JS NRO 5 / 2011 - Jaakkiman Sanomat
Nro 5 / 2011 MAKUPALOJA Vuonna 1906 perustettu Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Lumivaaran perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti JAAKKIMALAISTEN SEURAN Pääkirjoitus 8.10.2011 Kesätapaamisessa nuoret olivat esillä Syksy saa! Pitkä kuuma kesä on nyt takana, ja repuissa on eväänä mukavat muistot kesätapahtumista. Oman maan mansikkaa ja muun maan mustikkaa. Metsissä on tänä syksynä sienisatoa riittänyt. Suppilovahveroja ei ehkä syöty ennen Karjalassa, vaikka ahkerasti sienestettiinkin. Sivulla 15 on Koiviston tytön suppilovahverokeiton resepti – kokeilkaapa! Kotikonnuille palattiin näihin aikoihin 70 vuotta sitten. Laatokan Karjalan takaisinvaltaus oli nopea. Joulukuun lehdessä saamme lukea muisteloita tästä ajasta. Asemasodan aikana kirjeet kulkivat, korsuissa tehtiin puhdetöitä, kotiväki pärjäsi rakasta kotia kunnostaen ilo, mutta myös huoli, sydämessä. Otan vielä vastaan kirjoituksia rintama- ja kotirintamaoloista - sekä elämästä. Syksyllä suunnitellaan ja aloitetaan uutta, toimituksessakin ennakoidaan ensi vuoden käsityöteemaa. Karjalan maakuntarahaankin oli valittu juuri käsityö (tuohityö) teemaksi. Kevättalven lehtiin toivon kirjoituksia, vinkkejä ja kuvia vanhoista käsitöistä ja toisaalta käsityöperinteen jatkumisesta sukupolvelta toiselle. Alueemme kansanedustajat -sarja saa tässä lehdessä jatkoa Pekka Kopsan elämäntyön esittelyssä. Sekä Kopsan että Antti Halosen ovat esitelleet suvun jälkipolvet. Toivon sarjalle jatkoa ja pyydän muiden jaakkimalaisten kansanedustajien jälkipolvia ottamaan yhteyttä. Kaunista syksyä ja iloisiin näkemisiin karjalaisissa, jaakkimalaisissa ja lumivaaralaisissa tilaisuuksissa! Tea Itkonen ystävällisesti palveluksessanne ps. Joululahjatilauksille saa lahjakortin toimituksesta Voit tilata lehden joko kesto- tai vuositilauksena, mutta myös yksittäisen irtonumeron, jos kiinnostut jostakin erityisestä artikkelista. Lehden 2011/05 artikkelit: s. 1 • Jaakkimalaisesta kesäkimarasta jäi suu makiaks, Rantasalmi, Seinäjoki, Pornainen / ti s. 6 • Minun Karjalanmatkani/ Aira Vasikkaniemi s. 4 • Ringette-tytöt Sydämen matkalla juurillaan / Margaret Cunningham • Nuikat koolla Lahdessa / Maria Veijalainen • Toiviaisten sukuseura pian 50-vuotias / Helena Karppinen • Pässinsarvet Jääskestä / Eine Joutsijoki s. 12 • Murremaistiainen: Postlouta • Tiinan tuumailuja: Juurilla • Yksi kalajuttu / Erkki Kaartinen • Puoska pakisee: Yllätysherkku s. 7 • Päivä Karpalomäellä / Sari Uusimäki s. 2 • Karjalaan! / Katariina Heik• Muutos on mahdollinen / kirkkoherra Jouko Paukkunen kinen • Lumivaaran kirkon kasvot s. 8 on pesty / ti • Kansanedustaja Pekka Kop• Kyläkirjakuulumisia/ti sa / Ritva Mikkola s. 3 • Karjalaisten tunnusraha / ti s. 10 • Taivas