1. No category

KELKKAILUTURVALLISUUS
028
KELKKAILUSSA TAPAHTUU ONNEKSEMME HARRASTAJAMÄÄRÄÄN SUHTEUTETTUNA VÄHÄN ONNETTOMUUKSIA.
KUN KYSEESSÄ ON VAUHDIKAS LAJI, ON SELVÄÄ, ETTÄ
VAARA ON OLEMASSA. VAHINGOLLE EI VOI MITÄÄN, MUTTA SEN JÄLKISEURAUKSIA VOI LIEVENTÄÄ VARAUTUMALLA
TILANTEISIIN ENNAKKOON. PIENILLÄ ASIOILLA VOIDAAN
PARANTAA ONNETTOMUUDEN UHRIN MAHDOLLISUUKSIA
SELVIYTYÄ TILANTEESTA.
KELKKAILUTURVALLISUUS
029
TUNNE VASTUUSI:
VARAUDU
ONNETTOMUUTEEN
TEKSTI: Kelkkalehti.com Toimitus
KUVAT: Jani Sipola, Janne Myllyoja, Lapin Pelastushelikopterin Tuki RY
AVUSTUS: SPR Rovaniemi, Lapin Pelastushelikopterin Tuki RY / Aslak
S
uomessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana kuollut kelkkailuonnettomuuksissa noin 7-13 henkilöä vuosittain.
Yleensä kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat niin rajuja, että niissä ei
ole uhrin hyväksi enää tehtävissä paljoakaan. Yksi yleisimmistä kuolintapauksista on hukkuminen. Kylmän veden
varaan joutuessa on valitettava fakta,
että peli on ohitse pelottavan nopeasti.
Painavien kelkkavarusteiden kerätessä
vettä, painuu kuljettaja hyvin nopeasti pinnan alle. Naskalien puuttuessa on
jään pinnalle pääseminen myös hyvin
vaikeaa.
Yleisimmät vammat kelkkaillessa
ovat erityyppiset murtumat. Murtumia
puolestaan voi syntyä hyvin monella
tavalla. Kelkan suistuttua reitiltä, on
olemassa hyvin suuri vaara osumaan
kiinteän objektin kanssa. Suurimmassa
vaarassa tällöin ovat kuljettajan kädet
ja jalat. Myös solisluiden katkeaminen
on hyvin yleistä.
Nykyisillä suojavarusteilla pienimpiä vahinkoja voidaan ehkäistä tai
lieventää, mutta kokonaan vammojen
syntyä ei voida estää. Kelkkailun yhteydessä sattuneet vahingot eivät rajoitu pelkästään törmäyksiin. Ainahan on
mahdollista, että sinä tai kelkkaseurueesi jäsen vahingoittaa itseään esimerkiksi teräaseella nuotiota tehdessä.
Varaudu
Jokaisen kelkalla maastossa liikkuvan tulisi olla tietoisia onnettomuusriskistä. Moni vetoaa ensiapuvälineiden
tai -taitojen puuttuessa omiin ajotapoihinsa, joihin ei kuulu hurjastelu tai
riskienotto. Reitillä ei kuitenkaan olla
yksin. Mutkan takaa voi tulla vastaan
kuljettaja, jolla laite ei ole hallussa tai
riskiä otetaan toistenkin edestä, jolloin
yhteentörmäys on mahdollinen. Yhteentörmäyksessä kummankin osapuolen
mahdollisuus saada vammoja on käytännössä yhtä suuri.
Ihmisen reaktiot yllättävissä tilanteissa voivat vaihdella paniikista rationaaliseen homman haltuunottoon.
Ensiapukursseja suositellaan käytäväksi
ajoittain, jotta taito pysyy hallussa. Kun
perusasiat ovat hallussa, ei onnettomuuden hoidossa tarvitse turvautua
vääriin toimintatapoihin, joilla saatetaan jopa vaarantaa potilaan henki. Perusasioiden ollessa hallussa on toiminta
myös nopeaa, jolloin uhrin mahdollisuudet paranevat.
Yksin liikuttaessa olisi ajamaan
lähtiessä hyvä pitää huolta siitä, että
joku tietää minne olet menossa ja koska palaamassa. Näin sinua osataan etsiä
oikeasta paikasta, mikäli joudut onnettomuuteen etkä pysty itse hälyttämään
apua.
