Sosiologipäivät Helsingissä 5.-6.3.2015 ja - Sosiologia
15 6 S o s i o l o g i a 2 /2 015 Tiedoksi Sosiologipäivät Helsingissä 5.–6.3.2015 Ajan merkit – mahdolliset maailmat Vuoden 2015 Sosiologipäivien teema ”Ajan merkit – mahdolliset maailmat” kutsui pohtimaan sosiologian perustavaa lupausta tunnistaa ja tulkita ajan ilmiöitä sekä aikalaisanalyysissä luoda mahdollisia maailmoja ja tulevaisuuden linjoja. Teema pyrki myös herättelemään ajatusta julkisen sosiologian tärkeydestä aikana, jona taloustiede ottaa yhä hegemonisempaa otetta yhteiskunnallisesta keskustelusta. Sosiologipäivillä kokeiltiin julkisen sosiologian toteuttamista käytännössä järjestämällä päivien aattona Helsingin yliopiston Tiedekulmassa toimittaja- ja yleisötilaisuus otsikolla ”Ajan merkit – Sosiologia yhteiskunnassa”. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Sosiologia-lehden kanssa, ja sinne oli kutsuttu kaksivaiheisen valintaprosessin kautta viisi tutkijaa tai tutkimusryhmää esittelemään tutkimustaan. Paikalla oli yli 50 kuulijaa mukaan lukien toimittajia sekä valtakunnallisesta että paikallisesta mediasta. Tilaisuudessa kuultiin tutkimuksia huono-osaisuuden kasautumisesta leipäjonoissa (Maria Ohisalo, ItäSuomen yliopisto, U EF); asiakkaiden, kansalaisten ja hyvinvointivaltion katutason työntekijöiden toimeentuloasiakkuutta koskevista käsityksistä (Johanna Kallio, U E F); nuorista työvoiman aktivointipolitiikan kohteina (Lotta Haikkola, Helsingin yliopisto, H Y ); roskisdyykkauksesta ekologisena elämäntapana (Olli Pyyhtinen & Turo-Kimmo Lehtonen, Tampereen yliopisto, TaY) sekä kapitalismista ja työttömyydestä Marxilla ja Keynesillä (Olli Herranen & Juha Koivisto, TaY). Esitysten jälkeen käytiin kiinnostavaa keskustelua niin tutkimusten sisällöistä kuin tutkijoiden ja median välisestä suhteesta. Tilaisuus onnistui yli odotusten ja sai niin esiintyjiltä kuin kuulijoilta hyvää palautetta. Toimittajat olivat erityisen mielissään konseptista, joka koostui tarpeeksi lyhyistä puheenvuoroista, joista sai kuitenkin hyvän näkökulman ajankohtaiseen sosiologiseen tutkimukseen. Yleisötilaisuus osoitti, että sosiologia kiinnostaa muitakin kuin sosiologeja, ja vastaavan tilaisuuden järjestämistä kannattaa harkita myös jatkossa. Sosiologian vetovoimaisuudesta kertoo myös se, että päiville oli ilmoittautunut ennätykselliset lähes 700 osallistujaa, minkä vuoksi torstain yleisesitelmät täytyi viime tingassa siirtää yliopiston suurimpaan luentosaliin. Avauspuheenvuoroissa Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksen johtaja, varadekaani Keijo Rahkonen nosti myös esiin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden tärkeyden. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja apulaisprofessori Lena Näre avasi päivien teemaa ja kuvasi päivien vetovoimaa Sosiologipäivien ihmeeksi, varsinkin, kun väkilukuun suhteutettuna Helsingin päivät peittoavat esi- S o s i o l o g i a 2 /2 015 merkiksi American Sociological Associationin vastaavan tapaamisen. Päivien ensimmäisessä yleisesitelmässä professori Lisa Adkins (University of Newcastle, Australia) herätti pohtimaan talousjärjestelmän subjektiivisia ulottuvuuksia ottamalla esimerkiksi sen, kuinka velkaantuminen ja lainojen arvopaperistaminen muuttaa perustavanlaatuisesti ihmisten suhdetta aikaan. Päivien toisessa yleisesitelmässä professori Nicholas Gane (University of Warwick, Iso-Britannia) suuntasi katseen menneeseen ja osoitti uusliberaalin taloustieteen ja sosiologian historiallisia ja intellektuaalisia kytköksiä kolmessa syklissä. Yleisesitelmien jälkeen siirryttiin työryhmiin, joita oli 36 ja joissa pidettiin kahden päivän aikana yli 300 alustusta, joista monet toteuttivat päivien teemaa analysoida ajan merkkejä. Sosiologipäivien illanvietto aloitettiin valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani Liisa Laakson johdolla yliopiston päärakennuksen lehtisalissa, josta siirryttiin Helsingin pörssin alakertaan Ravintola Pörssitaloon, jonka monet juhlijat tunnistivat nuoruudestaan legendaariseksi Adlon-diskoksi. Iltatilaisuudessa sosiologeja tanssilattialle maanitteli Pop & Jazz Konservatorion opiskelijoiden livebändi Combat Wombat uusilla ja ikivihreillä hiteillä, minkä jälkeen DJ:t Heta ja Lasse ottivat ohjakset käsiinsä. Perjantain työryhmien ja Westermarck-seuran vuosikokouksen jälkeen jaettiin vuosittainen Westermarck-seuran gradupalkinto, jonka tänä vuonna sai Hannu Lahtinen Helsingin yliopistosta. Perjantain yleisohjelma huipentui ”Ajan merkit ja sosiologin tehtävä” -paneelikeskusteluun, jota veti Lena Näre ja jossa keskustelivat opiskelija Jutta Harjunen (H Y ), johtaja Riikka Heikinheimo (Suomen Akatemia), professori Juho Saari (UE F), professori Pekka Sulkunen (H Y ), ylijohtaja Juhana Vartiainen (Valtion taloudellinen tutkimuskeskus) sekä professori Soile Veijola (Lapin 15 7 yliopisto, LY ). Keskustelijat pitivät kukin lyhyen alustuksen, jossa he vastasivat vuorollaan heille ennalta esitettyyn kolmeen kysymykseen tämän hetken keskeisistä yhteiskunnallisista kysymyksistä, miten sosiologit voivat niihin vastata sekä mitä pitäisi tehdä toisin, jotta tieteenalalla pystyttäisin paremmin tarjoamaan tulkintoja ajankohtaisista ilmiöistä. Alustuksissa nostettiin esiin yhtäältä tarve monitieteiseen ja -menetelmälliseen yhteistyöhön sekä toisaalta tarve pitää kiinni sosiologian perustehtävästä vastata kysymykseen, kuinka yhteiskunta on mahdollinen, ja kuinka tulkita perustavia eriarvoisuuden ja epätasa-arvon mekanismeja. Alustusten jälkeen avattiin yleisökeskustelu. Osoituksena ajan merkeistä yleisöä puhutteli erityisesti tiedepolitiikka, tutkimuksen tehtävä sekä tutkijoiden asema. Keskustelua käytiin vilkkaasti tunnin verran, minkä jälkeen siirryttiin päättämään päivät lasillisella kuohuvaa. Sosiologipäivät onnistuivat todella upeasti, ja siitä kiitos erityisesti päivien sihteerille Jenny Högströmille, joka teki yhden naisen voimin keskisuuren konferenssitoimiston työn. Kiitos kuuluu myös opiskelija-avustajille, ja tietenkin kaikille osallistujille, työryhmien vetäjille ja esitelmöitsijöille. Ensi vuonna tavataan Jyväskylässä. Lena Näre, Helsingin yliopisto, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja 15 8 Työryhmät Crossing Boundaries when Making Sense of Agency: Room for New Possibilities Toimijuuden käsite on laajan yhteiskuntatieteellisen ja poliittisen mielenkiinnon kohteena. Työryhmässämme toimijuutta tarkasteltiin suhteessa erilaisiin yhteiskunnallisiin ja yhteiskuntatieteellisiin jakolinjoihin. Ensimmäisenä Hanna-Mari Ikonen (TaY) tarkasteli itsensä työllistävien (maaseutu)yrittäjien toimijuutta suhteessa työn ja vapaa-ajan sekä yksityisen ja julkisen välisiin rajanvetoihin. Tilanteessa, jossa koti toimii myös työpaikkana, erilaisten rajojen jatkuva hallinta voi tarjota kokemuksia toimijuudesta ja itsekontrollista, mutta myös uhkakokemuksia yksityisyyden tai terveyden menettämisestä. Toisena Kari Mikko Vesala (H Y ) esitteli kaksi luentaa Stanley Milgramin tunnetusta ”tottelevaisuuskokeesta”. Alkuperäinen, substantialistinen luenta hahmottaa tottelevaisuuden ja tottelemattomuuden dikotomisina kategorioina ja korostaa sosiaalisten rakenteiden ja tilannetekijöiden valtaa suhteessa koehenkilöiden toimijuuteen. Uudemmat, relationistiset (esim. keskustelunanalyyttiset ja retoriset) luennat näkevät koehenkilöiden toimijuuden jatkuvana neuvottelujen kohteena ja erottelevat koetilanteista lukuisia erilaisia toimijuuden muotoja. Kolmantena Liisa Tuomi (HY) tarkasteli toimijuuden sukupuolittuneisuutta suomalaisia naispopmuusikoita käsittelevissä nuortenlehtiartikkeleissa. Artikkeleissa naispopmuusikot konstruoidaan paitsi kunnianhimoisina musiikkialan ammattilaisina, myös ulkonäön, kuten kauneudenhoidon ja muodin agentteina. Artikkeleita on mahdollista lukea kahdestakin näkökulmasta: yhtäältä ne luovat kuluttajaeetokseen sopivaa (näennäisesti) voimaannuttavaa ja valtaistavaa naiskuvaa, toisaalta ne myös uusintavat vanhoja sukupuolittuneita jakoja. Päivän viimeisessä esityksessä Satu Venäläinen (H Y ) tarkasteli vä- S o s i o l o g i a 2 /2 015 kivaltarikoksista vankilaan tuomittujen naisten toimijuutta aineistonaan naisten omat, väkivaltaa koskevat narratiivit. Analysoimalla toimijuutta identiteetin näkökulmasta on mahdollista ylittää rajalinja yksilökohtaisen ja sosiaalisen toimijuuden välillä: identiteettiin sidottu toimijuus on lähtökohtaisesti sekä–että. Vankilakonteksti tuo esiin myös toimijuuden moraalisen ulottuvuuden: yhtäältä naiset ottivat toiminnastaan vastuun ja karttoivat avuttoman uhrin mielikuvaa, toisaalta narratiivit toivat esiin vaihtoehdottomuutta ja toiminnan mahdollisia oikeutuksia. Perjantaina Jose A. Cañada (H Y ) tarkasteli bioturvallisuuspolitiikan ympärille kehittynyttä moninaisten toimijoiden verkostoa. Ihmisten, eläinten, virusten, poliittisten organisaatioiden ja valtioiden verkostossa kyky toimia on väistämättä jakautunutta: se kulkeutuu toimijalta toiselle. Paitsi jakolinjan inhimillisiin ja ei-inhimillisiin toimijoihin, bioturvallisuuden verkostot ylittävät myös kansallisvaltioiden rajat. Miira Niska ja Antero Olakivi (H Y ) taas pohtivat erilaisia tapoja ymmärtää toimijuuden relationaalisuus. Se on muodostunut yhteiskuntatieteiden itsestään selväksi lähtökohdaksi, mutta käsitteellä voidaan tarkoittaa eri asioita. Yhtäältä relationaalisuutta korostamalla voidaan osoittaa, miten toimijuus syntyy erilaisten entiteettien välisessä vuorovaikutuksessa. Toisaalta relationaalisuudella voidaan viitata toimijuuteen moniselitteisenä, tulkinnallisena kehyksenä, jonka käyttötavat ja käyttöön liittyvät intressit riippuvat tilanteista ja suhteista. Ko o rd i n a at t o ri t : Jose A. Cañada, Satu Venäläinen, Miira Niska & Antero Olakivi (HY) Ehdollinen ja moniselitteinen toimijuus Toimijuuden moniselitteisyyttä ja toimijuuden ehtoja avattiin työryhmässä monipuolisesti sekä tieteidenvälisesti erilaisten empiiristen aineistojen innoittamana. Lähtökohtana oli intentionaali- S o s i o l o g i a 2 /2 015 sen yksilötoimijuuden käsitteen kritiikki ja ajatus siitä, että eletyn elämän toimijuus on suhteissa rakentuvaa, moniselitteistä ja useiden kontekstuaalisten tekijöiden ehdollistamaa. Ryhmä täytti salin viimeistä paikkaa myöten molempina päivinä. Ihmisten ja teknologioiden yhdessä tuottama toimijuus oli keskiössä useassa esityksessä. Johanna Uotinen (U E F) pohti lääketieteellisen teknologian roolia tehohoidossa ja kysymystä potilaan itsemääräämisoikeuden rajoista. Aleksi Hupli (TaY) puhui ”neurotehostamisesta” ADHDlääkkeiden avulla ja kysyi, millaista tarkkaavaisuuden ja tehokkuuden astetta nyky-yhteiskunta edellyttää. Riikka Matala (LY ) käsitteli sitä, miten uusi, puettava teknologia taipuu tietynlaiseen käyttöön ja vastaavasti teknologiaa käyttävä ihminen taipuu teknologian kanssa yhteensopivaksi voidakseen hyötyä siitä. Mikael Kivelä (H Y ) käsitteli tieto- ja viestintätekniikan roolia toimijana yliopisto-opetuksessa. Toinen keskeinen teema työryhmässä olivat terveyden, sairauden ja terveydenhuollon kysymykset. Riikka Lämsä (H Y ) pohdiskeli sitä, miten E U -lähtöisen terveyspoliittisen retoriikan ideaali potilaan osallistumisesta ehdollistaa potilaan toimijuutta terveydenhuollon arjessa. Leila Jylhänkankaan (H Y ) puheenvuorossa korostui myös kysymys rakenteista ja toimijuudesta: hän pohti, miten uusi vanhuspalvelulaki, joka tavoittelee kotona asumista omaishoidon turvin, toimii omaishoitajan toimijuuden konkreettisena rakenteellisena ehtona. Annamaria Marttila (Oulun yliopisto, OY ) puolestaan kysyi, millaiset raamit vakava ruumiillinen vamma asettaa itsen kulttuuriselle ymmärtämiselle ja toimijuudelle, josta tulee pirstaleista ja katkonaista. Laura Seppänen (Työterveyslaitos, T TL) ja Hanna Toiviainen (HY), sekä toisessa puheenvuorossa Sari Käpykangas ja Heli Heikkilä (TTL), esittelivät organisaatioiden muuttamiseen tähtäävissä kehittämishankkeissa löytämiään toimijuuden 15 9 muotoja jäsentämällä niitä suhdetoimijuuden käsitteen avulla. Riitta Koivula (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, T H L) pohti kotihoidon työntekijöiden toiminnan modaliteetteja vanhustyössä. Riikka Perälä (H Y ) kysyi, mitä uudet yhteiskunnallisen hallinnan tavat tuottavat huumeongelmaisten ihmisten arjessa, ja millä ehdoin ne voisivat tuottaa uusia olemisen ja toiminnan mahdollisuuksia. Kirsti Lempiäinen (LY ) väitti, että nykyisessä akateemisessa elämässä toiminnan mahdollisuudet voivat estyä. Hänen tutkimuksensa on kohdistunut siihen, miten postdoc-tutkijat kolmessa EU-maassa tasapainoilevat yhtäältä epävarman tutkijanuran ja toisaalta tutkimustyöhön kohdistuvan intohimon aiheuttamassa ja usein sovittamattomassa ristiriidassa. Kahden päivän ajan keskustelu oli ryhmässä vilkasta ja monipuolista. Toistuvasti nousivat esiin esimerkiksi kysymykset teknologioiden ja ihmisten luomasta toimijaverkosta sekä laajempien yhteiskunnallisten rakenteiden ja toiminnan välisistä suhteista, esimerkiksi siitä, miten EU-johtoinen hallinta ja uusliberalistinen yhteiskuntapolitiikka muovaavat toimijuuden ehtoja nykypäivän arjessa. Ko o rd i n a at t o ri t : Marja-Liisa Honkasalo, Anna Leppo & Leila Jylhänkangas (HY) Elämä tietokannoissa Työryhmässä keskusteltiin erilaisista rekistereistä ja tietokokoelmista empiiristen esimerkkien kautta sekä jaettiin kokemuksia siitä, miten niitä voidaan teoreettisesti ja metodologisesti tutkia. Harley Bergroth (Turun yliopisto, T Y ) esitteli väitöskirjatutkimustaan quantified self -ilmiöstä, pohti biohakkeroinnin ja itsensä mittaamisen ja tarkkailun teoreettisia lähtökohtia sekä esitteli empiirisiä tuloksia quantified self -harrastajien haastatteluista. Karoliina Snell (H Y ) jäsenteli esitelmässään erilaisia käsitteitä, joita on käytetty 16 0 analysoimaan yleisesti digitaalista yhteiskuntaa ja tietokantoja sekä erityisesti terveystietoja ja lääketieteen digitalisoitumista. Paula Saikkonen (T H L) pohti sosiaalityön asiakastietokantojen käyttöä sekä hallinnoinnin että asiakastyön näkökulmasta ja analysoi, minkälaista dataa tuotetaan ja on mahdollista tuottaa näihin tarpeisiin. Esimerkkinä toimi AVA IN -mittarin käyttö aikuissosiaalityössä. Marja Alastalo (U E F ) toi esityksessään esiin metodologisia haasteita rekisteritutkimuksessa sekä luonnehti erilaisia rekisterityyppejä. Väestötietojärjestelmää ja lastensuojelurekisteriä esimerkkinä käyttäen hän kuvasi kirjauskäytäntöjen vaihteluja ja niiden seurauksia datan muodostumiselle ja ”objektiivisuudelle”. Ilpo Helén (UEF) esitteli rakenteistetun datan käsitteen ja pohti sitä, mitä datan rakenteisuus tarkoittaa digitaaliaikana ja mitä tällaisen datan kerääminen, säilyttäminen ja käyttäminen edellyttää ja mahdollistaa. Lopuksi Tarja Salmela (LY ) esitteli tutkimustaan nukkuvasta ruumista alati valveilla olevassa yhteiskunnassa unen tarkkaillun ja quantified self -ilmiön kautta. Ko o rd i naat t o rit : Ilpo Helén (U E F), Marja Alastalo (UEF) & Karoliina Snell (H Y ) From Welfare to Workfare: Labour and Precarity in a Mobile World Ensimmäisen päivän esitykset käsittelivät maahanmuuttokontrollin luomaa uudenlaista prekaaria työvoimaa. Jukka Könösen (H Y ) vasta julkaistuun väitöskirjaan perustuva esitys toi esille oikeudellisesti epävarmassa asemassa olevien maahanmuuttajien erityisaseman työelämän prekarisaatiossa. Turvapaikanhakijat, EU :n ulkopuolelta tulevat opiskelijat ja paperittomat ovat matalapalkka-alojen joustavaa työvoimaa, jolle työ tarkoittaa toisaalta hyväksikäyttöä, toisaalta keinoa torjua oikeudellista ja taloudellista epävarmuutta. Anna Simolan (H Y ) esitelmä toi näkökulman E U :n sisällä liikkuvien korkeakou- S o s i o l o g i a 2 /2 015 lutettujen nuorten aikuisten prekarisoituvaan todellisuuteen. Pohjois- ja eteläeurooppalaisten nuorten aikuisten työuria seurannut Simola kyseenalaisti puheenvuorossaan diskurssin etuoikeutetusta ”talenttien” ryhmästä sekä ajatuksen liikkuvuudesta suoraviivaisena vastauksena Etelä-Euroopan maiden työttömyyskriisiin. Myös Olivia Maury (H Y ) käsitteli puheenvuorossaan kansainvälisiä opiskelijoita prekaarina työvoimana. Maury on haastatellut tutkimukseensa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Suomeen