mikä toimintaterapeutti?

AMMATTINA
TOIMINTATERAPEUTTI
MIKSI TOIMINTATERAPIAA?
AMMATTINA
TOIMINTATERAPEUTTI
Ammattina toimintaterapeutti
Akavan Erityisalojen ammattijulkaisu 1/1
Osa tämän julkaisun aineistosta on julkaistu aikaisemmin
Akavan Erityisalojen Yhteenveto-lehdessä.
© Akavan Erityisalat ry ja Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry
Kannen kuva: Matti Snellman
SISÄLTÖ
3 MIKÄ
TOIMINTATERAPEUTTI?
• Toimintaterapeutti on laillistettu
kuntoutusalan ammattilainen.
• Toimintaterapeutteja koulutetaan
seitsemässä ammattikorkeakoulussa.
• Toimintaterapeutit ovat järjestäytyneet
Suomen Toimintaterapeuttiliittoon, joka
on Akavan Erityisalojen jäsenyhdistys.
4 TOIMINTATERAPEUTIN
PALKASSA EI SAA SÄÄSTÄÄ
• Toimintaterapeutti on koulutukseen ja työn
vaativuuteen nähden alipalkattu ammatti.
• Toimintaterapeutin työ edellyttää korkean
koulutuksen tuomaa osaamista, mutta
palkkaus alittaa selkeästi kaikkien palkansaajien keskiansion.
• Toimintaterapeuteista alkaa olla jo pulaa.
Mikäli palkkataso ei kohoa, ala kärsii
jatkossa työvoimapulasta ja kansalaisten
kuntoutuspalvelut vaarantuvat.
5 TOIMINTATERAPIAN
PERUSTEHTÄVÄ
• Toimintaterapia on kuntoutusta, joka auttaa
ihmistä osallistumaan omaan arkeensa
toimintakyvyn ongelmista huolimatta.
• Toimintaterapia parantaa kansalaisten
elämänlaatua.
2
6
• Toimintaterapian avulla yhteiskunta hyötyy
taloudellisesti, sillä kuntoutuksen avulla
voidaan vähentää muun muassa syrjäytymistä, laitosasumista, vajaakuntoisten
työllistymistä ja esimerkiksi erityisluokkien
tarvetta.
6 MONIPUOLINEN
TOIMINTATERAPEUTTI
Helsingin kaupungin terveyskeskuksessa
työskentelevän toimintaterapeutti Päivi Aron
haastattelu.
9
9 TOIMINTATERAPEUTTI
AUTTAA SELVIÄMÄÄN
ARJESTA
HYKSin nuorisopsykiatrian poliklinikalla
työskentelevän toimintaterapeutti
Tuija Revon haastattelu.
12 ELÄMÄÄ PALAUTTAMASSA.
MITÄ YHTEISTYÖKUMPPANI
JA ASIAKAS AJATTELEVAT
TOIMINTATERAPIASTA?
Neurologi Mika Juhakosken ja käsivammansa
vuoksi toimintaterapiaa saaneen Maiju Syrjäläisen haastattelu.
16 OTA YHTEYTTÄ!
12
Toimitus Akavan Erityisalat
Ulkoasu Vesa A. Junttila/Public Design Oy
ISBN ---- (nid.)
ISBN ---1- (pdf)
Painopaikka Libris Oy, Helsinki 1
MIKÄ
TOIMINTATERAPEUTTI?
oimintaterapeutti on laillistettu kuntoutusalan ammattilainen.
Toimintaterapeutin ammattinimike on Sosiaali- ja terveysalan
lupa- ja valvontavirasto Valviran valvoma ja sitä voi käyttää vain
tutkinnon suorittanut henkilö. Työttömyys ei ole alalle uhka,
sillä vain kaksi prosenttia yhdistyksen työssäkäyvistä jäsenistä
on työttömänä.
Toimintaterapeuteista reilusti yli puolet työskentelee kuntasektorilla, lähinnä erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa.
Kolmannes työskentelee erilaisissa järjestöissä, säätiöissä ja yrityksissä.
Toimintaterapeuttikoulutus aloitettiin Suomessa vuonna 1970.
Nykyisin seitsemästä ammattikorkeakoulusta valmistuu noin sata toimintaterapeuttia vuodessa.
Vuonna 1965 perustettu Suomen Toimintaterapeuttiliitto,
tuttavallisemmin TOI, on Akavan Erityisalojen vanhimpia jäsenyhdistyksiä. Ensimmäiset jäsenet olivat saaneet koulutuksensa ulkomailla,
lähinnä Iso-Britanniassa. Nyt jäseniä on noin 2100.
Jäseneksi hyväksytään vain Toimintaterapeuttien maailmanjärjestön, WFOT:n, tutkintovaatimuksen mukaisen koulutuksen saaneet tai koulutuksessa olevat toimintaterapeutit. Kansainvälinen pätevyys takaa työnsaannin suomalaisille toimintaterapeuteille ulkomailla.
TOI järjestää kahden vuoden välein valtakunnalliset täydennys- ja lisäkoulutuspäivät ja julkaisee Toimintaterapeutti-lehteä, joka
ilmestyy 4 kertaa vuodessa.
