Kesäkuu 2010 E M M U K SU Sukutapaaminen 2010 Pikapiirtoja Kuusamon Kyllösistä Maailmanmatkaaja Heikki Timoniemen Kyllösiä Kesäkuu 2010 Sukutietous kiehtoo ja kiinnostaa "keitä me olemme, mistä me tulemme - tämän päivän- ja menneiden Kyllösten elämää". Toivottavasti saamme näin myös uutta aineistoa sukukirjaamme. Sunnuntaina, kirkonmenojen ja kirkkokahvien jälkeen, on vuorossa retki suvun kantapaikalle Lentiiran Änättiin. Kuhmolaiset "serkkumme" tekevät suuren työn tapaamisen järjestelyissä. Mennään joukolla tapaamaan tuttuja, tutustumaan uusiin sukulaisiimme ja aistimaan esivanhempiemme henkeä yhdellä sukumme keskeisistä kantapaikoista. Sukumme vuosisatainen tiedossa oleva historia kätkee sisälleen varmasti monenlaisia tapahtumia ja tarinoita, menestystä ja takaiskuja. Historia kiinnostaa ja kiehtoo. Miten ja missä esi-isämme ja -äitimme ovat eläneet, miten perheensä elättäneet ja kasvattaneet, minne muuttaneet ja minkä takia. Kiinnostavaa olisi myös tietää minkälaista on elämä tänä päivänä varmaankin kaikille maapallon mantereille levittäytyneiden sukulaistemme keskuudessa. Kyllösten sukukirjan toinen osa on työn alla. Kirjan julkistamisajankohta on sukutapaamisessa kesällä 2012. Kuluva ja seuraava vuosi ovat aineiston keruuvuosia. Vuoden 2011 loppuun mennessä aineisto sukutaulujen ja muun sukutietouden osalta täytyy olla valmiina. Nyt on aika kerätä kaikki mahdollinen aineisto talteen. Painettuna tekstinä ja kuvina perimätieto siirtyy tulevillekin sukupolville. Sukuseuran hallitus ja kirjatoimikunta toivovat vilkasta toimintaa jäsenistön keskuudessa. Lähettäkää kirjatoimikunnan jäsenille aineistoa sukukirjaa varten. Toimikunnan ammattitaitoisissa käsissä tekstit ja kuvat muotoutuvat painoasuun. Eri sukuhaarojen edustajat seuran hallituksessa toimivat yhdys- ja vastuuhenkilöinä, joiden puoleen voi myös aina kääntyä. Kesän kynnyksellä lämpimästi tervehtien Tämänvuotisen sukutapaamisen ajankohta Kuhmossa on viikonvaihde 7. - 8. 8.2010. Lauantai-iltapäivän ohjelma pitää sisällään tutustumisen talvisodan taistelupaikkoihin sekä seminaarityyppisen keskustelufoorumin teemalla Hannu Kyllönen Hallituksen puheenjohtaja kymmenelle tuhannelle Kyllöselle, Heikkiselle, Pääkköselle, Haveriselle, Huotarille ja Heikuralle ja muutamille muillekin nimekkäille heimoille. Kuhmossa eletään puusta ja bioenergiasta. Kantolan teollisuusalueen lippulaivat, Kuhmo-yhtiö ja Kuhmon AA-puu kertoivat keväällä jälleen yhteensä yli kymmenen miljoonan euron investoinneista, joilla Euroopan, Aasian ja Afrikankin vaativia asiakkaita tullaan palvelemaan entistä paremmin. Woodpolis on 20 yrityksen verkosto, joka on neljässä vuodessa tuottanut yli 80 tuotekehityshanketta. Puuyritykset ovat osaltaan vauhdittaneet merkittävän kuhmolaissektorin, kuljetusyritysten menestystä. Juuret Halutessaan antaa kielteistä palautetta kainuulainen tokaisee: se ei ole mistään kotoisin. Me haluamme olla jostakin kotoisin, jostakin kylästä, kunnasta, kaupungista, perheestä, suvusta, klaanista, heimosta, kansasta. Maapalloistuminen, tämä parjattukin globalisaatio sotkee rivejä, kulttuurit kohtaavat, pirstaloituvat, fuusioituvat, muodostavat uusia kulttuureja. Moni ei pysy mukana, eikä välttämättä haluakaan. Kulttuurien, elämäntapojen sekoittuessa pärjää paremmin, kun tuntee juurensa. Kuhmon Kamarimusiikki on Suomen tunnetuimpia brändejä. Kuhmon Kamarimusiikki on listattu useaan otteeseen maailman huippufestivaalien listoille. Uutuus, kansanmusiikkijuhla Sommelo ponnahti keväällä 25 tärkeimmän maailmanmusiikkifestivaalin listalle. Kalevalainen kulttuuri