Ei tarvitse kuin lähteä ulos s.4 Lapset rakastavat musiikkia ja rytmejä

SLaL
Suomen Lastenhoitoalan Liiton julkaisu 1 /2013
Ei tarvitse
kuin lähteä ulos
s.4
Lapset
rakastavat
musiikkia ja rytmejä
s. 7
Paljon
uutta, myös
vanhaa ja
hyväksi
havaittua
Suomen Lastenhoitoalan Liitto ry
Puheenjohtaja
Minna Leppäkorpi
Gsm 050-502 3010
E-mail: [email protected]
Liiton toimisto
Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy
Puhelin: (09) 5422 7501
E-mail: [email protected]
kotisivut: www.slal.fi
S
aamme taas nauttia oikein kunnon talvesta, tästä ovat varmaan ainakin lapset mielissään. Ja me aikuiset ainakin siitä, ettei tarvitse kahlata
loskassa eikä päivittäin vetää kurahoususulkeisia.
Liiton toiminnassa uusi hallitus aloitti toimikautensa. Hyvät jäsenet,
olkaa yhteydessä hallituksen jäseniin, yhteystiedot löytyvät kotisivuilta.
Myös tänne toimistolle voi ottaa yhteyttä toiveistanne, asioista joihin
tarvitsee puuttua sekä miksei myös ilon aiheista ja hyvin toimivista käytännöistä. Niistäkin on ilo välittää tietoa eteenpäin, miksipä keksiä aina
pyörää uudelleen?
Liiton uusitut jäsensivut on julkaistu, jäsenintra otetaan käyttöön
asteittain ja uusia jäsenetuja tuodaan sivuille nähtäväksi. Myös tulevien
koulutusten materiaalit saa ladattua kotisivujen jäsenosiosta ennakkoon.
Sivuja kannattaa seurata aktiivisesti, sillä jäsenetuihin saattaa tulla nopeallakin aikataululla päivittyviä etuja. Sivuille kirjaudutaan jäsennumerolla
sekä omalla postinumerolla. Sivuille pääsee kirjautumaan vain, mikäli jäsenmaksu on maksettu. Jäsenintrasta saa myös tämän kevään aikana tulostettua jäsenkortin, jota tarvitaan joitakin jäsenetuja lunastettaessa. Jotkut
jäseneduista saa esim. koodilla, joka julkaistaan jäsensivuilla.
Myös liiton Facebook-sivut ovat nähneet viimein päivänvalon. Käy
tykkäämässä sivuista, niin saat paljon ajankohtaista tietoa sivujen kautta.
Toimintasuunnitelmassa painopisteenä kuluvalle vuodelle oli jäsenten
ammatillinen vahvistaminen. Sivulta 26–27 löytyy tietoa tänä vuonna
järjestettäviä koulutuksia. Tarjonta on laajaa, jäsenistön toiveiden mukaan
koottua. Tarjolla on toiminnallista koulutusta, kulttuurien kohtaamiseen liittyvää koulutusta, aistein rauhaa sekä vielä suosittua Kasvun eväät
-koulutusta unohtamatta. Yhdessä Naisunionin kanssa järjestämme myös
osallistujille maksuttoman koulutuksen tasa-arvoisesta kohtaamisesta päivähoidossa. Koulutus toteutuu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella, SLaL tarjoaa koulutuksien tilat ja tarjoilut. Sairaalan lastenhoitajille
järjestetään syyspuolella koulutusta, niistä lisää tietoa myöhemmin.
Järjestämämme koulutukset ovat jäsenille tukea niin ammatillisesti
kuin taloudellisesti. Liiton tuki tulee esiin mm. koulutusten hinnassa,
koska osallistumismaksua ei peritä todellisten kulujen mukaan. Kannattaa
siis lähteä mukaan!
Tässä lehdessä teemana on: Kaikki lapset liikkumaan. Toivottavasti me
aikuiset olemme liikkuvina esimerkkinä lapsille ja saamme välitettyä lapsille liikkumisesta tulevan hyvän olon tunteen.
Aktiivista talvea
Eila
2
Julkaisija
Suomen Lastenhoitoalan Liitto ry
47. vuosikerta
ISSN 1456-8349
Painopaikka: Miktor
Päätoimittaja
Eila Seppälä-Vessari
[email protected]
Toimitusneuvosto
Tarja Helminen
[email protected]
Heli Junno
[email protected]
Hanna Rasila
[email protected]
Eila Seppälä-Vessari
[email protected]
Lehden ulkoasu
Sanakuva/Heli Soikkeli
Ilmoitusmyynti
Liiton toimisto
Puhelin: (09) 5422 7501
E-mail: [email protected]
SLaL-lehdessä julkaistut jutut eivät
ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia
ajatuksia ja mielipiteitä.
Kannen kuva: Pixmac
Uudet tuulet uusi kausi
H
allituksen ja puheenjohtajan uusi nelivuotiskausi on lähtenyt käyntiin. Kun tämä
lehti ilmestyy, on hallitus pitänyt ensimmäisen
kokouksensa ja järjestäytynyt. Olkaa yhteydessä
hallituksenjäseniin ja kertokaa alueenne ajankohtaisista asioista
Vierailin Kuopiossa viime vuoden lopulla, kävimme Lehtoniemen päiväkodissa ja Kuopion
yliopistollisessa sairaalassa. Taas sai muistutuk-
sen kuinka arvokasta ja vaativaa työtä meidän
sairaalassa työskentelevät lastenhoitajat tekevät.
Edellinen muistutus tuli Rovaniemellä. Tämä
on yksi hyvä peruste sille miksi sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, lähihoitajan, rinnalla
tulisi olla ammatillisen perustutkinnon tasoinen
tutkinto lastenhoitoalalle. Illalla oli jäseniltaa
ja teatteria. Yksi asia mikä keskustelutti jäsenillassa, oli päiväkodin hygienia ja sen erilaiset
käytännöt. On päiväkoteja joissa asia on hyvin
hoidettu ja sitten on päiväkoteja joissa asiat voisi olla paremmin.
Päivähoidolla on myös omat vaativat tehtävät.
Mitä muutoksia on odotettavissa kun hallinnonala on siirtynyt opetus- ja kulttuuriministerille?
Tehyn liittokokous- ja valtuusto vaaliehdokkuusasettelu on tehty. Meidän liiton ehdokkaat
löytyvät liiton kotisivuilta. Jos et itse ole asettunut ehdokkaaksi, niin muista äänestää. Vain
silloin voidaan vaikuttaa asioihin.
Nauttikaa keväästä ja valosta.
Minna
Sinä päätät kuka päättää myös
lastenhoitajiin ja lähihoitajiin
liittyvistä asioista!
Tehyn vaalit
Liittokokous
Valtuusto
(vaalialueena oma piiri)
(vaalialueena koko maa)
Vaaliaikataulu
Sähköinen äänestys 27.3.–14.4.
Postiäänestys 27.3.–16.4.
Sinä Suomen Lastenhoitolan Liiton jäsen, joka
olet lähdössä ehdolle Tehyn vaaleihin, toimita
tietosi meille, niin kokoamme ne yhteen ja välitämme tietoa ehdokkaista
Käy täyttämässä kotisivuilla www.slal.fi > Tehy
vaalit 2013 > ehdokkaat-lomake, kun olet saanut oman äänestysnumerosi.
Muut voivat käydä katsomassa ehdolla olevat
liittomme jäsenet www.slal.fi -> Tehy vaalit
2013 -> SLaL ehdokkaat ja muista käyttää äänioikeuttasi.
Tehyn vaaleissa keväällä 2013 tehyläiset päättävät
Tehyn suunnasta seuraavalle neljälle vuodelle.
Lastenhoitaja: jos olet Tehyn jäsen, varmista
äänioikeutesi ja muista äänestää!
;LO`U]HHSP[
27.3.–16.4.2013
Lue lisää:^^^[LO`Ä]HHSP[
Äänestäminen kannattaa! Tehyn vaaleissa äänestäneiden SLaL:n jäsenten kesken arvotaan
Naantalin kylpylän lahjakortti sekä SLaL:n heijastavia reppuja.
3
Teksti ja kuva Päivi Tolonen
Ei tarvitse kuin
lähteä ulos!
Arjen keskellä lukemattomia
liikuntamahdollisuuksia.
J
yväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkija Arja Sääkslahti tietää, että lapset rakastavat liikkumista. Aikuisen tehtävänä on luoda
suotuisat olosuhteet tämän luonnollisen tarpeen toteuttamiselle.
– Päiväkodissa lastenhoitaja voi luoda taaperoikäisillekin helposti kiehtovan liikkumisympäristön. Ei
tarvita kuin tyynyjä, joista voi rakentaa pieniä esteitä,
tunneleita ja koloja joiden yli ja ali lapsi voi ryömiä.
Isommat lapset voivat rakentaa itse kekoja ja ryhmiä,
joiden yli hyppiä ja kiivetä. Näin lapsi tutustuu hauskan leikin avulla kehoonsa ja sen rajoihin sekä kehittää sen kokonaisvaltaista hallintaa.
Isompia lapsia voi kannustaa kiertämään päiväkodin pihatelineitä radanomaisesti.
– Yhdessä telineessä kiipeillään ja lasketaan mäkeä,
sitten kuljetaan karhunkävelyä seuraavalle telineelle,
välillä tasapainoillaan hiekkalaatikon reunalla.
Pääasia on, että lapsi saa tehdä vapaasti itseään
kiinnostavia liikuntajuttuja. Samalla hänen motoriset
taitonsa kehittyvät ja lapsi saa tyydyttää tarpeensa fyysisesti aktiivisiin leikkeihin.
– Kiipeilyssä kehittyvät käsien ja jalkojen koordinatio sekä lihasvoima. Sehän on monen nykyaikuisen
ongelma, ettei edes kauppakasseja jakseta kantaa,
koska käsissä on heikot lihasvoimat. Esimerkiksi roikkuminen tangosta ja oman kehon painon kannattelu
on luonteva tapa vahvistaa lapsen mutta miksei aikuisenkin käsivoimia.
Päivittäiset liikuntamahdollisuudet
tutuiksi
Liikuntaleikkien avulla kehittyy lapsen luovuus.
– Rakenteluleikit isoilla esineillä, kuten autonrenkailla ovat hyviä, sillä niitä pitää liikuttaa koko keholla. Lapset voivat tehdä niistä erilaisia ketteryysratoja,
joita voi kiertää, hypellä tai pujotella läpi. Tällainen
luova ja kokeileva toiminto on hyvä tuki aktiiviselle
elämälle. Lapsi oppii esineitä siirtämällä niiden ominaisuuksia ja tutustuu omaan kehoonsa, sekä saa
samalla monipuolista liikuntaa, Sääkslahti listaa.
Sekä kotona että päiväkodissa voidaan arjen toi4
mintoihin lisätä helposti pieniä tasapainoa ja kehon
hallintaa lisääviä asioita.
- Jos on laminaattilattia, voidaan hypellä sen
ruutuja pitkin vessaan. Kävellään maton reunaa
pitkin tai liimataan lattiaan teippiviiva, jota pitkin
tasapainoillaan. Hyppynarukin käy. Samalla voivat
aikuisetkin vahvistaa tasapainoaan, hän naurahtaa.
Kun pieni lapsi kokeilee ja oppii uusia liikkeitä,
hän saa niitä toistaessaan pätevyyden kokemuksia.
- Lapsi kokee ilon tunteen: jee, minä osaan ja
pärjään! Se parantaa lapsen minäkuvaa ja itsetuntoa.
Kun lapsi on toistanut riittävästi jotakin juttua,
hän alkaa kaivata haasteellisempia liikuntamuotoja.
Silloin voi siirtyä vaikkapa hiekkalaatikon reunalta
kiipeilemään aidalle. Siten iän ja oppimisen myötä lapsen motoriset taidot kehittyvät luonnollisella
tavalla.
Sääkslahden mukaan lasten liikuntakasvatusta
pidetään usein turhan monimutkaisena asiana.
– Jotkut aikuiset luovat esteitä omassa mielessään
kuvitellessaan, että lasten aktivoimiseen tarvitaan
liikunta-alan koulutus. Se on jo hyvä alku, että
opetellaan näkemään arjen pienet liikkumismahdollisuudet sisällä ja ulkona.
Sukkasotasille tai palloa potkimaan
Sääkslahden tutkimusryhmän mukaan päiväkodeissa liikutaan reippaasti noin tunnin verran päivässä.
Kaksi tuntia on alle kouluikäisten minimisuositus,
joten vanhemmille jää liikuteltavaa vielä kotiin.
– Vanhemmille tulisi teroittaa, että päiväkodin
liikuntamäärä ei tyydytä lasten liikunnantarvetta.
Päivittäinen liikunta ja ulkoilu on lapsen kehitykselle olennainen asia myös kotioloissa.
– Perhe voi mennä yhdessä leikkipuistoon,
luistinradalle tai uimahalliin. Niistä syntyy hyviä
yhdessä olon kokemuksia, jotka lapset muistavat
aikuisenakin. Eivätkä tällaiset harrastukset ole edes
rahasta kiinni.
Hän kehottaa ottamaan liikunta-asiat esille vanhempainilloissa tai vaikkapa silloin, kun lapsi haetaan tarhasta.
”
Vanhemmille tulisi
teroittaa, että
päiväkodin
liikuntamäärä ei
tyydytä lasten
liikunnantarvetta.
Päivittäinen liikunta
ja ulkoilu on lapsen
kehitykselle
olennainen asia
myös kotioloissa.
”
5
– Vanhempia voi pyytää miettimään
oman lapsuutensa rakkaimpia muistoja.
Ne ovat yleensä arjen pieniä asioita, joihin
liittyi tavalla tai toisella liikunta. Nämä
mielikuvat auttavat vanhempaa luomaan
samanlaisia muistoja omille lapsilleen. Ja
vaikka töiden jälkeen väsyttäisi, rentouttaa
pieni liikunnallinen puuha lasten kanssa
vanhemmankin mieltä ja hän pääsee eroon
työasioista. Samalla aktivoituvat vanhemman omat hyvät lapsuusmuistot.
Sääkslahti epäilee monen vanhemman
olevan pyörällä päästään, koska tarjolla on
niin paljon tietoa hyvästä vanhemmuudesta. Mediakin pursuaa puuhamaa- ja liikuntapaikkamainoksia.
– Vanhempi saattaa kuvitella, että mitä
enemmän ja hienompiin paikkoihin kuskaan lasta liikkumaan, sitä parempi äiti tai
isä olen. Oikeastaan riittää, että mennään
yhdessä potkimaan pihalle palloa tai kävellään lähikauppaan ja jutellaan samalla.
Sisällä voi tehdä tehdä sukista ja lapasista
myttyjä ja heitellä niitä. Tai leikkiä tyynysotaa! Nämä ovat hauskoja ja vapauttavia leikkejä isoille ja pienille, ja nauru
lisää entisestään leikin ja liikunnan tuomaa
hyvänolontunnetta!
Oppimisvalmiudet kuntoon liikunnan avulla
Liikkumisen- ja tutkimisenhalu sisältyvät
ihmisen geeneihin.
