Liikaslinkki 1/2014 - Liikasten sukuseura ry

L I I K A S T E N S U K U S E U R A RY: N JÄ S E N L E H T I 1 / 2 0 1 4
Liikasetko lamassa? s. 2 • Maurits Liikanen, osa 2: Maurits ja velipoika s. 6
150 vuotta Hermanin haavoittumisesta s. 8 • Kummitytön kuulumisia s. 9
Sattuipa kerran Liikalassa s. 11 • Meidän poikamme vanhassa sotaväessä
1881-1901 s. 14 • Paikallistapahtuma Pääkaupunkiseudulla s. 17
Sukukokous Pieksämäellä 26.7.2014 s.19
2
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
LIIKASETKO LAMASSA?
Vappu oli ja meni, mutta säätyyppi
näyttää jatkuvan, kun tätä kirjoittelen.
Valitettavasti sää ei suosinut tällä
kertaa, jos halusi kuivaa, aurinkoista ja
lämmintä karnevaalisäätä. Toivottavasti kuitenkin Vappu yhdistettynä
pitkään viikonloppuun antoi virkistystä elämääsi.
Sukuseuran vanha vuosi on takana
päin ja uusi on jo pitkällä. Hallitus on
mutustellut menneitä ja tämän vuoden
toimintojen toteutusta on suunniteltu
ja osittain ne ovat jo meneilläänkin. Ei
ole varaa kokonaan pysähtyä, sillä
elämmehän historiallista vuotta siinä
mielessä, että Pieksämäellä saamme
oman lipun ihan virallisesti. Toivon,
että paikalla olisi silminnäkijöitä tavallista määrää isompi joukko. Lipun
naulaus ja sen vihkiminen on ainutlaatuinen tilaisuus, sillä tavallisesti kerta
riittää, jos lippu kestää liehutukset.
Menneessä vuoden toiminnassa oli
paljon hyvää, sillä sukututkimus eteni
jälleen huikeasti, ja työ on siitäkin
jatkunut. Liikasia on saatu rekistereihin jo lähes 20 000, mikä on mahtava
luku, kun pyöreästä nollasta lähdettiin
1985. On siinä ollut naputtelemista,
mutta olemme tallentaneet samalla
historiaa tuleville sukupolville. Kii-
toksen ovat ansainneet sukuhaarojemme vastuuhenkilöt ja erityisesti
meidän pätevät sukututkijamme, joiden suorituksista olen todella ylpeä.
Sillä saralla ei olla oltu lamassa.
Ihan yhtä hyvää ei voida kertoa jäsenistön määrän kehityksestä. Se nousi
hienosti joka vuosi kaksitoista vuotta
peräkkäin, mutta nyt tuli stoppi, eikä
sekään riittänyt, vaan peruutettiin
yhdellä pykälällä. Meille luku 13
tuntui olleen todella epäonnen luku.
Uusia jäseniä saatiin, mutta valitettavasti lähes sama määrä kuoli eikä
eroilta ja erottamisiltakaan vältytty.
Edellä olevalle emme voi mitään, kun
kaikkien on joskus lähdettävä, mutta
en ymmärtänyt oikein jäsenmaksunsa
maksamatta jättäneiden määrää. Heitä
oli peräti 22 henkilöä, vaikka yksi
karhukin lähti toisen Liikaslinkin
mukana. Tässä tuli mieleen kysymys,
että onko lama iskenyt Liikasiinkin
niin kovasti, ettei 12 euroa löydy sijoitettavaksi yhteiseksi hyväksi. Lopullinen luku selviää Pieksämäellä, missä
sukukokous sitten erottaa vuoden
2013 maksamattomat. Valitettavasti
olemme joutuneet laittaman jopa kolmekin karhulaskua. Se olkoon osoitus
kuitenkin siitä, että kaikki halutaan
pitää yhteisessä veneessä. Mukana olo
oli eräässä järjestössä suurin syy halulle jäsenyyteen ja toivoisin, että se
pätisi myös meillä.
Jäsenmaksu on ollut sama jo vuodesta
2002 eli 11 vuotta ehti vierähtää. Nyt
kuitenkin säästämisestä huolimatta
raha ei enää riitä ja siksi hallitus esittää korotusta tästä vuodesta alkaen 15
euroon ja toivoo, että sukukokous sen
hyväksyy. Tätähän jo viime kesänä
esitettiin, mutta päätöksen teko jätettiin tähän vuoteen. Toivottavasti kaikilta löytyy tuo summa ja jäsenyys
jatkuu ennallaan.
Ensi vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta sukuseuran perustamisesta. Toimintasuunnitelmasta jo näkyy, että juhlat
pidetään Kuusamossa, missä on jo
kokoonnuttu aikaisemmin erittäin
onnistuneesti 1994. Silloin osanottajia
oli 117 nimensä vieraskirjaan merkinnyttä. Uskon, että juhlat onnistuvat
nytkin. Siellä saamme sitten ensimmäisen kerran nähdä oman lipun saapuvan Suomen lipun perässä juhlasaliin. Toivottavasti meitä on siellä entiseen tapaan koolla paljon.
Harri Liikanen
LIIKASLINKKI
Liikasten sukuseura ry:n jäsenlehti
Päätoimittaja Harri Liikanen
Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa.
Painos 260 kpl.
ISSN-L 2243-3767
ISSN 2243-3767 (Painettu)
ISSN 2243-3775 (Verkkojulkaisu)
Painopaikka Multiprint Oy, Vantaa
Kannessa on pala Juha Liikaselta saadusta Päätilän koulupiirin kartan kopiosta Johanneksesta.
Karttaan on merkitty talojen sijainti 1939. Talot 10 ja 13 ovat Liikasten taloja Päätilän kylässä.
Kartassa on päiväys 30.1.1990 ja kirjaimet OK..
1990-luvulla alueella oli rakenteilla venäläisten kesäasuntoja. Vanhoja perustuksia oli enää hyvin vähän nähtävissä, joten ei ole ihme, ettei Juha suositellut sinne kotiseutumatkaa. Luonto on hyvin rehevää. Viipurin rapakivi
oli yleinen kivilaji ja se lienee antanut nimen kyläläisten keskuudessa Rapalana tunnetulle kylälle.
Lähde: www.johannes.fi
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
KUOLLEITA
3
Tässä nyt täydennys ja kuva.
Korpilahden sukuhaara.
Unto Vainio
s. 13.7.1931 Kouvola
k. 15.3.2013 Helsinki
Ristiinan sukuhaara
Sinikka Saarinen
s.16.1.1926 Johannes
k. 19.11.2013 Piikkiö
Johanneksen sukuhaara
Jorma Piira
s.3.8.1938 Mäntyharju
k. 3.3.2014 Helsinki
Ristiinan sukuhaara
Pekka Liikanen
s. 15.6.1944 Kangasniemi
k. 30.3.2014 Lappeenranta
Leevi Johannes
1.10.2013 syntyi Oulussa Irina ja Jari
Laurilalle poika, joka sai nimekseen
Julius Lauri Johannes. Irinan vanhemmat ovat Marja-Leena ja Vesa
Lämsä.
Kuusamon sukuhaara.
Eino Rafaël
14.1.2014 syntyi Ari Tilukselle ja
Jenni Länkelälle tyttö Limingassa.
Tärkeät mitat olivat 52 cm ja 3450 g
Kasteessa 22.3. hän sai nimekseen
Iida Eveliina Tilus. Arin vanhemmat
ovat Sirpa Iivari ja Jari Tilus.
Kangasniemen sukuhaara.
.
Perustajajäsen
Kangasniemen sukuhaara
Irma Karuvaara
o.s. Kumpumäki
s. 30.3.1943 Reisjärvi
k. 1.4.2014 Mikkeli
Kangasniemen sukuhaara
Iida Eveliina
Anneli Orasvuo
s. 30.9.1921 Vihti
k. 7.4.2014 Hamina
Sukuseura toivottaa onnea isille, onnea äideille ja onnea pienille perheen
lisille.
Ristiinan sukuhaara
Sukuseura kunnioittaa vainajien muistoa ja ottaa osaa omaisten suruun.
SYNTYNEITÄ
17.5.2013 syntyneen Leevi Solavuoren syntymäpaikka oli Turku. Pituus
oli 50 cm ja paino 3530 g. Uutinen oli
vajaana jo edellisessä Liikaslinkissä.
Julius Lauri Johannes
¤
28.10.2013 syntyi Helena LiikanenRegnerille ja Franck Rengnerille
poika, joka sai kasteessa 8.3.2014
Ranskan Antibesissa nimen Eino
Raphaël. Kummeina olivat Heidi
Haggrén, Justine Canavese ja Dimitri
Dekeyzer. Helenan vanhemmat ovat
Erkki ja Assi Liikanen.
Kangasnimen sukuhaara.
Maailmassa on vain yksi sievä lapsi,
ja se on jokaisella äidillä.
KANSAINVÄLINEN SANONTA
4
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
Paluu jäseneksi
Taina Hirvonen
Ristiinan sukuhaara
Lämpimästi tervetuloa takaisin
KUNNIAMERKKEJÄ
Diakonian tutkimuksen seura (DTS)
jakaa vuosittain opinnäytepalkinnon
nimeltä Sivellin.
Jouko on toiminut varusmiespalveluksen jälkeen K-P:n ja PohjoisPohjanmaan alueella reserviupseeri
Onnittelemme Kangasniemen sukuhaaraan kuuluvaa Pauliinaa palkitsemisen johdosta ja toivotamme hänelle
menestystä jatkossakin. Toimitus
pahoittelee hidasta uutisointia, mutta
nyt se on tehty. Huh!
toiminnassa, ja jo parikymmentä vuotta kouluttajana ja kurssijohtajana
MPK:n kursseilla. Isot PAUHA 2014harjoitukset olivat huhtikuussa Lohtajan Vattajan ampuma- ja harjoitusalueella ja seuraavat ILVES 2014harjoitukset syyskuussa Panssariprikaatissa Hämeenlinnassa.
HLI
Mitaliuutisia, joita ei ole aiemmin
julkaistu Liikaslinkissä. Onnittelut
kunniamerkin saajille.
Sukuseura onnittelee Joukoa näistä
huomionosoituksista ja kiittää arvokkaasta vapaaehtoistyöstä maanpuolustuksemme parissa.
6.12.2012
HLI
Suomen Leijonan
ansioristi
ritarikunnan
KORPILAHDEN JA
KANGASNIEMEN SUKUHAARAT ”NAIMISIIN”
Halonen Jyrki Aukusti, maanviljelijä,
Reisjärvi
Kangasniemen sukuhaara
6.12.2013
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein
Arto Juhani Liikanen, Muurame,
metallimies
Pauliina Pylvänäinen
Kuva Joensuun yliopisto
PALKITTU JOUKO
Korpilahden sukuhaara
PALKITTU PAULIINA
Vuonna 2012 Diakonian tutkimuksen
seura julkisti Diakonian tutkimuksen
päivässä Helsingin tieteiden talossa
Sivellin-palkinnon saajan. Palkinto
myönnettiin TM Pauliina Pylvänäiselle. Vuoden 2012 Sivellin-palkinnon
saanut työ ansioitui seuran mukaan
ajankohtaisuudellaan. Työ käsittelee
kysymystä, mikä on diakonissan asema ja virka kirkossa. Seuran mukaan
palkittu työ sisältää "selkeitä uusia
diakonian kehittämiselle ja/tai tutkimukselle relevantteja tuloksia" sekä
"omaa syventävää pohdintaa".
Palkittu systemaattisen teologian pro
gradu -tutkielma on nimeltään Nainen
kleeroksessa? Naisdiakonin asema
seurakunnassa Kahdentoista apostolin
konstituutio -kirkkojärjestyksessä.
