1. No category

PÄÄKIRJOITUS:
MITÄS JOS
SOITETTAS ?
Viime aikoina on saatu lehdistä lukea ja muutenkin tuta,
kuinka kulttuurialaa rokotetaan. Piikkejä annetaan niin
koulutukseen, konserttitoimintaan kuin yleiseen ilmapiirin.
Onko sitten kyseessä piristys- vai peräruiske jää nähtäväksi.
MUTTA SOITETAAS TAAS , ettei mee jutteluksi
On varmasti haasteellista toipua niistä monista muutoksista, joita ala on viime aikoina kohdannut. Taideväkeä on riepoteltu niin
musiikin, teatterin kuin kuvataiteen saralla. On kuitenkin mentävä eteenpäin, mutta suunnitellusti. Nyt kun monet muutokset
mm sotilassoittokuntien osalta alkavat olla selvillä, on aika ryhtyä miettimään uudistuksien ja lakkautuksien
seurannaisvaikutuksia.
Monella paikkakunnalla opettajien määrä vähenee. Tähän on harrastajien vaikea vaikuttaa. Lähinnä on luotettava, että alalle
syntyy myös uusia opetusjärjestelyjä. erityisesti nuorisosoittokuntien vetäjät ovat siten avainasemassa ja heitä on myös
koulutettava tehtäviinsä. Onneksi nykypolvi on osoittautunut tiedonnälkäiseksi ja yhteistyökykyiseksi. Niinpä liiton rooli vaatii
jatkossa koulutustapahtumien järjestelyiltä lisäpanostusta, jossa opetustarjontaa voidaan monipuolistaa ja johdonmukaista
esim. tuottamalla opetuskokonaisuuksia, jolloin esim. kapellimestarikoulutukseen tai kursseille hakeutuva saa kohdistettua
opintonsa oikein. Siis eräänlainen henkilökohtainen opetussuunnitelma myös harrastajien osalta
Materiaalin osalta on huomattava, että sotilassoittokunnilta jää huomattava määrä materiaalia ja aineistoa, josta myös
harrastajat ovat kiinnostuneita. Olisi hyvä päästä valmisteleman näihin liittyviä toimenpiteitä yhteistyössä puolustusvoimien
sotilasmusiikkialan kanssa. Suomen Puhallinorkesteriliittoon kuuluu monia maanpuolustusjärjestöjen reserviläissoittokuntia,
joiden ohjelmistolle näin periytyvät nuotit olisivat hyvä lisä. Samoille nuoteille löytyy kiinnostusta varmasti laajemminkin.
Puolustusvoimauudistuksen toteuttamisen jälkeen on nähtävissä tilanne, jossa harrastajaorkestereita aletaan kysyä myös
sotilas/maanpuolustusjärjestöjen tilaisuuksiin. Siten toimintaan on odotettavissa muutoksia. Päädytäänkö sitten nimikkoorkestereihin vai, mitä tapahtuu, jää nähtäväksi.
Silti tärkeintä ovat esiintymiset. Syksy alkaa harjoituksineen, uusine kavereineen, vanhoine tuttuineen ja kapellimestaritkin
puhkuvat intoa. Ympäri Suomea suunnitellaan tulevaa kautta. Monet orkesterit tuottavat nykyään konserttikokonaisuuksia,
joihin on erikseen sovitettu materiaali. Tieto näistä leviää kuitenkin huonosti. Tämä ei ole kenenkään etu. Sovittajille olisi hyvä
saada tuotteilleen lisäesityksiä ja bändien ei aina tarvitsisi luoda kaikkea tyhjästä. Myös esim. solistit lähtevät mukaan
helpommin, jos materiaali on heille räätälöityä ”tuttua kamaa”.
…mutta hei, ei olla varovaisia siellä vaan soitetaas taas,
Raine Ampuja 9.9.2012
SPOL HALLITUS
Puheenjohtaja
Raine Ampuja Jenkkapolku 17 A 04420 JÄRVENPÄÄ Email: [email protected] puh. 040 50 77799
Varapuheenjohtaja, jäsenasiat
Jouni Auramo Kauppakatu 12 C 47, 33210 TAMPERE [email protected] 050 3135588
Sihteeri, internet
Tiiu Tuominen Lyhdekatu 3 B 5, 40740 JYVÄSKYLÄ [email protected], puh. 040 9637701
Taloudenhoito,
Marita Rantamäki Pahaojantie 340, 39100 HÄMEENKYRÖ [email protected] 040 5139059
Ansiomerkit:
Pekka Ulmanen Kallioniementie 4 70260 KUOPIO [email protected] p. 0400 - 272 339
Kansainväliset asiat ja jäsenlehti
Jukka Viitasaari Sammonkatu 36 B 39, 33540 TAMPERE [email protected] 050 3233698
Koulutus:
Juuso Wallin Sturenkatu 26 A 9 00510 HELSINKI [email protected] 040 5255865
Muut hallitksen jäsenet
Markku Korhonen Puusepänkuja 4 A 12, 90100 OULU [email protected] 040 7374717
Minna Kajander Sino Hurtan katu 4 81700 LIEKSA [email protected] 040 1044140
Kansikuva: Kimmo Varjoranta
2012
1
Erkki Eskelinen 80 vuotta
Juhlakonsertti pidettiin Lieksassa 9.9.2012
Lieksan nuorisopuhallinorkesteria johtivat
päivänsankarin lisäksi Petri Junna ja Minna Kajander
ERKKI ESKELINEN
s. 9.9.1932,
Pielisjärvi, nykyinen Lieksa
Lieksan Nuorisopuhallinorkesterin perustaja ja
kapellimestari
1958-1995
Lieksan musiikkiopiston/ Pielisen Karjalan
musiikkiopiston perustaja ja rehtori 1971-1995
Lieksan Vaskiviikon perustaja ja toiminnanjohtaja
1980-1995
Director musices 1983,
Musiikkineuvos 1995
Lassi Ikäheimo (vuoden 2011 sotilasmuusikko) oppi-isänsä
Erkki Eskelisen seurassa.
Musiikkineuvos Erkki Eskelisen soittoura sai alkunsa
vuonna 1939 isältään saamallaan trumpetilla.
Sotavuosien vuoksi harrastus ei päässyt vielä tuolloin
alkua pidemmälle. Sotien päätyttyä Lieksan
Rautatieläisten soittokunta aloitti toimintansa ja Erkki
pääsi siihen mukaan. Soiton opiskelu oli lähinnä
vanhempien soittajien seuraamista. Sillä tavalla monet
torvet sekä haitari tulivat jo tutuiksi ja keikkakilometrejä
tanssilavalta toiselle alkoi kertyä.
Kajaanin seminaariin Erkki Eskelinen pääsi opiskelemaan
22 -vuotiaana. Opiskelujen aikana syntyi jo ajatus oman,
nuorista koostuvan, soittokunnan perustamisesta.
Trumpetin soitossa häntä opetti 1960-luvun alkuvuosina
Jalo Nuutinen Helsingin kaupunginorkesterista. Kesät
taittuivat musiikkileireillä ja – kursseilla. Opiskelun nälkä
oli vielä kova ja Erkki pätevöityi myös peruskoulun
yläasteen ja lukion musiikinopettajan virkaan.
Lieksan Poikasoittokunta aloitti toimintansa syksyllä
1958. Viitisen vuotta myöhemmin nimi vaihtui Lieksan
Nuorisopuhallinorkesteriksi. Kasvava soittokunta tarvitsi
opettajia ja niinpä perustettiin Lieksan orkesterikoulu.
Kovan työn tuloksena koulusta saatiin musiikkiopisto
ensin Lieksaan ja myöhemmin laajemmin koko Pielisen
Karjalan alueelle. Lieksan Vaskiviikko järjestettiin
ensimmäisen kerran kesällä 1980 ja niin
kotikaupunkimme tunnettu ja arvostettu
musiikkitapahtuma oli saanut alkunsa.
Idearikkaus ja rakkaus musiikkiin on säilynyt läpi
vuosikymmenten. Erkki Eskelinen on Lieksan Vaskiviikon
hallituksen jäsen ja soittaa edelleen aktiivisesti Lieksan
seniorisoittokunnassa. Juhlakonsertissa kuullaan teoksia
Erkin ja hänen orkesterissaan soittaneiden satojen
lasten ja nuorten huippuhetkistä.
Sisun koulutusja konserttiperiodi
18.-21.10. odottaa
ilmoittautujia
Sinfoninen puhallinorkesteri Sisun syksyn
koulutusperiodi järjestetään Tampereella 18.-21.10. Se
painottuu tällä kertaa viihteelliseen sinfoniseen
puhallinmusiikkiin kapellimestari Jaako Nurilan
johdolla. Laulusolistina baritoni Hannu Lehtonen.
Lue lisää WWW:SPOLLI.COM /Tapahtumakalenteri tai
Sisun omilta sivuilta WWW.SISUMUSIC.FI
Lisätietoa ilmoittautumisesta antaa Henri Kukanaho
puh 050 5718227 tai henri.kukanaho[a]gmail.com.
Mukaan otetaan noin 40 puhallin- ja lyömäsoittajaa,
mutta soitettavaa löytyy myös pianistille ja basistille!
FinnBand SHOP
NYT SAAT NUOTIT KÄTEVÄSTI SUORAAN KONEELLESI
PDF-tiedostoina
7ikko-kustannus, A-Minor Production,
Edition ELVIS, Musact ja SPOL
www.finnbandshop.com
Ei ainakaan trumpetinPuhallinmusiikin juhulaa
soittajan
vapaapäivä!
Etelä-Pohojammaalla
...Viitasauruksen tuomaroimaan
Huomaan toistavani kun kuvailen taas menneen kesän Lieksan Vaskiviikkoa sanoilla ”olipa hieno festivaali ja kaikki
St.juuri
Marien
INO yhteisesityksessään
Soi - ja
taiteilijat olivat upeita”. Mutta kun se on totta! Vanhat Mv.
tututJung
olivat
niinjahyviä,
ellei parempia, kuinSata-Häme
muistelimmekin
festivaalin
päätösjuhlassa.
Orkesteria
johtaa
Walter Hinterhölzl.
ekakertalaiset lunastivat lupauksensa ja olivat pidettyjä
opettajia,
loistavia esiintyjiä
ja ihania
ihmisiä.
Mnozil Brass
Trombamania
Ranskasta
Boston Brass
Mnozil Brass räjäytti taas pankin kahdella loppuunmyydyllä konsertillaan, mutta iloksemme myös Trombamanian ja Boston
Brassin konsertit kulttuurikeskuksessa olivat ääriään myöten täynnä. Kaikissa konserteissa oli silmämääräisestikin katsottuna
runsaasti väkeä ja loppulaskelma todisti arvelun oikeaksi – lisäystä viime vuosien keskiarvoon oli noin 12 %.
Trombamania
Boston Brass
Myös kursseilla oli opiskelijoita huomattavasti runsaammin
(noin 30%) kuin viime vuosina yleensä.
Uusina tulokkaina toivotimme tervetulleiksi erityisesti Kansallisen nuorisovaskiyhtyeen lahjakkaat soittajat, jotka Enrique
Boston Brass
Crespon ja Marjo Riihimäen johtamina esiintyivät todella edukseen kurssin päätöskonsertissa.
Lieksa Brass Week 2012
Lieksan 33. Vaskiviikko oli trumpetin
teemavuosi ja se todentui niin
konserttiohjelmassa ohjelmistovalinnoin
kuin vaskisoitinkilpailussa, jossa vuorossa
oli Lieksan 4. Kansainvälinen
trumpettikilpailu (Raimo Sarmas in
memoriam).
Välillä tuntui, että trumpetisteja sanan
mukaisesti oli nurkat pullollaan, sillä
kilpailuun ilmoittautuneesta 62
trumpetistista Lieksaan saapui huimat 51
voittajaehdokasta. Mestariluokalla oli
toistakymmentä ja perusopetuksessa
parikymmentä oppilasta.
Kilpailun voittaja Miroslav Petkov (Bulgaria)
Seitsikkokurssilla myös yhteensä lähes
parikymmentä es- ja Bb-trumpettia. Näiden
lisäksi tuomariston ja opettajiston sekä
esiintyvien yhtyeiden mestaritrumpetistit
taiteellista johtajaamme unohtamatta….
Viikon aikana moni haikaili Lieksan
keskustassa perinteisesti vallinneen
vaskihumun perään. Valitettavasti
pääkadun perusparannus katkoi
Pielisentien niin moneen
läpikulkemattoman pätkään, että
läpikulku ei onnistunut kovinkaan
kivuttomasti esimerkiksi
kulttuurikeskukselta aseman suuntaan
vaan sivukadut tulivat myös
ulkopaikkakuntalaisille tutuiksi kun
yritettiin etsiä järkevintä reittiä paikasta
a paikkaan b.
