CHURCHILL Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen www.filosofianakatemia.fi [email protected] Filosofian Akatemia Filosofian Akatemia on vuonna 2009 perustettu filosofiseen tutkimus- ja koulutustoimintaan keskittynyt yritys. Yritys harjoittaa korkeatasoista filosofista tutkimustyötä ja kehittää tutkimustyöstä käytännön elämän sovelluksia. Filosofian Akatemian missio on tutkia ihmiselämän peruskysymyksiä ja tuottaa tuhatvuotiseen filosofiseen perinteeseen ja ajankohtaiseen tieteelliseen tutkimukseen nojaten sovelluksia, jotka nostavat merkittävästi ihmisten tuottavuutta, hyvinvointia ja elämänlaatua. Internet: www.filosofianakatemia.fi Sähköposti: [email protected] © Lauri Järvilehto & Markus Neuvonen 2011 CHURCHILL – Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen Sisällysluettelo 1. Aluksi…………..…………………………………………………………...…4 2. Vakuuttaminen ja perusteleminen......................................................5 2.1. Ethos, pathos ja logos – retoriikan kolme muskettisoturia...........5 2.2. Retoriikan taidot.......................................................................7 2.3. Miten selätät hankalan argumentin?.........................................12 3. Vuorovaikuttaminen........................................................................15 3.1. Dialektisuus ja dialogisuus.......................................................15 3.2. Dialogityökalut........................................................................16 4. Lopuksi...........................................................................................19 www.FilosofianAkatemia.fi 3 Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 4 1. Aluksi Winston Churchillin mukaan mikään muu ihmisille suoduista taidoista ei ole puhetaidon veroinen. Oikein lausutut sanat sytyttävät niin rakkauden sydämiin kuin kokonaisia maanosia liekkeihin. Mistään synnynnäisestä lahjasta ei puhetaidossa kuitenkaan ole kyse: antiikin ajoista on tiedetty, että vakuuttavan puheen takana on muutama yksinkertainen perusperiaate. Tässä oppaassa esitellään joukko vakuuttavan puheen menetelmiä, joiden juuret ovat sekä antiikin retoriikassa että nykyaikaisessa argumentaatioteoriassa ja psykologiassa. Osa menetelmistä käsittelee sitä, minkälaisin menetelmin vakuutetaan kuulijat – jätetään jotain heidän mieliinsä, usutetaan heidät toimintaan, tai herätetään heissä tunteita. Alati verkostoituvammassa yhteiskunnassamme yksisuuntainen vakuuttavuus on kuitenkin vain puoli ruokaa. Monissa tilanteissa toisella tavoin ajattelevan ymmärtämiseen eivät antiikin Kreikan niksit tepsi. Jos yhteisymmärrys on kadoksissa, tarvitaan vuorovaikutuksen työkaluja. Tähän tarkoitukseen oppaan toisessa osiossa esitellään nykyaikaiseen mielentutkimukseen perustuvia menetelmiä, joiden avulla on mahdollista viestiä myös vaikeissa tilanteissa ja synnyttää aitoja vuorovaikutustilanteita myös erimielisyyden keskellä. Oppaassa esitellyillä ohjeilla opettelet käyttämään samoja menetelmiä, joihin ovat turvautuneet niin Cicero, Winston Churchill kuin Barack Obamakin. Näillä menetelmillä viestit täsmällisesti ja jouhevasti, saat sanomasi menemään perille ja synnytät vivahteikkaita ja hedelmällisiä vuorovaikutustilanteita. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 5 2. Vakuuttaminen ja perusteleminen Esitystapa on vähintään yhtä tärkeää kuin asia itse: esitystapa saa yleisön kuuntelemaan itse asiaa, ja auttaa asiaa jäämään mieleen. Ajatuksemme ovat vain niin arvokkaita, kuin kykymme ilmaista ne selkeästi. Albert Einsteinin sanoin: "Jos et kykene selittämään ajatustasi kuusivuotiaalle, et ole luultavasti ymmärtänyt sitä itsekään." 2.1 Ethos, pathos ja logos – retoriikan kolme muskettisoturia Klassisessa puhetaidon oppaassaan Aristoteles ohjeistaa, että mestarillisen puheen keskiössä on kolme tekijää: ethos, eli olemus; pathos, eli tunne; ja logos, eli järki. Muskettisoturit Athos, Porthos ja Aramis pääsivät vauhtiin vasta kun joukkoon liittyi tuittupäinen d’Artagnan. Samaten aristoteelinen kolmikko kulminoituu neljänteen keskuskäsitteeseen. Kun ethos, pathos ja logos ovat sopusoinnussa, syntyy kairos, mestarillinen ajoitus, jossa puhuja kietoo yleisön sormensa ympärille. 