SciFest 2011 kemiaa kaikille! SciFest 2011 Keskiviikko Kaupunginjohtaja Kari Karjalainen: Viides SciFest järjestettiin Joensuun monitoimihalli Areenassa 13.-16.4. 2011. Kävijämäärä nousi jälleen uuteen ennätykseen: kaikkiaan SciFest kokosi 7500 kävijää. Festivaalin aukioloaikoja oli hiukan muutettu aikaisempiin kertoihin verrattuna: arkipäivisin ovet sulkeutuivat aikaisemmin ja lauantaista muodostui selkeämmin avoimien ovien päivä. Muutokset toimivat, sillä lauantaina työpajoihin tutustui peräti noin 700 kävijää. Toki arkisinkin tapahtumassa vieraili myös muita kuin koululaisia ja opiskelijoita. Kävijämäärän lisäksi SciFest paisui jälleen myös sisällöllisesti. Areenaan pystytettiin lähes 60 työpajaa ja toimintapistettä. Festivaalin antia lisäsivät Suomen Akatemian järjestämät kaksi iltatiedekahvilaa sekä toista kertaa järjestetty, tieteen tuleville ja nykyisille ammattilaisille suunnattu, tiedeviestinnän seminaari. Se pidettiin osaksi Tiedepuiston ja osaksi Areenan tiloissa. SciFestin teemana oli kemia kansainvälisen kemian vuoden kunniaksi. Areenassa olikin useita työpajoja, joiden sisältö oli puhdasta kemiaa. Lisäksi useiden muiden työpajojen teemassa kemia näkyi välillisesti. Kemiaa kaikille mahdollisimman monessa muodossa, tiivistyi tapahtuman henki. SciFest ei kuitenkaan ole orjallisesti yhden teeman ympärille rakennettu, vaan myös muut luonnontieteet olivat vahvasti edustettuina. Myös humanistiset tieteet näkyivät SciFestin työpajatarjonnassa. SciFestin avainsanat ovat oivaltaminen ja tekeminen. Se on oivallettu myös työpajojen suunnittelussa ja toteutuksessa: oivallukset ja oppiminen tapahtuvat tekemisen myötä. Festivaalin perusidea on pysynyt samana koko viiden vuoden toiminnan ajan: haastavan, mielekkään tekemisen ja oivallusten toivotaan synnyttävän kävijöissä kipinän, joka kannustaa aikanaan hakeutumaan yliopistoon opiskelemaan. SciFest on kaikille ilmainen tiedefestivaali, jonka järjestäminen nojaa vahvaan tekemisen henkeen. SciFestin vastuullisena pääjärjestäjänä toimi Joensuun Tiedeseura ry; toinen pääjärjestäjä on Itä-Suomen yliopisto. Festivaalia tukivat taloudellisesti Joensuun kaupunki, Suomen Kulttuurirahasto, opetus- ja kulttuuriministeriö, Karjalaisen Kulttuurin Edistämissäätiö ja Alfred Kordelinin säätiö. Tulevaisuus tarvitsee tekijänsä Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen antoi SciFestin avajaisissa täyden tukensa festivaalille. - Tulevaisuus tarvitsee tekijänsä! Karjalainen painotti. Kaupunginjohtaja toivoi SciFestin muuttuvan ympärivuotiseksi toiminnaksi ”muun muassa jo toimivien tiedeleirien muodossa”. - SciFest on tärkeä osa Joensuun kaupungin tapahtumatarjontaa ja tukee Joensuun roolia koulutuskaupunkina, kaupunginjohtaja Kari Karjalainen painotti. Viidettä kertaa järjestettävän festivaalin avajaisissa oli muutenkin luottavainen ja rento tunnelma. Itä-Suomen yliopiston rehtori Perttu Vartiainen näki SciFestin jo vakiinnuttaneen paikkansa: - Voi sanoa, että tämä alkaa olla jo instituutio. Tapahtuman järjestäjil- lä oli alussa hyvä idea ja hyvä ideahan saa rahaa ja yhteistyökumppaneita, Vartiainen kiitteli. Rehtori totesi festivaalin olevan yliopistolle sekä näytön että näyttäytymisen paikan. Tapahtuman missio on ollut ja tulee olemaan: lisää opiskelijoita luonnontieteisiin, Vartiainen sanoi. Avajaisissa palkittiin myös vuoden pohjoiskarjalainen tietotekniikkavaikuttaja. Kunniamaininnan sai joensuulainen tietojen tuhoamiseen erikoistunut Blancco Oy. Onko tässä murhaajan kädenjälki? Pääsy rikospaikalle oli tiukasti kielletty. Crime Scene Physics Fysiikka, kemia ja matematiikka ovat aineita, jotka aiheuttavat monessa koululaisessa kylmänväristyksiä. Väristyksistä ei kuitenkaan näkynyt merkkiäkään Crime Scene Physics –työpajassa, joka oli tupaten täynnä koululaisia ja opiskelijoita koko SciFestin ajan. Työpaja tarjosi mahdollisuuden tutustua edustamiensa tieteenalojen käytännön tutkimusmenetelmiin ja käytännön sovelluksiin niin koukuttavasti, että noin tunnin työpaja tuntui vain hetkiseltä. Itä-Suomen yliopiston fysiikan ja matematiikan Tuore Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen suitsutti kiitosta ja tukea SciFestille. Rantakylän koulun kuudennen luokan oppilaat Aleksandra Kuhlman (vas.) ja Nawaal Mowliid viihtyivät Areenassa SciFestin avauspäivänä. 2 – SciFest Farjo esitti avajaismusiikkia. Pääkkönen voitti kaiken Johan Pääkkönen laitoksen opiskelijat olivat lavastaneet työpajaan rikospaikan, jolta löytyneitä johtolankoja analysoimalla työpajalaisten oli pääteltävä huippufyysikon murhannut henkilö. Juuan Poikolan koulun oppilaiden ryhmän saapuessa työpajaan oli tutkimuksia vetämässä johtava tutkija Ville Rautiainen. Lyhyen perehdytyksen ja käskynjaon jälkeen oppilaat jakautuivat ryhmiin, jotka vuorollaan perehtyivät eri laitteiden käyttöön tutkimuksen apuna. - Rikos ratkaistaan fysikaalisten mittalaitteiden avul- la, johtava tutkija opasti uusia tutkija-apulaisiaan. CSP-pajassa oli käytössä laitteita, jotka normaalisti ovat fysiikan laitoksen arkipäivää: lämpökamera, spektrometri, mikroskooppi… Rautiaisen mukaan 12 opiskelijan ryhmä oli suunnitellut ja rakentanut työpajaa helmikuusta lähtien. -Vähän tämä karkasi lapasesta. Kun itse tehtiin, niin tästä vain tuli näin iso juttu! Tällä kertaa iso oli kaunista – tai ainakin toimivaa: ruuhka työpajassa päättyi vasta lauantaina kello 14 SciFestin sulkeutuessa. Joensuun normaalikoulun tuore ylioppilas Johan Pääkkönen keräsi kermat päältä vuosittaisessa Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton kilpailussa, jonka Joensuun palkinnot jaettiin SciFestin yhteydessä. 