Kasvukipuja!

28 SAVON SANOMAT
SUNNUNTAINA 25.8.2013
maahanmuutto
Kolme vuotta Lieksassa asuneet Ali Mubarik Mohamed, 32, (vas.) ja Ismail
Faysal Abdullahi, 28, kävivät tunnusteluvierailulla Lieksan lukiossa. Heitä
kiinnostaisi maanrakennus- tai sähköala. Toistaiseksi suomen kielen taidot
eivät ole riittäneet koulutuspaikan saamiseen.
Lieksan kaupunginjohtaja Esko Lehto uskoo, että
kansainvälistyminen on edessä kaikissa muissakin
Suomen kunnissa. Hän sanoo, että kunnat voivat
itse vaikuttaa siihen, ovatko maahanmuuton
seuraukset myönteisiä vai kielteisiä.
Viitosluokkaa käyvien kaksosten,
Aamina Ahmed Iyowin (vas.) ja
Ilham Ahmed Iyowin, välituntiriemua ei pieni vesisade hetkauta.
Tytöt käyvät Rantalan koulun
ala-astetta.
Suomen rasistisimmaksi
kaupungiksi leimattu Lieksa
on päässyt yli vaikeimmista
oppivuosistaan.
Kasvukipuja
TEKSTI SAARA KOHO KUVAT JARNO ARTIKA
S
omalialaistaustaiset Ali Mubarik
Mohamed, 32, ja Ismail Faysal
Abdullahi, 28, seisovat elokuisena
torstaiaamuna hieman eksyneen
oloisina Lieksan lukion opettajainhuoneen edessä.
Lukuvuosi on alkanut kaksi päivää aiemmin, ja kaksikko on saapunut tunnustelemaan, riittäisivätkö heidän suomen kielen taitonsa lukio-opintoihin. Miehet puhuvat suomea huolellisesti ja harkitsevaisesti.
– Ei ollut kauhean vaikeaa, aika normaalia, Faysal Abdullahi arvioi ensimmäisiä näkemiään oppitunteja.
Mubarik Mohamed ja Faysal Abdullahi saapuivat neljä vuotta sitten turvapaikanhakijoina
Suomeen, Kontioniemen vastaanottokeskukseen
Kontiolahdelle.
Viimeiset kolme vuotta ystävykset ovat asuneet
Lieksassa ja käyneet peruskoulua Lieksan kristillisessä opistossa. Nyt he haluaisivat opiskella
kaksoistutkinnon ammattikoulussa ja lukiossa,
mutta sopivaa koulutuspaikkaa ei ole yrityksistä huolimatta löytynyt.
– Suomessa on vaikeaa saada töitä ilman koulutusta. Ja vaikka saisikin, mitä kävisi sitten kun
työt loppuvat? Ilman koulutusta sinulla ei ole
mitään, Faysal Abdullahi pohtii ja hymyilee ys- kaa yliopistossa. Ensin pitäisi kuitenkin päästä
tävällisesti.
toisen asteen opintoihin.
– Jos on vaikeuksia suomen kielessä, on vaikeuk­
Poliisi tutkii tiliotteen julkaisemista Faceboo- sia kaikissa aineissa. Mutta me tuemme toisiamkissa rasistisena viharikoksena (HS 3.5.2012). Rä- me. Jos toinen ei ymmärrä, toinen auttaa, Faysal
hinää ja rasismia Lieksan raitilla (Yle 29.11.2011). Abdullahi sanoo päättäväisesti.
Lieksaa uhkaa rasismin tauti (HS 14.10.2011).
Jopa puolet Pohjois-Karjalan rasismirikoksista Reilun 12 000 asukkaan pohjoiskarjalainen piktehdään Lieksassa (HS 13.10.2011). Lieksassa ra- kukaupunki on saanut maineen Suomen rasisju puukkotappelu – somalimiehelle pahimmat tisimpana paikkakuntana. Miksi?
vammat (Karjalainen 9.10.2011). Miesjoukko paLieksan kaupunginjohtaja Esko Lehto nojaa
hoinpiteli nuorukaisen Lieksassa (IS 16.3.2010). taaksepäin tuolissaan ja yrittää valottaa tilanViime vuosien otsikot eivät anna mairittele- netta. Hän kertoo, että kaupungin kansainvälistyminen on tapahtunut hyvin nopeasti.
vaa kuvaa Lieksasta.
