SLaL Suomen Lastenhoitoalan Liiton julkaisu 1 /2013 Ei tarvitse kuin lähteä ulos s.4 Lapset rakastavat musiikkia ja rytmejä s. 7 Paljon uutta, myös vanhaa ja hyväksi havaittua Suomen Lastenhoitoalan Liitto ry Puheenjohtaja Minna Leppäkorpi Gsm 050-502 3010 E-mail: [email protected] Liiton toimisto Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy Puhelin: (09) 5422 7501 E-mail: [email protected] kotisivut: www.slal.fi S aamme taas nauttia oikein kunnon talvesta, tästä ovat varmaan ainakin lapset mielissään. Ja me aikuiset ainakin siitä, ettei tarvitse kahlata loskassa eikä päivittäin vetää kurahoususulkeisia. Liiton toiminnassa uusi hallitus aloitti toimikautensa. Hyvät jäsenet, olkaa yhteydessä hallituksen jäseniin, yhteystiedot löytyvät kotisivuilta. Myös tänne toimistolle voi ottaa yhteyttä toiveistanne, asioista joihin tarvitsee puuttua sekä miksei myös ilon aiheista ja hyvin toimivista käytännöistä. Niistäkin on ilo välittää tietoa eteenpäin, miksipä keksiä aina pyörää uudelleen? Liiton uusitut jäsensivut on julkaistu, jäsenintra otetaan käyttöön asteittain ja uusia jäsenetuja tuodaan sivuille nähtäväksi. Myös tulevien koulutusten materiaalit saa ladattua kotisivujen jäsenosiosta ennakkoon. Sivuja kannattaa seurata aktiivisesti, sillä jäsenetuihin saattaa tulla nopeallakin aikataululla päivittyviä etuja. Sivuille kirjaudutaan jäsennumerolla sekä omalla postinumerolla. Sivuille pääsee kirjautumaan vain, mikäli jäsenmaksu on maksettu. Jäsenintrasta saa myös tämän kevään aikana tulostettua jäsenkortin, jota tarvitaan joitakin jäsenetuja lunastettaessa. Jotkut jäseneduista saa esim. koodilla, joka julkaistaan jäsensivuilla. Myös liiton Facebook-sivut ovat nähneet viimein päivänvalon. Käy tykkäämässä sivuista, niin saat paljon ajankohtaista tietoa sivujen kautta. Toimintasuunnitelmassa painopisteenä kuluvalle vuodelle oli jäsenten ammatillinen vahvistaminen. Sivulta 26–27 löytyy tietoa tänä vuonna järjestettäviä koulutuksia. Tarjonta on laajaa, jäsenistön toiveiden mukaan koottua. Tarjolla on toiminnallista koulutusta, kulttuurien kohtaamiseen liittyvää koulutusta, aistein rauhaa sekä vielä suosittua Kasvun eväät -koulutusta unohtamatta. Yhdessä Naisunionin kanssa järjestämme myös osallistujille maksuttoman koulutuksen tasa-arvoisesta kohtaamisesta päivähoidossa. Koulutus toteutuu opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella, SLaL tarjoaa koulutuksien tilat ja tarjoilut. Sairaalan lastenhoitajille järjestetään syyspuolella koulutusta, niistä lisää tietoa myöhemmin. Järjestämämme koulutukset ovat jäsenille tukea niin ammatillisesti kuin taloudellisesti. Liiton tuki tulee esiin mm. koulutusten hinnassa, koska osallistumismaksua ei peritä todellisten kulujen mukaan. Kannattaa siis lähteä mukaan! Tässä lehdessä teemana on: Kaikki lapset liikkumaan. Toivottavasti me aikuiset olemme liikkuvina esimerkkinä lapsille ja saamme välitettyä lapsille liikkumisesta tulevan hyvän olon tunteen. Aktiivista talvea Eila 2 Julkaisija Suomen Lastenhoitoalan Liitto ry 47. vuosikerta ISSN 1456-8349 Painopaikka: Miktor Päätoimittaja Eila Seppälä-Vessari [email protected] Toimitusneuvosto Tarja Helminen [email protected] Heli Junno [email protected] Hanna Rasila [email protected] Eila Seppälä-Vessari [email protected] Lehden ulkoasu Sanakuva/Heli Soikkeli Ilmoitusmyynti Liiton toimisto Puhelin: (09) 5422 7501 E-mail: [email protected] SLaL-lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Kannen kuva: Pixmac Uudet tuulet uusi kausi H allituksen ja puheenjohtajan uusi nelivuotiskausi on lähtenyt käyntiin. Kun tämä lehti ilmestyy, on hallitus pitänyt ensimmäisen kokouksensa ja järjestäytynyt. Olkaa yhteydessä hallituksenjäseniin ja kertokaa alueenne ajankohtaisista asioista Vierailin Kuopiossa viime vuoden lopulla, kävimme Lehtoniemen päiväkodissa ja Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Taas sai muistutuk- sen kuinka arvokasta ja vaativaa työtä meidän sairaalassa työskentelevät lastenhoitajat tekevät. Edellinen muistutus tuli Rovaniemellä. Tämä on yksi hyvä peruste sille miksi sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon, lähihoitajan, rinnalla tulisi olla ammatillisen perustutkinnon tasoinen tutkinto lastenhoitoalalle. Illalla oli jäseniltaa ja teatteria. Yksi asia mikä keskustelutti jäsenillassa, oli päiväkodin hygienia ja sen erilaiset käytännöt. On päiväkoteja joissa asia on hyvin hoidettu ja sitten on päiväkoteja joissa asiat voisi olla paremmin. Päivähoidolla on myös omat vaativat tehtävät. Mitä muutoksia on odotettavissa kun hallinnonala on siirtynyt opetus- ja kulttuuriministerille? Tehyn liittokokous- ja valtuusto vaaliehdokkuusasettelu on tehty. Meidän liiton ehdokkaat löytyvät liiton kotisivuilta. Jos et itse ole asettunut ehdokkaaksi, niin muista äänestää. Vain silloin voidaan vaikuttaa asioihin. Nauttikaa keväästä ja valosta. Minna Sinä päätät kuka päättää myös lastenhoitajiin ja lähihoitajiin liittyvistä asioista! Tehyn vaalit Liittokokous Valtuusto (vaalialueena oma piiri) (vaalialueena koko maa) Vaaliaikataulu Sähköinen äänestys 27.3.–14.4. Postiäänestys 27.3.–16.4. Sinä Suomen Lastenhoitolan Liiton jäsen, joka olet lähdössä ehdolle Tehyn vaaleihin, toimita tietosi meille, niin kokoamme ne yhteen ja välitämme tietoa ehdokkaista Käy täyttämässä kotisivuilla www.slal.fi > Tehy vaalit 2013 > ehdokkaat-lomake, kun olet saanut oman äänestysnumerosi. Muut voivat käydä katsomassa ehdolla olevat liittomme jäsenet www.slal.fi -> Tehy vaalit 2013 -> SLaL ehdokkaat ja muista käyttää äänioikeuttasi. Tehyn vaaleissa keväällä 2013 tehyläiset päättävät Tehyn suunnasta seuraavalle neljälle vuodelle. Lastenhoitaja: jos olet Tehyn jäsen, varmista äänioikeutesi ja muista äänestää! ;LO`U]HHSP[ 27.3.–16.4.2013 Lue lisää:^^^[LO`Ä]HHSP[ Äänestäminen kannattaa! Tehyn vaaleissa äänestäneiden SLaL:n jäsenten kesken arvotaan Naantalin kylpylän lahjakortti sekä SLaL:n heijastavia reppuja. 3 Teksti ja kuva Päivi Tolonen Ei tarvitse kuin lähteä ulos! Arjen keskellä lukemattomia liikuntamahdollisuuksia. J yväskylän yliopiston liikuntatieteellisen tiedekunnan tutkija Arja Sääkslahti tietää, että lapset rakastavat liikkumista. Aikuisen tehtävänä on luoda suotuisat olosuhteet tämän luonnollisen tarpeen toteuttamiselle. – Päiväkodissa lastenhoitaja voi luoda taaperoikäisillekin helposti kiehtovan liikkumisympäristön. Ei tarvita kuin tyynyjä, joista voi rakentaa pieniä esteitä, tunneleita ja koloja joiden yli ja ali lapsi voi ryömiä. Isommat lapset voivat rakentaa itse kekoja ja ryhmiä, joiden yli hyppiä ja kiivetä. Näin lapsi tutustuu hauskan leikin avulla kehoonsa ja sen rajoihin sekä kehittää sen kokonaisvaltaista hallintaa. Isompia lapsia voi kannustaa kiertämään päiväkodin pihatelineitä radanomaisesti. – Yhdessä telineessä kiipeillään ja lasketaan mäkeä, sitten kuljetaan karhunkävelyä seuraavalle telineelle, välillä tasapainoillaan hiekkalaatikon reunalla. Pääasia on, että lapsi saa tehdä vapaasti itseään kiinnostavia liikuntajuttuja. Samalla hänen motoriset taitonsa kehittyvät ja lapsi saa tyydyttää tarpeensa fyysisesti aktiivisiin leikkeihin. – Kiipeilyssä kehittyvät käsien ja jalkojen koordinatio sekä lihasvoima. Sehän on monen nykyaikuisen ongelma, ettei edes kauppakasseja jakseta kantaa, koska käsissä on heikot lihasvoimat. Esimerkiksi roikkuminen tangosta ja oman kehon painon kannattelu on luonteva tapa vahvistaa lapsen mutta miksei aikuisenkin käsivoimia. Päivittäiset liikuntamahdollisuudet tutuiksi Liikuntaleikkien avulla kehittyy lapsen luovuus. – Rakenteluleikit isoilla esineillä, kuten autonrenkailla ovat hyviä, sillä niitä pitää liikuttaa koko keholla. Lapset voivat tehdä niistä erilaisia ketteryysratoja, joita voi kiertää, hypellä tai pujotella läpi. Tällainen luova ja kokeileva toiminto on hyvä tuki aktiiviselle elämälle. Lapsi oppii esineitä siirtämällä niiden ominaisuuksia ja tutustuu omaan kehoonsa, sekä saa samalla monipuolista liikuntaa, Sääkslahti listaa. Sekä kotona että päiväkodissa voidaan arjen toi4 mintoihin lisätä helposti pieniä tasapainoa ja kehon hallintaa lisääviä asioita. - Jos on laminaattilattia, voidaan hypellä sen ruutuja pitkin vessaan. Kävellään maton reunaa pitkin tai liimataan lattiaan teippiviiva, jota pitkin tasapainoillaan. Hyppynarukin käy. Samalla voivat aikuisetkin vahvistaa tasapainoaan, hän naurahtaa. Kun pieni lapsi kokeilee ja oppii uusia liikkeitä, hän saa niitä toistaessaan pätevyyden kokemuksia. - Lapsi kokee ilon tunteen: jee, minä osaan ja pärjään! Se parantaa lapsen minäkuvaa ja itsetuntoa. Kun lapsi on toistanut riittävästi jotakin juttua, hän alkaa kaivata haasteellisempia liikuntamuotoja. Silloin voi siirtyä vaikkapa hiekkalaatikon reunalta kiipeilemään aidalle. Siten iän ja oppimisen myötä lapsen motoriset taidot kehittyvät luonnollisella tavalla. Sääkslahden mukaan lasten liikuntakasvatusta pidetään usein turhan monimutkaisena asiana. – Jotkut aikuiset luovat esteitä omassa mielessään kuvitellessaan, että lasten aktivoimiseen tarvitaan liikunta-alan koulutus. Se on jo hyvä alku, että opetellaan näkemään arjen pienet liikkumismahdollisuudet sisällä ja ulkona. Sukkasotasille tai palloa potkimaan Sääkslahden tutkimusryhmän mukaan päiväkodeissa liikutaan reippaasti noin tunnin verran päivässä. Kaksi tuntia on alle kouluikäisten minimisuositus, joten vanhemmille jää liikuteltavaa vielä kotiin. – Vanhemmille tulisi teroittaa, että päiväkodin liikuntamäärä ei tyydytä lasten liikunnantarvetta. Päivittäinen liikunta ja ulkoilu on lapsen kehitykselle olennainen asia myös kotioloissa. – Perhe voi mennä yhdessä leikkipuistoon, luistinradalle tai uimahalliin. Niistä syntyy hyviä yhdessä olon kokemuksia, jotka lapset muistavat aikuisenakin. Eivätkä tällaiset harrastukset ole edes rahasta kiinni. Hän kehottaa ottamaan liikunta-asiat esille vanhempainilloissa tai vaikkapa silloin, kun lapsi haetaan tarhasta. ” Vanhemmille tulisi teroittaa, että päiväkodin liikuntamäärä ei tyydytä lasten liikunnantarvetta. Päivittäinen liikunta ja ulkoilu on lapsen kehitykselle olennainen asia myös kotioloissa. ” 5 – Vanhempia voi pyytää miettimään oman lapsuutensa rakkaimpia muistoja. Ne ovat yleensä arjen pieniä asioita, joihin liittyi tavalla tai toisella liikunta. Nämä mielikuvat auttavat vanhempaa luomaan samanlaisia muistoja omille lapsilleen. Ja vaikka töiden jälkeen väsyttäisi, rentouttaa pieni liikunnallinen puuha lasten kanssa vanhemmankin mieltä ja hän pääsee eroon työasioista. Samalla aktivoituvat vanhemman omat hyvät lapsuusmuistot. Sääkslahti epäilee monen vanhemman olevan pyörällä päästään, koska tarjolla on niin paljon tietoa hyvästä vanhemmuudesta. Mediakin pursuaa puuhamaa- ja liikuntapaikkamainoksia. – Vanhempi saattaa kuvitella, että mitä enemmän ja hienompiin paikkoihin kuskaan lasta liikkumaan, sitä parempi äiti tai isä olen. Oikeastaan riittää, että mennään yhdessä potkimaan pihalle palloa tai kävellään lähikauppaan ja jutellaan samalla. Sisällä voi tehdä tehdä sukista ja lapasista myttyjä ja heitellä niitä. Tai leikkiä tyynysotaa! Nämä ovat hauskoja ja vapauttavia leikkejä isoille ja pienille, ja nauru lisää entisestään leikin ja liikunnan tuomaa hyvänolontunnetta! Oppimisvalmiudet kuntoon liikunnan avulla Liikkumisen- ja tutkimisenhalu sisältyvät ihmisen geeneihin. – Muutenhan vauva jäisi vain pötköttämään paikalleen. Nyt lasta ohjaa uteliaisuus ulkomaailmaan, siksi hän ryömii ja konttaa. Seuraavaksi alkaa kiinnostaa mitä on pöydän