Helmikuu no 56 /2013 Ystävänpäivää! Ihanata ystävänpäivää kaikille ystävilleni ja tämän lehden lukijoille! Aikaa on kulunut siitä, kun lehti viimeksi ilmestyi. Äitini kuoleman jälkeen tämä on ensimmäinen, lukuunottamatta Äitilehteä syyskuussa. Ikävä ei varmaan koskaan lopu, mutta alkaa hellittää ja tieto siitä että Äidillä on kaikki hyvin siellä toisessa maailmassa. Tein joulukuussa ison teon; muutin Rymättylään, Turun saaristoon! Uusi elämä alkoi täällä ja voin sanoa (vaikka ensin pelotti vietävästi) että tein oikean päätöksen ja samalla toteutin pitkäaikaisen haaveeni -päästä tänne asumaan. Aamuja olen aina rakastanut ja täällä meren rannalla ne ovat aina erilaiset. Ihmiset ovat niin ystävällisiä ja tuntuukin kuin kotiini olisin tullut. Naapurit ja bussikuskit ovat kuin ystäviä konsanaan, opastavat ja auttavat kun on tarve. Niinpä sivuillani on Röölä-sivusto jonne kokoan tarinoita, runoja, kuvia, tapahtumia jne. tuulamarian Rymättylä Esittelyssä on Jaana Kiurun upeat mallistot ISOÄIDIN AIKAAN. Jaana on todella syvällisesti kiintynyt menneeseen aikaan, ihmisiin jotka silloin elivät joten se kauneus, hyvyys, sinnikkyys ja ilo näkyy mallistossakin. Netissä kun surffaa löytää kaikenlaista mielenkiintoista, kuten Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry toimii jäsenjärjestöjensä edunvalvojana, mutta myös vanhustenhuollon asiantuntijayhteisönä ja linkkinä vanhustenhuollon resursseihin ja kehittämiseen vaikuttaviin valtakunnallisiin yhteisöihin. Rymattyla.fi on Rymättylän yrittäjien (ystävien) sivusto josta löytyy ajankohtaista infoa ja tapahtumaa sekä tietenkin yrittäjien palvelut ja tiedot seudun yhdistyksistä jne.. Täällä kun on kesäasukkaita todella paljon ja yhteisaluksella pääsee Seilin saarelle sekä Nauvoon -ja myös tänne. Röölänrannassa on perinteiset nuottasilakkamarkkinat 2.3. tapahtuma, joka innostaa ihmisiä tulemaan kaukaakin. Röölänrannan ravintola on myös silloin auki. Kuukauden taiteilijana/taiteilijat ovat tällä kertaa Ahvenmaalta, Önningebyn taiteilijasiirtokunta. Iloa ystävistä, läheisistä, tutuista ja tuntemattomista! t.Tuulamaria Kangaslampi 2 Jaana Kiurun mallisto Isoäidin aikaan 3 ollut minulle tärkeä ihminen, joten siitä Isoäidin Aikaan –tuotemerkki ja –puoti sai oikeastaan alkunsa. Kultaiset muistot lapsuudesta ja isovanhemmista Isoäidin aikaan -puodin idea lähti käyntiin kaipauksesta lapsuuden kultaisiin vuosiin, jotka liittyvät läheisesti isoäitiini. Rakkaita muistikuvia mummolasta on paljon. Varhaisimmat lapsuusvuoteni vietin mummon hoivissa. Mummo tarinoi mielellään, lauloi vanhankansan lauluja, hoki loruja ja leikkejä. Ne ovat jääneet pysyvästi mieleen ja niistä ovat omat lapseni päässeet myös osallisiksi. Rakkaat muistot on myös mummolan vintiltä löytyneiltä vanhoilta leluilta; isän koulussa nikkaroima nukenkehto, itse tehty mollamaija, jolla mittasuhteet eivät ihan ole kohdallaan ja vanha ihan Ameriikasta (niin kuin mummo tapasi sanoa) asti saatu nukke, jolla roikkui katkennut toinen jalka narulla kiinnitettynä ja käsistäkin oli enää tyngät jäljellä. Isä oli kuulemma vetänyt nukkea pienenä perässään ja leikkinyt, että se oli hänen hevosensa. Kuva: Kristiina Kettunen, Finnish Catwalk 21.-22.8.2010, Vanha Satama, Helsinki Jaana Kiuru -Isoäidin aikaan mallistot Olin jo pitkän aikaa miettinyt yrittäjyyttä. Kun sain lapsia, olin kotona heidän kanssaan, olimme rakentaneet talon ja elämän tilanne tuntui sopivalta luoda jotain uutta. Olen aina tehnyt käsitöitä harrastuspohjalta. Rupesin lasten myötä tekemään heille asuja, jotka miellyttivät itseäni. Olin kyllästynyt kauppojen napapaitoihin ja teiniasuihin pienille lapsille. Halusin jotain aitoa, kunnon materiaaleista ja lapsen näköistä. Sain hyvää palautetta ystäviltäni tehdyistä asuista ja siitä se idea sitten lähti etenemään. Päätin ruveta tekemään omaa mallistoa, jonka rinnalle etsin muiden suomalaisten käsityöläisten hienoja, teemaan sopivia tuotteita. Isoäitini on aina 4 Pitkään minullakin oli unileluna vintiltä löytynyt vanha nalle, joka oli parhaat päivänsä nähnyt. Aikuisena vein nallen ja rikkinäisen Amerikan nuken nukketohtorille korjattavaksi ja nyt ne ovat saaneet uuden elämän ja niistä on iloa vielä omille