley Milgramin
tunnetusta ”tottelevaisuuskokeesta”. Alkuperäinen, substantialistinen luenta hahmottaa tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden dikotomisina
kategorioina ja korostaa sosiaalisten rakenteiden
ja tilannetekijöiden valtaa suhteessa koehenkilöiden toimijuuteen. Uudemmat, relationistiset (esim. keskustelunanalyyttiset ja retoriset)
luennat näkevät koehenkilöiden toimijuuden
jatkuvana neuvottelujen kohteena ja erottelevat koetilanteista lukuisia erilaisia toimijuuden
muotoja. Kolmantena Liisa Tuomi (HY) tarkasteli
toimijuuden sukupuolittuneisuutta suomalaisia
naispopmuusikoita käsittelevissä nuortenlehtiartikkeleissa. Artikkeleissa naispopmuusikot konstruoidaan paitsi kunnianhimoisina musiikkialan
ammattilaisina, myös ulkonäön, kuten kauneudenhoidon ja muodin agentteina. Artikkeleita on
mahdollista lukea kahdestakin näkökulmasta:
yhtäältä ne luovat kuluttajaeetokseen sopivaa
(näennäisesti) voimaannuttavaa ja valtaistavaa
naiskuvaa, toisaalta ne myös uusintavat vanhoja sukupuolittuneita jakoja. Päivän viimeisessä
esityksessä Satu Venäläinen (H Y ) tarkasteli vä-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
kivaltarikoksista vankilaan tuomittujen naisten
toimijuutta aineistonaan naisten omat, väkivaltaa koskevat narratiivit. Analysoimalla toimijuutta
identiteetin näkökulmasta on mahdollista ylittää
rajalinja yksilökohtaisen ja sosiaalisen toimijuuden välillä: identiteettiin sidottu toimijuus on lähtökohtaisesti sekä–että. Vankilakonteksti tuo esiin
myös toimijuuden moraalisen ulottuvuuden:
yhtäältä naiset ottivat toiminnastaan vastuun ja
karttoivat avuttoman uhrin mielikuvaa, toisaalta narratiivit toivat esiin vaihtoehdottomuutta ja
toiminnan mahdollisia oikeutuksia.
Perjantaina Jose A. Cañada (H Y ) tarkasteli bioturvallisuuspolitiikan ympärille kehittynyttä
moninaisten toimijoiden verkostoa. Ihmisten,
eläinten, virusten, poliittisten organisaatioiden ja
valtioiden verkostossa kyky toimia on väistämättä jakautunutta: se kulkeutuu toimijalta toiselle.
Paitsi jakolinjan inhimillisiin ja ei-inhimillisiin
toimijoihin, bioturvallisuuden verkostot ylittävät myös kansallisvaltioiden rajat. Miira Niska
ja Antero Olakivi (H Y ) taas pohtivat erilaisia tapoja ymmärtää toimijuuden relationaalisuus. Se
on muodostunut yhteiskuntatieteiden itsestään
selväksi lähtökohdaksi, mutta käsitteellä voidaan
tarkoittaa eri asioita. Yhtäältä relationaalisuutta
korostamalla voidaan osoittaa, miten toimijuus
syntyy erilaisten entiteettien välisessä vuorovaikutuksessa. Toisaalta relationaalisuudella
voidaan viitata toimijuuteen moniselitteisenä,
tulkinnallisena kehyksenä, jonka käyttötavat ja
käyttöön liittyvät intressit riippuvat tilanteista ja
suhteista.
Ko o rd i n a at t o ri t : Jose A. Cañada, Satu
Venäläinen, Miira Niska & Antero Olakivi (HY)
Ehdollinen ja moniselitteinen toimijuus
Toimijuuden moniselitteisyyttä ja toimijuuden
ehtoja avattiin työryhmässä monipuolisesti sekä
tieteidenvälisesti erilaisten empiiristen aineistojen innoittamana. Lähtökohtana oli intentionaali-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
sen yksilötoimijuuden käsitteen kritiikki ja ajatus
siitä, että eletyn elämän toimijuus on suhteissa
rakentuvaa, moniselitteistä ja useiden kontekstuaalisten tekijöiden ehdollistamaa. Ryhmä täytti
salin viimeistä paikkaa myöten molempina päivinä. Ihmisten ja teknologioiden yhdessä tuottama toimijuus oli keskiössä useassa esityksessä.
Johanna Uotinen (U E F) pohti lääketieteellisen
teknologian roolia tehohoidossa ja kysymystä
potilaan itsemääräämisoikeuden rajoista. Aleksi
Hupli (TaY) puhui ”neurotehostamisesta” ADHDlääkkeiden avulla ja kysyi, millaista tarkkaavaisuuden ja tehokkuuden astetta nyky-yhteiskunta
edellyttää. Riikka Matala (LY ) käsitteli sitä, miten uusi, puettava teknologia taipuu tietynlaiseen
käyttöön ja vastaavasti teknologiaa käyttävä ihminen taipuu teknologian kanssa yhteensopivaksi
voidakseen hyötyä siitä. Mikael Kivelä (H Y ) käsitteli tieto- ja viestintätekniikan roolia toimijana
yliopisto-opetuksessa.
Toinen keskeinen teema työryhmässä olivat
terveyden, sairauden ja terveydenhuollon kysymykset. Riikka Lämsä (H Y ) pohdiskeli sitä,
miten E U -lähtöisen terveyspoliittisen retoriikan
ideaali potilaan osallistumisesta ehdollistaa potilaan toimijuutta terveydenhuollon arjessa. Leila
Jylhänkankaan (H Y ) puheenvuorossa korostui
myös kysymys rakenteista ja toimijuudesta: hän
pohti, miten uusi vanhuspalvelulaki, joka tavoittelee kotona asumista omaishoidon turvin, toimii
omaishoitajan toimijuuden konkreettisena rakenteellisena ehtona. Annamaria Marttila (Oulun
yliopisto, OY ) puolestaan kysyi, millaiset raamit
vakava ruumiillinen vamma asettaa itsen kulttuuriselle ymmärtämiselle ja toimijuudelle, josta
tulee pirstaleista ja katkonaista.
Laura Seppänen (Työterveyslaitos, T TL) ja Hanna Toiviainen (HY), sekä toisessa puheenvuorossa Sari Käpykangas ja Heli Heikkilä (TTL), esittelivät organisaatioiden muuttamiseen tähtäävissä
kehittämishankkeissa löytämiään toimijuuden
15 9
muotoja jäsentämällä niitä suhdetoimijuuden
käsitteen avulla. Riitta Koivula (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, T H L) pohti kotihoidon työntekijöiden toiminnan modaliteetteja vanhustyössä.
Riikka Perälä (H Y ) kysyi, mitä uudet yhteiskunnallisen hallinnan tavat tuottavat huumeongelmaisten ihmisten arjessa, ja millä ehdoin
ne voisivat tuottaa uusia olemisen ja toiminnan mahdollisuuksia. Kirsti Lempiäinen (LY )
väitti, että nykyisessä akateemisessa elämässä
toiminnan mahdollisuudet voivat estyä. Hänen
tutkimuksensa on kohdistunut siihen, miten
postdoc-tutkijat kolmessa EU-maassa tasapainoilevat yhtäältä epävarman tutkijanuran ja toisaalta
tutkimustyöhön kohdistuvan intohimon aiheuttamassa ja usein sovittamattomassa ristiriidassa.
Kahden päivän ajan keskustelu oli ryhmässä vilkasta ja monipuolista. Toistuvasti nousivat esiin
esimerkiksi kysymykset teknologioiden ja ihmisten luomasta toimijaverkosta sekä laajempien yhteiskunnallisten rakenteiden ja toiminnan välisistä suhteista, esimerkiksi siitä, miten EU-johtoinen
hallinta ja uusliberalistinen yhteiskuntapolitiikka
muovaavat toimijuuden ehtoja nykypäivän arjessa.
Ko o rd i n a at t o ri t : Marja-Liisa Honkasalo, Anna
Leppo & Leila Jylhänkangas (HY)
Elämä tietokannoissa
Työryhmässä keskusteltiin erilaisista rekistereistä ja tietokokoelmista empiiristen esimerkkien
kautta sekä jaettiin kokemuksia siitä, miten niitä
voidaan teoreettisesti ja metodologisesti tutkia.
Harley Bergroth (Turun yliopisto, T Y ) esitteli
väitöskirjatutkimustaan quantified self -ilmiöstä,
pohti biohakkeroinnin ja itsensä mittaamisen ja
tarkkailun teoreettisia lähtökohtia sekä esitteli
empiirisiä tuloksia quantified self -harrastajien
haastatteluista. Karoliina Snell (H Y ) jäsenteli
esitelmässään erilaisia käsitteitä, joita on käytetty
16 0
analysoimaan yleisesti digitaalista yhteiskuntaa
ja tietokantoja sekä erityisesti terveystietoja ja
lääketieteen digitalisoitumista. Paula Saikkonen (T H L) pohti sosiaalityön asiakastietokantojen käyttöä sekä hallinnoinnin että asiakastyön
näkökulmasta ja analysoi, minkälaista dataa
tuotetaan ja on mahdollista tuottaa näihin tarpeisiin. Esimerkkinä toimi AVA IN -mittarin käyttö aikuissosiaalityössä. Marja Alastalo (U E F )
toi esityksessään esiin metodologisia haasteita
rekisteritutkimuksessa sekä luonnehti erilaisia
rekisterityyppejä. Väestötietojärjestelmää ja lastensuojelurekisteriä esimerkkinä käyttäen hän
kuvasi kirjauskäytäntöjen vaihteluja ja niiden
seurauksia datan muodostumiselle ja ”objektiivisuudelle”. Ilpo Helén (UEF) esitteli rakenteistetun
datan käsitteen ja pohti sitä, mitä datan rakenteisuus tarkoittaa digitaaliaikana ja mitä tällaisen
datan kerääminen, säilyttäminen ja käyttäminen
edellyttää ja mahdollistaa. Lopuksi Tarja Salmela
(LY ) esitteli tutkimustaan nukkuvasta ruumista
alati valveilla olevassa yhteiskunnassa unen tarkkaillun ja quantified self -ilmiön kautta.
Ko o rd i naat t o rit : Ilpo Helén (U E F), Marja
Alastalo (UEF) & Karoliina Snell (H Y )
From Welfare to Workfare: Labour and
Precarity in a Mobile World
Ensimmäisen päivän esitykset käsittelivät maahanmuuttokontrollin luomaa uudenlaista prekaaria työvoimaa. Jukka Könösen (H Y ) vasta
julkaistuun väitöskirjaan perustuva esitys toi
esille oikeudellisesti epävarmassa asemassa olevien maahanmuuttajien erityisaseman työelämän prekarisaatiossa. Turvapaikanhakijat, EU :n
ulkopuolelta tulevat opiskelijat ja paperittomat
ovat matalapalkka-alojen joustavaa työvoimaa,
jolle työ tarkoittaa toisaalta hyväksikäyttöä, toisaalta keinoa torjua oikeudellista ja taloudellista
epävarmuutta. Anna Simolan (H Y ) esitelmä toi
näkökulman E U :n sisällä liikkuvien korkeakou-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
lutettujen nuorten aikuisten prekarisoituvaan
todellisuuteen. Pohjois- ja eteläeurooppalaisten
nuorten aikuisten työuria seurannut Simola kyseenalaisti puheenvuorossaan diskurssin etuoikeutetusta ”talenttien” ryhmästä sekä ajatuksen liikkuvuudesta suoraviivaisena vastauksena
Etelä-Euroopan maiden työttömyyskriisiin. Myös
Olivia Maury (H Y ) käsitteli puheenvuorossaan
kansainvälisiä opiskelijoita prekaarina työvoimana. Maury on haastatellut tutkimukseensa
Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Suomeen tulleita opiskelijoita, ja analysoi näiden prekaaria
asemaa yhtäältä opiskelijoina, toisaalta halpatyöaloilla usein hyväksikäytettynä työvoimana.
Daria Krivonoksen (H Y ) alustus paneutui maahanmuuttokontrollin keskeiseen rooliin tilapäisyyden tuottajana. Nuorten venäläisten maahanmuuttajien haastatteluiden pohjalta Krivonos toi
esille, kuinka Suomen maahanmuuttosäännökset ja kansalaisuuskäytännöt luovat sukupuolistetun au pair -opiskelija-työntekijä-statuksen,
jota leimaa tilapäisyys sekä riippuvuus perheistä
ja työnantajista. Anastasia Diatlova (H Y ) päätti työryhmän ensimmäisen päivän esitelmällä,
jossa tuotiin esiin, kuinka seksityön hallinnalla
paitsi säännellään itse seksityön tekijöitä, myös
osallistutaan kansakunnan ja sen rajojen tuottamiseen. Poliitikkojen, viranomaisten, tutkijoiden,
kansalaisjärjestöjen ja palveluntarjoajien haastatteluiden kautta Diatlova tutkii, kuinka seksityön ja
siihen liittyvän muuttoliikkeen hallinnan kautta
uusinnetaan sukupuolitettuja suomalaisuuden
normeja.
Toisen päivän esityksissä jatkettiin prekarisaation sekä hyvinvointivaltion muutoksiin liittyvien
teemojen analyysiä. Sini Pallasvuon (T Y ) ja työryhmän esitelmässä pohdittiin, millainen olisi
­ideaalinen työllisyyden malli paikkakunnilla, joissa on tapahtunut yhtäkkinen työelämän rakennemuutos. Esitelmä perustui tapaustutkimukseen
Salosta. Juha-Pekka Laurosen (H Y ) alustuksessa esiteltiin alustavia tuloksia hankkeesta, jossa
S o s i o l o g i a 2 /2 015
tutkitaan osallistavan sosiaaliturvan kunnallisia
pilottihankkeita koskevaa debattia kotimaisessa
sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen menetelmät
ovat argumentaatioanalyysi ja aineisto ”Big Dataa”
kolmelta nettifoorumilta. Myös Lotta Haikkola
(H Y ) käsitteli puheenvuorossaan aktivointipolitiikkaa ja osallistavaa sosiaaliturvaa. Haikkolan
etnografinen tutkimus nuorten työnhakijoiden
ja työvoimapalveluiden henkilökunnan välisistä
neuvotteluista osoitti, että nuorten henkilökohtaiset uratoiveet sivuutetaan TE-toimiston tapaamisissa, joita määrittävät kiire ja nuorten kontrollin
ulottumattomissa olevat toimenpide-ehdotukset.
Mikko Jakosen (Jyväskylän yliopisto, J Y ) esitelmässä pohdittiin suomalaista prekaarien sosiaalista liikettä ja tapaa, jolla liikkeen vaatimuksia
on mediassa nostettu esiin, sekä sitä, kuinka liikkeen poliittisuus on mediassa sivuutettu. Elina
Turusen (HY) alustus esitteli coping-strategioita
koskevaa kirjallisuutta, kirjallisuudessa esitettyjä
käsitteellisiä määritelmiä sekä aihetta koskevia
tutkimustuloksia, joiden mukaan elämän hallinta perustuu pikemminkin sosiaalisille siteille kuin
taloudellisille faktoille.
Työryhmän järjestivät ”Migrant Youth Employ­
ment – Politics of Recognition and Boundaries of
Belonging” (RE C O G N I T I O N ) ja ”Insecure Lives
– Precarious Labour and Irregular Migration in
Finland” (I N SEC U RE) -hankkeiden tutkijat.
Ko o rd i naat t o rit : Lena Näre, Miika Tervonen &
Daria Krivonos (H Y )
Hyvinvoinnin ja eriarvoisuuden mekanismit
Jo perinteeksi muodostunut ”Hyvinvoinnin ja
eriarvoisuuden mekanismit” -työryhmä kiinnosti taas niin töiden esittelijöitä, kuuntelijoita kuin
keskustelijoita. Työryhmässä tarkasteltiin erilaisia
hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion muutokseen
liittyviä sosiaalisia mekanismeja. Kaikki laadukkaat ja kiinnostavat ehdotukset eivät kaksipäiväi-
161
seen työryhmään valitettavasti mahtuneet, eivätkä kaikki yli 40 osallistujaa ensimmäisenä päivänä
mahtuneet tilassa istumaan. Työryhmän 13 esitystä tarkastelivat hyvinvointia, huono-osaisuutta ja
eriarvoistumista aina Euroopan unionin tasolta
suomalaisten kuntien leipäjonoihin. Suuri osa
esitellyistä tutkimuksista oli kvantitatiivisia, ja aineistot vaihtelivat laajoista seuranta-aineistoista
politiikka-asiakirjoihin ja väestönäytteisiin.
Timo Anttilan ja Tomi Oinaan (ym., JY) esityksessä pureuduttiin sosiaalisten verkostojen ja
kuolleisuuden välisiin suhteisiin: sekä sitovan
että yhdistävän sosiaalisen verkostopääoman
mittarit ovat yhteydessä kuolleisuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriö teetättää joka neljäs vuosi
perusturvan riittävyyden arvioinnin. Tuoreinta
raporttia esitteli Pasi Moisio (THL). Raportin viesti
oli kaksijakoinen: hallitus on toisaalta onnistunut
parantamaan pienituloisimpien asemaa, mutta
samaan aikaan perusturvan taso on edelleen liian matala. Huono-osaisuus kasautuu Suomessa
huono-osaisuuden notkelmiin, joista yhtenä konkreettisena esimerkkinä ovat leipäjonot ja ruokaapu laajemmin. Maria Ohisalon, Tuomo Laihialan ja Juho Saaren (UEF) esityksessä kuvattiin
huono-osaisuuden eri kasautumia suomalaisessa
ruoka-avussa kerätyn väestönäytteen perusteella.
Johanna Kallion (UEF), Helena Blombergin (HY)
ja Christian Krollin (HY) esitys avasi kansalaisten
ja hyvinvointivaltion katutason työntekijöiden käsityksiä toimeentulotukeen liittyvästä häpeästä ja
alikäytöstä. Aihe on ajankohtainen, sillä toimeentulotuen maksatus on siirtymässä Kelaan, mikä
aiheuttaa uusia pohdintoja viimesijaisen turvan
tulevaisuuden roolista. Eeva Kostiainen (HY) avasi
helsinkiläisten asunnottomuuspolkuja ja Ilari Ilmakunnas (TY) vanhempien sosiaalisen aseman
vaikutusta nuorten elämänkulkuun. Ryhmässä
pohdittiin myös vaikeimmin työllistyvien nuorten
asemaa Etelä-Savossa Susan Erikssonin (Mikkelin
ammattikorkeakoulu) johdolla, ja ruoka-aputeemaa jatkettiin Anna-Sofia Salosen (HY) esityksellä
16 2
asiakkaiden suhtautumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin osana ruoka-aputoimintaa. Ilpo Airio
(Kelan tutkimusosasto) esitteli alustavia tuloksia
takuueläkereformin vaikutuksista täyden kansaneläkkeen saajien subjektiiviseen hyvinvointiin.
Tuija Virkki (TaY) tutki Eurooppa 2020 -strategiaa
eriarvoisuuden näkökulmasta, ja Olli Herrasen ja
Antti Halmetojan (TaY) työssä problematisoitiin
kestävyysvajediskurssia, jossa ei tunnisteta sosiaalimenojen ja muun julkisen kulutuksen positiivisia
talous- ja hyvinvointivaikutuksia. Timo Ilomäen
(HY) pro gradu -työssä tarkasteltiin taloudellisen
aseman suhdetta mielenterveyden häiriöiden
esiintyvyyteen. Arttu Saarinen ja Suvi Salmenniemi (TY) olivat työssään analysoineet hallitusohjelmia diskurssianalyyttisesti ja hyvinvoinnin
näkökulmasta. Heidän mukaansa uusliberaalin ja
hyvinvointivaltiollisen järkeilyn artikulaatio tuottaa uudenlaisen ymmärryksen kansalaisuudesta:
hallitusohjelmien esiin kutsuma kansalaissubjekti
on ”aktiivinen, vastuullinen ja taloudellisesti tuottava yksilö”. Suomalainen huono-osaisuus asettaa
haasteen tämän kansalaiskuvan toteuttamiselle.
