TA M P E R E E N K A U P U N K I L Ä H E T Y S R Y: N S I D O S R Y H M Ä L E H T I Tapani ja Tamara Perttu - jo 47 yhteistä vuotta Mikä on onnellisuuden salaisuus parisuhteessa? 2/2011 Pääkirjoitukset Parisuhde elää Lahjoitukset tekivät mahdolliseksi Aurinkoisia Onnenpäiviä Vähäsillassa Tampereen Kaupunkilähetyksen 1920-luvulta alkanut kesäleiriperinne Vähäsillan leirikeskuksessa Teiskossa jatkui vilkkaana myös viime kesänä. Kaupunkilähetyksen Onnenpäivä-keräykseen tehdyt lahjoitukset tekivät kesäleirit mahdollisiksi ikimuistoisen leiripäivän tarjoamisen 130 ikäihmiselle. Monelle heistä pääsy kauniin luonnon keskelle leppoisan yhdessäolon pariin oli yksi kesän odotetuimmista kohokohdista. Tampereen Kaupunkilähetyksen väki haluaa kiittää kaikkia kerta- ja kuukausilahjoittajia saadusta tuesta ja toivoo yhteistyön jatkuvan hedelmällisenä myös jatkossa. Suuri kiitos kuuluu myös vapaaehtoisille, jotka lahjoittivat omaa vapaa-aikaansa leirien onnistumisen ja leiriläisten viihtymisen hyväksi. Leppoisan tunnelmallinen yhteislaulutuokio Vähäsillan vehreässä pihapiirissä oli yksi leiripäivän unohtumattomista kohokohdista. O n hienoa, että parisuhde jaksaa jatkuvasti kiinnostaa mediaa. Onhan se teema, joka koskettaa tavalla tai toisella lähes jokaista. Aivan erityisen mielenkiinnon kohteena ovat viime vuosina olleet uusperheet ja seksuaalivähemmistöt. Lehdet ovat tulvillaan myös tarinoita julkisuuden henkilöiden eroista, salarakkaista ja ihastumisista. Jotain kuitenkin jää kaipaamaan: Rakkaus ja kiintymys eivät ole nuorten yksinoikeuksia. Missä on suurten ikäluokkien näkökulma? Uskallammeko välittää oman sukupolvemme hiljaista tietoa parisuhdeasioissa eteenpäin? Kuka vaivautuu selvittämään pitkien parisuhteiden salaisuuksia? Esimerkiksi Afrikassa ”monia sateita nähneiden” kokemus on korkealle arvostettua. Meillä taasen seniorit, jotka näkevät nuorten rynnistävän vauhdilla ohi tiedonhallinnan alueella, väheksyvät ja suorastaan häpeilevät omaa kokemustaan ja osaamistaan muillakin elämän- aloilla. Olisiko isoäidillä sittenkin jotain sanottavaa ensimmäistä perhekriisiään säikähtäneelle nuorelle parille? Kirkon perheneuvonta sai alkunsa sotien jälkeen Tampereen Kaupunkilähetyksen piiristä. Se on nyt vakiinnuttanut paikkansa osana kirkon perustyötä. Ja hyvä näin! Nyt Tampereen Kaupunkilähetys palaa tuttuun teemaan tarjoamalla parisuhdepysäkkitoimintaa yli kuusikymppisille. Jälleen ollaan aukaisemassa uusia uria. On toimittu Senioripysäkin asiakkaiden aloitteesta - asiakaslähtöisesti. Perheneuvonnan ja pariterapian lisäksi on tarjolla paljon asiallisia parisuhdevinkkejä ja parisuhdekursseja. Ihmissuhdeoppaitakin ilmestyy kuin sieniä sateella. Vaikeampi on soveltaa tätä tietoa ikääntymisen mukanaan tuomiin muutoksiin. Siinä voi olla hyvänä apuna erityinen paikka, jossa voi yksin tai ryhmässä pohtia oman ikäkauden näkökulmasta parisuhteen kiemuroita. Parisuhteen puuttuminenkin on parisuhdeasia. Elämäntilanteet vaihtelevat. Mukau- tumista, joustavuutta ja uuden opettelua tarvitaan loppuun asti. Lähtökohta on, että toista ei voi muuttaa. Sen sijaan omiin toimintatapoihin voi vaikuttaa ja sitä kautta tulee vaikuttaneeksi tuntemuksiinkin. Juhani Virtala Kirjoittaja on Tampereen Kaupunkilähetyksen hallituksen jäsen, joka toimi pitkään Tampereen seurakuntayhtymän perheasiain neuvottelukeskuksen johtajana. Tukiverkko Eila ja Toivo Pitkäjärvi iloitsivat kesäisen leiripäivän runsaasta ohjelmasta ja henkilökunnan ystävällisyydestä. Uljaasti Vähäsillan salossa liehunut siniristilippu toi juhlavan tuulahduksensa jokaiseen leiripäivään. Tuulikki ja Alpo Askonen kehuivat leirin ruokapöydän antimia ja nauttivat pääsystään kesäisen luonnon keskelle. Lue lisää Onnenpäivistä takakannesta, josta löytyvät myös ohjeet kerta- tai kuukausilahjoittajaksi ryhtymiseksi. 100 v. synttärit Petäjäkotikeskuksessa Kaupunkilähetyksen ylläpitämässä Petäjäkotikeskuksessa vietettiin kesän korvalla lämminhenkistä syntymäpäiväjuhlaa talon asukkaan Katri Kivistön (etualalla) täyttäessä kunnioitettavat 100 vuotta. Virkeää päivänsankaria kävi onnittelemassa iso joukko ystäviä, sukulaisia ja Petäjäkotikeskuksen väkeä. Tampereen kaupungin tervehdyksen juhlaan toi apulaispormestari Perttu Pesä (kuvassa vasemmalla). 2 PUOLUSTAJA T ilastoja lukiessa käy ilmi, että yhä useampi suomalainen elää yksin. Monille yksin eläminen on oma valinta ja harkittu ratkaisu, mutta varmasti yhtä monelle yksin eläminen on niin sanottu pakon sanelema tilanne. Kuolema on vienyt puolison, sitä oikeaa ei koskaan ole löytynytkään, lapset PUOLUSTAJA Tampereen Kaupunkilähetys ry:n sidosryhmälehti asuvat kaukana, työkiireiden takia ei ole aikaa pitää yhteyttä ystäviin ja läheisiin. Yksinolon syyt ovat moninaiset. Yksinoloon meille tarjotaan nyt ratkaisuksi sosiaalista mediaa. Se voi olla Facebook tai jokin muu sosiaalisen median väylistä. Ne voivat olla ihan hauskoja ja mukavia ratkaisuja vaikkapa vanhan kouluaikaisen kaverin löytämiseksi,mutta pystyykö sitä kautta luomaan todellisia uusia ystävyyssuhteita? Kuka tulee avuksi silloin, kun sairastuu, eikä pääse kauppaan? Mistä löydän ystävän silloin, kun mieli on maassa ja tarvitsisin kuuntelijaa? Entäpä kun ikää karttuu eikä uusien ihmissuhteiden löytäminen ole enää niin helppoa? Julkaisija: Tampereen Kaupunkilähetys ry Aleksanterinkatu 23 D, 33100 Tampere Toimitussihteerit: Päätoimittaja: Maritta Grönroos (03) 3454 3110, 040 511 4650 [email protected] Sirpa Aronen (03) 3454 3112 Painosmäärä: 3 500 kpl Kannen kuvassa Tapani ja Tamara Perttu. Kuvaaja Petri Vilkko. Taru Kaera (03) 3454 3157 www.puolustaja.fi Vanhat ja viisaat ihmiset ovat sanoneet minulle katsellessaan elämäänsä taaksepäin, että tärkeimmäksi asiaksi nousevat ihmissuhteet. Ei se, mitä olen saanut aikaiseksi vaan se, että on olemassa minulle tärkeitä ihmisiä ja että minä olen tärkeä ihminen jollekin. Siinä toteutuu ihmisyys parhaimmillaan. Läheiset ihmissuhteet ovat tukiverkko, joka toimii vuoropuhelun tavoin. Välillä minä olen se, joka tarvitsen auttajaa ja välillä minä voin auttaa. Läheistä tukiverkkoa ei voi ulkoistaa! Maritta Grönroos Kirjoittaja on Tampereen Kaupunkilähetyksen