katso tästä - Jaakkiman Sanomat
6 – No 6 – 8.12.2014 8.12.2014 – No 6 – 7 SEUROISSA TAPAHTUU Lumivaara Seuran syyskokous Alavudella Lumivaara Seura ry:n syyskokous pidettiin 8.11.2014 Alavudella. Kokouksen aluksi katseltiin Antti-Ville Alkulan viime kesän kotiseutumatkalla ottamia valokuvia. Oli upeita maisemakuvia Lumivaarasta ja Laatokan rannoilta, kaupunkimaisemia Lahdenpohjasta ja kuvia konsertista sekä kaksikielisestä jumalanpalveluksesta ja kirkkokahveista kirkonmäellä. Kokouksessa seuran puheenjohtajaksi valittiin edelleen Asko Saunala Jalasjärveltä. Varapuheenjohtajaksi valittiin Mervi Nieminen Lapualta. Hallituksen erovuoroiset jäsenet Liisa Kiilunen, Arvo Nukarinen ja Kyösti Kuismin Alavudelta valittiin uudelleen. Mervi Niemisen valinta varapuheenjohtajaksi jätti hänen paikkansa auki hallituksessa ja siihen valittiin Pertti Kuismin Alavudelta. Lisäksi hallituksessa jatkavat Anneli Oksala Alavudelta ja Aino-Maija Alkula Jalasjärveltä Aino-Maijan toimiessa edelleen sihteeri-taloudenhoitajana. Kokous päätti vuoden 2015 jäsenmaksun korottamisesta 10:stä 12:een €/hlö perustellen sitä yleisellä kustannusten nousulla, joka on vaikuttanut mm. erilaisten ilmoitus-, postitus- yms. kulujen kasvuun. Talousarvion vuodelle 2015 esitteli Aino-Maija Alkula ja se hyväksyttiin yksimielisesti. Asko Saunala esitteli seuraavan vuoden toimintasuunnitelman, joka sisältää mm. kotiseutumatkan Lumivaaraan kesäkuun alussa. Osallistutaan omatoimisesti Karjalaisten kesäjuhlille Hyvinkäälle sekä ollaan mukana Jaakkiman Seudun Perinneyhdistyksessä, johon edustajiksi valittiin Aino-Maija Alkula ja Asko Saunala. Lisäksi myydään Lumivaara-aiheisia tuotteita esim. Lumivaaran historia ja Yhteismetsä -kirjoja, Lumivaaran karttoja ja pinssejä sekä vaakuna- ja kirkkoaiheisia kynttilöitä. Virallisena ilmoituslehtenä on Jaakkiman Sanomat ja lisäksi ilmoituksia laitetaan myös Viiskunta- ja Karjala-lehtien seurapalstoille. Tässä yhteydessä keskusteltiin yleensäkin seuran toiminnan laajemmasta ja monipuolisemmasta esilletuomisesta, jota saataisiin heräteltyä uusien ja erityisesti nuorempien kiinnostusta seuran toimintaa kohtaan. Toiminnantarkastajiksi valittiin Anja Kuismin ja Inkeri Kuismin Alavudelta sekä Eini Leppälä Ilmajoelta ja Pirkko Kallio Seinäjoelta. Tampereen Työväenteatterissa esitetään näytelmää ”Kainon laulu”, joka kertoo sotalapsen tarinaa. Sinne on mahdollista saada paikkoja helmikuulle. Kaikki kiinnostuneet ottakaa yhteyttä Aino-Maijaan tai Merviin; jos saataisiin porukkaa kasaan, niin mennään katsomaan. Lopuksi nautittiin hyvät kahvit ja haastettiin suut makkiiks. Mervi Nieminen Vaasan Karjalaseuran kokouksessa äänestyksiä Syksyisessä säässä pidettiin Vaasan Karjalaseuran syyskokous, jossa oli paikalla jäsenistöä kiitettävästi. Kokous oli nk. toiminnan, budjetin ja henkilövalintojen kokous. Budjetoinnin kohdalla puhuttiin pitkään varsinaisten jäsenten jäsenmaksun suuruudesta. Johtokunta ehdotti pientä korotusta nykyiseen jäsenmaksuun, mutta jäsenistön ehdotuksesta tuli äänestyksen jälkeen päätökseksi jäsenmaksun korottaminen kahteenkymmeneen euroon. Korotuksella saadaan maksettua mm. liiton, piirin sekä nuorisoliiton maksut ja vielä jää paikallisesti käytettäväksi jäsenistön hyväksi. Ja toisaalta 0,05 sentin suuruinen summa päivässä karjalaisuudesta ei ole hinta eikä mikään! Johtokuntaan ei tullut muutoksia. Seuran puheenjohtajana toimii edelleen Kari Rapo ja varapuheenjohtajana Anja Paksu. Pääemännän paikasta äänestettiin – tiukassa kisassa pääemännäksi valittiin edelleen Anneli Huvila, joka vastaa kokoontumisten keittiövuoroista ja tarvikkeiden hankinnasta. Toiminta jatkuu edelleen monimuotoisena. Liiton teemana on vielä kahden vuoden ajan ”Sanan käyttö”, minkä mukaisesti toimintaa jatketaan. Pääasiallinen toiminta on kokoontumiset joka toinen viikko, jolloin on alustuksena aina erilainen aihe. Matkoja tehdään niin Karjalaan kuin lähipaikkakunnille sekä