Koordinaattorit: Maria Ohisalo & Juho Saari (UEF)
Hyvinvoinnin määrittelyt ja käytännöt
Vaikka työryhmän luonne oli jakojäännösmäinen,
eli sinne oli koottu papereita, jotka eivät olleet
muihin ryhmiin mahtuneet, olivat käsitellyt teemat ja keskustelut ajankohtaisia sekä tärkeitä. Ehkäpä työryhmän erään jäsenen, Sauli Rouhiaisen
(ympäristöministeriö), esiin nostama kestävään
kehitykseen liittyvä teema mahdollisuudesta elää
arvokasta elämää täysivaltaisena kansalaisena,
joltisenkin kokoaa työryhmän aiheet. Rouhiainen pohti esityksessään planetaaristen rajojen
ja ihmisten arvokkaan elämän välisiä yhteyksiä.
Veera Viitanen (TY) ja Olli Stålström (Mielenterveysyhdistys Helmi) esittelivät sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden tarpeita saada hyväksyvää
S o s i o l o g i a 2 /2 015
ja asiakkaan tilanteen huomioivaa tukea ilman
että asioita tehdään hänen puolestaan. Viitasen
tutkimuksen kohteena ovat nuoret asunnottomat
ja heitä tukevat sosiaalityöntekijät, Stålströmin
kenties autoetnografiaksi määriteltävissä oleva
tutkimus sen sijaan kohdentui yhden henkilön
monipolviseen polkuun palveluissa.
Asiakkaan tai asukkaan olosuhteet olivat lähtökohtina myös Mari Kattilakosken (UEF) esityksessä, jossa hän kuvasi maaseutualueilla kehitettyjä vaihtoehtoisia toimintamalleja, joissa
hyvinvointitarpeita ja niihin vastaamista pohditaan paikallisista lähtökohdista ja perinteiset
palveluiden rajat ylittäen. Palveluiden rajoja
voidaan koetella myös digitaalisten palveluiden
avulla. Tätä palveluiden digitaalista tai sähköistä tarjoamista kuvaamaan on kehitetty erilaisia
hankalia sanoja, kuten ”eTerveys” ja ”eWelfare”.
Minna Zechnerin (Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK) esityksessä kuvattiin sähköisiä ja
digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluita määrittelevien kansallisten strategiapapereiden maaseutukuvaa. Vaikka yhtäältä digitalisointi esitetään
potentiaalisena maaseudun palveluiden turvaajana, ei maaseutu konkretisoidu stra­tegioissa
juuri muuksi kuin syrjäseuduksi tai ylitettäväksi
etäisyydeksi.
Etäisyys tai palveluiden paikka ja sen merkitys
oli keskiössä Ari Niemisen (Diakonia-ammattikorkeakoulu) esityksessä. Hän pohti palvelujen
poliittista taloutta marxilaisesta näkökulmasta.
Kun Karl Marx toi esiin tavarantuotannon kapitalistisen yhteiskunnan ytimenä, on tämän hetken
yhteiskunnassa mahdollista sijoittaa palveluiden
tuotanto kapitalistisen yhteiskunnan keskiöön.
Palveluiden funktio taloudessa voi olla yleinen
tai yksittäinen ja niiden paikkasidonnaisuus
vaihtelee.
Alkoholipolitiikka-lehden pääkirjoitukset vuosilta
1970–1997 olivat Hannele Palukan, Petra Auvisen
S o s i o l o g i a 2 /2 015
ja Tiina Tiilikan (TaY) analyysin aineistoa. He tulkitsivat aineistossa esiintyviä alkoholipoliittisia
toimijoita, joita ovat kuntia, valtioita ja valtioliittoja edustavia poliittiset päättäjät, Alko, julkisen,
yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat, tiedeyhteisö ja tutkimus sekä kansalaiset. Kansalaiset eivät
aineistossa juuri näkyneet aktiivisina toimijoina,
vaan pikemminkin toiminnan kohteina.
Työryhmän yhdistävä teema, eli ihmisten mahdollisuus elää arvokasta elämää täysvaltaisena
kansalaisena, tulee usein esiin juuri niissä yhteyk­
sissä, joissa tämä mahdollisuus voi olla vaarassa:
vammaisten, vanhusten, lasten ja muiden heikoiksi miellettyjen ihmisten kohdalla. Työryhmässä tuotiin esiin erilaisia keinoja tämän mahdollisuuden toteutumiseen.
Ko o rd i naat t o ri : Minna Zechner (SeAM K)
Immigrant Integration Trajectories,
Community Formation and Social Theory
Työryhmä kokoontui torstaina neljän esitelmän
ja vajaan 20 läsnäolijan voimin, ja siinä tarkasteltiin sosiologisten teoreettisten käsitteiden avulla
maahanmuuttajien integraatiota sekä maahanmuuttajayhteisöjen muodostumista. Esitelmäkutsussa lähtökohtana mainittiin sekä klassisen että
nykyajan sosiologian tarjoamat teoriat ja käsitteet
maahanmuuttajaryhmien integraatiosta sekä
maahanmuuttajayhteisöjen kehityksestä. Työryhmä tarjosi erityisesti mahdollisuuden keskustella kansainvälisten käsitteiden soveltuvuudesta
suomalaiseen tutkimukseen. Sekä tutkimussuunnitelmia että valmiita tutkimustuloksia esiteltiin.
Päivän ensimmäisessä esitelmässä Mari Toivanen (T Y ) esitteli tutkimussuunnitelmansa
”Diasporic Circulation between Finland and
Kurdistan: Second Generation Political Transnationalism in Kurdish Diaspora Organisations in
Finland”. Esityksessä tarkasteltiin, miten diaspo-
16 3
risen kiertokulku-käsitteen kautta voidaan valottaa poliittista transnationalismia ja osallistumista
lähtömaan poliittiseen toimintaan. Tarkastelun
kohteena on erityisesti diasporajärjestöjen ja niissä toimivien toisen polven maahanmuuttajataustaisten henkilöiden toiminta internetissä.
Mats Wickströmin (Åbo Akademi, Å A ) esitelmässä pohdittiin mahdollisuutta käyttää sosiologista käsitteistöä historian alan tutkimuksessa
suomalaisista Ruotsissa. Tarkastelun kohteena on
suomalaisen työperäisen maahanmuuton muodostama suuri suomalaisyhteisö Ruotsissa 1960ja 70-luvuilla sekä yhteisön myöhemmät vaiheet.
Suomalaisten siirtolaisuus Ruotsiin muodosti
tietyntyyppisen maahanmuuttajayhteisön, jonka kehityskulkuun voi hyvin soveltaa erilaisia sosiologisen maahanmuuttotutkimuksen tarjoamia­
teoreettisia käsitteitä.
Seuraavaksi Yasemin Kontkanen (UEF) esitteli
väitöstutkimuksensa tutkimuskysymyksiä ja alustavia havaintoja. Kontkasen kansainvälisessä vertailevassa haastattelututkimuksessa tarkastellaan
lähemmin maahanmuuttajien yrittäjyyttä ja yrittäjyyden kautta saavutettua sosiaalista integraatiota,
kuuluvuuden tunnetta ja sosiaalista statusta.
Työryhmän viimeisenä esitelmänä Östen Wahlbeck (HY) hahmotteli, miten transnationalismin
näkökulma maahanmuuttotutkimuksessa avaa
uusia mahdollisuuksia ymmärtää maahanmuuttajien yrittäjyyttä. Tämän saavuttamiseksi on kuitenkin syytä analyyttisesti eritellä toisistaan sosiaalisen pääoman transnationaali siirrettävyys ja saman
pääoman paikallinen mobilisaatiomahdollisuus.
Päivän lopuksi Suomessa vieraileva professori
Peter Kivisto (Augustana College) kommentoi
rakentavasti kaikkia esitelmiä sekä erikseen että
yhdessä. Hän valotti, miten tutkimuksessa täytyy
ottaa huomioon sekä tutkimuskohteen erityisiä
piirteitä että sen yleispätevyys. Maahanmuuttaja-
16 4
ryhmien ja vastaanottavan yhteiskunnan erityispiirteet täytyy huomioida, mutta integraatiossa
ja maahanmuuttajayhteisöjen kehityksessä on
kuitenkin myös universaalisia piirteitä. Työryhmässä keskusteltiin vilkkaasti, ja esitelmät avasivat mielenkiintoisella tavalla erilaisia, mutta
myös keskenään keskustelevia näkökulmia maahanmuuttotutkimukseen.
Ko o rd i naat t o rit : Östen Wahlbeck (H Y ) & Peter
Kivisto (Augustana College, U S A)
Instituutioiden mahdolliset lapsuudet
Työryhmä keräsi yhteen kuusi esitystä, joissa
tarkasteltiin lapsia ja lapsuutta instituutioiden
kehyksissä. Anu Kuukka (J Y ) käsitteli lasten
ruumiillisuuden tuottamista ja biopedagogiikkaa valmistuvassa olevan väitöstutkimuksensa
pohjalta. Kuukan mukaan biopedagogiikka asettaa yksilöt jatkuvan valvonnan alle, ja toisaalta se
painostaa yksilöä jatkuvaan itsensä tarkkailuun
esimerkiksi lisäämällä tietoa ja tietoisuutta erilaista riskeistä. Tutkimuksessa lasten ruumiillisuus
asettui rutiineissa hallinnan kohteeksi ja hallittu
ruumis mahdollisti lapselle etuja ja palkkioita.
Markus Kaakinen (TaY) esitteli väitöstutkimustaan, jossa hän on analysoinut suomalaisten ja
norjalaisten alakoulun opettajien ongelmakuvauksia lapsista ja sitä, millaista lapsuutta niissä
tuotetaan. Opettajien ongelmakuvaukset jäsentyivät kolmen teeman ympärille, joita olivat opetus,
hoiva ja hallinta. Anna Siippainen (JY ) tarkasteli
niin ikään meneillään olevan väitöskirjatutkimuksensa pohjalta vuoropäivähoidon tilallisuutta ja
sukupolvisuhteita. Esityksessä tuotiin esiin yksi
päiväkodin leikkiaikaa ohjaava käytäntö, jossa
lasten ja aikuisten välistä läheisyyttä ja etäisyyttä
sääteli toiminnan luonne: fyysisesti aktiiviset toiminnot sijoittuivat päiväkodin reuna-alueille, kun
taas ”akateemisesti orientoituneet” toiminnot oli
sijoitettu lähelle aikuista ja ryhmätilojen keskusta.
Paula Eerola-Pennanen (JY) tarkasteli esityksessään päiväkotilasten erillisyyttä. Päiväkodis-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
sa vallitseva käsitys lapsesta on ns. kompetentti lapsi, joka on aktiivinen sosiaalinen toimija,
osaava, tietävä ja osaa ilmaista mielipiteensä.
Erillisyys ei sovi kompetentin lapsen määrittelyyn tai ajatuksiin siitä, että modernin ajan ihmiselle keskeistä on olla esillä ja näkyvillä. Erillisyydessä on kyse kääntymisestä omaan itseen
ja syventymisestä omaan mielenkiinnon kohteeseen, omistautumisesta omalle minuudelle. Esityksessään Eerola-Pennanen nosti esille
tärkeän kysymyksen: mikä lasten erillisyydessä
muodostaa uhkan päiväkodin sosiaaliselle järjestykselle? Päivi Pihlaja (TY) esitteli meneillään olevaa tutkimusprojektia, jonka yhtenä
tavoitteena on tutkia vanhempien näkökulmia
ja tarpeita kun he ovat tuomassa lastaan julkisen varhaiskasvatuksen piiriin. Päivähoitovalintojen yhdistämistä markkina-ajatteluun – ja
samalla uusliberalistiseen näkökulmaan – ei
ole juurikaan aiemmissa suomalaisessa päivähoitotutkimuksessa käytetty. Muutoinkin
päivähoitomuotojen valinnan tutkimus on ollut vähäistä, ja projekti pyrkii osaltaan vastaamaan tähän aukkoon. Maarit Alasuutarin (JY)
esityksessä puolestaan pohdittiin sitä, miten
vanhemman ja päivähoidon yhteistyön kuvaukset muuttuvat, ja miten kumppanuuden idea
ilmenee päivähoidon kansallisissa ohjausasiakirjoissa 1970-luvun lopulta nykypäivään. Analyysin perusteella hän esittää hypoteesin, jonka
mukaan kumppanuus on tuottanut yhteistyön
standardointia ja kontrollointia samalla kun se
painottaa yksilöllisyyttä ja perhelähtöisyyttä.
Toisiinsa kytkeytyvien esitelmien myötä työryhmässä virisi vilkasta keskustelua. Lapsuuden
instituutiot ovat parhaillaan suurten muutoksen
kourissa, ja keskusteluissa nousikin esiin tarve
myös yhteiskuntatieteellisesti painottuneelle
lapsuudentutkimukselle.
Ko o rd i n a at t o ri t : Anna Siippainen & Maarit
Alasuutari (J Y)
S o s i o l o g i a 2 /2 015
Isät ja äidit arjessa ja ihanteissa
Työryhmä kokoontui torstaina viiden esityksen kera. Perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvä ryhmä on jaksanut pitää pintansa useana
vuonna. Tänä vuonna kuultiin pääosin vanhemmuusnäkökulmaisia määrällisiä ja laadullisia
tutkimushankkeita. Teemat vaihtelivat perheen
arjen toimivuudesta toimeentuloon, sekä maahanmuuttotaustaisten vanhempien kasvatuspuheesta neuvolatekstien isäkuviin ja vanhempien
arkikuvauksiin.
Työryhmäsession ensimmäisen esityksen piti
Sirpa Kannasoja (J Y ), joka selvitti perheen
toimivuutta nuorten ja heidän vanhempiensa
arvioimana. Kohteena oli erityisesti perheen
toimivuuden tarkastelu kommunikaation ja tunnetilojen kautta. Kiinnostavaa oli se, että moni
nuori arvioi perheen toimivuutta eri tavoin kuin
hänen vanhempansa. Erilaiset tulosmuuttujat
osoittivat, että mitä vahvemmaksi nuoret kokevat
perheen toimivuuden vanhempiinsa verrattuna,
sitä vahvempaa on myös nuorten hyvinvointi.
Maria Mailasalo (H Y ) perusti esityksensä pro
gradu -tutkielmansa tuloksille kertoen, miten
vuosina 1999–2013 julkaistuissa neuvolatoimintaa
ohjaavissa teksteissä puhutaan isyydestä. Päällimmäiseksi tulokseksi löytyi ristiriitainen isäkuva,
joka näyttäytyy teksteissä osaamattomana, mutta
josta kuitenkin toivotaan osallistuvaa vanhempaa
– ammattilaisten ohjauksen myötä.
Kolmannessa esityksessä T H L :n tutkijat Minna
Salmi ja Johanna Lammi-Taskula selvittivät lapsiperheiden vanhemmille tehdyn kyselyn pohjalta isien ja äitien arkea toimeentulon, työn ja
perheen yhteensovittamisen sekä voimavarojen
näkökulmasta. Puolet isistä ja kolmasosa äideistä teki ylitöitä viikoittain. Työn ja perheen väliset
jännitteet olivat yleisiä ja niitä lisäsi erityisesti
ylitöiden tekeminen. Kahdella viidestä perheestä
oli toimeentulossa hankaluuksia, ja äidit kokivat
niitä useammin kuin isät. Toimeentulo-ongelmat
16 5
heikensivät varsinkin äitien voimavaroja, mutta
tasainen jokapäiväisten kotitöiden jakaminen ja
puolisoiden yhteisen ajan riittävyys olivat sekä äideillä että isillä yhteydessä hyviin voimavaroihin. Nuorisotutkimusverkoston tutkija Marja Peltola kävi läpi eriarvoista vanhemmuutta maahanmuuttotaustaisten vanhempien näkökulmasta.
Suomeen länsimaiden ulkopuolelta muuttaneet
vanhemmat kokivat suomalaisten kasvatusinstituutioiden ammattilaisten toimivan toisaalta
positiivisesti tukien, mutta toisaalta he kohtelivat maahanmuuttotaustaisia vanhempia stereotypioiden mukaan, kyseenalaistaen ja arvottaen.
Viimeisenä esityksenä oli työryhmän koordinaattorien, Johanna Mykkäsen ja Marja Leena
Böökin (JY) tutkimus perhearjesta, jota kuvattiin
tässä isien ja äitien näkökulmasta. Perheenjäsenten aineistonkeruumenetelmänä toimi photo­
voice-menetelmä, jossa vanhemmat sekä ottivat
valokuvia arjestaan että kertoivat niistä. Aineisto
jakautui vanhempien kuvissa ja puheessa perheenjäsenten omiin arkiin, parisuhdearkeen ja
perhearkeen. Kerronnasta oli myös tulkittavissa
arjen kerronnan kaksi vahvaa juonnetta: arjen
järjestykset ja arjen nautinnot.
Ko o rd i n a at t o ri t : Johanna Mykkänen & Marja
Leena Böök (J Y)
Juhlimiskulttuurien tutkimuksen
työryhmä
Vuonna 2003 perustettu työryhmä sai tällä kertaa
kuusi hyväksyttyä abstraktia, joiden tekijöistä viisi
pääsi paikalle esiintymään. Työryhmän työskentelyyn osallistui kaikkiaan kymmenkunta tutkijaa.
Aiheina oli tällä kertaa nuorten naisten suhde alkoholiin (Mareike Awolin, U E F), uskonnollisen
Slava-juhlan uusi tuleminen Serbiassa (Sabina
Hadzibuli, Å A ), purismi konemusiikkiyhteisön
koossapitäjänä (Soile Rajamäki, T Y ), heavy me-
16 6
S o s i o l o g i a 2 /2 015
tal -konsertit muusikoiden hurmostyönä (Satu
Soukka, T Y ), paljasjalkajuokseminen yksilön
luontosuhteen juhlana (Jarkko Bamberg, TaY,
joka ei valitettavasti päässyt paikalle) ja Theodor
Adornon juhlimiskulttuurinen relevanssi (Ismo
Kantola, T Y).
filosofi Michel Serresin ajattelun näkökulmasta, erityisesti Le Mal Propre -teoksessa esitettyä
ajatusta saastuttamista omaksi tekemisenä. Lehtonen myös korosti jätteen omaa ontologista positiviteettia ja jätteen ulossulkemista yhdessäolon
edellytyksenä.
Awolin ja Soukka osallistuivat työryhmän työskentelyyn jo toista kertaa. Kumpikin kertoi jo ­aiemmin
työryhmässä esittämänsä suunnitelman mukaisesti edenneen tutkimuksensa tuloksista. Awolinin
tutkimuksesta ilmeni, että suomalaisten nuorten
naisten ja nuorten miesten asenteet alkoholiin ovat
keskenään samankaltaisemmat kuin saksalaisten
vastaavasti. Kulttuuriset sukupuoliroolit näyttäisivät selittävän eroa. Soukka kertoi turismiteorian
mukaisen liminaalin käsitteen soveltamisesta suomalaisten rock-muusikoiden keikkakäytänteiden
etnografisen havaintoaineiston jäsentämiseen.