toiminnanjohtaja. Ulkoasu ja taitto: Heli Salminen / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy Tuottaja ja toimitus: Idea-Tampere Petri Vilkko Oy, (03) 222 3322 Painopaikka: Hämeen Offset-Tiimi Oy, Tampere PUOLUSTAJA 3 Teksti: Sointu Jokipii • Kuvat: Petri Vilkko Tapani ja Tamara Perttu jo 47 vuotta yhdessä Kesäteatterissa syttynyt rakkaus leiskuu yhä nyt edellisvuonna Tampereen teatterin West Side Storyn, jossa Tapani teki läpimurtonsa Tonyn roolissa. - Enpä vain osannut silloin aavistaa, että lavalla on tuleva mieheni,Tamara hymähtää. Kesän aikana Tapani kuskasi Tamaraa aamuisin töihin ja ilmestyi iltaisin hänen kotiinsa kukkakimppujen kanssa. Nuorten seurustelu oli siihen aikaan kovin viatonta, siitä Pertut viihtyvät kotinsa pihapiirissä Tampereen Epilässä. piti tiukka kotikuri - Kaikkea ei aina voi hyväksyä, mutta huolen. Yhdessä asuminen ei olisi tullut pitää koettaa ymmärtää toista. Avioliitto kysymykseenkään. Tamara sanookin hieman kadehtion ymmärtämistä, he sanovat. Tapani Perttu näki tulevan vaimonsa vansa nykynuoria, joilla on ihan erilaiensimmäisen kerran vuonna 1964 saa- set mahdollisuudet tutustua toiseen.Jos puessaan Samppalinnan kesäteatterin 60-luvulla halusi viettää aikaa ihastukTukkijoella-näytelmän lukuharjoituksiin. sensa kanssa, piti mennä nopeasti nai- Ajoin Turkuun Morris Minilläni auto misiin. kallellaan, sillä etupenkillä vieressäni is- Juhannuksena aloimme seurustella, tui isokokoinen kollega Leo Lastumäki, elokuussa menimme kihloihin, marrashän muistelee huvittuneena. kuussa naimisiin, ja sen jälkeen aloim- Heti perille päästyämme huomasin me tutustua toisiimme, Tapani Perttu kaksi näytelmän tanssityttöä, joista toi- kuvailee. nen oli Tamara. Kylläpä hän on kaunis, - Sitä tutustumista onkin sitten jatkuajattelin, ja mainitsin hyvännäköisestä nut näihin päiviin saakka. naisesta Lastumäellekin. Leo Lastumäki toppuutteli ihastuPiukat paikat ja Nathalie neen miehen intoa ja oli tietävinään, että Tamara oli varattu. muistetaan yhä - Heitin, että katotaanpas, Tapani nauraa. Tamara Perttu sanoo menneensä naiTamara tiesi Tapani Pertun, olihan misiin ihmisen, ei julkisuuden henkilön tämä tehnyt teatterikouluaikoina levyjä kanssa. Julkisuutta kuitenkin oli tiedosnimellä Perttu Kari. Lisäksi hän oli näh- sa, kun pariskunta asettui Tampereel- 4 PUOLUSTAJA Eihän tuosta voi tulla mitään, arvelivat muut ihmiset, kun Tamara ja Tapani Perttu 47 vuotta sitten avioituivat lyhyen vain puolen vuoden seurustelun jälkeen. Epäilijät saivat nenilleen, ja pariskunta viihtyy edelleen yhdessä. le ja aviomies aloitti pitkän rupeaman Tampereen Teatterissa. Parhaiten hänet muistetaan Piukoista paikoista, jota esitettiin 1980-luvulla viiden vuoden ajan. Esitys nähtiin 376 kertaa, ja näytelmä teki moniin lähtemättömän vaikutuksen. Tapani kertoo ylittäneensä hiljattain Tampereella katua, kun iloinen naisihminen pysäytti hänet ja kiitteli, että se Piukat paikat oli sitten ihana näytelmä, vieläkö se menee teatterissa? - Piukkoja paikkoja oli hauska esittää kerta toisensa jälkeen, sillä yleisö syttyi aina niin täysillä mukaan. Arvostan kovasti sitä, että näyttelijä saa ihmiset nauramaan samoin kuin myös sitä, että heidät saa kuuntelemaan. Vuonna 1969 levytetty Nathalie räjäytti pankin musiikkipuolella, ja kesän aikana miestä kiskottiin keikoille eri puolille Suomea. Teatteri kuitenkin veti miestä puoleensa enemmän kuin tanssilavojen kiertäminen, ja yksi kesä pitkiä ajomatkoja riitti. - Olihan julkisuuteen tottuminen alussa vaikeaa, Tamara myöntää. - Piti vain pakottaa itsensä ajattelemaan, että kaikki ne hänen ympärillään pyörivät ihailijat merkitsevät meille leipää. Tamara sanoo aina pystyneensä erottamaan toisistaan aviomies-Tapanin ja näyttelijä Tapani Pertun. - Kun katson hänen esityksiään, seuraan roolisuoritusta. Ja kun hänen levynsä soi radiossa, en ajattele, että minun mieheni se siellä laulaa, hän toteaa. Tamara itsekin oli töissä Tampereen Teatterissa, ensin pukijana, sitten rekvisiitanhoitajana. Kun Tapani siirtyi vuonna 1987 Tampereelta Kansallisteatteriin, vaimo jatkoi omaa elämäänsä Tampereella ja toivoi, että kysymyksessä olisi vain vuoden pesti. Kun hänellekin sitten tarjottiin töitä Kansallisteatterissa, Pertuista tuli helsinkiläisiä. ”Kaikkea ei aina voi hyväksyä, mutta pitää koettaa ymmärtää toista.” Tampereen koti Epilässä oli toki toisena tukikohtana Helsingin vuosien ajankin. Helsingin vuosilta Pertut muistavat monta mieleen painunutta näytelmää: Orvot, Tie talvisotaan, ja tietysti Mannerheim - mies moneksi. Mannerheimiä Tapani esitti myös venäläisessä elokuvassa, jonka tekeminen vei pariskunnan Pietariin ja Konevitsaan. - Se oli upea elämänvaihe, Tamara muistelee. Suomalaisia pidettiin kuvausten ajan kuin kukkaa kämmenellä. Parkinson eläkekaverina Eläkkeelle Tapani Perttu kertoo jääneensä vuonna 2005, samaan aikaan kuin hänellä todettiin Parkinsonin tauti. - Parkinson tuntuu kovasti pitävän seurastani, vaikka yritän parhaani mukaan potkia sitä pois ja tehdä sitkeästi kaikkea, mitä ennenkin. Vanheneminen ei ole mukavaa, sillä se tuo väistämättä kremppoja mukanaan. Aivan kokonaan mies ei ole jättänyt näyttelemistä, vaan tv-sarja Uusi Päivä on tuonut hänet suomalaisten olohuoneisiin lääkäri Henrik Paltamon roolissa. Tapani suostui rooliin, koska kuvauspaikalle on vain viiden minuutin matka, eikä näyttelemisen takia tarvitse enää lähteä pitkien matkojen päähän. Paltamon rooli on tehnyt Tapani Pertusta tutun näyttelijän myös nuorison keskuudessa: - Äskettäin samassa junavaunussa oli parikymmentä toisella kymmenellä olevaa nuorta, jotka tulivat kysymään, olenko Paltamo. Sitten kirjoiteltiin urakalla nimmareita ja otettiin valokuvia, Tapani muistelee rattoisaa junamatkaa. ”Emme rasita toisiamme liialla puhumisella” Pertut eivät lähde neuvomaan muita parisuhdeasioissa, koska jokainen tietää itse parhaiten, mitä omalle elämälleen tekee. ”Rakkautta peliin”, on heidän ohjeensa pariskunnille. Se alkuaikojen Näyttelijäntyön ohella laulaminen ja kitaransoitto ovat aina olleet lähellä Tapani Pertun sydäntä. tunne on kaivettava jotenkin esiin, muisteltava sitä mihin toisessa silloin ihastui, ja pidettävä kiinni