1 PUOLUEKOKOUSALOITTEET Puolueen sääntöjen
PUOLUEKOKOUSALOITTEET Puolueen sääntöjen mukaan oikeus aloitteiden tekemiseen puoluekokoukselle on puolueen varsinaisilla jäsenillä ja eduskuntaryhmällä. Puolueen sääntöjen muuttamista koskevat aloitteet on jätettävä puoluehallitukselle viimeistään kymmenen (10) viikkoa ennen kokousta. Muut aloitteet on jätettävä viimeistään kahdeksan (8) viikkoa ennen kokousta. Puoluehallitus lähettää tehdyt aloitteet vähintään neljätoista (14) päivää ennen kokousta lausunnoillaan varustettuina puolueen varsinaisille jäsenille. Lahdessa 13.-15.6.2014 pidettävälle varsinaiselle puoluekokoukselle on jätetty sääntöjen mukaisella tavalla määräaikaan mennessä 199 aloitetta. Puoluehallitus on antanut yhteiset lausunnot aloitteista nro 6-7, 8-9, 10-14, 15-16, 18-19, 22-23, 25-26, 2731, 32-33, 37-39, 40-41, 47-48, 53-55, 58-59, 68-69, 74-75, 76-77, 91-92, 113-114, 118-120, 121-123, 124127, 130-131, 137-139, 187-188 ja 196-198. Sääntöjen mukaisesti puoluehallitus on lähettänyt aloitteet lausuntoineen puolueen varsinaisille jäsenille vähintään neljätoista (14) päivää ennen kokousta. KANSALLINEN KOKOOMUS RP Puoluehallitus 1 PUOLUEKOKOUKSESSA KÄSITELTÄVÄT ALOITTEET 1. Oulun Kokoomusnaiset ry: Jäsenmaksu pois pitkään jäseninä olleilta iäkkäiltä jäseniltä ................. 9 2. Haukilahden-Westendin Kansallisseura ry: Sääntömuutos puoluevaltuuston toimintaan ............. 10 3. Espoon Kokoomus ry: Kokoomuksen säännöissä markkinatalous ja yrittäjyys määriteltävä selkeiksi tavoitteiksi ................................................................................................................................. 12 4. Karakallion-Kilon Kokoomus ry: Jäsenäänestyksen järjestäminen eduskuntavaaleissa .................. 13 5. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Perusterveydenhuoltoon palvelusetelipakko ja palvelusetelijärjestelmän laajentaminen ..................................................................................... 15 6. Huittisten Kokoomusnaiset ry: Oppivelvollisuuden pidentäminen ei auta syrjäytymisvaarassa olevia ......................................................................................................................................... 16 7. Vaasan Kampusporvarit ry: Nuorten syrjäytymistä ei ratkaista oppivelvollisuusikää nostamalla ... 17 8. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Opiskelijan tulorajat ylös ja verot alas .................... 19 9. Tampereen Kokoomusopiskelijat Tyko ry: Opintotuen tulorajojen maltillinen korottaminen yhtä suurella summalla kuin lainanosuutta on korotettu ..................................................................... 19 10. Helsingin Kansallisseura ry: Perintö- ja lahjaveron poistaminen ................................................... 21 11. Hämeen Kokoomusopiskelijat ry: Perintövero on aika poistaa Ruotsin mallin mukaisesti ............. 22 12. Kauppakorkeakoulun Porvarit ry: Perintö- ja lahjaverosta luovuttava .......................................... 22 13. Rauman Kokoomus ry: Puolison perintöverovelvollisuuden poistaminen ..................................... 23 14. Vuosaareen Kokoomus ry: Perintö- ja lahjaveron poistaminen..................................................... 23 15. Kokoomuksen Nuorten Liitto ry: Tuloverotus tasa-arvoiseksi ja kannustavaksi ............................. 25 16. Joensuun Kokoomusnuoret ry: Progressiivisen verotuksen kannusteloukot purettava .................. 26 17. Kokoomuksen Nuorten Liitto ry: Vähemmän lakeja ja säädöksiä .................................................. 28 18. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Ensimmäisen työntekijän koeajan pidentäminen ........................ 30 19. Lohjanjärven Kokoomus ry: Portaittaisen työnantajamaksujärjestelmän luominen ...................... 30 20. Iin Kokoomus ry: Vesivoiman lisärakentamista helpotettava ....................................................... 33 21. Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry: Liikeaikalaki kumottava ......................................................... 35 22. Helsingin Edistyskokoomus ry: Järkeä rahankeräyslakiin.............................................................. 36 23. Joensuun Kokoomusnuoret ry: Joukkorahoitusta tulee käsitellä varainkeruun sijaan ennakkomyyntinä ....................................................................................................................... 38 24. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Naiset mukaan kutsuntoihin ....................................................... 39 25. Haukilahden-Westendin Kansallisseura ry: Selvitys Suomen nykyisen turvallisuuspoliittisen linja ja mahdollisen Nato-jäsenyyden seuraamuksista ............................................................................ 40 26. Helsingin Kansallisseura ry: Suomi Natoon 2017 .......................................................................... 41 27. Kansalliset ylioppilaat ry: Vanhempainvapaaetuuksien rahoitus kerättävä vanhempainvakuutuksen avulla ......................................................................................................................................... 42 28. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Vanhemmuuden kustannukset jaettava tasan ............................ 43 29. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Vanhemmuuden kustannuksia tasattava viipymättä .................................................................................................................................................. 44 30. Noormarkun Kokoomusnaiset ry: Vanhemmuuden kustannukset Kelan korvattaviksi .................. 44 2 31. Tapiolan Kokoomus ry: Vanhemmuuden kustannukset Kelan maksettavaksi................................ 45 32. Itä-Turun Kokoomusnaiset ry: Vaihtoehtona jäsenmaksu ilman Nykypäivä-lehteä ....................... 47 33. Kaarinan Kokoomusnaiset ry: Nykypäivä-lehti valinnaiseksi jäsenmaksussa ................................. 48 34. Kiuruveden Kokoomus ry: Puolueen jäsenmaksujen alentaminen eläkeläisille ............................. 49 35. Kälviän Kokoomus ry: Paikallisyhdistysten toiminta myös turvattava ........................................... 50 36. Keski-Lahden Kokoomus ry: Kuluttajansuojaa äänestäjille ........................................................... 51 37. Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Tietoyhteiskuntaverkoston perustaminen ............................... 53 38. Munkinseudun Kokoomus ry: Toimikunta- ja työryhmälaitoksen palauttaminen .......................... 53 39. Virtuaalikokoomus ry: Ohjelmaryhmiä hyödynnettävä politiikan valmistelueliminä ..................... 54 40. Oulun Kokoomusopiskelijat ry: Puoluekokousaloitteet käsiteltävä puoluekokouksessa ................ 56 41. Vuosaareen Kokoomus ry: Puoluekokousaloitteiden käsittely ..................................................... 57 42. Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Puoluekokousaloitteiden päällekkäisistä toimitustavoista luovuttava .................................................................................................................................. 58 43. Virtuaalikokoomus ry: Sisäpiirin päätöksenteosta avoimeen Kokoomus-puolueeseen .................. 59 44. Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Kokoomuksen arvo- ja aatekeskustelu vietävä 2010-luvulle ..... 60 45. Jyväskylän Kokoomus ry: Vammaiskysymyksiin keskittyvän läheisjärjestön perustaminen ........... 61 46. Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset ry: Kokoomuksen vammaispoliittinen ohjelma tulee päivittää kehitysvammainen on tärkein lakiasiantuntija omissa asioissaan ................................................. 62 47. Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Kokoomuksen kyettävä osallistumaan sosiaaliturvan uudistamiskeskusteluun ............................................................................................................. 64 48. Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry: Kokoomuksen luotava oma perustilimallinsa ......................... 64 49. Salon Kokoomusnaiset ry: Ihmiskasvoiset ratkaisumallit palautettava kouluihin ja oppilaitoksiin . 66 50. Helsingin Edistyskokoomus ry: Kansalaisaloitteet omantunnonkysymyksiksi ................................ 68 51. Tampereen Kokoomusteekkarit ry: Kansalaisten lausuntomahdollisuus hallituksen esityksistä (HE) ja valiokuntien mietinnöistä........................................................................................................ 70 52. Kälviän Kokoomus ry: Valiokuntaedustajien noudatettava ryhmäpäätöksiä ................................. 72 53. Helsingin Edistyskokoomus ry: Kohtuutonta alkoholipolitiikan käyttöä vähennettävä .................. 74 54. Joensuun Kokoomusnuoret ry: Mietojen alkoholijuomien myynti vapautettava ........................... 75 55. Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry: Alkon jälleenmyyntimonopoli purettava ......................... 75 56. Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry: Pääsääntöistä anniskeluaikaa jatkettava puoli neljään ja jatkoaikalupakäytäntö purettava ................................................................................................ 77 57. Lieksan Kokoomusnaiset ry: Kansa kuntoon alkoholipolitiikkaa uudistamalla ............................... 78 58. Helsingin Kansallisseura ry: Ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille ....................................... 80 59. Kupittaan Kokoomus ry: Työttömyysvakuutuskassojen lopettaminen .......................................... 81 60. Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry: Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus huomioitava kaikessa päätöksenteossa ....................................................................................... 82 61. Tapiolan Kokoomus ry: Ennen vuotta 2010 pidettyjen äitiys- ja vanhempainlomien aikaisen tulonmenetyksen kompensointi työeläkkeen määräytymisperusteisiin ........................................ 85 62. Turun Kansallisseura ry: Työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoa uudistettava ................................ 86 63. Espoonlahden Kokoomus ry: Aloittavan yrityksen YEL-maksuun helpotuksia................................ 89 3 64. Kauppakorkeakoulun Porvarit ry: Oikeus arvokkaaseen kuolemaan turvattava ............................ 90 65. Helsingin Kokoomuksen Naisten Piiri ry: Kaikkia perheitä kohdeltava tasavertaisesti perhevapaita jaettaessa ................................................................................................................................... 92 66. Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry: Sote-alueille päätösvaltaa terveydenhuollon maksuihin ......... 93 67. Mikkelin Kokoomusnaiset ry: Sote-uudistus ei saa irtautua peruslähtökohdistaan ja tavoitteistaan .................................................................................................................................................. 94 68. Orimattilan Kokoomus ry: Painopiste rakenteista avointen julkisten palveluiden järjestelmän valmisteluun .............................................................................................................................. 95 69. Tapiolan Kokoomus ry: Sosiaali- ja terveydenhuollon (Sote) palveluiden tuottajayritysten toimintaedellytysten turvaaminen tasapuolisen kilpailutuksen kautta ......................................... 96 70. Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry: Terveydenhuollon sakkomaksuihin laajennusmahdollisuus .... 98 71. Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry: Terveydenhuoltoon mahdollisuus panttimaksun määräämiseen .................................................................................................................................................. 98 72. Saarijärven Kokoomusnaiset ry: Lapsilisät tulosidonnaisiksi ......................................................... 99 73. Hämeen Kokoomusopiskelijat ry: Lapsilisät erityisen tärkeitä perheellisille opiskelijoille – lapsilisiin opiskelijakorotus ...................................................................................................................... 101 74. Kluuvin Kokoomusnaiset ry: Subjektiivinen päivähoito-oikeus tulee palauttaa taloustilanteen kohennuttua ............................................................................................................................ 102 75. Pomarkun Kokoomus ry: Subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautettava .................................. 103 76. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Uusi sopimusomaishoitoa koskeva laki säädettävä ................... 105 77. Saarijärven Kokoomusnaiset ry: Saattohoidon omaishoitoa kehitettävä .................................... 106 78. Ulvilan Kokoomusnaiset ry: Ryhmäkoti uusi vaihtoehto vanhustenhuoltoon .............................. 107 79. Helsingin Kansallisseura ry: Työttömyysturva - tuottavuuden periaate....................................... 109 80. Joensuun Kokoomusnuoret ry: Reseptivapaat lääkkeet kauppoihin ........................................... 111 81. Jyväskylän Kokoomus ry: Asiakkaan aseman parantaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa ......... 113 82. Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry: YTHS:stä kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ensisijainen terveydenhuollon tarjoaja...................................................................................... 114 83. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Kuntoutus sosiaali- ja terveyspalveluiden keskiöön ................... 116 84. Lauttasaaren kokoomus ry: Työkyvyttömyyden ehkäiseminen ja työurien pidentäminen työterveyshuoltoa kehittämällä ................................................................................................ 118 85. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Osatyökykyisten työllistymisen edistäminen............................. 120 86. Mikkelin kokoomusnaiset ry: Lapsiperheiden ja lasten köyhyyden kasvu on katkaistava ............ 122 87. Salon Kokoomusnaiset ry: Vanhempien kasvatusvastuu huomioitava myös lastensuojelun piiriin kuuluvissa palveluissa ............................................................................................................... 124 88. Tapiolan Kokoomus ry: Työkyvyttömyyseläkkeet Kelan maksettavaksi ...................................... 126 89. Turun Kansallisseura ry: Suomen itsenäisyyden juhlavuoden veteraaniperinnerahaston perustaminen ........................................................................................................................... 127 90. Tapiolan Kokoomus ry: Olisiko opintotuen maksamisen ehtoja jo vihdoin aika uudistaa kannustavampaan suuntaan ..................................................................................................... 129 91. Hätilän Kokoomus ry: Perusopintotuen tulorajat poistettava ..................................................... 131 92. Tapiolan Kokoomus ry: Opintotukea maksettava opintomenestyksen mukaan .......................... 131 4 93. Kansalliset Ylioppilaat ry: Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisoikeudellinen asema kumottava ..................................................................................................................... 132 94. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Ylioppilaskunnan jäsenyys vapaaehtoiseksi .......... 133 95. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Pienryhmät perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen............... 135 96. Brysselin Kansallisseura ry: Lasten kesälomat juhannuksesta elokuun loppuun .......................... 136 97. Akateemiset Kansalliset Nuoret ry: Yrittäjyyden imagomuutos korkeakouluopetuksessa: Lisää, parempaa ja kannustavampaa yrittäjyyden koulutusta laaja-alaisesti yli tiede- ja opintorajojen . 138 98. Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry: Lisää laatua korkeakoulujen rahoitukseen ..... 139 99. Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Sivistyspuolueen on turvattava korkeakoulutuksen rahoitus . 140 100. Jyväskylän Kokoomusnaiset ry: Koulutussopimuksesta ratkaisu työllistämiseen ......................... 142 101. Kempeleen Kokoomusnaiset ry: Sosiaalityön joustava pätevöitymiskoulutus ............................. 143 102. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Koulutustarpeen määrittelyssä huomioitava työelämän tarpeet 145 103. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Lasten ja nuorten oikeutta taiteeseen ja kulttuurin vahvistettava ................................................................................................................................................ 147 104. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Perusopetusta on nykyaikaistettava ......................................... 148 105. Vuosaaren Kokoomus ry: Lisää kielikylpyä: Suomen- ja ruotsinkieliset kouluorganisaatiot yhteen ................................................................................................................................................ 150 106. Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry: Asuminen ja talousosaaminen otettava opetussuunnitelmaan ............................................................................................................... 151 107. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Taide osaksi kaikkea rakentamista............................................ 152 108. Kluuvin Kokoomuksen Naiset ry: Kaksoistutkintokeskustelu ammatillisen opetuksen sisälle ...... 154 109. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sekä niiden tutkintojen rooleja selkiytettävä ............................................................................................... 155 110. Tampereen Kokoomusopiskelijat Tyko ry: Korkeakoulujen tarjottava opiskelijoille riittävät edellytykset opintoaikojen lyhentämiseksi ................................................................................ 156 111. Vaasan Kampusporvarit ry: Harjoittelun arvostusta osana yliopistotutkintoa lisättävä ............... 158 112. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Korkeakoulutus irti kuntapolitiikasta .................... 160 113. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Koulutusvientiin kaikki voimavarat käyttöön ........ 161 114. Oulunkylän Kansallisseura ry: Lukukausimaksut EU:n ja Etan ulkopuolelta tuleville korkeakouluopiskelijoille .......................................................................................................... 162 115. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Korkeakoulutuksen kilpailukielto kumottava ........ 164 116. Rovaniemen Kokoomusopiskelijat ry: Oikeusturvaa tehostettava koulukiusaamistapauksissa .... 165 117. Kälviän Kokoomus ry: Veikkauksen voitonjako oikeudenmukaiseksi .......................................... 167 118. Helsingin Kansallisseura ry: Sadan euron omavastuu ay-vähennykseen ...................................... 169 119. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Palkansaajien ja työnantajien liittojen verovähennysoikeus poistettava ............................................................................................... 169 120. Kupittaan Kokoomus ry: Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistaminen ................................................................................................................................................ 170 121. Lapin Kokoomus ry: Edustuskulujen verovähennysoikeuden ottaminen takaisin käyttöön .......... 171 122. Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry: Edustuskulujen verovähennysoikeus palautettava ................. 172 5 123. Tapiolan Kokoomus ry: Matkailu- ja ravintola-alan kilpailukyky palautettava ............................. 173 124. Haukilahden-Westendin kansallisseura ry: Suomalainen yritysten omistaminen kilpailukykyiseksi ................................................................................................................................................ 175 125. Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry: Kaikkia osinkoja verotettava samalla prosentilla ........... 177 126. Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry: Osinkotuloverotusta on kevennettävä ................................. 177 127. Tapiolan Kokoomus ry: Osinko- ja yritysverotuksen uudistaminen ............................................. 178 128. Aurinkorannikon Kokoomus ry: Verotus kansantalouden kasvua edistäväksi ............................. 182 129. Meri-Helsingin Kokoomus ry: Eläkkeiden verotus palautettava palkansaajien tuloverotuksen tasolle ................................................................................................................................................ 185 130. Hämeen Kokoomusnuoret ry: Autoveron määräytymisen muutos ............................................. 187 131. Hätilän Kokoomus ry: Sähkö- ja vetyautojen hankkimista helpotettava veron alennuksin........... 188 132. Hämeen Kokoomusnuoret ry: Ravintoloissa tarjoiltavan alkoholin veroa laskettava alan työllisyyden parantamiseksi ja kulttuurin kohentamiseksi ......................................................... 189 133. Keski-Lahden Kokoomus ry: Kokonaisveroasteelle lakiin kirjattava katto ................................... 191 134. Keski-Lahden Kokoomus ry: Valtiontaloudelle velkajarru ........................................................... 193 135. Keski-Uudenmaan Kokoomusnaiset ry: Eri ikäpolvien välisen yhteistyön edistämisestä kunnissa 194 136. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Maksuperusteinen arvonlisävero pienille yrityksille .................. 195 137. Noormarkun Kokoomusnaiset ry: Kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomisaika on epätasaarvoinen ................................................................................................................................... 197 138. Porin Kokoomus ry: Pakkoliitoksissa ei irtisanomissuojaa .......................................................... 198 139. Terva-Toppilan Kokoomus ry: Kuntatyöntekijöiden irtisanomissuojan purkaminen .................... 198 140. Meri-Porin Kokoomus ry: Suojelukohteiden kunnostustyölle ja rakennusmateriaaleille vapautus arvonlisäverosta ....................................................................................................................... 200 141. Tapiolan Kokoomus ry: Seudullinen selvityshanke käynnistettävä uusien toimintatapojen löytämiseksi kuntarakennemuutoksen tueksi ............................................................................ 201 142. Turun Kansallisseura ry: Valtion palkkakustannuksia alennettava .............................................. 202 143. Saarijärven Kokoomusnaiset ry: Valtion verotusosaaminen vientituotteeksi .............................. 203 144. Rauman Kokoomus ry: Yksikköhintojen laskeminen pakolliseksi kunnallisiin palveluihin ............ 204 145. Turun Kansallisseura ry: Rahoitusavustusten lopettaminen osinkoa jakavilta yhteisöiltä ............ 205 146. Kälviän Kokoomus ry: Kunnallinen puoluetuki kaikissa muodoissa lopetettava .......................... 206 147. Helsingin Kansallisseura ry: Työmarkkinarauha turvattava......................................................... 207 148. Kupittaan Kokoomus ry: Työehtosopimusten yleissitovuuden purkaminen ................................ 209 149. Tapiolan Kokoomus ry: Lyhytaikaisen työllistämisen edistäminen .............................................. 211 150. Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry: Robotisaatioon varauduttava........................................ 212 151. Noormarkun Kokoomusnaiset ry: Teollisuuden käyttämän energian kierrätyksen tehostaminen 213 152. Satakunnan Kokoomusnuoret ry: Suomalaisille Y-tunnus 15-vuotiaana ...................................... 215 153. Satakunnan Kokoomusnaiset ry: Nuorille oikeus oppia tekemään työtä ..................................... 217 154. Turun Kansallisseura ry: Innorahaston perustaminen kestävää kasvua vauhdittamaan ............... 218 155. Porin Kokoomus ry: Kansainvälistymistuen edellytykset ............................................................ 220 6 156. Tapiolan Kokoomus ry: Huippuosaamisen kehittämisohjelma vientiteollisuuden kasvattamiseksi ................................................................................................................................................ 220 157. Kokoomuksen Nuorten Liitto ry: Kokoomuksen puolustettava yksityisyyttä ............................... 223 158. Lapin Kokoomus ry: Lapin lentoliikenne ja kulkuyhteydet turvattava ......................................... 225 159. Lohjanjärven Kokoomus ry: Yleisradio Oy:n julkisen palvelun tehtävät ja sen osallistuminen Suomen talouden rakennemuutokseen ..................................................................................... 227 160. Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry: Nuorten mahdollisuus yksityisautoiluun turvattava................ 230 161. Porin Kokoomus ry: Nuorten ajokorttiin uudistus, lisäoppia nuorille kuljettajille ........................ 231 162. Porin Kokoomus ry: Autosta mopoauto, turvallisuutta nuorille kuljettajille ................................ 232 163. Saarijärven Kokoomusnaiset ry: Joukkoliikenteen yhteentoimivuutta kehitettävä ..................... 233 164. Kurun Kokoomus ry: Maankäyttö- ja rakennuslakia muutetaan ranta-alueen määrittelyn osalta 234 165. Lapin Kokoomus ry: Maankäyttö- ja rakennuslain muuttaminen perustuslain mukaiseksi .......... 235 166. Siilinjärven Kokoomus ry: Rakennuslakia selkeytettävä ............................................................. 237 167. Salpausselän Kokoomus ry: Riittävien ampumaharjoittelumahdollisuuksien turvaaminen .......... 239 168. Salpausselän Kokoomus ry: Rakennuskanta terveeksi ................................................................ 241 169. Tapiolan Kokoomus ry: Mahdollistettava luvattomien perintöaseiden muuttaminen laillisiksi .... 244 170. Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri ry: Väestörekisteriin tulee voida kirjata useampi kuin yksi äidinkieli .................................................................................................................................. 245 171. Kälviän Kokoomus ry: Ilman naamioita ja naamareita ................................................................ 246 172. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Kansainvälisille opiskelijoille paremmat edellytykset työllistyä Suomessa .................................................................................................................. 247 173. Helsingin Edistyskokoomus ry: Avioliittolaki tasa-arvoiseksi ...................................................... 249 174. Helsingin Edistyskokoomus ry: Intersukupuolisille oikeus päättää omasta kehostaan ................. 250 175. Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Kahden nuoren henkilön välinen seksuaalinen kanssakäyminen lainsäädäntöön ......................................................................................................................... 252 176. Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Suomesta tehtävä monarkia ................................................. 253 177. Kauhavan Kokoomusnaiset ry: Kansalaisten oikeusturvaa parannettava .................................... 255 178. Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri ry: Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on uudistettava ............................................................................................................................. 256 179. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Lapsen asemaa ja oikeuksia perheväkivallan todistajana edistettävä ............................................................................................................................... 258 180. Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Sijaissynnytys sallittava Suomessa ............................................ 259 181. Kälviän Kokoomus ry: Säätiölakia uudistettava.......................................................................... 261 182. Lohjanjärven Kokoomus ry: Lainsäädännön muuttaminen koiran aiheuttaman ruumiinvamman ja kuoleman osalta ....................................................................................................................... 263 183. Oulun Kokoomusnaiset ry: Tuomio lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta pysyvästi nähtäville rikosrekisteriin ja rikostaustaotteeseen ..................................................................................... 265 184. Salpausselän Kokoomus ry: Lautamiesjärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen..................... 266 185. Salpausselän Kokoomus ry: Rattijuopumuksista annettavat tuomiot ......................................... 267 186. Tapiolan Kokoomus ry: Holhottavan omaisuuden hukkaamiskielto ............................................ 269 7 187. Tampereen Kokoomusteekkarit ry: Äänestyssalaisuus äänestystapahtumassa on turvattava...... 269 188. Virtuaalikokoomus ry: Sähköiseen äänestysjärjestelmään siirtyminen ....................................... 270 189. Porin Kokoomus ry: Ulkomaalaisten maakaupat Suomessa........................................................ 271 190. Helsingin Edistyskokoomus ry: Kyberturvallisuudessa varottava ylilyöntejä ............................... 272 191. Hämeen Kokoomusopiskelijat ry: Lauri Allan Törnin sotilasarvo todettava palautetuksi – uuden tutkimuksen mukaan komentaja Sihvon päätös oli juridisesti mitätön ....................................... 275 192. Oulun Kokoomusopiskelijat ry: Kutsuntatilaisuudesta kaksipäiväinen keskeyttämisten ja syrjäytymisen vähentämiseksi................................................................................................... 277 193. Kanta-Espoon Kokoomus ry: Kotiuttamisraha on palautettava kotiutuville varusmiehille ja siviilipalveluksen suorittaneille kansalaisille .............................................................................. 278 194. Brysselin Kansallisseura ry: Ei EU-vastaisuudelle ........................................................................ 280 195. Helsingin Kansallisseura ry: Suomen vienninedistämis- ja kehitysyhteistyörahoituksen pullonkaulat korjattava................................................................................................................................. 281 196. Hämeen Kokoomusopiskelijat ry: Ottawan sopimukseen liittyminen arvioitava uudelleen ......... 282 197. Järvenpään Kokoomus ry: Ottawan sopimuksen irtisanominen.................................................. 283 198. Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry: Jalkaväkimiinat säilytettävä osana Suomen puolustusta 284 199. Joensuun Kokoomusnuoret ry: Viisumivapaus venäläisille matkailijoille .................................... 286 8 Aloite nro 1 Oulun Kokoomusnaiset ry: Jäsenmaksu pois pitkään jäseninä olleilta iäkkäiltä jäseniltä Kansallinen Kokoomus ry:n jäsenistöön kuuluu myös ikääntyviä jäseniä. Osa heistä on ollut puolueen jäseninä ja hoitanut jäsenmaksuvelvoitteensa jo vuosikymmenien ajan. Heidän kuntonsa heiketessä siinä määrin, etteivät he enää itse hoida raha-asioitaan, voi jäsenyys kuitenkin katketa, kun heidän rahaasioitaan hoitavat henkilöt eivät tiedosta jäsenyyden merkitystä heille. Myös taloudelliset syyt voivat saada ikääntyvän jäsenen valitsemaan pelkän senioriyhdistyksen jäsenyyden sen sijaan, että hän jatkaisi jäsenenä myös aiemmassa yhdistyksessään. Yhdistykset menettävät näin valtavan määrän yhdistystoimintaan liittyvää tietotaitoa. Myös yhdistyksillä on oma historiansa ja niiden toiminta on historiallisen kehityksen tulosta. Juurien tuntemisessa ja historiatiedon hyödyntämisessä toiminnan suunnittelussa on seniorijäsenillä oma tärkeä roolinsa. Vaikka toimintamuodot ja ajanvaatimukset muuttuvat, on tärkeää peilata niitä suhteessa historiaan. Siksi onkin tärkeää, että ikääntyvät jäsenet pysyvät mukana yhdistysten toiminnassa. Edellä mainitun perusteella Oulun Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaisi puoluehallitusta ryhtymään toimenpiteisiin puolueen sääntöjen muuttamiseksi niin, että - puolueen jäsenmaksua ei peritä pitkään jäseninä olleilta iäkkäiltä jäseniltä seuraavien ehtojen täyttyessä - yhdistys anoo iäkkään jäsenensä jäsenmaksun poistoa puoluehallitukselta - jäsenmaksusta vapautettava jäsen on iältään vähintään 80-vuotias ja/tai jäsenmaksusta vapauttaminen on ikääntyvän jäsenen terveydentila tai muut syyt huomioiden perusteltua - jäsenmaksusta vapautettava on maksanut jäsenmaksunsa puolueelle vähintään 25 vuoden ajan - jäsenmaksusta vapautettava on osallistunut aktiivisesti poliittiseen toimintaan omassa yhdistyksessä, piirissä ja/tai valtakunnan tasolla - jäsenmaksusta vapautetut eivät kasvata yhdistyksen paikallis-, piiri- ja valtakunnantason kokouksien edustusoikeutta Puoluehallitus: Puoluehallitus yhtyy aloitteen tekijöiden käsitykseen siitä, että historian tunteminen niin yhdistyksen kuin puolueenkin toiminnasta on arvokasta ja vaalittavaa. Hiljaisen tiedon ja organisaatiokulttuurin parhaiden puolien välittyminen uusille sukupolville on tärkeää. Puolueen sääntöjen 6§:n mukaan ” Puoluevaltuuston syyskokous vahvistaa seuraavaa kalenterivuotta varten jokaiselta varsinaisen jäsenen henkilöjäseneltä ja kannattajajäseneltä kannettavan jäsenmaksun määrän. Puoluevaltuusto voi määrätä alemman jäsenmaksun varsinaisen jäsenen henkilöjäsenelle silloin kun samaan talouteen kuuluu useampi varsinaisen jäsenen henkilöjäsen. Puoluevaltuusto voi määrätä alemman jäsenmaksun tai vapauttaa jäsenmaksuvelvollisuudesta varsinaisen jäsenen henkilöjäsenen nuoren iän, opiskelun tai muun erityisen syyn perusteella. 9 Puolue perii jäsenmaksun suoraan varsinaisten jäsenten henkilöjäseniltä. Puolueen jäsenmaksun yhteydessä kerätään puolueen varsinaisen jäsenen henkilöjäseneltä myös varsinaisen jäsenen henkilöjäseniltään kantamat jäsenmaksut, jotka puolue tilittää varsinaiselle jäsenelle puoluehallituksen vahvistaman aikataulun mukaisesti. Varsinaisen jäsenen edustusoikeus ja äänivalta määräytyy sen edellisenä vuonna jäsenmaksunsa maksaneiden henkilöjäsenten lukumäärän mukaan. Jäsenmaksuvelvollisuutensa laiminlyöneillä varsinaisten jäsenten henkilöjäsenillä ei ole oikeutta puolueen antamiin jäsenetuihin.” Edellä kerrotun mukaisesti jäsenmaksun suuruuden ja siitä mahdollisesti annettavien alennusten määrääminen kuuluu puolueen sääntöjen mukaan puoluevaltuustolle. Se arvioi vuosittain jäsenmaksun suuruutta ja sitä, ovatko siitä mahdolliset alennukset mahdollisia ja tarkoituksenmukaisia. Puolueen paikallisyhdistysten mallisääntöjen mukaan ”Jokainen varsinainen jäsen ja kannattajajäsen suorittaa yhdistykselle jäsenmaksuna sen määrän, jonka yhdistyksen syyskokous seuraavaa kalenterivuotta varten vahvistaa. Kunniapuheenjohtaja ja kunniajäsen eivät suorita jäsenmaksua yhdistykselle. Yhdistys on kuitenkin velvollinen maksamaan puolueelle ja piirille jäsenmaksun heidänkin osaltaan.” Näin ollen jäsenensä ja näiden ansiot parhaiten tuntevilla paikallisyhdistyksillä on jo nyt oikeus myöntää alennus omasta jäsenmaksuosuudestaan niille, joille se oikeaksi katsoo. Paikallisyhdistyksen säännöt sallivat jo nyt myös kannattajajäsenyyden. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 2 Haukilahden-Westendin Kansallisseura ry: Sääntömuutos puoluevaltuuston toimintaan Sääntömuutos parantaa Kokoomuksen kentän vaikutusmahdollisuuksia puolueen politiikkaan. Puolueen politiikan ohjaamisessa on tarpeen parantaa Kokoomuksen kentän vaikutusmahdollisuuksia. Puoluevaltuusto on Kokoomuksen ylin päätöksiä tekevä elin puoluekokousten välillä. Puoluevaltuustoon kuuluu 60 jäsentä ja se kokoontuu vähintään kolme kertaa vuodessa. Tavoitteena on, että puoluevaltuuston jäsenet perehtyvät pitkäjänteisesti politiikan sisältökysymyksiin ja edustavat kentän ääntä. Tällä aloitteella on tarkoitus vahvistaa puoluevaltuuston roolia ja mahdollistaa sen itsenäinen toiminta suurissa linjakysymyksissä. Vaikutus toteutuu valiokuntatyöskentelyn ja oman esityslistan valmistelun kautta. Mahdollisia valiokuntien toiminta-alueita ovat talous- ja elinkeinopolitiikka, ulko- ja puolustusasiat, eurooppapolitiikka, opetus-, terveys- ja sosiaaliasiat. Nykyisten sääntöjen mukaan puoluehallitus valmistelee puoluekokousten ja puoluevaltuuston käsiteltäväksi tulevat asiat. Tämän aloitteen mukaan puoluevaltuuston valiokuntien puheenjohtajat ja puheenjohtaja päättävät mitä puoluehallitus ohjeistetaan valmistemaan. 