tummeni Lumivaa• Lumivaaralaiset valmiina ran pappilassa / Matleena syysjuhlaan / Aarno KaartiPinomaa nen • Siirtokarjalaisille oma nis. 11 mikkopuisto Kurikkaan / ti • Erikoinen kiinteistökauppa • Sotamenestystä ja Marskin ritareita / Aarno Kaartinen Lahdenpohjassa • Kotiinpaluu / Pekka Härkö• Perhetapaaminen Pornaisen musitelmista / AK sissa / Reino Halonen s. 13 • Kesvalahdelta kotia etsimään / Aarno Kaartinen • Veikon uinti Laatokassa / s. 5 • Haakanat Imatran Päiväran- Eila Korpela nassa / Kaarina Haakana s. 14-15 • Jaakkiman Karhut koolla Eino Pääkkönen 90, Solvallassa / Eero Knuuti Yrjö Natri, Terttu Jaskari ja • Uimosen sukuseura ÄhtäKauko Natri 80 rissä / Aija Uusoksa TEKSTI Tea Itkonen KUVAT Jukka Nyrhinen Soukanjoen seurakuntakeskukseen saapui juhlakansaa elokuun lopussa Auraa, Vantaata ja Porvoota myöten pohjalaisten seuraksi. Teemana oli nuorten karjalaisuus. Puheenjohtaja Kari Jääskeläinen kertoi nuorten jäsenten ehdottaneen teemaa, ja kantavansa itse pientä huolta nuorten mukaan saamisesta seuratoImintaan. Jääskeläinen johdolla ja säestyksellä opeteltiin ja laulettiin yhdessä Juha Lanun uusien karjalaistenlaulujen kilpailun voittajakappaletta Äiti Karjala. Kappaleen kauniit sortavalalaissaaristolaiset tunnelmat puhuttelevat myös jaakkimalaisia . Laatokan kierrokseltaan valokuvia esittänyt Isonkyrön karjalaisten puheenjohtaja Raimo Kaksonen kertoi jo lapsena kokeneensa karjalaisuuden vahvasti kotona pidetyissä tupailloissa. Hänen vanhempiensa kotikylä oli Metsämikli, jossa he myös moneen kertaan yhdessä vierailivat isän entisessä kotitalossa. Kotona vaalittiin karjalaisia perinteitä mm. ruoka- pöydässä ja sieniretkillä. – Vaikka välillä asia ei ole ollut kovin pinnassa, on heimotunne vahvistunut iän ja varsinkin seuratoiminnan myötä, totesi Kaksonen. Isonkyrön karjalaisseura käynnistää tänä syksynä kirjahankkeen, jossa tallennetaan kylään asettuneiden karjalaisten evakkoretkiä ja asutusaikaa Isossakyrössä. Järjestävän seuran sihteeri Leena Vieri puhui karjalaisuudestaan puolikarjalaisen näkökulmasta. Isossakyrössä Ikolanlarvassa isänsä suvun mailla ja kulttuurissa kasvaneelle karjalaisuus näyttäytyi äidin iloisena luonteena, laulun lahjana ja perinneruokina. – Lapsuuden huippuhetkiä olivat enojen perheiden vierailut, jolloin äidinkin puheen nuotti muuttui, kuului mie ja sie. Kun ruuhkavuosina sukusiteet hieman höltyivät, oli riemukasta kotikylämatkoilla tutustua taas uudestaan ja saada karjalainen suku takaisin, kertoi Vieri. – Karjalaisuus vahvistuu aina Jaakkiman matkoilla ja seuratoiminnassa, toteaa niin Vieri kuin Kaksonenkin. Vierin juuret vievät äidin puolelta Nivalle. Seinäjoelle kokoontui 75 jaakkimalaisjuurista kesätapaamisen, jonka juuret ovat Miklin kylän kalajuhlilla. Lumivaaran kirkon kasvot on pesty