tästä - Suomen Toivo
SuoMentoiVo-ajatuspaja ValtuuStoRyhMäVaiKuttaa– sosiaalisenmedianopaspaikallistason kokoomustoimijoille VeRSio1.o oSKaRiuotinen•intoSoMeoy Suomen Toivo -ajatuspaja Runeberginkatu 5 B 00100 Helsinki www.toivoajatuspaja.fi Suomen Toivo -ajatuspaja edistää tutkimus-, koulutus- ja julkaisutoiminnallaan vastuullisen markkinatalouden vahvistumista Suomessa Tämän teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-EpäkaupallinenTarttuva 3.0 Muokkaamaton -lisenssi. Ulkoasu ja taitto: Takomo Tuotanto Oy Sisällysluettelo 1. Johdanto ja alkusanat................................................................................................................ 4 2. Sosiaalinen media ja verkkovaikuttaminen............................................................................ 6 3. Esimerkkimallit kokoomusryhmän vaikuttamiselle.............................................................10 3.1. Eri tapoja hyödyntää vuorovaikutteisuutta.....................................................................11 3.2. Malli 1: vähimmäisvaatimus.............................................................................................. 12 3.3. Malli 2: sosiaalinen verkkosivu......................................................................................... 13 3.4. Malli 3: kokonaisuus........................................................................................................... 15 3.5. Vastuunjako......................................................................................................................... 17 3.3.1. Sosiaalinen verkkosivu............................................................................................14 4. Kokoomustoimijat verkossa..................................................................................................... 18 4.1. Toiminnan suunnittelu........................................................................................................ 18 Tavoite.................................................................................................................................. 19 Yleisö/käyttäjät.................................................................................................................. 19 Tarve.................................................................................................................................... 20 Ylläpitovastuu.................................................................................................................... 20 Palvelut/työkalut.............................................................................................................. 20 Ja vielä muutama sana mittaamisesta.......................................................................... 20 4.2. Poliitikko vs. ryhmä verkossa........................................................................................... 21 5. Verkkovuorovaikutuksen toimintatavat ja työkalut............................................................ 24 5.1. Ulkoinen viestintä.............................................................................................................. 24 5.2. Ryhmän sisäinen viestintä............................................................................................... 29 5.2.1. Verkkokokoukset ja yhteisen tapaamisajan löytäminen.................................. 30 5.2.2. Tiedon jakaminen ja tuottaminen yhdessä......................................................... 31 5.2.3. Tiedon välittäminen............................................................................................... 32 5.2.4. Keskustelu............................................................................................................... 34 5.2.5. Edistyneemmät työkalut....................................................................................... 36 5.1.1. Yhteisöt ja yhteisömanagerointi........................................................................... 27 6. Yhteenveto ja loppusanat....................................................................................................... 37 7. Lähteet ja taustakirjallisuutta................................................................................................. 38 8. LIITE 1. Facebook-profiili, -sivu vaiko -ryhmä?................................................................... 39 9. LIITE 2: Mallinvalintatyökalu................................................................................................... 43 3 1.Johdanto ja alkusanat Tämä opas on jatkoa Ari-Matti Auvisen kirjoittamalle, Suomen Toivo -ajatuspajan vuonna 2012 julkaisemalle sosiaalisen median yleisteokselle Sosiaalinen media - poliittisen vaikuttamisen uusi voima. Tuossa kirjasessa kuvataan kattavasti sosiaalisen median eri muotoja ja keskeisimpiä käyttötapoja, kuvataan suomalaisia sosiaalisen median käyttäjinä, annetaan esimerkkejä onnistuneista kampanjasovellutuksista sekä jäsennetään sosiaalisen median maailmassa vaikuttamisen periaatteita. Politiikan maailmaan tarkoitettuja sosiaalisen median ohjeita ja oppaita on kirjoitettu kahdesta näkökulmasta: sekä yksittäisen luottamushenkilön verkkonäkyvyyden tueksi että avaamaan verkon ja sosiaalisen median mahdollisuuksia poliittisessa vaikuttamisessa. Ari-Matti Auvisen opas vastasi molempiin tarpeisiin. Käsissäsi oleva opas erottuu edellisestä ja muistakin oppaista siinä, että olemme lähestyneet aihetta ryhmän näkökulmasta, jolloin toimivan viestintä- ja vuorovaikutuskokonaisuuden rakentaminen ei ole enää yhtä selkeä asia kuin se on yksittäisen poliitikon kohdalla. Paikallistasolla saattaa jo pienemmässäkin kunnassa toimia useampia puolueen ja sen jäsenliittojen ja läheisjärjestöjen paikallisyhdistyksiä, kunnallisjärjestö, valtuustoryhmä ja eri lautakuntien ja kuntayhtymien luottamushenkilöryhmät - ja tietysti yksittäinen ehdokaskandidaatti tukiryhmineen. Myös puolueen ja jäsenliittojen piiri- ja alueorganisaatiot tulisi huomioida paikallistason vuorovaikutusrakenteessa. Yleisarvio on, että tähän saakka kokonaisuuden hallinta on ollut puutteellista, selvää paikallisen poliittisen vaikuttamisen johtajuutta eikä siihen liittyen verkkovaikuttamisen arkkitehtuuria ole jäsentyneesti suunniteltu. Kaikki eri ryhmät ovat joutuneet pohtimaan varsin itsenäisesti, ilman yhteisesti mietittyjä käytäntöjä, miten verkkonäkyvyyden ja -vaikuttamisen kokonaisuus tulisi rakentaa ja miten yksittäinen luottamushenkilö linkittyisi tähän kokonaisuuteen. Ammattimaisesti johdettu valtakunnallisen tason puoluetoiminta, jossa käytetään hyväksi mielipidetutkimuksia, mainostoimistoja ja eri alojen asiantuntijoita, kohtaa karulla tavalla paikallistason harrastustoiminnan luonteen ja vanhat, vuosikymmeniä käytössä olleet toimintamuodot. Tällöin hyvätkään keskusorganisaation aikomukset verkkovaikuttamisen edistämiseksi eivät ole edenneet toivotulla tavalla paikallistason toiminnassa. Tämän oppaan soveltamisessa kohtaamme luonnollisesti saman ongelman. Siksi olemme yrittäneet rakentaa verkkovaikuttamisen kokonaismallit eri tavoitetasoille: mikä voisi olla paikallistason toiminnan ”karvalakkimalli”, mikä edistyneempi malli ja millainen olisi paikallinen Kokoomus-portaali, jossa kaikki eri toimijat ovat edustettuina ja toimisivat yhtenä, yhteen hitsautuneena joukkona niin keskenään kuin suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja kansalaisiin. Suosittelemme siksi opastamme niillekin paikallisaktiiveille, jotka eivät ole ammattimaisia nettiosaajia. Kehittämisen into ja kyky pyytää apua osaavammilta riittää lähtökohdaksi tämän oppaan käytäntöön viemiselle. Ja onneksi Kokoomus puolueena yrittää auttaa paikallisia toimijoita. Kokoomuksen jäsensivustoa kehitetään parhaillaan. Uusittu jäsensivusto julkaistaan kevään 2014 aikana. Luvussa 2 aloitamme kuvaamalla lyhyesti vuorovaikutteisen verkon ja ylipäänsä tämän päivän internetin erityispiirteitä. Sosiaalinen media on terminä kulunut, se ei kuvaa ilmiötä kovin hyvin, eikä välttämättä edes ole tarkoituksenmukaista puhua sosiaalisesta mediasta jotenkin erillisenä ilmiönä. Tämän päivän internet on sosiaalinen ja yhteisöllinen. Luvussa 3 esitämme yhdistyksen verkkonäkyvyyden mallit: mallit sisältävät sekä yhdistyksen verkkopresenssin että järjestön luottamushenkilöiden linkittymisen siihen: millaiset verkkosivujen tulee olla ja miten eri sosiaalisen median kanavat ja niissä olevat profiilit ja sivut kytkeytyvät saumattomaksi osaksi verkkosivuja ja kokonaisuutta. Luvussa 4 käymme läpi, mitä tulee ottaa huomioon toimintaa suunniteltaessa, ensiaskelten ottamisessa ja käytännön työssä. Yksi tärkeä asia on, miten nk. verkkopresens tai digitaalinen jalanjälki, eli verkkonäkyvyyden kokonaisuus yleisön silmissä muodostuu. Tällöin on huomioitava mm. sellaisia asioita kuin hakukonenäkyvyys, oikeissa paikoissa vaikuttaminen sekä kokonaisuuden osien linkittyminen toisiinsa ja yleiseen poliittiseen keskusteluun, jota verkossa käydään. 4 Luvussa 5 käymme läpi, miten internetin vuorovaikutteisuutta pystytään poliittisessa vaikuttamisessa ja sisäisessä viestinnässä hyödyntämään - ei irrallisena osana, vaan yhtenä kanava muiden joukossa. Oppaassa johtolankana korostamme toimintatapojen ymmärrystä ennen työkaluja. Työkalut, kuten Facebook tai Twitter, tarjoavat tietyt reunaehdot sille, miten niitä voidaan hyödyntää, mutta ennen kaikkea tärkeää on, miten niitä hyödynnetään, eli sosiaalisen median toimintatavat. Sosiaalista mediaa voidaan yhtä lailla käyttää ”epäsosiaalisesti”, eli perinteisen kaltaisena broadcast-tyyppisenä kanavana, jos unohdetaan vuorovaikutteisuus ja yhteisöjen merkitys. Tällöin tuskin voidaan kuitenkaan puhua sosiaalisesta mediasta. Joka tapauksessa, luvussa 5 kuvaamme myös työkaluja, sillä ne yhdessä toimintatapojen kanssa muodostavat sen kokonaisuuden, joka verkkovaikuttamisessa tulee ymmärtää, jotta sitä voidaan toteuttaa tuloksellisesti. Luvussa 6 luomme vielä lyhyen yhteenvedon oppaan annista. Verkkoviestintä on olennainen osa jokaisen poliitikon arkipäivää ja menestyksekästä vaalikampanjaa. Huolellinen ennakkosuunnittelu on osa onnistunutta toteutusta. (Haukio, Heiskanen & Valve 2012) 5 2.Sosiaalinenmediajaverkkovaikuttaminen Tämän päivän Internet on yhteisöllinen. Emme aina tule ajatelleeksi, missä kaikkialla olemmekaan vuorovaikutuksessa verkon sisällön ja muiden käyttäjien kanssa. Otetaan esimerkki: Käyttäessäsi Google-hakua vaikuttaa sivutulosten järjestykseen pitkälti niiden suosittuus. Suosittuutta taasen määrittää erityisesti hakulos X:lle osoittavien ulkoisten linkkien määrä ja osoittavien sivujen laatu, mutta myös se, mitä hakutuloksia muut Google-haun käyttäjät ovat klikanneet. Jakaessamme sisältöä sosiaalisessa mediassa, vaikkapa Facebookissa, luomme samalla yhden uuden ulkoisen linkin siihen sisältöön, jota jaamme. Tämä uusi ulkoinen linkki taas lisää ko. sisällön arvoa Google-haun silmissä. Yhtä lailla, klikatessamme hakutulossivulla olevaa linkkiä, annamme ”pisteen” kyseiselle sivulle, jolloin sivu näyttäytyy yhtä ”pistettä” arvokkaampana seuraavalle Google-haun käyttäjälle - ja voi näin nousta hakutulossivulla korkeammalle. Tämän yksinkertaistetun esimerkin tarkoituksena oli osoittaa, että osallistumme Internetin sosiaalisen, tai pikemmin yhteisöllisen, kerroksen toimintaan jo käyttämällä Googlea tai muita edistyneitä hakukoneita. Me siis tavallaan määrittelemme verkon sisältöä muille verkon käyttäjille jatkuvasti. Kuva1.Kokoomuksenverkkosivujenjärjestyshakukonetuloksissa määräytyypitkältisenmukaan,kuinkamontaulkoistalinkkiäkullekin hakutuloksissanäkyvällesivulleosoittaamuuallaverkossa. Edellä oleva esimerkki on tärkeä myös poliitikon tai poliittisen ryhmän osalta. Se kertoo yhden ydinasian tämän päivän Internetistä ja näkyvyyden rakentamisesta siellä: sisältö on kuningas. Esimerkissä Googlen hakutuloksissa korkeammalle sijalle nousi sisältö, jota käyttäjät klikkasivat tai johon linkitettiin ulkopuolisilta verkkosivuilta. Toisin sanoen, mitä suositumpaa sisältö on, sitä paremmin se löytyy. Löytyminen onkin tärkeää. Market Intelligence -yritys IDC:n jo vuonna 2009 tekemän arvion (http://www. channelinsider.com/c/a/Storage/Report-Digital-Universe-Doubling-Every-18-Months-516604/) mukaan digitaalisessa muodossa olevan datan määrä kaksinkertaistuu 18 kuukauden välein. Kun valtaosa tästä datasta lepää Internetiin kytketyillä palvelimilla, kysymykseksi nousee, miten erottua tästä valtavasta tietomäärästä? 