TOI valvoo työsuhteisten etuja yhdessä Akavan Erityisalojen
lakimiesten ja asiamiesten kanssa. Koska työtehtävät ja työnantajat
ovat monipuolistuneet, toimintaterapeutit tarvitsevat yhä enemmän
yksilöllistä palkkaneuvontaa ja räätälöityjä työsopimuksia. Kunnat ja
kuntayhtymät ulkoistavat terveys- ja sosiaalitoimen palveluja ja tämä
näkyy myös toimintaterapiapalveluissa. Itsenäisten ammatinharjoittajien ja yrittäjien määrä on selvästi kasvussa.
T
Leila Mäkelä
toiminnanjohtaja
Suomen Toimintaterapeuttiliitto
AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 3
TOIMINTATERAPEUTTI LUO HYVINVOINTIA, MUTTA
ANSAITSISI ENEMMÄN
Toimintaterapia palauttaa
ihmisen toimintakyvyn ja luo
hyvinvointia. Työ edellyttää
korkean koulutuksen tuomaa
osaamista. Ammatti on
kuitenkin koulutukseen ja
työn vaativuuteen nähden
pahasti alipalkattu.
oimintaterapia parantaa kansalaisten
elämänlaatua, sillä kuntoutus auttaa
asiakasta osallistumaan omaan arkeensa toimintakyvyn ongelmista
huolimatta. Toimintaterapia tuo
myös taloudellista etua yhteiskunnalle, koska kuntoutuksen avulla voidaan vähentää muun muassa syrjäytymistä,
laitosasumista, vajaakuntoisten työllistymistä
ja esimerkiksi erityisluokkien tarvetta. Toimintaterapeutin asiantuntijuutta on ratkaista
asiakkaan arjessa selviytymisen haasteita.
Toimintaterapeutin asema ei ole kuitenkaan ole riittävän tunnustettu, ei ainakaan
palkkauksellisesti.
T
TOIMINTATERAPEUTIN TYÖ
VAATII AKTIIVISUUTTA
Toimintaterapeutti on vieläkin vähemmän
tunnettu ammatti kuin perinteiset hoitoalan
sosiaali- ja terveysalan ammatit.Toimintaterapeutin on edelleen perusteltava muille
omaa asiantuntemustaan ja tuotava toimintaterapian tuloksellisuutta esille. Toimintaterapeutin työssä on aktiivinen ote; sama aktiivisuus tulee ottaa käyttöön, kun perustellaan
ammatin asemaa hoitotyössä ja koko yhteiskunnassa.
Toimintaterapeutti on itsenäinen ja yksittäinen asiantuntija, joka on usein mukana
4 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA
moniammatillisessa hoitotiimissä. Rooli on
haastava. Myös siinä on pystyttävä perustelemaan oma näkemys asiakkaan hoidosta ja
tuotava esille toimintaterapian tuloksellisuus.
Toimintaterapia on ennaltaehkäisevää ja
kuntouttavaa työtä, joka on yhteiskunnalle
edullista verrattuna korjaavaan hoitoon. Vaikutukset ovat mittavat sekä yksilölle että yhteiskunnalle.
TOIMINTATERAPEUTIN PALKASSA
EI SAA SÄÄSTÄÄ
Toimintaterapeutin työssä vaaditaan korkeaa
koulutusta. Työn vaativuus ja itsenäisyys
edellyttävät nykyistä palkkatasoa korkeampaa palkkaa. Toimintaterapeutin palkkaus
alittaa nykyisin selkeästi kaikkien palkansaajien keskiansion.
Toimintaterapeuteista alkaa olla jo pulaa.
Mikäli palkkataso ei kohoa, ala kärsii jatkossa työvoimapulasta ja kansalaisten kuntoutuspalvelut vaarantuvat. Tämä ei ole yksittäisen asiakkaan eikä yhteiskunnan edun mukaista.
Jaakko Korpisaari
kuntasektorin asiamies, Akavan Erityisalat
TO I M I N TAT E R A P I A PA LV E L U T
PALVELUN PERUSTEHTÄVÄ
Toimintaterapia on kuntoutusta, joka auttaa ihmistä osallistumaan omaan
arkeensa toimintakyvyn ongelmista huolimatta. Toimintaterapian tehtävä on
tuottaa palveluja, joilla edistetään yksilön terveyttä ja yhteisön hyvinvointia.
PALVELUN HYÖDYT KANSALAISILLE JA YHTEISKUNNALLE
Kuntoutuksella voidaan vaikuttaa ennaltaehkäisevästi, ylläpitävästi tai edistävästi ihmisen toimintakykyyn. Kuntoutuksen avulla erityistä tukea vaativat
ihmiset voivat käyttää normaalipalveluja ja esimerkiksi vanhukset pystyvät
asumaan kotonaan pidempään. Kuntoutus parantaa elämänlaatua, mutta myös
yhteiskunta hyötyy taloudellisesti, jos kuntoutuksen avulla voidaan vähentää
esimerkiksi laitosasumista ja erityisluokkien tarvetta.