tai hyllyn reunalla ja kohta opitaan kävelemään ja juoksemaan. Lapsen normaali kasvu ja kehitys edellyttävät riittävää liikuntaa. – Lihakset, luut, jänteet, hermosto sekä hengitys- ja verenkiertoelimistö tarvitsevat riittävää kuormitusta päivittäin, jotta ne kehittyvät normaalisti. Jos joku osa jää alikehittyneeksi, siitä tulee lapselle myöhemmin ongelmia. Esimerkiksi kehon hallinta ja motoriset taidot ovat välttämättömiä, jotta lapsi pystyy selviytymään itsenäisesti ruokailusta ja pukeutumisesta. Käveleminen, juokseminen, esineen heitto- ja kiinniottoliike sekä potkaisutaito ovat perusliikuntataitoja. Hän muistuttaa, että lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät yhteisleikeissä ja –peleissä. – Lapsi harjaantuu toimimaan ryhmäs6 sä, kun hän oppii noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Voittaessa ja hävittäessä koetaan erilaisia tunteita ja niiden ilmaisua ja säätelyä. Samalla kehittyvät vuorovaikutustaidot. – Myös yleiset oppimisvalmiudet lukemista ja laskemista silmällä pitäen vahvistuvat karkeamotoristen kädentaitojen ja havaintomotoristen toimintojen kautta. uimalasit tai sukellusmaski. Lapsi löytää upean maailman, kun hän sukeltaa katsomaan miltä pinnan alla näyttää. Moni arka lapsi rentoutuu, kun hänelle näytetään, ettei altaan pohjassa olevaa ritilää tai vedenottoaukosta tulevia outoja ääniä tarvitse pelätä. Älä siis luovu uintireissuista lapsen kanssa siksi että hän pelkää, vaan työstä asia pois. Metsä- ja uimaretket huimia oppimispaikkoja Prinsessa Ruususen kielletty hedelmä Metsäretket ovat oivia liikuntatapahtumia, sillä jo kävely kumpuilevassa metsämaastossa on hyödyllistä. – Pitää pysyä pystyssä, mikä kehittää tasapainoa. Vaatii silmien ja jalkojen hyvää yhteistyötä pohtia, minne asettaa jalkansa tai kuinka korkealle sitä nostaa päästäkseen kaatuneen puunrungon yli. Puunrunkojen päällä voi myös tasapainoilla, yrittää hypätä niiden yli tai mennä kumollaan olevan rungon ali. Sopivan leveän ojan kohdalla lapsi voi miettiä menisikö yli hyppäämällä vai kepin avulla itsensä heilauttamalla. Metsä on oikea paratiisi keksiä kaikenlaisia selviytymisleikkejä! Tai leikkiä ”tarkkuusammuntaa” heittämällä käpyjä puunrunkoihin tai kiviin. Ja kun syksy saapuu siellä voi marjastaa ja sienestää. Talvella voi tutkia lumihangessa olevia eläinten jälkiä ja tehdä itse samanlaisia jälkiä hankeen. Keväällä taas on ihanaa rakentaa puroja, Sääkslahti hehkuttaa. Uintiretkillä lapsi tutustuu aivan uuteen elementtiin, sillä veden noste saa kehon toimimaan eri tavalla. – Luonnonveden virtaus liikuttaa tasapainoa ja aktivoi tasapainolihaksia toimintaan. Uimahallissa voi kellua patjan kanssa tai yrittää istua tai seisoa sen päällä samalla kun aikuinen liikuttaa patjaa. Tai sukeltaa patjan ali. Altaan pohjaan voi heittää jääkiekon tai pukuhuoneen avaimen ja pyytää lasta sukeltamaan se ylös. – Samalla lapsi ymmärtää, että vesi on ystävä, mutta hän oppii myös vesiturvallisuutta. Että meressä tai järvessä voi tulla yllättäen aalto, mutta siihen voi suhtautua rauhallisesti. Jos lapsi ei uskalla mennä veteen, kehottaa Sääkslahti kysymään häneltä ystävällisesti, pelottaako siellä jokin asia. – Jos hän pelkää, että vettä menee silmiin, siihen on yksinkertainen lääke: Jos lapsi joutuu olemaan pitkään epätavallisissa elinolosuhteissa, kuten sairaalassa, ei liikuntaa pidä unohtaa. – Myös sen ajan voi käyttää positiivisen kehonkuvan kasvatukseen, ottaen tietysti huomioon lapsen kunnon. Olisi hyvä, jos sairaalassa olisi tilava leikkitila, jossa voisi kokeilla vaikkapa isojen pahvilaatikoiden liikuttamista koko kehon avulla ja rakentamalla niistä erilaisia majoja, kekoja ja labyrintteja. Ja sairaalassakin pitäisi olla päivittäinen ulkoilumahdollisuus, jos lapsen terveydentila sen sallii. Päiväkodin henkilökunnan kannattaisi miettiä, edistävätkö talon toimintakäytännöt liikkumista. – Lapselle pitäisi antaa liikuntaleikeissä lupa kokeilla mihin hän pystyy. Kannattaa siis pohtia, mitkä kiellot ovat turhia ja estävät lasta liikkumista. Turhien varoitteluiden myötä osa lapsista lamaantuu aroiksi, osaa taas alkaa kielletty hedelmä kiinnostaa. – Kun lasta kielletään vahvasti tekemästä jotakin, hänessä saattaa herätä kiusaus kiivetä johonkin jännään paikkaan, liian korkealle. Sitten hän putoaa ja sattuu, ja vanhempi pääsee muistuttamaan ”no mitäs minä sanoin”. Sääkslahden lempiesimerkki on Prinsessa Ruusunen -satu. – Kun paha haltija ilmoittaa, että Ruusunen ennen 16 vuoden ikää pistää sormensa värttinään ja nukahtaa 100 vuoden uneen, viedään kaikki värttinät pois, jotta ne eivät olisi kiusauksena tytölle. Mutta torniin jää yksi värttinä ja prinsessa sen nähdessään tietysti koskee siihen. Jos hänelle olisi näytetty värttinä ja kerrottu, ettei siihen kannata koskea, koska se pistää ja sattuu, ei olisi tullut 100 vuoden unta! Kuvat ja teksti: Minna Korva-Perämäki Liikkuvan Laulurepun matkassa Lapset rakastavat musiikkia ja rytmejä Musiikkia, lauluja ja rytmejä löytää maailman joka kolkasta. Musiikki tuottaa iloa, luo sosiaalisuutta ja yhdistää parhaimmillaan monia eri kulttuureja. Se lohduttaa ja voimaannuttaa, joten sitä voidaan hyödyntää kattavasti myös kuntoutus- ja terapiamuotona. Musiikin monipuoliseen hyödyntämiseen panostetaankin tämän päivän yhteiskunnassa yhä enemmän myös musiikkikasvatuksellisesti. O ululainen muusikko pariskunta Mari ja Timo Rautio perustivat Liikkuva Laulureppu-toiminnan Oulun alueelle vuonna 2009, mutta on sittemmin tullut tutuksi koko Suomen alueella. Mari ja Timo ovat molemmat koulutukseltaan sosiaalialan ammattilaisia, jonka vuoksi heitä kiinnostaa erityisesti musiikin hyödyntäminen myös kasvatuksellisesti. Mari hyödyntää lastentarhanopettajan kokemuksiaan muusikkona ja Timo tuo oman herkän osaamisensa erityispuolelta työskenneltyään Tahkokankaan palvelukeskuksessa kehitysvammaisten parissa. Pariskunnan tavoitteena on tehdä kattavasti musiikkia lapsille ja perheille. Heidän musiikkikappaleissaan on menoa ja meininkiä, mutta aina myös jokin tärkeä sanoma. Mari kertoo, että he ohjaavat viikoittain useita eri muskariryhmiä, käyvät esiintymässä päiväkodeissa ja erilaisissa tapahtumissa, sekä säveltävät ja sanoittavat omia kappaleita. – Olemme tämän vuoden aikana käyneet esiintymässä liki sadassa eri tapahtumassa ja panostaneet erityisesti omien kappaleiden tuottamiseen. Meiltä Timo korostaa musiikkikasvatuksessa yhdessä tekemisen voimaannuttavaa meininkiä. 7 Pienten muskarilaisten lisäksi Timo ja Mari ohjaavat muun muassa kehitysvammaisten nuorten pop-lauluryhmää ”Hymyreput”. Ryhmä on esiintynyt julkisuudessa kymmeniä eri kertoja erilaisissa tilaisuuksissa. Pari vuotta sitten ryhmäläiset saivat kokea uskomattoman elämyksen saadessaan yllätysvierailulle PMMP:n tytöt Miran ja Paulan.Viime kesänä ryhmä nousi myös maailmankartalle saadessaan esiintyä suorassa lähetyksessä Ilmakitara 2012 MM-kisojen tapahtumassa Oulussa. Kuva: Markku Hyttinen. ilmestyi ensimmäinen oma Karkkikone-levy viime helmikuussa ja toinen levymme ”Hattaroita ja Hernesoppaa” ilmestyy tulevan joulukuun alussa, Mari kertoo iloisena. Erityispuolella muusikin kanssa toiminut Timo jatkaa, että heidän tavoitteenaan on antaa perheille yhteisiä musiikillisia elämyksiä ja luoda samalla pohjaa musiikkikasvatuksellisesti. – Toimintamme lähtöajatuksena on musiikin voima ja ilo, sekä sen voimaannuttava vaikutus erilaisiin ihmisiin, hän lisää. Tunteita ja musiikkia Mari kertoo, että heillä on tällä hetkellä noin 11 erilaista muskariryhmää, joissa miltei kaikissa on sekä mäiMarin ja Timon ensim e” on kik nen levy ”Kark 2012. ilmestyi helmikuussa ita ja aro att ”h y Seuraava lev joutyy es ilm a” hernesoppa nta ku ris pa . 12 lukuussa 20 aan on ottanut musiikiss set lap i ikk ka huomioon n ihi sto tau ja perheet katsomatta. 8 Leikitään, lauletaan, loruillaan ja touhutaan • Lapsen kanssa on mukava esimerkiksi pukea ja vaihtaa vaippaa samalla laulellen ja loruillen. • Lapsi oppii parhaiten laulun tai lorun, jota toistetaan säännöllisesti samoissa tilanteissa. Tällöin lapsi voi pikku hiljaa itsekin osallistua rohkeasti laulamiseen opittuaan sen sanat ja etenemisen. Pukemistilanteissa aikuinen voi laulaa yksinkertaisella sävelmällä esimerkiksi: ”Ensin sukka jalkaan, sitten kenkä laitetaan, seuraavaksi pipo päähän ja pienet sormet piiloon”. • Päiväkotihenkilökunta ja vanhemmat voivat nimetä laulua laulaessa tuttuja asioita, kuten leluja, eläimiä ja läheisiä ihmisiä samalla sävelellä laulaen. Näin rytmi tarttuu lapseen ja hän oppii itse laulamaan ja rytmittelemään samalla tavalla. • Lapsen kanssa leikitään ja liikutaan hassuttelemalla esimerkiksi kissoina, koirina ja karhuina. Näissä on mukana laulut ja rytmit. • Ollaan ulkona aivan hiljaa ja kuunnellaan, millaista musiikkia luonto saa aikaan. Tuuli soittelee lehdillä ja lumi narskahtelee kengän alla. • Isompien lasten kanssa voi yhdistää musiikin, tanssin ja maalaamisen. Luova ja vapaa toiminta on aina hyväksi. Pienet lapset voivat tanssia aikuisen kanssa sylissä. Joskus pieni päivädiskokaan ei liene olisi pahaksi hoitopäivien ohella. Liikkuvan Laulurepun matkassa lapset, että vanhemmat toiminnassa mukana. – Koemme, että vahvuutenamme toimia erilaisten ihmisten kanssa sosiaalisuutemme lisäksi on se, että meitä ohjaajina on sekä mies että nainen. Ryhmissämme kulkee runsaasti myös isiä ja uskomme, että he tulevat toimintaamme vapaammin mukaan juuri tämän vuoksi, Timo lisää. Mari kertoo, että Liikkuva Laulureppu- nimi juontuu siitä, että he menevät sinne, missä asiakkaat ja perheet ovat. -Meillä ei ole tiettyä liiketilaa tai paikkaa, missä toimimme, vaan Liikkuva Laulureppu menee sinne, minne meidät kutsutaan, hän naurahtaa iloisena. Timo kertoo, että heidän omat tunteet ovat voimakkaasti eri toiminnoissa mukana, jonka vuoksi heidän työ on sekä hyvin anteliasta, mutta myös haasteellista. – Meidän kappaleemme sisältävät paljon tunteita ja ne toimivatkin usein pohjustuksena tunteista puhumiselle. Olemme ottaneet huomioon kaikki ryhmät tuottaessamme musiikkia, jonka vuoksi Karkkikone levyn mukana tulee myös kirjanen, mikä sisältää muun muassa leikkiohjeita, tukiviittomia ja pic-kuvia, Timo painottaa. Toimintaa pienten kanssa Timo kertoo, että he lähestyvät musiikkia ja rytmejä pienten lasten kanssa tuttujen sävelten ja erilaisten soittimien kautta. – Liikkuvan Laulurepun tavoitteena on, että jokainen lapsi saa omalla tavallaan ja omien taitojensa mukaisesti osallistua yhteiseen musisointiin. Toimintamme perustuu pienten lasten kohdalla voimakkaasti toistoihin ja rutiineihin, jolloin lapset voivat itse olla ylpeitä siitä, että kykenevät ennakoimaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Lapsille toistot ja tutut rutiinit luovat turvaa. He rakastavat tuttuja alkuja ja loppuja kaikissa toiminnoissa, hän painottaa. – Rytmitajun kehittyessä lapsi oppii soittamaan esimerkiksi jotakin helistintä yhtä aikaa muiden samanlaisten soittimien kanssa. Näin lapsi pääsee kokemaan onnistumisen tunteen, että hän on osa jotakin suurta ja yhteistä asiaa. Vaikka ryhmiemme toiminnan tarkoitus on vahvistaa lasten ja erityisryhmien kokonaisvaltaista toimintaa, me emme missään nimessä ole musiikkiterapeutteja, vaan haluamme tarjota erilaisille ryhmille, perheille, päiväkodeille ja muille kuuntelijoille iloista ja mukaansa tempaavaa musiikkia, missä on yhteisen tekemisen meininkiä! 