6 Sosiaalinen media on todella paljon muutakin kuin Facebook-sivun perustaminen. Facebook-sivu kilpailee suosiosta - ja rajallisesta ajastamme - muiden muassa uutisten, julkisuuden henkilöiden ja globaalien kuluttajabrändien, kuten Coca-Colan ja Niken, kanssa - joilla myös sattuu olemaan Facebook-sivu. Sosiaalinen media voidaan tiivistää kolmeen asiaan: vuorovaikutus, verkostoituminen ja jakaminen. Internet ei ole enää vain staattinen sisältöjen tallennuspaikka, vaan areena, jossa voidaan vuorovaikuttaa. Vuorovaikutus tuo mukanaan moniäänisyyden. Verkossa oleva sisältö voidaan kyseenalaistaa (on toki voitu aina), mutta eriävä näkemys voidaan tuoda verkkoyleisön tietoon esimerkiksi kommentoimalla valtuustoryhmän blogia tai kirjoittamalla eriävä näkemys Twitteriin: Kuva2.twitter-kommentinkirjoittaminentimoSoininblogikirjoituksesta. Verkostoituminen tulee luonnollisena seurauksena vuorovaikutuksesta. Internet avaa uusia verkostoitumisen mahdollisuuksia ja tehostaa uusien yhteyksien syntymistä. Verkostoitua voidaan vaikkapa oman ammatin tai kiinnostuksen kohteen perusteella: esimerkiksi kokoomuspoliitikot ympäri Suomen voivat vaihtaa ajatuksia keskenään paikasta riippumattomasti verkon yli omassa ”tilassaan”. Poliittista näkyvyyttä ja vaikuttamista mietitään perinteisesti verkossa yksilön kannalta. Toki jokaisella on omat, puolueestakin osin eroavat näkemyksensä ja poliittiset agendansa, mutta olisi hyvä pysähtyä miettimään, voitaisiinko joukon voimalla saavuttaa parempaa tulosta kuin kukin yksinään. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa paikallisyhdistyksen blogi, johon kunnan luottamushenkilöiden omien blogien kirjoitukset tuotaisiin yhden ja saman ”katon” alle löydettäväksi, kuten esimerkiksi Helsingin Kokoomuksella (kuva 3); tai se että poliittiseen keskusteluun osallistuttaisiin myös omien kanavien ulkopuolella, vaikkapa SDP:n luottamushenkilön blogia kommentoimalla (kuva 4). 7 Kuva3.Kokoomuslaistenpoliitikkojentuoreimmatblogikirjoituksethelsingin Kokoomuksensivustonetusivulla(http://www.helsinginkokoomus.fi). Kuva4.SdP:nheliPaasionblogikirjoitus,jotavoidaankommentoida (http://helipaasio.fi/2013/06/17/syrjaytynyt-vai-syrjaytetty/). Sosiaalisen median kolmesta erityispiirteestä jakaminen on ehkä kaikista erikoisin - tai sanotaanko verkon ulkopuolisesta kanssakäymisestämme eniten poikkeava. Kyllähän me jaamme tietoa, osaamistamme ja hauskoja juttuja toisillemme kasvokkaisessakin kanssakäymisessä, mutta verkossa jakaminen nousee potenssiin kaksi. Facebookia herjataan usein paikaksi, jossa ihmiset kertovat tehneensä makaronilaatikkoa ruuaksi tai käyttäneensä kissaansa pissalla. Jos palataan ajassa kymmenen tai viisikin vuotta taaksepäin sähköpostin kul- 8 ta-aikaan (nythän sähköpostista ollaan jo siirtymässä pois, ks. esim. http://www.washingtonpost.com/blogs/ post-leadership/post/company-ban-on-email-spell-bliss-for-employees-and-maybe-a-different-type-ofheadache/2011/04/01/gIQA5klDiO_blog.html), ei kukaan olisi jakanut sähköpostilla päivän ruokalistaansa. Nyt kun yleisönä on potentiaalisesti jokainen netinkäyttäjä, jaamme sisältöä verkossa, koska pyrimme luomaan itsestämme tietynlaista kuvaa muille. Pieni narsisti sisällämme herää, ja Facebook-tykkäykset ja kommentit saavat meidät tuntemaan itsemme tärkeiksi. Karrikoiden juuri tästä on kysymys. Ja niin palaamme jälleen pienen mutkan kautta politiikkaan. Koska haluamme näyttäytyä muille tietynlaisina, jaamme sisältöä, jolla haluamme profiloida itseämme. Poliitikko jakaa politiikkaan liittyvää sisältöä, lääkäri terveyteen liittyvää. Ja kun poliitikolla on verkostoissaan todennäköisesti muita poliitikkoja ja lääkärillä muita lääkäreitä, saavat he näin itselleen relevanttia sisältöä toisiltaan. Suosittu sisältö leviää. Mutta mitä on suosittu sisältö? Löydettävyyden kannalta tämä on äärimmäisen tärkeää. Tunnista kohderyhmäsi ja jaa heille heitä kiinnostavaa sisältöä. Mieti myös, millaista sisältöä he jakaisivat eteenpäin omille verkostojensa jäsenille, eli millaisen sisällön kautta he haluaisivat profiloida itseään. Kansanedustaja Pekka Haavisto sai vuoden 2012 presidentinvaalissa mobilisoitua verkkoväen vähemmistöihin vetoavalla agendallaan. Haaviston kampanja nousi Suomessa verkkoilmiöksi, kun Haavistoon liittyviä kirjoituksia, valokuvia ja videoita levitetiin tuhansien ihmisten toimesta. Epävirallinen kannattajien tekemän kampanjointi ajoi verkossa virallisen ohi. Myös presidentti Niinistö onnistui netin valjastamisessa, ja viimeisen kuukauden aikana ennen vaalia tuntui, kuin Internetissä ei muuta sisältöä olisikaan kuin Suomen presidentinvaali. Vaikka arvioiden mukaan Haavisto onnistui verkkokampanjoinnissaan Niinistöä paremmin (esim. http:// suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/pekka-haaviston-poikkeuksellinen-kampanja-virallinen-ja-roisi ja http:// twitpic.com/8asywn), voitti Niinistö presindentinvaalin, mikä taas on osoitus siitä, että verkossa on helppo jakaa, tykätä, peukuttaa ja kommentoida, mutta tämän aktivismin valjastaminen todelliseksi toiminnaksi voi olla haastavaa. Luku 2 tiiviisti: • Tämän päivän internet on yhteisöllinen • Onnistuminen vaatii työtä - erottuminen verkon valtavasta tietomäärästä ei ole helppoa • Sosiaalinen media on vuorovaikutusta, verkostoitumista ja jakamista • Sisältö on kuningas • Nettiaktivismi on helppoa, mutta johtaa harvoin konkreettiseen toimintaan 9 3.esimerkkimallitkokoomusryhmänvaikuttamiselle Tämän oppaan tarkoitus on tarjota Kokoomuksen paikallisesti organisoituneille ryhmille, oli kyseessä sitten kunnallisjärjestö, paikallisyhdistys tai kunnan Kokoomuksen valtuustoryhmä, punainen lanka siihen kuinka verkossa tulisi toimia. Tähän asti olemme listanneet eri mahdollisuuksia, ja nyt on aika tuoda langat jälleen yhteen. Esitämme kolme eri tasoista mallia, joista ensimmäinen on kevein, ja josta voidaan lähteä liikkeelle. Mallit ovat kumulatiivisia, ja toinen ja kolmas malli menevät kumpikin edeltäjäänsä syvemmälle. Jos siis lukija pitää esimerkiksi kolmatta mallia sopivimpana, tulee hänen perehtyä myös mallien 1 ja 2 sisältöihin. Joka tapauksessa mallit ovat vain ohjeellisia. Kullakin kokoomusryhmällä tarpeet ovat erilaisia, ja toisaalta tiettyyn nimenomaiseen tarkoitukseen löytyy usein useampi kuin yksi työkalu. Jos esimerkiksi Facebookin käyttö ryhmän sisäisiin keskusteluihin tuntuu turvattomalta, voidaan käyttää jotain vastaavan toiminnan mahdollistavaa järjestelmää, kuten vaikkapa Yammeria (www.yammer.com). Verkkoviestinnässä ei kuitenkaan ole kyse järjestelmien sekamelskasta, vaikka työkalujen suuri määrä saattaa siltä helposti tuntua. Työkaluja kyllä löytyy lukuisia, mutta monet niistä ovat toiminnoiltaan toistensa kanssa osin päällekkäisiä, minkä lisäksi tavoite ja yleisöt määrittävät pitkälti sen, mitä työkaluja ylipäätänsä kannattaa käyttää. Ennen toimintaa tuleekin tarkastella nykytilaa, tavoitteita, tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä ja työskentelytapoja (näkyvyyden lisääminen, kuntalaisten osallistaminen…) ja rajoitteita (aika, osaaminen…). Vasta sitten tulee työkalujen pohtimisen vuoro. Tästä puhumme seuraavassa pääluvussa. Kuva5.Verkkovaikuttamisenkokonaiskuvanajatus(lähde:intosomeoy). Kuvassa 5 on havainnollistettu sitä, kuinka eri eri kanavia kannattaa hyödyntää ristiin (järkevässä mittakaavassa). Sosiaalisen median profiileista kannattaa olla linkit verkkosivuille ja päinvastoin. Yksittäisen luottamushenkilön jakamaa sisältöä kannattaa välillä hyödyntää ryhmän kanavissa, ja päinvastoin. Kaikkea tätä tukevat verkkomainonta ja analytiikka. 10 Analytiikka tarkoittaa erilaisia verkkosivujen kävijäanalytiikkatyökaluja, kuten ilmaista Google Analyticsia (http://www.google.com/analytics/) tai suomalaista, maksullista Snoobia (http://www.snoobi.fi). Kävijäanalytiikalla voidaan seurata omien verkkosivujen kävijöiden toimia: mistä he tulevat verkkosivulle, kuinka monta heitä on, millä alisivuilla he vierailevat, kuinka pitkään he viipyvät, kuinka moni kävijöistä on uusia kävijöitä jne. Kävijäanalytiikan asentaminen vaatii edistyneempää osaamista. Myös eri sosiaalisen median työkalut tarjoavat statistiikkaa käyttäjistä. Esimerkiksi Facebook-sivun ylläpitäjä saa sivunsa jäsenistä (tykkääjistä) tietoa. Facebook kertoo mm. joitakin demografisia faktoja jäsenistä, mutta sitäkin tärkeämpää tietoa ovat tilastot ylläpitäjien jakaman sisällön toimivuudesta: Facebook kertoo, kuinka moni on nähnyt sisällön, kuinka moni on jakanut sen edelleen sekä kuinka moni on tykännyt siitä tai kommentoinut sitä. Kuva6.Facebook-sivunstatistiikkaa. 3.1.eRitaPoJahyödyntääVuoRoVaiKutteiSuutta Internet ei ole vähentänyt tarvetta sosiaaliseen kanssakäymiseen eikä nuorempi sukupolvi ole sen epäsosiaalisempi kuin vanhempansakaan. Pikemmin netti on tuonut yhden uuden mahdollisuuden ylläpitää sosiaalisia suhteita kasvokkaisen kanssakäynnin ohella, ei sen asemesta. Nuorille nettimaailma toimii vuorovaikutuksen jatkeena, eikä eroa tehdä sen mukaan, ollaanko kavereiden kanssa netissä vaiko kahvilassa. Poliitikoille on aina ollut tärkeää tavata äänestäjiään, kuulla heidän huoliaan ja luoda heihin suhteita. Siksi Internet on aarre poliittisen vaikuttamisen kannalta. Yhteisössä vastaaminen yhdelle jäsenelle on samalla vastaamista koko yhteisölle, eli viesti on tarkoitettu yhdelle, mutta näkyy koko yhteisölle - tai jopa täysin julkisesti Internetissä. Yksittäisten äänestäjien kanssa tapahtuvan kommunikoinnin ohella voidaan siirtyä dialogiin suuremman joukon kanssa kerralla. Yhdysvaltain presidentti Barack Obama pyysi kansalaisilta kysymyksiä vastattavakseen. 16.516 ihmistä kysyi 7.519 kysymystä ja antoi 97.851 ääntä toistensa kysymyksille, joiden avulla parhaat kysymykset valittiin. Presidentti Obama keskusteli viiden valitun kysyjän kanssa suorassa Google Hangout -videokeskustelussa 14.2.2013 kolmen vartin virtuaalitilaisuudessa (http://mashable. com/2013/02/14/watch-obama-hangout/). 