vauhdittaa luontomatkailua, ja Kuhmon järvet, purot ja joet sekä metsät ovat patikoijan, petojen tai majavan tai hirven bongaajan tai mehtääjän ehtymättömiä aarreaittoja. Käy katsomassa www.wildtaiga.fi -sivut. Kuhmo on lintukoto. Ihmiset tuntevat toisensa, naapurinsa, sukujuurensa. Serkkuja ei aina edes nimetä pikku- tai kolmansiksi serkuiksi, serkut ovat serkkuja, kun ovat samaa heimoa. Sukunimet ovat Suomessa paikkakuntakohtaisia, vaikka muuttoliike onkin heitellyt jo monta ikäpolvea pohjoisesta ja idästä rannikoiden kasvukeskuksiin. Sukuseuratoiminta, sukujuurien tutkiminen kiinnostaa monia. Muutosten tuoksinassa on mukava tietää, mistä on kotoisin, kenen tyttärentyttärentytär tai pojanpojanpoika on, mitä isovanhemmat, heidän vanhempansa ja esivanhempansa ja toisin päin näiden eri sukuhaaroihin haarautuneet jälkeläiset ovat kokeneet, kuinka selviytyneet. Geneettiset piirteet ja ominaisuudet periytyvät, joskus häkellyttävällä tavalla. Kuhmon kaupungin puolesta toivotan koko Kyllösen merkittävälle klaanille mitä onnistuneinta sukujuhlaa. Eila Valtanen, kaupunginjohtaja Tämän päivän Kuhmo tarjoaa työtä ja toimeentuloa lähes 2 Kesäkuu 2010 Pikapiirtoja Kuusamon Kyllösistä keskeiset julkisen liikenteen välittäjiä, tiettömien taivalten takaa kirkolle ja kirkolta kotiinsa matkaava väki kulki Kyllösen kautta. Koska Juholla oli hyvät yhteydet laajoille alueille, talo oli myös tietoyhteyksienkin kannalta tärkeä. Juho Kyllönen osallistui kylän ja kunnan kehittämiseen monin tavoin. Hän oli kunnanvaltuutettu jo 1920luvun alusta lukien, oli perustamassa saha- ja myllyosakeyhtiötä Jyrkänkoskelle 1910-luvun alussa. Yhtiö toimi 1950-luvulle saakka. Hän oli myös liippateollisuusyhtiön Kovasin Oy:n osakas. Hän oli keskeinen vaikuttaja rakennettaessa vanhoillislestadiolaisen rauhanyhdistyksen taloa 1920-luvulla. Amerikkaan menneen veljensä avulla hän järjesti taloon rahoitusta myös Yhdysvalloista. Perheen lapset, naiset ja miehet, tekivät kukin sarallaan tuloksellisen elämäntyön. Juhon ja Susannan jälkeläisiä on nyt noin 500. Suuret perheet ovat hajonneet eri puolille Suomea ja jokunen on muuttanut ulkomaillekin. Kyllösille Kuusamossa, niin kuin muissakin sukuhaaroissa, on ollut tunnusomaista vahva yrittäjyys ja isänmaallisuus. Kyllösen miehet olivat innokkaita suojeluskuntalaisia. Uhrin isänmaalle antoi pojista Matti. Hän kaatui Kuusamon Mattilassa tammikuussa 1940 hänen johtamansa, vihollispartiota takaa-ajavan, partion jouduttua vihollisen väijytykseen. Matti menehtyi lähdettyään auttamaan tunnustelijaa, joka oli joutunut tulitukseen ja häntä auttamaan lähtenyt Matti kaatui sotilastoverinsa, luotisuihkuun jo kuolleen kasvinkumppaninsa rinnalle. Sukumme Kuusamon haaran kantaisä Juho Kyllönen syntyi Kuhmossa 29.12.1874, muutti Kuusamoon 1894, jossa suoritti elämäntyönsä ja kuoli kotitalossaan Kuusamon Määttälänvaaralla 17.3.1954 hieman alle 80-vuotiaana. Juho avioitui Määttälänvaarasta kotoisin olevan Ulla Susanna Kallunki-Härkösen (1881-1950) kanssa 1899.Nuoripari osti vuonna 1903 Määttälänvaaran laella sijaitsevan Vaaran torpan viljelysmaineen myyjän Komulaisen lähdettyä Amerikkaan. Torppien ja mäkitupien myöhemmin itsenäistyttyä ja päästyä isojaossa manttaalitilallisten asemaan 12-lapsinen perhe voi varsin hyvin laajentaen koko ajan maa- ja karjataloutta. Isä-Juhon toimeentulon perusta oli jo nuorukaisesta alkaen tukki- ja uittotyönjohtajan työ ruotsalaisessa Berggren -yhtiössä. Yhtiön pomo Kuusamossa oli ruotsalaissyntyinen Mikael Smith eli "Mitti-Ukko". Juho Kyllönen oli hänen oikea kätensä Kuusamossa. Yhtiö