Rajamäen esityksessä purismi osoittautui paikallisen konemusiikkiyhdistyksen sisäisen integraation
sääntelykeinoksi. Hadzibuli taas valotti uskonnollisen juhlan symbolisen voiman riistäytymistä kansallisen identiteetin voimaannuttajasta juhlintaan
velvoitettujen yhteisön jäsenten taakaksi. Kantolan
esitys herätti kysymyksen, olisiko juhlimiskulttuurien tutkijalle syytä suositella Adornon estetiikan
teoriaan tutustumista. Keskustelussa päädyttiin
varovaiseen suositukseen. Työryhmän keskustelu
oli e­ rinomaisen vilkasta ja meneillään olevia uusia
juhlimiskulttuurin tutkimushankkeitakin valottavaa.
Olli Pyyhtinen (TaY) puolestaan esitteli yhdessä Turo-Kimmo Lehtosen kanssa laatimassaan
esitelmässä alustavia tuloksia roskisdyykkausta
koskevasta tutkimuksesta. Dyykkaus hahmottuu
ristiriitaisena elämäntapana, joka yhtäältä kritisoi tuhlailevaa kulutusyhteiskuntaa, mutta on
toisaalta riippuvainen siitä.
Ko o rd i naat t o ri : Ismo Kantola (T Y )
Jätteen yhteiskunta
Sosiologipäivillä ensimmäistä kertaa kokoontunut työryhmä herätti kiinnostusta ja keräsi yhteen
jätettä monenlaisista näkökulmista tarkastelevia
tutkijoita.
Turo-Kimmo Lehtonen (TaY) käsitteli jätettä
Veera Kinnunen (LY ) tarkasteli merkityksellisistä tavaroista luopumisen käytäntöjä muutossa.
Kinnusen esityksen ytimessä oli ajatus siitä, että
luopuminen ja säilöminen eivät ole vastakkaisia
vaan toisiinsa kietoutuneita käytäntöjä.
Tiina Arppen (H Y ) esitelmän aiheena oli Georges Bataille jätteiden ajattelijana. Bataillen tuotannossa jäte tai ylijäämä (reste) on symbolisesti
tuotettua ja affektiivisesti ladattua, ja siihen liittyy
torjuntaa. Myös Bataillen käsitys erittämisestä ja
haltuunotosta inhimillisinä perusimpulsseina
asettaa kysymyksen jätteistä.
Mikko Jakonen (J Y ) esitteli hänen ja Hannele
Harjusen (J Y ) tutkimushanketta pohjustavassa
yhteisesitelmässä ”eksessin” käsitteen mahdollisuuksia avata näkökulmia uusklassisen talousajattelun ja uusliberaalin politiikan tuottamiin
ylettömyyksiin. Jakosen mukaan epätoivottu
kohtuuttomuus ja liiallisuus lihallistuvat huonoosaisten ruumiissa.
Maria Åkerman (U E F) kertoi hänen ja Helena Valveen (U E F) suunnitteilla olevasta tutkimushankkeesta, joka tarkastelee, millä tavoin
Suomesta tehdään ravinnekierron mallimaata.
Esityksessä ravinnekierrätystä lähestyttiin seu-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
raamalla kamppailuja ja käytäntöjä, joissa lanta
muunnetaan jätteestä resurssiksi. Tutkijat ehdottavat, että lannan muuntumista on hyödyllistä
tarkastella ontologisen politiikan näkökulmasta,
jolloin tarkastellaan millaisia ominaisuuksia se
saa osana suhdeverkostoja ja miten se luo ja ylläpitää suhteita.
Juha Nurmela (Tilastokeskus) esitteli Tilastokeskuksen kulutustutkimusosaston toimintaa paitsi
yleisesti, myös keskittyen kulutuksen haitallisten
sivuvaikutusten tuotantoon. Euromääräinen kulutus voidaan kertoimilla muuttaa kasvihuonekaasupäästöiksi ja raaka-aineiden käytöksi. Nurmela peräänkuuluttikin keskustelua siitä, millä
keinoin ”haitakkeiden” tuottamista olisi mahdollista rajoittaa ja säädellä nykyistä tehokkaammin.
Asta Kietäväinen (Luonnonvarakeskus, Luke)
käsitteli Seija Tuulentien (Luke) kanssa laatimassaan esitelmässä asumisen monipaikkaisuutta
tarkastelevan kyselytutkimuksen tuloksia mökkeilyn ympäristöystävällisyyden näkökulmasta.
Vastauksissa jätteiden käsittely nousi sekä myönteiseksi että kielteiseksi esimerkiksi mökkeilyn
ympäristöystävällisyydestä. Vaatimatonta mökkielämää pidettiin yhtäältä takeena ympäristöystävällisyydestä, mutta toisaalta lisääntynyt mökkiasuminen ja toimimattomat kierrätysjärjestelmät
nähtiin ympäristön uhkina.
Kai Eriksson (HY) tarkasteli poleemisesti sosiologiaa itseään jätteenä kysymällä, mitä sosio­logiasta
jää jäljelle siirryttäessä sen omalta kentältä esimerkiksi kaupalliseen toimintamaailmaan. Tuleeko sosiologiasta jätettä, vai voidaanko sitä hyödyntää kaupallisessa toimintakentässä? Kysymys
jäi vaille tyhjentävää vastausta, mutta Eriksson
ehdotti, että sosiologia voi toimia ainakin inspiraation lähteenä tai kohdemarkkinana.
Kokoontumisia päätettiin jatkaa, ja työryhmä loi
pohjaa myös laajemmalle yhteistyölle.
16 7
Ko o rd i n a at t o ri t : Veera Kinnunen (LY) & Olli
Pyyhtinen (TaY)
Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka
Kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan teemaryhmä kokosi yhteensä yksitoista alustusta
sekä kiitettävästi kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisista ulottuvuuksista kiinnostuneita
kuulijoita.
Torstain ensimmäinen sessio käsitteli inkluusiota.
Miten koulutuksen rajat ja rakenteet edesauttavat tai estävät inkluusiota? Millaisia arvoja löytyy inklusiivisen koulutuspolitiikan taustalta?
Teemaa käsiteltiin niin ammatillisen erityisopetuksen kuin perusopetuksenkin näkökulmista.
Sessiossa kuultiin seuraavat alustukset: ”Troubling Inclusion in Vocational Special Education”
(Katariina Hakala, Aarno Kauppila, Reetta
Mietola, Anna-Maija Niemi & Antti Teittinen,
Kehitysvammaliitto) ja ”Arvojako perusopetuksen
inklusiivisen koulutuspolitiikan taustalla?” (Heli
Ketovuori & Päivi Pihlaja, T Y ). Torstain jälkimmäisessä sessiossa teoretisoitiin koulutusjärjestelmää esimerkiksi Niklas Luhmannin ja Michel
Foucault’n käsitteiden avulla. Sessiossa kuultiin
esitykset ”Mahdollisen sosiologia” (Hannu Simola, H Y ), ”Kontingenssikaavat ja kontingenssiskeemat Niklas Luhmannilla: Tutkimus, kehitys ja
innovaatiopolitiikkan rajautuminen tohtorikoulutuksen strukturaatiossa” (Kari Kantasalmi, HY)
ja ”’Opeta, mittaa, kehitä’: yrittäjyyskasvatuksen
mittaristo hallinnallisena artefaktina” (Esko Harni, J Y ).
Perjantain ensimmäisessä sessiossa taas käsiteltiin koulun käytäntöjä: kiinnittymisiä, siirtymiä, kuria ja tunnetyötä. Session esitykset olivat
”Conceptions Associated with Sense of Belonging and School Transitions for Students with
Special Needs in Finland” (Henri Pesonen, Elina Kontu & Minna Saarinen, HY), ”Maahan-
16 8
muuttajanuorten lähtölaukaus koulutusurille”
(Mira Kalalahti & Janne Varjo, HY) ja ”Auktoriteetista tunnetyöntekijäksi: koulukurikeskustelut opettajien ammattilehdissä 1950-luvulta
1980-luvulle” (Erkko Anttila, HY). Perjantain
toinen sessio puolestaan käsitteli professioita
työllistymisen, eriytymisen ja kouluttautumisen kautta. Sessiossa esiteltiin ”Työttömyys ja
epävarmuus tekniikan alan tohtoreiden työmarkkinoilla” (Otto Kanervo, Tekniikan akateemiset), ”Lääkäri- ja sairaanhoitajakunnan
lohkoutuminen ja koulutuksen muutos” (Anne
Laiho & Tarita Riikonen, TY) sekä ”Amisbarometri: koulutustutkimuksen vallankumouksen
ensiaskeleet” (Laura Kyntölä & Tuukka Salminen, Suomen ammattiin opiskelevien liitto
SAKKI, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö
OTUS).
Kiitoksia kaikille hyvistä esityksistä ja mielenkiintoisista keskusteluista!
Ko o rd i naat t o rit : Janne Varjo (H Y ), Mira
Kalalahti (H Y ) & Heikki Silvennoinen (T Y )
S o s i o l o g i a 2 /2 015
avulla Eskelä perehtyy osaajien asumistyytyväisyyteen vaikuttaviin tekijöihin.
Anna Eveliina Louhivuori-Lampe (HY) tutkii kansainvälisten ICT-ammattilaisten henkilökohtaisia
verkostoja Helsingissä. Hän haastaa perinteisen
”globaali–lokaali” -vastakkainasettelun ja perehtyy kansainvälisten tietotyöläisten paikallistason
verkostoihin, sosiaalisiin tarpeisiin ja kokemuksiin.
Heli Ansio (TTL) esitteli uutta urbaania ilmiötä,
yhteisöllisiä työtiloja. Jälkiteollisissa yhteiskunnissa työ on yhä harvemmin paikkaan sidottua.
Silti itseään työllistävät erilaisten luovien alojen
ammattilaiset ja mikroyrittäjät kokoontuvat yhä
useammin yhteisiin työtiloihin. Mutta mitä työtä näissä tiloissa oikeastaan tehdään ja miten?
Ansiota kiinnostaa myös yhteisöllisten työtilojen
ja julkisten tilojen rajapinnat ja vuorovaikutus.
Perjantaina Jutta Juvenius (H Y ) esitteli väitöskirjaansa, joka pyrkii selvittämään, mitä seurauksia
on erilaisten hallintamuotojen sijoittamisella samaan rappukäytävään. Sosiaalisen sekoittamisen
politiikkaa on Helsingissä harjoitettu lähiörakentamisen alkuajoista lähtien.
Kaupunkitutkimus
Esitykset jäsentyivät torstaina asumisen, työn ja
yhteisöllisyyden teemoihin. Perjantaina puhuttivat lähiöt, segregaatio ja eriytyminen suomalaiskaupungeissa.
Torstaina Erkko Anttila (H Y ), joka perehtyy väitöskirjassaan 1900-luvun alkupuoliskon työväen
esikaupunkeihin Helsingissä, tarkasteli ihmisten
välisten riippuvuussuhteiden merkitystä Norbert
Eliasin yhteisöteorian avulla ja rikasta muistelma-aineistoa käyttäen.
Elina Eskelän (HY) mukaan kansainväliset osaajat, heidän tarpeensa ja tyytyväisyytensä ovat saaneet suomalaisessa asumistutkimuksessa ­liian
vähän huomiota. Laajan haastatteluaineiston
Timo Kauppisen (T H L) esityksessä lähestyttiin
chicagolaisen kaupunkisosiologian nykyistä ydintä, nk. yhteispystyvyyttä. Tutkimuksessa tarkastellaan epävirallisen sosiaalisen kontrollin vaihtelua
Helsingissä postinumerotasolla yläasteikäisten
raportoimana. Aluevaihtelu osoittautui verrattain
vähäiseksi, minkä yhdeksi syyksi ajateltiin alueiden sisäistä heterogeenisyyttä.
Mikko Sillimanin (HY) tutkimus käsitteli ammatillisen koulutuksen valinnan syitä yhdysvaltalaisilla aineistoilla. Kaupunkitutkimuksen kannalta
kiinnostavia olivat erityisesti tulokset, joiden mukaan koulualueen urbaanisuus ja matala sosioekonominen asema ovat positiivisessa yhteydessä
ammatillisen koulutuksen valintaan.
S o s i o l o g i a 2 /2 015
Antti Wallin (TY ) keskittyy tutkimuksessaan Porin lähiöiden tilanteeseen. Porilaiset lähiöt ovat
kaupunkirakenteesta irrallisia, koska kasvu ei
koskaan liittänyt niitä muuhun rakenteeseen.
Lähiöillä on huono mielikuva tai imago, mikä
on ristiriidassa asukkaiden kokemusten kanssa.
Wallin pohtii muun muassa, missä määrin mielikuviin voidaan vaikuttaa erilaisilla kampanjoilla.
Mats Stjernbergin (HY) tutkimusaiheena on suomalaisten lähiöiden sosioekonominen kehitys.
Tätä varten hän on kehittänyt lähiölle operatiivisen määritelmän rakennuskannan ja sijainnin
perusteella. Alustavien tulosten mukaan lähiöiden sosioekonominen kehitys laman jälkeisessä
Suomessa riippuu osaltaan alueellisen tason kehityksestä. Myös saman kaupunkiseudun lähiöiden kehityskuluissa on eroja.
Kaupunkitutkimuksen työryhmä houkutteli kuulijoita yli työtilan kapasiteetin. Teemat jäsentyivät
mainiosti koherenteiksi kokonaisuuksiksi. Esitykset kirvoittivat hedelmällisiä keskusteluja jotka
jatkuivat vielä työryhmän päätyttyäkin.
Ko o rd i naat t o rit : Mika Hyötyläinen & Teemu
16 9
jestöjen (Veera Kankainen, HY), maahanmuuttajajärjestöjen (Päivi Pirkkalainen, JY),
kotouttamisprojektien (Salla Tuori, ÅA) sekä
kehitysyhteistyöhankkeiden (Tiina Kontinen,
JY; Anja Onali, HY & Sara Robinson-Moncada,
JY) kontekstissa. Hybridiorganisaation teeman
yhteydessä keskustelimme etenkin palkka- ja
vapaaehtoistyön, julkisen ja yhdistyssektorin
sekä asiantuntijoiden ja asiakkaiden välisestä
dynamiikasta sekä paternalistisiin ja markkinasuhteisiin liittyvistä valtasuhteista. Perjantaina
pureuduttiin ensin muutosprosesseihin nuorisojärjestöissä (Hanna Laitinen, JY & Riikka
Taavetti, Allianssi) ja kulttuurialan markkinaistumiseen (Minna Ruusuvirta, JY). Tämän
jälkeen siirryttiin yhdistyssektorin ulkopuolelle.
Esityksissä analysoitiin yhteisöpohjaisia aloitteita (Johanna Pihlajamaa & Outi Virkkula,
Oulun ammattikorkeakoulu), kolmannen sektorin lähtökohtia sosiaalipalveluissa (Niina
Rantamäki, JY), yhteiskunnallista yrittäjyyttä
ratkaisuna haja-asutusalueiden palveluntarjontaan (Ari Tarkiainen, Karelia-ammattikorkeakoulu) sekä paikallisyhteisöjen suhdetta
tietotekniikan mahdollistamaan hybriditilaan
(Susanna Kivelä, Laurea).
Kemppainen (HY )
Kolmannen sektorin muutos
ja hybridiorganisaatiot
Työryhmän kolmetoista esitystä jakaantuivat
neljään temaattiseen sessioon, joissa tarkasteltiin kolmannen sektorin muutoksia ja jännitteitä eri näkökulmista. Työryhmän aluksi Petri
Ruuskanen (JY) esitteli kolmannen sektorin
keskeisiä muutostrendejä sekä David Billisin
teoreettisen idean kolmannen sektorin ideaalityypistä sekä hybridiorganisaation käsitteen.
Torstain esityksissä analysoitiin muutoksia ja
hybridisaatiota työttömien yhdistysten (Jyrki Halme & Tomi Kankainen, JY sekä Anna
Mikkonen, JY), päihde- ja mielenterveysjär-
Työryhmän esitysten pohjalta tultiin siihen johtopäätökseen, että Billisin esittämät sektoreita
edustavat ideaalityypit toimivat varsin hyvin
erittelyjen ja analyysin pohjana. Samalla tuotiin
esiin, että kansalaisyhteiskunnan pohjoismaisessa mallissa ideaalityyppien periaatteet ovat
olleet sekoittuneita: osa yhdistyksistä on jo pitkään toiminut puolivaltiollisissa rooleissa, ja yhdistykset ja säätiöt ovat osin toimineet julkisten
palvelujen jatkeena. Julkisen ja kolmannen sektorin markkinaistumisen ja projektimaailman
kasvun nähtiin kuitenkin johtavan myös uudenlaisiin ilmiöihin, kuten performatiivisuuden
lisääntymiseen. Organisaatioiden tilivelvollisuuden, identiteetin ja mission käsitteiden sisältö
on muutoksessa. Lisäksi keskustelussa perään-
17 0
kuulutettiin reflektiota niin hybridiorganisaation kuin muidenkin sosiologisten käsitteiden
toimivuudesta erilaisissa globaaleissa konteksteissa. Työryhmän teemoista käytiin siinä määrin vilkasta keskustelua, että torstain sessioiden
päätteeksi vahtimestari joutui päättämään keskustelun ystävällisellä huomautuksellaan tilojen
käyttöoikeuden päättymisestä.
Ko o rd i naat t o rit : Petri Ruuskanen & Tiina
Kontinen (J Y )
Kulttuuri ja kulutus
Kulttuuri ja kulutus -työryhmä keräsi perinteikkäästi hyvin värikkäitä papereita sosiologeilta ympäri Suomen ja kirvoitti niin innokkaita keskusteluja, ettei aikataulu tahtonut pysyä hallinnassa.
Tänä vuonna ryhmässä pohdittiin erityisesti
talouskriisin aikaa luonnehtivia huolia (suhde
velkaantumiseen, keskustelu hinnoista) sekä erilaisia uusia kuluttamisen strategioita ja niiden
vaikuttimia (älypuhelimet, internet ja mainokset,
verkkoroolipelit, selailukulttuuri).
Työryhmän ensimmäinen puhuja, Tilastokeskuksen Juha Nurmela, kuvasi työnantajansa tilastoaineistoja ja antoi hyödyllisiä vinkkejä siitä,
minkälaisia ilmaisia aineistoja Tilastokeskuksen
nettisivuilta on saatavana. Minna Lammi ja
Päivi Timonen (H Y ) olivat tutkineet taloutta ja
kulutusta suomalaisten televisio-ohjelmien välityksellä. Outi Sarpila ja Pekka Räsänen (T Y )
esittelivät alkuvaiheessa olevaa tutkimustaan
eri-ikäisten suomalaisten suhtautumisesta kulutukseen ja velkaantumiseen otsikolla ”Ovatko
suomalaisten kulutusasenteet aika-, ikä- vai kohorttisidonnaisia?” Michael Egererin (H Y ) esitys johdatti teorian­tasolla erilaisiin pelaamisen
tapoihin ja niiden riskeihin, ja Sari Näre ja Jaana
Lähteenmaa (H Y ) jatkoivat samasta aihepiirissä esityksellään rahapelaamisesta liminaalisuuden kontekstissa. Matilda Hellmanin ja Salla
Karjalaisen (H Y ) esitys ”Paikalla, muttei läsnä”
pureutui ongelmaverkkoroolipelaajien arkeen ja
S o s i o l o g i a 2 /2 015
neuvotteluihin arvoista ja tarpeista. Ensimmäisen
päivän työryhmän päätti Eeva Raita (H Y ) esityksellään ”Miten älypuhelimeen rakastutaan?”, jota
varten hän oli tutkinut älypuhelimen käyttäjien
ensimmäisiä viikkoja uuden laitteensa kanssa.
