pdf-tiedosto - Maito ja terveys
Ravitsemus 1 katsaus 1 / 2 0 1 4 Sirpa Sarlio-Lähteenkorva s. 4 Hyvä, paha mielihyvä s. 12 Syntymäkoko vaikuttaa ruokatottumuksiins. 23 Kulutuslukuja s. 30 Ravitsemussuositukset Ajankohtaista 1 Ravitsemus 1 • 2 0 1 4 36. vuosikerta Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen voi tilata maksutta työpaikalle. Ravitsemuskatsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Julkaisija Toimituskunta Päätoimittaja Maito ja Terveys ry Toimitussihteeri ETM Katariina Lallukka Emeritusprofessori Antti Aro MMM, FT Paula Hakala Professori Hannu Korhonen MMM Leena Packalén Professori Päivi Palojoki Dosentti Aila Rissanen ETM, FT Tuula Tuure ETM Tiina Soisalo Tilaukset ja [email protected] Toimituksen osoite Maito ja Terveys ry PL 115, 00241 Helsinki puh. 09-272 2322, fax 09-272 2433 Paino Forssa Print, 2014 Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. ISSN-L 0357-2277 ISSN 0357-2277 2 Ravitsemuskatsaus 1•2014 Lukijalle Ruoka yhdistää maailman. Ruokaperinteet elävät ja pitävät pintansa. Oman ruoan tuotanto leimaa kansallisia ruokakulttuureja niin pohjoisessa, etelässä, idässä kuin lännessäkin. Oma maa on mansikka. Suomalainen luottaa ja haluaa suomalaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa. Raaka-aineemme ja niistä tehdyt tuotteet ovat turvallisia, maukkaita ja innovatiivisia. Ruisleipää, kermajuustoa ja marjoja! Näin vastasi yli 20 vuotta Ranskassa asunut suomalainen nainen, kun kysyin mitä hän kaipaa Suomesta. Laktoositonta maitojuomaa saa kuulemma etsiä Pariisista lähes suurennuslasin kanssa. Ruoka ja ravitsemus ovat maailmanlaajuisesti merkittäviä asioita ja on tärkeää, että me suomalaiset olemme aktiivisesti niihin vaikuttamassa. Tässä lehdessä kerromme sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevan virkamiehen Sirpa SarlioLähteenkorvan työstä. Hän on esimerkillisesti edustanut Suomea ruokaan ja ravitsemukseen liittyvissä asioissa niin pohjoismaisessa yhteistyössä, komission toiminnassa kuin Maailman terveysjärjestön WHO:ssä. Lehdestä voit lukea myös, miten ELO – Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö vie monipuolisesti kouluruokailun viestiä Suomessa ja maailmalla. Yhteiseen hiileen puhaltamista, tiedon jakamista ja toisten auttamista tarvitaan. Ravitsemusvaikuttajien eturintamaan, Valtion ravitsemusneuvottelukunnan pääsihteeriksi on valittu positiivinen yhteistyön taitaja MMM, laillistettu ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen. Hän aloittaa työnsä 1.9. Onnittelemme ja toivotamme merkittävälle työlle menestystä. Tiedätkö, mikä on FT Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan ”mansikkapaikka”? Se selviää henkilöhaastattelusta, joka julkaistaan vain sähköisessä Ravitsemuskatsauksessa (www. maitojaterveys.fi Ravitsemuskatsaus). Tutustu kuvitettuun verkkolehteen, suosittelen. Iloa ja valoa loppukesään ja syksyyn! Tiina Soisalo Ravitsemuskatsaus 1•2014 3 Ravitsemussuositukset ”Hei, muistittehan ravitsemuksen” R avitsemuspolitiikka toteutuu ruokalautasella. Siinä pitäisi näkyä kaikille yhteinen tavoite: ihmisten terveys ja hyvinvointi, ympäristön vaaliminen ja tuotantoeläinten hyvä kohtelu. Yksi ravitsemuspolitiikan toimijoista on sosiaali- ja terveysministeriö ja sen ravitsemuksesta vastaava neuvotteleva virkamies MMT, VTM Sirpa Sarlio-Lähteenkorva. Kansalaisten hyvinvointiin vaikuttavia päätöksiä ja ohjelmia tehdään myös muualla kuin sosiaali- ja terveysministeriössä. Ravitsemuskin on aika hajallaan hallinnossa. Niinpä Sirpa SarlioLähteenkorvalla on lobattavaa. Hän pitää huolen siitä, että valmistelevissa työryhmissä ja päätöksissä muistetaan ravitsemus terveyden edistäjänä. – Maa- ja metsätalousministeriö haluaa profiloitua ruokaministeriönä. Minun tehtäväni on kannustaa, että ruokaohjelmissa on terveellisen ravitsemuksen näkökulma mukana. Miten esimerkiksi varmistetaan terveysvaikutukset, kun suositaan luomutuotantoa? Riittääkö D-vitamiini, kun luomumaitoa ei saa täydentää? Ympäristöministeriön kestävän kehityksen tavoitteet koskettavat myös ruokaa. Hiilijalanjälkien mittaamisessa ei kuiten- 4 kaan saa unohtaa ravitsemuksen painoarvoa. – Etupäässä työni on koordinointia. On pidettävä tuntosarvet ulkona. Etsittävä asioille sopivat kommentoijat verkostosta. Hihkaistava milloin millekin ryhmälle, että hei, muistittehan ravitsemuksen. Siksi on tärkeää tuntea oman ammattikunnan erityisosaajat ja heidän kiinnostuskohteensa. Tästä työstä ei ilman verkostoa tulisi mitään, Sirpa Sarlio-Lähteenkorva tunnustaa. Ravitsemus on terveyden edistämistä Sosiaali- ja terveysministeriössä ravitsemus kuuluu terveyden edistämisen kokonaisuuteen. Ehkäisevien palvelujen asemaa pidetään ministeriössä tärkeänä, mutta eri asia on, miten siihen käytännössä riittää resursseja. – Rahaa on kaiken kaikkiaan niukasti, mutta ehkäisevät palvelut ovat saaneet olla kohtalaisen rauhassa leikkauksilta. Sirpa Sarlio-Lähteenkorvan mukaan ravitsemuksella on ihan kelvollinen asema sosiaali- ja terveysministeriössä muiden terveydenedistämisen palvelujen ohessa. Tuntuu, että ravitsemuksen asema on viime vuosina jopa vahvistunut kaikilla niillä Ravitsemuskatsaus 1•2014 alueilla, joilla ministeriöllä on toimivaltaa eli lainvalmistelussa, suosituksissa ja rahoituksessa. Tulostakin on näkyvissä. Uuden neuvola-asetuksen myötä on määritelty terveysneuvonnan sisällöt. Mukana ovat monipuolinen ravitsemus, painonhallinta, imetys, liikunta jne. Ikälaki eli vanhuspalvelulaki velvoittaa kuntia hankkimaan käyttöönsä erityisasiantuntemusta, jolla taataan laadukkaat vanhusten sosiaali- ja terveyspalvelut. Yhtenä asiantuntemuksen alueena laissa mainitaan ravitsemus. – Tämä yksi sana lainsäädännössä antaa mahdollisuuden kysyä kunnasta, miten vanhusten ravitsemuspalvelujen asiantuntemus on varmennettu. Terveydenhuoltolaissa on nyt esitetty kattavasti terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin kokonaisuus ja määritetty vastuutahot sen toteuttamiseen. Merkittävää on myös valtioneuvoston periaatepäätös ravitsemuksesta ja liikunnasta. Se valmisteltiin sosiaali- ja terveysministeriössä. Maailmanlaajuista vaikuttamista Ei riitä, että on näppituntuma ravitsemuksen asemasta kotimaassa. Terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat monet kansainväliset organisaatiot ja päätökset. Sirpa-Sarlio-Lähteenkorva edustaa Suomea Pohjoismaiden ministerineuvoston elintarvikkeista vastaavassa virkamieskomiteassa. Komitea kehittää parhaillaan yhteispohjoismaista elintarvikkeiden kulutuksen ja ravitsemuksen seurantajärjestelmää. Euroopan unionin komissio on nimennyt korkean tason ravitsemuksen asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä on luoda unionille yhteisiä strategioita. Sirpa Sarlio-Lähteenkorva on ollut ryhmän jäsen vuodesta 2007 lähtien. Ryhmän puitavana on esimerkiksi lihavuus ja sen ehkäisy. Eri maiden hyvät käytännöt halutaan jakoon. Hän on ravitsemuksen yhdyshenkilö Maailman terveysjärjestön WHO:n toiminnassa ja kommentoi järjestön toimintasuunnitelmia Suomen näkökulmasta. Toisaalta hän välittää WHO:n viestiä meidän suosituksiimme ja säädöksiimme. – WHO:n kautta on tullut mm. suositus, että makkaraaterioita saisi tarjota alle kouluikäisille lapsille vain kerran viikossa eikä alle vuoden vanhoille lainkaan niiden suola- ja nitraattipitoisuuden vuoksi. WHO ja Maailman maa- talousjärjestö FAO vaikuttavat siihen, mihin suuntaan maailman ruokajärjestelmää kehitetään. Ne tuottavat poliittisia lauselmia, jotka sitovat ainakin moraalisesti kansallisten järjestelmien kehittäjiä. WHO:n ja FAO:n perustaman Codex alimentarius -komitean standardit ja ohjeet ovat meilläkin elintarvikesäädösten perustana. Ravitsemussuositukset käytäntöön Sirpa Sarlio-Lähteenkorva oli mukana uudistamassa kansallisia ravitsemussuosituksia Valtion ravitsemusneuvottelukunnan jäsenenä. Hänellä on myös innostajan rooli suositusten viemiseksi käytäntöön. – Ravitsemussuosituksia vievät kentälle järjestöt, kuten Ravitsemusterapeuttien yhdistys ja Suomen Kuluttajaliitto. Ne ovat saaneet hankkeisiinsa rahoitusta sosiaali- ja terveysministeriöstä ja itse olen mukana ohjausryhmässä. Hänestä kansalliset suositukset ovat kohtalaisen onnistuneet ja palaute myönteistä. Julkinen keskustelukin oli pääosin asiallista. – Onnistuneesti juuri ennen suosituksia julkaistiin Finravinto -tutkimus ja sairastavuustilastot, joissa näkyivät karppaus-buumin seuraukset. Suola ja rasva eivät todellakaan ole mielipideasioita, vaan suosituksilla on vankka tutkimustausta. Joihinkin suosituksen yksityiskohtiin todennäköisesti joudutaan vielä tekemään tarkennuksia. Yksi niistä on D-vitamiini. Epäselvyyttä on syntynyt siitä, pitääkö suositus sisällään myös lapsille ja ikäihmisille esitetyn vitamiinilisän. – Suositus tarkoittaa kokonaissaantia. Ikäihmisillä esimerkiksi saanti ravinnosta on todella niukkaa ja kokonaissaanti on käytännössä sama kuin vitamiinilisä. Sirpa Sarlio-Lähteenkorva olisi halunnut, että kestävä kehitys olisi sisällytetty suositukseen. – Käyttäjille olisi helpompaa, jos terveyden ja kestävän kehityksen näkökulmat kulkisivat rinnan: Syö kalaa, mutta vältä uhanalaisia lajeja kuten… Kirjoittaja: Leena Packalen Ravitsemuskatsaus 1•2014 5 ravitsemussuositukset Suomalaisten ruokatottumukset kehittyvät pääosin myönteisesti S uomalaisen työikäisen (15–64-vuotiaiden) väestön ruokatottumusten kehitys on viimeisien vuosikymmenien aikana ollut pääosin myönteistä, paljastaa Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys (AVKT) -tutkimus. Kasvisten ja kasviöljyn kulutus on lisääntynyt, voin käyttö leivän päällä on harvinaista ja rasvattoman maidon suosio on kasvanut. Lyhyemmällä aikavälillä ruokatottumusten kehityksessä on kuitenkin havaittu myös epäsuotuisia suuntauksia, jotka näkyvät muun muassa kovan, tyydyttyneen rasvan saannissa. Leipä, erityisesti ruisleipä, on olennainen osa suomalaisten ruokavaliota. Leivän kulutus oli 2000-luvun alkuun asti jokseenkin tasaista, mutta sen jälkeen kulutus on vähentynyt. Vuonna 2000 päivittäin syötiin keskimäärin kuusi leipäviipaletta, vuonna 2013 neljä. Leivän kulutus on vähentynyt kaikkien leipälaatujen osalta. Esimerkiksi vuonna 2007 osallistujista 7 % ei syönyt ruisleipää päivittäin. Vuonna 2013 luku oli noussut 12 %:een. Perunaa harvemmin Myös muiden suomalaisille 6 tärkeiden hiilihydraattilähteiden käyttö on muuttunut viime vuosina. Perunan kulutus on vähentynyt 2000-luvun vaihteen jälkeen. Yhä harvempi syö perunaa päivittäin. Vuonna 2000 vähintään kolmena päivänä viikossa keitettyjä perunoita söi 56 %, vuonna 2013 enää 32 %. Samankaltaisia trendejä hiilihydraattien vähentämisessä näkyi myös Finravinto 2012 -tutkimuksessa. Siinä todettiin ruisleivän kulutuksen vähentyneen ja kokonaishiilihydraattien saannin pienentyneen vertailtaessa vuosia 2007 ja 2012, mutta sokerinsaannin pysyneen samana. rasvakseen valitsevien osuus oli pysynyt noin 20 prosentissa. Voin käyttö leivällä on ollut viime aikoina hyvin vähäistä, ruoanlaitossa sen sijaan hieman suositumpaa. Voin