katso tästä - Jaakkiman Sanomat

6 – No 6 – 8.12.2014
8.12.2014 – No 6 – 7
SEUROISSA TAPAHTUU
Lumivaara Seuran
syyskokous Alavudella
Lumivaara Seura ry:n syyskokous pidettiin 8.11.2014 Alavudella. Kokouksen aluksi katseltiin Antti-Ville Alkulan viime
kesän kotiseutumatkalla ottamia valokuvia. Oli upeita maisemakuvia Lumivaarasta ja Laatokan rannoilta, kaupunkimaisemia Lahdenpohjasta ja kuvia konsertista sekä kaksikielisestä
jumalanpalveluksesta ja kirkkokahveista kirkonmäellä.
Kokouksessa seuran puheenjohtajaksi valittiin edelleen Asko Saunala Jalasjärveltä. Varapuheenjohtajaksi valittiin Mervi Nieminen Lapualta. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Liisa
Kiilunen, Arvo Nukarinen ja Kyösti Kuismin Alavudelta valittiin uudelleen. Mervi Niemisen valinta varapuheenjohtajaksi jätti hänen paikkansa auki hallituksessa ja siihen valittiin
Pertti Kuismin Alavudelta. Lisäksi hallituksessa jatkavat Anneli Oksala Alavudelta ja Aino-Maija Alkula Jalasjärveltä Aino-Maijan toimiessa edelleen sihteeri-taloudenhoitajana.
Kokous päätti vuoden 2015 jäsenmaksun korottamisesta 10:stä 12:een €/hlö perustellen sitä yleisellä kustannusten
nousulla, joka on vaikuttanut mm. erilaisten ilmoitus-, postitus- yms. kulujen kasvuun.
Talousarvion vuodelle 2015 esitteli Aino-Maija Alkula ja se
hyväksyttiin yksimielisesti.
Asko Saunala esitteli seuraavan vuoden toimintasuunnitelman, joka sisältää mm. kotiseutumatkan Lumivaaraan kesäkuun alussa. Osallistutaan omatoimisesti Karjalaisten kesäjuhlille Hyvinkäälle sekä ollaan mukana Jaakkiman Seudun
Perinneyhdistyksessä, johon edustajiksi valittiin Aino-Maija Alkula ja Asko Saunala. Lisäksi myydään Lumivaara-aiheisia tuotteita esim. Lumivaaran historia ja Yhteismetsä -kirjoja, Lumivaaran karttoja ja pinssejä sekä vaakuna- ja kirkkoaiheisia kynttilöitä.
Virallisena ilmoituslehtenä on Jaakkiman Sanomat ja lisäksi ilmoituksia laitetaan myös Viiskunta- ja Karjala-lehtien seurapalstoille. Tässä yhteydessä keskusteltiin yleensäkin seuran
toiminnan laajemmasta ja monipuolisemmasta esilletuomisesta, jota saataisiin heräteltyä uusien ja erityisesti nuorempien kiinnostusta seuran toimintaa kohtaan.
Toiminnantarkastajiksi valittiin Anja Kuismin ja Inkeri Kuismin Alavudelta sekä Eini Leppälä Ilmajoelta ja Pirkko Kallio
Seinäjoelta.
Tampereen Työväenteatterissa esitetään näytelmää ”Kainon laulu”, joka kertoo sotalapsen tarinaa. Sinne on mahdollista saada paikkoja helmikuulle. Kaikki kiinnostuneet ottakaa
yhteyttä Aino-Maijaan tai Merviin; jos saataisiin porukkaa kasaan, niin mennään katsomaan.
Lopuksi nautittiin hyvät kahvit ja haastettiin suut makkiiks.
Mervi Nieminen
Vaasan Karjalaseuran
kokouksessa äänestyksiä
Syksyisessä säässä pidettiin Vaasan Karjalaseuran syyskokous, jossa oli paikalla jäsenistöä kiitettävästi. Kokous oli nk. toiminnan, budjetin ja henkilövalintojen kokous. Budjetoinnin
kohdalla puhuttiin pitkään varsinaisten jäsenten jäsenmaksun suuruudesta. Johtokunta ehdotti pientä korotusta nykyiseen jäsenmaksuun, mutta jäsenistön ehdotuksesta tuli äänestyksen jälkeen päätökseksi jäsenmaksun korottaminen kahteenkymmeneen euroon. Korotuksella saadaan maksettua mm. liiton, piirin sekä nuorisoliiton maksut ja vielä jää
paikallisesti käytettäväksi jäsenistön hyväksi. Ja toisaalta 0,05
sentin suuruinen summa päivässä karjalaisuudesta ei ole hinta eikä mikään!
Johtokuntaan ei tullut muutoksia. Seuran puheenjohtajana
toimii edelleen Kari Rapo ja varapuheenjohtajana Anja Paksu. Pääemännän paikasta äänestettiin – tiukassa kisassa pääemännäksi valittiin edelleen Anneli Huvila, joka vastaa kokoontumisten keittiövuoroista ja tarvikkeiden hankinnasta.
Toiminta jatkuu edelleen monimuotoisena. Liiton teemana on vielä kahden vuoden ajan ”Sanan käyttö”, minkä mukaisesti toimintaa jatketaan. Pääasiallinen toiminta on kokoontumiset joka toinen viikko, jolloin on alustuksena aina
erilainen aihe. Matkoja tehdään niin Karjalaan kuin lähipaikkakunnille sekä kesätapahtumiin. Yhteistyötä teemme eri tahojen kanssa mm. Vaasa Opiston, seurakuntien, Kalevalaisten
Naisten, Pärnun Inkerinsuomalaisten, Lotta Perinneyhdistyksen jne. kanssa. Harrastamme myös urheilun saralla mm. kesäisin Asevelikylän kentällä kyykkää ja liikuntaa vuoden ajasta riippumatta.
