Toimialaraportti 2011, Terveyspalvelut
1lNHP\NVHVWlPHQHVW\VWl 7HUYH\VSDOYHOXW Toimialaraportti ennakoi liiketoimintaympäristön muutoksia www.toimialaraportit.fi Työ- ja elinkeinoministeriö • Maa- ja metsätalousministeriö ELY-keskus • Tekes • Finpro • Matkailun edistämiskeskus • Lapin liitto Terveyspalvelut Toimialaraportti Sanna Hartman 10/2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Aleksanterinkatu 4 00170 HELSINKI PL 32 Puhelin (09) 16001 00023 VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) 1606 3666 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Sanna Hartman Sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialapäällikkö Uudenmaan ELY-keskus Toimialaraportti 10/2011 Julkaisuaika 08.12.2011 Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Terveyspalvelut Tiivistelmä Toimialaraportti käsittelee TOL 2008 -toimialaluokituksen mukaisen terveyspalvelut -toimialan (TOL 86) yrityssektoria. Toimialaraportin tavoitteena on kuvata toimialan kehityksen lähihistoriaa ja nykyhetkeä sekä antaa arvioita ja ennusteita tulevaisuudesta. Raportin tarkoituksena on palvella terveyspalvelualan yrityksiä sekä erilaisia yksityisen ja julkisen sektorin toimijoita, jotka pyrkivät tukemaan toimialan kehitystä. Terveyspalvelujen tuottajat voidaan jakaa kolmeen tuottajatahoon: julkinen sektori, järjestöt ja yritykset. Terveyspalvelujen tuotannon arvo vuonna 2009 oli 13,48 miljardia euroa. Kuntien ja kuntayhtymien osuus toimialan kokonaistuotannosta oli 77%. Yritykset tuottivat 19% ja järjestöt runsaat 4% terveyspalvelujen kokonaismäärästä. Yrityssektorin suurimmat alatoimialat olivat toimipaikkojen ja henkilöstön määrällä sekä liikevaihdolla mitattuna lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut, hammaslääkäripalvelut, fysioterapiapalvelut sekä ryhmä muu terveyspalvelu, joka koostuu erilaisista itsenäisistä ammatinharjoittajista. Terveyspalvelut ovat Suomessa pienyritysvaltaista toimintaa pääasiassa kotimaan markkinoilla. Yli 80 prosenttia toimialan yrityksistä työllistää alle kaksi henkilöä. Vuoden 2009 tilastotietojen perusteella terveyspalveluyrityksiä oli 14 100. Alan yritystoimipaikkojen määrä oli 14 848, ja ne työllistivät yhteensä 26 554 henkilöä. Yritystoimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto, noin 2,56 miljardia euroa, kasvoi noin 7 prosentilla vuodesta 2008. Terveyspalvelujen tarpeisiin ja tuottamisen edellytyksiin keskeisimmin vaikuttavia tekijöitä ovat väestön ikääntyminen, huoltosuhteen heikentyminen, samanaikaisesti tapahtuva työntekijöiden eläkkeelle siirtyminen sekä hoitojen, hoitoteknologioiden ja lääkkeiden nopea kehitys. Kuntien ja kuntayhtymien päätökset ratkaisevat pitkälti sen, millaiset ovat yritysten edellytykset toimia markkinoilla. Terveyspalvelujen palvelutuotannon toimintaympäristössä yrityksistä ja järjestöistä ei kuitenkaan enää voida puhua yksinomaan kuntien tuotantoa täydentävinä toimijoina. Tällä hetkellä hammashuollossa yksityisen palveluntuotannon osuus (sisältää yritysten lisäksi järjestöt) on jo suurempi kuin julkinen tuotanto. Myös terveyskeskuspalveluissa yksityisen palveluntuotannon osuus on jo yli 30 prosenttia. Sitä vastoin sairaalapalvelut ovat pääosin julkisen sektorin tuottamaa. Yhteiskunnallisilla päätöksillä tulee lähivuosina olemaan keskeinen vaikutus terveyspalvelumarkkinoiden kehitykseen. Mahdollisuus kehittyä ja kasvaa kotimarkkinoilla luo suomalaisille terveyspalveluyrityksille edellytyksiä toimia myös kansainvälisillä markkinoilla. TEM:n yhdyshenkilö: Tieto-osasto/Toimialapalvelu/Esa Tikkanen, s-posti: esa.tikkanen(at)tem.fi puh. 050 040 5459 ELY-keskuksen yhdyshenkilö: Sanna Hartman; sanna.hartman(at)ely-keskus.fi, puh 040 167 7032 Asiasanat Terveyspalvelut, terveydenhuolto, terveydenhuollon laitospalvelut, lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut, muut terveydenhuoltopalvelut, yrityssektorin tuottamat terveyspalvelut ISSN ISBN 1795-9985 978-952-227-589-9 Kokonaissivumäärä Kieli 58 Suomi Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Hinta Kustantaja Publikationsseriens namn och kod Besöksadress Postadress Alexandersgatan 4 00170 HELSINGFORS PB 32 00023 STATSRÅDET Branschrapport 10/2011 Telefon 010 606 000 Telefax (09) 1606 2166 Författare Publiceringstid Sanna Hartman Branschchef för social- och hälsovårdstjänster Närings-, trafik- och miljöcentralen i Nyland 8.12.2011 Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet Organets tillsättningsdatum Titel Hälso- och sjukvårdstjänster Referat Branschrapporten behandlar företagssektorn inom gruppen hälso- och sjukvård (TOL 86) enligt näringsgrensindelningen TOL 2008. Syftet med branschrapporten är att beskriva närhistorien och nuläget i branschens utveckling samt att ge bedömningar och prognoser om framtiden. Rapporten avser att betjäna företagen inom hälso- och sjukvården samt olika aktörer inom den privata och den offentliga sektorn som försöker stödja branschens utveckling. Producenterna av hälso- och sjukvårdstjänster kan indelas i tre kategorier: den offentliga sektorn, organisationer och företag. Värdet av hälso- och sjukvårdsproduktionen uppgick år 2009 till 13,48 miljarder euro. Kommunernas och samkommunernas andel av branschens totala produktion var 77 %. Företagen producerade 19 % och organisationerna drygt 4 % av den sammanlagda hälso- och sjukvården. Företagssektorns största underbranscher var, mätt med antalet verksamhetsställen och antalet anställda samt omsättningen, specialistläkarverksamhet inom öppenvård, tandläkarverksamhet, fysioterapi samt gruppen annan hälso- och sjukvård, som består av olika självständiga yrkesutövare. Hälso- och sjukvårdstjänsterna domineras i Finland av småföretagsverksamhet huvudsakligen på hemmamarknaden. Över 80 procent av företagen i branschen sysselsätter färre än två personer. Enligt statistikuppgifterna för 2009 fanns det 14 100 hälsooch sjukvårdsföretag. Inom branschen fanns 14 848 företagsverksamhetsställen och de sysselsatte totalt 26 554 personer. Dessa verksamhetsställen omsatte sammanlagt ca 2,56 miljarder euro, en ökning på cirka 7 procent från år 2008. Faktorer som mest påverkar behoven av hälso- och sjukvårdstjänster samt förutsättningarna för produktionen av dem är befolkningens åldrande, den försämrade försörjningskvoten, den samtidiga pensionsavgången samt den snabba utvecklingen inom behandling, vårdteknologi och läkemedel. Kommunernas och samkommunernas beslut avgör i hög grad vilka förutsättningar företagen har att agera på marknaden. I produktionen av hälso- och sjukvårdstjänster kan företag och organisationer dock inte längre anses vara enbart aktörer som kompletterar kommunernas produktion. För närvarande har den privata serviceproduktionen (företag och organisationer) redan en större andel inom tandvården än den offentliga produktionen. Också i hälsocentralernas verksamhet överstiger den privata serviceproduktionens andel redan 30 procent. Däremot produceras sjukhusvården huvudsakligen av den offentliga sektorn. De samhälleliga besluten kommer under de närmaste åren att ha en central inverkan på utvecklingen av marknaden för hälsooch sjukvårdstjänster. Möjligheten att utvecklas och växa på hemmamarknaden ger de finländska hälso- och sjukvårdsföretagen förutsättningar att agera också på den internationella marknaden. Kontaktperson vid arbets- och näringsministeriet: Avdelningen för kunskapshantering/Branschtjänst/Esa Tikkanen, e-post: [email protected], tfn 050 040 5459 Kontaktperson vid närings-, trafik- och miljöcentralen: Sanna Hartman, sanna.hartman(at)ely-keskus.fi, tfn 040 167 7032 Nyckelord Hälso- och sjukvårdstjänster, hälso- och sjukvård, sluten sjukvård, öppen hälso- och sjukvård, tandvård, annan hälso- och sjukvård, hälso- och sjukvård som produceras av företagssektorn ISSN ISBN 1795-9985 978-952-227-589-9 Sidoantal Språk Pris 58 Finska - Utgivare Arbets- och näringsministeriet Förläggare Sisällys Saatteeksi.............................................................................................................7 1 Toimialan määrittely ja sisältö..................................................................9 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus..................................................................9 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin..............................................10 2 Toimialan rakenne......................................................................................12 2.1 Yritykset ja toimipaikat........................................................................12 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys ..................12 2.3 Toimialan alueellinen jakauma............................................................18 2.4 Yrityskannan muutokset......................................................................20 2.5 Alan suurimpia yrityksiä......................................................................22 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys..............................................................24 3.1 Toimintaympäristö...............................................................................24 3.2 Markkinoiden kokonaiskuva................................................................28 3.3 Terveydenhuollon rahoitusrakenne ....................................................29 4 Yksityisten terveyspalvelujen rakenne ja toimintatapa..........................32 4.1 Varsinaiset sairaalapalvelut................................................................32 4.3 Lääkäripalvelut ...................................................................................33 4.4 Hammashoito .....................................................................................33 4.4 Fysioterapia........................................................................................34 4.5 Laboratorio-ja kuvantamistutkimukset ...............................................35 5 Investoinnit.................................................................................................36 6 Taloudellinen tila........................................................................................37 6.1 Terveyspalvelujen tunnuslukuja..........................................................37 6.2 Kustannusrakenne..............................................................................38 6.3 Kannattavuus......................................................................................39 6.4 Terveyspalvelujen tilanne verrattuna muihin toimialoihin....................40 7 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet...43 7.1 Toimialan keskeiset menestystekijät ja yritysten vahvuudet ..............43 7.2 Toimialan keskeiset kehittämishaasteet..............................................44 8 Tulevaisuudennäkymät toimialalla...........................................................47 8.1 Visio....................................................................................................47 8.2 Markkinoiden kehitys..........................................................................49 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 5 9 Yhteenvetoanalyysi (SWOT).....................................................................51 10 Lähteitä.......................................................................................................52 Liite 1 Kansainvälistymiskatsaus.....................................................................53 6 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Saatteeksi Työ- ja elinkeinoministeriön Toimialaraportit -julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää yhdeksän päätoimialaa: elintarviketeollisuus, elektroniikkateollisuus, metalliteollisuus, kone- ja laiteteollisuus, puutuoteteollisuus, luonnonkiviteollisuus ja kaivosala, bioenergia, matkailu, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Raportit ovat veloituksetta saatavissa TEM Toimialapalvelun internetsivuilla ositteessa www.toimialaraportit.fi. Toimialaraporttien keskeiset tilastotiedot päivittyvät nykyisin Toimiala Online -kuvatietokannan kautta, ja ne ovat saatavissa ao. raportin kohdalta. Lisäksi Toimiala Online tietopalvelusta saa nykyisin vapaasti paljon tilastotietoja osoitteesta www.toimialapalvelu.fi. Tavoitteena on, että toimialaraportit yhdessä Toimialapäälliköiden rahoitusnäkemykset -julkaisun kanssa muodostavat kattavan perustietopaketin, joka osaltaan tukee eri tahoja eri alojen kehittämisessä, yrityshankkeiden suunnittelussa tai hankkeiden käsittelyssä sekä työvoiman koulutuksen suuntaamisessa. Raportissa käsitellään toimialan rakennetta, markkinoita, tyypillisiä piirteitä, taloudellista tilaa sekä kehittämistarpeita ja tulevaisuuden näkymiä. Lähteenä käytetään viimeistä saatavissa olevaa tietoaineistoa ja toimialan yritysten näkemyksiä. Julkaisut palvelevat alan yritysten, yrittäjien, rahoittajien sekä yksityisen ja julkisen sektorin alaa palvelevien organisaatioiden ja sidosryhmien tarpeita. Tämä toimialaraportti käsittelee terveyspalvelualan (TOL 86) yrityssektoria. Edeltävä Ismo Partasen ja Vesa Ekroosin laatima toimialaraportti julkaistiin vuonna 2006. Tämän uuden raportin toimialaluokat ovat TOL 2008 järjestelmän mukaisia. Aikaisemmissa terveyspalvelujen toimialaraporteissa on käytetty TOL 2002 luokan mukaisia toimialaluokkia, joten raportin tiedot eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempiin terveyspalvelualan toimialaraportteihin. Uusi julkaisu sisältää myös sosiaali- ja terveyspalvelualan kansainvälistymiskatsauksen. Raportin tavoitteena on palvella terveyspalvelualan yrityksiä sekä niitä erilaisia yksityisen ja julkisen sektorin organisaatioita, jotka toimivat alan kehittämis- ja koulutustehtävissä. Tavoitteena on kuvata myös toimialan nykyhetkeä ja lähihistoriaa sekä antaa arvioita ja ennusteita lähitulevaisuudesta. Monet kannanotot, näkemykset ja arviot toimialan nykytilasta ja kehittymisestä perustuvat edellä mainittuihin tilastotietoihin, tutkimuksiin, lehdistökatsauksiin, kirjallisuuteen sekä yrittäjien näkemyksiin, mutta vastuu tulkinnasta on raportin kirjoittajalla. Terveyspalvelut ovat Suomessa pienyritysvaltaista toimintaa pääasiassa kotimaan markkinoilla. Yli 80 prosenttia toimialan yrityksistä työllistää alle kaksi henkilöä. Suuriakin yrityksiä kuitenkin on ja ne ovat kasvattaneet kokoaan koko 2000-luvun. Osa suurista terveyspalveluyrityksistä on siirtynyt ulkomaiseen omistukseen. Kansainvälisillä markkinoilla toimivia suomalaisia yrityksiä puolestaan on erittäin vähän. Tätä raporttia kirjoittaessa julkiseen keskusteluun ovat voimakkaasti nousseet sosiaali- ja terveyspalveluissa tapahtuneet väärinkäytökset sekä puutteet viranomaisvalvonnas- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 7 sa. Valvonnan merkitys terveyspalvelujen tuottamisessa onkin erittäin keskeinen. Lisäksi tärkeää on varmistaa, että alalla on eettisesti kestävät toimintatavat riippumatta siitä tuottaako palvelut julkinen sektori, yritykset tai järjestöt. Toimialan yritysten parhaaksi olisi, että toimialan sisällä lähdettäisiin rakentamaan näitä eettisiä periaatteita ja toimintatapoja. Kiitän tässä yhteydessä lämpimästi kaikkia yritysten ja sidosryhmien edustajia sekä kollegoja, jotka ovat myötävaikuttaneet raportin syntymiseen. Toivon, että tämä julkaisu antaa hyvän peruskuvan toimialasta sekä kannustaa toimialaa kehittävään keskusteluun ja toimintaan. Helsingissä 8.12.2011 Sanna Hartman Toimialapäällikkö [email protected] 8 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 1 Toimialan määrittely ja sisältö 1.1 Toimialan kuvaus ja rajaus Nykyisen toimialaluokituksen TOL 2008 mukaan terveyspalvelut muodostavat pääluokan 86, joka jakautuu alaluokkiin lähinnä 3- ja 5-numerotasolla seuraavasti: 86 Terveyspalvelut 861 Terveydenhuollon laitospalvelut 8610 Terveydenhuollon laitospalvelut 86101 Varsinaiset sairaalapalvelut 86102 Kuntoutuslaitokset ja sairaskodit 862 Lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut 8621 Terveyskeskus- ja vastaavat yleislääkäripalvelut 8622 Lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut 8623 Hammaslääkäripalvelut 869 Muut terveydenhuoltopalvelut 8690 Muut terveydenhuoltopalvelut 86901 Fysioterapia 86902 Laboratoriotutkimukset 86903 Kuvantamistutkimukset 86904 Sairaankuljetuspalvelut 86909 Muu terveyspalvelu Terveyspalvelualan kehitykseen vaikuttaa voimakkaasti julkisen markkinan avautuminen samoin kuin palvelujen rahoitusta sekä palvelukysynnän tukemista koskevat ratkaisut. Terveyspalvelut ovat kuntien järjestämisvastuun piiriin kuuluvia palveluja, joista säädetään , terveydenhuoltolaissa, kansanterveyslaissa ja erikoissairaanhoitolaissa. Kunnat päättävät itsehallintonsa perusteella, miten palvelut tuotetaan. Terveyspalveluja tuottavat julkinen ja yksityinen sektori. Yksityiseen sektoriin luetaan yritykset (ja ammatinharjoittajat) sekä järjestöt (yhdistykset, säätiöt ja muut ns. yleishyödylliset palvelutuottajat). Tässä toimialaraportissa käsitellään yritystoimintana harjoitettua terveyspalvelujen tuotantoa. Julkisen sektorin ja järjestöjen omistamat yritykset kuuluvat tässä raportissa yrityssektoriin. Terveyspalvelujen tuotannon arvo vuonna 2009 oli 13,48 miljardia euroa. Julkisen sektorin osuus toimialan kokonaistuotannosta oli 77%. Yritykset tuottivat 19% ja järjestöt runsaat 4% terveyspalvelujen kokonaismäärästä1. Palvelutuotannon kokonaismäärään sisältyvät tällöin yllä mainitut toimialaluokat. Keskimäärin siis joka viides palvelutapahtuma oli yritysten tuottama. 