lupauksista, jotka silloin antoi. - Jos huomaa menneensä naimisiin väärän ihmisen kanssa, on toki hyvä että nykyään voi myös erota. Jokainen kun kuitenkin elää vain kerran,Tamara toteaa. - Toki meilläkin on riidelty, mutta eteenpäin on menty yhdessä päivä kerrallaan. Toista pitää ymmärtää, ja joskus on osattava antaa oikeissa kohdissa periksi. Eikä toista voi muuttaa, sen melkein puoli vuosisataa yhdessä ovat opettaneet. Eniten riitaa Pertun perheessä on ehkä aiheuttanut se,että mies on ollut niin paljon poissa kotoa. Tamara hymyilee, että toisaalta he ehkä juuri siksi ovatkin pysyneet yhdessä näin kauan. Työ teatterissa vei Tapanin illat, ja vapaa-aika on kulunut harrastuksissa.Metsästysreissut vetävät miestä edelleen ulkomaillekin, syksyn viikonloput kuluvat hirvijahdissa kotiseudulla Hämeenkyrössä. Saaliina tulee pakastimeen niin hirveä, lintuja, villisikaa kuin kalaakin, vaimon iloksi patavalmiik- si hoidettuna. Golf ja tennis ottavat nekin oman aikansa. Teatterissa Pertut käyvät aina, kun siihen tulee tilaisuus, ystäväpariskuntien kanssa matkustellaan ja kyläillään. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla yhdessä. - Tulen oikein hyvin toimeen itseni kanssa ja minulla on omat harrastukseni ja menoni, Tamara toteaa. Tapani tiivistää heidän suhteensa sanomalla, että he eivät rasita toisiaan liiallisilla puheilla. Riittää, kun vain ollaan. Menneitä on heidän mukaansa turha märehtiä, tulevasta taas ei tiedä, joten kannattaa elää tätä hetkeä. Elämässä voi tapahtua mitä tahansa, sen Pertut kokivat kaksi vuotta sitten menettäessään poikansa Karrin. Kynttilän sytyttäminen pojan valokuvan viereen on heidän ensimmäisiä aamutoimiaan joka ikinen päivä, niin Epilän kodissa kuin mökilläkin Tapanin synnyinmaisemissa Hämeenkyrössä. Tamara sanoo näin tuntevansa, että poika on edelleen läsnä heidän kodissaan. - Menetyksistä huolimatta pitää kuitenkin muistaa elää, hän korostaa. PUOLUSTAJA 5 Uusi palvelu yli 60-vuotiaille Parisuhdepysäkillä etsitään uutta virtaa parisuhteeseen Moni kaipaa mahdollisuutta saada puhua vaikeistakin ihmissuhteisiin ja elämäntilannemuutoksiin liittyvistä asioista luotettavan ulkopuolisen kanssa. Tällaisia tilanteita varten on Kaupunkilähetyksen Parisuhdepysäkki, jossa on mahdollisuus sekä yksilötapaamisiin että vertaisryhmäkeskusteluihin. P arisuhdepysäkillä projektityöntekijänä toimiva Outi Pesonen kertoo, että ryhmissä asiakkaat saavat toisiltaan vertaistukea käsitellessään asioita yhdessä. - Kun kuulee, miten joku toinen on selvinnyt vastaavanlaisesta tilanteesta, ihminen löytää uusia näkökulmia jo toivottamaksi luulemaansa tilanteeseen ja saa uskoa ja toivoa oman tilanteen selkiytymiseen, Outi Pesonen sanoo. Parisuhdepysäkki on kohdennettu yli 60-vuotiaille, ja se tarjoaa keskusteluapua parisuhteeseen, seksuaalisuuteen ja erilaisiin elämäntilannemuutoksiin liittyvissä kysymyksissä. Projektin rahoittajana toimii Raha-automaattiyhdistys. - Myös lesket, eronneet ja yksinäiset ovat tervetulleita käyttämään Parisuhdepysäkin palveluja, parisuhteessa eläminen tällä hetkellä ei ole asiakkuuden ehto, Outi Pesonen sanoo. Joko yksin tai kumppanin kanssa Parisuhdepysäkille voi tulla keskustelemaan joko yksin tai kumppanin kanssa yhdessä. Se riittää, että toinen osapuoli pariskunnasta on yli 60-vuotias. - Tavoitteena on löytää elämään uusia voimavaroja, edistää seksuaaliterveyttä ja lisätä elämänhallintataitoja.Kaikki keskustelut ja ryhmät ovat luottamuksellisia ja maksuttomia Outi Pesonen toteaa. Outi Pesosen mukaan marraskuun alussa aloitti naisten vertaistukiryhmä, joka täyttyi nopeasti. Ryhmä kokoontuu kerran viikossa kymmenen viikon ajan puolitoista tuntia kerrallaan. Uusia ryhmiä aloitetaan myöhemmin; mm.miesten ryhmä, omaishoitajien ryhmä ja pariskuntien ryhmä. Ryhmistä tullaan tiedottamaan lehti-ilmoituksilla, Kaupunkilähetyksen nettisivuilla, yhteistyökumppaneiden kautta ja ”suoramarkkinoinnilla” Parisuhdepysäkin asiakkaille.Ryhmistä voi myös kysyä soittamalla Parisuhdepysäkin työntekijöille. 6 PUOLUSTAJA Väestöliiton asiantuntija Tarja Sandberg: Hellyyden ja kosketuksen tarve ei poistu ikävuosienkaan myötä - Romantiikan tai hellyyden kokemiselle parisuhteessa ei ole mitään yläikärajaa tai parasta ennen päiväystä. Ja jokainen ikäihminenkin haluaa tulla kuulluksi, nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisena kuin hän on, Väestöliitossa johtavana seksologian asiantuntijana toimiva Tarja Sandberg sanoo. Parisuhdepysäkillä asiakkaita palvelevat Päivi Nikkilä (vas.) ja Outi Pesonen. Myös miehet rohkenevat kertoa avoimesti ongelmistaan Outi Pesonen kertoo, että Parisuhdepysäkille pääsee yleensä viikon sisällä yhteydenotosta. Ensimmäisellä kerralla asiakkaat tapaavat työntekijän kahden kesken. - Keskustelussa kartoitetaan asiakkaan tai pariskunnan elämäntilanne ja kuullaan mitkä asiat askarruttavat mieltä. Samalla selvitämme sen, haluaako asiakas yksilötapaamisia vai osallistua ryhmiin. Outi Pesonen sanoo, että on ollut ilahduttavaa huomata, kuinka rohkeasti ihmiset puhuvat parisuhteen ja muiden ihmissuhteiden kipukohdista. - Selvästikin ihmiset haluavat saada vuorovaikutuksen toimimaan paremmin läheistensä kanssa, Outi Pesonen iloitsee. Hän on todennut, että miehiä on tällä hetkellä noin kolmasosa asiakkaista. He ovat parisuhteessa ja käyvät tapaamassa työntekijää kumppaninsa kanssa. Outi Pesonen on huomannut, että naiset ottavat miehiä aktiivisemmin yhteyttä ulkopuoliseen auttajatahoon, kun parisuhteessa on ilmennyt ristiriitoja. Mutta tapaamisissa miehetkin keskustelevat aktiivisesti. - Molemmilla osapuolilla näyttää olevan tahtoa ja halua selvittää ongelmat. Toivoisin silti miehillekin nykyistä enemmän rohkeutta ottaa yhteyttä, jos on pulmatilanteita läheisten kanssa tai kun elämäntilanne koetaan raskaaksi esim. leskeyden tai eron yhteydessä. - Tunteista ja tuntemuksista puhuminen auttaa jaksamaan elämässä eteenpäin, Outi Pesonen kannustaa. Useat asiakkaat ovat sanoneet, että he toivovat onnistuvansa työstämään parisuhdeongelmiaan rakentavasti, jotta voisivat yhdessä kumppaninsa kanssa nauttia elämänsä ehtoosta mahdollisimman hyvällä tavalla.Keskustelut Parisuhdepysäkillä