17-vuotias Pääkkönen voitti varttuneempien avoimessa sarjassa niin matematiikan, fysiikan kuin kemiankin sarjan. Menestys oli alkanut jo vuotta aiemmin fysiikan perussarjassa, jossa hän ylsi aina valtakunnalliseen loppukilpailuun. Pääkkönen ei siis ollut mikään tähdenlento. Sitä todistavat myös ylioppilaskirjoitusten tulokset. - Matikasta ja fysiikasta sain ällän, mutta kemias- ta ee:n. Kemian arvosanaa aion vielä korottaa, ItäSuomen yliopistoon kemiaa opiskelemaan lähtevä nuorukainen kertoi. Juuri kemia on hänelle läheisin aine, vaikka matikka ja fysiikkakin kiinnostavat. - Jostain syystä vain teen kemiaa kaikkein mieluimmin. Pääkkönen ei ole kemiansa kanssa yksin, sillä Itä-Suomen kemian laitoksen professori Tapani Pakkanen kertoi maailmassa olevan noin miljoona kemistiä tekemässä tiedettä. Mutta vielä tuossa yhteisössä on Pääkkösen mentävä aukko! Tuloksia sivulla 15. SciFest – 3 Akatemian tiedekahvila: ”Kasiluokat käytetään” Juuan Poikolan koulun opettajat Ritva Kähkölä, Irma Moilanen ja Antti Ruokolainen seurasivat oppilaidensa toimia Areenassa SciFestin avauspäivänä. Heidän mukaansa kouluun on muodostunut perinne, että kasiluokkalaiset käytetään festivaalilla Areenassa. - Tapahtuma on koettu mukavaksi, se on suht lähellä ja myös ilmainen, kolmikko perusteli. Tällä kertaa eri työpajoissa ahersi kolme juukalaisluokkaa kokemuksia ja elämyksiä keräämässä. -Jos vaikka joku innostuisi! opettajakolmikko toivoi. Säähavaintopallon tiedot kiinnostivat Kun säähavaintopallo kipuaa 20 kilometrin korkeuteen ennen putoamistaan, ehtii se hankkia laitteillaan monenlaista tietoa lämpötilasta, ilmanpaineesta, tuulesta, kosteudesta… Maaliskuussa Joensuusta taivaalle lähetettyyn palloon oli asennettu myös videokamera ja digikamera, joten informaatiota kertyi visuaalisessakin muodossa. Joensuun lyseon lukion, paikallisten radioamatöörien ja Vaisalan talvella yhdessä toteuttaman säähavaintopallo-projektin tiedot oli purettu ja tuloksia esiteltiin SciFestissä tietoiskujen, visailujen ja erilaisten kilpailujen avulla. Projektilaisilla oli ollut onnea mukana, sillä maahan syöksynyt sääpallo oli säilynyt ehjänä ja löytynyt helposti gps:n avulla. - Oppilaidemme tekemä tutkimusraportti on tietokoneella. Osastolle tuleville vieraille jaamme kyselylomakkeen ja vastaukset löytyvät muun muassa raportista. Kun on hakenut vastaukset, saa arvan ja osallistuu kilpailuun, lyseon lukion maantiedon ja biologian opettaja Niko Kaikkonen kertoi työpajan toiminnasta. Säähavaintopallon keräämiä tietoja tutkinut Rantakylän koulun kuudesluokkalainen Juha Sormunen oli ensimmäistä kertaa mukana SciFest-festivaalilla ja vakuutti viihtyvänsä. - Mukavaa! Robotteja Taiwanista Onks lääkitys kunnossa? – Tavoitteenamme on saada kouluikäiset kiinnostumaan lääkkeiden turvallisesta käytöstä. Alakouluikäisillä vastuu on tietysti vanhemmilla, mutta hyvä olisi tulla asian kanssa tutuksi jo vähitellen, kansanterveystieteen opiskelija Marika Kangasniemi tiivisti SciFestosastonsa tarjonnan. – Osaston kokoaminen on ollut meillä Itä-Suomen yliopistolla osa terveyden edistämisen kurssia, informoi Kangasniemi. Opiskelijat olivat rakentaneet osastolle tuhdin tietopaketin, jota koululaiset sulattelivat muun muassa tieto- kilpailun avulla. Rantakylän koulun viidennen luokan oppilas Pinja Hassinen täytti tietokilpailulomaketta posket punoittaen. – Oli välillä vaikeita kysymyksiä, mutta tiesin kuitenkin, Pinja vakuutti. Koulussa ei lääkeasioista ole vielä puhuttu, joten Pinja kavereineen piti osaston tarjoamaa tietoiskua ”hyvänä”. Tietoa lääkkeistä ja niiden käytöstä on karttunut tätä ennen ”vähän sieltä ja täältä”. Lopuksi pyöräytettiin lääkerulettia. Luvassa oli palkinto. Pinja Hassinen tiesi oikeat vastaukset. Säähavaintopallo kiinnitettiin työpajan kattoon kiinni. 4 – SciFest ja Ken. Kanssakäymisen helpottamiseksi vieraat olivat kääntäneet nimensä eurooppalaiseen muotoon. Taiwanilaiset ehtivät myös seuraamaan opetusta suomalaisessa koulussa: - Hyvin mielenkiintoista, mutta emme ymmärrä kaikkea erilaisesta kielestä johtuen, Richard ja Ken kommentoivat kohteliaasti. Lopulta kävi niin, että taiwanilaisten osastolta loppuivat robottien osat. Ehkäpä sekin kirjattiin muistikirjaan, jota ryhmä täytti vierailunsa aikana: suunnitelmissa on, että Taiwanissa järjestetään oma SciFest jo vuonna 2012. SciFestin yhteydessä järjestettiin kaksi Suomen Akatemian tiedekahvilaa. Avauspäivän tiedekahvilassa Areenan Molekyyli-kahvilassa esitelmöi Jyväskylän yliopiston professori Tuomas Eerola musiikin vaikutuksesta tunteisiin. Tuomas Eerolan mukaan tunteet välittyvät hyvin musiikista ja musiikki aiheuttaa voimakkaitakin tunnekokemuksia. Musiikki on myös tehokas keino vaikuttaa mielialaan. Eerolan mukaan musiikilla voi olla yhteys jopa lajinkehitykseenkin. - Tunnevaikutukset syntyvät itse musiikista sekä kuulijan musiikkimausta, persoonallisuudesta ja mielialasta. Myös tilanne vaikuttaa, Tuomas Eerola kertoi. Jyväskylän yliopiston ja Suomen Akatemian huippuyksikössä tunteita ja musiikin vaikutusta niihin tutkitaan monitieteisesti. - Tutkimusta tehdään neljästä eri lähtökohdasta: kuulijalähtöisesti, musiikkianalyyttisesti, fysiologisesti (hengitys, syke ym.) ja neuraalisesti. Tutkijat ovat porautuneet musiikin sisällön ja tunteiden välisiin yhteyksiin. Kuunneltavasta musiikista on pyritty tietokoneella irrottamaan musiikilliset piirteet (sanoja ei tutkita) ja tallentamaan ne graafisesti esitettävässä muodossa. Työn tuloksena on huippuyksikössä kehitetty musiikin piirreirroitusohjelmisto. - Sen avulla pystytään musiikista erottamaan esimerkiksi viha, pelko, ilo ja suru. Tutkimuksen sovellusalueita ovat esimerkiksi tekniset sovellukset (musiikin selailujärjestelmät ja automaattiset soittolistojen generointi) ja musiikin hyvinvointivaikutukset. Jälkimmäisistä on hyvä esimerkki aivoverenvuotopotilaiden