Liikaslinkki 1/2014 - Liikasten sukuseura ry
L I I K A S T E N S U K U S E U R A RY: N JÄ S E N L E H T I 1 / 2 0 1 4 Liikasetko lamassa? s. 2 • Maurits Liikanen, osa 2: Maurits ja velipoika s. 6 150 vuotta Hermanin haavoittumisesta s. 8 • Kummitytön kuulumisia s. 9 Sattuipa kerran Liikalassa s. 11 • Meidän poikamme vanhassa sotaväessä 1881-1901 s. 14 • Paikallistapahtuma Pääkaupunkiseudulla s. 17 Sukukokous Pieksämäellä 26.7.2014 s.19 2 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 LIIKASETKO LAMASSA? Vappu oli ja meni, mutta säätyyppi näyttää jatkuvan, kun tätä kirjoittelen. Valitettavasti sää ei suosinut tällä kertaa, jos halusi kuivaa, aurinkoista ja lämmintä karnevaalisäätä. Toivottavasti kuitenkin Vappu yhdistettynä pitkään viikonloppuun antoi virkistystä elämääsi. Sukuseuran vanha vuosi on takana päin ja uusi on jo pitkällä. Hallitus on mutustellut menneitä ja tämän vuoden toimintojen toteutusta on suunniteltu ja osittain ne ovat jo meneilläänkin. Ei ole varaa kokonaan pysähtyä, sillä elämmehän historiallista vuotta siinä mielessä, että Pieksämäellä saamme oman lipun ihan virallisesti. Toivon, että paikalla olisi silminnäkijöitä tavallista määrää isompi joukko. Lipun naulaus ja sen vihkiminen on ainutlaatuinen tilaisuus, sillä tavallisesti kerta riittää, jos lippu kestää liehutukset. Menneessä vuoden toiminnassa oli paljon hyvää, sillä sukututkimus eteni jälleen huikeasti, ja työ on siitäkin jatkunut. Liikasia on saatu rekistereihin jo lähes 20 000, mikä on mahtava luku, kun pyöreästä nollasta lähdettiin 1985. On siinä ollut naputtelemista, mutta olemme tallentaneet samalla historiaa tuleville sukupolville. Kii- toksen ovat ansainneet sukuhaarojemme vastuuhenkilöt ja erityisesti meidän pätevät sukututkijamme, joiden suorituksista olen todella ylpeä. Sillä saralla ei olla oltu lamassa. Ihan yhtä hyvää ei voida kertoa jäsenistön määrän kehityksestä. Se nousi hienosti joka vuosi kaksitoista vuotta peräkkäin, mutta nyt tuli stoppi, eikä sekään riittänyt, vaan peruutettiin yhdellä pykälällä. Meille luku 13 tuntui olleen todella epäonnen luku. Uusia jäseniä saatiin, mutta valitettavasti lähes sama määrä kuoli eikä eroilta ja erottamisiltakaan vältytty. Edellä olevalle emme voi mitään, kun kaikkien on joskus lähdettävä, mutta en ymmärtänyt oikein jäsenmaksunsa maksamatta jättäneiden määrää. Heitä oli peräti 22 henkilöä, vaikka yksi karhukin lähti toisen Liikaslinkin mukana. Tässä tuli mieleen kysymys, että onko lama iskenyt Liikasiinkin niin kovasti, ettei 12 euroa löydy sijoitettavaksi yhteiseksi hyväksi. Lopullinen luku selviää Pieksämäellä, missä sukukokous sitten erottaa vuoden 2013 maksamattomat. Valitettavasti olemme joutuneet laittaman jopa kolmekin karhulaskua. Se olkoon osoitus kuitenkin siitä, että kaikki halutaan pitää yhteisessä veneessä. Mukana olo oli eräässä järjestössä suurin syy halulle jäsenyyteen ja toivoisin, että se pätisi myös meillä. Jäsenmaksu on ollut sama jo vuodesta 2002 eli 11 vuotta ehti vierähtää. Nyt kuitenkin säästämisestä huolimatta raha ei enää riitä ja siksi hallitus esittää korotusta tästä vuodesta alkaen 15 euroon ja toivoo, että sukukokous sen hyväksyy. Tätähän jo viime kesänä esitettiin, mutta päätöksen teko jätettiin tähän vuoteen. Toivottavasti kaikilta löytyy tuo summa ja jäsenyys jatkuu ennallaan. Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta sukuseuran perustamisesta. Toimintasuunnitelmasta jo näkyy, että juhlat pidetään Kuusamossa, missä on jo kokoonnuttu aikaisemmin erittäin onnistuneesti 1994. Silloin osanottajia oli 117 nimensä vieraskirjaan merkinnyttä. Uskon, että juhlat onnistuvat nytkin. Siellä saamme sitten ensimmäisen kerran nähdä oman lipun saapuvan Suomen lipun perässä juhlasaliin. Toivottavasti meitä on siellä entiseen tapaan koolla paljon. Harri Liikanen LIIKASLINKKI Liikasten sukuseura ry:n jäsenlehti Päätoimittaja Harri Liikanen Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Painos 260 kpl. ISSN-L 2243-3767 ISSN 2243-3767 (Painettu) ISSN 2243-3775 (Verkkojulkaisu) Painopaikka Multiprint Oy, Vantaa Kannessa on pala Juha Liikaselta saadusta Päätilän koulupiirin kartan kopiosta Johanneksesta. Karttaan on merkitty talojen sijainti 1939. Talot 10 ja 13 ovat Liikasten taloja Päätilän kylässä. Kartassa on päiväys 30.1.1990 ja kirjaimet OK.. 1990-luvulla alueella oli rakenteilla venäläisten kesäasuntoja. Vanhoja perustuksia oli enää hyvin vähän nähtävissä, joten ei ole ihme, ettei Juha suositellut sinne kotiseutumatkaa. Luonto on hyvin rehevää. Viipurin rapakivi oli yleinen kivilaji ja se lienee antanut nimen kyläläisten keskuudessa Rapalana tunnetulle kylälle. Lähde: www.johannes.fi LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 KUOLLEITA 3 Tässä nyt täydennys ja kuva. Korpilahden sukuhaara. Unto Vainio s. 13.7.1931 Kouvola k. 15.3.2013 Helsinki Ristiinan sukuhaara Sinikka Saarinen s.16.1.1926 Johannes k. 19.11.2013 Piikkiö Johanneksen sukuhaara Jorma Piira s.3.8.1938 Mäntyharju k. 3.3.2014 Helsinki Ristiinan sukuhaara Pekka Liikanen s. 15.6.1944 Kangasniemi k. 30.3.2014 Lappeenranta Leevi Johannes 1.10.2013 syntyi Oulussa Irina ja Jari Laurilalle poika, joka sai nimekseen Julius Lauri Johannes. Irinan vanhemmat ovat Marja-Leena ja Vesa Lämsä. Kuusamon sukuhaara. Eino Rafaël 14.1.2014 syntyi Ari Tilukselle ja Jenni Länkelälle tyttö Limingassa. Tärkeät mitat olivat 52 cm ja 3450 g Kasteessa 22.3. hän sai nimekseen Iida Eveliina Tilus. Arin vanhemmat ovat Sirpa Iivari ja Jari Tilus. Kangasniemen sukuhaara. . Perustajajäsen Kangasniemen sukuhaara Irma Karuvaara o.s. Kumpumäki s. 30.3.1943 Reisjärvi k. 1.4.2014 Mikkeli Kangasniemen sukuhaara Iida Eveliina Anneli Orasvuo s. 30.9.1921 Vihti k. 7.4.2014 Hamina Sukuseura toivottaa onnea isille, onnea äideille ja onnea pienille perheen lisille. Ristiinan sukuhaara Sukuseura kunnioittaa vainajien muistoa ja ottaa osaa omaisten suruun. SYNTYNEITÄ 17.5.2013 syntyneen Leevi Solavuoren syntymäpaikka oli Turku. Pituus oli 50 cm ja paino 3530 g. Uutinen oli vajaana jo edellisessä Liikaslinkissä. Julius Lauri Johannes ¤ 28.10.2013 syntyi Helena LiikanenRegnerille ja Franck Rengnerille poika, joka sai kasteessa 8.3.2014 Ranskan Antibesissa nimen Eino Raphaël. Kummeina olivat Heidi Haggrén, Justine Canavese ja Dimitri Dekeyzer. Helenan vanhemmat ovat Erkki ja Assi Liikanen. Kangasnimen sukuhaara. Maailmassa on vain yksi sievä lapsi, ja se on jokaisella äidillä. KANSAINVÄLINEN SANONTA 4 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 Paluu jäseneksi Taina Hirvonen Ristiinan sukuhaara Lämpimästi tervetuloa takaisin KUNNIAMERKKEJÄ Diakonian tutkimuksen seura (DTS) jakaa vuosittain opinnäytepalkinnon nimeltä Sivellin. Jouko on toiminut varusmiespalveluksen jälkeen K-P:n ja PohjoisPohjanmaan alueella reserviupseeri Onnittelemme Kangasniemen sukuhaaraan kuuluvaa Pauliinaa palkitsemisen johdosta ja toivotamme hänelle menestystä jatkossakin. Toimitus pahoittelee hidasta uutisointia, mutta nyt se on tehty. Huh! toiminnassa, ja jo parikymmentä vuotta kouluttajana ja kurssijohtajana MPK:n kursseilla. Isot PAUHA 2014harjoitukset olivat huhtikuussa Lohtajan Vattajan ampuma- ja harjoitusalueella ja seuraavat ILVES 2014harjoitukset syyskuussa Panssariprikaatissa Hämeenlinnassa. HLI Mitaliuutisia, joita ei ole aiemmin julkaistu Liikaslinkissä. Onnittelut kunniamerkin saajille. Sukuseura onnittelee Joukoa näistä huomionosoituksista ja kiittää arvokkaasta vapaaehtoistyöstä maanpuolustuksemme parissa. 