Jouko Liikanen
Jouko Liikanen on palkittu MPK:n
(Maanpuolustuskoulutus)
LänsiSuomen piirin Keski-Pohjanmaan
koulutus- ja tukiyksikön Vuoden toimija 2013-plakaatilla ja kunniakirjalla.
Jouko on saanut myös K-P:n Maanpuolustajien piirin kultaisen ansiomitalin.
Aikaisemmin olemme olleet tietoisia,
että Pudasjärven ja Kangasniemen
Liikaset ovat ainakin yhden avioliiton
myötä lähteneet kasvattamaan yhteistä
sukupuun oksaa. Yllättäen saimme nyt
tiedon, että Korpilahden ja Kangasniemen sukuhaarat ovat tehneet saman
tempun.
Merja Liikanen o.s. Kallonen Reisjärveltä avioitui 2001 Kangasniemen
Liikasiin kuuluvan Pasin kanssa, joten
hänestä tuli avioliiton myötä Kangasniemen Liikasia. Myös oma suku
rupesi häntä kiinnostamaan, ja pian
tutkimuksissa kävi ilmi, että hän itse
kuuluu Korpilahden Liikasiin. Täten
Pasistakin tuli Korpilahden Liikasia
avioliiton välityksellä. Heillä on lapsi
Malla, joka on nyt sitten ensimmäinen
Korpilahden ja Kangasniemen sukuhaaroihin syntynyt Liikanen.
Uusia liittoja odotellaan...
HLI
---Pariisissa on nuoren naisen kannalta
vain kolme todella hengenvaarallista
asiaa: nuoret miehet, keski-ikäiset
miehet ja vanhat miehet.
YVES MONTAD
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
VALMISTUNEITA
Laskujemme mukaan hän seitsemäs
keskuudessamme oleva pappi, jolla on
Liikasten sukujuuret. Jos olemme
väärässä, oikaiskaa.
5
Outin ja Päivin vanhemmat ovat Maija-Liisa ja Raimo Riestola Kuusamon
sukuhaarasta, Arvi ja Anna Liikasen
jälkikasvua..
_______________________________
Sukuseura onnittelee ylpeänä Outia ja
Päiviä ja toivottaa jatkuvaa menestystä.
Anne Kultanen, HLI
KIITOKSIA
Outi Nordlund
Aurinko paistoi yli Luulajan, kun 16.
kesäkuuta 2013 Outi Nordlund vihittiin papiksi Ruotsissa Luleån tuomio
kirkossa. Hänet asetettiin kappalaisen
virkaan Jörn-Boliden seurakuntaan.
Päivi Riestola
Päivi Riestola väitteli 25.10.2013
filosofian tohtoriksi Karlstadin yliopistosta Boråsissa aiheena Johtamismallit eri yrityskulttuureissa.
Erkki Liikanen ja tyttärensä Pirjo
Häkkinen kiittivät sukuseuraa merkkipäiviensä muistamisesta ja lähettivät
muutaman kuvan.. Tässä yksi kuva
Erkin juhlista 6.11.2013 Parikan Liikasessa
Kangasniemellä.
Tällä hetkellä Liikasten toiseksi vanhin jäsen Helvi Liikanen, 97 v. onnittelee Erkkiä. Helvi on Erkin sedän, Reino Liikasen leski Koittilan kylältä. Takana onnitteluvuoroaan odottelee Pekka Liikanen orkidea kainalossaan. Pekan takana tulevat
vaimo Anja sekä Kaija ja Raimo Liikanen. Pekka ja Raimo ovat Helvin poikia.
6
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
MAURITS LIIKANEN, OSA 2: MAURITS JA VELIPOIKA
Liikaslinkinssä 1/2013 oli kertomus
oululaisesta Maurits Liikasesta, joka
kuului Pudasjärven sukuhaaraan. Kesän ja syksyn 2013 aikana Mauritsista
ja hänen veljestään Juho Erkki Liikasesta löytyi sen verran lisätietoja, että
oli tehtävä jatkokertomus.
Maurits 1840–1845
Kun Mauritsia oli ensin rangaistu
Oulun markkinoilla joulukuussa 1838
tapahtuneen juopottelun ja tappelun
vuoksi 28 päivän vesileipävankeudella, hänet päätettiin 1839 lähettää irtolaisena yleiseen työhön Suomenlinnaan. Suomenlinnasta siirrettiin 1840
sata irtolaista Hämeenlinnaan Kruunuporin työlaitokseen, Maurits näiden
mukana. Kruunuporissa Maurits työskenteli mm. pellavakutomossa. Kun
vankeusaika jatkui seitsemättä vuotta,
Maurits anoi armahdusta keisarilliselta
senaatilta. Anomuksessa Maurits kertoi olevansa terve ja työkykyinen,
mutta valitteli, että pitkään jatkunut
vankeus alkaa käydä voimille. Vapaana Maurits voisi jatkaa kutomotöitä,
joilla hän elättäisi itsensä. Vankeudessa Maurits oli saanut suoritettua rippikoulun ja päässyt ehtoolliselle. Anomus hyväksyttiin ja vapautettu Maurits lähetettiin Ouluun.
Maurits 1855–1856
Maurits oli joutunut kesällä 1846
pakkotyöhön Saimaan kanavalle irtolaisuuden vuoksi. Pakkotyö päättyi
toukokuussa 1847 ja Maurits otettiin
kanavatyömaalle kruunun rengiksi.
Renkiaikana Maurits ei ilmeisesti
tehnyt mitään isoja rikkeitä, sillä toistaiseksi rangaistusmerkintöjä ei ole
löytynyt toukokuun 1847 ja tammikuun 1855 väliseltä ajalta. Saimaan
kanavan valmistuttua rengit jäivät
ilman töitä ja entisiä kanavatyöläisiä
alkoi näkyä tavallista enemmän Viipurin lääninvankilan luetteloissa joko
rikollisuuden tai irtolaisuuden vuoksi
pidätettyinä. Maurits ei tee poikkeusta
tässä suhteessa. Maurits ja eräs toinen
Oulusta kotoisin ollut kanavatyöläinen
olivat olleet Lappeenrannan seudulla
juovuksissa vaaraksi yleiselle turvalli-
suudelle, minkä lisäksi heitä epäiltiin
varkaudesta. Tämän vuoksi Lappeenrannan raastuvanoikeus passitti kaksikon helmikuussa 1855 Viipurin lääninvankilaan tutkimusten ajaksi. Varkautta ei voitu lopulta osoittaa toteen,
joten juopumussakot vankeudella
sovitettuaan
Maurits
lähetettiin
10.5.1855 kotiseudulleen Ouluun.
Oulussa Maurits vietiin maistraattiin,
jossa hänet määrättiin kahdessa viikossa hankkimaan laillinen elatus
irtolaiskäsittelyn uhalla. Maurits lähti
kiertelemään Oulun naapurikuntia ja
onnistui elättämään itseään tilapäisillä
töillä. Eräänä elokuisena yönä 1855
Maurits oli kävelemässä maantietä
Limingan Ala-Temmeksen kylässä
Lassilan tilan lähistöllä, kun hän huomasi laitumella punertavan hevosen.
Maurits päätti ratsastaa hevosella
jonkin aikaa, mutta kun matkanteko
sujui erinomaisesti, Maurits päätti
jatkaa matkaa miettimättä sen enempää hevosen palauttamista omistajalleen. Kun Maurits oli ratsastanut kuusi
tai seitsemän peninkulmaa, hän saapui
Pulkkilaan Peräojan tilan lähelle.
Siellä Mauritsia vastaan tuli eräs iisalmelainen talonpoika, joka sattui
olemaan hevosen aiempi omistaja ja
tunnisti heti eläimen. Kun Maurits ei
osannut kertoa, miten hän oli hevosen
saanut, hänet otettiin kiinni Peräojan
talonväen avustuksella.
Limingan välikäräjillä syyskuussa
1855 Maurits tuomittiin toiskertaisesta
varkaudesta seisomaan kaksi tuntia
kaularaudassa paaluun kytkettynä,
minkä jälkeen seurasi ankara ruumiillinen rangaistus eli 40 paria raippoja.
Lisäksi Mauritsille määrättiin vielä
julkinen kirkkorangaistus. Oikeudenkäyntipöytäkirjassa Mauritsin sanotaan olevan tavallisen miehen pituinen, vahvarakenteinen ja terveennäköinen. Maurits itse sanoi olevan jo
edesmenneen merimiehen poika. Kirkonkirjoissa Mauritsille ei isää kuitenkaan näy.
Kun kaikki rangaistukset Limingassa
oli toimeenpantu, Maurits lähetettiin
Oulun lääninkansliaan kuvernöörin
irtolaiskuulustelua varten. Maurits
kertoi edellisen kuulustelun jälkeen
menneensä Siikajoelle, jossa hänelle
oli luvattu vuoden pesti Äijälän tilalla.
Maurits kuitenkin kertoi sairastuneensa ja menettäneensä siten tämän työmahdollisuuden. Maurits ei osannut
mainita kuvernöörille ketään, joka
voisi ottaa hänet palvelukseen. Kaikki
lähiomaisetkin olivat kuolleet. Ennen
seuraavaa kuulustelua Oulussa etsittiin
julkisella kuulutuksella henkilöitä,
joilla olisi tarjota Mauritsille töitä,
mutta ketään ei ilmoittautunut.
Koska laillista elatusta ei ollut määräajassa löytynyt ja koska Maurits oli
syyllistynyt määräaikana uuteen varkauteen, kuvernööri päätti lähettää
Mauritsin irtolaisena ja yleiselle turvallisuudelle vaarallisena henkilönä
Hämeenlinnaan Kruunuporin työlaitokseen ainakin vuodeksi. Maurits
anoi keisarilta, että hänet armahdettaisiin pakkotyöstä, mutta jos se ei onnistuisi, hänet voitaisiin karkottaa Siperiaan. Kun anomus oli käsitelty, Maurits
lähetettiin Siperiaan syksyllä 1856.
Juho Erkki Liikanen
Mauritsin tavoin Juho Erkki Liikanen
näkyy vuosia Oulujoen kirkonkirjoissa, mutta mitään merkintöjä hänenkään kohdalle ei ole merkitty.
Mauritsin ja Juho Erkin äiti Priita
Liisa Liikanen kuoli vuoden 1837
huhtikuun lopussa Oulussa. Hänen
perukirjassaan, joka laadittiin 1837
lokakuussa, kerrotaan, että vanhempi
poika Maurits on yleisessä työssä
Suomenlinnassa ja nuorempi poika
Juho Alipes-nimisellä prikillä Itämerellä.
Oulun maistraatin arkistossa olevista
laiva-asiakirjoista selviää, että 14vuotias Juho Liikanen oli kajuuttavahtina Alipes-prikillä, jonka päällikkönä
oli kapteeni Olof Högvall. Miehistöluettelon liitteenä on satulantekijä
Qvistin antama lausunto, jonka mukaan Juho Erkki oli ollut seitsemän
viikkoa palveluksessa ja/tai holhottavana Qvistin luona. Qvistin puolesta
Juho oli vapaa lähtemään merille.
Kukaan omaisistakaan ei vastustanut
merimatkaa.
(Jatkuu seuraavalla sivulla.)
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
7
(Jatkoa edelliselle sivulle.)
Prikin ottokatselmus pidettiin heinäkuun lopussa
1837. Juho näkyy kuvassa 1
nimilistan viimeisenä. Laiva kävi ainakin Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja
Grisslehamnissa
ennen
paluuta Ouluun joulukuussa
samana vuonna.
Kuva 1. Alipes-prikin ottokatselmus 1837. Oulun merimieshuoneen arkisto.