hoito: potilaiden kuntoutuminen musiikin kuuntelun avulla on tutkimuksissa ollut normaalihoitoa parempaa. - Kirjaan verrattuna musiikki on paljon tehokkaampaa. Mutta miksi? Sitä tutkitaan, Eerola kertoi. Hän nosti erityisesti esille hyvät tulokset masennuksen hoidossa: musiikkiterapia on havaittu erittäin toimivaksi hoitomuodoksi. - Koetilanteessa masentuneet voidaan erottaa terveistä tunnistamalla tunteet musiikista. Professori Tuomas Eerolan mukaan musiikkiterapialla on myös kognitiivisia kykyjä ylläpitävä vaikutus. Jyväskylän yliopiston musiikin tutkimusohjelma osallistui SciFestiin luennon lisäksi myös omalla työpajalla. Richard ja Ken ovat intohimoisia robotin rakentajia. Voiko tiedettä - Mielestäni ei, vastasi professori Jaakko Frösén omaan kysymykseensä SciFestin tiedeviestinnän seminaarissa. Frösénin mukaan tiede on tiedettä eikä sitä tosiasiaa saa lähteä muuttamaan. Tieteen tuottaman tiedon popularisointi on sitä vastoin mahdollista ja toivottavaakin, Helsingin yliopiston professori ja Suomen Akatemian huippuyksikön johtaja painotti vahvalla rintaäänellään. Tosin hänen mielestään olisi parempi puhua tutkimuksen popularisoinnista. Frösénin mielestä tiedeviestintä-termin sijaan pitäisikin ot- Taiwanilaiset ovat värittäneet ScifestAreenaa jo useamman kerran omalla osastollaan. Robotics Group from Taiwan -työpaja, jota vieraat pyörittivät yhdessä Itä-Suomen koulun oppilaiden kanssa, veti jälleen innokkaita robottien rakentajia – kun huomattiin, että osastolla voi puhua myös suomea. Taiwanin ryhmä koostui 15 henkilöstä, joista yhdeksän oli opiskelijoita eri puolilta Taiwania. - Robotiikka on meille kaikille harrastus. Opetamme mikrorobottien kokoamista suomalaisille ja kerromme samalla maastamme, kertoivat Richard Musiikki vaikuttaa tunteisiin taa käyttöön termi ”tutkimuksen viestintä” – se kertoisi, että kyse on enemmän tutkimusprosessista. Frösénin mukaan tiedeviestintä voidaan jakaa kolmeen osaan: tieteestä tiedottamiseen, tiedon julkistamiseen ja tutkimuksen popularisoimiseen. Ensimmäinen keskittyy lähinnä tieteellisen tutkimuksen tulosten julkaisuun tutkijoiden ehdoilla ja pienelle joukolle. Tiedon julkistamisessa kohderyhmä on laajempi ja ulottuu tiedemiespiirin ulkopuolelle; samalla tiedosta tulee yksityisen sijaan julkista. popularisoida? - Ja kolmanneksi puhun siis mieluummin tutkimuksen popularisoimisesta kuin tiedon popularisoimisesta. Näissä termeissä on eronsa ja niiden käyttöä pitäisi miettiä tarkemmin! Pohjimmiltaan on kyse tiedon yksinkertaistamisesta ja jakamisesta myös niille, joilla ei ole samaa koulutusta kuin tutkijoilla, professori totesi. Frösénin esitelmää kuunneltiin hiiskumatta, onhan hän yksi parhaista esimerkeistä tutkimuksen onnistuneesta, pitkäjänteisestä popularisoimisesta. Tutkimuksen viestintään paneutuminen on poikinut Frösénin johtamille hankkeille runsaasti sekä myönteistä julkisuutta että ulkopuolista rahoitusta. Professori Jaakko Frösén. Professori Tuomas Eerola. SciFest – 5 Torstai Marenki loppui kesken Koirankakat kartalle Paikkaoppi tuli tutuksi niille, jotka osallistuivat Puhtautta kartalla -työpajan opetukseen. Osallistujien tehtävänä oli paikallistaa Areenan ympäristöstä muun muassa koirankakat ja roskat. Lisäksi mitattiin sulaneen lumen ph. Tutkimusvälineinä olivat myös desibelimittari ja kamera. - Käytössämme on myös gps, joten voimme määrittää löydösten sijaintitiedot. Kun tulemme ulkoa takaisin Areenan työpajaan, lataamme tulokset tietokoneelle ja sijoitamme löydökset digitaaliselle kartta-aineistolle. Kun maastossa on samalla kertaa eri puolilla neljä ryhmää, voimme tutkia alueiden eroja, selvitti työpajan vetäjä Ilkka Sirkka. Työpajassa tehtiin luultavasti tieteen historiaa: tuskinpa on koskaan aikaisemmin tutkittu sitä, mitkä ovat kaupunkilaisille mieluisimmat paikat ympäristön likaamiseen ja roskaamiseen. Biologian ja maantieteen opiskelijoiden ylläpitämässä työpajassa pohdittiin työn lopuksi sitä, kuinka työpajassa opittuja asioita voitaisiin soveltaa arkielämässä. Työpajan teema, kaupunkiympäristön puhtaus, puhutteli koululaisia sillä paja oli hyvin suosittu. Syötävän hyvät vaahtobileet -työpaja vaikutti niin herkulliselta, että työpajan tarjoamat marenkimaistiaiset loppuivat kesken. Se ei kuitenkaan menoa haitannut. - Tarkoituksenamme on innostaa nuoria enemmän ruoanlaittoon ja esitellä ruoanvalmistuksessa tapahtuvia kemiallisia reaktioita. Molekyyligastronomia kuvaa ruoanvalmistuksen kemiallista puolta, selvitti ravitsemusterapeutiksi Itä-Suomen yliopistossa Kuopion kampuksella opiskeleva Päivi Silvola. Vaahtobileet oli valittu työpajan teemaksi, koska erilaisten vaahtojen muodostumista on helppo esitellä käytännössä. Työpajassa valmistettiin muun muassa maito- ja kermavaahtoa. Makea marenki oli myös esimerkkinä siitä, miten ja missä vaiheessa vaahto muodostuu. - Tämä on tiedon lisäämistä mielenkiintoisessa muodossa, Silvola pohti. Työpajan vetäjät opiskelevat kliinistä ravitsemustiedettä. Työpajan ilme oli onneksi kaukana kliinisestä – vaahto vain kupli ja pirskahteli. Roskat kuvattiin ja kuvauspaikka sijoitettiin myöhemmin kartalle. Pellavansiemeniä Kova vatsa? Krooninen ummetus? Ei huolta, kannattaa suunnata apteekkiin ja ostaa pellavansiemeniä – ne auttavat. Tiesitkö muuten, että Suomen ensimmäinen maaseutuapteekki avattiin Liperin leipäpitäjässä armon vuonna 1834 Nikolai I:n keisarillisella suostumuksella? Niinivaaran lukion ideoima Aikamatka apteekkiin -työpaja tarjosi tietoa entisen ajan apteekista, sen toiminnasta ja tuotteista. Pelkkää kemiaa koko työpaja: apteekin henkilökunnan ja asiakkaiden välistä sekä tietenkin lääkeaineiden sisäistä. Kemian tietopaketti tarjottiin viidentoista minuutin pienoisdraaman ja tiloihin lavastetun