AJAN HENKI
Valitettavasti kunnissa säästetään kuntoutuspalveluissa ja ennaltaehkäisyssä,
joilla syrjäytymisvaarassa olevia voitaisiin auttaa pysymään kiinni aktiivisessa
elämässä. Nyt tehtävällä työllä pystyttäisiin välttämään isommat ongelmat
myöhemmin. Erityistä huolta pitää kantaa pitkäaikaistyöttömistä ja nuorista.
Tukipalveluihin tarvitaan myös toimintaterapeuttien osaamista.
KORKEAKOULUTETUT AMMATTILAISET
Toimintaterapeutti työskentelee erityistyöntekijänä moniammatillisessa tiimissä terapeuttisen toiminnan ja toimintakyvyn asiantuntijana. Korkeakoulutasoisella koulutuksella varmistetaan, että toimintaterapeuttinen osaaminen ja tietotaito ovat sillä tasolla, mitä yksilöllisessä ja asiakaslähtöisessä kuntoutuksessa
tarvitaan.
AMMATTILAISELLE AMMATTILAISEN PALKKA
Moniammatillisessa tiimissä työskentelevän asiantuntijan palkan tulee olla
vähintään suomalaisen keskiansion tasolla. Näin ei ole tällä hetkellä.
Liian vähän: Toimintaterapeutin keskipalkka   euroa/kk =  euroa
vähemmän kuin palkansaajilla keskimäärin. *)
*) Kokonaiskeskiansio ja sen ero kaikkien palkansaajien keskiansioon,
joka   euroa/kk. Lähde: Kunnallinen työmarkkinalaitos/Tilastokeskus, lokakuun  palkat.
”Nyt tarvitaan vertailevia laskelmia, paljonko maksaa syrjäytynyt nuori suhteessa
ennaltaehkäisevään toimintaan ja varhaiseen puuttumiseen.”
Toiminnanjohtaja Leila Mäkelä, Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry
AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 5
6 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA
KUVAT HEIKKI SAVOLAINEN
Päivi Aro esittelee yksinkertaisen
näköistä vetolaitetta, jonka avulla
sukka sujautetaan jalkaan.
TOIMINTATERAPEUTIT
Toimintaterapeutti kuntouttaa ihmisiä,
joiden kyky selvitä jokapäiväisistä toimista on
heikentynyt sairauden, vamman tai ikääntymisen vuoksi. Tavoitteena on asiakkaan
toimintakyvyn ylläpitäminen tai parantaminen.
K
untoutus on tiimityötä, jossa eri alojen ammattilaiset puhaltavat yhteen hiileen. Toimintaterapeutin tehtävänä on auttaa asiakasta toimimaan mahdollisimman hyvin kotona, koulussa tai työssä ja
selviytymään omatoimisesti arjesta.
Keskeinen menetelmä on toiminta, johon asiakas osallistuu, mutta toimintaterapeutti suunnittelee ja valmistaa asiakkaalleen myös arjessa pärjäämistä helpottavia apuvälineitä.
Työ on monipuolista. Siihen mahtuu niin kirjallista raporttien laadintaa kuin luovaa ongelmanratkaisuakin.
kuntoutuskokoukset, jossa ovat paikalla toimintaterapeutin
lisäksi lääkäri, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä ja kuntoutujan
omat hoitajat.
Työpäivään mahtuu myös pienapuvälinearviointeja ja yksilöllisten ns. yläraajaortoosien valmistamista.
Osa toimintaterapeutin työpäivästä kuluu puhelimessa ja
tietokoneella. Aro tekee kuukaudessa noin 10–15 kotikäyntiä,
jotka vaativat kaikki suunnittelua ja aikataulujen järjestelyä.
Ennen kotiinlähtöä Aro soittaa kuntoutujien omaisille ja sopii
heidän kanssaan asioista.
Välillä hän tuuraa kollegoitaan päivystyksessä tai avopuolella. Myös ryhmien ohjaaminen on osa toimintaterapeutin työtä.
ERÄS TYÖPÄIVÄ
Toimintaterapeutti Päivi Aro saapuu työpaikalleen Helsingin
kaupungin terveyskeskuksen akuuttisairaalaan yhdeksään
mennessä aamulla, juo kupin kahvia ja vaihtaa lyhyesti kuulumisia työkavereiden kanssa. Sen jälkeen hän istahtaa työpisteelleen ja tarkistaa, mitä illan ja yön aikana osastolla on tapahtunut
ja millaisia viestejä hoitajat ovat hänelle jättäneet.
Tietokoneen ääreltä Aro siirtyy 25 hengen akuuttiosastolle
tekemään toimintakyvyn arviointia. Hän saattaa esimerkiksi
seurata, miten omatoimisesti kuntoutuja selviytyy suihkussa.
Osastolta Aro lähtee usein kotikäynnille yhdessä fysioterapeutin tai sosiaalityöntekijän sekä kuntoutujan kanssa. Hän
arvioi ennen kotiuttamispäätöstä kuntoutujan toimintakykyä
kotiympäristössä: Miten kuntoutuja selviäisi kotona sairaalasta
paluunsa jälkeen, millaisia apuvälineitä hän mahdollisesti tarvitsee ja pitääkö kotiin tehdä muutostöitä. Kotikäynneillä kartoitetaan myös ulkopuolisen avun tarvetta.