9 Teksti ja kuvat Anne Tarsalainen Jokainen lapsi voi olla liikunnallinen SM-tasolla ringetteä pelaava Nea Jokinen työskentelee liikuntapäiväkoti Pompussa lähihoitajana alle 3-vuotiaiden ryhmässä. – Kun tottuu pienenä liikkumaan, voi harrastus jatkua läpi elämän. Itse aloitin ringeten pelaamisen viisivuotiaana, Nea kertoo. K eravalaisen vuonna 1997 perustetun yksityisen Liikuntapäiväkoti Pompun sijainti on ihanteellinen. Uimahalli on samassa rakennuksessa, ja yleisurheilurata parinsadan metrin päässä. Lähellä on pientä metsikköä, jossa lapset voivat itseohjautuvasti kiipeillä kalliolla ja leikkiä omia luontoleikkejään. Viikon mittaiset uimakoulut ovat jokaisella ryhmällä kerran syksyllä ja keväällä. Muulloinkin uimahallia käytetään mahdollisuuksien mukaan. Kesällä lapset kipaisevat hallin takana olevaan maauimalaan lähes joka päivä säiden salliessa. Talvella hiihdetään ja luistellaan läheisellä luisteluradalla. Sisäliikunnassa palloilu on keskeisessä roolissa. Lapset harjoittelevat sählyn, lentopallon ja koripallon alkeita. Läheisessä tennishallissa tutustaan tennikseen. Jalkapalloa pelataan myös talvella urheilupuiston tekonurmella. Pompun lapset pääsevät myös muun muassa ratsastamaan, melomaan, skeittaamaan ja suunnistamaan. – Jokaiseen päivään kuuluu liikuntapainotteinen toimintatuokio ikätason mukaan, kertoo lähihoitaja Nea Jokinen, joka on työskennellyt talossa viisi ja puoli vuotta, valmistumisestaan lähtien. – Alussa tein muutamia sijaisuuksia, nyt olen vakinaistettu. Minusta on mukava työskennellä pienten puolella. On ihanaa nähdä, kuinka lapset kasvavat ja oppivat uusia taitoja. Päiväkoti Pompussa on 3–6-vuotiaita lapsia 38, joista muodostuu neljä pienryhmää. Pihapiirissä sijaitsevassa Pikku Pompussa on 13 alle 3-vuotiasta, joista on muodostettu kolme ryhmää. 10 Alvar Eriksson on innokas hiihtäjä, vaikka ikä ei nuorta urheilijaa vielä paina. Alvar on kaksivuotias. Lähihoitaja Nea Jokisella on sylissään Maisa Husari ja lastentarhanopettaja Johanna Lindbergillä Ria Lehtonen. Pienet kaipaavat vielä paljon sylissä oloa. Liikuntapäiväkoti Pomppua, samoin kuin sen ”pikkusiskoa” 24-paikkaista päiväkoti Kieppiä ylläpitää Keravan liikunta ja urheilu ry. Liikunta osana jokaista päivää Nea Jokinen kertoo, että liikunta kuuluu luonnollisena osana hänen jokaiseen päiväänsä. Nuorempana hän harrasti yleisurheilua ja jalkapalloa, mutta nyt aikaa kuluu ringetten parissa. – Harjoituksia on kolmena iltana viikossa, ja viikonloppuisin on pelejä eri puolilla Suomea. Liikunta on kivoja kavereita, hyvää oloa ja reilua peliä, mutta joskus myös pettymyksiä, väsymistä ja itkuakin. Liikunta voi herättää lapsessa tunteita, joiden sanoittajaksi hän tarvitsee aikuisen. Pompussa alle 3-vuotiaiden liikunnan ohjaus aloitetaan varovasti. – Totuttelemme uusiin asioihin pienin annoksin, alussa vain 5–10 minuuttia kerrallaan, Nea kertoo. Kummijumpassa Pompun esikoululaiset saavat alle 3-vuotiaiden ryhmästä oman kummilapsen, jonka kanssa jumpataan niin sisällä kuin ulkonakin. Yhdessä liikkuminen kehittää sosiaalisia taitoja ja myös parityöskentelyn alkeita. Isompi lapsi oppii huolehtimaan pienemmästä, ja näin kasvaa myös molemminpuolinen luottamus. Pompusta kouluun siirtyneiden lasten opettajat ovat kiitelleet näiden liikunnallisia ja myös sosiaalisia valmiuksia. – On ollut hauskaa kuulla, miten monelle pomppulaiselle liikunta on jäänyt pysyväksi harrastukseksi. Ja on tosi mukavaa kuulla vielä vuosienkin päästä, miten hauskaa lapsilla täällä on ollut, Nea kertoo Liikunta tukee lapsen tasapainoista kehitystä Myönteinen suhtautuminen liikuntaan tarttuu. Kun aikuinen pitää liikunnasta, innostuu lapsikin siitä helpommin. Tärkeää kuitenkin on antaa lapselle viesti siitä, että hän hyvä juuri sellaisena kuin on, vaikka ihan heti ei oppisikaan uusia liikuntalajeja. Suomalaislasten lihavuus on yleistynyt 1970-luvulta alkaen. Vähän liikkuvat lapset ovat usein myös ylipainoisia, ja tunne omasta ylipainosta ei ole miellyttävä kenellekään. Tärkeää onkin myös vanhempien huomion kiinnittäminen riittävään liikuntaan, oikean ruokavalion ohella. Liikunnan puute vaikuttaa myös lapsen oppimis- ja keskittymiskykyyn, ja vähän liikkuva lapsi on motorisesti kömpelömpi kuin ikätoverinsa. 11 Teksti Mari Nuikka, Kuvat Marjo Koivumäki Ihanat....................................... ideat Tarvitset: • puhtaita säilyketölkkejä • liimaa • sivellin • kananmunan kuoria • höyheniä • nappeja • nauhaa • akryylivärejä • superlonin palanen Mikäli haluat tehdä jonkun kuvan purkin kylkeen, voit hahmotella ensiksi kevyesti tussilla esimerkiksi tipun muodon säilyketölkin pintaan. Lopuksi voi lisätä tipulle silmäksi pienen napin ja pyrstöhyöhenen. Kipot kevätruoholle ! Kauniit mosaiikkikipot valmistuvat roskiksen aarteista. Näin se käy: n säilyttää a h t a t s i u M ja puhtaat t y t s e p n i hyv an kuoret n u m n a n a k ilmavasti! t ien terävä k k l ö t e k y l Säi hakata ä v y h n o t reuna miksi! m ä e r ö y p a vasarall 12 Hajota kananmunan kuoret pieniksi paloiksi. Yhteen kippoon kuluu yhdestä kahteen munan kuoria. Levitä siveltimellä tölkin pintaan kirkkaaksi kuivuvaa limaa. Painele kuoren paloja liimapintaan. Kananmunankuoren palojen ei tarvitse olla kovin pieniä, nimittäin painaessa palasta liimaan se halkeilee kauniisti ja muodostaa hauskan säröilevän pinnan. Näin ollen pienenkin askartelijan on helppo liimailla kuoren paloja kiinni säilyketölkkiin. Lisäsäväyksen munankuorilla koristeltuun istutuskippoon saat tuputtelemalla superlonilla akryyliväriä kipon pintaan liiman kuivuttua. . Kuvassa vasemmalla Heli Vepsä-Tuomi, Rauni Yliniemelä, Jaana Lindström, Heli Junno, Minna Leppäkorpi, Anna Riitta Eloranta, Virpi Väisänen. Kuvasta puuttuu Jaana Toikkanen. Uusi hallitus kaudelle 2013–2016 Hei, olen Anna Riitta Eloranta, 50-vuotias lastenhoitaja ja Tehyn varapääluottamusmies Vantaalta. Minut valittiin SLaL:n vuosikokouksessa marraskuussa 2012 Helsingissä liiton hallituksen varsinaiseksi jäseneksi tulevalle neljävuotiskaudelle 2013–2016. Olen päässyt tutustumaan liiton hallitustyöskentelyyn ollessani edellisen kauden SLaL:n hallituksen varajäsen. Perheeseeni kuuluu aviomies ja kolme aikuista lasta, joista osa on jo muuttanut pois kotoa. Olen valmistunut Helsingin Sairaanhoito-oppilaitoksesta vuonna 1984 lastenhoitajaksi ja olen siitä asti työskennellyt Vantaalla päiväkodeissa lastenhoitajana. Vuonna 2005 olen suorittanut lastenhoitajien ammatillisen lisäkoulutuksen. Olen aktiivisesti mukana järjestötyössä: SLaL:n hallituksen varsinainen jäsen, Uudenmaan Lastenhoitoalan yhdistyksen, Ulhyn, hallituksen varapuheenjohtaja, Tehyn valtuuston varsinainen jäsen, Tehy Vantaan ammattiosaston hallituksen varapuheenjohtaja, STTK:n Pääkaupunkiseudun paikallistoimikunnan varsinainen jäsen sekä toimin Tehy-tutorina. Opiskelijatyötä tehdessäni teen liittomme tutuksi opiskelijoille. Pidän tärkeinä asioina tulevalle hallituskaudelle liiton näkyvyyden lisäämisen mm. sosiaalisessa mediassa ja erilaisissa tapahtumissa, jotta saamme liittoon lisää uusia jäseniä. Tällä hetkellä moni opiskelijajäsen lopettaa jäsenyytensä valmistumisensa jälkeen. Monipuolista koulutusta tulee järjestää jäsenille säännöllisesti vuosittain ja näin ylläpitää jäsenten ammatillisuutta. Liiton tulee vaikuttaa aktiivisesti päättäjiin lastenhoitoalaan liittyvissä asioissa. On tärkeää seurata valtakunnallisesti ministeriön vaihtumista varhaiskasvatuksessa, varsinkin nyt, kun opetus-ja kulttuuriministeriö on asetta- nut työryhmän valmistelemaan varhaiskasvatuslain uudistamista, jonka pitäisi olla valmiina vuonna 2014. Jäsenten tulisi osallistua aktiivisesti oman yhdistyksensä järjestämään paikalliseen toimintaan. Liiton on pysyttävä mukana kehityksessä ja otettava toimintaan mukaan uudet tavat toimia ja tämän myötä saamme mukaan toimintaan myös nuoret jäsenet. Rauni Yliniemelä Kotipaikkani on Rovaniemi. Olen tehnyt lastenhoitajan töitä vuodesta -74. Vakituinen työpaikkani on Lapin Keskussairaalassa, lastenosasto 9:llä. Osastolla hoidetaan kirurgisia ja infektiosairaita lapsia. Lasten ja vanhempien hyvinvointi on minulle sydämen asia. Työ sairaalassa on 3-vuorotyötä. Vaikka se on välillä raskasta, se on antoisaa ja paljon antavaa. Itse en voisi edes kuvitella, vaihtaisi sitä päivätyöhön ! Olen nyt toista kautta hallituksessa ja näin jatkan ”vanhana” uusien hallituksen jäsenten kanssa On tärkeää että liitto on enemmän ”jalkautunut” ja näin saanut näkyvyyttä esim. viemällä koulutuksia ympäri Suomea. Toimin tällä hetkellä Lapin ly:n puheenjohtajana. Lisäksi olen aktiivisesti mukana omassa Tehyn a.o jonka hallituksessa olen myös. Haluankin olla mukana kehittämässä yhteistyötä, Tehyn ja muiden yhteistyöjärjestöjen kanssa. Puhaltamalla yhteen hiileen saamme äänemme kuulumaan SLaL:n hallituksen jäsenenä haluan kuunnella ”herkällä” korvalla jäseniä, näin voin viestittää teidän asioita hallitukselle! jatkuu.... 13 Heipä hei, olen Jaana Toikkanen 42 v. ja valittu Suomen Lastenhoitoalan Liiton hallitukseen 2013– 2016. Olen toiminut jo kaksi edellistä kautta hallituksessa, josta viimeiset 4 vuotta varapuheenjohtajana. Olen valmistunut päivähoitajaksi v.1993. Työskentelen lastenhoitajana Tontunmäen päiväkodissa Espoon Tapiolassa. Toimin 5-vuotiaiden Tohinatonttujen ryhmässä. Pidän kovasti työstäni. Lasten kanssa yhdessä tekeminen ja touhuaminen saa päivät ja viikot kulumaan nopeasti. Lapsilta saan parhaimman ja aidoimman palautteen välittömästi omasta työstäni. Opettamisen ja ohjaamisen kanssa syli,hoito ja aito vuorovaikutus ovat sitä laadukasta varhaiskasvatusta. Toivoisin, että me lastenhoitajat olisimme ylpeitä omasta osaamisesta ja ammattitaidosta moniammatillisissa tiimeissä. Hallituksen jäsenenä toivoisin aktiivisesti kuulumisia ja viestejä teiltä sieltä työpaikoilta. Näillä ideoilla, ehdotuksilla, toiveilla ja purnauksilla saadaan asioita vireille. Vaikutusmahdollisuuksia on monia, kunhan tieto vain kantautuu eteenpäin. Liittoa tehdään näkyväksi erilaisten esitteiden, lehden, tuotteiden välityksellä, mutta kyllä jäsenten oma aktiivisuus ja liitosta tiedottaminen on tärkeä osa hyvän ammatillisen liiton mainostamista. Jo edellisellä kaudella hallitus teki päätöksen toiminnan järjestämisestä ympäri Suomea. Näistä koulutuskiertueet ovat olleet hyvä tapa saavuttaa jäsenet ja näyttää, ettei kaikki tapahtumat ja toiminta ole täällä pääkaupunkiseudulla. Toimin myös Uudenmaan lastenhoitoalan yhdistyksen puheenjohtajana. Järjestämme jäsenillemme monipuolista toimintaa mm. koulutuksia ja virkistystapahtumia. Vapaa-aikana harrastan liikuntaa mm. pyöräilyä ja hiihtoa. Erilaiset kädentyöt ja askartelut ovat mieltä rentouttavia harrasteita. Olen Heli Vepsä-Tuomi Pohjois-Karjalasta. Valmistuin 1990 Lohjan terveydenhuolto-oppilaitoksesta päivähoitajaksi. Valmistumisen jälkeen työskentelin Imatralla päiväkodeissa kymmenisen vuotta. Elämä toi minut sitten tänne Pohjois-Karjalaan ja nyt työskentelen Joensuussa, pienessä mukavassa päiväkodissa. Imatralla asuessani olin aktiivisesti mukana EteläSaimaan Lastenhoitoalan yhdistyksen toiminnassa ja hallituksessa. Sama aktiivisuus jatkui Pohjois-Karjalan Lastenhoitoalan yhdistyksessä. Täällä toimin puheenjohtajana kahdeksan vuotta, aina viime kevääseen saakka, jolloin saimme puheenjohtajaksi Jyrki Ikosen. Harrastan piirtämistä, valokuvausta ja korujen tekemistä. Kesäisin teemme mieheni kanssa moottoripyöräreissuja tai veneilemme järvellä. SLaL:n toiminnassa olen ollut mukana koulutustoimikunnassa, lehtityöryhmässä ja hallituksessa varajäsenenä vuosina 2008–2012. Tavoitteenani hallituksen jäsenenä olisi saada kaikki lastenhoitotyössä olevat liittomme jäsenet arvostamaan omaa työtään. Me teemme tärkeää työtä lasten ja perheiden hyväksi. Toivon myös enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta Suomen Lastenhoitoalan Liitolta. Minna Leppäkorpi 48 v. vielä hetken. Asun Vaasassa. Lastenhoitajana 30 vuotta. Pääluottamusmies Vaasan kaupungilla. Tehyn hallituksenjäsen tällä liittokokouskaudella SLaL puheenjohtajana toisen nelivuotiskauden. Tavoitteena: jatkaa liiton toiminnan kehittämistä yhdessä hallituksen ja toiminnanjohtajan kanssa. Vierailua niiden yhdistysten alueella jossa en ole vielä käynyt. Päivähoidossa työskentelevien lastenhoitajien työajan ja niistä tulevien korvausten saaminen oikeiksi, eli noudatetaan kuntapuolella KVTES:ssiä. Jaana Lindström Tampere Ikä 51 vuotta Perheseen kuuluu aviomies ja kaksi aikuista lasta. Noin 30 vuotta päiväkoti työskentelyä lastenhoitajana. Nykyisin työskentelen Hämeenkyrön Varhaiskasvatuksessa Kettupolun vuoropäiväkodissa. Pohjois-Hämeen paikallisyhdistyksen puheenjohtajana pitkään ja edelleen. Tehy Hämeenkyrön AO.n hallituksen jäsen. Kolmas kausi alkaa SLaLin hallituksessa. Tavoitteena: -Kehittää ja aktivoida paikallisyhdistyksiemme toimintaa -Tuoda esille vuorohoidon näkökulmaa suunnitellessa koulutuksia jäsenistölle. -Luoda SLaLia näkyvämmäksi ja tunnetummaksi liitoksi kentällä. 