Vaasan Karjalaseura ei ole pelkästään karjalaisten seura,
vaan mukaan mahtuvat myös kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneet karjalaisuudesta; sen historiasta, kulttuurista, käsitöistä
tai ruokaperinteestä, joitakin esimerkkinä mainittuna. Seuran
nettisivut löytyvät osoitteesta www.vaasankarjalaseura.fi, samoin seura on Facebookissa.
Raija Rapo (siht.)
KUVAT MARTTA RAUTIO
Vihannin Karjalaseuran juhlassa
karjalaista sanankäyttöä Vihannin Ukonkantissa
järjestettiin lokakuun 26.
päivä juhla, jonka teemana oli karjalaista sanankäyttöä, runoja ja lauluja.
Monipuolisen ja viihdyttävän tilaisuuden vihantilaiset olivatkin saaneet
aikaan.
Kahvitarjoilu suussa sulavien karjalanpiiraiden
sekä marjapiirakoiden ja
Karjalan käki-pipareiden
kera aloitti juhlan. Munavoita ja sienisalaattia oli
myös pöydässä. Monta
halausta ehdittiin vaihtaa ja katsastella, keitä oli
saapuvilla.
Väkeä oli tullut Oulusta
saakka ja lähellä olevista
Karjala-seuroista. Paikkakuntalaisiakin tapahtuma
kiinnosti.
Ensin Aija Haukka antoi
pienet lahjat 8-vuotiaalle
Minttu Sämpille, joka voitti viime kesän karjalaisilla kesäjuhlilla Lappeenrannassa
ensimmäisen
palkinnon
karjalanpiirakoiden teossa omassa
sarjassaan, siis Suomen
mestaruuden. On mennyt
mummon, Kirsti Sämpin
opetus hyvin perille!
Juontajana ja pitkälti myös
matinean kokoajana toimi
Aija Haukka. Esiintyjiksi
Aija oli saanut oman äitinsä Irma Eilolan sekä kaksi
tytärtään Antoniina ja Natalia Haukan.
Irma Eilolan ohjelmanumerona kuulimme kaksi runoa. Toisen kirjoittaja
on itsekin karjalainen, Eeva Kilpi, toisen Maija
Paalasto-Nevalainen.
Runopuolella jatkettiin
Liisa Mäkisen lukemassa
"Karjalaispapan muistoja"
-runossa, joka osallistui
Karjalaseurojen Pohjolan
piirin runokilpailuun ja
löytyy julkaistuna kirjassa
"Muruja elon onni". Siitä
löytyy myös toinen Mäkisen runo "Karjalaispoika", jonka myös kuulimme. Liisa Mäkinen ei itse
ole karjalainen, mutta on
ollut karjalaisen miehen
kanssa naimisissa ja jäi jokin aika sitten leskeksi.
Kirsti Kahila-Utunen antoi oman panoksensa laulullaan: "Laps olen köyhän,
kauniin Karjalan..." Häntä säesti pianolla Antoniina Haukka. Yhteislaulujen säestäminen taas
lankesi Kirstin tehtäväksi.
Antoniina lauloi tilaisuudessa vielä laulun "Harmaat silmät" pianolla itseään säestäen.
Laululla ohjelma jatkui,
kun nuori nainen Helena
Juntunen tulkitsi hienosti laulut "Ruskie neitsyt,
valkie neitsyt…" ja tunteikkaan "Ystäväni muistathan…" Helena säesti
Pohjolan piirin puheenjohtaja Ahti Pyörnilä kiittää Karjalan Liiton toiminnanjohtajaa Satu Hallenbergiä
puheenvuorosta ja luovuttaa hänelle lahjakirjan.
Karjalaseurojen Pohjolan piirin puheenjohtaja kahvikupposen ääressä jututtamassa Liisa Hiltusta,
taustalla Kirsti Sämpi ja juhlan kuuluttajana toiminut Aija Haukka.
”Sie, mie ja myö yhes”
syystapahtumaan ja -kokoukseen 10-12.10. Syötteellä osallistui Karjalaseurojen Pohjolan piiristä
reilut 60 jäsentä kahdeksasta seurasta. Suurin
osa kokousväestä tuli
bussilla Oulusta tai sen
itseään kitaralla. Kylläpä
siinä nenäliinoja kaiveltiin
esiin.
Opettajana toimiva Natalia lauloi koskettavan:
"Evakon laulun" ja "Sunnuntaina sataa aina". Viimeksi mainitsemani laulu
piti paikkansa, koska sää
oli syksyn tapaan sateinen. Evakon laulu ei jätä
ketään kylmäksi, vaikka
Veikko Lavin laulu on tuttu
kaikille.
Kauko Turula ilahdutti parilla runolla. Toinen oli
nimeltään "Karkuri" ja
toinen kertoi vitsikkäästi
varispariskunnan jutustelusta. Ritva Kangastalo
esitti Paavolan Karjalaseuran runokilpailussa palkittujen Anja Asunmaan ja
Kirsi-Maria Hiltusen runot,
kun he eivät itse päässeet
juhlaan mukaan.
Anisa Puranen luki rautulaisen Jorma Vepsän kirjoittaman jutun "Matkal
ommaa kottii". Tämä herkisti mielemme ja jälleen
silmäkulmat kostuivat.
