SciFest 2011 - Kemiaa kaikille!

SciFest
2011
kemiaa kaikille!
SciFest 2011
Keskiviikko
Kaupunginjohtaja
Kari Karjalainen:
Viides SciFest järjestettiin Joensuun monitoimihalli Areenassa
13.-16.4. 2011. Kävijämäärä nousi jälleen uuteen ennätykseen:
kaikkiaan SciFest kokosi 7500 kävijää.
Festivaalin aukioloaikoja oli hiukan muutettu aikaisempiin kertoihin verrattuna: arkipäivisin ovet sulkeutuivat aikaisemmin ja lauantaista muodostui selkeämmin avoimien ovien päivä. Muutokset toimivat, sillä lauantaina työpajoihin tutustui peräti noin 700 kävijää.
Toki arkisinkin tapahtumassa vieraili myös muita kuin koululaisia
ja opiskelijoita.
Kävijämäärän lisäksi SciFest paisui jälleen myös sisällöllisesti.
Areenaan pystytettiin lähes 60 työpajaa ja toimintapistettä. Festivaalin
antia lisäsivät Suomen Akatemian järjestämät kaksi iltatiedekahvilaa
sekä toista kertaa järjestetty, tieteen tuleville ja nykyisille ammattilaisille suunnattu, tiedeviestinnän seminaari. Se pidettiin osaksi
Tiedepuiston ja osaksi Areenan tiloissa.
SciFestin teemana oli kemia kansainvälisen kemian vuoden kunniaksi. Areenassa olikin useita työpajoja, joiden sisältö oli puhdasta
kemiaa. Lisäksi useiden muiden työpajojen teemassa kemia näkyi
välillisesti. Kemiaa kaikille mahdollisimman monessa muodossa, tiivistyi tapahtuman henki. SciFest ei kuitenkaan ole orjallisesti yhden
teeman ympärille rakennettu, vaan myös muut luonnontieteet olivat
vahvasti edustettuina. Myös humanistiset tieteet näkyivät SciFestin
työpajatarjonnassa.
SciFestin avainsanat ovat oivaltaminen ja tekeminen. Se on oivallettu
myös työpajojen suunnittelussa ja toteutuksessa: oivallukset ja oppiminen tapahtuvat tekemisen myötä. Festivaalin perusidea on pysynyt
samana koko viiden vuoden toiminnan ajan: haastavan, mielekkään
tekemisen ja oivallusten toivotaan synnyttävän kävijöissä kipinän,
joka kannustaa aikanaan hakeutumaan yliopistoon opiskelemaan.
SciFest on kaikille ilmainen tiedefestivaali, jonka järjestäminen
nojaa vahvaan tekemisen henkeen.
SciFestin vastuullisena pääjärjestäjänä toimi Joensuun Tiedeseura
ry; toinen pääjärjestäjä on Itä-Suomen yliopisto. Festivaalia tukivat
taloudellisesti Joensuun kaupunki, Suomen Kulttuurirahasto, opetus- ja kulttuuriministeriö, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö ja
Alfred Kordelinin säätiö.
Tulevaisuus tarvitsee tekijänsä
Joensuun kaupunginjohtaja Kari
Karjalainen antoi SciFestin avajaisissa täyden tukensa festivaalille.
- Tulevaisuus tarvitsee tekijänsä!
Karjalainen painotti.
Kaupunginjohtaja toivoi SciFestin
muuttuvan ympärivuotiseksi toiminnaksi ”muun muassa jo toimivien tiedeleirien muodossa”.
- SciFest on tärkeä osa Joensuun kaupungin tapahtumatarjontaa ja tukee
Joensuun roolia koulutuskaupunkina, kaupunginjohtaja Kari Karjalainen
painotti.
Viidettä kertaa järjestettävän festivaalin avajaisissa oli muutenkin luottavainen ja rento tunnelma.
Itä-Suomen yliopiston rehtori Perttu Vartiainen näki SciFestin
jo vakiinnuttaneen paikkansa:
- Voi sanoa, että tämä alkaa olla jo
instituutio. Tapahtuman järjestäjil-
lä oli alussa hyvä idea ja hyvä ideahan saa rahaa ja yhteistyökumppaneita, Vartiainen kiitteli. Rehtori totesi
festivaalin olevan yliopistolle sekä
näytön että näyttäytymisen paikan. Tapahtuman missio on ollut ja tulee
olemaan: lisää opiskelijoita luonnontieteisiin, Vartiainen sanoi.
Avajaisissa palkittiin myös vuoden
pohjoiskarjalainen tietotekniikkavaikuttaja. Kunniamaininnan sai joensuulainen tietojen tuhoamiseen erikoistunut Blancco Oy.
Onko tässä murhaajan kädenjälki? Pääsy rikospaikalle oli tiukasti kielletty.
Crime Scene Physics
Fysiikka, kemia ja matematiikka ovat aineita, jotka aiheuttavat monessa koululaisessa kylmänväristyksiä. Väristyksistä ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään Crime Scene Physics –työpajassa, joka oli
tupaten täynnä koululaisia ja opiskelijoita koko
SciFestin ajan. Työpaja tarjosi mahdollisuuden tutustua edustamiensa tieteenalojen käytännön tutkimusmenetelmiin ja käytännön sovelluksiin niin
koukuttavasti, että noin tunnin työpaja tuntui vain
hetkiseltä.
Itä-Suomen yliopiston fysiikan ja matematiikan
Tuore Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen suitsutti kiitosta
ja tukea SciFestille.
Rantakylän koulun kuudennen luokan oppilaat Aleksandra
Kuhlman (vas.) ja Nawaal Mowliid viihtyivät Areenassa SciFestin
avauspäivänä.
2 – SciFest
Farjo esitti avajaismusiikkia.
Pääkkönen voitti
kaiken
Johan Pääkkönen
laitoksen opiskelijat olivat lavastaneet työpajaan rikospaikan, jolta löytyneitä johtolankoja analysoimalla työpajalaisten oli pääteltävä huippufyysikon
murhannut henkilö.
Juuan Poikolan koulun oppilaiden ryhmän
saapuessa työpajaan oli tutkimuksia vetämässä johtava tutkija Ville Rautiainen. Lyhyen perehdytyksen ja käskynjaon jälkeen oppilaat
jakautuivat ryhmiin, jotka vuorollaan perehtyivät eri laitteiden käyttöön tutkimuksen apuna.
- Rikos ratkaistaan fysikaalisten mittalaitteiden avul-
la, johtava tutkija opasti uusia tutkija-apulaisiaan.
CSP-pajassa oli käytössä laitteita, jotka normaalisti ovat fysiikan laitoksen arkipäivää: lämpökamera, spektrometri, mikroskooppi…
Rautiaisen mukaan 12 opiskelijan ryhmä oli
suunnitellut ja rakentanut työpajaa helmikuusta
lähtien. -Vähän tämä karkasi lapasesta. Kun itse
tehtiin, niin tästä vain tuli näin iso juttu!
Tällä kertaa iso oli kaunista – tai ainakin toimivaa: ruuhka työpajassa päättyi vasta lauantaina kello
14 SciFestin sulkeutuessa.
Joensuun normaalikoulun tuore ylioppilas Johan
Pääkkönen keräsi kermat päältä vuosittaisessa
Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton kilpailussa, jonka Joensuun palkinnot jaettiin SciFestin
yhteydessä.
17-vuotias Pääkkönen voitti varttuneempien avoimessa sarjassa niin matematiikan, fysiikan kuin kemiankin sarjan. Menestys oli alkanut
jo vuotta aiemmin fysiikan perussarjassa, jossa
hän ylsi aina valtakunnalliseen loppukilpailuun.