Juho Erkki lähti toiselle
merimatkalleen elokuussa
1838 Ilmari-nimisellä laivalla, tälläkin kertaa kajuuttavahtina. Kapteenina oli
nytkin Olof Högvall. Matka
kulki Helsingörin kautta
Lontooseen, jonne saavuttiin syyskuun lopulla. Lontoossa Juho karkasi laivasta
kahden muun merimiehen
kanssa, mahdollisesti ankaran laivakurin vuoksi. Häntä ei löytynyt kapteenin
etsinnöistä huolimatta. Olisi
mielenkiintoista tietää, mitä
Juholle sitten tapahtui.
Jäljet päättyvät toistaiseksi
tähän
.
Arkistolähteet: Limingan
kihlakunnanoikeuden pöytäkirjat, Senaatin oikeusosasto: anomus- ja valitusaktit, Oulun merimieshuoneen arkisto: ottokatselmukset, Oulun maistraatin arkisto: meripassit, Oulun
raastuvanoikeuden
arkisto: perukirjat.
Kuva 2. Osa Ilmari-aluksen meripassista 1838. Oulun maistraatin arkisto. Juhon
karkaaminen mainitaan alareunassa.
8
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
150 VUOTTA HERMANIN HAAVOITTUMISESTA
preussilaiset hyökkäsivät Dybbølin
linnoitukseen Alsin saaren länsipuolella Jyllannissa ja valtasivat sen. Preussilla oli tässä taistelussa 37 000 miestä
ja Tanskalla 5 000 rintamassa ja 6 000
takana. Hyökkäystä edelsi tehokas
tykistötuli. Osapuolten yhteiset tappiot
olivat yli 3 000 miestä. Liikanen haavoittui 18.4. vaikeasti oikeaan jalkaan,
kun luoti lävisti reiden ja raapaisi
säärtä. Toipuminen kesti pitkään.
Perinnehenkilömme Herman Liikanen (1835-1926) osallistui 3. Jalkaväkirykmentin kersanttina huhtikuussa
1864 Dybbølin taisteluun, missä
Toukokuun 18. päivänä 1864 Liikanen
ylennettiin Tanskan kuninkaallisen
armeijan aliluutnantiksi (second
lieutenant), mutta puhekielessä oli
tapana kutsua näitäkin luutnanteiksi.
Tämän lisäksi hänestä tehtiin marraskuun 11. päivänä Dannebrogin ritarikunnan 3. luokan ritari ja hän sai kun-
niamerkkinä ritariristin. Hän sai luvan
kantaa merkkiä hänellä jo olleen venäläisen kunniamerkin rinnalla. Toivuttuaan haavoittumisesta liikuntakykyiseksi Liikanen erosi Tanskan armeijasta 18.3.1865 ja palasi kotiin "Grefwe Berg"-nimisellä höyrylaivalla.
Näin hän ehti kokemaan hyvin Suomen pahat nälkävuodet 1866–1868.
Hermanin osallistuminen sotaan, haavoittuminen, toipuminen ja paluu
saivat runsaasti huomiota sen ajan
tiedotusvälineissä.
Oheinen kuva on Folkwännen lehdestä
10.5.1865. Siinä kunniamerkki näyttää
olevan rinnassa.
HERMANIN MUISTOLAATAN LUOVUTUS SOTAMUSEOLLE
Vuonna 2004 hankimme kolme Herman Liikasen messinkistä muistolaattaa, joista yksi kiinnitettiin syntymäpitäjään Ristiinaan Brahelinnan seinään,
yksi annettiin entiselle työnantajalle
Hypoteekkiyhdistykselle ja yksi kiinnitettiin Taidepappilan seinään kuolinpitäjässä Kuhmalahdella. Kipsinen
alkuperäismalli (kuvassa) jäi kuvanveistäjä Tauno Ruuskalle, joka tänä
vuonna lahjoitti sen sukuseuralle.
Laatan alkuperäismalli
Hetki mietittiin, mitä teemme tällä
alkuperäismallilla, mutta ratkaisu
syntyi lopulta helposti. Päätimme
luovuttaa sen Sotamuseon kokoelmiin,
joihin kuuluu jo Italiassa olevan patsaan kipsinen alkuperäismalli. Sen
museo oli saanut patsaan rahoittajan
professori Wisin lahjoituksena museon
avajaispäivänä 27.4.1962. Myös muistolaattamme kelpasi kokoelmiin, ja
kävimme
sen
luovuttamassa
15.4.2014. Paikalla oli museon johtaja
Harri Huusko apulaisineen, laatan
tekijä kuvanveistäjä Tauno Ruuska ja
sukuseuran edustajina Harri Liikanen
ja Pekka Saarenmaa, joka tunsi Ruuskan ja aikoinaan teki aloitteen laatan
hankinnasta. Lisäksi mukana oli taiteilijan kolme muuta hyvää ystävää.
HLI
Kukitettu Tauno Ruuska, Sotamuseon johtaja Harri Huusko laatta kädessä
ja Harri Liikanen lukemassa luovutuskirjaa. Kuvat Pekka Saarenmaa.
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
9
ERKKI EDUCASSA
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki
Liikanen osallistui opetusalan Educamessuihin 25.1.2014. Erkin esitelmän
otsikko oli ”Talous, koulutus ja osaaminen tulevaisuudessa”. Esityksen
alussa Erkki loi katsauksen tämänhetkisten talousvaikeuksien syihin, kuten
siihen, että talouden kehitys poikkesi
odotetusta. Esimerkiksi muutoksen
teollisessa tuotannossa ovat olleet
rajuja. Varsinaista finanssikriisiä ei
Suomeen ole odotettavissa, koska
kotitalouksilla ei ole jättimäisiä velkoja. Suomen julkinen velka on kuitenkin suuri. Toistaiseksi Suomi on saanut lainaa markkinoilta matalalla korolla.
Erääksi Suomen vahvuudeksi Erkki
mainitsi koulutuksen korkean tason.
Sijoittajat eivät tee suuria investointeja
maihin, joissa koulutustaso on alhainen. Heikko koulutus on ongelma
esimerkiksi Yhdysvalloissa.
Lääkkeiksi talousongelmiin Erkki
mainitsi työvoiman tarjonnan tukemisen, julkisten palvelujen tuottavuuden
kohentamisen ja innovatiivisuuden
tukemisen.
Ennen Educa-messuja ilmestyneessä
Opettaja-lehdessä 3/2014 oli Erkin
haastattelu ”Pappa ja pääjohtaja”.
Jutun alussa Erkki muisteli seisseensä
7-vuotiaana perheensä kioskin tiskin
takana ”opiskelemassa rahan lakeja”.
Perheessä, jossa äiti kutoi kankaita ja
isä kävi vahtimestarin töiden lisäksi
iltatöissä sahalla, yrittäminen tarttui
Erkkiin. Kioskitöiden jälkeen Erkki
toimi kukkalähettinä ja kirjoitti lehtiin.
Kotona arvostettiin koulutusta, joten
poika pantiin oppikouluun. Toiminta
Teiniliitossa ja Sdp:ssä tekivät Erkistä,
joka lapsena halusi ryhtyä papiksi,
lopulta poliitikon.
Eduskuntaan Erkki pääsi 21-vuotiaana
1972. Tuolloin Suomeen synnytettiin
peruskoulua, mitä Erkki pitää upeana
saavutuksena, koska peruskoulu antaa
kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden
kouluttautumiseen.
Erkin pääjohtajakausi Suomen Pankissa päättyy 2018. Sen jälkeen aikaa
löytyy enemmän lastenlapsille mm.
kalastuksen ja urheilun merkeissä.
Lisäksi aikomuksena on verestää huilunsoittotaitoa.
OL
KUMMITYTÖN KUULUMISIA
Jenni New Yorkissa
Arkeni täyttyy nykyään työn ja vapaaajan vuorottelusta. Valmistuttuani
tradenomi, HSO:ksi vuonna 2009 olen
käytännössä ollut samassa työpaikassa, vaihtanut välillä vain toiselle osastolle. Töissä päivät soljuvatkin eteenpäin omalla painollaan, täyttyen erilaisista rutiineista ja vaihtelevista, yllättäenkin tulevista tehtävistä.
Kotielämäni puolestaan tapahtuu nykyään Helsingin Alppiharjussa, jossa
olen nyt asunut puolitoista vuotta.
Viihdyn hyvin vilkkaasti liikennöidyllä ja tiheään asutulla, mutta kuitenkin
rauhallisella alueella. Lähellä on useita
mielenkiintoisia kauppoja, ruokapaikkoja ja kahviloita. Asuntomme on
riittävän korkealla, jotta kattojen yli
näkee Linnanmäen huvipuiston korkeimmat laitteet. Kesällä avoimista
ikkunoista kuuluvat huvipuiston äänet
mm. vuoristoradasta. Toiselta puolelta
asuntoa näkee Brahen urheilukentälle,
jossa kesäisin pelataan jalkapalloa ja
talvisin jääpalloa. Kenttä on HIFK:n
jalkapallo- ja jääpallojoukkueiden
kotikenttä, ja kotipelien aikana seutu
onkin tavallista äänekkäämpi, kun
seuran innokas fanijoukko on seuraamassa peliä.Vapaa-aikana voi muiden
askareiden ja harrastusten lisäksi
muistella vanhoja matkoja ja suunnitella uusia. Parina viime vuonna pidemmät matkani ovat suuntautuneet
Islantiin ja Yhdysvaltoihin New Yorkiin ja Bostoniin, ja viime vuoden
kesäloma meni Espanjaa ja Portugalia
kiertäessä.
Islanti teki vaikutuksen minuun, kuten
moneen muuhunkin, poikkeavalla
luonnollaan. Vulkaanisesta maaperästä
johtuen maassa on paljon erilaisia
muodostumia, välillä tuntuu kuin olisi
kraaterisessa kuussa tai toisella planeetalla. Saarella voi ihailla suuria
vesiputouksia, voi kävellä jäätiköllä ja
toisaalta kylpeä kuumien lähteiden
vedessä.
New York ja Boston puolestaan ovat
helmiä Yhdysvaltojen itärannikolla.
Boston huokuu Yhdysvaltojen itsenäistymisen ajan historiaa, ja toisaalta suuret yliopistot Harvard ja MIT
täyttävät ympäristön opiskelijoilla.
New York puolestaan erilaisine omaleimaisine alueineen tekee aina vaikutuksen.
Espanjan ja Portugalin kiertomatkamme alkoi Baskimaan San Sebastiánista ja Bilbaosta, josta ajoimme
autolla Espanjan pohjoisosan halki
pyhiinvaelluskaupunki Santiago de
Compostelaan. Sieltä matka jatkui
Portugalin pohjoisosan vuoristoteiden
kautta Portoon. Portossa on viehättävä
vanha keskusta Douro-joen suulla, ja
tietysti kaupungissa käydessä kannattaa tutustua portviinin valmistukseen.
Portosta jatkoimme junalla Lissaboniin, jossa muutaman päivän vierailun
aikana teimme päiväretken lähikaupunkeihin Cascaisiin ja Sintraan, joista
etenkin jälkimmäisessä oli satumaisia
käyntikohteita. Lissabonista lensimme
matkan viimeiseen kohteeseen Portugalin ja Espanjan yli niemimaan vastakkaiselle rannalle Barcelonaan, jossa
vajaan viikon aikana ehti nähtävyyksien kiertämisen lisäksi rentoutua rannalla.
(Kuvia seuraavalla sivulla.)
10
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
(Jatkoa edelliselle sivulle.)
Dettifoss Islannissa
Boston Public Garden
Tänä vuonna kesälomamatkani suuntautuu Malesiaan, jossa
matkan eksoottisen osan muodostaa viikko Borneon viidakkosaarella ja tavallisemman
osuuden päivät pääkaupunki
Kuala Lumpurissa ja rantaelämän parissa Langkawin
saarella.
Vasemmalla Porton
vanha kaupunki
Kuvat Jennin ottamia.