2.1.1. Ethos – olemus Ethos tarkoittaa puhujan olemusta – siis kaikkea, mikä vaikuttaa siihen, miten yleisö ottaa puhujansa vastaan. Ethoksen kulmakiviä ovat puhujan maine, puhetapa sekä puhujan tapa elehtiä ja pukeutua. Oikeutta eläimille -yhdistyksen kokouksessa pönttöön nouseva kravattikaula ei synnytä voimakasta yhteyttä yleisöönsä, koska pukeutumistyyli on vieras beduiinihuiviselle kuulijakunnalle. Samaten revityissä farkuissa ja Sex Pistols t-paidassa väitöstilaisuuteensa saapuva toisinajattelija saanee tuskin vastaväittäjän tai kustoksen sympatioita. Ethokseen vaikuttavat myös yleisön ennakko-oletukset puhujasta – siis puhujan maine. Jos Matti Nykänen ja Esko Valtaoja pitävät sanalleen saman puheen avaruustähtitieteestä, voi veikata, että viesti menee jälkimmäisessä tapauksessa paremmin perille. Ethokseen liittyvät haasteet ovat yksilöllisiä, ja siliävät ajan ja harjoituksen myötä. Mutta ehkä M.A. Nummisen Esa Saariselle antama sääntö auttaa alkuun: “Jos sönkkäät – sönkkää.” Toisin sanoen: älä esitä mitään, vaan pyri olemaan aito, oma itsesi. Yritykset esittää jotain muuta muodostavat muurin sinun ja yleisösi välille, joten mitä avoimemmaksi tunnet sydämesi puhuessa, sitä parempi. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 6 2.1.2. Pathos – tunne Pathos, tunne, on tärkeä osa mestaripuhetta. Naurattamalla ja itkettämällä yleisöään puhuja pääsee vaikuttamaan kuulijoihinsa tavoilla, joihin loogiset argumentit eivät ikinä yllä. Logiikka saattaa kääntää kuulijan pään – mutta tunteisiin vetoamalla puhuja voi muuttaa kuulijan elämän lopullisesti. Pathos-arsenaaliin kuuluvat tarinat, anekdootit, viittaukset tunnettuihin henkilöihin ja tapahtumiin, vitsit ja muut sellaiset kielenkäytön muodot, jotka aiheuttavat voimakkaita tunne-elämyksiä. Vetoamalla tunteisiin avaat väylän kuulijoittesi sydämiin, jolloin myös järkipuhe menee helpommalla perille. 2.1.3. Logos – järki Logos tarkoittaa puheen järkisisältöä. Pystymällä muodostamaan loogisesti eheän väitteen ja perustelemaan sen taitavasti puhut järkeä ainakin niille, jotka ovat järkipuhetta valmiit kuuntelemaan. Logoksen ytimen muodostaa logiikka ja argumentaatiotaito. Logiikan eli päättelytaidon tuntemus mahdollistaa sen, että osaat muodostaa monimutkaisiakin väittämiä ilman sortumista ristiriitaan. Logiikan avulla voit myös johtaa mutkikkaita johtopäätöksiä tunnetuista ennakkooletuksista. Argumentaatiotaito tarjoaa puolestaan arsenaalin, jonka avulla pystyt perustelemaan kantasi sujuvasti ja taidokkaasti. Näin vakuutat kuulijasi sanomastasi. 2.1.4. Kairos – ajoitus Puhumisen keskiössä on kairos. Kreikkalaisilla oli kaksi sanaa ajalle: tutumpi kronos tarkoitti ajan juoksua. Kairos tarkoittaa sen sijaan ajoitusta. Olet tavoittanut kairoksen heti, kun puhe alkaa luistaa itsestään – kun tunnet muodostaneesi yhteyden yleisöösi. Kairoksen nykyaikaisena vastineena voisikin kenties pitää flow-kokemusta. Kaikki puhe tähtää viime kädessä siihen, että saavutat haluamasi vaikutuksen yleisössäsi, oli tarkoituksenasi sitten naurattaa, itkettää, tiedottaa tai vaikkapa liikuttaa sotajoukkoja. Ethos, pathos ja logos ovat tekijöitä, joiden avulla tämä vaikutus synnytetään. Mestaripuheessa tärkeintä on kuitenkin kairos: se, että osaat sanoa oikean sanan oikeaan aikaan. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 7 2.2. Retoriikan taidot Winston Churchillin kerrotaan joskus sanoneen, että "spontaanin" kaksiminuuttisen puheen valmisteluun kuluu kaksi tuntia, kun taas kahden tunnin väsytystaisteluun hän tarvitsee vain kaksi minuuttia. Mestaripuheen keskiössä on puheen keksiminen ja muotoilu. Seuraavassa esitellään joukko työkaluja näihin tarkoituksiin. 2.2.1. Keksimisen työkalut a) Yleisö ja päämäärä Puheen tarkoitus on aiheuttaa yleisössä halu muutokseen. Muutos taas tapahtuu aina jostain käsin ja jotain kohti. Toisin sanoen: sinun täytyy tuntea yleisösi ja pystyä antamaan heille suunta. Yleisön tuntemus edellyttää vankkaa ihmistuntemusta, ihmissuhdetaitoja ja tilannetajua; tämän takia on hyvä verrytellä tunneantureita ja kykyä samaistua erilaisiin, ehkä vieraisiinkin ajattelumaailmoihin. Hyvälle puhujalle mikään inhimillinen ei ole vierasta; huonolle puhujalle mikään vieras ei ole inhimillistä. Kyky nähdä maailma toisen ihmisen näkökulmasta auttaa ymmärtämään, mikä on tälle merkitsevää, ja mitä perusteita hän tarvitsee liikkuakseen antamaasi suuntaan. Kun tunnet yleisösi, tarvitset päämäärän, johon haluat yleisösi kulkevan. Hyvä päämäärä on selkeä, konkreettinen ja realistisesti saavutettavissa: ei siis "haluan puhua kansantansseista" eikä edes "haluan, että ihmiset kiinnostuvat kansantansseista", vaan mieluummin "haluan, että ainakin Petteri, Aino ja Joonas ilmoittautuvat tanhukurssille". Toimi siis näin: 1) Piirrä esimerkiksi paperin keskelle pieni ihmisen kuva. Lisää piirteitä hahmolle: onko hän mies/nainen, nuori/vanha? Jos hän on insinööri, miltä tyypillinen insinööri näyttäisi? 