TEKSTI JA KUVAT - ANSSI LILJA PIIRROKSET - JUHA HELLSTRÖM 140 120 67 AJOkETJUSSA SYKE, SYKE, SYKE Hirvijahdissa sydämen syke vaihtelee voimakkaasti, mutta kuinka paljon? Me seurasimme sykettä koko syksyn hirvijahdin ajan ja selvitimme, milloin sydän lyö kiivaimmin. NÄkÖhAvAINTO AMMUNTA kUULOhAvAINTO 140 164 150 140 80 67 pASSISSA 32 • Jahti 3/2011 kOIRAN hAUkkU AMMUNTA 150 140 120 67 kOIRAN hAUkULLA OJAN YLITYS 140 150 140 120 67 hIRvEÄ vETÄMÄSSÄ • Jahti 3/2011 33 "Syke on korkein, kun tilanne alkaa. Kun ihminen päättää, kuinka toimia, syke laskee. Poliisit ovat huomanneet saman." S korkeintaan silloin suoneni tummuvat, kun väitellään porukalla saunan lauteilla siitä, kuinka keskelle “konehuonetta” kaikki muut olisivat siitä samasta paikasta ampuneet. Sydänvaiva aiheuttaa riskin jahdissa iinä se “iso” nyt seisoo kuin taikaiskusta. Sydän takoo ohimossa asti, adrenaliini kohisee suonissa ja jalat tuntuvat painavan vähintään sata kiloa. Kaverini varmaan katsoo samaa näkyä viereisestä tornista, mutta paras holli on tällä kertaa minulla. Jos vain ehtisin, näkisin sykemittaristani, että syketasoni on noussut yli kaksinkertaiseksi äskeisestä. Sydämeni lyö nyt 164 kertaan minuutissa. Onneksi ampumatilanne on kuitenkin tullut vuosien varrella tutuksi. Rauhoitan mieleni alitajuisesti ja kuin ulkopuolisen silmin katson, kuinka nostan Kumpusen Kaukolta poikasena saamani pystykorvan tappavaan riistalaukaukseen. En tunne aseeni rekyyliä, enkä häiriinny vaimentamattoman laukauksen äänestä. Riista on hävinnyt näkyvistäni yhtä nopeasti, kuin se ilmestyikin. Tiedän jostain kummallisesta syystä, että se ei ole kaukana. Sykkeeni on edelleen yli 117 prosenttia normaalista ja olen valppaana kaikkeen mahdolliseen. Olen hetken hiljaa. Sitten näen, kuinka koirani saapuu riemukkaana kaadolle. Tässä on jälleen hyvä olla! Mitä näistä havainnoistani on sitten opittavissa? Ainakin sydäntautien riskiryhmiin kuuluvien pitää todella huolehtia riittävistä varotoimista jahdeissaan, vaikka moni metsään siippaansa menettänyt onkin kirjoittanut, että lempipuuhansa äärellä sai puoliso kutsunsa rikkaammille riistamaille. Minulla on ollut aina onni elää erittäin terveenä ja pitänee todeta lempipuuhanikin olevan loppujen lopuksi toisenlaista. Terveystilanteeni ei tule kuitenkaan ikuisesti olemaan näin hyvä ja siksi noudatankin useita hyväksi koettuja harjoitteita, joilla pyrin harjaannuttamaan itsenäni muun muassa riistatilanteisiin. Hirvihaukku kaksinkertaistaa sykkeen "Jokainen on kuitenkin omien ajatuksiensa kanssa metsässä yksin. " Seurasin Jahdin toimituksen pyynnöstä koko syksyn syketasoani eri metsästystilanteissa ja kirjoitin havaintoni ylös. Oman sydämeni lainalaisuudet ovat seuraavanlaisia. Ampumatilanne tai vain oman koirani haukun alkaminen kaksinkertaistaa hetkellisesti syketasoni. Koiramiehenä kävely nostaa keskisykkeeni normaalista 67 lyönnin tasosta noin 120 lyönnin keskiarvoon. Sama syke syntyy loukkupolulla lumikengillä tarpoessa. Huippusykkeisiin pääsen todella äkkiä myös riistanhoitotilanteissa. Esimerkiksi silloin, kun Ockelbo 6000 jää heinärekensä kanssa kiinni ojanpenkkaan. Saaliin vetäminen ja kantaminen metsästä on vain hieman kävelyä raskaampaa, mutta erittäin lyhytkestoista koko metsästystapahtumaa ajatellen. Mielestäni sen avulla voi perustella vain paitansa hikeentymisen, mutta laihtumaan sen avulla ei kukaan pääse. Lihan paloittelu tai saaliin käsittely on leppoisaa touhua, vaikka sekin nostaa ajoittain sykettäni. Itse riistatilanteen