Viimeisenä esittivät Ritva Myllylä ja Aija Haukka
meille nykyajasta kertovaa
tarinaa siten, että Ritva
pagisi hieman oudommalla karjalan kielellä ja
Aija sitten kertasi saman
nykysuomeksi.
Karjalaseurojen Pohjolan piirin puheenjohtaja Ahti Pyörnilä toi piirin
tervehdyksen tilaisuuteen
ja kertoi muutenkin kuulumisia ja ajankohtaisia
asioita.
Kuten niin monta kertaa
ennenkin Martta Rautio
kuvasi ohjelman suorittajat ja videoi juhlan. Hänen
kuvittamansa on myös
vuonna 2010 olleen runokilpailun teos "Muruja
elon onni". Kirjaa saamme nyt lukea ja ihastella.
Löytyy taitavia sananiekkoja keskuudestamme.
Esiintyjät ja keittiössä
emännöivät
kukitettiin
Pohjolan piiri Syötteellä
eteläpuolisista seuroista.
Kaukaisimmat tulivat Ivalosta asti.
Syystapahtuma kokouksineen oli Pohjolan piirin
viides vuosittainen tapahtuma. Tapahtuma on
todettu kokoustoiminnan
lisäksi merkittäväksi ja
tarpeelliseksi tapaamismuodoksi karjalaisen jäsenistön keskuudessa.
Runsas osanottajamäärä johtui suurelta osin
myös Syötteen vetovoimasta. Päivien aikana laulu raikui ja puhe pulppusi
karjalaiseen tapaan. Oli
mukava tavata tuttuja ja
vaihtaa ajatuksia. Tuloiltana laulettiin joukolla
yhteislauluja Koillis-Lapin
seuran edustajien Sisko
Perttusen (kitara) ja Pentti Väyrysen (hammond)
säestyksellä.
”Pajoloin da Runon
Illaču
č ” kokosi väen lauantain illanviettoon, jonka
ohjelmasta vastasi Oulun
Karjalaseuran Kuoro Käköset ja Vitaly Chapkovich.
Kuoro esitti runojen lomassa Vitaly Chapkovichin sävellyksiä mm.
Ilmari Pimiän, Eino Leinon
ja Jaakko Rugojevin runoihin sekä perinteisiä karjalaisia ja karjalankielisiä
lauluja. Myöhemmin väki
sai nauttia pudasjärveläisen ”Suopunki”-yhtyeen
laulajien Risto Puhakan ja
Olavi Raution lauluesityksistä Vitaly Chapkovichin
säestäessä haitarilla. Syöte-humppa ja tanssikappaleet soivat tosi hienosti.
Karjalan Liitolla edessä
75-vuotisjuhlavuosi
Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg
kertoi toiminnan painopisteistä sekä vuosien
2014-2017
strategiasta
”Avoin ja vahva Karjalan
Liitto”. Aluevastaava Tarja
Ylitapio kertoi piirin toiminnallisista tavoitteista
”myö yhes” -teemalla.
–Ensi vuosi on juhlavuosi; Karjalan Liiton
75-vuotisjuhlaa vietetään
25.4.2015. Vuosi 2015 on
myös Vanhan Kalevalan
180-juhlavuosi ja Kantelettaren merkkivuosi.
Karjalan Liiton teemaa
”Karjalainen sanankäyttö” on täällä Pohjolassa
toteutettu hienosti; teillä
on oma julkaisu ja tässä tapahtumassakin on
jäsenistön oma ”Tarinasta kirjaksi” -näyttely,
antoi Hallenberg piirille
tunnustustaan.
Syyskokousvalintoja
–On erittäin tärkeää, että
me karjalaiset kohtaamme toisemme tällaisessa
tilaisuudessa. Se lujittaa
yhteisöllisyyttä ja vahvistaa identiteettiämme,
totesi Pohjolan piirin puheenjohtaja Ahti Pyörnilä
syyskokouksen alussa. Kokouksen puheenjohtajana
toimi
teollisuusneuvos
Jorma Terentjeff ja sihteerinä piirin sihteeri Heljä
Rahikkala.
Piirin puheenjohtajana jatkaa edelleen Ahti
Pyörnilä Oulusta ja varapuheenjohtajana Lauri
Utunen Vihannista. Vahvistettiin uusi aluejako
ja valittiin hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle
Eteenpäin mennään omin voimin
vv. 2015-16. Lapin alue:
Pentti Väyrynen, varalla
Irja Jefremoff, Rovaniemen alue: Antti Nirkkonen,
varalla Marjo Savolainen,
Oulun alue I: Kari J. Ylönen, varalla Esko Salmela,
Oulun alue II, Leena Leskelä, varalla Erkki Jaatinen,
Nivalan alue: Jarmo Pylkkönen, varalla Riitta Viitakangas, Paavola-Raahe
alue: Liisa Hiltunen, varalla
Paavo Kokko.
Paltamon Karjalaseuran
toiminnan päättyessä puheenjohtaja kiitti pitkäaikaista hallituksen jäsentä
Laura Jokista ja luovutti
hänelle
karjalahuivin.
Toimikunnat
pysyivät
muuten ennallaan, paitsi tiedotustoimikuntaan
lisättiin Heljä Rahikkala
Martta Raution lisäksi. Entiset toiminnantarkastajat
jatkavat. Piirin varsinainen toiminta jatkuu entiseen tapaan, kevätkokous
pidetään Keminmaassa
ja syyskokous Utajärvellä.
