Tässä numerossa: Suomen Lastenhoitoalan Liiton julkaisu 1 /2012
SLaL Suomen Lastenhoitoalan Liiton julkaisu 1 /2012 Tässä numerossa: Iloinen mieli nopeutta lapsen toipumista ......................... 5 Neuvolan vauvakerho ........................................................ 10 Imetyksen merkitys ........................................................... 2 0 1 Loma kuuluu lapsellekin Suomen Lastenhoitoalan Liitto ry K irjoittaessani tätä pääkirjoitusta pakkanen paukkuu ja viima viuhuaa taas lähes arktisen kylmästi. Isot ja pienet talvi-ihmiset saavat nauttia jälleen kerran tosi talvesta. Edellisen viikonlopun kuumaksi aiheeksi nousi lehtiotsikko, jossa tivattiin lakiin kirjausta päivähoidossa olevan lapsen oikeudesta lomaan. Nyt en voi muuta kuin ihmetellä, mihin on menty, kun asiasta tarvitsisi tehdä kirjaus lakiin? Onko taustalla vanhempien ajatus siitä, että elämä säilyy lapsesta huolimatta ennallaan, saan mennä ja harrastaa omia juttuja lähes entiseen malliin, vai onko ajatuksena se, että lapselleni on parasta olla aina ammattikasvattajan huomassa? Yhtä pöyristyttäviä ajatusrakennelmia kumpikin. Varsinkin kun tiedetään, että myös arkisin lapsen päivät hoidossa saattavat olla hyvin pitkiä. Jokainen varmasti tällä kohtaa ymmärtää, että tässä yhteydessä ei puhuta lapsista, jotka tarvitsevat hoitoa lastensuojelullisin perustein. Omalla kohdalla voi miettiä, miltä tuntuisi olla jatkuvasti työssä, tosin määräaikaiset ja pätkätyöntekijät saattavat joutua tätäkin todellisuutta kokemaan. Kevään kuluessa kannattaa vanhempien kanssa ottaa keskusteluun se, mikä on päivähoidon, mikä vanhempien tehtävä ja mikä on lapsen etu ja tarve. Päivähoitolaki edellyttää hoitoa tarjottavan siinä laajuudessa, kuin tarvetta on. Käsi sydämellä pyydän pohtimaan, onko lapsella tarve päästä hoitoon myös vanhempien loman ajaksi, vai kenen tarpeesta tällä kohtaa on kysymys? Olemme saaneet lehteemme uudeksi kolumnistiksi teologi, kirjailija Hilkka Olkinuoran. Opintopäivien luennon palautteen perusteella uskon, että saamme kuulla tänä vuonna mielenkiintoisia näkökulmia. Lämpimästi tervetuloa kolumnistiksemme, olen erittäin iloinen tästä lehden toimituksen vahvistuksesta. Kiitokset myös monivuotiselle kolumnistillemme Vaapukalle, jonka kirjoituksista niin monesti löysi itsensä mitä erilaisimmissa elämäntilanteissa. Niitä lukiessa saattoi vain todeta hymy suupielessä, että tuntuupa tutulta. Tänä vuonna tuemme taas jäsentemme ammatillisuutta mm. järjestämällä alueellisia koulutuksia. Lehdessä on ilmoitukset koulutuspäivistä ja vielä syksyllä järjestämme sairaalapuolen lastenhoitajille koulutuspäivät Oulussa ja Helsingissä, niistä enemmän tulevissa lehdissä. Tutustu koulutusohjelmiin ja tule mukaan kuulemaan ammatillista asiaa ja tapaamaan kollegoita, jo pelkästään siitä saa voimaa arkiseen aherrukseen. Sydäntalvisin terveisin Eila 2 Puheenjohtaja Minna Leppäkorpi Gsm 050-502 3010 E-mail: [email protected] Liiton toimisto Postiosoite: PL 120, 00060 Tehy Puhelin: (09) 5422 7501 E-mail: [email protected] kotisivut: www.slal.fi SLaL-lehti Julkaisija Suomen Lastenhoitoalan Liitto ry 46. vuosikerta ISSN 1456-8349 Painopaikka: Miktor Oy Päätoimittaja Eila Seppälä-Vessari [email protected] Toimitusneuvosto Tarja Helminen [email protected] Heli Junno [email protected] Ritva Pesonen [email protected] Hanna Rasila [email protected] Eila Seppälä-Vessari [email protected] Lehden ulkoasu Sanakuva/Heli Soikkeli Ilmoitusmyynti Liiton toimisto Puhelin: (09) 5422 7501 E-mail: [email protected] SLaL-lehdessä julkaistut jutut eivät ole aina järjestön virallinen linja. Lehdessä voidaan esitellä myös erilaisia ajatuksia ja mielipiteitä. Kannen kuva: Hannele Karppinen Työnohjausta omin voimin Teksti ja kuvat Eija Töyrä T yöskentelemme lasten teholla Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta. Työkavereiden kanssa olemme aina olleet tekemisissä myös työajan ulkopuolella. Porukoita löytyy moneen harrastukseen ja asiaan. Siitäkin johtuen meillä on aina ollut hyvä henki. Muutamat meistä hullaantuivat kankaisiin! Meitä on noin 8 naista ja kaikki on innolla mukana. Lisäksi työkavereissa on heitä, jotka tuovat meille ihania kankaita ommeltavaksi. He haluavat osallistua jotenkin lahjoihin, joita ompelemme. Me tapaamme kodeissamme tai varaamme mökin useammaksi vuorokaudeksi. Siellä missä tavataan, täytyy vain olla niin iso pöytä, jotta mahtuu ainakin 6 ompelukonetta. Ompelumaraton on ollut jo kolmesti. Se tarkoittaa, että ompelemme 2 vuorokautta yötä päivää. Nukumme toki välillä muutaman tunnin. Teemme työkavereiden syntyville lapsille vauvapeitot ja eläke-, lähtiäis-, hää- ja synttärilahjoja. Ihan kaikkia lahjoja emme ehdi tehdä, mutta se ei onneksi ole tuottanut meille stressiä. Onpa tehty yksi tohtorintorkkupeitto, kun meidät kutsuttiin entisen työkaverin väitöstilaisuuteen vieraiksi ja esiintymään iltajuhlaan. Tohtorintorkkupeitto. Koska työmme on tiimityötä, on meille luontevaa tehdä ja suunnitella tilkkutöitämme yhdessä. Siinä ommellessa juttelemme työ- ja kotiasiat. Saamme toisistamme voimaa, jos joku asia vaivaa. Olemme lasten tehon Kertut ja kyllähän harrastuksemme toisia joskus naurattaa. Aurinkoisina vapaapäivinä voimme kerääntyä pihalle aurinkovärjäämään kankaita. Kun itse suunnittelee kankaan, on vielä suurempi ilo ommella siitä jotakin. Viereisessä kuvakoosteessa kokeilimme kaikkea, mitä pihalta löytyi. Käytimme myös suolaa, nappeja ja hakaneuloja. Aurinko kuivattaa kankaan värit. Työkaverin kanssa värjäilimme Oulujärven rannalla Sillä aikaa, kun aurinko kuivatti kuvioita kankaisiin, me paranneltiin maailmaa kahvikupposen äärellä. Äitiyslomalaisellekin tämä on mukavaa vaihtelua. Vuorotyön riemuja on arkivapaat. Suurin ja kaunein työmme on satulinna. Ajatuksena oli, että teemme työn pehmentämään teho-osaston yleisilmettä. Halusimme myös tehdä vanhemmille katsottavaa, kun he joutuvat ajoittain käytävässäkin odottamaan. Meidän potilaat ovat harvemmin käytävällä, mutta ovat satulinnaa monet lapsetkin katsoneet. Sekä pienille että isoille tekee hyvää viivähtää hetki sadun maailmaan. Satulinnan suunnittelu alkoi. Suunnitellessa työasiatkin unohtuvat. Täydellistä akkujen lataamista. Satulinna. 3 Lastenmusiikkia – Smurffeja vai onko muutakin? tellessämme lauloimme kovaan ääneen Papukaija Mustafaa yhä uudelleen ja uudelleen levyn säestämänä: ”Huudetaan kaikki ja sitten kuunnellaan. MUSTAFAAA!!!”. Mikä saa innostumaan Teksti: Heli Junno O len jo pidemmän aikaa tuskaillut lastenmusiikin kanssa päiväkodissa. Smurffeja on kuunneltu jo ties kuinka monta levyä, samoin Pikku Oravaa – siis lapsille käännettyjä nuoriso hittejä, puhumattakaan PikkuG:stä tai Puhuvasta Koneesta. Kuunteleehan niitä, mutta missä ovat ne lastenlaulut jotka kestävät ajan hampaan ja joita aikuinen jaksaa oikeasti kuunnella? Ellan ja Aleksin Kakkaa lumella nauratti muutaman ensimmäisen kerran, kun esiteinit sen äidin kiusaksi Spotifysta kaivelivat, mutta nyt se ennemminkin jo ärsyttää. Omien lasten kautta havaittua Omien lasten ollessa leikki-ikäisiä poikani kävi leikkikoulussa jossa leikkikoulun pitäjä – kiitos Kajavan Annukka – esitteli levyä, jota lasten kanssa paljon kuuntelivat: Omskista. Siitä alkoi meillä tutustuminen Herra Heinämäen lato-orkesteriin, ammattimuusikkojen ja sananikkari Heikki Salon lastenmusiikki yhtyeeseen. Nyt ihan harmittaa kun lapset ovat jo esiteinejä ja on kuulemma noloa kun äiti kuuntelee Heinistä tai halusi jouluna katsoa Heinämäen joulu-ohjelmaa. On meillä googlattu ja tutkittu mitä mahtaa olla kropsu sekä testattu Mumman kropsu-ohje – ja hyvää tuli. Pitkän pohdiskelun ja väittelyn jälkeen selvisi mikä on pappilan spöökijengi ja että Hale Bob on komeetta ja mitä tarkoittaa paketteja Omskista. Muistan erään kesälomamatkan jolloin savon takamailla körö4 Heikki Salon lyriikassa on samoja knoppeja kuin M.A. Nummisen lastenlauluissa, kaksoismerkityksiä, hauskoja sanaleikkejä sekä lapsille että aikuisille ja hassuja rallatuksia, sävelikulkuja. Huumoria ja iloa, juoni joka selkenee ehkä vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen. Vai mitä mieltä M.A. Nummisen biisistä: On sika kunnossa, on sika kunnossa, sika kuntoilee useasti. Viimeisimmän hersyvän naurun kuulin päiväkodilla kolmevuotiaan pojan suusta, kun hän kuuli Lato-orkesterin Popcorn-hirviö kappaleen, ja sitä on toivottu usein uudelleen. Sanaleikit, tarinoiden hauskuus ja huumori ovat niin lapsille kuin aikuisillekin osuvia: ”Lumipallonmuotoiluyksikkö: lapanen ja lapanen.” Huumori on lapsille tärkeää myös oppimisen edistäjänä. Lapsi alkaa nauttia huumorista, sanaleikkeihin ja pelleilyyn sisältyvistä ristiriitaisuuksista maailmankuvan hahmottamisen kautta. Huumorintajun kehittymisessä aikuisen rooli on merkittävä, juksaamalla huijata lasta hyväntahtoisesti. Mitä enemmän lapselle esitetään kysymys–vastaus-leikkejä ja hyväntahtoista huijausta, sitä enemmän hän kiinnostuu oppimisesta, tiedonhankinnasta ja vastausten etsimisestä myöhemmin. Myös luovuus yhdistyy huumorintajuun älykkyyden ja tiedon lisäksi. Me lasten ja perheiden parissa työskentelevät ammattilaiset olemme kuningaspaikalla tarjoamassa lapsille ja heidän vanhemmilleen ideoita kuunneltavasta lastenmusiikista, niitä muitakin kuin mitä lastenohjelmien mainostauoilla ”esitellään”. Kieli rikastuu, rytmi ja sanaleikit edistävät kielellistä tietoisuutta, harjoittavat suun motoriikkaa ja aikuinenkin viihtyy, puhumattakaan huumorin vaikutuksesta oppimiseen ja tiedonhankintaan. Mutta kuten Heikki Salo itse on sanonut: ”Me pyritään välttää lapsille opettamista, lapset on niin fiksuja et ne hoksaa itse”. Sairas lapsi on ensisijaisesti lapsi Iloinen mieli nopeuttaa toipumista tai ainakin helpottaa oloa Uskon leikin ja viihtyvyyden voimaan Olen työskennellyt Oulun yliopistollisen sairaalan lasten teho-osastolla melkein 28 vuotta. Osastolla hoidetaan 0–16-vuotiaita lapsia ja nuoria koko Pohjois-Suomen alueelta. Olen osaston ainoa lastenhoitaja. Kirjoitan muutaman tarinan tai esimerkin, joissa leikki on vaikuttanut toipumiseen. Juttuni ei perustu mihinkään tieteelliseen tutkimukseen vaan omaan maalaisjärkeeni ja mielipiteisiini sekä työn tuomaan kokemukseen. Lapsen elämään kuuluu leikki. Lapsi leikkii pelkonsa, kipunsa ja ilonsa. Leikkiä voi vaikka yhdellä sormella. Jos lapsi ei jaksa itse leikkiä, voi aikuinen leikkiä lapsen puolesta. Sekin ilahduttaa lasta, kun joku leikkii vieressä. Lapsen omien voimavarojen ollessa heikot, aikuisen rooli korostuu leikin järjestäjänä. Hoitohenkilökunnan tehtävänä on kertoa vanhemmille leikin tärkeydestä. Usein leikki rauhoittaa ja rentouttaa vanhempiakin. Vanhempien mieliala kun vaikuttaa aina lapseen. • Eräs isä käveli levottomasti huoneesta käytävälle ja takaisin. Hänen poikansa oli vakavasti sairas. Koska isä oli niin rauhaton, ei poikakaan saanut olla rauhassa. Isästä ei ollut turvaa, koska hänestä huokui huoli ja hätä. Kerroin isälle, että poika varmaan tykkäisi, jos isä rakentaisi tämän jättilaivan valmiiksi. Vihdoinkin isä pysähtyi. Hän istui pojan vierellä ja rakenteli. Välillä poika kävi hereillä ja piti legopalikkaa kädessään. Tämä leikki teki hyvää sekä isälle että pojalle. Näytä itse esimerkkiä Parhaiten rohkaiset lasta leikkimään leikkimällä itse hänen leluillaan. Kun lapsi näkee aikuisen nauttivan leikistä, haluaa lapsikin leikkiin mukaan. • 10-vuotias poika oli erittäin kiukkuinen. Hän pyysi jatkuvasti lisää kipulääkettä ja hän ei ollut mihinkään tyytyväinen. Kysyin, saanko rakentaa legoauton siinä hänen vieressään. Nyrpeästi hän lupasi. Kun hän katseli minun rakentamista jonkin aikaa, hän halusikin tehdä sen itse. Osasi kuulema PALJON paremmin rakentaa kuin minä. Hän uppoutui rakentelemaan sängyssään maaten. Sen jälkeen hänen kanssa tuli helpommin toimeen ja kipulääkkeen tarve väheni. Vanhemmilta kannattaa kysyä millaisista leluista ja leikeistä lapsi on terveenä pitänyt. Silloin sänkyyn voi tuoda jo valmiiksi mieleisiä asioita. Lapsen on mukavampi herätä esimerkiksi leikkauksen jälkeen, kun vierellä on jotakin hyvin kiinnostavaa. • Pieni tyttö (3,5v) toipui tavallista hitaammin leikkauksen jälkeen. Hän vain makasi silmät kiinni. Hän ei suostunut juomaan eikä puhumaan. Sitten sänkyyn laitettiin prinsessavälineitä laatikollinen. Hän tiiraili laatikkoa silmien raosta ja halusikin pian laatikon auki. Sanoja löytyi. Hän aloitti leikin. Hän joi mehua ja ivnesteet lopetettiin. Virtsakatetri poistettiin ja jopa lisähapentarve loppui. Hänet siirrettiin jo samana päivänä vuodeosastolle. Hän toipui leikin avulla nopeammin. Teksti ja kuvat Eija Töyrä Myös nuoret tarvitsevat vanhempiaan Nuorille voi myös lukea tai yhdessä kirjoittaa kirjeen mummolle tai täyttää ristikoita. Nuoreen ei voi suhtautua kuin lapseen, mutta ei häntä voi pitää aikuisenakaan. 