täältä - Miltton

MAHDOLLISUUKSIA
EPÄVARMUUDESSA
Elinkeinoelämän strategiset näköalat: Venäjä
haastattelua
Venäjästä
MILTTON INSIGHTS – I
JUSSI SEPPÄLÄ
MILTTON INSIGHTS – I
Johdanto
”Venäjä on arvoituksen sisään kätkeytyvä pulma, joka
on kääritty mysteeriin.”
Winston Churchillin kuuluisa kuvaus Venäjästä
vuodelta 1939 saattaa istua monen nykyisenkin ihmettelijän pohdintaan siitä, miksi Venäjä toimii niin kuin
toimii. Churchill itse tarjosi ratkaisuksi, että Venäjän
arvoituksellisuutta voi ymmärtää sen kansallisten intressien kautta. Harmillista, ettei sanavalmis valtiomies
voi muotoilla nykytilanteesta uutta versiota – Venäjää
tarkoin seuraavienkin kun on välillä vaikea ymmärtää, miten Venäjän nyt painottamat suurvaltaintressit palvelevat sen omia taloudellisia intressejä ja
hyvinvointia.
Tämän raportin ei onneksi ole määrä ratkaista Venäjän arvoitusta, vaan etsiä tapoja tulla sen taloudellisten ulottuvuuksien kanssa toimeen. Tähän on
haettu eväät haastattelemalla Suomen parhaita asiantuntijoita ja tärkeimpiä vaikuttajia: poliitikkoja, virkamiehiä, tutkijoita sekä yritysten ja elinkeinoelämän
edustajia. Näin on kartoitettu Suomen elinkeinoelämän strategisia näkymiä Venäjälle – mahdollisuuksia
epävarmuudessa.
50 perinpohjaista haastattelua tuottivat aineiston,
josta riittäisi materiaaliksi lukuisiin tutkimuksiin. Pituudeltaan haastattelut vaihtelivat karkeasti tunnista
kolmeen tuntiin. Monipuolinen Venäjän talouden, politiikan ja turvallisuuspolitiikan tuntemus on puristettu raportissa tiiviiksi esitykseksi, josta on ollut pakko
rajata pois lukuisia mielenkiintoisia ja tärkeitä aloja.
Vaikkapa öljy ja öljytuotteet olisivat olleet kiinnostava
aihe jo yksinään. Sisällössä päädyttiin nyt kuitenkin
korostamaan pääasiassa uusia suuria näkymiä.
Raportti on toteutettu nopealla aikataululla, jotta
se olisi sekä aineistoltaan kattava että ajankohtainen.
Periaate oli, että raportin saisi luettua yhdeltä istumalta. Istunnon täytyy nyt olla hiukan pidempi tai lukijan
nopeampi, koska tiiviyden piti antaa periksi kattavuudelle. Haastatellut eivät olleet kaikesta tai edes monesta asiasta yksituumaisia. Venäjän tilanteen vaikeutta ja
moninaisuutta kuvastavatkin haastateltujen näkemys-
ten ja analyysien hyvin erilaiset argumentit ja keskinäiset ristiriitaisuudet. Kahta samanlaista haastattelua
ei ollut, kaikissa oli oma arvokas yksilöllinen antinsa.
Milttonin kokoama raportti on laaja koonti suomalaisen Venäjän-tuntemuksen monipuolisesta kirjosta.
Johtuen näkemysten menemisestä paljolti ristiin,
tekstissä on vain hyvin vähän suoria lähdeviittauksia.
Muuten lopputulos olisi vaikeasti luettava tilkkutäkki.
Nyt tekstissä on käytetty enimmäkseen yleisluontoisia
viittauksia haastatteluihin, jolloin aika ja tila eivät kulu
siihen, kuka tarkalleen sanoi mitä ja mistä. Haastateltujen osaaminen ja näkemykset ovat kuitenkin koko
tekstissä läsnä ja sisällön takana. Valintoja, muotoiluja
ja johtopäätöksiä on luonnollisesti tehty, niistä vastuu
kuuluu kirjoittajalle.
Valtaosa haastatteluista on tehty on-the-record
-periaatteella, mutta mukana on runsaasti luottamuksellisesti kerrottua aineistoa. Tämäkin on syynä
yleiseen viittaustyyliin. Tekstissä on kunnioitettu yhtä
tiukasti rikasta sisältöä kuin haastateltujen toiveita
luottamuksellisuuden säilyttämiseksi.
Kiitän lämpimästi kaikkia haastateltuja heidän
arvokkaasta panoksestaan. On Suomelle suuri pääoma,
että käytettävissä on yhtä aikaa niin monipuolista ja
syvällistä Venäjän tuntemusta. Kiitos kuuluu myös
kaikille muille projektin eteen aktiivisesti työskennelleille niin Milttonilla kuin muuallakin – monet ihmiset
näkivät paljon vaivaa ollakseen avuksi. On heidän
ansiotaan, että raportti kiireestä huolimatta valmistui
ajoissa. Venäjällä tapahtuu niin paljon niin nopealla
tahdilla, että koko projektin ajan on tuntunut siltä, että
maali karkaa tähtäimestä. Ei kuitenkaan vaikuta siltä,
että odottelu olisi asiaa auttanut, epävarmuuden aika
tuottaa uutisia keskeytymätöntä tahtia. Mielenkiintoista lukumatkaa mahdollisuuksiin epävarmuudessa!
Helsingissä 24.11.2014
Jussi Seppälä, projektipäällikkö, VTL
MILTTON INSIGHTS – I
MILTTON INSIGHTS – I
Tekijät
Haastatellut vaikuttajat ja
asiantuntijat:
Aaltola, Mika
Ulkopoliittinen instituutti,
ohjelmajohtaja
Anttonen, Matti
Ulkoministeriö, alivaltiosihteeri
Cawén, Klaus
Kone, johtaja
Federley, Sari
Tekes, vanhempi neuvonantaja
Hedenborg, Tomas
Fastems, konsernijohtaja
Hyvärinen, Esa
Fortum, johtaja
Lehtinen, Kari
Paroc, toimitusjohtaja
Iho, Ville
Finnair, operatiivinen johtaja
Limnéll, Jarno
Aalto-yliopisto, professori
Jumpponen, Jari
East Office, johtaja
Liuhto, Kari
Turun kauppakorkeakoulu,
professori
Jämsen, Kauko
Pietarin Turku-keskus, johtaja
Kanerva, Ilkka
ETYJ, presidentti, kansanedustaja
Moshes, Arkady
Ulkopoliittinen instituutti,
ohjelmajohtaja
Mykkänen, Kai
Elinkeinoelämän keskusliitto,
johtaja
Poljatschenko, Kirsi-Maarit
Finpron Pietarin vientikeskus,
päällikkö
Sivonen, Mireta
Pohjola Bankin Pietarin edustusto,
päällikkö
Pynnöniemi, Katri
Ulkopoliittinen instituutti,
vanhempi tutkija
Suominen, Esa
Valtiovarainministeriö,
valtiosihteeri
Raik, Kristi
Ulkopoliittinen instituutti,
vanhempi tutkija
Tiilikainen, Teija
Ulkopoliittinen instituutti, johtaja
Rantala, Marcus
Puolustusministeriö, valtiosihteeri
Heikkinen, Anna-Kaisa
Pääministerin erityisavustaja
Kangaspuro, Markku
Aleksanteri-instituutti,
tutkimusjohtaja
Herranen, Virpi
Tekes, Venäjän maajohtaja
Kiskola, Reijo
Arla, toimitusjohtaja
Mäki-Leppilampi, Marjo
Suomen Moskovan suurlähetystö,
ministerineuvos
Romakkaniemi, Juho
Euroopan komissio,
kabinettipäällikkö
Heusala, Anna-Liisa
Aleksanteri-instituutti,
vanhempi tutkija
Kivinen, Markku
Aleksanteri-instituutti, johtaja
Nikkola, Petteri
SEB Bank, toimitusjohtaja
Korhonen, Iikka
Suomen Pankki, tutkimuspäällikkö
Orpo, Petteri
Maa- ja metsätalousministeri
Saari, Sinikukka
Ulkopoliittinen instituutti,
vanhempi tutkija
Hietanen, Kari
Wärtsilä, johtaja
Koskelainen, Anu-Leena
Suomen Moskovan suurlähetystö,
lähetystöneuvos
Pietiläinen, Timo
Finnveran Pietarin edustusto,
päällikkö
Himanen, Hannu
Suomen Moskovan suurlähetystö,
suurlähettiläs
Koskinen, Marita
Prisma Venäjä, operatiivinen
johtaja
Pokela, Pekka
Gaia Consulting,
liiketoimintajohtaja
Huttunen, Tuomo
Fennovoima, sidosryhmäpäällikkö
Lamminen, Johanna
Gasum, toimitusjohtaja
Hienonen, Jukka
SRV, toimitusjohtaja
Rautonen, Lenina
Danske Bank Russia, johtaja
Sirén, Torsti
Maanpuolustuskorkeakoulun
strategian laitos, johtaja
Tiri, Mirja
Suomalais-Venäläinen
kauppakamari, toimitusjohtaja
Tulokas, Pirjo
Suomen Pietarin pääkonsulaatti,
pääkonsuli
Tynkkynen, Veli-Pekka
Aleksanteri-instituutti, professori
Valo, Raimo
East Office, toimitusjohtaja
Vuori, Timo
Keskuskauppakamari, johtaja
Työryhmä
Erik Bäckman, Strategiajohtaja
[email protected]
Jussi Seppälä, Projektipäällikkö
Niklas Mannfolk, Projektikoordinaattori
Liisa Gylfe, Luova johtaja
Sannamari Vuorela,
Graafinen suunnittelija
Miltton
Kaisaniemenkatu 6 A,
FI-00100 Helsinki
Tel: +358 9 6818 700,
Fax: +358 9 6818 7050
[email protected]
www.miltton.fi
Väätänen, Juha
Lappeenrannan teknillinen
yliopisto, professori
Miltton Group on Suomen johtava viestintätoimistoyhtymä, jonka muodostavat tytäryhtiöt Miltton, Miltton Singapore, Miltton
Creative ja vaikuttajaviestintään erikoistunut
Miltton Networks.
Missiomme on yksinkertainen: haluamme
olla maailman paras kumppani suomalaisille organisaatiolle ja Suomessa toimiville
kansainvälisille brändeille. Tällä hetkellä
tehtävää toteuttaa noin 105 milttonlaista,
joiden vahvuutena on laaja-alainen tausta ja
osaaminen.
Olemme kansainvälisistä ketjuista riippumaton ja itsenäinen kotimainen toimija. Tämä
mahdollistaa vahvasti kasvuhakuisen liiketoiminnan kehityksen.
MILTTON INSIGHTS – I
MILTTON INSIGHTS – I
Sisällys
1
4
Kasakka vie? Poliittinen Venäjä
Strategiset painopistealueet – neljä
esimerkkiä Venäjän mahdollisuuksista
1.1 Epävarmuus – Suomenkin uusi normaali.......................................................11
1.2 “Venäjän idea”.................................................................................................12
1.3 Nashi vai vashi – EU-Suomi Venäjän kyljessä................................................14
1.4 Venäjä vastaan länsi.........................................................................................16
2
”Lada sutii jäällä” – Venäjän talouden
avainpiirteitä
2.1 Riippuvuus energiatuloista.............................................................................19
2.2 Pakotteet, velat ja devalvaatio – valuutta- ja investointikato.......................21
2.3 Köyhempänä kotimaista kotona.....................................................................23
2.4 Usko Venäjään rapautunut?............................................................................24
3
Strategiset toimintalinjat, strategiset uhat
3.1 Miten pärjätä? Investoinnit, ruplamääräisyys, varovaisuus ja notkeus�������29
3.2 Strategiset Venäjä-riskit ja niiden hallinta......................................................32
4.1 Strategiset kehitysohjelmat – valtio vientiveturiksi?....................................37
4.2 Lämpöreformi – energiatehokkuuden valtava potentiaali...........................39
4.3 Arktis – jäisen suomalaisosaamisen näkymät................................................43
4.4 Teollisuusosaamisen viennin mahdollisuudet ja ongelmat..........................44
4.5 Venäläinen rakastaa kuluttamista...................................................................45
5
Johtopäätökset
5 Johtopäätökset...................................................................................................49
MILTTON INSIGHTS – I
MILTTON INSIGHTS – I
Tiivistelmä
Venäjä on niin mahdollisuuksien kuin uhkienkin maa.
Tämä raportti tarkastelee Venäjän tilannetta Suomen
elinkeinoelämän strategisten näköalojen kannalta.
Parhaaseen suomalaisosaamiseen nojaava raportti etsii
ja kartoittaa ennen muuta suuren kokoluokan mahdollisuuksia, riskit ja uhat realistisesti huomioiden.
Mahdollisuuksia riittää suomalaissilmin katsoen,
eivätkä yritykset ole niitä sivuuttaneet. Jopa neljä
viidestä Venäjällä toimivasta suomalaisesta suuryrityksestä on kasvattanut Venäjän-kauppaansa ja
liikevaihtoaan tänä vuonna. Osa on kaksinkertaistanut myyntinsä. Lähes kolmasosa suomalaisyrityksistä
suunnittelee investointeja. Kriisi luo myös mahdollisuuksia: tuotanto Venäjällä voi kannattaa entistä
paremmin ja liiketilat heltiävät halvemmalla, laajentumiseenkin houkutellen.
Epävarmuus on silti yhteinen nimittäjä suomalaisvaikuttajien Venäjä-arvioille. Suurvalta-ajattelun
asettuminen Venäjällä rauhanomaisten taloudellisten
etujen edelle huolestuttaa useimpia. Ukraina tänään,
mitä huomenna? Varmaa on Suomen sijainti – Venäjän merkitystä Suomelle ei vähättele kukaan. Monelle
asiantuntijalle Ukrainan kriisi on sinetöinyt Venäjän
siirtymisen pysyväisluontoiseen epävarmuuteen – Suomessa kunkin yrityksen on nyt löydettävä siihen soveltuvat toimintatavat.
Huoli Venäjän tilanteesta heijastuu varovaisuutena monen yrityksen viestinnässä. Jo tehtyjä investointeja ei tietenkään haluta vaarantaa, mutta myöskään
suunnitelluista investoinneista ei välttämättä meteliä
pidetä. Siksi julkisuudessa muodostuva kuva suomalaisten taloudellisista mahdollisuuksista Venäjällä voi
jäädä liiankin pessimistiseksi. Yritykset ovat hereillä,
vaikka eivät siitä huutele.
Venäjän hallituksen lokakuussa hyväksymä lämpöreformi on ehkä paras esimerkki valtavan kokoluokan mahdollisuuksista suomalaiselle osaamiselle. Sen
potentiaalista on julkisuudessa keskusteltu hämmästyttävän vähän. Näin vaikka pelkästään Pietarin
alueella puhutaan vähintäänkin miljardien eurojen
markkinoista suomalaiselle energia- ja rakennusalalle.
8
Tosin kuten usein Venäjän uudistushankkeissa, reformin liikkeellelähtö ei suinkaan ole vielä varmaa.
Jos lämmöntuotantomarkkinat alkavat ensi vuonna suunnitellusti avautua, kerrannaisvaikutukset
ulottuvat konsultoinnista ja sähkön ja lämmön tuotantokapasiteetista putkien, rakentamisen ja eristeiden
kautta aina venäläiskotien patterien toistaiseksi puuttuviin termostaatteihin. Energiatehokkuus on Venäjälle
valtava säästö- ja kehityspotentiaali, suomalaiset taas
ovat varautuneet tekemään uudistukset mahdollisiksi.
Strategisen kokoluokan mahdollisuuksia löytyy
monilla muillakin suomalaisten osaamisalueilla. Yksi
mahdollisuuksien sektori ovat arktisten alueiden luonnonvarojen ja kehittyvien kuljetusreittien ympärille
kiertyvät monimuotoiset näköalat. Team Arctic -yritysryhmä tarjoaa koordinoidusti suomalaisosaamista
erikoislaivanrakennuksesta ja -varustuksesta öljyntorjuntaan, satamalogistiikasta uusiutuvan energian
tuotantoon ja energiatehokkuuteen. Hankkeeseen on
kiinnitetty huomiota valtionjohtoa myöten.
Venäjä on myös vasta siirtymässä modernin valmistavan teollisuuden aikaan. Suomella puolestaan on
tarjota maailman laadukkainta teollisuusautomaatiota,
moderneinta tuotantoteknologiaa. Konepajateollisuuden suomalaisteknologialla on Venäjällä suurta kysyntää, mutta vienti ei ole EU-pakotteiden myötä lainkaan
ongelmatonta. Venäjällä puolustus- ja siviiliteollisuus
kietoutuvat yhteen ja osa pakotteiden tulkintakysymyksistä on siksi vaikeita.
Mainitut kolme sektoria ovat kokoluokaltaan strategisia, ja myös valtion rooli nousee siksi raportissa
keskusteltavaksi. Neljäs erikseen käsitelty sektori on
kulutus. Venäläisten ostovoima on talouden ja ruplan
heikentyessä vähentynyt, mutta silti monille suomalaisyrityksille avain menestykseen. Pietarin alue ja matkailu Suomeen ovat erityisen tärkeitä.
Näköaloihin liittyy mahdollisuuksien lisäksi paljon ongelmia ja kysymysmerkkejä. Venäjä on jo hyväksynyt toimia, joilla ohjattaisiin kotimaista kysyntää
pois tuontituotteista venäläisiin, ja suunnittelee niitä
lisää. Näin houkutellaan myös investointeja Venäjäl-
le, jolla itsellään ei raha niihin riitä. Läntinen tuote
muuttuu venäläiseksi, kun se on Venäjällä valmistettu.
Venäjä haluaa mieluummin investointeja kuin tuontia.
Investoinnit ja ruplamääräinen kauppa ovat toisaalta
myös konsepti, jolla heikkenevän ruplan Venäjällä kannattaakin suomalaisittain operoida.
Devalvoituva rupla kietoutuu oleellisesti lähes
kaikkiin kysymyksiin. Ruplamarkkinat ovat maailmanmitassa mitättömät, valuuttavarat taas hupenevat
velanmaksuun. Heikko rupla lisää siksikin tuontikielteisyyttä. Paradoksi on se, että halvan ruplan tarjoama
devalvaatiohyöty energiaviennistä hupenee paitsi öljyn
halpenemiseen, myös Venäjän riippuvuuteen läntisestä
öljynporausteknologiasta. Riippuvuus jatkuu, koska rahaa eikä toistaiseksi päättäväisyyttäkään oman porausteknologian kehittämiseksi ilmeisesti ole.
Venäjän yrityssektorin satojen miljardien valuuttavelat nielevät rahoituspakotteiden puristuksessa maan
omat investointimahdollisuudet. Siksi maan suurin
rakenteellinen ongelma uhkaa yhä jäädä hoitamatta,
talouden uudistamiseen tarvittavat investoinnit ovat
vaarassa jäädä tekemättä. Talousreformit ovat Vladimir
Putinin presidentiksi palaamisen jälkeen jääneet muutenkin taka-alalle.
Yksi tärkeä ilmapuntari Putinin suunnitelmista
onkin se, lähdetäänkö uudistuksia tekemään Venäjän suurilla turvarahastoilla. Toistaiseksi näin ei ole
tehty. Monien mielestä tämä on merkki siitä, että Putin
varautuu pitkään kriisiin. Se ei lupaa hyvää, etenkään
yhdistettynä kovaan nationalistiseen retoriikkaan ja
erityisesti jatkuviin sotilaallisiin toimiin. Venäjä näyttää lihaksiaan paitsi Ukrainassa myös länsinaapureidensa ilmatiloissa. Sotilaallinen vastakkainasettelu
on siksi lisääntynyt, eikä Suomi elä tyhjiössä. Venäjän
suurvaltaintressit dominoivat sen kaikkea toimintaa.
Ennallaan on Venäjän riippuvuus energian vientituloista, Eurooppa taas hakee tapoja leikata riippuvuuttaan venäläisen energian tuonnista. Halpa öljy
kurjistaa nyt Venäjän taloutta pakotteitakin tehokkaammin. Jos talouskasvu maailmanmitassa ei lähde
nousuun ja öljyn hinta pysyy alhaisena, Venäjä ajautuu
entistä suurempiin vaikeuksiin. Tämä näkyy joka tapauksessa lähivuosina talouden ja kaupan kutistumisena, ja pahimmissa skenaarioissa uusina sotilaallisina
aggressioina taloudellisen tyytymättömyyden painamiseksi taka-alalle.
Ensi vuodesta tulee monella tapaa ratkaisujen
vuosi. Luopuuko Putin elintarvikkeiden vastapakotteista, jos elintarvikkeista alkaa tulla kasvavaa pulaa?
Pystyykö Venäjän yrityssektori huolehtimaan veloistaan, kun talous ja öljytulot kutistuvat? Tulehtuvatko
Venäjän länsisuhteet entisestään, mitä pakoterintamalla tapahtuu? Kestääkö Putinin kannatus? Onko uusia
konflikteja odotettavissa?
Paljon epävarmuutta, vähän varmoja vastauksia.
On kuitenkin selvää, että suomalaiset eivät ole lähdössä laajoin joukoin Venäjältä karkuun. Enemmistö on
sitä mieltä, että nykyiset asemat on pidettävä ja suhteita vaalittava parempia päiviä varten. Mutta olisiko nyt,
vaikeuksista huolimatta, ehkä juuri oikea hetki satsata
ja investoida? Vastaukset vaihtelevat. Monet näkevät
Venäjän markkinoilla uusjaon, jossa voiton korjaavat
rohkeat ja varovaiset jäävät jalkoihin. Toiset toppuuttelevat. Yhtä oikeaa totuutta ei ole. Kunkin on löydettävä
omat ratkaisunsa, mieluiten pitkäaikaiseen strategiaan
nojaten.
Tämä raportin punainen lanka ovat mahdollisuudet Venäjällä. Mistä löytyvät suomalaisittain tuottoisat
tiet Venäjän epävarmuuden ja riskien pyörteissä?
9
MILTTON INSIGHTS – I
1 Kasakka vie?
Poliittinen Venäjä
Kasakka ottaa sen,
mikä on löyhästi
kiinni.
–Tasavallan presidentti Sauli Niinistö
1.1 Epävarmuus – Suomenkin uusi normaali
”Kasakka ottaa sen, mikä on löyhästi kiinni”.
”Venäjä on eurooppalainen valtio, ja siksi Eurooppa-suuntaus on ulkopolitiikkamme pääsuuntaus.”