1 Lith, Pekka: Sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinat – yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta, yritysprofiili ja kilpailutilanne, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu 8/2011: HYVÄ 2009-2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 9 Seuraavassa taulukossa on kuvattu terveyspalvelujen jakautumista toimialaryhmittäin ja näiden toimialaryhmien keskeisiä tunnuslukuja toimipaikkatietojen perusteella vuonna 2009. Taulukossa on mukana myös toimialan ammatinharjoittajat. Tilastointikriteerinä on käytetty yrityksen pääasiallista toimialaa, joka aiheuttaa joltain osin tilastollista tulkinnanvaraa. Esimerkiksi ensisijaisesti lääkäripalvelua tuottava yritys saattaa tuottaa merkittävän osan myös muita terveydenhuoltopalveluja, jotka kirjautuvat tässä tilastossa lääkäripalvelujen sarakkeeseen. Taulukko 1. Toimialan keskeisiä tunnuslukuja vuonna 2009 Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto Lkm % Lkm % (1000 euroa) % 14 848 100 26 554 100 2 560 939 100 861 Terveydenhuollon laitospalvelut 48 0 2 260 9 165 140 6 86101 Varsinaiset sairaalapalvelut 22 0 1 126 4 99 101 4 86102 Kuntoutuslaitokset ja sairaskodit 26 0 1 133 4 66 039 3 7 260 49 14 561 55 1 706 372 67 2 0 ... … ... … 5 223 35 10 032 38 1 196 963 47 86 Terveyspalvelut 862 Lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut 8621 Terveyskeskus- ja vastaavat yleislääkäripalvelut 8622 Lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut 8623 Hammaslääkäripalvelut 2 035 14 ... … ... … 869 Muut terveydenhuoltopalvelut 7 540 51 9 734 37 689 427 27 86901 Fysioterapia 2 613 18 3 783 14 230 714 9 86902 Laboratoriotutkimukset 74 0 393 1 42 434 2 86903 Kuvantamistutkimukset 54 0 282 1 46 263 2 211 1 1 599 6 103 155 4 4 588 31 3 677 14 266 860 10 86904 Sairaankuljetuspalvelut 86909 Muu terveyspalvelu Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot 1.2 Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Terveyspalvelujen ensisijaisena tavoitteena on luoda ja edistää terveyttä sekä hoitaa sairauksia. Palvelujärjestelmässä käytetään hyväksi alan tutkimustulosten lisäksi välittömästi hyvinvointiin liittyviä hyödykkeitä tuottavan teollisuuden tuotteita, teknologioita sekä erilaisia muita hyvinvointipalveluja. Terveyspalvelut toimialana kuuluu hyvinvointiklusteriin. Hyvinvointiklusterilla tarkoitetaan sosiaali- ja terveydenhoidossa käytettävien teknologia- ja palvelutuotteiden tutkimusta, kehittämistä, tuotantoa ja käyttöä. Siihen kuuluvat myös kotiterveydenhoito, oma- ja itsehoito 10 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu sekä itsenäistä suoriutumista edistävät ratkaisut. Hyvinvointiklusteri verkottaa alan toimijoita ja luo uusia yhteyksiä ja synergiaa palveluntuottajien, yritysten ja tutkimuksen välille. Tavoitteena on tuloksekkaampi yhteistyö ja sitä kautta yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn ja kasvun edistäminen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutosten vauhdittaminen. Julkisen sektorin merkittävä tehtävä hyvinvointiklusterin kehityksessä on vaikuttaa alan yritystoiminnan tasapuolisten ja suotuisien olosuhteiden luomiseen. Kannustimina ja työvälineinä voidaan käyttää erilaisia kehittämishankkeita, -ohjelmia ja -avustuksia sekä ja lainsäädäntöä. Julkisen sektorin kehittämisohjelmista KASTE-ohjelma on sosiaali- ja terveysministeriön lakisääteinen strateginen ohjausväline sosiaali- ja terveyspolitiikan johtamiseen. KASTE-ohjelman toteuttamisesta vastaa kansallinen sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta, jonka tueksi sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut viisi alueellista johtoryhmää. Yritysten rooli ohjelman käytännön toteutuksessa on jäänyt melko vähäiseksi. Osittain asiaan vaikuttaa ohjelman rahoitus, joka osoitetaan kunnille valtionosuuksista. Tätä raporttia laadittaessa valmisteilla on vuonna 2012 käynnistyvä KASTE 2-ohjelma. Tekesin vuosille 2008–2015 avattu ohjelma Innovaatiot sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä on suurin Tekesin hyvinvointialaan kohdistuva kehittämisohjelma. Se on myös ensimmäinen ohjelma, jossa Tekesin rahoitus kohdistuu julkisen sektorin, kuntien ja kuntayhtymien hankkeisiin. Ohjelma tähtää uudistuneeseen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään sekä uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin kehittämällä, tuottamalla ja ottamalla käyttöön uudenlaisia, asiakaslähtöisiä palvelujen tuotantotapoja yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Ohjelmassa rahoitetaan julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin hankkeita. Noin 120 miljoonan euron ohjelmarahoituksesta on lokakuun 2011 loppuun mennessä myönnetty tutkimus- ja kehittämishankkeille rahoitusta kaikkiaan 16,7 miljoonaa. Siitä yrityksille myönnetyn rahoituksen osuus oli 11 %. Ohjelman suuri käytännön haaste on myös se, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelualalle tyypilliset pienet palveluntuottajat voivat hyödyntää ohjelman rahoitusta. Pienillä yrityksillä ei useinkaan ole mahdollisuuksia irrottaa resursseja kehittämiseen, jossa hyödyt eivät ole riittävän konkreettisia. HYVÄ-ohjelma on työ- ja elinkeinoministeriön strateginen ohjelma, jonka tavoitteena on vahvistaa hoito- ja hoivapalvelujen tuottamisen edellytyksiä, edistää hoito- ja hoivayrittäjyyttä sekä kehittää alaa kasvavana ja kansainvälistyvänä toimialana. HYVÄ-ohjelma ohjaa ja koordinoi ministeriön hallinnonalan toimia sosiaali- ja terveyspalvelujen työ- ja elinkeinopoliittisessa kehittämisessä. Ohjelmaa toteutetaan laajassa yhteistyössä muiden hallinnonalojen samoin kuin alan yksityisten ja julkisten toimijoiden kanssa2. 2www.tem.fi/hyva TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 11 2 Toimialan rakenne 2.1 Yritykset ja toimipaikat Vuonna 2009 Suomessa oli jo 14 100 terveyspalvelualan yritystä. Yritysten määrä kasvoi kaksi prosenttia vuoteen 2008 verrattuna. Yritystoimipaikkojen määrä vuonna 2009 oli 14 840. Alla olevassa kuvassa on esillä yritysten määrän kehitys neljältä vuodelta. Kuvio 1. Terveyspalveluyritysten määrän kehitys 2006–2009 16 000 14 000 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 Yrityksiä 2006 2007 2008 2009 12 976 13 419 13 812 14 100 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Yritysten määrä jatkoi kasvuaan koko tarkastelujakson 2006–2009 ajan. Alatoimialoista kasvua tapahtui lähinnä ryhmissä Lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut (TOL 8622, Fysioterapia (TOL 86910) sekä ryhmässä Muu terveyspalvelu (TOL 86909). Tarkastelujaksoa edeltäneenä kymmenvuotiskautena terveyspalveluyritysten määrän nettolisäys oli jopa 50 prosenttia. 2.2 Henkilöstö, ammatillinen jakauma ja työllisyyden kehitys Lääkäri- ja hammaslääkäripalveluyritykset ovat terveyspalvelualan suurin työllistäjä. Vuonna 2009 niiden osuus terveyspalveluyritysten henkilöstöstä oli yli 55%. Kaikkiaan terveyspalvelualan yritykset työllistivät yli 26 300 henkilöä. Terveyspalveluille leimallista on erittäin pienten 1–2 henkilöä työllistävien yritysten runsas määrä. Kaiken kaikkiaan alle 10 henkilöä työllistäviä mikroyrityksiä vuonna 2009 oli yli 98% yrityksistä. Suurta prosenttiosuutta selittää erityisesti ammatinharjoittajien runsaus toimialalla. 12 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Taulukko 2. Yritykset, henkilökuntamäärä ja liikevaihto alaryhmittäin 2009 Yrityksiä 86 Terveyspalvelut Henkilöstö Liikevaihto 1.000 € 14 100 26 310 2 569 534 861 Terveydenhuollon laitospalvelut 29 2 195 160 930 86101 Varsinaiset sairaalapalvelut 16 1 286 103 736 86102 Kuntoutuslaitokset ja sairaskodit 13 908 57 194 862 Lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut 6 669 14 565 1 737 992 8622 Lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut 4 850 9 887 1 207 603 8623 Hammaslääkäripalvelut 1 819 4 679 530 389 869 Muut terveydenhuoltopalvelut 7 402 9 550 670 613 86901 Fysioterapia 2 538 3 771 232 848 86902 Laboratoriotutkimukset 68 415 44 159 86903 Kuvantamistutkimukset 42 151 27 244 193 1 562 101 835 4 561 3 651 264 527 86904 Sairaankuljetuspalvelut 86909 Muu terveyspalvelu Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot Henkilökuntamäärät ovat viime vuosina kasvaneet melko tasaisesti kaikissa yritysten kokoryhmissä (ks. taulukko 3). Mikroyritysten määrän suhteellinen kasvu näyttäisi hidastuneen 2008–2009, mutta tämän aikasarjan puitteissa asiasta ei vielä voi vetää johtopäätöksiä. Taulukko 3. Terveyspalveluyritysten määrä henkilöstön määrän perusteella luokiteltuna vuosina 2006–2009 2006 2007 2008 2009 Kaikki kokoluokat 12 976 13 419 13 812 14 100 alle 10 henkilöä 12 787 13 209 13 601 13 867 10-49 henkilöä 156 175 172 195 50-249 henkilöä 27 28 30 31 yli 250 henkilöä 6 7 9 7 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri Mielenkiintoista sen sijaan on tarkastella terveyspalveluyritysten henkilöstömäärien kehitystä rinnakkain liikevaihdon kehityksen kanssa, kuten Pekka Lith raportissaan 20113. Seuraavasta taulukosta on nähtävissä, että suurten ja keskisuurten yritysten osuudessa koko alan yritysmäärästä ei vuosina 2007–2009 tapahtunut kasvua, mutta sen sijaan niiden osuus toimialan liikevaihdosta kasvoi kolme prosenttiyksikköä ja suhteellinen henkilöstömääräkin nousi. Terveyspalvelualalla onkin nähtävissä samanlaista keskittymiskehitystä, joka alkoi sosiaalipalvelualalla hieman aiemmin. Yhtenä syynä tähän kehitykseen on ollut kansainvälisten pääomasijoittajien viime vuosikymmenellä herännyt kiinnostus Suomen sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinaan. 3 Lith, Pekka: Sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinat – yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta, yritysprofiili ja kilpailutilanne, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu 8/2011: HYVÄ 2009-2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 13 Taulukko 4. Yritysten määrä, henkilöstö ja liikevaihto yrityskoon mukaan 2007– 2009 Osuus yrityksistä Osuus henkilöstöstä Osuus liikevaihdosta - 2007, % 98,4 55,2 57,1 - 2008, % 98,5 53,3 55,2 - 2009, % 98,3 52,0 53,2 13867 lkm 13670 lkm 1368,3 Meur - 2007, % 1,3 12,1 11,7 - 2008, % 1,2 11,5 11,6 Mikroyritykset yhteensä 2009 - 2009, % Pienet yritykset yhteensä 2009 1,4 12,9 12,6 195 lkm 3395 lkm 322,5 Meur 0,3 32,7 31,2 - 2007, % - 2008, % 0,3 35,2 33,2 - 2009,% 0,3 35,1 34,2 Suuret ja keskisuuret yritykset 2009 Yritykset yhteensä 2009 38 lkm 9245 lkm 878,7 Meur 14100 lkm 26310 lkm 2569,5 Meur Lähde: Lith 2011 Terveyspalvelujen alatoimialoja tarkastellessa terveyspalveluyritysten henkilöstömäärän kehitys jatkoi tasaista kasvuaan lähes kaikissa alaryhmissä vuosina 2006–2009. Ainoastaan alaryhmässä TOL 861 Terveydenhuollon laitospalvelut henkilöstön määrä on heilahdellut ja henkilöstö jopa välillä väheni. Alla olevassa kuviossa terveyspalveluyritysten henkilöstömäärät on kuvattu TOL 3-numerotasolla. Kuvio 2. Terveyspalvelualan yritysten toimipaikkojen henkilöstömäärä 2006–2009 30 000 25 000 20 000 15 000 10 000 5 000 0 86 Terveyspalvelut 861 Terveydenhuollon laitospalvelut 862 Lääkäri - ja hammaslääkäripalvelut 869 Muut terveydenhuoltopalvelut 2006 22681 1929 12470 8282 2007 24514 2347 13252 8915 2008 25722 2117 14365 9240 2009 26554 2260 14561 9734 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/toimipaikkarekisteri 14 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Pula ammattitaitoisesta työvoimasta on terveyspalvelualalla monin paikoin huutava. Keskeisten henkilöstöryhmien eläkkeelle siirtymisluvut kasvavat lähivuosina nopeasti. Vuoteen 2030 mennessä yli puolet alan henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle. TE-toimistot ovat toukokuun 2011 lopussa arvioineet noin 200 keskeisen työelämän ammatin kysyntä- ja tarjontanäkymiä, työvoiman saatavuustilannetta ja onko tarkasteltavina olleiden ammattien osalta odotettavissa työvoiman rekrytointiongelmia. TE-toimistojen arviot työmarkkinatilanteesta puoli vuotta eteenpäin on esitetty ELY-keskusalueittain seuraavilla kartoilla. Kuvio 3. Työvoiman kohtaanto terveyspalveluissa 2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 15 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö 16 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Edellä kuvatut ammattibarometritiedot on tuotettu myös tarkemmalla aluejaolla, TE-toimistojen toiminta-alueittain. Tarkempia ammattibarometritietoja on saatavissa ELY-keskuksista. Käytännössä pulaa on kaikista keskeisistä terveyspalvelualan henkilöstöryhmistä ympäri maata. Vain fysioterapeuttien ja kuntohoitajien osalta tilanne on jossain määrin tasapainossa. Liikaa työnhakijoita ei ole missään ryhmässä. TEM:n ammattibarometrin4 mukaan tammi–huhtikuussa 2010 kaikkia avoimia työpaikkoja kohti oli keskimäärin 4,3 työttömänä tai lomautettuna ollutta hakijaa. Sosiaali- ja terveysalalla heitä oli 1,7 avointa työpaikkaa kohden. Tammi-huhtikuussa 2011 keskimääräinen hakijamäärä oli 3,0 ja sosiaali- ja terveysalalla 1,4. Saman barometrin mukaan niiden viidentoista ammatin joukossa, joista tulee olemaan lähitulevaisuudessa eniten pulaa, on 11 sosiaali- ja terveysalan ammattinimikettä. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen pitkän aikavälin ennusteiden mukaan lähivuosina terveydenhuollon toimialalla työllisten määrän uskotaan kasvavan selvästi. Vuoteen 2025 mentäessä alalla olisi työllisiä lähes 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 2009. Kuvio 4. Työllisten määrän kehitys terveyspalveluissa 0,5 0,3 0,1 -0,1 -0,3 -0,5 Kaikki alat Terveydenhuolto -0,7 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 2025 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö TEM:n ennusteen mukaan työmarkkinoilta poistuu vuoteen 2015 mennessä Suomessa noin 23 prosenttia siitä työvoimasta, joka on ollut työllisenä vuonna 2006. Edelleen vuosina 2016–2025 työvoimasta poistuu noin 24 prosenttia siitä työvoimasta, joka on ollut työllisenä vuonna 2015. Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelujen aloilla työvoiman poistumaosuudet ovat tulevaisuudessa muita aloja suuremmat. 4 Toimialaraporttia kirjoitettaessa vielä julkaisematon TEM:n raportti TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 17 Kuvio 5. Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoimapoistumaennuste 30 25 20 Kaikki toimialat Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut 15 10 5 0 Työvoiman poistumaosuus (%) 2007-2015 Työvoiman poistumaosuus (%) 2016-2025 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Erityisesti lääkärien rekrytoinnissa kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat ottaneet käyttöön palkkakannustimet. Esimerkiksi joillakin erikoisaloilla on otettu käyttöön määräaikaisia korotuksia. Vaikka palkkahaitari venyykin, erikoisosaajia ei harvaan asutuille seuduille välttämättä saada. 2.3 Toimialan alueellinen jakauma Seuraavassa taulukossa on esitetty terveyspalvelutoimipaikkojen määrä ja niiden suhteellinen osuus kaikista alan yrityksistä ELY-keskusalueittain vuosina 2006–2009. Taulukko 5. Terveyspalveluyritysten toimipaikat ELY-keskuksittain 2006–2009 ELY-keskusalue 2006 2007 Kpl % Uudenmaan ELY-keskus 4 759 34,8 4 878 Varsinais-Suomen ELY-keskus 1 356 9,9 1 404 Satakunnan ELY-keskus 525 3,8 540 Hämeen ELY-keskus 774 5,7 790 Pirkanmaan ELY-keskus Kpl 2009 Kpl % Kpl % 34,6 5 015 34,5 5 118 34,5 10,0 1 438 9,9 1 480 10,0 3,8 546 3,8 547 3,7 5,6 808 5,6 803 5,4 1 287 9,4 1 335 9,5 1 393 9,6 1 414 9,5 Kaakkois-Suomen ELY-keskus 698 5,1 717 5,1 739 5,1 725 4,9 Etelä-Savon ELY-keskus 294 2,2 309 2,2 319 2,2 328 2,2 Pohjois-Savon ELY-keskus 630 4,6 622 4,4 639 4,4 653 4,4 Pohjois-Karjalan ELY-keskus 359 2,6 374 2,7 387 2,7 391 2,6 Keski-Suomen ELY-keskus 548 4,0 587 4,2 601 4,1 611 4,1 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 412 3,0 440 3,1 457 3,1 469 3,2 Pohjanmaan ELY-keskus 453 3,3 470 3,3 480 3,3 502 3,4 Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kainuun ELY-keskus 987 7,2 1 037 7,4 1 103 7,6 1 162 7,8 160 1,2 179 1,3 178 1,2 180 1,2 Lapin ELY-keskus 354 2,6 353 2,5 367 2,5 386 2,6 60 0,4 67 0,5 72 0,5 79 0,5 13 656 100 14 102 100 14 542 100,00 14 848 100,0 Ahvenanmaa Koko maa Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot 18 2008 % TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Koko maa 1906 756 5223 8622 Lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut 2035 7540 2613 8623 Hammaslääkäripalvelut 869 Muut terveydenhuoltopalvelut 86901 Fysioterapia 211 86904 Sairaankuljetuspalvelut 1678 27 10 24 392 12 7 6 212 629 214 632 .. 846 5 166 12 2 3 128 311 69 167 .. 236 .. .. 230 14 1 3 146 394 114 294 1 409 .. .. Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, yritys -ja toimipaikkarekisteri 4588 54 86903 Kuvantamistutkimukset 86909 Muu terveyspalvelu 74 86902 Laboratoriotutkimukset 702 2441 .. 2 8621 Terveyskeskusja vastaavat yleislääkäripalvelut 2662 3 7260 862 Lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut Uusimaa 26 Varsinais-Suomi 86102 Kuntoutuslaitokset ja sairaskodit Satakunta .. Häme 12 Pirkanmaa 22 394 17 6 6 256 679 173 556 1 730 1 4 Kaakkois-Suomi 86101 Varsinaiset sairaalapalvelut 211 17 9 2 158 397 108 218 .. 326 2 .. Etelä-Savo 76 6 2 5 92 181 41 104 .. 145 2 .. 168 20 2 8 115 313 82 254 .. 336 2 2 4 Pohjois-Savo 2 117 4 2 1 119 243 48 98 .. 146 2 .. 2 Pohjois-Karjala 2 217 10 4 3 150 384 57 168 .. 225 .. 2 2 Keski-Suomi 5 133 18 1 2 120 274 51 143 .. 194 1 .. 1 Etelä-Pohjan-maa .. 201 8 3 5 100 317 71 109 .. 180 5 .. 5 Pohjanmaa .. 406 28 2 5 145 586 160 411 .. 571 3 2 5 PohjoisPohjanmaa 5 51 4 .. .. 56 111 20 49 .. 69 .. .. .. Kainuu 15 121 14 2 .. 101 238 51 97 .. 148 .. .. .. Lappi 48 27 .. 1 1 13 42 20 17 .. 37 .. .. .. Ahvenanmaa 861 Terveydenhuollon laitospalvelut Eniten toimipaikkoja vuonna 2009 oli Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Pirkanmaalla. Toimipaikkojen määrä korreloi varsin hyvin alueen asukasmäärän kanssa. Uudellamaalla oli yli kolmannes kaikista toimipaikoista. Vähiten terveyspalvelualan toimipaikkoja oli Ah- venanmaalla, Kainuussa ja Etelä-Savossa. Terveyspalvelujen alatoimialojen osalta jakauma on samansuuntainen. Suurimmassa osassa alatoimialoja Uudenmaan osuus kaikkien yritystoimipaikkojen määrästä ylittää 30 prosenttia. Taulukko 6. Terveyspalveluyritysten toimipaikat toimialoittain ja ELY-keskusalueit- tain 2009 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 19 Uusimaa oli selvä johtaja toimipaikkojen lukumärän lisäksi henkilöstöllä ja liikevaihdolla mitattuna. Koko maassa henkilökuntaa toimipaikkaa kohden oli keskimäärin 1,8. Luvun pienuus selittyy ammatinharjoittajien suurella määrällä. Sosiaalipalvelujen puolella vastaava luku vuonna 2009 oli 5,8. Taulukko 7. Terveyspalveluyritysten toimipaikat, henkilöstö ja liikevaihto ELY-keskuksittain 2009 Toimipaikat kpl Henkilöstö Liikevaihto Liikevaihto / Liikevaihto / henkilö (1000 euroa) toimipaikka (1000 euroa) (1000) euroa Uudenmaan ELY-keskus 5 118 9 467 959 840 188 101 Varsinais-Suomen ELY-keskus 1 480 2 619 254 817 172 97 547 826 77 782 142 94 Satakunnan ELY-keskus Hämeen ELY-keskus 803 1 336 129 671 162 97 1 414 2 654 279 814 198 105 Kaakkois-Suomen ELY-keskus 725 1 219 108 027 149 89 Etelä-Savon ELY-keskus 328 576 51 090 156 89 Pohjois-Savon ELY-keskus 653 1 216 119 399 183 98 Pohjois-Karjalan ELY-keskus 391 599 53 363 137 89 Keski-Suomen ELY-keskus 611 964 88 554 145 92 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 469 767 75 771 162 99 Pohjanmaan ELY-keskus 502 963 75 497 150 78 Pirkanmaan ELY-keskus Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 1 162 2 302 199 829 172 87 Kainuun ELY-keskus 180 277 23 174 129 84 Lapin ELY-keskus 386 658 53 756 139 82 79 112 10 554 134 94 14 848 26 554 2 560 939 173 96 Ahvenanmaa Koko maa Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus/yritys- ja toimipaikkatilastot Liikevaihto toimipaikkaa kohden koko maassa vuonna 2008 oli keskimäärin 165 000 euroa ja vuonna 2009 jo 173 000 euroa, mikä kertoo yrityskoon hienoisesta kasvusta. Uudellamaalla sijaitsevien toimipaikkojen yhteenlaskettu liikevaihto, noin 960 miljoonaa euroa oli 37 prosenttia koko toimialan toimipaikkojen liikevaihdosta vuonna 2009. Poikkeamat henkilöstö- ja liikevaihtomäärien suhteen eri taulukoissa johtuvat siitä, että osa tilastoista pohjautuu toimipaikkarekisteritietoihin ja osa yritysrekisteritietoihin. Toimipaikkarekisteriin kirjautuvat myös muuta tuotantoa päätoimialanaan harjoittavien yritysten terveyspalveluja tuottavat yksiköt. Toimialan yrityksillä voi olla myös useampia toimipaikkoja. 2.4 Yrityskannan muutokset Suurin nettolisäys vuonna 2010 terveyspalvelualan yrityksissä oli Uudellamaalla 120 yritystä, kun vuonna 2009 vastaava nettolisäys oli vain 51. Ennen taantumaa vuonna 2008 nettolisäys Uudellamaalla oli 129 yritystä. Samankaltainen kehitys viime vuosina on havaittavissa muillakin alueilla – tosin Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa lopettaneiden yritysten määrä jopa ylitti aloittaneiden määrän vuonna 2009. 20 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Taulukko 8. Aloittaneet ja lopettaneet terveyspalveluyritykset ELY-keskuksittain vuonna 2010 ELY-keskus Aloittaneita Lopettaneita 241 121 Varsinais-Suomi 57 31 Satakunta 12 10 Häme 40 25 Pirkanmaa 78 37 Kaakkois-Suomi 29 19 Etelä-Savo 19 9 Pohjois-Savo 32 18 Pohjois-Karjala 20 9 Keski-Suomi 36 19 8 7 Uusimaa Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa 27 7 Pohjois-Pohjanmaa 57 26 5 5 18 6 9 5 694 358 Kainuu Lappi Ahvenanmaa KOKO MAA Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot Aloittaneiden terveyspalvelualan yritysten määrä koko maassa vuonna 2010 oli 694, mikä oli yli 90 yritystä enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuosina 2008–2009 tapahtunutta notkahdusta aloittaneiden terveyspalveluyritysten määrässä selittää pitkälti ajankohdan yleinen taloudellinen epävarmuus. Vastaavasti lopettaneita terveyspalvelualan yrityksiä oli vuonna 2010 noin 360 eli yli sata vähemmän kuin vuonna 2009. Lopettavien yritysten määrän viime vuosina jatkunut tasainen kasvu näyttäisi ainakin toistaiseksi taittuneen. Konkurssin tehneiden terveyspalveluyritysten määrä on 1990-luvun puolivälistä asti tehdyssä seurannassa pysynyt suhteellisen matalana. Vuosina 2005–2010 vaihteluväli oli vuoden 2006 kahdeksan ja taantumavuoden 2009 aikaiset 24 konkurssia. Jälkimmäinen olikin ainoa vuosi vertailuaikana, kun konkurssien määrä toimialalla ylitti 20 kappaletta. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 21 Kuvio 6. Aloittaneet, lopettaneet ja konkurssiin haetut terveyspalveluyritykset 2005–2010 koko maassa 800 700 600 500 Aloittaneita 400 Lopettaneita 300 Konkurssit 200 100 0 2005 2006 2007 2008 2009 2010 Lähde: Toimiala Online, Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot 2.5 Alan suurimpia yrityksiä Toimialan suurimpien yritysten listaaminen on varsin haasteellinen tehtävä, sillä alan yrityskenttä erityisesti isojen yritysten osalta elää tällä hetkellä voimakkaasti yrityskauppojen ja muiden omistusjärjestelyjen muodossa. Terveyspalvelualalla on havaittavissa samankaltaista keskittymiskehitystä, jollaista on ollut käynnissä sosiaalipalvelutoimialalla jo useamman vuoden ajan. Isot yritykset kasvavat ja uusia tulee jakamaan markkinoita. Lisäksi monet alan toimijat ovat verkottuneet voimakkaasti ja yksittäisillä toimijoilla on omistuksessaan monia eri tarkoituksiin perustettuja yrityksiä. Samat yritykset myös toimivat sekä terveys- että sosiaalipalveluissa ja välillä rajanveto näiden välillä on hankalaa. Alla oleva taulukko perustuu Asiakastieto Oy:ltä saatuun listaukseen terveyspalvelujen (TOL 86) tuottajista. 22 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 57 727 957 53 963 016 49 380 000 44 460 038 Helsinki Helsinki Helsinki Tampere PlusTerveys Oy Diacor terveyspalvelut Oy Mehiläinen Oy TAYS Sydänkeskus Oy 18 441 000 Espoo Turku Yhtyneet Medix Laboratoriot Oy Lääkäriasema Pulssi Oy Helsinki Oulu Helsinki Kauniainen Sairaala Orton Oy Coronaria Hoitoketju Oy Oy Dextra Ab Kaunialan Sairaala Oy Oulu Helsinki Helsingin Lääkärikeskus-Yhtymä Oy Parkano Tampere Tekonivelsairaala Coxa Oy Condia Oy Helsinki Esperi Care Oy MWW Yhtiö Oy 25 486 180 Oulu ODL Terveys Oy 15 807 000 15 936 956 16 423 000 16 631 257 17 468 279 26 480 012 28 285 333 28 826 000 29 950 000 34 617 257 35 575 815 Helsinki Helsinki Mainio Vire Oy Oral Hammaslääkärit Oyj 114 524 064 162 777 000 Helsinki Attendo MedOne Oy 200 120 000 Liikevaihto€ Helsinki Kotipaikka Suomen Terveystalo Oy Yritys 97 153 265 191 263 213 354 631 403 510 761 305 1 402 623 1 177 2 167 Henkilöstö Sotainvalidien Veljesliitto Norvestia -konserni Invalidisäätiö -konserni Terveysrahasto -konserni Odl Terveys -konserni Medix Laboratoriot -konserni Aho Group -konserni Coxa -konserni Oulun Diakonissalaitoksen -konserni Atine Group -konserni Mainio Vire Holding -konserni Ambea -konserni Helsingin Diakonissalaitoksen -konserni Terveystalo Healthcare -konserni Konserni 18 964 000 39 917 813 27 960 573 38 684 285 29 616 076 71 839 400 51 636 752 113 461 000 KonserniLV € Taulukko 9. Suurimpia terveyspalvelualan (TOL 86) yrityksiä vuonna 2010 Lähde: Asiakastieto Oy TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 23 3 Markkinoiden rakenne ja kehitys 3.1 Toimintaympäristö Terveyspalvelualan toimintaympäristö on suuressa muutoksessa. Väestön ikääntymisestä seuraava huoltosuhteen muutos sekä sodan jälkeisten suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle muodostavat terveyspalvelujen rahoituksen kannalta haastavan yhtälön. Eliniän odotteen kasvu ja erityisesti 80–85 vuotta täyttäneiden ihmisten osuuden kasvu lisäävät terveydenhuollon palvelutarpeita. Lääketieteellisen osaamisen ja hoitoteknologian kehittyminen yhdessä lääkkeiden kehityksen kanssa mahdollistavat yhä vaikeampien sairauksien hoidon yhä pitempään. Julkisen talouden kestävyyden kannalta tämä kehitys muodostuu mahdottomaksi, ellei terveyden edistämiseen ja sairauksien ennalta ehkäisyyn panosteta voimakkaasti yksilöiden ja perheiden elämäntavoissa sekä palvelujärjestelmän kehittämisessä. Taustalla pitkä historia Terveyspalveluita tuottavat yritykset ovat eläneet jo vuosikymmenten ajan mukana suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän muutoksessa. Vuonna 1972 voimaan tulleella kansanterveyslailla säädettiin perusterveydenhuollon toiminta ja toimintamallit koko maahan. Laki takasi lähtökohtaisesti koko kansalle lähes maksuttoman terveyden- ja sairaanhoidon. Suomessa 1990-luvun alussa koettu taloudellinen kriisi vahvisti palvelutuotannon rakennemuutostarvetta. Vuonna 1993 toteutettuun valtionosuusuudistuksen seurauksena siirryttiin menoperustaisesta valtionosuusjärjestelmästä laskennallisiin valtionapuihin. Samaan aikaan luovuttiin keskushallinnon harjoittamasta yksityiskohtaisesta kuntien ohjauksesta ja kunnat saivat vapauden valita, millä tavoin ne järjestävät sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut kuntalaisille – tuottaako palvelut itse, yhdessä muiden kuntien kanssa vai ostaako kunta ne ulkopuolisilta palveluntuottajilta. Vuonna 1979 voimaan tullut työterveyslaki mahdollisti työnantajalle oikeuden valita tavan, jolla se työterveyshuoltopalvelut järjestää. Tämä mahdollisuus johti käytännössä siihen, että etenkin suurimmilla paikkakunnilla työterveyspalvelujen ostaminen yksityisiltä palvelun tuottajilta lisääntyi merkittävästi. Samanaikaisesti kunnallista työterveyspalvelujen tuotantoa on supistettu terveyskeskusten voimavarojen supistumisen myötä. Toisaalta eräät kunnalliset työterveyspalvelujen tuottajat ovat panostaneet näiden palvelujen tuotantoon muun muassa liikelaitostamalla työterveysyksikköjään. KELA-korvaukset yksityisissä terveyspalveluissa Yksityisesti tuotettujen terveyspalveluiden laajuutta voidaan myös tarkastella Kansaneläkelaitoksen sairasvakuutustilastointia hyödyntäen. Seuraavasta kuviosta voidaan todeta, että lääkärissäkäynnit sekä tutkimus- ja hoitokäynnit yksityisten terveyspalvelujen puolella ovat 24 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu kasvaneet melko tasaisesti ja vuosittainen kasvu on ollut varsin maltillista. Kansaneläkelaitoksen korvaamien hammaslääkärikäyntien määrät sen sijaan kasvoivat erittäin nopeasti 2000-luvun alkuvuosina, kun lakimuutokset laajensivat hammashoidon sairasvakuutuskorvaukset asteittain koskemaan koko väestöä. Kasvu taittui 2004 ja käyntien määrä tasaantui. Kuvio 7. Sairaanhoitokorvausten omavastuukerrat (yksityinen sektori) 1995–2009 4 000 3 500 3 000 2 500 2 000 1 500 1 000 500 0 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 1000 kpl Lääkärissäkäynnit 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 1000 kpl Hammaslääkärissäkäynnit 1000 kpl Tutkimus ja hoito Lähde: Kansaneläkelaitoksen tilastollinen vuosikirja 2009 Sairaanhoitovakuutuksen korvaustason mataluus (kuva alla) selittää osaltaan lääkärissäkäyntien sekä tutkimus- ja hoitokäyntien määrän kasvun maltillisuutta. Kansaneläkelaitoksen maksamat korvaukset yksityislääkärikäynneistä ovatkin jääneet selvästi jälkeen alkuperäisestä lakimääräisestä tavoitteesta eli 60 prosentin korvaustasosta. Kuvio 8. Sairausvakuutuksen korvaama osuus vakuutettujen sairaanhoitokustannuksista yksityisellä sektorilla 1975–2010 (%) 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 0,0 1972 1973 1974 1975 1976 1977 1978 1979 1980 1981 1982 1983 1984 1985 1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 10,0 Lääkärinpalvelut Tutkimus ja hoito Hammaslääkärinpalvelut Lähde: Kela/Tilastoryhmä 23.2.2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 25 Kasvavat ja ketjuuntuvat yritykset Terveyspalvelujen tuotanto on edelleen pääosin paikallista ja alueellista toimintaa. Vain muutamat isot lääkärikeskukset ja yksityissairaalat ovat viime vuosien aikana levittäytyneet useimpiin maakuntakeskuksiin ja laajentaneet toimintaansa yritysostoin valtakunnalliseksi. Koko valtakunnan ja ainakin suurimmat kaupungit ja kasvukeskukset kattavalla toiminnallaan alan suuret yritykset pyrkivät hyödyntämään yhtenäisiä toimintakonseptejaan, tunnettua brändiään sekä työterveyshuollon sopimusten kattavuutta suurten asiakasyritysten kohdalla. Tärkeitä asioita ovat myös asiakkaiden ja potilaiden yhtenäisten hoitoketjujen luominen, palvelujen saatavuuden parantaminen sekä kattavien ajanvaraus- ja tietohallintajärjestelmien hyödyntäminen. Valtakunnallisuudella ja suurella yrityskoolla on merkitystä myös osallistumisessa lisääntyviin julkisen sektorin tarjouskilpailu-, ostopalvelu- ja kilpailuttamishankkeisiin. Tähän mennessä ketjuuntuminen ja valtakunnallistaminen ovat tapahtuneet lähinnä lääkäripalvelu- ja yksityissairaalatoimintaa harjoittavien yritysten toimesta. Eriasteista yhdistymistä, joko toiminnallista tai omistuksellista, on tapahtumassa myös hammaslääkäriyritysten, fysioterapiayritysten ja sairaankuljetuspalveluyritysten kohdalla. Asiakkaan omaa valintaa lisätään Vuonna 2009 voimaan astunut palvelusetelijärjestelmä tarjoaa kunnille mahdollisuuden tukea palvelusetelillä niitä kuntalaisia, jotka valitsevat kunnan tuottamien palvelujen sijasta yksityisen sektorin palvelun. Palvelusetelin merkitys on kuitenkin vielä marginaalinen. Kuntien talous- ja toimintatilastojen mukaan palvelusetelimenoja vuonna 2009 oli 110 kunnassa yhteensä alle 20 miljoonaa euroa. Summasta viiden suurimman maksajakunnan osuus oli yli 60 prosenttia. Kuntien palvelusetelimenoista kotipalvelujen osuus oli 33 prosenttia. Terveyspalveluissa palveluseteli on käytössä vieläkin vähemmän kuin sosiaalipalveluissa. 