15-vuotias nuori oli erittäin sairas. Hän ei kestänyt ääniä, ei valoa, eikä hän jaksanut puhua. Perhe oli erittäin huolissaan ja he ahtautuivat potilaan pieneen huoneeseen. Kukaan heistä ei pystynyt olemaan kotona. Ehdotin heille, että he voisivat lukea nuorelle jotakin suosikkikirjaa. Sopiva löytyikin osaston hyllystä. Kukin vuorollaan luki kirjaa. He alkoivat käydä yksitellen sairaalassa. Seuraava jatkoi lukemista siitä mihin edellinen jäi. Perhe rauhoittui, huone rauhoittui ja ihan selvästi potilaalla oli parempi olla. Hänhän kuuli koko ajan tutun, turvallisen äänen. Tehohoidossa Teho-osasto on ympäristönä ankea koneineen ja äänineen. Sen vuoksi täytyisi luoda potilaiden lähelle myös mukavia asioita. Hiljainen, rauhallinen ja rentouttava musiikki häivyttää osaston hälyääniä. Kauniit vuodevaatteet tuovat mukavuudentunnetta kaikenikäisille ihmisille. Jatkuu sivulla 17. 5 Kiitos ja Kompastus! Sairaalaklovnit ilahduttavat lapsipotilaita Teksti ja kuvat: Helsingin Lastenlinna joulukuisena aamupäiväPäivi Tolonen nä: Klovnitohtorit Ilmi Vipittäjä ja Tarmo T. Komppi astuvat sisään autististen lasten päiväosastolle. Tohtori Komppi alkaa näppäillä ukulelea ja pian kaikuu ”Pienen pieni veturi” pitkin käytävää. Klovnien luokse ryntää kaksi nelivuotiasta. He saavat käteensä omat marakassit, joilla säestää laulua. Tyttö nauraa kikattaa ja tanssahtelee. Pieni poika pyöreissä Harry Potter -laseissaan kurottautuu ylöspäin ja koskettaa varovasti ukulelen kieliä. Osastolle saapuu kuusivuotias poika, jonka hoitajat ovat kertoneet olevan supervilkas. Kun Ilmi-tohtori puhaltaa saippuakuplia, pojan mielenkiinto klovneihin herää. Katse kulkee kuplien perässä ylös alas ja hän alkaa pyydystää niitä. 6 Pian Ilmi-tohtoria viedään taas vauhdilla, kun nelivuotias poika tarttuu häntä etusormesta kiinni ja lähtee kierrättämään ympäri osastoa. Kun klovnien vierailu päättyy, haluaisi tyttö lähteä heidän mukaansa. Klovnit vilkuttavat hänelle vielä oven raosta ja lapsi jää katsomaan heidän peräänsä. Tilanneherkkyyttä tarvitaan – Jokaisen työpäivän jälkeen mietin mielessäni, että olipa hyvä juttu taas hyödyntää omaa ammattitaitoaan piristämällä ja ilahduttamalla sairaita lapsia. Tässä työssä tuntee useimmiten olevansa oikeassa paikassa, että sairaalaklovnin työllä on merkitystä, sanoo Ilmi Vipittäjä, alias Anna Ranta, joka on työskennellyt Sairaalaklovnit ry:ssä vuodesta 2007. – Työmme on paitsi tärkeää ja mielekästä, mutta se tarjoaa myös tilaisuuden kehittää omaa osaamistaan. Suomalainen sairaalaklovneria on vielä suhteellisen uusi alue, vaikka toimintaa on ollutkin jo 10 vuotta, pohtii puolestaan klovnitohtori Tarmo T. Komppi, alias Markku Kykkänen. Klovnitohtoreina työskentelevät artistit tekevät Sairaalaklovnit ry:n kanssa työsopimuksen yleensä vain puoleksi vuodeksi eteenpäin, sillä useimmat ovat siviilissä freelancetaiteilijoita tai kiinnityksellä teatterissa, eivätkä pysty ennakoimaan työtilannettaan pitkälle eteenpäin. – Minulle klovnitohtorin työ on tällä hetkellä päätoimi pienempien keikkatöiden ohessa. Työskentelen 3–4 päivänä viikossa lähinnä Lastenlinnan ja Lastenklinikan osastoilla, mutta vierailen tarvittaessa myös muualla Suomessa, kertoo vuonna 2003 klovnitohtorina aloittanut Kykkänen. Anna Ranta työskentelee freelancenäyttelijänä pääkaupunkiseudulla useammassa teatterissa ja kokoonpanossa. Siinä sivussa hän ehtii työskennellä klovnitohtorina yhden päivän viikossa. – Jokainen klovnipäivä on erilainen, koska osastoiden potilaat vaihtuvat, eivätkä kaikki pitkäaikaispotilaatkaan ole aina paikalla. Klovniparikin vaihtuu lähes päivittäin, hän kertoo. Klovnitohtorin täytyy osata lukea vuorovaikutuksen herkkiä signaaleita, jotta hän kykenee toimimaan tilanteen mukaan. – Toisin kuin ”normaalissa” teatterityössä olemme yleisömme kanssa henkilökohtaisessa ja välittömässä vuorovaikutuksessa. Tämä on siis puhdasta improvisaatiota, kuvailee Kykkänen. – Kolmen viikon koulutuksen jälkeen klovnitohtorilla on puolen vuoden työharjoittelu sairaaloissa. Silloin selviää viimeistään, onko tämä itselle sopiva homma, vai meneekö henkilö esimerkiksi lukkoon yllättävässä tilanteessa. Muutama on keskeyttänyt siinä vaiheessa koulutuksen, sanoo Ranta. – Vaikka olisi kuinka ammattitaitoinen esiintyjä muissa ympyröissä, ei välttämättä sovellu tälle alalle, Kykkänen pohtii. Diplomi ensimmäisestä imetyksestä Improvisaatiokykyä tarvitaan, kun eräällä osastolla tavataan teini-ikäinen poika, joka ei heti lämpene klovnien hulluttelulle. Hän katselee ja kuuntelee klovnien touhuja vaitonaisena ja ”coolina”, joskin välillä suupielet nousevat hymyyn. – Joskus tilanne ei etene millään, vaikka kuinka yrittäisi. Tärkeää on kuitenkin, ettei kadota rooliaan, se olisi epämiellyttävää sekä klovnille että lapselle. Poistumisestakin voi tehdä klovneriaa, flopata itsensä ulos huoneesta ja ottaa omasta surkeudestaan irti vielä viimeiset naurut, sanoo Kykkänen. Joillekin Lastenlinnan osastoille otetaan tilan salliessa aikuisia potilaita. Kun klovnipari astuu nuoren naisen huoneeseen, he saavat hänet nauramaan katketakseen. – Kuinka noin pieni tyttö on jätetty aivan yksin! Ja sulle on annettu noin tylsä kuvakirjakin, siinähän on vain sudoku-ristikoiden kuvia! Osastolta toiselle siirtyessään klovnipari testaa vastaan tulevien lasten taikavoimia. Kun kouluikäinen poika puhaltaa porraskäytävässä Tarmo T. Kompin nyrkkiin, sieltä ilmestyy ensin yksi, sitten kolme punaista palloa. – Tässä sinulle virallinen taikavoimadiplomi, sanoo tohtori Vipittäjä ja ojentaa pojalle klovnikaartin kuvilla koristellun ja allekirjoittamansa diplomin. Klovnien taskuissa olevat diplomit taipuvat moneksi. – Satuimme kerran synnytysosastolle juuri kun eräs äiti syöttämässä ensi kertaa vastasyntynyttä poikaansa. Hän oli innoissaan siitä, että me klovnit säestimme juhlallista tilannetta, joten annoimme hänelle diplomin ensimmäisestä syötöstä, Markku Kykkänen naurahtaa. Monet vanhemmista ovat lapsen sairaudesta järkyttyneempia kuin lapsi itse. Meidän vierailumme tarjoaa heille pienen valonpilkahduksen ja mahdollisuuden ajatella hetken muuta 7 Iloa vanhemmillekin Osastolle saapuessaan klovnit piipahtavat ensin kansliassa, kuin konsanaan kierrolle saapuvat tohtorit. Siellä he käyvät sairaanhoitajan kanssa läpi paikalla olevien potilaiden iän ja kunnon. – Tässä on vuosien mittaan jo oppinut näkemään aika hyvin itsekin lasten vireystilan. Joskus hoitajat saattavat sanoa, ettei joku lapsi jaksa nyt innostua vierailustamme, mutta kun kurkistaa ovesta, saattaa tilanne olla hyvinkin vierailun väärtti, kertoo Kykkänen. Klovnien vierailut tuottavat iloa myös vanhemmille. – Monet vanhemmista ovat lapsen sairaudesta järkyttyneempiä kuin lapsi itse. Meidän vierailumme tarjoaa heille pienen valonpilkahduksen ja mahdollisuuden ajatella hetken muuta, Ranta miettii. – Niin, sylissä oleva vauvakin aistii, jos vanhempi rentoutuu hetkeksi, pohtii Kyykkänen. Eräällä osastolla isänsä sylissä oleva puolivuotias vauva puhkeaa hymyyn, kun klovnit improvisoivat taitavasti pienen, hellyttävän laulun, jossa mainitaan lapsen nimi. Vieressä istuva äiti pyyhkäisee silmäkulmaansa. 8 Lätkäpelejä ja farfaareita – Täällä kokee monenlaisia tilanteita, joten välillä joutuu tsemppaamaan itseään. Kun olin tehnyt tätä työtä puolitoista vuotta, sain eräälle osastolle tullessani kuulla, että tuttu potilas oli menehtynyt. Olin nähnyt lapsen edellisellä viikolla, joten se tuntui kyllä surulliselta, muistelee Ranta. – On rankkaa nähdä esimerkiksi saattohoidossa olevia lapsia. Joskus aikuiset ajattelevat, ettei lapsen luona kannata siinä vaiheessa enää käydä. Mutta jos lapsi ei käy enää koulua, eivätkä ystävätkään tule enää samalla lailla katsomaan, on klovnien vierailu sitä tärkeämpi. Olen huomannut, että käynnillämme on lähes aina vaikutusta, Kykkänen pohtii. Tämänkertaisen kierroksen viimeinen vierailupaikka on lasten kuntoutusosasto. Monet lapsista ovat fysioterapiassa ja muissa hoitotoimenpiteissä, mutta paikalle saapuu lopulta kouluikäinen poika. Hänen huoneessaan odottaa opettaja, jonka on määrä pitää äidinkielen tunti. Poika vie klovnit kuitenkin määrätietoisesti leikkihuoneeseen pienen jääkiekkopelin ääreen. Siellä pelaa pojan suosikkijoukkue HIFK, joka tietysti voittaa vastustajansa 5–0. Osastolta poistuessaan klovnit vastaanottavat vielä ovesta sisään tulevan, pyörätuolissa istuvan pojan juhlallisesti. Tarmo T. Komppi soittaa midisaksofonilla ”farfaarin” ja Ilmi Vipittäjä puhaltaa saippuakuplia. – Tää on kivaa, kiljaisee poika ja alkaa pyydystää kuplia. Lilli Sukula-Lindblom toi sairaalaklovnerian Suomeen O llessani New Yorkissa vuonna 2001, vierailin Big Apple Circuksessa tutustumassa sairaalaklovneriaan. Toimintaa oli pyöritetty siellä jo vuodesta 1986 saakka. Innostuin asiasta ja pääsin heidän koulutukseensa. Perustimme sitten yhdessä Ilkka Viippolan ja Tom Lindblomin kanssa vuonna 2002 Sairaalaklovnit ry:n, kertoo järjestön taiteellinen johtaja, teatteritaiteen maisteri Lilli Sukula-Lindblom. Järjestön kolme ensimmäistä klovniryhmää kävi kouluttamassa New Yorkin väki. Sen jälkeen on Sairaalaklovnit ry hoitanut itse koulutuksen. – Viime joulukuussa valmistui 11 uutta klovnia ja meitä on nyt yhteensä 40. Yhdistyksellä on vakituista toimintaa kaikissa Suomen yliopistollisissa keskussairaaloissa. Klovnit vierailevat kolmena päivänä Helsingin Lastenlinnan ja Lastenklinikan osastoilla ja yhtenä päivänä Jorvin sairaalassa. Kaksi päivää vierähtää Tampereen ja Oulun yliopistollisissa keskussairaaloissa, yksi Turussa ja Kuopiossa. Lisäksi klovnit käyvät kerran kuussa Lahden ja Hämeenlinnan sairaaloissa. – Oulu sai tammikuussa kuusi omaa klovnia ja siellä vietettiin toiminnan virallisia avajaisia. Samalla toteutui tavoitteeni saada kaikkiin yliopistollisiin sairaaloihin omat klovninsa, Sukula-Lindblom kertoo tyytyväisenä. Klovnien vierailut ovat sairaaloille ilmaisia, sillä järjestön toiminta rahoitetaan täysin lahjoitusten ja avustusten turvin. Päärahoittajia ovat olleet vuosien varrella muun muassa Raha-automaattiyhdistys, Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden, sekä lukuisa joukko muita järjestöjä ja yrityksiä. – Meillä on joka vuosi kova työ saada riittävästi rahaa toimintamme pyörittämiseen. Päävastuun siitä kantaa toiminnanjohtajamme Aino Viertola. Vuosi sitten saimme onneksi keräysoikeuden, mikä helpottaa hommaa suuresti. Jatkuvuus tärkeää lapsipotilaille Sairaalaklovnin pitää Sukula-Lindblomin mukaan olla yhteistyökykyinen henkilö, joka osaa näyttää sensitiivisyytensä ja herkkyytensä. – Seuraamme sairaalaharjoittelun aikana, kuinka tuleva klovni kohtaa ihmiset. Hän ei saa mennä kipsiin tiukoissakaan tilanteissa ja improvisaatio pitää tietysti hallita. Sairaalaklovnikoulutukseen haluavalla henkilöllä tulee olla jokin esittävän taiteen ammatillinen tutkinto. Koulutukseen valitaan pääsykokeen ja valintapäivän kautta. Kurssilla opiskellaan klovneriaa ja improvisaatiota, sekä luodaan hauskalla nimellä varustettu oma hahmo. Klovneja löytyy professori von Pesserwisseristä tohtori Perä-Prötkylään. Lilli Sukula-Lindblom tekee edelleen itsekin klovnin töitä tohtori Rockenfallerina. – Meillä klovnitohtoreilla on monia metodeja improvisaatiosta laulamiseen, soittamiseen ja taikatemppuihin, yleistä hölmöilyä tietenkään unohtamatta, hän naurahtaa. Vähintään kaksikymmentä klovnia on täydessä toiminnassa joka viikko, sillä rutiinit ja jatkuvuuden tunne ovat pienille pitkäaikaispotilaille tärkeitä. – Teemme klovneille etukäteen viikoittaiset työvuorolistat, jotka annamme myös sairaaloille. Näin he tietävät missä osastoilla ja mihin aikaan klovnit liikkuvat. Teksti ja kuva: Päivi Tolonen Ensisijaisesti taiteellista toimintaa Suomalaissairaalat ottivat Sukula-Lindblomin mukaan sairaalaklovnit yllättävän hyvin vastaan. Olihan kyseessä kuitenkin suhteellisen uusi ja vielä amerikkalainen idea. – TYKS:in ylilääkäri otti jopa itse minuun yhteyttä, kun opiskelin vielä klovneriaa New Yorkissa. Jotkut tahot taisivat tosin aluksi miettiä, voiko kulttuuria tuoda lasten teho-osastoille, mutta odotin enemmän epäileviä tuomaita. Klovneria tuottaa lapsille silmin nähden hyvää mieltä, vaikka sen vaikutuksia ei juuri tieteellisesti ole tutkittu. – Lukuun ottamatta tätä surullisenkuuluisaa tutkimusta englantilaissairaalassa. Siellä laitettiin seinälle klassisen sirkuksen kauhuklovnien kuvia ja kysyttiin lapsilta, tykkäättekö näistä. No he tietysti pelkäsivät kuvia, ja asia uutisoitiin lehdissä niin, että lapset eivät tykkää sairaalaklovneista, Sukula-Lindblom huokaa. Sairaalaklovnerian sisälle on muotoutumassa maailmalla omia koulukuntia. Esimerkiksi Israelissa ollaan menossa vahvasti kohti Medical Clowning -suuntausta, jossa klovnit ovat terapeutteja ja osa sairaalan lääkärikuntaa. – Me olemme valinneet Suomessa linjan, jossa klovnien työ on ensisijaisesti taiteellista toimintaa. Tärkein päämäärämme on ilahduttaa lapsipotilaita, heidän omaisiaan ja henkilökuntaa. 