TAMMIKUU 2014 Simonkallion koulu, Simonkalliontie 1, 01350 VANTAA /puh 839 22948 / http://simonkallionkoulu.wordpress.com https://wilma.edu.vantaa.fi/ VESA GREIS Hyvää alkanutta vuotta Uusi vuosi on alkanut rauhallisesti. Kuulemani mukaan vuodenvaihteen ilotulituskin onnistui, kiitos kaikille mukana olleille. Aloitamme uuden vuoden suunnittelemalla koulumaailmaa pitkälti eteenpäin: lauantaina 18.1. kokoontuvat alueemme opettajat, joukko vanhempia ja oppilaita sekä opetuslautakunnan edustajia Tikkurilan lukioon visioimaan tulevaa. Tähtäimemme ovat uudet opetussuunnitelmat, jotka valmistuvat 2016 ja tähtäävät maailmaan, jossa elämme 2025. Oppilaskunta on esitellyt minulle jo omia visioitaan ja täytyy sanoa, että heillä on todella hyviä näkökulmia asian suhteen. Nähtäväksi jää miten ne saadaan näkymään lopullisissa visioissa. Tässä lehdessä on mielenkiintoinen kirjoitus nettipelaamisen vaaroista. Sama aihe on ollut esillä myös monissa vanhempainyhdistyksen keskusteluissa. Samoin luokissa olemme huomanneet niiden vaikuttavan joidenkin kohdalla melkoisesti koulutyöhön. Vaikutus ei aina valitettavasti ole myönteinen. Asiasta keskustelua kannattaa jatkaa. Vanhempainyhdistys on järjestämässä myös kevään aikana luentoja kasvattajien tueksi. Ensimmäinen tilaisuus toteutuu todennäköisesti 5.3.2014. Tarkempaa tietoa asiasta tulee lähempänä tilaisuutta, mutta varatkaapa ajankohta kalentereihinne. Ajankohtaista koulussa tällä hetkellä ovat mm. vapaa-ehtoisen kielen valinnat kolmasluokkalaisten kohdalla ja musiikkiluokkatestit tokaluokkalaisten kesken. Niistä on informoitu asianomaisia. Vielä muistutus koulun pihan ahtaudesta aamuliikenteessä. Jos oppilaita tuodaan autoilla kouluun, pyydämme mieluummin jättämään oppilaan bussipysäkeille tai viereisille parkkipaikoille koulun läheisyydessä. Koulun pihaliikenne on aamuisin vilkasta ja liukkaus vielä häiritsee sitä. Takseille on varattu pysäköintitila roskakatoksen viereen, ennen puomia. Tätä paikkaa on syytä välttää oppilaita tuotaessa. Toivomme kaikille turvallisia koulumatkoja. Muistakaa myös sään mukainen pukeutuminen ja heijastimet. Mukavaa kevätlukukautta toivotellen Risto Purhonen rehtori 3-4N -luokan terveiset Pessin Robottipajasta - Tein robottipossun. Siitä tuli hieno. Robotin nimi on Saparo. Saimme käyttää saksia, kaukosäätimiä, teippiä, kuumaliimapyssyä ja porakonetta. Robotit rakennettiin kaukosäätimistä, kännyköistä, pleikkareista ja kaikista muista elektroniikkaromun osista. Pajassa oli kivaa. Minun robotti vaihtaa kanavaa ja soittaa musiikkia. - Menimme robottipajaan bussilla. Pajassa etsimme tarvikkeita robottia varten. Minä löysin kameran linssin ja jonkun muun pyöreän osan silmiksi. Suuksi tuli johto, pääksi elokuvan tyhjä kansi ja käsiksi pitkä johto. Robotin vartaloksi tuli kaksi isoa levyä. Robotin nimeksi tuli Hanna 2. - Tein robotin kahdesta kaukosäätimestä ja puhelimesta, joka oli