lapsillenikin tarinan siivittäminä. Mummolla oli aina aikaa ottaa syliin ja jättää kotiaskareet syrjemmälle. Muistikuvat mummosta huivi päässä ja esiliina edessä läskisoossia tai tirripaistia tekemässä saavat herkästi silmät kostumaan. Saati sitten, kun sai kääriytyä mummon vanhaan virttyneeseen villatakkiin ja nukahtaa mummon pehmeään syliin päivän vaihtuessa iltaan. Näistä hämärän hyssyn hetkistä jäi ihanat, herkät muistot lapsuudesta. Ruskeat, kuluneet valokuvat palauttavat myös herkkiä lapsuuden muistoja mieleen. Muistan, kuinka oli mukava selata mummon valokuvaalbumia ja kysellä henkilöistä ja tapahtumista. Mummolla muistoja piisasi ja tuntui, että teimme aina yhdessä aikamatkan hänen lapsuuteensa ja nuoruuteensa. 5 Näin talven kynnyksellä kaivaten muistelen myös lapsuuden paukkupakkasia. Lapaset märkänä ja vaatteet valuvina rakensimme siskon kanssa lumikinokseen koteja ja välillä piti kieriä lumihangessa tai tehdä lumienkeleitä. Keväällä nuoleskelimme jääpuikkoja jäätelöinä ja hiihdimme hangen kuorilla. Tässä kohtaa mummo olisi jo päivitellyt, että ”Voi veikkonen, kun olette taas yltäpäätä märkinä…”. Näitä kaikkia mukavia muistoja haluan tuoda myös Teidän mieliinne Isoäidin aikaan -tuotteiden ja puodin tunnelman myötä. On aika pysähtyä miettimään elämän tärkeitä asioita; omaa arvomaailmaa, omia juuria ja isovanhempia ja heidän isovanhempiaan. Puodin tuotteista Omista mallistoista Omat suunnittelemani mallistot ovat siis Isoäidin Aikaan –uniikki mallisto, joka sisältää tällä hetkellä ommeltuja ja neulottuja tuotteita sekä kotiseutumallistoa, joka täydentyy pikku hiljaa. Uniikkia mallistoa myydään vain Isoäidin Aikaan –puodissa. Lisäksi olen suunnitellut FIN-mallistoa, jota pyrin markkinoimaan kansainvälisesti ja saamaan sille jälleenmyyjiä. FIN-mallistolla olen osallistunut muotimessuille ja Finnish Catwalkiin –muotitapahtumaan useamman kerran. FIN-mallisto sisältää tällä hetkellä seuraavat alamallistot: Anoppi, Dallapé, Kielon jäähyväiset, Kun tuomi kukkii, Lapin tango, Porkkala, Suomen päämiehiä ja Pohjanmaa. Pohjanmaa –mallisto esiteltiin 01/2012 Helsingin vanhalla ylioppilastalolla Finnish Catwalkissa. Tässä siitä videon pätkä Lisää tuotteista kuvia valokuva-albumissa Ihmisenä olen erittäin intuitiivinen, helposti lähestyttävä, muita auttava. Teen kaikki asiat sydämellä ja suurella innolla. Olen joko tai –ihminen. Tavoitteeni on aina luoda kaikkein parasta ympärilleni – niin ihmissuhteissa kuin työssäkin. Hengelliset asiat ovat lähellä sydäntäni. Olen perustanut facebookiin (Isoäidin Aikaan –sivuilta mennään) Välittämisen kaupan, jossa autan mm. Kairon katulapsia. Rakastan tarinoita, runoja ja kirjallisuutta. Olen kirjoittanut runoja ja tarinoita IÄ-sivuille tuotekokonaisuuksien yhteyteen sekä tuotesivuille. Kun 6 luon uutta mallistoa, liitän sen aina tarinaan. Luen historiaa, kuuntelen musiikkia, katselen valokuvia, selailen aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, lehtileikkeitä, katson elokuvia jne. Pyrin pääsemään sisään siihen tunnelmaan, siihen aikaan, johon haluan malliston sijoittaa. Haluan sitä tunnelmaa, sitä interjööriä, joka antaa vaatteelle sen omintakeisen fiiliksen, välittää sen tunnelman, jonka haluan siihen sisältyvän. Haluan luoda kokonaisuutta, joka on enemmän kuin pelkkä vaate. Siinä täytyy olla sydän mukana, siinä täytyy olla sitä elämisen riemua ja aitoa olemista, jota itse tunnen sitä tehdessäni. Tuote ei ole koskaan teollinen massatuote, vaan siinä on aina käsintehtyä, omaleimaista yksityiskohtaa, jonka olen henkilökohtaisesti intohimolla siihen tehnyt. Kun tuote lähtee minulta, se on aina täydellinen kokonaisuus, sellainen vaate, jonka itse haluaisin pukea päälleni ja olla ylpeä siitä. Isoäidin Aikaan Jaana Kiuru Hilantie 151, 02480 Kirkkonummi puh: +358 50 4919690 www.isoaidinaikaan.fi [email protected] Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry on vuonna 1953 perustettu valtakunnallinen vanhustyötä tekevä asiantuntijajärjestö. Liitolla on 69 jäsenjärjestöä eri puolilla Suomea. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry toimii jäsenjärjestöjensä edunvalvojana, mutta myös vanhustenhuollon asiantuntijayhteisönä ja linkkinä vanhustenhuollon resursseihin ja kehittämiseen vaikuttaviin valtakunnallisiin yhteisöihin. Liitto tukee jäsenjärjestöjensä toimintaa ja kehittymistä sekä luo edellytyksiä jäsenilleen kehittyä laadukkaiksi palvelujen tuottajiksi. Liitolla on monipuolista koulutus- ja projektitoimintaa. Liitto järjestää laadukasta, ajankohtaista ja edullista koulutusta. Koulutus tukee liiton ja jäsenjärjestöjen toimintaa. Liiton projektit palvelevat vanhustenhuollon kehittämistä ja työvoiman saatavuutta. Parhaillaan liitossa on meneillään kolme projektia; Käyttäjälle kätevä teknologia KÄKÄTE -projekti, Vapaaehtoisuus vaikuttaa -projekti sekä työvoimapoliittinen Työssä on hyvä olla -projekti. Projektityö on Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitossa yleinen työtapa. Palvelutuotantokeskeisessä vanhustenhuollossa projektitoiminta on erinomainen tapa kehittää uusia työmenetelmiä. Projektimainen työtapa vaatii oman työkulttuurinsa - toiminta luodaan läpinäkyväksi ja yhteistyö jäsenjärjestöjen kanssa korostuu. sesti projektityössä on tunnettava projektin onnistumisen kannalta tärkeät ominaispiirteet. Tätä tietotaitoa liiton suunnittelijat ylläpitävät ja kehittävät yhteistyössä jäsenjärjestöjen sekä paikallisten projektien kanssa. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitolla on projektityöstä monen vuoden kokemus - projektit ovat tulleet jäädäkseen. Projektityötä tehdessä voi keskittyä toiminnan sisältöön ja uuden kehittämiseen. Parhaimmillaan projektityö on erinomainen tapa kehittää työtä ja työyhteisöä sekä henkilökuntaa. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry järjestää vuosittain Isovanhempien päivän sekä valitsee Vuoden Isovanhemman. Isovanhempien päivää vietetään lokakuun kolmantena lauantaina. Liiton arvot: Asiakkaan kunnioitus, Oikeudenmukaisuus, Avoimuus, Yhteiskunnallinen vastuu, Ennakkoluulottomuus. Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitolla on laaja materiaalituotanto mm. kirjoja, monisteita ja videoita sekä seitsemän kertaa vuodessa ilmestyvän Vanhustenhuollon Uudet Tuulet -lehti. valli.fi Usein projektityö tapahtuu arkipäivässä, omassa työympäristössä. Laadukkaassa työssä ja erityi- 7 Kuva Tuulamaria Kanagslampi Rymättylä on poikkeuksellisen tunnettu suomalainen pitäjä. Pitkän historian aikana ja sinnikkään uurastuksen ansiosta maailmalle on lanseerattu yhtä ja toista, joista Rymättylä tunnetaan. Monet rymättyläläiset ovat pärjänneet maailmalla mainiosti. Rymättylän murteesta moni löytää vahvan vaikutuksen ruotsista. Rymättylän luontoon on helppo lumoutua. Kun kovissa saaristo-oloissa pärjää, osaa hommansa myös muualla. Rymättyläläiset ovat olleet aina sinnikkäitä ja uutteria ihmisiä. Ei ole siis ihme, että monet menestyneet yrittäjät ovat lähtöisin täältä: Vesa Laakso teki Turun CM Länsikeskuksesta yhden Suomen vilkkaimmista marketeista, Turun Konemyynnin Nevarit ovat myös juuriltaan Rymättyläläisiä. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle. Siihen aikaan mun meri oli vielä kulkuväylä, eikä este, rymättyläläiset myivät säännöllisesti kalaa, voita ja muuta herkkua mm. Turussa ja Tukholmassa. Rymättyläläisten hyvä merenkulkutaito jalostui aikoinaan myös laivojenrakentamiseen. Nyt pitäjässä tehdään Suomen suosituinta lujitemuovivenettä Terhiä. 8 Rymättylän murre kuuluu lounaismurteisiin. Se on hyvin lähellä Turun murretta, mutta useat sananlyhennykset "keskviikko" paljastavat yhteyden myös Rauman suuntaan. Ruotsi on vahvasti mukana murresanoissa: "trekoli" on puutarha eli trädgård. Monista Rymättylän taloista lähdettiin työn perässä Amerikkaan ja sieltä tuli mukava lisä murteeseen. Rymättylän murre on säilynyt harvinaisen hyvin. Johtuneekohan siitä, että hankalien kulkuyhteyksien saaristossa liikkeelle lähdetään harkitusti. Talvinuotta mittaa todellisen yhteistyöhalun Kun tieto talvinuotanvedosta leviää, torikauppiaat Turussa tietävät jo varautua tuhansien herkkusuiden uteluihin: -jokos sitä on kohta teillä myynnissä? Kun nuottaa vedetään näytösmielessä, järjestäjät saavat varautua auraamaan lähipellolle hehtaarikaupalla parkkitilaa, jotta kaikki halukkaat mahtuisivat mukaan. Talvinuotassa on salaperäisyyttä, hioutunutta tekniikkaa, historiaa