apteekin sekä infopisteiden yhdistelmänä. Se toimi. Draamaopettaja Kirsi Jaatinen oli oppilaidensa kanssa työstänyt opetuspaketin, joka silminnähden upposi koululaisiin; hylkimisreaktioita ei ollut näkyvissä. - Mukavaa, että kaikki näyttelee ja ovat pukeutuneita. Se oli hyvin näytelty. Mutta oliko koko ajan kyseessä sama apteekki, pohti Itä-Suomen koulun viidesluokkalainen Heini Turunen työpajan antia. Apteekissa oli tiedon lisäksi tarjolla myös ikiklassikkomaistiaisia: Apteekin salmiakkia eli Haganol-salmiakkia. Sekin kelpasi. Päivi Silvola pisti pystyyn vaahtobileet. Apteekkari apulaisineen ja vanhanaikaiset, ”oikeat” lääkepullot. Saippuakuplia omalla reseptillä Kansainvälistä kemian vuotta juhlistetaan muun muassa valtakunnallisella saippuakuplakilpailulla. Yksi sen aluekarsinnoista käytiin SciFestin yhteydessä. Finaali käydään joulukuussa Vantaan Heurekassa kemian yö –tapahtuman osana. - Kilpailuun osallistutaan kahden hengen joukkueilla. Saippuaveden resepti on vapaa. Kisassa arvioidaan saippuakuplien muotoa, kokoa ja kestävyyttä, kertoi Areenan karsinnan järjestelyistä Itä-Suomen kemistiseuran puolesta vastannut tutkija Juri Timonen. Kolmen hengen tuomaristo, jota johti tutkija Elina Laurila, oli työssään huolellinen ja pyrki kuvaamaan kilpailukuplat. Kilpailuun otti osaa lähes kymmenen joukkuetta. Kilpailun voitti Joensuun lyseon peruskoulun 8 B -luokka. Sitä edustivat Iida Lehtinen ja Heidi Malinen, jotka siis jatkavat Vantaan finaaliin. Tuomaristo oli tyytyväinen voittajiin. - Kemiallisessa mielessä suuren pallon kestävyys ja pyöreys ovat vaikeasti saavutettavia ominaisuuksia, mutta voittajat saivat aikaan suuria ja pyöreitä palloja, Elina Laurila kumppaneineen kiitteli. 6 – SciFest Iida Lehtinen puhalsi suurimmat kuplat. Kermavaahdon koostumus. Led syttyi! Virtapiirin toiminta tuli perinpohjin tutuksi niille oppilaille, jotka osallistuivat Itä-Suomen koulun Rakenna oma led-taskulamppu -työpajaan. Työpajassa rakennettiin suurteho-ledistä, pahvista, rautalangasta ja lorauksesta liimaa taskulamppu. Mikä parasta: lamppu myös syttyi. Työpajaa pyörittivät Itä-Suomen koulun oppilaat, jotka olivat koulussa ottaneet SciFestin valinnaiseksi aineeksi. Koululaisia ohjanneen Dan Sunin mukaan työpajan asiakkaat omaksuivat ohjeet helposti ja ymmärsivät lampun rakenteen hyvin. Karttulan Pihkainmäen koulun neljännen luokan oppilaat Samuel Kuhanen, Toni Jäntti ja Lauri Collan ahersivat kukin oman projektinsa kimpussa. Jokaisen työ tuotti tulosta ja ledit alkoivat välkkyä poikien käsissä. - Ei olisi tullut mieleenkään tehdä jotain tällaista omin päin ilman ohjausta, kolmikko tuumi. Pihkainmäen koulun oppilailla oli ohjelmassa kaksi etukäteen valittua työpajaa ja niiden jälkeen nonstop-työpajojen kiertelyä. Mukavinta SciFestissä oli se, että itse tehdyn lampun sai ottaa mukaansa. eTwinning vie Lieksasta maailmalle Lieksan Surpeinvaaran ja Kolin koulut kuuluvat niihin opinahjoihin, jotka sijaitsevat ”maailman laidalla”. Fyysiset välimatkat muualle Suomeen ja varsinkin muualle Eurooppaan ovat pitkät. Onneksi kouluilla on innokkaat vetäjät, jotka ovat ymmärtäneet hyödyntää internetiä ja uusinta tekniikkaa kouluissaan: yhteydet muun Euroopan kouluihin ovat Lieksassa opiskelun arkipäivää. Winnaajat verkossa -työpajassa näytettiin, kuinka Surpeinvaaran koululaiset hyödyntävät käytännössä yhteyksiään muualle maailmaan. Luokassa on suuri interaktiivinen kosketusnäytöllä toimiva älytaulu, jonka näytön avulla on helppo keskustella vaikkapa tsekkiläisen luokan oppilaiden ja opettajan kanssa. - Työkieli on englanti. Tätä tehdään EU:n tukeman eTwinning-ohjelman puitteissa. Meitä tukevat myös opetushallitus ja Lieksan kaupunki, Surpeinvaaran koulun rehtori Jukka Pöppönen kertoi. Ideana on, että verkkoympäristössä on helppo löytää partnereita ja toteuttaa heidän kanssa yhteisiä oppimisprojekteja. eTwinning tarjoaa tähän partnereiden lisäksi myös työkaluja. -eTwinning on edullinen tapa osallistua kansainvälisiin oppimisprojekteihin. Tämä on osa kansainvälisyyskasvatusta ja myös monikulttuurisuuskasvatusta. Samalla kehittyvät oppilaiden esiintymistaidot, Pöppönen selvitti. Verkkokanssakäyminen innostaa luonnollisesti myös fyysisiin kontakteihin. Niiden luomiseen tarjoaa eväitä ja tukea Comenius-hanke, jota myös on hyödynnetty lieksalaiskouluissa. Lieksalaiset kuuluvat ”winnaajien” aktiivisimpaan joukkoon. Surpeinvaaran ja Kolin koulut ylsivät kuluvana vuotena 12-15-vuotiaiden kategoriassa seitsemän parhaan eurooppalaisen eTwinning-koulun joukkoon. Hienoa, SciFest onnittelee! Samuel Kuhanen (vas.), Toni Jäntti ja Lauri Collan rakensivat led-lampun. SciFest – 7 Perjantai Terveisiä Mosambikista Suomi rahoittaa Mosambikissa, joka on yksi maailman köyhimpiä maita, toimivaa Stifimo-ohjelmaa. Ohjelma pyrkii kehittämään maassa lasten tiedekerhotoimintaa. Tavoitteena on tarjota nuorille mahdollisuus oppia muun muassa robottien rakentamista ja ohjelmointia. STIFIMO (Programme of cooperation in Science, Technology and Innovation between Finland and Mozambique) toi SciFestiin pienen ryhmän mosambikilaisia hakemaan vaikutteita ja oppia työpajoista. Mukana oli myös koululaisia. - Todella mielenkiintoista ja paljon tiedettä. On hyvä, että vetäjillä on aikaa näyttää, mitä kussakin pajassa tehdään, arvioi Eduardo Muhamad Ali. Hän on itse opetus- ja tiedeministeriön edustajana mukana juurruttamassa tiedekerhotoimintaa eri puolille Mosambikia. - Nyt käytämme kerhoissa legoja, mutta kun saamme käyttöömme paikallisia tarvikkeita ja materiaaleja, luovumme legoista. Ne ovat niin kalliita. Nyt meidän on pakko kierrättää samoja legoja eri kouluissa koska meillä ei ole varaa hankkia niitä kaikkialle. Toivomme myös kerhotoiminnalta omia, uusia