Toisen päivän avasi Carlos Fernández (Universidad Autónoma de Madrid) esityksellään
”Culture(s) of Austerity: Discourses and Lifestyles on Consumption in Spain”, jota varten hän oli
tehnyt fokusryhmähaastatteluita vuonna 2010 ja
2014. Espanjalaisten suhtautuminen omaan kulutukseensa on muuttunut varsin paljon talouskriisin pahentuessa. Leena Haanpään (T Y ) ja
Terhi-Anna Wilskan (J Y ) esitys puolestaan pureutui eri-ikäisten koululaisten kuluttamiseen ja
sitä sääteleviin tekijöihin. Hanna Ojala ja Ilkka
Pietilä (TaY) keskittyivät kysymykseen miehille
suunnatuista anti-ageing-tuotteista: he olivat
haastatelleet diplomi-insinöörejä ja metallityöläisiä ja tulleet siihen tulokseen, että erilaisten
miesten suhde ikääntymisen hallintaan on varsin erilaista. Milla Annalan (TaY) esitys käsitteli
television elintarvikemainosten nais-ja miesrepresentaatioita ja pohti sitä, ovatko eri elintarvikkeet sukupuolitettuja, ja miksi, jos näin on. Kaisa
Weckström (Tilastokeskus) esitteli laajaa tutkimusta eurooppalaisten kulttuuriosallistumisesta,
jossa suomalaiset ja kaikkiaan pohjoismaalaiset
näyttäytyivät runsaasti kulttuuria kuluttavana
joukkona. Työryhmän päätti Maaria Lingon (HY)
esitys ”Tietokirja-arvostelut ja kirjoista keskusteleminen selailukulttuurissa”, joka viritti ryhmän
keskustelemaan siitä, olemmeko todella siirtyneet
selailun kulttuuriin, ja miten tämä näkyy perinteisissä kirja-arvosteluissa.
Ko o rd i n a at t o ri t : Riie Heikkilä & Anu Katainen
(Helsingin yliopisto)
Kulttuurin rahoitus ja ohjaus Suomessa:
Trendit ja skenaariot
S o s i o l o g i a 2 /2 015
Vuosittain kokoontuva taidesosiologian ryhmä
keskittyi tänä vuonna kulttuurin rahoitukseen ja
ohjaukseen Suomessa. Työryhmä palautti mieliin
erityisesti Ilkka Heiskasen, Pertti Ahosen ja Lasse Oulasvirran kymmenen vuotta sitten valmistuneen tutkimuksen Taiteen ja kulttuurin rahoitus
ja ohjaus: kipupisteet ja kehitysvaihtoehdot. Siinä
käsiteltiin vaihtoehtoisia skenaarioita rahoitus- ja
ohjausjärjestelmien kehityksestä. Pertti Ahonen
(HY) esitti alustuksessaan, että näistä kymmenen
vuotta sitten hahmotelluista kehityskuluista on
toteutunut kulttuuripolitiikan stagnaatioskenaa­
rio. Myös Pasi Saukkonen (Kulttuuripoliittisen
tutkimuksen edistämissäätiö Cupore) tarkasteli
Heiskasen, Ahosen ja Oulasvirran esittämiä skenaarioita suomalaisen kulttuuripolitiikan kehityksestä laatimansa tuoreen selvityksen valossa ja
päätteli juuri stagnaatioskenaarion toteutuneen.
Samaan päätelmään tuli Pauli Rautiainenkin
(Cupore) pohtiessaan kulttuuripolitiikan kehitystä suomalaisen taiteilijatuen näkökulmasta. Työryhmän lopuksi Sari Karttunen (Cupore) pohti
valtionavustuksia kulttuuripolitiikan ohjausvälineenä. Karttusen mukaan kulttuuripolitiikan
kehitysvaiheet 1800-luvulta lähtien näkyvät yhä
opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustusjärjestelmässä, jota ei ole koskaan systemaattisesti
perattu ja uudistettu.
Ko o rd i naat t o rit : Sari Karttunen (Cupore) &
Pauli Rautiainen (Cupore & TaY)
Lasten ja nuorten mahdolliset maailmat
Lapsuuden- ja nuorisotutkijat yhdistivät tänä
vuonna voimansa ja kutsuivat tutkijoita keskustelemaan lasten ja nuorten mahdollisista maail­
moista. Kutsu houkuttelikin peräti 15 puheenvuoroa. Ne jaettiin kolmeen teemasessioon, joissa
käytiin vilkasta keskustelua.
Nuoret ja tila -sessiossa Päivi Harinen ja Pasi
Torvinen (UE F) tutkivat internetiä yhtäältä vaih-
171
toehtoliikuntaharrastukseen liittyvän tiedonjakamisen ja sosiaalisen oppimisen maailmana
sekä toisaalta alakulttuurisymboliikan esittämisen kanavana. Lajien historia, tapakoodisto ja
lajisymboliikka nousivat esiin. Kati Honkanen
ja Jaana Poikolainen (H Y ) käsittelivät lapsia ja
nuoria hyvinvoinnin määrittelijöinä urbaanissa
ympäristössä. Aineistona oli käytetty mm. valokuvia ja piirustuksia. Kati Kanto (OY ) tarkasteli
pohjoisessa elävien nuorten elinolosuhteita, tilan
käyttöä ja luonnon monia merkityksiä nuorille sodankyläläisen kirjailijan Anna-Liisa Haakanan
tuotannossa.
Nuorten vapaa-aika ja kasvatusinstituutiot -sessiossa Anna Anttila ja Eeva Ahtee (Helsingin
kaupunki) kuvailivat kouluihin jalkautuneen
”Hyvä vapaa-aika” -hankkeen toteuttamista.
Siinä tarkastellaan, miten harrastukset voivat
tukea nuorten koulunkäyntiä ja yhteisöllisyyttä.
Venla Kokon (Allianssi) esitys käsitteli Euroopan unionin nuorisostrategian osana toteutettua
selvitystä nuorten poliittisesta toimijuudesta 28
jäsen­valtiossa. Nuorten luottamus poliittiseen
päätöksentekoon on osin heikkoa. Eeva Rinne
(TaY) analysoi yhtäältä peruskoulun oppikirjojen
maailmankuvaa, toisaalta oppilaiden kirjoitelmia,
karttaharjoituksia ja haastatteluja spatiaalisesta
näkökulmasta. Lasten positiiviset mielikuvat liittyivät omakohtaisiin kokemuksiin. Jarmo Kokkosen (Kirkkohallitus) etnografinen tutkimus paikansi rippikoululeireillä virallisen, epävirallisen
ja fyysisen tason lisäksi sakraalisen kerrostuman,
jotka kaikki limittyivät toisiinsa. Tilalla oli merkitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen, arjen toiminnallisuuden ja sukupuolen määrittäjänä. Erkko
Sointu (U E F) käsitteli lasten ja nuorten vahvuuksien arviointia P YD (positive youth development)
-viitekehyksessä.
Lasten ja nuorten osallistuminen -session avasi englanninkielinen osuus. Professori Andy
Bennett (Griffith University, Australia) analysoi
17 2
nuorisokulttuurin käsitteen soveltamisen ongelmia nykytilanteessa eri maissa ja kulttuureissa
eri ajankohtina. Heli Mutanen (U E F) käsitteli
nuorten aikuisten toimijuutta ja työhön liittyviä
identiteettejä heidän etsiessään paikkaansa haurastuvassa työelämässä. Mirja Määttä (U EF) tarkasteli, miten syrjäytymisvaarassa olevia nuoria
tuetaan tuottamalla tai jopa pakottamalla heidän
toimijuuttaan, jolloin raja nuorten omien osallisuuden kokemusten ja yhteiskunnan tuottaman
osallistamisen välillä on häilyvä. Eriikka Oinosen
(TaY) ja Lea Henrikssonin (T TL) tutkimuksessa
yliopistosta valmistuneet nuoret aikuiset pohtivat,
mitä heille jäi opinnoista käteen työelämän kannalta. Heidän aineistonsa on kerätty visuaalisia
metodeja ja eläytymismenetelmää soveltamalla.
Elina Stenvall (TaY) tarkasteli lasten osallistumisen mahdollisuuksia ja merkityksiä käyttämällä
yhteiskunnallistumisen käsitettä sekä kysyen,
millaisina toimijoina lapset mieltävät itsensä.
Tarja Juvonen (H Y ) tarkasteli nuorten aikuisten toimijuuden mahdollisuuksia kulttuuristen
odotusten näkökulmasta. Hänen aineistonaan oli
etsivässä työssä kohdanneiden nuorten ja työntekijöiden välisiä keskusteluja.
Ko o rd i naat t o rit : Sinikka Aapola-Kari
(Nuorisotutkimusverkosto & H Y ), Mirja Määttä (U E F),
Elina Pekkarinen (Nuorisotutkimusverkosto) & Tarja
Tolonen (H Y )
Luokka laadullisessa tutkimuksessa
Työryhmässä käytiin vilkasta keskustelua ns. uuden luokkatutkimuksen tiimoilta. Ryhmässä käsiteltiin teoreettisia, menetelmällisiä ja empiirisiä
teemoja sekä tapaustutkimuksia. Erilaisista näkökulmista ja perinteistä ammentavat luokan määrittely- ja ymmärrystavat täydensivät toisiaan ja
keskustelu oli vilkasta. Vaihtelevista painotuksista
huolimatta sopu säilyi ja tunnelma oli innostunut.
Kunnioittava moniäänisyys lupaa laadulliselle
luokkatutkimukselle myös rikasta jatkoa.
S o s i o l o g i a 2 /2 015
Perjantain session aloittivat työryhmän vetäjät.
Anu-Hanna Anttila (TY) peilasi luokkatutkimuksen kulttuurintutkimuksellista perinnettä, jonka
johtotähtenä on Beverly Skeggs, perinteisempiin
luokkatutkimuksen traditioihin, joista keskeisimpiä ovat marxilainen, weberiläinen ja bourdieulainen perinne. Tämän jälkeen Antti Maunu
(HY) pohti laadullisen luokkatutkimuksen yleisiä
menetelmällisiä ja tietoteoreettisia kysymyksiä.
Millaisena luokka näissä tutkimuskeskusteluissa ilmenee ja kuinka sitä voidaan tutkia, jos lähtökohtana ei ole traditionaaliset yhteiskunnan
rakennetta ja stratifikaatiota koskevat kvantitatiiviset aineistot? Tero Pajunen (T Y ) esitti empiirisenä tapaustutkimuksena ja menetelmällisenä
kokeiluna analyysin ammattiin opiskelevien ja
yliopisto-opiskelijoiden juomistilanteita koskevista ryhmäkeskusteluista. Pajunen tulkitsi keskustelutapojen erojen ilmentävän laajemminkin
luokkasidonnaisia toimijuuden muotoja. Tiina
Sihto (J Y ) tarkasteli hoivahabituksen käsitteen
avulla työssäkäyvien naisten motiiveja ja tapoja
hoitaa ikääntyviä vanhempiaan. Analyysi toi esiin
kolme suhtautumisen ja itseymmärryksen tapaa:
moraalisen vastuun, omien persoonallisten hoivapiirteiden korostamisen sekä ajautumisen hoivaajaksi olosuhteiden pakosta. Perjantain päätti
Ilkka Levän (H Y ) ja Anu-Hanna Anttilan (T Y )
esitys toimihenkilö-käsitteen muotoutumisesta
suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Käsite hahmottuu amalgaamina, joka pyrkii
näennäisesti yhdistämään eri alojen ammattilaisia, mutta samalla sisältää piileviä jännitteitä
ja erontekoja etenkin ammatillisen statuksen ja
sukupuolen osalta.
Lauantain avasi Johanna Hiitolan (TaY) esitys
huostaanottopäätösten piilevistä ja epävirallisista
normeista. Hiitola teki näkyväksi keskiluokkaiseksi määrittyvän moraalisen kunnollisuuden idean,
jonka varassa vanhemmuutta huostaanottopäätöksissä arvotetaan ja josta poikkeamista kont-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
rolloidaan ja sanktioidaan. Mari Vuorisalo (J Y )
esitteli päiväkotiin sijoittuvaa tutkimushankettaan, jossa lasten omaehtoista toimintaa sekä sen
mahdollisuuksia ja rajoja tarkastellaan bourdieulaisen kentän ja pääoman käsitteiden avulla. Tästä
näkökulmasta päiväkotiarjen dynamiikka tuottaa
lasten keskuuteen eräänlaisen osallistujien eliitin
sekä muita valtarakenteita. Päivän päätti Lauri
Lahikaisen (TaY) tarkastelu ilmastonmuutokseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä, erityisesti
vastuuntunnosta, joka näyttää olevan vähäisintä
vaikutusvaltaisimmissa asemissa olevilla ryhmillä
ja yksilöillä. Lahikainen peräänkuulutti eliittien
sosiologista tutkimusta myös tästä näkökulmasta:
mitkä tekijät rakentavat ja rakenteistavat eliittien
toimintatapoja sellaisiksi kuin ne ovat?
Ko o rd i naat t o rit : Anu-Hanna Anttila (T Y ) &
Antti Maunu (HY )
Läheissuhteet sosiaalisina sidoksina
Työryhmäesityksissä tarkasteltiin läheissuhteita
sosiaalisina sidoksina näkökulman vaihdellessa
sidosten hauraudesta perhesuhteiden yksityisiin ja yhteiskunnallisiin määrittelyihin. Kahtena
päivänä kokoontuneen työryhmän esityksissä
kuultiin sidoksista hyvin erilaisissa empiirisissä
konteksteissa.
Ensimmäisen päivän esitykset käsittelivät hauraita sidoksia, sidosten katkeamista ja niiden puuttumista. Hanna Kiuru (TY ) käsitteli nuoren itsemurhaa vanhemman kertomana. Itsemurhassa
merkityksellistyy tavoitteellinen toiminta, joka on
yhteydessä nuoren sosiaaliseen ympäristöön, sen
tapahtumiin ja suhteisiin. Antti Seppäsen (J Y )
esitys käsitteli sosiaalisen sidoksen merkitystä
lapsen kuolemassa. Analyysi Helsingin Sanomien
kuolinilmoituksista 1900-luvun alusta, puolivälistä ja lopusta osoittaa lapsen kuoleman suremisen muuttuneen julkisemmaksi. Minna Saarinen
(HY) kertoi meneillään olevasta tutkimuksestaan
17 3
kehitysvammaisiksi luokiteltujen nuorten sosiaalisista verkostoista todeten perhe- ja sukulaisuussuhteiden olevan verkostoissa keskeisimpiä. Elisa Tiilikaisen (H Y ) esitys vanhusten kokemasta
yksinäisyydestä piirsi esiin erilaisten elämänpolkujen ja lapsuuden traumaattisten kokemusten
kietoutumisen yksinäisyyden kokemuksiin. Ensimmäisen päivän istunnon päätti Riitta Hanifin
(Tilastokeskus) ja Timo Anttilan (HY) esitys, joka
käsitteli suomalaisten ajankäytössä kymmenen
vuoden aikana tapahtuneita muutoksia, kuten
yksin vietetyn ajan lisääntymistä, sosiaalisen pääoman käsitteen näkökulmasta.
Toisena päivänä työryhmän esitykset liikkuivat
perhesuhteiden rajanvedon ja muokkauksen sekä
vanhemmuuden teemojen parissa. Linda Hartin
(HY) esitys pureutui yksilön oikeuteen perhesuhteisiin ja perhe-elämän suojaan tarkastelemalla
sitä, millaista rajanvetoa perhesuhteisiin on kohdistettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeustapauksissa 1970-luvulta alkaen. Perhesuhteiden ja normaalin vanhemmuuden määrittelyn tematiikkaa jatkoi Kaisa Kivipuron (H Y )
esitys sijaissynnytyksestä. Tutkimuksen tulosten
mukaan oikeudellinen äitiys perustuu ennen
kaikkea ruumiilliseen sidokseen äidin ja lapsen
välillä, ei geneettiseen yhteyteen. Anne Mattila
(H Y ) tarkasteli esityksessään äitien valintaa ansiotyön ja lapsen kotihoidon välillä äitien relationaalisten kontekstien näkökulmasta. Äidin ja
lapsen sidoksen lisäksi keskeistä valinnassa oli
suhde puolisoon neuvotteluineen, rahan jakamisen tapoineen ja mahdollisine ristiriitoineen.
Vanhempien ja lapsen suhdetta käsiteltiin myös
Antti Kouvon, Anna Kouvon ja Maarit Silvénin
(TY) esityksessä. Tarkastelun kohteena oli, kuinka
lapsuudessa koetut vanhempien kiintymyssuhderepresentaatiot ovat yhteydessä teini-iässä
koettuun luottamukseen. Tutkimustulosten mukaan erityisesti isillä oli pitkäaikaisia vaikutuksia
nuoren kokemaan luottamukseen ja sosiaalisten
suhteiden muodostumiseen.
1 74
Työryhmäesitysten empiiristen aiheiden kirjo oli
suuri, ja yhteiseksi nimittäjäksi nousi sidoksen
kahtalainen luonne toisaalta yksityisten ja subjektiivisten, toisaalta julkisten ja juridisten määrittelyjen kohteena. Työryhmässä käytiin myös
vilkasta keskustelua.
Ko o rd i naat t o rit : Anna-Maija Castrén (U E F) &
Aino Luotonen (H Y )
Marx ja ajan merkit
Torstai-iltapäivänä kokoontuneen työryhmän aikana kuultiin kuusi esitystä, jossa pohdittiin Karl
Marxin merkitystä nykykapitalismin analyysiin.
Työryhmän tavoitteena oli pohtia, mitä annettavaa marxilaisilla ja postmarxilaisilla lähestymistavoilla on aikamme yhteiskunnallisten ja poliittisten ilmiöiden tutkimukselle sekä empiirisestä
että teoreettisesta näkökulmasta.
Työryhmä avattiin työryhmäkoordinaattoreiden
eli Marx-lukupiiriläisten lyhyellä ”kollaasiesitelmällä”. Anni Kangas (TaY) alusti siitä, kuinka
kapitalismin rakenteellinen tarve synnyttää lisäarvoa tuottaa moninaisia tilallisia topologioita.
Jemima Repo (H Y ) esitteli yhteistyössä Mikael
Brunilan (H Y ) kanssa kirjoittamansa tekstin,
joka pohtii, miten marxilaisia näkökulmia voisi
hyödyntää ymmärtämään fasismin nousua tänä
päivänä. Lena Näre (H Y ) taas toi esiin Marxin
antia palvelutyön työaika- ja työtilakamppailuihin sekä sitä, kuinka siirtolaisten tekemää työtä
voidaan analysoida Marxin avulla. Kapitalismin
elettyä ja ruumiillista ulottuvuutta terapeuttisten
elämänhallinnan ja hyvinvoinnin teknologioiden
tutkimuksen kontekstissa taas pohti Suvi Salmenniemi (T Y).
Matti Kortesoja (TaY) analysoi ”Yhteiskuntaa ja
sosiaalista toimintaa kuvaavat käsitteelliset metaforat strukturalistisessa marxilaisessa ajattelussa”
-esityksessään strukturalistisen/marxilaisen ja
jälkistrukturalistisen diskurssiteorian käsityksiä
sosiaalisesta toiminnasta. Tero Toivanen (H Y )
S o s i o l o g i a 2 /2 015
kysyi ”Marx, historia ja fossiilienergia” -esityksessään, millaisia edellytyksiä historiallinen materialismi antaa energiamuutosten poliittisen
talouden ymmärtämiseen, erityisesti fossiilikapitalistisen järjestelmän kontekstissa. Esitelmässään ”Haastaako tietotyö Marxin arvoteorian?”
