Luontoon saa oikeasti koskea
Kansainvälinen Luonnonhoitoa Yhdessä -seminaari Turussa 29.-30.11.2016
Ulkomaiset vieraat ihastuivat Nokan lammastilan villasukkiin. Ne ovat oiva esimerkki maaseudun
elinkeinojen monipuolisuudesta ja tuotteistamisesta. Uusia ajatuksia seminaariin toivat Razvan Popa
Romaniasta, Florian Hofbauer ja Marita Arvela Brysselistä, Ross Macleod Skotlannista, Mikko Alhainen
Hämeenlinnasta, Maija Mussaari Saaristomeren kansallispuistosta, Concha Salguero Espanjasta sekä
Chistopher Tomson Englannista.
Eliölajit vähenevät maailmassa. Ruuantuotanto vaikeutuu. Ilmastonmuutos
myllertää olosuhteita. Selviämisen haasteet kasvavat. Tarvitaan tehokkaampaa
kiertoa ja kestävyyttä. Onnistumiseen kaivataan myös vahvaa tahtoa ja vankkaa
yhteistyötä.
Näillä eväillä tehtiin kaksipäiväinen ja kansainvälinen luonnonhoitoseminaari Turkuun. Mukana
tulevaisuutta rakentamassa oli lähes parisataa osallistujaa. Seminaari tarjosi monipuolisen ja innostavan
tykityksen jo tehdyistä luonnonhoitoteoista sekä kotimaassa että muualla Euroopassa. Paikalla kuultiin,
miten brittiläisiä maanomistajia ja viljelijöitä motivoidaan suojelemaan peltolintuja, metsästäjiä hoitamaan
riistakantoja kestävästi, viljelijöitä pohtimaan maaperän kuntoa ja tuottokykyä, maaseudun ihmisiä
rakentamaan uutta yrittäjyyttä. Espanjalaiset keksinnöt soveltuvat suomalaisiinkin ympyröihin,
skotlantilaisista tilanhoitotavoista löytyy hyviä ideoita. Romanian maaseudulla testattuja yhteistyön
muotoja voidaan soveltaa myös suomalaisiin oloihin.
- Jokaisen ei tarvitse keksiä ja kehittää kaikkea alusta asti.
Yhdessä päästään tehokkaammin eteenpäin, sanoi
seminaarin toisen päivän puheenjohtaja, Järki-hankkeen
projektijohtaja Eija Hagelberg.
Hän muistutti myös, että luontoon todellakin saa, ja pitää,
koskea. Luontoa kannattaa hoitaa.
Razvan Popa kertoi, miten pienillä tiloilla tulolähteitä
rakennetaan Romanian keskiosissa yhdessä naapureiden
kanssa.
Jättipalsami kuriin popsimalla
Tältä pohjalta lähdettiin ryhmätöissä rakentamaan luonnonhoitodiilejä. Tavoitteena oli rakentaa yhteistyön
kuvioita ja sopia työnjaosta.
- Meillä on kuitenkin samanlaiset tavoitteet, vaikka olemmekin useista eri organisaatioista, ensimmäisen
seminaaripäivän puheenjohtaja, Luonnon- ja riistanhoitosäätiön asiamies Heli Siitari sanoi.
Ryhmätyöhuoneista kuului välillä räjähtäviä naurunpyrskähdyksiä, kun taas ajoittain hiljaisuus oli lähes
käsin kosketeltava. Tulevaisuuteen halutaan mennä yhteisvoimin ja kestävyys kärjessä.
Yhdessä työryhmässä pohdittiin, miten vieraspetojen määrä saadaan asiallisesti kuriin. Toisessa keksittiin,
että vieraslajina levittäytynyt jättipalsami voidaan vaikka syödä olemattomiin.
- Jättipalsami on nuorena erittäin maukas ja kelpaa ruuaksi. Sillä tiedolla vieraskasvi pitäisi saada kuriin,
sanoi ryhmän puheenjohtaja Erja Huusela-Veistola Luonnonvarakeskuksesta.