14 Osallistu kilpailuun Ä änestä SLaL-lehden 6/2012 paras juttu äänestyksessä eniten ääniä saivat juttu Tulosta vähemmälläkin. Parhaaksi kuvaksi äänestettiin s. 22 jutun Aistien rauhaa kuva. Onni suosi vastaajien kesken suoritetussa arvonnassa Hannele Pulsaa Sonkasta ja Raija Aaltoa Valtimosta. Palkinnot on toimitettu voittajille. Äänestä lehden 1/2013 paras juttu ja kuva Käy äänestämässä kotisivuillamme www.slal.fi kohdassa SLaLlehti > äänestä paras juttu ja kuva 1/2013 4.3.2013 mennessä lehden 1/13 paras juttu ja kuva. Vastaajien kesken arvotaan SLaL-tuotteita. Koonnut Eila Seppälä-Vessari Kirjat Lapsen en oma ttalvikirja alvi al vikirja vi Suvi Vehmainen Laila Nevakivi Minerva Lapsen oma talvikirja jatkaa Suvi Vehmasen ja Laila Nevakiven kirjasarjaa, josta aiemmin on ilmestynyt mm. Lapsen oma petokirja ja Lapsen oma vesikirja. Kirja kertoo talveen ja talviseen luontoon liittyvistä asioista. Kirjaa voi varmaan kutsua lasten tietokirjaksi, on asiat esitetty mukavasti ja kiinnostavasti. Milloin talvi alkaa, kurjenkellon talvi tai mitä lumipeitteen alla tapahtuu? Mukana on myös muutama aina aiheeseen sopiva kansanruno. Laila Nevakiven kaunis, herkkä sekä kiinnostava kuvitus lisää kirjan kiinnostavuutta. Tarinat ovat mukavan lyhyitä aiheittain, joten kirja soveltuu hyvin pienempien kanssakin käytettäväksi. Oona ja Eetu – Ei nukuta Katri Kirkkopelto Mervi Väre Lasten Keskus Tuttu tilanne jokaisessa lapsiperheessä, pinna kiristyy ja uni kaikkoaa samassa suhteessa aina kauemmas. Nukahtaminen sujuu joillakin vaivattomasti, toisissa perheissä käydään sama tahtojen taistelu joka ilta. Kirjassa Oona ja Eetu suorittavat iltatoimiaan, iltapalan syönti ja –pesun ja sadun kautta unille. Pienemmän, eli Oonan nukahtaminen käy vaivattomasti, mutta Eetulle ei niin vaan uni tulekaan. Mieleen tulee jos jotakin peikoista kaapin takana pelkoihin eri ääniin ja niiden aiheuttajiin. Ja niiden seurauksena Eetu hiippailee kerta toisensa jälkeen vanhempien luo. Seurauksena se tuttu tilanne, jossa viimein vanhempi menee lapsen viereen nukuttamaan ja nukahtaakin itse ensimmäisenä lapsen jatkaessa valvomista. Odotin, että nyt on keksitty jokin kikka kolmonen ratkaisuksi tähän ikiaikaiseen pulmaan. Mutta näin ei ollut. Lopulta molemmat vanhemmat olivat nukuttamassa Eetua ja pikkusiskokin heräsi todeten ” ei nukuta.” Kirja on mainiota luettavaa perheissä, jossa asia on ajankohtainen. Lohduttavaa siis todeta, että ongelma ei ole ainoastaan meidän perheessä. Avaimia ammattilaisille Vaihtoehtoja vanhemmille Järvenpään perhekoulu – tukea ylivilkkaalle tai haasteellisesti käyttäytyvälle lapselle Heikinheimo-Leppänen-Paatero-Seppälä Järvenpään kaupunki Moni jäsenemme on tutustunut kirjan oppeihin järjestämällämme koulutuskiertueella Kasvun eväät. Järvenpään Perhekoulumalli ja siitä julkaistu tämä käsikirja on osoitus halusta kiteyttää kehittämistyön tuloksena Järvenpään perhekoulun ydinajatus sekä käytännön sovellukset siitä. Kirjassa kerrotaan 5 K:n ja yhden E:n menetelmästä: katse, kuuleminen, kosketus, kiitos ja käsky sekä ennakointi. Ne ovat välineitä, joilla aikuinen ohjaa ja vahvistaa omaa viestiään lapselle. Kirjassa käydään läpi mm. lapsen käyttäytymiseen vaikuttavia asioita, vuorovaikutusta lapsen kanssa, myönteisen käyttäytymisen vahvistamista, jaksamista, rajojen asettamista, suhtautumista häiritsevään käyttäytymiseen, tunteiden säätelyä, sosiaalisten taitojen opettamista, liitteenä on myös vanhemmuuden ja kasvattajan roolikartat. Kirja on mukava lukea, siinä on paljon taustatietoa em. asioista sekä konkreettisia neuvoja ja toimintaohjeita. Kappaleiden päätteeksi on aina kertauksena muistutuksena kooste asioista sekä tehtäväosio pohdittavaksi.Tämänkin kirjan voi mainiosti ottaa kappale kerrallaan tiimin palaveriin yhteiseen käsittelyyn ja pohdintaan. Kirjaa voi tilata: [email protected] hintaan 28 euroa. Villit ja kiltit – tasa-arvoista kasvatusta tytöille ja pojille Outi Ylitapio-Mäntylä (toim.) PS-kustannus ”Kun tasa-arvokasvatus aloitetaan varhaiskasvatuksessa, kasvattajat mahdollistavat lapsille pääsyn erilaisiin toimintoihin ilman että sukupuoli määrittää heidän osaamistaan sekä mahdollisuuksia oppia asioita” todetaan kirjan esipuheessa. Kirjan takasivun esittelyssä kertoo ” Suunnitelmien tasolla jokaisessa päiväkodissa ollaan tasa-arvon asialla, silti arjen toimintakäytännöt ovat usein sukupuolittuneita: tyttöjen ja poikien välisiä eroja ja stereotyyppistä ajattelua pikemmin vahvistetaan kuin puretaan .” Näinhän se usein on. Harvoin se kuitenkaan tapahtuu tietoisesti. Siksi onkin hyvä herätellä itsensä ja työyhteisönsä huomaamaan ja tiedostamaan näitä asioita enemmän. Kirjassa käydään läpi mm. sukupuolittuneita käytäntöjä sekä termistöä ja käsitteitä niitä hyvin avaten. Kirja sisältää esimerkkien sekä sukupuoliin liittyvien myyttien kautta sukupuoleen liittyviä määrityksiä. Luokittelua tarkastellaan päivähoidon toimintaa ohjaavien asiakirjoja tasa-arvon ja sukupuolen näkökulmasta, kuvataan arkisia toimintoja sekä kerrotaan aiheeseen liittyvistä päiväkodeissa toteutetuista hankkeista. Kirja on helppolukuinen ja lukemaan innostava, sen haluaa lukea pikimmiten loppuun asti. Kappaleiden lopussa olevat koosteet ja pohdinnan aiheet kokoavat käsittelyssä olleen asian hyvin. Näistä voidaan hyvin poimia vaikkapa tiimipalaveriin aiheita, kuinka itse toimimme. Kirjassa on tärkeä osuus myös se vähemmän esillä ollut asia, kuinka kasvattaja voi edistää tasavertaista kasvatuskumppanuutta – ei siis ainoastaan suhteessa lapsiin. Kuinka siis huomioimme eri sukupuolet esim. lapsen asioista kerrottaessa, vanhempainilloissa jne. Mielestäni kirja on ammattiin ja työhön liittyvästä kirjoista yksi parhaista ja ajatuksia herättävimmistä pitkään aikaan. Siinä on hyvin paljon herätteleviä aiheita sekä konkreettisia käytännön esimerkkejä arkeen, niin tasaarvokasvatukseen kuin työhön lasten parissa yleensä. 15 Teksi Outi Rantala, kuvat Hannele Karppinen Leikin varjolla harrastuksiin P sykologi Sirpa Haapasalmi työskentelee Seinäjoella psykologi- ja perheneuvontapalveluissa neuvolapsykologina. Lapsen vapaa-ajan aktiviteetit tulevat toisinaan neuvolavastaanotolla vanhempien kanssa puheeksi. Haapasalmi korostaa, että ilman harrastustakin alle kouluikäinen lapsi kasvaa ja kehittyy normaalisti. • Vanhemmat ovat joskus kyselleet, onko lapsen kehitykselle haittaa siitä, että hänellä ei ole harrastuksia. Toiset vanhemmat taas ovat tietoisesti valinneet sen, että lapsi ei harrasta ollenkaan. Harrastamista puoltaa se, että ryhmässä lapsi saa harjoitella sosiaalisia taitoja ja mukava harrastus antaa lapselle virikkeitä. Haapasalmi muistuttaa, että tämän vuoksi ei kannata harrastuksia lapselle valita. • Pieni lapsi saa riittävästi virikkeitä ja sosiaalisten taitojen harjoitusta päiväkodissa ja kotona. Tietyissä harrasteissa on aloitusikäsuosituksia, mutta mitään kiirettä ei aloittamisessa kannata pitää. On toki poikkeuksia, joille aikainen aloitus sopii. Alakouluikäisenäkin ehtii yleensä oppia riittävän hyvät taidot, joita joissakin urheilulajeissa tai soittimissa huipputasolla tarvitaan. • Harrastamisen pitäisi tapahtua aina leikin varjolla eikä liian tavoitteellisesti. Iloa harrastuksesta Vaikka lapsi oppii ja kehittyy normaalisti ilman harrastustakin, niin se voi tuoda lapselle paljon iloa. Vanhemmat voivat auttaa sopivan harrastuksen valitsemisessa, mutta innostus lähtee lapsesta itsestään. Kohtuullinen määrä harrastamista ei vielä riko arkirytmiä. • Tärkeää on, että mennään lapsen persoonan mukaan. Lapsi voi ensimmäisellä kerralla arastellen seurata sivusta, mutta toisella kerralla hän saattaa lähteä jo innolla mukaan. Sopiva harrastus alle kouluikäiselle voi olla esimerkiksi muutaman kerran kokoontuva ryh16 mä, jossa vaikkapa jotakin urheilulajia lähestytään leikin kautta. Harrastukseen liittyy siten paljon muuta kuin varsinaisen lajin harjoittelua. • Alle kouluikäisen harrastusten olisikin oltava enimmäkseen sitä ”muuta”. ”Liikkarit” ja ”muskarit” sopivat useimmille lapsille ensimmäiseksi harrastukseksi. Parhaimmillaan harrastus kehittää lapsen motoriikkaa ja taitoa kuunnella ohjeita. Leikki on tärkeää, suorittaminen ja tavoitteet eivät kuulu pienten lasten harrastuksiin. Liika on liikaa Harrastus pitäisi olla sellaiseen aikaan, että se ei vaikuta lapsen yöuniin. Jos päivä pitenee liikaa eikä lapselle jää oleiluaikaa kotona, vanhempien on syytä miettiä harrastuksen tarpeellisuutta uudestaan. Liian monta harrastusta rikkoo arkirytmiä. Lapsi saa kotoa ja päivähoitopaikasta riittävästi niitä vi- rikkeitä, joita hän kehitykseensä tarvitsee. Lapselle tulee varata aikaa olla omissa touhuissaan kotona. Lapsesta huomaa kyllä, jos harrastuksessa käyminen kuormittaa arkea. • Kotona voi mennä vielä hyvin, mutta päiväkodissa saatetaan huomata lapsen väsymys ja muutos käytöksessä. Asiasta keskusteleminen voi havahduttaa vanhemmat huomaamaan tilanteen. Järki mukana Haapasalmi neuvoo vanhempia käyttämään järkeä harrastusten valitsemisessa. Ei kaikista tule maailmanluokan tennistähteä, ja lapsen unelmat voivat poiketa vanhempien unelmista. • Etukäteen on harkittava, haluaako lapsi itse harrastaa vai onko kyseessä vanhempien omien haaveiden täyttäminen. On myös mietittävä käytännön mahdollisuuksia: onko perheellä varaa ja aikaa kuljettaa lasta harrastuksissa. Päiväkodissa lapsi saa olla ryhmän jäsenenä ja harjoitella muiden kanssa toimimista. Harrastusta ei tarvita häviämisenkään opetteluun. Kotona ja päiväkodissa pettymyksen sietokykyä voi kehittää monella tavalla, esimerkiksi lautapelien ja pienten kisailujen avulla. • Pettymyksien sietokyvyn kehittyminen alle kouluikäisillä vaihtelee. Se riippuu lapsen luonteesta ja siitä, miten hän on päässyt taitoja harjoittelemaan. Ihmisen sosiaalisten taitojen kehittyminen on yksilöllistä: jotkut oppivat toimimaan ryhmässä ja kestämään pettymyksiä varhain, toisilla näiden taitojen kehittymiseen menee enemmän aikaa. Jotkut harjoittelevat sosiaalisia taitoja vielä aikuisina. Lapsen rinnalla -palkinto 2013 Suomen Messusäätiö palkitsee henkilön, yrityksen, yhteisön, tuotteen, palvelun tai hankkeen, joka t on merkittävällä tavalla edistänyt suomalaisten lasten asioita t on lastenkasvatuksen puolestapuhuja ja vie eteenpäin asioita, jotka ovat lasten parhaaksi t on tehnyt konkreettisia toimenpiteitä lasten puolesta t on poikkeuksellisen luovalla ja raikkaalla ajattelutavalla nostanut uusia näkökulmia esille muun muassa lastenkasvatukseen ja saanut tuloksia käytännössä aikaan t on koskettanut useita lapsia asiallaan t on teollaan muille esimerkiksi ja tuonut mahdollisesti muillekin hyötyä Lapsen rinnalla -tunnustuspalkinnon arvo on 5000 euroa ja se jaetaan 26.