suosio ruonvalmistusrasvana kasvoi 2010-luvun vaihteessa. Sen käyttö lisääntyi vuoden 2009 noin kahdeksasta %:sta vuoden 2012 noin 14 %:iin. Vuonna 2013 voin käyttö väheni. Kasviöljy on suosituin ruoanvalmistuksessa käytetty rasva, yli puolet käyttää sitä ruoanlaitossa. Sen suosio on noussut tasaisesti. Voita vai margariinia? Vähärasvaisten juustojen päivittäinen käyttö kasvoi 2000-luvun vaihteen jälkeen, mutta lähti vuosikymmenen vaihteen lähestyessä laskuun. Samalla rasvaisempien juustojen käyttö lisääntyi. Vuonna 2006 päivittäin rasvaisia juustoja käytti 15 % ja vähärasvaisia 19 % vastaajista, vuonna 2013 vastaavasti 22 % ja 15 %. Rasvattoman maidon kulutus on lisääntynyt kautta tutkimusjakson, vuodesta 1978 lähtien. Vuonna 2009 myönteinen kehitys pysähtyi ja rasvattoman maidon suosio jopa väheni. Samaan aikaan tasai- Kasvirasvapohjainen levite on ollut 1990-luvulta lähtien suosituin leipärasva. Vuonna 2010 voi-kasviöljyseosten käyttö alkoi lisääntyä ja samalla kasvirasvalevitteiden suosio laski. Tämä tarkoittaa tyydyttyneen rasvan saannin kasvua. Vuonna 2013 puolet aikuisista käytti pääasiassa kasvirasvapohjaisia levitteitä leivällä, kun 2000-luvun alussa näin teki yli 60 %. Voikasviöljyseoksia käytti naisista 38 % ja miehistä 33 % vuonna 2013. Vuoteen 2009 asti voikasviöljyseoksen leivänpäällis- Ravitsemuskatsaus 1•2014 Rasvatonta maitoa sena pysyneessä kevytmaidon kulutuksessa näkyi jonkin verran kasvua erityisesti naisilla. Rasvaton maito on kuitenkin edelleen yleisimmin käytetty maitolaatu. Vuonna 2013 miehistä 38 % ja naisista 42 % joi pääasiassa rasvatonta maitoa. Kevytmaitoa käytti miehistä 32 % ja naisista 25 %. Rasvaisten maitojen kulutus väheni 2000-luvulle asti ja on sen jälkeen pysynyt vähäisenä. Kasvisten käyttö on kasvanut tasaisesti koko tutkimusjakson ajan. Vuonna 2013 tuoreita kasviksia söi päivittäin 35 % miehistä ja 50 % naisista. Keitettyjen kasvisten kulutus sekä hedelmien ja marjojen kulutus on myös noussut 1990-luvun lopusta, mutta niiden päivittäinen käyttö ei ole yhtä yleistä kuin tuoreiden kasvisten. Hedelmiä ja marjoja käytti päivittäin 30 % vastaajista ja keitettyjä kasviksia 14 % vuonna 2013. Trendit vaikuttavat Viimeisimmän vuosikymmenen vaihteessa voimistunut rasvakeskustelu ja vähähiilihydraattisen ruokavalion suosiminen olivat merkittäviä vaikuttajia suomalaisten ruokatottumusten muuttumiseen. Julkisen keskustelun ja vallitsevien ravitsemussuosi- tusten kyseenalaistamisen myötä muutokset näkyivät erityisesti hiilihydraattien vähentämisenä ja tyydyttyneen rasvan lisääntyneenä saantina. Myös proteiinin saantiin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota, vaikka puutetta proteiinista ei suomalaisilla ole. Varsinaisiksi karppaajiksi itsensä luokitteli kuitenkin vain 7 % vastaajista vuonna 2012 ja 5 % vuonna 2013. Hiilihydraattien välttely oli yleisempää, jopa 20 % kertoi välttelevänsä kaikkia hiilihydraatteja ruokavaliossaan vuonna 2013. Tulevat vuodet näyttävät, palataanko pitkään myönteisenä jatkuneeseen kehitykseen ja näkyvätkö muutokset trendissä vain ohimenevänä notkahduksena. Myönteistä on kasvisten käytön tasainen kasvu. Kansanterveydellisestä näkökulmasta on tärkeä valita rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita, leipärasvaksi kasvirasvalevite ja ruoanlaittoon kasviöljy. Kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä on hyvä edelleen lisätä. AVTK -tutkimus tehdään vuosittain postikyselynä. Se lähetetään 5000 satunnaisesti valitulle työikäiselle suomalaiselle. Tutkimus on tehty vuodesta 1978 lähtien. Vastausprosentti vuonna 2013 oli 51 %. Vuo- sittain tehtynä tutkimus kertoo ajankohtaisista muutoksista välittömästi. AVTK-tutkimus on tärkeä työväline terveyspoliittisessa suunnittelussa. Sitä hyödynnetään myös monissa tieteellisissä tutkimuksissa ja muun muassa erilaisten terveyttä edistävien ohjelmien suunnittelussa. Kirjoittaja: Anni Helldán, tutkija, THL Lähteet: Helldán A, Helakorpi S, Uutela A. Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen ja terveys, kevät 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 21/2013, Helsinki 2013. Helldán A, Raulio S, Kosola M, Tapanainen H, Ovaskainen ML, Virtanen S. Finravinto 2012 -tutkimus - The National FINDIET 2012 Survey. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 16/2013, Helsinki 2013. Ravitsemuskatsaus 1•2014 7 ravitsemussuositukset Uudet ravitsemussuositukset käytäntöön T ammikuussa 2014 julkaistiin uudet kansalliset ravitsemussuositukset, jotka perustuvat pohjoismaisiin ravitsemussuosituksiin. Ravintoaineita koskevat suositukset on esitelty lehden edellisessä numerossa (2/2013). Tässä keskitytään ruokien valintaa koskeviin suosituksiin. Suosituksissa korostetaan ruokavalion kokonaisuuden ja yksilöllisen joustavuuden merkitystä. Suositusten mukainen ruokavalio kattaa pääsääntöisesti ravintoaineiden tarpeen. Arkiset valinnat kohdalleen Sekä sairauksien ehkäisyn että painon hallinnan kannalta on olennaista, että päivittäin toistuvat ruokavalinnat ovat terveyttä edistäviä. Tärkeää on myös pitää ruoka-annosten koko kohtuullisena ja ateriarytmi säännöllisenä. Kasviksia tulisi nauttia yhteensä vähintään 500 g (5-6 annosta) päivässä. Kasviksiin kuuluviksi lasketaan juuresten, vihannesten ja palkokasvien lisäksi myös marjat, hedelmät ja sienet. Yksi annos kasviksia tarkoittaa yhtä keskikokoista hedelmää, 1 dl marjoja tai 1,5 dl salaattia, raastetta tai keitettyjä kasviksia. Pähkinöitä, manteleita ja siemeniä on hyvä nauttia eri lajeja vaihdellen. Ne ovat erinomaisia hyvälaatuisen rasvan ja proteiinin lähteitä. Viljasta kannattaa suosia runsaasti kuitua (vähintään 6 g/ 100 g) sisältäviä täysjyväviljaval- Taulukko 1. Keskeisimmät suositeltavat ruokavaliomuutokset Lisää VaihdaVähennä Kasviksia (erityisesti juureksia) ja Vaaleat viljavalmisteet palkokasveja (herneitä, papuja ja linssejä) Täysjyväviljavalmisteisiin Lihavalmisteita ja punaista lihaa (naudan-, sian- ja lampaanliha)a Marjoja ja hedelmiä Voi ja voita sisältävät levitteet Lisättyä sokeriab sisältäviä juomia ja ruokia (limut, energiajuomat, makeiset, makeat leivonnaiset ym.) Kasviöljyihin ja kasviöljy pohjaisiin levitteisiin (rasvaa vähintään 60 %) c d a b Kalaa ja muita mereneläviä Rasvaiset maitovalmisteet vaihdellen eri lajeja • Suositus: 2-3 kertaa/viikko Rasvattomiin ja vähärasvaisiin maitovalmisteisiin (rasvaa korkeintaan 1 %) Suolaac (Suolaista leipää, leikkeleitä, naposteltavia ym. sekä suolan lisäämistä ruokiin) Pähkinöitä ja siemeniä • Suositus: 2 rkl (n. 30 g)/vrk Alkoholijuomiad Korkeintaan 500 g/viikko Korkeintaan 10 % energiansaannista (noin ½ dl/vrk) Korkeintaan 5 g/vrk Naisille korkeintaan 1 annos/vrk ja miehille korkeintaan 2 annosta/vrk (1 annos on esim. 12 cl viiniä, pieni pullo keskiolutta tai 4 cl väkevää alkoholijuomaa) 8 Ravitsemuskatsaus 1•2014 misteita. Niiden yhteismääräksi suositellaan naisille kuutta ja miehille yhdeksää annosta. Yksi annos tarkoittaa yhtä desilitraa keitettyä kokojyväpastaa, -ohraa tai -riisiä tai puolta lautasellista puuroa tai yhtä leipäviipaletta. Myös peruna kuuluu suositeltavaan ruokavalioon. Parannusta rasvan laatuun Ruokaöljyistä suositeltavimpia ovat rypsi- ja rapsiöljy. Niissä on eniten n-3-sarjan rasvahappoja, joiden saanti on monilla liian vähäistä. Myös pellavansiemen-, camelina-, soija-, saksanpähkinä- ja hampunsiemenöljyt sekä oliivi- ja auringonkukkaöljy ovat suositeltavia rasvoja. Sen sijaan kookos-, palmu- ja palmuydinöljyä ei suositella, koska ne sisältävät runsaasti tyydyttynyttä rasvaa. Suosimalla maitovalmisteissa vähärasvaisuutta elimistö saa hyödykseen maidon hyödylliset ravintoaineet (kalsium, Dvitamiini, proteiini ym.), mutta välttyy maidon sisältämältä piilorasvalta. Uudistettu ruokakolmio huippu on saanut nimen ”sattumat”. Niillä tarkoitetaan runsaasti tyydyttynyttä rasvaa, suolaa ja/tai sokeria sisältäviä ruokia ja juomia. Niiden runsasta ja päivittäistä käyttöä on syytä välttää, koska ne altistavat monille terveyshaitoille. Perustana tutkittu tieto Suositusten mukainen ruokavalio vähentää lihomisen riskiä ja alttiutta sairastua moniin sairauksiin, kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonisairauksiin, kohonneeseen verenpaineeseen ja tiettyihin syöpätauteihin. Tästä on vakuuttavaa tutkimusnäyttöä. Suositusten mukaiset valinnat - erityisesti ruokavalion kasvisvoittoisuus ja punaisen lihan käytön rajoittaminen - ovat myös ympäristön kannalta suositeltavia. Suositukset ovat tiivis ja monipuolinen 60 sivun tietopaketti. Niissä otetaan kantaa myös mm. kasvisruokavalioihin, pakkausmerkintöihin, ravintolisien tarpeeseen ja kestäviin ruokavalintoihin. Lähteet: Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Terveyttä ruoasta – Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. www.vrn.fi Nordic Nutrition Recommendations 2012. http://www.norden.org/nnr Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala, Kelan tutkimusosasto Tarkennus D-vitamiinisuositukseen U usien D-vitamiinin saantisuositusten käytäntöön soveltamisessa on ilmennyt vaikeuksia. Lisäksi Finravinto -tutkimuksen uusimpien tulosten mukaan aikuisväestön (25–75-vuotiaat) keskimääräinen D-vitamiinin saanti ravinnosta on lisääntynyt selvästi. Miehillä se ylittää jo suositeltavan saannin kaikissa ikäryhmissä. Naisillakin saanti jää vain hieman alla suosi- tuksen. D-vitamiinivalmisteita käyttävillä yhteenlaskettu saanti ravinnosta ja valmisteista on jopa 2-3-kertainen verrattuna suositeltuun saantiin. Tämän vuoksi on tarkennettu aikuisväestölle annettuja suosituksia D-vitamiinivalmisteiden käytöstä. Lisätarvesuositus on annettu D-vitamiinin saannin turvaamiseksi silloin, kun ruokavalio ei sisällä riittävästi Dvitamiinipitoisia ruoka-aineita. Alle 18-vuotiaiden osalta odotetaan uusia tutkimustuloksia ja harkitaan mahdollisia Dvitamiinivalmisteiden käyttöä koskevia muutoksia niiden perusteella. Yli 20 μg/vrk sisältävästä Dvitamiinivalmistemäärästä ei ole havaittu olevan hyötyä. Tätä suuremmat määrät voivat olla jopa haitallisia pitkäaikaisesti käytettynä. D-vitamiinivalmisteiden tarpeettoman suurta käyttöä on syytä välttää. Ravitsemuskatsaus 1•2014 9 ravitsemussuositukset Taulukko 1. Päivitetyt D-vitamiinin saantia ja lisätarvetta koskevat suositukset. Muutokset lihavoituna. (10 μg = 400 ky eli kansainvälistä yksikköä) www.vrn.fi IKÄRYHMÄ SUOSITELTAVA KOKONAISSAANTIa LISÄTARVE täydentämään ruoasta saatavaa D-vitamiinimäärää 2 viikon ikäiset–2-vuotiaat 10 μg/vrk 10 µg/vrk ympäri vuoden 2–17-vuotiaat 10 μg/vrk 7,5 µg/vrk ympäri vuoden 18–60-vuotiaat 10 µg/vrk 10 µg/vrk tarvittaessab 61–74-vuotiaat 10 µg/vrk 10 µg/vrk tarvittaessab ≥ 75-vuotiaat 20 μg/vrk 20 µg/vrk ympäri vuodenc Raskaana olevat ja imettävät naiset 10 μg/vrk 10 µg/vrk ympäri vuoden Tarkoittaa valmiista ruoasta ja mahdollisista valmisteista yhteensä saatava D-vitamiinimäärä. Pimeimpänä vuodenaikana (loka-maaliskuu), jos ei käytä säännöllisesti vitaminoituja maitovalmisteita, ravintorasvoja ja/tai kalaa 2-3 kertaa viikossa. c Pienempi annos (10 µg/vrk) D-vitamiinilisää voi riittää, jos käyttää säännöllisesti ja paljon vitaminoituja maitovalmisteita, ravintorasvoja ja/tai kalaa. a b D-vitamiinin turvallisen saannin ylärajat, joita ei pitäisi ylittää (www.norden.org/nnr): •Lapset, alle 1-vuotiaat: 25 μg/vrk •Lapset, 1-11-vuotiaat: 50 μg/vrk •Nuoret ja aikuiset: 100 μg/vrk Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala, Kelan tutkimusosasto Syö hyvää innostaa ja kannustaa S yö hyvää -hanke kertoo uusien ravitsemussuositusten mukaisista ruokavalinnoista. Ne tekevät hyvää keholle ja ympäristölle ja myös maistuvat hyvälle. Hanke pyrkii luomaan polun luotettavan, ravitsemuksesta rennosti viestivän tahon luokse ja kokoamaan viestintäverkoston tämän tueksi. Kuluttajaliiton hankkeessa on 21 kumppania ja kuusi kohderyhmää: lapsiperheet, nuoret, työikäiset, ikääntyvät, ravitsemus- ja terveysalan ammattilaiset sekä media. Nelivuotisen hankkeen rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. 