Lieksassa asuu reilut 400 maahanmuuttajaa,
Somalimiehet haluaisivat kuitenkin jat- joista suurin osa on muuttanut kaupunkiin viikaa opintojaan Pohjois-Karjalassa: kolmessa vuo- meisten neljän vuoden aikana Kontiolahden vasdessa Lieksasta on muodostunut heille koti. Ys- taanottokeskuksista. Lieksaan heidät on houkutävykset sanovat, etteivät ole kohdanneet kau- tellut hyvä asunto- ja koulutustarjonta. Lieksan
pungissa rasismia eivätkä ongelmia.
kristillinen opisto on opettanut maahanmuut– Olemme saaneet paljon apua kaikkialla. Opet- tajia 1990-luvulta lähtien.
– Vuosien ajan ilmoitimme lehdissä ja netissä
tajat ovat olleet ystävällisiä ja tukeneet kovasti,
Mubarik Mohamed kehuu.
tyhjistä asunnoistamme. Nyt kaupungin vuokHän sai viime vuonna perheenyhdistämisel- ra-asuntojen täyttöaste on maahanmuuttajien
lä Suomeen myös vaimonsa ja poikansa. Vaimo ansiosta 97 prosenttia, Lehto kertoo.
käy parhaillaan suomen kielen kurssia kristillisessä opistossa. Mubarik Mohamed itse haavei- Kaupunginjohtajan mukaan yksi syy ralee opiskelevansa jonain päivänä matematiik- sismiin on ollut maahanmuuttajien ihonväri.
Valtaosa uusista tulijoista on kotoisin Somaliasta, ja lieksalaiset ovat kiinnittäneet heihin
eri tavalla huomiota kuin kaupunkiin 1990-luvulla tulleisiin bosnialaisiin kiintiöpakolaisiin.
He saapuivat, sopeutuivat ja lopulta muuttivat muualle.
Osa lieksalaisista on myös kokenut, että maahanmuuttajat nauttivat paremmista eduista kuin
paikallinen väestö.
– On käytetty termiä, että maahanmuuttajat tulivat ”samalle kupille”. Arvostelijoiden mukaan
he eivät käy töissä. Mutta jos he käyvät töissä,
ihmiset valittavat, että he vievät työpaikat, Lehto huokaa.
– Minulle on sanottu, että pane Esko aita kaupungin rajalle. Ihmiset eivät ymmärrä, ettei kukaan voi sellaista tehdä, Lehto sanoo ja esittelee 24-kohtaista listaa Lieksan toimintaa ohjaavasta lainsäädännöstä ja kansainvälisistä
sopimuksista.
Hän pitää kuitenkin Lieksan saamaa rasistista leimaa kohtuuttomana.
Tilanne maahanmuuttajien ja lieksalaisten
välillä on rauhoittunut ja tasaantunut, eikä
suurempia kahakoita ole ollut puoleentoista vuoteen.
– Kansainvälistyminen tapahtui nopeasti, mutta kaupunki osoitti kykynsä toimia. Se, että sel-
viämme tästä, antaa viestin, että olemme kaupunki, joka hoitaa asiansa.
Nigerialainen turvapaikanhakija Hope
Nwosu, 27, vahtii, että neljäkuukautinen Neriah-vauva nukkuu. Samalla hän kertoo Lieksan Keskuskoulun kahdeksasluokkalaisille kotimaansa tilanteesta.
– Terroristiryhmä Boko Haram haluaa tehdä
koko maasta islaminuskoisen, vaikka etelässä on kristittyjä. Joskus he iskevät kirkkoihin
ja kouluihin ja tappavat ihmisiä, Nwosu kertoo
englanniksi.
Aihe on vakava, ja lieksalaisteinit kuuntelevat keskittyneesti ja rauhallisesti. He ovat ikäisikseen jopa silmiinpistävän kiltisti.
Kristiinankaupungin vastaanottokeskuksessa
kahden lapsensa kanssa asuva Nwosu on tullut
Lieksaan kahden viikon vapaaehtoisleirille ulkoministeriön rahoittaman Yhteistä ymmärrystä -hankkeen kautta. Leirillä turvapaikanhakijat ja ulkomailta tulleet vapaaehtoiset kiertävät
Lieksaa ja järjestävät monikulttuurista ohjelmaa
kouluissa, kirjastossa ja vanhainkodissa.