KUVA-ARVOITUS
Mitä kieltä oheisessa kuvassa on? Mitä kuvassa mahtaa lukea, ja mistä lienee kyse?
Vastaus ja kuvan lähdetiedot sivulla 18.
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
11
Tässä kokonaan juttu, joka viime numerossa jäi pahasti kesken.
SATTUIPA KERRAN LIIKALASSA
Olin keväällä 2012 lukenut Kansallisarkistossa Helsingin lääninvankilan
nimiluetteloita 1860-luvulta 1890luvulle. Koska tuolta ajalta ei löytynyt
yhtään Liikasta, jätin projektin lepää-
mään kesän ajaksi. Saman vuoden
elokuussa suunnilleen viikkoa ennen
koulujen alkamista päätin jatkaa vankiluetteloiden selaamista vuotta 1860
edeltävältä ajalta. Heti ensimmäisenä
päivänä tärppäsi. Vuonna 1858 oli
Helsingin lääninvankilaan tuotu 27.3.
”mieleltään heikko talollisen poika
Tuomas Liikanen” (kuva 1).
Kuva 1. Ote Helsingin lääninvankilan (kruununvankilan) vankiluettelosta maaliskuulta 1858.
Vankiluettelosta ei selvinnyt tarkemmin, kenestä Tuomaksesta oli kysymys. Kuitenkin luettelosta selvisi, että
Tuomas oli 29.3.1858 viety paikalliseen ”hullujenhuoneeseen” (dårhuset)
saamaan hoitoa mielisairauteen. Tilasin kokeeksi Lapinlahden keskuslaitoksen vanhat potilaspäiväkirjat, ja
niistä selvisikin, että kyseessä oli Kangasniemen haaran Tuomas Liikanen,
joka oli lyönyt veljensä kuoliaaksi.
Päiväkirjassa mainitun syntymäajan
perusteella Tuomas oli se Tuomas
Liikanen, joka katosi Kangasniemen
Liikalasta 1850-luvun lopussa ja ilmestyi Kangasniemen Pylvänälään pari
vuotta ennen kuolemaansa 1896. Kun
tutkin Liikalan väkeä ensimmäisen
kerran alkuvuonna 1995 kirkonarkiston mikrokorteilta, korteilla näkyvä
teksti oli hyvin hankalasti luettavaa.
Nyt samat tekstit löytyivät digitaaliarkistosta, ja digitoidusta kuvasta oli
luettavissa, että Tuomas oli vangittu
murhasta 1857. Jeremias-veljeä syytettiin kuolemantuottamuksesta, mutta
hänet vapautettiin kaikista syytteistä.
Koska tapaus alkoi kiinnostaa entistä
enemmän, hankin luettavakseni prokuraattorin toimituskunnan arkistosta
lääninvankiloiden
kuukausittaiset
vankiluettelot. Tapahtumat eivät selvinneet tarkemmin, mutta vankiluetteloista kävi ilmi, että Tuomas oli saanut
käräjäoikeudessa
kuolemantuomion
veljensä Juhon kuolemaan johtaneista
tapahtumista. Tuomio vahvistettiin
Viipurin hovioikeudessa. Vankilassa
Tuomaksen mieli alkoi järkkyä, ja
hänen puolestaan laadittiin Senaatin
oikeusosastolle anomuskirje hovioikeuden päätöksen vuoksi.
Mitä oikein tapahtui?
Tapahtumien kulkua ja seurauksia
käsiteltiin Senaatin oikeusosastolla
1857–1859, ja oikeusosaston puhtaaksikirjoitetuista pöytäkirjoista ja Tuomaksen puolesta laaditun anomuskirjeen liitteenä olleesta Kangasniemen
käräjäoikeuden pöytäkirjasta selvisikin, mitä Liikalassa tapahtui sunnuntaina huhtikuun viidentenä päivänä
1857 ja vähän sen jälkeen.
Luusniemen Liikalan tilan toisella
puolikkaalla asuneille Tuomas Liikaselle ja Kaisa Nykäselle syntyi vuosina
1823–1837 yhteensä kuusi lasta. Lapsista nuorin, Eeva, kuoli hieman alle 8-
vuotiaana 1845. Maija Stiina avioitui
1844 Matti Romon ja Anna Kaisa
1855 Paavo Siitarin kanssa. Isä Tuomas kuoli 1854. Vuonna 1857 tilalla
asuivat vaimoineen veljekset Tuomas,
Jeremias ja Juho. Veljekset olivat
kaikki pitkiä ja rotevia. Juho oli tunnettu riidanhaluisuudestaan ja mieltymyksestään väkeviin juomiin. Tuomaksen ja Juhon välit olivat huonontuneet entisestään, kun Tuomas oli 1856
järjestänyt tilan katselmukseen aikomuksenaan lunastaa Liikalan puolikas
perintötilaksi.
Sunnuntaina huhtikuun 5. päivänä
1857 Juho ja Jeremias Liikanen menivät aamuviiden aikoihin virstan päässä
olevalle Parikan tilalle hautajaisoluelle.
Sieltä he palasivat noin tunnin päästä
kotiin nauttimaan aamiaista muun
kotiväen kanssa. Aamiaispöydässä
Juho otti ensin lasista pari viinaryyppyä ja viinalasin hajottua vielä kulauksen pullon suusta. Silminnähden humaltunut Juho vihoitteli vaimolleen
Helena Reinikaiselle siinä määrin, että
vaimo pakeni tuvasta saunalle.
(Jatkuu seuraavalla sivulla.)
12
(Jatkoa edelliselle sivulle.)
Tämän jälkeen alkoi veljesten välillä
sanaharkka, joka johti lopulta siihen,
että ruokailun päätyttyä Juho tarttui
tuvan sängylle makaamaan mennyttä
Tuomasta otsahiuksista kiinni ja löi
tämän päätä seinään usean kerran.
Hakkaaminen loppui vasta Jeremiaksen puututtua tappeluun. Iskujen seurauksena Tuomas kärsi koko loppupäivän huimauksesta ja jäi sängylle
makaamaan.
Välikohtauksen jälkeen Juho otti hevosen ja lähti uudestaan Parikan tilalle
saadakseen sieltä lisää viinaa. Viinanhaku ei onnistunut, ja Juho palasi pari
tuntia myöhemmin Liikalaan erittäin
ärtyneenä. Kotipihalla Juho alkoi
halolla uhaten ajaa takaa äitiään Kaisa
Nykästä, jonka onnistui paeta saunatupaan. Asuintupaan päästyään Juho
uhkasi pahoinpidellä vaimoaan, joka
pääsi pakenemaan paikalta. Jeremias
alkoi piiska kädessä nuhdella Juhoa
tämän käytöksestä sanoen: ”Ei sinua
panna tässä juhlapäivänä räiskämään”.
Juho ei välittänyt nuhtelusta vaan löi
Jeremiasta muutaman kerran päähän ja
käsivarteen isolla puukauhalla. Välttyäkseen enemmältä hakkaamiselta
Jeremias otti Juhosta kiinni, ja kun
Juho puolestaan tarttui Jeremiasta
hiuksista, veljekset kaatuivat lattialle
edelleen toisiinsa tarrautuneina. Tuvan
sängyllä maannut ja edelleen huimauksesta kärsinyt Tuomas nousi sängyltä ja otti käsiinsä 5 korttelia (75 cm)
pitkän ja puolitoista tuumaa paksun
polttopuun, jolla löi lattialla tapellutta
Juhoa selkään. Juho ei kuitenkaan
irrottanut otettaan vaan oli oikeuden
pöytäkirjan mukaan tiuskaissut: ”etkös
luule pysyväs”. Tuomas yritti lyödä
Juhoa uudestaan, tällä kertaa käsivarteen, mutta isku osuikin Juhoa päähän,
josta alkoi heti valua verta. Juho menetti tajuntansa joksikin aikaa. Tajuihinsa tultuaan Juho oli pyytänyt
päästä saunaan kylpemään. Tiistaina
Liikalassa kävivät vierailulla Matti
Partti ja Mikko Hokkanen, joille
sairaana sängyssä maannut, mutta
vielä täysissä tajuissaan ollut Juho
kertoi, että hän oli itse syyllinen hänen
ja Jeremiaksen väliseen tappeluun,
mutta että ”Tuomas löi lujaa”. Juho
menehtyi seuraavana päivänä, keskiviikkona 8.4.1857, aamuneljän aikoihin.
Piirilääkäri W. Schildtin oikeudelle
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
antaman lausunnon mukaan kuolinsyynä olivat selkään ja päähän osuneiden iskujen aiheuttamat vammat, joita
kylpeminen oli pahentanut. Poliisitutkinnassa Tuomas myönsi tapahtuneen
vapaaehtoisesti. Ainoa asia, josta oli
erimielisyyttä, oli se, pyysikö Jeremias
Tuomasta tulemaan apuun tappeluun
vai ei. Jeremias ei itse myöntänyt
avunpyyntöä, eikä todistajaksi kutsuttu, tapahtuma-aikaan paikalla ollut
lähes sokea ja kuuro Adam Marttinenkaan avunpyyntöä muistanut kuulleensa. Tuomas kertoi, ettei hänen tarkoituksensa ollut ollenkaan vahingoittaa
veljeään, vaan hän vain yritti auttaa
Jeremiasta vapautumaan. Lisäksi hän
arveli, että kohtalokas isku osui siihen
kohtaan Juhon päätä, josta oli lääninsairaalassa leikattu muutamaa vuotta
aiemmin kasvain. (Lääninsairaalan
potilaspäiväkirjan mukaan Juho oli
ollut 1848 hoidossa märkäpesäkkeen
vuoksi.)
Kangasniemen välikäräjillä 28.7.1857
Tuomas tuomittiin menettämään henkensä. Jeremias tuomittiin kuolemantuottamuksesta sakkoihin. Hovioikeus
vapautti Jeremiaksen kaikesta vastuusta, mutta vahvisti Tuomaan käräjäoikeudelta saaman tuomion 2.9.1857.
Tuomas sai tiedon hovioikeuden päätöksestä saman kuun 25. päivänä Mikkelin lääninvankilaan, jossa hän oli
ollut 30.7.1857 alkaen. Tuohon aikaan
kuolemantuomioita ei enää pantu
täytäntöön, vaan keisarilliselle senaatille toimitettiin anomuskirje, minkä
jälkeen tuomio yleensä muutettiin
elinikäiseksi pakkotyöksi. Lokakuussa
1857, pian sen jälkeen, kun Tuomaksen puolesta oli laadittu anomuskirje
keisarille, lääninvankilassa havaittiin,
että Tuomaksella alkoi olla näkö- ja
kuuloharhoja ja että hän alkoi ajatella
oudosti.
Tuomas
toimitettiin
11.12.1857 Mikkelin lääninsairaalaan
saamaan apua mielisairauteen. Hoitomuotona oli vähäinen ravinto, päivittäinen laksatiivi ja kylmät kylvyt
(ruotsiksi dårkur tai profkur). Tuomas
palautettiin seuraavan tammikuun 9.
päivänä lääninvankilaan parantumattomana. Senaatin oikeusosasto päätti,
että oikeudenkäyntiä ei voida viedä
Tuomaksen mielisairauden vuoksi
loppuun. Sen sijaan Tuomas päätettiin
lähettää Helsinkiin Lapinlahden keskuslaitokseen niin pitkäksi aikaa, ettei
hänestä ole vaaraa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Tuomas lähe-
tettiin Helsinkiin 19.3.1858, ja hän
saapui Katajanokalle lääninvankilaan
27.3., josta hänet toimitettiin 29.3.
Lapinlahteen.
