uudistettu 2015
uudistettu 2015 HYVÄ UUSI TYÖPAIKKAOHJAAJA Sinä olet yhteistyön tärkeä ja vahva lenkki ohjatessasi nuoria ja aikuisia opiskelijoita ammatillisen kasvun polulla. Tulet huomaamaan, että opiskelijoiden perehdyttäminen ei juuri eroa uusien työntekijöiden perehdyttämisestä työyhteisöön, työtehtäviin tai työturvallisuuteen työpaikalla. Opiskelijaa ohjaava opettaja on tukihenkilösi ja yhteistyökumppanisi kaikissa työssäoppimiseen liittyvissä asioissa. Oppilaitos on vakuuttanut opiskelijan työpaikalla tapahtuvien tapaturmien varalta ja vastaa siitä, että sinä, työpaikkaohjaaja saat riittävästi tietoa, valmennusta ja koulutusta ohjaustehtävässäsi ja että työpaikalle välittyy riittävästi tietoa opiskelijan saamasta opetuksesta. Sinä olet opiskelijalle malli ammattilaisesta ja innostuneella suhtautumisella työhösi voit saada opiskelijan tuntemaan, että hän on oikealla alalla. Merkittävä osa opiskelijoistamme työllistyy työssäoppimispaikkaan ja siten sinä olet myös osaltasi pidentämässä työuria Suomessa. Ammattitaitosi ja työkokemuksesi luovat hyvän pohjan työpaikkaohjaajana toimimiseen. Tämä koulutusmateriaali on laadittu työpaikkaohjaajalle ja tuotettu Laakeri- projektin toimesta keväällä 2011 yhteistyössä Turun ammatti-instituutin, Bovallius-ammattiopiston, Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymän, Peimarin koulutuskuntayhtymän, Raision seudun koulutuskuntayhtymän ja Salon seudun ammattiopiston kanssa. Laakeri-hankkeen työpaikkaohjaajakoulutus pohjautuu oheiseen materiaaliin ja koulutus toteutetaan opetushallituksen laatiman työpaikkaohjaajien koulutusohjelman perusteiden mukaisesti. Käsissäsi oleva koulutusmateriaali on koottu useista 2000-luvun lopussa tuotetuista työpaikkaohjaajille suunnatuista ohje- ja tukimateriaaleista ja kirjoista. Koulutusmateriaalissa käytetyistä lähteistä keskeisimmät ovat Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana (Frisk et al, 2010), Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana (Hätönen, 2010) sekä Ammattikoulutus Suomessa – ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin (Opetushallitus, 2010). Koulutusmateriaalin kokoamisessa on huomioitu myös työpaikkaohjaajilta vuosien varrella saatu palaute. Toivon, että sinä, työpaikkaohjaaja tämän koulutusmateriaalin avulla saat uusia työkaluja ohjaukseen ja opit itsekin uusia asioita. Mikäli olet kiinnostunut täydennyskoulutuksesta tai haluat suositella koulutusta muille työyhteisösi jäsenille, katso lisätietoa tulevista koulutuksista www.laakeri.info –sivustolta. Ammatilliset oppilaitokset Varsinais-Suomessa haluavat tukea sinua ja edustamaasi yritystä tai organisaatiota työpaikkaohjaajana toimimisessa kaikin tavoin. Ammatillinen koulutus uudistuu 1.8.2015 alkaen kun perustutkintojen mitoitusperusteeksi tulee osaamispiste entisen opintoviikon sijaan. Samalla aikaperusteisuudesta siirrytään osaamisperusteisuuteen. Tutkinnon suoritusaika (keskimäärin kolme vuotta) ja laajuus (vähintään 180 osp) voi vaihdella yksilöllisesti. Työssäoppimisen toteutustapaa ja pituutta voidaan räätälöidä opiskelijakohtaisesti. Säädösmuutokset on huomioitu tässä materiaalin päivityksessä. Rolf Holmberg Projektipäällikkö, Laakeri-hanke Turun ammatti-instituutti Uudistetun painoksen toimitus: Jaana Kilpinen Rolf Holmberg Työryhmä: Jaana Kilpinen Kati Laitervo Jarmo Linkosaari Taitto: Jarno Virtanen Valokuvat: Jarmo Linkosaari Jarno Virtanen Uudistetun painoksen rahoitus: Opetus- ja kulttuuriministeriö Työpaikkaohjaajia Varsinais-Suomeen -hanke I AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ II TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA III OPPIA IKÄ KAIKKI IV OPPIMISEN OHJAAMINEN V OPISKELIJALÄHTÖINEN ARVIOINTI VI ALAKOHTAINEN MATERIAALI VII LIITTEET JA LÄHTEET Sisällysluettelo 1.1 Suomen koulutusjärjestelmä.............................................................2 1.2 Ammatillinen koulutus...................................................................... 4 1.2.1. Ammatilliset perustutkinnot.......................................................6 1.2.2. Näyttötutkinnot.......................................................................... 7 1.2.3. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus...........10 1.2.4. Oppisopimuskoulutus................................................................. 11 2.1. Työssäoppiminen.............................................................................. 14 2.2. Työssäoppimiseen valmistautuminen..............................................16 2.3. Työssäoppijan perehdyttäminen......................................................19 2.4. Työturvallisuuden huomioiminen.....................................................21 2.5. Työtehtäviin opastaminen................................................................ 24 2.6. Ohjauskeskustelut............................................................................ 25 3.1. Oppimistavat ja -tyylit...................................................................... 28 3.2. Aistit oppimisessa............................................................................. 33 3.3. Kokemuksista oppiminen................................................................. 34 4.1. Ohjaajan roolit.................................................................................. 38 4.2. Erilaisia ohjaustapoja........................................................................ 42 4.3. Kehittävän palautteen antaminen ja vastaanottaminen...................47 4.4. Haasteelliset ohjaustilanteet............................................................50 4.5. Minä työpaikkaohjaajana................................................................. 53 5.1. Arviointiprosessi............................................................................... 56 5.2. Arvioinnin tehtävät, tavoitteet ja periaatteet...................................58 5.3. Arvioinnin kivijalka........................................................................... 60 5.4. Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit.............................................61 5.4.1. Työprosessin hallinta.................................................................. 64 5.4.2. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta..................65 5.4.3. Työn perustana olevan tiedon hallinta.......................................67 5.4.4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot..............................................68 5.5. Mukautettu arviointi........................................................................ 72 5.6. Ammattiosaamisen näyttöjen ja tutkintotilaisuuksien erot.............73 5.6.1. Ammattiosaamisen näytöt..........................................................76 5.6.2. Tutkintotilaisuudet...................................................................... 78 6.1. Alakohtainen materiaali................................................................... 81 7.1. Pohdittavaa yksin tai yhdessä...........................................................84 7.3. Lähteet............................................................................................. 104 I AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ 1.1. Suomen koulutusjärjestelmä 2 1.2. Ammatillinen koulutus 4 1.2.1.Ammatilliset perustutkinnot 6 1.2.2.Näyttötutkinnot 7 1.2.3.Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus 10 1.2.4.Oppisopimuskoulutus 11 1 I AMMATILLINEN KOULUTUS JA TYÖELÄMÄ 1.1 Suomen koulutusjärjestelmä Suomen koulutusjärjestelmä muodostuu esiopetuksesta, perusopetuksesta, toisen asteen yleissivistävästä lukiokoulutuksesta ja ammattikoulutuksesta sekä ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa annettavasta korkea-asteen koulutuksesta. Aikuiskoulutusta on tarjolla kaikilla koulutusasteilla esiopetusta lukuun ottamatta. Opiskelijoiden jatko-opintokelpoisuus koulutusasteelta toiselle on turvattu lainsäädännöllä. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 2.) Tohtorin- ja lisensiaatintutkinnot Yliopistot Ylemmät korkeakoulututkinnot Yliopistot Ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut työkokemus 3v. Alemmat korkeakoulututkinnot Yliopistot Alemmat ammattikorkeakoulututkinnot Ammattikorkeakoulut TYÖELÄMÄ Ammatilliset tutkinnot Ylioppilastutkinto Lukiot Perustutkinnot Ammattitutkinnot Erikoisammattitutkinnot Ammatilliset oppilaitokset, aikuisoppilaitokset ja oppisopimuskoulutus Perusopetus 7-16-vuotiaat Peruskoulut Esiopetus 6-vuotiaat Peruskoulut / päiväkodit 2 Esiopetus Esiopetus on tarkoitettu 6-vuotiaille, jotka seuraavana vuonna aloittavat oppivelvollisuuskoulun. Esiopetukseen osallistuminen on vapaaehtoista, ja sitä annetaan 6-vuotiaille päiväkodeissa ja peruskoulujen yhteydessä toimivilla esiluokilla. Perusopetus Perusopetus tarkoittaa yleissivistävää koulutusta koko ikäluokalle. Se on tarkoitettu 7-16 -vuotiaille ja sen oppimäärä on yhdeksänvuotinen. Peruskoulun suoritettuaan oppilas on suorittanut oppivelvollisuutensa. Lukiokoulutus Lukio on kolmivuotinen yleissivistävää koulutusta antava koulu oppilaille, jotka ovat tavallisesti noin 16 - 19 -vuotiaita. Lukio päättyy ylioppilastutkinnon suorittamiseen. Se tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkea-asteen koulutukseen. Ammatillinen peruskoulutus Ammatillista peruskoulutusta järjestetään ammatillisissa oppilaitoksissa ja oppisopimuskoulutuksena käytännöllisesti katsoen kaikilla aloilla. Ammatillisen perustutkinnon suorittaminen kestää 2-3 vuotta, ja opetusta annetaan monialaisissa tai erikoistuneissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Kolmivuotinen ammatillinen perustutkinto tuottaa kelpoisuuden kaikkeen korkeaasteen koulutukseen. Ammatillinen lisäkoulutus Ammatillista koulutusta voidaan suorittaa ammatti- ja erikoisammattitutkintoina. Opetushallitus päättää tutkintojen perusteista. Tutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta vastaa valtakunnallinen, kolmikantainen tutkintotoimikunta. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot voidaan suorittaa vain näyttötutkintona ja ne on tarkoitettu aikuisille, useimmiten työssä toimivalle väestölle. Ammatillista lisäkoulutusta voidaan järjestää myös oppisopimuskoulutuksena. Korkea-asteen koulutus Suomen korkeakoulujärjestelmä muodostuu kahdesta rinnakkaisesta sektorista: ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Yliopistolle on ominaista tieteellinen tutkimus ja siihen perustuva ylin opetus. Ammattikorkeakoulut suuntautuvat työelämään ja perustavat toimintansa sen asettamiin korkean ammattitaidon vaatimuksiin. (www.virtuopo.net -sivut 2011.) Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa. 2010. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. s. 2. www.virtuopo.net 3 1.2 Ammatillinen koulutus Ammattikoulutuksella ja ammattiosaamisella on keskeinen merkitys taloudellisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta. Tulevaisuuden työmarkkinoilla tarvitaan monipuolista ammattitaitoa ja vahvaa osaamista sekä osaamisen jatkuvaa uudistamista. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 4.) Ammattikoulutuksen tutkintoja kehitetään yhdessä työelämän ja muiden keskeisten sidosryhmien kanssa niin, että tutkintojen avulla tuetaan joustavasti ja tehokkaasti työllistymistä, ammatissa kehittymistä ja ammatinvaihtoa työuran eri vaiheissa. Työelämän tarpeiden ohella koulutuksen kehittämisessä otetaan huomioon elinikäisen oppimisen valmiuksien vahvistaminen sekä yksilöiden tarpeet ja mahdollisuudet suorittaa tutkinto joustavasti oman elämäntilanteensa mukaan. (Emt. 7.) Ammattikoulutuksen kehittäminen perustuu valtakunnalliseen pitkän aikavälin työvoima- ja koulutustarpeiden ennakointiin. Ennakointi tuottaa tietoa siitä, millaista osaamista ja millaisia osaajia työelämä tulevaisuudessa tarvitsee ja miten tähän tarpeeseen voidaan koulutustarjonnan avulla vastata. Tavoitteena on, että työvoiman määrällinen kysyntä ja tarjonta vastaisivat mahdollisimman hyvin toisiaan. Ennakointitiedon avulla voidaan lisäksi kehittää tutkintorakenteita, tutkintojen ammattitaitovaatimuksia (tutkintojen perusteita) ja opetusta tulevaisuuden työelämän osaamistarpeita vastaavaksi. (Emt. 4.) Koulutusalat Ammattikoulutus ryhmitellään kahdeksaan koulutusalaan, jotka ovat: Humanistinen ja kasvatusala Kulttuuriala Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala Luonnontieteiden ala Tekniikan ja liikenteen ala Luonnonvara- ja ympäristöala Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala Matkailu-, ravitsemis- ja talousala Koulutuksen rakenne Ammattikoulutus muodostuu ammatillisesta perus- ja lisäkoulutuksesta. Se on tarkoitettu sekä työelämään siirtyville nuorille että työelämässä tai eri syistä sen ulkopuolella oleville aikuisille. Ammattikoulutus antaa monipuolisia tietoja, taitoja ja valmiuksia työelämään siirtymistä ja siellä toimimista varten. Lisäksi ammattikoulutus antaa valmiuksia elinikäisen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen. Koulutusta voidaan järjestää monipuolisesti niin oppilaitosten oppimisympäristöissä, työpaikoilla kuin verkko-oppimisympäristöissäkin. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 6.) Ammatillisena peruskoulutuksena järjestetään ammatillisia perustutkintoja ja ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaa koulutusta. Ammatillisena lisäkoulutuksena järjestetään ammatti- ja erikoisammattitutkintoja sekä tutkintoon johtamatonta lisäkoulutusta opiskelijan ja työnantajan tarpeiden mukaisesti. (Emt. 6.) 4 Ammatilliset tutkinnot Ammatillisten tutkintojen perusteet tehdään erikseen jokaista tutkintoa varten. Tutkinnot perustuvat työelämässä edellytettävään osaamiseen ja muodostuvat työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksien mukaisista tutkinnon osista. Tutkinnon perusteissa määritellään tutkinnon osat ja niistä muodostuvat osaamisalat, kunkin tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset, arvioinnin perusteet (arvioinnin kohteet, kriteerit, ammattitaidon osoittamistavat). Tutkintojen ja tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset määritellään osaamisena: tietoina, taitoina ja pätevyytenä. (Emt. 7.) Koulutukseen hakeutuminen Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijalta edellytetään perusopetuksen tai sitä vastaavan oppimäärän suorittamista. Opiskelijaksi voidaan lisäksi ottaa henkilöitä, joilla koulutuksen järjestäjä katsoo muutoin olevan riittävät edellytykset koulutuksesta suoriutumiseen. (Emt. 11.) Ammatillisen peruskoulutuksen ja lukiokoulutuksen tarjonta on mitoitettu siten, että jokaisella nuorella on mahdollisuus päästä jatkamaan opintojaan perusopetuksen jälkeen. Ammatillisen peruskoulutuksen vetovoima on kasvanut koko 2000-luvun. Yhä useampi on hakenut ensisijaisesti ammatilliseen peruskoulutukseen ja myös saanut opiskelupaikan. Noin 95 prosenttia perusopetuksen päättävistä jatkaa opintojaan välittömästi joko lukiossa, ammatillisessa peruskoulutuksessa tai perusopetuksen lisäopetuksessa. (Emt. 11.) Jatko-opintokelpoisuus Ammatilliset perustutkinnot sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnot tuottavat yleisen jatko-opintokelpoisuuden ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Luonteva jatko-opintoväylä esim. ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla ovat ammattikorkeakoulut, joissa aloittaneista vajaa kolmannes on ammatillisen perustutkinnon suorittaneita. Yliopistoihin hakeudutaan nykyisin pääosin lukioväylän kautta, mutta myös ammatillinen väylä on mahdollinen. (Emt. 9.) Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. 2010. s.4 – 11. 5 1.2.1. Ammatilliset perustutkinnot Päivitetty vastaamaan 1.8.2015 voimaan tulleita säädöksiä. Ammatillisissa perustutkinnoissa hankitaan ja osoitetaan ammattitaidon saavuttamisen ja alalle työllistymisen edellyttämät tiedot ja taidot laaja-alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä osa-alueella Ammatillinen perustutkinto 180 osp osp=osaamispiste Ammatilliset tutkinnon osat (135 osp) Työssäoppiminen vähintään 30 osp Yhteiset tutkinnon osat (35 osp) Vapaasti valittavat (10 osp) Perustutkinto on laajuudeltaan 180 osaamispistettä (vuoden aikana keskimäärin saavutettu osaaminen vastaa 60:tä osaamispistettä), ja siitä vähintään 30 osaamispistettä (puoli vuotta) toteutetaan työssäoppimisena työpaikoilla. Ammatilliset perustutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista (135 osaamispistettä) ja yhteisistä tutkinnon osista (35 osaamispistettä), jotka molemmat voivat olla pakollisia tai valinnaisia, sekä vapaasti valittavista tutkinnon osista (10 osaamispistettä). Ammatilliset tutkinnon osat perustuvat alan työelämän työ- ja toimintakokonaisuuksiin, ja niihin sisältyy vähintään 30 osaamispistettä työssäoppimista. Kunkin tutkinnon ammatillisiin tutkinnon osiin sisältyy yrittäjyysosaamiseen ja yrittäjävalmiuksiin liittyviä sekä terveyttä ja työkykyä vahvistavia ammattitaitovaatimuksia. Yhteisten tutkinnon osien tavoitteena on antaa tietoja, taitoja ja pätevyyttä, joita tarvitaan työssä, jatko-opinnoissa ja kansalaisena, ja niitä voi korvata lukio-opinnoilla. Kaikille pakollisia yhteisiä tutkinnon osia ovat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen ja sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen. Vapaasti valittavat tutkinnon osat tukevat tutkinnon ammattitaitovaatimuksia ja osaamistavoitteita ja ne voivat koostua yhdestä tai useammasta tutkinnon osasta. Tutkinnon osat voivat olla ammatillisia tutkinnon osia, paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin perustuvia tutkinnon osia, yhteisiä tutkinnon osia tai lukio-opintoja, jatko-opintovalmiuksia tai ammatillista kehittymistä tukevia opintoja tai työkokemuksen kautta hankittuun osaamiseen perustuvia yksilöllisiä tutkinnon osia. Ammatillisen perustutkinnon perusteissa on määritelty elinikäisen oppimisen avaintaidot, jotka on sisällytetty ammatillisten ja ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksiin. Elinikäisen oppimisen avaintaitoja ovat muun muassa oppiminen ja ongelmanratkaisu, vuorovaikutus ja yhteistyö, ammattietiikka, kestävä kehitys, estetiikka, viestintä- ja mediaosaaminen sekä aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit. 6 Opiskelija voi myös suorittaa ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon samanaikaisesti. Tällöin opiskelija suorittaa lukio-opintoja siten, että hän voi suorittaa ylioppilastutkinnon vähintään neljässä kirjoitettavassa aineessa. Myös lukion koko oppimäärän voi suorittaa. Kahden tutkinnon suorittaminen on mahdollista 3–4 vuodessa. Opiskelija on oikeutettu: maksuttomaan opetukseen ja tutkinnon suorittamiseen yhteen maksuttomaan ateriaan päivässä koulumatkatukeen, mikäli tarvittavat ehdot täyttyvät kouluterveydenhoitoon Opiskelija maksaa itse osan opiskelukustannuksista, esim. oppikirjat sekä omaan käyttöön tulevat työvälineet, laitteet ja materiaalit, jotka koulutuksen päätyttyä jäävät opiskelijalle. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 18.) Opetussuunnitelman mukaan tai näyttötutkintona Ammatillinen perustutkinto suoritetaan pääasiassa ammatillisissa oppilaitoksissa tutkinnon perusteiden mukaisesti laaditun opetussuunnitelman mukaan, ja siihen voidaan yhdistää joustavasti ja monipuolisesti työpaikalla tapahtuvaa opiskelua. (Emt. 9.) Perustutkinnon voi suorittaa myös näyttötutkintona. Näyttötutkintona suoritettavat perustutkinnot muodostuvat pelkästään ammatillisista tutkinnon osista, eikä niiden laajuutta määritellä osaamispisteinä. Ammattitaitovaatimukset ovat suorittamistavasta riippumatta samat. (Emt. 9.) Tiesitkö, että ammatillisia perustutkintoja on vuonna 2015 yhteensä 52 ja niissä 100 erilaista osaamisalaa. Lähde: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. 2010. s. 7 – 9, s.18. 1.2.2. Näyttötutkinnot Näyttötutkinnot tarjoavat joustavan tavan ammatillisen tutkinnon suorittamiseen pitkään työelämässä olleelle tai uuteen ammattiin haluavalle aikuiselle. Näyttötutkinnot ovat erityisesti aikuisia ja työkokemusta hankkineita varten luotu joustava tapa suorittaa tutkinto. Näyttötutkinnon suorittamiseen ei ole erityisiä ikä-, työkokemus- tai koulutusvaatimuksia. (Työelämän edustajan opas 2010, 3.) Näyttötutkinnossa henkilön ammatillinen osaaminen voidaan tunnustaa riippumatta siitä, onko osaaminen kertynyt työkokemuksen, opintojen tai muun toiminnan kautta (Hätönen 2010, 36). Näyttötutkintoina voidaan suorittaa ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja (Hätönen 2010, 36). Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot suoritetaan aina näyttötutkintona. Tarvittaessa tutkintoon valmistavaa koulutusta annetaan oppilaitoksissa tai oppisopimuskoulutuksena. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 9.) 7 Näyttötutkinnon perusteissa on määritelty ammattitaito työelämässä tarvittavina osaamisvaatimuksina. Tutkinnot rakentuvat osista, jotka vastaavat itsenäisiä työkokonaisuuksia. (Hätönen 2010, 36.) Näyttötutkintona suoritettu ammatillinen perustutkinto, ammattitutkinto tai erikoisammattitutkinto antaa jatko-opintokelpoisuuden korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin ja ammattikorkeakouluopintoihin. Erikoisammattitutkinnot asiantuntija Ammattitutkinnot ammattilainen Ammatilliset perustutkinnot aloittelija Ammatilliset perustutkinnot Ammatillisissa perustutkinnoissa osoitetaan alan perustehtävien hallinta. Tutkinnon suorittamisen nimellislaajuus on 180 osaamispistettä. Todellinen tutkinnon suorittamisaika määräytyy osaamisen perusteella. (Työelämän edustajan opas 2010, 4.) Ammattitutkinnot Näissä osoitetaan alan ammattityöntekijältä edellytettävä ammattitaito. Ammattitaitovaatimukset on määritelty siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot sekä lisäksi täydentäviä ja syventäviä opintoja ja noin kolmen vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. ammattitutkinnosta. (Emt. 4.) Erikoisammattitutkinnot Näissä osoitetaan alan vaativimpien työtehtävien hallinta. Ammattitaitovaatimukset on määritelty siten, että henkilö, jolla on alan peruskoulutus tai sitä vastaavat tiedot ja lisäksi täydentäviä sekä syventäviä opintoja ja noin viiden vuoden työkokemus, pystyy todennäköisesti suoriutumaan ko. erikoisammattitutkinnosta. (Emt. 4.) Näyttötutkintojen järjestäminen Näyttötutkintojärjestelmässä työnantajataho, työntekijätaho ja opetusala tekevät tiivistä yhteistyötä tutkintorakennetta kehitettäessä, tutkintojen perusteita laadittaessa, tutkintotilaisuuksia suunniteltaessa ja järjestettäessä sekä tutkintosuorituksia arvioitaessa. (Hätönen 2010, 36.) Opetushallituksen asettamat työnantajien, työntekijöiden, opettajien ja tarvittaessa itsenäisten ammatinharjoittajien edustajista koostuvat tutkintotoimikunnat vastaavat näyttötutkintojen järjestämisestä ja valvonnasta sekä antavat tutkintotodistukset. Tutkintotoimikunnat tekevät sopimuksen näyttötutkintojen järjestämisestä koulutuksen järjestäjien ja tarvittaessa muiden yhteisöjen ja säätiöiden kanssa. Näyttötutkintoja ei saa järjestää ilman voimassa olevaa, tutkintotoimikunnan kanssa solmittua järjestämissopimusta. (Emt. 36.) 8 Näyttötutkinnon suorittamisen henkilökohtaistaminen Näyttötutkinnossa koulutuksen järjestäjä huolehtii kolmessa vaiheessa näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen ja tutkinnon suorittamisen henkilökohtaistamisesta. Henkilön hakeutuessa suorittamaan näyttötutkintoa tutkinnon järjestäjän tehtävä on selvittää hänen hankkimansa aikaisempi osaaminen ja muut lähtökohdat, soveltuva tutkinto ja koulutustarve sekä mahdollinen ohjauksen ja tukitoimien tarve. Osaaminen tunnistetaan käyttämällä monipuolisesti alalle soveltuvia menetelmiä. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 16.) Tarvittavan ammattitaidon hankkimiseksi tutkintoon hakeutuvalle laaditaan henkilökohtaistamissuunnitelma. Suunnitelmassa otetaan huomioon henkilön elämäntilanne, osaaminen, todetut oppimistarpeet ja työssä oppimisen mahdollisuudet. Tutkinnon suorittamista koskevassa suunnitelmassa todetaan miten, missä ja milloin tutkinnon suorittaja voi osallistua tutkintotilaisuuksiin. (Emt. 16.) Näyttötutkinnon tai tutkinnon osan suorittaminen Tutkinnon suorittaja osoittaa osaamisensa tutkinnon perusteiden osaamisvaatimusten mukaisesti tutkintotilaisuuksissa aidoissa työelämän tilanteissa eli näyttöympäristössä. Näyttöympäristössä tulee olla riittävässä laajuudessa tutkinnon perusteissa esitettyjen arvioinnin kohteiden mukaista toimintaa. Tutkintotoimikunta hyväksyy näyttöympäristöt. (Työelämän edustajan opas 2010, 4.) Tutkintotilaisuus Tutkintotilaisuus on suunniteltu kokonaisuus, jossa tutkinnon suorittaja osoittaa kaikki tutkinnon tai sen osan ammattitaitovaatimukset oman henkilökohtaisen näyttösuunnitelmansa mukaisesti suorittamalla normaaleja työpäivään kuuluvia tehtäviä. Tutkintotilaisuuteen voi osallistua kuka tahansa jolla on riittävä ammattitaito tutkinnon suorittamiseen. (Emt. 4 - 5.) Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja opetusalan edustajat yhdessä (Hätönen 2010, 36). Tiesitkö, että ammattitutkintoja on vuonna 2015 yhteensä 192 ja erikoisammattitutkintoja 133. Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. 2010. s. 9 ja s. 16. Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s.36. Työelämän edustajan opas näyttötutkintojen arviointiin. 2010. s. 3 – 5. 9 1.2.3. Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava koulutus Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavassa koulutuksessa on yhdistetty neljä aiempaa eri kohderyhmille suunnattua valmistavaa, valmentavaa, ohjaavaa ja kuntouttavaa koulutusta. Yhdistämisen tarkoituksena oli muodostaa perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheeseen toimiva ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava yhtenäinen koulutuskokonaisuus, jossa kuitenkin huomioidaan erilaisten kohderyhmien erityistarpeet. Valmentava koulutus mahdollistaa yksilölliset opintopolut ja joustavoittaa siirtymistä tutkintotavoitteiseen ammatilliseen koulutukseen. Koulutuksessa on pakollinen koulutuksen osa ja sen lisäksi valinnaisia koulutuksen osia sekä liikkumavaraa koulutuksen osien osaamispisteissä. Koulutuksen ensisijaisena kohderyhmänä ovat perusopetuksen päättäneet nuoret, jotka tarvitsevat opiskeluvalmiuksien vahvistamista sekä ohjausta ja tukea koulutuksen ja ammatin valinnassa. Kohderyhmänä ovat myös eri syistä koulutuksen ulkopuolella olevat nuoret, jotka eivät ole löytäneet itselleen sopivaa koulutuspaikkaa. Koulutus edistää myös erityistä tukea tarvitsevien ja maahanmuuttajataustaisten nuorten tasavertaisuutta koulutuksessa, työelämässä ja hyvän elämän saavuttamisessa yhteiskunnan jäsenenä. Koulutus on suunnattu ensisijaisesti nuorille, mutta koulutukseen voivat osallistua myös aikuiset, jotka tarvitsevat valmiuksia ammatilliseen koulutukseen siirtymiseksi. Aikuiskohderyhmiä voivat olla erityisesti maahanmuuttajat sekä alan vaihtajat tai uudelleen kouluttautuvat henkilöt, joiden opiskeluvalmiuksissa on puutteita. Koulutukseen tulevien maahanmuuttajien tai maahanmuuttajataustaisten henkilöiden kielitaidon tulisi olla suomen tai ruotsin kielessä kielitaidon tasojen kuvausasteikolla tasoa A2.2. Oppisopimuskoulutukseen valmentautuminen sisältyy ammatilliseen peruskoulutukseen valmentavaan koulutukseen. Oppisopimuskoulutukseen valmentautuvat opiskelijat voivat suorittaa henkilökohtaisen suunnitelman mukaisesti koulutuksen osien vaihtoehdoista itselleen sopivat (yhteensä vähintään 30 osp). Oppisopimuskoulutukseen valmentautuvalla opiskelijalla on mahdollisuus missä vaiheessa tahansa valmentavaa koulutusta siirtyä oppisopimusmuotoiseen tutkintotavoitteiseen ammatilliseen koulutukseen, kun hän löytää sopivan oppisopimuspaikan. Lähde: Opetushallituksen määräys 5/011/2015 10 1.2.4. Oppisopimuskoulutus Oppisopimuskoulutus on työelämälähtöisin ammattikoulutuksen järjestämismuoto. Se perustuu opiskelijan ja työnantajan väliseen kirjalliseen määräaikaiseen työsopimukseen (oppisopimus). Oppisopimus on joustava ja käytännönläheinen koulutusmuoto, jossa opiskelija ja työnantaja solmivat yhteisesti työ- ja koulutussuhteen. Oppisopimus voidaan tehdä uudelle tai jo työsuhteessa olevalle työntekijälle. Myös virkamiehet ja yrittäjät voivat kehittää osaamistaan oppisopimuskoulutuksella. Opiskelija hankkii itse oppisopimustyöpaikan. (Ammattikoulutus Suomessa 13; www.turkuai.fi/oppisopimus -sivut 2011.) Oppisopimuskoulutuksella voi opiskella ammatillisiin perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Oppisopimuskoulutus tarjoaa mahdollisuuden myös ammatilliseen lisäkoulutukseen. Noin 17 % ammattikoulutuksesta on oppisopimuskoulutusta (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 13). Oppisopimuskoulutuksen uusia muotoja ovat: Oppilaitosmuotoisen ammatillisen peruskoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen yhdistäminen Oppisopimuskoulutus usean eri työnantajan kanssa Lisätietoa: http://www.oph.fi/julkaisut/2015/osaamisen_hankkiminen_tyopaikalla_ammatillisessa_peruskoulutuksessa Ammatillinen oppilaitos Oppisopimustoimisto Työnantaja Oppisopimusopiskelija Opiskelu toteutetaan pääosin työpaikalla käytännön työtehtävissä, jossa oppimista ohjaa opiskelijan vastuullinen työpaikkaohjaaja. Työpaikalla annettavaa koulutusta täydennetään tietopuolisilla opinnoilla alan oppilaitoksessa. Tietopuolisen opetuksen hankkii ja maksaa oppisopimustoimisto. Oppilaitoksen järjestämä tietopuolinen opetus tukee työpaikalla annettavaa käytännön opetusta. (www.turkuai.fi/oppisopimus -sivut 2011.) Oppisopimuskoulutusta tuetaan taloudellisesti Työnantaja maksaa oppisopimusopiskelijalle työehtosopimuksen mukaista palkkaa työpaikalla tapahtuvan koulutuksen ajalta. Tietopuolisten opintojen ajalta opiskelija saa opintososiaalisina etuina esimerkiksi päivärahaa sekä korvauksia matkakustannuksista ja majoituksesta. Työnantajalle maksetaan koulutuskorvausta työpaikalla annettavasta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin. (Ammattikoulutus Suomessa 2010, 13.) 11 Oppisopimus soveltuu henkilölle jolta puuttuu ammatillinen koulutus tai muodollinen pätevyys jonka työtehtävät laajentuvat uusille tehtäväalueille joka haluaa kouluttautua kokonaan uuteen ammattiin joka haluaa kehittää koulutuksella ammattitaitoa ja osaamista Oppisopimusopiskelija saa: työehtosopimuksen mukaisen vähintään harjoittelijan palkan määräaikaisen kokopäivätyön työehtosopimukseen kuuluvat etuudet maksuttoman opetuksen opintososiaalisia etuja Yritykselle oppisopimus on mahdollisuus, kun tarvitaan uutta työvoimaa sopivan koulutuksen saanutta työntekijää ei löydy on tarve kehittää henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa henkilöstöä koulutetaan uusiin työtehtäviin Yritykselle oppisopimus on hyvä tapa rekrytoida ja kouluttaa henkilöstöä. Oppisopimus on yritykselle investointi, joka maksaa itsensä takaisin. Työnantajan velvollisuudet: solmia määräaikainen ja kokopäiväinen työsopimus opiskelijan kanssa maksaa työehtosopimuksen mukaista palkkaa nimeää opiskelijalle työpaikkaohjaaja antaa opiskelijalle monipuolisia työtehtäviä huolehtii siitä, että opiskelija voi osallistua oppilaitospäiviin (www.turkuai.fi/oppisopimus -sivut 2011.) Tiesitkö, että oppisopimuksia voi tehdä yli 370:een eri tutkintoon. Lähteet: Ammattikoulutus Suomessa. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. 2010. s. 13. www.turkuai.fi/oppisopimus 12 II TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA 2.1. Työssäoppiminen 14 2.2. Työssäoppimiseen valmistautuminen 16 2.3. Työssäoppimiseen perehdyttäminen 19 2.4. Työturvallisuuden huomioiminen 21 2.5. Työtehtäviin opastaminen 24 2.6. Ohjauskeskustelut 25 13 II TYÖ TEKIJÄÄNSÄ OPETTAA 2.1. Työssäoppiminen Työssäoppiminen on ammatillisten tutkintojen perusteiden mukaista työpaikoilla käytännön työtehtävien yhteydessä tapahtuvaa tavoitteellista, ohjattua ja arvioitua oppimista. Tavoitteellista -tutkinnon perusteiden tavoitteet työssäoppimisjaksolle ja työssäoppijan henkilökohtaiset oppimistavoitteet Ohjattua -työpaikkaohjaaja ja työssäoppimisen vastuuopettaja Arvioitua -jatkuva kehittävä palaute oppimisen etenemisestä, osaamisen arviointi ammattiosaamisen näytössä tai tutkintotilaisuudessa Työssäoppimisen tavoitteiden taustalla ovat valtakunnallisesti laaditut ammatillisen perustutkinnon perusteet. Niissä ilmaistaan ammatillisen koulutuksen tavoitteet, sisällöt, arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. Koulutuksen järjestäjät laativat tutkinnon perusteiden pohjalta opetussuunnitelmat, joissa tarkennetaan työssäoppimalla opittavat asiat. (Frisk 2010, 6.) Oman alansa ammattilainen eli tehtävään nimetty työpaikkaohjaaja ohjaa ja arvioi työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Ammatilliseen peruskoulutukseen sisältyy osaamisen hankkimista työssäoppimisen kautta vähintään 30 osaamispistettä eli opiskelija opiskelee keskimäärin puoli vuotta opinnoistaan työpaikalla. Työssäoppiminen on yleensä jaettu eri opintovuosille ja jaksoille, joille on asetettu omat oppimistavoitteet. Työssäoppimisjaksojen pituus voi vaihdella yksilöllisesti. Työssäoppimispaikka voi olla myös ulkomailla. Koska työssäoppiminen on osa opiskelua, tapahtuu se pääsääntöisesti ilman työsuhdetta ja palkkaa opiskelijan säilyttäessä opiskelijan statuksen ja opintososiaaliset edut. Työnantajille ei myöskään yleensä makseta korvauksia. Yleensä tavoitteena on, että opiskelija hankkii itse työssäoppimispaikan. Näin hän saa kullan arvoista harjoitusta työpaikan hakemisesta tulevaisuutta ajatellen. On myös aloja, joissa oppilaitos hankkii työssäoppimispaikan opiskelijoille keskitetysti työelämän edustajien toiveesta. Työssäoppimispaikan järjestämisestä vastaa kuitenkin viime kädessä koulutuksen järjestäjä. Työssäoppimisen tavoitteina on: tehdä opiskelijalle tutuksi työelämän pelisääntöjä syventää ammatillista osaamista ja työelämätuntemusta edesauttaa opiskelijoiden välitöntä työllistymistä lisätä opiskelijoiden opiskelumotivaatiota lisätä ammatillisen koulutuksen vetovoimaisuutta varmistaa osaavien työntekijöiden saatavuus nyt ja tulevaisuudessa 14 Työssäoppiminen työpaikan näkökulmasta Työpaikoille työssäoppiminen on mahdollisuus hankkia alalle soveltuvia uusia työntekijöitä ja varmistaa ammattitaitoinen henkilöstö myös tulevaisuudessa. Yhteistyö ammatillisten oppilaitosten kanssa työssäoppimisen puitteissa auttaa työnantajia tulevaisuuden henkilöstötarpeen ennakoinnissa. Työssäoppimisen aikana alkanut yhteistyö voi jatkua esimerkiksi kesätyön merkeissä. Työssäoppiminen tarjoaa alan ammattilaisille mahdollisuuden olla kehittämässä ammatillisen koulutuksen laatua ja vaikuttamassa tulevaisuuden työntekijöiden ammatilliseen osaamiseen. Lisäksi se tarjoaa oivan tilaisuuden työntekijöille jakaa omaa osaamistaan ja vuosien varrella hankittua ”hiljaista tietoa”. Työpaikkaohjaajalle opiskelijan ohjaaminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden kehittää itseään sekä tilaisuuden arvioida omaa työtään, työskentelytapojaan ja -tottumuksiaan. Hän pääsee myös jakamaan omaa osaamistaan ja ammattitaitoaan alan tuleville ammattilaisille. Työssäoppimispaikaksi soveltuu sellainen työpaikka, jossa on: Riittävää tuotanto- ja palvelutoimintaa Tarpeellinen työvälineistö Työpaikkaohjaajiksi soveltuvaa ja motivoitunutta henkilökuntaa Johdon tuki työssäoppimisen toteuttamiseksi (www.laakeri.info/työpaikoille -sivut 2011.) Yhteistyö ammatillisten oppilaitosten kanssa avaa ovia niin työyhteisöjen kuin yksittäisten työntekijöiden osaamisen kehittämiseen! Lainsäädäntö ja opetussuunnitelmat ohjaavat työssäoppimista Työssäoppimista säätelevät Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta (630/1998, muutokset 276/2015) Asetus ammatillisesta peruskoulutuksesta (811/1998, muutokset 329/2015) Laki nuorista työntekijöistä (998/1993, muutokset 1517/2009) Asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006) Asetus nuorille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta (928/2014) Työturvallisuuslaki (738/2002, muutokset 364/2013) Vahingonkorvauslaki (412/1974, muutokset 1051/2010) Laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta (460/2015) (Työssäoppimisen opas työpaikalle, 7.) Lähteet: Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008 – 2010. Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.6. Työssäoppimisen opas työpaikalle. s. 7. www.laakeri.info/työpaikoille/työssäoppiminen 15 2.2. Työssäoppimiseen valmistautuminen Työpaikoilta työssäoppiminen edellyttää sekä kiinnostusta tulevaisuuden työntekijöiden kouluttamiseen että sitoutumista ammatillisten oppilaitosten kanssa tehtävään yhteistyöhön ja yhdessä sovittuihin pelisääntöihin. Työssäoppimiseen valmistautuminen alkaa ennen työssäoppijan tuloa. Työnantajan vastuut ja velvollisuudet Työnantajan vastuulla on nimetä työssäoppijan ohjaamisesta kiinnostunut ja innostunut alansa ammattilainen ja sopia hänen kanssaan siitä, miten ohjaajana toimiminen huomioidaan työtehtävissä ja ajankäytössä. Työpaikalla on hyvä miettiä, kenellä on kiinnostusta ja todellisuudessa aikaa ja mahdollisuuksia ohjata opiskelijaa. Työpaikkaohjaaja voi hoitaa asioista itse osan, osa vastuista jaetaan muille ja osassa tarvitaan työyhteisön yhteistyötä. Hyväksi havaittu periaate on, että kaikki työpaikalla osallistuvat ohjaamiseen nimetyn työpaikkaohjaajan lisäksi. Nimetyllä työpaikkaohjaajalla on kuitenkin vastuu ohjauksen organisoinnista. (Frisk 2010, 12.) Ideaalitilanteessa työssäoppijaa ohjaavat ja hänelle palautetta antavat kaikki työyhteisön jäsenet! Työantajan vastuulla on lisäksi: tarjota edellytykset työpaikalla tapahtuvalle oppimiselle sopia kirjallisesti oppilaitoksen edustajan ja työssäoppijan kanssa työssäoppimisen tavoitteista, arvioinnista, yleisistä periaatteista ja käytännön järjestelyistä vastata työssäoppijan asianmukaisen perehdyttämisen, ohjauksen ja arvioinnin järjestämisestä vastata työssäoppijan työturvallisuudesta tiedottaa työyhteisön jäsenille yhdessä sovituista työssäoppimisen pelisäännöistä toimia työssäoppimisen toteutussuunnitelman mukaisesti 16 Vaikka työssäoppija ei saa korvata vakituista henkilökuntaa, on työyhteisöllä lupa nauttia ylimääräisestä käsiparista työpaikalla! Näkökulmana oppiminen Työpaikalla opiskelija oppii tekemällä todellisia työtehtäviä. Työpaikkaohjaajan on olennaista tietää, mitä opiskelija on oppimassa ja mitkä ovat tämän oppimistavoitteet. Hänen on tärkeää tutustua opiskelijan opetussuunnitelmaan ja siihen, mitä tämä on tulossa oppimaan työpaikalle. Opiskelijan omat oppimistarpeet ja kiinnostus otetaan huomioon opiskelijan henkilökohtaisessa opiskelusuunnitelmassa (HOPS). Siihen tarkennetaan, mitä opiskelija opiskelee työssäoppimalla. HOPSia varten arvioidaan työpaikalla opiskelijan lähtötaso. Lähtötason arvioinnin pohjalta mietitään yhdessä opiskelijan kanssa sellaiset työtehtävät, jotka antavat hänelle mahdollisuuden oppia tavoitteiden mukaisia asioita. (Frisk 2010, 12 – 14.) Oppilaitoksen ja työpaikan välinen yhteistyö vaihtelee sen mukaan, onko työpaikka työssäoppimispaikkana vakiintunut vai uudehko. Yhteydenpito voi vaihdella oppilaitoksittain ja opettajittain. (Emt. 12.) Ennen työssäoppimista on tärkeää sopia ja nimetä työpaikkaohjaaja sopia työssäoppimisen käytännöistä työssäoppijan ja opettajan kanssa tutustua siihen, mitä opiskelija on tulossa työssäoppimaan huolehtia opiskelijan käynnistä työpaikalla ja opiskelijalle annettavasta ennakkoinfosta kertoa saapuvasta opiskelijasta ja hänen oppimistavoitteistaan työpaikan henkilöstölle varata työtilat ja välineet opiskelijan käyttöön järjestää mahdolliset kulkuluvat ja muut luvat (Frisk 2010, 12.) Työssäoppimisen toteutussuunnitelma/sopimus: työssäoppijan, työpaikkaohjaajan/työpaikan ja ohjaavan opettajan yhteystiedot eri osapuolten vastuut, velvollisuudet ja tehtävät työssäoppimisen aika- ja paikka käytännön järjestelyt työpaikalla: työaika, ruokailu, työvaatetus henkilösuojaimet, sairastuminen, vakuutukset, työpaikan keskeiset pelisäännöt työturvallisuuden kannalta erityisesti huomioitavat seikat työssäoppimisjakson tavoitteet, työtehtävät, arvioinnin kohteet ja kriteerit työssäoppijan henkilökohtaiset oppimistavoitteet ohjauskeskusteluista, ammattiosaamisen näytöistä tai tutkintotilaisuuksista sopiminen 17 n p ä ät t y y Työssäoppimisprosessi työpaikan näkökulmasta pimine palautekeskustelu työssäoppimisen toteutuksesta kehittämisehdotuksineen t yö s säop ammattiosaamisen näyttö ja arviointikeskustelu opiskelija, työpaikkaohjaaja ja opettaja sopivat ammattiosaamisen näytöstä työpaikkaohjaaja perehdyttää, ohjaa ja antaa jatkuvaa palautetta työpaikalla tiedotetaan työssäoppijan tulosta ja oppimistavoitteista sekä suunnitellaan työtehtävät ja perehdyttäminen opiskelija, opettaja ja työpaikkaohjaaja sopivat työssäoppimisen kestosta, ajankohdasta ja oppimistavoitteista ö ty ss p äo p im in en k al aa opiskelija hakee työssäoppimispaikan työpaikkaohjaajakoulutus työpaikan ja oppilaitoksen sopimus työssäoppimisyhteistyöstä Lähteet: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 6 ja s.12 – 14. Työssäoppimisen opas työpaikalle. s.11. 18 2.3. Työssäoppijan perehdyttäminen Työssäoppimisen alku luo perustan onnistuneelle oppimiselle. Alkuun kuuluvat opiskelijan vastaanottaminen, opiskelijan perehdyttäminen ja työssäoppimisen jatkon suunnitteleminen. Kun opiskelija tulee työpaikalle ensimmäistä kertaa, antaa vastaanottohetki ensivaikutelman tulevasta työssäoppimisesta ja työpaikan kulttuurista yleisesti. Siksi vastaanottohetki kannattaa suunnitella etukäteen ja sopia opiskelijan vastaanottajasta. (Frisk 2010, 13.) Työssäoppimisen alussa olennaisia seikkoja: Myönteinen vastaanottohetki ja tutustuminen opiskelijaan Henkilökunnan esittely opiskelijalle Tilojen esittely ja kierros lähipisteissä Työpaikkaan perehdytys uusia työntekijöitä koskevien käytäntöjen mukaan Opiskelijan henkilökohtaisen opiskelusuunnitelman laatiminen/tarkentaminen Mitä opiskelijan tulee osata työssäoppimisen jälkeen? Mitä työtehtäviä tekemällä opiskelija oppii tavoitteiden mukaisia asioita? Ohjauksen etenemisestä ja käytännöistä sekä ohjaus- ja arviointikeskusteluista sopiminen yhteisesti ja aikojen merkitseminen kalenteriin Opiskelija tulee perehdyttää työpaikalla kuten kuka tahansa työntekijä. Tavoitteena on perehdyttää opiskelija työn turvalliseen tekemiseen, työpaikan tapaan toimia sekä työpaikan tehtäviin, sääntöihin ja muihin työntekijöihin. Opiskelijan perehdyttämisessä on kiinnitettävä erityistä huomiota työturvallisuuteen. Lisäksi työpaikalla tulee sopia opiskelijan perehdyttämisen vastuista. Opiskelijan perehdyttämisessä kannattaa hyödyntää työpaikan omia perehdytyskäytäntöjä ja olemassa olevia ohjeita ja materiaaleja. (Emt. 13 – 14.) Perehdyttämisen tavoitteena on nopeuttaa työn oppimista ja työn aloittamista lisätä työturvallisuutta ja vähentää virheitä vähentää epävarmuutta ja jännitystä lisätä työviihtyvyyttä muodostaa realistinen ja motivoiva kuva työstä selkiyttää työroolit ja tavoitteet parantaa työyhteisön yhteistyötä ja edistää oppimista 19 Jotta opiskelijan oppiminen edistyisi, perehdyttäminen kannattaa jakaa pienempiin osiin. Alkuvaiheen oppimista helpottaa myös se, että opiskelija saa ensin kokonaiskuvan työpaikasta, esimerkiksi kuvan, luettelon tai materiaalin avulla. Opiskelijan on näin helpompi liittää yksittäisiä asioita kokonaiskuvaan. Kokemusten mukaan hyvä käytäntö on, että opiskelijalle ja työpaikkaohjaajalle varataan alkuvaiheessa muutama väljempi päivä, jolloin opiskelija voi tutustua työpaikkaan ja työpaikkaohjaajaansa. Silloin opiskelija voi kulkea työpaikkaohjaajansa mukana ja ohjaajalla ja opiskelijalla on aikaa keskusteluihin. (Emt. 13.) Perehdyttämisen muisti- ja tarkistuslistat (ks. liite 1) helpottavat työpaikkaohjaajan työtä. Listojen avulla tulee tarkistettua, että perehdytetään tarpeellisiin asioihin, joihin yksittäiset asiat voi liittää. Perehdytyksen voi suunnitella etukäteen listojen pohjalta. Perehdytyslista on hyvä antaa myös opiskelijan käyttöön, koska ne auttavat opiskelijaa muodostamaan kokonaiskuvan asioista. (Emt. 13.) Pelko on oppimisen suurin este -siksi työpaikkaohjaajan tehtävänä on saada työssäoppija tuntemaan olonsa turvalliseksi, jotta oppiminen voi alkaa!. Työssäoppijan perehdyttäminen: yritys, liikeidea, toiminta-ajatus, asiakkaat työn sisältö, työtehtävät ja työpiste työtilat ja -välineet, koneet ja laitteet työnjohto ja työkaverit työpaikan pelisäännöt (työajat, tauot, poissaolot, tupakoiminen, kännykän käyttö jne.) itsestäänselvyydet ja työpaikan kieli- ja kulttuuri työturvallisuus, työsuojelu, ergonomia lähtötason arviointi työssäoppimissuunnitelman läpikäyminen oppimisen edistymisen seurannasta sopiminen Lähde: Frisk, Tarja. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.13 – 14. 20 2.4. Työturvallisuuden huomioiminen Ennen työssäoppimisjakson käynnistymistä on yhdessä varmistettava, että kaikki osapuolet ovat selvillä työsuojeluun, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvistä vastuista ja vakuutuksista. Työturvallisuuslain ja työsuojeluohjeiden asiat on opetettava oppilaitoksessa ja työpaikalla niin, että opiskelija omaksuu ne kuten työntekijätkin. Ennen jakson alkua on työantajan ja oppilaitoksen edustajien yhdessä varmistettava, että opiskelija on perehtynyt työturvallisuusasioihin ja osaa noudattaa työsuojeluohjeita. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 15.) Vaikka koulutuksen järjestäjä on vakuuttanut työssäoppijat työpaikalla tapahtuvien tapaturmien varalta, tulee heidät perehdyttää työpaikalla uuden työntekijän tavoin työturvallisuuteen. Koulutuksen järjestäjän vastuulla on selvittää ennen sopimuksen tekemistä, että työssäoppiminen voidaan järjestää turvallisesti varmistua siitä, että opiskelijalla on riittävät valmiudet turvalliseen työhön ja opiskeluun työpaikalla ja välittää tieto opiskelijan valmiuksista työpaikalle huolehtia siitä, että jos alle 18-vuotias nuori tekee työssäoppimisjaksolla ns. erityisen haitallisia tai vaarallisia töitä, tehdään työsuojelupiirille tarvittava ilmoitus Koulutuksen järjestäjän vastuulla on hankkia opiskelijoille opintojen alussa opetuksen järjestämisen edellyttämät suojavaatteet ja työturvallisuussäännösten edellyttämät varusteet. Opiskelija voi käyttää näitä myös työssäoppimisjaksojen aikana. Työnantajan vastuulla on puolestaan hankkia työpaikalla tarvittavat erikoissuojavälineet ja huolehtia siitä, että opiskelijalla on työssä tarvittavat suojaimet. Työnantaja vastaa myös siitä, että suojaimet täyttävät vaadittavat ominaisuudet, ne ovat käyttö- ja toimintakunnossa ja että opiskelija osaa käyttää niitä työssään. Henkilökohtaisista suojavälineistä ja työvaatetuksesta saattaa osa tulla hankittavaksi oppilaitoksen ja osa työnantajan kautta. Tästä tulee sopia oppilaitoksen ja työpaikan kesken ja asia on syytä kirjata työssäoppimissopimukseen. (Emt. 17.) Työssäoppimispaikka vastaa opiskelijan työssäoppimisen aikaisesta työturvallisuudesta työnantajan tavoin. Työnantajan on selvitettävä ja tunnistettava työstä, työtilasta ja muusta työympäristöstä ja työoloista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. (Frisk 2010, 14.) Esimies huolehtii, että opiskelija on perehdytetty työturvallisuuteen työturvallisuuslainsäädännön ja nuorista työntekijöistä annetun lain mukaisesti. Hän myös vastaa työturvallisuuteen perehdyttämisestä. Työpaikalla tulee käsitellä opiskelijan kanssa työturvallisuuteen liittyviä asioita ja erityisesti työhön liittyviä vaaratekijöitä, jotka vaihtelevat aloittain. Työpaikkaohjaaja on tällöin tärkeä. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 16.) 21 Nuori työssäoppija Nuorilla, kokemattomilla työntekijöillä tapaturmariski on merkittävästi korkeampi kuin kokeneilla ammattilaisilla. Kiire ja heikko perehdytys lisäävät riskiä edelleen, samoin turvallisuusvastuun hämärtyminen työkohteissa, joissa työskentelee usean eri yrityksen henkilöstöä tai ammatinharjoittajia samoissa tiloissa. Nuorelle ei tule osoittaa työtehtävää, jonka mahdollisiin riskeihin ja niiltä suojautumiseen häntä ei ole opastettu. Tapaturmat olisivat useimmiten estettävissä rauhallisella harkinnalla ja huolellisella perehdytyksellä. (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 18.) Tapaturmariskien lisäksi pitää ottaa huomioon myös ammattitautien ja muiden työperäisten sairauksien riskeiltä suojautuminen, kuten esimerkiksi kemialliset ja biologiset altisteet, oikea ergonomia, suojainten oikea käyttö ja liiallisen fyysisen tai henkisen kuormituksen välttäminen. Terveellisten ja turvallisten työmenetelmien käyttö on helpointa opetella opiskelijana, jolloin työsuojelu kasvaa itsestään selväksi osaksi omaa ammattitaitoa. Kokeneen työtoverin ja esimiehen esimerkki on parasta terveys- ja turvallisuusvalmennusta, jonka myönteiset vaikutukset ulottuvat nuoren koko tulevaan työuraan, jopa kymmenien vuosien päähän. Hyvin hoidettu työsuojelu on myös työnantajan etu, koska työn laatu paranee ja poissaolokustannukset vähenevät. (Emt. 18.) Nuoren opiskelijan työturvallisuus vaatii erityistä huomiota. Alle 18-vuotiasta opiskelijaa ei saa käyttää töissä, jotka ovat hänen ruumiilliselle tai henkiselle kehitykselleen vahingoksi tai jotka vaativat suurempaa ponnistusta tai vastuuta kuin hänen ikäänsä ja voimiinsa nähden on kohtuullista. (Frisk 2010, 14.) Nuorten työntekijöiden työsuojelusta säädellään valtioneuvoston asetuksella (475/2006) nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (ks. liite 2). (Työssäoppimisen opas työpaikalle 2007, 18). 