5 Toukokuussa voimaan tullut uusi terveydenhuoltolaki muuttaa todennäköisesti markkinatilannetta jossain määrin lähivuosina. Nyt ensi vaiheessaan uusi laki lisäsi kansalaisten mahdollisuutta valita hoitopaikkansa oman kuntansa sisällä. Laki antaa asiakkaalle mahdollisuuden valita kiireettömän hoidon hoitopaikakseen minkä tahansa oman kunnan terveyskeskuksen terveysaseman. Vuoden 2014 alussa valinnanvapaus laajenee kuntien sisältä kattamaan koko maan perusterveydenhuollon sekä myös erikoissairaanhoidon palvelut. Tuossa vaiheessa perusterveydenhuollon kohdalla riittää, että asiakas tekee kirjallisen ilmoituksen oman kuntansa ja hoitopaikaksi valitsemansa kunnan terveyskeskukselle. Valintaa voi muuttaa korkeintaan kerran vuodessa. Erikoissairaanhoidossa uuden hoitopaikan valinta tehdään yhteistyössä lähetteen antavan lääkärin kanssa. Valinnanvapauden kasvun seurauksena osassa kunnista palvelujen kysyntä putoaa, kun taas joissain kunnissa kysyntä voi kasvaa nopeastikin. 5 26 Lith, Pekka: Kohdennetut maksuvälineet ja asiakkaan valinta Suomen kansantaloudessa - Selvitys palveluseteleistä ja palvelusetelityyppisistä järjestelmistä yksityisellä ja julkisella alalla, Työ- ja elinkeinoministeriön raportteja 19/2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Asiakkaan valinnanmahdollisuuksien lisääntyminen edellyttää sitä, että asiakkaalla ja hänen omaisillaan ja läheisillään on riittävästi tietoa erilaisista palveluvaihtoehdoista ja tarvittaessa mahdollisuus saada ohjausta ja neuvontaa valintojen tekemiseen. Tämä edellyttää toiminnan läpinäkyvyyttä: julkisten ja yksityisten palvelutuottajien palveluja, niiden laatua ja hintoja on voitava verrata keskenään vertailukelpoisin kriteerein. Palvelujen laadun ja tuloksellisuuden tasapuolista, riippumatonta mittaamista ja arviointia on niin ikään kehitettävä. Julkisen sektorin yritystoiminta Varautuminen uuteen markkinatilanteeseen on yksi syy julkisten terveydenhuollon palveluntuottajien keskuudessa heränneeseen kiinnostukseen yhtiöittää palveluntuotantoaan. On myös pohdittu mahdollisuuksia yhtiöiden kautta tarjota palveluita erimerkiksi palvelusetelipotilaille sekä myös ulkomaisille potilaille ns. terveysmatkailuna. Tampereella on jo muutaman vuoden ajan toiminut Pirkanmaan sairaanhoitopiirin pääosin omistama tekonivelkirurgiaan keskittynyt Coxa Oy sekä uudempana TAYS Sydänkeskus Oy. Valtakunnallisesti puolestaan on tänä syksynä runsaasti keskustelua herättänyt Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) päätös perustaa yksityissairaala Hyksin Oy. Perusteena sairaalan perustamiselle HUS on kertonut tarpeen sitouttaa keskeinen osaava henkilökunta, kuten erikoislääkärit, paremmin pysymään yliopistosairaaloiden palkkalistoilla sekä myös tarpeen hyödyntää kalliita sairaalatiloja ja -laitteita tehokkaammin esimerkiksi tarjoamalla yksityisleikkauksia ilta-aikaan. Yksityiset lääkäripalveluyritykset ovat vastustaneet hanketta pitäen sitä kilpailua vääristävänä. Kansainvälistyvä terveydenhuolto Myös terveydenhuollon kansainvälinen toimintaympäristö on muuttumassa. Vuonna 2013 voimaan astuvan Euroopan Unionin potilasdirektiivin tavoitteena on helpottaa potilaan hakeutumista turvalliseen ja korkealaatuiseen terveydenhoitoon toiseen jäsenvaltioon sekä kannustaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä terveydenhoidon alalla. Jäsenvaltioilla säilyy oikeus järjestää terveydenhuolto haluamallaan tavalla. Direktiiviä sovelletaan terveydenhoitoon riippumatta siitä, kuinka se on järjestetty, tarjottu ja rahoitettu. Direktiivin toimeenpano Suomessa ajoittuu tilanteeseen, jossa kuntarakenne ja sen seurauksena mm. sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisrakenne on muuttumassa. Toimeenpanon valmistellussa joudutaan ratkaisemaan merkittäviä palveluihin hakeutumiseen, kustannuksiin ja niiden korvausperusteisiin liittyviä ongelmia. Sisämarkkinoiden yhdenvertaisuusperiaatteen johdosta se, minkä ajatellaan toimivan hyvin Suomessa, tulee toimintamalliksi myös direktiivin toimeenpanossa koskien Suomeen hoitoon tulevia ja Suomesta muihin EU-maihin hoitoon hakeutuvia.6 Työ- ja elinkeinoministeriö on vuosien aikana teettänyt erilaisia selvityksiä pk-yritysten toimintaympäristöstä ja kehitysnäkymistä. Vuoden 2010 alussa ministeriö yhdisti resurssinsa Suomen Yrittäjien ja Finnveran toteuttaman pk-yritysbarometrin kanssa. Näistä sel- 6 Direktiivistä löytyy lisätietoa kansainvälistymiskatsauksesta, joka on tämän raportin liitteenä. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 27 vityksistä on saatavissa tietoa yritysten odotuksista ja nykytilanteesta. Vuoden 2011 kysely toteutettiin tämän vuoden kevään ja kesän aikana. Yksi pk-barometrin kysymyksistä koski yritysten vientitoimintaa. Vastanneista terveyspalveluyrityksistä vain 3 prosenttia ilmoitti, että niiden palveluita viedään ulkomaille joko itse vietynä tai osana jonkin toisen kotimaisen yrityksen tuotekokonaisuutta. Terveyspalveluyritysten kansainvälistymistilannetta käsitellään tarkemmin tämän raportin liitteenä olevassa Sosiaali- ja terveyspalvelualan kansainvälistymiskatsauksessa. 3.2 Markkinoiden kokonaiskuva Terveyspalvelujen palvelutuotannon toimintaympäristössä yrityksistä ja järjestöistä ei enää voida puhua yksinomaan kuntien tuotantoa täydentävinä toimijoina. Tällä hetkellä hammashuollossa yksityisen palveluntuotannon osuus (sisältää yritysten lisäksi järjestöt) on jo suurempi kuin julkinen tuotanto. Myös terveyskeskuspalveluissa yksityisen palveluntuotannon osuus on jo yli 30 prosenttia. Sairaalapalvelut ml. erikoissairaanhoito on edelleen erittäin vahvasti julkisen sektorin tuottamaa. Kuvio 9. Terveydenhuollon tuotos terveyskeskustason palveluissa, hammashuollossa ja erikoissairaanhoidossa 2009, prosenttia 100 7,6 31,7 80 Prosenttia 56,1 60 92,4 40 20 0 68,3 43,9 Hammashuolto Terveyskeskuspalvelut (pl. hammashuolto) Yksityinen toiminta Erikoissairaanhoito Julkinen toiminta Lähde: Lith 2011. Pekka Lith tarkastelee raportissaan myös suurimpien terveyspalveluyritysten merkitystä toimialalla. Alla olevista kahdesta taulukosta näkyy, että keskittymiskehitystä terveyspalvelujen alatoimialoista on tapahtunut selkeästi eniten kuvantamistutkimuksissa. Kolme suurinta kuvantamisyritystä tuottaa lähes 60 prosenttia kyseisen alatoimialan yritysten sekä koko yksityisestä liikevaihdosta. Muilla terveyspalvelujen alatoimialoilla keskittymiskehitys ei ole läheskään yhtä näkyvää, vaikka jollain yksittäisellä yrityksellä saattaakin olla varsin suuri markkinaosuus. Fy- 28 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu sioterapiapalvelut puolestaan erottuu täysin omanlaisenaan alatoimialana, jossa suurimpien yritysten markkinaosuus on marginaalinen. Taulukko 10. Suurimpien yritysten osuudet terveyspalvelun kaikkien yritysten liikevaihdosta toimialoittain (pois lukien järjestöt) vuonna 2009, prosenttia Terveydenhuollon laitospalvelut Suurin yritys, % 3 suurinta, % 5 suurinta, % Muut yritykset, % 15,1 31,2 44,0 56,0 Yrityksiä tarkastelussa, lkm 375 Yksityislääkäriasemat yms. 12,6 28,4 33,8 66,2 6 799 Hammaslääkäripalvelut 20,5 27,2 28,6 71,4 2 009 Fysioterapiapalvelut Laboratoriotutkimukset 3,6 5,9 7,3 92,7 3 030 18,5 49,3 64,6 35,4 96 Kuvantamistutkimukset 33,9 58,9 69,0 31,0 39 Sairaankuljetuspalvelut 19,9 29,2 32,1 67,9 201 Lähde: Lith 2011. Taulukko 11. Suurimpien yritysten osuudet yksityisestä terveyspalvelun kokonaisliikevaihdosta toimialoittain (mukaan lukien järjestöjen palvelutoiminnan laskennallinen liikevaihto) vuonna 2009, prosenttia Suurin yritys, % Terveydenhuollon laitospalvelut 3 suurinta, % 5 suurinta, % Muut Järjestöt, % yritykset, % 5,6 11,5 16,3 20,6 63,1 Yksityislääkäriasemat yms. 10,8 24,3 28,9 56,8 14,3 Hammaslääkäripalvelut 20,5 27,2 28,6 71,4 0,0 3,6 5,8 7,1 90,8 2,1 Fysioterapiapalvelut Laboratoriotutkimukset 7,6 20,2 26,5 14,6 58,9 Kuvantamistutkimukset 33,9 58,9 69,0 31,0 0,0 Sairaankuljetuspalvelut 19,5 28,6 31,4 66,6 2,0 Lähde: Lith 2011. 3.3 Terveydenhuollon rahoitusrakenne Julkiset terveyspalvelut rahoitetaan pääosin yleisin verovaroin. Kunnat ovat vastuussa peruspalvelujen järjestämisestä ja saavat valtiolta vuosittain kuntakohtaisesti määritellyn könttäsumman valtionosuutta, jolla kunnat osaltaan rahoittavat myös sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämistä. Yksityiset terveyspalvelut sen sijaan rahoitetaan asiakasmaksuilla, lakisääteisillä ja vapaaehtoisilla vakuutuksilla sekä lakisääteisen sairasvakuutusmaksun perusteella. Sairausvakuutusmaksu on veronmaksajilta (työntekijät ja työnantajat) Kansaneläkelaitokselle kerättävä maksu, jolla yksityisten terveyspalvelujen käyttäjät saavat huojennusta maksamiinsa lääkärinpalkkioihin sekä erilaisiin tutkimus- ja hoitokuluihin. Olennaisimmin julkinen ja yksityinen rahoitusjärjestelmä eroavat potilaan maksaman omavastuun suhteen. Julkisten pal- TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 29 velujen käyttäjä maksaa saamistaan palveluista muodollisen ja usein aiheutuneisiin kustannuksiin nähden alhaisen korvauksen. Julkisella sektorilla asiakasmaksun suuruus on asiakasmaksulaissa ja -asetuksessa määritelty eri perustein maksun luonteesta riippuen. Yksityisen sektorin hintoja ei ole säädelty. Yksityissektorilla asiakkaat vastaavat suurimmasta osasta perittävistä maksuista, joilla palvelujen tuottajien on ylläpidettävä toimintaansa. Yksityisiä terveyspalveluja käyttäessään asiakas voi hakea sairausvakuutuskorvausta joko suoraan Kansaneläkelaitokselta, jolloin hän on maksanut käyttämistään palveluista täyden maksun itse, tai nykyisin yhä useammin siten, että korvaus huomioidaan tuottajatahon toimesta. Jälkimmäisessä tapauksessa, ns. valtakirjamenettelyssä, asiakas maksaa tuottajalle palvelujen käytöstä vain omavastuuosuuden ja tuottaja anoo sairausvakuutuskorvauksen asiakkaan valtakirjalla suoraan Kansaneläkelaitokselta. Tuottajan ja Kansaneläkelaitoksen välille on voitu solmia myös ns. suorakorvaussopimus. Lähes kaikkiin sairausvakuutuskorvauksiin sisältyy omavastuuosuus eli potilas maksaa tiettyä euromäärää pienemmät kustannukset itse. Korvausta maksetaan Kansaneläkelaitoksen vahvistamien sääntöjen sekä taksojen mukaan ja vain omavastuurajan ylimenevältä osalta. Kaikki terveyspalvelut eivät kuitenkaan kuulu sairausvakuutuskorvauksen piirin. Näissä tapauksissa maksu jää kokonaisuudessaan asiakkaan vastuulle. Yksityisen terveydenhuollon kustannuksia korvataan asiakkaille myös lakisääteisiin ja vapaaehtoisiin vakuutuksiin perustuen. Tällöin asiakas pääsääntöisesti hakee itse vakuutuskorvausta vakuutusyhtiöltä maksamiinsa yksityisterveydenhuollon kustannuksiin, joista on vähennetty Kansaneläkelaitoksen maksama korvaus. Tulevaisuudessa vapaaehtoisten vakuutusten määrä tulee edelleen kasvamaan. Työterveyshuoltolain mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään työterveyshuollon palveluksessaan oleville työntekijöille joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta. Työnantajan käyttäessä yksityisiä palveluja Kansaneläkelaitos maksaa työnantajalle tilikausittain korvausta enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Myös yrittäjillä ja muilla omaa työtään tekevillä on oikeus hankkia samoja palveluja. Jos yrittäjän työterveyshuolto on järjestetty kunnallisessa terveyskeskuksessa, yrittäjä maksaa terveyskeskukselle omavastuuosuuden, ja terveyskeskus hakee korvausta jäljelle jäävistä kustannuksista Kansaneläkelaitokselta. Suomalaisen terveydenhuollon rahoituksessa on kolme päälinjaa: julkista tuotantoa (kunnat, kuntayhtymät ja valtio) rahoittava verorahoitus ja yksityisiä palveluja käyttävää tukeva Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusjärjestelmä sekä kotitalouksien tulorahoitus. Kansaneläkelaitoksen sairaanhoitokorvauksia maksettiin vuonna 2010 noin 1,74 miljardia euroa. Menojen rahoittamiseen osallistuivat palkansaajat, työnantajat ja valtio. 30 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Kuvio 10. Terveyden- ja vanhustenhuollon keskeiset rahoittajatahot, rahoitustavat ja rahavirrat pääpiirteittäin Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisu Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen edut, haitat ja kehittämistarpeet, THL:n asiantuntijatyöryhmä, Pekurinen & al., THL 2010 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 31 4 Yksityisten terveyspalvelujen rakenne ja toimintatapa Terveyspalvelut on palveluelinkeino, jossa henkilökunnan panos on ratkaiseva. Palveluja ei voi varastoida ja asiakkaalle palvelusta jäävä mielikuva riippuu ratkaisevasti palvelun tarjoajan työpanoksesta. Toimiala on erittäin työvoimavaltainen, eikä ihmisten työpanos ole näillä näkymin syrjäytymässä. Uuden teknologian käyttöönotto on helpottanut ja tehostanut merkittävästi terveydenhuollon palvelutuotantoa. Teknologia sinällään on osa huimaa terveydenhuollon kehitystä, joka on mahdollistanut muun muassa entistä vaativimpien sairauksien diagnosoinnin ja hoidon. Uudenlaiset teknologiat ovat mahdollistaneet myös uusien materiaalien käytön (esimerkiksi biomateriaalit), hoitoketjujen kehittämisen sekä telelääketieteen hyödyntämisen. Samalla panostukset uusiin hoitoihin, lääkkeisiin ja tuoteteknologioihin ovat osaltaan kasvattaneet myös terveydenhuollon kustannuksia. Terveydenhuollon teknologian kehittämisen taustalla on aina ollut ajatus ihmisen hyvinvoinnin edistämisestä. Tämä on edellyttänyt terveydenhuollon henkilökunnalta hyvää koulutusta. Jatkossa terveydenhuollon tietointensiivisyyden ja toisistaan riippumattomien teknologioiden yhdistäminen tulee entisestään korostumaan. Seuraavissa alaluvuissa tarkastellaan kuuden terveyspalvelutoimialan tuotantoa ja palvelujen organisoitumista. 