Kristitty_2/2012
kristitty Kristitty Kristillinen K r i s t i l l i n aikakauslehti en julkaisu Näkinkuja Helsinki Hämeentie3,500530 a 00530 Helsinki Helsingin Saalem-seurakunnan Julkaisu • 2 /2012 huhti-toukokuu Kuva: www.sxc.hu Kuolema ja ylösnousemus Ruumiin ylösnousemus Kun minä olen pimeässä laaksossa Mitä Raamattu ilmoittaa taivaasta? Sivu 4 Sivu 5 Sivu 14 2 4. huhtikuuta 2012 kristitty 2/12 Kristillinen aikakauslehti Sähköposti: [email protected] Osoitteenmuutokset Saalemin toimistoon (yhteystiedot takasivulla) TOIMITUS Jyrki Palmi, päätoimittaja Veli-Matti Laitinen, toimitussihteeri TOIMITUSNEUVOSTO Klaus Korhonen Valtter Luoto Tiipi Jokinen (toimittaja) Elina Rautio (toimittaja) Johanna Välimäki (toimittaja) Saalem-seurakunnan työntekijät ULKOASU JA TAITTO Mika Kavasto/Aikamedia Oy JULKAISIJA Helsingin Saalem-seurakunta / Saalem-Lähetys ry PAINO Art-Print Oy, Kokkola ISSN 1457-898x kristitty sisältö 2 Pääkirjoitus: Se juoksee kintereillä kuin varjo 2 Kuoleva ihminen kaipaa lämpöä ja läsnäoloa 4 Artikkeli: Mitä Raamattu ilmoittaa taivaasta? 5 Käytävähaastattelu: Kun minä olen pimeässä laaksossa 6 Kolumni: Omaa kuolemaa miettiessä 7 Vanhimmat tutuksi: Marketta Kakriainen ja Timo Suuronen 10 Taloudesta ja hallinnosta 11 Lähetyssivut: Jari Päärni haluaa voittaa sieluja Vuosaaressa 12 Leikkeitä lähettikirjeistä 13 Nuorten sivu 14 Teologia: Ruumiin ylösnousemus 15 Penkistä bongattu: Aki Kankkunen Saalem-Uutiset (Lehden keskellä) 8 Paimenen sana 8 Tilaisuudet Saalemissa 9 Jäsentapahtumat ja syntymäpäivät Seuraava Kristitty nro 3/12 ilmestyy 30.5.2012 pääkirjoitus Se juoksee kintereillä kuin varjo Jyrki Palmi [email protected] Lehtemme tämänkertainen teema Kuole- ma ja ylösnousemus saattaa kuulostaa synkältä aiheelta. Moni voi ajatella, että asia ei koske minua, ei ainakaan vielä pitkään aikaan. Raamatun selkeä sanoma viestii kuitenkin toisenlaista asennetta. Aikamme maan päällä on osa iankaikkisuuskertomustamme. Siihen liittyy olennaisena osana syntymä, kuolema ja ylösnousemus. Itse asiassa ruumiin ylösnousemus on luovuttamaton osa uskontunnustustamme, ja sen päällä lepää usko iankaikkisen elämän todellisuuteen. Ainahan ihmiset ovat kuolleet! Tämä on varmasti totta, mutta koskaan ennen ei media ole työntänyt tavallisten ihmisten ja julkkisten kohtaloita olohuoneisiimme sellaisella vyörytyksellä kuin tänään. Elämme aikaa, jossa näemme ihmisten lähtöjä edessämme päivittäin. Sellaisetkin henkilöt, joita olemme tottuneet pitämään melkein itsestäänselvyyksinä tai ikuisuusidoleina, poistuvat yllättäen keskuudestamme. Kuolema pysäyttää aina, ainakin hetkeksi. Kuolema on jatkuvasti keskuudessamme, mutta silti ihminen ei totu ajatukseen, että se olisi osa elämää. Ihminen karttaa kuolemaa niin pitkään kuin mahdollista. Silti se juoksee kintereillä kuin varjo. Raamattu kuvaa elämää muun muassa sanoilla sumu, henkäys, katoava savu ja varjo. Kuolemaa ei voi pettää. Se on yhteinen portti, josta kaikkien on kuljettava. Sen porteille saattelemme myös läheisemme. Jeesukseen uskovaa kuoleman ei tarvitse pelottaa. Raamatun kokonaissanoma antaa ymmärtää, että elämä maan päällä on osa iankaikkisuutta. Kuo- lemassa elämän muoto vain vaihtuu toisenlaiseksi: menemme Herran luokse. Kuoleman todellisuudesta huolimatta Jeesukseen uskovan on lupa ja melkeinpä velvollisuus elää täysipainoista ja sisältörikasta elämää. ”Herra, anna minun muistaa, että elämäni päättyy, että päivilleni on pantu määrä. Opeta minua ymmärtämään, kuinka katoavainen minä olen! Vain kourallisen päiviä sinä annoit minulle, elämäni on sinun silmissäsi kuin ohikiitävä hetki. Vain tuulenhenkäys ovat ihmiset, kaikki tyynni.” (Ps. 39:5–6.) Tämän ja seuraavien numeroiden teksteissä käsitellään Suomen helluntaiherätyksen uskon pääkohtia. Sarja alkaa teemalla Kuolema ja ylösnousemus. Kuoleva ihminen kaipaa lämpöä ja läsnäoloa Ritva Kivikangas on työskennellyt 18 vuotta vapaaehtoisena Helsingin Lassilassa sijaitsevassa saattohoitokoti Terhokodissa. Terhokoti on tarkoitettu pitkälle edenneestä sairaudesta kärsiville potilaille heidän elämänsä loppuvaiheessa. Ritva kirjoittaa itsestään ja perheestään sekä ajatuksistaan kuolemasta ja elämästä. O len luonteeltani positiivinen tunneihminen ja löydän ilon pienistä asioista. Perheeseeni kuuluu aviomieheni lisäksi kolme lasta ja yhdeksän lastenlasta, jotka ovat meille erittäin rakkaita ja läheisiä. Meillä on ollut mahdollisuus olla lastenlastemme elämässä pienestä pitäen, ja siksi suhteemme on muotoutunut hyvin läheiseksi. He ovat vanhuutemme suurin ilonaihe. Laulu ja musiikki ovat aina olleet osa minun ja perheeni elämää: perheessäni melkein kaikki laulavat tai soittavat. Itse olen laulanut yli 60 vuotta kuorossa ja käynyt laulamassa sairaille ja vanhuksille. En halua kuitenkaan mielelläni olla esillä enkä tulla mainituksi. Rakastan luontoa ja kävelen mielelläni yksin metsässä. Yksin ollessani en tunne yksinäisyyttä. Saattohoitokurssille halusta palvella Ajatus lähteä vapaaehtoiseksi Terhokotiin syntyi vuonna 1993, jolloin hakeuduin saattohoitokurssille. En lähtenyt hakemaan elämääni sisältöä, vaan halusin palvella: viedä inhimillisyyttä ja lämpöä kuolevan viime vaiheisiin. Tahdoin antaa hiljaista läsnäoloani silloin, kun hän pelkää olla yksin, ja sanoa, että olen tässä ja minulla on aikaa enkä lähde pois. Potilailla ei aina ole omaisia, tai hekin ovat väsyneitä ja tarvitsevat tukea. On hyvä, jos saattohoitotyössä toimivalla vapaaehtoistyöntekijällä on valmiudet antaa myös hengellistä apua, jos sitä pyydetään ja sairaalapappi ei ole käytettävissä. Vapaaehtoinen voi lukea Raamattua, rukoilla ja laulaa potilaalle rakkaita lauluja. Tämän täytyy kuitenkin tapahtua potilaan omaa arvomaailmaa kristitty 3 4. huhtikuuta 2012 K uva : E lina R autio ja lohduttavia kappaleita kuin hautajaislauluja, ellei potilas itse niitä toivo. Muutaman vuoden ajan kävin laulamassa myös Honkanummen kappelissa yksinäisten siunaustilaisuuksissa. Siellä oli vainajan lisäksi pappi, kanttori ja minä ja joskus joku sosiaalityöntekijä tai omainen. Arvostin sitäkin työtä suuresti. Minulla ei ole ollut vaikeuksia kohdata kuolevia ihmisiä. Täytyy kuitenkin tuntea henkiset voimavaransa, kun menee kuolevan lähelle: täytyy olla tasapainossa itsensä kanssa eikä voi antautua tunteittensa vietäväksi. Kohtaamisissa on hyvä olla lämmin ja empaattinen, mutta samalla myös luja ja säilyttää ammatillinen suoja. Kuolevalle ei koskaan voi viedä omia murheitaan. Jos työ tuntuu raskaalta eikä sitä tehdessä tunne iloa, on syytä pitää tauko. Mikään vapaaehtoistyö ei saa olla elämän ainoa sisältö. Vapaaehtoistyö saattohoitokodissa on lisännyt elämääni henkistä rikkautta. Se on ollut eräänlainen näköalapaikka, jossa elämän arvot sijoittuvat paikoilleen. Terhokodissa on myös hyvin järjestetty työnohjaus, jonka avulla voidaan purkaa mieltä painavia asioita yhdessä työnohjaajan kanssa. Elämistä tässä hetkessä Sananlaskut 11:25 on Ritvalle rakas: ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” kunnioittaen ja hengellistä väkivaltaa välttäen. Perustimme Terhokotiin lauluryhmän 16 vuotta sitten, ja se toimii edelleen. Toimimme yhteistyössä sairaalapapin kanssa ja laulamme hartaustilaisuuk- sissa. Järjestämme myös muita tilaisuuksia, kuten joulu- ja kevätkonsertteja. Kun laulamme sairaille ja kuoleville, on hyvä muistaa, että laulamme kuitenkin eläville ihmisille. On siis parempi laulaa iloa tuovia Nykyisin en vieraile enää säännöllisesti Terhokodissa potilaiden luona, mutta käyn laulamassa ja hoidan hartaustilaisuuksien järjestelyt ja kahvitukset sekä koristelut juhlatilaisuuksia varten. Nyt olen mieheni omaishoitaja, ja hän tarvitsee apuani päivittäin. Hän on lähin lähimmäiseni, ja haluan siksi säästää voimani hänelle. Mieheni sairauden myötä on elämäämme tullut joitakin rajoituksia, mutta olemme saaneet myös uudenlaista onnellisuutta. Lisäksi meitä on siunattu elämää piristävällä huumorilla, joten arjessamme on paljon iloa. Lapsenlapsemme vierailevat meillä usein, ja järjestävät kotonamme muiden muassa ”serkkujen öitä”. Olen melkein aina elänyt elämäni parasta aikaa – ja niin elän nytkin. Odotan innolla huomista, ja minulla on vielä toteutumattomia unelmia. Emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan, mutta huomisen murheet käsitellään sitten, kun ne ovat ajankohtaisia. En oikeastaan pelkää kuolemaa, mutta toivon kuitenkin, että siihen on vielä pitkä aika. Kuolema rajaa elämän. Ellei olisi kuolemaa, usko iankaikkiseen elämään menettäisi merkityksensä. Raamatun mukaan meillä on edessä parempaa. Kukaan ei tiedä, miltä kuoleminen tuntuu tai miltä tuntuu olla kuollut. Jokainen kuitenkin kuolee, ja hänen täytyy kuolla oma kuolemansa. Se ei ole ryhmätyöskentelyä, vaan siitä täytyy selviytyä yksin. Toivoisin, että kun oma kuolemani lähestyy, joku rakkaistani olisi vierelläni, tukisi mielenrauhaani, pitäisi kädestä kiinni ja sanoisi: ”Älä pelkää.” Mitä on saattohoito? T eksti : E lina R autio K uva : www . sxc . hu Saattohoidolla tarkoitetaan vaikeasti sairaan ihmisen hoitoa sellaisessa tilanteessa, jossa parantavasta hoidosta on luovuttu eikä taudin etenemiseen enää kyetä vaikuttamaan. Useimmiten kysymys on syöpätaudeista. Saattohoito on turvallista ja jatkuvaa oireenmukaista hoitoa, jossa kunnioitetaan ihmisarvoa ja läheisten merkitystä. Tavoitteena on, että kuolema olisi mahdollisimman oireeton ja turvallinen ja että läheiset selviytyisivät potilaan poismenosta. Päätöksen saattohoitoon siirtymisestä tekee erikoissairaanhoidon lääkäri. Usein päätöstä edeltää oireenmukainen hoito, johon on siirrytty, kun parantavat hoidot eivät enää ole tuottaneet tulosta. Saattohoidon aloittamiseen liittyy usein elämän