Reitillä liikuttaessa on hyvin tärkeää havainnoida ympäristöä matkan
varrella. Pistä merkille teiden ylityksissä, minkä tien ylität. Huomioi myös
paikannimien merkinnät. Näillä tiedoilla
voit auttaa merkittävästi paikalle saapuvaa pelastushenkilökuntaa. Lähimmän autotien arviointi nopeuttaa uhrin
saamista ambulanssiin. Paikannimillä
voit puolestaan ohjata pelastushelikopterin paremmin kohteeseen. Myös reit-
tejä ylläpitävien tahojen tulisi ottaa
huomioon onnettomuustilanteet. Reittien varsille olisi hyvä merkitä pelastushelikopterille soveltuvia laskeutumispaikkoja ja näiden yhteydessä tulisi olla
gps-koordinaatit, johon kopteri voidaan
ohjata. Mikäli liikutaan täysin vieraassa
maastossa, on gps-laite erittäin hyvä
turvaväline, sillä tarkat koordinaatit onnettomuuspaikasta nopeuttavat pelastushenkilöstön työtä merkittävästi.
Kelkkailun tapahtuessa Suomen
ulkopuolella, on etukäteissuunnittelu
yhä tärkeämmässä roolissa. Esimerkiksi
Ruotsin tuntureilla liikuttaessa voi onnettomuuksia sattua, vaikka ajo tapahtuu avotunturissa. Oudossa maastossa
on aina omat riskinsä ja omantyyppiset
onnettomuutensa. Näissä tilanteissa on
hyvin tärkeää, että tilanteita on käyty
läpi seurueen kesken. Olisi hyvä ottaa
selville etukäteen lähimmän sairaalan
tai ensiapuaseman sijainti. On myös
hyvä suunnitella etukäteen kuka soittaa, sillä aina langan toisessa päässä ei
ole henkilö, joka puhuu kanssasi samaa
kieltä. Puhelun edellytyksenä on myös
toimiva puhelin. Tuntureilla liikuttaessa on hyvä katsoa puhelinta ajoittain
varmistaakseen missä puhelin toimii.
Näin onnettomuuden sattuessa paikassa, jossa puhelimet eivät kuulu, voidaan
puhelu palata tekemään alueelle, jossa
viimeksi varmasti tietää puhelimen toimineen. Yksi tärkeimmistä seikoista on
tietää missä liikkuu. On vaikea selostaa
vieraalla kielellä paikalle pelastajia, jos
ei osaa sanoa edes likimain omaa sijaintiaan.
KELKKAILUTURVALLISUUS
030
Kylmä lisää riskiä
Moottorikelkkailun tapahtuessa pääsääntöisesti
talvella, on mukana yksi vaaraa lisäävä tekijä, eli kylmyys. Kylmyys sinänsä voi tuottaa vammoja. Pakkasen puremat voivat aiheuttaa kelkkailijan kasvoissa
yllättävänkin pahoja vaurioita. Jokainen aikuinen osaa
pitää huolta omista kasvoistaan. Aikuisen vastuulla on
myös pitää huolta mukana olevien lasten suojautumisesta pakkasta vastaan.
Kylmä tuo kuitenkin lisäelementin jokaiseen onnettomuuteen. Onnettomuuden uhrin pitäminen lämpimänä voi ratkaista uhrin selviytymisen. Vammojen
myötä elimistö alkaa sulkea tiettyjä toimintoja ja verenpaine voi laskea. Verenpaineen ja sykkeen laskiessa
alkaa elimistön pintaverenkierto heikentyä. Tämä on
hankala ketjureaktio, sillä ääreisverenkierto tarvitsisi
verta pysyäkseen lämpimänä, mutta sydän ei halua
ottaa vastaan kylmää verta, jota jäsenistä voi tulla.
Kylmä veri voi aiheuttaa potilaalle muun muassa kammiovärinää ja sydänpysähdyksen.
Kylmyys lähtee pääsääntöisesti liikkeelle uhrin liikkumattomuudesta. Jokainen voi kokeilla omakohtaisesti, kuinka nopeasti kylmä leviää elimistöön
makaamalla lumihangessa täysin liikkumatta esimerkiksi 10 minuuttia. Tähän kun yhdistetään vammojen
aiheuttamat elimistön toimintahäiriöt ja suojamekanismit, on kylmettyminen todella nopeaa. Tärkeintä
olisi saada uhri irti lumesta. Uhrin voi erottaa lumesta
esimerkiksi muiden läsnäolijoiden vaatteilla. Uhri kaipaa yleensä myös lisävaatetusta. Paikalla olevien tulee
nopeasti käydä läpi vaatetustaan ja mahdollisuuksien
rajoissa luovuttaa omaa vaatetustaan uhrille. Kylmän
ehkäisyyn on olemassa hyviä apukeinoja. Nykyään
useimpien ensiapupakkausten mukana tuleva niin sanottu avaruushuopa, pitää uhrin helposti lämpimänä.
