SciFest 2010: Darwinista nanopajaan
S c i F e s t 2 0 1 0 DARWINISTA NANOPAJAAN SciFest taipuu moneksi Darwinin matkassa Vaikka SciFest-festivaalin perimmäinen tarkoitus on tehdä luonnontieteitä ja teknologiaa nuorille nykyistä tutummaksi ja herättää heidän mielenkiintonsa näitä aineita ja aloja kohtaan, on itse tapahtuma pullollaan koko peruskoulun ja lukion ainearsenaalin sisältäviä työpajoja. Opettajien on turha pelätä, että SciFestissa vietetty koulupäivä (tai mielellään kaksi) hurahtaisi pelkkien ”kovien” tieteiden parissa. Tämän vuoden ohjelmassa oli pikaisesti mietittynä matematiikan, fysiikan, tietojenkäsittelytieteen ja teknologian lisäksi ainakin musiikkia, liikuntaa, historiaa, äidinkieltä, ilmaisutaitoa, maantietoa, ravitsemustiedettä, ympäristöoppia ja terveystieteitä. Olenkin varma, että jokainen opettaja ja oppilas löytävät täältä väylän lähestyä tiedettä ja tutkimusta itselle mielenkiintoisista näkökulmista käsin. Samalla he saavat mahdollisuuden laajentaa omaa ymmärtämystään tieteiden nykytilasta ja tutkimusten tarjoamista mahdollisuuksista ja haasteista. Evoluutioteorian kehittäjä Charles Darwin oli tiedemies, jonka työtä voi esitellä joko tylsästi tai inspiroiden, kuulijan mielikuvitusta ja aivonystyröitä kutitellen. Joensuun Niinivaaran lukion työpaja Charles Darwinin matkassa turvautui mielikuvitukseen ja osallistujien aktivoimiseen. Työtilassa olikin välillä aikamoinen kuhina kun Karsikon koulun ja Noljakan koulun oppilaat eläytyivät Darwinin elämään ja varsinkin Galapagoksen saarille vieneeseen maratonpurjehdukseen. - Tavoitteena on tutustua tiedemiehen elämään ja tutkijan elämänasenteeseen, tiivisti työpajan vetäjä draamaopettaja Kirsi Jaatinen. Työpaja pohjautui Niinivaaran lukion vuonna 2009 tuottamaan musiikkinäytelmään Darwinista. SciFestiin osallistumisen ainoa vaatimus on olla mukana ennakkoluulottomasti ja aistit avoinna. Ensi vuoden teemana oleva kemia tarjoaa jälleen valtavat mahdollisuudet tuoda tiedettä ja tutkimusta tunnetuksi ja lähelle koululaisen ja opiskelijan arkipäivää. Kemiaa kun on jokaisen solumme sisuksissa, maalipurkissa, pullataikinassa, koivunlehdessä, bensatankissa, hermosolujen viestinnässä, ulkohuusissa ja simapullossa. Tervetuloa myös vuoden 2011 SciFest-tapahtumaan! Pauliina Korhonen SciFest-tiimi Evoluutioteoriaa leikin muodossa. Erkki Sutinen, Ritva Kareinen, Ilkka Jormanainen, Pauliina Korhonen ja Kirsi Karjalainen muodostivat SciFest-tiimin ytimen. SciFest-tiimi toivottaa uudet ja vanhat vieraat tervetulleiksi myös vuoden 2011 festivaalille! 2 – SciFest Missä Darwin purjehtikaan? Näytelmä kesti 2,5 tuntia, joten 90 minuuttia kestäneessä työpajassa saatiin siitä vain maistiaisia. Maistiaisia tarjoilivat lukiolaiset Aki Mustonen (mm. Charles Darwin), Pirita Koivu (laivarotta) ja Ines Kakkonen (mm. Darwinin vaimo). Maistiaisten välillä koululaiset saivat itse eläytyä Darwinin elämään: leikin, liikkeen ja mielikuvien avulla. Alun ujostelun jälkeen huoneessa kävi aikamoinen vilske kun laivat, merimiehet, ketut, jänikset, sinijalkasuulat ja monet muut elävät huojuivat tuulessa, pakenivat toisiaan tai kuuntelivat luonnon ääniä. Mutta aivan aluksi ryhmä esittäytyi taputusten rytmissä toisilleen: Minttu, Iines, Tiia, Jonna, Iivo, Rasmus, Elina, Orvokki, Tuukka... Kapteeni Fitzroy kertoi merimatkasta. Pirita Roivas, lehtori Kirsi Jaatinen, Ines Kakkonen (takana vas.) ja Aki Mustonen. .. ja Darwinin purjehdus jatkui... Serkkumme apina? SciFest – 3 Nanokoulu välittää tutkimustietoa kansalle - Pitää lyhentää tieteen siirtymistä tutkimuslaboratorioista koko kansan tietoisuuteen. Siinä tiivistettynä syy nanokoulun perustamiselle, kertoi Jyväskylän yliopiston järjestämässä nanotyöpajassa menoa tarkkaillut lehtori Anssi Lindell. Työpaja toimi yliopiston opettajankoulutuslaitoksen opetusharjoittelijoiden voimin ja lehtori totesi toimivansa vain ”taustalla”. - Kun nanokoulua perustettiin, huomasin, että se tarjoaa älyttömän hienoja paikkoja opetusharjoittelijoille harjoitella oikeissa tilanteissa. Ja asiakkaat ovat vaativia, myhäili nanotieteistä väitellyt Lindell. Nanokoulu järjestää vuosittain Seitsemän ihmettä -koulukiertueen, ” joka kestää viikosta kahteen ja kiertää 5-10 koulussa. Lindell vastaa budjetista ja opetusharjoittelijat tekevät kaiken muun alusta loppuun. Koulukiertueeseen valmistaudutaan muun muassa teatteriohjaajan kanssa. Ohjaaja rytmittää ”show´n” ja tekee sen elävämmäksi, Lindell selosti. Nanotieteiden jalkautuminen kansan pariin tarjoaa ihmisille mahdollisuuden perehtyä kovassa nosteessa olevan, biotieteellisiä, fysikaalisia ja kemiallisia ilmiöitä tutkivan tieteenalan näkymiin. Yksi esimerkki nano teknologian ”tuotoksista” on ohutkalvoteknologia. Nanometri on 0,000 000 001 metriä, joten paljaalla silmällä ei nanotieteiden tutkimia ilmiöitä pysty havaitsemaan! Kun nanokoulua perustettiin, huomasin, että se tarjoaa älyttömän hienoja paikkoja opetusharjoittelijoille harjoitella oikeissa tilanteissa.” Lindell toimii fysiikan olympiavalmentajana Suomen tiedeolympialaisiin valmistautuvassa joukkueessa. Niinpä SciFest-tapahtumassakin oli hänen johdollaan työskennellyt työpaja, joka opasti lukiolaisia fysiikan ongelmissa. Tarjolla oli fysiikkaolympialaisten kokeellisista tehtävistä poimittuja ”helmiä”. Arppen koulu yhdisti SciFestin ja Botanian Kiteeläisen Arppen koulun oppilaat hyödynsivät