– Onko teillä mitään kysyttävää? Nwosu kysyy oppilailta.
Luokassa vallitsee täysi hiljaisuus. On jo kiire
seuraavalle tunnille.
SAVON SANOMAT 29
SUNNUNTAINA 25.8.2013
Abdirisi Saq (vas.) muutti hiljattain Joensuusta Lieksaan, koska pääsi opiskelemaan autonasentajaksi. Saq,
22, uskoo löytävänsä pian kaupungista uusia ystäviä. Lieksassa kaksi vuotta asunutta Abukar Wardafia, 19, on
nimitelty neekeriksi. Hänen mukaansa suurin osa lieksalaisista on kuitenkin hyviä ihmisiä.
Ryhmäkoti Tuikussa asuvat Abdullahi Hussein Muuse (vas.), 16, ja
Eyman Ahmed Mahamed, 17, tulivat Lieksaan käymään peruskoulua.
Vapaa-ajallaan nuoret pelaavat jalkapalloa joukkueessa, jossa on
paljon muitakin somaleja.
Lukion puolella toinen leiriläinen, Angelina Arial, 23, yrittää viritellä opiskelijoiden kanssa ryhmäkeskustelua kulttuurien kohtaamisesta. Etelä-Sudanista kotoisin oleva Arial tuli Suomeen kahdeksan vuotta sitten ja opiskelee nykyään ympäristöteknologiaa Metropolia-ammattikorkeakoulussa.
Pitäisikö kaikilla olla samanlainen kulttuuri?
Arial kysyy ryhmältään. Nuoret pohtivat hetken:
– Elämän tekee mielenkiintoiseksi se, että olemme kaikki erilaisia, Annina Alvila vastaa.
– Tavallaan on helpompaa, jos kulttuurit ovat
samanlaisia, mutta se on myös surullista. Amerikkalainen kulttuuri leviää kaikkialle, Iida Toivanen sanoo.
Ensimmäiset viisi maahanmuuttajaoppilasta
aloittivat opintonsa Lieksan lukiossa viime vuonna. Rehtori Marja Leena Riikosen mukaan uusi
tilanne on tuonut opettajien työhön lisää ulottuvuuksia.
– Olemme yrittäneet löytää herkkyyttä arvioin­
tiin varsinkin lukion ensimmäisellä luokalla. Lukioon tuleminen on iso harppaus ihan kaikille, mutta erityisesti maahanmuuttajaoppilaille.
Riikonen kertoo englannin kielen tunnista, jolla oppilaat pyysivät häntä selittämään, mitä sana
Yhteistä ymmärrystä -hankkeen koordinaattori Emmi Ruohonen, 23,
yrittää herättää pienillä paikkakunnilla keskustelua ihmisoikeuksista ja
muuttoliikkeestä. Sylissään Ruohonen pitää kaksivuotiasta Joy Nwosua.
”lomaromanssi” tarkoittaa. Riikonen tajusi, ettei
maahanmuuttajien kulttuurissa välttämättä tunneta koko käsitettä, kevyttä heilastelua.
– On rikastuttavaa, että vielä näinkin pitkän
työuran jälkeen tulee harkittua ihan uudella tavalla, miten asiat opetan. Elämme vielä opetteluvaihetta, mutta jatkossa monikulttuurisuus on
itsestään selvää, Riikonen uskoo.
Lieksan lukio haki opetushallitukselta hankerahoitusta maahanmuuttajien lukiopolun luomiseen. Tarkoitus oli etsiä yhdessä muiden oppilaitosten kanssa keinoja, joilla helpotettaisiin nivelvaihetta peruskoulun ja lukion välillä. Vaikka
hakemus lähti kolme päivää ennen haun loppumista, se ei jostain syystä saapunut ajoissa perille. Lukio on tehnyt asiasta oikaisuvaatimuksen.
– Totta kai tämä harmittaa. Jos olisin tiennyt,
että käy näin, olisin hypännyt itse junaan ja vienyt hakemuksen perille Helsinkiin, rehtori Riikonen puuskahtaa.