Avaruushuovan toiminta perustuu lämpösäteilyn heijastamiseen takaisin potilaaseen. Huopaan kääritty
potilas siis lämpenee omalla ruumiinlämmöllään. Sama
huopa myös säteilee maasta tulevan kylmyyden takaisin, jolloin potilaaseen kohdistuvaa kylmyyttä voidaan
rajoittaa. Mikäli avun paikalle saapuminen kestää pitkään, on hyvä varautua tekemään myös nuotio tuottamaan lämpöä uhrille sekä myös auttaville henkilöille.
NÄINKIN
VOI KÄYDÄ
KELKKAILLESSA.
VASEMMASSA KUVASSA
MURTUNUT RANNE,
OIKEALLA MURTUNUT
POTTUVARVAS.
KUVAT J. MYLLYOJAN
KOTIALBUMISTA.
“ONNETTOMUUSTILANTEESSA
ON MYÖS
TÄRKEÄÄ PYSYÄ
RAUHALLISENA.”
Toimi oikein
Toisaalla tässä artikkelissa kerromme tapauskohtaisesti toimintamalleja, joiden avulla voit avustaa
onnettomuuteen joutunutta. On kuitenkin muutamia
perusasioita, jotka pätevät tilanteessa kuin tilanteessa. Mikäli joku ryhmästäsi joutuu onnettomuuteen tai
saavut paikalle, jossa joku on joutunut onnettomuuteen, on tärkeää selvittää mitä on tapahtunut. Mikäli
nopean selvityksen perusteella käy ilmi, että paikalla
tarvitaan lääkintähenkilöstöä, soita 112 välittömästi.
Mikäli olet aiemmin huolehtinut velvoitteistasi, ja pitänyt huolta siitä, että tiedät missä olet, pystyt antamaan puhelimitse perustiedot. Näitä perustietoja ovat:
mitä on sattunut, missä on sattunut ja kenelle on sattunut. Näillä tiedoilla auttava henkilökunta osaa antaa
lisäohjeita. Lisäohjeet voivat vaatia myös ensiapuvälineiden käyttöä, joiden mukana pitäminen pitäisi kirjata moottorikelkkojen pakollisiin varusteisiin. Mikäli
onnettomuus on tapahtunut kelkkareitillä, on tärkeää
Moottorikelkkailijan ensiapupakkauksesta löytyy seuraavat tarvikkeet: kiinnitysteippi, laastarit, ensiapuside, sidetaitos, kolmioliina, sakset, suojakäsineet,
pinsetit, elvytyssuoja, ensiapuohjeet, haavapyyhe, lämpöpeite
KELKKAILUTURVALLISUUS
E
I
K
&
J
A
C
A
BL
031
NÄIN TEET HÄTÄILMOITUKSEN
1. Soita hätänumeroon 112.
2. Kerro, mitä on tapahtunut.
3. Kerro sijaintisi – mitä tarkemmin, sen
parempi. Muista mainita myös kunta.
4. Vastaa esitettyihin kysymyksiin.
5. Toimi annettujen ohjeiden mukaisesti.
6. Älä katkaise puhelua, ennenkuin saat
siihen luvan.
miss
BLACKIE
BLACKIE ON KOVAN LUOKAN
HUIPPUTUOTE VAATIVALLE
KÄYTTÄJÄLLE.
myös ehkäistä lisäonnettomuuksien sattuminen. Muita
kelkkailijoita tulisi varoittaa keinolla millä hyvänsä. Kelkan
vieminen reitille merkiksi on hyvä tapa. Hätätilanteessa
mikä tahansa merkki reitillä, kuten kypärä, voi auttaa tulevaa kelkkailijaa ymmärtämään varovaisuuteen. Onnettomuustilanteessa on myös tärkeää pysyä rauhallisena. Mikäli paikalla on useampia henkilöitä, tulee tehtäviä jakaa.
