Abstrakti
Veren parasiitit: Malaria Taru Meri, FT, Helsingin Yliopisto, VITA Laboratorio Veriparasiiteista, eli ihmisen verenkierrossa hetkellisesti tai pidempiä aikoja elävistä loisista, maailmanlaajuisesti ehdottomasti tärkein on malariaa aiheuttava Plasmodium-suku. Viisi eri Plasmodium-lajia (Plasmodium falciparum, P. vivax, P. ovale, P. malariae ja P. knowlesi) voi infektoida ihmistä, ja vaarallisimman taudin aiheuttaa P. falciparum. Malariaa levittävät hyttyset, ja tautia esiintyy yleisesti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Malaria-loiset siirtyvät hyttysen piston aikana ihmisen verenkiertoon, jonka mukana ne hakeutuvat aluksi nopeasti maksan soluihin lisääntymään. Hepatosyyteistä vapautuvat parasiitin muodot eli merozoiitit tunkeutuvat punasoluihin, joissa ne kasvavat trofotsoiitti-vaiheen kautta skitsonteiksi ja vapauttavat uusia merotsoiitteja valtaamaan uusia punasoluja. Näitä parasiitin erilaisia muotoja nähdään sivelyvalmisteissa ja erojen perusteella tehdään myös perinteinen morfologiaan perustuva lajinmääritys. Taudin itämisaika vaihtelee malaria-lajista riippuen ollen esim. P. falciparumilla lyhyimmillään 1–2 viikkoa. Muilla lajeilla itämisajat ovat pidemmät, keskimäärin 3–4 viikkoa. P. falciparum-loisen vaarallisuus johtuu sen kyvystä tunkeutua kaikenikäisiin punasoluihin, kun taas P. vivax ja P. ovale loisivat vain retikulosyyttejä ja P. malariae vanhoja punasoluja. Tämä valinta vaikuttaa suoraan parasitemia-asteeseen eli siihen, kuinka monta prosenttia punasoluista on infektoitunut malarialla. Koska P. falciparum käyttää kaikkia punasoluja, voi parasitemia-aste nousta kymmeniin prosentteihin, jolloin tietenkin toipumisennuste on erittäin heikko. Suomessa malaria-tapauksia on vuosittain 30–50 kpl. Malariaan sairastunut on joko matkailija tai maahanmuuttaja, joka on käynyt entisellä malariaendeemisellä kotiseudulla. Valtaosa tapauksista on saatu Afrikassa. Malariatartuntaa voidaan ehkäistä estolääkityksellä, jonka maakohtaiset suosituksen löytyvät mm. Matkailijan terveysoppaasta. On kuitenkin muistettava, ettei estolääkitys takaa täydellistä suojaa malarialta, sillä osa P. falciparum -kannoista on resistenttejä kaikille käytetyille estolääkkeille. Malaria on tautina kuumeinen yleisinfektio, jonka alkuoireet (päänsärky, kuumeilu) voisivat olla myös monien muiden infektioiden, kuten esim. turistiripulin, keuhkokuumeen tai influenssan aiheuttamia. P. falciparum -malaria voi kuitenkin kehittyä nopeasti hengenvaaralliseksi taudiksi, sillä loisten infektoimat punasolut alkavat takertua toisiinsa ja hiussuonten seinämiin, mikä aiheuttaa kudosvaurioita. Malariaa tulee siis aina epäillä ja etsiä oireisilta malaria-alueelle matkailleilta potilailta. Malarian diagnosoidaan sormenpääverinäytteestä tehdystä paksupisara- ja sivelyvalmisteesta värjäyksen jälkeen. Abstrakti Taru Meri Paksupisaranäytteeseen kerätään enemmän punasoluja, jotka kuitenkin värjäyksessä hajotetaan, jolloin punasolujen sisällä olevat parasiitit jäävät värjäytyneinä selkeämmin näkyville. Paksupisaranäyte kertoo kokeneelle mikroskopoijalle hyvinkin nopeasti, onko kyseessä malaria vai ei. Sivelyvalmisteen tavoitepaksuus on yksi punasolukerros, ja Giemsa-värjäyksen jälkeen sen avulla voidaan tunnistaa malarialaji sekä laskea parasitemia-aste. Antigeeninosoitustestien avulla tunnistetaan kokoverinäytteestä malaria-antigeeni, ja testit ovat erittäin nopeita ja helppoja vaihtoehtoja diagnostiikkaan. Haittapuolena on, etteivät muut mahdolliset veriparasiitit tunnistu, ja ettei parasitemiaasteen määrittäminen ole mahdollista. Lisäksi kirjallisuudessa on raportteja, että testit saattavat antaa väärän negatiivisen tuloksen, mikäli kyseessä on erittäin korkean parasitemia-asteen malaria. Tämän, toki erittäin