ja reheviä juttuja. Eri ihme, että media innostuu aiheesta aina. Talvinuotanvedolla on saaristossa monisatavuotinen perinne. Kulttuuri on ollut voimakkainta Rymättylässä. Veto on vaiheikas operaatio ja sen sujumista on selkeytetty aika-ajoin lainsäädännöllä ja paikallisella sopimisella: koska veto saa alkaa, montako luomaa saa avata, mikä on maankala eli vesivuokra, jne. Talvinuotta mittaa yhteisön yhteistyökykyä. Nuottakunta muodostuu osakkaista, jotka osallistuvat kaikki nuotanvedon ja sen valmistelun eri tehtäviin. Nuottakunnan pomo eli kuningas tekee päätöksen vetopaikasta eli luomasta. Nuottapomoksi nimetään henkilö, jolla on vahva vetokokemus ja hyvä tietämys silakan liikkeistä ja nuottaluoman muodo Ennen mönkijöitä, traktoreita, vuorattuja kumisaappaita ja tuulenpitäviä pukuja nuotanveto oli hyistä hommaa. Läskin voimalla kuljettiin pitkiäkin matkoja hevosilla silakkaparvien perässä ja kortteerissa oltiin joskus useita viikkoja. Jokaisella nuottakunnalla on tietysti oma nimensä ja yleensä nimen antoivat muut kuin omat miehet – pilke silmäkulmassa. Siksi on ymmärrettävää, että nimien joukossa vilahtaa mm. Porho, Ahne, Saituri, Konjakki, 013, Hame… Menneinä vuosisatoina talvinuotta varmisti ravinnon katovuosina. Vielä 1980-luvulla Rymättylässä oli toistakymmnentä toimivaa nuottakuntaa. Sitten tulivat leudot talvet ja silakkaparvet olivat kateissa. Veto oli satunnaista ja lähinnä näytöksenomaista kahdenkymmenen vuoden ajan. 2000-luvun puolivälissä Nuotta-Akatemia alkoi kerätä nuottatietoa talteen. Samalla Rymättylän-Merimaskun Linos Club osti nuotan ja järjestää sillä vuosittaisia näytöksiä. Maaliskuussa 2010 Ilmalahden Juhanin ja Veikon nuottakunta onnistui vetää juuri ennen säiden lämpenemistä nuottaa neljä kertaa mainioin tuloksin: saalista riitti tukun kautta kauppoihin, toreille ja halleilla. Kala vietiin käsistä. Sillin perässä Islannin vesille Saukon sillin moni muistaa, vaikka se on ollut kadoksissa kaupan hyllyiltä jo vuosikymmeniä. Saukon myötä suomalaiset oppivat syömään Islannin kylmien vesien herkkua eikä tämä tapa ole mihinkään hävinnyt.Saukko-laivaston perustivat Saarnin veljekset Pitkäluodosta. Sillinpyynti oli vilkasta varsinkin 60-luvulla, mutta 70-luvulla Islanti kielsi kalastuksen omilta vesiltään. Tämä koitui myös Saukko-laivaston kohtaloksi. Parhaimpina sillivuosina Saukko työllisti väkeä runsaasti ja loi paikkakunnalle uutta kulttuuria. Moni muistaa vielä ne haikeat lähtöjuhlat kun miehiä saateltiin Röölästä monen kuukauden pyyntireissulle tai iloiset vastaaottojuhlat kun samaiset sillinpyytäjät saapuivat Röölään tyttöystävänsä kainaloon tai sitten taksin penkille ja suoraan ravintolakierrokselle Turkuun. Silliperine oli vähällä kadota kokonaan kun Saukko kuihtui. Onneksi jatkaja löytyi Röölän sillinjalostustiloihin. Nykyisin silliä purkittaa islantilaisomisteinen Boyfood. 2000-luvulla sillinjalostun on Röölässä pikemminkin kasvanut kuin kuihtunut. Boyfoodin toimintoja on siirretty Röölään Ruotsista. Boyfood on ollut mukana jatkamassa Röölän sillijuhlaperinnetta järjestämällä rannassa sillijuhlia. Tapahtuma on ajoitettru kesäkuuhun, jolloin uuden salon sillilaiva on saapunut Röölään ja samalla Rymättylästä on saanut uutta perunaa sillin kyytipojaksi. Rymättylä-Seura on ollut jo pitkään kiinnostunut silliperinteen tallentamisesta ja esilletuomisesta. Pitkäaikainen hanke silliperinteen museosta toteutui kesäkuussa 2010 kun Dikseli-museo avattiin vanhan myllyn tiloissa Röölässä. Aito varhaisperuna tulee Rymättylästä Rymättylä on onnistunut luomaan mainion imagon varhaisperunalleen. Tähän on monta syytä. Saaristopitäjän etelään kaartuvan hiekkapellot kasvattavat maukasta perunaa nopeasti. Sinnikkäällä työllä ja uusilla innovaatioilla nostoa on pystytty aina vain aikaistamaan. Laadusta pidetään huolta monella eri tavalla. Ensimmäisistä markkinoille tulevasta avomaan varhaisperunasta suurin osa tulee Rymättylästä ja sen media joka vuosi myös noteeraa. Varhaisperuna antaa elannon monille pitäjän maatiloille mutta se vaatii myös uhrauksia. Toukokuun pakkasöinä pitää valvoa ja kastella peltoja hallan torjumiseksi. Harso- ja muovikatteita pitää toisinaan useastikin poistaa ja vetää