22 Perehdyttäminen työturvallisuuteen: koneiden ja laitteiden käyttö- ja hoito-ohjeet ergonomia henkilönsuojaimet vaaratekijät ja -tilanteet työpaikan ensiaputoiminta ja työsuojelutoiminta palohälytysmenetelmä suojeluohjeet merkinantojärjestelmät mm. laajalle ulottuvien tai kaukokäynnistettävien koneiden käynnistämisestä ohjeiden, määräysten ja sopimusten noudattaminen omasta ja muiden työntekijöiden turvallisuudesta huolehtiminen vaaroista ilmoittaminen suojeluvälineiden käyttö (Työssäoppimisen opas työpaikoille 2007, 18.) Vahingon sattuessa Työssäoppimisjaksolla tapahtuneen vahingon korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/74) mukaan. Jos oppilas aiheuttaa virheellään tai laiminlyönnillään vahinkoa opetukseen liittyvässä työssä, korvausvelvollinen on vahingonkorvauslain mukaan se, jonka lukuun työ suoritetaan. Siten työnantaja on ns. ”isännän vastuun” periaatteen mukaan ensisijaisesti vastuussa opiskelijan sivulliselle aiheuttamasta vahingosta. Työnantajan lukuun työtä suoritetaan, kun työpaikalla on vastuu työnjohdosta ja valvonnasta ja työnantaja saa hyödyn opiskelijan suorittamasta työstä. Mikäli työnantajalla on normaali vastuuvakuutus, sisältyvät opiskelijan aiheuttamat vahingot vakuutusehtojen mukaisesti sen korvauspiiriin. Koulutuksen järjestäjä vastaa samalla tavoin oppilaan aiheuttamista vahingoista sivullisille, mikäli työ tehdään koulutuksen järjestäjän lukuun. (Emt. 19.) Myös opiskelija voi olla henkilökohtaisesti korvausvelvollinen, mikäli hän aiheuttaa vahingon lievää suuremmalla tuottamuksella. Vahingon kärsineenä voivat olla yritys, sen työntekijä tai ulkopuolinen henkilö. Korvauksen suuruus määräytyy sen mukaan mikä harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Ulkopuoliselle aiheutettu vahinko korvataan työnantajan vastuuvakuutuksesta ja vakuutusyhtiö voi hakea maksamaansa korvausta takaisin vahingon aiheuttajalta. (Emt. 19.) Frisk, Tarja. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 14. Työssäoppimisen opas työpaikoille. 2007. s. 15 – 19. 23 2.5. Työtehtäviin opastaminen Työtehtävien opettamisen tavoitteena on ohjata opiskelijaa työmenetelmien, välineiden, materiaalien ja laitteiden käyttöön. Taidot opitaan vaiheittain. Sen vuoksi on tärkeää, että opiskelija pääsee tekemään todellisia työtehtäviä riittävän usein ohjatusti. Työpaikkaohjaaja voi hyödyntää työtehtävien opettamisessa seuraavia toimia. (Frisk 2010, 15.) Ennen työtehtävän tekemistä Selvitä opiskelijan osaaminen keskustelemalla ja/tai seuraamalla opiskelijan toimintaa. Aseta opiskelijan kanssa oppimistavoitteet. Kuvaa opiskelijalle työtehtävän merkitys työkokonaisuudessa. Työtehtävän alussa Anna opiskelijan ensin seurata omaa tekemistäsi ja toimia sen jälkeen avustajanasi. Kerro ja näytä työtehtävän tekeminen opiskelijalle vaihe vaiheelta. Esittele tekemisen vaiheet ja tärkeimmät asiat. Kiinnitä huomiota turvallisuusasioihin ja ergonomisiin työtapoihin. Kysy opiskelijalta, miten hän tekisi työtehtävän, ja pyydä häntä kertomaan tekemisensä vaiheet. Seuraa, miten opiskelija ymmärtää työtehtävän tekemisen. Työtehtävän aikana Rohkaise tekemään ja kannusta kysymään Anna opiskelijan tehdä työtehtävä omassa tahdissaan, mutta ole saatavilla kysymysten tai pulmatilanteiden varalta. Anna heti palautetta työn teosta ja tuloksesta. Anna opiskelijan vähitellen tehdä työ itsenäisesti. Pyydä opiskelijaa arvioimaan omaa suoritustaan Anna palautetta ja seuraa työn sujumista säännöllisesti. (Frisk 2010, 15.) Lähde: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 15. 24 2.6. Ohjauskeskustelut Työpaikkaohjaaja ja opiskelija tarkentavat työssäoppimisen alussa oppimistavoitteet ja suunnittelevat ne todelliset työtehtävät, jotka antavat opiskelijalle mahdollisuuden oppia tavoitteiden mukaisia asioita opiskelijan aikaisempi osaaminen huomioiden. (Frisk 2010, 14.) Työssäoppimisen aikana on tärkeää ohjata opiskelijaa ja keskustella hänen kanssaan työskentelyn lomassa antaa kehittävää, välitöntä ja avointa palautetta opiskelijalle käydä ohjauskeskusteluja säännöllisesti ja sovitusti mahdollistaa opiskelijalle osallistuminen työpaikan erilaisiin tilanteisiin ja todellisten työtehtävien tekemiseen antaa koko työyhteisön osallistua opiskelijan ohjaamiseen ja arviointiin pitää yhteyttä oppilaitokseen tarpeen mukaan tarkistaa opiskelijan suunnitelman eteneminen säännöllisesti työssäoppimisen aikana. Pääpiirteittäin työpaikkaohjaajan ohjaustyö muodostuu spontaaneista, satunnaisista ja epämuodollisista ohjaustilanteista ja keskusteluista sekä sovituista, tavoitteellisista ja muodollisista ohjaustilanteista ja keskusteluista. (Emt. 15.) Ohjauskeskustelut ovat tavoitteellista toimintaa, jonka tarkoituksena on tukea opiskelijan oppimista suunniteltua toimintaa, johon sekä työpaikkaohjaaja että opiskelija valmistautuvat. Ohjauskeskusteluissa tarkastellaan ja pohditaan meneillään olevaa tai jo mennyttä hetkeä ja siihen liittyviä tapahtumia. Tarkoituksena on paitsi arvioida ja todeta tämänhetkinen tilanne myös auttaa ja tukea opiskelijaa saavuttamaan omat oppimistavoitteensa. Ohjaussuhde perustuu vastavuoroisuuteen: sekä ohjaaja että opiskelija tuovat ohjaussuhteeseen omat odotuksensa ja tarpeensa. (Emt. 28.) Opiskelija odottaa ja havainnoi sitä, miten ohjaaja kuuntelee ja on kiinnostunut hänen asioistaan ja huolistaan. Opiskelijan odotukset voivat olla joskus epärealistisia tai tavoitteen kannalta epäoleellisia. Toisinaan ohjaajan odotetaan ikään kuin pelastavan opiskelija, kuten tietämällä ratkaisu tämän puolesta. Toisinaan ohjaajalta odotetaan terapeuttista asennetta ja hoivaa. Ohjaaja puolestaan usein odottaa opiskelijan olevan vastaanottava, avoin ja kehitys- ja yhteistyöhaluinen. Odotuksia on hyvä käsitellä yhdessä, koska ne säilyvät muuten piilo-odotuksina ja voivat vaikeuttaa ohjausta ja oppimista. (Emt. 28.) 25 Ajasta ja paikasta sopiminen Koska ohjauskeskustelut ovat merkittävä keino tukea opiskelijan oppimista, on niiden säännöllisyys tärkeää. Ne eivät ole satunnaista mielipiteiden vaihtamista. Ohjauskeskustelujen aikataulu on hyvä sopia mielellään heti työssäoppimisen alussa. Ohjauskeskustelujen aika ja paikka kannattaa kirjata työvuorolistoihin tai kalenteriin. (Emt. 28.) Keskusteluja voidaan käydä kerran viikossa tai kahdessa viikossa säännöllisen palaverin yhteydessä työtehtäväkokonaisuuden jälkeen. Ohjauskeskustelun lähestyessä sovitaan käsiteltävät asiat, ajankohta ja ohjauskeskustelun kesto sekä varataan rauhallinen tila. Käsiteltäviä asioita voi ehdottaa työpaikkaohjaaja tai opiskelija. Työpaikkaohjaaja voi ohjata opiskelijaa miettimään asioita, jotka tämä haluaa ottaa esiin ohjauskeskustelussa. (Emt. 28.) Oppimista edistää, kun sekä työpaikkaohjaaja että opiskelija tulevat ohjauskeskustelutilanteeseen hyvin valmistautuneina. Valmistautumista varten on hyvä sopia yhteisesti, mitä asioita käsitellään ja mikä on käytettävissä oleva aika. (Emt. 28.) Ohjauskeskusteluun valmistautuminen Keskustelun tavoitteista ja käsiteltävistä asioista sopiminen keskustelun puitteiden varmistaminen: aika, paikka, keskustelurauha myönteisen ilmapiirin luominen opiskelijan tilanteen, asioiden ja kokemusten käsittely tilan antaminen opiskelijan ajatuksille kiteyttäminen ja päätelmien teko arviointi ja kehittävän palautteen antaminen jatkosta sopiminen Ohjaajan tehtävänä on ohjata ja johtaa ohjauskeskustelua. Työpaikkaohjaaja pitää huolta keskusteluajankohdasta, ottaa esille sovitut asiat ja sopii opiskelijan kanssa niissä etenemisestä. Keskustelun päätösvaiheessa työpaikkaohjaaja tiivistää keskustelun tärkeimmät ja opiskelijan kanssa sovitut asiat. Tarkoituksena on varmistaa, että työpaikkaohjaajalla ja opiskelijalla on yhteinen ymmärrys sovituista asioista, jotka on suositeltavaa kirjoittaa muistiin seurantaa ja tulevia ohjauskeskusteluja varten. Ohjauskeskustelun tiivistelmän laatimisen voi antaa myös opiskelijan tehtäväksi. Silloin myös työpaikkaohjaaja näkee, miten opiskelija on ymmärtänyt sovitut asiat. Ohjaajan tehtävänä on lisäksi seurata, että ohjauskeskusteluissa sovitut asiat tulevat tehtyä. (Emt. 28 - 30.) Lähde: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 14 – 15, s. 28 – 30. 26 III OPPIA IKÄ KAIKKI 3.1. Oppimistavat ja -tyylit 28 3.2. Aistit oppimisessa 33 3.3. Kokemuksellinen oppiminen 34 27 III OPPIA IKÄ KAIKKI 3.1. Oppimistavat ja -tyylit Oppiminen on yksilöllistä. Jokainen meistä on erilainen oppija, toiset oppivat paremmin kuuntelemalla ja tarkkailemalla, toiset taas tekemällä. Toisille on ominaista muodostaa pienistä yksityiskohdista suurempia kokonaisuuksia. toisille taas on helpompaa edetä suurista kokonaisuuksista yksityiskohtiin. Kaikki tavat oppia ovat yhtä hyviä. (Otala 2001.) Luonteenomaisin tapa oppia vaihtelee oppijasta toiseen. Oppimistavat ja -tyylit ovat muovautuneet ihmisille vähitellen heidän erilaisten kokemustensa myötä. Myös perinnöllisyystekijät ja nykytilanteen, kuten opiskelun tai työpaikan vaatimukset, vaikuttavat oppimistapojen muotoutumiseen. Oppimistapoja pidetään usein melko pysyvinä, mutta eri oppimistapojen käyttöön voi harjaantua. Työpaikkaohjaajan on hyvä tiedostaa ja tunnistaa erilaisia oppimistapoja ja -tyylejä. Yksilöllisten erojen huomioiminen ohjauksessa tukee myönteistä minäkuvaa ja edistää oppimista. (Frisk 2010, 8 ja 10.) Oppimistyylit kuvastavat oppijan tapaa vastaanottaa ja käsitellä tietoa. Omaa oppimiskykyään voi parantaa oppimistyylejä kehittämällä. Erilaisten oppimistyylien perusteella voidaan puhua aktiivisista osallistujista, käytännöllisistä toteuttajista, loogisista ajattelijoista ja harkitsevista tarkkailijoista. (Otala 2001.) 28 Aktiivinen osallistuja Aktiivinen osallistuja antautuu täysin ja ilman ennakkoluuloja uusien kokemusten vietäväksi. Hän kulkee silmät ja korvat auki, innostuu kaikesta uudesta ja on valmis myös kokeilemaan kaikenlaista. Aktiivinen osallistuja käy pelottomasti käsiksi vaikeisiinkin alueisiin ja uskaltaa ottaa riskejä. Hän toimii koko ajan ja yleensä useiden samanaikaisten tehtävien parissa. Aktiivinen osallistuja ratkoo mielellään ongelmia yhdessä muiden kanssa. Ratkaisut saattavat kuitenkin jäädä pintapuolisiksi, sillä pitkäjänteinen ja erilaisia sovellustapoja vaativa toteutustyö ei ole aktiiviselle osallistujalle tarpeeksi kiinnostavaa puuhaa. Seurallisena ihmisenä aktiivinen osallistuja hakeutuu aina kun mahdollista toisen ihmisen pariin ja sopeutuu hyvin ryhmäja tiimityöhön. innostuu helposti kaikesta uudesta ja on valmis kokeilemaan uusia asioita tekee useita tehtäviä samanaikaisesti uskaltaa ottaa riskejä ja paneutua vaikeisiinkin aiheisiin sopeutuu hyvin tiimi- ja ryhmätyöhön ratkoo mielellään ongelmia yhdessä muiden kanssa ei pysty kovin pitkäjänteiseen toteutustyöhön Oppii parhaiten: kokeilemalla, tekemällä ja kehittämällä saadessaan haastavia tehtäviä ollessaan mukana monessa nopeatempoisessa toiminnassa oppimista auttavat visuaaliset keinot: kuvat, videot ja esineet Oppii heikoimmin: passiivisessa roolissa pelkän kirjallisen materiaalin avulla yksitoikkoisissa tehtävissä Oppimista voi parantaa: kyselemällä passiivisissa tilanteissa laatimalla muistiinpanoja luomalla mielikuvia asiasta keksimällä itselleen asiasta muistisääntöjä (Otala 1998.) aktiiviselle osallistujalle sopivat oppimistavoitteiksi projekti- ja kehitystehtävät, joissa on mahdollisuus saada opastusta ja tietoa tarvittaessa. 29 Käytännön toteuttaja Käytännön toteuttajaa kiinnostaa kokeilla uusia ajatuksia, teorioita ja tekniikoita, jotta hän näkisi, toimivatko ne käytännössä. Hän oppii, kun voi saman tien toteuttaa uuden asian. Toisaalta hän ei kykene siirtämään helposti uusia asioita toisenlaiseen ympäristöön, koska asiat ovat yleensä sidoksissa soveltamiskohteeseen. Käytännöllinen toteuttaja nauttii siitä, että saa asioihin vauhtia ja hän toimii nopeasti ja epäröimättä sellaisten muiden tekemien ehdotusten pohjalta, jotka miellyttävät häntä. Asioiden liiallinen pohtiminen saa hänet kärsimättömäksi. Hän nauttii päätöksenteosta ja ongelmien ratkomisesta. Käytännöllinen toteuttaja on aina valmis etsimään parempaa tapaa toteuttaa asioita ja hänen mielestään asioiden toimivuus on paras kriteeri niiden hyvyydelle. haluaa testata uusia ajatuksia, teorioita ja tekniikoita käytännössä nauttii päätöksenteosta ja ongelmien ratkomisesta sekä siitä, että asiat tapahtuvat nopeasti tulee kärsimättömäksi asioiden liiallisesta pohtimisesta nauttii asioiden toimivuudesta Oppii parhaiten: tekemällä, kehittämällä taitoja seuratessaan muiden työskentelyä roolien avulla saadessaan soveltaa oppimaansa heti käytäntöön Oppii heikommin: ellei ole välitöntä tarvetta tehdä jotain teoreettisesti, koulumuotoisessa opetuksessa Oppimista voi parantaa: tekemällä muistiinpanoja opettamalla itse asiaa jälkeenpäin toisille keskustelemalla aiheesta pohtimalla, miten asiaa voi soveltaa käytäntöön (Otala 1998.) Käytännön toteuttaja oppii tehokkaimmin itse tekemällä. Työssäoppiminen on hänelle paras tapa oppia, jolloin uutta osaamista voi soveltaa heti käytäntöön. 30 Looginen ajattelija Looginen ajattelija yhdistelee havaintoja monimutkaisiksi, loogisesti pitäviksi teorioiksi. Hän käy ongelmat läpi pohjia myöten järjestelmällisesti kohta kohdalta. Looginen ajattelija yhdistelee hajallaan olevaa tietoa yhtenäisiksi teorioiksi. Loogisen ajattelijan oppiminen ei ole lainkaan sidoksissa paikkaan ja hän voi vaivatta siirtää osaamisensa erilaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin. Hänellä on taipumus pyrkiä täydellisyyteen ja olla luovuttamatta ennen kuin asiat on saatu kuntoon ja ne loksahtavat kohdalleen hänen järkiperäisiin systeemeihinsä. Looginen ajattelija nauttii analysoinnista ja johtopäätösten tekemisestä. Hän selvittää mielellään asioita ja kyselee. Hän arvostaa järkiperäisyyttä: se, mikä on loogista, on myös hyvää. Looginen ajattelija saattaa olla hyvin ehdoton ja torjua jyrkästi omasta ajatusmallistaan poikkeavan tavan ajatella tai toimia. yhdistelee havaintoja teorioiksi, rakentaa mielessään malleja pyrkii ymmärtämään ilmiöiden syyt ja seuraukset on järjestelmällinen, käy ongelmat läpi kohta kohdalta pyrkii täydellisyyteen, ei luovuta nauttii analysoinneista ja johtopäätösten tekemisestä kyselee ja kertaa mielellään Oppii parhaiten: mallien, käsitteiden ja teorioiden avulla lukemalla, tutkimalla ja päättelemällä Oppii heikoimmin: epävarmoissa ja epämääräisissä tehtävissä tunnepohjaisissa tilanteissa joutuessaan toimimaan päämäärättömästi ja suunnittelemattomasti Oppimista voi parantaa: etsimällä loogisia toimintamalleja hahmottelemalla asioiden keskinäisiä riippuvuuksia (Otala 1998.) Loogiselle ajattelijalle sopivat kurssit ja koulumuotoinen opetus. 31 Harkitseva tarkkailija Harkitseva tarkkailija vetäytyy mielellään hieman syrjään voidakseen puntaroida tapahtumia ja tarkastellakseen niitä eri näkökulmista. Hän kerää tietoa sekä havainnoimalla itse että keskustelemalla muiden kanssa ja käy tietonsa perusteellisesti läpi ennen kuin tekee mitään johtopäätöksiä. Harkitseva tarkkailija siirtää usein lopullista johtopäätöksen tekemistä mahdollisimman pitkälle eteenpäin, sillä hän punnitsee kaikki tiedossaan olevat näkökohdat ja oletettavat seuraukset ennen kuin toimii. Kokouksissa ja keskusteluissa hän on taka-alalla ja tarkkailee mielellään muiden toimintaa. Hän kuuntelee, mitä toisilla on sanottavaa ja katselee, mihin toiminta on kääntymässä, ennen kuin käyttää itse puheenvuoron. Hän on suvaitsevainen. vetäytyy mielellään syrjään puntaroimaan ja tarkastelemaan tapahtumia eri näkökulmista kerää tietoa, havainnoi ja keskustelee pitkään ennen johtopäätöksen tekoa Oppii parhaiten: seuratessaan asioita sivusta huomioimalla, analysoimalla ajattelemalla ennen toimintaa Oppii heikoimmin: joutuessaan esiintymään väkisin kiireessä toimimalla suunnittelemattomasti Oppimista voi parantaa: suunnittelemalla ajankäyttöä asettamalla takarajoja asioille pitämällä päiväkirjaa ja pohtimalla jälkeenpäin asioiden sujumista (Otala 1998.) Harkitseva tarkkailija tarvitsee aikaa selvittääkseen asioita perusteellisesti. Hänelle parhaiten sopivia opiskelutapoja ovat itseopiskelu ja kirjat. *Jos haluat tietää, mikä on sinulle luontevin tapa oppia, voit tehdä sivulle 93 (liite 3) olevan oppimistyylitestin! Lähteet: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s.8 – 10. Otala, Leenamaija. 2001. Osaajana opintiellä. Opas elinikäisen oppimisen matkalle. s. 60 - 65. Otala, Leenamaija. 1998. Opintietä osaajaksi: Elinikäinen oppiminen. 32 3.2. Aistit oppimisessa Ihmiset käyttävät kaikkia aistejaan oppimisessaan. Eri ihmiset painottavat tiedon vastaanottamisessa eri kanavia. Oppimiseen vaikuttaa se, mitä aistia opiskelija painottaa tietoa vastaanottaessaan. Opiskelija voi painottaa oppimisessaan näkö-, kuulo- tai tuntoaistia. Samassa tilanteessa olevat opiskelijat kiinnittävät huomiota eri asioihin. Eri tilanteet vaikuttavat siihen, miten eri aisteja käytetään. Parhaimmillaan oppijalla on käytössään rinnakkain kaikki aistikanavat. Useimmilla ihmisillä yksi aisti on vahvin ja toinen kohtuullisesti käytössä. Tieto, osaaminen ja elämykset säilyvät muistivarastossa eri muodossa sen mukaan, mikä aistikanava on ollut käytössä niitä vastaanotettaessa. (Rytkönen ja Hätönen 2007, 10.) Kinesteettinen tyyppi, joka vastaanottaa tietoa erityisesti tuntoaistin avulla: oppii ”jaloillaan”, tuntee kropassaan, sydämessään (tunneyhteys) ei jaksa istua pitkään paikallaan, alkaa kiemurrella tuolilla, korjaa asentoa fyysinen tekeminen tärkeää tarvitsee itse osallistumista, haluaa ”pistää itsensä peliin” tarvitsee opitun aineksen yhdistämistä henkilökohtaisiin kokemuksiinsa pitää väittelystä, aktiviteeteistä ja kilpailusta kaipaa vuorovaikutusta Ohjaaja voi huomioida ohjauksessa: käyttämällä ohjauksessa esim. kuvia, piirroksia, kaavioita, valokuvia, videoita näyttämällä asioiden tekemistä käytännössä kuvailemalla opittavia asioita sanallisesti ohjaamalla opiskelijaa kuvaamaan opittavia asioita paperille (Frisk 2010, 9; Otala 2001.) Auditiivinen tyyppi, joka vastaanottaa tietoa erityisesti kuuloaistin avulla: oppii kuuntelemalla ja muistaa hyvin, minkä on kuullut sopii luennot ja suulliset ohjeet ääneen lukeminen auttaa muistamisesta haluaa paneutua asioihin, eikä edetä liian nopeasti Ohjaaja voi huomioida ohjauksessa: kertomalla opittavista asioista kyselemällä keskustelemalla opiskelijan kanssa opittavista asioista mahdollistamalla opiskelijan osallistumisen työyhteisön palavereihin ja keskusteluihin opastamalla työtehtäviä kertomalla samalla, mitä tekee pyytämällä opiskelijaa kertomaan, mitä tämä aikoo tehdä kannustamalla opiskelijaa kysymään (Frisk 2010, 9; Otala 2001.) 33 Visuaalinen tyyppi, joka vastaanottaa tietoa erityisesti näköaistin avulla: silmät tärkeimmät, kokoaa maailmaa silmien kautta visuaalinen ”näkijä”, muistaa kuvat, jotka on nähnyt tai tekstin, minkä on lukenut, jopa missä kohtaa kirjassa asia on lukeminen tärkeää osaa tuottaa mielikuvia, luoda muistikarttoja, filmi pyörii sopii kirjallinen materiaali, graafiset esitykset, ei niinkään luennot yleensä suorittaa ja haluaa siirtyä tehtävästä toiseen nopeasti puhuu nopeasti ei aina malta riittävästi paneutua yksityiskohtiin (Frisk 2010, 9; Otala 2001.) Ohjaaja voi huomioida ohjauksessa: käyttämällä ohjauksessa havainnollisia kuvia, kuten piirroksia, kaavioita, valokuvia, videoita näyttämällä asioiden tekemistä käytännössä kuvailemalla opittavia asioita sanallisesti ohjaamalla opiskelijaa kuvaamaan opittavia asioita paperille. Taktuaalinen tyyppi, joka oppii ”käsillään” tekee mielellään muistiinpanoja, alleviivaa, piirtelee kuvia -> saa tekemistä käsille ottaa kynän käteen ja liekittelee sillä, jotta voi keskittyä (Frisk 2010, 9; Otala 2001.) * Jos haluat tietää, mitä aisteja käyttämällä opit parhaiten, voit tehdä sivulta 98 (liite 4) löytyvän testin. Lähteet: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 8 – 9. Otala, Leenamaija. 2001. Osaajana opintiellä: Opas elinikäisen oppimisen matkalle. Rytkönen, Marjo ja Hätönen, Heljä. 2007. Näkökulmia oppimiseen, 10. 3.3. Kokemuksista oppiminen Työssäoppimisen aikana opiskelija oppii kokemuksista. Kokemusten pohdinta ja jäsennys ovat oppimisen kannalta tärkeitä. Pelkkä tekeminen ja kokeileminen eivät saa automaattisesti aikaan laadukasta oppimista. Sen vuoksi on tärkeää, että työpaikkaohjaaja ja opiskelija käyvät yhdessä pohtien työtilanteita läpi ja miettivät, mitä niissä tapahtui ja miten voisi tehdä toisin. Kokemusten pohdinta ja jäsennys saavat aikaan sen, että opiskelija osaa jatkossa soveltaa samaa toimintatapaa myös uusissa, erilaisissa työtilanteissa. (Frisk 2010, 10.) 34 Kokemukset yksistään eivät takaa laadukasta oppimista, ellei tietoisesti pysähdytä pohtimaan ja arvioimaan niitä sekä haeta uusia näkökulmia omaan tapaan toimia. Kokemuksellisessa oppimisessa on olennaista se, että oppimisen kehän kaikki vaiheet käydään läpi. Jos jokin vaihe puuttuu tai jää vaillinaisesti läpikäydyksi, oppimisen tulos kärsii. (Emt. 10.) Kokemuksellinen oppiminen (Soveltaen The Kolb Learning Style Inventory 2007 teoksessa Frisk 2010, 10 - 11.) Kokeminen: Työpaikkaohjaaja järjestää opiskelijalle riittävästi ja riittävän monipuolisesti erilaisia mahdollisuuksia kokea ja tehdä asioita. Kokemus tai aikaisemman kokemuksen mieleen palauttaminen toimii oppimisen liikkeelle panevana voimana, eräänlaisena oppimisen raakaaineena. Pohtiminen: Työpaikkaohjaaja pysähtyy opiskelijan kanssa pohtimaan tämän kokemuksia erilaisista tilanteista ja työtehtävistä esimerkiksi esittämällä seuraavat kysymykset: Miten sujui? Mikä meni hyvin? Mikä tuntui hankalalta? Miten asiaa voisi oppia? Ilman reflektointia voi olla vaikeaa tiedostaa kokemuksen avulla opittavia asioita. Ajatteleminen: Työpaikkaohjaaja voi antaa opiskelijalle vihjeitä uuden tiedon saamiseen eri lähteistä, kuten työpaikan omista ohjeista, keskusteluista muiden kanssa, koulutukseen kuuluvista ja muista mahdollisista kirjallisuusvinkeistä jne. Teoriatieto ja opittavaan asiaan liittyvät käsitteet auttavat ymmärtämään ja antavat tarvittavaa etäisyyttä käytännön kokemukseen. Tässä vaiheessa opiskelija usein huomaa, ettei hänellä ole riittävästi tietoa kokemastaan asiasta, minkä uskotaan motivoivan häntä hakemaan lisätietoa. Tekeminen: Työpaikkaohjaaja rohkaisee opiskelijaa aktiivisesti kokeilemaan, miten asian voisi tehdä toisella tavalla, ja antaa tälle tilaa ja mahdollisuuksia kokeiluun. Tekeminen Ajatteleminen Pohtiminen Kokeminen Lähteet: Hätönen, Heljä ja Rytkönen, Marjo. 2007. Näkökulmia oppimiseen. s. 33 – 37. Frisk, Tarja (toim.), 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 10 – 11. 