epätodennäköisen, mahdollisuuden vuoksi suositellaankin, että aina malariadiagnostiikkaa tehtäessä katsottaisiin antigeeninosoituksen lisäksi sivelynäytettä hetkisen erittäin runsaiden malarioiden havaitsemiseksi. Malarianäytteitä voidaan tutkia myös PCR-menetelmällä, ja Suomessa on ainakin kolme laboratoriota, joissa tämä on mahdollista. PCR on erinomainen menetelmä etenkin erittäin heikkojen ja tuplainfektioiden havainnoinnissa sekä apuna lajintunnistusten varmistuksessa. Toistaiseksi se ei korvaa perinteistä mikroskopointia saatavuutensa vuoksi, sillä malarianäytteet tulee tutkia päivystystutkimuksina ja usein PCRtutkimukset rajoittuvat arkipäiviin. Verinäytteitä mikroskopoitaessa voidaan havaita myös muita veriparasiitteja. Trypanosomat (Trypanosoma brucei, T. cruzi) kuuluvat siimaeläimiin ja niitä esiintyy sekä Afrikassa että EteläAmerikassa. Afrikkalaiset tsetsekärpäsen levittämät muodot aiheuttavat unitaudin ja eteläamerikkalaiset Chagan taudin, jonka vektorina toimii lude. Trypanosoma-löydökset ovat Suomessa ja Euroopassakin erittäin harvinaisia, viime vuosikymmeninä tapauksia on meillä ollut muutamia. Toisin kuin malariat, trypanosomat ovat punasolujen ulkopuolella sivelynäytteessä, ja mikäli niitä ei ole koskaan nähnyt ne saattaa olla hankala havaita. Trypanosomiaasia epäiltäessä on mahdollista tutkia, löytyykö trypanosomia natiivivalmisteesta (- TrypNa) elävinä tai rikastetusta näytteestä värjäyksen jälkeen (B- TrpO). Filariat kuuluvat myös Suomessa harvinaisiin veriparasiitteihin. Filarioita on useita lajeja, ja tyypillisesti aikuiset, pitkäikäiset madot ovat imuteissä tai kudoskyhmyissä suojassa, ja mikrofilariat eli madon poikaset vaeltavat verenkierrossa odottamassa pääsyä vektoriin ja uuteen isäntään. Lymfaattista filariaasia aiheuttavat useat eri madot: Wüchereria bancrofti, Brugia malayi ja B. timori, • joista kaksi jälkimmäistä esiintyy Aasiassa ja ensimmäinen maailmanlaajuisesti trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Loa loa, jota levittävät mangokärpäset Länsi- ja Keski-Afrikassa, aiheuttavat loiaasia. Loa loan aikuiset elävät ihonalaisessa kudoksessa, ja filariat lähinnä keuhkoissa, joista siirtyvät vereen. Veren sivelytai paksupisaranäytteessä filariat ovat hyvin matomaisia ja helpohkosti tunnistettavia parasiiteiksi. Filarioiden lajinmääritys vaatii sen sijaan enemmän ja perustuu matka-anamneesitietojen lisäksi filarioiden vaipallisuuteen tai vaipattomuuteen, ja tumien sijoittumiseen ja kokoon. Infektiota epäiltäessä voidaan filarioita etsiä suuremmasta näytemäärästä suodattamalla hepariiniverta ja mikroskopoimalla suodatinta, tällöin tutkimuspyyntö on B -MiFi. Babesia on Ixodes-puutiaisten levittämä eläinten malaria, jota esiintyy etenkin nautaeläimillä, mutta myös esim. koirilla, ja hevosilla. Suomessakin esiintyy naudoilla babesian aiheuttamaa punatautia. Ihmistapaukset ovat harvinaisia ja esiintyvät Abstrakti Taru Meri immuunipuutteisilla henkilöillä. Babesia-parasiitit ovat veren sivelynäytteessä punasolun sisällä ja ne muistuttavat jonkin verran malariaa. Trypanosomat, filariat ja babesiat ovat kaikki Suomen oloissa erittäin harvinaisia löydöksiä, ja näitä epäiltäessä näyte kannattaa lähettää referenssilaboratorioon, jossa tehdään tarvittaessa myös spesifit erikoistutkimukset. Parasiittitaudeista yksi merkittävimmistä on malaria, jonka aiheuttajat eli Plasmodium-suvun itiöeläimet ovat yleisimmät veren Giemsa-värjätystä sivelyvalmisteesta löytyvät parasiitit. Malaria tautina on vaarallinen yleisinfektio, joka vaatii hoitoa pikaisesti eli on muistettava, että malariatutkimus on aina päivystystutkimus. Malarian ohella veren sivelyvalmisteesta voi satunnaisesti löytyä muita verenkierrossa olevia, hyvin harvinaisia, parasiittejä.
© Copyright 2024