1. No category

Ristiinnaulittu ja
ylösnoussut messias
Johanneksen evankeliumin kuvaus perustekstinä
vertaamme eri evankeliumien kuvauksia Jeesuksen
tuomitsemisesta, ristiinnaulitsemisesta, kuolemasta,
hautaamisesta ja ylösnousemisesta. Kuvaukset
ovat kuin palapelin osia, jotka yhdessä
muodostavat kokonaiskuvan tapahtumista.
Kansanlähetysopisto
Kevätlukukausi 2013
Pirkko Valkama
2
Jeesuksen vangitseminen, Joh.18:1-14; Matt:26:47-56; Mark.14:43-52; Luuk22:47-53.
Joh.18:1-3: Johannes ei kerro Jeesuksen rukoustaistelusta Getsemanessa, koska se on kerrottu
muissa evankeliumeissa. Pääsiäisjuhlien aikaan Jerusalemissa oli paljon roomalaisia sotilaita
ehkäisemässä mahdollisia mellakoita. Emme tiedä olivatko kaikki yhden sotilasosaston (speiran)
miehet (600 sotilasta) Jeesusta vangitsemassa vai ainoastaan osa. Temppelipalvelijat olivat aiemmin
epäonnistuneet, kun heidän piti vangita Jeesus (Joh.7:32, 45-47). Ehkä Suuri Neuvosto oli sen takia
pyytänyt vangitsemisapua. Mukana oli myös ylipappeja, temppelivartioston päälliköitä ja kansan
vanhimpia (Luuk.22:52). He olivat ilmeisesti lähteneet mukaan varmistaakseen että vangitseminen
onnistuu.
Joh.18:4-6: Jeesus tiesi kaiken, mikä häntä odotti. Hän meni miehiä vastaan (lähtien, astuen esiin) ja
kysyi: ”Ketä te etsitte?” "Jeesusta, sitä nasaretilaista", vastasivat miehet. Jeesus sanoi: ”Minä se
olen(Minä olen).” Miesten joukossa oli myös Juudas, Jeesuksen kavaltaja. Kun Jeesus sanoi: ”Minä
se olen (Minä olen)”, he kaikki perääntyivät ja kaatuivat maahan. Muut evankeliumit kertovat
Juudaksen suudelmasta (Esim. Luuk.22:47-48). Ehkä Juudas ensin suuteli Jeesusta ja peräytyi sitten
vangitsijoiden luo, jotta nämä toimisivat. Kun kansa halusi tehdä Jeesuksesta kuninkaan, Jeesus
väistyi (Joh.6:15). Nyt hän astui vapaaehtoisesti esiin. Olivatko vangitsijat niin hämmästyneitä
Jeesuksen esiin astumisesta ja kysymyksestä että vastasivat hänelle: ”Jeesusta, Nasaretilaista”.
Kaatuivatko ihmiset Jeesuksen sanan voimasta vai perääntyivätkö he kauhuissaan ja kaatuivat
pimeässä rinteessä, kun Jeesus käytti Jumalan nimeä (Minä olen, ego eimi, ani hu)?
Joh.18:7-8: Jeesus laittoi vangitsijansa toistamaan määräyksen, että heidän piti vangita vain hänet.
Hän käski heitä noudattaa määräystä ja jättää opetuslapset rauhaan. Sotilaat tottelivat eivätkä
vanginneet edes miekkaan tarttunutta Pietaria. Luther: ”Suurimassa heikkoudessakin Kristus pystyi
kaatamaan viholliset sanalla ja suojelemaan opetuslapsia. Mitä hän voikaan tehdä nyt kun hän on
Isän oikealla puolella ja mitä tekee viimeisenä päivänä.”
Joh.18:9: Näin kävivät toteen hänen omat sanansa: ”Niistä, jotka olet haltuuni uskonut, en ole
antanut yhdenkään joutua hukkaan.” Jeesus puhui rukouksessaan (Joh.17:12) opetuslasten
varjelemisesta kadotukselta. Miksi Johannes lainaa sanoja kertoessaan, miten Jeesus varjeli
opetuslapsia vangitsemiselta? Olisiko vangitseminen johtanut siihen, että joku olisi langennut pois
uskosta?
Pietari puolustaa Jeesusta
Joh.18:10: Simon Pietarilla oli miekka. Hän veti sen esiin ja sivalsi ylipapin palvelijalta oikean
korvan irti; palvelija oli nimeltään Malkos. Jotkut opetuslapsista kysyivät Jeesukselta tulisiko heidän
taistella (Luuk.22:49). Pietari ei odottanut. Ehkä Pietari nähtyään Jeesuksen sanalla kaatavan
vangitsijat ajatteli, että he pystyvät kyllä puolustautumaan. Pietari oli sanonut olevansa valmis
kuolemaan Jeesuksen kanssa.
Johannes tiesi kertoa palvelijan nimenkin. Ainoastaan Luukas (Luuk.22:51) kertoo, että Jeesus
paransi miehen korvan. Johannes kertoo, että miekan heiluttaja oli Pietari. Kun Johannes kirjoitti
evankeliumin, Pietari oli jo kuollut eikä hänen mainitsemisestaan ollut mitään vahinkoa.
Joh.18:11: Mutta Jeesus sanoi Pietarille: ”Pane miekkasi tuppeen! Kun Isä on tämän maljan minulle
antanut, enkö minä joisi sitä?”
Matt.26:51-56: Yksi Jeesuksen seuralaisista ryhtyi vastarintaan, veti miekkansa esiin ja iski ylipapin
palvelijaa niin että tältä irtosi korva. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Pane miekkasi tuppeen. Joka
miekkaan tarttuu, se miekkaan kaatuu. Luuletko, etten voisi pyytää apua Isältäni? Hän lähettäisi
tänne heti kaksitoista legioonaa enkeleitä ja enemmänkin. Mutta kuinka silloin kävisivät toteen
kirjoitukset, joiden mukaan näin täytyy tapahtua?”
3
Jeesus olisi koska tahansa voinut pyytää apua ja Jumala olisi lähettänyt hänelle avuksi enkeleitä
(katso Jes.37:36). Mutta Jeesus oli tullut täyttämään kirjoitukset. Sen tähden hän salli sotilaiden
vangita itsensä.
Malja, jonka Jeesus joi
Rukoillessaan Getsemanessa Jeesus sanoi: ”Isä, jos se on mahdollista, niin menköön tämä malja
minun ohitseni. Mutta ei, niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä.” (Matt.26:39) Vanhassa
testamentissa puhutaan maljasta, jolla Jumala juottaa vihansa viinin. (Ps.75:8-9; Jer.25:15 -17;
Jes.51:17, 22-23) Ilmestyskirjassa puhutaan Jumalan vihan maljasta, josta petoa kumartavat joutuvat
juomaan (Ilm.14:9-12). Ilmestyskirjan luvuissa 15-16 kuvataan Jumalan seitsemän vihan maljaa,
joihin tyhjentyy Jumalan viha (Ilm.15:1). Kun Jeesus kantoi syntimme, hän joi maljan meidän
edestämme pohjasakkoja myöten, siksi Jeesukseen turvautuvan ei tarvitse sitä juoda.
Jeesus puhuu vangitsijoilleen
Matt.26:55-56: Jeesus syytti vangitsijoitaan siitä, että he olivat tulleet hakemaan häntä kuin rosvoa,
joka yrittää piiloutua tai taistella vastaan. Vaikka Jeesus oli toiminut julkisesti, he eivät olleet
ottaneet häntä kiinni. Heidän ei pidä luulla, että he saivat Jeesuksen vangituksi, koska palkkasivat
Juudaksen pettämään ja tulivat suurella joukolla. Ainoa syy miksi vangitseminen onnistui on se,
että ”profeettojen kirjoitukset kävisivät toteen” - ja koska ”nyt on teidän hetkenne, nyt on pimeydellä
valta” (Luuk.22:52-53).
Jeesus ylipappi Hannaksen edessä, Joh.18:12-14
Vain Johannes kertoo Jeesuksen viemisestä Hannaksen kuulusteltavaksi. Hannas oli Kaifaan appi.
Hannas toimi ylipappina vain 6-9 vuotta (6 jKr.-n.15 jKr.), mutta häntä seurasi virassa viisi poikaa,
vävy ja pojanpoika. Hannas tunnetaan hyvin juutalaisesta historiasta. Suku oli erittäin rikas. Se sai
paljon tuloja temppelistä. Voi olla, että nimenomaan Hannas on ollut ajamassa Jeesuksen
vangitsemista. Hän ehkä pelkäsi seurauksia, jos Jeesus onnistuisi puhdistamaan temppelin ja
uskonnolliset menot.
Joh.18:14: Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parasta, jos yksi mies kuolisi koko
kansan puolesta. Katso Joh.11:47-52: Kaifas esitti Neuvostolle huolensa, että jos he eivät toimi pian
Jeesus-ongelman ratkaisemiseksi, kansa ottaa Jeesuksen vastaan messiaana. Silloin roomalaiset
tulisivat ja tukahduttaisivat messiasliikkeen ja he menettäisivät sekä maan että kansan. Kaifas näki
että ongelman ratkaisemiseksi oli vain kaksi vaihtoehtoa joko se että yksi kuolee kansan puolesta tai
että koko kansa hukkuu. Johannes osoittaa, miten Jumalan kontrolli toimi myös vihollisten keskellä.
Kun Kaifas ilmaisi oman tarkoituksensa, hän samalla tietämättään ilmaisi myös Jumalan
tarkoituksen. Kaifas antoi sanoilleen yhden merkityksen, Jumala antoi niille toisen merkityksen. He
halusivat murhata Jeesuksen omien päämääriensä vuoksi, Jumala salli heidän murhata Jeesuksen
oman päämääränsä vuoksi.
Joh.18:15-16: Ensin kaikki opetuslapset pakenivat (Matt.26:56). Mutta Pietari ja Johannes lähtivät
pian Jeesuksen ja vangitsijoiden perään. Se vaati rohkeutta. Johanneksen täytyi olla todella tuttu
ylipapin talonväelle, koska hän pystyi menemään itse ja tuomaan toisenkin vangitun miehen
opetuslapsista sisälle palatsiin. Johannes ehkä halusi kertoa, että hän on osasyyllinen Pietarin
lankeamiseen, koska auttoi tämän sisälle.
Muut evankeliumit kertovat Pietarin kieltämisen erillisenä kertomuksena. Johannes kertoo
tarkemmin missä kohdissa asiat tapahtuivat.
Joh.18:19-21: Hannas ilmeisesti halusi tietää keitä Jeesuksen kannattajat olivat, paljonko heitä oli ja
mitä asioita he ajoivat. Hän halusi saada liikkeen tuhottua. Jeesus ei kertonut mitään opetuslapsistaan.
4
Opetuksestaan Jeesus sanoi, että hän oli puhunut kaiken julkisesti ja julkisissa kokoontumispaikoissa.
Hannas voi kysyä niiltä jotka olivat kuunnelleet häntä, koska vain siten hän saattoi tuomita oikein.
Joh.18:22-23: Jeesuksen vastattua näin yksi lähellä seisovista vartijoista löi häntä kasvoihin ja
sanoi: ”Noinko sinä vastaat ylipapille?”. Jeesus sanoi miehelle: ”Jos puhuin väärin, osoita, mikä
puheessani oli sopimatonta. Jos taas puhuin oikein, miksi lyöt minua?” Tuomittua ei saanut lyödä
oikeudessa. Sanoillaan mies yritti saada tekonsa näyttämään oikeutetulta.
Toimiko Jeesus vastoin ohjettaan: ”Jos joku lyö sinua oikealle poskelle, käännä hänelle vasenkin.”
(Matt.5:38-45). Jeesus teki paljon enemmänkin kuin käänsi toisen posken. Hän meni tämänkin
miehen puolesta ristille. Tässä hän puolusti totuutta. Katso Fil.2:3-8. Jeesuksen omalla tulisi olla
Jeesuksen asenne. Meidän ei tule huolehtia omasta kunniastamme esimerkiksi iskemällä takaisin.
Jeesus ylipappi Kaifaksen ja Neuvoston edessä yöllä, Matt.26:57-68; Mark.14:53-65;
Luuk.22:54, 63-65; Joh.18:24
Jeesus joutui seisomaan kolme kertaa juutalaisen ”oikeuden” edessä. Johannes kertoo vain
Hannaksen edessä olosta ja mainitsee Kaifaksen luo viemisen. Jeesus oli kaksi kertaa Kaifaksen ja
Sanhedrinin edessä: yöllä ja varhain aamulla. Juutalainen laki ei hyväksynyt yöllisiä
oikeudenkäyntejä. Tuomio oli langetettava valoisan aikaan
Joh.18:24: Jeesus vietiin virassa olevan ylipapin luo ja samalla koko Neuvoston eteen. Johannes ei
kerro mitä tapahtui tässä oikeuden istunnossa, koska se on kerrottu muissa evankeliumeissa.
Matt.26: 57- 68: Jeesus ei puolustanut itseään. Kun ei enää ollut muuta keinoa saada Jeesusta
syylliseksi, ylipappi vannotti Jeesusta Jumalan nimessä sanomaan, onko tämä Messias, Jumalan
Poika. Jeesus antoi myöntävän vastauksen. Hän sanoi, että he tulisivat näkemään, että hän on se, josta
Daniel on profetoinut (Dan.7:13-14). Ylipapin johdolla neuvosto langetti Jeesukselle tuomion
jumalanpilkasta. Sen jälkeen oikeuden jäsenet alentuivat sylkemään, lyömään ja pilkkaamaan häntä.
Markus kertoo, että he peittivät Jeesuksen kasvot, iskivät häntä nyrkillä ja sanoivat ”Profetoi nyt”.
Myös vartijat löivät Jeesusta (Mark.14:65).
Pietari kieltää Jeesuksen, Joh.18:25-27; Luuk.22:55-62; Mark.14:54, 66-72; Matt.26:58, 69-75.
Joh.18:17-18: Palvelustyttö (palvelustyttö, se ovivahti) sanoi Pietarille: ”Et kai sinäkin (etkö myös
sinä) ole tuon miehen opetuslapsia?” ”En ole”, vastasi Pietari. Oli kylmä, ja siksi palvelijat ja
vartijat olivat sytyttäneet hiilivalkean ja lämmittelivät sen ääressä. Myös Pietari seisoi heidän
joukossaan lämmittelemässä. Joh.18:25 -27: Simon Pietari seisoi lämmittelemässä. Miehet sanoivat
hänelle: ”Et kai sinäkin (etkö myös sinä) ole hänen opetuslapsiaan?” ”En ole”, Pietari kielsi. Mutta
muuan ylipapin palvelija, sen miehen sukulainen, jolta Pietari oli lyönyt korvan irti, sanoi
hänelle: ”Kyllä minä näin sinut siellä puutarhassa hänen seurassaan.” Pietari kielsi taas, ja
samassa lauloi kukko.
