Genre-elokuva ja taide
Jaakko Seppälä jaakko.i.seppala@helsinki.fi Genre-elokuva ja taide-elokuva Aluksi Genre-elokuvat ovat kaupallisia elokuvia, jotka kertovat toiston ja varioinnin keinoin tutunoloisia tarinoita, joissa on tutunoloisia henkilöhahmoja tutunoloisissa tilanteissa Tärkeimmät Hollywood-genret: elämänkertaelokuva, historiallinen spektaakkeli, kauhuelokuva, komedia, lännenelokuva, musikaali, ongelmaelokuva, rikoselokuva, teinielokuva, tieteiselokuva, toiminta/ seikkailuelokuva, sotaelokuva Suomalaisen elokuvan genrejä: tukkilaiselokuva ja sotilasfarssi (Genren käsite yhdistetään usein liian vahvasti Hollywoodiin) Suuret genret: fiktioelokuva, dokumenttielokuva, avantgarde-elokuva Keskeisiä kysymyksiä Millaisia ongelmia genreluokituksiin liittyy? Millaisiin psykologisiin tarpeisiin genre- ja taide-elokuvat vetoavat? Millaisille ryhmille eri genret on suunnattu ja missä määrin näillä rajoilla on tapana ylittyä? Genre luokittelun välineenä 1/2 • Genre on luokittelun väline, jolla nimetään elokuvajoukko, jonka teoksissa toistuvat (ennen kaikkea) jotkut tietyt kerronnan konventiot – Elokuvatyylissä taas toistuvat tietyt elokuvalliset keinot – Suuntaus taas on paljon löyhempi kategoria (esim. uusi aalto) • Genre ei ole arvottava käsite – Monia elokuvagenrejä on kuitenkin ylenkatsottu – Taustalla taiteen ja viihteen vastakkainasettelu • Elokuvaan genreterminologia omaksuttiin kirjallisuudesta ja teatterista – Aluksi genre oli väline tuottajien ja esittäjien välisessä viestinnässä sekä elokuvien mainonnassa – Sittemmin termejä alettiin juontaa elokuvien tuotantoprosesseista (takaaajoelokuva, trikkielokuva) sekä muista taide- ja ajanviettomuodoista • 1910-luvulla käytettiin täsmentävää adjektiivia ja selittävää substantiivia: slapstick-komedia – Lopulta substantiivit jätettiin pois ja adjektiivit substantifioituivat – Esimerkiksi lännen takaa-ajoelokuvasta, lännen romanssista, lännen epiikasta ja lännen komediasta tuli lännenelokuva Genre luokittelun välineenä 2/2 • Genreluokittelu ei ole kaiken kattavaa ja aukotonta – Kategorisointi on aina keinotekoista, eikä vastaa todellisuutta sen kaikessa monimuotoisuudessaan – Luokittelun keskeinen tavoite on todellisuuden yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen – Mahdollistaa partikulaarien käsittelyn mielekkäällä yleisyyden tasolla, joka ei ole täysin sokea partikulaarien moninaisuudelle • Useimmat elokuvat eivät edusta vain yhtä genreä – Monigeneerisyys tarkoittaa elokuvan samanaikaista paikantumista moneen eri genreen – Useimmat Hollywood-elokuvat ovat monigeneerisiä – Tämä aiheuttaa loputtomia määrittelykiistoja, sillä monet katsojat/kriitikot pyrkivät paikallistamaan elokuvan vain yhteen genreen • Genrejen ja niiden käyttötarkoitusten monimuotoisuuden takia on vaikea sanoa, mistä genre alkaa ja mihin se loppuu • Ikuisuuskysymys: onko film noir genre vai tyyli? Asioita voi luokitella monella tavalla ja eri kriteereillä asiat sijoittuvat eri kategorioihin. Luokittelu on onnistunutta kun se on hyödyllistä. Genremääritelmiä on hyvä pohtia tuottajien, levittäjien ja katsojien kannalta. ”There is nothing more basic than categorization to our thought, perception, action, and speech. Every time we see something as a kind of thing, for example, a tree, we are categorising. Whenever we reason about kinds of things – chairs, nations, illnesses, emotions, any