innovaatioita, jotka hyödyttäisivät meitä. Stifimo-ohjelman suomalaisena vetäjänä Mosambikissa toimii professori Erkki Sutinen, joka on Joensuun SciFestin henkinen isä. SciFestin idea on puolestaan Etelä-Afrikasta, joten pohjoisen ja etelän akseli toimii jouhevan kaksisuuntaisesti. Kemiaa kaikille Tultiin Savosta SciFest 2011:n teemana oli kemia. Itä-Suomen yliopiston kemian laitos pystytti teeman kunniaksi Areenaan kemian laboratorion, jossa halukkaat pääsivät testaamaan kemistin taitojaan. Päälle kemistin valkea takki, nenälle suojalasit, käsiin hansikkaat ja kas: olet oikea kemisti! Työpajassa valmistettiin eri aineista esimerkiksi superpalloja ja kylpypommeja. Tässä jutussa paljastamme nyt tarkkaan varjellun kylpypommin reseptin. Kun reseptin ainesosat sekoitettiin oikeassa suhteessa ja kuumennettiin oikeassa lämpötilassa, saatiin näkyviin mielenkiintoinen kemiallinen reaktio, ”pommi”. Superpallon tekemisen ideana oli puolestaan polymerisaation havainnollistaminen. Siinä kahta sekoitettiin keskenään ja tuloksena syntyi silikonimuovia. Sitä muotoilemalla syntyi pomppiva superpallo. Se on kemiaa. SciFest-festivaali kerää kävijöitä pääasiassa PohjoisKarjalasta, mutta opiskelijoita ja koululaisia tulee muualtakin kun tieto tapahtumasta leviää. Pihkainmäen koulun oppilaat saapuivat SciFestiin ensimmäistä kertaa. Koulu sijaitsee Karttulassa Kuopiossa. - Minulla on henkilökohtaisia suhteita järjestäjiin ja olemme saaneet tietoa sitä kautta, koulun opettaja Tuula Jauhiainen kertoi. Pihkainmäen koulusta saapui Areenaan kolme luokkaa: ensimmäinen, neljäs ja viides luokka. - Ensi vaikutelma on se, että halutaan tulla toistekin: hirmu mukavat työpajat ja on mistä valita. Savolaisten matka Joensuuhun onnistui ulkopuolisten sponsoreiden ja vanhempien tuen ansiosta. Hienoa, myös SciFest kiittää heitä! Adelino Simeão ja 12-vuotias Anacleta Nhangone esittelevät mosambikilaista itse rakennettua juomansekoitinautomaattia. Tartosta SciFestiin Tarton yliopiston matematiikan lehtori Indrek Zolk oli tuonut Virosta mukanaan SciFestiin kolme koululaista. Kolmikko oli saanut matkan palkinnoksi menestyttyään valtakunnallisessa tietojenkäsittelytaitoja testaavassa kilpailussa. Se mittaa kilpailijoiden kykyä hyödyntää tietokonetta muun muassa editoinnissa ja tekstinkäsittelyssä; kyse ei ole siis ohjelmointikilpailusta, mutta ohjelmistoja on osattava käyttää. - Kun mietimme, mitä antaisimme kilpailun voittajille palkinnoksi, kuulimme SciFestistä. Kun tapahtuma on vielä ilmainen, päätimme antaa palkinnoksi matkan tänne. Reissu onnistui sponsoreiden tuen avulla. Tärkeintä tässä on, että palkitut saavat kokemusta eri tieteistä, Indrek Zolt kertoi. Kilpailun voittajat ovat oikeita it-alan taitajia sillä kilpailuun osallistui ensimmäisellä kierroksella 4000 oppilasta. Erityisesti virolaisia kiinnostivat Areenan työpajatarjonnassa mikrokontrollerien maailma sekä robottityöpajat. - Hienoa, että täällä voi tehdä itse ja kysyä! Todella hyvä tapahtuma – olen itsekin osallistunut työpajoihin, Zolt myhäili. 8 – SciFest ” Virolaisvieraat Tonis Laasfeld (vas.), Ago Allikmaa, Indrek Zolt ja Edwin Weber matematiikkapajan tehtäviä ratkomassa. Täällä on sekä nuoria koululaisia että aivan tieteen terävintä huippua” Kemiaa käytännössä. Valmistumassa kylpypommi. SciFest – 9 Matikka on tylsää! Aivan oikein, otsikko on puutaheinää. Mutta on siinä sen verran tottakin, että matematiikka voi olla tylsää jos sitä opetetaan tylsästi. SciFestin matematiikkatyöpajoissa ei tylsyydestä ollut tietoakaan, kun matematiikan mahdollisuuksia ja sovelluksia esiteltiin vierekkäisissä työpajoissa ItäSuomen yliopiston matematiikan ja fysiikan laitoksen opiskelijoiden voimin. Monitahokkaat, kartioleikkaukset, verkot ja verkkoteoriat sekä symmetriapelit ja laatoitukset kiinnostivat, koska tehtävät oli laadittu kiehtoviksi; ne olivat haasteellisia mutta ratkaistavissa. Verkkoteorioita käsittelevässä työpajassa ohjasi oppilaita muun muassa Mika Koponen. - Opetuksellisia ideoita on saatu muun muassa Ranskasta ja itsekin tehtäviä on kehitelty. Tavoitteenamme on kertoa, että matematiikka on muutakin kuin laskemista. Ja mikä innostus tälläkin osastolla on vallinnut! Pyrimme siihen, että matematiikka ja matemaattiset ajatukset syntyisivät näillä osastoilla toiminnan kautta, Koponen kertoi. Lehmon koulun opettaja Jarkko Turunen seurasi uteliaana oppilaidensa tekemisiä. - Tavoitteena on, että he näkevät mihin kaikkeen arkielämän juttuihin koulussa opetettuja asioita voidaan soveltaa. Koulussa he kysyvät monesti, että mihin näitä oppeja tarvitaan… Vilma Lehtonen (kesk.) äänesti Sinikka Siipeä ötökkävaaleissa. Kartiot, monitahokkaat, symmetriapelit ja monet muut tulivat tutuiksi matematiikkatyöpajoissa. Kuka voitti ötökkävaalit? SciFest sai oman radion Tätä kirjoitettaessa tulos ei ollut vielä selvillä sillä äänestysprosentti oli ennätyksellisen korkea ja tarkistuslaskennat edelleen käynnissä. Vaaleja edeltävissä gallupeissa suosikkeja olivat Sinikka Siipi, Veera Verkkosilmä ja Raimo Raat-Oja. Sinikka Siipi sai äänen ainakin Vilma Lehtoselta. Perustelut löytyivät asialinjalta: - Se oli kaikkein tavallisimman näköinen, arvioi Nurmeksen Kirkkokadun ala-asteen oppilas. Ehkäpä Sinikka Siipi oli juuri se tavallinen Perushyönteinen, joiden kannatus oli nousussa gallupeissa. Leikkimielisen Ötökkävaalit 2011 -työpajan oli rakentanut Itä-Suomen yliopiston ja Luonnontieteellisen keskusmuseon digitointikeskus Digitarium. Tarkoituksena oli innostaa koululaisia hyönteisten tunnistamiseen ja kertoa samalla Digitariumista. Yksikön tehtäviin kuuluu muun muassa maamme luonnontieteellisten näytteiden digitointi. Tuoreella yksiköllä on edessään valtava työmaa. Yksi esimerkki SciFestin aikuistumisesta