pituuden ennustaminen, joka perustuu taudin luonteeseen sekä potilaan toimintakyvyssä, yleisvoinnissa ja oireissa tapahtuviin muutoksiin. Tarkkaa ennustetta ei silti useinkaan voi tehdä. Hoitojen kehittyminen on vaikuttanut saattohoidon kestoon siten, että potilaan yleistila voi pysyä hyvänä varsin pitkään, mutta saattaa romahtaa yhtäkkiä, ja kuolema seuraa nopeasti. Saattohoito voi tapahtua saattohoitokodissa tai potilaan kotona, jolloin läheiset ja ystävät turvaavat potilaan perustarpeet ja kunnallinen tai yksityinen kotisairaanhoito vastaa lääketieteellisestä hoidosta. Tärkeää on joka tapauksessa hoidon jatkuvuus. Vastuun potilaan hoidosta ottaa jokin tietty taho, kuten saattohoitokoti, kotisairaanhoito tai omalääkäri, ja sama työryhmä jatkaa hoitoa loppuun saakka. Vakava sairaus koskettaa aina koko sitä lähiyhteisöä, jossa potilas elää. Perheenjäsenet tuntevat pelkoa sitä kohtaan, mikä on edessä, ja ahdistusta siitä, mikä jo on tapahtunut. Sairaus vaikuttaa ruumiin lisäksi myös potilaan ajatteluun ja tunteisiin. Sairastaminen aiheuttaa turvattomuuden tunnetta, etenkin kun kyse on parantumattomasta taudista, johon liittyy joukko epämääräisiä oireita. Kuoleman läheisyys nostaa esille myös hengelliset ja olemassaoloon liittyvät kysymykset. Saattohoidossa käytetäänkin potilaan ja omaisten tukemiseksi hoitohenkilökunnan lisäksi sairaalapapin palveluita. Pääsääntönä saattohoidossa on, että siinä taataan potilaan olon mukavuus ja oireettomuus. Oireenmukainen lääkehoito, potilaan ja läheisten tukeminen, miellyttävä ympäristö ja arvokas ja inhimillinen kohtelu kuuluvat aina saattohoitoon. Lähteet: Hänninen Juha: Saattohoito – potilaan ja omaisen opas. 11., uudistettu painos 2011. www.cancer.fi 4 4. huhtikuuta 2012 kristitty artikkeli Mitä Raamattu ilmoittaa taivaasta? Taivas on täynnä elämää K laus K orhosen saarna 4.3.2012 K uva : www . sxc . hu ”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää.” (Ilm. 21:1.) R aamatun ilmoitus taivaasta on jotakin hyvin kiehtovaa. Uuden testamentin käyttämä sana taivaasta samoin kuin vastaava heprean sana esiintyvät usein monikkomuotoisina. Salomo rukoili Jumalaa, jolle taivasten taivaatkaan eivät ole kyllin avarat. Monikkomuotoinen ilmaisu kertoo äärettömyydestä, jonne ihmismieli ei yllä kuin aavistuksen tavoin. Tuonpuoleiseen viitataan Raamatussa usein, mutta taivasta ei kovin paljon kuvailla. Kuitenkin Jeesuksen kautta taivas avautui uudella tavalla. Jeesus toi taivaan lähelle, ja hän sanoi: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa?”(Joh. 14:2.) Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa tunnetaan käsite, joka viittaa kuolemanjälkeiseen olotilaan. VT:n sheol ja UT:n hades tarkoittavat tuonelaa. Ennen Jeesusta se ymmärrettiin hiljaisuuden paikkana, odotustilana, johon kaikki kuolleet menivät: vanhurskaat odottamaan Messiaan saapumista ja jumalattomat lopullista tuomiotaan. Varhaisesta kristillisyydestä periytyneessä Apostolisessa uskontunnustuksessa sanotaan Jeesuksesta, että ”hän astui alas tuonelaan”. Tähän samaan Pietari viittaa kirjeessään sanoen Jeesuksen saarnanneen ”vankeudessa oleville hengille”. Voimme siis päätellä, että Jeesus ristin jälkeen astui kuoleman valtakuntaan ja julisti siellä odottaneille vanhurskaille voittonsa Golgatan ristillä. Sen jälkeen hän otti tuonelassa olleet uskovat mukaansa: ”Hän nousi korkeuteen vangit voittosaaliinaan” (Ef. 4:8). Kuolema on siirtymistä Jeesuksen luo Jeesukseen uskovat eivät siksi vaivu tuonelaan, vaan nousevat Jeesuksen luokse. Tästä taivaallisesta olotilasta Sana käyttää erilaisia ilmaisuja kuten ”paratiisi” ja ”kolmas taivas”. Paavali kertoo erikoisesta taivaskokemuksestaan, joka tapahtui ehkä silloin, kun häntä kivitettiin Lystrassa ja luultiin kuolleeksi: ”Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua.” (2. Kor. 12:2–4.) Paavalin kirjoitusten perusteella näyttää siltä, että hänellä tämän kokemuksen jälkeen oli taivasikävä. Hän sanoo olevansa kahden vaiheilla ja haluavansa ”lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo” (Fil. 1:23–24). Paavali tiesi, että kuolema merkitsisi hänelle siirtymistä uuteen taivaalliseen olotilaan, jossa hänen henkensä jo on Jeesuksen luona. Mitä Raamattu sitten tarkoittaa ylösnousemuksella? Siitä puhutaan jo VT:ssa: ”Sinun kuolleesi heräävät eloon, heidän ruumiinsa nousevat ylös” (Jes. 26:19). Myös Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustetaan usko ruumiin ylösnousemiseen. Paavali sanoo: ”Itse Herra laskeutuu taivaasta ylienkelin käskyhuudon kuuluessa ja Jumalan pasuunan kaikuessa, ja ensin nousevat ylös ne, jotka ovat kuolleet Kristukseen uskovina” (1. Tess. 4:16). Tällä tarkoitetaan sitä, että Jeesuksen tullessa hänen lunastustyönsä voima koskettaa katoavaisuuden alla olevaa ihmisruumista. Paavali mainitsee ruumiin lunastuksen kirjoittaessaan tulevasta kirkkaudesta (Room. 8:23) ja kuvailee maallisen ruumiin pukeutumista uuteen taivaalliseen olotilaansa (1. Kor. 15). Ylösnousemuksen jälkeen jokainen uskova saa elää uudessa ylösnousemusruumiissa: eheytyneenä, muuttumattomana, katoamattomana. Elämä taivaassa kuvataan paljon konkreettisempana kuin yleensä taivaasta ajattelemme. Kaikki pelastetut saavat asunnokseen taivaan kodin, josta Raamattu käyttää nimitystä Uusi Jerusalem. Siihen huipentuu Jumalan pelastava työ. Millaiseksi Johannes kuvailee taivaan kodin? Hän sanoo (Ilm. 21 ja 22), että se loistaa Jumalan kirkkautta ja säihkyy kuin kallein jalokivi, sen valtakatu on kultaa, puhdasta kuin läpinäkyvä lasi, siellä kristallinkirkas elämän veden virta kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimelta ja siellä on elämän puu, josta kansat saavat terveyden. Taivaassa ollaan fyysisessä olotilassa, ja siksi ruumiin terveys on tärkeä, jotta taivas olisi taivas. Täällä me olemme vielä alttiita sairauksille, vaikka joskus Jumala antaa meidän jo tässä ajassa maistaa tulevan maailman voimia, niin että sairaat paranevat. Taivas on niin erilainen kuin meidän maailmamme, että meidän on vaikea sitä hahmottaa. Ehkä tästä syystä Raamatun kielessä taivaasta kerrotaan negaation eli kieltävän väitteen kautta: siellä ei ole kuolemaa, ei murhetta eikä vaivaa, ei temppeliä, koska Jumala itse on temppelinä, ei aurinkoa eikä kuuta, koska Jumalan kirkkaus valaisee, eikä mitään kirousta, vaan kaikki palvelevat Jumalaa. Taivaassa emme joudu kohtaamaan mitään siitä, mikä täällä tekee elämämme ahdistavaksi. Yksi suuri kysymys vaivaa erityisesti tämän ajan suoritukseen ja toimintaan orientoituneen ihmisen mieltä: mitä taivaassa tehdään? Taivas ei ole lamaannuksen eikä toimettomuuden paikka. Jo pyhäkoulussa olemme oppineet, että taivaassa ylistetään ja lauletaan. Siellä levätään vaivoista. Nautitaan taivaallista ruokaa ja juomaa. Edelleen Raamattu sanoo: ”Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. – – He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.” (Ilm. 22:3, 5.) Raamattu puhuu useaan otteeseen palvelemisesta ja hallitsemisesta, mutta haluaa jättää ne arvoitukseksi. Taivastoivo avartaa ajallista elämää Raamattu ilmaisee taivastoivon erittäin voimakkaalla kuvalla: ”Se toivo on elämämme ankkuri, luja ja varma” (Hepr. 6:19). – Uskovina meille avautuu laajempi perspektiivi elämään, koska tiedämme, ettei koko elämä ole tässä. – Iankaikkisuuden valossa voimme suhteuttaa elämän huolet ja surut siihen, että tämä on ajallista. – Iankaikkisuususkolla on eettinen vaikutus elämään: tiedämme, että olemme vastuulliset kaikista teoistamme, ratkaisuistamme ja jopa rahan ja omaisuuden käytöstä. – Iankaikkisuusnäkökulma on tärkeä ihmisarvon kannalta: jokainen ihminen on kalliisti lunastettu ikuisuusolento. – Iankaikkisuususkolla on vaikutus ihmissuhteisiin: kun tiedostamme elämän haurauden, emme halua auringon laskea vihan ylle, vaan pyrimme sovintoon. – Taivastoivo ei vie elämänhalua, koska se on Jumalan meihin istuttama ja elämää ylläpitävä ominaisuus, vaan antaa valon elämäämme. Miten sitten pääsen taivaaseen? Ilmestyskirjassa kerrotaan, miten Johannes näki suuren valkopukuisen joukon taivaassa ja kysyi, keitä he ovat. Hän sai vastauksen: ”He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä” (Ilm. 7:14). Taivaaseen ei päästä ansioista vaan armosta, kun tunnustamme syntimme ja turvaudumme Jeesuksen. Myös me pitkään uskossa olleet tarvitsemme päivittäin Jeesuksen veren puhdistusta, sillä se on yhteinen tunnusmerkki kaikille taivaan asukkaille. kristitty 5 4. huhtikuuta 2012 käytävähaastattelu Kun minä olen pimeässä laaksossa Opettelin Raamattua alleviivaten tärkeimpiä kohtia niin, ettei sivuille jäänyt kuin muutama ”mutta” sekä ”että” ilman huutomerkkiä. Äärettömän suuri rakkaus täytti mieleni ajatellessani hellää Paimenta, joka suloisesti kantoi karitsaa. Luin Isoa kirjaa ahkerasti myös ääneen ajatellen näkymättömiä henkivaltojen edustajia. – Siitäs saitte, riemuitsin osuvista kohdista ja polotin psalmeja: ”Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani…” Sotilaallisella tempolla, voittajan varmuudella, vasta viisitoista vuotta täyttäneenä. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa. Ja siellähän minä olin ja pelkäsin. Sillä isäni, joka oli vahva, viisas – hän, isi, joka rakasti ja kuunteli – ei enää ikinä vastaisi puhelimeen. Iso mies oli poissa. Miten pelottavaa elämä voikaan olla? Ja kolmikymppinen näki kauhua kaikkialla. Silmät laajentuneina tavasin lööppejä. Enää eivät lehmät tärisseet tai linnut tuoneet tuhoa, sika siirtyi syntipukiksi, salaatti kylvi kuolemaa, oliivipurkissa väijyi viikate sekä mustaviittainen mies. Ja marssi muuttui kysymykseksi. Muistan vieläkin saunamatkan, rannalla huojuvat kaislat ja ajatuksen. Kuinka Jumala loi kaiken sanallaan, eikä mitään tapahtunut Hänen tietämättään, vaikka – niin sehän siinä olikin niin riemullista – vaikka vaeltaisin pimeässä. ”Sillä sinä olet minun kanssani”. Sinä! Hän, joka tuli hylätyksi kuoleman kohdatessa, ei hylkäisi. Lohdutan itseäni, rohkaisen kuin pientä lasta. Koko maailma on Hänen kädessään. Luoja tuntee tähdet nimeltä, tietää kaikki päiväni. Olen ihmeellinen luomus, jolle Hän on antanut elämän. Vapahtajani ei ole pulassa. Hän ei murru kuoleman edessä. Lohduttaja ymmärtää, onhan hän itsekin itkenyt ystävänsä haudalla. Älä pelkää. Elina Salminen: ”Tuntui, että ihmiset, joita rakastan, kuolevat ympäriltäni” Nuoresta iästään huolimatta Elina Salminen on saattanut haudan lepoon kaksi rakasta ihmistä: sekä nuorena nukkuneen veljensä että parhaan ystävänsä. Hän kertoo avoimesti kipeistä kokemuksistaan ja tulevaisuuden haaveistaan. – Minulle kuuluu hyvää! Tulin Salille huomatessani Mika Yrjölän saarnaavan, ja hyvin se puhuikin eli kannatti tulla! Kuulumme nykyisin toiseen seurakuntaan, mutta Saalemilla on oma kolonsa sydämessäni, Elina sanoo. – En muista ”tulleeni” uskoon enkä ole koskaan ollut uskomatta. Monilla ikäpolveni ihmisillä on traumaattista sanottavaa historiastaan seurakunnassa. Saalemin partioilla, pyhäkouluilla ja leireillä on ollut elämässäni ratkaisevan positiivinen merkitys siinä, minkälainen minusta on tullut. Nostan hattua Annelle, Veijalaiselle, Temosille ja kumppaneille. Olin viime kesänä Saalemin lastenleirillä ohjaajana, ja samat naamat leikittivät nyt mun lapsia. Olin ihan otettu! – Kuolema herättää surullisia ajatuksia, Elina kertoo. – Veljeni Olli kuoli 21-vuotiaana perinnölliseen sydänsairauteen. Kymmenen vuotta myöhemmin paras ystäväni Johanna menehtyi 30-vuotiaana yllättäen ja tuntemattomasta syystä. Molempien hautajaisia vietettiin Saalemin alasalissa. Ystävänsä kuoleman jälkeen Elina huomasi pelkäävänsä. – Kuolema on tosi pelottava asia, vaikka olisi kuinka varma, että sen jälkeen pääsee taivaaseen. Tuntui, että ihmiset, joita rakastan, kuolevat ympäriltäni. Huomaan yhä, että uhat tulevat helposti mieleen, jos en saa heti läheisiäni kiinni puhelimella. Tiedostan sen olevan osa prosessia, jonka läheisten poismeno aloitti. Elina on miettinyt suremisen haasteellisuutta. – Veljeni kuollessa olin 19-vuotias ja niin täynnä elämää, etten osannut surra. Vanhempieni murhe tuntui ahdistavalta. Koin tehtäväkseni pitää perhettämme pystyssä. Käänsin koko homman vähän ylihengelliseksi ja hehkutin, kuinka kaikki on hyvin, kun Olli on taivaassa. Se oli senhetkinen keinoni suojautua liian vaikeaa asiaa vastaan. – Mutta ei suru sisältä mihinkään häviä, jos sitä ei uskalla käydä läpi. Vasta viime syksynä pystyimme puhumaan perheenä Ollin kuolemasta ja itsekin uskalsin jo olla 35-vuotiaana heikko. Se oli hieno hetki. – Sekä Ollin että Johannan kuolemaan liittyy outo ilmiö. Puolitutut uskovaiset soittivat, että he olisivat halunneet lähteä rukoilemaan ruumishuoneelle, josko Jumala olisi herättänyt vainajat henkiin. Koin soitot hämmentäviksi ja ylihengellisiksikin. Tietysti Jumala voi herättää kuolleita, mutta läheisensä menettäneistä tuollainen ehdotus voi tuntua ahdistavalta, Elina muistelee. – Toisaalta molempiin kuolemiin liittyi myös mahtava kokemus siitä, kun uskovien rukoukset kantavat surun ja kaaoksen keskellä. Sellaisen soisi kaikkien saavan kokea ilman mitään näin traagista. Tajusin konkreettisesti, mitä tarkoittaa, kun sanotaan, että seurakunta on perhe. Toki Elina toivoo pääsevänsä taivaaseen ja kohtaavansa vielä kerran rakkaat läheisensä. – Mutta on mulla haaveita, jotka liittyvät tähän hetkeen, hän naurahtaa. – Haaveilen pitkästä ja rikkaasta elämästä ja siitä, että olisin vanhana herkkä, vahva ja viisas mummo, jonka rypyt kertoisivat enemmän naurusta kuin katkeruudesta. Että olemukseni voisi loistaa sitä, että elämä on tosi arvokas lahja. T eksti : T iipi J okinen K uva : E lina S alminen 6 4. huhtikuuta 2012 kristitty kolumni Omaa kuolemaa miettiessä N uorena kesäteologina tapasin perheen, jonka teini-ikäinen tytär oli juuri tehnyt itsemurhan. Minun tehtäväni oli tukea tuota ei-uskovaa perhettä, jota painoivat lohduttomuus, kaipuu ja itsesyytökset. Kaiken oman tuskansa keskellä he yrittivät pohtia, minkälaiset hautajaiset olisivat olleet tyttären mieleen. Kaikkia valmisteluja sivusta seuratessa päädyin miettimään myös omaa kuolemaa ja suunnittelemaan kaiken varalta hautajaisenikin, ettei läheisilläni olisi ylimääräistä päänvaivaa saattojuhlan suunnittelusta, jos minulle yllättäen sattuisi jotakin. Vaikka omien hautajaisten suunnittelu voi oudoksuttaa, se ei ole lopulta lainkaan hassumpi projekti. Omaa kuolemaa ajatellessa mieleen tulee monia erittäin terveitä kysymyksiä, joita jokaisen kannattaisi käydä läpi: Olenko sanonut läheisille kaiken, mitä haluaisin heille sanoa? Tietävätkö he, kuinka paljon heitä rakastan? Onko jonkun henkilön kanssa jäänyt selvittämättömiä asioita hampaankoloon? Onko minulla unelmia, joita en ole rohjennut tai saanut aikaiseksi toteuttaa? Entä mitä tapahtuu omaisuudelleni? Pitäisikö tehdä testamentti? Entä elintenluovutustestamentti? Voisiko joku elävä vielä hyötyä jäänteistäni? Entä laitetaanko ruumis polttoon vai multaan matojen ruuaksi – kumpi on ympäristöystävällisempää? Itsehän olen jo poissa, enkä mitään tunne. Ylösnousemuksessa saan käyttöön uuden ruumiin. Entä hautajaiset? Mitä kukkia ja kuinka paljon? Vai käytetäänkö kukkarahat elävien hyväksi? Mitä lauluja lauletaan? Mitkä sanat lohduttaisivat surevia? Mitä ystävät muistelevat puheissaan? Hyväähän on tapana puhua ylistämiseen asti, olipa vainaja ollut millainen tahansa. Mutta niitä en ole kuulemassa. Voisinko muuttaa kulttuuria? Voisinko kertoa toisille heti, kun huomaan heissä jotakin hienoa? Entä jos veisin kukkia jo nyt enkä vasta haudalle? Saattaisivat ilahduttaa saajaansa enemmän. Minne olen itse menossa kuoleman jälkeen? Millä perusteella? Hyväksynkö Kristuksen armon kohdalleni, vai luotanko johonkin omaani? Ketkä tutut minua odottavat paratiisissa? Minkälaista kotia toivoisin? Keitä haluaisin taivaassa tavata? Kenties Aabrahamin, Esterin, Jeremian, Paavalin ja Junian? Keskustelisinko vaikka Lutherin ja Augustinuksen kanssa? Millaiset ovat itse Herran kasvot? Mitä kaikkea on se, mitä silmä ei ole nähnyt, eikä korva kuullut, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka Häntä rakastavat? Näitä maisemia Paavalikin oli varmaan pohtinut, kun hän kirjoitti: ”Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto. - - Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo, sillä se olisi kaikkein parasta. Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.” Meitä tarvitaan maan päällä niin kauan, kuin meille annetaan päiviä. Silti mahtavinkaan päivä tässä elämässä ei ole mitään ikuisuuteen verrattuna. Paras on vielä edessä! M aria N aukkarinen Kirjoittaja on taivaaseen kaipaava nuori nainen, joka yrittää hyödyntää odotteluajan mahdollisimman tehokkaasti. Havaintoja maailmalta P alstaa toimittaa K laus K orhonen . Mormonit huomion kohteena Mormonikirkkoon kuuluvan Mitt Romneyn kampanja pääsystä Barack Obaman haastajaksi syksyn presidentinvaaleissa USA:ssa on nostanut mormonikirkon huomion kohteeksi kaikkialla maailmassa. Romney työskenteli nuoruudessaan kaksi vuotta lähetystyöntekijänä Ranskassa ja on toiminut myös kirkkonsa paikallispiispana. Romneyn julkisuus on herättänyt kristillisissä kirkoissa keskustelun mormonien suhteesta kristillisyyteen. Mormonikirkon perustaja oli vuonna 1844 murhattu Joseph Smith. Hän vaelsi perustamansa yhteisön kanssa Utahiin. Mormonien alkuvaiheisiin kuului moniavioisuus, joka kuitenkin poistettiin ehtona Utahin tunnustamiselle USA:n osavaltioksi. Edelleenkin Utahin asukkaista 60 % on mormoneja. Koko maailmassa heidän lukumääräkseen arvioidaan 14 miljoonaa. Mormonien opin ydinkohtia on ajatus ihmisen kehittymisestä Jumalan kaltaisuuteen. Myös Jumala on heidän mukaansa tämän kehityksen alainen. Mormonien kristillisyydestä poikkeavan jumala- ja ihmiskuvan vuoksi kristilliset kirkot eivät tunnusta heitä kristityiksi vaan pitävät Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa uskontojen sekoittumisesta syntyneenä uususkontona. Myös mormonien oma ”pyhä” kirja, kasteet kuolleitten puolesta ja salaiset temppelirituaalit ovat tehneet republikaaneihin kuuluvan Romneyn tukemisen Amerikan herätyskristillisille kristityille ongelmalliseksi. idea S pektrum 3/2012 Jeesus kiellettyjen sanojen listalla Pakistanissa on käyty väittelyä siitä, onko Jeesusnimeä pidettävä kiellettyjen nimien listalla. Viime vuoden marraskuussa voimaan astunut laki määrittelee, millaisia nimiä ei saa käyttää puhelinliikenteen tekstiviesteissä. Lain tarkoituksena on ”suojella islamilaista kulttuuria”. Puhelinliikenteestä vastaava viranomainen antoi puhelinoperaattoreille listan ”loukkaavista nimistä”. Aluksi kiellettyjen nimien joukkoon listattiin myös Jeesus. Uskonnollisia vähemmistöjä edustava ja itsekin katoliseen kirkkoon kuuluva ministeri Akram Gill on kuitenkin voimakkailla kannanotoillaan saanut aikaan sen, että Jeesus-nimi poistettiin kiellettyjen sanojen listalta. Vatikaanin lehdistöpalvelun mukaan ministeri varoitti kiellon vaarantavan rauhaa Pakistanissa. Pakistanin noin 170 miljoonasta asukkaasta 100 miljoonaa käyttää kännykkää. Monissa muslimimaissa viime aikojen poliittisten levottomuuksien on katsottu syntyneen tekstiviestien myötävaikutuksesta. G eistbewegt 1/2012 Kristityt ahtaalla Nigeriassa Tilanne Nigerian kristittyjen ja muslimien välillä on kiristymässä. Maan 158 miljoonasta asukkaasta muslimeja on noin 50 % ja kristittyjä noin 40 %. Maan pohjoisosa on pääosin muslimien asuttamaa, valtaosa etelän