taas uudelleen pellolle, jotta lämpötila olisi sopiva. Vielä 60-luvulla Rymättylässä viljeltiin omaa lajiketta "Rymättylän varhasta". Nyt valtalajikkeena on ollut jo pitkään Timo. 9 Rymättylän peruna on markkinoilla Ruotsista ja muualta etelämpää tulevan halvan tuontiperunan puristuksessa. Tähän asti kuluttaja on ollut valmis maksamaan hyvästä laadusta ja tuoreudesta. Varhaisperunan ystävä tietää, että talviperuna kestää kellarissa kuukausia, mutta varhaisperuna on tuoretuote, joka pitää nauttia muutaman päivän sisällä nostosta. Suosittu mökkipitäjä Rymättylällä on hyvä maine myös kesämökkipitäjänä. Mökkejä alkoi nousta Rmättylän rannoille 50-luvulta alkaen. 60-luvulla rantatontin sai vielä halvalla ja valinnanvaraa oli paljon. Nyt tontit alkavat olla kortilla, tosin vanhoja kesämökkejä tulee mukavasti myyntiin. Kesäasukkaalle on tärkeää, että paikka on rauhallinen mutta palvelut ovat silti lähellä. Rymättylän pääsaarelta Otavasta ajaa Turkuun puolessa tunnissa, moniin saariin pääsee yhteysaluksilla. Mökkiläisten palvelut ovat viime aikoina lisääntyneet. Suoramyyntipisteitä on monessa paikassa, keskustan ja Röölän kaupat palvelevat iltamyöhään ja myös sunnuntaisin. Mökkitalkkareita löytyy myös omasta pitäjästä. Moni kirvesmies kulkee sujuvasti myös veneellä saarien rakennuskohteisiin. Rymättylässä on myös kesämökkejä vuokrattavana eri puolilla pitäjää. Mökkiläisten jokavuotinen perinne on heinäkuun Jaakonmarkkinat. Sinne saavutaan tekemään ostoksia, syömään tapaamaan tuttuja ja illalla tanssimaan. Myös Röölän lukuisat tapahtumat ovat mökkiläisten keskuudessa suosittuja. Elokuun viimeisenä viikonloppuna Röölässä järjestetään Viikinkijuhlat. rymättyla.fi sivustoa ylläpitää ja kehittää Rymättylän Yrittäjä ry, kuluvan kevään aikana uudistamme sivuston sisältöä ja keräämme osoitetietoja halukkailta sähköpostitiedotteen lähettämiseksi mökkiläisille ja muille rymättylästä kiinnostuneille. Yritykset Saaressa yrittäjä karaistuu sinnikkääksi Sata vuotta sitten kaikki Rymättylän yrittäjät olivat ihan oikeasti saariston yrittäjiä. Markkinat olivat venematkan takana. Ehkäpä juuri saariston haasteellinen elämä on kasvattanut Rymättylän 10 yrittäjistä tavallista sinnikkäämpiä ja kekseliäämpiä. Nyt yhteydet ovat parantuneet mutta yrittäjähenkisyys on yhä vahva. Sata vuotta sitten Rymättylästä vietiin veneellä kalaa ja voita markkinoille Turkuun ja muuallekin. Melkein joka talossa oli taito seilata markkinoille ilman navigaattoria tai kunnollista merkikorttia. Säitä piti osata myös lukea tarkasti, jotta matka ei päättyisi myrskyn silmään. 1900-luvun alkupuolella rakennettiin lossiyhteydet Otavan ja Luonnonmaan välille sekä Luonnonmaan ja Naantalin välille. Samalla yhteydet paranivat Otavan saarelta Airismaalle ja Aaslaan. Silta muutti yrityselämän Iso helpotus yrittämiseen tuli vuonna 1970 kun Särkäsalmen silta avattiin. Sillan ja saariston yritystukien myötä Rymättylään tulivat Terhi-veneitä valmistava tehdas sekä lukkotehdas. Terhiä tehdään yhä ja sen tuotteita viedään eri puolille maailmaa. Rymättyläläiset ovan olleet aina vahvasti kehittämässä Turun yrityselämää. Turun Konemyynti oli rymättyläläisvetoinen, Länsikeskuksen Citymarket nousi Suomen ykköseksi rymättyläläisin voimin, Sylvi Salonen on ollut jo monessa polvessa Turun käsityöliikeiden lippulaiva.Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkäksi. Kuva Tuulamaria Kanagslampi Monipuolisesta tarjonnasta riittää apua jokaiselle Nyt rymättyläläinen yrityselämä on hyvin monipuolista. Ajan trendeihin ja saaristomatkailun erityispiirteihin vastataan monella rintamalla. Rymättylästä löytyy putkimiesten ja timpureiden lisäksi mökkitalkkareita, lomaparatiiseja, kalastusoppaita, syötävää suoraan tilalta, venesatamia, veneiden huoltoa ja talvisäilytyspaikkoja sekä paljon muuta. Piispa tarkastaa ja nuottakala nousee maaliskuussa 2013 Maaliskuun ensimmäinen viikonloppu on Rymättylässä varsin kiireinen. Arkkipiispa saapuu Rymättylään 1.