– Työssäni on palkitsevinta se, kun huomaan että kuntoutuja
pärjää kotona mahdollisimman itsenäisesti hänelle järjestetyn
avun turvin. Monen iäkkään ihmisen toimintakyky palautuu
tutussa ympäristössä huomattavasti paremmin kuin sairaalassa.
Kotikäyntiin kuluu matkoineen pari tuntia. Siitä kirjoitetaan
virallinen lausunto. Työhön kuuluvat myös hoitoneuvottelut ja
AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 7
RAKKAUDESTA TYÖHÖN
Rovaniemeltä kotoisin oleva Päivi Aro opiskeli lukion jälkeen
urheiluhierojaksi ja liikuntalääketiedettä avoimessa korkeakoulussa. Suunnitelmissa siinsi työ liikunnan parissa Afrikassa,
mutta äiti sai puhuttua tyttärensä ympäri ja tämä ryhtyi opiskelemaan toimintaterapiaa Helsingin ammattikorkeakoulussa
päämääränään työ lasten ja nuorten parissa.
Kotikäynnit kuuluvat Päivi
Aron työhön. Käynneillä
arvioidaan, miten kuntoutuja selviää kotioloissa.
– Toimintaterapiassa yhdistyvät ihmisen fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puoli sellaisella tavalla, josta pidän. Lasten ja
nuorten psykiatria kiinnostaa minua, vaikka olenkin työskennellyt pääsääntöisesti aikuisten kanssa.
Ensimmäinen vakituinen työpaikka löytyi Pohjois-Pohjanmaalta yksityisestä kuntoutuskeskuksesta. Aro viihtyi työssä
hyvin ja nautti työkavereiden seurasta, mutta sinkulle ei löytynyt iltaisin pieneltä paikkakunnalta mielekästä tekemistä, joten
hän palasi Helsinkiin.
Päivät ovat vaihtelevia ja kiireisiä.
– Olen tekemisissä inhimillisten asioiden kanssa päivittäin.
Kukaan ei tee tätä työtä rahasta, sillä tätä ei jaksa ilman sisäistä
liekkiä työhön, Aro vakuuttaa eikä kuulijalle jää epäselväksi, että hänessä se liekki roihuaa täysillä.
OPPIMISEN JANO
Nykyisen työnantajan palveluksessa Aro on ollut reilun vuoden
verran, ja hänet vakinaistettiin huhtikuussa.
– Opin työssäni koko ajan uutta tekemisen kautta. Saan paljon apua ja vinkkejä kokeneilta kollegoilta. On myös hienoa,
miten mielellään monet liiton jäsenet jakavat tietoa ja antavat
käytännön neuvoja jäsensivuilla toimivan sähköisen keskustelufoorumin, TOINETin kautta.
Haaveissa siintävät jatko-opinnot.
– Nälkä kasvaa syödessä. En aio vaihtaa ammattia, mutta
haluan kehittyä ja oppia lisää kuntoutukseen liittyvistä asioista.
Entä kaipaako Lapin tyttö takaisin pohjoisen aavoille tuntureille?
– Olen siviilissä aika rauhaton sielu. Viihdyn lähellä lentokenttää, rautatieasemaa ja satamia, vähintään kolme ulkomaanmatkaa vuodessa tekevä Aro kertoo.
Hän viihtyy etenkin historiallisissa kaupungeissa. Tänä
vuonna Aro on kolunnut jo Berliinin ja Prahan. Marraskuussa
on vuorossa Amsterdam.
Päivi Aro pelasi nuorena aktiivisesti lentopalloa. Urheiluura katkesi, kun terveys petti, mutta Aro rakastaa kaikkea penkkiurheilua ja nauttii etenkin luonnossa liikkumisesta. Lentopalloilijana hän joutui useamman kerran leikkauspöydälle.
– Olen opetellut kahdesti kävelemään fysioterapeutin avulla,
mutta toimintaterapiassa en ole koskaan ollut.
Tiina Komi
8 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA
– Toimintaterapeutti tekee asioita nuorten kanssa. Yhdessä tekeminen on vuorovaikutuksen
tukena tai sen syntymisen edellytys, Hyksin
nuorisopsykiatrian Leppävaaran poliklinikan
vastaava toimintaterapeutti Tuija Repo sanoo.
VEIKKO SOMERPURO
Toimintaterapeutti
auttaa
selviämään
arjesta
AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 9
J
os Hyksin nuorisopsykiatrian Leppävaaran poliklinikan vastaava toimintaterapeutti Tuija Repo saisi hyvältä haltijattarelta kolme toivomusta, koulujen oppilashuoltoon saataisiin terveydenhoitajan ja psykologin
rinnalle toimintaterapeutti.