2) Loput paperista jaa kolmeen osaan: yksi osa ethokselle, logokselle ja pathokselle. Kirjoita ethos-osioon, mitä arvelet tämän henkilön ajattelevan sinusta ja asiastasi, ja mitä yhteistä teillä on. Kirjoita logos-osioon, mitä henkilösi tietää ja luulee asiasta, ja minkälaisia perusteluita hän kuuntelee mieluiten. Yritä pathos-osion kohdalla päästä sisälle henkilösi tunneelämään: mitä hän toivoo ja pelkää syvällä sisimmässään? Tavoitteenasi on muodostaa konkreettinen ja täsmällinen mielikuva henkilöstä, jonka hengenelämään voit samaistua. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 8 3) Kirjoita toiselle paperille päämääräsi. Voiko sitä täsmentää, konkretisoida tai selkeyttää? Onko se realistinen sen valossa, mitä tiedät yleisöstäsi? b) Kysymys tai jännite Puhujan parhaita työkaluja on hyvät kysymykset. Puhumme kysyäksemme ja vastataksemme – tai kapulakielellä: joko aiheuttaaksemme tai purkaaksemme jännitteitä, jotka aiheuttavat haluamaamme toimintaa niin itsessämme kuin toisissamme. Näihin jännitteisiin on syytä kytkeä piuhat. Ihmisaivot kysyvät automaattisesti kaikelta uudelta informaatiolta: mitä hyötyä tästä on? Mihin voin käyttää tätä tietoa? Vertautuuko tämä jotenkin aiemmin oppimaani? Kysy siis sinäkin, mutta yleisösi puolesta. Jos voit suunnitella puheesi etukäteen, mieti, mihin kysymykseen yleisösi aidosti haluaa vastauksen, tai minkä kysymyksen kysyminen aiheuttaisi heissä sen reaktion, jota toivot? Mihin kysymyksen vastaaminen on yleisöllesi relevanttia – mitä he todella haluavat ja tarvitsevat? Vastaus tällaiseen kysymykseen on se palkinto, jonka yleisöllesi lupaat kuuntelusta. Siksi yleisön syvä tuntemus on suureksi eduksi. Kysymykset suuntautuvat aina eri aikoihin: menneeseen, nykyiseen tai tulevaan. Suuntaamalla yleisösi huomion tiettyyn aikaan saat aikaiseksi eri asioita. Kysymykset, jotka luotaavat menneisyyttä, herättävät yleisössä ansioituneisuuden ja syyllisyyden ajatuksia; nykyisyys on aika, jossa koetaan tunteita; tulevaisuuteen suuntautuvat kysymykset usuttavat tekemään päätöksiä ja toimimaan. Sovita kysymyksesi ja niiden aikajänne huolellisesti siihen päämäärään, jota tavoittelet – eli suuntaan, jonka haluat yleisöllesi antaa. Toimi siis näin: 1) Silloin, kun haluat penätä vastuuta tai korostaa ansioita, vedä yleisösi huomio menneeseen vastaamalla "mitä on ollut / mitä tapahtui" -tyyppisiin kysymyksiin. 2) Kun haluat, että yleisösi kokee voimakkaita tunteita tai tuntee jonkin hyväksi tai huonoksi, johdattele yleisösi huomio nykyhetkeen "mitä tai millainen jokin on" -kysymyksiin vastaamalla. 3) Kun taas haluat, että yleisösi tekee päätöksen tai valinnan, ohjaa heidät ajattelemaan tulevaisuutta "mitä/millaista tulee olemaan" -jännitteillä. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 9 c) Argumentit ja topiikat Kun sinulla on antaa yleisöllesi suunta, ja mielessäsi kysymysporkkana jonka perässä yleisösi kulkee tähän päämäärään, on aika vastata kysymykseen "miksi?". Mitä syitä voit antaa yleisöllesi uskoa, että suunta johon heidät haluat kulkevan on turvallinen, ja siellä odottaa palkinto? Ennen kuin yrität vakuuttaa kuulijoitasi mistään, sinun on siis syytä pitää huoli siitä, että olet ajatellut asiasi selkeästi – eli kaikista yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla. Yritä siis puristaa ajatuksistasi se kaikista keskeisin esiin: mitä haluat väittää, mihin perustat väitteesi, ja miten väittämäsi liittyy käyttämiisi perusteisiin. Selkeä ajattelu on kaiken A ja O. Tämä on puheesi kantava teema. Klassisessa retoriikassa on olemassa joukko topiikoita eli eräänlaisia perusargumentteja, joiden varaan voit ajatuksesi rakentaa. Näiden hyöty on mittava sekä itse argumentoidessa että seurattaessa jonkun toisen argumenttia. Niiden läpikotainen tunteminen helpottaa myös väittelytilanteissa, koska niiden tunteminen auttaa keskittymään olennaiseen. 1) Määritelmän topiikat eli argumentit määritelmästä käsin. Esimerkkejä: "Ihminen on poliittinen eläin." / "Biodiesel kuuluu fossiilisiin polttoaineisiin". 