10 Mannerheimin Lastensuojeluliiton, Ruokatiedon, Maa- ja kotitalousnaisten ja Marttojen kanssa toteutetaan laajat alahankkeet. Järjestöjen paikallisja jäsenyhdistyksissä pidetään noin 100 luentotilaisuutta. Lisäksi järjestetään avoimia luentotilaisuuksia. Muiden kumppanien kanssa painotetaan viestintää ja aineiston hyödyntämistä heidän toiminnassaan. Lisäksi osallistutaan monille messuille, kumppaneiden kevät- ja syyskoulutuspäiville sekä seminaaritapahtumiin. Esitteet, magneetti, nuorille Ravitsemuskatsaus 1•2014 suunnattu mobiilisovellus Yolo ja aikuisillekin sopiva Syö hyvää – peli kannustavat terveellisiin elintapoihin. Yolo löytyy sovelluskaupoista ja Syö hyvää -peli sekä muu aineisto hankkeen nettisivuilta. Syö hyvää tarttuu erilaisiin teemoihin parin kuukauden välein. Teemaa käsitellään videoin, www.syohyvaa.fi -sivuilla julkaistavin artikkelein ja blogikirjoituksin. Kirjoittaja: Annikka Marniemi, [email protected] Millainen on terveyden kannalta paras ruokavalio? O n kiistaton tosiasia, että ravinto vaikuttaa eliniän pituuteen ja terveiden elinvuosien määrään. Kuitenkin siitä, millainen on terveellisin ruokavalio, esitetään ristiriitaisia näkemyksiä äärilaidasta toiseen. Tämä on aiheuttanut uskottavuuskriisin, jonka vuoksi moni valitsee ruokansa pelkästään makumieltymysten perusteella. Tilanteen selkeyttämiseksi Yalen yliopiston tutkijoita pyydettiin vertailemaan tutkimustietoon perustuen erilasia ruokavalioita. Niihin kuuluivat monet Suomessakin median myötävaikutuksella suosiota saaneet muotidieetit (esim. vähärasvainen, vähähiilihydraattinen ja Välimeren dieetti sekä paleo- eli kivikauden-, GI- ja vegaanidieetti). Mikään dieetti ei ollut selvä voittaja Vertailussa päädyttiin johtopäätökseen, ettei mikään ruokavalio ole selvästi muita parempi. Monelle ruokavaliolle oli tyypillistä tiettyjen ruoka-aineiden ylikorostunut suosiminen tai jyrkkä kieltäminen, mille ei löytynyt perusteita. Näyttöä ei löytynyt hyvin vähärasvaisen ruokavalion paremmuudesta verrattuna paljon terveellistä rasvaa sisältävään Välimeren ruokavalioon. Kuitupitoisia hiilihydraatteja sisältävä dieetti osoittautui paremmaksi kuin vähähiilihydraattinen. Väitteille lihapitoisen paleoruokavalion terveellisyydestä ei löytynyt tukea. Tutkijat huomauttavat, että nykypäivän liha on aivan jotain muuta kuin kivikauden liha. Lisäksi kyseistä ruokavaliota on käytännössä mahdoton toteuttaa, koska valtaosa kivikauden riistaeläimistä ja kasveista on kuollut sukupuuttoon. Avainsanoja kasvikset, luonnollisuus ja kohtuus Tutkijat päätyivät siihen, että tietyt yleispiirteet ruokavaliossa ovat terveyden kannalta tärkeitä – eivät tiukat säännöt ja rajoitukset. Pääasiassa kasviksista koostuva ravitsemuksellisesti täysipainoinen ruokavalio näyttää edistävän terveyttä parhaiten. Se ehkäisee erityisesti sydän- ja verisuoni- sekä syöpäsairauksia. Myös täysjyväviljan sekä pähkinöiden ja siementen käyttö on hyödyksi. Lisäksi ruoan tulisi koostua mahdollisimman luonnollista ja vähän prosessoiduista ruokaaineista. Silloin ei tarvitse kantaa huolta suolasta, tyydyttyneistä ja transrasvoista eikä sokerista, joista valtaosa saadaan teollisista elintarvikkeista. Tärkeää on muistaa myös syömisen kohtuullisuus. Hyvän ruokavalion kiteytyksenä tutkijat pitävätkin lausetta: ”Syö kohtuullisesti ja enimmäkseen kasviksia”. Tutkijoiden mielestä ravinnosta ja terveydestä puhuttaessa tulisi painottaa niitä asioita, joiden tiedetään perustuvan varmasti tutkittuun tietoon. Lisäksi on hyvä tunnustaa, että ravintoon liittyy paljon sellaisia asioita, joista ei ole vielä käytettävissä luotettavaa tietoa. Kirjoittaja: Dosentti, FT, johtava tutkija Paula Hakala, Kelan tutkimusosasto Lähde: Katz DL, Meller S. Can we say what diet is best for health? Annu Rev Public Health 2014;35:83103. doi: 10.1146/annurevpublhealth-032013-182351. Ravitsemuskatsaus 1•2014 11 Ajankohtaista Hyvä, paha mielihyvä M ielihyvä on psyykkinen tila, joka koetaan myönteisenä ja tavoittelemisen arvoisena. Mielihyvää voivat tuottaa biologiset tekijät, kuten ruoka ja juoma tai kulttuuriset tekijät, kuten musiikki ja elokuvat. Mielihyvän tunteen voi aiheuttaa myös suoraa keskushermostoon vaikuttavat kemialliset aineet, kuten alkoholi ja jotkut lääkkeet. – Mielihyvä ei ole suoraan kytköksissä nälkään, mutta tiedetään, että nälkä on paras mauste, toteaa FT, dosentti Leila Karhunen Itä-Suomen yliopistosta. Mielihyvä toimii monella tapaa syömisen säätelyssä. Mielihyvän seurauksena halu syödä lisääntyy. Herkullisen ruuan näkeminen vahvistaa näläntunnetta ja halua syödä sekä aktivoi mielihyvän kokemista sääteleviä aivoalueita. Mitä enemmän maultaan, rakenteeltaan, ulkonäöltään ja hajultaan erilaisia ruokia on tarjolla, sitä enemmän ja monipuolisemmin syödään. Mutta mielihyvä saattaa viedä myös pahaan kierteeseen, jos vaikkapa painonhallinnan nimissä on sallittuja ja kiellettyjä ruokia: Pidän kielletystä ja haluan sitä, mutta en saisi haluta. Haluan kuitenkin. En siis hallitse halujani. Kun en kerran hallitse, niin antaa mennä. 12 Leila Karhusen mukaan kannattaa opetella syömisen taito, jotta mielihyvää ruuasta voi kokea hyvällä mielellä. Tarvitaan rento joustava asenne ruokaan. Ruuasta saa nauttia. Tarvitaan sisäinen motivaatio syödä monipuolisesti erilaisia ruokia ja näin edistää hyvää ravitsemustilaa. Tarvitaan syömisen säätelyä eli nälän, ruokahalun ja kylläisyyden tuntemusten huomaamista. Se ylläpitää elimistön luontaista energiatasapainoa ja painoa. Tarvitaan kykyä huolehtia syömisestä. Ensisijaisen tärkeää ovat säännölliset ennustettavat ateriat eli tasapainoinen ateriarytmi. Geenitkö ratkaisevat sopivan ruuan? Terveelle väestölle tarkoitetut yleiset ravitsemussuositukset eivät ota huomioon yksilöllisesti muuttuneita ravintotarpeita. Voidaanko geenien (perintötekijöiden) tasolle viedyllä ravitsemustutkimuksella määritellä, mikä on yksilölle parasta ruokaa? – Perinnöllisen vaihtelun määrittäminen saattaa auttaa tunnistamaan ravitsemukseen liittyviä yksilöllisiä tarpeita, mutta rinnalle tarvitaan aina myös ravitsemuskäyttäytymiseen ja valintoihin liittyvää tietoa ja ymmärrystä, toteaa FT, dosentti Marjukka Kolehmainen Ravitsemuskatsaus 1•2014 Itä-Suomen yliopistosta. Ihmisen aineenvaihdunnan tilaan vaikuttavat monet sisäiset tekijät, kuten kehon koostumus, perinnöllinen genotyyppi, terveydentila, ikä, kudosten uusiutumisnopeus ja perusaineenvaihdunta. Ja toisaalta vaikuttavat ulkoiset tekijät, kuten ravintoaineet, erilaiset bioaktiiviset yhdisteet, fyysinen aktiivisuus, mikrobit, lääkkeet ja henkinen tilakin. – Ravitsemusneuvonnan pitää perustua suosituksiin, mutta suosituksia voidaan muokata geneettisen ja metabolisen tiedon valossa, jos tietoa vain on tarpeeksi. Yleiset ja yksilölliset ravitsemussuositukset eivät ole toistensa vastakohtia, vaan täydentävät toisiaan, Marjukka Kolehmainen muistuttaa. Tällä hetkellä täydellisen yksilöllisen ravitsemuksen määrittäminen ja siihen liittyvä valmennus ovat vielä tieteisfantasiaa. Geneettisen ymmärryksen lisäksi on mietittävä, haluavatko ihmiset tietää mahdolliset yksilölliset ravinnontarpeensa. Lisääkö se vain ahdistusta vai voimaannuttaako tieto ottamaan vastuuta hyvinvoinnistaan? Rajoittaako yksilöllinen ravitsemus yhdessä syömistä? Eurooppalaisessa kyselytutkimuksessa 66 % vastaajista olisi valmis tekemän geneetti- siä testejä ja 27 % noudattaisi geneettisen tiedon perusteella suunniteltua yksilöllistä ruokavaliota. Ruokavalioon halukkailla oli enemmän tiedostettuja terveysongelmia. Nutrigenetiikka tutkii geenien osuutta siihen, miten ruoka kehossamme vaikuttaa elintoimintoihin. On löydetty esimerkiksi lihavuudelle altistavia geenejä, mutta ne selittävät yksilöiden välisestä painonvaihtelusta vain 1,45 % eli noin puoli kiloa 170–180 -senttisellä ihmisellä. Nutrigenomiikka tutkii sitä, miten syöty ruoka vaikuttaa geenien toimintaan. Tiedetään, että rasva ja sen laatu, hiilihydraatit, proteiinit, vitamiinit ja kivennäisaineet vaikuttavat geenien toimintaan. Makumieltymykset peritään ja opitaan Joku pitää karvaasta ja toiselle se on täysin vastemielinen maku. Joku himoitsee hapanta, mutta toisen se saa irvistelemään. Makumieltymysten erot selittyvät sekä perintötekijöillä että oppimisella ja ympäristötekijöillä. Tiedetään, että mieltymys makeaan periytyy, mutta mieltymys suolaiseen ei. Suolaisen mieltymys opitaan kulttuurin ja altistuksen kautta. Karvaan, makean ja umamin (esim. lihan maku) aistimisen geenit on paikannettu. FT Outi Törnwall Helsingin yliopistosta on tutkinut makumieltymysten periytyvyyttä 21–25 –vuotiailla kaksosilla. Tutkimuksen kohteena olivat mieltymykset happamiin, polttaviin ja astringoiviin eli suuta mutristaviin ruokiin. Mieltymys astringoiviin ruokiin ei näyttäisi periytyvän. Sen sijaa syljen proteiinintuotannon periytyvyydestä on viitteitä. Syljen proteiinit reagoivat astringoivien ruokien tanniinin kanssa, voitelevat suuta ja vaikuttavat aistimukseen. Mieltymys happamaan ja polttavaan makuun periytyy noin 50-prosenttisesti, mutta ympäristöllä ja oppimisella on yhtä suuri merkitys. – Paljon on vielä tutkittavaa, jotta saadaan selville, mitkä geenit mieltymyksen taustalla ovat, Outi Törnwall huomauttaa. Flavorimieltymyksiä happamiin, polttaviin ja umamiruokiin kartoittaneen kyselyn perusteella nuoret aikuiset ja- kaantuivat kahteen ryhmään: perusryhmään ja ”seikkailijoihin”. ”Seikkailijoilla” oli vahvempi mieltymys happamaan ja polttavaan makuun ja vähemmän uusien ruokien pelkoa. Perimä selittää ryhmien eron noin 77 prosenttisesti. Flavori on ruuan maun, tuoksun ja rakenteen yhteisaistimus ja mielihyvän perusta. Flavori käynnistää elimistön vastaanottamaan ravintoa kiihottamalla mm. syljeneritystä. Kirjoittaja: Leena Packalen Lähde: Elintarvikepäivät 2014, Tieteellinen ohjelma: Eloa ja Iloa syömisestä Ravitsemuskatsaus 1•2014 13 ajankohtaista Suomalaiset Pohjoismaiden pulskimpia A ikuisväestön lihavuus on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa, mutta harvinaisempaa kuin Etelä-Euroopassa tai IsossaBritanniassa. Yli puolet aikuisista suomalaisista on ylipainoisia ja joka viides on selvästi lihava. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finriski 2012 -tutkimuksen mukaan työikäisten miesten keskimääräinen painoindeksi (BMI) on 27,1 ja naisten 26,0. – Vaikuttaa siltä, että lihavuusepidemia on Suomessa vähitellen tasoittumassa, mutta keskiarvot ovat edelleen liian korkeat, sanoo ylijohtaja Erkki Vartiainen THL:sta. Väestön ylipainoisuus ei ole yksinomaan Suomen ongelma, vaan liikakilojen kanssa kamppaillaan kaikkialla länsimaissa ja yhä enemmän myös kehitysmaissa. Vartiaisen mukaan mikään maa ei ole vielä löytänyt onnistunutta reseptiä kääntää lihavuuslukemat laskuun. Suomessa tähän tähtää THL:n vuonna 2012 käynnistämä Kansallinen lihavuusohjelma, jonka tavoite on saada lihavuuskehitys laskusuuntaan. Monen toimijan yhteistyöohjelma pyrkii siihen, että entistä harvemmasta lapsesta ja nuoresta kasvaisi lihava aikuinen, ja entistä harvempi lihoisi aikuisiässä. 14 Lapsuusiän ylipaino ja lihavuus lisäävät riskiä painoongelmiin myös aikuisiässä. THL:n lasten ja nuorten terveysseurantatutkimuksen (LATE) mukaan leikki-ikäisistä lapsista noin 12 prosenttia on ylipainoisia, mutta kouluikäisistä jo viidennes. Nuorten ylipainoisuus on kolminkertaistunut neljän viime vuosikymmenen aikana, ja lihavuuden vaikeusaste on kasvanut. Haitallinen vyötärölihavuus Vartiainen muistuttaa, että lihavuus on merkittävä kansanterveysongelma, sillä se lisää monien kroonisten sairauksien riskiä. Tällaisia ovat esimerkiksi tyypin 2 diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet sekä kihti ja sappikivitauti. – Sairastumisriski alkaa nousta jo kohtuullisen vähäisellä ylipainolla, Vartiainen tähdentää. Yksi merkittävä ylipainoon liittyvä terveysriski on metabolinen oireyhtymä, jolle on tyypillistä etenkin vyötärölle painottuva lihavuus. Siihen liittyy lisäksi verenpaineen kohoaminen sekä rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöitä. Ravitsemuskatsaus 1•2014 – Metabolinen oireyhtymä voi uusimpien tutkimustietojen mukaan olla jopa 44 prosentilla suomalaisista. Se yleistyy iän myötä ja on miehillä yleensä yleisempi kuin naisilla, kertoo THL:n tutkimusprofessori Pekka Jousilahti. Metabolisessa oireyhtymässä on kyse useiden terveydelle haitallisten riskitekijöiden kasautumisesta. Siksi se ennustaa hyvin tyypin 2 diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien riskiä. Ehkäisyn kannalta keskiössä on painonhallinta sekä ruokavalion että liikunnan keinoin, Jousilahti painottaa. Itämeren ruokaa ja liikuntaa Dosentti, akatemiatutkija Satu Männistön mukaan tutkimuksissa lihavuuteen on yhdistetty mm. prosessoidun lihan, voin, vaalean vähäkuituisen viljan, makeisten ja virvoitusjuomien runsas käyttö. Parempaa painonhallintaa taas ennustaa ruokavalio, jossa on paljon kasviksia ja hedelmiä, täysjyväviljaa, pähkinöitä ja maitovalmisteita. – Tunnetuin terveellisen ruokavalion malli on Välimeren ruokavalio, jonka kotimainen vastine on Itämeren ruokavalio, Männistö toteaa. Itämeren ruokakorissa on reilusti vihanneksia, juureksia ja marjoja, ruista ja muuta täysjyväviljaa, rypsiöljyä ja muita kasvirasvoja, kalaa 2 -3 kertaa viikossa sekä rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. Itämeren ruokavalio on hyvin linjassa ravitsemussuositusten mukaisen, terveyttä edistävän ruokavalion kanssa. Tutkija Jarna Hannukainen Turun yliopiston PET-keskuksesta muistuttaa, että liikunta tukee sekä laihdutusta että painonhallintaa. Se vähentää lisäksi tehokkaasti viskeraalista eli sisäelinten ympärille kertynyttä rasvaa, vaikkei paino alenisikaan. – Liikunnan on tutkimuksissa havaittu vähentävän maksaan kertynyttä rasvaa sekä normaalipainoisilla, ylipainoisilla että ylipainoisilla diabeetikoilla, Hannukainen kertoo. Rasvamaksa sotkee metaboliaa Rasvamaksa todetaan tavallisesti 40 - 60 vuoden iässä, mutta nykyään sitä löytyy yhä useammin jo lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Yleisin rasvamaksan syy on vyötärölihavuus. Maksan rasvoittuminen sekoittaa elimistön sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaa. Se on vahvassa yhteydessä tyypin 2 diabeteksen ilmaantumiseen. – Maksan rasvoittuminen selittää suurimman osan lihavuuteen liittyvistä metabolisista häiriöistä. Keskeisimmät niistä ovat lisääntynyt glukoosin tuotanto sekä lisääntynyt triglyseridien ja kolesterolin synteesi, kertoo professori Jussi Pihlajamäki Itä-Suomen yliopistosta. Alttius maksasolujen rasvoittumiseen vaihtelee ihmisestä toiseen. Kaikille lihaville ei kehity rasvamaksaa, eikä heillä välttämättä ole metabolisia ongelmia. Toisaalta myös laihalla ihmisellä voi olla liian suuri määrä rasvaa kehossaan. Satu Männistö sanookin, että lihavuustutkimuksessa on entistä enemmän keskityttävä selvittämään myös sitä, ketkä ovat oikeasti lihavia. – Onko niin, että lihavuus ei ole kaikille yhtä haitallista? hän pohtii. miota myös lihavuuteen yksilön henkilökohtaisena kokemuksena ja lihavuuteen yhteiskunnallisena ilmiönä. – Pyrkimys olla terve ja hoikka on yhteiskunnassamme vahva normi. Ruumiin koosta on tullut yhä enemmän kelpaavuuden mittari, Jallinoja sanoo. Jallionojan mielestä lihavuuspuhetta leimaa usein lihavien syyllistäminen ja lihavuuden näkeminen terveydenhuollon kustannuseränä. Leimaamisen sijaan pitäisi vahvistaa näkemystä, että lihavuus ei ole vain yksilön ongelma ja vastuu. – Yksi tavoite olisikin löytää keinoja, joilla kannustetaan lihavaa ihmistä elintapamuutokseen niin, että samalla myös oman kehon hyväksyntä ja myötätunto itseä kohtaan lisääntyvät. Ongelma on monen tieteenalan yhteinen kysymys, Jallinoja sanoo. Kohti oman kehon hyväksyntää Kirjoittaja: Krista Korpela-Kosonen, Viestintä Nutrimedia Dosentti, tutkimuspäällikkö Piia Jallinoja Kuluttajatutkimuskeskuksesta huomauttaa, että puhetta lihavuudesta ja sen merkityksestä ihmisen terveydelle ovat jo pitkään hallinneet ravitsemus- ja lääketiede. Entistä enemmän pitäisi kiinnittää huo- Lähde: Suomen Lihavuustutkijat ry:n ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seminaari Helsingissä 4.4.2014 Ravitsemuskatsaus 1•2014 15 ajankohtaista Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus heikentää elämänlaatua S airauteen liittyvä vajaaravitsemus on yleinen, mutta huonosti tiedostettu ongelma Suomessa. Euroopassa on arvioitu, että vajaaravitsemuksen riski on 30 %:lla sairaalapotilaista ja siitä aiheutuvat terveydenhuollon kustannukset ovat kaksinkertaiset ylipainoon verrattuna. Riskipotilaiden tunnistaminen ja tehostetun ravitsemusohjauksen kohdentaminen näihin potilaisiin on kannattavaa. Vajaaravitsemuksella tarkoitetaan tilaa, jossa ravintoaineiden saanti ei vastaa kehon fysiologista tarvetta ja josta aiheutuu haitallisia mitattavia muutoksia kehon koostumuksessa ja sen toiminnassa. Sairauteen liittyvään vajaaravitsemukseen liittyy aina inflammaatio eli tulehdusvaste. Inflammaation aste vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ravitsemushoidolla voidaan korjata ravitsemustilaa sekä siihen mikä on elimistön typen tarve1. Krooniset sairaudet, kuten keuhkoahtaumatauti, munuaisten ja sydämen vajaatoiminta, syöpä ja tulehdukselliset suolistosairaudet kuuluvat ryhmään, jossa inflammaation aste on lievä tai keskivaikea. Suuret leikkaukset, vakavat aivotapahtumat ja tehohoitopotilaat kuuluvat vaikean inflammaation ryhmään. Saira- 16 uksissa ja tiloissa, joihin ei liity inflammaatiota, kuten anorexia nervosa ja vaikea depressio, ravitsemustila korjaantuu, kun syömistä estävät oireet ja tekijät on poistettu. Sen sijaan muissa sairauksissa ravitsemustila palautuu normaaliksi vain, jos sairaus tai tila väistyy. Ravitsemushoidolla voidaan näissä tilanteissa hidastaa merkittävästi lihaskatoa. Vajaaravitsemus aiheuttaa kärsimystä Vajaaravitsemuksen näkyvin piirre on laihtuminen. Akuutissa vaiheessa menetetään pääasiassa rasvakudosta mutta tilan kroonistuessa lihaskato kiihtyy. Painonlasku on merkittävä, kun paino on laskenut yli 10 % puolessa vuodessa tai yli 5 % kuukaudessa. Potilas menehtyy, kun tavoitepainosta on menetetty 30-35 % tai lihaskudoksesta yli puolet. Fataali painonlasku johtaa sydämen ja keuhkojen vajaatoimintaan ja keuhkokuumeeseen. Tästä syystä laihtuminen lisää mm. sydämen ja munuaisten vajaatoimintapotilaiden kuolleisuutta. Vajaaravitsemus lisää infektio- ja leikkauskomplikaatioriskiä, sairaanhoidon tarvetta ja heikentää elämänlaatua. Näiden seurauksena sairaalas- Ravitsemuskatsaus 1•2014 saoloaika pitenee 3-6 vrk:lla ja sairaanhoidon kustannukset jopa kolminkertaistuvat. Kolmannes sairaalapotilaista on riskipotilaita Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus tunnistetaan huonosti. Tutkimukset ovat osoittaneet, että vajaaravitsemusriskin yleisyys on yli 30 %2. Suomessa TAYS, KYS ja HUS ovat seuloneet vajaaravitsemusriskiä. Näyttää siltä, että ongelma on Suomessa samansuuruinen kuin muualla Euroopassa. Varovasti arvioiden se koskee lähes 500 000 potilasta. Huolestuttavaa on, että näistä suurin osa jää toteamatta ja hoitamatta. Kirjoittaja: Helena Orell-Kotikangas, THM, laillistettu ravitsemusterapeutti, Kliinisen ravitsemusterapian yksikkö, Ravioli, HUS Lähteet: 1. Sobotka L, editor. Basics in Clinical Nutrition. s. 21-22. Galen; 2011.723 p. 2. Sorensen J, Kondrup J, Prokopowicz J, et al. EuroOOPS: an international, multicentre study to implement nutritional risk screening and evaluate clinical outcome. Clinical Nutrition 2008;27:340-349. Osteoporoosin Käypä hoito -suositus on päivitetty – Nyt mukana on myös lapsinäkökulma T uoreessa osteoporoosin käypä hoito -suosituksen päivitetyssä versiossa korostetaan murtumapotilaiden tunnistamisen, tutkimisen ja hoitoon ohjauksen merkitystä. Lisäksi pidetään tärkeänä ensimmäisen luunmurtuman ja kaatumisten ehkäisyä. Käypä hoito -suosituksen avulla pyritään ehkäisemään sairastumista. Pääviestinä on ”riittävästi liikuntaa, terveellistä syömistä, tupakoinnin välttämistä”. Lääkkeelliset keinot ovat jo sairastuneiden hoitokeinoja. Riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia Osteoporoosin ehkäisyssä riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti ovat tärkeitä. Osteoporoosipotilaan kalsiumin saannin tulisi olla 1 000-1 500 mg vuorokaudessa. Kalsiumia saadaan parhaiten maitovalmisteista. Tarvittaessa käytetään kalsiumlisää. Luuston kehityksen aikana tarvitaan D-vitamiinia riittävän mineraalitiheyden saavuttamiseksi. D-vitamiini lisää luun määrää lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Se hidastaa luuntiheyden pienentymistä yhdessä kalsiumin kanssa vaihdevuosiiän ohittaneilla naisilla. D-vitamiini vaikuttaa myönteisesti iäkkäiden ihmisten tasapainoon, lisää lihasvoimaa ja ehkäisee samalla kaatumisia. Se myös hidastaa lisäkilpirauhasen liikaerityksestä johtuvaa osteoporoosia. sopii myös ikäihmisille. Tanssi ja voimistelu vahvistavat myös tasapainoa. Osteoporoosia sairastavienkin on tärkeää liikkua ja vahvistaa lihaskuntoa, liikkuvuutta ja tasapainoa. Painon seuranta tärkeää Luukudos uusiutuu koko