hakkasi 1900-luvun alusta lähtien tukkeja Kuusamossa Venäjälle laskevien jokien varsilla. Tukit uitettiin Vienanmeren rantaan Koutaan, jossa yhtiöllä oli n. 300 miestä työllistävä saha. Sahatavara markkinoitiin ja kuljetettiin Vienanmeren ja Jäämeren kautta ulkomaille, pääasiassa Englantiin. Yhtiön työvoima oli kansainvälinen. Yhtiön toiminta Koudassa loppui bolshevikkien vallankumoukseen 1917-1918. Kuusamossa yhtiön työt jatkuivat pidempään ja Juho lähti eläkkeelle yhtiöstä n. 1932. Kyllösen talo Määttälänvaaralla oli liikenteellisesti keskeisellä paikalla Kuusamnon-Paanajärven tien varrella. Talossa oli pitkään posti. Koska postiautot olivat Matti Kyllönen Hyvät lukijat. Kun kirjoitan tätä, luonto on heräämässä talven jälkeen uuteen kasvuun ja kukoistukseen. Aurinko luo säteitään nostaen lämpömittareiden lukemat ajoittain hellelukemiin täällä Kuhmossakin kuin myös ympäri Suomen niemen. Kevät on uuden luomisen aikaa. Uutta on myös kädessäsi oleva Kyllösten sukuseuran tiedotelehti. Viime syksynä sukuseuran hallitus kokouksessaan pohti tiedottamista jäsenilleen ja muillekin Kyllösille sekä suvusta kiinnostuneille. Huhtikuun kokouksessa hallitus antoi tehtävän allekirjoittaneelle. Pohdinnan ensimmäinen tulos on tässä. Lehdessä tuomme esille vanhaa ja uutta tulevaa toimintaa. Toivon palautetta mahdollisia seuraavia lehtiä varten. Myös nimiehdotukset on tervetulleita. Tämän vuoden sukutapaaminen elokuun ensimmäinen viikonloppu on täällä Kuhmossa. Ohjelma löytyy lehden sivuilta. Tapaaminen koostuu tutustumisretkistä, keskusteluista ja yhdessä olosta Keskusteluissa voimme tutkia ja verrata sukututkimuksiamme, joten varatkaa omaa olemassa olevaa aineistoa mukaan. Aikaa on varattu runsaasti. Riusala on käytettävissämme seuraavaan päivään. Tervetuloa viettämään leppoisaa, mukavaa sukutapaamis-juhlaa. Aurinkoista kesää kaikille! Pentti Kyllönen, sukuseuran sihteeri. 3 Kesäkuu 2010 PIIPPOLAN VAARILLA OLI TALO hiijala hiijala hei………… Näinhän se laulu alkaa. Piippolan Kyllösten Heikki-vaarilla oli todellakin talo Piippolan Lamun kylällä. Jooseppi Kyllösen poika Heikki syntyi vuonna 1854 Venäjän tsaarin autonomiseen Suomeen, jossa asukkaita oli tuolloin noin miljoona. Samana vuonna puhkesi Krimin sota, joka tunnettiin myös nimellä Oolannin sota. Pohjanlahden rannikolla paukkui. Englantilainen laivasto-osasto hävitti Raahen ja Oulun satamat ja yritti Kokkolankin kimppuun siinä kuitenkaan onnistumatta. Eleltiin eteenpäin. Ehdittyään kolmetoista vuotiaaksi Heikki jäi orvoksi, molempien vanhempien, isä Joosepin ja äiti Anna Marian kuoltua tuon ajan kulkutauteihin. Koska perheen perilliset kaikki olivat alaikäisiä, mökki ja kaikki omaisuus myytiin huutokaupalla ja jaettiin kahdeksan lapsen kesken. Heikki sai perinnöksi kolme hehtolitraa rukiita ja muutaman kilon voita. Hänet sijoitettiin Lamun kylälle Ristolan taloon, noin 15 kilometriä kaakkoon Piippolan keskuksesta. Täältä hän ajanoloon sai rengin paikan ja sen myötä myös palkkaa. Piippolan vaarin perhekuvassa on edessä vasemmalla itse Heikki ja hänen vieressään Amanda. Lapsista on mukana kahdeksasta viisi. Takana vasemmalla Anna Maria, hänen vieressään Heikki, jonka oikealla puolella Olga ja sitten Mikko. Edessä vanhempien vieressä on Eeva ja hänen puolisonsa Otto. nen saavutti ahkeran ja tarkan työmiehen maineen ja opiskeli myös englannin kieltä siinä määrin, että pystyi olemaan suomalaisille kavereilleen tulkkinakin. Maailmanmatkaaja Heikki Suomalaisia muutti Amerikkaan työn perään 1800- luvulla noin 25 000 henkeä. Raivaajat Amanda ja Heikki Piippolassa