Pääkkönen ei siis ollut mikään tähdenlento. Sitä
todistavat myös ylioppilaskirjoitusten tulokset.
- Matikasta ja fysiikasta sain ällän, mutta kemias-
ta ee:n. Kemian arvosanaa aion vielä korottaa, ItäSuomen yliopistoon kemiaa opiskelemaan lähtevä
nuorukainen kertoi.
Juuri kemia on hänelle läheisin aine, vaikka matikka ja fysiikkakin kiinnostavat. - Jostain syystä
vain teen kemiaa kaikkein mieluimmin.
Pääkkönen ei ole kemiansa kanssa yksin, sillä Itä-Suomen kemian laitoksen professori Tapani
Pakkanen kertoi maailmassa olevan noin miljoona
kemistiä tekemässä tiedettä. Mutta vielä tuossa yhteisössä on Pääkkösen mentävä aukko!
Tuloksia sivulla 15.
SciFest – 3
Akatemian tiedekahvila:
”Kasiluokat käytetään”
Juuan Poikolan koulun opettajat Ritva
Kähkölä, Irma Moilanen ja Antti
Ruokolainen seurasivat oppilaidensa
toimia Areenassa SciFestin avauspäivänä. Heidän mukaansa kouluun on
muodostunut perinne, että kasiluokkalaiset käytetään festivaalilla Areenassa.
- Tapahtuma on koettu mukavaksi, se
on suht lähellä ja myös ilmainen, kolmikko perusteli.
Tällä kertaa eri työpajoissa ahersi
kolme juukalaisluokkaa kokemuksia ja
elämyksiä keräämässä. -Jos vaikka joku
innostuisi! opettajakolmikko toivoi.
Säähavaintopallon tiedot
kiinnostivat
Kun säähavaintopallo kipuaa 20 kilometrin korkeuteen ennen putoamistaan,
ehtii se hankkia laitteillaan monenlaista tietoa lämpötilasta, ilmanpaineesta,
tuulesta, kosteudesta… Maaliskuussa Joensuusta taivaalle lähetettyyn palloon
oli asennettu myös videokamera ja digikamera, joten informaatiota kertyi visuaalisessakin muodossa.
Joensuun lyseon lukion, paikallisten radioamatöörien ja Vaisalan talvella
yhdessä toteuttaman säähavaintopallo-projektin tiedot oli purettu ja tuloksia esiteltiin SciFestissä tietoiskujen, visailujen ja erilaisten kilpailujen avulla.
Projektilaisilla oli ollut onnea mukana, sillä maahan syöksynyt sääpallo oli säilynyt ehjänä ja löytynyt helposti gps:n avulla.
- Oppilaidemme tekemä tutkimusraportti on tietokoneella. Osastolle tuleville vieraille jaamme kyselylomakkeen ja vastaukset löytyvät muun muassa
raportista. Kun on hakenut vastaukset, saa arvan ja osallistuu kilpailuun, lyseon lukion maantiedon ja biologian opettaja Niko Kaikkonen kertoi työpajan
toiminnasta.
Säähavaintopallon keräämiä tietoja tutkinut Rantakylän koulun kuudesluokkalainen Juha Sormunen oli ensimmäistä kertaa mukana SciFest-festivaalilla ja
vakuutti viihtyvänsä. - Mukavaa!
Robotteja
Taiwanista
Onks lääkitys
kunnossa?
– Tavoitteenamme on saada kouluikäiset kiinnostumaan lääkkeiden turvallisesta käytöstä. Alakouluikäisillä vastuu
on tietysti vanhemmilla, mutta hyvä
olisi tulla asian kanssa tutuksi jo vähitellen, kansanterveystieteen opiskelija
Marika Kangasniemi tiivisti SciFestosastonsa tarjonnan.
– Osaston kokoaminen on ollut
meillä Itä-Suomen yliopistolla osa terveyden edistämisen kurssia, informoi
Kangasniemi.
Opiskelijat olivat rakentaneet osastolle tuhdin tietopaketin, jota koululaiset sulattelivat muun muassa tieto-
kilpailun avulla.
Rantakylän koulun viidennen luokan oppilas Pinja Hassinen täytti tietokilpailulomaketta posket punoittaen. – Oli välillä vaikeita kysymyksiä,
mutta tiesin kuitenkin, Pinja vakuutti. Koulussa ei lääkeasioista ole vielä
puhuttu, joten Pinja kavereineen piti
osaston tarjoamaa tietoiskua ”hyvänä”.
Tietoa lääkkeistä ja niiden käytöstä on
karttunut tätä ennen ”vähän sieltä ja
täältä”.
Lopuksi pyöräytettiin lääkerulettia.
Luvassa oli palkinto.
Pinja Hassinen tiesi oikeat vastaukset.
Säähavaintopallo kiinnitettiin työpajan kattoon kiinni.
4 – SciFest
ja Ken. Kanssakäymisen helpottamiseksi vieraat olivat kääntäneet nimensä
eurooppalaiseen muotoon.
Taiwanilaiset ehtivät myös seuraamaan opetusta suomalaisessa koulussa:
- Hyvin mielenkiintoista, mutta emme
ymmärrä kaikkea erilaisesta kielestä
johtuen, Richard ja Ken kommentoivat kohteliaasti.
Lopulta kävi niin, että taiwanilaisten osastolta loppuivat robottien osat.
Ehkäpä sekin kirjattiin muistikirjaan,
jota ryhmä täytti vierailunsa aikana:
suunnitelmissa on, että Taiwanissa järjestetään oma SciFest jo vuonna 2012.
SciFestin yhteydessä järjestettiin kaksi Suomen Akatemian tiedekahvilaa. Avauspäivän tiedekahvilassa Areenan Molekyyli-kahvilassa esitelmöi
Jyväskylän yliopiston professori Tuomas Eerola musiikin vaikutuksesta
tunteisiin.
Tuomas Eerolan mukaan tunteet välittyvät hyvin musiikista ja musiikki aiheuttaa voimakkaitakin tunnekokemuksia.
Musiikki on myös tehokas keino vaikuttaa mielialaan. Eerolan
mukaan musiikilla voi olla yhteys jopa lajinkehitykseenkin.
- Tunnevaikutukset syntyvät itse musiikista sekä kuulijan musiikkimausta, persoonallisuudesta ja mielialasta. Myös tilanne vaikuttaa, Tuomas
Eerola kertoi.
Jyväskylän yliopiston ja Suomen Akatemian huippuyksikössä tunteita ja musiikin vaikutusta niihin tutkitaan monitieteisesti.
- Tutkimusta tehdään neljästä eri lähtökohdasta: kuulijalähtöisesti, musiikkianalyyttisesti, fysiologisesti (hengitys, syke ym.) ja neuraalisesti.
Tutkijat ovat porautuneet musiikin sisällön ja tunteiden välisiin yhteyksiin. Kuunneltavasta musiikista on pyritty tietokoneella irrottamaan musiikilliset piirteet (sanoja ei
tutkita) ja tallentamaan ne graafisesti esitettävässä muodossa. Työn tuloksena on huippuyksikössä kehitetty musiikin piirreirroitusohjelmisto.
- Sen avulla pystytään musiikista erottamaan esimerkiksi viha, pelko,
ilo ja suru.
Tutkimuksen sovellusalueita ovat esimerkiksi tekniset sovellukset
(musiikin selailujärjestelmät ja automaattiset soittolistojen generointi)
ja musiikin hyvinvointivaikutukset. Jälkimmäisistä on hyvä esimerkki aivoverenvuotopotilaiden hoito: potilaiden kuntoutuminen musiikin kuuntelun avulla on tutkimuksissa ollut normaalihoitoa parempaa.