2) Vertailun topiikat eli argumentit vertailusta käsin. Esimerkkejä: "Kimi on parempi kuski kuin Schumi." / "Kristinusko, islam ja juutalaisuus ovat eroistaan huolimatta kaikki lakiuskontoja." 3) Suhteen topiikat eli argumentit asioiden välisestä suhteesta käsin. Esimerkkejä: "Musta Surma edesauttoi Renessanssia." / "Rikoslaki on tällaisenaan ristiriidassa suhteellisuusperiaatteen kanssa." / “Veronkevennykset aiheuttavat inflaatiota.” 4) Olosuhteiden topiikat eli argumentit mahdollisuudesta tai todennäköisyydestä käsin. Esimerkkejä: "Yrityksen kasvu tässä taloustilanteessa on varsin mahdollinen." / "Naapurivaltion talouskasvu perustui aiempina vuosina siihen, että oli yksinkertaisesti tilaa kasvaa; tulevaisuudessa sen talous ei voi kasvaa enää yhtä nopeasti." 5) Todistusten topiikat eli argumentit todistajiin tai todisteisiin vedoten. Esimerkkejä: "Ei yksi pääsky kesää tee." / "Ääriliikehdintää on aiemminkin leimahtanut vastaavassa poliittisessa tilanteessa." /”Kuulemma ensi talvena ei tule lunta yhtä paljon.” www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 10 Jo topiikan poimiminen voi auttaa näkemään, minkälaisia perusteita tarvitaan, jotta väite olisi uskottava; ollakseen selvästi argumentti eikä pelkkä väittämä, ajatuksen tulee sisältää kolme osatekijää: 1) perusteet (eli se mistä johdetaan), 2) päättely (eli se miten johdetaan), sekä 3) johtopäätös (eli se mitä halutaan väittää). Ollakseen hyvä argumentti, sekä perusteiden että johtopäätöksen tulee olla tosia, ja päättelyn näiden välillä loogista ja johdonmukaista. Toisin sanoen, on huolehdittava, että perusteiden ja väitteiden välillä on varmasti selkeä, läpinäkyvä linkki. Kun argumentti on tällainen, yleisöllä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se; muussa tapauksessa se on joko heikko tai pahimmillaan kömmähdys eli virheargumentti (virheargumenteista lisää jäljempänä). 2.2.2. Sanankäytön työkaluja Aivomme poimivat varsin taloudellisena apparaattina hälystä vain sen, mitä jollain tasolla pidämme hyödyllisenä tai relevanttina. Klassinen retoriikka on täynnä erilaisia työkaluja ja tehokeinoja, joilla voi koukuttaa aivot kuuntelemaan ja temputettua ne uskomaan kaikenlaista. Tässä muutama. Haloefekti Halo- eli sädekehäefekti on psykologinen ilmiö, joka tarkoittaa myönteisen asenteen laajenemista perustellun tonttinsa ulkopuolelle. Aivomme ikään kuin lapioivat kaikki myönteiset ja kielteiset asiat samoihin laareihin. Esimerkiksi jos sanot “Uusimpien tutkimusten mukaan...”, yleisösi ajattelee todennäköisimmin, että “Todempien tutkimusten mukaan...”, koska meidät on opetettu ajattelemaan, että uusi on aina parempi. Tai jos siteeraat vaikkapa Albert Einsteinia, annat fyysikkoneron hohtavan sädekehän hoitaa vakuuttamisen puolestasi. Positiointi ja polarisointi Positiointi ja polarisointi tarkoittaa tulkintakehysten asettelua yleisölle. Positiointi merkitsee, että asettelemme asiamme vertailukohdat tarkoituksenmukaisesti. Sama asia voidaan esimerkiksi esittää näin: “Rokote voi pelastaa jopa 1/3 väestöstä!” tai “Vaikka rokottaisimme, 2/3 väestöstä kuolee kuitenkin.” Polarisointi taas tarkoittaa kärjistävää vastakkainasettelua: “On periaatteessa kaksi tapaa ajatella koulutusta: perinteisen koulumainen jossa yksi puhuu ja muut kuuntelevat – sekä www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 11 uudempi, jossa koulutettavat itse päättävät, mikä on tärkeää.” Näin ohjaat yleisösi tekemään päätöksen itse asettelemiesi vaihtoehtojen välillä. Kohdeyleisön huomiointi ja henkilökohtaisuus Puhut aina jollekulle, ja mitä paremmin pystyt sen ottamaan huomioon, sen parempi yhteys sinulla on. Martin Luther King ei kuuluisassa “I have a dream” -puheessaan puhunut vain abstrakteille “amerikkalaisille”, vaan hän nimesi tennesseeläiset, arkansasilaiset, ohiolaiset... Yleisö löysi tavalla tai toisella itsensä hänen puheestaan. Tuntemalla yleisösi voit tehdä puheistasi henkilökohtaisia, vaikka edessä olisi miljoonapäinen yleisö. Yksinkertaisimmillaan tämä tarkoittaa, että ohimennen nimeät heidän viiteryhmänsä. Ja jos näet hieman vaivaa, voit hioa esimerkkisi ja kielikuvasi juuri tätä ryhmää ajatellen: puhuessasi insinööreille voit käyttää auton toimintamekanismeja metaforana, kun taas kätilöille puhuessa verrata asioita syntymän ihmeeseen. Näin puhut juuri heille. He arvostavat sitä. Metafora, allegoria ja analogia Ihminen ymmärtää kaiken uuden ja vaikean