Lapinlahden ylilääkärin Fahlanderin
lausunnon mukaan Tuomas oli pitkä,
vahvarakenteinen ja lihaksikas ja
hänellä oli tummanruskeat hiukset ja
siniharmaat silmät. Tuomas oli rauhallinen, ujo ja hiljainen. Ensimmäisinä
kuukausina sairaalassa Tuomas saattoi
nojata seisten tuntikausia seinää vasten leuka rintaa vasten painettuna, ja
ainoa sana, minkä hän sanoi, oli ”tupakkaa”. Mihinkään työhön Tuomas ei
tuolloin ryhtynyt. Ruokahalu oli kuitenkin hyvä ja Tuomas sai nukuttua
kunnolla. Kesän lopussa Tuomas
virkistyi jonkin verran, ja hän kertoi
jatkuvan päänsärkynsä alkaneen, kun
hän lapsena oli pudonnut metsässä
puusta. Lisäksi Tuomas kertoi jotain
ajatuksistaan, toiveistaan ja tunteistaan, mm. koti-ikävästä, mutta tuolloinkin kovin lyhytsanaisesti. Ylilääkärin mukaan Tuomaksen tila ei jättänyt toivoa parantumisesta. Hän jatkoi
arviotaan: ”Tosin on hän tässä laitoksessa käyttäytynyt melko rauhallisesti,
mutta koska on tunnettua, että mieleltään häiriintyneet ihmiset, jotka ovat
kotonaan omiaan kohtaan mitä väkivaltaisimpia, sallivat helposti itseään
ohjattavan sellaisessa laitoksessa kuin
tämä on, ja koska hän on aikaisemmin
osoittanut taipumusta hengenvaaralliseen väkivaltaisuuteen, on häntä pidettävä yleiselle turvallisuudelle vaarallisena ja on hänen oikea paikkansa tästä
syystä edelleen mielisairaiden hoitolaitos”. Senaatti päätti lopulta, että
koska Tuomaksella tai tämän omaisilla ei ollut riittäviä varoja, Tuomasta
hoidetaan Lapinlahdessa kruunun
kustannuksella.
Tuomaksen diagnoosi oli ”mielettömyys” ja vainoharhaisuus, joihin liittyi
raskasmielisyyttä
(dementia,
paranoia, melancholia). Lapinlahden
potilaspäiväkirjojen Tuomaksella oli
ihottumaa (urticaria) ja 1876 keuhkokuume (pneumonia pulm. dextr.).
Tuomas vietti Lapinlahdessa lopulta
hieman yli 36 vuotta. Toukokuussa
1894 veljenpoika kävi hakemassa
Tuomaksen kotiinsa Kangasniemen
Pylvänälän Tanilaan, jossa Tuomas
kuoli 1896.
(Jatkuu seuraavalla sivulla.)
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
(Jatkoa edelliselle sivulle.)
Muuta tapahtumiin liittyvää
Tuomas Liikanen oli avioitunut
30.12.1854 Eeva Siitarin kanssa.
Heille ei ollut syntynyt lapsia ennen
Tuomaksen joutumista vankilaan.
Eeva Siitari kuoli korkeaan kuumeeseen 9.6.1858 eli kolmisen kuukautta
sen jälkeen, kun Tuomas oli lähetetty
Helsinkiin.
Juho Liikasella ja Helena Reinikaisella oli yksi lapsi, 1855 syntynyt poika
Taavetti. Kun Jeremias Liikanen alkoi
ostaa Liikalaa perintötilaksi joulukuussa 1858, Juhon leskelle taattiin
vuosittainen syytinki. Kuitenkin Helena lähti Taavetin kanssa vuonna 1860
Haukivuoren Häkkilään. Taavetti
palasi jo 1866 Kangasniemelle, jossa
kierteli talosta toiseen renkinä. Taavetti avioitui Ida Partin kanssa 1888.
Heidän jälkeläisiään muutti Kangasniemeltä Leivonmäelle ja Toivakkaan.
Jeremias Liikasen hallintaoikeus Liikalan kruununtilan puolikkaaseen
tunnustettiin 15.12.1858 ja vahvistettiin immissiokirjassa1 11.5.1860. Pidetyn katselmuksen tuloksena hyvämaineisiksi tunnetut Jeremias Tuomaanpoika ja Liikalan tilan toisella
puolikkaalla asunut Jeremiaksen serkku Joonas Joonaanpoika Liikanen
saivat oikeuden kumpikin puoleen
Liikalan tilasta. Tappoon syyllistynyt
ja mielisairaaksi tullut Tuomas Tuomaanpoika oli menettänyt perintöoikeutensa. Jeremiaksen äidille Kaisa
Nykäselle ja Juho Liikasen leskelle ja
pojalle Taavetille taattiin vuosittaiseksi elatukseksi 2 tynnyriä ruista ja yksi
tynnyri ohraa. Juhon leski saisi tämän
elatuksen, kunnes poika Taavetti täyt-
täisi 14 vuotta. Jos leski ei tuolloin
olisi naimisissa, elatus olisi puolet
aiemmasta. Joonas Joonaanpojan tuli
huolehtia vanhemmistaan heidän loppuelämänsä, ja lisäksi Eeva-siskolle
piti taata elatus, kunnes tämä joko
avioituisi tai saisi elatuksen muualta.
Valtiokonttori vahvisti perinnöksioston 1874.
Jeremias Liikasen puolelta valituksia
perinnöksiostosta ei tullut. Sen sijaan
Joonas Liikasen sisko Eeva valitti
aluksi ostohankkeesta. Perinnöksiostosta ja Eeva Liikasen valituksesta
saanee kertomuksen johonkin seuraavista Liikaslinkeistä.
13
Toimituksen lisäys:
Miten oheinen kuva liittyy edellä
olevaan kirjoitukseen? Vastaus sivulla
18.
1
Kruununtiloilla sukupolvenvaihdokseen piti saada kruunun viranomaisten
vahvistus. Uusi isäntä, yleisimmin
vanhin poika, joutui anomaan maaherralta asumisoikeuden eli immission.
Lähteet: Kangasniemen ja Haukivuoren kirkonarkisto, Helsingin lääninvankilan (kronohäkte) vankiluettelot
1858, Mikkelin lääninvankilan kuukausittaiset vankiluettelot 1857–1858
Prokuraattorin toimituskunnan arkistosta, Senaatin oikeusosaston anomusja valitusdiaarit sekä puhtaaksikirjoitetut pöytäkirjat 1857–1859, Senaatin
oikeusosaston anomus- ja valitusaktit
1857 ja 1858 (Tuomas Liikanen),
Perinnöksiostoaktit 1874, Mikkelin
lääninsairaalan
potilaspäiväkirja
1847–1859, Lapinlahden keskuslaitoksen potilaspäiväkirjat 1841–1906
Helsingissä 5.10.2013
Kuva 2 Hautakivi Jyväskylän vanhalta
hautausmaalta. Kuva Maarit Tillman
Olli Liikanen
JÄSENMAKSUJEN MAKSAMISESTA. ERÄPÄIVÄ MAANANTAI 2.6.2014.
Saat tämän lehden välissä tämän vuoden jäsenmaksulaskun, ellet ole ainaisjäsen tai jäsenmaksusta vapautettu (80 v tai
vanhempi, kunniajäsen, kummityttö tai nuorisojäsen). Jäsenmaksu on nyt 15 euroa/jäsen. Jos tuntuu siltä, että laskussa on
virhe, ota heti yhteyttä virheen korjaamiseksi.
Laskussa ovat tarpeelliset tiedot maksamista varten. Viitenumeroa on käytettävä siksi, että maksu kirjautuu sen perusteella
oikean henkilön hyväksi. Erityisesti tämä on tärkeää silloin, kun maksajana on joku muu kuin jäsen.
Pyydämme hoitamaan jäsenmaksun niin, että se on viimeistään eräpäivänä sukuseuran tilillä. Tällöin säästät meidät ikävältä karhuamisprosessilta, joka aiheuttaa lisätöitä ja kustannuksia.
14
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
Tämä älyvaaka oli Nasta-Veikkojen Nuotio-nimisessä kerholehdessä numerossa Syksy 1959. Lehden päätoimittajana toimi Harri Liikanen. Ratkaisut ovat sivulla 17.
MEIDÄN POIKAMME VANHASSA SOTAVÄESSÄ 1881–1901
Autonomisessa Suomessa astui vuonna 1881 voimaan asevelvollisuuslaki,
jonka perusteella pidettiin vuosittain
kutsunnat 21 vuotta täyttäneille miehille. Kutsuntatilaisuus alkoi lääkärintarkastuksella, jonka perusteella osa
miehistä todettiin kelpaamattomiksi.
Lääkärintarkastuksen läpäisseet siirtyivät arvannostoon. Pienimpien arpanumeroiden eli ”pitkän arvan” vetäneet joutuivat vakinaiseen palvelukseen, joka oli yleensä kolmevuotinen.
Palveluspaikkana oli jokin kahdeksasta tarkk’ampujapataljoonasta, Suomen
kaarti tai vuodesta 1889 alkaen Suomen Rakuunarykmentti Lappeenrannassa. Suurin osa kutsunnoissa kel-
puutetuista määrättiin reservipalvelukseen. Se tarkoitti kolmena peräkkäisenä kesänä pidettäviä reserviharjoituksia, jotka kestivät yhteensä 90 päivää.
Ensimmäisenä kesänä harjoitukset
pidettiin
kesäkuussa,
seuraavana
vuonna heinä- ja viimeisenä vuonna
elokuussa. Reservikomppanioita oli 32
eri puolilla Suomea.
Kutsuntaluettelot ovat hyvä tietolähde
vuosina 1859–1879 syntyneistä miehistä, sillä niissä mainitaan jokaisesta
kutsuntoihin saapuneesta nimen, syntymäajan ja syntymä- tai kotipaikan
lisäksi esimerkiksi ammatti tai toimi,
maine, aviosääty, luku- ja kirjoitustai-
Nimi
Matti Joosuanpoika Liikanen
Jaakko Pekanpoika Liikanen
Konsta Tuomaanpoika Liikanen
Otto Hjalmar Rafael Liikanen
Matti Matinpoika Liikanen
Adam Joosepinpoika Liikanen
Renki, irtolaisen poika Matti Joosuanpoika Liikanen, Häyrilän kylästä
Mikkelistä, s. 30.1.1861, oli kutsunnoissa Mikkelissä keväällä 1884.
Matin pituus oli 5 jalkaa ja 5½ kalutuumaa (= 162 cm). Hän suoritti kahden vuoden palveluksen 1.11.1884–
1.11.1886
Mikkelin
Palvelusaika
1884–1886
1885–1887
1889–1892
1893–1895
1895–1898
1896–1899
tarkk’ampujapataljoonan 2. komppanian tarkk’ampujana ʋ 98. Rangaistuskirjaan on merkitty Matille
kaksi rangaistusta. Hän oli ensinnäkin
15.10.1885 kadottanut huolimattomuuttaan lomapilettinsä, mistä rangaistukseksi häneltä riistettiin loma
kahdeksi viikoksi. Seuraavan vuoden
to, perheolot tai ruumiinvika (joiden
perusteella asevelvollisuuden suorittamiseen saattoi saada helpotusta),
pituus, kelpaavaisuus sotapalvelukseen ja arpanumero. Aikanaan lienee
odotettavissa ainakin jotakuinkin
täydellinen luettelo kaikista kutsunnoissa olleista Liikas-sukuisista miehistä, mutta aloitettakoon selonteko
muutamasta vakinaisen sotapalveluksen suorittaneesta. Tässä kirjoituksessa kerrotaan palvelusaikajärjestyksessä seuraavista miehistä ja siinä sivussa
vähän muutakin asiaa sotaväen arkipäivästä:
Sukuhaara
Asila
Mikkeli
Johannes
Ristiina
Korpilahti
Kangasniemi
toukokuussa hän oli jättänyt tekemättä
yleisiä siivoustöitä ja sai maksaa siitä
kolmella ylimääräisellä palvelusvuorolla. Rangaistukset eivät kuitenkaan
vaikuttaneet suuremmin loppuarvosteluun, joka oli ”hyvää”.