10 Tavoitteena on luoda puoluevaltuustossa puolueelle hyvin perusteltu konkreettinen linja keskeisiin poliittisiin kysymyksiin. Kasvavan vastuun myötä puoluevaltuuston jäsenten valinnassa halutaan painottaa pätevyyttä. Edellä mainitun perusteella Haukilahden-Westendin kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että puolueen sääntöjä muutetaan seuraavasti: 14§ PUOLUEVALTUUSTON JÄSENET Nykyinen: Puoluekokous valitsee puoluevaltuuston puheenjohtajan. Puoluevaltuustoon kuuluu hänen lisäkseen kuusikymmentä (60) jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Puoluevaltuuston jäsenten valinnassa on kiinnitettävä huomiota tasapuoliseen ikä- ja sukupuolijakautumaan. Uusi: Puoluekokous valitsee puoluevaltuuston puheenjohtajan. Puoluevaltuustoon kuuluu hänen lisäkseen kuusikymmentä (60) jäsentä ja heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Puoluevaltuuston jäsenten valinnassa on kiinnitettävä huomiota tasapuoliseen ikä- ja sukupuolijakautumaan. Puoluevaltuuston jäsenet järjestäytyvät valiokuntiin linjaamaan puolueen politiikkaa ja hallituspolitiikan painopisteitä. Valiokunnat toimivat kokouksissa ja kokousten välisinä aikoina. Valiokuntien puheenjohtajat ja puoluevaltuuston puheenjohtaja valmistelevat ja päättävät puoluevaltuuston kokouksen esityslistan ja ohjaavat puoluehallituksen valmistelutyötä. Puoluehallitus: Puoluehallituksella ja puoluevaltuustolla on selkeästi määritellyt roolit ja ne perustuvat puolueen sääntöihin. Puolueen säännöt on hyväksytty viime puoluekokouksessa ja PRH on rekisteröinyt säännöt 17.9.2012. Sääntöuudistuksessa tarkasteltiin laajasti puolue-elinten roolia ja kirjattiin mm. yhdistyslain sallimat muutokset uusien tietoteknisten välineiden käytöstä toimintaan. Ylintä päätösvaltaa käyttää puoluekokous. Puoluekokousten tarkemman ajan ja paikan määrää puoluehallitus. Puoluevaltuustolla on puoluekokousten välisenä aikana päätösvalta kaikissa puolueen asioissa paitsi puolueen sääntöjen muutosta, puolueen purkamista sekä puoluevaltuuston jäsenten vaalia koskevissa asioissa sekä muissa asioissa, jotka puolueen sääntöjen mukaan on määrätty puoluekokoukselle. Toimeenpanovalta on puoluehallituksella. Säännöissä on lueteltu lisäksi muita puoluehallituksen tehtäviä joihin kuuluu mm. johtaa puolueen toimintaa puoluekokousten ja puoluevaltuuston päätösten mukaisesti sekä tehdä aloitteita puolueen toiminnan kehittämiseksi, valvoa sääntöjen sekä puoluekokousten ja puoluevaltuuston päätösten noudattamista, valmistella puoluekokousten ja puoluevaltuuston käsiteltäväksi tulevat asiat ja kutsua kokoukset koolle, valmistella ja ohjata valtiollista, kunnallista ja muuta vaalitoimintaa, päättää varojen hankinnasta ja vastata omaisuuden hoidosta, vahvistaa puoluehallitukselle alistettavat jäsenyhdistysten säännöt ja sääntöjen muutokset sekä hyväksyä uudet jäsenet. Puoluehallituksella on siis sääntöjen mukaan 11 valmisteluvastuu ja velvollisuus. Näitä säännöissä määrättyjä tehtäviä ei voi luovuttaa eteenpäin puoluevaltuustolle eikä sen alaisille toimikunnille. Kokousten ja organisaatioiden lisääminen ei paranna puoluevaltuuston roolia, vaan valtuuston jäsenten aktiivinen osallistuminen itse valtuuston kokouksessa. Valiokuntajärjestelmä ei myöskään edistäisi piirien ja jäsenliittojen tasa-arvoista edustusta. Osalla piireistä on puoluevaltuustossa vain yksi paikka ja näin ollen alueellinen edustavuus valiokuntamallissa johtaisi kohtuuttomuuksiin. Puoluevaltuusto koostuu vain piirijärjestöjen edustajista eikä jäsenliitoilla ole edustusta jäsenmäärien mukaan. Puoluehallituksessa edustus on sekä piirijärjestöistä että jäsenliitoista. Puoluehallituksen tehtäviä ei tästäkään syystä tulisi siirtää valtuuston valiokunnaille. Ministeriryhmä ja eduskuntaryhmä käsittelevät kokouksissaan ajankohtaisia politiikan linjakysymyksiä ja lainsäädäntöhankkeita. Puoluehallitus voi asettaa toimikuntia eri asioiden valmistelua vartena, ja puoluehallitus ja eduskuntaryhmä tuottavat monipuolisia ja asiantuntevia raportteja. Puoluehallitus katsoo että voimassa olevien sääntöjen mukainen järjestelmä on riittävä ja oikeudenmukainen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 3 Espoon Kokoomus ry: Kokoomuksen säännöissä markkinatalous ja yrittäjyys määriteltävä selkeiksi tavoitteiksi Kokoomuksen mielestä työn ja yrittäjyyden pitää olla kannattavaa. Markkinatalous on tehokkain ja järkevin tapa organisoida taloudellinen toiminta. Puolueen mallisäännöissä yhdistyksen poliittisena tavoitteena on määriteltynä muun muassa: ”markkinatalouteen ja yrittäjyyteen perustuvan taloudellisen toiminnan edistäminen ja kansainvälisen kilpailukykymme lisääminen”. Maailma muuttuu ja kestävän kehityksen periaatteita halutaan huomioida paremmin myös Kokoomuksen tavoitteissa. Ilmeisesti tämän vuoksi uudistetuissa Kokoomuksen mallisäännöissä yrittäjyyteen viittaavaa kohtaa on muutettu. Uusi kirjaus vastaavassa kohdassa sääntöjä on: ”edellytysten luominen sellaiselle markkinatalouteen perustuvalle taloudelliselle toiminnalle, joka edistää sosiaalista turvallisuutta ja hyvinvointia sekä ekologisesti kestävää kehitystä maailmassa.” Espoon Kokoomus katsoo, ettei uusi kirjaus täysin vastaa kokoomuslaista arvomaailmaa, eikä yrittäjyyden merkitystä yhtenä Kokoomuksen peruspilareista tule poistaa. Espoon Kokoomus esittää tarkoitukseksi tähän kohtaan kirjattavan: ”markkinatalouteen ja yrittäjyyteen perustuvan taloudellisen toiminnan edistäminen ja kansainvälisen kilpailukykymme lisääminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti”. 12 Esitettävä muotoilu huomioi kestävän kehityksen, mutta palauttaa yrittäjyyden arvostuksen yhdeksi Kokoomuslaisuuden peruspilariksi. Edellä mainitun perusteella Espoon Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta muuttamaan paikallisyhdistysten mallisääntöjen 2 §:n ensimmäisen lauseen kuulumaan seuraavasti: ”markkinatalouteen ja yrittäjyyteen perustuvan taloudellisen toiminnan edistäminen ja kansainvälisen kilpailukykymme lisääminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti” Puoluehallitus: Kokoomuksessa on ollut kaksi vuotta käynnissä sääntömuutosprosessi, jonka tavoitteena on ollut tuoda Kokoomuksen säännöt vastaamaan uutta yhdistyslakia ja toisaalta yhtenäistää yhteisön sääntöjä ja tätä myötä käytäntöjä. Puolueen säännöt on muutettu Rovaniemen puoluekokouksessa 2012 ja piirijärjestöjen sekä paikallisyhdistysten mallisäännöt ovat hyväksytty syksyllä 2013. Puolueessa on käytössä mallisäännöt, joka tarkoittaa sitä että kaikilla yhdistyksillä on yhtenäiset säännöt. Tämän lisäksi on tarkoituksenmukaista, että eri tasojen säännöt ovat keskenään yhdenmukaiset. Kaikki piirijärjestöt ja useat kymmenet paikallisyhdistykset ovat jo hyväksyneet uudet mallisäännöt käyttöönsä. Vuoden 2012 päivityksessä ei katsottu tarpeelliseksi uudistaa puolueen tarkoituspykälää. Myös viimeisimmässä mallisääntöuudistuksessa 2013 pääpaino oli uuden yhdistyslain tuomien mahdollisuuksien implementoinnissa Kokoomuksen järjestöjen sääntöihin. Tämän lisäksi piirijärjestöjen ja paikallisyhdistysten tarkoituspykälä, johon aloitteessakin viitataan, yhtenäistettiin vastaamaan puolueen sääntöjen tarkoituspykälää. Kyseessä ei siis ollut sisällöllisesti uusi kirjaus, vaan puolueen sääntöjen yhtenäistäminen. Puoluekokous käsittelee kokouksessaan Lahdessa tulevaisuusasiakirjan. Jollain aikavälillä tämän jälkeen tullee myös arvioitavaksi periaateohjelmatyön käynnistäminen. Puoluehallitus katsoo, ettei puolueen sääntöjen tai alempien tasojen mallisääntöjen tarkoituspykälää ole tarkoituksenmukaista päivittää ennen tämän laajemman ja periaatteellisemman prosessin läpikäyntiä eikä vaiheessa, jossa mallisääntöuudistus on juuri aloitettu ja hyvässä vauhdissa. Yllä mainitusta huolimatta puoluehallitus haluaa korostaa yrittäjyyden merkitystä tärkeänä osana kokoomuslaista aatemaailmaa ja tukea muita hankkeita ja muissa toimissaan yrittäjiä ja yrittäjyyttä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite 4 Karakallion-Kilon Kokoomus ry: Jäsenäänestyksen järjestäminen eduskuntavaaleissa Vaalilain mukaan rekisteröityjen puolueiden on toteutettava piireissään jäsenäänestys eduskuntavaaliehdokkaiden asettamiseksi, mikäli jäsenäänestykseen on asetettu enemmän ehdokkaita, kuin ehdokkaita 13 voidaan vaaleihin asettaa. Puolueen sääntöjä muuttamalla on tarpeen parantaa jäsenten ja ehdokkaaksi pyrkivien oikeusasemaa vahvistamalla vaalilain noudattamista, niin kuin se on tarkoitettu. Vaalilain tulkinta on kuitenkin siinä määrin kirjavaa, että erilaisia vaatimuksia ja aikatauluja on voitu asettaa piireittäin, ja kirjavaa on ollut käytäntö tältä osin joissakin muissakin puolueissa. Tältä osin ehdokkaiden ja jäsenkunnan oikeusturva on kuitenkin ollut puutteellinen, koska puolueiden ja niiden piirien päätöksiin ei tältä osin ole tehokkaita muutoksenhakukeinoja, vaikka vaalilakia ei noudatettaisikaan. Erityisen epäselväksi tässä suhteessa on osoittautunut ehdokkaaksi ilmoittamisen takaraja, jotka vaihtelevat piireittäin paljonkin ja niitä on asetettu jopa yli 12 kuukauden päähän ennen varsinaista vaalipäivää. Hyväksyessään tämän sääntömuutosaloitteen puoluekokous velvoittaa piiriä tekemään päätöksen jäsenäänestyksen järjestämisestä aikaisintaan kahdeksan (8) kuukautta ennen varsinaista vaalipäivää. Koska varsinainen vaalipäivä on sunnuntai, niin jäsenäänestykseen ehtisi ilmoittautua vielä sitä edellisen elokuun kolmannen sunnuntain jälkeisenä maanantaina klo 16 mennessä. Tässä ehdotuksessa esitetään aikarajan vakioimista kaikissa piireissä noudatettavaksi samalla tavalla, mikä vahvistaa jäsenkunnan oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta. Kaikkien eduskuntavaaliehdokkaiden nimeäminen samana päivänä valtakunnallisesti näyttäisi myös komealta kaikissa tiedotusvälineissä. Piirin olisi asetettava ehdokkaat eduskuntavaaleihin kuusi (6) kuukautta ennen vaaleja pidettävässä piirikokouksessa, joka voi delegoida listan täydentämisen piirihallitukselle. Sääntömuutos koskisi vaalilain mukaisessa aikataulussa pidettäviä eduskuntavaaleja, ja olisi voimassa ensimmäisen kerran jo tänä vuonna ja mikäli piiri on jo ehdokkaansa nimennyt, niin seuraavissa eduskuntavaaleissa. Mahdollisten ennenaikaisten vaalien osalta sääntöä tulisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan, mikäli aikataulu sen sallii ja pyrkiä korvaamaan äänestys esimerkiksi jäsenille suunnatulla internetkyselyllä. Edellä mainitun perusteella Karakallion-Kilon Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että Kansallinen Kokoomus rp:n sääntöjen (rek. 17.9.2019) 32 §:n kohdan 2 muutetaan kuulumaan seuraavasti: Jäsenäänestys voidaan jättää toimittamatta, jos siihen on kahdeksan (8) kuukautta ennen varsinaista vaalipäivää nimetty enintään niin monta henkilöä kuin puolueella on oikeus asettaa ehdokkaita vaalipiirissä. Ylimääräisissä vaaleissa voidaan käyttää nopeutettua valintamenettelyä piirikokouksen päätöksen mukaisesti. Puoluehallitus: Eduskuntavaalien jäsenäänestyksestä määrää vallilaki. Puolueella on sitovana sääntönä lisäksi vaalilakia noudatteleva jäsenäänestyssääntö, joka määrää tarkemmin eduskuntavaaliehdokkaiden valitsemismenettelystä. Molempien mukaan jäsenäänestys on ensisijainen ehdokasasettelun väline. Muutoin on meneteltävä vaalilain periaatteiden mukaisesti. Puoluehallitus vahvistaa eduskuntavaaleissa kunkin piirin jäsenäänestysaikataulut, joiden mukaan ehdokkaat asetetaan. Esitykset tulevat piirijärjestöiltä, jotka päättävät omien olosuhteiden mukaan erikseen ehdokasasettelun aikataulun. Tarkempi aikataulu on haluttu jättää piirien päätettäväksi, koska 14 piirijärjestöt eroavat hyvin paljon toisistaan mm. jäsenmäärän ja edustamansa alueen väestömäärän ja maantieteellisen alueen suhteen. Ehdokasasettelu on kokonaisuus, jossa tulee ottaa huomioon myös eri ehdokkaiden mahdollisuudet ilmoittaa ehdokkuudestaan. Joustamattomat aikarajat karsisivat turhaan hyviä ehdokkaita pois listalta. Kaikki eivät voi ilmoittaa ehdokkuudestaan kuukausia ennen virallista ehdokkaaksi asettamisen päivämäärää menettämättä samalla esimerkiksi ansiomahdollisuuksiaan. Toisaalta joissain tapauksissa on tarkoituksenmukaista aloittaa vaalityö jo hyvinkin aikaisessa vaiheessa suhteessa kyseisiin vaaleihin. Ehdokasasettelusta voi valittaa puoluehallitukselle, jonka tulee päätöksessään ottaa huomioon niin lain, puolueen sääntöjen ja jäsenäänestyssäännön asettamat vaatimukset. Puoluehallituksen on käsiteltävä asia kiireellisenä. Tehokkaita muutoksenhakukeinoja on siis olemassa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 5 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Perusterveydenhuoltoon palvelusetelipakko ja palvelusetelijärjestelmän laajentaminen Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä tuli voimaan 1.8.2009. Palvelusetelillä lisätään sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien valinnanvapautta, parannetaan palvelujen saatavuutta, monipuolistetaan palvelutuotantoa sekä edistetään kuntien, elinkeinotoimen ja yksityisten palveluntuottajien yhteistyötä. Tehtyjen tutkimusten perusteella sekä asiakkaat että palvelujen tuottajat ovat yleisesti tyytyväisiä palveluseteliin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen keinona. Palvelusetelijärjestelmä mahdollistaa palvelutuotannon rakenteiden uudistamisen ja tukee palvelujen järjestämisen ja niiden kehittämisen asiakaskeskeisyyttä. Asiakkaan vaikutus- ja valintamahdollisuuksien lisääntyminen on yksi merkittävimmistä muutoksista nykyiseen toimintamalliin verrattuna. Palvelusetelijärjestelmä lisää toiminnan läpinäkyvyyttä: muun muassa palvelutuotannon kustannusten ja hinnoitteluperusteiden, palveluketjun toimivuuden, asiakkuuden hallinnan ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Järjestelmä edistää myös yksityisen sektorin liiketoimintaa ja liiketoiminnan kehittämistä sekä kannustaa julkista sektoria oman toiminnan kehittämiseen. Hallituksen sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenneuudistuksella pyritään turvaamaan laadukkaat palvelut jokaiselle suomalaiselle. Nykyisellään järjestelmämme on suurien haasteiden edessä, kun palveluiden tarve kasvaa samalla kun käytettävissä olevat resurssit vähenevät. Monissa kunnissa tilanne on äärimmäisen hankala ja erot kuntien välillä suuria. Esimerkiksi perusterveydenhuollon ja hammashoidon jonoja voidaan purkaa velvoittamalla kunnat tarjoamaan palveluseteleitä, mikäli kuntalainen ei muuten pääse hoitoon määräajassa. Myös uusia palvelualueita pitää avata palvelusetelijärjestelmälle laajentamalla käyttöä mm. iltapäiväkerhoihin. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, 15 että saadaan palvelusetelipakko ja palvelusetelin käyttöönottoa laajennetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden saatavuuden varmistamiseksi ja palveluyrittäjyyden tukemiseksi. Puoluehallitus: Kuten aloitteessa todetaan, palvelusetelillä edistetään sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjien valinnanvapautta ja mahdollisuuksia hankkia tarvitsemiaan palveluita joustavasti yksityisiltä palvelujen tuottajilta. Tämä mm. vähentää jonoja ja edistää laadukasta ja kustannustehokasta palvelutuotantoa. Aloitteen perusteluissa on todettu erittäin hyvin palvelusetelijärjestelmän perusteet ja hyödyt. Kokoomus on pitkään pitänyt esillä palvelusetelin käytön lisäämistä ja viime hallituskaudella peruspalveluministeri Risikon aikana säädettiin palvelusetelilainsäädäntö. Kuntia on kannustettu ottamaan palvelusetelit nykyistä rohkeammin käyttöön. Palveluseteli on ollut sosiaali- ja terveydenhuollossa hyvin toimiva ja kustannustehokas tapa parantaa kuntalaisten palveluja. Palveluseteli lisää asiakkaan valinnanmahdollisuuksia, parantaa palvelujen saatavuutta ja monipuolistaa paikkakunnan palvelutuotantoa. Palveluseteli myös lisää positiivisella tavalla palveluntarjoajien välistä kilpailua. Siitä hyötyvät sekä asiakkaat että yhteiskunta. Palvelusetelin käyttöönottoa vastustetaan vieläkin liian usein sillä verukkeella, ettei paikkakunnalla ole yrityksiä, jotka voisivat palveluja tuottaa. On kuitenkin selvää, ettei tarjontaa tule olemaan ilman kysyntää. Uskomme Kokoomuksessa vahvasti suomalaiseen yrittäjyyteen. Kun kunta palvelusetelin muodossa synnyttää kysyntää, synnyttävät pk-yritykset varmasti nopeasti laadukasta ja kilpailukykyistä tarjontaa. Tästä on kokemusta kunnista, joissa palveluseteli on otettu ennakkoluulottomasti käyttöön. Aloite liittyy terveydenhuollon monikanavaiseen rahoitukseen, jonka purkamisen vaihtoehtoja selvittää parasta aikaa sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä. Palvelusetelin käytön laajentamisen kysymykset on luontevaa ottaa esille myös työryhmän työssä. Työryhmän työn tulee valmistua 28.2.2015 mennessä. Työryhmän työn tavoitteena on tehokkaasti ja vaikuttavasti toimiva sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä. Vaihtoehtojen pitää vähentää osaoptimointia ja luoda kannusteita kokonaiskustannusten vähentämiseksi. Selvityksessä otetaan huomioon tuleva hallituksen esitys uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaiksi. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 6 Huittisten Kokoomusnaiset ry: Oppivelvollisuuden pidentäminen ei auta syrjäytymisvaarassa olevia Nuoren syrjäytyminen koulutuksen ulkopuolelle perusopetuksen jälkeen on ongelma, johon on puututtava. Yksittäisiin nuoriin sekä syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ohjatut rahat ovat oikea väylä tukea näitä nuoria. 16 Hallituksen päätös pidentää oppivelvollisuus kaikkiin 17-vuotiaisiin on käytännössä ja taloudellisesti mahdoton. Yhden lisäkouluvuoden kustannukset koko ikäluokalle tuo valtavan lisäkustannuksen. Tässä taloudellisessa tilanteessa kustannusten lisäämistä on tarkkaan harkittava. Valtaosa peruskoulun päättävistä nuorista hakee ja löytää itselleen opiskelupaikan tälläkin hetkellä. Syrjäytymisvaarassa olevien yksittäisten nuorten auttamismahdollisuuksia on tehostettava. Tämä tuki on aloitettava varhaiskasvatuksessa, alakoulussa ja yläkoulussa niin, että tukitoimet ovat riittäviä ja riittävän voimakkaita. Suomalaisessa koulujärjestelmässä on tällä hetkellä suuria ongelmia; sisäilma, ryhmäkoot, opetusmateriaali, eriyttäminen, koulun rooli/kodin rooli, työrauha-ongelmat. Lisävuoden sijaan taloudellinen panostus pitää suunnata olemassa olevien epäkohtien parantamiseen tai ennaltaehkäisemiseen. Edellä mainitun perusteella Huittisten Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että oppivelvollisuutta ei pidennetä 17 ikävuoteen, vaan kohdistetaan tukitoimia yksittäisiin syrjäytymisvaarassa oleviin nuoriin sekä syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin. Aloite nro 7 Vaasan Kampusporvarit ry: Nuorten syrjäytymistä ei ratkaista oppivelvollisuusikää nostamalla Kehysriihessä Suomen hallitus teki koulutuspoliittisesti merkittävän päätöksen, jossa oppivelvollisuusikää päätettiin nostaa vuodella nykyisestä 16 ikävuodesta. Oppivelvollisuusikä on asetettu kansansivistyksellisistä syistä. Jokaiselle kansalaiselle on määritetty tietty perusosaamistason vaatimus, joka on toimivan ja sivistyneen länsimaisen yhteiskunnan kulmakivi. Näitä perussivistykseen luettavia tietoja ja taitoja opetetaan peruskoulussa. Perusteluna nyt tehdylle oppivelvollisuusiän nostolle on käytetty nuorten syrjäytymisuhkaa. Syrjäytymisuhan alla olevat nuoret halutaan pitää yhteiskunnan järjestelmän piirissä pakollisen toiselle asteelle tai kymppiluokalle siirtymisen kautta. Nämä nuoret kamppailevat useiden elämänhallinnallisten ja muiden ongelmien kanssa, jotka kumuloituvat yhteiskunnassa. Syrjäytymisvaarassa oleville nuorille koulussa käyminen ei kuitenkaan välttämättä tunnu hyvältä eikä ole oikea ympäristö. Siksi koulun penkkiin pakottaminen ei toimi automaattisen apuna tai ole oikea toimenpide syrjäytymisen ehkäisemisessä. Oppivelvollisuusiän nostamisessa on riski, että nuorten ongelmien ajatellaan korjaantuvan yhdellä pakollisella lisävuodella koulussa. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, ja samaa mieltä on myös laaja joukko koulutuspolitiikan ja nuorisotyön ammattilaisia Suomessa. Jo nyt perusasteelta toiselle asteelle siirtyy noin 98 prosenttia ikäluokasta, eli järjestelmä toimii kuten sen kuuluukin. Vasta tehdyllä kehysriihipäätöksellä kaadetaan rahaa sellaisen järjestelmän laajentamiseen, jonka toimivuudesta ei ole mitään takeita. Pakkojen luominen yhteiskuntaan ei ole kokoomuslaista koulutussaati sosiaalipolitiikkaa. Sen sijaan syrjäytymisen ehkäisemisessä on keskityttävä tuen ja avun tarjoamiseen: 17 esimerkiksi opinto-ohjaus- ja mielenterveyspalveluiden sekä etsivän nuorisotyön saavutettavuuden ja laadun kehittämiseen. Edellä mainitun perusteella Vaasan Kampusporvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että oppivelvollisuusikä palautetaan 16 ikävuoteen ja yhteiskunnan varoja ohjataan oikeasti vaikuttaviin toimiin nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Puoluehallitus (aloitteista nro 6-7): Huittisten Kokoomusnaiset ry ja Vaasan Kampusporvarit ry nostavat esiin tärkeän keskustelun siitä, onko oppivelvollisuusiän pidentäminen riittävä ja kustannuksiinsa nähden tehokas tapa puuttua nuorten koulupudokkuuteen ja syrjäytymiseen. Tutkintoon johtavaan koulutukseen osallistumisen ja tutkinnon saamisen on todettu useissa selvityksissä ehkäisevän syrjäytymistä kaikkein parhaiten. Työllistyminen on helpompaa, ja lukion suorittaneiden tapauksessa jatko-opintoihin suuntautuminen niin ikään. Puoluehallitus katsoo, että tavoite siitä, että jokainen nuori suorittaisi toisen asteen koulutuksen, on arvokas ja tärkeä sekä inhimilliseltä että kansantalouden kannalta katsottuna. Puoluehallitus kuitenkin yhtyy Huittisten Kokoomusnaiset ry:n huoleen ja näkemykseen siitä, että oppivelvollisuusiän pidentäminen vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ei ole järkevin tapa. Puoluehallitus katsoo, että 15 miljoonan euron, joka oppivelvollisuusiän pidentämiseen 17 ikävuoteen on varattu, on mahdollista käyttää nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi tehokkaammin. Puoluehallituksen näkemys on, että olisi ollut toteutettavissa myös kokoomuslainen malli, jossa kustannukset olisivat syntyneet vasta siinä vaiheessa, kun nuori on todella syrjäytymisuhassa. Nyt luotavalla mallilla suunnataan muutokseen varatut rahat pääasiallisesti niiden nuorten hyväksi, joilla jo menee hyvin. Tämä kasaa yhteiskunnan tukia niille, jotka eivät sitä tarvitse. Kokoomuslaisessa mallissa jokainen peruskoulunsa päättävä nuori olisi velvoitettu hakemaan toisen asteen koulutukseen. Panostamalla ohjaukseen sekä perus- ja toisen asteen nivelvaiheessa sekä jo ennalta ehkäisevästi perusopetuksen aikana, voitaisiin saavuttaa samat lopputulokset kuin oppivelvollisuusiän pidentämisellä, mutta kustannukset olisivat syntyneet pääasiallisesti ohjauksen tehostamisesta sekä koulutuksen laatuun panostamisesta. Huittisten Kokoomusnaiset ry ja Vaasan Kampusporvarit ry nostavat molemmat aloitteissaan aivan oikein keskiöön sen, että ongelmat, joita nuorilla on, eivät useinkaan synny hetkessä tai esimerkiksi vasta peruskoulun viimeisellä luokalla. Siksi kehitystä on tapahduttava niin perusopetuksen kuin jo varhaiskasvatuksen sekä perheen tuen piirissä. Mitä aiemmin tartumme ongelmiin, sitä vähemmän tarvitsemme kalliita korjaustoimenpiteitä, jotka eivät varmasti ole kevyitä yksilönkään kannalta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteet. Aloite nro 8 18 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Opiskelijan tulorajat ylös ja verot alas Opiskelijoiden toimeentuloa on pidetty ahkerasti esillä tasaisin väliajoin. Kokoomusopiskelijoiden mielestä opinnot ovat investointi tulevaisuuteen ja investoinninomaisesta luonteesta johtuen opiskelijan onkin kannettava myös itse vastuuta opintojenaikaisesta toimeentulostaan. Vastuunkantamisen mahdollistaminen on oltava kuitenkin kannattavaa. Opintotuen tulorajat eivät nykymuodossa vastaa enää samaa tasoa, kuin vuonna 2009 jolloin niitä viimeksi on nostettu. Tästä syystä, jotta opintojenaikainen työnteko on edelleen kannattavaa, olisi tulorajojen tiukentuminen inflaation kasvun myötä otettava huomioon. Tästä syystä opintotuen tulorajat tulisi sitoa indeksiin. Opintojenaikainen työnteko on myös tärkeä osa työelämätaitojen ja ammattitaidon hankkimisessa. Pätevämmät työntekijät ovat myös tuottavampia, näin hyödyntäen yhteiskuntaa enemmän. Tämän lisäksi opiskelijat palvelevat tärkeää osaa osa-aikaisen työvoiman kysynnän näkökulmasta aina palvelualoilta asiantuntijatehtäviin asti. Tästä syystä on Suomen intresseissä kannustaa opiskelijoita työntekoon. Opintojenaikainen työnteko ei valtiontalouden kannalta tuo merkittäviä verotuloja ja tällä logiikalla opiskelijoiden verohelpotukset eivät myöskään kasvattaisi menoja, mutta lisäisivät opiskelijoiden kannusteita tehdä töitä opintojen ohessa enemmän. Tästä syystä opiskelijoille on otettava käyttöön portaikkoverokortti, jossa 9 tai enemmän tukikuukautta nostaneet opiskelijat maksaisivat merkittävästi alemman veroprosentin mukaan veroja tulorajojen salliman bruttotulojen määrän osalta. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Suomessa otetaan käyttöön korkeakouluopiskelijoiden oma portaikkoverokortti ja opintotuen tulorajat sidotaan indeksiin. Aloite nro 9 Tampereen Kokoomusopiskelijat Tyko ry: Opintotuen tulorajojen maltillinen korottaminen yhtä suurella summalla kuin lainanosuutta on korotettu Hallituksen luotsaaman opintotukiuudistuksen myötä korkeakouluopiskelijoiden valtion takaamaa lainaosuutta nostetaan 100 eurolla kuukaudessa. Tampereen yliopiston kokoomusopiskelijat Tyko ry ehdottaa opintotuen alaisten tulorajojen maltillista korottamista yhtä suurella summalla kuin lainanosuuden korotusta sillä ehdolla, että opintoja suoritetaan tavoitteellisessa ajassa. Lainaosuuden nostaminen viestii hallituksen tunnustavan sen, että elinkustannukset ovat nousseet sitten viimeisimmän opintotukiuudistuksen. Näin ollen tulorajojen nostaminen on yhtä perusteltua kuin lainaosuuden kasvattaminen. Hallitus on tähän asti kuitenkin jättänyt tulorajat huomiotta opintotukiuudistuksessaan. Opintolainan ottaminen on jokaisen henkilökohtainen päätös, jonka seuraukset tulevat maksettavaksi myöhemmin elämässä. Opintojen aikainen työnteko sen sijaan mahdollistaa elintason turvaamisen ilman velkaantumista, ja siksi työnteon on oltava kannattava vaihtoehto opiskelijalle. Tulorajojen nosto on 19 tapahtunut viimeksi vuonna 2008, joten maltillinen korotus olisi paikallaan opiskelijoiden elintason turvaamiseksi, kuten opintolainalle tehtiin. Tyko ry näkee korkeakoulutettujen kasvavan työttömyyden tason huolestuttavana. Valmistumisen jälkeistä työllistymistä edistää merkittävästi aiemmin hankittu työkokemus. Näin siirtyminen työelämään helpottuu, ja mahdollisuudet saada koulutusta vastaavaa työtä paranevat. Vaikka opintotuen piiriin kuuluvien määrä lisääntyy, ei summa ole suuri maksettavaksi huomioiden suorat verotulot ja tulevaisuuden hyödyt työttömyysjaksojen pienentyessä. Korkeakoulutuksen tukeminen on valtiolle kallista, mutta vielä kalliimpaa on jättää koulutetun taidot yhteiskunnallisen hyödyn ulkopuolelle. Edellä mainitun perusteella Tampereen Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että lainsäädännön uudistuksessa huomioidaan opiskelijoiden oikeus työntekoon, opintotuen siitä liikaa kärsimättä. Puoluehallitus (aloitteista nro 8-9): Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta esittää aloitteessaan oman portaikkoverokortin luomista opiskelijoille sekä opintotuen tulorajojen sitomista indeksiin. Tampereen Kokoomusopiskelijat ovat jättäneet aloitteen opiskelijoiden tulorajojen korottamiseksi. Puoluehallitus pitää kannatettavana, että opiskelijat ottavat vastuuta omasta toimeentulostaan työtä tekemällä. Opintotukijärjestelmän pitää olla rakenteeltaan sellainen, että se mahdollistaa opintojen suorittamisen tavoiteaikataulussa loppuun. Kokopäiväisen opiskelun tulee olla myös mahdollista taloudellisesti. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan yli puolet korkeakouluopiskelijoista työskentelee opintojen ohessa. Työssäkäynti oli yleisintä yliopisto-opintojen yhteydessä, 58 prosentilla yliopisto-opiskelijoista oli opintojen ohessa työsuhde. Opiskelijoiden valmistumista on pyrittävä nopeuttamaan työurien pidentämiseksi ja julkisen talouden vahvistamiseksi. 1.8.2014 voimaan tulevat muutokset opintotukeen vähentävät tutkintoon käytettävissä olevien tukikuukausien määrää, mutta samalla opintorahan tasoa nostavat 298 eurosta 335,32 euroon kuukaudessa. On tosin huomattava, että uudistus koskee ainoastaan uusia, opintonsa aloittavia opiskelijoita. Lisäksi uudistuksen yhteydessä opintolainan valtiontakauksen määrää korotettiin 100 eurolla 400 euroon tukikuukautta kohti. Uudistuksilla kannustetaan opiskelijoita valmistumaan tavoiteajassa ja mahdollistamaan paremmin myös kokopäiväinen opiskelu. Puoluehallitus yhtyy aloitteiden tekijöiden huoleen siitä, että opintotuen tulorajat eivät vastaa enää sitä tasoa, jolle ne nostettiin vuonna 2009. 20 Tällä hetkellä tulorajat on määritelty siten, että jokaista tukikuukautta kohti opiskelijalla on mahdollisuus 660 euron kuukausituloon ja jokaista tuetonta kuukautta kohti mahdollisuus 1970 euron kuukausituloon. Mikäli opiskelija jättää nostamatta opintotuen kesäkuukausilta, vuositulorajaksi tulee 11 850 euroa. Puoluehallitus pitää edelleen perusteltuna, että yhteiskunnan myöntämän sosiaalituen perusteena on taloudellinen tarve. Näin ollen on perusteltua, että omilla tuloilla on vaikutusta nostettavissa olevaan opintotuen määrään. Tulorajoihin on kuitenkin perusteltua tehdä 20 % korotus ja samalla tulorajojen kehitys tulee sitoa ansiotasoindeksiin. Kokoomus uskoo siihen, että työn tekemisen pitää olla aina kannatettavaa ja että myös opiskelijoilla pitää olla oikeus työhön ja toimeentuloon. Puoluehallitus yhtyy Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan näkemykseen siitä, että ansiotulojen verotusta tulisi keventää kaikilla ansiotasoilla. Tuloverotuksen keventäminen ei voi kuitenkaan perustua tiettyyn asemaan yhteiskunnassa, eikä siten esimerkiksi opiskelijoille ole perusteltua luoda omaa portaikkoverokorttia. Lisäksi pientuloisten verotusta on kevennetty jo tällä hallituskaudella, mikä on lisännyt työnteon kannusteita portaikkoverotuksen alemmilla tasoilla. Puoluehallitus korostaa, että opiskelijoilla tulee olla oikeus työntekoon ja riittävään toimeentuloon. Opintotuen tulorajojen korottamiselle löytyy ilmeistä tarvetta. Tulorajojen nostolla on suorat vaikutukset myös työnteon kannattavuuteen ja opiskelijoiden taloudellisen tilanteen kohentamiseen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen nro 8 johdosta ja hyväksyisi aloitteen nro 9. Aloite nro 10 Helsingin Kansallisseura ry: Perintö- ja lahjaveron poistaminen Perintö- ja lahjavero on globaalissa maailmassa hiljalleen poistuva vero. Suomen tätä omaisuusveroa maksavat lähiomaiset (puolisot, lapset ja vanhemmat) jopa 19 prosenttiin asti ja muut henkilöt aina 35 prosenttiin asti. Perintö- ja lahjavero tuottaa valtiolle 630 miljoonaa euroa, mikä edustaa 1,1 prosenttia kaikista tuloista. Perintö- ja lahjavero on poistettu Ruotsissa 2005 ja Norjassa 2014. Molempien maiden julkisen sektorin rahoituspohja on terve. Virossa perintöveroa ei ole koskaan otettu käyttöön. Perintö- ja lahjaveron poistoa puoltaa neljä seikkaa. Ensinnäkin vero hankaloittaa perheyritysten sukupolvenvaihdosta. Useimmissa perheyrityksissä ei ole valmista käteiskassaa näin merkittäville summille, vaan henkilöomistajan täytyy ottaa lainaa tai myydä perheyritys pois selvitäkseen perintöverosta. Toiseksi asuntojen verotusarvo nousee automaattisesti, vaikka omistajan henkilökohtainen varallisuus ei nouse samaan tahtiin. Tämä aiheuttaa leskille tilanteita, joissa hän voi joutua perintöveron takia muuttamaan pois edesmenneen puolison kanssa yhteisesti omistetusta asunnosta. Kolmanneksi eri varallisuusmuotojen arvostukset kannustavat verosuunnitteluun – jopa veropakolaisuuteen. Vastaavaa suunnittelua ilmeni aikanaan vuonna 2005 päättyneen varallisuusveron kohdalla. 21 Neljänneksi perintö- ja lahjavero leikkaa kansallisvarallisuutta ja kulutusta. Iäkkään lähiomaisen kohdalla verottomuus tarkoittaisi, että hänelle jäisi tuleville vuosille enemmän varallisuutta oman terveyden hoitamiseen. Edellä mainitun perusteella Helsingin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että perintö- ja lahjavero poistetaan. Aloite nro 11 Hämeen Kokoomusopiskelijat ry: Perintövero on aika poistaa Ruotsin mallin mukaisesti Perintöveron oikeudenmukaisuudesta on käyty keskustelua pitkään. Perintö- eli kuolinveroon erityisen kestämätön eettisesti siksi, että veromuoto rankaisee surevia leskiä ja orpoja. Perintövero on moraalisesti väärin myös siksi, että se on moninkertaista verotusta. Suomi on poikkeuksellisen raskaan verotuksen maa. Muutenkin painavan verotaakan alla eläviä suomalaisia ei pitäisi uudelleen verottaa vielä ihmisen kuoltua. On väärin verottaa uudestaan suurella työllä kerättyä, ansaittua omaisuutta josta on jo aiemmin maksettu verot. Omaisten verottaminen läheisen kuolemasta perintöverotuksen muodossa on eettisesti kestämätöntä. Ruotsi on ollut perintöverotuksessa edistyksellinen, uudistusmielinen edelläkävijä. Vasemmistohallitus poisti perintö- ja lahjaveron Ruotsissa jo vuosia sitten, eikä nykyinen oikeistohallitus luonnollisestikaan ole sitä palauttanut, onneksi. On aika siirtää perintövero kokonaan historiaan myös Suomessa. Perintövero on poistettava hallitusti seuraavan vaalikauden loppuun mennessä. Edellä mainitun perusteella Hämeen Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että perintö- ja lahjavero poistetaan vuoteen 2019 mennessä kokonaan. Aloite nro 12 Kauppakorkeakoulun Porvarit ry: Perintö- ja lahjaverosta luovuttava Aloitteen tarkoitus on, että perintö- ja lahjaverotuksesta luovuttaisiin kokonaan Suomessa. Monessa Euroopan maassa on luovuttu molemmista veroista, koska ne on todettu epäkäytännöllisiksi ja koska ne edistävät veronkiertoa. Suomen skaalalla perintö- ja lahjaverotus ei ole edes kannattavaa, sillä veron keräämiseen käytetyt resurssit ovat miltei samaa luokkaa kuin veroista saatavat verotulot. Ruotsissakin on todettu, että kyseisten verojen kantamisen kustannukset ylittävät verotulot. Kyseisten verojen poistamisen myötä myös veronkierto on vähentynyt Ruotsissa. Perintö- ja lahjaverot ovat moraalisesti sekä eettisesti vääriä, sillä valtio ei ole ihmisen omainen ja koska Suomen perintöverolain mukaan omaisilla on laillinen oikeus perintöön. 22 Perintö- ja lahjaverotuksesta luopuminen olisi Suomen kansalaisten edun mukaista ja siten myös Suomen valtion edun mukaista. Näistä veroista luopuminen johtaisi veronkierron vähenemiseen. Myös nykyiset resurssit joita käytetään perintö- ja lahjaverojen keräämiseen voitaisiin suunnata muihin hyödyllisempiin tarkoituksiin. Suomen verolain mukaan perintö- ja lahjaverotus ovat sidoksissa toisiinsa sillä ilman toista ei toiselle olisi tarvetta ja ilman yhtä toinen ei toimisi. Tämän takia myös lahjaverotus pitäisi poistaa. Lahjaverotus on, kuten perintöverotuskin, epäeettistä ja moraalitonta, sillä valtiolla ei ole oikeutta rajoittaa tai sanella yksityishenkilöiden vapautta lahjoittaa omaisuuttaan toiselle taholle, oli se taho sitten yksityishenkilö, järjestö tai muu vastaava. Edellä mainitun perusteella Kauppakorkeakoulun Porvarit esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin perintö- ja lahjaveron poistamiseksi. Aloite nro 13 Rauman Kokoomus ry: Puolison perintöverovelvollisuuden poistaminen Perintökaaren 3 luvun 1 §:n mukaan, jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle. Eloonjäänyt puoliso on velvollinen maksamaan perintöveroa saamastaan jäämistöosuudesta. Myös testamentilla ensiksi kuolleelta puolisolta saamasta omaisuudesta on maksettava perintöveroa, vaikka perittävällä oli rintaperillisiä. Puolisolla on oikeus vähentää saamastaan omaisuudesta 60.000 euron puolisovähennys, mutta sekään ei nykymaailmassa aina riitä siihen, ettei veroa tarvitsisi maksaa. Mielestämme jälkeenjääneen puolison velvollisuus maksaa perintöveroa omaisuudesta, joka avioliiton aikana on kuulunut yhteiseen talouteen, on erittäin epäoikeudenmukaista ja vaikeasti hyväksyttävissä. Osa omaisuudesta on saattanut olla muodollisesti jommankumman puolison yksityistä omaisuutta, mutta siitä huolimatta varoja on käytetty normaalien perheen menojen suorittamiseen. Ei ole mitenkään erikoista, että esimerkiksi pankkitili on ollut vain toisen puolison nimissä, todennäköisesti ainakin talletusmäärältään suurempi tili useammin miehen nimissä johtuen miehen yleisesti suuremmista ansio- ja eläketuloista. Lienee myös yleisempää, että perheen miespuolinen jäsen harrastaa jonkinlaista sijoitustoimintaa useammin kuin naispuolinen. Siitä huolimatta varoja käytetään yhteisen talouden hyväksi. Edellä mainitun perusteella Rauman Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että jälkeenjääneen puolison perintöverovelvollisuus poistetaan, saa hän sitten omaisuuden perintönä tai testamentilla. Tällä muutoksella ei olisi suurta valtiontaloudellista merkitystä. Aloite nro 14 Vuosaareen Kokoomus ry: Perintö- ja lahjaveron poistaminen 23 Perintö- ja lahjavero on globaalissa maailmassa poistuva vero. Suomessa tätä veroa maksaa lähiomaisen perinnön tai lahjan saaja ensi vuonna jo 17 prosenttiin asti. Perintö- ja lahjavero on jo perustaltaan väärin, sillä se kohdistuu jo moneen kertaan verotettuun yksityiseen omaisuuteen. Perinnön tai lahjan vastaanottavalla henkilöllä ei ole välttämättä mahdollisuutta pitää saatua kiinteää omaisuutta tai vaikkapa perheyritystä, sillä hänen tulee suorittaa lyhyen ajan sisällä merkittävä prosenttiosuus omaisuuden arvosta perintöverona valtiolle. Useimmissa perheyrityksissä ei ole valmista kassaa näin merkittäville summille, vaan henkilön täytyy ottaa lainaa tai myydä perheyritys pois. Nykyisellään perintö- ja lahjavero suorastaan houkuttelevat myymään usein elämäntyönä kasvatetun yrityksen sen sijaan, että sille löydettäisiin jatkaja kotimaasta. Näin on esimerkiksi käynyt jo Harvian tapauksessa. Perintö- ja lahjavero tuottaa valtiolle 650 miljoonaa euroa, mikä ei ole vähäinen summa. Siitä huolimatta perintö- ja lahjavero on poistettu Ruotsissa 2005 ja Norjassa 2014. Molempien maiden julkisen sektorin rahoituspohja on huomattavasti terveempi kuin Suomessa. Suomi tarvitsee ennen kaikkea omaa pääomaa. Edellä mainitun perusteella Vuosaaren kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että perintö- ja lahjavero poistetaan Suomessa. Puoluehallitus (aloitteista nro 10-14): Helsingin Kansallisseuran, Hämeen Kokoomusopiskelijoiden, Kauppakorkeakoulun Porvareiden, Rauman Kokoomuksen ja Vuosaaren Kokoomuksen aloitteet käsittelevät perintö- ja lahjaveron poistamista osittain tai kokonaan. Aloitteissa kuvataan perusteellisesti niitä ongelmia, joita perintö- ja lahjaveroon liittyy. Vastaavia aloitteita on tehty aiemmille puoluekokouksille useita. Tampereen puoluekokous totesi vuonna 2008, että tavoite perintöveron poistosta pidemmällä aikavälillä on oikea, ja että puoluehallituksen näkemyksen mukaan kokoomuksen on tulevilla hallituskausilla tavoiteltava perintöveron asteittaista poistoa. Jyväskylän puoluekokous totesi vuonna 2010 jonkin tasoisen perintö- ja lahjaveron säilyttämisen voivan olla perusteltua siitä näkökulmasta, että verotuksen ylipäänsä tulee perustua maksukykyyn. Tuolloin kuitenkin korostettiin, ettei perintö- ja lahjavero saa estää suomalaisten yritysten ja työpaikkojen siirtymistä uudelle yrittäjäpolvelle. Näin ollen perintöverotusta tulee puoluekokouksen kannan mukaan tulevaisuudessakin keventää omaisuusarvojen noustessa. Kokoomuksen vuonna 2012 Rovaniemen puoluekokouksessa hyväksytty kanta on, että Kokoomuksen tavoitteena on pidemmällä aikavälillä perintö- ja lahjaverotuksesta luopuminen. 