9 Neuvolan vauvakerho Parhaimman vertaistuen ja vinkit saa samassa elämäntilanteessa olevalta. Neuvolan vauvakerho on mukava paikka tavata muita äitejä ja vauvoja ja samalla saa eväitä arkeen. Teksti ja kuvat: Tarja Helminen Pienimmät vauvat lepäävät peitoilla lattialla, vieressä vähän isompia menee ryömien eteenpäin tutkimaan ihmeellisiä leluja, välillä kuitenkin vilkaisten taakseen, että se tuttu äiti on turvallisen lähellä. Joku istuskelee jo lattialla lelua syöden ja ympäristöään tarkkaillen ja isoimmat jo konttaavat pitkin huonetta tutkimusretkellä. Samalla huoneen täyttää monen äidin puheensorina, kun vaihdetaan kokemuksia vauvoista ja elämästä yleensäkin. Ilmapiiri on hyvin leppoisa ja rentoutunut… mikäs juttu tämä oikein on? No, tämähän on kerran viikossa kokoontuva neuvolan vauvakerho Luvialla. Tarpeeseen syntynyt Vauvakerho sai alkunsa noin viisi vuotta sitten, kun terveydenhoitaja Satu Paavilainen sen käynnisti. Satu Paavilainen työskentelee Luvialla äitiysneuvo- 10 lassa ja hän halusi saada vauvojen äideille paikan, jossa he voivat tavata toisiaan ja tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin. Satu on itsekin kahden lapsen äiti ja ollessaan lastensa kanssa kotona, hänkin olisi kaivannut paikkaa, jossa voisi kohdata muita vauvojen äitejä. Jos vielä sattuu olemaan uusi asukas paikkakunnalla, niin sitä voi olla todella yksin kotona lastensa kanssa. Luviakin on paikkakunta, jonne on muuttanut paljon lapsiperheitä, jolloin se tukiverkko ja ystävät ovat saattaneet jäädä kauemmas, niin äiti voi olla todella yksin päivisin ilman aikuiskontaktia. Vauvakerhon alkutaipaleella kokoontumispaikka oli vähän etsinnän alla, mutta nyt paikaksi on saatu kunnan omistuksessa oleva nuorisotalo, joka palvelee hienosti tapaamisia. Vauvakerhon periaatteena on, että äidit käyvät siellä alle yksivuotiaiden lastensa kanssa. Ikäraja takaa sen, että siellä ei ole liikaa menoa ja meinin- kiä, vaan vauvat voivat kelliä lattioilla pelkäämättä, että isommat lapset tallaavat heidät. Samalla toki äidit voivat keskustella paremmin toistensa kanssa, kun ei ole isompia lapsia touhuamassa ympärillä. Pääasiassa äidit ovat ensisynnyttäjiä, mutta toki joukossa on useammankin lapsen äitejä. He hankkivat isommille lapsille hoitajan siksi aikaa kotiin tai sitten isommat voivat jo olla koulussa, tämä on äidin ja vauvan oma juttu. Vauvakerho kokoontuu kerran viikossa torstaisin klo 12.45- 14.15. Kesällä on lomaa, mutta syksystä kevääseen kokoonnutaan aktiivisesti. Luvialla ryhmän koko vaihtelee tilanteen mukaan muutamasta äidistä 17 äitiin, vauvoja Luvialla syntyy vuosittain noin 40. Kynnys madaltuu Terveydenhoitaja Satu Paavilaisen ajatuksena oli, että äidit saavat itselleen vertaistukea ja sosiaalista kanssakäymistä samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Tämän lisäksi hän antaa kokoontumisissa ammatillisia neuvoja, sillä joka kerta jollakin on jotain kysyttävää ja jotain neuvoja tarvitaan. Tämä vähentää puhelimessa tapahtuvaa neuvontaa, joka säästää työaikaa muuhun. Kokoontumisissa on myös helpompi kysyä mieltä askarruttavia asioita, eli kynnys hakea apua madaltuu. Myös Satu voi kysellä jonkin äidin jaksamista ja vointia, jos hän vaistoaa, ettei kaikki ole ihan kunnossa äidillä, tällaisissa kokoontumisissa on puolin ja toisin helpompi lähestyä toista. Kokoontumisten aiheet ja mahdolliset teemat nousevat äitien tarpeista ja toiveista. Kuitenkin joka kerta jää aikaa myös vapaaseen keskusteluun ja kokemusten vaihtoon. Aiheina ovat olleet ihan arkielämän asiat, eli mm. vauvojen ruoat, ihottumat, äidin jaksaminen ja parisuhteet. Kokoontumisissa Satu hoitelee kahvin paikalle, mutta tarjottavia tuovat äidit vuorollaan. Satu on myös aikaisemmin järjestänyt silloin tällöin isille ja vauvoille tarkoitettuja iltoja erilaisten teemojen pohjalta. Niihin ovat isät osallistuneet vauvojensa kanssa ihan kiitettävästi, lieneekö hyvään osallistumisprosenttiin ollut syynä äitien saama vapaa hetki. Äidit ovat lähettäneet miehensä ja lapsensa sinne. Satu suunnittelee jatkossakin vielä järjestävänsä tällaisia iltoja, koska niistä saatu palaute on ollut hyvin positiivista. Yleensä perusterveydenhuollossa työskentelevillä ei ole resursseja vetää tällaista toimintaa. Työntekijät eivät kykene irrottamaan kahta tuntia normaalista työstään kerholle, mutta Satu on halunnut pitää kiinni tästä kerhosta, sillä siitä saatu palaute on niin hyvää. Luvian neuvolan toiminta ovat nykyisin Porin perusturvan alaista, mutta silti Satu on onneksi saanut jatkaa kerhon vetämistä. Hän kokee, että tällä hänen kahden tunnin viikottaisella työpanoksella hyöty on varmasti moninkertainen. Tämä, jos joku on sitä ennaltaehkäisevää hoitamista ja tukemista. Ja joka tapaamisessa käydään läpi asioita, jotka muuten tulisivat hänen tai lastenneuvolan vastaanotolle. Ja kuka edes pystyy sitä mittaamaan, mikä säästö siitä tulee, kun äidit voivat paremmin ja jaksavat paremmin? Kun äiti jaksaa hyvin, niin koko perhe voi paremmin. Monella paikkakunnalla vastaavaa kerhoa toteutetaan jonkin kolmannen sektorin toimesta, joka toki on myös hyvä asia, mutta näistä tapaamisista puuttuu yleensä se ammatillinen ohjaus ja tuki. Luvialla vauvakerhoäidit ovat perustaneet keskenään suljetun facebook- ryhmän, jossa myös keskustelut jatkuvat tapaamisten välillä. Se antaa myös vertaistukea, mutta ei toki korvaa tapaamisia. Vuosien aikana äidit ovat jatkaneet tapaamisia senkin jälkeen, kun lapset ovat täyttäneet vuoden. He yleensä kokoontuvat toistensa kotona, joka kertoo sen, että kerhossa solmitaan pitkiäkin ystävyys- ja vertaistukisuhteita. Satu Paavilainen kertoo äitiysneuvolan käynneillä kerhosta asiakkailleen ja lastenneuvolassa terveydenhoitaja myös muistuttelee neuvolatapaamisten yhteydessä vauvakerhon olemassaolosta. He yhdessä kannustavat äitejä käymään tapaamisissa. Ennaltaehkäisevää toimintaa Terveydenhoitaja Satu Paavilaisen vetämä neuvolan puitteissa kokoontuva vauvakerho ei ole ihan mikään tavallinen juttu täällä meillä Suomessa. Jatkuu seuraavalla aukeamalla. 11 Pirjo Nurmi ja Marja Märijärvi ovat todenneet käytännössä varhaisen vuorovaikutuksen koulutuksen hyödyt. Hoitaja voi vaikuttaa vanhemman ja vauvan välisen kiintymyssuhteen muodostumiseen. Varhaisen vuorovaikutuksen koulutus auttaa tukemaan vanhemmuutta Teksti ja kuva Outi Rantala 12 Lastenhoitaja Marja Märijärvi ja sairaanhoitaja Pirjo Nurmi työskentelevät Seinäjoen sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolla. Molemmat ovat käyneet varhaisen vuorovaikutuksen koulutuksen. – Koulutus antoi valmiuksia havainnoida entistä paremmin, jos on jotain erityistä vanhemman suhtautumisessa lapseen, Marja kertoo. Keskosvauvan tai sairaan vauvan vanhemmat tarvitsevat hoitohenkilökunnalta paljon kannustusta, rohkaisua, läsnäoloa ja empatiaa. Koulutus antaa hoitajille rohkeutta ja oikeita välineitä tarttua vaikeimpiinkin asioihin. Varhainen vuorovaikutus ja kiintymyssuhteen muodostuminen ovat koetuksella, kun lapsi syntyy keskosena tai sairaana. Vauvan perushoidosta selviytyminen on suuri ponnistus vanhemmille, joita pelkkä vauvan kohtaaminenkin voi pelottaa. Vaikka vanhemmat ovat erilaisia ihmisiä, niin jokainen käy läpi samoja tunteita. Yhteistä on syvä huoli vauvan voinnista. Kaikkien kohdalla ei osastohoito mene ihan saman kaavan mukaan, joten vanhemmat huomioidaan osastolla yksilöllisesti. Hoitajan on oltava valmiina vanhempien kysymyksiin, myös sellaisiin, joihin ei ole vastausta. Vanhempien ensimmäinen kysymys yleensä on: kauanko täällä menee? Kiintymyssuhteeseen ohjaamista Hoitaja voi vaikuttaa melko paljon varhaisen kiintymyssuhteen muodostumiseen vanhemman ja lapsen välille. Marja on huomannut, että äiti tarvitsee tukea ja rohkaisua erityisesti silloin, kun lapsen isä ei ole mukana. – Joskus äiti voi olla arka tulemaan vauvansa luo prenalta tai vierihoito-osastolta. Rohkaisemme äitiä käymään vauvan luona. Mukaan voi tulla joku muukin läheinen kuin lapsen isä. Vanhemmille vauvan vaikea tilanne tuo usein muut kokemukset ja menetykset elämän varrelta mieleen. Niiden muisteleminen ja niistä hoitohenkilökunnan kanssa keskusteleminen auttaa usein suhtautumisessa vauvaan. Pirjo Nurmi kävi varhaisen vuorovaikutuksen koulutuksen vuonna 2006 ja Marja Märijärvi pari vuotta myöhemmin. Molemmilla on hyviä kokemuksia koulutustiedon tuomisesta käytäntöön. – Kaikki ohjaaminen ja opettaminen tähtää vauvan kotiuttamiseen. Koulutus on syventänyt osaamista ja opettanut kuuntelemaan paremmin, Pirjo kertoo. Marja lisää, että koulutus on auttanut hoitajia herkemmin havainnoimaan mahdollisia vuorovaikutusongelmia vanhempi-lapsi-suhteessa, jolloin lääkäri voi tarvittaessa tehdä lähetteen pikkulapsipsykiatrialle. Kotiutusvaiheessa nähdään, jos äiti-vauva-suhteessa on jotakin erityistä, mikä vaatii tarkempaa seurantaa. Perheen kotipaikkakunnan terveydenhoitaja saa poikkeuksetta aina puhelimitse tiedon, kun vauva sairaalasta kotiutuu. Puhelinsoittoa ovat erityisesti terveydenhoitajat toivoneet, koska näin he saavat ilmoituksen heti jo ennen kuin tiedot ovat sairaalasta kulkeneet neuvolaan. Kaikille lasten parissa työskenteleville Erikoispsykologi ja psykoterapeutti sekä varhaisen vuorovaikutuksen kouluttaja ja työnohjaaja Pirjo Leijala Seinäjoen sairaalan pikkulapsipsykiatrian yksiköstä kertoo, että koulutus on lähtökohtaisesti tarkoitettu terveydenhuollon työntekijöille, mutta sitä on toteutettu myös laajemmin, esimerkiksi päivähoidon henkilöstölle. – Koulutukseen kuuluu teoriaopiskelua eli kirjallisuuden lukemista ja niiden läpikäymistä sekä käytännön harjoituksia. Meidän sairaalassamme toteutettuun koulutukseen osallistui hoitajia lastentautien, naistentautien ja synnytyksen vastuualueilta sekä psykiatriasta. Kahdeksan teoriapäivän jälkeen koulutukseen kuuluu kahden vuoden työnohjaus joko yksilö- tai ryhmätyönohjauksena. – Koulutuksessa pyritään tukemaan vanhemmuutta kuulemalla vanhempia eri tavalla kuin terveydenhuollossa on totuttu. Ei anneta heti neuvoja ja ohjeita, vaan mietitään yhdessä vanhemman kanssa ja annetaan vanhempien tarvitsemaan tietoa. Koulutuksessa on useita haastatteluharjoituksia, joissa menetelmää opiskellaan. Leijala kertoo, että koulutuksen vaikutukset näkyvät pikkulapsipsykiatrisessa työssä. – Hoitajat näkevät aikaisempaa enemmän vuorovaikutuksen riskitekijöitä ja pulmia. Näin he osaavat ohjata vauva- ja pikkulapsiperheitä pikkulapsipsykiatrialle, jonne tarvitaan lääkärin lähete. Jatkoa edelliseltä aukeamalta. Viikon kohokohta Hanna Ahto ja noin 6 kk:n ikäinen Ukko aloittivat kerhossa loppukesällä. Hanna kertoo, että torstaita ja muiden äitien tapaamista oikein odottaa. Kerhon kokoontumiset ovat viikon kohokohtia, hänen ja vauvan yhteinen juttu. Ukko on Hannan esikoinen ja hän kokee saavansa tapaamisissa sekä apua että neuvojakin niin Sadulta kuin muilta äideiltä. Hän on hyvin tyytyväinen tapaamisten ilmapiiriin, jonka hän kokee lämpimäksi ja iloiseksi. Uutena äitinä hän koki pääsevänsä hyvin porukkaan mukaan, vaikka ennestään hän tunsi vain yhden äidin. Hänen mielestään kokoontumisissa uskaltaa puhua ja kysyä asiasta kuin asiasta yleisesti ja toki aina on myös mahdollista keskustella Sadun kanssa kahdenkin, jos on tarvetta. Pirkko Fagerdahl on paikalla noin 7kk:n ikäisen Veeran kanssa. Veera on hänen neljäs lapsensa, hänen kolme poikaansa ovat jo isoja koululaisia ja opiskelijoita. Pirkko sanoo, että vähän häntä mietitytti, että miten äidit hänet ottavat vastaan, kun hän on jo vähän vanhempi äiti ja toki kokeneempi äiti. Pirkko nauraa, että nuoremmat äideistä voisivat olla hänen lapsiaan. Ryhmä on kuitenkin avoin ja se on ottanut hänet aivan tasavertaisena joukkoonsa ja hän kokee myös saavansa näiltä nuoremmilta äideiltä itselleen vinkkejä Veeran hoidossa. Vauvan hoidossa ovat kyllä suosituksetkin osittain muuttuneet näiden hänen 20 vuoden mittaisen äitiyden aikana, eli mukavaa on niistä keskustella muiden kanssa. Hänestä kokoontumiset ovat erittäin rikasta kokemusten vaihtoa ja ne antavat todella paljon voimia ja jaksamista tavalliseen arkeen. Pirkko kokee myös, että hän pystyy tukemaan kokemuksillaan toisia äitejä. Silloin, kun Pirkon vanhemmat lapset olivat vauvoja, vastaavasta kerhosta ei ollut tietoakaan. Hän kävi silloin seurakunnan perhekerhossa, mutta kun siellä oli paikalla iso joukko äitejä sekä eri- ikäisiä lapsia, siellä ei tunnelma ja ilmapiiri ollut koskaan niin mukava, avoin ja tukeva kuin tässä neuvolan vauvakerhossa. Äidit ovat hyvin tyytyväisiä vauvakerhon toimintaan, ei siis ole ihme, että se on niin suosittu. Äidit kyllä kiittävät erityisesti kerhon vetäjää Satu Paavilaista, sillä hän omalla persoonallaan saa aikaiseksi avoimen ja hyväksyvän sekä kannustavan ilmapiirin. Tällaisen ennaltaehkäisevän työmuodon soisi leviävän koko Suomeen, siinä olisi hyötyjinä kaikki osapuolet. 