tulleita opiskelijoita, ja analysoi näiden prekaaria asemaa yhtäältä opiskelijoina, toisaalta halpatyöaloilla usein hyväksikäytettynä työvoimana. Daria Krivonoksen (H Y ) alustus paneutui maahanmuuttokontrollin keskeiseen rooliin tilapäisyyden tuottajana. Nuorten venäläisten maahanmuuttajien haastatteluiden pohjalta Krivonos toi esille, kuinka Suomen maahanmuuttosäännökset ja kansalaisuuskäytännöt luovat sukupuolistetun au pair -opiskelija-työntekijä-statuksen, jota leimaa tilapäisyys sekä riippuvuus perheistä ja työnantajista. Anastasia Diatlova (H Y ) päätti työryhmän ensimmäisen päivän esitelmällä, jossa tuotiin esiin, kuinka seksityön hallinnalla paitsi säännellään itse seksityön tekijöitä, myös osallistutaan kansakunnan ja sen rajojen tuottamiseen. Poliitikkojen, viranomaisten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja palveluntarjoajien haastatteluiden kautta Diatlova tutkii, kuinka seksityön ja siihen liittyvän muuttoliikkeen hallinnan kautta uusinnetaan sukupuolitettuja suomalaisuuden normeja. Toisen päivän esityksissä jatkettiin prekarisaation sekä hyvinvointivaltion muutoksiin liittyvien teemojen analyysiä. Sini Pallasvuon (T Y ) ja työryhmän esitelmässä pohdittiin, millainen olisi ideaalinen työllisyyden malli paikkakunnilla, joissa on tapahtunut yhtäkkinen työelämän rakennemuutos. Esitelmä perustui tapaustutkimukseen Salosta. Juha-Pekka Laurosen (H Y ) alustuksessa esiteltiin alustavia tuloksia hankkeesta, jossa S o s i o l o g i a 2 /2 015 tutkitaan osallistavan sosiaaliturvan kunnallisia pilottihankkeita koskevaa debattia kotimaisessa sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen menetelmät ovat argumentaatioanalyysi ja aineisto ”Big Dataa” kolmelta nettifoorumilta. Myös Lotta Haikkola (H Y ) käsitteli puheenvuorossaan aktivointipolitiikkaa ja osallistavaa sosiaaliturvaa. Haikkolan etnografinen tutkimus nuorten työnhakijoiden ja työvoimapalveluiden henkilökunnan välisistä neuvotteluista osoitti, että nuorten henkilökohtaiset uratoiveet sivuutetaan TE-toimiston tapaamisissa, joita määrittävät kiire ja nuorten kontrollin ulottumattomissa olevat toimenpide-ehdotukset. Mikko Jakosen (Jyväskylän yliopisto, J Y ) esitelmässä pohdittiin suomalaista prekaarien sosiaalista liikettä ja tapaa, jolla liikkeen vaatimuksia on mediassa nostettu esiin, sekä sitä, kuinka liikkeen poliittisuus on mediassa sivuutettu. Elina Turusen (HY) alustus esitteli coping-strategioita koskevaa kirjallisuutta, kirjallisuudessa esitettyjä käsitteellisiä määritelmiä sekä aihetta koskevia tutkimustuloksia, joiden mukaan elämän hallinta perustuu pikemminkin sosiaalisille siteille kuin taloudellisille faktoille. Työryhmän järjestivät ”Migrant Youth Employ ment – Politics of Recognition and Boundaries of Belonging” (RE C O G N I T I O N ) ja ”Insecure Lives – Precarious Labour and Irregular Migration in Finland” (I N SEC U RE) -hankkeiden tutkijat. Ko o rd i naat t o rit : Lena Näre, Miika Tervonen & Daria Krivonos (H Y ) Hyvinvoinnin ja eriarvoisuuden mekanismit Jo perinteeksi muodostunut ”Hyvinvoinnin ja eriarvoisuuden mekanismit” -työryhmä kiinnosti taas niin töiden esittelijöitä, kuuntelijoita kuin keskustelijoita. Työryhmässä tarkasteltiin erilaisia hyvinvoinnin ja hyvinvointivaltion muutokseen liittyviä sosiaalisia mekanismeja. Kaikki laadukkaat ja kiinnostavat ehdotukset eivät kaksipäiväi- 161 seen työryhmään valitettavasti mahtuneet, eivätkä kaikki yli 40 osallistujaa ensimmäisenä päivänä mahtuneet tilassa istumaan. Työryhmän 13 esitystä tarkastelivat hyvinvointia, huono-osaisuutta ja eriarvoistumista aina Euroopan unionin tasolta suomalaisten kuntien leipäjonoihin. Suuri osa esitellyistä tutkimuksista oli kvantitatiivisia, ja aineistot vaihtelivat laajoista seuranta-aineistoista politiikka-asiakirjoihin ja väestönäytteisiin. Timo Anttilan ja Tomi Oinaan (ym., JY) esityksessä pureuduttiin sosiaalisten verkostojen ja kuolleisuuden välisiin suhteisiin: sekä sitovan että yhdistävän sosiaalisen verkostopääoman mittarit ovat yhteydessä kuolleisuuteen. Sosiaali- ja terveysministeriö teetättää joka neljäs vuosi perusturvan riittävyyden arvioinnin. Tuoreinta raporttia esitteli Pasi Moisio (THL). Raportin viesti oli kaksijakoinen: hallitus on toisaalta onnistunut parantamaan pienituloisimpien asemaa, mutta samaan aikaan perusturvan taso on edelleen liian matala. Huono-osaisuus kasautuu Suomessa huono-osaisuuden notkelmiin, joista yhtenä konkreettisena esimerkkinä ovat leipäjonot ja ruokaapu laajemmin. Maria Ohisalon, Tuomo Laihialan ja Juho Saaren (UEF) esityksessä kuvattiin huono-osaisuuden eri kasautumia suomalaisessa ruoka-avussa kerätyn väestönäytteen perusteella. Johanna Kallion (UEF), Helena Blombergin (HY) ja Christian Krollin (HY) esitys avasi kansalaisten ja hyvinvointivaltion katutason työntekijöiden käsityksiä toimeentulotukeen liittyvästä häpeästä ja alikäytöstä. Aihe on ajankohtainen, sillä toimeentulotuen maksatus on siirtymässä Kelaan, mikä aiheuttaa uusia pohdintoja viimesijaisen turvan tulevaisuuden roolista. Eeva Kostiainen (HY) avasi helsinkiläisten asunnottomuuspolkuja ja Ilari Ilmakunnas (TY) vanhempien sosiaalisen aseman vaikutusta nuorten elämänkulkuun. Ryhmässä pohdittiin myös vaikeimmin työllistyvien nuorten asemaa Etelä-Savossa Susan Erikssonin (Mikkelin ammattikorkeakoulu) johdolla, ja ruoka-aputeemaa jatkettiin Anna-Sofia Salosen (HY) esityksellä 16 2 asiakkaiden suhtautumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin osana ruoka-aputoimintaa. Ilpo Airio (Kelan tutkimusosasto) esitteli alustavia tuloksia takuueläkereformin vaikutuksista täyden kansaneläkkeen saajien subjektiiviseen hyvinvointiin. Tuija Virkki (TaY) tutki Eurooppa 2020 -strategiaa eriarvoisuuden näkökulmasta, ja Olli Herrasen ja Antti Halmetojan (TaY) työssä problematisoitiin kestävyysvajediskurssia, jossa ei tunnisteta sosiaalimenojen ja muun julkisen kulutuksen positiivisia talous- ja hyvinvointivaikutuksia. Timo Ilomäen (HY) pro gradu -työssä tarkasteltiin taloudellisen aseman suhdetta mielenterveyden häiriöiden esiintyvyyteen. Arttu Saarinen ja Suvi Salmenniemi (TY) olivat työssään analysoineet hallitusohjelmia diskurssianalyyttisesti ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Heidän mukaansa uusliberaalin ja hyvinvointivaltiollisen järkeilyn artikulaatio tuottaa uudenlaisen ymmärryksen kansalaisuudesta: hallitusohjelmien esiin kutsuma kansalaissubjekti on ”aktiivinen, vastuullinen ja taloudellisesti tuottava yksilö”. Suomalainen huono-osaisuus asettaa haasteen tämän kansalaiskuvan toteuttamiselle. Koordinaattorit: Maria Ohisalo & Juho Saari (UEF) Hyvinvoinnin määrittelyt ja käytännöt Vaikka työryhmän luonne oli jakojäännösmäinen, eli sinne oli koottu papereita, jotka eivät olleet muihin ryhmiin mahtuneet, olivat käsitellyt teemat ja keskustelut ajankohtaisia sekä tärkeitä. Ehkäpä työryhmän erään jäsenen, Sauli Rouhiaisen (ympäristöministeriö), esiin nostama kestävään kehitykseen liittyvä teema mahdollisuudesta elää arvokasta elämää täysivaltaisena kansalaisena, joltisenkin kokoaa työryhmän aiheet. Rouhiainen pohti esityksessään planetaaristen rajojen ja ihmisten arvokkaan elämän välisiä yhteyksiä. Veera Viitanen (TY) ja Olli Stålström (Mielenterveysyhdistys Helmi) esittelivät sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden tarpeita saada hyväksyvää S o s i o l o g i a 2 /2 015 ja asiakkaan tilanteen huomioivaa tukea ilman että asioita tehdään hänen puolestaan. Viitasen tutkimuksen kohteena ovat nuoret asunnottomat ja heitä tukevat sosiaalityöntekijät, Stålströmin kenties autoetnografiaksi määriteltävissä oleva tutkimus sen sijaan kohdentui yhden henkilön monipolviseen polkuun palveluissa. Asiakkaan tai asukkaan olosuhteet olivat lähtökohtina myös Mari Kattilakosken (UEF) esityksessä, jossa hän kuvasi maaseutualueilla kehitettyjä vaihtoehtoisia toimintamalleja, joissa hyvinvointitarpeita ja niihin vastaamista pohditaan paikallisista lähtökohdista ja perinteiset palveluiden rajat ylittäen. Palveluiden rajoja voidaan koetella myös digitaalisten palveluiden avulla. Tätä palveluiden digitaalista tai sähköistä tarjoamista kuvaamaan on kehitetty erilaisia hankalia sanoja, kuten ”eTerveys” ja ”eWelfare”. Minna Zechnerin (Seinäjoen ammattikorkeakoulu, SeAMK) esityksessä kuvattiin sähköisiä ja digitaalisia sosiaali- ja terveyspalveluita määrittelevien kansallisten strategiapapereiden maaseutukuvaa. Vaikka yhtäältä digitalisointi esitetään potentiaalisena maaseudun palveluiden turvaajana, ei maaseutu konkretisoidu strategioissa juuri muuksi kuin syrjäseuduksi tai ylitettäväksi etäisyydeksi. Etäisyys tai palveluiden paikka ja sen merkitys oli keskiössä Ari Niemisen (Diakonia-ammattikorkeakoulu) esityksessä. Hän pohti palvelujen poliittista taloutta marxilaisesta näkökulmasta. Kun Karl Marx toi esiin tavarantuotannon kapitalistisen yhteiskunnan ytimenä, on tämän hetken yhteiskunnassa mahdollista sijoittaa palveluiden tuotanto kapitalistisen yhteiskunnan keskiöön. Palveluiden funktio taloudessa voi olla yleinen tai yksittäinen ja niiden paikkasidonnaisuus vaihtelee. Alkoholipolitiikka-lehden pääkirjoitukset vuosilta 1970–1997 olivat Hannele Palukan, Petra Auvisen S o s i o l o g i a 2 /2 015 ja Tiina Tiilikan (TaY) analyysin aineistoa. He tulkitsivat aineistossa esiintyviä alkoholipoliittisia toimijoita, joita ovat kuntia, valtioita ja valtioliittoja edustavia poliittiset päättäjät, Alko, julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijat, tiedeyhteisö ja tutkimus sekä kansalaiset. Kansalaiset eivät aineistossa juuri näkyneet aktiivisina toimijoina, vaan pikemminkin toiminnan kohteina. Työryhmän yhdistävä teema, eli ihmisten mahdollisuus elää arvokasta elämää täysvaltaisena kansalaisena, tulee usein esiin juuri niissä yhteyk sissä, joissa tämä mahdollisuus voi olla vaarassa: vammaisten, vanhusten, lasten ja muiden heikoiksi miellettyjen ihmisten kohdalla. Työryhmässä tuotiin esiin erilaisia keinoja tämän mahdollisuuden toteutumiseen. Ko o rd i naat t o ri : Minna Zechner (SeAM K) Immigrant Integration Trajectories, Community Formation and Social Theory Työryhmä kokoontui torstaina neljän esitelmän ja vajaan 20 läsnäolijan voimin, ja siinä tarkasteltiin sosiologisten teoreettisten käsitteiden avulla maahanmuuttajien integraatiota sekä maahanmuuttajayhteisöjen muodostumista. Esitelmäkutsussa lähtökohtana mainittiin sekä klassisen että nykyajan sosiologian tarjoamat teoriat ja käsitteet maahanmuuttajaryhmien integraatiosta sekä maahanmuuttajayhteisöjen kehityksestä. Työryhmä tarjosi erityisesti mahdollisuuden keskustella kansainvälisten käsitteiden soveltuvuudesta suomalaiseen tutkimukseen. Sekä tutkimussuunnitelmia että valmiita tutkimustuloksia esiteltiin. Päivän ensimmäisessä esitelmässä Mari Toivanen (T Y ) esitteli tutkimussuunnitelmansa ”Diasporic Circulation between Finland and Kurdistan: Second Generation Political Transnationalism in Kurdish Diaspora Organisations in Finland”. Esityksessä tarkasteltiin, miten diaspo- 16 3 risen kiertokulku-käsitteen kautta voidaan valottaa poliittista transnationalismia ja osallistumista lähtömaan poliittiseen toimintaan. Tarkastelun kohteena on erityisesti diasporajärjestöjen ja niissä toimivien toisen polven maahanmuuttajataustaisten henkilöiden toiminta internetissä. Mats Wickströmin (Åbo Akademi, Å A ) esitelmässä pohdittiin mahdollisuutta käyttää sosiologista käsitteistöä historian alan tutkimuksessa suomalaisista Ruotsissa. Tarkastelun kohteena on suomalaisen työperäisen maahanmuuton muodostama suuri suomalaisyhteisö Ruotsissa 1960ja 70-luvuilla sekä yhteisön myöhemmät vaiheet. Suomalaisten siirtolaisuus Ruotsiin muodosti tietyntyyppisen maahanmuuttajayhteisön, jonka kehityskulkuun voi hyvin soveltaa erilaisia sosiologisen maahanmuuttotutkimuksen tarjoamia teoreettisia käsitteitä. Seuraavaksi Yasemin Kontkanen (UEF) esitteli väitöstutkimuksensa tutkimuskysymyksiä ja alustavia havaintoja. Kontkasen kansainvälisessä vertailevassa haastattelututkimuksessa tarkastellaan lähemmin maahanmuuttajien yrittäjyyttä ja yrittäjyyden kautta saavutettua sosiaalista integraatiota, kuuluvuuden tunnetta ja sosiaalista statusta. Työryhmän viimeisenä esitelmänä Östen Wahlbeck (HY) hahmotteli, miten transnationalismin näkökulma maahanmuuttotutkimuksessa avaa uusia mahdollisuuksia ymmärtää maahanmuuttajien yrittäjyyttä. Tämän saavuttamiseksi on kuitenkin syytä analyyttisesti eritellä toisistaan sosiaalisen pääoman transnationaali siirrettävyys ja saman pääoman paikallinen mobilisaatiomahdollisuus. Päivän lopuksi Suomessa vieraileva professori Peter Kivisto (Augustana College) kommentoi rakentavasti kaikkia esitelmiä sekä erikseen että yhdessä. Hän valotti, miten tutkimuksessa täytyy ottaa huomioon sekä tutkimuskohteen erityisiä piirteitä että sen yleispätevyys. Maahanmuuttaja- 16 4 ryhmien ja vastaanottavan yhteiskunnan erityispiirteet täytyy huomioida, mutta integraatiossa ja maahanmuuttajayhteisöjen kehityksessä on kuitenkin myös universaalisia piirteitä. Työryhmässä keskusteltiin vilkkaasti, ja esitelmät avasivat mielenkiintoisella tavalla erilaisia, mutta myös keskenään keskustelevia näkökulmia maahanmuuttotutkimukseen. Ko o rd i naat t o rit : Östen Wahlbeck (H Y ) & Peter Kivisto (Augustana College, U S A) Instituutioiden mahdolliset lapsuudet Työryhmä keräsi yhteen kuusi esitystä, joissa tarkasteltiin lapsia ja lapsuutta instituutioiden kehyksissä. Anu Kuukka (J Y ) käsitteli lasten ruumiillisuuden tuottamista ja biopedagogiikkaa valmistuvassa olevan väitöstutkimuksensa pohjalta. Kuukan mukaan biopedagogiikka asettaa yksilöt jatkuvan valvonnan alle, ja toisaalta se painostaa yksilöä jatkuvaan itsensä tarkkailuun esimerkiksi lisäämällä tietoa ja tietoisuutta erilaista riskeistä. Tutkimuksessa lasten ruumiillisuus asettui rutiineissa hallinnan kohteeksi ja hallittu ruumis mahdollisti lapselle etuja ja palkkioita. Markus Kaakinen (TaY) esitteli väitöstutkimustaan, jossa hän on analysoinut suomalaisten ja norjalaisten alakoulun opettajien ongelmakuvauksia lapsista ja sitä, millaista lapsuutta niissä tuotetaan. Opettajien ongelmakuvaukset jäsentyivät kolmen teeman ympärille, joita olivat opetus, hoiva ja hallinta. Anna Siippainen (JY ) tarkasteli niin ikään meneillään olevan väitöskirjatutkimuksensa pohjalta vuoropäivähoidon tilallisuutta ja sukupolvisuhteita. Esityksessä tuotiin esiin yksi päiväkodin leikkiaikaa ohjaava käytäntö, jossa lasten ja aikuisten välistä läheisyyttä ja etäisyyttä sääteli toiminnan luonne: fyysisesti aktiiviset toiminnot sijoittuivat päiväkodin reuna-alueille, kun taas ”akateemisesti orientoituneet” toiminnot oli sijoitettu lähelle aikuista ja ryhmätilojen keskusta. Paula Eerola-Pennanen (JY) tarkasteli esityksessään päiväkotilasten erillisyyttä. Päiväkodis- S o s i o l o g i a 2 /2 015 sa vallitseva käsitys lapsesta on ns. kompetentti lapsi, joka on aktiivinen sosiaalinen toimija, osaava, tietävä ja osaa ilmaista mielipiteensä. Erillisyys ei sovi kompetentin lapsen määrittelyyn tai ajatuksiin siitä, että modernin ajan ihmiselle keskeistä on olla esillä ja näkyvillä. Erillisyydessä on kyse kääntymisestä omaan itseen ja syventymisestä omaan mielenkiinnon kohteeseen, omistautumisesta omalle minuudelle. Esityksessään Eerola-Pennanen nosti esille tärkeän kysymyksen: mikä lasten erillisyydessä muodostaa uhkan päiväkodin sosiaaliselle järjestykselle? Päivi Pihlaja (TY) esitteli meneillään olevaa tutkimusprojektia, jonka yhtenä tavoitteena on tutkia vanhempien näkökulmia ja tarpeita kun he ovat tuomassa lastaan julkisen varhaiskasvatuksen piiriin. Päivähoitovalintojen yhdistämistä markkina-ajatteluun – ja samalla uusliberalistiseen näkökulmaan – ei ole juurikaan aiemmissa suomalaisessa päivähoitotutkimuksessa käytetty. Muutoinkin päivähoitomuotojen valinnan tutkimus on ollut vähäistä, ja projekti pyrkii osaltaan vastaamaan tähän aukkoon. Maarit Alasuutarin (JY) esityksessä puolestaan pohdittiin sitä, miten vanhemman ja päivähoidon yhteistyön kuvaukset muuttuvat, ja miten kumppanuuden idea ilmenee päivähoidon kansallisissa ohjausasiakirjoissa 1970-luvun lopulta nykypäivään. Analyysin perusteella