SciFest-matkansa tehokkaasti: puoli päivää osallistuttiin Areenan työpajoihin ja loppupäivä tutustuttiin Botanian kasvitieteelliseen puutarhaan. - SciFestiin oli etukäteen varattu työpajoja oppilaiden toiveiden mukaan. Mukana oli 8- ja 9-luokkalaisia sekä muutama lukiolainen. Tulimme tänne innostuksesta kansainvälistä tapahtumaa kohtaan. Lisäksi tällaiset vierailut kuuluvat valinnaisaineen (luonto) ohjelmaan, kertoi ryhmää vetänyt biologian ja maantiedon lehtori Jatta Matero. ” Materon mukaan oppilaat olivat kokemaansa ”tyytyväisiä”, mutta jonkin verran hämmennystä olivat aiheuttaneet epäselvät työpajojen kuvaukset. Ne olivat olleet liian ylimalkaisia ja aiheuttaneet hämmenstystä oppilaille. - Hieno tapahtuma. Ja on hyvä, että SciFest järjestetään Joensuussa. Ei kaiken tarvitse olla Helsingissä. 4 – SciFest Opettajan mukaan työpajat tarjosivat sellaistakin tietoa, jota ei normaalina koulupäivänä pysty oppilaille antamaan. - Monet oppilaat ajattelivat, että ohoh, tällaistakin on olemassa! Matero oli SciFestissä ensimmäistä kertaa. Hän piti erityisesti tapahtuman toiminnallisuudesta. Joissakin työpajoissa olisi hänen mielestään kaivattu enemmän ”opetuksellista otet- Monet oppilaat ajattelivat, että ohoh, tällaistakin on olemassa!” Tieteen kansanomaistamiseen vihkiytynyt Lindell piti Areenassa näkemästään: Nanokoulua vetävä lehtori Anssi Lindell ”vain katseli” kun opetusharjoittelijat vastasivat työpajan pyörittämisestä käytännössä. - Työpajojen sisältö olisi hyvä aukikirjoittaa nykyistä paremmmin, Matero toivoo. Jatta Matero ta”. Hän arvioi, että jatkossa olisi hyödyllistä tarkentaa työpajojen ikärajoja. Osa lukiotason tarjonnasta kun on liian vaikeaselkoista peruskoululaisille. - Tulemme ensi vuonna uudelleen, Jatta Matero lupasi. Karjalaisen toimittajakoulussa Sanomalehti Karjalaisen toimittajakoulu tarjoaa mahdollisuuden kokeilla käytännössä toimittajan ja kuvaajan töitä. Toimittajakoululaiset tekevät juttuja ja ottavat valokuvia Karjalaisen SciFest-sivuille. Työpaja toimii Areenassa ja sitä vetävät Karjalaisen omat toimittajat. Joensuun Normaalikoulun lukion oppilaat toimivat opettajansa Johanna Alpian johdolla ”isoisina”. He tekevät osan jutuista, mutta ohjaavat myös nuorempia oppilaita juttukeikoilla eri työpajoissa. Normaalikoulun lukiolaiset Anni Kinnunen, Pia Heinänen, Henni Sorola ja Vilma Flinkman tekivät juttua Joensuun yliopiston InFotonics Centerin työpajasta, joka johdatti oppilaita värien maailmaan. - Unelma olisi päästä ammattivalokuvaajaksi. Tämä on tosi hieno mahdollisuus päästä harjoittelemaan, totesi Vilma Flinkman ammattikuvaajan järjestelmäkamera kaulassaan. Vilmalla on omakin järjestelmäkamera, jolla hän kuvannut esimerkiksi häitä ja tehnyt bändikuvauksia. Anni Kinnunen ja Pia Heinänen kokeilivat kirjoittavan toimittajan työtä. Henni Sorola toimi kakkoskuvaajana. - Opettajamme Johanna pyysi meitä mukaan ja kun aikaisemmin täällä olleilta kavereilta on tullut hyvää palautetta niin lähdimme tänne. Yllättävän mielenkiintoista on ollut ja helppoakin. Täällä saa hyvän kuvan siitä, mitä tämä työ voi olla, Anni ja Pia totesivat toimittajakokemuksistaan. Kaksikko oli ehtinyt toimia myös peruskoululaisten ohjaajina. - Monet eivät olleet kovinkaan oma-aloitteisia. Mietimme sitten yhdessä miten asioita voisi tehdä. Lukiolaistytöt lupasivat kirjoittaa SciFest-julkaisuun jutun InFotonics Centerissä näkemästään ja kokemastaan. Kiitos siitä! Feikkii vai ei Areenan juoksuradan kaarteessa tepastelee jäykin askelin kaksi koppalakkeihin ja univormuihin sonnustautunutta miestä. Hieman sivummalla seisoskelee ryhmä miehiä ja naisia, jotka ovat pukeutuneet 1900-luvun alun tyyliin. He odottavat pääsyä tummien metalliputkien reunustamaan kujaan, jonka päässä koppalakkimiehet ylimielisinä seisovat. On käynnistymässä Joensuun normaalikoulun opetusharjoittelijoiden toteuttama Siirtolaisen elämä sarjakuvaksi -työpaja. Sen aloittaa kuvaelma New Yorkin Ellis Islandilta, jonne on juuri saapunut ryhmä suomalaisia siirtolaisia. - Vähän liian feikkii, kuului erään työpajaan osallistuneen koululaisen kriittinen arvio Ellis Island-kohtauksesta. Muutaman perusteelliseen tullitarkastukseen joutuneen koululaisen ilme kertoi kyllä aivan toista: yllättäen eteen tullut tilanne taisi tuntua liiankin todelliselta... Työpajan lopuksi osallistujat piirsivät tai tekivät eri menetelmin sarjakuvan, jonka työstämiseen Ellis Island -kuvaelma sekä työpajan muu opetusmateriaali tarjosi taustatietoa. Ellis Islandin tullitarkastus oli monelle rankka kokemus. Toimittajakoulu käytännössä: Anni Kinnunen (vas.) ja Pia Heinänen toimittivat, Vilma Flinkman kuvasi. Työpajan päätti luova osuus: kuullun, nähdyn ja koetun perusteella oppilaat piirsivät omiin tuntemuksiinsa pohjautuvan sarjakuvan. SciFest – 5 Vaikuttavat värit Ihmiset näkevät värit jokainen omalla tavallaan. Värien näkemiseen vaikuttavat erityisen suuresti valaistus ja katsottava kohde. Esimerkiksi värit näyttävät päivänvalossa hyvinkin erilaisilta kuin loisteputkivalossa. Tätä päästiin testaamaan InFotonics Centerin Onko värillä väliä -työpajassa tutkijoiden Tuija Jetsun, Jussi Kinnusen ja Jukka Antikaisen kanssa. Pajalaisten kokeiltavaksi pääsi lämpökamera, joka kertoo värien avulla kohteensa lämpötilan. Pajassa kokeil- tiin myös Japanissa valmistettujen lasien avulla, miten punavihersokea näkee värejä. Harmaata? Näköaistimus