Piirin toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvioesitys vuodelle 2015
hyväksyttiin.
Kalksalo-seurassa on jatkuvuus turvattu
Paavolan Karjalaseuran puheenjohtaja Ritva Kangastalo lukee Anja
Asunmaan ja Kirsi-Maria Hitusen runoja
Natalia Haukka lauloi mm. Evakon laulun.
punaisella ruusulla.
Tilaisuus
päätettiin
seisten laulettuun Karjalaisten lauluun. Tuntee
itsensä taas vähän kuin
enemmän
karjalaiseksi
oltuaan hienossa juhlassa
mukana. Kiitos tarjoilupuolesta
lankeaa naistoimikunnalle. Ilman heitä ei olisi suu
ollut vehnäsellä vierailla.
Keittiössä häärivät: Eila
Äijälä, Asta Juntunen ja
Kirsti Sämpi. Maittavan
sienisalaatin valmistus oli
uskottu Haukan perheen
isälle Erkki Haukalle.
Osaavat
vihantilaiset
kyllä juhlat järjestää ja
mikä on järjestäessä, kun
jo omassa perheessä ja
suvussa löytyy esiintymiseen kykyä ja halua. Kiitos
järjestäjille!
Paavolan Karjalaseurasta mukana olleiden puolesta kiittäen.
Kerttu Tiri
Ruukki, Siikajoki
Kalksalo-seura kokoontui
vuotuiseen syysjuhlaansa
4.10.2014 Hauhon Lautsiaan. Paikalla oli lähes 50
seuran jäsentä ja tunnelma leppoisan kotoinen. Ilahduttavaa on, että eri
puolilta Suomea hakeudutaan yhteen ja mukana on
paljon toisen ja kolmannen polven kalksalolaisia. Se tietää hyvää seuran
jatkuvuudelle.
katsottuna.
Alustuksen
pohjalta keskusteltiin vilkkaasti ja pohdittiin Kalksalo-seuran tulevaisuutta. Yhteinen toteamus oli,
että eteenpäin mennään
omin voimin ja jatkuvuus
on turvattu. Väsymistä ei
ole ja uusia vastuunkantajia on tulossa. Päivän
päätteeksi kuultiin rovasti
Hannes Viertolan saatesanat kotimatkalle.
Syysjuhlan ohjelma koostui musiikista, yhteislauluista, matkamuisteluista
ja muista ajankohtaisista
aiheista. Satu Pentikäinen
lauloi pianolla itseään
säestäen ja Hannele Rouhiaisen johdolla laulettiin
yhteisesti. Mielenkiintoinen ohjelmanumero oli
Tapio Uusitalon suunnittelema kalksalolaisaiheinen
tietokilpailu.
Kysymykset olivat hyvin valittuja,
monipuolisia ja yksityiskohtaisiakin, esimerkiksi kuinka monta sikaa ja
lammasta oli Kalksalossa,
kuinka moni lumivaaralainen palasi kotiseudulleen välirauhan aikana,
oliko Kalksalossa sähköä
ja puhelinta jne.
Aila Heinonen oli koonnut katsauksen yhteisöistä, jotka eri puolilla
maata toimien vaalivat
karjalaisperinteitä lumivaaralaisnäkökulmasta
Kalksalo-seura perustettiin yksitoista vuotta sitten
ensimmäisen Kalksalon
kyläkirjan julkaisemisen
innoittamana. Moni kalksalolainen on kuulunut
jäsenenä erilaisiin karjalaisjärjestöihin, mutta
oman kyläseuran perustamisen myötä haluttiin
tiivistää kalksalolaisten ja
heidän jälkeläistensä välisiä yhteyksiä. Nyt seura
on julkaissut jo toisen kyläkirjan – Kalksalon kultaiset kullerot – ja seuran julkaisuihin kuuluvat myös
useat Eeva Tervon kirjoittamat kalksalolaisaiheiset
kirjat ja hänen suunnittelemansa kortit. Seura on
järjestänyt useita matkoja
Karjalaan ja Kalksaloon,
viimeksi vuonna 2013.
Tänä vuonna tuli kuluneeksi 70 vuotta rajojen
uudelleenjärjestelyistä
ja karjalaisten lähdöstä
kotiseuduiltaan. Nuorimmatkin Karjalassa syntyneet ovat jo seitsemänkymppisiä ja aikuisiässä
lähteneitä ei ole enää kovin paljon keskuudessamme. Tämä asia vaikuttaa
niin kalksalolaisten kuin
muidenkin karjalaisyhteisöjen toimintaan. Asioista omakohtaisesti muistavien määrä vähenee
ja seurojen on kyettävä
jatkamaan nuorempien
voimin. Miten toimintaa kehitetään ja miten
saadaan nuoremmat kiinnostumaan juuristaan ja
lähtemään mukaan, siinä
ajankohtainen kysymys.
Risto Viitanen
Tuusula
Martta Rautio
Oulu
8 – No 6 – 8.12.2014
8.12.2014 – No 6 – 9
SEUROISSA TAPAHTUU
Tarja Rantama
yksimielisesti jatkoon
Jaakkimalaisten syyskokous ja pikkujoulu
Jaakkimalaisten Seura
ry:n syyskokous ja pikkujoulu pidettiin lauantaina
8.11.2014 Seinäjoen srk:n
Kultavuoren toimipaikassa, paikalla oli 30 henkilöä.
Syyskokouksen asialistalla
oli jäsenmaksu, budjetti
ja toimintasuunnitelma
vuodelle 2015. Myös Seuran hallinnon henkilöiden
valinta kuului ohjelmaan,
ja siltä osin päätettiin antaa entisten henkilöiden
jatkaa tehtävissään.