TEKSTI Tea Itkonen KUVAT Pirkko Ahokas-Tuohinto Pirkko Ahokas-Tuohinto lähetti kuvia Lumivaaran kirkosta ja katso – ihme on tapahtunut. Kesäkuun lopulla kirkon seinissä ja ovenpielissä oli kirjoituksia ja kirkko näytti alakuloiselta. Elokuus- sa sen seinät olivat valkeat, töhryt poissa, ja kirkko sisustettu kuin käyttöä varten. Kuorissa on punaisella sametilla verhottu alttaripöytä, risti ja alttarikaiteet. Salissa on muutamia penkkejä kahden puolen alttarikäytävää ja katosta roikkuu kynttiläkruunu. Vieläpä urkuparvelle on maalattu uusi seinämaalaus. Kyläkirjakuulumisia ”Muistat sie, mikä hää ol nimiään?” Siskokset Eila Kahelin ja Edit Romu albumin ääressä. Oppolan kyläkirjaan on tullut varsin mukavasti materiaalia. On tavoitettu Tolkkii, Tiilikkaa, Sinkkosii, Saikkossii, Aheisii, Kiurui, Tiittassii, Hyvärissii, Kososii, Teräväisii, Mörskyi... Mutta miten ja mistä me saamme kiinni Nenosista, Kolmosista, Tikoista, Salorannoista, Moilasista, Pelkosista, Orpanasta ja Uimosista, Ropposista? Ottakaa yhteyttä! Ensimmäinen arvaus kohdistui Inkerin kirkkoon. Onko sieltä käyty kunnostamassa tila jumalanpalvelusta varten? Inkerin kirkon tiedottaja Tuulikki Vilhunen ei ollut asiasta lainkaan tietoinen. Siispä lyhyt puhelu Lahdenpohjaan Mousa Lysenkolle, jospa hän olisi kuullut asiasta. Lysenkojen datsa on Sorolan kyläkirjakin on hissuksiin edistynyt. Sirpa Lassila on koonnut kylän historiaa. Talokohtaista kirjoitettua materiaalia on kertynyt vielä melko vähän. Tavoitettu on Pelkosii, Haakanoit, Ikosii, Levosii, Ukkosii, Komppaa, Teräväisii, Pekkisii, Pölläsii, Julkuu, Sikiöit, Pajamoo, Kuuselaa, mutta kaikilta ei ole vielä muisteloita. Mistä mahdamme tavoittaa Koskista, Niutasia, Bromania, Törhösiä, Simpuraa, Ryösää, räätäli Kilpiötä, Kähkösiä, Ovas- Kumolassa ja olivat he kuulleetkin juttua, että kirkolle ei saanut mennä, koska siellä filmattiin elokuvaa. Olisipa hauska tietää, ketkä filmasivat?. Huojentavalta tuntuu nähdä, kuinka valo lankeaa puhdistetun kirkon pintoihin. Toivotaan, että siitä voidaan kotikyläretkillä vielä nauttia. KYLÄKIRJA-AINEISTON LÄHETYS TOIMITUKSELLE: 1. Postitse ilman postimerkkiä: JAAKKIMAN SANOMAT Tunnus 5000043 01003 Vastauslähetys 2. Sähköpostilla: toimitus@ jaakkimansanomat.net kaa, suutareita Tolvanen ja Tuunainen, Kiiskiä, Holopaista, Ronkaista, Turtiaisia, Niemisiä, Kokkoa ja Pakkasta? Ottakaa yhteyttä! Puh. 050 440 6109/Tea. Nro 4 / 2011 MAKUPALOJA Vuonna 1906 perustettu Jaakkiman, Lahdenpohjan ja Lumivaaran perinteitä ja kulttuuria vaaliva pitäjälehti Karjalaisen sukumme ainoa kansanedustaja Ringette-tytöt ”Sydämen matkalla” Pekka Kopsa (1887–1969) Teksti: Ritva Mikkola, Joensuu (s. Korvenmaa), Eino Kopsan tytär Valokuva innoittajana Kesäkuun Jaakkiman Sanomissa oli tunnistettavana viisi valokuvaa. Neljännessä