- Kirjaan verrattuna musiikki on paljon tehokkaampaa. Mutta miksi?
Sitä tutkitaan, Eerola kertoi.
Hän nosti erityisesti esille hyvät tulokset masennuksen hoidossa: musiikkiterapia on havaittu erittäin toimivaksi hoitomuodoksi.
- Koetilanteessa masentuneet voidaan erottaa terveistä tunnistamalla
tunteet musiikista.
Professori Tuomas Eerolan mukaan musiikkiterapialla on myös kognitiivisia kykyjä ylläpitävä vaikutus.
Jyväskylän yliopiston musiikin tutkimusohjelma osallistui SciFestiin
luennon lisäksi myös omalla työpajalla.
Richard ja Ken ovat intohimoisia robotin rakentajia.
Voiko tiedettä
- Mielestäni ei, vastasi professori
Jaakko Frösén omaan kysymykseensä
SciFestin tiedeviestinnän seminaarissa.
Frösénin mukaan tiede on tiedettä
eikä sitä tosiasiaa saa lähteä muuttamaan. Tieteen tuottaman tiedon popularisointi on sitä vastoin mahdollista
ja toivottavaakin, Helsingin yliopiston professori ja Suomen Akatemian
huippuyksikön johtaja painotti vahvalla rintaäänellään. Tosin hänen mielestään olisi parempi puhua tutkimuksen popularisoinnista.
Frösénin mielestä tiedeviestintä-termin sijaan pitäisikin ot-
Taiwanilaiset ovat värittäneet ScifestAreenaa jo useamman kerran omalla osastollaan. Robotics Group from
Taiwan -työpaja, jota vieraat pyörittivät yhdessä Itä-Suomen koulun oppilaiden kanssa, veti jälleen innokkaita
robottien rakentajia – kun huomattiin, että osastolla voi puhua myös
suomea.
Taiwanin ryhmä koostui 15 henkilöstä, joista yhdeksän oli opiskelijoita eri puolilta Taiwania.
- Robotiikka on meille kaikille harrastus. Opetamme mikrorobottien kokoamista suomalaisille ja kerromme samalla maastamme, kertoivat Richard
Musiikki vaikuttaa tunteisiin
taa käyttöön termi ”tutkimuksen
viestintä” – se kertoisi, että kyse
on enemmän tutkimusprosessista.
Frösénin mukaan tiedeviestintä voidaan jakaa kolmeen osaan: tieteestä
tiedottamiseen, tiedon julkistamiseen
ja tutkimuksen popularisoimiseen.
Ensimmäinen keskittyy lähinnä tieteellisen tutkimuksen tulosten julkaisuun tutkijoiden ehdoilla ja pienelle
joukolle. Tiedon julkistamisessa kohderyhmä on laajempi ja ulottuu tiedemiespiirin ulkopuolelle; samalla tiedosta tulee yksityisen sijaan julkista.
popularisoida?
- Ja kolmanneksi puhun siis mieluummin tutkimuksen popularisoimisesta kuin tiedon popularisoimisesta.
Näissä termeissä on eronsa ja niiden
käyttöä pitäisi miettiä tarkemmin!
Pohjimmiltaan on kyse tiedon yksinkertaistamisesta ja jakamisesta myös
niille, joilla ei ole samaa koulutusta
kuin tutkijoilla, professori totesi.
Frösénin esitelmää kuunneltiin hiiskumatta, onhan hän yksi parhaista esimerkeistä tutkimuksen onnistuneesta, pitkäjänteisestä popularisoimisesta.
Tutkimuksen viestintään paneutuminen on poikinut Frösénin johtamille
hankkeille runsaasti sekä myönteistä
julkisuutta että ulkopuolista rahoitusta.
Professori Jaakko Frösén.
Professori Tuomas Eerola.
SciFest – 5
Torstai
Marenki loppui
kesken
Koirankakat kartalle
Paikkaoppi tuli tutuksi niille, jotka osallistuivat Puhtautta kartalla -työpajan opetukseen. Osallistujien tehtävänä oli paikallistaa Areenan ympäristöstä muun muassa koirankakat ja roskat. Lisäksi mitattiin sulaneen lumen ph. Tutkimusvälineinä olivat myös desibelimittari ja kamera.
- Käytössämme on myös gps, joten voimme määrittää löydösten sijaintitiedot.
Kun tulemme ulkoa takaisin Areenan työpajaan, lataamme tulokset tietokoneelle ja sijoitamme löydökset digitaaliselle kartta-aineistolle. Kun maastossa
on samalla kertaa eri puolilla neljä ryhmää, voimme tutkia alueiden eroja, selvitti työpajan vetäjä Ilkka Sirkka.
Työpajassa tehtiin luultavasti tieteen historiaa: tuskinpa on koskaan aikaisemmin tutkittu sitä, mitkä ovat kaupunkilaisille mieluisimmat paikat ympäristön likaamiseen ja roskaamiseen.
Biologian ja maantieteen opiskelijoiden ylläpitämässä työpajassa pohdittiin
työn lopuksi sitä, kuinka työpajassa opittuja asioita voitaisiin soveltaa arkielämässä. Työpajan teema, kaupunkiympäristön puhtaus, puhutteli koululaisia
sillä paja oli hyvin suosittu.
Syötävän hyvät vaahtobileet -työpaja vaikutti niin herkulliselta, että työpajan tarjoamat marenkimaistiaiset
loppuivat kesken. Se ei kuitenkaan menoa haitannut.
- Tarkoituksenamme on innostaa nuoria enemmän
ruoanlaittoon ja esitellä ruoanvalmistuksessa tapahtuvia kemiallisia reaktioita. Molekyyligastronomia
kuvaa ruoanvalmistuksen kemiallista puolta, selvitti ravitsemusterapeutiksi Itä-Suomen yliopistossa
Kuopion kampuksella opiskeleva Päivi Silvola.
Vaahtobileet oli valittu työpajan teemaksi, koska erilaisten vaahtojen muodostumista
on helppo esitellä käytännössä. Työpajassa valmistettiin muun muassa maito- ja kermavaahtoa. Makea marenki oli myös esimerkkinä siitä, miten ja missä vaiheessa vaahto muodostuu.
- Tämä on tiedon lisäämistä mielenkiintoisessa
muodossa, Silvola pohti.
Työpajan vetäjät opiskelevat kliinistä ravitsemustiedettä. Työpajan ilme oli onneksi kaukana kliinisestä – vaahto vain kupli ja pirskahteli.
Roskat kuvattiin ja kuvauspaikka sijoitettiin myöhemmin kartalle.
Pellavansiemeniä
Kova vatsa? Krooninen ummetus? Ei huolta, kannattaa suunnata apteekkiin ja
ostaa pellavansiemeniä – ne auttavat.
Tiesitkö muuten, että Suomen ensimmäinen maaseutuapteekki avattiin
Liperin leipäpitäjässä armon vuonna 1834 Nikolai I:n keisarillisella suostumuksella?
Niinivaaran lukion ideoima Aikamatka apteekkiin -työpaja tarjosi tietoa
entisen ajan apteekista, sen toiminnasta ja tuotteista. Pelkkää kemiaa koko
työpaja: apteekin henkilökunnan ja asiakkaiden välistä sekä tietenkin lääkeaineiden sisäistä.
Kemian tietopaketti tarjottiin viidentoista minuutin pienoisdraaman
ja tiloihin lavastetun apteekin sekä infopisteiden yhdistelmänä. Se toimi.
Draamaopettaja Kirsi Jaatinen oli oppilaidensa kanssa työstänyt opetuspaketin, joka silminnähden upposi koululaisiin; hylkimisreaktioita ei ollut näkyvissä.