elämän ajan. Luun määrä kasvaa 20–30 ikävuoteen saakka ja säilyy melko muuttumattomana 40 ikävuoteen asti. Sen jälkeen luun määrä pienenee. Pienentyminen kiihtyy naisilla vaihdevuosien myötä. Osteoporoosi ei kuitenkaan ole vain naisten sairaus, vaan luun häviäminen nopeutuu elämänkaaren loppupäässä sekä miehillä että naisilla. Osteoporoosia on myös lapsilla, esimerkiksi tiettyjen lääkehoitojen seurauksena. Osteoporoosipotilailla heikko ravitsemustila ja alipainoisuus ovat pahempi ongelma kuin ylipaino. Säännöllinen punnitus on yksinkertainen tapa seurata ravitsemustilaa. Sen tulee olla säännöllinen osa iäkkään osteoporoosipotilaan terveydentilan selvitystä. Useimmat luunmurtumat syntyvät kaatuessa. Kaatumisen riski kasvaa, jos jalkojen lihasvoima ja liikkuvuus ovat heikkoja ja näkö ja tasapaino ovat huonontuneet. Liikunta ehkäisee osteoporoosia tehokkaasti. Juoksuja ja hyppyjä sisältävä ns. luuliikunta vahvistaa lasten ja nuorten luustoa. Aikuisille hyviä liikuntamuotoja ovat kävely, juoksu ja kuntosaliharjoittelu, joka Luusto on elävää kudosta Lähde: Käypä hoito -suosituksen tiedotustilaisuus 29.4. Helsingissä. Käypä hoito -suositus ja potilasversio ovat osoitteessa www.kaypahoito.fi Ravitsemuskatsaus 1•2014 17 Joukkoruokailu ja maito Arvo ruualle ja sen tekijöille -N yt vain odotamme, että kurssitetut panevat tiedot, taidot ja ideat jakoon omassa työyhteisössään. Maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Veli-Pekka Talvela on rahoittajan edustajana tyytyväinen ruuan ja ruuantekijöiden arvostusta kohottaneiden hankkeiden tuloksiin. Tämän kaltaiset hankkeet tuovat ministeriön ruokapolitiikkaa esiin. Ylijohtaja Talvela puhui ProTaRu- ja ResTaRu -hankkeiden päätösseminaarissa tammikuussa Helsingissä. Molemmat ovat koulutushankkeita, joissa oppimisen ja voimaantumisen kautta etsittiin oman työn arvostusta ja rohkeutta sen kehittämiseen. ProTaRu:n kirjattu tavoite on ”Taitava ruokapalveluhenkilöstö julkisten ruokapalveluiden laatuketjun elinvoima” ja ResTaRu:n ”Vastuullinen ja taitava ruokapalveluhenkilöstö muutosagenttina ruokahävikkiä vähentämässä ja ruokasivistystä nostamassa”. Molempien hankkeiden johtajana ja kouluttajana toimi FT Seija Lintukangas yrityksensä Edutaru Oy:n kautta ja yhteistyökumppaneiden avustuksella. Hankkeiden koulutusseminaarit toteutettiin vuosien 2012 ja 2013 aikana. 18 Kohti ruokasivistystä – Osaava ruokapalveluhenkilöstö on kansanterveyden kivijalka. Moni kaivaa hautansa haarukalla, mutta moni on myös pelastunut. Ruokatottumuksilla on merkitystä, muistutti professori Päivi Palojoki Helsingin yliopistosta. Hänen mukaansa olemme siirtymässä vaikeanmakuisesta ravitsemuskasvatuksesta tutumpaan ruokakasvatukseen ja sitä kautta kohti ruokasivistystä. Ohjausryhmän puheenjohtajana Päivi Palojoki nosti esille hankkeiden aikana täsmentyneitä käsitteitä. Ruokasivistykseen kuuluvat arvot, arvostus, vastuulliset ruuan valinnat, järkevä ruuan käyttö, hyvät tavat ja huomaavaisuus. – Ruokapalvelun ammattilaiset tekevät ruokakasvatustyötä ja siihen heille on annettava edellytykset. Arvostus ansaitaan osaamisella. Siksi ruokapalveluhenkilöstö tarvitsee koulutusta, tiedottamista, yhteistyötä, ravitsemus- ja viestintätaitoja sekä vertaiskeskusteluja, joissa osaamista ja kokemusta jaetaan. On opittu ideoitu Päivi Palojoki kirjasi hankkeiden saavutuksia. Kurssitetuille selvisi, että oppiva työyhteisö löytää uusia toimintamalleja ja pelaa Ravitsemuskatsaus 1•2014 samaan maaliin. Yhteinen oppimispolku rohkaisi itseohjautuvaksi työntekijäksi ja muutoksia tuottavaan toimintaan. Seija Lintukangas puolestaan havaitsi koulutetuissa myönteistä muutosta itsearvostuksessa, asennoitumisessa ja toiminnassa. Rohkeus ja osaaminen ruokakasvatukseen paranivat. Ruokahävikin vähentämiseen löydettiin konkreettisia toimia. Ympäristön arvostus ruokaa ja sen tekijöitä kohtaan koheni. – Pelkkä informaatio-ohjaus ei riitä. Tarvitaan asioiden kansantajuistamista ja mahdollisuutta soveltaa tietoa käytäntöön. Työyhteisössä esimiesten vaikutus on avainasemassa, hän totesi. Johtaja Tuija Sinisalo Kylänkattauksesta, Jyväskylän sisäisestä liikelaitoksesta, listaa oman henkilöstönsä kouluttautumisesta seuranneita ideoita: Laajennetun kasvattajuuden käsitteestä päästiin ideoimaan pedakokkiajatusta. Jyväskylässä kouluruokadiplomia innostui tavoittelemaan ja saikin seitsemän koulua. Opettajille ehdotettiin kouluruokailuopintoja asenteiden parantamiseksi. Kouluruokaa markkinoitiin esitteellä koululaisten vanhemmille. Ruokapalvelun tiedotteeseen syntyi ideanurkka, jossa hyviä käytän- töjä ja keksintöjä jaetaan muillekin. Myös Kylänkattauksen oma keittokirja nousi ideana esiin. Marketta Lappalainen vastaa Hämeenkosken ravitsemuspalveluista. Hän piti seminaarien antia mielenkiintoisena ja kirjallisia tehtäviä vaativina, mutta innostavina. Koulutuksen myötä ruokapalvelu sai lisää näkyvyyttä. Ruokapalvelussa päätettiin toteuttaa toiveruokaviikko kaksi kertaa vuodessa. Oppilaskuntien kanssa sovittiin Tietoa kouluruokailusta Opetushallitus ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos keräsivät tietoa terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä peruskouluissa syksyllä 2013 ja 2011. Kyselyyn vastasi 74 ja 72 prosenttia kouluista. Rehtorien arvioiden mukaan yli 90 % oppilaista osallistui kouluruokailuun joka arkipäivä vuonna 2013. Yläkouluissa tulos oli vain 60 %. Huolestuttavaa on: •Ylempien luokkien oppilai den ruokailuun osallistumi sen väheneminen entisestään •Jopa alaluokilla on pientä vähenemistä havaittavissa Lisääntynyt on: •Kouluruokailun ohjauksen kirjaaminen paikallisiin opetussuunnitelmiin •Oppilaiden osallisuus •Yhteistyö ruokailusta vas taavan henkilöstön ja koulu terveydenhuollon kanssa •Yhteistyö vanhempien kanssa •Kouluruokailusuosituksen noudattaminen koululou naan ja välipalojen järjestämisessä Lisätietoja: http://www.oph.fi/tietopalvelut/ tilastotiedot/hyvinvoinnin_ja_ terveyden_edistaminen ruokajärjestäjistä ja muutenkin yhteistyö lisääntyi kouluyhteisössä. Hankeraportit valaisevat ProTaRu ja ResTaRu -hankkeista on julkaistu loppuraportit. Ne ovat valaisevaa luettavaa hankkeen toteuttamisesta ja tuloksista, mutta myös johdatusta ruokakasvatuksen ja ruokasivistyksen maailmaan. Raporteissa on määritelty ja kuvattu, mitä on ruokakasvatus, ruokasivistys ja ruokakulttuuri. Niissä on myös kiinnostava katsaus oppimiseen, voimaantumiseen ja muutosagentiksi rohkaistumiseen. Seminaarien ja oppimistehtävien sisällöt kertovat koulutuksen monipuolisuudesta ja oppimispolun rakentamisesta. Hankkeen tulokset on esitelty lainaamalla paljon kurssilaisten kokemuksia ja mielipiteitä. Kirjoittaja: Leena Packalen Loppuraportit ovat luettavissa www.laatuketju.fi/hankkeet sivulla. Painettuja loppuraportteja voi tilata osoitteesta seija.lintukangas@ edutaru.fi Ravitsemuskatsaus 1•2014 19 Ajankohtaista joukkoruokailu ja maito Suomalaisen kouluruokailun viestiä viedään maailmalle E LO - Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö edistää nimensä mukaisesti korkeatasoista suomalaista ruokakulttuuria. Kesäkuussa 2009 perustettu yleishyödyllinen järjestö tekee yhteistyötä muiden kulttuurialojen sekä teollisuuden, oppilaitosten ja palvelualojen kanssa Suomessa ja ulkomailla. Säätiö järjestää ruoka-alan kilpailuja ja tukee suomalaisten osallistumista gastronomian alan kansainvälisiin kilpailuihin. Vuoden Kokki ja Tarjoilija -kilpailuiden yhteydessä järjestetään Kouluruokakilpailu. Säätiön painopistealueet ovat kouluruokailu ja villiruoka. Kouluruokailuhankkeen tavoitteena on tehdä Suomen kouluruokailu näkyväksi, jotta ruoan laatu saa huomiota ja sen arvostus paranee. Joulukuussa 2013 teemaksi täsmennettiin ”Kouluruokailu – matkalla maailman parhaaksi”. ELO-säätiön kouluruokailuverkosto, The Finnish School Meal Network, kerää suomalaisen kouluruokailun tekijät, tukijat ja näkijät saman pöydän ääreen. Verkosto tukee ja kehittää suomalaista kouluruokailua, jakaa hyviä ideoita ja uutisia. Syksyllä 2014 kouluja innostetaan villiruokateemoilla. Syksy huipentuu itsenäisyyspäiväviikkoon, jolloin kouluruokailussa kannustetaan käyttämään suomalaisia raakaaineita ja nostamaan esille ruokakulttuuriin liittyviä asioita. Hankkeen puuhanaisia ovat Seija Kurunmäki ja Sini Garam. Yhtenä hankkeen asiantuntijana on professori Päivi Palojoki Hel- singin yliopistosta. Maailmalle viestiä vie kansanterveyden asiantuntija professori Pekka Puska. Kouluruokailuverkoston Facebook-sivuille (Good News on School Meals) kerätään uutisia suomalaisesta kouluruokailusta myös kansainvälisten lukijoiden käyttöön. Lisäksi julkaistaan ”Finland has a secret weapon”videoklippejä kouluruokailua käsittelevää viestintää varten. Ne tuovat esiin kiinnostavia näkökulmia kouluruuasta. Kirjoittaja: Professori Päivi Palojoki, Helsingin yliopisto Katso videoiden osoitteet lehden nettiversiosta Lisätietoja: www.elo-saatio.fi Maito on tärkeää -M aidontuotanto ja jalostus ovat elintarvikesektorimme vetureita, sanoo erikoistutkija Csaba Jansik MTT Taloustutkimuksesta. – Nautakarjatalouden osuus on 28 % maatalouden tuotoksesta ja meijeriteollisuus vastaa 22 % elintarviketeollisuuden liikevaihdosta. Suomen suhteellinen kilpailukyky on vahvempi nurmen kuin 20 viljantuotannossa. Keski-, Itä- ja Pohjois-Suomessa maidontuotanto on parempi tai ainoa varteenotettava vaihtoehto tiloille. – Maidon proteiinit koostuvat kaseiinista ja heraproteiinista. Niissä on kaikkia välttämättömiä aminohappoja, sanoo laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen. – Siksi maitoproteiini on hyvä lihasten ja kudosten rakennusaine. Ravitsemuskatsaus 1•2014 Proteiinilla on hyvä kylläisyysvaikutus. Suomalaiset saavat yleisesti ottaen riittävästi proteiinia, mutta aamiaisella proteiinin saantiin kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Aamiaisen proteiini lisää kylläisyyttä koko päivän ajan. Lähde: Meidän maito -kutsutilaisuus 27.5. Maitovalmisteista apua diabeteksen ehkäisyyn M aitovalmisteiden, vähärasvaisten maitovalmisteiden ja juuston kulutus näyttää ehkäisevän tyypin 2 diabetesta. Tämä selviää tuoreesta usean tutkimuksen meta-analyysistä. Myös jogurtin syömisestä oli suojaa diabetesta vastaan, kun verrattiin hyvin vähän jogurttia käyttäviä sitä enemmän käyttäviin. Maitovalmisteiden käyttö laski tyypin 2 diabeteksen riskiä tilastollisesti merkitsevästi. Suurin hyöty nähtiin siirryttäessä vähäisestä käytöstä 300–400 gramman päivittäiseen kulutukseen. Kun maitovalmisteita katsottiin erikseen, juuston syöminen oli eduksi aina 50 gramman päivittäiseen käyttöön asti ja jogurtin hyödyt näkyivät jo 120–140 gramman päivittäisellä kulutuksella. Maitovalmisteiden suojaaviksi tekijöiksi arvellaan niiden sisältämiä kalsiumia, D-vitamiinia, magnesiumia ja proteiinia, erityisesti heraproteiinia. Näillä kaikilla voi olla vaikutusta mm. insuliinin toimintaan. Tutkimukseen otettiin mukaan 17 kohorttitutkimusta ympäri maailmaa. Jogurttia diabeteksen ehkäisyyn Tuoreessa Diabetologia-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa vähärasvaiset hapatetut maitovalmisteet, erityisesti jogurtti, vähensivät diabetesriskiä. Sen sijaan muilla maitovalmisteilla ei tässä tutkimuksessa havaittu vaikutusta. Eniten vähärasvaisia hapatettuja maitovalmisteita nauttineilla oli 24 prosenttia pienempi riski sairastua aikuistyypin diabetekseen kuin ei lainkaan näitä valmisteita käyttäneillä. Jo 4,5 viikoittaista 125 gramman annosta riitti suojaamaan sairastumiselta. Tutkijat arvelivat, että hapatetuilla maitovalmisteilla voi olla monta mahdollista mekanismia diabetesriskin alentamiseen. Maitovalmisteissa on K2-vitamiinia, joka on liitetty alentuneeseen diabetesriskiin. Hapatetuissa maitovalmisteissa on probioottisia bekteereita, jotka voivat tuottaa K2-vitamiinia. Niillä on myös havaittu olevan myönteisiä vaikutuksia mm. kolesterolitasoihin. Enimmäkseen hapatetut maitovalmisteet olivat jogurttia, mutta myös rahkaa, rae- ja tuorejuustoa. Tutkimuksessa oli mukana 4 000 EPIC-Norfolk -tutkimukseen osallistunutta 40–79-vuotiasta aikuista. Heitä seurattiin 11 vuoden ajan. Myös diabeteksen hoidossa Toisessa usean tutkimuksen yhteenvedossa todettiin vähärasvaisten maitovalmisteiden nauttimisen olevan tärkeä osa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä ja hoitoa. Siinä todettiin epidemiologisten tutkimusten pohjalta, että vähintään kolme annosta vähärasvaisia maitovalmisteita osana terveellistä ruokavaliota auttaa alentamaan diabetesriskiä. KL Lähteet: Aune D ym. Dairy products and the risk of type 2 diabetes: a systematic review and doseresponse meta-analysis of cohort studies. Am J Clin Nutr 2013;98:1066-83. O’Connor LM ym. Dietary dairy product intake and incident type 2 diabetes: a prospective study using dietary data from a 7-day food diary. Diabetologia 2014;57:909-17. Galvão Cândido ym. Dairy products consumption versus type 2 diabetes prevention and treatment; a review of recent findings from human studies. Nutr Hosp. 2013;28:1384-95. Ravitsemuskatsaus 1•2014 21 Väitöksiä Maitohappobakteeri voi vähentää koliikki-itkua J opa viidesosa imeväisikäisistä kärsii koliikki-itkusta. Syytä koliikkiin ei edelleenkään tunneta, eikä siihen ole tehokasta hoitoa. Lääketieteen lisensiaatti Anna Pärtyn väitöstutkimuksen mukaan Lactobacillus rhamnosus GG –maitohappobakteeri voi tarjota turvallisen ja tehokkaan tavan ehkäistä ja vähentää imeväisikäisen vauvan itkuisuutta. Väitöstutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suolistomikrobiston ja itkun yhteyttä, tutkia koliikki-itkun pitkäaikaisia vaikutuksia terveydelle sekä selvittää pro- ja prebioottien tarjoamaa mahdollisuutta vähentää ja ehkäistä koliikkioireita. Suolistomikrobisto yhteydessä itkuisuuteen Väitöstutkimuksen mukaan vauvan suolistomikrobiston koostumus on yhteydessä varhaisen itkun määrään ja koliikkiin. Suoliston vähäinen laktobasillien ja bifidobakteerien määrä ennustaa itkuisuuden lisääntymistä. Keskosena syntyneiden lasten suolistomikrobisto poikkeaa täysiaikaisena syntyneiden lasten mikrobistosta vähäisemmän rintaruokinnan, antibioottihoitojen ja sairaalaympäristön vuoksi. Tutkimuksessa varhainen pro- ja prebioottilisä vähensi kes- 22 koslasten itkuisuutta kahden ensimmäisen elinkuukauden aikana. Pro- tai prebioottia saaneista keskoslapsista koliikki-itkua oli 19 prosentilla. Lumevalmistetta saaneessa ryhmässä luku oli 47 prosenttia. Myös täysiaikaisilla koliikkilapsilla LGG-maitohappobkateeri vähensi päivittäistä koliikki-itkun määrää verrattuna lumevalmisteeseen. Vaikutusmekanismi vaatii lisätutkimuksia Pärtyn mukaan tutkimuslöydökset ovat vasta alustavia ja lisätutkimuksia tarvitaan. Maitohappobakteereja ei voi vielä suositella rutiininomaiseen koliikkioireiden hoitoon. Proja prebioottien vaikutus suolistomikrobiston koostumukseen oli tutkimuksessa melko vähäinen. Pro- ja prebiootit voivat kuitenkin tulevaisuudessa olla turvallinen ehkäisy- ja hoitomuoto koliikki-itkuun. Varhainen koliikki-itku voi ennakoida myöhemmällä iällä ilmeneviä toiminnallisia vatsavaivoja. Väitöskirjan aineisto koostui kolmesta etenevästä kaksoissokkoutetusta interventiotutkimuksesta. Tutkimuspotilaat olivat täysiaikaisena syntyneitä lapsia (n=89), ennenaikaisina syntyneitä lapsia (n=94) ja täysiaikaisina syntyneitä koliikkilapsia (n=30). Ravitsemuskatsaus 1•2014 Probiootti Terveysvaikutteiset maitohappobakteerit eli probiootit ovat terveeseen suolistoon kuuluvia hyödyllisiä bakteereja. Probiootti on elävä mikrobi, joka vaikuttaa myönteisesti terveyteen tasapainottamalla suoliston mikrobistoa. Probioottien ominaisuudet ja vaikutukset ovat erilaisia, joten jokaisen bakteerin terveysvaikutukset pitää tutkia erikseen. Prebiootti Prebiootiksi kutsutaan ohutsuolessa imeytymätöntä kuidunkaltaista hiilihydraattia, joka parantaa tietyn tai tiettyjen mikrobien kasvua tai aktiivisuutta suolistossa saaden aikaan terveydelle edullisia vaikutuksia. Prebioottina toimivia oligosakkarideja on luonnostaan mm. parsassa, artisokassa, sipulissa, valkosipulissa ja soijapavuissa sekä maidossa ja äidinmaidossa. KKK Lähde: Anna Pärtty: Infant Colic Crying and Gastrointestinal Tract. Causes, Consequences and Cure. Turun yliopiston julkaisuja D 1100. Turku, 2013. Syntymäkoko vaikuttaa ruokatottumuksiin T uoreessa väitöstyössä selvitettiin, vaikuttaako varhainen kasvu aikuisiän ruokatottumuksiin ja ruokavalioon liittyviin kansantautien riskitekijöihin. Elämänkaarinäkökulman mukaan aikuisiän krooniset kansantaudit voivat saada alkunsa jo sikiöaikana. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että pienellä syntymäkoolla on yhteys korkeampaan riskiin sairastua kansantauteihin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja tyypin 2 diabetekseen, myöhemmällä iällä. Elintavoilla, kuten ruoankäytöllä ja fyysisellä aktiivisuudella on myös merkittävä osa näiden kansantautien synnyssä. Väitöstutkimuksessa selvisi, että suuri syntymäkoko oli yhteydessä runsaampaan hedelmien ja marjojen kulutukseen. Kilon suurempi syntymäpaino oli yhteydessä noin 80 grammaa runsaampaan hedelmien ja marjojen kulutukseen. Suuri syntymäkoko oli yhteydessä myös runsaampaan hiilihydraattien ja kuidun saantiin sekä vähäisempään rasvan saantiin. Tulokset viittaavat siihen, että pienikokoisina syntyneillä voi olla epäterveellisemmät ruokatottumukset. Pienipainoiset herkkiä suolalle Tutkimuksessa havaittiin myös, että syntyessään pienipainoisilla suolan saanti nosti yläpainetta eli systolista verenpainetta. Sen sijaan syntyessään painavammilla suolan saanti ei vaikuttanut systoliseen verenpaineeseen. Suolan saannin ja alapaineen eli diastolisen verenpaineen välillä ei havaittu yhteyttä kummallakaan ryhmällä. Tutkimuksessa pienipainoisuuden rajana oli 3050 g. Syntymäkokoon vaikuttaa äidin ravitsemuksen lisäksi mm. perimä, istukan toiminta ja mahdolliset sairaudet. Tulos osoittaa, että pienipainoisina syntyneet ovat herkempiä suolan saannista johtuvalle verenpaineen nousulle, minkä vuoksi he voivat erityisesti hyötyä suolan saannin rajoittamisesta. Vauvan hidas kasvu on haitallista Tutkimuksessa osoitettiin, että hidas kasvu ensimmäisenä elinvuotena voi vaikuttaa haitallisesti elimistön aterianjälkeiseen aineenvaihduntaan ja sen tapaan käsitellä ravintoa. Ruoka nosti imeväisiässä hitaasti kasvaneiden veren insuliinipitoisuutta ja veressä kiertävien rasvojen, triglyseridien, pitoisuutta voimakkaammin kuin kontrolliryhmällä. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että kasvu ensimmäisenä elinvuotena muokkaa aikuisiän aineenvaihduntaa ja voi siten lisätä riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin sekä tyypin 2 diabetekseen myöhemmällä iällä. Tutkimukseen osallistui 2 003 ihmistä, jotka syntyivät Helsingissä vuosina 1934–1944, ja joiden syntymä-, neuvola- ja koulutiedot kasvumittoineen olivat saatavilla. He osallistuivat keskimäärin 61-vuotiaina vuosina 2001–2004 yksityiskohtaisiin terveystarkastuksiin, joissa mm. heidän painonsa, pituutensa ja verenpaineensa mitattiin ja he täyttivät 128-kohtaisen ruoankäytön frekvenssikyselyn. Heidän joukostaan 24 ylipainoista henkilöä osallistui ateriatestaukseen. Kirjoittaja: Mia-Maria Perälä, ETM (väit.) Lähde: Mia-Maria Perälän väitös 12.4.2014 Helsingin yliopistossa: Early Growth and Adult Health: Programming of postprandial responses, food intake and salt sensitivity. http://urn.fi/ URN:ISBN:978-952-302-133-4 Ravitsemuskatsaus 1•2014 23 väitöksiä Maitoallergia aiheuttaa luultua harvemmin pikkulasten vatsaoireita M erkittävä osa lehmänmaidon aiheuttamiksi epäillyistä vatsaoireista eivät johdu maidosta. Tämä selvisi tuoreesta Laura MerrasSalmion väitöstutkimuksesta. Tutkimukseen osallistuneiden potilaiden vatsaoireiden aiheuttajiksi oli epäilty lehmänmaitoa. Kun potilaat altistettiin lehmänmaidolle, oireita sai vain noin kolmannes potilaista (32%). Tavallisin oire oli löysävatsaisuus. Lähes yhtä moni potilas (31%) sai vanhempien arvion mukaan merkittäviä oireita lume-altistuksen aikana. Lumeoireista tavallisimmat olivat itkuisuus ja pulauttelu. Yhdelläkään potilaista ei todettu lehmänmaidon IgE-vastaaineita. Kun lehmänmaidolle reagoineiden lasten ruokavaliosta poistettiin lehmänmaito, suolen limakalvolla oli vielä viitteitä leivästä tulehduksesta, mitä maitoaltistus ei muuttanut. Tästä voi päätellä, että osalla lehmänmaidolle reagoineista lapsista on suolen limakalvo muutenkin lievästi tulehtunut, eikä kyse ole välttämättä pelkästään lehmänmaitoallergiasta. 