asukkaista sen sijaan kuuluu kristillisiin kirkkoihin. Merkittävä syy kristittyihin kohdistuneisiin vainoihin on Boko Haram -niminen äärimuslimien ryhmä, joka on julistanut pyhän sodan kristittyjä vastaan. Erityisesti kristillisten juhlapyhien aikaan järjestö on surmannut satoja kirkkoihin kokoontuneita kristittyjä. Nigerian presidenttinä on viime vuodesta lähtien toiminut kristittyihin lukeutuva Goodluck Jonathan, mutta hänen sanotaan olevan voimaton armeijaan ja poliisiin soluttautuneiden ääriaineisten edessä. Nigerian kristillisiä kirkkoja edustavan yhteistyöjärjestön johtaja, helluntaipastori Ayodele Oritsejafor onkin antanut lehdistölle lausunnon, jossa hän ilmaisee pelkonsa siitä, että mahdollisesti syttyvä kansalaissota voisi johtaa kristittyjen joukkopakoon maasta. idea S pektrum 2/2012 kristitty 7 4. huhtikuuta 2012 vanhimmat tutuksi Vanhimmat tutuksi T eksti ja kuvat : I lona Y rjölä Vanhimmat tutuksi -sarjassa tutustumme Saalem-seurakunnan vanhimmistotyöskentelyyn osallistuviin seurakuntalaisiin. Osa heistä on vanhimmistoveljiä, jotka osallistuvat seurakuntaneuvoston tapaamisten lisäksi vanhimmiston kokouksiin, osa eri työmuotoja edustavia seurakuntalaisia, jotka osallistuvat ainoastaan seurakuntaneuvoston tapaamisiin. Tällä kertaa esittelyvuorossa ovat Marketta Kakriainen ja Timo Suuronen. Eri kansalaisuudet ovat tulleet Marketalle tutuiksi maahanmuuttajatyössä. Marketta Kakriainen M arketta syntyi Pihtiputaalla seitsenlapsiseen, uskovaan perheeseen. Uskonasiat tulivat näin pienestä pitäen tutuiksi, ja Marketta halusi tehdä uskonratkaisun jo alle 10-vuotiaana. Jo nuorena hänellä oli myös kutsu muslimityöhön. – Osallistuin Operaatio Mobilisaation aktioon, johon liittyi muun muassa Jordaniassa vietetty jakso. Suomeen takaisin palattuani opiskelin lastentarhanopettajaksi. Kun muutin Helsinkiin, minulle oli itsestään selvää lähteä vapaa-ajalla kaduille ottamaan yhteyttä ulkomaalaisiin, esimerkiksi jakamaan hengellistä kirjallisuutta. Näihin aikoihin, 1980- ja 1990-luvun taitteessa, Suomeen olikin alkanut saapua enemmän maahanmuuttajia. Marketan kutsumus heidän tavoittamisekseen evankeliumilla voimistui. – Sydämessäni oli ollut jo pitkään voimakas palo muslimityöhön. Jaoin tämän ystäväni kanssa, joka rohkaisi minua kertomaan asiasta Saalemissa. Olin kuitenkin arka esittämään asiaani. Päädyin kuitenkin kerran metroon yhtä aikaa silloin lähetyssihteerinä toimineen Samuel Yrjölän kanssa. Tämän jälkeen oli helpompi kertoa kutsumuksesta. Pari kuukautta myöhemmin Saalemissa tarvittiinkin ihmistä maahanmuuttajatyöhön ja minua pyydettiin timoteusoppilaaksi. – Tuohon aikaan maahanmuuttajia ei tietenkään ollut niin paljon kuin nyt, mutta ihan tarpeeksi meille. Kontaktit maahanmuuttajiin syntyivät esimerkiksi kutsumalla maahanottokeskuksissa olevia maahanmuuttajia retkelle Vartiosaareen. Tarjosimme matkat, ruuat sekä kirjallisuutta. – Maahanmuuttajatyö käynnistyi ensin englanninkielisillä kokouksilla, sitten aloitettiin arabiankieliset ja myöhemmin persiankieliset kokoukset. Väkeä tuli useista eri kulttuureista, ja vapaaehtoiset kuskasivat maahanmuuttajia autoillaan tilaisuuksiin. Vähitellen eri kansallisuuksille alkoi muotoutua omat kotipesät, joissa maahanmuuttajat ottivat vastuuta kantaakseen. Minun tehtäväni oli erityisesti tutustua ihmisiin ja organisoida asioita. – Yhteistyötä harjoitettiin eri kansallisuuksien lisäksi myös yli kirkkokuntarajojen. Tämä oli erityisen tärkeää, jotta maahanmuuttajatyötä voitiin viedä eteenpäin. Esimerkiksi arabiankielinen työ siirtyi luterilaisen kirkon puolelle, sillä yksi taho ei pysty tekemään kaikkea. Nyt Marketan elämässä kuitenkin puhaltavat uudet tuulet, sillä hän on jäänyt vastikään eläkkeelle Saalemin maahanmuuttajatyön projektisihteerin tehtävästä. Maahanmuuttajia Marketta ei aio unohtaa, mutta hän odottaa mielenkiinnolla, mitä uusi ajanjakso tuo hänen elämäänsä. Kenties nyt Marketalla on enemmän aikaa harrastuksilleen, joihin kuuluvat lukemisen ja ulkoilemisen lisäksi valokuvaaminen. Suomen Vahinkotarkastuksen onnettomuustutkija Timo Suuronen saa voimia ylistämisestä. Timo Suuronen S aalem tuli Timolle tutuksi sukulaisten kautta. Isovanhemmat Jenny ja Lauri Suuronen veivät Timoa Pengerkadun Saalemiin silloin, kun tämä oli heidän luonaan hoidossa. Myöhemmin, isovanhempien muutettua Ruotsiin, kävi Timo Näkinkujan Saalemilla muiden sukulaisten mukana. – Muistan, kuinka serkkuni kanssa juoksimme pitkin Saalemin käytäviä tai kuinka kuulin ”Risti vain” -laulun sanat ”Hirvi vain, hirvi vain olkoon kunniani” enkä pitänyt sitä mitenkään ihmeellisenä, muistelee Timo. Sukulaisten merkitys Timon hengelliselle elämälle onkin ollut suuri. Siinä kun esimerkiksi isovanhemmat veivät Timoa Saalemiin, Kangasniemen sukulaiset ottivat Timon seurakuntaleireille, joista yhdellä hän teki uskonratkaisunsa 8-vuotiaana. Murrosiän myötä uskonasiat kuitenkin häipyivät taka-alalle, sillä Timolla ei ollut varsinaista seurakuntayhteyttä. Jumala kuitenkin oli ottanut tehdyn uskonratkaisun todesta ja piti siitä kiinni. Rippikoulun aikoihin hengelliset asiat alkoivat nousta pinnalle ja niistä tuli keskusteltua isovanhempien kanssa. Rippikoulukesän jälkeinen pääsiäinen osoittautuikin ratkaisevaksi. – Lähdin serkkujeni kanssa helluntaiseurakuntien pääsiäismatkalle Sallaan. Matka oli siinä määrin vaikuttava, että paluumatkalla päätin jälleen seurata Jeesusta ja kerroin asiasta myös vanhemmilleni. – Pääsiäisen jälkeen aloin käydä Saalemissa, joka oli tullut lapsuudessa tutuksi. Mummi oli matkani jälkeen ottanut yhteyttä ystäviinsä, ja näin sana uskoontulostani oli kiirinyt nopeasti. Esimerkiksi samaa koulua käyvän Petrin äiti sai uskoontulostani tiedon, ja päädyimmekin Petrin kanssa kulkemaan Saalemin nuorisoiltoihin yhtä matkaa. – Ensimmäisten vuosien aikana en tuntenut monia seurakuntalaisia ja olin seurakunnassa usein yksin. Tilanne kuitenkin muuttui sen jälkeen, kun löysin itseni nuorisokuoron riveistä, joihin koululta tutut Petri ja Päivi minut suostuttelivat. Kuorossa ja kuoron kautta opin tuntemaan useita seurakuntalaisia. Nuorisokuoron jälkeen Timo on laulanut uskollisesti eri kuoroissa, nykyisin Fuegossa. Ja vaikka laulaminen on Timolle tärkeä palvelumuoto, jota voi harjoittaa myös yhdessä Maki-vaimon kanssa, on hän lisäksi ollut useiden vuosien mukana esimerkiksi vanhimmistossa ja lähetystoimikunnassa. – Lähetystyö oli isovanhemmilleni tärkeä asia, ja heidän esikuvansa on vaikuttanut. On itsestään selvää, että lähetystyötä tulee tukea ja siihen panostaa. Olen myös aikanaan miettinyt, tulisiko lähteä lähetystyöhön. Jostain syystä arabimaat ovat aina olleet itselle tärkeitä. 1990-luvun puolenvälin aikoihin Timo aloitti vanhimmisto-oppilaana, minkä jälkeen hänet siunattiin vanhimmaksi. Nykyisin Timo on myös Saalemin hallituksen jäsen. – Koen, että vanhimmistotyöni on ollut pitkälti hallinnollista. Vanhimman paimenroolia olen toteuttanut enemmän pienimuotoisemmissa ympyröissä. Olen esimerkiksi pyrkinyt huomaamaan seurakunnassa yksin käyviä. 8 kristitty 4. huhtikuuta 2012 Keväinen ylösnousemus Vuodenajat ovat Suomen luonnon rikkautta. Ainainen talvi olisi ankeaa. Ainainen kesä alkaisi uuvuttaa. Vuodenaikojen vaihtuminen antaa elämään jännitettä. Ei ole ihme, että sää onkin luontevin puheenaihe suomalaisille. Tuskin mikään vuodenaika sisältää niin paljon kaipausta ja unelmia kuin kevät. Jo pahimman kaamoksen väistyttyä Pohjolan asukas aistii ilmassa kevään pilkahduksen. Lumien vielä sulaessa kesän läheisyys tuntuu jo kaikkialla. Pääsiäinen ylösnousemuksen juhlana ajoittuu juuri meille sopivaan vuodenaikaan. Jokainen tietää, että paimenen sana roudankin alla elämä odottaa hetkeä, jolloin se pääsee nousemaan esiin. Samoin pääsiäinen kertoo siitä, että elämä voittaa kuoleman. Klaus Korhonen [email protected] Job sanoi tarkkailtuaan kaadetun puun kantoa: ”Vaikka sen tyvi kuolee, jo kostea henkäys saa sen taas työntämään vesaa ja versomaan kuin nuori taimi” masentavien ja koettelevien elämänvaiheiden kaut- (Job 14:8–9). Kannon versominen oli Jobille todistus ta. Siksi on tärkeää tuntea Jeesus ja hänen ylösnouse- elämän voimasta, vaikka hänen oma elämänsä näyt- misensa voima. Uskovina saamme olla osalliset ylösnousemuk- ti lohduttomalta. Ylösnousemuksen ihme liittyy Jeesuksen tulemuk- sesta. Samoin kuin tiedämme kevään tulevan talven seen, mutta ylösnousemuksen voima vaikuttaa jo nyt jälkeen, saamme luottaa myös Kristuksen voittoon uskovan elämässä. Jokainen joutuu joskus kulkemaan omissa taisteluissamme. TILAISUUDET SAALEMISSA huhti-toukoKUUSSA Sunnuntaisin klo 11 Jumalanpalvelus (kk:n 1. su on ehtoollinen), pyhäkoulu, klo 16 Iltakirkko (kk:n 2. su on ehtoollinen), Lastenkirkko, kahvio Maanantaisin klo 18.30 Israel-ilta Tiistaisin klo 10–13 Äiti-lapsipiiri, klo 12 Rukouskokous, klo 18 Yhteysilta (kk:n 3. ti on ehtoollinen), kahvio klo 17 (1.5. ei Yhteysiltaa) Keskiviikkoisin klo 12 Päiväseurat, klo 17.45–19.45 Suuri lastenilta 1.–6.-luokkalaisille Torstaisin klo 12 Kohtaamispaikka Perjantaisin klo 18 Life-ilta 6.–9.