kesätapahtumiin. Yhteistyötä teemme eri tahojen kanssa mm. Vaasa Opiston, seurakuntien, Kalevalaisten Naisten, Pärnun Inkerinsuomalaisten, Lotta Perinneyhdistyksen jne. kanssa. Harrastamme myös urheilun saralla mm. kesäisin Asevelikylän kentällä kyykkää ja liikuntaa vuoden ajasta riippumatta. Vaasan Karjalaseura ei ole pelkästään karjalaisten seura, vaan mukaan mahtuvat myös kaikki ne, jotka ovat kiinnostuneet karjalaisuudesta; sen historiasta, kulttuurista, käsitöistä tai ruokaperinteestä, joitakin esimerkkinä mainittuna. Seuran nettisivut löytyvät osoitteesta www.vaasankarjalaseura.fi, samoin seura on Facebookissa. Raija Rapo (siht.) KUVAT MARTTA RAUTIO Vihannin Karjalaseuran juhlassa karjalaista sanankäyttöä Vihannin Ukonkantissa järjestettiin lokakuun 26. päivä juhla, jonka teemana oli karjalaista sanankäyttöä, runoja ja lauluja. Monipuolisen ja viihdyttävän tilaisuuden vihantilaiset olivatkin saaneet aikaan. Kahvitarjoilu suussa sulavien karjalanpiiraiden sekä marjapiirakoiden ja Karjalan käki-pipareiden kera aloitti juhlan. Munavoita ja sienisalaattia oli myös pöydässä. Monta halausta ehdittiin vaihtaa ja katsastella, keitä oli saapuvilla. Väkeä oli tullut Oulusta saakka ja lähellä olevista Karjala-seuroista. Paikkakuntalaisiakin tapahtuma kiinnosti. Ensin Aija Haukka antoi pienet lahjat 8-vuotiaalle Minttu Sämpille, joka voitti viime kesän karjalaisilla kesäjuhlilla Lappeenrannassa ensimmäisen palkinnon karjalanpiirakoiden teossa omassa sarjassaan, siis Suomen mestaruuden. On mennyt mummon, Kirsti Sämpin opetus hyvin perille! Juontajana ja pitkälti myös matinean kokoajana toimi Aija Haukka. Esiintyjiksi Aija oli saanut oman äitinsä Irma Eilolan sekä kaksi tytärtään Antoniina ja Natalia Haukan. Irma Eilolan ohjelmanumerona kuulimme kaksi runoa. Toisen kirjoittaja on itsekin karjalainen, Eeva Kilpi, toisen Maija Paalasto-Nevalainen. Runopuolella jatkettiin Liisa Mäkisen lukemassa "Karjalaispapan muistoja" -runossa, joka osallistui Karjalaseurojen Pohjolan piirin runokilpailuun ja löytyy julkaistuna kirjassa "Muruja elon onni". Siitä löytyy myös toinen Mäkisen runo "Karjalaispoika", jonka myös kuulimme. Liisa Mäkinen ei itse ole karjalainen, mutta on ollut karjalaisen miehen kanssa naimisissa ja jäi jokin aika sitten leskeksi. Kirsti Kahila-Utunen antoi oman panoksensa laulullaan: "Laps olen köyhän, kauniin Karjalan..." Häntä säesti pianolla Antoniina Haukka. Yhteislaulujen säestäminen taas lankesi Kirstin tehtäväksi. Antoniina lauloi tilaisuudessa vielä laulun "Harmaat silmät" pianolla itseään säestäen. Laululla ohjelma jatkui, kun nuori nainen Helena Juntunen tulkitsi hienosti laulut "Ruskie neitsyt, valkie neitsyt…" ja tunteikkaan "Ystäväni muistathan…" Helena säesti Pohjolan piirin puheenjohtaja Ahti Pyörnilä kiittää Karjalan Liiton toiminnanjohtajaa Satu Hallenbergiä puheenvuorosta ja luovuttaa hänelle lahjakirjan. Karjalaseurojen Pohjolan piirin puheenjohtaja kahvikupposen ääressä jututtamassa Liisa Hiltusta, taustalla Kirsti Sämpi ja juhlan kuuluttajana toiminut Aija Haukka. ”Sie, mie ja myö yhes” syystapahtumaan ja -kokoukseen 10-12.10. Syötteellä osallistui Karjalaseurojen Pohjolan piiristä reilut 60 jäsentä kahdeksasta seurasta. Suurin osa kokousväestä tuli bussilla Oulusta tai sen itseään kitaralla. Kylläpä siinä nenäliinoja kaiveltiin esiin. Opettajana toimiva Natalia lauloi koskettavan: "Evakon laulun" ja "Sunnuntaina sataa aina". Viimeksi mainitsemani laulu piti paikkansa, koska sää oli syksyn tapaan sateinen. Evakon laulu ei jätä ketään kylmäksi, vaikka Veikko Lavin laulu on tuttu kaikille. Kauko Turula ilahdutti parilla runolla. Toinen oli nimeltään "Karkuri" ja toinen kertoi vitsikkäästi varispariskunnan jutustelusta. Ritva Kangastalo esitti Paavolan Karjalaseuran runokilpailussa palkittujen Anja Asunmaan ja Kirsi-Maria Hiltusen runot, kun he eivät itse päässeet juhlaan mukaan. Anisa Puranen luki rautulaisen Jorma Vepsän kirjoittaman jutun "Matkal ommaa kottii". Tämä herkisti mielemme ja jälleen silmäkulmat kostuivat. Viimeisenä esittivät Ritva Myllylä ja Aija Haukka meille nykyajasta kertovaa tarinaa siten, että Ritva pagisi hieman oudommalla karjalan kielellä ja Aija sitten kertasi saman nykysuomeksi. Karjalaseurojen Pohjolan piirin puheenjohtaja Ahti Pyörnilä toi piirin tervehdyksen tilaisuuteen ja kertoi muutenkin kuulumisia ja ajankohtaisia asioita. Kuten niin monta kertaa ennenkin Martta Rautio kuvasi ohjelman suorittajat ja videoi juhlan. Hänen kuvittamansa on myös vuonna 2010 olleen runokilpailun teos "Muruja elon onni". Kirjaa saamme nyt lukea ja ihastella. Löytyy taitavia sananiekkoja keskuudestamme. Esiintyjät ja keittiössä emännöivät kukitettiin Pohjolan piiri Syötteellä eteläpuolisista seuroista. Kaukaisimmat tulivat Ivalosta asti. Syystapahtuma kokouksineen oli Pohjolan piirin viides vuosittainen tapahtuma. Tapahtuma on todettu kokoustoiminnan lisäksi merkittäväksi ja tarpeelliseksi tapaamismuodoksi karjalaisen jäsenistön keskuudessa. Runsas osanottajamäärä johtui suurelta osin myös Syötteen vetovoimasta. Päivien aikana laulu raikui ja puhe pulppusi karjalaiseen tapaan. Oli mukava tavata tuttuja ja vaihtaa ajatuksia. Tuloiltana laulettiin joukolla yhteislauluja Koillis-Lapin seuran edustajien Sisko Perttusen (kitara) ja Pentti Väyrysen (hammond) säestyksellä. ”Pajoloin da Runon Illaču č ” kokosi väen lauantain illanviettoon, jonka ohjelmasta vastasi Oulun Karjalaseuran Kuoro Käköset ja Vitaly Chapkovich. Kuoro esitti runojen lomassa Vitaly Chapkovichin sävellyksiä mm. Ilmari Pimiän, Eino Leinon ja Jaakko Rugojevin runoihin sekä perinteisiä karjalaisia ja karjalankielisiä lauluja. Myöhemmin väki sai nauttia pudasjärveläisen ”Suopunki”-yhtyeen laulajien Risto Puhakan ja Olavi Raution lauluesityksistä Vitaly Chapkovichin säestäessä haitarilla. Syöte-humppa ja tanssikappaleet soivat tosi hienosti. Karjalan Liitolla edessä 75-vuotisjuhlavuosi Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg kertoi toiminnan painopisteistä sekä vuosien 2014-2017 strategiasta ”Avoin ja vahva Karjalan Liitto”. Aluevastaava Tarja Ylitapio kertoi piirin toiminnallisista tavoitteista ”myö yhes” -teemalla. –Ensi vuosi on juhlavuosi; Karjalan Liiton 75-vuotisjuhlaa vietetään 25.4.2015. Vuosi 2015 on myös Vanhan Kalevalan 180-juhlavuosi ja Kantelettaren merkkivuosi. Karjalan Liiton teemaa ”Karjalainen sanankäyttö” on täällä Pohjolassa toteutettu hienosti; teillä on oma julkaisu ja tässä tapahtumassakin on jäsenistön oma ”Tarinasta kirjaksi” -näyttely, antoi Hallenberg piirille tunnustustaan. Syyskokousvalintoja –On erittäin tärkeää, että me karjalaiset kohtaamme toisemme tällaisessa tilaisuudessa. Se lujittaa yhteisöllisyyttä ja vahvistaa identiteettiämme, totesi Pohjolan piirin puheenjohtaja Ahti Pyörnilä syyskokouksen alussa. Kokouksen puheenjohtajana toimi teollisuusneuvos Jorma Terentjeff ja sihteerinä piirin sihteeri Heljä Rahikkala. Piirin puheenjohtajana jatkaa edelleen Ahti Pyörnilä Oulusta ja varapuheenjohtajana Lauri Utunen Vihannista. Vahvistettiin uusi aluejako ja valittiin hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle Eteenpäin mennään omin voimin vv. 2015-16. Lapin alue: Pentti Väyrynen, varalla Irja Jefremoff, Rovaniemen alue: Antti Nirkkonen, varalla Marjo Savolainen, Oulun alue I: Kari J. Ylönen, varalla Esko Salmela, Oulun alue II, Leena Leskelä, varalla Erkki Jaatinen, Nivalan alue: Jarmo Pylkkönen, varalla Riitta Viitakangas, Paavola-Raahe alue: Liisa Hiltunen, varalla Paavo Kokko. Paltamon Karjalaseuran toiminnan päättyessä puheenjohtaja kiitti pitkäaikaista hallituksen jäsentä Laura Jokista ja luovutti hänelle karjalahuivin. Toimikunnat pysyivät muuten ennallaan, paitsi tiedotustoimikuntaan lisättiin Heljä Rahikkala Martta Raution lisäksi. Entiset toiminnantarkastajat jatkavat. Piirin varsinainen toiminta jatkuu entiseen tapaan, kevätkokous pidetään Keminmaassa ja syyskokous