kind of thing at all – we are employing categories. Whenever we intentionally perform any kind of action, say something as mundane as writing with a pencil, hammering with a hammer, or ironing clothes, we are using categories.” (George Lakoff) Genrejen määrittelystä 1/2 • Kaikkia genrejä ei voi määritellä samalla tavalla, koska genret ovat keskenään erilaisia • Genren elokuvia voi yhdistää: – Teema tai aihe • Esimerkiksi tieteiselokuva – Esitystapa • Esimerkiksi musikaali – Juonirakenne • Esimerkiksi elämänkertaelokuva – Tunnevaikutus • Esimerkiksi komedia • Jotkut elokuvat ovat genreissään edustavampia kuin toiset – Armoton on edustavampi lännenelokuva kuin Bandidas • Se mikä milloinkin on edustavaa vaihtelee historiallisesti – Vaarallinen romanssi ei enää olisi edustava trilleri Genrejen määrittelystä 2/2 • Genret voi jakaa ylägenreihin ja alagenreihin – Esimerkiksi rikoselokuvan alagenre on salapoliisielokuva, komedian alagenre on slapstick jne. – Kyseessä on yksi monigeneerisyyden ilmentymä – Isot genret ovat verrattain epämääräisiä, mutta alagenret ovat täsmällisiä • Kunkin genren voi katsoa perustuvan myyttiseen näkemykseen todellisuudesta, jota genren elokuvat muuntelevat – Lännenelokuvat kertovat sivilisaation leviämisestä, joka johtaa yhteiskunnan ja luonnonmukaisen alkutilan välisiin konflikteihin • Genre on sopimus elokuvantekijöiden, arvostelijoiden ja katsojien välillä – Genre on otsikon kaltainen lupaus sisällöstä • Genre-elokuva on esimerkki sopimuksen noudattamisesta Genre tuotannon kannalta 1/2 • Genre on ohjenuora, jonka avulla tuottajat määrittelevät, millaisia elokuvia kannattaa tehdä – Mitkä genret vetävät milloinkin katsojia – Nyt suomalaiset lastenelokuvat menestyvät kaupallisesti, joten lastenelokuvia tuotetaan lisää – Koska amerikkalaiset lännenelokuvat eivät enää ole vetäneet paljon katsojia, niitä ei juuri tuoteta • Jokaisessa genre-elokuvassa pitää olla jotakin vanhaa ja tuttua sekä jotakin uutta ja innovatiivista – Elokuva ei saa olla liian lähellä kumpaakaan ääripäätä, sillä vanha ei enää kiinnosta eikä liian innovatiivista voi kytkeä vanhan jatkoksi – Sopimusta pitää samanaikaisesti sekä noudattaa että uudistaa – Innovaatioiden on esiinnyttävä konventioiden kontekstissa – Genrejen vetovoima juontaa paljon konventioiden ja innovaatioiden dynamiikasta Genre tuotannon kannalta 2/2 • Genrejen konventiot ovat tavallaan sääntöjä – Juonikonventiot, temaattiset konventiot, tyylilliset konventiot – Konventioita rikkomalla luodaan yllätyksellisyyttä – Sääntöjen liika rikkominen voi karkottaa katsojat • Genreikonografia viittaa elokuvissa toistuvaan kuvastoon – Tapahtumapaikat, esineet, elokuvatähdet – Toisissa genreissä on runsaasti ikonografiaa (lännenelokuva), mutta toisissa sitä on verrattain vähän (komedia) – Mitä enemmän elokuvassa on genreikonografiaa, sitä helpompi se on paikallistaa omaan genreensä • Elokuvien tuottajat pyrkivät paikantamaan elokuvansa moneen eri genreen – Monigeneerisyyden korostaminen kasvattaa elokuvan katsojapohjaa, koska se herättää mielenkiintoa elokuvaa kohtaan eri yleisöissä – Uusia suomalaisia elokuvia on usein syytetty liian moneen genreen paikantumisesta Genre levityksen kannalta 1/2 • Genre on helppo tapa luonnehtia elokuvaa ja kytkeä se tietynlaisiin käsityksiin ja odotuksiin – Genreluokitukset auttavat levittäjiä elokuvien