-luokkalaisille, klo 18 Pyhän Hengen prosessi (parillisilla viikoilla) 9.4. klo 11 Pääsiäisjumalanpalvelus, klo 18 Tenorissimo vierailee 20.5. klo 11 Pyhäkoulun kevätjuhla 27.5. klo 11 Seurakunnan kevätjuhla Lauantaisin klo 19 Fuel-ilta 15–25-vuotiaille nuorille Muutokset mahdollisia. Ajankohtaiset tiedot tapahtumista saa nettisivuilta www.omasaalem.fi ja Saalemin eteisaulassa jaettavasta viikkoohjelmasta. Erityistapahtumia: 6.4. klo 11 Pitkäperjantain ehtoollistilaisuus Ristin Voitto tulee nyt kaikille saalemilaisille Kuva: Pirkko Räty O lemme tehneet jäsenlehtisopimuksen kustannusliike Aikamedian kanssa herätysliikkeemme yhteisestä viikkolehdestä Ristin Voitosta. Kädessäsi oleva lehti on ensimmäinen kaikkiin Saalemin talouksiin postitettava Kristityn ja Ristin Voitto -lehden yhteisnumero. Seurakuntamme kaikki jäsentaloudet saavat jatkossa Ristin Voiton ilmaisena jäsenlehtenä. Käytämme lehteä viikoittain myös omassa ilmoittelussamme. Pitkään julkaistu Kristitty-lehti ilmestyy Ristin Voiton mukana kuusi kertaa vuodessa. Jos haluat olla tukemassa omalta osaltasi kaikille seurakuntamme jäsenille suomaamme mahdollisuutta omaan jäsenlehteen, voit toimia seuraavasti: Ristin Voitto -lehden kestotilaushinnan 96 euroa/vuosi voi maksaa suoraan Helsingin Saalem-seurakunnan tilille alla näkyvillä tiedoilla. Tilillepanokorttina voit käyttää tuttua Kristitty-lehdessä julkaistavaa pankkisiirtoa ja viitettä 31022918. Maksun voi suorittaa joko yhdessä, kahdessa tai neljässä erässä. Eräpäiväksi käy mikä tahansa päivä itselle parhaiten sopii. vuosimaksun suorittamista, myös pienemmän summan maksaminen on mahdollista ja auttaa seurakuntaa kustannusten peittämisessä. Toivomme, että lehtiyhteistyö koituu jatkossa seurakunnan keskinäistä yhteyttä rakentavaksi tekijäksi. Otamme myös mielellämme palautetta kokemuksesta Ristin Voitto -lehden lukijoina ja välitämme ne seurakuntamme päättäjille sekä Ristin Voiton toimituskunnalle. K laus K orhonen seurakunnanjohtaja J yrki P almi K ristitty - lehden päätoimittaja pastori , Kristitty-lehden päätoimittaja Jyrki Palmi allekirjoittamassa yhteistyösopimusta. Ympärillä Jari Vieltojärvi, Mika Korkatti ja Klaus Korhonen. Osoitteenmuutokset hoidetaan jatkossa suoraan seurakunnan toimistoon: puh. 045 133 4478 tai [email protected] Maksu on vapaaehtoinen lahjoitus seurakunnalle aiheutuneiden tilauskustannusten tukemiseksi. Mikäli taloudelliset seikat hankaloittavat koko Tilauksen voi maksaa seurakunnan tileille seuraavilla tiedoilla: OP-POHJOLA 572302-2461714 NORDEA 206538-30928 SAMPO 800014-1645891 Saaja = Saalem-lähetys ry Viitenumero 31022918 10 4. huhtikuuta 2012 kristitty talous Ristin Voitto ja Kristitty-lehti Taloudesta ja hallinnosta V M uoden 2011 tilinpäätöksen laadinta oli artikkelin kirjoitushetkellä vielä kesken. Kolehti- ja lahjoituskertymästä voin kuitenkin todeta, että seurakuntatyön tulot kasvoivat muutamalla prosentilla edelliseen vuoteen verrattuna. Lähetystyön kolehdit ja lahjoitukset säilyivät samalla tasolla. Olen siirtynyt uusiin haasteisiin toisen työnantajan palvelukseen. Jätin työtehtäväni Saalemissa helmikuun lopussa. Tässä yhteydessä haluan kiittää kaikkia työtovereitani ja seurakuntalaisia kuluneista neljästä vuodesta. Saalem on tarjonnut minulle mielenkiintoisen ja haastavan työrupeaman keskeisellä näköalapaikalla. Vaikka palkkasuhteeni Saalemiin on päättynyt, olen kuitenkin edelleen seurakunnan jäsen ja löydän varmasti uusia tehtäviä vapaaehtoistyön muodossa. Siunausta Teille kaikille! iten tästä eteenpäin Saalemin hallinnon osalta, kun niin keskeinen henkilö kuin ”kamreeri” on siirtynyt toisen työnantajan palvelukseen? Ensinnäkin hallituksessa olemme päättäneet Saalem-lähetys ry:n kirjanpidon ja laskutuksen ulkoistamisesta tilitoimistolle. Asiaa koskevat tarjoukset on saatu, ja tämän lehden ilmestymisen aikaan valinta yhteistyökumppanista on varmaankin jo tehty. Tilitoimiston palveluiden käyttäminen edellyttää kuitenkin myös talousasioista perillä olevaa henkilöä Saalemin toimistossa. Edessämme on siis tähän sopivan uuden henkilön hakeminen ja palkkaaminen. Siihen saakka hoidamme talousasioita tilapäisjärjestelyiden avulla. Mikael on ollut luotettava ja tehtäviensä tasalla pysynyt ammattilainen. Hänen käyttämänsä puheenvuorot hallituksen kokouksissa ovat ilmentäneet sitä, että hän on hoitanut tehtäviään antaumuksella ja hengellisellä asenteella. Mikaelin vastuullisuudesta kertoo sekin, että hän on lupautunut M ikael K oivula Hyvä seurakuntalainen! Ilmoita Kristitty-lehden osoitteenmuutokset suoraan seurakunnan toimistoon: puh. 045 133 4478 tai [email protected]. Seurakuntalaisten osoitteita ei luovuteta Aikamedialle tai kenellekään ulkopuoliselle taholle. avustamaan vielä työsuhteensa päättymisen jälkeen nyt laadinnassa olevan tilinpäätöksen tekemisessä ja tarvittaessa muissakin taloushallinnon asioissa. Lämpimät kiitokset Mikaelille Saalem-lähetys ry:lle antamastasi hyvästä työpanoksesta. Menestystä ja haasteellisia työtehtäviä. Nähdään Saalemin kokouksissa! T imo T ikka S aalem - lähetys ry : n hall . vpj . HAKUNILAN KOTIKIRKON KOKOUKSIA huhtiKUU Pe 6.4. klo 11 Ehtoolliskokous, Ari Kuittinen Su 8.4. klo 11 Pääsiäisjuhla, Maria Naukkarinen Su 15.4. klo 11 Päiväkokous, Mauno Järvinen, laulu: Anneli Viljanen-Järvinen Su 22.4. klo 11 Seurakunta yhdessä, Risto Kauppinen, musiikki: Caritas Su 29.4. klo 11 Päiväkokous, Kimmo ja Leena Metsämäki toukoKUU Su 6.5. klo 11 Ehtoolliskokous, Mauno Järvinen, laulu: Anneli Viljanen-Järvinen Su 13.5. klo 11 Äitienpäiväjuhla, Samuel Yrjölä Su 20.5. klo 11 Päiväkokous, Esko Matikainen Su 27.5. klo 11 Seurakunta yhdessä, Ari Kuittinen Päiväpiiri torstaisin klo 12. Tiffanypiiri lauantaisin klo 10 (lasitöitä). Naistenillat parittoman viikon tiistai klo 18.30. Aamurukoukset keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 8. Muut tilaisuuudet: ks. www.kotikirkko.blogspot.com Saalemin aluetyöpiste, Kaviokuja 7, Hakunila kristitty 11 4. huhtikuuta 2012 lähetyssivut Jari Päärni haluaa voittaa sieluja Vuosaaressa T eksti : T aija K uparinen K uvat : M arkku K uparinen Helsingin Vuosaaressa lähiön uumenissa on toiminut vuodesta 2003 Ankkuriseurakunta, jonka näkynä on tavoittaa ihmisiä kaikista kansallisuuksista. ” Lord make us a house of prayer for all the nations.” Näin lukee kauniilla fontilla Ankkuripaikan seinässä suuren maailmankartan alapuolella. Se tarkoittaa suomennettuna: ”Herra, tee meistä kaikkien kansojen rukoushuone.” Minut on kutsuttu kodikkaasti ja viihtyisästi sisustettuun Ankkuripaikkaan, joka sijaitsee Vuosaaressa, Helsingin kansainvälisimmässä lähiössä. Vuonna 2003 Vuosaareen perustettiin Ankkuriseurakunta, joka on syntynyt Saalem-seurakunnan aluetyön hedelmänä. Perustajapastorina toimi aluksi Juha Antturi, ja nykyisin seurakuntaa johtaa Jari Päärni. Hän on omien sanojensa mukaan Turusta lähtöisin oleva tavallinen suomalainen uskovainen perheellinen mies. Hänen perheeseensä kuuluu Helena-vaimo ja kolme lasta: Jasmin, Rasmus ja Netta. Jari asuu perheineen Vantaalla, ja vapaa-aikana hän tarkkailee lintuja. Jari kutsuttiin Ankkuriseurakunnan pastoriksi vuonna 2010 Metrokappelin kakkospastorin tehtävästä. Tuossa tehtävässä hän hoiti muun muassa lapsi- ja nuorisotyötä sekä teki yhteistyötä koulujen kanssa 12 vuoden ajan. Jarilla oli sisäinen tunne, että olisi mukava kokea uutta ja päästä uuteen tilanteeseen. Pyyntö Ankkuriseurakunnan pastoriksi tuli juuri tuolloin. Eräässä koulupastoreiden laivaseminaarissa hän sai kahden asiasta tietämättömän henkilön kautta profetian, jossa Jumala puhui uudesta tehtävästä. Näiden profetioiden ja rukouksessa saadun varmuuden kautta Jari uskalsi astua uuteen tehtävään. Vuosaaren Ankkuriseurakunta kokoontuu sunnuntaisin klo 17 Saseka-talolle viettämään jumalanpalvelusta. taman vuoden seurakunnan jäsenenä, kun Ilkka oli rukouksessa kysellyt, kenestä hän saisi itselleen työtoverin seurakuntatyöhön. – Sanoin Ilkalle, että olet ihan hullu mies, mutta Ilkka sanoi, että rukoile. Kyllä Jumala vastaa, kertoo Jari. Hän alkoi rukoilla asiaa ja otti vastaan tehtävän vuoden koeajalla. Sinä aikana kutsu vahvistui. Jumala antoi Jarille voimakkaan kokemuksen, jolloin sekä Jari että Ilkka täyttyivät Pyhällä Hengellä. – Tuo kokemus ei ollut tunteenomainen täyttyminen vaan varmuuden kokeminen. En tuntenut muuttuvani superihmiseksi vaan koin olevani oikealla paikalla, muistelee Jari. Tämän kokemuksen kautta Jari sai vahvistuksen Jumalalta, ja hänen epäilyksensä haihtuivat. Kutsu pastoriksi Näky Vuosaaresta Jari opiskeli ensin erikoissairaanhoitajaksi ja sai kutsun Jumalan valtakunnan työhön Metrokappelin pastorin Ilkka Salmisen kautta. Jari oli ollut muu- Jarin näky Vuosaaresta on yhtä kuin Kristuksen lähetyskäsky. Hänen mielestään seurakunnalla on kaksi tehtävää: sielujen voittaminen ja kristittyjen keskinäisen yhteyden vaaliminen. Tämä näky ei toteudu yhden miehen voimin eikä sattumanvaraisesti huitoen joka suuntaan. Seurakunnassa kaikki työ perustuu luonnollisesti vapaaehtoistyöhön. Johtajan tehtävä on vähin erin rohkaista seurakuntalaisia tutustumaan uusiin ihmisiin omalla asuinalueellaan ja näin voittaa sieluja ystävyyssuhteiden avulla sekä jakaa vastuuta eri työmuodoista seurakunnan vapaaehtoisille. Ystävyysevankeliointia tukevat erilaiset seurakunnan työmuodot kuten Ankkuripaikan naisten raamattupiiri Daamis, rukouksen ja ylistyksen ilta, perjantaikahvila, varkkikerho ja perhepiiri sekä Saseka-talon tilaisuudet, joihin seurakuntalaiset voivat kutsua ystäviään. Seurakunnan evankelioimistehtävään kuuluu myös rohkeasti neljän seinän sisältä ulos astuminen eli ihmisten kohtaaminen heidän omissa ympyröissään toreilla, kauppakeskuksissa ja erilaisissa kokoontumispaikoissa. Toinen osa näystä on alueellisuus. Jari toivoo sydämestään, että Vuosaaressa asuvat ihmiset harrastaisivat oman paikkakuntansa parasta, kuten Jari Päärni Raamattu kristittyjä kehottaa. Alueellinen toiminta voisi tuoda tullessaan siunauksen ihmiselle itselleen ja seurakunnalle sekä alueella asuville. Siksi kehotan sinua, hyvä lukija, rukoilemaan Vuosaaressa tehtävän hengellisen työn puolesta. Jumalan puhuttelussa Kuluneen vuoden aikana Jari on kokenut Jumalan puhuttelua uskollisuudesta. Kristityn ei pidä luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa. Hänen tulisi olla kuin väsymätön saalistajalintu, joka kärsivällisesti ja lannistumatta rukoilee ja odottaa Jumalaa. Tästä Jari kirjoittaa tarkemmin blogitekstissään, jonka voit käydä lukemassa Ankkuriseurakunnan nettisivulta www.ankkuriseurakunta.fi. Toinen asia, josta Jari on kokenut Jumalan puhuttelua on se, että nykyisin useat kristityt haluavat ottaa Raamatusta vain siunauksen. Samalla he peittävät silmänsä Raamatun opetukselta kristityn vastuusta elää Jeesuksen todistajana arkipäivän keskellä. Jari rohkaisee kristittyjä voittamaan sieluja ystävyyden avulla. Hänen mielestään tuntuu nurinkuriselta, että uskovat ovat hautautuneet seurustelemaan vain uskovien kanssa. Uskovilla tulisi olla kontakteja myös seurakunnan ulkopuolisiin ihmisiin. Jari rohkaisee lähtemään liikkeelle aivan tavanomaisen tutustumisen kautta. – En koskaan ajattele toisesta ihmisestä, että hän on käännytyksen kohde tai objekti. Jokainen ihminen on tutustumisen arvoinen, toteaa Jari. – Neuvoni uskoville on, että lähtekää normaalin tutustumisen kautta liikkeelle. Aika pian uusi tuttavuus huomaa sinusta, että sinussa on jotakin tosi erilaista. Jari ja Ankkuriseurakunnan väki toivottavat sinut Vuosaaressa asuvan Saalem-seurakunnan jäsenen lämpimästi tervetulleeksi Mahdollisuus muutokseen -tilaisuuteen sunnuntaina 29.4.2012 klo 17. Tilaisuus pidetään Saseka-talolla, Kalkkihiekankuja 6, Kallahti. Tule juttelemaan ja tutustumaan seurakuntalaisiin kahvikupin äärellä. 