6.12.2012 HLI Suomen Leijonan ansioristi ritarikunnan KORPILAHDEN JA KANGASNIEMEN SUKUHAARAT ”NAIMISIIN” Halonen Jyrki Aukusti, maanviljelijä, Reisjärvi Kangasniemen sukuhaara 6.12.2013 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein Arto Juhani Liikanen, Muurame, metallimies Pauliina Pylvänäinen Kuva Joensuun yliopisto PALKITTU JOUKO Korpilahden sukuhaara PALKITTU PAULIINA Vuonna 2012 Diakonian tutkimuksen seura julkisti Diakonian tutkimuksen päivässä Helsingin tieteiden talossa Sivellin-palkinnon saajan. Palkinto myönnettiin TM Pauliina Pylvänäiselle. Vuoden 2012 Sivellin-palkinnon saanut työ ansioitui seuran mukaan ajankohtaisuudellaan. Työ käsittelee kysymystä, mikä on diakonissan asema ja virka kirkossa. Seuran mukaan palkittu työ sisältää "selkeitä uusia diakonian kehittämiselle ja/tai tutkimukselle relevantteja tuloksia" sekä "omaa syventävää pohdintaa". Palkittu systemaattisen teologian pro gradu -tutkielma on nimeltään Nainen kleeroksessa? Naisdiakonin asema seurakunnassa Kahdentoista apostolin konstituutio -kirkkojärjestyksessä. Jouko Liikanen Jouko Liikanen on palkittu MPK:n (Maanpuolustuskoulutus) LänsiSuomen piirin Keski-Pohjanmaan koulutus- ja tukiyksikön Vuoden toimija 2013-plakaatilla ja kunniakirjalla. Jouko on saanut myös K-P:n Maanpuolustajien piirin kultaisen ansiomitalin. Aikaisemmin olemme olleet tietoisia, että Pudasjärven ja Kangasniemen Liikaset ovat ainakin yhden avioliiton myötä lähteneet kasvattamaan yhteistä sukupuun oksaa. Yllättäen saimme nyt tiedon, että Korpilahden ja Kangasniemen sukuhaarat ovat tehneet saman tempun. Merja Liikanen o.s. Kallonen Reisjärveltä avioitui 2001 Kangasniemen Liikasiin kuuluvan Pasin kanssa, joten hänestä tuli avioliiton myötä Kangasniemen Liikasia. Myös oma suku rupesi häntä kiinnostamaan, ja pian tutkimuksissa kävi ilmi, että hän itse kuuluu Korpilahden Liikasiin. Täten Pasistakin tuli Korpilahden Liikasia avioliiton välityksellä. Heillä on lapsi Malla, joka on nyt sitten ensimmäinen Korpilahden ja Kangasniemen sukuhaaroihin syntynyt Liikanen. Uusia liittoja odotellaan... HLI ---Pariisissa on nuoren naisen kannalta vain kolme todella hengenvaarallista asiaa: nuoret miehet, keski-ikäiset miehet ja vanhat miehet. YVES MONTAD LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 VALMISTUNEITA Laskujemme mukaan hän seitsemäs keskuudessamme oleva pappi, jolla on Liikasten sukujuuret. Jos olemme väärässä, oikaiskaa. 5 Outin ja Päivin vanhemmat ovat Maija-Liisa ja Raimo Riestola Kuusamon sukuhaarasta, Arvi ja Anna Liikasen jälkikasvua.. _______________________________ Sukuseura onnittelee ylpeänä Outia ja Päiviä ja toivottaa jatkuvaa menestystä. Anne Kultanen, HLI KIITOKSIA Outi Nordlund Aurinko paistoi yli Luulajan, kun 16. kesäkuuta 2013 Outi Nordlund vihittiin papiksi Ruotsissa Luleån tuomio kirkossa. Hänet asetettiin kappalaisen virkaan Jörn-Boliden seurakuntaan. Päivi Riestola Päivi Riestola väitteli 25.10.2013 filosofian tohtoriksi Karlstadin yliopistosta Boråsissa aiheena Johtamismallit eri yrityskulttuureissa. Erkki Liikanen ja tyttärensä Pirjo Häkkinen kiittivät sukuseuraa merkkipäiviensä muistamisesta ja lähettivät muutaman kuvan.. Tässä yksi kuva Erkin juhlista 6.11.2013 Parikan Liikasessa Kangasniemellä. Tällä hetkellä Liikasten toiseksi vanhin jäsen Helvi Liikanen, 97 v. onnittelee Erkkiä. Helvi on Erkin sedän, Reino Liikasen leski Koittilan kylältä. Takana onnitteluvuoroaan odottelee Pekka Liikanen orkidea kainalossaan. Pekan takana tulevat vaimo Anja sekä Kaija ja Raimo Liikanen. Pekka ja Raimo ovat Helvin poikia. 6 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 MAURITS LIIKANEN, OSA 2: MAURITS JA VELIPOIKA Liikaslinkinssä 1/2013 oli kertomus oululaisesta Maurits Liikasesta, joka kuului Pudasjärven sukuhaaraan. Kesän ja syksyn 2013 aikana Mauritsista ja hänen veljestään Juho Erkki Liikasesta löytyi sen verran lisätietoja, että oli tehtävä jatkokertomus. Maurits 1840–1845 Kun Mauritsia oli ensin rangaistu Oulun markkinoilla joulukuussa 1838 tapahtuneen juopottelun ja tappelun vuoksi 28 päivän vesileipävankeudella, hänet päätettiin 1839 lähettää irtolaisena yleiseen työhön Suomenlinnaan. Suomenlinnasta siirrettiin 1840 sata irtolaista Hämeenlinnaan Kruunuporin työlaitokseen, Maurits näiden mukana. Kruunuporissa Maurits työskenteli mm. pellavakutomossa. Kun vankeusaika jatkui seitsemättä vuotta, Maurits anoi armahdusta keisarilliselta senaatilta. Anomuksessa Maurits kertoi olevansa terve ja työkykyinen, mutta valitteli, että pitkään jatkunut vankeus alkaa käydä voimille. Vapaana Maurits voisi jatkaa kutomotöitä, joilla hän elättäisi itsensä. Vankeudessa Maurits oli saanut suoritettua rippikoulun ja päässyt ehtoolliselle. Anomus hyväksyttiin ja vapautettu Maurits lähetettiin Ouluun. Maurits 1855–1856 Maurits oli joutunut kesällä 1846 pakkotyöhön Saimaan kanavalle irtolaisuuden vuoksi. Pakkotyö päättyi toukokuussa 1847 ja Maurits otettiin kanavatyömaalle kruunun rengiksi. Renkiaikana Maurits ei ilmeisesti tehnyt mitään isoja rikkeitä, sillä toistaiseksi rangaistusmerkintöjä ei ole löytynyt toukokuun 1847 ja tammikuun 1855 väliseltä ajalta. Saimaan kanavan valmistuttua rengit jäivät ilman töitä ja entisiä kanavatyöläisiä alkoi näkyä tavallista enemmän Viipurin lääninvankilan luetteloissa joko rikollisuuden tai irtolaisuuden vuoksi pidätettyinä. Maurits ei tee poikkeusta tässä suhteessa. Maurits ja eräs toinen Oulusta kotoisin ollut kanavatyöläinen olivat olleet Lappeenrannan seudulla juovuksissa vaaraksi yleiselle turvalli- suudelle, minkä lisäksi heitä epäiltiin varkaudesta. Tämän vuoksi Lappeenrannan raastuvanoikeus passitti kaksikon helmikuussa 1855 Viipurin lääninvankilaan tutkimusten ajaksi. Varkautta ei voitu lopulta osoittaa toteen, joten juopumussakot vankeudella sovitettuaan Maurits lähetettiin 10.5.1855 kotiseudulleen Ouluun. Oulussa Maurits vietiin maistraattiin, jossa hänet määrättiin kahdessa viikossa hankkimaan laillinen elatus irtolaiskäsittelyn uhalla. Maurits lähti kiertelemään Oulun naapurikuntia ja onnistui elättämään itseään tilapäisillä töillä. Eräänä elokuisena yönä 1855 Maurits oli kävelemässä maantietä Limingan Ala-Temmeksen kylässä Lassilan tilan lähistöllä, kun hän huomasi laitumella punertavan hevosen. Maurits päätti ratsastaa hevosella jonkin aikaa, mutta kun matkanteko sujui erinomaisesti, Maurits päätti jatkaa matkaa miettimättä sen enempää hevosen palauttamista omistajalleen. Kun Maurits oli ratsastanut kuusi tai seitsemän peninkulmaa, hän saapui Pulkkilaan Peräojan tilan lähelle. Siellä Mauritsia vastaan tuli eräs iisalmelainen talonpoika, joka sattui olemaan hevosen aiempi omistaja ja tunnisti heti eläimen. Kun Maurits ei osannut kertoa, miten hän oli hevosen saanut, hänet otettiin kiinni Peräojan talonväen avustuksella. Limingan välikäräjillä syyskuussa 1855 Maurits tuomittiin toiskertaisesta varkaudesta seisomaan kaksi tuntia kaularaudassa paaluun kytkettynä, minkä jälkeen seurasi ankara ruumiillinen rangaistus eli 40 paria raippoja. Lisäksi Mauritsille määrättiin vielä julkinen kirkkorangaistus. Oikeudenkäyntipöytäkirjassa Mauritsin sanotaan olevan tavallisen miehen pituinen, vahvarakenteinen ja terveennäköinen. Maurits itse sanoi olevan jo edesmenneen merimiehen poika. Kirkonkirjoissa Mauritsille ei isää kuitenkaan näy. Kun kaikki rangaistukset Limingassa oli toimeenpantu, Maurits lähetettiin Oulun lääninkansliaan kuvernöörin irtolaiskuulustelua varten. Maurits kertoi edellisen kuulustelun jälkeen menneensä Siikajoelle, jossa hänelle oli luvattu vuoden pesti Äijälän tilalla. Maurits kuitenkin kertoi sairastuneensa ja menettäneensä siten tämän työmahdollisuuden. Maurits ei osannut mainita kuvernöörille ketään, joka voisi ottaa hänet palvelukseen. Kaikki lähiomaisetkin olivat kuolleet. Ennen seuraavaa kuulustelua Oulussa etsittiin julkisella kuulutuksella henkilöitä, joilla olisi tarjota Mauritsille töitä, mutta ketään ei ilmoittautunut. Koska laillista elatusta ei ollut määräajassa löytynyt ja koska Maurits oli syyllistynyt määräaikana uuteen varkauteen, kuvernööri päätti lähettää Mauritsin irtolaisena ja yleiselle turvallisuudelle vaarallisena henkilönä Hämeenlinnaan Kruunuporin työlaitokseen ainakin vuodeksi. Maurits anoi keisarilta, että hänet armahdettaisiin pakkotyöstä, mutta jos se ei onnistuisi, hänet voitaisiin karkottaa Siperiaan. Kun anomus oli käsitelty, Maurits lähetettiin Siperiaan syksyllä 1856. Juho Erkki Liikanen Mauritsin tavoin Juho Erkki Liikanen näkyy vuosia Oulujoen kirkonkirjoissa, mutta mitään merkintöjä hänenkään kohdalle ei ole merkitty. Mauritsin ja Juho Erkin äiti Priita Liisa Liikanen kuoli vuoden 1837 huhtikuun lopussa Oulussa. Hänen perukirjassaan, joka laadittiin 1837 lokakuussa, kerrotaan, että vanhempi poika Maurits on yleisessä työssä Suomenlinnassa ja nuorempi poika Juho Alipes-nimisellä prikillä Itämerellä. Oulun maistraatin arkistossa olevista laiva-asiakirjoista selviää, että 14vuotias Juho Liikanen oli kajuuttavahtina Alipes-prikillä, jonka päällikkönä oli kapteeni Olof Högvall. Miehistöluettelon liitteenä on satulantekijä Qvistin antama lausunto, jonka mukaan Juho Erkki oli ollut seitsemän viikkoa palveluksessa ja/tai holhottavana Qvistin luona. Qvistin puolesta Juho oli vapaa lähtemään merille. Kukaan omaisistakaan ei vastustanut merimatkaa. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 7 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Prikin ottokatselmus pidettiin heinäkuun lopussa 1837. Juho näkyy kuvassa 1 nimilistan viimeisenä. Laiva kävi ainakin Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja Grisslehamnissa ennen paluuta Ouluun joulukuussa samana vuonna. Kuva 1. Alipes-prikin ottokatselmus 1837. Oulun merimieshuoneen arkisto. Juho Erkki lähti toiselle merimatkalleen elokuussa 1838 Ilmari-nimisellä laivalla, tälläkin kertaa kajuuttavahtina. Kapteenina oli nytkin Olof Högvall. Matka kulki Helsingörin kautta Lontooseen, jonne saavuttiin syyskuun lopulla. Lontoossa Juho karkasi laivasta kahden muun merimiehen kanssa, mahdollisesti ankaran laivakurin vuoksi. Häntä ei löytynyt kapteenin etsinnöistä huolimatta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Juholle sitten tapahtui. Jäljet päättyvät toistaiseksi tähän . Arkistolähteet: Limingan kihlakunnanoikeuden pöytäkirjat, Senaatin oikeusosasto: anomus- ja valitusaktit, Oulun merimieshuoneen arkisto: ottokatselmukset, Oulun maistraatin arkisto: meripassit, Oulun raastuvanoikeuden arkisto: perukirjat. Kuva 2. Osa Ilmari-aluksen meripassista 1838. Oulun maistraatin arkisto. Juhon karkaaminen mainitaan alareunassa. 8 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 150 VUOTTA HERMANIN HAAVOITTUMISESTA preussilaiset hyökkäsivät Dybbølin linnoitukseen Alsin saaren länsipuolella Jyllannissa ja valtasivat sen. Preussilla oli tässä taistelussa 37 000 miestä ja Tanskalla 5 000 rintamassa ja 6 000 takana. Hyökkäystä edelsi tehokas tykistötuli. Osapuolten yhteiset tappiot olivat yli 3 000 miestä. Liikanen haavoittui 18.4. vaikeasti oikeaan jalkaan, kun luoti lävisti reiden ja raapaisi säärtä. Toipuminen kesti pitkään. Perinnehenkilömme Herman Liikanen (1835-1926) osallistui 3. Jalkaväkirykmentin kersanttina huhtikuussa 1864 Dybbølin taisteluun, missä Toukokuun 18. päivänä 1864 Liikanen ylennettiin Tanskan kuninkaallisen armeijan aliluutnantiksi (second lieutenant), mutta puhekielessä oli tapana kutsua näitäkin luutnanteiksi. Tämän lisäksi hänestä tehtiin marraskuun 11. päivänä Dannebrogin ritarikunnan 3. luokan ritari ja hän sai kun- niamerkkinä ritariristin. Hän sai luvan kantaa merkkiä hänellä jo olleen venäläisen kunniamerkin rinnalla. Toivuttuaan haavoittumisesta liikuntakykyiseksi Liikanen erosi Tanskan armeijasta 18.3.1865 ja palasi kotiin "Grefwe Berg"-nimisellä höyrylaivalla. Näin hän ehti kokemaan hyvin Suomen pahat nälkävuodet 1866–1868. Hermanin osallistuminen sotaan, haavoittuminen, toipuminen ja paluu saivat runsaasti huomiota sen ajan tiedotusvälineissä. Oheinen kuva on Folkwännen lehdestä 10.5.1865. Siinä kunniamerkki näyttää olevan rinnassa. HERMANIN MUISTOLAATAN LUOVUTUS SOTAMUSEOLLE Vuonna 2004 hankimme kolme Herman Liikasen messinkistä muistolaattaa, joista yksi kiinnitettiin syntymäpitäjään Ristiinaan Brahelinnan seinään, yksi annettiin entiselle työnantajalle Hypoteekkiyhdistykselle ja yksi kiinnitettiin Taidepappilan seinään kuolinpitäjässä Kuhmalahdella. Kipsinen alkuperäismalli (kuvassa) jäi kuvanveistäjä Tauno Ruuskalle, joka tänä vuonna lahjoitti sen sukuseuralle. Laatan alkuperäismalli Hetki mietittiin, mitä teemme tällä alkuperäismallilla, mutta ratkaisu syntyi lopulta helposti. Päätimme luovuttaa sen Sotamuseon kokoelmiin, joihin kuuluu jo Italiassa olevan patsaan kipsinen alkuperäismalli. Sen museo oli saanut patsaan rahoittajan professori Wisin lahjoituksena museon avajaispäivänä 27.4.1962. Myös muistolaattamme kelpasi kokoelmiin, ja kävimme sen luovuttamassa 15.4.2014. Paikalla oli museon johtaja Harri Huusko apulaisineen, laatan tekijä kuvanveistäjä Tauno Ruuska ja sukuseuran edustajina Harri Liikanen ja Pekka Saarenmaa, joka tunsi Ruuskan ja aikoinaan teki aloitteen laatan hankinnasta. Lisäksi mukana oli taiteilijan kolme muuta hyvää ystävää. HLI Kukitettu Tauno Ruuska, Sotamuseon johtaja Harri Huusko laatta kädessä ja Harri Liikanen lukemassa luovutuskirjaa. Kuvat Pekka Saarenmaa. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 9 ERKKI EDUCASSA Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen osallistui opetusalan Educamessuihin 25.1.2014. Erkin esitelmän otsikko oli ”Talous, koulutus ja osaaminen tulevaisuudessa”. Esityksen alussa Erkki loi katsauksen tämänhetkisten talousvaikeuksien syihin, kuten siihen, että talouden kehitys poikkesi odotetusta. Esimerkiksi muutoksen teollisessa tuotannossa ovat olleet rajuja. Varsinaista finanssikriisiä ei Suomeen ole odotettavissa, koska kotitalouksilla ei ole jättimäisiä velkoja. Suomen julkinen velka on kuitenkin suuri. Toistaiseksi Suomi on saanut lainaa markkinoilta matalalla korolla. Erääksi Suomen vahvuudeksi Erkki mainitsi koulutuksen korkean tason. Sijoittajat eivät tee suuria investointeja maihin, joissa koulutustaso on alhainen. Heikko koulutus on ongelma esimerkiksi Yhdysvalloissa. Lääkkeiksi talousongelmiin Erkki mainitsi työvoiman tarjonnan tukemisen, julkisten palvelujen tuottavuuden kohentamisen ja innovatiivisuuden tukemisen. Ennen Educa-messuja ilmestyneessä Opettaja-lehdessä 3/2014 oli Erkin haastattelu ”Pappa ja pääjohtaja”. Jutun alussa Erkki muisteli seisseensä 7-vuotiaana perheensä kioskin tiskin takana ”opiskelemassa rahan lakeja”. Perheessä, jossa äiti kutoi kankaita ja isä kävi vahtimestarin töiden lisäksi iltatöissä sahalla, yrittäminen tarttui Erkkiin. Kioskitöiden jälkeen Erkki toimi kukkalähettinä ja kirjoitti lehtiin. Kotona arvostettiin koulutusta, joten poika pantiin oppikouluun. Toiminta Teiniliitossa ja Sdp:ssä tekivät Erkistä, joka lapsena halusi ryhtyä papiksi, lopulta poliitikon. Eduskuntaan Erkki pääsi 21-vuotiaana 1972. Tuolloin Suomeen synnytettiin peruskoulua, mitä Erkki pitää upeana saavutuksena, koska peruskoulu antaa kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden kouluttautumiseen. Erkin pääjohtajakausi Suomen Pankissa päättyy 2018. Sen jälkeen aikaa löytyy enemmän lastenlapsille mm. kalastuksen ja urheilun merkeissä. Lisäksi aikomuksena on verestää huilunsoittotaitoa. OL KUMMITYTÖN KUULUMISIA Jenni New Yorkissa Arkeni täyttyy nykyään työn ja vapaaajan vuorottelusta. Valmistuttuani tradenomi, HSO:ksi vuonna 2009 olen käytännössä ollut samassa työpaikassa, vaihtanut välillä vain toiselle osastolle. Töissä päivät soljuvatkin eteenpäin omalla painollaan, täyttyen erilaisista rutiineista ja vaihtelevista, yllättäenkin tulevista tehtävistä. Kotielämäni puolestaan tapahtuu nykyään Helsingin Alppiharjussa, jossa olen nyt asunut puolitoista vuotta. Viihdyn hyvin vilkkaasti liikennöidyllä ja tiheään asutulla, mutta kuitenkin rauhallisella alueella. Lähellä on useita mielenkiintoisia kauppoja, ruokapaikkoja ja kahviloita. Asuntomme on riittävän korkealla, jotta kattojen yli näkee Linnanmäen huvipuiston korkeimmat laitteet. Kesällä avoimista ikkunoista kuuluvat huvipuiston äänet mm. vuoristoradasta. Toiselta puolelta asuntoa näkee Brahen urheilukentälle, jossa kesäisin pelataan jalkapalloa ja talvisin jääpalloa. Kenttä on HIFK:n jalkapallo- ja jääpallojoukkueiden kotikenttä, ja kotipelien aikana seutu onkin tavallista äänekkäämpi, kun seuran innokas fanijoukko on seuraamassa peliä.Vapaa-aikana voi muiden askareiden ja harrastusten lisäksi muistella vanhoja matkoja ja suunnitella uusia. Parina viime vuonna pidemmät matkani ovat suuntautuneet Islantiin ja Yhdysvaltoihin New Yorkiin ja Bostoniin, ja viime vuoden kesäloma meni Espanjaa ja Portugalia kiertäessä. Islanti teki vaikutuksen minuun, kuten moneen muuhunkin, poikkeavalla luonnollaan. Vulkaanisesta maaperästä johtuen maassa on paljon erilaisia muodostumia, välillä tuntuu kuin olisi kraaterisessa kuussa tai toisella planeetalla. Saarella voi ihailla suuria vesiputouksia, voi kävellä jäätiköllä ja toisaalta kylpeä kuumien lähteiden vedessä. New York ja Boston puolestaan ovat helmiä Yhdysvaltojen itärannikolla. Boston huokuu Yhdysvaltojen itsenäistymisen ajan historiaa, ja toisaalta suuret yliopistot Harvard ja MIT täyttävät ympäristön opiskelijoilla. New York puolestaan erilaisine omaleimaisine alueineen tekee aina vaikutuksen. Espanjan ja Portugalin kiertomatkamme alkoi Baskimaan San Sebastiánista ja Bilbaosta, josta ajoimme autolla Espanjan pohjoisosan halki pyhiinvaelluskaupunki Santiago de Compostelaan. Sieltä matka jatkui Portugalin pohjoisosan vuoristoteiden kautta Portoon. Portossa on viehättävä vanha keskusta Douro-joen suulla, ja tietysti kaupungissa käydessä kannattaa tutustua portviinin valmistukseen. Portosta jatkoimme junalla Lissaboniin, jossa muutaman päivän vierailun aikana teimme päiväretken lähikaupunkeihin Cascaisiin ja Sintraan, joista etenkin jälkimmäisessä oli satumaisia käyntikohteita. Lissabonista lensimme matkan viimeiseen kohteeseen Portugalin ja Espanjan yli niemimaan vastakkaiselle rannalle Barcelonaan, jossa vajaan viikon aikana ehti nähtävyyksien kiertämisen lisäksi rentoutua rannalla. (Kuvia seuraavalla sivulla.) 