-3. maaliskuuta. Kyseessä on virallinen piispantarkastus. Seurakunnan toiminnan lisäksi arkkipiispa Kari Mäkinen tutustuu rymättyläläiseen elämänmenoon yleisemminkin. Esimerkiksi paikallisia yhdistyksiä kutsutaan keskustelemaan arkkipiispan kanssa perjantaina Airismaalle. LC Rymättylä-Merimaskun perinteinen talvinuottatapahtuma on Röölässä samaan aikaan, lauantaina 2. maaliskuuta 2013 klo 10-16. Röölän tapahtumaan kannattaa tulla ajoissa, sillä pysäköinti vie aikaa. Pysäköinti on maksullinen. Nuottasilakkatapahtumassa vedetään nuottaa Laitsalmessa. Nouseva kalasaalis myydään markkinayleisölle. Röölän rantaan saapuu markkinapäiväksi monen sortin myyjiä. Rymättylän yrittäjät ry puheenjohtaja: Martti Jaanto [email protected] 040 5786323 rymattyla.fi 11 SAARISTOTAULUJA JANNE GRÖNING PHOTOGRAPHY Suurenmoinen luontomme! Luonto on tärkeintä mitä ihmisellä on!! .......ja varsinkin vesi!!! Yksi kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa... Haluan kertoa pari asiaa jota pidän tärkeänä ilmaista kuvillani. Ensin haluan näyttää kuinka kaunis, meditatiivinen, terapeuttinen, rauhoittava ja parantava luontomme on! Varsinkin tänä päivänä kun masennus ja loppuun palaminen on suurimpia kansantauteja länsimaailmassa. Luontoon täytyy vaan lähteä katsomaan sen kauneutta, kuuntelemaan sen hiljaisuutta, kokemaan sen voima ja harmonia, ja sitä kautta löytää rauha itsessään. 12 Luonto on aina aito ja rehellinen... ja läsnä! Ja jos ei luontoon aina pääsee niin luontokuva välittää näitä samoja tuntemuksia. Olen saanut paljon positiivista palautetta kuvistani ja niiden rauhoittavasta vaikutukseta, on jopa sanottu että sielu on aloittanut uuden elämän kuvieni kautta! Toiseksi haluan kuvillani pysäyttää ihmiset pohtimaan luonnon merkitystä elämässään! Olen erittäin huolissani luontomme tilasta ja varsinkin Itämeren ja Saaristomeren hyvinvoinnista, ja yleensäkin veden laadusta. Ilman puhdasta vettä ihminen ei tule toimeen, eikä muutkaan luontokappaleet! Luonto on kotimme, ja vesi on elämän eliksiiri! Meillä on oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa tästä eteenpäin, joko jatketaan samalla tavalla kun tähän mennessä, ja silloin Äiti Maalle käy huonosti, tai sitten meidän on kiireen vilkkaa opittava elämään ekologisesti yhteistyössä luonnon kanssa! Minulta on usein kysytty miksen kuvaa pilaan- tunutta luontoa, mutta olen sitä mieltä että se mihin keskittyy, se lisääntyy....haluan keskittyä kauneuteen ja positiivisuuteen! Kaikki kuvani ovat ”luomua”, kuvattu vanhanaikaisesti filmille! Niitä ei ole manipuloitu millään tavalla, näkyvissä ovat vain luonnon omat värit ja valoilmiöt. JANNE GRÖNING PHOTOGRAPHY Villa Tomtekullen - Keistiö 23390 Iniö FINLAND +358 400 223 456 [email protected] www.archipelagophoto.com 13 Önningebyn taiteilijasiirtokunta Önningebyn taiteilijoita kahvitauolla siirtokunnan ensimmäisenä kesänä vuonna 1886. Maassa istuvat vasemmalta oikealle: Hanna Rönnberg, Hilma Westerholm, Elin Danielson ja Nina Ahlstedt. Tuolilla Alexander Federley, Victor Westerholm seisoo. Aksel Paulin (1863–1927) alla valokuva. Önningebyn taiteilijasiirtokunta oli taiteilijasiirtokunta, joka toimi maisemamaalari Victor Westerholmin johdolla Jomalassa Ahvenanmaalla 1800–1900-lukujen vaihteessa. Önningebystä tuli tärkeä ja innostava taiteilijoiden kokoontumispaikka, jossa harrastettiin ulkoilmamaalausta impressionismin hengessä. Suomalaisten ohella siellä vieraili ruotsalaisia ja myöhemmin myös virolaisia taiteilijoita. Ajankohtaan nähden huomattava osa taiteilijoista oli naismaalareita, kuten Elin Danielson, Amélie Lundahl ja Hanna Rönnberg. Kuukauden taiteilija Önningeby sijaitsee noin viiden kilometrin päässä Maarianhaminasta. Sieltä oli aikanaan nopeat ja suorat laivayhteydet Tukholmaan ja Turkuun. Suosittuja aiheita olivat Saaristomeren luonto ja Önningebyn kylän näkymät. Lisäksi vierailijat maalasivat muotokuvia toisistaan. Siirtokunta toimi vuodesta 1886 vuoteen 1914 asti. 14 Önningebyläisille tärkeitä tyylisuuntia olivat ulkoilmarealismi ja valovaikutelmia korostava impressionismi, jotka olivat tulleet Suomeen Pariisin kautta. Usein ne sekoittuivat, mutta impressionismi sai vahvemman aseman 1880-luvun loppupuolella. Impressionismi vaikutti Düsseldorfin koulun käyneeseen Victor Westerholmiin, joka alkoi siirtyä viimeistellystä realismista kohti nopeaa luonnosmaista sivellintekniikkaa ja puhtaampia värejä. Westerholmin ulkoilmamaalausta