Päiväsoittojen esiintyjät soittivat
urheasti kilpaa katutyökoneiden
kanssa, mutta toivomme, että ensi
kesänä nämä uhrauksemme palkitaan
ja saamme ihailla uutta Pielisentietä ja
koristaa sen jälleen katulipuillamme ja
ilahduttaa ihmisiä päiväsoitoillamme.
TB7 katusoittelee...
Ensi kesänä vuorossa on Lieksan
3. kansainvälinen tuubakilpailu.
Ohjelmaa ja esiintyjiä en vielä
pysty paljastamaan, mutta
tarkkaile nettisivujamme ja seuraa
meitä Facebookissa ja Twitterissä,
niin tiedät mitä tapahtuu.
Oikein loistavaa syksyä kaikille!
Nina Lackman
Kuvat: Kimmo ”Kippari” Varjoranta
Lieksa Brass Week 2012"
Puhallinmusiikin
Vaskiakatemia juhulaa
Etelä-Pohojammaalla
Vaskiviikolla
...Viitasauruksen tuomaroimaan
Akateemisina solisteina Luis Marti ja Andrei Ikov
piccolotrumpeteillaan, Marjo Riihimäki johtaa
Vaskisoitinakatemian ensimmäinen kesäperiodi
toteutettiin Lieksan Vaskiviikon yhteydessä. Vajaan
viikon mittaiselle leirille osallistui 42 nuorta soittajaa
eri puolelta Suomea. Soittajat jaettiin kahteen
ryhmään, jotka harjoittelivat oman ohjelmistonsa
päätöskonserttiin. Suurin osa nuorista muusikoista
osallistui lisäksi Vaskiviikon järjestämään
perusopetukseen ja mestarikursseille.
Viikon aikana soittamista tulikin harrastettua lähes
tauotta – aamusta alkaen aikataulussa oli orkesteriharjoituksia, stemmiksiä, soittotunteja ja mestarikursseja. Illalla ohjelmassa oli harjoittelua ja
konserttien kuuntelua.
Yhtyeiden kapellimestarina toimi Marjo Riihimäki,
joka on aiemmin toiminut mm.Puhkupillien,
Torvikopla Big Bandin, Tuulimyllyn Puhaltajien ja
Boforin taiteellisena johtajana ja valmistuu ensi
keväänä Sibelius-Akatemian puhallinkapellimestariohjelmasta. German Brassin perustaja,
pasunisti Enrique Crespo opetti pasunisteja
mestarikurssilla ja johti konsertissa pasuuna- ja
tuubayhtyeitä.
Kaikki vaskiakatemian nuoret muusikot saivat
osallistua kurssille alennettuun hintaan. Seuraavan
kerran näillä kokoonpanoilla soitetaan Kymi Brassin
yhteydessä järjestettävässä koulutuksessa Kouvolassa
marraskuun alussa.
Vaskisoitinakatemia 2012-2015;
taustaa ja tavoitteet
Kotimaisten vaskisoittajien määrä on päässyt laskemaan alle
kriittisen tason. Emme saa vaskimusiikin peruskoulutukseen
tarpeeksi soittajia, jotta saisimme myöhemmin
musiikkikulttuurimme tarvitsemat ammattilaiset.
Ammattisoittajia ei riitä enää ammattiorkestereiden, eli
sinfoniaorkestereiden ja puolustusvoimien, eikä myöskään
musiikkioppilaitosten tarpeisiin. Koska perinteisiin
maakuntien puhallinmusiikkikehtoihin ei ole riittänyt päteviä
opettajia kaikkiin soittimiin, on negatiivinen kierre valmis.
Vaskiakatemian tavoitteena on jakaa tietoa ja taitoa
vaskimusiikin saralla koko maassa, etsiä lahjakkaat nuoret
vaskisoittajat tasoistensa piiriin ja jatkokouluttaa nuoria
ammattilaisia. Vaskiakatemia tarjoaa oppilaiden
kouluttamisen ohella yhteistyötä musiikkioppilaitoksien
opettajille ja järjestää korkeatasoisia konsertteja
maakunnissa. Lisäksi tavoitteena on seitsikkoperinteen
nostaminen uudelleen suurempaan tietoisuuteen.
Kaikenkaikkiaan halutaan leventää kotimaisen vaskimusiikin
tason huippua.
Toimintamuodot:
Nuorten vaskiakatemia
Opettajien vaskiakatemia
Nuorten ammattilaisten vaskiakatemia
Konsertoiva vaskiakatemia
Suomalainen vaskiseitsikko
Suurin tukija: Suomen Kulttuurirahasto
Perustajat: Jouko Harjanne & Harri Lidsle
Yhteistyössä: Sibelius-Akatemia
Teksti: Marjo Riihimäki,
kuvat Kimmo Varjoranta
Ameriikan Poijat
Tour
Puhallinmusiikin juhulaa
of
Etelä-Pohojammaalla
Finland
2012
...Viitasauruksen tuomaroimaan
Paul Niemisto (FT, baritonitorvi) on
amerikansuomalaisen Ameriikan Poikien (Boys of
America) vaskiseitsikon perustaja ja johtaja. Hän on
myös perustanut ja johtaa Cannon Valley Regional
Orchestraa, joka on minnesotalaisen Northfieldin
kaupungin paikallisorkesteri. Niemisto on toimii
musiikin apulaisprofessorina St. Olaf Collegessa,
missä hän opettaa matalia vaskia, johtaa vaskiyhtyeitä
ja pitää kursseja musiikkikasvatuksesta. Niemisto on
valmistunut Michicanin yliopstosta ja hänen
sukujuurensa ovat Pohjanmaalta.
Russell Pesola (FT, es-kornetti) on Concordia
College Bandin emerituskapellimestari,
hän aloitti oppilaitoksessa 1975. Entinen
koulupuhallinorkesterin johtaja on myös kokenut
vieraileva klinikoitsija ja kapellimestari. Nykyään
Pesola johtaa Parks Rapids Area Community Bandia
and Prairie Winds -vaskiyhtyettä. Ameriikan Poikien
perustajajäsen Pesolalla on myös pohjalaiset juuret.
Denise Pesola (B-kornetti) on syntyperäinen
minnesotalainen ja Ameriikan Poikien
perustajajäsen. Hän valmistui Concordia Collegesta ja
jatkoi opintojaan Minnesotan yliopistossa (Masters
degree). Pesola tunneltaan Moorheadin alueella
käyrätorvistina (Fargo-Moorhead Symphony) ja
koulupuhallin-orkesterikapellimestarina. Russell
Pesolan puoliso Denise on tehnyt useita sovituksia
Ameriikan Poijille.
Jari Villaneuva (B-kornetti) on äskettäin jäänyt
eläkkeelle soolotrumpetistin toimesta United States Air
Force Bandista (Washington DC), taakse jäi myös
signaalitorvi -pesti Arlington National Cemeteryssä.
Villaneuvaa pidetäänkin USA:n eturivin "bugler" asiantuntijana. Hän on kirjoittanut lukuisia artikkeleita
USA:n sisällissodan aikaisista torvisignaaleista ja
ajankohdan vaskiyhtyeistä ja valmistelee kirjaa
aiheesta. Aktiivinen freelancemuusikko on aiheen
johtavia asiantuntijoita ja hän johtaa myös Federal
City Brass Bandia, joka soittaa 1800-luvun vaskiinstrumenteilla.
Ameriikan Poijat Suomessa
Hollantilaiset Kesäpuistossa;
Becky Jyrkäs (es-alttotorvi) on valmistunut
Concordia Collegesta
erikoistumisaineinaan
alla: Tattoo-rengin
spiikki-info
musiikki ja matematiikka. Aktiivisen freelancemuusikon (käyrätorvi) kalenterin täyttävät
Bloomington
Teksti
Symphony,
: Juhani
puhallinkvinetti
Heiskanen WindWorks ja cornotrio Brava. Hän on myös soittanut
Minnesota Opera
Orchestran
ja St. Paul
Kuva:
Kari Roine
Chamber Orchestran kanssa ja soittaa
alppitorvea
RockyKaj-Erik,
Mountain Alphorn
Duossa.
Partituuriote:
Fantasia
Festivico
Suomalaisesta sukunimestään Becky saa kiittää
aviomiestään.
Nathaniel Dickey (DMA, B-tenoritorvi) Opintie:
Oberlin College and Conservatory, University of
Minnesota; matematiikka (B.A.) ja musiikki (B.M.)
Concordia Collegessa hän opettaa matalia
vaskia ja johtaa puhallinorkestereita. Ammattipasunistina hänellä on paikka Fargo-Moorhead
Symphonyssa, listaa jatkavat Jazz Arts Group of
Fargo-Moorhead ja Post-Traumatic Funk
Syndrome. Suomalaisjuurinen Dickey toimi
aikaisemmin Harvardin yliopiston
puhallinorkestereiden apulaiskapellimestarina.
Tracey Gibbens (tuuba) on kolmannen polven
amerikansuomalainen. Hän syntyi Minnesotan
Iron Range -rautakaivosseudulla Virginiassa ja
varttui Duluthissa. Kapellimestarin ja
vaskimuusikon toimet ovat vieneet hänet
Meksikoon, Italiaan ja ympäri Yhdysvaltoja.
Äskettäin Alaskan Fairbanksista Minnesotaan
palannutGibbens opettaa nykyään WisconsinSuperior -yliopistossa ja johtaa aktiiviseti
puhallinorkestereita, sinfoniaorkestereita ja
kuoroja Duluthin aluella. Hän on nykyään
Ameriikan Poikien pääsovittaja.
Seuraavaksi otteita Paul Niemiston
matkapäiväkirjasta Ameriikan Poiken IV
Suomen kiertueelta.
www.ameriikanpoijat.org
Day 1: Kaikki seitsemän ameriikan
poikaa (ml. kaksi tyttöä) ovat nyt
saapuneet Kokkolaan turvallisesti.
Mitään ihmeellisempää ei ole sattunut,
mitä nyt kännykät vähän reistailivat,
matkatavarat katosivat ja ihmiset etsivät
toisiaan Helsingin Rautatieasemalla.
Tänään myös soitetaan ensimmäisen
kerran! Mukavaa myös olla Suomessa
keskellä mansikka- ja hernesesonkia.
Day 3: Kaikki meni suunnitellusti,
ulkoilmakonsertti Kokkolassa nautti myös
erinomaisesta säästä vastoin ennusteita.
Kaikki nuotit olivat tallella, instrumentit
toimivat ja Traceyn lainattu Eb Bessontuuba toimi hyvin Kokkolan keskustan
pikku lavalla.
Soitimme tunnin, marsseja, valsseja ja
Kuulan Vuorella. Illalla oli yhteisharjoitus
kokkolalaisten puhaltajien kanssa; Russ,
Jari, Tracey, Nat ja Minä johdimme kukin
yhden teoksen. Meni hyvin. Kukaan ei
ole sairaana, kukaan ei mökötä.
Uskomatonta.
Day 4: Sääennustukset Pohojammaalle
pettävät jatkuvasti: Kaustisen kansanmusiikkifestivaalin avajaisia häiritsi vain
pieni tihkusade. Soitimme avajaisten
alkutunteina musiikkikoulun pikku
salissa, taatusti kuului! Yövymme
hotellissa Vetelissä, sillä Poijissa on liian
monta vanhaa miestä telttailemaan.
Aamuharjoitukset menivät hyvin, mutta
olemme vähän väsyksissä, yhä jet
lagissa. Torvet sentään toimivat.
Muutimme Jukka Viitasaaren Bothnian
Rhapsodyn Bothnian Fanfareksi
hyppäämällä kissanpäästä suoraan
Anne
Peltonen johtaa, teinit sirkustelee
codaan.
Day 11: Matkustimme Peräseinäjoelle ja
soitimme upeassa hienoakustiikkaisessa
1700-luvun lopulla rakennetussa
kirkossa. Ohjelmisto oli aika vakavaa,
soitimme melkein kaksi tuntia vaativinta
repertuuriamme. Oikein hienoa.
Day 12: Yövyimme Kailajäven
lomakylässä ja soitimme tänään kaksi
konsettia Siirtolaismuseseossa sen
jokavuotisilla festivaaleilla. Settiimme
kuului vanhoja suosikkejamme ja
amerikansuomalaisia sävellyksiä ja
sovituksia.
Day 14: Matkustuspäivä Kuopiosta Lieksaan. Pysähdyille eräällä varastolla
katselemaan vanhoja 1880-luvun vaskisoittimia Petarista (Anderst). Asiasta
enemmän: https://www.facebook.com/paul.niemisto
Saavuimme Lieksaan, söimme hyvin ja soitimme ilalla Nurmeksessa Vaskiviikon
aloituskonsertissa.
Day 15: We were very pleased by audience reaction to our music and were
thrilled to play some of the septet heavies” repertoire in that concert setting. My
personal thrill was hearing my own sound, at pianissimo level, come back to
me from the rear wall of the Lieksa church.