- Mukavaa, että kaikki näyttelee ja ovat pukeutuneita. Se oli hyvin näytelty.
Mutta oliko koko ajan kyseessä sama apteekki, pohti Itä-Suomen koulun viidesluokkalainen Heini Turunen työpajan antia.
Apteekissa oli tiedon lisäksi tarjolla myös ikiklassikkomaistiaisia: Apteekin
salmiakkia eli Haganol-salmiakkia. Sekin kelpasi.
Päivi Silvola pisti pystyyn vaahtobileet.
Apteekkari apulaisineen ja vanhanaikaiset, ”oikeat” lääkepullot.
Saippuakuplia
omalla reseptillä
Kansainvälistä kemian vuotta juhlistetaan muun muassa valtakunnallisella
saippuakuplakilpailulla. Yksi sen aluekarsinnoista käytiin SciFestin yhteydessä.
Finaali käydään joulukuussa Vantaan Heurekassa kemian yö –tapahtuman osana.
- Kilpailuun osallistutaan kahden hengen joukkueilla. Saippuaveden resepti on
vapaa. Kisassa arvioidaan saippuakuplien muotoa, kokoa ja kestävyyttä, kertoi
Areenan karsinnan järjestelyistä Itä-Suomen kemistiseuran puolesta vastannut
tutkija Juri Timonen.
Kolmen hengen tuomaristo, jota johti tutkija Elina Laurila, oli työssään
huolellinen ja pyrki kuvaamaan kilpailukuplat. Kilpailuun otti osaa lähes kymmenen joukkuetta.
Kilpailun voitti Joensuun lyseon peruskoulun 8 B -luokka. Sitä edustivat
Iida Lehtinen ja Heidi Malinen, jotka siis jatkavat Vantaan finaaliin.
Tuomaristo oli tyytyväinen voittajiin. - Kemiallisessa mielessä suuren pallon
kestävyys ja pyöreys ovat vaikeasti saavutettavia ominaisuuksia, mutta voittajat
saivat aikaan suuria ja pyöreitä palloja, Elina Laurila kumppaneineen kiitteli.
6 – SciFest
Iida Lehtinen puhalsi suurimmat kuplat.
Kermavaahdon koostumus.
Led syttyi!
Virtapiirin toiminta tuli perinpohjin tutuksi niille oppilaille, jotka osallistuivat Itä-Suomen koulun
Rakenna oma led-taskulamppu -työpajaan.
Työpajassa rakennettiin suurteho-ledistä, pahvista, rautalangasta ja lorauksesta liimaa taskulamppu.
Mikä parasta: lamppu myös syttyi.
Työpajaa pyörittivät Itä-Suomen koulun oppilaat, jotka olivat koulussa ottaneet SciFestin valinnaiseksi aineeksi. Koululaisia ohjanneen Dan Sunin
mukaan työpajan asiakkaat omaksuivat ohjeet helposti ja ymmärsivät lampun rakenteen hyvin.
Karttulan Pihkainmäen koulun neljännen luokan oppilaat Samuel Kuhanen, Toni
Jäntti ja Lauri Collan ahersivat kukin oman
projektinsa kimpussa. Jokaisen työ tuotti tulosta ja ledit alkoivat välkkyä poikien käsissä.
- Ei olisi tullut mieleenkään tehdä jotain tällaista
omin päin ilman ohjausta, kolmikko tuumi.
Pihkainmäen koulun oppilailla oli ohjelmassa
kaksi etukäteen valittua työpajaa ja niiden jälkeen
nonstop-työpajojen kiertelyä.
Mukavinta SciFestissä oli se, että itse tehdyn lampun sai ottaa mukaansa.
eTwinning
vie Lieksasta
maailmalle
Lieksan Surpeinvaaran ja Kolin koulut kuuluvat niihin opinahjoihin,
jotka sijaitsevat ”maailman laidalla”.
Fyysiset välimatkat muualle Suomeen
ja varsinkin muualle Eurooppaan ovat
pitkät. Onneksi kouluilla on innokkaat vetäjät, jotka ovat ymmärtäneet
hyödyntää internetiä ja uusinta tekniikkaa kouluissaan: yhteydet muun
Euroopan kouluihin ovat Lieksassa
opiskelun arkipäivää.
Winnaajat verkossa -työpajassa näytettiin, kuinka Surpeinvaaran
koululaiset hyödyntävät käytännössä yhteyksiään muualle maailmaan.
Luokassa on suuri interaktiivinen
kosketusnäytöllä toimiva älytaulu,
jonka näytön avulla on helppo
keskustella vaikkapa tsekkiläisen luokan oppilaiden ja opettajan kanssa.
- Työkieli on englanti. Tätä tehdään
EU:n tukeman eTwinning-ohjelman puitteissa. Meitä tukevat myös
opetushallitus ja Lieksan kaupunki,
Surpeinvaaran koulun rehtori Jukka
Pöppönen kertoi.
Ideana on, että verkkoympäristössä
on helppo löytää partnereita ja toteuttaa heidän kanssa yhteisiä oppimisprojekteja. eTwinning tarjoaa tähän
partnereiden lisäksi myös työkaluja.
-eTwinning on edullinen tapa osallistua
kansainvälisiin oppimisprojekteihin.
Tämä on osa kansainvälisyyskasvatusta ja myös monikulttuurisuuskasvatusta. Samalla kehittyvät oppilaiden
esiintymistaidot, Pöppönen selvitti.
Verkkokanssakäyminen innostaa
luonnollisesti myös fyysisiin kontakteihin. Niiden luomiseen tarjoaa
eväitä ja tukea Comenius-hanke, jota
myös on hyödynnetty lieksalaiskouluissa.
Lieksalaiset kuuluvat ”winnaajien” aktiivisimpaan joukkoon.
Surpeinvaaran ja Kolin koulut ylsivät kuluvana vuotena 12-15-vuotiaiden kategoriassa seitsemän parhaan
eurooppalaisen eTwinning-koulun
joukkoon.
Hienoa, SciFest onnittelee!
Samuel Kuhanen (vas.), Toni Jäntti ja Lauri
Collan rakensivat led-lampun.
SciFest – 7
Perjantai
Terveisiä
Mosambikista
Suomi rahoittaa Mosambikissa, joka on yksi maailman köyhimpiä maita, toimivaa Stifimo-ohjelmaa.
Ohjelma pyrkii kehittämään maassa lasten tiedekerhotoimintaa. Tavoitteena on tarjota nuorille mahdollisuus oppia muun muassa robottien rakentamista ja ohjelmointia.
STIFIMO (Programme of cooperation in
Science, Technology and
Innovation
between
Finland
and
Mozambique) toi SciFestiin pienen ryhmän
mosambikilaisia hakemaan vaikutteita ja oppia työpajoista. Mukana oli myös koululaisia.
- Todella mielenkiintoista ja paljon tiedettä. On hyvä, että vetäjillä on aikaa näyttää,
mitä kussakin pajassa tehdään, arvioi Eduardo
Muhamad Ali. Hän on itse opetus- ja tiedeministeriön edustajana mukana juurruttamassa tiedekerhotoimintaa eri puolille Mosambikia.
- Nyt käytämme kerhoissa legoja, mutta kun saamme käyttöömme paikallisia tarvikkeita ja materiaaleja, luovumme legoista. Ne ovat niin kalliita. Nyt
meidän on pakko kierrättää samoja legoja eri kouluissa koska meillä ei ole varaa hankkia niitä kaikkialle. Toivomme myös kerhotoiminnalta omia, uusia
innovaatioita, jotka hyödyttäisivät meitä.