13 Miten suojautua päivähoidossa? ‒ Suojavaatetus lasten kanssa työskenneltäessä Teksti Marja Haapa-aho Lasten päivähoidon alueella työskennellään moKuva Heli Vepsä-Tuomi nenlaisissa työtehtävissä ja työolosuhteissa, jois- sa tarvitaan henkilöstön asiallista suojautumista likaantumiselta ja terveyttä vaarantavilta tilanteilta. Päivähoitohenkilöstön oma suojautuminen suojaa samalla aina myös lasta esimerkiksi tartunnoilta. Taustaa kuntasektorin suojavaatesopimuksista Kunnallisella sektorilla on ollut käytössä vuodesta 1976 alkaen erilaisia suojavaatetusta koskevia suositusluonteisia sopimuksia. Aiemmin voimassa olleen suojavaatesopimuksen mukaan tietyillä ammattiryhmillä oli mahdollisuus saada pukurahaa. Myöhemmin pukuraha vaihdettiin työnantajan kustantamaan tietyn malliseen ja yhdenmukaiseen suojavaatetukseen. Suojavaatesopimuksen liitteenä oli tuolloin nimikekohtainen luettelo niistä työntekijä- ja viranhaltijaryhmistä, joiden käyttöön kunta tai kuntayhtymä hankki suojavaatetuksen. Kunta-alan palkansaajajärjestöt irtisanoivat kunnallisen alan suojavaatesopimuksen syksyllä 2009, eikä Kunnallinen työmarkkinalaitos ollut enää halukas solmimaan uutta suojavaatesopimusta. Irtisanotussa suojavaatesopimuksessa ollut suojavaatteen huoltoa koskeva määräys siirrettiin Kunnalliseen yleiseen työ- ja virkaehtosopimukseen (KVTES VI luku, 2 §) ja korvaussumma korotettiin viiteen (5) euroon kuukaudelta. Vuoden 2010 loppupuolella KT Kunnallinen työmarkkinalaitos ja pääsopijajärjestöt kävivät suojavaatetusta koskevia neuvotteluja. Tehyn kanssa neuvoteltiin suojavaateasioista erikseen useampaan kertaan. KT ja pääsopijajärjestöt ja laativat suojavaatetusta koskevan muistion. Tehy jätti muistioon useita muutosesityksiä, joista osa koski nimenomaan päivähoidon osa-aluetta. Vain pieni murto-osa tehdyistä muutosesityksistä kirjattiin lopulliseen muistioon. 8.3.2011 julkaistun muistion tavoitteena ”on tukea paikallisia toimijoita arvioimaan työturvallisuutta kokonaisvaltaisesti ja yhteistoiminnallisesti sekä auttaa suojavaatetuksen tarpeen arvioimisessa.” Sen 14 tarkoituksena ei ole hyviksi koettujen ja toimivien suojavaatetuskäytäntöjen heikentäminen. Suojavaatekustannukset ovat osa työvoimakustannuksia, mutta ne eivät ole kuitenkaan pelkkä kuluerä. Kustannuksia pitää tarkastella myös suhteessa sairauspoissaoloihin ja työtapaturmakustannuksiin, koska asianmukainen vaatetus ja suojautuminen vähentävät työtapaturmia ja sairauspoissaoloja. Mitä eroa on suojavaatteella ja työpuvulla? Suojavaatteen tarkoituksena on estää omien vaatteiden likaantumista, suojata eritteiltä sekä estää tartun- toja. Edellä mainitun muistion mukaan suojavaate annetaan työntekijälle tilanteissa, joissa ”työskentelyolosuhteet ovat jatkuvasti tai pääosan työaikaa erittäin likaiset ja vaatetusta normaalia suuremmassa määrin kuluttavat”. Tällöin työskentelyolosuhteet ovat märkiä, liejuisia, nokisia, pölyisiä, kuumia, kylmiä tai kosteita. Suojavaate voi olla työtehtävän luonteesta tai tapauskohtaisesta harkinnasta riippuen joko henkilökohtainen tai työpistekohtainen. Silloin kun henkilö työskentelee vain tilapäisesti likaavissa tai vaatetusta normaalia enemmän kuluttavissa olosuhteissa, voidaan työpisteeseen varata yhteisesti käytettäväksi tarkoitettu työpistekohtainen suojavaate. Työntekijä voidaan velvoittaa käyttämään tietynlaista työpukua terveydellisillä, hygieenisillä tai muilla vastaavilla perusteilla. Tällöin työnantaja hankkii työpuvun ja vastaa sen huollosta omalla kustannuksellaan. Suojavaatetusta koskevat vastuut ja velvollisuudet Esimiehillä on vastuu huolehtia henkilöstön työturvallisuudesta ja hänen on selvitettävä sekä tunnistettava työstä, työtilasta ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät. Esimiehen on myös järjestettävä perehdytystä ja opastusta henkilöstölle suojavaatetuksen käytöstä. Myös työntekijällä on velvollisuus huolehtia työn turvallisuudesta. Tästä syystä työntekijän on muun muassa käytettävä sellaista asianmukaista vaatetusta, josta ei aiheudu hänelle tapaturman tai sairastumisen vaaraa. Osan vastuusta kantaa myös työterveyshuolto, jonka tehtävänä on ensisijaisesti pyrkiä vaikuttamaan ennaltaehkäisevillä keinoilla työpaikan olosuhteisiin ja edistämään työntekijöiden terveyttä sekä työhyvinvointia. Silloin, kun kuntatasolla arvioidaan suojavaatteiden tarvetta ja käyttöä eri toimialueilla, tarvitaan edellä mainittujen tahojen lisäksi työsuojeluyhteistoimintahenkilöstöä. Hankinnoista laaditaan yhtenäiset soveltamisohjeet johdon, henkilöstön edustajien, työsuojeluhenkilöstön, työterveyshuollon sekä henkilöstöhallin- non välisessä yhteistyössä. Työnantajan tehtävänä on hankkia, ostaa tai vuokrata tarpeelliseksi katsottava määrä suojavaatteita, työpukuja ja henkilönsuojaimia sekä päättää niiden riittävän huollon järjestämisestä ja toteuttamisesta. Työnantajan on kilpailutettava kansallisen kynnysarvon ylittävät suojavaatehankinnat ja vaatetushuoltopalveluhankinnat julkisista hankinnoista annetun lain (30.3.2007/348) sekä kunnan antamien hankintaohjeiden mukaisesti. Suojavaatekäytännöt lasten päivähoidossa Monissa, sekä yksityisen sektorin että kuntien ja kuntayhtymien, päiväkodeissa on käytössä toimivia suojavaatekäytäntöjä. Kaikkialla tilanne ei kuitenkaan ole paras mahdollinen. Tämä kävi ilmi, kun Tehy ja Suomen Lastenhoitoalan liitto (SLaL) selvittivät yhdessä lasten päivähoidon suojavaatetusta koskevaa hankinta- ja korvauskäytäntöä syksyllä 2010 SLaL:n jäsenille tehdyllä kyselyllä. SLaL:n verkkosivuilla julkaistuun kyselyyn vastasi määräajassa yhteensä 108 jäsentä. Vastausten mukaan suojavaatekäytännöt olivat hyvin vaihtelevia. Kyselyyn vastanneista 79 % ilmoitti, että heillä ei ollut työpaikallaan käytössään työnantajan hankkimaa tietynmallista suojavaatetta. Näistä vastaajista 77 % kertoi, etteivät he saaneet suojavaatteen hankintaan tarkoitettua ns. vaaterahaa. Lisäksi 99% heistä vastasi, ettei työnantaja maksanut heille myöskään suojavaatteen huoltoon tarkoitettua ns. vaatehuoltokorvausta. Ne vastaajat, jotka saivat suojavaatteen hankintaan tarkoitettua ns. vaaterahaa, kertoivat sen olevan 20–150 euroa vuodessa. Vastaajille annettiin mahdollisuus esittää lyhyt perustelu siitä, miksi päiväkodeissa tai vastaavissa olosuhteissa toimivien pitäisi voida paikallisesti vaikuttaa suojavaatteen hankintaan. Moni vastaaja koki ongelmalliseksi omien vaatteiden jatkuvan likaantumisen, kulumisen ja huollon. Bakteerien leviäminen vaatteiden välityksellä koettiin ongelmalliseksi varsinkin pienten 0–3-vuotiaiden lasten ryhmissä. Ulkona säässä kuin säässä tapahtuvan työn erityispiirteet nousivat voimakkaasti esille ja siksi ulkovaatetuksen korvaamiseen haluttiin kiinnittää huomiota. Jotkut vastaajat pitivät erittäin tärkeänä asiana päivähoidon suojavaatetuksen laajentamista siten, että se koskisi myös ulkovaatetusta sekä jalkineita. Monen vastaajan mielestä päiväkotihenkilöstön tulisi voida osallistua työvaatteiden valintaan tai hankintaan, koska ”päiväkodeissa työskentelevät tietävät parhaiten, millaisen suojavaatetuksen tarvitsevat ”. Muutama vastaajaa pohti, miten voisi paikallisesti vaikuttaa siihen, että omaan työhön saataisiin parhaiten sopiva ja toimiva suojavaatetus. Vuosittain maksettava ns. vaateraha ja vaatteiden huoltoraha olisi monen mielestä yksinkertaisin tapa hankkia kuhunkin työtehtävään tarvittavat asianmukaiset työvaatteet. Vastausten perusteella löytyy sellaisiakin työpaikkoja, joissa henkilöstö voi ostaa tietyllä rahasummalla esimerkiksi t-paitoja, samoin kuin niitä työpaikkoja, joissa työnantaja on järjestänyt esimerkiksi päivähoitohenkilöstön käyttöön yhtenäiset suojaesiliinat. Joissakin vastauksissa nostettiin esille myös suojavaatteiden ”ilmeen” vaikutus henkilöstön työviihtyvyyteen, yhteenkuuluvuuteen ja koko työyhteisön imagoon. Perusteluissa nousivat esille sisällä tehtävän työn osalta haastavat olosuhteet eri-ikäisten lasten kanssa sekä hyvin monipuoliset ja vaihtelevat työtehtävät. Nämä vaativat työasulta tiettyjä erityispiirteitä, kuten joustavuutta, helppokäyttöisyyttä ja -hoitoisuutta sekä väriä ja iloista ilmettä. Olemassa olevien yhtenäisten työpukujen koettiin olevan epäkäytännöllisiä, hiostavia, joustamattomia ja liian tiukkoja, joten niiden käytöstä oli luovuttu. Tehyn julkisen sektorin neuvottelupäällikkö Riikka Rapinojan mukaan suojavaateasiassa ei ole käyty liittotasolla mitään jatkoneuvotteluja eikä ole tehty uusia sopimuksia 8.3.2011 julkaistun muistion jälkeen. Suojavaatetusta koskevista paikallisista sopimuksista ovat parhaiten selvillä oman työpaikan luottamusmiehet, työterveyshuollon edustajat, työsuojeluvaltuutetut sekä työsuojeluyhteistoimintahenkilöstö. Edellä mainittuihin henkilöihin kannattaa aina olla ensisijaisesti yhteydessä, mikäli paikallisella tasolla on ongelmia suojavaateasioissa. Jatkuu sivulla 17. 15 Päivähoidon merkitys perhettä tukevana palveluna Teksti: Laura Mäntynen 16 Y hteiskunnassamme syrjäytymisen nähdään olevan yksi merkittävimmistä uhkista hyvinvoinnille myös uudessa hallitusohjelmassa. Tulevaisuudessa päivähoidon rooli syrjäytymistä ehkäisevänä palveluna sekä monimuotoista varhaiskasvatusta tarjoavana palveluna tulee varmastikin korostumaan. Päivänhoidon kehittäjien tulisikin olla valppaana tarkastelemassa perhepolitiikan ja lapsiperheiden tilaa nyky- Suomessa. Varhaiskasvatus ja päivähoito tulisi nähdä myös monimuotoisempana kuin nykyisin ja päivähoidon tarjonnassa tulisi ottaa entistä enemmän huomioon erilaisten perheiden erilaiset tarpeet. Monet vanhemmat tarvitsevat entistä enemmän tukea kasvatustyössään kamppaillessaan mm. työelämän ja perheen yhteensovittamisen kanssa. Päivähoito voi olla merkittävässä roolissa perheen tukiverkostossa tarjoamalla erilaisia päivähoitopalveluja. Päivähoito tukee entistä enemmän myös niitä vanhempia, joilla vanhemmuuden taidot kaipaavat apua ja tukea kasvatuksellisissa asioissa, mutta myös parisuhdeongelmien, erojen, työttömyyden tai mielenterveysongelmien kohtaamisessa. Vanhempia kuormittavat haasteet heijastuvat arjessa vaikeuteen löytää lapselle riittävästi aikaa sekä vaikeuteen rakentaa turvallinen ja luottamuksellinen suhde lapsen ja vanhemman välille. Joka neljäs vanhempi kokee vanhemmuuden taitonsa puutteellisiksi. Kunnissa ennaltaehkäiseviä palveluja on supistettu, jolloin perheiden tai lasten ongelmia ei havaita, eikä niihin puututa riittävän ajoissa. Tämä on tuonut edelleen haastetta lapsiperheiden palvelujen kehittämiselle voimavarojen vähetessä ja palvelurakenteen pirstoutuessa. Tämä on johtanut jälkikäteiseen ongelmien korjaamiseen. Ennaltaehkäisevät palvelut ja päivähoidon yhteistyö sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa ovat merkittävässä roolissa. Ennaltaehkäisevä työ joka tapauksessa tulee halvemmaksi kunnille kuin jälkikäteinen ongelmien korjaaminen ja hoitaminen. Lasten pahoinvoinnin kasvuun ovat todennäköisesti vaikuttaneet myös kunnissa tehdyt päätökset ennaltaehkäisevien palvelujen supistamisesta. Toteutetulla hyvinvointipolitiikalla on siis yhteys lapsiperheiden tilanteeseen. Subjektiivista päivähoito-oikeutta on arvosteltu 2000-luvun alusta lähtien. Arvostelijoissa on sekä poliitikkoja, vanhempia että päivähoidon työntekijöitä, joiden mukaan vanhempien mahdollisuutta käyttää päivähoidon palveluita ts. pitää lapsi kokopäiväisessä päivähoidossa, vaikka itse olisi kotona, olisi rajattava, tai kokonaan poistaa. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on kuitenkin mielestäni ensisijaisesti lapsen oikeus saada hoivaa ja tukea kasvulleen erilaisissa perheen elämäntilanteissa. Oikeuden jonkinlainen rajaaminen estäisi kuitenkin väärinkäytöksiä ja takaisi paikat kokopäivä- työssä käyvien lasten vanhemmille. Subjektiivista päivähoitooikeutta oikein käytettäessä päivähoito on juuri sellainen ennaltaehkäisevä palvelumuoto hyvinvointipalveluissa, joissa päivähoito yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalveluiden kanssa tarjoaa perheelle tukea ja apua, ilman palveluiden pirstaleisuutta. Kuntien tulisi siis herätä kehittämään päivähoidon osaaikaisuuden mahdollisuuksia perheille. Hallitusohjelmassa mainitaan päivähoidon kehittäminen syrjäytymistä ehkäisevänä palvelumuotona. Mielestäni tulevaisuudessa avainasemassa ovat ensinnäkin erilaiset joustavat päivähoitopalvelut, kuten avoin päiväkoti- ja perhekeskustoiminta, jossa on koulutettu henkilökunta, sekä toiseksi perhetyön kehittäminen varhaiskasvatuksessa. Huomio päivähoitokeskustelussa olisi syytä kohdistaa myös ennen kaikkea hoidon saatavuuteen ja laatuun. Stakesin kyselyn mukaan päivähoitopaikan valinnassa ykköskriteeri on hoitopaikan sijainti. Sen sijaan, että pieniä päiväkoteja lasten asuinympäristöistä lakkautetaan, niitä tulisi lisätä. Näin hoitomatkat pysyvät kohtuullisina ja, mikä vieläkin tärkeämpää, lapset voivat tutustua naapuruston muihin lapsiin. Lasten hyvien kasvuedellytysten varmistamiseksi ryhmäkokoja täytyy pienentää ja turvata lapselle päiväkodissakin pitkäaikaiset ihmissuhteet. Tämä on mahdollista vain, jos saamme lisää hoitajia vakituisiin työsuhteisiin. Nähtäväksi jää, saavutetaanko uusi päivähoitolaki Kataisen I:n hallituksen aikana. Vaikka tutkimustulokset osoittavat ryhmäkokojen pienentämisen tärkeyden puolesta, syvenevä eurokriisi vaikuttanee päivähoitolakiin niin, ettei toivottua tulosta saada aikaiseksi. Päivähoito elää paitsi riittävyyden, myös tuottavuuden ja tehokkuuden mittaamisen paineiden alla, jossa mahdollisimman pienillä resursseilla on tuotettava entistä enemmän palveluja. Väestöliiton perhebarometrin 2010, mukaan perheen arvostus on tasaisessa kasvussa ja perhe on yhteiskuntaa koossa pitävä voimavara. Perheen merkitys on suuri, ja vanhemmat haluavat saada päivähoidossa lapselleen parasta mahdollista hoitoa. On siis tärkeää, että kuntien säästötoimenpiteet eivät vaikuttaisi päiväkotien toimintaan, henkilöstöresursseihin, turvallisuuteen ja työssä hyvinvointiin. Perhepolitiikalla on suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa pitkä historia ja siihen sisältyy kansainvälisesti monia edistyksellisiä piirteitä, joista meidän kannattaa pitää kiinni. Lippulaivana on hyvin toimiva päivähoitojärjestelmä. Sen lisäksi tarvitsemme kuitenkin tulevaisuudessa panostusta erityisesti perhepolitiikan joustavuuteen, koska ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat suuresti ja koska nykyinen lainsäädäntö on vaikeaselkoinen. Ehdota vuoden lastenhoitajaa N yt sinulla on mahdollisuus esittää ansioitunutta alan ammattilaista Vuoden lastenhoitajaksi. Vuoden lastenhoitaja on aktiivinen lastenhoitaja (tai lähi- tai päivähoitaja), joka työssään ja vapaaajallaan toimii esimerkillisesti ja vireästi lasten puolestapuhujana. Hän on innokas toimeen tarttuja ja saa positiivisuudellaan muutkin mukaan toimimaan. Vapaamuotoiset kirjalliset esitykset palautetaan SLaL:n toimistolle 11.4.2012 mennessä, Suomen Lastenhoitoalan Liitto, PL 120, 00060 Tehy. Kuoreen tunnus ”Vuoden lastenhoitaja”. Vuoden lastenhoitaja 2011 julkistetaan ja palkitaan Lapsi 2012 -messuilla Helsingin Messukeskuksessa 27.4.2012. Jatkoa sivulta 15. Sovellettavia määräyksiä Työturvallisuuslaki 738/2002 Työsopimuslaki 55/2001, 2 luku 3§ ja 3 luku 2§ Laki kunnallisesta viranhaltijasta 304/ 2003, 3 luku 14§, 4 luku 20§ osapuolia velvoittavia määräyksiä Kunnallisen tuntipalkkaisen henkilöstön työehtosopimus (TTES) 2010‒2011, 44 § 3 mom. sovittu suojavaatteiden ja työpuvun hankkimisesta ja huoltamisesta Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimus (KVTES) 2010‒2011, luku VI 2§ suojavaatteen huoltokorvaus. Lisätietoja kilpailuttamismenettelystä Julkisten hankintojen neuvontayksikkö (www.hankinnat.fi). Oksanen, Antero. 2010. Kuntien yleiset hankintaohjeet. 3. uudistettu painos. Suomen Kuntaliitto. Helsinki. Lähteenä on käytetty Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja pääsopijajärjestöjen 8.3.2011 päivättyä muistiota. Artikkelin kirjoittaja on toiminut Tehyn edunvalvontayksikössä ma. asiamiehenä ja osallistunut suojavaatetta koskeviin neuvotteluihin vuonna 2010. Jatkoa sivulta 5. Monelle lapselle on tärkeää, että saa olla omissa vaatteissaa • Eräs äiti oli onnellinen, kun lapsi sai jättää omat vaatteet ensimmäiseksi yöksi. Äidistä tuntui, että joutuu luovuttamaan lapsen kokonaan sairaalalle, jos omat vaatteet riisutaan pois. Äiti ja lapsi olivat tyytyväisiä. • Äiti oli tyytyväinen, kun illalla vauvalle vaihdettiin yöpuku päälle. Hänen mielestään vauvakin ymmärsi, että nyt on yö ja silloin nukutaan. Vauvalle oli kotona vaihdettu yöpuku nukkumaan mennessä. • 10-vuotias tyttö oli onnellinen, kun hoidin häntä keltainen essu päällä. Keltainen sattui olemaan hänen lempivärinsä. Ilahtua voi pienistäkin asioista Mielihyvää tuottavien asioiden liittäminen pelottavaan tilanteeseen tai jonkin hauskan ja kiinnostavan puolen löytyminen siitä, auttaa lasta hallitsemaan pelkoaan. Viisivuotias poika pelkäsi hoitoja, joita hänelle tehtiin päivittäin moneen kertaan. Olin kuullut, että poika rakasti lauluja ja laulamista, joten hain loru -laulupussin. Teimme äidin kanssa hoidot yhdessä. Kun äiti hoiti, me pojan kanssa laulettiin korteista lauluja. Kun minä hoidin, äiti ja poika lauloivat. Äiti sanoi, etteivät hoidot aikaisemmin olleet sujuneet niin hyvin. Laulua voi käyttää hoitokeinona. Lapselle ei ole tärkeintä lauluääni eikä oikea sävel. Pääasia on, että joku laulaa juuri hänelle. Kun hoitaja laulaa, toimenpide ei tunnu niin ikävältä. Pienen, 10 kuukauden ikäisen vauvan kanssa selvisin tiheästi toistuvista limaimuista laulamalla aina samaa laulua. Kun sanon puu puu puu, suu suipistuu. Kun sanon pää pää pää, suu leviää. Kun sanon pöö pöö pöö, on töttöröö. Kun sanon pee pee pee, suu hymyilee. Kun lapsi joutuu olemaan pitkään sängyssä, pitäisi hänelle antaa liikkumisen asemasta runsaasti käsillä tunnusteltavaa ja tutkittavaa. Esimerkiksi pieniä, käteen sopivia muumeja, erilaisia äänikeppejä ja pieniä palloja (eri materiaaleista). • Eräs äiti istui osaston käytävällä odottamassa lääkärin tuloa. Tulossa oli vakavaa asiaa äidin pienokaisen voinnista. Vein äidin leluhyllylle ja me löysimme hänelle pallon. Pehmeän ja hyvän, käsissä pyöriteltävän pallon. Äiti sanoi aina kohdatessamme, että on tämä hyvä pallo. Olen hankkinut erilaisia “terapiapalloja” osastomme lelukaappiin ja aina ne häviävät potilaiden ja vanhempien mukana. Pieni, mutta erittäin tärkeä pallo antaa paljon lapsille ja aikuisille. Työyhteisön mieliala näkyy. Työpaikan hyvä ja lämmin ilmapiiri vaikuttaa henkilökunnan mielialaan ja sitä kautta potilaiden ja vanhempien mielialaan. Lapset vaistoavat hoitajien tunteet. Maailma on muuttunut, myös sairaalamaailma. Paras muutos on sairaalaklovnit. Heidän kaltaisia ilonjakajia ihmiset tarvitsevat. Mielestäni jokaisen klinikan pitäisi palkata oma klovni. Myös vanhuksille tekisi hyvää nauraa kunnolla. Lapsissa on tulevaisuus, heihin kannattaa käyttää aikaansa. 17 ; ; ; ; ; : ; : : : Piileekö lumileikeissä vaara? T alvella ympäristömme muuttuu arvaamattomaksi ja silloin tapahtuu paljon tapaturmia. Lumen sataminen ja lämpötilanvaihtelut tekevät kulkuväylistä liukkaat. Kaatumiset ovatkin yksi tapaturmariskeistä. Myös leikeissä saattaa käydä tapaturmia. Lumikasoissa leikittäessä lapsi voi pudota ja pulkalla laskettaessa lasten käsi voi jäädä pulkan alle. Murtumat ovat yksi yleisimmistä talven tapaturmista lapsilla, Punaisen Ristin ensiavun koulutussuunnittelija Mari Kaihovaara kertoo. Murtuman toteaminen lapsella voi olla vaikeaa. Lapsi voi säikähtää ja selvien vastausten saaminen siitä, mitä tapahtui tai mihin sattuu, voi olla hankalaa. Murtuman tunnusmerkkejä • vamma-alueenturpoaminen,aristaminenjakipuliikuteltaessa. Raaja voi olla myös virheasennossa. Ensiapu • Epäiltäessämurtumaa,käsittelelapsenraajaavarovasti. • Josmurtumaonyläraajassa,tueraajavastenlapsen vartaloa aluksi vaikka auttajan tai lapsen omalla kädellä. • Jolleiensiapulaukussaolevaakolmioliinaaolesaatavilla voidaan käsi tukea käyttäen huivia tai kaulaliinaa. • Alaraajaavoitukeaaikuisenkäsilläodotettaessaensihoidon paikalle saapumista. Isku päähän Kaaduttaessa voi päähän kohdistua isku. Luistelemassa oltaessa tulisi käyttää suojakypärää aikuisen näyttämän mallin mukaisesti. Päähän kohdistuvissa vammoissa lapsi on aina vietävä lääkäriin • joshänonolluttajuton,vaikkalyhyenkinaikaa • hänelläonkovapäänsärky • hänoksentaataikouristaa Päähän kohdistuneesta iskusta voi joskus aiheutua viivästynyt reaktio.Vaikka lapsi näyttäisi toipuvan nopeasti, hänen vointiaan tulee seurata seuraavan vuorokauden ajan.Josvointihuononee,lapsivalittaapäänsärkyätai huimausta, tai huomaat lapsen yleisvoinnissa muutoksia, vie lapsi lääkäriin. 18 Ennakoivia toimia: Laskettelu ja luistelu: • kypäränjamuidensuojavarusteidenkäyttö Tunnista vaara: • lumikasanpäältävoipudota • leikkitelineetvoivatollatalvellaliukkaitajaniistävoi pudota • rappusetovatliukkaita • rakennustelineetjaaidateivätoleleikkipaikkoja Tiedosta vaara: • uhkarohkeusvoijohtaaputoamiseen • varomattomuusliukkaallavoijohtaakaatumiseen Vältä vaara: • vainleikkimiseentarkoitetuissapaikoissasaaleikkiä • kiipeiltäessäonoltavahyvätjalkineetjapidettävä tukevasti kiinni • portaissatuleeainakulkearauhallisesti • aikuinentarkistaaainalastenpulkkamäenturvallisuuden • pulkkamäenlaskusuuntaainapellolletms.turvalliselle alueelle, ei autotielle tai parkkipaikalle Pinnallinen paleltuma Kovillakaan pakkasilla eivät lapset välttämättä malta lopettaa leikkejä ja tulla sisälle. Lapsille voi tulla kylmässä pieniä pinnallisia paleltumia. Kehon uloimmat osat korvat, nenä, posket sekä sormet ja varpaat ovat alttiimpia paleltumiselle. Ensiapu pinnallisissa paleltumissa • älähankaapaleltunuttaihoalumellalapasella,koska se vaurioittaa lisää ihoa • lämmitäkädelläpaleltuneitakasvojenosia • hakeudusisälle Tietoa ensiapukursseista ja lisää ensiapuohjeita löydät osoitteesta www.punainenristi.fi/opi-ensiapua. SUOMEN LASTENHOITOALAN LIITTO RY Ole�hyvä�ja�täytä�alla�oleva�kaavake�ja�palaute�se�osoitteella: Suomen�Lastenhoitoalan�Liitto�ry,�PL�120,�00060�Tehy tai�täytä�lomake�kotisivuilla�www.slal.fi ��p Liittymiskaavake ��p Jäsentietojen�ajantasaistaminen � Liityn seuraavaan paikallisyhdistykseen ��p1�Etelä-Pohjanmaan�Ly ��p2�Etelä-Saimaan�Ly ��p3�Savonlinnan�Ly ��p4�Hämeenlinnan�Ly ��p5�Kainuun�Ly ��p6�Keski-Suomen�Ly ��p7�Etelä-Kymin�Ly ��p8�Lapin�Ly ��p9�Mikkelin�Ly ��p10�Pohjois-Hämeen�Ly ��p11�Pohjois-Karjalan�Ly ��p12�Pohjois-Pohjanmaan�Ly ��pOlen�liittynyt�Tehyn�ammattiosastoon�� ��p työssäkäyvä� p kotona� ��pmuussa�kuin�terveyden�� p työtön� ���������tai�sosiaalihuollon�työssä��� ��p13�Pohjois-Savon�Ly ��p14�Päijät-Hämeen�Ly ��p15�Satakunnan�Ly ��p16�Turun�seudun�Ly ��p17�Uudenmaan�Ly ��p19�Keski-Pohjanmaan�Ly � p opiskelija,�arvioitu�vamistumisaika�______�kk�_______�v p ammatinharjoittaja� p laitoksen�omistaja p ulkomailla�� p jatko-opiskelija Koulutustiedot Olen�suorittanut�seuraavan�tutkinnon plastenhoitaja���� ppäivähoitaja���� pmuu�terveydenhuollon�koulutus ���� pmuu,�mikä�__________________________ �� Henkilötunnus� plähihoitaja pmuu�sosiaalihuollon�koulutus Virka/toiminimike�� Äidinkieli���������psuomi���������pruotsi�����������������pmuu,�mikä Sukunimi�ja�etunimet� Entinen�nimi������ Puhelin�kotiin Matkapuhelin�� Sähköposti�� Lähiosoite�� Postinumero�ja�postitoimipaikka�� Työnantajan�nimi���� Puhelin�työhön�� Jakeluosoite�� Postinumero�ja�postitoimipaikka������ Toimipiste/laitos�� Paikka,�päivämäärä�ja�allekirjoitus�� ���pEn�halua�mainospostia. Työpaikan�toimiala�� Imetyksen merkitys Imetys ei ole pelkkää ravinnon antamista lapselle, sen vaikutukset ovat huomattavasti suuremmat. Meillä suomessa on kuitenkin paljon kirittävää, jotta pääsemme imetyksessä pohjoismaiselle tasolle. Tietoa ja rohkaisua