liimattu koneen runkoon. Minä suosittelen pajaa myös muille. - Olimme robottipajassa ja minä tein siellä Supersankarin. - Robottipajassa oli ihan kivaa. Tein robotin, jonka nimi on PS2. Pajan ohjaajat olivat kivoja. - Pajassa rakensin kaukosäätimistä robotin, jonka nimeksi tuli Lilli two. - Olimme Tikkurilassa Pessissä robottipajassa. Käytimme esim. vasaraa ja kuumaliimapyssyä. - Teimme robotteja elektroniikkaromusta. Ohjaajat olivat mukavia ja kilttejä. Suosittelen pajaa muille. Annan sille täydet pisteet. Minun robotti näkee pimeässä ja auttaa pikkusisarten vahtimisessa. Kirjoittanut: Ronja, Hanna, Oiva, Rasmus J., Simon, Jesse, Sebastian ja Rasmus S. Pelaamisen vaarat Tähän päivään mennessä on kertynyt harmittavan vähän tieteellistä tietoa pelaamisen pitkäaikaisista haitoista ja vaikutuksista. Oman ammattini kautta olen huomannut muutamien säännönmukaisuuksien näkyvän työssäni. Monet lapset pelaavat pelejä. Ne ovat mielestäni säännösteltyinä määrinä aivan hyväksyttävä tapa viettää aikaa. Ne voivat parhaimmillaan olla vaikka hauskaa yhteistä tekemistä perheen kesken. Ongelmaksi tilanne muuttuu silloin kun pelaaminen nousee liian suureen rooliin lapsen tai nuoren elämässä (ja miksei aikuisenkin). Tämä saattaa näkyä mm. keskittymisvaikeuksina koulussa ja kotona. Pelit alkavat helposti pyöriä mielessä myös illalla ennen nukkumaan menoa ja toisinaan saattavan aiheuttaa unettomuutta ja jopa painajaisia. Ikävän usein pelit ovatkin sellaisia, joihin niiden käyttäjillä ei vielä ikä (ja tätä kautta kyky kriittiseen ajatteluun) riittäisi. Huolestuttava piirre on reaalielämän ja virtuaalielämän rajan hämärtyminen. Huomioitavaa on se, että nykyisin pelit ovat hyvin realistisia ja poikkeuksena elokuviin, ruudun edessä istuva toimii itse aktiivisena tapahtumiin vaikuttajana. Rajoittamaton pelaaminen johtaisi useimpien lasten kohdalla luonnostaan siihen, että ne valtaisivat kaiken vapaa-ajan. Tästä onkin usein vaikea syyttää käyttäjiä – peliteollisuus käyttää paljon rahaa siihen, että mahdollisimman moni pelaisi mahdollisimman paljon. Jos suurin osa vapaa-ajasta tapahtuu peliruudun edessä, tukee tämä osaltaan syrjäytymistä muusta elämästä. Todettakoon, että nykyisin pelaaminen tapahtuu suurelta osin muiden ihmisten kanssa internetissä. Tämä on mielestäni pitkälti tekososiaalista, koska pelaaminen vie pääasiallisen huomion. Monet oppilaat kertovatkin minulle, että joko he eivät enää saa tyydytystä tavallisesta yhdessä olosta (esimerkiksi ulkona leikkimisestä) tai sitten he eivät kykene keksimään yhteistä tekemistä. Yläkoulun puolella välitunnit täyttävät koulun käytävät kännyköillä pelaavista nuorista, jotka eivät enää katso toisiaan silmiin. Kännyköiden rooli pelaamisessa tulee tulevaisuudessa vahvistumaan entisestään. Ratkaisuna kännyköiden takavarikoiminen koulupäivän ajaksi asettaa ikävä kyllä omat haasteensa. Aikuisilla onkin suuri vastuu, etenkin