Kauas ovat kadonneet korusanat läntisistä Venäjä-arvioista. Tasavallan presidentti Sauli Niinistön lainaama kasakkavertaus piirtää Venäjästä
kuvan maana, joka ottaa, kun voi. Niinistön sanavalinta maanpuolustuskurssin avajaisissa marraskuussa 2014 olisi vielä vähän aikaa sitten ollut
mullistava. Nykytilanteessa se on useimmille silkkaa realismia.
Ei ole ihme, että monet pitkään uskoivat Venäjän ja Euroopan keskinäisen riippuvuuden myönteisiin vaikutuksiin. Toinen lainaus on nimittäin
Venäjän presidentti Vladimir Putinilta vuodelta 2001. Putin sanoi tuolloin,
että Venäjän kaikki ponnistukset tähtäävät siihen, ettei Euroopassa olisi
minkäänlaisia jakolinjoja.
Eurooppa tarvitsee kaasunsa, Venäjä vielä enemmän siitä rahansa.
Niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa ja lännessä laskettiin tämän
rauhanomaisen talousriippuvuuden logiikan varaan. Nyt Venäjä näyttäytyy lännelle sotilaallista mahtiaan käyttävänä, uhkaavaksi muuttuneena
suurvaltana, joka tavoittelee taloudellista kumppanuutta lännen asemesta
Kiinan kanssa.
Suomalaisvaikuttajien arviot Venäjän tilanteesta pelkistyvät yhteen sanaan: epävarmuus. Kun Venäjä sotii Ukrainassa, mihin muuhun se voikaan
ryhtyä? Epävarmuus ei koske vain Suomen turvallisuuspoliittista ympäristöä. Myös suomalainen elinkeinoelämä joutuu arvioimaan Venäjää uudelleen – mahdollisuuksia ei lainkaan väheksytä, mutta riskit ovat entistä
selvemmin kaikkien mielissä.
Tylyimmän kohtelun on saanut paljon Venäjälle satsannut Valio,
Venäjän asettamien vastapakotteiden myötä. Toisaalta monilla suurilla
suomalaisyrityksillä menee Venäjällä ainakin suhteellisen hyvin. Johtavia suomalaisyrityksiä Venäjän-markkinoilla tukeva East Office arvioi, että
sen asiakkaista jopa 80 prosenttia on kasvattanut kauppaansa ja liikevaihtoaan Venäjällä. Jotkut ovat tuplanneet jopa euromääräisen myyntinsä, ja
kaikki ovat kasvattaneet ruplamääräistä kauppaansa. Tämän selittää ruplan voimakas devalvoituminen.
Epävarmuuden taustalta löytyy toki mittavia taloudellisia tekijöitä,
mutta vielä enemmän Venäjän politiikan ennustamattomuus. Kukaan ei
tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kremlin päätösten yllätyksellisyyttä
alleviivaavat niin Venäjän jatkuva sotilaallinen toiminta Ukrainassa, sen
toistuvat ilmatilanloukkaukset lännessä kuin esimerkiksi tuoreet ulkomaalaisomistuksia rajoittavat laitkin.
Silti haastateltujen tutkijoiden enemmistö on sitä mieltä, että Ukrai-
”
Putinin hallinnon keskeinen valtaresurssi oli taloudellinen kasvu
ja kun se häviää, saattaa tulla ongelmia. Venäjällä myös varustaudutaan ja
osittain varaudutaan myös sotiin. Se
on päivänselvä asia. Venäjän varustelumenojen kasvu on hyvin huolestuttava
ilmiö. Se pullistelee ja kyllä siitä silloin
tällöin lähivuosina saattaa läikkyä myös
Suomen lähialueille. Tähän täytyy tietysti
Suomessa varautua.”
–Mika Aaltola, UPI
11
MILTTON INSIGHTS – I
nan kriisiin ja Venäjän reagointiin johtaneet tärkeimmät kehityskulut ovat
olleet nähtävissä. Vain yksityiskohtia ja ajoituksia ei ole voinut nähdä
ennalta.
Tutkijat arvostelevatkin laajalla rintamalla päättäjiä realismin puutteesta. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes kiteyttää monien ajatukset: ”Ei ole tekosyitä väittää, että vasta Ukraina herätti.
Suunta oli selvä. Oli selvää, että Venäjä oli liukumassa pois demokratiasta,
oli selvää, että Venäjästä oli tulossa entistä itsevarmempi ja aggressiivisempi toimija lähialueillaan. Oli selvää, ettei pääministeri Medvedevin retoriikka Venäjän modernisaatiosta koskaan toteutuisi. Oli myös selvää, ettei
Venäjä ollut tyytyväinen kylmän sodan jälkeisiin turvallisuusratkaisuihin
Euroopassa, vaan yrittäisi muuttaa niitä.”
Kaikki eivät toki ole olleet sokeita. Usea vaikuttaja muistuttaa, miten
pääministeri Alexander Stubb kohautti ulkoministerinä todetessaan Georgian sodan yhteydessä, että konflikti todisti Venäjän valmiudesta käyttää
voimaa lähialueillaan. Vuonna 2008 rohkeana pidetty lausunto vaikuttaa
jälkiviisaassa katsannossa lähinnä päivänselvältä – keskusteluilmapiirin
muutos on tässä suhteessa kaikille ilmeistä.
Yhtälön voikin haastattelujen perusteella ehkä parhaiten määritellä
siten, että epävarmuudesta on tullut uusi normaalitila. Lähimmäksi varmuutta pääsee epämiellyttävien yllätysten suuri todennäköisyys. Vaikka
synkät pilvet olivat nähtävissä jo kauan ennen Ukrainaa, avainkysymykset
mitä, missä ja milloin olivat arvailujen varassa. Siksi myrskyvaroituksia ei
erityisen kovaäänisesti huudeltu.
Tilanne on muuttunut lähinnä siten, että rajuilma, jos ei jo myrsky, on
kiistatta päällä Venäjän ja lännen poliittisissa ja taloudellisissa suhteissa.
Johtopäätökset ovat toinen asia. Jotta sellaisia voi edes yrittää, on arvioitava Venäjän poliittisen toiminnan perustaa – miksi Venäjä toimii niin kuin
toimii.
1.2 ”Venäjän idea”
“Venäjän laajentumisessa yhtyi kolme tekijää: pyrittiin saamaan haltuun
arvokasta maata, pyrittiin levittämään uskoa, pyrittiin yhdistämään slaaveja
Venäjän johtoon. Se oli Venäjän idea.”
Näin kiteytti presidentti Mauno Koivisto vuosituhannen alussa analyysinsä siitä, miten Venäjä on vuosisatoja toiminut. Tutkijat nostavat pitkälti
samat teemat Venäjän politiikan akuuttiin keskiöön, vähintäänkin Kremlin
propagandan ytimeen. Suomalaisvaikuttajat ovat yksimielisiä siitä, että
kansallistunteen nostatuksella on keskeinen merkitys Putinin hallinnolle.
Jatkuvasti tiukentuva ote Venäjän mediasta varmistaa sen, ettei nationalistisen hehkutuksen leimaamiin tunnelmiin pääse syntymään säröjä.
Investointipäätöstä pohtiva yritysjohtaja miettii kuitenkin eniten sitä, mikä idea Venäjän toimissa ja päätöksissä on, ja mitä seuraavaksi on
odotettavissa. Käytännössä pitää siis ensin kysyä, kenen idea. Olisi liian
yksioikoista sanoa suoralta kädeltä, että tietenkin presidentti Putinin.
Monet vaikuttajat ja tutkijat seuraavat aktiivisesti Putinin lähipiiriä, kuka
nousee ja kuka laskee. On vähemmän yllättävää, että haukkojen nähdään
nyt nousseen etualalle. Moni tarkkailija on silti tyytyväinen, että talous-
12
MILTTON INSIGHTS – I
”
Venäjä ei tee tätä
ikään kuin hetken
hurmiossa, kyllä tämä
on Kremlin pelikirjoissa
sisäänkirjoitettu strategia.
Venäjä on vanha shakin
pelaamisen suurvalta,
on sitä aina ollut ja on
sitä taatusti myös nyt, ei
kannata aliarvioida tässä
suhteessa. Mutta tämä
toimintatapa valitettavasti
rikkoo paitsi kansainvälistä oikeutta niin myöskin
Euroopan turvallisuus- ja
yhteistyöjärjestön keskeisiä arvoja ja periaatteita.”
–Ilkka Kanerva, Etyjin
yleiskokouksen presidentti,
kansanedustaja
liberaalit äänet ovat toistaiseksi edes jossain määrin näkyneet Putinin
päätöksissä.
Päätöksenteon ydin pelkistyy kuitenkin ehkä parhaiten haastateltavien siteeraamien, Kremliä lähellä olevien luotettaviksi arvioitujen lähteiden kautta: yksikään presidentti Putinin lähipiirin vaikuttaja ei voi olla
varma siitä, että presidentti hyväksyy edes kenenkään lähipiiriläisen esittelemää ehdotusta. Putinin valta on uskottavien asiantuntija-arvioiden mukaan niin totaalinen, että sitä on lännessä vaikea edes kuvitella.
Keskeiset viranomaistahot toimivat siilomaisesti vailla oleellista vuorovaikutusta toistensa kanssa. Kunkin organisaation johto vastaa suoraan
ylöspäin presidentti Putinille, joka pitää siten yksin lankoja käsissään.
Siinä missä Suomessa pyritään tehostamaan hallinnonalojen välistä yhteistyötä ja avoimuutta, Putinin yksinvaltaisessa järjestelmässä toimitaan
päinvastoin. Jokainen komentoketju päättyy teräsputken lailla Putiniin,
vain hän hallitsee kokonaisuuden. Toisaalta juuri siksi kurssinmuutoskin
on mahdollinen, jos Putin kallistaisi korvansa maltillisille liberaaleille.
Vaimeita signaaleja tähänkin suuntaan kuullaan uhon seasta.
Oikeastaan kukaan haastateltu vaikuttaja ei vakavissaan usko näkemyksiin, joiden mukaan oligarkit saavat jossain vaiheessa Venäjän
nykymenosta tarpeekseen ja kokoavat voimansa linjan muuttamiseksi
tai Putinin syrjäyttämiseksi. Paremminkin oligarkkien nähdään saaneen
asemansa ja valtansa Putinin kautta, ja hän voi ne myös halutessaan ottaa
pois. Eliitin kapinasta tekevät niin ikään epätodennäköisen siilotettu hallinto ja Putinin pelko.
Asiantuntemukseen nojaava valmistelu länsimaiseen tyyliin ei ole
päätöksenteossa keskeisintä. Presidentti Putinin kanta on aina ratkaiseva, ja se voi olla myös yllättävä. Vastapakotteet nousivat tästä haastatteluissa konkreettiseksi esimerkiksi. Vastapakotteet eivät yllättäneet vain
elintarvikkeiden viejiä, vaan myös alan venäläiset toimijat. Vaikuttaa
siltä, että päätös oli pitkälti valmistelematon ja siksi myös seurauksiltaan
ennakoimaton.
Osa tutkijoista näkee vastapakotteissa silti myös selkeän rationaliteetin. Tässä ajattelussa vastapakotteet tukevat Venäjän omaa elintarviketuotantoa. Toisaalta niin useimmat tutkijat kuin monet Venäjän-kaupan
toimijatkin huomauttavat, että jos rationaalinen tarkoitus oli ulkomaisen
tuonnin korvaaminen kotimaisella, se ei ole kerta kaikkiaan onnistunut.
Hinnat ovat nousseet, mutta kotimaisen tuotannon kasvu on jäänyt pelkäksi teoriaksi. Syy-seuraussuhdetta ei ajateltu ainakaan loppuun asti,
tiivistää yksi toimijoista.
Putinin arvioidaan sortuvan yhä enemmän mikromanagerointiin,
myös turhan pienistä asioista päättämiseen, kuten yksinvaltaisessa järjestelmässä usein käy. Putinia pidetään lopulta varsin yksinäisenä päätöksentekijänä, jonka älykkyyttä ei ole syytä epäillä, mutta tunteet saattavat
aiheuttaa impulsiivisiakin päätöksiä – läntisten järjestelmien johtajilleen
asettamia pidäkkeitä kun ei ole. Vaikka Putinin toiminta aiheuttaa haastatelluissa syvääkin huolta, pois ei suljeta mahdollisuutta, että samoin vapauksin toimiva seuraaja saattaisi olla vielä paljon vaarallisempi. Venäjän
ydinasemahti ei ole keneltäkään unohtunut.
Kaikki haastatellut ovat yksimielisiä siitä, että Venäjän – siis Putinin –
toimintaa ohjaa suurvaltamahtia korostava voimapolitiikka, jolle talous on
”
Venäjä on edelleenkin ikään kuin
integroitumisprosessin
ulkopuolella, ja nyt Ukrainan kriisi on ymmärrettävissä siltä kannalta,
että Venäjä lähti luomaan
omaa integraatioprosessiansa, Euraasian unionia,
jonka tarkoituksena on
luoda Euroopan unionia
vastaava organisaatio.
Kaikissa näissä peleissä
Suomi on itse asiassa
aika pieni pelaaja. Venäjä
reagoi perinteisen imperiumin tavoin siihen, että
se suljettiin pois tästä integraatiopelistä, eli käytti
sotilaallista voimaa ensin
Krimillä ja sitten Itä-Ukrainassa.”
–Markku Kivinen,
Aleksanteri-instituutti
13
MILTTON INSIGHTS – I
toissijaista tai vähintäänkin alisteista. Tältä pohjalta syntyy yhden pitkän
linjan Venäjä-tuntijan tyly arvio: ”yritystoiminnan edellytysten ennustettavuus on suurin piirtein nolla”.
Suomalaisten suuryritysten verrattain hyvin sujunut liiketoiminta kuitenkin kertoo, ettei tilanne ole aivan näin yksinkertainen. Fortum on ehkä
paras esimerkki siitä, että presidenttitasollakin tärkeiksi noteeratut investoinnit eivät hevin joudu vaakalaudalle. Johtuen Venäjän voimakkaan keskittyneestä valtarakenteesta, suuret valtionjohtoakin miellyttävät hankkeet
näyttävät – ainakin toistaiseksi – olevan verraten turvassa.
Palataan vielä hetkeksi Venäjän ideaan rikostutkijan näkökulmasta
– kuka siitä hyötyy. Osa haastatelluista asiantuntijoista arvioi, että paras
selitysmalli Venäjän nykyiselle valtajärjestelmälle on niin sanottu ”vuokratalous”. Karkeasti ilmaisten, vuokrataloudessa pieni piiri kerää voitot
raaka-aineista. Tiukasti keskusjohtoinen järjestelmä kanavoi voitot järjestelmän huipulle, eikä uudistuksia siksi tapahdu.
Malli selittäisi niin talousuudistusten jatkuvan laiminlyönnin kuin
Putinin rautaisen otteenkin – järjestelmän huipulle kertyvät voitot ovat
sekä vallan edellytys että sen takuu. Jos Putinin Venäjää tarkastellaan tästä
näkökulmasta, niin sekä poliittiset että taloudelliset johtopäätökset ovat
läntisestä katsannosta ikäviä. Valta pysyy samoissa käsissä ja talousuudistukset on tuomittu epäonnistumaan. Kansa uskoo, mitä sen halutaan uskovan. Tarvittaessa jopa soditaan, jotta keskusvalta voi nujertaa niskuroijat
isänmaallisuuden hengessä.
Toistaiseksi Putinin suosiolukemat pysyttelevät huiman korkeina isänmaallisen mediamyllytyksen siivittäminä. Monet haastatellut kuitenkin
kysyvät, kauanko kestää, ennen kuin alaspäin syöksyvä talous vetää mukanaan myös presidentin suosion. Useat muistuttavat venäläisten, ”kaalikeittokansan”, tottuneen koviin aikoihin, eikä nopeaan muutokseen juuri
uskota. Toisaalta pitkittynyt, paheneva kurjuus ei voisi olla vaikuttamatta. Niin tässä kuin monen muunkin asian suhteen, kriisin kestoa pidetään
ratkaisevana.
Kaikesta huolimatta: vaikka Putin päättää, Putin ei ole Venäjä. Monissa haastatteluissa korostetaan sitä, että Venäjällä on paljon tekijöitä ja
paljon voimia, niin historiallisia, yhteiskunnallisia kuin taloudellisiakin,
jotka vääjäämättä vaikuttavat ratkaisevalla tavalla maan kehitykseen. Niihin palataan etenkin talouden osalta tuonnempana. On joka tapauksessa
olennaista ymmärtää, että vaikka Putinilla miten on vallan langat käsissään, Venäjä lankojen toisessa päässä on kaikkea muuta kuin oppivainen,
notkeasti hyppäävä ratsu. Osa tutkijoista arvioikin, ettei Putinin järjestelmä välttämättä ole niin vakaa, kuin voisi ajatella.
1.3 Nashi vai vashi – EU-Suomi Venäjän kyljessä
“Tämän sopimuksen mahdollisuudet neuvostoliittolais-suomalaisen ystävyyden lujittamisessa ja kehittämisessä eivät suinkaan ole ehtyneet, vaan niitä
ei ole läheskään täydellisesti vielä käytetty.”
Näihin NKP:n pääsihteerin L.I. Brezhnevin sanoihin ilmoitti presidentti Urho Kekkonen mielihyvin yhtyvänsä, kun YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlaa vietettiin suurieleisesti vuonna 1973. Tilaisuuden kunniaksi
14
MILTTON INSIGHTS – I
”
Tämä voi jatkua
nyt yllättävän pitkään ja tietyllä tavalla se
tulee vaikuttamaan Venäjällä ihan väistämättä. Ei
siitä pääse kukaan eroon
siitäkään huolimatta, että
Putinin nykyiset kannatusluvut ovat 83–87%.
Nämä voivat tulla todella
nopeasti alas – näin on
varoiteltu. Koska se todellinen kannatus Putinilla
perustuu siihen, että hän
on pystynyt tuomaan
vakauden, niin kuin hän
on ihan oikeasti tehnyt.
Ainakin tähän asti.”
–Kari Liuhto,
Turun kauppakorkeakoulu
”
Kun olimme
aikoinaan mieheni kanssa lentämässä
Moskovasta New Yorkiin,
lentokoneessa lentoemännät tietysti kovasti
puhuivat englantia kaikille – mukaan luettuna
meille. Minun piti sitten
mennä hakemaan vettä
ja pyysin heiltä jostain
syystä vettä venäjäksi,
niin heti lentoemännät
sanoivat ”aa ta nashi”, eli
meidän ihminen. Sitä on
vähätelty viime vuosina,
ettei suomalaisuudella
ole juurikaan merkitystä
Venäjällä, mutta kyllä sillä
on. Suomalaisuudella
on sellainen positiivinen
kaiku.”
–Mirja Tiri, SVKK
Kekkonen esitteli oman näkemyksensä tiestä talvisotaan, jonka hän määritteli Suomen syyksi. Tuolloin jos koskaan Suomi oli Kremlistä katsottuna
”nashi”, meidän.
YYA-vuosina ”nashi” oli Kremlille geopoliittista omistushalua, vaikka termi kansanomaisesta ystävällismielisyydestä kumpuaakin. Monet
haastatellut näkevät Venäjän nykysuuntauksen kumpuavan nostalgiasta
neuvostomahtiin, joiltain osin myös Suomen kansainvälisen orientaation
suhteen.
Suomettumisen ajoista irtautunut ja länteen integroitunut Suomi ei ole
Moskovassa keskusvallan näkökulmasta enää niin erityinen, niin läheinen,
ei välttämättä edes nashi. Mutta Venäjä ei myöskään halua, että Suomesta
tulisi kokonaan ”vashi”, heidän. Haastatellut laajalla rintamalla näkevät,
miten Kreml on yrittänyt aktiivisesti vetää Suomea irti EU:n pakoterintamasta. Kaikille on myös ilmeistä Venäjän aktiivinen operointi suomalaisen
Nato-keskustelun hillitsemiseksi ja ohjailemiseksi.
Haastateltujen monipuolinen kirjo arvioi Venäjän vaikuttamispyrkimyksiä lukuisin eri tavoin. Huolta tunnetaan sekä esimerkiksi verkossa
tapahtuvasta mielipidemanipuloinnista että suomalaisessa mediassa vellovan Venäjä-keskustelun ajoittaisista ylilyönneistä, joita ruokkivat Venäjän
toisinaan pyörryttävän ristiriitaiset julkiset viestit. Iltapäivälehtiä myydään
nyt Venäjällä, ja Venäjä tietää sen oikein hyvin. Venäjän nähdään myös
pitäneen Suomea pidemmän aikaa johdonmukaisesti varpaillaan muun
muassa lapsia koskeneita kiistoja lietsomalla ja paisuttelemalla. Venäjä haluaa vaikuttaa Suomeen – sitä ei kukaan epäile.
Osin Suomi joka tapauksessa on yhä nashi, suomalaisittain myönteisessä mielessä. Luoteis-Venäjällä, Pietarin alueella läheinen kanssakäyminen niin yritystoiminnan kuin matkailunkin myötä pitää yllä myönteisiä
kontakteja. Suomalainen osaaminen on perinteisesti kovassa kurssissa,
suomalaisuus on laatubrändi. Tätä painottavat voimakkaasti erityisesti Pietarissa toimivat suomalaisvaikuttajat, jotka näkevät läheltä suomalaisten
nauttiman arvostuksen.
Moskovassa suomalaisyritykset ovat jo enemmän samalla viivalla
kansainvälisten kilpailijoiden kanssa, vaikka tärkeiden suhteiden intensiivinen vaaliminen onkin usein suureksi avuksi. Moskovassakin suomalaisyrityksiä saattaa jopa osaksi hyödyttää venäläismedian innokkaasti
välittämä käsitys, että Suomi ei EU-pakotteita haluaisi. Se, että Suomi on
yksiselitteisesti pakotteissa mukana, ei juurikaan tähän vaikuta. Suomea
akuutisti koskevat mielikuvat venäläismediassa nähdäänkin haastatteluissa tarkoitushakuisiksi.
On selvää, ettei etenkään väärillä mielikuvilla luoda suomalaisittain
kestävää pohjaa sen enempää taloudelliselle toiminnalle kuin poliittisestikaan. Suomalaisuudella on kuitenkin etenkin lähialueilla yhä aidosti
positiivinen kaiku, jota Venäjän kriisiytyneet suhteet länteen eivät haastateltavien mukaan ainakaan vielä ole tärvelleet. Silti lukuisat haastatellut
painottavat myös, että Suomi on pieni mutta näkyvä osa Venäjän strategista yhtälöä, jossa länsi on maalattu vastustajaksi ja jopa viholliseksi. Pakotteiden nähdään etäännyttävän Suomea Venäjästä eri tavalla kuin koskaan
ennen.