35 36 IV OPPIMISEN OHJAAMINEN 4.1. Ohjaajan roolit 38 4.2. Erilaisia ohjaustapoja 42 4.3. Kehittävän palautteen antaminen ja vastaanottaminen 47 4.4. Haasteelliset ohjaustilanteet 50 4.5. Minä työpaikkaohjaajana 53 37 IV OPPIMISEN OHJAAMINEN 4.1. Ohjaajan roolit Jos annat ihmiselle kalan, hän elää sille yhden päivän Jos opetat hänet kalastamaan, hän elää sillä loppuelämänsä. -kiinalainen sananlasku- Ohjaajan rooli on yksinkertaisesti tukea ohjattavan oppimista. Tämän perustehtävän lisäksi ohjaaja voi monin tavoin auttaa ja kannustaa ohjattavaa. Ohjaaja: auttaa opiskelijaa oppimaan ja varmistaa oppimista auttaa etsimään aukkokohtia tiedoissa auttaa opiskelijaa hahmottamaan kokonaisuuksia esittää kysymyksiä opiskelijalle herättää ja rohkaisee opiskelijaa kysymään auttaa opiskelijaa löytämään tiedonlähteille luo opiskelijalle onnistumisen edellytyksiä tukee opiskelijan oma-aloitteisuutta ja itseohjautuvuutta sekä pyrkii tekemään omaa osaamistaan näkyväksi: kuvailee omaa työskentelemistään ääneen vaihe vaiheelta (Järvinen-Taubert ja Valtonen 1999.) Ohjaajan ja ohjattavan roolit muuttuvat ohjausprosessin aikana ja työssäoppijan osaamisen kehittyessä: työssäoppimisjakso ohjaajan roolit: Kollega Oppimisen ohjaaja, valmentaja Opettaja 38 opiskelijan roolit: Itsenäinen tekijä Motivoitunut harjoittelija Aloitteleva oppija Ohjaaja on alkuvaiheessa opettaja, joka kertoo, näyttää ja opettaa aloittelevalle oppijalle asioita. Opiskelun alkuvaiheessa oppija tarvitsee ohjausta eniten: oppija kaipaa ohjaajalta tukea ja neuvoa. Oppija on pitkälle riippuvainen niistä tiedoista, joita ohjaaja hänelle esimerkiksi työpaikasta ja työtehtävistä antaa. (Emt.1999.) Opiskelijoilla on erilaiset valmiudet opiskelun alkuvaiheessa ja he eroavat toisistaan persoonallisuutensa sekä opinto- ja työhistoriansa suhteen. Toiset opiskelijat ovat olleet töissä jo vuosia ja toiset vasta aloittelevat työuraansa. Lisäksi opiskelijoilla on persoonallisia eroja omaaloitteisuudessa, itseohjautuvuudessa sekä uusien asioiden omaksumisessa. Toiset opiskelijat tarvitsevatkin enemmän ohjausta kuin toiset. (Emt.1999.) Opintojen edetessä ohjaajasta tulee valmentaja, joka varmistaa opiskelijan oppimista, tarvittaessa hienosäätää toimintaa, antaa palautetta sekä kannustaa opiskelijaa. Opiskelija ei ole enää aloitteleva oppija, vaan hän on omaksunut erilaisia tietoja työpaikastaan ja työtehtävistään sekä hankkinut työhön liittyviä taitoja. Opiskelija ei ole myöskään samalla tavalla riippuvainen ohjaajasta kuin ohjausprosessin alkuvaiheessa. Harjoitellessaan työtä hän kuitenkin edelleen tarvitsee ohjaajaa ammattitaitonsa kehittämisessä. Kun opiskelijan perustyötehtävät alkavat sujua, valmentaja ohjaa opiskelijaa näkemään työn ja työtehtävät laajemmissa yhteyksissä. (Emt.1999.) Opiskelija on yleensä tässä vaiheessa motivoitunut ja sitoutunut työhönsä, mutta hän kaipaa edelleen tukea ja kannustusta sekä erityisesti palautetta työstään. Opiskelijan lisääntyvä riippumattomuus ohjaajasta näkyy myös siinä, että hän oppii käyttämään työyhteisössä eri henkilöitä, muitakin kuin ohjaajaansa, apunaan tiedonhaussa ja oppimisessa. (Emt.1999.) Itseohjautuvuus Ohjauksen tavoitteena on kasvattaa ohjattavaa yhä itseohjautuvammaksi. Itseohjautuva ihminen kykenee asettamaan itselleen tavoitteita, ohjaamaan omaa toimintaansa sekä arvioimaan omia mahdollisuuksiaan ja rajoituksiaan. Itseohjautuva ihminen ei tarvitse koko ajan toista henkilöä kertomaan, mitä ja miten tulisi tehdä. Itseohjautuvalle yksilölle on ominaista sitoutuminen toimintaan, sisäinen motivaatio, suunnitelmallisuus, oma-aloitteisuus, kriittisyys, luovuus, joustavuus ja kyky arvioida työnsä jälkeä. (Emt.) 39 Itseohjautuva oppija: määrittelee tehtävän asettaa oppimistavoitteet ohjaa toimintaansa tavoitteiden suuntaan arvioi toimintansa tuloksellisuutta kehittää toimintaansa korjaa virheitään tietää, mitä osaa ja mitä ei osaa hakea apua ja ohjausta Toiset ihmiset ovat luonnostaan itseohjautuvampia kuin toiset, mutta itseohjautuvuutta voi myös kehittää. Itseohjautuvuuden kehittäminen vaatii kuitenkin aikaa ja ohjausta, se ei tapahdu äkkiä eikä itsestään. Itseohjautuvuutta voidaan edistää: ottamalla oppija mukaan tavoitteiden asettamiseen olemalla aidosti kiinnostunut oppijasta ja hänen toiminnastaan lisäämällä oppijan vapautta ja vastuuta asteittain antamalla oppijalle mahdollisuuksia valita erilaisista vaihtoehdoista tarjoamalla positiivisia kokemuksia antamalla rakentavaa palautetta oppijan toiminnasta kannustamalla oppijaa oma-aloitteisuuteen Itseohjautuvuutta ehkäisevät: liian tiukat, väljät tai epäselvät rajat ja tavoitteet negatiivinen palaute jatkuva kontrollointi pakottaminen epäluottamus oppijan kykyjen ja osaamisen vähättely (Järvinen-Taubert ja Valtonen 1999.) 40 Ohjaajan toiminnan päämääränä on ”tehdä itsensä tarpeettomaksi”. Tavoitteena on yhdessä toimien kasvattaa opiskelijasta itsenäinen ammattilainen, joka kykenee käyttämään omaa päättelykykyään vastaantulevissa uusissa työtilanteissa ja ongelmissa. Ohjattavasta kasvaa vähitellen alan ammattilainen, joka pystyy antamaan panoksensa työyhteisön toiminnalle ja kehittämään sitä. Ohjaaja muuttuu vanhemmaksi kollegaksi, mutta on kuitenkin edelleen opiskelijan käytettävissä. Ohjaaja vetäytyy opettajamaisesta roolistaan ja antaa tarvittaessa opiskelijalle kollegiaalista tukea. (Emt.) Ohjaajan huoneentaulu: tue opiskelijan motivaatiota auta opiskelijaa löytämään itseä kiinnostavia asioita vahvista opiskelijan uskoa itseensä anna ohjauksen alkuvaiheessa opiskelijalle konkreettisia sääntöjä toimintaan opasta ja tarjoa selkeitä malleja lisää opiskelijan tehtävien vaikeusastetta vähitellen ja kannusta ottamaan haasteita rohkaise kysymään anna rehellistä ja kannustavaa palautetta auta opiskelijaa yhdistämään aiemmin opittua uuteen asiaan pohdi, miten voit kehittää ohjaustasi Lähde: Järvinen-Taubert, Johanna ja Valtonen, Päivi. 1999. Työssäoppimisen ohjaajien opas. 41 4.2. Erilaisia ohjaustapoja Ohjaustilanteessa voi käyttää erilaisia vuorovaikutus- ja ohjaustapoja tilanteesta ja ohjattavasta riippuen. Erilaisia ohjaustapoja käyttämällä ja vaihtamalla ohjaaja voi edistää ohjattavansa oppimista sekä turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Tukeminen Työpaikkaohjaajan ohjaustyössä tukeminen tarkoittaa, että työpaikkaohjaaja varmistaa opiskelijan mahdollisuuden tehdä monipuolisia työtehtäviä, on kiinnostunut opiskelijan oppimisesta ja keskustelee opiskelijan kanssa työnteon onnistumisesta: mikä jo sujuu, mikä vielä vaatii lisää opettelua ja mikä on tuntunut vaikealta. Opiskelijaa tulee rohkaista ilmaisemaan itseään. Joskus opiskelijan ajatukset ja puhe työssä eteen tulleista asioista voivat olla yksipuolisia ja niukkoja. Työpaikkaohjaajan on silloin hyvä kunnioittaa opiskelijan ajatuksia ja syventää niitä tarkentavien kysymysten avulla. Opiskelijan esiin tuomat kokemukset voivat olla ammattilaisille tuttuja ja jokapäiväisiä asioita, mutta opiskelijalle ne ovat ainutlaatuisia ja hänen oppimisensa kannalta merkittäviä. (Frisk 2010, 18.) Työpaikkaohjaaja voi tuoda esiin myös omia kokemuksiaan uransa ja elämänsä eri taipaleilta. Ohjaajan omakohtaiset kokemukset oppimisesta ja eritoten työelämän alkuvaiheista ovat usein kullanarvoisia ohjattavalle. Niiden esiin tuominen jo ohjauksen alkuvaiheessa laukaisee usein ohjattavan alkujännitystä ja saa hänet tuntemaan olonsa kotoisaksi. Tämän jälkeen ohjattavankin on usein helppo kertoa toiveistaan ja kokemuksistaan. Opiskelijan kokemuksistaan käymä keskustelu ammattilaisen kanssa edistää oppimista. Opiskelija voi ottaa keskustelussa esille jonkin häntä huolestuttavan asian, esimerkiksi opintojen keskeyttämisen, taloudelliset vaikeudet opintojen ja työssä tapahtuvan oppimisen aikana tai muita henkilökohtaiseen elämään liittyviä asioita. Ne eivät varsinaisesti kuulu työpaikkaohjaajan ohjausrooliin. Tällaisissa tilanteissa opiskelijaa tuetaan ohjaamalla hänet oppilaitoksessa sellaisen henkilön luokse, joka pystyy auttamaan. Tarvittaessa työpaikkaohjaaja voi ottaa yhteyttä oppilaitokseen. (Frisk 2010, 18.) Kuunteleminen ja kuuleminen Kuunteleminen tarkoittaa sitä, että työpaikkaohjaaja keskittyy kuuntelemaan opiskelijaa ja malttaa itse olla välillä hiljaa. Tällöin ohjaaja antaa opiskelijalle puheenvuoron ja siirtää muut asiat mielestään syrjään. Kuuleminen tarkoittaa työpaikkaohjaajan kykyä olla keskittyneenä tilanteessa ja kuulla, mitä opiskelija sanoo, mitä opiskelija ei sano ja mitä opiskelija jättää sanomatta ilman työpaikkaohjaajan kysymyksiä tai tukea. Ohjauskeskustelussa kuunteleminen poikkeaa siten arkielämän tavoista kuunnella. (Emt. 18.) 42 Ohjauskeskustelussa työpaikkaohjaajan tehtävänä on kuunnella tarkkaan opiskelijaa ja rohkaista tätä kertomaan toiminnastaan. Kuunteleminen ohjauskeskustelussa ei ole aina helppoa. Usein erilaisissa vuorovaikutustilanteissa käy niin, että aluksi kuulee toisen puhetta ja sen jälkeen alkaa automaattisesti miettiä, mitä itse sanoisi seuraavaksi. Kuunteleminen ja kuuleminen vaativat työpaikkaohjaajalta sitä, että hän joutuu jättämään väliaikaisesti sivuun omat tarpeensa. Työpaikkaohjaajan jatkuva äänessä olo ei auta opiskelijan asioiden käsittelyä eikä edistä tämän oppimista. (Emt. 18.) Joskus opiskelija voi yrittää vihjaillen kertoa asiasta, josta työpaikkaohjaaja ei ehkä halua kuulla. Opiskelija voi tuoda ohjauskeskustelun aikana esille esimerkiksi huoltaan omasta pärjäämisestään työssään. Työpaikkaohjaajan tulee tunnistaa opiskelijan puhe huolen ilmaisuksi, jotta hän pystyy auttamaan opiskelijaa sen käsittelyssä. Jos työpaikkaohjaaja huomaa opiskelijan palaavan yhä uudelleen johonkin asiaan, kannattaa ohjaajan ottaa asia esille ja pysähtyä käsittelemään sitä. Työpaikkaohjaaja voi tuoda esiin havaintonsa esimerkiksi seuraavasti: ”Huomaan, että olet usein tuonut esille epäilystäsi työssä pärjäämisestä. Mikä siinä huolettaa sinua?” Kun työpaikkaohjaaja kuulee ja ottaa asian käsittelyyn, se voi helpottaa opiskelijan siirtymistä muihin asioihin ja vapauttaa energiaa oppimiseen. (Emt. 18.) Kuuntelemisen ja välittämisen vastakohta on, että opiskelija ei merkitse muille mitään, kukaan ei kuuntele opiskelijaa eikä opiskelijalla ole koskaan puheenvuoroa, vaan se jää aina vuolaamman sanailun ja ammattilaisen, kuten työpaikkaohjaajan tai muun työpaikan henkilön, puheen alle. Kuuntelemattomuus voi ilmetä myös siten, että opiskelijaa voidaan kuunnella hajamielisesti tai huvittuneesti tai hänet saatetaan unohtaa vakaviin asioihin siirryttäessä. (Emt. 18.) Kysymysten käyttäminen ohjauksessa Työpaikkaohjaajan esittämät kysymykset ovat luonteva ja helposti toteutettava menetelmä oppimisen edistämisessä. Kysymyksillä pyritään siihen, että opiskelija varaa aikaa asioiden pohtimiseen. Lisäksi kysymykset aktivoivat ja jäsentävät opiskelijan ajattelua. (Emt. 18.) Ohjaaja voi kysymyksillään selvittää opiskelijan aiemman tietämyksen ja kokemukset opittavista asioista aktivoida opiskelijaa käynnistää keskustelua testata opiskelijan ajattelutaitoja selvittää, miten opiskelija on ymmärtänyt opittavan asian herättää opiskelijaa huomaamaan asioiden välisen yhteyden auttaa opiskelijaa hahmottamaan mihin suurempaan kokonaisuuteen asia liittyy. 43 Opiskelijoiden ajattelua aktivoivat kysymykset ovat useimmiten avoimia. Avoimia kysymyssanoja ovat mitä, miten, kuka ja milloin. Kysymyssanat eivät ennakoi vastauksia, vaan opiskelija voi muotoilla vastauksensa omin sanoin. Työpaikkaohjaajan käyttämien kysymysten on hyvä useimmiten olla avoimia suljettujen sijaan. (Frisk 2010, 18.) Suljettuihin kysymyksiin voidaan vastata lyhyesti ”kyllä” tai ”ei”. Suljetuilla kysymyksillä hankitaan tietoa, mutta ne eivät useinkaan edistä keskustelua. Asian selventämiseksi tarvitaan silloin tarkentavia ja syventäviä lisäkysymyksiä. Suljettujen kysymysten pulmana on, että niihin voi piiloutua arvolatauksia: kun esimerkiksi odotetaan onnistumista, kysymykseen ”Onnistuitko mielestäsi äskeisessä työtilanteessa?” on vaikea vastata ”En”. (Emt. 18.) Avoimet kysymykset, kuten ”Miten äskeinen työtilanne mielestäsi sujui?”, antavat opiskelijalle mahdollisuuden tuoda ajatuksiaan esille omalla tavallaan. Kysymyksiä esittäessään työpaikkaohjaajan kannattaa välttää miksi-kysymystä, koska sen käyttäminen asettaa opiskelijan helposti puolustuskannalle ja johtaa erilaisiin selityksiin. Työpaikkaohjaajan kannattaa esimerkiksi esittää kysymys ”Kerro, mitä ajattelit, kun toimit äskeisessä tilanteessa” kysymyksen ”Miksi toimit noin äskeisessä tilanteessa?” sijaan. (Emt. 19.) Seuraavassa on joitakin esimerkkejä kysymyksistä, joita työpaikkaohjaaja voi käyttää ohjauksessaan: Millä perusteilla valitsit käyttämäsi toimintatavan? Kerro, miten etenit äskeisessä työssäsi. Kuinka nämä asiat liittyvät mielestäsi toisiinsa? Mitä toiminnasta saattaa mielestäsi seurata? Mitä pidät tässä olennaisena asiana? Mikä on mielestäsi tässä kaikkein tärkeintä? Mistä kaikesta asiassa saattaisi olla kysymys? Mitä vaihtoehtoja tilanteessa olisi ollut? Miten voisit toimia jatkossa? (Emt. 19.) Vaihtoehtojen pohtiminen lisää opiskelija ymmärrystä opittavasta asiasta sekä kannustaa ajattelemaan uudella tavalla. Kysyminen on tärkeää myös opitun kertaamisen kannalta. Opiskelija voi kerrata, mitä on tehnyt, miksi, mikä on jäänyt epäselväksi jne. Kokemusten kertaaminen syventää oppimista ja auttaa havaitsemaan mahdollisia ongelmakohtia. Ohjattava tulee usein kysymään itselleen epäselviksi jääneitä asioita. Ennen suoran vastauksen antamista ohjaajan kannattaa usein kysyä, mitä opiskelija itse asiasta ajattelee. Kysymällä ensin opiskelijan omaa näkemystä ohjaaja kannustaa opiskelijaa omaa ajatteluun ja saa arvokasta tietoa siitä, mikä opiskelijalle asiassa on varsinaisesti epäselvää. 44 Opiskelijan rytmin ja ilmaisutavan huomioiminen Opiskelijat ovat erilaisia rytmiltään ja ilmaisutavaltaan. Toiset tarvitsevat enemmän aikaa itsensä ilmaisuun ja aloittamiseen, toiset taas puhuvat ja toimivat muutenkin nopeammin. Jos työpaikkaohjaaja havaitsee, että hän on opiskelijaa nopeampi rytmiltään ja tavaltaan toimia, on hyvä pysähtyä ja hidastaa hiukan omaa tahtia. Koska opiskelija on oppimassa, tulee hänelle antaa kohtuullisesti aikaa pohtia asioita ja tarttua itse toimeen. Työn tekemiselle on kuitenkin syytä olla kohtuulliset rajat. Jos opiskelija on työpaikkaohjaajaa nopeampi rytmiltään, tavoitteena olisi edetä ohjauskeskustelussa sellaisella tempolla, ettei opiskelija pitkästy. Työpaikkaohjaajan tehtävänä on kuitenkin auttaa opiskelijaa pysähtymään ja pohtimaan ammatillisen osaamisen kannalta tärkeitä seikkoja, mutta opiskelijan rytmin mukaan kiiruhtaminen tärkeimmät asiat pikaisesti sivuten ei sekään edistä oppimista. Asiasta kannattaa puhua ääneen opiskelijan kanssa ristiriitojen välttämiseksi. (Frisk 2010, 19.) Koska ohjaaminen perustuu pitkälti puhumiseen, se suosii opiskelijoita, jotka pystyvät ilmaisemaan hyvin itseään suullisesti. Asioiden selvittäminen puhumalla ei ole kuitenkaan kaikkien vahvuus. Jotkut opiskelijat voivat kokea keskustelut ohjaajan kanssa hyvin jännittävinä ja osa jopa lamaannuttavana tilanteena. Työpaikkaohjaaja voi miettiä keskustelun lisäksi muita tapoja, joilla opiskelija voi tuoda esille asioita ja ilmaista itseään. Esimerkiksi piirtämällä jäsentäminen voi olla hyvä keino saada selville, miten opiskelija on käsittänyt jonkin prosessin tai kokonaisuuden. Myös kirjoittamalla oppimista (erilaiset tehtävät, oppimispäiväkirja) voi hyödyntää ohjauskeskustelussa. (Emt. 19.) Sanallisen ja sanattoman viestinnän yhteensopivuus Ohjauskeskustelu on vuorovaikutusta, jossa sekä puhe, että sanaton viestintä muodostavat kokonaisuuden. Silloin kun sanallinen ja sanaton viestintä ovat samansuuntaisia, ihmiset eivät juuri mieti puhujan eleitä, ilmeitä tai äänensävyjä. Jos sanallinen ja sanaton viesti ovat ristiriidassa keskenään, useimmat ihmiset luottavat enemmän sanattomaan viestintään. Opiskelija tekee havaintoja työpaikkaohjaajan äänensävystä ja laadusta sekä painotuksista ja tauoista. Näitä havainnoi myös työpaikkaohjaaja opiskelijasta. Sanaton viestintä vaikuttaa siihen, mitä opiskelija tai työpaikkaohjaaja poimii, ymmärtää ja tulkitsee sanallisesta viestistä. (Frisk 2010, 19.) Sanattomassa viestinnässä jokainen ihminen tekee tulkintojaan yksilöllisesti: yksi on oppinut, että ihmisten välisessä kanssakäymisessä hymyillään, toinen on puolestaan sisäistänyt totisemman viestintätyylin. Sanattomaan viestintään olisi suhtauduttava samoin kuin sanalliseen, mutta erilaisten eleiden, ilmeiden ja liikkeiden havaitseminen vaatii vaivannäköä. Sanaton viestintä muokkaa viestin merkitystä. Varsinkin tunteiden ja asennoitumisen viestimisessä sanaton viestintä on sanoja tärkeämpi. Tiedämme kaikki tilanteita, joissa sanoja ei tarvita, ja silti viestit välittyvät tehokkaasti. Joskus pulma voi olla niiden tulkinnassa. Työpaikkaohjaaja voi esimerkiksi olla vihainen jostain opiskelijaan liittymättömästä asiasta ja vihaisuus välittyy keskustelussa opiskelijalle. Opiskelija yrittää tällöin tulkita, mistä on kyse. (Emt. 19 – 20.) 45 Taukojen ja hiljaisuuden hyödyntäminen Tauot ja hiljaisuus ovat osa normaalia vuorovaikutusta. Tauot tarjoavat mahdollisuuden miettiä asioita. Hiljaisuus koetaan kuitenkin usein kiusalliseksi, ja hiljaisia tilanteita pyritään siksi välttämään. Hiljaisia hetkiä voi syntyä, kun opiskelija pohtii ja käy mielessään sisäistä puhelua kokemuksistaan ja toiminnastaan työssä. Työpaikkaohjaajan on silloin hyvä olla hiljaa ja antaa tilaa kysymysten pohtimiseen. Tähän liittyy aiemmin käsitelty ohjattavien erilainen rytmi: joku tarvitsee enemmän aikaa, jolloin hän myös tarvitsee enemmän taukoja ja hiljaisuutta ohjauskeskustelun aikana. Työpaikkaohjaajan jatkuva puhe saattaa vain häiritä opiskelijan ajattelua. (Frisk 2010, 20.) Joskus opiskelija on hiljaa, koska ei halua vastata kysymykseen tai ottaa vastuuta ohjauksen vuorovaikutuksellisesta etenemisestä. Opiskelija voi joskus olla hyvin lyhytsanainen. Hän voi antaa niukkoja vastauksia ja jättää vastuun puheenaiheiden ja vuorovaikutuksen ohjaamisesta täysin työpaikkaohjaajan harteille. Syynä voivat olla opiskelijan epävarmuus, aikaisemmat huonot kokemukset keskusteluista ja omien ajatustensa kertomisesta, pelko ohjaajaa kohtaan tai oman energian säästäminen. Varsinkin näissä tilanteissa on hyvä, jos työpaikkaohjaaja kestää taukoja ja hiljaisuutta keskeyttämättä niitä ja ahdistumatta itse liikaa. Hän osoittaa näin toiminnallaan, että odottaa myös toisen osallistuvan vuorovaikutteiseen tilanteeseen. Opiskelijan vastuusta ottaa osaa vuorovaikutukseen on hyvä keskustella avoimesti yhdessä. (Emt. 20.) Neuvominen Neuvot voi esittää suosituksina tai määräyksinä. Esimerkki suositusneuvosta on ”Sinun kannattaa selvittää, mitkä kaikki asiat on otettava huomioon tässä työtehtävässä”. Esimerkki määräysneuvosta on ”Selvitä, mitkä asiat työtehtävässä pitää ottaa huomioon”. Neuvoa on hyvä pohjustaa kysymällä ensin opiskelijan näkemystä, tietoa tai aikomusta ja muotoilla neuvo sen pohjalta. Näin tarjoutuu tilaisuus mahdollisten ongelmien kartoittamiseen ja muotoilemiseen yhdessä opiskelijan kanssa. Yhdessä käsittely edistää neuvojen hyväksymistä. (Frisk 2010, 20.) Liian suoraviivainen eteneminen neuvon antamiseen voi johtaa siihen, että neuvo koetaan huonosti sopivaksi tai turhaksi tai se ei edistä oppimista. Opiskelija voi torjua neuvon ja kertoa, miksi annettu neuvo ei sovi hänelle. Hänen torjuntansa voi ilmetä myös ”Niin, en tiedä” tyyppisenä vastauksena. Yksi tapa ohittaa työpaikkaohjaajan neuvo on vitsailu. (Emt. 20.) Erilaisista toimintatavoista on kuitenkin hyvä keskustella, sillä usein samassa tilanteessa voi käyttää erilaisia tapoja toimia. Keskustelu voi johtaa myös siihen, että työpaikkaohjaaja alkaa miettiä työpaikan toimintatapoja ja niiden toimivuutta. Haastava tilanne on sellainen, jossa työpaikkaohjaaja kohtaa neuvoa antaessaan passiivista vastarintaa. Silloin opiskelija ei paljasta näkemyksiään, joiden avulla keskustelua voitaisiin viedä eteenpäin. Tällöin opiskelijan passiivisuus voidaan ottaa esille ja haastaa häntä kertomaan mietteitään korostaen, että vain näin yhteinen keskustelu voi jatkua. (Emt. 20.) Vastauksen ja neuvon siirtäminen Työpaikkaohjaaja voi tukea opiskelijan itseohjautuvuutta aktivoimalla opiskelijaa etsimään itse ratkaisua ja uusia näkökulmia pulmatilanteessa. Joskus työpaikkaohjaaja tukee parhaimmin oppimista siirtämällä vastaustaan tai neuvonsa antamista. Keinoa on käytettävä harkiten. Vastauksen ja neuvon siirtäminen tarkoittaa sitä, että opiskelijan kysyessä työpaikkaohjaaja ei anna heti vastaustaan tai neuvoaan vaan ohjaa opiskelijaa kysymystensä avulla ensin itse pohtimaan ratkaisua ongelmaan. Kyse ei ole tiedon pimittämisestä tai vallankäytöstä vaan ohjauksellisesta keinosta. (Frisk 2010, 20.) 46 Neuvoa ei saa siirtää, jos on kyse vaaratilanteesta tai muuten nopeasti vastausta vaativasta tilanteesta. Työpaikkaohjaajan on siten annettava vastaus heti, jos kysymys liittyy kiireellisiin tai vaarallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi työturvallisuuteen liittyviä neuvoja ei saa lykätä! Työpaikkaohjaaja voi lopuksi antaa vastauksen tai neuvon opiskelijan oman pohdinnan jälkeen. Työpaikkaohjaaja voi esimerkiksi ensin esittää opiskelijalle kysymyksen ”Miten voisit selvittää asiaa?” Vasta kuunneltuaan opiskelijan ideoita ohjaaja antaa oman neuvonsa. (Emt. 20.) Lähde: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan ohjaajana. s. 18 – 20. 4.3. Kehittävän palautteen antaminen ja vastaanottaminen Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat opiskelijan oppimisen kannalta tärkeitä. Tällöin tarkastellaan yhdessä sitä, mikä toiminnassa ja oppimisessa on toiminut hyvin ja mikä puolestaan vaatii korjaamista ja kehittämistä. Puheeksi ottamisella tarkoitetaan taitoa ja rohkeutta ottaa puheeksi vaikealta tuntuvia asioita. Kehittävällä palautteella tarkoitetaan tapaa antaa palaute niin, että palautteen vastaanottaja saa palautteessa ja siitä käytävässä keskustelussa ehdotuksen paremmasta toimintatavasta. Puheeksi ottamisen ja kehittävän palautteen tarkoituksena on nostaa asioita käsittelyyn suunnan tarkistusta ja ohjausta varten. Tällöin reagoidaan siihen, että havaittu toiminta ei ole sovittujen tavoitteiden ja kriteerien mukaista. Palaute tulee antaa rehellisesti ja kannustavassa hengessä. (Hätönen 2010, 27.) Kehittävää palautetta ja puheeksi ottamista tarvitaan silloin kun on tarve puuttua opiskelijan toimintatapaan, esimerkiksi opiskelijan kielenkäyttöön tai ulkoiseen olemukseen asiakaspalvelussa kun halutaan haastaa opiskelijaa vaativampaan suoritukseen, esimerkiksi lisätä opiskelijan oma-aloitteisuutta ja itsenäisyyttä työtehtävissä kun halutaan tarjota vaihtoehtoinen lähestymistapa, esimerkiksi opiskelijan työjärjestys työtehtävässä kun halutaan tarkistaa omien havaintojen todenmukaisuutta, esimerkiksi opiskelijan mielialaa, puhumattomuutta, ylenpalttista puheliaisuutta, riippuvuutta ohjaajasta, työtilanteiden välttelemistä tms. 47 Palautteen antamisessa ja vastaanottamisessa keskeistä on vuorovaikutus. Vuorovaikutus on ihmisten välistä sekä sanallista että sanatonta viestintää ja yhteistoimintaa. Parasta vuorovaikutusta on kohtaaminen, jossa opiskelija voi tuoda esille omaa ajatteluaan, oppimistaan ja osaamistaan ja vastavuoroisesti kuulla työpaikkaohjaajan ajatuksia. Hyvää palautetta voi antaa esimerkiksi siten, että ohjaa kysymyksillä opiskelijaa ja malttaa odottaa, kunnes hän itse oivaltaa, mitä tilanteen parantamiseksi voi tehdä. Palautekeskustelun tavoitteena on pysäyttää opiskelija tarkastelemaan omaa toimintaansa, pohtia asiaa yhdessä sekä saada aikaan yhteinen näkemys siitä, miten toimintaa kehitetään. (Emt. 27.) Ennen palautteen antamista on hyvä pysähtyä miettimään sitä, kuinka paljon palautetta toinen voi ottaa kerralla vastaan ja milloin on sopiva aika ja tilanne antaa palautetta. On myös syytä varautua siihen, että useat meistä reagoivat korjaavaan palautteeseen voimakkaillakin tunteilla (puolustautuvat, selittävät, loukkaantuvat ym.). Tällöin on paikallaan varata korjaavan palautteen antamiseen aikaa, jotta molemminpuolista rakentavaa keskustelua toiminnan kehittämisestä voidaan jatkaa tunnereaktion laannuttua. Kehittävän palautteen ja puheeksi ottamisen keinoja ovat seuraavat: hyvän vuorovaikutussuhteen ja ilmapiirin luominen suorien kysymysten käyttäminen havaintojen ja perustelujen esittäminen konkreettisten tilanne-esimerkkien ja tapahtumien käyttäminen tarkastelun pohjana vaihtoehtoisten näkökulmien tarjoaminen vertailupohjaksi opiskelijalle uusien mahdollisuuksien tarjoaminen opiskelijalle harkittavaksi vaikutusten ja seuraamusten tutkiminen eri osapuolten näkökulmasta päätelmien tekeminen toimintamenettelyistä ja seurannasta sopiminen. (Hätönen 2010, 27.) Seuraavassa on työpaikkaohjaajien kokoama tiivistelmä hyvästä palautteesta huoneentauluksi työpaikalle. Huoneentaulu toimii apuna koko työyhteisölle. Arviointia ja siihen liittyvää palautettahan tarvitsevat kaikki työntekijät, ei vain opiskelija. Tavoitteena on luoda yhteinen ymmärrys siitä, miksi palautetta annetaan! 48 Palautetta annetaan välittömästi tilanteiden jälkeen, jos mahdollista monipuolisesti ja runsaasti. Palaute on henkilökohtaista asiallista ja perusteltua vuorovaikutteista – pyydän myös itse palautetta rohkaisevaa ja kannustavaa oikeudenmukaista ja rehellistä selkeää ja suoraa rakentavaa palautetta, joka perustuu arvioinnin kriteereihin oppimista edistävää ja kehittävää, ei tuomitsevaa. Palautteen antajana olen sinnikäs kuuntelen aktivoin pyytämään palautetta olen myönteinen ammatillinen malli opiskelijalle käsittelen sitä, mitkä asiat menivät hyvin ja missä tulee muuttaa toimintaa otan puheeksi myös vaikeita asioita. Palautteen antamisen jälkeen tarkistan, onko palaute ymmärretty oikein selvitän tai varmistan opiskelijan tunnetilan palautteen jälkeen esim. kysymällä käsittelemme sopimiamme toimia yhdessä. Palautteen vastaanottajana olen valmis ottamaan vastaan palautetta keskityn ja kuuntelen tarkasti saamani palautteen annan palautteen antajan puhua rauhassa keskeyttämättä yritän omin sanoin hahmottaa, mitä minulle kerrotaan en puolustaudu enkä mitätöi saamaani palautetta teen tarkentavia kysymyksiä pyydän vaihtoehtoisia toimintamalleja ja parannusehdotuksia itselleni (Hätönen 2010, 28 ja 39.) *Jos haluat arvioida itseäsi sekä palautteen antajana että vastaanottajana, voit vastata sivulla 99 (liite 5) oleviin kysymyksiin. Lähde: Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 27 - 28 ja 39. 