Arvostelu Demari Julkunen 060813.pdf - Eliisa

6.8.2013
Huomio, huomio – täällä
kirjailija, kuuleeko kukaan?
tärkeyttä (Virginia Woolf) tai
totaalista kirjoittamisen rauhaa. Perheen melskatessa ympärillä tai työpäivän päälle rättiväsyneenä, ei yleviä aatoksia
jaksa paperille raapustella tai edes läppärin
kantta avata.
Yksi
mahdollisuus
on
paeta
hulinaa.’Kirjailijat ei
yleensä ole upporikasta
väkeä, joilla on varaa
rakentaa kelomökki
Kuusamoon tai huvila
Kreetalle. Onneksi on
olemassa verkosto erilaisia ”ateljeita” niin
kotimaassa kuin ulkomailla, aina Afrikan Beniniä ja Meksikoa myöten. Jos apuraha sattuu
kohdalla – joka puolestaan on useimmille kirjailijoille lottovoitto – on
matkarahat ja oleskelu
taatut.
Uudessa ympäristössä
saattaa luova inspiraatio
iskeä, tai sitten ei.
Joensuun kaupunkiin
liitetty Tuupovaara –
siellä itärajan pinnassa –
on tarttunut tuumailusta
toimeen ja tarjoaa Tuupovaaran Taidetalosta muutaman viikon tai kuukauden pestejä kirjailijoille.
Kirjailija-toimittaja Teppo
Kulmala on löytänyt vaarojen maisemista oivan
kirjoittamispaikan. Radio
Tuupovaara on kirjan ni-
menä oivallinen, jopa hauska.
Kirjan kannessa komeileekin
hieno putkiradio.
Kulmala on joustava kirjoittaja: hänen eloisaa ja pohdiskelevaa kommentointiaan on
ilo lukea. Kirjan lajityyppi voisi
olla vaikkapa päiväkirjaromaani. Ideana on sähköpostiviestittäminen kaveriporukalle,
niin sanotulle Kuntokomppanialle. Kela kaikessa viisaudessaan soi muutamalle työn uuvuttamalle alle 60-vuotiaalle
kirjailijalle työkykykyä edistävän kuntoutuksen. Homma
räätälöitiin siis kirjailijoiden
tarpeisiin ja yli kuusikymppiset kirjailijat Kela katsoi kehäraakeiksi.
Totuus on kuitenkin se, että
jokainen kirjailija kirjoittaa
niin kauan kuin sanottavaa on
– tai teksti kustantajille kelpaa
– ikään katsomatta. Kirjailijan
ammatista ei jäädä eläkkeelle.
Inspiraation
myytti nurin
Kirja koostuu Kuntokomppanian kommunikoinnista.
Kulmala on uskollisesti dokumentoinut vastausposteja.
Tässä mielessä kirja lähestyy
tieteellistä tarkkuutta lähdeviitteineen ja henkilöhakemistoineen. Kulmala onkin Hessestä
väitellyt tohtorismies. Kuntokomppaniaan kuulumattoman
lukijan on hieman uuvuttavaa
lukea pienellä tihrulla präntättyjä alaviitteitä.
Kirjan parasta antia on kirjaili-
Seppo Järvinen
„„Kirjailija kyllästyi synkkyyteen
Laura Paloheimo kirjoittaa chick litiä
Laura Paloheimo on puhdasverinen chick lit -kirjailija. Hän
ei tahdo kuvata kovaa ja kurjaa
maailmaa vaan viihdyttää armottomasti. Paloheimo onkin
kirjoittanut kaksi naislukijoille
suunnattua teosta, joiden kannet ovat vaaleanpunaisia.
Kirjailijan esikoisromaanissa
Klaukkalassa (Otava, 2012) työskenneltiin media-alalla ja verrattiin ihmisiä merkkilaukkuihin.
Tällä viikolla ilmestyvä OMG
(Otava, 2013) puolestaan pureutuu hääpalveluyrittäjä Anna
Kepposen arkeen ja toilailuihin
nettideittailun maailmassa.
Paloheimo haluaa kirjoittaa
ihmisten tunteista, käyttäytymisestä ja elämänmuutoksista.
Hän analysoi pitkään romaanihenkilöidensä toimintamalleja.
OMG:n päähenkilön Annan hahmoon hän on ammentanut sekä
itsestään että tuntemistaan naisista.
Laura Paloheimo:
OMG.
Otava, 2013. Ilmestyy
virallisesti torstaina.