–28.4.2013 järjestettävillä Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Tutustu sääntöihin ja lähetä hakemus viimeistään 28.3.2013. Hakemuksen voi tehdä myös toisen puolesta. Lisätiedot: www.lapsimessut.ﬁ 17 Teksti: Minna Kinnari Kuva: Antero Aaltonen Päivähoidon Pihaseikkailu liikuttaa perheitä M onille päiväkodeille jo tuttu Pihaseikkailuliikuntatapahtuma toteutetaan taas huhtikuussa päiväkodin omalla pihalla. Torstaina 25.4.2013 lapsia ja vanhempia kannustetaan liikkumaan yhdessä innostavien tehtävien avulla. Tänäkin vuonna mukaan kutsutaan myös isovanhemmat ja muu lähiyhteisö. Järjestäjäksi ilmoittautuvat päiväkodit saavat maksutta käyttöönsä uudet painetut liikuntarastikortit sekä oppaan tapahtuman järjestämisestä. – Liikuntarastikorttien suunnittelussa pohjana ovat motoriset perustaidot. Tulossa on muun muassa jahtausjuoksu-, liikuttava kauppareissu ja lentävät tiput -liikuntakortit, Nina Korhonen Valosta vinkkaa. Viime vuonna Pihaseikkailuun osallistunut äiti kertoo, että lapsen kanssa yhdessä tekeminen ja hänen omaan leikkiympäristöönsä tutustuminen on Pihaseikkailussa se paras juttu. Myös toisiin vanhempiin tutustuminen on tärkeää. Lapsista myös näkee sen riemun, kun vanhemmat tulevat liikkumaan heidän kanssaan päiväkodin pihalle. Vanhemmista taas paljastuu uusia piirteitä, kun hieman aremmatkin innostuvat. Pihaseikkailussa aikuisilla on lupa mennä lasten mukaan ja hullutella. Vanhempien mielestä Pihaseikkailun hyviä puolia on myös se, että sieltä saa ideoita, mitä kaikkea kivaa lasten kanssa voi touhuta. 18 Lapsista näkee sen riemun, kun vanhemmat tulevat liikkumaan heidän kanssaan päiväkodin pihalle Pihaseikkailussa. Ilmoittaudu 1.3. mennessä Pihaseikkailu toteutetaan nyt viidettä kertaa ja sen on kehittänyt Nuori Suomi, jonka toiminnot ja henkilöstö siirtyivät tämän vuoden alussa Valoon yhdessä Suomen Liikunnan ja Urheilun ja Kuntoliikuntaliiton kanssa. Ilmoittaudu mukaan osoitteessa nuorisuomi. fi/pihaseikkailu 1.3.2013 mennessä. Ensimmäistä kertaa ilmoittautuja – voit tutustua viime vuoden Pihaseikkailun materiaaleihin osoitteessa www.nuorisuomi.fi/pihaseikkailumateriaalit (mm. järjestäjän opas, liikuntakortit ja kutsu perheille). Keväthippa toukokuussa Toukokuussa perheiden liikkuminen jatkuu Keväthippa-perheliikuntakampanjassa. Pihaseikkailun järjestävät päiväkodit saavat liikkumaan innostavat kartat perheille jaettaviksi. Keväthipassa päiväkotien kesken arvotaan OP-Pohjola-ryhmän ja osuuspankkien lahjoittamia liikuntavälineaarrearkkuja. Tervetuloa mukaan verkostotyöhön Rakennetaan yhdessä liikkuvampaa lapsuutta N uori Suomi (1.1.2013 alkaen Valo) on koonnut yhteistyöverkostoja suunnittelemaan uutta hyvinvointi- ja liikkumisohjelmaa varhaiskasvatukseen. Vuonna 2013 toteutetaan ensimmäiset pilotoinnit ja rakennetaan kenttäpäiväkotien ja mentoreiden verkosto ohjelmatyön tueksi. Lasten liikkuminen on vähentynyt, vaikka riittävän liikkumisen tiedetään olevan edellytys lasten terveydelle ja hyvinvoinnille. Tarvitaan uusia keinoja, lukuisia toimijoita ja aitoa yhteistyötä, jotta huolestuttava kehitys saadaan pysäytettyä. – Varhaiskasvatuksen tueksi ja ohjenuoraksi kaivataan valtakunnallista, yksinkertaista ja helposti toteutettavaa ohjelmaa, jossa liikkuminen on sisäänrakennettu kaikkeen lapsen kanssa tapahtuvaan toimintaan, Nina Korhonen ja Anu Kullberg Valosta kertovat. Nuori Suomi perusti Tutkimusmatkalla varhaiskasvatuksen uusiin liikkumisen käytäntöihin -verkoston vuoden 2012 alussa suunnittelemaan tätä ohjelmaa. Verkostoon kuuluu nyt noin 100 asiantuntijaa, jotka työskentelevät viidessä eri teemaryhmässä: toimintakulttuuri-, lapsuus-, johtajuus-, osaaminen- ja yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen -työryhmässä. Verkostotyön tavoitteena on lisätä lasten liikkumista varhaiskasvatuksessa ja sitä kautta myös lasten kokonaisvaltaista hyvinvointia. vahvistaa liikkumisen roolia uudessa varhaiskasvatuslaissa sekä uusissa varhaiskasvatuksen suunnitelmien perusteissa tehdä monipuolista yhteistyötä eri asiantuntijoiden kanssa, synnyttää yhteistä innostavaa visiota ja pyrkiä löytämään keskeisiä kehitettäviä asioita. sektorilta. Keskeisiä toimijoita ovat myös asiakasrajapinnassa toimivat varhaiskasvatuksen ammattilaiset. Lapsen ja vanhemman ääntä kuullaan kaikissa verkostotyön vaiheissa. – Ihmisten innostus, sitoutuminen ja usko yhdessä tekemiseen on ollut hankkeen ensimmäisenä vuonna upeaa. Se, miten asiat etenevät ja millaiseksi aikataulu tulevina vuosina muodostuu, tarkentuu prosessin edetessä, Nina Korhonen ja Anu Kullberg Valosta kertovat. – Paljon on jo tehty, mutta paljon enemmän on edessä. Meillä on kuitenkin yhteinen unelma – ja kaikki suuret saavutukset saavat alkunsa unelmista. Uutta liikuntaohjelmaa/sen osia pilotoidaan syksyllä 2013. Pilotoinnista kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä: • Nina Korhonen: [email protected] 040-7525255 • Anu Kullberg: [email protected] 0400-599246 Ihmisten innostus on upeaa Verkostossa on mukana kunnallisia ja kolmannen sektorin toimijoita sekä edustajia valtionhallinnosta, yliopistoista, oppilaitoksista, ammattiliitoista ja yksityiseltä 19 Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki Kivunhoitokoulutuspäivä Oulussa Perhekeskeistä tukemista S uomen Lastenhoitoalan Liitto järjesti marraskuun ensimmäisenä päivänä Oulussa lasten kivunhoitokoulutuspäivän sairaaloissa työskenteleville lastenhoitajille. Kivunhoitokoulutuksen tarkoituksena oli jakaa uusinta tietoa ja tukea lastenhoitajille toimia haasteellisessa ammatissa vaikeasti sairaiden lasten ja heidän omaisten parissa. Vielä viisitoista vuotta sitten pienten lasten ja keskosvauvojen kivunhoito oli suhteellisen arka asia. Yhteiskuntamme ei ollut vielä valveutunut perheiden tukemiseen saati uskaltanut hoitaa pienokaisten kipua lääkityksillä lisäoireiden pelossa. Tänä päivänä asiat ovat toisin. Lääkkeiden monipuolisuus ja tehokkuus tunnetaan paremmin, ja sairaaloissa astutaan koko ajan lähemmäs perhekeskeistä hoitoa. Tavoitteena on hoitaa moniammatillisesti sairas lapsi mahdollisimman hellästi ja kivuttomasti, ottaen samalla huomioon koko perheen hyvinvointi haastavasta ympäristöstä huolimatta. Kivunhoitokoulutukseen oli saapunut Oulun Yliopistollisen sairaalan lastenhoitajien lisäksi lastenhoitajien muun muassa Kuopiosta, Rovaniemeltä ja Seinäjoelta. Tavoitteena perhekeskeinen hoito Vaikeasti sairaiden lasten ja heidän perheidensä tukemisesta luennoi ensimmäisenä Oysin lastenpsykiatrisen poliklinikan osastonhoitaja/ perheterapeutti Aira Lievetmursu. Lievetmursu kertoi kattavasti, mitä kyseisen perheen tukemiseen kuuluu ja millaista apua heille voi tarjota. Lievetmursu kävi keskustellen lastenhoitajien Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin Oysin lastenpsykiatrisen poliklinikan osastonhoitaja ja perheterapeutti Aira Lievetmursu korosti, että jo vähäinenkin vanhempien huomioiminen lapsen sairauden aikana on iso asia itse perheelle kriisin keskellä. Hän kertoi, että hyviä koulutuksia vanhempien ja kokoperheen tulemiseen ovat muun muassa KIIKKU eli vauvaperhekoulutus, TLP eli Toimiva lapsi ja perhe-koulutus ja VAVU-koulutus. 20 kanssa läpi ne sairaudet, mitkä tänä päivänä luetaan niin sanotuiksi vaikeiksi sairauksiksi ja vammoiksi. Koska jokainen lapsi ja perhe on oma yksilönsä, hän kävi myös vankalla kokemuksella läpi erilaisten sairauksien tuomia sopeutumisvaiheita, mitkä ilmenevät kullakin yksilöllä omalla tavallaan. Luennon lopuksi Lievetmursu korosti, että kokonaisvaltaisen hoidon päätehtävänä on hoitaa itse sairautta ja että vaikeasti sairaan lapsen vanhemmat tarvitsevat sairaalassa toimivien lastenhoitajien ammatillista aikaa, asennetta, kiinnostusta ja osaamista. Koska sairaalassa työskentely on kaikille alan ammattilaisille haastavaa, hän muistutti hoitajia pitämään huolen myös itsestään. Pienen ja sairaan vauvan kivunhoito Vastasyntyneen ja keskosen kivusta luennoivat anestesiologian erikoislääkäri Anita Saariaho ja sairaanhoitaja aiemmin urallansa työskennellyt TtT, dosentti Tarja Pölkki. Pölkki korosti keskoslasten kivunhoidon olevan edelleen terveydenhuoltohenkilöstölle suuri haaste, koska vauvat eivät osaa kertoa kivustaan. Anestesiologian erikoislääkäri Anita Saariaho kertoi kattavasti kivun merkityksestä ihmisen fysiologiassa ja psyykkisestä merkityksestä arkielämässä. – Lapsenkipua pitää hoitaa, eikä kipulääkkeiden käyttöä saa pelätä, sillä tutkimusnäyttöjen perusteella toistuvat kipujaksot voivat aiheuttaa myöhemmässä elämässä herkistymistä muun muassa kivun kokemukselle, sekä muille psyykkisille oireille, Pölkki kuvaili. TtT, dosentti Tarja Pölkki kertoi, että ympäri maailman on yritetty kehittää erilaisia menetelmiä ja kipumittareita, millä sairaalassa työskentelevät ammattilaiset kykenisivät tunnistamaan pienen lapsen lääkitystä vaativan kivun. Hän näytti koulutuksen aikana muutaman minuutin mittaisen videon, missä näkyi selvästi pienen lapsen reagoiminen kipuun kantapäästä otettavan verikokeen aikana. Sairaalassa työskentelevät lastenhoitajat saivat koulutuspäivän aikana lisää varmuutta myös perhekeskeiseen toimintaan osastoilla, jolloin vanhemmilla on suuri merkitys muun muassa lyhytkestoisten kivuliaiden toimenpiteiden aikana. – Vauvoilla on todettu hyvin toimivan kivunhoitajana esimerkiksi glukoosiliuoksessa käytetty tutti, sekä käsikapalo-ote kantapäästä otettavan verinäytteen aikana. Rauhoittavat ja lämpimät kädet lapsen lähellä rauhoittavat ja tuovat pienelle potilaalle yllättävän paljon turvaa. Molemmat asiantuntijat lisäsivät. Sadutus ja läheisyys Kattavan ja tietoa täynnä olevan koulutuspäivän päätti Sanna Tuovisen luento satuhieronnan merkityksestä sairaalaympäristössä. Tuovinen kertoi kehittäneensä satuhieronnan alunperin pienellä pojalle, joka pelkäsi paljon uusia asioita. Hän kertoi, että kosketuksella on suuri voima erityisesti silloin, kun kosketus on hoitavaa ja läsnä olevaa. – Satuhieronta on kosketuksen ja kevyen hieronnan yhdistämistä mielikuvitusta täynnä oleviin satuihin ja tarinoihin. Tässä hieronnassa ei tarvitse osata mekaanista kosketusta, sillä ainoastaan läsnäolo riittää, hän kuvaili. Tuovinen kertoi, että koskettamalla toisen ihmisen kehoa kosketetaan samalla myös hänen alitajuntaansa. Satuhieronta vahvistaa lapsen fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista terveyttä, käytettiinpä tätä hierontamuotoa sitten kotona, päiväkodissa tai sairaalassa. Tuovinen korosti satuhieronnan merkitystä erityisesti sairaalaympäristössä, jolloin hoitavan kosketuksen ja välittävän läsnäolon merkitys korostuu lapsen toipumisessa. Mukaansatempaavaa päivä Koulutuspäivä päättyi Oulun tummenevaan talvi-iltaan. Osallistujat olivat hyvin tyytyväisiä Satuhierontamenetelmän kehittänyt Sanna Tuovinen näytti esimerkkiä, kuinka toisen ihmisen lähellä olemisen ja huomioiminen saa rauhoittavan tunnelman aikaan. Lempeään hierontaa ja rentoutumista koulutuspäivän aikana kokeilivat myös TtT, dosentti Tarja Pölkki ja Oysin lastensyöpäosastolla työskentelevä Tarja Kela. päivän sisältöön ja erityisesti luennoitsijoiden pätevyyteen. Sairaalassa työskentelevät lastenhoitajat toivatkin reippaasti esille sen, että tällaisia mukaansatempaavia koulutuksia tarvittaisiin ehdottomasti lisää. Kauempaa tulleet osallistujat lisäsivät, että koulutus voisi olla jopa kaksi päiväinen, kun he kerran niin kaukaa pääsevät Ouluun lähtemään. Monet toivoivat lisäksi enemmän yhteistä aikaa, jotta he ehtisivät jakaa työkokemuksia muiden lastenhoitajien kanssa. Kivunhoitopäivä oli kokonaisuudessaan hyvin onnistunut ja virkistävä. Vaikka itse kivunhoito oli luonnollisesti kaikille osallistujille tuttu ja arkinen asia, suurin osa osallistujista sai mukaansa lisää rohkaisua sairaanlapsen vanhempien tukemiseen. Suomen Lastenhoitoalan Liiton toiminnanjohtaja Eila SeppäläVessari oli hyvin tyytyväinen koulutuspäivän onnistumiseen. Hän kertoi koulutuksia järjestettävä tulevaisuudessa ympäri Suomea sellaisilla paikkakunnilla, missä näkee jäsenten osallistuvan aktiivisesti koulutuksiin. Uusia ja erilaisia koulutusaiheita Eila kertoo ottavansa mielellään vastaan sairaalassa työskenteleviltä lastenhoitajilta. 