49 4.4. Haasteelliset ohjaustilanteet Opiskelijan arkuus työtehtävien tekemisessä ja asiakkaiden kohtaamisessa Opiskelija saattaa pelätä oikeiden työtehtävien tekemistä tai asiakkaiden kanssa toimimista ja vetäytyä työpaikkaohjaajan selän taakse. Opiskelija voi mennä lukkoon, koska jännittää eikä pysty toimimaan. (Frisk 2010, 31.) Seuraavassa on ideoita tilanteen ratkaisuun. Suunnitellaan työtehtävien tekeminen yhdessä ja käydään työtehtävien tekeminen riittävän yksityiskohtaisesti läpi. Keskustellaan työtehtävistä ja niihin liittyvistä opiskelijan tuntemuksista. Opiskelijan annetaan seurata sivusta työpaikkaohjaajan tai muiden työntekijöiden toimimista. Työpaikkaohjaaja on mukana ja tukena, kun opiskelija tekee työtehtäviä tai toimii asiakkaiden kanssa. Näin työ voidaan tehdä yhdessä. Opiskelija saa ensin pieniä työtehtäviä. Työpaikkaohjaaja seuraa opiskelijan toimintaa sekä auttaa ja tukee. Annetaan myönteistä palautetta pienistäkin onnistumisista. Muistutetaan mieleen, että käytännön työtehtävät ovat tärkein oppimisen lähde. Keskustellaan yhdessä opettajien, opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kanssa. (Emt. 31.) Opiskelijan kaikkitietävä tai liian oma-aloitteinen toiminta Joskus opiskelija haluaa jatkuvasti tuoda esiin omaa tietämystään ja osaamistaan ja olla aina oikeassa. Opiskelija esimerkiksi uskoo tietävänsä, miten asiat työpaikalla pitäisi hoitaa. Opiskelija osallistuu sellaiseenkin, joka ei hänelle kuulu. Opiskelija haluaa olla hyvä ja lähtee mahdollisesti kilpailemaan työpaikkaohjaajan tai muiden työntekijöiden kanssa osaamisessa tai jopa osoittaa, että muut ovat väärässä. Joskus opiskelija ei tunnista oman osaamisensa vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Joskus taas opiskelijalla on pitkä kokemus alalta. (Frisk 2010, 31.) Seuraavassa on ratkaisuideoita kuvailtuihin tilanteisiin. Työpaikkaohjaaja käy opiskelijan kanssa selvästi läpi opiskelijan ja työpaikkaohjaajan vastuut ja roolit, jotta opiskelija tietää, mitä saa tehdä itsenäisesti ja mitä ei. Työpaikkaohjaaja pyytää opiskelijaa kertomaan ennen työn tekemistä, mitä opiskelija aikoo tehdä ja miten toimia. Ohjaaja antaa kehittävää palautetta tarvittaessa. Työpaikkaohjaaja pyytää opiskelijalta toimintaehdotuksia. Opiskelija saa osaamisestaan todenmukaista kehittävää palautetta. Otetaan puheeksi opiskelijan käytös ja keskustellaan käytöksen muuttamisesta. (Emt. 31.) 50 Opiskelija ei noudata tai ymmärrä työpaikan pelisääntöjä Työpaikkaohjaaja voi joskus havaita, että opiskelija ei noudata työpaikan pelisääntöjä. Opiskelija esimerkiksi rikkoo vaitiolovelvollisuutta, joustaa työajoista omin luvin, ei huolehdi asiakaspalvelun vaatimusten mukaisesta puhetavasta tai ulkoisesta olemuksesta tai hänellä voi olla selittämättömiä poissaoloja ja myöhästymisiä. (Frisk 2010, 31 – 32.) Tällaisissa tilanteissa on käytetty seuraavanlaisia keinoja: Työpaikan sääntöjä käydään läpi heti työssäoppimisen alussa ja koko työssäoppimisen ajan. Pulmatilanteet otetaan puheeksi heti ja muistutetaan pelisäännöistä. Toimintatavoista sovitaan opiskelijan kanssa, ja niiden toteutumista seurataan yhdessä. Työpaikkaohjaaja seuraa, että opiskelija alkaa noudattaa pelisääntöjä. Niistä keskustellaan suunnitellusti. Työpaikan esimies osallistuu tarpeen mukaan keskusteluihin. Otetaan yhteys oppilaitokseen ja ohjaavaan opettajaan. Tilanteesta keskustellaan yhdessä opettajan, opiskelijan ja työpaikkaohjaajan kesken. (Emt. 32.) Työpaikkaohjaajalla on riittämätön tieto opiskelijan taustasta, pulmista tai oppimisvaikeuksista Jokainen opiskelija on lähtökohdiltaan erilainen. Opiskelijan taustan riittävä tunteminen auttaa työpaikkaohjaajaa oppimisen tukemisessa. (Frisk 2010, 32.) Tällaisissa tilanteissa on käytetty seuraavanlaisia keinoja. Opiskelija käy työpaikalla keskustelemassa ennen työssäoppimisen alkua. Opiskelijan vastaanottoon ja alkukeskusteluun järjestetään aikaa. Opettaja, opiskelija ja työpaikkaohjaaja käyvät yhteisiä keskusteluja työssäoppimisen alussa. Pyritään hyvän ohjaussuhteen syntymiseen työssäoppimisen alussa. Sovitaan opiskelijan kanssa säännöllisistä ohjauskeskusteluista. Oppilaitoksessa kannustetaan opiskelijaa kertomaan hänen työssäoppimistaan rajoittavista tekijöistä. Oppilaitos antaa ohjaajalle kaiken mahdollisen käytettävissä olevan tiedon. (Emt. 32.) 51 Opiskelijan oppimisvaikeuksien tukeminen Joskus opiskelijalla on oppimisvaikeus, joka voi vaikuttaa työssäoppimisen sujumiseen. Oppimisvaikeuksia ovat mm. lukemiseen, kirjoittamiseen ja laskemiseen sekä ajan ja järjestyksen hahmottamiseen liittyvät vaikeudet. Silloin on tärkeää suunnitella työssäoppimisen ohjaus ja tarvittavat tukitoimet opiskelijan ja opettajan kesken erityisen huolellisesti. (Frisk 2010, 32.) Seuraavassa on keinoja tällaisiin tilanteisiin. Opiskelija käy työpaikalla keskustelemassa ennen työssäoppimisen alkua. Huolehditaan tarkasta ja selkokielisestä perehdyttämisestä. Tuetaan tavoitteiden laatimista, tehdään mahdollisuuksien mukaan yhdessä eikä aseteta liian montaa tavoitetta yhdellä kertaa. Suunnitellaan työtehtävien tekeminen yhdessä ja tarkistetaan, miten opiskelija on asian ymmärtänyt. Seurataan opiskelijan työtä ja annetaan heti palautetta. Keskustellaan opiskelijan kanssa tämän tuen tarpeesta. Pidetään yhteistyö tiiviinä koulun tai opettajan kanssa. Annetaan vinkkejä oppimiseen (mm.muistilaput). Annetaan aikaa tehtävän tekemiseen. Oppilaitoksessa kannustetaan opiskelijaa kertomaan hänen työssäoppimistaan rajoittavista tekijöistä. Oppilaitos antaa ohjaajalle kaiken mahdollisen käytettävissä olevan tiedon. Otetaan yhteyttä tietoa ja tukea välittäviin tahoihin, kuten Bovallius-ammattiopistoon tai erilaisiin oppijoiden yhdistyksiin (esim. HERO). (Emt. 32.) Opiskelijan motivaation puute Opiskelija voi tehdä työpaikalla selväksi joko puheessaan tai toiminnallaan, että hän ei ole motivoitunut kyseisessä työpaikassa työskentelyyn. Hän osallistuu työssäoppimisjaksoon vain, koska se kuuluu tutkintoon, mutta ei muuten ole lainkaan kiinnostunut kyseisellä työpaikalla opiskelusta. Opiskelijaa voi mietityttää alan tai koulutusohjelman valinta. Joskus nuorilla opiskelijoilla on elämässään niin paljon muuta, että kiinnostusta opiskeluun ei riitä. Joskus motivaation puute voi tulla esiin opiskelijan vähättelevänä asenteena työpaikkaa kohtaan, jos hän ei pidä sitä oikeana työpaikkana. (Frisk 2010, 33.) Opiskelijan motivaation selvittämiseen ja tukemiseen voi käyttää seuraavia keinoja. Ohjauskeskustelun käyminen opiskelijan motivaatiosta ja kiinnostuksesta: mikä opiskelijaa kiinnostaa kyseisessä alassa? Käydään läpi opiskelijan tavoitteet ja keskustellaan, mitä ne opiskelijalle merkitsevät. Työpaikkaohjaaja ottaa havaintonsa puheeksi mahdollisimman pian ohjauskeskustelussa. Työpaikkaohjaajan ei kannata loukkaantua. Keskustellaan opiskelijan kanssa hänen tulevaisuudestaan. Opettaja, opiskelija ja työpaikkaohjaaja keskustelevat tilanteesta yhdessä. (Emt. 33.) 52 Opiskelijan vaikeus ottaa palautetta vastaan Palaute on tärkeää oppimisen ja kehittymisen edistymiseksi. Silti palautteen antaminen ja saaminen eivät aina käy helposti. Syynä voi olla mm. epäonnistumisen pelko. (Frisk 2010, 33.) Seuraavaksi esitellään keinoja palautteen vastaanottamisen helpottamiseen. Työssäoppimisen alussa keskustellaan palautteen merkityksestä ja sen antamisen tavoista käytännössä. Työssäoppimisen alussa sovitaan opiskelijan kanssa palautteen antamisen systeemi ja tapa. Annetaan opiskelijalle pienistäkin onnistumisista myönteistä palautetta. Huolehditaan, että palautteen antotilanteissa on myönteinen, oppimista tukeva ilmapiiri. Käydään ohjauskeskusteluja usein ja säännöllisesti. Annetaan opiskelijalle palautetta niin, että eritellään, mikä tilanteessa meni hyvin ja miten toimintaa pitää muuttaa. Annetaan palaute käytännönläheisesti yhdistettynä käytännön esimerkkeihin. Ilmaistaan opiskelijalle palaute ystävällisesti ja kerrotaan suoraan, mitä pitää tehdä toisin. Varataan palautteen antotilanteisiin riittävästi aikaa keskustelulle ja/tai sovitaan keskustelun jatkamisesta seuraavassa ohjauskeskustelussa. Annetaan palaute rauhallisesti ja kahden kesken. Keskustellaan, miten opiskelija itse ymmärtää palautteen, miten toimintaa voisi kehittää ja milloin asiaan palataan. Jos opiskelijan reaktio palautteeseen on hyvin voimakas, kuunnellaan opiskelijaa ja sovitaan uusi ohjauskeskustelu pidettäväksi mahdollisimman pian. (Emt. 33.) Lähde: Frisk, Tarja (toim.). 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijana ohjaajana. s. 31 – 33. 4.5. Minä työpaikkaohjaajana Jokainen työpaikkaohjaaja on erilainen ja ohjaa työssäoppijaa omalla persoonallisella tyylillään. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia työpaikkaohjaajana. Oleellista on, että työpaikkaohjaaja on motivoitunut ja sitoutunut toimimaan opiskelijan työssäoppimisen ohjaajana ja että tämä on otettu huomioon hänen työnkuvassa ja -ajassaan. Työpaikkaohjaaja voi valmistautua työssäoppijan ohjaamiseen pohtimalla vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Tunnetko yrityksen toiminnan periaatteet ja opastettavan työn? Mitkä ovat heikkouteni ja mitkä vahvat puoleni ohjaajana? Millainen on hyvä työpaikkaohjaaja? Millaisia taitoja ohjaajalta tarvitaan? Kuinka voin parantaa opastustaitojani? Onko ohjaukseen varattu riittävästi aikaa? Onko muu työyhteisö sitoutunut työssäoppijan ohjaus- ja arviointitehtävään? 53 Työpaikkaohjaaja tarvitsee ohjaustehtävässä muun työyhteisön ja työssäoppimista ohjaavan opettajan taustatuen lisäksi seuraavia ”työkaluja”: Vuorovaikutus- ja ohjaustaidot Toimii hyvänä esimerkkinä On luotettava ja johdonmukainen Osaa kuunnella, keskustella ja kertoa työstään Osaa antaa ja ottaa vastaan palautetta On innostunut työstään ja ohjaamisesta Osaa antaa sopivasti vastuuta ja monipuolisia työtehtäviä On kiinnostunut oppijan oppimisesta Haluaa kiinnostunut kehittymään ohjaajana Ammatillinen osaaminen laaja näkemys alan työtehtävistä ammatillinen koulutus ja kokemus käytännön työtehtävien osaaminen erilaisten työtehtävien osaaminen erilaisten työskentelytapojen osaaminen oman organisaation tuntemus oman työyhteisön tuntemus Tukimateriaali Työssäoppimisen tavoitteet tutkinnon perusteista Työssäoppimisen toteutussuunnitelma Opiskelijan itsensä oppimiselle asettamat tavoitteet (hops) Näyttösuunnitelma (hensu) Arvioinnin kohteet ja kriteerit Lukujärjestykset, oppimispäiväkirjat, näyttökansiot (portfoliot) Yrityksen www-sivut, esitteet, videot, perehdyttämissuunnitelmat, työturvallisuusohjeet sekä koneiden ja laitteiden käyttöohjeet Ohjaustehtävään sitoutunut työpaikkaohjaaja haluaa myös kehittyä opiskelijoiden ohjaajana. Tämä onnistuu parhaiten, kun työpaikkaohjaaja hakee itse aktiivisesti palautetta itselleen ohjaajana toimimisesta sekä keskustelemalla opiskelijan kanssa mm. siitä, millainen on hyvä työpaikkaohjaaja ja millaisia odotuksia työpaikkaohjaajaan kohdistuu. *Jos haluat arvioida vahvuuksia ja kehittämiskohteitasi työpaikkaohjaajana tai haluat pyytää työssäoppijalta palautetta itsellesi, tutustu sivuilla 102 ja 103 oleviin lomakkeisiin (liitteet 6 ja 7). Lähde: Minä työpaikkaohjaajana – tavoitteena hyvä ohjaus. 2006. s. 23 ja s. 42. 54 5.1. Arviointiprosessi56 5.2. Arvioinnin tehtävät, tavoitteet ja periaatteet 58 5.3. Arvioinnin kivijalka60 5.4. Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit 61 5.4.1. Työprosessin hallinta64 5.4.2. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta 66 5.4.3. Työn perustana olevan tiedon hallinta 67 5.4.4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot68 5.5. Mukautettu arviointi72 5.6. Ammattiosaamisen näyttöjen ja tutkintotilaisuuksien erot 73 5.6.1. Ammattiosaamisen näytöt76 5.6.2. Tutkintotilaisuudet78 V OPISKELIJALÄHTÖINEN ARVIOINTI 55 V OPISKELIJALÄHTÖINEN ARVIOINTI 5.1. Arviointiprosessi Lähtötason arviointi Osaamisen arviointi mitä opiskelija on aiemmin oppinut mitä hän osaa nyt miten hän oppii -> laaditaan suunnitelma ohjauksesta ja arvionnista sovitut arviontikohteet ja -kriteerit arvioinnin pohjana arviointikeskustelu arviointipäätös arvosana Oppimisen arviointi tavoitteellisuus rohkaisu ja kannustus kehittävä, rakentava, hyvä palaute itsearviointi taidot kehittyvat opiskelija saa tietoa, mitä hän osaa ja mitä tarvitsee vielä oppia ei numeerista arviointia arviointi- ja palautekeskustelut 56 Lähtötason arviointi Opiskelijan osaamista on arvioitava jo jakson alkaessa (tutkinnon osa, työssäoppimisjakso). Lähtötason arvioinnissa selvitetään, mitä opiskelija jo osaa, miten hän oppii, mitkä ovat hänen jaksolle asettamat ammatilliset ja henkilökohtaiset oppimistavoitteet sekä minkälaista palautetta hän ohjaajalta toivoo. (Hätönen 2010, 24 – 25.) Oppimisen arviointi Oppimista arvioidaan koko koulutuksen ja opiskelun ajan antamalla opiskelijalle suullista tai kirjallista palautetta oppimisen etenemisestä. Numeerista arviointia ei oppimisen arvioinnissa tarvita. Palautteella tuetaan ja ohjataan opiskelijaa mahdollisimman hyviin suorituksiin tuomalla esille opiskelijan vahvuudet. Oppimisen arvioinnin perusteella tehdään tarvittavat muutokset opiskelijan opetukseen ja oppimisen tukemiseen. Muutokset kirjataan henkilökohtaiseen opiskelusuunnitelmaan. (Emt. 26.) Oppimisen arvioinnin tavoite on, että opiskelija tietää, mitä hän osaa ja mitä hänen on vielä opittava. Oppimisen arvioinnissa opettajan tai työpaikkaohjaajan tulee käyttää opiskelijaa motivoivia ja aktivoivia menetelmiä. Niiden avulla tuetaan ja motivoidaan opiskelijaa ammattitaitovaatimusten tai tavoitteiden saavuttamisessa sekä kehitetään opiskelijan itsearviointitaitoa. Opiskelija arvioi oppimistaan tutkinnon osien ammattitaitovaatimusten, tavoitteiden ja arviointikriteereiden perusteella. (Emt. 26.) Osaamisen arviointi Osaamisen arviointi on oppimistuloksen arviointia ja se perustuu aina ennalta määriteltyihin arviointikohteisiin ja -kriteereihin. Osaamisen arvioinnin perusteella opiskelijalle annetaan todistukseen tulevat arvosanat. (Emt. 30.) Osaamista arvioitaessa arviointimenetelmät valitaan siten, että ne mittaavat asetettujen ammattitaitovaatimusten tai tavoitteiden saavuttamista, soveltuvat käytettyihin opiskelumenetelmiin ja tukevat opiskelijan oppimista. Opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus osoittaa osaamisensa monipuolisesti ja arvioida myös itse osaamistaan. (Emt. 30.) Ammatillisten tutkinnon osien ammattitaito arvioidaan ammattiosaamisen näytöllä ja muulla osaamisen arvioinnilla. Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan mahdollisimman laajasti ammattitaitovaatimuksissa määritelty osaaminen, mutta vähintään se, mitä tutkinnon perusteissa on määrätty. Tarvittaessa muu osaamisen arviointi täydentää ammattitaitovaatimuksissa edellytettyä osaamista. Muun osaamisen arvioinnin arviointimenetelmistä päättää koulutuksen järjestäjä opiskelijan arvioinnin toteuttamissuunnitelmissaan. (Emt. 30-31.) Lähde: Hätonen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 24 – 26., s. 30 – 31. 57 5.2. Arvioinnin tehtävät, tavoitteet ja periaatteet arvioinnin tehtävät/tavoitteet ohjata, motivoida ja kannustaa opiskelijaa oppimistavoitteiden saavuttamisessa kehittää opiskelijan itsearviointitaitoa vahvistaa myönteistä minäkuvaa ja kasvua ammatti-ihmisenä tuottaa tietoa opiskelijan osaamisen tasosta - opiskelijalle itselleen - opettajille ja työnantajille - jatko-opintoihin pyrkimistä varten. (Ammatillisen perustutkinnon perusteet 2008 – 2010.) Työssäoppimisessa opiskelijan arviointiin osallistuvat opiskelija itse, työpaikkojen edustajat ja opettajat. Työssäoppimisen alussa sovitaan arvioinnin kohteet, kriteerit ja periaatteet, jotta kaikki arvioivat yhtenevien linjausten mukaisesti. Opiskelijan ohjauksen ja arvioinnin kannalta olennaista on koko työyhteisön toiminta. Jokainen työssäoppimispaikan työntekijä vaikuttaa opiskelijan toimintaan ja oppimiseen mm. työyhteisön ilmapiirin kautta. (Hätönen 2010, 9.) Opiskelijoille ja kaikille arviointiin osallistuville on tiedotettava ennen opintojen alkamista arvioinnin periaatteista ja niiden soveltamisesta (A 603/2005, 3 §). Tiedotettavia asioita ovat: arvioinnin tehtävät ja tavoitteet osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen oppimisen ja osaamisen arviointi sisältäen työssäoppimisen ja ammattiosaamisen näytöt arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit arvosanasta päättäminen arvioinnin uusiminen ja arvosanojen korottaminen ja arvioinnin oikaiseminen tutkintotodistuksen saaminen Opiskelijan ammatillinen minäkuva syntyy ja kehittyy hänen saamansa palautteen avulla. Tästä palautteesta opiskelijalle muodostuu kuva omasta taitotasosta sekä osaamisesta. Opiskelijalta ei voi heti vaatia valmiin työntekijän osaamista. Opiskelijan on voitava oppia ennen kuin hänen osaamistaan arvioidaan. Siksi on tärkeää nähdä, missä vaiheessa opintojaan opiskelija on ja mitkä ovat kyseisessä opiskeluvaiheessa realistisia tavoitteita. Tavoitteiden mukainen arviointi mahdollistuu niin, että opettaja, työpaikkaohjaaja ja opiskelija käyvät yhdessä läpi ne keskeiset tavoitteet, jotka työssäoppimisen aikana tulee saavuttaa. (Hätönen 2010, 9.) 58 Työpaikalla opiskelijan oppimista ja myönteisen minäkuvan kehittymistä edistävät mm. hyväksyntä ja tasavertaisuus, jolloin opiskelija voi tuntea kuuluvansa työyhteisöön sen jäsenenä jo opiskelijana ollessaan (kuulun työyhteisöön) turvallinen ja keskusteleva ilmapiiri, jossa voi ilmaista käsityksiään ja tunteitaan tulematta nolatuksi (uskallan sanoa) kuunteleminen, jolloin jokainen voi tuntea tulevansa kuulluksi (minua kuunnellaan) avoimuus, jolloin opiskelija saa tarvitsemaansa tietoa toimintansa pohjaksi (minulle kerrotaan) läpinäkyvyys, jolloin työtä seurataan ja arvioidaan ja opiskelija saa palautetta menestymisestään (saan rakentavaa palautetta) (Emt. 9.) Työssäoppimisen loppuvaiheessa opiskelija on valmis osoittamaan osaamisensa ammattiosaamisen näytön avulla. Osaamisen näyttäminen käytännössä on opiskelijalle työssäoppimisen huipennus. Siksi on tärkeää, että opiskelijan oppiminen on ollut riittävää ennen osaamisen näyttämistä ja hän on saanut tarpeeksi palautetta kehittymisensä tueksi. (Emt. 9.) Lähteet: Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008 – 2010. Hätonen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 9. saan rakentavaa palautetta uskallan sanoa minua kuunnellaan minulle kerrotaan kuulun työyhteisöön 59 5.3. Arvioinnin kivijalka Työpaikkaohjaaja tarvitsee arviointinsa tueksi tiedollisen perustan, kivijalan, jonka pohjalta hän voi arvioida opiskelijaa käytännössä. (Hätönen 2010, 7). Työpaikkaohjaajan tulee osaa hyödyntää arvioinnin kohteista annettuja kriteereitä, jolloin arvioinnissa painottuvat osaaminen ja sen kehittyminen eikä opiskelijoiden keskinäinen vertailu tietää, mitkä ovat arvioinnin kohteita, jotta hän osaa arvioida opiskelijan ammatillisen kehittymisen kannalta oikeita asioita ymmärtää arvioinnin tehtävät ja eri tehtävien toteutustavat työssäoppimisen aikana tietää ammatillisen perustutkinnon kokonaisuuden ja oman roolinsa tutkinnon toteutuksessa * Jos haluat arvioida itseäsi työssäoppijan arvioijana, palautteen antajana ja vastaanottajana, voit tehdä s. 99 (liite 5) olevan testin. Lähde: Hätonen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 7. 60 5.4. Arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit Tutkinnon perusteissa on tutkinnon osittain esitetty arvioinnin kohteet (mitä arvioidaan) ja arviointikriteerit (miten osataan) tyydyttävän T1, hyvän H2 ja kiitettävän K3 tasoille. Arvioinnin kohteina ovat työprosessin työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin työn perustana olevan tiedon ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen hallinta sekä elinikäisen oppimisen avaintaidot: oppiminen ja ongelmanratkaisu * vuorovaikutus ja yhteistyö* ammattietiikka * terveys, turvallisuus ja toimintakyky* aloitekyky ja yrittäjyys kestävä kehitys estetiikka viestintä ja mediaosaaminen matematiikka ja luonnontieteet teknologia ja tietotekniikka aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit. * Omat arviointikriteerit, muut avaintaidot arvioidaan työprosessin, työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin tai työn perustana olevan tiedon hallinnan yhteydessä. (Ammatillisen perustutkinnon perusteet 2008 – 2010.) Ennakkoon sovitut arviointikohteet kuvaavat niitä asioita, joita opiskelijan työskentelyssä ja oppimisessa arvioidaan myös työpaikalla. Arviointi ei siis ole sattumanvaraista, mihin tahansa asiaan liittyvää. Arviointikohteet yhdenmukaistavat palautteen antamista ja suuntaavat opiskelijan kehittymistä ammatillisesti toivottuun suuntaan. (Hätönen 2010. 12.) 61 Arviointikriteerit Arviointikriteerit tarkoittavat ennalta määriteltyjä asteikon osaamistasoja T1 = tyydyttävä, H2 = hyvä ja K3 = kiitettävä. T1-tasoinen osaaminen tarkoittaa sitä, että opiskelijan on pystyttävä työllistymään tutkintoa vastaavalle ammattialalle ja koulutusohjelman mukaisiin työtehtäviin joistakin työtaitojen ja tiedollisen osaamisen puutteistaan huolimatta (OPH 30.9.2005 M32/011/2005). Tämä näkökulma on olennainen työpaikalla tapahtuvan opiskelun arvioinnissa. Taulukko 1 Yleiskuvaus tyydyttävän, hyvän ja kiitettävän osaamisen vertailu tyydyttävä T1 hyvä H2 kiitettävä K3 Opiskelijan on osattava Opiskelijan on osattava Opiskelijan on osattava käyttää tavallisimpia työmenetelmiä, työvälineitä ja materiaaleja käyttää työmenetelmiä, työvälineitä ja materiaaleja tietoisesti valita työhönsä sopivimmat työmenetelmät, työvälineet ja materiaalit ja käyttää menetelmiä ja välineitä oikein alan perustehtävät alansa keskeiset työtehtävät arvioida ja kehittää työskentelytapojaan toimia erilaisissa tilanteissa ja ryhmässä toimia aktiivisesti ja kannustavasti erilaisissa tilanteissa, ryhmissä ja sidosryhmien kanssa; on osattava löytää uusia ratkaisuja ja osata ratkaista ristiriitatilanteita käyttää omaksumiaan taitoja ja työn perustana olevaa tietoaan uusissa tilanteissa asettaa asioita tärkeysjärjestykseen, tehdä suunnitelmia ja pohtia erilaisten vaihtoehtojen vaikutuksia niin, että hän osaa valita niistä kulloinkin sopivimman toimia tutussa ympäristössä ja tutuissa vuorovaikutustilanteissa käyttää omaksumiaan taitoja ja työn perustana olevaa tietoaan harjoitelluissa, usein toistuvissa tilanteissa 62 tyydyttävä T1 hyvä H2 kiitettävä K3 Opiskelijan on osattava Opiskelijan on osattava Opiskelijan on osattava ohjatusti etsiä työhönsä liittyvää tietoa sekä esittää se ymmärrettävästi suullisesti tai kirjallisesti luokitella, vertailla ja jäsentää hankkimaansa tietoa sekä muokata sitä käyttökelpoiseksi luokitella, vertailla ja jäsentää hankkimaansa tietoa sekä muokata sitä käyttökelpoiseksi ja tehdä johtopäätöksiä arvioida tiedon oikeellisuutta ja luotettavuutta arvioida hankkimansa tiedon oikeellisuutta ja luotettavuutta hahmottaa työnsä kokonaisuutena ja ottaa huomioon työpaikan erityistarpeita toiminnassaan ottaa huomioon työpaikan erityistarpeita; on osattava hahmottaa työnsä osaksi työpaikan ja sen koko toimintaympäristön toimintaa tehdä annetut tehtävät tehdä annetut tehtävät omatoimisesti tehdä omatoimisesti muitakin kuin annettuja tehtäviä arvioida itseään ja työnsä onnistumista arvioida itseään ja työtään monipuolisesti kehittää ja arvioida itseään monipuolisesti voidakseen toimia muuttuvissa oloissa noudattaa työaikoja, työturvallisuusohjeita sekä muita sopimuksia ja ohjeita ja neuvotella poikkeamista. soveltaa sääntöjä ja ohjeita erilaisissa tilanteissa ja noudattaa työturvallisuusohjeita. kehittää omaa työtään ja työympäristöään sekä työturvallisuutta. (Muokattu OPH 30.9.2005 aineistosta teoksessa Hätönen 2010, 13.) 63 Arvosanojen muuntaminen Opiskelijaa arvioidaan sen oppilaitoksen arviointikäytännön mukaan, missä hän kulloinkin suorittaa opintoja. Jos oppilaitosten arvosana-asteikot eroavat toisistaan, osaamisen tunnustavan oppilaitoksen on muunnettava arvosanat ja määriteltävä vastaavuus opiskelijan eduksi. 1-3 kiitettävä 3 hyvä 2 tyydyttävä 1 1-5 kiitettävä 5 5-10 erinomainen 10 kiitettävä 9 hyvä 4 hyvä 8 hyvä 3 tyydyttävä 7 tyydyttävä 2 kohtalainen 6 tyydyttävä 1 välttävä 5 Lähteet: Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008 – 2010. Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s.11 – 13. 5.4.1. Työprosessin hallinta Työprosessin hallinta tarkoittaa työn suunnitelmallista tekemistä ja työkokonaisuuden hallintaa. Työ tehdään niin, että työn eri vaiheet suoritetaan oikeassa järjestyksessä, työ aloitetaan ajoissa ja ajoitetaan niin, että se saadaan valmiiksi sekä huolehditaan työpaikan siistimisestä. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota siihen, miten opiskelija osaa suunnitella työtään ja tekemistään. Olennaista on se, osaako hän tehdä työt oikeassa järjestyksessä ja osaako hän suunnitella, miten paljon eri työtehtävien tekemiseen menee aikaa. Opiskelijan tulee myös osata arvioida työn kokonaisuutta, jolloin hän ei käytä työaikaansa esimerkiksi yhden asiakkaan hyvään hoitamiseen, jos monia muita asiakkaita odottaa vuoroaan. Tärkeää on myös se, että opiskelijan tehtyä työn seuraava työntekijä voi siirtyä suoraan työhön, eikä hänen ensin tarvitse siivota edellisen työntekijän (opiskelijan) jälkiä. (Hätönen 2010, 14.) Taulukko 2. Työprosessin hallinnan arviointikriteerit yleisesti. 