24 Kuluneen vaalikauden aikana perintö- ja lahjaverotusta on valtion velkaantumisen taittamiseksi jouduttu merkittävästi kiristämään. Linja on ollut perusteltu, koska perintö- ja lahjaveron kiristämiseen liittyy vähemmän vääristäviä vaikutuksia kuin vaikkapa työn ja yrittämisen verotuksen kiristämiseen. Vuoden 2012 alusta perintö- ja lahjaverolakia muutettiin siten, että vero 200 000 euroa ylittävän perintöosuuden tai lahjan osasta oli 16 prosenttia. Vuoden 2013 alusta perintö- ja lahjaverolakia muutettiin siten, että veroasteikkoihin lisättiin uusi porras 1 000 000 euroa ylittävän perintöosuuden tai lahjan osalta, jossa ensimmäisessä veroluokassa veroprosentti on 19 prosenttia ja toisessa veroluokassa 35 prosenttia. Kevään 2014 kehysriihessä perintö- ja lahjaverotusta päätettiin kiristää korottamalla asteikkojen kaikkia rajaveroprosentteja yhdellä prosenttiyksiköllä. Vuonna 2014 perintöveron tuotoksi arvioidaan 565-575 miljoonaa euroa ja lahjaveron tuotoksi 55-65 miljoonaa euroa. Perintö- ja lahjaverotukseen kohdistuu 15 erilaista verotukea, joista yritysten sukupolvenvaihdoshuojennuksen verotuen määräksi arvioidaan noin 80 milj. euroa. Vaalikauden aikana päätetyillä perintö- ja lahjaveron kiristyksillä on haitallisia vaikutuksia esimerkiksi perheyritysten sukupolvenvaihdoksiin ja siten kielteisiä vaikutuksia yrittäjyyden ja työllisyyden edellytyksiin Suomessa. Perintö- ja lahjaverotuksen kiristyminen lisää myös kannustimia pyrkiä pienentämään verotaakkaa laillisin tai laittomin keinoin. Vuonna 2010 toteutetun perheyritysbarometrin perusteella 86 prosenttia vastaajista katsoi, että perintö- ja lahjaverotus hankaloittaa yrityksen sukupolvenvaihdosta. Osa vastaajista katsoi, että verotus estää sukupolvenvaihdoksen kokonaan. Perheyritykset pitävät verotusta sukupolvenvaihdoksen suurimpana haasteena. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen vuonna 2013 julkistaman tutkimuksen mukaan 58 prosentilla perheyrityksistä perintö- ja lahjavero vaikutti joko sukupolvenvaihdoksen ajoitukseen tai toteutustapaan. Kokoomuksen tavoitteena on edelleen perintöveron asteittainen poistaminen. Perintö- ja lahjaveron merkittävän verokertymän vuoksi veron poistaminen kokonaan ei nykyisessä valtiontalouden tilanteessa ole mahdollista. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteet seuraavassa muodossa: ”Puoluekokous toteaa Kokoomuksen tavoitteena olevan pidemmällä aikavälillä perintö- ja lahjaverotuksesta luopuminen.” Aloite nro 15 Kokoomuksen Nuorten Liitto ry: Tuloverotus tasa-arvoiseksi ja kannustavaksi Suomessa on pyritty 90-luvulta asti siirtämään verotuksen painopistettä ansiotulojen verotuksesta kulutuksen verottamiseen. Pyrkimyksen taustalla on ajatus, että verotuksen tulee ensisijaisesti palvella fiskaalisia tarkoitusperiä eli hankkia julkiseen kirstuun varoja haitaten mahdollisimman vähän yksityisen talouden toimintaa. Muut julkiset tarkoitusperät voidaan hoitaa sosiaalipoliittisin keinoin. Hyvässä verojärjestelmässä on laaja veropohja, joka on oikeudenmukainen, tasapuolinen, yksinkertainen ja tukee taloudellista kasvua sekä -toimeliaisuutta. Tuloverotuksen osalta oikeudenmukaiseen 25 verojärjestelmään liittyvät kriteerit pystyttäisiin saavuttamaan ansiotuloverotuksen osalta siirtymällä suhteelliseen veroon, eli kaikkien ansiotulojen verotukseen samalla prosentilla. Suhteellinen vero on nykyistä mallia yksinkertaisempi: kun kaikkia tuloja verotetaan samalla tuloveroasteella, verohallinnon rasitus vähenee ja talouden hallinta sekä ennustettavuus on helpompaa myös yksilötasolla. Nykyisin vallalla olevaa progressiivista järjestelmää on vaikea pitää oikeudenmukaisena. Naapurimaassamme Virossa on jo siirrytty ansiotulojen suhteelliseen verotukseen, ja Suomessakin on muiden pohjoismaiden tapaan otettu askelia talouskasvun kannalta suotuisamman verojärjestelmän suuntaan. Suomessa tulee määrätietoisesti edistää kehitystä, jossa verotuksen haitallisia kannustinvaikutuksia ja siitä aiheutettuja hyvinvointitappioita vähennetään. Parhaiten tähän päästäisiin muuttamalla ansiotulovero kertaheitolla suhteelliseksi, mutta poliittisesti realistisempaa on edetä asteittain. Yhä globaalimmassa maailmassa myös verojärjestelmä on kyettävä pitämään kilpailukykyisenä. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Nuorten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että ansiotulon ylintä marginaaliveroastetta lasketaan selvästi, ansiotulojen progressioasteikon inflaatiotarkistuksista pidättäydytään ja solidaarisuusverosta luovutaan. Aloite nro 16 Joensuun Kokoomusnuoret ry: Progressiivisen verotuksen kannusteloukot purettava Verotuksessa tunnetaan käsitteenä ekvivalenssiteoria, jolla kuvataan verovelvollisen saamaa hyötyä yhteiskunnalta. Näihin etuuksiin voitaneen yrittäjän ja palkkatyöläisen yhteisinä etuina listata lähinnä perus- ja ihmisoikeudet. Elinkeinonharjoittajalla on usein lisätaakkana vielä heikommansuojasääntely kuluttajakaupoissa. Toisin sanoen – yhtäläisen ansiotuloverotuksen, kaksinkertaisen verottamisen osakeyhtiömuodossa (yhtiövero – palkka (+sivukulut) ja voitonjako) lisäksi palkkatyöläisen vakaata tuloa vastaan yrittäjän riski on kohtuuton. Tulo ei ole varmaa, koska elinkeinonharjoittaja oletetaan vahvemmaksi osapuoleksi, verotus on korkeaa suhteessa yhteiskunnan tarjoamaan suojaan ja sosiaalijärjestelmän pestessä kätensä on selvää, ettei suomalaista innovatiivistakaan yksilöä hevillä saada ideoineen tuottamaan tulevaisuuden vientituotteita, luomaan työpaikkoja ja uudistamaan yhteiskuntaamme rohkeasti. Ongelmaan voidaan vastata verotuksellisella kannustimella: palkkatulon verotusta tulee muuttaa siten, ettei vakaatuloisen kannustinloukkua enää ole. Joensuun Kokoomusnuoret katsovat, ettei kannustinloukkuongelmaa ole pelkästään pienituloisten keskuudessa, vaan verojärjestelmän kannustavuusongelma sisältyy myös keskituloisen etenemismotivaatioon ja -kykyisyyteen. Tämä voidaan toteuttaa muuttamalla progressiivisen verotuksen asteikko vastaamaan paremmin yhteiskunnan takaamaa suojaa. Toisin sanoen maltillisella progressioasteikon supistamisella; maksimi veroaste tulisi asettaa nykyistä ylintä tulorajaa alemmaksi ja portaistaminen tulisi aloittaa nykyistä tasoa hieman korottaen. Verojärjestelmän kannustavuuden tulee toteutua sekä pienituloisten, keskituloisten kuin suurituloistenkin keskuudessa. 26 Ongelma on leivottu sisään koko progressioasteikkoon, ei vain sen alimmille portaille. Kannustamalla potentiaalisia menestystarinoiden kirjoittajia yrittäjiksi ja oman ideansa taakse voidaan verotuksella ohjata Suomea kohti suurempaa vientiä, pysyvästi korkeita luottoluokituksia ja ennen kaikkea yhä useammalle avautuvia työpaikkoja. Edellä mainitun perusteella Joensuun Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että ansiotulon verottamista kehitetään kokonaisvaltaisesti arvioiden kannustavampaan suuntaan nostamalla tuloveron euromääräistä alarajaa, laskemalla euromääräistä ylärajaa sekä suhteuttamalla valtionverotuksen progressioasteikkoa. Puoluehallitus (aloitteista nro 15-16): Kokoomuksen Nuorten Liitto ja Joensuun Kokoomusnuoret esittävät aloitteissaan ansiotuloverotuksen progression keventämistä maltillisesti ja asteittain. Puoluehallitus yhtyy aloitteentekijöiden huoleen verotuksen kannustavuudesta Suomessa. Kokoomuksen näkökulmasta työn tekemisen, eteenpäin pyrkimisen, ahkeruuden ja oman osaamisen kehittämisen tulee olla aina henkilölle itselleen kannattavaa. Samalla kun yksilö hyötyy, lisääntyvät myös yhteiskunnan verotulot lisäten yhteistä hyvinvointia. Työn tekemisen ja yrittäjyyden kannustavuus on Kokoomuksen veropolitiikan keskeinen ohjenuora. Sen noudattamiseksi on tarkasteltava eri verolajien muodostamaa kokonaisuutta, joista ansiotulovero muodostaa yhden osan. Suomi voi menestyä vain työtä tekemällä. Tästä syystä Kokoomuksen pitkäaikaisena talouspolitiikan linjana on ollut verotuksen painopisteen siirtäminen työn ja yrittäjyyden verotuksesta ympäristöperusteisiin kulutusveroihin. Kuten aloitteentekijätkin toteavat, kulutusverot ovat tutkitusti vähemmän haitallisia talouskasvulle ja työnteon kannustavuudelle. Lisäksi kuluttaja voi itse vaikuttaa maksamiensa kulutusverojen suuruteen tekemällä ympäristölle ja terveydelle parempia valintoja. Lisäksi tarvitaan myös muita työnteon kannustavuutta lisääviä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi sosiaaliturvan kannustinloukkujen purkamista. Osana pääministeri Kataisen hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa on päätetty lukuisista työn tarjontaa lisäävistä toimenpiteistä, muun muassa työn vastaanottovelvollisuuden tiukentamisesta sekä ja työttömyysturvan ja asumistuen suojaosuuksista, jotka kannustavat vastaanottamaan myös pienipalkkaista tai lyhytkestoista työtä. Johtoajatuksena tulee olla jatkossakin, että työnteko on aina joutenoloa kannattavampaa. Tästä syystä myös pienimpien ansiotulojen verotusta on määrätietoisesti kevennetty, mikä toisaalta on omalta osaltaan kiristänyt verotuksen progressiota. Verotuksen tulee perustua veronmaksukykyyn, mistä syystä Kokoomus kannattaa progressiivista verotusta. Erityisesti taloudellisesti haastavina aikoina veronmaksukyvyn merkitys verotuksessa korostuu. Julkisen talouden tasapainotustalkoissa ovat mukana kaikki suomalaiset, joko veronmaksun lisääntymisen tai tulonsiirtojen alenemisen kautta. Kokoomuksen tavoitteena on kuitenkin keventää ansiotuloverotusta kaikilla tuloasteilla heti taloudellisen tilanteen salliessa, sillä Kokoomus uskoo tämän pitkällä aikavälillä lisäävän valtion verotuloja työnteon kannustavuuden ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymisen kautta. 27 Vaikka pienimpien palkkatulojen verotus on Suomessa kansainvälisestikin vertaillen hyvin matalalla tasolla, on meillä puolestaan hyvin kireä verotuksen progressio. Näin kireä verotuksen progressio ei enää parhaalla tavalla kannusta ihmisiä eteenpäin pyrkimiseen, vastuun ja työmäärän lisäämiseen, oman osaamisen kehittämiseen tai ahkeruuteen. Liian korkeat rajaveroasteet tarkoittavat palkansaajan näkökulmasta sitä, että ylityötunneista tai palkankorotuksista ei jää tarpeeksi lisätuloa käteen, vaan suurin osa lisätulosta siirtyy verottajalle. Tästä syystä nimenomaan rajaveroasteita tulisi ansiotuloverotuksessa keventää. Hyvä pitkän aikavälin ohjenuora on, että jokaisesta lisäeurosta tulisi jäädä palkansaajalle käteen vähintään puolet. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteet. Aloite nro 17 Kokoomuksen Nuorten Liitto ry: Vähemmän lakeja ja säädöksiä Kokoomuksen Nuorten Liitto kantaa huolta maamme haasteellisista näkymistä tuottaa kasvua ja hyvinvointia tulevaisuudessa. Yhtenä merkittävänä ongelmana Kokoomusnuoret näkee alati paisuvan lakija säädösviidakon. Hallitusohjelmiin on jo pitkän aikaa kirjoitettu tavoitteita vähentää sääntelytaakkaa yhteiskunnassamme. Johdonmukaisen strategian ja selkeän tavoitteen asettelun puuttuessa hallitusohjelmien kirjaukset ovat jääneet pitkälti puheiden tasolle. Viime hallituksen virtaviivaistamisohjelman avulla onnistuttiin vähentämään yrityksille koituvia kustannuksia vaivaisella prosentilla. Tämän hallituksen aikana on puhuttu kuntien tehtävien kriittisestä tarkastelusta. Valtiovarainministeriön selvityksen mukaan vuonna 2012 kunnilla oli 535 lakisääteistä tehtävää (VM 1/2013) ja 947 velvoitetta. Tehtävät ovat sittemmin lisääntyneet arviolta kolmellakymmenellä. Helsingin Sanomat uutisoi (HS 21.5.2013) lakien määrän ylittävän 42 hyllymetriä. Vuonna 2011 säädösten määrä lisääntyi 7 363 sivulla. Osa säädöksistä korvaa aikaisempia, joten hyllymetrit eivät anna täydellistä kuvaa kehityksen mittakaavasta, mutta suunnasta ne kiistatta antavat osviittaa. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän selvityksen mukaan sääntelystä koituu yrityksille taakkaa vuosittain noin kahden miljardin euron arvosta (Deloitte, 2012). Monet lupaprosessit esimerkiksi kaavoitukseen ja toimilupiin liittyen saattavat kestää jopa vuosia. Kaikkeen, jopa vapaaehtoisten lahjoitusten keräämiseen tarvitsee raskaan lupaprosessin. Ravintolapäivän kaltaiset tapahtumat osoittavat, että vähemmälläkin sääntelyllä tultaisiin toimeen. Kokoomusnuoret katsoo byrokratiataakan pienentämisen olevan keskeisimpiä keinoja parantaa Suomen kasvunäkymiä lyhyellä ja keskipitkällä tähtäyksellä. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Nuorten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan lakien ja säädösten johdonmukaisen ja merkittävän karsimisen puolesta sekä pidättäytymään lisäämästä sellaisen lainsäädännön määrää, joka lisää yritysten hallinnollista taakkaa. 28 Puoluehallitus: Kokoomuksen Nuorten Liitto esittää aloitteessaan, että lainsäädännön ja erilaisten säädösten määrää tulisi tarkastella kriittisesti ja turhaa säätelyä purkaa johdonmukaisesti. Puoluehallitus yhtyy aloitteentekijöiden huoleen siitä, että liiallinen säätely monessa tapauksessa vaikeuttaa yritysten toimintaedellytyksiä ja saattaa joskus muodostua jopa kasvun ja yritystoiminnan kannattavuuden esteeksi. Taloudellisen toimeliaisuuden lisääminen purkamalla liian suureksi ja päällekkäiseksi kasvanutta säädösmassaa ei maksa valtiolle mitään. Päinvastoin – taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyessä, myös valtion verotulot kasvaisivat. Kuten aloitteentekijät toteavat, suhteellisesti suurin hallinnollinen taakka lankeaa pienten yritysten kannettavaksi, sillä henkilöstöresurssit ovat monesti pienissä yrityksissä tarkoin mitoitetut. Lainsäädäntöä ja asetuksia on tuskin säädetty alun perin pahassa tarkoituksessa yritysten arkea vaikeuttamaan, mutta vuosien saatossa ne ovat muodostaneet säännösviidakon, jonka kokonaisvaikutusta on vaikea hahmottaa. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on kiertänyt koko kuluneen kevään ympäri Suomea kuulemassa yrittäjien ideoita yrittäjämyönteisemmän Suomen luomiseksi. Yksi kiertueella selkeästi esiin noussut teema oli pieniin yrityksiin kohdistuvan säätelytaakan karsiminen. Yrittäjät nostivat esiin esimerkkejä laidasta laitaan. Esimerkiksi vanhaan rakennukseen perustetun kahvilan yrittäjältä vaaditaan hyvin tarkat rakennusmääräykset – wc:ssä on oltava erillinen tila lavuaarille, ilmanvaihto, inva-wc–määräyksiä on noudatettava ja vanhaan taloon rakennettava esteetön kulku. Mikäli yrittäjä haluaa kiinnittää oman yrityksensä seinälle kyltin, on hänen anottava tätä varten erillinen toimenpidelupa ja maksettava asiaan kuuluvat lupamaksut. Esimerkiksi elintarviketuotannossa pientuottajat joutuvat kilpailemaan saman säätelytaakan alla kuin alan suuryritykset. Yrittäjien aikaa kuluu kaavaratkaisujen käsittelyyn, YVA-menettelyyn, rakennuslupien, ympäristölupien ja mahdollisten muiden lupien hakuun sekä erilaisiin valitusprosesseihin niin paljon, että yrittäjän investointi saattaa maata lupajonossa jopa kuudesta kymmeneen vuotta. Kokoomuksen näkökulmasta uutta säätelyä luotaessa tulisi aina käydä läpi vanha säädösympäristö ja tarvittaessa purkaa tarpeetonta tai päällekkäistä säätelyä. Lakeja säädettäessä pitäisi aina myös pohtia hyvin tarkkaan, onko laki oikeasti tarpeellinen ja saavutetaanko sillä asetetut tavoitteet. Säätelyn kokonaisuuden arviointi tulisi olla rutiininomainen osa lainsäädännön yritysvaikutusten ja taloudellisten vaikutusten arviointia. Kokoomuksen kansanedustajat Sanni Grahn-Laasonen ja Lasse Männistö tekivät syksyllä 2013 säätelyn purkamiseen tähtäävän keskusteluavauksen ”K 18 tähtisädetikku – ja 45 muuta turhaa ohjetta, sääntöä ja kieltoa”, jossa kansanedustajat kokoavat 46 lakia, säädöstä, asetusta, sääntöä ja viranomaiskäytäntöä joiden purkamista voitaisiin harkita tai ainakin säädösten toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta arvioida. Kyseessä on varmasti vasta alkusysäys ja kriittistä arviointia vaativia säädöksiä löytyy vielä paljon. Puoluehallitus näkee, että Kokoomuksen tulisi olla tässä arviointityössä aloitteellinen juuri muun muassa vastaavien keskusteluavausten sekä yrittäjyyskiertueen tulosten jatkotyöstön muodossa sekä tulevia hallitus- ja vaaliohjelmatavoitteita muodostettaessa. Samalla myös kuntia on kannustettava entistä 29 yrittäjämyönteisempään päätöksentekoon, jossa kunnan tasolla tehtävän säätelyn elinkeinovaikutuksia tarkasteltaisiin nykyistä säännönmukaisemmin. Kokoomus uskoo, että vain yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla ja valinnanvapautta lisäämällä Suomi menestyy. Tämä edellyttää paitsi kannustavaa verotusta, korkeaa osaamista, toimivaa innovaatio- ja rahoitusjärjestelmää mutta myös kilpailukykyistä, turhasta säätelystä vapautettua toimintaympäristöä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 18 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Ensimmäisen työntekijän koeajan pidentäminen Työntekijän palkkaaminen on sitä suurempi kysymys, mitä pienempi yritys on kyseessä. Erityisen merkittävä se on ensimmäisen työntekijän palkkausta harkitsevalle yrittäjälle. Työntekijän palkkaamiseen sisältyy monia riskejä, mikä estää yrityksiä palkkaamasta ja monet yksinyrittäjät puurtavat itsekseen. Palkkaamisen kynnykseen vaikuttaa osaltaan se, millaiseksi työnantaja kokee mahdollisuutensa irtautua solmitusta työsopimuksesta, mikäli työntekijä ei sovellu siihen työtehtävään, johon hänet on palkattu. Esimerkiksi Saksassa työlainsäädännön irtisanomissäännökset eivät lainkaan koske alle 10 työntekijän yrityksiä. Siellä ei ole havaittu, että tällainen lievempi sääntely olisi johtanut tosiasiallisen työsuhdeturvan heikkenemiseen niin, että pienissä yrityksissä työsuhteita lopetettaisiin suhteellisesti enemmän kuin suuremmissa. Nykyisin Suomessa työsuhteissa sallitaan maksimissaan 4 kuukauden pituinen koeaika ja alle 8 kuukauden määräaikaisissa työsuhteissa työsuhteen pituudesta puolet kattava koeaika. Monet yrittäjät kokevat, että nykyinen 4 kuukauden koeaika on liian lyhyt aika sen selvittämiseen, soveltuuko palkattu henkilö tehtävään. Työllisyyden edistämisen, yritysten kasvumahdollisuuksien ja hyvinvoinnin lisääntymisen näkökulmasta työsuhdeturvaa koskevaa sääntelyä on välttämätöntä uudistaa, jotta ensimmäisen työntekijän palkkaaminen koettaisiin nykyistä houkuttelevammaksi ilman tarpeetonta riskiä yritykselle. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että ensimmäisen työntekijän koeaikaa pidennetään kuuteen (6) kuukauteen. Aloite nro 19 Lohjanjärven Kokoomus ry: Portaittaisen työnantajamaksujärjestelmän luominen Suomalainen talouselämä nojaa tällä hetkellä pitkälti pk-sektorin harteilla. Valtaosa uusista työpaikoista syntyy tällä hetkellä pk-yrityksiin ja tulevaisuuden kasvuodotukset rakentuvat pitkälti uusien yritysten syntymiseen ja niiden kasvamiseen. 30 Samaan aikaan Suomen kansantalous kamppailee kasvavan työttömyyden, nuorisotyöttömyyden, rakenteellisen jäykkyyden, innovaatioiden jalkauttamisen puuttumisen, rahoituksen puuttumisen ja start up-yritysten ulkomaille muuttamisen kanssa. Suomeen tulisi luoda järjestelmä, jossa nk. ensimmäisistä työntekijöistä maksettaisiin alennettuja työnantajamaksuja siten, että ensimmäinen, tai yksi, ei yritystä omistava -työntekijä olisi kokonaan ilman työnantajamaksuja. Malli olisi järkevää kuitenkin laajentaa lisäksi siten, että esimerkiksi seuraavista 2 – 3 työntekijöistä maksettavat työnantajamaksut olisivat alennettuja portaittain niin, että vasta 4:nnestä työntekijästä maksettaisiin täydet työnantajamaksut. Nämä alennukset säilyisivät, oli yrityksen työntekijämäärä mikä tahansa. Käytännössä laskenta olisi järkevintä suorittaa käyttäen työntekijöiden keskiarvotyöntekijäkulua. Tämä malli kannustaisi pienyrityksiä ja yksinäisyrittäjiä palkkaamaan lisää työntekijöitä. Malli tarjoaa myös mahdollisuuden käyttää lisämuuttujia, joilla työpaikkojen syntymistä voidaan ohjata esimerkiksi tietylle toimialalle, kohdentaa vaikutusta tiettyyn osaan työvoimaa, mikäli näin todetaan joskus tarpeelliseksi. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka ikääntyvä työväestö tai nuoret, Green tech tai sosiaali- ja terveysala. Tällä korvattaisiin lisäksi olemassa olevia erilaisia hajanaisia tukimuotoja kuten maaseudulla tarjolla oleva ELY:n maaseutuosaston tuki. Näin saataisiin yksi selkeä järjestelmä, joka yksinkertaistaisi tukimuotoja ja koskisi kaikkia yrityksiä. Tämä ei myöskään vinouttaisi tarjontaa työmarkkinoilla vaan takaisi sen, että työnantaja kuitenkin haluaa parhaat ja sopivimmat työntekijät. Kustannukset katettaisiin parempana työllisyytenä sekä lisääntyneenä kysyntänä. Lisäksi voidaan pohtia katetaanko kulut nostamalla n:nnen jälkeisiä työnantajakuluja, sillä se ei lisäisi pienten ja uusien yritysten kulutaakkaa. Edellä mainitun perusteella Lohjanjärven Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että yrittäjien ja pienyritysten kynnystä palkata lisätyövoimaa alennetaan edellä mainitun mallin periaatteen mukaisesti. Puoluehallitus (aloitteista nro 18-19): Kokoomuksen Naisten Liitto ry:n ja Lohjanjärven Kokoomus ry:n aloitteiden keskeisin huoli on pienyritysten mahdollisuuksissa palkata ensimmäinen työntekijä. Yrittäjätoiminta ja yrittäjyys muodostavat Suomen kansantalouden selkärangan. Tähän selkärankaan lukeutuvat kaikki yritykset - niin kansainväliset suuryritykset kuin pienyrityksetkin. Vuonna 2012 rekisteröitiin noin 30 000 uutta yritystä. Kasvu on nopeinta teollisuutta ja muuta liike-elämää palvelevissa yrityksissä sekä yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa. 31 Hallitus on toteuttanut runsaasti erilaisia toimenpiteitä, jotka tähtäävät suomalaisten yritysten kasvuun ja kansainvälistymiseen. Myös uutta osaamista ja yritystoimintaa nousevilla aloilla on tuettu elinkeino- ja innovaatiopolitiikalla. Veroratkaisuilla on edistetty työpaikkojen luomista, investointien vauhdittamista sekä kasvupotentiaalin vahvistamista. Ensimmäisen työntekijän palkkauksen helpottamiseksi suuressa osassa Suomea toteutettiin vuosina 20072011 yksinyrittäjätukikokeilu, jonka tarkoituksena oli rohkaista yksinyrittäjiä ensimmäisen työntekijän palkkaukseen. Neljä vuotta käytössä olleen yksinyrittäjätuen toimivuutta ja vaikuttavuutta arvioitiin ja arvioinnin perusteella työ- ja elinkeinoministeriön asettama tutkimusryhmä suositteli yksinyrittäjätuesta luopumista ja sen yhdistämistä osaksi palkkatukea. Palkkatukea voidaan nykyistenkin säännösten perusteella myöntää yksinyrittäjille. Kokoomus on pitänyt tärkeänä, että palkkatuki kohdistuu nimenomaan työntekijän palkkaukseen. Yrittäjän omaa jaksamista ja toimeentuloa on parannettu yrittäjien sosiaaliturvajärjestelmää kehittämällä. Työlainsäädännön puolella ei ole kuitenkaan päästy yhteistyössä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa vielä ratkaisuihin, joilla olisi parannettu yritysten toimintaedellytyksiä ja joustavoitettu työelämän lainsäädäntöä. Varsinkin pienyritysten ja yksinyrittäjien liiketoiminnan kasvuedellytysten tukeminen vaatisi myös muutoksia työlainsäädännön puolella. Kokoomuksen Naisten Liitto ry lähtee purkamaan tätä ongelmaa aloitteessaan esittämällä ensimmäisen palkattavan työntekijän koeajan pidentämistä kuuteen (6) kuukauteen. Lohjanjärven Kokoomus ry sen sijaan lähtisi luomaan järjestelmää, jossa ensimmäisistä työntekijöistä maksettaisiin alennettuja työnantajamaksuja. Molempien aloitteiden tekijöiden hyvänä tavoitteena on kannustaa pienyrityksiä ja yksinyrittäjiä palkkaamaan lisää työntekijöitä. Kuten Kokoomuksen Naisten Liitto ry:n aloitteessa todetaankin, suomalainen työlainsäädäntö määrittää koeajan enimmäispituudeksi neljä (4) kuukautta. Tätä neljän (4) kuukauden enimmäispituutta on mahdollisuus pidentää kuuteen (6) kuukauteen ainoastaan, mikäli työsuhde vaatii yhtäjaksoisesti yli neljä (4) kuukautta kestävän erityisen koulutuksen. Tällaiseksi koulutukseksi ei lasketa tavallista perehdyttämiskoulutusta. Ja edelleen alle kahdeksan (8) kuukauden pituisissa määräaikaisissa työsopimuksissa voi koeajan pituus olla korkeintaan puolet määräaikaisen työsuhteen kestosta. Aloitteen mukaisesti ensimmäisen palkattavan työntekijän koeajan pidentäminen voisi olla oleellinen työllistämisen ja pienyritysten kasvun edistäjä. Pidempi koeaika vähentäisi pienyrittäjän taloudellista riskiä. Lisäksi se mahdollistaisi kunnollisen työhön perehdyttämisen ja työntekijän ammattitaidon osoittamisen. Epäonnistunut rekrytointi merkitsee taloudellisten tappioiden lisäksi aina paluuta lähtötilanteeseen, kun tehtävään on löydettävä ja perehdytettävä uusi työntekijä. Lohjanjärven Kokoomus ry:n aloitteen mukainen portaittainen työnantajamaksujärjestelmä vaatii tarkempaa selvittelyä. Portaittaisen työnantajamaksujärjestelmän luominen saattaisi johtaa tilanteeseen, jossa yritykset näkisivät tarkoituksenmukaiseksi pilkkoa olemassa olevia yrityksiä ”sopivan” kokoisiksi ja siten hyvää tarkoittava järjestelmä estäisikin yritysten koon kasvua. 32 Kilpailuneutraliteetin näkökulmasta portaittainen työnantajamaksu asettaisi yritykset kilpailullisesti erilaiseen asemaan. Markkinaneutraliteetti vaatii ainakin esitetyn uuden järjestelmän tarkemman harkinnan. Kansantalouden kestävyyden kannalta on ratkaisevaa pitää huolta siitä, että yrittäminen, työn tekeminen ja riskien ottaminen kannattavat. Yrittäjyyttä ja yrittäjähenkeä on pidettävä yllä, koska vain menestyvät yritykset takaavat Suomenkin menestyksen. Koeaikaa ja työnantajamaksuja koskevat asiat kuuluvat työmarkkinajärjestöjen neuvottelupöytiin. Kokoomus on mielellään mukana yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa työskentelemässä suomalaisen työn ja yritystoiminnan edellytysten parantamiseksi. Suomalaisen yrittäjyyden, työllistämisen ja taloudellisen toimeliaisuuden edistämisen pitää olla jatkossakin vahvasti Kokoomuksen agendalla. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen nro 18. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen nro 19 osalta. Aloite nro 20 Iin Kokoomus ry: Vesivoiman lisärakentamista helpotettava Suomen tavoitteena on lisätä merkittävästi tuulivoiman osuutta sähköntuotannossa. Samaan aikaan myös ydinvoiman osuus energiantuotannosta kasvaa. Näin ollen sähkön kulutuksen ja kysynnän heilahtelut tulevat lähivuosien aikana kasvamaan. Jotta säästymme kysynnän ja kulutuksen äkillisistä vaihteluista johtuvilta sähkökatkoksilta ja häiriöiltä, on Suomeen rakennettava sähkön kysyntää ja tuotantoa tasapainottavaa säätövoimaa lisää. Vesivoima on päästötön energian tuotantomuoto, jonka energiahyötysuhde on jopa 95 prosenttia. Toisaalta vesivoiman lisäämiseen ei tarvita euroakaan veronmaksajien tukea. Vesivoima on myös tehokkain säätövoiman tuotantomuoto. Suomeen on tuotu viime vuosien aikana sähköä Norjasta ja Ruotsista, joissa vesivoimaa on ollut tarjolla runsaasti. Lähivuosina on kuitenkin nähtävissä tuon vesivoimareservin kysynnän voimakas kasvu Keski-Euroopan suunnalta, jolloin kysyntäpiikkien aikana norjalaisen tai ruotsalaisen vesisäätövoiman saatavuus voi olla vaikeaa tai sen hinta voi nousta pilviin. Suomessa vesivoiman lisärakentamisessa on viime vuosina keskitytty olemassa olevien voimaloiden tehojen korotuksiin. Jatkossa uutta lisävoimaa ei saada enää tehonkorotuksien kautta, koska voimalat ovat lähes kaikki jo uusittu. Siksi vesivoiman lisärakentamisen edistämistä on tehtävä muilla keinoin. Keskeisiä vaihtoehtoja ovat jatkossa vesivoiman käyttöön tarkoitetut altaat, uudet voimalaitokset jo rakennettuihin vesistöihin tai voimalaitosten rakentaminen jo rakennettuihin patoihin. Tärkeää on että vesivoiman lisärakentamisessa huomioidaan erityisesti hankkeiden kestävyys niin ympäristön kuin paikallisen hyväksynnän näkökulmista. Tärkeää on huolehtia jokien ja koskien säilymisestä, kalataloudesta, muista keskeisistä ympäristökysymyksistä sekä paikallisen väestön vahvasta tuesta hankkeelle. 33 Edellä mainitun perusteella Iin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että vesivoiman lisärakentamista edistetään mahdollistamalla vesivoiman tuotannon lisääminen säätövoiman tuotantoon. Puoluehallitus: Energiapoliittisessa aloitteessaan Iin Kokoomus esittää, että vesivoimaa Suomessa lisättäisiin rakentamalla lisäaltaita, uusia voimalaitoksia jo rakennettuihin vesistöihin sekä voimalaitoksia jo rakennettuihin patoihin. Perusteluina Iin Kokoomus esittää, että vesivoima on päästötön energiamuoto, jonka lisäämiseen ei julkista tukea. Vesivoima on myös tehokkain säätövoiman tuotantomuoto, ja Iin Kokoomus katsoo, että lähivuosina norjalaisen ja ruotsalaisen vesisäätövoiman saatavuus voi olla vaikeaa tai sen hinta nousta Keski-Euroopan kasvaneen kysynnän vuoksi. Kokoomuksen ympäristöpoliittisen ohjelman (Vihreällä on viisi miljoonaa sävyä, 2011) mukaan Kokoomuksen tavoite on tehdä Suomesta maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta. Kokoomuksen eduskuntaryhmän ilmasto- ja energiapoliittisen raportin (Kansanedustaja Marja Tiuran työryhmän raportti, 2008) mukaan Suomen tulee pyrkiä sähköntuotannossa omavaraisuuteen. Raportissa todetaan, että vesivoima on ominaisuuksiltaan ylivertainen energiavaihtoehto kotimaisuuden, päästöttömyyden ja taloudellisuuden kannalta. Raportissa kannatetaan vesivoiman lisäämistä valjastetuissa vesistöissä, mutta luonnontilaiset vesistöt on jätettävä vesivoimarakentamisen ulkopuolelle. Arvion mukaan vesivoiman lisäämisestä on saatavissa noin 1,5 TWh lisäenergiaa, mutta säätö- ja varavoimana toimiminen tekee vesivoimasta muita uusiutuvan energian muotoja arvokkaampaa. Suomessa on vielä jonkin verran hyödyntämätöntä vesivoimapotentiaalia. Tällä hetkellä koskiensuojelulaki (23.1.1987/35) estää merkittävän vesivoiman lisärakentamisen. Laissa nimetään vesistöt, joihin ei saa myöntää vesilain mukaista rakentamislupaa. Lisärakentaminen edellyttää lakimuutosta. Mikäli koskiensuojelulakia muutettaisiin, monet vesivoimahankkeet toteutuisivat markkinaehtoisesti. Hankkeet olisivat juuri aloitteessa kuvailtuja uusi voimaloita jo rakennettuihin patoihin tai lisäaltaita. Vesivoiman rakentamista säätelee koskiensuojelulain lisäksi vesilaki sekä tavanomaiset ympäristömääräykset. Vesivoimalla on toki paikallisia merkittäviä ympäristövaikutuksia, joita tosin osataan nykytekniikalla hallita paljon paremmin kuin silloin, kun vesivoimaa viimeksi Suomessa rakennettiin. Vesivoimalla on myös myönteinen vaikutus tulvienhallintaan. Nykytilanteessa vesilaki sekä tavanomainen YVA-menettely ja luvitus riittävät turvaamaan ympäristöarvot jo rakennetuissa vesistöissä, vaikka koskiensuojelulakia muutettaisiinkin. Ympäristökysymykset tulee käsitellä tarkasti ja asianmukaisesti jokaisen hankkeen kohdalla erikseen. Yleisten ympäristöarvojen lisäksi kaikessa vesivoiman lisärakentamisessa on otettava huomioon erityisesti vaikutukset metsästykseen, porotalouteen sekä kalastukseen ja kalakantoihin. Vesivoima on kotimainen, päästötön ja taloudellinen energiamuoto, jonka hyödyntämätön potentiaali kannattaa ottaa käyttöön jo rakennetuissa vesistöissä. 34 Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 21 Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry: Liikeaikalaki kumottava Suomen työmarkkinoilla on vakavia tarjonnan ongelmia. Etenkin yksinkertaisia työtehtäviä, joita voisi tehdä vähemmälläkin koulutuksella ja työkokemuksella, tarvitaan kipeästi nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi. Tällaisten työpaikkojen syntymistä pitäisi edistää kaikin mahdollisin keinoin, eikä sääntelyllä vaikeuttaa työllistämisen mahdollisuuksia. Liikeaikalain kumoaminen olisi työn tarjontaa kasvattava edistysaskel. Tällä hetkellä aluehallintovirastot (AVI) toimivat linjattomasti myöntäessään aukioloaikojen poikkeuslupia arkipyhien ajaksi. Esimerkiksi Pohjois-Suomessa AVI on jakanut poikkeuslupia epätasapuolisesti eri paikkakuntien välillä, eikä koko maassakaan ole yhtenäisiä käytäntöjä. Tässä asiassa sääntelyn olemassaolo on ongelmien perimmäinen syy, ja kaikki muu tästä johtuvia seurauksia. Suomen perustuslain 18§ takaa vapauden valita elinkeinonsa, sekä sitouttaa julkisen vallan edistämään työllisyyttä. Valitettavasti tiedämme, että maamme sääntelytaakka johtaa juuri päinvastaisiin tuloksiin. Paras tapa synnyttää uusia työpaikkoja on poistaa työnteon esteitä, eli purkaa sääntelyä. Esimerkiksi hyvinvointivaltion alkukoti, Ruotsi on jo poistanut liikeaikalain, osoittaen luottavansa asiakkaiden ja yrittäjyyden kykyyn tehdä hyviä päätöksiä ja työllistää. Matalan kynnyksen työpaikkojen määrä lisääntyisi. Julkinen valta tekisi perustuslaillista tehtäväänsä, eikä toimisi työllistämisen estäjänä. Kauppias tietää itse parhaiten -sekä saa itse eri vaihtoehtoja kokeilemalla selvittää-, koska on kannattavaa pitää myymälää auki. Työnteon ja elinkeinovapauden ystävinä haluamme, että kauppiaat saavat itse ohjata omaa liiketoimintaansa. Kauppiaan tehtävä on palvella asiakkaitaan, eikä toimia viranomaisen sätkynukkena toissijaisten syiden perusteella. On tärkeää huomata, että liikeaikalain vaikutukset ulottuvat huomattavasti pidemmälle, kuin aukioloihin ja työllistämiseen. Esimerkiksi joulunpyhien aiheuttamat aukiolopoikkeamat johtavat tilanteeseen, jossa ruokakauppoihin syntyy valtava määrä hävikkiä. Hankittu ja varastoitu ruoka ei tule myydyksi, kun pakotetaan lukitsemaan myymälän ovet, kaiken yhteenlasketun ruokahävikin ollen jopa miljoonia kiloja. Tällainen tuhlaus on sekä hyvän tahdon vastaista, että tuottaa taloudellista tappiota kauppiaille. Julkisen vallan tehtävänä pitäisi huomioida myös näitä kauaskantoisia seurauksia, mitä liian tiukka sääntely voi aiheuttaa. Liikeaikalain kumoamisella haluamme kunnioittaa ihmisten ja yrittäjien vapautta tehdä vapaaehtoisia valintoja toistensa hyväksi. Edellä mainitun perusteella Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan liikeaikalain kumoamiseksi. Puoluehallitus: 35 Kaupan uudet aukioloajat tulivat voimaan joulukuussa 2009. Ne toivat alle 400 neliömetrin kaupoille vapaan aukioloajan lukuun ottamatta juhlapäiviä. Muille kaupoille mahdollistettiin aukiolo sunnuntaisin ympäri vuoden. Työ- ja elinkeinoministeriö luovutti selonteon eduskunnalle joulukuussa 2012 koskien kauppojen aukioloaikoja. Selvityksen mukaan erityisesti isot yritykset ovat hyötyneet kaupan aukioloaikojen laajentamisesta. Monet pienet yrittäjät sen sijaan kokevat aukiolon sunnuntaisin kannattamattomaksi ja raskaaksi. Selonteossa on koottu yhteen viranomaisten sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen selvityksiä kaupan aukioloaikojen vaikutuksista. Selonteon mukaan monet työntekijät kokevat arjen hankaloituneen, sillä pidemmät työajat vaikuttavat työn ja perheen yhteensovittamiseen, kulkuyhteyksiin ja alan turvallisuuteen. Yhä useammat kuluttajat puolestaan suhtautuvat myönteisesti kauppojen aukioloon sunnuntaisin: kolmasosa kuluttajista käy ruokaostoksilla ainakin joka toinen sunnuntai. Aukioloaikojen selvityksen perusteella on tehty myös muutoksia. Pienyrittäjä voi jatkossa pitää kauppakeskuksessa sijaitsevan liikkeensä suljettuna kerran viikossa. Muutos koskee vähittäiskauppa- sekä parturi- ja kampaamoliikkeitä. Hallitus esitti lain vahvistamista 17.4.2014. Muutoksen tarkoituksena on perusteluiden mukaan parantaa pienyrittäjän asemaa kauppakeskuksissa. Yrittäjä ja kauppakeskus sopivat vapaapäivästä ensisijaisesti neuvottelemalla. Jos yhteistä ymmärrystä ei löydy, pienyrittäjä voi päättää päivän, jona liike on suljettu. Vapaapäivää ei ole kuitenkaan pakko pitää. Eduskunnan talousvaliokunta on edellyttänyt, että lakimuutoksen vaikutuksia seurataan ja tästä annetaan selvitys valiokunnalle vuoden 2016 keväällä. Aluehallintovirasto voi myöntää kaupalle poikkeuksen aukiolosäännöksiin. Suurin osa poikkeusluvista on myönnetty määräaikaisesti messujen, avajaisten tai muiden yleisötapahtumien perusteella. Lisäksi poikkeuslupia on myönnetty matkailullisin perustein. Tällä hetkellä poikkeuslupahakemuksia käsitellään kaikissa kuudessa aluehallintovirastossa. Jatkossa on tarkoitus harkita, olisiko poikkeuslupien myöntäminen syytä keskittää yhteen aluehallintovirastoon. Työ- ja elinkeinoministeriön kannan mukaan poikkeuslupapäätösten keskittäminen yhteen virastoon on kannatettavaa. Kokoomus kannattaa yrittäjän vapautta säädellä kaupan aukioloaikoja. Kysyntä ja tarjonta osoittavat parhaiten, milloin kauppojen tulee olla auki. Edellä mainitusta selvityksestä ilmenee, kuinka kuitenkin esimerkiksi pk-yritykset saattavat joutua erittäin hankalaan tilanteeseen suurissa kauppakeskuksissa. On perusteltua, että koko yrityskentän tasapuolinen kohtelu varmistetaan lainsäädännöllä. Tällä perusteella liikeaikalain kumoamisen sijaan kokoomuksen tulee ajaa vahvasti lisää vapauksia kauppojen aukiolosäädöksiin ottaen huomioon samalla pienyrittäjien aseman. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 22 Helsingin Edistyskokoomus ry: Järkeä rahankeräyslakiin 36 “Viimeisenä tahtonani ja testamenttinani määrään minä alla mainitun omaisuuden suhteen seuraavaa: Minulle, Gustaf M a n n e r h e i m i l l e, Suomen kansan heinäkuun 25. päivänä 1919 'Kenraali Gustaf Mannerheimin kansallisrahasto' -nimisenä antaman kunnialahjan lahjakirja sisälsi mm. seuraavan määräyksen: "Pyydämme Teitä kunnialahjana ottamaan vastaan tämän rahaston, nauttimaan elinaikananne sen korot sekä määräämään sen pääoman käyttämisestä". -Suomen marsalkka Mannerheimin testamentti Suomen kansa lahjoitti 25. heinäkuuta 1919 Mannerheimille kunnialahjan kiitoksena hänen työstään maamme hyväksi. Lahja rahoitettiin kansalaiskeräyksellä, joka olisi nykyisin laiton ja tulisi rangaistavaksi rahankeräysrikoksena. Se mikä oli taannoin mahdollista ja arvokasta, on nykyään mahdotonta ja rikollista. Näin siitä huolimatta, että “vastikkeettomille” rahankeräyksille olisi paljon enemmän järkeviä käyttömuotoja kuin ennen: rahankeräys olisi mitä mainioin rahoitusmuoto monenlaisille asioille aina musiikin tuottamisesta oppi- ja tietosanakirjoihin tai vaikkapa radiotoiminnan ylläpitoon. Poliisihallitus onkin joutunut rahankeräyslain toteuttamiseksi estämään paljon hyvää ja arvokasta toimintaa, joista julkisuudessa on ollut ainakin neljä tapausta: (1). ruotsinkielen kaikille ilmainen rahankeräyksellä rahoitettu oppikirjaprojekti Fröken Senja keskeytyi Poliisihallituksen yhteydenoton seurauksena, joskin onnistuttiin myöhemmin viemään maaliin muilla keinoin. (2) Muusikko Steen I:n joutui luopumaan aikeestaan julkaista 10.000 euron etukäteistä yleisöltä kerättyä palkkiota vastaan äänilevy vapaaseen levitykseen Poliisihallituksen tulkittua kyseessä olevan luvattoman rahankeräyksen. (3) Radio Helsingin ylläpitämiseksi ei saanut järjestää kuulijakunnan keskuudessa rahankeräystä. (4) Poliisihallitus on ottanut asiakseen selvittää Suomen Wikipediaa rahoittavan rahankeräyksen laillisuuden. Keräyksessä kansalaisilta pyydettiin kahden euron lahjoitusta palvelun ylläpitoon. Wikipedia eroaa muista rahankeräyksistä kuitenkin siinä, että sen kampanja ei kaadu Suomen rahankeräyslakiin, koska keräys on organisoitu ulkomailta. Paradoksaalista onkin, että Suomen laki käytännössä mahdollistaa varojen keräämisen suomalaisilta, jos keräys on organisoitu ulkomailta käsin, mutta kotimaiset keräykset ja projektit kohtaavat selvityspyynnön ja rikosoikeudellisen tutkinnan. Yllä olevat esimerkit ovat Mannerheimin kunnialahjaa lukuun ottamatta kaikki lähivuosilta. Esimerkkejä on ja tulee jatkossa lisää, koska rahankeräyslaki on iso sääntelytulppa kehityksessä, jota on tapahtunut sosiaalisen median, teknologisen viestinvälityksen sekä immateriaalisten hyödykkeiden kohdalla. Laki on jäänyt ajastaan pahasti jälkeen, jos nyt on koskaan todella ajan tasalla ollutkaan. Fröken Senjan, Steen I:n levyn, Radio Helsingin ja Wikipedian rahankeräyksiä yhdistää se, että kaikissa niissä on kyse sellaisten palveluiden tuottamisesta, joita voidaan monistaa rajattomasti ilman lisäkustannuksia, kunhan ne on kerran luotu. Tämä pätee tiedon ja kulttuurin saralla laajasti, ja iskee myös mediatoimintaan pakottamalla mm. sanomalehdet myymän netissä juttujaan sika-säkissä metodilla sen sijaan, että voisivat antaa tyytyväisen lukijan maksaa jälkikäteen lukemastaan artikkelista. 