Ameriikan Poijat Suomessa
Niitä soitetaan seuraavan kerran
luultavasti vasta Lieksassa katukeikalla
Vastaanotto oli oikein hyvä ja pidimme
perinneasujamme yllä koko päivän.
Day 16: Lauantai 21.7. Aloitimme kahden tunnin
harjoituksilla Jukka Viitasaaren maanantaiseen
sävellyskonserttiin. Säveltäjä oli läsnä.
Iltapäivällä soitimme Icellan terassilla
sadepisaroita väistellen. Setin lopulla paikalla oli
paljon porukkaa. Olimme suunnitelleet settiä
amerikansuomalaisesta musiikista selityksineen.
mutta pian kävi selväksi, että paikka ei ollut
luentosali joten valitsin kevyempiä kappaleita,
etenkin tanssimusiikkia.
Day 19:
Meidät oli buukattu autolauttakeikoille Lieksasta Kolille.
Viisi keikkaa päivässä: 2 X 30 minuttia lautalla, tunti
hotellin terassilla ja jälleen 2 X 30 minuuttia lautalla.
Ohjelmisto tuli käytyä läpi äärilaitoja myöten, välillä jopa
prima vistana. Sää oli upea, päivetyimme. Ei treenejä.
Kaikki terveinä, ei rikkinäisiä torvia, kaikki tavarat tallella.
Day 21:
Saavuimme Espan lavalle puolilta päivin
soundcheckiin. Meitä on hieman vahvistettu,
koska aukio on niin suuri. Vaikka äänentoisto
vähän ”kovettikin” soundiamme ”saavutimme
enemmän korvia”. Yleisö oli suuri ja
kansainvälinen, spiikkasin englanniksi ja
suomeksi. Bändi halusi esittää parhaat palamme,
koska oli kiertueen viimeinen keikka, puolitoista
tuntia pikku breikillä.
Palautimme Mikko Ornbergin tuuban ja söimme
Kappelissa kiertueen päätöslounaan. Olen oikein
tyytyväinen matkaan ja ”very tired”. Pakkaan
aamulla.
Teksti: Paul Niemisto
Kuvat: Jari Villanueva ja Kimmo Varjoranta
Ameriikan Poijat Suomessa !
17.-23.5. 2012
PUOLAPUU JA -VASKET
Puhkut
virittäytymässä
Gdanskin
keikkaa varten
Kun kerran Jyväskylästä lähdetään, niin
lähdetään kunnolla. Ja niin lähtee Jyväskylän
yliopiston puhallinorkesteri Puhkupillit
toukokuussa 2012 vallankin Puolaan asti
kokonaiseksi viikoksi. Kahdeksanhenkisen
matkatyöryhmän missio on seuraava: hoitakaa
perille ja takaisin kolmisenkymmentä soittajaa
sekä rakkaat kapellimestarit Tanjaana
Jaakkola ja Anna-Kaisa Tupala. Matkalaisille
jaetaan jo Jyväskylässä matkapaidat,
suklaapatukat ja lista hyödyllisimmistä
puolankielisistä sanoista. Sitten mennään.
Ensimmäinen bussimatka Puolassa tuoksuu
teennäiseltä saippualta ja hiusten värjäykseltä.
Lentokoneessa on laskettu pilvikerroksia
ainakin viiteen saakka, ja herra fagotilla on
ollut oma paikka. Tuubisti aloittaa haikujen
kirjoittamisen: niiden lukumäärä tulee
nousemaan kymmeniin.
Ensimmäisessä hostellissa on teemahuoneita.
Tyttöjen huoneen teema on varasto,
sängynlaidat on raidoitettu puhkuvärein:
mustaa ja keltaista. Tää on kyllä yks palapeli
tää huone. Tosielämän tetris. Toisessa
hostellissa tilaa onkin sitten jopa kävellä
lattialla, ja kolmas hostelli on varattu vain ja
ainoastaan puhkuille.
Ensimmäiset sävelet soivat Gdanskissa. Ja
siitä se alkaa: soitetaan, syödään, nukutaan,
syödään ja soitetaan taas. Välissä istutaan
bussissa, jotta ehditään kiertää neljä
kaupunkia. Sovittuja keikkoja on kolme.
Eilisilta oli legendaarinen: saatiin pirun hieno
sali jossa soittaa ja kuulijoita oli 27. AaKoo
hymyili hurjan aurinkoisesti.
Tczewiin meidät ovat kutsuneet paikalliset
partiolaiset, joiden orkesteri soittaa suurella
innolla muun muassa eräänkin potpurin, joka
on koottu vaatimattomasti jokseenkin
jokaisesta puhallinbiisistä jonka kuvitella
saattaa.
Poznanin keikkaa puolestaan on mainostettu
valtavin julistein ympäri kaupunkia. Konserttia
seuraavana päivänä löydämme itsemme
paikallislehdestä, jossa kehutaan niin
oboesooloa kuin monipuolista ohjelmistoakin.
Eikä suotta: olemme lähteneet matkaan
ennakkoluulottomasti ilman Sibeliusta, jota
puolalaiset kuulemma yleensä saavat
vierailevilta suomalaisilta kuulla riittämiin. Sen
sijaan nuottikansioista löytyy laaja skaala
puhallinmusiikkia Ropen ja Madetojan
marsseista Gershwinin kautta suomalaisirlantilaisilla vaikutteilla leikittelevään Peter
Middlehousen Finrish Moodiin
tinapillisooloineen, Pasquet’n tangosarjaan ja
liutaan Jukka Viitasaaren sekä Esko Heikkisen
sävellyksiä.
Soitettiin Poznanin kaupungintalolla hyvin
kamarihenkisessä ympäristössä
kutsuvierasyleisölle. Lämppärinä oli
paikallinen jousipumppu, jonka biiseistä
tunnistin vain Viulunsoittaja katolla –lajitelman.
Soitettiin hyvä ja monipuolinen setti mutta voi
kuulijat ja naama kuinka pitkä se olikaan.
Tanjaana sanoo että Legacy of Kalevala meni
loistavasti.
Viimeisen keikan jälkeen tunnelma on väsynyt
mutta onnellinen: tiedossa on muutaman
päivän rentoutuminen muun muassa Sopotin,
tuon Puolan Rivieran, rannoilla. Hellelukemat
hipovat kolmeakymmentä.
9:32 ja kaikki buhkut pussissa. Onneksi on
hyvä ilmastointi.
Yksikään soitin ei katoa lentokoneessa. Joka
päivä saadaan järjettömän hyvää ruokaa.
Bussit saapuvat ajallaan. Viikon jälkeen silmät
alkavat painua kiinni, mutta suut hymyilevät
edelleen, ja matkapäiväkirjaan avaudutaan
riemukkaasti: Kiitettävä on loistavaa
matkaseuraa ja matkatyöryhmää, jonka
vuoden kestänyt uurastus takasi onnistuneen
reissun.
Puhkut Puolassa
Keikkapaidat ovat mustat, niissä lukee
keltaisella Puhkupillit. Keikka-ajan ulkopuolella
jokainen vetää niskaansa keltaisen paidan,
johon on mustalla printattu Puhkupillit Poland
2012. Ja niin vain on, että kun paluu Suomeen
koittaa, eksyy tuo rakas matkapaita
ulkoilemaan vielä kymmeniä kertoja. Siinä on
hyvä muistella, kuinka huulet soitetuista
sävelistä turtina tuli käveltyä puolalaista
pellonreunaa tennarit mullassa, särjettyä
korko katukiveykseen, pyöriteltyä paljaita
varpaita rantahiekassa. Ja päässä soi vieläkin:
tididittittii, tididittii, tididittittii, tittittii.
Olen puhkuihin rakastunut. Tämä seura tekee
minut iloiseksi.
Teksti: Miia Heinänen
Kuvat: Susanna Nurmeksela,
Soila Takanen (alla)
Kursivoidut kohdat lainauksia Puhkupillien
kollektiivisesta matkapäiväkirjasta.
Haastattelussa Hamina Tattoon taiteellinen johtaja Jyrki Koskinen
-Milloin aloitit 2012 Tattoon ohjelman suunnittelun?
Ohjelman suunnittelu on vastaava projekti kuin
vaikkapa teoksen säveltäminen tai sovittaminen. T.s
erilaisia vaihtoehtoja tulee pallotelleeksi lähes
viimeiseen tuskaan saakka, kunnes ohjelma on vain
yksinkertaisesti pakko lyödä lukkoon. Aiemmista
kokemuksista ja kansainvälisistä vertailuista otetaan
opiksi ja käytännössä ohjelmaa olen pohtinut
edellisestä Tattoosta (2010) alkaen.
-Milloin täytyi buukata ensimmäiset esiintyjät?
Osaa vuoden 2012 esiintyjistä koetettiin saada
Haminaan jo 2010. Tällainen ryhmä oli mm.
hollantilaiset. Aloitin orkestereiden sitouttamisen
teeman mukaisista maista ja Ranska ja Venäjä olivatkin
ensimmäiset tulonsa vahvistaneet soittokunnat. Kaikki
tämän kerran orkesterit olivat tiedossa 2011 alkupuolella ja viimeiset viralliset vahvistukset saatiin 2011
syksyllä.
-Mikä oli ns. teema?
200 vuoden taival vuodesta 1812.
Kysymyksenasettelu jo antaa ymmärtää, ettei tämän
kaltaisessa tapahtumassa josta pyritään tekemään
show voida kovinkaan orjallisesti noudattaa tiettyä
teemaa. Löyhänä teemana oli vuoden 1812 sotahistorialliset tapahtumat. En onnistunut saamaan
kaikkia tuohon ”kapinaan” osallistuneita maita. Se oli
kuitenkin lähtökohta kun lähdin tavoittelemaan tämän
vuoden dream teamia. Onnekseni sain ensimmäistä
kertaa orkesterin Moskovasta ja kun myös Ranska oli
läsnä, niin ainakin 1812 ”pääpukarit” olivat läsnä.
-Statistiikkaa?
Kaikkiaan Hamina Tattoon tapahtumissa oli n. 75.000
kävijää
-Tattoo-organisaation vahvuus?
Liian pieni!
Tänä vuonna oli ensimmäistä kertaa käytössä uusi
organisaatiomalli, missä Tattoon taiteellinen ja
hallinnollinen puoli oli eriytetty. Toteutettua muutosta
tulee jatkaa ja täsmentää tehtäviä sekä vastuita tämän
kertaisten kokemusten pohjalta. Kaikkiaan Tattooorganisaatio on aivan liian pieni ja haavoittuvainen näin
mittavaan tilaisuuteen. Valtaosa organisaation
työntekijöistä on osa-aikaisia tai projektityöntekijöitä,
joten heidän hankkimansa tapahtumatuotantokokemus
ei välttämättä ole ensi kerralla käytettävissä.
-Olisiko jotain toive-esiintyjää?
Voi, niitä on niin paljon! Muutamia mainitakseni olen
kutsunut toistuvasti sellaisia esiintyjäryhmiä kuin: Top
Secret Drum Corps (CH), Silent Drill Team (USA)ja The
New Zealand Army Band. Toistaiseksi vielä laihoin
tuloksin, sillä kaikki nämä ryhmät liikkuvat ainoastaan
rahalla.
-Jatkuuko pestisi?
No comments!
LOPUKSI HALUAISIN KIITTÄÄ KAIKKIA ESIINTYJIÄ,
NIIN TATTOO SOITTOKUNTIA KUIN MYÖS
HARRASTAJARYHMIÄ ERINOMAISESTA TYÖSTÄ!
-Näkyvätkö/kuuluvatko ankeat taloudelliset ajat Tattoon
ohjelmassa?
Toivottavasti ei!
Tiukentunut taloudellinen tilanne vaikutti ohjelman
suunnitteluraameihin, joka taasen vaikuttaa sisältöön ja
myös palveluihin joita niin yleisölle kuin myös harrastajasoittokunnille oli mahdollista tarjota. Esiintymispaikkoja vähennettiin ja mm. Tervasaaren ohjelmatarjontaa ja kestoa supistettiin. Show-tekniikkaan ei
ollut riittäviä resursseja jne. Kymen-laaksoa
voimakkaasti ravistelleet rakennemuutokset ovat
vähentäneet talouselämän tukea tapahtumalle, eikä
uusia tukijoita ole tilalle saatu hankittua. Eräs asia josta
ei ole tingitty on osallistuvien sotilassoittokuntien laatu.
-Olitko tyytyväinen lipunmyyntiin?
En!
Lipunmyynnissä ei päästy aiempien vuosien tasolle,
joten siihen ei voi olla tyytyväinen. Yleisöpohjassa
näkyy selkeätä muutosta, ja esim. juontajan toteuttama
gallup osoitti selkeästi sen, että Tattoo shown kävijöissä
oli runsaasti ensikertalaisia.