koetaan tärkeiksi ja vapauttaviksi. Outi Pesonen vinkkaa, että Parisuhdepysäkki tulee jatkossa järjestämään myös erillisiä koulutustilaisuuksia ikääntyvien parisuhteeseen liittyvistä kysymyksistä. Parisuhdepysäkki Käyntiosoite: Tuomiokirkonkatu 15 D 43, 4. kerros Lisätiedot ja ajanvaraus: Päivi Nikkilä, p. 0400 863 540 Outi Pesonen, p. 0400 867 015 [email protected] A lallaan maan arvostetuimpiin tutkijoihin ja kouluttajiin kuuluva seksologi muistuttaa, että seksuaalisuus on perusosa meitä kaikkia eikä se häviä mihinkään iän, sairauden tai vamman vuoksi. - Sairaus, vamma, lääkitys, tai se että keho iän myötä rapistuu eivät ole seksuaalisuuden kokemisen esteitä - korkeintaan ne ovat lisähaasteita. Jokainen meistä kaipaa kosketusta. Tarja Sandberg iloitsee siitä, että suurten ikäluokkien tullessa eläkeikään myytti ja uskomus epäseksuaalisista ikäihmisistä alkaa pikku hiljaa hälvetä. Aihetta käsittelee myös tuore Väestöliiton kustantama kirja, ”Kosketuksen kaipuu - kypsän iän seksuaalisuus”, jonka yhtenä kirjoittajana ja kuvittajana Tarja Sandberg toimi. - Ikäihmisten seksuaalisuus on iloinen asia. Oli ilo ryhtyä työstämään oikein kirjaa tuollaisen hyväntuulisen ja myönteisen asenteen levittämiseen myös nuorempiin ikäpolviin, Tarja Sandberg kertaa kirjan syntyvaiheita. Asenteet ratkaisevat parisuhteessakin Tampereen Kaupunkilähetyksen toukokuussa perustaman Parisuhdepysäkin toiminnan Tarja Sandberg näkee erittäin se, millaiset sosiaaliset taidot henkilöllä on, kuinka helposti hän lähtee muiden ihmisten pariin ja millaiset valmiudet henkilöllä on keskusteluun ja ihmissuhteiden luontiin. Itsensä arvostaminen näkyy Tarja Sandbergin mukaan ulospäin muun muassa siinä, että ihminen pitää itsestään huolta esimerkiksi huolehtimalla ulkonäöstään ja hoitamalla mahdollista sairauttaan ohjeiden mukaisella lääkityksellä ja kuntoutuksella. merkityksellisenä. - Jo ylipäätään se on ensiarvoisen tärkeää, että Parisuhdepysäkki pitää esillä sitä keskeistä sanomaa, että ikäihmisiä ei saa parisuhdeasioissa unohtaa. Ikäihmiset ovat suunnattoman suuri ja koko ajan kasvussa oleva joukko yhteiskunnassamme. - Mahdollisuus siihen, että voi käydä vastaanotolla keskustelemassa parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista, helpottaa varmasti monia. Näin asiat tulevat paremmin jäsennellyiksi, koska ne omassa päässä saattavat riehua hyvinkin mielivaltaisina. On hyvä, että asioista on mahdollista keskustella, puhua niistä ääneen. Tarja Sandberg muistuttaa, että parisuhteen ongelmat eivät välttämättä liity ikääntymiseen vaan enemmänkin parisuhteeseen liittyviin asenteisiin. Eli siihen, minkälainen asenne seksuaalisuuteen ja seksiä kohtaan ylipäätään elämän varrella on ollut. - Jos asenne on ollut hyvä ja myönteinen, niin todennäköisesti myös seksuaalisuus ja seksi ikääntyneenäkin ihmisenä on ihan myönteinen ja hyvä asia. Tarja Sandberg myöntää, että fyysisellä ja psyykkisellä tilalla ja mahdollisilla sairauksilla on toki vaikutus seksuaaliseen aktiivisuuteen. - Lisäksi siihen vaikuttavat kuva omasta itsestä ikäihmisenä,itsensä arvostaminen ja seksuaalinen itsetunto. Samoin ”Ilahduta läheistäsi joka päivä” Tarja Sandbergin mukaan asioista puhuminen on perinteinen malli ratkaista ongelmia.Yksinkertaistettuna hän ei näe mitään vaihtoehtoa ristiriitaisen tilanteen selvittelemiselle kuin puhumisen. - Mutta aina ei pelkästään puhuminen kuitenkaan riitä, vaikka siitä onkin hyvä aloittaa. Myös tekoja vaaditaan. Parisuhteessa molempien osapuolien pitäisi panostaa siihen, että molemmat kunnioittavat ja arvostavat toista sekä myös osoittavat sen huomaavaisilla teoilla tai toisesta huolehtimalla ja välittämällä. Tarja Sandbergin mielestä toisen ihmisen päivittäinen ilahduttaminen on ensiarvoisen tärkeä asia. - Toinen osapuoli pitäisi huomioida siten, että jokaisena päivänä ilahduttaisi toisen. Voisi ajatella jopa niin, että joka päivä toinen osapuoli on ansaittava. Mikään ei saisi olla itsestään selvyys, vaikka olisi pitkästäkin parisuhteesta kysymys, Tarja Sandberg muistuttaa. Millaisia tapoja sitten on olemassa toisen ihmisen ilahduttamiseen? - Sitä voi vaikka sanoa, että kyllä sinun kanssasi vaan on yhtä kiva olla kuin 40 vuotta sittenkin.Tai sitten voi keittää pullakahvit tai yllättää toinen jollakin muulla tavoin esimerkiksi ehdottamalla yhteistä elokuvailtaa. - Yksi varma tapa on sellainen välittäPUOLUSTAJA 7 vä kosketus, vaikka ei sanoisikaan mitään. Katsoo toista sillä lailla lempeästi ja hyväksyvästi. Luo hymyn toiselle. Ei hyvän mielen tuottamiseen tarvita rahaa, timantteja tai koruja, vaan pieniä päivittäisiä tekoja. Kiintymys toiseen säilyy sairastumisesta huolimatta Tarja Sandbergin mukaan on selvää, että parisuhteessa toisen osapuolen sairastuminen muuttaa parisuhteen dynamiikkaa. - Jos toinen osapuoli toimii esimerkiksi omaishoitajana, niin siitä helposti tulee myös hoitosuhde, jolloin eroottinen puoli suhteesta saattaa kadota. Tällöin joutuu usein tekemään itsensä tai kumppaninsa kanssa kompromisseja, ja seksin ja suorittamisen tilalle saattaa tulla jotakin toisenlaista nautintoa vaikkapa koskettamisen kautta. Tarja Sandberg pitäisi tärkeänä sitä, että Alzheimerin taudin ja muiden muistisairauksien diagnosointien yhteydessä terveydenhoitohenkilöstö antaisi sekä potilaalle itselleen että hänen läheisilleen tietoa siitä, miten sairaus vaikuttaa seksuaalisuuteen ja tapaan ilmaista seksuaalista tarvetta. - Ilman riittävää varautumista saattaa tulla vastaan aikamoisia yllätyksiä, kuten sairauteen liittyvää epäsovinnaista käyttäytymistä ja epäsovinnaisia puheita. Asiallisen tiedon avulla niihin ilmiöihin osataan valmistautua, eikä kielteisiä asioita tule ottaneeksi henkilökohtaisesti, kun tiedetään niiden liittyvän kyseiseen sairauteen, myös erikoissairaanhoitajan taustan omaava Tarja Sandberg toteaa. Vaikka parisuhteesta tulee sairauden myötä haastava, Tarja Sandbergin mukaan terve puoliso kokee toisen ihmisen siinä niin tärkeäksi, että hän haluaa niin pitkään kuin mahdollista huolehtia toisesta. - Suhteethan on solmittu silloin, kun ollaan oltu ihastuneita ja rakastuneita eikä se tärkeä ihminen siitä mihinkään katoa. Kiintymys