Tehtävien jakaminen on huomattavasti helpompaa, mikäli
asioita on käyty etukäteen yhdessä lävitse.
Ensiapupakkaukset
Ensiapupakkauksen pitäminen mukana tulisi olla
jokaisen kelkkailijan velvollisuus. Kun liikutaan ryhmissä,
olisi hyvä, että mukana olisi vähintään yksi kattava EApakkaus. Kaupoissa on myynnissä varta vasten kelkkailijoille markkinoitavia ensiapupakkauksia. Vaikka pakkauksen päällä olisi kelkan kuva, ei se kuitenkaan tarkoita, että
pakkaus on täydellinen kelkkailijalle. Pääsääntönä voidaan
pitää, että paras ensiapupakkaus on se, joka on mukana.
Tallin hyllyllä oleva pakkaus ei auta hädässä olevaa kaveria. Tärkeimpiä varusteita pakkauksessa ovat riittävän
isot laastarit, avaruushuopa, painesiteet sekä sidetarpeet.
Myös pakkasenkestävä puhallettava lasta on erittäin suositeltava varuste. Lastan avulla voidaan murtuman liikkumista ehkäistä, mikäli potilasta joudutaan maastossa siirtämään kelkan voimin. Ensiapupakkauksen oston jälkeen
olisi hyvä käydä tarkoin läpi, mitä pakkaus pitää sisällään
ja miten tarvikkeita käytetään.
Ylläpidä taitoja
Ensiaputaitojen ylläpito on kansalaisvelvollisuus.
Kun taidoista voi olla kiinni kaverin henki, niin omantunnon rauhoittamiseksi on hyvä pitää huoli siitä, että omaa
valmiudet auttaa onnettomuuteen joutunutta kanssakelkkailjaa. Uskoaksemme voi omantunnon osalle tulla paljon
painiskeltavaa, mikäli kaveri menehtyy reitin varteen ja
syynä on auttavan kaverin osaamattomuus tai väärä toiminta.
Onnettomuuksia on hyvin monenlaisia. Olemme koettaneet kerätä muutamia skenaarioita eri onnettomuuksista ja listata niihin liittyvää avustustoimintaa. Pienissäkin tilanteissa voi käydä pahoja onnettomuuksia. Lehden
seuraavassa numerossa kanadalainen freeridekelkkailija
Chris Brown kertoo kohtalokkaasta hypystään, jonka seurauksena hän meinasi kuolla kanadalaiseen vuoristoon.
Chrisin kertomus on hyvä esimerkki, kuinka kavereiden ja
pelastushenkilökunnan saumaton toiminta pelasti miehen,
jolla oli kymmeniä murtumia ja vakavia sisäelinvammoja.
BLACKIE
TAKKI
MISS BLACKIE
TAKKI
349 €
349 €
BLACKIE
HOUSUT
MISS BLACKIE
HOUSUT
269 €
269 €
We feel the way you ride
www.snogear.fi
KELKKAILUTURVALLISUUS
032
VERENVUODON TYREHDYTTÄMINEN
KELKKAILIJAN
KOKEMAA
O
ltiin päivä ajettu ja päätettiin käydä illalla vielä
tekemässä hyppyri ja hyppimässä siitä. Illan
ajotkin meni hyvin, kelkka toimi ja oli hauskaa, mutta mökille tullessa iltahämärässä väsyneenä
ajoin jäällä tutulla jäljellä olleeseen pieneen terävään
kiveen melko reipasta matkavauhtia. Kivi meni matosta läpi suoraan etupukin iskariin, mistä kelkka teki
vuosisadan takakorkean ja mies lensi tangon yli kelkan etupuolelle kovaan reittiin.
Loppumattomalta tuntuneen pyörimisen jälkeen totesin, että kelkka oli mennyt ylitseni ja oli muutenkin
lentänyt melko pitkälle tuosta osumakohdasta. Joka
puolelle sattui hemmetisti ja totesin, että toinen jalka
ei ainakaan toimi ja kypäräkin oli vähän mennyt huonoksi. Vähän aikaa makailin ja tunnustelin uskallanko
yrittää ylös hangesta ja odottelin samalla kavereita
apuun. Kavereiden avulla pääsin jossain vaiheessa
toisen kelkan päälle ja nilkutin sillä mökille. Oma
kelkka jäi järvelle lunastuskuntoisena.