(Jatkuu
seuraavalla
sivulla.)
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
(Jatkoa edelliselle sivulle.)
Renki, itsellisen poika Jaakko Pekanpoika Liikanen, s. 5.8.1862, Anttolan
Pitkälahdesta, pituus 5 jalkaa, 7½
kalutuumaa (= 167 cm). Jaakko suoritti kaksivuotisen palveluksensa Mikkelin tarkk’ampujapataljoonan 2. komppaniassa 1.11.1885–1.11.1887. Hän
sai mitalin ”oivallisesta ampumisesta”
15.7.1887, ja loppuarvostelunakin oli
”oivallista”. Tähän yhteyteen sopinee
maininta siitä, mitä vuonna 1902 julkaistussa Suomen sotalaitos-kirjassa
todetaan
Mikkelin
tarkk’ampujapataljoonan
miesten
ampumataidoista:
Erityisellä mieltymyksellä suosittiin
varsinkin ampumista, missä pataljoona pääsi ensimmäisille sijoille ei
vain omaan maahan, vaan keisarikuntaankin nähden. Tyynen, vakaan
luonteensa puolesta savolainen soveltuu erinomaisen hyvin tämänlaatuiseen sotilaskasvatukseen. […]
1898 saavutti Mikkelin pataljoona
22 % yli erinomaisen ja oli silloin
ensimmäinen kaikista koko valtakunnan sotajoukoista.
Edellä mainittuna vuonna, jolloin
kenraali Skarjatin kävi tarkastamassa
Suomen pataljoonia, oli Vaasan pataljoona toiseksi paras ampumaan, ja
kymmenen seuraavan joukko-osaston
joukossa oli peräti seitsemän suomalaista pataljoonaa.
Maanviljelijä Konsta Tuomaanpoika
Liikanen Johanneksen pitäjän Päätilästä, s. 21.7.1867, pituus 163 cm.
Konsta veti kutsunnoissa arvan numero 4 ja suoritti kolmevuotisen palveluksensa
Viipurin
tarkk’ampujapataljoonan 4. komppaniassa tarkk’ampujana ʋ 22. Viipurin pataljoonan mittauspäiväkirjoista
käy ilmi, miten Konstan pituus ja
paino muuttuivat palvelusajan mittaan.
Painoa oli vuonna 1898 vähän vaille
61 kiloa, seuraavana vuonna 60,1
kiloa ja viimeisenä palvelusvuonna
58,7 kiloa. Rinnanympärys oli 82 cm
vuonna 1889 ja kolme vuotta myöhemmin 83 cm.
Pataljoonan päiväkäskyistä voi lukea
monenlaista mielenkiintoista asiaa.
Esimerkiksi perjantain 13.12.1899
päiväkäskyn viidennestä kohdasta
näkyy, että Konsta pääsi seuraavana
päivänä lauantaisaunaan:
Sauna. Huomenna on sauna lämmitettävä ja saavat kylpeä: Naineitten
alipäällikköjen perheet kello 10-12
e.p.p., 1n komppania kello 12-2 j.p.p,
4äs komppania kello 2-4 j.p.p., Opetuskomennuskunta kello 4-5 j.p.p. ja
Aseettomat kello 5-6 j.p.p.
Elokuussa 1890 Konsta pääsi ulkomaille, sillä silloin oli Viipurin
tarkk’ampujapataljoonan vuoro osallistua Krasnoje Selossa vuosittain
pidettävään suureen leirikokoukseen.
Heti leiriltä palattua eli 31. elokuuta
Konsta sai lomaa 19. syyskuuta asti.
Seuraavan vuoden elokuussa pataljoona oli parin viikon harjoitusleirillä
Lappeenrannassa. Ennen paluuta Viipuriin päiväkäskyssä ʋ 228 annettiin
tarkat ohjeet käytännön järjestelyistä:
Wiipuriin matkustus. Pataljoona
lähtee Tiistaina tämän kuun 18 päivänä kello 10,10 a.p. ylimääräisellä
junalla Wiipuriin. Sitä varten tulee
viipymättä ryhtyä kaikkia kapineita
pakkaamaan ja vaunujen lastaus alka huomenna päivällisen syötä ja
lopetetaan […] huomenna ennen
kello 8 ½ i.p. Lastaus tapahtuu Majoittajan katsannolla. Miehistön tulee huomenna syödä päivällinen kello 10 a.p. Illalliseksi laitetaan hernesoppaa ½ naulaa lihaa mieheen,
joka liha ulosotetaan kattilasta ja
annetaan miehistölle ynnä 350
grammaa leipää aamiaiseksi Tiistaiaamuna. Illallinen tulee olla valmiina kello 6 ½ i.p. Ennen leiristä lähtöä annetaan miehille parselipussissa kannettavaksi sitä paitsi vielä 350
grammia leipää mieheen päivälliseksi, joka syödään Wiipurissa heti
sinne tultua.
Konsta sai 31.10.1891”hyvästä käytöksestä ja palveluksen tuntemisesta”
ylennyksen jefreitteriksi (joka vastaa
nykyisessä Suomen armeijassa korpraalia). Saman vuoden marraskuun 11.
päivänä Konsta määrättiin kuulumaan
”paarinkantokomentoon” ja 26.4.1892
instruktööriksi. Tämä tarkoitti, että
hän toimi reservipalvelusta suorittavien kouluttajana. Sortavalan reservikomppanian päiväkäskyssä ʋ 20
kesäkuun 4. päivältä 1892 lukeekin,
että komppaniaan ”huomataan tykökomennettuna ja komppanian ruassa
huomisesta alkaen” muiden joukossa
jefreitteri Konsta Liikanen. Kolme
päivää myöhemmin kesäharjoituksiin
saapui 123 reservimiestä. Jo edellä
mainitussa kesäkuun 4. päivän päiväkäskyssä oli maininta myös reservi-
15
komppanian
pihalla
pidettävästä
myyntikojusta:
Leipuri Lindholmille myönnetään
niin kuin viimevuoden harjoitusaikana markkinakojusta komppanian
pihalla pitää tarjona teetä, kahvia,
limonaadia, seltterivettä, soodaa ja
maitoa ynnä myyskennellä nisuleipää, paperossia ja muuta polttotupakkaa; ja komppanian päivystäjän
tulee peräänkatsoa ettei muuta kuin
mitä yllä on mainittu saa myödä ja
että hyvä järjestys ja puhtaus ylläpidetään.
Rangaistuskirjaan on merkitty Konstalle kolme rangaistusta. Hän oli ollut
23.2.1891 hieman humalassa eikä
ollut totellut luutnantin käskyä seurata
häntä kasarmille. Rangaistuksena oli
neljän vuorokauden palvelus ”yli
vuoron”. Pari viikkoa myöhemmin
hän seisoi huolimattomasti vartiopaikalla ja vielä valehteli välttyäkseen
rangaistukselta. Siitä seurasi sama
rangaistus kuin edellisellä kerralla ja
lisäksi kahden viikon poistumiskielto
kasarmilta. Kolmas rikos tapahtui
Sortavalan
reservikomppaniassa.
Konsta ilmoittautui 23.6.1892 lomalta
palanneeksi ”liikuttuneessa tilassa” (i
dryckesrördt tillstånd) ja piti meteliä
kasarmissa. Rangaistukseksi tuli kaksi
vuorokautta kovennettua arestia. Rangaistuksista huolimatta Konstan loppuarvosteluna oli ”hyvä”.
Lampuodin poika, entinen lyseolainen
Otto Hjalmar Rafael Liikanen Hirvensalmen
Monikkalasta,
s.
17.5.1875, Ristiinan sukuhaarasta,
meni 18-vuotiaana kutsuntoihin tarjokkaana
(volontär).
Mikkelin
tarkk’ampujapataljoonan päällikkö otti
hänet palvelukseen päiväkäskyllä
28.9.1893:
Lampuodin poika Hirvensalmen pitäjästä Otto Liikanen, jonka minä
tänä päivänä olen tarjokkaana palvelukseen ottanut, sivistyksen perustuksella 2 vuodeksi. Liikanen määrätään välskärin oppilaaksi aseettomaan komennuskuntaan, ja luetaan
hän ruokittavaksi huomisesta päivästä sekä hänen palvelusaikansa
alkavaksi ensitulevan Lokakuun 1
päivästä.
Aseettomien komennuskunta tarkoitti
sitä henkilöstöä, joka ei ollut mukana
taistelurintamassa: välskäreitä, kirjureita, suutareita, räätäleitä, seppiä ym.
käsityöläisiä.
(Jatkuu seuraavalla sivulla.)
16
(Jatkoa edelliselle sivulle.)
Otto vannoi sotilasvalan 4.12.1893
yhdessä toisen välskärin oppilaan
kanssa. Loppuarvostelu 1.10.1895 oli
”hyvää”. Otto mainitaan Viipurin
kaupungin vuoden 1897 yleisessä
asevelvollisuusluettelossa, johon oli
lisätty merkintä, että Otto muutti Helsinkiin 19.11.1898
Renki, loisen poika Matti Matinpoika
Liikanen, s. 23.5.1873, Kangasniemen
Vehmaan kylästä. 170 cm pitkä Matti
hyväksyttiin palvelukseen arpanumerolla 3, ja hän astui 3-vuotiseen palvelukseen
1.11.1895
Mikkelin
tarkk’ampujapataljoonan ensimmäisen
komppanian tarkk’ampujana ʋ 42.
Matti ei ollut ehtinyt olla palveluksessa kuukauttakaan, kun hänelle rapsahti
19. joulukuuta ensimmäinen rangaistus: kaksi vuorokautta kovennettua
arestia tottelemattomuudesta. Rangaistuksen allekirjoittanut v.t. komppanian
päällikkö, luutnantti Savander nimitettiin muuten samana päivänä ”ritariksi
Pyhän Stanislain 3teen luokkaan”. Samainen Savander kirjoitti nimensä
Matin kohdalle rangaistuskirjaan sen
jälkeen vielä kuusi kertaa. Helmikuussa 1896 Mattia rangaistiin kahteen
otteeseen: velttoudesta rintamassa
kaksi ylimääräistä palvelusvuoroa ja
”jalkariepujen matrassin alla säilyttämisestä” samaten kaksi ylimääräistä
palvelusvuoroa. Maaliskuun alussa
hän sai kaksi ylimääräistä palvelusvuoroa huonosta käytöksestä, ja huhtikuun 17. päivänä oli vuorossa seuraavanlainen rikos: ”Tuli uudessa sinellissä sajulle, eikä mennyt muuttamaan
vanhaa päälle vasta kuin päivystäjä
siitä monesti käski.” Tästä hyvästä
Matille määrättiin kaksi vuorokautta
kovennettua arestia. Vuoteen 1896
mahtuu vielä yksi rangaistus, josta
mainittiin jopa päiväkäskyn ʋ 124
pykälässä 9:
1. komppanian v.t Päällikkö on minulle kirjelmissä tämän kuun 2 pltä
ʋ 8 ja 9 ilmoittanut että tarkkampujat samassa komppaniassa ʋ 30
Finne on ollut juovuksissa ja ʋ 42
Liikanen että heti ei ole totellut
komppanian päivystäjän käskyä lähteä pataljoonan työhön. Näistä rikoksista rankaisen minä kumpaistakin kuuden /6/ vuorokauden kovennetulla arestilla. 1. komppanian v.t.
päällikön tulee panna rangaistukset
täytäntöön.
Mattia ei mainittu päiväkäskyissä
äskeisen lisäksi juuri muuten kuin
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
lomalle päästettyjen ja lomalta palanneiden joukossa. Hän pääsi 19.9.1896
lomalle Kangasniemelle ja sai lomailla
11.10. saakka. Vuotta myöhemmin
hän pääsi yhtä pitkälle lomalle, tällä
kertaa Jyväskylään.