hän esittää hypoteesin, jonka mukaan kumppanuus on tuottanut yhteistyön standardointia ja kontrollointia samalla kun se painottaa yksilöllisyyttä ja perhelähtöisyyttä. Toisiinsa kytkeytyvien esitelmien myötä työryhmässä virisi vilkasta keskustelua. Lapsuuden instituutiot ovat parhaillaan suurten muutoksen kourissa, ja keskusteluissa nousikin esiin tarve myös yhteiskuntatieteellisesti painottuneelle lapsuudentutkimukselle. Ko o rd i n a at t o ri t : Anna Siippainen & Maarit Alasuutari (J Y) S o s i o l o g i a 2 /2 015 Isät ja äidit arjessa ja ihanteissa Työryhmä kokoontui torstaina viiden esityksen kera. Perheeseen ja vanhemmuuteen liittyvä ryhmä on jaksanut pitää pintansa useana vuonna. Tänä vuonna kuultiin pääosin vanhemmuusnäkökulmaisia määrällisiä ja laadullisia tutkimushankkeita. Teemat vaihtelivat perheen arjen toimivuudesta toimeentuloon, sekä maahanmuuttotaustaisten vanhempien kasvatuspuheesta neuvolatekstien isäkuviin ja vanhempien arkikuvauksiin. Työryhmäsession ensimmäisen esityksen piti Sirpa Kannasoja (J Y ), joka selvitti perheen toimivuutta nuorten ja heidän vanhempiensa arvioimana. Kohteena oli erityisesti perheen toimivuuden tarkastelu kommunikaation ja tunnetilojen kautta. Kiinnostavaa oli se, että moni nuori arvioi perheen toimivuutta eri tavoin kuin hänen vanhempansa. Erilaiset tulosmuuttujat osoittivat, että mitä vahvemmaksi nuoret kokevat perheen toimivuuden vanhempiinsa verrattuna, sitä vahvempaa on myös nuorten hyvinvointi. Maria Mailasalo (H Y ) perusti esityksensä pro gradu -tutkielmansa tuloksille kertoen, miten vuosina 1999–2013 julkaistuissa neuvolatoimintaa ohjaavissa teksteissä puhutaan isyydestä. Päällimmäiseksi tulokseksi löytyi ristiriitainen isäkuva, joka näyttäytyy teksteissä osaamattomana, mutta josta kuitenkin toivotaan osallistuvaa vanhempaa – ammattilaisten ohjauksen myötä. Kolmannessa esityksessä T H L :n tutkijat Minna Salmi ja Johanna Lammi-Taskula selvittivät lapsiperheiden vanhemmille tehdyn kyselyn pohjalta isien ja äitien arkea toimeentulon, työn ja perheen yhteensovittamisen sekä voimavarojen näkökulmasta. Puolet isistä ja kolmasosa äideistä teki ylitöitä viikoittain. Työn ja perheen väliset jännitteet olivat yleisiä ja niitä lisäsi erityisesti ylitöiden tekeminen. Kahdella viidestä perheestä oli toimeentulossa hankaluuksia, ja äidit kokivat niitä useammin kuin isät. Toimeentulo-ongelmat 16 5 heikensivät varsinkin äitien voimavaroja, mutta tasainen jokapäiväisten kotitöiden jakaminen ja puolisoiden yhteisen ajan riittävyys olivat sekä äideillä että isillä yhteydessä hyviin voimavaroihin. Nuorisotutkimusverkoston tutkija Marja Peltola kävi läpi eriarvoista vanhemmuutta maahanmuuttotaustaisten vanhempien näkökulmasta. Suomeen länsimaiden ulkopuolelta muuttaneet vanhemmat kokivat suomalaisten kasvatusinstituutioiden ammattilaisten toimivan toisaalta positiivisesti tukien, mutta toisaalta he kohtelivat maahanmuuttotaustaisia vanhempia stereotypioiden mukaan, kyseenalaistaen ja arvottaen. Viimeisenä esityksenä oli työryhmän koordinaattorien, Johanna Mykkäsen ja Marja Leena Böökin (JY) tutkimus perhearjesta, jota kuvattiin tässä isien ja äitien näkökulmasta. Perheenjäsenten aineistonkeruumenetelmänä toimi photo voice-menetelmä, jossa vanhemmat sekä ottivat valokuvia arjestaan että kertoivat niistä. Aineisto jakautui vanhempien kuvissa ja puheessa perheenjäsenten omiin arkiin, parisuhdearkeen ja perhearkeen. Kerronnasta oli myös tulkittavissa arjen kerronnan kaksi vahvaa juonnetta: arjen järjestykset ja arjen nautinnot. Ko o rd i n a at t o ri t : Johanna Mykkänen & Marja Leena Böök (J Y) Juhlimiskulttuurien tutkimuksen työryhmä Vuonna 2003 perustettu työryhmä sai tällä kertaa kuusi hyväksyttyä abstraktia, joiden tekijöistä viisi pääsi paikalle esiintymään. Työryhmän työskentelyyn osallistui kaikkiaan kymmenkunta tutkijaa. Aiheina oli tällä kertaa nuorten naisten suhde alkoholiin (Mareike Awolin, U E F), uskonnollisen Slava-juhlan uusi tuleminen Serbiassa (Sabina Hadzibuli, Å A ), purismi konemusiikkiyhteisön koossapitäjänä (Soile Rajamäki, T Y ), heavy me- 16 6 S o s i o l o g i a 2 /2 015 tal -konsertit muusikoiden hurmostyönä (Satu Soukka, T Y ), paljasjalkajuokseminen yksilön luontosuhteen juhlana (Jarkko Bamberg, TaY, joka ei valitettavasti päässyt paikalle) ja Theodor Adornon juhlimiskulttuurinen relevanssi (Ismo Kantola, T Y). filosofi Michel Serresin ajattelun näkökulmasta, erityisesti Le Mal Propre -teoksessa esitettyä ajatusta saastuttamista omaksi tekemisenä. Lehtonen myös korosti jätteen omaa ontologista positiviteettia ja jätteen ulossulkemista yhdessäolon edellytyksenä. Awolin ja Soukka osallistuivat työryhmän työskentelyyn jo toista kertaa. Kumpikin kertoi jo aiemmin työryhmässä esittämänsä suunnitelman mukaisesti edenneen tutkimuksensa tuloksista. Awolinin tutkimuksesta ilmeni, että suomalaisten nuorten naisten ja nuorten miesten asenteet alkoholiin ovat keskenään samankaltaisemmat kuin saksalaisten vastaavasti. Kulttuuriset sukupuoliroolit näyttäisivät selittävän eroa. Soukka kertoi turismiteorian mukaisen liminaalin käsitteen soveltamisesta suomalaisten rock-muusikoiden keikkakäytänteiden etnografisen havaintoaineiston jäsentämiseen. Rajamäen esityksessä purismi osoittautui paikallisen konemusiikkiyhdistyksen sisäisen integraation sääntelykeinoksi. Hadzibuli taas valotti uskonnollisen juhlan symbolisen voiman riistäytymistä kansallisen identiteetin voimaannuttajasta juhlintaan velvoitettujen yhteisön jäsenten taakaksi. Kantolan esitys herätti kysymyksen, olisiko juhlimiskulttuurien tutkijalle syytä suositella Adornon estetiikan teoriaan tutustumista. Keskustelussa päädyttiin varovaiseen suositukseen. Työryhmän keskustelu oli e rinomaisen vilkasta ja meneillään olevia uusia juhlimiskulttuurin tutkimushankkeitakin valottavaa. Olli Pyyhtinen (TaY) puolestaan esitteli yhdessä Turo-Kimmo Lehtosen kanssa laatimassaan esitelmässä alustavia tuloksia roskisdyykkausta koskevasta tutkimuksesta. Dyykkaus hahmottuu ristiriitaisena elämäntapana, joka yhtäältä kritisoi tuhlailevaa kulutusyhteiskuntaa, mutta on toisaalta riippuvainen siitä. Ko o rd i naat t o ri : Ismo Kantola (T Y ) Jätteen yhteiskunta Sosiologipäivillä ensimmäistä kertaa kokoontunut työryhmä herätti kiinnostusta ja keräsi yhteen jätettä monenlaisista näkökulmista tarkastelevia tutkijoita. Turo-Kimmo Lehtonen (TaY) käsitteli jätettä Veera Kinnunen (LY ) tarkasteli merkityksellisistä tavaroista luopumisen käytäntöjä muutossa. Kinnusen esityksen ytimessä oli ajatus siitä, että luopuminen ja säilöminen eivät ole vastakkaisia vaan toisiinsa kietoutuneita käytäntöjä. Tiina Arppen (H Y ) esitelmän aiheena oli Georges Bataille jätteiden ajattelijana. Bataillen tuotannossa jäte tai ylijäämä (reste) on symbolisesti tuotettua ja affektiivisesti ladattua, ja siihen liittyy torjuntaa. Myös Bataillen käsitys erittämisestä ja haltuunotosta inhimillisinä perusimpulsseina asettaa kysymyksen jätteistä. Mikko Jakonen (J Y ) esitteli hänen ja Hannele Harjusen (J Y ) tutkimushanketta pohjustavassa yhteisesitelmässä ”eksessin” käsitteen mahdollisuuksia avata näkökulmia uusklassisen talousajattelun ja uusliberaalin politiikan tuottamiin ylettömyyksiin. Jakosen mukaan epätoivottu kohtuuttomuus ja liiallisuus lihallistuvat huonoosaisten ruumiissa. Maria Åkerman (U E F) kertoi hänen ja Helena Valveen (U E F) suunnitteilla olevasta tutkimushankkeesta, joka tarkastelee, millä tavoin Suomesta tehdään ravinnekierron mallimaata. Esityksessä ravinnekierrätystä lähestyttiin seu- S o s i o l o g i a 2 /2 015 raamalla kamppailuja ja käytäntöjä, joissa lanta muunnetaan jätteestä resurssiksi. Tutkijat ehdottavat, että lannan muuntumista on hyödyllistä tarkastella ontologisen politiikan näkökulmasta, jolloin tarkastellaan millaisia ominaisuuksia se saa osana suhdeverkostoja ja miten se luo ja ylläpitää suhteita. Juha Nurmela (Tilastokeskus) esitteli Tilastokeskuksen kulutustutkimusosaston toimintaa paitsi yleisesti, myös keskittyen kulutuksen haitallisten sivuvaikutusten tuotantoon. Euromääräinen kulutus voidaan kertoimilla muuttaa kasvihuonekaasupäästöiksi ja raaka-aineiden käytöksi. Nurmela peräänkuuluttikin keskustelua siitä, millä keinoin ”haitakkeiden” tuottamista olisi mahdollista rajoittaa ja säädellä nykyistä tehokkaammin. Asta Kietäväinen (Luonnonvarakeskus, Luke) käsitteli Seija Tuulentien (Luke) kanssa laatimassaan esitelmässä asumisen monipaikkaisuutta tarkastelevan kyselytutkimuksen tuloksia mökkeilyn ympäristöystävällisyyden näkökulmasta. Vastauksissa jätteiden käsittely nousi sekä myönteiseksi että kielteiseksi esimerkiksi mökkeilyn ympäristöystävällisyydestä. Vaatimatonta mökkielämää pidettiin yhtäältä takeena ympäristöystävällisyydestä, mutta toisaalta lisääntynyt mökkiasuminen ja toimimattomat kierrätysjärjestelmät nähtiin ympäristön uhkina. Kai Eriksson (HY) tarkasteli poleemisesti sosiologiaa itseään jätteenä kysymällä, mitä sosiologiasta jää jäljelle siirryttäessä sen omalta kentältä esimerkiksi kaupalliseen toimintamaailmaan. Tuleeko sosiologiasta jätettä, vai voidaanko sitä hyödyntää kaupallisessa toimintakentässä? Kysymys jäi vaille tyhjentävää vastausta, mutta Eriksson ehdotti, että sosiologia voi toimia ainakin inspiraation lähteenä tai kohdemarkkinana. Kokoontumisia päätettiin jatkaa, ja työryhmä loi pohjaa myös laajemmalle yhteistyölle. 16 7 Ko o rd i n a at t o ri t : Veera Kinnunen (LY) & Olli Pyyhtinen (TaY) Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka Kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan teemaryhmä kokosi yhteensä yksitoista alustusta sekä kiitettävästi kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisista ulottuvuuksista kiinnostuneita kuulijoita. Torstain ensimmäinen sessio käsitteli inkluusiota. Miten koulutuksen rajat ja rakenteet edesauttavat tai estävät inkluusiota? Millaisia arvoja löytyy inklusiivisen koulutuspolitiikan taustalta? Teemaa käsiteltiin niin ammatillisen erityisopetuksen kuin perusopetuksenkin näkökulmista. Sessiossa kuultiin seuraavat alustukset: ”Troubling Inclusion in Vocational Special Education” (Katariina Hakala, Aarno Kauppila, Reetta Mietola, Anna-Maija Niemi & Antti Teittinen, Kehitysvammaliitto) ja ”Arvojako perusopetuksen inklusiivisen koulutuspolitiikan taustalla?” (Heli Ketovuori & Päivi Pihlaja, T Y ). Torstain jälkimmäisessä sessiossa teoretisoitiin koulutusjärjestelmää esimerkiksi Niklas Luhmannin ja Michel Foucault’n käsitteiden avulla. Sessiossa kuultiin esitykset ”Mahdollisen sosiologia” (Hannu Simola, H Y ), ”Kontingenssikaavat ja kontingenssiskeemat Niklas Luhmannilla: Tutkimus, kehitys ja innovaatiopolitiikkan rajautuminen tohtorikoulutuksen strukturaatiossa” (Kari Kantasalmi, HY) ja ”’Opeta, mittaa, kehitä’: yrittäjyyskasvatuksen mittaristo hallinnallisena artefaktina” (Esko Harni, J Y ). Perjantain ensimmäisessä sessiossa taas käsiteltiin koulun käytäntöjä: kiinnittymisiä, siirtymiä, kuria ja tunnetyötä. Session esitykset olivat ”Conceptions Associated with Sense of Belonging and School Transitions for Students with Special Needs in Finland” (Henri Pesonen, Elina Kontu & Minna Saarinen, HY), ”Maahan- 16 8 muuttajanuorten lähtölaukaus koulutusurille” (Mira Kalalahti & Janne Varjo, HY) ja ”Auktoriteetista tunnetyöntekijäksi: koulukurikeskustelut opettajien ammattilehdissä 1950-luvulta 1980-luvulle” (Erkko Anttila, HY). Perjantain toinen sessio puolestaan käsitteli professioita työllistymisen, eriytymisen ja kouluttautumisen kautta. Sessiossa esiteltiin ”Työttömyys ja epävarmuus tekniikan alan tohtoreiden työmarkkinoilla” (Otto Kanervo, Tekniikan akateemiset), ”Lääkäri- ja sairaanhoitajakunnan lohkoutuminen ja koulutuksen muutos” (Anne Laiho & Tarita Riikonen, TY) sekä ”Amisbarometri: koulutustutkimuksen vallankumouksen ensiaskeleet” (Laura Kyntölä & Tuukka Salminen, Suomen ammattiin opiskelevien liitto SAKKI, Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS). Kiitoksia kaikille hyvistä esityksistä ja mielenkiintoisista keskusteluista! Ko o rd i naat t o rit : Janne Varjo (H Y ), Mira Kalalahti (H Y ) & Heikki Silvennoinen (T Y ) S o s i o l o g i a 2 /2 015 avulla Eskelä perehtyy osaajien asumistyytyväisyyteen vaikuttaviin tekijöihin. Anna Eveliina Louhivuori-Lampe (HY) tutkii kansainvälisten ICT-ammattilaisten henkilökohtaisia verkostoja Helsingissä. Hän haastaa perinteisen ”globaali–lokaali” -vastakkainasettelun ja perehtyy kansainvälisten tietotyöläisten paikallistason verkostoihin, sosiaalisiin tarpeisiin ja kokemuksiin. Heli Ansio (TTL) esitteli uutta urbaania ilmiötä, yhteisöllisiä työtiloja. Jälkiteollisissa yhteiskunnissa työ on yhä harvemmin paikkaan sidottua. Silti itseään työllistävät erilaisten luovien alojen ammattilaiset ja mikroyrittäjät kokoontuvat yhä useammin yhteisiin työtiloihin. Mutta mitä työtä näissä tiloissa oikeastaan tehdään ja miten? Ansiota kiinnostaa myös yhteisöllisten työtilojen ja julkisten tilojen rajapinnat ja vuorovaikutus. Perjantaina Jutta Juvenius (H Y ) esitteli väitöskirjaansa, joka pyrkii selvittämään, mitä seurauksia on erilaisten hallintamuotojen sijoittamisella samaan rappukäytävään. Sosiaalisen sekoittamisen politiikkaa on Helsingissä harjoitettu lähiörakentamisen alkuajoista lähtien. Kaupunkitutkimus Esitykset jäsentyivät torstaina asumisen, työn ja yhteisöllisyyden teemoihin. Perjantaina puhuttivat lähiöt, segregaatio ja eriytyminen suomalaiskaupungeissa. Torstaina Erkko Anttila (H Y ), joka perehtyy väitöskirjassaan 1900-luvun alkupuoliskon työväen esikaupunkeihin Helsingissä, tarkasteli ihmisten välisten riippuvuussuhteiden merkitystä Norbert Eliasin yhteisöteorian avulla ja rikasta muistelma-aineistoa käyttäen. Elina Eskelän (HY) mukaan kansainväliset osaajat, heidän tarpeensa ja tyytyväisyytensä ovat saaneet suomalaisessa asumistutkimuksessa liian vähän huomiota. Laajan haastatteluaineiston Timo Kauppisen (T H L) esityksessä lähestyttiin chicagolaisen kaupunkisosiologian nykyistä ydintä, nk. yhteispystyvyyttä. Tutkimuksessa tarkastellaan epävirallisen sosiaalisen kontrollin vaihtelua Helsingissä postinumerotasolla yläasteikäisten raportoimana. Aluevaihtelu osoittautui verrattain vähäiseksi, minkä yhdeksi syyksi ajateltiin alueiden sisäistä heterogeenisyyttä. Mikko Sillimanin (HY) tutkimus käsitteli ammatillisen koulutuksen valinnan syitä yhdysvaltalaisilla aineistoilla. Kaupunkitutkimuksen kannalta kiinnostavia olivat erityisesti tulokset, joiden mukaan koulualueen urbaanisuus ja matala sosioekonominen asema ovat positiivisessa yhteydessä ammatillisen koulutuksen valintaan. S o s i o l o g i a 2 /2 015 Antti Wallin (TY ) keskittyy tutkimuksessaan Porin lähiöiden tilanteeseen. Porilaiset lähiöt ovat kaupunkirakenteesta irrallisia, koska kasvu ei koskaan liittänyt niitä muuhun rakenteeseen. Lähiöillä on huono mielikuva tai imago, mikä on ristiriidassa asukkaiden kokemusten kanssa. Wallin pohtii muun muassa, missä määrin mielikuviin voidaan vaikuttaa erilaisilla kampanjoilla. Mats Stjernbergin (HY) tutkimusaiheena on suomalaisten lähiöiden sosioekonominen kehitys. Tätä varten hän on kehittänyt lähiölle operatiivisen määritelmän rakennuskannan ja sijainnin perusteella. Alustavien tulosten mukaan lähiöiden sosioekonominen kehitys laman jälkeisessä Suomessa riippuu osaltaan alueellisen tason kehityksestä. Myös saman kaupunkiseudun lähiöiden kehityskuluissa on eroja. Kaupunkitutkimuksen työryhmä houkutteli kuulijoita yli työtilan kapasiteetin. Teemat jäsentyivät mainiosti koherenteiksi kokonaisuuksiksi. Esitykset kirvoittivat hedelmällisiä keskusteluja jotka jatkuivat vielä työryhmän päätyttyäkin. Ko o rd i naat t o rit : Mika Hyötyläinen & Teemu 16 9 jestöjen (Veera Kankainen, HY), maahanmuuttajajärjestöjen (Päivi Pirkkalainen, JY), kotouttamisprojektien (Salla Tuori, ÅA) sekä kehitysyhteistyöhankkeiden (Tiina Kontinen, JY; Anja Onali, HY & Sara Robinson-Moncada, JY) kontekstissa. Hybridiorganisaation teeman yhteydessä keskustelimme etenkin palkka- ja vapaaehtoistyön, julkisen ja yhdistyssektorin sekä asiantuntijoiden ja asiakkaiden välisestä dynamiikasta sekä paternalistisiin ja markkinasuhteisiin liittyvistä valtasuhteista. Perjantaina