10 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Dettifoss Islannissa Boston Public Garden Tänä vuonna kesälomamatkani suuntautuu Malesiaan, jossa matkan eksoottisen osan muodostaa viikko Borneon viidakkosaarella ja tavallisemman osuuden päivät pääkaupunki Kuala Lumpurissa ja rantaelämän parissa Langkawin saarella. Vasemmalla Porton vanha kaupunki Kuvat Jennin ottamia. KUVA-ARVOITUS Mitä kieltä oheisessa kuvassa on? Mitä kuvassa mahtaa lukea, ja mistä lienee kyse? Vastaus ja kuvan lähdetiedot sivulla 18. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 11 Tässä kokonaan juttu, joka viime numerossa jäi pahasti kesken. SATTUIPA KERRAN LIIKALASSA Olin keväällä 2012 lukenut Kansallisarkistossa Helsingin lääninvankilan nimiluetteloita 1860-luvulta 1890luvulle. Koska tuolta ajalta ei löytynyt yhtään Liikasta, jätin projektin lepää- mään kesän ajaksi. Saman vuoden elokuussa suunnilleen viikkoa ennen koulujen alkamista päätin jatkaa vankiluetteloiden selaamista vuotta 1860 edeltävältä ajalta. Heti ensimmäisenä päivänä tärppäsi. Vuonna 1858 oli Helsingin lääninvankilaan tuotu 27.3. ”mieleltään heikko talollisen poika Tuomas Liikanen” (kuva 1). Kuva 1. Ote Helsingin lääninvankilan (kruununvankilan) vankiluettelosta maaliskuulta 1858. Vankiluettelosta ei selvinnyt tarkemmin, kenestä Tuomaksesta oli kysymys. Kuitenkin luettelosta selvisi, että Tuomas oli 29.3.1858 viety paikalliseen ”hullujenhuoneeseen” (dårhuset) saamaan hoitoa mielisairauteen. Tilasin kokeeksi Lapinlahden keskuslaitoksen vanhat potilaspäiväkirjat, ja niistä selvisikin, että kyseessä oli Kangasniemen haaran Tuomas Liikanen, joka oli lyönyt veljensä kuoliaaksi. Päiväkirjassa mainitun syntymäajan perusteella Tuomas oli se Tuomas Liikanen, joka katosi Kangasniemen Liikalasta 1850-luvun lopussa ja ilmestyi Kangasniemen Pylvänälään pari vuotta ennen kuolemaansa 1896. Kun tutkin Liikalan väkeä ensimmäisen kerran alkuvuonna 1995 kirkonarkiston mikrokorteilta, korteilla näkyvä teksti oli hyvin hankalasti luettavaa. Nyt samat tekstit löytyivät digitaaliarkistosta, ja digitoidusta kuvasta oli luettavissa, että Tuomas oli vangittu murhasta 1857. Jeremias-veljeä syytettiin kuolemantuottamuksesta, mutta hänet vapautettiin kaikista syytteistä. Koska tapaus alkoi kiinnostaa entistä enemmän, hankin luettavakseni prokuraattorin toimituskunnan arkistosta lääninvankiloiden kuukausittaiset vankiluettelot. Tapahtumat eivät selvinneet tarkemmin, mutta vankiluetteloista kävi ilmi, että Tuomas oli saanut käräjäoikeudessa kuolemantuomion veljensä Juhon kuolemaan johtaneista tapahtumista. Tuomio vahvistettiin Viipurin hovioikeudessa. Vankilassa Tuomaksen mieli alkoi järkkyä, ja hänen puolestaan laadittiin Senaatin oikeusosastolle anomuskirje hovioikeuden päätöksen vuoksi. Mitä oikein tapahtui? Tapahtumien kulkua ja seurauksia käsiteltiin Senaatin oikeusosastolla 1857–1859, ja oikeusosaston puhtaaksikirjoitetuista pöytäkirjoista ja Tuomaksen puolesta laaditun anomuskirjeen liitteenä olleesta Kangasniemen käräjäoikeuden pöytäkirjasta selvisikin, mitä Liikalassa tapahtui sunnuntaina huhtikuun viidentenä päivänä 1857 ja vähän sen jälkeen. Luusniemen Liikalan tilan toisella puolikkaalla asuneille Tuomas Liikaselle ja Kaisa Nykäselle syntyi vuosina 1823–1837 yhteensä kuusi lasta. Lapsista nuorin, Eeva, kuoli hieman alle 8- vuotiaana 1845. Maija Stiina avioitui 1844 Matti Romon ja Anna Kaisa 1855 Paavo Siitarin kanssa. Isä Tuomas kuoli 1854. Vuonna 1857 tilalla asuivat vaimoineen veljekset Tuomas, Jeremias ja Juho. Veljekset olivat kaikki pitkiä ja rotevia. Juho oli tunnettu riidanhaluisuudestaan ja mieltymyksestään väkeviin juomiin. Tuomaksen ja Juhon välit olivat huonontuneet entisestään, kun Tuomas oli 1856 järjestänyt tilan katselmukseen aikomuksenaan lunastaa Liikalan puolikas perintötilaksi. Sunnuntaina huhtikuun 5. päivänä 1857 Juho ja Jeremias Liikanen menivät aamuviiden aikoihin virstan päässä olevalle Parikan tilalle hautajaisoluelle. Sieltä he palasivat noin tunnin päästä kotiin nauttimaan aamiaista muun kotiväen kanssa. Aamiaispöydässä Juho otti ensin lasista pari viinaryyppyä ja viinalasin hajottua vielä kulauksen pullon suusta. Silminnähden humaltunut Juho vihoitteli vaimolleen Helena Reinikaiselle siinä määrin, että vaimo pakeni tuvasta saunalle. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) 12 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Tämän jälkeen alkoi veljesten välillä sanaharkka, joka johti lopulta siihen, että ruokailun päätyttyä Juho tarttui tuvan sängylle makaamaan mennyttä Tuomasta otsahiuksista kiinni ja löi tämän päätä seinään usean kerran. Hakkaaminen loppui vasta Jeremiaksen puututtua tappeluun. Iskujen seurauksena Tuomas kärsi koko loppupäivän huimauksesta ja jäi sängylle makaamaan. Välikohtauksen jälkeen Juho otti hevosen ja lähti uudestaan Parikan tilalle saadakseen sieltä lisää viinaa. Viinanhaku ei onnistunut, ja Juho palasi pari tuntia myöhemmin Liikalaan erittäin ärtyneenä. Kotipihalla Juho alkoi halolla uhaten ajaa takaa äitiään Kaisa Nykästä, jonka onnistui paeta saunatupaan. Asuintupaan päästyään Juho uhkasi pahoinpidellä vaimoaan, joka pääsi pakenemaan paikalta. Jeremias alkoi piiska kädessä nuhdella Juhoa tämän käytöksestä sanoen: ”Ei sinua panna tässä juhlapäivänä räiskämään”. Juho ei välittänyt nuhtelusta vaan löi Jeremiasta muutaman kerran päähän ja käsivarteen isolla puukauhalla. Välttyäkseen enemmältä hakkaamiselta Jeremias otti Juhosta kiinni, ja kun Juho puolestaan tarttui Jeremiasta hiuksista, veljekset kaatuivat lattialle edelleen toisiinsa tarrautuneina. Tuvan sängyllä maannut ja edelleen huimauksesta kärsinyt Tuomas nousi sängyltä ja otti käsiinsä 5 korttelia (75 cm) pitkän ja puolitoista tuumaa paksun polttopuun, jolla löi lattialla tapellutta Juhoa selkään. Juho ei kuitenkaan irrottanut otettaan vaan oli oikeuden pöytäkirjan mukaan tiuskaissut: ”etkös luule pysyväs”. Tuomas yritti lyödä Juhoa uudestaan, tällä kertaa käsivarteen, mutta isku osuikin Juhoa päähän, josta alkoi heti valua verta. Juho menetti tajuntansa joksikin aikaa. Tajuihinsa tultuaan Juho oli pyytänyt päästä saunaan kylpemään. Tiistaina Liikalassa kävivät vierailulla Matti Partti ja Mikko Hokkanen, joille sairaana sängyssä maannut, mutta vielä täysissä tajuissaan ollut Juho kertoi, että hän oli itse syyllinen hänen ja Jeremiaksen väliseen tappeluun, mutta että ”Tuomas löi lujaa”. Juho menehtyi seuraavana päivänä, keskiviikkona 8.4.1857, aamuneljän aikoihin. Piirilääkäri W. Schildtin oikeudelle LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 antaman lausunnon mukaan kuolinsyynä olivat selkään ja päähän osuneiden iskujen aiheuttamat vammat, joita kylpeminen oli pahentanut. Poliisitutkinnassa Tuomas myönsi tapahtuneen vapaaehtoisesti. Ainoa asia, josta oli erimielisyyttä, oli se, pyysikö Jeremias Tuomasta tulemaan apuun tappeluun vai ei. Jeremias ei itse myöntänyt avunpyyntöä, eikä todistajaksi kutsuttu, tapahtuma-aikaan paikalla ollut lähes sokea ja kuuro Adam Marttinenkaan avunpyyntöä muistanut kuulleensa. Tuomas kertoi, ettei hänen tarkoituksensa ollut ollenkaan vahingoittaa veljeään, vaan hän vain yritti auttaa Jeremiasta vapautumaan. Lisäksi hän arveli, että kohtalokas isku osui siihen kohtaan Juhon päätä, josta oli lääninsairaalassa leikattu muutamaa vuotta aiemmin kasvain. (Lääninsairaalan potilaspäiväkirjan mukaan Juho oli ollut 1848 hoidossa märkäpesäkkeen vuoksi.) Kangasniemen välikäräjillä 28.7.1857 Tuomas tuomittiin menettämään henkensä. Jeremias tuomittiin kuolemantuottamuksesta sakkoihin. Hovioikeus vapautti Jeremiaksen kaikesta vastuusta, mutta vahvisti Tuomaan käräjäoikeudelta saaman tuomion 2.9.1857. Tuomas sai tiedon hovioikeuden päätöksestä saman kuun 25. päivänä Mikkelin lääninvankilaan, jossa hän oli ollut 30.7.1857 alkaen. Tuohon aikaan kuolemantuomioita ei enää pantu täytäntöön, vaan keisarilliselle senaatille toimitettiin anomuskirje, minkä jälkeen tuomio yleensä muutettiin elinikäiseksi pakkotyöksi. Lokakuussa 1857, pian sen jälkeen, kun Tuomaksen puolesta oli laadittu anomuskirje keisarille, lääninvankilassa havaittiin, että Tuomaksella alkoi olla näkö- ja kuuloharhoja ja että hän alkoi ajatella oudosti. Tuomas toimitettiin 11.12.1857 Mikkelin lääninsairaalaan saamaan apua mielisairauteen. Hoitomuotona oli vähäinen ravinto, päivittäinen laksatiivi ja kylmät kylvyt (ruotsiksi dårkur tai profkur). Tuomas palautettiin seuraavan tammikuun 9. päivänä lääninvankilaan parantumattomana. Senaatin oikeusosasto päätti, että oikeudenkäyntiä ei voida viedä Tuomaksen