Luuk.22:55-62: He vangitsivat Jeesuksen ja veivät hänet mukanaan ylipapin taloon. Pietari seurasi
häntä jonkin matkan päässä. Keskelle pihaa sytytettiin nuotio, ja kun väki asettui sen ympärille,
Pietari istuutui muiden joukkoon. Muuan palvelustyttö näki hänet istumassa tulen ääressä, katsoi
häntä pitkään ja sanoi: ”Tuokin oli sen miehen seurassa.” Pietari kielsi: ”Minäkö? Enhän edes
tunne häntä.” Vähän ajan kuluttua sanoi eräs mies hänet nähdessään: ”Sinäkin olet sitä joukkoa.”
Mutta Pietari vastasi: ”Erehdyt, en ole.” Tunnin kuluttua vielä toinen mies väitti: ”Kyllä tuokin
varmasti oli sen miehen kanssa, onhan hän galilealainenkin.” Mutta Pietari sanoi: ”En käsitä, mistä
puhut.” Siinä samassa, hänen vielä puhuessaan, kukko lauloi. Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja
Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut: ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti
kiellät minut.” Hän meni ulos ja itki katkerasti.
Vain Johannes kertoo, että portinvartijana toiminut nainen esitti ensin kysymyksen. Nainen tiesi, että
Johannes oli Jeesuksen opetuslapsi ja kysyi Pietarilta eikö tämäkin ollut. Halusiko hän osoittaa
tietävänsä enemmän kuin toiset vai oliko hän huolissaan siitä, että oli laskenut Pietarin sisään?
5
Johannes kertoo hyvin lyhyesti Pietarin kieltämisestä. Mutta Johannes on ainoa, joka mainitsee, että
yksi Pietaria puhutelluista palvelijoista oli sen sukulainen, jonka korvan Pietari oli sivaltanut
miekalla. Johannes tunsi näin hyvin ylipapin talon väen.
Muista evankeliumeista näemme, että nainen teki kysymyksen, kun Pietari istui palvelijoiden
joukossa tulen äärellä. Kerrottuaan tästä ensimmäisestä kieltämisestä Johannes sanoo jakeessa 18,
että Pietari seisoi palvelijoiden joukossa ja lämmitteli hiilivalkean ääressä. Matteus ja Markus
kertovat, että ensimmäisen kysymyksen jälkeen Pietari käveli ulos pihalle (Mark.14:68-69), portille
(Matt.26:71-72) ja siellä hänelle esitettiin syytös toisen kerran. Muiden evankeliumien mukaan
Pietari kielsi monin sanoin. Säikähtikö Pietari yllättävää kysymystä niin, että hädissään vastasi
kieltäen? Kun on ensimmäisen kerran päästänyt suustaan hätävalheen, on vaikea peräytyä.
Evankeliumien kuvaukset kieltämistilanteesta antavat ymmärtää, että palvelijat keskustelivat
keskenään epäilyksistään Pietarin suhteen ja muutama heistä ilmaisi asian myös suoraan Pietarille.
Luukkaan mukaan toisen ja kolmannen kieltämisen välillä oli noin tunti. Kolmannella kerralla Pietari
tunnistettiin Galilean murteen perusteella (Matt.26:73, Luuk.22:59). Ehkä hän meni mukaan
keskusteluun hälventääkseen epäilyjä itseään kohtaan. Luukas kertoo, että kun Pietari kielsi
kolmannen kerran, kukko lauloi ja Jeesus kääntyi katsomaan Pietaria. Olisiko Jeesusta juuri viety
pois kuulustelusta pihan läpi? Pietari muisti Jeesuksen sanat. Hän lähti ulos ja itki katkerasti.
Jeesus aamulla Neuvoston edessä, Matt.27:1-2; Mark.15:1; Joh.18:28, Luuk.22:66-71.
Luuk.22:66-71: Tämä oli virallinen Suuren Neuvoston kokoontuminen. Yöllä Jeesukselle oli esitetty
sama kysymys: ”Jos olet Messias, niin sano se meille.” Nyt kysymys esitettiin uudestaan, että koko
Sanhedrin saisi kuulla syytetyn vastauksen ja lausua tuomion. Jeesus osoitti, että he eivät edes
etsineet totuutta. Vaikka Jeesus sanoisi, että hän on Kristus ja toisi esiin Raamatun opetukset siitä
millainen Kristus on ja kysyisi niistä opetuksista heiltä, he eivät vastaisi. Tämän sanottuaan Jeesus
lainasi - kuten yöllisessäkin kuulustelussa - Danielin kirjan kuvausta Ihmisen Pojasta, jonka he
tiesivät puhuvan messiaasta, Jumalan Pojasta. Neuvosto ymmärsi hyvin vastauksen ja kysyi: ”Oletko
sinä siis Jumalan Poika?” Jeesus myönsi heidän ymmärtäneen asian. Se riitti Neuvostolle. He
langettivat Jeesukselle saman tuomion, jonka olivat langettaneet jo yöllisessä oikeudenkäynnissä.
Jeesus Pilatuksen edessä, Joh.18:28- 19:16; Matt.27:2,11-31; Mark.15:1-20; Luuk.23:1-5,
13-25.
Pilatus toimi Juudean, Samarian ja Idumean maaherrana vuosina 26-36 jKr. Josefus mainitsee useita
tapahtumia, jotka kertovat Pilatuksen julmuudesta. Esimerkiksi, kun juutalaiset mellakoivat
Pilatuksen otettua temppelin varoja vesijohdon rakentamiseen, Pilatus lähetti väkijoukkoon sotilaita
valepukuisina. Saatuaan merkin sotilaat surmasivat tikareilla suuren määrän paikalla olleita ihmisiä.
Luuk.13:1. kerrottu tapahtuma Pilatuksen surmauttamista galilealaisista saattaa liittyä tähän
tilanteeseen. Pilatuksen julmuudesta valitettiin keisarille. Lopulta Tiberius kutsui hänet Roomaan 37
jKr. vastaamaan teoistaan. Keisari kuoli ennen Pilatuksen saapumista Roomaan. Pilatuksen
myöhemmistä vaiheista ei ole varmuutta. Joidenkin tietojen mukaan hänet teloitettiin, joidenkin
mukaan hän teki itsemurhan.
Jeesuksen tuomitsemispaikka
Jerusalemissa oli kolme hallintopalatsia. Pienin niistä oli Johannes Hyrkanoksen (134-104 eKr.)
rakennuttama ja Herodes Suuren laajentama Antonian linnoitus temppelialueen luoteiskulmassa.
Linnoitus toimi temppelialuetta vartioivien joukkojen tukikohtana. Toinen oli
hasnonealaishallitsijoiden palatsi, jonka tarkkaa sijaintia ei tiedetä. Josefuksen tekstien perusteella se
on ilmeisesti sijainnut lähellä ns. Robinsonin kaarta. Ennen uuden palatsin rakentamista Herodes
Suuri asui tuossa palatsissa. Loisteliain kolmesta palatsista oli Herodes Suuren vuonna 23 eKr.
rakentama. Se sijaitsi nykyisen Jaffa-portin kohdalla.
6
Maaherra asui Kesareassa, mutta juhlien aikana hän oli usein Jerusalemissa. Myös Herodes oli
pääsiäisjuhlan takia Jerusalemissa. Luukas kertoo, että Pilatus lähetti Jeesuksen Herodeksen luo.
Herodes ja Pilatus asuivat varmasti eri palatseissa. Toinen asui varmaankin hasmonealaispalatsissa ja
toinen Herodes Suuren rakentamassa palatsissa.
Joh.18:28: Roomalaiset oikeusistuimet olivat aikaisin käytettävissä. Luukas kertoo, että koko
Neuvosto oli paikalla (Luuk.23:1). Pilatus varmasti hämmästyi, kun koko neuvosto tulee vangin
kanssa hänen luokseen. Neuvosto oli valmis murhaamaan syyttömän, mutta samalla he olivat
tarkkoja uskonnollisesta puhtaudesta. He eivät menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi vaan
voisivat osallistua pääsiäisateriaan.
Minä päivänä Jeesus ristiinnaulittiin?
Muiden evankeliumien mukaan Jeesus söi edellisenä iltana pääsiäisaterian. Johannes sanoo, että
juutalaiset eivät menneet Pilatuksen palatsiin, että voisivat syödä pääsiäisaterian (Joh.18:28).
Johannes sanoo myös, että ristiinnaulitsemispäivä oli pääsiäisen valmistuspäivä (Joh.19:17).
Ei vaikuta siltä, että Jeesuksen ja opetuslasten pääsiäisaterialla olisi ollut lammas tarjolla. Ilmeisesti
pääsiäislammas voitiin teurastaa vasta seuraavana päivänä, koska se oli temppeliä hallitsevan
papiston mielestä oikea päivä. Miksi Johannes ei yhdenmukaistanut ajanmäärityksiään, vaikka hän
ilmeisesti tunsi aiemmin kirjoitetut kolme evankeliumia? Todennäköisesti hän halusi korostaa, että
Jeesus, Jumalan uhrikaritsa, kuoli juuri silloin kun pääsiäislammas teurastettiin temppelissä.
Qumranin teksteistä tiedämme, että juhlapäivien ajankohdan määritys oli suuri riitakysymys.
Esimerkiksi qumranilaiset viettivät Raamatun määräämiä juhlia eri aikaan kuin temppelin johtava
papisto. Myös Talmudissa tulee esiin ongelmat juhlapäivien ajankohtien määrityksessä. Talmudissa
moititaan ankarasti saddukeuksia, jotka järjestävät uhrimarkkinat fariseusten juhlapyhiksi.
Qumranilaisten mukaan oikea tapa laskea aikaa oli auringon mukaan. Aurinkokalenterin tärkeyttä
korostavat paitsi Qumranilaisten omat tekstit mm. I Henokin kirja ja Riemuvuosien kirja, jotka ovat
syntyneet noin 200-100 eKr. ja joiden käsikirjoituksia on löytynyt myös Qumranista.
Johtava papisto ja ainakin osa kansasta laski aikaa kreikkalaiseen ja roomalaiseen tapaan kuun
mukaan.
Aurinkokalenteri: Vuodessa 364 päivää (52 viikkoa). Neljä kolmen kuukauden jaksoa: 4 x 30
päivää/ 30 päivää/ 31päivää. Jokainen juhlapäivä osui aina samalle päivälle. Mikään juhlapäivä ei
osunut samanaikaisesti sapatin kanssa. Kuukalenteri: Kuukaudessa 29-30 päivää. Kuukalenterin ja
aurinkokalenterin ero oli vuosittain noin kymmenen päivää.
Joh.18:29-32: Pilatus meni palatsin ulkopuolelle toimiakseen tuomarina. Roomalainen oikeus toimi
yleensä julkisella paikalla. Juutalaisen lain kiistat eivät kuuluneet roomalaisessa oikeudessa
käsiteltäviin asioihin. Pilatus näyttää olevan heti valmis jättämään asian juutalaiseen
tuomioistuimeen. Sitten hän kuulee, että hänen toivotaan panevan täytäntöön kuolemantuomio,
jonka neuvosto oli jo langettanut. Matteus kertoo, että Pilatus tiesi, että Jeesus oli pelkästä
kateudesta jätetty hänen käsiinsä (Matt.27:18).
Joh.18:32: Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut,
millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa. Johannes viittaa ehkä Jeesuksen sanoihin ”ja
luovuttavat hänet pakanoille pilkattavaksi, ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi” (Matt.20:19)
tai ”Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.” Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi,
millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa (Joh.12:32-33). Jumalan pilkasta rangaistiin yleensä
kivittämällä. Sekä Jeesuksen kuolema että myös kuolintapa olivat Jumalan kontrollissa. Vanhan
testamentin profeetatkin olivat ennustaneet Jeesuksen kuolintavan:
Ps.22:17: Koirien lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat
runnellut: Septuaginta: ovat lävistäneet. Qumranin psalmitekstissä kaaru: lävistivät. Masoreettisessa
tekstissä kaari: ”kuin leijonat.
7
Jes.53:5: Meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet.
Sak.12:10: Mutta Daavidin sukuun ja Jerusalemin asukkaisiin minä vuodatan armon ja rukouksen
nöyrän hengen. Ja he kohottavat katseensa minuun, kohottavat katseensa häneen, jonka ovat
lävistäneet. He surevat häntä, niin kuin surraan ainoaa poikaa, ja valittavat häntä katkerasti, niin
kuin esikoista valitetaan.
Luuk.23:1-2: Neuvosto syytti Jeesusta kapinasta Roomaa vastaan. Ainoa keino saada Jeesus
tuomituksi Rooman toimesta oli osoittaa hänet poliittisesti vaaralliseksi.
Muut evankeliumit kertovat vain Jeesuksen lopullisen vastauksen. Johannes kertoo sitä edeltävästä
keskustelusta. Joh.18:33-34: Oliko Pilatuksen kysymyksessä ironiaa? Jeesus ei ollut sen näköinen,
mitä Pilatus todennäköisesti oletti kuninkaan olevan. Jeesus ei vastannut suoraan. Jos hän olisi
sanonut olevansa kuningas, se olisi ymmärretty Rooman valtakunnan vastaisena kapinana. Jeesus ei
voinut myöskään kieltää sitä, että hän oli kuningas. Jeesus halusi Pilatuksen ymmärtävän, että syytös
poliittisesta kapinasta ei ole totta. Kysymyksellään Jeesus yritti auttaa Pilatusta näkemään totuuden.
Joh.18:35: Pilatusta ehkä hämmästytti ja ärsytti syytetyn vastakysymystä. Hän muistuttaa, että
Jeesuksen oma kansa on luovuttanut Jeesuksen tuomioistuimen eteen. Mitä Jeesus oli tehnyt sellaista,
että hänet oli tuotu Pilatuksen eteen? Joh.18:36: Jeesus vastasi Pilatukselle, että hänen kuninkuutensa
oli jotakin muuta kuin kuningaskunnan pystyttäminen johonkin maantieteelliseen paikkaan. Pilatus ei
varmasti ollut kuullut taistelevista joukoista. Joh.18:37-38: Pilatus ymmärsi, että Jeesus puhui
kuitenkin kuninkuudesta ja piti itseään kuninkaana. Jeesus totesi, että Pilatus oli ymmärtänyt oikein.