12 4. huhtikuuta 2012 lähetyssivut kristitty P alstan koonnut : M arika A nttila K uva : K aarina T uppurainen Leikkeitä lähettikirjeistä matea tai jalkapalloa alueen nuorten kanssa, ja lopuksi he ovat ruokailleet yhdessä. Näin pääsemme seurakuntalaisten kanssa tutustumaan muihin alueella asuviin nuoriin. Tähän työhön pyydämme teiltä rukoustukea. 1.3.2012 E l i s e , I l a r i , A l e ks i , E v e l i i n a & V i l ja m i I l m a k a n g a s , S a n s i b a r /T a n s a n i a Juha Koski kävi joulukuussa 2011 tutustumassa Fidan projektikohteisiin Burundissa. Kuvassa projektissa ensimmäisenä rakennettu talo sekä sen asukas (takana), Fidan edustajat Juha Koski (oik.) ja Valtteri Tuppurainen (vas.) sekä paikallisen kumppanin projektikoordinaattori Francois Ntiranyibagira. Saimme kahden vuoden työviisumin, joten olemme voineet aloittaa kunnolla työt. Juha kävi ennen joulua työmatkalla Ruandassa ja Burundissa. Ruandassa saatiin viime vuonna valmiiksi pakolaisleirien paluumuuttajalapsille yläaste. Lisäksi Ruandassa on rakennettu yksinkertaisia asuntoja sekä annettu muutama tiineenä oleva lehmä pakolaisille, joilla on karjankasvattajaidentiteetti. Myös Burundissa on rakennettu asuntoja sekä yläaste. Kongon turvallisuustilanne on haastava, joten sinne ei ole tällä hetkellä menemistä. Kongossa on silti tarkoitus tehdä työtä myös tänä vuonna. Kongosta tulee jälleen helluntaiseurakuntien johtoa Kigaliin suunnittelemaan työtä. Haemme Suomen ulkoministeriöltä rahoitusta tämän vuoden toiminnoille Kongossa ja Burundissa. Rukoilkaa palaverien ja ulkoministeriön rahoituspäätösten sekä perheemme turvallisuuden puolesta. 7.1.2012 J u h a , S i l ja & B e n ja m i n K o sk i , K i g a l i /R u a n da Meillä on hyviä uutisia mediaprojektin tiimoilta: viime viikolla saatiin viimeiset äänitykset valmiiksi! Rukoilkaa vielä kahden miehen puolesta, jotka urakoivat editoinnin kimpussa. Seuraava vaihe on saada ohjelmat ihmisten nähtäviksi ja kuultaviksi satelliitin kautta. Se taasen vaatii rutkasti taloudellista panostusta. Syksyllä kerroimme vaikeuksista, joita kesällä kastetut kokivat yhdessä erään kirkon papin kanssa. Kyseisen kirkon papilla ei ole enää asiaa laaksoon. Samoin on tilanne laaksossa lähes 50 vuotta työskennelleellä eurooppalaisella katolisella papilla, joka on johdattanut useita Kristuksen tuntemiseen. Naapurustossamme asunut kaakkoisaasialainen lähettiperhe sai myös lähtökäskyn. Muistattehan näitä Jumalan palvelijoita rukouksin. Laakson ilmapiiri on muuttunut. Ihmisiä kehotetaan suhtautumaan varovaisesti muualta tulleisiin. Laakson asukkaat ovat vahvasti yhteisöllisiä ja pelkäävät toimia yhteisöä vastaan. Välillä tuntuu siltä, että tuo pelko sitoo heitä enemmän kuin heidän uskontonsa. Rukoilettehan, että Jumalan kirkkaus ilmestyisi laakson asukkaille ja he kuulisivat evankeliumin pian myös television kautta. Rukoilkaa meille viisautta toimia oikein ja osoittaa sekä sanoin että teoin Jumalan rakkautta. 13.2.2012 R a i ja ja Kari e r ä ä ss ä m a a i l m a n ko l k a ss a Odotamme viestiä ulkoministeriöstä, saammeko rahoitusta tälle vuodelle. Jos saamme, tarkoitus on auttaa Burundin sekä Kongon pakolaisia ja paluumuuttajia rakentamalla heille yksinkertaisia asuntoja ja parantamalla heidän ruokaturvaansa sekä auttaa erityisesti lapsia psykososiaalisen hankkeen kautta. Helmikuun alussa matkustimme viikoksi Nairobiin, jossa Juha osallistui alueohjelmatapaamiseen. Tapaamiseen osallistuivat kaikki Fidan Itä-Afrikan kumppanit. Saimme siis luotua kontakteja muiden Itä-Afrikan maiden edustajiin. Juha tutustui Fidan Itä-Afrikan alueohjelmiin, joita toteutetaan mahdollisuuksien ja kumppaneiden toiveiden mukaan kaikissa Itä-Afrikan maissa. Alueohjelmia ovat muun muassa nuorisokeskushankkeet, psykososiaalinen hanke sekä johtajuus- ja koulutushanke. Joitain näistä ohjelmista toteutetaan mahdollisesti myös meidän työalueellamme Ruandassa, Burundissa ja Kongossa tänä vuonna. Olemme saaneet olla suunnilleen terveenä. Benjamin on aloittanut englanninkielisessä esikoulussa aamupäivisin ja viihtyy siellä. Paikallisesta seurakunnasta on jo tullut meille rakas. Olemme myös yrittäneet sisustaa kotia ja muutenkin tehdä oloamme kotoisaksi. Rukoilkaa, että saamme viisautta työn ja vapaa-ajan tasapainottamiseen. 18.2.2012 J u h a , S i l ja & B e n ja m i n K o sk i , K i g a l i /R u a n da Aleksilla todettiin jälleen usean korvatulehduksen ja antibioottikuurin jälkeen liimakorvat. Eveliina ja Viljami ovat sairastaneet nuhaa, yskää ja kuumetta useaan otteeseen. Lisäksi Eveliinalla on jatkuvaa päänsärkyä. Kiitos, kun muistatte meidän lapsia erityisesti terveyden suhteen! Ilarille tapahtui tammikuussa moottoripyöräonnettomuus, minkä vuoksi hänkin on ollut vähän puolikuntoinen. Malarialta olemme säästyneet. Työasiat ovat menneet hienosti eteenpäin loppuvuoden vaikeuksien jälkeen. Maatalousprojekti on edennyt ripeästi. Nuorisokeskuksessa pyörii edelleen tietokonekurssi ja englannin kurssi. Hotelli- ja ravintola-alan kurssille ei ole edelleenkään saatu opettajaa, ja uskontojen välisen dialogiryhmän kokoontumiset ovat viranomaiset kieltäneet, joten nämä projektin kaksi osa-aluetta eivät ole tällä hetkellä toiminnassa. Seurakunnat täällä kaipaavat kaikkea mahdollista tukea. Olemme aloittaneet nuorisotyön eräässä seurakunnassa, jossa ei tällä hetkellä ole pastoria. Opetusosuuden jälkeen nuoret ovat pelanneet ulti- Marraskuinen muutto sekä joulutapahtumat veivät yllättävän paljon voimia, ja tammikuussa huomasin olevani väsynyt. Nyt olen opetellut sanomaan ”ei” ja harkitsemaan kaksi kertaa, ennen kuin lupaudun uusiin työjuttuihin. Jouluprojektimme Wienissä onnistui todella hyvin. Ensi viikolla aloitamme harjoitukset Strasswalchenin seurakunnassa, jossa toteutamme pääsiäisprojektin seurakuntalaisten kanssa. Minä harjoitutan lapsikuoroa ja näyttelijöitä ja ohjaan musikaalin. Pääsiäissunnuntaina meillä on kaksi esitystä. Muistakaa projektia rukouksin! Olisi mahtavaa, jos tätä kautta seurakuntalaiset rohkaistuisivat kutsumaan ystäviään ja sukulaisiaan seurakuntaan. Puolentoista vuoden mittaisessa lasten ja nuorten sielunhoidon koulutuksessa meillä on ollut jo kolme viikonloppua opetusta. Osallistujia on lähes 60 koko maasta. Vastaan käytännön järjestelyistä, mutta olen jo tähän mennessä saanut paljon arvokkaita eväitä reppuun. Ensi elokuun MegaLeiri työllistää minua ja tiimiä kovasti. Kutsut ovat jo postissa ja ensimmäiset ilmoittautumisetkin vastaanotettu. Vähän jännittää, kuinka leiri sujuu noin 200 lapsen ja aikuisen kanssa. 1.3.2012 H a n n a V u o r i n e n , L i n z /I täva lta Saalem-seurakunnan lähettien uusimmat kirjeet ovat kokonaisuudessaan luettavissa Saalemin nettisivuilla www.omasaalem.fi/tietoa-seurakunnasta/lahetystyo/. Huom! Turvallisuussyistä kaikkia kirjeitä ei julkaista. KUINKA VOI UHRATA LÄHETYSTYÖHÖN? ◗ ◗ Saalemin vastuulla on noin 20 lähettiä eri puolilla maailmaa. Heidän kannatuksensa on riippuvainen seurakunnan vapaaehtoisista uhrivaroista. Edelleenkin suurin osa varoista kerätään jokaisen kuukauden kolmannen sunnuntain lähetysjumalanpalveluksessa. Käteisen rahan uhraaminen kannattaa keskittää tuohon tilaisuuteen. Myös pankin kautta tehtävät säännölliset uhraukset ovat lisääntyneet. Parasta olisi, jos uhraaminen tapahtuisi säännöllisesti kerran kuussa. Se helpottaa lähetystoimikuntaa budjetin seurannassa. Pankkilahjoitukset voi tehdä seuraavilla yhteystiedoilla: Pankki: OP-Pohjola 572302-20461714, Nordea 206538-30928, Sampo 800014-1645891 Saaja: Saalem-Lähetys ry Viitenumero: 3102604 kristitty 13 4. huhtikuuta 2012 nuorten sivu Haluttomampi kuolemaa Waltteri Haapala [email protected] Rakkaudesta puhutaan monilla kielikuvilla ja vertauksilla, osa todella kauniita ja toiset liiankin vaaleanpunaisia ja ruusuisia. Yksi erikoisimmista ja puhuttelevimmista rakkauteen yhdistettävistä asioista on kuolema. Salomo sanoo: ”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela” (Laul. l. 8:6). Yleensä kuolema ja rakkaus eivät sovi samaan lauseeseen mielissämme – toinen tuntuu lämpimältä ja toinen kylmältä, toinen mahdollisuudelta ja toinen kaiken lopulta. Mutta kun ajattelemme, kuinka kuolema on lopullinen eikä päästä otettaan kohteestaan, löydämme rakkauteenkin upean puolen. Paljon