Paula Rauhala (TaY) kyseenalaisti autonomiteoreetikoiden tulkinnan tietotyön luonteesta
ja tarkasteli, miten tietotyötä voidaan selittää
Marxin arvoteoriaa hyödyntäen. Olli Herranen
ja Juha Koivisto (TaY) käyttivät esitelmässään
”Kapitalismi ja työttömyys Marxilla ja Keynesillä”
työttömyyttä tapausesimerkkinä tuodakseen esiin
Marxin ja John Maynard Keynesin keskeisiä ajattelueroja. Viimeisenä esityksenä kuultiin Pekka
Kososen (HY) alustus aiheesta ”Pikettyn Pääoma
suhteessa Marxin Pääomaan – ovatko kapitalismin ja eriarvoisuuden yleiset lait nyt löytyneet”,
jossa tutkittiin Thomas Pikettyn tuoretta teosta
suhteessa Marxin klassikkoteokseen.
Työryhmä keräsi paikalle noin 40 hengen kuulijajoukon ja sali oli täynnä, mitä voidaan pitää
osoituksena laajasta kiinnostuksesta Marxin tuotantoa kohtaan.
Ko o rd i n a at t o ri t : Anni Kangas (TaY), Lena Näre
(HY), Jemima Repo (HY) & Suvi Salmenniemi (T Y)
Millaista on sisäilmaongelmien
yhteiskuntatieteellinen tutkimus?
Toistaiseksi sisäilmaongelmia on pidetty lähinnä
lääketieteen ja teknisten tieteiden tutkimuskohteena, vaikka ne mitä suurimmassa määrin kuuluvat myös yhteiskuntatieteiden ja kulttuurintutkimuksen piiriin. Työryhmän aiheena olikin etsiä
vastauksia kysymykseen, millaista sisäilmaongelmien yhteiskuntatieteellinen tutkimus Suomessa
voisi olla.
Monitieteiseen työryhmään osallistui kuusi puhujaa yhteensä neljästä eri yliopistosta. Esityksistä
S o s i o l o g i a 2 /2 015
piirtyi monipuolinen ja kiinnostava tutkimuksellinen maisema, joka tarjosi lukuisia eri näkökulmia sisäilmaongelmien yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Merja Kinnunen (LY) aloitti
työryhmän esittelemällä ”Home, työtila ja valta”
-hanketta. Aloitteilla olevassa hankkeessa on
tarkoitus tehdä vertailevaa tutkimusta Suomen,
Iso-Britannian ja Ruotsin välillä muun muassa
niistä tekijöistä, joiden kautta sisäilma määrittyy tai on määrittymättä ongelmaksi eri maissa.
Terhi Chakhovich (T Y ) puolestaan esitteli ympäristösairastumisen tuottamia uusia toimijuuden muotoja tilanteessa, jossa mahdollisuudet
osallistua tuottavaan yhteiskuntaan ovat vaikeutuneet tai muuttuneet mahdottomiksi. Tällaisessa
tilanteessa muun muassa henkistyminen nousee
keskeiseksi toiminnan muodoksi.
Tuure Tammen (HY) esityksen myötä siirryimme
käsittelemään koulujen sisäilmaongelmia. Hänen
puheenvuoronsa käsitteli koululakkoja ja sitä, millaista puhetta vanhemmat ja lapset liittävät näissä
tilanteissa sisäilmaongelmiin. Keskeisiksi teemoiksi nousivat lapsuuden määrittelyt sekä ristiriita lasten ja vanhempien tavassa kokea sisäilmaongelma.
Koulujen sisäilmaongelmien jälkeen siirryimme
Pauliina Lehtosen (TaY) puheenvuoron myötä
käsittelemään kokemustiedon vastaanottamista ja välittämistä sekä kysymystä siitä, milloin ja
missä tilanteessa kokemustieto vastaanotetaan ja
milloin torjutaan. Pauliina esitteli alkuvaiheessa
olevaa hankettaan, jossa tarkastellaan performatiivisen toiminnan näkökulmasta, miten kansalaiset välittävät kokemustietoa. Performatiivisuuden
näkökulmasta jatkoi myös seuraavaksi Eerika Finell (HY) esittelemällä ”Sisäilma kokemuksena”
-hanketta ja sen osatutkimusta, jonka aineistona
toimivat työpaikkojen sisäilmaongelmia käsittelevät narratiivit. Eerika esitteli analyysiä, jonka
pohjalta työpaikan sisäilmaongelmat näyttäytyivät kokijoilleen moraalisina dilemmoina ja identiteettiuhkina, joita oireilevat tai sairastuneet työn-
17 5
tekijät pyrkivät ratkaisemaan retorisin keinoin.
Työryhmämme päätti Heta-Elena Heiskasen
(TaY) puheenvuoro perus- ja ihmisoikeuskytköksistä, joiden kautta yhdistysten ja yksityisten ihmisten on mahdollista vaikuttaa juridisesti sisäilmaongelmien korjaus- ja korvausprosesseihin.
Esitykset virittivät vilkkaita keskusteluja, jotka käsittelivät muun muassa valtaa ja lainsäädäntöä,
sisäilmaongelmien tuottamia uusia toimijuuden
muotoja sekä niitä tietoon ja ihmisyyteen liittyviä kulttuurimme ja yhteiskuntamme perususkomuksia, jotka sisäilmaongelmien aiheuttamien
kriisien myötä tulevat näkyviksi. Kiitoksia kaikille
ryhmään osallistuneille!
Neoinstitutionalism and
World Society Theory
Työryhmä järjestettiin ensimmäistä kertaa, se
kokoontui ensimmäisenä päivänä ja paikalla
oli toistakymmentä henkeä. Kaikki seitsemän
alustusta tarkastelivat ideoiden ja hallintamallien leviämistä, adaptaatiota ja ylläpitoa institutionalistisesta perspektiivistä. Työryhmän
diskussanttina toimi John W. Meyer Stanfordin
yliopistosta.
Valtteri Vähä-Savo (TaY) tarkasteli globaalien
mallien konstruktiota kansallisella tasolla. Globaaleihin ideoihin ja hallintamalleihin liittyy
usein runsaasti kansallista tulkintaa ja pyrkimystä sovittaa niitä vallitsevaan institutionaaliseen ja
kulttuuriseen ympäristöön. Vähä-Savon mukaan
globaalit mallit voivat myös hyvin pitkälti olla vain
paikallisia tulkintoja ja konstruktioita kuvitelluista
kansainvälisistä malleista.
Matilda Hellman (H Y ) käsitteli alustuksessaan
syömishäiriöiden hallinnan tulkintamahdollisuuksia institutionalisoituneiden episteemisten
käytänteiden kautta. Hellmanin mukaan erilaiset institutionaaliset lähestymistavat syömishäi-
17 6
riöihin liittyvät kiinteästi toimijoiden erilaisiin
tiedollisiin ja toiminnallisiin traditioihin. Vastaavasti pyrkimykset muuttaa institutionaalisia käytänteitä syömishäiriöiden hoidossa ja ehkäisyssä
vaikuttavat suoraan erilaisten näkökulmien keskinäiseen tasapainoon.
Pekka Sulkunen (HY) alusti uusliberalistisen
hegemonian synnystä Pohjoismaissa. Sulkusen
mukaan rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen
tulee ymmärtää osaksi laajempaa pohjoismaisen
valtiomallin moraalista kriisiä, jonka myötä neo­
liberaali hallintaideologia saavutti hegemonisen
aseman. Vastaavasti tämän hegemonian jatkuvuus on sidoksissa hallintajärjestelmän legitimiteettiin.
Pertti Alasuutari, Marjaana Rautalin ja Jukka
Syväterä (TaY) esittelivät lapsiasiavaltuutettua
käsittelevää tutkimustaan, jossa tarkastellaan
kansallisten toimijoiden pyrkimystä luoda ja
hyödyntää kansallisia ja kansainvälisiä organisaatioita omien toiminnallisten tavoitteidensa
edistämiseksi. Suomessa lapsiasiainvaltuutettu
on instituutiona pyrkinyt keskeiseksi toimijaksi
lasten asioissa, vedoten YK :n ja kansainvälisten
sopimusten luomaan auktoriteettiin.
Pertti Ahonen ja Petri Uusikylä käsittelivät vaikuttavuuden arviointia eri EU -jäsenmaissa. Heidän tulkintansa yksittäisten jäsenmaiden tavasta
soveltaa vaikuttavuuden arviointia viittaa sen
symboliseen rooliin toiminnan legitimoinnissa tai
institutionaalisten rationaliteettien ylläpidossa.
Tero Erkkilä (HY) alusti globaaleista yliopistorankingeistä kansainvälisenä policy-diskurssina, joka
on luonut eri puolilla maailmaa paineita muokata
yliopistoja kilpailukykyisemmiksi amerikkalaisten
huippuyliopistojen mallin mukaisesti. Tämä kuvitteellinen malli ei kuitenkaan sellaisenaan tavoita
pohjoisamerikkalaisen korkeakoulutuksen moninaisuutta vaan ainoastaan sen kirkkaimman kärjen.
S o s i o l o g i a 2 /2 015
Ali Qadir ja Pertti Alasuutari (TaY) tarkastelivat
yhteiskuntaa koskevia mielikuvia osana episteemistä hallintaa. Sosiaalista todellisuutta koskevat
mielikuvat ovat esimerkiksi nähtävissä tulkinnoissa yhteiskunnasta hierarkiana ja sosiaalisesta toiminnasta kilpailuna. Nämä mielikuvat vaikuttavat
vahvasti yhteiskunnallisten toimijoiden maailmankuvien taustalla heidän pyrkiessään tulkitsemaan ja muuttamaan maailmaan.
Ko o rd i n a at t o ri t : Pertti Alasuutari (TaY), Tero
Erkkilä (HY) & Ali Qadir (TaY)
Oikeussosiologia
Työryhmä kokoontui torstai-iltana ja siinä kuusi
esitystä, jotka tulivat melko erilaisista oikeussosiologian suuntauksista ja perinteistä. Keskustelua
käytiin laaja-alaisesti historiallisesta oikeuspsykiatrian tutkimusperinteestä aina eroperheiden
lasten vuoroasumiseen.
Ensimmäisessä esityksessä Maija Helminen
(T Y, tutkimuksessa mukana myös Anne Alvesalo-Kuusi ja Laura Kuitunen, T Y ) tarkasteli eri
tahojen osallistumista vuosina 2010–12 oikeusministeriön alaisuudessa käynnistettyihin kriminaalipoliittisesti merkittäviin lakihankkeisiin
sekä etenkin kansalaisjärjestöjen osallisuutta
näiden lakihankkeiden eri vaiheissa. Tulosten
mukaan järjestöjen osuus lakialoitteissa oli melko
suuri. Kari Bruun (TaY) pohti turvallisuutta perusoikeutena. Bruun totesi, että turvallisuutta perusoikeutena tulkitaan yhä useammin yksilöiden
väliseksi, horisontaalisuhteita koskevaksi itsenäiseksi oikeudeksi, ja sen merkitys viittaa ”yleiseen
järjestykseen ja turvallisuuteen”. Kolmannessa
esityksessä Heta Heiskanen (TaY) tarkasteli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIOT) käsiteltyjä ympäristötapauksia. Heiskasen mukaan
EIOT:llä ja sen päätöksillä on kasvava rooli ympäristöä koskevien konfliktien käsittelyssä ja samalla
myös entistä merkittävämpi vaikutus kansalliseen
S o s i o l o g i a 2 /2 015
päätöksentekoon. Kati Rantala (H Y ) tarkasteli
hallitusten esitysten argumentointia Yle-veron,
pikavippien ja energiatodistusten osalta. Rantalan
mukaan argumentoinnin avulla voi havaita lainvalmistelun heikon laadun. Oikeuspsykiatrista
näkökulmaa iltaan toi Jaakko Taipale (H Y ). Esityksessään hän pohti oikeuspsykiatrisia ja oikeusprosessiin liittyviä käytäntöjä, muun muassa mielentilalausuntojen käyttöä tutkimusmateriaalina.
Illan viimeisessä esityksessä Antti Rissanen (HY)
kertoi alustavia tuloksia lasten vuoroasumisesta
eroperheissä yhdeksäsluokkalaisista koostuvassa aineistossa vuodelta 2012. Vuoroasuvat lapset
sijoittuivat monella hyvinvointia kuvaavalla mittarilla ydinperheessä asuvien ja yksinhuoltajaperheessä asuvien lasten välimastoon.
Ko o rd i naat t o rit : Antti Rissanen & Karoliina
Majamaa (Kriminologian ja oikeuspolitiikan
instituutti Krimo, Helsingin yliopisto)
Political Sociology and Transnational
Ethnography
Työryhmä kokoontui kahtena päivänä, joista
kumpanakin yleisöä oli reilut 20 henkeä. Esityksiä kuultiin kaikkiaan yhdeksän. Keskustelu oli
vilkasta ja hengeltään rakentavaa.
Erna Bodström (H Y ) esitteli tutkimustaan, jossa analysoidaan maahanmuuttajille suunnattujen viranomaismateriaalien tuottamaa kuvaa
Suomesta. Näiden materiaalien valossa Suomi
näyttäytyi sosiaaliturvajärjestelmänä, tasa-arvo
käsitettiin yksinomaan sukupuolten välisenä tasaarvona ja politiikka viranomaistoimintana ja palvelujärjestelminä.
Hanna Kettunen (TY) tarkasteli vuokrasääntelyn
purkamista Suomessa 1990-luvun alussa ja sitä,
minkälaisia narratiiveja prosessiin osallistuneet
poliittiset toimijat muodostivat siitä. Vuokrasääntelyn purkaminen esitettiin näissä narratiiveissa
17 7
samanaikaisesti yhteiskunnallisena välttämättömyytenä ja yksilöpoliittisina suorituksina.
Nuorisotutkimusverkoston S A H WA-projektia
esitellyt Sofia Laine kuvasi monipaikkaisen etnografian haasteita ja mahdollisuuksia tavoittaa nuorten toimijuutta Arabikevään jälkeisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa Välimeren ja
Lähi-idän alueella. Projektin metaetnografinen
menetelmä haastaa pohjoisen ja etelän toimijat
uudenlaisiin yhteistyösuhteisiin.
Inna Perheentuvan (TY) tutkimuksessa 2000-luvun naisliikkeestä Venäjällä verrataan nykyisiä
toimijoita erityisesti 1990-luvun toimijasukupolveen. Venäjän yhteiskunnallisen tilanteen muutokset ja sen vaikutukset varsinkin sukupuolikulttuuriin asettavat naisliikkeelle yhtäaikaisesti
sekä vanhoja kysymyksiä että uusia haasteita:
politisoituuko naisliike nyky-Venäjällä, ja jos,
niin miten?
Markku Lonkila (J Y ) jatkoi työryhmän Venäjäteemaa esityksellään Facebook-aktivismista erityisesti Putinin Venäjän kontekstissa. Laurent
Thévenot’n teoriaa hyödyntäen Lonkila esitti,
että erityisesti meemit ovat tapa luoda poliittista
yhteisyyttä. Lonkila kiteytti, että Putin-meemit
näyttävät olevan ainoa asia, josta Venäjän oppositioliike pystyi olemaan samaa mieltä ja samalla
monille ainoita tapoja esittää kritiikkiä.
Perjantain työryhmäsession avasi Risto Heiskalan ja Jari Aron (TaY) esitys, joka lähti kysymyksestä, millainen universumi konstituoituu E U :n,
USA :n ja Kiinan innovaatioihin ja turvallisuuteen
liittyvissä politiikkadokumenteissa. Analyysissa
E U näyttäytyi ”tekeillä olevana imperiumina” ja
ensimmäisenä laatuaan – se lähtee taloudellisista
päämääristä sotilaallisten tai ideologisten sijaan.
Antti Gronow (H Y ) esitteli yhdessä Tuomas YläAnttilan (HY) kanssa tekeillä olevaa tutkimustaan
17 8
S o s i o l o g i a 2 /2 015
ilmastopolitiikasta ja siihen liittyvistä koalitioista
Suomessa. Lähtökohtana on kysymys siitä, miksi
Suomi jää ilmastopolitiikassa jälkeen verrattuna
esimerkiksi Ruotsiin. Verkostotutkimuksen menetelmin tutkimuksessa selvitetään, miten suomalainen korporatismi vaikuttaa siihen, kenellä
on vaikutusvaltaa ilmastopolitiikassa.
Anna Kukkosen (H Y ) vertailevassa tutkimuksessa ilmastonmuutoksen politiikkaverkostoista
tarkasteltiin U S A :n ja Intian tapausten valossa
sitä, miten pohjoinen–etelä-akseli näkyy ilmastopolitiikan linjauksissa. Pohjoisamerikassa julkisuutta hallitsivat kotimaiset toimijat, Intiassa taas
korostettiin päästövähennysvaatimusten globaalia oikeudenmukaisuutta myös kansainvälisten
keskustelijoiden toimesta.
kaita esityksiä oli sekä torstaina että perjantaina
kuuntelemassa lähes 40 ihmistä.
Satu Husso (T Y ) esitteli tapaustutkimustaan
Porkkanamafia-liikkeestä Suomessa. Kaikkiaan
15 paikkakunnalla toiminut liike järjesti kymmeniä kulutustempauksia kestävän kehityksen ja ilmastotietoisen kuluttamisen nimissä. Porkkana­
mafian erityisyys yhteiskunnallisena liikkeenä
liittyy sen kiinnittymiseen kulutuskulttuuriin ja
siihen, että liikkeen toimijat yleisesti kielsivät tempausten poliittisen luonteen.
Esityksessään ”Raiskauksen ja kontrollin sitkeät
juuret: auttaako asennehistoria ymmärtämään
nykypäivää?” Satu Lidman (T Y ) tarkasteli, miten väkivallan määrittämiseen, kokemiseen ja
tulkitsemiseen nivoutuvat asenteet näkyvät historiallisissa oikeus- ja populaarilähteissä. Joonas
Kekkonen (Väestöliitto) pureutui esitelmässään
siihen, miten pojat reflektoivat omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan väkivallan tekijöinä ja
uhreina. Aura Kostiainen (H Y ) esitteli alkuvaiheessa olevaa väitöskirjaansa, jossa on pyrkimyksenä tarkastella muun muassa argumentaatioanalyysin keinoin sitä, millaisen kuvan rikoslain
kokonaisuudistuksen yhteydessä käyty keskustelu
antoi yhteiskunnallisesta kontrolli-ilmapiiristä.
Ko o rd i naat t o rit : Eeva Luhtakallio (TaY), Veikko
Eranti (H Y ), Sofia Laine (Nuorisotutkimusverkosto) &
Leena Suurpää (Nuorisotutkimusverkosto)
Rikollisuuden, kontrollin ja väkivallan tutkimuksen työryhmä
Sosiologipäivien perinteinen kriminologian ja
oikeussosiologian työryhmä eriytyi vuonna 2015
kahdeksi erilliseksi työryhmäksi. Kriminologian
alan työryhmäkuvausta laajennettiin ja työryhmä
nimettiin rikollisuuden, kontrollin ja väkivallan
tutkimuksen työryhmäksi. Työryhmään tuli ennätysmäärä abstraktiehdotuksia, yhteensä 20, joiden
pohjalta kuultiin 18 alustusta sisällöllisesti ja menetelmällisesti hyvin erilaisista aiheista. Tasok-
Työryhmän ensimmäisen alustuksen piti Vera Virolainen otsikolla ”Uhrista itsensä puolustajaksi? Naisvangit, väkivallan tekijyyden ja uhriuden
yhteenkietoutumat ja toimijuus”. Esitys käsitteli
sitä, miten väkivaltarikoksesta tuomitut naisvangit kuvailevat väkivaltaisen toimintansa syitä ja
sitä, miten uhrin ja tekijän kategoriat kietoutuvat kertomuksissa yhteen. Teemaa laajensi Satu
Venäläinen (H Y ), joka käsitteli alustuksessaan,
millaisia merkityksiä väkivaltarikoksista tuomitut naiset liittävät väkivaltaiseen toimintaansa ja
miten sukupuoli jäsentää naisten puhetta omasta
väkivallastaan.