– Muutenhan vauva jäisi vain pötköttämään paikalleen. Nyt lasta ohjaa uteliaisuus ulkomaailmaan, siksi hän ryömii ja
konttaa. Seuraavaksi alkaa kiinnostaa mitä
on pöydän tai hyllyn reunalla ja kohta opitaan kävelemään ja juoksemaan.
Lapsen normaali kasvu ja kehitys edellyttävät riittävää liikuntaa.
– Lihakset, luut, jänteet, hermosto sekä
hengitys- ja verenkiertoelimistö tarvitsevat
riittävää kuormitusta päivittäin, jotta ne
kehittyvät normaalisti. Jos joku osa jää alikehittyneeksi, siitä tulee lapselle myöhemmin ongelmia. Esimerkiksi kehon hallinta
ja motoriset taidot ovat välttämättömiä,
jotta lapsi pystyy selviytymään itsenäisesti ruokailusta ja pukeutumisesta. Käveleminen, juokseminen, esineen heitto- ja
kiinniottoliike sekä potkaisutaito ovat perusliikuntataitoja.
Hän muistuttaa, että lapsen sosiaaliset
taidot kehittyvät yhteisleikeissä ja –peleissä.
– Lapsi harjaantuu toimimaan ryhmäs6
sä, kun hän oppii noudattamaan yhteisiä
sääntöjä. Voittaessa ja hävittäessä koetaan
erilaisia tunteita ja niiden ilmaisua ja säätelyä. Samalla kehittyvät vuorovaikutustaidot.
– Myös yleiset oppimisvalmiudet lukemista ja laskemista silmällä pitäen vahvistuvat karkeamotoristen kädentaitojen
ja havaintomotoristen toimintojen kautta.
uimalasit tai sukellusmaski. Lapsi löytää upean maailman, kun hän sukeltaa
katsomaan miltä pinnan alla näyttää.
Moni arka lapsi rentoutuu, kun hänelle
näytetään, ettei altaan pohjassa olevaa
ritilää tai vedenottoaukosta tulevia outoja ääniä tarvitse pelätä. Älä siis luovu
uintireissuista lapsen kanssa siksi että
hän pelkää, vaan työstä asia pois.
Metsä- ja uimaretket huimia oppimispaikkoja
Prinsessa Ruususen
kielletty hedelmä
Metsäretket ovat oivia liikuntatapahtumia, sillä jo kävely kumpuilevassa metsämaastossa on hyödyllistä.
– Pitää pysyä pystyssä, mikä kehittää tasapainoa. Vaatii silmien ja jalkojen
hyvää yhteistyötä pohtia, minne asettaa
jalkansa tai kuinka korkealle sitä nostaa
päästäkseen kaatuneen puunrungon yli.
Puunrunkojen päällä voi myös tasapainoilla, yrittää hypätä niiden yli tai
mennä kumollaan olevan rungon ali. Sopivan leveän ojan kohdalla lapsi voi miettiä menisikö yli hyppäämällä vai kepin
avulla itsensä heilauttamalla. Metsä on
oikea paratiisi keksiä kaikenlaisia selviytymisleikkejä! Tai leikkiä ”tarkkuusammuntaa” heittämällä käpyjä puunrunkoihin
tai kiviin. Ja kun syksy saapuu siellä voi
marjastaa ja sienestää. Talvella voi tutkia lumihangessa olevia eläinten jälkiä
ja tehdä itse samanlaisia jälkiä hankeen.
Keväällä taas on ihanaa rakentaa puroja,
Sääkslahti hehkuttaa.
Uintiretkillä lapsi tutustuu aivan uuteen elementtiin, sillä veden noste saa
kehon toimimaan eri tavalla.
– Luonnonveden virtaus liikuttaa tasapainoa ja aktivoi tasapainolihaksia toimintaan. Uimahallissa voi kellua patjan kanssa
tai yrittää istua tai seisoa sen päällä samalla
kun aikuinen liikuttaa patjaa. Tai sukeltaa patjan ali. Altaan pohjaan voi heittää
jääkiekon tai pukuhuoneen avaimen ja
pyytää lasta sukeltamaan se ylös.
– Samalla lapsi ymmärtää, että vesi on
ystävä, mutta hän oppii myös vesiturvallisuutta. Että meressä tai järvessä voi tulla
yllättäen aalto, mutta siihen voi suhtautua
rauhallisesti.
Jos lapsi ei uskalla mennä veteen, kehottaa Sääkslahti kysymään häneltä ystävällisesti, pelottaako siellä jokin asia.
– Jos hän pelkää, että vettä menee
silmiin, siihen on yksinkertainen lääke:
Jos lapsi joutuu olemaan pitkään epätavallisissa elinolosuhteissa, kuten sairaalassa, ei liikuntaa pidä unohtaa.
– Myös sen ajan voi käyttää positiivisen kehonkuvan kasvatukseen, ottaen
tietysti huomioon lapsen kunnon. Olisi
hyvä, jos sairaalassa olisi tilava leikkitila,
jossa voisi kokeilla vaikkapa isojen pahvilaatikoiden liikuttamista koko kehon
avulla ja rakentamalla niistä erilaisia
majoja, kekoja ja labyrintteja. Ja sairaalassakin pitäisi olla päivittäinen ulkoilumahdollisuus, jos lapsen terveydentila
sen sallii.
Päiväkodin henkilökunnan kannattaisi miettiä, edistävätkö talon toimintakäytännöt liikkumista.
– Lapselle pitäisi antaa liikuntaleikeissä lupa kokeilla mihin hän pystyy.
Kannattaa siis pohtia, mitkä kiellot ovat
turhia ja estävät lasta liikkumista.
Turhien varoitteluiden myötä osa
lapsista lamaantuu aroiksi, osaa taas alkaa kielletty hedelmä kiinnostaa.
– Kun lasta kielletään vahvasti tekemästä jotakin, hänessä saattaa herätä
kiusaus kiivetä johonkin jännään paikkaan, liian korkealle. Sitten hän putoaa
ja sattuu, ja vanhempi pääsee muistuttamaan ”no mitäs minä sanoin”.
Sääkslahden lempiesimerkki on
Prinsessa Ruusunen -satu.
– Kun paha haltija ilmoittaa, että
Ruusunen ennen 16 vuoden ikää pistää
sormensa värttinään ja nukahtaa 100
vuoden uneen, viedään kaikki värttinät
pois, jotta ne eivät olisi kiusauksena
tytölle. Mutta torniin jää yksi värttinä ja
prinsessa sen nähdessään tietysti koskee
siihen. Jos hänelle olisi näytetty värttinä
ja kerrottu, ettei siihen kannata koskea,
koska se pistää ja sattuu, ei olisi tullut
100 vuoden unta!
Kuvat ja teksti: Minna Korva-Perämäki
Liikkuvan Laulurepun matkassa
Lapset rakastavat
musiikkia ja rytmejä
Musiikkia, lauluja ja rytmejä löytää maailman
joka kolkasta. Musiikki tuottaa iloa, luo sosiaalisuutta ja yhdistää parhaimmillaan monia eri kulttuureja. Se lohduttaa ja voimaannuttaa, joten
sitä voidaan hyödyntää kattavasti myös kuntoutus- ja terapiamuotona. Musiikin monipuoliseen
hyödyntämiseen panostetaankin tämän päivän
yhteiskunnassa yhä enemmän myös musiikkikasvatuksellisesti.
O
ululainen muusikko pariskunta
Mari ja Timo Rautio perustivat Liikkuva
Laulureppu-toiminnan Oulun alueelle
vuonna 2009, mutta on sittemmin tullut
tutuksi koko Suomen alueella. Mari ja
Timo ovat molemmat koulutukseltaan
sosiaalialan ammattilaisia, jonka vuoksi heitä kiinnostaa erityisesti musiikin
hyödyntäminen myös kasvatuksellisesti.
Mari hyödyntää lastentarhanopettajan
kokemuksiaan muusikkona ja Timo tuo
oman herkän osaamisensa erityispuolelta
työskenneltyään Tahkokankaan palvelukeskuksessa kehitysvammaisten parissa.
Pariskunnan tavoitteena on tehdä kattavasti musiikkia lapsille ja perheille. Heidän musiikkikappaleissaan on menoa ja
meininkiä, mutta aina myös jokin tärkeä
sanoma.
Mari kertoo, että he ohjaavat viikoittain useita eri muskariryhmiä, käyvät
esiintymässä päiväkodeissa ja erilaisissa
tapahtumissa, sekä säveltävät ja sanoittavat omia kappaleita.
– Olemme tämän vuoden aikana
käyneet esiintymässä liki sadassa eri tapahtumassa ja panostaneet erityisesti
omien kappaleiden tuottamiseen. Meiltä
Timo korostaa musiikkikasvatuksessa yhdessä tekemisen voimaannuttavaa
meininkiä.
7
Pienten muskarilaisten lisäksi Timo ja Mari ohjaavat muun
muassa kehitysvammaisten nuorten pop-lauluryhmää ”Hymyreput”. Ryhmä on esiintynyt julkisuudessa kymmeniä eri
kertoja erilaisissa tilaisuuksissa. Pari vuotta sitten ryhmäläiset saivat kokea uskomattoman elämyksen saadessaan
yllätysvierailulle PMMP:n tytöt Miran ja Paulan.Viime
kesänä ryhmä nousi myös maailmankartalle saadessaan
esiintyä suorassa lähetyksessä Ilmakitara 2012 MM-kisojen
tapahtumassa Oulussa. Kuva: Markku Hyttinen.
ilmestyi ensimmäinen oma Karkkikone-levy viime
helmikuussa ja toinen levymme ”Hattaroita ja Hernesoppaa” ilmestyy tulevan joulukuun alussa, Mari
kertoo iloisena.
Erityispuolella muusikin kanssa toiminut Timo
jatkaa, että heidän tavoitteenaan on antaa perheille
yhteisiä musiikillisia elämyksiä ja luoda samalla
pohjaa musiikkikasvatuksellisesti.
– Toimintamme lähtöajatuksena on musiikin
voima ja ilo, sekä sen voimaannuttava vaikutus erilaisiin ihmisiin, hän lisää.
Tunteita ja musiikkia
Mari kertoo, että heillä on tällä hetkellä noin 11 erilaista muskariryhmää, joissa miltei kaikissa on sekä
mäiMarin ja Timon ensim
e”
on
kik
nen levy ”Kark
2012.
ilmestyi helmikuussa
ita ja
aro
att
”h
y
Seuraava lev
joutyy
es
ilm
a”
hernesoppa
nta
ku
ris
pa
.
12
lukuussa 20
aan
on ottanut musiikiss
set
lap
i
ikk
ka
huomioon
n
ihi
sto
tau
ja perheet
katsomatta.
8
Leikitään, lauletaan, loruillaan ja
touhutaan
• Lapsen kanssa on mukava esimerkiksi
pukea ja vaihtaa vaippaa samalla laulellen ja loruillen.
• Lapsi oppii parhaiten laulun tai lorun,
jota toistetaan säännöllisesti samoissa
tilanteissa. Tällöin lapsi voi pikku hiljaa itsekin osallistua rohkeasti laulamiseen opittuaan sen sanat ja etenemisen.
Pukemistilanteissa aikuinen voi laulaa
yksinkertaisella sävelmällä esimerkiksi:
”Ensin sukka jalkaan, sitten kenkä laitetaan, seuraavaksi pipo päähän ja pienet
sormet piiloon”.
• Päiväkotihenkilökunta ja vanhemmat
voivat nimetä laulua laulaessa tuttuja
asioita, kuten leluja, eläimiä ja läheisiä
ihmisiä samalla sävelellä laulaen. Näin
rytmi tarttuu lapseen ja hän oppii itse laulamaan ja rytmittelemään samalla
tavalla.
• Lapsen kanssa leikitään ja liikutaan
hassuttelemalla esimerkiksi kissoina,
koirina ja karhuina. Näissä on mukana
laulut ja rytmit.
• Ollaan ulkona aivan hiljaa ja kuunnellaan, millaista musiikkia luonto saa
aikaan. Tuuli soittelee lehdillä ja lumi
narskahtelee kengän alla.
• Isompien lasten kanssa voi yhdistää
musiikin, tanssin ja maalaamisen. Luova
ja vapaa toiminta on aina hyväksi. Pienet lapset voivat tanssia aikuisen kanssa
sylissä. Joskus pieni päivädiskokaan ei
liene olisi pahaksi hoitopäivien ohella.
Liikkuvan Laulurepun matkassa
lapset, että vanhemmat toiminnassa mukana.
– Koemme, että vahvuutenamme toimia erilaisten
ihmisten kanssa sosiaalisuutemme lisäksi on se, että
meitä ohjaajina on sekä mies että nainen. Ryhmissämme kulkee runsaasti myös isiä ja uskomme, että he tulevat toimintaamme vapaammin mukaan juuri tämän
vuoksi, Timo lisää.
Mari kertoo, että Liikkuva Laulureppu- nimi juontuu siitä, että he menevät sinne, missä asiakkaat ja
perheet ovat.
-Meillä ei ole tiettyä liiketilaa tai paikkaa, missä
toimimme, vaan Liikkuva Laulureppu menee sinne,
minne meidät kutsutaan, hän naurahtaa iloisena.
Timo kertoo, että heidän omat tunteet ovat voimakkaasti eri toiminnoissa mukana, jonka vuoksi
heidän työ on sekä hyvin anteliasta, mutta myös haasteellista.
– Meidän kappaleemme sisältävät paljon tunteita ja
ne toimivatkin usein pohjustuksena tunteista puhumiselle. Olemme ottaneet huomioon kaikki ryhmät tuottaessamme musiikkia, jonka vuoksi Karkkikone levyn
mukana tulee myös kirjanen, mikä sisältää muun
muassa leikkiohjeita, tukiviittomia ja pic-kuvia, Timo
painottaa.
Toimintaa pienten kanssa
Timo kertoo, että he lähestyvät musiikkia ja rytmejä pienten lasten kanssa tuttujen sävelten ja erilaisten soittimien
kautta.
– Liikkuvan Laulurepun tavoitteena on, että jokainen
lapsi saa omalla tavallaan ja omien taitojensa mukaisesti
osallistua yhteiseen musisointiin. Toimintamme perustuu
pienten lasten kohdalla voimakkaasti toistoihin ja rutiineihin, jolloin lapset voivat itse olla ylpeitä siitä, että kykenevät ennakoimaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Lapsille
toistot ja tutut rutiinit luovat turvaa. He rakastavat tuttuja
alkuja ja loppuja kaikissa toiminnoissa, hän painottaa.
– Rytmitajun kehittyessä lapsi oppii soittamaan esimerkiksi jotakin helistintä yhtä aikaa muiden samanlaisten
soittimien kanssa. Näin lapsi pääsee kokemaan onnistumisen tunteen, että hän on osa jotakin suurta ja yhteistä
asiaa. Vaikka ryhmiemme toiminnan tarkoitus on vahvistaa lasten ja erityisryhmien kokonaisvaltaista toimintaa,
me emme missään nimessä ole musiikkiterapeutteja, vaan
haluamme tarjota erilaisille ryhmille, perheille, päiväkodeille ja muille kuuntelijoille iloista ja mukaansa tempaavaa musiikkia, missä on yhteisen tekemisen meininkiä!