syntyy, kun valo heijastuu kappaleesta silmään ja silmänpohjan aistinsolujen kautta aivojen näköalueeseen. Ihmisten silmässä on kolmea erilaista tappisolua, jotka aistivat sinistä, punaista ja vihreää valoa. Värisokeus johtuukin väriä aistivien tappisolujen vajaatoiminnasta. Täysin harmaalta värisokeiden maailma ei kuitenkaan näytä. Punavihersokeat pystyvät nimeämään ja osin näkemään värejä, sillä heidän aivonsa ovat tottuneet näkemään värit eri tavalla, tutkija Jetsu kertoo. Värien sovellutuksia Tietyt materiaalit saadaan heijastamaan vain vähän näkyvää UV-säteilyä. Ilmiötä kutsutaan fluoresenssiksi. Fluoresenssin sovellutuksi käytetään esimerkiksi kaupan kassoilla suurien seteleiden aitouden tunnistamiseen, sillä seteleiden aitoustunnisteet heijastavat näkyvää valoa UV-säteilyn osuessa niihin. Fluoresointia käytetään myös ambulanssin maaleissa, jotta ne näkyisivät hyvin liikenteessä. Pia Heinänen Anni Kinnunen Joensuun normaalikoulun lukion ensimmäisen vuoden opiskelijat työskentelivät SciFestissa Karjalaisen ja Normaalikoulun yhdessä järjestämässä toimittajapajassa. Gallup • Nimi ja koulu? • Mikä on SciFestin paras työpaja/juttu? • Mitä mieltä olet SciFestistä? Hanna Lahtinen 1. Hanna Lahtinen Joensuun Steiner-koulusta. 2. Hämähäkkipeli, jonka sai tehdä tietokoneella ja sitten sen sai omaan kännykkään. 3. Tää on kiva. Täällä oppii kaikenlaista. Olen SciFestissä jo kolmatta kertaa! Seija Kolehmainen 1. Tekstiilityön ja kuvataiteen lehtori Seija Kolehmainen Valtimon koulusta. 2. Kaikki työpajat olivat suunnilleen samalla tavalla esillä, joten mikään ei erityisesti pistänyt silmään. 3. Yleisesti ottaen työpajojen vetäjät osasivat ottaa yleisön haltuunsa. Mutta työpajoissa voisi olla ikärajasuositus. Nyt niissä oli hyvin eri ikäisiä osallistujia. Minusta täällä voisi myös antaa oppilaille vaativampia tehtäviä, onhan tämä koulupäivä. 6 – SciFest Riku Jako 1. Riku Jako Pataluodon koulusta Joensuusta. 2. Robotit. Ne on kaikkein jännimpiä. 3. Kiva tapahtuma. Voisin tulla toisenkin kerran. Busola Kalejaiye 1. Busola Kalejaiye Joensuun normaalikoulusta. 2. Origamit oli parasta. Niitä voi taitella eikä tarvita muuta kuin paperia, ja kuvista saa hienoja. 3. SciFest on kiva tapahtuma. Tämä on ilmainen ja täällä voi tehdä hauskoja juttuja. Voisin tulla tänne toistekin. Essi Ollonqvist Janita Turunen 1. Janita Turunen Karsikon koulusta Joensuusta 2. Mikroskooppipaja. Se on niin mielenkiintoinen. 3. SciFest on oikein hyvä. Sieltä löytyy kaikkea hyvää. 1. Essi Ollonqvist Niittylahden koulusta Pyhäselästä. 2. Origamit. Tykkään käsitöistä ja kuviksesta, joten niitä oli mukava tehdä. 3. SciFest on tosi mukava ja monipuolinen. Tulen kyllä vuoden päästä. Nyt tulin kaverin kanssa kun koulu ei tuonut meitä tänne. Professori Ilkka Hanski: Kaupunkinurmikot pannaan! - Maatalouden perinneympäristöt ovat huvenneet pariin prosenttiin alkuperäisestä eikä entiseen ole enää paluuta. Mutta nykyisissä elinympäristöissä esimerkiksi omakotitalopihat ja kesämökit ovat uudenlaisia perinneympäristöjä. Jos ruvettaisiin arvostamaan monipuolisempaa luontoa kuin pelkkiä nurmikoita, niin niissä olisi valtava potentiaali erilaisia elinympäristöjä monille lajeille, Ilkka Hanski pohtii. Hän muistuttaa, että periaatteessa sama koskee myös metsänomistajia, joilla on äärimmäisen tärkeä rooli monimuotoisuuden säilyttämisessä. Uudet metsänkäyttötavat saattavat tulevaisuudessa tarjota parempia mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Professori Ilkka Hanski piti luennon biologian opettajien koulutuspäivillä. Tylsät, vain harvoja lajeja suosivat steriilit kaupunkinurmikot pitäisi muuttaa ekologisiksi keitaiksi, joista monet taantuva lajit löytäisivät uutta elintilaa. Siispä nurmikot vaikkapa luonnonkedoiksi, patistaa Helsingin yliopiston professori Ilkka Hanski. Hän piti SciFest-luennon aiheesta Miten elinympäristön pirstoutuminen vaikuttaa lajien ekologiaan. Hanski nostaa esille tutkimuksen, jossa elinympäristön monimuotoisuudella on havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia myös ihmisten terveydelle. - Professori Tarja Haahtela on tutkinut lasten allergioita, kuten atooppisia ihottumia, Venäjällä ja Suomessa täällä Joensuun maisemissa. Hän on huomannut, että lähiympäristöt ovat täällä liian steriilejä ja siksi lapset kärsivät täällä edellä mainituista ongelmista enemmän kuin Venäjällä. Suomalaislasten immuunijärjestelmä ei enää kouliinnu ja siitä aiheutuu ongelmia. Hanski muistuttaa, että elinympäristöjen pirstoutuminen vaikuttaa suoraan eliöyhteisöjen selviytymismahdollisuuksiin – kielteisesti. Muutos tapahtuu kuitenkin niin pitkällä viiveellä, että sitä on usein vaikea havaita. Kun huonontunut tilanne huomataan, saattaa olla jo liian myöhäistä: - Kanta voi säilyä elossa pitkään, mutta monet prosessit rapauttavat sen kuntoa koko ajan. Kun sitten sukupuuton uhka huomataan, saatta jo olla myöhäistä. Esimerkiksi geneettisen monimuotoisuuden kapeneminen saattaa aiheuttaa sen, että eliöiden kyky sopeutua ilmastonmuutokseen käy liian heikoksi. Professori Jari Kouki: Metsien monimuotoisuus yhä uhattuna SciFest 2010:n ohjelmaan kuului työpajojen lisäksi muun muassa luentoja. Itä-Suomen yliopiston metsäekologian professori Jari Kouki tarkasteli luennossaan Suomen metsien monimuotoisuutta. Kovin lohdullista kuvaa hän ei metsiemme monimuotoisuudesta antanut. - Valtaosa metsiemme