Kyllösten suvulle ominaisen vaellusvietin omaava Heikkikin lähti Amerikkaan, kun rengin töillä oli riittävästi matkarahaa kertynyt. Työ isolla mantereella rautatien rakentamisessa oli raskasta lapiohommaa, kun soraa lastattiin työmaan isoihin vaunuihin - ja tietenkin urakalla. Työporukka oli kansainvälistä aivan kuin nykyisen globalisation aikana – oli italialaisia enemmistönä, suomalaisia ja maan omiakin miehiä. Heikki Kyllö- Koti-ikävä teki tehtävänsä niin kuin monen muun suomalaisen Amerikan kävijän kohdalla ennen ja jälkeen hänen. Heikki pestautui laivaan ja sai kotimatkan ajaksi laivan kipparilta töitä, mikä mahdollisti Amerikan säästöjen kartuttamisen vielä ennen kotimaahan saapumista. Jatkuu seuraava sivu 4 Kesäkuu 2010 Heikki Kyllönen oli uskovainen mies. Hänen kerrotaan kävelleen sunnuntaisin Kivikon tilalta Piippolan kirkkoon runsaan kymmenen kilometrin matkan. Tie on nykyisessä Piippolassa nimeltään Museotie. Jouluaattona ennen juhla-ateriaa Heikki aina luki jouluevankeliumin perheen kuullen. Tämä tapa on siirtynyt sukupolvelta toiselle niin, että nuorin Heikin ja Amandan pojista, Viljo Jooseppi-isäni toi sen meidänkin kotiimme ja nyt sen lukevat lastenlapsemmekin yhteisillä Jouluaaton aterioillamme. Jatkuu edelliseltä sivulta. Samoihin aikoihin Heikin kotiin tulon kanssa saapui kotikylälle myös tuttu tyttö Amanda Savilaakso, joka oli ollut Pietarissa piikomassa. Suomalaisia oli Pietarissa noihin aikoihin parikymmentä tuhatta henkeä. Vanha romanssi näiden kahden välillä syttyi uudelleen ja johti avioliittoon vuonna 1893. Pariskunta osti tienestirahoillaan valtiolta noin tuhat hehtaaria maata, josta kahdeksankymmentä prosenttia oli nevaa eli joutomaata. Yli 80 prosenttia suomalaisista tuohon aikaan sai elantonsa maataloudesta. Niin Heikkikin raivasi kiviselle kankaalle peltoa reilun hehtaarin verran sen aikaisilla työvälineillä, lapiolla ja hakulla ja rakensi itse maataloudessa tarvittavat rakennukset. Heikin ja Amandan Kivikon tilan päärakennus oli Lamun kylän ensimmäinen talo. Näin oli maailmaa matkanneista entisistä kärsämäkeläisistä tullut Piippolan asukkaita. Perheeseen syntyi seitsemän lasta, neljä tyttöä ja kolme poikaa. Vanhin lapsista Mikko syntyi avioliiton solmimisvuonna 1893. Hän osallistui Vapaussotaan valkoisten puolella 1918 ja ansaitsi sittemmin toimeentulonsa Oulu Yhtiön työnjohtajana metsätyömailla Kestilässä, Piippolassa ja Pulkkilassa eläkeikäänsä saakka. Mikko oli vanhapoika. Viimeiset vuotensa hän vietti Eevasiskonsa taloudessa Limingassa. Kivikon pariskunnan toiseksi vanhin lapsi vuonna 1895 syntynyt, vahva vaikuttaja ja tahtonainen Eeva, avioitui Haapavedellä syntyneen Otto Kyllösen kanssa ja synnytti viisi lasta ikäjärjestyksessä Reino, Mauno, kaksoset Erkki ja Jyrki ja Eeva-Liisa. Veljekset olivat aikaansaavia niin kunnallisissa tehtävissä. maataloudessa kuin yrityselämässä. Tunnetuksi pohjoisen merkittäväksi työllistäjäksi ja laajaksi konserniksi muodostui Veljekset Kyllönen Oy betoni- ja talonrakennusalalla. Eeva-Liisasta tuli opettaja ja asuu miehensä kanssa Helsingissä. Kivikon kuva on kesältä 1997, jolloin joukko Kyllösiä vieraili Kivikon tilalla Piippolassa. Reissun ideoi ja junaili kuvassa keskellä lapsi sylissä oleva Anna-Liisa Martikainen ( Heikki Kyllösen tytär) Kivikon Heikki kuoli vuonna 1931, samana vuonna, jolloin maamme presidentiksi valittiin Pehr Evind Svinhufvud Lauri Kristian Relanderin jälkeen. Heikki oli elänyt Venäjän tsaarin vallan alla olleessa Suomessa, elänyt sortovuodet ja kokenut Suomen itsenäistymisen, Vapaussodan ja ensimmäisen