myymisessä katsojille • Genrejä käytetään aktiivisesti elokuvien mainonnassa – Tavanomaisesti genre on implisiittisesti läsnä elokuvien mainoksissa (julisteet, trailerit) – Genreä korostetaan erityisesti silloin kun elokuvassa ei ole isoja tähtiä, suurta budjettia tai mitään muutakaan poikkeuksellista – Genre pienimpänä yhteisenä nimittäjänä • Ei John Wayne -lännenelokuva vaan pelkkä lännenelokuva • Genren korostaminen oli yleistä b-elokuvien kohdalla ja se on sitä yhtä eksploitaatioelokuvien kohdalla The Expendables -sarjassa toimintaelokuvista tunnetut tähdet palaavat vanhoihin kuvioihin. Genren tunnistaa mainosjulisteesta, vaikka sitä ei mainita. Genre levityksen kannalta 2/2 • Elokuvia luokitellaan genreihin videovuokraamoissa, suoratoistopalveluissa ja elokuvafestivaaleilla – Genre on tapa järjestää iso määrä elokuvia selkeisiin kategorioihin, joista katsoja voi valita kiinnostavat nimikkeet • Elokuva-arvostelijat jäsentävät elokuvakenttää elokuvateollisuuden ja -levittäjien genretermejä käyttämällä, muuntelemalla ja yhdistelemällä – Toisinaan arvostelijat ja kriitikot lanseeraavat kokonaan uusia termejä, jotka voivat yleistyä käytössä – Suomalainen epäromanttinen komedia yhdistää arkirealismia romanttisen komedian konventioihin • Uudet sukupuoliroolit (erityisesti seksuaalisesti aktiivinen nainen) ja vakavan parisuhteen (eritoten avioliiton) kyseenalaistaminen • Varasto, 21 tapaa pilata avioliitto, Ei kiitos Genre reseption kannalta • Genret eivät koostu yksin elokuvista – On huomioitava katsojien elokuviin tuomat odotukset ja hypoteesit sekä näiden vuorovaikutus elokuvien kanssa • Genret ovat työkaluja, jotka auttavat katsojia elokuvakulttuurissa suunnistamisessa – Mitä mennä katsomaan, mitä jättää katsomatta, kuinka sanallistaa näkemäänsä – Fanikulttuuri ja tietyn genren aktiivinen kuluttaminen • Genrekonventioiden tunteminen auttaa katsojia elokuvallisten elementtien tunnistamisessa ja ymmärtämisessä – Miksi valkokankaalla tapahtuu kuten tapahtuu (miksi esimerkiksi henkilöhahmot pukeutuvat, katsovat, puhuvat ja käyttäytyvät tietyllä tavalla) – Tärkeiden asioiden erottaminen vähemmän tärkeistä – Genre ohjaa kerronnan ohella hypoteesien tekemistä (minkä tapahtuminen on elokuvassa todennäköistä ja minkä epätodennäköistä) • Katsojien genretuntemus kasvaa kumulatiivisesti – Kompetentille katsojalle genren ”maailma” avautuu jo pienestä vihjeestä • Genre-elokuvaa voi mielekkäästi arvottaa sen mukaan, miten hyvin se vastaa käsityksiämme kuvatusta mytologisesta todellisuudesta – Eri asiat ovat uskottavia/epäuskottavia eri genreissä Genre ja tunteet • Genrejä voi luokitella myös sen perusteella, millaisia tunteita ja mielentiloja ne herättävät katsojissa • Monet genret on suunniteltu herättämään tietynlaisia tunteita – Kauhu, komedia, melodraama, erotiikka jne. – Ruumiilliset reaktiot: kasvojen jännittyminen, nauru, itku, kiihottuminen • Genret mahdollistavat evoluution myötä kehittyneiden perustavaa laatua olevien inhimillisten tunteiden simuloimisen – Liittyvät usein erilaisiin sosiaalisen elämän tilanteisiin • Katsojat valikoivat elokuvia usein niiden herättämien tunteiden perusteella – Halu nähdä turvallisesti jotakin kauheaa, koskettavaa, hauskaa tms. – Tuottajat pyrkivät optimoimaan elokuvan tunnevaikutuksen • Genretuntemus synnyttää odotuksia ja hypoteeseja, jotka liittyvät tunteisiin, joita katsojat