luontotyypeistä on edelleen uhanalaisia. Tiedot perustuvat vuonna 2008 tehtyyn arvioon. Erityisesti nuoret luonnontilaiset paloaukeat, lehdot ja pohjoisen karukkokankaat nousevat tässä esille, Jari Kouki totesi. Koukin mukaan metsien suojelualojen lisäämistä pitäisi edelleen lisätä, ”sikäli kun siihen on mahdollisuuksia”. Vain näin kyetään turvaamaan lajiston säilyminen monimuotoisena. Esitelmöitsijä nosti esille myös toisen näkökulman: - Koko ajan näyttää enemmän siltä, että harvinaisten lajien joukossa on myös taloudellisesti arvokkaita lajeja. Tätä ei ole tähän mennessä ym- märretty. Näitä taloudellisesti arvokkaita lajeja ovat muun muassa eräät kääpälajit. Koukin mukaan eräs kääpälaji saattaa mahdollistaa jopa 20 prosentin energiansäästön kun sitä käytetään selluloosan valmistusprosessissa. Säästö syntyy kun lahottajasieni erottaa prosessin alussa selluloosan; sientä käytetään siis sellun tuotannossa bioprosessorina. On myös saatu havaintoja siitä, että esimerkiksi kaarnakuoriaisista on löydettävissä uusia antibiootteja, joilla saattaa olla lääkinnällistä merkitystä. Metsien monimuotoisuuskeskusteluun liittyy olennaisesti tuore tieto siitä, että vanhat luonnonvaraiset metsät ovat ”yllättävän hyviä hiilensitojia”. Pitkäänhän on kuviteltu päinvastaista. - Meillä ei ole tutkittu yli 100-vuotiaita luonnonmetsiä, koska niitä ei meillä ole. Mutta tuoreet tutkimukset Venäjällä ja muualla maailmassa ovat nyt paljastaneet vanhojen luonnontilaisten metsien arvon tässä mielessä, professori Jari Kouki kertoi. SciFest – 7 Paarma vai kärpänen? - Oiskohan paarma vai kärpänen, neljättä luokkaa koulussa käyvä Jaana Jeskanen aprikoi tutkiessaan noin sentin mittaista hyönteistä mikroskoopilla. Jaana tutki ötököitä Itä-Suomen yliopiston metsätieteiden osaston järjestämässä mikroskooppipajassa. Tutkittava ei loppunut kesken sillä näytillä oli monenlaisia hyönteisiä: isoja, pieniä, veden alla eläviä, lentäviä, pistäviä, surisevia ja mitä erilaisimmilla väreillä varustettuja siivekkäitä tai jalakkaita. - Toiset näyttää tosi hienoilta, ja tääkin on aika iso, Jaana pohti vääntäessään mikroskoopin näyttöä suuremmalle. Viereisen mikroskoopin ääressä oli tarkastelussa toisenlainen tutkimuskohde: - Kato nyt miun sormee, käski tokaluokkalainen Johannes Jeskanen isäänsä Jehki Jeskasta. Ja isähän katsoi... - Tämä oli hyvä pajavalinta, muksut ovat tosi iloisia, Jeskanen myhäili. Jehki Jeskanen toi lapsensa Areenaan torstai-iltana, koska Jaanan ja Johanneksen luokat eivät olleet vierailleet SciFestissä. Jeskanen itse oli jo tarjontaan tutustunut sillä hän oli käynyt festivaalilla yhdessä Itä-Suomen koulun oppilaidensa kanssa. Outo ötökkä mikroskoopista katsottuna. Opettaja Jeskanen arvostaa SciFestin korkealle: - Ehdottoman hyvä! Ja nimenomaan tekeminen. Luentoja oppilaat saavat kuulla koulussa tarpeeksi. Päivällä olin täällä viidesluokkalaisten kanssa. Hyvin he pärjäsivät eteläafrikkalaisten pitämällä osastolla, vaikka englantia puhuttiinkin. Normaalisti he olisivat jo olleet levottomia tunnilla, mutta täällä tekemistä riitti. Jaana Jeskanen ihastui hyönteisiin. Sää ja ilmasto eri asioita Sää ja ilmasto ovat eri asioita vaikka ne usein sekoitetaankin keskenään. Talvi 2009-2010 oli Suomessa muutamaan aikaisempaan talveen nähden kylmä, mutta kyse oli vain hiukan poikkeavasta säätyypistä. Ilmastosta puhuttaessa on tarkasteltava vähintään 20 – 30 vuoden jaksoa. Näin totesi Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Kirsti Jylhä Studia generalia -luennossaan, joka järjestettiin SciFestin ”kyljessä”. sa, kun se edeltävien 30 vuoden kuluessa on alkanut keskimäärin reilua viikkoa myöhemmin. Ilmiö liittyy talven lyhenemiseen, joka on ollut jo pitkään havaittavissa. Kirsti Jylhän mukaan on selvää, että ilmasto on alkanut lämmetä Suomessa. Esimerkiksi terminen kevät alkoi Pohjois-Karjalassa jo maaliskuun lopus- Jylhän mielestä ilmastonmuutosta ei pystytä estämään – hidastamaan kylläkin. 8 – SciFest - Ilmastovyöhykkeet siirtyvät pohjoista kohti. Tulevien sadan vuoden sisällä pysyvän lumivyöhykkeen raja on hiipinyt jo Keski-Suomen paikkeille, Kirsi Jylhä ennusti. Hyönteisten lajikirjoa. Oppitunteja SciFestissä Kokkolalaisen Lucina Hagmanin lukion fysiikan lehtori Erkko Saviaro toi oppilaansa SciFestiin tutustumaan työpajoihin, mutta Joensuussa pidettiin myös opetussuunnitelman mukainen fysiikan oppitunti. Tällä järjestelyllä aineessa ei jääty lukujärjestyksestä jälkeen, ja lisäantina oli SciFestin tarjoama ohjelma. - Lukiossa on se inhottava piirre, että opettajat vahtaavat tuntejaan. Jos pystyy sopimaan, että tämä ja tämä tunti pidetään siellä, niin se on sillä kuitattu! Erkko Saviaron ideaa kehiteltäessä nousee esille ajatus tuntipankista. Se olisi järjestelmä, jossa SciFestin toimesta olisi tarjolla tiettyjä ”oikeita” oppitunteja. Se helpottaisi tapahtumaan osallistumista. Saviaro vieraili SciFestissä jo edellisenä vuonna. Tapahtuma vakuutti: - Koen voimakkaasti, että tämä on sitä mitä tarvitaan. Nuoret elävät niin elämyskeskeisessä maailmassa, että eivät saa tällaista netistä. Minusta opettajan ammattitaitoon kuuluu, että tajuaa SciFestin olevan ”sen” paikan sekä itselle että oppilaille. Nimenomaan paikan haistella uusia tuulia. - Jo se, että ei aina olla luokkatilanteessa vaan tällaisessa vähemmän formaalissa, parantaa oppimistuloksia. Erkko Saviaro piti SciFestissä