Toimintasuunnitelmassa esitettiin vuodelle 2015
seuraavat
tapahtumat:
kevätkokous maaliskuussa, Jaakkiman Sanomien
lukijamatka helatorstaina
Lahdenpohjaan,
Karjalan Liiton kesäjuhlat Hyvinkäällä
13.-14.6.2015,
Jaakkiman Sanomien lukijatapaamisen 13.6.2015
(järjestelyvuoro on Jaakkimalaisten Seura ry:llä),
kalajuhla elokuussa ja
syyskokous marraskuussa. Tarkempi tieto tapahtumien ajankohdasta ja
paikasta kerrotaan Seuran
jäsentiedotteessa
tammikuussa 2015 ja Jaakkiman Sanomissa hyvissä
Vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa korostettiin perinteen tallentamista eri muodoissa. Seuran
jäsenillä on tilaisuus vertaisopintoryhmässä
tutustua karjalaiseen kirjallisuuteen. Jatketaan myös
Evakkoesineen
tarinaarkiston kokoamista ja
julkaisemista.
Ohjelmaan kuuluvat tietenkin perinteiset Sortavala-illat ja osallistuminen
yhteisiin tapahtumiin eri
yhteisöjen kanssa.
Jäsenmaksuun ei kajottu ja talousarviokin
pysyttelee entisenlaisella
tasolla.
Seuran puheenjohtajana jatkaa Yrjö Venna, varapuheenjohtajana on Eini
Karhulahti. Muista hallituksen jäsenistä jatkavat
Maija Malmström, Tuula
Roitto ja Aili Kytökivi. Hallituksen uudeksi jäseneksi
valittiin Hilkka Vallisaari.
Seuran toimintaa tarkastelee ensi vuonnakin
Jukka Kotkanen, varahenkilönään Pekka Anttonen.
Kokouksen jälkeen seurasi Paavo Suonisen esitelmä jatkosodan muistoista.
Öitseissä tanssittiin
lisäksi saataisiin kustannuksiltaan halpa työkalu
Seuran aineiston tallennukseen ja mahdollisesti
virtuaalisen museon luontiin. Mikäli tiedätte henkilöitä, jotka voisivat avustaa tässä selvityksessä,
voitteko ottaa yhteyttä
Matti Tiilikkaan.
Syyskokouksessa vasemmalta Väinö Huolman, Kari Jääskeläinen, Yrjö Uimonen, Yrjö ja Sinikka Natri,
Sisko Renkola ja Raimo Uimonen, taustalla Jari Hatakka.
ajoin
ennen
kutakin
tapahtumaa.
Kokous hyväksyi seuraavat tulevat hankkeet: Jaakkiman
sankarihautausmaan
suojeluhankkeen
eteenpäinvienti
yhteistyössä muiden jaakkimalaisten yhdistysten kanssa,
kyläkirjahankkeisiin
osallistuminen ja avustaminen ja pöytästandaarien teettäminen myyntiä
varten. Päätettiin hankkia
20 kpl entisen mallista
pöytästandaaria, joissa on
Jaakkiman pitäjän vanhan
leimasimen kuva (harava,
viikate, lyhde ja 5 linnavuorta). Kappalehinnaksi
muodostuu noin 25 e
€ uroa
+ postituskulut.€
Lisäksi tehdään alustava
selvitys Seuran kotisivujen luonnista internettiin
(kustannukset, tekniikka
ja sisältöehdotus). Tavoitteena on innostaa nuorempia sukupolvia mukaan Seuran toimintaan,
Pikkujoulun alussa vietettiin hiljainen hetki
poisnukkuneiden jäsenten muistoksi. Seinäjoen
alueseurakunnan johtava
kappalainen Liisa Rantala
piti tilaisuuteen hyvin sopivan hartaustilaisuuden,
jossa hän käsitteli karjalaisille tuttua vaikeutta
sopeutua uuteen asuinympäristöön. Karjalaisten
sijoittamisessa kylittäin
samoihin pitäjiin oli tässä
mielessä järkeä, koska siten saatiin melko läheltä
turvaa entisistä naapureista ja sukulaisista.
Yrjö Natri lausui kirjoittamiaan omia koskettavia runoja mm. Karjalan
joulusta:
Saini Knuuttila välitti
lämpimiä terveisiä Oppolasta ja Kari Jääskeläinen
kertoi Sortavalan lyseon
Pian saa taas pöytäviiriä.
Seinäjoelle muuton muistoksi 6.11.2014 pidetystä
70-vuotisjuhlasta,
jossa
saatiin tilaisuus esitellä jaakkimalaisten tuloa
Pohjanmaalle sekä Jaakkiman Sanomia.
Kiitokset kaikille tilaisuuteen tulleille, arpajaislahjoituksia tuoneille ja
esiintyjille hienon juhlatunnelman luonnista.
Matti Tiilikka
Seinäjoki
puh. 050 3133 331
[email protected]
Sortavalalaisten syystapahtumia
Sääntömääräinen syyskokous pidettiin 12.11.2014
Karjalatalon Sortavalasalissa. Paikalle oli saapunut tavanomaiset kolmisenkymmentä seuran
jäsentä.
Suur-Jaakkimalaisten
”Jatkosodan aikoja
1942-19442”
Täytin keväällä 80-vuotta,
joten minulla on varsin
omakohtaisia
muistoja
jatkosodan ajoilta.