mielisairauden vuoksi loppuun. Sen sijaan Tuomas päätettiin lähettää Helsinkiin Lapinlahden keskuslaitokseen niin pitkäksi aikaa, ettei hänestä ole vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Tuomas lähe- tettiin Helsinkiin 19.3.1858, ja hän saapui Katajanokalle lääninvankilaan 27.3., josta hänet toimitettiin 29.3. Lapinlahteen. Lapinlahden ylilääkärin Fahlanderin lausunnon mukaan Tuomas oli pitkä, vahvarakenteinen ja lihaksikas ja hänellä oli tummanruskeat hiukset ja siniharmaat silmät. Tuomas oli rauhallinen, ujo ja hiljainen. Ensimmäisinä kuukausina sairaalassa Tuomas saattoi nojata seisten tuntikausia seinää vasten leuka rintaa vasten painettuna, ja ainoa sana, minkä hän sanoi, oli ”tupakkaa”. Mihinkään työhön Tuomas ei tuolloin ryhtynyt. Ruokahalu oli kuitenkin hyvä ja Tuomas sai nukuttua kunnolla. Kesän lopussa Tuomas virkistyi jonkin verran, ja hän kertoi jatkuvan päänsärkynsä alkaneen, kun hän lapsena oli pudonnut metsässä puusta. Lisäksi Tuomas kertoi jotain ajatuksistaan, toiveistaan ja tunteistaan, mm. koti-ikävästä, mutta tuolloinkin kovin lyhytsanaisesti. Ylilääkärin mukaan Tuomaksen tila ei jättänyt toivoa parantumisesta. Hän jatkoi arviotaan: ”Tosin on hän tässä laitoksessa käyttäytynyt melko rauhallisesti, mutta koska on tunnettua, että mieleltään häiriintyneet ihmiset, jotka ovat kotonaan omiaan kohtaan mitä väkivaltaisimpia, sallivat helposti itseään ohjattavan sellaisessa laitoksessa kuin tämä on, ja koska hän on aikaisemmin osoittanut taipumusta hengenvaaralliseen väkivaltaisuuteen, on häntä pidettävä yleiselle turvallisuudelle vaarallisena ja on hänen oikea paikkansa tästä syystä edelleen mielisairaiden hoitolaitos”. Senaatti päätti lopulta, että koska Tuomaksella tai tämän omaisilla ei ollut riittäviä varoja, Tuomasta hoidetaan Lapinlahdessa kruunun kustannuksella. Tuomaksen diagnoosi oli ”mielettömyys” ja vainoharhaisuus, joihin liittyi raskasmielisyyttä (dementia, paranoia, melancholia). Lapinlahden potilaspäiväkirjojen Tuomaksella oli ihottumaa (urticaria) ja 1876 keuhkokuume (pneumonia pulm. dextr.). Tuomas vietti Lapinlahdessa lopulta hieman yli 36 vuotta. Toukokuussa 1894 veljenpoika kävi hakemassa Tuomaksen kotiinsa Kangasniemen Pylvänälän Tanilaan, jossa Tuomas kuoli 1896. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Muuta tapahtumiin liittyvää Tuomas Liikanen oli avioitunut 30.12.1854 Eeva Siitarin kanssa. Heille ei ollut syntynyt lapsia ennen Tuomaksen joutumista vankilaan. Eeva Siitari kuoli korkeaan kuumeeseen 9.6.1858 eli kolmisen kuukautta sen jälkeen, kun Tuomas oli lähetetty Helsinkiin. Juho Liikasella ja Helena Reinikaisella oli yksi lapsi, 1855 syntynyt poika Taavetti. Kun Jeremias Liikanen alkoi ostaa Liikalaa perintötilaksi joulukuussa 1858, Juhon leskelle taattiin vuosittainen syytinki. Kuitenkin Helena lähti Taavetin kanssa vuonna 1860 Haukivuoren Häkkilään. Taavetti palasi jo 1866 Kangasniemelle, jossa kierteli talosta toiseen renkinä. Taavetti avioitui Ida Partin kanssa 1888. Heidän jälkeläisiään muutti Kangasniemeltä Leivonmäelle ja Toivakkaan. Jeremias Liikasen hallintaoikeus Liikalan kruununtilan puolikkaaseen tunnustettiin 15.12.1858 ja vahvistettiin immissiokirjassa1 11.5.1860. Pidetyn katselmuksen tuloksena hyvämaineisiksi tunnetut Jeremias Tuomaanpoika ja Liikalan tilan toisella puolikkaalla asunut Jeremiaksen serkku Joonas Joonaanpoika Liikanen saivat oikeuden kumpikin puoleen Liikalan tilasta. Tappoon syyllistynyt ja mielisairaaksi tullut Tuomas Tuomaanpoika oli menettänyt perintöoikeutensa. Jeremiaksen äidille Kaisa Nykäselle ja Juho Liikasen leskelle ja pojalle Taavetille taattiin vuosittaiseksi elatukseksi 2 tynnyriä ruista ja yksi tynnyri ohraa. Juhon leski saisi tämän elatuksen, kunnes poika Taavetti täyt- täisi 14 vuotta. Jos leski ei tuolloin olisi naimisissa, elatus olisi puolet aiemmasta. Joonas Joonaanpojan tuli huolehtia vanhemmistaan heidän loppuelämänsä, ja lisäksi Eeva-siskolle piti taata elatus, kunnes tämä joko avioituisi tai saisi elatuksen muualta. Valtiokonttori vahvisti perinnöksioston 1874. Jeremias Liikasen puolelta valituksia perinnöksiostosta ei tullut. Sen sijaan Joonas Liikasen sisko Eeva valitti aluksi ostohankkeesta. Perinnöksiostosta ja Eeva Liikasen valituksesta saanee kertomuksen johonkin seuraavista Liikaslinkeistä. 13 Toimituksen lisäys: Miten oheinen kuva liittyy edellä olevaan kirjoitukseen? Vastaus sivulla 18. 1 Kruununtiloilla sukupolvenvaihdokseen piti saada kruunun viranomaisten vahvistus. Uusi isäntä, yleisimmin vanhin poika, joutui anomaan maaherralta asumisoikeuden eli immission. Lähteet: Kangasniemen ja Haukivuoren kirkonarkisto, Helsingin lääninvankilan (kronohäkte) vankiluettelot 1858, Mikkelin lääninvankilan kuukausittaiset vankiluettelot 1857–1858 Prokuraattorin toimituskunnan arkistosta, Senaatin oikeusosaston anomusja valitusdiaarit sekä puhtaaksikirjoitetut pöytäkirjat 1857–1859, Senaatin oikeusosaston anomus- ja valitusaktit 1857 ja 1858 (Tuomas Liikanen), Perinnöksiostoaktit 1874, Mikkelin lääninsairaalan potilaspäiväkirja 1847–1859, Lapinlahden keskuslaitoksen potilaspäiväkirjat 1841–1906 Helsingissä 5.10.2013 Kuva 2 Hautakivi Jyväskylän vanhalta hautausmaalta. Kuva Maarit Tillman Olli Liikanen JÄSENMAKSUJEN MAKSAMISESTA. ERÄPÄIVÄ MAANANTAI 2.6.2014. Saat tämän lehden välissä tämän vuoden jäsenmaksulaskun, ellet ole ainaisjäsen tai jäsenmaksusta vapautettu (80 v tai vanhempi, kunniajäsen, kummityttö tai nuorisojäsen). Jäsenmaksu on nyt 15 euroa/jäsen. Jos tuntuu siltä, että laskussa on virhe, ota heti yhteyttä virheen korjaamiseksi. Laskussa ovat tarpeelliset tiedot maksamista varten. Viitenumeroa on käytettävä siksi, että maksu kirjautuu sen perusteella oikean henkilön hyväksi. Erityisesti tämä on tärkeää silloin, kun maksajana on joku muu kuin jäsen. Pyydämme hoitamaan jäsenmaksun niin, että se on viimeistään eräpäivänä sukuseuran tilillä. Tällöin säästät meidät ikävältä karhuamisprosessilta, joka aiheuttaa lisätöitä ja kustannuksia. 14 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 Tämä älyvaaka oli Nasta-Veikkojen Nuotio-nimisessä kerholehdessä numerossa Syksy 1959. Lehden päätoimittajana toimi Harri Liikanen. Ratkaisut ovat sivulla 17. MEIDÄN POIKAMME VANHASSA SOTAVÄESSÄ 1881–1901 Autonomisessa Suomessa astui vuonna 1881 voimaan asevelvollisuuslaki, jonka perusteella pidettiin vuosittain kutsunnat 21 vuotta täyttäneille miehille. Kutsuntatilaisuus alkoi lääkärintarkastuksella, jonka perusteella osa miehistä todettiin kelpaamattomiksi. Lääkärintarkastuksen läpäisseet siirtyivät arvannostoon. Pienimpien arpanumeroiden eli ”pitkän arvan” vetäneet joutuivat vakinaiseen palvelukseen, joka oli yleensä kolmevuotinen. Palveluspaikkana oli jokin kahdeksasta tarkk’ampujapataljoonasta, Suomen kaarti tai vuodesta 1889 alkaen Suomen Rakuunarykmentti Lappeenrannassa. Suurin osa kutsunnoissa kel- puutetuista määrättiin reservipalvelukseen. Se tarkoitti kolmena peräkkäisenä kesänä pidettäviä reserviharjoituksia, jotka kestivät yhteensä 90 päivää. Ensimmäisenä kesänä harjoitukset pidettiin kesäkuussa, seuraavana vuonna heinä- ja viimeisenä vuonna elokuussa. Reservikomppanioita oli 32 eri puolilla Suomea. Kutsuntaluettelot ovat hyvä tietolähde vuosina 1859–1879 syntyneistä miehistä, sillä niissä mainitaan jokaisesta kutsuntoihin saapuneesta nimen, syntymäajan ja syntymä- tai kotipaikan lisäksi esimerkiksi ammatti tai toimi, maine, aviosääty, luku- ja kirjoitustai- Nimi Matti Joosuanpoika Liikanen Jaakko Pekanpoika Liikanen Konsta Tuomaanpoika Liikanen Otto Hjalmar Rafael Liikanen Matti Matinpoika Liikanen Adam Joosepinpoika Liikanen Renki, irtolaisen poika Matti Joosuanpoika Liikanen, Häyrilän kylästä Mikkelistä, s. 30.1.1861, oli kutsunnoissa Mikkelissä keväällä 1884. Matin pituus oli 5 jalkaa ja 5½ kalutuumaa (= 162 cm). Hän suoritti kahden vuoden palveluksen 1.11.1884– 1.11.1886 Mikkelin Palvelusaika 1884–1886 1885–1887 1889–1892 1893–1895 1895–1898 1896–1899 tarkk’ampujapataljoonan 2. komppanian tarkk’ampujana ʋ 98. Rangaistuskirjaan on merkitty Matille kaksi rangaistusta. Hän oli ensinnäkin 15.10.1885 kadottanut huolimattomuuttaan lomapilettinsä, mistä rangaistukseksi häneltä riistettiin loma kahdeksi viikoksi. Seuraavan vuoden to, perheolot tai ruumiinvika (joiden perusteella asevelvollisuuden suorittamiseen saattoi saada helpotusta), pituus, kelpaavaisuus sotapalvelukseen ja arpanumero. Aikanaan lienee odotettavissa ainakin jotakuinkin täydellinen luettelo kaikista kutsunnoissa olleista Liikas-sukuisista miehistä, mutta aloitettakoon selonteko muutamasta vakinaisen sotapalveluksen suorittaneesta. Tässä kirjoituksessa kerrotaan palvelusaikajärjestyksessä seuraavista miehistä ja siinä sivussa vähän muutakin asiaa sotaväen arkipäivästä: Sukuhaara Asila Mikkeli Johannes Ristiina Korpilahti Kangasniemi toukokuussa hän oli jättänyt tekemättä yleisiä siivoustöitä ja sai maksaa siitä kolmella ylimääräisellä palvelusvuorolla. Rangaistukset eivät kuitenkaan vaikuttaneet suuremmin loppuarvosteluun, joka oli ”hyvää”. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Renki, itsellisen poika Jaakko Pekanpoika Liikanen, s. 5.8.1862, Anttolan Pitkälahdesta, pituus 5 jalkaa, 7½ kalutuumaa (= 167 cm). Jaakko suoritti kaksivuotisen palveluksensa Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan 2. komppaniassa 1.11.1885–1.11.1887. Hän sai mitalin ”oivallisesta ampumisesta” 15.7.1887, ja loppuarvostelunakin oli ”oivallista”. Tähän yhteyteen sopinee maininta siitä, mitä vuonna 1902 julkaistussa Suomen sotalaitos-kirjassa todetaan Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan miesten ampumataidoista: Erityisellä mieltymyksellä suosittiin varsinkin ampumista, missä pataljoona pääsi ensimmäisille sijoille ei vain omaan maahan, vaan keisarikuntaankin nähden. Tyynen, vakaan luonteensa puolesta savolainen soveltuu erinomaisen hyvin tämänlaatuiseen sotilaskasvatukseen. […] 1898 saavutti Mikkelin pataljoona 22 % yli erinomaisen ja oli silloin ensimmäinen kaikista koko valtakunnan sotajoukoista. Edellä mainittuna vuonna, jolloin kenraali Skarjatin kävi tarkastamassa Suomen pataljoonia, oli Vaasan pataljoona toiseksi paras ampumaan, ja kymmenen seuraavan joukko-osaston joukossa oli peräti seitsemän suomalaista pataljoonaa. Maanviljelijä Konsta Tuomaanpoika Liikanen Johanneksen pitäjän Päätilästä, s. 21.7.1867, pituus 163 cm. Konsta veti kutsunnoissa arvan numero 4 ja suoritti kolmevuotisen palveluksensa Viipurin tarkk’ampujapataljoonan 4. komppaniassa tarkk’ampujana ʋ 22. Viipurin pataljoonan mittauspäiväkirjoista käy ilmi, miten Konstan pituus ja paino muuttuivat palvelusajan mittaan. Painoa oli vuonna 1898 vähän vaille 61 kiloa, seuraavana vuonna 60,1 kiloa ja viimeisenä palvelusvuonna 58,7 kiloa. Rinnanympärys oli 82 cm vuonna 1889 ja kolme vuotta myöhemmin 83 cm. Pataljoonan päiväkäskyistä voi lukea monenlaista mielenkiintoista asiaa. Esimerkiksi perjantain 13.12.1899 päiväkäskyn viidennestä kohdasta näkyy, että Konsta pääsi seuraavana päivänä lauantaisaunaan: Sauna. Huomenna on sauna lämmitettävä ja saavat kylpeä: Naineitten alipäällikköjen perheet kello 10-12 e.p.p., 1n komppania kello 12-2 j.p.p, 4äs komppania kello 2-4 j.p.p., Opetuskomennuskunta kello 4-5 j.p.p. ja Aseettomat kello 5-6 j.p.p. Elokuussa 1890 Konsta pääsi ulkomaille, sillä silloin oli Viipurin tarkk’ampujapataljoonan vuoro osallistua Krasnoje Selossa vuosittain pidettävään suureen leirikokoukseen. Heti leiriltä palattua eli 31. elokuuta Konsta sai lomaa 19. syyskuuta asti. Seuraavan vuoden elokuussa pataljoona oli parin viikon harjoitusleirillä Lappeenrannassa. Ennen paluuta Viipuriin päiväkäskyssä ʋ 228 annettiin tarkat ohjeet käytännön järjestelyistä: Wiipuriin matkustus. Pataljoona lähtee Tiistaina tämän kuun 18 päivänä kello 10,10 a.p. ylimääräisellä junalla Wiipuriin. Sitä varten tulee viipymättä ryhtyä kaikkia kapineita pakkaamaan ja vaunujen lastaus alka huomenna päivällisen syötä ja lopetetaan […] huomenna ennen kello 8 ½ i.p. Lastaus tapahtuu Majoittajan katsannolla. Miehistön tulee huomenna syödä päivällinen kello 10 a.p. Illalliseksi laitetaan hernesoppaa ½ naulaa lihaa mieheen, joka liha ulosotetaan kattilasta ja annetaan miehistölle ynnä 350 grammaa leipää aamiaiseksi Tiistaiaamuna. Illallinen tulee olla valmiina kello 6 ½ i.p. Ennen leiristä lähtöä annetaan miehille parselipussissa kannettavaksi sitä paitsi vielä 350 grammia leipää mieheen päivälliseksi, joka syödään Wiipurissa heti sinne tultua. Konsta sai 31.10.1891”hyvästä käytöksestä ja palveluksen tuntemisesta” ylennyksen jefreitteriksi (joka vastaa nykyisessä Suomen armeijassa korpraalia). Saman vuoden marraskuun 11. päivänä Konsta määrättiin kuulumaan ”paarinkantokomentoon” ja 26.4.1892 instruktööriksi. Tämä tarkoitti, että hän toimi reservipalvelusta suorittavien kouluttajana. Sortavalan reservikomppanian päiväkäskyssä ʋ 20 kesäkuun 4. päivältä 1892 lukeekin, että komppaniaan ”huomataan tykökomennettuna ja komppanian ruassa huomisesta alkaen” muiden joukossa jefreitteri Konsta Liikanen. Kolme päivää myöhemmin kesäharjoituksiin saapui 123 reservimiestä. Jo edellä mainitussa kesäkuun 4. päivän päiväkäskyssä oli maininta myös reservi- 15 komppanian pihalla pidettävästä myyntikojusta: Leipuri Lindholmille myönnetään niin kuin viimevuoden harjoitusaikana markkinakojusta komppanian pihalla pitää tarjona teetä, kahvia, limonaadia, seltterivettä, soodaa ja maitoa ynnä myyskennellä nisuleipää, paperossia ja muuta polttotupakkaa; ja komppanian päivystäjän tulee peräänkatsoa ettei muuta kuin mitä yllä on mainittu saa myödä ja että hyvä järjestys ja puhtaus ylläpidetään. Rangaistuskirjaan on merkitty Konstalle kolme rangaistusta. Hän oli ollut 23.2.1891 hieman humalassa eikä ollut totellut luutnantin käskyä seurata häntä kasarmille. Rangaistuksena oli neljän vuorokauden palvelus ”yli vuoron”. Pari viikkoa myöhemmin hän seisoi huolimattomasti vartiopaikalla ja vielä valehteli välttyäkseen rangaistukselta. Siitä seurasi sama rangaistus kuin edellisellä kerralla ja lisäksi kahden viikon poistumiskielto kasarmilta. Kolmas rikos tapahtui Sortavalan reservikomppaniassa. Konsta ilmoittautui 23.6.1892 lomalta palanneeksi ”liikuttuneessa tilassa” (i dryckesrördt tillstånd) ja piti meteliä kasarmissa. Rangaistukseksi tuli kaksi vuorokautta kovennettua arestia. Rangaistuksista huolimatta Konstan loppuarvosteluna oli ”hyvä”. Lampuodin poika, entinen lyseolainen Otto Hjalmar Rafael Liikanen Hirvensalmen Monikkalasta, s. 17.5.1875, Ristiinan sukuhaarasta, meni 18-vuotiaana kutsuntoihin tarjokkaana (volontär). Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan päällikkö otti hänet palvelukseen päiväkäskyllä 28.9.1893: Lampuodin poika Hirvensalmen pitäjästä Otto Liikanen, jonka minä tänä päivänä olen tarjokkaana palvelukseen ottanut, sivistyksen perustuksella 2 vuodeksi. Liikanen määrätään välskärin oppilaaksi aseettomaan komennuskuntaan, ja luetaan hän ruokittavaksi huomisesta päivästä sekä hänen palvelusaikansa alkavaksi ensitulevan Lokakuun 1 päivästä. Aseettomien komennuskunta tarkoitti sitä henkilöstöä, joka ei ollut mukana taistelurintamassa: välskäreitä, kirjureita, suutareita, räätäleitä, seppiä ym. käsityöläisiä. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) 16 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Otto vannoi sotilasvalan 4.12.1893 yhdessä toisen välskärin oppilaan kanssa. Loppuarvostelu 1.10.1895 oli ”hyvää”. Otto mainitaan Viipurin kaupungin vuoden 1897 yleisessä asevelvollisuusluettelossa, johon oli lisätty merkintä, että Otto muutti Helsinkiin 19.11.1898 Renki, loisen poika Matti Matinpoika Liikanen, s. 23.5.1873, Kangasniemen Vehmaan kylästä. 170 cm pitkä Matti hyväksyttiin palvelukseen arpanumerolla 3, ja hän astui 3-vuotiseen palvelukseen 1.11.1895 Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan ensimmäisen komppanian tarkk’ampujana ʋ 42. Matti ei ollut ehtinyt olla palveluksessa kuukauttakaan, kun hänelle rapsahti 19. joulukuuta ensimmäinen rangaistus: kaksi vuorokautta kovennettua arestia tottelemattomuudesta. Rangaistuksen allekirjoittanut v.t. komppanian päällikkö, luutnantti Savander nimitettiin muuten samana päivänä ”ritariksi Pyhän Stanislain 3teen luokkaan”. Samainen Savander kirjoitti nimensä Matin kohdalle rangaistuskirjaan sen jälkeen vielä kuusi kertaa. Helmikuussa 1896 Mattia rangaistiin kahteen otteeseen: velttoudesta rintamassa kaksi ylimääräistä palvelusvuoroa ja ”jalkariepujen matrassin alla säilyttämisestä” samaten kaksi ylimääräistä palvelusvuoroa. Maaliskuun alussa hän sai kaksi ylimääräistä palvelusvuoroa huonosta käytöksestä, ja huhtikuun 17. päivänä oli vuorossa seuraavanlainen rikos: ”Tuli uudessa sinellissä sajulle, eikä mennyt muuttamaan vanhaa päälle vasta kuin päivystäjä siitä monesti käski.” Tästä hyvästä Matille määrättiin kaksi vuorokautta kovennettua arestia. Vuoteen 1896 mahtuu vielä yksi rangaistus, josta mainittiin jopa päiväkäskyn ʋ 124 pykälässä 9: 1. komppanian v.t Päällikkö on minulle kirjelmissä tämän kuun 2 pltä ʋ 8 ja 9 ilmoittanut että tarkkampujat samassa komppaniassa ʋ 30 Finne on ollut juovuksissa ja ʋ 42 Liikanen että heti ei ole totellut komppanian päivystäjän käskyä lähteä pataljoonan työhön. Näistä rikoksista rankaisen minä kumpaistakin kuuden /6/ vuorokauden kovennetulla arestilla. 