Stifimo-ohjelman suomalaisena vetäjänä
Mosambikissa toimii professori Erkki Sutinen, joka
on Joensuun SciFestin henkinen isä. SciFestin idea
on puolestaan Etelä-Afrikasta, joten pohjoisen ja
etelän akseli toimii jouhevan kaksisuuntaisesti.
Kemiaa kaikille
Tultiin Savosta
SciFest 2011:n teemana oli kemia. Itä-Suomen yliopiston kemian laitos pystytti teeman kunniaksi Areenaan kemian laboratorion, jossa halukkaat
pääsivät testaamaan kemistin taitojaan.
Päälle kemistin valkea takki, nenälle suojalasit,
käsiin hansikkaat ja kas: olet oikea kemisti!
Työpajassa valmistettiin eri aineista esimerkiksi superpalloja ja kylpypommeja.
Tässä jutussa paljastamme nyt tarkkaan varjellun
kylpypommin reseptin.
Kun reseptin ainesosat sekoitettiin oikeassa suhteessa ja kuumennettiin oikeassa lämpötilassa, saatiin näkyviin mielenkiintoinen kemiallinen reaktio,
”pommi”.
Superpallon tekemisen ideana oli puolestaan
polymerisaation havainnollistaminen. Siinä kahta
sekoitettiin keskenään ja tuloksena syntyi silikonimuovia. Sitä muotoilemalla syntyi pomppiva superpallo. Se on kemiaa.
SciFest-festivaali kerää kävijöitä pääasiassa PohjoisKarjalasta, mutta opiskelijoita ja koululaisia tulee
muualtakin kun tieto tapahtumasta leviää.
Pihkainmäen
koulun
oppilaat
saapuivat
SciFestiin
ensimmäistä
kertaa. Koulu sijaitsee Karttulassa Kuopiossa.
- Minulla on henkilökohtaisia suhteita järjestäjiin ja
olemme saaneet tietoa sitä kautta, koulun opettaja
Tuula Jauhiainen kertoi.
Pihkainmäen koulusta saapui Areenaan kolme
luokkaa: ensimmäinen, neljäs ja viides luokka.
- Ensi vaikutelma on se, että halutaan tulla toistekin: hirmu mukavat työpajat ja on mistä valita.
Savolaisten matka Joensuuhun onnistui ulkopuolisten sponsoreiden ja vanhempien tuen ansiosta.
Hienoa, myös SciFest kiittää heitä!
Adelino Simeão ja 12-vuotias Anacleta Nhangone esittelevät mosambikilaista itse
rakennettua juomansekoitinautomaattia.
Tartosta SciFestiin
Tarton yliopiston matematiikan lehtori Indrek Zolk
oli tuonut Virosta mukanaan SciFestiin kolme koululaista. Kolmikko oli saanut matkan palkinnoksi
menestyttyään valtakunnallisessa tietojenkäsittelytaitoja testaavassa kilpailussa. Se mittaa kilpailijoiden
kykyä hyödyntää tietokonetta muun muassa editoinnissa ja tekstinkäsittelyssä; kyse ei ole siis ohjelmointikilpailusta, mutta ohjelmistoja on osattava käyttää.
- Kun mietimme, mitä antaisimme kilpailun voittajille palkinnoksi, kuulimme SciFestistä. Kun tapahtuma on vielä ilmainen, päätimme antaa palkinnoksi matkan tänne. Reissu onnistui sponsoreiden
tuen avulla. Tärkeintä tässä on, että palkitut saavat
kokemusta eri tieteistä, Indrek Zolt kertoi.
Kilpailun voittajat ovat oikeita it-alan taitajia sillä kilpailuun osallistui ensimmäisellä kierroksella
4000 oppilasta.
Erityisesti virolaisia kiinnostivat Areenan työpajatarjonnassa mikrokontrollerien maailma sekä robottityöpajat. - Hienoa, että täällä voi tehdä itse ja
kysyä! Todella hyvä tapahtuma – olen itsekin osallistunut työpajoihin, Zolt myhäili.
8 – SciFest
”
Virolaisvieraat Tonis Laasfeld (vas.), Ago Allikmaa, Indrek Zolt ja Edwin Weber
matematiikkapajan tehtäviä ratkomassa.
Täällä on
sekä nuoria
koululaisia
että aivan
tieteen
terävintä
huippua”
Kemiaa käytännössä.
Valmistumassa kylpypommi.
SciFest – 9
Matikka on tylsää!
Aivan oikein, otsikko on puutaheinää. Mutta on siinä sen verran tottakin, että matematiikka voi olla tylsää
jos sitä opetetaan tylsästi. SciFestin
matematiikkatyöpajoissa ei tylsyydestä ollut tietoakaan, kun matematiikan mahdollisuuksia ja sovelluksia
esiteltiin vierekkäisissä työpajoissa ItäSuomen yliopiston matematiikan ja
fysiikan laitoksen opiskelijoiden voimin.
Monitahokkaat, kartioleikkaukset, verkot ja verkkoteoriat sekä
symmetriapelit ja laatoitukset kiinnostivat, koska tehtävät oli laadittu kiehtoviksi; ne olivat haasteellisia
mutta ratkaistavissa. Verkkoteorioita
käsittelevässä työpajassa ohjasi oppilaita muun muassa Mika Koponen.
- Opetuksellisia ideoita on saatu muun
muassa Ranskasta ja itsekin tehtäviä
on kehitelty. Tavoitteenamme on kertoa, että matematiikka on muutakin
kuin laskemista. Ja mikä innostus tälläkin osastolla on vallinnut! Pyrimme
siihen, että matematiikka ja matemaattiset ajatukset syntyisivät näillä
osastoilla toiminnan kautta, Koponen
kertoi.
Lehmon
koulun
opettaja Jarkko Turunen seurasi uteliaana oppilaidensa tekemisiä.
- Tavoitteena on, että he näkevät mihin kaikkeen arkielämän juttuihin
koulussa opetettuja asioita voidaan
soveltaa. Koulussa he kysyvät monesti, että mihin näitä oppeja tarvitaan…
Vilma Lehtonen (kesk.) äänesti
Sinikka Siipeä ötökkävaaleissa.
Kartiot, monitahokkaat, symmetriapelit ja
monet muut tulivat tutuiksi matematiikkatyöpajoissa.
Kuka voitti
ötökkävaalit?
SciFest sai oman
radion
Tätä kirjoitettaessa tulos ei ollut vielä selvillä sillä äänestysprosentti oli ennätyksellisen
korkea ja tarkistuslaskennat edelleen käynnissä. Vaaleja edeltävissä gallupeissa suosikkeja olivat Sinikka Siipi, Veera Verkkosilmä
ja Raimo Raat-Oja.
Sinikka Siipi sai äänen ainakin Vilma
Lehtoselta. Perustelut löytyivät asialinjalta:
- Se oli kaikkein tavallisimman näköinen,
arvioi Nurmeksen Kirkkokadun ala-asteen
oppilas.
Ehkäpä Sinikka Siipi oli juuri se tavallinen Perushyönteinen, joiden kannatus oli
nousussa gallupeissa.
Leikkimielisen Ötökkävaalit 2011 -työpajan oli rakentanut Itä-Suomen yliopiston
ja Luonnontieteellisen keskusmuseon digitointikeskus Digitarium. Tarkoituksena oli
innostaa koululaisia hyönteisten tunnistamiseen ja kertoa samalla Digitariumista.
Yksikön tehtäviin kuuluu muun muassa
maamme luonnontieteellisten näytteiden
digitointi. Tuoreella yksiköllä on edessään
valtava työmaa.
Yksi esimerkki SciFestin aikuistumisesta on, että tapahtuma sai oma radiokanavan – tosin tässä vaiheessa vain festivaalin ajaksi.