kokevat elokuvan aikana – Kauhuelokuvassa katsojan on syytä pelätä päähenkilön puolesta, toimintaelokuvassa korkeintaan jännittää ja komediassa voi olla huoleti Vaikka komediassa käytettäisiinkin kauhuelokuvan kuvastoa, katsoja ei pelkää päähenkilöiden puolesta. Kauhuelokuvassa noita patansa äärellä herättäisi aivan toisenlaisen reaktion. Genreytyminen prosessina: elokuvasykli • Kun uudenlainen elokuva menestyy kaupallisesti, tuottajat pyrkivät paikantamaan menestyksen aiheuttaneet elementit – Kerronnan elementit – Tyylikeinot ja kuvasto • Suosituiksi osoittautuneita elementtejä toistetaan uusissa elokuvissa, jotta nekin menestyisivät • Kun menestyselementtejä toistetaan monessa elokuvassa, syntyy elokuvasykli, jota kyseiset elementit leimaavat – Elokuvasykli on genren esiaste – Sykli ei ole yhtä vakiintunut ja tunnettu kuin genre Genreytyminen prosessina: genre • Kun kilpailevat studiot ryhtyvät toistamaan näitä samoja menestyselementtejä, sykli vakiintuu ja syntyy koko elokuvateollisuuden läpäisevä genre, jolle annetaan nimi – Tapahtuu helpoiten kun elementit ovat helposti havaittavissa ja muiden studioiden helposti toistettavissa • Genre-elokuvat ovat elokuvia, jotka on tuotettu sen jälkeen kun genre on yleisesti tunnustettu ja vihitty käyttöön • Kun genre on vakiintunut ja sitä toistetaan paljon, se voi ylittää yleisön kyllästymisasteen, jolloin se ei enää tuota hyvin • Tällöin studiot pyrkivät yhdistämään genreen uusia elementtejä, mikä johtaa uuden syklin syntyyn, josta voi tulla uusi genre Taide-elokuvan erilaisuus • Genre-elokuvia ei arvosteta kovin korkealle – Taustalla käsitys uuta luovasta taiteilijasta (vrt. teollisuus ja kaupallisuus) – Genren ajatellaan olevan kaavamaista vanhan toistoa • Taide-elokuvan on genren kaltainen kategoria – Taide-elokuvat jakavat samankaltaisia piirteitä, jotka liittyvät moniulotteiseen kerrontaan ja huomiota herättävään tyyliin – Taide-elokuvan kerronnalle ominaisia ovat löyhät syy-seuraussuhteet, selvän loppuratkaisun puuttuminen ja asioiden monitulkintaisuus – Tyylikeinot rikkovat klassista tilan ja paikan ykseyttä • Taide-elokuva on käsitteenä kuvaileva, ei arvottava • Kategoria on elastinen, moninainen ja vaikeasti määriteltävä • Kategoria populaarielokuvan ja avantgarde-elokuvan välissä • Taide-elokuvan voi mieltää suureksi kategoriaksi, jolla on lukuisia alalajeja: minimalismi, surrealismi, neorealismi jne. • Suuntaus syntyi Euroopassa 1940-luvulla, mutta sen juuret ovat 1920-luvun elokuva-avantgardeissa ja modernistisissa taiteissa • Taide-elokuvia tehdään runsaasti myös Euroopan ulkopuolella Taide-elokuvan estetiikka • Katsoja selittää teosten monimerkityksisyyttä sekä realismilla että tekijän itseilmaisulla (näiden välillä on tietty ristiriita) • Tekijän itseilmaisu – Tekijä kommunikoi (elokuvan sanoma) ja ilmaisee (taiteellinen näkemys) – Toistuvat tyylikeinot ja teemat tekijän kädenjälkenä – Tekijälle ominainen itseilmaisu on opittavissa kuten genrekonventiotkin • Realismi – Oikeat tapahtumapaikat – Yhteiskunnalliset ja psykologiset ongelmat – Moniulotteiset ja vaikeasti ymmärrettävät henkilöhahmot • Henkilöhahmot (liittyy olennaisella tavalla realismiin) – – – – – – – Ei selviä päämääriä tai tavoitteita Tekevät vähän, mutta puhuvat paljon Valinnat ovat epämääräisiä tai niitä ei ole Teot ei välttämättä johda mihinkään Henkilöhahmo ajautuu