oman eduskunnan. Hän tiesi varmaan Paavo Nurmen , joka Antwerpenin Olympialaisissa otti ensimmäiset kultamitalinsa kestävyysjuoksussa vuonna 1920. Varmaan hän on tuntenut Leskelän kylässä vuonna 1905 syntyneen kirjailija Pentti Haanpään. Omassa elämässään Piippolan vaari oli ahkera työntekijä ja oman aikansa edistyksellinen vaikuttaja, joka tajusi koulutuksen merkityksen kansan kehittymisen perustana. Amanda vaimo kuoli vuonna 1942. Hän asui viimeiset vuotensa tyttärensä Eevan taloudessa ja joutui vielä kokemaan Talvisodan ja Jatkosodan alkuvaiheet. Sekä Heikki että Amanda on haudattu Piippolan hautausmaalle. Nuorin lapsista, isäni Viljo Jooseppi Kyllönen syntyi vuonna 1907, samana vuonna, kun Suomessa oli ensimmäiset eduskuntavaalit. Hän oli 10-vuotias, kun maamme itsenäistyi. Vaeltaja oli hänkin. Kaupan tehtäviin kouluttautunut mies jätti Piippolan ja siirtyi etelään päätyen monien muuttojen ja paikkakuntien kautta kaupan johtotehtäviin Lahteen. Hän oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisestä avioliitosta Köyliöläisen Eva Amandan kanssa syntyi neljä lasta ikäjärjestyksessä Juhani, Marja-Terttu, Olavi ja Anna Eva Stina ja toisesta avioliitosta poika Petri. Tietäjä ja taitaja Piippolan Lamun kylän Kivikon tilan Heikki oli kirjoitustaitoinen , aktiivinen ja ankaranakin tunnettu mies, joka oli mukana kunnallisissa luottamustehtävissä ja pani likoon kaiken voimansa ja arvovaltansa kansakoulun saamiseksi Lamun kylälle. Osa kyläläisistä oli nimittäin sitä mieltä, että koulusta oli vain haittaa, lapset oppivat siellä laiskoiksi ja koulutiedoista maaseudulla asuville ei olisi mitään hyötyä. Lamun kylällä sittemmin oli yksiopettajainen kansakoulu, jonka opettajana oli Kirsti Piippo. Vuonna 1921 Suomeen tuli oppivelvollisuuslaki. Piippola on mainittu ensimmäisen kerran voudin tileissä vuonna 1562 nimellä Korteiskylä. Saman vuosisadan lopulla sitä alettiin kutsua Piippolaksi alueen isoimman talon Piipon mukaan. Vuonna 1768 Piippola sai oman kirkon. 2000-luvun alussa Piippolassa oli asukkaita noin 1300. Vuoden 2009 alusta Piippola, Kestilä, Pulkkila ja Rantsila muodostivat nykyisen Siikalatvan kunnan. Heikki oli myös hyvä kraatari. Hän ompeli kaikki perheessä tarvittavat vaatteet ja kulki myös kylän eri taloissa ompelutehtävissä. Vanhin poika Mikko on kertonut, että Heikillä oli kylällä kulkiessaan aina mukanaan ”rässirauta” (silitysrauta), mikä väline on tallella neljänneksi vanhimman lapsen, 45-vuotiaana menehtyneen, Heikki Kyllösen tyttären, Anna-Liisa Martikaisen hallussa Lapinlahdella. Lähteet:Suomen historian Pikkujättiläinen WSOY 1987 ; Erkki Kyllönen ”Otsa hiessä ja varpaat kuurassa” Omakustanne 2003 ,josta lainaukset Anna-Liisa Kyllösen luvalla Olavi Kyllönen Viljo Jooseppi Kyllösen poika 5 Kesäkuu 2010 MATTI KYLLÖNEN – LEHMIVAARAN UKKO Kuva Erkki Vanninen. Vanha kainuulaisittain rakennettu pihapiiri Lehmivaaralla jäi autioksi 1950-luvulla ja 1960-luvulla rakennukset purettiin. Korkealla vaaralla on ukon yksinäinen korpitalo, sinne näkyvät kaukaisetkin vaarat ja rajan takana kohoaa korkea Möntönvaara, kuvaa Samuli Paulaharju käyntiään Lehmivaarassa, heinäkuussa 1916. äijä karmaissut: ”Tuohan, piru, vielä kolmas kerta tähän, niin katotaanhan, kuinka tässä käy!” (Lainaukset Paulaharju:Kainuun mailta) Vuonna 1988 Erkki Vanninen kirjoitti Kainuun Sanomiin artikkelin ”Tietäjä ja parantaja-Lehmivaaran ukko”, jossa Helli Moilanen muisteli Matti-ukkia: ”Ukkia myös pelättiin, sillä hän oli valmis kostamaan, jos hänelle tehtiin ilkeyttä. Salattu tieto kulki suvussa ennen perintönä. Vain