toiseen ihmiseen säilyy ja jopa vahvistuu, Tarja Sandberg sanoo. - Toisaalta on inhimillistä että väsyy eikä enää jaksakaan, paljon erilaisia elämäntarinoita urallaan kohdannut asiantuntija lohduttaa. Petri Vilkko 8 PUOLUSTAJA Alzheimerin tauti tuli kuokkavieraaksi viin "kanssasisariinsa" Arja pitää kiinteästi yhteyttä. Henkireikänä päivittäinen kävelylenkki Unelma laatuajasta vaihtui omaishoitajan rankkaan arkeen Arjan ja Raimon päiväohjelmaan kuuluu joka aamu yhdessä tehtävä kävelylenkki. - Meillä on sellainen mukava tapa, että lähdemme yhdeksän maissa liikkeelle, kävelemme kotoamme Lentävänniemestä Lielahteen ja sitten käymme katsomassa jos vaikka sattuisivat silakat olemaan marketissa tarjouksessa. Ja sitten tykkään käydä kiertelemässä kirppareilla ja Kontissa, Arja kertoo. - Kolmisen tuntia se kävelyreissu kestää. Jos on oikein raskaat kantamukset, sitten me tulemme bussilla takaisin,mutta yleensä tuleemme kotiinkin kävellen. Se että säännöllisesti lähdemme kävelylle on meille erittäin tärkeää. Keli kuin keli, niin aina lähdemme ulos. Sellainen on päiväohjelmamme. Myös teatteriesityksissä ja konserteissa Harjut käyvät silloin tällöin saamassa vaihtelua ja tuulettamassa ajatuksiaan. - Kyllä Raimokin teatteriesityksissä ja muutenkin vielä huumoria ymmärtää, Arja toteaa. Arja Harju, 55, ja hänen sähköinsinöörimiehensä Raimo, 68, asuivat vielä joitakin vuosia sitten Torniossa. Raimo oli jo pitemmän aikaa sanonut, että heti eläkkeelle jäätyään hän haluaa muuttaa Tampereelle viettämään vaimonsa kanssa laatuaikaa. Raimolla diagnosoitu Alzheimerin tauti kuitenkin pani pariskunnan unelmat uusiksi. Pitkät yhteiset kävelylenkit ovat tärkeä osa Arja ja Raimo Harjun päiväohjelmaa. - Laatuaikaa emme todellakaan kovin kauan ehtineet viettää, kun merkkejä Raimon etenevästä muistisairaudesta alkoi ilmetä, Arja Harju kertoo viihtyisän Lentävänniemen-kotinsa keittiöpöydän ääressä. Raimon pahenevan unohtelun ja aloitekyvyttömyyden johdosta Arja varasi miehelleen ajan omalääkärille, joka pikaisen muistitestin tehtyään laittoi välittömästi lähetteen vetämään neurologille. Sitten asiat alkoivatkin rullaamaan. - Olenkin sanonut monille ihmisille, että olipa ihana omalääkäri. Neurologi teki sitten omat tutkimuksensa ja sanoi, että nyt menette Pirkanmaan Muistiyhdistykseen ja sieltä saatte lisää apua, Arja kertoo. Vertaistuella tärkeä merkitys jaksamiselle Arja ja Raimo Harju kodissaan Lentävänniemessä. Vertaistuen merkitys Arjan jaksamisessa on tullut sitä tärkeämmäksi mitä huonommaksi Raimon tilanne on aikaa myöten kehittynyt. - Olen ollut mukana Kaupunkilähetyksen TunteVa®-ryhmässä,mistä minulla on erittäin hyvät kokemukset, Arja kiittelee. TunteVa®-toimintamalli on muistisairaan kohtaamiseen kehitetty menetelmä. - Kokoonnuimme Aija Korhosen johdolla kuusi kertaa, ja hiljattain ryhmällämme oli myös uudelleen kokoontuminen samalla porukalla. - On ollut todella mielenkiintoista kuulla muiden osanottajien kertomuksia omista tilanteistaan ja vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan, Arja toteaa. - Nyt suunnittelemme sellaista, että toiset kuusi kertaa kokoonnuttaisiin samalla porukalla. Itse olen ilman muuta tulossa innolla mukaan. Osallistun aina mielelläni kaikkeen. Tukea jaksamiseen Arja saa myös omilta sukulaisiltaan, joiden kanssa hän käy päivittäin pitkiä puhelinkeskusteluja. Myös muihin samassa asemassa ole- Parisuhde muuttui hoitosuhteeksi Romantiikkapuolesta Arja kertoo sen verran, että paljon on tilanne muuttunut siitä, kun he 35 vuotta sitten Raimon kanssa tapasivat. - Itse olin 20-vuotias ja Raimo oli 33. Eli meillä on 13 vuotta ikäeroa. Meillä alkoi iso, iso rakkaus romanssilla, jota kesti todella kauan aikaa. Olimme silloin aivan erottamattomat, koko Tornion kylä tiesi meidät. - Toki vieläkin halaillaan ja pussaillaan, mutta kyllä se suhde on muuttunut enemmän sellaiseksi hoitosuhteeksi, että kaveripohjalta vaan mennään, Arja sanoo. - Kyllä minulla tietenkin on erilaisia tulevaisuuden pelkoja aika kovastikin. Moni ihminen on sanonut, että elä vaan tätä päivää, että älä vielä mieti pidemmälle. - Itse olen kyllä sitä mieltä, että kyllä sitä tulevaisuuttakin täytyy ajatella. Mutta nyt satsaan kaikki voimavarani siihen, että jaksaisin pysytellä tämän kaiken keskellä virkeänä, sisukas Lapin-neito Arja summaa. PUOLUSTAJA 9 Tuulan ja Reijon onnea jo 40 vuotta Anna ja Ville Nurmi muistavat varata aikaa myös toisilleen Kun Amorin ampuma rakkauden nuoli osuu kohtalokkaasti sekä tytön että salskean nuoren miehen sydämeen, vuosisadan rakkaustarinan syntymistä ei kukaan eikä mikään voi estää. Ei edes se, että nuolen kohtaamat nuoret sattuvat molemmat olemaan kehitysvammaisia. Parisuhde voi hehkua myös lapsiperheen arjessa N äin tapahtui yli 40 vuotta sitten yhä onnellisen oloiselle tamperelaiselle pariskunnalle Tuula ja Reijo Helanderille. He asustavat Tampereen Koivistonkylässä viihtyisässä luhtitaloasunnossaan Kaupunkilähetyksen Rongankodin tuetun asumisen asiakkaina. - Viihdymme täällä Riippakadulla oikein hyvin, pariskunta vakuuttaa yhdestä suusta. Oma sauna lämpiää monta kertaa viikossa Iloa talon arkeen tuo entinen helsinkiläinen mutta sittemmin tamperelaistunut tyttökissa nimeltään Viivi. - Parasta asunnossamme on se, että meillä on täällä itsellä oma sauna, Tuula Helander sanoo. Sauna lämpiääkin heillä usein, vähintään kaksi tai kolme kertaa viikossa. Ja saunomisen jälkeinen vilvoittelu tapahtuu mukavasti asunnon yhteydessä olevalla parvekkeella, josta aukeavat luonnonkauniit näkymät lähimetsikköön. Perheen työnjako kotitöiden osalta menee niin, että talon isäntä Reijo hoitaa ruoanlaiton ja Tuula vastaa pölyjen putsauksesta ja muusta siivouspuolesta.Parhaiten Tuulan makuhermoja hellii Reijon kokkaama jauhelihakastike. - Ruokaostokset haemme läheisestä marketista aina perjantaisin yhdessä Rongankodin tukihenkilöiden Hennan tai Elinan kanssa, Tuula kertoo. Samassa yhteydessä tukihenkilöt katsastavat myös, onko Tuulan ja Reijon kotona kaikki ookoo. Ja yleensä on. Tarvittaessa Tuulalla ja Reijolla on mahdollisuus esimerkiksi sairaustapa- 10 PUOLUSTAJA Riemukkaatkansantanssiryhmä tärkeä harrastus Tietokoneen kanssa