4.1 Varsinaiset sairaalapalvelut Tässä kappaleessa käsitellään toimialaa 86101 Varsinaiset sairaalapalvelut yhtenä kokonaisuutena. Osa näistä yksityisistä laitoksista on pitkälle erikoistuneita valtakunnallisia palvelujen tuottajia, osalla taas on muutamia lähinnä lyhytjälkihoitoiseen kirurgiaan varattuja toimenpideyksikköjä ja vuodepaikkoja. Valtaosa sairaalapalveluista, leikkaus- ja vuodeosastopalvelut, tuotetaan kuntien, kuntayhtymien ja valtion toimesta julkisella sektorilla. Vuonna 2009 sairaalapalveluyrityksiä oli 16. Samana vuonna toimiala työllisti 1286 henkilöä ja alan yhteenlaskettu liikevaihto oli noin 104 miljoonaa euroa. Kaikkien sairaalapalveluyritysten toimintalogiikka on perusrakenteeltaan samanlainen. Yritykset tuottavat palveluja kiinteästä toimipaikasta. Yritysten tulorahoitus muodostuu asiakasmaksuista. Yksityisen sektorin asiakkaat voivat saada osan asiakasmaksustaan sairasvakuutuskorvauksena, joka maksetaan asiakkaalle jälkikäteen tai asiakas voi antaa sairasvakuutuskorvauksen hakemisen palvelun tuottajalle ns. valtakirjamenettelyllä. Kansaneläkelaitos myöntää asiakkaille korvausta yksityissairaalan lääkärikustannuksiin hallituksensa vahvistamien korvaustaksaluokituksien mukaisesti. Sairausvakuutus ei korvaa toimistokuluja, leikkaussalimaksuja, sairaaloiden hoitopäivämaksuja tai poliklinikkamaksuja. Teknologian kehittyminen luo perinteiselle sairaalapalvelutoiminnalle runsaasti uusia mahdollisuuksia. Tietotekniikan hyödyntäminen lisääntyy, mikä tukee muun muassa sau- 32 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu mattomien hoitoketjujen kehittämistä, etädiagnosointia ja jopa etäkirurgiaa. Toiminnan tehostumista tapahtuu myös uusien tuotteiden kautta, joista implantit ovat yksi hyvä esimerkki. Myös lyhytjälkihoitoinen kirurgia on yleistynyt sairaalapalvelujen toimintatapana. Lyhytjälkihoitoinen kirurgia vähentää huomattavasti potilaan sairaalassaolopäiviä. Suuri osa tällaista hoitoa saavista potilaista tulee sairaalaan aamulla ja kotiutuu samana päivänä (päiväkirurgia). 4.3 Lääkäripalvelut Valtaosa avohoidon lääkäripalveluista tuotetaan julkisen sektorin toimesta. Yksityisen sektorin toimesta tuotettujen avohoidon lääkäripalvelujen osuus on kuitenkin noussut jo hieman yli 30 prosenttiin kokonaismarkkinoista. Merkittävä toimintamuoto yksityisillä lääkäriasemilla ovat myös työterveyshuollon palvelut. Suomessa työterveyshuollon piiriin kuluu lähes 1,9 miljoonaa henkilöä. Työntekijöistä yli 50 prosentille on työnantaja järjestänyt työterveyshuollon palvelut yksityisillä lääkäriasemilla. Lääkäriasemat, yksityislääkärit ja vastaavat erikoislääkäripalvelut (TOL 8622) on liikevaihdoltaan suurin terveyspalvelujen alaryhmä. Vuonna 2009 näiden lääkäripalvelujen yhteenlaskettu liikevaihto oli 1,208 miljardia euroa, joka oli 47 prosenttia koko terveyspalvelujen toimialan liikevaihdosta. Alalla toimi samana vuonna 4850 yritystä (ammatinharjoittajat mukaan lukien) ja niissä työllistyi 9887 henkilöä. Yhteensä Suomessa oli keväällä 2011 noin 19 400 työikäistä lääkäriä, joista 57 prosenttia oli naisia. Lääkäriasemien ja yksityissairaaloidenkin valtakunnallinen yhdistyminen ja ketjuuntuminen sekä alan yrityskaupat ovat yleistyneet aivan viime vuosina. Samalla osa lääkäri- ja sairaalapalveluja tarjoavista yrityksistä on erikoistunut tiettyihin asiakassegmentteihin ja/tai laajentaneet palvelutuotantoaan vanhustenhuollon, vanhusten pitkäaikaissairaanhoidon ja muille sosiaalipalvelujen sektoreille. Kotilääkäritoimintakin on käynnistynyt. Sijainnin merkitys korostuu yksityisten terveysasemien välisessä kilpailussa. Uudet toimipisteet perustetaan aiempaa paremmille paikoille kaupunkien keskustoihin. Ne ovat myös entistä suurempia. Toisena suuntauksena on se, että lähelle ihmisiä perustetaan pieniä toimipisteitä, joihin on helppo tulla. Yksi esimerkki tällaisesta ratkaisusta on tänä vuonna Helsingissä Kannelmäen Prisman yhteydessä avattu Terveystalon palvelupiste, joka tarjoaa sairaanhoidon palveluja ilman ajanvarausta. Se on auki kaupan aukioloaikoina. Toinen malli on Lähiklinikka Laastarilla, jonka matalan kynnyksen lähiklinikoilla on paikalla vain sairaanhoitaja ja klinikoilla voidaan hoitaa yhtätoista vaivaa. Lääkäriin saadaan yhteys puhelimella, videoyhteydellä ja iPadilla. Uudet teknologiset ratkaisut ovat myös luoneet mahdollisuuksia uusien palvelutapojen kehittämiseen. Tietotekniikan hyödyntäminen näkyy muun muassa lisääntyvinä nettilääkäri- ja verkkopalvelutoimintoina. Lääkäripalveluissakin saumattomat hoitoketjut, etädiagnosointi, etähoito sekä etäkuntoutus yleistyvät. 4.4 Hammashoito Suun terveydenhuollon toimialalla on kaikkein selvimmin käytössä ns. kahden kanavan palvelujärjestelmä. Palveluista hieman yli puolet on yksityisten yritysten tarjoamia ja loput TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 33 ovat julkisten terveyskeskusten palveluja. Kansaneläkelaitoksen korvaukset hammaslääkärikäynneistä vuonna 2009 olivat noin 125 miljoonaa euroa. Yksityinen hammashoito (TOL 8623) työllisti vuonna 2009 yhteensä 4679 henkilöä ja sen yhteenlaskettu liikevaihto oli 530 miljoonaa euroa. Vuonna 2009 yksityisiä hammashoidon yrityksiä oli 1819 kappaletta ja toimipaikkoja alalla oli 2035. Palvelutarjonta jakautuu kuitenkin eri tavoin maan eri osissa. Eniten yksityisiä hammashoidon toimipaikkoja oli vuonna 2009 Uudellamaalla 756 kappaletta ja vähiten Kainuussa ja Ahvenanmaalla, joissa molemmissa oli 20 toimipaikkaa. Hammashoitoalalle on viime vuosina alkanut tulla yrityksiä, jotka pyrkivät voimakkaaseen kasvuun yritysostoin sekä laajentamalla nykyisiä toimintojaan. On kehitetty myös uusia liiketoimintamalleja. Yksi esimerkki tällaisesta yrityksestä on Megaklinikka Oy, jonka klinikalla tehdään vain perushammashoitoa, eikä pitkäaikaisia potilassuhteita ole olemassa. Asiakkaita houkuttelevat useimpien hoitojen halpa hinta, nopea hoitoon pääsy ja mahdollisuus saada monta toimenpidettä yhdellä käynnillä. Vuosituhannen vaihteessa hammashoidon palvelujen kysyntää lisäsivät erityisesti toimialaa koskevat lakiuudistukset. Huhtikuun alusta 2001 alkaen sairasvakuutuskorvauksen kattamaa korvauspiiriä laajennettiin kymmenellä ikäluokalla. Tuosta päivästä lähtien sairasvakuutus korvasi vuonna 1946 ja sen jälkeen syntyneille yksityisten hammaslääkäreiden suorittamaa suun ja hampaiden tutkimusta ja hoitoa. Uudistuksen myötä sairasvakuutuksen kautta tuettuun hammashuoltoon tuli noin 800 000 potentiaalista uutta asiakasta. Vuoden 2002 joulukuun alusta lähtien oikeus korvaukseen laajeni koskemaan koko väestöä ikärajoista riippumatta. 4.4 Fysioterapia Fysioterapia (TOL 86901) on yksityisten terveyspalvelujen tuottajien yleisin toimiala. Valtaosa fysioterapiapalveluista, noin 80 %, tuotetaan yksityissektorilla. Vuonna 2009 fysioterapia-alan yrityksiä oli yhteensä 2 538 kappaletta ja yritysten yhteenlaskettu henkilöstömäärä oli 3771. Fysioterapia on luonteeltaan suurelta osin hoitotyötä, mistä johtuen alan liikevaihto on esim. lääkäripalveluihin verrattuna suhteellisen pieni, 233 miljoonaa euroa. Fysioterapiayritysten asiakaskunta koostuu itse maksavista asiakkaista ja sekä julkisen että yksityissektorin kilpailuttamista ostopalveluista. Ostopalveluasiakkaina ovat muun muassa yritykset (työterveydenhuolto), Kansaneläkelaitos (erityisesti lääkinnällinen ja vaikeavammaisten kuntoutus), Valtiokonttori (esim. sotainvalidi- ja veteraanikuntoutus), vakuutusyhtiöt, kunnat ja sairaanhoitopiirit. Fysioterapiapalvelujen kilpailuttamisen mahdollistava ns. Valtava-laki tuli voimaan vuonna 1984, joten alaa on kilpailutettu jo lähes 30 vuotta. Kansaneläkelaitoksen tilaston mukaan vuonna 2009 maksettiin fysioterapiakorvauksia noin 17,3 miljoonaa euroa yhteensä 2,1 miljoonasta asiakaskäynnistä. Fysioterapeuttisen kuntoutuksen sisältö kehittyy nopeasti. Yksi keskeinen kehittämisalue on ollut vanhustyö, jolla tähdätään ikääntyvien toimintakyvyn ylläpitoon ja tehostetun palvelutarpeen myöhentämiseen. Innovatiivisia ratkaisuja on viime vuosina kehitetty erityisesti muistisairaiden fysioterapiapalveluissa. Ikääntyvien fysioterapiapalveluiden lisäksi muita keskeisiä erikoistumisalueita ovat lasten fysioterapia ja urheilufysioterapia. 34 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Fysioterapiassa käytettävien laitteiden vienti kasvaa tulevaisuudessa; myös hoito-osaaminen sisältää vientipotentiaalia. Esimerkiksi vanhenevan väestön geriatrinen kuntoutus ja toimintakyvyn ylläpito sekä sodassa vammautuneiden kuntoutus ja alan apuvälineet ovat erityisosaamisalueita, joilla voisi olla kansainvälistäkin kysyntää. 4.5 Laboratorio-ja kuvantamistutkimukset Yksityiset laboratoriotutkimukset (TOL 86902) ja kuvantamistutkimukset (TOL 86903) tuotetaan nykyisin pääosin yksityisten lääkäriasemien yhteydessä olevissa laboratorioissa ja kuvantamisyksiköissä. Nämä laboratoriot ja kuvantamisyksiköt ovat kuitenkin usein yhtiömuotoisia erillisiä osakeyhtiöitä. Varsinkin harvaan asutuilla alueilla lääkäriasemat ostavat kuvantamispalveluita yhteistyökumppaneilta, jotka tekevät lääketieteellisiä magneettitutkimuksia liikkuvilla laitteilla, niin sanotuilla magneettirekoilla. Magneettikuvauksia tuottavia erillisiä kuvantamisyhtiöitä on perustettu palvelemaan myös julkisen sektorin ostopalvelutarpeita. Tilastokeskuksen yritysrekisterin mukaan yksityisiä laboratoriotutkimuksia tuottavien yritysten liikevaihto vuonna 2009 oli noin 44,2 miljoonaa euroa, yritysten lukumäärä oli 68 kappaletta ja henkilöstön määrä 415 henkilöä. Yritysten määrä on viime vuosina vähentynyt yritysjärjestelyjen myötä. Yksityisiä kuvantamistutkimuksia tuottavien yritysten liikevaihto vuonna 2009 oli noin 27,2 miljoonaa euroa. Yritysten lukumäärä oli 42 kappaletta ja henkilöstön määrä noin 150 henkilöä. Myös kuvantamistutkimusyritysten määrä on ollut hienoisessa laskussa viime vuosina. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 35 5 Investoinnit Terveyspalveluala on erittäin työvoimavaltainen. Suuri investointi kohdistuukin henkilöstöön ja sen osaamiseen, mikä näkyy henkilöstökuluina. Toimialan yritykset tuottavat palveluja omissa tai vuokratiloissa ja toimitilat voivat olla myös oman kodin yhteydessä. Rakennusinvestoinnit toimialalla eivät ole viime vuosina olleet suuria. Kone- ja kalustoinvestoinnit ovatkin viime vuosina keskimäärin muodostaneet suuremman osan terveyspalvelualan investoinneista kuin rakennukset. Erityisesti alaryhmässä 862 Lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut koneiden ja kalusteiden nettoinvestoinnit ovat olleet huomattavia muodostaen tarkasteluvuosina 2006–2009 lähes puolet kaikista yksityisten terveyspalveluyritysten nettoinvestoinneista. Kuvio 11. Terveyspalvelualan nettoinvestoinnit 2006–2009 100 000 80 000 869 Muut terveydenhuoltopalvelut Koneet,kalusto nettoinv. 1000e 869 Muut terveydenhuoltopalvelut Rakennukset nettoinv. 1000e 60 000 862 Lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut Koneet,kalusto nettoinv. 1000e 40 000 862 Lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut Rakennukset nettoinv. 1000e 861 Terveydenhuollon laitospalvelut Koneet,kalusto nettoinv. 1000e 20 000 0 861 Terveydenhuollon laitospalvelut Rakennukset nettoinv. 1000e 2006 2007 2008 2009 -20 000 Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot Viime vuosina markkinoiden varovasti avautuessa ja yritystoiminnan laajentuessa ovat investointitarpeetkin lisääntyneet. Pienelle palveluyritykselle toimitilainvestoinnit muodostavat kuitenkin ison riskin kehittymättömillä markkinoilla. Rahoituksen saaminen yritystoimintaan, joka toimii suhteellisen kehittymättömillä markkinoilla, on haasteellinen tehtävä. Rahoituksen puute erityisesti mikroyrityksissä on myös kasvun este. Julkisen sektorin hallitseva asema markkinoilla on rahoittajien mielestä usein muodostanut esteen yritystoiminnan rahoittamiselle. Tarpeellistenkin laajennusinvestointien toteuttaminen on törmännyt rahoituksen puutteeseen. Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan linjaus on, että yritystoiminnan kehittämiseen tarkoitetut ELY-keskusten kautta kanavoitavat avustukset eivät ole tarkoitetut kuntien järjestämisvastuulla olevien palvelujen tuottamiseen tarvittavien toimitilojen rahoittamiseen. Maaseuturahastosta on joillakin ELY-keskusalueilla rahoitettu toimitilainvestointeja, mutta TEM:n ja MMM:n yhteinen vuoden 2010 linjaus toimitilojen tukemisesta selkeyttää käytäntöjä. Valtion erityisrahoitusyhtiö Finnvera Oyj on osaltaan parantanut ja monipuolistanut rahoitusmahdollisuuksia. 36 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 6 Taloudellinen tila Terveyspalveluyritysten taloudellista tilaa on tässä tarkasteltu Työ- ja elinkeinoministeriön Toimiala Onlinesta saaduilla tunnusluvuilla, jotka pohjautuvat Tilastokeskuksen toimittamiin tilastotietoihin. Lisäksi on hyödynnetty TEM:n TIETO-osaston tekemiä toimialatarkasteluja. 6.1 Terveyspalvelujen tunnuslukuja Terveyspalveluyritysten taloudellisten tunnuslukujen kehitystä vuosina 2006-2010 kuvataan seuraavassa taulukossa. Vuoden 2010 luvut ovat ennuste. Taulukko 11. Terveyspalvelualan (86) taloudellisia tunnuslukuja (mediaani) 20062010e Liikevaihto/yritys 1000e 2006 2007 2008 2009 2010e 45,7 47,9 50 50,4 51,7 Liikevaihto/henkilö 1000e 43,8 45,8 47,7 48,4 . Käyttökate-% 23,7 22,3 20 18,5 20,5 Nettotulos-% 10 8,2 6,4 6,1 8,1 Kokonaispääoman tuotto-% Omavaraisuusaste-% 20 17,8 14,4 13,8 17,2 59,9 74,4 76,4 78,4 80,2 Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, tilinpäätöstiedot Yritysten liikevaihto on hienoisesti noussut viime vuosina. Huomioita yllä olevassa taulukossa herättää erityisesti yritysten vakavaraisuutta kuvaava omavaraisuusaste, joka on erinomaisella tasolla. Myös nettotulos on pysynyt vähintäänkin tyydyttävänä. Ongelma terveyspalvelujen tunnuslukuja kokonaisuutena tarkasteltaessa on kuitenkin se, että ne eivät anna kuvaa siitä, miten erilaisia toimialan alaryhmät ovat. Aikasarjana tarkasteltuna tunnuslukumuutokset ovat melko pieniä. Siksi taulukossa 12 tarkastellaan kaikkien alaryhmien tunnuslukuja. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 37 Taulukko 12. Terveyspalvelualan taloudellisia tunnuslukuja (mediaani) alaryhmittäin vuonna 2009 Yritysten lkm jakaumassa 86 Terveyspalvelut Liikevaihto/ yritys 1000e Liikevaihto/ hlö 1000e Käyttökate-% Nettotulos-% Kok. po:n tuotto-% Omavar. aste-% 7198 50,4 81,2 18,5 6,1 13,8 78,4 14 3336,8 70,7 3,6 0,6 3,5 32,4 86101 Varsinaiset sairaalapalvelut 8 2919,9 99,2 8,1 1,5 7,4 32,7 86102 Kuntoutuslaitokset ja sairaskodit 6 3511,7 56,9 1,7 -0,4 0 32,4 862 Lääkäri- ja hammaslääkäripalvelut 3414 71,7 111,9 32,5 15,5 20,6 81 8622 Lääkäriasemat ja erikoislääkäripalv. 2504 53,5 113,7 37,6 20 20,9 82,5 910 147,5 107,6 19 6,9 20,5 77,2 869 Muut terveydenhuoltopalvelut 3770 41,5 58 8,1 -1,3 7,8 76,7 86901 Fysioterapia 1282 52,4 52,2 5,9 -2 9,3 76,7 86902 Laboratoriotutkimukset 36 82,7 99,7 11,4 2,3 2,9 80 86903 Kuvantamistutkimukset 20 219,3 177,5 15,8 7,4 10,6 81,8 86904 Sairaankuljetuspalvelut 95 356,5 64 17 7,3 19,7 51,1 2336 33,7 59,3 8,7 -1,6 4,3 79,5 861 Terveydenhuollon laitospalvelut 8623 Hammaslääkäripalvelut 86909 Muu terveyspalvelu Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, tilinpäätöstiedot Parhaiten menestyvät lääkäri- ja hammaslääkäripalveluyritykset. Laitospalveluissa ja TOLryhmässä 869 Muut terveydenhuoltopalvelut tilanne on hieman heikompi. 6.2 Kustannusrakenne Terveyspalvelut on työvoimavaltainen ala, jolla henkilöstökulujen osuus ylittää 30 prosenttia. Toiseksi suurin kustannuserä ovat liiketoiminnan muut kulut, jotka kattavat kiinteistökulut sekä laite- ja esinevuokrat. Muilla kustannuserillä ei ole merkittävää osuutta. Seuraavassa kuviossa tilastokeskuksen pienille yrityksille tekemä laskennallinen palkkakorjaus näkyy työvoimakuluissa. 38 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Kuvio 12. Terveyspalvelujen (TOL86) kustannusrakenne (prosenttia liikevaihdosta) 2006–2010e 35 30 Työvoimakulut, lask.palkkakorjaus 25 Ulkop.palvelut Liiketoim. muut kulut, satunnaiset tuotot Aine- ja tarvikekäyttö Poistot ja arvonalentumiset Korot ja verot yhteensä 20 15 10 5 0 2006 2007 2008 2009 2010e Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, Tilinpäätöstilastot 6.3 Kannattavuus Seuraavassa kuvataan lähemmin terveyspalvelujen alatoimialojen taloudellisen aseman ja kannattavuuden kehitystä vuosina 2006–2010. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen aineistoon, jossa vuoden 2010 tiedot ovat ennakkotietoja. Käyttökateprosentti on yleisesti käytetty kannattavuuden tunnusluku, joka kertoo yrityksen liiketoiminnan tuloksen ennen poistoja ja rahoituseriä. Käyttökateprosentin suuntaa antavat vaihteluvälit palvelualoilla ovat 5–15 prosenttia. Tähän vaihteluväliin verraten terveyspalveluyritysten käyttökatteet ovat olleet keskimäärin varsin hyviä ja alaryhmässä Lääkäriasemat ja erikoislääkäripalvelut jopa erinomaisia. Keskimääräistä heikompi kannattavuus puolestaan on ollut fysioterapiapalveluissa sekä molemmissa varsinaisissa laitospalveluryhmissä. Ryhmiä ei kuitenkaan suoraan pitäisi verrata toisiinsa ja alatoimialojen sisälläkin yritysten vertailtavuutta heikentää se, että toiset omistavat toimitilansa kun taas toiset toimivat vuokratiloissa. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 39 Kuvio 13. Terveyspalvelujen käyttökate (%; mediaani) alaryhmittäin 2006–2010e 86909 Muu terveyspalvelu 86904 Sairaankuljetuspalvelut 86903 Kuvantamistutkimukset 86902 Laboratoriotutkimukset 2006 2007 86901 Fysioterapia 2008 2009 8623 Hammaslääkäripalvelut 2010e 8622 Lääkäriasemat ja erikoislääkäripalv 86102 Kuntoutuslaitokset ja sairaskodit 86101 Varsinaiset sairaalapalvelut 86 Terveyspalvelut 0 5 10 15 20 25 30 35 40 45 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, yritysten tilinpäätöstietokanta 6.4 Terveyspalvelujen tilanne verrattuna muihin toimialoihin Tämän tarkastelun tavoitteena on kuvata lyhyesti keskeisillä talouden ja työmarkkinoiden tunnusluvuilla toimialan nykyistä ja tulevaa tilannetta elinkeinona ja työllistäjänä. Tarkasteltavan toimialan tilannetta suhteutetaan kaikkien toimialojen tai koko teollisuuden tilanteeseen. Näin pyritään luomaan näkemystä mm. alan kilpailukyvyn kehityksestä suhteessa muihin toimialoihin. Tässä on kuitenkin huomattava, että eri toimialoilla kilpailupuitteet sekä tuotanto- ja kustannusrakenteet saattavat olla hyvinkin erilaiset. Toisilla aloilla kilpailua tapahtuu vientimarkkinoilla ja toisilla lähes pelkästään kotimaisilla markkinoilla. Terveyspalveluja verrataan tässä muihin toimialoihin kahden indikaattorin eli kannattavuuden ja tuottavuuden avulla. 40 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Käyttökateprosentti Käyttökateprosentit vaihtelevat suuresti eri toimialoilla. Tunnusluku soveltuu eri toimialojen kannattavuuden vertailuun esimerkiksi myyntikateprosenttia paremmin, koska kustannusrakenteet vaihtelevat toimialoittain. Käyttökateprosentit kääntyivät yleisesti laskuun vuonna 2008. Vuonna 2009 lasku jatkui. Terveyspalveluissa ovat käyttökatteet olleet selvästi korkeammalla tasolla kuin keskimäärin kaikilla toimialoilla. Pientä käyttökateprosentin laskua on kuitenkin viime aikoina tapahtunut myös terveyspalvelujen toimialalla. Kuvio 14. Terveyspalvelujen käyttökateprosentin kehitys verrattuna muihin toimialoihin 2006–2009 25 20 Toimialat yhteensä 15 Terveyspalvelut 10 5 0 2006 2007 2008 2009 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö Työn tuottavuus Työn tuottavuus määritellään seuraavassa: tuotannon jalostusarvo suhteessa henkilöstökustannuksiin. Jalostusarvoa pidetään hyvänä tuottavuuden mittarina, mm. koska se sisältää hintakehityksen ja ottaa huomioon myös muutokset toiminnan ulkoistamisessa. Mittarin etuna on myös riippumattomuus inflaatio-ongelmasta ja läheinen yhteys käyttökatteeseen. Jalostusarvopohjaiset tunnusluvut eivät kata pääomakustannuksia, joten pääoman käytön tuottavuus jää tarkastelun ulkopuolelle. Tuottavuuden parantamisessa on olennaista kasvattaa jalostusarvoa ilman, että työpanosta tarvitsee lisätä yhtä paljon. Suurin vaikeus erityisesti hitaasti kasvavilla markkinoilla on jalostusarvon lisääminen. Monesti jalostusarvoa voi tehokkaimmin kasvattaa kokonaan uusilla tuotteilla tai aiempien tuotteiden oheispalveluilla. Työn tuottavuus tuotannon jalostusarvo/henkilöstökustannukset -indikaattorilla mitattuna on ollut viime vuosina laskussa. Esimerkiksi vuosina 2006 ja 2007 tuotannon jalostusarvo suhteessa henkilöstökustannuksiin oli keskimäärin 1,6. Vuonna 2009 tämä luku on laskenut 1,4:n. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 41 Terveyspalvelujen toimialalla työn tuottavuus on ollut vuosina 2006–2008 alhaisempi kuin muilla toimialoilla keskimäärin. Vuonna 2009 terveyspalveluissa työn tuottavuus oli samalla tasolla kuin muilla toimialoilla keskimäärin. Terveyspalvelujen tuottavuus pysyi tuolloin taantumavuonna edellisen vuoden tasolla, kun taas yleinen tuottavuus tuolloin laski. Kuvio 15. Terveyspalvelujen jalostusarvo/henkilöstökustannukset verrattuna muihin toimialoihin 2006–2009 1,65 1,6 1,55 Toimialat yhteensä 1,5 Terveyspalvelut 1,45 1,4 1,35 1,3 2006 2007 Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö 42 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 2008 2009 7 Toimialan keskeiset menestystekijät, ongelmat ja kehittämistarpeet 7.1 Toimialan keskeiset menestystekijät ja yritysten vahvuudet Terveyspalvelut edustavat suomalaisessa yhteiskunnassa välttämättömyyshyödykkeitä. Hyvinvointiyhteiskunnan periaatteiden mukaisesti viime kädessä kaikista kansalaisista huolehditaan yhteisvastuullisesti. Oikeus riittäviin terveyspalveluihin on kirjattu mm. Suomen perustuslakiin, jonka mukaan jokaisella suomalaisella on tasavertainen oikeus terveydenhuollon palveluihin. Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen keskeisimmin vaikuttava tekijä on väestön ikääntyminen. Eläkeikäisten eli 65 vuotta täyttäneiden ja tätä vanhempien määrä lähes kaksinkertaistuu nykyisestä yli 900 000:sta 1,8 miljoonaan vuoteen 2060 mennessä. Palvelutarpeiden kannalta merkittävää on yli 85-vuotiaiden kansalaisten määrän kehitys. Vuoteen 2020 mennessä heidän määränsä kasvaa nykyisestä 108 000:sta 50 prosentilla ja vuoteen 2040 mennessä kolminkertaistuu noin 325 000 henkilöön. Ikääntyville kansalaisille ja vanhuksille suunnattujen palvelujen, myös terveyspalvelujen, kysyntä kasvaa siten merkittävästi. Maan sisäinen muuttoliike lisää terveyspalvelujen kysyntää erityisesti kasvukeskuksissa. Kansalaisten tulo- ja koulutustason nousu muuttavat kysynnän rakennetta. Kansalaiset odottavat saavansa nykyistä yksilöllisempiä, laadukkaampia palveluja ja ovat entistä valmiimpia maksamaan niistä. Teknologian ja tutkimuksen kehitys tarjoavat jatkuvasti uusia ratkaisuja ja mahdollistavat esimerkiksi entistä vaikeampien sairauksien hoidon. Näin ollen uudet ratkaisut lisäävät palvelujen kysyntää. Yksityiset palvelutuottajat menestyvät markkinoilla pystyessään tarjoamaan palveluja joustavasti, kustannustietoisesti, nopeasti ja laadukkaasti asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Asiakkaan näkökulmasta yksityisten tuottajien kilpailuetuja ovat vapaus valita hoitoajankohta sekä hoitava lääkäri tai hoitaja. Joustava mahdollisuus huomioida asiakkaiden alati muuttuvat tarpeet on yksityisen sektorin yksi merkittävimmistä menestystekijöistä. Terveysalan yritystoiminta on tarkasti lainsäädännöllä säädeltyä. Varsinkin yrittäjien ja työntekijöiden koulutustasolle ja toimitiloille on asetettu tarkat vaatimukset. Terveysalan yrittäjät ovatkin korkeasti koulutettuja. Yksityisillä yrityksillä on hyvät valmiudet vastata asiakkaiden laatuvaatimuksiin ja mahdollisuus kannustavien palkkausjärjestelmien hyödyntämiseen. Menestyneet yritykset ovatkin panostaneet palvelujen laadun, palveluprosessien ja henkilökunnan työmotivaation kehittämiseen. Keskeisiä menestystekijöitä • Kasvava kysyntä ja toimintaympäristön kehittyminen • Julkisten hankintojen määrän kasvaminen • Yksilöllisten tarpeiden huomioiminen • Asiakkaan valinnanvapaus TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 43 • Joustavuus hoitoketjuissa • Kustannustietoisuus, johtamis- ja toimintaprosessien tehokkuus • Palvelujen saatavuus ja hoitoon pääsyn nopeus • Tarkka viranomaisvalvonta • Laatutyö 7.2 Toimialan keskeiset kehittämishaasteet Kuten edellä on todettu, terveyspalvelujen tarpeisiin ja tuottamisen edellytyksiin keskeisimmin vaikuttavia tekijöitä ovat väestön ikääntyminen, huoltosuhteen heikentyminen, samanaikaisesti tapahtuva työntekijöiden eläkkeelle siirtyminen sekä hoitojen, hoitoteknologioiden ja lääkkeiden nopea kehitys. Yhteiskunnallisilla päätöksillä tulee lähivuosina olemaan myös voimakas vaikutus terveyspalvelumarkkinoiden kehitykseen. Tällaisia ovat kuntarakennetta eli palvelujen järjestämisvastuurakennetta ja julkisen järjestämisvastuun piiriin kuuluvien palvelujen rahoitusta koskevat päätökset. Niiden lisäksi kuntien hankintatoimen kehittyminen, palvelujen kilpailutusta koskevien EU-direktiivien ja kansallisen lainsäädännön mahdolliset muutokset tulevat vaikuttamaan merkittävästi alaan. Tämän raportin laadintavaiheessa esiin tulleet hälyttävät tiedot erilaisista väärinkäytöksistä (valelääkärit ja -hoitajat) johtanevat muutoksiin mm. alan valvontamenettelyissä. Asiakkaiden luottamuksen ja toiminnan uskottavuuden vahvistaminen onkin alan elinehto riippumatta siitä, kuka palvelut tuottaa. Tuottajarakenteen monipuolistuminen ei vielä oleellisesti näy alan elinkeinorakenteessa. Kunnat tuottavat itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa noin 75 prosenttia kaikista terveyspalveluista. Kuntien ja kuntayhtymien päätökset ratkaisevat pitkälti sen, millaiset ovat yritysten edellytykset toimia markkinoilla. Puutteet kuntien hankintaosaamisessa aiheuttavat ongelmia myös terveyspalvelumarkkinoiden kehittymiselle. Hankintoja ohjaa enemmän hankintalain määrämuotojen täyttäminen ja palvelujen hankinta edullisimpaan mahdolliseen hankintahintaan7. Hankintalain mahdollistamia innovatiivisia, palvelujen laadun ja tuloksellisuuden kehittämiseen tähtääviä hankintoja tehdään vähän. Tuottajien välistä eriarvoisuutta syntyy myös verotuksen kautta. Yksityisiin terveyspalveluihin sisältyy piilevää arvonlisäveroa, koska yritykset eivät voi vähentää ostoihin sisältyviä arvonlisäveroa toimialalla, jolla alv-kanta on nolla. Kuntayhtymän tuottaessa palvelun itse se saa palautuksena osan hankintojen sisältämästä arvonlisäverosta. Yritysten kustannukset ovat siksi piilevän veron verran korkeampia kuin kuntayhtymien laskennalliset tuotantokustannukset. Arvonlisäverolakia muutettiin vuoden 2002 alusta siten, että kunnat ja kuntayhtymät saavat viiden prosentin alv-palautuksen ostaessaan sosiaali- ja terveyspalveluja yksityisiltä palvelutuottajilta. Lain muutoksella saavutettiin kilpailuneutraliteetti vain siltä osin kuin julkinen ja yksityinen terveydenhuolto käyvät kauppaa keskenään. Sitä vastoin se ei ole poistanut kilpailuvääristymää tilanteessa, jossa julkisen sektorin tuottaja (kunta, kuntayh7Johtava lakimies Juha Myllymäki, Julkisten hankintojen neuvontayksikkö, Kuntaliitto, esitys 22.9.2011 44 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu tymä tai kunnallinen liikelaitos) kilpailee markkinoilla myyden palveluja toisille julkisille organisaatioille, suoraan yrityksille tai kotitalouksille. Julkinen tuottaja saa ostoistaan aina arvonlisäveron palautuksen, jota yritykset eivät saa. Terveyspalvelualan työvoimavaltaisuudesta johtuen osaavan työvoiman saanti tulee olemaan alan keskeinen ongelma jo seuraavan vuosikymmenen aikana. Työvoimatarpeiden ennakointitietojen mukaan palvelualojen työvoiman kysynnästä suurin osa syntyy sosiaali- ja terveyspalveluissa: vuoteen 2025 mennessä toimialan työvoiman tarve lisääntyy 125 000 henkilöllä. Mikäli tämä toteutuisi, sosiaali- ja terveyspalvelualan kasvu saattaisi rajoittaa muiden palvelualojen kasvua tulevaisuudessa. Sillä saattaisi olla kielteisiä vaikutuksia myös teollisuuden toimialojen kehitykseen. Sosiaali- ja terveyspalvelualan työvoimatarpeita ei voida tulevaisuudessa tyydyttää työvoiman tarjontaa tai alan koulutuspaikkoja jatkuvasti lisäämällä. Tarvitaan keinoja, joilla uudistetaan palvelutuotantoa ja parannetaan sen tuloksellisuutta, kehitetään uusia palvelukonsepteja, joustavia henkilöstörakenteita ja palvelun tarvitsijan omiin voimavaroihin perustuvaa, toimintakykyä vahvistavaa toimintatapaa ja –kulttuuria. Terveysalan yrittäjät ovat alansa ammattilaisia, mutta yrittäjä- ja liikkeenjohtotaidoissa on vielä paljon puutteita. Erityisesti palvelujen tuotteistaminen, hinnoittelu ja kustannuslaskenta tuottavat ongelmia. Omat ongelmansa aiheuttavat kehittämis- ja investointipääomien sekä riskirahoituksen puute. Myös monet asenteelliset esteet hidastavat terveyspalvelutoimialan kehittymistä. Osa potentiaalisista asiakkaista tai asiakkaiden edustajista vierastaa yksityistä tuotantoa alalla, jolla julkinen sektori on perinteisesti tuottanut palvelut. Monet julkisen sektorin tuotannosta vastaavat kokevat yksityisen palvelutuotannon uhkana omalle työlleen. Kumppanuus julkisen ja yksityisen sektorin välillä on tästäkin syystä vielä vähäistä. Terveyspalvelualan suotuisa kehitys ja palvelumarkkinoiden toimivuus edellyttää toimintaympäristöä, jossa kaikki tuottajat ovat tasavertaisessa asemassa palveluja tuottaessaan. Lainsäädännön mukaanhan kunnilla on palvelujen järjestämisvastuu, mutta ei tuottamisvastuuta, Järjestämisvastuun lisäksi kunnille kuuluu terveydenhuollon viranomais- ja valvontatehtäviä. Palvelujen tuottamista koskeva päätöksenteko tapahtuu kunnissa siltä osin, kuin on kysymys kunnan järjestämisvastuulle kuuluvat palvelut. Tuotantotapoja ja palvelujen hankintoja koskevat tavoitteet ja periaatteet tulisi linjata kunnan palvelustrategiassa esimerkiksi osana kunnan toiminta- ja taloussuunnittelua. Selkeät linjaukset loisivat hyvän lähtökohdan palvelujen pitkäjänteiselle kehittämiselle ja ennakoitavuudelle.8 Palvelujen hankkimiseen liittyvää osaamista tulee kehittää niin, että palveluja ostavilla tahoilla olisi alan substanssiosaamisen lisäksi osaamista siitä, miten hankintamenettelyä voidaan hyödyntää palvelujen ja niiden tuottavuuden kehittämisessä. Osaava ostaminen vaatii koko hankintaprosessien hallintaa, tehokasta johtamista, riittäviä toimivaltuuksia sekä tietotekniikan alati lisääntyvien mahdollisuuksien hyödyntämistä. Myös palveluja tuottavien yritysten myynti- ja markkinointiosaamista sekä taitoa ja valmiuksia vastata julkisiin tarjouspyyntöihin tulee parantaa. Hankintaprosessien kehittämistyötä tulee myös tehdä yhteistyössä ostajien ja myyjien kesken. 8 Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman linjaukset edellyttävät kunnilta palvelustrategioiden laatimista ja palvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuun erottamista. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 45 Uusia toimintatapoja ja -malleja palvelujen järjestämiseksi ja tuottamiseksi tulee luoda ja hyödyntää nykyistä rohkeammin. Tällaisia kehittämiskohteita ovat muun muassa asiakkaan valinnanmahdollisuuksien lisääminen (esim. palveluseteli), tietotekniikka uutena markkinointitapana ja -kanavana, telemaattiset palvelut, laitoshoitoa korvaavat ratkaisut sekä dokumentoitu laatutyö. Esimerkiksi sähköisten hankintamenettelyjen kehittäminen yksinkertaistaisi ja tehostaisi palvelujen kilpailuttamista. Edellä mainittuihin uudistuksiin liittyy runsaasti kehittämis-, laajentamis- ja yhteistyömahdollisuuksia. Terveydenhuollon kokonaisuuden kehittäminen edellyttää yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin yhteistyöhön perustuvien uusien toimintamallien ja keskinäisen kumppanuuden laajaa hyödyntämistä. Näitä uusia toimintamalleja on jo kehitetty ja otettu käyttöön. Uusia toimintamalleja kokeiltaessa ja käyttöön otettaessa tulee kuitenkin huolehtia, ettei toimenpiteillä heikennetä asiakkaan asemaa tai palvelumarkkinoiden kehittymistä Terveyspalvelujen kehittyminen edellyttää keskeisesti tiivistä yhteistyötä kaikkien klusteritoimijoiden välillä. Ammattikoulutuksen ja tutkimuksen tulisi nykyistä selkeämmin tukea toimialan palvelurakenteen kehittymistä. Tulevaisuuden tarpeisiin terveydenhuollon koulutuspaikkoja lisättäessä tulisi terveysalan ammatillisessa koulutuksessa kiinnittää nykyistä enemmän huomiota yrittäjäkoulutukseen. Terveysalan yrittäjäkoulutuksessa olisi painotettava liiketoimintaosaamista, tuotteistamista ja markkinointitaitoja sekä henkilöstön johtamista. Alan pientenkin yritysten asiantuntemusta pitää hyödyntää tehokkaasti. Palvelutuotannon tehostamisen lisäksi monilla teknisillä innovaatioilla voidaan parantaa palvelujen tuottavuutta, vaikuttavuutta ja laatua sekä erityisesti saatavuutta. Ne mahdollistavat toimimisen tulevaisuuden verkostomaisessa ympäristössä entistä tehokkaammin. Keskeisiä kehittämishaasteita • Markkinoiden toimivuus • Kuntien hankintapolitiikka ja -osaaminen • Arvonlisävero • Osaavan työvoiman saanti • Yrittäjä- ja liikkeenjohtotaitojen puute • Puutteet kustannuslaskennassa, tuotteistuksessa ja hinnoittelussa • Kehittämis- ja investointipääomien puute • Toimintaympäristön kehittäminen • Palvelutuottajien tasapuolisten toimintaedellytysten turvaaminen • Palvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuun selkeyttäminen kunnissa ja kuntayhtymissä 46 • Yritysten tarjousosaaminen • Kuntien ja kuntayhtymien palvelustrategioiden kehittäminen • Yritysten yhteistyö ja verkottuminen • Kuntien palvelujen tuotteistaminen ja kustannusten läpinäkyvyys • Palvelujen vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden seuranta ja arviointi TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 8 Tulevaisuudennäkymät toimialalla 8.1 Visio Terveyspalvelujen kysyntä kasvaa väestön ikääntymisestä, teknologian kehityksestä ja asiakkaiden vaatimustason noususta johtuen. Yksityisen palvelutuotannon absoluuttinen ja suhteellinen osuus terveyspalvelujen tuottamisessa kasvaa jatkossakin. Asiakkaan oikeus valita palvelutuottaja laajenee koskemaan myös yksityisiä tuottajia. Valintoja tukemaan olisi hyvä toteuttaa palvelutuottajien vertailun mahdollistava asiakasystävällinen sähköinen palvelu. Palvelujen kilpailuttaminen ja ulkoistaminen lisääntyy ja yhä useammassa kunnassa on sitä ohjaavat palvelustrategiat. Toiminnan valvonta uudistuu ja asiakkaat voivat luottaa heitä palveleviin yrityksiin ja niiden henkilökuntaan. Terveyspalvelujen yritysrakenne monipuolistuu. Alalle syntyy lisää sekä suuria että keskisuuria yrityksiä sekä pienten yritysten yhteis- ja verkostoyrityksiä. Niin sanotut ”täyden palvelun tavaratalot” yleistyvät eli saman katon alta on saatavissa lähes kaikki tietyn kohderyhmän, esimerkiksi vanhusten tarvitsemat sosiaali- ja terveyspalvelut. Toisaalta kaikki yritykset eivät tavoittele kasvua tai yrityksen suurta kokoa. Osalle yrityksistä pienenä ja erikoistuneena yrityksenä oleminen on edullista ja luonnollista, toisille pienuus on voimavarojen tai markkinoiden puutteesta johtuva pakko. Osa terveydenhuollon palveluyrityksistä toimii valtakunnallisesti ja osa harjoittaa liiketoimintaa myös ulkomailla. Myös kansainväliset yritykset jatkavat tuloaan Suomen markkinoille. Kotimaisessa omistuksessa olevat yritykset hyödyntävät näkyvästi kotimaisuutta ja paikallista vaikuttavuuttaan markkinoinnissaan. Avautuvat ja kasvavat markkinat muuttavat terveyspalvelualan yritysrakennetta ja yritysten markkina-alueita. Suomessa toimii valtakunnallisesti palveluja tuottavia sekä myös ulkomaalaisia terveyspalveluyrityksiä. Yhteistoiminta, verkostoituminen ja kumppanuus yleistyvät. Myös yksityisen ja julkisen sektorin välinen sekä yritysten keskinäinen kilpailu tulee lisääntymään. Toisaalta terveyspalvelujen viennissä yksityinen ja julkinen sektori rakentavat kumppanuuksia pärjätäkseen kansainvälisessä kilpailussa. Asiakkaiden valmius käyttää enemmän omia varojaan terveyspalvelujen maksamisessa lisääntyy. Perusterveydenhuollon palvelujen tuottamisessa kunnat hyödyntävät palvelusopimusten perusteella yrityksiä ja uusia liiketoimintamalleja turvatakseen laadukkaat palvelut ja estääkseen terveyserojen kasvun. Työterveyshuollon rooli painottuu työurien pidentämispaineista johtuen yhä enemmän työntekijöiden työkykyä ylläpitäväksi sekä työntekijöiden ja työyhteisöjen terveyttä ja hyvinvointia edistäväksi. Terveyden edistämiselle, asiakkaan omatoimisuuteen perustuville terveyspalveluille, omahoidolle ja oman terveyden seurantaa edistäville teknologioille ja niihin liittyville palveluille syntyy tilaa markkinoilla. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 47 Nähtäväksi jää miten julkisen sektorin rakenteelliset järjestelyt, erityisesti kuntauudistuksen toteutuminen vaikuttaa palvelumarkkinoiden kehittymiseen ja yksityisten palvelutuottajien asemaan markkinoilla. Terveyspalvelualan yritysten kilpailukyky on tällä hetkellä hyvä markkinoilla vallitsevat olosuhteet huomioiden. Tulevaisuudessa asiakkaiden valinnanmahdollisuuksien lisääminen tulee parantamaan yritysten kilpailukykyä. Huolenaiheita ovat kuitenkin työvoimapula ja siitä syntyvä työvoimakustannusten hallitsematon nousu. Kannustavilla palkkausjärjestelmillä ja työmotivaation varmistamisella on kuitenkin nyt ja jatkossa yhä merkittävämpi rooli yritysten kilpailukyvylle. Lisäksi uuden teknologian käyttöönotto sekä korkeatasoisen suomalaisen tutkimusosaamisen hyödyntäminen lisäävät suomalaisten terveyspalvelujen kilpailukykyä myös kansainvälisesti. Tulevaisuudessa tehokkuusvaatimukset lisääntyvät entisestään. Terveydenhuollon tietointensiivisyyden ja toisistaan riippumattomien teknologioiden yhdistäminen tulee entisestään korostumaan. Osa terveyspalvelujen tuottajista tehostaa toimintaansa laajentamalla palvelutarjontaansa uusille aloille, esimerkiksi ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja vanhustyöhön. Samanaikaisesti osa tuottajista erikoistuu asiakaskunnan mukaan, jolloin syntyy aivan uudenlaisia palvelukokonaisuuksia, kuten esimerkiksi vanhusten kokonaisvaltainen hoito. Keskittymistä tapahtuu myös alueellisesti. Keskittyminen ydintoimintoihin lisää niihin liittyvien tukipalvelujen ulkoistamista yrityksissä. Ulkoistaminen tulee todennäköisesti edelleenkin lisääntymään myös julkisen sektorin palvelutuotannossa. Tämä ilmenee esimerkiksi julkisen sektorin yksiköiden yhtiöittämisenä ja liikelaitostumisena sekä lisääntyvinä palveluhankintoina. Tällöin on kuitenkin erityisesti huomioitava tasapuoliset kilpailuedellytykset sekä toiminnan läpinäkyvyys. Eräiden yksityisten palveluntuottajayritysten käynnistämä ketjuuntuminen tulee jatkumaan ja laajenemaan lääkärikeskusyrityksistä ja yksityissairaaloista hammashuoltoon, hoivaan, vanhustenhuoltoon ja muihinkin terveydenhuollon palveluntuotantoalueisiin. Rajanveto sairaanhoidon, ennaltaehkäisevän terveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen välillä hämärtyy entisestään. Tuotteistaminen on välttämätön edellytys palveluja ostettaessa ja myytäessä. Asiakkaat haluavat tietää, mitä he rahalla saavat – oli asiakas sitten kunta tai yksityinen kansalainen. Palvelujen tuotteistamisen tulisi tapahtua yhdessä yrittäjien, kuntien sekä tutkimus- ja koulutuslaitosten kanssa. Markkinoiden hyödyntäminen edellyttää kaikilta tuottajatahoilta mahdollisimman tarkkoja tuotemäärityksiä. Kuntien ostopalvelujen yleistyessä tarvitaan tuottajien ja ostajien yhteiset määritykset siitä, mitä ollaan ostamassa ja myymässä. Asiakkaat ovat myös yhä kiinnostuneempia yritysten arvoista ja tavoitteista sekä niiden toimintatapojen kestävyydestä ja yhteiskuntavastuusta. Tämä monilla toimialoilla jo pitkään jatkunut kehitys haastaa myös terveyspalvelujen tuottajat selkeästi kertomaan kuluttajille toimintansa periaatteista, kuten esimerkiksi kotimaisuudesta tai ympäristövaikutuksista Kysyntä terveyspalvelujen osaajista, niin lääkäreistä kuin hoitohenkilöstöstä, kasvaa väestön ikääntymisen ja nykyisen terveydenhuoltohenkilökunnan eläköitymisen vuoksi. Tulevaisuudessa työelämän kokonaislaadusta muodostuu nykyistä tärkeämpi tekijä kilpailtaessa osaavasta työvoimasta. Palveluprosessien sujuvuus, johtaminen, mahdollisuus vaikuttaa oman työn sisältöön ja tekemisen tapoihin, mahdollisuus kehittyä työssä, joustavat mahdollisuudet yhdistää työ ja perhe-elämä tai työ ja vapaa-aika ovat palkan ja perustyö- 48 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu olosuhteiden rinnalla niitä tekijöitä, joiden perusteella osaajat ratkaisevat, kenen avoimen työpaikan ottavat. 8.2 Markkinoiden kehitys Terveyspalvelujen menojen kasvu näyttää vääjäämättömältä. Palvelujen kysynnän ja lääkekustannusten kasvu sekä teknologian kehityksen myötä mahdollistuvat nykyistä vaativammat hoidot tukevat menojen kasvuennustetta. Miten ja keiden toimesta kasvavat menot rahoitetaan, on oleellinen kysymys. Valtion osuus rahoituksesta pienentyi koko ajan 2000-luvun alkupuolelle saakka ja kuntien, Kelan sekä kotitalouksien osuudet vastaavasti kasvoivat. Vuosituhannen taitteesta alkaen kunta-valtio –rahoitussuhteessa on tapahtunut merkittävä muutos eli valtion rahoitusosuus on kasvanut ja kuntien laskenut.9 Tulevasta kuntarakenneuudistuksesta ja sitä seuraavasta sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitus- ja järjestämislaista riippuu hyvin paljon, miten kuntien ja valtion osuudet rahoituksesta tulevaisuudessa kehittyvät. Mahdollisuus kehittyä ja kasvaa kotimarkkinoilla luo suomalaisille terveyspalveluyrityksille edellytyksiä toimia kansainvälisillä markkinoilla. Suomalainen korkea koulutustaso ja osaaminen terveyspalveluiden alalla on mahdollista hyödyntää palvelujen vientinä. Sitä kautta voimme tulevaisuudessa saada tuloja kansalaisten hyvinvointipalvelujen rahoittamiseen. Terveyspalvelujen vienti voi olla tulevaisuudessa merkittävä toimiala. Palvelujen vienti todentuu esimerkiksi suomalaisten yritysten palvelutuotantona ulkomailla, ulkomaalaisten hoitamisena kotimaassa tai terveydenhuollon asiantuntijapalvelujen myyntinä. Terveyspalvelujen kansainvälisillä markkinoilla käydään jatkuvasti kovenevaa kilpailua. Suomalainen erikoissairaanhoidon huippuosaaminen on keskittynyt pääosin yliopistokeskussairaaloihin. Julkisen sektorin rooli palvelumyynnissä ja –viennissä edellyttääkin kansallisen tason linjauksia, joiden valmistelussa tulee tarkasti arvioida julkisen toimijan perustamien yritysten vaikutukset markkinoiden toimintaan. Kilpailun ja yritystoiminnan hyödyntäminen terveyspalvelujen tuotannossa lisää asiakkaiden valinnanmahdollisuuksia ja tuotannon kuluttajaohjausta. Tuottajien välisen kilpailun kiristyminen nopeuttaa myös sekä palvelu- että teknologiainnovaatioiden leviämistä ja hyödyntämistä. Yritysten näkemykset Seuraavassa esitetään terveyspalveluyritysten omia näkemyksiä markkinoiden kehityksestä ja omasta tulevaisuudestaan tänä vuonna toteutetun pk-yritysbarometrin pohjalta. Yrityksiltä kysyttiin mm. miten ne näkevät seuraavan vuoden kehityksen. Valtaosa 272 vastaajasta uskoi tilanteen pysyvän ennallaan ja yli kolmanneksella on positiivisia odotuksia tulevasta. 9 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen edut, haitat ja kehittämistarpeet, THL:n asiantuntijatyöryhmä, Pekurinen & al., THL 2010 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 49 Kuvio 16. Terveyspalvelualan yritysten suhtautuminen tulevan vuoden suhdannetilanteeseen Lähde: Suomen Yrittäjien, Finnveran ja TEM:n pk-yritysbarometri 2/2011 Yritysbarometrissa kysyttiin myös yritysten kasvuhakuisuutta. Vaikka terveyspalvelut toimialana on kokonaisuudessaan kasvuala, se ei näy yksittäisten yritysten vastauksissa alla olevassa kuvassa. Varovaisuutta vastauksissa selittänee myös tulevaisuudennäkymien epävarmuus palvelumarkkinan ja terveyspalvelujen järjestämistapojen kehityksessä, mikä ei kannusta pitkäjänteiseen kehittämiseen. Kuvio 17. Terveyspalveluyritysten kasvuhakuisuus Lähde: Suomen Yrittäjien, Finnveran ja TEM:n pk-yritysbarometri 2/2011 50 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 9 Yhteenvetoanalyysi (SWOT) VAHVUUDET HEIKKOUDET • Kasvava kysyntä • Kuntien hankintapolitiikan heikko ennakoitavuus • Hyvä ammattitaito ja koulutus • Kehittämis- ja investointipääomien puute • Asiakaslähtöinen toimintatapa • Saumattomien hoitoketjujen puute (sisältää mm. ongelmat potilastietojen siirrossa) • Kustannustietoisuus • Joustavuus • Palvelun laatu ja arvostus • Palvelualttius • Motivoiva työilmapiiri • Työvoimapula tietyillä erikoisaloilla • Liikkeenjohtotaitojen puutteet • Tuotteistamisen, markkinoinnin ja tarjousmenettelyjen puutteellinen osaaminen • Kustannusvaikutusten arviointi • Mahdollisuus kannustavien palkkausjärjestelmi• Yritysyhteistyön vähäisyys en hyödyntämiseen • Valvonnasta huolimatta ilmenneet, alan luotettavuutta vahingoittaneet väärinkäytökset MAHDOLLISUUDET UHAT • Palvelumarkkinat kehittyvät • Julkisen talouden alijäämäisyyden edellyttämät ratkaisut terveyspalvelumenoissa • Kunnat lisäävät ostopalvelujen käyttöä • Asiakkaan mahdollisuus valita palvelun tuottaja laajenee • Yksityistä pääomaa ohjautuu toimialalle • Yhteistyön lisääntyminen toisten yritysten ja muiden tuottajien kanssa • Uusien rahoitusmuotojen kehittyminen • Nykyistä parempi potilastietojen siirtäminen ja palveluketjujen kehittyminen • Uusien teknisten innovaatioiden hyödyntäminen palvelutuotannossa • Klusteriyhteistyön tiivistyminen • Profiloituminen eri tyyppisten asiakasryhmien tarpeiden ja arvostusten mukaisesti • Markkinoiden sulkeutuminen • Kunnat keskittyvät oman palvelutuotantonsa kehittämiseen ja laajentamiseen • Julkinen sektorin laajentuminen yksityisille markkinoille – selkiytymättömät pelisäännöt • Pula motivoituneesta ja ammattitaitoisesta henkilökunnasta • Työvoimakustannusten hallitsematon kasvu • Yksittäisten epäkohtien tai väärinkäytösten vaikutukset koko alan luotettavuuteen ja uskottavuuteen (esim. valelääkärit) • Markkinoiden monopolisoituminen TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 51 10 Lähteitä Asiakastieto Oy, suurimmat yritykset Esmerk Oy informaatio- ja mediaseurantapalvelu FYSI-lehti, Suomen Fysioterapia- ja kuntoutusyritykset FYSI ry Kansaneläkelaitoksen tilastollinen vuosikirja 2004, Kansaneläkelaitos Kauppalehti www.kauppalehti.fi Kelan sairausvakuutustilasto 2010, Kansaneläkelaitos Lith, Pekka: Kohdennetut maksuvälineet ja asiakkaan valinta Suomen kansantaloudessa - Selvitys palveluseteleistä ja palvelusetelityyppisistä järjestelmistä yksityisellä ja julkisella alalla, Työ- ja elinkeinoministeriön raportteja 19/2011 Lith, Pekka: Sosiaali- ja terveyspalvelujen markkinat – yksityisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonta, yritysprofiili ja kilpailutilanne, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisu 8/2011: HYVÄ 2009-2011 Lääkäripalveluyritykset (LPY) ry www.lpy.fi Mediuutiset www.mediuutiset.fi Sosiaalipalvelut toimialaraportti 2010, Kettunen Riitta, TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Suomen Fysioterapia- ja kuntoutusyritykset FYSI ry www.fysi.fi Suomen lääkäriliitto, lääkäritilastot Suomen Yrittäjien, Finnveran ja TEM:n pk-yritysbarometri 2/2011 TEM ammattibarometri 2/2011 (vielä julkaisematon aineisto) TEM hoito- ja hoivapalvelujen 23.2.2010 asetetun kansainvälistymistyöryhmän 2010 raportti; sisältää Nordic Healthcare Group Oy:n työryhmälle tekemän erillisselvityksen ”Hoito- ja hoivapalvelujen viennin edellytyksiä koskeva selvitys, 29.9.2010”, Hoito- ja hoivapalvelujen kansainvälistyminen ja vienti - mahdollisuudet sekä työryhmän ehdotukset strategisiksi linjauksiksi, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2/2011 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen edut, haitat ja kehittämistarpeet, THL:n asiantuntijatyöryhmä, Pekurinen & al., THL 2010 Terveyspalvelut toimialaraportti 2006, Ekroos Vesa & Partanen Ismo, KTM:n ja TE-keskusten julkaisu, 2006 Tilastokeskus, Väestötilastot 2009 VATT, tutkimukset 154, Juha Honkatukia, Jussi Ahokas, Kimmo Marttila, Työvoiman tarve Suomen taloudessa vuosina 2010-2025 52 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Liite 1 Sosiaali- ja terveyspalvelualan kansainvälistymiskatsaus Sanna Hartman 8.12.2011 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 53 Tämän kansainvälistymiskatsauksen tiedot perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön 23.2.2010 asettaman työryhmän työskentelyyn sekä erityisesti Nordic Healthcare Group Oy:n työryhmälle laatimaan selvityksee10. Katsauksessa hyödynnetään myös Finpron kansainvälistymishankkeissa toteutettuja selvityksiä. 