Toisaalta kautta linjan pidetään tärkeinä yhteyksien ja suhteiden vaalimista Venäjälle, jopa erityisesti näinä vaikeina aikoina. Venäjää pidetään
15
MILTTON INSIGHTS – I
toimintaympäristönä, jossa lojaalisuus palkitaan, markkinoille jääviä ja
varsinkin niille satsaavia arvostetaan, pois lähtevien on talouden toimijoiden ja vaikuttajien mukaan vaikea palata takaisin. Suomalaisten joukkopakoa Venäjältä ei tästä syystä ole nähty, yksittäiset lähdöt ovat olleet
enemmänkin poikkeuksia.
Onkin olennaista huomata, että suomalaisarvioiden mukaan etenkin
talousyhteyksistä pidetään hyvää huolta kriisinkin keskellä. Merkille tulee
panna, että kovaäänisen kansallisuhon taustalla venäläisiltä kuuluu myös
hiljaisia mutta tärkeitä viestejä, joissa toivotaan hyviä suhteita ja vaikkapa
näkymättömämpääkin kanssakäymistä. Monien haastateltujen mielestä
Suomi voi nyt olla – EU-rivejä mitenkään rikkomatta – yhä myönteisessä
mielessä nashi: eurooppalaisena Suomena, mutta sijaintinsa, maineensa ja
osaamisensa Venäjän suuntaan suomat mahdollisuudet muistaen – riskejä
tietenkään lainkaan unohtamatta.
1.4 Venäjä vastaan länsi
“Olemme hyvin tiukkoina tarpeesta pitää yllä kansainvälisiä ydinperiaatteita. Ja yksi niistä on, ettei toisia valtiota voi vallata tai rahoittaa ja tukea
toimijoita tavoilla, jotka hajottavat demokraattisesti toimivan maan.”
“Näyttää siltä kuin kylmän sodan niin kutsutut voittajat ovat päättäneet
kahmia kaiken ja muokata maailmasta paikan, joka palvelee ainoastaan heidän omia etujaan.”
Presidentti Barack Obama totesi Yhdysvaltain kannan yksiselitteisesti
marraskuun G20-kokouksessa: Ukrainan suvereniteettia loukkaava Venäjä
on uhka maailmalle. Presidentti Putin puolestaan ampui oman retorisen
täyslaidallisensa jo hieman aiemmin Valdai-klubilla Sotshissa. Tätä Yhdysvaltain ja Venäjän vastakkainasettelua alleviivaavaa Valdai-puhetta ovat
lukeneet tarkkaan myös suomalaisvaikuttajat, huolestuneina. Venäjän
nähdään vaativan uusia pelisääntöjä, joissa se pääsee vaikuttamaan yhtenä avainpelurina ja Yhdysvaltain ”sanelupolitiikka” päättyy. Tätä muutosta
Venäjän katsotaan ajavan nykyisellä voimapolitiikallaan, paluuta neuvostoaikojen suurvalta-asemaan.
Huolta sekä Suomessa että muualla herättää muun muassa Putinin
arvio, että suurten maiden välisten konfliktien todennäköisyys on kasvanut. Monet asiantuntijat tosin päätyvät samansuuntaiseen lopputulokseen
nimenomaan Venäjän omien sotilaallisten toimien tähden, muuallakin
kuin Ukrainassa. Venäjän ilmatilaloukkaukset, sotaharjoitukset ja ohjuskokeet ovat vähintäänkin nostattaneet jännitystä niin Itämeren alueella kuin
kauempanakin. Venäjän nähdään tarkoituksellisesti testaavan ja ärsyttävän sekä Nato-maita että Natoon mahdollisesti tulevaisuudessa pyrkiviä
maita kuten Suomea ja Ruotsia.
EU on Venäjän propagoimasta näkökulmasta Yhdysvaltain juoksupoika, joka herätti Venäjän suuttumuksen ja vastareaktion tarjoamallaan
assosiaatiosopimuksella Ukrainalle. Jotkut suomalaisvaikuttajat osin
ymmärtävät Venäjää tässä suhteessa, vaikka kukaan ei Venäjän toimintaa
ja keinoja hyväksykään. Ukrainassa kulki Venäjän poliittisen sietokyvyn
raja sen aiempaan vaikutuspiiriin kuuluvien maiden suuntautumisessa
länteen, arvioivat asiantuntijat. Tämä on puolestaan ollut omiaan kasvat-
16
MILTTON INSIGHTS – I
tamaan lännestä viholliskuvaa, joka on hyvin sopinut Putinille venäläisen
nationalismin polttoaineeksi.
Valdai-puheessa on kuitenkin nähty se myönteinen piirre, että Putinin
mukaan Venäjä ei olisi sittenkään kääntämässä Euroopalle selkäänsä. Tätä
ei tosin pidetä välttämättä kovin loogisesti yhteensopivana hänen muun
tuoreen retoriikkansa kanssa. Asiantuntijat nostavat laajalti esiin Venäjän
toiveet Euraasian unionin perustamisesta vastavoimaksi lännelle. Toisaalta
monet eivät Euraasian unionin elinkelpoisuutta kovin hyvänä pidä – etenkään Venäjän itse sotiessa Ukrainassa, joka olisi ollut sen tärkein kumppani unionissa.
Haastateltujen enemmistön mielestä suurin dilemma on yksinkertaisesti epätietoisuus siitä, mitä Putin tarkalleen ottaen hakee, ja kuinka
pitkälle hän on valmis menemään. Toiset pitävät uusia sotilaallisia aggressioita enemmän ja toiset vähemmän todennäköisinä, mutta kaikki tunnustavat arvioinnin vaikeudet. Suoran sotilaallisen ulottuvuuden lisäksi
Venäjään kohdistuu suuri poliittinen ja taloudellinen epävarmuus maan
sisäisten toimien kuten vastapakotteiden ja ulkomaista omistusta rajoittavan medialain takia. Suomalaisittain Sanoma-konserniin osunut laki ajaa
muun muassa uutiskanava CNN:n pois Venäjältä.
Epävarmuudet kumuloituvat Venäjän talouden yleisen alamäen myötä. Monet haastateltavat kysyvätkin, onko uusia sotilaallisia toimia odotettavissa ehkä juuri taloustilanteen häivyttämiseksi taka-alalle. Lisäksi
Venäjän propagandamylly selittää kaikki talousvaikeudet pakotteiden aiheuttamiksi, tarjoten lisäaineksia vastakkainasettelulle – siinäkin mielessä
kielteinen spiraali on valmis.
Juuri kukaan Venäjän-tuntija ei näe Ukrainan konfliktissa nopeaa
ulospääsyä. Enemmänkin pelätään tilanteen eskaloituvan entisestään.
Ennusteiden kanssa ollaan kuitenkin niin pahasti arvailujen varassa, että
laajamittaista spekulointia ei pidetä kovin hyödyllisenä. Tilanteen analysointia pidetään kuitenkin erittäin tärkeänä, tarinan opetukset eivät vain
oikein ole vielä kenenkään tiedossa. Paitsi tietysti se toistaiseksi merkittävin: Tämän jälkeen enää kukaan ei epäile Venäjän valmiutta sotilaallisen
voiman käyttöön.
Silti avainkysymykset jäävät vastaamatta: Mihin Venäjä lopulta tähtää, kuinka pitkälle se on valmis menemään. Haastateltavat toteavat, että
Venäjä on demonstroinut toistuvasti valmiutensa lisätä jännitystä, sen
valmiuteen vähentää jännitystä ei sen sijaan ole tullut selvyyttä. Venäjältä
voimakeinoista luopumista ja Ukrainan koskemattomuuden kunnioittamista vaativan lännen nähdään ymmärrettävästi olevan äärimmäisen vaikean
paikan edessä – kuinka samalla tukea tiukasti Ukrainaa ja edistää rauhanomaista ratkaisua kriisiin? Voiko esimerkiksi pakotteista tinkiä ilman Krimin palauttamista, jota puolestaan pidetään hyvin epätodennäköisenä.
Elinkeinoelämän suunnittelun kannalta on akuutisti vaikeinta talouden totaalinen kietoutuminen politiikkaan ja turvallisuuspolitiikkaan: konflikteihin, pakotteisiin, vastapakotteisiin ja yllätyksellisiin ulkomaalaisia
koskevaan lainsäädäntöön ja määräyksiin. Kun tähän yhdistetään ruplan
devalvoituminen ja öljyn hinnan lasku sekä ylipäänsä Venäjän talouden
massiiviset rakenteelliset ongelmat, on kasassa todella haastava yhtälö.
Seuraavaksi pureudutaan siihen.
17
MILTTON INSIGHTS – I
Tarkastelemme
kaikkia vaihtoehtoja,
myös niin sanottua
energiahintojen
katastrofaalista
romahdusta, joka on
täysin mahdollinen.
Mutta me kestämme sen.
2 “Lada sutii jäällä” – Venäjän
talouden avainpiirteitä
2.1 Riippuvuus energiatuloista
”Tarkastelemme kaikkia vaihtoehtoja, myös niin sanottua energiahintojen
katastrofaalista romahdusta, joka on täysin mahdollinen. Mutta me kestämme sen.”
Venäjän riippuvuus öljystä ja kaasusta saatavista vientituloista on
kaikkien haastateltavien mielestä avain Venäjän talouden ymmärtämiseen,
sekä talouden vahvuuksien että heikkouksien. Molempia kuvaa presidentti Putinin tuore toteamus siitä, että Venäjä kestäisi myös pitkään alhaiseksi jäävän öljynhinnan. Vahvuutta siksi, että Venäjä on hyvinä aikoina
rahastoinut energiatulojaan eikä siksi romahda nopeasti, heikkoutta siksi
että öljyn alhainen hinta kutistaa valtion tulot, kun korvaavat tulolähteet
puuttuvat.
Kappaleen otsikko puolestaan kertoo siitä, etteivät monet suomalaisasiantuntijat jaa Putinin optimismia Venäjän talouden kestokyvystä. Turun
kauppakorkeakoulun Venäjän talouden professori Kari Liuhto vertaa Venäjää Ladaan, joka on kymmenkunta vuotta pyörinyt jäällä kesärenkailla.
Talousreformit ovat toteutuneet vain pienessä mitassa, eikä eteenpäin ole
menty. Riippuvuus energiatuloista on säilynyt, leijonanosa valtion rahoista
on peräisin öljystä ja kaasusta (kaavio 1).
1. Venäjän vienti hyödykkeittäin (2011)
Koneet ja
kalusto
5,4 %
–Venäjän presidentti Vladimir Putin
Metalli ja jalokivet
12,8 %
Muut
2,3 %
Elintarvikkeet ja
maataloustuotteet
2,3 %
Kaivanteet
(ml. hiili, öljy ja luonnonkaasu)
68,4 %
Nahka, turkki yms.
0,1 %
Puu ja paperi
2,4 %
Kemialliset tuotteet
ja kumi
6,2 %
Lähde: Federal State Statistics
Service, Russian Federation (2011)
19
MILTTON INSIGHTS – I
MILTTON INSIGHTS – I
Kun Venäjä on energian viejänä väistämättä sidoksissa maailmantalouden kysyntään, tilanne ei etenkään kehnojen talousnäkymien aikana
ole Venäjälle lupaava. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n tuore pitkän
aikavälin ennuste pitää mahdollisena, että öljyn hinta pysyy alhaisena
vuoteen 2020 asti. Tällöin puhutaan jo aikajänteestä, joka monien suomalaisasiantuntijoiden mukaan on alhaisella öljynhinnalla Venäjälle vaikea
tai erittäin vaikea kestää.
Venäjän perusongelmaa kuvaa osuvasti vertailu suomalaisvenäläisen
viennin ja tuonnin kesken (kaaviot 2A, 2B). Tullitilastot kertovat Suomen
vieneen viime vuonna Venäjälle enimmäkseen pitkälle jalostettuja, korkeaa osaamista vaativia tuotteita tai esimerkiksi korkealaatuisia elintarvikkeita. Venäjältä vastaavasti tuotiin Suomeen lähes yksinomaan energiaa
ja raaka-aineita. Asiantuntijoilla on laaja yksimielisyys siitä, että talouden
yksipuolisuus on Venäjän suuri heikkous. Näkemykset vaihtelevat sen sijaan jossain määrin siitä, kuinka realistista tilanteen mittava korjaaminen
on, ja millä aikavälillä. Erityisen toiveikas ei nyt ole kukaan.
Haastateltavat painottavat näkökulmistaan riippuen eri asioita. Byrokratia jäykistää, korruptio vaikeuttaa, mielenkiinto uupuu, teknologinen
osaaminen puuttuu – Venäjällä ei ole modernia valmistavaa teollisuutta lähes ollenkaan, jos aseteollisuutta ei lasketa mukaan. Ennen kaikkea
etenkin nykyisessä kurimuksessa Venäjältä kuitenkin puuttuu pääoma
talousuudistuksien edellyttämiin suuriin investointeihin. Öljyn hinnan laskun myötä hupenevat valuuttatulot uppoavat pitkälti muun muassa Venäjän yrityssektorin velkojen hoitamiseen. Valtio on velaton, mutta yritykset
ja pankit eivät, huomauttavat useat asiantuntijat.
2A. Vienti Venäjälle 2013
Kuljetusvälineet
3%
Sähkökoneet
ja -laitteet
10 %
2B. Tuonti Venäjältä 2013
Kojeet, mittarit
yms.
2%
Öljy ja
öljytuotteet
68 %
Muut tavarat
17 %
Sähkö
2%
Kemialliset aineet
ja tuotteet
7%
Elintarvikkeet
8%
Teollisuuden
koneet,
moottorit yms.
18 %
Öljytuotteet
6%
Metallit ja
metallituotteet
6%
Paperi ja
pahvi
10 %
20
Kaasut
11 %
Kemialliset aineet
ja tuotteet
20 %
Metallit
1%
Muut tavarat
5%
Puutavara
4%
Kivihiili
3%
2.2 Pakotteet, velat ja devalvaatio = valuutta- ja
investointikato
“Tämä on vahingollista ja tietysti aiheuttaa meille tiettyä vahinkoa, mutta on
myös vahingollista Yhdysvalloille, koska koko kansainvälinen taloudellisten
suhteiden järjestelmä on vaarannettu.”
Myös presidentti Putin on myöntänyt pakotteiden vaikutukset Venäjän talouteen. Haastatellut talousasiantuntijat ja talouden toimijat pitävät
selvänä, että pakotteet purevat Venäjään ennen muuta rahoituksen kautta.
Investointeihin ei riitä pääomaa, kun länsimaiset rahahanat ovat käytännössä sulkeutuneet yli kuukauden mittaisen lainoituksen tultua pakotelistalle. Samaan aikaan alhainen öljynhinta nielee ruplan devalvoitumisen
vientihyötyjä, ja alhainen rupla tekee valuuttavelkojen maksusta kallista.
Läntinen energian tuotantoteknologia ja teollisuuden muut tarpeet maksetaan kallistuneella valuutalla.
Kallisarvoiset valuuttareservit ovat huvenneet nopeasti, kun Venäjän
keskuspankki on yrittänyt loiventaa ruplan syöksyä suurilla tukiostoilla.
Pelkästään lokakuussa rahaa upposi tukiostoihin lähes 20 miljardia dollaria.
Samaten asiantuntijat painottavat kriisin myötä käynnistynyttä kiihtynyttä pääomapakoa Venäjältä. Sen määräksi
arvioidaan tänä vuonna jopa 130 miljardia dollaria, kaksin3. Venäjältä pakenevat pääomat
kertaista tahtia viime vuoteen verrattuna (kaavio 3).
Pääomapaon asemesta voisi puhua myös valuuttapaosta, koska raha siirtyy ennen muuta pois ruplasta turvallisempiin valuuttoihin. Kaiken tämän ohessa yritysten
tulee siis löytää varat valuuttavelkojensa hoitamiseen.
200
Venäläisyritykset ovat nojanneet voimakkaasti länsimaiseen valuuttamääräiseen rahoitukseen, niiden
128
velka oli lokakuussa yli 430 miljardia dollaria. Tästä
lähes kolmasosa lankeaa maksettavaksi vuoden 2015
100
loppuun mennessä. Valtionyhtiöiden osuus velasta on
lähes 40 prosenttia. Oligarkkien yritysryppäät ovat rasSuomen
kaasti velkaantuneita. Pankkisektorin ulkomaanvelka on
valtion
puolestaan noin 180 miljardia dollaria, mikä on noin 10
budjetti
50
prosenttia pankkisektorin taseesta. Velasta erääntyy mak2014
60
$ 66 mrd
settavaksi tänä ja ensi vuonna noin 50 miljardia dollaria,
siitä 30 miljardia joutuvat maksamaan pakotelistalle päätyneet valtionpankit.
Mitä valuuttakato tarkoittaa Venäjän taloudelle ja
mrd
siellä toimiville suomalaisille? Haastatellut talousasian2013
2014
$
tuntijat listaavat monia vaikutuksia: Tuonti on kallista,
mikä siten kuristaa esimerkiksi suomalaisten koneiden ja
laitteiden vientiä Venäjälle, niiden osalta näkymiä synkentävät lisäksi koneille ja laitteille kaavaillut tuontirajoitukset. Investointien uskotaan vähenevän ja monien
hankkeiden arvellaan hyytyvän. Venäläisyritykset maksavat jo ulkomaista
velkaa takaisin enemmän kuin ne saavat uutta luottoa.
Koska Venäjä on kiinniottotalous – länttä jäljessä siis – venäläisinvestointien kuivuminen vetää talouden jo pakkaselle. Pitkän linjan Ve-
21
MILTTON INSIGHTS – I
näjä-osaaja Pekka Sutela on arvioinut, että kiinniotto edellyttäisi noin 4
prosentin vuosittaista kasvua – negatiivisen kasvun oloissa jälkeenjääneisyys siis vain lisääntyy. Öljynhinnan nykytason – noin 80 dollaria tynnyriltä – on arveltu merkitsevän noin kahden prosentin laskua BKT:ssa.
Asiantuntijat ovat varsin yksimielisiä siitä, että rahoituksen ollessa
pakotteiden ja talouden yleistilan takia kiven alla, vain pakotteiden poistuminen ja länsimaisten rahahanojen avautuminen voi tarjota helpotusta.
Tämäkään ei tosin poistaisi uudistusten tarvetta. Pekka Sutelan mukaan
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen nopea kasvu selittyy lähinnä
kalliin öljyn turvin poimituilla ”helpoilla hedelmillä”. Jotta terve kasvu ylipäänsä voisi lähteä liikkeelle etenkin halvan öljyn oloissa, rakenteita olisi
uudistettava. Kaikkiaan Sutela alleviivaakin talouden sisäisen uudistamisen tärkeyttä myös öljyn hintaan verrattuna.
Talousreformeihin ei taas nykyisessä investointivajeessa näytä olevan
mahdollisuutta, ei ainakaan ilman kajoamista Venäjän suuriin turvarahastoihin - hyvinvointirahastoon ja reservirahastoon. Tätä pitää välttämättömänä yksi keskeinen suomalainen talousvaikuttaja. Rahastoihin on kerätty
noin 170 miljardia dollaria öljyn ja kaasun myyntivoitoista. Asiantuntijoiden mukaan näille rahastoille kuitenkin jonottaa nyt pitkä lista yrityksiä,
jotka eivät suinkaan halua vähentää riippuvuutta energiatuloista, valtavien rahoitustoiveiden kera. Venäjän suurin raakaöljyn tuottaja Rosneft on
pyytänyt lähes 50 miljardia dollaria hyvinvointirahastosta, jonka pitäisi
nimenomaan leikata riippuvuutta öljy- ja kaasutuloista.
Rosneftin rahantarpeen takana ovat juuri velkaantuminen ja rahoituspakotteet – ensi vuoden loppuun mennessä sen pitää maksaa takaisin 30
miljardia dollaria, ilman uutta länsirahaa. Putin on toistaiseksi toppuutellut pyyntöihin suostumista, mitä haastatellut pitävät todennäköisenä
merkkinä Putinin varautumisesta pitkään kriisiin.
Toisaalta etenkin Venäjän entinen pitkäaikainen valtiovarainministeri Aleksei Kudrin on muistuttanut hyvinvointirahaston alkuperäisestä
käyttötarkoituksesta. Kudrinin mielestä varat eivät energiasektorille kuulu,
vaan muun muassa eläkkeiden turvaamiseen vaihtoehtoisin keinoin energiatulojen pudotessa. Kalseassa nykytilanteessa asiantuntijoiden toivomat
investoinnit rakenneuudistuksiin turvarahastoista saattavat silti hyvinkin
jäädä toiveajatteluksi, mutta tarve olisi huutava.
Venäjän uskotaan selviävän yritys- ja pankkiveloistaan todennäköisesti ainakin jotenkuten vielä ensi vuonna. Sen sijaan vuodelle 2016 ennakoidaan jo suuria ongelmia. Analyytikkojen mukaan erityisesti ovat vaarassa
kärsiä metalli- ja kaivosteollisuus sekä rakentaminen ja kiinteistösektori. Jo
ensi vuonna saattaa tosin kaatua niskaan toinen uhkakuva: pudottavatko
kansainväliset luottoluokittajat Venäjän roskalainaluokkaan. Tällöin pääomapako kiihtyisi asiantuntijoiden mukaan entisestään.
Asiantuntijat nostavat entistä voimakkaammin esiin myös kysymyksen: mikä on Venäjän varantojen todellinen likviditeetti? Velanmaksussa
ei auta omaisuus, joka on reaalista, mutta ei ainakaan nopeasti muunnettavissa käytettävissä oleviksi varoiksi. Esimerkiksi Ukrainan valtion bondeissa ja venäläisissä valtionpankkien osakkeissa kiinni olevien varojen
likviditeettiä epäillään päätyen siihen, että Venäjän valtion ”hard cash”
-varat voivat olla jopa 100 miljardia dollaria aiemmin arvioitua pienemmät.
Jotkut asiantuntijat arvioivat, että Venäjän likvidit varat saattaisivat jäädä
22
MILTTON INSIGHTS – I
”
Yhdysvaltalaisilla
pankeilla on myös
omat pakotteensa, kaikkien pankkien on periaatteessa noudatettava
Yhdysvaltojen sanktioita,
koska yksikään pankki
maailmassa – tämä pätee
myös niihin aasialaisiin
pankkeihin – ei voi ottaa
riskiä, että joku yhdysvaltalainen pankki lopettaa
yhteistyön. Sen takia eurooppalaisiin pankkeihin
ei päde pelkästään nämä
EU-sanktiot vaan käytännössä kaikkien on noudatettava myös näitä Yhdysvaltain finanssivalvonnan
OFAC:in sanktioita, jotta
ei joudu ongelmiin yhdysvaltalaisten pankkien
kanssa. Siitä syystä vaikka
Venäjä Aasiassa etsiikin
uusia rahoituslähteitä, ei
se ole niin vain helppoa.”