9
Teksti ja kuvat Anne Tarsalainen
Jokainen lapsi
voi olla liikunnallinen
SM-tasolla ringetteä pelaava Nea Jokinen
työskentelee liikuntapäiväkoti Pompussa
lähihoitajana alle 3-vuotiaiden ryhmässä.
– Kun tottuu pienenä liikkumaan, voi harrastus
jatkua läpi elämän. Itse aloitin ringeten
pelaamisen viisivuotiaana, Nea kertoo.
K
eravalaisen vuonna 1997 perustetun yksityisen Liikuntapäiväkoti Pompun sijainti on ihanteellinen. Uimahalli on samassa rakennuksessa, ja
yleisurheilurata parinsadan metrin päässä. Lähellä
on pientä metsikköä, jossa lapset voivat itseohjautuvasti kiipeillä kalliolla ja leikkiä omia luontoleikkejään.
Viikon mittaiset uimakoulut ovat jokaisella
ryhmällä kerran syksyllä ja keväällä. Muulloinkin
uimahallia käytetään mahdollisuuksien mukaan.
Kesällä lapset kipaisevat hallin takana olevaan
maauimalaan lähes joka päivä säiden salliessa.
Talvella hiihdetään ja luistellaan läheisellä luisteluradalla.
Sisäliikunnassa palloilu on keskeisessä roolissa.
Lapset harjoittelevat sählyn, lentopallon ja koripallon alkeita. Läheisessä tennishallissa tutustaan
tennikseen. Jalkapalloa pelataan myös talvella urheilupuiston tekonurmella.
Pompun lapset pääsevät myös muun muassa
ratsastamaan, melomaan, skeittaamaan ja suunnistamaan.
– Jokaiseen päivään kuuluu liikuntapainotteinen toimintatuokio ikätason mukaan, kertoo lähihoitaja Nea Jokinen, joka on työskennellyt talossa
viisi ja puoli vuotta, valmistumisestaan lähtien.
– Alussa tein muutamia sijaisuuksia, nyt olen
vakinaistettu. Minusta on mukava työskennellä
pienten puolella. On ihanaa nähdä, kuinka lapset
kasvavat ja oppivat uusia taitoja.
Päiväkoti Pompussa on 3–6-vuotiaita lapsia 38,
joista muodostuu neljä pienryhmää. Pihapiirissä
sijaitsevassa Pikku Pompussa on 13 alle 3-vuotiasta, joista on muodostettu kolme ryhmää.
10
Alvar Eriksson on innokas
hiihtäjä, vaikka ikä ei nuorta
urheilijaa vielä paina. Alvar
on kaksivuotias.
Lähihoitaja Nea
Jokisella on sylissään Maisa Husari ja
lastentarhanopettaja
Johanna Lindbergillä
Ria Lehtonen. Pienet
kaipaavat vielä paljon
sylissä oloa.
Liikuntapäiväkoti Pomppua, samoin kuin sen
”pikkusiskoa” 24-paikkaista päiväkoti Kieppiä ylläpitää Keravan liikunta ja urheilu ry.
Liikunta osana jokaista päivää
Nea Jokinen kertoo, että liikunta kuuluu luonnollisena osana hänen jokaiseen päiväänsä. Nuorempana hän harrasti yleisurheilua ja jalkapalloa,
mutta nyt aikaa kuluu ringetten parissa.
– Harjoituksia on kolmena iltana viikossa, ja
viikonloppuisin on pelejä eri puolilla Suomea.
Liikunta on kivoja kavereita, hyvää oloa ja reilua
peliä, mutta joskus myös pettymyksiä, väsymistä
ja itkuakin. Liikunta voi herättää lapsessa tunteita,
joiden sanoittajaksi hän tarvitsee aikuisen.
Pompussa alle 3-vuotiaiden liikunnan ohjaus
aloitetaan varovasti.
– Totuttelemme uusiin asioihin pienin annoksin, alussa vain 5–10 minuuttia kerrallaan, Nea
kertoo.
Kummijumpassa Pompun esikoululaiset saavat
alle 3-vuotiaiden ryhmästä oman kummilapsen,
jonka kanssa jumpataan niin sisällä kuin ulkonakin. Yhdessä liikkuminen kehittää sosiaalisia taitoja
ja myös parityöskentelyn alkeita. Isompi lapsi oppii
huolehtimaan pienemmästä, ja näin kasvaa myös
molemminpuolinen luottamus.
Pompusta kouluun siirtyneiden lasten opettajat
ovat kiitelleet näiden liikunnallisia ja myös sosiaalisia valmiuksia.
– On ollut hauskaa kuulla, miten monelle
pomppulaiselle liikunta on jäänyt pysyväksi harrastukseksi. Ja on tosi mukavaa kuulla vielä vuosienkin päästä, miten hauskaa lapsilla täällä on ollut,
Nea kertoo
Liikunta tukee lapsen
tasapainoista kehitystä
Myönteinen suhtautuminen liikuntaan tarttuu.
Kun aikuinen pitää liikunnasta, innostuu lapsikin
siitä helpommin. Tärkeää kuitenkin on antaa
lapselle viesti siitä, että hän hyvä juuri sellaisena
kuin on, vaikka ihan heti ei oppisikaan uusia
liikuntalajeja.
Suomalaislasten lihavuus on yleistynyt
1970-luvulta alkaen. Vähän liikkuvat lapset ovat
usein myös ylipainoisia, ja tunne omasta ylipainosta ei ole miellyttävä kenellekään.
Tärkeää onkin myös vanhempien huomion
kiinnittäminen riittävään liikuntaan, oikean ruokavalion ohella.
Liikunnan puute vaikuttaa myös lapsen oppimis- ja keskittymiskykyyn, ja vähän liikkuva
lapsi on motorisesti kömpelömpi kuin ikätoverinsa.
11
Teksti Mari Nuikka, Kuvat Marjo Koivumäki
Ihanat.......................................
ideat
Tarvitset:
• puhtaita säilyketölkkejä
• liimaa
• sivellin
• kananmunan kuoria
• höyheniä
• nappeja
• nauhaa
• akryylivärejä
• superlonin palanen
Mikäli haluat tehdä jonkun kuvan
purkin kylkeen, voit hahmotella
ensiksi kevyesti tussilla esimerkiksi
tipun muodon säilyketölkin pintaan.
Lopuksi voi lisätä tipulle silmäksi
pienen napin ja pyrstöhyöhenen.
Kipot
kevätruoholle !
Kauniit mosaiikkikipot
valmistuvat roskiksen aarteista.
Näin se käy:
n säilyttää
a
h
t
a
t
s
i
u
M
ja puhtaat
t
y
t
s
e
p
n
i
hyv
an kuoret
n
u
m
n
a
n
a
k
ilmavasti!
t
ien terävä
k
k
l
ö
t
e
k
y
l
Säi
hakata
ä
v
y
h
n
o
t
reuna
miksi!
m
ä
e
r
ö
y
p
a
vasarall
12
Hajota kananmunan kuoret pieniksi paloiksi.
Yhteen kippoon kuluu yhdestä kahteen munan kuoria. Levitä siveltimellä tölkin pintaan
kirkkaaksi kuivuvaa limaa. Painele kuoren paloja liimapintaan. Kananmunankuoren palojen ei
tarvitse olla kovin pieniä, nimittäin painaessa palasta liimaan se halkeilee kauniisti ja muodostaa
hauskan säröilevän pinnan. Näin ollen pienenkin
askartelijan on helppo liimailla kuoren paloja
kiinni säilyketölkkiin.
Lisäsäväyksen munankuorilla koristeltuun istutuskippoon saat tuputtelemalla superlonilla akryyliväriä kipon pintaan liiman kuivuttua.
.
Kuvassa vasemmalla Heli Vepsä-Tuomi, Rauni Yliniemelä, Jaana Lindström, Heli Junno, Minna Leppäkorpi, Anna Riitta Eloranta,
Virpi Väisänen. Kuvasta puuttuu Jaana Toikkanen.
Uusi hallitus kaudelle 2013–2016
Hei, olen Anna Riitta Eloranta, 50-vuotias lastenhoitaja ja Tehyn varapääluottamusmies Vantaalta. Minut valittiin SLaL:n vuosikokouksessa
marraskuussa 2012 Helsingissä liiton hallituksen
varsinaiseksi jäseneksi tulevalle neljävuotiskaudelle
2013–2016. Olen päässyt tutustumaan liiton hallitustyöskentelyyn ollessani edellisen kauden SLaL:n
hallituksen varajäsen.
Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme aikuista
lasta, joista osa on jo muuttanut pois kotoa. Olen
valmistunut Helsingin Sairaanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1984 lastenhoitajaksi ja olen siitä asti
työskennellyt Vantaalla päiväkodeissa lastenhoitajana. Vuonna 2005 olen suorittanut lastenhoitajien
ammatillisen lisäkoulutuksen.
Olen aktiivisesti mukana järjestötyössä: SLaL:n
hallituksen varsinainen jäsen, Uudenmaan Lastenhoitoalan yhdistyksen, Ulhyn, hallituksen varapuheenjohtaja, Tehyn valtuuston varsinainen jäsen,
Tehy Vantaan ammattiosaston hallituksen varapuheenjohtaja, STTK:n Pääkaupunkiseudun paikallistoimikunnan varsinainen jäsen sekä toimin
Tehy-tutorina. Opiskelijatyötä tehdessäni teen liittomme tutuksi opiskelijoille.
Pidän tärkeinä asioina tulevalle hallituskaudelle liiton näkyvyyden lisäämisen mm. sosiaalisessa
mediassa ja erilaisissa tapahtumissa, jotta saamme
liittoon lisää uusia jäseniä. Tällä hetkellä moni opiskelijajäsen lopettaa jäsenyytensä valmistumisensa
jälkeen. Monipuolista koulutusta tulee järjestää jäsenille säännöllisesti vuosittain ja näin ylläpitää
jäsenten ammatillisuutta. Liiton tulee vaikuttaa
aktiivisesti päättäjiin lastenhoitoalaan liittyvissä asioissa. On tärkeää seurata valtakunnallisesti ministeriön vaihtumista varhaiskasvatuksessa, varsinkin
nyt, kun opetus-ja kulttuuriministeriö on asetta-
nut työryhmän valmistelemaan varhaiskasvatuslain
uudistamista, jonka pitäisi olla valmiina vuonna
2014. Jäsenten tulisi osallistua aktiivisesti oman
yhdistyksensä järjestämään paikalliseen toimintaan.
Liiton on pysyttävä mukana kehityksessä ja otettava
toimintaan mukaan uudet tavat toimia ja tämän
myötä saamme mukaan toimintaan myös nuoret
jäsenet.
Rauni Yliniemelä
Kotipaikkani on Rovaniemi. Olen tehnyt lastenhoitajan töitä vuodesta -74. Vakituinen työpaikkani
on Lapin Keskussairaalassa, lastenosasto 9:llä.
Osastolla hoidetaan kirurgisia ja infektiosairaita
lapsia. Lasten ja vanhempien hyvinvointi on minulle sydämen asia.
Työ sairaalassa on 3-vuorotyötä. Vaikka se on
välillä raskasta, se on antoisaa ja paljon antavaa.
Itse en voisi edes kuvitella, vaihtaisi sitä päivätyöhön !
Olen nyt toista kautta hallituksessa ja näin jatkan ”vanhana” uusien hallituksen jäsenten kanssa
On tärkeää että liitto on enemmän ”jalkautunut” ja
näin saanut näkyvyyttä esim. viemällä koulutuksia
ympäri Suomea.
Toimin tällä hetkellä Lapin ly:n puheenjohtajana.
Lisäksi olen aktiivisesti mukana omassa Tehyn a.o
jonka hallituksessa olen myös. Haluankin olla mukana kehittämässä yhteistyötä, Tehyn ja muiden
yhteistyöjärjestöjen kanssa.
Puhaltamalla yhteen hiileen saamme äänemme
kuulumaan SLaL:n hallituksen jäsenenä haluan
kuunnella ”herkällä” korvalla jäseniä, näin voin
viestittää teidän asioita hallitukselle!
jatkuu....
13
Heipä hei, olen Jaana Toikkanen 42 v. ja valittu
Suomen Lastenhoitoalan Liiton hallitukseen 2013–
2016. Olen toiminut jo kaksi edellistä kautta hallituksessa, josta viimeiset 4 vuotta varapuheenjohtajana.
Olen valmistunut päivähoitajaksi v.1993.
Työskentelen lastenhoitajana Tontunmäen päiväkodissa Espoon Tapiolassa. Toimin 5-vuotiaiden Tohinatonttujen ryhmässä. Pidän kovasti työstäni. Lasten
kanssa yhdessä tekeminen ja touhuaminen saa päivät
ja viikot kulumaan nopeasti. Lapsilta saan parhaimman ja aidoimman palautteen välittömästi omasta
työstäni. Opettamisen ja ohjaamisen kanssa syli,hoito
ja aito vuorovaikutus ovat sitä laadukasta varhaiskasvatusta.
Toivoisin, että me lastenhoitajat olisimme ylpeitä
omasta osaamisesta ja ammattitaidosta moniammatillisissa tiimeissä.
Hallituksen jäsenenä toivoisin aktiivisesti kuulumisia ja viestejä teiltä sieltä työpaikoilta. Näillä ideoilla,
ehdotuksilla, toiveilla ja purnauksilla saadaan asioita
vireille. Vaikutusmahdollisuuksia on monia, kunhan
tieto vain kantautuu eteenpäin. Liittoa tehdään näkyväksi erilaisten esitteiden, lehden, tuotteiden välityksellä, mutta kyllä jäsenten oma aktiivisuus ja liitosta
tiedottaminen on tärkeä osa hyvän ammatillisen liiton
mainostamista. Jo edellisellä kaudella hallitus teki
päätöksen toiminnan järjestämisestä ympäri Suomea.
Näistä koulutuskiertueet ovat olleet hyvä tapa saavuttaa jäsenet ja näyttää, ettei kaikki tapahtumat ja
toiminta ole täällä pääkaupunkiseudulla.
Toimin myös Uudenmaan lastenhoitoalan yhdistyksen puheenjohtajana. Järjestämme jäsenillemme
monipuolista toimintaa mm. koulutuksia ja virkistystapahtumia.
Vapaa-aikana harrastan liikuntaa mm. pyöräilyä ja
hiihtoa. Erilaiset kädentyöt ja askartelut ovat mieltä
rentouttavia harrasteita.
Olen Heli Vepsä-Tuomi Pohjois-Karjalasta. Valmistuin 1990 Lohjan terveydenhuolto-oppilaitoksesta päivähoitajaksi. Valmistumisen jälkeen työskentelin Imatralla
päiväkodeissa kymmenisen vuotta. Elämä toi minut sitten
tänne Pohjois-Karjalaan ja nyt työskentelen Joensuussa,
pienessä mukavassa päiväkodissa.
Imatralla asuessani olin aktiivisesti mukana EteläSaimaan Lastenhoitoalan yhdistyksen toiminnassa ja
hallituksessa. Sama aktiivisuus jatkui Pohjois-Karjalan
Lastenhoitoalan yhdistyksessä. Täällä toimin puheenjohtajana kahdeksan vuotta, aina viime kevääseen saakka,
jolloin saimme puheenjohtajaksi Jyrki Ikosen.