1 Yleistä Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 23.2.2010 työryhmän valmistelemaan strategiaa hoitoja hoivapalvelujen kansainvälistymiseksi ja viennin edistämiseksi. Ministeriön strategisen hyvinvointihankkeen tavoitteita toteuttavan valmistelun lähtökohtana oli toimialan yritysten kansainvälistymisen ja viennin edellytysten vahvistaminen. Työryhmä määritteli toimeksiannon tarkoittamat hoito- ja hoivapalvelut sosiaali- ja terveyspalveluiksi. Nordic Healthcare Group Oy:n työryhmälle laatiman selvityksen ja työn aikana laajasti kuultujen alan toimijoiden mukaan sosiaali- ja terveyspalveluissa on runsaasti mahdollisuuksia kansainvälistymiseen ja vientiin. Lyhyellä tähtäimellä vahvin potentiaali on korkeaan erityisosaamiseen perustuvissa lääketieteellisten toimenpiteiden ja hoidon palveluissa sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen tiettyjen osa-alueiden tutkimukseen ja asiantuntijuuteen perustuvissa konsultaatiopalveluissa. Pitkällä tähtäyksellä erityisesti ikääntyvän väestön hoivapalvelukonseptit sisältävät runsaasti vientimahdollisuuksia, vaikka alan yritykset keskimäärin eivät tällä hetkellä pidä kansainvälistymistä tai palvelujen vientiä käytännössä relevanttina suuntana oman toimintansa kehittämisessä. Suuri haaste on kehittää teknologioiden hyödyntämiseen perustuvia palvelukonsepteja, joiden avulla voidaan erilaisia sosiaalisissa ja kulttuurisissa yhteisöissä tyydyttää ikääntyvän väestön palvelutarpeita. Korkeaan erityisosaamiseen perustuvat lääketieteelliset hoidot ovat Suomessa keskittyneet yliopistokeskussairaaloihin. Sairaalapalveluista tuotetaan yli 95 prosenttia julkisella sektorilla, joten kansainvälistymistä ja palvelujen vientiä koskevat päätökset tehdään viime kädessä sairaanhoitopiireissä. Työryhmän työn kuluessa nousi voimakkaasti esiin eri sairaanhoitopiireissä meneillään olevat selvitykset, asiaa koskevat linjaukset ja organisointitoimenpiteet. Sosiaali- ja terveyspalvelumarkkinoiden kehittyminen ja siihen perustuva yritystoiminnan vahvistuminen ja yritysten kasvu ovat edellytys niiden kansainvälistymiselle ja viennille. Tätä näkemystä vahvistavat myös työryhmän työhön liittyen selvitetyt Ruotsin kokemukset. 2 Euroopan Unionin potilasdirektiivin tuomat muutokset palvelumarkkinaan Euroopan Unionin vuonna 2013 voimaan tulevan potilasdirektiivin tavoitteena on helpottaa potilaan hakeutumista turvalliseen ja korkealaatuiseen terveydenhoitoon toiseen jäsenvaltioon sekä kannustaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä terveydenhoidon alalla. Jäsenval10 TEM hoito- ja hoivapalvelujen 23.2.2010 asetetun kansainvälistymistyöryhmän 2010 raportti; sisältää Nordic Healthcare Group Oy:n työryhmälle tekemän erillisselvityksen ”Hoito- ja hoivapalvelujen viennin edellytyksiä koskeva selvitys, 29.9.2010”, Hoito- ja hoivapalvelujen kansainvälistyminen ja vienti - mahdollisuudet sekä työryhmän ehdotukset strategisiksi linjauksiksi, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2/2011 54 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu tioilla säilyy oikeus järjestää terveydenhuolto haluamallaan tavalla. Rajat ylittävällä terveydenhoidolla tarkoitetaan tilannetta, jossa potilas menee toiseen jäsenvaltioon saamaan hoitoa, tai jossa hän ostaa yhdestä maasta saamallaan reseptillä lääkkeitä tai lääkinnällisiä laitteita toisesta jäsenvaltiosta. Direktiiviä sovelletaan terveydenhoitoon riippumatta siitä, kuinka se on järjestetty, tarjottu ja rahoitettu. Direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden terveyspalvelujen järjestämistä tai rahoittamista koskeviin säädöksiin tilanteissa, jotka eivät liity rajat ylittävään terveydenhuoltoon. Direktiivi ei velvoita jäsenvaltioita korvaamaan omalla alueellaan sijaitsevan terveyspalvelujentarjoajan tarjoamaa hoitoa, jos palveluntarjoaja ei kuulu maan kansalliseen sosiaaliturvatai terveysjärjestelmään. Potilaalle annettavaan hoitoon sovelletaan hoitojäsenvaltion lainsäädäntöä laatu- ja turvallisuus-vaatimukset mukaan lukien. Hoitojäsenvaltion on varmistettava mm., että potilas saa pyytäessään asianmukaista tietoa laatu- ja turvallisuusvaatimuksista, terveydenhuollon palveluntarjoajien valvonnasta ja arvioinnista, sekä tiedon siitä, mitä palveluntarjoajia laatu- ja turvallisuusvaatimukset koskevat. Myös terveyspalveluiden tarjoajat antavat yksittäisille potilaille tietoa palveluiden saatavuudesta, tarjoamiensa terveyspalveluiden laadusta ja turvallisuudesta, selkeät laskut ja selkeää tietoa hinnoista sekä palveluntarjoajan luvasta tai rekisteröintistatuksesta ja ammatillisista tai muista vakuutuksista. Potilaan kansalaisuus ei saa vaikuttaa potilaan kohteluun ja hoitoon pääsyyn. Kuitenkin hoito-jäsenvaltio voi, jos se on perusteltua yleistä etua koskevista syistä, käytännössä rajoittaa hoitoon pääsyä, jos se on tarpeen sen vuoksi, että riittävät terveyspalvelut voidaan turvata. Tällaiset menettelyt on rajattava siihen, mikä on välttämätöntä ja suhteellista, eikä menettely saa johtaa syrjintään. Hinnoittelun tulee olla samanlainen riippumatta siitä, asuuko potilas Suomessa vai tuleeko hän toisesta jäsenvaltiosta. Direktiivi ei vaikuta terveyspalveluiden tarjoajien mahdollisuuteen hinnoitella palvelunsa vapaasti, jos näin on kansallisesti säädetty, mutta hinnoittelussa ei saa syrjiä muista jäsenvaltioista tulevia potilaita. 3 Kansainvälistymisen ja viennin nykytila Suomen sosiaaliterveyspalveluissa Hoito- ja hoivapalveluiden viennillä tarkoitetaan sitä, että suomalaiset tuottavat palveluita ulkomaalaisille asiakkaille, jolloin rahavirta suuntautuu Suomeen. Hoitopalveluiden vienti voidaan luokitella sen mukaan, mikä elementti palvelussa ylittää rajan. Ylittäjä voi olla joko potilas/asiakas, asiantuntija, näyte tai tieto. Palveluiden tuonti puolestaan tarkoittaa vastaavasti sitä, että suomalaiset hakeutuvat ulkomaille hoitoon, että näytteitä lähetetään ulkomaille tai että kotimaahan saapuu ulkomainen asiantuntija tai palveluntarjoaja. Merkittävä osa Euroopan sisällä tapahtuvasta rajat ylittävästä terveydenhuollosta ja sairaanhoidosta sijoittuu raja-alueille, joita yhdistävät sama kieli ja kulttuuri. Joissain tapauksissa maan palvelujärjestelmä lähettää potilaita ulkomaille hoitoon, mikä tyypillisimmin johtuu kapasiteettipulasta tai pyrkimyksestä kustannusten hallintaan. Oma-aloitteisesti ulkomaille hoitoon hakeutuvat potilaat voidaan jakaa kolmeen ryhmään: 1) potilaat, jotka hakevat edullisempaa hoitoa kuin kotimaassa on tarjolla, 2) potilaat, jotka hakevat sellaisia hoitoja, TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 55 joita ei kotimaassa ole tarjolla, tai joihin on pitkät jonot eikä oman maan yksityisen sektorin tarjonta riitä täyttämään kapasiteettivajetta, 3) potilaat, jotka hakevat hoitoja, jotka kotimaan lainsäädäntö estää, kuten hedelmöityshoidot, abortti tai kuolinapu. Tällä hetkellä hoito- ja hoivapalveluiden vienti Suomesta on melko vähäistä ja epäsäännöllistä. Ne ulkomaalaiset potilaat, jotka pyrkivät Suomeen hoitoon pyritään ottamaan vastaan, mutta riittävä kotimainen kysyntä ja erityisesti yksityisellä puolella palveluntuottajien pieni koko aiheuttavat sen, että systemaattinen palvelujen vienti on hyvin pienimuotoista. Julkisella puolella esteenä ovat hoitojonot, henkilöstövoimavarojen joustamattomuus ja hinnoitteluun liittyvät ongelmat. Tyypillisesti hoitopalvelujen vienti kohdistuu niihin toimenpiteisiin ja hoitoihin, joissa on ainakin alueellista ylikapasiteettia, esim. synnytyksiin, sädehoitoihin ja ortopedisiin toimenpiteisiin. Potentiaalisimmaksi vientikohteeksi nähdään lähes poikkeuksetta Venäjä. Suomella on edellytyksiä viedä nykyistä enemmän hoito- ja hoivapalveluita. Suomi tunnetaan teknologisesti edistyksellisenä, puhtaana ja turvallisena maana, josta viedään jo paljon terveysteknologian tuotteita. Suomalainen lääketieteellinen osaaminen ja lääketieteellinen tutkimus ovat monilla alueilla maailman kärkitasolla. Lisäksi Suomea pidetään kiinnostavana sijoituskohteena. Venäjän markkinoiden läheisyys on myös Suomelle eduksi. Yksittäisten palveluiden lisäksi voidaan myös viedä kokonaisia palvelujärjestelmiä tai tuotteiden ja palveluiden yhdistelmiä. Esimerkkeinä tällaisista palvelujärjestelmistä voisi olla Suomessa hyvin toimiva neuvolajärjestelmä tai ikäihmisten palveluasumisjärjestelmä yhdistettynä palveluita tukevaan teknologiaan. Kokonaisen järjestelmän vieminen palvelutuotantona on kuitenkin haastavaa, sillä silloin on kyettävä integroitumaan ulkomaalaiseen palveluntuotantojärjestelmään ja kulttuuriympäristöön. Palvelujärjestelmän tuotteistaminen ja hinnoittelu on haastavaa ja useimmiten vienti supistuukin asiantuntijapalveluiden myymiseksi ja konsultoinniksi. Hoitopalveluiden vienti on vaativampaa kuin monien muiden palveluiden vienti, mikä on seurausta hoitopalveluiden luonteesta ja eri maiden terveydenhuoltojärjestelmien keskinäisistä eroista. Haastavuutta lisäävät esimerkiksi seuraavat tekijät: 1. Yhden hoitoepisodin aikana potilas tapaa useita lääkäreitä ja muuta ammattihenkilöstöä, ja hoitoketjun jakaminen kahden eri maan terveydenhuoltojärjestelmien kesken on haastavaa. 2. Potilaat eivät useinkaan maksa hoitoa itse, jolloin palveluntarjoajan on saatava vahvistus maksajalta, ennen kuin voi ottaa potilaan hoidettavakseen. 3. On oltava etukäteen selvillä, kuka vastaa mahdollisten komplikaatioiden hoidosta syntyvistä kustannuksista. 4. Potilastietojen saaminen, joka on edellytys hoitopäätösten tekemiselle, riippuu potilaan kotimaan lainsäädännöstä, ja siihen on Suomesta käsin vaikea vaikuttaa. 5. Hoitopalvelun laadun ja erityisesti sen vaikuttavuuden mittaaminen on vaikeaa, jolloin käsitykset palvelun laadusta perustuvat usein pelkkiin mielikuviin tai aistihavaintoihin. Laadun mittaamisen vaikeudesta seuraa myös palveluiden markkinoinnin vaikeus. 6. Palvelun saaminen omalla kielellä ja kulttuurillisesti on erityisen tärkeää hoitopalveluissa, sillä terveys on hyvin henkilökohtainen asia. 7. 56 Matkustamisen vaiva. TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu Näiden yleisten haasteiden lisäksi Suomen oma terveydenhuoltojärjestelmä asettaa joitain erityishaasteita viennille. 8. Julkisen puolen kysyntäpaine ja resurssien joustamattomuus, erityisesti hoitotakuun toteutuminen omien potilaiden hoidossa huolettaa päätöksentekijöitä. Uuden terveydenhuoltolain mahdollisesti synnyttämä ja yliopistosairaaloihin suuntautuva kysyntäpaine vähentää vientiin liikenevää kapasiteettia. Lisäksi kotimaisen kysynnän ennustetaan kasvavan tuntuvasti väestön vanhetessa. 9. Palveluntuottajien pitäisi olla perillä tuotannon tosiasiallisista kustannuksista, ja saada hinnoitella toimenpiteet haluamallaan tavalla. 10. Kotimarkkinoiden pienuus ja kilpailun puute, minkä seurauksena julkiset palveluntuottajat eivät toimi markkinaehtoisesti eivätkä kohtaa todellista kilpailua. Yksityisille yrityksille kotimarkkinat ja siellä liikkuvat pääomat ovat niin pienet, että ne eivät ole välttämättä halukkaita ottamaan vientitoimintaan liittyviä riskejä. 11. Suomen houkuttelevuus matkustuskohteena ja vahvan terveyspalvelubrändin puuttuminen Hoito- ja hoivapalvelujen kansainvälistyminen olisikin nähtävä laajempana kokonaisuutena kuin pelkkä vienti. Palvelujen kansainvälistyminen sisältää pelkän palveluviennin lisäksi myös ulkomaiset investoinnit ja kansainvälisellä markkinalla toimimisen kolmannen osapuolen kautta (franchising, lisensointi, ei-omistuksellinen sopimusyhteistyö). Palvelujen kansainvälistymisen osana on huomioitava myös kansainvälistä liiketoimintaa valmistelevat toimet (kansainvälisten asiakkaiden palveleminen kotimaassa, toimiminen osana kansainvälistä ketjua tai verkostoa, kansainvälisten asiantuntijoiden rekrytointi omaan organisaatioon ja palvelujen etätuotanto). Hoito- ja hoivapalveluissa suomalainen vahvuus on kapeilla erityisalueilla. On myös huomioitava, että kotimaassa toimivien hoito- ja hoivapalveluyritysten mielenkiinto kansainväliseen toimintaan on suhteellisen heikko, koska kotimarkkinassa on tällä hetkellä riittävästi kysyntää ja mahdollisuuksia sellaisenaan houkuttelevaan liiketoimintaan. Johtuen suomalaisen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän rakenteista muut pohjoismaat ovat myös kansainvälistymisen ja viennin kannalta kiinnostavimpia esimerkkimaita. Erityisesti Ruotsin esimerkki osoittaa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen kansainvälistyminen ja vienti edellyttää kansallisia linjauksia sekä ratkaisuja palvelumarkkinoiden ja yritysten toimintaedellytysten kehittämiseksi. Käytännön toimintamalleina sekä Swecare että Stockholm Care Ab ovat soveltamiskelpoisia myös Suomen olosuhteisiin. 4 Potentiaalisia kohdemarkkinoita Potentiaalisimpia kansainvälistymisen kohdealueita suomalaisille terveys- ja hyvinvointipalveluyrityksille ovat Suomen lähialueet, erityisesti Venäjä ja itse maksavat asiakkaat siellä. Jo pelkästään Pietarin alue tarjoaa 5 miljoonan ihmisen markkina-alueen. Ulkomailta tulevien potilaiden tulo hoitoon Suomeen on tunnistettu alueeksi, jolla suomalaisilla terveysalan yrityksillä on kasvumahdollisuuksia. Välitöntä vientipotentiaalia on nähtävissä lääketieteelliseen huippuosaamiseen perustuvissa hoidoissa kuten elektiivinen TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu 57 kirurgia, etenkin ortopedia. Palvelujen tuottajina toimisivat lähinnä yksityinen tai kolmas sektori; myös yhtiömuotoiset julkiset tuottajat voisivat tulla kysymykseen. Suomalaiset terveyspalveluyritykset tarjoavat jo jonkin verran palveluitaan kansainvälisille asiakkaille, mutta toiminta ei ole kovinkaan järjestäytynyttä. Suomi ei tällä hetkellä ole tunnettu terveyspalvelukohde ja yksittäisen yrityksen mahdollisuudet ja resurssit itsensä tunnetuksi tekemiseen esim. Venäjän markkinalla ovat vähäiset. Terveyspalveluja ulkomaisille asiakkaille tarjoavien yritysten markkinointiyhteistyötä tarvitaan. Venäjän lisäksi muut Pohjoismaat sekä Itämeren alue yleisemminkin ovat potentiaalista markkina-aluetta osalle sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajista. Muista Euroopan maista Espanjan Aurinkorannikko mainitaan usein kiinnostavana kohdealueena johtuen pitkälti suuresta määrästä siellä talvet asuvia suomalaiseläkeläisiä. Tehtyjen selvitysten mukaan pelkästään suomalaisväestö alueella ei kuitenkaan muodosta riittävän suurta potentiaalista asiakaskuntaa, jotta liiketoiminta keskimäärin olisi kannattavaa. Palveluntarjoajan onkin useimmissa tapauksissa oltava valmis panostamaan asiakashankinnassaan myös muihin kansallisuuksiin. Euroopan lisäksi myös Kiinassa ja Itä-Aasiassa on ollut kiinnostusta suomalaiseen sosiaali- ja terveysalan osaamiseen ja jotkut suomalaisyritykset ovat kyseisten markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia jo selvittäneetkin. 58 TEM:n ja ELY-keskusten julkaisu www.tem.fi www.mmm.fi www.ely-keskus.fi www.tekes.fi www.finpro.fi www.visitfinland.com www.lapinliitto.fi
© Copyright 2024