myös omaa työpajaa, jossa muun muassa tutustuttiin mikrokontrollereihin. SciFestiin suunnitellaan Eeva Kaunismaa, OPM: omaa tuntiklinikkaa Tiedekasvatus on SciFestin ”isä”, professori Erkki Sutinen, pitää erin- tärkeää! omaisena ajatuksena kokkolalaisen Erkko Saviaron ideaa SciFestiin osallistuville oppilaille suunnatusta tuntipankista tai tuntiklinikasta. - Tarjolla olisi muutamia oppitunteja keskeisistä aineista ja lukion kursseista. Ajatuksena on, että oppilaat voisivat käydä tunneilla SciFestin yhteydessä ja kuitata siten koulussa menettämänsä tunnit. Tuntiklinikka voisi toimia iltaisin, jotta päivällä olisi aikaa osallistua SciFestin työpajoihin. Asia otetaan nyt jatkokehittelyyn opettajien kanssa ja katsotaan miten se toteutettaisiin, Erkki Sutinen pohti SciFest-kiireiden hiukan hellittäessä. Sutisen mielestä tuntiklinikasta voisi kehittää jopa ylioppilaskirjoituksiin valmistavaa toimintaa Muitakin uudistuksia on mietinnässä jo vuoden 2011 SciFestiin. - Tämä vuosi oli tavallaan SciFestin läpimurto. Nyt on löydetty hyvät toimintatavat ja festivaalin taakse on löydetty iso yhteisö, joka pitää tapahtumaa omanaan. Talkootyö ja yhteistyö ovat tärketä elementit SciFestissä, Sutinen pohti. ” Lehtori Erkko Saviaro toi oppilaansa Kouvolasta SciFestiin. Täällä on sekä nuoria koululaisia että aivan tieteen terävintä huippua” Opetusministeriön ylitarkastaja Eeva Kaunismaa tutustui SciFestiin suurimman rahoittajan edustajan ominaisuudessa. Opetusministeriön myöntämän tuen ansiosta SciFest-festivaalin kehittämiseen on saatu pitkäjänteisyyttä: vuoden 2011 tapahtuman järjestelyt olivat jo käynnissä samaan aikaan kun SciFest 2010 oli vielä käynnissä. - Koulutus ja tiede ovat avainasemassa tulevaisuuden rakentamisessa. Tiedekasvatus ja sen edistäminen on tärkeää, ylitarkastaja Eeva Kaunismaa korosti tutustuessaan Areena-halliin rakennettuihin osastoihin. - Toinen tärkeä aspekti on kansainvälisyys. Kokemuksellisuus ja kansainvälinen vuorovaikutus ovat keskeisiä asioita jo nuoressa iässä. SciFest tarjoaa tähän mahdollisuuden, Kaunismaa totesi. Kaunismaan mielestä SciFest ja sen hengessä järjestetyt tapahtumat ”antavat toivoa” siitä, että Suomessa on tulevaisuudessakin korkeatasoisia tieteentekijöitä. Yksi edellytys korkeatasoisen tieteentekemisen jatkuvuudelle on yhteyksien toimiminen koulutusjärjestelmän sisällä: yhteyden on toimittava yleissivistävästä koulutuksesta tieteen huipulle saakka. - Täällä on sekä nuoria koululaisia että aivan tieteen terävintä huippua, Kaunismaa kehui. Ylitarkastaja Eeva Kaunismaa edusti SciFestin suurtukijaa, opetusministeriötä. SciFest – 9 Frank Lin teki vilkkuvan pintajuotoksen Robotti ja tanssivat tytöt Johanna Turunen, Kerttu Lempinen ja Maarit Turunen ihastuttivat SciFestyleisöä harjoitellessaan tuleviin RoboCupJuniorien SM-kisoihin. Lavalla pyöri myös tyttöjen rakentama tanssirobotti. Tanssirobottiryhmään kuuluu neljäskin jäsen, Anneli Kuronen. Ryhmä voitti Suomen mestaruuden vuoden 2009 SciFestissa ja osallistui sen jälkeen tanssirobottien MM-kisoihin Itävallassa. Ensimmäistä kertaa MMkisoihin osallistuneet kontiolahtelaiset palkittiin parhaana debyyttiryhmänä. MM-kisoissa oli mukana myös muita kontiolahtelaisia. Frank Lin työsti vilkkuvaa sydäntä Jere Karhisen opastuksella. Menestyksen taustalla on Kontiolahden kirkonkylän alakoulun ja Kontiolahden koulun yläkoulun teknologiakerho, jonka tuella tytötkin ovat robottinsa rakentaneet ja osallistuneet kilpailuihin. Kun SciFest ei tänä vuonna ollut SM-kisojen areenana, päätti teknologiakerho pystyttää Areenaan oman työpajan. - Ajatuksena on treenata täällä ja samalla esitellä yleisölle näitä lajeja (tanssirobottien lisäksi robottijalkapallo ja robottirescue). Tarjoamme myös mahdollisuuden kokeilla robottien kokoamista ja niillä pelaamista, kertoi Reetta Lempinen. Hän on yksi teknologiakerhon vapaaehtoisvetäjistä. Tarvitaan vain kolvi ja pinsetit sekä runsaasti kärsivällisyyttä. Frank Lin vieraili SciFestissä Robot United Nations from Taiwan -ryhmän kanssa. Taiwanilaisten organisoima robottityöpaja oli niin suosittu, että tarvikkeet loppuivat kesken festivaalin. Eipä hätää: Frank (12 v.) vieraili naapurityöpajassa (Elektroniikkapaja), jossa tarjolla oli ”pienimuotoista elektroniikkatyöskentelyä”. Jere Karhisen opastamana Frank teki vilkkuvan sydämen pintajuotoksilla. Työkaluina olivat pinsetit ja teräväkärkinen kolvi. - I did it myself, Frank Lin myhäili kun sydämen taakse sijoitettiin pieni patteri. Sydän vilkkui! Pöydän toisella puolella ahersi puolestaan kaksi vuotta nuorempi Paul. Sydän valmistui reilussa varttitunnissa. - Yes, pääsi Paulin suusta kun sydän syttyi sykkimään. Taiwanilaiset saapuivat SciFestiin jo ennen festivaalin käynnistymistä ja perehtyivät robottien rakentamiseen yhdessä Itä-Suomen koulun oppilaiden kanssa. Kanssakäyminen sujui hyvin, sillä robotiikka yhdistää. Taiwanilaiset muodostivat myös edellisessä SciFestissä yhden näkyvimmistä työpajoista/osanottajaryhmistä. 