Omalla mökillä mietittiin jatkotoimia ja otin konsulttipuhelun tutulle lääkärille, jonka ohjeiden mukaan
yritin tutkia onko pakottavaa tarvetta tilata kuljetusta välittömästi lääkäriiin. Olin tietoinen, ettei tuonne
kylälle saa ambulanssia nopeasti ja päätettiin seurata
tilannetta yön yli särkylääkkeiden voimalla. Seuraavana aamuna totesin, että hengissä ollaan, mutta
polvi on hajalla, nilkka on vähän huonona myös ja
kylkiluu(t) paukkuu pienestäkin liikkeestä. Tässä vaiheessa tehtiin päätös makoilla loppuviikko mökin
sohvalla ja syödä kipulääkkeitä, joita sain Kilpisjärven kylän lääkekaappiin Muoniosta puhelinreseptillä.
Muutama päivä meni mökissä jääpussia pidellen siten, että jokainen liike sattui ja yksin ei päässyt kunnolla edes sohvalta jääkaapille.
Muutamaa päivää myöhemmin pääsin kotiseudulla
lääkäriin, missä vammat tutkittiin ja mitään murtuneita kylkiluita vakavampaa ei löytynyt. Oireet eivät
loppuneet toivotussa ajassa ja uusi lääkärireissu
myöhemmin paljastikin, että polvesta oli nivelkierukka revennyt kokonaan kahtia ja myös nilkassa oli
ruhjeita sekä pieni hiusmurtuma, joka parani levolla.
Polvi korjattiin tähystyksessä ja alkaa olla valmis tulevaan talveen.
Opetuksena jälleen kerran se, että jääalueet ovat petollisia ja hyvät ajopaikat on niin kaukana sairaaloista, että taas olisi ollut pitkiä hetkiä lanssia odotellessa, jos olisi tehnyt nuo samat temput ilman tekvestiä
ja muita kunnon ajokamoja. Kavereista on iso apu
reissussa ja melko ihmeissään olisi, jos tuollainenkin
tilanne kävisi yksin ollessa ja kauempana asutuksesta.
Olette pysähtyneet reitin vieressä sijaitsevalle laavulle pitämään taukoa makkaranpaistosuunnitelmien kera. Kaverisi alkaa
pilkkoa puita nuotioon. Hän horjahtaa liukkaalla jäällä ja osuu
kirveellä jalkaansa. Jalasta alkaa vuotaa runsaasti verta. Mitä
tehdä?
Tyrehdytä verenvuoto painamalla sormin tai kämmenellä suoraan vuotokohtaan. Oman turvallisuutesi vuoksi, älä peitä vuotokohtaa paljain käsin tartuntavaaran takia. Tämän jälkeen sido
vuotokohtaan paineside käyttäen sidetarvikkeita tai saatavilla
olevia tilapäisvälineitä. Vuotava raaja kannattaa nostaa kohoasentoon. Jos tilanne vaatii, soita hätänumeroon 112. Huomioi,
että runsas verenvuoto voi johtaa verenkierron vakavaan häiriötilaan eli shokkiin. Aseta runsaasti verta vuotava henkilö heti
pitkälleen. Rauhoittele, suojaa kylmältä. Seuraa hengitystä ja
verenkiertoa siihen asti, kunnes ensiapuhenkilöstö saapuu.
NYRJÄHDYKSET JA VENÄHDYKSET
Ajatte kaverin kanssa reitillä ja katsoessasi taakse, huomaat kaverin jääneen matkasta. Käännyt takaisin ja löydät hänet reitin
sivusta. Hän kertoo ojan yllättäneen ja äkkitörmäyksen johdosta
ranne on nyrjähtänyt. Kuinka toimia?
Nivelen nyrjähtäessä oireina ovat kivun lisäksi nesteen keräytyminen vamma-alueelle ja sen turpoaminen. Nyrjähdyksen yhteydessä kannattaa muistaa Kolmen K:n ensiapu: kohoasento,
kompressio ja kylmä. Raaja kohotetaan sydämen tason yläpuolelle. Loukkaantunutta kohtaa tulee puristaa (=kompressio)
voimakkaasti sisäisen verenvuodon ja turvotuksen ehkäisemiseksi. Kierrä side tai joustava kangas ranteen ympärille. Laita
lunta (=kylmä) siteen päälle, peitä se uudella sidekerroksella tai
esimerkiksi vaatteen avulla. Ensiapua olisi syytä jatkaa 15-20
minuutin ajan, ja toistaa menetelmä vielä vuorokauden aikana
pariin otteeseen turvotuksen laskemiseksi.