passiivisesti tilanteesta toiseen Kuvastavat tunnetta elämän tarkoituksettomuudesta Vähän toimintaa, mutta paljon reaktioita ja psykologisia tiloja Avantgarde vastaelokuvana 1/2 • Avantgarden käsite viittaa moninaisiin tapoihin käyttää elokuvaa vakiintuneesta poikkeavilla tavoilla – Vaikeasti määriteltävissä (roskakorikategoria?) – Avantgarde kyseenalaistaa valtavirtaelokuvan normatiivisuutta – Avantgarde pyrkii tekemään jotakin radikaalisti erilaista – Elokuvat eivät ole vetovoimaisia: niitä luonnehtivat hämmennys, outous ja jopa tylsyys – Avantgarde on vastaelokuvaa tai ainakin välinpitämätöntä valtavirran suhteen • Siinä missä fiktiota määrittää tarina, avantgardea määrittää attraktio – Korostaa näkemistä sinänsä, elokuvan teknistä ja materiaalista puolta sekä esitystilannetta Avantgarde vastaelokuvana 2/2 • Toisin kuin fiktio ja dokumentti, avantgarde on marginaalista elokuvaa – Kengännauhabudjetit – Liki olematon levitys (DVD ja Blu-ray parantaneet tilannetta) – Kaikki eivät edes pidä ”oikeana” elokuvana • Avantgarde on riippumatonta ja ulkopuolista pienen yleisön elokuvaa – Tekijät eivät tavoittele kaupallista menestystä • Usein kokeellista, elokuvan rajoja ja olemusta tutkivaa – Kerronnallisesti väljää, usein lähes abstraktia – Valtavirran edellä kulkeva uutta etsivä suuntaus – Avantgardesta suodattuu joitakin elementtejä valtavirtaan • Kaikki kokeellinen elokuva ei ole avantgardea – Varhainen elokuva oli kokeellista valtavirrasta, suuren budjetin elokuvat ovat usein kokeellisia uuden teknologian saralla – Avantgardea on tieten tahdoin toisin tekeminen, mistä johtuen se määrittyy valtavirtaa vasten Avantgarde-elokuvia ei luonnehdi tarinaan uppoutuminen ja henkilöhahmoihin sitoutuminen, vaan pikemminkin outous, hämmennys ja jopa tylsyys. Toisaalta elokuvat voivat olla visuaalisesti hyvinkin tenhoavia. Luennon pohjana käytettyä kirjallisuutta • Rick Altman, Elokuva ja genre (Tampere: Vastapaino, 2002). • David Bordwell, ”The Art Cinema as a Mode of Film Practice”, Film Criticism (Fall 79 Vol. 4 Issue 1), 56–64. • Stanley Cavell, Pursuits of Happiness: The Hollywood Comedy of Remarriage (Cambridge et al.: Harvard University Press, 1981). • Rosalind Galt & Karl Schoonover (toim.) Global Art Cinema: New Theories and Histories (Oxford: Oxford University Press, 2010). • Torben Grodal, Moving Pictures: A New Theory of Film Genres, Feelings, and Cognition (Oxford: Clarendon Press, 1997). • Veijo Hietala, ”Genreteoria” teoksessa Tunteesta teesiin: Johdatusta klassiseen ja uuteen elokuvateoriaan (Helsinki: Kirjastopalvelu Oy, 1994), 163–171. • • Ilona Hongisto, Antti Pönni & Jaakko Seppälä, ”Etujoukko ja marginaali”, Lähikuva 4/2010, 3–9. George Lakoff, Women, Fire, and Dangerous Things: What Categories Reveal About the Mind (Chicago & Lontoo: The University of Chicago Press, 1990). • Jaakko Seppälä, ”Attraktioiden elokuvasta avantgardeen: Tom, Tom, the Piper’s Son ja Hämmästyksen estetiikka”, Lähikuva 4/2010, 10–34. • Jaakko Seppälä, ”Contesting Marriage: The Finnish Unromantic Comedy” teoksessa Tommy Gustafsson & Pietari Kääpä (toim.) Nordic Genre Film: Small Nation Film Cultures in the Global Marketplace (Edinburgh: Edinburgh University Press, 2015). • Steve Neale, Genre and Hollywood (Lontoo & New York: Routledge, 2000). • Thomas Schatz, Hollywood Genres (Boston et al.: MacGraw-Hill, 1981).
© Copyright 2024