Haastattelu: Jukka Viitasaari, kuva: Hamina Tattoo
Tattoo-rengin
paluu
Puhallinmusiikin juhulaa
Etelä-Pohojammaalla
...Viitasauruksen tuomaroimaan
Hollantilaiset Kesäpuistossa;
alla: Tattoo-rengin spiikki-info
Teksti : Juhani Heiskanen
Kuva: Kari Roine
Päsähdin 29.7.ukkosen
saattelemalla yöbussilla suoraan
Lieksan vaskiviikolta sillä hetkellä
helteiseen Haminaan uusimaan
pestini 12. Hamina Tattoon
stagemanager/speakerina,
vastuualueena Kesäpuisto,
Tervasaari ja Maneesi.
Partituuriote: Kaj-Erik, Fantasia Festivico
Toimenkuvaani voin kuvata
seuraavalla esimerkillä:
otin yhteyttä Hollannin armeijan
kuninkaallisen soittokunnan
yhteysupseerikokelaaseen, kysyn
Kesäpuiston lavalla tarvittavien
tuolien, nuottitelineiden ja
mikrofonien määrää, tietty
orkesterin saapumisaikaa.
Tekstiviestitän infon
kesiskollegalleni Ulla EnamoPostille ja äänihenkilö Brian
Fitzpatrickille. Orkesterin
konserttiohjelman olin rävännyt
tekstiviestillä apulaiskapellimestarilta ja googlannut
hieman infoa spiikkeihini.
Hollantilaisten vyöryttyä klo 11.21 paikalle huomataankin,
että kyseessä onkin vaskiyhtye The Regimental Band of the
Grenadiers & Rifles. Hyvä tietää…Varmistan vielä aikataulun
kapun kanssa (45 min; korkeintaan 55), huomautan että yleisö
hymähtelee puujalkavitseilleni eikä orkesterille ja menoksi.
Brassiyhtye on tosi hyvä, yleisöä piisaa ja aikataulu pitää.
12. Hamina Tattoo
Anne Peltonen johtaa, teinit sirkustelee
Sitten pikamarssia Tervasaareen, jossa päivystää kollegani Päivi Muurman ja lavalle kiipeävät mm. Kenraali Basso, Peppi
Pitkätossu ja Haminan Teinisirkus Kotkan Nuoriso-orkesterin ja Haminan Nuorisosoittokunnan säestämänä (yllä).
Iltakonserttipaikaksi palannut remontoitu Maneesi on rengille helpompi, sillä painetut konserttiohjelmat pitävät kutinsa täysin
kahdessa tapauksessa kolmesta (Kaartin Seitsikko & Jukka Perko/RanskanViestijoukkojen Soittokunta) ja alustavasti Venäjän
Laivaston Keskussoittokunnalla…
Viikon aikana ehtii kuulla monenlaista: eniten miellyttivät ranskalaisten hallittu konsertti (mm. Valse Triste yllärinä ja tietty Cancan...). Latvian maavoimien keskussoittokunnan isänmaallinen ohjelmisto (paljon Raimonds Paulsia) ja huomattavan
persoonalliset italialaiset eli Fanfara Bersaglieri ”A Caretto”. Italot saapuivat lavalle soittaen juosten. Karjalan Sotilassoittokunta
oli yhdistetty Rakuunasoittokuntaan hyvällä tuloksella ja Päämajan Soittokunta piti yllä musiikillista maanpuolustustahtoa.
Harrrastajaorkestereista kuultiin Bastionin marssishown alussa päämajalaisten lisäksi Haminan Soittokuntaa, Ahvion
Soittokuntaa ja Puhkupillit Seniorsia (keski-ikä reippaasti alle 40 vee).
Vas: Kaarti ja Ville
Paakkunainen
oik:
Latvia ja Guntis
Kumacevs
Bastionin marssisshowssa Kaarti oli hillitty
ja hillitön (Ropea ja Angry Birdsia),
venäläiset ja ranskalaiset tyylikkäitä,
latvialaiset yllättivät Jääkärimarssilla,
hollantilaiset viihdyttivät elokuvamusiikilla
ja italialaiset...lue loput Asterixista...Mari
Palo lauloi kuumasti Karjalan ja
Rakuunoiden taitensäestämänä.
Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta
vastasi tälläkin kertaa kovimmasta
showsta. Eipä tuo ihmekään, sillä mukana
olivat Ilari Hylkilän tilausteos Sankarin
ohella kiväärikoreografia ja Oskari
Auramon Rumpusalute. Kaiken
kruunasi Gary Mooren Over the Hills &
Far Away Henry Perälän iedoimana ja
Tommi Suutarisen sovituksena. Toimi
monella tasolla, sano Punainen Paroni!
Pisteenä nuotin perässä Sami Hannulan
pasuunasoololo Rakovalkella.
Hyvä Suomi!
Teksti ja kuvat Viitasaurus,
12. Hamina Tattoo
paitsi Varusmiessoittokunta:
Petri Hiironen
Puhallinmusiikin
Harrastajapuhallinorkesterijuhulaa
mukana
Veteraani- ja perinnekuorojen suurkonsertissa
Etelä-Pohojammaalla
”Itsenäisyys 95 vuotta”
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
Arvo Kuikka johtaa kuoroja ja soittokuntaa:
Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki ka!ehin on vapaus
Tuskin monelle on tullut mieleen, että
isänmaamme täyttää tänä vuonna 95
vuotta. Asian havaitsivat kuitenkin
sotaveteraanilaulajat päättäen juhlistaa
tapahtumaa yhteisellä suurkonsertilla
Hamina Bastionissa sunnuntaina 26.
elokuuta. Itsenäisyys 95 vuotta -konsertin
järjestämisestä vastasivat Suomen
Sotaveteraaniliitto ja Haminan Vehkalahden sotaveteraaniyhdistys
Reserviupseerikoulun ja Haminan
kaupungin tukemina.
Veteraanikuorojen ja soittokunnan
yhteisesitykset johti musiikkineuvos Arvo
Kuikka ja perinnekuorojen esitykset
dir.cant. Matti Orlamo. Konsertissa
esiintyvät lisäksi lauluyhtye Kanttiinin Lotat
Akateemisina solisteina ja
Luis
Marti ja Andrei Ikov
Haminan Soittokunta.
piccolotrumpeteillaan, Marjo Riihimäki johtaa
Kuorojen säestyksen lisäksi Haminan
Soittokunta esitti Juhani Leinosen johdolla
Porilaisten marssin Tasavallan Presidentin
saapuessa ja aloitti konsertin teeman
mukaisesti esittämällä Toivo Kuulan ja
Martti Parantaisen Juhlamarssi isänmaalle.
Suurkonsertissa esiintyivät noin 500
kuorolaista pääosin Etelä- ja KeskiSuomesta. Kuorot jakaantuivat veteraanija perinnekuoroihin. Veteraanikuorolaisten
keski-ikä on jo lähes 90 vuotta ja he
halusivat kokoontua yhdessä laulamaan ja
näin juhlistamaan 95-vuotista
itsenäisyyttämme epäillen olevansa
poissa estradilta Suomen 100 v-juhlissa.
Perinnekuorolaisten ikähaarukka lienee 50
- 70 vuodessa.
Hamina Bastioni tarjosi vaikuttavat puitteet
konsertille, jolle lisäarvoa toi Tasavallan
Presidentin läsnäolo ja hänen esittämänsä
tervehdys. Kuorot esiintyvät telttakatoksen
alle rakennetulla korokkeella.
Konserttiyleisölle oli 2000 viimeistä sijaa
myöden täynnä ollutta istumapaikkaa.
Presidentti puhui
Teksti: Juhani Leinonen,
kuvat: Aulis Hyväkkä
Jussi juonsi
Kymen Sanomat huomioi
Montolasta vuoden puhallinorkesteri!
Valtakunnallisilla Puhallinpäivillä Joensuussa
yleisön aplodeista ei ollut tulla loppua, kun uutinen
Montolan Puhallinorkesterin valinnasta Vuoden
puhallinorkesteriksi tuli julki. Palkinnon jakoi
Suomen Puhallinorkesteriliiton puheenjohtaja
Raine Ampuja.
-
Montolan puhallinorkesteri on juuri 100vuotisjuhlavuottaan viettänyt orkesteri. Se on
hyvin järjestäytynyt ja soittaa haastavaa
ohjelmistoa, kertoo puheenjohtaja palkitusta
orkesterista.
Palkinnon myöntämisen perusteena on mainittu
myös se, että orkesteri ideoi ja uusii jatkuvasti
ohjelmistoaan. Soittokunnan haasteellinen
ohjelmisto kokoaa myös orkesterin entisiä jäseniä,
monesti ammattimuusikoita, mukaan toimintaan.
Suomen Puhallinorkesteriliitto jakaa kerran
vuodessa maalis-huhtikuussa ”Vuoden
puhallinorkesteri” –tunnustuspalkinnon. Palkinnon
tarkoituksena on edistää puhallinmusiikki
harrastusta ja se myönnetään harrastemusiikin
parissa toimivalle puhallinorkesterille, joka on
erityisesti ansioitunut palkitsemisvuotta
edeltävänä vuotena. Tunnustus jaettiin nyt toisen
kerran. Ensimmäisen kerran tunnustuksen sai
Tuulimyllyn Puhaltajat Säkylästä.
Palkinnon vastaanotti Joensuussa Montolan
puhallinorkesterista Anu Koskinen. Montolan
puhallinorkesteri konsertoi aktiivisesti Lappeenrannan seudulla. Orkesteria on vuodesta 2007
lähtien johtanut Satu Simola. Vuonna 2008
orkesteri julkaisi CD-levyn Montola Avenue.
Toukokuussa 2010 Montolan puhallinorkesteri tuli
kolmanneksi Berliinin kansainvälisessä
puhallinorkesterikilpailussa. Syksyllä 2011 ilmestyi
Anu Koskisen kirjoittama Montolan puhallinorkesterin historia. 203-sivuinen teos on
nimeltään Seuran soiva käyntikortti, Montolan
nuorisoseuran puhallinorkesteri 1911–2011.
Montolan puhallinorkesterissa musisoi vakituisesti
reilut 20 henkilöä. Soittajat ovat pääosin
opiskelijoita ja puhallinmusiikin harrastajia, mutta
joukossa on myös musiikin ammattilaisia.
Yhteistä kaikille soittajille taustasta riippumatta on,
että kukin soittaja hallitsee instrumenttinsa niin,
että pystyy yksin huolehtimaan stemmastaan
tarvittaessa. Soittajat ovat iältään 15-70 -vuotiaita,
keski-ikä tällä hetkellä on noin 40 vuotta.
Palkittu Montolan puhallinorkesteri on jatkanut
kevätkauttaan mielenkiintoisen musiikin parissa
myös tunnustuksen saatuaan. Orkesteri konsertoi
huhtikuun lopussa Lappeenrannan musiikkiopiston Helkiö-salissa. Konsertissa kuultiin niin
Timo Forsströmin, Antti Nissilän, Juuso Wallinin,
Marzi Nymanin kuin Janne Ikosen teoksia sekä
toiveuusintana Jyrki Koskisen From Karelia with
Love. Tuubisti Lauri Huotarinen soitti Broughtonin
tuubakonserton sekä Vesa Kirvesmies
saksofonillaan Reedin Balladen.
Teksti: Minna Kajander, kuva: Mika Pettinen
Meidän
poikamme maailmalla
Puhallinmusiikin
juhulaa
Etelä-Pohojammaalla
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
Vasemmalla kapellimestari Jorgen Jensen,
oikealla puheenjohtaja Jorgen Jensen ja kolme finskiä Golgatalla...
Puhallinorkesterimusiikki on maailman
käytetyin musiikkikasvatuksen työkalu ja
siksi varmasti myös oikea vientituote.
Suomalaisen puhallinmusiikin vientityötä avattiin
kahdella show case -konsertilla, joista ensimmäinen
soi Kööpenhaminan Rødovressa, Viften konserttisalissa tiistaina 27. maaliskuuta Danish Concert
Band toimiessa orkesterina. Toinen isku tehtiin
Ruotsin Västeråsiin, RUM-festivaalille 12.
toukokuuta, jossa orkesterina oli yhdistetty
nuorisopuhallinorkesteri Köping Musikskola ja Arboga
Ungdommusikkår.
Ideana oli tarjota vastaanottavalle kaupungille
suomalaisen musiikin konsertti, jonka suomalainen
kapellimestari johtaa, mutta paikalliset soittavat ja
kutsuvat myös kuulijoiksi kaikki puhallinorkesteriihmiset läänistään. Tämä sapluuna voisi tulevaisuudessakin olla yksi kustannustehokas tapa saada
suomalaiselle puhallinmusiikille kuuluvuutta ja
näkyvyyttä maailmalla.
Projektin kapellimestarina toimi Sami Hannula, joka
ansaitsee erityismaininnan hienosta työstään.
Soittajistojen aikuiset sekä nuorisopuhaltajat olivat
täysin myytyjä hauskoista ja tehokkaista
harjoitusperiodeista.
Suomessa asiat ovat hyvin! Meillä on monta
kustannusliikettä, jotka tuottavat uutta puhallinmusiikkia. Tanskassa ja Ruotsissa ei oikeasti ole.