jonkin vanhan ja helpon kautta. Tämän takia erilaiset kielikuvat ovat tärkeimpiä käytössä olevia työkalujasi: niiden avulla valjastat yleisön mielikuvituksen avuksesi. Metafora on vertauskuva, allegoria on vertauskuvallinen tarina, ja analogia kahden eri asian suora vertaaminen samankaltaisuuksien suhteen. Kiertoilmaus on metaforinen kielikuva, jossa vertailun tekeminen jätetään täysin yleisön harteille. Esimerkiksi metafora on “Puheen suunnittelu on sinfonian säveltämistä” siinä missä “Puheen keksiminen ja sinfonian säveltäminen ovat samanlaisia: sekä puheessa että sinfoniassa on alku, keskikohdan huipentuma, sekä loppunousu” on analogia. Käytä näitä, kun haluat tehostaa perille menoa. Ironia ja sarkasmi Ironia tehokeinona tarkoittaa pelkistetysti sitä, että tarkoitat päinvastaista kuin sanot. Yleensä tätä käytetään joko toisten ivaamiseen, oman ethoksen sävyttämiseen, tai joskus vakavien asioiden “äänettömään sanomiseen” antamalla yleisön itse ymmärtää. Sarkasmi puolestaan tarkoittaa raatelevaa ivaamista; se juontuukin kreikan kielen sanasta ‘sarkazein’, joka tarkoittaa juuri raatelemista. Nämä tehokeinot ilmenevät usein yhdessä, esimerkiksi työkaverin mokatessa häntä kehutaan: “Hienosti tehty, Petteri!” Näiden kanssa tulee tietty olla erittäin varovainen. Jos asia voidaan ymmärtää väärin, se myös tullaan ymmärtämään väärin. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 12 Sitaatit Lainaamalla sanoja lainaat myös auktoriteettia; puhumalla Einsteinin, Caesarin, Machiavellin tai vaikkapa Churchillin voimakkaat sanat tulet ikään kuin mananneeksi näiden haamut paikalle lainaamaan voimaansa sinulle. Monet historian voimahahmoista ovat sanoneet asiansa niin iskevästi, ettei niihin voi enää lisätä mitään. Tai mikäli ne ovat kuluneet latteuksiksi, niitä voi myös käyttää koomisiin tarkoitusperiin, esimerkiksi jatkamalla niitä omin sanoin, tai tarjoilemalla ne hullunkurisessa kontekstissa. 2.3. Miten selätät hankalan argumentin? Joka ikinen meistä tietää tunteen, kun joku puhuu läpiä päähänsä: perustelu vain vuotaa kuin seula. Kaikki argumentit eivät tosiaan ole yhtä hyviä; on olemassa lukuisia yleisiä tapoja, joilla järjenkäyttömme voi mennä metsään. Valitettavasti olemme usein itse sokeita sille, miten ajattelumme on hassua. Tästä syystä on hyvä tuntea muutamia yleisimmistä kömmähdyksistä – oppiakseen itse varomaan näitä harha-askelia, ja huomatakseen, kun toiset tarjoilevat pääruokalajina puuta heinää. Samaten on hyvä tietää, miten toimia huonon argumentin yllättäessä. 2.3.1. Harhauttava johtopäätös (non sequitur) “...Kolme vuotta sitten tein yksin, siis omin voimin koko yksikön sen vuoden budjetin. Siispä uskokaa minua: on investoitava kumioraviin!” Tässä virheargumentissa perusteet ja johtopäätös eivät kohtaa. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään, paitsi päälle liimattu “koska”. Johtopäätös esitetään “ikään kuin” seuraavan perusteista, vaikka näin ei tosiasiassa tapahdu. Tähän voi vastata: “Anteeksi, mitä tekemistä näillä taas olikaan keskenään?” 2.3.2. Kehäpäätelmä (petitio principii) Valtion pääministeri: “Tekoni on moraalisesti oikein, koska laki X sanoo niin. -- (toisaalla) Olen säätänyt lain X, koska se on moraalisesti oikea.” Tässä on epäselvää, kumpi nyt on oikein ensisijainen – laki vai moraali? Kumpaakin perustellaan toisella. Siispä järkeily kiertää kehää, syyllistyen kehäpäätelmän virheeseen. Tähän voi pyytää korjauksen esim.: “Anteeksi, oliko tuo nyt johtopäätös, perustelu, vai kenties molemmat?” www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 13 2.3.3. Kalteva taso (slippery slope) “Jos nyt hyväksymme esitetyt veronkorotukset, kukaan ei enää investoi maahamme. Seuraa pääoman joukkopako. Kukaan ei suostu enää työskentelemään, eikä mitään töitä olisikaan koska ei olisi ketään tarjoamassa töitä. Koko maamme luisuu massatyöttömyyteen ja tuhoon tämän myötä.” Taloustieteet ovat toki vaikea ala, mutta erityisen vaikeaa aina on tulevaisuuden ennustaminen: emmehän me ikinä tiedä varmuudella, mitä tulee tapahtumaan. Siksi esim. päätöksestä seuraavan varman tuhon esittämistä pidetään kaltevan pinnan virheargumenttina; tarvitaan vaihtoehtoja. Vastata voi: “Mitä perusteita meillä on uskoa, että näin käy, eikä esim. päinvastaista?” 