on, että tapahtuma sai oma radiokanavan – tosin tässä vaiheessa vain festivaalin ajaksi. Radio lähetti ohjelmaa eetteriin keskiviikosta lauantaihin taajuudella 98,7 megahertziä sekä SciFestnettiradiossa. Ohjelmaa tekivät Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun viestinnän koulutusohjelman opiskelijat sekä heidän ohjauksessaan radio-työpajaan ilmoittautuneet koululaiset. Viuhke oli osastolla kova, ja ohjelmaa tehtiin monenlaisista aiheista. Innostus oli silminnähden vallalla. Innostuneita olivat myös Karsikon koulun 5 A-luokan oppilaat Aino Pieviläinen, Ida Nevalainen, Sari Reijonen, Sanna Kähkönen ja Enni Tuononen. - Tää oli ehoton kun ope sanoi, että voisi päästä ja me päästiin! Viisikko oli itse miettinyt ohjelmansa aiheen ja odotteli sen valmistumista nettiradioon. - Editointiin saatiin vähän apua… no, nyt se tulee. HYVÄLTÄ KUULOSTAA! tytöt hihkuivat kuullessaan tuotoksensa radiosta. Samaa mieltä oli tyttöjen opettaja Heli Hjälm, joka oli tyytyväinen oppilaidensa omatoimisuuteen. - Hyvä tönäisy nuorten omalle toiminnalle, Hjälm myhäili. Aino Pieviläinen (vas.), Ida Nevalainen, opettaja Heli Hjälm, Sari Reijonen, Sanna Kähkönen ja Enni Tuononen kuuntelevat oppilaiden tekemää haastattelua. 10 – SciFest Nicolas Bakajika luotsasi sambialaisryhmää SciFest-festivaalilla. Orpolasten ihme SciFestin kansainvälisiin vieraisiin kuului myös ryhmä Sambiasta. He edustivat Suomen valtion rahoittamaa hanketta, joka on kouluttanut lähes 300 orpolasta ja reilut 60 aikuisopiskelijaa tietotekniikan osaajiksi ja opettajiksi. Toiveena on, että tietotekniikkataidot leviäisivät heidän kauttaan edelleen. Lopullisena tavoitteena hankkeella on it-alan ammatillisen koulun perustaminen, jonka Sambian evankelis-luterilainen kirkko ottaa ylläpitääkseen. Sambian pääkaupungista Lusakasta saapunut hankekoordinaattori Nicolas Bakajika kertoi, että koulutettavat lapset ovat orpoja tai puoliorpoja. - Maassa, jossa tietokoneita on vain muutamissa kouluissa, tähän koulutukseen pääseminen on nuorille kuin ihme. He itsekin ymmärtävät sen ja toimivat sen mukaisesti. Tämän opin myötä heillä on suora yhteys maailmalle: USA ja Eurooppa ovat internetin ansiosta todella lähellä. Jatkossa heidän on huomattavasti helpompi lähteä opiskelemaan, Bakajika totesi. Matka Suomeen ei ole sambialaisille huvia, vaan hyödyllinen opiskelumatka – osa ihmettä. Sambialaiskoululaiset hyödynsivät innokkaasti Areenan työpajojen antia. SciFest – 11 Lauantai Akatemian tiedekahvila: Toksiinit pilaavat sisäilman Minecraft-työpaja oli jatkuvasti täynnä. Maailma tyhjästä Topi ja Veeti rakensivat baarin Minecraft koulussa -työpaja ei ensisilmäyksellä vaikuta kovinkaan omaperäiseltä: huone täynnä läppäreitä. Mutta kun läppärit ovat koko SciFestin ajan tiiviissä käytössä, on pakko pistäytyä työpajassa uudelleen. Myös lauantaina paja oli täynnä läppäreiden näyttöjä keskittyneesti tuijottaneita nuoria. Mistä on kyse? Tietokonepelistä tietysti! - Minecraft on peli, jossa synnytään keskelle tyhjää maailmaa, jota sitten rakennetaan mieleiseksi. Se tapahtuu muun muassa eri materiaaleja jalostamalla ja muokkaamalla. Esimerkiksi puusta tehdään lankkua ja siitä edelleen lautaa ja niin edelleen, selvitti yksi työpajan vetäjistä, Jannika Aalto. Työpajan tarkoituksena ei tietenkään ollut toimia pelkästään nuoria viihdyttävänä pelihuoneena, vaan itse asiassa pelaajia hyödynnettiin pyytämällä heiltä palautetta. - Testaillaan, mitkä olisivat hyviä tapoja opettaa pelin kautta. Tavoitteena on, että voisimme tämän pelin avulla opettaa opetussuunnitelman sisältöjä, Aalto kertoi. Kaikki työpajan vetäjät olivat luokanopettajaopiskelijoita, mutta toimintaa pyörittivät Aalto ja hänen miesystävänsä Santeri Koivisto. Heidän tavoitteenaan on hyödyntää ruotsalaista Minecraft-peliä omassa yrityksessään ja tarjota sen avulla uusia työvälineitä opettamiseen. Jos kaksikko kykenee siirtämään työpajassa vallinneen intensiivisen ilmapiirin kouluihin ja parantamaan oppimistuloksia tarjoamiensa ohjelmistojen avulla, tekevät he osaltaan SciFest-historiaa. Topi Turunen ja Veeti Mutanen tulivat SciFestiin lauantaina ensimmäisten joukossa Varparannan koulun teknologiakerhon mukana. Mieleinen työpaja löytyi lähes välittömästi: ystävykset ryhtyivät rakentamaan legoista baaria osana kokonaisuutta, jonka tavoitteena oli kokonaisen kaupungin rakentaminen. Kaupunki syntyisi kun ryhmien erikseen kokoamat kaupunginosat tai rakennukset liitetään yhteen. Topin ja Veetin baari rakentui täysin kaksikon omien suunnitelmien pohjalta: kaupungin teknisen lautakunnan byrokratia ja vanhakantaisuus ei työtä kahlinnut. Baarissa oli eittämättä vaikutteita ABC-ketjusta, mutta yhdessäkään sen kahviloista ei taatusti ole kissaa vakiokalusteena! Eikä niin hienoa pyörivää grilliä (vai olisiko se mikro) kuin poikien baarissa. - Suunnitellaan ihan ite. On tämä aika mukavaa, Topi Turunen suhahti touhun keskeltä. Kaksikon hulppean baarin kruunasivat oikeasti toimivat valot. Rakenna legolla yhteinen kaupunki -työpajan toteutti Arjen teknologiat Erityisryhmille –projekti ja Honkalampi-säätiö. - Tässä tutkitaan, kuinka teknologia toimii välineenä lasten työskentelyssä. Haemme nimenomaan palautetta lapsilta ja opettajilta. Tutkimuksen tekee Itä-Suomen yliopiston erityispedagogiikan laitos, kertoi projektisuunnittelija Eila Nissinen. Työpaja kuului SciFestin suosituimpiin. - Väline vei kyllä mennessään. Olisi mielenkiintoista kuulla se keskustelu mitä lapset kävivät kun suunnittelivat kaupunkia, ja kun kokonaisuus lopulta yhdistettiin eri paloista. Työpaja ei houkutellut pelkästään lapsia: vanhimmat osallistujat olivat yli 20-vuotiaita. ” Ideasta ratkaisuun Lauantai, SciFestin päätöspäivä, oli avoimien ovien päivä. Ideasta