oli setäni Pekka Kopsa – siitä ei ollut epäilystäkään. Kopsan suvun piirteistä ei voi erehtyä. Otin yhteyttä Helsingissä asuvaan veljeeni Martti Korvenmaahan, joka parhaillaan teki viime hetken järjestelyjä parin päivän päästä alkavaa Karjalan-matkaa varten. - Pekka-setähän siinä, totesi veljeni, jolle myös tulee Jaakkiman Sanomat. Samaisessa lehdessä oli juuri ilmestynyt ansiokas artikkeli kansanedustaja Antti Halosesta. Vastaava toimittaja Tea Itkonen halusi kuulla lisää karjalaisista kansanedustajista. Köyhyydestä vaurauteen Emma ja Amy Polar Bear Team Canadan pusakoissaan ja Turun Ringette-turnauksen sininen pelipaita. Isosedälleen Jaakko Hänniselle tytöt toivat tuliaisiksi punaisen Kanadan kartalla varustetun t-paidan muistuttamaan häntä hänen vuonna 1975 tekemästään Kanadan matkasta. Emma ja Amy Cunningham yhdistivät perhe-siteiden vahvistamisen ja urheilukiertueen matkaan, josta heille jää sydäntä lämmittävät muistot koko loppuelämäksi. Kanadalaiset sisarukset Emma ja Amy Cunningham vierailivat ensi kertaa Suomessa ja tapasivat isosetänsä Jaakko Hännisen Isossakyrössä. Hännisen perhe on lähtöisin Jaakkiman Metsämiklistä. Matkan tavoite oli tutustua omiin juuriin sukulaisia tapaamalla, mutta myös osallistua ringette-turnaukseen eri Euroopan maissa. Emma (18) ja Amy (16) ovat kotoisin Atikokanista Ontariosta. Tyttöjen isoisä Väinö Hänninen, Jaakon veli, asettui siirtolaiseksi Kanadaan vuonna 1954. Tytöt eivät ole isoisäänsä valitettavasti oppineet tuntemaan, sillä hän kuoli vuonna 1975. Samana vuonna isosetä Jaakko teki Kanadan kiertueen, jolloin hän ajoi Ontariosta maan keskiosasta British Columbiaan maan länsirannikolle. Nyt tytöillä oli tilaisuus kuulla ja oppia isoisästään tavates- saan hänen sisaruksensa Jaakon, Pirkon, Martan, Railin ja Meerin ja lukuisia äitinsä serkkuja ja omia pikkuserkkujaan. Isosedän albumia selatessa isoisän lapsuuden tarinat ja kuvat tulivat eläviksi. Emmasta ja Amystä oli kiinnostavaa nähdä isoisän kuva ja lapsuuden miljöökuvia Metsämiklin ja Nivan kyläkirjasta, joka julkaistiin 2004 Martti Kauppisen ja Päivi K. Pakkasen toimittamana. Oli mukavaa, että kirjaan on taltioitu isosetä Jaakon muistelua. Euroopan kiertueellaan Emma ja Amy pelasivat ja kilpailivat ringettessä Polar Bear Team Canadan joukkueessa useassa Euroopan maassa. Turnausotteluita käytiin Prahassa, Tukholmassa, Helsingissä ja Turussa. Otteluiden kohokohta oli Turun Lions Clubin Ringette turnaus. Matkassa oli mukana myös heidän vanhempansa Henry ja Margaret Cunningham, joiden kanssa tytöt tutustuivat Berliiniin, Viroon, Ruotsiin, Belgiaan ja viimeisenä kohteena Hollantiin, jossa odotti mukava perhevierailu. Margaret Cunningham/ti LAHDENPOHJAN KYLÄKIRJA Kokoonnumme Karjalatalolla 7.11.2011 klo 11.00 käynnistämään