haluttomampi kuin kuolema on päästämään otteestaan, on Jumala päästämään rakkautensa vaikutuksesta meitä. Hän rakastaa sinua ja minua, eikä tämä rakkaus päästä meistä irti. Hän rakastaa onnistuessamme, Hän rakastaa epäonnistuessamme. Hän on rakkaus. Tällaisessa rakkaussuhteessa on upeaa ja turvallista elää Jumalan kanssa. Hänen rakkautensa meitä kohtaan on suurempi kuin se voima, jolla kuolema pitää ihmisestä kiinni elämän lopussa. Myös Jeesus Golgatalla todisti kuoleman ja rakkauden kuuluvan yhteen. Häntä eivät pitäneet ristillä julmat naulat vaan rakkaus meitä ihmisiä kohtaan. Elävien kuolleiden kevät T eksti : J ohanna V älimäki K uva : www . sxc . hu T alven kaamos alkaa hiljalleen väistyä. Kevään sarastus herättää meissä uuden alun, uuden toivon ja uuden elämän ilon. Tätä kirjoittaessani istun junassa matkalla Poriin ja valmistaudun tekemään viisi isoa haastattelua vuorokaudessa. Edellisenä päivänä tein 17 tuntia pitkän työpäivän ja kolmen tunnin unilla suuntasin kohti junaasemaa. Kyllä, tulen aina ja ikuisesti olemaan työnarkomaani vailla sosiaalista elämää. Oma uupumukseni tila ei ole kovin vaikea, mutta tahdoin nostaa asian esiin, jotta sinä saisit mahdollisuuden miettiä omaa kamppailuasi tällä saralla. Olen melko varma, että moni lukija on käynyt haastavan ja vaativan talvikauden läpi. Aika levolle on usein vähissä. Monet jäävät uupumuksen vuoksi sairauslomalle. Joukkoon mahtuu sitten meitäkin, jotka sulkevat itsensä uupumuksen tunteilta ja uskottelevat muille jaksavansa taakkansa alla yksin. Lomalistat ovat ilmestyneet suurin piirtein kaikilla työpaikoilla, ja kesäloman odotus valtaa mielemme. Pisin kesälomani viiteen vuoteen on yhdeksän päivää. Se on melko hyvä suoritus henkilöltä, jonka mittariin kilahtaa keväällä vasta 21 vuotta. Kaiken muun ajan olen ollut tiiviisti työelämän ja opiskelujen kimpussa. Tällä verukkeella olen saanut myös hyvät mahdollisuudet heittäytyä marttyyriksi väsymyksen nimissä. Vuorotteluvapaan sijaisuuteni Päivä Osakeyhtiössä loppuu alkukesästä, ja kesälomaa on huikeat neljä viikkoa! Saan nukkua, levätä ja juosta metsässä kaikessa vapaudessa ennen kuin siirryn uusiin tehtäviin jonnekin muualle. Monet elävät elämäänsä kuin elävät kuolleet. Elokuvassa Klik! Adam Sandler näyttelee perheenisää, joka ostaa itselleen maailman tehokkaimman yleiskaukosäätimen. Sillä hän pystyy säätämään itsensä autopilotille ja suorittaa elämänsä askareet systemaattisesti ja tehokkaasti olematta lainkaan läsnä. Käytännössä hän elää kuin robotti. Tämä lopulta tuhoaa hänen uransa, avioliittonsa, ystävyyssuhteensa ja suhteensa lapsiinsa. Elokuvan lopussa hän ymmärtää, millaiseen tilaan on itsensä saattanut, ja huomaa, ettei tullutkaan onnelliseksi. Viimeisillä hetkillä tilannetta yritetään sitten paikkailla. En usko, että Jumala tahtoi meille sellaista elämää maailmaa luodessaan. Silti löydämme itsemme usein vastaavasta tilanteesta. Aivan liian usein varsinkin hengellisessä työssä olevat ihmiset sulkevat itsensä väsymykseltä ja inhimilliseltä levon tarpeelta. Harvoin me muistamme, että Jeesus nukkui veneessä keskellä suurta myrskyä. Hän tiesi, että Jumala kyllä pitää huolta meistä. Jos Jumalan ainoa Poika pystyi luottamaan Isäänsä vaarallisissa olosuhteissa ja ottamaan tirsat stressin sijaan, miksi se on meille niin vaikeaa pienten mutkien edessä? Jumala ei tarvitse meidän apuamme, eikä työ tekemällä lopu. Me tarvitsemme lepoa, ja sen tarpeen on Jumala meihin asettanut. Haastan sinut ottamaan aikaa itsellesi ja keskittymään lepoon päivittäin. Nuku puoli tuntia pidempään. Käytä kertyneet ylityövapaasi. Lue hyvä kirja. Älä tee enää ylitöitä. Ota vaahtokylpy. Unohda arkihuolesi hetkeksi ja pidä siten itsestäsi huolta. 14 4. huhtikuuta 2012 kristitty teologia Ruumiin ylösnousemus T eksti : E sa L ehikoinen K uva : W ikipedia Ruumiin ylösnousemus on tärkeä osa Raamatun ilmoitusta Jeesuksesta ja ihmisen pelastumisesta.1 Jumalan ihmiselle tarjoama pelastus koskee koko ihmistä, myös ruumista. Ylösnousemus on vahvasti yhteydessä alun luomiseen, jossa Jumala loi ihmisen maan tomusta ja puhalsi häneen hengen. Samantyyppisesti ylösnousemuksessa Jumala saattaa päätökseen alkuperäisen päämääränsä ihmisen luomisesta omaksi kuvakseen. Tämä on osa koko muun luomakunnan muuttumista niin, että vanha taivas ja maa katoavat uuden taivaan ja maan tieltä.2 Ilmoitus hahmottuu Jo Vanhassa testamentissa mainitaan odotus ylösnousemuksesta. Monesti se esiintyy lähinnä toiveena ja vertauskuvina. Sitä katsotaan ikään kuin kaukana olevana, ei kovin selkeästi piirtyvänä hahmona. Siihen liittyy myös usein käsitys Israelin vapauttamisesta kärsimyksistä, palauttamisesta pakkosiirtolaisuudesta omaan maahansa sekä sen lopunajallisesta uudistamisesta.3 Tästä esimerkkinä on Hesekielin vaikuttava näky kuivien luiden heräämisestä eloon. Sen pääviestinä on juuri Israelin lunastaminen ja sijoittaminen omaan maahansa. Samalla siinä voidaan nähdä myös symbolinen kuvaus ylösnousemuksesta.4 Yksi Vanhan testamentin vahvimmista esimerkeistä uskosta Jumalaan on Job. Hän luotti hyvään Jumalaan huolimatta kaikesta kokemastaan kärsimyksestä, jota hän piti epäoikeudenmukaisena. Kaiken tämän keskellä hän laittoi täyden turvansa ja luottamuksensa siihen, että kuolemansa jälkeen hän saa nähdä Jumalan.5 Myös Psalmien kirjoittajat, erityisesti Daavid, osoittivat uskovansa kuolemanjälkeiseen elämään. He panivat turvansa Jumalaan siinä, että he tuonelaan joutumisen sijasta saisivat tuolloin iloita Jumalan läsnäolosta.6 Eräs Vanhan testamentin selkeimpiä ilmoituksia koko ihmiskunnan ylösnousemuksesta on Danielin kirjassa. Se tuo esiin, kuinka kaikki ihmiset kokevat ylösnousemuksen joko iankaikkiseen elämään tai kadotukseen.7 Myös usko ruumiin ylösnousemukseen tulee esiin Vanhassa testamentissa, etenkin sen myöhemmissä osissa. Rabbien käsitys ylösnousemuksesta oli, että se ei tarkoittanut pelkästään elämää kuoleman jälkeen vaan se piti sisällään myös uuden, kuolemanjälkeisen ruumiillisen elämän. Tämä oli mahdollista, koska Jumalan käsitettiin olevan ei vain Tuomari vaan myös Luoja. Ylösnousemuksen yhteydessä puhutaan myös kosmisesta tuomiosta niille, jotka eivät elämässään etsineet Herraa. Näin nämä kaksi eri tapahtumaa linkittyvät jo Vanhassa testamentissa toisiinsa.8 Ilmoitus tarkentuu Jan Luykenin näkemys ylöstempauksesta. Uusi testamentti on jatkoa ilmoitukselle ylösnousemuksesta antaen siitä samalla huomattavasti selvemmän ja tarkemman kuvauksen. Evankeliumeissa Jeesus opetti kahdenlaisesta ylösnousemuksesta: uskovien ylösnousemuksesta iankaikkiseen elämään ja uskosta osattomien ylösnousemuksesta tuomioon.9 Ylösnousemus liittyykin kahdella keskeisellä tavalla Jeesukseen. Ensiksi Hän on esikoinen, ensimmäinen ylösnousseista, siis tae siitä, että myös häneen turvaavat seuraavat häntä. Kristitty kristitty 15 4. huhtikuuta 2012 on liitettynä Kristukseen yhtä hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa kanssa.10 Toiseksi Jeesuksen omien ylösotto tapahtuu hänen toisen tulemisensa yhteydessä.11 Jeesus sekä julisti että osoitti omalla elämällään, että hän on itsessään ylösnousemus. Hänessä on ylösnousemuksen voima, joka tulee myös osaksi hänen seuraajiaan. Hänen oma ylösnousemuksensa on siis merkkinä hänen omilleen, että myös he saavat sen tulevaisuudessa osakseen.12 Täten ylösnousemus jakautuu kahteen pääjaksoon: ensin Jeesus, sitten hänen omansa.13 Elämme nyt siis näiden kahden jakson välistä aikaa. Paavalille sekä Jeesuksen että hänen omiensa ylösnousemus kertoivat uudesta elämästä tietyn kuolemanjälkeisen ajanjakson jälkeen. Poikkeuksena tässä ovat Jeesuksen paluun aikana elävät uskovat.14 Tapahtumaketjussa Jeesuksen omina kuolleet ylöstemmataan ensin, minkä jälkeen elossa olevat Jumalan lapset seuraavat heitä. Kohtaaminen näiden kahden ryhmän ja Herran välillä tapahtuu maan ja taivaan välissä. Samalla heidät myös puetaan ylösnousemusruumiiseen. Paavali kertoo, kuinka kaikki tapahtuu silmänräpäyksessä eli ajallinen ero näiden kahden ylösottamisen osan välillä on äärettömän pieni.15 Ylösnousemusruumis Uskovan ylösnousemusruumis muistuttaa ominaispiirteiltään kuolleista nousseen Kristuksen ruumista. Siinä on tiettyä tunnistettavuutta sekä jatkuvuutta nykyisestä identiteetistämme, ja samalla se on aivan uudenlainen soveltuen elämään luvatussa maailmassa. Sen olemus on hengellinen ruumis ilman sidonnaisuutta nykyisiin luonnonlakeihin, ja samalla se on aito, todellinen ruumis.16 Paavali kuvailee ylösnousemusruumiin luonnetta vertaillen taivaallista ja maallista ruumista, joissa toisessa on taivaallinen ja toisessa maallinen kirkkaus. Hän suhteuttaa tämän eron auringon ja kuun kirkkauden eroon. Paavali luonnehtii kristittyjä valon ja päivän lapsiksi.17 Hän ei kuitenkaan tarkoita tässä kirkkaudella niinkään valoa vaan ylösnousemusruumiin tietynlaista kunniaa vastakohtana nykyiselle ruumiille. Nykyisen maallisen ruumiin ominaispiirteitä ovat katoavaisuus, kuolevaisuus, alhaisuus, heikkous ja sielullisuus. Ylösnousemusruumiin tunnusmerkkejä taas ovat iankaikkisuus, kuolemat- Ylösnousemusruumiin tunnusmerkkejä ovat iankaikkisuus, kuolemattomuus, kirkkaus, voima ja hengellisyys, ja se on täysin vapaa synnin vaikutuksesta. tomuus, kirkkaus, voima ja hengellisyys. Se on siis täysin vapaa synnin vaikutuksesta. Tämän tulevan ruumiin alkuperä on taivaassa, jonka ominaispiirteet hallitsevat sitä. Tulevassa taivaassa ja maassa ei ole mitään syntiä eikä siis sen vaikutustakaan. Kaikki, mikä tuli tuhoamaan hyvää luomakuntaa, on asetettu Kristuksen jalkojen alle. Täten myös Jumalan omien ylösnousemusruumis on täysin vapaa kaikista tuhoavista voimista ja niiden seurauksista eli rappeutumisesta, sairauksista