24 Eroja vuorovaikutuksessa Oireettomilla tai lumeoireisilla lehmänmaitoallergikoiksi epäilyillä pikkulapsilla havaittiin hiukan poikkeava vuorovaikutusprofiili äidin kanssa. Äidin herkkyys ja lapsen halukkuus vuorovaikutukseen olivat alentuneet. Tutkimuksessa havaittiin yhteys vatsaoireisen, todentamattoman lehmänmaitoallergiaepäilyn ja heikentyneen vuorovaikutuksen välillä. Epäselvät kipuitkut aiheuttavat pikkulasten perheille merkittävää huolta. On tärkeää tukea vatsaoireisten vauvojen vanhempia positiivisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi. Ei turhia rajoituksia Vatsaoireisissa, todentamattomissa maitoallergiaepäilyissä suositellaan usein lehmänmaidon poistamista ruokavaliosta. Tällainen ruokavalio johtaa mataliin lehmänmaito-vastaainetasoihin. Tiettyjen matalien vasta-ainetasojen on todettu lisäävän allergisoitumisriskiä pikkulapsilla. Lehmänmaitoproteiinitonta ruokavaliota ei siis pitäisi jatkaa pitkään ilman kak- Ravitsemuskatsaus 1•2014 soissokkovarmennusta suolistooireisen lehmänmaitoallergian epäilyissä. Väitöstutkimuksessa tarkasteltiin pikkulasten vatsaoireiden ja lehmänmaitoallergian yhteyttä. Lisäksi tarkasteltiin psyykkisen kuormituksen merkitystä lehmänmaitoallergiassa ja sitä koskevissa epäilyissä. Vain vatsaoireisia on noin neljäsosa lehmänmaitoallergikoista. Vatsaoireinen alatyyppi voidaan todentaa vain maitoaltistusta käyttäen, koska vatsaoireisilla lehmänmaitoallergikoilla ei ole yleensä IgE-vastaaineita lehmänmaidolle. Tällöin ihopistokokeista ei ole hyötyä. Lähde: LL Laura Merras-Salmion väitös ”Clinical characteristics of cow's milk allergy with gastrointestinal symptoms” 28.5.2014 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Lisäainefosfori vaikuttaa luustoon negatiivisesti R avinnon fosforilähteiden välillä on eroja imeytyvyydessä ja vaikutuksessa luuston mineraaliaineenvaihduntaan. Lisäainefosfori näyttää imeytyvän tehokkaimmin ja vaikuttavan ainakin lyhytkestoisesti luuston aineenvaihduntaan negatiivisesti. Siksi lisäainefosforipitoiset tuotteet voivat olla haitallisempia fosforirajoitteisessa ruokavaliossa kuin luontaisesti fosforia sisältävät ruuat, osoittaa ETM Heini Karpin väitöstutkimus. Suomalaisten fosforin saanti on runsasta verrattuna ravitsemussuosituksiin. Naisilla saanti on keskimäärin 1350 mg ja miehillä 1800 mg vuorokaudessa, kun suositus aikuisväestölle on 600 mg/vrk. Runsas fosforin saanti on haitallista kroonisesta munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville, mutta viimeaikaisten tutkimusten perusteella se saattaa lisätä myös sydän- ja verisuonitautien sekä osteoporoosin riskiä väestötasolla. Fosforia saadaan useista eri lähteistä kuten maidosta, lihasta, viljasta, palkoviljasta ja kananmunista sekä lisäainefosfaatista. Raejuusto sopii munuaispotilaalle Heini Karpin väitöskirjassa määritettiin yhteensä 21 lihaja meijerituotteen kokonais- ja liukoisen fosforin pitoisuus. Suurimmat kokonais- ja liukoisen fosforin pitoisuudet todettiin sulatejuustoilla sekä kovilla, kypsytetyillä juustoilla, matalimmat puolestaan maidolla ja raejuustolla. Fosfori-proteiinisuhteen sekä natriumpitoisuuden perusteella raejuusto ja lisäaineettomat lihat soveltuvat munuaispotilaille paremmin kuin sulatejuustot, kovat kypsytetyt juustot, leikkeleet tai makkarat, Karp toteaa. Luustolle juustoa Väitöskirjan yhdessä osatyössä tutkittiin eri fosforilähteiden akuutteja vaikutuksia mineraaliaineenvaihduntaan 15 terveellä nuorella naisella. Kontrollijaksolla fosforin (500 mg) ja kalsiumin (250 mg) saanti oli niukkaa. Muilla tutkimusjaksoilla fosforin saanti oli noin 1500 mg vuorokaudessa, josta 1000 mg saatiin vaihdellen lihasta, viljasta, juustosta tai lisäainefosforiseoksesta. Tutkimusruokavaliot koostettiin lisäainefosforiseosta lukuun ottamatta tavallisista elintarvikkeista. Seerumin lisäkilpirauhashormonipitoisuutta (S-PTH) nosti kontrollipäivään verrattuna ainoastaan lisäainefosforiseos. Luun aineenvaihdunnan merkkiaineiden perusteella liha lisäsi sekä luun hajoamista että sen muodostumista. Juusto sen sijaan laski seerumin PTHpitoisuutta ja vähensi luun hajoamista. Vilja nosti seerumin fosfaattipitoisuutta vähemmän kuin muut fosforilähteet, mikä viittaa siihen, että viljan fosfori on huonommin imeytyvää kuin muista lähteistä peräisin oleva fosfori. Karpin mukaan fosforilähteen vaikutukset elimistössä riippuvat myös sen sisältämistä muista ravintoaineista; kypsytetyn juuston positiivinen vaikutus mineraaliaineenvaihduntaan johtuu juuston sisältämästä kalsiumista. KKK Lähde: Heini Karp. Dietary phosphorus sources and their acute effects on mineral metabolism in healthy women. Academic dissertation. University of Helsinki. Helsinki, 2013. Ravitsemuskatsaus 1•2014 25 väitöksiä Hapatettu täysjyvävehnäleipä sopii ruisleivän kaveriksi R uisleipä vaikuttaa myönteisesti aterianjälkeiseen sokeriaineenvaihduntaan, sillä sen syömisen jälkeen tarvitaan vähemmän insuliinia verensokerin säätelyyn kuin valkoisen vehnäleivän syömisen jälkeen. Lisäksi verensokeri pysyy paremmalla tasolla vielä kolmenkin tunnin jälkeen ruisleivän syömisestä. Sen sijaan vehnäleivän syöminen nostaa ja laskee verensokeria nopeasti. Tuore väitöskirjatutkimus osoitti, että ruisleivän myönteisen insuliinivasteen lisäksi hapatettu täysjyvävehnäleipä laskee aterianjälkeistä verensokerivastetta verrattuna valkoiseen vehnäleipään. Tavanomaisesti hiivalla valmistetun täysjyvävehnäleivän syöminen sen sijaan aiheutti samanlaisen aterianjälkeisen verensokeri- ja insuliinivasteen kuin valkoisen vehnäleivän syöminen. Väitöstutkimuksessa selvitettiin myös paksusuolen kautta välittyviä vaikutuksia. Ne eivät olleet yhtä merkittäviä pitkäaikaisen sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä kuin aterianjälkeiset verensokeri- ja insuliinivasteet. Suolistovaikutukset vielä epäselviä Täysjyväviljan ja viljakuidun vaikutuksia sokeriaineenvaih- 26 duntaan ja suoliston tapahtumiin tutkittiin kahdessa eri ateriakokeessa ja kahdessa interventiossa. Niihin osallistui pääosin keski-ikäisiä terveitä sekä metabolisesta oireyhtymästä kärsiviä miehiä ja naisia. Aterianjälkeisten vasteiden lisäksi selvitettiin viljakuituun sitoutuneiden fenolisten yhdisteiden imeytymistä elimistöön, suoliston mikrobikoostumusta sekä paksusuolessa viljakuidusta muodostuvien lyhytketjuisten rasvahappojen pitoisuutta verenkierrossa. Viljakuidun fenolihapot tai niistä elimistössä muodostuvat aineenvaihduntatuotteet eivät selittäneet muutoksia sokeriaineenvaihdunnassa. Vaikka ruisleivässä on runsaasti viljakuitua, jota paksusuolen mikrobit hajottavat ja käyttävät ravinnokseen, pitkäaikainen ruisleivän syöminen ei muuttanut tutkittavien suoliston mikrobikoostumusta verrattuna valkoisen vehnäleivän syömiseen. Täysjyväviljan ja viljakuidun sijasta ruokavalion rasva oli yhteydessä suoliston mikrobikoostumukseen. Viljakuidusta muodostuvien lyhytketjuisten rasvahappojen, propionaatin ja butyraatin, pitoisuudet veressä nousivat ruista sisältävien leipien syömisen vaikutuksesta. Tarvitaan jatkotutkimuksia sel- Ravitsemuskatsaus 1•2014 vittämään, onko propionaatilla ja butyraatilla merkitystä sokeriaineenvaihdunnan säätelyssä. Ruisleipää helpommin saatavilla Suomalaiset ravitsemussuositukset ohjeistavat syömään päivittäin vähintään kolme annosta täysjyväviljatuotteita. Aterianjälkeisen sokeriaineenvaihdunnan kannalta on parempi valita hapatettua täysjyvävehnäleipää kuin tavanomaista. Hapatettujen vehnäleipien valikoima kaupoissa on kuitenkin hyvin suppea, usein olematon. Näin ollen ruisleipä onkin suomalaiselle helppo ja käytännöllinen valinta. Kirjoittaja: Jenni Lappi, TtM, väit. Lähde: Jenni Lapin väitös ”Effects of Wholegrain Foods and Grain Fibre in Intestinal Tract in Relation to Glucose Metabolism: With an Emphasis on Wheat and Rye Bread Effects “ http:// epublications.uef.fi/pub/urn_ isbn_978-952-61-1424-8/ Kirjallisuutta Tuore kirja päivittää maitotietoutta Y K:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO on äskettäin julkaissut uuden kirjan maidosta ja maitovalmisteista ihmisen ravitsemuksessa. Esipuheessa todetaan, että FAO julkaisi samannimisen kirjan vuonna 1959. Siksi oli tarve päivittää tieto, kuinka maito ja maitovalmisteet vaikuttavat ihmisen ravitsemukseen ja terveyteen ja kuinka maidontuotannon ja meijeriteollisuuden kehitys voivat edistää ruokaturvaa ja lievittää köyhyyttä. FAO:n kokoamat tilastot osoittavat, että maidon ja maitovalmisteiden kulutus on kasvanut jatkuvasti monissa maissa, joissa kulutus oli aiemmin vähäistä. Maidontuotannon ja kulutuksen kasvu on ollut nopeinta Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Afrikan maissa maidon kulutus on vielä vähäistä johtuen oman maidontuotannon hitaasta kehityksestä ja perinteisen käytön vähäisyydestä. Kirjassa kuvataan esimerkkejä onnistuneista hankkeista, joissa maidontuotannon kehityksen avulla on parannettu väestön ruokaturvaa ja ravitsemusta. Samalla on voitu vähentää maaseudun köyhyyttä, kun pienet tilat tuottavat aiempaa enemmän maitoa markkinoille. Kirjassa on mielenkiintoista tietoa myös koulumaitoa ja mai- don täydentämistä koskevista ohjelmista, joita on toteutettu eri maanosissa. Havainnollista asiaa Kirja käsittää yhdeksän kappaletta, jotka muodostavat laajan kokonaisuuden maidontuotannon ja ravitsemuksen yhteyksien ymmärtämiseen globaalitasolla. Jokaisessa kappaleessa on kattava viiteluettelo, mikä auttaa lukijaa perehtymään tarkemmin kyseiseen aihepiiriin. Kappaleissa on ajantasaista tietoa maidon ja maitovalmisteiden ravitsemuksellisesta arvosta. Niissä arvioidaan nykyistä tieteellistä tietoa muuttuvien ruokavaliotrendien valossa. Kirjassa esitellään maidontuotannon ja -kulutuksen globaaleja trendejä ja haasteita kestävän maitoteollisuuden kehittämisessä ja elintarviketurvallisuuden varmistamisessa. Siihen on listattu myös konkreettisia vaihtoehtoja aliravitsemuksen poistamiseen. Nämä ohjeistukset on suunnattu hallituksille, kansainvälisille järjestöille ja yksityisen sektorin toimijoille. Kirjan luettavuutta parantavat lukuisat taulukot ja tietolaatikot, esimerkkinä lista EU:n hyväksymistä maitoon liittyvistä yleisistä terveysväitteistä. Kirja on tarkoitettu alan opiskelijoille ja tutkijoille, virkamiehille, teollisuudelle ja kuluttajille. Kirja tarjoaa hyvin monipuolista ja ajankohtaista luettavaa maailman maitotaloudesta, sen kehityksestä ja ongelmista sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. Kirja on erinomainen lähdeteos lukijoille, joita kiinnostaa maidon ravitsemuksellinen arvo, terveysvaikutukset ja merkitys maailman elintarviketaloudessa ja ruokaturvassa. Kyseessä on merkittävä maitoon liittyvän tiedon lähde, jota voidaan hyödyntää pitkälle tulevaisuuteen. Kirjoittaja: Prof. Hannu J. Korhonen, MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus Lähde: Milk and Dairy Products in Human Nutrition. FAO, 2013 Ravitsemuskatsaus 1•2014 27 kv iäri jt aöl kl is si u äutta Opas keski-ikäisten ja ikääntyneiden ruokavalintoihin V ireyttä vuosiin viisailla valinnoilla on TtM, laillistettu ravitsemusterapeutti Hanna Partasen kansantajuinen teos keski-ikäisten ja ikääntyneiden ruokavaliosta. Kirjassa Partanen käsittelee aihetta osin omien kokemuksiensa ja osin tutkimustiedon näkökulmasta. Siinä annetaan ymmärrettäviä vinkkejä lukijan oman ruokavalion koostamiseen. Kirjassa on kaksi näkökulmaa terveelliseen ruokavalioon ja elintapoihin: ensimmäisessä osassa käsitellään keski-ikäisten ja terveiden eläke-ikäisten ruokavaliota. Toinen osa keskittyy huonokuntoisten ja vajaaravitsemusriskissä olevien vanhusten ruokavalintoihin ja toimintakyvyn ylläpitoon. Lisäksi kirja opastaa kansansairauksien ehkäisyyn. Lopussa on ruokaohjeita sekä terveille että vajaaravitsemusriskissä oleville. Lukija haastetaan pohtimaan, onko yli 50 vuoden iässä enää tarvetta laihduttaa, jos ylipainoa ei ole kovin paljoa ja mm. kolesteroli- ja verensokeriarvot ovat normaalit. Laihduttamisen sijaan kirjassa kannustetaan korjaamaan elämäntavat. Kirjan pääpaino on terveellisissä ruokavalinnoissa, mutta myös unen, stressinhallinnan ja liikunnan merkitystä terveydelle ja toimintakyvylle 28 käsitellään. Erityisesti mainitaan riittävä proteiinin ja rasvan saanti sekä hiilihydraattien ja rasvan laatu. Myös alkoholinkäyttöä kehotetaan miettimään. Ikääntyneille ja vajaaravitsemusriskissä oleville suunnatussa osuudessa Partanen antaa vinkkejä ruokailun järjestämiseen ja riittävän ravinnonsaannin turvaamiseen toimintakyvyn alentuessa. Proteiinin riittävää saantia korostetaan. Myös liikuntaan ja arkiaktiivisuuteen kannustetaan mahdollisuuksien mukaan. Ruokaohjeiden joukossa on muutama tavallista tuhdimpi resepti vajaaravitsemuksen ehkäisyyn. Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla on yleisteos, jossa on jokaiselle jotakin. Tiedollinen anti kirjasta jää kuitenkin melko laihaksi. Kirjan aiheissa olisi aineksia kahteenkin oppaaseen, sillä vajaaravitsemuksesta olisi voinut kirjoittaa huomattavasti kattavammin. Myös keski-ikäisille suunnattu osuus kaipaisi hieman lihaa luiden ympärille. Näkökulma ruokavalion kokonaisuudesta ja terveellisistä elintavoista vaa’an tuijottamisen sijaan on kuitenkin erinomainen. Kirjoittaja: Kati Laine, laillistettu ravitsemusterapeutti, TtM Lähde: Partanen H. Vireyttä vuosiin viisailla valinnoilla. Nutrifilia 2013. Kestävä vai ravitseva? Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen SustFoodChoice-hankkeessa on kehitetty uusi tuoteryhmäkohtainen elintarvikkeiden ympäristövaikutuksia ja ravitsevuutta vertaileva menetelmä. Uudessa menetelmässä tuoteryhmän ravitsemuksellinen tehtävä otetaan huomioon. Esimerkiksi proteiinin lähteiden ympäristövaikutuksia voidaan verrata järkevämmin toisiinsa. HYVINVOIPA-hankkeessa selvitettiin, miten kestävä kehi- Ravitsemuskatsaus 1•2014 tys toteutuu sosiaali-, terveys-, ruoka- ja liikuntapolitiikassa ja miten eri väestöryhmien ruoankäyttö vaikuttaa kestävyyteen. Lisäksi pohdittiin, miten ruokailu- ja liikuntatottumuksia voisi ohjata parempaan suuntaan. Kokonaisvaltaisen kestävyyden saavuttamiseksi tarvitaan yhteinen tavoite, joka huomioi väestöryhmien erityistarpeet. Tutkimusjulkaisu: http://www.mtt. fi/mttkasvu/pdf/mttkasvu22.pdf Kirjoja ruokakulttuurista ja -kasvatuksesta Ruokakulttuurin laajuus ja syvyys näkyväksi L autasta laajemmalta -teosta kuvaillaan ruokakulttuurin pikkujättiläiseksi, eikä tätä luonnehdintaa ole vaikea allekirjoittaa. Yli 900-sivuinen kirja on tarkoitettu oppikirjaksi, mutta myös kaikille ruoasta ja ruoan taustoista kiinnostuneille. Teos on jaoteltu kahdeksaan aihepiiriin, joista jokainen keskittyy ruokaan ja ruokakulttuuriin erilaisesta näkökulmasta. Ruokaa lähestytään paitsi raakaaineiden, kemian ja fysiologian kautta myös kulttuuria, ekologiaa, etiikkaa, historiaa, taidetta ja uskontoa painottaen. Suomalaisen ruokakulttuurin merkitys on kirjoittajalle, Ulla Rauramolle (MMM, FM), itsestäänselvyys: ”Kun tunnemme omia ruokajuuriamme hieman pakkausta syvemmältä, emme niin helposti hylkää hienoja ruokiamme ja samanaikaisesti liputa kritiikittömästi vieraita tervetulleiksi”, Rauramo painottaa. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulun kustantama kirja on laajuutensa vuoksi saatavilla vain e-julkaisuna. Lähde: Ulla Rauramo: Lautasta laajemmalta. http://shop.haagahelia.com/Lautasta-laajemmalta Ruokakasvatuksen avaimia V uonna 2009 käynnistynyt hanke ”Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa” päättyi viime vuonna. Hankkeen tuloksena syntynyt julkaisu kokoaa yhteen asiantuntemusta ja käytännön tietoa lasten ruokakasvatuksesta. Hankkeen tavoitteena oli kehittää lasten ruokakasvatukseen rakenteita ja käytäntöjä, jotka tuottavat lapsille ruokailoa, rakentavat lasten myönteistä suhdetta ruokaan ja saavat lapset kiinnostumaan ruuasta. Ravitsemuksellisina tavoitteina oli lisätä lasten kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttöä, monipuolistaa lasten ruokavaliota ja tukea so- pusuhtaisen painon kehittymistä. Keskeisenä menetelmänä hankkeessa oli aistilähtöinen Sapere-ruokakasvatusmenetelmä. Menetelmän taustalla on ajatus lapsen luontaisesta uteliaisuudesta ja kaikkien aistien hyödyntämisestä ruokaan tutustumisessa. Kaksiosaisen raportin ensimmäisessä osassa kuvataan ruokakasvatuksen kokonaisuutta kattavasti. Asiantuntijaraportti on johdonmukaisesti koottu ja helppolukuinen teos kaikille lasten ravitsemuksesta ja ruokakasvatuksesta kiinnostuneille. Raportin toisen osan muodostaa ideapankki, johon on koottu vinkkejä ja tehtäviä havainnollistavien kuvien kera. Varhaiskasvatusalan ammattilaiset voivat helposti poimia ideapankista parhaat palat käytännön työnsä tueksi. Lähde: Pauliina Ojansivu, Mari Sandell, Hanna Lagström & Arja Lyytikäinen: Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa – Ruokailoa ja terveyttä lapsille. http://www. utu.fi/fi/sivustot/cyri/ tutkimustoiminta/hankkeet/Sivut/ ruokakasvatusvarhaiskasvatuksessa-raportti. aspx tai http://www.doria.fi/ handle/10024/94505 Kirjoittaja: Saila Paavola, ETM Ravitsemuskatsaus 1•2014 29 Kulutuslukuja 2013 Ravintotase kertoo elintarvikkeiden kulutuksesta S uomessa syötiin ja juotiin viime vuonna keskimäärin 175 litraa nestemäisiä maitotuotteita, 23 kiloa juustoa, 80 kiloa viljaa, 77 kiloa lihaa, 61 kiloa vihanneksia ja 58 kiloa hedelmiä. Tiedot ilmenevät Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tiken ravintotaseen ennakkotiedoista. Rasvattoman maidon kulutus kasvoi Maitoa juotiin keskimäärin lähes 130 litraa henkeä kohti, lähes saman verran kuin vuotta aiemmin. Maidosta noin puolet oli kevytmaitoa, 40 prosenttia rasvatonta ja 10 prosenttia täysmaitoa. Rasvattoman maidon kulutus kasvoi prosentin vuodesta 2012 muutaman vuoden laskusuunnan jälkeen. Kevytmaidon kulutus sen sijaan pieneni puolitoista prosenttia. Täysmaidon kulutus kasvoi vajaalla kolmella prosentilla, kun kasvu edellisenä vuonna oli kymmenen prosenttia. Piimän kulutus pieneni vajaan viisi prosenttia, jogurtin ja viilin vajaat kolme prosenttia. Kerman kulutus oli samalla tasolla kuin vuonna 2012. Kaiken kaikkiaan nestemäisten maitovalmisteiden kulutus väheni vajaan prosentin edellisvuoteen verrattuna. 30 Rahka ja raejuusto maistuvat Juuston kulutus kasvoi kuusi prosenttia reiluun 23 kiloon henkeä kohti. Juuston kulutus on kasvanut pitkään. Tästä kasvusta iso osa johtuu rahkan ja raejuuston kulutuksen kasvusta. Nämä molemmat lasketaan mukaan juuston kulutuslukuun. Voin kulutus kasvoi edelleen hieman. Sitä syötiin viime vuonna keskimäärin 4,4 kiloa henkeä kohti. Rasvaseosten ja margariinien kulutustietoja ei ole saatavilla. Ruis, kaura ja ohra nosteessa Viljaa kulutettiin noin 80 kiloa viime vuonna henkeä kohti. Kokonaiskulutus väheni prosentilla. Vehnän kulutus pieneni vajaan kilon muutaman vuoden takaiselle tasolle 46 kiloon. Ohran kulutus sen sijaan kasvoi vajaan kilon verran 2,4 kiloon. Myös rukiin ja kauran kulutus kasvoi hieman. Ruista kului 15,7 ja kauraa 5,6 kiloa. Riisin kulutus pysyi ennallaan 5,3 kilossa. Siipikarjanlihan suosio kasvoi Lihaa syötiin viime vuonna noin 77 kiloa henkeä kohti, kun mu- Ravitsemuskatsaus 1•2014 kaan lasketaan riista ja syötävät elimet. Vähennystä edelliseen vuoteen oli 0,4 kiloa. Lihan kulutus on ravintotaseessa ilmoitettu luullisena eli ruholihana. Siipikarjanlihan kulutus jatkoi kasvuaan puolella kilolla henkeä kohti. Sitä syötiin keskimäärin 19,5 kiloa. Sekä naudan- että sianlihan kulutus pieneni puoli kiloa. Sianlihaa syötiin 35,6 kiloa, naudanlihaa vuonna 18,4 kiloa, lampaan- ja hevosenlihaa 0,6 kiloa kumpaakin ja poronlihaa puoli kiloa. Kananmunien kulutus ei juuri muuttunut edellisvuotisesta. Niitä syötiin keskimäärin 10,7 kiloa. Tuoreita vihanneksia entistä enemmän Tuoreiden vihannesten kulutus oli viime vuonna lähes 61 kiloa. Edellisvuoteen kasvua oli 3,5 kiloa henkeä kohti. Tuoreita hedelmiä syötiin keskimäärin reilu 51 kiloa henkeä kohti. Tästä sitruksia oli 13 kiloa. Hedelmäsäilykkeitä ja kuivattuja hedelmiä nautittiin yhteensä vajaa 7 kiloa. Tilasto kertoo muutoksista Ravintotase on yhteenveto Suomen tärkeimpien elintarvikeryhmien tuotannosta, kotimaisesta käytöstä ja kulutuksesta. Ravintotaseeseen kuuluu yhteensä 12 eri elintarvikeryhmää. Taseessa lasketaan kotimainen käyttö tuotannon, varaston muutoksen, viennin ja tuonnin perusteella. Kotimainen käyttö jakautuu edelleen eläinrehuksi, siemenkäyttöön, teollisuuden raaka-aineiksi ja ruokakäyttöön. Ruokakäytön perusteella lasketaan elintarvikkeiden kulutusluvut henkeä kohti vuodessa. Tiettyjen tuotteiden, kuten vihannesten, kulutusluvut ovat tällä tilastointimenetelmällä vain suuntaa antavia. Ne kuvaavat enemmänkin kulutukseen tarjolla ollutta määrää kuin toteutunutta kulutusta, koska mm. varastotappioiden ja muun hävikin määrää ei ole saatavissa ja ne sisältyvät tällöin kulutusmääriin. KL Taulukko 1. Elintarvikkeiden kulutus g/hlö/vrk ElintarvikeKulutus 1980 1990 2000 20102013 Viljavalmisteet Peruna Kasvikset, vihannekset Marjat ja hedelmät Liha Kala Kananmuna Maitovalmisteet, nestemäiset Juusto*** Voi Margariini Rasvaseokset Kasviöljyt Sokeri, siirappi, ym. … * ** *** 196 177 45 242 183 46 32 7,4 dl 18 32 21 ... 17 105 203 206 218219 165 169 162143 114 177 201 167* 242 247 222 159** 184 190 209211 52 36 4444 31 28 2729 5,9 dl 5,1 dl 4,9 dl 4,9 dl 35 45 5264 15 128 12 21 ... 20... 6 ...8 ... 10 13 1414 95 93 89 80 tietoa ei saatavilla tuoreet vihannekset hedelmät tuoreena, kuivattuna, säilykkeinä. Ei sisällä marjoja eikä hedelmämehuja. sisältää maustamattoman rahkan ja raejuuston Taulukko 2. Maitovalmisteiden kulutus vuonna 2013, ennakko MAITOVALMISTE Kulutus vuodessa Kulutuspäivässä l/hlödl/hlö tilamaito (n. 4,3 %) 1,5 0,04 täysmaito (3,5 %) 12,5 0,34 kevytmaito (1,5 %) ja ykkösmaito 65,9 1,81 rasvaton maito 49,7 1,36 Maidot yhteensä 129,63,55 juotavat piimät 10,9 0,30 jogurtit 22,00,60 viilit 3,30,09 hapatetut kermavalmisteet* 2,6 0,07 Hapatetut maitovalmisteet yhteensä38,8 1,06 kermat 6,50,18 Lähde: Tike, Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, Ravintotase 2013 (ennakko) http://www.maataloustilastot.fi/ ravintotase * Nestemäiset maitovalmisteet yhteensä 175,04,80 Juustot Voi 23,263,5 4,412,1 kg/hlög/hlö Sisältää kermaviilin, ranskankerman ja smetanan Ravitsemuskatsaus 1•2014 31 1 ASIAKASSUORA Ravitsemuskatsaus 1/2014 Sisältösivu Lukijalle3 Ravitsemussuositukset ”Hei, muistittehan ravitsemuksen” Suomalaisten ruokatottumukset kehittyvät pääosin myönteisesti Uudet ravitsemussuositukset käytäntöön Tarkennus D-vitamiinisuositukseen Syö hyvää innostaa ja kannustaa Millainen on terveyden kannalta paras ruokavalio? 4 6 8 9 10 11 Ajankohtaista Hyvä, paha mielihyvä Suomalaiset Pohjoismaiden pulskimpia Sairauteen liittyvä vajaaravitsemus heikentää elämänlaatua Osteoporoosin Käypä hoito -suositus on päivitetty 12 14 16 17 Joukkoruokailu ja maito Arvo ruualle ja sen tekijöille Tietoa kouluruokailusta Suomalaisen kouluruokailun viestiä viedään maailmalle Maito on tärkeää taloudelle ja ravitsemukselle Maitovalmisteista apua diabeteksen ehkäisyyn 18 19 20 20 21 Väitöksiä Maitohappobakteeri voi vähentää koliikki-itkua Syntymäkoko vaikuttaa ruokatottumuksiin Maitoallergia aiheuttaa luultua harvemmin pikkulasten vatsaoireita Lisäainefosfori vaikuttaa luustoon negatiivisesti Hapatettu täysjyvävehnäleipä sopii ruisleivän kaveriksi 22 23 24 25 26 Kirjallisuutta Tuore kirja päivittää maitotietoutta Opas keski-ikäisten ja ikääntyneiden ruokavalintoihin Kestävä vai ravitseva? Kirjoja ruokakulttuurista ja -kasvatuksesta 27 28 28 29 Kulutuslukuja 2013 Ravintotase kertoo elintarvikkeiden kulutuksesta 30
© Copyright 2024