Ruotsissa nuorisopuhaltajille kotimaista uutta
tarjontaa ovat miltei ainoastaan vuosittaiset Melodi
Festival sovitukset. Kummassakaan maassa ei ole
fyysisiä nuottikauppoja, jotka tarjoisivat uutta
kotimaista materiaalia soitettavaksi.
Suomessa asiat ovat hyvin! Meillä on
monta kustannusliikettä, jotka tuottavat
uutta puhallinmusiikkia. Tanskassa ja
Ruotsissa ei oikeasti ole. Ruotsissa
nuorisopuhaltajille kotimaista uutta
tarjontaa ovat miltei ainoastaan
vuosittaiset Melodi Festival sovitukset.
Kummassakaan maassa ei ole fyysisiä
nuottikauppoja, jotka tarjoisivat uutta
kotimaista materiaalia soitettavaksi.
Tämä kaikki edellä mainittu luo tietysti
suomalaiselle puhallinmusiikille hyvät
mahdollisuudet uida lahden yli ja
rantautua.
Haepa YouTube:sta mm. RUM Finnband
taikka Blosari The Danish Concert band
Tästä jatketaan vuorovedolla suomalaista
joutsenauraa lennättäen.
Lassi Ikäheimo
Viimeinen syksy...
...hommata Markku Viitasaaren Akateeminen Boogie
Fimicilta, sillä se ilmestyy 2013 nimellä Academic
Boogie USA:ssa Imagine Publishing-kustantamon
kautta. -Lähetin kuusi teosta 2008, heti perääm eli 2010
tärppäsi...
Myös Jukka Viitasaaren Nuoret leijonat (The Young
Lions) julkaistaan 2013 USA:ssa Grand Mesan listoilla.
-Se on myynyt Suomessa sen parikymmentä
kappalettaan...
Teos on vielä syksyn FinnBandShopissa ja
7ikko-kustannus myy paperipainoksen loppuun.
Hei sun huiluvilles! Viitasaaren veljekset 1987:
-Vielä neljännesvuosisata, niin päästään jenkkimarkkinoi"e...
Jukalta on aikaisemmin julkaistu USA.ssa
neljä teosta: Light up the Sky! ja Strange Dreams (TRN)
ja Aba-Zulu ja Portrait of a Searcher (BRS-Music).
Teksti & kuvat: FinnBand-arkisto
Puhallinmusiikin juhulaa
INO
isännöi itävaltalaisia
Etelä-Pohojammaalla
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
Mv. Jung St. Marien ja INO yhteisesityksessään Sata-Häme Soi festivaalin päätösjuhlassa. Orkesteria johtaa Walter Hinterhölzl.
Yläitävaltalainen puhallinorkesteri Mv. Jung St.
Marien teki heinäkuussa harjoitus- ja
konserttimatkan Pirkanmaalle ja Satakuntaan.
Alueensa kärkiorkesterihin kuuluva JSTM vietti
viikon Ikaalisten Nuoriso-orkesterin vieraana
osana orkestereiden laajempaa
yhteistyöhanketta.
Pääosin aikuisista koostuva, edistyneillä
nuorilla soittajilla vahvistettu JSTM esiintyi
vierailunsa aikana kahteen otteeseen SataHäme Soi –festivaaleilla ja soitti INO:n kanssa
yhteiskonsertin Siikaisissa.
Lisäksi orkestereiden yhteinen lyömäsoitinyhtye
esiintyi 1500 kuulijalle Kankaanpään Mailan
superpesisottelun väliajalla. Esitys sai
valtakunnallista TV-näkyvyyttä suorassa
lähetyksessä.
Konserttien lisäksi vierailuviikkoon sisältyi tuhti
annos workshopeja, joissa perehdyttiin
suomalaiseen musiikkiin ja kulttuuriin. Musiikillisten
workshopien sisältö ulottui kansallisista
muinaissoittimista suomalaiseen puhallinorkesteriohjelmistoon. Soittamisen lisäksi suomalaisuuteen
haettiin tuntumaa eksoottisissa aktiviteeteissa
kirkkovenesoudusta lähtien.
INO vieraili aiemmin keväällä St. Marienissa ja toi
tuliaisinaan tuntumaa keskieurooppalaiseen
puhallinorkesteriperinteeseen. JSTM:n mukaan
lähti nippu suomalaisten sävellysten nuotteja, ja
kapellimestari Walter Hinterhölzl vihjaisi
suunnitelmista suomalaisen musiikin
tribuuttikonsertista lähitulevaisuudessa.
Yhteistyö INO:n ja JSTM:n välillä tulee näin
ollen jatkumaan erinomaisissa tunnelmissa
sujuneiden vierailujen jälkeenkin.
Teksti: Antti Nissilä, kuva: Gerald Hollaus
NOTAATIO-OPPIA standardeista ja hyvistä käytännöistä, osa 2. (jatkoa viime numeroon)
Kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa
paneuduimme mm. paperikokojen ja
harjoituskirjainten maailmaan. Tällä kertaa
vuorossa on stemmojen tekoon liittyvät aspektit.
Yleisenä johdantona voisi todeta, että stemmojen
ulkoasuun ei koskaan voi kiinnittää liikaa
huomiota, ja aivan liian usein näkee stemmoja,
joihin ei ole kiinnitetty yhtään huomiota. Vanha
totuus on, että muusikot syöksyvät teoksen
kimppuun aivan eri innolla, kun stemma on
huolellisesti tehty. Ja toisin päin: hutiloitu
stemma ei saa soittajaa antamaan parastaan.
On säveltäjän edun mukaista, että stemmat on
tehty huolella, soittaja voi tuolloin keskittyä
antamaan parastaan soiton saralla, eikä käytä
energiaansa ja ohjaa huomiotaan muihin
seikkoihin (huonot sivunkäännöt, puuttuvat
pikkunuotit jne.).
Optimaalinen paperikoko stemmalle on hieman
A4-kokoa suurempi paperi, sellainen, jossa
nuottikuvan kokona voi olla A4 (~21 x 29 cm).
Lähin standardikoko on B4, mutta tätä kokoa ei
löydy ihan jokaisesta kopiopisteestä, saati
kotitulostimen paperilaatikosta. A4 on hyvä
kompromissi, mutta asettaa stemmojen
tekemiselle haasteita.
Yllä huono, alla hyvä.
Otsikot, soittimen nimi ja osien nimet
Stemman ensimmäisellä sivulla tulee selkeästi
ilmoittaa teoksen olennaiset tiedot: soittimen
nimi ja transpositio, säveltäjän (sanoittajan,
sovittajan) nimi, teoksen nimi ja mahdolliset
omistukset tai tilaajatiedot (”Hippaheikin
keskikoulun 50-vuotisjuhlatoimikunnan tilaus” /
”Omistettu Hippaheikin koululle sen 50vuotisjuhlapäivänä”). Mikäli teoksessa on useita
osia, merkitse KAIKKI osat KAIKKIIN stemmoihin.
Mikäli joku soitin huilaa tietyssä osassa, merkitse
TACET, niin soittaja tietää, ettei häneltä puutu
mitään stemmasta.
Mikäli tiettyyn stemmaan kuuluu myös sivusoitin,
merkitse se selvästi ensimmäiselle sivulle:
Flute 2 + Piccolo
On kohteliasta listata kaikki stemmassa käytetyt
lyömäsoittimet stemman etusivulla:
Percussion 1: snare, tam-tam, crotales,
marimba, vibraphone
Ks. alla enemmän soitinten vaihdosta.
Nuottirivien väleistä
Nuottirivien välin tulee olla tarpeeksi suuri.
Elementit eivät saa koskettaa toisiaan, eikä
soittajalle saa jäädä epäselvyyttä siitä, mille riville
mikäkin merkintä kuuluu. Ks. esimerkki alla.
Soitinten vaihdosta
Sivusoittimet koskevat lähinnä puupuhaltimia ja muut soitinten vaihdot lyömäsoittimia. Soittimen vaihdolle pitää aina varata
tarpeeksi aikaa. Fagotisti ei heivaa fagottiaan syrjään parin iskun aikana, ja samalla liikkeellä vyötä itseään kontrafagottiin. Toisaalta
huilisti saattaa pystyä nappaamaan pikkolon suhteellisen nopeasti. Soittimen vaihto on syytä merkitä stemmaan erityisen selvästi
virhetulkintojen välttämiseksi. Yleinen käytäntö on ilmoittaa tulevasta vaihdoksesta ja sitten vielä merkitä selvästi, kun soitin on
vaihtunut. Ks. esimerkki alla.
Mikäli lyömäsoittaja komentaa suurta perkussiokioskia, jossa soittimet on mahdollisesti jouduttu sijoittamaan hyvinkin kauaksi
toisistaan, on tarpeellisen ajan antaminen vielä tärkeämpää. Muussa tapauksessa soittajia tarvitaan enemmän.
Sivukäännöt
Hyvä sivunkääntö sattuu musiikissa sellaiseen kohtaan, jossa soittajalla ei ole soittamista. Ideaali sivunkääntö on usean tahdin
tauon aikana.
Tauko voi olla joko ennen käännöstä, jolloin
mitään merkintää ei tarvita, tai sivunkäännön
jälkeen, jolloin stemmaan sivun alalaitaan on
kohteliasta merkitä sulkeisiin taukotahtien
määrä esim. näin: [--8--] tai kirjoittamalla ”(8
bars rest)”, ks. esimerkit vasemmalla
Huono sivunkääntö osuu liian lyhyen tauon
kohdalle. Tällaisia ovat esimerkiksi yhden
tahdin tauko, tai vain osittainen tahti. Mikäli
sivunkäännöstä pakon edessä tulee tällainen
nopea käännös, on siitä syytä varoittaa
soittajaa ja mahdollisuuksien mukaan antaa
vinkki siitä sivunkäännön jälkeen tulevasta
tekstuurista. Ks. esimerkit vasemmalla
Joskus on tietenkin niin, että musiikin tekstuurista johtuen luonnollista sivunkääntöpaikka ei yksinkertaisesti löydy. Tuolloin
soittajaa voi auttaa siten, että kopioi seuraavan sivun irtonaisena stemman väliin, jolloin se voi olla apusivuna vieressä. Toinen
vaihtoehto on tehdä vajaita sivuja, eli ottaa aiempi useamman tahdin tauko ja tehdä sivunkääntö jo siellä. Osittainen tyhjä sivu, tai
osittaisen ja kokonaisen tyhjän sivun yhdistelmä voi olla parempi ratkaisu, kuin hätiköiden tehty paperin räpistely. Ks. esimerkki
alla.
Vasemmalla: On aivan
luvallista – ja tavallista –
jättää tyhjää sivua
luonnollisen sivunkäännön
mahdollistamiseksi. Tyhjän
sivun voi merkitä joko viivalla
halki sivun, tai esim.
kirjoittamalla
”This page left blank for page
turning purposes”.
--5--
4
5
6
Pitkät tauot ja pikkunuotit
Useamman tahdin tauot ja soittajan ohjastaminen pikkunuoteilla edustaa stemmojen editoinnin korkeinta tasoa. Kuinka usein tulee
laittaa harjoituskirjaimet? Onko tempon vaihto hyvä paikka useamman tahdin tauon katkaisemiselle? Yleinen käytäntö on, että
harjoituskirjaimia/numeroita on n. 30-36 tahdin välein, niin, ettei kumpaankaan suuntaan laskemista tule yli 16 tahtia.
Tempovaihdos toimii hyvänä katkaisukohtana, eikä siihen tarvitse harjoituskirjainta välttämättä sijoittaa, muutoksen huomaa kyllä.
Pikkunuotit auttavat soittajaa pysymään kärryillä pitkien taukojen aikana. Erityisen tärkeää pikkunuotti on juuri ennen soiton
jatkumista. Pikkunuotin sisällön pitää aina olla jotain relevanttia, melodiaa tai prominenttia rytmistä aihetta. Mikäli tällaista ei ole,
on syytä valita jonkun lähellä istuvan soittimen selkeästi kuuluva sisältö pikkunuotitettavaksi. Melodiaakin tärkeämpää on se, että
soittaja pystyy paikaltaan kuulemaan sen, minkä pikkunuotissa näkee. Pikkunuotit kirjoitetaan aina päästemman transpositioon
mutta alkuperäisen soittimen klaaviin. Eli fagotin pikkunuotti es-klarinetin stemmassa kirjoitetaan IN ES, mutta F-avaimelle.
Pikkunuotin koko on 65-75 % normaalin notaation koosta. Yleinen käytäntö on pitää kokotahdin riippuvat tauot joko pikkunuottien
yllä tai alla, mikäli tekstuuri ei ole niin kompleksisista, että se siellä haittaisi.
Joissain tapauksissa useamman tahdin tauon alle voi kirjoittaa sen soittimen nimen, joka on alkavassa pätkässä erityisen
keskeisessä asemassa. Näin esimerkiksi usein pitkien taukojen ketjussa, silti muistaen, että ennen soittimen sisääntuloa myös
pikkunuotein on syytä avustaa.