yhdelle kerrottiin salat. Joel-isällä oli paljon tietoa ukin saloista, mutta äiti kielsi isää niistä puhumasta. Sokeaksi ukki tuli vanhoilla päivillään, kun erehtyi pullosta ja ryyppäsi suolahappoa.” Matti Kyllönen syntyi 13.02.1844 lähellä Hyrynsalmen rajaa Särkkävaaralla. Lehmivaaran ruununtilalle hän muutti vuonna 1879 Purnuvaaran Matolehdosta. Lehmivaara oli tuolloin autiona, kun edellinen asukas oli pötkinyt Venäjälle. Lehmivaaran ukko oli tietäjä ja parantaja. Tietonsa ja taitonsa hän oli oppinut isältään, mutta olipa saanut kerran lappalaistakin haastatella. Tarttuva tauti eli kalma lähti talosta, kun vainajan ja kalmatalon pesuvedet vietiin kirkkomaalle tai talon kalmapaikalle ja tietäjä luki loitsun ”Ota Hiisi hienot sukset, Lempo leppäset sivakat, joilla hiihät Hiienvaaraan, Lemmonvaaraan leuhottelet”. Raudan jättämän verenjuoksuun tarvittiin monet loitsut. Veren ukko pysäytti äyskäisemällä: ”Seiso, veri, niin kuin meressä vesi, paasi pellon penkeressä, seiso, veri, niin kuin aita, lihan lämpöisen sisässä”. Sen jälkeen luettiin raudan syntysanat: ”Tiijän sukusi, tiijän syntysi: maa sinnäi, maa minnäi, musta multa kumpanenki! Et ollut suuri, etkä pieni, kun sinä suosta sotkettihin, vetelästä vellottihin. Ei se rauta paha olisi, ilman käärmehen kähyjä, ison mustan muojuvia. Herhiläinen, hiienlintu, kantoi käärmehen kähyjä, ison mustan muojuvia, rauvan karkaisuvesiksi” sekä puremalla rautaa ja sylkemällä haavaan. Wetteisen yli ulottui Lehmivaaran ukon valta. Wetteistä vanha kansa pelkäsi. Se asui järvissä ja vesissä, kynsi uimaan menneitä ihmisiä, veti jalasta pinnan alle ja upotti. Oli ukko nähnyt Wetteisen. Se köllötti kuin lehmän rapamaha, kynsiä mahanalus täynnä. Oli ampua päräytetty siihen, veri oli räiskähtänyt ja se oli kaonnut”, ukko kertoi Samuli Paulaharjulle. Kerran oli itse Pahan eksyttänyt ukon metsässä, niin että hän oli tullut kaksi kertaa samaan paikkaan. Silloin oli Kirkonkirjojen mukaan Matti Kyllönen hoiti yhteydet kirkkoon moitteetta. Kinkereillä hänet nähtiin kahdesti vuodessa. Tavaaminen ja sisäluku sujuivat ”jotenkuten” tai välttävästi, samoin aapisen luku. Kristinopin ymmärtämisestä hän useimmin sai arvosanan 3, kun asteikkona oli 0-4. Ehtoollisella Matti ja hänen vaimonsa Johanna kävivät kerran vuodessa, tavallisesti jouluna tai juhannuksena. Lapsia Matille ja Johannalle syntyi yksitoista, joista useimmat jäivät Kuhmoon, osa muutti Pohjois-Karjalaan ja osa lähti Amerikkaan. (Erkki Vanninen: ”Tietäjä ja parantaja – Lehmivaaran ukko”) Paulaharju kirjoittaa:”Sokeana on äijä ollut jo useita vuosia, mutta muuten on hyvissä voimissa vielä, onpa aika kärsäkkäkin ikälopuksi vanhukseksi. Hyvin vielä vaari muistaa monet taikatemput ja loitsut, hyvin tietää taitonsakin. Helposti hän kehuskelee: ”Kyllä sitä minä olen asioissa vielä jotain ukkoa parempi ollut tähän asti… vain nyt en ole enää… Ei sitä voi mitään, kun ei nää.” Matti Kyllönen kuoli vuonna 1925. Tiedot on kerännyt Helena Haverinen, Matti Kyllösen lapsenlapsenlapsi 6 Kesäkuu Pentti Kyllönen 2010 Antti (Andreas) Kyllönen 1838 – 1893. Antti Kyllönen syntyi 10.7.1838 Nojolassa, Korpisalmi 24 Antti ja Riitta Kaisan yhdeksän lapsiseen perheeseen. Antti avioitui Kaisa Tampion kanssa. Pariskunnan tie kulki Vieksin kautta Timoniemelle Vännilän torppaan Kinnulaan. Pariskunnalle syntyi kuusi lasta joista vanhin Matti Heikki s. 29.2.1876 Nojolassa. Tytär Anna syntyi 1878, Vieksissä ja Jenni Kustaava s. 1884, Kalle s. 1888, Antti Hermo s. 1892 syntyivät Timorniemellä. Sisaruksista Anna muutti 1902 Haukiputaalle ja avioitui