2.3.4. Hyökkäys henkilöä vastaan (ad hominem) “Et sinä voi valittaa siitä, että olen aina myöhässä. Itsekin myöhästelet!” Henkilön iällä, sukupuolella, hiusten värillä, musiikkimaulla tai millään muullakaan ominaisuudella ei yleensä ole mitään tekemistä sen kanssa, pitävätkö hänen esittämänsä väitteet paikkaansa. Tästä syystä henkilöön vetoaminen on virhe. Tällaisessa tilanteessa ei kuitenkaan auta alkaa kiistämään vastapuolen positiota: tuloksena on nokkapokka. Henkilöä vastaan hyökätessä tehokkaasti toimiikin sulkeistaminen. Myönnä, että vastapuolen väitteessä voi olla perää ja siirrä henkilöhyökkäys myöhempään keskusteluun. Palaa sitten alkuperäiseen aiheeseen. Sano vaikka näin: “Olet varmasti oikeassa, että myös minä myöhästelen. Sopiiko, että keskustelemme siitä kohta, ja selvitämme nyt aluksi tämän sinun myöhästelyasiasi?” 2.3.5. Savusilakka (red herring) “Tupakointia ei tulisi kieltää. Esim. liikenteessä on kuollut tänä vuonna huomattavasti enemmän ihmisiä kuin tupakointiin.” Tässä vaihdetaan puheenaihetta lennossa – ensin puhuttiin tupakoinnista, ja sitten päädyttiin liikenteeseen. Kyseessä on retorinen harhautus. Vastata voi taas sulkeistamalla: “Olet varmasti oikeassa liikenteen vaarallisuudesta, mutta keskustelu koski tupakointia. Sopisiko, että palaamme liikenteen vaarallisuuteen hetken kuluttua?” 2.3.6. Todistustaakka (ad ignorantiam) “Et voi todistaa, ettei tämä uusi Käärmeöljy -uute todella parantaisi vesipöhöä ja kaunistaisi. Siksi jatkan sen käyttämistä.” Kenellä tässä on oikein taakka todistaa? Yleensä ajatellaan, että se on positiivisen väitteen esittäjällä: jos väitän, että Pena murhasi Kaken, on minun tehtäväni todistaa www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 14 näin tapahtuneen, eikä Penan päinvastaista. Vastaukseksi sopii esim.: “Sinä esitit, että näin on. Todistuksen taakka on siis sinulla; ei minulla.” 2.3.7. Auktoriteettiin vetoaminen (ad verecundiam) “Kuulkaas nyt. Minä olen meistä se, joka on sentään väitellyt tohtoriksi. Kun sanon, että kuu on juustoa, on paras uskoa.” Jos henkilö on väitellyt vaikkapa folkloristiikasta, nähdään tämän päättelyn hataruus. Ja väitteet pitävät (tai eivät pidä) paikkaansa riippumatta, mihin titteliin, koulutustasoon, hiuskuontalon väriin tai asemaan vedotaan niiden tueksi. Ei se kuu juustoksi muutu, vaikka tulisi itse Mooseksen suusta. Asiallinen vastaus: “Anteeksi, mutta en nyt näe, miten asemasi liittyy esittämäsi todenperäisyyteen.” 2.3.8. Yleiseen mielipiteeseen vetoaminen (ad populum) “Kaikkihan tietävät, että ihminen käyttää vain 10% aivokapasiteetistaan.” Mistä kohtaa päänuppia siis sopii poistaa 90%? Jälleen: yleisellä hyväksyttyydellä ei ole paljoakaan tekemistä totuuden kanssa. Totuus on riippumaton siitä, kuinka moni siihen uskoo. Tarvitaan muitakin perusteita kuin joukkojen painostava tuijotus. Yleiseen mielipiteeseen vedottaessa tehokasta on pyytää tarkennusta: “Ketkä kaikki siis ovat tätä mieltä?” www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 15 3. Vuorovaikuttaminen Tähän mennessä on tarkasteltu erilaisia vakuuttamiskeinoja: kuinka puhutaan toiset ympäri, ja torjutaan huonot suostutteluyritykset? Seuraavassa tarkastellaan vuorovaikutteellisen, yhteisymmärrystä lisäävän kommunikaation henkeä. Tällaiseen sopii turvautua silloin, kun erimielisyys on liian jyrkkä jotta se voitaisiin ylittää väittelyn ja vakuuttamisen keinoin. 3.1. Dialektisuus ja dialogisuus On olemassa kaksi tapaa kommunikoida. Yleisesti vallalla oleva kommunikaatiotapa on dialektinen. Tämä antiikin kreikan keskustelutaitoon nojaava viestintämuoto tiivistyy suurin piirtein seuraavaan toteamukseen: “On olemassa yksi totuus. Minä tiedän sen. Jos olet hetken hiljaa, niin saatat oppia jotain.” Dialektiikka perustuu siis vastakkainasetteluun. Oletetaan, että on olemassa oikea ja väärä tapa toimia ja riittävän pitkään nahistelemalla jompi kumpi osapuoli vie voiton. Parhaassa tapauksessa päästään kompromissiin. Toinen, harvemmin tavattu kommunikaatiomuoto on dialoginen kommunikaatio. Dialogisuuden perusperiaate on: “Minulla on tällainen tapa ajatella ja sinulla tuollainen. Vaikka en vielä näekään asiaa sinun näkökulmastasi, voin varmasti oppia jotain, kunhan kuuntelen tarkkaavaisesti.” Dialogisuuden päämääränä on erilaisten näkökulmien yhteensovittaminen. Nähdäkseni on hyvä tuntea kummankin kommunikaatiomuodon niksit. Dialektinen kommunikaatio on erittäin tehokasta ja taloudellista. Jos täytyy saada lapsi pelastettua jyrkänteeltä, ei kannata jäädä muodostamaan keskusteluyhteyttä. Napakka