– Mireta Sivonen,
Pohjola Bankin Pietarin
edustusto
vain 200 miljardiin dollariin, sisältäen sekä keskuspankin kulta- ja valuuttavarannot että turvarahastot. Tilanne olisi siis luultua vakavampi .
Venäjä on jo nyt vain pykälän päässä roskalainaluokasta, minkä
lisäksi näkymät on – vähemmän yllättäen – luokiteltu negatiivisiksi. Talousasiantuntijoiden mukaan etenkin amerikkalaiset institutionaaliset
sijoittajat joutuisivat omien sääntöjensä takia vetämään sijoituksensa Venäjältä, jos se putoaisi roskalainaluokkaan. Riskirahoittajatkin alkaisivat
asiantuntijoiden mukaan karttaa Venäjää. Lisäksi Venäjän valtionbondit
tippuisivat roskalainaluokkaan, johon suurin osa sijoittajista ei kajoa. Spiraali siis syvenisi entisestään.
Aasiakaan ei tarjoa ulospääsyä läntisten lainamarkkinoiden kuivuttua, painottaa pankkisektorin asiantuntija. Ensinnäkin Aasian pääomamarkkinoilla on vähemmän tarjontaa rahasta ja ne ovat epävakaisemmat.
Lisäksi kaikki kansainvälisesti toimivat aasialaiset pankit joutunevat
käytännössä noudattamaan Yhdysvaltain venäläispankeille asettamia pakotteita. Muuten yhteistyö globaaleja markkinoita hallitsevien amerikkalaispankkien kanssa voi vaarantua, huomauttaa asiantuntija.
Kuvaavaa on, että esimerkiksi Kiinasta lainaa on herunut vain miljardi
dollaria, joka ei ole tarpeiden kokoluokassa mitään. Asiantuntijat arvioivat
muutenkin, ettei Kiinasta tai Aasiasta muutenkaan ole Venäjän talouden
pelastajaksi – se edellyttää uudistumista ja yhteistyötä Euroopan kanssa.
2.3 Köyhempänä kotimaista kotona
”Pakotteet pysyvät voimassa niin kauan kuin on tarpeen.”
Noilla useasti toistamillaan sanoilla Saksan liittokansleri Angela
Merkel pitkälti paaluttaa niin Venäjän talouden kuin venäläistenkin ankeammat ajat. Tavallisten venäläisten arjessa nykyasetelma on merkinnyt
etenkin kalliimpaa ruokaa. Vastapakotteilla kiellettiin suurelta osin elintarvikkeiden tuonti EU:sta, mikä on johtanut monin verroin kalliimpaan tuontiin pitkien matkojen takaa muun muassa Etelä-Amerikasta. Kun Venäjän
oma maatalous ja elintarviketeollisuus eivät ole mitenkään pystyneet vastaamaan lisääntyneeseen kysyntään, tavallisen venäläisen kukkaro kärsii.
Asiantuntijoiden mukaan kaupat ovat jopa ylikompensoineet vastapakotteiden vaikutuksen hinnoissa.
Ylipäänsä kaikki valuutalla hankittu kallistuu ruplan devalvoitumisen myötä. Myös esimerkiksi bensiini ja vakuutukset ovat kallistuneet.
Ostovoima heikkenee ja reaalipalkat laskivat syyskuussa ensi kertaa tällä
vuosikymmenellä. Asiantuntijat viittaavat ennusteisiin jopa pitkälti yli
kymmenen prosentin inflaatiosta ensi vuodelle.
Tosin kuten useampi suomalaisasiantuntija huomauttaa, voisi puhua
myös devalvoinnista, koska ruplan on annettu osin myös tarkoituksella
heikentyä kompensoimaan öljyn hinnan laskua. Hyöty valtion ruplakassaa paisuttavasta devalvaatiosta jää silti pieneksi. Hallitus joutuu nimittäin
indeksoimaan eläkkeitä ja palkkoja, koska korkea korkotaso ja suuri tuontiriippuvuus lähes kaikilla sektoreilla kiihdyttävät inflaatiota.
Useat haastateltavat painottavat, että Putin varmasti panostaa etenkin
eläkkeistä huolehtimiseen tyytymättömyyden välttämiseksi. Putin onkin
vakuuttanut, että hallituksen puskurirahastot ja keskuspankin varannot
23
MILTTON INSIGHTS – I
riittävät sekä yhteiskunnallisten velvollisuuksien että budjettivajeiden ja
talouden muidenkin tarpeiden täyttämiseen. Venäläisten yleisen elintason
asteittaista niukentumista Putinin on kuitenkin vaikea näköpiirissä olevalla
kehityskululla estää, arvioi asiantuntijoiden enemmistö.
Suurella osaa kansasta on siis yksinkertaisesti vähemmän rahaa käytettävissään. Erityisesti venäläisten suhteellinen ostovoima on devalvoitumisen
myötä vähentynyt ulkomaille matkailtaessa. Monet haastatellut ovat huolissaan venäläismatkailijoista riippuvaisten suomalaisyritysten pärjäämisestä.
Venäläiset sekä matkustavat Suomeen aiempaa huomattavasti vähemmän
että kuluttavat Suomessa käydessään vähemmän rahaa kuin aiemmin. Kun
Suomen saamista matkailutuloista lähes puolet tulee venäläisiltä, on helppo
ymmärtää syntyvät vaikeudet.
Vähenevä valuutta on suorassa yhteydessä myös kasvaviin kotimaisuusvaatimuksiin läpi koko talouden. Vaikka ulkomaista tuontia ja omistusta
rajoittavat päätökset näyttävät Venäjän ulkopuolelta katsoen helposti tuhoisilta ja järjettömiltä, venäläisille itselleen kotimaisen tuotannon tukeminen
on isänmaallinen argumentti.
Suomalaisvaikuttajat kertovat haastatteluissa venäläisten entistä voimakkaammista vaatimuksista päästä mukaan ulkomaalaisten kanssa rakennettaviin hankkeisiin. Tämä näyttää olevan sekä isänmaallisuuden että
valuuttapulan ja siitä seuraavan poliittisen tarkoituksenmukaisuuden konkreettinen ilmenemismuoto. Presidentti Niinistön käyttämän kasakkavertauksen voisi kenties ymmärtää tässäkin merkityksessä: ulkomaisista sijoittajista
pyritään vaikeassa tilanteessa hyötymään niin paljon kuin mahdollista.
Lähtijöitäkin on. Syitä poislähtöihin on niin lännen pakotteissa kuin Venäjän omissa toimissakin. Asiantuntijat kysyvät perustellusti, kykeneekö Venäjä korvaamaan maasta lähtevät ulkomaiset toimijat. Esimerkki hankalasta
tilanteesta on amerikkalaisen öljy- ja kaasujätti Exxonin lähtö Karanmeren
koeporauksista. Yhdysvaltain pakotelinjan sanelema lähtö jättää Exxonin venäläisen kumppanin Rosneftin vaille tarvitsemiaan laitteita, asiantuntevaa
henkilöstöä – ja kuten edellä kuvattiin, suurten velkojen painamaksi vaille
läntistä pääomaa. Kuten Putin painottaa aiemmassa sitaatissa, on tilanteesta toki haittaa amerikkalaisillekin – samaten kuin eurooppalaisille – mutta
Venäjä itse on selvästi suurin kärsijä.
EU-pakotteet puolestaan pitävät kotona kasvavan määrän matkustuskieltoon asetettuja venäläisiä, etenkin Putinin lähipiiriläisiä, joiden varat on
myös jäädytetty. Matkustuskielto on vähintäänkin kiusallinen riesa matkustamiseen tottuneelle eliitille, jonka lapset jo lähes poikkeuksetta opiskelevat
lännessä.
2.4 Usko Venäjään rapautunut?
”Venäjä on antanut sellaisen signaalin, että normaalit markkinavoimat eivät
uskalla tai halua käydä kauppaa eivätkä tehdä uusia investointeja Venäjälle”.
Ulkoministeri Erkki Tuomiojan toteamus on yksi loputtomista kansainvälisistä huolenilmaisuista Venäjän käytöksestä. Uskon Venäjän suotuisaan
tulevaisuuteen nähdään kuitenkin rapautuvan myös venäläisten parissa.
Useat haastatellut kantavat huolta siitä, että venäläisten parhaimmat voimat
lähtevät ulkomaille opiskelemaan ja jäävät sille tielleen. Kyselyjen mukaan
24
MILTTON INSIGHTS – I
”
Ei ole kanavaa,
jota kautta voi tyytymättömyyttään tuoda
julki. Samaan aikaan on
työttömyyttä tai talousolot heikkenee, on alettu
puhumaan nationalistisin
termein, joka on todella vaarallista Venäjällä,
koska se ei ole missään
mielessä yksinkertainen
nationalistinen asia. Tai
sellainen patriotismin
ja nationalismin väli on
vaikea. Siellä on paljon
elementtejä, jotka voisi
tuoda sellaisen räjähdysvaaran Venäjällä, jolloin
päästäänkin sitten jälleen
kerran Ukrainan konfliktiin. Täysin kaikesta
turvallisuuspoliittisesta
kuorrutuksesta riippumatta voidaan hyvin esittää
hypoteesi, että kyse on
siitä, että Maidanin vallankumouksen ei haluta
toistuvan Venäjällä.”
–Katri Pynnöniemi, UPI
venäläisistä kaksikymmentä prosenttia sanoo, että he haluaisivat lähteä
maasta pois. Etenkin nuoret haluavat jättää köyhtyvän ja vauhdilla ikääntyvän maan. Tänä vuonna kotimaansa on jättänyt jo parisataa tuhatta enimmäkseen hyvin koulutettua venäläistä.
Veto länteen näkyy voimakkaasti yhtä lailla eliitin halussa saada lapsensa länsimaisiin kouluihin. Eliitin lasten kouluttamista poissa Venäjältä
selitetään pitkälti siten, että merkittävä osa eliitistä tiedostaa Venäjän tulevaisuuden vaikeudet, ja tavallaan pelastaa seuraavan sukupolven tukevammalle pohjalle.
Laajaa epäluottamusta venäläiseen terveydenhuoltoon pidetään merkittävänä ilmiönä siinä missä epäluottamusta koulutuslaitokseenkin. Venäjää
läheltä seuraavat suomalaiset kertovat, miten koko eliitti lähettää perheensä ulkomaille pienempäänkin leikkaukseen, jos vain varaa on. Monelle
tämä eliitin tuntema epäluottamus on kaikkein huolestuttavin indikaattori
nyky-Venäjästä.
Lasten ulkomainen koulutus ei myöskään ole vain korkeimman eliitin
vaan koko ylemmän keskiluokan tavoite, jos vain varat riittävät, toteaa moni
haastateltu. Useampi asiantuntija kysyykin: Jos venäläiset eivät itse luota
omaan maahansa, niin miksi meidän pitäisi? Sama epäluottamus nähdään
myös suhteessa omaan rahoitussektoriin – juuri tätä pidetään selityksenä
sille, miksi kriisien tullen kymmeniä miljardeja katoaa heti Venäjältä. Vaikka
virallinen Venäjä pursuaa isänmaallista henkeä, sen enempää eliitin kuin
tavallisten venäläistenkään uskoa Venäjään ei siis pidetä välttämättä järin
suurena.
Venäjä-tuntijat korostavat silti myös, että venäläiset ovat tottuneita vaikeuksiin. Esimerkiksi eurooppalaisten elintarvikkeiden häviäminen kaupan
hyllyiltä ei hetkauta kansaa kuin Venäjän suurkaupungeissa, ja sielläkin
rajallisesti. Putinin hallitsema media huolehtii, että kansalaisille välittyvät
vain Putinia tukevat näkökulmat.
Esimerkiksi asuntolainojen korot on lisäksi pidetty suhteellisesti matalammalla tasolla, mitä asiantuntijat pitävät myöskin Putinin tapana ehkäistä
tyytymättömyyden syntymistä. Asuntoja on myös ostettu tiuhaan tahtiin,
kun ihmiset ovat halunneet sijoittaa arvoaan menettäviä rahojaan turvallisempaan kiinteään omaisuuteen. Asuntorakentaminen ja asuntotuotteiden
kuten maalien kauppa onkin jatkunut Venäjällä yhä yleiseen taloustilanteeseen nähden reippaana, suomalaisrakentajiakin ja vaikkapa Tikkurilaa
hyödyttäen.
Toisaalta kaventuva lompakko ja epävarmuus saavat Venäjän taloutta
seuraavien mukaan ihmiset tinkimään muista isommista investoinneista,
joten autokauppa ja autotuotteet käyvät nihkeästi kaupaksi, esimerkiksi Nokian Renkaita rokottaen. Venäläiset siis ymmärrettävästi panostavat epävarmuudessa turvallisuuteen – ja on helppo ymmärtää, etteivät asunnonostajat
varmasti suunnittele pikaista maastamuuttoa, vaan toivovat Putinin johdattavan Venäjän turvallisemmille vesille.
Suomalaisasiantuntijoiden moninaisia näkemyksiä voisi ehkä kerätä yhteen siten, että pahasti pitkittyvä, talouden vakavasti romahduttava
kriisi merkitsisi todellista vaaraa Putinin vallalle ja valtarakenteille, Putinin
vahvuudesta huolimatta. Toistaiseksi ei kuitenkaan laajalti nähdä niin merkittäviä akuutteja paineita, että olisi realistista olettaa nopeita muutoksia
Kremlissä.
”
Siellähän on nyt
alkanut rahan
maastapako Venäjällä.
Meikäläinenkin alkaa olla
jo huolestunut, kun viisi
vuotta sitten olen tehnyt
tällaisen skenaarion, että
mihin tämä tilanne menee. Ensin tulee talouskriisi, sitten tulee poliittinen kriisi ja sitten tulee
yhteiskuntakriisi, mennään poliisivaltioon ja sen
jälkeen koko maa hajoaa.
Siis mahdollisesti hajoaa,
koska Kiinahan hyötyisi
tällaisesta kehityksestä
erittäin paljon.”
–Kari Liuhto,
Turun kauppakorkeakoulu
25
MILTTON INSIGHTS – I
MILTTON INSIGHTS – I
Putinin katsotaan voivan hyvinkin säilyttää asemansa vielä pitkään.
Suurin osa haastatelluista toivookin tilanteen ratkeavan Putinin omalla
linjanmuutoksella, joskaan niin länttä kuin Venäjää tyydyttävän kompromissin todennäköisyyttä ei ainakaan nyt arvioida suureksi. Siksi yleisin
ennuste on tilanteen jäätyminen suunnilleen nykyiselleen, yleisin pelko
taas Venäjän uudet, kenties toistuviksi muuttuvat aggressiot. Paradoksaalista kyllä, juuri voimapolitiikasta rankaisevien pakotteiden aiheuttamat
taloudelliset paineet nähdään mahdollisena syynä uusiin aggressioihin
asemiaan pönkittääkseen.
Jos Putin päätyy uusiin aggressioihin, venäläisten usko Putiniin takuumiehenä vihamielistä maailmaa vastaan saattaa ehkä jopa voimistua.
Toisaalta lännen jo nyt pahasti horjunut usko Putinin Venäjään lienee siinä
tapauksessa lopullisesti mennyttä.
Käytännössä kaikki haastateltavat kannattavat yhteyksien vaalimista
Venäjälle joka tapauksessa ainakin johonkin mittaan asti. Tämä ei suinkaan tarkoita, että pakoterintamasta haluttaisiin irtauduttavan, vaan realismia siitä, että Suomen naapuruus suuren Venäjän kanssa ei mihinkään
katoa.
Nykyhetken ongelmien lisäksi painotetaan Venäjän lähes loputtomia mahdollisuuksia. Niihin useimmilla suomalaisilla asiantuntijoilla ja
vaikuttajilla riittää yhä uskoa vaikeuksienkin keskellä. Nykytilanteeseen
istuvia, perusteltuja skenaarioita aina Venäjän hajoamiseen asti on esitetty
jo muutama vuosi sitten, mutta sellaisten toteutumista ei tietenkään halua
kukaan. Venäjän toivotaan sittenkin kääntyvän vielä Euroopan puoleen,
eikä toive ole kokonaan vailla perusteita.
26
27
MILTTON INSIGHTS – I
3 Strategiset toimintalinjat,
strategiset uhat
Haluan toivoa, että
pääsemme yli tästä
väärinymmärryksen
jaksosta.
–Venäjän presidentti Vladimir Putin
3.1 Miten pärjätä? Investoinnit, ruplamääräisyys,
varovaisuus ja notkeus
“Haluan toivoa, että pääsemme yli tästä väärinymmärryksen jaksosta.”
Presidentti Putinin optimistinen lausahdus oli tarkoitettu nostattamaan
tunnelmaa lokakuisessa investoijaseminaarissa, jolla yritettiin houkutella
pääomia Venäjälle. Ainakin Venäjän huono talouskehitys devalvoituvine
ruplineen ohjaa juuri investointeihin, koska tuonti muuttuu yhä kalliimmaksi ja kotimaista tuotantoa suositaan.
Johtaja Kai Mykkänen Elinkeinoelämän keskusliitosta muotoilee suomalaisille nykytilanteen saneleman toimintaohjeen: ”Yritysstrategioiden
kannalta tässä tilanteessa pärjäävät parhaiten ne, joilla on mahdollisimman
lokalisoitunutta toimintaa Venäjällä. Eli ne, joilla kustannuspohja on ruplamääräinen, niin kuin Tikkurilalla ja Fazerilla, jotka myyvät pääosan tavarastaan Venäjällä.” Suorat investoinnit ja ruplamääräinen toiminta ovat siis
periaatteessa valttia.
Tällaisessa lokalisoidussa asetelmassa ruplan heikkeneminen ei vaikuta
siten, että tavara pitäisi myydä huomattavasti halvemmalla euroissa, tai että
tavara olisi vastaavasti liian kallista ruplissa verrattuna paikalliseen tarjontaan. Jo aiemmin Venäjälle tuotantoon investoineet pärjäävät paremmin kuin
ne, jotka ovat puhtaasti viennin varassa.
Mykkäsen mukaan myös monet pk-yritykset ajattelevat, että vetäytymisen sijaan täytyy mennä syvemmälle Venäjälle, jotta ”on sekä valuuttakurssi,
että paremmin suojassa poliittiselta riskiltä”. Yllättävänkin suuresta investointivalmiudesta kertovat myös idänkauppaa tekevien 24 suuryrityksen East
Office sekä Suomalais-Venäläisen kauppakamarin yrittäjäbarometri (kaavio
4, s.30). Haastateltujen elinkeinoelämän verkostovaikuttajien näkökulmasta
suomalaiset ovat rohkeampia ja tottuneempia etabloitumaan Venäjälle kuin
vaikkapa ruotsalaiset ja tanskalaiset. Nykytilanteessa tästä on hyötyä.
Useat haastatellut asiantuntijat näkevät myös Venäjän kansallisen huuman tukevan nimenomaan Venäjällä toimimisen järkevyyttä vientiin verrattuna. Venäläiset pyrkivät suosimaan kotimaista aiempaa enemmän myös
yritysten välisessä kaupankäynnissä. Jos yritys on asemoitunut paikalliseksi
brändiksi, kansallismielinen asennoituminen heilauttaa liiketoimintaa vähemmän kuin puhdasta vientiä euromääräiseltä alueelta ruplamääräiselle
alueelle.
Kun esimerkiksi voimakkaasti vientiin tukeutunut Valio kärsii elintarvikkeiden tuontikiellosta, niin vastaavasti Atrian todetaan olevan Moskovan
ja Pietarin tehtaiden ansiosta suojatumpi vastapakotteilta. Päinvastoin, kun
Venäjällä valmistetun elintarvikkeen hinta nousee pakotteiden takia, niin
siitä arvioidaan olevan jopa hyötyä.
”
Aika moni meidän
24:sta osakkaasta
jatkaa investointiohjelmaansa. He ovat tosin
pienentäneet summia ja
varmasti lykänneet päätöksiä, mutta he jatkavat
investointiohjelmaansa.
On luonnollisesti järkevää
sopeuttaa investointisuunnitelmat vallitsevaan
geopoliittiseen tilanteeseen.”
”
–Raimo Valo, East Office
Ylenpalttinen
riskinotto ei sinällään varmaan ole nyt
suotavaa. Sitten täällä
on kolikolla toinen puoli;
joka nyt uskaltaa riskeerata, niin tilat halpenevat,
rakennuskustannukset
menevät alas, eli jos uskaltaa tehdä pitkäaikaista,
pitkäjänteistä toimintaa,
niin nyt olisi hyvä hetki
investoida, jos ei usko
siihen maailmanlopunskenaarioon. Silloinhan joka
tapauksessa kaikki häviävät, eli on ihan sama,
mitä tekee. Sitten ei jää
kenellekään mitään.”
–Marita Koskinen, Prisma Venäjä
29
MILTTON INSIGHTS – I
MILTTON INSIGHTS – I
”
4. Suomalaisyritysten investointiaikeet Venäjälle
100
80
60
40
20
%
Kevät 2014
Syksy 2014
= Yritys, joka ei aio investoida Venäjälle
= Yritys, joka aikoo investoida Venäjälle
Lähde: Suomalais-Venäläinen kauppakamari (2014)
Haastatellut vaikuttajat korostavat kuitenkin, että yritysten tilanteet
vaihtelevat runsaasti. Venäjä on varsin kilpailukyvytön ympäristö tehdasteollisuudelle erityisesti korkean jalostusarvon tehdastuotannossa. Ongelmat osaamisessa ja logistiikassa ovat tyypillisiä tuotannollisia investointeja
ehkäiseviä tekijöitä, jotka vaikuttavat esimerkiksi tehdasteollisuuden teknologiafirmojen kuten Wärtsilän tai Valmetin päätöksiin siitä, missä ne voimalaitoksia valmistavat. Siksi investoinnit Venäjälle ovat jääneet vähiin.
Silti esimerkiksi juuri voimalaitosten kovan kysynnän kerrotaan jossain
määrin kompensoivan investointihyödykkeiden muuten laskevaa menekkiä.
Venäläisyritykset ovat yleisen epävarmuuden takia huolissaan siitä, että
niiden energiahuolto saattaisi häiriintyä. Kuntatalouden kiemurat ja maksamattomat kaasulaskut saattavat johtaa kaasun tuotannon ja toimitusten
häiriintymiseen, kertovat sektoria seuraavat asiantuntijat. Tämän epävarmuuden takia venäläisyritykset hankkivat varavoimaloita.