Jeesus selitti Pilatukselle, että toisin kuin muut kuninkaat, hän tuli kuninkaana tähän maailmaan. Hän
oli syntynyt sitä varten, että todistaisi totuuden puolesta. Jeesus ei käyttänyt tilannetta puolustaakseen
itseään, vaan yritti vetää Pilatuksen tuntemaa totuutta. Pilatus vastasi Jeesukselle kysymyksellä:
”Mitä on totuus?” Ilmeisesti kysymys oli joko retorinen tai ironinen. Pilatus ei näytä odottaneen
vastausta, vaan meni ulos.
Jeesus Herodeksen edessä, Luuk.23-11.
Johannes ei kerro seuraavia tapahtumia, koska ne ovat yksityiskohtaisesti Luukkaalla.
Luuk.23:3-7: Pilatus ilahtui huomatessaan, että voi päästä eroon kiusallisesta tehtävästä. Galilean
asukkaana Jeesuksen saattoi lähettää Galilean hallitsijan, Herodeksen tuomittavaksi.
Luuk.23:8-11: Miksi Herodes suhtautui näin Jeesukseen? Mark 6:16-27: Herodes oli kuunnellut
mielellään Johannesta. Tämän puhe oli saanut hänet epäröivälle mielelle. Mutta sitten hän kovetti
sydämensä ja murhasi Johanneksen. Kuultuaan Jeesuksesta hän oli aluksi pelännyt, että Jeesus olisi
Johannes Kastaja, joka oli noussut kuolleista (Matt.14:1-2). Herodesta ei näytä kiinnostaneen totuus.
Hän toivoi Jeesuksen tekevän ihmeitä. Neuvoston jäsenet yrittivät saada Herodeksen tuomitsemaan
Jeesuksen. Ehkä pilailu Jeesuksen kustannuksella oli Herodeksen vastaus Neuvoston jäsenten
esittämiin syytöksiin. Sotilaidensa kanssa Herodes puki Jeesuksen kuninkaalliseen asuun.
Luuk.23:12: Herodes oli ilmeisesti mielissään siitä, että Pilatus oli tunnustanut, että hänellä oli valta
Galileassa. Hän vastaavasti kunnioitti Pilatusta korkeimpana päätöksentekijänä, kun lähetti vangin
takaisin.
Jeesus uudestaan Pilatuksen edessä
Luuk.23:13-18: Pilatus korosti, että ei Herodeskaan, jonka alueella Jeesus oli pääasiallisesti toiminut,
pitänyt Jeesusta syyllisenä. Ehkä Pilatus ajatteli, että kansan joukossa voisi olla paljon Jeesuksen
puolustajia, koska hän kutsui luokseen myös kansan. Vaikka Pilatus ei pitänyt Jeesusta syyllisenä,
hän ruoskitti tämän. Ehkä hän arveli, että tämä ratkaisu tyydyttäisi Neuvoston jäseniä.
Barabbaan valinta
Joh.18:38-40: Johannes kertoo vain lyhyesti Barabbaan valinnasta. Barabbas-nimi on arameaa ja
tarkoittaa isän poika. Barabbas oli osallistunut kapinaan eli hän oli syyllistynyt siihen mistä Jeesusta
syytettiin.
8
Mark.15:6-14: Kokoontunut kansa alkoi pyytää Pilatukselta, että tämä noudattaisi tapaa vapauttaa
yksi vanki pääsiäisenä. Ehkä kansa oli tullut sitä varten tai sitten katsomaan saatuaan kuulla että
Jeesus oli tuomittavana. Esittivätkö Jeesuksen kannattajat pyynnön? Pilatus varmaankin oletti, että
kansa ei valitsisi Barabbasta. Hän ymmärsi, että ylipapit olivat kateudesta antaneet Jeesuksen hänen
käsiinsä. Pilatuksen vaimo oli myös vaikuttamassa Pilatuksen pyrkimyksiin vapauttaa Jeesus
(Matt.27:17-19). Perimätiedon mukaan Pilatuksen vaimo oli nimeltään Claudia Procula ja hän oli
proselyytti (juutalaisuuteen kääntynyt pakana). Markus ja Matteus korostavat, että ylipapit ja
vanhimmat olivat yllyttämässä kansaa valitsemaan Barabbas. Lopulta Pilatus vapautti Barabbaan.
Hän luovutti Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, vaikka yritti vielä tämän jälkeen vaikuttaa kansan
asenteeseen. Johannes kertoo jatkossa tästä tarkemmin, mutta muut evankeliumit ohittavat sen
lyhyesti.
Pilatus pesee kätensä
Matt.27:24-26: Matteus kertoo vielä yhden yksityiskohdan. Pilatus pesi kätensä osoittaakseen, että
hän ei ollut vastuussa Jeesuksen kuolemasta. Yrittikö Pilatus vaikuttaa ihmisten omaantuntoon?
Käsien pesu syyttömyyden todistamiseksi oli ennen muuta juutalainen tapa (5 Moos.21:6-7).
Noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin tuhansia Jerusalemin johtavia henkilöitä tuomittiin
ruoskittavaksi ja ristiinnaulittavaksi. Vuonna 70 jKr. Jerusalem hävitettiin. Sodassa sai lähes
miljoona juutalaista surmansa ja 97 000 vietiin orjiksi (Josefus).
Pilatuksen viimeiset yritykset vapauttaa Jeesus
Joh.19:1-7: Myös Matteus (Matt.27:26b-30) ja Markus (Mark.15:15b-19) kertovat ruoskinnasta ja
siitä, että sotilaat pukivat Jeesuksen orjantappurakruunuun ja purppuraiseen viittaan sekä löivät ja
pilkkasivat häntä. Jeesukselle tehtiin pilkkakruunajaiset. Sotilaat matkivat tervehdystä, jolla
keisarille osoitettiin kunnioitusta. Jeesus oli jo tässä vaiheessa täynnä haavoja ja mustelmia
lyönneistä ja aiemmasta ruoskimisesta. Nyt häntä ruoskittiin ja lyötiin lisää. Jeesuksen on täytynyt
olla hirvittävän näköinen: ”Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään - tuskin häntä enää
ihmiseksi tunsi, niin kammottavasti hänet oli runneltu” (Jes.52:14).
Vain Johannes kertoo, että Pilatus yritti vielä vapauttaa Jeesuksen. Jeesus tuotiin ulos. Pilatus yritti
ilmeisesti synnyttää sääliä Jeesusta kohtaan. Syyksi siihen, että tuo Jeesuksen uudestaan esiin, hän
sanoi: ”Minä tuon hänet tänne osoittaakseni, etten pidä häntä syyllisenä mihinkään rikokseen.”
Kun Barabbas oli asetettu Jeesuksen vaihtoehdoksi, johtajat olivat ennättäneet saada kansan
huutamaan Barabbasta vapaaksi. Uusi tilanne tuli ehkä niin yllättäen, että ei ollut aikaa vaikuttaa
kansanjoukkoihin. Silloin ylipapit ja heidän miehensä alkoivat itse huutaa: ”ristiinnaulitse”.
Pilatuksen ehdotus, että he voisivat ottaa ja ristiinnaulita Jeesuksen, oli ilmeisesti tarkoitettu ivaksi.
Hän tiesi, että he eivät voi tehdä sitä ilman Rooman lupaa. Pilatus sanoi jo kolmannen kerran, että
hän ei pidä Jeesusta syyllisenä. Nyt juutalaiset johtajat kertoivat, että he vaativat Jeesukselle
kuolemantuomiota, koska tämä on sanonut olevansa Jumalan Poika.
Joh.19:8-11: Pilatus yritti saada Jeesuksen vapautetuksi. Ehkä hän pelkäsi, että on tuomitsemassa
miestä, joka ei ole tavallinen ihminen. Jeesuksen käytös ei ollut tuomiota pelkäävän ihmisen käytöstä.
Ehkä Pilatus myös mietti, että tuomitseminen voi johtaa levottomuuksiin. Pilatus määräsi Jeesuksen
vietäväksi sisälle palatsiin voidakseen kysellä häneltä ilman kansan johtajien läsnäoloa. Hän halusi
tietää kuka Jeesus oikein oli. Jeesus ei kuitenkaan vastannut hänen kysymykseensä. Hiljaisuus
vaikutti varmaan voimakkaammin kuin mitä sanat olisivat vaikuttaneet. Yrittikö Pilatus uhkailla vai
yrittikö hän vallastaan kerskumalla peittää pelkoaan? Jeesus vastasi Pilatukselle, että se ei ole Pilatus,
jonka käsissä on valta Jeesukseen. Pilatuksella ei olisi Jeesukseen mitään valtaa, ellei Jumala olisi
sitä hänelle antanut. Kun Pilatus tuomitsee Jeesuksen, hän tekee väärin, mutta sen syyllisyys oli
suurempi, joka antoi Jeesuksen Pilatuksen käsiin. Jeesus puhui niin kuin Pilatus olisi jo lopullisesti
tuominnut Jeesuksen.
Joh.19:12-16: Pilatus oli ollut koko ajan haluton tuomitsemaan Jeesusta. Jeesuksen sanojen tähden
hän halusi vielä yrittää Jeesuksen vapauttamista. Emme tiedä mitä Pilatus sanoi. Olisiko hän jollakin
tavoin vedonnut kansaan? Neuvoston jäsenet vetivät oikeasta narusta. Ajatuskin, että keisari kuulisi,
9
mitä nämä johtajat huusivat, hirvitti. Pilatus joutui valitsemaan oman asemansa ja Jeesuksen välillä.
Hän lopetti yritykset vapauttaa Jeesus. Jeesus tuotiin ulos. Pilatus asettui tuomarin istuimelle, osoitti
Jeesusta ja sanoi: ”Tässä on teidän kuninkaanne” Juutalaiset huusivat: ”Pois! Pois! Ristiinnaulitse
hänet!” Ilmeisesti tämäntapaista vastausta Pilatus odottikin, jotta voisi ivata heitä: ”Pitääkö minun
ristiinnaulita teidän kuninkaanne?” Pilatus kysyi ilmeisesti kuin ei uskoisi korviaan. Toivoivatko
juutalaiset, että roomalaiset ristiinnaulitsisivat heidän kuninkaansa? Saadakseen Jeesuksen
tuomituksi ylipapit olivat valmiit menemään jopa niin pitkälle, että tunnustivat pakanahallitsijan
ainoaksi hallitsijakseen.
Joh.19:14: Tämä tapahtui pääsiäisen valmistuspäivänä puolenpäivän aikaan. Pilatus sanoi
juutalaisille: "Tässä on teidän kuninkaanne." Alkutekstissä on vain sanat: ”ja oli noin kuudes tunti”.
Tekstissä ei puhuta puolenpäivän ajasta. Johannes on käyttänyt hellenististä, roomalaisten ja
saddukeusten käyttämään ajanlaskua, jossa aika laskettiin puolesta yöstä ja keskipäivästä.
Jeesus viedään Golgatalle, Joh.19:16-17; Luuk.23:26-31; Matt.27:31-33; Mark.15:20-22.
Joh.19:16-17: Yleensä kuljettiin reittiä, jossa oli mahdollisimman paljon silminnäkijöitä. Tuomittu
joutui kantamaan ristin poikkipuun teloituspaikalle.
Luuk.23:26: Ruoskimiset, lyönnit, tulehtuneet haavat ja verenhukka olivat heikentäneet Jeesusta niin
että hän ei jaksanut kantaa ristiä perille saakka. Afrikan Kyrenestä kotoisin oleva Simon pakotettiin
kantamaan ristiä. Ehkä tapahtuma johti Simonin kohdalla siihen, että hän jossakin vaiheessa tuli
kristityksi. Ainakin hänen poikansa olivat myöhemmin kristillisessä kirkossa tunnettuja, koska
Markus mainitsee heidän nimensä (Mark.15:21).
Luuk.23:27-31: Luukas käyttää ilmaisua, jota käytettiin, kun itkettiin ja valitettiin kuollutta. Jeesus
sanoi, että naisilla on suurempi syy itkeä itseään ja lapsiaan. Viittasiko Jeesus sanoillaan tulevaan
Jerusalemin hävitykseen vai paluutaan edeltäviin tuhoihin. Hän saattoi viitata molempiin. ”Jos näin
tehdään vihannalle puulle, mitä tapahtuukaan kuivalle!” Jos hänelle, joka on synnitön, tehdään näin,
mitä tapahtuu niille, jotka ovat syntisiä.
Golgata, pääkallon paikka
Golgata- nimelle on olemassa monia selityksiä. 1880jKr. Englantilainen kenraali Gordon huomasi
pääkallonmuotoisen kallioseinän. Läheltä löytyi myös hautaluola – ns. puutarhahauta. Gordon sanoi
löytäneensä Golgatan ja Jeesuksen haudan. Tutkimukset ovat osoittaneet, että kallio on saanut
pääkallon muodon myöhemmin louhinnan ja eroosion seurauksena.
Yleensä ristiinnaulitseminen suoritettiin paikassa, jossa mahdollisimman monet näkisivät
teloituksen. Jeesuksen ajan teksteissä esiintyy sanonta ”sinun golgatasi lunastusmaksu”, jolla
tarkoitetaan pääveroa hallitsijoille. Josefuksen mukaan tätä veroa koottiin kaikissa kaupungeissa.
Golgata nimi on voinut liittyä paikkaan, jossa kerättiin tuota veroa. Eräs hyvä maksun keräyspaikka
oli sen portin ulkopuolella, josta pohjoisen suunasta tulevat saapuivat kaupunkiin. Golgata oli lähellä
kaupunkia, mutta ulkopuolella (Joh.19:17,20; Luuk.23:48,56). Jeesus haudattiin lähelle
ristiinnaulitsemispaikkaa.
Arkeologien mukaan haudan todennäköinen sijainti on nykyinen Pyhän haudan kirkko. Vielä
sataluvulla ristiinnaulitsemispaikka ja hautapaikka olivat tiedossa, koska se oli silloin kristittyjen
pyhiinvaelluskohde. Keisari Hadrianus rakennutti paikalle Venuksen temppelin (n.135 jKr.)
häväistäkseen kristittyjä. Konstantinus (326-355 jKr.) rakennutti samalle paikalle kirkon. Jeesuksen
aikana alue oli kaupungin muurin ulkopuolella (Luuk.23:48). Noin viisitoista vuotta Jeesuksen
kuoleman jälkeen se jäi muurin sisäpuolelle, kun Herodes Agrippa I rakennutti uutta muuria.