Olin ollut sotalapsena
Ruotsissa yksitoista kuukautta, kun minut palautettiin takaisin Suomeen,
koska ikäni perusteelle
minun oli mentävä aloittamaan kansakoulu 1942.
Palautus tapahtui samaa
tietä, mitä olin aikaisemmin mennyt eli Joensuuhun, mistä isäni oli
valtuutettu
noutamaan
palaavien ryhmän.
Asuimme aluksi Jukolassa Turunkatu 4, jopa
samassa paikassa, missä
asui Lyseon rehtori Uuno
Karttunen. Muistan isoveljeni Ilmon olleen kiusaantunut siitä, että hänen koulunsa rehtori asui
meidän kanssamme. Onneksi tämä vaihe ei kestänyt kauan. Saimme oman
asunnon ja elämä alkoi
palailla uomiinsa. Eräänä
silloisena erikoisuutena
muistan, että kotiimme
jouduttiin jälleen kerran
hankkimaan miltei koko
kalusto uudelleen astioita
myöten.
MINUSTA OLI TULLUT kovin
isänmaallinen.
Olkoon
tästä esimerkkinä, kun
tarkistin
aina
ruoka-
lautaseni leimasta, että
lautanen oli varmasti
suomalaista tekoa. Ruokapuoli oli tietenkin koko
ajan niukkaa, eikä meillä
saanut isän ohjeiden takia
hankkia tuotteita mustasta pörssistä. Taisi äiti
joskus ”joustaa” ainakin
maitoasioissa. Yksipuolisesta ravinnosta johtui,
että vatsavaivojeni takia
lääkäri määräsi minulle
”koeaamiaisen”. Olin aluksi innostunut korpuista ja
teestä, mutta kumiletkun
tunkeminen suun kautta
mahaani oli kaikkea muuta. Diagnoosi oli: hapon
puute. Sain jotakin lääkettä, mutta paranin takuulla
jo pelkästä letkutuksen
uusimispelosta.
Parhaan kaverini Veikko Rossin kanssa meillä
pojilla oli paljon omia
puuhia. Kaupunki oli sodan seurauksena täynnä
rottia, luteita, torakoita ja
täitä. Opettajamme Nina
Solntsew joutui pitämään
koulussa jopa täitarkastuksia. Rotat kiinnostivat
meitä eniten. Rakensimme oman pienoiskorsun.
Otimme kiinni muutamia
rottia. Tapoimme ja nyljimme ne sekä ripustimme
nahat voitonmerkkeinä
korsumme seinille. Lyhyt
ilo. Kamala haju. Koko
korsu oli tuhottava.
Seurahuone oli tärkeä
kohteemme. Siellä oli
kirjasto, teatteriesityksiä
ja etenkin meitä kiinnostavia sotavankeja sekä
heitä kuljettanut kuormaauto. Saimme olla joskus
autossa mukana ja leikkiä
vankien varavartijoita.
Jaakko-veljeni
palasi
Ruotsista täysin ummikkona. Perheen yllätykseksi osasin toimia tulkkina.
Olin näet kotona puhunut
koko ajan vain suomea.
Kerrostaloissa ei tietenkään voinut olla kotieläimiä. Meilläkin oli niin sanottu syöttöporsas tutussa
paikassa
maaseudulla.
Jouluporsas teurastettiin
meidän
pihaliiterissä,
mutta minut oli silloin lähetetty ostamaan Karjalan
raudasta
saparosaksia.
Myyjä ei kovan hakemisen
jälkeenkään löytänyt moisia saksia. Kotiin palattuani tajusin, että minua oli
hieman höynäytetty.
KUN KAIKESTA OLI puutetta,
oli tarpeen kerätä talteen kaikki mahdollinen.
Toiminta sai nimekseen
Nuorten talkoot. Varsinkin jätepaperin kerääminen oli mielenkiintoista
puuhaa. Kiersin talosta
toiseen soittelemassa ovikelloja. Muutamissa paikoissa oli jo odotettukin
noutajia paperit valmiissa paketeissa. Kerättiin
toki metalleja, pulloja ,
risuja, käpyjä ym. Myös
erilaisista talkootöistä sai
lisäpisteitä, mitkä merkittiin vihkoon ja toimitettiin
aikanaan eteenpäin. Riittävä pistemäärä toi sitten
jonkinlaisen palkinnon ainakin elokuvalippuja.
Olin innostunut sotilaspoikatoiminnasta. Ikäni
takia pääsin mukaan vasta täytettyäni kymmenen
vuotta eli kesällä 1944.
Muistiini ovat jääneet
sotilaspoika-ajalta Helmijärven leiri telttamajoituksineen, ammuntoineen
ja monine kilpailuineen.
Kyllä Helmijärven vesi
oli puhdasta. Pohja näkyi metrien syvältä yhtä
kirkkaana. Sotilaspoikien
erityistehtäviä olivat sankarihautajaisten kunniavartiot.
Mutta syksy 1944 toi
jälleen uuden evakkotaipaleen. Minun tieni vei
uudelleen
sotalapsena
Ruotsiin.
Kokemukseni Ruotsissa
olivat minun, samoin kuin
veljieni osalta, erittäin positiivisia. Pidimme yhteyksiä sijoituskoteihimme
vuosikymmenien
ajan.
Nyt on ikätekijä alkanut jo
vaatia osansa yhteyksien
pidossa.
Paavo Suonisen esitys
antoi useille paikallaolijoille aihetta palata omiin
muistoihinsa
kyseisenä
aikana. Jatkotarinoita olisi
riittänyt vaikka kuinka pitkälle, mutta jatketaan taas
ensikerralla.