MURTUMAT
Kauniin kevätpäivän kunniaksi olet lähtenyt ajelulle lähireitille.
Erään mutkan jälkeen näet kelkan kumollaan puuta vasten ja
pelästyt pahinta. Menet paikalle ja löydät maasta, osittain kelkan alta, sen kuljettajan. Hän on tajuissaan ja pyytää apuasi.
Mitä tehdä?
Nosta kelkka pois loukkaantuneen päältä varovasti. Murtumat
vaativat aina lääkärihoitoa ja loukkaantunut tulee toimittaa hoitoon mahdollisimman pian. Soita hätänumeroon 112, toimi annetun ohjeistuksen mukaisesti. Jos on pienintäkään syytä epäillä
selkärangan murtumaa, älä liikuta loukkaantunutta, ellei se ole
hengen pelastamisen kannalta välttämätöntä! Yläraajan murtumassa autettava voi itseä tukea kipeän kätensä kehoaan vasten
tai käsi voidaan tukea liikkumattomaksi esimerkiksi kolmioliinan
avulla. Kylkiluiden murtumassa rintakehä voidaan tukea käsin tai
tukisiteellä. Jalan murtumaa ei ole syytä lastoittaa, mikäli apu
on saatavilla kohtuuajassa. Autettavan tulee välttää jalan liikuttamista ja painon asettamista sen varaan. Jos loukkaantunutta
on välttämätöntä liikuttaa, voi alaraajan murtuman tukemiseen
käyttää esimerkiksi tukevaa keppiä.
KELKKAILUTURVALLISUUS
033
PALELTUMAT
Paleltumat ovat todennäköisesti kelkkaillessa suurin uhka. Herkimmin paleltumia syntyy kehon ääreisosiin (sormet, varpaat,
posket, nenä, korvat). Paleltumia voi ennaltaehkäistä pukeutumalla sääolosuhteiden vaatimalla tavalla. Sormien ja varpaiden
aktiivinen liikuttelu ylläpitää verenkiertoa ja vähentää paleltumisriskiä. Kovemmilla pakkasilla kannattaa kylmän ja viiman
vaikutuksen ehkäisemiseksi teipata kypärän tuuletusaukkoja
umpeen. Älä kuitenkaan teippaa suoraan iholle!
Pinnallisen paleltuman oireita ovat ihon pistely, lievä kipu, valkoinen laikku iholla, kovalta tuntuva paleltumakohta. Iho saattaa myös muuttua tunnottomaksi. Paleltunutta ihoaluetta voi
lämmittää esimerkiksi painamalla sitä kevyesti lämpimällä kädellä. Älä hiero, vamma voi pahentua! Jatka ihoalueen lämmittämistä, kunnes ihon väri palautuu normaaliksi, kovettuma häviää
ja tunto palaa. Jos mahdollista, suojaa lämmitetty kohta kuivilla
vaatteilla. Kelkkaillessa voit lämmittää tai kuivata esimerkiksi
hanskoja kuuman pakoputken päällä. Päästessäsi sisätiloihin,
lämmitä paleltunutta aluetta upottamalla se lämpimään veteen
(40-42 °C).
Syvässä paleltumassa ihon lisäksi vaurioituu myös ihonalaista
kudosta. Paleltunut alue on tunnoton ja kova, eikä kestä kuormittamista; esimerkiksi paleltunut jalkaterä tai varpaat eivät
kestä kävelyä. Pahoin paleltunut alue voi mennä kuolioon. Ensiapuna voit suojata paleltuneen alueen kylmältä. Älä hiero paleltumaa. Pidä autettava lämpimänä, sillä hän saattaa kärsiä myös
hypotermiasta. Älä sulata paleltunutta aluetta, mikäli se pääsee
jäätymään tilanteessa uudestaan, sillä seurauksena voi olla erittäin vakavia lisävaurioita. Sulattamisen voi tehdä upottamalla
paleltunut kohta lämpimään veteen noin 20-30 minuutiksi, mutta sulattaminen on aina varminta tehdä sairaalassa. Syvä paleltuma vaatii aina sairaalahoitoa!
HYPOTERMIA
Hypotermiaa vastaan kamppailtaessa tärkeintä on nopea toiminta. Lievän alilämpöisyyden ensiavuksi riittää nopea hakeutuminen suojaan kylmältä, kuivan ja lämpimän vaatetuksen vaihtaminen, sekä lämpimän juoman nauttiminen. Älä anna alkoholia!
