Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa Tuulikki Ukkonen-Mikkola, KT, yliopisto-opettaja Kasvatustieteiden yksikkö/ Varhaiskasvatus,Tampereen yliopisto email: [email protected] Johdanto Tutkimuksen kohteena on eri sukupolvien, lasten ja vanhusten institutionaalinen kohtaaminen yhteisessä palvelukeskuksessa. Palvelukeskuksen toimintakulttuurin rakennetta lähestytään organisaatiokulttuurin osatekijöiden kautta. Yhteiskunnallinen rakennemuutos on osaltaan purkanut ja muuttanut perherakennetta. Eri ikäryhmät ovat jo pitkään toimineet omissa instituutioissaan, kuten päiväkodissa, koulussa, työelämässä ja vanhusten palveluiden piirissä. Keskeisiä käsitteitä tutkimuksessa ovat sukupolven, lapsuuden ja vanhuuden käsitteet. Lasten ja vanhusten yhteinen palvelukeskus Lasten päiväkoti Lasten ja vanhusten yhteisö Vanhusten palvelut Tutkimuskysymykset 1. Millaisia toimintakäytäntöjä lasten ja vanhusten yhteiseen toimintaan liittyy? 2. Millaisissa toiminnoissa ja millaisilla toiminta-areenoilla lapset ja vanhukset kohtaavat? 3. Miten lasten ja vanhusten sosiaaliset suhteet rakentuvat näissä yhteisissä toiminnoissa? 4. Millaisia merkityksiä osapuolet (lapset, vanhukset, vanhemmat ja henkilökunta) antavat sukupolvien väliselle toiminnalle ja kohtaamiselle? Tutkimusmenetelmä Tutkimus on kvalitatiivinen ja tutkimusmenetelmänä on etnografia. Etnografisessa tutkimuksessa kuvataan arjen tapahtumia ja kulttuuria sekä tarkastellaan niitä laajemmassa ja merkityksellisemmässä kontekstissa. Etnografian juuret löytyvät antropologiasta. Etnografiassa pyritään pitkään vuorovaikutukseen tutkittavien henkilöiden kanssa ja yhteisössä vietetään pitkiä aikoja. (Tedlock 2000.) Tässä tutkimuksessa aineiston keräämisen jakso oli 1½ vuotta. Tutkimusaineisto - lasten ja vanhusten kohtaamisen havainnointi, 117 tilannetta -lasten, vanhusten, henkilökunnan ja vanhempien haastattelut, 54 kpl Aineiston analysointi Etnografisen aineiston analysointi on kvalitatiivista sisällönanalyysia. (Syrjäläinen1996). Analyysi ja kirjoittaminen etenevät aineiston ja teorian toisiaan täydentävänä tulkinnallisena vuoropuheluna ( Woods1999). Tulokset • Lapsilla ja vanhuksilla on useita mahdollisuuksia sekä suunniteltuun että spontaaniin kohtaamiseen. • Keskeisiä toimintakäytäntöjä ovat toiminnan suunnittelu ja organisointi, toimintaan osallistuminen sekä aika ja tila toiminnan määrittäjinä. • Lasten ja vanhusten välille kehittyi sosiaalisia suhteita ja lasten ja vanhusten välillä oli sanallista ja sanatonta vuorovaikutusta. • Yhteisen toiminnan merkitykset: - Tukee lapsen itsetunnon ja sosiaalisten taitojen kehitystä sekä edistää lapsen kiinnittymistä omaan kulttuuriin - Tuo vanhusten elämään sisältöä ja iloa sekä edistää kompetenssin tunteen säilymistä - Henkilökunta kokee työskentelyn rikkautena ja haasteena - Vanhemmat suhtautuvat myönteisesti. - Kaikki mukana olevat osapuolet kokivat toiminnan yhteisöllisenä Pohdintaa • Lasten ja vanhusten yhteinen palvelukeskus on toimiva ja kehittämisen arvoinen varhaiskasvatuksen ja vanhusten palvelujen muoto. • Institutionaalinen kohtaaminen ei korvaa perheen sisäistä isovanhemmuutta. Sitä kautta avautuu kuitenkin mahdollisuus eri sukupolvien luonnolliseen kohtaamiseen, vuorovaikutukseen ja yhteiseen toimintaan. • Sukupolvien kohtaaminen mahdollistaa sekä lasten että vanhusten osallisuuden yhteisöihin. Lähteet: Ukkonen-Mikkola, T. 2011. Sukupolvien kohtaamisia lasten ja vanhusten yhteisessä palvelukeskuksessa. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden yksikkö. Väitöskirja. http://acta.uta.fi Tedlock, B. 2000. Ethnography and ethnographic Representation. Teoksessa N. Denzin & Y. Lincoln (toim.) The handbook of qualitative research. 2. painos. Thousand Oaks &London & New Delhi: Sage, 455-487. Woods P. 1999. Successful writing for qualitative researchers. London: Routledge. Syrjäläinen, E. 1996. Etnografinen opetuksen tutkimus: kouluetnografia. Teoksessa E. Syrjälä, S.Ahonen, E. Syrjäläinen & S. Saari (toim.) Laadullisen tutkimuksen työtapoja. 1.-3. painos. Helsinki: Kirjayhtymä, 68.112. Tutkimusta ovat rahoittaneet: Tampereen yliopisto Suomen Kulttuurirahaston Päijät-Hämeen rahasto