Työryhmissä haettiin ratkaisuja myös pienpetopyyntiin, luonnonhoidon tuotteiden ja palvelujen
tuotteistamiseen, lintuvesien hoitoon, vesiensuojeluun, hyvien esimerkkien levittämiseen. Kaiken takaa
nousi koko ajan esiin ajatus eri tahojen yhteistyön tiivistämisestä.
Eija Hagelberg kannusti työryhmäläisiä ajattelemaan vapaasti ja villisti.
Yorkshireläistiloilla pitkään suojeluneuvojana töitä tehnyt
Christopher Tomson kertoi peltolintujen suojelusta, siitä miten
erilaisilla suojakaistoilla ja lintujen ruuaksi sopivilla
siemenkylvöillä linnuille taataan suojaa, ruokaa ja
pesintärauha avarilla viljelyaukeilla. Työ tehdään yhdessä
maanomistajien ja viljelijöiden kanssa.
Juhani Toivakka Kainastolta kertoi siitä, miten
peltopyiden hoito on kasvanut koko kylän
menestykseksi. Jani Rantasuo esitteli
Hailuodossa pitkään jatkunutta rantojen
niittoa ja Katja Raatikainen ELO-työryhmien
moninaisia tekoja. Ruduksen
ympäristöpäällikkö Liisa Suhonen kertoi
yhtiön hyönteishotellikokeilusta.
Eija Hagelberg välitti esiintyjille
seminaariväen ja salin yleisön kysymyksiä.
Metsästäjät ja suojelijat
- On korkea aika siirtyä sektorirajat ylittävään yhteistyöhön täysillä, Heli Siitari kannusti. Hän korosti myös
sitä, että viestit on suunnattava tämän päivän suomalaiselle, joka on yhä enemmän kaupunkilainen.
Seminaarissa kuultiin mahtavia ulkomaisia ja kotimaisia elinympäristöjä ja luontoa hoitavia esimerkkejä.
Seminaariväki kiitteli sitä, että kerrankin saman pöydän ääressä istui sekä metsästäjiä että
luonnonsuojelijoita, maaseudun yrittäjiä ja ruuantuottajia, riistaväkeä ja perinnemaisemaihmisiä.
- Meidän suomalaistenkin olisi korkea aika vahvasti tunnistaa omat valmiutemme, oma osaamisemme,
omat tuotteemme. Meidän olisi opittava hyödyntämään vuodenaikojen vaihtelua, monipuolista
riistakantaamme ja luontomme monimuotoisuutta. Meidän pitäisi olla ylpeitä vahvuuksistamme ja kehittää
sekä hyödyntää niitä, Siitari hehkutti.
Antti ja Mari
Toivonen myivät
oman karjatilansa
tuotteita
seminaarin
Tuottajatorilla.
Tarjolla oli niityillä
laiduntaneen
hereford-karjan
lihaa ja makkaraa.
Elinympäristöt avainasemassa
- Tuloksia on luvassa, kun eri alojen osaajat ja tekijät yhdistävät voimansa yhteisen päämäärän hyväksi.
Töitä tehdään yhdessä ja järkevästi. Avoin tiedonvälitys, keskustelu ja toisten kuuntelu ovat avaimia hyviin
tuloksiin. Jokaisen ei kannata takkuilla samojen ongelmien viidakossa, Eija Hagelberg totesi seminaarin
päätössanoissa.
Seminaarin käytäväpuheissa
vaihdettiin ajatuksia vilkkaasti.
Irina Herzon Helsingin
Yliopistosta ja Espanjasta
seminaariin saapunut Concha
Salguero pohtivat
yhteistyökuvioiden
mahdollisuuksia.
Monet asiantuntijat ja luontotyöläiset kertoivat kahden tiiviin seminaaripäivän aikana kokemuksistaan ja
tuloksista, joita luonnonhoitotöissä on saavutettu.