Harrastan piirtämistä, valokuvausta ja korujen tekemistä. Kesäisin teemme mieheni kanssa moottoripyöräreissuja
tai veneilemme järvellä.
SLaL:n toiminnassa olen ollut mukana koulutustoimikunnassa, lehtityöryhmässä ja hallituksessa varajäsenenä
vuosina 2008–2012.
Tavoitteenani hallituksen jäsenenä olisi saada kaikki lastenhoitotyössä olevat liittomme jäsenet arvostamaan omaa
työtään. Me teemme tärkeää työtä lasten ja perheiden hyväksi. Toivon myös enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta
Suomen Lastenhoitoalan Liitolta.
Minna Leppäkorpi
48 v. vielä hetken.
Asun Vaasassa.
Lastenhoitajana 30 vuotta.
Pääluottamusmies Vaasan kaupungilla.
Tehyn hallituksenjäsen tällä liittokokouskaudella
SLaL puheenjohtajana toisen nelivuotiskauden.
Tavoitteena: jatkaa liiton toiminnan kehittämistä yhdessä
hallituksen ja toiminnanjohtajan kanssa.
Vierailua niiden yhdistysten alueella jossa en ole vielä
käynyt.
Päivähoidossa työskentelevien lastenhoitajien työajan ja
niistä tulevien korvausten saaminen oikeiksi, eli noudatetaan kuntapuolella KVTES:ssiä.
Jaana Lindström
Tampere
Ikä 51 vuotta
Perheseen kuuluu aviomies ja kaksi aikuista lasta.
Noin 30 vuotta päiväkoti työskentelyä lastenhoitajana.
Nykyisin työskentelen Hämeenkyrön Varhaiskasvatuksessa Kettupolun vuoropäiväkodissa.
Pohjois-Hämeen paikallisyhdistyksen puheenjohtajana pitkään ja edelleen.
Tehy Hämeenkyrön AO.n hallituksen jäsen.
Kolmas kausi alkaa SLaLin hallituksessa.
Tavoitteena:
-Kehittää ja aktivoida paikallisyhdistyksiemme toimintaa
-Tuoda esille vuorohoidon näkökulmaa suunnitellessa
koulutuksia jäsenistölle.
-Luoda SLaLia näkyvämmäksi ja tunnetummaksi liitoksi kentällä.
14
Osallistu
kilpailuun
Ä
änestä SLaL-lehden 6/2012 paras juttu äänestyksessä eniten ääniä saivat juttu Tulosta vähemmälläkin. Parhaaksi kuvaksi
äänestettiin s. 22 jutun Aistien rauhaa kuva. Onni suosi vastaajien kesken suoritetussa arvonnassa Hannele Pulsaa Sonkasta ja
Raija Aaltoa Valtimosta. Palkinnot on toimitettu voittajille.
Äänestä lehden 1/2013
paras juttu ja kuva
Käy äänestämässä kotisivuillamme www.slal.fi kohdassa SLaLlehti > äänestä paras juttu ja kuva 1/2013 4.3.2013 mennessä
lehden 1/13 paras juttu ja kuva.
Vastaajien kesken arvotaan SLaL-tuotteita.
Koonnut Eila Seppälä-Vessari
Kirjat
Lapsen
en oma ttalvikirja
alvi
al
vikirja
vi
Suvi Vehmainen
Laila Nevakivi
Minerva
Lapsen oma talvikirja jatkaa Suvi Vehmasen ja
Laila Nevakiven kirjasarjaa, josta aiemmin on
ilmestynyt mm. Lapsen oma petokirja ja Lapsen
oma vesikirja.
Kirja kertoo talveen ja talviseen luontoon
liittyvistä asioista. Kirjaa voi varmaan kutsua
lasten tietokirjaksi, on asiat esitetty mukavasti
ja kiinnostavasti. Milloin talvi alkaa, kurjenkellon
talvi tai mitä lumipeitteen alla tapahtuu? Mukana
on myös muutama aina aiheeseen sopiva
kansanruno. Laila Nevakiven kaunis, herkkä sekä
kiinnostava kuvitus lisää kirjan kiinnostavuutta.
Tarinat ovat mukavan lyhyitä aiheittain, joten
kirja soveltuu hyvin pienempien kanssakin
käytettäväksi.
Oona ja Eetu – Ei nukuta
Katri Kirkkopelto
Mervi Väre
Lasten Keskus
Tuttu tilanne jokaisessa lapsiperheessä, pinna
kiristyy ja uni kaikkoaa samassa suhteessa
aina kauemmas. Nukahtaminen sujuu joillakin
vaivattomasti, toisissa perheissä käydään sama
tahtojen taistelu joka ilta.
Kirjassa Oona ja Eetu suorittavat iltatoimiaan,
iltapalan syönti ja –pesun ja sadun kautta unille.
Pienemmän, eli Oonan nukahtaminen käy
vaivattomasti, mutta Eetulle ei niin vaan uni
tulekaan. Mieleen tulee jos jotakin peikoista
kaapin takana pelkoihin eri ääniin ja niiden aiheuttajiin. Ja niiden seurauksena Eetu hiippailee
kerta toisensa jälkeen vanhempien luo.
Seurauksena se tuttu tilanne, jossa viimein vanhempi menee lapsen viereen nukuttamaan ja
nukahtaakin itse ensimmäisenä lapsen jatkaessa
valvomista.
Odotin, että nyt on keksitty jokin kikka
kolmonen ratkaisuksi tähän ikiaikaiseen
pulmaan. Mutta näin ei ollut. Lopulta molemmat vanhemmat olivat nukuttamassa Eetua ja
pikkusiskokin heräsi todeten ” ei nukuta.”
Kirja on mainiota luettavaa perheissä, jossa asia
on ajankohtainen. Lohduttavaa siis todeta, että
ongelma ei ole ainoastaan meidän perheessä.
Avaimia ammattilaisille
Vaihtoehtoja vanhemmille
Järvenpään perhekoulu – tukea ylivilkkaalle tai
haasteellisesti käyttäytyvälle lapselle
Heikinheimo-Leppänen-Paatero-Seppälä
Järvenpään kaupunki
Moni jäsenemme on tutustunut kirjan oppeihin
järjestämällämme koulutuskiertueella Kasvun
eväät.
Järvenpään Perhekoulumalli ja siitä julkaistu
tämä käsikirja on osoitus halusta kiteyttää
kehittämistyön tuloksena Järvenpään perhekoulun ydinajatus sekä käytännön sovellukset
siitä. Kirjassa kerrotaan 5 K:n ja yhden E:n
menetelmästä: katse, kuuleminen, kosketus, kiitos ja käsky sekä ennakointi. Ne ovat
välineitä, joilla aikuinen ohjaa ja vahvistaa omaa
viestiään lapselle.
Kirjassa käydään läpi mm. lapsen käyttäytymiseen vaikuttavia asioita, vuorovaikutusta
lapsen kanssa, myönteisen käyttäytymisen
vahvistamista, jaksamista, rajojen asettamista,
suhtautumista häiritsevään käyttäytymiseen,
tunteiden säätelyä, sosiaalisten taitojen opettamista, liitteenä on myös vanhemmuuden ja
kasvattajan roolikartat.
Kirja on mukava lukea, siinä on paljon taustatietoa em. asioista sekä konkreettisia neuvoja ja
toimintaohjeita. Kappaleiden päätteeksi on aina
kertauksena muistutuksena kooste asioista
sekä tehtäväosio pohdittavaksi.Tämänkin kirjan
voi mainiosti ottaa kappale kerrallaan tiimin
palaveriin yhteiseen käsittelyyn ja pohdintaan.
Kirjaa voi tilata: [email protected]
hintaan 28 euroa.
Villit ja kiltit
– tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille
Outi Ylitapio-Mäntylä (toim.)
PS-kustannus
”Kun tasa-arvokasvatus aloitetaan varhaiskasvatuksessa, kasvattajat mahdollistavat lapsille pääsyn erilaisiin
toimintoihin ilman että sukupuoli määrittää heidän
osaamistaan sekä mahdollisuuksia oppia asioita” todetaan kirjan esipuheessa.
Kirjan takasivun esittelyssä kertoo ” Suunnitelmien
tasolla jokaisessa päiväkodissa ollaan tasa-arvon asialla,
silti arjen toimintakäytännöt ovat usein sukupuolittuneita: tyttöjen ja poikien välisiä eroja ja stereotyyppistä
ajattelua pikemmin vahvistetaan kuin puretaan .”
Näinhän se usein on. Harvoin se kuitenkaan tapahtuu
tietoisesti. Siksi onkin hyvä herätellä itsensä ja työyhteisönsä huomaamaan ja tiedostamaan näitä asioita
enemmän.
Kirjassa käydään läpi mm. sukupuolittuneita käytäntöjä
sekä termistöä ja käsitteitä niitä hyvin avaten.
Kirja sisältää esimerkkien sekä sukupuoliin liittyvien
myyttien kautta sukupuoleen liittyviä määrityksiä. Luokittelua tarkastellaan päivähoidon toimintaa ohjaavien
asiakirjoja tasa-arvon ja sukupuolen näkökulmasta,
kuvataan arkisia toimintoja sekä kerrotaan aiheeseen
liittyvistä päiväkodeissa toteutetuista hankkeista.
Kirja on helppolukuinen ja lukemaan innostava, sen
haluaa lukea pikimmiten loppuun asti. Kappaleiden
lopussa olevat koosteet ja pohdinnan aiheet kokoavat
käsittelyssä olleen asian hyvin. Näistä voidaan hyvin
poimia vaikkapa tiimipalaveriin aiheita, kuinka itse
toimimme.
Kirjassa on tärkeä osuus myös se vähemmän esillä ollut
asia, kuinka kasvattaja voi edistää tasavertaista kasvatuskumppanuutta – ei siis ainoastaan suhteessa lapsiin. Kuinka siis huomioimme eri sukupuolet esim. lapsen asioista
kerrottaessa, vanhempainilloissa jne.
Mielestäni kirja on ammattiin ja työhön liittyvästä kirjoista yksi parhaista ja ajatuksia herättävimmistä pitkään
aikaan. Siinä on hyvin paljon herätteleviä aiheita sekä
konkreettisia käytännön esimerkkejä arkeen, niin tasaarvokasvatukseen kuin työhön lasten parissa yleensä.
15
Teksi Outi Rantala, kuvat Hannele Karppinen
Leikin varjolla
harrastuksiin
P
sykologi Sirpa Haapasalmi työskentelee
Seinäjoella psykologi- ja perheneuvontapalveluissa neuvolapsykologina. Lapsen vapaa-ajan
aktiviteetit tulevat toisinaan neuvolavastaanotolla vanhempien kanssa puheeksi. Haapasalmi korostaa, että ilman harrastustakin alle
kouluikäinen lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti.
• Vanhemmat ovat joskus kyselleet, onko
lapsen kehitykselle haittaa siitä, että hänellä ei
ole harrastuksia. Toiset vanhemmat taas ovat
tietoisesti valinneet sen, että lapsi ei harrasta
ollenkaan.
Harrastamista puoltaa se, että ryhmässä lapsi saa harjoitella sosiaalisia taitoja ja mukava
harrastus antaa lapselle virikkeitä. Haapasalmi
muistuttaa, että tämän vuoksi ei kannata harrastuksia lapselle valita.
• Pieni lapsi saa riittävästi virikkeitä ja sosiaalisten taitojen harjoitusta päiväkodissa ja
kotona.
Tietyissä harrasteissa on aloitusikäsuosituksia, mutta mitään kiirettä ei aloittamisessa kannata pitää. On toki poikkeuksia, joille aikainen
aloitus sopii. Alakouluikäisenäkin ehtii yleensä
oppia riittävän hyvät taidot, joita joissakin
urheilulajeissa tai soittimissa huipputasolla tarvitaan.
• Harrastamisen pitäisi tapahtua aina leikin
varjolla eikä liian tavoitteellisesti.
Iloa harrastuksesta
Vaikka lapsi oppii ja kehittyy normaalisti ilman
harrastustakin, niin se voi tuoda lapselle paljon
iloa. Vanhemmat voivat auttaa sopivan harrastuksen valitsemisessa, mutta innostus lähtee
lapsesta itsestään. Kohtuullinen määrä harrastamista ei vielä riko arkirytmiä.
• Tärkeää on, että mennään lapsen persoonan mukaan. Lapsi voi ensimmäisellä kerralla
arastellen seurata sivusta, mutta toisella kerralla
hän saattaa lähteä jo innolla mukaan.
Sopiva harrastus alle kouluikäiselle voi olla
esimerkiksi muutaman kerran kokoontuva ryh16
mä, jossa vaikkapa
jotakin urheilulajia
lähestytään leikin
kautta. Harrastukseen liittyy siten
paljon muuta kuin
varsinaisen lajin
harjoittelua.
• Alle kouluikäisen harrastusten olisikin oltava
enimmäkseen sitä ”muuta”.
”Liikkarit” ja ”muskarit” sopivat useimmille lapsille ensimmäiseksi harrastukseksi. Parhaimmillaan harrastus kehittää lapsen motoriikkaa ja taitoa kuunnella
ohjeita. Leikki on tärkeää, suorittaminen ja tavoitteet
eivät kuulu pienten lasten harrastuksiin.
Liika on liikaa
Harrastus pitäisi olla sellaiseen aikaan, että se ei vaikuta
lapsen yöuniin. Jos päivä pitenee liikaa eikä lapselle jää
oleiluaikaa kotona, vanhempien on syytä miettiä harrastuksen tarpeellisuutta uudestaan.
Liian monta harrastusta rikkoo arkirytmiä. Lapsi
saa kotoa ja päivähoitopaikasta riittävästi niitä vi-
rikkeitä, joita hän kehitykseensä tarvitsee. Lapselle
tulee varata aikaa olla omissa touhuissaan kotona.
Lapsesta huomaa kyllä, jos harrastuksessa käyminen
kuormittaa arkea.
• Kotona voi mennä vielä hyvin, mutta päiväkodissa saatetaan huomata lapsen väsymys ja muutos
käytöksessä. Asiasta keskusteleminen voi havahduttaa vanhemmat huomaamaan tilanteen.
Järki mukana
Haapasalmi neuvoo vanhempia käyttämään järkeä
harrastusten valitsemisessa. Ei kaikista tule maailmanluokan tennistähteä, ja lapsen unelmat voivat
poiketa vanhempien unelmista.
• Etukäteen on harkittava, haluaako lapsi itse
harrastaa vai onko kyseessä vanhempien omien haaveiden täyttäminen. On myös mietittävä käytännön
mahdollisuuksia: onko perheellä varaa ja aikaa kuljettaa lasta harrastuksissa.
Päiväkodissa lapsi saa olla ryhmän jäsenenä ja
harjoitella muiden kanssa toimimista. Harrastusta
ei tarvita häviämisenkään opetteluun. Kotona ja
päiväkodissa pettymyksen sietokykyä voi kehittää
monella tavalla, esimerkiksi lautapelien ja pienten kisailujen avulla.