– Meille tulee usein hoitoon sellaisia nuoria, joiden
syrjäytyminen ja erilaiset vaikeudet ovat alun alkaen
peräisin ala-asteella piiloon jääneistä oppimisvaikeuksista. Kun ongelmiin pystyttäisiin puuttumaan jo ennen kuin
epäonnistumisen kierre syvenee koulun ulkopuolellakin,
psykiatriseen hoitoonkaan ei olisi yhtä paljon tarvetta kuin
nyt, Tuija Repo uskoo.
Toimintaterapeuttien osaamista ei kannattaisi väheksyä
myöskään nuorisotyön puolella. Siellä he pystyisivät luotaamaan syrjäytymisvaarassa olevia jo ennen ongelmien kasautumista.
Toinen toive koskee resursseja. Yhtä nuorta kohden aikaa
on turhan vähän. Jokaisen nuoren tilanne kartoitetaan ja hoidetaan huolella, mutta töitä osattaisiin tehdä vieläkin suunnitelmallisemmin ja yksilöllisemmin, jos aikaa olisi enemmän.
– Nuorissa on potentiaalia. Muutoksen mahdollisuutta pitää
vaalia ja antaa sille kunnolla mahdollisuus.
Kolmas hyvän haltijattaren toive palauttaisi toimintaterapian yliopisto-opinnoissa pääaineeksi. Tällä hetkellä toimintaterapeutiksi opiskellaan ammattikorkeakoulussa.
Tuija Repo on itse opiskellut opintotason toimintaterapeutin
tutkinnon ja jatkanut opintojaan Jyväskylän yliopiston liikunnan- ja terveystieteiden laitoksella. Yliopiston aineopinnot ovat
ohjanneet tutkimustiedon pariin ja lisänneet ammatillista tietämystä ja myös kriittisyyttä.
Tuija Repo näkisi mieluusti, että
toimintaterapian metodeja
hyödynnettäisiin myös koulujen
oppilashuollossa ja nuorisotyössä.
TYÖNKUVA NÄKYVÄKSI
Vuonna 1992 toimintaterapeutiksi valmistunut Repo on
aiemmalta koulutukseltaan mielisairaanhoitaja. Ennen nykyistä pestiään nuorisopsykiatriassa hän on tehnyt toimintaterapeutin työtä palovammayksikössä, sotavammasairaalassa neurogeriatrisilla osastoilla ja liikuntavammaisten
sekä oppimis- ja kehityshäiriöisten lasten parissa.
Laaja-alaisesta koulutuksesta ja työkokemuksesta on
hyötyä nykyisessäkin työssä. Vastaavana toimintaterapeuttina Repo on 15 muun toimintaterapeutin ammatillinen
esimies. Hänen työajastaan yli puolet menee hallinnollisten asioiden hoitoon ja loput potilastyöhön. Molemmat
ovat töinä yhtä mieluisia.
– Minua kiinnostaa erityisesti toimintaterapeutin työnkuvan kehittäminen. Tavoitteena on, että voisimme lisätä
tutkimuksellista otetta nuorisopsykiatrisessa työssä.
Tutkimus toisi toimintaterapeutin työn näkyvämmäksi
ja selkeyttäisi heidän asemaansa myös ammatillisesti. Toimintaterapeutin arkikokemus on usein nimittäin se, että
kaikki hoitoalan toimijat eivät hahmota, mitä mahdollisuuksia toimintaterapialla olisi hoitoketjussa.
10 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA
Toimintaterapeutille potilaan sairaus tai vamma ei ole
merkityksellistä, vaan se, miten konkreettinen arki ja potilaalle tärkeät asiat hoituvat.
– Me mietimme, miten voisi tehdä toisin, jos jokin asia
ei luonnistu? Kuinka vaikkapa liikuntavammaisen lapsen
leikkimistä voidaan helpottaa apuvälineillä tai auttaa häntä
käymään itsenäisesti vessassa, Tuija Repo sanoo.
TOIMINTATERAPEUTTI TULEE ARKEEN
Nuoret tulevat Nuorisopsykiatrian poliklinikalle lääkärin
tai esimerkiksi kouluterveydenhuollon lähetteellä. Lääkärin, toimintaterapeutin, psykologin, sosiaalityöntekijöiden,
sairaanhoitajien, osastonhoitajan ja osastosihteerin tiimi
ohjaa nuoret keskimäärin kahden kuukauden mittaiselle
tutkimusjaksolle. Tutkimusjakson aikana nuori tapaa ongelmistaan riippuen lääkärin lisäksi esimerkiksi toimintaterapeutin 3–7 kertaa.
– Monilla on masennusta, koulunkäyntivaikeuksia, syömishäiriöitä tai käytöshäiriötä. Opettajakin voi olla huolis-
VEIKKO SOMERPURO
saan nuoren vetäytyvästä käytöksestä tai nuori on syrjäytymisvaarassa, eikä oikein saa otetta mihinkään.
Nuoren solmut voivat aueta jo tutkimusjakson aikana,
ja nuori pärjää kodin tuen turvin. Toisinaan hoitoa jatketaan niin, että hän käy toimintaterapeutin luona vaikkapa
muutamia kertoja viikossa. Vanhempien mukanaolo hoidossa on tärkeää.