ratkaisuun -työpajassa ahersivat AinoMaria Passi (10 v.) ja Laura-Emilia Passi (kohta 9 v.) isänsä Timo-Teemu Passin kanssa. Ontoista pilleistä valmistui muun muassa keinuja. Tapahtuma oli kolmikolle tuttu, sillä he olivat vierailleet Areenassa jo edellisenä vuonna. Timo-Teemu Passi oli itse asiassa jo toista kertaa tämän 12 – SciFest Topin ja Veetin baarissa tarjoiltiin taatusti tuoretta pitsaa. En tiennyt. En varmaan ostaisi jos nyt pitäisi päättää. vuoden SciFestissä sillä hän oli tutustunut festivaaliin myös oppilaidensa kanssa (Karsikon koulu). Suomen Akatemian tiedekahvilassa torstai-iltana puhunut Helsingin yliopiston professori Mirja Salkinoja-Salonen houkutteli luentoaan kuuntelemaan runsaan yleisön. SciFest-luennon aihe Mikä hometalon sisäilmassa myrkyttää? on Pohjois-Karjalassakin erittäin ajankohtainen. Professori Salkinoja-Salosen vastaus esitelmän otsikkoon oli selkeä: mikrobien tuottamat myrkyt eli toksiinit ovat ratkaisevan suuressa osassa sisäilman pilaajina. Toksiinit aiheuttavat terveysongelmia myös elintarvikepuolella, mutta siellä haitat on saatu paremmin kuriin. Miksi sisäilmaongelmia ei ole kyetty hoitamaan tehokkaammin? - Erityisesti kahdesta syystä. Ensinnäkin sisäilman laatua koskevaa lainsäädäntöä ei ole olemassa työpaikkoja lukuun ottamatta. Siispä yleensä tutkitaan ongelmatilanteissa vain rakennusteknisiä asioita eikä pureuduta terveysvaaran tutkimiseen. Toiseksi tutkitaan väärää asiaa! Elintarvikepuolella ruvettiin tutkimaan hometoksiineja eli mykotoksiineja jo parikymmentä vuotta sitten, mikä pitäisi tehdä ilmanlaatututkimuksissakin, Mirja Salkinoja-Salonen korosti. Salkinoja-Salosen mukaan Helsingin yliopistossa on käytetty hänen edellä peräänkuuluttamaansa menetelmää ilmanlaadun tutkimuksessa jo noin 20 vuotta, mutta viralliseen käyttöön mykotoksiinitutkimuksia ei ole otettu. - Asiasta ei ole EU-säädöksiä eikä sitä ole hoidettu Suomessakaan. Asia on siis hoitamatta ja siitä kärsii moni! tuohtunut professori kritisoi. Salkinoja-Salonen tutkimusryhmineen tutkii mikrobien tuottamien toksiinien haitallisuutta sian sperman avulla. Terveen sperman sekaan lisätään mikrobeja. Jos ne ovat myrkyllisiä, siittiöt kuolevat tai ainakin vaurioituvat pahoin. Näin toksiinit kyetään tunnistamaan. Tutkija korosti, että ilmanlaatuongelmista kärsiviä rakennuksia remontoitaessa on aina etsittävä mikrobien lähde – rakennuksesta on löydettävä ”mehiläispesä” eli ongelman aiheuttaja. Silloin ei remontteja tarvitse toistaa, kuten on monesti tapahtunut. Professorin johtama Suomen Akatemian huippututkimusyksikkö esitteli tutkimusmenetelmää myös omassa työpajassaan Areenassa. - Tytöt eivät päässeet tänne (Kanervalan) koulun kautta, joten tulimme nyt. Kyllä se tuottaa kouluissa vaikeuksia tulla tänne jos on pitempi kuin kävelymatka, Timo-Teemu Passi mietti. - Isä, tämä nyt, miten se tehdään? Laura-Emilia käänsi isänsä huomion haastattelijasta tärkeämpiin asioihin... Aino-Maria Passi, Timo-Teemu Passi ja Laura-Emilia Passi askartelivat Tomi Mantilanaho keskittyi täysillä uuden maailman suunnittelemiseen. yhdessä. Jalkapallokenttä kuuluu lasten kaupunkiin. Professori Mirja Salkinoja-Salonen piti työpajaa ja luennoi tiedekahvilassa. SciFest – 13 Tunnelmia Matemaattisten Aineiden Opettajien Liiton kilpailun tuloksia: Hetki hiljaa Yliopistopastori Tiina Tarnanen. Joensuun evankelisluterilainen seurakuntayhtymä ja sen yliopistotyö pystyttivät SciFestiin nyt toisen kerran hiljentymisen keitaan, nimeltään Schapel. Aidoilla viherkasveilla sisustettu tila houkutteli hengähtämään. - Tämä on lepopaikka ja hiljentymisen paikka. Tämän identiteetti on luterilainen, mutta tämä on avoin kaikille. Ihmiset ovat käyneet täällä lepäämässä, keskustelemassa ja käyttäneet runsaasti rukouskiviä, kertoi päivystysvuorossa ollut yliopistopastori Tiina Tarnanen. Tarnasen mukaan kappeli nivoutuu SciFestiin hyvin muun muassa siksi, että kaikki innovaatiot ja keksinnöt lähtevät ihmisen sisimmästä, levosta. Pastorin mukaan erityisesti tytöt ovat tehneet runsaasti sormenjälkiä tarjolla olleiden värien avulla. - Olen muistuttanut jokaista heistä, että hän on ainoa ja arvokas – se on itsestään epävarmoille nuorille erittäin tärkeää kuulla. Ja Jumalan silmissähän jokainen on tärkeä ja arvokas. Osastolla oli myös mahdollisuus tehdä runoja tai mietelauseita tarjolla olleista muoviin painetuista sanoista. Perjantaina oli joku SciFest-vieras koonnut esille lauseen, joka Tarnasen mielestä sopi erinomaisesti niin itse tapahtumaan kuin laajemminkin nykyajan henkeä kuvastamaan: ihminen ei ole kone. Peruskoulun matematiikka 1. Atak Beste (31p), Pielisjoen koulu 2. Simo Kettunen (29p), Pielisjoen koulu 2. Riku Laakkonen (29p), Pielisjoen koulu 2. Kiira Tiensuu (29p), Pielisjoen koulu 2. Rami Sudan (29p), Pielisjoen koulu Lukion matematiikka Perussarja 1. Heidi Sairanen (35p), Joensuun normaalikoulun lukio 2. Antti Maaranen (34p), Joensuun normaalikoulun lukio 3. Janne Karttunen (27p), Joensuun yhteiskoulun lukio Avoin sarja 1. Johan Pääkkönen (18p), Joensuun normaalikoulun lukio 2. Juha Pääkkönen (11p), Joensuun lyseon lukio Välisarjassa ei ollut palkittavia. Fysiikka, perussarja 1. Heidi Sairanen, Joensuun normaalikoulun lukio 2. Tuomas Kynkäänniemi, Joensuun normaalikoulun lukio 3. Olli Tukiainen, Polvijärven lukio Fysiikka, avoin sarja 1. Johan Pääkkönen, Joensuun normaalikoulun lukio 2. Heikki Karjalainen, Nurmeksen lukio Pihla Liimatta (vas.), Henna-Riina Koskinen ja Netta Haavistola. Jaana Keränen. Juha Farin. Jan Vihonen. Reetta Lempinen Jaana Keränen Pihla, Netta, Henna-Riina Jaana Keränen oli saapunut lauantaina SciFestiin Kontiolahdesta Varparannan koulun teknologiakerhon nuorten kanssa. Teknologiakerho on leaderhanke