Utajärvellä. Piirin toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvioesitys vuodelle 2015 hyväksyttiin. Kalksalo-seurassa on jatkuvuus turvattu Paavolan Karjalaseuran puheenjohtaja Ritva Kangastalo lukee Anja Asunmaan ja Kirsi-Maria Hitusen runoja Natalia Haukka lauloi mm. Evakon laulun. punaisella ruusulla. Tilaisuus päätettiin seisten laulettuun Karjalaisten lauluun. Tuntee itsensä taas vähän kuin enemmän karjalaiseksi oltuaan hienossa juhlassa mukana. Kiitos tarjoilupuolesta lankeaa naistoimikunnalle. Ilman heitä ei olisi suu ollut vehnäsellä vierailla. Keittiössä häärivät: Eila Äijälä, Asta Juntunen ja Kirsti Sämpi. Maittavan sienisalaatin valmistus oli uskottu Haukan perheen isälle Erkki Haukalle. Osaavat vihantilaiset kyllä juhlat järjestää ja mikä on järjestäessä, kun jo omassa perheessä ja suvussa löytyy esiintymiseen kykyä ja halua. Kiitos järjestäjille! Paavolan Karjalaseurasta mukana olleiden puolesta kiittäen. Kerttu Tiri Ruukki, Siikajoki Kalksalo-seura kokoontui vuotuiseen syysjuhlaansa 4.10.2014 Hauhon Lautsiaan. Paikalla oli lähes 50 seuran jäsentä ja tunnelma leppoisan kotoinen. Ilahduttavaa on, että eri puolilta Suomea hakeudutaan yhteen ja mukana on paljon toisen ja kolmannen polven kalksalolaisia. Se tietää hyvää seuran jatkuvuudelle. katsottuna. Alustuksen pohjalta keskusteltiin vilkkaasti ja pohdittiin Kalksalo-seuran tulevaisuutta. Yhteinen toteamus oli, että eteenpäin mennään omin voimin ja jatkuvuus on turvattu. Väsymistä ei ole ja uusia vastuunkantajia on tulossa. Päivän päätteeksi kuultiin rovasti Hannes Viertolan saatesanat kotimatkalle. Syysjuhlan ohjelma koostui musiikista, yhteislauluista, matkamuisteluista ja muista ajankohtaisista aiheista. Satu Pentikäinen lauloi pianolla itseään säestäen ja Hannele Rouhiaisen johdolla laulettiin yhteisesti. Mielenkiintoinen ohjelmanumero oli Tapio Uusitalon suunnittelema kalksalolaisaiheinen tietokilpailu. Kysymykset olivat hyvin valittuja, monipuolisia ja yksityiskohtaisiakin, esimerkiksi kuinka monta sikaa ja lammasta oli Kalksalossa, kuinka moni lumivaaralainen palasi kotiseudulleen välirauhan aikana, oliko Kalksalossa sähköä ja puhelinta jne. Aila Heinonen oli koonnut katsauksen yhteisöistä, jotka eri puolilla maata toimien vaalivat karjalaisperinteitä lumivaaralaisnäkökulmasta Kalksalo-seura perustettiin yksitoista vuotta sitten ensimmäisen Kalksalon kyläkirjan julkaisemisen innoittamana. Moni kalksalolainen on kuulunut jäsenenä erilaisiin karjalaisjärjestöihin, mutta oman kyläseuran perustamisen myötä haluttiin tiivistää kalksalolaisten ja heidän jälkeläistensä välisiä yhteyksiä. Nyt seura on julkaissut jo toisen kyläkirjan – Kalksalon kultaiset kullerot – ja seuran julkaisuihin kuuluvat myös useat Eeva Tervon kirjoittamat kalksalolaisaiheiset kirjat ja hänen suunnittelemansa kortit. Seura on järjestänyt useita matkoja Karjalaan ja Kalksaloon, viimeksi vuonna 2013. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 70 vuotta rajojen uudelleenjärjestelyistä ja karjalaisten lähdöstä kotiseuduiltaan. Nuorimmatkin Karjalassa syntyneet ovat jo seitsemänkymppisiä ja aikuisiässä lähteneitä ei ole enää kovin paljon keskuudessamme. Tämä asia vaikuttaa niin kalksalolaisten kuin muidenkin karjalaisyhteisöjen toimintaan. Asioista omakohtaisesti muistavien määrä vähenee ja seurojen on kyettävä jatkamaan nuorempien voimin. Miten toimintaa kehitetään ja miten saadaan nuoremmat kiinnostumaan juuristaan ja lähtemään mukaan, siinä ajankohtainen kysymys. Risto Viitanen Tuusula Martta Rautio Oulu 8 – No 6 – 8.12.2014 8.12.2014 – No 6 – 9 SEUROISSA TAPAHTUU Tarja Rantama yksimielisesti jatkoon Jaakkimalaisten syyskokous ja pikkujoulu Jaakkimalaisten Seura ry:n syyskokous ja pikkujoulu pidettiin lauantaina 8.11.2014 Seinäjoen srk:n Kultavuoren toimipaikassa, paikalla oli 30 henkilöä. Syyskokouksen asialistalla oli jäsenmaksu, budjetti ja toimintasuunnitelma vuodelle 2015. Myös Seuran hallinnon henkilöiden valinta kuului ohjelmaan, ja siltä osin päätettiin antaa entisten henkilöiden jatkaa tehtävissään. Toimintasuunnitelmassa esitettiin vuodelle 2015 seuraavat tapahtumat: kevätkokous maaliskuussa, Jaakkiman Sanomien lukijamatka helatorstaina Lahdenpohjaan, Karjalan Liiton kesäjuhlat Hyvinkäällä 13.