– Toimintaterapeutti voi liikkua nuoren omassa ympäristössä. Teemme asioita yhdessä, käymme vaikka pelaamassa sulkapalloa.
Toimintaterapian käytännöistä tietämättömän mielestä
voi näyttää siltä, että toimintaterapeutti vain pelaa ja leipoo
nuoren kanssa, mutta yhdessä tekemisen tavoite on hoidollinen, arjen hyvinvoinnin parantaminen.
– Leipominen voi olla nuorelle konkreettisen uuden taidon oppimista. Syömishäiriöinen pääsee puolestaan ylittämään ruokaan liittyvän psyykkisen esteen. Joku nuori voi
kokea, ettei ole koskaan onnistunut missään ja saa pellillisestä pullia hienon kokemuksen.
TIETO LISÄÄ YMMÄRRYSTÄ
Sen verran selkäytimessä toimintaterapeutin ammattiidentiteetti on Tuija Revolla, että osaamista hyödynnetään
myös kotona. Espoolainen perheenäiti pitää huolen, että
lasten kirjoitusvälineet ovat hyvälaatuisia, eikä läksyjä tehdä huonossa asennossa.
Tietämys lapsen kehityksestä tuo pidemmän pinnan.
– Ymmärrän, miksi lapsi kenties toimii irrationaalisesti,
miksi jotkut asiat tuntuvat niin vaikeilta ja miksi lapset kiukuttelevat. En siis usko lasteni hirveästi kärsivän työstäni,
Tuija Repo nauraa.
Osa ammattitaitoa on myös se, ettei anna vaikeitakaan
asioiden valua kotiin.
– Toimintaterapeutti ottaa kantaakseen osan nuorten
asioista ja tarjoaa pärjäämiseen työkaluja. Terapiatyö on
äärimmäisen antoisaa ja palkitsevaa. Vaikeitakin kokemuksia eläneet nuoret käyttäytyvät täällä yleensä todella hienosti, Tuija Repo sanoo.
Leena Filpus
AMMATTINA MUSEOALA | 11
ASIAKKAAN SILMIN
TEKSTI: LEENA FILPUS
KUVAT: PAULA MYÖHÄNEN
Elämää
palauttamassa
– Toimintaterapeutin merkitys on
CRPS-hermovaurion hoitotiimissä
yhtä merkittävä kuin käsikirurgin,
neurologi Mika Juhakoski Moision
sairaalasta sanoo.
12 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA
Neurologisia toimintahäiriöitä
hoidetaan tehokkaimmin
moniammatillisen tiimin
voimin. Toiminta terapeutti on
kuntoutustiimissä käytännön
kuntoutuksen asiantuntijana.
M
oision sairaalan neurologisen kuntoutusosaston neurologi Mika
Juhakoski on syystäkin ylpeä aivoverenkierron häiriöiden hoitoyksiköstään. Etelä-Savon sairaanhoitopiirissä aivohalvauksen saaneilla on
koko maan parhaimmat mahdollisuudet päästä oikeaan aikaan oikeanlaiseen hoitoon. Yli 40
prosenttia aivoinfarktin saaneista ohjataan siellä moniammatilliseen kuntoutukseen.
Kaikille sairastuneille kuntoutus ei sovi, mutta kuntoutusarvioon on jokaisella sairastuneella oikeus. Mahdollisuudet
kuntoutusarvioon ovat kuitenkin hyvin erilaiset eri puolilla
maata.
– Etelä-Savon sairaanhoitopiirin tilanteesta pitää antaa kiitosta poliittisille päättäjille. He ovat ymmärtäneet työmme
merkityksen, lähes koko lääkärinuransa vuodesta 1997 lähtien
samassa sairaanhoitopiirissä työskennellyt Juhakoski sanoo.
Neurologisessa aivoverenkierron häiriöiden hoitoyksikössä tiimiin kuuluu neurologin, neuropsykologin, sairaanhoitajan, sosiaalityöntekijän sekä fysio- ja puheterapeutin lisäksi
myös toimintaterapeutti.
– Tämä on tiimityötä. Kukaan ei tiedä yksin, miten kuntoutus pitäisi hoitaa kunkin potilaan kohdalla. Lääkärin tehtävä
on pitää Käypä hoito -suositukset ohjenuoranaan, mutta visioida joskus tavanomaista lennokkaammin. Toimintaterapeutti
arvioi potilaan toimintakyvyn. Käytännön kuntouttajana hän
on tärkeä linkki tiimin ja potilaan välissä, Juhakoski sanoo.
Hyvällä toimintaterapeutilla on Juhakosken mielestä vahva
teoreettinen pohja ja kykyä innovatiivisiin ratkaisuihin. Teorioiden vanki ei saa olla.
– Omat vahvat näkemykset ovat tärkeitä, mutta on silti
kyettävä toimimaan tiimin konsensusnäkemyksen mukaan.
Potilaan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että koko hoitotiimi on hitsautunut yhteen ja sitoutunut työhönsä. Se edellyttää,
että sama porukka saa tehdä töitä pitkään yhdessä. Parhaimmillaan moniammatillisessa yhteistyössä päästään flow-tilaan.