21 Teksti Milla Paumo, kuva Hannele Karppinen Sukupuolisensitiivinen kasvatus – lapsen kohtaamista omana itsenään S ukupuolirooleihin ja lapsiin liittyvät asiat ovat olleet toistuvasti esillä mediassa viime syksynä. Ensin kansalaiset närkästyivät sosiaalisessa mediassa Tiimarin lastenjuhlasivuston tyttöjä ja poikia erottelevasta sisällöstä ja loppusyksystä uutisoitiin ruotsalaisesta lelufirmasta, joka oli saamansa palautteen johdosta muuttanut lelukataloginsa sukupuolikuvia moninaisemmiksi. Sukupuolistereotypioita purkava kasvatus on tulossa pikkuhiljaa myös osaksi suomalaista varhaiskasvatuskenttää. Kasvatukseen, jonka etuliitteessä mainitaan sana sukupuoli, liitetään helposti paljon ennakkoluuloja. Onko tämä sitä lasten tasapäistämistä, kielletäänkö kohta autoilla ja nukeilla leikkiminen? Tehdäänkö pojista tyttöjä ja päinvastoin? Pyritäänkö kasvattamaan lapsi sukupuolettomaksi? Vastaus kaikkiin edellisiin kysymyksiin on kieltävä. Lapsen sukupuoli-identiteetin ohjailemisen sijaan on tarkoitus kiinnittää huomio niihin asenteisiin, oletuksiin ja toimintatapoihin, joita aikuiset sukupuoliin liittävät. Tiedostamisen kautta avautuu myös mahdollisuus muuttaa omia ajattelu- ja toimintatapoja. ”Pojat ovat poikia ja tytöt prinsessoja” Kun lasta ympäröivä ilmapiiri on mahdollisimman avoin ja virikkeitä tarjoava, tarjoutuu hänelle joustavat mahdollisuudet kehittää kykyjään monipuolisesti ja kasvaa omaksi yksilökseen. 22 Moni meistä on törmännyt sanontaan ”pojat ovat poikia”, kun on kyse poikalasten välisestä tappelusta. Aggression ilmaisu fyysisesti sekä raju ja villi toiminta mielletään luontaisesti poikien ominaisuudeksi, kun taas tyttöjen oletetaan usein olevan empaattisia, tunnollisia tai herkkiä. Yleistykset eivät kuitenkaan päde sen paremmin lasten kuin aikuistenkaan kohdalla, vaan edellä mainitut ominaisuudet ovat yksilöllisiä. Sukupuolen sisällä vallitsevien erojen on usein todettu olevan suurempia kuin sukupuolten välillä. Stereotyyppistä kahtiajaottelua tyttöjen ja poikien asioihin ja harrastuksiin ylläpidetään yhteiskunnassamme monin keinoin: mainonnassa, viihdeteollisuudessa sekä lelu- ja vaatevalmistajien kautta mutta myös jokapäiväisissä kohtaamisissamme lasten kanssa. Sukupuolisensitiivinen kasvatus haastaa aikuisen pohtimaan, mitä sellaisilla arkipäiväisillä tokaisuilla, kuten ”tytöt ovat tyttöjä” todella tarkoitetaan, sekä selvittämään miten tällaiset ajattelumallit ohjaavat toimintaamme käytännössä. Miksi saatamme sanoa, ettei sukupuolella ole merkitystä, mutta hämmennymme niin kovasti kun tapaamme ihmisen, jonka sukupuolta emme heti pysty ulkoisten merkkien perusteella tunnistamaan? Tiedostamattomiin ennakko-oletuksiin on kuitenkin hankala päästä käsiksi, ja siksi päiväkotiprojekteissa on käytetty havainnointivälineenä videointia. Kasvattajien toimintaa videoimalla voi saada näkyviin esimerkiksi kehonkieltä, äänenpainoja ja katseita. Lisäksi se mahdollistaa lapsille annettavan huomion määrällisen tarkastelun. Videointia on hyödynnetty pioneerityötä tehneessä kajaanilaisessa tasa-arvokasvatushankkeessa jo 1980-luvulla ja sittemmin 2000-luvulla Folkhälsanin ja Naisasialiitto Unionin kehittämisprojekteissa kuten myös ruotsalaisissa päiväkotihankkeissa. Videointi avaa silmät Niin suomalaisissa kehittämishankkeissa kuin Ruotsissakin tasa-arvotyössä mukana ollut päivähoitohenkilöstö on suhtautunut toimintaan myös epäilevästi. Videointi on mietityttänyt ja eri sukupuolten kohtelemista tasa-arvoisesti on saatettu pitää itsestään selvänä asiana. Kehittämispalavereissa katsottujen videopätkien myötä kasvattajien silmät ovat kuitenkin avautuneet. Esimerkiksi Naisasialiitto Unionin tasa-arvokasvatuksen pilottihankkeessa itseään tasa-arvoisena kasvattajana pitänyt henkilö saattoi huomata antavansa toimintatuokiossa huomiota tytölle lähinnä apulaisen roolissa tai auttavansa pukemis- ja riisumistilanteissa poikia huomattavasti tyttöjä enemmän. Kun tietoisuus tällaisista tilanteista heräsi, alkoi kasvattajien toiminnassa tapahtua pian muutoksia. Jo seuraavalla kuvauskierroksella saatettiin havaita eri sukupuolille annetun huomion määrän tasaantuneen ja lasten auttamista vaativiin tilanteisiin oli kehitetty toimintamalli, jossa lapset ohjattiin jonottamaan apua aikuiselta. Tiedostamattomien ennakko-oletusten purkaminen vaatii kuitenkin pitkäkestoista työtä ja tasa-arvotilanteen jatkuvaa päivitystä, joten siksi olisikin tärkeä saada sukupuolisensitiivisyys osaksi jo valtakunnallisesti ohjaavia varhaiskasvatussuunnitelmien perusteita. Ruotsissa vastaava kirjaus tehtiin vuonna 1998. Videomateriaalia analysoitaessa kiinnitettiin huomiota myös jo olemassa oleviin hyviin käytänteisiin: avointen kysymysten käyttöön, äänitilan hallintaa helpottaviin työkaluihin, lasten tunteiden sanoittamiseen ja positiiviseen kohtaamiseen kielto- ja käskytilanteissa. Tärkeä osa kehittämistoimintaa oli myös projektityöntekijän keskustelu päivähoitohenkilökunnan kanssa lastenlaulujen ja - kirjojen välittämistä sukupuolikuvista. Kasvattajat pohtivat mm. ovatko pojat kirjoissa ja loruissa usein päärooleissa hurjina seikkailijoina, hoivaavatko tytöt eläimiä tai ovat avuttomia prinsessoja? Entä onko kirjoissa sijaa tyttöpojille ja poikatytöille? Miten perheitä ja aikuisten sukupuolirooleja kuvataan? Pelkkä keskustelu sukupuoleen liittyvistä asioista uudesta näkökulmasta avaa tietoisuutta siitä, miten kaavamaiset sukupuoliroolit syntyvät ja vaikuttavat yhteiskuntamme rakenteissa ja kuinka valtava koneisto muokkaa niitä asioita, jotka ymmärrämme yksittäisen ihmisen ”vapaiksi valinnoiksi”. Moninainen sukupuoli Jo vuosikymmeniä on tutkittu aikuisten sukupuolittuneita tapoja kohdata jo vastasyntyneet erilaisin sanoin, kehuin ja adjektiivein. Lapsen sosiaalistaminen tiettyyn sukupuolirooliin alkaa siis jo varhain ympäröivän kulttuurin vaikutuksesta. Sukupuolta voidaan määritellä usealla eri tavalla: biologisen, sosiaalisen ja henkilön yksityisen kokemuksen, eli sukupuoli-identiteetin tasolla. Inhimillinen kokemus pitää sisällään kuitenkin kaikki nämä tasot, eikä niitä siksi ole tarkoituksenmukaista erotella. Tärkeintä on luottaa siihen, että lapsen kokemus omasta sukupuolestaan nousee hänestä itsestään. Kun lasta ympäröivä ilmapiiri on mahdollisimman avoin ja moninaisia virikkeitä tarjoava, tarjoutuu hänelle joustavat mahdollisuudet kehittää kykyjään monipuolisesti ja kasvaa omaksi yksilölliseksi itsekseen. Sukupuoli on yksi ihmisen ominaisuuksista siinä missä hiusten väri, pituus tai kengän koko. Korostamalla toistuvasti yhtä ominaisuutta ylitse muiden välitämme lapsille kuvaa sukupuolista toisilleen vastakkaisina ryhminä. Jos lapsen sukupuolisamastuminen on vielä liikkeessä, tai hän kokee omimmaksi eri sukupuolen kuin mitä hänelle on syntymässä merkitty, saattavat tilanteet, joissa sukupuolta käytetään lasten luokitteluperiaatteena aiheuttaa lapselle suurta ahdistusta ja epävarmuutta. Jako sukupuolittain määritettyihin ryhmiin, tai esimerkiksi hyväntahtoinen naureskelu tytön ja pojan väliselle ystävyyssuhteelle voi myös vaikeuttaa sukupuolten välistä ystävystymistä ja tuoda eri sukupuolta olevien lasten väliseen kaveruuteen turhaa jännitettä aikuisten taholta. Kaikkien ihmisten hyvinvointia palvelee sukupuolen ymmärtäminen kaksijakoisuuden sijasta ulottuvuutena, jossa on aste-eroja ihmisten välillä. Se tarjoaa moninaisempia vaihtoehtoja harrastaa ja harjoittaa kykyjä, luoda ystävyyssuhteita ja hengittää ilmaa omana itsenään. Naisasialiitto Unionin hanke (2012–2014) ”Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa – tasaarvoinen kohtaaminen päiväkodissa” on parhaillaan käynnissä. Katso ilmoitus puolipäiväisistä koulutuksista tästä lehdestä. Lisätietoja: projektipäällikkö Milla Paumo, [email protected], p. 044 785 2879 23 Yhdistykset Etelä-Saimaan lastenhoitoalanyhdistys vuosikokous Aika: Ke 6.3.2013 klo 18.30 Paikka:Tehy toimisto Lappeenranta asioina: sääntömääräiset asiat sekä sääntömuutokset. Tarjolla iltapalaa! [email protected] 27.2.2013 mennessä. Tervetuloa! toivottaa hallitus Hämeenlinna 20.2.2013 Ahveniston päiväkodin kodalla vuosikokous. 17.30-18 Raisa kertoo metsäryhmän toiminnasta ja klo 18 aloitamme kokouksen. Tarjoilujen arvioimista helpottaa ilmoittautumisesi 15.2.2013 mennessä joko: 050-3008021 (tekstarikin riittää) / Maija tai sähköpostilla: [email protected]. Tervetuloa! t. hallitus IKEA-reissu Pohjois-Karjalan lastenhoitoalan yhdistys järjesti jäsenilleen virkistysmatkan Kuopion Ikeaan 17.11.2012. Matkaan lähdettiin bussilla aamulla varhain klo 8 Joensuusta, takaisin kotiin palattiin illan hämärissä. Matkalla oli mukana yhdistyksen jäseniä sekä ei-jäseniä. Matkalaisia oli kaiken kaikkiaan noin parisenkymmentä. Matka sai kokonaisuudessaan positiivista palautetta, toivomuksena olisikin että Ikean reissun kaltaisia matkoja/tapahtumia järjestettäisiin enemmän. Matkan aikana keskusteltiin yhdistyksen toiminnasta, toimintaan osallistumisesta, aktiivisuudesta yhdistyksen ja toiminnan suhteen ja kaikkea siltä ja väliltä, leppoisaa rupattelua unohtamatta. Matkan aikana järjestettiin arvonta, missä palkintoina oli erilaisia Suomen Lastenhoitoalan liiton tuotteita, mm. avaimenperiä sekä t-paitoja. Arvonta koettiin menestykseksi; kaikkiaan 40arpaa myytiin, euron kappaleelta. Onnelliset voittajat olivat palkintoihinsa tyytyväisiä. Palautteen perusteella Iso kiitos leppoisan reissun onnistumisesta kuuluu yhdistyksen varapuheenjohtajalle Marjut Kontkaselle, joka onnistuneesti hoiti niin yhdistyksen markkinoinnin kuin myös matkaoppaan tehtävät. Itse puheenjohtaja estyi reissuun osallistumaan, mutta oli kuitenkin hengessä mukana luottavaisin mielin. Tämän pohjalta on hyvä suunnitella seuraavaa vuotta ja virkistysmatkaa. Kainuun Lastenhoitoalan yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous on tiistaina 19. maaliskuuta 2013 kello 18 Tehyn aluetoimistolla, Kauppakatu 30, Kajaani. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat sekä sääntömuutos. Tarjoilua. Tervetuloa! t. Hallitus Keski-Suomen lastenhoitoalan yhdistys ry Sääntömääräinen vuosikokous ke 13.3.2013 klo 18:30 Tehylässä, Järjestöjentalo Kalevankatu 4. Asioina: Sääntömääräiset asiat sekä sääntömuutokset Iltapalatarjoilu, Tervetuloa! Uudenmaan lastenhoitoalan yhdistys (Ulhy) Tule mukaan kuutamohiihtotapahtumaan Oittaan ulkoilualueelle pe 1.3. klo 18.30 alkaen. Tätä ilmoitusta kirjoitettaessa hiihtokelit on hyvät ja ladut loistavassa kunnossa (http://www.oittaa.fi/oittaa_latu), valitaan helppo kiva lenkki. Mikäli lumet sulavat lähdemme luontoon sauvakävellen (omat välineet). Lenkin jälkeen vietämme aikaa rupatellen ja iltapalaa nauttien kodalla. Oittaalle pääsee omalla autolla tai bussilla 86 Espoon keskuksesta, joka lähtee klo 18.12 laiturilta 32 (virastotalon puolella) ja takaisin busseja lähtee tunnin välein. Jäsenhinta on 7 euroa. Ilmoittautumiset Marit Björkskog-Broström to 21.2. klo 18–20 p. 0400-414780 Pohjois-Karjalan Lastenhoitoalan yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään torstaina 21.3.2013 klo 17.30. Paikkana Tehyn Joensuun aluetoimisto, Siltakatu 12 A 2, Joensuu. Käsiteltävänä sääntömääräiset asiat sekä paikallisyhdistyksen sääntömuutos. Yhdistys tarjoaa pientä iltapalaa. Tarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittamaan tulostasi 16.3.2013 mennessä. Jyrki Ikonen 044 585 0824, työ gsm 0400 585 989, [email protected] Tervetuloa! Hallitus Pohjois-Savon lastenhoitoalan yhdistys ry Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään keskiviikkona 14.3.2013 klo 18.00 Tehyn aluetoimistossa Puijonkatu 29 B, 3 krs, Kuopio. .................................................... . 24 Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat ja sääntömuutos koskien hallituksen kokoonpanoa. Tule keskustelemaan ja ideoimaan yhdistyksemme toimintaa. Osallistumalla voit vaikuttaa! Yhdistys tarjoaa iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut. Hallitus Åbonejdens Barnsköter Förbunds Pohjois-Hämeen Lastenhoitoalan yhdistys ry:n vuosikokous Lapin Lastenhoitoalan yhdistys Maanantaina 11.3.2013 klo 18. Tehyn Tampereen aluetoimistolla, Itsenäisyydenkatu 17 A 4. krs. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa päätetään yhdistyksen sääntömuutoksesta koskien mm. hallituksen kokoonpanoa. Tervetuloa! Hallitus Årsmöte tisdagen 12.3.2013 kl.18.00 Tehys byrå, Erikgatan 17 C, 2 vån, Åbo. Kvällsbit serveras information om “sagomassage”. Anmäling senast 5.3., [email protected] Välkommen! Styrelsen. Sääntömääräinen vuosikokous pidetään perjantaina 15.3.2013 klo 19.00 Tehyn aluetoimistossa, Maakuntakatu 29-31 B, Rovaniemi. Alaovi sulkeutuu klo 19.00. Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. valitaan yhdistykselle puheenjohtaja ja hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle, lisäksi sääntömuutos koskien hallituksen kokoonpanoa. Tarjoilua. Tervetuloa! Hallitus Tervetuloa Pohjois-Pohjanmaan Lastenhoitoalan yhdistys ry:n sääntömääräiseen vuosikokoukseen 14.3.2013 klo 18 . Tehyn Oulun aluetoimistolle. Sääntömääräisten asioiden lisäksi sääntömuutos koskien hallituksen henkilökohtaisia varajäseniä. Kahvitarjoilu. Hallitus Satakunnan Lastenhoitoalan yhdistys ry:n vuosikokous 12.3.2013 klo 18.00 Kaupunkikahvila Brunssissa, Itäpuisto 11 A, sisäpiha, Pori. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tarjoilun vuoksi ilmoittautuminen Tarjalle p. 0400 590447 28.2.2013 mennessä. Tervetuloa mukaan! Terkuin Tarja Turun Seudun Lastenhoitoalan yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous on ti 12.3.2013 klo 18.00 Tehyn aluetoimisto (uusi paikka) Eerikinkatu 17 C, 2 krs Turku. Käsitellään sääntömääräiset asiat ja myös yhdistyksen sääntöjenmuutos. Tietoa satuhieronnasta. Tarjolla iltapalaa. Tarjoilun vuoksi ilmoittautumiset 5.3. mennessä, [email protected]. Tervetuloa! Hallitus ULHY/ Lady club Hei Berliinin matkalainen. Kokoonnumme 21.3.2013 klo 17.30 kerhohuoneeseen Hakaniemenranta 26 A Helsinki. Keskustellaan matkasta ja mietitään kysymyksiä. Tapaamisiin Aila Lindén puh. 0405543558 Merkittävä huomionosoitus lastenhoitajalle Teksti ja kuva Eila Seppälä-Vessari Lastenhoitaja ja perhetyöntekijä, viime kauden hallituksemme jäsen, vuoden lastenhoitaja vuodelta 2008, Raija Roitto vietti viime syyskuussa eläkejuhliaan Jyväskylässä Ortodoksisen kirkon kauniissa juhlasalissa. Mukana tilaisuudessa oli runsaasti Raijan entisiä työkavereita ja ystäviä lukuisista eri työpisteistä sekä yhteistyökumppaneita vuosien varrelta.. Kauniina syyspäivänä vietetyt juhlat olivat arvokkaat ja lämminhenkiset. Ohjelmassa oli entisten työkavereiden esityksiä, musiikkia sekä Raijan lasten koostama esitys hänen vaiheistaan vastavalmistuneesta lastenhoitajasta eläkepäiviin saakka. Herkistävä oli kuulla myös Raijan asiakasperheen äidin kirje, palaute siitä, kuinka Raija on ollut heidän perheelle avuksi ja tueksi. Juhlan kohokohta kuitenkin lienee se, kun Raijalle myönnettiin hopeoitu Arvo Ylppö -mitali, jonka luovutti Mannerheimin Lastensuojeluliiton Järvi-Suomen piiri. Mitali voidaan luovuttaa liiton omien luottamushenkilöiden lisäksi esim. terveydenhuollon ja lastensuojelun parissa elämäntyönsä tehneelle henkilöille erityisen merkittävistä ansoista. Raija Roitto on tehnyt elämäntyönsä lasten ja nuorten hyväksi sekä kehittänyt samalla vapaaehtoistoimintaa vahvassa kumppanuudessa MLL:n kanssa, toesi mitalin luovuttanut Mirja Lavonen-Niinistö. Eläkkeellään Raija Roitto jatkaa vapaaehtoistoimintaa MLL:n Järvi-Suomen piirissä monin eri tavoin. Raijan aktiivisuus jatkuu varmasti myös eläkepäivinä, sen verran olen oppinut Raijaa vuosien varrella tuntemaan. Toiminnasta pitävät huolen reipas mieli sekä lapset ja suloiset ja tärkeät lastenlapset. . ...................................................... 25 SLaL kouluttaa jäseniään 2013 Seuraa koulutusilmoittelua www.slal.fi >SLaLkouluttaa 2013. Sieltä löytyvät mm. ilmoittautumisohjeet ja -lomakkeet koulutuksiin • Tietoisuustaitoja harjoittamalla opitaan ohjaamaan tarkkaavaisuutta ja tunteita mm. olemaan vahvistamatta kiukun tunteita ja lisäämään myötätunnon kokemista itseä ja muita kohtaan. Säännöllinen harjoittaminen rauhoittaa mieltä ja kehoa, vähentää tutkitusti stressiä, keskittymisvaikeuksia ja vahvistaa tyytyväisyyden kokemista. • Kurssilla opitaan käytännössä lasten kanssa tehtäviä, osin toiminnallisia ja leikinomaisia harjoitteita, jotka ovat omiaan rauhoittamaan niin lasta kuin aikuistakin keskittymään juuri käsillä olevaan hetkeen. • Koulutukseen kuuluu myös aikuisten oma harjoitusohjelma, jota voi tehdä kotona nauhoitteen ja ohjekirjan avulla. Ohjekirjassa on mm. vinkkejä siitä, miten tietoisen läsnäolon kokemuksia voi lisätä arjen toimiinsa ja sitä kautta vähentää stressin kokemista ja rikastaa arkea. • Kouluttajana lto, tietoisuustaito-ohjaaja Reija Suntio 20.3.2013 klo 9–16 Helsinki, Pasila, Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki / Tehyn tilat, Toini Nousiainen - sali 10.9.2013 klo 9–16 Jyväskylä, hotelli Laajavuori Laajavuorentie 30, Jyväskylä Koulutuksen hinta: 80 €/jäsen, sisältää koulutuksen, aamu- ja päiväkahvin sekä lounaan. Ilmoittautuminen www.slal.fi > SLaLkouluttaa 2013 > Aistien rauhaa Aamupäivä: laulupiirtäminen, iltapäivä: draaman käyttö lasten kanssa Laulupiirtämisen sisältö: Laulupiirtäminen on toimintaa, jossa yhdistyvät laulu ja kuvallinen ilmaisu samanaikaisesti ja toisiaan tukien. 26 Laulupiirtäen piirrokset – niin lumiukot ja etanat kuin formulan ajolinjat ja perhosen lentoradat – syntyvät laulaen tai laulun tukemana. • Laulava kynä -materiaali ja laulupiirtämisen menetelmä on suunniteltu erityisesti päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsille sekä heidän kasvattajilleen, mutta menetelmää voi hyödyntää myös muiden kohderyhmien, kuten esimerkiksi vanhusten tai erilaisten oppijoiden kanssa. Laulupiirtäminen kehittää visuaalista hahmottamista, kielen ymmärtämistä ja tuottamista, motoriikkaa ja luovaa ilmaisua. Piirtyvät kuvat tukevat laulunsanoja ja laulunsanat puolestaan kuvaa ja sen hahmottamista. Oivallinen väline myös erityistukea tarvitseville lapsille. • Kouluttajana Minna Lappalainen 1. Räpylät rennoksi. Lämmittelyt ryhmälle eli kou- lutukseen osallistuville. Improvisaation pohjautuvia tutustumis- ja heittäytymisleikkejä. Samalla virittäytymistä työskentelyyn ja työkaluja/ideoita omaan käyttöön. 2. Teatterimuseon työpaja ”Ruman ankanpoikasen räpylöissä” perustuu päiväkoti-ikäisille suunnattu mielikuvamatkaan Teatterimuseossa. Pajan juonellisena lähtökohtana ja väljänä kehyksen on H. C. Andersenin satu Ruma ankanpoikanen. Työpaja vedetään käsikirjoituksen mukaan, samalla tavalla kuin lapsille, jotta osallistujat saavat itse tuntea ja kokea, miltä erilaiset harjoitteet ja tekemisen tavat tuntuvat. Käytämme toiminnallisia menetelmiä, jotka ovat varmasti monille entuudestaan tuttuja. Tärkeänä teemana nousee esiin kiusaaminen ja osallistuja löytävät itsensä molemmista rooleista sekä kiusaajana, että kiusattuna. Työpajan tärkeä sanoma on, olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Tunnetilat ja niiden fyysistäminen. Ruman ankanpoikasen räpylöissä -työpaja antaa avaimia ja ideoita käsitellä asioita tai ongelmia joita päivittäisessä työssä lasten kanssa nousee esille yhdessä heidän kanssaan teatterin keinoin. Toisaalta mielikuvamatkailua voi käyttää hauskana tarinan kerronnan tapana. – Mielikuvamatkan kesto on noin yksi tunti, jonka jälkeen purku, keskustellaan siitä miltä tämän kaltainen osallistava tekeminen tuntuu. 3. Räpylät käyttöön. Kokonaisuuden kolmas osa on myös toiminnallinen. Lähtökohtana satujen maailmat, hahmot ja tarinat. Paneudutaan koulutuksessa jo koetun soveltamiseen. Ohjaajan johdolla tehdään itse pieniä kevyitä kokeiluja, harjoitteita, katsotaan, ideoidaan ja keskustellaan. Millaisia uusia polkuja räpylät löytävätkään! • Kouluttajana Milla Kortemaa, teatteripedagogi Tampere: 13.5.2013, klo 9–16, Tutkivan teatterityön keskus, Hämeenpuisto 28 D, 33200 Tampere Helsinki 20.9.2013 klo 9–16 Pasila, Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki / Tehyn tilat, Toini Nousiainen - sali Ilmoittautuminen www.slal.fi > SLaLkouluttaa 2013 > Toiminnallinen koulutuspäivä Koulutuskokonaisuus sisältää kaksi koulutuspäivää, klo 15–19. • Mitä on tämän päivän suomalaisuus, millaisena se näyttäytyy maahanmuuttajan silmissä. Yksilötehtävänä pohtia omia juuria ja omaa suomalaisuutta. Keskustelua aiheesta. • Lyhyt tietoisku maailman uskonnoista, ja kuinka ne vaikuttavat ihmisten käyttäytymiseen ja arkeen (esim. muslimeilla päivittäiset rukoushetket, ramadan, sallittu ruoka) • Perusasioita somalialaisesta, venäläisestä ja thaimaalaisesta kulttuurista. Lisäksi pieniä tietoiskuja muista kulttuureista • Kuinka välttää kulttuurien väliset yhteentörmäykset • Kouluttajana sosiaalikasvattaja, toimittaja Anne Tarsalainen Koulutus 26.9.2013 klo 15-19, paikka Helsinki Pasila, Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki / Tehyn Helsingin aluetoimisto. Koulutuksen hinta 30 € Ilmoittautuminen www.slal.fi > SLaLkouluttaa 2013 > kulttuurit kohtaavat – sairaalan lastenhoitajille, kulttuurien kohtaamisesta päivähoidossa Koulutuspäiväkokonaisuus sisältää kaksi iltapäivän koulutusta, joihin toivotaan osallistuvan samat henkilöt. • Mitä on sukupuolisensitiivinen kasvatus? Kohtelemmeko lapsia tasa-arvoisesti? Kuinka työskennellä omien ennakko-oletustensa kanssa? • Puolipäiväinen koulutus tarjoaa teoriaa ja tutkimustietoa tasa-arvotyöstä varhaiskasvatuksessa, kokemuksia kehittämishankkeista ja työkaluja arjen kasvatustyöhön. • Mitä on tapahtunut työyksiköissä kevään jälkeen? Miten ylittää mahdolliset esteet tasa-arvotyössä? Kuinka edistää tasa-arvoista kohtelua pitkäjänteisesti? Puolipäiväinen koulutus palaa keväällä opittuun, suuntaa katseensa tulevaan ja pohtii yhteistyön merkitystä tasa-arvotyölle. 