pureuduttiin ensin muutosprosesseihin nuorisojärjestöissä (Hanna Laitinen, JY & Riikka Taavetti, Allianssi) ja kulttuurialan markkinaistumiseen (Minna Ruusuvirta, JY). Tämän jälkeen siirryttiin yhdistyssektorin ulkopuolelle. Esityksissä analysoitiin yhteisöpohjaisia aloitteita (Johanna Pihlajamaa & Outi Virkkula, Oulun ammattikorkeakoulu), kolmannen sektorin lähtökohtia sosiaalipalveluissa (Niina Rantamäki, JY), yhteiskunnallista yrittäjyyttä ratkaisuna haja-asutusalueiden palveluntarjontaan (Ari Tarkiainen, Karelia-ammattikorkeakoulu) sekä paikallisyhteisöjen suhdetta tietotekniikan mahdollistamaan hybriditilaan (Susanna Kivelä, Laurea). Kemppainen (HY ) Kolmannen sektorin muutos ja hybridiorganisaatiot Työryhmän kolmetoista esitystä jakaantuivat neljään temaattiseen sessioon, joissa tarkasteltiin kolmannen sektorin muutoksia ja jännitteitä eri näkökulmista. Työryhmän aluksi Petri Ruuskanen (JY) esitteli kolmannen sektorin keskeisiä muutostrendejä sekä David Billisin teoreettisen idean kolmannen sektorin ideaalityypistä sekä hybridiorganisaation käsitteen. Torstain esityksissä analysoitiin muutoksia ja hybridisaatiota työttömien yhdistysten (Jyrki Halme & Tomi Kankainen, JY sekä Anna Mikkonen, JY), päihde- ja mielenterveysjär- Työryhmän esitysten pohjalta tultiin siihen johtopäätökseen, että Billisin esittämät sektoreita edustavat ideaalityypit toimivat varsin hyvin erittelyjen ja analyysin pohjana. Samalla tuotiin esiin, että kansalaisyhteiskunnan pohjoismaisessa mallissa ideaalityyppien periaatteet ovat olleet sekoittuneita: osa yhdistyksistä on jo pitkään toiminut puolivaltiollisissa rooleissa, ja yhdistykset ja säätiöt ovat osin toimineet julkisten palvelujen jatkeena. Julkisen ja kolmannen sektorin markkinaistumisen ja projektimaailman kasvun nähtiin kuitenkin johtavan myös uudenlaisiin ilmiöihin, kuten performatiivisuuden lisääntymiseen. Organisaatioiden tilivelvollisuuden, identiteetin ja mission käsitteiden sisältö on muutoksessa. Lisäksi keskustelussa perään- 17 0 kuulutettiin reflektiota niin hybridiorganisaation kuin muidenkin sosiologisten käsitteiden toimivuudesta erilaisissa globaaleissa konteksteissa. Työryhmän teemoista käytiin siinä määrin vilkasta keskustelua, että torstain sessioiden päätteeksi vahtimestari joutui päättämään keskustelun ystävällisellä huomautuksellaan tilojen käyttöoikeuden päättymisestä. Ko o rd i naat t o rit : Petri Ruuskanen & Tiina Kontinen (J Y ) Kulttuuri ja kulutus Kulttuuri ja kulutus -työryhmä keräsi perinteikkäästi hyvin värikkäitä papereita sosiologeilta ympäri Suomen ja kirvoitti niin innokkaita keskusteluja, ettei aikataulu tahtonut pysyä hallinnassa. Tänä vuonna ryhmässä pohdittiin erityisesti talouskriisin aikaa luonnehtivia huolia (suhde velkaantumiseen, keskustelu hinnoista) sekä erilaisia uusia kuluttamisen strategioita ja niiden vaikuttimia (älypuhelimet, internet ja mainokset, verkkoroolipelit, selailukulttuuri). Työryhmän ensimmäinen puhuja, Tilastokeskuksen Juha Nurmela, kuvasi työnantajansa tilastoaineistoja ja antoi hyödyllisiä vinkkejä siitä, minkälaisia ilmaisia aineistoja Tilastokeskuksen nettisivuilta on saatavana. Minna Lammi ja Päivi Timonen (H Y ) olivat tutkineet taloutta ja kulutusta suomalaisten televisio-ohjelmien välityksellä. Outi Sarpila ja Pekka Räsänen (T Y ) esittelivät alkuvaiheessa olevaa tutkimustaan eri-ikäisten suomalaisten suhtautumisesta kulutukseen ja velkaantumiseen otsikolla ”Ovatko suomalaisten kulutusasenteet aika-, ikä- vai kohorttisidonnaisia?” Michael Egererin (H Y ) esitys johdatti teoriantasolla erilaisiin pelaamisen tapoihin ja niiden riskeihin, ja Sari Näre ja Jaana Lähteenmaa (H Y ) jatkoivat samasta aihepiirissä esityksellään rahapelaamisesta liminaalisuuden kontekstissa. Matilda Hellmanin ja Salla Karjalaisen (H Y ) esitys ”Paikalla, muttei läsnä” pureutui ongelmaverkkoroolipelaajien arkeen ja S o s i o l o g i a 2 /2 015 neuvotteluihin arvoista ja tarpeista. Ensimmäisen päivän työryhmän päätti Eeva Raita (H Y ) esityksellään ”Miten älypuhelimeen rakastutaan?”, jota varten hän oli tutkinut älypuhelimen käyttäjien ensimmäisiä viikkoja uuden laitteensa kanssa. Toisen päivän avasi Carlos Fernández (Universidad Autónoma de Madrid) esityksellään ”Culture(s) of Austerity: Discourses and Lifestyles on Consumption in Spain”, jota varten hän oli tehnyt fokusryhmähaastatteluita vuonna 2010 ja 2014. Espanjalaisten suhtautuminen omaan kulutukseensa on muuttunut varsin paljon talouskriisin pahentuessa. Leena Haanpään (T Y ) ja Terhi-Anna Wilskan (J Y ) esitys puolestaan pureutui eri-ikäisten koululaisten kuluttamiseen ja sitä sääteleviin tekijöihin. Hanna Ojala ja Ilkka Pietilä (TaY) keskittyivät kysymykseen miehille suunnatuista anti-ageing-tuotteista: he olivat haastatelleet diplomi-insinöörejä ja metallityöläisiä ja tulleet siihen tulokseen, että erilaisten miesten suhde ikääntymisen hallintaan on varsin erilaista. Milla Annalan (TaY) esitys käsitteli television elintarvikemainosten nais-ja miesrepresentaatioita ja pohti sitä, ovatko eri elintarvikkeet sukupuolitettuja, ja miksi, jos näin on. Kaisa Weckström (Tilastokeskus) esitteli laajaa tutkimusta eurooppalaisten kulttuuriosallistumisesta, jossa suomalaiset ja kaikkiaan pohjoismaalaiset näyttäytyivät runsaasti kulttuuria kuluttavana joukkona. Työryhmän päätti Maaria Lingon (HY) esitys ”Tietokirja-arvostelut ja kirjoista keskusteleminen selailukulttuurissa”, joka viritti ryhmän keskustelemaan siitä, olemmeko todella siirtyneet selailun kulttuuriin, ja miten tämä näkyy perinteisissä kirja-arvosteluissa. Ko o rd i n a at t o ri t : Riie Heikkilä & Anu Katainen (Helsingin yliopisto) Kulttuurin rahoitus ja ohjaus Suomessa: Trendit ja skenaariot S o s i o l o g i a 2 /2 015 Vuosittain kokoontuva taidesosiologian ryhmä keskittyi tänä vuonna kulttuurin rahoitukseen ja ohjaukseen Suomessa. Työryhmä palautti mieliin erityisesti Ilkka Heiskasen, Pertti Ahosen ja Lasse Oulasvirran kymmenen vuotta sitten valmistuneen tutkimuksen Taiteen ja kulttuurin rahoitus ja ohjaus: kipupisteet ja kehitysvaihtoehdot. Siinä käsiteltiin vaihtoehtoisia skenaarioita rahoitus- ja ohjausjärjestelmien kehityksestä. Pertti Ahonen (HY) esitti alustuksessaan, että näistä kymmenen vuotta sitten hahmotelluista kehityskuluista on toteutunut kulttuuripolitiikan stagnaatioskenaa rio. Myös Pasi Saukkonen (Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö Cupore) tarkasteli Heiskasen, Ahosen ja Oulasvirran esittämiä skenaarioita suomalaisen kulttuuripolitiikan kehityksestä laatimansa tuoreen selvityksen valossa ja päätteli juuri stagnaatioskenaarion toteutuneen. Samaan päätelmään tuli Pauli Rautiainenkin (Cupore) pohtiessaan kulttuuripolitiikan kehitystä suomalaisen taiteilijatuen näkökulmasta. Työryhmän lopuksi Sari Karttunen (Cupore) pohti valtionavustuksia kulttuuripolitiikan ohjausvälineenä. Karttusen mukaan kulttuuripolitiikan kehitysvaiheet 1800-luvulta lähtien näkyvät yhä opetus- ja kulttuuriministeriön valtionavustusjärjestelmässä, jota ei ole koskaan systemaattisesti perattu ja uudistettu. Ko o rd i naat t o rit : Sari Karttunen (Cupore) & Pauli Rautiainen (Cupore & TaY) Lasten ja nuorten mahdolliset maailmat Lapsuuden- ja nuorisotutkijat yhdistivät tänä vuonna voimansa ja kutsuivat tutkijoita keskustelemaan lasten ja nuorten mahdollisista maail moista. Kutsu houkuttelikin peräti 15 puheenvuoroa. Ne jaettiin kolmeen teemasessioon, joissa käytiin vilkasta keskustelua. Nuoret ja tila -sessiossa Päivi Harinen ja Pasi Torvinen (UE F) tutkivat internetiä yhtäältä vaih- 171 toehtoliikuntaharrastukseen liittyvän tiedonjakamisen ja sosiaalisen oppimisen maailmana sekä toisaalta alakulttuurisymboliikan esittämisen kanavana. Lajien historia, tapakoodisto ja lajisymboliikka nousivat esiin. Kati Honkanen ja Jaana Poikolainen (H Y ) käsittelivät lapsia ja nuoria hyvinvoinnin määrittelijöinä urbaanissa ympäristössä. Aineistona oli käytetty mm. valokuvia ja piirustuksia. Kati Kanto (OY ) tarkasteli pohjoisessa elävien nuorten elinolosuhteita, tilan käyttöä ja luonnon monia merkityksiä nuorille sodankyläläisen kirjailijan Anna-Liisa Haakanan tuotannossa. Nuorten vapaa-aika ja kasvatusinstituutiot -sessiossa Anna Anttila ja Eeva Ahtee (Helsingin kaupunki) kuvailivat kouluihin jalkautuneen ”Hyvä vapaa-aika” -hankkeen toteuttamista. Siinä tarkastellaan, miten harrastukset voivat tukea nuorten koulunkäyntiä ja yhteisöllisyyttä. Venla Kokon (Allianssi) esitys käsitteli Euroopan unionin nuorisostrategian osana toteutettua selvitystä nuorten poliittisesta toimijuudesta 28 jäsenvaltiossa. Nuorten luottamus poliittiseen päätöksentekoon on osin heikkoa. Eeva Rinne (TaY) analysoi yhtäältä peruskoulun oppikirjojen maailmankuvaa, toisaalta oppilaiden kirjoitelmia, karttaharjoituksia ja haastatteluja spatiaalisesta näkökulmasta. Lasten positiiviset mielikuvat liittyivät omakohtaisiin kokemuksiin. Jarmo Kokkosen (Kirkkohallitus) etnografinen tutkimus paikansi rippikoululeireillä virallisen, epävirallisen ja fyysisen tason lisäksi sakraalisen kerrostuman, jotka kaikki limittyivät toisiinsa. Tilalla oli merkitystä sosiaalisen vuorovaikutuksen, arjen toiminnallisuuden ja sukupuolen määrittäjänä. Erkko Sointu (U E F) käsitteli lasten ja nuorten vahvuuksien arviointia P YD (positive youth development) -viitekehyksessä. Lasten ja nuorten osallistuminen -session avasi englanninkielinen osuus. Professori Andy Bennett (Griffith University, Australia) analysoi 17 2 nuorisokulttuurin käsitteen soveltamisen ongelmia nykytilanteessa eri maissa ja kulttuureissa eri ajankohtina. Heli Mutanen (U E F) käsitteli nuorten aikuisten toimijuutta ja työhön liittyviä identiteettejä heidän etsiessään paikkaansa haurastuvassa työelämässä. Mirja Määttä (U EF) tarkasteli, miten syrjäytymisvaarassa olevia nuoria tuetaan tuottamalla tai jopa pakottamalla heidän toimijuuttaan, jolloin raja nuorten omien osallisuuden kokemusten ja yhteiskunnan tuottaman osallistamisen välillä on häilyvä. Eriikka Oinosen (TaY) ja Lea Henrikssonin (T TL) tutkimuksessa yliopistosta valmistuneet nuoret aikuiset pohtivat, mitä heille jäi opinnoista käteen työelämän kannalta. Heidän aineistonsa on kerätty visuaalisia metodeja ja eläytymismenetelmää soveltamalla. Elina Stenvall (TaY) tarkasteli lasten osallistumisen mahdollisuuksia ja merkityksiä käyttämällä yhteiskunnallistumisen käsitettä sekä kysyen, millaisina toimijoina lapset mieltävät itsensä. Tarja Juvonen (H Y ) tarkasteli nuorten aikuisten toimijuuden mahdollisuuksia kulttuuristen odotusten näkökulmasta. Hänen aineistonaan oli etsivässä työssä kohdanneiden nuorten ja työntekijöiden välisiä keskusteluja. Ko o rd i naat t o rit : Sinikka Aapola-Kari (Nuorisotutkimusverkosto & H Y ), Mirja Määttä (U E F), Elina Pekkarinen (Nuorisotutkimusverkosto) & Tarja Tolonen (H Y ) Luokka laadullisessa tutkimuksessa Työryhmässä käytiin vilkasta keskustelua ns. uuden luokkatutkimuksen tiimoilta. Ryhmässä käsiteltiin teoreettisia, menetelmällisiä ja empiirisiä teemoja sekä tapaustutkimuksia. Erilaisista näkökulmista ja perinteistä ammentavat luokan määrittely- ja ymmärrystavat täydensivät toisiaan ja keskustelu oli vilkasta. Vaihtelevista painotuksista huolimatta sopu säilyi ja tunnelma oli innostunut. Kunnioittava moniäänisyys lupaa laadulliselle luokkatutkimukselle myös rikasta jatkoa. S o s i o l o g i a 2 /2 015 Perjantain session aloittivat työryhmän vetäjät. Anu-Hanna Anttila (TY) peilasi luokkatutkimuksen kulttuurintutkimuksellista perinnettä, jonka johtotähtenä on Beverly Skeggs, perinteisempiin luokkatutkimuksen traditioihin, joista keskeisimpiä ovat marxilainen, weberiläinen ja bourdieulainen perinne. Tämän jälkeen Antti Maunu (HY) pohti laadullisen luokkatutkimuksen yleisiä menetelmällisiä ja tietoteoreettisia kysymyksiä. Millaisena luokka näissä tutkimuskeskusteluissa ilmenee ja kuinka sitä voidaan tutkia, jos lähtökohtana ei ole traditionaaliset yhteiskunnan rakennetta ja stratifikaatiota koskevat kvantitatiiviset aineistot? Tero Pajunen (T Y ) esitti empiirisenä tapaustutkimuksena ja menetelmällisenä kokeiluna analyysin ammattiin opiskelevien ja yliopisto-opiskelijoiden juomistilanteita koskevista ryhmäkeskusteluista. Pajunen tulkitsi keskustelutapojen erojen ilmentävän laajemminkin luokkasidonnaisia toimijuuden muotoja. Tiina Sihto (J Y ) tarkasteli hoivahabituksen käsitteen avulla työssäkäyvien naisten motiiveja ja tapoja hoitaa ikääntyviä vanhempiaan. Analyysi toi esiin kolme suhtautumisen ja itseymmärryksen tapaa: moraalisen vastuun, omien persoonallisten hoivapiirteiden korostamisen sekä ajautumisen hoivaajaksi olosuhteiden pakosta. Perjantain päätti Ilkka Levän (H Y ) ja Anu-Hanna Anttilan (T Y ) esitys toimihenkilö-käsitteen muotoutumisesta suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Käsite hahmottuu amalgaamina, joka pyrkii näennäisesti yhdistämään eri alojen ammattilaisia, mutta samalla sisältää piileviä jännitteitä ja erontekoja etenkin ammatillisen statuksen ja sukupuolen osalta. Lauantain avasi Johanna Hiitolan (TaY) esitys huostaanottopäätösten piilevistä ja epävirallisista normeista. Hiitola teki näkyväksi keskiluokkaiseksi määrittyvän moraalisen kunnollisuuden idean, jonka varassa vanhemmuutta huostaanottopäätöksissä arvotetaan ja josta poikkeamista kont- S o s i o l o g i a 2 /2 015 rolloidaan ja sanktioidaan. Mari Vuorisalo (J Y ) esitteli päiväkotiin sijoittuvaa tutkimushankettaan, jossa lasten omaehtoista toimintaa sekä sen mahdollisuuksia ja rajoja tarkastellaan bourdieulaisen kentän ja pääoman käsitteiden avulla. Tästä näkökulmasta päiväkotiarjen dynamiikka tuottaa lasten keskuuteen eräänlaisen osallistujien eliitin sekä muita valtarakenteita. Päivän päätti Lauri Lahikaisen (TaY) tarkastelu ilmastonmuutokseen liittyvistä eettisistä kysymyksistä, erityisesti vastuuntunnosta, joka näyttää olevan vähäisintä vaikutusvaltaisimmissa asemissa olevilla ryhmillä ja yksilöillä. Lahikainen peräänkuulutti eliittien sosiologista tutkimusta myös tästä näkökulmasta: mitkä tekijät rakentavat ja rakenteistavat eliittien toimintatapoja sellaisiksi kuin ne ovat? Ko o rd i naat t o rit : Anu-Hanna Anttila (T Y ) & Antti Maunu (HY ) Läheissuhteet sosiaalisina sidoksina Työryhmäesityksissä tarkasteltiin läheissuhteita sosiaalisina sidoksina näkökulman vaihdellessa sidosten hauraudesta perhesuhteiden yksityisiin ja yhteiskunnallisiin määrittelyihin. Kahtena päivänä kokoontuneen työryhmän esityksissä kuultiin sidoksista hyvin erilaisissa empiirisissä konteksteissa. Ensimmäisen päivän esitykset käsittelivät hauraita sidoksia, sidosten katkeamista ja niiden puuttumista. Hanna Kiuru (TY ) käsitteli nuoren itsemurhaa vanhemman kertomana. Itsemurhassa merkityksellistyy tavoitteellinen toiminta, joka on yhteydessä nuoren sosiaaliseen ympäristöön, sen tapahtumiin ja suhteisiin. Antti Seppäsen (J Y ) esitys käsitteli sosiaalisen sidoksen merkitystä lapsen kuolemassa. Analyysi Helsingin Sanomien kuolinilmoituksista 1900-luvun alusta, puolivälistä ja lopusta osoittaa lapsen kuoleman suremisen muuttuneen julkisemmaksi. Minna Saarinen (HY) kertoi meneillään olevasta tutkimuksestaan 17 3 kehitysvammaisiksi luokiteltujen nuorten sosiaalisista verkostoista todeten perhe- ja sukulaisuussuhteiden olevan verkostoissa keskeisimpiä. Elisa Tiilikaisen (H Y ) esitys vanhusten kokemasta yksinäisyydestä piirsi esiin erilaisten elämänpolkujen ja lapsuuden traumaattisten kokemusten kietoutumisen yksinäisyyden kokemuksiin. Ensimmäisen päivän istunnon päätti Riitta Hanifin (Tilastokeskus) ja Timo Anttilan (HY) esitys, joka käsitteli suomalaisten ajankäytössä kymmenen vuoden aikana tapahtuneita muutoksia, kuten yksin vietetyn ajan lisääntymistä, sosiaalisen pääoman käsitteen näkökulmasta. Toisena päivänä työryhmän esitykset liikkuivat perhesuhteiden rajanvedon ja muokkauksen sekä vanhemmuuden teemojen parissa. Linda Hartin (HY) esitys pureutui yksilön oikeuteen perhesuhteisiin ja perhe-elämän suojaan tarkastelemalla sitä, millaista rajanvetoa perhesuhteisiin on kohdistettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeustapauksissa 1970-luvulta alkaen. Perhesuhteiden ja normaalin vanhemmuuden määrittelyn tematiikkaa jatkoi Kaisa Kivipuron (H Y ) esitys sijaissynnytyksestä. Tutkimuksen tulosten mukaan oikeudellinen äitiys perustuu ennen kaikkea ruumiilliseen sidokseen äidin ja lapsen välillä, ei geneettiseen yhteyteen. Anne Mattila (H Y ) tarkasteli esityksessään äitien valintaa ansiotyön ja lapsen kotihoidon välillä äitien relationaalisten kontekstien näkökulmasta. Äidin ja lapsen sidoksen lisäksi keskeistä valinnassa oli suhde puolisoon neuvotteluineen, rahan jakamisen tapoineen ja mahdollisine ristiriitoineen. Vanhempien ja lapsen suhdetta käsiteltiin myös Antti Kouvon, Anna Kouvon ja Maarit Silvénin (TY) esityksessä. Tarkastelun kohteena oli, kuinka lapsuudessa koetut vanhempien kiintymyssuhderepresentaatiot ovat yhteydessä teini-iässä koettuun luottamukseen. Tutkimustulosten mukaan erityisesti isillä oli pitkäaikaisia vaikutuksia nuoren kokemaan luottamukseen ja sosiaalisten suhteiden muodostumiseen. 