10 – SciFest Robots Rule Aivopesula Kuopiosta Itä-Suomen yliopiston neurotieteiden jatko-opiskelijat saapuivat SciFestiin Kuopion kampukselta. Tulevat tohtorit kertoivat työpajalaisille aivoista ja aivotutkimuksesta. He esittelivät mikroskoopin avulla muun muassa terveen ja sairaan hiiren aivojen eroja. Kanervalan koulun viidesluokkalaiset Dani Hyttinen ja Lauri Ylimartimo tutkivat keskittyneesti hiiren aivoja. Näkymä oli ”jännittävä”. Stuart Windram (kesk.) opasti Jari Kouvalaista (vas.) ja Tomi Mantilanahoa robotiikan saloihin. Robotiikka ja mekaniikka ovat jatkuvasti lasten ja nuorten suosikkialoja SciFestissä. Niinpä Johannesburgista Etelä-Afrikasta tulleen The Lab RatZ – Junior Engineers for Africa -ryhmän pitämät työpajatkin olivat täynnä uteliaita koululaisia. Eikä englanninkielinen opetus haitannut menoa... Stuart Windram kertoi, että työpajat toimivat samalla systeemillä myös Etelä-Afrikassa: - Ensin rakennetaan, sitten ohjelmoidaan. Samat legot toimivat sielläkin. Kaikki ymmärtävät legojen päälle, joten täällä Areenassakaan ei ole kieliongelmia. ” Tämä tapahtuma on erittäin hyvä juttu ajatellen huomisen tutkijoita.” - Minusta saattaa vaikka tulla tutkija. Tutkijan ala kyllä kiinnostaa, Lauri Ylimartimo pohti ja syventyi taas pikkuruisiin aivoihin. Laboratorionhoitaja Pasi Miettinen kertoi, että Kuopion kampuksella on aivotutkijoilla keskustelupiiri, jonka parissa syntyi ajatus SciFestiin tulosta. - Tämä tapahtuma on erittäin hyvä juttu ajatellen huomisen tutkijoita. Pyrimme kertomaan aivoista monipuolisesti: niiden toiminnasta ja erilaisista aivosairauksista, sanaili neljättä vuotta Kuopiossa opiskeleva Lakshman Kumar Puli. Tohtoriksi Hyderabadista Intiasta kotoisin oleva neurotieteilijä valmistuu ”ehkä ensi vuonna”. Sen jälkeen hänen aikomuksenaan on palata takaisin Intiaan. The Lab RatZ vieraili Joensuun SciFestissä jo toista kertaa. Kotimaassaan ryhmä kiertää eri kokoonpanoissa vuosittain 7-8 SciFest-festivaalilla. Ryhmä on toiminut neljä vuotta ja on jo ehtinyt kouluttaa noin 15000 eteläafrikkalaiskoululaista. Useimmat tulevat köyhistä oloista. - Toimimme vapaaehtoispohjalta ja olemme voittoa tuottamaton organisaatio. Opetamme jonkin verran myös parempiosaisia, jotta saisimme varoja varsinaiseen toimintaamme. Suurin osa meistä on yliopistotason opiskelijoita. Johannesburgilaisryhmän työpajat muistuttivat Areenassa Joensuun SciFestin juurista, onhan suomalaisen festivaalin idea alunperin peräisin juuri Etelä-Afrikasta. Lakshman Kumar Puli kertoi aivoista uutta tietoa. SciFest – 11 5 vai 12 sokeripalaa? Tiesitkö, että prosentin rasvaa sisältävässä viilissä on sokeria viiden palan verran, ja että suunnilleen saman kokoisessa jugurttipurkissa makeutta on jo 12 sokeripalan verran? Sehän nyt on itsestäänselvää, että pulla sisältää kaksi sokeripalaa ja viineri 14. Vai onko? - Ei yllättänyt tuo sokerin määrä, arvelin että sitä on aika paljon, sanoi Aleksi Pohjola tarkastellessaan rinnakkaisia sokeripalalautasia. Saimaannorpan kiehtova elämä kiinnosti opiskelijoita. Kuva: Jouni Koskela Phoca hispida Saimensis Mutta Jenni Husulle taisi olla pienoinen järkytys se, että puolen litran keltainen jaffapullo sisältää sokeria 23 palan verran. - En tiennyt. En varmaankaan ostaisi, jos pitäisi nyt päättää, Jenni mietti. Molemmat Pielisjoen koulun oppilaat olivat tulleet SciFestiin kotitalousopettaja Anu Tiippanan johdattamina. Tutustumisen kohteena oli muun muassa Itä-Suomen yliopiston kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikön Vähänkö nälkä... -työpaja. Se tarjosi havainnollisella tavalla tietoa muun muassa terveellisistä välipaloista. Vaaleaturkkinen saimaannorpan poikanen ottamassa nokkaunia keväisen järven jääkannen alla – hellyttävä näky. Video saimaannorpan (Phoca hispida saimensis) poikasen ja sen äidin vedenalaisesta elämästä oli Metsähallituksen osaston ehdoton vetonaula ja sai muuten vilkkaat peruskoululaisetkin keskittymään hiljaa. Noin suloisia otuksia – ja elämä vaaroja täynnä varsinkin kuuttivaiheessa! Jouni Koskelan vetämässä Saimaannorpan ekologia- ja suojelu -työpajassa oli videon jälkeen vuorossa muun muassa kymmenen kysymyksen tietovisa. Vastaukset siihen löytyivät työpajassa esillä olleesta materiaalista. Kymmenen kysymystä saimaannorpasta 1. Kuinka monta norppaa elää Saimaassa? 2. Mikä on saimaannorpan mieluisinta ruokaa? 3. Kuinka paljon norppa syö päivässä? 4. Kuinka paljon aikuinen norppa painaa? 5. Milloin saimaannorpan poikanen eli kuutti syntyy? 6. Kuinka paljon kuutti painaa syntyessään? 7. Milloin on saimaannorpan karvanvaihtoaika? 8. Miten pitkään saimaannorppa voi pysyä sukelluksissa? 9. Kuinka vanhaksi norppa voi elää? 10. Mikä on saimaannorppakannan vakavin uhka? Vastaukset 1. 260 2. Pienet kalat 3. 2-3 kiloa 4. 50-90 kiloa 5. Helmkuun lopussa 6. Viisi kiloa 7. Toukokuun loppupuolella 8. Jopa yli 20 minuuttia 9. Yli 30-vuotiaaksi 10. Kalanpyydykset, erityisesti verkot Ideasta ratkaisuun Lauantai, SciFestin päätöspäivä, oli avoimien ovien päivä. Ideasta ratkaisuun -työpajassa ahersivat AinoMaria Passi (10 v.) ja Laura-Emilia Passi (kohta 9 v.) isänsä Timo-Teemu Passin kanssa. Ontoista pilleistä valmistui muun muassa keinuja. Tapahtuma oli kolmikolle tuttu, sillä he olivat vierailleet Areenassa jo edellisenä vuonna. Timo-Teemu Passi oli itse asiassa jo toista kertaa tämän 12 – SciFest Pielisjoen koululun oppilaat Aleksi Pohjola ja Eemeli Hyttinen sekä kotitalousopettaja Anu Tiippana arvioivat, kuinka paljon sokeria ja rasvaa esillä olleet ruuat sisältävät. ” En tiennyt. En varmaan ostaisi jos nyt pitäisi päättää. vuoden SciFestissä sillä hän oli tutustunut festivaaliin myös oppilaidensa kanssa (Karsikon koulu). - Tytöt eivät päässeet tänne (Kanervalan) koulun kautta, joten tulimme nyt. Kyllä se