kirjahankkeen. Tervetuloa jakamaan muistoja ja tuomaan aineistoa kirjaa varten. Muodostamme toimituskunnan ja sovimme kirjan raameista ja työnjaosta. Iloisiin näkemisiin! Ilmoittautuminen ja aineiston lähettäminen toimitukseen puh. 050 440 6109 tai toimitus@ jaakkimansanomat.net. Pekka Kopsan isä, Karjalan ukko Antti, oli toimelias ja aikaansaava. Sitkeästi hän teki puuja lihakauppaa vaurastuen pikku hiljaa. Vuonna 1897 Kopsan pariskunta osti Ruismäen tilan Jaakkiman pitäjän Kurenrannan kylästä. Tila oli pinta-alaltaan pitäjän kolmanneksi suurin, yli 216 hehtaaria. Antti vaikutti myös kunnallismiehenä. Häneltä varmaan tuleva liikemies ja kansanedustaja peri geeninsä. Ruismäen isännän sianliha oli suosittua kauppatavaraa Lahdenpohjan torilla. Oli ihan kunnia-asia, että sian ihrakerros oli paksuudeltaan lähes 20 cm. (Pohjois-Karjalan projektin sisäistänyt kirjoittaja on ihan ihmeissään!) Lihakirves oli ukolle läheinen työkalu. Kirsti-serkkuni tiesi kertoa, miten ukko suri kirveen jäämistä Karjalaan, kun sieltä oli lähdettävä sotaa pakoon. Suurperhe Kymmenlapsinen sisarusparvi, josta Pekka oli toiseksi vanhin, toi maalaistaloon taatusti elämää ja iloa jos kohta murhettakin. Lapsia syntyi kunnioitettava määrä: Erkki 1885, Pekka 1887, Anni 1890, Ernst 1893, Juho 1896, kaksoset Ida ja Miina 1899, Väinö 1901, Aili 1904 ja Eino 1907. Varmaankin huolta aiheutti vanhimman pojan Erkin liittyminen vapaaehtoisena jääkäriliikkeeseen vuoden 1916 alussa. Hänen matkansa junalla pohjoiseen oli jännittävä, sillä santarmit nousivat vaunuun valmiina pidättämään samalla asialla olevat nuorukaiset. Juhani-serkkuni on lähes ylpeyttä tuntien kertonut, miten hänen isänsä Erkki pelasti tilanteen temmaten esiin haitarinsa ja soittaen Tonavan aallot. Juho-poika kuoli 22-vuotiaana Raudun taistelussa 4.4.1918. Olen kuullut, että Regina-äiti otti poikansa kuoleman niin raskaasti, että vaikeni koko asiasta. Ei elämä toki pelkkää murhetta ollut. Karjalainen on luonteeltaan selviytyjä. Ilontäyteisiä su- kutapaamisia oli paljon. Aikuistuneet sisarukset ja sukulaiset pitivät yhtä ja vierailivat Kurenrannassa etenkin kesäisin. Regina-mummo helli lastensa lapsia. Heillä on mummosta ja ukosta kauniit muistot. Kopsa ehdottikin, että oppivelvollisuuden täytäntöönpanoaikaa pidennettäisiin. Laki velvoitti uudistukset toimeenpantavaksi säädetyssä 16 vuoden ajassa. Lakiehdotukseen, joka koski hypoteekkiyhdistyksiä ja niitten lainanantomääräyksiä, kansanedustaja otti tiukasti kantaa. Näin hän mm. totesi: ”Laki olisi saatava sellaiseksi, että se tyydyttäisi erisuuruisten viljelmien omistajia.” ... Kansakoulusta perustiedot Pekka Kopsan tie ei johtanut oppikouluun, sillä ison tilan hoito vaati jälkeläisiä työntekoon. Ukko-Antti oli tyrmännyt oppikouluun menon tokaisten – Ei meiltä