64 arvioinnin kohde Työprosessin hallinta Arvioidaan oman työn suunnittelua, työsuorituksen arviointia ja oman toiminnan kehittämistä. Arvioidaan työkokonaisuuden toteuttamista, itsenäisyyttä ja vastuullisuutta. arviointikriteerit yleisesti Tyydyttävä T1 Opiskelija Hyvä H2 Kiitettävä K3 suunnittelee työtään, mutta uusissa tilanteissa tai työympäristön muuttuessa tarvitsee ohjausta suunnittelee oman työnsä suunnittelee itsenäisesti vastuullaan olevia töitä ja tehtäviä arvioi työnsä onnistumista arvioi työnsä onnistumista työn kuluessa ja selviytyy uusista ja muuttuvista tilanteista oma-aloitteisesti arvioi työnsä onnistumista, perustelee arviotaan sekä arvioi ja kehittää työskentelytapojaan ja työympäristöään toimii tutuissa työtehtävissä ottaa huomioon työskentelyssään työnsä kokonaisuuden (esim. mistä alkaa ja mihin päättää ja mitä välineitä ym. työssään tarvitsee) ottaa huomioon työnsä kokonaisuuden, toimintaympäristönsä ja oman työnsä osana sitä työskentelee siten, että työn lopputulos on työn suunnitelman tai laatutavoitteiden mukainen työskentelee siten, että työn lopputulos sisältää työtehtävän erityisvaatimuksia työskentelee työpaikan erityisvaatimusten mukaisesti siten, että työn lopputulos on tavoitteiden mukainen tarvitsee työvaiheissa edetessään ajoittaista ohjausta etenee sujuvasti työvaiheesta toiseen etenee työssään järjestelmällisesti ja sujuvasti sovittaen työnsä työympäristön muuhun toimintaan noudattaa työohjeita, työaikoja ja sopimuksia sekä neuvottelee poikkeamista. tekee annetut tehtävät omatoimisesti, huolehtii työtehtävistään alusta loppuun ja vastaa omasta työosuudestaan. tekee omatoimisesti oman vastuualueensa muitakin kuin annettuja työtehtäviä. 5.4.2. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta 65 Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta tarkoittaa sitä, että opiskelija osaa käyttää työhön liittyviä keskeisiä työmenetelmiä, valita tarkoituksenmukaiset työvälineet ja -materiaalit. Opiskelija voi työpaikalla konkreettisesti tutustua erilaisiin työmenetelmiin, työvälineisiin ja työssä käytettäviin materiaaleihin. Työssäoppimisen alkuvaiheessa on tärkeää, että opiskelija voi oppia käyttämään sellaisia ns. perusmenetelmiä, välineitä ja materiaaleja, joita käytetään toistuvasti ja tyypillisesti alan työtilanteissa. Opiskelijan käytännön valmiuksien lisäännyttyä voidaan häntä ohjata erikoisempien menetelmien, välineiden ja materiaalin käyttöön. (Hätönen 2010, 15.) Taulukko 3. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinnan arviointikriteerit yleisesti. arvioinnin kohde 66 arviointikriteerit yleisesti Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalin hallinta Tyydyttävä T1 Opiskelija Hyvä H2 Kiitettävä K3 Arvioidaan työtehtävään ja työympäristöön soveltuvan työmenetelmän sekä sopivien työvälineiden ja materiaalien valintaa ja käyttöä. käyttää työhönsä liittyviä keskeisimpiä työmenetelmiä, työvälineitä ja materiaaleja toistuvissa työtilanteissa, mutta tarvitsee ajoittaista ohjausta (menetelmät, välineet ja materiaalit on määritelty tutkinnon osittain käyttää työhönsä liittyviä työmenetelmiä, työvälineitä ja materiaaleja työtilanteissa omatoimisesti. valitsee työhönsä sopivimmat työmenetelmät, työvälineet ja materiaalit ja materiaalit ja käyttää niitä sujuvasti vaihtelevissa työolosuhteissa. 5.4.3. Työn perustana olevan tiedon hallinta Työn perustana olevan tiedon hallinnalla tarkoitetaan kuvatussa työssä tarvittavaa tietopohjaa. Kun opiskelija työskentelee käytännössä, on olennaista kysyä häneltä sitä, miksi hän tekee niin kuin tekee. Se tuo esille opiskelijan tietoperustan kyseisestä tekemisestä. Jos opiskelija vastaa tekevänsä niin kuin on nähnyt muidenkin tekevän, hän todennäköisesti tarvitsee lisäohjausta. (Hätönen 2010, 16.) Taulukko 4. Työn perustana olevan tiedon hallinnan arviointikriteerit yleisesti. arvioinnin kohde Työn perustana olevan tiedon hallinta Arvioidaan työssä tarvittavan tiedon hallintaa ja soveltamista. arviointikriteerit yleisesti Tyydyttävä T1 Opiskelija käyttää tietojaan tavallisimpien menetelmien, välineiden ja materiaalien käytöstä toistuvissa työtilanteissa, mutta tarvitsee ohjausta tiedon hankinnassa ja soveltamisessa. Hyvä H2 Kiitettävä K3 hankkii ja käyttää työssään tarvittavaa tietoa omatoimisesti. hankkii ja käyttää työssään tarvittavaa tietoa itsenäisesti vaihtelevissa työtilanteissa ja perustelee työhönsä liittyviä ratkaisujaan hankkimansa tiedon pohjalta. 67 5.4.4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot Elinikäisen oppimisen avaintaidoilla tarkoitetaan osaamista, jota tarvitaan jatkuvassa oppimisessa, tulevaisuuden ja uusien tilanteiden haltuunotossa sekä työelämän muuttuvissa oloissa selviytymisessä. Ne ovat tärkeä osa ammattitaitoa ja kuvastavat yksilön älyllistä notkeutta ja erilaisista tilanteista selviytymistä. Ne lisäävät kaikilla aloilla tarvittavaa ammattisivistystä ja kansalaisvalmiuksia. Seuraavassa kuvataan näitä avaintaitoja yksityiskohtaisemmin Ammatillisen tutkinnon perusteiden 2008 – 2010 mukaisesti. Oppiminen ja ongelmanratkaisu Opiskelija suunnittelee toimintaansa sekä kehittää itseään ja työtään. Hän osaa arvioida omaa osaamistaan, ratkaista työssään ongelmia sekä osaa tehdä valintoja ja päätöksiä. Työssään opiskelija toimii joustavasti ja innovatiivisesti, osaa hakea luovasti uutta tietoa sekä jäsentää, arvioi ja soveltaa sitä. (Ammatillisen perustutkinnon perusteet 2008 – 2010.) Työpaikka tarjoaa käytännönläheisiä tilanteita oppimisen ja ongelmanratkaisutaitojen arviointiin ja kehittämiseen. Työpaikalla opiskelija voi huomata, miksi on tärkeää opiskella sellaisiakin asioita, jotka ovat ensin saattaneet tuntua ammattiin kuulumattomilta. (Hätönen 2010, 17.) Taulukko 5. Oppimisen ja ongelmanratkaisun arviointikriteerit yleisesti arvioinnin kohde Oppiminen ja ongelmanratkaisu arviointikriteerit yleisesti Tyydyttävä T1 Opiskelija Arvioidaan omaa hakee ohjatusti tietoa osaamistaan työn tekijänä, työn kehittäjänä, ongelmien ratkaisijana sekä valintojen ja päätösten tekijänä. suunnittelee työtään, mutta tarvitsee ohjausta uusissa tilanteissa tai työympäristön muuttuessa Hyvä H2 Kiitettävä K3 hakee tietoa ohjeiden mukaan hakee itsenäisesti tietoa suunnittelee oman työnsä ja arvioi työnsä onnistumista työn kuluessa suunnittelee itsenäisesti vastuullaan olevia tehtäviä ja arvioi osaamistaan ja työnsä onnistumista sekä perustelee arviotaan arvioi ja kehittää työskentelytapojaan ja työympäristöään arvioi työnsä onnistumista 68 ottaa vastaan palautetta ja toimii palautteen mukaisesti kehittää toimintaansa saamansa palautteen pohjalta Vuorovaikutus ja yhteistyö Opiskelija toimii tilanteen vaatimalla tavalla erilaisissa vuorovaikutustilanteissa sekä ilmaisee erilaisia näkökantojaan selkeästi, rakentavasti ja luottamusta herättäen. Hän osaa toimia yhteistyökykyisesti erilaisten ihmisten kanssa ja työryhmän jäsenenä sekä kohtelee erilaisia ihmisiä tasavertaisesti. Opiskelija noudattaa yleisesti hyväksyttyjä käyttäytymissääntöjä ja toimintatapoja. Taulukko 6. Vuorovaikutuksen ja yhteistyön arviointikriteerit yleisesti. arvioinnin kohde arviointikriteerit yleisesti Vuorovaikutus ja yhteistyö Tyydyttävä T1 Opiskelija Arvioidaan toimintaa vuorovaikutustilanteissa ja yhteistyökykyä. noudattaa vuorovaikutustilanteista annettuja ohjeita toimiessaan omassa omassa oppimis- ja työyhteisössään toimii tilanteen vaatimalla tavalla erilaisissa vuorovaikutustilanteissa omassa oppimis- ja työyhteisössään ilmaisee selkeästi asiansa ja tuo rakentavasti esille erilaisia näkökantojaan tekee työyhteisössä vastuullaan olevat tehtävät, mutta tarvitsee ajoittain ohjausta tekee omatoimisesti työyhteisössä vastuullaan olevat tehtävät toimii vastuullisesti, yhteistyökykyisesti ja tasavertaisesti erilaisten ihmisten kanssa työyhteisön ja ryhmän jäsenenä Hyvä H2 Kiitettävä K3 Ammattietiikka Opiskelija toimii työssään ammatin arvoperustan mukaisesti, ja sitoutuu työhönsä. Hän toimii vastuullisesti noudattaen tehtyjä sopimuksia ja ammattiinsa kuuluvaa etiikkaa. Taulukko 7. Ammattietiikan yleiset arviointikriteerit. arvioinnin kohde Ammattietiikka arviointikriteerit yleisesti Tyydyttävä T1 Opiskelija Arvioidaan toimintaa noudattaa annettuja ammattietiikan, am- eettisiä ohjeita ja matin arvoperustan aikatauluja. ja tehtyjen sopimusten mukaisesti. Hyvä H2 Kiitettävä K3 noudattaa annettuja eettisiä ohjeita, sopimuksia ja säädöksiä. toimii työyhteisön arvojen, tavoitteiden, eettisten ohjeiden, sopimusten ja säädösten mukaisesti vaihtelevissa tilanteissa. 69 Terveys, turvallisuus ja toimintakyky Opiskelija toimii turvallisesti ja vastuullisesti työ- ja vapaa-aikana sekä liikenteessä. Hän noudattaa terveellisiä elintapoja sekä ylläpitää toiminta- ja työkykyään. Hänen työskentelynsä on ergonomisesta, hän harrastaa alallaan tarvittavaa terveysliikuntaa sekä ehkäisee työhön ja työympäristöön liittyviä vaaroja ja terveyshaittoja Taulukko 8. Terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn yleiset arviointikriteerit. arvioinnin kohde arviointikriteerit yleisesti Terveys, turvallisuus ja toimintakyky Tyydyttävä T1 Opiskelija Arvioidaan terveyttä ylläpitävää ja turvallista toimintaa sekä toimintakyvyn ylläpitoa. Hyvä H2 Kiitettävä K3 noudattaa työstä annettuja turvallisuusohjeita eikä aiheuta vaaraa itselleen tai muille noudattaa työyhteisön ohjeita ja ottaa työssään huomioon työyhteisön jäsenten ja työympäristön turvallisuuden noudattaa työyhteisön ohjeita ja ottaa työssään huomioon työyhteisön jäsenten ja työympäristön turvallisuuden varmistaa turvallisuuden ohjeiden mukaisesti varmistaa turvallisuuden varmistaa turvallisuuden ja tiedottaa havaitsemistaan vaaroista ja riskeistä käyttää turvallisesti ohjeiden mukaisia suojaimia, työvälineitä ja työmenetelmiä käyttää turvallisesti suojaimia, työvälineitä ja työmenetelmiä käyttää turvallisesti suojaimia, työvälineitä ja työmenetelmiä työskentelee useimmiten ergonomisesti oikein. työskentelee ergonomisesti oikein. käyttää turvallisia, sopivasti kuormittavia ja vaihtelevia työmenetelmiä ottaen huomioon ergonomian Seuraavat elinikäisen oppimisen avaintaidot sisältyvät ammattitaitovaatimuksiin, joten niitä ei arvioida erikseen. Kullakin työpaikalla tarkastellaan opiskelijan tavoitteista käsin, miten avaintaidot korostuvat opiskelijan opiskelussa ja miten niitä arvioidaan osana opiskelijan oppimista ja osaamista. (Hätönen 2010, 22.) 70 Aloitekyky ja yrittäjyys tarkoittavat, että opiskelija edistää toiminnallaan tavoitteiden saavuttamista toimii aloitteellisesti ja asiakaslähtöisesti työntekijänä ja/tai yrittäjänä suunnittelee toimintaansa ja työskentelee tavoitteiden saavuttamiseksi toimii taloudellisesti ja tuloksellisesti ja johtaa itseään mitoittaa oman työnsä tavoitteiden mukaan. Kestävä kehitys tarkoittaa, että opiskelija toimii ammattinsa kestävän kehityksen ekologisten, taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen periaatteiden mukaisesti noudattaa alansa työtehtävissä keskeisiä kestävän kehityksen säädöksiä, määräyksiä ja sopimuksia. Estetiikka tarkoittaa, että opiskelija ottaa toiminnassaan huomioon oman alansa esteettiset tekijät edistää tai ylläpitää työympäristönsä viihtyisyyttä ja muuta esteettisyyttä. Viestintä ja mediaosaaminen tarkoittavat, että opiskelija viestii monimuotoisesti ja vuorovaikutteisesti tilanteeseen sopivalla tavalla kielitaitoaan hyödyntäen havainnoi, tulkitsee sekä arvioi kriittisesti erilaisia mediatuotteita käyttää mediaa ja viestintäteknologiaa sekä tuottaa media- aineistoja. Matematiikka ja luonnontieteet tarkoittavat, että opiskelija käyttää peruslaskutoimituksia työssään vaadittavien ja arkipäivän laskutehtäviensä ratkaisemisessa käyttää esim. kaavoja, kuvaajia, kuvioita ja tilastoja ammattitehtäviensä ja ongelmiensa ratkaisemisessa soveltaa fysiikan ja kemian lainalaisuuksiin perustuvia menetelmiä ja toimintatapoja työssään. Teknologia ja tietotekniikka tarkoittavat, että opiskelija hyödyntää ammatissaan käytettävää teknologiaa monipuolisesti ottaa työssään huomioon tekniikan hyödyt, rajoitukset ja riskit käyttää tietotekniikkaa monipuolisesti ammatissaan ja kansalaisena. Aktiivinen kansalaisuus ja eri kulttuurit tarkoittavat, että opiskelija osallistuu rakentavalla tavalla yhteisönsä toimintaan ja päätöksentekoon toimii oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa mukaisesti sekä työssään että arkielämässään noudattaa tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakeja toimii asiallisesti ja työelämän vaatimusten mukaisesti eri kulttuuritaustasta tulevien ihmisten kanssa kotimaassa ja kansainvälisissä yhteyksissä. (Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008–2010.) Lähde: Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008 – 2010. Hätonen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana, s.14 – 22. 71 5.5. Mukautettu arviointi Opetus järjestetään mahdollisimman yksilöllisesti opiskelijan tarpeiden mukaisesti niin nuorille kuin aikuisillekin. Tutkintoon johtavassa ammatillisessa peruskoulutuksessa tavoitteita voidaan tarvittaessa mukauttaa. Mukauttaminen tarkoittaa vamman, sairauden, kehityksen viivästymisen tai muun syyn vuoksi erityistä tukea opinnoissaan tarvitsevan opiskelijan opetuksen ja oppimistavoitteiden yksilöllistämistä opiskelijan oppimisedellytysten tasolle erilaisin pedagogisin keinoin ja opiskelijahuollon palveluin. Erityisopetuksen lähtökohtana ovat opiskelijan henkilökohtaiset edellytykset sekä itsensä kehittäminen ja ihmisenä kasvaminen. Opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma (HOJKS) ja opetus annetaan erityisopetuksena. Opiskelijan arvioinnin arviointiasteikko tutkintotavoitteisessa koulutuksessa on kolmiportainen: tyydyttävä T1, hyvä H2 ja kiitettävä K3. Arvioinnissa noudatetaan tutkinnon perusteiden mukaisia arviointiperusteita. Mikäli opiskelija ei jossakin tutkinnon osassa saavuta tutkinnon perusteissa ilmaistuja T1-tason tavoitteita, opetus mukautetaan. Mikäli tutkinnon osien ammattitaitovaatimuksia tai tavoitteita mukautetaan, arviointi tapahtuu mukautetulla arviointiasteikolla tyydyttävä, hyvä ja kiitettävä. Mukautetun tutkinnon osat merkitään todistukseen M-viitteellä. Alla olevat mukautetut arviointikriteerit on tarkoitettu ohjeellisiksi siten, että niitä sovelletaan ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien mukautetuissa tavoitteissa ja ammatillisten tutkinnon osien mukautetuissa ammattitaitovaatimuksissa mukaisesti. Esitetyt kriteerit kohdennetaan aina kyseessä olevan mukautetun tutkinnon osan vaatimuksiin eli kriteereissä esitetty työ tarkoittaa aina ko. tutkinnon osaan sisältyvää työtä. T1 – taso: Ohjatusti, ohjattuna, suunnittelua joissakin työvaiheissa, ohjauksen saatuaan osaa tehdä työn, tarvitsee ohjausta siirryttäessä työvaiheesta toiseen. Mukautettu K3 - taso = OHJATTUNA. Opiskelija pystyy työllistymään tutkintoa vastaavalle ammattialalle ja koulutusohjelman mukaisiin avustaviin tehtäviin työtaitojen ja tiedollisen osaamisen puutteista huolimatta. Yksilöllisesti; toistuvasti ohjattuna/ohjatusti/opastettuna; avustettuna; työskentelee tutuissa oloissa/työtehtävissä; työparina. Mukautettu H2- taso = JATKUVA OHJAUS. Opiskelija pystyy ohjattuna työllistymään tutkintoa vastaavalle ammattialalle henkilökohtaisen opetussuunnitelman mukaisiin yksilöllisesti valittuihin työtehtäviin. Yksilöllisesti; toistuvasti/jatkuvasti; ohjattuna/opastettuna; avustettuna; työparina; jokaisessa työvaiheessa; työparina. Mukautettu T1- taso = JATKUVA TUKI, OHJAUS. Opiskelija tarvitsee opinnoissaan ja työssään jatkuvasti seurantaa ja ohjausta. Opiskelija työllistyy tutkintoa vastaavalle ammattialalle tuettuun työhön tai yksilöllisesti järjestettyyn työtoimintaan henkilökohtaisessa opetussuunnitelmassa viitoitettujen suunnitelmien mukaisesti. Yksilöllisesti; koko ajan; avustettuna/opastettuna; työparina; jokaisessa työvaiheessa. Työpari tarkoittaa opettajaa, ohjaajaa, koulunkäyntiavustajaa, työpaikkaohjaajaa, työvalmentajaa tai muuta henkilöä, joka parina opiskelija työskentelee. 72 5.6. Ammattiosaamisen näyttöjen ja tutkintotilaisuuksien erot Ammatillinen perustutkinto voidaan suorittaa joko ammatillisena peruskoulutuksena tai näyttötutkintona. Ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa opiskelijan oppimista ja sen kehittymistä sekä oppimisen tuloksena saavutettua osaamista arvioidaan koko koulutuksen ajan. Arviointiin kuuluu aina opiskelijan itsearviointi. Ammatillisissa tutkinnon osissa osaaminen arvioidaan ammattiosaamisen näytöllä eli tekemällä ammattitaitovaatimusten edellyttämää työtä mahdollisimman aidoissa työtehtävissä. Muita arviointimenetelmiä käytetään tarvittaessa täydentämään ammattiosaamisen näyttöjä. Näyttötutkinnoissa tutkinnon suorittajan osaaminen arvioidaan tutkintotilaisuudessa. Arvioinnissa käytetään monipuolisesti erilaisia ja ensisijaisesti laadullisia menetelmiä, kuten havainnointia, haastatteluja, kyselyjä sekä ryhmä- ja itsearviointia. Ammattiosaamisen näyttöjen ja tutkintotilaisuuksien erot on koottu oheiseen taulukkoon. 73 ammattiosaamisen näyttö tutkintotilaisuus Tutkinnon suorittaminen: Tutkinnon suorittaminen: Perustutkinto suoritetaan suorittamalla hyväksyttävästi tutkinnon perusteiden mukainen koulutus sekä ammattiosaamisen näytöt. Tutkinto suoritetaan osoittamalla osaaminen tutkintotilaisuuksissa. Tutkinnon suorittaminen ei edellytä valmistavaan koulutukseen osallistumista: osaaminen on siis voitu hankkia muutoinkin kuin koulun järjestämään opetukseen osallistumalla, esim. työelämässä tai harrastuksessa. Opiskelija saa valmistuttuaan kaksi todistusta: näyttötodistuksen ja päättötodistuksen. Tutkinnon suorittaja saa valmistuttuaan yhden tai kaksi todistusta: tutkintotodistuksen ja valmistavan koulutuksen todistuksen Amattiosaamisen näytön Tutkintotilaisuuden suunnittelu ja toteutus suunnittelu ja toteutus Näyttö voidaan antaa yhdestä tai useammasta tutkinnon osasta kerrallaan. Osaaminen voidaan osoittaa yhdestä tai useammasta tutkinnon osasta kerrallaan. Tutkinnon perusteista voi lukea, mitä tutkinnon osia kuhunkin tutkintoon kuuluu, ja mitä ammattitaitovaatimuksia kukin osa pitää sisällään. Kaikkien tutkintojen perusteet löytyvät opetushallituksen sivuilta www.oph.fi. Tutkinnon perusteista voi lukea, mitä tutkinnon osia kuhunkin tutkintoon kuuluu, ja mitä ammattitaitovaatimuksia kukin osa pitää sisällään. Kaikkien tutkintojen tutkinnon perusteet löytyvät opetushallituksen sivuilta www.oph.fi. Tutkintotilaisuuden kesto voi vaihdella osoitettavasta ammattiosaamisesta riippuen. Näytön kesto voi vaihdella osoitettavasta ammattiosaamisesta riippuen. 74 Näyttöpaikka: Näyttö voidaan järjestää oppilaitoksessa, työssäoppimisen yhteydessä työssäoppimispaikalla tai muussa koulutuksen järjestäjän osoittamassa paikassa. Näyttöpaikka: Tutkintotilaisuudet järjestetään pääsääntöisesti tutkinnon suorittajan työpaikalla tai työssäoppimispaikassa. Tutkintotilaisuus voidaan perustelluista syistä järjestää myös oppilaitoksessa aitoa työelämää vastaavissa tilanteissa. Suunnittelu: Ammattiosaamisen näytöt ovat koulutuksen järjestäjän ja työelämän yhdessä suunnittelema, toteuttama ja arvioima työtilanne tai työprosessi. Opiskelija voi myös osallistua näytön suunnitteluun. Suunnittelu: Tutkintotilaisuuden suunnitteluun osallistuvat oppilaitoksen edustaja (opettaja), työelämänedustaja ja tutkinnon suorittaja. ammattiosaamisen näyttö tutkintotilaisuus Arviointi Arviointi Ammattiosaamisen näytöt ovat osa koko opiskelijan arviointia. Tutkintotilaisuudessa osaamista verrataan tutkinnon perusteisiin ja siellä esitettyihin ammattitaitovaatimuksiin. Opiskelijaa arvioidaan suhteessa ennalta asetettuihin tavoitteisiin ja hänen osoittamaansa osaamista verrataan ennalta määriteltyihin arvioinnin kohteisiin ja arviointikriteereihin. Opiskelijan arviointi perustuu tutkinnon perusteisiin. Arvioijat: Kolmikanta - työpaikkaohjaaja - opettaja - opiskelija Hyväksytyn suorituksen tulee täyttää kaikki tutkinnon perusteissa esitetyt ammattitaitovaatimukset. Arvioijat: Kolmikanta - työnantajien edustaja - työntekijäpuolen edustaja - opetusalan edustaja Itsearviointi: Opiskelija vertaa osaamisItsearviointi: Tutkinnon suorittajalla on taan asetettuihin tavoitteisiin ja kriteereihin. oltava mahdollisuus itsearviointiin. Itsearviointi on olennainen osa arviointia. Arviointiasteikko 1-3 Arviointiasteikko perustutkinnossa 1-3. Ammattitutkinnossa ja erikoisammattitutkinnossa hyväksytty/hylätty. Arviointi- ja palautekeskustelu. Ammattiosaamisen näytön jälkeen käydään arviointikeskustelu, johon osallistuvat tavallisesti opettaja, työelämän edustaja ja opiskelija. Arviointikeskustelussa hyödynnetään työssäoppimisen ohjauksessa ja arvioinnissa saatuja kokemuksia. Arviointikeskustelussa kukin arvioija tuo esille arviointinsa perusteluineen. Näiden arviointien sekä mahdollisesti asiakkailta ja muilta työntekijöiltä saadun palautteen pohjalta muodostetaan yhteinen näkemys opiskelijan osaamisesta. Arviointikeskustelussa arvioijat ja tutkinnon suorittaja käyvät yhdessä läpi tutkintosuoritusta ja vertaavat suoritusta arvioinnin kohteisiin ja kriteereihin. Arviointikeskustelun jälkeen arvioijat tekevät yhteisen arviointiesityksen (tutkintotoimikunnalle). Tutkinnon suorittajalle arvioijien arviointiesitys annetaan palautekeskustelussa. Tutkintotoimikunta tekee lopullisen arviointipäätöksen. 75 5.6.1. Ammattiosaamisen näytöt Ammattiosaamisen näytöt järjestetään ensisijaisesti työssäoppimisjaksossa, jotta opiskelijat pääsevät osoittamaan osaamistaan aidossa työympäristössä. Työssäoppimisjakson aikana opiskelijalla on mahdollisuus tutustua työyhteisöön, oppia uusia taitoja ja harjaantua jo oppimassaan. Oppimisen jälkeen opiskelijan osaamista arvioidaan hänen toimiessaan työpaikan tavanomaisissa tehtävissä. (Hätönen 2010, 31.) Ammattiosaamisen näytön suunnittelu Työpaikkaohjaaja suunnittelee yhdessä opettajan ja opiskelijan kanssa, millaisia työtehtäviä tekemällä opiskelija voi näyttää keskeisen osaamisensa. Osaaminen näytetään sen jälkeen, kun opiskelija on voinut oppia asioita riittävästi. Tällöin työssäoppiminen on edennyt tavoitteiden suuntaisesti ja hyväksytysti. Useimmiten työpaikkaohjaaja pystyy arvioimaan, onko opiskelijan oppiminen edennyt niin, että hän voi näyttää osaamisensa. (Emt. 31.) Ammattiosaamisen näyttöjen kesto riippuu töistä tai työtehtävistä, joita tekemällä opiskelija osoittaa osaamistaan. Erilaiset tehtävät vaativat eripituisia työskentelyaikoja. Ammattiosaamisen näyttö on suunniteltava niin, että sen aikana on mahdollista luotettavasti arvioida osaaminen, joka on suunniteltu ammattiosaamisen näytön avulla arvioitavaksi. Yleensä näytöt kestävät useista tunneista viikkoon. (Emt. 31.) Ennen ammattiosaamisen näyttöä arviointiin osallistuvat täsmentävät vielä yhdessä, mikä näytössä tehtävä työ on ja mitkä ovat arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit. Silloin kukin arvioija tietää etukäteen, mitä arvioidaan, ja seuratessaan opiskelijan työskentelyä hän voi kiinnittää huomiotaan arvioinnin kannalta olennaisiin asioihin. (Emt. 31.) Ammattiosaamisen näytön aikana opiskelija voi kysyä neuvoja tai vastaavasti arvioija voi opastaa opiskelijaa. Opiskelijan tulee kuitenkin olla tietoinen ohjauksen vaikutuksesta ammattiosaamisen näytön arviointiin. Jos näytön aikana työ- tai asiakasturvallisuus vaarantuu tai näytöstä on aiheutumassa merkittävää taloudellista vahinkoa, on näyttöä seuraavan opettajan tai työelämän edustajan velvollisuutena keskeyttää näyttö. (Emt. 31.) 76 Ammattiosaamisen näytön seuraaminen Yleensä työpaikkaohjaaja (mahdollisesti myös muita työpaikan työntekijöitä) seuraa opiskelijan työntekoa yksin ammattiosaamisen näytön aikana. Sama työpaikkaohjaaja, joka ohjaa opiskelijaa tämän työssäoppimisen aikana, toimii myös ammattiosaamisen näytön arvioijana. (Hätönen 2010, 32.) Ammattiosaamisen näytössä opiskelija tekee työpaikan aitoja työtehtäviä, eikä niitä erikseen järjestetä työpaikalle. Opettaja voi olla mukana jonkin aikaa, tai hän tulee mukaan vasta ammattiosaamisen näytön jälkeen käytävään arviointikeskusteluun. Ammattiosaamisen näytössä arvioidaan kunkin ammatillisen tutkinnon osan keskeistä, työn tekemisen kannalta oleellista, osaamista. Opiskelijan arvioinnissa käytettävät arvioinnin kohteet ja arviointikriteerit on määrätty tutkinnon perusteissa. (Emt. 32.) Tutkinnon perusteissa kuvattuja arvioinnin kohteiden ja kriteereiden taulukkoja käytetään usein sellaisenaan ammattiosaamisen näyttöjen arvioinnin apuna. Ammattiosaamisen näytössä arvioija kerää tietoa opiskelijan osaamisesta tämän työntekoa seuraamalla ja havainnoimalla ennalta sovittuja arvioinnin kohteita. Työn tuotosta voidaan arvioida aistinvaraisesti tai esimerkiksi mittauksin. Arvioija voi haastatella opiskelijaa työn päätyttyä ja esittää arviointia täydentäviä kysymyksiä. Asiakkailta ja muilta työntekijöiltä saatu palaute opiskelijan osaamisesta on arvokasta tietoa ammattiosaamisen näytön arvioinnissa. (Emt. 32.) Ammattiosaamisen näyttöjen kehittämisen lähtökohtana on ollut lisätä koulutuksen työelämävastaavuutta ja saada työelämän edustajat entistä enemmän mukaan ammattitaidon arviointiin. Tästä syystä ammattiosaamisen näytön arviointiin osallistuvat yleensä työelämän edustaja (työpaikkaohjaaja), opettaja ja opiskelija. Arvioijat voivat tallentaa havaintonsa arviointilomakkeeseen. Jos työpaikalla on hankalaa käyttää arviointilomaketta, voi työpaikkaohjaaja ammattiosaamisen näytön jälkeisessä arviointikeskustelussa kuvata opiskelijan työskentelyä joko suullisesti tai kirjallisesti. Kuvausta verrataan kriteereihin yhdessä opettajan ja opiskelijan kanssa, jotta nähdään, mitä osaamistasoa ammattiosaamisen näyttö vastaa. Ammattiosaamisen näytöissä on tärkeää, että myös opiskelija itse arvioi osaamisensa. Opiskelija vertaa osaamistaan asetettuihin tavoitteisiin ja arviointikriteereihin. (Emt. 32.) 