EERO HAAPAL A
ä
-
.
ä
,
Aukkohakkuita tai ei Suomen metsävarat kasvavat kohisten. Hakkuusäästöjä jää erityisesti nuoriin metsiin.
Osaran aukeita ei enää
ole eikä uusia tehdä
Aukkohakkuut: Isot savotat
auttoivat Suomen jaloilleen ja
uskomaan tulevaisuuteensa.
Tapani Ranta
Osaran aukeat kasvavat tällä
hetkellä tukkipuuta. Metsät
ovat niin runsaat, että omistajat joutuvat jo miettimään
hakkuita ja uudistamista.
Metsämiehet ovat tyytyväisiä lopputulokseen, vaikka
Osaran aukeiden metsityksen alkuvaiheessa ei ollutkaan kaikkea tietoa metsänuudistamisesta eikä parasta
välineistöä.
Sallan yhteismetsän toi-
minnanjohtaja Tapio Sinkkilä ottikin esille edellisenä
päivänä esille nousseen saha-asian. Sallan yhteismetsällä olisi nyt tukkeja tarjolla,
jos vain löytyy sahaaja.
LAPIN metsäpäivillä Kittilän
Levillä muisteltiin perjantaina Osaran aukeita ja suuria
aukkohakkuita, joita toteutettiin 1950- ja 1960-luvuilla.
Metlan tutkija Ari Nikula sanoi, että Osaran aukeat olivat
aikoinaan tuhoisia luonnon
monimuotoisuudelle, mutta
nykyään Suomessa ei voida
tehdä vastaavia aukkoja jo
Suomen tekemien kansainvälisten sopimusten vuoksi.
Vaikka Osaran aukeista
puhutaan kielteisesti luontoa tuhoavana metsänkäsittelymuotona, niin niiden
merkitys itse yhteiskunnan
kannalta oli jo merkittävämpi kuin metsien kannalta.
Isot hakkuut nostivat Pohjois-Suomen jaloilleen sodan
kurjimuksesta.
– Ennen savotoita rahaa ei
ollut kenelläkään. Savotoiden alettua rahaa oli kaikilla. Rahaa ei ollut vain metsureilla, vaan ansioista pääsivät
nauttimaan kauppiaat, kokit,
munkinpaistajat ja sukanku-
tojat. Jopa pontikankeittäjät
pääsivät rahaan käsiksi, sillä lähin viinakauppa oli parin sadan kilometrin päässä, muisteli metsätalousinsinööri Veikko Vuontisjärvi,
joka ehti uransa aikana olla
uudistamassa Osaran aukeita eri puolilla Lappia, kuten
Sodankylässä ja Sallassa.
– Osaran aukeiden hakkuilla luotiin perusta hyvinvointivaltio-Suomelle.
Olli Saastamoinen sanoo, että sotien
jälkeisillä valtion metsien
suursavotoilla Pohjois-Suomessa oli erityisen suuri
merkitys.
Niillä tuettiin Lapin sodan
tuhojen jälleenrakentamista.
PROFESSORI
Sallassa ilmeni positiivinen ongelma
Sallan yhteismetsällä oli
2000 hehtaarin uudistamisen rästit, kun vuonna 1962
alkoivat metsänviljelytyöt.
Toiminnanjohtaja Tapio
Sinkkilä sanoi metsäpäivillä, että yhteismetsällä on
nyt kuitenkin positiivinen
ongelma, kun metsä kasvaa
kohisten ja laittaa hakkuusuunnitteet uusiksi. Sallan
yhteismetsän hakkuusuunnite nousi viime vuoden laskelmissa 80 prosenttia.
– Toivottavasti yhteiskunnan ja metsänomistajien panostus metsänuudistukseen
ei jää hyödyntämättä. Siksi
puuvarojen hyödyntämiselle tulee olla riittävästi käyttöpaikkoja: sahoja, sellutehtaita, lämpölaitoksia ja biojalostamoja.
kriittinen
ääni oli Luonnonsuojelupiirin Seppo Aikio. Hänen mukaansa avohakkuut yhdistetLEVILLÄ PÄIVÄN
tynä maaperän muokkaukseen hävittävät metsän käytännössä lopullisesti. Metsää
ei todellisuudessa ole uudistettu, vaan se on muutet-
Osarointi ei
ole Suomen
metsissä mihinkään
kadonnut.
A
Seppo Aikio
tu monokulttuuriseksi plantaasiksi.
Uudet suunnitelmat alamittarajojen poistamiseksi
mahdollistavat uuden päätehakkuun keskenkasvuiseen metsään, joka on vasta
elinkaarensa alkutaipaleella.
Seppo Aikio suositti jaksollisen kasvatuksen sijaan
jatkuvaa kasvatusta.
– Osarointi ei ole Suomen
metsissä mihinkään kadonnut, hän sanoi.
Toisen maailmansodan jälkeistä siirtoväen asutusta on
kutsuttu korvenraivauksen
loppukiriksi. Koko maassa
metsätöissä kävi yli 500000
ihmistä.
Jukka Valtanen muisteli
monia maanmuokkausmenetelmiä, joita oli käytössä.
– Eritoten auraus herätti
vastusta. Vastapuolena oli
vihreä liike, jonka ajatusten
mukaan luonto tuhoutuu,
maan haitalliset aineet pääsevät liikkeelle ja marjasadot
menetetään. Sanomalehdet
levittivät tätä rauhan sanomaa aktiivisesti.
– Propagandasodassa metsämiehet tekivät tehtävänsä
oikein ja horjumatta. Kiitos
heille siitä, sanoi Valtanen.
Mikä?
Osaran aukeat
Metsähallituksen pääjohtaja Nils Arthur Osaran
mukaan aukkohakkuut nimettiin Osaran aukeiksi.
Sodan jälkeen 1940-luvulla oli hakattava puuta
enemmän kuin koskaan.
Isot aukkohakkuut toteutettiin 1950- ja 1960-luvuilla.
Nyt Osaran aukeilla kasvaa tukkeja.