22.5. Joensuu – seurantapäivä 5.11, Joensuun Kansalaistalo, Torikatu 30, 80100 Joensuu 14.5. Rovaniemi – , seurantapäivä 12.11, City-hotelli, Pekankatu 9, 96200 Rovaniemi 15.5. Tampere – seurantapäivä 13.11, Tehyn aluetoimisto: Itsenäisyydenkatu 17 A 12, Tampere. • Kouluttajana Milla Paumo, projektipäällikkö Sukupuolisensitiivisyys varhaiskasvatuksessa - tasa-arvoinen kohtaaminen päiväkodissa- hanke. Toteutus opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella. Koulutus on maksuton osallistujille. Ilmoittautuminen www.slal.fi > SLaLkouluttaa 2013 > Tasa-arvokasvatus päivähoidossa • Kouluttajana varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja työnohjaaja Tarja Seppälä Oulu 23.5.2013 klo 9–16 Hotelli Holdiay Inn Kirkkokatu 3, 90100 Oulu Joensuu 13.9.2013 klo 9–16 Hotelli Cumulus, Kirkkokatu 20, 80100 Joensuu Kasvun Eväät koulutuksen sisältö - aikuisen osaamisen vahvistaminen • kuinka kohdata ja ohjata aikuista haastava lapsi - positiivisuuden kehä - onnistumisen mahdollistaminen • miten sitä pidetään yllä sekä vahvistetaan - vuorovaikutuksen 5 K:ta – katsekontakti, kuuntelu, kosketus, käsky ja kiitos - rakentava rajaaminen • kuinka jätetään ei- toivottua huomiotta, ja vahvistetaan toivottua toimintaa - Tunteet - tunnetyöskentely niin aikuisen kuin lapsen näkökulmasta • tunnistaminen, käsitteleminen ja hallinta - vuorovaikutusharjoitteita (soveltuvat isommallekin joukolle toteutettaviksi) Koulutuspaketti koostuu peruspedagogisista näkökulmista huomioiden lapsen kasvuprosessin erilaisia tarpeita. Kokonaisuus soveltuu erilaisissa työtehtävissä oleville työntekijöille niin päivähoitoon kuin sairaalaankin. Koulutuksen hinta 70 € /jäsen, sisältäen opetuksen, aamu- ja päiväkahvit sekä lounaan. 27 Aivotärähdys vaikuttaa lapsen aivoihin vielä oireiden laannuttua A ivotärähdyksen aiheuttamat aivomuutokset voivat säilyä lasten aivoissa vielä kuukausia loukkaantumisen jälkeen, vaikka varsinaiset oireet olisivat lakanneet jo kauan aikaisemmin. Muutokset ovat suurempia kuin aikuisilla havaittavat, mutta vielä ei tiedetä ovatko ne haitaksi lapsille. Journal of Neurosciencessa julkaistut tulokset perustuvat viidentoista 10–17-vuotiaan aivokuvauksiin ja kognitiivisiin testeihin, jotka tehtiin muutama viikko aivotärähdyksen jälkeen sekä uudelleen neljä kuukautta tärähdyksestä. Tuloksia verrattiin viidentoista terveen samanikäisen kuvaustuloksiin. Ensimmäisissä tutkimuksissa aivotärähdyksen saaneilla havaittiin lieviä kognitiivisia oireita sekä muutoksia aivojen valkeassa aineessa. Muutaman kuukauden päästä tehdyissä tutkimuksissa varsinaiset oireet olivat kuitenkin kadonneet, mutta aivomuutokset olivat yhä tallella. Lasten aivomuutokset olivat laajempia kuin aikuisilla aivotärähdyspotilailla, mikä tutkijoiden mukaan viittaa aivotärähdysten olevan pahempia lapsille. Seuraavaksi olisi selvitettävä parantuvatko muutokset vai jäävätkö ne pysyviksi, ja vaikuttavatko muutokset lapsen myöhempään kehitykseen. Aikaisemman tutkimuksen perusteella lievät kognitiiviset oireet kuten unohtelu ja keskittymisvaikeudet voivat joillain lapsilla näkyä jopa vuoden aivotärähdyksen jälkeen etenkin, jos aivotärähdys johti tajuttomuuteen ja aivomuutoksiin. Lasten aivotärähdyksiin tulisi siksi suhtautua vakavasti. Tutkimus julkaistiin Journal of Neuroscience -lehdessä. Sokeri on kipulääke vauvoille P istokset ja muut kivuliaat toimenpiteet ovat vauvoille siedettävämpiä, jos he saavat tilkan sokeriliuosta ennen toimenpidettä, tuore tutkimuskatsaus vahvistaa. Sokeriliuosta on käytetty vauvojen kivunlievitykseen jo pitkään, mutta sen tehosta ei ole ollut täyttä varmuutta. Nyt julkaistut tulokset perustuvat neljäntoista tutkimuksen aineistoihin, jotka yhteensä koostuivat lähes 1 600 vauvan tiedoista. Tutkimuksissa vauvoille oli annettu erivahvuisia sokeriliuoksia pari minuuttia ennen pistosta. Sokeriliuosta saaneet vauvat itkivät keskimäärin lyhyemmän aikaa kuin pelkkää vettä saaneet, minkä perusteella tutkijat uskovat sokerin lievittäneen vauvojen kokemaa kipua. Täyttä varmuutta tästä ei kuitenkaan ole, sillä vauvojen kipuaistimuksista tiedetään kovin vähän. On esimerkiksi epävarmaa kuinka hyvin pienet vauvat aistivat kipua ja missä määrin ne eivät vain kykene ilmaisemaan sitä. Sokeriliuosta käytetään Suomessa vauvojen kivunlievitykseen, mutta etenkin keskosvauvat hyötyvät myös vanhempien käsikapalosta, joka on suomalaistutkimuksessa todettu yhtä tehokkaaksi kuin paljon käytetty glukoosiliuos. Keskosille ja pienille vauvoille sylihoito on jopa turvallisempi, sillä keskosvauvat eivät usein pysty nielemään kunnolla. Vauvojen kivunlievitys on tärkeää, koska toistuvat kivut saattavat häiritä lapsen kehitystä ja tehdä vauvasta kipuherkän. Puolentoista vuoden ikään mennessä vauvoille voidaan antaa jopa 15 erilaista pistosta. Uutispalvelu Duodecim Ehdota vuoden lastenhoitajaa Nyt sinulla on mahdollisuus esittää ansioitunutta alan ammattilaista Vuoden lastenhoitajaksi. Vuoden lastenhoitaja on aktiivinen lastenhoitaja (tai lähi- tai päivähoitaja), joka työssään ja vapaaajallaan toimii esimerkillisesti ja vireästi lasten puolestapuhujana. Hän on innokas toimeen tarttuja ja saa positiivisuudellaan muutkin mukaan toimimaan. Vapaamuotoiset kirjalliset esitykset palautetaan SLaL:n toimistolle 15.3.2013 mennessä, Suomen Lastenhoitoalan Liitto, PL 120, 00060 Tehy. Kuoreen tunnus ”Vuoden lastenhoitaja”. Vuoden lastenhoitaja 2013 julkistetaan ja palkitaan Lapsi 2013 – messuilla Helsingin Messukeskuksessa 26.4.2013. 28 Ihastuttava materiaalikokonaisuus lasten musiikkihetkiin Loistavan turvallinen ja käytännöllinen PIILOMETSÄN SÄVELIÄ AS CD + OikP kiohjeet) le (nuotit ja yhteishin (opas 20 €, levy 15 €). Tilaa www.slal.fi 40 € H eijastava reppu istuu pienemmän tai suuremmankin liikkujan selkään, ja heijastavan materiaalinsa ansiosta se on helposti havaittavissa pimeällä tiellä. Repussa on heijastinnauhaa edessä, takana ja sivuilla, joten se tekee käyttäjästään näkyvän joka suuntaan. Reppu sopii kokonsa ja ergonomisen muotoilunsa ansiosta koululaiselle tai aktiiviliikkujalle. Väri musta, tilavuus 15 L. Hopeanvärinen SLaL -painatus repun etuosassa. Tilaus SLaL-nettipuodista www.slal.fi tai puhelimitse liiton toimistolta puh. 09 5422 7501: Hinta 30,00 euroa + postikulut. Tuote toimitetaan postiennakolla. taan Cd:n ja oppaan hinta SLaL:n jäsenille yht. 35 € Musiikki- ja Kulttuurikeskus VERSO Tilaukset ja koulutukset: p. 040 706 9446, [email protected], www.versomus.fi Kevään uutuudet ovat saapuneet, makupaloja tässä! Uusia ihania helmiä... ...kakkumuotteja ja pääsiäisaskarteluun askartelusettejä Lisä ää uutuukssia ja a ideoitta kotissivullam mme!! Pl 2470 00002 Helsinki Asiakaspalvelu: 09-3487 0606 :pORWVZ[P![PSH\Z'ZSVQKKL[HSQLYÄ w w w. sl ojd- det al jer.f i 29 Uutta SLaL:ssa Käy uusituilla kotisivuilla www.slal.fi SLaL löytyy myös puhelimestasi www.slal.mobi Ja tietysti myös Facebookista löytyy Suomen Lastenhoitoalan Liitto. Käy tykkäämässä, niin saat paljon ajankohtaista tietoa omaan alaan liittyen. 30 Teksti Minna Lappalainen Laulupiirtämisen menetelmä laulaa laulut kuviksi Päiväkodin eskariryhmän lattiapinta on päällystetty ruskealla remonttipaperilla. Alkamassa ei suinkaan ole remontti, vaan laulupiirtämistuokio. Lapset virittävät ensin etusormensa laulaviksi kyniksi pienen lorun avulla. Pian ilmaan piirtyy erikokoisia pilviä, ympyröitä ja auringonsäteitä laulun rytmittämänä. ”Pumpula Puff, Pampula Paff, Pumpula PilvenHattara, Hah”. Jokainen voi nähdä sielunsa silmin hienojen taideteosten leijuvan ilmassa. Seuraavaksi siirrytään väriliitujen kanssa lattiapaperille, johon alkaa syntyä laulun tahdissa kiemuraa viivaa: ”Tässä on Matias Mato, tosi tosi pitkä mato. Kiemura, liemura, vinkura vänkä – tosi tosi piiiiiiiiitkä häntä.” Matias kiemurtelee pitkin paperia ja pitenee jokaisen lapsen piirtäessä omanlaisen pätkän madon jatkeeksi... Laulupiirtäminen kehittää monipuolisesti Laulupiirtäminen on elämyksellinen ja moniaistinen toimintamuoto, jossa yhdistyvät laulu ja kuvallinen ilmaisu samanaikaisesti ja toisiaan tukien. Laulupiirroksia voi piirtää aikuinen lapsille tai yhdessä lasten kanssa – paperille, ilmaan, taululle, selkään tai vaikka retkellä lumihankeen. Jo pienikin lapsi pystyy laulupiirtämään ei-esittäviä kuvia paperille tai helppoja hahmoja ilmaan. Isomman lapsen kanssa voi kokeilla hahmojakin paperille. Tärkeää on kuitenkin muistaa lapsentasoinen eteneminen. Lapselle mieluisaa on myös seurata aikuisen laulupiirtämistä. Ja jos laulaminen ei ole itselle luontevaa, laulut voi toteuttaa myös loruttaen Laulupiirtäminen kehittää lapsen visuaalista hahmottamista, kielen ymmärtämistä ja tuottamista, motoriikkaa ja luovaa ilmaisua. Menetelmä on suunniteltu erityisesti päiväkoti- ja alakouluikäisille lapsille ja sen käytöstä on saatu hyviä kokemuksia myös erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa. Harjoitteita löytyy mm. motoriikan, hahmottamisen ja äänteiden harjoitteluun, tunteiden käsittelyyn ja vuorovaikutusleikkiin. Piirtämislaulut menetelmän ytimenä Eskariryhmän lattiapinta täyttyy laulun siivellä vinhaa vauhtia värikkäistä viivoista, kiemuroista, muodoista ja väripinnoista. Tarkkaavainen huomaa taideteoksessa lukuisia pieniä mökkejä, mökkien välillä kulkevia polkuja, pilviä ja sadepisaroita. Polkuja piirrettäessä on välillä pysähdytty ”polun varteen” tutkailemaan ympäristöä. Mielikuvitus laukkaa kilvan liitujen kanssa ja tarinoita syntyy laulupiirtämisen lomassa. Konkreettisten kuvahahmojen piirtämistä avittavat ns. hahmolaulut, joiden sanat on suunniteltu tukemaan hahmon piirtämistä vaihe vaiheelta. Piirtämislauluista löytyy mökki, lumiukko, etana, koira, perhonen, tyttö ja poika sekä monta muuta esittävää hahmoa. Ei-esittävät piirtämislaulut innostavat puolestaan abstraktimpaan kuvalliseen ilmaisuun, esimerkiksi tunnetilojen tai liikeratojen ilmaisemiseen kynän avulla. Materiaali syntyi pedagogiseen tarpeeseen Laulupiirtämisen menetelmään johdattelee Laulava Kynä -materiaali, joka käsittää kaksi kirjaa sekä cd:llisen piirtämislauluja. Materiaalin ja menetelmän on kehittänyt lastenmusiikintekijä ja pedagogisten lastensisältöjen kehittäjä Minna Lappalainen, Laulau Oy:stä, joka myös kouluttaa menetelmää. ”Laulava Kynä sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun seurasin oman poikani kynämotoriikan ja visuaalisen hahmottamisen haasteita. Ajoimme hänen kanssaan kynällä formulaa ja pistimme kynän pomppimaan, pyörimään, hiipimään ja salamoimaan laulun tahdissa. Huomasin, että laulupiirtäminen innosti poikaa ja vei positiivisella tavalla huomiota itse piirtämisestä, joka oli hänelle epämieluisaa. Improvisoin aluksi pieniä piirtämislauluja, kun piirsin hänelle yksinkertaisia piirroshahmoja. Pikkuhiljaa näistä muotoutui ihan oikeita lauluja, joita olen testannut laajemminkin lasten, ammattikasvattajien, terapeuttien ja eri-ikäisten muskariryhmien kanssa.” Eskarilaisten laulupiirtämistuokio alkaa olla lopuillaan. Remonttipaperi on muuttunut varsinaiseksi värimereksi, jota ei tekisi mieli kääriä lattialta pois. Lapset hinkuvat vielä formulalaulua ja saavat tahtonsa läpi. Lapsille jaetaan paperit, joille he piirtävät formularadan ääriviivat. Opettaja auttaa muutamia. Kynät odottavat lähtöviivalla laulun lähtölaskentaa: ”Valmiina, paikoillanne – AJAA!” Lisätietoa: www.laulau.fi 31