1 74 Työryhmäesitysten empiiristen aiheiden kirjo oli suuri, ja yhteiseksi nimittäjäksi nousi sidoksen kahtalainen luonne toisaalta yksityisten ja subjektiivisten, toisaalta julkisten ja juridisten määrittelyjen kohteena. Työryhmässä käytiin myös vilkasta keskustelua. Ko o rd i naat t o rit : Anna-Maija Castrén (U E F) & Aino Luotonen (H Y ) Marx ja ajan merkit Torstai-iltapäivänä kokoontuneen työryhmän aikana kuultiin kuusi esitystä, jossa pohdittiin Karl Marxin merkitystä nykykapitalismin analyysiin. Työryhmän tavoitteena oli pohtia, mitä annettavaa marxilaisilla ja postmarxilaisilla lähestymistavoilla on aikamme yhteiskunnallisten ja poliittisten ilmiöiden tutkimukselle sekä empiirisestä että teoreettisesta näkökulmasta. Työryhmä avattiin työryhmäkoordinaattoreiden eli Marx-lukupiiriläisten lyhyellä ”kollaasiesitelmällä”. Anni Kangas (TaY) alusti siitä, kuinka kapitalismin rakenteellinen tarve synnyttää lisäarvoa tuottaa moninaisia tilallisia topologioita. Jemima Repo (H Y ) esitteli yhteistyössä Mikael Brunilan (H Y ) kanssa kirjoittamansa tekstin, joka pohtii, miten marxilaisia näkökulmia voisi hyödyntää ymmärtämään fasismin nousua tänä päivänä. Lena Näre (H Y ) taas toi esiin Marxin antia palvelutyön työaika- ja työtilakamppailuihin sekä sitä, kuinka siirtolaisten tekemää työtä voidaan analysoida Marxin avulla. Kapitalismin elettyä ja ruumiillista ulottuvuutta terapeuttisten elämänhallinnan ja hyvinvoinnin teknologioiden tutkimuksen kontekstissa taas pohti Suvi Salmenniemi (T Y). Matti Kortesoja (TaY) analysoi ”Yhteiskuntaa ja sosiaalista toimintaa kuvaavat käsitteelliset metaforat strukturalistisessa marxilaisessa ajattelussa” -esityksessään strukturalistisen/marxilaisen ja jälkistrukturalistisen diskurssiteorian käsityksiä sosiaalisesta toiminnasta. Tero Toivanen (H Y ) S o s i o l o g i a 2 /2 015 kysyi ”Marx, historia ja fossiilienergia” -esityksessään, millaisia edellytyksiä historiallinen materialismi antaa energiamuutosten poliittisen talouden ymmärtämiseen, erityisesti fossiilikapitalistisen järjestelmän kontekstissa. Esitelmässään ”Haastaako tietotyö Marxin arvoteorian?” Paula Rauhala (TaY) kyseenalaisti autonomiteoreetikoiden tulkinnan tietotyön luonteesta ja tarkasteli, miten tietotyötä voidaan selittää Marxin arvoteoriaa hyödyntäen. Olli Herranen ja Juha Koivisto (TaY) käyttivät esitelmässään ”Kapitalismi ja työttömyys Marxilla ja Keynesillä” työttömyyttä tapausesimerkkinä tuodakseen esiin Marxin ja John Maynard Keynesin keskeisiä ajattelueroja. Viimeisenä esityksenä kuultiin Pekka Kososen (HY) alustus aiheesta ”Pikettyn Pääoma suhteessa Marxin Pääomaan – ovatko kapitalismin ja eriarvoisuuden yleiset lait nyt löytyneet”, jossa tutkittiin Thomas Pikettyn tuoretta teosta suhteessa Marxin klassikkoteokseen. Työryhmä keräsi paikalle noin 40 hengen kuulijajoukon ja sali oli täynnä, mitä voidaan pitää osoituksena laajasta kiinnostuksesta Marxin tuotantoa kohtaan. Ko o rd i n a at t o ri t : Anni Kangas (TaY), Lena Näre (HY), Jemima Repo (HY) & Suvi Salmenniemi (T Y) Millaista on sisäilmaongelmien yhteiskuntatieteellinen tutkimus? Toistaiseksi sisäilmaongelmia on pidetty lähinnä lääketieteen ja teknisten tieteiden tutkimuskohteena, vaikka ne mitä suurimmassa määrin kuuluvat myös yhteiskuntatieteiden ja kulttuurintutkimuksen piiriin. Työryhmän aiheena olikin etsiä vastauksia kysymykseen, millaista sisäilmaongelmien yhteiskuntatieteellinen tutkimus Suomessa voisi olla. Monitieteiseen työryhmään osallistui kuusi puhujaa yhteensä neljästä eri yliopistosta. Esityksistä S o s i o l o g i a 2 /2 015 piirtyi monipuolinen ja kiinnostava tutkimuksellinen maisema, joka tarjosi lukuisia eri näkökulmia sisäilmaongelmien yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Merja Kinnunen (LY) aloitti työryhmän esittelemällä ”Home, työtila ja valta” -hanketta. Aloitteilla olevassa hankkeessa on tarkoitus tehdä vertailevaa tutkimusta Suomen, Iso-Britannian ja Ruotsin välillä muun muassa niistä tekijöistä, joiden kautta sisäilma määrittyy tai on määrittymättä ongelmaksi eri maissa. Terhi Chakhovich (T Y ) puolestaan esitteli ympäristösairastumisen tuottamia uusia toimijuuden muotoja tilanteessa, jossa mahdollisuudet osallistua tuottavaan yhteiskuntaan ovat vaikeutuneet tai muuttuneet mahdottomiksi. Tällaisessa tilanteessa muun muassa henkistyminen nousee keskeiseksi toiminnan muodoksi. Tuure Tammen (HY) esityksen myötä siirryimme käsittelemään koulujen sisäilmaongelmia. Hänen puheenvuoronsa käsitteli koululakkoja ja sitä, millaista puhetta vanhemmat ja lapset liittävät näissä tilanteissa sisäilmaongelmiin. Keskeisiksi teemoiksi nousivat lapsuuden määrittelyt sekä ristiriita lasten ja vanhempien tavassa kokea sisäilmaongelma. Koulujen sisäilmaongelmien jälkeen siirryimme Pauliina Lehtosen (TaY) puheenvuoron myötä käsittelemään kokemustiedon vastaanottamista ja välittämistä sekä kysymystä siitä, milloin ja missä tilanteessa kokemustieto vastaanotetaan ja milloin torjutaan. Pauliina esitteli alkuvaiheessa olevaa hankettaan, jossa tarkastellaan performatiivisen toiminnan näkökulmasta, miten kansalaiset välittävät kokemustietoa. Performatiivisuuden näkökulmasta jatkoi myös seuraavaksi Eerika Finell (HY) esittelemällä ”Sisäilma kokemuksena” -hanketta ja sen osatutkimusta, jonka aineistona toimivat työpaikkojen sisäilmaongelmia käsittelevät narratiivit. Eerika esitteli analyysiä, jonka pohjalta työpaikan sisäilmaongelmat näyttäytyivät kokijoilleen moraalisina dilemmoina ja identiteettiuhkina, joita oireilevat tai sairastuneet työn- 17 5 tekijät pyrkivät ratkaisemaan retorisin keinoin. Työryhmämme päätti Heta-Elena Heiskasen (TaY) puheenvuoro perus- ja ihmisoikeuskytköksistä, joiden kautta yhdistysten ja yksityisten ihmisten on mahdollista vaikuttaa juridisesti sisäilmaongelmien korjaus- ja korvausprosesseihin. Esitykset virittivät vilkkaita keskusteluja, jotka käsittelivät muun muassa valtaa ja lainsäädäntöä, sisäilmaongelmien tuottamia uusia toimijuuden muotoja sekä niitä tietoon ja ihmisyyteen liittyviä kulttuurimme ja yhteiskuntamme perususkomuksia, jotka sisäilmaongelmien aiheuttamien kriisien myötä tulevat näkyviksi. Kiitoksia kaikille ryhmään osallistuneille! Neoinstitutionalism and World Society Theory Työryhmä järjestettiin ensimmäistä kertaa, se kokoontui ensimmäisenä päivänä ja paikalla oli toistakymmentä henkeä. Kaikki seitsemän alustusta tarkastelivat ideoiden ja hallintamallien leviämistä, adaptaatiota ja ylläpitoa institutionalistisesta perspektiivistä. Työryhmän diskussanttina toimi John W. Meyer Stanfordin yliopistosta. Valtteri Vähä-Savo (TaY) tarkasteli globaalien mallien konstruktiota kansallisella tasolla. Globaaleihin ideoihin ja hallintamalleihin liittyy usein runsaasti kansallista tulkintaa ja pyrkimystä sovittaa niitä vallitsevaan institutionaaliseen ja kulttuuriseen ympäristöön. Vähä-Savon mukaan globaalit mallit voivat myös hyvin pitkälti olla vain paikallisia tulkintoja ja konstruktioita kuvitelluista kansainvälisistä malleista. Matilda Hellman (H Y ) käsitteli alustuksessaan syömishäiriöiden hallinnan tulkintamahdollisuuksia institutionalisoituneiden episteemisten käytänteiden kautta. Hellmanin mukaan erilaiset institutionaaliset lähestymistavat syömishäi- 17 6 riöihin liittyvät kiinteästi toimijoiden erilaisiin tiedollisiin ja toiminnallisiin traditioihin. Vastaavasti pyrkimykset muuttaa institutionaalisia käytänteitä syömishäiriöiden hoidossa ja ehkäisyssä vaikuttavat suoraan erilaisten näkökulmien keskinäiseen tasapainoon. Pekka Sulkunen (HY) alusti uusliberalistisen hegemonian synnystä Pohjoismaissa. Sulkusen mukaan rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen tulee ymmärtää osaksi laajempaa pohjoismaisen valtiomallin moraalista kriisiä, jonka myötä neo liberaali hallintaideologia saavutti hegemonisen aseman. Vastaavasti tämän hegemonian jatkuvuus on sidoksissa hallintajärjestelmän legitimiteettiin. Pertti Alasuutari, Marjaana Rautalin ja Jukka Syväterä (TaY) esittelivät lapsiasiavaltuutettua käsittelevää tutkimustaan, jossa tarkastellaan kansallisten toimijoiden pyrkimystä luoda ja hyödyntää kansallisia ja kansainvälisiä organisaatioita omien toiminnallisten tavoitteidensa edistämiseksi. Suomessa lapsiasiainvaltuutettu on instituutiona pyrkinyt keskeiseksi toimijaksi lasten asioissa, vedoten YK :n ja kansainvälisten sopimusten luomaan auktoriteettiin. Pertti Ahonen ja Petri Uusikylä käsittelivät vaikuttavuuden arviointia eri EU -jäsenmaissa. Heidän tulkintansa yksittäisten jäsenmaiden tavasta soveltaa vaikuttavuuden arviointia viittaa sen symboliseen rooliin toiminnan legitimoinnissa tai institutionaalisten rationaliteettien ylläpidossa. Tero Erkkilä (HY) alusti globaaleista yliopistorankingeistä kansainvälisenä policy-diskurssina, joka on luonut eri puolilla maailmaa paineita muokata yliopistoja kilpailukykyisemmiksi amerikkalaisten huippuyliopistojen mallin mukaisesti. Tämä kuvitteellinen malli ei kuitenkaan sellaisenaan tavoita pohjoisamerikkalaisen korkeakoulutuksen moninaisuutta vaan ainoastaan sen kirkkaimman kärjen. S o s i o l o g i a 2 /2 015 Ali Qadir ja Pertti Alasuutari (TaY) tarkastelivat yhteiskuntaa koskevia mielikuvia osana episteemistä hallintaa. Sosiaalista todellisuutta koskevat mielikuvat ovat esimerkiksi nähtävissä tulkinnoissa yhteiskunnasta hierarkiana ja sosiaalisesta toiminnasta kilpailuna. Nämä mielikuvat vaikuttavat vahvasti yhteiskunnallisten toimijoiden maailmankuvien taustalla heidän pyrkiessään tulkitsemaan ja muuttamaan maailmaan. Ko o rd i n a at t o ri t : Pertti Alasuutari (TaY), Tero Erkkilä (HY) & Ali Qadir (TaY) Oikeussosiologia Työryhmä kokoontui torstai-iltana ja siinä kuusi esitystä, jotka tulivat melko erilaisista oikeussosiologian suuntauksista ja perinteistä. Keskustelua käytiin laaja-alaisesti historiallisesta oikeuspsykiatrian tutkimusperinteestä aina eroperheiden lasten vuoroasumiseen. Ensimmäisessä esityksessä Maija Helminen (T Y, tutkimuksessa mukana myös Anne Alvesalo-Kuusi ja Laura Kuitunen, T Y ) tarkasteli eri tahojen osallistumista vuosina 2010–12 oikeusministeriön alaisuudessa käynnistettyihin kriminaalipoliittisesti merkittäviin lakihankkeisiin sekä etenkin kansalaisjärjestöjen osallisuutta näiden lakihankkeiden eri vaiheissa. Tulosten mukaan järjestöjen osuus lakialoitteissa oli melko suuri. Kari Bruun (TaY) pohti turvallisuutta perusoikeutena. Bruun totesi, että turvallisuutta perusoikeutena tulkitaan yhä useammin yksilöiden väliseksi, horisontaalisuhteita koskevaksi itsenäiseksi oikeudeksi, ja sen merkitys viittaa ”yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen”. Kolmannessa esityksessä Heta Heiskanen (TaY) tarkasteli Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa (EIOT) käsiteltyjä ympäristötapauksia. Heiskasen mukaan EIOT:llä ja sen päätöksillä on kasvava rooli ympäristöä koskevien konfliktien käsittelyssä ja samalla myös entistä merkittävämpi vaikutus kansalliseen S o s i o l o g i a 2 /2 015 päätöksentekoon. Kati Rantala (H Y ) tarkasteli hallitusten esitysten argumentointia Yle-veron, pikavippien ja energiatodistusten osalta. Rantalan mukaan argumentoinnin avulla voi havaita lainvalmistelun heikon laadun. Oikeuspsykiatrista näkökulmaa iltaan toi Jaakko Taipale (H Y ). Esityksessään hän pohti oikeuspsykiatrisia ja oikeusprosessiin liittyviä käytäntöjä, muun muassa mielentilalausuntojen käyttöä tutkimusmateriaalina. Illan viimeisessä esityksessä Antti Rissanen (HY) kertoi alustavia tuloksia lasten vuoroasumisesta eroperheissä yhdeksäsluokkalaisista koostuvassa aineistossa vuodelta 2012. Vuoroasuvat lapset sijoittuivat monella hyvinvointia kuvaavalla mittarilla ydinperheessä asuvien ja yksinhuoltajaperheessä asuvien lasten välimastoon. Ko o rd i naat t o rit : Antti Rissanen & Karoliina Majamaa (Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti Krimo, Helsingin yliopisto) Political Sociology and Transnational Ethnography Työryhmä kokoontui kahtena päivänä, joista kumpanakin yleisöä oli reilut 20 henkeä. Esityksiä kuultiin kaikkiaan yhdeksän. Keskustelu oli vilkasta ja hengeltään rakentavaa. Erna Bodström (H Y ) esitteli tutkimustaan, jossa analysoidaan maahanmuuttajille suunnattujen viranomaismateriaalien tuottamaa kuvaa Suomesta. Näiden materiaalien valossa Suomi näyttäytyi sosiaaliturvajärjestelmänä, tasa-arvo käsitettiin yksinomaan sukupuolten välisenä tasaarvona ja politiikka viranomaistoimintana ja palvelujärjestelminä. Hanna Kettunen (TY) tarkasteli vuokrasääntelyn purkamista Suomessa 1990-luvun alussa ja sitä, minkälaisia narratiiveja prosessiin osallistuneet poliittiset toimijat muodostivat siitä. Vuokrasääntelyn purkaminen esitettiin näissä narratiiveissa 17 7 samanaikaisesti yhteiskunnallisena välttämättömyytenä ja yksilöpoliittisina suorituksina. Nuorisotutkimusverkoston S A H WA-projektia esitellyt Sofia Laine kuvasi monipaikkaisen etnografian haasteita ja mahdollisuuksia tavoittaa nuorten toimijuutta Arabikevään jälkeisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa Välimeren ja Lähi-idän alueella. Projektin metaetnografinen menetelmä haastaa pohjoisen ja etelän toimijat uudenlaisiin yhteistyösuhteisiin. Inna Perheentuvan (TY) tutkimuksessa 2000-luvun naisliikkeestä Venäjällä verrataan nykyisiä toimijoita erityisesti 1990-luvun toimijasukupolveen. Venäjän yhteiskunnallisen tilanteen muutokset ja sen vaikutukset varsinkin sukupuolikulttuuriin asettavat naisliikkeelle yhtäaikaisesti sekä vanhoja kysymyksiä että uusia haasteita: politisoituuko naisliike nyky-Venäjällä, ja jos, niin miten? Markku Lonkila (J Y ) jatkoi työryhmän Venäjäteemaa esityksellään Facebook-aktivismista erityisesti Putinin Venäjän kontekstissa. Laurent Thévenot’n teoriaa hyödyntäen Lonkila esitti, että erityisesti meemit ovat tapa luoda poliittista yhteisyyttä. Lonkila kiteytti, että Putin-meemit näyttävät olevan ainoa asia, josta Venäjän oppositioliike pystyi olemaan samaa mieltä ja samalla monille ainoita tapoja esittää kritiikkiä. Perjantain työryhmäsession avasi Risto Heiskalan ja Jari Aron (TaY) esitys, joka lähti kysymyksestä, millainen universumi konstituoituu E U :n, USA :n ja Kiinan innovaatioihin ja turvallisuuteen liittyvissä politiikkadokumenteissa. Analyysissa E U näyttäytyi ”tekeillä olevana imperiumina” ja ensimmäisenä laatuaan – se lähtee taloudellisista päämääristä sotilaallisten tai ideologisten sijaan. Antti Gronow (H Y ) esitteli yhdessä Tuomas YläAnttilan (HY) kanssa tekeillä olevaa tutkimustaan 17 8 S o s i o l o g i a 2 /2 015 ilmastopolitiikasta ja siihen liittyvistä koalitioista Suomessa. Lähtökohtana on kysymys siitä, miksi Suomi jää ilmastopolitiikassa jälkeen verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Verkostotutkimuksen menetelmin tutkimuksessa selvitetään, miten suomalainen korporatismi vaikuttaa siihen, kenellä on vaikutusvaltaa ilmastopolitiikassa. Anna Kukkosen (H Y ) vertailevassa tutkimuksessa ilmastonmuutoksen politiikkaverkostoista tarkasteltiin U S A :n ja Intian tapausten valossa sitä, miten pohjoinen–etelä-akseli näkyy ilmastopolitiikan linjauksissa. Pohjoisamerikassa julkisuutta hallitsivat kotimaiset toimijat, Intiassa taas korostettiin päästövähennysvaatimusten globaalia oikeudenmukaisuutta myös kansainvälisten keskustelijoiden