tuottaa kouluissa vaikeuksia tulla tänne jos on pitempi kuin kävelymatka, Timo-Teemu Passi mietti. - Isä, tämä nyt, miten se tehdään? Laura-Emilia käänsi isänsä huomion haastattelijasta tärkeämpiin asioihin... Aino-Maria Passi, Timo-Teemu Passi ja Laura-Emilia Passi askartelivat yhdessä. DNA paljastaa rikollisen Satelliittityöpaja Kolilla Kolin satelliittityöpaja oli yksi SciFest 2010:n uutuuksista. Työpaja toteutettiin Kolin kansallispuistossa, jonne Joensuusta suuntasi bussilastillinen koululaisia. Työpaja sopi erinomaisesti tapahtuman teeman alle. Festivaalin teemanahan oli luonnon, yhteiskunnan ja ympäristön monimuotoisuus. Kolin työpajan järjestäminen onnistui Lieksan kaupungin ja ” Metsähallituksen myötämielisyyden ja tuen ansiosta. - Satelliittityöpajakäytäntöä on tarkoitus laajentaa jatkossa. Esimerkiksi Itä-Suomen ylipiston Kuopion kampuksella voitaisiin pitää työpajoja laboratorioissa, joita ei ole mahdollista siirtää tapahtuman ajaksi Joensuuhun, kertoi Joensuun Tiedeseuran toiminnanjohtaja Ilkka Jormanainen. Työpajan toteuttajat olivat ottaneet huomioon myös SciFestiin osallistujien ikähaarukan: toteuttamistapa vaihteli oppilaiden iän mukaan. Koulussa on tapahtunut rikos. Mutta kuka sen on tehnyt? Sen saavat selvittää työpajaan osallistuvat Joensuun Normaalikoulun oppilaat käyttäen rikotutkimuksen eri menetelmiä. Osa käyttää mikroskooppeja, osa tirkistelee suurennuslasien läpi, osa yrittää ratkaista mysteeriä johtolankojen perusteella loogista päättelykykyä käyttämällä... Rikollinen paljastuu lopulta dna-testien perusteella – kuten usein oikeassakin elämässä. Dna-testitkin ovat oikeita, sillä työpajan välineistöä on lainattu poliisilta. Työpajan turvallisuuden takaa paikalla oleva oikea poliisi joka samalla jakaa tietoa työstään. - Työpajan toteuttaminen kuuluu syventävään opetusharjoitteluun. Mukana on kaikkiaan 22 opetusharjoittelijaa, ”auskua”, kertovat työpajan tekemiseen osallistuneet Tuomo Takala ja Mikko Tolvanen. Kaksikon mukaan työpajassa yhdistettiin luovasti eri oppiaineita: biologiaa, kemiaa, historiaa, yhteiskuntaoppia, fysiikkaa, maantiedettäkin... - Opetussuunnitelmissa on oppiaineiden ylittäviä teemoja, joten tämä käy sikälikin hyvin, opettajaharjoittelijat pohtivat. Työpajan toteuttajat olivat ottaneet huomioon myös SciFestiin osallistujien ikähaarukan: toteuttamistapa vaihteli oppilaiden iän mukaan. Työpaja tuntui varsin todelliselta, olihan rekvisiittaa ja materiaalia saatu lainaksi poliisilta. Yhteistyössä olivat mukana sekä Pohjois-Karjalan poliisi että Poliisikoulu. - Tosi hienoa Takala ja Tolvanen kiittelivät. Johtolankoja Poliisi oli eristänyt rikospaikan Opetusharjoittelija Tuomo Takala nautti työpajan järjestämisestä. SciFest – 13 Itse tehty peli kännykkään Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun insinööritekniikka-työpajassa tutustuttiin insinöörialoihin muutamalla rastilla. Lapset – ja mikseivät vanhemmatkin – istuivat työpajan pöydän ääressä kuin tatit. Varttitunnin jälkeen osallistujat poistuivat työpajasta mairea hymy huulillaan kännyköitään näpytellen. Työpajan suunnittelijat olivat kehittäneet yhden SciFest 2010:n hiteistä: pajan vetäjien opastuksella koululaiset ohjelmoivat muutaman komennon avulla yksinkertaisen peliohjelman, joka siirrettiin lopuksi tietokoneelta kännykkään bluetoothin avulla. - Kyllä on ollut kiirettä, vähitellen rupeaa tulemaan kuuma, myhäili taukoa pitänyt suunnittelija Pirkko Saviaro ammattikorkeakoulun liiketalouden ja tekniikan suunnittelukeskuksesta. Hän pohti huililla jo vuoden 2011 työpajaa: - Jotain tällaista tekemistä, mietitään ja katsotaan.. Tiedettä selkokielellä suurelle yleisölle Kännykkäpeli-idean toteuttivat laboratorioinsinööri Mika Lappalainen sekä opinto-ohjaajat Jukka Tulonen ja Joni Ranta. Lappalainen on ollut ammattikorkeakoulussa kahdeksan kuukauden täydennyskoulutuksessa ja työpaja kuului koulutuksen harjoitteluosuuteen. Yliopistoilla, tutkijoilla ja väittelijöillä on todella paljon mielenkiintoista tietoa. Sen tarjoileminen ymmärrettävällä kansankielellä suurelle yleisölle on kuitenkin usein vaikeaa, koska tieto tulee tiedotusvälineille liian vaikeasti ymmärrettävässä muodossa. Näin todettiin SciFestin yhteydessä ensimmäistä kertaa järjestetetyssä tiedeviestinnän seminaarissa. Kun yliopisto tai yksittäinen tutkija haluaa asialleen julkisuutta, on tiedote tehtävä selkokielellä, koska lukijat, kuuntelijat ja katsojat ovat tavallisia kansalaisia. Heille ei voida asioita kertoa samalla jargonilla kuin toisille tutkijoille tai tiedejulkaisuissa. Siksi tieteen popularisointi kannattaa jos haluaa ylittää uutiskynnyksen; toimittajilla ja toimituksilla on harvoin aikaa ruveta suomentamaan tieteellisin termein kirjoitettua tiedotetta, seminaarissa todettiin. Osa tiedeväestä on ”hiffannut” kansanomaistamisen tärkeyden, ja he pääsevätkin usein julkisuuteen. Myönteinen julkisuus on tärkeää yksittäisille tutkijoille siinä missä laajemmille tutkimusprojekteille ja yliopistoillekin. Tiedotusvälineillä on autonominen päätösvalta siitä, mitä ne julkaisevat, milloin ja missä muodossa. Toimitukset pyrkivät objektiivisuuteen, mutta toimittajat ovat silti erilaisia ja heillä on erilaisia näkemyksiä ja koulutustausta. Siksi puhdasta objektiivisuutta ei voi olla tieteellisen tiedonkaan välittämisessä. Muutamalla komennolla syntyi peli omaan kännykkään. Hauskaa! Mika Vanhanen ja ENO palkittiin SciFestin yhteydessä palkittiin vuoden pohjoiskarjalainen tietotekniikkavaikuttaja 2010. Tunnustuksen sai ENO-verkkokoulun perustaja ja vetäjä Mika Vanhanen. ENO on lyhenne sanoista Environment Online. Se on kestävän kehityksen kansainvälinen verkkokoulu. Verkossa oppilaat opiskelevat ympäristöteemoja ja tuottavat tietoa omasta ympäristöstään suurelle yleisölle. ENO toimii jo 150 maassa. Tunnustuksen myönsi Pohjois-Karjalan tietojenkäsittely-yhdistys, tuttavallisemmin PoKat. 