SATA VINKKIÄ: Nro 18
Hannele Pokka: Piritta (2000)
Marja oli jättäytynyt Kuonnarjohkan jälkeen hiihtämään.
Pitsukselle oli vielä matkaa, mutta hän uskoi iltaan mennessä ehtivänsä Pitsuksen kämpälle. He olivat lähteneet Kilpisjärveltä aamulla aikaisin kun aurinko pilkisti esiin järven takaa. He olivat yöpyneet Siirin majalla, siellä oli tilaa kun ei
ollut turistiaika.
”Mie kuulin Rovaniemeltä, että mettähallituksesa on tehty päätös, ettei valtion
maita anneta kelhen. Soli pääjohtaja käyny Rovaniemelä ja sanonu, ettei lappalaiset mithän saa.
-Mie kuulin Eskelisen kuljettajalta, ettei siittä laista tule mithän. Kansanevustaja
oli sille sanonu. Se temari tietenkin. Temareita Eskelisen kuljettaja äänestää, ko se
kuuluu liithon.
- Mie kuulin Illin Iitalta, että kaikki saavat hehtaari kaupala maata.
-Mikä Illin Iita? Eihän semmosta olekhan.
-Ei olekhaan. Seku mie sen keksin, mutta se on yhtä hyvä tietotoimisto ko tejän
Eskelisen kuljettajat ja kanslistirouvat.
Sitten ovella seisoikin Hannu. Piritta katseli miestä typertyneenä. Siinä se nyt seisoi hänen ovellaan ja sanoi iltaa. Pirittaa rupesi suututtamaan. Tuo mies oli särkenyt hänen sydämensä. Mitä tekemistä sillä itse asiassa oli hänen ovellaan?
PIRITTA on kertomus maamme pohjoisimmilta kolkilta. Nuori saamelaistyttö Piritta etsii paikkaansa, itseään ja rakkautta. Kenelle kuuluu Ylä-Lapin maa? Ristiriidat
uhkaavat viedä paitsi naapurisovun myös mielenterveyden.
Lapin läänin maaherra Hannele Pokka tuntee kirjansa aiheet – poromiehet, politiikan, tunteet ja intohimon – sekä työnsä puolesta, että sydämestään. Piritta on
itsenäinen jatko Marja ja Niila - kertomukselle.
Tämän kirjan vinkkasi Sirpa Euran kirjastosta