Jeesus ristillä, Joh.19:17-37; Matt.27:33-56; Mark.15:22-41; Luuk.23:32-49.
Joh.19:18: Neuvosto oli vaatinut Jeesukselle rikollisen kuolemaa. Halusiko Pilatus ”täyttää” heidän
toiveensa, määräämällä kaksi oikeaa rikollista ristiinnaulittavaksi Jeesuksen kanssa. Halusiko hän
vieläkin osoittaa, että Jeesus ei kuulunut tuohon joukkoon?
10
Joh.19:19-22: Ristiinnaulittaville tehtiin yleensä taulu, johon kirjoitettiin kuolemantuomion syy.
Teloituspaikalle mentäessä kylttiä kuljetettiin niin, että kaikki näkivät, mistä henkilö oli tuomittu.
Jeesuksen kyltin teksti oli kirjoitettu kolmella kielellä: hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Jeesuksen
ajalta löydetyistä teksteistä ja hautakirjoituksista voidaan päätellä, että nämä kaikki kielet olivat
tuolloin Palestiinan alueella käytössä. Meillä on ehkä eri kielten sanamuotokin tiedossa: Johannes
mainitsee nähtävästi arameankielisen muodon: Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas (Jesua
ha-nosri malka di hudae); Matteus latinankielisen: Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas (Hic est
Jesus rex judaeorum); ja Markus kreikkalaisen: Juutalaisten kuningas (Ho basileus ton iudaion).
Kunkin kielen kirjaimistolla kirjoitettuina lauseet ovat lähes yhtä pitkiä. Sisällöllisesti pisin lause on
hepreaksi (arameaksi), kielellä jota kansa parhaiten ymmärsi. Jos Johanneksen luettelo käsittää myös
järjestyksen, lauseet ovat ehkä olleet rinnakkain. Pilatus ei varmaan olisi sijoittanut latinaa keskelle,
jos lauseet olisivat olleet allekkain.
Ylipapit yrittivät saada Pilatusta muuttamaan päällekirjoituksen. Ehkä Pilatus oli kirjoittanut sen
kyseiseen muotoon ärsyttääkseen neuvoston jäseniä. Saattaa olla, että tämän kirjoituksen takia
ylipapit ja vanhimmat olivat mukana teloituspaikalla. Heidän oli tehtävä kaikkensa lieventääkseen
kirjoituksen vaikutusta. Ehkä he olivat ristiinnaulitsemispaikalla myös varmistuakseen Jeesuksen
kuolemasta.
Matt.27:33-34: On esitetty oletus, että juutalaiset olisivat juottaneet ristiinnaulituille huumaavaa
ainetta sisältävää viiniä lievittääkseen tuomittujen tuskia. Jos tällaista juomaa olisi ollut tapana antaa,
Jeesus olisi todennäköisesti tiennyt mistä on kysymys ja kieltäytynyt maistamasta sitä. Ehkä tämä oli
osa pilailua ristiinnaulittujen kustannuksella. Juoma oli nähtävästi sellaista, ettei sitä voinut juoda.
Yksi tuskallisimmista asioista ristiinnaulituilla oli kuivuminen ja hirveä jano.
”Isä anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät”
Luuk.23:32-34: Tällaisella hetkellä Jeesus rukoili teloittajilleen armoa. Hän rukoili kaikkien niiden
puolesta, jotka eivät tienneet mitä olivat tekemässä. Jeesuksen rukous oli ehkä avuksi monille, jotka
myöhemmin tajusivat kenet olivat surmanneet. Ehkä monet näistä ristin luona pilkanneista saivat
helluntaina nähdä totuuden ja vastaanottaa anteeksiantamuksen. Jesaja 53 kuvaa Herran palvelijan
kärsimystä ja sen tuottamaa voittoa. Tekstin lopussa on sanottu syyt kärsivän palvelijan voittoon ja
valtaan: ”koska hän antoi itsensä kuolemalle alttiiksi ja hänet luettiin rikollisten joukkoon.” ”Hän
otti kantaakseen monien synnit.” ”Hän pyysi pahantekijöilleen armoa.”
Joh.19:23-24: Tuomion täytäntöönpanosta vastaavat sotilaat, saivat yleensä jakaa tuomitun vaatteet.
Muissa evankeliumeissa (Matt.27:35, Mark.15:24) sanotaan, että Jeesuksen vaatteet jaettiin
heittämällä arpaa. Yleensä asuun kuuluivat alusvaate, päähine, vyö ja sandaalit. Sotilaat heittivät
arpaa näistä. Kun he olivat jakaneet suunnilleen samanarvoiset vaatteet, oli jäljellä poikkeuksellisen
arvokas viitta. Jos se olisi jaettu osiin, se olisi menettänyt arvonsa. Vertaa Ps.22:17-18: Koirien
lauma saartaa minut, minut ympäröi vihamiesten piiri. Käteni ja jalkani ovat runnellut (lävistäneet),
ruumiini luut näkyvät kaikki. Ilkkuen he katsovat minuun, jakavat vaatteeni keskenään ja heittävät
puvustani arpaa.
Luuk.23:35-37; Matt.27: 39-43: Hallitusmiehet pilkkasivat Jeesusta, että nyt hän voisi osoittaa, että
on Messias. Osittain heidän sanansa oli totta, Jeesus oli auttanut muita ja nyt hän ei voinut auttaa
itseään. Mutta syy ei ollut Jeesuksen voimattomuudessa, vaan hänen rakkaudessaan.
Vertaa Ps.22:8-9: Kaikki ilkkuvat, kun minut näkevät, pudistavat päätään ja ivaavat minua: ”Hän
on turvannut Herraan, auttakoon Herra häntä. Herra on häneen mieltynyt, pelastakoon siis hänet!”
Mahtoiko kenellekään ristin luona juolahtaa mieleen nämä psalmin sanat, kun he pilkkasivat Jeesusta.
Monet Jeesuksen kärsimysten silminnäkijöistä olettivat, että Jeesus kärsii syntiensä tähden, koska
väitti olevansa Jumala. Vertaa 5 Moos.21:23: ”puuhun ripustettu on Jumalan kiroama”. Tässä lienee
syy, miksi Suuri Neuvosto halusi Jeesuksen kuolevan ristillä. Se osoittaisi, että hän on Jumalan
kiroama eikä siis voisi olla messias.
11
Luuk.23:36-38: Neuvoston jäsenten pilkka innosti myös sotilaita pilkkaamaan. Ainoastaan Luukas
kertoo, miten sotilaat pilkkasivat. Sotilaat ehkä vain pelleillen olivat antavinaan hapanviiniä,
lisätäkseen tuskaa.
”Totisesti jo tänään olet minun kanssani paratiisissa”
Luuk.23:39-43: Molemmat rikolliset pilkkasivat Jeesusta ensin (Matt.27:44), mutta toisen asenne
muuttui. Olisiko Jeesuksen olemus ja hänen rukouksensa teloittajien puolesta saanut miehen
näkemään, että Jeesus on Jumalan Poika. Mies tunnusti oman syyllisyytensä ja Jeesuksen
synnittömyyden. Ristiinnaulittu saattoi virua ristillä kolmekin päivää. Jeesus lupasi, että miehen
kärsimykset päättyisivät sinä päivänä ja tämä pääsisi Jeesuksen kanssa paratiisiin. Juutalaisena mies
tiesi Raamatun opetukset messiaan valtakunnasta. Ehkä Jeesus käytti sanaa paratiisi siksi, että se oli
käsite, jonka mies parhaiten ymmärsi.
”Nainen tämä on poikasi”, ”Tässä on äitisi”
Joh.19:25-27: Vaikka Johanneksen evankeliumissa on kuvattu joitakin ristin tapahtumia hyvin
yksityiskohtaisesti, määrätyn ajan tapahtumat puuttuvat kokonaan. Ilmeisesti Johannes kirjoitti vain
sen, mitä itse näki ja kuuli. Hän on varmaankin käynyt hakemassa naiset ristiinnaulitsemispaikalle.
Nyt hän seisoi näiden naisten, Jeesuksen äidin, tämän sisaren sekä Maria Klopaksen vaimon ja
Magdalan Marian, kanssa ristin luona. Johannes ja naiset uskaltautuivat aivan ristin juurelle. Usein
risti on kuvattu korkeana, mutta yleensä se ei ollut korkea. Jeesus saattoi hyvin katsoa äitiinsä ja
Johannekseen ja puhua heille.
Jeesus ymmärsi tässäkin tilanteessa, mitä hänen tulee tehdä, tehdäkseen Isän hänelle valmistamia
tekoja. Käyttämällä sanaa nainen, Jeesus ehkä halusi muistuttaa, että Marian tulee ensisijaisesti
ajatella häntä Vapahtajanaan. Kutsumuksessa Jeesuksella ei ole äitiä, eikä sukua (Mark.3:31-35;
Matt.1:15-16).
KR38: ”Katso, äitisi!” Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa (luoksensa). Tämän
tapahtuman jälkeen Johanneksen kuvauksesta puuttuu pitkä jakso. Teksti jatkuu vasta Jeesuksen
kuolemaa edeltävistä viimeisimmistä tapahtumista. Ilmeisesti Johannes vei Marian majapaikkaansa,
koska kaiken näkeminen oli tälle liian raskasta. Toiset naiset siirtyivät kauemmas katsomaan. Sitä,
että Johannes on vienyt Marian pois, tukee myös se että toisissa evankeliumeissa ei mainita
Jeesuksen äitiä kun puhutaan naisista, jotka katselivat Jeesuksen kuolemaa ja hautaamista
(Matt.27:55-56; Mark.15:40).
”Eeli, Eeli, lama sabaktani?”
Matt.27:45-49: Päivän valoisimpaan aikaan tuli pimeys, jota kesti kolmeen saakka. (Aam.8:9-10)
Ilmeisesti noiden kolmen tunnin aikana Jeesus tehtiin synniksi meidän tähtemme (2 Kor.5:21; 1 Piet.
2:24). Jeesus otti kantaakseen sen, mikä erotti meidät Jumalasta. Jeesus joutui Jumalan hylkäämäksi
meidän syntiemme tähden.
Kolmen maissa Jeesus huusi: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi
hylkäsit minut? Ainoastaan Jeesus, synnittömänä, saattoi kysyä: miksi! Jeesuksen sanat ovat
psalmista 22, jossa on lyhyesti koko evankeliumi. Psalmi kuvaa ristiinnaulitun kärsimyksiä. Psalmi
kertoo myös kuka ristiinnaulittu on ja millaiset ovat hänen voittonsa seuraukset. Psalmi alkaa
sanoilla: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Psalmin kuvaama kärsivä, hylätty henkilö pitää
edelleen Jumalaa Jumalanaan.
Ivailivatko juutalaiset, että Jeesus huusi Eliaa, vaikka tiesivät, että Jeesus huusi Jumalaa? Juutalaiset
uskoivat, että Elia tulee ja valmistaa tietä messiaalle. Nyt tämä mies huutaa ennen kuolemaansa Eliaa
auttamaan itseään. Voi myös olla, että esimerkiksi sotilaat tai muista maista juhlille tulleet juutalaiset
ymmärsivät sanat väärin ja olettivat Jeesuksen huutavan Eliaa?
”Minun on jano”, ”Se on täytetty”
Joh.19:28-30: Jeesukselle ojennettiin kepin päässä olevalla viiniin kastetulla sienellä juotavaa
(Matt.27:48). Johannes kertoo, että Jeesus pyysi sitä sanomalla: ”Minun on jano”.
12
Jeesuksen sanat ”se on täytetty”, ovat todennäköisesti myös psalmista 22. Psalmi päättyy sanoihin:
Hän on tämän tehnyt. Risto Santala toteaa kirjassaan Messias-odotus, että jos Jeesus on huutanut
nämä sanat arameaksi, hänen huutonsa ”kullaa”, vastaisi kreikan verbin sisältöä: ”se on täytetty”.
Septuagintassa (kreikankielinen Vanhan testamentin käännös) esiintyvä verbi poieo, tarkoittaa paitsi
tehdä myös täyttää (laki). Psalmissa luvataan, että tulevat polvet saavat palvella Herraa. He julistavat
lapsilleen ja vastedes syntyvälle kansalle Herran hyvyyttä, sillä hän on tämän tehnyt.
Kun Jeesus oli viimeisellä aterialla opetuslastensa kanssa, hän sanoi, ettei hän syö pääsiäisateriaa
tämän jälkeen ennen kuin se ”saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa” ja hän sanoi myös: ”Minä
sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”
(Luuk.22:14-18). Jeesuksen kuollessa, Jumalan uhrikaritsana, täyttyi kaikki se mitä pääsiäisateria
kuvasi. Kun Jeesus tiesi, että kaikki oli jo täytetty, että ”Jumalan valtakunta oli tullut”, hän joi
viinipuun antia.
”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni”
Juuri ennen kuolemaansa Jeesus huusi suurella äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon
henkeni”(Luuk.23:46). Jeesus antoi henkensä. Kukaan ei sitä voinut häneltä riistää (Joh.10:17-18).
Temppelin väliverho repesi kahtia ylhäältä alas, Mark.15:38-39, Luuk.23:45; Matt.27:51-53.
Väliverho oli temppelin kaikkein pyhimmän suojana. Se oli 10cm paksu, 18metriä korkea ja 9metriä
leveä. Kaikkein pyhin oli esikuva taivaasta. Verhon sisäpuolelle sai mennä vain ylipappi kerran
vuodessa suurena sovintopäivänä. Nyt tuo verho repesi ylhäältä alas asti. Jumala oli avannut tien
luokseen. Jeesus on mennyt todelliseen kaikkein pyhimpään, avannut meille tien Jumalan luo (Hepr.
Hep.10:19-20; 9:7-8,11-12).
Talmudissa kerrotaan, että 40 vuotta ennen temppelin tuhoa uhrit ovat kadottaneet voimansa ja
kaikkein pyhimmän ovet ovat avautuneet itsestään.
Matteus kertoo, että maa vavahteli, kalliot halkeilivat ja haudat aukenivat. Hän kertoo myös, että
”monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen
ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.”