• Pettymyksien sietokyvyn kehittyminen alle kouluikäisillä vaihtelee. Se riippuu lapsen
luonteesta ja siitä, miten hän on päässyt taitoja
harjoittelemaan.
Ihmisen sosiaalisten taitojen kehittyminen on
yksilöllistä: jotkut oppivat toimimaan ryhmässä ja
kestämään pettymyksiä varhain, toisilla näiden taitojen kehittymiseen menee enemmän aikaa. Jotkut
harjoittelevat sosiaalisia taitoja vielä aikuisina.
Lapsen rinnalla -palkinto 2013
Suomen Messusäätiö palkitsee henkilön, yrityksen, yhteisön, tuotteen, palvelun tai hankkeen, joka
t on merkittävällä tavalla edistänyt suomalaisten lasten asioita
t on lastenkasvatuksen puolestapuhuja ja vie eteenpäin asioita,
jotka ovat lasten parhaaksi
t on tehnyt konkreettisia toimenpiteitä lasten puolesta
t on poikkeuksellisen luovalla ja raikkaalla ajattelutavalla nostanut uusia näkökulmia
esille muun muassa lastenkasvatukseen ja saanut tuloksia käytännössä aikaan
t on koskettanut useita lapsia asiallaan
t on teollaan muille esimerkiksi ja tuonut mahdollisesti muillekin hyötyä
Lapsen rinnalla -tunnustuspalkinnon arvo on 5000 euroa ja se jaetaan 26.–28.4.2013
järjestettävillä Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa.
Tutustu sääntöihin ja lähetä hakemus viimeistään 28.3.2013.
Hakemuksen voi tehdä myös toisen puolesta.
Lisätiedot: www.lapsimessut.fi
17
Teksti: Minna Kinnari Kuva: Antero Aaltonen
Päivähoidon
Pihaseikkailu
liikuttaa perheitä
M
onille päiväkodeille jo tuttu Pihaseikkailuliikuntatapahtuma toteutetaan taas huhtikuussa päiväkodin omalla pihalla. Torstaina 25.4.2013 lapsia
ja vanhempia kannustetaan liikkumaan yhdessä innostavien tehtävien avulla. Tänäkin vuonna mukaan
kutsutaan myös isovanhemmat ja muu lähiyhteisö.
Järjestäjäksi ilmoittautuvat päiväkodit saavat maksutta käyttöönsä uudet painetut liikuntarastikortit
sekä oppaan tapahtuman järjestämisestä.
– Liikuntarastikorttien suunnittelussa pohjana
ovat motoriset perustaidot. Tulossa on muun muassa jahtausjuoksu-, liikuttava kauppareissu ja lentävät
tiput -liikuntakortit, Nina Korhonen Valosta vinkkaa.
Viime vuonna Pihaseikkailuun osallistunut äiti
kertoo, että lapsen kanssa yhdessä tekeminen ja
hänen omaan leikkiympäristöönsä tutustuminen on
Pihaseikkailussa se paras juttu. Myös toisiin vanhempiin tutustuminen on tärkeää.
Lapsista myös näkee sen riemun, kun vanhemmat tulevat liikkumaan heidän kanssaan päiväkodin
pihalle. Vanhemmista taas paljastuu uusia piirteitä,
kun hieman aremmatkin innostuvat. Pihaseikkailussa
aikuisilla on lupa mennä lasten mukaan ja hullutella.
Vanhempien mielestä Pihaseikkailun hyviä puolia
on myös se, että sieltä saa ideoita, mitä kaikkea kivaa lasten kanssa voi touhuta.
18
Lapsista näkee sen riemun, kun vanhemmat tulevat liikkumaan heidän kanssaan päiväkodin pihalle
Pihaseikkailussa.
Ilmoittaudu 1.3. mennessä
Pihaseikkailu toteutetaan nyt viidettä kertaa ja
sen on kehittänyt Nuori Suomi, jonka toiminnot
ja henkilöstö siirtyivät tämän vuoden alussa
Valoon yhdessä Suomen Liikunnan ja Urheilun ja
Kuntoliikuntaliiton kanssa.
Ilmoittaudu mukaan osoitteessa nuorisuomi.
fi/pihaseikkailu 1.3.2013 mennessä.
Ensimmäistä kertaa ilmoittautuja – voit tutustua viime vuoden Pihaseikkailun materiaaleihin
osoitteessa www.nuorisuomi.fi/pihaseikkailumateriaalit (mm. järjestäjän opas, liikuntakortit ja
kutsu perheille).
Keväthippa toukokuussa
Toukokuussa perheiden liikkuminen jatkuu
Keväthippa-perheliikuntakampanjassa. Pihaseikkailun järjestävät päiväkodit saavat liikkumaan innostavat kartat perheille jaettaviksi. Keväthipassa
päiväkotien kesken arvotaan OP-Pohjola-ryhmän ja osuuspankkien lahjoittamia liikuntavälineaarrearkkuja.
Tervetuloa mukaan verkostotyöhön
Rakennetaan yhdessä liikkuvampaa lapsuutta
N
uori Suomi (1.1.2013 alkaen Valo) on koonnut yhteistyöverkostoja suunnittelemaan uutta hyvinvointi- ja
liikkumisohjelmaa varhaiskasvatukseen. Vuonna 2013 toteutetaan ensimmäiset pilotoinnit ja rakennetaan kenttäpäiväkotien ja mentoreiden verkosto ohjelmatyön tueksi.
Lasten liikkuminen on vähentynyt, vaikka riittävän liikkumisen tiedetään olevan edellytys lasten terveydelle ja
hyvinvoinnille. Tarvitaan uusia keinoja, lukuisia toimijoita
ja aitoa yhteistyötä, jotta huolestuttava kehitys saadaan
pysäytettyä.
– Varhaiskasvatuksen tueksi ja ohjenuoraksi kaivataan
valtakunnallista, yksinkertaista ja helposti toteutettavaa
ohjelmaa, jossa liikkuminen on sisäänrakennettu kaikkeen lapsen kanssa tapahtuvaan toimintaan, Nina Korhonen ja Anu Kullberg Valosta kertovat.
Nuori Suomi perusti Tutkimusmatkalla varhaiskasvatuksen uusiin liikkumisen käytäntöihin -verkoston
vuoden 2012 alussa suunnittelemaan tätä ohjelmaa.
Verkostoon kuuluu nyt noin 100 asiantuntijaa, jotka
työskentelevät viidessä eri teemaryhmässä: toimintakulttuuri-, lapsuus-, johtajuus-, osaaminen- ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen -työryhmässä.
Verkostotyön tavoitteena on
lisätä lasten liikkumista varhaiskasvatuksessa ja sitä
kautta myös lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia.
vahvistaa liikkumisen roolia uudessa varhaiskasvatuslaissa sekä uusissa varhaiskasvatuksen suunnitelmien
perusteissa
tehdä monipuolista yhteistyötä eri asiantuntijoiden
kanssa, synnyttää yhteistä innostavaa visiota ja pyrkiä
löytämään keskeisiä kehitettäviä asioita.
sektorilta. Keskeisiä toimijoita ovat myös asiakasrajapinnassa toimivat varhaiskasvatuksen ammattilaiset.
Lapsen ja vanhemman ääntä kuullaan kaikissa verkostotyön vaiheissa.
– Ihmisten innostus, sitoutuminen ja usko yhdessä
tekemiseen on ollut hankkeen ensimmäisenä vuonna
upeaa. Se, miten asiat etenevät ja millaiseksi aikataulu tulevina vuosina muodostuu, tarkentuu prosessin
edetessä, Nina Korhonen ja Anu Kullberg Valosta
kertovat.
– Paljon on jo tehty, mutta paljon enemmän on
edessä. Meillä on kuitenkin yhteinen unelma – ja kaikki suuret saavutukset saavat alkunsa unelmista.
Uutta liikuntaohjelmaa/sen osia pilotoidaan syksyllä 2013. Pilotoinnista kiinnostuneet voivat ottaa
yhteyttä:
• Nina Korhonen: [email protected]
040-7525255
• Anu Kullberg: [email protected]
0400-599246
Ihmisten innostus on upeaa
Verkostossa on mukana kunnallisia ja kolmannen sektorin toimijoita sekä edustajia valtionhallinnosta, yliopistoista, oppilaitoksista, ammattiliitoista ja yksityiseltä
19
Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki
Kivunhoitokoulutuspäivä Oulussa
Perhekeskeistä
tukemista
S
uomen Lastenhoitoalan Liitto järjesti marraskuun ensimmäisenä päivänä Oulussa lasten
kivunhoitokoulutuspäivän sairaaloissa työskenteleville lastenhoitajille. Kivunhoitokoulutuksen tarkoituksena oli jakaa uusinta tietoa
ja tukea lastenhoitajille toimia haasteellisessa
ammatissa vaikeasti sairaiden lasten ja heidän
omaisten parissa. Vielä viisitoista vuotta sitten
pienten lasten ja keskosvauvojen kivunhoito oli
suhteellisen arka asia. Yhteiskuntamme ei ollut
vielä valveutunut perheiden tukemiseen saati
uskaltanut hoitaa pienokaisten kipua lääkityksillä lisäoireiden pelossa. Tänä päivänä asiat ovat
toisin. Lääkkeiden monipuolisuus ja tehokkuus
tunnetaan paremmin, ja sairaaloissa astutaan
koko ajan lähemmäs perhekeskeistä hoitoa. Tavoitteena on hoitaa moniammatillisesti sairas
lapsi mahdollisimman hellästi ja kivuttomasti,
ottaen samalla huomioon koko perheen hyvinvointi haastavasta ympäristöstä huolimatta.
Kivunhoitokoulutukseen oli saapunut Oulun
Yliopistollisen sairaalan lastenhoitajien lisäksi
lastenhoitajien muun muassa Kuopiosta, Rovaniemeltä ja Seinäjoelta.
Tavoitteena perhekeskeinen hoito
Vaikeasti sairaiden lasten ja heidän perheidensä tukemisesta luennoi ensimmäisenä Oysin
lastenpsykiatrisen poliklinikan osastonhoitaja/
perheterapeutti Aira Lievetmursu. Lievetmursu
kertoi kattavasti, mitä kyseisen perheen tukemiseen kuuluu ja millaista apua heille voi tarjota.
Lievetmursu kävi keskustellen lastenhoitajien
Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin
Oysin lastenpsykiatrisen poliklinikan
osastonhoitaja ja perheterapeutti Aira
Lievetmursu korosti, että jo vähäinenkin vanhempien huomioiminen lapsen
sairauden aikana on iso asia itse perheelle kriisin keskellä. Hän kertoi, että
hyviä koulutuksia vanhempien ja kokoperheen tulemiseen ovat muun muassa
KIIKKU eli vauvaperhekoulutus, TLP
eli Toimiva lapsi ja perhe-koulutus ja
VAVU-koulutus.
20
kanssa läpi ne sairaudet, mitkä tänä päivänä luetaan
niin sanotuiksi vaikeiksi sairauksiksi ja vammoiksi.
Koska jokainen lapsi ja perhe on oma yksilönsä, hän
kävi myös vankalla kokemuksella läpi erilaisten sairauksien tuomia sopeutumisvaiheita, mitkä ilmenevät
kullakin yksilöllä omalla tavallaan.
Luennon lopuksi Lievetmursu korosti, että kokonaisvaltaisen hoidon päätehtävänä on hoitaa itse
sairautta ja että vaikeasti sairaan lapsen vanhemmat
tarvitsevat sairaalassa toimivien lastenhoitajien ammatillista aikaa, asennetta, kiinnostusta ja osaamista.
Koska sairaalassa työskentely on kaikille alan ammattilaisille haastavaa, hän muistutti hoitajia pitämään
huolen myös itsestään.
Pienen ja sairaan vauvan kivunhoito
Vastasyntyneen ja keskosen kivusta luennoivat
anestesiologian erikoislääkäri Anita Saariaho ja sairaanhoitaja aiemmin urallansa työskennellyt TtT,
dosentti Tarja Pölkki. Pölkki korosti keskoslasten
kivunhoidon olevan edelleen terveydenhuoltohenkilöstölle suuri haaste, koska vauvat eivät osaa kertoa
kivustaan. Anestesiologian erikoislääkäri Anita Saariaho kertoi kattavasti kivun merkityksestä ihmisen fysiologiassa ja psyykkisestä merkityksestä arkielämässä.
– Lapsenkipua pitää hoitaa, eikä kipulääkkeiden
käyttöä saa pelätä, sillä tutkimusnäyttöjen perusteella
toistuvat kipujaksot voivat aiheuttaa myöhemmässä
elämässä herkistymistä muun muassa kivun kokemukselle, sekä muille psyykkisille oireille, Pölkki kuvaili.
TtT, dosentti Tarja Pölkki kertoi, että ympäri maailman
on yritetty kehittää erilaisia menetelmiä ja kipumittareita,
millä sairaalassa työskentelevät ammattilaiset kykenisivät
tunnistamaan pienen lapsen lääkitystä vaativan kivun. Hän
näytti koulutuksen aikana muutaman minuutin mittaisen videon, missä näkyi selvästi pienen lapsen reagoiminen kipuun
kantapäästä otettavan verikokeen aikana.
Sairaalassa työskentelevät lastenhoitajat saivat koulutuspäivän aikana lisää varmuutta myös
perhekeskeiseen toimintaan osastoilla, jolloin
vanhemmilla on suuri merkitys muun muassa lyhytkestoisten kivuliaiden toimenpiteiden aikana.
– Vauvoilla on todettu hyvin toimivan kivunhoitajana esimerkiksi glukoosiliuoksessa käytetty
tutti, sekä käsikapalo-ote kantapäästä otettavan
verinäytteen aikana. Rauhoittavat ja lämpimät
kädet lapsen lähellä rauhoittavat ja tuovat pienelle potilaalle yllättävän paljon turvaa. Molemmat
asiantuntijat lisäsivät.
Sadutus ja läheisyys
Kattavan ja tietoa täynnä olevan koulutuspäivän
päätti Sanna Tuovisen luento satuhieronnan merkityksestä sairaalaympäristössä.
Tuovinen kertoi kehittäneensä satuhieronnan
alunperin pienellä pojalle, joka pelkäsi paljon uusia asioita. Hän kertoi, että kosketuksella on suuri
voima erityisesti silloin, kun kosketus on hoitavaa
ja läsnä olevaa.
– Satuhieronta on kosketuksen ja kevyen hieronnan yhdistämistä mielikuvitusta täynnä oleviin satuihin ja tarinoihin. Tässä hieronnassa ei
tarvitse osata mekaanista kosketusta, sillä ainoastaan läsnäolo riittää, hän kuvaili.
Tuovinen kertoi, että koskettamalla toisen
ihmisen kehoa kosketetaan samalla myös hänen alitajuntaansa. Satuhieronta vahvistaa lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä,
käytettiinpä tätä hierontamuotoa sitten kotona,
päiväkodissa tai sairaalassa. Tuovinen korosti satuhieronnan merkitystä erityisesti sairaalaympäristössä, jolloin hoitavan kosketuksen ja välittävän
läsnäolon merkitys korostuu lapsen toipumisessa.