Potilas ratkaisee, miten kuntoutus etenee, mutta toimintaterapeutti on innostaja ja tsemppaaja.
KISA AIKAA VASTAAN
Aivotutkimus etenee valtavin harppauksin. Kuntoutuskin on
neurologian alalla jo nyt varsinaista high techiä, teoreettisesti
ja teknisesti haastavaa erikoisosaamista.
– Tulevaisuudessa pystymme auttamaan aivovaurion saaneita esimerkiksi aivoihin sijoitetuilla elektrodeilla.
Tulevaisuuden innovaatiotkaan eivät silti poista oikeaaikaisen kuntoutuksen tarvetta, sillä infarktin jälkeisen hoitoon ja kuntoutukseen pääsyn nopeus on toipumisen kannalta olennaista. Tapauksesta riippuen aikaikkuna on kolmesta
tunnista kolmeen viikkoon. Sinä aikana aivojen kyky muovautua uudelleen on suurinta.
– Aiemmin luultiin, että on sama mitä tehdään, kunhan
kuntoutetaan. Nyt tiedetään, että oikeanlainen kuntoutus on
tärkeää, sillä aivojen tahtoa on vaikea muuttaa, jos hermoradat ehtivät muovautua väärin. Potilaan ongelmiin pitää päästä
kiinni tuoreeltaan, Juhakoski sanoo.
KIVUN HINTA
Tämä koskee myös muita hermostollisia ongelmia, kuten esimerkiksi CRPS-oireyhtymää, kivulloista hermovauriota, joka
saattaa syntyä esimerkiksi käteen vamman seurauksena. Oireyhtymässä kivun ja tuntomuutosten lisäksi tahdosta riippumattomaan hermostoon tulee toimintamuutoksia.
– Käden toimintakyvyn ongelmiin erikoistuneen toimintaterapeutin merkitys on CRPS-oireyhtymän hoitotiimissä yhtä
merkittävä kuin käsikirurgin.
Aivoissa on niin sanottuja peilisoluja. Niiden avulla aivoja
voidaan huijata korjaamaan vääristynyttä kehonkuvaa, esimerkiksi uskomaan, että terveitä, toimivia käsiä on yhden sijaan kaksi. Toimintaterapeutin ohjaaman peiliterapian avulla
kipuja oppii hallitsemaan ja vammautunut käsi saadaan parhaimmillaan jälleen toimintakuntoiseksi.
– Tässäkin moniammatilliseen kuntoutukseen pääsyn nopeus on tärkeää. Mitä varhaisemmassa vaiheessa kipuun päästään käsiksi, sitä pienemmällä todennäköisyydellä se kroonistuu, Juhakoski sanoo.
Inhimillisen kärsimyksen arvoa on vaikea mitata rahassa,
mutta kuntoutus näkyy kansakunnan tilinpidossa plusmerkkisenä jo vähäisempinä sairauseläkkeellä jäämisinä. Mitä pitempään ihmiset pystyvät asumaan kotonaan edes tuetusti laitoshoidon sijaan, sitä edullisemmaksi se tulee yhteiskunnalle.
•
AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 13
– Parhaimmillaan toimintaterapeutti
on kanssakulkija ja innostaja, joka
jaksaa tsempata silloin, kun omat
voimat loppuvat, Maiju Syrjäläinen
sanoo.
TAKAISIN KOKONAISEKSI
istiinalaisen Maiju Syrjäläisen, 53, kaunisryhtisestä
olemuksesta ei uskoisi, että vielä kaksi vuotta sitten hän
kulki pahasti selkä kierossa. Syrjäläinen vammautui
vuonna 2005 skootterionnettomuudessa, jonka jälkeen hänen työskentelykätensä jäi toimintakyvyttömäksi. Käsi kulki vain mukana ja sai koko kehon vääntymään
oikealle.
Kyynärpään luita oli koetettu saada ehjäksi useammalla leikkauksella, mutta tilanne ei kohentunut. Kovien kipujen syyksi
diagnosoitiin hermovaurio CRPS 2, Complex Regional Pain
Syndrome.
Käteen ei aluksi kärsinyt koskea edes löysä hihansuu. Syrjäläinen sai kipupoliklinikalta hirmuisia lääkekoktaileja, jotka helpottivat oloa, mutta eivät parantaneet kivun syytä.
– Kipu hallitsi elämää. Käsi oli tulessa koko ajan ja valvotti.
Pahimmillaan kivut olivat niin kovat, että jos joku olisi ehdottanut käden amputointia, olisin suostunut heti. Olin kokonaisvaltaisesti huonossa kunnossa. Vasen käteni oli surkastunut, Syrjäläinen sanoo.
R
ENSIKOSKETUS TOIMINTATERAPIAAN
Kolme vuotta onnettomuuden jälkeen mielenterveyskuntoutustyötä tehnyt Syrjäläinen oli jo jäämässä sairauseläkkeelle.