ikärajoitteisten pelien kohdalla. On monia tapoja rajoittaa pelaamista. Pelikonsoleissa ja tietokoneissa on esimerkiksi usein johdot, joita ilman pelaaminen ei onnistu. Vielä toistaiseksi pelit ovat usein fyysisessä muodossa, joten pelikasetin mukaan ottaminen esimerkiksi töihin on helppoa. Myös pelikoteloiden kansissa olevia ikärajoja olisi hyvä noudattaa. Ne ovat ammattilaisten harkinnan tuloksena syntyneitä, vaikka saattavat usein lapsia ja nuoria ihmetyttää ja jopa naurattaa. Ja jos lapselta itseltään kysytään, on hänen jokaisella luokkatoverillaan samat pelit ja tämän vuoksi ne olisi syytä hankkia myös omaan kotiin. Kokemusten mukaan tämä on usein vähintäänkin lievä yleistys. Lapselta voi hyvällä omalla tunnolla udella tarkempia nimiä ja olla yhteydessä näiden kavereiden vanhempiin. Monasti tässä vaiheessa tarina muuttuu. Pelaamisen rajoittaminen voi tuntua vanhemmista vaikealta sen vuoksi, että lapsi saa kielloista raivokohtauksia. Tulistumisille on kuitenkin usein helposti johdateltavissa oleva syy, nimittäin epäterveellinen suhde keinotekoiseen maailmaan, joka on hiljalleen muuttunut riippuvuudeksi. Jonas Björksten koulupsykologi Koulun säbäjengi Koulumme salibandyjoukkue ylsi tänä Vantaa koulujen väliseen finaaliturnaukseen. Joukkue sai huippuvalmennusta Tiikereiden-03 Turbojen päävalmentaja Jani Koivistolta. Joukkue pääsi Koiviston avulla Vantaalla neljän parhaan joukkoon. Lopputurnaus meni kuitenkin ihan penkin alle Simpparin hävittyä jokaisen tiukan väännön. 4.luokkalaiset 5.luokkalaiset 6.luokkalaiset Nico Mäkinen Olli Österman Jeremias Kulmala (MV) Aleksi Lindgren Arttu Hilden Timi Lankinen (C) Miko Orava Aleksi Kareinen Tim Nykänen Elias Koivisto Jacob Kerola Aapo Mankki Matias Korhonen Roni Tourunen Markus Seppä Lauri Kärnä Juuso Ikonen Luka Ainoa (A) Niko Suomela Jake Kainulainen Timy Nurminen Valmennustiimi: Jani Koivisto, Elina Hakala, Milja Rahikainen Haastattelut - Milja-valmentaja: Kivaa oli poikien yhteishenki / kaikki kannusti toisiaan. Tappio on aina ikävää, mutta virheistä opitaan! - 5.luokan- Jacob Kerola- Olli Österman- Roni Tourunen: Kivaa: ”Pelit olivat kivoja” Roni ja Olli kommentoi. Jacob ei itse tiedä mikä on hänen jumalaisen kiertorannarinsa salaisuus. Tätä kenttää kutsutaan: Simpparin Tupu, Hupu ja Lupu kentäksi. - 6.luokan- Aapo Mankki- Jeremias Kulmala- Markus Seppä: Aapon jumalaisen lämärin salaisuus on voima. Aapo laukoo tutkaan 110km/h. ”Oli kyllä mukava liittyä joukkueeseen Timyn loukkaannuttua, vaikka harmi että tärkeä pelaaja loukkaantui.” Markus kommentoi. Markus kuitenkin itsekin harmitteli kun ei päässyt pelaamaan finaaliturnauksen viimeisiin 1-2 peliin. - Jeremiaksesta oli todella mukava päästä vartioimaan Simpparin maaliverkkoa, vaikka muutama kämmähdys kävikin. Kirjoittanut: Jake Kainulainen, Timi Lankinen, Tim Nykänen 6H Koulussa tapahtuu: pe 31.1. väliarviointi talviloma la 15.2. – su 23.2. (vko 8)