Maastossa autettavaa ei kuitenkaan välttämättä saa välittömästi lämpimään, joten varaudu ruumiinlämpötilan nopeaan
laskuun. Kiedo potilas avaruuspeitteeseen tai huopaan lämmönhukan estämiseksi. Soita hätänumeroon 112, sillä potilas tulee
saada hoitoon mahdollisimman pikaisesti, etenkin jos ilmenee
sekavuutta, uneliaisuutta tai tajuttomuutta. Tajuton potilas tulee asettaa kylkiasentoon, jotta hengitystiet pysyvät auki. Potilasta tulee liikuttaa mahdollisimman varovaisesti, jotta raajoihin
jäänyt kylmettynyt veri ei pääse kulkeutumaan sydämeen. Tästä
seurauksena voi olla kammiovärinä ja todennäköinen kuolema.
Vakavasta hypotermiasta kärsivää potilasta ei saa alkaa elvyttää! Elvytys saattaa haitata sydämen heikkoa toimintaa tai pysäyttää sen kokonaan. Paineluelvytyksen saa aloittaa vasta, kun
ammattihenkilöstö on todennut sydämen pysähtyneeksi. Veden
varasta pelastetun potilaan ensiapua koskevat samat ohjeet,
mutta sellaisessa tapauksessa on tärkeää riisua potilas märistä
vaatteista.
KELKKAILIJAN
KOKEMAA
V
aikka vahinkoon pyrittäisiin varautumaan etukäteen, voi kelkkaillessa tulla eteen tilanteita,
joihin ei ole varauduttu.
Olimme kuvaamassa eräällä Lapin kulmakunnalla talvella 2010. Tilanteessa oli tarkoitus kuvata ihan perushyppy pienestä tuiskulipasta. Vaikka kuljettaja oli
kokenut ja hommansa osaava, teki luonto tepposet
ja kelkka lähti ilmalennon aikana hallinnasta. Kelkka
laskeutui maahan keula edellä, jolloin kuljettaja paiskautui päin kelkkaa. Aluksi tilanne ei näyttänyt edes
vakavalta, mutta kuljettaja ilmoitti vuotavansa verta.
Tässä vaiheessa otimme välittömästi EA-pakkauksen
näkösälle ja aloimme tarkastelemaan vahingon laatua. Kuljettajan leuka oli osunut kelkassa johonkin
terävään kulmaan, minkä seurauksena leukaan oli
tullut erittäin syvä v-muotoinen haava. Kuten arvata
saattaa, vuotaa kasvoissa oleva haava todella paljon
verta.
Pystyimme paikkaamaan kuljettajaa sen verran, että
veri ei valunut vaatteille, mutta oli selvää että edessä
oli sairaalareissu. Matkaa lähimpään asutukseen oli
parikymmentä kilometriä, jonka matkan haavoittunut
kuljettaja joutui itse ajamaan. Ensin ajatuksena oli
tilata lähikylästä taksi, joka veisi kuskin sairaalaan.
Emme saaneet kuitenkaan taksimiestä kiinni puhelimitse. Mielessä kävi myös ambulanssin hälyttäminen,
mutta sen ajatuksen hylkäsimme nopeasti. Koimme,
että on turha hälyttää ambulanssia pitkälle hakumatkalle, kun voisimme itsekkin ajaa lähimpään terveyskeskukseen. Ambulanssin tulo paikalle olisi kestäny
luultavasti ainakin 45 minuuttia, joten otimme suunnaksi sairaalan. Olimme siinä oletuksessa, että tuo
meidän potilaan hakuun käytetty aika olisi voinut olla
pois jonkun todellisessa hädässä olleen potilaan hakumatkasta.
Sairaalassa kuljettaja pääsi saman tien hoidettavaksi.
Lääkärin tarkastelu osoitti haavan todella syväksi ja
haava vaati muutaman tikin.
Onneksemme olimme kuitenkin Suomessa ja siedettävän ajomatkan päässä sairaalasta. Muualla näinkin
pieni vahinko olisi voinut aiheuttaa suurempia ongelmia, sillä haava ei olisi umpeutunut laastarin avulla.