näpräilyn ja kokkailun ohella tärkeä harrastus Reijolle on kehitysvammaisten kansantanssir yhmään Riemukkaisiin kuuluminen. Ryhmän harjoitukset ja esiintymiset ovat Reijolle tärkeitä elämän kohokohtia, ja harrastuksensa mukana Reijolle on tarjoutunut tilaisuus myös mieleenpainuville esiintymismatkoille.Viime kesänä tanssijoiden matka suuntautui Euroopan sydämeen Prahaan asti. - Se oli todella hieno reissu, Reijo muistelee. Vaikka Reijon parina kansantanssiryhmässä on toinen nainen, Tuula ei myönnä kokevansa mustasukkaisuutta parkettien Onnellinen aviopari Tuula ja Reijo Helander kotiovella. partaveitsenä tanssivasta miehestään. - Aina tuo on treenien uksissa ottaa yhteyttä Rongankodin päi- ja esiintymisten jälkeen suoraan kotiin tullut, hyväntuulinen Tuula-vaimo tuuvystysnumeroon. mii luoden samalla lämpimän katseen elämänsä mieheen. Kädentaitoja Tuula on innokas käsityöihminen, ja hänen käsistään on lähtöisin lukematon määrä toinen toistaan upeampia luomuksia sekä myyjäisiin että tuttaville lahjoitettaviksi. Tiistai on Tuulalla kotipäivä, jolloin hänellä on enemmän aikaa kotitöille. Vapaa-aikanaan Tuula on innokas sauvakävelijä ja vesijumppaaja. Myös yhteydenpito ystävien kanssa on seuralliselle ja puheliaalle Tuulalle tärkeitä. Reijo puolestaan on intohimoinen tietokone-ekspertti ja tekee aina silloin tällöin sijaisuuksia marketin pullonpalautusosastolla. Siinä työssä hän sanoo todella viihtyvänsä. - Mieluusti nykyistä useamminkin voisin sitä työtä tehdä, työhaluja uhkuva Reijo vinkkaa. Reijo osallistuu mielellään myös Kaupunkilähetyksen yhteisiin tapahtumiin. da yksinkertaisimpiakaan asioista sanottua toiselle eläväisten lasten äänten yli, Anna huokaa. Au-pair Unkarista Koska molemmat vanhemmat ovat päivätöissä, jotka edellyttävät paljon myös kulkemista, arjen pyörittämiseen tarvitaan ulkopuolista apua. Nurmen perheen kohdalla apu löytyi Unkarista. - Au pairiksi Suomeen kieltä ja kulttuuria oppimaan tullut tyttö tuli meille apulaiseksi Lumin ollessa vauva, ja nyt meillä on jo toinen au pair perheessämme. - Au pair on ollut meille todella tärkeä apu päivittäisten huushollitöiden ja lasten hoitoon viennin ja hakemisen kanssa. - Kodin ulkopuolista lastenhoitoapua olemme saaneet myös Villen MänttäVilppulassa asuvalta, eläkkeellä olevalta Sirpa-äidiltä. Arjen onnea Anna ja Ville Nurmen kolmilapsisen perheen arjessa riittää vilskettä. Raholassa idyllisessä rintamamiestalossa vehreän puutarhan ympäröimänä asuvat Anna ja Ville Nurmi törmäsivät toisiinsa seesteisellä aikuisiällä. Jo kolmen viikon tutustumisen jälkeen pari oli varma tunteistaan, että juuri Se Oikea oli osunut kohdalle. E nsitapaamista seuranneesta ajanjaksosta Sastamalassa proviisorina toimiva Anna kertoo, että asioissa ei juuri jarruteltu. - Maailmassa oli niin paljon asioita,joista halusimme jutella ja jotka halusimme jakaa, että tuona kesänä otetuissa valokuvissa meillä molemmilla, sinällään hyvin onnellisen oloisilla ihmisillä, oli tummat silmänaluset kertomassa juttutuokioiden venyneen pitkälle iltaan ja yöhön. Kolmisen viikkoa ensitapaamisen jälkeen pari kävi lyhyen keskustelun siitä, olisiko aika kypsä varsinaiselle seurustelusuhteelle. - Molemmat totesimme, että olemme tahoillamme seurustelleet jo aivan riittävästi ja että nyt haluamme sitten tehdä päätöksen naimisiin menosta, Anna ja Ville kertaavat. Niinpä Metsossa henkilöstöpäällikkönä toimiva Ville muutti tavaransa yksiöstään Annan kaksioon ja elokuussa hän yllätti tulevan appiukon kysymällä, josko tyttären kanssa sopisi mennä vihille seuraavana kesänä. Perheen esikoistyttö Aamu syntyi huhtikuussa 2006 eli vajaa kolme vuotta parin tapaamisesta. Perhe täydentyi nykyiseen kokoonpanoon vuonna 2008 syntyneellä Lumilla ja seuraavana vuonna päivänvalon nähneellä Valo-pojalla. Anna summaa, että kolmen pienen lapsen myötä perheen elämään mahtuu aiempaa paljon vähemmän spontaania tekemistä. - Jos aikaisemmin keskustelimme päivittäin tuntikausia elämän pienistä ja suuremmista asioista, nyt ei tahdo saa- Pariskunnan mukaan onnea elämässä ovat terveet ja ihanat, aktiiviset ja hauskat lapset juttuineen, vierellä oleva puoliso,jota hetkeksi pysähtyessään muistaa rakastavansa ja kunnioittavansa arjen puristuksessakin, oma ja omannäköinen koti, jossa oma perhe viihtyy. Tulevaisuudelta Anna ja Ville toivovat, että heidän lapsensa saisivat elämästä lapsuudenkodissaan sellaisia kokemuksia, joista voi ammentaa sitten myöhemmin heidän oman elämänsä erilaisissa tilanteissa. - Kaikkein tärkein viesti, jonka lapselleen voi välittää on, että häntä rakastetaan, eikä ole olemassa sellaista asiaa, jonka kanssa ei voi tulla vanhemman luokse, pariskunta korostaa. Anna ja Ville sanovat,että pelkkään parisuhteeseen keskittymisen aika on lasten myötä lopullisesti ohi, vaikka lapset lopulta isoiksi kasvavatkin. - Kuitenkin ajatus siitä, että tulevina vuosina meillä aikuisilla on enemmän aika toisillemme tuntuu ihanalta. Mutta jos ”ruuhkavuosien” aikana ei ylläpidetä keskinäistä yhteyttä ja suhdetta muutenkin kuin kahtena vanhempana, paluu toisen lähelle voi olla vaikeaa silloin, kun siihen olisi lasten puolesta mahdollisuus. - Haaveilemme sellaisesta tulevaisuudesta, jossa mielekkään työn ohella olisi enemmän aikaa tehdä niitä asioita, joista kulloinkin nautimme – tai vaikka olla joskus ihan hetki vain tekemättä mitään, sympaattinen pariskunta toteaa. PUOLUSTAJA 11 Romantiikkaa hääkellojen soidessa... Reino Korhonen, 91, ahkeroi kymmenen vuotta vaimonsa omaishoitajana Reino Korhonen sanoo että hän on elänyt hyvän elämän. Siitäkin huolimatta että pahoja vastoinkäymisiäkin on ollut. Lapsuutensa Reino joutui elämään täysorpona, ja hänen eläkevuosistaan nauttimista on varjostanut Irmavaimon, 90, etenevä muistisairaus ja tämän omaishoitajana uurastaminen. R akkaan Irmansa Reino on tuntenut jo 72 vuotta. Ensitapaaminen osui talvisodan alkamisvuoteen 1939, mutta Reinon piti onnekkaasti kaukaisille rintamille lähdön sijaan kotimaisemissa hänen apumekaanikkopestinsä lentokonemoottoreiden huoltotehtävissä. V iime kesänä häissämme juhlimme läheistemme kanssa sekä tuoretta avioliittoamme että kuluneita kymmentä yhteistä vuottamme, joiden aikana olemme jakaneet saman katon alla elämän ilot ja surut, arkiset asiat ja juhlahetket, nähneet toistemme hyvät ja heikot puolet. Rakkaudessa parasta on se, että haluaa pysyä yhdessä juuri siksi ja siitä huolimatta, mitä yhdessä on koettu. Onnellisuus syntyy pienistä arkisista asioista ja huomionosoituksista, joilla toiselle voi kertoa ”ihanaa että olet siinä”... Kaisa ja Antti Ronkainen Kaisa Ronkainen toimii Kaupunkilähetyksen projektityöntekijänä Kyttälänkylä-projektissa. 