Huone on siisti mutta hiukan karu. Abdullahi
Hussein Muuse, 16, käy hakemassa tulijalle tuolin ja pahoittelee ”sotkua”. Hän ja Eyman Ahmed Mahamed, 17, ovat kämppiksiä ryhmäkoti
Tuikussa Lieksan kristillisen opiston naapurissa.
Maailma on muuttunut
pysyvästi, eikä kehitys kulje
taaksepäin.
Tuikku on tarkoitettu alaikäisille, ilman huoltajaa Suomeen tulleille maahanmuuttajanuorille,
jotka ovat saaneet oleskeluluvan.
Hussein Muuse ja Ahmed Mahamed asuivat
aiemmin noin vuoden ryhmäkodissa Espoossa.
Lieksaan he tulivat kuukausi sitten käymään peruskoulua. Muutos on ollut molemmille iso.
– Täällä ihmiset eivät aina ymmärrä ulkomaalaisia. Kadulla huudellaan neekeriksi. Espoossa
on niin paljon maahanmuuttajia, että siellä sai
olla normaalisti, Ahmed Mahamed sanoo.
Ikkunassa hänen takanaan avautuu metsä. Liek-
Nelikuukautinen Neriah Nwosu nukkuu päiväunia
Lieksan Keskuskoulun kahdeksasluokkalaisten äidinkielen tunnilla.
Hänen äitinsä, turvapaikanhakija Hope Nwosu kertoo sillä aikaa
kotimaansa Nigerian poliittisesta tilanteesta.
san keskustaan on 15 kilometrin matka. Siellä
nuorukaiset käyvät vapaa-ajallaan kuntosalilla
tai pelaamassa jalkapalloa.
– Pieni kaupunki vaatii totuttelua. Mulla on tosi
feikki olo. Koulun jälkeen haluaisin takaisin Espooseen, Hussein Muuse sanoo.
Viereisessä huoneessa asuu 17-vuotias afganistanilainen Samiullah ”Sami” Salarzai. Hän
käy peruskoulua Lieksan kristillisessä opistossa
ja haluaisi äkkiä pois, Tampereelle, jossa hänellä on ystäviä.
– En tykkää ottaa sossun rahoja. Haluaisin opiskella lukiossa ja tehdä samalla töitä.
Nuoret puhuvat keskenään suomea. Ryhmäkodin ohjaajat tekevät heille ruokaa, mutta jokainen
pitää huolta huoneensa siisteydestä.
– Tule katsomaan rantaa, täällä on hienot maisemat, Salarzai kutsuu.
Jotain hyvää nuoret Lieksastakin löytävät.
Lieksan kylänraitilla on hiljaista ja sateista. Kaupunki on menettänyt viime vuosikymmeninä puolet asukkaistaan. Isoimpia työnantajia
ovat Pankaboardin kartonkitehdas ja Vapon saha. Lieksassa valmistetaan myös Reino- ja Aino-tossut.
Kaupungintalon vieressä, ala-asteen leikkikentällä meno sen sijaan on kova. Maahanmuuttajalapset pelaavat riemusta kiljuen koripalloa, sadetihkusta huolimatta.
– Käyn välillä iltaisin kokousten jälkeen katsomassa monistushuoneen ikkunasta pelikentälle. Siellä he leikkivät keskenään: maahanmuuttajat ja suomalaiset, tytöt ja pojat. Maailma on muuttunut pysyvästi, eikä kehitys kulje
taaksepäin, kaupunginjohtaja Esko Lehto pohtii hiljaa.
Lehdon puheista paistaa läpi harmistus siitä,
ettei valtiovalta ole tukenut Lieksan murrosvuosia enemmän. Ministeriöiden väkeä ei ole kaupungissa tungokseen asti näkynyt.
Silti on pärjätty. Kaupunki on laatinut itse maahanmuuttostrategian, jota Lehto kehuu ”kokoluokassaan Suomen parhaaksi”.
Kaupunginjohtaja on tutustunut kansainvälisiin tutkimuksiin, joiden mukaan maahanmuuton taloudelliset seuraukset ovat pitkällä aikavälillä myönteiset.
– Uskon, että tulevaisuudessa ajatellaan, että
sellaisessa kunnassa, jossa ei ole maahanmuuttajia, on jotain vikaa. n