kertominen muille nostaa muistikuvieni kautta myös sykettä, vaikka todelliset maksimit ovat kaukana. Ehkä 34 Ohilaukaus – pukkikuumetta vai harjoittelun puutetta? Jokaiselle sattuu selittämättömiä ohilaukauksia tai niin sanottuja huonoja riistalaukauksia. Uskon, että osaan on syynä pukkikuume, jolla tarkoitetaan sitä elämän kevääksi koettua ainutlaatuista metsästystilannetta, jossa ei saisi tosiaankaan hutiloida. Meistä useimmat ovat kokeneet tämän henkisen heikkouden hetken, jos rehellisesti historian lehtiä selaillaan. Kaikilla ei kyse ole ollut metsästyksestä, mutta sama ilmiö siellä kummittelee. Onneksi tähän luulosairauteen on olemassa samat harjoittelukeinot kuin huippu-urheiluun tai vaikkapa esiintymisvalmennukseen. Kaiken takana on harjoittelu ja valmistautuminen. Sen voi osittain korvata kokemuksella, minkä osoittaa se, että voittamaan oppinut urheilija antaa mielelleen vapauden uusia tuo kertaalleen saavutettu huipputunne. Jokainen on kuitenkin omien ajatuksiensa kanssa metsässä yksin. Riistatilanne tulee eteen aina ennalta arvaamatta ja siksi oman mielen toimintaa tulee harjaannuttaa onnistumaan. On nimittäin myös tunnettua se, että ensikertalainen voi onnistua paljon kokenutta vaikeammassa tilanteessa erinomaisesti, koska hänellä sinänsä ei ole mitään jännitettävää. • Jahti 3/2011 Tämä käy monesti ilmi, kun ammutan uusia jahtinaisia karhukoetta varten. He eivät jännitä tulostaan harjoittelun alkuvaiheessa juuri ollenkaan ja osumatarkkuus on useimmiten erinomaista. Esimerkiksi onnettomuustilanteissa ansiokkaasti toiminut henkilö ei aina olekaan ulkoisesti kykenevin. Erään poliisin mukaan kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten toimii, kun itseään kohti ammutaan tappamistarkoituksessa. Voi olla, että ylös nouseekin se porukan hiljaisin. Jännityssykettä voi harjoittaa Erilaiset metsästyselokuvat ja tarinat auttavat visualisoimaan eläinten käytöstä ja osan elokuvasta voi halutessaan kelata uudelleen, jotta voi testata, mihin itse olisi kyseistä eläintä tähdännyt ja milloin laukaissut. Itselleni hyvänä harjoitteena pidin vierailua karhunkatselupaikalle, jossa aamuyön ruokatarjoilun loppumiseen hermostunut jätti muuttui esimerkillisesti etanasta gepardiksi. Se sai minut lähtemään harjoittelemaan radalle, jossa voi ampua kohti tulevaan maaliin. Olen kerännyt lisävinkkejä alan kirjallisuudesta ja kokeneilta pyytäjiltä. Monet kehottavat mielikuvaharjoittelussa siihen, että metsässä kulkiessa voi kuvitella välillä, miten riistaeläin tulisi polkua tai aukkoa pitkin ja miten siihen aseen nostaisi. Samankaltaista harjoitetta teen ainakin itse pitkien automatkojen aikana, kun herättelen jalkojani valehätäjarrutuksella tai oikeastaan vain jalkojen viennillä polkimille. Viime kädessä on kyse siitä, että toimii oikealla tavalla oikeaan aikaan eli siitä, että ymmärtää kyseisen tilanteen ja sen, että oma oikeansuuntainen toiminta on saatava ajoissa liikkeelle. Hallittu nosto ja tähtäys puristavalla laukaisulla on aina monipuolisen harjoittelun tulos. Tästä syystä toimintaan lähtö ainakin omalla kohdallani mataloittaa sykettä, sillä koen olevani tämän tilanteen herra. Kyse on vain omien hermojen tuomista paineista yksinkertaisessa riistatilanteessa. Totta on, että jotkut toimivat tositilanteessa, menipä se oikein tai väärin, ja toiset vain empivät. Syke on kuitenkin melkein kaikilla kaksinkertainen, kun ainutlaatuinen riistalaukaus on lähellä. Kirjoittaja on Metsästäjäliiton KeskiSuomen piirin toiminnanjohtaja.