Kalle Mårtin kanssa. Jenni muutti 1912 Oulujoelle ja avioitui Lauri Rönkön kanssa. Veljekset Kinnula, Matti, Kalle ja Hermanni löysivät repunpaikan Timoniemeltä. Kuvassa Matti ja Anna Tiina. Veljeksistä vanhin Kinnulan Matti, kuten Kuhmossa henkilöitä nimitetään, jäi asumaan Kinnulaan, hän oli puutöiden taitaja. Vieläkin Timoniemeltä löytyy hänen tekemiä mm. ikkunan karmeja. Perheen toimeentulo tuli metsätöistä, uitosta. Omasta navetasta saatiin maitoa ja lihaa, lisäksi lentua järven rannalla kala on ollut hyvä särpimen lisä suurelle perheelle. Matti osti torpan itselleen 1918. Matti avioitui Kaisa Reeta Seilosen (1877–1914) kanssa, heille syntyi viisi tytärtä ja neljä poikaa joista nuorin menehtyi lapsena äidin kuoltua lapsivuoteeseen. Leskeksi jäätyään Matti solmi avioliiton Anna Tiina (1873–1944) Kähkösen (Kinnunen) kanssa, heille syntyi poika. Matti eli 81 vuotiaaksi ja kuoli kotonaan Kinnulassa 9.3.1957. Lapset: Anna Mari (1901 - 1962), Toivo (1903 - 1963), Saimi (1904 - 1976), Hilda (1905 - 1984), Eino Hermanni ( 1907-1942), Aune Helpi (1909-1999), Aili ( 1910-2000), Kalle ( 1911-1976), Matti Vilho (1914-1914). Toisesta avioliitosta Onni (1917-1963) Maanläheisyys oli sisarusten luonteen piirre, pojista kaikki hankkivat maapaikan tekivät työtä maanviljelijöinä. Tyttäristä kolme avioitui maanviljelijän kanssa, kahden muutettua Kajaaniin. Pojista nuorin Onni jäi asumaan Kinnulaan. Nyt Kinnulassa asuu tämän kirjoittaja. Muuttolan Kalle. (14.10.1888 - 7.8.1955). Veljeksistä Kalle syntyi Timoniemellä Kinnulassa Vartuttuaan Kalle kävi katsastamassa toimeentulo mahdollisuuksia kotiseudun ulkopuolella kunnes palasi Kalajoelta takaisin Kuhmoon Lentua laivan kippariksi. Samalla laivalla oli kokkina Lyyti Heikkinen. Lentuan ulapoilla syntyi sinisienajatuksin nuorten rakkaus johti avioliittoon joka solmittiin vuonna 1916. Nuoripari asettui asumaan Lahtelaan, yhden huoneen mökkiin parinkilometrin päähän Kallen synnyinkodista. Myöhemmin sitten ”omaan” taloon Muuttolaan. Siellä oli tilaa enemmän, oli pirtti ja kaksi kamaria. Pirtin ja kamarien välissä oli kylmä eteinen. jatkuu sivulla 8. 7 Kesäkuu 2010 Muuttolan Kalle, jatkuu sivulta 7. Heille syntyi kymmenen lasta. Heidän elämä ei ollut ruusuilla tanssimista, lapsista kolme kuoli lapsena. Pojista Väinö hukkui heikkoihin jäihin kalamatkallaan 1945. Kalle-isä loukkasi jalkansa työtapaturmassa, myöhemmin sairastui vaikeaan epilepsiaan. Tapaturma ja sairaus vaikutti voimakkaasti perheen toimeentuloon. Perheen elämästä otteita Kallen ja Lyytin tyttären Alma Korhosen kirjasta ”Sota-ajan muisteloita” ”Pienessä mökissä asui köyhä perhe, jolla lapsia oli kahdeksan; neljä poikaa ja neljä tytärtä. Pienet oli pihapiirit liikkua ja juosta. Isä kävi jossakin työssä sekatöitä varmaankin. Vanhin veli taisi olla mukana töissä isän kanssa, sillä nuoremmat taisi käydä kansakoulua. Vanhin veli ei ollut käynyt kuin kaksi viikkoa kiertokoulua eikä toisetkaan veljet joutanut käymään koulua loppuun asti. Piti joutua työhön kuka mitäkin tekemään, sillä aika oi kova suurperheelliselle. Oli otettava marjat metsästä ja kalat järvestä. Liskuilla ja rihmoilla saalistettiin linnut ja jänikset. / … .../ veljet ja isä rupesi hommaamaan valtion metsästä talotonttia, että saisimme oman kodin kahden kilometrin päähän entisestä. Mutta mutkia oli matkassa. Isä sairastui vakavasti. …vauva oli koko ikänsä itkuinen. Kyllä on niin elävästi mielessä kun isä yölläkin istui lattialla ja heilutti sitä kätkyessä niin että Äiti sai nukkua. Isä kantoi meitä esirukouksin. Hän uskoi Taivaan Isään ja