1. komppanian v.t. päällikön tulee panna rangaistukset täytäntöön. Mattia ei mainittu päiväkäskyissä äskeisen lisäksi juuri muuten kuin LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 lomalle päästettyjen ja lomalta palanneiden joukossa. Hän pääsi 19.9.1896 lomalle Kangasniemelle ja sai lomailla 11.10. saakka. Vuotta myöhemmin hän pääsi yhtä pitkälle lomalle, tällä kertaa Jyväskylään. Rikkeetöntä aikaa kesti toukokuun 1896 alun jälkeen yli kaksi vuotta, toukokuuhun 1898 asti. Tällöin Matti ei puhdistanut kivääriänsä ja puhui aliupseerille sopimattomasti. Rangaistukseksi tuli taas kerran kaksi vuorokautta kovennettua arestia. Kuten useista rangaistuksista voi päätellä, Matti suoritti palveluksensa loppuarvion mukaan ”tyydyttävästi”. Mikkelin pataljoona teki kesällä 1898 tavallista pitemmän manööverimatkan, jolle osallistuivat luultavasti sekä Matti että seuraavaksi käsiteltävä Adam. 30.6.–10.8. oltiin Lappeenrannassa. Heinäkuun 11. päivän päiväkäskyssä ʋ 192 ilmoitettiin lähipäivien ”harjoitustaulu”: Tiistaina 12. Taktillinen komppäivä panian äksiisi, yksipuol., kl. 8 Wälimatkan määrääm. silmänmitalla, kl. 4 Keskiviikkona Maaliinampumista, 13. päivä kl. 8 Säännönmuk. komppanian äksiisi sotaluvun muk., kl. 4 Torstaina 14. Etuvartioharjoitus, päivä kl. 8 Taktillinen yksipuol. kompp. äksiisi, kl. 4 Perjantaina Säännönmuk. patal15. päivä joonanäksiisi, kl. 8 Taktillinen komppanianäksiisi, yksipuol. k. 4 Lauantaina 16. Kertausampumista, päivä kl. 8 L-e-p-o-a. Välimatkojen arviointi tuli erityisen tärkeäksi sen jälkeen, kun pataljoonien aseeksi tuli uusi ”kolmen linjan” kivääri m/1891: sen kantama oli silloisen ohjesäännön mukaan peräti 2 700 askelta. Lappeenrannan jälkeen majoituspaikkoja olivat esimerkiksi Nuijamäki, Hovinaho, Rybatskaja, Krasnaja Slabotka ja Pulkovo. Viimeksi mainitusta paikasta pataljoona lähti iltapäivällä 24.8. Pietariin, mistä matka jatkui seuraavana päivänä höyrylaivalla Kotkaan ja sieltä rautateitse edelleen Mikkeliin. Renki, loisen poika Adam Joosepinpoika Liikanen, s.19.6.1874, Mikkelin läänin Haukivuoren pitäjän Haukivuoren kylästä. Adam, joka oli 171 cm pitkä, otettiin 3-vuotiseen palvelukseen ajalle 1.11.1896–30.10.1899 Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan toiseen komppaniaan tarkk’ampujaksi ʋ 47. Adam siirrettiin 3.11.1897 metsästyskomennuskuntaan, ja vähän sen jälkeen 30.11. samana vuonna hänet ylennettiin jefreitteriksi ”uutteruudesta palveluksessa ja hyvästä käytöksestä”. Jefreitteri saattoi toimia ryhmänjohtajana ja hänet oli vapautettu tuvan siivouspalveluksesta. Adam osallistui 16.3.1898 kilpahiihtoon 30 kilometrin matkalla ja sai viidennen palkinnon, kahdeksan markkaa. Voittaja sai 20 markkaa. Komppanioiden välisessä kilpailussa 1. komppania oli paras keskimääräisellä ajalla 3 tuntia 4 minuuttia ja sai kunniapalkinnon niin kuin edelliselläkin kerralla. Toinen komppania jäi tässä kisassa viimeiseksi keskimäärin 3 tunnin 31 minuutin tuloksella. Viimeisenä palvelusvuonna tammikuun lopussa 1899 Adam tuomittiin pataljoonan sotaoikeudessa luvattomasta poistumisesta kasarmilta 20 päivän yksinkertaiseen arestiin. Sotaoikeuden pöytäkirjan mukaan … v[astaa]ja, joka kuuluu jääkärikomennuskuntaan [tarkoittaa metsästyskomennuskuntaa], oli aamusilla mainittuna päivänä [26.1.1899] ja antamalla ilmoituksen päivystäjälle Aliupseeri Rautakorvelle, lähtenyt suksilla etsimään ketunjälkiä, mutta poikennut mökissä, jossa hän oli nautinnut muutamia ryyppyjä. Sitten hän oli tullut syömään ja syötyänsä uudelleen ja lupaa hakematta mennyt mökkiin, jossa hän taas oli ottanut muuan ryypyn ja sitten aivan selvänä miehenä tullut komppaniaan takasin. Adamia syytettiin luvattoman poistumisen lisäksi juopumuksesta ja tappelusta. Adam oli poistunut kyseisestä mökistä ennen kuin pataljoonasta lähetetty partio tuli hakemaan juopuneita ja tappelun aloittaneita sotilaita pois. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 17 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Mitä vaatetukseen tulee, lienee mainittava, että ensimmäiset rumat arkiIllalliseksi: velliä tai puuroa maidon Juopumustakaan ei jälkikäteen voitu lakit v. 1892 vaihdettiin uusiin ja kanssa, tai pyöreitä perunoita ja näyttää toteen, joten Adam tuomittiin että v. 1895 saatiin paslikat niskaan. suolakalaa, voita ja maitoa sekä tievain luvattomasta poistumisesta. Tästä Tärkeämpää kuin tämä on kuitenkin tysti leipää. tuomiosta huolimatta Adam sai palveollut, että univormut ovat olleet tarPäivällisessä ja illallisessa on saatu luksen päättyessä arvostelun ”hyvää”. koituksenmukaiset ja – ellei venäkaljaa. Lihan sijasta on osittain anläistä sinellisarkaa oteta lukuun – nettu läskiä. Ruoka on yleensä ollut Adamin tapaus liittyy isompaan selksuurimmaksi osaksi kotimaista aihyvää; yksitoikkoista tosin, mutta kaukseen, johon moni nesta: univormuverka Tampereen ja mullistuksia ruokajärjestyksessä ei tarkk’ampujapataljoonan sotilas oli Littoisten verkatehtaista, liinavaatmiehistö ole koskaan suosinut. osallisena. Sotilaat olivat keränneet teet Tampereen pellavatehtaasta, rahaa kokoon ja pyytäneet erästä pumpulivaatteet Forssasta ja Vaa- Maarit Tillman ja Olli Liikanen ”keski-ikäistä” itsellisnaista hankkisasta, saapasnahka useista kotimaimaan heille viinaa. Viina oli toimitettu sista nahkatehtaista ja erityiset nah- Arkistolähteet: (Kansallisarkisto) kasarmin lähellä olevaan mökkiin, kateokset Åstromin tehtaasta Oulusjohon sotilaat olivat vähitellen keräänta. Sotamiesten saappaista, joista Mikkelin ja Viipurin kutsuntapiirin tyneet ottamaan ryyppyjä. Välillä sota paljo riippuu, on aina pidetty kutsuntaluettelot; sotilaat palasivat kasarmille syömään. erityistä huolta. Kruunun ruokajär- Mikkelin ja Viipurin Iltapäivällä ryyppäämistä jatkettiin, jestys taas on, pienempiä poikkeuk- tarkk’ampujapataljoona: alipäällystön mutta juopuneiden sotilaiden kesken sia lukuun ottamatta, yleensä, päivä ja miehistön aakkoselliset luettelot, syntyi riitaa ja puukkoja kaivettiin päivältä ja vuosi vuodelta, ollut seu- päiväkäskyt, rangaistuskirjat ja valaesille. Kun pataljoonan partio tuli raava, joka tähän muistoon merki- kirjat eri vuosilta; Mikkelin ilmoituksen johdosta hakemaan sotitään: tarkk’ampujapataljoona: Sotaoikeuden laita pois mökistä, se kohtasi aseellista Aamiaiseksi: teetä ja leipää, voita ja tuomiokirja 1899; Viipurin vastarintaa. Sotaoikeudessa osa mösuolakalaa. tarkk’ampujapataljoona: Mittauspäikissä tapelleista ja partiota uhmanneisPäivälliseksi: lihasoppaa joko her- väkirjat, Sortavalan reservikomppanita sotilaista sai vankeusrangaistuksia nerokkana, perunakeittona tai poik- an päiväkäskyt 1892 ja jefreitteriksi ylennetyt menettivät keustapauksissa kaalisoppana, ynnä saamansa sotilasarvon. leipää. Pehmeähampaiset eteläsuo- Painetut lähteet: malaiset, Uudenmaan, Kaartin sekä Den finska militären. Suomen sotalaiLainattakoon lopuksi vielä Suomen Viipurin pataljoonat, ovat syöneet tos. Tukholma 1902. sotaväen albumi -kirjan kuvausta limppua; muut Suomen sotapojat Suomen sotaväen albumi. Mikkeli vaatteista ja ruoasta (s. 51). ovat purreet kotoista sarvi- eli reikä- 1901. leipää. _________________________________________________________________________________________ Ratkaisu älyvaakaan sivulla 14: PAIKALLISTAPAHTUMA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA 7.6. klo 10Kaikki Liikaset! Tervetuloa tutustumaan Luontokeskus Haltiaan 7.6. klo 10. Haltian osoite on Nuuksiontie 84, 02820 Espoo. Haltia sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja 17 kilometriä Espoon keskuksesta. Pääset Haltiaan julkisella liikenteellä, polkupyörällä, omalla autolla tai patikoiden. Tutustu etukäteen osoitteessa www.haltia.fi. Opastettu tutustuminen Liikasten sukuseuralle tapahtuu klo 10-11 ja klo 12-13 meille on varattu lounas, jonka syömme kabinetissa. Kierroksen ja lounaan välissä ehtii tutustua omatoimisesti lisää luontokeskukseen. Sukuseura maksaa opastuksen. Pääsymaksu ryhmälipulla maksaa 5 euroa/henkilö ennakkovarauksella, minimi 10 henkilöä. Lounas maksaa 14 euroa ja keittolounas 10,-. Ilmoittautumiset sähköpostilla ( harri.liikanen(at)welho.com) tai tekstiviestillä numeroon 040 502 5939. Ryhmään mahtuu 25 ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoita, kuka tulee ja kuka syö lounaan. Samalla ilmoita ruokarajoituksista. Ilmoittaudu viimeistään 24.5. Jos osanottajia on alle kymmenen, voimme käydä paikalla yhdessä omatoimisesti. Sukuseura ei maksa tällöin opastusta. 