Näiden pyhien ylösnousemus oli voitonmerkki ja merkki tulevasta ruumiin ylösnousemuksesta.
Jeesus oli voittanut kuoleman. Ensimmäisessä Korinttolaiskirjeessä Paavali sanoo, että Kristus on
noussut esikoisena kuolemaan nukkuneista (1 Kor.15:21-24). Ilmeisesti heidän ilmestymisensä vasta
Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen liittyy tähän.
Luuk.23:47-49; Matt.27:54; Mark.15:39: Sadanpäällikkö oli seurannut tapahtumia. Hän ymmärsi,
että tämä ei ollut tavallisen ihmisen kuolema. Hän aavisti jotain siitä kuka Jeesus on. Legenda kertoo
että hän tuli myöhemmin kristityksi.
Ihmiset olivat tulleet katsomaan esitystä. Nyt he lähtivät paikalta kauhuissaan. Monet heistä olivat
ehkä kuuntelemassa Pietarin saarnaa muutamia viikkoja myöhemmin, helluntaina.
Luukas mainitsee erikseen Jeesuksen tuttavat ja Galileasta Jeesuksen kanssa tulleet naiset, jotka
seisoivat kauempana katselemassa. Matteus ja Markus kertovat, että paikalla oli useita naisia, jotka
olivat kulkeneet Jeesuksen mukana ja palvelleet häntä. He mainitsevat myös nimeltä kolme naisista
Magdalan Marian, Jaakobin ja Joosefin äidin Marian ja Sebedeuksen poikien äidin (Salome).
(Matt.27:55-56; Mark.15:40-41)
Joh.19:31-37: Juutalaiset johtajat olivat saaneet tahtonsa perille: Jeesus oli kuollut. Nyt oli aika
ajatella pääsiäisjuhlaa. Mooseksen lain mukaan ruumiit oli haudattava ennen auringonlaskua (5
Moos.21:22-23). Luiden rikkominen oli julma tapa nopeuttaa kuolemaa.
Miksi sotilaat jättivät Jeesuksen viimeiseksi, vaikka Jeesus oli keskimmäisellä ristillä? Pelkäsivätkö
he lähestyä Jeesusta kaiken tapahtuneen jälkeen? Miksi he eivät rikkoneet Jeesuksen sääriluita?
Johannes osoittaa, että Jumalan kontrolli pelasi näin tarkasti. Yksi sotilaista työnsi keihään Jeesuksen
kylkeen ilmeisesti osoittaakseen, että Jeesus oli varmasti kuollut. Näin hän tietämättään täytti sen
mitä kirjoituksissa oli sanottu. Pääsiäislampaalta ei saanut rikkoa luita (2 Moos.12:46). Sakarjan
13
kirjassa puhutaan Jeesuksen paluun yhteydessä, että juutalaiset katsovat häneen, jonka ovat
lävistäneet (Sak.12:10).
Johanneksen ilmeisesti arveli, että lukijan on vaikea uskoa hänen kuvaustaan, sen tähden hän lisää,
että hän itse näki tämän kaiken.
Jeesuksen hautaaminen, Joh.19:38-42; Mark.15:42-47; Luuk.23:51-56; Matt.27:57-61.
Suuren Neuvoston jäsen, Arimatiasta kotoisin oleva Joosef oli juutalaisten pelosta ollut salaa
Jeesuksen opetuslapsi (Joh.19:38). Markus ja Luukas kertovat, että hän oli hurskas ja arvossapidetty
ja odotti Jumalan valtakuntaa (Mark.15:43,). Lisäksi Luukas sanoo, että Joosef ei ollut yhtynyt
neuvoston päätökseen eikä osallistunut Jeesuksen tuomitsemiseen (Luuk.23:51-52). Vaati rohkeutta
mennä pyytämään Pilatukselta ristiinnaulitun ruumista haudattavaksi. Yleensä rikollisten ruumiit
heitettiin joukkohautaan. Heitä ei saanut haudata kunniallisesti. Ehkä Jeesuksen kuolemaan liittyneet
tapahtumat olivat osoittaneet Joosefille, että Jeesus todella oli messias. Aiemmin uskonsa kätkenyt
mies tuli nyt Jumalan välikappaleeksi ja huolehti Jeesuksen hautaamisesta. Ehkä Joosef heti
Jeesuksen kuoltua pyysi sadanpäällikköä odottamaan, kun hän käy pyytämässä lupaa Jeesuksen
hautaamiseen. Markus kertoo, että Pilatus ihmetteli oliko Jeesus jo kuollut ja varmisti asian
sadanpäälliköltä (Mark.15:44-45).
Joosef kiiruhti Pilatuksen luota Golgatalle ja osti matkalla pellavavaatteen (Mark.15:46). Joosef sai
avukseen Nikodemoksen, joka hänkin oli Neuvoston jäsen (Joh.3:1; Joh.7:45-52). Miehet olivat
varmaan sopineet mitä kumpikin hankkii, koska Joosef toi käärinliinat ja Nikodemos voiteet. Ehkä
he olivat olleet lähes varmoja siitä, että Pilatus suostuisi heidän pyyntöönsä ja sopivat jo ennen
Joosefin menoa Pilatuksen luo, mitä kumpikin hakisi. Vai olisiko Nikodemos ollut odottamassa
Joosefia Pilatuksen luona ja heti kun lupa oli saatu, molemmat kiiruhtivat hakemaan, mitä tarvittiin
hautaamisessa. Miehet kietoivat ruumiin käärinliinoihin, joihin pantiin mirhaa ja aloeta. Heillä lienee
ollut palvelijoita apuna. Palvelijat saattoivat myös tehdä hautaamiseen tarvittavat hankinnat. Miehet
eivät välittäneet, vaikka he näin saastuivat kuolleesta, eivätkä voineet syödä pääsiäislammasta.
Hauta, johon Jeesus haudattiin, oli Joosefin hauta. Hän oli sen hakkauttanut itseään varten
(Matt.27:60). Näin tarkoin Jumala oli valmistanut kaiken. Ristiinnaulitsemispaikan lähellä oli tämä
uusi hauta, johon ei ketään ollut vielä haudattu! Näin kirjoitukset toteutuivat yksityiskohtaisesti:
Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon. Rikkaan haudassa hän sai leposijansa (Jes.53:9).
Matteus, Markus ja Luukas kertovat vielä, että naiset tai ainakin osa heistä, jotka olivat seuranneet
tapahtumia Golgatalla, olivat myös katsomassa miten ja mihin Jeesus haudattiin.
Juudaksen kuolema, Matt.27:3-10; Apt.1:18-20.
Matt.27:3-10: Jeesus oli aiemmin monesti pelastautunut, kun hänet yritettiin tappaa. Ehkä Juudas oli
odottanut Jeesuksen näyttävän vangitsemistilanteessa valtansa. Kun hän sitten näki, miten Jeesus tuli
tuomituksi kuolemaan, hän katui tekoaan. Juudas tajusi tehneensä väärin. Rahat, joilla hän oli
myynyt Jeesuksen, polttivat. Hän vei rahat takaisin ja sanoi: ”Tein väärin kun kavalsin viattoman
veren.” Ilmeisesti Juudas yritti saada tekonsa tekemättömäksi. Mutta ylipappeja ei kiinnostanut se,
että Juudas vakuutti Jeesuksen viattomuutta.
Jeremian kirjassa on kuvaus siitä, miten Jeremia Jumalan käskystä osti pellon (Jer.32:8-12). Sakarja
puhuu kolmestakymmenestä hopearahasta, jonka arvoisena Herraa pidetään ja joka raha viskataan
temppeliin (Sak.11:12-13). Kun Matteus puhuu nimenomaan pellon ostosta, hän ilmeisesti mainitsee
vain Jeremian, jossa on kerrottu pellon osto, vaikka hän lainaa myös Sakarjan kirjaa. Voi myös olla,
että Matteus Jeremia-sanalla viittaa kaikkiin profeettakirjoihin, joista Jeremia on laajin.
Ihminen voi olla syvästi uskonnollinen ja samalla pettää ja murhata. Ylipapit ja vanhimmat olivat
valmiita valehtelemaan, jotta saisivat Jeesuksen tapetuiksi. Mutta samalla he olivat tarkkoja siitä,
etteivät laita lain vastaisesti temppelirahastoon kavalluksella hankittuja rahoja.
14
Matt.27:5-10: Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi. Ylipapit ottivat
rahat ja sanoivat: ”Nämä ovat verirahoja, näitä ei ole lupa panna temppelirahastoon.”
Neuvoteltuaan he päättivät ostaa niillä savenvalajan pellon muukalaisten hautapaikaksi. Vielä
tänäkin päivänä sitä peltoa kutsutaan Veripelloksi. Näin kävi toteen tämä profeetta Jeremiaan sana:
He ottivat ne kolmekymmentä hopearahaa, hinnan, jonka arvoiseksi he tämän miehen israelilaisten
puolesta olivat arvioineet. Ja he ostivat niillä savenvalajan pellon, niin kuin Herra oli minua
käskenyt.
Apt.1:18-20: Petoksensa palkalla hän hankki itselleen kappaleen maata, mutta sitten hän syöksyi
päistikkaa alas, niin että hänen vatsansa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos.. - Tämä tuli yleisesti
tiedoksi Jerusalemissa, ja niin se paikka sai heidän kielellään nimen Hakeldama, Veripelto. ”Jo
Psalmien kirjassa sanotaan: 'Jääköön hänen asuinsijansa autioksi, älköön siinä kukaan asuko', ja:
'Ottakoon toinen hänen kaitsijantehtävänsä.”
Lain mukaan raha, jota ei voinut laittaa temppelirahastoon, piti luovuttaa takaisin lahjoittajalle. Jos
lahjoittaja ei ottanut sitä vastaan, häntä oli kehotettava käyttämään raha yleishyödylliseen
tarkoitukseen. Koska Juudas oli heittänyt rahan temppeliin, se oli, lain mukaan edelleen Juudaksen
rahaa, jolla ”hän hankki” pellon muukalaisten hautausmaaksi.
Juudas hirttäytyi. Emme tiedä, miten tapahtui se, että hän syöksyi päistikkaa alas, niin että hänen
vatsansa halkesi ja sisälmykset pursuivat ulos. Olisiko Juudas hirttäytynyt puuhun tai kallion
kielekkeeseen? Olisiko hänen ruumiinsa pudonnut vai olisivatko hänen ruumiinsa löytäjät heittäneet
hänet alas niin, että ruumis murskautui. Joka tapauksessa pellon hankkimistapa ja Juudaksen kauhea
kuolema saivat ihmiset kutsumaan peltoa veripelloksi.
Jeesuksen ylösnousemus
Ketkä menivät haudalle? Matt.28:1; Mark.16:1; Luuk.24:1, 9-10; Joh.20:1-2.
Haudalle meni joukko naisia. Heidän joukossaan oli muun muassa Magdalan Maria, Jaakobin äiti
Maria ja Salome. Johannes kuvaa evankeliumissaan vain, miten Magdalan Maria toimi mentyään
haudalle. Mutta selvästi tekstistä näkyy, että Maria ei mennyt sinne yksin. Maria lähti heti hakemaan
apua ja selostaessaan tilannetta Johannekselle ja Pietarille hän sanoi: ”Ovat vieneet Herran pois
haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu”.
Milloin naiset menivät haudalle?
Vähän erilaisin ilmaisuin kaikki evankeliumit kertovat, että naiset olivat liikkeellä hyvin varhain
aamulla.
Matt.28:1: Sapatin päätyttyä, viikon ensimmäisen päivän koittaessa, tulivat Magdalan Maria ja se
toinen Maria katsomaan hautaa.
Mark.6:2: Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua (auringon noustessa) he
lähtivät haudalle (tulevat haudalle).
Luuk.24:1: Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella (aamuhämärän
syvyydessä) menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan.
Joh.20:1-2: Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli (tulee) jo
aamuhämärissä (varhain pimeän vielä ollessa) haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty
pois.
Miksi naiset menivät haudalle?
Naiset eivät menneet haudalle todistaakseen ylösnousemuksesta, vaan huolehtiakseen ruumiista niin,
että se ei mätänisi nopeasti. Jeesus kuoli noin kello kolme ja hautaus piti olla suoritettu jo ennen
pimeän tuloa. Sapatin aikana naiset eivät voineet tehdä mitään. He eivät voineet toimia myöskään
pimeässä, joten heidän täytyi odottaa sapatin jälkeistä aamua. Luukkaan mukaan naiset ennättivät
15
tehdä vähän valmisteluja jo ennen sapatin alkamista (Luuk.23:54-56). Naiset seurasivat ensin mihin
Jeesuksen ruumis pantiin. Sitten he palasivat kaupunkiin ja tekivät ilmeisesti muutamia ostoksia.
Markus kertoo, että heti sapatin mentyä naiset ostivat tuoksuöljyä (Mark 16:1-2). Yleensä heti
sapatin loputtua basaari oli hetken auki. Naiset ostivat vielä voiteita lisää. Voi myös olla niin, että he
ostivat kaikki voiteet vasta nyt. Silloin Luukas on ilmeisesti halunnut painottaa, että he eivät
rikkoneet sapattia niin että olisivat hankkineet voiteet sen aikana. Sapatin jälkeen tuli kuitenkin niin
pian pimeä, että vaikka naiset ennättivät ostaa voiteet, he eivät ennättäneet mennä haudalle. Aamulla
he sitten lähtivät liikkeelle heti kun alkoi valjeta. Naisten ajatukset näyttävät olleen koko ajan
Jeesuksen kuolemassa ja hautaamisessa. He käyttivät jokaisen mahdollisen ajan valmistuksiin.
Vartiosto Jeesuksen haudalla, Matt.27:62- 66; 28:1-4; 11-15.
Matkalla naiset pohtivat kuka voisi auttaa heitä, että he saisivat hautakammion edessä olevan kiven
poisvieritetyksi (Mark.16:3). Ilmeisesti he eivät tienneet mitään vartion asettamisesta. Vartiosta
kerrotaan vain Matteuksen evankeliumissa. Matteus on varmasti ottanut tapahtuman
evankeliumiinsa, koska juutalaisissa piireissä, joille hän kirjoitti, levitettiin huhua, että opetuslapset
olivat varastaneet ruumiin.