ja kuolemasta.18 Ihmisen nykyinen ruumis on kylvetty ruumiillistamaan sielun, ja kun se nousee ylös, se ruumiillistaa hengen. Tällöin se on kokonaan Jumalan Hengen elävöittämä ja muovaama.19 Uudessa hengellisessä ruumiissa kristityt tulevat juuri siksi, millaiseksi Jumala on suunnitelmassaan heidät alun perin tarkoittanut. Annettava ruumis liittyykin oleellisesti Jumalan suunnitelmaan tulevasta luomakunnasta ja ihmisen osasta siinä olla Jumalan kuvan kaltainen. Näin päästäkseen sisälle luvattuun maahan ja taivaaseen on ruumiinkin muututtava, sillä iankaikkisuuden periminen vaatii iankaikkisen ruumiin.20 Tällöin vanha ihmisyys korvataan uudella ja kristityn uusi identiteetti täydellistyy, saa lopullisen täytäntöönpanonsa ja muotonsa. Hän on uusi luomus. Meille annettu toivo Evankeliumi kertoo, kuinka Jeesus kärsi puolestamme synnin seuraukset eli kuoleman ja joutumisen Jumalan hylkäämäksi. Näin hänen omansa eivät fyysisessä kuolemassa joudu eroon Jumalasta vaan he yhä kuuluvat Kristukselle odottaen Herransa ylösnousemuskutsua. Raamatussa heitä verrataan- kin useasti nukkuviin. Lisävakuutena siitä, että me kerran saamme kokea ylösnousemuksen, on meille annettu Pyhä Henki.21 Uusi testamentti paljastaa, kuinka koko luomakunta odottaa Jumalan lasten ruumiiden lunastusta, adoption loppuun saattamista. Jumalan suunnitelmassa on uusi luomakunta, joka on vapaa nykyisen, syntiin langenneen maailman rasitteista. Tällöin Hänen hallintavaltansa astuu voimaan täydellisesti ja näkyvästi koko luomakunnassa, siis myös maan päällä, kuten se jo nyt on totta taivaassa. 22 Näin Jumalan omat tulevat tuntemaan Hänet täysin sellaisena, kuin Hän todella on. Tuolloin he voivat myös kokea Hänet täydellisenä rakkautena. Kuten Jeesuksen hauta, ovat kaikki muutkin haudat kerran tyhjiä. Silloin pääsemme meille valmistettuun Isän kotiin ja saamme uudessa ylösnousemusruumiissa elää ikuisesti Herran luona.23 Lähteet: Gaebelein F. E. (toim.): The Expositor’s Bible Commentary. Osat 4, 6, 7, 8, 10 ja 11. Wright N. T.: The Resurrection of the Son of God. Viitteet: 1) 1. Kor. 15:12–23. 2) Ilm. 21:1. 3) Jes. 25:8–9; 26:17–19. 4) Hes. 37:1–14. 5) Job 19:25–27. 6) Ps. 16:9–10; 17:15; 49:16; 103:4. 7) Dan. 12:2. 8) Dan. 12:2; Jes. 26:19. 9) Joh. 5:28–29. 10) Room. 6:5; 1. Kor. 6:14; Kol. 1:18; Ilm. 1:5. 11) 1. Tess. 4:16–17; 2. Tess. 1:7. 12) Joh. 11:23–26; 14:19. 13) 1. Kor. 15:23; 2. Kor. 4:14. 14) 1. Kor. 15:20–23. 15) Matt. 24:31; 1. Kor. 15:51–52. 16) Luuk. 24:31, 39–43; Joh. 20:20, 27–28. 17) 1. Tess. 5:4–8. 18) Hepr. 2:8; Ilm. 21:4. 19) 1. Kor. 15:39–49; 1. Joh. 3:2. 20) Jes. 65:17; 2. Piet. 3:13. 21) Matt. 27:46; 1. Piet. 3:18; 2. Kor. 5:1–5. 22) Room. 8:10–11, 17–23. 23) Joh. 14:2–4; 1. Tess. 3:13. penkistä bongattu Tällä palstalla esitellään eri-ikäisiä seurakuntalaisia Aki Kankkunen Tulessa! siitä, että ihmiset ovat intohimoisia ja sosiaalisia. Mielestäni brasilialainen ruokakulttuuri on myös hienoa. Ennen raamattukoulun käymistä olit aktiivinen nyrkkeilyn harrastaja. Mikä lajissa viehättää sinua ennen kaikkea? Mielestäni nyrkkeilyssä on kyse tyylistä – se on lajina vähän kuin tanssimista. Pidän nyrkkeilyn strategisuudesta ja siitä, että se on selkeästi kontaktilaji. Kerro jokin todistamasi ihme. Mitä kuuluu? Minulle kuuluu erittäin hyvää. Nyt olen ollut pari kuukautta Suomessa ja viikon päästä olen lähdössä lähetysmatkalle Brasiliaan. Olit viime vuonna ensimmäistä kertaa Brasiliassa missiomatkalla. Millainen Brasilia on mielestäsi maana? Pidän eteläamerikkalaisesta kulttuurista ja Rukoilin kerran erään kaksivuotiaan lapsen puolesta, jolla oli astma. Rukoiltuani lapsen puolesta sanoin äidille, että älä ylläty, kun menet lääkäriin ja saat kuulla, että muutos on tapahtunut. Myöhemmin sain kuulla äidiltä, että astma oli hävinnyt ja lapsi oli tullut täysin terveeksi. Mikä saa uskovien sydämet palamaan Jumalalle? Uskon, että Suomen uskovat heräävät, kun emme saarnaa, että meidän täytyy evankelioida, täytyy lukea raamattua, pitää rukoilla tyyliin kaksi tuntia polvillaan ja kolme tuntia seisten. Sen sijaan kun kerromme Jumalasta hyvänä Isänä ja siitä, että jokainen hyvä asia tulee Jumalalta, se saa aikaan intohimon ja janon Jumalaa kohtaan. Mistä herätyksessä on mielestäsi kyse? Jotkut ajattelevat, että kyse on siitä, että Jumalan kirkkaus on tulossa ja laskeutumassa. Kuitenkin Pyhä Henki vuodatettiin jo kaksituhatta vuotta sitten, ja mielestäni kyse on siitä, että uudistumme mieleltämme ymmärtämään, että herätys, Jumalan täyteys ja Jumala koko voima asuu jo meissä. Herätys on mielestäni ennen kaikkea heräämistä omaan asemaan. Mitä haluat sanoa uskoville, jotka taistelevat itsensä kanssa, tohtisivatko mennä kertomaan Jumalasta ihmisille? Kun tiedämme, että Jumala hyväksyy meidät, sen jälkeen ei ole mitään merkitystä sillä, mitä kukaan on sinusta sanonut. Jumala muuttaa kaiken hyväksi! Jumala parantaa, Jumala eheyttää ja Hän on minut hyväksynyt! Tämän kun ymmärrämme, ei ihmisille puhuminen ole enää vaikeaa, vaikka vastaanotto olisikin joskus kielteinen. Jokainen ihminen haluaa olla rakastettu, ja kun lähestymme ihmisiä tästä näkökulmasta, he alkavat janota rakkautta Jeesukselta. Mitä odotat tulevaisuudelta? Haluan julistaa köyhille, nälkäisille ja janoisille Jumalan täyteydestä. Se, että Jumala avasi minulle ihmeen kautta ovet Brasiliaan ja antoi varat lähteä, onkin iso osa unelmani toteutumista. Odotan Jumalalta suuria – mielestäni kristittyjen tulee unelmoida Jumalan kanssa suuria asioita! T eksti ja kuva : J ari A ho OSTA TAI MYY OSTA asuntoasiat TAI MYY puolestasi Me huolehdimme Me huolehdimme asuntoasiat puolestasi Markku Vuorinen Markku Vuorinen Myyntineuvottelija Myyntineuvottelija (KIAT) (KIAT) 0500 7085696 885 046 812 0500 708 885 Markus Vuorinen Markus Vuorinen Myyntineuvottelija Myyntineuvottelija 044 046 339 812 9407 5697 044 339 9407 Kiinteistömaailma | Helsingin Ykköskiinteistöt Oy LKV, Kiinteistömaailma Helsingin Ykköskiinteistöt Malmi Kaupparaitti 13,|00700 Helsinki, puh. (09) 350Oy 727LKV, Malmi Kaupparaitti 13, 00700 Helsinki, puh.Oy, (09) 350 727 Kiinteistömaailma | Proveta LKV Kiinteistömaailma | Proveta Oy,020 LKV776 9650, Puistola Maatullinaukio 2, 00750 Helsinki, puh. Kristitty yrittäjä! Haluatko mainostaa Kristittylehdessä? Lämmitys- ja viilennyskäyttöön Ota yhteyttä: [email protected] Soita 045 672 2011 tai 0400 433 399 Hesatek Oy Ilmalämpöpumput Puistola Maatullinaukio 2, 00750 Helsinki, puh. 020 776 9650, Arvoja, elämyksiä, sisältöä ©Tiipi Jokinen Gary Chapman rakkauden tekoja Tk. AM965 • Sh. 24,50 Heimo Enbuska sinun kanssasi Tk. ACD1364 • Sh. 20,00 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tapio Kyykynen ahdistava armo Tk. AM969 • Sh. 21,50 Matt. 28:6 www.aikashop.fi [email protected] – www.aikashop.fi Asiakaspalvelu: 020 7619 800 Lankapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 6,9 snt/min (alv 22%) Matkapuhelimesta 8,21 snt/puhelu + 14,9 snt/min (alv 22%) SAALEM Saalem-temppeli Näkinkuja 3, Hakaniemi Toimisto Näkinkuja 3 C, 2. krs, 00530 Helsinki Toimisto avoinna arkisin klo 9–15 Päivystävä pastori arkisin klo 10–13, puh. 050 300 7360 SEURAKUNTAPASTORIT Klaus Korhonen, seurakunnan johtaja koti............................................................754 4467 matkapuhelin .............................. 050 502 9001 Ari Kattainen, lapsi- ja perhetyö..........................050 502 9012 MUUT TYÖNTEKIJÄT Mauri Venemies, seurakunnan toinen pastori koti............................................................. 759 3915 matkapuhelin ............................. 050 502 9002 Jyrki Palmi, lähetystyö, maahanmuuttajatyö, Kristitty-lehti koti............................................................ 586 5373 matkapuhelin................................ 050 502 9010 Esko Matikainen, kotimaantyö matkapuhelin .............................050 502 9004 Waltteri Haapala, nuorisotyö matkapuhelin ............................... 050 502 9011 Eugene Mokulu, lingalan- ja ranskankielisen työn pastori............ 040 960 8979 Paul Bowo, englanninkielisen Lighthousen pastori....................041 529 6121 Anne Palmi, iltapäiväkerhot................................. 050 502 9006 Ritu Ylipahkala, evankelista..................................050 414 7000 Maria Naukkarinen, diakoniatyöntekijä ......... 050 502 9005 Piritta Poutala, musiikkitoiminnan johtaja, Kristillisen musiikkikoulun rehtori ....................... 050 502 9008 TOIMISTO JA KIINTEISTÖT Sirpa Matikainen, toimisto- ja talousasiat............................................050 300 7025 Lea Kottari, jäsenkortisto..................................................774 1010 Joanna Valtari, toimistosihteeri............................050 300 7185 Jarmo Marjoniemi, talonmies............................ 050 502 9009 MUITA YHTEYSTIETOJA Päävahtimestari (oto.) Lasse Rännäli.............. 050 581 4481 Kokousten kuuntelu (0,049 e/min. + pvm.).............................................0600 392 978 Puhelinhartaus (24 t/vrk) .................................................737 511 Toimisto .....................................................................774 1010 Faksi ............................................................................ 737 726 Internet http://www.saalem.fi Sähköposti: [email protected] tai [email protected] Lähetystori Hämeentie 5 a............................................. 876 3744 Kristillinen musiikkikoulu (ke 10–12) ............. 040 773 6206 www.kolumbus.fi/kristmus Saalem-seurakunnan/Saalem-Lähetys ry:n tilinumerot: OP-Pohjola 572302-20461714 Nordea 206538-30928 Sampo 800014-1645891 Saalem-nuoret ry:n tilinumero: OP-Pohjola 572302-20461771
© Copyright 2024