Liisa Lähteenmäki (T T L) esitteli yhdessä Anne
Alvesalo-Kuusen (T TL) kanssa toteutettavaa tutkimushanketta, jossa tarkastellaan työrikosten ja
oikeushenkilön rangaistusvastuun säätelyn kehittymistä sekä työturvallisuusrikoksista tuomittuja
yhteisösakkoja. Liisa Mäkinen (H Y ) puolestaan
tarkasteli alustuksessaan koteihin ja vapaa-ajan
asuntoihin asennettujen valvontajärjestelmien
käyttötapoja. Tuloksena havaittiin, että valvontalaitteita asennettiin ensisijaisesti turvallisuus-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
lähtökohdista, mutta todelliset käyttötavat olivat
moninaisempia.
Väitöskirjan osatutkimusta koskevassa alustuksessaan ”Nuorten käsityksiä poliisista ja yksityisestä turvallisuusalasta” Elsa Saarikkomäki (HY)
esitti alustavien tulosten osoittavan, että nuoret
suhtautuvat eri tavalla poliiseihin ja yksityisen
turvallisuusalan toimijoihin. Malin Fransbergin
(TaY) graffitialakulttuuria käsittelevässä alustuksessa käsiteltiin muun muassa sitä, miten
graffiteja tekevät naiset hahmottavat graffiteihin
liittyvän ulkoisen ja alakulttuurin sisäisen kontrollin. Torstain session päätti Timo Koranderin
(Poliisiammattikorkeakoulu, Polamk) hiljattain
julkaistuun väitöstutkimukseen perustuva alustus
”Kontrollimyönteisyyden eetos ja katujen kontrollikulttuuri Suomessa”.
Perjantain ensimmäinen puheenvuoro oli Ilkka ja Vappu Taipaleen keskustelunavaus, jossa
hahmoteltiin heidän suunnitelmaansa perustaa
kansainvälinen järjestö, jonka tarkoituksena olisi
edistää vankien asemaa globaalisti.
Mika Sutela (UEF) tarkasteli alustuksessaan eri
rikoslajeissa esiintyvää kausivaihtelua havaiten,
että erityisesti rattijuopumuksissa ja omaisuusrikoksissa esiintyy kausittaista vaihtelua. Janne Kivivuoren (HY) alustuksessa selvitettiin
valtakunnalliseen kyselyaineistoon perustuen
eri väestöryhmien käsityksiä muun muassa
tuomioistuimien puolueettomuudesta. Juha
Kääriäinen (Polamk) laajensi käsiteltyä teemaa esityksellään ”Murentaako julkinen kritiikki luottamuksen poliisiin?”. Tulosten mukaan
niin kutsutun Aarnio-tapauksen uutisointi ei
näyttänyt heikentävän kansalaisten luottamusta poliisin toimintaan.
Jussi Perälä esitteli tutkimussuunnitelmaa hankkeesta, jossa tutkitaan etnografisin menetelmin
viranomaisen rikolliseksi luokittelemaa moot-
17 9
toripyöräkerhoa. Alustuksessaan ”Koulusurmia
ihannoivat yhteisöt internetissä ja niiden vaikutus yhteisön jäsenten elämään” Jenni Raitanen
(TaY) esitteli alkuvaiheessa olevaa väitöskirjahankettaan, jossa tarkastellaan osallistuvan havainnoinnin keinoin koulusurmaajia ihannoivia
internetyhteisöjä.
Markus Kaakinen (TaY) esitteli tutkimusryhmänsä kanssa toteutettavaa tutkimusta ”Internetin
vihasisältö ja kognitiivinen sosiaalinen pääoma”,
jossa todettiin vahvojen virtuaalisuhteiden olevan yhteydessä vihasisällön tuottamiseen. Työryhmän viimeisenä esityksenä kuultiin Mikko
Aaltosen (H Y ) esitys ”Keneen rikostaustaisten
tekemä väkivalta kohdistuu?”, jossa havaintona
todettiin uhrin oman rikostaustan olevan yhteydessä rikoksen kohteeksi joutumiseen.
Aikaisempiin Sosiologipäiviin verrattuna työryhmässä oli poikkeuksellisen paljon sekä alustajia
että yleisöä. Erityisen ilahduttavana voidaan pitää
nuorten tutkijoiden aktiivista osallistumista sekä
mielenkiintoisia väitöskirjahankkeita. On toivottavaa, että työryhmän suosio jatkuu myös tulevilla
Sosiologipäivillä.
Ko o rd i n a at t o ri t : Minna Viuhko (Euroopan
kriminaalipolitiikan instituutti HE U N I & HY) &
Petri Danielsson (Kriminologian ja oikeuspolitiikan
instituutti Krimo, HY)
Sosiaalinen eriarvoisuus
Työryhmä kokoontui torstai-iltapäivänä ja siinä kuultiin neljä mielenkiintoista esitystä, jotka
kaikki käsittelivät sosiaalisten ryhmien välistä
eriarvoisuutta määrällisen tutkimuksen näkökulmasta. Esitelmät täydensivät toisiaan käsitellen
eriarvoisuutta elämänkaaren aikana: koulutuksesta työelämään ja edelleen eläkkeelle. Ensimmäiset kolme esitelmää käsittelivät erityisesti erilaisia sosiaalisia eroja työmarkkinoilla ja niiden
18 0
S o s i o l o g i a 2 /2 015
vaikutusta työhön sitoutumiseen, työttömyysriskiin ja elämäntyytyväisyyteen eläkkeellä.
näiden tekijöiden yhteyttä elämäntyytyväisyyteen
eläkkeellä muun muassa rakenneyhtälömalleilla.
Ensimmäisenä Aurora Saares (Kuntoutussäätiö) esitteli Riikka Shemeikan ja Hanna Rinteen kanssa tehtyä tutkimusta ”Sosioekonominen
asema ja nuorten aikuisten työhön sitoutuminen
2000-luvun Suomessa”. Tutkimuksessa selvitettiin 20–34-vuotiaiden päätoimisesti palkkatyössä
olevien halukkuutta jatkaa töissä kuvitteellisessa
tilanteessa, jossa työnteko ei olisi taloudellisesti
välttämätöntä. Yksi tutkimuksen päätuloksista
oli, että korkeampi sosioekonominen asema on
yhteydessä korkeampaan työhön sitoutumiseen,
ja tämä liittyy osittain näiden työtehtävien parempiin psykososiaalisiin työoloihin.
Iltapäivän päätti Elina Kilpi-Jakosen ja Jani Erolan (T Y ) esitelmä ”Inequalities in the Haven of
Equality? Upper Secondary Qualifications and
Entry into Tertiary Education in Finland”. Tutkimus on tehty yhteistyössä Aleksi Karhulan kanssa, ja siinä selvitettiin 2000-luvun alkupuolella
peruskoulunsa päättäneiden nuorten siirtymiä
koulutuksessa toisen asteen läpi ja edelleen korkea-asteelle. Tutkimuksessa havaittiin suuria eroja vanhempien koulutustaustan perusteella, joita
selitti osittain nuorten oma aikaisempi koulumenestys. Ammattikorkeakoulu-uudistus näyttää
vähentäneen korkeakoulutuksen eriarvoisuutta
perhetaustan mukaan, ja ammattikorkeakoulut
ovat tarjonneet erityisesti ei-korkeakoulutettujen
lapsille uuden reitin myös yliopistoihin.
Hannu Lahtinen (H Y ) esitteli Sosiologipäivillä
vuoden parhaana pro graduna palkittua tutkimustaan ”Trends in the Risk of Unemployment
between Social Classes among Male and Female
Employees in Finland in the Period 1987–2007”.
Yhteispaperi Outi Sirniön ja Pekka Martikaisen kanssa käsitteli yhteiskuntaluokkien välisiä
eroja työttömyysriskissä sekä työttömyyden kestossa. Tulokset osoittivat luokkien välisten erojen olleen suhteellisen pysyviä 1990-luvun alun
laman jälkeen. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin pientä luokkaerojen kasvua naisilla ja pientä
kaventumista miehillä, mikä on johtanut sukupuolten välisten erojen vähenemiseen. Luokkien
välillä oli huomattavia eroja myös koulutustason
­vakioimisen jälkeen.
Petri Palmu (Ammattiliitto Pro) puhui otsikolla
”Eläkeläisten elämäntyytyväisyyttä selittävät työura-, aktiviteetti- ja resurssitekijät Ammattiliitto
Pron eläkeläisjäsenillä”. Esitelmässä käsiteltiin Ammattiliitto Pron eläkeläisjäseniltä verkkokyselynä
kerättyä survey-aineistoa, jossa oli kartoitettu työuraan ja eläkkeellä oloon liittyviä tekijöitä, kuten
työuran pituutta, eläkkeelle siirtymisen syitä ja nykyisiä taloudellisia resursseja. Esitelmässä eriteltiin
Ko o rd i n a at t o ri t : Elina Kilpi-Jakonen & Jani
Erola (T Y)
Sosiologiaa kädet savessa
Ensimmäistä kertaa kokoontuneen työryhmän
tarkoituksena oli tuoda esiin esimerkkejä sosiologiasta, joka osallistuu sosiaalisen todellisuuden nurinkurisuuksien näkyväksi tekemiseen,
samoin kuin sosiologiasta, joka sysää liikkeelle,
eli tiedostaa vääryyksiä ja epäkohtia, nostaa niitä
esiin sekä innostaa osallistumaan ja toimimaan
yhdessä muiden kanssa. Työryhmässä kuultiin
torstai-iltapäivänä yhteensä viisi esitystä.
Työryhmän aloitti Kukka Ranta (H Y ) Skype-välitteisesti New Yorkista, väitöskirjansa kenttätyön
keskeltä, esityksellään ”Oppiminen tuottavissa
yhteiskunnallisissa liikkeissä – The New York City
Community Land Initiative”. Ranta kuvasi, millaista on olla yhteiskunnallisen liikkeen toimintaan osallistuva aktivisti, journalisti ja tutkija, joka
oppii ja tuottaa tietoa yhdessä liikkeen jäsenten
S o s i o l o g i a 2 /2 015
kanssa. Esitys kirvoitti keskustelua journalistisesta kirjoittamisesta keinona tutkimustulosten työstämiseen ja välittämiseen. Keskustelun päätteeksi
todettiin, että tuota taitoa kaikkien tutkijoiden olisi syytä harjoitella ja harjoittaa.
”Kädet savessa” tutkimusta tekevän tutkijan toimintakenttiin ja rooleihin liittyviä pohdintoja
jatkoi Leonardo Custódio (TaY) alustuksellaan
”Advantages and Challenges of Activist Research
as a Local Outsider”. Custódio tarkasteli Brasilian faveloiden media-aktivismia käsittelevän
väitöskirjansa kenttätyön pohjalta etnografista
tutkimusta tekevän tutkijan samanaikaista ulkoja sisäpuolisuutta sekä vallitseviin asiantiloihin
vaikuttamaan pyrkivän tutkimuksen erityislaatua.
Hanna Storm jatkoi media-aktivismitutkimuksen
teemoista esityksellään ”Marginaalien marginaaleissa eli queer-zine-kulttuurien tarkastelua”.
Storm muistutti, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä käsittelevästä keskustelusta ja tutkimuksesta jäävät usein puuttumaan ”marginaalien
marginaaleissa” elävien näkökulmat. Samanlaiseen marginaaliin sijoittuu myös suomalainen
zine- eli pienlehtitutkimus. Näitä monia marginaaleja Storm pyrkii nostamaan tutkimuksellaan
esiin – vallitsevia ja vakiintuneita näkökulmia
haastaen. Stormin esitys herätti keskustelua yliopistomyllerrysten myötä yhä ajankohtaisemmaksi muuttuvasta aiheesta eli siitä, millaista on
tehdä tutkimusta yliopistoinstituution ulkopuolella.
Heta-Elena Heiskanen (TaY) kertoi esityksessään
”Kädet saveen Lapissa: Saisiko olla ympäristökonflikti­
soppaa?” ympäristöoikeudellisen sovittelun käytäntöjä hyödyntävästä tutkimushankkeesta, jossa
tutkijat jalkautuvat ympäristökonfliktien keskelle
paikallisyhteisöjen tueksi. Tutkimuksen kimmokkeena on ollut ympäristöministeriön ja Tampereen yliopiston yhteisrahoitteisen ympäristöperusoikeutta tutkineen hankkeen havainto, että
181
kansalaiset kokevat hankalaksi ratkoa ympäristökiistojaan. Esityksessä todettiin, että tutkimushanke on kokeilu, jonka lopputulosta on vaikea
ennakoida.
Työryhmäiltapäivän päätti Tero Toivanen (H Y )
alustuksellaan ”Kädet savea syvemmälle? – Antroposeeni, fossiiliyhteiskunta ja sosiologia”. Ilmastonmuutoksen yhteiskuntatieteellinen tutkimus
on ollut toistaiseksi lähes olematonta. Toivanen
muistutti esityksessään, että sosiologian tulee
tehdä kysymyksiä luokkarakenteesta, taloudellisesta vallasta ja poliittisesta toimijuudesta ilmastonmuutoksen ja fossiilikapitalismin kontekstissa
ja esittää vahvoja ratkaisuja ilmastonmuutoksen
pysäyttämiseksi. Tämä sopii kiteyttämään myös
koko työryhmän eetoksen: sosiologian tulee
muistaa kysyä oleellisia kysymyksiä ja esittää
rohkeasti myös vastauksia.
Ko o rd i n a at t o ri : Sanna Ryynänen (U E F)
Sotilassosiologia
Sotilassosiologian työryhmässä oli yhteensä neljä esitystä. Kaiken kaikkiaan työryhmä oli varsin
onnistunut ja toi esiin monipuolisesti sitä, mitä
sotilassosiologian tutkimuskenttään tänä päivänä
muun muassa kuuluu.
Tiia Tahvanaisen (Nuorisotutkimusverkosto)
esityksessä kuvattiin nuorten miesten ja naisten
ylläpitämiä armeija-aiheisia blogeja. Blogien
kohdeyleisönä ovat varusmiehen tai -naisen
oma perhe, ystäväpiiri tai palvelustoverit, mutta ne ovat usein avoimia kaikille verkkokäyttäjille. Empiiristen esimerkkien avulla esityksessä
havainnollistettiin sitä, millaista armeijatarinaa
nuoret välittävät muille varusmiehille, tuleville
varusmiessukupolville ja armeijan jo käyneille
reserviläisille. Blogeissa varusmiespalveluksesta
kirjoitettiin sekä samaa ikäluokkaa että eri sukupolvia yhdistävänä kokemuksena. Palveluksen
18 2
käyminen legitimoi maanpuolustukseen liittyviin
keskusteluihin osallistumisen ja jopa velvoittaa
puhumaan omista kokemuksista ja pitämään yhteisesti jaettua ”inttitarinaa” yllä.
Varusmiespalvelusta koskevan esityksen jälkeen
siirryttiin tarkastelemaan siviilipalvelusmiehiä.
Valdemar Kallunki tarkasteli esityksessään siviilipalvelusmiesten osaamista ja syrjäytymisriskiä järjestelmän yhteiskunnallisten vaikutusten
näkökulmasta. Aineistona on marraskuun 2012 ja
lokakuun 2013 välisenä aikana Lapinjärven koulutuskeskuksessa järjestetyillä peruskoulutusjaksoilla toteutettu kysely. Siviilipalvelusmiehet
edustivat kyselyn mukaan sosiaaliselta osallisuudeltaan hyvin monimuotoista ryhmää, johon
kuuluu korkeasti koulutettujen tai koulutuksen
aloittaneiden ohella syrjäytymisriskin piirissä
olevia nuoria.
S o s i o l o g i a 2 /2 015
sotilaallistumista. Upseeriston on katsottu toimivan kutsumusammatissaan ja urapolku ”kadetista
kenraaliksi” on tarkoin viitoitettu ja rajattu. Kutsumusammattiin viittasivat Hannolan mukaan
myös henkilöstökyselyistä ilmenevät korkeat ja
muista henkilöstöryhmistä selkeästi positiivisempina erottuvat tulokset mm. maanpuolustustahdon ja me-hengen suhteen. Reppuri-ilmiö
– se, että puolustusvoimien työntekijä asuu työn
vuoksi toisella paikkakunnalla erillään perheestä
– laajenee muutoksessa koskemaan entistä enemmän myös siviilejä ja naisia. Koko henkilöstöllä
on voimakasta halukkuutta vaativampiin ja haasteellisempiin työtehtäviin, mutta ei halukkuutta
paikkakunnan vaihtoon: työilmapiirikyselyistä
ilmeneekin, että joka kymmenes vastaaja kokee
työnsä sotaharjoituksineen ja pakkosiirtoineen
haittaavan vakavasti perhesuhteita.
Ko o rd i n a at t o ri t : Anni Ojajärvi
Minna Leinonen ja Katri Otonkorpi-Lehtoranta
(TaY) tarkastelivat puolustusvoimien henkilöstön
työhön liittyviä huolenaiheita intersektionaalisesta näkökulmasta. Aineistona oli puolustusvoimissa vuonna 2011 toteutettu laaja-alainen henkilöstökysely (N=8093), jolla selvitettiin organisaation
tasa-arvotilannetta. Työssä koetut huolet koskettivat eniten naisvastaajia, mutta pelkkä sukupuolinäkökulma ei tuonut esiin muita sosiaalisia jakoja tai taustalla olevia mekanismeja. Esimerkiksi
vastaajan aseman etäisyys sotilaallisesta ytimestä
vaikutti vastaajan kokemuksiin asemastaan organisaatiossa. Toisin sanoen siviilivastaajat kokivat
enemmän huolta asemastaan kuin sotilashenkilöstö. Organisaation hierarkia ja sukupuolihierarkia ovat yhteydessä toisiinsa ja niiden vaikutusten
ensisijaisuus vaihtelee.
Anitta Hannola (Puolustusvoimien tutkimuslaitos) pohti esityksessään puolustusvoimien
työnsosiologisia erityispiirteitä, kuten sitä, miten
puolustusvoimien organisaatiomuutos on tarkoittanut myös henkilöstörakenteen miehistymistä ja
(Nuorisotutkimusverkosto) & Teemu Tallberg
(Maanpuolustuskorkeakoulu)
Terveyssosiologia
Ryhmä kokoontui torstaina iltapäivällä. Ensimmäisessä neljässä esityksessä keskityttiin työelämän kysymyksiin. Anne Kuokkanen (T T L)
oli analysoinut sitä, miten työn henkisen kuormituksen tunnistaminen ja siihen liittyvät diskurssit ovat muuttuneet vuosien 1955 ja 2014 välillä. Henkinen kuormittavuus on tunnistettu jo
1960-luvulla, mutta puhe kuormituksesta on jatkuvasti lisääntynyt. Pekka Varje (TTL) puolestaan
esitteli Helsingin Sanomien ja Me Naiset -lehden
työterveyskeskusteluja vuosien 1961 ja 2008 välillä. Tässä aineistossa psykososiaaliset riskitekijät
nousivat esille myös niin, että työväenluokkainen
ajattelutapa, jossa työväenluokan kunniaa ja autonomiaa puolustetaan, sai kilpailijakseen mm.
keskiluokkaisen harmonia- ja tasa-arvoajattelun.