– Anna havahtuu siihen, että
niin kauan kuin hän keskittyy
pitämään muita pystyssä, mikään omassa elämässä ei mene
eteenpäin.
Kirjailijan mukaan kaikkien
on jossain vaiheessa pakko
tehdä inventaario omaan elämäänsä.
Synkkyys ei
enää sytytä
Jos Paloheimo (s. 1971) olisi
aloittanut kirjailijan uransa parikymppisenä, ei chick lit olisi
ollut hänelle mikään itsestäänselvyys. Nuorempana Paloheimo halusi kirjoittaa synkistä
asioista.
– Nuorena kuolemaa romantisoi, mutta vanhemmiten ymmärtää, että elämä on oikeasti
aika lyhyt – se ei ole leikin asia.
Tunnen nyt itseni, ja olen aina
ollut innostunut kaikista hyvän mielen jutuista. Ei voi mitään, mutta olen tällainen Anni
Polva, joka kaipaa onnellisia
loppuja.
Romantiikka
voittaa seksin
Viime vuosina romanttisen
viihdekirjallisuuden lukijoita
on houkuteltu suoraviivaisen
seksin pariin, ja muun muassa
E L Jamesin Fifty Shades of
Grey -kirjatrilogiasta on tullut
kansainvälinen hitti. Paloheimon mielestä erotiikkaromaanit eivät ole muuttamassa chick
litin perusrakenteita pysyvästi.
– Eroottiset jutut kiinnostavat, mutta chick litin päähenkilön pitäisi kuitenkin omien jut-
Päivän pari
Näitä esityksiä ei kannata
missata tänään Tampereen
Teatterikesässä.
Piip ja Tuut Teatteri
(Viro):
Piip ja Tuut
konsertissa, Piip ja
Tuut illallisella
Teppo Kulmala:
Radio Tuupovaara
Esseepäiväkirja
Hai 2013, 208 s.
jan työn pohdiskelu. Jos joku kuvittelee, että tekstit syntyvät lennossa jumalaisen inspiraation
siivittäminä, hän erehtyy pahan
kerran. Kirjailijan työ on loppujen lopuksi raakaa lapioimista,
epäuskoa, ajatuksen hännän
perässä juoksemista. Tunnelin
päästä kuitenkin kajastaa heikko
valonpilkahdus ja sitä kohden
sanatyöläinen suunnistaa.
Radio Tuupovaara kuvaa
erinomaisella tavalla tätä luomisen kamppailua. Välillä on
autolla kurvattava leivän jatkeen hankintaan, välillä keskustelemaan terapeutin kanssa.
Kulmala tekee tarkkoja arjen
havaintoja. Tuupovaaran kylä
elää ympärillä hiljaista elämäänsä. Välillä kirjailija käy
jäähyllä katsomassa Taidetalon
kuvataidenäyttelyä.
Teppo Kulmala on kirjoittanut rohkeasti erilaisen kirjan.
Esseen, radio-ohjelman, monologin, romaanin ainekset nivoutuvat eheäksi kokonaisuudeksi.
Tämän lähempää ei kirjailija
voi kirjoittaa.
Jussi Virratvuoren suunnittelema mainio ja kaunis kirjan
ulkoasu on täysosuma.
Chick lit
Chick lit tarkoittaa kaunokirjallisuutta, joka käsittelee modernin naisen
elämän ongelmia humoristisesti ja kevyesti. Tarina
sijoittuu yleensä maailman suurimpiin metropoleihin, ja päähenkilönä on
useimmiten 20–30-vuotias sinkkunainen, jolla on
kiinnostava ura viestinnän,
muodin tai viihdeteollisuuden parissa.
Lähde: wikipedia
tujen etsintään. Chick lit ei ole
rälläystä ja seksikokeiluja, vaan
täyttymystä pihdataan, ja sitä
tulee aika vähän.
Hanna Nissinen
STT
13
Nana Juhala
Teppo Nieminen tekee hyvää työtä Pietarin roolissa. Jumalan roolissa Eliisa-teatterissa vierailee kokenut tamperelaisnäyttelijä Ahti Jokinen.
Kuka lohduttaisi
pientä Pietaria
Amurin työläismuseokortteliin
kävellessäni ajattelin, että nyt
nähdään hyvää, mutta melko
tavanomaista kesäteatteria. Aapelin Pikku Pietarin piha on
hyväsydäminen teksti. Amurin
vanhan puutalokorttelin sisällä
on piha, joka sopii erinomaisesti pikku Pietarille ja hänen
naapureilleen. Eliisa Teatteri
on puolestaan ennenkin osoittanut herkkää tekstien ymmärrystä ja käyttänyt esityspaikan
tarjoamia mahdollisuuksia taitavasti.