Ylipapit ja fariseukset olivat saaneet tietää, että Pilatus oli luovuttanut Jeesuksen ruumiin Josef
Arimatialaiselle haudattavaksi ja että Jeesus oli haudattu Josefin omistamaan hautakammioon. Heille
tuli kiire toimia. Fariseukset ja saddukeukset olivat eri ruumiin ylösnousemuksen mahdollisuudesta,
mutta molemmat ryhmät ymmärsivät, että jos Jeesuksen uskoteltaisiin nousseen kuolleista, ihmiset
saattaisivat uskoa sen. Koska he itse pettivät ja valehtelivat, heistä oli täysin mahdollista, että
opetuslapset yrittäisivät petosta saadakseen itselleen valtaa ja kunniaa. Jos he olisivat nähneet
opetuslasten tilan, he olisivat ymmärtäneet pelkonsa mielettömäksi.
Neuvoston jäsenet menivät Pilatuksen luo valmistuspäivän jälkeen eli juhlapäivänä. Edellisenä
päivänä oli pitänyt tehdä kaikki valmistelut, että tämä päivä olisi voitu viettää hiljaisuudessa.
Matt.27:65-66: Pilatus vastasi heille: ”Saatte vartioväkeä (ekhete kustodian: teillä on vartioväki tai
saatte vartioväkeä). Menkää ja järjestäkää haudan vartiointi niin hyvin kuin taidatte.” He lähtivät ja
varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion. Pilatus joko totesi, että onhan teillä
temppelivartiosto, käyttäkää sitä tai sitten hän antoi luvan käyttää roomalaisia sotilaita. Näyttäisi siltä,
että Pilatuksen vastaus oli ivallinen. He saisivat vartioida hautaa niin hyvin kuin osaisivat, mutta
Pilatus ei antaisi sotilaita. Temppelivartioiden käyttö selittäisi myös sen, että vartiosto raportoi
tapahtuneesta ylipapeille. Voi tietysti olla niinkin, että roomalaiset sotilaat toivoivat ylipapeilta apua
ja menivät sen tähden heidän luokseen kertomaan tapahtuneesta.
Vartijat tiesivät varmasti miksi heidän piti vartioida hautaa. Heille oli varmasti selitetty, että heidän
on huolehdittava, etteivät opetuslapset pääse varastamaan ruumista ja väittämään, että Jeesus on
noussut kuolleista. Sitten maa järisi ja häikäisevän kirkas olento tuli ja vieritti kiven, jonka
vierittämiseen tarvittiin useita miehiä. Vartijat pelästyivät niin, että menettivät hetkeksi tajuntansa.
Tultuaan tajuihinsa he pakenivat haudalta ennen kuin naiset tulivat sinne. Naiset näkivät vain tyhjän
haudan.
Miksi enkeli vieritti kiven pois? Ei siksi, että Jeesus pääsisi haudasta, vaan, että opetuslapset
pääsisivät hautaan sisälle ja näkisivät tyhjän haudan. Kukaan ei nähnyt Jeesuksen ylösnousemusta,
mutta monet näkivät ylösnousseen Jeesuksen. Jos ylösnousemuskertomukset olisivat kuviteltuja
tarinoita, meillä olisi varmaan yksityiskohtaisia kuvauksia siitä, miten Jeesus nousi kuolleista.
Muutamat vartiomiehistä menivät ylipappien luo. Odottivatko toiset vartijat lähistöllä vai
pakenivatko he? Ylipapit saivat lähes ensimmäiseksi kuulla tapahtumista ja vielä ”omilta
todistajiltaan”. Vartijat kertoivat kaiken: maanjäristyksestä, häikäisevästä olennosta, joka vieritti
yksin tuon valtavan kiven ja kokemastaan pelosta. Neuvoston jäsenet eivät näy epäilleen vartijoiden
kertomusta. Olisi luullut, että he olisivat pelästyneet, tuliko sittenkin tapettua messias. Mutta näyttää
siltä, että he miettivät vain, miten saavat peitettyä tapahtuneen.
Vartijoille oli turvallisinta suostua ehdotukseen. Tuskin kukaan uskoisi jos he kertoisivat totuuden.
Jos kyseessä olivat roomalaiset sotilaat, heitä olisi ilmeisesti odottanut kuolemanrangaistus. He
16
tarvitsivat Neuvoston suojelua. Miehet saivat myös runsaat lahjukset, jotta levittäisivät valhetta.
Luonnollisesti heiltä kysyttäisiin mitä haudalla todellisuudessa tapahtui. Neuvoston keksimä ratkaisu
oli naurettava: Miten on mahdollista, että kaikki vartiossa olleet nukkuivat? Miten he pystyivät
nukkumaan, kun kiveä vieritettiin pois haudan suulta? Jos he nukkuivat, mistä he tiesivät, että
opetuslapset veivät ruumiin? Vaikka selitys oli kestämätön, monet uskoivat siihen.
Naiset haudalla, Matt.28:1-7; Luuk.24:1-9; Mark.16:1-8.
Johanneksen evankeliumi kertoo miten Magdalan Maria lähti heti hakemaan apua, kun huomasi, että
kivi oli vieritetty pois. Muut naiset jäivät haudalle ja menivät sisälle hautakammioon. He olivat
ymmällä, kun Jeesuksen ruumis ei ollut siellä (Luuk.24:2-3). Sitten he näkivät enkelit. Luukas kertoo,
että enkeleitä oli kaksi. Matteus ja Markus kertovat vain yhdestä enkelistä, mutta heidän kerrontansa
ei sulje pois sitä, ettei siellä voinut olla kaksikin enkeliä.
Luukas kertoo osan enkeleiden puheesta ja toiset evankeliumit osan: Luuk.24:3-7: ja kun he menivät
sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän
edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja
painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden
joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan
vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja
ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.” Enkelien kysymys kohdistui
naisten ajatuksiin. He olivat tulleet kuolleen takia. Enkeliltä naiset saivat kuulla mitä oli tapahtunut.
Enkeli muistutti, että Jeesus itse oli puhunut kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan jo silloin, kun he
vielä olivat Galileassa (Matt.28:6). Vaikka naiset ja opetuslapset olivat moneen kertaan kuulleet, kun
Jeesus puhui kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, he eivät surussaan ilmeisesti edes muistaneet
asiaa. He eivät olleet ymmärtäneet, että Jeesus todella nousisi kuolleista ruumiin omistaen.
Mark.16:5-7: Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli
yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte
Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on
paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: 'Hän
menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.”
Matt.28:5-7: Enkeli kääntyi naisten puoleen ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte
ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa
katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. 7. Menkää kiireesti sanomaan hänen
opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista. Hän menee teidän edellänne Galileaan, siellä te näette
hänet.' Tämä oli minun sanomani teille.”
Matteuksen ja Markuksen mukaan enkeli ensimmäiseksi korostaa, että naisten ei tarvitse pelätä.
Tyhjän haudan ja enkelin näkeminen sai naiset varmasti pelästymään. Enkeli kehotti naisia
katsomaan paikkaa, jossa Jeesus oli maannut. Tiedämme Johanneksen evankeliumista, mitä he
näkivät: siinä oli käärinliinat sellaisina kuin ruumis olisi ollut niiden sisällä, mutta Jeesuksen ruumis
oli poissa.
Jeesus oli luvannut tapaamisen Galileassa (Matt.26:30-32). Enkeli muistutti Jeesuksen omista
sanoista. Lupauksen täyttyminen ei sulje pois Jeesuksen ilmestymisiä ensin Jerusalemissa. Ne olivat
esimakua Galileassa tapahtuvasta suuresta tapaamisesta. Paavali kertoo tuosta Jeesuksen
ilmestymisestä suurelle joukolle: Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle,
joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois (1 Kor.15:6). Samasta
tapaamisesta kertoo ilmeisesti Matteus, vaikka hän mainitseekin vain opetuslapset (Matt.28:16-20).
Kaikki se mitä naiset kokivat haudalla, sai heidät sekä pelon että riemun valtaan. Näitä naisten
tuntemuksia kuvataan muun muassa näin: ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä
vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät (Mark 16: 8). Matteus sanoo, että
naiset lähtivät heti haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa
Jeesuksen opetuslapsille (Matt.28:8). Jollekin naisista tapahtumien aiheuttama järkytys oli ilmeisesti
17
niin suuri, että päällimmäisenä oli mieletön pelko. Jollakin toisella aavistus siitä mitä oli tapahtunut,
aiheutti pelonsekaisen riemun.
Matt.28:8-10: Meille ei kerrota, miltä Jeesus näytti ylösnousemuksen jälkeen, mutta selvästi naiset
heti tunsivat hänet. Naiset palvoivat, kumartaen rukoilivat Jeesusta ja syleilivät hänen jalkojaan.
Jeesus korosti kuten enkelitkin, että heidän ei tarvitse pelätä ja sitten hän käski heitä viemään sanan
veljilleen ja lupasi, että he kaikki saavat nähdä hänet Galileassa.
Luuk.24:9-12: Luukas luettelee naisia, jotka olivat ylösnousemuksen todistajia ja lisää, että heitä oli
muitakin kuin nämä, joiden nimet hän mainitsee. Apostolit saivat näiltä naisilta kuulla
ylösnousemuksesta, mutta heidän oli vaikea uskoa naisten puheita. Luukas kertoo, että Pietari meni
haudalle ja nähtyään käärinliinat hän jäi ihmettelemään, mitä oikein oli tapahtunut. Johannes kertoo
tarkemmin tuosta Pietarin juoksusta haudalle, jossa tapahtumassa hänkin oli mukana. Luukaskin
mainitsee myöhemmin, että Pietari ei mennyt haudalle yksin: Muutamat meistä menivät silloin
haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet
(Luuk.24:24).
Johannes ja Pietari haudalla, Joh.20:1-10; Luuk.24:9-12,24.
Maria ei jäänyt toisten kanssa haudalle. Heti kun hän huomasi kiven vieritetyksi pois haudan suulta,
hän juoksi hakemaan apua. Olettaisin, että hän lähtiessään sanoi jotain muille naisille,
esimerkiksi: ”Tämä on kauheaa, haen Johanneksen ja Pietarin apuun!” Kun Maria löysi miehet, hän
sanoi: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Johannes
kuvaa ilmeisesti sen, miten Maria oli niin hätääntynyt, että ei aluksi osannut kertoa tarkemmin, mistä
on kyse. Todennäköisesti Pietari ja Johannes esittivät useita tarkentavia kysymyksiä: ”Rauhoitu nyt!
Mistä tiedät, että Jeesuksen ruumis on viety pois? Mitä tarkoitat sillä, että te ette tiedä minne ruumis
on pantu? Ketkä te?” Käsitettyään Marian puheet, miehet lähtivät juoksemaan haudalle.
Johannes saapui ensin haudalle. Hän kurkisti sisään ja näki, että käärinliinat olivat siellä. Jostakin
syystä hän ei rohjennut mennä sisään, vaan jäi odottamaan Pietaria. Hautakammion oviaukko oli
yleensä hyvin matala.
Joh.20:6-7: Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja.
Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään,
omana käärönään. Kun Jeesus haudattiin, ruumis käärittiin käärinliinoihin, joihin laitettiin voiteet.
Voiteet ikään kuin liimasivat nuo käärinliinat yhteen. Jos joku olisi halunnut varastaa ruumiin, hänen
olisi pitänyt viedä se käärinliinoineen päivineen tai sitten repiä käärinliinat pois. Nyt kuitenkin
käärinliinat olivat koskemattomat, jopa niin, että Jeesuksen kasvoilla ollut hikiliina oli erillään,
omana käärönään. Kun Johannes tuli sisään hautakammioon ja näki tämän, hän ymmärsi, että jotakin
merkillistä on täytynyt tapahtua ja hän uskoi. Johannes selittää, miksi hänen täytyi nähdä ennen kuin
uskoi. Hän ei ollut aiemmin ymmärtänyt kirjoituksia, jotka puhuivat Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Jeesus ilmestyy Magdalan Marialle, Joh.20:11-18.
Marialla kesti todennäköisesti Pietaria ja Johannesta kauemmin ennen kuin hän pääsi takaisin
haudalle. Hän oli jo juossut pitkän matkan etsiessään miehet apuun. Kun Maria tuli takaisin haudalle,
hän ensin vain itki! Sitten hän teki sen, mitä toisetkin olivat tehneet, hän alkoi tutkia tilannetta. Maria
oli niin surun murtama, että hän ei edes pelästy enkeleitä. Hän vastaa heille, että hän itkee sen tähden,
että joku on vienyt pois hänen Herransa ruumiin, eikä hän tiedä minne se on viety. Sitten Jeesus
ilmestyy Marialle. Jostakin syystä Maria ei heti tuntenut Jeesusta! Johtuiko se Jeesuksen
ylösnousemus ruumiin erilaisuudesta vai siitä, että Maria ei surussaan kunnolla katsonut? Ehkä hän
vain kääntyen vilkaisi sinnepäin, koska Jeesuksen sanottua hänen nimensä, Maria kääntyi. Jeesus
teki saman kysymyksen kuin enkelitkin. Puutarhuri oli ainoa, jonka Maria saattoi kuvitella olevan
paikalla siihen aikaan aamusta. Kun Jeesus sanoi hänen nimensä “Maria”, hän tajusi kuka hänen
18
takanaan oli: Maria kääntyi ja sanoi: ”Rabbuuni!” - se on hepreaa ja merkitsee: opettajani.
Joh.20:17: Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään
sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja
teidän Jumalanne luo.” Jeesuksen käyttämä sana voidaan kääntää paitsi koskettaa myös tarttua ja
kiinnittää. Ehkä Jeesuksen sanat olisi hyvä kääntää älä minuun tartu, älä pidä minusta kiinni. Olisiko
Maria ajatellut: ”en halua enää ikinä kadottaa Jeesusta, pidän hänestä kiinni, en päästä häntä?”
Jeesuksen sanojen ajatus on ilmeisesti tämä: Jeesus oli juuri ennen kuolemaansa luvannut
opetuslapsille: ”En minä jätä teitä orvoiksi; minä tulen teidän tykönne. Vielä vähän aikaa, niin
maailma ei enää minua näe, mutta te näette minut; koska minä elän, niin tekin saatte elää. Sinä
päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni, ja että te olette minussa ja minä teissä.”
(Joh.14:18-20). Jeesus oli luvannut, että hän ei jätä opetuslapsia orvoiksi, vaan tulee heidän luokseen.