37 Rahankeräyslain tulisi estää petollinen toiminta, joka on jo kriminalisoitu rikoslaissa. Lain ei tulisi olla este ihmisten hyväntahtoisuudelle, tiedonlevityksen mahdollistamiselle, kulttuurintuottamiselle tai tietoyhteiskuntamme kehitykselle. Rahankeräyslain lupabyrokratia on raskas, eikä sitä tarvita - ei Suomessa eikä juuri muuallakaan. Esimerkiksi Ruotsissa ei rahankeräyslupaa tarvita lainkaan. Tässä olisikin hyvä mahdollisuus yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa lainsäädäntöä vähemmän byrokraattiseksi ja enemmän sallivaksi. Helsingin Edistyskokoomuksen mielestä rahankeräyslaki tulee uusia perustuksiaan myöten. Rahankeräykset tulee mahdollistaa kaikille ja kaikkiin laillisiin tarkoituksiin. Samaa mieltä oli myös 85 % niistä lähes 800 vastaajasta, jotka ottivat kantaa oikeusministeriön Ota kantaa sivustolla rahankeräyslain uudistukseen valmisteluun. Edellä mainitun perusteella Helsingin Edistyskokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta Sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että jatkossa laissa ei enää kiellettäisi eikä rajoitettaisi vilpittömässä mielessä lailliseen tarkoitukseen järjestettäviä rahankeräyksiä sekä rahankeräyslaissa luovuttaisiin etukäteisestä lupakontrollista ja muista suhteettomia byrokraattisia transaktiokustannuksia aiheuttavista menettelyistä. Aloite nro 23 Joensuun Kokoomusnuoret ry: Joukkorahoitusta tulee käsitellä varainkeruun sijaan ennakkomyyntinä Suomessa joukkorahoitusta käsitellään varainkeruuna. Joukkorahoituksen tarkoituksena on mahdollistaa rahoituksen hakeminen ennen tuotteen valmistumista. Rahoituksen hakija asettaa tavoitteen, jonka täyttyessä tuote toteutetaan. Kuluttajilta jotka haluavat hankkia tuotteen haetaan rahoituslupaukset, ja tavoitteen täyttyessä he maksavat lupaamansa summan. Tällöin tuote toteutetaan. Joukkorahoitus mahdollistaa teknologia-alan, luovanalan ja käsityöalan tuotteiden toteuttamisen pienemmällä riksillä. Yrittäjä voi testauttaa markkinoita antamalla tuotteen rahoitettavaksi lopullisille ostajille. Mikäli tuotteelle löytyy tarvittava rahoitus, saa yrittäjä rahat ja toteuttaa tuotteen. Maailmalla on useita esimerkkejä onnistuneista joukkorahoituksella toteutetuista tuotteista. Suomessa joukkorahoitusta verrataan varainkeruuseen. Tästä ennakkotapauksena on esimerkiksi ruotsinkirjan tuottaminen, jossa tuottaja joutui palauttamaan rahat varainkeruuluvan puuttuessa. Joukkorahoituksen tulkitseminen ennakkomyynniksi varainkeruun sijaan mahdollistaa erityisesti aloittavien pk-yritysten hakea rahoitusta uudella vähäriskisellä tavalla. Samalla lisätään Suomen mahdollisuutta innovaatiomarkkinoilla ja näin tuodaan lisää rahaa verotuloina valtionkassaan. Edellä mainitun perusteella Joensuun Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että työ joukkorahoituksen siirtämisestä varainkeruun sijaan ennakkomyynniksi aloitettaisiin. Puoluehallitus (aloitteista nro 22-23): 38 Nykyistä rahankeräyslakia sekä tarvittaessa muuta lainsäädäntöä tulisi uudistaa, jotta lainsäädäntö ottaisi paremmin huomioon myös uudet rahankeräys- ja rahoitustavat, edistäisi aktiivista kansalaistoimintaa sekä mahdollistaisi uudenlaisen luovan toiminnan syntymisen eikä estäisi uusien toimintojen – ja toimintamuotojen rahoitusta. Hankalan ennakkolupamenettelyn sijaan voitaisiin siirtyä jälkivalvontaan, jossa rahankeräyksestä olisi toimitettava standardimuotoinen raportti viranomaisille. Tällöin hallinnolliset voimavarat pystyttäisiin kohdentamaan tehokkaammin ja väärinkäytöksiin saataisiin puututtua paremmin. Rahankeräysten ohella joukkorahoitus on nykyisin tärkeää aatteellisen toiminnan kehittämiselle. Joukkorahoitusta käytetään myös puhtaan taloudellisen toiminnan rahoitustapana. Teknologia ja sen pohjalta syntyneet palvelut sekä sosiaalinen media kannustavat ihmisiä osallistumaan erilaisiin hankkeisiin. Kuten aloitteiden tekijät huomauttavat, lainsäädäntö ei ole kuitenkaan tässä asiassa pysynyt kehityksessä mukana. Joukkorahoitusprojektia suunnittelevan on yleensä otettava huomioon Suomen rahankeräyslaki. Rahankeräyslaki edellyttää viranomaisen myöntämää rahankeräyslupaa rahankeräyksen toimeenpanijalta, eli yleisöön vetoamalla vastikkeettomia rahalahjoituksia keräävältä taholta. Rahankeräyslaissa on tähän pääsääntöön vain harvalukuisia ja merkitykseltään vähäisiä poikkeuksia. Käytännössä vain yleishyödylliseen tarkoitukseen rahaa keräävä rekisteröity yhdistys voi sellaisen saada. Rahankeräyslain toimivuutta ja muutostarpeita on analysoitava laajemmin kuin vain näistä esitetyistä näkökulmista, jotta lainsäädäntö ei aseta esteitä toiminnan kehittämiselle. Pääministeri Kataisen hallituksen pyynnöstä on virkatyönä aloitettu vuoden 2014 loppuun mennessä valmistuvan, rahankeräyslakia koskevan selvityksen tekeminen Valtioneuvostolle. Tässä yhteydessä on mahdollisuus tehdä kokonaisarvio kaikista kehittämistarpeista sekä luonnokset tarvittaviksi lakimuutoksiksi. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteet. Aloite nro 24 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Naiset mukaan kutsuntoihin Puolustusvoimien tavoitteena on saada lisää naisia asepalvelukseen. Naisia tarvitaan ammattisotilaiksi ja etenkin kriisinhallintatehtäviin, vaikka miespuolinen ikäluokka määrällisesti riittäisi tällä hetkellä puolustusvoimien tarpeisiin. Suomalaisia sotilaita osallistui kriisinhallintatehtäviin tämän vuoden tammikuussa 521, joista vain 22 oli naisia. Naisten määrän kasvattaminen sotilaallisissa kriisinhallintaoperaatioissa on tärkeää, sillä monissa tilanteissa vuorovaikutusta paikallisen väestön kanssa ei synny, mikäli partio koostuu vain miehistä. Puolustusvoimat toteutti tänä vuonna Pirkanmaalla onnistuneen kokeilun, jossa 19–20-vuotiaille naisille lähetettiin rekrytointikirje vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Kokeilulla haluttiin selvittää, miten henkilökohtainen rekrytointikirje vaikuttaa naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen hakeutumiseen. 39 Pirkanmaalla palvelukseen hakeutuvien naisten määrä nousi 32 % edellisvuoteen verrattuna. Muualla maassa palvelukseen hakeutuneiden naisten määrä nousi vähemmän. Asepalveluksen tulee jatkossakin olla naisille vapaaehtoista, mutta koko ikäluokan oikea-aikainen tavoittaminen kutsunnoissa lisäisi kiinnostusta asepalvelusta kohtaan ja kasvattaisi motivoituneiden varusmiesten määrää. Varusmiespalveluksen suorittaneet naiset pärjäävät palveluksessa keskimääräistä paremmin ja ovat motivoituneita. Heistä noin 60 % on saanut johtajakoulutuksen. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että jatkossa kutsunnat ulotetaan myös ikäluokan naisiin siten, että asepalvelus säilyy jatkossakin naisille vapaaehtoisena. Puoluehallitus: Puoluehallitus kiittää aloitteen laatijoita tärkeän ja ajankohtaisen asian esille nostamisesta. Puolustusvoimat tarvitsevat motivoituneita ihmisiä palvelukseensa. Koulutusjärjestelmän vuoksi varusmiespalvelus on portti paitsi kriisinhallintatehtäviin, myös työuralle puolustusvoimissa. Vapaaehtoisesti palveluksen suorittaneista naisista yli puolet valitaan johtajakoulutukseen. Naiset ovat voineet suorittaa vapaaehtoisen varusmiespalveluksen lähes 20 vuoden ajan. Naisia on koulutettu reserviin noin 6000. Vapaaehtoisten naisten määrä nousi viime vuonna ennätyskorkealle, mutta naisten määrä on silti pieni. Tasaisempi sukupuolijakauma palveluksessa helpottaisi rekrytointia kriisinhallintatehtäviin. Puoluehallitus on aloitteen laatijoiden kanssa yhtä mieltä siitä, että asepalveluksen tulee jatkossakin säilyä naisille vapaaehtoisena. Varusmiespalvelukseen hakeutumista pohtineelle kutsuntakirje voisi olla tarvittava kannustus, joka johtaisi palvelukseen hakeutumiseen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 25 Haukilahden-Westendin Kansallisseura ry: Selvitys Suomen nykyisen turvallisuuspoliittisen linja ja mahdollisen Nato-jäsenyyden seuraamuksista Euroopan perinteiset demokraattiset maat ovat Irlantia, Itävaltaa, Ruotsia, Sveitsiä ja Suomea lukuun ottamatta NATO:n jäseniä. Varsovan liiton hajoamisen jälkeen myös uudet demokratiat ovat laajasti liittyneet järjestöön, kuten esim. Tsekin tasavalta, Puola ja kaikki kolme Baltian maata. Suomessa on viime vuosina keskusteltu vaihtelevalla intensiivisyydellä Suomen mahdollisesta Natojäsenyydestä. Tälle keskustelulle on ollut tyypillistä kannanottojen teko enemmän tunteiden kuin tietojen pohjalta. Kannanottoja ovat selkeästi sävyttäneet myös kylmän sodan ja YYA-sopimuksen ajalta periytyvät ajatusmallit, joilla ei välttämättä ole merkitystä 2010-luvulla. 40 Suomen mahdollisella NATO-jäsenyydellä on kiistatta merkittäviä poliittisia, turvallisuus- ja puolustuspoliittisia ja maanpuolustuksen talouteen sekä Suomen puolustuskykyyn liittyviä vaikutuksia. Samoin sotilaallisesta liittoutumattomuudesta on monenlaisia seuraamuksia myös tulevaisuudessa. Näistä asioista on kuitenkin harvemmin käyty oikeaa ja avointa sekä konkreettisille tosiasioille perustuvaa keskustelua. Edellä mainitun perusteella Haukilahden-Westendin kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että käynnistetään puolustus- ja ulkoministeriöiden yhteistyönä selvitys, jonka tuloksena on konkreettinen raportti, jossa on esitetty ainakin poliittiset, turvallisuuspoliittiset ja maanpuolustuksen talouteen sekä Suomen puolustuskykyyn liittyvät seuraamukset seuraavissa vaihtoehdoissa: 1. Suomi jatkaa sotilaallisen liittoutumattomuuden linjaansa ja 2. Suomi liittyy NATO:n jäseneksi. Selvitys tulee julkistaa kansalaiskeskustelun pohjaksi. Aloite nro 26 Helsingin Kansallisseura ry: Suomi Natoon 2017 Kuluneen vuoden maailmanpoliittinen kehitys on asettanut Suomen turvallisuuspolitiikan vakavien haasteiden eteen. Nämä haasteet velvoittavat Suomen poliittista johtoa aloittamaan jäsenyysneuvottelut Pohjois-Atlantin liiton (Nato) kanssa. Helsingin Kansallisseura pitää järkevänä, että Suomi aloittaa jäsenyysneuvottelut Naton kanssa heti kevään 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Edellytys on, että Kansallinen Kokoomus on tällöin hallituksessa, jolloin asiasta sovitaan hallitusneuvotteluissa. Nato-jäsenyys tulee nähdä normaalina jatkumona Suomen ja sen läntisten kumppaneiden kanssakäymisessä. Suomella on ollut läpi koko sen kirjoitetun historian ajan tiivistä kanssakäymistä Keski- ja Länsi-Euroopan valtioiden kanssa, ja se on jättänyt vahvan jälkensä suomalaiseen kulttuuriperintöön. Helsingin edustalla sijaitseva Suomenlinna muistuttaa meitä vielä tänäkin päivänä siitä pitkästä ja läheisestä liittolaissuhteesta, joka kerran oli Ranskan kanssa. Sijaintinsa vuoksi – maa idän ja lännen välissä – Suomen on jatkossakin huomioitava laajempi kokonaisuus, maantieteen asettamat realiteetit. Naton jäsenmaana Suomelle tarjoutuisi mahdollisuus kehittää suhteitaan nykyistä toimivammaksi ja tasaveroisemmaksi kaikkien rajanaapureidensa kanssa. Suomen Nato-jäsenyyden puolesta nostamme esille viisi puolustuspoliittista näkökulmaa. 1) Nato on ollut perustamisestaan vuodesta 1949 lähtien rauhan takeena Euroopassa. Yksikään Naton jäsenvaltio ei ole joutunut sinä aikana toisen eurooppalaisen valtion aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. 2) Suomea, Ruotsia, Itävaltaa, Irlantia, Kyprosta ja Maltaa lukuun ottamatta kaikki muut EU-maat ovat Naton jäsenvaltioita. Naton jäsenyys olisi siten osa luonnollista kanssakäymistä läntisen kumppaneidemme kanssa. 3) Puolustusmateriaalien kallistuminen seuraavan 10 vuoden aikana tulee johtamaan siihen, ettei Suomen kaltaisella pienellä kansantaloudella ole enää jatkossa realistisia mahdollisuuksia ylläpitää edes nykyistä itsenäistä puolustuskykyä. Nato-jäsenyys mahdollistaisi Suomen puolustusbudjetin tehokkaan kohdentamisen ja uskottavan puolustuskyvyn ylläpitämisen jatkossakin. 41 4) Keskeinen peruste Natoon liittymiselle on sen tuoma turva. Mikäli Suomen lähialueilla kehittyisi vakava kriisi, on selvää, ettei Suomi pystyisi olemaan konfliktin ulkopuolella vetoamalla liittoutumattomuuteen. Samaan aikaan yhdelläkään Suomen läntisellä kumppanilla ei ole sotilaallista velvoitetta auttaa meitä. 5) Viidentenä ja tärkeimpänä: Suomen tulee itse olla aloitteellinen oman paikkansa määrittämisessä idän ja lännen välissä eikä jättää sitä ulkopuolisten toimijoiden määriteltäväksi. Edellä mainitun perusteella Helsingin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään puolueen osalta valmisteleviin toimenpiteisiin jäsenyysneuvotteluiden mahdollistamiseksi Naton kanssa. Puoluehallitus (aloitteista nro 25-26): Jyväskylän vuoden 2010 puoluekokouksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa kannanotossa kokoomus toisti aiemman Joensuun vuoden 2006 puoluekokouslinjauksensa, jonka mukaan jäsenyys Natossa vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Kokoomuksen mielestä puolustusliitto Nato on jatkossakin eurooppalaisen turvallisuuspolitiikan keskeisin toimija ja transatlanttisen yhteistyön tärkein foorumi. Naton rooli ja Yhdysvaltojen sitoutuminen Eurooppaan ovat keskeisiä maanosan turvallisuuden ylläpitämisessä. Suomi on Naton kumppanimaa ja harjoittaa laaja-alaista kahdenvälistä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Naton painopiste on laajojen kriisinhallintaoperaatioiden päättymisen sekä turvallisuuspoliittisen ympäristön muutosten myötä siirtymässä yhteiseen puolustukseen ja artikla V:n toimeenpanoon tarvittaviin suorituskykyihin. Suomen on otettava tämä muutos huomioon ja tehtävä mm. Ruotsin kanssa yhdessä aloitteita Nato-kumppanuuden kehittämiseksi. Kumppanuuden on oltava tiivistä mm. suorituskykyjen ja sotilaallisen yhteistoimintakyvyn kehittämisessä. Suomen ja Naton valmistelema isäntämaasopimus vahvistaa teknistä kykyämme tarvittaessa antaa ja vastaanottaa apua. Kokoomuksen mielestä Suomen jäsenyys Natossa vahvistaisi maamme turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. Suomen puolustaminen ja sen eteen tehdyt ratkaisut edellyttävät kansalaisten laajaa tukea. Natojäsenyydelle tulee olla valtiojohdon, eduskunnan ja kansalaisten selvä tuki. Asiasta on järjestettävä kansanäänestys. Kokoomus haluaa edistää avointa ja perusteellista keskustelua liittoutumisvaihtoehdosta sekä vahvistaa laaja-alaista kansallista yhteisymmärrystä Suomen turvallisuuspolitiikasta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 27 Kansalliset ylioppilaat ry: Vanhempainvapaaetuuksien rahoitus kerättävä vanhempainvakuutuksen avulla 42 Vanhemmuuden kustannukset ovat tällä hetkellä jakautuneet epätasaisesti siten, että naisvaltaisten alojen työnantajat kantavat kohtuuttoman suuren osuuden kuluista. Tämä aiheuttaa työmarkkinoille vääristymiä, jotka näkyvät esimerkiksi ongelmina nuorten naisten työllistymisessä vakinaisiin työsuhteisiin. Kansalliset ylioppilaat esittävät, että vanhempainetuuksien valtion maksaman perusosan ylittävän osan rahoituspohja tulee kerätä kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta vanhempainvakuutuksen muodossa samaan tapaan kuin esimerkiksi työttömyysvakuutusmaksu. Näin vanhemmuuden kustannukset jakautuvat nykyistä tasaisemmin kaikkien työnantajien ja työntekijöiden kesken. Kansalliset ylioppilaat näkee, että vanhempainvakuutusmaksua varten ei tule perustaa erillistä rahastoa, vaan lakia työttömyysetuuksien rahoituksesta tulee muuttaa siten, että vanhempainvakuutus voidaan kerätä ja sitä voidaan hallinnoida työttömyysvakuutusrahaston kautta. Toteutuessaan muutos olisi kaivattu aito rakenteellinen uudistus, joka auttaisi parantamaan naisten asemaa työmarkkinoilla. Muutosehdotus koskee vanhempainetuuksien rahoituspohjaa eikä vaikuta suoraan tai välillisesti esimerkiksi vanhempainvapaan jakamiseen vanhempien kesken, joten se jättää mahdollisuuden tulevaisuudessa uudistaa tai olla uudistamatta vanhempainvapaajärjestelmän muita osaalueita vallitsevan poliittisen tahdon mukaisesti. Toteutuessaan muutos mahdollistaisi lisäksi ansiosidonnaisten etuuksien laajemman kokonaistarkastelun. Edellä mainitun perusteella Kansalliset ylioppilaat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - vanhempainetuuksien valtion maksaman perusosan ylittävän osan rahoituspohja kerätään kaikilta työntekijöiltä ja työnantajilta vanhempainvakuutuksen muodossa ja - lakia työttömyysetuuksien rahoituksesta muutetaan siten, että vanhempainvakuutus voidaan kerätä ja sitä voidaan hallinnoida työttömyysvakuutusrahaston kautta. Aloite nro 28 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Vanhemmuuden kustannukset jaettava tasan Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa päätettiin vanhemmuuden kustannusten jakamisen eri mallien selvittämisestä. Selvityksen valmistuttua asiassa on edettävä viipymättä. Vanhemmuuden kustannusten epätasainen jakaantuminen vaikeuttaa parhaassa työiässä olevien naisten työllistymistä pysyviin työsuhteisiin sekä ehjän ura-, palkkakehityksen sekä eläkekertymän saavuttamista. Kysymys ei ole pelkästään tasa-arvokysymys vaan myös merkittävä kansantaloudellinen ongelma, kun osaavaa työvoimaa ei saada käyttöön parhaalla mahdollisella tavalla. Talouden kestävyyden sekä työvoiman saatavuuden ja tarjonnan varmistamiseksi vanhemmuuden kustannusten jakamisella olisi merkittäviä positiivisia vaikutuksia koko kansantaloutemme näkökulmasta. Nettokustannus yhtä äitiä kohden on työantajalle kutakuinkin vakio. Tällä hetkellä vanhemmuuden kustannusten suhteellinen osuus työnantajan liikevaihdosta onkin pääsääntöisesti sitä suurempi, mitä vähemmän työntekijöitä työnantaja työllistää. Tämän vuoksi työntekijän vanhemmuus on erityisesti pienille yrityksille kohtuuttoman kallista. Erityisesti pk-yritykset joutuvat kulissien takana tekemään riskiarvioita nuorten naisten palkkauksessa. 