11 Presidentti Obaman kysymysten seulonnassa hyödynnettiin crowdsourcingia, eli talkoistamista tai joukkoistamista, kumpaa suomennosta halutaankaan käytettävän. Talkoistamisen avulla on mm. kehitetty BMW-automerkin autojen toimintoja: BMW:n Co-Creation Labissa (https://www.bmwgroup-cocreationlab.com) rekisteröityneet käyttäjät pystyivät ehdottamaan kehitysideoita. Muut käyttäjät pystyivät kommentoimaan ja jalostamaan jo esitettyjä ideoita. Eniten muiden käyttäjien ääniä saaneet ehdotukset tulivat BMW:n insinöörien arvioitaviksi, ja niistä käyttökelpoisimmat toteutettiin siten, että verkkoyleisöllä oli mahdollisuus koko ajan seurata, missä toteutuksen vaiheessa kukin idea kulloinkin oli (Otala & Pöysti 2010). On tärkeä huomata yhteisöllisen tiedonmuodostuksen mahdollisuudet. Verkko mahdollistaa tehokkaan kanavan osallistumiselle ja osallistamiselle, kuten edellä olevat Obaman ja BMW:n esimerkit osoittavat. Tällöin kyse ei ole enää viestinnästä, vaan tavoitteellisesta yhteistyöstä, jota yhteisömanagerin on johdettava. Joka tapauksessa yhteisö tarvitsee syyn osallistumiselle: osallistumisesta tulee siis tehdä houkuttelevaa. Puolueella tai muulla poliittisella ryhmällä on oltava kasvot, eli yksilöt, jotka toimivat ryhmän edustajina. On helpompi olla vuorovaikutuksessa yksittäisten ihmisten kuin ryhmien tai puolueen logojen kanssa. Ari-Matti Auvisen oppaassa Sosiaalinen media - poliittisen vaikuttamisen uusi voima (2012) kerrotaan viestinnän aitoudesta osuvasti: ”Sosiaalisessa mediassa viestinnän tulisi myös olla henkilökohtaista ja omaäänistä. Henkilökohtainen tyyli ja oma ääni ovat varsin suositeltavia ja edesauttavat työskentelyä. Tietysti kannattaa olla tarkkana, ettei henkilökohtaisuus näyttäydy keinotekoiselta tai päälle liimatulta. Tärkeintä on viestinnän luontevuus. Tämä viestintä on myös paljastavaa: ei kannata (sosiaalisessa mediassakaan) pyrkiä olemaan jotain sellaista, mitä todellisuudessa ei ole – se tie on nopeasti loppuun kuljettu.” Julkisuus ja julkaisemisen matala kynnys aiheuttaa myös uhkia. Verkossa leviää paitsi viide ja hyöty, myös skandaalit. Vuoden 2013 alussa levisi verkossa Savon Sanomien vuoden 2011 aprillipäivän uutinen, jossa kerrottiin ministeriön kieltävän perunan kotikasvatuksen (http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/ministerio-kieltaa-perunan-kotikasvatuksen-suomessa/1182572). Juttu levisi niin laajalti, että Savon Sanomat joutui puuttumaan uutiseen: http://www.savonsanomat.fi/viihde/vanha-aprillijuttu-lahti-nousukiitoon-ministerioei-ole-kieltamassa-perunan-kotikasvatusta/1295112. Juttu oli siis irrotettu asiayhteydestä, mutta se oli riittävä ”skandaali” saamaan ihmiset jakamaan uutista eteenpäin. Julkisuus oli taattu. Kun yksittäinen poliitikko ajautuu erimielisyyksiin nettiyleisön kanssa, voi siitä aiheutua imagollista haittaa myös puolueelle. Siitä syystä tulee laatia ohjeet, kuinka tämankaltaisissa tilanteissa toimitaan. Avoimuus on paras lääke, sillä piilottelulla tai kieltämisellä saadaan usein aikaan vain enemmän haittaa. Jopa yrityksiä on kaatunut negatiivisen verkkojulkisuuden takia. Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että myönnä aina virheesi ensimmäisenä ja ole valmis reagoimaan mahdollisesti syntyvään keskusteluun hyvinkin nopeasti. Verkkoviestinnässä ja sosiaalisessa mediassa on ennen kaikkea kyse toimintatavoista. Luvussa 5 käydään läpi, kuinka seuraavissa malleissa esitettyjä työkaluja hyödynnetään tarkoituksenmukaisella tavalla. 3.2. Malli 1: vähimmäisvaatimus Tämä malli soveltuu kokoomusryhmälle, joka ottaa vasta ensiaskeliaan verkkovaikuttamisen saralla. Malli pitää sisällään ne verkkonäkyvyyden peruselementit, jotka kokoomusryhmän tulisi hallita. Mallissa ehdotamme myös, että sosiaalista mediaa kokeiltaisiin hyödynnettäväksi ryhmän sisäisessä viestinnässä. • Kotisivut (Yhdistysavain tms.) - Yhdistysavaimella suljettu sisäinen työskentelytila / suljettu Facebook-ryhmä • Facebook-sivu ulkoiseen viestintään (paikallisyhdistysten ja valtuustoryhmän yhteisesti ylläpitämä: Kokoomus toimii [Keravalla]) 12 • Esimerkkinä Kuopion Kokoomus: http://www.kuopionkokoomus.fi ja https://www.facebook.com/kuopionkokoomus Mallissa ryhmällä on omat kotisivut ulkoiseen tiedottamiseen. Kotisivut voivat olla tehdyt esimerkiksi Yhdistysavaimella. Niiltä tulee löytyä perustiedot toiminnasta, paikallisen tason vaikuttamisen tavoitteet, luottamushenkilöt sekä yhteystiedot. Sivuilla on hyvä olla myös yhdistyksen säännöt, kunnan talousarvio, valtuustoaloitteet, ryhmäpuheenvuorot ja kokonaispoliittinen ohjelma. Lisäksi kannattaa listata linkit eri kanaviin, joissa myös ollaan läsnä. Ulkoisen näkyvyyden ohella tarvitaan monessa tapauksessa työkaluja ryhmän sisäiseen kommunikointiin ja työskentelyyn. Esimerkiksi Yhdistysavaimella on helppoa tehdä jäsenille tai hallitukselle oma työskentelytila, jossa voidaan mm. jakaa tiedostoja ja käydä keskustelua. Jotkin paikalliset Kokoomuksen ryhmät käyttävät tähän tarkoitukseen Facebookin ryhmätoiminnallisuutta, joka sekin soveltuu, kunhan huomioidaan tietoturvakysymykset (ks. luku 5.2.). Facebookin ryhmätoiminnallisuus on dynaamisempi paikka ideoinnille ja tiedostojen jakamiselle; Yhdistysavaimen suljetut työskentelytilat soveltuvat ehkäpä paremmin ryhmän sisäiseksi tiedostovarannoksi, vaikka myös Yhdistysavain mahdollistaa suljettujen keskustelujen käymisen. Kannattaa myös huomioida, että jos ryhmän jäsenet ovat tottuneet käyttämään Facebookia, voi heidän olla huomattavasti helpompi omaksua Facebookin käyttäminen myös ryhmän sisäiseen viestintään. Suosittelemme, ettei Facebookia käytetä luottamuksellisen tai salassapidettävän tiedon jakamiseen. Vielä ulkoisen viestinnän tukena mallissa ehdotamme Facebook-sivun (huomaa ero Facebook-sivun ja -ryhmän välillä: lue tarkemmin liite 1. Facebook-profiili, -sivu vaiko -ryhmä?) luomista. Facebookin kautta voidaan pyrkiä luomaan yhteisö, jossa on mukana sekä omia jäseniä että paikallisista asioista ja politiikasta kiinnostuneita Facebook-käyttäjiä. Jos paikkakunnalla on useampia paikallisyhdistyksiä, kannattaa pohtia onko tarkoituksenmukaista, että jokaisella paikallisyhdistyksellä on oma Facebook-sivu, vai tulisiko Facebookiin luoda yksi yhteinen sivu, jotta kokonaisuus olisi yleisölle helpompi hahmottaa. Vastuunjaosta enemmän luvussa 3.5. 3.3. Malli 2: sosiaalinen verkkosivu Malli 2 tarkoittaa sosiaalisen median käytön laajentamista blogien hyödyntämiseen ja ryhmän luottamushenkilöiden valjastamista ryhmän kotisivujen sisällöntuotannon avuksi. Tässä mallissa kotisivut eivät enää ole staattinen tietovarasto, vaan dynaaminen sivusto, joka seuraa aikaansa ja ottaa kantaa ajankohtaisiin teemoihin. • Kotisivut/portaali (Yhdistysavain tms.) - Yhdistysavaimella suljettu sisäinen työskentelytila / suljettu Facebook-ryhmä •Facebook-sivu ulkoiseen viestintään (paikallisyhdistysten ja valtuustoryhmän yhteisesti ylläpitämä: Kokoomus toimii [Keravalla]) • Blogi (mieluiten osana kotisivuja) •Syötteenä luottamushenkilöiden blogikirjoitukset ja sosiaalisen median profiilit kotisivuille/portaaliin (sosiaalinen verkkosivu, jossa hyödynnetään jo kertaalleen tuotettua luottamushenkilöiden materiaalia -> molemminpuolinen hyöty) •Esimerkkinä Helsingin Kokoomus: http://www.helsinginkokoomus.fi/fi/etusivu/ ja https:// www.facebook.com/HelsinginKokoomus Kotisivut toimivat mallissa portaalina, mikä tarkoittaa, että sivusto kokoaa sateenvarjon omaisesti koko ryhmän verkkonäkyvyyden yhteen ja samaan paikkaan löydettäväksi. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi listaamalla eri kanavat, joissa ryhmä on mukana ja joihin ryhmä tuottaa sisältöä, kuten ehdotimme jo mallissa 1. Sivuille kannattanee kasata myös linkit esimerkiksi mediassa ryhmästä julkaistuihin uutisiin ja ryhmäläisten 13 esittämiin julkisiin kannanottoihin. Kaikessa tulee kiinnittää huomio sivuston kävijään: mitä haluamme hänen tekevän, millä herätämme ja ylläpidämme hänen kiinnostuksena, miten saamme hänet sitoutettua, miten saamme hänet palaamaan, miten voimme vaikuttaa häneen. Kansallisen Kokoomuksen kotisivuilla on mietitty kohderyhmiä ja heidät tarpeitaan ja rakennettu navigointi sen pohjalta: Kuva7.KansallisenKokoomuksenkotisivujennavigointipalkki (http://www.kokoomus.fi). 3.3.1.SoSiaalinenVeRKKoSiVu Nykyään on hieman hassua puhua sosiaalisesta mediasta, koska koko verkko on sosiaalinen. Erilaisia vuorovaikutteisia toimintoja löytyy suurimmalta osalta nykyisiä verkkosivuja. Perinteiset verkkosivut toki pitävät pintansa Facebookin ja muiden ”varsinaisten sosiaalisen median palveluiden” rinnalla. Niiden funktiona tänä päivänä on ensisijaisesti olla ”kotipesiä”, paikkoja, jotka ovat omassa kontrollissa (ks. aiemmassa luvussa omistetusta ja ansaitusta verkkonäkyvyydestä). Kotisivuilla tarjotaan faktuaalinen informaatio toiminnasta ja esimerkiksi mahdollisuus ottaa yhteyttä, tulla jäseneksi, ostaa tuote ja niin edespäin. Mutta jotta kotisivut säilyttäisivät kiinnostavuutensa, siis jotta kotisivuilla käytäisiin useammin kuin kerran, jotta alisivuja avattaisiin useampi kuin vain yksi - eli jotta vierailijat viihtyisivät ja pysyisivät sivustolla - tulee pohtia, mikä kävijöitä kiinnostaa. (Kävijöiden toimia omalla verkkosivulla voidaan seurata melko tarkastikin eri verkkosivujen kävijäanalytiikan työkaluilla. Näistä enemmän tämän pääluvun alussa.) Yksi perinteinen keino saada kotisivujen kävijät palaamaan sivulle ovat erilaiset päivittyvät sisällöt, eli esimerkiksi ajankohtaiset uutiset. Kävijä siis houkutellaan tulemaan takaisin myöhemmin sillä, että sivustolla saattaa seuraavalla vierailulla olla jotain uutta sisältöä, joka häntä voisi kiinnostaa. Seuraava askel on lisätä verkkosivuille yhteisöllisyyttä vaikkapa mahdollistamalla käyttäjien tuottaa osan sivuston sisällöstä. Yksinkertaisin keino on mahdollistaa osallistuminen kommentoimalla sisältöä. Voidaan myös ajatella esimerkiksi mahdollistettavan käyttäjien jakaa omia politiikkaa koskevia kysymyksiä tai aloitteita, tai vaikkapa kuvia oman kunnan kauneimmista paikoista - mielikuvitusta voi käyttää. Suomessa polkupyöräilijöillä on oma wikinsä (yhdessä tuotettu verkkosivu; wikistä enemmän luvussa 5.2.2.), jossa voidaan jakaa vaikkapa parhaimpia pyöräilyreittejä (http://www.polkupyoraily.net/wiki/Hervanta_-_Kangasalan_asema_-_Huutijärvi_-_Saarenmaa). 14 Kuva8.Pyöräilywikinsivu,jossakävijänluomareittikartta. Yksi mahdollisuus saada verkkosivun kävijät sitoutetuksi on saada luotua heihin yhteys useamman kuin yhden kanavan kautta. Mahdollista heille löytää ryhmän sivu Facebookista, ryhmän julkaisemat videot YouTubesta ja niin edelleen. Jos ryhmään kuuluu aktiivisia luottamushenkilöitä, mahdollista kotisivujen kävijöille löytää nämä kiinnostavat poliitikot verkosta. Pohjois-Savon maakuntalehti Savon Sanomat on lisännyt etusivulleen palstan, jossa näkyvät tuoreimmat toimituksen Twitteriä käyttävien toimittajien Twitter-viestit. Sosiaalinen verkkosivu pitää siis sisällään käyttäjille mahdollisuuksia vuorovaikuttaa. Tätä varten tässä mallissa kotisivuilla on blogi, jonka kirjoittamiseksi on sovittu aikataulut: esimerkiksi luottamushenkilöt kirjoittavat ajankohtaisista asioista kuukauden välein kukin vuorollaan. Blogikirjoituksia on kävijöillä mahdollisuus kommentoida. Verkkosivuille voidaan myös kasata yksittäisten luottamushenkilöiden omien sosiaalisen median kanavien tuorein sisältö syötteistä (esimerkiksi heidän blogeistaan tai Twitter-profiileistaan), kuten kuvaamme tarkemmin luvussa 4.2. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää myös helppokäyttöistä, mutta maksullista Flockler-palvelua, joka niin ikään esitellään luvussa 4.2. 3.4.Malli3:KoKonaiSuuS Edelleen mallissa 3 laajennetaan sosiaalisen median käyttöä. Hakukonenäkyvyyttä tukee se, että ollaan mukana useassa eri palvelussa. Joka tapauksessa kullakin kanavalla on oma roolinsa eivätkä ne ole irrallisia osia, vaan yhteenlinkittynyt kokonaisuus. Useampien palveluiden käyttö ei myöskään automaattisesti tarkoita lisätyötä, sillä samaa sisältöä voidaan hyöfyntää useammassa eri kanavassa ja osan sisällöntuotannosta voi myös automatisoida. • Kotisivut/portaali (Yhdistysavain tms.) - Yhdistysavaimella suljettu sisäinen työskentelytila / suljettu Facebook-ryhmä • Facebook-sivu ulkoiseen viestintään (paikallisyhdistysten ja valtuustoryhmän yhteisesti ylläpitämä: Kokoomus toimii [Keravalla]) 15 • Blogi (mieluiten osana kotisivuja) • Syötteenä luottamushenkilöiden blogikirjoitukset ja sosiaalisen median profiilit kotisivuille/portaaliin (sosiaalinen verkkosivu, jossa hyödynnetään jo kertaalleen tuotettua luottamushenkilöiden materiaalia -> molemminpuolinen hyöty) • Käytetään kokonaisuuden tukena kuvanjakopalvelu Flickr:ä, videonjakopalvelu YouTubea, dianjakopalvelu SlideSharea ja/tai livevideointiin Bambuseria - näistä voidaan tuoda upottamalla sisältöä kotisivuille/portaaliin ja muihin kanaviin • Esimerkkinä Helsingin Kokoomus: http://www.helsinginkokoomus.fi/fi/etusivu/, https://www.facebook.com/HelsinginKokoomus ja http://www.flickr.com/photos/hkikok/ Mallissa 3 hyödynnetään edellisten mallien lisäksi rikkaita sisältöjä. Rikkaat sisällöt voivat olla videota, valokuvia, diaesityksiä tai vaikkapa äänitallenteita. Rikkaita sisältöjä voidaan luoda sosiaalisen median palveluihin, kuten diaesitykset SlideSharen kautta ja videot YouTuben kautta. Lisäksi näitä sosiaalisen median palveluihin luotuja sisältöjä voidaan hyödyntää myös esimerkiksi kotisivuilla joko yksinkertaisimmillaan linkittämällä tai myös upottamalla - eli tuomalla vaikkapa video tai diaesitys katsottavaksi kotisivujen kautta, vaikka video fyysisesti sijaitseekin esimerkiksi YouTuben palvelimella. Esimerkissä Intosomen blogikirjoitukseen on upotettu diaesitys, jonka voi katsoa suoraan blogikirjoituksesta avaamatta erikseen esimerkiksi toista verkkosivua tai vaikkapa PowerPoint-sovellusta: Kuva9.upotettuverkkosisältö(http://www.intosome.fi/2012/10/24/sosiaalistamediaa-laajemmin-markkinoinnista-asiakaspalveluun-ja-poikkeustilanneviestintaan/). 