opetti meitäkin. Pyhäpäivänä ei saanut mennä kirkonmenojen ajaksi ulos. Hän sai meidät käskyllään pöydän ympärille kirkonmenojen ajaksi.” Nämä sitaatit kuvanevat hyvin Muuttolan Kallen perheen elämää. Köyhyydenkin ja sairauden keskellä vietettiin onnellista elämään uskoen parempaan. Muuttola on Kallen tyttärenpojan vapaa-ajan asuntona. Aineisto: Keskustelut Kallen tyttärien Alma Korhonen ja Kirsti Haverinen kanssa. Lammasniemen Hermanni (20.3.1892 - 11.5.1975) Ilmeisesti Hermanni etsi asuinpaikkaa Nivan kylältä päätyen kuitenkin Kinnulasta katsoen neljä kilometriä länteen. Lammasniemeen. Lammasniemi on perintötalo - entinen valtion asutustila, muodostunut Lammasniemen valtion mäkitupa-alueesta 25.10 1932. Hermanni perusti perheen v. 1914 Kaisa Leena Heikkisen kanssa. Heille syntyi viisi tyttöä ja kaksi poikaa. Hermanni työskenteli metsätöissä ja uitto hommissa mm. lentua laivan kapteenina. Hermanninkin jälkeläiset työskentelivät maataloudessa isäntinä ja emäntinä. Helmi tytöistä muutti Australiaan perheineen. Tila on Hermannin pojanpojan omistuksessa, vapaa-ajan asuntona. Sisarukset Anna Mård ( os. Kyllönen) ja Hermanni Kyllönen lapsuuden maisemissa Kinnulan rinteellä KYLLÖSTEN TAITAJIA. Airi Qvist (os. Kyllönen) nypläystöitä. Airi on Onni Kyllösen tytär. 8 Kesäkuu 2010 Sukuseuran hallitus huhtikuun kokouksenjälkeen: Istumassa vas. Reijo , Tapani ja Lea. Takana vas. Pentti , Hannu, Pekka ja Olavi. Toimijoiden yhteystiedot. Puheenjohtaja Hannu Kyllönen, Puh. 0400 583 328, Reetantie 21, 93600 Kuusamo, s-posti. [email protected] Varapuheenjohtaja Olavi Kyllönen, Lahti, Puh. 050 554 6582 s-posti. [email protected] Sihteeri Pentti Kyllönen, Puh. 0400 218 854 Kinnulantie 70, 88900 Kuhmo. s-posti. [email protected] Sukututkimussihteeri Reijo Kyllönen, Oulu. Puh. 044 2188 978 Lea Paso, Oulu Puh. 040 8240636, s-posti. [email protected] Tapani Kyllönen, Suomussalmi, s-posti. [email protected] Pekka Kyllönen, Kärsämäki Puh. 050 547 2922, s-posti. [email protected] Rahastonhoitaja ja jäsenasiat Martti Kyllönen, Niittypolku 2, 84100 Ylivieska. s-posti. [email protected] Puh. 050 3230 847 Kirjatoimikunnan puheenjohtaja Matti Kyllönen, Puh. 0500-583 329, Valtatie 47 B 1, 90500 Oulu S-posti. [email protected] E:mail: [email protected] Kotisivut: www.kyllonen.eu Lehden toimitus ja taitto Pentti Kyllönen. Kopiointi Kuhmo-talo. 9 Kesäkuu 2010 Kyllösten sukutapaaminen Kuhmossa 7 - 8 elokuuta 2010. Lauantai 13 - 14 Kokoontuminen ja tervetulokahvit Hotelli Kainuu 14.00 Tutustuminen talvisota taistelupaikkoihin Linja-auto retki. 17.00 Päivällinen. Riusala, Ollilantie 201, Kuhmo. 18.00 - 20.00 Keskustelufoorumi, ohjelmaa. Vapaata yhdessä oloa Sunnuntai 10.00 Jumalanpalvelus, Kuhmon kirkko 11.30 Lähtö tutustumaan Lentiiraan, linja-autolla. Noin. 15. Hyvää kotimatkaa! Majoitusvaraukset: Hotelli Kainuu puh. 08-655 1711, email: [email protected] 66 euroa/2 hengen huone/1 vrk. 55 euroa/1hengen huone/1 vrk. Lauantain päivällinen 12,00 €, Ilmoittaudu tapahtumaan 24. 7 mennessä. Jos et osallistu koko tapahtumaan, niin kerro mihin osioon osallistut. Ilmoita myös ruoka allergioista. Lisätietoja ja ilmoittautumiset: Pentti Kyllönen p. 0400 218 854, [email protected] TERVETULOA! Kyllösten sukuseuran hallitus. Ajo-ohje Riusalaan Riusala 10 Kesäkuu 2010 11 Kesäkuu OSOITE Yhteistyökumppanit. Hotelli Kainuu Oy Kainuuntie 84 88900 KUHMO Puh. +358 8 655 1711 Fax +358 8 655 1715 hotelli.kainuu(at)kuhmo.net Koulukatu 1, 88900 KUHMO Puhelin: (08) 615 55451 toimisto Faksi: (08) 615 55458 S-posti:[email protected] www.kuhmotalo.fi 12 2010