12 PUOLUSTAJA Yhteiset vuodet ulkomailla lujittivat suhdetta Reinon teknikkokoulutuksen myötä perheen tie vei useiksi vuosiksi maailmalle erilaisten teknisten projektien pariin mm. YK:n tehtäviin. Esimerkiksi Egyptissä osin Reinon asiantuntemuksen avulla vedettiin voimalinjoja Niilin yläpuolelle yli sadan metrin korkeuteen. Toinen kaukainen maa, jossa Reino oli työkomennuksella perheensä kanssa oli Indonesia. Ulkomailla vietetyt yhteiset vuodet lujittivat koko perheen yhteenkuuluvuuden tunnetta kenties enemmän kuin mitä tutuissa kotiympyröissä olisi tapahtunut. Niinpä Reinon ja Irman välillä voi yhä huomata huokuvan poikkeuksellista lämpöä ja toisesta välittä- mistä Irman vakavasta sairastumisesta huolimatta. Harrastuksista pakko luopua Vaimonsa omaishoitajana Reino ehti toimia kymmenen vuotta, kunnes lääkäri totesi Irman kotona asumisen mahdottomaksi. Tuota ratkaisevaa diagnoosia oli edeltänyt Reinon tarkasta huolenpidosta huolimatta Irman lukuisia karkausyrityksiä, jotka olisivat voineet olla kohtalokkaita. Irman jatkuvan silmällä pidon vuoksi aktiivisesti järjestötoiminnassa mukana ollut Reino oli jo pidemmän aikaa sitten joutunut luopumaan omista menemisistään ja harrastuksistaan. - En vuosikausiin päässyt käymään missään, Reino muistelee. Nyt yksin asuessaan hänen mahdollisuutensa osallistua dementiayhdistyksen, omaishoitajayhdistyksen ja SPR:n toimintaan ovat paremmat, mutta voimia lähtemiseen ei enää aina ole. Yksin omassa Amurin kodissaan asuvan Reinon arkea helpottaa hänen tyttärensä päivittäiset tervehdyskäynnit, joiden aikana ruokia kokkaillaan jääkaappiin viikon varrella lämmitettäviksi. Irma ja Reino Korhosen välillä roihuaa yhä aitoa rakkauden tunnetta Reinon hyvästellessä levolle käyvää puolisoaan. Ravintonsa terveellisyyteen Reino kiinnittää runsaasti huomiota, ja mm. punainen liha puuttuu hänen ruokapöydästään kokonaan. Irma-vaimon vuosien varrella kokoaman ”Irman keittokirjan” ohjeiden mukaan valmistetut punajuuripihvit ovat nousseet ikäisekseen vetreässä kunnossa olevan Reinon suosikkiruuaksi. Reinon hoksottimia pitää terävänä hänen kirjoitusharrastuksensa muistelmien kirjoittamisen parissa. Asunnon puhtaanapitoa helpottaa kahdesti kuukaudessa Reinon luona käyvä siivooja. Petäjäkotikeskuksessa Irma-vaimolla hyvät oltavat Sunnuntaisin ja joskus muulloinkin vaimonsa luona tervehtimässä käyvä Reino iloitsee siitä, että Irma on saanut turvalli- sen hoitopaikan Tampereen Kaupunkilähetyksen Petäjäkotikeskuksesta. - Petäjäkotikeskuksessa on henkilökuntaa, joka hienosti ymmärtää muistisairaan elämää,toteaa validaatiohoitoon myös itse perehtynyt Reino. Irman kolmannessa kerroksessa sijaitseva huone on avaran valoisa. Huoneen vaaleita seiniä komistaa useampikin Irman Pro Finlandia -taidepalkitun isän Hugo Elon maalaama taulu. Irman viihtyisän kodin varustukseen kuuluu myös piano, jota musiikkia koko ikänsä harrastanut nainen kykenee yhä nuoteista soittamaan. - Osin tuolla upealla pianonsoittotaidollaan Irma minutkin silloin seurustelumme alkuhetkillä hurmasi, Reino muistelee. Yhteen hitsautuneen pariskunnan suosikkikappale ”Rakastan elämää” soi aina Reinon vieraillessa pitkäaikaisen elämäntoverinsa luona tuoden pintaan eletyn elämän parhaat muistot. Miten ymmärtää muistisairasta? Tilaa TunteVa®-omaistenopas, soita p. (03) 3454 3158. Hinta 10 € + postikulut. PUOLUSTAJA 13 Haastava arki kahden kehitysvammaisen vanhempina Päivittäiset kinastelut pitkän parisuhteen suola Eila ja Eero Honkala ovat Tampereen Kaupunkilähetyksen Peurakalliokeskuksessa asuva pariskunta, joka on pitänyt yhtä kuuden vuosikymmenen ajan. Jo 80 vuoden iän ylittäneen mutta nuorekkaana säilyneen pariskunnan yhteiselle elämäntaipaleelle on tuonut omat ilonsa ja huolensa molempien lasten, Jyrkin ja Jorman, kehitysvammaisuus. P erinteiseen tapaan tanssilavalla 1950-luvulla toisensa tavannut pari huomasi heti ensimmäisestä tapaamiskerrasta lähtien viihtyvänsä yhdessä. Eila oli juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, ja Eero teki neljä vuotta itseään nuorempaan tamperelaisneitoon vaikutuksen turvallisuutta henkivällä kookkaalla olemuksellaan ja tietenkin kulmakunnan komeimmalla moottoripyörällään. Kanadan-vuodet lujittivat yhteenkuuluvuutta Vaikka mitään suurta rakkauden roihahtamista pariskunta ei myönnäkään tapahtuneen, parin häitä tanssittiin komeasti Syysunelmia-valssin tahtiin vuonna 1955. Kahta vuotta myöhemmin näki päivänvalon perheen esikoispoika Jyrki. - Jyrkin ollessa puolivuotias matkustimme vauva kainalossa Kanadaan viideksi vuodeksi Eeron töiden perässä, Eila muistelee. 14 PUOLUSTAJA Eila ja Eero Honkala viihtyvät hankkimassaan osakkeessa Peurankalliokeskuksessa. Honkalat perhepotretissa. Jyrki (vas.), Eila-äiti, Jorma ja Eeroisä. Perheen toinen poika, Jorma, syntyi sitten noiden Kanadan-vuosien aikana Eero-isän paiskiessa pitkiä työvuoroja raskaissa olosuhteissa metsäkämpillä tai jopa yli kolmen kilometrin syvyisissä kaivoksissa. Eila ja Eero myöntävät, että vaikka Kanadassa asuessaan he joutuivat pitkiäkin aikoja olemaan erossa toisistaan, nuo vuodet kuitenkin lujittivat heidän yhteenkuuluvuuden tunnettaan pariskuntana. Poikien kehitysvammaisuus sävyttänyt elämää Eila kertoo, että poikien vammaisuus ei juurikaan näkynyt ulospäin, vaan vammaisuus alkoi näyttäytyä pojissa hitautena ja oppimisvaikeuksina koulukypsyysarviointien yhteydessä. Syytä poikien vammaisuudelle ei uusinkaan geeniteknologia ole vielä pystynyt kertomaan. - Kyllähän tuo poikien kehitysvammaisuus on sellainen asia, joka on meidän elämäämme keskeisellä tavalla värittänyt, Eila toteaa. - Monia murheita se on tuonut mukanaan, mutta paljon on tullut poikien mukana