Mukaansatempaavaa päivä
Koulutuspäivä päättyi Oulun tummenevaan
talvi-iltaan. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä
Satuhierontamenetelmän kehittänyt
Sanna Tuovinen näytti
esimerkkiä, kuinka
toisen ihmisen lähellä
olemisen ja huomioiminen saa rauhoittavan tunnelman aikaan.
Lempeään hierontaa ja rentoutumista koulutuspäivän aikana
kokeilivat myös TtT, dosentti Tarja Pölkki ja Oysin lastensyöpäosastolla työskentelevä Tarja Kela.
päivän sisältöön ja erityisesti luennoitsijoiden pätevyyteen. Sairaalassa työskentelevät lastenhoitajat toivatkin reippaasti esille sen, että tällaisia
mukaansatempaavia koulutuksia tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Kauempaa tulleet osallistujat
lisäsivät, että koulutus voisi olla jopa kaksi päiväinen, kun he kerran niin kaukaa pääsevät Ouluun
lähtemään. Monet toivoivat lisäksi enemmän yhteistä aikaa, jotta he ehtisivät jakaa työkokemuksia muiden lastenhoitajien kanssa.
Kivunhoitopäivä oli kokonaisuudessaan hyvin
onnistunut ja virkistävä. Vaikka itse kivunhoito
oli luonnollisesti kaikille osallistujille tuttu ja arkinen asia, suurin osa osallistujista sai mukaansa
lisää rohkaisua sairaanlapsen vanhempien tukemiseen.
Suomen Lastenhoitoalan Liiton
toiminnanjohtaja Eila SeppäläVessari oli hyvin tyytyväinen
koulutuspäivän onnistumiseen.
Hän kertoi koulutuksia järjestettävä tulevaisuudessa ympäri
Suomea sellaisilla paikkakunnilla,
missä näkee jäsenten osallistuvan aktiivisesti koulutuksiin.
Uusia ja erilaisia koulutusaiheita
Eila kertoo ottavansa mielellään
vastaan sairaalassa työskenteleviltä lastenhoitajilta.
21
Teksti Milla Paumo, kuva Hannele Karppinen
Sukupuolisensitiivinen
kasvatus
– lapsen kohtaamista omana itsenään
S
ukupuolirooleihin ja lapsiin liittyvät asiat ovat
olleet toistuvasti esillä mediassa viime syksynä. Ensin kansalaiset närkästyivät sosiaalisessa mediassa
Tiimarin lastenjuhlasivuston tyttöjä ja poikia erottelevasta sisällöstä ja loppusyksystä uutisoitiin ruotsalaisesta lelufirmasta, joka oli saamansa palautteen
johdosta muuttanut lelukataloginsa sukupuolikuvia moninaisemmiksi. Sukupuolistereotypioita
purkava kasvatus on tulossa pikkuhiljaa myös osaksi suomalaista varhaiskasvatuskenttää.
Kasvatukseen, jonka etuliitteessä mainitaan sana
sukupuoli, liitetään helposti paljon ennakkoluuloja. Onko tämä sitä lasten tasapäistämistä, kielletäänkö kohta autoilla ja nukeilla leikkiminen?
Tehdäänkö pojista tyttöjä ja päinvastoin? Pyritäänkö kasvattamaan lapsi sukupuolettomaksi? Vastaus
kaikkiin edellisiin kysymyksiin on kieltävä. Lapsen
sukupuoli-identiteetin ohjailemisen sijaan on tarkoitus kiinnittää huomio niihin asenteisiin, oletuksiin ja toimintatapoihin, joita aikuiset sukupuoliin
liittävät. Tiedostamisen kautta avautuu myös mahdollisuus muuttaa omia ajattelu- ja toimintatapoja.
”Pojat ovat poikia
ja tytöt prinsessoja”
Kun lasta ympäröivä ilmapiiri
on mahdollisimman avoin
ja virikkeitä tarjoava,
tarjoutuu hänelle joustavat
mahdollisuudet kehittää
kykyjään monipuolisesti
ja kasvaa omaksi yksilökseen.
22
Moni meistä on törmännyt sanontaan ”pojat ovat
poikia”, kun on kyse poikalasten välisestä tappelusta. Aggression ilmaisu fyysisesti sekä raju ja
villi toiminta mielletään luontaisesti poikien ominaisuudeksi, kun taas tyttöjen oletetaan usein olevan empaattisia, tunnollisia tai herkkiä. Yleistykset
eivät kuitenkaan päde sen paremmin lasten kuin
aikuistenkaan kohdalla, vaan edellä mainitut ominaisuudet ovat yksilöllisiä. Sukupuolen sisällä vallitsevien erojen on usein todettu olevan suurempia
kuin sukupuolten välillä. Stereotyyppistä kahtiajaottelua tyttöjen ja poikien asioihin ja harrastuksiin
ylläpidetään yhteiskunnassamme monin keinoin:
mainonnassa, viihdeteollisuudessa sekä lelu- ja vaatevalmistajien kautta mutta myös jokapäiväisissä
kohtaamisissamme lasten kanssa.
Sukupuolisensitiivinen kasvatus haastaa aikuisen
pohtimaan, mitä sellaisilla arkipäiväisillä tokaisuilla,
kuten ”tytöt ovat tyttöjä” todella tarkoitetaan, sekä
selvittämään miten tällaiset ajattelumallit ohjaavat
toimintaamme käytännössä. Miksi saatamme sanoa,
ettei sukupuolella ole merkitystä, mutta hämmennymme niin kovasti kun tapaamme ihmisen, jonka
sukupuolta emme heti pysty ulkoisten merkkien
perusteella tunnistamaan?
Tiedostamattomiin ennakko-oletuksiin on kuitenkin hankala päästä käsiksi, ja siksi päiväkotiprojekteissa on käytetty havainnointivälineenä
videointia. Kasvattajien toimintaa videoimalla voi
saada näkyviin esimerkiksi kehonkieltä, äänenpainoja ja katseita. Lisäksi se mahdollistaa lapsille annettavan huomion määrällisen tarkastelun. Videointia on
hyödynnetty pioneerityötä tehneessä kajaanilaisessa
tasa-arvokasvatushankkeessa jo 1980-luvulla ja sittemmin 2000-luvulla Folkhälsanin ja Naisasialiitto
Unionin kehittämisprojekteissa kuten myös ruotsalaisissa päiväkotihankkeissa.
Videointi avaa silmät
Niin suomalaisissa kehittämishankkeissa kuin
Ruotsissakin tasa-arvotyössä mukana ollut päivähoitohenkilöstö on suhtautunut toimintaan myös
epäilevästi. Videointi on mietityttänyt ja eri sukupuolten kohtelemista tasa-arvoisesti on saatettu
pitää itsestään selvänä asiana. Kehittämispalavereissa
katsottujen videopätkien myötä kasvattajien silmät
ovat kuitenkin avautuneet. Esimerkiksi Naisasialiitto
Unionin tasa-arvokasvatuksen pilottihankkeessa itseään tasa-arvoisena kasvattajana pitänyt henkilö saattoi huomata antavansa toimintatuokiossa huomiota
tytölle lähinnä apulaisen roolissa tai auttavansa pukemis- ja riisumistilanteissa poikia huomattavasti
tyttöjä enemmän. Kun tietoisuus tällaisista tilanteista heräsi, alkoi kasvattajien toiminnassa tapahtua
pian muutoksia. Jo seuraavalla kuvauskierroksella
saatettiin havaita eri sukupuolille annetun huomion
määrän tasaantuneen ja lasten auttamista vaativiin
tilanteisiin oli kehitetty toimintamalli, jossa lapset ohjattiin jonottamaan apua aikuiselta. Tiedostamattomien ennakko-oletusten purkaminen vaatii
kuitenkin pitkäkestoista työtä ja tasa-arvotilanteen
jatkuvaa päivitystä, joten siksi olisikin tärkeä saada
sukupuolisensitiivisyys osaksi jo valtakunnallisesti
ohjaavia varhaiskasvatussuunnitelmien perusteita.
Ruotsissa vastaava kirjaus tehtiin vuonna 1998.
Videomateriaalia analysoitaessa kiinnitettiin huomiota myös jo olemassa oleviin hyviin käytänteisiin:
avointen kysymysten käyttöön, äänitilan hallintaa
helpottaviin työkaluihin, lasten tunteiden sanoittamiseen ja positiiviseen kohtaamiseen kielto- ja
käskytilanteissa. Tärkeä osa kehittämistoimintaa oli
myös projektityöntekijän keskustelu päivähoitohenkilökunnan kanssa lastenlaulujen ja - kirjojen välittämistä sukupuolikuvista. Kasvattajat pohtivat mm.
ovatko pojat kirjoissa ja loruissa usein päärooleissa
hurjina seikkailijoina, hoivaavatko tytöt eläimiä tai
ovat avuttomia prinsessoja? Entä onko kirjoissa sijaa
tyttöpojille ja poikatytöille? Miten perheitä ja aikuisten sukupuolirooleja kuvataan? Pelkkä keskustelu
sukupuoleen liittyvistä asioista uudesta näkökulmasta avaa tietoisuutta siitä, miten kaavamaiset sukupuoliroolit syntyvät ja vaikuttavat yhteiskuntamme
rakenteissa ja kuinka valtava koneisto muokkaa niitä
asioita, jotka ymmärrämme yksittäisen ihmisen ”vapaiksi valinnoiksi”.
Moninainen sukupuoli
Jo vuosikymmeniä on tutkittu aikuisten sukupuolittuneita tapoja kohdata jo vastasyntyneet erilaisin
sanoin, kehuin ja adjektiivein. Lapsen sosiaalistaminen tiettyyn sukupuolirooliin alkaa siis jo varhain
ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta. Sukupuolta
voidaan määritellä usealla eri tavalla: biologisen,
sosiaalisen ja henkilön yksityisen kokemuksen, eli
sukupuoli-identiteetin tasolla. Inhimillinen kokemus pitää sisällään kuitenkin kaikki nämä tasot, eikä
niitä siksi ole tarkoituksenmukaista erotella. Tärkeintä on luottaa siihen, että lapsen kokemus omasta sukupuolestaan nousee hänestä itsestään. Kun
lasta ympäröivä ilmapiiri on mahdollisimman avoin
ja moninaisia virikkeitä tarjoava, tarjoutuu hänelle
joustavat mahdollisuudet kehittää kykyjään monipuolisesti ja kasvaa omaksi yksilölliseksi itsekseen.
Sukupuoli on yksi ihmisen ominaisuuksista siinä
missä hiusten väri, pituus tai kengän koko. Korostamalla toistuvasti yhtä ominaisuutta ylitse muiden
välitämme lapsille kuvaa sukupuolista toisilleen vastakkaisina ryhminä. Jos lapsen sukupuolisamastuminen on vielä liikkeessä, tai hän kokee omimmaksi eri
sukupuolen kuin mitä hänelle on syntymässä merkitty, saattavat tilanteet, joissa sukupuolta käytetään
lasten luokitteluperiaatteena aiheuttaa lapselle suurta
ahdistusta ja epävarmuutta.
Jako sukupuolittain määritettyihin ryhmiin, tai
esimerkiksi hyväntahtoinen naureskelu tytön ja pojan väliselle ystävyyssuhteelle voi myös vaikeuttaa
sukupuolten välistä ystävystymistä ja tuoda eri sukupuolta olevien lasten väliseen kaveruuteen turhaa jännitettä aikuisten taholta. Kaikkien ihmisten
hyvinvointia palvelee sukupuolen ymmärtäminen
kaksijakoisuuden sijasta ulottuvuutena, jossa on aste-eroja ihmisten välillä. Se tarjoaa moninaisempia
vaihtoehtoja harrastaa ja harjoittaa kykyjä, luoda
ystävyyssuhteita ja hengittää ilmaa omana itsenään.
Naisasialiitto Unionin hanke (2012–2014) ”Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa – tasaarvoinen kohtaaminen päiväkodissa” on parhaillaan
käynnissä. Katso ilmoitus puolipäiväisistä koulutuksista tästä lehdestä. Lisätietoja: projektipäällikkö Milla Paumo, [email protected],
p. 044 785 2879
23
Yhdistykset
Etelä-Saimaan lastenhoitoalanyhdistys vuosikokous
Aika: Ke 6.3.2013 klo 18.30
Paikka:Tehy toimisto Lappeenranta
asioina: sääntömääräiset asiat sekä
sääntömuutokset.
Tarjolla iltapalaa!
[email protected]
27.2.2013 mennessä.
Tervetuloa! toivottaa hallitus
Hämeenlinna
20.2.2013 Ahveniston päiväkodin kodalla vuosikokous. 17.30-18 Raisa kertoo metsäryhmän toiminnasta ja klo 18 aloitamme kokouksen.
Tarjoilujen arvioimista helpottaa ilmoittautumisesi
15.2.2013 mennessä joko: 050-3008021
(tekstarikin riittää) / Maija
tai sähköpostilla: [email protected].
Tervetuloa! t. hallitus
IKEA-reissu
Pohjois-Karjalan lastenhoitoalan
yhdistys
järjesti jäsenilleen virkistysmatkan Kuopion Ikeaan
17.11.2012. Matkaan lähdettiin bussilla aamulla
varhain klo 8 Joensuusta, takaisin kotiin palattiin
illan hämärissä.
Matkalla oli mukana yhdistyksen jäseniä sekä
ei-jäseniä. Matkalaisia oli kaiken kaikkiaan noin
parisenkymmentä. Matka sai kokonaisuudessaan
positiivista palautetta, toivomuksena olisikin että
Ikean reissun kaltaisia matkoja/tapahtumia järjestettäisiin enemmän.
Matkan aikana keskusteltiin yhdistyksen toiminnasta, toimintaan osallistumisesta, aktiivisuudesta
yhdistyksen ja toiminnan suhteen ja kaikkea siltä ja
väliltä, leppoisaa rupattelua unohtamatta.
Matkan aikana järjestettiin arvonta, missä palkintoina oli erilaisia Suomen Lastenhoitoalan liiton
tuotteita, mm. avaimenperiä sekä t-paitoja. Arvonta koettiin menestykseksi; kaikkiaan 40arpaa myytiin, euron kappaleelta. Onnelliset voittajat olivat
palkintoihinsa tyytyväisiä.
Palautteen perusteella Iso kiitos leppoisan reissun
onnistumisesta kuuluu yhdistyksen varapuheenjohtajalle Marjut Kontkaselle, joka onnistuneesti
hoiti niin yhdistyksen markkinoinnin kuin myös
matkaoppaan tehtävät. Itse puheenjohtaja estyi
reissuun osallistumaan, mutta oli kuitenkin hengessä mukana luottavaisin mielin.
Tämän pohjalta on hyvä suunnitella seuraavaa vuotta ja
virkistysmatkaa.
Kainuun Lastenhoitoalan yhdistyksen
sääntömääräinen vuosikokous on tiistaina 19. maaliskuuta 2013 kello 18 Tehyn aluetoimistolla, Kauppakatu
30, Kajaani. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat sekä
sääntömuutos. Tarjoilua. Tervetuloa! t. Hallitus
Keski-Suomen lastenhoitoalan
yhdistys ry
Sääntömääräinen vuosikokous ke 13.3.2013
klo 18:30 Tehylässä, Järjestöjentalo Kalevankatu 4.