Sananen nuottipäiden välistyksestä
Tiivis nuottikuva on väljää parempi, sillä pitkät nuotinpäiden etäisyydet antavat vaikutelman musiikin verkkaisesta etenemisestä.
Nuottikuva ei kuitenkaan saa olla niin tiivis, että esim. etumerkit tai apuviivat sulautuvat toisiinsa. Esimerkki alla: kumpi näyttää
enemmän prestissimo-tavaralta?
Header, Footer (ylä- ja alamarginaali)
Varsinaista ohjetta ylä- tai alamarginaaliin kirjoitettavan tiedon suhteen ei ole. Tietyt kustantajat tekevät siten, että
alamarginaalissa (footer) lukee kustannusnumero (esim. EE2012) ja ylämarginaalissa stemman soitin (Clarinet 1 in Bb). Tämän
tiedon voi yhdistää myös yhdelle riville. Ylämarginaali on ongelmallisempi kuin alamarginaali, sillä ylämarginaalin alapuolella on
sivun ensimmäinen nuottirivi. Alamarginaalin teksti taas on sivun alin kohta, se ei siellä häiritse ketään. Mikäli teosta levitetään
ainoastaan painettuna versiona, ei headeria ja footeria tarvitse käyttää, stemmahan on oletusarvoisesti kokonainen lähtiessään
maailmalle. Jos taas kyseessä on esim. digitaalisesti levitettävä teos jonka soittaja/orkesteri tulostaa PDF:stä, on todellinen vaara,
että irtonaiset sivut sekaantuvat. Tällöin headerin/footerin käyttäminen teostietoon on suotavaa. Headerin/footerin voi keskittää:
Sipulius: Alla Garcia (Clarinet 1 in Bb)
tai sijoittaa parillisissa sivuissa vasemmalle ja parittomissa oikealle:
Sipulius: Alla Garcia (Clarinet 1 in Bb)
Sipulius: Alla Garcia (Clarinet 1 in Bb)
Sivunumero on oletusarvoisesti ylämarginaalissa (pariton numero vasemmalla, parillinen oikealla), joten alamarginaalin käyttö
teos/soitintietoon ei sotke tätä.
Jari Eskola
viran(kin) puolesta nuottinatsi, Palvelupäällikkö, Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus Fimic / Music Finland
Kvartaalin kantaesityksiä
Jukka Viitasaari: Bold as Brass
Pohjan Sotilassoittokunta kantaesitti
marssin Jukka Viitasaaren
sävellyskonsertissa Lieksan
Vaskiviikolla 23.7.2012 Jukka
Myllyksen johdolla
Säveltäjä kertoo seuraavaa:
Olen jo pitkään halunnut säveltää ns.
konserttimarssin. Bongasin nimen Led
Zeppelin-rumpali John Bonhamista
kertovasta kirjasta: "He held court at the
bar bold as brass". Siksipä perkussio
saa luvan aloittaa, teoksesta kuulee
myös, että olen soittanut yhtyeessä
nimeltään Samba Luna...
Alkufanfaarin sävelsin Janne
Sinikedon Lahden residenssissä
paikalla oleilleella Danelectrosähkökitaralla. Loput marssista
pulpahteli esiin metsätöissä ja
lenkkeillessä. Tapani mukaan laitoin
mukaan myös optionaalisen
rumpusetin, jos viittä lyöjää ei ole
saatavilla. Marssi kestää 3´30´´.
Muu instrumentaatio:
Piccolo
Flute 1 + 2
Oboe
Bassoon
Clarinet in Bb 1
Clarinet in Bb 2 + 3
Bass Clarinet in Bb
Alto Saxophone 1 + 2
Tenor Saxophone
Baritone Saxophone
Trumpet in Bb 1
Trumpet in Bb 2 + 3
Horn in F
1+2
Trombone 1 + 2
Bass Trombone
Euphonium
Tuba in C 1 + 2
Teksti: Viitasaurus
Kuva:Ilpo Pyymäki
Kvartaalin kantaesityksiä
Timo Katila: Sonaatti käyrätorvelle ja pianolle
Erja Joukamo-Ampuja ja Sonja Fräki kantaesittivät teoksen Lieksan Vaskiviikolla
24.7.2012
Säveltäjä:
Käyrätorvistien, kuten monen muunkin soittimen soittajan, kohtalona opiskeluvaiheessa
taitaa olla se, että joutuu soittamaan joko suurten säveltäjien pieniä teoksia tai pienten
säveltäjien suuria teoksia. Koska käyrätorvistien ohjelmistossa on varsin vähän
suurimuotoisia, mutta kuitenkin helpohkoja teoksia, olen nyt omalta osaltani yrittänyt
täyttää tätä aukkoa.
Suuri osa sävellyksistäni on tarkoitettu opetusmateriaaliksi peruskurssitasoisille musiikin
opiskelijoille. Käyrätorvisonaatti tavallaan jatkaa samaa linjaa, mutta nyt kohteena oli jo
vähän varttuneemmat soittajat; musiikkopiston päättötutkintoa valmistelevat tai
ammattiopintojensa alussa olevat soittajat. Eräänlainen kevytversio siis klassisromanttisesta sonaatista.
Tuskin olisin työhön koskaan ryhtynyt, ellei sävellyksen kantaesittäjä Erja JoukamoAmpuja olisi siihen rohkaissut. Häneltä sain sävellystyön aikana erinomaisia neuvoja juuri
teoksen vaikeusasteen toteuttamisessa.
Rakenteeltaan teos noudattaa pitkälle perinteisiä sonaatti-, rondo- ja variaatiomuotoja,
siellä se harhailee jossakin uusklassismin, viihteen ja rahvaanomaisuuden epämääräisillä
ja hetteisillä raja-alueilla. Mutta tehdessäni tätä sonaattia halusin olla takomassa yhtä
lenkkiä ketjuun, joka voisi johtaa lapsuuden piippulauluista kypsän iän suurteoksiin.
Solisti:
Näin käyrätorvistina ja opettajana minusta on upeaa, että meillä on kotimaisia säveltäjiä,
jotka ovat kiinnostuneet säveltämään musiikkia nuorille harrastajille ja ammattiopiskelijoille.
Käyrätorven ohjelmisto laajenee ja monipuolistuu näin mukavasti. Timo Katila on kirjoittanut monia tuoreita, hyvin ideoituja ja hyvin cornolle
sopivia kappaleita ja pienten teosten sarjoja. Niinpä päätin pyytää häneltä uutta kappaletta esitetäväksi Lieksan Vaskiviikoilla kesällä 2012.
Yhteistyössä syntyi sonaatti käyrätorvelle ja pianolle, jonka kolme osaa sisältävät uuden musiikin tuulahduksia, kauniita balladihetkiä sekä
hauskoja ja eloisia variaatioita toisen osan alun teemasta. Pedagogisesti ajatellen ensimmäisen osan glissandot, toisen osan tukitut paikat sekä
matalan rekisterin käyttö ja kolmannen osan ketterät kuviot mahdollistavat monipuolisen ja kehittävän teknisen harjoittelun musiikillisen ilmaisun
lisäksi. Kantaesityksen jälkeen tekemäni gallupkyselyn tulos oli myös kovin positiivinen, sillä melkein kaikki oppilaat halusivat kertakuulemalta
soittaa sonaattia itsekin. Teos on teknisesti mielestäni edelleen aika vaativa, vaikka Timo lisäsikin sinne pausseja ja nopeisiin kuvioihin vähän
yksinkertaistuksia. Sonaatti sijoitunee jonnekin "tolppaykkösen ja tolppakakkosen" välimaastoon, Mozartin kolmannen konserton kaveriksi.
Minulla on ilo esittää se vielä uudelleen maaliskuun 2013 puhallinpäivillä Raumalla, silloin orkesterin säestyksellä.
Kuva: Kimmo Varjoranta
Kvartaalin
kantaesityksiä
Ilari Hylkilä: Sankar
Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta Suomen kantaesitti teoksen Hamina
Tattoossa 2.8.2012 muskapt Sami Hannulan johdolla
Säveltäjä kertoo seuraavaa:
Varusmiessoittokunta tilasi minulta sankari-henkisen sävellyksen tarkoituksenaan
esittää se kuviomarssina kesän 2012 Basel Tattoossa (jota pidetään maailman
toiseksi suurimpana Tattoo-tapahtumana) Sveitsissä sekä muun muassa Hamina
Tattoossa.
Tavoitteenani oli tehdä sävellys, joka vastasi tilaajan toivetta, vetoaa yleisöön niin
Sveitsissä kuin Suomessa ja on sellainen, josta itsekin pitää. Kyseessä oli monessa
mielessä mielenkiintoinen, uudenlainen haaste: Kappaleeseen tuli kuviomarssin
lisäksi olla liitettävissä tiettyyn kohtaan kivääriryhmän esitys ja soittajille sai kirjoittaa
myös laulettavaa.
Nigtwishin Tuomas Holopaisen esimerkin innoittamana hyödynsin sävellystyössä
inspiraation lähteenä ensimmäistä kertaa kuvia. Hankin erään värikkäitä maalauksia
sisältävän kuvakirjan. Löysin sieltä erään soturiaiheisen kuvan, joka auttoi
oikeanlaiseen tunnelman löytämisessä. Syntyi Sankar.
Saatavana sävetäjältä: [email protected]
www.ilarihylkila.com
Sankar
Teksti: Viitasaurus
Kuva:Ilpo Pyymäki
Kahdeksan päivää...
...Viitasauruksen
tuomaroimaan
...seitsikkokurssilla
Kesätyöpaikakseni tarmon vuonna 2012 siunaantui
taas jälleen Lieksan Vaskiviikko, vieläpä komealla
tittelillä "vaskiseitsikkokurssin koordinaatto-ori".
Käytännössä valkkasin nuottimateriaalin, kokosin
sen .zip-PDF-paketeiksi ja teinpä vielä YouTubeen
midipiipitysvideot teoksista helpottamaan lähinnä
harrastajasoittajien hahmotusta. Nuottiadjutanttinani
toimi Vaskiviikon puolesta Puhkupilleistä ja Sisusta
tuttu fagotisti Elina Tolvanen ja kurssin
ammattikapellimestareina Petri Junna (yllä), Päivi
Pyymäki ja Juha Untala.
Kurssin löyhänä teemana oli "tasa-arvon torvet" sanonnan kaikissa merkityksissä…
Otin siis mukaan materiaalia molemmilta suomalaisilta puhallinsäveltäjättäriltä eli
Anita Lehdolta (Onnellisten tähtien soturi, Kalliosta alkaa meri) ja Marja Ikoselta
(Entrata, Aamun auer). Harjoiteltiin suurseitsikkona/vaskiyhtye Vaskisieppoina ja brass
band -muodostelmassa reilun parin tunnin ajan päivittäin aamun sektiotreenien
jälkeen. Tiistaina vielä haroin permistäni mutta jo torstaina naamarilleni levisi
Ipnoskeksihymy. Onneksi oli kaksi eskornettia (Jorma Räsänen ja Heikki Kuisma)
Soittimittain piipahtivat tietoa jakamassa useat viikolla vaikuttaneet (Line
Johannesen, Andrei Ikov, Luis Gonzales Marti…) Omina itsenäisinä
kokoonpanoinaan harjoittelivat seitsikot Serpentti ja TB7 (Töölö Brassista),
Panssariseitsikko sekä Väärä Vitonen -vaskikvintetti.
Settirumpali Sami Ehrukainen terästi Brahe-salin la 28.7.2012 päätöskonserttin ilmaisua,
Junnan Petrin patailun ja putkikelloilun ohessa. Huomionarvoista kurssilla oli myös cornojen
ja pasuunoiden mukanaolo, perinteisiä altto- ja tenoritorvisteja kun ei joka asteikolla kasva.
Soittipa yksi musikantti flyygelitorvella alton stemmoja. Suurseitsikko olisikin ollut varsin
pieni, jos sisäänpääsyvaatimuksena olisi ollut aito kornetti tahi trad. altto/tenori/baritonitorvi.
Vaskia altosta alaspäin ei koskaan ole liikaa eli tervetuloa mukaan 2013, ei tämä mikään
virtuoosien salaseura ole. Mukana oli kaikenikäisiä nuoria (s. 1933-2005…)
Muuta: Kiia Kuittinen taituroi baritonillaan Kalliosta… (löytyy JuuTuubista/Facebookin
Lieksa Brass Week sivuilta). Timo Forsströmin vaativa Orientis saatiin varmaan kuntoon
brass band versiona. Yleisöä konsertti houkutteli edellisvuosia runsaammin.