muistuttanut, mutta ateljeessa tehty teos Lehmiä koivumetsässä oli herättänyt hänessä tarpeen irrottautua Düsseldorfin opeista ulkoilmamaalauksen hyväksi. Samantyyppisiin päämääriin pyrkivän taiteilijaryhmän perustaminen vaikutti parhaalta tieltä kohti uudenlaista maalausta. Myös karelianismilla ja kansallisromanttisilla pyrkimyksillä oli vaikutusta siihen, että suomalaiset maalarit hakeutuivat maalaamaan Önningebyhyn ja Ahvenanmaalle ylipäätään. Ahvenanmaan luonto toimi jonkinlaisena vastineena Karjalalle. Westerholm kuvasikin melko herooisessa hengessä seudun maisemia, kuten näkymiä Knutsbodan vuorelta. Karelianismin läntisessä versiossa oli kuitenkin vähemmän kansallista paatosta. Taiteilijasiirtokunnan vaiheita Önningebyn yhteisön taustalla oli 1870-luvulla perustettu tanskalainen Skagenin taiteilijasiirto- kunta, jolla puolestaan oli ranskalaiset esikuvat. Önningebyn sanotaan olleen paitsi ensimmäinen, myös ainoa varsinainen taiteilijasiirtokunta Suomessa. Yhteisö sai alkunsa pian sen jälkeen, kun Victor Westerholm oli asettunut Önningebyhyn vuonna 1885. Westerholmin uusi ”Tomteboksi” nimetty koti sijaitsi Lemströmin kanavan rannalla. Vuodelta 1885 on peräisin muun 15 muassa Westerholmin tunnettu maalaus Eckerön postilaituri, joka on maalattu Eckerön posti- ja tullitalon edustalla. Tomtebo, Westerholmin ostama entinen kauppa, sopi pienikokoisena parhaiten perheen asunnoksi, joten hän rakennutti erillisen ateljeen. Tilaa ei riittänyt myöskään muille taiteilijoille, jotka vuokrasivat tiloja kylän maalaistaloista. Aluksi Westerholm aikoi muuttaa kokonaan Ahvenanmaalle. Harvaanasutulla saarella oli kuitenkin vaikea saada maalauksia myydyksi ja hänellä oli virka Turun piirustuskoulussa, joten Tomtebosta tuli kesäasunto. Aktiiviset alkuvuodet Westerholm kutsui siirtokuntaan vieraita heti kesällä 1886. Ensimmäisiä tulijoita olivat muun muassa Elin Danielson, Alex Federley, Ali Munsterhjelm ja Hanna Rönnberg. Myös ruotsalainen J. A. G. Acke tuli mukaan jo ensimmäisenä kesänä. Toisena kesänä mukaan liittyivät Eva Topelius ja ruotsalainen Edvard Westman. Siirtokunta 16 toimi aktiivisimmin kuutena ensimmäisenä vuotenaan eli 1892 asti. Muiden muassa Elin Danielson ja Acke maalasivat tuolloin joka kesä Önningebyssä. Siellä järjestettiin juhlia, naamiaisia ja retkiä saaristoon, sekä maalattiin ulkoilmassa Pariisin ja Skagenin inspiroimina. Tässä vaiheessa lehdet seurasivat tapahtumia tiiviisti. Tieto levisi nopeasti, ja uusia tulokkaita ilmaantui tätäkin kautta. Runsas näkyvyys etenkin Turun lehdissä teki Önningebystä muodikkaan kohteen. Hanna Rönnberg oli Önningebyn ensimmäisiä vieraita, ja hän palasi sinne uskollisimmin yhä uudestaan. Rönnbergin maalaukset kuvasivat onnellisia maalaisihmisiä, ja hänen parhaat maalauksensa ovat Önningebystä 1890-luvulta. Hänen ensimmäisen kirjansa julkaisemisen 1899 jälkeen kirjailijan ura alkoi syrjäyttää maalausta. Hän kirjoitti Ahvenanmaalla kuulemastaan perinteestä ja kokemuksistaan Önningebyssä. Myös Elin Danielson maalasi paljon ihmisiä ja kylänäkymiä, joissa oli kyläläisiä. Westerholm taas maalasi enemmänkin puhtaita maisemia tai muotokuvia. Siirtokunnan ensimmäinen ruotsalainen taiteilija J. A. G. Acke maalasi myös parhaat maalauksensa Ahvenanmaalla. Hän käytti malleina kyläläisiä, kuten kalaa perkaavaa vanhaa naista ja maalaisia elonkorjuussa. Hän teki monumentaalisia talviaiheisia maalauksia muun muassa pilkkijöistä. Noor-eestiläiset Önningebyssä Vuosina 1906–1913 Noor-Eestiksi kutsuttu joukko virolaisia maalareita ja kirjailijoita oleskeli Önningebyssä ja muuallakin Ahvenanmaalla. Mukana olivat ainakin Friedebert Tuglas (1907, 1909, 1910 ja 1913) Konrad Mägi (1906), Anton Starkopf (1913), Aleksander Tassa (1906 ja 1913), Rudolf Tassa ja Nikolai Triik (1906). Virolaisilla ja muilla Önningebyn taiteilijoilla oli yhteisiä näyttelyitä. Noor-eestiläisten Ahvenanmaalla vierailun satavuotismuistoksi Virossa järjestettiin kuvanveistokilpailu vuonna 2005. Önningebyhyn sijoitetun teoksen kilpailun voitti kuvanveistäjä Jüri Ojaver ehdotuksellaan Penkki. Virolaisten Ahvenanmaalle matkustamisen taustalla oli Venäjän kiristynyt poliittinen tilanne. Monet 17 virolaiset