toimesta. kaita esityksiä oli sekä torstaina että perjantaina kuuntelemassa lähes 40 ihmistä. Satu Husso (T Y ) esitteli tapaustutkimustaan Porkkanamafia-liikkeestä Suomessa. Kaikkiaan 15 paikkakunnalla toiminut liike järjesti kymmeniä kulutustempauksia kestävän kehityksen ja ilmastotietoisen kuluttamisen nimissä. Porkkana mafian erityisyys yhteiskunnallisena liikkeenä liittyy sen kiinnittymiseen kulutuskulttuuriin ja siihen, että liikkeen toimijat yleisesti kielsivät tempausten poliittisen luonteen. Esityksessään ”Raiskauksen ja kontrollin sitkeät juuret: auttaako asennehistoria ymmärtämään nykypäivää?” Satu Lidman (T Y ) tarkasteli, miten väkivallan määrittämiseen, kokemiseen ja tulkitsemiseen nivoutuvat asenteet näkyvät historiallisissa oikeus- ja populaarilähteissä. Joonas Kekkonen (Väestöliitto) pureutui esitelmässään siihen, miten pojat reflektoivat omia kokemuksiaan ja tuntemuksiaan väkivallan tekijöinä ja uhreina. Aura Kostiainen (H Y ) esitteli alkuvaiheessa olevaa väitöskirjaansa, jossa on pyrkimyksenä tarkastella muun muassa argumentaatioanalyysin keinoin sitä, millaisen kuvan rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä käyty keskustelu antoi yhteiskunnallisesta kontrolli-ilmapiiristä. Ko o rd i naat t o rit : Eeva Luhtakallio (TaY), Veikko Eranti (H Y ), Sofia Laine (Nuorisotutkimusverkosto) & Leena Suurpää (Nuorisotutkimusverkosto) Rikollisuuden, kontrollin ja väkivallan tutkimuksen työryhmä Sosiologipäivien perinteinen kriminologian ja oikeussosiologian työryhmä eriytyi vuonna 2015 kahdeksi erilliseksi työryhmäksi. Kriminologian alan työryhmäkuvausta laajennettiin ja työryhmä nimettiin rikollisuuden, kontrollin ja väkivallan tutkimuksen työryhmäksi. Työryhmään tuli ennätysmäärä abstraktiehdotuksia, yhteensä 20, joiden pohjalta kuultiin 18 alustusta sisällöllisesti ja menetelmällisesti hyvin erilaisista aiheista. Tasok- Työryhmän ensimmäisen alustuksen piti Vera Virolainen otsikolla ”Uhrista itsensä puolustajaksi? Naisvangit, väkivallan tekijyyden ja uhriuden yhteenkietoutumat ja toimijuus”. Esitys käsitteli sitä, miten väkivaltarikoksesta tuomitut naisvangit kuvailevat väkivaltaisen toimintansa syitä ja sitä, miten uhrin ja tekijän kategoriat kietoutuvat kertomuksissa yhteen. Teemaa laajensi Satu Venäläinen (H Y ), joka käsitteli alustuksessaan, millaisia merkityksiä väkivaltarikoksista tuomitut naiset liittävät väkivaltaiseen toimintaansa ja miten sukupuoli jäsentää naisten puhetta omasta väkivallastaan. Liisa Lähteenmäki (T T L) esitteli yhdessä Anne Alvesalo-Kuusen (T TL) kanssa toteutettavaa tutkimushanketta, jossa tarkastellaan työrikosten ja oikeushenkilön rangaistusvastuun säätelyn kehittymistä sekä työturvallisuusrikoksista tuomittuja yhteisösakkoja. Liisa Mäkinen (H Y ) puolestaan tarkasteli alustuksessaan koteihin ja vapaa-ajan asuntoihin asennettujen valvontajärjestelmien käyttötapoja. Tuloksena havaittiin, että valvontalaitteita asennettiin ensisijaisesti turvallisuus- S o s i o l o g i a 2 /2 015 lähtökohdista, mutta todelliset käyttötavat olivat moninaisempia. Väitöskirjan osatutkimusta koskevassa alustuksessaan ”Nuorten käsityksiä poliisista ja yksityisestä turvallisuusalasta” Elsa Saarikkomäki (HY) esitti alustavien tulosten osoittavan, että nuoret suhtautuvat eri tavalla poliiseihin ja yksityisen turvallisuusalan toimijoihin. Malin Fransbergin (TaY) graffitialakulttuuria käsittelevässä alustuksessa käsiteltiin muun muassa sitä, miten graffiteja tekevät naiset hahmottavat graffiteihin liittyvän ulkoisen ja alakulttuurin sisäisen kontrollin. Torstain session päätti Timo Koranderin (Poliisiammattikorkeakoulu, Polamk) hiljattain julkaistuun väitöstutkimukseen perustuva alustus ”Kontrollimyönteisyyden eetos ja katujen kontrollikulttuuri Suomessa”. Perjantain ensimmäinen puheenvuoro oli Ilkka ja Vappu Taipaleen keskustelunavaus, jossa hahmoteltiin heidän suunnitelmaansa perustaa kansainvälinen järjestö, jonka tarkoituksena olisi edistää vankien asemaa globaalisti. Mika Sutela (UEF) tarkasteli alustuksessaan eri rikoslajeissa esiintyvää kausivaihtelua havaiten, että erityisesti rattijuopumuksissa ja omaisuusrikoksissa esiintyy kausittaista vaihtelua. Janne Kivivuoren (HY) alustuksessa selvitettiin valtakunnalliseen kyselyaineistoon perustuen eri väestöryhmien käsityksiä muun muassa tuomioistuimien puolueettomuudesta. Juha Kääriäinen (Polamk) laajensi käsiteltyä teemaa esityksellään ”Murentaako julkinen kritiikki luottamuksen poliisiin?”. Tulosten mukaan niin kutsutun Aarnio-tapauksen uutisointi ei näyttänyt heikentävän kansalaisten luottamusta poliisin toimintaan. Jussi Perälä esitteli tutkimussuunnitelmaa hankkeesta, jossa tutkitaan etnografisin menetelmin viranomaisen rikolliseksi luokittelemaa moot- 17 9 toripyöräkerhoa. Alustuksessaan ”Koulusurmia ihannoivat yhteisöt internetissä ja niiden vaikutus yhteisön jäsenten elämään” Jenni Raitanen (TaY) esitteli alkuvaiheessa olevaa väitöskirjahankettaan, jossa tarkastellaan osallistuvan havainnoinnin keinoin koulusurmaajia ihannoivia internetyhteisöjä. Markus Kaakinen (TaY) esitteli tutkimusryhmänsä kanssa toteutettavaa tutkimusta ”Internetin vihasisältö ja kognitiivinen sosiaalinen pääoma”, jossa todettiin vahvojen virtuaalisuhteiden olevan yhteydessä vihasisällön tuottamiseen. Työryhmän viimeisenä esityksenä kuultiin Mikko Aaltosen (H Y ) esitys ”Keneen rikostaustaisten tekemä väkivalta kohdistuu?”, jossa havaintona todettiin uhrin oman rikostaustan olevan yhteydessä rikoksen kohteeksi joutumiseen. Aikaisempiin Sosiologipäiviin verrattuna työryhmässä oli poikkeuksellisen paljon sekä alustajia että yleisöä. Erityisen ilahduttavana voidaan pitää nuorten tutkijoiden aktiivista osallistumista sekä mielenkiintoisia väitöskirjahankkeita. On toivottavaa, että työryhmän suosio jatkuu myös tulevilla Sosiologipäivillä. Ko o rd i n a at t o ri t : Minna Viuhko (Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HE U N I & HY) & Petri Danielsson (Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti Krimo, HY) Sosiaalinen eriarvoisuus Työryhmä kokoontui torstai-iltapäivänä ja siinä kuultiin neljä mielenkiintoista esitystä, jotka kaikki käsittelivät sosiaalisten ryhmien välistä eriarvoisuutta määrällisen tutkimuksen näkökulmasta. Esitelmät täydensivät toisiaan käsitellen eriarvoisuutta elämänkaaren aikana: koulutuksesta työelämään ja edelleen eläkkeelle. Ensimmäiset kolme esitelmää käsittelivät erityisesti erilaisia sosiaalisia eroja työmarkkinoilla ja niiden 18 0 S o s i o l o g i a 2 /2 015 vaikutusta työhön sitoutumiseen, työttömyysriskiin ja elämäntyytyväisyyteen eläkkeellä. näiden tekijöiden yhteyttä elämäntyytyväisyyteen eläkkeellä muun muassa rakenneyhtälömalleilla. Ensimmäisenä Aurora Saares (Kuntoutussäätiö) esitteli Riikka Shemeikan ja Hanna Rinteen kanssa tehtyä tutkimusta ”Sosioekonominen asema ja nuorten aikuisten työhön sitoutuminen 2000-luvun Suomessa”. Tutkimuksessa selvitettiin 20–34-vuotiaiden päätoimisesti palkkatyössä olevien halukkuutta jatkaa töissä kuvitteellisessa tilanteessa, jossa työnteko ei olisi taloudellisesti välttämätöntä. Yksi tutkimuksen päätuloksista oli, että korkeampi sosioekonominen asema on yhteydessä korkeampaan työhön sitoutumiseen, ja tämä liittyy osittain näiden työtehtävien parempiin psykososiaalisiin työoloihin. Iltapäivän päätti Elina Kilpi-Jakosen ja Jani Erolan (T Y ) esitelmä ”Inequalities in the Haven of Equality? Upper Secondary Qualifications and Entry into Tertiary Education in Finland”. Tutkimus on tehty yhteistyössä Aleksi Karhulan kanssa, ja siinä selvitettiin 2000-luvun alkupuolella peruskoulunsa päättäneiden nuorten siirtymiä koulutuksessa toisen asteen läpi ja edelleen korkea-asteelle. Tutkimuksessa havaittiin suuria eroja vanhempien koulutustaustan perusteella, joita selitti osittain nuorten oma aikaisempi koulumenestys. Ammattikorkeakoulu-uudistus näyttää vähentäneen korkeakoulutuksen eriarvoisuutta perhetaustan mukaan, ja ammattikorkeakoulut ovat tarjonneet erityisesti ei-korkeakoulutettujen lapsille uuden reitin myös yliopistoihin. Hannu Lahtinen (H Y ) esitteli Sosiologipäivillä vuoden parhaana pro graduna palkittua tutkimustaan ”Trends in the Risk of Unemployment between Social Classes among Male and Female Employees in Finland in the Period 1987–2007”. Yhteispaperi Outi Sirniön ja Pekka Martikaisen kanssa käsitteli yhteiskuntaluokkien välisiä eroja työttömyysriskissä sekä työttömyyden kestossa. Tulokset osoittivat luokkien välisten erojen olleen suhteellisen pysyviä 1990-luvun alun laman jälkeen. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin pientä luokkaerojen kasvua naisilla ja pientä kaventumista miehillä, mikä on johtanut sukupuolten välisten erojen vähenemiseen. Luokkien välillä oli huomattavia eroja myös koulutustason vakioimisen jälkeen. Petri Palmu (Ammattiliitto Pro) puhui otsikolla ”Eläkeläisten elämäntyytyväisyyttä selittävät työura-, aktiviteetti- ja resurssitekijät Ammattiliitto Pron eläkeläisjäsenillä”. Esitelmässä käsiteltiin Ammattiliitto Pron eläkeläisjäseniltä verkkokyselynä kerättyä survey-aineistoa, jossa oli kartoitettu työuraan ja eläkkeellä oloon liittyviä tekijöitä, kuten työuran pituutta, eläkkeelle siirtymisen syitä ja nykyisiä taloudellisia resursseja. Esitelmässä eriteltiin Ko o rd i n a at t o ri t : Elina Kilpi-Jakonen & Jani Erola (T Y) Sosiologiaa kädet savessa Ensimmäistä kertaa kokoontuneen työryhmän tarkoituksena oli tuoda esiin esimerkkejä sosiologiasta, joka osallistuu sosiaalisen todellisuuden nurinkurisuuksien näkyväksi tekemiseen, samoin kuin sosiologiasta, joka sysää liikkeelle, eli tiedostaa vääryyksiä ja epäkohtia, nostaa niitä esiin sekä innostaa osallistumaan ja toimimaan yhdessä muiden kanssa. Työryhmässä kuultiin torstai-iltapäivänä yhteensä viisi esitystä. Työryhmän aloitti Kukka Ranta (H Y ) Skype-välitteisesti New Yorkista, väitöskirjansa kenttätyön keskeltä, esityksellään ”Oppiminen tuottavissa yhteiskunnallisissa liikkeissä – The New York City Community Land Initiative”. Ranta kuvasi, millaista on olla yhteiskunnallisen liikkeen toimintaan osallistuva aktivisti, journalisti ja tutkija, joka oppii ja tuottaa tietoa yhdessä liikkeen jäsenten S o s i o l o g i a 2 /2 015 kanssa. Esitys kirvoitti keskustelua journalistisesta kirjoittamisesta keinona tutkimustulosten työstämiseen ja välittämiseen. Keskustelun päätteeksi todettiin, että tuota taitoa kaikkien tutkijoiden olisi syytä harjoitella ja harjoittaa. ”Kädet savessa” tutkimusta tekevän tutkijan toimintakenttiin ja rooleihin liittyviä pohdintoja jatkoi Leonardo Custódio (TaY) alustuksellaan ”Advantages and Challenges of Activist Research as a Local Outsider”. Custódio tarkasteli Brasilian faveloiden media-aktivismia käsittelevän väitöskirjansa kenttätyön pohjalta etnografista tutkimusta tekevän tutkijan samanaikaista ulkoja sisäpuolisuutta sekä vallitseviin asiantiloihin vaikuttamaan pyrkivän tutkimuksen erityislaatua. Hanna Storm jatkoi media-aktivismitutkimuksen teemoista esityksellään ”Marginaalien marginaaleissa eli queer-zine-kulttuurien tarkastelua”. Storm muistutti, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä käsittelevästä keskustelusta ja tutkimuksesta jäävät usein puuttumaan ”marginaalien marginaaleissa” elävien näkökulmat. Samanlaiseen marginaaliin sijoittuu myös suomalainen zine- eli pienlehtitutkimus. Näitä monia marginaaleja Storm pyrkii nostamaan tutkimuksellaan esiin – vallitsevia ja vakiintuneita näkökulmia haastaen. Stormin esitys herätti keskustelua yliopistomyllerrysten myötä yhä ajankohtaisemmaksi muuttuvasta aiheesta eli siitä, millaista on tehdä tutkimusta yliopistoinstituution ulkopuolella. Heta-Elena Heiskanen (TaY) kertoi esityksessään ”Kädet saveen Lapissa: Saisiko olla ympäristökonflikti soppaa?” ympäristöoikeudellisen sovittelun käytäntöjä hyödyntävästä tutkimushankkeesta, jossa tutkijat jalkautuvat ympäristökonfliktien keskelle paikallisyhteisöjen tueksi. Tutkimuksen kimmokkeena on ollut ympäristöministeriön ja Tampereen yliopiston yhteisrahoitteisen ympäristöperusoikeutta tutkineen hankkeen havainto, että 181 kansalaiset kokevat hankalaksi ratkoa ympäristökiistojaan. Esityksessä todettiin, että tutkimushanke on kokeilu, jonka lopputulosta on vaikea ennakoida. Työryhmäiltapäivän päätti Tero Toivanen (H Y ) alustuksellaan ”Kädet savea syvemmälle? – Antroposeeni, fossiiliyhteiskunta ja sosiologia”. Ilmastonmuutoksen yhteiskuntatieteellinen tutkimus on ollut toistaiseksi lähes olematonta. Toivanen muistutti esityksessään, että sosiologian tulee tehdä kysymyksiä luokkarakenteesta, taloudellisesta vallasta ja poliittisesta toimijuudesta ilmastonmuutoksen ja fossiilikapitalismin kontekstissa ja esittää vahvoja ratkaisuja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Tämä sopii kiteyttämään myös koko työryhmän eetoksen: sosiologian tulee muistaa kysyä oleellisia kysymyksiä ja esittää rohkeasti myös vastauksia. Ko o rd i n a at t o ri : Sanna Ryynänen (U E F) Sotilassosiologia Sotilassosiologian työryhmässä oli yhteensä neljä esitystä. Kaiken kaikkiaan työryhmä oli varsin onnistunut ja toi esiin monipuolisesti sitä, mitä sotilassosiologian tutkimuskenttään tänä päivänä muun muassa kuuluu. Tiia Tahvanaisen (Nuorisotutkimusverkosto) esityksessä kuvattiin nuorten miesten ja naisten ylläpitämiä armeija-aiheisia blogeja. Blogien kohdeyleisönä ovat varusmiehen tai -naisen oma perhe, ystäväpiiri tai palvelustoverit, mutta ne ovat usein avoimia kaikille verkkokäyttäjille. Empiiristen esimerkkien avulla esityksessä havainnollistettiin sitä, millaista armeijatarinaa nuoret välittävät muille varusmiehille, tuleville varusmiessukupolville ja armeijan jo käyneille reserviläisille. Blogeissa varusmiespalveluksesta kirjoitettiin sekä samaa ikäluokkaa että eri sukupolvia yhdistävänä kokemuksena. Palveluksen 18 2 käyminen legitimoi maanpuolustukseen liittyviin keskusteluihin osallistumisen ja jopa velvoittaa puhumaan omista kokemuksista ja pitämään yhteisesti jaettua ”inttitarinaa” yllä. Varusmiespalvelusta koskevan esityksen jälkeen siirryttiin tarkastelemaan siviilipalvelusmiehiä. Valdemar Kallunki tarkasteli esityksessään siviilipalvelusmiesten osaamista ja syrjäytymisriskiä järjestelmän yhteiskunnallisten vaikutusten näkökulmasta. Aineistona on marraskuun 2012 ja lokakuun 2013 välisenä aikana Lapinjärven koulutuskeskuksessa järjestetyillä peruskoulutusjaksoilla toteutettu kysely. Siviilipalvelusmiehet edustivat kyselyn mukaan sosiaaliselta osallisuudeltaan hyvin monimuotoista ryhmää, johon kuuluu korkeasti koulutettujen tai koulutuksen aloittaneiden ohella syrjäytymisriskin piirissä olevia nuoria. S o s i o l o g i a 2 /2 015 sotilaallistumista. Upseeriston on katsottu toimivan kutsumusammatissaan ja urapolku ”kadetista kenraaliksi” on tarkoin viitoitettu ja rajattu. Kutsumusammattiin viittasivat Hannolan mukaan myös henkilöstökyselyistä ilmenevät korkeat ja muista henkilöstöryhmistä selkeästi positiivisempina erottuvat tulokset mm. maanpuolustustahdon ja me-hengen suhteen. Reppuri-ilmiö – se, että puolustusvoimien työntekijä asuu työn vuoksi toisella paikkakunnalla erillään perheestä – laajenee muutoksessa koskemaan entistä enemmän myös siviilejä ja naisia. Koko henkilöstöllä on voimakasta halukkuutta vaativampiin ja haasteellisempiin työtehtäviin, mutta ei halukkuutta paikkakunnan vaihtoon: työilmapiirikyselyistä ilmeneekin, että joka kymmenes vastaaja kokee työnsä sotaharjoituksineen ja pakkosiirtoineen haittaavan vakavasti perhesuhteita. Ko o rd i n a at t o ri t : Anni Ojajärvi Minna Leinonen ja Katri Otonkorpi-Lehtoranta (TaY) tarkastelivat puolustusvoimien henkilöstön työhön liittyviä huolenaiheita intersektionaalisesta näkökulmasta. Aineistona oli puolustusvoimissa vuonna 2011 toteutettu laaja-alainen henkilöstökysely (N=8093), jolla selvitettiin organisaation tasa-arvotilannetta. Työssä koetut huolet koskettivat eniten naisvastaajia, mutta pelkkä sukupuolinäkökulma ei tuonut esiin muita sosiaalisia jakoja tai taustalla olevia mekanismeja. Esimerkiksi vastaajan aseman etäisyys sotilaallisesta ytimestä vaikutti vastaajan kokemuksiin asemastaan organisaatiossa. Toisin sanoen siviilivastaajat