Arvaukseni osui melkein kokonaan kohdalleen. Ainoastaan
”tavanomainen” oli huti, ainakin jos ”tavanomaisella” tarkoitetaan helppoa ja mukavaa esitystä, joka antaa loppujen lopuksi vähän.
Aapeli
Vuosikymmeniä sitten lukemani Pikku Pietari jätti liikuttuneen muiston. Se ei ole aivan
oikea. Itse tarina on varsin kamala. Pienen pojan äiti kuolee
tuberkuloosiin. Kukaan ei lohduta. Isästä ei ole apua, koska
tämä on itse suruun nääntymässä.
Sitten perheeseen saapuu
omaperäinen nainen Karoliina,
joka ryhtyy Pietarin äitipuoleksi. Hän saavuttaa pian pojan luottamuksen teetättämällä
tälle molskihousut hienolla
vaatturi Riimannilla. Mutta
merkillinen uusperheonni ei
kestä kauan. Karoliina lähtee
pois yhtä yllättävästi kuin tulikin. Hän antaa Pietarille lähtiessään posliinikissan ja neuvoo
häntä pitämään sitä sänkynsä
Teatteri
Sanotaan, että jos on kirjoittamisen pakko, niin kirjailija kirjoittaa vaikka käpynä kuusen
latvassa keikkuen. Monet kirjailijat korostavat oman huoneen
Kirjat
6.8.2013
Kirjat
12
Eliisa-teatteri, Tampere
Aapeli: Pikku Pietarin piha
Dramatisointi ja ohjaus Jorma Kairimo Puvustus Merja Kurkinen Tekniikka
Hannu Naamanka ja Antti Vartiainen
Rooleissa Ahti Jokinen, Teppo Nieminen, Erkki Lahtinen, Merja Kurkinen,
Lasse Saari, Tea Lehmuskoski, Raine
Rönnholm, Tarja Kalliokoski. Marja Vuori, Esa Lavikka, Kirsi Lampinen, Liisa
Virtanen, Franz Lindström, Vili-Valtteri
Jokinen, Christian Ovaska, Riku Liski,
Vilma Jokinen, Alexandra Laukkanen,
Sanni Liski
virren veisuun tahtiin viettävälle lapsilaumalle.
Pietarin usko on kuin kalliolle perustettu, sillä hänellä
on suora yhteys Jumalaan taivaassa. Jumala on toista maata
kuin posliinikissa.
Pihapiirissä kukaan ei keskustellut avoimesti ja hyvässä
hengessä Pietarin kanssa äidin
menetyksestä. Jumala ilmoitti,
että ”se [Pietarin äiti] kuoli, kun
se oli minun tahtoni”. Jumalan
tahto antoi Pietarille ajattelemisen aihetta.
Eliisa
vieressä, jossa se voi antaa lohtua heti aamusta.
Aapelin romaani ei ole missään tapauksessa mikään vanhan pihayhteisöllisyyden ylistys. Naapuruston perusmielialana on koleahko uteliaisuus,
jonka avoin ylläpitäminen on
annettu naisten ja lasten tehtäväksi. Karoliina puuttui naapuruston asioihin päättäväisesti ja
sai hyvää aikaan. Se ei johtunut
siitä, että hän oli niin erikoinen,
vaan siitä, että hän oli ulkopuolinen
Vuoden 1918 sota ja sitä seuranneet joukkomurhat ja vankileirit vaikuttavat vuonna 1958
ilmestyneen romaanin tunnelmiin. Pihan miehet kärsivät
alkoholismista ja poliittisesta
eristyksestä. Silmäpuoli talonmies Harakka oli yhä punikki,
vaikka hänen olisi monen pihalaisen mielestä pitänyt jo oppia
jotakin. Mutta Harakka ei opi,
vaan yrittää päinvastoin opettaa ateismia rotan hautajaisia
Pikku Pietarin pihan sydämellisyys ei ole kirjan tapahtumissa
eikä sen ihmisten puheissa,
vaan kertojan äänessä. Kertoja
on puhuvinaan henkilöistään
leikkisästi, mutta itse asiassa
puhuu heistä täysin vakavasti.
Huumori syntyy leikkisyyden
esittämisessä kiinni jäämisestä
ja vakavuuden sopivasta paljastumisesta.