Asioina: Sääntömääräiset asiat sekä sääntömuutokset
Iltapalatarjoilu, Tervetuloa!
Uudenmaan lastenhoitoalan yhdistys
(Ulhy)
Tule mukaan kuutamohiihtotapahtumaan Oittaan ulkoilualueelle pe 1.3. klo 18.30 alkaen. Tätä ilmoitusta
kirjoitettaessa hiihtokelit on hyvät ja ladut loistavassa
kunnossa (http://www.oittaa.fi/oittaa_latu), valitaan helppo kiva lenkki. Mikäli lumet sulavat lähdemme luontoon
sauvakävellen (omat välineet). Lenkin jälkeen vietämme
aikaa rupatellen ja iltapalaa nauttien kodalla. Oittaalle
pääsee omalla autolla tai bussilla 86 Espoon keskuksesta,
joka lähtee klo 18.12 laiturilta 32 (virastotalon puolella)
ja takaisin busseja lähtee tunnin välein. Jäsenhinta on 7
euroa. Ilmoittautumiset Marit Björkskog-Broström to
21.2. klo 18–20 p. 0400-414780
Pohjois-Karjalan
Lastenhoitoalan yhdistyksen
sääntömääräinen vuosikokous pidetään torstaina
21.3.2013 klo 17.30. Paikkana Tehyn Joensuun aluetoimisto, Siltakatu 12 A 2, Joensuu.
Käsiteltävänä sääntömääräiset asiat sekä paikallisyhdistyksen sääntömuutos.
Yhdistys tarjoaa pientä iltapalaa. Tarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittamaan tulostasi 16.3.2013 mennessä.
Jyrki Ikonen 044 585 0824, työ gsm 0400 585 989,
[email protected]
Tervetuloa!
Hallitus
Pohjois-Savon lastenhoitoalan
yhdistys ry
Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään keskiviikkona 14.3.2013 klo 18.00 Tehyn aluetoimistossa
Puijonkatu 29 B, 3 krs, Kuopio.
.................................................... .
24
Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat ja
sääntömuutos koskien hallituksen kokoonpanoa.
Tule keskustelemaan ja ideoimaan yhdistyksemme toimintaa.
Osallistumalla voit vaikuttaa!
Yhdistys tarjoaa iltapalaa.
Olet lämpimästi tervetullut. Hallitus
Åbonejdens Barnsköter Förbunds
Pohjois-Hämeen Lastenhoitoalan
yhdistys ry:n vuosikokous
Lapin Lastenhoitoalan yhdistys
Maanantaina 11.3.2013 klo 18.
Tehyn Tampereen aluetoimistolla, Itsenäisyydenkatu
17 A 4. krs.
Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa päätetään yhdistyksen sääntömuutoksesta koskien mm.
hallituksen kokoonpanoa.
Tervetuloa! Hallitus
Årsmöte tisdagen 12.3.2013 kl.18.00
Tehys byrå, Erikgatan 17 C, 2 vån, Åbo.
Kvällsbit serveras information om “sagomassage”.
Anmäling senast 5.3.,
[email protected]
Välkommen! Styrelsen.
Sääntömääräinen vuosikokous pidetään perjantaina
15.3.2013 klo 19.00 Tehyn aluetoimistossa,
Maakuntakatu 29-31 B, Rovaniemi.
Alaovi sulkeutuu klo 19.00.
Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm.
valitaan yhdistykselle puheenjohtaja ja hallituksen
jäsenet erovuoroisten tilalle, lisäksi sääntömuutos
koskien hallituksen kokoonpanoa.
Tarjoilua. Tervetuloa! Hallitus
Tervetuloa
Pohjois-Pohjanmaan Lastenhoitoalan
yhdistys ry:n
sääntömääräiseen vuosikokoukseen 14.3.2013 klo 18 .
Tehyn Oulun aluetoimistolle. Sääntömääräisten asioiden lisäksi sääntömuutos koskien hallituksen henkilökohtaisia varajäseniä. Kahvitarjoilu.
Hallitus
Satakunnan Lastenhoitoalan yhdistys
ry:n vuosikokous
12.3.2013 klo 18.00 Kaupunkikahvila Brunssissa,
Itäpuisto 11 A, sisäpiha, Pori.
Käsitellään sääntöjen määräämät asiat.
Tarjoilun vuoksi ilmoittautuminen Tarjalle
p. 0400 590447 28.2.2013 mennessä.
Tervetuloa mukaan!
Terkuin Tarja
Turun Seudun Lastenhoitoalan yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous on
ti 12.3.2013 klo 18.00
Tehyn aluetoimisto (uusi paikka)
Eerikinkatu 17 C, 2 krs Turku.
Käsitellään sääntömääräiset asiat ja myös yhdistyksen
sääntöjenmuutos.
Tietoa satuhieronnasta.
Tarjolla iltapalaa.
Tarjoilun vuoksi ilmoittautumiset 5.3. mennessä,
[email protected].
Tervetuloa!
Hallitus
ULHY/ Lady club
Hei Berliinin matkalainen.
Kokoonnumme 21.3.2013 klo 17.30 kerhohuoneeseen Hakaniemenranta 26 A Helsinki.
Keskustellaan matkasta ja mietitään kysymyksiä.
Tapaamisiin Aila Lindén puh. 0405543558
Merkittävä huomionosoitus
lastenhoitajalle
Teksti ja kuva Eila Seppälä-Vessari
Lastenhoitaja ja perhetyöntekijä, viime kauden hallituksemme jäsen, vuoden lastenhoitaja
vuodelta 2008, Raija Roitto vietti viime syyskuussa eläkejuhliaan Jyväskylässä Ortodoksisen kirkon kauniissa juhlasalissa. Mukana tilaisuudessa oli runsaasti Raijan entisiä työkavereita ja ystäviä lukuisista eri työpisteistä sekä yhteistyökumppaneita vuosien varrelta..
Kauniina syyspäivänä vietetyt juhlat olivat arvokkaat ja lämminhenkiset. Ohjelmassa oli
entisten työkavereiden esityksiä, musiikkia sekä Raijan lasten koostama esitys hänen
vaiheistaan vastavalmistuneesta lastenhoitajasta eläkepäiviin saakka. Herkistävä oli kuulla
myös Raijan asiakasperheen äidin kirje, palaute siitä, kuinka Raija on ollut heidän perheelle avuksi ja tueksi.
Juhlan kohokohta kuitenkin lienee se, kun Raijalle myönnettiin hopeoitu Arvo Ylppö
-mitali, jonka luovutti Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piiri. Mitali
voidaan luovuttaa liiton omien luottamushenkilöiden lisäksi esim. terveydenhuollon ja
lastensuojelun parissa elämäntyönsä tehneelle henkilöille erityisen merkittävistä ansoista.
Raija Roitto on tehnyt elämäntyönsä lasten ja nuorten hyväksi sekä kehittänyt samalla
vapaaehtoistoimintaa vahvassa kumppanuudessa MLL:n kanssa, toesi mitalin luovuttanut
Mirja Lavonen-Niinistö. Eläkkeellään Raija Roitto jatkaa vapaaehtoistoimintaa
MLL:n Järvi-Suomen piirissä monin eri tavoin.
Raijan aktiivisuus jatkuu varmasti myös eläkepäivinä, sen verran olen oppinut Raijaa vuosien varrella tuntemaan. Toiminnasta pitävät huolen reipas mieli sekä lapset ja suloiset
ja tärkeät lastenlapset.
. ......................................................
25
SLaL kouluttaa
jäseniään 2013
Seuraa koulutusilmoittelua www.slal.fi >SLaLkouluttaa 2013. Sieltä löytyvät mm. ilmoittautumisohjeet ja -lomakkeet koulutuksiin
• Tietoisuustaitoja harjoittamalla opitaan ohjaamaan tarkkaavaisuutta ja tunteita mm. olemaan
vahvistamatta kiukun tunteita ja lisäämään myötätunnon kokemista itseä ja muita kohtaan. Säännöllinen harjoittaminen rauhoittaa mieltä ja kehoa,
vähentää tutkitusti stressiä, keskittymisvaikeuksia ja
vahvistaa tyytyväisyyden kokemista. • Kurssilla opitaan käytännössä lasten kanssa tehtäviä, osin toiminnallisia ja leikinomaisia harjoitteita,
jotka ovat omiaan rauhoittamaan niin lasta kuin
aikuistakin keskittymään juuri käsillä olevaan hetkeen.
• Koulutukseen kuuluu myös aikuisten oma harjoitusohjelma, jota voi tehdä kotona nauhoitteen
ja ohjekirjan avulla. Ohjekirjassa on mm. vinkkejä
siitä, miten tietoisen läsnäolon kokemuksia voi lisätä arjen toimiinsa ja sitä kautta vähentää stressin
kokemista ja rikastaa arkea.
• Kouluttajana lto, tietoisuustaito-ohjaaja Reija
Suntio
20.3.2013 klo 9–16 Helsinki, Pasila,
Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki /
Tehyn tilat, Toini Nousiainen - sali
10.9.2013 klo 9–16 Jyväskylä, hotelli Laajavuori
Laajavuorentie 30, Jyväskylä
Koulutuksen hinta: 80 €/jäsen, sisältää koulutuksen, aamu- ja päiväkahvin sekä lounaan.
Ilmoittautuminen www.slal.fi > SLaLkouluttaa
2013 > Aistien rauhaa
Aamupäivä: laulupiirtäminen, iltapäivä: draaman
käyttö lasten kanssa
Laulupiirtämisen sisältö: Laulupiirtäminen on
toimintaa, jossa yhdistyvät laulu ja kuvallinen ilmaisu samanaikaisesti ja toisiaan tukien. 26
Laulupiirtäen piirrokset – niin lumiukot ja etanat
kuin formulan ajolinjat ja perhosen lentoradat – syntyvät laulaen tai laulun tukemana.
• Laulava kynä -materiaali ja laulupiirtämisen menetelmä on suunniteltu erityisesti päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsille sekä heidän kasvattajilleen, mutta
menetelmää voi hyödyntää myös muiden kohderyhmien, kuten esimerkiksi vanhusten tai erilaisten oppijoiden kanssa. Laulupiirtäminen kehittää visuaalista
hahmottamista, kielen ymmärtämistä ja tuottamista,
motoriikkaa ja luovaa ilmaisua. Piirtyvät kuvat tukevat laulunsanoja ja laulunsanat puolestaan kuvaa ja
sen hahmottamista. Oivallinen väline myös erityistukea tarvitseville lapsille.
• Kouluttajana Minna Lappalainen
1. Räpylät rennoksi. Lämmittelyt ryhmälle eli kou-
lutukseen osallistuville. Improvisaation pohjautuvia
tutustumis- ja heittäytymisleikkejä. Samalla virittäytymistä työskentelyyn ja työkaluja/ideoita omaan käyttöön.
2. Teatterimuseon työpaja ”Ruman ankanpoikasen räpylöissä” perustuu päiväkoti-ikäisille suunnattu mielikuvamatkaan Teatterimuseossa. Pajan
juonellisena lähtökohtana ja väljänä kehyksen on
H. C. Andersenin satu Ruma ankanpoikanen. Työpaja
vedetään käsikirjoituksen mukaan, samalla tavalla
kuin lapsille, jotta osallistujat saavat itse tuntea ja
kokea, miltä erilaiset harjoitteet ja tekemisen tavat
tuntuvat. Käytämme toiminnallisia menetelmiä, jotka
ovat varmasti monille entuudestaan tuttuja. Tärkeänä
teemana nousee esiin kiusaaminen ja osallistuja löytävät itsensä molemmista rooleista sekä kiusaajana,
että kiusattuna. Työpajan tärkeä sanoma on, olet
arvokas juuri sellaisena kuin olet. Tunnetilat ja niiden fyysistäminen. Ruman ankanpoikasen räpylöissä -työpaja antaa avaimia ja ideoita käsitellä asioita tai
ongelmia joita päivittäisessä työssä lasten kanssa nousee esille yhdessä heidän kanssaan teatterin keinoin.
Toisaalta mielikuvamatkailua voi käyttää hauskana
tarinan kerronnan tapana.
– Mielikuvamatkan kesto on noin yksi tunti, jonka jälkeen purku, keskustellaan siitä miltä tämän kaltainen
osallistava tekeminen tuntuu.
3. Räpylät käyttöön. Kokonaisuuden kolmas osa on
myös toiminnallinen. Lähtökohtana satujen maailmat,
hahmot ja tarinat. Paneudutaan koulutuksessa jo koetun
soveltamiseen. Ohjaajan johdolla tehdään itse pieniä kevyitä kokeiluja, harjoitteita, katsotaan, ideoidaan ja keskustellaan. Millaisia uusia polkuja räpylät löytävätkään!
• Kouluttajana Milla Kortemaa, teatteripedagogi
Tampere: 13.5.2013, klo 9–16, Tutkivan teatterityön keskus, Hämeenpuisto 28 D, 33200 Tampere
Helsinki 20.9.2013 klo 9–16 Pasila, Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki / Tehyn tilat, Toini Nousiainen
- sali
Ilmoittautuminen www.slal.fi > SLaLkouluttaa 2013 >
Toiminnallinen koulutuspäivä
Koulutuskokonaisuus sisältää kaksi koulutuspäivää,
klo 15–19.
• Mitä on tämän päivän suomalaisuus, millaisena se
näyttäytyy maahanmuuttajan silmissä. Yksilötehtävänä
pohtia omia juuria ja omaa suomalaisuutta. Keskustelua
aiheesta.
• Lyhyt tietoisku maailman uskonnoista, ja kuinka ne
vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja arkeen (esim.
muslimeilla päivittäiset rukoushetket, ramadan, sallittu
ruoka)
• Perusasioita somalialaisesta, venäläisestä ja thaimaalaisesta kulttuurista. Lisäksi pieniä tietoiskuja muista
kulttuureista
• Kuinka välttää kulttuurien väliset yhteentörmäykset
• Kouluttajana sosiaalikasvattaja, toimittaja Anne Tarsalainen
Koulutus 26.9.2013 klo 15-19, paikka Helsinki Pasila,
Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki / Tehyn Helsingin
aluetoimisto.
Koulutuksen hinta 30 €
Ilmoittautuminen www.slal.fi > SLaLkouluttaa 2013 >
kulttuurit kohtaavat
– sairaalan lastenhoitajille, kulttuurien kohtaamisesta
päivähoidossa
Koulutuspäiväkokonaisuus sisältää kaksi iltapäivän koulutusta, joihin toivotaan osallistuvan samat henkilöt.
• Mitä on sukupuolisensitiivinen kasvatus? Kohtelemmeko lapsia tasa-arvoisesti? Kuinka työskennellä omien
ennakko-oletustensa kanssa?
• Puolipäiväinen koulutus tarjoaa teoriaa ja tutkimustietoa tasa-arvotyöstä varhaiskasvatuksessa, kokemuksia
kehittämishankkeista ja työkaluja arjen kasvatustyöhön.
• Mitä on tapahtunut työyksiköissä kevään jälkeen? Miten
ylittää mahdolliset esteet tasa-arvotyössä? Kuinka edistää tasa-arvoista kohtelua pitkäjänteisesti? Puolipäiväinen
koulutus palaa keväällä opittuun, suuntaa katseensa tulevaan ja pohtii yhteistyön merkitystä tasa-arvotyölle.