dialektinen “Pois sieltä!” toiminee parhaiten. Arjen tuoksinassa dialektisuus synnyttää kuitenkin turhanpäiväisiä vastakkainasetteluja. Silloin kun on aikaa ja energiaa puhua, on dialogisuus aina rikastavampi kommunikaatiomuoto. Keskustelemalla dialogisesti kaikki osapuolet pystyvät laajentamaan omaa maailmankatsomustaan ja ymmärtävät paremmin erilaisia tapoja tarkastella keskustelun kohteena olevaa asiaa. Dialektiikka toimii hyvin silloin, kun keskustelukumppanit ajattelevat jo pitkälti samalla tavoin. Dialogisuutta vaaditaan ennen kaikkea silloin kun www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 16 keskustelukumppaneiden ajattelutavat ovat jyrkästi erilaiset. Samat sanat merkitsevät kirjaimellisesti eri asioita muslimille ja lestadiolaiselle, vihervassarille ja kokoomuslaiselle. Tällöin logiikkaan ja argumentointiin perustuva kommunikaatio johtaa vain nyrkkien heilutteluun. Dialogisuus puolestaan avaa näkökulmia käsitteiden ytimeen ja vapauttaa tätä kautta myös jyrkästi eri tavoin ajattelevat ihmiset synnyttämään hedelmällisen keskustelutilanteen. Dialektisuus ja dialogisuus ovat molemmat rikastavia ja käyttökelpoisia kommunikoinnin tapoja. Dialektisuus on kuin gregoriaanista kirkkolaulua: siinä lauletaan yhtä nuottia kerrallaan, mutta parhaillaan juhlallisesti ja riemuiten. Dialogisuus taas on kuin moniäänistä kuorolaulua: siinä eri äänet sovitetaan soimaan yhteen niin, että tuloksena on kohottava harmonia, jollaista ei olisi voinut olla olemassa ilman jokaista erilaista ääntä. 3.2. Dialogityökalut Kommunikaatiomme on usein dialektista: se perustuu vastakkainasettelulle. Monesti hedelmällisempi kommunikaatiotapa on kuitenkin dialogisuus. Dialektista argumentaatiota siivittävät erityisesti logiikan ja retoriikan taidot. Tässä esittelen sen sijaan dialogisen kommunikaation neljä keskeisintä työkalua. 3.2.1. Kuuntelu Sanat eivät merkitse kaikille samaa. Esimerkiksi uskonnollisessa keskustelussa keskuskäsitteet saattavat merkitä keskustelijoille aivan eri asioita. Sellaiset sanat kuin ‘Jumala’ ja ‘rukous’ merkitsevät jotain tavattoman erilaista esimerkiksi kristitylle, hindulle ja ateistille. Kuuntelu tarkoittaa sitä, että dialogin osapuolet pyrkivät aidosti ymmärtämään myös itselleen vierasta näkökulmaa. Tämä ei onnistu, jos vastapuolen puheenvuoro on vain tauko joka täytyy sietää, jotta pääsee jatkamaan omia perusteluitaan. Kuuntelemalla ja tarkkailemalla dialogin osapuoli kykenee kytkemään oman ajattelumaailmansa rikkaasti vastapuolen esittämiin perusteluihin ja synnyttämään pohdintaa käsillä olevasta ongelmasta. Toimi siis näin: 1) Pyri ymmärtämään aidosti vastapuolen näkemystä. 2) Anna toiselle reilusti aikaa puhua. 3) Tee vaikkapa muistiinpanoja ja pyri ymmärtämään kuulemasi. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 17 3.2.2. Vastapuolen kunnioittaminen Vastapuolen kunnioittaminen tarkoittaa, että dialogin osapuoli olettaa vastapuolen perustelujen olevan mielekkäitä riippumatta siitä, miltä ne aluksi tuntuvat. Monesti vieras kanta tuntuu aluksi täysin päättömältä. Dialoginen keskustelija ymmärtää kuitenkin, että yhteisymmärryksen synnyttäminen voi olla vaikeaa riittävän erilaisista fundamentaalisista sitoumuksista johtuen. Dialoginen keskustelija ei aseta mitään ajattelutapaa etusijalle. Sen sijaan dialogissa pyritään löytämään ongelman kannalta olennaiset lähestymistavat sekä omasta että keskustelukumppanin käsittelytavasta. Näin aluksi täysin absurdiltakin vaikuttava näkemys saattaa osoittautua käyttökelpoiseksi. Siksi siis vastustajan näkemystä täytyy kunnioittaa, vaikkei sitä vielä ymmärtäisikään. Toimi siis näin: 1) Jos et ymmärrä jotain, kysy rohkeasti tarkennusta. 2) Pidä mielessäsi, että sinun ei tarvitse olla jokaisesta asiasta samaa mieltä keskustelukumppanisi kanssa. 3) Pyri löytämään perusteet sille, miksi keskustelukumppanisi ajattelee niin kuin ajattelee. 3.2.3. Arvostelusta pitäytyminen Arvostelusta pitäytyminen liittyy läheisesti vastapuolen kunnioittamiseen. Vain sellaisen arvostelun esittäminen on mielekästä, jolla on painoarvoa myös siinä viitekehyksessä, jossa vastapuoli tarkastelee argumenttia. Maakeskisen astronomian kannattaja voi esittää joukon toinen toistaan vahvempia argumentteja aurinkokeskeisyyttä vastaan – esimerkiksi argumentin siitä, että on silmin nähden ilmeistä, ettei maapallo liiku. Tällainen väite on kuitenkin mieletön aurinkokeskeisessä astronomiassa, jossa liikkeen kiintopiste on määritelmällisesti irrotettu maapallosta. Arvostelun mielekkyys edellyttää, että keskustelijat tarkastelevat maailmaa riittävän samanlaisella tavalla. Toimi siis näin: 1) Vaikka keskustelukumppanisi puhuisikin mielestäsi puuta heinää, muista, että hänellä saattaa olla itsellään perusteet ajattelutavalleen. 