Radio lähetti ohjelmaa eetteriin keskiviikosta lauantaihin taajuudella 98,7 megahertziä sekä SciFestnettiradiossa. Ohjelmaa tekivät Pohjois-Karjalan
ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman
opiskelijat sekä heidän ohjauksessaan radio-työpajaan ilmoittautuneet koululaiset.
Viuhke oli osastolla kova, ja ohjelmaa tehtiin monenlaisista aiheista. Innostus oli silminnähden vallalla.
Innostuneita olivat myös Karsikon koulun 5
A-luokan oppilaat Aino Pieviläinen, Ida Nevalainen,
Sari Reijonen, Sanna Kähkönen ja Enni Tuononen.
- Tää oli ehoton kun ope sanoi, että voisi päästä ja
me päästiin!
Viisikko oli itse miettinyt ohjelmansa aiheen ja odotteli sen valmistumista nettiradioon.
- Editointiin saatiin vähän apua… no, nyt se tulee.
HYVÄLTÄ KUULOSTAA! tytöt hihkuivat kuullessaan tuotoksensa radiosta.
Samaa mieltä oli tyttöjen opettaja Heli Hjälm,
joka oli tyytyväinen oppilaidensa omatoimisuuteen.
- Hyvä tönäisy nuorten omalle toiminnalle, Hjälm
myhäili.
Aino Pieviläinen (vas.), Ida Nevalainen, opettaja Heli Hjälm, Sari Reijonen, Sanna Kähkönen
ja Enni Tuononen kuuntelevat oppilaiden tekemää haastattelua.
10 – SciFest
Nicolas Bakajika luotsasi sambialaisryhmää
SciFest-festivaalilla.
Orpolasten ihme
SciFestin kansainvälisiin vieraisiin kuului myös ryhmä Sambiasta. He edustivat Suomen valtion rahoittamaa hanketta, joka on kouluttanut lähes 300 orpolasta ja reilut 60 aikuisopiskelijaa tietotekniikan
osaajiksi ja opettajiksi. Toiveena on, että tietotekniikkataidot leviäisivät heidän kauttaan edelleen.
Lopullisena tavoitteena hankkeella on it-alan ammatillisen koulun perustaminen, jonka Sambian
evankelis-luterilainen kirkko ottaa ylläpitääkseen.
Sambian pääkaupungista Lusakasta saapunut
hankekoordinaattori Nicolas Bakajika kertoi, että
koulutettavat lapset ovat orpoja tai puoliorpoja.
- Maassa, jossa tietokoneita on vain muutamissa
kouluissa, tähän koulutukseen pääseminen on nuorille kuin ihme. He itsekin ymmärtävät sen ja toimivat sen mukaisesti. Tämän opin myötä heillä on
suora yhteys maailmalle: USA ja Eurooppa ovat
internetin ansiosta todella lähellä. Jatkossa heidän
on huomattavasti helpompi lähteä opiskelemaan,
Bakajika totesi.
Matka Suomeen ei ole sambialaisille huvia, vaan
hyödyllinen opiskelumatka – osa ihmettä.
Sambialaiskoululaiset hyödynsivät innokkaasti Areenan työpajojen antia.
SciFest – 11
Lauantai
Akatemian tiedekahvila:
Toksiinit pilaavat sisäilman
Minecraft-työpaja oli jatkuvasti täynnä.
Maailma tyhjästä
Topi ja Veeti rakensivat baarin
Minecraft koulussa -työpaja ei ensisilmäyksellä vaikuta kovinkaan omaperäiseltä: huone täynnä läppäreitä. Mutta kun läppärit ovat koko SciFestin ajan
tiiviissä käytössä, on pakko pistäytyä työpajassa uudelleen. Myös lauantaina
paja oli täynnä läppäreiden näyttöjä keskittyneesti tuijottaneita nuoria. Mistä
on kyse? Tietokonepelistä tietysti!
- Minecraft on peli, jossa synnytään keskelle tyhjää maailmaa, jota sitten rakennetaan mieleiseksi. Se tapahtuu muun muassa eri materiaaleja jalostamalla
ja muokkaamalla. Esimerkiksi puusta tehdään lankkua ja siitä edelleen lautaa
ja niin edelleen, selvitti yksi työpajan vetäjistä, Jannika Aalto.
Työpajan tarkoituksena ei tietenkään ollut toimia pelkästään nuoria viihdyttävänä
pelihuoneena, vaan itse asiassa pelaajia hyödynnettiin pyytämällä heiltä palautetta.
- Testaillaan, mitkä olisivat hyviä tapoja opettaa pelin kautta. Tavoitteena on,
että voisimme tämän pelin avulla opettaa opetussuunnitelman sisältöjä, Aalto
kertoi.
Kaikki työpajan vetäjät olivat luokanopettajaopiskelijoita, mutta toimintaa
pyörittivät Aalto ja hänen miesystävänsä Santeri Koivisto. Heidän tavoitteenaan
on hyödyntää ruotsalaista Minecraft-peliä omassa yrityksessään ja tarjota sen
avulla uusia työvälineitä opettamiseen.
Jos kaksikko kykenee siirtämään työpajassa vallinneen intensiivisen ilmapiirin kouluihin ja parantamaan oppimistuloksia tarjoamiensa ohjelmistojen
avulla, tekevät he osaltaan SciFest-historiaa.
Topi Turunen ja Veeti Mutanen tulivat SciFestiin lauantaina ensimmäisten
joukossa Varparannan koulun teknologiakerhon mukana. Mieleinen työpaja
löytyi lähes välittömästi: ystävykset ryhtyivät rakentamaan legoista baaria osana kokonaisuutta, jonka tavoitteena oli kokonaisen kaupungin rakentaminen.
Kaupunki syntyisi kun ryhmien erikseen kokoamat kaupunginosat tai rakennukset liitetään yhteen.
Topin ja Veetin baari rakentui täysin kaksikon omien suunnitelmien
pohjalta: kaupungin teknisen lautakunnan byrokratia ja vanhakantaisuus
ei työtä kahlinnut. Baarissa oli eittämättä vaikutteita ABC-ketjusta, mutta
yhdessäkään sen kahviloista ei taatusti ole kissaa vakiokalusteena! Eikä
niin hienoa pyörivää grilliä (vai olisiko se mikro) kuin poikien baarissa.
- Suunnitellaan ihan ite. On tämä aika mukavaa, Topi Turunen suhahti touhun keskeltä. Kaksikon hulppean baarin kruunasivat oikeasti toimivat valot.
Rakenna
legolla
yhteinen
kaupunki
-työpajan
toteutti Arjen teknologiat Erityisryhmille –projekti ja Honkalampi-säätiö.
- Tässä tutkitaan, kuinka teknologia toimii välineenä lasten työskentelyssä.
Haemme nimenomaan palautetta lapsilta ja opettajilta. Tutkimuksen tekee
Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan laitos, kertoi projektisuunnittelija
Eila Nissinen.
Työpaja kuului SciFestin suosituimpiin. - Väline vei kyllä mennessään. Olisi
mielenkiintoista kuulla se keskustelu mitä lapset kävivät kun suunnittelivat
kaupunkia, ja kun kokonaisuus lopulta yhdistettiin eri paloista.
Työpaja ei houkutellut pelkästään lapsia: vanhimmat osallistujat olivat yli
20-vuotiaita.
”
Ideasta
ratkaisuun
Lauantai, SciFestin päätöspäivä,
oli avoimien ovien päivä. Ideasta ratkaisuun -työpajassa ahersivat AinoMaria Passi (10 v.) ja Laura-Emilia
Passi (kohta 9 v.) isänsä Timo-Teemu
Passin kanssa. Ontoista pilleistä valmistui muun muassa keinuja.