77 Arviointikeskustelu ammattiosaamisen näytön jälkeen Ammattiosaamisen näytön jälkeen käytävässä arviointikeskustelussa päätetään näytön arvioimisesta. Keskustelun aikana annetaan perusteet ja päätös ammattiosaamisen näytön arvosanasta ja tallennetaan arvioinnin perustana oleva arviointiaineisto. (Hätönen 2010, 32.) Opiskelijan näkökulmasta kaikkien kolmen osapuolen (opettajan, työpaikkaohjaajan ja opiskelijan) osallistuminen arviointikeskusteluun on suositeltavaa. Saatujen kokemusten perusteella opiskelijat arvostavat työelämän edustajien antamaa arviota. Työelämän edustajien läsnäolon arviointitilanteessa on koettu lisäävän opiskelijoiden motivaatiota ja parantavan heidän näyttösuoritustaan. Opettajan läsnäolo puolestaan lisää opiskelijoiden kokemuksen mukaan arvioinnin yhdenmukaisuutta. (Emt. 32.) Arviointikeskustelu on hyvä aloittaa opiskelijan itsearvioinnista, jonka jälkeen työpaikkaohjaaja esittää näkemyksensä opiskelijan osaamisesta. Opettaja esittää omat näkemyksensä vasta viimeisenä. Tällä tavoin varmistetaan, että työelämän edustajan ja opettajan näkemykset eivät ohjaa opiskelijan itsearviointia tai opettajan näkemykset työelämän edustajan näkemyksiä. Opettajan tehtävänä on varmistaa, että arviointi tehdään sovittujen arvioinnin kohteiden ja arviointikriteerien mukaisesti. (Emt. 32.) Arviointikeskustelussa arvioidaan opiskelijan näyttö ja perustellaan arviointi. Perustelut tallennetaan lomakkeeseen arviointiaineistoksi. Arviointikeskustelussa tallennetaan arviointikohteittain opiskelijan itsearviointi sekä työpaikkaohjaajan ja opettajan antamat arvioinnit. Lopullisen arvosanan päättävät opettaja ja/tai työpaikkaohjaaja. (Emt. 32.) Arvioinnin kohteet Työprosessin hallinta Työmentelmien, -välineiden ja materiaalien hallinta Työn perustana olevan tiedon hallinta Elinikäisen oppimisen avaintaidot Koko näytön arvosana Lähde: Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana, s.31 – 32. 5.6.2. Tutkintotilaisuudet Tutkintotilaisuuteen voi osallistua kuka tahansa jolla on riittävä ammattitaito tutkinnon suorittamiseen. Koulutuksen järjestäjä huolehtii näyttötutkintoon ja siihen valmistavaan koulutukseen hakeutumisen, tutkinnon suorittamisen sekä tarvittavan ammattitaidon hankkimisen henkilökohtaistamisesta. Tutkintotilaisuus on suunniteltu kokonaisuus, jossa tutkinnon suorittaja osoittaa tutkinnon perusteissa vaadittavan ammattitaidon erilaisten tehtävien, työsuoritusten ja mahdollisten dokumenttien avulla. (Työelämän edustajan opas 2010, 4.) 78 Näyttötutkinnon suorittamisen henkilökohtaistaminen Näyttötutkinnon suorittamisvaiheessa tutkinnon suorittaja toimittaa arvioijille laatimansa henkilökohtaisen näyttösuunnitelman tarkistusta ja hyväksymistä varten sovittuna ajankohtana ennen tutkintotilaisuuden alkua. Henkilökohtaisessa näyttösuunnitelmassa tutkinnon suorittaja kuvaa miten hän aikoo osoittaa tutkinnon perusteissa vaaditun osaamisen. Tutkinnon suorittaja saa opettajalta ja/tai työpaikan edustajalta ohjausta henkilökohtaisen näyttösuunnitelmansa laatimiseen. (Emt. 5.) Työtehtävien lisäksi osaamista voi täydentää esimerkiksi erilaisilla kirjallisilla tai suullisilla esityksillä, jotka on myös esitettävä suunnitelmassa. Jos tutkinnon suoritus tai sen arviointi edellyttää jotain erityisjärjestelyjä, niin myös ne kirjataan suunnitelmaan. Lähtökohtana tutkintotilaisuuden keston suunnittelussa on, että sen aikana tutkinnon suorittajalla on realistinen mahdollisuus osoittaa osaamisensa kyseisessä tutkinnossa tai sen osassa. (Emt. 5.) Ennen tutkintotilaisuutta on työntekijä- ja työnantaja-arvioijien tarkistettava onko tutkinnon suorittajan suunnitelma toteuttamiskelpoinen. Esimerkiksi onko aikataulu realistinen, tuleeko kaikki tutkinnon osan ammattitaitovaatimukset osoitettua ja mahdollistavatko työpaikan työtehtävät tämän suunnitelman toteuttamisen. Tutkinnon suorittajaa voi tarpeen vaatiessa pyytää korjaamaan tai täydentämään suunnitelmaa. Suunnitelmaa voi korjata tai täydentää joko ennen tutkintotilaisuutta tai sen aikana. (Emt. 5.) Tutkinnon suorittaminen Työelämän edustaja osallistuu tutkintotilaisuuden suunnitteluun yhdessä tutkinnon suorittajan ja opettajan kanssa. Suunnitteluvaiheessa sovitaan arvioijien roolit tutkintotilaisuuden aikana. Tutkinnon suorittajan valmius osallistua tutkintotilaisuuteen kartoitetaan yhteistyössä jo suunnitteluvaiheessa ennen tutkintotilaisuutta. Tilaisuuden ajankohta sovitaan suunnitteluvaiheessa hyvissä ajoin ennen tutkintotilaisuutta. (Emt. 5.) Tutkinnon suorittaja osoittaa kaikki tutkinnon tai sen osan ammattitaitovaatimukset oman henkilökohtaisen näyttösuunnitelmansa mukaisesti suorittamalla normaaleja työpäivään kuuluvia tehtäviä. Tutkintotilaisuudessa tutkinnon suorittaja voi työskennellä myös toisen parina tai tiimin jäsenenä. Tutkintotilaisuus etenee tutkinnon suorittajan laatiman henkilökohtaisen näyttösuunnitelman pohjalta ennalta sovitun aikataulun mukaisesti. Tutkintotilaisuuden pituus vaihtelee muutamasta tunnista viikkoon tai pidempään ajanjaksoon riippuen tutkinnon vaatimuksista. (Emt. 5.) 79 Arviointi näyttötutkinnossa Jokainen tutkinnon osa on arvioitava erikseen. Arvioinnin tekevät työnantajien, työntekijöiden ja opetusalan edustajat yhdessä. Kaikki arvioijat eivät välttämättä arvioi samaan aikaan ja samoja asioita. Aloilla, joilla itsenäinen ammatinharjoittaminen on tyypillistä, myös tämä taho otetaan huomioon arvioijien valinnassa. Tutkinnon suorittajan ammattitaitoa arvioivilla henkilöillä tulee olla hyvä ammattitaito ko. näyttötutkinnon alalta. Tutkintotoimikunta ja näyttötutkinnon järjestäjä sopivat arvioijista näyttötutkintojen järjestämissopimuksessa. (Hätönen 2010, 36 – 37.) Arvioinnissa on tärkeää käyttää monipuolisia menetelmiä, jotta voit muodostaa luotettava kuva tutkinnon tai tutkinnon osan suorittajan osaamisesta. Tutkintotilaisuuden jälkeen erikseen sovittuna ajankohtana pidetään arviointikeskustelu. Arviointikeskusteluun osallistuvat tutkinnon suorittaja ja arvioijat (kolmikanta: työnantaja-, työntekijä- ja opettajaedustaja). Arvioijat voivat esittää tutkinnon suorittajalle lisäkysymyksiä ammattitaidon varmistamiseksi. Tutkinnon suorittajan itsearviointi sekä aikaisemmin kerätyt dokumentoidut aineistot ovat myös osa arviointiaineistoa. (Työelämän edustajan opas 2010, 6.) Arviointikokous pidetään heti arviointikeskustelun jälkeen ja sen ajaksi tutkinnon suorittajaa pyydetään poistumaan. Arviointikokouksessa arvioijat tekevät arviointiesityksen, joka toimitetaan tutkintotoimikuntaan. Sen allekirjoittavat kaikki arvioijat ja tutkinnon suorittaja tiedoksi saaneena. (Emt. 6 – 7.) Lopullisen päätöksen arvioinnista tekee tutkintotoimikunta. Tutkintotodistus voidaan antaa, kun kaikki tutkinnon suorittamiseksi määrätyt tutkinnon osat on suoritettu hyväksytysti. (Hätönen 2010, 37.) ajaja tt e op usta ed työntekijä työ nan taja Lähteet: Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 36 – 37. Työelämän edustajan opas näyttötutkintojen arviointiin. 2010.s. 5 – 7. 80 6.1. Alakohtainen materiaali Tutkintojen perusteet: www.eperusteet.opintopolku.fi VI ALAKOHTAINEN MATERIAALI 81 82 7.1. Pohdittavaa yksin tai yhdessä84 7.2. Liitteet 7.2.1. Opiskelijan perehdyttäminen työssäoppimisjaksolle 86 7.2.2. Työssäoppimisen työturvallisuus ja vastuu, lait ja asetukset 87 7.2.3. Oppimistyylitesti93 7.2.4. Aistit oppimisessa98 7.2.5. Arviointi- ja palautekäytäntöjen arviointilomake 99 7.2.6. Työpaikkaohjaajan itsearviointilomake102 7.2.7. Opiskelijan palaute työpaikkaohjaajalle103 7.3. Lähteet104 VII LIITTEET JA LÄHTEET 83 VII LIITTEET JA LÄHTEET 7.1. Pohdittavaa yksin tai yhdessä Ammatillinen koulutus ja työelämä Miten suomalainen työelämä on muuttunut viime vuosina? Miten muutokset vaikuttavat työntekijöiden osaamisvaatimuksiin? Millaista keskeistä ammatillista osaamista työelämässä sinun alallasi tänä päivänä vaaditaan? Millaisten ammattitaitovaatimusten uskot korostuvan työelämässä tulevaisuudessa? Millaisia ammatillisia taitoja ja valmiuksia nuorille tulisi ammatillisessa peruskoulutuksessa erityisesti opettaa? Mitä hyvää on Suomen koulutusjärjestelmässä/ammatillisessa koulutuksessa? Entä kehitettävää? Miksi ammatillinen koulutus on nyt suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin? Mitä oppisopimuksella opiskeleminen tarkoittaa? Miksi aikuisen ihmisen kannattaa lähteä opiskelemaan näyttötutkintoa? Mitä hyötyä työntekijälle/työnantajalle on oppisopimuksesta? Työ tekijäänsä opettaa Mitä työssäoppija voi erityisesti oppia työpaikallasi? Miten työssäoppiminen eroaa työharjoittelusta? Mitkä ovat työssäoppimisen tavoitteet? Mitä työssäoppiminen vaatii työyhteisöltä? Mitä se antaa? Mitkä ovat työpaikkasi vahvuudet ja heikkoudet työssäoppimispaikkana? Millainen on hyvä työpaikkaohjaaja? Mitkä ovat omat vahvuutesi työpaikkaohjaajana? Miten sinun tulisi kehittyä työpaikkaohjaajana toimimisessa? Mitä odotat työpaikkaohjaajana toimimiselta? Entä oppilaitosyhteistyöltä? Mitkä ovat työpaikkaohjaajan ”työkalut”? 84 Oppimisen ohjaaminen Miksi työssäoppija tulee perehdyttää mahdollisimman hyvin? Miten työssäoppijan perehdyttäminen eroaa uuden työntekijän perehdyttämisestä? Mihin työturvallisuuden kannalta keskeisiin asioihin työssäoppija tulee perehdyttää? Ota selvää miten ja minkä materiaalin tuella työssäoppija perehdytetään työpaikallasi? Mitä kehitettävää havaitsit? Valitse työpaikaltasi monivaiheinen työtehtävä, jonka suorittamiseen opastat työssäoppijan. Listaa vaihe vaiheelta opastuksen eteneminen ja koeta miettiä myös vaihtoehtoisia keinoja opettaa asia. Miten opit parhaiten? Millainen oppija olen? Millainen on itseohjautuva oppija? Miten ohjaat työssäoppijaa, joka yliarvioi tai aliarvioi osaamistaan. Voiko työssäoppijalle sanoa, ettei hän sovellu alalle? Millaista on hyvä palaute? Miten haluaisit kehittyä palautteen antajana ja vastaanottajana? Miksi työssäoppijalle tulee antaa jatkuvaa palautetta? Opiskelijalähtöinen arviointi Mitä arvioit? Mitkä konkreettiset asiat voivat olla arvioinnin kohteena? Miten arvioit? Mitä menetelmiä käytät arvioidessasi työssäoppijaa? Miksi arvioit? Mihin arviointisi perustuu? Onko arviointi haastavaa/vaikeaa? Miksi? Mitä kehittämiskohteita näet arvioinnissa työyhteisössäsi? Millaiset ovat opiskelijoiden itsearviointitaidot? Mitä tarkoittaa mukautettu arviointi? 85 Liite 1: Opiskelijan perehdyttäminen työssäoppimisjaksolle Opiskelija___________________________________________________________________ Yritys_______________________________________________________________________ Työpaikkaohjaaja_____________________________________________________________ Ohjaava opettaja_____________________________________________________________ Työssäoppimisjakson ajankohta _____ /_____ — _____ /_____ 20__ X Merkitse rasti, kun asiat on käyty läpi yhdessä opiskelijan kanssa. Kun yksi kokonaisuus on käyty läpi, opiskelija ja työpaikkaohjaaja kuittaavat kokonaisuuden allekirjoituksellaan. KÄYTÄNNÖTTYÖYMPÄRISTÖ Työaika, tauot ___ /___ 20__ Koneet ja laitteet ___ /___ 20__ Ruokailu, sosiaaliset tilat ___ /___ 20__ Työturvallisuusohjeet ___ /___ 20__ Yrityksen pelisäännöt ___ /___ 20__ Suojavarusteet ___ /___ 20__ Työvaatetus, suojavaatetus ___ /___ 20__ Ensiapu, paloturvallisuuus ___ /___ 20__ Menettely tapaturman sattuessa___ /___ 20__ Työpisteeseen tutustuminen ___ /___ 20__ Lähimmät työtoverit ___ /___ 20__ Siisteyden ja järjestyksen ylläpito ___ /___ 20__ Tutustuminen toimitiloihin ___ /___ 20__ Esimies ja työnjohtajat Kulkureitit ___ /___ 20__ ___ /___ 20__ Opiskelija_________________________________ Opiskelija_________________________________ Työpaikkaohjaaja___________________________ Työpaikkaohjaaja___________________________ YRITYKSEN YLEISESITTELYTYÖTEHTÄVÄT Tuotteet/palvelut ___ /___ 20__ Asiakkaat ___ /___ 20__ Perehdyttäminen työtehtäväkohtaisesti ___ /___ 20__ Organisaatio ___ /___ 20__ Oppimisen seuranta ja ohjaus ___ /___ 20__ Yrityksen toimintatavat ___ /___ 20__ Perehdyttämisaineisto ___ /___ 20__ Palaute eri työtehtävistä ja osaamisen kehittymisestä ___ /___ 20__ Laatujärjestelmä ___ /___ 20__ Luottamusmiesjärjestelmä ___ /___ 20__ Opiskelija_________________________________ Työpaikkaohjaaja___________________________ Opiskelija_________________________________ Työpaikkaohjaaja___________________________ Liite 1. Työssäoppijan ohjaus- ja arviointi työpaikalla. 2006. s.15. 86 Liite 2: Työssäoppimisen työturvallisuus ja vastuu, lait ja asetukset Kaikkien osapuolten on oltava tietoisia työsuojeluun, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvistä vastuista ja vakuutuksista. Työssäoppimisen järjestämistä sääteleviä säädöksiä ovat mm. Laki ammatillisesta peruskoulutuksesta (630/1998, muutokset 276/2015) Asetus ammatillisesta peruskoulutuksesta (811/1998, muutokset 329/2015) Laki nuorista työntekijöistä (998/1993, muutokset 1517/2009) Asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä (475/2006) Asetus nuorille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta (928/2014) Työturvallisuuslaki (738/2002, muutokset 364/2013) Vahingonkorvauslaki (412/1974, muutokset 1051/2010) Laki opiskeluun liittyvissä työhön rinnastettavissa olosuhteissa syntyneen vamman tai sairauden korvaamisesta (460/2015) Opiskelija ei ole työsopimussuhteessa työnantajaan, ellei erikseen ole niin sovittu. Työssäoppimisjakson aikana työnantaja vastaa opiskelijan työturvallisuudesta myös silloin, kun opiskelija ei ole työsopimussuhteessa työnantajaan ja opiskelijan tulee noudattaa työpaikan ohjeita. Opiskelijan vakuutuksesta vastaa oppilaitos, kun työssäoppiminen on opetussuunnitelman mukaista työssä oppimista sekä tähän liittyvää välitöntä matkaa. Työturvallisuuslain 52a§:n mukaan jokaisella rakennustyömaalla työskentelevällä on työmaalla liikkuessaan oltava näkyvillä henkilön yksilöivä kuvallinen tunniste ja tunnisteen yhtenä tietona on oltava veronumero. Ei ole merkitystä onko henkilö työsuhteessa vai työssäoppimassa ilman työsuhdetta, vaan työskentely työmaalla on määräävää. Oppilaitoksen opettajalla ja työssäoppijalla pitää olla oppilaitoksen kortti veronumeroineen heidän työskennellessään rakennustyömaalla. Työntekijät saavat tunnistekortin työnantajalta, opettajat ja työssäoppijat oppilaitokselta. Valtioneuvoston asetus nuorille työntekijöille erityisen haitallisista ja vaarallisista töistä 15.6.2006/475 1 § Soveltamisala Tässä asetuksessa säädetään niistä edellytyksistä, joilla nuorilla työntekijöillä voidaan teettää nuorista työntekijöistä annetun lain (998/1993) 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen haitallisia tai vaarallisia töitä. Työhön, jota nuori työntekijä tekee ammatillisessa koulutuksessa opettajan johdolla ja valvonnassa, sekä työhön johon hänellä on ammatillinen perustutkinto, sovelletaan vain 5 §:ää. 2 § Koulutukseen liittyvä työ Nuori työntekijä voi työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävässä ammatillisessa koulutuksessa ja oppisopimuskoulutuksessa tehdä 3 §:n 1 momentin 3–5 kohdassa tarkoitettuja töitä kokeneen ja ammattitaitoisen henkilön jatkuvassa valvonnassa. Selvitys valvonnan järjestämisestä ja tarpeellisesta perehdyttämisestä liitetään työnantajan ja koulutuksen järjestäjän väliseen sopimukseen ja lähetetään tiedoksi asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. 87 Peruskoulun seitsemännestä luokasta lähtien oppilaat voivat iästään riippumatta opettajan johdolla ja välittömässä valvonnassa tehdä 4 §:ssä tarkoitettua työtä, jos se on opetuksen toteuttamiseksi välttämätöntä ja voidaan tehdä turvallisesti. Erityistä huomiota tulee kiinnittää siihen, että työvälineet ja suojaimet ovat nuorelle työntekijälle sopivat ja turvalliset käyttää. 3 § Erityisen haitalliset työt Nuorta työntekijää saa käyttää seuraaviin töihin vain 1 §:n 2 momentissa ja 2 §:n 1 momentissa tarkoitetussa koulutuksessa mainituissa momenteissa tarkoitetuin edellytyksin ja 8 §:ssä säädetyllä luvalla: 1) työt, joissa esiintyy nuoren työntekijän ikään ja kokemukseen nähden liiallista rasitusta, huomattavaa vastuuta omasta tai toisten turvallisuudesta, huomattavaa taloudellista vastuuta tai erityisiä vaaroja, joita nuoret eivät kykene tunnistamaan tai välttämään; 2) yksintyöskentely silloin, kun siihen liittyy ilmeinen tapaturman tai väkivallan vaara; 3) psykiatristen potilaiden ja psyykkisesti tai sosiaalisesti häiriintyneiden hoito ja huolto; 4) kuolleiden käsittely ja kuljetus; 5) teurastus; 6) sukellus; 7) työ, jossa altistutaan haitallisesti myrkyllisille aineille tai syöpää, perinnöllisiä perimävaurioita taikka sikiövaurioita aiheuttaville aineille tai aineille, jotka jollakin muulla tavalla voivat vaikuttaa ihmisen terveyteen pysyvästi; 8) palo- ja räjähdysvaarallisten aineiden ja erittäin helposti syttyvien nesteiden käsittely ilmeisen vaarallisissa olosuhteissa; sekä 9) työ, jossa altistutaan haitalliselle säteilylle. 4 § Vaaralliset työt Nuori työntekijä, joka on täyttänyt 16 vuotta, saa tehdä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella vahvistetussa esimerkkiluettelossa mainittua vaarallista työtä, jos suojelutekniikalla tai muuten on huolehdittu siitä, ettei nuoren työntekijän käyttöön tarkoitetuista laitteista tai aineista taikka työolosuhteista ole hänelle itselleen taikka hänen työnsä takia muille erityistä tapaturman tai terveyden vaurioitumisen vaaraa. Ennen 1 momentissa tarkoitetun työn aloittamista työnantajan tai, jos kysymyksessä on koulutukseen liittyvä työ, koulutuksen järjestäjän on yhteistoiminnassa työnantajan kanssa tehtävä siitä ilmoitus asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. Ilmoitusta on täydennettävä, jos turvallisuuteen vaikuttavat olosuhteet muuttuvat olennaisesti työn aikana. Edellä 2 momentissa tarkoitetun ilmoituksen tulee sisältää seuraavat työpaikan sopivuutta vaaralliseen työhön osoittavat tiedot työntekijöistä, suunnitellusta työstä ja työpaikalla vaaran torjumiseksi tehdyistä toimenpiteistä: 1) työntekijäryhmän tai työntekijän yleinen valmius aiottuun työhön; 2) vaarojen selvittäminen ja arviointi; 3) kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille vaaratekijöille altistumisen luonne ja kesto; 4) työvälineiden valinta ja turvallinen käyttö; 5) poikkeukselliset työajat ja niiden perusteet; 6) opastuksen ja ohjauksen järjestäminen; sekä 7) muut työturvallisuutta varmistavat toimenpiteet. 88 5 § Opetus ja ohjaus Tässä asetuksessa tarkoitettua työtä tekevä nuori työntekijä on tarpeellisella tavalla ja tarpeellisessa laajuudessa ohjattava ja perehdytettävä: 1) työpaikan olosuhteisiin, työn turvalliseen tekemiseen ja siihen mahdollisesti liittyviin terveysvaaroihin ja niiden torjuntaan; 2) koneiden ja laitteiden sekä kemiallisten tuotteiden toimintatapaan ja niistä johtuviin työmenetelmiin; 3) turvallisiin menettelytapoihin, joita on noudatettava tuotantotoiminnan aloituksessa ja lopetuksessa, koneiden puhdistuksessa, säädössä, huollossa ja korjauksessa sekä tuotantotoiminnan ennakoitavissa olevissa häiriötilanteissa samoin kuin koneiden ja laitteiden vioittuessa; sekä 4) käytettävien koneiden ja laitteiden sekä kemiallisten tuotteiden turvallisuusmääräyksiin samoin kuin työsuojelua koskevien säännösten mukaan työpaikalla noudatettaviin menettelytapoihin ja varotoimenpiteisiin sekä ensiapuohjeisiin. Ennen uuden työvaiheen aloittamista on varmistuttava, että nuori työntekijä on riittävästi perehtynyt kyseessä olevaan työhön ja siihen liittyviin vaaroihin sekä osaa noudattaa työturvallisuusohjeita. Työn kuluessa on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota nuoren työntekijän ohjaukseen ja valvontaan. Nuori työntekijä on kunkin työvaiheen tai työmenetelmän omaksumisen ajaksi sijoitettava työskentelemään kokeneen ja ammattitaitoisen henkilön opastuksen ja silmälläpidon alaisena. 6 § Työterveyshuollon kuuleminen Työn ja työolosuhteiden nuorelle työntekijälle aiheuttamaa terveyden vaurioitumisen vaaraa arvioitaessa käytetään apuna työpaikan työterveyshuoltoa siten kuin erikseen säädetään. 7 § Oppivelvollisen huoltajalle tehtävä ilmoitus Oppivelvollisen nuoren työntekijän huoltajalle on etukäteen ilmoitettava 4 §:ssä tarkoitetun vaarallisen työn tekemisestä ja sen perusteista. 8 § Poikkeuslupa Asianomaisella työsuojeluviranomaisella on oikeus antaa määräämillään ehdoilla lupa poiketa tämän asetuksen säännöksistä 16 vuotta täyttäneen nuoren työntekijän osalta, jos se on välttämätöntä nuoren työntekijän ammatillisen kehityksen kannalta, ehdolla että nuori työntekijä työskentelee kokeneen ja ammattitaitoisen henkilön valvonnassa ja että tämän asetuksen tarkoitus on muulla tavoin riittävästi varmistettu. 9 § Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2006. 89 Sosiaali- ja terveysministeriön asetus nuorille työntekijöille vaarallisten töiden esimerkkiluettelosta annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen liitteen muuttamisesta 928/2014 (voimaan 15.11.2014) 1 Mekaaniset vaaratekijät Leikkaantumisen tai puristumisen erityinen vaara tai muu erityinen vaara voi olla esimerkiksi seuraavilla työvälineillä: 1) sirkkelillä, pyörösahalla, vannesahalla, muulla kuin automaattisella syöttölaitteella ja terän koteloinnilla varustetulla höyläkoneella, moottorisahalla, jyrsinkoneella, levyleikkurilla ja muulla vastaavalla konevoimalla toimivalla leikkurilla, avonieluisella murskauskoneella, hiekansirotuslaitteella, muulla kuin toimintaan kytketyllä karansuojalla varustetulla kiinteästi asennetulla pylväs- tai pöytäporakoneella, kulmahiomakoneella, metallisorvilla, kaasuhitsausja kaasuleikkauslaitteella, pulttipistoolilla, paineilmalla tai vastaavalla toimivalla naulaimella ja muulla vastaavalla koneella, laitteella ja työvälineellä, 2) traktorilla, joka on varustettu vinssillä, kuormausnosturilla, kaivinkoneella tai etu- tai takakuormaimella taikka johon on liitetty mekaanista voimansiirtoa tarvitseva työkone, trukilla lukuun ottamatta hidasta tavaran siirtoon käytettävää niin sanottua matalanostotrukkia, maansiirtokoneella, metsätyökoneella, leikkuupuimurilla, sekä vaativissa olosuhteissa moottorikäyttöisellä ruohonleikkurilla, moottorikelkalla ja mönkijällä, 3) konekäyttöisellä nosto- ja siirtolaitteella kuljettajana, merkinantajana tai hoitajana lukuun ottamatta kiinteästi asennetun painonappiohjauksella varustetun hissin ohjaamista sekä nostimella, taljalla tai vastaavalla laitteella oman työkappaleen nostamisessa, 4) henkilönostolaitteella. 2 Kemialliset vaaratekijät Kemiallista vaaraa voi aiheutua aineista ja seoksista, jotka kuuluvat kemikaalien luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 tai kemikaalilain (599/2013) mukaisiin luokkiin, seuraavasti: 1) edellä mainitun asetuksen mukainen vaaraluokka ja -kategoria ihoa herkistävä 1, alakategoria 1A tai 1B sekä vaaralauseke H317 (voi aiheuttaa allergisen ihoreaktion) tai kemikaalilain mukainen varoitusmerkki Xi (ärsyttävä) ja vaaraa osoittava lauseke (R-lauseke) R43 (ihokosketus voi aiheuttaa herkistymistä), 2) edellä mainitun asetuksen mukainen vaaraluokka ja -kategoria hengitysteitä herkistävä 1, alakategoria 1A tai 1B sekä vaaralauseke H334 (voi aiheuttaa hengitettynä allergia- tai astmaoireita tai hengitysvaikeuksia tai kemikaalilain mukainen varoitusmerkki Xn (haitallinen) ja vaaraa osoittava lauseke (R-lauseke) R42 (altistuminen hengitysteitse voi aiheuttaa herkistymistä), 3) edellä mainitun asetuksen mukainen vaaraluokka ja -kategoria ihosyövyttävyys 1A, 1B ja 1C sekä vaaralauseke H314 (voimakkaasti ihoa syövyttävää ja silmiä vaurioittavaa) tai kemikaalilain mukainen varoitusmerkki C (syövyttävä) ja vaaraa osoittavat lausekkeet (R-lausekkeet) R35 (voimakkaasti syövyttävää) ja R34 (syövyttävää), 4) muut terveydelle vaaralliset aineet ja seokset, silloin kun niiden vaarallisuudesta, työmenetelmistä tai käsittelytavoista voi aiheutua vaaraa. 