Epävarmuus voi siis luoda joillekin valmistajille myös kasvavaa kysyntää. Energiantuotannon epävarmuudet ovat kuitenkin ennen muuta konkreettinen muistutus Venäjän tilanteen riskeistä. Myös investointituotteiden
osalta häilyy asiantuntijoiden silmissä entistä suurempia strategisia kysymysmerkkejä, mikäli kotimaisuusmääräykset alkavat voimakkaasti ehkäistä
tuontia. Monien etenkin Venäjä-tutkijoiden muihin huoliin palataan muutenkin seuraavassa kappaleessa.
Yleisellä tasolla elinkeinoelämän vaikuttajat joka tapauksessa siis
arvioivat, että Venäjällä myytävää tuotantoa kannattaa nykytilanteessa
lokalisoida, jos mahdollista. Suorat investoinnit Venäjälle saavat elinkeinoelämän verkostojen lisäksi muutenkin laajaa kannatusta haastatelluilta.
30
”
Jos nyt päättäisi vetäytyä kokonaan Venäjältä, mikä voisi
olla ymmärrettävää, niin kyllähän tässä
ilmapiirissä venäläisten taholta tulisi olla
sellainen reaktio, että nuo ovat amerikkalaisia, he lähtevät pois. Suomalaisilla
firmoilla on mahdollisuus liputtaa sitä,
että me emme ole hätäisimpiä, emmekä samalla tavalla vastakkainasettelun
osapuolia, me uskomme, että voimme
jatkossakin tehdä bisnestä Venäjällä ja
jatkaa sitä siellä. Sinänsä se on jokaisen
yrityksen strategiavalinta, että miten
isossa roolissa Venäjä jatkossa on. En
missään nimessä halua sellaista väittää,
että se olisi ainoa tapa kasvaa Suomesta
kansainväliseksi.”
–Kai Mykkänen, EK
Tietysti yksi tosiasia on varmaan
se, että Venäjän markkinat tulevat olemaan
naapurimarkkinoita meille
pitkälle tulevaisuuteen.
Sehän tuo tietysti mukanaan sen, että ne ovat
tietty potentiaali pitkällä
tähtäimellä ja toisaalta ne
ovat tietty riskikin samalla
tähtäimellä. Tällaiset dramaattiset muutoksethan
siihen tietysti vaikuttavat
suuntaan ja toiseen, Venäjä ei ole mikään kovin
stabiili markkina. Sen takia ehkä tärkeintä on, että
ollaan valveutuneita sen
suhteen, että ne muutokset voivat olla sitten aika
nopeita ja täytyy säilyttää
kyky joustavuuteen.”
Parocin menestystä Venäjän eristemarkkinoilla pidetään laajalti esimerkkinä onnistuneesta paikallisesta investointistrategiasta. Asiantuntijat muistuttavat lisäksi, että Venäjällä voi olla kannattavaa valmistaa tavaraa myös
muualle kuin Venäjän markkinoille. Esimerkiksi Nokian Renkaat valmistaa Venäjällä valtaosan myös muualla myytävistä renkaistaan ja menestyy, vaikka kriisi on heikentänyt kysyntää Venäjällä ja muiden IVY-maiden
markkinoilla.
Osa asiantuntijoista pitää perusteena satsauksiin myös arviota, että
Venäjä suhtautuu investointeihin nyt hyvin myönteisesti. Porkkanan lisäksi
käytössä on kuitenkin keppi. Jotkut asiantuntijat epäilevät, houkuttelevatko ulkomaiselle tuonnille asetetut ja kaavaillut rajoitukset todella venäläisten kaipaamiin investointeihin, mitä pidetään ainakin osin rajoitusten
tarkoituksena. Rajoitusten nähdään herättävän epäluottamusta, ja vaikuttavan siten ehkä enemmänkin investointeja torjuvasti. Tilanne on välillä
hyvin epäselvä.
Investoijien täytyy joka tapauksessa talousasiantuntijoiden mukaan
varautua siihen, että sijoitusten takaisinmaksuaika pitenee. Venäjän kasvu
tällä vuosikymmenellä arvioidaan kokonaisuudessaan väkisinkin paljon
viime vuosikymmentä hitaammaksi ja huonoimmillaan jopa negatiiviseksi.
Tästäkin syystä moni Venäjä-tuntija kehottaa Venäjälle tosissaan pyrkiviä
yrityksiä järjestämään merkittävän osan kuluistaan ruplamääräisiksi. Ruplan arvaamatonta heittelehtimistä pidetään jatkossakin todennäköisenä.
Paradoksaalista on, että vaikka investoinnit juuri nyt olisivat Venäjällä
loogisesti vientiä kannattavampia, niiden uskotaan supistuvan rahoituspakotteiden ja sijoittajien epäluottamuksen vuoksi. Investointien vähäisyys
puolestaan taas leikkaa vientiä etenkin suomalaisittain. Paradoksi koituu
asiantuntijoiden mukaan suomalaisille kalliiksi. Koska Suomen viennistä
kaksi kolmasosaa on investointihyödykkeitä kuten koneita ja laitteita, niin
investointien hyytyminen Venäjällä merkitsee viennin laskua tänä vuonna
–Kari Hietanen, Wärtsilä
15–20 prosenttia. Rahassa tämä merkitsee jo lähes miljardia, harmitellaan
elinkeinoelämässä.
Rahoituspakotteiden jatkumisella on Suomen
vientinäkymille keskeinen merkitys. Jos pakotteet
ovat voimassa pitkälle ensi vuotta, jäävät investoinEn missään nimessä sitä tarkoita,
nit Venäjällä silloinkin vähäisiksi ja Suomen invesetteikö Venäjälle kannata lähteä
tointihyödykkeiden vienti vähenee. Silloin puhutaan
bisnestä tekemään, takaisinmaksuaika
asiantuntijalaskelmien mukaan jo 2 miljardin menetyksestä, joka on prosentin verran Suomen BKT:stä.
vain pitenee huomattavasti. FirmaresursKansallisten vientilukemien osalta on pakoteoloissa
seista on vain kiinni, paljonko rahaa on
siis parhaimmillaankin kyse pudotuksen minimoimikäytettävissä. Maksuaika on siis pidempi
sesta, kasvusta on turha haaveilla.
ja mikäli firmalla on rahaa ja halutaan
Paikallista kasvua Venäjällä nähdään sen siottaa pitkäaikainen positio Venäjälle, ei
jaan mahdolliseksi hankkia nykyoloissa esimerkiksi liiketilahankinnoilla. Siinä missä hinnat muuten
se silloin varmasti mikään ongelma ole
nousevat, kiinteistöhinnat ovat tulleet alas ainakin
siellä operoida.”
10–15 prosenttia. Keskusta-alueilla primevuokrat ovat
–Juha Väätänen, Lappeenrannan teknillinen
pudonneet jopa 30 prosenttia, kertoo Venäjän kiinyliopisto
teistömaailmaakin seuraava asiantuntija. Yleisestä
synkkyydestä huolimatta kriisin nähdään siis luovan
tällaisiakin mahdollisuuksia ainakin tarkasteltavaksi.
”
31
MILTTON INSIGHTS – I
Tästä näkökulmasta useat haastatellut korostavat ketterää sopeutumista muuttuviin olosuhteisiin, mikä on helpompaa pienemmille kuin
suuremmille toimijoille. Suurempienkin yritysten tulee tosin epävarmoissa
oloissa varautua joustavaan toimintaan. Mitä vähemmän on sidottu talouden putoamisen yleisiin vaikutuksiin ja mitä enemmän on mahdollista löytää kannattavia täsmäkohteita toiminnalleen, sen paremmin voi menestyä.
On selvää, että kaikille suomalaisyrityksille ei niche-menestystä ole tarjolla.
Yksi tilaisuuksia luova mekanismi on asiantuntijoiden mukaan vetäytyvän venäläisen pääoman jättämä tyhjiö. Tässä nähdään esimerkiksi suomalaisille matkatoimistoille kenties merkittäväkin potentiaali – kymmeniä
tuhansia matkoja – koska venäläistoimistoilta jää rahoitusvaikeuksien takia
suuria matkapaketteja ostamatta. Haittana suomalaistoimistoilla on tosin
venäjänkielisten nettisivujen puute, ja ennen muuta supistuva kysyntä venäläisten leikatessa matkailuaan joka tapauksessa.
Suuressa mittakaavassa tilanne nähdään jopa Venäjän markkinoiden uusjakona – ne jotka petaavat asemansa oikein nyt, hyötyvät pitkässä
juoksussa. Venäjän-tuntijat painottavat laajasti lojaalisuuden ja vaikeiden
aikojen sietämisen arvostusta Venäjällä: ne joiden katsotaan uskoneen tiukassakin paikassa yhteistyöhön tulevat tästä katsannosta todennäköisesti
menestymään pidemmän päälle paremmin. Ketkä täyttävät pois lähtevien
tai osin vetäytyvien paikan ja miten markkinat muovautuvat, sitä ei kukaan
vielä tiedä. Monet uskovat satsaajien olevan vahvemmilla kuin varovaisten,
vaikka eivät suinkaan kaikki.
Toisaalta jako satsaajiin tai varovaisiin on tietysti liian yksinkertainen,
kukapa tietoisesti haluaisi joko olla aivan varomaton tai jättää loistomahdollisuuden ehdottomasti käyttämättä – todellisuus on tapauskohtaista.
Yksi suomalaisvaikuttaja mainitsee konkreettisena esimerkkinä, ettei makkarataloihin kannata nyt investoida, vaikka fasiliteetit kuinka järjestyisivät
halvalla – raaka-aineiden hinnat kun ovat pilvissä.
3.2 Strategiset Venäjä-riskit ja niiden hallinta
”Riippuvaisuus vain yhdestä kaasulähteestä on iso ongelma jo, ja riippuvuus
Venäjästä tuplaongelma.”
Viron pääministeri Taavi Rõivas pelkisti monen Euroopan maan ajatukset, kun Suomi ja Viro kertoivat marraskuussa päässeensä sopuun
molempiin maihin rakennettavista LNG-terminaaleista ja putkesta maiden
välille. Nesteytetty kaasu on nopeasti yleistyvä tapa helpottaa kaasunsaantia muualta kuin Venäjältä, lukuisten muiden hyödyllisten ominaisuuksiensa lisäksi. Kaasuriippuvuudesta Venäjään halutaan siis laajalti
eroon, jotta Venäjä ei pystyisi halutessaan uhkaamaan kaasun katkeamisella kokonaan. LNG on siis tavallaan myös strategisen mittakaavan
riskinhallintaa.
EU-maissa pyritään vähentämään kaasuriippuvuutta Venäjästä myös
monin muin tavoin. Venäjän energiapolitiikan asiantuntija ei kuitenkaan
näe tärkeimmäksi päästä riippuvuudesta eroon, vaan puoltaa ajatusta luoda EU:lle yhteinen ostomekanismi, kaasukartelli. Näin venäläiset
menettäisivät mahdollisuuksia hajottaa EU:ta vaihtelevilla kansallisilla
kaasusopimuksilla. Koska Venäjä on vielä riippuvaisempi Euroopalta saa-
32
MILTTON INSIGHTS – I
”
Lähtökohtaisesti markkina on
meidän bisneksessämme kohtuullisen iso tai oikeastaan Euroopan
isoin, ja kasvunäkymät ovat olleen
hyvät. Siitä näkökulmasta tämä ei ole
meidän investointipäätöksiä ja kasvusuunnitelmia sinänsä muuttanut. Tietysti
on jouduttu arvioimaan sitä, mikä on oikea hetki lähteä liikenteeseen. Siinä on
kahdenlaista ajatusmaailmaa; odotetaan
ja katsotaan, miten tämä tilanne rauhoittuu ja miten tämä niin sanottu uusi
normaali tasoittuu, ja mikä se tilanne on
– tai sitten lähdetään isommalla riskillä
liikenteeseen ja uskotaan siihen, että
siellä ensimmäisenä olevat ovat paremmissa asemissa kuin ne, jotka odottavat
vähän pidempään.”
–Kari Lehtinen, Paroc
”
Jos oikein räväkästi sanotaan,
niin voisi sanoa, että tulee markkinoiden uusjako. Sieltä on lähdössä
pois amerikkalaiset, osin englantilaisetkin ja muitakin. Tämä markkina tulee
niiden jäljellejääneiden jaettavaksi.
Eli siinä tapauksessa pitää olla paikan
päällä, pitää olla suhteet kunnossa ja
olla seurannut sitä tilannetta, että mahdollisimman nopeasti pääsee iskemään
niihin mahdollisuuksiin ja hyödyntämään sitä mitä sieltä tulee uusjakoon.
Sanoisin, että se on ihan markkinoiden
uusjakoa sitten.”
–Mirja Tiri, SVKK
mistaan energiatuloista kuin Eurooppa venäläisestä kaasusta, Venäjä olisi
joidenkin arvioiden mukaan tällaiseen ratkaisuun painostettavissa lujalla
poliittisella tahdolla.
Poliittisen tahdon löytyminen on kuitenkin kyseenalaista. Lisäksi
kaasuyhtiöt kuten Suomessa Gasum, luonnollisesti tavoittelevat mahdollisimman edullisia sopimuksia. Kun yksi hintaa määrittävä elementti on etäisyys, suomalaisen toimijan on vaikea nähdä järkeä ”keskiarvohinnassa”,
jossa pienemmän etäisyyden päästä kaasunsa saava ostaja kuten Gasum
joutuisi maksamaan paljon pidempiin etäisyyksiin suhteutettua hintaa.
Näkökulmat ovat molemmat relevantteja, mutta niiden ero kuvastaa
sitä sisäänrakennettua vaikeutta, joka keskitettyyn eurooppalaiseen kaasunostoon sisältyisi. EU:ssa joka tapauksessa asiasta keskustellaan, viimeksi
marraskuussa, mutta kaasuriippuvuuden nopea helpottuminen on asiantuntijoiden mielestä mahdollista enemmän LNG:n kuin EU:n energiayhteistyön kautta.
Kaasun ohessa haastatellut nostavat mittaviin ulkomaisiin omistuksiin
puuttumisen Venäjän mahdolliseksi suuren kokoluokan kiristysruuviksi.
Suurimmat suomalaisinvestoinnit Venäjälle tehnyt Fortum on pahimmissa
asiantuntijaskenaarioissa vastatoimien kohteena venäläisen valuuttakontrollin kautta. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että voittojen tulouttaminen Suomeen ei onnistuisikaan.
Olennaista on heti aluksi huomauttaa, että sen enempää Fortumilla
kuin muillakaan suomalaistoimijoilla Venäjällä ei kerrota olleen vaikeuksia
voittojensa tulouttamisessa takaisin Suomeen kriisinkään aikana. Silti etenkin monet tutkijat kysyvät: kuka on turvassa? Venäläismiljardööri Vladimir
Jevtushenkon määrääminen kotiarestiin syyskuussa on nostanut monen
asiantuntijan mieleen vuosikausiksi vankilaan tuomitun ja omaisuutensa menettäneen Mihail Hodorkovskin tapauksen. Monet asiantuntijat ja
vaikuttajat pohtivat, voiko Putinin lupauksiin taloudellisten oikeuksien ja
vapauksien kunnioittamisesta luottaa.
Useat asiantuntijat pitävät Venäjää niin korruptoituneena toimintaympäristönä, että yritysten on senkin tähden tehtävä strateginen valinta
toimiako siellä ylipäänsä lainkaan vai ei. Toisaalta kaikki haastatellut elinkeinoelämän vaikuttajat sanoutuvat tiukasti irti korruptiosta, jonka olemassaolo tunnustetaan, mutta johon voi ja pitää olla lähtemättä mukaan.
Tutkijoiden parissa epäillään silti, että Jevtushenkon tapaan pitkäänkin Venäjällä toimineet yrittäjät ja yritykset, myös ulkomaiset ja yhtä lailla
suomalaiset, voivat joutua milloin tahansa vaikeuksiin vaikkapa poliittisista tarkoituksenmukaisuussyistä. Venäjän politiikka onkin joka suhteessa herkkä aihe, josta suomalaiset elinkeinoelämän toimijat pysyttäytyvät
mieluiten mahdollisimman kaukana. Osin tästä syystä myös Venäjään kohdistuvista liiketoimintanäkymistä ei välttämättä mielellään pidetä suurta
meteliä.
Asiantuntijat pitävät mahdollisena suomalaisten joutumista hankaluuksiin myös siksi, että kansainväliset kilpailijat pystyvät riskialttiissa ympäristössä tarjoamaan venäläisille enemmän. Käytännössä tämä voisi myös
tarkoittaa lahjuksia kauppojen varmistamiseksi tai suomalaiskilpailijan järjestämistä pulaan. Toisaalta suomalaiset ovat kokeneita toimijoita Venäjällä ja ovat kyenneet hyvin toistaiseksi välttämään vaikeuksia, vaikka kukaan
ei nykytilanteessa voikaan varmuudella väittää, ettei sellaisia voisi tulla.
”
Keskeistä olisi se, että kaasun
osto Venäjältä toteutettaisiin
kollektiivisesti, eli rakennettaisiin tavallaan ostajan kartelli. Tätähän on tämän
Ukrainan kriisin kestäessä ehdotettu. Se
voisi olla keino, jolla näitä sisäpoliittisia
riskejä, joista tulee ulkopoliittisia riskejä
EU:lle, voitaisiin vähentää. Tai vähintäänkin tulisi saada kaasusopimukset
avoimiksi, jotta niiden käyttö poliittisena välineenä olisi vaikeaa. Jos katsotaan
sitä puhetta, joka puolella Euroopassa
puhutaan diversifioida pois Venäläisestä
energiasta. Tämähän ei ole todellakaan
hyvä asia, jos ajatellaan kaasun merkitystä EU:lle energiapoliittisesti ja ympäristöpoliittisesti, niin kaasu on keskeinen
energian lähde, jolla pystymme EU:n
mittakaavassa toteuttamaan tämän
”Energiewenden”, niin kuin Saksa on
sen jo aloittanut.”
–Veli-Pekka Tynkkynen,
Aleksanteri-instituutti
”
En oikein tiedä pitäisikö suomalaisena olla kauhean onnellinen
tästä keskustelusta, että meille tulee
Eurooppaan ideologinen ajatus siitä,
että eurooppalaisella teollisuudella
kaikkien energia maksaa saman verran.
Miten käy suomalaiselle kilpailukyvylle,
jos energia on saman hintaista, kun me
joudutaan maksamaan siirtoyhteyden
lisäys ja sitten rahtaamaan ne tuotteet
täältä vielä merten yli.”
–Johanna Lamminen, Gasum
33
MILTTON INSIGHTS – I
Neljä miljardia euroa Venäjälle sijoittaneessa Fortumissa vakaviin
vaikeuksiin joutumiseen ei uskota. Ensinnäkin ulkomaisen omistuksen
kansallistaminen johtaisi investointien loppumiseen pysyvästi. Fortum
pitää riskejään tavallistakin pienempinä muun muassa siksi, että öljyn- ja
kaasuntuotanto Siperiassa edellyttää Fortumin tuottamaa sähköä. Riskianalyysit eivät osoita mitään hälyttävää. Koska Siperiassa on lisäksi erittäin kylmä ja Fortumin sähköä tarvitaan lämmitykseen, tuotantoon tuskin
halutaan mitään häiriöitä. Suurenkaan voittojen kotiutuksessa ei ole ollut
mitään ongelmia.
Useimmat asiantuntijat näkevät, että Fortumin kaltaisiin toimijoihin
kajoaminen tapahtuisi todennäköisesti vain niin äärimmäisissä olosuhteissa, että jopa kajoaminen itsessään olisi silloin jo sivuseikka. Samantyyppinen ajattelu vallitsee myös Fennovoiman osalta. Fennovoimassakin
myönnetään, että Kremlin valtapiiriin kuuluva Rosatom pystyisi laitetoimittajana esimerkiksi halutessaan viivyttämään ydinvoimalan valmistumista. Fennovoimassa ei kuitenkaan keksitä, miksi Rosatom riskeeraisi
kansainvälisen käyntikorttinsa maailman ydinvoimamarkkinoille. Kaupat
muualla tyrehtyisivät vaikeuksiin Suomessa.
Fortumin tai Fennovoiman politiikkalähtöisen ahdistelun tai Venäjän kaasuhanojen sulkemisen epätodennäköisyys normaalioloissa johtaa
toiseen kysymykseen: entä poikkeusoloissa? Eivät vain tutkijat vaan monet
elinkeinoelämän edustajatkin pelkäävät, että voimankäytöstä voi tulla Venäjän politiikassa tapa. Silloin sekin ennustettavuus, jota Venäjällä sekä
Venäjän ja lännen välisissä vielä nähdään olevan jäljellä, olisi nopeasti
mennyttä.
Helppoa kaupankäynti ei ole poliittisesti nytkään, mutta Venäjän mahdolliset uudet aggressiot voisivat synnyttää vaarallisen arvaamattoman ja
oletettavasti kaupalle täysin kielteisen tapahtumaketjun. Tätäkään erittäin
epätoivottavaa vaihtoehtoa ei voi valitettavasti sivuuttaa. Jotkut tutkijat
kiinnittävät huomiota myös siihen, että venäläisissä ulostuloissa usein alleviivataan Venäjän ydinasemahtia. Venäjän nähdään näin luovan länteen
pelon ilmapiiriä vastatoimia ehkäisemään.
Asiantuntijoilla on hyvin tiedossa Venäjän aktiivisesti käyttämä
kyber-kapasiteetti. Uhkakuvien osalta sillä on paitsi sotilaallista ja poliittista myös potentiaalisesti merkittävää taloudellista vaikutusta. Asiantuntijat korostavat, että sotilaallisen ja yhteiskunnallisen infrastruktuurin
suojaamisen lisäksi tulisi ottaa huomioon myös venäläisten aktiivinen
mielenkiinto taloudellisesti arvokkaaseen tietoon. Myös yritysten pitää siis
varautua venäläiseen tiedusteluun, jolla saatetaan kerätä informaatiota
monenlaisiin tarkoituksiin.
Osa tutkijoista katsoo hyväksyttävän politiikan rajan ylittyneen Venäjällä jo nyt niin selkeästi, että nykyjärjestelmää ylläpitävästä kaupasta
Venäjän kanssa tulisi pidättäytyä. Tämä on tärkeä poliittinen argumentti,
mutta juuri sellaisena kuuluu elinkeinoelämän näkökulmasta poliittisten päättäjien ratkaistavaksi. Samaten politiikan sfääriin kuuluu kysymys
turvallisuuspoliittisista ratkaisuista. Elinkeinoelämän piirissä silti nousee
ajattelua, jonka mukaan tukevampi turvallisuuspoliittinen selkänoja voisi
olla pitkällä aikavälillä taloudellisestikin parempaa turvaa tuova ratkaisu.