Fysioterapiasta huolimatta selkäkin oli mennyt huonoon kuntoon väärän asennon vuoksi. Työterveyslääkäri antoi vielä
lähetteen fysiatrian poliklinikalle.
14 | AMMATTINA TOIMINTATERAPIA
– En ollut missään vaiheessa kuullut, että voisin käydä neurologisissa tutkimuksissa. Pääsin moniammatilliseen kuntoutuskartoitukseen ja toimintaterapeutin vastaanotolle. Se pelasti elämäni.
Syrjäläinen on laskenut, että hänen kättään oli hoitanut siihen mennessä jo 16 lääkäriä, heistä 7 kirurgia. Toimintaterapeutti oli ensimmäinen, joka uskalsi koskea kipeään käteen.
Lääkärit olivat hoitaneet kuvia katsomalla.
– Se oli mullistavaa. Jo ensimmäisellä tapaamiskerralla toimintaterapeutti kysyi asioita, joita kukaan ei ollut kysynyt
aiemmin. Olin kokonainen, en pelkkä käsi. Terapeutti kartoitti, mihin kaikkeen vammani vaikuttaa. Hän kysyi esimerkiksi
seksuaalisuudesta, ja että pystynkö halaamaan. Tai miltä tuntuu, kun ei voi pitää lapsenlastaan sylissä.
TAVOITTEENA TOIMINTAKYKY
Syrjäläinen alkoi käydä viikoittain toimintaterapiassa. Kuntoutuksen aluksi hänen arkiaskareitaan, kuten tiskaamista,
videoitiin. Vasta nauhoituksia katsoessa hän huomasi itse,
kuinka vinossa kulki.
– En pystynyt heti korjaamaan asentoa, mutta koetin muuttaa sitä normaaliksi edes ajatuksen tasolla.
Myös peiliterapia oli tärkeä hoitomuoto. Siinä terveellä
kädellä tehdyt harjoitukset näkyvät peilin kautta. Aivot käsittävät vaurioituneen käden liikkuvan ja vähitellen kipeä käsi
alkaa huomaamatta tehdä samaa liikettä mukana.
– Mieheni rakensi minulle peiliterapialaatikon kotiin ja harjoittelin kolmesti päivässä. Karaisuhoidon avulla aloin vähitellen sietää, että käteen koskettiin. Sain myös apua rentoutumisesta. Näin kivut saatiin vähitellen hallintaan ja lääkkeitä voitiin vähentää.
Toimintaterapia antoi Maiju Syrjäläiselle mahdollisuuden uuteen elämään.
Kuntoutuksen alussa asetettiin tavoitteeksi, että Syrjäläinen
pystyisi selviytymään arjessa oikein työottein. Vasen käsi ei tulisi milloinkaan ennalleen, mutta kuntoutuksella toivottiin sen
haittaavan oikeaa puolta mahdollisimman vähän.
Vajaan puolen vuoden kuntoutuksen jälkeen Syrjäläinen oli
jo niin hyvässä kunnossa, että meni työkokeiluun. Siinä vaiheessa todettiin, että yksikätisellä ei ollut paluuta vanhaan työhön. Nyt Syrjäläinen on opiskellut puolitoista vuotta Mikkelin
ammattikorkeakoulussa uuteen ammattiin sosionomiksi.
ELÄMÄ OMIIN KÄSIIN
– Vaikka toimintaterapia on päättynyt, vasen käsi on jatkanut
kuntoutumista. Teen peiliterapiaharjoituksia yhä viikoittain.
Kipuja on yhä, mutta kipulääkkeitä on minimaalisesti verrattuna parin vuoden takaiseen. Vasen käsi on nyt hyvä apukäsi,
olen jopa pystynyt ajamaan skootterilla, Syrjäläinen sanoo.
Syrjäläinen uskoo, että toimintaterapia antoi hänelle elämässä uuden mahdollisuuden.
– Potilasta ei saa ulkoistaa omasta hoidostaan. Oli upeaa
saada rinnalleen kanssakulkija, joka jaksoi motivoida ja uskoa
voimavaroihini silloinkin, kun itsellä oli huonompi hetki. En
osaa sanoin kuvailla, miten kiitollinen olen toimintaterapiasta.
Kuinkahan hyvässä kunnossa Syrjäläinen olisi, jos oikeanlainen hoito olisi aloitettu heti onnettomuuden jälkeen, eikä
vasta kolmen vuoden kuluttua kipujen kroonistuttua?
– Menneeseen on turha takertua. Toivottavasti kokemukseni auttavat muita pääsemään oikeaan hoitoon nopeammin.
Asiani ovat nyt todella hyvin, minulla on paljon suunnitelmia.
Ehkä osaan myös tulevassa työssäni kannustaa muita paremmin, kun tiedän minkälaisen avun olen itse saanut.
AMMATTINA TOIMINTATERAPIA | 15
LISÄTIETOJA
Kuntasektorin asiamies Jaakko Korpisaari
Akavan Erityisalat ry
p. 1  
Toiminnanjohtaja Leila Mäkelä
Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry
p. 1  
[email protected]
www.akavanerityisalat.fi
[email protected]
www.toimintaterapeuttiliitto.fi