-14.6.2015, Jaakkiman Sanomien lukijatapaamisen 13.6.2015 (järjestelyvuoro on Jaakkimalaisten Seura ry:llä), kalajuhla elokuussa ja syyskokous marraskuussa. Tarkempi tieto tapahtumien ajankohdasta ja paikasta kerrotaan Seuran jäsentiedotteessa tammikuussa 2015 ja Jaakkiman Sanomissa hyvissä Vuoden 2015 toimintasuunnitelmassa korostettiin perinteen tallentamista eri muodoissa. Seuran jäsenillä on tilaisuus vertaisopintoryhmässä tutustua karjalaiseen kirjallisuuteen. Jatketaan myös Evakkoesineen tarinaarkiston kokoamista ja julkaisemista. Ohjelmaan kuuluvat tietenkin perinteiset Sortavala-illat ja osallistuminen yhteisiin tapahtumiin eri yhteisöjen kanssa. Jäsenmaksuun ei kajottu ja talousarviokin pysyttelee entisenlaisella tasolla. Seuran puheenjohtajana jatkaa Yrjö Venna, varapuheenjohtajana on Eini Karhulahti. Muista hallituksen jäsenistä jatkavat Maija Malmström, Tuula Roitto ja Aili Kytökivi. Hallituksen uudeksi jäseneksi valittiin Hilkka Vallisaari. Seuran toimintaa tarkastelee ensi vuonnakin Jukka Kotkanen, varahenkilönään Pekka Anttonen. Kokouksen jälkeen seurasi Paavo Suonisen esitelmä jatkosodan muistoista. Öitseissä tanssittiin lisäksi saataisiin kustannuksiltaan halpa työkalu Seuran aineiston tallennukseen ja mahdollisesti virtuaalisen museon luontiin. Mikäli tiedätte henkilöitä, jotka voisivat avustaa tässä selvityksessä, voitteko ottaa yhteyttä Matti Tiilikkaan. Syyskokouksessa vasemmalta Väinö Huolman, Kari Jääskeläinen, Yrjö Uimonen, Yrjö ja Sinikka Natri, Sisko Renkola ja Raimo Uimonen, taustalla Jari Hatakka. ajoin ennen kutakin tapahtumaa. Kokous hyväksyi seuraavat tulevat hankkeet: Jaakkiman sankarihautausmaan suojeluhankkeen eteenpäinvienti yhteistyössä muiden jaakkimalaisten yhdistysten kanssa, kyläkirjahankkeisiin osallistuminen ja avustaminen ja pöytästandaarien teettäminen myyntiä varten. Päätettiin hankkia 20 kpl entisen mallista pöytästandaaria, joissa on Jaakkiman pitäjän vanhan leimasimen kuva (harava, viikate, lyhde ja 5 linnavuorta). Kappalehinnaksi muodostuu noin 25 e € uroa + postituskulut.€ Lisäksi tehdään alustava selvitys Seuran kotisivujen luonnista internettiin (kustannukset, tekniikka ja sisältöehdotus). Tavoitteena on innostaa nuorempia sukupolvia mukaan Seuran toimintaan, Pikkujoulun alussa vietettiin hiljainen hetki poisnukkuneiden jäsenten muistoksi. Seinäjoen alueseurakunnan johtava kappalainen Liisa Rantala piti tilaisuuteen hyvin sopivan hartaustilaisuuden, jossa hän käsitteli karjalaisille tuttua vaikeutta sopeutua uuteen asuinympäristöön. Karjalaisten sijoittamisessa kylittäin samoihin pitäjiin oli tässä mielessä järkeä, koska siten saatiin melko läheltä turvaa entisistä naapureista ja sukulaisista. Yrjö Natri lausui kirjoittamiaan omia koskettavia runoja mm. Karjalan joulusta: Saini Knuuttila välitti lämpimiä terveisiä Oppolasta ja Kari Jääskeläinen kertoi Sortavalan lyseon Pian saa taas pöytäviiriä. Seinäjoelle muuton muistoksi 6.11.2014 pidetystä 70-vuotisjuhlasta, jossa saatiin tilaisuus esitellä jaakkimalaisten tuloa Pohjanmaalle sekä Jaakkiman Sanomia. Kiitokset kaikille tilaisuuteen tulleille, arpajaislahjoituksia tuoneille ja esiintyjille hienon juhlatunnelman luonnista. Matti Tiilikka Seinäjoki puh. 050 3133 331 [email protected] Sortavalalaisten syystapahtumia Sääntömääräinen syyskokous pidettiin 12.11.2014 Karjalatalon Sortavalasalissa. Paikalle oli saapunut tavanomaiset kolmisenkymmentä seuran jäsentä. Suur-Jaakkimalaisten ”Jatkosodan aikoja 1942-19442” Täytin keväällä 80-vuotta, joten minulla on varsin omakohtaisia muistoja jatkosodan ajoilta. Olin ollut sotalapsena Ruotsissa