14 – SciFest - Keskeinen peruste Mika Vanhasen palkitsemiselle on ENO-verkkokoulun saama niukanlainen huomio niin Pohjois-Karjalassa kuin Suomessa yleensäkin. Mika Vanhasen jaksamista täytyy ihailla, kun tiedetään, että verkkokoulun toiminta on ollut vuodesta toiseen veitsenterällä talousvaikeuksia vuoksi. ENO muistuttaa hieman avoimen lähdekoodin Linux-käyttöjärjestelmää: Linuxiakin arvostetaan enemmän muualla kuin Suomessa, PoKatin puheenjohtaja Olli Räisänen totesi. Mika Vanhanen ja ENO-verkkokoulu – kuten myös PoKat – ovat SciFestin monivuotisia yhteistyökumppaneita. SciFest onnittelee Mikaa lämpimästi huomionosoituksesta! - Tiedejulkisuus lisää nuorten kiinnostusta tieteeseenja tasa-arvoa tieteentuottajien ja kansalaisten välillä. Tiedeviestinnän haasteena on muun muassa se, että tiedettä on usein vaikea kansanomaistaa vaikka hyvää tahtoa olisikin, totesi seminaarin puheenjohtajana toiminut Itä-Suomen yliopiston tiedotuspäällikkö (Joensuun kampus) Kari Hippi. SciFest 2010 Joensuu,14. - 17.4.2010 Neljännen kerran järjestetyn SciFestin teemana oli UNESCO:n biodiversiteetti-teemavuoden hengessä luonnon, yhteiskunnan ja ympäristön monimuotoisuus. Monimuotoinen oli myös itse tapahtuma työpajoineen, tiedekahviloineen, luentoineen, seminaareineen ja koulutuspäivineen. Pääosan esittäjiä olivat luonnollisesti työpajoihin osallistuneet koululaiset, joille SciFest on suurelta osin suunnattu ja suunniteltu. SciFest 2010 oli, kuten tulee olemaan jatkossakin, kaikille ilmainen tapahtuma. Ensimmäistä kertaa tapahtuma kesti neljä päivää. Torstai-iltana ja lauantaina oli suurella yleisöllä mahdollisuus tutustua SciFestiin avoimet ovet -tyyliin. Myös arkipäivisin pidetyt luennot olivat avoimia kaikille kiinnostuneille. Kaikkiaan SciFestiin tutustui noin 6000 vierasta. SciFest on tapahtuma, jossa tieteet, tieteen tekijät ja tieteen harrastajat ovat samalla viivalla. Joensuun Areenassa on tapahtuman ajan vierekkäin niin Suomen Akatemian huippuyksiköiden kuin koulujen tiedekerhojen osastojakin. Yksi työpaja toimi myös Areenan viereisessä tiedepuistossa. Uutuus oli satelliittityöpaja Kolin kansallispuistossa Lieksassa. Tavoitteena on tarjota työpajojen osallistujille uutta tietoa elämysten ja kokemusten kautta. Oivaltaminen ja tekeminen ovat SciFestin avainsanoja. Järjestäjät toivovat, että oivallukset sytyttävät kipinän, joka kannustaa koululaisia hakeutumaan aikanaan opiskelemaan yliopistoihin. SciFest on kansainvälinen tapahtuma. Tällä kertaa mukana oli työpajoja Taiwanista ja EteläAfrikasta, mutta kaikkiaan mukana oli eri tehtävissä noin kymmenestä maasta kotoisin olevia tutkijoita tai opiskelijoita. Työpajat tekemisen ydin Neljättä kertaa järjestetyn SciFestin toiminta on kerta kerralta laajentunut. Nyt mukana oli 58 työpajaa – joko osan ajasta tai koko ajan keskiviikosta lauantaihin. Työpajojen vetäjinä oli tutkijoita, opettajia, ammattilaisia, senioriopiskelijoita ja harrastajia. Työpajat olivat joko etukäteen varattavia tai nonstop-pajoja. opetusministeriö, Suomen Kulttuurirahasto, Joensuun kaupunki, Alfred Kordelinin säätiö, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö ja Itä-Suomen yliopisto. Festivaalin toimintaa leimaa vahva talkoohenki ja innovatiivisuus: uudet toimijat otetaan avosylin mukaan ja ideoita peräänkuulutetaan innokkaasti; kaavoihin ei haluta kangistua. SciFest 2010 oli oppimis- ja kohtaamispaikka. Samalla se toimi myös ajattelun ja mielen generaattorina. Työpajojen antia täydensivät tiedekahvilat, joissa esitelmien aiheena olivat saimaannorppa sekä aivot. Keskiviikkona SciFestin ohjelmassa oli myös tiedeviestinnän seminaari, joka järjestetään jälleen vuonna 2011. Studia Generalia -luennon aiheena oli ilmastonmuutos. Torstaina kuului ohjelmaan myös symposiumi: ICT for Development and Learning. Perjantaina järjestettiin biologian ja maantieteiden opettajien koulutuspäivä. Samaan aikaan alkoivat myös matemaattisten aineiden opettajien tiede- ja koulutuspäivät, jotka jatkuivat lauantaina. Yhä useampi taho mukana SciFest 2010:n pääjärjestäjänä toimi ensimmäistä kertaa Joensuun Tiedeseura ry –Itä-Suomen yliopiston vahvalla tuella ja lukuisien muiden yhteistyökumppaneiden avulla. Tapahtuman rahoittajia olivat SciFest – 15 KEMIAA Joensuun Areenassa 13. - 16.4.2011 Kaikille ilmainen SciFest Joensuu SciFest-festivaali jälleen 13.-16.4.2011 Tervetuloa! Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeita: www.scifest.fi Yhteystiedot: www.scifest.fi/yhteystiedot/ 16 – SciFest SciFest 2010 Julkaisija: Joensuun Tiedeseura ry ISBN 978-952-67393-0-4 (nid.) ISBN 978-952-67393-1-1 (PDF) Teksti: Pekka Virtamo/Pekan virke ja vesuri Kannen kuva Mikko Makkonen Takakannen kuva: Emil Helotie Kuvat: Mikko Makkonen ja Emil Helotie Taitto: PK Media Service Oy/Kalle Vuorjoki Paino: PunaMusta Alfred Kordelinin Säätiö Joensuun Tiedeseura ry
© Copyright 2024