tarvitaan. Ensimmäinen kansallinen toimintaohjelma Teksti ja kuva: Tarja Helminen Imettäminen ei ole itsestään selvyys meillä Suomessa, vaikka varmasti kaikki tiedämme, että äidinmaito on lapselle parasta mahdollista ravintoa. Tähän asiaan on herännyt myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja se on julkaissut lokakuussa 2009 ensimmäisen kansallisen toimintaohjelman imetyksen edistämiseksi Suomessa vuosille 2009–2012. Muissa Pohjoismaissa tähän asiaan on herätty jo 1980-luvun loppu puolella. Suomessa imetetään huomattavasti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa ja tuon ohjelman tavoitteena on saada meillä Suomessa imetyksen ja täysimetyksen kesto pitenemään Pohjoismaiden tasolle. Tämä vaatii kuitenkin paljon työtä ja myös asenteiden muutosta. Yksi aktiivinen imettämisen puolesta työtä tekevä on kätilöterveydenhoitaja Merete Willis. Hän työskentelee Satakunnan keskussairaalan synnyttäneiden vuodeosastolla Porissa. Äitien luotettava itseensä Merete Willis on toiminut usean vuoden ajan Imetyksen tuki ry:ssä jo silloin, kun hänen omat lapset olivat pieniä. Lasten kasvettua Merete palasi työelämään ja on nykyisin kouluttautunut imetysohjaajaksi sekä ohjaajien kouluttajaksi. Lisäksi hän on suorittanut kansainvälisen imetyksen erityisasiantuntija tutkinnon, IBCLC:n tutkinnon, jonka suorittaneita Suomesta löytyy tällä hetkellä 12 henkilöä. Vaikka Merete on hyvin aktiivinen imetyksen puolesta puhuja, niin silti hän ymmärtää myös niitä äitejä, jotka eivät halua imettää. Hän korostaa, että koko yhteiskunnan pitää muuttua myönteiseksi imetyksen suhteen, juuri synnyttänyt äiti on heikoilla, ellei hän saa ympäristönsä tukea ja kannustusta vauvanhoidon alkutaipaleella. Mereten mukaan lähes kaikki äidit haluavat imettää ja he tiedostavat, että äidinmaito on lapselle parasta mahdollista ravintoa, mutta niin paljon nykyisin löytyy äitejä, jotka eivät uskalla luottaa omiin kykyihinsä, eikä omaan kehoonsa, että se suoriutuu imetykses20 tä hyvin. Mereten mukaan meidän pitäisi opettaa naisille jo pikkutytöstä lähtien, että luonto hoitaa ja oma keho kyllä selviytyy, kunhan vain itse luotamme itseemme. Toki on naisia, jotka eivät halua imettää joko uskonnollisen tai kulttuurista johtuvan periaatteen takia, mutta se on heidän päätöksensä, joka meidän muiden on hyväksyttävä. Myös jotkin äidin kokemat asiat aikaisemmassa elämässä voi olla este imettämiselle ja silloin häntä ei tietenkään voi painostaa imettämään. Mutta jos äiti haluaa imettää, niin lähes jokainen äiti voi siinä onnistua. Se voi kyllä toisella vaatia enemmän harjoittelua ja opettelua sekä sitkeyttä kuin toisella, mutta yleensä yrittäminen palkitaan. Kätilön, sairaanhoitajan ja lastenhoitajan rooli on hyvin merkittävä, kun uusi äiti vauvansa kanssa opettelee yhteiselon saloja. Merete Willisin mukaan kätilö on mahdollistaja, joka auttaa, tukee, kannustaa, opastaa, ohjaa ja neuvoo äitiä. Hänen mukaan on hyvin tärkeää, että odottaville perheille puhutaan imetyksestä jo odotusvaiheessa ja korostetaan sitä, että imetys ei ole vain ravinnon antamista lapselle, vaan sillä on paljon moniulotteisempi merkitys. Imetys luo pohjaa vauvan ihmissuhde- elämään, suhde äitiin on vauvan ensimmäinen ja arvokkain ihmissuhde. Se luo pohjan yhdessäololle ja imetyksessä äiti sitoutuu vauvaansa ja hän antautuu vauvalle. Äiti myös ”joutuu” pysähtymään ja kohtaamaan itsensä, joka on hyvin tervettä tässä kiivasrytmisessä yhteiskunnassa. Vauvan hoito vaatii jaksamista ja myös vain olemista, tämä ei ole aina niin helppoa meille nykyihmisille. Äidin pitäisi saada ympäristöltään tukea ja kannustusta imetykseen ja vauvan kanssa olemiseen. Jos ympäristö ja erityisesti vauvan isä ei tue äitiä, hyvin harva äiti on niin vahva, että jaksaa silloin imettää. Imetystä ei voi ulkoistaa, sen voi tehdä vain äiti. Äiti kyllä usein kokee imetyksen helpommaksi, jos hän uskaltaa uskoa ja luottaa omiin kykyihinsä. Tavoitteena on, että lapsi on täysimetyksessä kuusi kuukautta ja imetystä jatketaan ainakin yhden vuoden ikään asti. Kätilöt opastavat äitejä löytämään hyvät imetysasennot ja -otteet niin vauvalle kuin äidillekin. Tavallisesti vauva ei tarvitse lisämaitoa ennen kuin äidin maidon määrä on lisääntynyt. Alkumaito on riittävää vauvalle, vaikka sitä ei vielä paljoa tulekaan. Imetyspoliklinikalta tukea Äidillä kestää normaalisti 2–3 vuorokautta, ennen kuin hänen maidon määrä lisääntyy. Vauvan imeminen edesauttaa maidon tuotantoa. Tiheä imetystahti alkupäivinä estää maitoa pakkautumasta rintoihin ja samalla se edesauttaa maidon erityksen nousemista täysimetystasolle. Eli luonto hoitaa kyllä asiaa ja meidät naiset on luotu synnyttämään ja imettämään, kunhan vain luotamme sekä itseemme että kehoomme. Toki voi tulla takapakkeja ja ongelmia, mutta neuvoa ja opastusta saa, jotta pääsee jälleen eteenpäin. Tähän tarpeeseen on jo monessa synIhokontakti hoitaa nytyssairaalassa perustettu Imetyspoliklinikoita. Porissa Kun vauva on syntynyt, hänet nostetaan äidin vatsan tämä poliklinikka toimii joka keskiviikko, aamupäivisin päälle heti, jos kaikki on kunnossa. Vauva saa olla äidin on puhelinaika ja iltapäivisin vastaanottoa. Merete Willis vatsalla pitkäänkin ja enää häntä ei kiireellä mitata, pun- työskentelee tuolla poliklinikalla viikottain. Nykyisin äidit nita ja kapaloida. Kun vauva on rauhoittunut, hän saa ovat osastolla vain muutaman vuorokauden ja useasti neuvolan ensimmäinen ja myös ensimmäisen ateriansa yleensä ainut kotikäynti tässä. Toki äiti tai kätilö edeson vasta noin 1–2 viikon auttaa, että pienokainen löytää Onnistunut imetys antaa vahvaa kuluttua kotiutuksesta. äidin rinnan. Nämä ensimmäiset maitotipat ovat kullanarvoipohjaa kohdata muitakin haasteita, Jos äiti tarvitsee tukea ja opastusta tällä välin, sia pienokaiselle. Koko tämä osastolle voi aina soittaa, alkuvaihe on hyvin vauvalähjoita pieni vauva tuo tullessaan. missä kaikilla hoitajilla on töistä, jos vauvalla ja äidillä on imetysohjaaja koulutus, kaikki normaalisti. Pyrkimys on, että vauva ja äiti siirtyvät vuodeosastollekin sylikkäin mutta myös tuonne polille. Jatkossa tuo poli auttaa aina, ja ihokontaktissa. Ihan aina tämä ei vielä toteudu, mutta kun äiti apua tarvitsee imetyksen suhteen. Imetyspoliklisiihen suuntaan ollaan menossa. Nykyisin vauva on äidin nikalla työskentelevät ovat kaikki suorittaneet imetysohvierellä osastolla koko ajan. Ihanne olisi, että vauva ja äiti jaaja- kouluttajien koulutuksen. Nämä poliklinikat ovat olisivat myös ihokontaktissa mahdollisimman paljon. vielä melko uusi asia meillä Suomessa ja niiden toiminKun vauva saa olla äidin vierellä tai vatsan päällä, hänen nasta yritetään saada tietoa äideille tehokkaasti esimerkiksi lämpö pysyy hyvänä, pulssi tasoittuu ja verensokeri pysyy neuvolan ja synnytysvuodeosastojen kautta. Merete Willis toivoo, että myös perheissä perhetyöntehyvällä tasolla. Lisäksi vauvan aistit ovat selkeästi aktiivisempia kuin kapalovauvalla. Toivomus on myös, että äiti kijät oivaltaisivat imetyksen merkityksen vauvan ja äidin peseytyy vain vedellä, jotta vauva ei joudu haistelemaan tunnesiteen muodostumisessa. Monesti, jos äidillä tai peräidin tutun tuoksun sijasta mitään parfyymiä. Aikaisem- heellä on muitakin ongelmia ja vaikeuksia lähteä elämään min tätä ns. kenguruhoitoa käytettiin vain keskosvau- yhdessä vauvan kanssa, he tarvitsevat erityisen paljon voilla, mutta nykyisin myös ihan normaaleilla vauvoilla. tukea ja kannustusta imetyksen käynnistymisessä. OnIhokontakti edesauttaa vauvan hyvinvointia runsaasti. nistunut imetys antaa vahvaa pohjaa kohdata muitakin Sektio- vauvoille pyritään antamaan ensi ihokontakti isän haasteita, joita pieni vauva tuo tullessaan. Tämä perheissä kanssa, jos äidin rinnalle ei voida vauvaa nostaa. Kaikki tehtävä työ on kuitenkin vielä niin uutta ja työntekijöillä isät eivät kyllä vielä ole välttämättä halukkaita ihan juuri on hyvin harvalla kokemusta imetysohjauksesta, eli sillä syntynyttä vauvaa ottamaan paitansa sisälle, mutta eikö- sektorilla olisi vielä paljon koulutettavaa ja haastetta, jotta hän sekin käytäntö vähitellen leviä. Kun vauva on äidin vauvojen äidit saisivat tukea ja ohjausta imetykseen. Kätilö-terveydenhoitaja Merete Willis sai toukokuun lähellä, myös äiti oppii lukemaan vauvan viestejä paljon paremmin. Kun vauva lipoo huuliaan ja hakee käsillään, alussa Kätilöliitolta Vuoden Kehittäjäkätilö arvonimen, on se selvä viesti siitä, että ruoka-aika on käsillä. Jos lapsi jonka hän varmasti on ansainnut. Hän on ollut innokas joutuu huutamaan ruokaansa kovaan ääneen, ollaan jo imetyksen puolestapuhuja sekä työssään että siviilielämäsmyöhässä. Hoito on tosiaan vauvalähtöistä, eli vauva saa sään. Ja tämä työ jatkuu edelleen. Pienen ihmistaimen imeä rintaa silloin kun haluaa ja niin kauan kuin haluaa. hyvinvointi on hänelle sydämenasia. ” 21 Huumori, tuo eloonjäämislaji ”Apua!” huutaa Jooa. ”Okko tuhoaa meidän radan!” Luka katsoo pikkuveljen hävitystyötä ja toteaa isoveljelle: ”Mee kanteleen äidille.” Jooa siihen: ”Emmä jaksa. Se on niin painava.” Päivä on heti vähän valoisampi, luottavaisempi, rennompi. Miksiköhän? Teksti Hilkka Olkinuora A ikuisten suhtautuminen pienokaisten iloitteluun kertoo paljon heidän ja lasten kulttuurisesta suhteesta. Radiokuunnelmien ja kotiäitien aikaan perhelehtien suosituinta aineistoa oli osasto Lasten suusta. Miten yhteistä hauskaa olikaan nauraa lasten pikkuvanhoille ilmauksille sodanjälkeisessä Suomessa, jossa moni kaskuilun laji oli kielletty. Pikku-Kalle -jutut toki sallittiin. Päähenkilön pikkutuhmat muka-väärinkäsitykset naurattivat aikuisia. Lapsen kautta päästiin sanomaan se, mitä ei muuten saanut sanoa. Kummassakin tapauksessa lapset jäivät kuuntelemaan suu auki, ja sekin oli aikuisista hauskaa. Se sai heidät tuntemaan keskinäistä ylemmyyttä ja vahvisti kuvaa lapsesta hallittavana, alisteisena olentona. Lasten keskinäinen huumori asusti pihaleikessä, aikuisten ulottumattomissa. Siellä aikuisten maailmaa ja sen kummallisuuksia sai käsitellä vapaasti matkimisen ja liioittelun keinoin; siellä kokeiltiiin itsekunkin huumorintajun rajoja pilkan ja nimittelyn avulla; siellä jaettiin yhteisyyttä salaisuuksille hihittäen ja kommelluksille hekottaen. H uumori ei ole pelkkää hauskuutta. Se on kyky nähdä todellisuus toisin. Siksi huumori on vaarallista. Niin kauan kuin lapsia kasvatettiin tottelevaisiksi, sävyisiksi ja säädynmukaiseksi, aikuiset pitivät lasten huumorinkin tiukasti valvonnassaan. Sillä huumori on syntyy kapinasta, kääntää asioiden syyt ja seuraukset päälaelleen ja kyseenalaistaa auktoriteetit. Se ei kumarra kuvia. Tarvittiin pikku tyttö sanomaan, ettei keisarilla ole vaatteita. Siksi huumori on tarpeellista. Se ottaa aina hyvää tekevää etäisyyttä asioihin. Jotta se voi ilakoida asioiden mittasuhteilla, ne on en- 22 sin tunnistettava. Yhteisö opettaa jo hiekkalaatikolla, mitkä asiat mahtuvat pilailun piiriin, mikä taas on loukkaavaa. Monen vaikean asian yli mennään meidän porukan huumorilla, joka ulkopuolisesta voi vaikuttaa ihan aivottomalta. Toisaalta, kun hassu sattumus saa hymyn leviämään toisilleen tuntemattomien ihmisten kasvoille, pieni eskarilainenkin huomaa ja ilahtuu: ihmisiähän tässä me vaan kaikki. Siksi huumori on eloonjäämiskysymys. Yhä useammat lapset eivät pääse elämänsä läpi kokien vain syyllisyyttä, tervettä katumusta vääristä teoista jotka voi ja pitää sovittaa ja korjata. Yhä useammin lapset ajautuvat häpeään, yhteisönsä selittämättä ulos heittämiksi, joiden on turha raapia porukan ovia: mikään ei enää tee heitä kelpaaviksi. Silloin tarvitaan huumoria. Häpeään auttaa nimittäin tehokkaimmin se, mitä sen uhrille on vähimmin tarjolla: hymy, ilo, huumori. Että ei nauretakaan sinulle, vaan sinun kanssasi. Oven avaaminen idols-pilkan maailmasta takaisin iloon, toivoon ja luottamukseen on meidän kasvattajien suuri tehtävä. H uomisen huumori on täällä jo tänään. Jooan, Lukan ja Okon hassutukset ilahduttavat meitä nyt facebookin kautta vähintään yhtä aidosti kuin Maria Jotunin pakinoiden Jussi ja Lassi aikanaan. Nyt vain pikkumiehillä on edessään miljoonakertaisesti monimutkaisempi elämä, valtavasti enemmän valintoja, huomattavasti haasteellisempi huumorin sovellustyömaa. Ottakaa elämä tosissanne, pojat, mutta älkää liian vakavasti! Tutkimusmatka päivähoidon liikuntakäytäntöihin Meneillään oleva varhaiskasvatustutkimus antaa lasten liikkumisesta rikkaan ja yllätyksellisenkin kuvan päivähoitopäivän aikana. N uori Suomi kutsui yhdessä Helsingin yliopiston kanssa asiantuntijaverkoston koolle pohtimaan, mitä nämä uudet tutkimustiedot tarkoittavat kehittämistyön näkökulmasta. Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen kehittämisprojektissa, Orientaatioprojektissa, lasten liikkumisen määrää havainnoitiin tammikuun ja toukokoon 2010 välillä 20 000 kertaa kello 8–12 välisenä aikana päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa Uudellamaalla ja Hämeenlinnassa. Tutkimuksesta selviää esimerkiksi, että riittävä ulkoilu ja erilaiset sääntöleikit lisäävät lasten liikkumista päivähoitopäivän aikana. – Lapset liikkuvat hyvin eri määriä riippuen päivähoitopaikasta , ryhmässä noudatettavasta pedagogiikasta, lapsen persoonasta ja lapsen kaverisuhteista. Valitettavan usein lasten liikunnallinen aktiivisuus varsinkin sisällä on yhteydessä kiellettyyn toimintaan. Aikuisen läheisyys ja opetus ovat myös usein yhteydessä lasten vähäi- seen liikkumiseen. Varhaiskasvatuksen henkilöstön tulisi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että opetus- ja kasvatustilanteissa ei vain istuttaisi ja tehtäisi tehtäviä, Orientaatioprojektin johtaja, kasvatustieteiden tohtori Jyrki Reunamo sanoo. päivä. Päivähoidolla on tärkeä rooli kodin rinnalla kartuttaa lasten päivittäistä liikuntaannosta, johtaja Jukka Karvinen Nuoresta Suomesta summaa. Startti yhteiselle kehittämiselle Orientaatioprojekti on Helsingin yliopiston varhaiskasvatuksen tutkimus- ja kehittämisprojekti. Keväällä 2010 tutkittiin mm. lasten liikkumista. Mukana oli 8 kuntaa, 48 päiväkotia, 17 perhepäivähoitaja ja 892 lasta. Havainnointia tehtiin joka arkipäivä vähintään kolmessa satunnaisesti valitussa päiväkodissa samanaikaisesti yhteensä 19608 kertaa neljän minuutin välein niin helteessä kuin kireässä pakkasessakin. Havainnointi tehtiin systemaattisella otannalla, joka kattoi niin opetuksen, vapaan leikin sisällä ja ulkona, tuetun leikin sisällä ja ulkona, perushoidon ja ruokailun. Aineistoon liitettiin lasten näkemykset, lasten taidot ja oppimisympäristön ominaisuudet. Tutkimuksen tulokset antavat runsaasti viitteitä siihen, minkälaiset asiat toimivat ja mitkä asiat vaativat kehittämistä lasten liikkumisessa päivähoitopäivän aikana. Se mitä pitää tehdä ja miten ei ole kuitenkaan aina aivan selvää. Kehittämisen parhaita asiantuntijoita ovat alan ammattilaiset. Nuori Suomi kutsuikin yhdessä Helsingin yliopiston kanssa asiantuntijaverkoston koolle pohtimaan, mitä nämä uudet tutkimustiedot tarkoittavat kehittämistyön näkökulmasta. Kehittämistyö jatkuu vuonna 2012. – Alle kouluikäinen lapsi tarvitsee reipasta liikuntaa vähintään kaksi tuntia joka Fakta 23 Yhdistykset Keski-Suomen Lastenhoitoalan yhdistyksen Pohjois-Savon Lastenhoitoalan yhdistys ry Sääntömääräinen vuosikokous pidetään 8.3.2012 klo 18.30 Tehylässä (os. Kalevankatu 4 JKL). Osallistumalla kokoukseen voit voittaa koulutuspäivän Tampereella. Tulethan ja tuo ystäväsikin mukaan! Tarjoilua! T. Hallitus Yhdistyksen sääntömääräinen vuosikokous pidetään keskiviikkona 14.3.2012 Klo 18.00 Tehyn aluetoimistossa. Puijonkatu 29 b 3 kerros. Kuopio. Huom! Uusi osoite! Kokouksessa käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tule keskustelemaan ja ideoimaan yhdistyksemme toimintaa. Osallistumalla voit vaikuttaa! Yhdistys tarjoaa iltapalaa. Olet lämpimästi tervetullut. Hallitus Lapin Lastenhoitoalan yhdistys ry Sääntömääräinen vuosikokous pidetään perjantaina 16.3.2012 klo 19.00 Tehyn aluetoimistossa, Maakuntakatu 29–31 B, Rovaniemi. (huom! alaovi sulkeutuu klo 19.) Kokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. valitaan hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle. Kokoukseen osallistujien kesken arvotaan yllätyspalkinto. Yhdistys tarjoaa iltapalaa. Tervetuloa! Hallitus Yhteystiedot: Sirpa Sintonen Hillapolku 10 A 10, 96500 Rovaniemi Puh 0400-224532 Pohjois-Hämeen Lastenhoitoalan yhdistys ry:n sääntömääräinen vuosikokous 12.3.2012 klo 18 Tehyn Tampereen aluetoimistolla, Itsenäisyydenkatu 17 A 4. krs. Tule kokoukseen, niin saat Finnkinon elokuvalipun. Niitä riittää viidellekymmenelle ensimmäiselle! Tervetuloa! Hallitus Pohjois-Pohjanmaan Lastenhoitoalan yhdistys ry:n sääntömääräinen vuosikokous pidetään 15.3.2012 klo 18.15 Tehyn Oulun aluetoimistolla Torikatu 21, Oulu. Sääntömääräisten asioiden lisäksi vapaata keskustelua mieltä askarruttavista asioista ja rentoa yhdessäoloa. Tule kertomaan oma toiveesi yhdistyksemme toimintaan! Kahvitarjoilu. Lämpimästi tervetuloa! Hallitus Pohjois-Karjalan Lastenhoitoalan yhdistyksen Sääntömääräinen vuosikokous pidetään torstaina 22.3.2012 klo 17.30. Paikkana Tehyn Joensuun aluetoimisto, Siltakatu 12 A 2, Joensuu. Käsiteltävänä sääntömääräiset asiat, hallituksen erovuoroisten jäsenten ja puheenjohtajan valinta. Yhdistys tarjoaa pientä iltapalaa. Tarjoilun vuoksi pyydämme ilmoittamaan tulostasi 20.3.2012 mennessä. Heli Vepsä-Tuomi 050 592 3233, työ gsm 050 336 1036, [email protected] 24 Päijät-Hämeen Lastenhoitoalan yhdistys ry:n vuosikokous on 15.3.2012 klo 18 Asemantaustan päiväkodilla, os. Heikinkatu 7, Lahti. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Kahvitarjoilu. Tervetuloa! Hallitus Satakunnan Lastenhoitoalan yhdistys ry:n vuosikokous on 6.3.2012 klo 18.00 Ravintola Liisanpuistossa, os. Liisankatu 20, Pori. Käsitellään sääntöjen määräämät asiat. Tarjolla iltapalaa. Tervetuloa! Tarjoilun vuoksi ilmoittautuminen 27.2.2012 mennessä Tarja Helmiselle p. 0400 590447 Uudenmaan Lastenhoitoalan yhdistys tiedottaa: Uudenmaan Lastenhoitoalan yhdistys järjestää huovutusillan 6.3.2012 klo 18.00 alkaen, Vanttilan päiväkodilla Nissintie 1 02780 Espoo. Ilmoittautumiset ma 20.2.2012 klo.18.00–20.00 Marit Björkskog-Broström 0400 414780. Mukaan mahtuu 15 ensiksi ilmoittautunutta,10 euron omavastuu. Tervetuloa! T: ULHY:n hallitus Varhaiskasvatuksen käsikirja Uudenmaan yhdistys Perinteinen liikuntaviikonloppu 21.– 22.4.2012 Solvallan urheiluopistolla. Ohjelmassa lauantaina klo 9.30 alkaen Solvalla survivors, majoittuminen, lounas, alppicurling, jousiammunta, päivällinen, saunominen rantasaunassa ja yhteistä illanviettoa. Sunnuntaina aamiainen ja leikkimielisiä kilpailuja ulkona. Kotiin lähdemme n. klo 11.00. Solvallaan pääsee bussilla no 85 Espoon keskuksesta. Hinta 144 e, josta jäsenet maksavat 75,00 e. Ilmoittautuminen 1.3.2012 klo 18.00 alk. Arja Nykänen 040-8697561. Muista ilmoittaa mahdolliset erityisruokavaliot. Joukolla mukaan toivoo hallitus! Turun seudun lastenhoitoalan yhdistys Sääntömääräinen vuosikokous 7.3.2012 klo 18.00 Kesämäen päiväkoti, Keskikesäntie 21, Kaarina. Sääntömääräiset vuosikokousasiat, tutustuminen päiväkotiin ja kädentyönä teemme helmet tai rannekorun. Tervetuloa! Hallitus Tarjoilun vuoksi ilm. 29.2. mennessä [email protected] Eeva Hujala & Leena Turja (toim.). PS-kustannus 2011 Teoksen toimittaneet Eeva Hujala ja Leena Turja ovat molemmat tutkijoita, kouluttajia ja vaikuttajia varhaiskasvatuksen saralla. He ovat koonneet artikkeleita monilta varhaiskasvatuksen koulutus-, tutkimus- ja kehittämistehtävissä toimivilta asiantuntijoilta. Teoksen sisältö tukee varhaiskasvatussuunnitelman perusteita ja tuo meille varhaiskasvatuksen parissa toimijoille niin ajattelemisen aihetta kuin tiiviitä tietopaketteja eri vasun osa-alueista. Teoksen tavoitteeksi onkin mainittu palvella käytännön kasvatustoiminnan suunnittelua, toteuttamista ja arviointia. Teos on jaettu viiteen osa-alueeseen, joista yksi käsittelee niin varhaiskasvatuksen kehityspsykologista teoriaa, toinen varhaispedagogiikan lähtökohtia, kolmas oppimisen sisältöalueita tutkimustiedon ja käytännön esimerkkien kautta, neljäs tasa-arvoisuutta ja lasten moninaisuuden kohtaamista, sekä viides johtajuutta, työyhteisöä ja kasvatustyön kehittämistä. Artikkelit ovat omien aihepiiriensä asiantuntijoiden kirjoittamia ja niissä tukeudutaan ajankohtaiseen tutkimustietoon ja tämän päivän varhaiskasvatuksen haasteisiin ja kysymyksiin. Teoksen tasa-arvoisuutta ja moninaisuuden kohtaamista käsittelevässä luvussa nostetaan esille erityistä tukea tarvitsevien lasten kohtaamisen merkitys ja näkeminen lapsina ja erityisyyden merkitys koko ryhmän toiminnan suunnittelussa haasteena, ei eriyttäjänä. Lapsen kokemusta omasta vertaisryhmästään ja siihen kuulumisesta sekä sen jäsenenä toimijana korostetaan merkityksellisenä. Myös kasvatuksen sukupuolistavia käytäntöjä käsittelevä artikkeli käytännön esimerkkeineen herätti ajatuksia päiväkodin toiminnan ja päiväkotiympäristön sekä – välineistön osalta. Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajataustaisten perheiden kohtaaminen ovat tätä päivää ja tähänkin löytyy teoksesta tiivis paketti tietoa. Teoksen viimeisessä luvussa käsitellään johtajuutta varhaiskasvatuksessa ja nostetaan esille yhä merkittävämmäksi johtamisen kehittyminen hallinnollisesta johtajuudesta kasvatustyön ja työyhteisön johtamiseen, pedagogiseen johtajuuteen, myös jaettuun johtajuuteen. Samoin se nostaa esille koko työyhteisön merkityksen varhaiskasvatuksen kehittämisen voimavarana. Oppiva työyhteisö ja jaettu asiantuntijuus nähdään merkittävänä vaikuttajana varhaiskasvatuksen kehittämisessä: Päiväkotien moniammatillisen henkilöstön laaja substanssiosaaminen tulisi saada aktiivisesti käyttöön ilman kilpailua omasta asemasta tai työtehtävistä. Mielestäni kirja toimii nimensä mukaan käsikirjana, ollakseen käsillä ja avattavissa toivottavasti usein niin toimintaa suunnitellessa kuin arvioitaessakin. Artikkeleissa on paljon tuttua, mutta myös monia ajatuksia herättäviä näkökulmia. Uskon, että teos toimii niin työtekijän kuin esimiehenkin oman työnsä ja työyhteisönsä toiminnan kehittämisen välineenä rohkaisten kyseenalaistamaan ja reflektoimaan totuttuja tapoja sekä käytäntöjä. Teoksessa on laaja lähdeluettelo, josta varhaiskasvatusta opiskelevatkin hyötyvät ja voivat löytää omiin opintoihinsa monipuolisesti lähdeteoksia, lisäksi lopussa on esitelty artikkeleiden kirjoittajat ja heidän omat asiantuntijuusalueensa. Heli Junno 25 Ihanat ideat Mallit Kaarina Korventaka, kuvat Anne-Mari Ikonen Villasukkaeläimet Oma nukketeatteri syntyy käytöstä poistetuista tai paristaan eksyneistä villasukista ja lapasista. Tarvikkeet: vanhoja villaisia sukkia ja lapasia, risoista sukista irti leikattuja resorivarsia, neulelankoja, nappeja, parsinneula, sukkapuikot. Pese sukat ja lapaset 60 asteessa lyhytpesuohjelmalla. Näin ne asusteet, joissa ei ole huopumisenestokäsittelyä vanuttuvat ja huopuvat. Huovutuspesu ei ole välttämättä tarpeen, lapaset ja sukat ovat saattaneet huopua jo käytössäkin. Mieti, mikä eläin sinun sukastasi tai lapasestasi syntyisi. Koristele käsinukke tämän mukaan vanhoilla napeilla, villalangalla kirjomalla tai neulomalla sille korvat ja kielen. Ja sitten nukketeatteri pystyyn! Herra Pupu ja Hirvenvasa tapaavat metsätiellä. Herra pupu etsii porkkanavarastoaan ja hirvenvasa ihmettelee miksi tänään ei paista aurinko. Raidallinen käärme seikkailee kaupungin vilinässä. Mistäköhän löytäisin huvipuiston?, pohtii Käärme. Hei! Mitäs se herra Pupu täällä taas tekee? ”Minähän tulin vain rupattelemaan tämän talon vahtikoiran kanssa”, vastaa Pupu. Hau! 26 Pupu: Huovuta paksu valkoinen pitkävartinen villasukka. Neulo ruskealla villalangalla pupun korvat: tikkaa keskeltä sukkaa jalkaterän pohja ja päällisosa yhteen kantapään jälkeen kärkeen asti. Ompele ristipisto suun kohdalla ja ruskeat napit silmiksi. Hirvenvasa: Huovuta vaaleanruskea lapanen. Poista toisesta lapasesta peukalo leikkaamalla se irti. Käännä lapanen nurin ja ompele peukalo toisen peukalon pariksi (korvat). Ompele mustat puolipallonapit silmiksi. Käärme: Ompele neljä sukan resorivartta yhteen (aseta reunat toisiaan vasten ja ompele yhteen harsinpistoin oikealta puolelta. Ompele toiseen päähän silmät keltaisella neulelangalla (laakapistoilla). Neulo kieli sukkapuikoilla. Poimi resorin reunasta kuusi silmukkaa. Ota keltainen lanka ja neulo aina oikein neuletta noin 22 kerrosta (kieli on neulottu noin 3 mm puikoilla). Tee kaksihaarainen kieli näin: Neulo puikon kolmella silmukalla 2 kerrosta (jätä kolme silmukkaa puikolle odottamaan), päätä keskeltä yksi silmukka neulomalla kaksi silmukkaa yhteen. Päätä seuraavalla kerroksella toinen silmukka keskustasta päin samoin. Neulo yksi kerros yhdellä silmukalla, katkaise pitkä langanpää ja vedä lanka silmukan läpi. Pujota langanpää parsinneulalla siihen kohtaan, jossa kolme jäljellä olevaa silmukkaa odottavat puikolla. Neulo toinen pää kielestä peilikuvaksi. Päättele langanpää ja ompele resorin pääty kiinni. Koira: Tee villasukan kantapään kohdalle korvat neulomalla: Poimi noin 4 mm sukkapuikoilla kantapään vierestä 7 silmukkaa. Neulo vaaleanruskealla aina oikein 2 kerrosta, tee kummassakin reunassa lisäys ottamalla lanka ensimmäisen ja toisen silmukan välistä puikolle. Toista lisäykset vielä seuraavalla kerroksella. Neulo 11 silmukalla 8 kerrosta. Kavenna reunoissa neulomalla 2. ja 3. ja 9. ja 10. silmukka yhteen. Toista kavennukset vielä kaksi kertaa. Päättele jäljellä olevat 5 silmukkaa kerralla. Ompele napit silmiksi. Vinkki: Villasukkia ja -lapasia voit kysellä paikkakuntasi kierrätyskeskuksesta. Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksella on ilmaistukku kouluja ja päiväkoteja varten Hietalahden toimipisteessä. Tiedustelut p. 0400 348170. ihana [askartelulehti] Äänestä paras juttu TEE SE ITSE IDEAT! ehti] [askartelul uun! Ideoita askartel NUMERO 1 / 2012 KEVÄT 7,90 € T MINIALBUMI lla ♥ aakkosteema ♥ kierrätysmateriaalista Ideat korujen säilytykseen ttä Juhlitaan kevä koristellaan kattaukset PIKKU-IHANA rtelut ♥ iloiset aska pääsiäiseen een ♥ oman huon aakkosjutut TILAA OMAKSI! vain 30 euroa/ vuosi EA PUTK N ATAA VIRK ÄÄN ÄT VÄRK ELMIÄ H EJA ♥ : HUIV ASTA LANG LE ♥ NEU KEVÄÄN odotettu askartelulehti nyt lehtipisteissä! Ä änestä SLaL-lehden 6/11 paras juttu äänestyksessä eniten ääniä sai juttu: Satuhieronta – rentoutumista ja rauhoittumista ilon ja leikin kautta.. Parhaaksi kuvaksi äänestettiin kansikuva. Onni suosi arvonnassa Eeva Liisa Neuvosta Lappeenrannasta ja Saara Vörliniä Kempeleestä. Palkinnot on toimitettu voittajille. Ä änestä lehden 1/12 paras juttu ja kuva. Käy äänestämässä kotisivuillamme www.slal.fi 1.3.2012 mennessä lehden 1/12 paras juttu ja kuva. Vastaajien kesken arvotaan SLaL-tuotteita. Ihana on askartelijan unelmalehti! www.ihanalehti.fi 27 slal_ihana_1_12.indd 1 26.1.2012 11.16 Suomen Messusäätiö palkitsee henkilön, yrityksen, yhteisön, tuotteen, palvelun tai hankkeen, joka on esimerkillisellä tavalla järjestänyt lapsille kulttuuri- tai taidepalveluita tai muulla merkittävällä tavalla edistänyt lastenkulttuuria on tehnyt konkreettisia toimenpiteitä lastenkulttuurin puolesta on osoittanut poikkeuksellisen luovaa ja raikasta ajattelutapaa ja tuonut uutta näkökulmaa esille lastenkulttuurissa on koskettanut useita lapsia asiallaan on teollaan muille esimerkiksi ja tuonut mahdollisesti muillekin hyötyä Lapsen rinnalla -tunnustuspalkinnon arvo on 5000 euroa ja se jaetaan 27.–29.4.2012 järjestettävillä Lapsimessuilla Helsingin Messukeskuksessa. Tutustu hakuohjeisiin ja lähetä hakemus viimeistään 25.3.2012. Hakemuksen voi tehdä myös toisen puolesta. Lisätiedot: www.lapsimessut.fi Aggressiivisista lapsista kasvaa sairaita aikuisia A ggressiiviset lapset ovat aikuisena sairaampia ja käyttävät muita enemmän lääkäripalveluita, kanadalaistutkimus osoittaa. Havainto vahvistaa näkemystä, jonka mukaan lapsuuden oloilla on koko elämän jatkuva vaikutus ihmisen terveyteen. Lapsen aggressiivinen käytös on usein reaktio stressaavaan ympäristöön ja etenkin huonoihin kotioloihin. Tutkijat uskovat, että pitkään jatkuva stressitila voi johtaa fyysisiin muutoksiin lapsissa, mutta etenkin altistaa haitallisille elämäntavoille, jotka lisäävät sairauksia. Nyt julkaistut tulokset tukevat etenkin elintapojen osuutta, sillä niihin liittyvät ongelmat, kuten diabetes, alkoholismi ja lihavuus, olivat huomattavasti yleisempiä osallistujilla, jotka olivat olleet aggressiivisia lapsuudessa. Myös erilaisia loukkaantumisia ja 28 onnettomuuksia, ensiapukäyntejä ja hammasja erikoislääkärikäyntejä oli heillä enemmän kuin muilla. Yhteydet pysyivät ennallaan riippumatta osallistujien koulutustasosta, sukupuolesta tai asuinseudusta. Kotiolojen ja stressin lisäksi tulokset voivat selittyä heikolla itsehillinnällä ja impulsiivisuudella, jotka on niin ikään yhdistetty aikuisiän terveysongelmiin. Impulsiivisuus ennustaa tulevia terveysongelmia jo kolmivuotiailla, aikaisemmista tutkimuksista tiedetään. Tutkimukseen osallistui 3 900 miestä ja naista, joiden käyttäytymistä oli arvioitu heidän ollessa ensimmäisellä, neljännellä tai seitsemännellä luokalla vuosina 1976–1978. Aikuisiän sairastelua ja terveydenhuollon käyttöä arvioitiin vuosilta 1992-2006. Tulokset julkaistiin Kanadan lääkäriliiton CMAJ-lehdessä. Uutispalvelu Duodecim Näin alkuvuonna on kaksi asiaa joista voi kirjoittaa S 26.4.2012 TULE MUKAAN JÄRJESTÄMÄÄN PIHASEIKKAILUA - LIIKUNNALLISTA PERHETAPAHTUMAA! Torstaina 26.4 järjestettävässä tapahtumassa seikkaillaan päiväkodin omalla pihalla yhdessä vanhempien ja isovanhempien kanssa. Uudet tehtävärastikortit ja opas lähetään järjestäjille maksutta. Lisätiedot ja ilmoittautuminen 2.3.2012 mennessä osoitteessa www.nuorisuomi.fi/paivahoito aimme sopimukset kunta- ja yksityissektorille. Kaikille tulee palkankorotuksia, paikallista järjestelyvaraerää on jossain sopimuksissa. KVTES kuntapuolen sopimus sisältää hyviä muutoksia. Lomataulukoista putosi B-taulukko pois eli lomien kertymisen tarkastelu on helpompaa. Henkilökohtainen lisä muuttui työkokemuslisäksi, ja samalla sen rakenne muuttui. Kun ennen työkokemuslisä prosentit olivat 5 + 5, niin nyt ensimmäisestä, johon vaaditaan palveluaikaa vähintään 5 vuotta, on kolme (3) prosenttia ja toiseen johon palveluaikaa vaaditaan vähintään 10 vuotta, on viisi (5) prosenttia. Se mikä on herättänyt hämmennystä, on kahden prosentin siirtyminen tehtäväkohtaiseen palkkaan. Tarkempia tietoja saat omalta luottamusmieheltä tai liittosi sivuilta. Toinen asia on jo jotenkin muodostunut klassikoksi, nimittäin työaika päiväkodissa. Miten voidaan rikkoa niin paljon sopimuksia ja ohjeita, kuin vielä tänä päivänä tehdään? Osassa paikoista on otettu oikeat korvaukset käyttöön ja hankittu työaika-ohjelmia avuksi. Mutta sitten on paikkoja, joissa oikeutta ja sopimusten noudattamista haluavat työntekijät syyllistetään. Missään ei sanota, että koulutupäivästä lauantaina saa tunti tunnista vapaapäivän -joskus. Eikä sitä, että täytyy tehdä täysi työpäivä ensin ja sitten osallistua vielä iltatilaisuuksiin. Kuitenkin viikon työajan suunnitteluraja on 45 tuntia maksimissaan, jos on tasoittumisjakso käytössä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sen jakson sisällä suunnitellaan työajat siten, että sinne mahtuu iltatilaisuuksia, koulutusta, juhlia ja vanhempainiltoja. Työpäivän kokonaispituus on kuitenkin enintään 9 tuntia. Jokaisen esimiehen tulee tuntea työpaikalla noudatettava sopimus ja noudatettava sitä. Jos on tehty jotain paikallisia sopimuksia, ne voidaan irtisanoa. Tämä päivä on eilistä pidempi ja taas saadaan valoa sekä vähän lunta välillä Talvisin terveisin Minna Kaikkien Pihaseikkailuun ilmoittautuneiden päiväkotien kesken arvotaan Nuoren Suomen pääyhteistyökumppanin, OP-Pohjola-ryhmän, lahjoittamia liikuntavälineitä! Tervetuloa koko päiväkoti mukaan oman pihan seikkailuun! 29 SLaL kouluttaa Alueelliset koulutukset 2012 SLaL:n jäsenille suunnatut koulutukset edulliseen jäsenhintaan, 60 euroa (sis. aamu- ja päiväkahvin, lounaan ja koulutuksen) Kasvun Eväät – haastavasti käyttäytyvän lapsen kohtaaminen ja ohjaaminen Kouluttajana Varhaiskasvatuksen erityisopettaja ja työnohjaaja Tarja Seppälä Kasvun Eväät koulutuspaketin sisältö – aikuisen osaamisen vahvistaminen o kuinka kohdata ja ohjata haastavasti käyttäytyvää lasta – positiivisuuden kehä – onnistumisen mahdollistaminen o miten sitä pidetään yllä sekä vahvistetaan – vuorovaikutuksen 5 K:ta - katsekontakti, kuuntelu, kosketus, käsky ja kiitos – rakentava rajaaminen o kuinka jätetään ei- toivottua huomiotta, ja vahvistetaan toivottua toimintaa – tunteet – tunnetyöskentely niin aikuisen kuin lapsen näkökulmasta o tunnistaminen, käsitteleminen ja hallinta – vuorovaikutusharjoitteita (soveltuvat isommallekin joukolle toteutettaviksi) Koulutuspaketti koostuu peruspedagogisista näkökulmista huomioiden lapsen kasvuprosessin erilaisia tarpeita. Kokonaisuus soveltuu erilaisissa työtehtävissä oleville työntekijöille niin päivähoitoon kuin sairaalaankin. Koulutuksen kesto: klo 9.00–16.00 Koulutuspaikkakunnat 22.3.2012 Jyväskylä, Hotelli Alexandra, Hannikaisenkatu 35, 40100 Jyväskylä Sitovat ilmoittautumiset 14.3 .2012 mennessä. 12.4.2012 Helsinki, Toini Nousiainen – kokoustila, Tehyn kokoustilat. Asemamiehenkatu 4, 00520 Helsinki Sitovat ilmoittautumiset 5.4 .2012 mennessä. 10.5.2012 Seinäjoki, hotelli Lakeus Torikatu 2, Seinäjoki. Sitovat ilmoittautumiset 3.5 .2012 mennessä. 31.8.2012 Lappeenranta, hotelli Lappee Brahenkatu 1, 53100 Lappeenranta Sitovat ilmoittautumiset 24.8.2012 mennessä. 11.10.2012 Rovaniemi, hotelli Vaakuna Koskikatu 4, 96200 Rovaniemi Sitovat ilmoittautumiset 4.10.2012 mennessä. 9.11.2012 Turku, Turun Messu- ja Kongressikeskus Messukentänkatu 9–11, 20201 Turku Sitovat ilmoittautumiset 2.11.2012 mennessä. Ilmoittautumiset: www.slal.fi -> Koulutukset -> alueelliset koulutukset 2012 Lisätietoja SLaL:n toimisto puh. (09) 5422 7501 Sitovat ilmoittautumiset viimeiseen ilmoittautumispäivään mennessä. Mahdolliset peruutukset tehtävä viim. kaksi viikkoa ennen koulutuspäivää. Sen jälkeen osallistumismaksut veloitetaan kokonaisuudessaan, peruutukset ainoastaan lääkärintodistuksen perusteella. 30 SLaL, Ensihoitoalan Liitto, Mielenterveyshoitoalan Liitto, Röntgenhoitajaliitto sekä Tehy järjestävät Työhyvinvointiseminaari 5.–6.5.2012 – työhyvinvointi ja turvallisuus on meidän kaikkien juttu! 8.00–9.15 9.15–9.30 9.30–10.30 10.30–11.00 11.00–12.00 12.00–13.00 13.00–14.30 14.30–15.00 15.00–16.30 5.10.2012 Tampere-talo Ilmoittautuminen ja aamukahvi Koulutuspäivän avaus Ajankohtaista työsuojelusta, henkilöstöpoliittinen asiamies Irmeli Vuoriluoto, Tehy Tauko Eri sukupolvet työelämässä - hyvinvoinnin johtaminen työyhteisössä, ktk, sairaanhoitaja Hilkka Ylä-Pynnönen Lounas Hankalat tyypit työelämässä, narsisti työpaikalla, psykoterapeutti Jorma Myllärniemi Päiväkahvi Hyvinvoiva työyhteisö, houkutteleva työpaikka FT, professori Marja-Liisa Manka SLaL:n ammatillinen koulutuspäivä 6.10.2012 Tampere-talo 8.30–9.00 Ilmoittautuminen ja aamukahvi 9.00–10.30 ”Toimiva lapsi ja perhe” -menetelmäperhe Strukturoidut menetelmät tukena perheiden kanssa työskentelyssä TLP- kouluttaja, sosiaaliohjaaja, lh Päivi Kyllönen 10.30–11.00 Tauko 11.00–12.00 Strukturoidut menetelmät tukena perheiden kanssa työskentelyssä, Päivi Kyllönen jatkaa 12.00–13.00 Lounas 13.00–14.30 Älä syö jaksamistasi, ravitsemusasiantuntija Patrik Borg 14.30–15.00 Päiväkahvi 15.00–16.00 Älä syö jaksamistasi jatkuu Ilmoittautuminen www.slal.fi => SLaL:n järjestämät koulutukset 2012 Hinta Ilmoittautuminen 30.6. mennessä: 2 päivää: 220 euroa, 1 päivä 150€euroa. Ilmoittautuminen 10.9. mennessä. 2 päivää 260 euroa, 1 päivä 180 euroa Sitovat ilmoittautumiset ja mahdolliset peruutukset 30.8. mennessä. Sen jälkeen maksettu osallistumismaksu palautetaan vain lääkärintodistuksen perusteella. Majoitus Tampereella on isoja tapahtumia samanaikaisesti, joten huolehdi ajoissa mahdolliset majoitusvaraukset. Scandic Tampere Cityhotellista, Hotelli Villasta sekä Holiday Inn Tampereesta on varattu kiintiöt majoittumista varten. Hotelli Scandic Tampere City Hämeenkatu 1, 3310 Tampere Puh. 03 2446 111 S-posti: [email protected] Standard yhden hengen huone 99 euroa vrk Standard kahden hengen huone 119 euroa vrk Jokainen varaa huoneensa itse suoraan hotellista varaustunnuksella SLAL051012 5.8.2012 mennessä Hotelli Villa Sumeliuksenkau 14, 33100 Tampere Puh. 020 1234 633 S-posti [email protected] Standard yhden hengen huone 96 euroa vrk Standard kahden hengen huone 116 euroa vrk Erikoishinnan saa mainitsemalla varauksen yhteydessä kiintiötunnuksen Suomen Lastenhoitoalan Liitto 5.9. 2012 mennessä, jonka jälkeen kiintiössä oleva huoneet vapautuvat hotellin muuhun myyntiin. Hotelli Holiday Inn Yliopistonkatu 44, 33100 Tampere Puh. 03 245 5111 S-posti: [email protected] Yhden hengen huone 81 euroa vrk Kahden hengen huone 94 euroa vrk Varaukset kiintiöstä 14.9.2012 mennessä. 31 “Tämän kevään SLAL-paidat ovat huippumukavia joissa materiaalina samettisen pehmeää 100% 210-220 g puuvillaa. Naise linen kukkalogo oikeassa hihassa.” (pitäisikö se kukkalogo olla jotenkin tämän teksin lähellä, jotta asiakkaat ymmärtäisivät, minkälaisesta logosta on kyse?) “Voit tilata paidat alla olevalla tilauskaavakkeella tai..... SLAL -UUDET PAIDAT
© Copyright 2024