Mediaviisas, jonka vetäjänä Keränen toimii. - Koulun vanhempainyhdistys ylläpitää kerhoa. Koulussa on tällä hetkellä meneillään niin monta projektia, että sen puolesta ei tänne tultu. Niinpä me tulimme. Itselleni tämä on ensimmäinen kerta, mutta olen seurannut festivaalin kehittymistä sen nettisivuilta, Jaana Keränen totesi. Hankevetäjän mukaan lauantain ehdottomat hitit olivat legokerho sekä led-lamppuja valmistanut työpaja. Molemmat työpajoja, joissa osallistujat pääsivät itse tekemään. - SciFest on monipuolinen, mutta olisi ehkä pitänyt valmistautua jo etukäteen ja ottaa selvää tarjonnasta, Keränen pohti. Joissakin työpajoissa oli ehkä pulaa vetäjistä, hän arvioi. Keräsen päivä oli helppo: teknologiakerholaiset eivät vetäjää kaivanneet pajoissa puuhatessaan. Pihla Liimatta, Henna-Riina Koskinen ja Netta Haavistola olivat saapuneet Areenaan kolmistaan. - Viime vuonna kävimme täällä koulun kanssa, mutta nyt emme. Kaverit kävivät kyllä ja heiltä kuulimme työpajoista. Siksi tulimme nyt lauantaina, kaverukset kertoivat. Kolmikko oli jo ehtinyt kierrellä monilla osastoilla. Suosikkikin oli löytynyt: - Sumorobottien rakentaminen oli mukavaa. Niitä oli hauska tehdä! Joensuun Noljakan ja Pataluodon kouluja edustaneet tytöt lähettivät opettajilleen selkeän viestin: SciFestiin on tultava luokan kanssa koulupäivänä. - Tämä on eka kerta ja näyttää tosi hyvältä tapahtumalta. Heti kun tulimme tänne niin lapset kiirehtivät tekemään taskulamput. Rikosmysteeriäkin pääsimme ratkomaan. Itsekin täällä oppii, Farin myhäili. Farinin mielestä työpajoissa tarjolla olleita ”juttuja” voisi olla käytössä myös kouluissa. Farinin mukaan Tohmajärveltä ei koululuokkia tullut SciFestiin, jostain syystä. Hän kuuluu Kemien koulun vanhempainneuvostoon ja jatkotoimet olivat jo mietitty koulujen aktivoimiseksi: - Ajattelin jyrähtää, kun kokoonnumme taas. Juha Farin Helsingin yliopiston Antiikin Kreikan kirjoitetut lähteet -huippuyksikön SciFest-osastolla työskennellyt Jan Vihonen oli lauantaina tyytyväinen mies. Neljä päivää olivat sujuneet suuremmitta ongelmitta ja kävijöitä oli riittänyt, jopa liiankin kanssa. - Jossain välissä oli jopa turhan paljon porukkaa, 14 – SciFest Juha Farin saapui SciFestiin Tohmajärveltä neljän lapsensa ja puolisonsa kanssa. Tietoa tapahtumasta hän oli saanut sanomalehti Karjalaisen jutuista. Lisäksi hän oli vieraillut festivaalin nettisivuilla. Jan Vihonen kun meillä voi periaatteessa olla vain 10 ihmistä pisteessään. Enin osa kävijöistä on ollut tosi kiinnostuneita, mutta onhan joukossa vähemmän kiinnostuneitakin. Vihosen yksikkö oli SciFestissä jo neljättä kertaa professori Jaakko Frösénin johdolla. - Osastomme neljä pistettä kokoava tarina on kehittynyt koko ajan näiden neljän vuoden aikana. Kyllä tämä on tutkijalle mukavaa vaihtelua. Vihonen kuvaili omaa tehtäväänsä työpajassa seuraavasti: - Aivotyötä vaatimattomat fyysiset suoritukset, kuten maansiirtotyöt (osastolla oli muun muassa 1,5 kuutiota hiekkaa, jonka seasta työpajalaiset seuloivat löydöksiä. Toim. huom). Reetta Lempinen taminen kiinnostivat poikia – ja tyttöjä. Robotit rakennettiin NXT-legosarjasta ja ohjelmoitiin taistelemaan voitosta toisen robotin kanssa. - Esillä on muun muassa äänellä komennettavia robotteja, jotka ovat kiinnostaneet myös tyttöjä. Meillä on ollut hyvät tilat ja homma on toiminut aika hyvin, Lempinen sanaili. Hänen mielestään lauantain avoimien ovien päivä on festivaalin parasta aikaa: - Tänne tulevat silloin nimenomaan kaikkein innokkaimmat ja heidän kanssaan on tosi mukava työskennellä. Työpaja oli saanut hyviä kokemuksia ratkaisusta, jonka se oli tehnyt etukäteen: tarjolla oli robotin rakentamista lyhyen kaavan ja enemmän keskittymistä vaativan työtavan mukaan. Onnistunutta käytäntöä jatketaan myös vuoden 2012 SciFest-festivaalilla. Robots rule! Kemia, perussarja 1. Joonas Nissinen, Joensuun yhteiskoulun lukio 2. Anna-Kaisa Piiroinen, Polvijärven lukio Kemia, avoin sarja 1. Johan Pääkkönen, Joensuun normaalikoulun lukio 2. Jaakko Huovinen, Joensuun lyseon lukio YHTEISTYÖSSÄ Bunsen ry Eettisen kaupan puolesta ry F3A Team Finland FM Erkko Saviaro Helsingin yliopisto Honkalampi-säätiö Itä-Suomen Kemistiseura Itä-Suomen koulu Joensuun ev. lut. seurakunta Joensuun Lyseon peruskoulu Joensuun Lyseon lukio Joensuun Niinivaaran lukio Joensuun Normaalikoulu Joensuun seutukirjasto Jyväskylän yliopisto Kiteen Evankelinen Kansanopisto Lieksan kaupunki Opetushallitus POKAT ry Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulu Pohjois-Karjalan Koulutuskuntayhtymä Pohjois-Karjalan Radiokerho ry Sanomalehti Karjalainen Oy STIFIMO (Programme of Cooperation in science, Technology and Innovation between Finland and Mozambique) Suomalaisten Kemistien Seura Suomen Akatemia Tekniikan Akateemisten Liitto TEK WWF Ensiapu Punainen Risti, Joensuun osasto Järjestyksenvalvonta Joensuun Steinerkoulun kannatusyhdistys ry Ravintola Leckers Oy Tapahtuma-assistentit Joensuun Metsäylioppilaat ry Sermit ja sähköistys Suomen Tapahtumaratkaisut Oy Valaistus Valoparta Oy Kontiolahden teknologiakerhon Rakenna Sumorobotti - työpaja oli lähes ylityöllistetty täydet neljä SciFest-päivää. Robotit ja niiden rakenSciFest – 15 HAASTEENA ENERGIA Joensuun Areenassa 18. - 21.4.2012 Kaikille ilmainen SciFest Joensuu SciFest-festivaali jälleen 18.-21.4.2012 Tervetuloa! Lisätietoa ja ilmoittautumisohjeita: www.scifest.fi Yhteystiedot: www.scifest.fi/yhteystiedot/ SciFest 2011 Julkaisija: Joensuun Tiedeseura ry ISBN 978-952-67393-0-4 (nid.) ISBN 978-952-67393-1-1 (PDF) Teksti: Pekka Virtamo/Pekan virke ja vesuri Kannen kuva Mikko Makkonen Takakannen kuva: Emil Helotie Kuvat: Mikko Makkonen ja Emil Helotie Taitto: PK Media Service Oy/Liisi Vuorjoki Paino: PunaMusta