jouveta! Oletan, että Pekalla olisi ollut haluja lisäoppiin. Se jäi haaveeksi. Kun vanhimman veljen poika Juhani pääsi oppikouluun, teetti ilahtunut Pekka-setä hänelle kaarnanväriset housut tapauksen kunniaksi. Ihminen selviytyy ja menestyy, jos on sisukas, lahjakas, päämäärätietoinen ja toisten kanssa toimeentuleva. Hyvät ominaisuudet yhdistyivät Pekka Kopsassa, joka toimi maanviljelijänä ja sittemmin puutavaraliikemiehenä isänsä tapaan. Hän hankki talon Lahdenpohjasta, missä hänellä oli myös Kirkkovaaran Konditoria-kahvila. Leipomo paistoi leipää mm. Huuhanmäen varuskuntaan, joka ennen sotia oli Pohjoismaiden nykyaikaisin varuskunta. Leivän menekki oli taattu ja sen laatu erinomainen. Rykmentin murheenkryyni filmattiin aikoinaan varuskuntaalueella. Surettaa alueen täydellinen rappio tänä päivänä. Laaja asiakaspiiri sekä puutavara- että leipomoalalla ja monet kunnalliset luottamustoimet viitoittivat tietä eduskuntaan. Vuosina 1919–1921 Pekka Kopsa toimi mm. kunnan elintarvikelautakunnan johdossa. Jaakkiman Säästöpankin kamreerina hän oli kaksi seuraavaa vuotta ja Osuusmeijerin isännöitsijänä vuonna 1922. Kansanedustajuus 5.9.1922 – 31.7.1929 Oli luontevaa, että Pekka Kopsasta tuli juuri maalaisliiton kansanedustaja. Hän nousi eduskuntaan Viipurin läänin itäisestä vaalipiiristä. Maalaisliitto oli valtapuolue Jaakkiman Sanomien levikkialueella. Maanviljelysvaltaisen maan edustajistoon tarvittiin niitä, jotka todella tunsivat maaseudun asiat ja ongelmat. Pekka Kopsa toimi eduskunnan pankkivaliokunnassa ja sotilasasiainvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa. Maltilla aloitteita Pekka Kopsa teki maltillisesti aloitteita. Aikakirjat esittävät, että niitä oli kolme. Vuoden 1925 valtiopäivillä, anomusehdotus no 43: Määrärahan myöntäminen kuoletuslainoiksi maalaiskunnille kunnalliskotien rakentamista varten. Vuoden 1927 valtiopäivillä, anomusehdotus no 30: Määrärahan myöntämisestä Lahdenpohjan sataman ja Kurkijoen Avioon Pekka Kopsa kauppakylän välisellä sisäreitillä olevien erinäisten salmien ruoppaustöihin. Kopsa perusteli pitkässä kirjelmässään eduskunnalle: ”Noin 12 vuotta sitten anoivat Jaakkiman ja Kurkijoen kunnat että valtion toimesta ja varoilla, Pohjois-Laatokalla Lahdenpohjan sataman ja Kurkijoen kauppakylän välillä, sisäreitillä olevat Porrassalmi, Retsalmi, Seitsalmi, Purtonsalmi, Kiiskansalmi, Uitonsalmi ja Kojonsalmi, ruopattaisiin laivakululle riittävän syväksi. --- Laatokka on tunnettu erittäin myrskyiseksi tuottaen vuosittain huomattavia vahinkoja. Ei ole ihmeteltävä, jos saaristoasukas hartaasti toivoo edellä mainittujen salmien syventämistä. Sen kautta avautuisi turvallinen vesitie lukuisille saaristokylille.” Seuraavan vuoden 1928 valtiopäivillä hän teki raha-aloitteen no 29. Se koski kahden miljoonan