Teksti ja kuvat: Viitasaurus paitsi Kimmo Varjoranta: paras kuva
Päivi Pyymäki ja Juha Untala työn touhussa
Puhallinmusiikin juhulaa
Etelä-Pohojammaalla
...Viitasauruksen tuomaroimaan
SUMU Big Band
Puhallinmusiikkiviikon ohjelma tarjosi helmiä niin perinteisen puhallinmusiikin
ystäville kuin vaihtelunhaluisillekin kuulijoille. Esiintyjinä olivat Turun sekä
lähiseutujen soittokuntien lisäksi muutama erilainen kokoonpano. Turun
sinikotkien partiolippukunnan puhallinorkesteri SUMU on suuntautunut ja
muuntautunut big bandiksi ja svengaavaa soittoa oli ilo kuunnella.
Oma lemmikkibändini koko viikolla oli Aninkaisten sävel, joka huolellisesti
toteuttaa 1920-luvun tyylisen tanssiorkesterin perinteitä ja on hionut esityksensä
kaikki yksityiskohdat hivelevän tyylikkääksi kokonaisuudeksi.
Puhallinmusiikkijuhlat ovat vakiinnuttaneet asemansa
turkulaisten puhallinmusiikin harrastajien perinteisenä
kesäkauden avauksena. Yleisö on ottanut
tapahtuman omakseen ja hulppeasta tunnelmasta
päätellen myös pitää kuulemastaan. Juhlat
järjestetään pääosin Kirjastonpihalla, joka on
konserttipaikkana loistava, joskin hieman säille altis.
Tänä vuonna loppuviikon tapahtumat keskittyivät
Forum Marinumiin ja hyvä niin, koska kovat sateet
pakottivat siirtämään esitykset sisätiloihin.
Tunnelmasta ei silti tarvinnut tinkiä piiruakaan, vaikka
tilojen ahtauden suhteen aika ääriolosuhteissa
oltiinkin.
Verryttelynä varsinaiselle puhallinmusiikkiviikolle
pidettiin Waraslähtö Wappuun- konsertti Logomossa
28.4.2012. Keitoksessa oli kaikki hyvän vapunvieton
ainekset: mieskuorolaulua, seitsikkosoittoa ja
puhallinmusiikkia Laivaston soittokunnan ja
puhallinmusiikkijuhlien suurorkesterin esittäminä.
Konsertin loistava laulusolisti oli Juha Ketola ja Turun
ja ympäryskuntien soittajista koottua orkesteria
johtivat Marika Järvi ja Pekka Lyytinen.
Logomo osoittautui mukavaksi konserttipaikaksi
tämänkaltaiseen tilaisuuteen ja tuntuu muuntautuvan
moneen muuhunkin spektaakkeliin. Uuden
konserttitalon tarvetta se ei silti poista, vaikka useilla
tahoilla näin halutaan tulkita, valitettavasti.
Akateemisina solisteina Luis Marti ja Andrei Ikov
piccolotrumpeteillaan, Marjo Riihimäki johtaa
Aninkaisten sävel
Brittiperinteen mukaista brass bandiä edusti totuttuun tapaan Turun NMKY:n
Aura Brass Band. Mukavana vaihteluna orkesterisoittoon kuultiin tänä vuonna
useita eri kamarimusiikkikokoonpanoja.
Oma lukunsa erikoisspektaakkelina on tietysti Aurajokisinfonia, joka esitettiin nyt
kolmatta kertaa. Laivatorvien, tykkien, kirkonkellojen ja sireenien kokonaisuus on
äänimaailma jota ei ole helppo kuvailla. Se täytyy itse kokea!
Kiitos puhallinmusiikkijuhlien puuhamiehelle, Reijo Bormanille, joka kokoaa
viikon ohjelman yhteen ja hoitaa muitakin käytännön järjestelyjä. Turun
puhallinmusiikkijuhla on sekä puhallinmusiikin harrastajan että yleisön kannalta
hieno festivaali. Haikeina hyvästelemme mennen suven ja jäämme odottamaan
seuraavaa kesää ja puhallinmusiikkiviikkoa.
Teksti: Johanna Laakso
Kuvat: Gunnar Högnäs
Jussi juonsi
Turun VPK:n Puhallinorkesteri
-Rantasalmen lehti kiriootti Laihosen
Miikasta, paikkakunnan puhallinorkesteiden
keväisestä kapusta 9.5.2012.
-Iisalmen Sanomat puffasi Iisalmen
Puhallinorkesteria 13.5.
-Keskari kertoi suusta messingillä 19.8.2012.
-Markku Ollila tuubaili taiteen
perusopetuksesta Opetaja 24/25 2012.
-Loviisan Sanomat kertoi kaupungin 124vuotiaasta soittokunnasta hyviä uutisia...
Rondon mukaan
Varusmiessoittokunta
opettelee lukemaan
Espan lavalla...
Pohojammaan Sotilassoittokunta komeili
Viiskunnan sivuilla 24.7.2012
-Karjalainen ärvioi Viitasauruksen sävellyskonsertin 25.7.
-Hesari kertoi kotimaan uutisissa Hamina Tattoosta 3.8.
-Kymen Sanomat teki ranskalaisten visiitistä jutun 1.8.2012
on
kelle mo
s
o
k
i
e
Ään u Älko T dolla!
saat sen joh 12
Hytö L 9.8.20
KSM
Rondon mukaan Varusmiessoittokunta
opettelee lukemaan Espan lavalla...
Kukas on tämä nykyisin puhallinkapellimestaajaluokalla
opiskeleva pirteä neitokainen?
Oikein vastanneen kesken arvotaan SPOL:n julkaisema SM-kisa
CD, äänitys Janne Sinikedon.
Vastaukset pe 16.11. 2012 mennessä: [email protected]
Samalla voit kätevästi ilmiantaa potentiaalisia ehdokkaita
palstalle...
Also sprach Anu Pihl:
Suttuisesta kuvasta olen ehkä juuri ja juuri
tunnistettavissa nuorena ja kasarikiharaisena.
Tuolloin soittimeni oli trumpetti, joka vaihtui
parin vuoden päästä käyrätorveen. Kuva on
siis tasan kolmenkymmenen vuoden takaa,
elokuulta 1982 Marietta High School Bandin
(Ohio) harjoitusleirin kuviomarssiharjoituksista.
Kilpailussahan kysyttiin marching bandin vormuttomissa treeneissä
Ameriikassa puhkuvan vaihto-oppilastrumpetistitytön (kolmas
vasemmalta) identitettiä. Oikean vastauksen (Anu Pihl) tiesi Janne
Siniketo Lahdesta. Palkinto (SM-kisa 2009-CD) ei lähde matkaan lähes
huomaamattomana postilähetyksenä...
Torvensoiton aloitin 8-vuotiaana kotikyläni seitsikossa, jota veti Sortavalan evakko
Toivo Räty. Karjalaispappa mopoili tenoritorvi repussaan meille kotiin ja opetti alkeet
minulle ja kahdelle veljelleni. Soitinkin Uuraisten seurakunnan soittajapojissa aina siihen
asti, kun Räty siirtyi taivaalliseen soittokuntaan, ja seitsikon toiminta valitettavasti hiipui
siihen. Nelisentoistavuotiaana pääsin silloiseen Jyväskylän konservatorioon, jossa
opettajiani olivat ensin Juha Lauttamus, ja sitten Jorma Räsänen.
Vaihto-oppilasvuosi vaikutti
varmasti ammatinvalintaani.
Kouluni puhallinorkesteri,
Marietta High School Band, oli
noin 120 soittajan koulupuhallinorkesteri, joka
menestyi osavaltionkin
kilpailuissa ja teki vaihtovuoteni
aikana muun muassa
kilpailumatkan New Yorkiin.
Tuli siis soitettua päivittäin, ja
orkesterisoitto oli kerrassaan
kivaa ja innostavaa.
Pian vaihtovuoden jälkeen
liityin opiskelijapuhallinorkesteri
Puhkupillien riveihin, ja pääsin
parin vuoden kuluttua
opiskelemaan musiikkikasvatusta Jyväskylän
yliopistoon ja vähän
myöhemmin käyrätorvea
konservatorioon.
Nykyään soitan satunnaisesti
Puhkupillit Seniorseissa. Kiitos
vaan jälleen kaikille senioreille
rattoisasta Hamina Tattoo keikasta!
Päätyöni olen tehnyt käyrätorvensoitonopettajana ja nuorisopuhallinorkestereiden johtajana – mitä nyt välillä käväisin
musiikkiopiston rehtorina ja konserttituottajana. Tällä hetkellä vedän kolmea Windus-puhallinorkesteria ja ja kasvatan
käyrätorviluokkaa Pirkanmaan musiikkiopistossa Tampereella. PMO:lla on kiva olla, kun on kivat kollegat ja rehtorina armoitettu
puhallinmies Jouni Auramo. Muutenkin Tampereelta löytyy melkoinen keskittymä aktiivista puhallinväkeä aina Pyymäen Päiviä
ja Juutilaisen Petriä myöten. Tampereen puhallinorkesteriyhdistys, Tampu, onkin hauska yhteenliittymä, jonka parissa olen
ollut puuhastelemassa muun muassa paria SM-kisaa ja Puhallinpäiviä.
Muistikuva vuoden 1994 konsertista
En ollut soittanut Karelia-puhallinorkesterissa
vielä kovin pitkään. Voi sitä ilmapiiriä ja
tarinoiden määrää! Kapellimestarina oli Ossi
Runne, ja muutkin soittokaverit olivat ehtineet
olla ihan joka paikassa Suomen
musiikkielämässä. Olin orkesterin nuorimpia
soittajia ja minulla oli täysi työ pysyä setien
vauhdissa, niin soitossa kuin muissakin jutuissa.
Huomasin nopeasti, että Karelia järjesti
konserttinsa aina jonkun valitun teeman
ympärille. Tätä periaatetta noudatettiin
huolellisesti, paljon tarkemmin kuin
orkestereissa yleensä. Vuoden 1994
vuosikonsertti oli teemaltaan wieniläiskonsertti,
jossa solistina oli Marjatta Airas ja juontajana
Raimo Lintuniemi, molemmat Karelian
vakiovieraita tuohon aikaan.
Konsertissa kävi erikoinen sattumus. Olimme
hämmentyneitä, koska aina niin säntillinen
Lintuniemi ei ilmaantunut paikalle. Emme
voineen odottaa enempää, joten aloitimme
ilman juontajaa. Parin kappaleen jälkeen,
aplodien laannuttua Karjalatalon salin ovi
kolahti, ja Raimo Lintuniemi putkahti estradille.
"Päivää!" Juontaja tervehti orkesteria ja
kapellimestaria, ja valitteli, että aina ei
kertakaikkiaan vain pääse paikalle ajoissa.
Yleisö hymyili. Juontaja tiedusteli
kapellimestarilta, että missäs mennään, jokos te
soititte sen-ja-sen teoksen. Ossi Runne hieman
ihmetteli, että eihän meillä sellaista kappaletta
ole koko ohjelmassa. "Jaa?" Kapellimestari
ojensi juontajalle konsertin ohjelman.
Lintuniemi silmäili ohjelmaa pari sekuntia, löysi
oikean kohdan, ja aloitti juontonsa: "Theo
Mackeben oli berliiniläisen koulukunnan..."
Juuri sitä mitä odotettiinkin: Täyttä asiaa
soitettavasta musiikista ja hauskaa kerrontaa.
Kulisseissa sitten selvisi, että Lintuniemellä oli
ollut jonkun aiemman konserttimme ohjelma.
Alkamisaika oli muuttunut - siitä
myöhästyminen - ja hän oli valmistautunut
aivan eri teoksiin. Käsittämättömän laajan
musiikkitietämyksensä ja sujuvan
esiintymisensä ansiosta hän kuitenkin pystyi
silmänräpäyksessä ottamaan tilanteen haltuunsa.
Yleisölle jäi sellainen käsitys, että koko episodi
oli etukäteen suunniteltu juttu.
Musiikkineuvos Ossi Runne on nykyään
Karelian kunniakapellimestari.
Jouko Koski,
klarinetisti ja
Kareliapuhallinorkesterin
puheenjohtaja
Teksti ja kuvat: Hanna Riihelä /
Konserttikuvat: Sami Suoknuutti
Ankkapurhassa törähti
Ahvion soittokunta sai yllykkeen puhallinmusiikkileirin
järjestämiseen Spollin hallitukselta syksyllä 2010.
Hallituksessa oli pohdittu mahdollisuuksia aikuisten
harrastajien leirin järjestämisestä, ja koska Kouvolassa on aiemminkin järjestetty soittokuntien
yhteisiä leirejä, he suuntasivat kyselyt Kymenlaaksoon. Sattumalta tulilinjalle osui Ahvion
soittokunnan johtaja Timo Jaakkola.
Timo innostui ajatuksesta heti ja käytti monta kuukautta sitouttaakseen soittokuntalaisia
leirijärjestäjäksi. Itse en ollut ollenkaan innoissani asiasta, sillä minulla oli pieni aavistus valtavasta
työmäärästä sekä siitä, kuka mahdollisesti suurimman osan töistä tulisi tekemään. Pitkän harkinnan
jälkeen, helmikuussa 2011 Ahvion soittokunta otti haasteen vastaan. Tilat kurssia varten varattiin ja
soittokuntalaisista valittiin leiritoimikunta.