22.5. Joensuu – seurantapäivä 5.11, Joensuun Kansalaistalo, Torikatu 30, 80100 Joensuu
14.5. Rovaniemi – , seurantapäivä 12.11, City-hotelli,
Pekankatu 9, 96200 Rovaniemi
15.5. Tampere – seurantapäivä 13.11, Tehyn aluetoimisto: Itsenäisyydenkatu 17 A 12, Tampere.
• Kouluttajana Milla Paumo, projektipäällikkö Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa - tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa- hanke.
Toteutus opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella. Koulutus on maksuton osallistujille.
Ilmoittautuminen www.slal.fi > SLaLkouluttaa 2013 >
Tasa-arvokasvatus päivähoidossa
• Kouluttajana varhaiskasvatuksen erityisopettaja
ja työnohjaaja Tarja Seppälä
Oulu
23.5.2013 klo 9–16
Hotelli Holdiay Inn Kirkkokatu 3, 90100 Oulu
Joensuu
13.9.2013 klo 9–16
Hotelli Cumulus, Kirkkokatu 20, 80100 Joensuu
Kasvun Eväät koulutuksen sisältö
- aikuisen osaamisen vahvistaminen
• kuinka kohdata ja ohjata aikuista haastava lapsi
- positiivisuuden kehä - onnistumisen mahdollistaminen
• miten sitä pidetään yllä sekä vahvistetaan
- vuorovaikutuksen 5 K:ta – katsekontakti, kuuntelu,
kosketus, käsky ja kiitos
- rakentava rajaaminen
• kuinka jätetään ei- toivottua huomiotta, ja vahvistetaan toivottua toimintaa
- Tunteet - tunnetyöskentely niin aikuisen kuin lapsen
näkökulmasta
• tunnistaminen, käsitteleminen ja hallinta
- vuorovaikutusharjoitteita (soveltuvat isommallekin
joukolle toteutettaviksi)
Koulutuspaketti koostuu peruspedagogisista näkökulmista huomioiden lapsen kasvuprosessin erilaisia tarpeita. Kokonaisuus soveltuu erilaisissa työtehtävissä oleville
työntekijöille niin päivähoitoon kuin sairaalaankin.
Koulutuksen hinta 70 € /jäsen, sisältäen opetuksen,
aamu- ja päiväkahvit sekä lounaan.
27
Aivotärähdys vaikuttaa lapsen
aivoihin vielä oireiden laannuttua
A
ivotärähdyksen aiheuttamat aivomuutokset
voivat säilyä lasten aivoissa vielä kuukausia loukkaantumisen jälkeen, vaikka varsinaiset oireet olisivat
lakanneet jo kauan aikaisemmin. Muutokset ovat
suurempia kuin aikuisilla havaittavat, mutta vielä ei
tiedetä ovatko ne haitaksi lapsille.
Journal of Neurosciencessa julkaistut tulokset perustuvat viidentoista 10–17-vuotiaan aivokuvauksiin
ja kognitiivisiin testeihin, jotka tehtiin muutama viikko
aivotärähdyksen jälkeen sekä uudelleen neljä kuukautta tärähdyksestä. Tuloksia verrattiin viidentoista
terveen samanikäisen kuvaustuloksiin.
Ensimmäisissä tutkimuksissa aivotärähdyksen
saaneilla havaittiin lieviä kognitiivisia oireita sekä
muutoksia aivojen valkeassa aineessa. Muutaman
kuukauden päästä tehdyissä tutkimuksissa varsinaiset
oireet olivat kuitenkin kadonneet, mutta aivomuutokset olivat yhä tallella.
Lasten aivomuutokset olivat laajempia kuin aikuisilla aivotärähdyspotilailla, mikä tutkijoiden mukaan
viittaa aivotärähdysten olevan pahempia lapsille. Seuraavaksi olisi selvitettävä parantuvatko muutokset
vai jäävätkö ne pysyviksi, ja vaikuttavatko muutokset
lapsen myöhempään kehitykseen.
Aikaisemman tutkimuksen perusteella lievät kognitiiviset oireet kuten unohtelu ja keskittymisvaikeudet voivat joillain lapsilla näkyä jopa vuoden
aivotärähdyksen jälkeen etenkin, jos aivotärähdys
johti tajuttomuuteen ja aivomuutoksiin. Lasten aivotärähdyksiin tulisi siksi suhtautua vakavasti.
Tutkimus julkaistiin Journal of Neuroscience -lehdessä.
Sokeri on kipulääke vauvoille
P
istokset ja muut kivuliaat toimenpiteet ovat vauvoille siedettävämpiä, jos he saavat tilkan sokeriliuosta
ennen toimenpidettä, tuore tutkimuskatsaus vahvistaa.
Sokeriliuosta on käytetty vauvojen kivunlievitykseen jo
pitkään, mutta sen tehosta ei ole ollut täyttä varmuutta.
Nyt julkaistut tulokset perustuvat neljäntoista tutkimuksen aineistoihin, jotka yhteensä koostuivat lähes
1 600 vauvan tiedoista. Tutkimuksissa vauvoille oli annettu erivahvuisia sokeriliuoksia pari minuuttia ennen
pistosta.
Sokeriliuosta saaneet vauvat itkivät keskimäärin lyhyemmän aikaa kuin pelkkää vettä saaneet, minkä perusteella tutkijat uskovat sokerin lievittäneen vauvojen
kokemaa kipua. Täyttä varmuutta tästä ei kuitenkaan ole,
sillä vauvojen kipuaistimuksista tiedetään kovin vähän.
On esimerkiksi epävarmaa kuinka hyvin pienet vauvat
aistivat kipua ja missä määrin ne eivät vain kykene ilmaisemaan sitä.
Sokeriliuosta käytetään Suomessa vauvojen kivunlievitykseen, mutta etenkin keskosvauvat hyötyvät myös
vanhempien käsikapalosta, joka on suomalaistutkimuksessa todettu yhtä tehokkaaksi kuin paljon käytetty
glukoosiliuos. Keskosille ja pienille vauvoille sylihoito on
jopa turvallisempi, sillä keskosvauvat eivät usein pysty
nielemään kunnolla.
Vauvojen kivunlievitys on tärkeää, koska toistuvat
kivut saattavat häiritä lapsen kehitystä ja tehdä vauvasta
kipuherkän. Puolentoista vuoden ikään mennessä vauvoille voidaan antaa jopa 15 erilaista pistosta.
Uutispalvelu Duodecim
Ehdota vuoden lastenhoitajaa
Nyt sinulla on mahdollisuus esittää ansioitunutta alan ammattilaista Vuoden lastenhoitajaksi.
Vuoden lastenhoitaja on aktiivinen lastenhoitaja (tai lähi- tai päivähoitaja), joka työssään ja vapaaajallaan toimii esimerkillisesti ja vireästi lasten puolestapuhujana. Hän on innokas toimeen tarttuja
ja saa positiivisuudellaan muutkin mukaan toimimaan. Vapaamuotoiset kirjalliset esitykset palautetaan SLaL:n toimistolle 15.3.2013 mennessä, Suomen Lastenhoitoalan Liitto, PL 120, 00060 Tehy.
Kuoreen tunnus ”Vuoden lastenhoitaja”. Vuoden lastenhoitaja 2013 julkistetaan ja palkitaan Lapsi
2013 – messuilla Helsingin Messukeskuksessa 26.4.2013.
28
Ihastuttava materiaalikokonaisuus lasten musiikkihetkiin
Loistavan turvallinen
ja käytännöllinen
PIILOMETSÄN
SÄVELIÄ
AS
CD + OikP
kiohjeet)
le
(nuotit ja
yhteishin
(opas 20 €, levy 15 €).
Tilaa www.slal.fi
40 €
H
eijastava reppu
istuu pienemmän tai
suuremmankin liikkujan selkään, ja heijastavan materiaalinsa
ansiosta se on helposti havaittavissa pimeällä tiellä. Repussa on
heijastinnauhaa edessä, takana ja sivuilla, joten se tekee
käyttäjästään näkyvän joka suuntaan. Reppu sopii kokonsa ja ergonomisen muotoilunsa ansiosta koululaiselle tai
aktiiviliikkujalle. Väri musta, tilavuus 15 L. Hopeanvärinen
SLaL -painatus repun etuosassa.
Tilaus SLaL-nettipuodista www.slal.fi tai puhelimitse
liiton toimistolta puh. 09 5422 7501:
Hinta 30,00 euroa + postikulut. Tuote toimitetaan postiennakolla.
taan
Cd:n ja oppaan hinta
SLaL:n jäsenille
yht. 35 €
Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO
Tilaukset ja koulutukset: p. 040 706 9446, [email protected], www.versomus.fi
Kevään uutuudet ovat saapuneet, makupaloja tässä!
Uusia ihania helmiä...
...kakkumuotteja ja pääsiäisaskarteluun askartelusettejä
Lisä
ää uutuukssia ja
a ideoitta kotissivullam
mme!!
Pl 2470 00002 Helsinki
Asiakaspalvelu: 09-3487 0606
:pOR€WVZ[P![PSH\Z'ZSVQKKL[HSQLYÄ
w w w. sl ojd- det al jer.f i
29
Uutta
SLaL:ssa
Käy uusituilla kotisivuilla www.slal.fi
SLaL löytyy myös puhelimestasi
www.slal.mobi
Ja tietysti myös Facebookista löytyy
Suomen Lastenhoitoalan Liitto.
Käy tykkäämässä, niin saat paljon
ajankohtaista tietoa omaan alaan
liittyen.
30
Teksti Minna Lappalainen
Laulupiirtämisen
menetelmä laulaa
laulut kuviksi
Päiväkodin eskariryhmän lattiapinta on päällystetty ruskealla
remonttipaperilla. Alkamassa ei suinkaan ole remontti, vaan
laulupiirtämistuokio. Lapset virittävät ensin etusormensa laulaviksi kyniksi pienen lorun avulla. Pian ilmaan piirtyy erikokoisia
pilviä, ympyröitä ja auringonsäteitä laulun rytmittämänä. ”Pumpula Puff, Pampula Paff, Pumpula PilvenHattara, Hah”. Jokainen
voi nähdä sielunsa silmin hienojen taideteosten leijuvan ilmassa.
Seuraavaksi siirrytään väriliitujen kanssa lattiapaperille, johon alkaa syntyä laulun tahdissa kiemuraa viivaa: ”Tässä on
Matias Mato, tosi tosi pitkä mato. Kiemura, liemura, vinkura
vänkä – tosi tosi piiiiiiiiitkä häntä.” Matias kiemurtelee pitkin
paperia ja pitenee jokaisen lapsen piirtäessä omanlaisen pätkän
madon jatkeeksi...
Laulupiirtäminen kehittää
monipuolisesti
Laulupiirtäminen on elämyksellinen ja moniaistinen toimintamuoto, jossa yhdistyvät laulu ja kuvallinen ilmaisu samanaikaisesti ja toisiaan tukien. Laulupiirroksia voi piirtää aikuinen
lapsille tai yhdessä lasten kanssa – paperille, ilmaan, taululle,
selkään tai vaikka retkellä lumihankeen. Jo pienikin lapsi pystyy
laulupiirtämään ei-esittäviä kuvia paperille tai helppoja hahmoja
ilmaan. Isomman lapsen kanssa voi kokeilla hahmojakin paperille. Tärkeää on kuitenkin muistaa lapsentasoinen eteneminen.
Lapselle mieluisaa on myös seurata aikuisen laulupiirtämistä. Ja
jos laulaminen ei ole itselle luontevaa, laulut voi toteuttaa myös
loruttaen
Laulupiirtäminen kehittää lapsen visuaalista hahmottamista, kielen ymmärtämistä ja tuottamista, motoriikkaa ja
luovaa ilmaisua. Menetelmä on suunniteltu erityisesti päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsille ja sen
käytöstä on saatu hyviä kokemuksia myös erityistä tukea
tarvitsevien lasten kanssa. Harjoitteita löytyy mm. motoriikan, hahmottamisen ja äänteiden harjoitteluun, tunteiden
käsittelyyn ja vuorovaikutusleikkiin.
Piirtämislaulut menetelmän ytimenä
Eskariryhmän lattiapinta täyttyy laulun siivellä vinhaa vauhtia
värikkäistä viivoista, kiemuroista, muodoista ja väripinnoista.
Tarkkaavainen huomaa taideteoksessa lukuisia pieniä mökkejä, mökkien välillä kulkevia polkuja, pilviä ja sadepisaroita.
Polkuja piirrettäessä on välillä pysähdytty ”polun varteen”
tutkailemaan ympäristöä. Mielikuvitus laukkaa kilvan liitujen
kanssa ja tarinoita syntyy laulupiirtämisen lomassa.
Konkreettisten kuvahahmojen piirtämistä avittavat ns.
hahmolaulut, joiden sanat on suunniteltu tukemaan hahmon
piirtämistä vaihe vaiheelta. Piirtämislauluista löytyy mökki,
lumiukko, etana, koira, perhonen, tyttö ja poika sekä monta
muuta esittävää hahmoa. Ei-esittävät piirtämislaulut innostavat puolestaan abstraktimpaan kuvalliseen ilmaisuun, esimerkiksi tunnetilojen tai liikeratojen ilmaisemiseen kynän avulla.
Materiaali syntyi pedagogiseen
tarpeeseen
Laulupiirtämisen menetelmään johdattelee Laulava Kynä
-materiaali, joka käsittää kaksi kirjaa sekä cd:llisen piirtämislauluja. Materiaalin ja menetelmän on kehittänyt lastenmusiikintekijä ja pedagogisten lastensisältöjen kehittäjä Minna
Lappalainen, Laulau Oy:stä, joka myös kouluttaa menetelmää.
”Laulava Kynä sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun seurasin
oman poikani kynämotoriikan ja visuaalisen hahmottamisen
haasteita. Ajoimme hänen kanssaan kynällä formulaa ja pistimme kynän pomppimaan, pyörimään, hiipimään ja salamoimaan laulun tahdissa. Huomasin, että laulupiirtäminen innosti
poikaa ja vei positiivisella tavalla huomiota itse piirtämisestä,
joka oli hänelle epämieluisaa. Improvisoin aluksi pieniä piirtämislauluja, kun piirsin hänelle yksinkertaisia piirroshahmoja.
Pikkuhiljaa näistä muotoutui ihan oikeita lauluja, joita olen
testannut laajemminkin lasten, ammattikasvattajien, terapeuttien ja eri-ikäisten muskariryhmien kanssa.”
Eskarilaisten laulupiirtämistuokio alkaa olla lopuillaan. Remonttipaperi on muuttunut varsinaiseksi värimereksi, jota ei
tekisi mieli kääriä lattialta pois. Lapset hinkuvat vielä formulalaulua ja saavat tahtonsa läpi. Lapsille jaetaan paperit, joille he
piirtävät formularadan ääriviivat. Opettaja auttaa muutamia.
Kynät odottavat lähtöviivalla laulun lähtölaskentaa: ”Valmiina,
paikoillanne – AJAA!”
Lisätietoa: www.laulau.fi
31