16 Huomioi kuitenkin, ettei sisältöä tule spämmätä (massalevittää) eri kanaviin, vaan saman sisällön hyödyntämisen useammassa eri kanavissa tulee luoda jotain lisäarvoa käyttäjille. Mallissa voidaan harkita käytettäväksi sisäiseen viestintään myös muita apuvälineitä kuin vain Yhdistysavaimen työkaluja tai Facebook-ryhmää. Työkalut ovat kuitenkin hyvin tapauskohtaisia, minkä vuoksi yleisiä suosituksia on hyvin hankala antaa. Sisäisen viestinnän työkaluihin voi tutustua luvussa 5.2. 3.5.VaStuunJaKo Eri kunnissa Kokoomuksella on erilaisia järjestäytymisen muotoja. Toisissa kunnissa toimii useampia paikallisyhdistyksiä, minkä lisäksi jokaisessa kunnassa, jossa Kokoomuksella on kunnanvaltuutettuja, toimii valtuustoryhmä. Sinänsä on sama, mikä ryhmittymä vastaa kokonaisuudesta, kunhan ulkoisessa viestinnässä huomioidaan se, miten kokonaisuus näyttäytyy kuntalaiselle - jos viestintää siis kohdennetaan kuntalaisille. Sisäisen viestinnän kohdalla kullakin kunnassa toimivalla paikallisyhdistyksellä lienee tarvetta omille kanavilleen, joihin muiden paikallisyhdistysten jäsenet eivät pääse. Kuitenkin ulkoisen viestinnän osalta se, että jokaisella paikallisyhdistyksellä sekä myös valtuustoryhmällä on omat kotisivunsa ja kanavansa esimerkiksi Facebookissa, tuskin ainakaan helpottaa yhdenkään tahon vaikuttamistyötä. Ihanteellinen tilanne olisi se, että kunnassa olisi vain yhdet ulkoisen viestinnän ”Kokoomus toimii” -kotisivut, jotka toimisivat portaalinomaisesti kooten kunkin paikallisyhdistyksen sekä myös valtuustoryhmän alisivut allensa. Uusi kävijä tulisi niin kutsutulle lasketutumissivulle, josta hän voisi valita, haluaako siirtyä minkä paikallisyhdistyksen tai valtuustoryhmän alisivulle. Kokonaisuus olisi siis hierarkinen, siten että jokaisella ryhmittymällä olisi yhä omat sivunsa, mutta yhteisen kokonaisuuden (esim. kerava.kokoomus.fi) alla. Sivustolla voisi olla myös joitakin yhteisiä osioita, kuten vaikkapa tapahtumat. Samalla tavalla myös eri sosiaalisen median kanavissa oltaisiin pikemmin yhteisen näkyvyyden kautta, kuin kukin omana ryhmänään (esim. Kokoomus toimii Keravalla -Facebook-sivu). Etusivu Blogi Tapahtumat Tulevat tapahtumat Yhdistys 1 Yhdistys 2 Jokin kuva/kuvakaruselli Valtuustoryhmä Luottamushenkilöt Twitterissä: 1.1.2014: Sitä ja tätä täällä ja tuolla Ville Virtanen: Kuva illan valtuustosta: 1.2.2014: Jotain muuta tapahtuu myös http://instagram.com/123 Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Ut nisl diam, commodo ac libero vel, feugiat auctor mauris. Etiam iaculis mauris ac arcu bibendum, vulputate dictum erat suscipit. Ut mollis magna nec erat tempus sodales. Vestibulum elementum accumsan condimentum. Mauno Kuusisto: Käykäähän kommentoimassa: http://bit.ly/bfs42fd ... Tuoreimmat blogikirjoitukset: Luottamushenkilöjen blogit: Class aptent taciti sociosqu ad litora torquent per conubia nostra, per 1.1.2014: Kunnallispolitiikkaa tänä päivänä himenaeos. Cras Raunoquis Mattila: Tästä se syksy taas käynnistyy: mitä inceptos enim non risus congue blandit utuutta? non-arcu. Integer 1.1.2014 1.2.2014: Toinen blogikirjoitus adipiscing lorem et dui vehicula, id molestie est tempus.Mikko Mauris Mallikas:aliquam Mikon blobista tuorein artikkeli interdum nisl et accumsan. ... 1.2.2014 Donec justo risus, tempor non mi sed, adipiscing congue neque. Cum sociis natoque penatibus et magnis dis Kuva10.Kotisivujenetusivunohjeellinenwireframe-malli parturient montes, nascetur ridiculus (esim.KokoomustoimiiKeravalla). mus. 17 4. Kokoomustoimijat verkossa 4.1. Toiminnan suunnittelu Kun siirretään fokus yksilön tasolta ryhmän tasolle, on soppaa hämmentämässä useampia tahoja. Kuviota ei helpota yhtään se, että ryhmien osalta kunnan tasoiseen poliittiseen keskusteluun osallistuvat Kokoomukselta valtuustoryhmä ja muut kunnalliset luottamushenkilöt sekä paikallisyhdistys, joita monissa kunnissa on vieläpä enemmän kuin yksi. Myös kunnallisjärjestöt ja piirijärjestöt ovat kuviossa mukana. Vaikka kuvio tuntuisi selkeältä itselle, ei se välttämättä ole sitä kuntalaiselle. Kun mietitään verkon hyödyntämistä ryhmän osalta, tulee miettiä, keitä pyrimme palvelemaan ja minkä vuoksi verkkoon tai sosiaaliseen mediaan osallistutaan - aivan samalla tavalla kuin luottamushenkilö joutuu miettimään omaa verkkopresenssiä rakentaessaan. Kysymys on tavoitteellisesta toiminnasta. Strategiasta puhuminen voi olla monessa tapauksessa liioiteltua, mutta suunnitelma ainakin tarvitaan. Otala & Pöysti mukailevat kirjassaan Kilpailukyky 2.0 (2012) Kotterin (1996) kahdeksan askeleen muutosprosessia seuraavalla tavalla: 1. Tietoa uusien työvälineiden mahdollisuuksista ja sovelluksista sekä niiden avulla saavutetuista hyödyistä -> luodaan yhteistä ymmärrystä. 2. Tarve lähtökohdaksi -> Mitä meillä pitäisi parantaa tai mikä sellainen ongelma ratkaista, johon uudet työvälineet ja toimintatavat voisivat tuoda parannuksen tai ratkaisun 3. Selkeät vastuut mukana olijoille -> Etsitään ne henkilöt, jotka ovat kiinnostuneita ja innokkaita kokeilemaan uutta, määritetään vastuut ja tarpeelliset resurssit, kuten työaika 4. Pilotilla liikkeelle -> Valitaan yhteinen pilotti, jossa yhteisöllistä toimintatapaa kokeillaan. 5. Tavoitteet ja mittarit -> Asetetaan pilotillekin tavoitteet ja mittarit ja seurataan tavoitteen toteutumista sovittujen mittarien avulla. 6. Resursointi, koulutus, opastus ja aikaa harjoitella -> Suunnitellaan koulutus ja opastus ja varataan ihmisille aikaa harjoitella 7. Tukihenkilöt avuksi -> Nimetään ja valmennetaan tukihenkilöt. 8. Asenteiden ja muutosvastarinnan tunnistaminen ja hoitaminen -> Varataan resursseja ”vieriopastukseen” ja uuden toimintatavan soveltamiseen omassa työssä, kannustetaan kokeilemaan. 9. Tuloksista tiedottaminen -> Kerrotaan onnistumisista ja pilotin tuloksista käyttäen sovittuja mittareita, jaetaan kokemuksia (tunnereaktioita). 10. Kehitetään johtamista ja yrityskulttuuria -> Analysoidaan mahdollisia esteitä ja pyritään vaikuttamaan niihin kehittämällä esimiesarvioita ja yrityskulttuuria. Tällä varmistetaan muutoksen juurruttaminen organisaation toimintaan. 18 Edellistä mukaillen olemme koonneet muutamia kysymyksiä toiminnan suunnitteluun kokonaisuuden hahmottamisen helpottamiseksi ja tavoitteista lähtevän verkkoviestinnän toteuttamiseksi: • Tavoite: mitä tavoittelemme? • Yleisö/käyttäjät: keitä tavoittelemme? • Tarve: miten pääsemme tavoitteeseemme? • Ylläpitovastuu: kuka vastaa toteutuksesta ja kokonaisuuden ylläpidosta? • Mitä palveluja/työkaluja käytetään? • Mittaaminen Tavoite Tavoitteen miettimisessä liikkeelle kannattaa lähteä niinkin yksinkertaisesta kysymyksestä kuin ”olemmeko me verkossa itseämme vai muita varten?” Tarkoitamme tällä sitä, että verkko voi toimia ulkoisen viestinnän ohella erinomaisena kanavana valtuustoryhmän tai paikallisyhdistyksen keskinäiseen kommunikointiin, ideointiin ja asioiden valmisteluun. Entä mitä lisäarvoa valtuustoryhmän tai paikallisyhdistyksen verkkosivu tai Facebook-sivu tuo perinteisempiin viestinnän kanaviin kuten vaikkapa lehdistötiedotteisiin? Kuten luvussa 2 totesimme, verkko mahdollistaa viestin skaalautuvuuden, jolloin saman päivän polttavan puheenaiheen ympärille saadaan parhaimmillaan kuntalaisia kuuntelemaan, keskustelemaan ja ideoimaan. Tällöin esimerkiksi aika ja paikka ovat vähemmän rajoittavia tekijöitä. Eikä ulkoisen ja sisäisen viestinnän tarvitse sijaita niin selkeästi jatkumon vastakkaisissa päissä kaukana toisistaan. Onko esimerkiksi kaiken valtuustoryhmän välisen keskustelun tapahduttava sähköpostin tai puhelimen välityksellä (juttelu kasvokkain on toki edelleen se paras keino)? Voisiko olla hyödyllistä avata tätä keskustelua myös kuntalaisten suuntaan? Missä tällöin menee se raja, jonka jälkeen keskustelu siirretään suljetuksi ja onko puhelin ja sähköposti sittenkään niin hyviä välineitä edes tähän suljettuun viestintään? Mitä paremmin tavoite on mietitty sitä helpompaa on vastata seuraaviin kysymyksiin ja sitä parempi hyöty valitusta toimintatavasta ja työkalusta saadaan. Siksi tavoitetta kannattaa miettiä vielä perusteellisemmin: Ulkoisen viestinnän osalta kannattaa pohtia, onko tavoitteena esimerkiksi tiedottaminen kuntalaisille, heidän osallistamisensa, näkyvyyden lisääminen vaiko mielipiteisiin vaikuttaminen? Jos näistä tavoitellaan useampaa kuin yhtä, miten tavoitteet priorisoidaan? Sisäisen viestinnän kohdalla voidaan miettiä samalla tavalla, halutaanko tiedottaa, osallistaa, keskustella vai esimerkiksi helpottaa dokumenttien työstämistä yhdessä. Yleisö/käyttäjät Keitä pyrimme ulkoisen viestinnän avulla tavoittamaan? Mistä tavoitamme heidät? Onko verkossa yhteisöjä, joissa politiikan mielipidevaikuttajat toimivat, ja joissa keskusteluun tulisi osallistua - pikemmin kuin perustaa omia, uusia kanavia? Luvussa 5.1. tarkemmin käsiteltävät sosiaalisen median seurantatyökalut voivat toimia yleisöjen ja relevanttien keskustelujen ja yhteisöjen löytämisessä hyvinä apuvälineinä. Sisäisesti tunnistamme yleensä kohderyhmämme hyvin, mutta on järkevä miettiä, mikä on oman ryhmän sosiaalisen median osaaminen. Mikä on ryhmän jäsenten valmius ottaa käyttöön teknisiä apuvälineitä ja muuttaa toimintatapojaan? Yleensä aina tarvitaan koulutusta työkalun käyttöön, mutta on myös hyvä tunnistaa jo tässä vaiheessa, miten ryhmää tulee valmistella tuleviin muutoksiin, esimerkiksi luomalla yhteinen ymmärrys toimintatapamuutoksen tärkeydestä ja siitä, mitä hyötyä itse kullekin ryhmän jäsenelle muutoksesta on verrattuna vanhoihin tapoihin toimia. 