2) Muista, että absoluuttista totuutta ei tunne kukaan. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 18 3) Jos mielesi tekee arvostella toista, esitä mieluummin kysymyksiä, joiden avulla pääset paremmin perille toisen ajatusmaailmasta. 3.2.4. Suoraan puhuminen Suoraan puhuminen tarkoittaa sitä, että kaikki argumentit muotoillaan mahdollisimman selkeiksi ja totuudenmukaisiksi. Dialoginen keskustelija pyrkii tietoisesti ilmaisemaan oman kantansa mahdollisimman tarkkarajaisesti ja varmistumaan siitä, että vastapuoli on ymmärtänyt viestin oikein senkin uhalla, että argumentointi päätyisi näin jopa tukemaan vastustajan kantaa. Tämä ei edellytä välttämättä sitä, että dialoginen keskustelija olettaisi oman kantansa olevan itsessään tosi klassisessa merkityksessä. Se tarkoittaa vain, että keskustelija tavoittelee mahdollisimman rehellistä ja suoraa tapaa ilmaista oman käsityksensä. Lopuksi on huomattava, tuottanut koko joukon argumentaation metodit ennalta määritellylle että toisin kuin dialektiikassa, jossa tutkimus on logiikan ja retoriikan sääntöjä, ovat dialogisen enimmäkseen toiminnallisia. Dialogi ei perustu säännöstölle, vaan nojaa ennen kaikkea vuorovaikutuksessa syntyvälle intuitiiviselle tuntumalle siitä, miten kukin perustelu kannattaa muotoilla. Dialogissa erilaiset näkemykset pyritään sovittelemaan yhteen. Samalla luodaan kokonaan uudenlaisia näkökulmia. Toimi siis näin: 1) Ole aina mahdollisimman totuudenmukainen puhuessasi. 2) Toden puhuminen ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen pikkuinenkin yksityiskohta tulisi ladata peliin. 3) Kerro se, mikä on tarpeen, ei sen enempää. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 19 4. Lopuksi Ihmiset ovat perin juurin sosiaalisia olentoja. Kommunikaatio ja yhteys toisten ihmisten kanssa kuuluu perustarpeisiimme, aivan kuten ruoka ja vesi. Ilman sitä mielemme kuihtuu ja näivettyy. Vain poikkeustapaukset kestävät pitkiä aikoja ilman kommunikaatiota. Jopa silloin kuin olemme yksin, kommunikoimme. Kun oikein intensiivisesti ajattelemme jotain asiaa, ajatusprosessimme saa usein sisäisen dialogin muodon: ikään kuin selittäisimme sitä asiaa jollekulle toiselle. Joskus menemme tällaiseen dialogiin uppoutumisessa niin pitkälle, ettemme tyydy pitämään tätä sisällämme, vaan puhumme itseksemme ääneen. Emme pelkästään puhu, mitä ajattelemme, vaan myös ajattelemme niin kuin puhumme. Oikein valitut sanat siis ruokkivat ja ravitsevat meitä. Puhuttuna toisille ne jopa muokkaavat kokemustamme maailmasta; ja kun saamme vakuutettua toiset toimintaan, ne muuttavat myös itse maailmaa. Ja järkevän keskustelun pelisääntöjen tunteminen heijastuu suoraan ajatuksiimme: ajattelemme selkeästi ja kirkkaasti, tehden vähemmän virheitä ja pysytellen siinä mikä on järkevää. Mitä enemmän meillä on sanoja ja ilmaisuja kokemillemme tunteille ja asioille, sitä vivahteikkaampaa ja rikkaampaa itse elämä meille on. Sanojen asettelun, vakuuttamisen ja vuorovaikuttamisen taito tekee meistä enemmän ihmisiä. Winston Churchill oli oikeassa: taidoissa ei ole toista puhetaidon veroista. www.FilosofianAkatemia.fi Vakuuttaminen ja vuorovaikuttaminen 20 5. Suositeltua jatkolukemista Aristoteles (1994): Ensimmäinen analytiikka (S. Knuuttila, käänt.). Teoksessa: Kategoriat. Tulkinnasta. Ensimmäinen analytiikka. Toinen analytiikka. Gaudeamus. Aristoteles (1997): Retoriikka ja Runousoppi (P. Hohti ja P. Myllykoski, käänt.). Gaudeamus. Aristoteles (1994): Toinen analytiikka (J. Sihvola, käänt.). Teoksessa: Kategoriat. Tulkinnasta. Ensimmäinen analytiikka. Toinen analytiikka. Gaudeamus. Fisher, R. & Ury, W. (1999): Getting to Yes. Penguin. Heinrichs, J. (2010): Winning Arguments. Penguin. Isaacs, W. (1999): Dialogue and the Art of Thinking Together. Currency. Järvilehto, L. (2012): Tee itsestäsi mestariajattelija. Tammi. Kakkuri-Knuuttila, M.-L. (toim., 1997): Argumentti ja kritiikki. Gaudeamus Torkki, J. (2006). Puhevalta. Otava. www.FilosofianAkatemia.fi Filosofian Akatemia Oy www.filosofianakatemia.fi
© Copyright 2024