Virve Peteri (TaY) oli pureutunut ajankohtaiseen
S o s i o l o g i a 2 /2 015
ilmiöön, seisomakonttorien yleistymiseen ja istumisen terveysvaarojen esiintuomiseen. Tässä
diskurssissa puheet taloudellisista säästöistä siirrteään usein taka-alalle ja yksilöt nähdään vastuullisina omasta terveydestään. Riikka Shemeikka
Kuntoutussäätiöstä kertoi Tilastokeskuksen työolotutkimuksen tuloksista. Tulosten mukaan väestöryhmät eroavat sen mukaan, kokevatko he
tarvitsevansa kuntoutusta: esimerkiksi alhainen
koulutustaso ja sosioekonominen asema olivat
yhteydessä koettuun kuntoutustarpeeseen.
Lyhyen tauon jälkeen kuultiin vielä neljä esitystä.
Aluksi Laura Lyytikäinen (TY) esitteli venäläisten
Anonyymien Alkoholistien käsityksiä alkoholismista. Venäläiseen alkoholikulttuuriin on istunut huonosti ajatus alkoholismin terapeuttisesta
hoidosta. Lisäksi A A-liikettä vierastetaan, sillä se
koetaan ulkomaiseksi tuontitavaraksi. Ylipäänsä
ajatus alkoholismista sairautena ei näytä juurtuneen venäläisiin käsityksiin riippuvuuksista.
Taina Leinonen (H Y ) on kollegoineen tutkinut
masennuslääkkeiden käyttöä ennustavia tekijöitä ja niiden vaikutusta työllistymiseen. Tutkimus
viittaa siihen, että työttömyyden taustalla on terveysvalikoitumista niin, että työttömäksi joutuneet ovat masentuneita jo ennen työttömyyttä.
Edelleen työttömän työllistymisen todennäköisyys oli korkeampi niillä, joiden masennus lieveni.
Hanna Remes raportoi rekisteritutkimuksesta,
jota tehdään Helsingin yliopiston ja Terveyden ja
hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä. Sairaalahoitoa vaatineiden tapaturmien, myrkytysten ja päihtymystapausten havaittiin välittyvän osittain vanhempien mielenterveyden ja päihdeongelmien­
kautta. Näin oli etenkin huono-osaisten perheiden kohdalla.
Työryhmän lopuksi Hanna Rinne kuvasi Kuntoutussäätiön ja THL :n yhteistutkimusta, jossa on
tarkasteltu terveyspalvelujen käyttöä, tarvetta ja
18 3
niin sanottua tyydyttämätöntä tarvetta. Alueelliset erot terveyspalvelujen saannissa ovat vähäisiä,
mutta sekä tyydyttämätön terveyskeskuspalvelujen että työterveyspalvelujen tarve ovat yhteydessä sosiaaliseen asemaan. Tutkimusryhmä evästää
sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistajia ottamaan
erityisen tarkasti huomioon heikoimmassa asemassa olevat asiakasryhmät.
Keskustelu terveyden sosiologian työryhmässä oli
koko session ajan innostunutta ja vireää. Ryhmä
hajaantui jo pimentyneeseen iltaan harmitellen
niukkaa yhteistä aikaa, mutta mieleltään virkistyneenä.
Ko o rd i n a at t o ri t : Piia Jallinoja (HY) & Sakari
Karvonen (T HL)
Turvallisuuden sosiologia
Työryhmässä jäsennettiin turvallisuuden yksilöllisiä, kulttuurisia ja rakenteellisia ulottuvuuksia
useasta eri näkökulmasta. Esitelmien aiheina
oli ilmiöiden käsitteleminen turvallisuusuhkina
(turvallistaminen), toimijuus, turvallisuuden tunne sekä yhteisöjen toimintakyky ja toipuminen
häiriötilanteista (resilienssi). Keskustelua heräsi
usean esityksen yhteydessä siitä, kenellä on valta
päättää, mikä yhteisöissä määritellään riskiksi, ja
toiseksi, miten eri tavalla eri ihmisryhmät kokevat
subjektiivisesti turvallisuusuhkia.
Kauri Lindström (TaY, Suomen pelastusalan
keskusjärjestö SPEK) pohti kaupungistumisen
vaikutuksia turvallisuuteen, yhteisöllisyyttä sekä
yhteisöjen toimintaa urbaanin varautumisen
kontekstissa. Hän totesi, että perinteisten uhkien, kuten luonnononnettomuuksien, rikollisuuden ja terrorismin ohella kaupunkialueita voi
uhata vakava taloudellinen taantuminen, kuten
joukkotyöttömyys, joka vaikuttaa merkittävästi
yhteisön toimintakykyyn. Keskustelua käytiin
muun muassa tavoista osallistaa asukkaita tur-
18 4
vallisuussuunnitteluun ja välttää pelon kulttuurin lietsomista.
Marja Ylönen (J Y ) esitteli mekanismeja, jotka
tuottavat kansainvälisellä ja kansallisella tasolla
eroja ja yhtäläisyyksiä turvallisuusriskien käsittämisessä. Ylönen tutkii kansallisia ja kulttuurisia
tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten turvallisuus määritellään Suomen ydinvoimateollisuudessa sekä Norjan öljy- ja kaasuteollisuudessa.
Esityksessä analysoitiin erilaisia turvallisuuskäsitteitä sekä organisaatio- ja johtamismalleja.
Yleisökeskustelua virisi erityisesti vertailevasta
tutkimusmetodista ja sen potentiaalisesta käyttömahdollisuudesta myös muiden teemojen tutkimiseen.
S o s i o l o g i a 2 /2 015
tutkimusta. Laurikainen analysoi subjektiivisen
ja objektiivisen turvallisuuden tunteen eroavaisuuksia sekä koettuun turvallisuuteen vaikuttavia
tekijöitä. Tutkimuksen näkökulmina ovat kansalaisten näkemykset turvallisuuteen vaikuttavista
tekijöistä sekä alueelliset erot Suomessa. Aleksi
Nissinen (H Y ) esitteli samaan kansalaisturvallisuutta jäsentävään tutkimushankkeeseen liittyvää
työtään, jossa tarkastellaan alueellista kehitystä
ja turvallistamista aluehallintovirastojen näkökulmasta.
Ko o rd i n a at t o ri t : Tuula Kekki & Heikki
Laurikainen (SPE K )
Työ, perhe ja sukupuoliroolit
Sari Vanhasen (J Y, Siirtolaisuusinstituutti) väitöskirjatutkimus käsittelee poliisin ja sosiaali­
työntekijän yhteistyötä maahanmuuttajien
kotouttamisessa ja poliisin asiantuntijuuden rakentumista. Esityksessä ja yleisökysymyksissä käsiteltiin tapoja vahvistaa ihmisten osallisuutta ja
aktiivista kansalaisuutta, konfliktien ehkäisemistä
yksilö- ja yhteisötasolla sekä poliisiorganisaation
ja -kulttuurin erityispiirteitä.
Tomi Haapa-alho (H Y ) tarkastelee tutkimuksessaan maahanmuuttajataustaisten nuorten
käsityksiä turvallisuudesta ja turvattomuudesta
yksilön oman merkitysmaailman näkökulmasta.
Hän jäsensi esityksessään muun muassa turvattomuuden yksilöllisiä ja kontekstuaalisia eroja, yksilön ja ympäristön välisiä suhteita sekä toimijuuden ja osallisuuden merkityksiä turvallisuuden
tunteelle. Keskustelussa käsiteltiin mm. nuorten
kokemus- ja elämysmaailman tavoittamista sekä
tutkimustuloksissa havaittuja kulttuurisia ulottuvuuksia.
Heikki Laurikainen (S PEK ) esitteli erilaisia turvallisuutta konstruoivia indikaattoreita sekä kansalaisturvallisuuden tilaa Suomessa käsittelevää
Työryhmässämme oli yhteensä neljä esitystä ja se
kokoontui vain torstaina. Esitykset aloitti Laura
Peutere Tampereen yliopistosta. Hänen tarkastelunsa kohteena on lasten ja kodinhoidon yhteys
naisten ja miesten työmarkkinakiinnittymiseen.
Lähtökohtana tutkimuksessa on oletus siitä, että
suuri vastuu lapsista ja kotitöistä voi vaikuttaa heikentävästi työmarkkinakiinnittymiseen vähentämällä työhön käytettävää aikaa ja muita resursseja.
Aineistona Peutere käyttää suomalaista työikäistä
väestöä edustavan ”Health and Social Support” -pitkittäistutkimuksen kyselyvastauksia vuosilta 1998
ja 2003 sekä rekisteritietoja vastaajien työsuhteista
vuosilta 1998–2011. Analyysiin Peutere on valinnut
30–40-vuotiaat vastaajat, jotka elävät kumppanin
kanssa ja joiden taloudessa on lapsia. Esityksessään
Peutere esitteli alustavia analyysinsä tuloksia.
Toisena esittäjänä oli Pauli Sumanen. Hän tarkastelee miesten ja naisten ylitöitä ja niiden määrää. Hän on kiinnostunut siitä, missä määrin ylitöitä tehdään ja mitkä tekijät niiden tekemiseen
vaikuttavat. Aineistona Sumasella on Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus vuosilta 1999–2000.
Lisäksi hän kerää haastatteluaineiston eläkkeelle
jo siirtyneiltä tai lähellä eläkeikää olevilta. Suma-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
nen perustelee rajausta tähän ikäryhmään sillä,
että tällöin vastauksissa näkyy kokemus, ja aineistossa on sukupolvisyvyyttä. Empiirisessä osassa
Sumanen testaa viittä hypoteesia, jotka vastaavat
osittain muissa maissa tehtyjen vastaavanlaisten
tutkimusten oletuksia ylitöiden taustalla olevista
syistä. Esityksessään Sumanen esitteli alustavia
tuloksia sekä Tilastokeskuksen ajankäyttö- että
haastatteluaineiston pohjalta.
Kolmannen esityksen piti Katja Pohjola (T Y ).
Hänen kiinnostuksensa kohteena on lastensaannin ja työssäkäynnin yhteys ja erityisesti lasten
syntymän johdosta tapahtuvat katkokset työelämässä. Pohjola käyttää aineistona Tilastokeskuksen kokoamaa ”Family Dynamics in Finland”
-aineistoa. Se kattaa 10 % vuosina 1940–1995 syntyneistä henkilöistä. Pohjola tarkastelee vuosina
1988–2007 syntyneiden lasten vanhempia, joita on
aineistossa yhteensä 5 500. Esityksessään Pohjola esitti alustavia tuloksia, joiden mukaan asema
työmarkkinoilla ennen lapsen syntymää ennustaa
sitä, kuinka nopeasti äiti palaa takaisin töihin lapsen syntymän jälkeen.
Viimeisen esityksen piti Minna Ylikännö (T Y ).
Tutkimuksessa Ylikännö tarkastelee sukupuolirooleihin liittyviä asenteita Pohjoismaissa. Lähtökohtana tutkimuksessa on oletus siitä, että vaikka
sukupuolten tasa-arvoon pyritään sekä työ- että
perhe-elämässä, kaikilta osin näihin tasa-arvotavoitteisiin ei ole Pohjoismaissa päästy. Tätä voidaan osittain selittää eroissa sukupuoliasenteissa.
Ylikännö vertailee Pohjoismaita sekä yksilö- että
maatason taustatekijöiden mukaan. Hän käyttää
International Social Survey Programme 2012:n
”Perhe, työ ja sukupuoliroolit” -aineistoa. Esityksessään Ylikännö esitteli tutkimuksensa alustavia
tuloksia, joiden mukaan Pohjoismaissa kannatetaan eniten osa-aikatyötä ja vähiten kokopäiväisesti kotona oloa. Maiden välillä on kuitenkin
eroja asenteissa.
Ko o rd i naat t o rit : Milla Salin & Minna Ylikännö
18 5
(T Y)
Valuation in Practice: Exploring Processes
of Ordering and Selection
Mitä on arvottaminen (engl. valuation) ja millaisena se näyttäytyy tutkijoiden erilaisista empiirisistä aineistoista käsin? Näiden kysymysten
ympärille kietoutuivat 14 esitystä arvottamisen
käytäntöjä ruotivassa työryhmässä.
Arvottaminen ja arvostaminen linkittyivät esityksissä erilaisiin arvioimisen, mittaamisen ja
järjestämisen käytäntöihin. Heta Tarkkalan
(H Y ) esityksessä biopankkien näytteiden laadusta ja Tomi Lehtimäen (H Y ) esityksessä luomutuotantokeskustelusta tuli ilmi arvioimisen
lisäksi yksi arvottamiseen liittyvistä piirteistä,
standardointi; myös arvottamisen käytäntöjä
arvioidaan ja standardoidaan aiemmin tehtyjen
arviointien perusteella. Helena Hirvonen (J Y )
puolestaan analysoi, miten arviointi vaikuttaa
aiemmin ihmiskeskeisenä pidetyssä hoivatyössä ja miten tällöinkin päämääränä on toiminnan
standardointi. Aaro Tupasela (Kööpenhaminan
yliopisto) osoitti, miten suomalaisen tautiperimäluokituksen ”geneettinen romantiikka” tuottaa –
ja samalla arvottaa – kuvaa yhtenäisistä kansoista
tutkimuksellisena kilpailuvalttina.
Arvottamista tehdään erilaisten asteikkojen ja
mittarien avulla. Elina Helosvuori (H Y ) selvitti, miten hedelmöityshoidoissa alkiot jaetaan
”rupu”- tai ”nätti”-luokkiin, ja miten luokitteluun perustuva arvo on aina kontekstisidonnainen. Mianna Meskus (H Y ) puolestaan tarkasteli,
miten tutkijat arvioivat ihmisperäisen materiaalin manipulaation eettisyyttä ja epäeettisyyttä ja
millaisia arvottamisen haasteita nykypäivän high
tech -lääketiede tuottaa.
Nora Hämäläinen (HY) nosti esiin itsen arvioimisen ja arvottamisen, joka elämäntaitokirjallisuudessa näyttäytyy jatkuvana itsen kehittämisen
tavoitteena. Psykiatrisessa diagnosoinnissa, jota
18 6
Lotta Hautamäki (HY) analysoi, arvioimisen tavoitteena on eronteko normaalin ja patologisen
mielenterveyden välillä. Elina Paju (HY) sitä vastoin nosti esiin arvioinnin sekä päiväkotilasten
vertaissuhteissa että kasvatuksessa käytettynä strategiana, johon lapset ja nuoret harjaannutetaan.
Työryhmän esitykset sivusivat myös taloudellisen
arvon ja arvottamisen kysymyksiä. Riikka Homanen (TaY) tarkasteli sikiökuvien fetisoitumista ja
muuttumista tuotteiksi, joilla on taloudellinen
arvo. Laura Perjo (TaY) analysoi henkivakuutusmainontaa, jossa perheonni esiintyy rahavälitteisen vakuutuksen arvoisena. Samaa teemaa
jatkaen Turo-Kimmo Lehtonen (TaY) käsitteli
pienten lasten sairausvakuutuksia, joissa arvottaminen koskee julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa, arjen joustavuutta ja kokemusta hyvästä
hoidosta.
Arvottamisen käytännöillä on usein laaja hyväksyntä, mutta tärkeätä on myös kiinnittää huomio siihen, miten arvotuksia kiistetään. Minna
Ruckenstein (HY) tarkasteli, miten ihmiset joko
löysivät arvoa tai kiistivät sen kaupallisten geneettisten alkuperätestien tuloksissa. Anu Lounela
(H Y ) puolestaan analysoi, miten Indonesiassa
on vastuutettu paikallisväestö osallistumaan metsiensuojeluun ja minkälaisia kiistoja on samalla
saatu aikaan luonnon taloudellisesta arvosta.
Työryhmä toimi ajatuskokeena arvottamisen käsitteen käyttökelpoisuudesta ja siihen liittyvistä teoreettisista hankaluuksista, joita arvottamisen sosiologiasta kiinnostuneiden tutkijoiden on ratkottava.
Ko o rd i naat t o rit : Mianna Meskus & Elina Paju
(HY )
Vuorovaikutuksen sosiologia
Työryhmämme esitykset käsittelivät sosiaalisen
vuorovaikutuksen ilmiöitä ja ulottuvuuksia, eli
niitä resursseja, joiden avulla ihmiset rakenta-
S o s i o l o g i a 2 /2 015
vat keskinäistä ymmärrystään. Kokoonnuimme
kahtena päivänä, joiden aikana kuultiin yhteensä
12 esitystä. Työryhmän päätteeksi diskussanttina
toimi professori Anssi Peräkylä (HY), joka kokosi
yhteen päivien aikana käytyä keskustelua. Oheinen kooste ryhmämme työskentelystä pohjautuu
tämän loppukeskustelun teemoihin.
Yksi yleisimmistä teemoista oli toisen havaitseminen, jota useimmat esitykset lähestyivät
sosiaalisen identiteetin näkökulmasta. Outi
Kähäri (TY) käsitteli suomalaisten lähiesimiesten ja työntekijöiden kokemuksia luottamuksen merkityksestä monikulttuurisissa ammatillisissa vuorovaikutuskonteksteissa. Eliisa
Kylkilahti (HY) tarkasteli iän representaatioita
kuluttajien palvelukohtaamisia jäsentävissä
tarinoissa. Ilkka Arminen (HY), Hanna Rautajoki (TaY) ja Mika Simonen (HY) käsittelivät
ryhmäkuulumisen tunnistamisen menetelmiä
kokeellisissa ja luonnollisissa aineistoissa. Aiheeseen läheisesti liittyen työryhmäesityksissä
käsiteltiin myös asemointia ja sosiaalista kategorisointia. Harriet Strandell (HY) analysoi
lasten identiteettien tuottamista ryhmähaastatteluaineistoissa, joissa aikuisen ääni esiintyi lasten puheessa erilaisina kerrostumina.
Hanna Rautajoki (TaY) tarkasteli toimittajien
käyttämiä osallistujaroolien hallinnoimisen
keinoja niin televisiokeskustelun osallistujien
kuin kotiyleisönkin kohdalla.
Toisena laajempana teemana käsiteltiin vuorovaikutuksen paikallista rakentumista ja sosiaaliseen
suhteeseen asettumista. Sanni Tiitiäinen, Tea
Lempiälä ja Heini Ikävalko (Aalto-yliopisto) tarkastelivat, kuinka kokousvuorovaikutuksen osallistujat suuntaavat käsillä olevaa vuorovaikutusta
keskustellessaan kehittämisideoista. Pia Hounin
(T T L) esityksessä käsiteltiin niitä erityisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoja, joita yhteisölliset työtilat mahdollistavat. Kaija Hänninen
(H Y ) puhui terveydenhuoltoalan ammattilaisten
S o s i o l o g i a 2 /2 015
kohtaamista haasteellisista tilanteista, joissa he
tarjoavat ensitietoa vastasyntyneen lapsen vammaisuudesta tämän vanhemmille. Melisa Stevanovic (H Y ) käsitteli egosentrisiä ja allosentrisiä
tapoja vastata vuorovaikutuskumppanin kerrontaan pohtien näiden käytänteiden esiintymistä
vuorovaikutuksessa, jossa toisella osapuolella on
Aspergerin oireyhtymä.
Kolmas esityksissä keskeiseksi noussut teema
käsitteli puheen kohteena olevan maailman jäsentämistä. Elina Weiste (H Y ) eritteli potilaan
tilanteen jäsentämistä hallittavaksi ja potilaan
vaikeiden tunnekokemusten tarkastelun välttämistä psykiatrian poliklinikoilla käytävissä
hoitokeskusteluissa. Liisa Voutilainen ja Aino
Koivisto (HY) analysoivat kielellisiä keinoja, joiden avulla psykoterapeutit eksplikoivat potilaan
vuoron implisiittistä sisältöä, näin suunnaten
puhetta kohti potilaalle ongelmallista sisältöä.
Kimmo Svinhufvud, Liisa Voutilainen ja Elina
Weiste (HY) selvittivät opintopsykologien keinoja
osoittaa opiskelijoille, että heidän kokemuksensa
ovat tavallisia, tällaisen normalisoinnin palvellessa opiskelijoiden käsitysten haastamista.