19 Tarve Kun tavoite ja yleisö tai käyttäjät ovat selvillä, voidaan miettiä, mitä tulee tapahtua, jotta tavoitteeseen päästään. Entä, mikä tällä hetkellä estää tai haittaa tavoitteen saavuttamista? Tässä vaiheessa ei vielä kannata miettiä työkaluja vaan pikemmin työskentelytapoja. Ulkoisen viestinnän osalta, miten näkyvyyttä pystyttäisiin lisäämään tai miten kuntalaiset saataisiin paremmin innostumaan poliittisten päätösten valmistelusta? Sisäisen viestinnän kohdalla, mitkä ovat tiedonkulun ongelmakohtia tai millaiset yhdessä sovitut käytönnöt tukisivat työskentelyä? Tarpeen miettimisen pohjalta voidaan suunnitella ikään kuin toimintamalli tavoitteiden saavuttamiseksi. Tiedetään siis, mitkä ovat niitä kapeikkoja nykyisissä toimintatavoissa, jotka tulee ylittää, ja millaisilla yhdessä sovituilla, suunnitelmallisilla toimintatavoilla voidaan tavoitteet saavuttaa jatkossa sosiaalisen median ja yhteisöllisen työskentelyn avulla. Tarpeen miettiminen on tärkeää myös, jotta sosiaalista mediaa sisäisessä viestinnässä hyödynnettäessä ihmiset todella käyttäisivat uusia työkaluja. Se, että ryhmälle vain heitetään jokin työkalu, ei vielä saa ihmisiä käyttämään sitä, vaan käytölle tulee olla olemassa selkeä tilaus, tarve (Otala & Pöysti 2012). Ylläpitovastuu Ylläpitovastuiden määrittäminen on tärkeää, jotta toiminnalla olisi jatkuvuutta. Omien ulkoisten kanavien tulee olla aktiivisia ja ajantasaisia, aivan kuten kotisivujenkin. Kysymyksiin ja kommentteihin on pystyttävä vastaamaan, sillä mikään ei anna huonompaa kuvaa, kun verkkoyhteisö, jonka ylläpitäjä ei vaivaudu edes vastaamaan esitettyihin kysymyksiin. Useat välineet antavat mahdollisuuden lisätä useampia henkilöitä ylläpitäjiksi omien käyttäjätunnustensa kautta. Jos tällainen ei ole mahdollista, tai ylläpitäjät eivät halua luoda omia henkilökohtaisia profiileita palveluun, on toki yleensä aina mahdollista luoda yhteiskäyttötunnus - joskin jotkin palveluntarjoajat kieltävät tällaisten profiilien perustamisen. Sisäisen viestinnän kohdalla ei välttämättä puhuta ylläpitäjistä, mutta uudella toimintatavalla tulee olla joku vastuuhenkilö, joka etenkin muutosvaiheessa seuraa uuden toimintatavan jalkautumista käyttöön, antaa apua ongelmatapauksissa ja kertoo onnistumisista ryhmälle. Pöystin & Otalan (2012) yllä esitetyssä kymmenen kohdan muutosprosessissa pilotointi (kohta 4) ei ole ollenkaan hassumpi ajatus. Erikseen on vielä huomioitava tarvittava koulutus. Usein on järkevää hankkia muutosprosessin käynnistämiseksi ulkopuolista apua, jotta osataan välttää karikot ja suunnitella toiminta alusta asti tarpeisiin vastaavaksi. Palvelut/työkalut Viimeinen kysymys koskee valittavia palveluita ja työkaluja. Se on myös helpoin vastattava, jos edellisiin kysymyksiin on vastattu huolella. Nyt tulee siis enää löytää sellainen työkalu, joka mahdollistaa suunnitellun mukaisen toiminnan. Toki tämä vaihe voi olla myös äärimmäisen vaikea, sillä usein työkaluja on tarjolla suuri määrä samaan nimenomaiseen tarkoitukseen, eikä työkalujen ominaisuuksien vertailuun useinkaan löydy yhteismitallista arviointitaulukkoa (poikkeuksena wikialustat, joista globaalissa mittakaavassa on olemassa vertailusivusto http://www.wikimatrix.org). Yksi erinomaisen hyvä listaus eri sosiaalisen median työkaluista kategorioittain listattuna on Tuija Aallon Somepakki: http://bit.ly/somepakki. Ja vielä muutama sana mittaamisesta Verkkoviestintä on aina investointi. Jos ei investoida ohjelmistoihin tai laitteisiin, käytetään viestinnän toteuttamiseen aikaa, tai ostetaan osaamista ulkopuolelta. Siksi investoinnin tuottoa tulee myös mitata, tai ainakin arvioida. Ulkoisessa viestinnässä konkreettisen hyödyn mittaaminen on hankalaa, mutta esimerkiksi näkyvyyden ja tunnettuuden lisääntyminen kytkeytyy suoraan kävijämäärien kasvuun. Mittaamisessa apuna voidaan käyttää esimerkiksi ilmaista Google Analytics -työkalua verkkosivujen kävijäseurantaan tai yhtä lailla ilmaista Fa20 cebook-sivun statistiikkaa Facebook-sivun toimivuuden mittaamiseen. Myös itseen liittyvien verkkokeskustelujen määrä korreloi näkyvyyden kanssa. Kävijöiden suhtautumista voidaan pyrkiä arvioimaan myös kysymällä sitä kävijöiltä verkossa tai esimerkiksi tavattaessa heitä face-to-face. Sosiaalisessa mediassa suhtautumista voidaan arvioida myös yksittäisten julkaisujen tykkäysten, kommenttien ja jakojen määrillä. Yhtä lailla kuin onnistumista ulkoisessa viestinnässä, myös sisäistä viestintää tulee mitata. Yleispäteviä mittareita ovat esimerkiksi osallistujien määrän kehitys, osallistumisen määrä, sähköpostien määrän väheneminen ja esimerkiksi kyselyjen kautta selvitettävä uudesta toimintatavasta ja työkalusta saatu koettu hyöty. 4.2.PoliitiKKoVS.RyhMäVeRKoSSa Ryhmän viestinnän osalta kannattaa huomata, että yksittäiset luottamushenkilöt ja esimerkiksi paikallisyhdistyksen jäsenet ovat kullanarvoisia sisällöntuotannon kannalta. Jos ajatellaan sosiaalisen median ulkoisen viestinnän suurimpia kompastuskiviä, liittyvät ne usein sisällöntuotantoon. Ei ole aikaa tuottaa laadukasta sisältöä, ja sisältö jonka tuottamiseen aika riittää, on täysin tyhjänpäiväistä eikä kiinnosta ketään. Kuitenkin kun luottamushenkilöt rakentavat myös omaa verkkominäänsä, voidaan tätä luottamushenkilöiden tuottamaa sisältöä hyödyntää myös ryhmän tasolla. Kyseessä voivat olla esimerkiksi linkitykset tai saman sisällön hyödyntäminen useammassa paikassa, ns. crosspostaus. Molemmat hyötyvät tällaisesta sisällön kierrättämisestä, sillä luottamushenkilö saa ryhmän kautta lisää näkyvyytta ja päin vastoin. Kannattaa muistaa myös linkit crosspostauksissa alkuperäiseen lähteeseen: Kuva11.Crosspostaus(http://www.intosome.fi/2013/04/05/mista-sita-osaamistaoikein-saadaan/),jossalopussamainitaanalkuperäinenjulkaisulähde. Kysymyksessä voi olla myös paikka, johon kootusti tuodaan esille yksittäisten luottamushenkilöiden tuoreimpia sisältöjä (kuten kuvassa 3) tai eri kanavat, joissa luottamushenkilöihin pääsee tutustumaan, jolloin näkyvyyttä ei välttämättä rakennetakaan niin laajalti ryhmän, vaan ryhmän yksittäisten jäsenten kautta. 21 Kuva12.helsinginkokoomuksenvaltuustoryhmänesittelysivullayksittäisen luottamushenkilönesittely,jossaonlistattukanavat,joistahänetlöytää (http://www.helsinginkokoomus.fi/fi/paatoksentekijat/valtuustoryhma/). Samalla tavalla kuin yksittäisten luottamushenkilöiden sisällön hyödyntäminen on tehokas tapa helpottaa sisällöntuotantoa, voidaan hyödyntää myös muiden, politiikasta kirjoittavien tai omiin tapahtumiin osallistuvien ihmisten sisältöä. Linkittäminen ja sisällön upottaminen (ks. upottamisesta tarkemmin luvussa 3.4.) on sallittua, jolloin Helsingin Kokoomuksen järjestämään toritapahtumaan osallistuneen Twitter-käyttäjän tapahtumasta Twitterissä julkaisema video voidaan linkittää Helsingin Kokoomuksen Facebook-sivulle. Politiikan harrastajat voivat olla jopa otettuja, jos heidän sisältöään julkaistaan kokoomusryhmän kanavissa. Savon Sanomat lanseerasi presidentinvaalin alla Presidentintekijät 2012 -kansalaiskirjoittajakampanjan, jossa rekrytoitiin lukijoita, jotka sitten kirjoittivat Savon Sanomien kotisivujen etusivulle ajatuksiaan vaaleista ja ehdokkaan valinnasta. Hakemuksia kirjoittajiksi tuli paljon. Ihmisillä on halu saada äänensä kuuluviin. On myös olemassa hyviä työkaluja, joilla voidaan kuratoida, eli kasata verkosta sisältöä, joka liittyy omaan toimintaan. Suomalainen Flockler (http://flockler.com) on tällainen työkalu. Alla olevassa esimerkissä TechCityTalk-verkkolehti on kerännyt hakusanoihin perustuen verkosta teknologia-alan liiketoimintaan liittyvää sisältöä (valokuvia, videoita, Twitter-viestejä, blogikirjoituksia ym.) julkaistavaksi heidän omassa julkaisussaan, joka on toteutettu Flocklerilla. Samalla tavalla kokoomusryhmä voisi kasata verkosta omien luottamushenkilöidensä sekä muiden aiheesta julkaisevien sisältöä osana sekä ulkoista että myös sisäistä viestintää. Suuri osa Flocklerin sisällöntuotannosta on automatisoitavissa, eli yksittäisten luottamushenkilöiden tuoreimmat blogikirjoitukset, jotka he kirjoittavat omiin blogeihinsa, voidaan asettaa tulemaan Flockler-julkaisuun automaattisesti näkyville. 22 Kuva13.Flockler-julkaisuesimerkki(http://techcitytalk.com). luKu4tiiViiSti: • Suunnittelun tulee lähteä liikkeelle tavoitteen määrittelemisestä: tavoite -> yleisö/käyttäjät, tarve, ylläpitovastuu, palvelut/työkalut, mittaaminen • Yksittäisten luottamushenkilöiden ja muuta verkosta löytyvää sisältöä kannattaa hyödyntää 23 5.Verkkovuorovaikutuksentoimintatavatjatyökalut Sosiaalisessa mediassa on kyse pikemmin uudesta tavasta toimia verkossa kuin työkaluista. Työkalut, kuten Facebook, Twitter tai Yhdistysavain, asettavat reunaehdot, mitä työkalulla voidaan tehdä, mutta olennaista on vuorovaikutteisuus: kysymys ei ole monologista, vaan dialogista. Seuraavassa kuvataan tapoja hyödyntää Internetin vuorovaikutteisuutta sekä työkaluja, joiden avulla vuorovaikutteisuutta pystytään toteuttamaan. 5.1.ulKoinenVieStintä Tänä päivänä niin poliitikkojen kuin esimerkiksi yhdistystenkin verkkonäkyvyys on pirstaloitunutta. Karrikoiden voidaan sanoa, että ennen riitti kotisivu. Nyt vaaditaan jo laajemman kokonaisuuden ymmärrystä ja hallintaa. Kuva14.lähde:intosomeoy. Verkkonäkyvyyden voidaan sanoa koostuvan omistetusta, ostetusta ja ansaitusta mediasta (Otala & Pöysti 2012). Omistettua näkyvyyttä ovat muun muassa juuri omat kotisivut ja osittain esimerkiksi Facebook-sivu. Omistettu näkyvyys perustuu sisältöön, joka on itse tuotettua ja omassa hallinnassa. Omistettu näkyvyys kuitenkin tavoittaa heikoiten, sillä se edellyttää ihmisten tulevan omille sivuille. Tämän vuoksi on tärkeää, että sivut löytyvät, eli että sivuille on paljon ulkoisia linkkejä ja että sivu nousee näistä ulkoisista linkeistä johtuen korkealle hakukonetuloksissa. Lisäksi näiden linkkien tulisi olla paikoissa, joissa kohderyhmät vierailevat. 24 Tällaisia paikkoja, yhteisöjä, voi etsiä verkosta käyttämällä sosiaalisen median seurantaan keskittyneitä palveluita, kuten Meltwater (http://www.meltwater.com) ja suomalainen Whitevector (http://www.whitevector.fi), jotka ovat maksullisia. Myös Google toimii tässä tarkoituksessa välttävästi. Googlen kohdalta mainitsemisen arvoinen palvelu on Google Alerts (http://www.google.com/alerts), jota voidaan käyttää maineenhallinnassa. Palvelun voi asettaa ilmoittamaan, jos palveluun lisätyillä hakusanoilla löytyy Google-haulla jotain uutta sisältöä. Se on siis Googlen hälytyspalvelu. Kuva15.Googlealerts. Ostettua näkyvyyttä on verkkomainonta. Perinteisesti mainonta on joko tietyille verkkosivuille ostettua mainontaa esimerkiksi bannerien muodossa, tai hakusanamainontaa, jolloin hakukoneet, esimerkiksi Google, näyttävät mainoksia hakukoneen käyttäjille varsinaisten hakutulosten yläpuolella niiden hakusanojen perusteella, joita hakija on käyttänyt. Hakukonemainonnan ostaja voi määritellä, millä hakusanoilla haettaessa mainos tulee näkyviin. Uutena mainonnan muotona ovat tulleet erilaiset kohdistetut mainokset, joita voidaan kohdistaa esimerkiksi eri sosiaalisen median palveluiden käyttäjille perustuen niihin tietoihin, joita he ovat itsestään kertoneet. Facebook-mainos voidaan kohdistaa Facebook-käyttäjille esimerkiksi iän, sukupuolen, koulutuksen, asuinpaikan tai kiinnostuksen kohteiden mukaan. Ansaittu näkyvyys on verkkonäkyvyyden tehokkain muoto, sillä sitä on kaikki se Internet-sisältö, jossa ihmiset kommentoivat, suosittelevat tai haukkuvat poliitikkoa tai yhdistystä. Erik Qualmanin mukaan 78 prosenttia ihmisistä luottaa muiden suosituksiin, kun mainoksiin luottaa vain 14 prosenttia (http://www.nielsen.com/ us/en/insights/reports-downloads/2012/global-trust-in-advertising-and-brand-messages.html). Samalla ansaittu näkyvyys, varsinkin positiivinen, on kaikista hankalinta saavuttaa, sillä kysymykseksi nousee, miten ihmiset saataisiin suosittelemaan minua tai meitä. Koska verkossa kuka tahansa voi kirjoittaa mistä tahansa, ei poliitikko tai esimerkiksi paikallisyhdistys voi enää jättäytyä ulos verkkokeskusteluista. Toki voidaan päättää, ettei niissä olla aktiivisesti mukana, mutta joku muu voi sen tehdä avaamalla minusta tai meistä keskustelun. Sosiaalinen media siis tarkoittaa tiettyä kontrollista luopumista. Eikä kontrollista luopuminen tai siinä pysyminen siis ole oma valinta, kuten usein kuvitellaan. Oma blogi tai muu sosiaalisen median kanava voidaan usein sulkea niin, ettei kukaan voi kommentoida sitä, mutta kommentit voi kuka vain kirjoittaa jonnekin muualle. Onko siis parempi, että kommentit tulevat omaan tietoon omassa blogissa, vaiko että ne kirjoitetaan jonnekin muualle, mistä ei itsellä välttämättä ole aavistustakaan. 