opiskelivat Pietarissa Stieglitzin taidekoulussa. Verisunnuntain levottomuuksiin 1905 osallistui virolaisia taideopiskelijoita, minkä seurauksena heidän opiskelunsa keskeytyivät. Radikaaleimmat, kuten Jaan Koort, Mägi, Triik ja Tassa erotettiin koulusta. Taantumuksen kiristyessä he päättivät lähteä Venäjältä ja pakotie kulki Suomen kautta. Triik ja Mägi opiskelivat jonkin aikaa Helsingissä, mutta parhaiten he viihtyivät Ahvenanmaalla, vaikka heidän lopullinen päämääränsä oli Pariisi. Myös kirjailija Friedebert Tuglas oleskeli vuodesta 1906 alkaen Suomessa ja myöhemmin Pariisissa poliittisena pakolaisena osallistuttuaan Venäjän vallankumousyritykseen ja kärsittyään vankilatuomion. Nuorille virolaisille taiteilijoille Ahvenanmaan luonto oli innostava kokemus, joka ilmenee heidän tuotannostaan ja säilyneestä kirjeenvaihdostaan. Friedebert Tuglasin kirjoitusten kautta Ahvenanmaan kesistä tuli suorastaan kulttuurihistoriallinen legenda. Siirtokunnan loppuvaihe Siirtokunta toimi kolmenkymmenen vuoden ajan, mutta se alkoi hiljentyä jo kuuden ensim- 18 mäisen vuoden jälkeen. Westman ja Rönnberg suuntautuivat tuolloin enemmän Skagenin kuin Ahvenanmaan suuntaan ja J. A. G. Acken vierailut harvenivat. Acke oli tehnyt Pariisin salonkia varten monumentaalista talviaiheista maalausta. Hän oletti talvisen ulkoilmamaalauksen saavan menestystä jo eksoottisuutensa ja vaativuutensa takia, mutta maalausta ei hyväksytty edes näyttelyyn mukaan. Tapaus vähensi hänen kiinnostustaan Ahvenanmaahan. Lopulta ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen katkaisi siirtokunnan toiminnan. Muut kuin vakituiset asukkaat eivät saaneet oleskella Ahvenanmaalla, joten Tomteby pysyi tyhjänä koko sodan ajan. Westerholm palasi sodan päätyttyä 1918 ja maalasi innokkaasti, mutta hän sairastui ja kuoli vuonna 1919. Samana vuonna kuolivat myös Elin Danielson ja Ellen Favorin. Westman oli menehtynyt jo pari vuotta aiemmin. Hanna Rönnberg ja Anna Wengberg tulivat Önningebyhyn vielä tämänkin jälkeen, mutta siirtokunnan hengestä ei ollut enää mitään jäljellä. Önningebyhyn yhdistettyjä taiteilijoita J. A. G. Acke (1859–1924) Eva Acke (os. Topelius) (1855–1929) suomalainen taiteilija ja Zacharias Topeliuksen tytär, asui Ruotsissa 1891 alkaen Fredrik Ahlstedt (1839–1901) Nina Ahlstedt (1853–1907) Elin Danielson-Gambogi (1861–1919) Ellen Favorin (1853–1919) Alex Federley (1865–1932) Raffaello Gambogi (1874–1943), italialainen taiteilija Amélie Lundahl (1850–1914) Elias Muukka (1853–1938) Elin Alfhild Nordlund (1861–1941) Hanna Rönnberg (1862–1946) Helmi Sjöstrand (1865–1950) suomalainen taiteilija, asui sittemmin Ruotsissa Nikolai Triik (1884–1940), virolainen taiteilija Friedebert Tuglas (1886 – 1971), virolainen kirjailija Dora Wahlroos (1870–1947) Anna Wengberg (1865–1936) ruotsalainen taiteilija Victor Westerholm (1860–1919) Edvard Westman (1865–1917) ruotsalainen taiteilija Önningebyn taiteilijasiirtokunta museoissa Önningebyssä on taide- ja kulttuurihistoriallinen museo, jossa on esillä taidetta sekä esineitä ja kuvia Önningebyn taiteilijoiden ajalta. Museon johtajana toimii etnologi Kjell Ekström, joka on kirjoittanut monia kirjoja niin Önningebyn yhteisöstä kuin muustakin ahvenanmaalaisesta taiteesta. Museossa on tehty aiheesta pääosin arkistokuvista koostuva dokumenttifilmi Bland kor, björkar och paletter, jonka musiikin sävelsi Arvo Pärt. Yhteistyössä virolaisten kanssa järjestetään Tallinnassa Viron kansallismuseossa 2011 näyttely Önningebyn naismaalareista. Museossa on ollut myös Noor-Eestiläisten Önningebyssä työskennelleiden taiteilijoiden näyttely. Önningebyn museon kokoelmat karttuvat hankintojen ohella lahjoitusten kautta. Muun muassa Hanna Rönnbergin sisarentytär on testamentannut museolle useita Elin Danielsonin ja Rönnbergin maalauksia sekä yhden Ilja Repiniltä. Museo on suunnitellut taiteilijaresidenssiä, jolloin siirtokuntatoiminta saisi jatkoa nykyajassa. Myös Ahvenanmaan taidemuseon perusnäyttelyyn Maarianhaminassa kuuluu Önningebyn taiteilija- siirtokuntaa esittelevä osio. Kokoelma önningebyläisten maalauksia on lisäksi Andersuddessa, joka on Anders Wiklöfin perustama yksityinen museo Etelä-Ahvenanmaalla. Wikipediassa 19