markan määrärahan ottamista tulo- ja menoarvioon aikaisemmin mainittujen ruoppausten suorittamiseen. Täysistunnoissa puhuttiin vilkkaasti Kopsa ei kuulunut sarjaan Peräpenkin Pekka. Hän keskusteli vilkkaasti ja perusteli kantansa huolellisesti. Vuonna 1921 säädettiin oppivelvollisuuslaki kansakoulujen yleistämiseksi. Sen mukaan kaikkien 7–15-vuotiaiden oli hankittava kansakoulun oppimäärää vastaavat tiedot. Koulupakkoahan ei maassamme ole koskaan ollut. Pekka Kopsa ilmaisi huolensa näin: ”Kuten tunnettua, on maassamme erittäinkin Itä-Suomessa sellaisia kuntia, joihin tulee lain mukaan rakennettavaksi vielä useita kymmeniä uusia kouluja ja entisten koulujen yhteyteen sen lisäksi alakouluja. Tällaiset toimenpiteet tuottavat kunnille arvaamattoman suuria menoja, joita eivät voi kunnat kestää, jos todellakin olisi näin lyhyessä ajassa kaikki toimeenpantava.” Kun Pekka Kopsan kansanedustajaura päättyi vuonna 1929, hänellä oli aikaa ajatella perheen perustamista. Hänellä oli jo oma talo Lahdenpohjassa. Tuleva puoliso Martta Honkanen, syntynyt vuonna 1911, oli Kopsaa 24 vuotta nuorempi. Avioliitto solmittiin vuonna 1933. Liitosta syntyi kaksi lasta: Osmo ja Maila, jotka molemmat suorittivat ylioppilastutkinnon ja valmistuivat kansakoulunopettajiksi Jyväskylän Kasvatusopillisesta korkeakoulusta. Lasten opillinen menestys oli luonnollisesti vanhempien iso ilo. Vastuunkantoa ja uusia ideoita Kopsa ei karttanut vastuunkantoa missään muodossa. Hän johti Jaakkiman kunnanvaltuustoa, sitten Lahdenpohjan kauppalanvaltuustoa, kuului myös Lahdenpohjan kauppalanhallitukseen ja oli kauppalanjohtajan varamies. Kurkijoen kihlakunnan sotilasasiamies hän oli vuosina 1932–39. Kun kieltolaki kumottiin vuonna 1933, Pekasta tuli paikallisen Alkon johtaja. Liikemies kun oli, Pekalla oli monenlaisia suunnitelmia, joita hän pyrki toteuttamaan. Yllättävää oli nähdä vuoden 1993 Jaakkiman Sanomien numerossa 3 vanha kuva Pekka Kopsan rakennuttamasta motellista. Kuvassa uljaan kaksikerroksisen rakennuksen edessä seisoo nähdäkseni motellin omistaja itse. Motelli ei koskaan ehtinyt aloittaa toimintaansa Rukolan Kylväjänsaaren Suurhiekalla. Syttyi Talvisota ja lähtö oli edessä. Ajasta ikuisuuteen Pekka Kopsa kuoli 19.3.1969 Mikkelissä vaiherikkaan elämän elettyään. Tunnen suurta kaipausta ja ikävää karjalaista sukuhaaraa kohtaan. Samalla saan tuntea kiitollisuutta niitä miehiä ja naisia kohtaan, jotka kantoivat vastuuta ja rakensivat ja rakastivat maataan. Tällaisten ihmisten joukkoon kuului Jaakkiman poika, kansanedustaja Pekka Kopsa. Lähteitä: Eduskunnan arkisto, Jaakkiman Sanomat 100 vuotta, Kirsti Harjaman (Ida Kopsan tytär) ja Juhani Korvenmaan (Erkki Kopsan poika) kirjeet ja muistelut. Artikkeli on julkaistu kokonaisuudessaan vain sanomalehdessä.
© Copyright 2024