25 oStettu oMiStettu anSaittu Kuva16.omistettu,ostettujaansaittunäkyvyys. Pelkät kotisivut eivät siis välttämättä riitä. Myöskään Facebook yksinään ei ratkaise mitään. Kaikkialla ei tarvitse eikä pidä olla läsnä, mutta vuorovaikutteinen viestintä vaatii aikaa ja aktiivisuutta. Pelkät staattiset kotisivut ovat helppo ratkaisu, sillä sitä ei tarvitse päivittää kuin yhteystietojen muuttuessa; sosiaalinen media vaatii yhteisön muistuttamista olemassaolosta. Ja jos tällainen yhteisö on saatu luotua, yhteisö haluaa myös kuulla sinusta tai teistä, jolloin heille tulee tarjota säännöllisesti tuoretta sisältöä. Facebookissa voidaan kertoa ajankohtaisista poliittisista uutisista ja taustoista, koota yhteen niistä kiinnostuneita ihmisiä, käynnistää keskusteluja uusista asioista, testata ideoita ja muodostaa esimerkiksi kokoomuksen politiikasta kiinnostuneita yhteisöjä. YouTubessa voidaan jakaa videoita eri tapahtumista, SlideSharessa dioja koulutustilaisuuksista, Twitterissä voidaan jakaa tieto uusista sisällöistä YouTubessa ja SlideSharessa ja keskustella Twitter-seuraajien kanssa, blogissa voidaan herätellä ajatuksia uusilla näkökulmilla vaikkapa peruspalveluihin liittyen. Kaikki palvelut ja niissä oleva sisältö tulee lisäksi linkittää omille kotisivuille. Myös kotisivut voivat olla sosiaaliset. 26 Kuva17.Verkkoläsnäoloennenjanyt(kuvassaolevatpalvelutovatvainesimerkkejä). lähde:intosomeoy. 5.1.1.yhteiSötJayhteiSöManaGeRointi Kuinka sitten rakennetaan yhteisö? Ensimmäinen tehtävä on saada ihmiset löytämään perustettu kanava, joka mahdollistaa yhteisön luomisen. Löytymisen jälkeen tulee ihmiset saada kiinnostumaan siitä, mitä yhteisössä tapahtuu. Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Kokoomuksen paikallisyhdistys X perustaa Facebookiin sivun, jonne toivoo muodostuvan toimivan yhteisön. Yhteisössä jaetaan kuntalaisten kannalta mielenkiintoisia linkkejä, videoita kunnan kesätapahtumista, tietoa tulevista tapahtumista sekä vinkkejä, missä kesäaikaan kannattaa kalastaa ja mistä löytyvät parhaat uimarannat - siis hyödyllistä sisältöä kohderyhmän kannalta. Sisältö vaihtelee sen mukaan, keitä tavoitellaan, mutta aina tulee pitää mielessä ajatus: ”Mikä kiinnostaa kohderyhmää?” Yhteisön perustaja jakaa linkin yhteisöön paikallisyhdistyksen jäsenille ja kehottaa heitä jakamaan linkin eteenpäin omien verkostojensa jäsenille. Tieto yhteisöstä leviää ja yhä useampi löytää sen. Facebook-sivulla on nyt 20 jäsentä, eli Facebook-tykkääjää. Mukana on enimmäkseen kokoomuslaisia, mutta myös muutama muu on tullut mukaan. Ylläpitäjä julkaisee sivulla ajankohtaisen uutisen tulevan kuntaliitoksen vaikutuksista, ja viisi yhteisön jäsentä jakaa uutisen eteenpäin. Tätä kautta näiden viiden ihmisen verkostoista seitsemän löytää yhteisön ja käy siellä. Kolme heistä tulee jäseniksi, eli tykkää sivusta. Miksi? Kiinnostava sisältö saa ihmiset kiinnostumaan yhteisöistä, joissa sisältö on jaettu. Eli kun verkon käyttäjä törmää yhteisössä alunperin jaettuun sisältöön, jonka joku hänen kaverinsa on jakanut edelleen, hän tulee usein vierailemaan yhteisön sivulla. Jotta hän myös tulisi yhteisön jäseneksi, tulee hänelle tarjota siihen syy. Toimiva syy on nyrkkisääntönä se, että hänelle annetaan lupaus, että hän saa itseään kiinnostavaa sisältöä yhteisön kautta myös jatkossa. 27 yhteiSö jäSen Kaveri Kaveri jäSen jäSen Kaveri Kuva18.yhteisönsisällönleviäminen. On esitetty, että 90 prosenttia netinkäyttäjistä on niin sanottuja lurkkijoita (lurkers), jota pääsääntöisesti vain lukevat sisältöä, jota muut julkaisevat, eli toimivat kuten perinteinen Internet ennen vuorovaikutuksen esiintuloa. He kyllä jakavat sisältöä verkostoillensa, mutta harvemmin lähtevät mukaan syvällisiin keskusteluihin. 9 prosenttia verkkokansasta kommentoi silloin tällöin myös muiden julkaisemaa sisältöä. Vain 1 prosentti on todella aktiivisia, jotka avaavat sanaisen arkkunsa liki jokaisen Facebook-tilapäivityksen tai blogikirjoituksen kohdalla. Ei siis kannata säikähtää, jos yhteisö ei alusta asti ole kovin aktiivinen. Jäsenten määrä korreloi aktiivisuuden kanssa pitklti edellä esitetyn 90/9/1 -säännön mukaisesti. On myös usein vaikea olla ensimmäinen kommentoija vaikkapa blogikirjoituksessa; on helpompi osallistua keskusteluun, kun se on jo käynnissä - tyhjän paperin syndrooma. Toimivan yhteisön rakentaminen ja ylläpitäminen on verkkoviestinnän avaintekijöitä. Yhteisöstä tulee pitää huolta. Tämä on yhteisömanagerin tehtäväkenttää. Yhteisömanageri (Community Manager) on nouseva ammattikunta, joita on sekä organisaatioiden ulkoisessa verkossa toimivissa asiakasyhteisöissä että työpaikkojen sisäisissä verkkoyhteisöissä. Yhteisömanageri ei ole ainoastaan moderaattori, joka seuloo yhteisön jäsenten viestit läpi ennen niiden julkaisua, vaan hän ohjaa yhteisöä sen tavoitteiden mukaiseen suuntaan. Hän on linkki organisaation ja yleisön välillä. Hän tuntee yhteisön jäsenet: keitä he ovat, mitä he tarvitsevat, mikä on heidän syynsä olla yhteisössä. Tämän tiedon pohjalta hän pystyy yhteensovittamaan organisaation ja yleisön toiveet ja tavoitteet siten, että yhteisöstä on molemminpuolista hyötyä. Yhteisömanageri tuottaa sisältöä itse ja osallistaa yhteisön jäseniä yhteisön tavoitteiden mukaisesti keskusteluun. Lisäksi hän seuloo verkosta sisältöjä, joita voidaan jakaa edelleen yhteisölle. Yhteisömanagerin on siis syytä olla itsekin jäsenenä muissa yhteisöissä, joista hän voi saada paitsi ideoita, myös sisältöä omalle yhteisölle. Osallistaminen on yksi keskeinen yhteisömanagerin tehtävä. Mielipiteiden kirjoa ja kaikkien äänen kuuluville saamista tulee pyrkiä tukemaan siten, että yhteisössä on kannustava ilmapiiri ja ihmiset uskaltavat osallistua. Yhteisömanageri vastaa kommentteihin, kyselee kysymyksiä, nostaa esiin yksilöitä ja kannustaa. Ei saa 28 olla päällepäsmäri, vaan antaa yhteisön viestiä keskenään, mutta toisaalta oikeissa kohdissa tulee puuttua peliin julkisesti, suljetusti yksityisviestillä tai jopa sulkemalla käyttäjä pois yhteisöstä. Kaiken kaikkiaan yhteisön jäsenten aktiivisuutta kannattaa hyödyntää niin paljon kuin mahdollista. Yksinkertaisimmillaan hyöty tulee jo kuuntelusta: kuuntelemassa yhteisön keskustelua, saadaan selville yhteisön tarpeita. Edistyneemmissä yhteisöissä saattaa olla joku jäsen, joka tuottaa paljon hyödyllistä sisältöä yhteisöön. Tällainen jäsen saattaisi olla otettu, jos hänet pyydettäisiin vaikkapa valtuustoryhmän blogiin ”viralliseksi” vieraskirjoittajaksi. Anna Availa kuvaa blogissaan (http://availa.net/2013/02/03/yhteisomanageri-olet-tahti/) YleX:n yhteisömanageri Sipon, eli Mika Tolvasen, toimineen yhteisössä kuin juontaja, mutta verkkoympäristössä. Miksi vuorovaikutus ja yhteisön osallistuminen sitten on tärkeää? Liiketaloudesta lainattu case kertoo eBayverkkohuutokaupan tutkineen asiakkaidensa käyttäytymistä sivustollaan vuonna 2006. Heidän mukaansa ne kävijät, jotka olivat eBayn yhteisöissä jäseninä, kuluttivat keskimäärin 56 % enemmän verkkohuutokauppaostoksiinsa kuin ne asiakkaat, jotka eivät olleet yhteisöissä mukana. Osallistuminen yhteisöihin siis korreloi asiakkaan ostoksiinsa käyttämän rahasumman kanssa. Toisaalta yhteisön tyytyväinen jäsen on myös alttiimpi suosittelemaan tukemaansa asiaa eteenpäin. Monet yritysmaailman laatuopit korostavat, että uuden asiakkaan hankkiminen maksaa 6-7 kertaa enemmän kuin vanhan pitäminen (Otala & Pöysti 2012), joten sitoutumisen kasvattaminen yhteisöllisyyden luomisen kautta lienee perusteltua myös politiikassa. Luku 5.1. tiiviisti: • Sosiaalisessa mediassa kyse on ennen kaikkea tavoista toimia • Verkkonäkyvyyttä on omistettua, ostettua ja ansaittua • Kuka tahansa voi keskustella meistä verkossa - näistä keskusteluista on hyvä olla tietoinen, vaikkei niihin osallistuttaisikaan • Verkkoläsnäolo on tänä päivänä laajempi kokonaisuus kuin vain omat verkkosivut Kotisivu on silti tärkeä kanava, mutta myös sen on hyvä olla muutakin kuin pelkkä staattinen tietovaranto • Sosiaalinen media on parhaimmillaan vuorovaikutteista, yhteisöllistä toimintaa, ei yksinpuhelua • Yhteisömanagerin tehtävä on pitää huolta yhteisöstä • Verkkosisällön ei tarvitse olla vain tekstiä, vaan voidaan käyttää hyvin monenlaisia, rikkaita sisältöjä 5.2. Ryhmän sisäinen viestintä Kuten ulkoisen viestinnänkin kohdalla, tulee yhteistyön tekemisessä sosiaalisen median avulla muistaa, että kyse on ennen kaikkea uusista tavoista työskennellä, ei työkaluista. Työkaluja löytyy pilvin pimein, ja tärkeintä on tunnistaa, mitä halutaan tehdä, mitkä ovat niitä konkreettisia työn tekemisen tapoja, joissa sosiaalinen media ja yhteisölliset toimintatavat voivat tuoda esimerkiksi ajansäästöä tai helpottaa tiedon kulkua. Työkalujen miettiminen tulee vasta näihin kysymyksiin vastaamisen jälkeen. Puhumme tässä oppaassa pilvipalveluista. Pilvipalvelut ovat sovelluksia, joita käytetään Internetin kautta, eli sovellukset ja tieto, jota niiden avulla käsitellään sijaitsevat kolmannen osapuolen palvelinkeskuksissa. Pilvipalveluiden ehdoton hyöty on skaalautuvuus, eli niistä maksetaan käytön mukaan. Monet tässä oppaassa esitetyistä pilvipalveluista ovat kuitenkin rajoitetusti ilmaisia, jolloin niillä voidaan riskittömästi kokeilla uusia tapoja työskennellä esimerkiksi ennen niiden laajempaa käyttöönottoa. Pilotointi onkin järkevä tapa ottaa käyttöön mitä tahansa uusia ohjelmistoja tai verkkopalveluita. Johonkin tiettyyn tarkoitukseen, vaikkapa videoneuvotteluihin, löytyy palveluntarjoajia, jotka tarjoavat palvelunsa ilmaiseksi, mutta myös hyvinkin hintavia järjestelmiä. Hintavien ratkaisujen etuna voivat olla ominaisuudet, 29 toimintavarmuus tai tietoturva, joihin ilmaispalvelu ei yllä, mutta ennen tällaisen ratkaisun hankkimista on järkevä kokeilla ilmaistyökalulla, mitä ominaisuuksia lopulliselta järjestelmältä vaaditaan, jotta se täyttää esimerkiksi vaaditun tietoturvan tason. Tietoturva onkin varmasti useimmiten esitetty kysymys pilvipalveluiden kohdalla. Vastaus on itse asiassa esitetty jo edellisessä kappaleessa, eli tietoturva riippuu valitusta järjestelmästä ja tietoturvalle asetetusta vaatimustasosta. Toisin sanoen vaakakuppiin tulee asettaa se, kuinka paljon ollaan valmiita maksamaan 99,9 %:sta tietoturvan tasosta (100 % ei kukaan voi luvata), ja mitä tapahtuu, jos se 0,01 %:n riski toteutuukin. Entä mikä on menetetty hyöty, jos järjestelmän tarjoamat hyödyt jätetään käyttämättä? Puolustusministeriössä suunnitellaan pilvipalvelun käyttöönottoa työryhmien työskentelyä tehostamaan (http://www.microsoft.com/finland/circle/artikkelit/artikkelit-puolustusministerio-uskoo-pilven-yhdistavan-tietoturvan-ja-kustannustehokkuuden.html). Puolustusministeriön tietohallintojohtaja Aki Siponen toteaa: ”Pilvi ei ole sen kummempi kuin muutkaan palvelut. Omassa koneessa sijaitseva tieto ei ole sen enempää turvassa. Vasta kun järjestelmät on auditoitu, voidaan sanoa, mikä on turvallista ja mikä ei – on se sitten pilvessä tai omilla palvelimilla.” Pilvelle vaihtoehtoinen ja perinteisempi tapa tehdä työtä onkin juuri palvelimelle tai työasemille asennetuilla sovelluksilla, joissa kustannuksia tulee sovellushankinnoista, palvelimien ylläpidosta ja sovellusten päivittämisestä, ja toisaalta yhtenä kustannuksena mukaan voitaneen laskea pilvipalveluiden mukana menetetty hyöty ketteryydessä. On kuitenkin huomattava, että pilvipalveluiden avulla työskentelyyn vaaditaan verkkoyhteys, joskin joissakin palveluissa voidaan työskennellä rajoitetusti myös ilman verkkoyhteyttä. Joka tapauksessa ei pilvipalveluita, kuten ei mitään muitakaan järjestelmiä, tule ottaa käyttöön selvittämättä potentiaalisten hyötyjen ohella myös mahdollisia riskejä. Tietoturva on siis yksi selvitettävä asia, josta luotettavalla palveluntarjoajalla on esittää dokumentaatiota. Toinen riski on tietojen saatavuus. Mitä tiedolle, jota pilvipalvelussa käsitellään, tapahtuu, jos pilvipalvelun tarjoaja esimerkiksi myydään tai sen toiminta loppuu? Miten tieto saadaan palvelusta ulos, jos itse halutaan lopettaa palvelun käyttäminen? Entä mikä on palvelun toimintavarmuus? Millä varmuudella palvelu on saavutettavissa 24/7? Muita riskejä voivat olla henkilötietoihin liittyvät kysymykset, jos esimerkiksi palveluntarjoaja sijaitsee eri maassa. Tietojen omistusoikeus kannattaa selvittää, sillä esimerkiksi Facebook pidättää itsellään oikeuden käyttäjän palveluun tallentamaan tietoon. Riskeihin kannattaa suhtautua vakavasti, mutta kannattaa muistaa myös, mihin tarkoitukseen palvelua tullaan käyttämään. Jos palvelun avulla sovitaan yhteisiä tapaamisaikoja, ei tietoturvavaatimus liene yhtä suuri kuin jos palvelussa käsitellään yhdistyksen jäsenten henkilötietoja. Seuraavien toimintatapojen ja palvelujen esittelyssä on syytä huomioida, että sisällön julkisuutta ja esimerkiksi mahdollisuutta osallistua (esim. kommentoida tai muokata sisältöä) voidaan useimmissa työkaluissa rajoittaa, joten ne soveltuvat myös ei-julkisille asioislle, huomioiden yllä esitetyt riskit. 