Osaran aukeita ei enää ole eikä uusia tehdä
EERO HAAPAL A ä - . ä , Aukkohakkuita tai ei Suomen metsävarat kasvavat kohisten. Hakkuusäästöjä jää erityisesti nuoriin metsiin. Osaran aukeita ei enää ole eikä uusia tehdä Aukkohakkuut: Isot savotat auttoivat Suomen jaloilleen ja uskomaan tulevaisuuteensa. Tapani Ranta Osaran aukeat kasvavat tällä hetkellä tukkipuuta. Metsät ovat niin runsaat, että omistajat joutuvat jo miettimään hakkuita ja uudistamista. Metsämiehet ovat tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka Osaran aukeiden metsityksen alkuvaiheessa ei ollutkaan kaikkea tietoa metsänuudistamisesta eikä parasta välineistöä. Sallan yhteismetsän toi- minnanjohtaja Tapio Sinkkilä ottikin esille edellisenä päivänä esille nousseen saha-asian. Sallan yhteismetsällä olisi nyt tukkeja tarjolla, jos vain löytyy sahaaja. LAPIN metsäpäivillä Kittilän Levillä muisteltiin perjantaina Osaran aukeita ja suuria aukkohakkuita, joita toteutettiin 1950- ja 1960-luvuilla. Metlan tutkija Ari Nikula sanoi, että Osaran aukeat olivat aikoinaan tuhoisia luonnon monimuotoisuudelle, mutta nykyään Suomessa ei voida tehdä vastaavia aukkoja jo Suomen tekemien kansainvälisten sopimusten vuoksi. Vaikka Osaran aukeista puhutaan kielteisesti luontoa tuhoavana metsänkäsittelymuotona, niin niiden merkitys itse yhteiskunnan kannalta oli jo merkittävämpi kuin metsien kannalta. Isot hakkuut nostivat Pohjois-Suomen jaloilleen sodan kurjimuksesta. – Ennen savotoita rahaa ei ollut kenelläkään. Savotoiden alettua rahaa oli kaikilla. Rahaa ei ollut vain metsureilla, vaan ansioista pääsivät nauttimaan kauppiaat, kokit, munkinpaistajat ja sukanku- tojat. Jopa pontikankeittäjät pääsivät rahaan käsiksi, sillä lähin viinakauppa oli parin sadan kilometrin päässä, muisteli metsätalousinsinööri Veikko Vuontisjärvi, joka ehti uransa aikana olla uudistamassa Osaran aukeita eri puolilla Lappia, kuten Sodankylässä ja Sallassa. – Osaran aukeiden hakkuilla luotiin perusta hyvinvointivaltio-Suomelle. Olli Saastamoinen sanoo, että sotien jälkeisillä valtion metsien suursavotoilla Pohjois-Suomessa oli erityisen suuri merkitys. Niillä tuettiin Lapin sodan tuhojen jälleenrakentamista. PROFESSORI Sallassa ilmeni positiivinen ongelma Sallan yhteismetsällä oli 2000 hehtaarin uudistamisen rästit, kun vuonna 1962 alkoivat metsänviljelytyöt. Toiminnanjohtaja Tapio Sinkkilä sanoi metsäpäivillä, että yhteismetsällä on nyt kuitenkin positiivinen ongelma, kun metsä kasvaa kohisten ja laittaa hakkuusuunnitteet uusiksi. Sallan yhteismetsän hakkuusuunnite nousi viime vuoden laskelmissa 80 prosenttia. – Toivottavasti yhteiskunnan ja metsänomistajien panostus metsänuudistukseen ei jää hyödyntämättä. Siksi puuvarojen hyödyntämiselle tulee olla riittävästi käyttöpaikkoja: sahoja, sellutehtaita, lämpölaitoksia ja biojalostamoja. kriittinen ääni oli Luonnonsuojelupiirin Seppo Aikio. Hänen mukaansa avohakkuut yhdistetLEVILLÄ PÄIVÄN tynä maaperän muokkaukseen hävittävät metsän käytännössä lopullisesti. Metsää ei todellisuudessa ole uudistettu, vaan se on muutet- Osarointi ei ole Suomen metsissä mihinkään kadonnut. A Seppo Aikio tu monokulttuuriseksi plantaasiksi. Uudet suunnitelmat alamittarajojen poistamiseksi mahdollistavat uuden päätehakkuun keskenkasvuiseen metsään, joka on vasta elinkaarensa alkutaipaleella. Seppo Aikio suositti jaksollisen kasvatuksen sijaan jatkuvaa kasvatusta. – Osarointi ei ole Suomen metsissä mihinkään kadonnut, hän sanoi. Toisen maailmansodan jälkeistä siirtoväen asutusta on kutsuttu korvenraivauksen loppukiriksi. Koko maassa metsätöissä kävi yli 500000 ihmistä. Jukka Valtanen muisteli monia maanmuokkausmenetelmiä, joita oli käytössä. – Eritoten auraus herätti vastusta. Vastapuolena oli vihreä liike, jonka ajatusten mukaan luonto tuhoutuu, maan haitalliset aineet pääsevät liikkeelle ja marjasadot menetetään. Sanomalehdet levittivät tätä rauhan sanomaa aktiivisesti. – Propagandasodassa metsämiehet tekivät tehtävänsä oikein ja horjumatta. Kiitos heille siitä, sanoi Valtanen. Mikä? Osaran aukeat Metsähallituksen pääjohtaja Nils Arthur Osaran mukaan aukkohakkuut nimettiin Osaran aukeiksi. Sodan jälkeen 1940-luvulla oli hakattava puuta enemmän kuin koskaan. Isot aukkohakkuut toteutettiin 1950- ja 1960-luvuilla. Nyt Osaran aukeilla kasvaa tukkeja.
© Copyright 2024