Nyt
varustaudumme
joulujuhlaamme 14. joulukuuta. Reijo Pajamo on
luvannut virittää joululauluaarteistostaan uusia
aiheita.
Tapahtumat keräili
talteen
Reino Halonen
Helsinki
Öitseissä muistettiin tällä kertaa ruusuin emäntiä, jotka ovat lukuisat juhlat seuran jäsenille valmistaneet
ja piiraat eri markkinoille leiponeet, vasemmalta Hilkka Nieminen, Airi Blomster, Kiti Hartikainen, Ester
Lehtoaro, Maire Levonen, Anja Kallio ja Salme Ollikainen, joka palkittiin liiton hopeisella ansiomerkillä.
Suur-Jaakkimalaiset
ry:n
syyskokous käynnistyi aurinkoisessa syyssäässä Karjalatalolla lauantaina 18.10.
2014.
Puheenjohtaja Tarja Rantama avasi tilaisuuden toivottamalla yhdistyksen jäsenet lämpimästi tervetulleiksi kokoukseen, joka pidettiin perinteitten mukaan
Laatokka-salissa.
Aluksi kukin jäsen esitteli itsensä ja kertoili hieman
siteistään Jaakkimaan. Vanhimmasta päästä oli mukana
yli 90-vuotias Sanelma Emeleus-Äimä ja nuorimpana,
isoisänsä Mauri Pekkisen
seuraksi lähtenyt 12-vuotias
Heikki Pekkinen.
Kokouksen
puheenjohtajaksi valittiin
Martti Nuikka, pöytäkirjantarkastajiksi yhdistyksen konkarit Seija ja Eino Bergman
ja pöytäkirjanpitäjäksi Kiti
Hartikainen.
Kokouksen laillisesti koollekutsutuksi toteamisen jälkeen siirryttiin toimintasuunnitelman sekä tulo- ja
menoarvion käsittelyyn.
Tarja Rantama esitteli jäsenistölle ensi vuodeksi suunniteltua toimintaa,
jossa uutta on mm. kevätretki Pokrovaan. Myös suositut Kalajuhlat ja Pääskyn kesäretki ovat edelleen
ohjelmassa.
Elli Saari selvitti yhdistyksen tulo- ja menoarvion. Tasapainossa ollaan, joskin jäsenmaksujen huolellisempaa muistamista toivottiin.
Jäsenmaksun suuruuden kokous päätti pitää ennallaan.
Yhdistyksen puheenjohtajan valinnassa ei syntynyt
erimielisyyttä, sillä niin voimakasta ja lämmintä oli kannatus nykyiselle puheenjohtajalle Tarja Rantamalle. Hän
kiitti ja suostui jatkamaan,
mutta muistutti kokousta
Karjalan Liiton suosituksesta, ettei saman puhenjohtajan kausi ylittäisi seitsemää
vuotta.
Öitsien perinteisintä ohjelmaa ovat tanssit. Muistan, kuinka tyttösenä olin
vanhempieni
mukana
Karjalatalolla suurjaakkimalaisten Öitseissä. Siellä
tavattiin lähisukua ja isän
entisiä naapureita, nautittiin juhla-ateriasta ja lopuksi aina tanssittiin.
Viime vuosina tanssiminen on jäänyt vähemmäksi ja muu ohjelma
kehittynyt
perinteeksi,
milloin kyläkisailut, runonlausunta, musiikkiesitykset ja viimeisinä vuosina Jyrki Tiittasen laatimat,
kyläkunnittain
kisatut
visailut, joissa kysellään
usein murresanojen merkityksiä, joskus paikallistietoakin. Tänä vuonna
kyläkisailun voitti Kokonniemen pöytä eli joukkue.
Mikä hauskinta oli juhlaan varattu myös orkesteri nimeltään André. Sen
jäsenet ovat perustajajäsen, viulisti Reino Miettinen, basisti Erkki Latvasto,
haitarinsoittaja Eino Kujala ja kosketinsoittaja Antti
Nieminen.
Orkesteri soittaa ilokseen ja harrastuspohjalta,
mutta harjoittelee säännöllisesti viikottain Malmilla. Miettinen on ollut
vuosikymmeniä musiikin
parissa sikäli, että hän
on viulunrakentaja. Kun
viuluja oli miehen hyppysissä syntynyt jo noin 25
yksilöä, ilmoitti hänen kaverinsa hänet viulunsoittokurssille. Näin sai pelimannin kipinä alkunsa.
Nieminen taas on ikänsä
soittanut kosketinsoittimia, mutta viulu on tullut
myös hänelle tutuksi soittimeksi. Mainittakoon vielä se, että Latvasto edustaa
pumpussa karjalaisuutta, sillä hän on syntynyt
Ruskealassa.
Yhdessä
soittaminen
on miehille sosiaalinen
tapahtuma, tässä kokoonpanossa jo kolmen vuoden ajan. Harjoituksissa
nautitaan musisoinnista,
vaihdetaan ajatuksia ja
soitetaan vanhaa tanssimusiikkia. Harjoitustiloissa kokoontuu monia
yhteisöjä, jotka ovat pikkuhiljaa alkaneet tilata
orkesteria eri tilaisuuksiin
soittokeikoille, kuten nyt
tälläkin kertaa Eino Bergmanin vinkistä tänne Öitseihin. Kiitos orkesterilletanssimusiikista!