5.2.1. Verkkokokoukset ja yhteisen tapaamisajan löytäminen Verkkokokoukset ovat yhä useammassa organisaatiossa arkea. Pitämällä kokoukset virtuaalisina voidaan säästää helposti aikaa ja rahaa, kun osallistujien ei tarvitse matkustaa paikasta toiseen. Virtuaalisissa kokouksissa voidaan kuva- ja ääniyhteyden lisäksi hyödyntää yhteisöllistä kirjoittamista (jokainen näkee yhteisen jaetun muistion ja reaaliajassa toistensa tekemät muutokset siihen) tai vaikkapa ruudunjakoa, jolloin joku osallistujista voi esittää toisille materiaalia omalta tietokoneeltaan. Helppo työkalu verkkokokousten toteuttamiseen on Skype, jonka ilmaisversiolla voidaan pitää äänipohjaisia ryhmäkokouksia ja kahden osallistujan videoneuvotteluja; suuremman ryhmän videoneuvotteluihin ja ruudun jakamiseen tarvitaan maksullinen Premium-versio vähintään yhdelle osallistujista. 30 Toinen kokouksiin liittyvä ongelma matkustamisen ohella on usein yhteisen tapaamisajan löytäminen. Tätä tarkoitusta vartenkin on kehitetty yhteisöllisiä työkaluja, joista yksi esimerkki on sveitsiläinen Doodle. Doodlessa tapaamisen koollekutsuja luo kyselyn, johon hän määrittää tapaamiselle sopivat ajankohdat. Kysely lähetetään osallistujille, ja kukin osallistuja käy merkitsemässä itselleen sopivat ajat, jotka näkyvät myös muille. Kun kaikki (tai riittävä määrä osallistujia) ovat tämän tehneet, nähdään eniten ääniä saanut ajankohta ja valitaan se. Tapahtuman ajankohdan ollessa selvillä voidaan käyttää Kokoomuksella käytössä olevaa Lyyti-järjestelmää (http://www.lyyti-palvelu.fi), joka mahdollistaa ilmoittautumisten keräämisen ja osallistujille viestimisen. 5.2.2.tiedonJaKaMinenJatuottaMinenyhdeSSä Perinteinen tapa tiedon jakamiseen tänä päivänä on sähköpostin liitetiedosto. Sähköposti toimii kyllä tiedottamisessa, eli kun tietoa lähetetään yksisuuntaisesti jollekulle toiselle. Mutta jos sähköpostin liitetiedostoa tulee työstää sähköpostiringissä yhdessä, on olemassa suuri riski versioiden sekoittumiseen ja suoranaiseen ajanhaaskuuseen. Kuva19.lähde:intosomeoy. Miltä kuulostaisi, jos yhdessä tuotettava dokumentti voitaisiin kirjoittaa yhdessä siten, että tiedostoon olisi pääsy verkkoselaimella, jokainen näkisi muiden tekemät muutokset, minkä lisäksi dokumentin sisällöstä olisi mahdollista käydä keskustelua? Versiohistoria tallentuisi, ja voitaisiin esimerkiksi vertailla vierekkäin, miten versio 2 eroaa versiosta 3. Helpoin tapa kokeilla tällaista yhteisöllistä sisällöntuotantoa on EtherPad tai vastaava työkalu. EtherPad-alustalla, jollaisen tarjoaa esimerkiksi TIEKE, voidaan luoda jaettu muistio, johon kenellä tahansa, jolla on tiedossaan muistion verkkosivun osoite, on pääsy. Jokaisella palvelulla luodulla muistiolla on siis oma yksilöivä 31 verkko-osoitteensa. Uuden muistion voi tehdä osoitteessa http://muistio.tieke.fi. Huomioi kuitenkin, että kyseessä on hyvin kevyt verkkosovellus, jota kannattaa käyttää ennen kaikkea työskentelytavan kokeilemiseen. Yhteiset tiedostot voivat olla keveimmillään edellisen kaltaisia yksittäisiä jaettuja tiedostoja tai kokonaisia jaettuja kansioita tai wikejä. Jaettu kansio (edistyneempänä dokumentinhallintajärjestelmä) voi olla joko organisaation palvelimella sijaitseva tila, johon organisaation verkosta on pääsy, tai pilvipalvelussa oleva vastaavanlainen sijainti, johon kutsutuilla käyttäjillä on pääsy. Google Drive (https://drive.google.com) on yksi perusversioltaan ilmainen palvelu, joka mahdollistaa jaetun verkkolevyn luomisen pilveen. Uusi käyttäjä luo Google-käyttäjätilin (jos Google-tili on jo olemassa esim. GMailin kautta, uutta tiliä ei tarvita). Tälle tilille hän kirjautuu omalla käyttäjänimellään ja salasanallaan. Google Driven voi halutessaan asentaa myös omalle tietokoneelleen siten, että tietokoneelle tulee uusi Google Drive -kansio. Kansioon voidaan tallentaa tiedostoja ja kansioita aivan kuin mihin tahansa muuhunkin kansioon. Kansioon siirretty tieto kuitenkin sykronoituu Google Drive -pilvipalvelun kanssa siten, että kansiossa olevat tiedot löytyvät myös Google Drive -pilvipalvelusta. Etuna on se, että pääset omiin Google Drive -kansioon tallentamiisi tietoihin käsiksi mistä päin maailmaa tahansa ja miltä tietokoneelta tai muulta päätelaitteelta tahansa - tarvitset vain Internet-yhteyden. Jos muokkaat Google Drive -kansiossa olevaa tiedostoa vaikkapa matkapuhelimellasi, päivittyy muokattu versio tiedostosta myös oman tietokoneesi Google Drive -kansioon. Sinulla ei siis vain ole tiedostosi mukana kaikkialla, vaan sinulla on kaikkialla viimeisimmät versiot tiedostoistasi. Google Drive pitää tallessa myös aiemmat versiot tiedostoista (ilmaisversiossa rajoitetusti). Yhteisöllisessä työskentelyssä Google Drive toimii siten, että Google Drive -kansiossa olevia alikansioita tai tiedostoja voidaan jakaa muiden Google Drive -käyttäjien kanssa. Muille voidaan antaa vain luku- tai sekä luku- että kirjoitusoikeudet tietoihin. Jos kollegasi esimerkiksi muokkaa jotain jaetussa Google Drive -kansiossa olevaa tiedostoa omalla tietokoneellaan, päivittyy muokattu versio myös sinulle, jolloin molemmilla teillä on sama, viimeisin versio kyseisestä tiedostosta. Wiki on verkkosivusto, jossa olevaa tietoa voi oletusarvoisesti muokata jokainen, jolla on pääsy wikiin. Wikipedia on tunnetuin esimerkki wikistä, ja yhteisöllisyyden periaatteen mukaisesti Wikipediaa voivat kirjoittaa, muokata ja kommentoida kaikki. Wikien ei kuitenkaan tarvitse olla Wikipedian tavoin avoimia ja julkisia, vaan niitä voidaan perustaa myös ryhmän yhteiseksi, suljetuksi tietovarannoksi. Wiki voi olla esimerkiksi verkkosivu kokoomuswiki.fi, johon käyttäjät kirjautuvat omilla käyttäjätunnuksillaan eikä ulkopuolisilla ole siihen pääsyä. Käyttöoikeuksia voidaan rajoittaa monella muullakin tapaa, mutta oletuksena wikeissä useimmiten kaikilla käyttäjillä on oikeus sekä lukea että kirjoittaa sisältöä. Voin siis muokata kollegan luomaa wikisivua, jossa kerrotaan vaikkapa yhdistyksen säännöistä, jos tiedän sääntöihin tehdyn muutoksia, joita ei ole vielä kirjattu wikiin. Voin myös kommentoida wikisivuja, jos minulla on ideoita, miten esimerkiksi wikiin kirjattuja toimintatapoja voitaisiin tehostaa, vaikkapa liittyen yhdistyksen jäsenhankintaan. Wikialustoja on olemassa satoja. Wikimäistä työskentelyä voi helposti kokeilla suomalaisella Purot.net -wikillä. Rajoitteena ilmaisversiossa tosin on, ettei ilmaiseksi luotua wikiä saa suljetuksi, vaan se näkyy kaikille ja sitä voi kuka tahansa muokata. 5.2.3. Tiedon välittäminen Kotisivut ovat edelleen tärkeä tiedon välityksen kanava niin ulkoisille kohderyhmille kuin sisäisestikin, esimerkiksi valtuustoryhmän valtuutetuille (esimerkkinä Keravan kokoomuslainen valtuustoryhmä: https://keravanvaltuustoryhma-kokoomus-net.directo.fi). Kotisivut ovat kuitenkin perinteisesti yksisuuntainen kanava eikä siten välttämättä palvele parhaimmalla mahdollisella tavalla etenkään sisäisen viestinnän kanavana. Myös kotisivut voivat olla sosiaalisia. Kotisivuilla voi olla mahdollisuuksia käydä keskustelua, tai kävijät voivat esimerkiksi lisätä sivuille omaa sisältöään, vaikkapa kuvia tapahtumista. Kotisivut voivat myös tarjota avoimen 32 tai salasanan takana olevan yhteisön. Tähän antaa mahdollisuuden esimerkiksi Kokoomuksen käytössä oleva Yhdistysavain-alusta (http://www.yhdistysavain.fi). Sosiaalisista verkkosivuista lisää luvussa 3.3.1. Jos kotisivuilla julkaistaan ajankohtaisia uutisia tai esimerkiksi tietoa tulevista tapahtumista, kannattaa kävijöille antaa mahdollisuus tilata tuore sisältö RSS-syötteenä tai sähköpostilla. RSS (Really Simple Syndication) mahdollistaa siis tilata verkkosivuilla oleva päivittyvä sisältö itselleen syöttenlukuohjelmaan. Toinen mahdollisuus on, että kotisivujen kävijälle annetaan mahdollisuus tilata päivittyvä sisältö sähköpostiin, jolloin aina kun kotisivuilla julkaistaan jotain uutta sisältöä, tulee tämä sisältö tilaajalle sähköpostiin. Näin halukkaat voivat pysyä ajan tasalla toiminnasta. Huomaa, että tähän tarvitaan edistyneempää osaamista. Vaikka Facebook onkin arkipäiväinen monelle, on silti paljon ihmisiä, joita ei tavoiteta sen kautta, minkä vuoksi kotisivut ja esimerkiksi sähköposti pitävät yhä pintansa. Kotisivuilla käytetään nykyään myös paljon erilaisia jakopainikkeita, joiden kautta kotisivujen kävijällä on mahdollisuus jakaa kiinnostavaa sisältöä sivuilta helposti omille verkostonsa jäsenille esimerkiksi Facebookiin tai LinkedIniin. Kuva20.Facebookintykkää-painike. Jakopainikkeita on mahdollista saada ilmaiseksi esimerkiksi AddThis-palvelusta (http://www.addthis.com). Huomaa, että tähän tarvitaan edistyneempää osaamista. Siirryttäessä tiedonvälityksessä yhä vuorovaikutteisempaan suuntaan, tullaan blogien äärelle. Blogi on verkkojulkaisu, johon yksi tai useampi kirjoittaja tuottaa säännöllisesti uusia artikkeleita blogin aihepiiristä. Jokainen artikkeli on oma sivunsa, ja tuoreimmat blogikirjoitukset (tai katkelmat niistä) esitetään usein blogin etusivulla aikajärjestyksesä uusimmasta vanhimpaan. Vuorovaikutteisen blogista tekee lukijoiden mahdollisuus kommentoida artikkeleita. 33 Blogeja voidaan käyttää sekä sisäiseen että ulkoiseen viestintään. Ulkoisessa viestinnässä kuntalaisille voidaan valottaa poliittisten päätösten taustoja ja kysyä heidän mielipiteitään; sisäisessä viestinnässä aloittetta valmisteleva valtuutettu voi esittää luonnoksensa aloitteesta ja pyytää muilta valtuutetuilta kommentteja. Blogi, kuten vaikkapa myöhemmin esiteltävä keskustelufoorumikin, voivat sijaita myös kotisivujen yhteydessä. Jos kuitenkin käytetään useampia eri palveluita, tulee muistaa linkittää eri palvelut keskenään, jotta ne löytyvät. 5.2.4.KeSKuStelu Verkossa on jo pitkään ollut mahdollisuuksia keskusteluun. Erilaiset chatit ja keskustelufoorumit ovat esimerkkejä näistä keinoista. Chat (tai pikaviestimet kuten Skype) mahdollistaa reaaliaikaisen lyhyiden viestien jakamisen mukana olevalle ryhmälle. Keskustelufoorumilla käyttäjien on mahdollista aloittaa uusi keskustelu ja otsikoida keskustelu haluamallaan tavalla. Foorumeilla on usein määriteltyinä kategorioita keskusteluille, esimerkiksi ”Yleistä keskustelua” tai ”Aihe vapaa” helpottamaan keskustelujen löytymistä. Uusi keskustelu sisältää keskustelunavauksen, johon muut keskusteluun osallistujat vastaavat. Vastaukset tallentuvat keskustelunaloituksen alapuolelle aikajärjestyksessä. Ajatus on siis samankaltainen kuin blogissakin, mutta blogissa useimmiten on vain yksi tai muutama kirjoittaja, jotka kirjoittavat itse blogiartikkelit, joita muut kommentoivat; keskustelufoorumissa kenellä tahansa (käyttöoikeuksia voidaan toki rajoittaa) on mahdollisuus aloittaa uusi keskustelu. Keskustelufoorumi on siis yleensä demokraattisempi paikka. Kuva21.Suomi24.fi-keskustelufoorumi,kategoriaPaikkakunnat. 