Tapahtuma oli kolmikolle tuttu,
sillä he olivat vierailleet Areenassa jo
edellisenä vuonna. Timo-Teemu Passi
oli itse asiassa jo toista kertaa tämän
12 – SciFest
Topin ja Veetin baarissa tarjoiltiin taatusti tuoretta pitsaa.
En tiennyt. En varmaan
ostaisi jos nyt pitäisi
päättää.
vuoden SciFestissä sillä hän oli tutustunut festivaaliin myös oppilaidensa
kanssa (Karsikon koulu).
Suomen Akatemian tiedekahvilassa torstai-iltana puhunut Helsingin yliopiston professori Mirja Salkinoja-Salonen houkutteli luentoaan kuuntelemaan runsaan yleisön. SciFest-luennon aihe Mikä hometalon sisäilmassa
myrkyttää? on Pohjois-Karjalassakin erittäin ajankohtainen.
Professori Salkinoja-Salosen vastaus esitelmän otsikkoon oli selkeä:
mikrobien tuottamat myrkyt eli toksiinit ovat ratkaisevan suuressa osassa sisäilman pilaajina.
Toksiinit aiheuttavat terveysongelmia myös elintarvikepuolella, mutta siellä haitat on saatu paremmin kuriin. Miksi sisäilmaongelmia ei ole kyetty hoitamaan tehokkaammin?
- Erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin sisäilman laatua koskevaa lainsäädäntöä ei ole olemassa työpaikkoja lukuun ottamatta. Siispä yleensä tutkitaan ongelmatilanteissa vain rakennusteknisiä asioita eikä pureuduta terveysvaaran tutkimiseen. Toiseksi tutkitaan väärää asiaa!
Elintarvikepuolella ruvettiin tutkimaan hometoksiineja eli mykotoksiineja jo parikymmentä vuotta sitten, mikä pitäisi tehdä ilmanlaatututkimuksissakin, Mirja Salkinoja-Salonen korosti.
Salkinoja-Salosen mukaan Helsingin yliopistossa on käytetty hänen edellä
peräänkuuluttamaansa menetelmää ilmanlaadun tutkimuksessa jo noin 20
vuotta, mutta viralliseen käyttöön mykotoksiinitutkimuksia ei ole otettu.
- Asiasta ei ole EU-säädöksiä eikä sitä ole hoidettu Suomessakaan. Asia
on siis hoitamatta ja siitä kärsii moni! tuohtunut professori kritisoi.
Salkinoja-Salonen tutkimusryhmineen tutkii mikrobien tuottamien
toksiinien haitallisuutta sian sperman avulla. Terveen sperman sekaan
lisätään mikrobeja. Jos ne ovat myrkyllisiä, siittiöt kuolevat tai ainakin
vaurioituvat pahoin. Näin toksiinit kyetään tunnistamaan.
Tutkija korosti, että ilmanlaatuongelmista kärsiviä rakennuksia remontoitaessa on aina etsittävä mikrobien lähde – rakennuksesta on
löydettävä ”mehiläispesä” eli ongelman aiheuttaja. Silloin ei remontteja
tarvitse toistaa, kuten on monesti tapahtunut.
Professorin johtama Suomen Akatemian huippututkimusyksikkö esitteli tutkimusmenetelmää myös omassa työpajassaan Areenassa.
- Tytöt eivät päässeet tänne
(Kanervalan) koulun kautta, joten tulimme nyt. Kyllä se tuottaa kouluissa
vaikeuksia tulla tänne jos on pitempi
kuin kävelymatka, Timo-Teemu Passi
mietti.
- Isä, tämä nyt, miten se tehdään?
Laura-Emilia käänsi isänsä huomion
haastattelijasta tärkeämpiin asioihin...
Aino-Maria Passi, Timo-Teemu Passi ja Laura-Emilia Passi askartelivat
Tomi Mantilanaho keskittyi täysillä uuden maailman suunnittelemiseen.
yhdessä.
Jalkapallokenttä kuuluu lasten
kaupunkiin.
Professori Mirja Salkinoja-Salonen piti työpajaa ja luennoi tiedekahvilassa.
SciFest – 13
Tunnelmia
Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton
kilpailun tuloksia:
Hetki hiljaa
Yliopistopastori Tiina Tarnanen.
Joensuun evankelisluterilainen seurakuntayhtymä ja
sen yliopistotyö pystyttivät SciFestiin nyt toisen kerran
hiljentymisen keitaan, nimeltään Schapel. Aidoilla viherkasveilla sisustettu tila houkutteli hengähtämään.
- Tämä on lepopaikka ja hiljentymisen paikka.
Tämän identiteetti on luterilainen, mutta tämä on
avoin kaikille. Ihmiset ovat käyneet täällä lepäämässä, keskustelemassa ja käyttäneet runsaasti rukouskiviä, kertoi päivystysvuorossa ollut yliopistopastori
Tiina Tarnanen.
Tarnasen mukaan kappeli nivoutuu SciFestiin
hyvin muun muassa siksi, että kaikki innovaatiot
ja keksinnöt lähtevät ihmisen sisimmästä, levosta.
Pastorin mukaan erityisesti tytöt ovat tehneet
runsaasti sormenjälkiä tarjolla olleiden värien avulla. - Olen muistuttanut jokaista heistä, että hän on
ainoa ja arvokas – se on itsestään epävarmoille nuorille erittäin tärkeää kuulla. Ja Jumalan silmissähän
jokainen on tärkeä ja arvokas.
Osastolla oli myös mahdollisuus tehdä runoja tai
mietelauseita tarjolla olleista muoviin painetuista
sanoista. Perjantaina oli joku SciFest-vieras koonnut esille lauseen, joka Tarnasen mielestä sopi erinomaisesti niin itse tapahtumaan kuin laajemminkin
nykyajan henkeä kuvastamaan: ihminen ei ole kone.
Peruskoulun matematiikka
1. Atak Beste (31p), Pielisjoen koulu
2. Simo Kettunen (29p), Pielisjoen koulu
2. Riku Laakkonen (29p), Pielisjoen koulu
2. Kiira Tiensuu (29p), Pielisjoen koulu
2. Rami Sudan (29p), Pielisjoen koulu
Lukion matematiikka
Perussarja
1. Heidi Sairanen (35p), Joensuun normaalikoulun
lukio
2. Antti Maaranen (34p), Joensuun
normaalikoulun lukio
3. Janne Karttunen (27p), Joensuun yhteiskoulun
lukio
Avoin sarja
1. Johan Pääkkönen (18p), Joensuun
normaalikoulun lukio
2. Juha Pääkkönen (11p), Joensuun lyseon lukio
Välisarjassa ei ollut palkittavia.
Fysiikka, perussarja
1. Heidi Sairanen, Joensuun normaalikoulun lukio
2. Tuomas Kynkäänniemi, Joensuun
normaalikoulun lukio
3. Olli Tukiainen, Polvijärven lukio
Fysiikka, avoin sarja
1. Johan Pääkkönen, Joensuun normaalikoulun
lukio
2. Heikki Karjalainen, Nurmeksen lukio
Pihla Liimatta (vas.), Henna-Riina Koskinen ja Netta Haavistola. Jaana Keränen. Juha Farin. Jan Vihonen. Reetta Lempinen
Jaana Keränen
Pihla, Netta, Henna-Riina
Jaana Keränen oli saapunut lauantaina SciFestiin
Kontiolahdesta Varparannan koulun teknologiakerhon nuorten kanssa. Teknologiakerho on leaderhanke Mediaviisas, jonka vetäjänä Keränen toimii.
- Koulun vanhempainyhdistys ylläpitää kerhoa.