Öitseissä oli jälleen
mahtiarpajaiset,
joiden
palkinnoista
yhdistys
kiittää lämpimästi niitä
hankkineita ja luovuttaneita. Ensi syksynä taas
tavataan, hieman myöhempään ajankohtaan lokakuulla. ¤ti
Perinneyhdistyksen kokouksessa
Suunnittelimme
jo 110v-juhlavuotta
Suur-Jaakkimalaiset ry.:n perustajajäsen Heikki Pöllänen (oik.) kutsuttiin seuran kunniajäseneksi. Tunnustuksia Öitseissä jakoi seuran kunniapuheenjohtaja Martti Nuikka. Saimme myös kuulla Heikin muistelua seuran alkutaipaleilta. Erityisesti hän kiitti emäntien
merkittävää panosta seuran talouden kehittämisessä.
Juhlapuheessaan OTT Lauri Railas kosketteli mm. Karjalan ikiaikaista historiaa, oman sukunsa vaiheita Salmissa ja yhtymäkohtia Laatokan länsirannikon Jaakkiman-Lahdenpohjan sekä itärannikon
Salmin pitäjän välillä.
Myös varapuheenjohtaja
Terttu Teivonen suostui jatkamaan tehtävässään. Erovuorossa ollut Elli Saari valiittiin uudestaan ja hän jatkaa yhdistyksen talousvastaavana.
Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Mauri Pekkinen
ja Pertti Parikka. Hallituksessa jatkavat edelleen Salme Ollikainen, Tea Itkonen
ja Jyrki Tiittanen.
Yhdistyksen toiminnantarkastajiksi valittiin Irma Sinerkari ja Ester Lehtoaro.
Kokouksen vetänyt Martti
Nuikka paukautti nuijallaan
tilaisuuden päättyneeksi klo
12.47. Lopuksi kajautettiin
Karjalaisten laulu ja arvottiin
osallistujien kesken illalliskortti Öitseihin, jotka alkoivat pian kokouksen jälkeen
juhlasalissa.
Kiti Hartikainen
Jaakkiman Seudun Periinneyhdistyksen hallitus kokoontui Seinäjoella
29.11. Saatettiin todeta
vuoden 2014 kuluneen
hyvin, lehteen on saatu
lukijoilta ja itse on toimitettu aineistoa ja artikkeleita, joiden myötä lehden
sisältö on saanut kiittävää
palautetta.
Huomion arvoista on
sekin, että sosiaalisen median kautta tulee linkkejä
sanomalehden ja nuorempien polvien välille. Se
näkyy tilauksissa ja myös
kirjoituksina
lehdessä.
Nuoremmat ovat innostuneet haastattelemaan
isovanhempia ja vanhempiaan, mikä koituu myös
kyläkirjoille eduksi.
Lehden tilaajakantaan
lukijoiden ikääntyminen
jo heijastuu jonkin verran.
Suruviestit-palstalla on ollut ajoittain paljon rivejä
ja lehtitiluksia on lopetettukin. Ilahduttavan moni
suruviestin soittaja kuitenkin kertoo, että lehden
saa jatkossa lähettää jollekulle toiselle sukulaiselle,
joskus sedälle tai tädille,
joskus lapsille. Lehden
tulevaisuuden kannalta
nytkin onkin hyvä aika tutustuttaa 40-60-vuotiaita
lehteemme. Marraskuun
alussa tilaajia on 1928.
LEHTI JATKAA ENSI VUONNA
ennallaan
20-sivuisena
tabloid-lehtenä, vuodessa
sivuja tulee 120 kappaletta. Jatkamme karjalaisen
sanankäytön teemalla eri
tavoin, uutena jo tässä
lehdessä alkaa ilmestyä
Parikan palsta, jossa julkaisemme Parikan suvun
keskuudessa nauhoitettuja ja muisteloita, ainakin
Arvi ja Jaakko Parikalta.
Aloitamme kyläesittelyt nuorempien lukijoiden pyynnöstä. Lähteinä
käytämme
kyläkirjoja,
vanhoja sanomalehtiä ja
muisteloja ja kirjoituksia
teiltä lukijoilta. Aloitamme
Jaakkiman osalta Sorolasta ja Reuskulasta, joiden
kyläkirjat ovat työn alla ja
Lumivaarassa etenemme
aakkosjärjestyksessä.Tavoitteena on esitellä myös
Sortavalan kyliä, aloitamme rajan pinnan kylistä,
joissa monilla jaakkimalaisilla oli lähisukua.
SANOMALEHDEN PERUSTAMISESTA tulee kuluneeksi 110
vuotta vuonna 2016. Lehti
tulee julkaisemaan alueemme kirkkoja ja hautausmaita käsittelevän kirjan. Karjalaiset kesäjuhlat
järjestetään 2016 Seinäjoella, joten lehdelläkin on
eräänlainen kotikenttäetu
sinä vuonna. Kokoamme
työryhmän juhlavuoden
tapahtumia suunnittelemaan ja toteuttamaan.
SANOMALEHDEN TILAUSMAKSUA
korotettiin kahdella eurolla eli esimerkiksi kotimaan
kestotilaus on ensi vuoden tilauksille 30 euroa.
Lahjatilauksen hinnan pidimme kannustavasti ennallaan eli 26 eurossa. ¤ti
Matkalla Seinäjoelle lehden kustantajyhdistyksen kokoukseen, vasemmalta Etelä-Suomen Lumivaarlaiset ry:n edustaja Anja Seppä,
Suur-Jaakkimalaisten edustaja Tarja Rantama ja Jaakkiman Seudun
Perinneyhdistyksen varainhoitaja Arvo Fabritius.