yksitoista kuukautta, kun minut palautettiin takaisin Suomeen, koska ikäni perusteelle minun oli mentävä aloittamaan kansakoulu 1942. Palautus tapahtui samaa tietä, mitä olin aikaisemmin mennyt eli Joensuuhun, mistä isäni oli valtuutettu noutamaan palaavien ryhmän. Asuimme aluksi Jukolassa Turunkatu 4, jopa samassa paikassa, missä asui Lyseon rehtori Uuno Karttunen. Muistan isoveljeni Ilmon olleen kiusaantunut siitä, että hänen koulunsa rehtori asui meidän kanssamme. Onneksi tämä vaihe ei kestänyt kauan. Saimme oman asunnon ja elämä alkoi palailla uomiinsa. Eräänä silloisena erikoisuutena muistan, että kotiimme jouduttiin jälleen kerran hankkimaan miltei koko kalusto uudelleen astioita myöten. MINUSTA OLI TULLUT kovin isänmaallinen. Olkoon tästä esimerkkinä, kun tarkistin aina ruoka- lautaseni leimasta, että lautanen oli varmasti suomalaista tekoa. Ruokapuoli oli tietenkin koko ajan niukkaa, eikä meillä saanut isän ohjeiden takia hankkia tuotteita mustasta pörssistä. Taisi äiti joskus ”joustaa” ainakin maitoasioissa. Yksipuolisesta ravinnosta johtui, että vatsavaivojeni takia lääkäri määräsi minulle ”koeaamiaisen”. Olin aluksi innostunut korpuista ja teestä, mutta kumiletkun tunkeminen suun kautta mahaani oli kaikkea muuta. Diagnoosi oli: hapon puute. Sain jotakin lääkettä, mutta paranin takuulla jo pelkästä letkutuksen uusimispelosta. Parhaan kaverini Veikko Rossin kanssa meillä pojilla oli paljon omia puuhia. Kaupunki oli sodan seurauksena täynnä rottia, luteita, torakoita ja täitä. Opettajamme Nina Solntsew joutui pitämään koulussa jopa täitarkastuksia. Rotat kiinnostivat meitä eniten. Rakensimme oman pienoiskorsun. Otimme kiinni muutamia rottia. Tapoimme ja nyljimme ne sekä ripustimme nahat voitonmerkkeinä korsumme seinille. Lyhyt ilo. Kamala haju. Koko korsu oli tuhottava. Seurahuone oli tärkeä kohteemme. Siellä oli kirjasto, teatteriesityksiä ja etenkin meitä kiinnostavia sotavankeja sekä heitä kuljettanut kuormaauto. Saimme olla joskus autossa mukana ja leikkiä vankien varavartijoita. Jaakko-veljeni palasi Ruotsista täysin ummikkona. Perheen yllätykseksi osasin toimia tulkkina. Olin näet kotona puhunut koko ajan vain suomea. Kerrostaloissa ei tietenkään voinut olla kotieläimiä. Meilläkin oli niin sanottu syöttöporsas tutussa paikassa maaseudulla. Jouluporsas teurastettiin meidän pihaliiterissä, mutta minut oli silloin lähetetty ostamaan Karjalan raudasta saparosaksia. Myyjä ei kovan hakemisen jälkeenkään löytänyt moisia saksia. Kotiin palattuani tajusin, että minua oli hieman höynäytetty. KUN KAIKESTA OLI puutetta, oli tarpeen kerätä talteen kaikki mahdollinen. Toiminta sai nimekseen Nuorten talkoot. Varsinkin jätepaperin kerääminen oli mielenkiintoista puuhaa. Kiersin talosta toiseen soittelemassa ovikelloja. Muutamissa paikoissa oli jo odotettukin noutajia paperit valmiissa paketeissa. Kerättiin toki metalleja, pulloja , risuja, käpyjä ym. Myös erilaisista talkootöistä sai lisäpisteitä, mitkä merkittiin vihkoon ja toimitettiin aikanaan eteenpäin. Riittävä pistemäärä toi sitten jonkinlaisen palkinnon ainakin elokuvalippuja. Olin innostunut sotilaspoikatoiminnasta. Ikäni takia pääsin mukaan vasta täytettyäni kymmenen vuotta eli kesällä 1944. Muistiini ovat jääneet sotilaspoika-ajalta Helmijärven leiri telttamajoituksineen, ammuntoineen ja monine kilpailuineen. Kyllä Helmijärven vesi oli puhdasta. Pohja näkyi metrien syvältä yhtä kirkkaana. Sotilaspoikien erityistehtäviä olivat sankarihautajaisten kunniavartiot. Mutta syksy 1944 toi jälleen uuden evakkotaipaleen. Minun tieni vei uudelleen sotalapsena Ruotsiin. Kokemukseni Ruotsissa olivat minun, samoin kuin veljieni osalta, erittäin positiivisia. Pidimme yhteyksiä sijoituskoteihimme vuosikymmenien ajan. Nyt on ikätekijä alkanut jo vaatia osansa yhteyksien pidossa. Paavo Suonisen esitys antoi useille paikallaolijoille aihetta palata omiin muistoihinsa kyseisenä aikana. Jatkotarinoita olisi riittänyt