90 3 Fysikaaliset vaaratekijät Seuraavissa töissä voi olla erityinen fysikaalinen vaara: a) työt, joissa voimakas melu voi aiheuttaa kuulovaurion vaaraa, b) työt voimakkaasti tärisevillä työkoneilla, c) työt, joissa voi altistua terveydellisille vaaroille kylmyyden tai kuumuuden vuoksi, d) työt erityisen korkeassa tai matalassa ilmanpaineessa. 4 Sähköiset vaaratekijät Erityinen sähköinen vaara voi olla jännitetyössä ja työssä paljaiden jännitteisten osien läheisyydessä sekä vahvavirtalaitteiden ja hissien huolto- ja korjaustyössä. 5 Ruumiillinen liikarasitus Ruumiillinen liikarasitus voi liittyä raskaiden taakkojen nostoon sekä muuhun yksipuolisesti kuormittavaan työhön. 6 Biologiset vaaratekijät Erityinen vaara voi olla työssä, jossa voi altistua työntekijöiden suojelemisesta työhön liittyvältä biologisten tekijöiden aiheuttamalta vaaralta annetussa valtioneuvoston päätöksen (1155/1993) tarkoitettuun ryhmään II-IV kuuluvalle biologiselle tekijälle. 7 Eräät työt Erityinen tapaturman tai terveyden vaurioitumisen vaara voi olla myös seuraavissa töissä: 1) maanalaisessa työssä kaivoksissa ja kaivannoissa tai muuten sellaisissa olosuhteissa, joissa on sortumis- ja luhistumisvaara, 2) alusten lastaukseen ja purkamiseen välittömästi kuuluvassa työssä, 3) kiskoajoneuvojen kuljettamisessa rautateillä ja kiskoliikenteessä sekä vaihde- ja järjestelytyössä ratapihoilla, 4) vaaraa aiheuttavassa huolto-, puhdistus- ja korjaustyössä, 5) viranomaisten tarkastuksen alaiseksi määrättyjen paineellisten laitteiden tarkastus-, huoltoja korjaustyössä, 6) rakennusten purkutyössä, 7) säiliötyössä, jossa on tukehtumisen tai muu vastaava vaara, 8) pylväs- ja mastotyössä ja muussa työssä, johon liittyy ilmeinen putoamisvaara, 9) työssä vaarallisten eläinten kanssa, 10) paineenalaisia, nesteytettyjä tai liuotettuja kaasuja sisältävien laitteiden käsittelyssä valmistamista, varastoinnissa ja käytössä, 11) koneen aiheuttamassa pakkotahtisessa työssä, 91 Työpaikkatiedote 4/2012 (Päivitetty 21.4.2015) Nuorelle työntekijälle vaarallisista töistä on ilmoitettava Alle 18-vuotiaalle nuorelle vaarallisen työn aloittamisesta on tehtävä ilmoitus työsuojeluviranomaiselle. Ilmoituksen tekovastuu on joko työnantajalla tai koulutuksen järjestäjällä yhdessä työnantajan kanssa. Ilmoituksen tulee sisältää seuraavat tiedot työntekijöistä, suunnitellusta työstä ja työpaikalla vaaran torjumiseksi tehdyistä toimenpiteistä: 1) työntekijäryhmän tai työntekijän yleinen valmius aiottuun työhön 2) vaarojen selvittäminen ja arviointi 3) kemiallisille, fysikaalisille ja biologisille vaaratekijöille altistumisen luonne ja kesto 4) työvälineiden valinta ja turvallinen käyttö 5) poikkeukselliset työajat ja niiden perusteet 6) opastuksen ja ohjauksen järjestäminen sekä 7) muut työturvallisuutta varmistavat toimenpiteet. Ilmoitusta on täydennettävä, jos turvallisuuteen vaikuttavat olosuhteet muuttuvat olennaisesti työn aikana. Ilmoitus on voimassa toistaiseksi. Ilmoitus on uusittava, jos työn luonne, nuorten lukumäärä tai työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen vaikuttavat seikat olennaisesti muuttuvat. Työharjoittelun osalta ilmoitus on uusittava lukuvuosittain, jos harjoittelupaikat muuttuvat. Vaihtuvien kohteiden, kuten rakennustyömaiden osalta ilmoitus voi yleensä olla voimassa vain työmaan keston ajan. Valvonnan kannalta tärkeintä on tieto 92 siitä, missä opiskelijoita on. Linkki: Ilmoituslomake Asetuksen mukainen menettely voidaan täyttää seuraavasti: 1. Kun työssäoppimista työpaikalla aloitetaan, selvitetään, voiko kyseeseen tulla asetuksen tarkoittama haitallinen taikka vaarallinen työ, mistä tulee ilmoitus tehdä. 2. Jos ilmoitus pitää tehdä, selvitetään ja kirjataan asetuksen 4 §:n edellyttämät seikat. 3. Uudesta harjoittelupaikasta tehdään asetuksen 4 §:n mukainen ilmoitus työsuojeluviranomaiselle. 4. Ilmoitusta ei tarvitse uusia, ellei työn luonne, nuorten lukumäärä taikka jokin turvallisuuteen vaikuttava seikka olennaisesti muutu. 5. Edellisen kohdan periaate koskee myös työnantajalla mahdollisesti vaihtuvia rakennustyömaita. 6. Oppilaitoksen tulee huolehtia, että sillä on valvontaa varten hallussaan asetuksen 4 §:n edellyttämät tiedot työssäoppimispaikoista. 7. Työsuojeluviranomaisen valvonnan kannalta keskeisintä on alkuilmoitusten perusteella saatu tieto siitä, missä yrityksissä opiskelijoita on. Linkki: Valtioneuvoston asetus Liite 3: Oppimistyylitesti Tämä kyselylomake perustuu englantilaisen Peter Honeyn ja Alan Mumfordin kehittämään oppimistyylien arviointiin. Lomakkeessa on 80 erilaista väittämää. Mieti kuinka osuvasti kukin väittämä kuvaa tapaasi toimia ja ajatella. Jos olet mielestäsi samaa mieltä kuin erimieltä väittämän kanssa, merkitse viivalle +. Jos taas olet enemmän erimieltä kuin samaa mieltä väittämästä merkitse viivalle -. Käy kaikki väittämät läpi ja laske vastausten pisteet yhteen lomakkeen lopussa olevan ohjeen mukaan. Oikeita tai vääriä vastauksia ei ole. ____ 1. Minulla on selvä mielipide siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, hyvä tai paha. ____ 2. Usein en välitä olla varovainen ____ 3. Minulla on tapana ratkoa ongelmia askel askeleelta ja yrittää välttää epäjärjestelmällisyyttä ____ 4. Mielestäni muodolliset toimintatavat politiikat estävät ihmisiä saamasta ääntään kuuluville. ____ 5. Minut tunnetaan sanansa pitävänä ja suorapuheisena ihmisenä. ____ 6. Huomaan usein että asiat, jotka tehdään "minusta tuntuu" -periaatteella onnistuvat yhtä hyvin kuin tarkkaan mietityt ja analysoidutkin. ____ 7. Pidän sellaisesta työstä, jossa minulla on mahdollisuus kokeilla erilaisia toteutustapoja. ____ 8. Minulla on tapana kysyä ihmisiltä heidän perustelujaan. ____ 9. Tärkeintä on että asiat toimivat käytännössä. ____ 10. Haen aktiivisesti uusia kokemuksia. ____ 11. Aina kun kuulen puhuttavan uudesta tavasta ajatella tai toimia, alan miettiä kuinka sitä voidaan soveltaa käytännössä. ____ 12. Olen tarkka itsekuristani, esimerkiksi laihdutuskuuristani, säännöllisestä liikunnasta, tiettyjen tapojen noudattamisesta jne. ____ 13. Olen ylpeä siitä, että teen työni perusteellisesti. ____ 14. Viihdyn parhaiten johdonmukaisten ja analyyttisten ihmisten kanssa ja huonommin spontaanien, epärationaalisten ihmisten kanssa. ____ 15. Tulkitsen tarkkaan käytössä olevaa tietoa ja vältän hätäisten johtopäätösten tekoa. ____ 16. Teen mieluiten päätökseni vertailtuani huolellisesti eri vaihtoehtoja keskenään. ____ 17. Minua viehättävät enemmän uudet ja epätavalliset ajatukset kuin käytännölliset ideat. ____ 18. En pidä selvittämättömistä asioista, vaan pyrin rakentamaan asioista kokonaiskuvan. 93 ____ 19. Hyväksyn ja pitäydyn sovittuihin toimintatapoihin ja menettelyihin niin kauan kuin ne ovat mielestäni toimivia. ____ 20. Yritän suhteuttaa oman työni laajempiin kokonaisuuksiin. ____ 21. Keskusteluissa puhun mielelläni asioista niin kuin ne tosiasiassa ovat. ____ 22. Minulla on tapana pitää välimatkaa ja olla aika muodollisissa väleissä työtovereideni kanssa. ____ 23. Otan mielelläni vastaan sellaisia haasteita, joissa pitää ryhtyä johonkin uuteen ja erilaiseen. ____ 24. Viihdyn spontaanien ihmisten kanssa, jotka pitävät hauskaa. ____ 25. Käyn hyvin tarkkaan läpi yksityiskohdat, ennen kuin teen johtopäätöksiä. ____ 26. Minulle tuottaa vaikeuksia keksiä spontaaneja ja improvisoituja ideoita. ____ 27. En mielelläni tuhlaa aikaa siihen, että kiertäisin asioita, kuin kissa kuumaa puuroa. ____ 28. Varon tekemästä ennenaikaisia johtopäätöksiä. ____ 29. Pyrin keräämään tietoa mahdollisimman monesta lähteestä - mitä enemmän tietoa, sen parempi. ____ 30. Minua ärsyttävät pinnalliset ihmiset, jotka eivät ota asioita vakavasti. ____ 31. Kuuntelen muiden mielipiteitä ennen kuin kerron omani. ____ 32. Minulla on tapana kertoa avoimesti, miltä minusta tuntuu. ____ 33. Keskustelujen aikana havainnoin mielelläni muiden osallistujien tapaa toimia. ____ 34. Mieluummin otan tilanteet vastaan sellaisinaan spontaanisti ja joustavasti, kuin suunnittelen kaiken etukäteen. ____ 35. Olen mieltynyt sellaisiin tekniikoihin kuin toimintaverkkoanalyysi, vaiheistuskaaviot, poikkeustikanteiden varajärjestyssuunnitelmat jne. ____ 36. Minua häiritsee jos joudun hosumaan saadakseni jonkin tehtävän valmiiksi tiukan aikataulun puitteissa. ____ 37. Minulla on tapana arvioida tehtyjä ehdotuksia niiden toteuttamiskelpoisuuden kannalta. ____ 38. Hiljaiset, sisäänpäinkääntyneet ihmiset saavat minut tuntemaan itseni epävarmaksi. ____ 39. Minua usein ärsyttävät sellaiset ihmiset, jotka haluavat syöksyä suoraa uusiin asioihin. ____ 40. On tärkeämpää osata nauttia tästä hetkestä kuin miettiä mennyttä tai pohtia tulevaa. ____ 41. Mielestäni päätökset jotka pohjautuvat kaiken käytettävissä olevan tiedon perusteelliseen analysointiin ovat parempia kuin vaistonvaraisesti tehdyt. 94 ____ 42. Minulla on taipumusta pyrkiä täydellisyyteen. ____ 43. Minulla on tapana tehdä keskustelun kuluessa useita ehdotuksia. ____ 44. Minulla on tapana tehdä kokouksissa käytännöllisiä ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksia. ____ 45. Säännöt ovat usein sitä varten että niitä rikotaan. ____ 46. Viihdyn tilanteissa, joissa voi olla hiljaa ja miettiä asioita eri näkökulmista. ____ 47. Huomaan usein epäjohdonmukaisuuksia ja heikkouksia muiden esittämissä asioissa. ____ 48. Puhun huomattavasti enemmän kuin kuuntelen muita ____ 49. Huomaan usein parempia, käytännöllisempiä tapoja tehdä asioita. ____ 50. Minun mielestäni kirjallisten raporttien tulee olla lyhyitä, iskeviä ja mennä suoraan asiaan. ____ 51. Uskon järkevään, loogiseen ajatteluun. ____ 52. Minulla on tapana puhua ihmisten kanssa asiaa eikä jutustella niitä näitä. ____ 53. Minua miellyttävät sellaiset ihmiset, joilla on jalat tukevasti maan pinnalla. ____ 54. Keskustelujen aikana minua ärsyttävät asiaankuulumattomat huomautukset ja sivuraiteille lipsahtaminen. ____ 55. Kirjoittaessani muistiota teen lukuisia konsepteja ennen kuin kirjoitan lopullisen version puhtaaksi. ____ 56. Haluan mielelläni kokeilla asioita selvittääkseni, toimivatko ne käytännössä. ____ 57. Haluan löytää ratkaisut päättelemällä loogisesti. ____ 58. Johdan mielelläni keskustelua. ____ 59. Huomaan usein keskusteluissa, että olen realisti, joka saa ihmiset pysymään asiassa ja välttämään unelmia ja arvailua. ____ 60. Käyn mielessäni läpi useampia vaihtoehtoja, ennen kuin teen päätöksen. ____ 61. Keskustellessani ihmisten kanssa huomaan usein, että olen rauhallisin ja objektiivisin koko porukasta. ____ 62. Keskustellessani ihmisten kanssa on todennäköisempää, että olen enemmänkin taustalla kuin että johtaisin itse keskustelua ja puhuisin eniten. ____ 63. Haluan nähdä käytännön toiminnan yhteydet laajempiin perspektiiveihin ____ 64. Kun asiat menevät hullusti otan asioihin etäisyyttä ja ajattelen, että tämäkin käy hyvästä oppimiskokemuksesta. 95 ____ 65. Minulla on tapana torjua villit ideat ja valmistelemattomat asiat vetoamalla siihen, että niitä on mahdoton toteuttaa. ____ 66. Ajattelen ensin, toimin vasta sitten. ____ 67. Kuuntelen muita enemmän kuin puhun itse. ____ 68. Minulla on tapana panna epäjohdonmukaiset ihmiset lujille. ____ 69. Mielestäni tarkoitus pyhittää keinot. ____ 70. Minua ei niinkään liikuta, mitä ihmiset ajattelevat, kunhan hommat tulevat tehdyiksi. ____71. Minusta sellaiset muodollisuudet, kuin täsmälliset suunnitelmat ja tavoitteet, rajoittavat. ____ 72. Olen yleensä kutsuilla tai juhlissa hengen luoja. ____ 73. Teen mitä tahansa saadakseni tehtävän suoritettua. ____ 74. Väsyn nopeasti pienten yksityiskohtien näpertämiseen. ____ 75. Tutkin mielelläni asioiden ja tapahtumien taustalla olevat periaatteet, lainalaisuuden ja teoriat. ____ 76. Minua kiinnostaa aina saada selville, mitä muut ajattelevat. ____ 77. Haluan että kokoukset ovat jäsentyneitä, niissä edetään esityslistan mukaisesti jne. ____ 78. Pysyttelen etäällä epätavallisista ja epäselvistä asioista. ____ 79. Minua viehättävät kriisitilanteiden dramaattisuus ja jännittävyys. ____ 80. Useiden ihmisten mielestä en välitä heidän tunteistaan. 96 Testin tulosten kirjaaminen Laske pisteesi seuraavasti: Rengasta kustakin sarakkeesta niiden väittämien numerot, joihin vastasi + -merkillä. Laske kustakin sarakkeesta rengastettujen lukumäärä ja merkitse se sarakkeen alapuolelle. 2 7 1 5 4 13 3 9 6 15 8 11 10161219 17 25 14 21 23 28 18 27 24 29 20 35 32 31 22 37 34 33 26 44 38 36 30 49 40 39 42 50 43 41 47 53 45 46 51 54 48 52 57 56 58 55 61 59 64 60 63 65 71 62 68 69 72 66 75 70 74 67 77 73 79 76 78 80 ___________________________________________________________________________ ___________________________________________________________________________ Aktiivinen Harkitseva Looginen Käytännöllinen aktiivinen osallistuja 20 15 10 5 käytännöllinen toteuttaja 20 15 10 5 5 10 15 20 harkitseva tarkkailija 5 10 15 20 looginen ajattelija Liite 3: Otala, Leenamaija. 1998. Opintietä osaajaksi: Elinikäinen oppiminen. Rovaniemi: Rovaniemen AMK. 97 Liite 4: Aistit oppimisessa Seuraavissa kysymyksissä (10) on kussakin kolme vastausvaihtoehtoa. Aseta ne suositummuusjärjestykseen niin, että annat numeron kolme (3) sille vaihtoehdolle, joka luonnehtii sinua parhaiten ja yksi (1) sille vaihtoehdolle, joka luonnehtii sinua vähiten ja kaksi (2) väliin jäävälle. Kysymys A 1-3 1-3 B C 1-3 Opin helpoiten Katsomalla Keskustelemalla Tekemällä itse Muistan parhaiten asiat, jos Olen nähnyt ne Muistettavaan on liittynyt ääniä, puhetta niihin on liittynyt tekemistä, koskettamista Toisista ihmisistä muistan helpoiten Ulkomuodon, kasvot, vaatteet Hänen äänensä Hänen kanssaan tehdyt, koetut Puherytmini on Nopea Keskinopea Hidas Sanavalinnoissani sanon tyypillisesti Miltä näyttää Miltä kuulostaa Miltä tuntuu Suunnitellessani suosin Materiaalia, kuvia, tekstiä Juttelen jonkun kanssa tai sisäistä itsepuhelua Teen konkreettisia kokeiluja ja tunnustelen, miltä eri vaihtoehdot tuntuvat Vieraalla paikkakunnalla löydän Karttaa/visuaalisia oppaita tutkimalla Kysymällä joltakulta Lähden estimään kävellen/kulkuvälineellä ja samalla painan paikkoja mieleen Merkittävimmät elämykset saan Luonnon maisemista Musiikista tai muista äänistä Kosketus- tai liikunnallisista kokemuksista Vaateostoksia tehdessäni pohdin voimakkaimmin Miltä ne näyttävät Mitä niistä sanotaan Miltä ne tuntuvat ylläni Jos on täysi vapaus valita, suunnittelen olohuoneeni niin, että Se miellyttää minua tai kauneustajuani Äänet ympäristössä ovat miellyttäviä (huoneessa, naapurustossa, ulkona) Oleminen, tekeminen ja liikkuminen helppoa ja mukavaa PisteetA ___ , B ___ , C___ A) Visuaalinen Näkömuisti vahva. Kannattaa hyödyntää kuvia ja värejä oppimisessa. Kaipaa yleensä kokonaiskuvan asiasta ensimmäisenä. B) Auditiivinen Kuulomuisti vahva. Tarvitsee yleensä hiljaisuutta ja keskittyy yhteen asiaan kerrallaan. Kaipaa perusteellisuutta ja asioiden loogista etenemistä oppiessaan uutta. C) Kinesteettinen Oppii tekemällä ja kokeilemalla. Kaipaa tekemistä oppiakseen. Lähde: Otala, Leenamaija. 2001. Osaajana opintiellä. Opas elinikäisen oppimisen matkalle. s. 111 – 112. 98 Liite 5: Arviointi- ja palautekäytäntöjen arviointilomake Seuraavassa on esitetty väittämiä, joihin vastaamalla voidaan arvioida omaa arviointitoimintaa/ työyhteisön arviointitoimintaa seuraavilla eri tavoilla: Työpaikkaohjaaja arvioi omaa toimintaansa väittämien avulla. Opettajat ja työpaikkaohjaajat arvioivat yhdessä arviointitoimintaansa väittämien avulla. Työpaikalla arvioidaan toimintaa väittämien avulla. Saatujen vastausten perusteella on mahdollista kohdistaa kehittämistoiminta tärkeimpiin opiskelijan arvioinnin osa- alueisiin. Osaan asian tyydyttävästi Arvioinnin kohde hyvin kiitettävästi haluan kehittää osaamistani (x) Opiskelijan arvioinnin kohteet ja kriteerit 1. Tiedän opiskelijan arvioinnin perustana olevat arvioinnin kohteet ja kriteerit. 2. Perustan palautteeni olemassa oleviin tavoitteisiin ja kriteereihin. . Kohdistan palautteeni toimintaan, tekemiseen ja 3 niiden vaikutuksiin. 4. Perustan palautteeni mahdollisimman paljon todellisiin havaintoihini. 5. Kuvailen konkreettisia tilanteita abstraktien yleistysten ja epämääräisten huomautusten sijaan. Arvioinnin ja palautteen antotilanne 6. Eläydyn opiskelijan asemaan: pohdin hänen motivoituneisuuttaan ottaa palautetta vastaan. 7. Harkitsen palautteen antoon sopivan ajan ja paikan (kahden kesken / ryhmässä). 8. Huomioin opiskelijan ja oman mielentilani (annan palautetta rauhallisessa mielentilassa). 9. Pohdin palautteen määrää, jonka opiskelija voi kerrallaan ottaa vastaan. 10. Annan palautteeni välittömästi tai heti tilanteen jälkeen. 99 Arviointikeskustelu 11. Osaan toteuttaa arviointikeskustelun dialogina, vuoropuheluna: saatan opiskelijan itse analysoimaan vahvuuksiaan ja kehitysalueitaan. 12. Annan opiskelijalle tilaisuuden puhua puolestaan. 13. Tarkistan havaintoni ja käsitysteni paikkansapitävyyden kysymällä opiskelijalta itseltään. 14. Tarkistan, mitä opiskelija on palautteestani kuullut eli miten hän on tulkinnut (ymmärtänyt) saamansa palautteen. 15. Pyrin palautetilanteessa yhteiseen päätelmään ja sopimukseen etenemisestä ja edistymisen seuraamisesta. Palautteen antaminen 16. Olen rehellinen ja ilmaisen palautteeni suoraan opiskelijalle. 17. Annan palautteeni minämuodossa ja otan siten vastuun omasta toiminnastani. 18. Olen palautteenannossani yksiselitteinen, selkeä ja suora. 19. Huomioin palautetta antaessani oman nonverbaalisen viestintäni. 20. Olen tasapuolinen antaessani palautetta ryhmälle ja ryhmässä. 21. Perustelen aina palautteeni; kerron, miksi suoritus onnistui tai epäonnistui. 22. Annan palautetta myös onnistumisista ja perustelen myönteisenkin palautteeni. 23. Pyrin löytämään kullekin opiskelijalle soveltuvan tavan antaa palautetta. 24. Annan palautteen niin, että opiskelija voi kehittää sen pohjalta omaa toimintaansa. 25. Autan opiskelijaa korjaamaan tilanteen, tekemään itse ja löytämään itse ratkaisun pulmaansa – en tee hänen puolestaan asioita. 100 26. Kuvailen tilanteen tai tapahtuneen ilman tuomitsemista. Jos kuitenkin huomaan loukkaantumisen merkkejä, otan asian puheeksi. 27. Varmistan palautteen antamisen jälkeen tuen saannin ja mahdollisuuden purkaa tilannetta ja tunteita. 28. Annan palautetta runsain mitoin ja jatkuvasti. Palautteen vastaanottaminen 29. Olen myös itse valmis ottamaan vastaan palautetta – toimin myönteisenä mallina siinäkin. 30. Keskityn ja kuuntelen tarkasti palautteen. 31. Annan palautteen antajan puhua rauhassa keskeyttämättä. 32. Yritän omin sanoin hahmottaa, mitä minulle kerrotaan. 33. En puolustaudu enkä mitätöi saamaani palautetta. 34. Teen tarkentavia kysymyksiä ja pyydän esimerkkejä. 35. Pyydän opiskelijalta vaihtoehtoisia toimintamalleja ja parannusehdotuksia itselleni. 36. Kerään tarkentavaa lisätietoa muilta henkilöiltä. 37. Annan oman panokseni arviointitaitojen kehittämiseen: harjoittelen, kehitän itseäni ja ohjaan muitakin itsearviointiin ja vertaispalautteen antamiseen. (Mukaillen Hätöstä ja Romppasta 2005 teoksessa Hätönen 2010, 38 - 39.) Liite 5: Hätönen, Heljä. 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. s. 38 - 39. 101 Liite 6: Työpaikkaohjaajan itsearviointilomake Lomakkeen avulla voit arvioida omia vahvuuksiasi ja kehittymistarpeitasi ohjaajana. Yliviivaa laatikoista ne kohdat, jotka eivät sovi sinulle. Ne asiat, jotka jäävät yliviivaamatta kertovat sinun vahvuuksistasi ohjaajana. Kirjaa kehittymistarpeesi lomakkeeseen niille varatuille tyhjille viivoille. VAHVUUDET OHJAAJANA KEHITTYMISTARPEET OHJAAJANA ohjaustaidot ohjaustaidot Suunnittelutaidot Kiinnostus opiskelijaa kohtaan Opiskelijan tilanteen ja tavoitteiden tuntemus Halu oman osaamisen jakamiseen Halu ohjaajana toimimiseen Halu kehittyä ohjaajana Kyky antaa palautetta Kyky vastaanottaa palautetta Sopimuksista kiinni pitäminen Johdonmukaisuus _______________________________ vuorovaikutustaidot vuorovaikutustaidot Kyky kuunnella ja keskustella Yhteistyötaidot Viestintätaidot Neuvottelutaidot Tiedonjakamisen taito Ongelmanratkaisutaidot Sitoutuminen työskentelyyn _______________________________ ammatillinen osaaminen Laaja näkemys alan työtehtävistä Ammatillinen koulutus ja kokemus Käytännön työtehtävien osaaminen Erilaisten työskentelytapojen osaaminen Oman organisaation tuntemus Oman työyhteisön tuntemus _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ ammatillinen osaaminen _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ _______________________________ Liite 6: Minä työpaikkaohjaajana - tavoitteena hyvä ohjaus. 2006. s. 23 102 Liite 7: Opiskelijan palaute työpaikkaohjaajalle Työssäoppimisen ajankohta __________________________ Päivämäärä _____ /_____ 20 __ Työpaikkaohjaaja _____________________________________________________________ Opiskelija ___________________________________________________________________ Opiskelijalle: Työpaikkaohjaajasi haluaa kehittyä ohjaajana. Sinä voit tukea häntä kehittymään antamalla hänelle palautetta oman kokemuksesi pohjalta. Kiitos palautteestasi! Hieman TYÖPAIKKAOHJAAJAN OHJAUSTAIDOT Tosi paljon 1 2 3 4 5 6 1 2 3 4 5 6 Hän toimii hyvänä esimerkkinä. Häneen voi luottaa. Hän osaa kuunnella ja keskustella. Hän osaa antaa rakentavaa palautetta. Hän osaa ottaa palautetta vastaan. Hän osaa tulkita tunnetiloja. Hän on täsmällinen. Hän on kärsivällinen. Hän on innostunut työstään. Hän on innostunut ohjaamisesta. Hän on huumorintajuinen. Hän osaa ratkaista ongelmia. Hän on oikeudenmukainen. Hän on johdonmukainen. Hän pitää kiinni sopimuksista. Hän osaa antaa sopivasti vastuuta. Hän pärjää ristiriitatilanteissa. Hän on kiinnostunut minun oppimisestani. Hän on rohkaissut minua antamaan palautetta. Olen saanut tehdä monipuolisia työtehtäviä. Olen oppinut hänen ohjauksessaan. ESIMERKKI Hän toimii hyvänä esimerkkinä. X Mihin asioihin olet ollut tyytyväinen työssäoppimisjaksolla? ____________________________________________________________________________ Mitä asioita pitäisi tehdä toisin seuraavan työssäoppijan/työssäoppimisjakson kohdalla? ____________________________________________________________________________ Liite 7: Minä työpaikkaohjaajana - tavoitteena hyvä ohjaus. 2006. s. 22. 103 7.3. Lähteet Ammattikoulutus Suomessa, 2010. Ammattiosaamista, tietoja ja taitoja työelämään sekä jatko-opintoihin. Opetushallitus. Ammatillisen perustutkinnon perusteet, Opetushallitus 2008 – 2010. Frisk, Tarja (toim.) 2010. Hätönen, Heljä 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. Helsinki: Kyriiri Oy. Hätönen, Heljä ja Romppanen, Birgitta. 2005. Arviointi ja palaute oppimisen ja kehityksen tukena. Teoksessa H. Hätönen Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. Helsinki: Kyriiri Oy, 38 – 39. Hätönen, Heljä ja Rytkönen, Marjo 2007. Näkökulmia oppimiseen. Helsinki: Edita Prima Oy. Hätönen, Heljä 2010. Työpaikkaohjaaja opiskelijan arvioijana. Helsinki: Kyriiri Oy. Järvinen-Taubert, Johanna ja Valtonen, Päivi 1999. Työssäoppimisen ohjaajien opas. Metsä Instituutti Silva. Minä työpaikkaohjaajana – tavoitteena hyvä ohjaus 2006. Taloudellinen Tiedotustoimisto TAT. Oppimisen eri tyylit ja strategiat Leenamaija Otalan (2001) mukaan [Viitattu 17.5.2011] Saatavilla www-muodossa https://koppa.jyu.fi/avoimet/mit/oppimisesta-ja-opettamisesta/oppimisen-eri-tyylit-ja-strategiat Oppisopimus [Viitattu 17.5.2011] Saatavilla www-muodossa http://www.turkuai.fi/public/default.aspx?nodeid=10468&culture=fi-FI&contentlan=1 Otala, Leenamaija, 2001. Osaajana opintiellä. Opas elinikäisen oppimisen matkalle. Helsinki: WSOY Otala, Leenamaija. 1998. Opintietä osaajaksi: Elinikäinen oppiminen. Rovaniemi: Rovaniemen AMK. Työelämän edustajan opas näyttötutkintojen arviointiin 2010. Turun ammatti-instituutti aikuiskoulutus. julkaisematon. Työssäoppijan ohjaus- ja arviointi työpaikalla. Opas työpaikkaohjaajille. 2006. Taloudellinen tiedotustoimisto TAT. Työssäoppimisen opas työpaikalle. Opas työpaikkaohjaajille 2007. Taloudellinen Tiedotustoimisto TAT. Virtuopo-sivut 2011 [Viitattu 17.5.2011] Saatavilla www-muodossa http://www.virtuopo.net/vk/opiskelu/suomen_koulutusjarjestelma_esiopetus.htm www.laakeri.info [Viitattu 17.5.2011] Saatavilla www-muodossa http://www.laakeri.info/tyoelamalle.html 104 LAAKERI -työelämäyhteistyö sujuvaksi Varsinais-Suomessa Tämä koulutusmateriaali on laadittu työpaikkaohjaajalle ja tuotettu Laakeri- projektin toimesta keväällä 2011. Mukanaa yhteistyössä: Turun ammatti-instituutti Bovallius-ammattiopisto Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymä Peimarin koulutuskuntayhtymä Raision seudun koulutuskuntayhtymä Salon seudun ammattiopisto uudistettu 2015
© Copyright 2024