Rikkeetöntä aikaa kesti toukokuun
1896 alun jälkeen yli kaksi vuotta,
toukokuuhun 1898 asti. Tällöin Matti
ei puhdistanut kivääriänsä ja puhui
aliupseerille sopimattomasti. Rangaistukseksi tuli taas kerran kaksi vuorokautta kovennettua arestia. Kuten
useista rangaistuksista voi päätellä,
Matti suoritti palveluksensa loppuarvion mukaan ”tyydyttävästi”.
Mikkelin pataljoona teki kesällä 1898
tavallista pitemmän manööverimatkan,
jolle osallistuivat luultavasti sekä
Matti että seuraavaksi käsiteltävä
Adam. 30.6.–10.8. oltiin Lappeenrannassa. Heinäkuun 11. päivän päiväkäskyssä ʋ 192 ilmoitettiin lähipäivien ”harjoitustaulu”:
Tiistaina 12.
Taktillinen komppäivä
panian äksiisi, yksipuol., kl. 8
Wälimatkan määrääm. silmänmitalla,
kl. 4
Keskiviikkona Maaliinampumista,
13. päivä
kl. 8
Säännönmuk. komppanian äksiisi sotaluvun muk., kl. 4
Torstaina 14.
Etuvartioharjoitus,
päivä
kl. 8
Taktillinen yksipuol.
kompp. äksiisi, kl. 4
Perjantaina
Säännönmuk. patal15. päivä
joonanäksiisi, kl. 8
Taktillinen komppanianäksiisi, yksipuol. k. 4
Lauantaina 16. Kertausampumista,
päivä
kl. 8
L-e-p-o-a.
Välimatkojen arviointi tuli erityisen
tärkeäksi sen jälkeen, kun pataljoonien
aseeksi tuli uusi ”kolmen linjan” kivääri m/1891: sen kantama oli silloisen ohjesäännön mukaan peräti 2 700
askelta.
Lappeenrannan jälkeen majoituspaikkoja olivat esimerkiksi Nuijamäki,
Hovinaho, Rybatskaja, Krasnaja Slabotka ja Pulkovo. Viimeksi mainitusta
paikasta pataljoona lähti iltapäivällä
24.8. Pietariin, mistä matka jatkui
seuraavana päivänä höyrylaivalla
Kotkaan ja sieltä rautateitse edelleen
Mikkeliin.
Renki, loisen poika Adam Joosepinpoika Liikanen, s.19.6.1874, Mikkelin
läänin Haukivuoren pitäjän Haukivuoren kylästä. Adam, joka oli 171 cm
pitkä, otettiin 3-vuotiseen palvelukseen ajalle 1.11.1896–30.10.1899
Mikkelin
tarkk’ampujapataljoonan
toiseen komppaniaan tarkk’ampujaksi
ʋ 47. Adam siirrettiin 3.11.1897
metsästyskomennuskuntaan, ja vähän
sen jälkeen 30.11. samana vuonna
hänet ylennettiin jefreitteriksi ”uutteruudesta palveluksessa ja hyvästä
käytöksestä”. Jefreitteri saattoi toimia
ryhmänjohtajana ja hänet oli vapautettu tuvan siivouspalveluksesta.
Adam osallistui 16.3.1898 kilpahiihtoon 30 kilometrin matkalla ja sai
viidennen
palkinnon,
kahdeksan
markkaa. Voittaja sai 20 markkaa.
Komppanioiden välisessä kilpailussa
1. komppania oli paras keskimääräisellä ajalla 3 tuntia 4 minuuttia ja sai
kunniapalkinnon niin kuin edelliselläkin kerralla. Toinen komppania jäi
tässä kisassa viimeiseksi keskimäärin
3 tunnin 31 minuutin tuloksella.
Viimeisenä palvelusvuonna tammikuun lopussa 1899 Adam tuomittiin
pataljoonan sotaoikeudessa luvattomasta poistumisesta kasarmilta 20
päivän yksinkertaiseen arestiin. Sotaoikeuden pöytäkirjan mukaan
… v[astaa]ja, joka kuuluu jääkärikomennuskuntaan [tarkoittaa metsästyskomennuskuntaa], oli aamusilla mainittuna päivänä [26.1.1899]
ja antamalla ilmoituksen päivystäjälle Aliupseeri Rautakorvelle, lähtenyt suksilla etsimään ketunjälkiä,
mutta poikennut mökissä, jossa hän
oli nautinnut muutamia ryyppyjä.
Sitten hän oli tullut syömään ja syötyänsä uudelleen ja lupaa hakematta
mennyt mökkiin, jossa hän taas oli
ottanut muuan ryypyn ja sitten aivan
selvänä miehenä tullut komppaniaan
takasin.
Adamia syytettiin luvattoman poistumisen lisäksi juopumuksesta ja tappelusta. Adam oli poistunut kyseisestä
mökistä ennen kuin pataljoonasta
lähetetty partio tuli hakemaan juopuneita ja tappelun aloittaneita sotilaita
pois.
(Jatkuu seuraavalla sivulla.)
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
17
(Jatkoa edelliselle sivulle.)
Mitä vaatetukseen tulee, lienee mainittava, että ensimmäiset rumat arkiIllalliseksi: velliä tai puuroa maidon
Juopumustakaan ei jälkikäteen voitu
lakit v. 1892 vaihdettiin uusiin ja
kanssa, tai pyöreitä perunoita ja
näyttää toteen, joten Adam tuomittiin
että v. 1895 saatiin paslikat niskaan.
suolakalaa, voita ja maitoa sekä tievain luvattomasta poistumisesta. Tästä
Tärkeämpää kuin tämä on kuitenkin
tysti leipää.
tuomiosta huolimatta Adam sai palveollut, että univormut ovat olleet tarPäivällisessä ja illallisessa on saatu
luksen päättyessä arvostelun ”hyvää”.
koituksenmukaiset ja – ellei venäkaljaa. Lihan sijasta on osittain anläistä sinellisarkaa oteta lukuun –
nettu läskiä. Ruoka on yleensä ollut
Adamin tapaus liittyy isompaan selksuurimmaksi osaksi kotimaista aihyvää; yksitoikkoista tosin, mutta
kaukseen,
johon
moni
nesta: univormuverka Tampereen ja
mullistuksia ruokajärjestyksessä ei
tarkk’ampujapataljoonan sotilas oli
Littoisten verkatehtaista, liinavaatmiehistö ole koskaan suosinut.
osallisena. Sotilaat olivat keränneet
teet Tampereen pellavatehtaasta,
rahaa kokoon ja pyytäneet erästä
pumpulivaatteet Forssasta ja Vaa- Maarit Tillman ja Olli Liikanen
”keski-ikäistä” itsellisnaista hankkisasta, saapasnahka useista kotimaimaan heille viinaa. Viina oli toimitettu
sista nahkatehtaista ja erityiset nah- Arkistolähteet: (Kansallisarkisto)
kasarmin lähellä olevaan mökkiin,
kateokset Åstromin tehtaasta Oulusjohon sotilaat olivat vähitellen keräänta. Sotamiesten saappaista, joista Mikkelin ja Viipurin kutsuntapiirin
tyneet ottamaan ryyppyjä. Välillä
sota paljo riippuu, on aina pidetty kutsuntaluettelot;
sotilaat palasivat kasarmille syömään.
erityistä huolta. Kruunun ruokajär- Mikkelin
ja
Viipurin
Iltapäivällä ryyppäämistä jatkettiin,
jestys taas on, pienempiä poikkeuk- tarkk’ampujapataljoona: alipäällystön
mutta juopuneiden sotilaiden kesken
sia lukuun ottamatta, yleensä, päivä ja miehistön aakkoselliset luettelot,
syntyi riitaa ja puukkoja kaivettiin
päivältä ja vuosi vuodelta, ollut seu- päiväkäskyt, rangaistuskirjat ja valaesille. Kun pataljoonan partio tuli
raava, joka tähän muistoon merki- kirjat
eri
vuosilta;
Mikkelin
ilmoituksen johdosta hakemaan sotitään:
tarkk’ampujapataljoona: Sotaoikeuden
laita pois mökistä, se kohtasi aseellista
Aamiaiseksi: teetä ja leipää, voita ja tuomiokirja
1899;
Viipurin
vastarintaa. Sotaoikeudessa osa mösuolakalaa.
tarkk’ampujapataljoona: Mittauspäikissä tapelleista ja partiota uhmanneisPäivälliseksi: lihasoppaa joko her- väkirjat, Sortavalan reservikomppanita sotilaista sai vankeusrangaistuksia
nerokkana, perunakeittona tai poik- an päiväkäskyt 1892
ja jefreitteriksi ylennetyt menettivät
keustapauksissa kaalisoppana, ynnä
saamansa sotilasarvon.
leipää. Pehmeähampaiset eteläsuo- Painetut lähteet:
malaiset, Uudenmaan, Kaartin sekä Den finska militären. Suomen sotalaiLainattakoon lopuksi vielä Suomen
Viipurin pataljoonat, ovat syöneet tos.
Tukholma
1902.
sotaväen albumi -kirjan kuvausta
limppua; muut Suomen sotapojat Suomen sotaväen albumi. Mikkeli
vaatteista ja ruoasta (s. 51).
ovat purreet kotoista sarvi- eli reikä- 1901.
leipää.
_________________________________________________________________________________________
Ratkaisu älyvaakaan sivulla 14:
PAIKALLISTAPAHTUMA PÄÄKAUPUNKISEUDULLA 7.6. klo 10Kaikki Liikaset! Tervetuloa tutustumaan Luontokeskus Haltiaan 7.6. klo 10. Haltian osoite on Nuuksiontie 84,
02820 Espoo. Haltia sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja 17 kilometriä Espoon keskuksesta. Pääset
Haltiaan julkisella liikenteellä, polkupyörällä, omalla autolla tai patikoiden. Tutustu etukäteen osoitteessa www.haltia.fi.
Opastettu tutustuminen Liikasten sukuseuralle tapahtuu klo 10-11 ja klo 12-13 meille on varattu lounas, jonka syömme
kabinetissa. Kierroksen ja lounaan välissä ehtii tutustua omatoimisesti lisää luontokeskukseen. Sukuseura maksaa opastuksen. Pääsymaksu ryhmälipulla maksaa 5 euroa/henkilö ennakkovarauksella, minimi 10 henkilöä. Lounas maksaa 14 euroa
ja keittolounas 10,-.
Ilmoittautumiset sähköpostilla ( harri.liikanen(at)welho.com) tai tekstiviestillä numeroon 040 502 5939. Ryhmään mahtuu
25 ilmoittautumisjärjestyksessä. Ilmoita, kuka tulee ja kuka syö lounaan. Samalla ilmoita ruokarajoituksista.
Ilmoittaudu viimeistään 24.5. Jos osanottajia on alle kymmenen, voimme käydä paikalla yhdessä omatoimisesti. Sukuseura
ei maksa tällöin opastusta.
18
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
25 VUODEN TAKAA
25 vuotta sitten lehtemme oli tiedotetasoa ja siinä oli vain kuusi sivua.
Tiedote monistettiin kopiokoneella.
Tällaista tehtiin silloin. Muistatko?
Paikallistapahtuma siis. Oltiin aktiivisia. Kutsu oli tällainen:
KOHTI MAAILMANCUPIN VOITTOA
Olemme seuranneet mielenkiinnolla
Tuure Pesolan menestystä kilpaladuilla, sillä vuonna 2011 hän paljasti
12-vuotiaana, että hänen tavoitteenaan
on maailmancupin voitto. Ura on
edennyt mukavasti, kuten oheiset
poiminnat osoittavat.