vaikka kuinka pitkälle, mutta jatketaan taas ensikerralla. Nyt varustaudumme joulujuhlaamme 14. joulukuuta. Reijo Pajamo on luvannut virittää joululauluaarteistostaan uusia aiheita. Tapahtumat keräili talteen Reino Halonen Helsinki Öitseissä muistettiin tällä kertaa ruusuin emäntiä, jotka ovat lukuisat juhlat seuran jäsenille valmistaneet ja piiraat eri markkinoille leiponeet, vasemmalta Hilkka Nieminen, Airi Blomster, Kiti Hartikainen, Ester Lehtoaro, Maire Levonen, Anja Kallio ja Salme Ollikainen, joka palkittiin liiton hopeisella ansiomerkillä. Suur-Jaakkimalaiset ry:n syyskokous käynnistyi aurinkoisessa syyssäässä Karjalatalolla lauantaina 18.10. 2014. Puheenjohtaja Tarja Rantama avasi tilaisuuden toivottamalla yhdistyksen jäsenet lämpimästi tervetulleiksi kokoukseen, joka pidettiin perinteitten mukaan Laatokka-salissa. Aluksi kukin jäsen esitteli itsensä ja kertoili hieman siteistään Jaakkimaan. Vanhimmasta päästä oli mukana yli 90-vuotias Sanelma Emeleus-Äimä ja nuorimpana, isoisänsä Mauri Pekkisen seuraksi lähtenyt 12-vuotias Heikki Pekkinen. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Martti Nuikka, pöytäkirjantarkastajiksi yhdistyksen konkarit Seija ja Eino Bergman ja pöytäkirjanpitäjäksi Kiti Hartikainen. Kokouksen laillisesti koollekutsutuksi toteamisen jälkeen siirryttiin toimintasuunnitelman sekä tulo- ja menoarvion käsittelyyn. Tarja Rantama esitteli jäsenistölle ensi vuodeksi suunniteltua toimintaa, jossa uutta on mm. kevätretki Pokrovaan. Myös suositut Kalajuhlat ja Pääskyn kesäretki ovat edelleen ohjelmassa. Elli Saari selvitti yhdistyksen tulo- ja menoarvion. Tasapainossa ollaan, joskin jäsenmaksujen huolellisempaa muistamista toivottiin. Jäsenmaksun suuruuden kokous päätti pitää ennallaan. Yhdistyksen puheenjohtajan valinnassa ei syntynyt erimielisyyttä, sillä niin voimakasta ja lämmintä oli kannatus nykyiselle puheenjohtajalle Tarja Rantamalle. Hän kiitti ja suostui jatkamaan, mutta muistutti kokousta Karjalan Liiton suosituksesta, ettei saman puhenjohtajan kausi ylittäisi seitsemää vuotta. Öitsien perinteisintä ohjelmaa ovat tanssit. Muistan, kuinka tyttösenä olin vanhempieni mukana Karjalatalolla suurjaakkimalaisten Öitseissä. Siellä tavattiin lähisukua ja isän entisiä naapureita, nautittiin juhla-ateriasta ja lopuksi aina tanssittiin. Viime vuosina tanssiminen on jäänyt vähemmäksi ja muu ohjelma kehittynyt perinteeksi, milloin kyläkisailut, runonlausunta, musiikkiesitykset ja viimeisinä vuosina Jyrki Tiittasen laatimat, kyläkunnittain kisatut visailut, joissa kysellään usein murresanojen merkityksiä, joskus paikallistietoakin. Tänä vuonna kyläkisailun voitti Kokonniemen pöytä eli joukkue. Mikä hauskinta oli juhlaan varattu myös orkesteri nimeltään André. Sen jäsenet ovat perustajajäsen, viulisti Reino Miettinen, basisti Erkki Latvasto, haitarinsoittaja Eino Kujala ja kosketinsoittaja Antti Nieminen. Orkesteri soittaa ilokseen ja harrastuspohjalta, mutta harjoittelee säännöllisesti viikottain Malmilla. Miettinen on ollut vuosikymmeniä musiikin parissa sikäli, että hän on viulunrakentaja. Kun viuluja oli miehen hyppysissä syntynyt jo noin 25 yksilöä, ilmoitti hänen kaverinsa hänet viulunsoittokurssille. Näin sai pelimannin kipinä alkunsa. Nieminen taas on ikänsä soittanut kosketinsoittimia, mutta viulu on tullut myös hänelle tutuksi soittimeksi. Mainittakoon vielä se, että Latvasto edustaa pumpussa karjalaisuutta, sillä hän on syntynyt Ruskealassa. Yhdessä soittaminen on miehille sosiaalinen tapahtuma, tässä kokoonpanossa jo kolmen vuoden ajan. Harjoituksissa nautitaan musisoinnista, vaihdetaan ajatuksia ja soitetaan vanhaa tanssimusiikkia. Harjoitustiloissa kokoontuu monia yhteisöjä, jotka ovat pikkuhiljaa alkaneet tilata orkesteria eri tilaisuuksiin soittokeikoille, kuten nyt tälläkin kertaa Eino Bergmanin vinkistä tänne Öitseihin. Kiitos orkesterilletanssimusiikista! Öitseissä oli jälleen mahtiarpajaiset, joiden palkinnoista