KELKKAILUTURVALLISUUS
034
TAJUTTOMUUS
Ajat jääalueella ja näet seuraavan tilanteen: Toinen kelkkailija ajaa kovalla vauhdilla
ja osuu pystyyn nousseeseen jääteliin. Kelkka kaatuu, kuljettaja lyö päänsä jäähän ja
menee tajuttomaksi. Miten toimia?
Kun henkilö menettää äkillisesti tajuntansa, toimi näin:
1. Herättele häntä puhumalla ja ravistelemalla. Henkilö ei herää.
2. Soita hätänumeroon 112.
3. Käännä autettava selälleen. Avaa hengitystie ojentamalla autettavan pää nostamalla leuan kärjestä ja painamalla toisella kädellä otsasta. Katso, kuuntele ja tunnustele hengitystä. Liikkuuko rintakehä? Tuntuuko ilmavirtaus?
HENGITTÄÄ: KYLKIASENTO
4. Mikäli loukkaantunut hengittää, siirrä hänet kylkiasentoon. Laita ylempänä oleva
jalka koukkuun. Ota kiinni kauimmaisesta hartiasta toisella kädellä ja toisella koukussa olevan jalan polvitaipeesta. Vedä itseä kohti. Asettele päällä oleva käsi pään
tueksi tajuttoman poskea vasten kämmenpuoli alaspäin. Tarkista hengitys ja taivuta
tarvittaessa päätä hiukan taaksepäin hengitysteiden avaamiseksi.
5. Seuraa ja tarkkaile hengitystä ammattiavun paikalle tuloon asti.
6. Mikäli hengitys lakkaa, soita uudelleen 112 ja kerro muuttuneesta tilanteesta.
Aloita elvytys tarvittaessa.
EI HENGITÄ: PAINELU-PUHALLUSELVYTYS
4. Mikäli hengitys ei ole normaalia tai se puuttuu, aloita paineluelvytys. Aseta kämmenesi tyviosa keskelle autettavan rintalastaa ja toinen kätesi rintalastalla olevan
käden päälle. Sormet ovat limittäin. Paina suorin käsivarsin kohtisuoraan alaspäin
30 kertaa siten, että rintalasta painuu 5-6 cm. Anna rintakehän palautua painallusten välissä. Keskimääräinen painelutiheys on 100 kertaa minuutissa. Laske painelut
ääneen.
5. Puhalla kaksi kertaa. Avaa hengitystie. Aseta suusi tiiviisti autettavan suun päälle
ja sulje sormillasi hänen sieraimensa. Puhalla rauhallisesti ilmaa autettavan keuhkoihin. Puhalluksen aikana katso, että autettavan rintakehä liikkuu. Toista puhallus.
Kahden puhalluksen kesto on 5 sekuntia.
6. Jatka elvytystä tauotta rytmillä 30 painelua, 2 puhallusta. Jatka kunnes autettava
herää, ammattihenkilöt antavat luvan lopettaa tai voimasi loppuvat.
PELASTUSHELIKOPTERIN SAAPUMINEN
On sattunut onnettomuus, jossa yksi
seurueenne jäsenistä on loukkaantunut
vakavasti. Olette toimineet ensiapuohjeiden mukaisesti ja soittaneet hätänumeroon 112. Olette sen verran kaukana lähimmästä tiestöstä, että avun
saa nopeimmiten pelastushelikopterin
avulla. Miten tulee valmistautua kopterin tuloon?
Laskeutumisalustan tulee olla kooltaan
päiväaikaan vähintään 25 x 30 m, yöllä
25 x 55 metriä. Sen tulee olla mahdollisimman tasainen (pelto, kelkkareitti,
maantie). Muu ajoneuvoliikenne tulee
pysäyttää, mikäli kopteri laskeutuu
reitille tai tielle. Laskeutumisalustalta
tulee poistaa kaikki irtoesineet, sillä
ne voivat ilmavirran voimasta siirtyä
pitkiäkin matkoja ja aiheuttaa suurta
vahinkoa. Varoita lentäjää sähköjohdoista, valaisemattomista mastoista
ym. Helikopterin lähestyessä voit helpottaa kohteen paikantamista esimerkiksi nuotiolla tai voimakastehoista
lamppua vilkuttamalla. Lumen ollessa
puuterimaista helpotat laskeutumista
toimimalla kiintopisteenä. Älä lähesty
helikopteria, miehistö tulee luoksesi tai
antaa sinulle luvan lähestymiseen. Laskeutumisalueelle ei saa mennä helikopterin lentoonlähdön aikana.