1. No category

UNTO IIVARINEN
MILJOONA KILOMETRIÄ
(ÄLÄYS)
"Ei ole montakaan ammattia, joita säädellään ja säännellään yhtä tarkkaan kuin
ammattikuljettajia."
(LEIPÄTEKSTI)
Kello on aamulla 08:30. Lisatrans Oy:n rekka lähestyy Suonenjoella sijaitsevaa Valion
hillotehdasta. Unto Iivarinen pysäyttää rekan portille, työntää portin avaavaan
kortin lukulaitteeseen ja peruuttaa lastauslaiturille. Edessä on hillo- ja
hedelmätiivistesäiliöiden lastaus rekkaan.
Kun kaikki on valmista, V-kasi jyrähtää käyntiin, ja Scanian R500 lähtee liikkeelle
kohti määränpäätään. Kun tehdas tuottaa hilloja ja hedelmätiivisteitä
kaksikymmentä miljoonaa kiloa vuodessa, kuljetusten on oltava kunnossa.
Unto Iivarinen on rekkakuski, ammattiautoilija sormenpäitään myöden. Rekan nuppi
on työpaikka ja tauoilla se muuttuu pieneksi yksiöksi. Punkan lisäksi siellä on tv,
jääkaappi ja mikroaaltouuni. Kun kasassa on kymmenen ajotuntia, edessä on
yhdentoista tunnin pakollinen lepo.
”Työaikojen kanssa taiteileminen on joskus hankalaa. Kun ajotunnit ovat täynnä, ei
auta muuta kuin laittaa rekka parkkiin. Jos sattuu nukuttamaan, niin silloin ei ole
ongelmia. Jos uni ei tule silmään, sitä valvoo ja yrittää tappaa aikaa. Joskus käy niin,
että väsymys iskee vasta sitten kun pitäisi lähteä liikkeelle”, Unto kertoo.
Lisatransilla on kuusi omaa autoa ja lisäksi apuna on neljä aliurakoitsijaa. Kilometrejä
omiin autoihin tulee vuodessa miljoonan verran, joten tien päällä viihdytään
ahkerasti, kuutena päivänä viikossa. Onneksi yhtiöllä on oma huoltohalli, jossa
Unton poika on töissä. Se helpottaa kaluston kunnossapitämistä.
Unton mukaan kilpailu kuljetusalalla on kovaa ja osin jopa epätervettä.
”Tuntuu siltä, että hintoja poljetaan reippaasti ja jostakin syystä suomalaiset autot
eivät kelpaa valtionyhtiöille. Sen sijaan virolaiset, latvialaiset, puolalaiset ja
liettualaiset rekat kelpaavat niin VR:n Transpointille kuin Itellalle. Hintakysymyshän
se on, mutta en silti ymmärrä, miten ne pojat ajonsa hinnoittelevat.
Onneksi meillä on Valion sopimushommat, ne pitävät kaluston tien päällä.
Tervosta ei enää suuria määriä tavaraa maailmalle lähde, mitä nyt jokunen RKTL:n
kalakuorma silloin tällöin. Savon Taimenen kaloja on kuskattu pitkin kotimaata sekä
Venäjälle. Saksasta on haettu viime vuosina sampia, ja silloin kun lapset olivat vielä
pieniä, meikäläinen vietti jouluja tien päällä hakemassa suomalaisille tuoreita
tomaatteja uudeksi vuodeksi.
Elävän kalan kuljetuksista näyttää olevan kysyntää Keski-Euroopassa, aina Espanjaa
ja Liettuaa myöden. Olen suunnitellut joka sään kalankuljetuskontin ja se valmistuu
vuoden 2013 alussa. Tekes on ollut rahoittamassa hanketta ja työ on hyvin pitkälle
sisä-savolaista laatua. Rautalammella toimiva Morehouse valmistaa kontit, joiden
sisään asennetaan Virossa rakennetut kalasäiliöt ja Tervon Muovityö hoitaa vesi-, ja
happiputkistojen asennuksen. Tämä on mielenkiintoinen projekti ja siinä saattaa
olla mielenkiintoisia mahdollisuuksia tulevaisuudessa, ” Unto vakuuttaa.
Säädeltyä ja säänneltyä työtä
Unto ajaa edelleen itsekin ja pitää sen ohessa tarkan huolen siitä, että kaikki yhtiön
ajot sujuvat suunnitelmien mukaan. Eikä siihen tarvita tietokonetta, Untolle riittää
se luonnonprosessori, joka on omien korvien välissä.
Uran aikana kuljetettavana on ollut erikoisia kuormia. Unto muistelee, kun aikoinaan
Tallinasta tulleita kalankasvatusaltaita kuljetettiin Inariin.
”Altaat olivat kuusi ja puoli metriä leveitä ja kiirettä ei voinut pitää.
Erikoiskuljetuksilla huippunopeus saa olla vain 60 kilometriä tunnissa. Ei siinä voinut
edes harkita nopeammin etenemistä, sillä jo kahdeksankympin nopeudesta kortti
olisi lähtenyt pois. Kyllä sen matkan aikana päätiet olivat melkoisen tukossa.
Ei ole montakaan ammattia, joita säädellään ja säännellään yhtä tarkkaan kuin
ammattikuljettajia. Autoissa on joko ajopiirturit tai digitaaliset laitteet, jotka
rekisteröivät kaiken mitä kuski tekee. Viikossa saa tehdä 45 tuntia töitä ja
vuorokaudessa saa ajaa korkeintaan kymmenen tuntia.
Jos kuski on tulossa etelästä vaikkapa Suonenjoelle, ja kaksikymmentä minuuttia
ennen kotia viikon ajoaika loppuu, on kuljettaja vaikean valinnan edessä. Jos hän
päättää jatkaa, viikkotyöaika ylittyy kahdellakymmenellä minuutilla. Se tallentuu
analogisiin tai digipiirtureihin, ja myöhemmin siitä saattaa tulla seuraamuksia.
Toisaalta maalaisjärjen mukaan rekan jättäminen parkkiin kotikulmille ei tunnu
järkevältä. Jos siis jatkaa matkaa, osa poliiseista ei suostu ymmärtämään
tämäntyyppisiä tilanteita, vaan he toteuttavat lakia kirjaimellisesti. Aikamoista
tasapainoilua tämä homma välillä on, mutta pyörät on pidettävä pyörimässä”, Unto
Iivarinen toteaa topakasti.
Unto suuntaa rekan kohti huoltohallia. Auto pitää tarkistaa, sillä edessä on kolmen
rekan keikka Kazakstaniin.
(KUVATEKSTIT)
1. Lisatrans vie tavaraa maailmalle Tervon nimissä.
2. Ajopäivä on alkamassa.
3. Scanian ohjaamot ovat ergonomisia ja rekka kulkee jouhevasti. Kuskin on silti
oltava aina valppaana.
4. Tien päällä.
5. Unto Iivarinen työpaikallaan.