Viime talvena Tuure tuli viidenneksi
valtakunnallisen Koululiikuntaliiton
kisoissa 5 km:n matkalla M15sarjassa.
Hopeasomman loppukilpailussa, johon
osallistui lähes tuhat ikäluokkiensa
parasta kilpailijaa, Tuure oli M15sarjassa kuudes 5 km:n matkalla.
Keski-Pohjanmaa Cupissa Tuure vei
kirkkaasti voiton P15-sarjassa.
Toivotamme terveyttä ja voimia ensi
talven koitoksiin. Hyvältä näyttää nyt.
HLI
Vastaus kysymykseen
sivulla 13
Kivessä mainittu mieshenkilö Wolma
Schildt antoi lääkärinä lausunnon
Juhon kuolemaan johtaneista syistä.
Huom! Hautakivessä on hänen käyttämäänsä venykekirjoitusta. Lue lisää
täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Wolmar_S
childt
SIRKKA
LAAKKOSELLA
TAIDENÄYTTELY
Sirkka Laakkosella (Vuoden Liikanen
2008) oli Helsingissä Rööperin Taidesalongissa 29.1.-16.2.2014 näyttely
öljyvärillä kankaalle maalatuista kukista.
Kukkamaalauksissa on kyse esteettisestä elämyksestä syntyneen tunnelatauksen energialla luodusta maalauksesta. Taiteilija toivoo, että kun sitä
katsoo, alkaa katsojan aivoissa virrata
endorfiinia, joka saa aikaan hyvän
olon tunteen. Taiteilija toivoo teoksen
valloittavan ja vangitsevan ja pitävän
luonaan, jos ei fyysisesti, niin ajatuksissa. Taiteilija toivoo sen olevan
rakkaus, joka antaa kevyen olon,
lämmön ja auringonpaisteen, kevyesti
keinuvan tuulen ja suloisen kaukaa
soivan melodian.
Ensin on pohja, valkoinen. Siihen
tulee väriä, joka saattaa olla hetken,
mutta sitten epäröiden tai tiukalla
otteella vauhdilla poistetaan. Lisää
väriä, paljon väriä. Aina vaan väriä.
Veri virtaa suonissa ja posket hehkuvat. Siinä se on. Väriä pois, kaikki
liika pois. Jäljelle jää voimakkaasti
tunteella maalattu teos kukasta. Onko
sen luominen Ruusun aika? Minkä
takia maalaus kukasta?
(Sähköpostiviestistä)
VASTAUS KUVA-ARVOITUKSEEN sivulla 10
Luba kiria Aivotu Aviiolito männä morsiian
Talon Tytär on Aivonut Talon mehen Matti
Likaisen kansa Aviioliton Annetu morsiiamen
Jsältä Tahvan Lanbiselta Pitkälahen kylästä
n 5 joka Totistetan Pitkälhella se 15 Päivä
maras kuta 1856.
wieras mehet
henrik huhtinen
Paval Pyrhöinen
Kuva on poimittu arkistolaitoksen ”aarrearkun” eli Digitaaliarkiston Juvan seurakunnan arkistosta, tarkemmin
sanottuna vuosien 1840–1859 perukirjojen joukosta.
Kuva löytyi läheltä Matti Liikasen (s. 1820) ensimmäisen vaimon Eeva Avelinin perukirjaa, joka oli tehty
elokuussa 1856. Itse perukirja on laadittu ajan tavan
mukaan ruotsiksi, mutta kuvan liite on suomenkielinen.
Tahvo Lampinen antaa tekstissä tyttärelleen Anna Helenalle luvan mennä naimisiin Matin kanssa, minkä
vierasmiehet Huhtinen ja Pyrhönen vahvistavat. Matti
ja Anna-Helena menivät naimisiin saman vuoden lopussa. Matilla on Mikkelin haaran sukutauluissa yhteensä
130 jälkeläistä (puolisot mukaan lukien).
MT
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2014
19
SUKUKOKOUS PIEKSÄMÄELLÄ. LIPUN NAULAUS JA VIHKIMINEN.
Paikka:
Aika:
Hotelli Savonsolmu, Toikantie 9, 76100 PIEKSÄMÄKI, www.savonsolmu.fi
25.-27.7.2014
OHJELMA
Perjantai 25.7.
Ensimmäiset Liikaset saapuvat, seurustelevat ja yöpyvät, arpojen myyntiä.
18.00
Sukuhaarojen vastuuhenkilöiden neuvottelu.
Lauantai 26.7. (Tumma puku.)
09.00 alkaen
Vastaanotto ja tulokahvit, sukuhaarojen tapaamiset, tuote- ja arpamyyntiä.
11.00
Sukukokous, sukututkimuskatsaus (Ota mukaan kokousasiakirjat.)
12.30
Lounas, arpojen myynti
14.00
Lipun naulaus ja vihkiminen
noin 15.15
Juhlakahvit
- tuotemyynti
- arpajaiset
LIIKASKAUPPA
Kokouspaikalla on myytävänä Liikasten sukuseuran myyntituotteita. Valikoima on nähtävänä kotisivuillamme.
Voit varmistaa tavaran saamisen ottamalla yhteyttä Sirkka-Liisa Liikaseen etukäteen. Yhteystiedot ovat
takakannessa.
Lisäksi myydään arpoja 2 euroa/kpl.
kalla. Sukuseura maksaa kokoustilan vuokran ja välineet sekä juhlakahvit kokouksen jälkeen.
MAJOITUS
Jokainen varaa ja maksaa huoneensa
itse. Varaa huoneesi heti, ettet jää
ilman. 1 hengen hotellihuone maksaa
70,- ja 2 hengen huone 90,-. Huonehintaan sisältyy sauna, aamiainen ja
nettiyhteys. Varaukset: Hotelli Savonsolmu, puhelin (015) 22350 tai sähköposti [email protected] Lisää
majoitusvaihtoehtoja löytyy Pieksämäen kotisivuilta www.pieksamaki.fi/
KARTTA
OSALLISTUMISMAKSUT
Alennettu osallistumismaksu 25 euroa
sisältää tulotarjoilun ja lounaan. Lapset 50%. Jos tulee vain kokoukseen,
osallistuminen siihen on luonnollisesti
ilmaista. Maksut peritään kokouspai-
ILMOITTAUTUMINEN
Ilmoittautumiset kokoukseen viimeistään 30.6. varapuheenjohtaja
Maaret Ollilalle. Ilmoita samalla erikoisruokavaliotoivomus. Ilmoittautumiset ovat sitovia, koska joudumme maksamaan kuitenkin ilmoitetun henkilömäärän mukaan. Yhteystiedot ovat takakannessa. Suosittelemme sähköpostin ja tekstiviestien käyttöä.
Palautus osoitteeseen
Liikasten sukuseura ry
c/o Harri Liikanen
Niittaajankatu 2 A 13
00810 HELSINKI
SUKUSEURAN HALLITUS
Puheenjohtaja (= sukuseuran esimies) ja tiedottaja Harri
Liikanen, Niittaajankatu 2 A 13, 00810 HELSINKI,
040 502 5939, harri.liikanen(at)welho.com
Varapuheenjohtaja (=sukuseuran varaesimies),
lähihoitaja Maaret Ollila
Helmikuja 3 B 22, 12310 RYTTYLÄ
044 090 9038, maaret.ollila(at)gmail.com
Sihteeri Maarit Tillman, Sysmäntie 3,
83500 OUTOKUMPU,
050 360 8892, maarit.tillman(at)gmail.com
Hankkija Sirkka-Liisa Liikanen, Luusniementie 1236,
51460 LUUSNIEMI,
050 584 0747, sirkkis47(at)gmail.com
Arkistonhoitaja Esko Liikanen, Ylivedentie 438,
52100 ANTTOLA, 050 303 7121,
esko.2liikanen(at)gmail.com
Tiedottajan apulainen Olli Liikanen, Metsäläntie 24 A 2,
00320 HELSINKI,0400 724 664, olli.liikanen(at)edu.hel.fi
JÄSENSIHTEERI
Anne Ekroos, Mustarinne 7, 12770 ESPOO
050 563 8456, anne.ekroos(at)hotmail.fi
RAHASTONHOITAJA
Matti Liikanen, Pollarikatu 12 as 8, 15140 LAHTI,
0400 493 040, matti.liikanen(at)luukku.com
SUKUSEURAN PAIKALLISET YHTEYSHENKILÖT
MIKKELI JA ANTTOLA: Esko Liikanen, katso hallitus
HELSINKI (Pk- seutu): Harri Liikanen, katso hallitus
JUVA: Anu Liikanen, Kuhalammentie 27, 51900 Juva,
040 511 2082, anu.liikanen(at)elisanet.fi.
KANGASNIEMI: Sirkka-Liisa Liikanen, katso hallitus
KUUSAMO: Anne Kultanen, Sarvivaarantie 191, 93999
Kuusamo, 040 552 3187, a.kultanen(at)luukku.com
PUDASJÄRVI: Arto Liikanen, Huhtotie 21, 93100 Pudasjärvi, arto.liikanen(at)fortum.com
REISJÄRVI: Marja-Liisa Kemppainen, Mattilantie 8, 85900
Reisjärvi, 0400 932 675, liisa.kemppainen(at)pp.sonera.net
LAHTI, JAALA, ORIMATTILA: Matti Liikanen,
katso Rahastonhoitaja
VUODEN LIIKASET (Suluissa sukuhaara)
1993 (Ri)
Mirjam Piira, Mäntyharju, k. 1994
1994 (Mi)
Annikki Liikanen, Juva
1995 (Ri)
Anna-Liisa Liikanen, Orimattila, k. 2004
1996 (Ka)
Erkki Liikanen, Bryssel
1997 (Ko)
Heikki Liikanen, Joutsa, k. 2004
1998 (Ku)
Hannes Savolainen, Kemijärvi
1999 (Jo)
Erkki Liikanen, Tammela
KUNNIAJÄSENET
1. Haastemies Eino Liikanen 1995(k.1997)
2. Käsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen 2000- (k.2004)
3. Emäntä Annikki Liikanen 20004. Sääteknikko Mauri Puurula 20055. Professori Pirkko Liikanen 20056. Yrittäjä Matti Liikanen 2010-
2000 (Ri)
Pirkko Liikanen, Espoo
2001 (Ka)
Matti Liikanen, Lahti
2002 (Ku)
Jaakko Liikanen, Riihimäki
2003 (Ka)
Raimo Liikanen, Mikkeli
2004 (Mi)
Liisa Liikanen, Mikkeli (Anttola)
2005 (Ka)
Harri Liikanen, Helsinki
2006 (Ri)
Pekka Saarenmaa, Kerava
SUVUN VANHIN
Maanviljelijä Väinö Helasniemi, s.
9.10.1915 Kangasniemellä, joka on
myös kotipaikka.
PERINNEHENKILÖ
Perinnehenkilöksi nimettiin 1999
vapaustaistelija, luutnantti Herman
Liikanen (1835-1926), joka kuuluu
Ristiinan sukuhaaraan.
2007 (Ka )
Sirkka-Liisa Kuusisto. Kangasniemi
2008 (Ri)
Sirkka Laakkonen, Espoo
2009 (Ka)
Kauko ja Keijo Liikanen, Helsinki
2010 (Lä)
Heikki Liikanen, Helsinki
2011 (Ka)
Sirkka Leppälä, Reisjärvi
2012 (Ko)
Maarit Tillman, Outokumpu
2013 (Ka)
Olli Liikanen, Helsinki
KUMMITYTTÖ
Kummitytöksi nimettiin 1990
lähes sukuseuran perustamispäivänä
syntynyt Jenni Liikanen Lahdesta.
INTERNET- KOTISIVU
http://www.liikastensukuseura.fi
PANKKITILIN NUMERO
Danske Bank FI07 8000 1901 9789 66