Pikku Pietaria esittävä teatteri joutuu ratkaisemaan, ”kunnioittaako” se Aapelin omaperäistä huumoria. Jos se päättää
niin tehdä, niin se joutuu päättämään, minkälaisilla teatterin
keinoilla se luo huumorin näyttämölle, jolla Aapelin kertoja ei
ääntele. Samalla se voi miettiä
myös sitä, mitä sen luoma näyttämöllis-katsomollinen fyysinen yhdessäolo lisää Aapelin
huumoriin.
Eliisa herättelee Aapelin henkeä huolellista ja ymmärtävästi.
Teppo Nieminen tekee Pietarina hyvää, vakavasti otettavaa
näyttelijäntyötä. Jorma Kai-
rimo on kiinnittänyt henkilöohjauksssaan herkkää huomiota myös pieniin osiin. Alexandra Laukkanen ja Sanni
Liski kurkistelevat pikkutyttöinä milloin mistäkin ja pohjustavat mielialaa tapahtumille.
Aapelimainen olevinaan pilailu ja kunnioittava vakavissaan oleminen näkyy ehkä parhaimmillaan, kun sekatavarakauppias Vetterantin Klory-tytär (Marja Vuori) menee kihloihin Harakan maalari-poika
Vennun (Raine Rönnholm)
kanssa. Vennu on esittänyt pihalla karaten kata -liikesarjoihin perustuvia suurenmoisen hauskoja tansseja ja Klory
on lausunut Aaro Hellaakosken Hauen laulun. Kihlajaisissaan hän lausuu sinivalkoiseen
asuun pukeutuneena Sakari
Topeliuksen Laps Suomen.
Isä-Harakka (Lasse Saari) jättää taputtamatta, mutta hänkin
on kohteliaan näköinen.
Työläismuseon piha ei sovi
pikku Pietarille pelkästään puuarkkitehtuurin takia. Myös paikan surulliset muistot sopivat
näytelmän mielenvirityksiin.
Vuoden 1918 sodan päättymisen jälkeen joukkomurhia tehtiin myös melkein näillä nurkilla.
Sen jälkeen täällä tapahtui inhimillisesti ottaen pienempiä,
mutta kaupunkiarkkitehtuurin
kannalta suurempia rikoksia.
Pikku Pietarin pihan viimeiset
esitykset Tamperren Teatterikesän off-ohjelmistossa 6.–8.8.
Pertti Julkunen
Teatterikesän Off-ohjelmistossa nähtävä virolainen ”Piip ja Tuut konsertissa” on interaktiivinen
esitys, joka sisältää musiikkia, temppuja ja akrobatiaa. Haide Männamäen ja Toomas Trossin
esittämät klovnit Piip ja
Tuut joutuvat siivoamaan
konserttisalia, mutta päätyvätkin itse keskelle konserttia.
Saman kaksikon toinen klovneriaesitys Piip ja
Tuut illallisella on suomalaisen Linnea Happosen
ohjaus. Tarina lähtee käyntiin, kun postiluukusta kolahtaa henkilökohtainen
kutsu. On aika pukeutua
parhaimpiinsa ja laittaa
pöytä koreaksi. Onko luvassa paras ilta koskaan?
Omaa Leikki- ja teatteritaloa Tallinnassa pitävät Piip ja Tuut ovat esiintyneet Suomen lisäksi
muun muassa Koreassa ja
USA:ssa.
Vanhan kirjastotalon
Musiikkisali (Keskustori);
”Konsertissa”-esitys ti 6.8.
klo 11.00, ke 7.8. klo 13.00,
”Illallisella” ti klo 16.00
Suomen
Teatteriopisto
/ Tampereen
Komediateatteri:
Risto Räppääjä ja
Nuudelipää
Nopolan
sisarusten
luoma superkloppi Risto
Räppääjä ei jätä rauhaan
Teatterikesääkään. Offohjelmistossa nähtävässä
Suomen Teatteriopiston
ja Komediateatterin yhteistuotannossa ”Risto
Räppääjä ja Nuudelipää”
Riston naapuriin muuttavat Perhosen tv-kokit ja
heidän tyttärensä Nelli,
jonka kanssa Risto pienten alkukangertelujen ystävystyy ikihyviksi.
Esityksen on ohjannut
Rauli Jokelin ja sen pääosissa nähdään Pekka Hautala ja Heidi Jakobsson.
Tampereen Komediateatterin päänäyttämö ti-pe
klo 12.15
Rolf Bamberg