34 Kuva22.Suomi24.fi-keskustelufooruminkeskusteluketjuotsikollanuorilleskeitti paikkatalkoilla??keskustelunaloittajanaiskävm72. Keskustelufoorumin kaltaisia paikkoja ovat myös erilaiset ideointiin tarkoitetut crowdsourcing-alustat (crowdsourcingista myös luvussa 3.1.). IdeaScale (http://ideascale.com) on palvelu, johon voidaan luoda oma ideointiyhteisö, mutta esimerkiksi kuntiin ja aloitteisiin liittyen löytyy jo olemassa olevia ideointikanavia, kuten nuorille suunnattu Aloitekanava (http://aloitekanava.fi) tai vaikkapa kansalaisaloite.fi (http://www.kansalaisaloite.fi). Palvelut perustuvat ideaan, että kenellä tahansa on mahdollisuus lisätä uusi idea tai aloite, jota muut voivat yleensä kommentoida ja arvioida (+ tai -). Yksi uudempi tapa pienryhmän kommunikointiin on mikrobloggaus. Mikroblogijärjestelmä on kommunikointiratkaisu, jossa käyttäjät voivat kirjoittaa lyhyitä tilapäivityksiä ja käydä keskusteluja päivityksiä kommentoimalla. Keskustelut tallentuvat ketjuiksi yhteiseen paikkaan, jolloin kaikki ryhmät jäsenet voivat seurata keskusteluja ja tieto tallentuu myöhempää käyttöä varten. Mikroblogipäivitykset vastaavat suurelta osin Facebookin tilapäivityksiä, mutta yritysratkaisujen, kuten esimerkiksi Yammerin (http://www.yammer.com), kohdalla kyse on niiden hyödyntämisestä työtarpeisiin. Mikroblogit soveltuvat muun muassa keskusteluihin ja ideointiin ja niillä voidaan korvata osaltaan sähköpostin käyttöä. Alla esimerkki Yammer-päivityksestä ja siihen liittyvästä keskustelusta. 35 Kuva23.yammer-keskustelu. Samaan tarkoitukseen voidaan toki käyttää myös Facebookin ryhmätoimintoa, mutta tulee muistaa, että Facebook pidättää itsellään käyttöoikeuden palvelussa julkaistuun sisältöön. Riski sille, että Facebook julkaisisi ryhmässä käytyjä keskusteluja, on pieni, mutta riski on kuitenkin syytä tiedostaa. 5.2.5.ediStyneeMMättyöKalut Edistyneemmät työkalut, kuten Microsoftin SharePoint tai IBM Connections tarjoavat yhden ja saman ratkaisun alla useampia ryhmän yhteisölliseen työskentelyyn tarvittavista työkaluista. Microsoftin SharePoint on yksi yleisimmistä tällaisista jaetuista työtiloista. Sitä voidaan muokata organisaation tarpeiden mukaan ja siihen voidaan rakentaa yhteyksiä muihin käytössä oleviin tietojärjestelmiin ja työkaluihin. SharePointissa on jaettujen tiedostokansioiden lisäksi käytettävissä muun muassa blogit ja wikit sekä keskusteluryhmät. SharePoint-työkalut voi hankkia myös pilvipalveluna, jonka saa käyttöönsä käyttäjämäärän mukaisella kuukausimaksulla. Microsoftin pikaviestintä- ja verkkokokoustuote on Lync. luKu5.2.tiiViiSti: • Pilvipalvelut ovat ketterä mahdollisuus tehostaa verkkotyöskentelyä • Mahdollisuuksia on monia, siksi pilotointi on hyvä tapa ottaa käyttöön uusia tapoja toimia • Suurin hyöty yhteisöllisestä verkkotyöskentelystä on turhan ja päällekkäisen työn väheneminen, kun tieto kulkee tehokkaammin 36 6. Yhteenveto ja loppusanat Tämän oppaan tarkoitus on ollut tarjota rautaisannos sosiaalisen median hyödyntämiselle poliittisen ryhmän, kuten paikallisyhdistyksen tai valtuustoryhmän, viestinnässä. Jalo tavoitteemme on myös ollut esittää kolme mallia, joista poliittisille ryhmille olisi hyötyä ja joista voisi ammentaa apua suoraan oman toiminnan kehittämiseen siten, ettei kaikkien tarvitsisi miettiä samoja kysymyksiä ja tehdä samoja virheitä. Toivomme onnistuneemme tässä tavoitteessa. Sosiaalinen media on osa viestintää. Se ei ole irrallinen saareke, vaan sen tulee pohjautua tavoitteisiin ja tukea ryhmän tekemää viestintää muissa kanavissa - aivan samoin kuin muiden kanavien tulee tukea sosiaalista mediaa. Ja kannattaako meidän edes enää puhua sosiaalisesta mediasta, kun koko verkko on jo sosiaalinen? Poliittisen ryhmän kohdalla ei kannata jumittua ajattelemaan vain ryhmän tasoa, vaan ainakin yhtä tärkeitä ovat yksilöt, jotka luovat sisällön. Ryhmän nimissä voidaan toki tehdä kannanottoja, mutta tulisiko sittenkin personoitua ja olla esillä omilla kasvoilla? Toisaalta yksittäiset luottamushenkilöt todennäköisesti luovat jo omaa näkyvyyttään verkossa, joten miksi heidän tuottamaansa sisältöä ei hyödynnettäisi myös ryhmän kohdalla? Yksi yleinen virhe puhuttaessa sosiaalisen median hyödyntämisestä on keskittyä liikaa välineisiin. Välineet kyllä asettavat reunaehdot, mitä voidaan tehdä, mutta onnistumisia saavutetaan vain suunnitelmallisella työskentelyllä, jonka keskiössä on toimintatapamuutos. Sosiaalinen media tarkoittaa vuorovaikutusta, verkostoitumista ja jakamista. Sosiaalinen media on käyttäjälähtöistä, osallistavaa, innostavaa - sosiaalinen media ovat ihmiset. Toisaalta myös sosiaalisen median hyödyntämismahdollisuudet nähdään usein melko rajallisina, kun huomio keskittyy liikaa markkinointiin, joka on toki organisaatioiden kannalta tärkeä funktio. Kuitenkin palvelujen laaja skaala ja rikkaiden sisältöjen hyödyntäminen antavat mahdollisuuden paljon muuhunkin aina käyttäjien joukkoistamisesta ryhmän yhteisölliseen työskentelyyn. 37 7. Lähteet ja taustakirjallisuutta Auvinen, A-M. 2012. Sosiaalinen media - poliittisen vaikuttamisen uusi voima. Helsinki: Suomen Toivo -ajatuspaja. Otala, L & Pöysti, K. 2010. Wikimaniaa yrityksiin. Helsinki: WSOYpro. Otala, L & Pöysti, K. 2012. Kilpailukyky 2.0. Helsinki: Kauppakamari. http://availa.net/2013/02/03/yhteisomanageri-olet-tahti/ http://mashable.com/2013/02/14/watch-obama-hangout/ http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/pekka-haaviston-poikkeuksellinen-kampanja-virallinen-ja-roisi http://twitpic.com/8asywn http://www.microsoft.com/finland/circle/artikkelit/artikkelit-puolustusministerio-uskoo-pilven-yhdistavantietoturvan-ja-kustannustehokkuuden.html http://www.nielsen.com/us/en/reports/2012/global-trust-in-advertising-and-brand-messages.html http://www.washingtonpost.com/blogs/post-leadership/post/company-ban-on-email-spell-bliss-for-employees-and-maybe-a-different-type-of-headache/2011/04/01/gIQA5klDiO_blog.html Seppälä, P. 2011. Kiinnostu ja kiinnosta - Näin markkinoit järjestöäsi sosiaalisessa mediassa. Helsinki: Sivistysliitto Kansalaisfoorumi SKAF ry. 38 LIITE 1. Facebook-profiili, -sivu vaiko -ryhmä? Facebook aloitti yksityishenkilöiden verkostoitumispalveluna, mutta on ajan saatossa kehittynyt yhä enemmän palvelemaan myös yrityksiä. Palvelun listautuminen Yhdysvaltain Pörssiin ei ainakaan hidastanut tätä kehitystä. Tämän kehityksen myötä Facebookiin on tullut useampia eri mahdollisuuksia luoda itselle tai jollekin taholle oma tila, kutsutaan sitä sitten profiiliksi, sivuksi tai ryhmäksi. Seuraavassa kuitenkin esitellään nämä eri mahdollisuudet, niiden erot ja soveltuvuus eri tarkoituksiin. Facebookia käytetään aina profiilin kautta. Profiili on yleensä henkilöprofiili, jolloin käyttäjä on antanut itsestään nimen ja mahdollisia muita tietoja profiiliinsa, jonka kautta hän voi tulla Facebook-kaveriksi muiden käyttäjien kanssa. Profiili voi olla myös luotu Facebook-sivun ylläpitoa varten, jolloin kyseessä on ylläpitoprofiili. Ylläpitoprofiiliin ei lisätä henkilön nimeä, jolloin se voi toimia esimerkiksi yhteiskäyttötunnuksena Facebook-sivun useammalle ylläpitäjälle - myös silloin jos Facebookiin ei haluta rekisteröityä omalla nimellä. Facebookin käyttöehdot (https://www.facebook.com/legal/terms) kieltävät profiilin perustaminen kenellekään muulle kuin itselle. Organisaatiolle tai muulle taholle tulee perustaa Facebook-sivu (tai vaihtoehtoisesti ryhmä). Facebook-sivulla on aina vähintään yksi profiili ylläpitäjänä, eli sivu ei voi olla olemassa ilman profiilia. Myös ryhmässä on yksi tai useampia ylläpitäjiä. Facebook-sivu on keino organisaatiolle tai muulle taholle luoda näkyvyyttä Facebookissa, samalla tavalla kuin profiili yhsityishenkilöille. Oletuksena Facebook-sivu on kenen tahansa löydettävissä ja kuka tahansa voi tykätä sivusta, eli luoda siihen yhteyden (tai tulla jäseneksi). Ylläpitäjät voivat julkaista sivulla viestejä, jotka tulevat tykkääjien pääsivulle näkyviin. Muut voivat kommentoida ylläpitäjien julkaisemia viestejä (eli osallistua keskusteluun) ja myös julkaista uusia viestejä, joskin ylläpitäjien julkaisemat viestit ovat näkyvämmässä roolissa. Sivun kautta ylläpitäjien on mahdollista saada myös statistiikkaa sekä tykkääjistä että tykkääjien toimista, eli sivun toimivuutta voidaan seurata. Facebook-sivun perustamisesta on ohje luettavissa verkosta: http://www.slideshare.net/OskariUotinen/facebooksivun-luominen. Facebook-ryhmä sitä vastoin on demokraattisempi. Oletuksena kaikki voivat julkaista uutta sisältöä sivulla ja käyttäjät voivat valita, haluavatko saada ilmoituksen uusista viesteistä, joita ryhmässä julkaistaan. Ryhmässä kaikki näkevät toisensa jäsenyyden, toisin kuin sivulla. Toisin kuin sivulla, ryhmässä ylläpitäjä(t) voivat valita, ketkä pääsevät ryhmän jäseniksi, ja onko ryhmä julkinen, suljettu, vai täysin salainen, jolloin edes sen olemassaolosta ei tiedetä, jos siihen ei saada erikseen kutsua. Facebook-ryhmän voi luoda osoitteessa http://www.facebook.com/groups. 39 Kuva24.KokoomuksenFacebook-sivu (https://www.facebook.com/kansallinenkokoomus?fref=ts). Kuva25.Facebook-ryhmä. 40 Näiden toiminnallisuuksien perusteella voidaan yhteenvetona todeta, että Facebook-profiili luodaan yksityishenkilöille tai vaihtoehtoisesti Facebook-sivun ylläpitoa varten; Facebook-sivu tulee kysymykseen, kun halutaan luoda näkyvyyttä omalle organisaatiolle tai muulle taholle; Facebook-ryhmä on pienen ryhmän keskinäiseen vuorovaikutukseen parhaiten soveltuva foorumi. Joka tapauksessa Facebook-sivun ja ryhmän toiminnallisuudet ovat lähentyneet toisiaan, jolloin jonkinlaisia julkisen ja kokoomusryhmän keskinäisen keskustelun välimuotojakin voi esiintyä, kuten Keravan kokoomuslaisella valtuustoryhmällä, joka käyttää Facebookin ryhmätoimintoa siten, että keskustelut näkyvät avoimesti kaikille, mutta vain hyväksytyt jäsenet voivat osallistua keskusteluun (joskin jäseneksi moderaattori voi hyvälksyä haluamansa henkilöt): Kuva26.Keravankokoomuslainenkaupunginvaltuustoryhmä (https://www.facebook.com/groups/166991503353834/?fref=ts). 41 Profiili Sivu Ryhmä Ylläpitäjä Profiili on henkilökohtainen tai sivun ylläpitoa varten yhteiskäyttöön perustettu Ylläpitäjiä voi olla useampia; ylläpitäjät ovat profiileja Ylläpitäjiä voi olla useampia; ylläpitäjät ovat profiileja Kirjautuminen Profiiliin kirjaudutaan käyttäjätunnuksilla Sivun ylläpitäjyys osoitetaan profiilille, joten sivun ylläpito tapahtuu profiilin kautta menemällä sivulle Ryhmän ylläpitäjyys osoitetaan profiilille, joten sivun ylläpito tapahtuu profiilin kautta menemällä sivulle Julkisuus Muokattavissa hyvin monelta osin Julkinen Julkinen, suljettu tai salattu; voidaan määrittää myös, mitä eijäsenet voivat tehdä ja kuka voi hyväksyä jäseneksi Liittyminen Kaveriksi pyytäminen ja hyväksyminen Tykkääminen; ei vaadi hyväksyntää ylläpitäjältä Jäseneksi liittyminen; vaatii hyväksynnän; myös jo jäseninä olevat voivat lisätä uusia jäseniä, jos ylläpitäjä(t) ei sitä ole erikseen rajoittanut Sisällön luominen Profiilin omistaja julkaisee, näkyy yleensä kaverien päänäkymässä Ylläpitäjä julkaisee, näkyy yleensä tykkääjien päänäkymässä; myös muut voivat julkaista sivulla, mutta nämä viestit eivät tule näkyviin tykkääjille, jos he eivät näitä viestejä käy sivulta erikseen lukemassa Kaikki käyttäjät voivat julkaista, jos ylläpitäjä(t) ei sitä ole erikseen rajoittanut; jäsenet voivat valita saavatko he ilmoituksia ryhmässä julkaistuista uusista viesteistä Sisällön leviäminen Profiilin omistaja voi valita, voidaanko hänen julkaisemaansa sisältöä jakaa edelleen Oletusarvoisesti sivun ylläpitäjän tai ylläpitäjien julkaisemaa sisältöä voidaan jakaa eteenpäin Se voidaanko ryhmässä julkaistua sisältöä jakaa eteenpäin, riippuu viestin julkaisseen henkilön omista Facebook-profiilin asetuksista Taulukko 1. Facebook-profiili, -sivu ja -ryhmä. 42 LIITE 2: Mallinvalintatyökalu Onko ryhmällä kotisivut? Kyllä: onko ryhmällä Facebook-sivu? Kyllä: onko ryhmällä blogi? Ei: malli 1 Ei: onko ryhmällä sosiaalisessa mediassa aktiivisia luottamushenkilöitä? Kyllä: tuottaako ryhmä audiovisuaalista sisältöä?? Kyllä: malli 3 Ei: malli 1 Ei: malli 2 Kyllä: malli 2 Ei: malli 1 Suomen Toivo -ajatuspaja Runeberginkatu 5 B 00100 Helsinki www.toivoajatuspaja.fi Suomen Toivo -ajatuspaja edistää tutkimus-, koulutusja julkaisutoiminnallaan vastuullisen markkinatalouden vahvistumista Suomessa.
© Copyright 2024