Marita Arvela EU-komission ympäristö-osastolta avasi näkemyksiä europoliittiseen suuntaan. Hänkin
kannusti nostamaan esiin suomalaisia erityispiirteitä.
Vaikka eletään eurooppalaisesti, eivät luonnossa tapahtuvat muutokset noudata valtakunnan rajoja.
Yhteistyötä siis tarvitaan silläkin tasolla.
Luonnon kannalta on kyse elinympäristöistä, yhtä lailla eliöiden, kasvien ja riistan osalta. Riistanhoito on
luonnon monimuotoisuuden hoitoa.
Sauvolainen karjankasvattaja Antti Toivonen kertoi siitä, miten hän vie nautojaan laiduntamaan Turun
kaupungin rantalaitumille. Siellä laiduntajat popsivat ruokoa ja avaavat samalla maisemaa sekä kuljettavat
ravinteita pois matalilta merenrannoilta.
Toivonen kuunteli, miten erikoissuunnittelija Mikko Alhainen Suomen Riistakeskuksesta puhui riistan
elinympäristöjen hoidosta. Kosteikkoja rakennettessa maisemakin kaunistuu, vesilinnut viihtyvät.
Haasteina kuvioissa ovat pienpedot. Kemiönsaarelainen Tommy Arfman heitti pöytään isoja lukuja, jotka
kertoivat vieraspetojen: minkin ja supikoiran yleistymisestä saaristossa. Hän näytti myös masentavia lukuja
siitä, miten paljon pesivien haahkojen määrä on vähentynyt.
Tiedotusvälineetkin olivat kiinnostuneita suuren
seminaarin annista. Radio Auran Aaltojen Eero
Karisalmi haastatteli järjestelytyöryhmän
puheenjohtaja Eija Hagelbergia seminaarin
tarkoituksesta ja tavoitteista.
Käytäväpuheissa etsittiin keinoja ja yhteistyökumppaneita tasapainon palauttamiseksi. Toivonen innostui
kehittämään myös riistaelinympäristöjen hoitoa maatilallaan.
Tietojen vaihto, esimerkeistä oppiminen, verkottuminen olivat hyvin onnistuneiden seminaaripäivien
vauhdittajia.
Tuloksia odotellessa kannattaa pitää silmät ja korvat avoimina, imeä ideoita, mennä eteenpäin.
Seminaari taltioitiin. Sitä oli mahdollista
seurata myös suorana verkosta. Seuraajia
olikin keskimäärin toistasataa. Vilkkainta
oli keskiviikkona lounasaikaan. Silloin
seuraajia oli yli kaksisataa.
Ensimmäisen päivän puheenjohtaja Heli
Siitari ja Maaseutuverkoston Joel Karlsson
olivat myös mukana työryhmässä, joka
polkaisi koko seminaarin pystyyn.
Seminaarin ensimmäisenä päivänä lähiseudun tuottajat myivät lihaa ja lapasia, hunajaa ja makkaraa sekä
muita tuotteitaan Tuottajatorilla Turun Virastotalon toisessa kerroksessa. Kolmannen kerroksen käytävälle
oli koottu valokuvanäyttely Kimmo Härjämäen (1978-2015) luontokuvista. Näyttely on esillä kaksi viikkoa ja
jatkaa sitten kierrostaan.
Teksti ja kuvat Hia Sjöblom
Seminaarin järjestelyissä olivat mukana JÄRKI-hanke (Luonnon- ja riistanhoitosäätiö ja Baltic Sea Action
Group), Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset, Maa- ja metsätalousministeriö, Maaseutuverkosto,
PerinneELO / Metsähallitus, Kaarinan kaupunki, Suomen luonnonsuojeluliiton Varsinais-Suomen piiri,
Suomen riistakeskus, Turun kaupunki, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Varsinais-Suomen
perinnemaisemayhdistys ry., WWF ja Ympäristöministeriö.