kokivat enemmän huolta asemastaan kuin sotilashenkilöstö. Organisaation hierarkia ja sukupuolihierarkia ovat yhteydessä toisiinsa ja niiden vaikutusten ensisijaisuus vaihtelee. Anitta Hannola (Puolustusvoimien tutkimuslaitos) pohti esityksessään puolustusvoimien työnsosiologisia erityispiirteitä, kuten sitä, miten puolustusvoimien organisaatiomuutos on tarkoittanut myös henkilöstörakenteen miehistymistä ja (Nuorisotutkimusverkosto) & Teemu Tallberg (Maanpuolustuskorkeakoulu) Terveyssosiologia Ryhmä kokoontui torstaina iltapäivällä. Ensimmäisessä neljässä esityksessä keskityttiin työelämän kysymyksiin. Anne Kuokkanen (T T L) oli analysoinut sitä, miten työn henkisen kuormituksen tunnistaminen ja siihen liittyvät diskurssit ovat muuttuneet vuosien 1955 ja 2014 välillä. Henkinen kuormittavuus on tunnistettu jo 1960-luvulla, mutta puhe kuormituksesta on jatkuvasti lisääntynyt. Pekka Varje (TTL) puolestaan esitteli Helsingin Sanomien ja Me Naiset -lehden työterveyskeskusteluja vuosien 1961 ja 2008 välillä. Tässä aineistossa psykososiaaliset riskitekijät nousivat esille myös niin, että työväenluokkainen ajattelutapa, jossa työväenluokan kunniaa ja autonomiaa puolustetaan, sai kilpailijakseen mm. keskiluokkaisen harmonia- ja tasa-arvoajattelun. Virve Peteri (TaY) oli pureutunut ajankohtaiseen S o s i o l o g i a 2 /2 015 ilmiöön, seisomakonttorien yleistymiseen ja istumisen terveysvaarojen esiintuomiseen. Tässä diskurssissa puheet taloudellisista säästöistä siirrteään usein taka-alalle ja yksilöt nähdään vastuullisina omasta terveydestään. Riikka Shemeikka Kuntoutussäätiöstä kertoi Tilastokeskuksen työolotutkimuksen tuloksista. Tulosten mukaan väestöryhmät eroavat sen mukaan, kokevatko he tarvitsevansa kuntoutusta: esimerkiksi alhainen koulutustaso ja sosioekonominen asema olivat yhteydessä koettuun kuntoutustarpeeseen. Lyhyen tauon jälkeen kuultiin vielä neljä esitystä. Aluksi Laura Lyytikäinen (TY) esitteli venäläisten Anonyymien Alkoholistien käsityksiä alkoholismista. Venäläiseen alkoholikulttuuriin on istunut huonosti ajatus alkoholismin terapeuttisesta hoidosta. Lisäksi A A-liikettä vierastetaan, sillä se koetaan ulkomaiseksi tuontitavaraksi. Ylipäänsä ajatus alkoholismista sairautena ei näytä juurtuneen venäläisiin käsityksiin riippuvuuksista. Taina Leinonen (H Y ) on kollegoineen tutkinut masennuslääkkeiden käyttöä ennustavia tekijöitä ja niiden vaikutusta työllistymiseen. Tutkimus viittaa siihen, että työttömyyden taustalla on terveysvalikoitumista niin, että työttömäksi joutuneet ovat masentuneita jo ennen työttömyyttä. Edelleen työttömän työllistymisen todennäköisyys oli korkeampi niillä, joiden masennus lieveni. Hanna Remes raportoi rekisteritutkimuksesta, jota tehdään Helsingin yliopiston ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen yhteistyönä. Sairaalahoitoa vaatineiden tapaturmien, myrkytysten ja päihtymystapausten havaittiin välittyvän osittain vanhempien mielenterveyden ja päihdeongelmien kautta. Näin oli etenkin huono-osaisten perheiden kohdalla. Työryhmän lopuksi Hanna Rinne kuvasi Kuntoutussäätiön ja THL :n yhteistutkimusta, jossa on tarkasteltu terveyspalvelujen käyttöä, tarvetta ja 18 3 niin sanottua tyydyttämätöntä tarvetta. Alueelliset erot terveyspalvelujen saannissa ovat vähäisiä, mutta sekä tyydyttämätön terveyskeskuspalvelujen että työterveyspalvelujen tarve ovat yhteydessä sosiaaliseen asemaan. Tutkimusryhmä evästää sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistajia ottamaan erityisen tarkasti huomioon heikoimmassa asemassa olevat asiakasryhmät. Keskustelu terveyden sosiologian työryhmässä oli koko session ajan innostunutta ja vireää. Ryhmä hajaantui jo pimentyneeseen iltaan harmitellen niukkaa yhteistä aikaa, mutta mieleltään virkistyneenä. Ko o rd i n a at t o ri t : Piia Jallinoja (HY) & Sakari Karvonen (T HL) Turvallisuuden sosiologia Työryhmässä jäsennettiin turvallisuuden yksilöllisiä, kulttuurisia ja rakenteellisia ulottuvuuksia useasta eri näkökulmasta. Esitelmien aiheina oli ilmiöiden käsitteleminen turvallisuusuhkina (turvallistaminen), toimijuus, turvallisuuden tunne sekä yhteisöjen toimintakyky ja toipuminen häiriötilanteista (resilienssi). Keskustelua heräsi usean esityksen yhteydessä siitä, kenellä on valta päättää, mikä yhteisöissä määritellään riskiksi, ja toiseksi, miten eri tavalla eri ihmisryhmät kokevat subjektiivisesti turvallisuusuhkia. Kauri Lindström (TaY, Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK) pohti kaupungistumisen vaikutuksia turvallisuuteen, yhteisöllisyyttä sekä yhteisöjen toimintaa urbaanin varautumisen kontekstissa. Hän totesi, että perinteisten uhkien, kuten luonnononnettomuuksien, rikollisuuden ja terrorismin ohella kaupunkialueita voi uhata vakava taloudellinen taantuminen, kuten joukkotyöttömyys, joka vaikuttaa merkittävästi yhteisön toimintakykyyn. Keskustelua käytiin muun muassa tavoista osallistaa asukkaita tur- 18 4 vallisuussuunnitteluun ja välttää pelon kulttuurin lietsomista. Marja Ylönen (J Y ) esitteli mekanismeja, jotka tuottavat kansainvälisellä ja kansallisella tasolla eroja ja yhtäläisyyksiä turvallisuusriskien käsittämisessä. Ylönen tutkii kansallisia ja kulttuurisia tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, miten turvallisuus määritellään Suomen ydinvoimateollisuudessa sekä Norjan öljy- ja kaasuteollisuudessa. Esityksessä analysoitiin erilaisia turvallisuuskäsitteitä sekä organisaatio- ja johtamismalleja. Yleisökeskustelua virisi erityisesti vertailevasta tutkimusmetodista ja sen potentiaalisesta käyttömahdollisuudesta myös muiden teemojen tutkimiseen. S o s i o l o g i a 2 /2 015 tutkimusta. Laurikainen analysoi subjektiivisen ja objektiivisen turvallisuuden tunteen eroavaisuuksia sekä koettuun turvallisuuteen vaikuttavia tekijöitä. Tutkimuksen näkökulmina ovat kansalaisten näkemykset turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä sekä alueelliset erot Suomessa. Aleksi Nissinen (H Y ) esitteli samaan kansalaisturvallisuutta jäsentävään tutkimushankkeeseen liittyvää työtään, jossa tarkastellaan alueellista kehitystä ja turvallistamista aluehallintovirastojen näkökulmasta. Ko o rd i n a at t o ri t : Tuula Kekki & Heikki Laurikainen (SPE K ) Työ, perhe ja sukupuoliroolit Sari Vanhasen (J Y, Siirtolaisuusinstituutti) väitöskirjatutkimus käsittelee poliisin ja sosiaali työntekijän yhteistyötä maahanmuuttajien kotouttamisessa ja poliisin asiantuntijuuden rakentumista. Esityksessä ja yleisökysymyksissä käsiteltiin tapoja vahvistaa ihmisten osallisuutta ja aktiivista kansalaisuutta, konfliktien ehkäisemistä yksilö- ja yhteisötasolla sekä poliisiorganisaation ja -kulttuurin erityispiirteitä. Tomi Haapa-alho (H Y ) tarkastelee tutkimuksessaan maahanmuuttajataustaisten nuorten käsityksiä turvallisuudesta ja turvattomuudesta yksilön oman merkitysmaailman näkökulmasta. Hän jäsensi esityksessään muun muassa turvattomuuden yksilöllisiä ja kontekstuaalisia eroja, yksilön ja ympäristön välisiä suhteita sekä toimijuuden ja osallisuuden merkityksiä turvallisuuden tunteelle. Keskustelussa käsiteltiin mm. nuorten kokemus- ja elämysmaailman tavoittamista sekä tutkimustuloksissa havaittuja kulttuurisia ulottuvuuksia. Heikki Laurikainen (S PEK ) esitteli erilaisia turvallisuutta konstruoivia indikaattoreita sekä kansalaisturvallisuuden tilaa Suomessa käsittelevää Työryhmässämme oli yhteensä neljä esitystä ja se kokoontui vain torstaina. Esitykset aloitti Laura Peutere Tampereen yliopistosta. Hänen tarkastelunsa kohteena on lasten ja kodinhoidon yhteys naisten ja miesten työmarkkinakiinnittymiseen. Lähtökohtana tutkimuksessa on oletus siitä, että suuri vastuu lapsista ja kotitöistä voi vaikuttaa heikentävästi työmarkkinakiinnittymiseen vähentämällä työhön käytettävää aikaa ja muita resursseja. Aineistona Peutere käyttää suomalaista työikäistä väestöä edustavan ”Health and Social Support” -pitkittäistutkimuksen kyselyvastauksia vuosilta 1998 ja 2003 sekä rekisteritietoja vastaajien työsuhteista vuosilta 1998–2011. Analyysiin Peutere on valinnut 30–40-vuotiaat vastaajat, jotka elävät kumppanin kanssa ja joiden taloudessa on lapsia. Esityksessään Peutere esitteli alustavia analyysinsä tuloksia. Toisena esittäjänä oli Pauli Sumanen. Hän tarkastelee miesten ja naisten ylitöitä ja niiden määrää. Hän on kiinnostunut siitä, missä määrin ylitöitä tehdään ja mitkä tekijät niiden tekemiseen vaikuttavat. Aineistona Sumasella on Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus vuosilta 1999–2000. Lisäksi hän kerää haastatteluaineiston eläkkeelle jo siirtyneiltä tai lähellä eläkeikää olevilta. Suma- S o s i o l o g i a 2 /2 015 nen perustelee rajausta tähän ikäryhmään sillä, että tällöin vastauksissa näkyy kokemus, ja aineistossa on sukupolvisyvyyttä. Empiirisessä osassa Sumanen testaa viittä hypoteesia, jotka vastaavat osittain muissa maissa tehtyjen vastaavanlaisten tutkimusten oletuksia ylitöiden taustalla olevista syistä. Esityksessään Sumanen esitteli alustavia tuloksia sekä Tilastokeskuksen ajankäyttö- että haastatteluaineiston pohjalta. Kolmannen esityksen piti Katja Pohjola (T Y ). Hänen kiinnostuksensa kohteena on lastensaannin ja työssäkäynnin yhteys ja erityisesti lasten syntymän johdosta tapahtuvat katkokset työelämässä. Pohjola käyttää aineistona Tilastokeskuksen kokoamaa ”Family Dynamics in Finland” -aineistoa. Se kattaa 10 % vuosina 1940–1995 syntyneistä henkilöistä. Pohjola tarkastelee vuosina 1988–2007 syntyneiden lasten vanhempia, joita on aineistossa yhteensä 5 500. Esityksessään Pohjola esitti alustavia tuloksia, joiden mukaan asema työmarkkinoilla ennen lapsen syntymää ennustaa sitä, kuinka nopeasti äiti palaa takaisin töihin lapsen syntymän jälkeen. Viimeisen esityksen piti Minna Ylikännö (T Y ). Tutkimuksessa Ylikännö tarkastelee sukupuolirooleihin liittyviä asenteita Pohjoismaissa. Lähtökohtana tutkimuksessa on oletus siitä, että vaikka sukupuolten tasa-arvoon pyritään sekä työ- että perhe-elämässä, kaikilta osin näihin tasa-arvotavoitteisiin ei ole Pohjoismaissa päästy. Tätä voidaan osittain selittää eroissa sukupuoliasenteissa. Ylikännö vertailee Pohjoismaita sekä yksilö- että maatason taustatekijöiden mukaan. Hän käyttää International Social Survey Programme 2012:n ”Perhe, työ ja sukupuoliroolit” -aineistoa. Esityksessään Ylikännö esitteli tutkimuksensa alustavia tuloksia, joiden mukaan Pohjoismaissa kannatetaan eniten osa-aikatyötä ja vähiten kokopäiväisesti kotona oloa. Maiden välillä on kuitenkin eroja asenteissa. Ko o rd i naat t o rit : Milla Salin & Minna Ylikännö 18 5 (T Y) Valuation in Practice: Exploring Processes of Ordering and Selection Mitä on arvottaminen (engl. valuation) ja millaisena se näyttäytyy tutkijoiden erilaisista empiirisistä aineistoista käsin? Näiden kysymysten ympärille kietoutuivat 14 esitystä arvottamisen käytäntöjä ruotivassa työryhmässä. Arvottaminen ja arvostaminen linkittyivät esityksissä erilaisiin arvioimisen, mittaamisen ja järjestämisen käytäntöihin. Heta Tarkkalan (H Y ) esityksessä biopankkien näytteiden laadusta ja Tomi Lehtimäen (H Y ) esityksessä luomutuotantokeskustelusta tuli ilmi arvioimisen lisäksi yksi arvottamiseen liittyvistä piirteistä, standardointi; myös arvottamisen käytäntöjä arvioidaan ja standardoidaan aiemmin tehtyjen arviointien perusteella. Helena Hirvonen (J Y ) puolestaan analysoi, miten arviointi vaikuttaa aiemmin ihmiskeskeisenä pidetyssä hoivatyössä ja miten tällöinkin päämääränä on toiminnan standardointi. Aaro Tupasela (Kööpenhaminan yliopisto) osoitti, miten suomalaisen tautiperimäluokituksen ”geneettinen romantiikka” tuottaa – ja samalla arvottaa – kuvaa yhtenäisistä kansoista tutkimuksellisena kilpailuvalttina. Arvottamista tehdään erilaisten asteikkojen ja mittarien avulla. Elina Helosvuori (H Y ) selvitti, miten hedelmöityshoidoissa alkiot jaetaan ”rupu”- tai ”nätti”-luokkiin, ja miten luokitteluun perustuva arvo on aina kontekstisidonnainen. Mianna Meskus (H Y ) puolestaan tarkasteli, miten tutkijat arvioivat ihmisperäisen materiaalin manipulaation eettisyyttä ja epäeettisyyttä ja millaisia arvottamisen haasteita nykypäivän high tech -lääketiede tuottaa. Nora Hämäläinen (HY) nosti esiin itsen arvioimisen ja arvottamisen, joka elämäntaitokirjallisuudessa näyttäytyy jatkuvana itsen kehittämisen tavoitteena. Psykiatrisessa diagnosoinnissa, jota 18 6 Lotta Hautamäki (HY) analysoi, arvioimisen tavoitteena on eronteko normaalin ja patologisen mielenterveyden välillä. Elina Paju (HY) sitä vastoin nosti esiin arvioinnin sekä päiväkotilasten vertaissuhteissa että kasvatuksessa käytettynä strategiana, johon lapset ja nuoret harjaannutetaan. Työryhmän esitykset sivusivat myös taloudellisen arvon ja arvottamisen kysymyksiä. Riikka Homanen (TaY) tarkasteli sikiökuvien fetisoitumista ja muuttumista tuotteiksi, joilla on taloudellinen arvo. Laura Perjo (TaY) analysoi henkivakuutusmainontaa, jossa perheonni esiintyy rahavälitteisen vakuutuksen arvoisena. Samaa teemaa jatkaen Turo-Kimmo Lehtonen (TaY) käsitteli pienten lasten sairausvakuutuksia, joissa arvottaminen koskee julkista ja yksityistä terveydenhuoltoa, arjen joustavuutta ja kokemusta hyvästä hoidosta. Arvottamisen käytännöillä on usein laaja hyväksyntä, mutta tärkeätä on myös kiinnittää huomio siihen, miten arvotuksia kiistetään. Minna Ruckenstein (HY) tarkasteli, miten ihmiset joko löysivät arvoa tai kiistivät sen kaupallisten geneettisten alkuperätestien tuloksissa. Anu Lounela (H Y ) puolestaan analysoi, miten Indonesiassa on vastuutettu paikallisväestö osallistumaan metsiensuojeluun ja minkälaisia kiistoja on samalla saatu aikaan luonnon taloudellisesta arvosta. Työryhmä toimi ajatuskokeena arvottamisen käsitteen käyttökelpoisuudesta ja siihen liittyvistä teoreettisista hankaluuksista, joita arvottamisen sosiologiasta kiinnostuneiden tutkijoiden on ratkottava. Ko o rd i naat t o rit : Mianna Meskus & Elina Paju (HY ) Vuorovaikutuksen sosiologia Työryhmämme esitykset käsittelivät sosiaalisen vuorovaikutuksen ilmiöitä ja ulottuvuuksia, eli niitä resursseja, joiden avulla ihmiset rakenta- S o s i o l o g i a 2 /2 015 vat keskinäistä ymmärrystään. Kokoonnuimme kahtena päivänä, joiden aikana kuultiin yhteensä 12 esitystä. Työryhmän päätteeksi diskussanttina toimi professori Anssi Peräkylä (HY), joka kokosi yhteen päivien aikana käytyä keskustelua. Oheinen kooste ryhmämme työskentelystä pohjautuu tämän loppukeskustelun teemoihin. Yksi yleisimmistä teemoista oli toisen havaitseminen, jota useimmat esitykset lähestyivät sosiaalisen identiteetin näkökulmasta. Outi Kähäri (TY) käsitteli suomalaisten lähiesimiesten ja työntekijöiden kokemuksia luottamuksen merkityksestä monikulttuurisissa ammatillisissa vuorovaikutuskonteksteissa. Eliisa Kylkilahti (HY) tarkasteli iän representaatioita kuluttajien palvelukohtaamisia jäsentävissä tarinoissa. Ilkka Arminen (HY), Hanna Rautajoki (TaY) ja Mika Simonen (HY) käsittelivät ryhmäkuulumisen tunnistamisen menetelmiä kokeellisissa ja luonnollisissa aineistoissa. Aiheeseen läheisesti liittyen työryhmäesityksissä käsiteltiin myös asemointia ja sosiaalista kategorisointia. Harriet Strandell (HY) analysoi lasten identiteettien tuottamista ryhmähaastatteluaineistoissa, joissa aikuisen ääni esiintyi lasten puheessa erilaisina kerrostumina. Hanna Rautajoki (TaY) tarkasteli toimittajien käyttämiä osallistujaroolien hallinnoimisen keinoja niin televisiokeskustelun osallistujien kuin kotiyleisönkin kohdalla. Toisena laajempana teemana käsiteltiin vuorovaikutuksen paikallista rakentumista ja sosiaaliseen suhteeseen asettumista. Sanni Tiitiäinen, Tea Lempiälä ja Heini Ikävalko (Aalto-yliopisto) tarkastelivat, kuinka kokousvuorovaikutuksen osallistujat suuntaavat käsillä olevaa vuorovaikutusta keskustellessaan kehittämisideoista. Pia Hounin (T T L) esityksessä käsiteltiin niitä erityisiä sosiaalisen vuorovaikutuksen muotoja, joita yhteisölliset työtilat mahdollistavat. Kaija Hänninen (H Y ) puhui terveydenhuoltoalan ammattilaisten S o s i o l o g i a 2 /2 015 kohtaamista haasteellisista tilanteista, joissa he tarjoavat ensitietoa vastasyntyneen lapsen vammaisuudesta tämän vanhemmille. Melisa Stevanovic (H Y ) käsitteli egosentrisiä ja allosentrisiä tapoja vastata vuorovaikutuskumppanin kerrontaan pohtien näiden käytänteiden esiintymistä vuorovaikutuksessa, jossa toisella osapuolella on Aspergerin oireyhtymä. Kolmas esityksissä keskeiseksi noussut teema käsitteli puheen kohteena olevan maailman jäsentämistä. Elina Weiste (H Y ) eritteli potilaan tilanteen jäsentämistä hallittavaksi ja potilaan vaikeiden tunnekokemusten tarkastelun välttämistä psykiatrian poliklinikoilla käytävissä hoitokeskusteluissa. Liisa Voutilainen ja Aino Koivisto (HY) analysoivat kielellisiä keinoja, joiden avulla psykoterapeutit eksplikoivat potilaan vuoron implisiittistä sisältöä, näin suunnaten puhetta kohti potilaalle ongelmallista sisältöä. Kimmo Svinhufvud, Liisa Voutilainen ja Elina Weiste (HY) selvittivät opintopsykologien keinoja osoittaa opiskelijoille, että heidän kokemuksensa ovat tavallisia, tällaisen normalisoinnin palvellessa opiskelijoiden käsitysten haastamista. Loppukeskustelussa todettiin, että esityksissä ylitettiin kiinnostavalla tavalla laadullisten tutkimusten eri suuntausten rajoja. Samoja ilmiöitä voitiin havaita esiintyvän niin kirjoitettuihin narratiiveihin, haastatteluihin, havainnointiin kuin video- ja ääninauhoitusten analysointiin perustuvissa tutkimuksissa. Ko o rd i naat t o rit : Elina Weiste, Mika Simonen 18 7 määrittelytapoja ja niiden merkityksiä politiikkaprosesseissa. Ensimmäisenä päivänä tarkasteltiin ilmiöitä ja ongelmia suhteessa arvokäsityksiin, normatiiviseen ajatteluun, aikalaisdiagnoosiin, tiedontuotantoon ja ymmärrykseen. Veli-Matti Salminen (Kirkon tutkimuskeskus) käsitteli esityksessään osallisuuden eriytymistä evankelis-luterilaisessa kirkossa suhteessa yksilöiden ja yhteisöjen arvokäsityksiin ja kirkollisen osallistumisen selittäviin tekijöihin (esim. ikäluokka, sukupuoli, koulutus). Sophy Bergenheim (H Y ) esitteli väitöskirjatyötään, jossa hän tutkii väestökysymystä 1940-luvulla perustetun Väestöliiton toiminnan ja väestöpoliittisten kannanottojen kautta. Huoli väestönkasvusta muuttui sosiaaliseksi ongelmaksi, johon niin yhteiskunnan kuin kansalaisten oli puututtava edistämällä perheellistymistä. Lotta Harju (T T L) analysoi työssä tylsistymistä ajan kokemuksena (aika menettää merkityksensä) ja kuvana (työn merkityksellisyys katoaa): ilmiö on kehämäinen, ja normit muokkaavat merkitysten rakentumista siinä. Tämä vaikuttaa ajan kokemukseen ja yksilöiden toimijuuteen. Johanna Järvinen-Tassopoulos (THL) käsitteli yhteiskunnallisten ilmiöiden suhdetta aikalaisdiagnoosiin ja normaalin käsityksiin sekä sosiaalisten ongelmien konstruointia sopeutumattomuuden, poikkeavuuden, moraalin ja haitallisuuden nimissä. Eija Pietilä (HY) esitteli pro gradu -tutkielmaansa keräämänsä haastatteluaineiston avulla: tutkimuksessa tarkastellaan työssään ongelmapelaajia kohtaavien ammattilaisten määritelmiä hallitsemattomasta rahapelaamisesta sosiaalisena ongelmana. & Melisa Stevanovic (Intersubjektiivisuus vuorovaikutuksessa -huippuyksikkö, H Y ) Yhteiskunnalliset ilmiöt ja sosiaaliset ongelmat Työryhmässä etsittiin vastauksia kysymyksiin ajan merkeistä erilaisten yhteiskunnallisten ilmiöiden kautta sekä pohdittiin sosiaalisten ongelmien Toisena päivänä keskityttiin rahapelaamisen, alkoholinkäytön ja sähkötupakoinnin aiheuttamiin haittavaikutuksiin ja niihin puuttumiseen eri toimijoiden näkökulmasta. Michael Egerer (H Y ) ja Anna Alanko (HY) esittelivät tutkimustuloksiaan ongelmapelaamisen käsityksistä yleislääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden fokusryhmähaastatteluaineistossa. Reception Analytical Group Interview 18 8 -menetelmää hyödyntäen aineistosta nousi esiin se, että ongelmapelaamisen medikalisoinnilla tai demedikalisoinnilla on sekä käytännöllisiä että teoreettisia seurauksia ajatellen ongelmaan puuttumista. Petri Huhtanen (T H L) pohti Juo matapatutkimuksen myötä erilaisten tutkimusmenetelmien soveltamista alkoholinkäytön läheisille aiheuttamien haittojen ja psyykkisen kuormittuneisuuden kartoittamisessa. Yhteiskuntatieteellisessä kvantitatiivisessa tutkimuksessa on mahdollista hyödyntää tarinoita, kuten elokuvia, hypoteesien kehittämisessä ja arvioinnissa sekä uusien näkökulmien esiin tuomisessa. Otto Ruokolainen (TH L) tarkasteli sähkösavukkeiden käyttöä suhteessa kansanterveydellisiin toimenpiteisiin, kuten haittojen vähentämiseen ja nikotiiniriippuvuuden ehkäisyyn. Aikuisväestössä sähkösavukkeiden käyttö on vähäistä, mutta markkinointi on purrut nuoriin ja tupakkatuotteiden käyttäjiin. Jani Selin (TH L) tutki itsesäätelyn ja sääntelyn yhteyttä ja vastavuoroisuutta rahapelaamisesta aiheutuvien haittojen vähentämisessä. Rahapeliyhtiöiden itsesäätelyä korostava puhe vuosikertomuksissa ei ole vain vastuullisuuden osoittamista vaan myös poliittista toimintaa ja vaikuttamista. Rahapelipolitiikka vastaa kuitenkin yhteiskunnallisten ongelmien hallinnoinnista. S o s i o l o g i a 2 /2 015 sa nousi esille mahdollisuus työryhmän nimen muuttamisesta tähän suuntaan ensi vuonna. Nimenä ”Biososiologia” sai kannatusta. Työryhmän ensimmäisessä esityksessä Sanni Jalonen (T Y ) esitteli väitöskirjatutkimuksensa runkoa ja alustavia tuloksia ensimmäisestä artikkelista. Jalosen väitöskirjatutkimus liittyy vanhempien ja perhetaustan vaikutukseen ihmisten terveyteen. Teemoina ovat yleinen sosioekonomisen statuksen periytyminen, vanhempien kuoleman sekä pitkäaikaissairastavuuden vaikutukset. Jalosella tulee myös olemaan käytössään ainutlaatuinen FinnBrain-aineisto, jossa on mahdollista seurata esimerkiksi äidin stressitasojen vaikutuksia lasten varhaiskehitykseen. Toisena esityksenä nähtiin Ohto Kannisen (Palkansaajien tutkimuslaitos) ja Aleksi Karhulan (TY) esitys tulokehityksen yhteydestä syntyvien lasten sukupuoleen OECD-maissa. Tulokset viittaavat siihen, että tulojen muutos hedelmöityksen tai raskauden aikana vaikuttaa syntyvien lasten sukupuolijakaumaan. Yhden prosenttiyksikön nousu makrotason tuloissa on yhteydessä noin neljän pojan enemmän syntymiseen jokaista kymmentätuhatta tyttöä kohti. Mallinnuksessa oli käytetty maa- ja vuosiefektit vakioivia monitasomalleja. Ko o rd i naat t o ri : Johanna Järvinen-Tassopoulos (T H L) Yhteiskunnan rakenne ja sukupuoli Ryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa ja kokosi yhteen kolme toisiaan hyvin täydentävää ja laadukasta esitystä sekä koko joukon yleisöä. Kaikissa ryhmän kolmessa esityksessä sukupuoli oli keskeisessä roolissa, ensimmäisessä tutkimusasetelmaa kehystävänä muuttujana ja kahdessa seuraavassa selityksen kohteena. Toinen kaikissa esityksissä esille noussut teema oli sosiaalisten ja biologisten ilmiöiden vuorovaikutus, jopa siinä määrin, että työryhmän jälkeen keskusteluis- Viimeisenä esiintyi Hannu Lehti (T Y ), joka esitteli miesten ja naisten seksuaalimoraaliin liittyviä eroja eri Euroopan maissa sekä mekanismeja, jotka voisivat selittää seksuaalimoraalia. Tutkimuksessa testattiin kiinteiden ja satunnaisvaikutusten monitasomalleilla, miten sosiaalisen ja evolutiivisen tason teoriat ennustavat seksuaalimoraalia. Tutkimuksen mukaan yhteisötason sukupuolinormit ja yksilötason sukupuolirooliasenteet ovat yhteydessä seksuaalimoraaliin ja ne myös rajoittavat tulojen yhteyttä. Kaikkiaan sosiaaliset teoriat saivat enemmän tukea, vaikka evolutiivisen ja sosiaalisen tason yhdysvaikutuksen mahdollisuutta ei voitu sulkea kokonaan pois. S o s i o l o g i a 2 /2 015 Kaikkien esitysten jälkeen käytiin aktiivinen keskustelu, jolle jäi työryhmässä erinomaisesti aikaa pienen esiintyjämäärän johdosta. Vaikka tutkimukset olivat teemoiltaan erilaisia, liittyivät ne selkeästi toisiinsa niin sukupuoliteemansa kuin myös sosiaalisten ja biologisten ilmiöiden vuorovaikutuksen tarkastelun osalta. Työryhmä tuotti uusia ajatuksia ja jätti niin koordinaattoreille kuin esiintyjillekin positiivisen latauksen jatkaa tutkimuksia eteenpäin. Tämän johdosta harkitsemme vahvasti työryhmän järjestämistä myös ensi vuonna samalla tai eri nimellä. Ko o rd i naat t o rit : Aleksi Karhula & Hannu Lehti (TY ) Yhteiskuntateorian työryhmä Yhteiskuntateorian työryhmään osallistui molempina päivinä pitkälti toistakymmentä yhteiskuntateorian tutkijaa ja harrastajaa. Torstain avasi Heta-Elena Heiskasen (TaY) esitelmä, jossa hän tarkasteli ympäristökysymysten ja ihmisoikeuksien välistä suhdetta. Esitelmän konkreettisena esimerkkitapauksena toimi Euroopan ihmisoikeus tuomioistuin. Keijo Lakkalan (H Y ) esitelmän aiheena puolestaan oli emansipatorinen yhteiskuntatiede ja utopian käsite. Huomio esitelmässä kohdistui erityisesti Erik Olin Wrightin näkemyksiin emansipatorisesta yhteiskuntatieteestä sekä todellisista utopioista, joita Lakkala vertasi myös Ernst Blochin ajatuksiin konkreettisista utopioista. Pekka Mäkelä jatkoi esitelmässään kriittisen yhteiskuntatieteen ja utopian käsitteen tarkastelua. Mäkelän mukaan nykyisen ympäristökriisin vakavasti ottavissa utopioissa olisi perusteltua siirtää painopistettä tuotannosta kohti kuluttamista. Seuraavassa esitelmässä Jussi Jokinen ja Mikko Hyyryläinen (JY ) kartoittivat kognitiotieteen ja sosiologian suhdetta sekä luonnostelivat kognitiivisen sosiologian tutkimusohjelmaa. Ohjelman mukaan kognitiivisen sosiologian tavoit- 18 9 teena voisi olla ihmismielen suhteellisen pysyvää arkkitehtuuria koskevan kognitiotieteellisen ja neurotieteellisen tiedon integroiminen osaksi sosiologista tutkimusta. Jukka Sädevirran (TaY) esitelmä pureutui deskriptiivisen yhteiskuntatieteen sovellettavuuteen ja vaikuttavuuteen yhteiskuntaelämän käytäntöjen kehittämisessä. Hän tarkasteli yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen pyrkivän tutkimuksen teoreettis-metodologisia lähtökohtia, erityisesti kriittistä realismia, käyttäen konkreettisena esimerkkinä työelämän tutkimusta. Perjantaina työryhmä jatkui Kari Kantasalmen (H Y ) esitelmällä, jossa hän sovelsi Niklas Luhmannin systeemiteorian käsitteitä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopolitiikan tarkasteluun suomalaisten yliopistojen kontekstissa. Esitelmän johtopäätöksenä oli, että tutkimuksen politiikkaohjelmat rakentuvat nykyisessä tiedepolitiikassa Research–Development–Innovation-kontingenssikaavan pohjalle. Martti Muukkonen (U E F ) puolestaan tarkasteli uskonnon asemaa yhteiskunnassa nojaten Clifford Geertzin esittämään uskonnon määritelmään ja ajatukseen uskonnosta sekä mallina yhteiskunnasta että mallina yhteiskunnalle. Muukkosen mukaan erilaisten hyvinvointiajattelumallien taustalta voidaan löytää uskonnollisia ideoita ja arvoja, joita ei ole tarpeeksi huomioitu aihepiirin aiemmassa tutkimuksessa. Seuraavaksi Johanna Hämäläinen (T Y ) eritteli ja analysoi esitelmässään Erving Goffmannin dramaturgisen lähestymistavan ydinkäsitteitä. Hämäläisen mukaan backstage-käsitettä voisi olla kiinnostavaa kehitellä tiedollisempaan suuntaan Goffmannin tilallisuutta painottavista näkemyksistä. Mikko J. Virtanen (H Y ) argumentoi esitelmässään Bruno Latourin sitoutuneen ajattelussaan ongelmalliseen aktualistiseen ontologiseen näkemykseen, joka tunnustaa ainoastaan välittömästi läsnä olevan olemassa olevaksi. Latourin ajattelun ongelmien välttämiseksi Virtanen hahmotteli mahdollisuuden kategorian 19 0 sisältävää systeemiteoreettista käsitteistöä Luhmannin ajattelun pohjalta. Hanna-Mari Husu (J Y ) esitteli keinoja välttää Pierre Bourdieun habituksen käsitteeseen kohdistettuja syytöksiä rakenteellisesta determinismistä hylkäämättä käsitteeseen liittyviä ydinajatuksia. Husu pohti myös alustavasti, miten habituksen käsitettä voisi hyödyntää yhteiskunnasta vetäytyneiden nuorten tutkimuksessa. Viimeisessä esitelmässä Tuukka Kaidesoja (TY) esitti, että mikro–makro-erottelua on sosiologisessa tutkimuksessa käytetty ainakin neljässä eri merkityksessä. Kaidesojan mukaan mikro–makro-jaottelun eri merkitysten erittelyn kautta on mahdollista purkaa ongelmallista mikrososiologisen ja makrososiologisen tutkimuksen vastakkainasettelua. Ko o rd i naat t o ri : Tuukka Kaidesoja (T Y ) S o s i o l o g i a 2 /2 015 S o s i o l o g i a 2 /2 015 Westermarck-seuran gradupalkinto 2014 Westermarck-seuran vuotuinen gradupalkinto julkistettiin 6.3.2015 Sosiologipäivillä Helsingissä. Kuten perinteeseen kuuluu, seura pyysi ehdotuksia vuoden parhaaksi sosiologian pro gradu -tutkielmaksi yliopistoilta, joissa sosiologiaa luetaan pääaineena. Tämänkertaiseen palkintokisaan osallistui seitsemän tutkielmaa. Näissä tutkielmissa Milja Homan (J Y ) selvittää suomalaisten nuorten kansallista ja eurooppalaista identiteettiä, Yrjö Kallinen (TaY) tamperelaisten nuorten alakulttuureja, Hannu Lahtinen (H Y ) palkansaajaryhmien välisiä työttömyysriskejä, Frank Lundgren (Å A) ruotsalaisen ulkoparlamentaarisen vasemmistoliikkeen näkemyksiä poliittisesta väkivallasta, Riikka Matala (LY ) teknologian ja sukupuolen merkitystä älyvaatesuunnittelussa, Mika Uppa (T Y ) asuinalueen etnisyyden vaikutusta luottamukseen neljässä Euroopan maassa ja Laura Vänttinen (U E F) yliopisto-opiskelijan ideaalia nykyisessä koulutuspolitiikassa. Palkintoraatiin kuuluivat Tomi Kankainen, Mari Käyhkö, Mianna Meskus (pj.), Tiina Saari, Arttu Saarinen, Susan Sundback ja Leena Suopajärvi. Raati tutustui töihin ja valitsi voittajan kolmivaiheisessa karsinnassa, jossa raadin jäsen ei saanut antaa pistettä oman yliopistonsa kandidaatin puolesta. Kiinnitimme arvioinnissa huomiota tutkimusaiheen perusteluun, tutkimusasetelman kunnianhimoisuuteen, kirjallisuuden ja menetelmien soveltuvuuteen ja hallintaan sekä johtopäätösten laatuun. Palkintoraatia ilahdutti tutkielmien aiheiden variaatio ja rohkeus. Sosiologipäivien tämänvuotinen teema – ajan merkit ja mahdolliset maailmat – tulee tavalla tai toisella esille jokaisessa työssä. Niissä eritellään ajankohtaisia ilmiöitä ja yhteiskunnallisen muutoksen mutta myös pysyvyyden 191 merkkejä seitsemästä eri näkökulmasta, seitsemällä erilaisella aineistolla. Töistä kolmessa käytetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä, ja loput neljä perustuvat kvalitatiivisiin menetelmiin. Kiinnitimme useamman työn kohdalla huomiota rakenteen etupainotteisuuteen, mikä valitettavasti kavensi töiden analyysi- ja päätelmäosuuksia. Hyvä tutkielma on kokonaisuus, jonka eri osiot ovat tasapainoisessa suhteessa keskenään. Ideaalisesti lukija johdatellaan metatekstin avulla osiostatoiseen, mikä tuo myös tekijän oman panoksen vahvemmin näkyville. Palkintoehdokkaalta oletetaan myös melko moitteetonta kieliasua ja viimeisteltyä viitekäytäntöä. Vuoden 2014 gradupalkinnon voittajaksi nousi Hannu Lahtisen tutkielma Yhteiskuntaluokka ja työttömyys. Palkansaajaryhmien välisen työttö myysriskin vertailu Suomessa vuosien 1987 ja 2007 välillä. Sosiologiassa keskustelu yhteiskuntaluokista on klassinen aihe. Luokkakysymysten analyysi on tärkeää näinä rakennesopeutusten ja yhteiskunta- ja koulutuspoliittisten poisvalintojen aikoina. Yhteiskuntaluokka-aseman ja työttömyyden välistä suhdetta on tutkittu Suomessa vähän, eli Lahtinen on tarttunut haastavaan aiheeseen. Työssä esitellään luokkakeskustelun teoriaperinne klassikoista suomalaiseen nykykeskusteluun vakuuttavasti. Lahtinen käyttää aineistonaan Tilastokeskuksen ”Elinolot ja kuolinsyyt” -rekisteriaineistoa. Hän analysoi palkansaajaryhmittäin absoluuttista työttömyysastetta, ja työttömyysriskiä samoissa luokissa. Lahtinen perustelee valintansa oivallisesti ja ymmärrettävästi kautta työn. Tutkielman päätuloksena Lahtinen esittää, että talouden suhdannevaihteluista ja työmarkkinoiden muutoksista huolimatta työttömyysriskin ja ammatille perustuvan luokka-aseman välinen yhteys on pysynyt sitkeästi samankaltaisena. 19 2 Lahtisen ote on selkeästi tutkijamainen niin tutkimusasetelman rakentamisessa kuin analyysitulosten raportoinnissa. Työssä on ”artikkeliaineista”, kuten raadin jäsenet totesivat. Palkintoraati haluaakin kannustaa Lahtista kehittämään edelleen paitsi ilmeisen vahvoja taitojaan vaativassa tilastollisessa analyysissa, myös uskallusta selitysvoimaisten sosiologisten tulkintojen esittämisessä mallintamisen jälkeen. Paljon onnea Hannu Lahtiselle hienosta tutkielmasta! Mianna Meskus Palkintoraadin puheenjohtaja S o s i o l o g i a 2 /2 015
© Copyright 2024