Loppukeskustelussa todettiin, että esityksissä
ylitettiin kiinnostavalla tavalla laadullisten tutkimusten eri suuntausten rajoja. Samoja ilmiöitä
voitiin havaita esiintyvän niin kirjoitettuihin narratiiveihin, haastatteluihin, havainnointiin kuin
video- ja ääninauhoitusten analysointiin perustuvissa tutkimuksissa.
Ko o rd i naat t o rit : Elina Weiste, Mika Simonen
18 7
määrittelytapoja ja niiden merkityksiä politiikkaprosesseissa. Ensimmäisenä päivänä tarkasteltiin
ilmiöitä ja ongelmia suhteessa arvokäsityksiin,
normatiiviseen ajatteluun, aikalaisdiagnoosiin,
tiedontuotantoon ja ymmärrykseen. Veli-Matti
Salminen (Kirkon tutkimuskeskus) käsitteli esityksessään osallisuuden eriytymistä evankelis-luterilaisessa kirkossa suhteessa yksilöiden ja yhteisöjen arvokäsityksiin ja kirkollisen osallistumisen
selittäviin tekijöihin (esim. ikäluokka, sukupuoli,
koulutus). Sophy Bergenheim (H Y ) esitteli väitöskirjatyötään, jossa hän tutkii väestökysymystä
1940-luvulla perustetun Väestöliiton toiminnan
ja väestöpoliittisten kannanottojen kautta. Huoli
väestönkasvusta muuttui sosiaaliseksi ongelmaksi, johon niin yhteiskunnan kuin kansalaisten oli
puututtava edistämällä perheellistymistä. Lotta
Harju (T T L) analysoi työssä tylsistymistä ajan
kokemuksena (aika menettää merkityksensä) ja
kuvana (työn merkityksellisyys katoaa): ilmiö on
kehämäinen, ja normit muokkaavat merkitysten
rakentumista siinä. Tämä vaikuttaa ajan kokemukseen ja yksilöiden toimijuuteen. Johanna
Järvinen-Tassopoulos (THL) käsitteli yhteiskunnallisten ilmiöiden suhdetta aikalaisdiagnoosiin
ja normaalin käsityksiin sekä sosiaalisten ongelmien konstruointia sopeutumattomuuden, poikkeavuuden, moraalin ja haitallisuuden nimissä.
Eija Pietilä (HY) esitteli pro gradu -tutkielmaansa
keräämänsä haastatteluaineiston avulla: tutkimuksessa tarkastellaan työssään ongelmapelaajia kohtaavien ammattilaisten määritelmiä hallitsemattomasta rahapelaamisesta sosiaalisena
ongelmana.
& Melisa Stevanovic (Intersubjektiivisuus
vuorovaikutuksessa -huippuyksikkö, H Y )
Yhteiskunnalliset ilmiöt ja
sosiaaliset ongelmat
Työryhmässä etsittiin vastauksia kysymyksiin ajan
merkeistä erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden
kautta sekä pohdittiin sosiaalisten ongelmien
Toisena päivänä keskityttiin rahapelaamisen, alkoholinkäytön ja sähkötupakoinnin aiheuttamiin
haittavaikutuksiin ja niihin puuttumiseen eri toimijoiden näkökulmasta. Michael Egerer (H Y ) ja
Anna Alanko (HY) esittelivät tutkimustuloksiaan
ongelmapelaamisen käsityksistä yleislääkäreiden
ja sosiaalityöntekijöiden fokusryhmähaastatteluaineistossa. Reception Analytical Group Interview
18 8
-menetelmää hyödyntäen aineistosta nousi esiin
se, että ongelmapelaamisen medikalisoinnilla
tai demedikalisoinnilla on sekä käytännöllisiä
että teoreettisia seurauksia ajatellen ongelmaan
puuttumista. Petri Huhtanen (T H L) pohti Juo­
matapatutkimuksen myötä erilaisten tutkimusmenetelmien soveltamista alkoholinkäytön
läheisille aiheuttamien haittojen ja psyykkisen
kuormittuneisuuden kartoittamisessa. Yhteiskuntatieteellisessä kvantitatiivisessa tutkimuksessa on mahdollista hyödyntää tarinoita, kuten
elokuvia, hypoteesien kehittämisessä ja arvioinnissa sekä uusien näkökulmien esiin tuomisessa.
Otto Ruokolainen (TH L) tarkasteli sähkösavukkeiden käyttöä suhteessa kansanterveydellisiin
toimenpiteisiin, kuten haittojen vähentämiseen
ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisyyn. Aikuisväestössä sähkösavukkeiden käyttö on vähäistä, mutta
markkinointi on purrut nuoriin ja tupakkatuotteiden käyttäjiin. Jani Selin (TH L) tutki itsesäätelyn
ja sääntelyn yhteyttä ja vastavuoroisuutta rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen vähentämisessä.
Rahapeliyhtiöiden itsesäätelyä korostava puhe
vuosikertomuksissa ei ole vain vastuullisuuden
osoittamista vaan myös poliittista toimintaa ja
vaikuttamista. Rahapelipolitiikka vastaa kuitenkin yhteiskunnallisten ongelmien hallinnoinnista.
S o s i o l o g i a 2 /2 015
sa nousi esille mahdollisuus työryhmän nimen
muuttamisesta tähän suuntaan ensi vuonna. Nimenä ”Biososiologia” sai kannatusta.
Työryhmän ensimmäisessä esityksessä Sanni Jalonen (T Y ) esitteli väitöskirjatutkimuksensa runkoa ja alustavia tuloksia ensimmäisestä artikkelista. Jalosen väitöskirjatutkimus liittyy vanhempien
ja perhetaustan vaikutukseen ihmisten terveyteen. Teemoina ovat yleinen sosioekonomisen
statuksen periytyminen, vanhempien kuoleman
sekä pitkäaikaissairastavuuden vaikutukset. Jalosella tulee myös olemaan käytössään ainutlaatuinen FinnBrain-aineisto, jossa on mahdollista seurata esimerkiksi äidin stressitasojen vaikutuksia
lasten varhaiskehitykseen.
Toisena esityksenä nähtiin Ohto Kannisen (Palkansaajien tutkimuslaitos) ja Aleksi Karhulan
(TY) esitys tulokehityksen yhteydestä syntyvien
lasten sukupuoleen OECD-maissa. Tulokset viittaavat siihen, että tulojen muutos hedelmöityksen tai
raskauden aikana vaikuttaa syntyvien lasten sukupuolijakaumaan. Yhden prosenttiyksikön nousu
makrotason tuloissa on yhteydessä noin neljän
pojan enemmän syntymiseen jokaista kymmentätuhatta tyttöä kohti. Mallinnuksessa oli käytetty
maa- ja vuosiefektit vakioivia monitasomalleja.
Ko o rd i naat t o ri : Johanna Järvinen-Tassopoulos
(T H L)
Yhteiskunnan rakenne ja sukupuoli
Ryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa ja kokosi
yhteen kolme toisiaan hyvin täydentävää ja laadukasta esitystä sekä koko joukon yleisöä. Kaikissa ryhmän kolmessa esityksessä sukupuoli oli
keskeisessä roolissa, ensimmäisessä tutkimusasetelmaa kehystävänä muuttujana ja kahdessa
seuraavassa selityksen kohteena. Toinen kaikissa
esityksissä esille noussut teema oli sosiaalisten
ja biologisten ilmiöiden vuorovaikutus, jopa siinä määrin, että työryhmän jälkeen keskusteluis-
Viimeisenä esiintyi Hannu Lehti (T Y ), joka esitteli miesten ja naisten seksuaalimoraaliin liittyviä eroja eri Euroopan maissa sekä mekanismeja,
jotka voisivat selittää seksuaalimoraalia. Tutkimuksessa testattiin kiinteiden ja satunnaisvaikutusten monitasomalleilla, miten sosiaalisen ja
evolutiivisen tason teoriat ennustavat seksuaalimoraalia. Tutkimuksen mukaan yhteisötason
sukupuolinormit ja yksilötason sukupuolirooliasenteet ovat yhteydessä seksuaalimoraaliin ja
ne myös rajoittavat tulojen yhteyttä. Kaikkiaan
sosiaaliset teoriat saivat enemmän tukea, vaikka
evolutiivisen ja sosiaalisen tason yhdysvaikutuksen mahdollisuutta ei voitu sulkea kokonaan pois.
S o s i o l o g i a 2 /2 015
Kaikkien esitysten jälkeen käytiin aktiivinen keskustelu, jolle jäi työryhmässä erinomaisesti aikaa
pienen esiintyjämäärän johdosta. Vaikka tutkimukset olivat teemoiltaan erilaisia, liittyivät ne
selkeästi toisiinsa niin sukupuoliteemansa kuin
myös sosiaalisten ja biologisten ilmiöiden vuorovaikutuksen tarkastelun osalta. Työryhmä tuotti
uusia ajatuksia ja jätti niin koordinaattoreille kuin
esiintyjillekin positiivisen latauksen jatkaa tutkimuksia eteenpäin. Tämän johdosta harkitsemme
vahvasti työryhmän järjestämistä myös ensi vuonna samalla tai eri nimellä.
Ko o rd i naat t o rit : Aleksi Karhula & Hannu Lehti
(TY )
Yhteiskuntateorian työryhmä
Yhteiskuntateorian työryhmään osallistui molempina päivinä pitkälti toistakymmentä yhteiskuntateorian tutkijaa ja harrastajaa. Torstain avasi
Heta-Elena Heiskasen (TaY) esitelmä, jossa hän
tarkasteli ympäristökysymysten ja ihmisoikeuksien välistä suhdetta. Esitelmän konkreettisena esimerkkitapauksena toimi Euroopan ihmisoikeus­
tuomioistuin. Keijo Lakkalan (H Y ) esitelmän
aiheena puolestaan oli emansipatorinen yhteiskuntatiede ja utopian käsite. Huomio esitelmässä
kohdistui erityisesti Erik Olin Wrightin näkemyksiin emansipatorisesta yhteiskuntatieteestä sekä
todellisista utopioista, joita Lakkala vertasi myös
Ernst Blochin ajatuksiin konkreettisista utopioista. Pekka Mäkelä jatkoi esitelmässään kriittisen
yhteiskuntatieteen ja utopian käsitteen tarkastelua. Mäkelän mukaan nykyisen ympäristökriisin
vakavasti ottavissa utopioissa olisi perusteltua
siirtää painopistettä tuotannosta kohti kuluttamista. Seuraavassa esitelmässä Jussi Jokinen ja
Mikko Hyyryläinen (JY ) kartoittivat kognitiotieteen ja sosiologian suhdetta sekä luonnostelivat
kognitiivisen sosiologian tutkimusohjelmaa. Ohjelman mukaan kognitiivisen sosiologian tavoit-
18 9
teena voisi olla ihmismielen suhteellisen pysyvää arkkitehtuuria koskevan kognitiotieteellisen
ja neurotieteellisen tiedon integroiminen osaksi
sosiologista tutkimusta. Jukka Sädevirran (TaY)
esitelmä pureutui deskriptiivisen yhteiskuntatieteen sovellettavuuteen ja vaikuttavuuteen
yhteiskuntaelämän käytäntöjen kehittämisessä.
Hän tarkasteli yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen
pyrkivän tutkimuksen teoreettis-metodologisia
lähtökohtia, erityisesti kriittistä realismia, käyttäen konkreettisena esimerkkinä työelämän tutkimusta.
Perjantaina työryhmä jatkui Kari Kantasalmen
(H Y ) esitelmällä, jossa hän sovelsi Niklas Luhmannin systeemiteorian käsitteitä tutkimus-,
kehitys- ja innovaatiopolitiikan tarkasteluun
suomalaisten yliopistojen kontekstissa. Esitelmän
johtopäätöksenä oli, että tutkimuksen politiikkaohjelmat rakentuvat nykyisessä tiedepolitiikassa
Research–Development–Innovation-kontingenssikaavan pohjalle. Martti Muukkonen (U E F )
puolestaan tarkasteli uskonnon asemaa yhteiskunnassa nojaten Clifford Geertzin esittämään
uskonnon määritelmään ja ajatukseen uskonnosta sekä mallina yhteiskunnasta että mallina yhteiskunnalle. Muukkosen mukaan erilaisten hyvinvointiajattelumallien taustalta voidaan löytää
uskonnollisia ideoita ja arvoja, joita ei ole tarpeeksi huomioitu aihepiirin aiemmassa tutkimuksessa. Seuraavaksi Johanna Hämäläinen (T Y )
eritteli ja analysoi esitelmässään Erving Goffmannin dramaturgisen lähestymistavan ydinkäsitteitä. Hämäläisen mukaan backstage-käsitettä
voisi olla kiinnostavaa kehitellä tiedollisempaan
suuntaan Goffmannin tilallisuutta painottavista
näkemyksistä. Mikko J. Virtanen (H Y ) argumentoi esitelmässään Bruno Latourin sitoutuneen
ajattelussaan ongelmalliseen aktualistiseen ontologiseen näkemykseen, joka tunnustaa ainoastaan välittömästi läsnä olevan olemassa olevaksi.
Latourin ajattelun ongelmien välttämiseksi Virtanen hahmotteli mahdollisuuden kategorian
19 0
sisältävää systeemiteoreettista käsitteistöä Luhmannin ajattelun pohjalta. Hanna-Mari Husu
(J Y ) esitteli keinoja välttää Pierre Bourdieun
habituksen käsitteeseen kohdistettuja syytöksiä
rakenteellisesta determinismistä hylkäämättä
käsitteeseen liittyviä ydinajatuksia. Husu pohti
myös alustavasti, miten habituksen käsitettä voisi
hyödyntää yhteiskunnasta vetäytyneiden nuorten
tutkimuksessa. Viimeisessä esitelmässä Tuukka
Kaidesoja (TY) esitti, että mikro–makro-erottelua
on sosiologisessa tutkimuksessa käytetty ainakin
neljässä eri merkityksessä. Kaidesojan mukaan
mikro–makro-jaottelun eri merkitysten erittelyn
kautta on mahdollista purkaa ongelmallista mikrososiologisen ja makrososiologisen tutkimuksen
vastakkainasettelua.
Ko o rd i naat t o ri : Tuukka Kaidesoja (T Y )
S o s i o l o g i a 2 /2 015
S o s i o l o g i a 2 /2 015
Westermarck-seuran
gradupalkinto 2014
Westermarck-seuran vuotuinen gradupalkinto
julkistettiin 6.3.2015 Sosiologipäivillä Helsingissä.
Kuten perinteeseen kuuluu, seura pyysi ehdotuksia vuoden parhaaksi sosiologian pro gradu -tutkielmaksi yliopistoilta, joissa sosiologiaa luetaan
pääaineena. Tämänkertaiseen palkintokisaan
osallistui seitsemän tutkielmaa. Näissä tutkielmissa Milja Homan (J Y ) selvittää suomalaisten
nuorten kansallista ja eurooppalaista identiteettiä, Yrjö Kallinen (TaY) tamperelaisten nuorten
alakulttuureja, Hannu Lahtinen (H Y ) palkansaajaryhmien välisiä työttömyysriskejä, Frank
Lundgren (Å A) ruotsalaisen ulkoparlamentaarisen vasemmistoliikkeen näkemyksiä poliittisesta
väkivallasta, Riikka Matala (LY ) teknologian ja
sukupuolen merkitystä älyvaatesuunnittelussa,
Mika Uppa (T Y ) asuinalueen etnisyyden vaikutusta luottamukseen neljässä Euroopan maassa
ja Laura Vänttinen (U E F) yliopisto-opiskelijan
ideaalia nykyisessä koulutuspolitiikassa.
Palkintoraatiin kuuluivat Tomi Kankainen, Mari
Käyhkö, Mianna Meskus (pj.), Tiina Saari, Arttu
Saarinen, Susan Sundback ja Leena Suopajärvi.
Raati tutustui töihin ja valitsi voittajan kolmivaiheisessa karsinnassa, jossa raadin jäsen ei saanut antaa pistettä oman yliopistonsa kandidaatin puolesta. Kiinnitimme arvioinnissa huomiota
tutkimusaiheen perusteluun, tutkimusasetelman
kunnianhimoisuuteen, kirjallisuuden ja menetelmien soveltuvuuteen ja hallintaan sekä johtopäätösten laatuun.
Palkintoraatia ilahdutti tutkielmien aiheiden variaatio ja rohkeus. Sosiologipäivien tämänvuotinen teema – ajan merkit ja mahdolliset maailmat
– tulee tavalla tai toisella esille jokaisessa työssä.
Niissä eritellään ajankohtaisia ilmiöitä ja yhteiskunnallisen muutoksen mutta myös pysyvyyden
191
merkkejä seitsemästä eri näkökulmasta, seitsemällä erilaisella aineistolla. Töistä kolmessa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, ja loput neljä perustuvat kvalitatiivisiin menetelmiin.
Kiinnitimme useamman työn kohdalla huomiota
rakenteen etupainotteisuuteen, mikä valitettavasti kavensi töiden analyysi- ja päätelmäosuuksia.
Hyvä tutkielma on kokonaisuus, jonka eri osiot
ovat tasapainoisessa suhteessa keskenään. Ideaalisesti lukija johdatellaan metatekstin avulla
osiosta­toiseen, mikä tuo myös tekijän oman
panoksen vahvemmin näkyville. Palkintoehdokkaalta oletetaan myös melko moitteetonta kieliasua ja viimeisteltyä viitekäytäntöä.
Vuoden 2014 gradupalkinnon voittajaksi nousi
Hannu Lahtisen tutkielma Yhteiskuntaluokka ja
työttömyys. Palkansaajaryhmien välisen työttö­
myysriskin vertailu Suomessa vuosien 1987 ja 2007
välillä.
Sosiologiassa keskustelu yhteiskuntaluokista on
klassinen aihe. Luokkakysymysten analyysi on
tärkeää näinä rakennesopeutusten ja yhteiskunta- ja koulutuspoliittisten poisvalintojen aikoina. Yhteiskuntaluokka-aseman ja työttömyyden
välistä suhdetta on tutkittu Suomessa vähän, eli
Lahtinen on tarttunut haastavaan aiheeseen.
Työssä esitellään luokkakeskustelun teoriaperinne klassikoista suomalaiseen nykykeskusteluun
vakuuttavasti. Lahtinen käyttää aineistonaan Tilastokeskuksen ”Elinolot ja kuolinsyyt” -rekisteriaineistoa. Hän analysoi palkansaajaryhmittäin
absoluuttista työttömyysastetta, ja työttömyysriskiä samoissa luokissa. Lahtinen perustelee
valintansa oivallisesti ja ymmärrettävästi kautta
työn. Tutkielman päätuloksena Lahtinen esittää,
että talouden suhdannevaihteluista ja työmarkkinoiden muutoksista huolimatta työttömyysriskin
ja ammatille perustuvan luokka-aseman välinen
yhteys on pysynyt sitkeästi samankaltaisena.
19 2
Lahtisen ote on selkeästi tutkijamainen niin tutkimusasetelman rakentamisessa kuin analyysitulosten raportoinnissa. Työssä on ”artikkeliaineista”, kuten raadin jäsenet totesivat. Palkintoraati
haluaakin kannustaa Lahtista kehittämään edelleen paitsi ilmeisen vahvoja taitojaan vaativassa
tilastollisessa analyysissa, myös uskallusta selitysvoimaisten sosiologisten tulkintojen esittämisessä mallintamisen jälkeen. Paljon onnea Hannu
Lahtiselle hienosta tutkielmasta!
Mianna Meskus
Palkintoraadin puheenjohtaja
S o s i o l o g i a 2 /2 015