Yritysten tasolla yleisenä strategisena ohjenuorana pidetään yksinkertaisesti sitä, ettei kaikkia munia laiteta samaan koriin, Venäjälle ei kannata
34
MILTTON INSIGHTS – I
”
The key thing to
understand is that
Russia is a country with
very weak institutions and
very strong corruption.
So if you are comfortable
to operate in a corrupted
environment, you can be
making good profits for
your business for a while but you will never be
safe.”
–Arkady Moshes, UPI
”
Mikäli Rosatom ja
heidän tytäryhtiönsä Rosatom Overseas,
joka vastaa kansainvälisistä projekteista, niin
sanotusti sössivät tällaisen voimalaitoshankkeen,
joka on ulkomailla ja
varsinkin länsimaassa, niin
kyllä sillä varmasti on vaikutusta tuleviin kauppoihin. Jos siellä on sellainen
esimerkki, että ”Suomessa teimme tällä tavalla,
mutta ostakaa meiltä reaktori”, niin eihän mikään
järkevä yhtiö sellaisiin
kauppoihin lähde.”
”
Nämä on ihan
konkreettisia
uhkakuvia tällä hetkellä,
mistä mielestäni erittäin
hyvä osoitus on parhaillaan FBI:n tekemät tutkimukset Yhdysvalloissa
siitä, että onko Venäjä
sellaisten mittavien kyberhyökkäysten takana Wall
Streetille Yhdysvaltojen finanssielämää vastaan. Ja
he näkevät, että jos on,
niin se on ollut Venäjän
tietoinen vastaus lännen
asettamiin pakotteisiin.
Eli kyllä tämä kyberulottuvuuden käyttö tänä
päivänä on keskeinen osa
ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.”
–Jarno Limnéll, Aalto-yliopisto
sijoittaa ainakaan suhteellista kantokykyä enempää. Kaikkea ei Venäjälle
kannata kenenkään asiantuntijan mielestä satsata. Globaalisti toimivat yritykset ovat jo lähtökohtaisesti suojatummassa asemassa. Esimerkiksi suomalaiset suuret tehdasteollisuusbrändit voivat korvata Venäjän-myyntiään
Pohjois-Amerikassa tai Afrikassa, jotka ovat vahvasti kasvavia alueita. Elinkeinoelämän asiantuntijoiden mukaan tehdasteollisuus voi kompensoida
Venäjän notkahdusta jo parissa vuodessa merkittävästi. Varsinkin, jos länsi
lähtee toipumaan Yhdysvaltain johdolla ja Aasia kasvaa.
Elinkeinoelämän haastatteluissa nousee esiin myös se, että Venäjälle (ja
muuallekin) tehtyjen investointien myötä syntyy joskus harhaanjohtava kuva puutteellisesta riskianalyysistä. Yrityksissä tehdään jatkuvasti päätöksiä
luopua suunnitelmista tai laittaa ne jäihin, myös Venäjää koskien. Tekemättömät investoinnit eivät kuitenkaan näy julkisuuteen. Julkinen tarkastelu
investoinneista sokeutuu siksi helposti korostamaan tehtyjä investointeja ja
sitä kautta rohkeutta, koska liike-elämän varovaisuus ja riskianalyysistä johtuva investoinneista pidättyminen eivät julkisuuteen päädy.
Kaikessa hiljaisuudessa on Venäjän sotapolitiikan vuoksi jäänyt taka-alalle myös yksi Suomelle lupaava liiketoimintamalli Venäjän suuntaan.
Asiantuntijat ja vaikuttajat pitävät Suomelle yhtenä potentiaalisena mallina
gateway-roolia Venäjälle – Suomi voisi olla turvallinen ja laadun takaava
tuotantoalue Suomea paljon laajemmille markkinoille, myös Venäjälle. Suomeen siis investoitaisiin ulkomailta Venäjän-vientiä varten. Valtteina olisivat
korkea teollinen osaaminen, luotettavuus ja maantieteellinen sijainti. Lupaavia jo suunniteltuja suuria hankkeita on kuitenkin laitettu jäihin kansainvälisen politiikan kuumennuttua, Suomen tappioksi.
Yksi kokemusperäinen näkökulma on vielä se, että Venäjällä riskien varmistaminen ei ole hyvissäkään oloissa ollut mahdollista. Yritykset sisällyttää
liiketoimintaan varmistukset kaikkia riskitekijöitä varten tulisivat aivan liian
kalliiksi. Tämän logiikan mukaan Venäjän bisneksessä on päädyttävä analyysin myötä joko uskaltamaan ja yrittämään tai luopumaan koko hankkeesta, varmistelu ei hyödytä.
Myönteisistä investointiasenteistakin huolimatta varovaisuus on elinkeinoelämän vaikuttajilla kunniassa. Vaikka suosituksena yleisesti ottaen
onkin, että ainakin saavutetuista asemista pidettäisiin kiinni ja vaalittaisiin suhteita tulevaisuutta varten, uusien kokemattomien yrittäjien tuloa
nykyoloissa Venäjän markkinoille ei pidetä kovin viisaana. Kokemus on
osoittanut, että kansainvälisen kaupan osaaminen esimerkiksi sopimusten
turvalausekkeiden muodossa ja ylipäänsä käytännön osaaminen Venäjällä
ovat olleet monilta etenkin pienilta yrittäjiltä hukassa jo aiemmin – saati nyt.
–Tuomo Huttunen, Fennovoima
35
MILTTON INSIGHTS – I
4 Strategiset painopistealueet
– neljä esimerkkiä Venäjän
mahdollisuuksista
Pelaamme kahta
korttia.
–Pääministeri Alexander Stubb
4.1 Strategiset kehitysohjelmat – valtio
vientiveturiksi?
”Pelaamme kahta korttia.”
Pääministeri Alexander Stubbin mukaan paras toimintatapa Suomelle uusissa kylmän sodan kaltaisissa oloissa on kahtalainen: Suomen tulee pysyä EU:n yhteisrintamassa ja pitää osaltaan huoli siitä, että
Euroopan ääni on yhtenäinen. ”Ei ole mitään järkeä ajaa Suomea uudelleen sille harmaalle vyöhykkeelle, missä olimme edellisen kylmän sodan
aikana.” Samaan aikaan on pääministerin mukaan kuitenkin vaalittava
hyviä kahdenvälisiä suhteita Venäjään poliittisella tasolla ja erityisesti
virkamiestasolla.
Suurimmat näköalat Venäjällä liittyvät suoraan maan valtaviin uudistustarpeisiin. Tässä raportissa tarkastellaan erityisesti kolmen avainsektorin strategisia mahdollisuuksia: Venäjän antiikkisen ja kilpailemattoman
lämmöntuotannon uudistamiseen kaavailtua suurta lämpöreformia; nykyisiä öljy- ja kaasuvaroja korvaamaan tarvittavaa arktista toimintakenttää;
sekä Venäjälle modernin teollisuuden ja yhteiskunnan luomiseen tähtäävää digitalisoitumista. Jokaisella sektorilla puhutaan suomalaisittain jopa
miljardien eurojen potentiaalista lähivuosina. Neljäskin ainakin kokoluokaltaan strateginen sektori on mukana, jotta ihminen ei unohtuisi – venäläiset kuluttajat monenlaisine tarpeineen.
Koska sektorit ovat niin valtavia ja näköalat suuria on itsestään selvää,
että niillä on Venäjälle suuri kansallinen strateginen merkitys. Siksi haastatellut tiedostavat myös Suomen valtion rooliin kaupan edistäjänä liittyvät
mahdollisuudet ja haasteet. Näitä käsitellään tässä ennen siirtymistä itse
avainsektorien tarkasteluun.
Useat suomalaisvaikuttajat näkevät, että kansallista otetta tarvitaan,
jotta päästäisiin laajassa mitassa osalliseksi Venäjän suurista strategisista
kehitysohjelmista. Poliittisesti herkkä ja vaikea tilanne ehkäisee vaikuttajien mukaan nyt enemmät toimet. On selvää, että osana EU:n pakoterintamaa Suomen valtiovallan eturivi ei voi juuri nyt esimerkiksi lähteä
viennille veturiksi. Ilman Ukrainan kriisiä, keskeisiä hankkeita olisi luultavasti kuitenkin päästy edistämään parhaimmillaan presidenttitason
voimin. Tämä kriisiä edeltävä valmius kertoo suuresta potentiaalista, presidentti antaa arvovaltansa vain tärkeimmille projekteille.
Liike-elämän parissa kaikki eivät suinkaan syty ajatukselle, että valtiolla olisi näkyvä rooli esimerkiksi saman sektorin useiden yritysten hank-
”
Karjalan metsissä
on valtava potentiaali, ja sen hyödyntäminen kasvavan biotalouden puuraaka-aineen
kysynnän täyttämiseksi
Suomessa eli tuontipuuna
on yksi elementti täydentämään nimenomaan
omaa metsän kasvua ja
sieltä saatavaa. Mutta on
myös toinen puoli, että
suomalainen teollisuus,
metsäteollisuus, energiateollisuus voisi paljon
laajamittaisemmin olla
auttamassa ja toimimassa
Luoteisvenäjällä. Mielestäni tämä on sellainen
pidemmän aikavälin
näkökulma. Haluan nähdä
että Ukrainan kriisistä
johtuva tilanne jossain
vaiheessa rauhoittuu, ja
sitten päästään tekemään
tämän tyyppisiä asioita.”
–Petteri Orpo,
Maa- ja metsätalousministeri
37
MILTTON INSIGHTS – I
”
Nyt kun tulee
vaalit ja hallitusohjelman neuvottelua
– ja ihan riippumatta siitä
kuka siellä on – luulisin,
että aika paljon kannatusta saa kuvio siitä, miten
tämä valtioapparaatti
kokoaa hajanaista viennin
edistämistä ja luo siihen
vähän strategisemman ja
viestinnällisemmän otteen. Se kiinnostaa meitä
erittäin paljon.”
–Esa Suominen,
Valtiovarainministeriö
”
Jonkun pitää ottaa
se suuri johtotähti
käteensä, että nyt tässä
tehdään uutta kansallista
strategista kasvua, luovaa
työtä aloilla, jotka ovat
naapurille tärkeitä. Vaikka
Venäjällä on joskus vaikeuksia, niin ne tarpeet
eivät siellä mihinkään
poistu, päinvastoin ne
korostuvat näinä vaikeina
aikoina.”
–Kauko Jämsen,
Pietarin Turku-keskus
38
MILTTON INSIGHTS – I
keita kootusti tukien, antaen niille siten kansallisen ja valtiovallan leiman.
Monet suomalaisvaikuttajat kuitenkin alleviivaavat, että valtaosassa
maailman maita kapitalismi yhdistyy voimakkaaseen valtiorooliin, Venäjä
on tästä Kiinan tavoin ilmeinen esimerkki. Venäjällä toimittaessa on siksi
useimpien vaikuttajien mukaan selvää, että Suomenkin valtion roolilla on
suuri merkitys. Valtiokapitalismin kanssa tulee toimia samassa hengessä,
linjaa moni vaikuttaja. ”Valtiokonsortio” on yritysten tukena ja vauhdittajana tästä näkökulmasta myönteinen realistinen voima, eikä historian reliikki.
Valtion vaikutusmahdollisuudet on tärkeä ymmärtää varsinkin silmällä pitäen sitä yleisesti toivottua kehityskulkua, että tilanne Ukrainassa ja
kansainvälisessä politiikassa alkaisi rauhoittua. Venäjän uudistustarpeet
eivät asiantuntijoiden yksituumaisen arvion mukaan häviä mihinkään.
On syytä toivoa, että uudistustarpeet yhdistettynä pakotteiden kielteisiin
talousvaikutuksiin Venäjällä edes vähitellen ohjaisivat Venäjän linjaa rakentavampaan suuntaan. Turvallisuuspoliittiset merkit Suomenkaan suunnalla eivät ole nyt lupaavia. Yksi haastateltujen toistuvia huomautuksia on
kuitenkin se, että katse on suunnattava tätä päivää pidemmälle – Venäjä
ei naapurista katoa. Myönteiset näkymät voivat olla säästöliekillä, mutta
eivät häviä.
Pidemmän aikavälin perspektiiviin liittyy olennaisesti suhteiden ylläpito ja muu normaalin kanssakäymisen vaaliminen. Tätä painottavat lähes
kaikki haastatellut. Nykytilanteeseen verrattuna nähdään myös paljon
kehitettävää. Valtiovallankin vaikuttajien taholla nähdään myönteisiksi
esimerkiksi näkymät, joissa valtio ja yritykset sekä erikseen että enenevässä määrin yhdessä kantavat kortensa kekoon. Potentiaalia kasvavalle
kanssakäymiselle luodaan jo investoinneilla selkeästi nykyistä suurempiin
rajanylityskapasiteetteihin.
Etenkin Luoteis-Venäjältä olisi vaikuttaja-arvioiden mukaan hyödyllistä saada huomattavasti nykyistä enemmän nuoria opiskelemaan Suomeen
ja harjoittelemaan oppisopimuksin suomalaisyrityksiin. Näin syntyvät tiiviit kontaktit voisivat kantaa tulevaisuudessa kaunista hedelmää, kun modernin talouden ja teollisuuden Venäjällä toivottavasti kehittyessä tulevat
venäläisyrittäjät ja johtajat hakevat bisneskumppaneita suhdeverkostojensa kautta. Moni elinkeinoelämän vaikuttaja näkee henkilösuhteiden roolin
tärkeänä suomalaisyritysten tulevaisuudelle. Myönteisempi tulevaisuus
edellyttää pitkäjänteistä pohjustamista. Tämä pätee myös venäläisiin ihmisiin – on tärkeää, että Suomesta on positiivinen kuva.
Ennen siirtymistä neljään esimerkkisektoriin tulee lopuksi painottaa,
että valittujen sektorien lisäksi muitakin kiinnostavia mahdollisuuksia on
noussut raportin edetessä esiin runsaasti. Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo näkee huomattavaa potentiaalia biotaloudessa
Luoteis-Venäjällä. Suomalainen osaaminen ja kapasiteetti pelleteistä biopolttoaineisiin ansaitsisi kokonaan oman esityksensä.
Yhtä lailla on noussut esiin laajoja kiintoisia näköaloja liittyen vaikkapa Venäjän ontuvaan terveyssektoriin – esimerkiksi biolääketieteen, matkailun ja niiden suomalaisen potentiaalin tiimoilta – ja monesta muusta
huomionarvoisesta talouden visiosta vähittäiskaupasta suurkaupunkien
jätteisiin. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan kannattaisi tutkia lähemmin myös venäläis-kiinalaisten suurprojektien suomalaisittain tarjoamia
tilaisuuksia. Tälle nähdään tietenkin edellytyksenä kansainvälisten suh-
danteiden lientyminen ja siihen perustuvat yhteiset EU-linjaukset. Mikäli
myönteisempi kansainvälinen kehitys tällaiset hankkeet suomalaisittainkin mahdollistaisi, Suomen valtion rooli olisi niissä asiantuntijoiden
mukaan keskiössä. Tätä kirjoitettaessa Venäjä näyttää tosin lähinnä vastakkainasettelua kiihdyttävän.
Kolme ensimmäistä esimerkkisektoria on valittu raporttiin tästä runsauden kirjosta sillä perusteella, että niihin sisältyy keskeinen osa suomalaisia avaintoimialoja liittyen Venäjän talousrakenteiden väistämättömiin
muutostarpeisiin. Toisaalta valitut sektorit juuri sitä kautta ilmentävät
myös niitä valtavia ongelmia, joita muutosten toteuttamiseen liittyy. Jos
Venäjällä ongelmat sisältävät mahdollisuuksia, niin mahdollisuudet vähintään yhtä varmasti sisältävät ongelmia. Mitalin molemmat puolet ovatkin
tarkastelussa yhtä lailla mukana.
Neljäs sektori on mukana siksi, että aivan lähellämme tulee aina olemaan valtava määrä venäläisiä, jotka voivat ostaa suomalaista, matkustaa
Suomeen, mitä moninaisimmin tavoin olla Suomen kanssa taloudellisesti
tekemisissä. Politiikan ja talouden ohjelmista ja käänteistä riippumatta venäläiset naapurissamme ovat mahdollisuuksien kirjo, jota suomalaisilla ei
ole varaa unohtaa.
4.2 Lämpöreformi – energiatehokkuuden valtava
potentiaali
”Jos Venäjä olisi yhtä tehokas energiankäytössään kuin OECD-maat keskimäärin, Venäjä säästäisi vuodessa saman verran energiaa kuin Britannia
kuluttaa.”
Britannian energiaministerin Michael Fallonin vertaus paaluttaa hyvin
Venäjän itsekin tunnustaman tarpeen tehostaa radikaalisti energiankäyttöään. Lämmityksen osalta tämä on erityisen ilmeistä. Nykyään Venäjällä
on kytkimessä vain kaksi asentoa: päällä ja pois. Kaukolämpöjärjestelmä
on suomalaisesta näkökulmasta antiikkinen. Kun lämmitystä ei voi säädellä, tuhlataan energiaa joko viilentämällä tiloja erillisillä laitteilla tai päästetään ylimääräinen lämpö suoraan ikkunoista karkuun. Suomalaisilla
yrityksillä olisi tarjota koko osaamisketju tehottoman järjestelmän uusimiseen – kyseessä on asiantuntija-arvioiden mukaan miljardien potentiaali.
Venäjän hallitus hyväksyi lokakuussa lämpöreformin vuosikausien
valmistelun ja odottelun jälkeen. Päätös asettuu oikeaan kokoluokkaan
East Officen toimitusjohtajan Raimo Valon arvion kautta: kyseessä on vuoden ehdottomasti paras positiivinen muutos. Suomalaiset suuryritykset
ovat jo vuosia valmistautuneet kaikessa hiljaisuudessa reformin liikkeellelähtöön. Lokakuinen päätös merkitsee sitä, että asiat voivat alkaa edetä.
Isoin potentiaali suomalaisia odottaa Pietarin alueella.
Konkreettisesti hallituksen päätös tarkoittaa asiantuntijoiden mukaan
sitä, että lainsäädännössä lähtee etenemään lämmön ”tiekartta”, jossa
tuottajalle tulee kannustin tehostaa tuotantoa. Hinnoittelu muuttuu siten,
että tuottaja hyötyy alemmista kustannuksista, toisin kuin tähän asti täysin
säännellyssä järjestelmässä. Jos reformi lähtee suunnitellusti toteutumaan
ja lämpömarkkinat vapautuvat, syntyy Fortumin mukaan mittava kannustin, joka tuo Venäjälle energiatehokkuuden lisäämiseen tarvittavia inves-
”
Ei tarvitse ajatella kuin Pietarin
kaupunkia. Siellä olisi
vuosikymmeniksi kaikille
suomalaisille sähkön ja
lämmön yhteistuotantoon
ja kaukolämpöön erikoistuneille firmoille valtava
työmaa, ja siksi lämpöreformi on koko Suomenkin
näkökulmasta tärkeä.
Toisaalta meillä on suora
bisnesintressi viedä sitä
eteenpäin, koska olemme iso kaukolämpöyritys
Venäjällä.”
–Esa Hyvärinen, Fortum
39
MILTTON INSIGHTS – I
tointeja. Fortum on mukana Suomalais-venäläisessä Energiaklubissa, joka
osaltaan pohjustaa tulevaa mittavaa yhteistyötä.
”Lämpösektori on Suomelle iso juttu. Meillä on sähkön ja lämmön
yhteisosaamista, meillä on kaukolämpöosaamista alkaen suunnittelusta
toteuttamiseen, meillä on pattereissa termostaatit, mikä on ihan ylellisyyttä Venäjällä. Meillä on normaalia mittaus, eli me osaamme mitata lämpöä,
meillä on lämmönvaihtimia, joita Venäjällä ei ole.” Näin kuvailee Fortumin
johtaja Esa Hyvärinen muutamia reformin perusasioita suomalaisittain.
Venäjällä sama vesi, joka kiertää kaukolämpöputkessa kiertää patterissakin, kun taas Suomessa kaukolämmössä kiertää oma vetensä, ja
lämmönvaihdin lämmittää kaukolämpövedellä talossa kiertävän oman
veden. Tämä ei välttämättä kuulostaa mullistavalta, mutta asiantuntijoiden
mukaan sitä se on: Nykyisessä venäläisessä järjestelmässä käytännössä
kuvernööri päättää kerran vuodessa, milloin lämpö tulee alueella päälle,
ja milloin se menee päältä pois. Suomalainen järjestelmä jättää päätökset
ihmiselle, joka patterin termostaattia kääntää.
Venäjällä on Fortumin mukaan ajauduttu tilanteeseen, että sektorin
tehottomuuden takia venäläisen lämmityskustannukset ovat suunnilleen
samaa tasoa kuin suomalaisen. Kun tuloerot otetaan huomioon, ero on todella merkittävä. Fortumin vertailuissa on päädytty siihen, että Suomessa
päästään samaan lopputehoon noin kolmasosalla venäläisten käyttämästä
energiasta. Saavutettavien säästöjen hyöty Venäjällä olisi siis valtava. Maksut määräytyvät siellä yhä neliöiden, eivätkä lainkaan todellisen kulutuksen mukaan. Tämä on uudistuksen suuri kannustin venäläisittäin.
Suomalaisvenäläinen keskustelu reformin näköaloista on juuri lähdössä suuressa mittakaavassa liikkeelle. Asiantuntijoilla on pitkä lista suomalaisyrityksistä, joilla on suoria intressejä reformin avaamaan potentiaaliin:
Energia-alan konsulttitoimistot, jotka pystyvät suunnittelemaan optimaalisesti toimivia kaukolämpöjärjestelmiä; kaukolämpöverkkoja rakentavat
yritykset; kaasun ja lämmön yhteistuotannon voimalaitosvalmistajat; lämmönvaihdinten valmistajat; yleensä erilaiset putki- ja lämpöyhtiöt; rakennusyritykset; eristeputkien ja eristeiden valmistajat. Joukkoon mahtuu niin
suuria kuin pieniä toimijoita – energiaklubin tarkoitus on edistää erityisesti pk-yritysten markkinoillepääsyä puolin ja toisin.
Tiellä on haastateltujen elinkeinoelämän vaikuttajien mukaan kuitenkin paljon mutkia. Lainsäädäntöä on vielä huomattavasti selkiytettävä.