Koulussa on tällä hetkellä meneillään niin monta
projektia, että sen puolesta ei tänne tultu. Niinpä
me tulimme. Itselleni tämä on ensimmäinen kerta,
mutta olen seurannut festivaalin kehittymistä sen
nettisivuilta, Jaana Keränen totesi.
Hankevetäjän mukaan lauantain ehdottomat hitit olivat legokerho sekä led-lamppuja valmistanut työpaja. Molemmat työpajoja, joissa osallistujat pääsivät itse tekemään.
- SciFest on monipuolinen, mutta olisi ehkä pitänyt
valmistautua jo etukäteen ja ottaa selvää tarjonnasta,
Keränen pohti. Joissakin työpajoissa oli ehkä pulaa
vetäjistä, hän arvioi.
Keräsen päivä oli helppo: teknologiakerholaiset
eivät vetäjää kaivanneet pajoissa puuhatessaan.
Pihla Liimatta, Henna-Riina Koskinen ja Netta
Haavistola olivat saapuneet Areenaan kolmistaan.
- Viime vuonna kävimme täällä koulun kanssa, mutta nyt emme. Kaverit kävivät kyllä ja heiltä kuulimme työpajoista. Siksi tulimme nyt lauantaina,
kaverukset kertoivat.
Kolmikko oli jo ehtinyt kierrellä monilla osastoilla. Suosikkikin oli löytynyt:
- Sumorobottien rakentaminen oli mukavaa. Niitä
oli hauska tehdä!
Joensuun Noljakan ja Pataluodon kouluja edustaneet tytöt lähettivät opettajilleen selkeän viestin:
SciFestiin on tultava luokan kanssa koulupäivänä.
- Tämä on eka kerta ja näyttää tosi hyvältä tapahtumalta. Heti kun tulimme tänne niin lapset kiirehtivät tekemään taskulamput. Rikosmysteeriäkin
pääsimme ratkomaan. Itsekin täällä oppii, Farin
myhäili.
Farinin mielestä työpajoissa tarjolla olleita ”juttuja” voisi olla käytössä myös kouluissa.
Farinin mukaan Tohmajärveltä ei koululuokkia tullut SciFestiin, jostain syystä. Hän kuuluu
Kemien koulun vanhempainneuvostoon ja jatkotoimet olivat jo mietitty koulujen aktivoimiseksi:
- Ajattelin jyrähtää, kun kokoonnumme taas.
Juha Farin
Helsingin yliopiston Antiikin Kreikan kirjoitetut
lähteet -huippuyksikön SciFest-osastolla työskennellyt Jan Vihonen oli lauantaina tyytyväinen mies.
Neljä päivää olivat sujuneet suuremmitta ongelmitta ja kävijöitä oli riittänyt, jopa liiankin kanssa.
- Jossain välissä oli jopa turhan paljon porukkaa,
14 – SciFest
Juha Farin saapui SciFestiin Tohmajärveltä neljän
lapsensa ja puolisonsa kanssa. Tietoa tapahtumasta hän oli saanut sanomalehti Karjalaisen jutuista. Lisäksi hän oli vieraillut festivaalin nettisivuilla.
Jan Vihonen
kun meillä voi periaatteessa olla vain 10 ihmistä
pisteessään. Enin osa kävijöistä on ollut tosi kiinnostuneita, mutta onhan joukossa vähemmän kiinnostuneitakin.
Vihosen yksikkö oli SciFestissä jo neljättä kertaa
professori Jaakko Frösénin johdolla. - Osastomme
neljä pistettä kokoava tarina on kehittynyt koko
ajan näiden neljän vuoden aikana. Kyllä tämä
on tutkijalle mukavaa vaihtelua. Vihonen kuvaili omaa tehtäväänsä työpajassa seuraavasti:
- Aivotyötä vaatimattomat fyysiset suoritukset, kuten maansiirtotyöt (osastolla oli muun muassa 1,5
kuutiota hiekkaa, jonka seasta työpajalaiset seuloivat
löydöksiä. Toim. huom).
Reetta Lempinen
taminen kiinnostivat poikia – ja tyttöjä. Robotit
rakennettiin NXT-legosarjasta ja ohjelmoitiin taistelemaan voitosta toisen robotin kanssa.
- Esillä on muun muassa äänellä komennettavia
robotteja, jotka ovat kiinnostaneet myös tyttöjä.
Meillä on ollut hyvät tilat ja homma on toiminut
aika hyvin, Lempinen sanaili.
Hänen mielestään lauantain avoimien ovien päivä
on festivaalin parasta aikaa: - Tänne tulevat silloin
nimenomaan kaikkein innokkaimmat ja heidän
kanssaan on tosi mukava työskennellä.
Työpaja oli saanut hyviä kokemuksia ratkaisusta,
jonka se oli tehnyt etukäteen: tarjolla oli robotin rakentamista lyhyen kaavan ja enemmän keskittymistä
vaativan työtavan mukaan. Onnistunutta käytäntöä
jatketaan myös vuoden 2012 SciFest-festivaalilla.
Robots rule!
Kemia, perussarja
1. Joonas Nissinen, Joensuun yhteiskoulun lukio
2. Anna-Kaisa Piiroinen, Polvijärven lukio
Kemia, avoin sarja
1. Johan Pääkkönen, Joensuun normaalikoulun
lukio
2. Jaakko Huovinen, Joensuun lyseon lukio
YHTEISTYÖSSÄ
Bunsen ry
Eettisen kaupan puolesta ry
F3A Team Finland
FM Erkko Saviaro
Helsingin yliopisto
Honkalampi-säätiö
Itä-Suomen Kemistiseura
Itä-Suomen koulu
Joensuun ev. lut. seurakunta
Joensuun Lyseon peruskoulu
Joensuun Lyseon lukio
Joensuun Niinivaaran lukio
Joensuun Normaalikoulu
Joensuun seutukirjasto
Jyväskylän yliopisto
Kiteen Evankelinen Kansanopisto
Lieksan kaupunki
Opetushallitus
POKAT ry
Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu
Pohjois-Karjalan Koulutuskuntayhtymä
Pohjois-Karjalan Radiokerho ry
Sanomalehti Karjalainen Oy
STIFIMO (Programme of Cooperation in science, Technology and
Innovation
between Finland and Mozambique)
Suomalaisten Kemistien Seura
Suomen Akatemia
Tekniikan Akateemisten Liitto TEK
WWF
Ensiapu
Punainen Risti, Joensuun osasto
Järjestyksenvalvonta
Joensuun Steinerkoulun kannatusyhdistys ry
Ravintola
Leckers Oy
Tapahtuma-assistentit
Joensuun Metsäylioppilaat ry
Sermit ja sähköistys
Suomen Tapahtumaratkaisut Oy
Valaistus
Valoparta Oy
Kontiolahden teknologiakerhon Rakenna
Sumorobotti - työpaja oli lähes ylityöllistetty täydet neljä SciFest-päivää. Robotit ja niiden rakenSciFest – 15
HAASTEENA
ENERGIA
Joensuun Areenassa 18. - 21.4.2012
Kaikille ilmainen
SciFest
Joensuu
SciFest-festivaali jälleen 18.-21.4.2012
Tervetuloa!
Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeita: www.scifest.fi
Yhteystiedot: www.scifest.fi/yhteystiedot/
SciFest 2011
Julkaisija: Joensuun Tiedeseura ry
ISBN 978-952-67393-0-4 (nid.)
ISBN 978-952-67393-1-1 (PDF)
Teksti: Pekka Virtamo/Pekan virke ja vesuri
Kannen kuva Mikko Makkonen
Takakannen kuva: Emil Helotie
Kuvat: Mikko Makkonen ja Emil Helotie
Taitto: PK Media Service Oy/Liisi Vuorjoki
Paino: PunaMusta