18 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 25 VUODEN TAKAA 25 vuotta sitten lehtemme oli tiedotetasoa ja siinä oli vain kuusi sivua. Tiedote monistettiin kopiokoneella. Tällaista tehtiin silloin. Muistatko? Paikallistapahtuma siis. Oltiin aktiivisia. Kutsu oli tällainen: KOHTI MAAILMANCUPIN VOITTOA Olemme seuranneet mielenkiinnolla Tuure Pesolan menestystä kilpaladuilla, sillä vuonna 2011 hän paljasti 12-vuotiaana, että hänen tavoitteenaan on maailmancupin voitto. Ura on edennyt mukavasti, kuten oheiset poiminnat osoittavat. Viime talvena Tuure tuli viidenneksi valtakunnallisen Koululiikuntaliiton kisoissa 5 km:n matkalla M15sarjassa. Hopeasomman loppukilpailussa, johon osallistui lähes tuhat ikäluokkiensa parasta kilpailijaa, Tuure oli M15sarjassa kuudes 5 km:n matkalla. Keski-Pohjanmaa Cupissa Tuure vei kirkkaasti voiton P15-sarjassa. Toivotamme terveyttä ja voimia ensi talven koitoksiin. Hyvältä näyttää nyt. HLI Vastaus kysymykseen sivulla 13 Kivessä mainittu mieshenkilö Wolma Schildt antoi lääkärinä lausunnon Juhon kuolemaan johtaneista syistä. Huom! Hautakivessä on hänen käyttämäänsä venykekirjoitusta. Lue lisää täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Wolmar_S childt SIRKKA LAAKKOSELLA TAIDENÄYTTELY Sirkka Laakkosella (Vuoden Liikanen 2008) oli Helsingissä Rööperin Taidesalongissa 29.1.-16.2.2014 näyttely öljyvärillä kankaalle maalatuista kukista. Kukkamaalauksissa on kyse esteettisestä elämyksestä syntyneen tunnelatauksen energialla luodusta maalauksesta. Taiteilija toivoo, että kun sitä katsoo, alkaa katsojan aivoissa virrata endorfiinia, joka saa aikaan hyvän olon tunteen. Taiteilija toivoo teoksen valloittavan ja vangitsevan ja pitävän luonaan, jos ei fyysisesti, niin ajatuksissa. Taiteilija toivoo sen olevan rakkaus, joka antaa kevyen olon, lämmön ja auringonpaisteen, kevyesti keinuvan tuulen ja suloisen kaukaa soivan melodian. Ensin on pohja, valkoinen. Siihen tulee väriä, joka saattaa olla hetken, mutta sitten epäröiden tai tiukalla otteella vauhdilla poistetaan. Lisää väriä, paljon väriä. Aina vaan väriä. Veri virtaa suonissa ja posket hehkuvat. Siinä se on. Väriä pois, kaikki liika pois. Jäljelle jää voimakkaasti tunteella maalattu teos kukasta. Onko sen luominen Ruusun aika? Minkä takia maalaus kukasta? (Sähköpostiviestistä) VASTAUS KUVA-ARVOITUKSEEN sivulla 10 Luba kiria Aivotu Aviiolito männä morsiian Talon Tytär on Aivonut Talon mehen Matti Likaisen kansa Aviioliton Annetu morsiiamen Jsältä Tahvan Lanbiselta Pitkälahen kylästä n 5 joka Totistetan Pitkälhella se 15 Päivä maras kuta 1856. wieras mehet henrik huhtinen Paval Pyrhöinen Kuva on poimittu arkistolaitoksen ”aarrearkun” eli Digitaaliarkiston Juvan seurakunnan arkistosta, tarkemmin sanottuna vuosien 1840–1859 perukirjojen joukosta. Kuva löytyi läheltä Matti Liikasen (s. 1820) ensimmäisen vaimon Eeva Avelinin perukirjaa, joka oli tehty elokuussa 1856. Itse perukirja on laadittu ajan tavan mukaan ruotsiksi, mutta kuvan liite on suomenkielinen. Tahvo Lampinen antaa tekstissä tyttärelleen Anna Helenalle luvan mennä naimisiin Matin kanssa, minkä vierasmiehet Huhtinen ja Pyrhönen vahvistavat. Matti ja Anna-Helena menivät naimisiin saman vuoden lopussa. Matilla on Mikkelin haaran sukutauluissa yhteensä 130 jälkeläistä (puolisot mukaan lukien). MT LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014 19 SUKUKOKOUS PIEKSÄMÄELLÄ. LIPUN NAULAUS JA VIHKIMINEN. Paikka: Aika: Hotelli Savonsolmu, Toikantie 9, 76100 PIEKSÄMÄKI, www.savonsolmu.fi 25.-27.7.2014 OHJELMA Perjantai 25.7. Ensimmäiset Liikaset saapuvat, seurustelevat ja yöpyvät, arpojen myyntiä. 18.00 Sukuhaarojen vastuuhenkilöiden neuvottelu. Lauantai 26.7. (Tumma puku.) 09.00 alkaen Vastaanotto ja tulokahvit, sukuhaarojen tapaamiset, tuote- ja arpamyyntiä. 11.00 Sukukokous, sukututkimuskatsaus (Ota mukaan kokousasiakirjat.) 12.30 Lounas, arpojen myynti 14.00 Lipun naulaus ja vihkiminen noin 15.15 Juhlakahvit - tuotemyynti - arpajaiset LIIKASKAUPPA Kokouspaikalla on myytävänä Liikasten sukuseuran myyntituotteita. Valikoima on nähtävänä kotisivuillamme. Voit varmistaa tavaran saamisen ottamalla yhteyttä Sirkka-Liisa Liikaseen etukäteen. Yhteystiedot ovat takakannessa. Lisäksi myydään arpoja 2 euroa/kpl. kalla. Sukuseura maksaa kokoustilan vuokran ja välineet sekä juhlakahvit kokouksen jälkeen. MAJOITUS Jokainen varaa ja maksaa huoneensa itse. Varaa huoneesi heti, ettet jää ilman. 1 hengen hotellihuone maksaa 70,- ja 2 hengen huone 90,-. Huonehintaan sisältyy sauna, aamiainen ja nettiyhteys. Varaukset: Hotelli Savonsolmu, puhelin (015) 22350 tai sähköposti [email protected] Lisää majoitusvaihtoehtoja löytyy Pieksämäen kotisivuilta www.pieksamaki.fi/ KARTTA OSALLISTUMISMAKSUT Alennettu osallistumismaksu 25 euroa sisältää tulotarjoilun ja lounaan. Lapset 50%. Jos tulee vain kokoukseen, osallistuminen siihen on luonnollisesti ilmaista. Maksut peritään kokouspai- ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittautumiset kokoukseen viimeistään 30.6. varapuheenjohtaja Maaret Ollilalle. Ilmoita samalla erikoisruokavaliotoivomus. Ilmoittautumiset ovat sitovia, koska joudumme maksamaan kuitenkin ilmoitetun henkilömäärän mukaan. Yhteystiedot ovat takakannessa. Suosittelemme sähköpostin ja tekstiviestien käyttöä. Palautus osoitteeseen Liikasten sukuseura ry c/o Harri Liikanen Niittaajankatu 2 A 13 00810 HELSINKI SUKUSEURAN HALLITUS Puheenjohtaja (= sukuseuran esimies) ja tiedottaja Harri Liikanen, Niittaajankatu 2 A 13, 00810 HELSINKI, 040 502 5939, harri.liikanen(at)welho.com Varapuheenjohtaja (=sukuseuran varaesimies), lähihoitaja Maaret Ollila Helmikuja 3 B 22, 12310 RYTTYLÄ 044 090 9038, maaret.ollila(at)gmail.com Sihteeri Maarit Tillman, Sysmäntie 3, 83500 OUTOKUMPU, 050 360 8892, maarit.tillman(at)gmail.com Hankkija Sirkka-Liisa Liikanen, Luusniementie 1236, 51460 LUUSNIEMI, 050 584 0747, sirkkis47(at)gmail.com Arkistonhoitaja Esko Liikanen, Ylivedentie 438, 52100 ANTTOLA, 050 303 7121, esko.2liikanen(at)gmail.com Tiedottajan apulainen Olli Liikanen, Metsäläntie 24 A 2, 00320 HELSINKI,0400 724 664, olli.liikanen(at)edu.hel.fi JÄSENSIHTEERI Anne Ekroos, Mustarinne 7, 12770 ESPOO 050 563 8456, anne.ekroos(at)hotmail.fi RAHASTONHOITAJA Matti Liikanen, Pollarikatu 12 as 8, 15140 LAHTI, 0400 493 040, matti.liikanen(at)luukku.com SUKUSEURAN PAIKALLISET YHTEYSHENKILÖT MIKKELI JA ANTTOLA: Esko Liikanen, katso hallitus HELSINKI (Pk- seutu): Harri Liikanen, katso hallitus JUVA: Anu Liikanen, Kuhalammentie 27, 51900 Juva, 040 511 2082, anu.liikanen(at)elisanet.fi. KANGASNIEMI: Sirkka-Liisa Liikanen, katso hallitus KUUSAMO: Anne Kultanen, Sarvivaarantie 191, 93999 Kuusamo, 040 552 3187, a.kultanen(at)luukku.com PUDASJÄRVI: Arto Liikanen, Huhtotie 21, 93100 Pudasjärvi, arto.liikanen(at)fortum.com REISJÄRVI: Marja-Liisa Kemppainen, Mattilantie 8, 85900 Reisjärvi, 0400 932 675, liisa.kemppainen(at)pp.sonera.net LAHTI, JAALA, ORIMATTILA: Matti Liikanen, katso Rahastonhoitaja VUODEN LIIKASET (Suluissa sukuhaara) 1993 (Ri) Mirjam Piira, Mäntyharju, k. 1994 1994 (Mi) Annikki Liikanen, Juva 1995 (Ri) Anna-Liisa Liikanen, Orimattila, k. 2004 1996 (Ka) Erkki Liikanen, Bryssel 1997 (Ko) Heikki Liikanen, Joutsa, k. 2004 1998 (Ku) Hannes Savolainen, Kemijärvi 1999 (Jo) Erkki Liikanen, Tammela KUNNIAJÄSENET 1. Haastemies Eino Liikanen 1995(k.1997) 2. Käsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen 2000- (k.2004) 3. Emäntä Annikki Liikanen 20004. Sääteknikko Mauri Puurula 20055. Professori Pirkko Liikanen 20056. Yrittäjä Matti Liikanen 2010- 2000 (Ri) Pirkko Liikanen, Espoo 2001 (Ka) Matti Liikanen, Lahti 2002 (Ku) Jaakko Liikanen, Riihimäki 2003 (Ka) Raimo Liikanen, Mikkeli 2004 (Mi) Liisa Liikanen, Mikkeli (Anttola) 2005 (Ka) Harri Liikanen, Helsinki 2006 (Ri) Pekka Saarenmaa, Kerava SUVUN VANHIN Maanviljelijä Väinö Helasniemi, s. 9.10.1915 Kangasniemellä, joka on myös kotipaikka. PERINNEHENKILÖ Perinnehenkilöksi nimettiin 1999 vapaustaistelija, luutnantti Herman Liikanen (1835-1926), joka kuuluu Ristiinan sukuhaaraan. 2007 (Ka ) Sirkka-Liisa Kuusisto. Kangasniemi 2008 (Ri) Sirkka Laakkonen, Espoo 2009 (Ka) Kauko ja Keijo Liikanen, Helsinki 2010 (Lä) Heikki Liikanen, Helsinki 2011 (Ka) Sirkka Leppälä, Reisjärvi 2012 (Ko) Maarit Tillman, Outokumpu 2013 (Ka) Olli Liikanen, Helsinki KUMMITYTTÖ Kummitytöksi nimettiin 1990 lähes sukuseuran perustamispäivänä syntynyt Jenni Liikanen Lahdesta. INTERNET- KOTISIVU http://www.liikastensukuseura.fi PANKKITILIN NUMERO Danske Bank FI07 8000 1901 9789 66
© Copyright 2024