Lisäksi esimerkiksi alue- ja paikallishallinnossa on intressejä, joita markkinalähtöiset lämpömarkkinat eivät välttämättä miellytä. Jotkut suomalaistoimijat arvelevat, että korruptiokin saattaa olla esteenä reformin ripeälle
etenemiselle. Toisaalta Venäjän-tuntijat toteavat, että isotkin reformit ja
hankkeet voivat tarvittaessa edetä hyvinkin nopeasti. Olennaista etenemisen kannalta on se, millaista poliittista vetoapua reformi tulee saamaan.
Yksi Venäjän suuri dilemma tavallaan kiteytyy lämpöreformissa:
Markkinalähtöiselle liiketoiminnalle olisi suuret edellytykset ongelmien
suuruuden eli lämpöreformin yhteydessä järjestelmän tehottomuuden ja
kalleuden takia. Toisaalta järjestelmän tehottomuus hyödyttää osaa sen
toimijoista, jotka siksi mieluummin ylläpitävät kuin uudistavat järjestelmää. Asiantuntijat toteavat myös, että energian hinta on herkkä aihe
Venäjällä, mikä voi herättää muutosvastarintaa. Lämmön yksikköhinnat
nimittäin nousisivat, vaikka tehokkuuden tuomat säästöt painaisivat koko-
40
MILTTON INSIGHTS – I
naiskustannukset paljon nykyisiä edullisemmiksi. Uudistuksen eteneminen edellyttää markkinalähtöistä ajattelua, johon Venäjällä ei ole totuttu
etenkään taattuna perusoikeutena käsitetyn lämmön osalta.
Avoimia kysymyksiä on paljon, ja monet toimijat ovat skeptisiä. Pidetään muun muassa mahdollisena, että tässäkin kysymyksessä tulevat
vastaan Venäjän asettamat rajoitukset ulkomaisten yritysten toiminnalle.
Tällaiset rajoitukset etenkin laajemmassa mitassa luultavasti rampauttaisivat pahasti koko reformin, koska sen edellyttämää osaamista ei venäläisillä itsellään juuri ole. Toisaalta monet toimijat kertovat hyvin myönteisesti
asiaa koskevista keskusteluista venäläisten kanssa, joten johtopäätösten
tekeminen on luultavasti ennenaikaista.
Jos reformi epäilyistä huolimatta lähtee etenemään, sen tuottamat
mahdollisuudet suomalaiselle elinkeinoelämälle olisivat siis erittäin laajat.
Valtiovalta kiinnittää siksi näkymiin myönteistä huomiota. Suomen valtiolle lämpöreformin tekee moniin muihin sektoreihin verrattuna kiitolliseksi
aiheeksi se, ettei reformiin juurikaan liity EU-pakotteita sivuavia ulottuvuuksia. Nykyisessä tilanteessa on tosin vaikea arvioida, kuinka mahdollisesti entisestään heikkenevä poliittinen ilmasto vaikuttaa mihin tahansa
laajempiin kaupan osa-alueisiin.
4.3 Arktis – jäisen suomalaisosaamisen näkymät
”Intressimme ovat keskittyneet Arktikselle.”
Presidentti Putin kiteyttää muutamalla sanalla arktisten alueiden keskeisen merkityksen Venäjälle. Asiantuntijoiden mukaan valtavat arktiset
öljy- ja kaasuvarat ovatkin Venäjälle välttämättömiä, jotta maa voi kompensoida hupenevat nykyiset reservinsä. Suomalaiset kiinnittivät katseensa arktisiin mahdollisuuksiin jo kauan ennen Ukrainan kriisiä. Suomessa
tehdäänkin laajaa yhteistyötä arktisten alueiden luonnonvarojen ja kehittyvien kuljetusreittien ympärille kiertyvien monimuotoisten näköalojen
kestäväksi hyödyntämiseksi.
Neljäntoista merkittävän suomalaisyrityksen intressejä nyt kokoava
ja edistävä Team Arctic on yritysryhmä, joka on herättänyt valtionjohdonkin huomion. Liiketoimintahankkeita on vireillä lukuisia. Keskustelua
kansainvälisten suuryritysten kanssa käydään aktiivisesti koko ajan. Yritystapaamisia on ollut useita, ja lokakuun lopulla pidettiin Moskovassa
Suomen suurlähetystön kutsumana onnistunut seminaari, johon osallistui
suuri joukko merkittäviä yritysjohtajia ja vaikuttajia arktisten hankkeiden
tiimoilta.
Arktisen alueen taloudellinen potentiaali kumpuaa energiantuotannon kehittämisestä, uusiutuvan energian uusista mahdollisuuksista,
kaivostoiminnasta sekä merikuljetusten ja infrastruktuurin kehittämistarpeista. Team Arcticin kokosi konsulttiyhtiö Gaia Consulting, jonka vuonna
2013 laatiman esiselvityksen mukaan arktisten hankkeiden liiketoiminnallinen kokoluokka on 250 miljardia euroa pelkästään vuoteen 2020
mennessä.
Suomalaisyritykset eivät osallistu öljynporaukseen tai kaasuntuotantoon vaan laajaan joukkoon erilaisia välttämättömiä palveluja, teknologioita, tuotteita ja ratkaisuja jotka tekevät tuotannollisen toiminnan arktisissa
”
Me pystymme
tuomaan merkittävää lisäarvoa kestävän
kehityksen varmistamiseen tai ainakin edellytysten parantamiseen
Venäjällä ja myös arktisilla
alueilla. Nimenomaan
riskien hallintaa, turvallisuusnäkökohtia ja esimerkiksi öljyntorjunnan
ennakoivaa osaamista,
korkeaa automaatioastetta, varmennuksia sekä
tehokkkuutta, luotettavuutta ja joustavuutta.
Me pystymme merkittävällä tavalla vaikuttamaan
arktisen alueen kestävään
kehitykseen.”
–Pekka Pokela, Gaia Consulting
41
MILTTON INSIGHTS – I
”
Sanoisin näin, että
kyllä pohjoisiin
merialueisiin ja pohjoisiin
aika äärimmäisiin olosuhteisiin liittyy sellaista
osaamista Suomessa,
josta meidän on syytä
pitää kiinni ja jota on
syytä kehittää, ei pelkästään jäänmurtotekniikka,
mutta se on ehkä siinä
ytimessä. Jäänmurtajat ja
vaikeissa jääolosuhteissa
toimimaan kykenevät
alukset ja jossain määrin arktisiin olosuhteisiin
sopiva off-shore -teknologia, siinä on sellainen
kokonaisuus, jossa meillä
on osaamista aika pitkältä
ajalta, ja jonka pitäminen
Suomessa ja niin kuin
sanoin sen kehittäminen
Suomessa olisi erinomaisen tärkeää.”
–Hannu Himanen,
Suurlähettiläs, Moskova
42
MILTTON INSIGHTS – I
olosuhteissa ylipäänsä mahdolliseksi. Arktisten alueiden mahdollisuudet
eivät suinkaan rajoitu Venäjälle. Team Arctic tarjoaa erittäin kattavia kokonaisratkaisuja arktisilla alueilla operoimiseksi erikoislaivanrakennuksesta
ja –varustuksesta monipuoliseen jää- ja sääosaamiseen, öljyntorjuntaan,
korkean suorituskyvyn satamalogistiikkaan ja uusiutuvan energian tuotantoon ja energiatehokkuuteen, automaatioon, tehokkaaseen suunnitteluun
ja tuotantoon sekä luotettaviin ylläpitopalveluihin.
Gaian liiketoimintajohtaja Pekka Pokela korostaa haastattelussa, että
monipuolisia kokonaisratkaisuja kehitetään ja tarjotaan pitkäjänteisesti.
Arktisten alueiden äärimmäiset olosuhteet, alkuperäiskansojen ja ympäristön huomioiminen ja turvallisuus ovat välttämättömiä periaatteita, joissa
suomalaiset yritykset ovat alansa huippua. Korkeatasoinen osaaminen
suunnittelussa, innovatiivisuus, luotettavuus, tehokkuus ja joustavuus
ovat myös ominaisuuksia, joiden merkitys investointihankkeiden toteuttajille on äärimmäisen tärkeä. Venäjä-osaamisen merkitystä ei sovi myöskään unohtaa. Mutta työ on vasta alkuvaiheessa.
Team Arctic –hanke on nähty Suomen kansantalouden kannalta hyvin
tärkeäksi: kasvua haetaan uusilta alueita. Hanke toteutetaan Teknologiateollisuus ry:n nimissä, ja täysin yritysvetoista hanketta tukee osittain myös
työ- ja elinkeinoministeriö TEM:in Meriteollisuuden kehittämisohjelma.
Pokela ei halua antaa tarkkaa arviota mikä voisi olla suomalaisyritysten
potentiaali arktisesta potista vuositasolla, mutta vähintäänkin puhuttaisiin
sadoista miljoonista euroista.
Team Arcticissa ovat mukana Aker Arctic Technology, Arctia Shipping,
Boskalis-Terramare, ESL Shipping, Fortum, Ilmatieteen laitos, Konecranes, Lamor, Mayer Turku Shipyard, Pemamek, Piikkio Works, Rolls-Royce
Marine, SSAB sekä Technip Offshore Finland. Pokela painottaa, että cleantech-osaaminen on Team Arcticissa keskeisellä sijalla. Näin pyritään tekemään tuotannosta herkissä ympäristöoloissa kestävän kehityksen ehdot
täyttävää.
Myös osa haastatelluista tutkijoista painottaa Suomen mahdollisuuksia nimenomaan cleantechin tarjoajana arktisille alueille. Etenkin Venäjän
tarve päästä korvaamaan nykyistä hupenevia reserveitään arktisten alueiden varannoilla on niin suuri, että öljyn- ja kaasuntuotanto käynnistyy ja
laajenee siellä vääjäämättä. Esimerkiksi professori Veli-Pekka Tynkkynen
Aleksanteri-instituutista pitää tärkeänä, että suomalaisellakin osaamisella ollaan mukana varmistamassa, että tuotannon ympäristöhaitat saadaan
minimoitua.
Arktisten alueiden markkinoille tähtäävät toki monet muutkin suomalaisyritykset kuin Team Arcticin jäsenet. Yksi suuri toimija on Wärtsilä,
jonka osaamiselle on runsaasti tarvitsijoita arktisten alueiden toiminnoissa. Suomen Moskovan suurlähettiläs Hannu Himanen arvioi arktisten
alueiden merkityksen Suomelle ylipäänsä hyvin suureksi. Näin esimerkiksi
tärkeä laivanrakennukseen, erityisesti jäänmurtajiin liittyvä osaaminen ja
tuotanto voidaan pitää Suomessa. Himanen ei vähättele toimintaan arktisilla alueilla liittyviä ongelmia, mutta pitää potentiaalia niin valtavana,
että on kansallisestikin tärkeää olla mukana.
Haastatellut asiantuntijat arvioivat, että Venäjälle asetetut pakotteet
tulevat vaikeuttamaan välillisesti myös suomalaisten toimintaa. Vaikka
suomalaiset eivät öljynporaukseen osallistukaan, on tulkinnanvaraista
mikä kaikki nähdään osaksi porausta laajemmassa mielessä – siis siten,
että toiminta tekee öljynporauksen mahdolliseksi. Venäjän voimapolitiikan
seuraukset heikentävät siis normaalitalouden ja suomalaisiakin rokottavan
vaikutuksen lisäksi myös mahdollisuuksia saada talouden uutta potentiaalia käyttöön.
Asiantuntijoiden mukaan sen ongelmana ei ole vain se, että pakotteet
lykkäävät arktisten mahdollisuuksien laajempaa toteutumista mahdollisesti vuosilla. Venäläisten uusi kansallismielinen asenne vaikeuttaa tilannetta myös asioissa, joita pakotteet eivät koske. Tämä ilmenee samoin kuin
monilla muilla sektoreilla venäläisten edellyttämänä korkeana venäläisyysasteena niin valmistuksessa, urakoinnissa, tuotannossa kuin raaka-aineissakin. Nämä vaatimukset koskevat niin suomalaisia kuin muitakin
ulkomaisia toimijoita.
Arktisia alueita öljynporauksen kautta koskevat pakotteet ovat esimerkki siitä, miten Venäjän talousnäkymiä synkentämällä heikennetään
samalla länsimaisittain lupaavia kasvusektoreita. Laajemmassa perspektiivissä, aiempi myönteiseksi toivottu keskinäisriippuvuus lännen ja Venäjän
välillä on kääntynyt kielteiseksi keskinäisriippuvuudeksi. Moni asiantuntija painottaa, että venäläisten omien vastatoimien on tarkoitus entisestään
alleviivata juuri tätä. Suomi ja suomalaisyritykset eivät pysty omilla toimillaan tähän perusyhtälöön juurikaan vaikuttamaan. Niin tässä kuin koko
Venäjän tilanteen dilemmassa kysymys arktisen liiketoiminnan tuottavuudesta kiertyykin sen ympärille, onko kielteisistä kehityskuluista paluuta.
Vastausta haettaessa ajaudutaan maailmanpoliittisestikin suuriin
kysymyksiin. Pystyykö Venäjä kehittämään itse tarvitsemansa teknologian korvaamaan maailman suurimman öljyntuottajan Exxonin lähdön
Karanmereltä? Tätä pidetään hyvin vaikeana. Asiantuntijat näkevät silti
mahdolliseksi Venäjän kääntymisen esimerkiksi Brasilian puoleen. Brasilian Petrobras on maailman johtavia öljynporauksen asiantuntijoita ja voisi
mahdollisesti tarjota Venäjälle ainakin osin sen tarvitseman avun. Toinen
asia on, haluaako Brasilia riskeerata vakavasti suhteensa Yhdysvaltoihin.
Jos Venäjä ei itse kykene eikä pysty pakoterintamaa kiertämään, niin
onko sen nieltävä ylpeytensä ja taivuttava lännen edessä? Ainakaan asiantuntijat eivät näe tästä viitteitä, eikä ymmärrettävästi kenelläkään ole
varmoja vastauksia. Edessä nähdään mahdollisesti vuosien kallis odottelu.
Toisaalta kymmenien vuosien perspektiiville sijoittuvat liiketoimintanäkymät ovat niin mittavat, että muutama vuosikin voi olla lyhyt aika. Mikäli
Venäjän ja lännen välit pysyvät samalla vastakkainasettelun kurssilla, painopiste Arktiksella voi kohdistua muihin kuin Venäjän mahdollisuuksiin.
Venäjän suhtautuminen kilpailuun arktisista resursseista on kuitenkin
asia, joka on huolestuttanut monia haastateltuja asiantuntijoita jo ennen
Ukrainan kriisiäkin.
Lämpöreformin osalta suomalaismahdollisuuksien toteutuminen on
kiinni ensisijaisesti venäläisten poliittisesta tahdosta itseään hyödyttävän
reformin toteuttamiseksi. Arktiksella suomalaisenkin menestyksen suuri
kysymysmerkki on pitkälti kansainvälisen politiikan suuressa kädenväännössä, jossa suomalainen liike-elämä voi menestyä laadukkaalla osaamisellaan, mutta vain suurempien voimien sallimassa marginaalissa.
Pitkäaikainen perspektiivi tuo selkänojaa, mutta silloinkin täytyy uskoa
tilanteen lopulta kääntyvän paremmaksi.
43
MILTTON INSIGHTS – I
4.4 Teollisuusosaamisen viennin mahdollisuudet ja
ongelmat
”Venäjän hallitus saa rahansa kaasusta ja öljystä, eikä se ole muuttunut. Sen
täytyy muuttua.”
Venäjän valtiovarainministeri Anton Siluanov ei jätä Venäjän talouden
modernisointitarpeita epäselviksi. Venäjän kansantalous ei ole vielä juuri
lainkaan modernin teollisen tuotannon, valmistavan teollisuuden varassa.
Suomessa olisi tarjolla huippuosaamista juuri modernin teollisuuden tai
teollisuuden modernisoinnin eteenpäin viemiseksi.
Esimerkiksi teollisuusautomaation suomalainen erikoisosaaja Fastems
tarjoaa vanhanaikaisen tuotannon tilalle ”8760-filosofiaa”. Luku tarkoittaa
yhteen vuoteen mahtuvia tunteja. Fastems tarjoaa konsepteja, jotka pyörittävät tehtaan koneita periaatteessa keskeytyksettä ympäri vuoden. On
selvää, että tällainen teollisuusautomaatio nostaa laiteinvestointien hyötysuhteen maksimiinsa. Eteneminen edes jossain määrin siihen suuntaan
olisi Venäjän tuotanto-oloissa valtava edistysaskel.
Haastatellut nostavat esiin venäläisen osaamisen puutteet, jotka heijastuvat esimerkiksi konepajateollisuuden investoimattomuutena
Venäjälle. Ei ole tarpeeksi esimerkiksi hitsaajia, asentajia tai ylipäänsä
kipeästi kaivattua perusosaamista, joka on välttämätön tae laadukkaalle
tuotannolle. Siksi suomalainen suuntaus on ollut konepajateollisuudessa
enemmänkin vienti kuin investoinnit. Venäjän teollinen modernisoituminen edellyttää kuitenkin valmistavan teollisuuden esiinmarssia. Siihen
Fastemsin kaltainen tehotuotannon konsepti olisi merkittävä katalysaattori. Fastems onkin saanut Venäjältä runsaasti tilauksia maailman huippua
edustavalle automaatio-osaamiselleen.
Monien vaikuttajien mukaan mikä tahansa tuottavuuden nosto on
Venäjällä tervetullutta. Tuottavuus on matalaa niilläkin harvalukuisilla
teollisuuden aloilla, joilla Venäjä on menestynyt kohtuullisesti, kuten puolustusteollisuudessa. Haastatellut tutkijat korostavat lisäksi, että presidentti Putinin massiivinen varusteluohjelma muodostaa valtaosan Venäjän
modernista teollistamisesta. Venäjän teollistumisen kokonaisuudessa tämä
tarkoittaa sitä, että venäläisen konepajateollisuuden merkittävillä toimijoilla on suurella todennäköisyydellä siviilituotannon lisäksi tuotantoa
myös puolustusteollisuuteen liittyen.
Siksi EU-pakotteiden puolustusvälinetuotantoon liittyvä 4. artikla
nousee olennaiseksi kysymykseksi. Artiklassa kirjataan puolustustarvikeluettelo, jossa lueteltuihin tuotteisiin ja teknologiaan on kiellettyä antaa
teknistä apua suoraan tai välillisesti valmistukseen, huoltoon tai käyttöön.
Haastateltujen mukaan on esimerkiksi usein vaikeasti määriteltävää, mitä valmistuksella tarkoitetaan. Jos automatisoitu järjestelmä esimerkiksi
liikuttelee kappaleita, jotka mahdollisesti myöhemmin työstetään puolustuskäyttöön, onko jo kappaleiden liikuttelu luettava puolustusteolliseksi
valmistukseksi?
Konepajateollisuuteen liittyvä teknologia, kuten Fastemsin tapauksessa, ei itsessään ole usein lainkaan sotilaallista. Hankalaksi asian tekee se,
että konepajateollisuuden laitteilla voi valmistaa yhtä lailla sotilasteollisia
kuin siviilituotteitakin. Korkean teknologian prosesseissa vaaditaan suurta
44
MILTTON INSIGHTS – I
asiantuntemusta arvioimaan, mikä tarkalleen ottaen tarkoittaa mitäkin.
Suomalaisvalmistajat toivovatkin, että vientilupaharkinnassa nojaudutaan
niiden ammattitaidon tarjoamiin arvioihin siitä, missä kriittiset rajat kulkevat. EU:n muotoilut jättävät tulkintoihin kansallista pelivaraa.
Esimerkiksi Fastems pyrkii tulkitsemaan mahdollisimman tiukasti lakeja ja asetuksia EU-pakotteet mukaan lukien, joten pakotteiden välttelystä
ei ole kysymys – paremminkin siitä, ettei kielletyksi aleta tulkita kaikkea.
Fastemsin konsernijohtaja Tomas Hedenborg toteaa haastattelussa, että
”artikla 4 voi olla relevantti vientiä leikkaava tekijä, jos vientilupien osalta
päädytään voimakkaasti rajoittaviin tulkintoihin suomalaisen konepajateollisuuden vientiyritysten osalta”. Suomalaisille teknologiateollisuuden
osaajille kyse on linjauksesta koskien merkittäviä kasvumahdollisuuksia
koko Venäjän teollisuuden modernisoinnin kentässä. Sitä kautta pelissä on
huomattava määrä sekä jo olemassa olevia että kasvunäkymien mahdollistamia uusia suomalaisia työpaikkoja. Pitkällä aikavälillä markkinat Venäjällä olisivat valtavat.
Konepajateollisuuden luonne tekee arvioiden mukaan harkinnasta
vaativaa, mutta ei ylivoimaista. Mahdollisuudet ovat suuret, jos suomalaisissa vientipäätöksissä ei oteta kategorisen kielteistä kantaa. Koska niiden
teknologia ei ole mitenkään sotilaskäyttöön suunniteltua, Fastemsin kaltaiset yritykset saattavat joutua vaikeaan välikäteen ilman omaa syytään,
jos lupaharkinnassa päädytään varmuuden vuoksi korostetun tiukkoihin
tulkintoihin.
Kategorisen tiukka tulkintalinja voisi kyseenalaistaa sen, voiko Venäjän teollisuuden modernisointiin ylipäänsä osallistua. Vähintään teoreettisesti kun voidaan aina argumentoida, että jotakin aspektia viedystä
teknologisesta osaamisesta voidaan käyttää hyväksi myös puolustusteollisuuden tarpeisiin. Jos tätä näkökulmaa painotetaan ja teknologiaviennistä
pidättäydytään, siitä kärsisi usean haastatellun mukaan sekä kotimainen
elinkeinoelämä että Venäjän modernin valmistavan teollisuuden kehitys
ylipäänsä. Tämä puolestaan hidastaisi Venäjän pääsyä eroon riippuvuudesta öljy- ja kaasutuloista, mikä taas olisi monin tavoin Venäjän taloudellisen ja yhteiskunnallisen uudistumisen kannalta haitallista.
Samaten kuin arktisten mahdollisuuksien osalta, suomalainen teollisuusosaaminen saattaa siis pahimmillaan jäädä Venäjän suhteen suurempien voimien puristukseen. Kuten arktistenkin mahdollisuuksien osalta,
kyse on ennen muuta siitä katsotaanko pitkälle eteenpäin yli poliittisten
syklien, ja mistä näkökulmasta.