myös iloa ja sisältöä elämäämme. - Olemme 50 vuoden ajan olleet kokonainen perhe, ja olemme kyllä sitä vieläkin, vaikka pojat kuusi vuotta sitten muuttivat omaan asuntoonsa Kaupunkilähetyksen ylläpitämään Mirkunkoti Peuraan Peurankalliokeskukseen. Eila myöntää, että oli pienoinen kriisi vanhemmille, kun pojat muuttivat pois lapsuudenkodistaan. - Päällimmäisenä sitä tietenkin ajattelee, kuinka ne sitten siellä omillaan tulevat toimeen, mutta kyllähän he pärjäävät ihan hienosti. Yhteiset moottoripyöräretket värittivät Eilan ja Eeron nuoruusvuosia. - He ovat päässeet oikein itsenäistymäänkin. Me kun olemme sellaisia ylihuolehtivia vanhempia,jotka aina haluavat suojella lapsiaan eivätkä millään tahdo irrottaa niitä nyörejä, Eila tunnustaa. Kaikesta huolimatta, päästäkseen asumaan mahdollisimman lähelle poikiaan Honkalat myivät kaksi vuotta poikiensa muuton jälkeen kerrostalohuoneistonsa Amurista ja muuttivat Peurankalliosta hankkimaansa osakkeeseen. Myös pari aikaisempaa muuttoa he olivat tehneet poikien ehdoilla mahdollistaakseen pojille mahdollisimman hyvät kulkuyhteydet kehitysvammaisten kouluun ja sittemmin toimintakeskukseen Tesomalle. - Tuolla talon toisessa siivessä ne pojat asustavat, mutta käyvät tuon tuostakin meitä vanhuksia hauskuuttamassa. Puhumme ja kerromme päivän asioista ja katsomme porukalla joka arkipäivä Salattuja elämiä, Eila sanoo. - Niin kauan kuin minussa ja Eerossa henki pihisee saavat meillä poiketa niin paljon kuin haluavat. Ristiriitoja ei jäädä hautomaan Eilan omana henkireikänä arjessa on ollut parikymmentä vuotta kestänyt työrupeama seurakunnan päiväkerhoohjaajana, mikä tuli mahdolliseksi poikien aloitettua opintiensä kehitysvammaisten koulussa. Nyt Peurankalliokeskuksessa asuessaan hän ottaa aktiivisesti osaa Perjantaipysäkin toimintaan, on mukana englannin kieliryhmässä ja käy kuntosalissa. Eero puolestaan on kiireestä kantapäähän auto- ja moottoriharrastaja, joka vuosikymmenten ajan on huolehtinut perheen kyytitarpeista.Myös keittiöpuuhat jopa kääretortun leipomisineen onnistuvat käsistään kätevälle Eerolle. Yhdeksi pitkän liiton salaisuudeksi pariskunnan kohdalla paljastuu se, että mieltä vaivaavia asioita ei jäädä pitkiksi ajoiksi hautomaan pelkästään oman pään sisällä, vaan kumpikin puolisoista sanoo suunsa puhtaaksi heti siltä istumalta, kun aihetta ilmenee. - Pitää paikkansa. Joka päivä me Eilan kanssa riitelemme. Aina me kinaamme jostakin asiasta, Eero vahvistaa. - Mutta sen verran noista riidoista täytyy sanoa, että näiden vuosikymmenien aikana kertaakaan ei ole kumpikaan lähtenyt riidan takia makuuhuoneesta sohvalle nukkumaan. Eli siitä voi päätellä, että eivät ne riidat kuitenkaan kauhean vakavia ole olleet, Honkalat toteavat hymyssä suin. PUOLUSTAJA 15 Jaakon Onnenpäivä Parisen vuotta sitten 70 vuot- ta täyttänyt teräsvaari Jaakko Lintunen nautti leiripäivänsä jokaisesta hetkestä Vähäsillan idyllisen luonnon keskellä. Suomen Ladun palveluksessa Lapin eräoppaanakin toimineelle miehelle luontoon pääseminen edes yhdeksi päiväksi vuodessa oli olosuhteiden pakosta kerrostaloasujaksi päätyneelle eräihmiselle sanoin kuvailemattoman iso asia. Vähäsillan leirimahdollisuudesta VR:n vaununtarkastajana elämäntyönsä tehnyt Jaakko oli kuullut osallistuessaan seurakunnan miesten kerhon toimintaan Tesoman Kirkontuvalla. Iloisesti yllättänyt puhelinsoitto leirille pääsystä tuli kuukauden päivät ennen leirin alkua, ja viikot ennen h-hetkeä vierähtivät positiivisen odotuksen merkeissä. Yksin kotonaan asuvalle Jaakolle leirille osallistuminen toi mahdollisuu- den mukaviin juttutuokioihin ja uusien mielenkiintoisten tuttavuuksien solmimiseen. Värikkäillä pilke silmäkulmassa kerrotuilla tarinoillaan ja vastustamattoman hersyvällä naurullaan Jaakko ehti lyhyessäkin ajassa valloittaa useampiakin naispuolisten leiriläisen sydämiä. - Kyllä sitä aina tilaisuuden tullen pitää morsiamiakin katsella, Jaakko totesi leveä hymy suupielissään. Jos kohta löytyi urheilulliselle Pirkan Hiihdonkin 17 kertaa sivakoineelle sinkkumiehelle Vähäsillan kesäpäivässä silmänruokaa, tyytyväinen Jaakko oli myös ruoka- ja kahvipöydän antimiin. - Ja aivan upeaa, ystävällistä ja auttavaista väkeä olivat leirin järjestäjät eli koko Kaupunkilähetyksen porukka, Jaakko kiittelee. - En aikaisemmin ollut koko Kaupunkilähetyksestä mitään kuullutkaan, mutta nyt tiedän, miten hyvälle mielelle he Jaakko Lintunen iloitsee leiripäivästään Vähäsillassa. tämmöisen yksinäisen ihmisen osaavatkin tehdä. Kiitos kaikille teille, jotka mahdollistitte ikimuistoisen kesäpäivän, oikean onnenpäivän! Ry h dy k e r ta - ta i k u u k a u s i l a h j o i t ta j a k s i ! Pienelläkin lahjoituksella tehdään paljon hyvää. 10 euroa / kk lahjoittava mahdollistaa 2½ Onnenpäivää vuodessa. 20 euroa / kk lahjoittava mahdollistaa 5:lle ikäihmiselle Onnenpäivän. Saajan tilinumero Mottagarens kontonummer TSOP 573008-2437842 Nordea 114630-1113940 Sampo 833007-10245717 Kuukausilahjoittaminen on vaivatonta. Itse valittu summa lähtee sovittuna eräpäivänä lahjoittajan tililtä suoraveloituksena. Suoraveloitussopimuksen voit tehdä Tampereen Kaupunkilähetys IBAN TILISIIRTO GIRERING Saaja Mottagare Tililtä nro Från konto nr BIC FI35 5730 0820 4378 42 FI39 1146 3001 1139 40 FI29 8330 0710 2457 17 OKOYFIHH NDEAFIHH DABAFIHH Haluan lahjoittaa Onnenpäivä-keräykseen ☐ 100 euroa ☐ 50 euroa ☐ muun summan _______ Maksajan nimi ja osoite Betalarens namn och adress Allekirjoitus Underskrift ry:n Järjestötyön keskuksessa (Aleksanterinkatu 31 A 1, 33100 Tampere). Voit myös tilata suoraveloitusvaltakirjan, p. (03) 3454 3157 tai tulostaa sen netistä www.puolustaja.fi Kiitos lahjoituksestasi! Viitenro Ref.nr Eräpäivä Förf.dag Keräyslupa on voimassa koko Suomen alueella Ahvenanmaata lukuun ottamatta, ajalla 22.2.2010 - 31.12.2011. Lupanumero: POHADno/2010/514 Euro Maksu välitetään saajalle vain Suomessa Kotimaan maksujenvälityksen yleisten ehtojen mukaisesti ja vain maksajan ilmoittaman tilinumeron perusteella. Betalningen förmedlas till mottagarens endast i Finland enligt Allmänna villkor för inrikes betalningsförmedling och endast till det kontonummer betalaren angivit. PANKKI BANKEN