Vaikka opetuslapset eivät enää näkisi Jeesusta, he ymmärtäisivät, että Jeesus on heissä ja he ovat
Jeesuksessa. Jeesus oli myös kertonut, miten hänen tulonsa opetuslasten luo ja pysyvästi opetuslasten
luona oleminen tapahtuisi. Hän oli sanonut, että hän menee Isän luokse ja mentyään lähettää Pyhän
Hengen. Kun Pyhä Henki asuu meissä, Jeesus asuu meissä ja Isä asuu meissä, koska Jumala on yksi.
Jeesus sanoi tästä asiasta muun muassa: ”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja
minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.”
Ylösnoustuaan Jeesus ilmestyi monille. Mutta Jeesus ei jäänyt ylösnousemusruumiissa asumaan
heidän luokseen. Hän palasi Isän luo, ollakseen aina omiensa luona Pyhän Hengen kautta niin kuin
oli luvannut.
Magdalan Maria riensi opetuslasten luo ja ilmoitti: ”Minä olen nähnyt Herran!” Sitten hän kertoi,
mitä Herra oli hänelle sanonut. Maria vei tämän valtavan uutisen opetuslapsille: Minä näin
Jeesuksen ja Jeesus lupasi, että pian tulee se aika, jolloin Jeesus ei vain joskus tule meidän
luoksemme käymään vaan hän on aina meidän kanssamme.
Kohtaaminen Emmauksen tiellä, Luuk.24:13-35.
Jeesuksen ylösnousemuspäivänä kaksi opetuslasta oli menossa Emmaus nimiseen kylään. Kylä
sijaitsi noin 11-12km:n päässä Jerusalemista (Stadion:192m). Kirkkohistorioitsija Eusebiuksen
mukaan toinen näistä henkilöistä, Kleopas (Luuk.24:18) oli Jeesuksen isäpuolen Joosefin veli ja
toinen oli tämän poika Simon. Eusebius kertoo myös, että Simon toimi Jeesuksen veljen Jaakobin
jälkeen Jerusalemin seurakunnan johtajana.
Alkutekstissä kuvaus alkaa sanoilla ”ja katso”: Oli outoa, että opetuslapset olivat tällaisten uutisten
jälkeen lähteneet Jerusalemista. He olivat ilmeisesti menossa kotiinsa, koska kutsuivat Jeesuksen
luokseen yöpymään. Opetuslapset keskustelivat lähipäivien tapahtumista. Ennen kaikkea heitä
askarruttivat uutiset, joita olivat juuri tuona päivänä kuulleet: He uskoivat, että hauta oli tyhjä, koska
luotettavat miehet (Pietari ja Johannes), olivat käyneet tarkistamassa asian. Mutta mitä tarkoittivat
naisten puheet siitä että heille oli ilmestynyt enkeli, joka oli sanonut Jeesuksen elävän! Yllättäen
heidän rinnalleen tulee kolmas kulkija. Jostakin syystä he eivät tunnistaneet miestä Jeesukseksi!
Luukas kertoo, että heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. Ja kun he tunsivat hänet, Luukas
kertoo: ”silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet.” Jumala vaikutti sen, että he eivät heti
tunnistaneet Jeesusta. Vasta kun Jeesus oli saanut selittää heille messiaan kärsimyksestä puhuvat
tekstit, heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat Jeesuksen.
Markuksen kertoo, että ”Jeesus ilmestyi hahmoltaan vieraana kahdelle heistä, kun he olivat
kulkemassa pois kaupungista.” Tiedämme eri kuvauksista, että Jeesuksen ylösnousemusruumis oli
jotenkin erilainen. Esimerkiksi heti kun nuo kaksi tunnistivat Jeesuksen, hän oli jo poissa heidän
näkyvistään. Jeesus tuli huoneeseen ovien ollessa lukitut. Jeesus ilmestyi hyvin monissa eri paikoissa
lyhyen ajan sisällä. Näyttää siltä, että aika ei enää rajoittanut häntä. Kuitenkin Jeesuksen ruumis oli
todellinen, kosketeltava ruumis ja hänen käsissään olivat naulojen jäljet.
Kun Paavali kuvaa tulevaa ylösnousemusruumistamme (1 Kor.15:35-54), hän sanoo, että ero tähän
ruumiiseen verrattuna on jotakin sen tapaista kuin kun kylvetään siemen ja siitä nousee kasvi. Hän
19
sanoo myös, että ylösnousemusruumis on hengellinen ruumis vastakohtana maalliselle ruumiille.
Koska me Raamatun mukaan saamme Jeesuksen kirkkauden ruumiin kaltaisen ruumiin (Fil.3:20-21),
tuo kuvaus sopii ymmärtääkseni myös Jeesuksen ylösnousemusruumiiseen.
Jeesus kysyi matkalaisilta mistä he keskustelivat. Nämä ihmettelivät, oliko mahdollista, että
Jerusalemissa olisi vielä joku, joka ei tietäisi viime päivien tapahtumista. Jeesuksen kuolemaan
liittyneet tapahtumathan olivat kaikkien puheenaiheena. He kertoivat myös, miten he olivat
hämmentyneitä naisten puheista Jeesuksen ylösnousemuksesta ja siitä, että hauta oli tyhjä.
Silloin Jeesus sanoi heille: ”Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea
sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.”
Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa
kirjoituksissa sanottu. Opetuslapset tunsivat Vanhan testamentin kirjoitukset. He olivat jopa
ajatelleet, että Jeesus olisi Vapahtaja, joka lunastaisi Israelin. Mutta he eivät olleet ymmärtäneet, että
kirjoituksissa puhuttiin selvästi myös Messiaan kärsimyksistä. Jeesus selitti heille, mitä hänestä oli
kaikissa kirjoituksissa kirjoitettu. Se oli niin selkeä opetus, että kun Jeesus oli mennyt pois heidän
näkyvistään, he totesivat: ”Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille
ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?” Ajatus lienee: ”Miten on mahdollista, että emme heti
ymmärtäneet, kuka meitä opetti, vaikka sydämemme oli intoa täynnä, kun kuuntelimme häntä?”
Alkutekstissä sanotaan, että Jeesus oli aikeissa jatkaa matkaa. Hän olisi ilmeisesti jatkanut kulkuaan,
elleivät opetuslapset olisi pyytäneet häntä yöpymään luonaan. He eivät ainoastaan pyytäneet, vaan
vaativat häntä jäämään. Yleensä leivän murtaminen oli isännän tehtävä, mutta myös opettajaa voitiin
pyytää tekemään se. Näkyivätkö naulanjäljet Jeesuksen käsissä, kun hän siunasi ja mursi leivän?
Joka tapauksessa tuossa tilanteessa opetuslasten silmät avautuivat ja he tunsivat Jeesuksen. Samassa
Jeesus katosi heidän näkyvistään.
Luuk.24:33 -35: Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla
yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: ”Herra on todella
noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli
tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän. Vaikka he olivat juuri
kulkeneet 11-12km ja ilta oli jo tulossa, he lähtivät takaisin kertomaan tapahtuneesta. Kun he
pääsivät Jerusalemiin, he eivät heti saaneet suunvuoroa. Muillakin oli kerrottavaa: ”Herra on
totisesti noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.” Emmauksesta tulleille kerrottiin varmasti
yksityiskohtaisesti miten ja missä Jeesus oli ilmestynyt Pietarille. Sitten hekin saivat tilaisuuden
kertoa, mitä heille oli tapahtunut.
Jeesus ilmestyy ensimmäisen kerran koko opetuslapsijoukolle, Luuk.24:39-49,
Joh.20:19-23.
Luuk.24:36: Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja
sanoi: ”Rauha teille.” Opetuslapset eivät nähneet Jeesuksen tuloa. Yhtäkkiä hän seisoi heidän
keskellään. Johannes kertoo, että Jeesus tuli ovien ollessa lukittuna: Samana päivänä, viikon
ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät
juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan
hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. (Joh.20:19-20.)
Opetuslapset olivat lukittujen ovien takana, koska pelkäsivät juutalaisia. Mitä tapahtuisi, kun
neuvoston jäsenet saavat tietää, että hauta on tyhjä.
Luuk.24:37: He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. He olivat juuri
riemuinneet siitä, että Jeesus on noussut ylös. Nyt he pelästyivät nähdessään ylösnousseen Jeesuksen.
Pelästymistä varmasti lisäsi se, että Jeesus tuli paikalle ovien ollessa lukittuina.
Luuk.24:38-43: Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän
mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu.
Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.”
Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa,
niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään
20
syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.
Jeesus osoitti heille, että hän on noussut ruumiillisesti ylös. Opetuslapsista tuntui varmaankin siltä,
että tämä oli liian hyvää ollakseen totta. Heidän sisimmässään vaihteli ilo, epäusko ja ihmetys.
Auttaakseen heitä tasapainoon ja ymmärtämään sen, että on todella heidän luonaan ruumiillisesti,
Jeesus pyysi syötävää. Olisivatko opetuslapset olleet juuri aterialla? He tarjosivat paistettua kalaa ja
Jeesus söi sen heidän nähtensä.
Luuk.24:44: Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin
teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on
minusta kirjoitettu.” Jeesus oli usein puhunut opetuslapsille kärsimisestään, kuolemastaan ja
ylösnousemuksestaan. Nyt olivat kaikki näitä tapahtumia koskevat kirjoitusten kohdat täyttyneet.
Luuk.24:45-49: Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin
on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille
kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien
anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut.
Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” Samalla tavalla,
miten Jeesus oli avannut Emmauksen tien kulkijoiden mielen ymmärtämään kirjoituksia, hän teki
sen tässä tilanteessa. Jeesus näytti kirjoitusten perusopetukset: Raamatun keskeinen sanoma on
Kristuksen kuolema ja ylösnousemus ja se että hänen valmistamaansa pelastusta tulee saarnata
kaikille kansoille Jerusalemista alkaen. Opetuslapset olivat sen todistajia, että kaikki on tapahtunut
Jumalan lupausten mukaisesti.
Vanhassa testamentissa puhutaan usein siitä, että Jumalan valmistama pelastus tulee koskemaan
kaikkia kansoja. Jeesus sanoi ylösnoustuaan moneen kertaan, että pelastus koskee kaikkia kansoja.
Tästä huolimatta kesti kauan ennen kuin opetuslapset olivat valmiita julistamaan evankeliumia
ei-juutalaisille.
Luuk.24:49: ”Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes
saatte varustukseksenne voiman korkeudesta”. He eivät saaneet aloittaa tehtävää, ennen kuin olivat
saaneet Pyhän Hengen. He tulisivat saamaan Pyhän Hengen Jerusalemissa. Jeesuksen käskystä he
menivät kuitenkin ensin Galileaan, mutta sinne he eivät saaneet jäädä odottamaan Pyhän Hengen
tuloa. Jeesus oli luvannut, että mentyään takaisin Isän luo hän lähettää Pyhän Hengen. Sen lupauksen
perusteella opetuslapset odottivat Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen Jerusalemissa Pyhän
Hengen tuloa.
Johannes kertoo vielä yhden yksityiskohdan Jeesuksen sanoista tuona sunnuntai-iltana.
Joh.20:21-23: Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän
minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te
annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa
syntejään anteeksi.” Jeesus sanoi opetuslapsilleen uudelleen ”Rauha teille!” Tässä tuo sanonta ei ole
tervehdys. Jeesus oli jo tätä ennen tervehtinyt opetuslapsia.
Joh.14:27: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma
antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”. Mikä on Jeesuksen rauha, jonka hän antaa
omilleen? Room.5:1: Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on
Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Rauha Jumalan kanssa on oikea
eheä suhde Jumalaan. Jeesuksella oli aina tämä rauha, siksi Jeesus sanoo: ”minun rauhani”.
Jeesuksen kautta voimme saada rauhan Jumalan kanssa, Jeesuksen rauhan. Jos tämä rauha perustuisi
siihen mitä me olemme tai mitä teemme, emme voisi sitä koskaan saavuttaa, koska emme pysty
elämään sataprosenttisesti Jumalan tahdon mukaan. Mutta Jeesus antaa meille oman rauhansa. Hän
itse on meidän rauhamme: Kristus on meidän rauhamme (Ef.2:14).
Kuten Isä oli lähettänyt Jeesuksen suorittamaan pelastustyön niin Jeesus lähetti omansa maailmaan
julistamaan pelastusta. Jeesus tuli maailmaan sovittamaan synnit ja lähetti meidät julistamaan
syntien anteeksisaamista. Saamme Jeesuksen arvovallalla julistaa syntejä anteeksi ja hän antaa ne
anteeksi. Voimme tehdä tämän vain Pyhän Hengen avulla. Opetuslapset eivät vielä tuossa tilanteessa,
21
ylösnousemuspäivän iltana, saaneet Pyhää Henkeä, vaan Jeesus valmisti heitä Pyhän Hengen tuloon.
Jeesus oli sanonut samassa tilanteessa opetuslapsille myös näin: ”Minä lähetän teille sen, minkä
Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta”
(Luuk.24:49).
Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsille viikkoa myöhemmin, Joh.20:24-29.
Joh.20:24-29: Miksi Tuomas ei ollut opetuslasten joukossa? Pitikö hän uutisia niin mielettöminä vai
oliko hän niin masentunut, että ei halunnut mennä muiden joukkoon. Toiset kertoivat, että he olivat
nähneet Herran. Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja
pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.” Toiset olivat
varmaankin kuvanneet monin sanoin, mitä Jeesus oli sanonut ja tehnyt, miten hän oli näyttänyt
kätensä ja kylkensä, miten he olivat koskettaneet häntä. Tuomas ei ainoastaan epäillyt. Hän kieltäytyi
kokonaan uskomasta toisten puheitta, vaikka hän tunsi heidät ja tiesi, että he eivät olleet
herkkäuskoisia. Tuomas tiesi myös, että kukaan heistä ei ollut odottanut ylösnousemusta.
Todistusten varmuudesta huolimatta, hän ei uskonut.
Tuomaalla oli varmaan vaikea viikko muiden opetuslasten iloitessa siitä, mitä olivat nähneet ja
kuulleet. Sitten Jeesus ilmestyi taas ovien ollessa lukittuina. Opetuslapset nähtävästi edelleen
pelkäsivät, miten heidän käy? Näemme Apostolien teoista, miten Pyhä Henki antoi heille voiman ja
rohkeuden tulla esiin.
Jeesus puhui Tuomaalle niin kuin sellainen, joka on ollut paikalla kuulemassa Tuomaan jokaisen
sanan. Sitten Jeesus käski Tuomasta tarkistamaan, että Jeesus todella on ruumiillisesti noussut ylös.
Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!”. Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait
nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” Tuomas tunnusti Jeesuksen
ylösnousemuksen ja Jeesuksen jumaluuden. Jeesus totesi, että Tuomas uskoi kun näki ja sitten Jeesus
antoi lupauksen: ”Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe”. Autuas tarkoittaa Jumalan siunaama,
Jumalan hyväksymä. Kaikki ihmiset, jotka uskovat Jeesuksen jumaluuteen, sovitustyön
historiallisuuteen, ovat Jumalan siunaamia, Jumalan hyväksymiä.
Jeesus ilmestyy opetuslapsilleen Tiberiaan järvellä, Joh.21:1-23.
Joh.21:1-3: Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaan järvellä. Se tapahtui
näin: Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta,
Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden
kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta
eivät saaneet sinä yönä mitään. Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen opetuslapset menivät Galileaan
niin kuin Jeesus oli käskenyt. Emme tiedä miksi kaikki opetuslapset eivät olleet koolla. Ehkä osa oli
kodeissaan. Emme myöskään tiedä keitä olivat nuo kaksi nimeltä mainitsematonta opetuslasta. Oliko
kulunut monia päiviä, vai jopa viikko tai pari, siitä kun Jeesus oli ilmestynyt heille Jerusalemissa ja
sitten kadonnut? Opetuslapsia askarrutti varmaan millaiseksi tulevaisuus kääntyisi. Odottaminen oli
raskasta. Pietari halusi toimia. Ehkä heillä ei myöskään ollut ruokaa. Opetuslapset lähtivät
kalastamaan. Mutta vaikka järvi oli runsaskalainen ja he työskentelivät koko yön, he eivät saaneet
mitään. Miesten mieliala ei varmaan ollut korkealla. Olisiko heidän mieleensä juolahtanut, että
kerran aikaisemminkin he olivat olleet samanlaisessa tilanteessa (Luuk.5:4-11)?
Joh.21:4-6: Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä.
Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat.
Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa
tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Miksi opetuslapset eivät tunteneet Jeesusta?
Oliko vielä hämärää? Häikäisikö aamuaurinko? Ilmestyikö Jeesus jotenkin erilaisena kuin aiemmin?
Eikö hän halunnut opetuslasten heti tunnistavan häntä? Jostakin syystä opetuslapset tottelivat
muukalaisen käskyä. Ehkä he muistivat mitä oli tapahtunut aikaisemmin, kun tottelivat Jeesusta.
22
Ihme tapahtui välittömästi. Saivat kaloja niin paljon, että eivät jaksaneet vetää verkkoa ylös. Ihme sai
heidät ymmärtämään kuka rannalla on.
Joh.21:7- 8: Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!”
Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi
veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä
rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää (noin 100m). Useissa tilanteissa Pietari
näyttää toimivan ennen Johannesta ja Johannes näyttää ymmärtävän ennen Pietaria. Pietari ei
malttanut odottaa, että vene saataisiin rantaan. Hänellä oli kiire Jeesuksen luo.
Joh.21:9-11: Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa
kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari
meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli
paljon - kaikkiaan sataviisikymmentäkolme - verkko ei revennyt. Väsyneitä ja nälkäisiä opetuslapsia
oli ruoka jo odottamassa. Jeesus pyysi tuomaan lisää kaloja juuri saadusta saaliista. Pietari lähti heti
veneeseen vetämään verkon maihin. Johannes muistaa vielä vanhanakin, että kaloja oli 153. Paitsi
kalansaaliin suuruus, heitä hämmästytti myös se että verkko ei revennyt.
Joh.21:12-14: Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka
sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi
kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.
Opetuslapset kaipasivat Jeesukselta vakuutusta, sanoja, että hän se on, vaikka tiesivät, että siinä oli
Jeesus. Jeesus itse tarjosi heille ruokaa - huolehti heistä. Kalansaalisihme ja tämä ruokkiminen ovat
ainoat ihmeet, jotka Jeesus teki ylösnousemuksensa jälkeen ennen taivaaseenastumistaan. Nämä
ihmeet liittyvät ilmeisesti lähetyskäskyyn: Jeesus halusi opettaa heille, että he eivät saaneet mitään
omin voimin. Jeesuksen sanoja tottelemalla, Jeesuksen toimesta, verkko täyttyi, eikä edes revennyt.
Jeesus itse huolehti heidän tarpeistaan. Heidän tuli vain seurata häntä.
Jeesus ja Pietari
Ylösnousemuksen jälkeen Jeesus oli ilmestynyt yksityisesti Pietarille. Hän oli myös ilmestynyt koko
opetuslapsijoukolle ja sanonut lähettävänsä heidät. Kalansaalisihmeen jälkeen Jeesus puhui vielä
Pietarille erikseen. Kalansaalis varmaan muistutti Pietaria hetkestä, jolloin Jeesus oli luvannut tehdä
hänestä ihmisten kalastajan (Luuk.5:10) ja hiilivalkea muistutti siitä miten hän oli toisen hiilivalkean
luona kieltänyt Jeesuksen.
Halusiko Jeesus osoittaa, että Pietari kieltämisensä jälkeenkin oli valittu apostoliksi. Ehkä Jeesus
myös halusi ottaa Pietarilta pois loputkin luulot omiin voimiin ja mahdollisuuksiin.
I Kerta, Joh.21:15: Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika,
rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät,
että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Jeesus ei käytä nimeä Pietari,
vaikka oli itse sen nimen antanut. Omassa voimassaan Pietari oli vain Simon Johanneksen poika,
kaikkine heikkouksineen. Pietari oli luvannut, että hän ei hylkää Jeesusta vaikka kaikki muut
hylkäisivät. Ehkä Jeesus sen tähden kysyy: ”rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?”
Kysyessään Jeesus käyttää tässä agapao -verbiä. Verbiä agapao (rakastaa syvästi) käytetään erityisesti
puhuttaessa syvästä rakkaudesta ja jumalallisesta rakkaudesta. Jatkossa Jeesus käyttää verbiä fileo,
joka tarkoittaa rakastaa, pitää, olla mieltynyt. Ei voida esimerkiksi sanoa, että Jumala piti (filo)
maailmasta niin paljon, että hän antoi ainoan Poikansa. Mutta Jumala rakasti (agapas) maailmaa niin,
että hän antoi ainoan Poikansa. (Joh.3:16) Jeesus ei myöskään ole käskenyt meidän pitää (filo)
vihollisistamme. Hän on käskenyt meitä rakastamaan (agapas) vihollisiamme. (Matt.5:44)
Pietari oli oppinut lankeemuksestaan. Hän ei enää uskaltanut verrata itseään toisiin. Hän ei sano
rakastavansa enemmän kuin toiset. Hän ei myöskään käytä agapao -verbiä, vaan sanoo: ”Rakastan
(filo), Herra”, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Pietari toteaa, että Jeesus tietää parhaiten, mitä
Pietari tuntee Jeesusta kohtaan. Jeesus vastaanotti Pietarin tunnustuksen. Jeesus pyysi Pietaria
ruokkimaan karitsoitaan, laumansa pienimpiä. Ruokkiminen tapahtuu Jumalan sanalla (1 Piet.2:2).
II kerta, Joh.21:16: Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko (agapas)
minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas (filo se: rakastan,
23
pidän sinusta).” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Jeesus ei enää kysynyt rakastiko Pietari
häntä enemmän kuin toiset. Hän kysyi rakastiko Pietari häntä ylipäänsä. Pietari vastasi samoin kuin
ensimmäisellä kerralla käyttäen sanaa fileo. Pietari totesi uudelleen myös, että Jeesus tietää kaiken.
Jeesus vastaanotti Pietarin tunnustuksen ja antoi hänelle tehtävän hoitaa paimenen tehtävää
laumassaan.
III kerta, Joh.21:17: Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä
sinulle rakas (fileis me)?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi
häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas (fileis me)?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä
tiedät, että olet minulle rakas (filo se).” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani”.
Kolme kertaa Pietari oli kieltänyt Jeesuksen. Kolme kertaa Jeesus kysyi. Ilmeisesti Pietaria
murehdutti eniten se, että Jeesus kolmannella kerralla käytti sanaa ”fileo”. Kun Jeesus oli aluksi
kaksi kertaa kysynyt, onko Pietarilla syvää rakkautta Jeesusta kohtaan, Pietari saattoi vakuuttaa
kiintymystään. Sitten Jeesus kysyi onko tuota kiintymystäkään, josta Pietari tuntui olevan niin varma.
Murheellisena Pietari vastasi, että sinä Herra tiedät kaiken, myös sen, että jos minulla ei olekaan
jumalallista rakkautta, minulla on kiintymys sinuun. Jeesus vastaanotti jälleen Pietarin tunnustuksen.
Jeesus myös osoitti, että tällaista murtunutta Pietaria, hän voi käyttää. Jeesus antoi Pietarille
tehtävän: ”Ruoki minun lampaitani”.
Joh.21:18-19: ”Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta
kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin
Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa
minua.” Asetettuaan Pietarin uudelleen apostolin tehtävään, Jeesus kertoi millaisella kuolemalla
Pietari oli kirkastava Jumalaa. Nuorempana Pietari teki paljon sitä mitä itse halusi, mutta
vanhempana hän antautuisi Jeesuksen kuljetettavaksi jopa niin, että oli valmis kuolemaan Jeesuksen
tähden. Sitten Jeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua.” Jeesus oli asettanut Pietarin uudelleen
tehtäväänsä ja kertonut, että tuon tehtävän loppusuoralla Pietari kirkastaa Jeesusta
marttyyrikuolemalla. Sitten hän kehotti Pietaria seuraamaan itseään.
Joh.20:20-23: Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen
rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: ”Herra, kuka
se on? Kuka sinut kavaltaa?” Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ”Entä hän, Herra?”
Jeesus vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun
tulen? Seuraa sinä minua.” Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole.
Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: ”Mitä se sinulle
kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?” Ehkä Jeesus lopetettuaan
keskustelun Pietarin kanssa, nousi ja käveli poispäin ja Pietari seurasi perässä. Kun Pietari kääntyi
katsomaan taakseen, hän huomasi Johanneksen tulevan heidän perässään. Pietari kysyi
Jeesukselta: ”Entä hän, Herra?” Sisälsikö Pietarin kysymys, esimerkiksi ajatukset: tulemmeko
työskentelemään yhdessä, kuolemmeko molemmat marttyyrikuoleman? Jeesus vastasi, että Pietarille
on tärkeintä seurata Jeesusta. Hänen ei tarvinnut tietää, mitä Jumala oli varannut muille. Jos Jeesus
haluaisi, hän voisi vaikka jättää Johanneksen tuloonsa asti pysyvästi maan päälle. Jeesuksen
vastauksesta oli ilmeisesti lähtenyt liikkeelle huhu, että Johannes ei kuolisi. Ehkä Johannes kirjoitti
tämän osuuden, jotta voisi oikaista tuon väärinkäsityksen. Johannes ei varmaan tätä kirjoittaessaan
vielä tiennyt, mitä Jeesus oli hänelle varannut.
Ylösnousemuskertomukset
Evankeliumien ylösnousemuskertomuksissa on erilaisia yksityiskohtia. Tapahtumat olivat niin
järisyttävä, niin moni-ilmeisiä ja kertojia oli monta, mutta keskeisimmät asiat tulevat uudestaan ja
uudestaan esiin: hauta oli tyhjä, käärinliinat olivat paikallaan, mutta ruumis oli poissa.
Ylösnousemus tuntui kaikista liian utopistiselta ollakseen totta. Mutta ylösnousseen Jeesuksen
kohtaaminen vakuutti ja teki heistä ylösnousemuksen todistajia.
24
Kun luemme evankeliumien kuvauksia Jeesuksen ylösnousemuksesta ne hämmästyttävät
asiallisuudellaan ja karuudellaan. Siellä ei yritetä kuvailla, miten Jeesus lähti haudasta tai miten
Jeesuksen ruumis muuttui kirkkauden ruumiiksi. Tarinaa sepittävä kirjailija ei olisi jättänyt tuollaisia
jännittäviä yksityiskohtia kuvaamatta. Evankeliumeissa on pelkistetysti kerrottu vain niiden
kokemukset, jotka löysivät haudan tyhjänä ja niiden, jotka kohtasivat ylösnousseen Jeesuksen.
Nykyään väitetään usein, että monet evankeliumien kertomukset ovat vain teologiaa ja legendaa.
Väitetään, että evankeliumien kirjoittajat ovat pyrkineet tuomaan esiin omat ja seurakuntansa
ajatukset, opit. Jos evankeliumit olisivat teologiaa tai legendaa, niissä tuskin olisi kerrottu, että ne,
jotka ensimmäiseksi näkivät tyhjän haudan, olivat naisia, ja että ylösnoussut Jeesus ilmestyi ensin
naisille. Meistä ei siinä ehkä ole mitään ihmeellistä, että naiset ovat ensimmäisiä ylösnousemuksen
todistajia, mutta tuohon aikaan juutalaisessa yhteiskunnassa naisen todistuksella ei ollut arvoa.
Nainen ei esimerkiksi voinut olla todistajana oikeudessa. Jos olisi haluttu kirjoittaa teologisesti tai
oikeudellisesti vahva todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta, ylösnousemuksen todistajat olisi valittu
toisin. Ainoa looginen syy siihen, että ensimmäisellä vuosisadalla kirjoitetuissa evankeliumeissa
kerrotaan, että naiset näkivät ensin haudan tyhjänä ja että naiset kohtasivat ensin ylösnousseen
Jeesuksen, on se, että niin tapahtui. Ne olivat tosiasioita, jotka haluttiin kertoa sellaisina kuin ne
olivat tapahtuneet, vaikka varmasti kirjoittajatkin ihmettelivät miksi Jeesus ilmestyi ensiksi juuri
naisille. Jos evankeliumien kirjoittajat olisivat pyrkineet sepittämään kertomuksia, jotka
vaikuttaisivat luotettavilta ja historiallisilta, he eivät olisi laittaneet naisia ensimmäisiksi
ylösnousemuksen todistajiksi. Kirjoittajat eivät myöskään olisi jättäneet teksteihinsä niin paljon
tulkinnanvaraisia kohtia. Juuri kertomusten monisärmäisyys osoittaa, ettei ole pyritty
yhdenmukaiseen uskonnolliseen oppiin, vaan on kuvattu silminnäkijöiden kokemia tapahtumia
sellaisina kuin he ovat asiat kertoneet.