4.5 Venäläinen rakastaa kuluttamista
”Keikari bulevardeilla… kuljeskellen rauhaisasti kunnes hänen Breguet’nsä,
alati valppaana, muistuttaa häntä, että on puolipäivä.” (Vapaa käännös)
Näin maalailee 1830-luvulla Venäjän kansallisrunoilija Aleksandr
Pushkin, itsekin luksuskello Breguet’n käyttäjä, venäläisen ylimyksen arkihetkeä Pietarissa runoteoksessaan Jevgeni Onegin. Tuokiokuva antaa ehkä
pienen aavistuksen siitä tarkkuudesta ja antaumuksesta, jolla venäläisten
nähdään suhtautuvan ulkoiseen kuvaansa ja statussymboleihin, niin kohta
200 vuotta sitten kuin nytkin. Ainakin teos on saavuttanut kuolemattoman
45
MILTTON INSIGHTS – I
aseman venäläisessä kirjallisuudessa ja synnyttänyt Pjotr Tshaikovskin
säveltämänä myös Venäjän luultavasti kuuluisimman oopperan, josta Suomessakin on saatu usein nauttia.
Suomalaiset ovat saaneet nauttia myös venäläisten kulutusinnosta,
laajassa mitassa. Ulkomaisten matkailijoiden Suomeen tuomista tuloista venäläisten osuus on ollut 45 prosenttia. Talousvaikeuksien ja ruplan
devalvoitumisen aiheuttama venäläisten ostovoiman putoaminen on siksi
purrut pahasti suomalaisiin kaupan alan yrittäjiin, joille venäläiset ovat
erittäin merkittävä asiakasryhmä. Tuloja on menetetty satoja miljoonia
euroja, eikä käännettä parempaan ole pikaisesti näköpiirissä. Venäläiset
tulevat Suomeen harvemmin, lyhyemmäksi ajaksi ja käyttävät aiempaa vähemmän rahaa. Venäläiset kuluttavat vähemmän suomalaisten Venäjälle
viemiä tai siellä tuottamia tuotteita.
Venäläisten kulutus on kuitenkin tekijä, joka on pohjimmiltaan useimpia muita taloudellisia ja poliittisia suhdanteita varmempi. Siinä missä
Venäjän muut talouden rakenteet eivät ole vielä vääntäytyneet kovin moderniin asentoon, venäläiset ovat oppineet kuluttamaan. Yhden keskeisen
suomalaisvaikuttajan mukaan Venäjän suurin muutos sitten Neuvostoliiton romahduksen on palvelusektorin nousu: kaupat, pankit, yleensä
ihmisten kaipaamat palvelut ovat ilmestyneet lähes tyhjästä muuttaen kaupunkien ilmeen täysin. Venäläisen kuluttajan ymmärtäminen avaa monien
haastateltujen mukaan mahdollisuudet menestyä.
Venäjää läheltä seuranneiden mukaan ei ole vaikeaa saada venäläiset
ostamaan hiukan kalliimpaakin. Heidät täytyy saada vain saada ymmärtämään ja kokemaan miksi esimerkiksi tarjolla olevasta suomalaistuotteesta
kannattaa maksaa enemmän. Perusresepti on yksinkertainen – venäläiset
ovat valmiita maksamaan laadusta. Fazerin arvioidaan onnistuneen kokonaisuudessaan tässä erityisen hyvin: Fazerin katsotaan osanneen luoda
omat markkinansa oikea-aikaisesti, hyödyntäen tuotannossaan ja tarjonnassaan sellaisia elementtejä, joita kukaan muu ei ollut vielä tajunnut tai
osannut käyttää.
Vaikka venäläisten ostovoima onkin nyt pahasti hyytynyt ja reaalipalkkojen laskun myötä jatkunee entisestään, pidemmällä aikavälillä tavallisten venäläisten rahankäyttö on kuitenkin Venäjän talouden rakenteista
kaikkein ennustettavin: venäläiset kuluttavat, jos heillä on rahaa, jota kuluttaa. Oli kyse vähittäiskaupasta tai elintarvikkeista, matkailusta, terveyspalveluista, ylellisyystuotteista tai mistä tahansa jo yksittäisenä toimialana
äärimmäisen mielenkiintoisesta tarkastelun kohteesta, venäläiset ostavat
tuotteita ja palveluita, joita heille on tarjolla, jos tarjoaja on osannut hyvän
konseptin rakentaa.
Kun inflaatiosta huolimatta liiketilojen hinnat laskevat, voi suomalaisillekin toimijoille löytyä nyt kiinnostavia laajentumismahdollisuuksia esimerkiksi vähittäiskaupan saralla. Kaikki eivät olekaan jo ennen Ukrainan
kriisiä alkanutta talouden taantumista pelästyneet, esimerkiksi Kesko on
avannut ison liikekeskuksen Pietarissa. Monet haastateltavat peräänkuuluttavatkin strategioita, jotka on tehty syklien yli toimiviksi ja joista pidetään johdonmukaisesti kiinni.
Useat haastatellut painottavat, että Pietarin suunnassa Suomen läheisyydessä asuu merkittävä osa Venäjän vauraimmasta väestöstä. Niin isoa
kuluttajamarkkinaa ei Suomen lähettyvillä muualla ole, eikä se myöskään
46
MILTTON INSIGHTS – I
”
Haasteellisin puoli
on se, että matkailusta on nyt hävinnyt
300–400 miljoonaa euroa
venäläisten matkailutuloja
tämän vuoden aikana. On
selvää, että jenkit eivät
tule venäläisten tilalle
Lappeenrantaan. Mikäli
tämä kriisi jatkuu ja venäläisten ostovoima hiipuu,
Kaakkois-Suomessa tulee
olemaan hyvin vaikeaa,
koska siellä on laskettu
sekä kaupan yksiköissä että palveluissa niin
paljon sen varaan, että
venäläisiä tulee ja venäläiset ostaa.”
–Kai Mykkänen, EK
”
Potentiaaliahan
täällä on hirveästi,
mikäli katsomme markkinaa ja sen suuruutta. Etenkin tämä Pietarin kaupungin ja Leningradin alue,
jossa asuu 6–7 miljoonaa
ihmistä, jotka kuluttavat
joka päivä. Nytkin, vaikka
menee huonosti. Tosin kilpailu on kaikilla sektoreilla
kovaa, sillä moni muukin
pitää tätä houkuttelevana
markkinana.”
mihinkään katoa. Yksi Venäjän markkinoiden tuntija toteaa, ettei esimerkiksi ylellisyystavaroiden tuonnin tai menekin osalta ainakaan vielä ole
koettu merkittävää notkahdusta, jota tosin ennakoidaan. On joka tapauksessa syytä olettaa, että erilaisten ylellisyystuotteiden tiimoilta laskevankin
kysynnän aikana yhä mahdollisuuksia riittää.
Haastateltujen arviot esimerkiksi elintarvikkeita koskevista vastapakotteista vaihtelevat huomattavasti. Viitaten esimerkiksi huonon venäläisen varastologistiikan aiheuttamaan tavaran pilaantumiseen ja siitä
seuraavaan tarjolle tulevien tuotteiden kallistumiseen, useat ovat ennakoineet nopeaakin tuontirajoituksista luopumista. Toisaalta monet korostavat
niin venäläisten tottuneisuutta ankeaan tarjontaan kuin poliittisiakin syitä
olla antamatta periksi yleisen isänmaallisen hengen ollessa ylimmillään.
Haastatellut kiinnittävät huomiota myös siihen, että Venäjän todetaan katsovan läpi sormien Valko-Venäjän kautta saapuvaa eurooppalaista
elintarviketuontia. Erityisesti norjalaisen lohen uskotaan löytäneen tiensä
Valko-Venäjän kautta venäläisten nautittavaksi. Vaikka vastapakotteista
siis pidettäisiinkin kiinni, poliittisen johdon ja viranomaisten intressissä
ei ole ainakaan maksimoida kansalaisten tyytymättömyyttä elintarvikehyllyjen tarjontaan tai leikata liikaa vaihtoehtoja hotellien ja ravintoloiden
ruokalistoilta.
Suomalaiselle osaamiselle nähdään monenlaista tilausta venäläisten
perustarpeiden tyydyttämisessä. Venäläisille suunnattuja terveyspalveluita
kannattaisi monien haastateltujen mukaan kehittää huonossakin suhdannetilanteessa aktiivisesti. Kysyntä ei suinkaan ole kuihtumassa vaan
ryöpsähtää rahatilanteen tulevaisuudessa kohentuessa niiden hyödynnettäväksi, jotka silloin ovat valmistautuneet palveluita tarjoamaan. Venäjän
oman terveydenhuollon tila ei ole kehuttava, ja kun Suomessa muutenkin
puhutaan laajalti terveyspalveluiden vientimahdollisuuksista, ei ole ihme,
että moni haastateltu suosittaa tutkimaan niitä Venäjän suhteen huolellisesti – sisältäen terveysmatkailun Suomeen.
Ympäri Eurooppaa ja koko maailmaa on päästy osallisiksi vaurastuneiden venäläisten runsaskätisestä rahankäytöstä. Haastateltujen painottamia suuria volyymeja kuvastaa matkailun osalta hyvin se, että venäläisten
osuus maailmanlaajuisista tax-free-ostoksista on ollut suunnilleen viidennes, kun Venäjän osuus maailmankaupasta on vain kolmisen prosenttia.
Vaikka venäläisten tax-free-ostosten määrä Euroopassa on kauttaaltaan
ollut laskussa, sen laajuus osaltaan kuvastaa venäläisten matkailuintoa.
Haastateltujen vaikuttajien mukaan suomalaisyrittäjät voisivatkin tarjota
venäläisille matkailupalveluja myös muualle kuin Suomeen, etenkin nyt
kun monilla venäläisillä matkatoimistoilla on suuria rahoitusvaikeuksia.
Koska Suomen vienti on voimakkaasti painottunut investointitavaroihin, kulutuslähtöinen kauppa saattaa joidenkin haastateltujen mielestä
jäädä suotta taka-alalle. Huolimatta venäläisten ostovoiman putoamisesta
tavallisten venäläiskuluttajien tarpeiden palveleminen voikin näiden haastateltujen mukaan olla pidemmällä aikavälillä kaikkein kestävintä ja turvallisinta kauppaa. Etenkin lähialueilla on syytä olettaa suomalaisuuden
laatubrändin antavan erityisiä edellytyksiä menestykseen.
–Pirjo Tulokas,
Pääkonsuli, Pietari
47
MILTTON INSIGHTS – I
5 Johtopäätökset
Raha on maailman
paras rauhanvälittäjä
– niin tässäkin.
–Pääministeri Alexander Stubb
”Raha on maailman paras rauhanvälittäjä – niin tässäkin.”
Pääministeri Alexander Stubb uskoo EU:n ”pehmeään mutta kovaan”
voimaan ja taloudellisen yhteistyön myönteisiin vaikutuksiin. Kriisiytynyttä tilannetta ei pidä pääministerin ”kahden kortin” -ajattelun mukaan
päästää ainakaan pahemmaksi, yhteyksien vaaliminen Venäjän kanssa
yhä vähintäänkin toteuttavalla tasolla on kaikkien etu. Suomi on tiukasti
EU:n leirissä, mutta pakotteiden ja yhteisten EU-linjausten ulkopuolella on
viisasta osoittaa, että Suomi haluaa normaalioloissa hyvät ja molemmille
osapuolille hyödylliset suhteet Venäjän kanssa.
Elinkeinoelämän näkökulmasta katsottuna haastateltujen suomalaisvaikuttajien perusajatus noudattelee samaa logiikkaa. Selvä enemmistö
haastatelluista katsoo, että Venäjältä ei kannata juosta karkuun. Yleinen
lähtökohta on se, että olemassa olevia suhteita pitää vaalia ja viestiä halua
olla läsnä Venäjällä vaikeinakin aikoina. Suomalaisvaikuttajat ymmärtävät
laajalti näkökulmaa, että vaikeuksista huolimatta jatkuva tai jopa laajentuva toiminta voi olla merkittävä etu Venäjän ainakin osin uudelleen jakaantuvilla markkinoilla.
Periaatteellinen ymmärrys on kuitenkin aivan eri asia kuin luottamus
siihen, että luja usko tuleviin hyötyihin riittää. Epävarmuus on erittäin
suurta, epävarmuus on ”uusi normaali”. Venäläisten puheita yhteistyön
palkitsemisesta on vaikea yhdistää venäläisten omiin vastapakotteisiin ja
itse asettamiin rajoituksiin ja esteisiin ulkomaisten yritysten toiminnalle.
Epävarmuuksista suurin liittyy Venäjän omaksumaan voimapolitiikkaan,
jonka seurauksia ei kukaan positiivisiksi ennusta.
Venäjän uusia aggressioita pidetään haastateltujen parissa täysin
mahdollisina tai jopa todennäköisinä. Tällainen kehitys jäädyttäisi suhteet
länteen pitkäksi aikaa ja sitä myötä vaikeuttaisi kaupan edellytyksiä huomattavasti entisestään. Politiikka ja talous ovat nyt kietoutuneet voimakkaasti yhteen, mikä tarkoittaa poliittisen kehityksen suurta vaikutusta
kaikkeen kaupankäyntiin, erityisesti läntisiin pakotteisiin suoraan liittyviin suuriin sektoreihin kuten arktinen öljyntuotanto tai puolustuskytkentöjen leimaama teollisuus.
Näillä aloilla ollaan sekä pitkällä aikavälillä että akuutistikin poliittisten suhdanteiden ja odotusten varassa. Osalla toimijoista on mahdollisuus
odottaa ja seurata tilanteen kehittymistä, mutta kaikilla ei. Monitahoisia
ja kiperiä harkintoja on väistämättä edessä, niistä riippuu etenkin monien
teknologiateollisuuden työpaikkojen kohtalo Suomessa. Onko Suomen esimerkiksi tulkittava vientilupapäätöksiä tiukimman mahdollisen näkökulman mukaisesti, jos EU-pakotteet eivät sellaisinaan tulkintoja sanele?
Kysymyksen voisi asettaa myös niin, tulisiko investointeja ja kauppaa
Venäjälle pitää ylipäänsä arveluttavina Venäjän politiikan takia, samoin
kuin vaikkapa Fennovoiman ja Rosatomin yhteistyötä. Tätä kysyvätkin
useat haastatellut. Jos kuitenkin lähtökohta on se, että yhteistyötä pidetään
suotavana EU-linjausten asettamissa puitteissa, investoinnit ovat nykyisissä taloudellisissa olosuhteissa asiantuntijoiden mukaan monin tavoin suo-
49
MILTTON INSIGHTS – I
siteltava toimintalinja. Ruplamääräinen paikallinen toiminta investointien
myötä tarjoaa muutenkin perustan, jonka hyötyjä moni suomalaisyritys jo
korjaa. Jos venäläiset eivät itse aktiivisesti heikentäisi investointiympäristöä, suositus investoida voisi olla painokkaampikin.
Epävarmuudesta johtuen suomalaisvaikuttajat eivät tietenkään kehota
investoimaan Venäjälle etenkään ylitse oman riskinsietokyvyn – ei kaikkia
munia samaan koriin. Monet muistuttavat, että Venäjä on läheisyydestään
ja mahdollisuuksistaan huolimatta vain pieni tekijä maailmankaupassa.
Saksa on noussut takaisin Suomen tärkeimmäksi kauppakumppaniksi,
Ruotsi on vientimaista ykkönen ja Saksa toinen ennen Venäjän laskussa
olevaa vajaan 10 prosentin osuutta. Siinä missä Venäjältä löytyviä mahdollisuuksia on täysin perusteltua korostaa, tulee yhtä lailla tiedostaa Suomen
talouden kokonaiskuva, jossa Venäjän asema ei ole enää niin määräävä.
Olennaista Venäjän näköaloissa onkin huimasti kaupan nykyhetken
volyymeja suurempi potentiaali. Jos edes yksi, saati kaikki kolme erikseen
käsiteltyä strategista ”ohjelmallista” kokonaisuutta – lämpöreformi, arktiset mahdollisuudet ja modernin teollisen Venäjän synty – lähtisivät edes
suurin piirtein etenemään tavalla, joka olisi suomalaisittain suotuisa, viennin ja kaupan tilastot voisivat näyttää tulevaisuudessa aivan toisenlaisilta.
Jos esimerkiksi lämpöreformi lähtisi todetuista vaikeuksista huolimatta toivotusti liikkeelle, suomalainen energiatehokkuuteen liittyvä moninainen
osaaminen olisi etenkin lähialueilla verraton valtti.
Kysymys onkin se, yltävätkö nämä näköalat koskaan todellisuudessa lähellekään potentiaaliaan. Realistisia perusteita on yhtä lailla uskoa
menestykseen kuin pettymyksiinkin. Käytännön asiat ja toimet kuitenkin
sanelevat miten käy ja siltä osin asioihin voi myös vaikuttaa. Tässä suhteessa tulevat yritysten lisäksi myös valtion rooli ja linjaukset keskeiseen
asemaan. Halukkuutta edesauttaa Venäjän-kauppaa valtiovallan taholta
löytyisi, mutta sille asettavat yhteiset EU-linjaukset ja pakotteet nyt käytännön rajat. Kansainvälinen politiikka ja etenkin Venäjän omat ratkaisut
voivat tässä joko avata solmuja tai tiukentaa ne umpeen.
Tässä raportissa erikseen käsiteltyjen strategisten sektoreiden lisäksi
periaatteessa lupaavia uusia mahdollisuuksia on runsaasti. Eniten poliittisten suhdanteiden ulkopuolella on kuitenkin neljäs tarkasteltu sektori
ja elämisen pysyvä elementti: venäläisten ihmisten monenlaiset tarpeet ja
kulutus, ruoasta valtavaan kirjoon muita tuotteita ja palveluita. Venäläisten vastapakotteet ovat toki rokottaneet elintarvikevientiä ennätyksellisessä määrin, pudotusta viime vuoteen verrattuna oli elokuussa lähes 60
prosenttia. Silti suomalaiseen laatuun luottavien venäläisten ostovoima on
– akuutisti vähentyneenäkin – pysyvä rakenteellinen mahdollisuus varsinkin Pietarin seudulla. Venäläisten matkailu Suomeen on erityisen tärkeää.
Johdannossa siteerattu Venäjän arvoituksellisuutta alleviivaava
Churchillin lausahdus on nykytilanteenkin valossa monessa suhteessa
ajankohtainen. Silti monet keskeiset Venäjä-vaikuttajat painottavat, että
Venäjän toimintaa, tapahtumia ja kehitystä on täysin mahdollista ymmärtää. Kun kutakin asiaa ja osatekijää tarkastellaan asiallisesti faktojen
pohjalta eikä väkisin haeta ”Venäjän arvoitukseen” yhtä suurta kokonaisvaltaista poliittis-taloudellis-historiallis-filosofista selitysmallia, niin jalkojen alle löytyy tukevaa pohjaa.
”Ei kannata kysyä voiko Venäjälle mennä, totta kai sinne voi mennä”,
50
MILTTON INSIGHTS – I
toteaa yksi avainvaikuttaja. Kannattaako se, riippuu tapauskohtaisista
edellytyksistä, mahdollisuuksista, osaamisesta, riskinottokyvystä ja -halusta, jatkaa sama pitkän linjan vaikuttaja. Onko investointi kannattava, ei
määräydy yleisten lainalaisuuksien perusteella, vaan käytännön liiketaloudellisten olosuhteiden ja omien toimien järkevyyden pohjalta. Nyt näyttää
varmalta, että Venäjän talous on lähivuodet alamäessä. Miltä tilanne itse
kunkin suomalaisyrityksen näkökulmasta näyttää on aivan toinen asia,
hyötyjiä tulee olemaan siinä missä häviäjiäkin.
Tämä raportti on hahmotellut suomalaisen elinkeinoelämän strategisia näköaloja Venäjälle mahdollisuuksien näkökulmasta, epävarmuudenkin keskellä. Millaiseksi todellisuudeksi nuo mahdollisuudet
todellisuudessa muuntautuvat, on yksittäisten suomalaisten toimijoiden
osalta kiinni ennen kaikkea niiden omista analyyseistä, tavoitteista ja toimista. Varmin elementti kaikkiin analyyseihin on nyt epävarmuus, jota
kukaan ei voi harkinnoissaan sivuuttaa. Toisaalta epävarmuuteen takertuminen ei ole mikään viisasten kivi. Venäjä ei ole pikavoittojen maa, joten
viisauden alku ovat paremminkin pitkän aikavälin huolella punnitut strategiat ja pitkäjänteinen työ niiden pohjalta.
51
MILTTON INSIGHTS – I
Miltton kiittää kaikkia haastateltuja ja projektiin muuten
osallistuneita heidän arvokkaasta panoksestaan.
52
MAHDOLLISUUKSIA EPÄVARMUUDESSA
Tämä raportti kokoaa yksiin kansiin, miltä Venäjä suomalaisittain
nyt näyttää. Turvallisuuspoliittisen kriisin ja nopeasti synkistyvän
talouden paineissa, Suomen elinkeinoelämän näkökulmasta.
Epävarmuus on paras kuvaus tilanteesta. Mahdollisuuksia silti
löytyy, Venäjää ei kannata edes kriisitunnelmissa kokonaan hylätä.
Lähestymistapa on realismi: riskejä ja uhkia ei vähätellä.
50 HAASTATTELUA VENÄJÄSTÄ
Raportti rakentuu parhaan suomalaisen asiantuntemuksen
varaan. 50 suomalaista Venäjän-tuntijaa ja vaikuttajaa
piirtävät tuhatsivuisessa haastatteluaineistossa monipuolisen
ja kaunistelemattoman kuvan Venäjästä ja sen taloudesta,
suomalaisin silmin. Poliitikkojen, virkamiesten, tutkijoiden,
yritysten ja elinkeinoelämän edustajien näkemykset on tiivistetty
mahdollisuuksien punaisen langan ympärille.
ELINKEINOELÄMÄN STRATEGISET
NÄKÖALAT
Suomalaiset näkevät miljardiluokan mahdollisuuksia uusillakin
saroilla. Venäjän siintävä lämpöreformi, arktiset hankkeet ja
teollinen modernisaatio ovat lupaavia esimerkkejä, mutta mikään
ei ole varmaa: Venäjä ei tee asioita helpoiksi. Silti Investoinnit ovat
kriisissäkin jopa aiempaa houkuttelevampi vaihtoehto. Ottaako
riski Venäjällä? Laajentaa vai lähteä? Viedä vai valmistaa Venäjällä?
Tarjolla on monia vastauksia.
Milttonin raportin on toteuttanut ja kirjoittanut VTL Jussi Seppälä,
joka on seurannut ja analysoinut kansainvälisiä suhteita journalistina,
diplomaattina ja tutkijana yli neljännesvuosisadan ajan.