Paikan valinta oli sikäli helppoa, että Anjalan nuorisokeskus oli ainut paikka joka täytti kaikki
asettamamme kriteerit: riittävän suuri pysäköintialue, majoitustiloissa kunnolliset varusteet, riittävän
Ahvion soittokunnalla ei ollut aikaisempaa kokemusta leirien järjestämisestä, joten jokainen eteen
tuleva asia oli uusi, ja moniin asioihin piti keksiä ratkaisu. Opimme paljon matkan varrella ja jo
suunnitteluvaiheessa löysimme monta uutta yhteistyökumppania ja lujitimme siteitä aikaisempien
kanssa.
Tämä 1,5 vuoden työ huipentui leirillä, joka pidettiin Kouvolan historiallisissa maisemissa Anjalan
Ankkapurhassa 24-26.8.2012.
Leirin alkaessa meitä jännitti, että kuinka monta asiaa unohtui tai ei osattu varautua. Kun päästiin
alkuun, niin huomattiin, että homma hoituu ja kaikki liki main kaikki mitä voi etukäteen valmistella, oli
tehty. Leiriläiset tuntuivat motivoituneilta ja palautteesta päätellen saivat sen mitä olivat leiriltä tulleet
hakemaan: hyviä kokemuksia erilaisista johtajista, uusia soittajakavereita ja hyvää ruokaa.
Latojan huom. Kirjoittaja Hanna Riihelä on Ahvion soittokunnan sihteeri
ANKKAPURHAN TÖRÄYS - kouluttajan silmin
Anjalan Ankkapurhan upeaan kartanomiljööseen oli saapunut noin 50 aikuista
harrastajamuusikkoa ympäri Suomea. Kouluttajina paikalla olivat Raine Ampuja, Peter Larsen,
Anna-Leena Lumme, Heikki Elo ja Inka Puhakka.
Päätöskonserttia varten oli tilattu upea kesäinen sää ja yleisöäkin olijonkin verran paikalla
kuuntelemassa viikonopun tiukan harjoittelun aikaansaannoksia. Orkesterin kokoonpano oli
suhteellisen tasainen saksofonien hurjaa määrää (17??) lukuunottamatta. Jaoimmekin
orkesteria pienempiin yksiköihin, saksofoneihin ja vaskioktettiin, jotka soittivat
jumalanpalveluksissa sunnuntaiaamuna. Saksofoniorkesteri esiintyi Inkan johdolla Anjalan
kirkossa ja vasket Anskun johdolla Myllykosken.
Saksofonit soittivat Mozartin La Clemenza di Titon alkusoiton ja Händelin Sarabanden. Vasket
kajauttivat Pucellin Rondon ja The Queen´s Dolorol sekä Johann Herman Schein Allemanden.
Konsertissa johtivat kaikki kouluttajat Rainea lukuunottamatta, hänen ollessa hakemassa
vaihtoautoa menomatkalla hajonneen auton tilalle.
Konsertin ohjelma oli seuraavan kaltainen:
• Avausmarssi (Peter Larsen)
• Folk Dances (Dimitri Sostakovits)
•
•
•
•
•
Florentiner marssi (J. Fucik)
Konstan parempi valssi (Konsta Jylhä)
Flashing winds (Jan van der Roost)
Toiset meistä (Rauno Lehtinen)
Pirates of the Caribbean (Klaus Badelt)
• The Thunderer (Sousa)
• Sekä encorena lintuaiheseen paikkaan Angry birds (Ari Pulkkinen)
Teksti: Inka Puhakka
Ahvion soittokunta hoiti tapahtuman järjestelyt mainiosti. Toimistossaoli todella
pirteää porukkaa, aikataulut toimivat, tiloja oli tarpeeksi ja ruokakin oli hyvää.
10 pistettä!
Sinisen järven rannalla
Seitsikkomusiikkia
Karjalan sotilassoittokunta
iloiselta 1920 –luvulta
joht. Petri Junna, sol. Jenna Bågeberg
Tyylikäs viihdekonsertti -CD. Tätä kuunnellessa voi
kuvitella itsensä tavallista hienompaan cocktailtilaisuuteen, jossa kevyen puheensorinan taustalla
soittaa Karjalan sotilassoittokunta solistinaan vuoden
2007 tangokuningatar Jenna Bågeberg. Jenna
Bågeberg on ollut soittokunnan solistina jo vuonna
2008. Tällä CD:llä hän laulaa viidellä raidalla, joista
kaksi on tätä äänitettä varten sävellettyjä.
Solistikappaleissa soittokunta jää hieman solistin
varjoon. Kuulija jää helposti kuuntelemaan vain laulua
ja unohtaa kuuntelevansa puhallinmusiikkia. Orientis
(Itätuuli) säv. Timo Forsström, edustaa uudempaa
suoraan puhallinorkesterille sävellettyä musiikkia, jonka
soisi päätyvän useammankin puhallinorkesterin nuottitelineelle.
Äänitteeltä löytyy kaunis ja tunnelmallinen saksofonisoolo nimikappaleelta Sinisen järven rannalla. Solistina
on Esa Lehtinen. Entuudestaan tutuimpia kappaleita
ovat Pohjois-Karjala ja Karjalan Kunnailla. Niitä
kuunnellessaan huomaa äkkiä itse päätyneensä
soittokunnan solistiksi.
Tätä CD:tä voisi suositella oman kuuntelunautinnon
lisäksi myös viihdekonserttia suunnittelevan orkesterin
työkaluksi. Kappaleet muodostavat hienon kokonaisuuden.
Puhallinyhtye Serpentti on klarinetilla vahvistettu
vaskiseitsikko, jonka kaikki soittajat ovat pääkaupunkiseudulta. Äänite esittelee Hannes Konnon (1892-1942)
sävellyksiä ja sovituksia. Levy on julkaistu helmikuussa
2012.
Äänitteen otsikko on varsin osuva. Musiikki on reipasta
seitsikkomeininkiä. Kappaleita löytyy 18. Osa
sovituksista on varsin yllättäviä, osassa taas pystyy
arvaamaan, kuka ottaa solistivuoron seuraavaksi.
Jos mielii saada seitsikon harjoittelemaan sormituksia,
kannattaa ottaa harjoiteltavaksi vaikka Harmonikkapolkan kaltainen nuotti. Suomalainen boston–valssi
(Ol’ kaunis kesäilta) sopii monenlaisen isäinmaallisen
tilaisuuden musiikiksi.
Äänityspaikka kuuluu CD:llä hienoisena tunkkaisuutena.
Tosin vanhan seitsikkomusiikin taustalle tällainen
sopiikin.
Äänitettä kuunnellessa päällimmäiseksi nousee
kysymys, että onkohan näitä sovituksia tai sävellyksiä
ostettavissa. Cd:n kuitenkin voi ostaa osoitteesta
www.serpentti.com.
Marita Rantamäki
Sinisen järven rannalla on ilmestynyt toukokuussa 2012
Karjalan Sotilassoittokunnan 90 –vuotisen taipaleen
juhlistamiseksi.
Marita Rantamäki
Onko puhallinkokoonpanosi julkaissut äänitteen?
Lähetä se Maritalle arvioitavaksi ja kuvatiedosto
kannesta Viitasaurukselle.
Yhteystiedot SPOL:n hallitusinfossa s. 2.
Kansainvälisiä häppeninkejä:
The XXI Annual Pasodoble Music
Composition Contest Villa de Pozo Estrecho
The Midwest Clinic
19.-22.2012, Chicago
[email protected]
Deadline 10.11.2012
[email protected]
X ANNUAL SYMPHONY
COMPOSITION CONTEST FOR
BANDS
“CITY OF TORREVIEJA”
Deadline 31.10.2012
[email protected]
International Wind Orchestra
Festival The Netherlands 2012
The Festival will take place in the concert hall of the "Parkstad
Theatre Heerlen". Festival date is Sunday, the 28th of October
2012. Travel packages possible from 26/27 – 30 October 2012.
All (symphonic & philharmonic) wind orchestras can join the
Festival. It is a Festival, no contest.
There will be awards for: best conductor / best choice of repertoire /
best presentation / best solo player.
http://www.eventtours.nl/IWF_NL_2012_english.htm
More Information:
54th Sousa/Ostwald Original Band
Composition Competition
Deadline 1.10.2012
[email protected]
Big East Conference Band Directors
Association 2012 Composition Competition
Deadline 1.10.2012
http://www.eventtours.nl/Wind_Orchestra_Festivals.htm
If you will have any further questions, please let us
know: [email protected] / T 0031-46-4106565
Neljälle orkesterille tarjolla
festivaalikeikkaa Berliinissä
11.5. 2013
4th International Wind Orchestra Festival Berlin 2013
ttp://www.eventtours.nl/IWF_Berlin_2013_english.htm
[email protected]
[email protected]
Orkesterimatkalle Unkariin
Fourth Biennual International Band
Composition Competition - City of Muro 2013
Deadline 2.11.2012
[email protected]
- Esiintymismahdollisuuksia:
Yhteisesiintyminen unkarilaisen puhallinorkesterin kanssa
Ulkoilmakonsertteja Budapestissä, Esztergomissa tai Balaton-järvellä
Oma konsertti tilaisuus
Kirkkokonsertti
Esiintymismahdollisuus kirkossa jumalapalveluksen aikana
- Retkiä, kaupunkikierroksia:
Penfield Music Commission Project
Composition Contest for Wind Ensemble
Deadline 1.12.2012
[email protected]
Budapest, Esztergom, Visegrád, Szentendre,
Balaton ja muita kohteita
- Hyvää mieltä ja runsaasti huumoria:
Musiikki-illallinen viinikellarissa ja viinimaistijaiset
Pusta ohjelma (ajelu, hevosnäytös, ratsastus)
keskiaikaisia turnajaisia ja kuninkaalinen ateria
kesäkelkkarata
- Opastus suomen kielellä
Annual Composition Contest for Brass
Chamber Music (brass septet)
Postiosoite: Musik - Land Utazási Iroda
Madách Imre u. 20.
H-2534 Tát
Unkari
Deadline 1.2.2013
Faksi: 00 36 33 444 679
Sähköposti: [email protected]
[email protected]
Kotisivu: http://www.musik-land.hu
Vino pino ulkomaan puhallinfestivaaleja:
No WASBE Conference in 2013
WASBE is very sorry to have to inform you that there will be no WASBE Conference in
2013. After Pesc withdrew their offer to host the Conference because of financial
problems, Valencia indicated a half year ago that it would be willing t o host
theConference.
http://www.wasbe.org/
www.spolli.com/forum/15
Uudet editoinnit:
UUTUUDET:
The Wastelands,
Arttu Takala (gr5)
Raine Ampuja
Elokuvallinen teos, jossa neljä osaa
Big Horn (gr2)
”Soitettiin maanantaina biisi läpi!
Kaikki tykkäs, myös ope.
Kappale on juuri niin iisi kuin toivottiin”
Jyrki Koskinen: From Karelia with love
Uljaasti soivaa konserttimusiikkia (gr 4)
KTS MYÖS:
www.finnbandshop.com
Ghosts,
Tuomas Kantelinen (gr5)
Tarina kolmestatoista aaveesta, joista van harva on
pelottava
KONSERTTIIN:
The Orion Nebula,
Janne Ikonen (gr4)
Konsertto lyömäsoittajille ja orkesterille
Mieleni minun alenevi,
Marja Ikonen (gr4)
While your lips are still red,
Tuomas "Nightwish" Holopainen,
sov. Petri Junna. (grade 3)
Narrien paraati, Markku Johansson (gr3)
Kaveria ei jätetä, Jukka Viitasaari (gr3)
Arctic moods, säv. Juuso Wallin (gr3)
Ave Maria, Raine Ampuja, (gr4)
orkesterille, ja kuorolle
SEIKKAILUT I
TARINA ja 16 sävelmää
Rukajärven tie,
musiikkia elokuvaan
lisäksi:
Erja Joukamo-Ampujan
(Sibelius-Akatemia)
”LUOMUS”-osio
opastaa, miten ryhmä
voi kehittää omia
tarinoita ja improta.
Runsas värikuvitus,
Tuomas Kantelinen (gr4)
yhteystiedot:
WWW.SPOLLI.COM
The Unknown Legend, Ilari Hylkilä (gr3)
sävellyskilpailun yleisövoittaja
Andante Jubiloso, Janne Ikonen (gr2)
Hinnat:
GRADE 1-2 = 30 € (SPOL-jäsenille 25 €)
GRADE 3 = 40 € (SPOL-jäsenille 35 €)
GRADE 4 = 50 € (SPOL-jäsenille 40 €)
GRADE 5 = 70 € (SPOL-jäsenille 50 €)
GRADE 6 = 100 € (SPOL-jäsenille 80 €)