yhdistys kiittää lämpimästi niitä hankkineita ja luovuttaneita. Ensi syksynä taas tavataan, hieman myöhempään ajankohtaan lokakuulla. ¤ti Perinneyhdistyksen kokouksessa Suunnittelimme jo 110v-juhlavuotta Suur-Jaakkimalaiset ry.:n perustajajäsen Heikki Pöllänen (oik.) kutsuttiin seuran kunniajäseneksi. Tunnustuksia Öitseissä jakoi seuran kunniapuheenjohtaja Martti Nuikka. Saimme myös kuulla Heikin muistelua seuran alkutaipaleilta. Erityisesti hän kiitti emäntien merkittävää panosta seuran talouden kehittämisessä. Juhlapuheessaan OTT Lauri Railas kosketteli mm. Karjalan ikiaikaista historiaa, oman sukunsa vaiheita Salmissa ja yhtymäkohtia Laatokan länsirannikon Jaakkiman-Lahdenpohjan sekä itärannikon Salmin pitäjän välillä. Myös varapuheenjohtaja Terttu Teivonen suostui jatkamaan tehtävässään. Erovuorossa ollut Elli Saari valiittiin uudestaan ja hän jatkaa yhdistyksen talousvastaavana. Uusina jäseninä hallitukseen valittiin Mauri Pekkinen ja Pertti Parikka. Hallituksessa jatkavat edelleen Salme Ollikainen, Tea Itkonen ja Jyrki Tiittanen. Yhdistyksen toiminnantarkastajiksi valittiin Irma Sinerkari ja Ester Lehtoaro. Kokouksen vetänyt Martti Nuikka paukautti nuijallaan tilaisuuden päättyneeksi klo 12.47. Lopuksi kajautettiin Karjalaisten laulu ja arvottiin osallistujien kesken illalliskortti Öitseihin, jotka alkoivat pian kokouksen jälkeen juhlasalissa. Kiti Hartikainen Jaakkiman Seudun Periinneyhdistyksen hallitus kokoontui Seinäjoella 29.11. Saatettiin todeta vuoden 2014 kuluneen hyvin, lehteen on saatu lukijoilta ja itse on toimitettu aineistoa ja artikkeleita, joiden myötä lehden sisältö on saanut kiittävää palautetta. Huomion arvoista on sekin, että sosiaalisen median kautta tulee linkkejä sanomalehden ja nuorempien polvien välille. Se näkyy tilauksissa ja myös kirjoituksina lehdessä. Nuoremmat ovat innostuneet haastattelemaan isovanhempia ja vanhempiaan, mikä koituu myös kyläkirjoille eduksi. Lehden tilaajakantaan lukijoiden ikääntyminen jo heijastuu jonkin verran. Suruviestit-palstalla on ollut ajoittain paljon rivejä ja lehtitiluksia on lopetettukin. Ilahduttavan moni suruviestin soittaja kuitenkin kertoo, että lehden saa jatkossa lähettää jollekulle toiselle sukulaiselle, joskus sedälle tai tädille, joskus lapsille. Lehden tulevaisuuden kannalta nytkin onkin hyvä aika tutustuttaa 40-60-vuotiaita lehteemme. Marraskuun alussa tilaajia on 1928. LEHTI JATKAA ENSI VUONNA ennallaan 20-sivuisena tabloid-lehtenä, vuodessa sivuja tulee 120 kappaletta. Jatkamme karjalaisen sanankäytön teemalla eri tavoin, uutena jo tässä lehdessä alkaa ilmestyä Parikan palsta, jossa julkaisemme Parikan suvun keskuudessa nauhoitettuja ja muisteloita, ainakin Arvi ja Jaakko Parikalta. Aloitamme kyläesittelyt nuorempien lukijoiden pyynnöstä. Lähteinä käytämme kyläkirjoja, vanhoja sanomalehtiä ja muisteloja ja kirjoituksia teiltä lukijoilta. Aloitamme Jaakkiman osalta Sorolasta ja Reuskulasta, joiden kyläkirjat ovat työn alla ja Lumivaarassa etenemme aakkosjärjestyksessä.Tavoitteena on esitellä myös Sortavalan kyliä, aloitamme rajan pinnan kylistä, joissa monilla jaakkimalaisilla oli lähisukua. SANOMALEHDEN PERUSTAMISESTA tulee kuluneeksi 110 vuotta vuonna 2016. Lehti tulee julkaisemaan alueemme kirkkoja ja hautausmaita käsittelevän kirjan. Karjalaiset kesäjuhlat järjestetään 2016 Seinäjoella, joten lehdelläkin on eräänlainen kotikenttäetu sinä vuonna. Kokoamme työryhmän juhlavuoden tapahtumia suunnittelemaan ja toteuttamaan. SANOMALEHDEN TILAUSMAKSUA korotettiin kahdella eurolla eli esimerkiksi kotimaan kestotilaus on ensi vuoden tilauksille 30 euroa. Lahjatilauksen hinnan pidimme kannustavasti ennallaan eli 26 eurossa. ¤ti Matkalla Seinäjoelle lehden kustantajyhdistyksen kokoukseen, vasemmalta Etelä-Suomen Lumivaarlaiset ry:n edustaja Anja Seppä, Suur-Jaakkimalaisten edustaja Tarja Rantama ja Jaakkiman Seudun Perinneyhdistyksen varainhoitaja Arvo Fabritius.
© Copyright 2024