43 Yksi vauva maksaa äidin työnantajalle noin 12 000 euroa. Keskeisimmät kuluerät ovat raskaudesta johtuvat poissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut. Vanhemmuuden kustannuksista aiheutuva äitiriski näkyy naisvaltaisten yritysten kannattavuudessa. Kustannukset syövät kovalla tavalla naisvaltaisten alojen, kuten palvelu-, hoiva- ja hoitoalan yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Näillä aloilla on kuitenkin suuret kasvumahdollisuudet, ja vanhemmuuden kustannusten jakaminen kannustaisi myös pienempiä yrityksiä uusien työntekijöiden palkkaamiseen matalammalla riskillä, millä olisi selkeästi työllisyyttä lisäävä ja yrittäjyyttä tukeva vaikutus. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että tuoreen selvityksen pohjalta vanhemmuuden kustannukset jaetaan naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi ja yrittäjyyden tukemiseksi. Aloite nro 29 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Vanhemmuuden kustannuksia tasattava viipymättä Euroopan unionin tuomioistuin teki keväällä 2014 päätöksen työntekijän oikeudesta palkkaan toisen äitiysvapaan aikana, vaikka tämä ei olisi palannut edellisen äitiysvapaan jälkeen työhönsä. Tämä päätös näkyy suoraan äidin työnantajan kustannuksissa ja heikentää täten yritysten ja työnantajien kiinnostusta palkata nuorta naista niin kutsutun äitiriskin vuoksi. Niin kauan kuin naisista aiheutuu enemmän kustannuksia työnantajalle kuin miehistä, jatkuu naisten syrjintä työmarkkinoilla. Vaikka hallituskauden aikana on tehty useita tilannetta helpottavia uudistuksia, ei järjestelmä edelleenkään ole tavoitetilassaan. Yksi vauva maksaa äidin työnantajalle noin 12 000 euroa. Keskeisimmät kuluerät ovat raskaudesta johtuvat poissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut. Tulevaisuudessa tulee varmistaa, ettei näiden kulujen maksajana ole ainoastaan äitien työnantajat. Hyviä vaihtoehtoja tilanteen korjaamiselle ovat kertakorvauksen maksaminen äidin työnantajalle perhevapailta palatessa sekä erillisen vanhempainvakuutusjärjestelmän rakentaminen. Lisäksi vanhemmuuden tosiasiallisen jakautumisen tasaaminen äidin ja isän välillä esimerkiksi vanhempainvapaiden 6+6+6-mallia hyödyntäen tasaa kulujen jakautumista. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään viipymättä toimenpiteisiin vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi nykyistä tasaisemmin. Aloite nro 30 Noormarkun Kokoomusnaiset ry: Vanhemmuuden kustannukset Kelan korvattaviksi Vanhemmuuden kustannukset eivät Suomessa jakaannu tasapuolisesti – suurin kustannustaakka kohdistuu äitien työnantajiin. Tällä on huomattava vaikutus nuorten naisten työllisyyteen ja vakituisen työpaikan saantiin ennen perheen perustamista sekä lasten ollessa pieniä. Yhden äitiys- ja vanhempainvapaan kustannuksen on laskettu olevan noin 12.000 euroa. 44 Meillä suomalaisilla ei nykyisessä kestävyysvajeessa ole varaa pitää yhtään nuorta, koulutettua, työhaluista naista kotona työttömänä tai määräaikaisiin pätkätöihin sidottuna. Nopein tapa tukea nuorten naisten työllistymistä on siirtää vanhemmuuden kustannukset pois heidän työnantajiltaan. Työnantajat ovat usein pieniä tai keskisuuria palvelualan yrityksiä joille vanhempainvapaasta aiheutuvat kustannukset ovat suuri taloudellinen riski rekrytoinnissa. Näillä työnantajilla nähdään olevan suurin potentiaalinen mahdollisuus työllistää lisää suomalaisia. Kunhan tämä työelämän rakenteellinen este saadaan korjattua. Edellä mainitun perusteella Noormarkun Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin, jotta vanhempainvapaan kustannukset siirretään Kelan hoidettaviksi uuden perustettavan rahaston kautta. Rahaston pääoma kerätään tasapuolisesti kaikilta suomalaisilta yrityksiltä ja veronmaksajilta. Aloite nro 31 Tapiolan Kokoomus ry: Vanhemmuuden kustannukset Kelan maksettavaksi Nuorten (naisten) työllistymisen helpottamiseksi vanhemmuuden kustannukset pitää siirtää työnantajalta kaikkien työnantajien kollektiivisesti maksettavaksi Kelan kautta. Vanhemmuuden kustannukset ovat täysin kohtuuttomia pienille yrittäjille, erityisesti naisvaltaisilla aloilla. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että vanhemmuuden kustannukset siirretään kaikkien työnantajien kollektiivisesti Puoluehallitus (aloitteista nro 27-31): Aloitteissa esitettiin toimia vanhemmuuden kustannusten jakamisesta tasan. Vanhemmuuden vaikutukset työmarkkinoilla ovat laaja kysymys ja pienten lasten vanhempien työmarkkina-asemasta on tärkeää käydä keskustelua. Perheen valinnanmahdollisuuksien tukeminen, mahdollisimman selkeät pelisäännöt perheetuuksissa, perheiden taloudellinen toimeentulo sekä naisten työmarkkina-aseman ja työllisyyden parantaminen ovat ajankohtaisia työelämäkysymyksiä. Selvityksiä, laskelmia ja uudistuksia aloitteissa nostetuista asioista on viime vuosina tehty runsaasti. Eduskunnan ja hallituksen päätöksin mm. isien mahdollisuuksia perhevapaisiin on parannettu. Isien perhevapaiden yleistyminen edistää naisten asemaa työmarkkinoilla, kun vanhemmuutta ei yhdistetä pelkästään naisiin. Isien roolia on pyritty lisäämään mm. pidentämällä isyysvapaata ja joustavoittamalla sen ajoitusta, kehittämällä isille ns. isäkuukausi ja korottamalla isän, samoin kuin äidin vanhempainrahaa. Vuoden 2013 alusta voimaan tulleella lainmuutoksella isälle tuli oikeus isyysrahaan 54 arkipäivältä. Nämä uudistukset osaltaan tasaavat työnantajille perhevapaista aiheutuvia kustannuksia. Korvauksia, joita maksetaan vanhempainvapaista työnantajille aiheutuvista kustannuksista, on parannettu vuoden 2007 alusta voimaan tulleella sairausvakuutuslain muutoksella. Muutoksella vähennettiin sitä taloudellista rasitetta, joka vanhempainvapaakustannuksista voi yksittäiselle työnantajalle syntyä. 45 Korvausjärjestelmän kautta korvaukset rahoitetaan kaikilta työnantajilta ja työntekijöitä perittävillä maksulla. Sosiaali- ja terveysministeriön asettama laajapohjainen vanhempainvapaatyöryhmä jätti mietintönsä keväällä 2011 (STM, Selvityksiä 2011:12). Työryhmän muistioon on kirjattu esimerkkilaskelma 3 000 euroa kuukaudessa ansaitsevan työntekijän perhevapaasta työnantajalle aiheutuvista nettomenoista, kun otetaan huomioon työntekijän palkka äitiysvapaan ajalta, perhevapaan ajalta ansaittu vuosilomapalkka, lomaraha ja palkan sivukustannukset. Laskelman mukaan perhevapaakustannukset ovat yhteensä 16 537,50 euroa, josta korvaukset työnantajalle ovat 11 271,68 euroa. Nettomenot ovat laskelman mukaan 5 265,82 euroa eli kustannuksista tasataan 68,2 prosenttia. Laskelman johtopäätöksenä voidaan pitää, että työnantajille korvataan melkein 70 prosenttia sellaisista perhevapaakustannuksista, joille voidaan riittävällä tarkkuudella arvioida kustannukset. Kuten aloitteissakin ja asiasta käydyssä julkisessa keskustelussa on tuotu esiin, vanhemmuuteen liittyy työmarkkinoiden näkökuomasta myös muita tekijöitä kuin suoraan perhevapaasta aiheutuvat menot. Vaikka välittömästi äitiyslomista aiheutuvia kustannuksia on tasattu, äitiysloma tuottaa työnantajalle ylimääräisiä kustannuksia ja työtä sijaisen perehdyttämisestä alkaen. Raskaudenaikaiset sairauspoissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut ovat tekijöitä, joiden kustannuksista naisvaltaisille aloille on käyty julkista keskustelua ja niitä on myös eri selvityksissä arvioitu. Raskaudenaikaisia sairauspoissaoloja korvataan työnantajalle. On kuitenkin epävarmaa miltä osin raskaus vaikuttaa sairauspoissaolojen määrään. Selvitysmies Janne Metsämäki toteaa raskaudenaikaisten sairauspoissaolojen osalta raportissaan (Perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvauksen kehittäminen, STM 2005:16) seuraavaa: "Tarkkoja tietoja raskauden aikaisista poissaoloista ei ole. Tilastojen perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että odottavat äidit eivät sairasta keskimääräistä enempää odotusaikana". Selvitysmies toteaa edelleen: "Raskauden aikaisten sairauspoissaolojen osalta voi olla vaikea määritellä, mitkä poissaolot johtuvat raskaudesta ja mitkä muista syistä". Selvitysmiehen raporttiin liittyen on myös hallituksen esityksessä eduskunnalle vanhempainpäivärahoja ja työnantajakustannusten korvaamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (HE 112/2006 vp) todettu: "Jos raskaana oleva työntekijä on sairauslomalla ennen äitiysvapaan alkamista, työnantajalla on velvollisuus maksaa palkkaa vähintään omavastuuajalta. Raskauden aikaisista sairauspoissaoloista ei kuitenkaan ole olemassa tarkkaa tilastotietoa. Olemassa olevien tietojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että odottavat äidit eivät sairasta raskausaikana enemmän kuin työntekijät keskimäärin. Näin ollen työnantajille ei syntyisi erityistä vanhemmuuteen liittyvää kustannusta sairauspoissaolojen vuoksi". Kustannuksia työnantajalle aiheutuu myös tilapäisestä hoitovapaasta, kun alle 10-vuotias lapsi sairastuu äkillisesti. Tilapäistä hoitovapaata voi käyttää kumpi tahansa lapsen vanhemmista ja se voi kestää enintään neljä työpäivää sairautta kohden. Tilastokeskuksen viimeisimmässä vuoden 2008 työolotutkimuksessa tiedusteltiin alle 10-vuotiaiden lasten vanhemmilta, kuinka usein he ovat jääneet kotiin hoitamaan sairasta lastaan edeltävien 12 kuukauden aikana. Tutkimukseen osallistuneista äideistä 72 prosenttia ja isistä 56 prosenttia oli ollut lapsen hoidon vuoksi poissa työstä. Luvut olivat jonkin verran muuttuneet vuodesta 2003, jolloin tehtiin edellinen työolotutkimus. Silloin äideistä 65 prosenttia ja isistä 52 prosenttia oli ollut hoitamassa sairasta lastaan. Tämä antaa viitteitä siitä, että jos kehitys on jatkunut samansuuntaisena, tilapäisestä hoitovapaasta aiheutuvat kustannukset eivät kohdistu pääosin äitien työnantajille. 46 Tilapäisen hoitovapaan ajalta työnantajalla ei ole lakiin perustuvaa palkanmaksuvelvollisuutta. Vastuu työsopimuksen kustannuksista kuuluu lähtökohtaisesti sopijapuolille itselleen. Jos siis työehtosopimusten tai työsopimuksen osapuolet ilman lain velvoitusta sopivat, että kyseisen alan työnantajan tulee maksaa palveluksessaan olevalle työntekijälle palkkaa tai lomarahaa perhevapaan ajalta, palkanmaksuvelvollisuus kuuluu yksinomaan kyseiselle alan työnantajalle. Perhevapaiden palkallisuus on sopimusehto, joka on otettu huomioon asianomaisen alan työehtosopimuksen muista osista neuvoteltaessa. Myös lomaraha eli lomaltapaluuraha on useimmissa työsuhteissa käytössä oleva lisäpalkkio. Lomarahan maksaminen ei perustu vuosilomalakiin, vaan joko työehtosopimukseen, työpaikalla noudatettuun käytäntöön tai työsopimukseen. Edellä todetun perusteella suurimman kustannuksen äidin poissaolosta työnantajalle saattaa tuoda työ sijaisen rekrytoinnista ja hänen perehdyttämisestään. Sijaisen rekrytointi on kuitenkin vaikeammin määriteltävä kokonaisuus. Kustannuksia on mahdoton määritellä tarkasti ja ne vaihtelevat tapauskohtaisesti. Epäsuoria kustannuksia ovat ainakin uuden työntekijän palkkaamisesta ja perehdyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Sijaiselle maksettua palkkaa ei kuitenkaan ole perusteltua laskea perhevapaista aiheutuviin kustannuksiin, koska palkkaa maksetaan tehdystä työstä. Kuten edellä on todettu, perhevapaakustannuksia on tasattu lainmuutoksilla useaan otteeseen ja suurin osa kustannuksista korvataan. Nuorten naisten vaikeus päästä pysyvään työsuhteeseen kielii siitä, että ongelmia kuitenkin on. Tämä ei ole vain tasa-arvo-ongelma, vaan asialla on myös mittavia kansantaloudellisia vaikutuksia. Katkokset työhistorian alussa heijastuvat urakehitykseen koko työuran ajan vähentäen naisten työpanoksen kansantaloudellista arvoa. Mikäli lisämuutoksia halutaan toteuttaa, vaatii se lisärahoitusta. Yksi vaihtoehto tasata perhevapaajärjestelmästä työnantajalle aiheutuvia kustannuksia on suunnata järjestelmän rahoitukseen verovaroja. Yhteiskunnan rahoitusosuuden lisäämistä harkittaessa on otettava huomioon myös julkisen talouden kantokyky. Perhevapaajärjestelmällä edistetään lapsen hyvinvointia ja tuetaan molempien vanhempien mahdollisuuksia osallistua lasten hoitoon ja työelämään. Kokoomuksen tavoitteena on mm. edistää työelämän tasa-arvoa, kannustaa isiä perhevapaiden käyttöön, edistää vanhemmuuden kustannusten jakoa ja joustavoittaa perhevapaiden käyttöä. Perhevapaajärjestelmän kehittämiseen liittyvät asiat valmistellaan kolmikantaisesti. Kokoomus tukee työelämän osapuolia tässä kehittämistyössä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen nro 28 ja toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden nro 27, 29, 30 ja 31 johdosta. Aloite nro 32 Itä-Turun Kokoomusnaiset ry: Vaihtoehtona jäsenmaksu ilman Nykypäivä-lehteä Kokoomuksen jäsenmäärä on laskussa ja uusia jäseniä kaivataan. Esitämme Kokoomukselle yhtenä vaihtoehtona muutosta jäsenmaksuihin. Nykyinen puolueen perimä jäsenmaksu on kallis verrattuna muihin yhdistyksiin. Mielestämme puolue pystyy alentamaan jäsenmaksua, jos Nykypäivälehti jää pois. Alhainen 47 jäsenmaksu on kannustava vastaantulo uusien jäsenten hankinnassa. Alempi jäsenmaksu voisi olla 15-20 euroa. Nykypäivä-lehden tilaajille jäsenmaksu säilyy ennallaan. Ehdotamme seuraavaa: Kokoomuksen jäsen saa itse valita vastaanottaako lehden (Nykypäivä) ja siten määrittää itse myös jäsenmaksunsa suuruuden. Edellä mainitun perusteella Itä-Turun Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta esittämään jäsenmaksumuutosta siten, että Nykypäivälehden tilaus tulee valinnaiseksi. Aloite nro 33 Kaarinan Kokoomusnaiset ry: Nykypäivä-lehti valinnaiseksi jäsenmaksussa Kokoomuksen jäsenmäärä on laskussa ja uusia jäseniä kaivataan. Nykyinen puolueen perimä jäsenmaksu on kallis verrattuna muihin vastaaviin yhdistyksiin. Puolue pystyisi alentamaan jäsenmaksua, jos Nykypäivä-lehden tilauskäytäntöä muutetaan ja annetaan jäsenistölle vaihtoehdot tilata puolueen järjestöjulkaisu ja pää-äänenkannattaja joko verkkojulkaisuna tai painettuna versiona. Alhainen jäsenmaksu on kannustava vastaantulo uusien jäsenten hankinnassa. Alempi jäsenmaksu voisi olla 15-20 euroa. Nykypäivälehden painetun version tilaajille jäsenmaksu säilyisi ennallaan. Tällöin Kokoomuksen jäsen saisi valita vastaanottaako lehden (Nykypäivä) ja siten määrittää itse myös jäsenmaksun suuruuden. Edellä mainitun perusteella Kaarinan Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että - perusjäsenmaksu olisi 15 - 20 €, mikä ei sisältäisi Nykypäivä-lehteä - jäsenmaksuun voisi valinnaisesti lisätä painetun version Nykypäivä-lehdestä (nykyinen hinta) - jäsenmaksuun voisi valinnaisesti lisätä Nykypäivä-lehden digiversion. Puoluehallitus (aloitteista nro 32-33): Nykypäivä -lehden irrottaminen puolueen jäsenmaksusta on ollut esillä aiemminkin mm. puoluekokouksissa Jyväskylässä 2010 ja Rovaniemellä 2012. Aloitteet ovat tulleet aina selkeän enemmistön toimesta hylätyiksi. Vuonna 2002 lehden ilmestyminen oli uhattuna ja lehtiyhtiön taloudellinen tilanne uhkasi myös puolueen taloutta. Tuolloin tehtiin onnistunut jäsenmaksujärjestelmämuutos. Noista vuosista puolueen maksavien jäsenten määrä on kasvanut ja Nykypäivää julkaisevan puolueen omistaman Kansalliskustannus Oy:n talous on vakaalla pohjalla. Kokoomuksella on sen aatteeseen sitoutunut poliittinen viikkolehti, joka on jokaisen Kokoomuksen jäsenen saatavilla. Lehden funktio tiedon välittäjänä on edelleen keskeinen, vaikka sähköisten medioiden merkitys kasvaakin koko ajan. 48 Päivittäinen sähköinen uutispalvelu Verkkouutiset tehdään ja toimitetaan samalla henkilökunnalla kuin Nykypäivä –lehti, joka ilmestyy viikottaisen printtiversion ohella arkisin päivittyvänä digi-versionakin. Tavoitteena on palvella aiempaa paremmin niin jäsenistöä kuin muitakin lukijoita ja ilmoittajia. Julkaisujen lukijakunnalta kerätään säännöllisesti palautetta. Palautteen pohjalta lehden julkiasua ja sisältöjä kehitetään jatkuvasti. Myös Nykypäivän ilmestymiskertojen ja –tapojen osalta kustantaja seuraa jatkuvasti lukijamääriä ja –palautetta sekä markkinakehitystä ja kustannuksia. Edellisessä puoluekokouksessa ja sen jälkeen saatujen toiveiden mukaisesti on lehteä kehitetty niin, että Nykypäivä -lehti on nyt saatavissa lukijan valinnan mukaan valittavissa printtinä tai digiversiona. Lehdessä on taas maksuton järjestöpalstana toimiva Järjestöaviisi ja lehden sisältöä on suunnattu hieman aiempaa selkeämmin päälukijakunnalle eli jäsenistölle. Puolueen sääntöjen 6§:n mukaan ” Puoluevaltuuston syyskokous vahvistaa seuraavaa kalenterivuotta varten jokaiselta varsinaisen jäsenen henkilöjäseneltä ja kannattajajäseneltä kannettavan jäsenmaksun määrän. Puoluevaltuusto voi määrätä alemman jäsenmaksun varsinaisen jäsenen henkilöjäsenelle silloin kun samaan talouteen kuuluu useampi varsinaisen jäsenen henkilöjäsen. Puoluevaltuusto voi määrätä alemman jäsenmaksun tai vapauttaa jäsenmaksuvelvollisuudesta varsinaisen jäsenen henkilöjäsenen nuoren iän, opiskelun tai muun erityisen syyn perusteella. Puolue perii jäsenmaksun suoraan varsinaisten jäsenten henkilöjäseniltä. Puolueen jäsenmaksun yhteydessä kerätään puolueen varsinaisen jäsenen henkilöjäseneltä myös varsinaisen jäsenen henkilöjäseniltään kantamat jäsenmaksut, jotka puolue tilittää varsinaiselle jäsenelle puoluehallituksen vahvistaman aikataulun mukaisesti. ” Kokoomuksen jäsenmaksun suuruus on varsin maltillinen kun sitä vertaa muiden puolueiden jäsenmaksuihin tai yleensä järjestöjen jäsenmaksuihin. Monilla muillakin järjestöillä jäsenmaksuun sisältyy järjestölehti, joka tulee nähdä jäsenmaksuun kuuluvana konkreettisena jäsenetuna, jota voi hyödyntää myös jäsenhankinnassa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite 34 Kiuruveden Kokoomus ry: Puolueen jäsenmaksujen alentaminen eläkeläisille Seniorikansalaiset ovat suuri voimavara järjestötyössä. Virkeät eläkeläiset pitävät kokoomus-kahviloita pystyssä, silloin kun niitä tarvitaan. Kuitenkin monet eläkkeelle jäävät eroavat puolueesta, koska kokevat jäsenmaksun liian suureksi. Me Kiuruveden Kokoomuksessa emme haluaisi menettää näitä seniorijäseniä korkean jäsenmaksun takia. Siksi Kiuruveden Kokoomus esittää puoluekokoukselle, että puolueen jäsenmaksu eläkeläisiltä olisi 25 euroa. Edellä mainitun perustella Kiuruveden Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että eläkeläisten jäsenmaksu olisi 25 euroa. 49 Puoluehallitus: Puoluehallitus yhtyy aloitteen tekijöiden arvostukseen seniorikansalaisten järjestö- ja vaalityössä tekemää usein korvaamatonta panosta kohtaan. Puolueen sääntöjen 6§:n mukaan ” Puoluevaltuuston syyskokous vahvistaa seuraavaa kalenterivuotta varten jokaiselta varsinaisen jäsenen henkilöjäseneltä ja kannattajajäseneltä kannettavan jäsenmaksun määrän. Puoluevaltuusto voi määrätä alemman jäsenmaksun varsinaisen jäsenen henkilöjäsenelle silloin kun samaan talouteen kuuluu useampi varsinaisen jäsenen henkilöjäsen. Puoluevaltuusto voi määrätä alemman jäsenmaksun tai vapauttaa jäsenmaksuvelvollisuudesta varsinaisen jäsenen henkilöjäsenen nuoren iän, opiskelun tai muun erityisen syyn perusteella. Puolue perii jäsenmaksun suoraan varsinaisten jäsenten henkilöjäseniltä. Puolueen jäsenmaksun yhteydessä kerätään puolueen varsinaisen jäsenen henkilöjäseneltä myös varsinaisen jäsenen henkilöjäseniltään kantamat jäsenmaksut, jotka puolue tilittää varsinaiselle jäsenelle puoluehallituksen vahvistaman aikataulun mukaisesti. Varsinaisen jäsenen edustusoikeus ja äänivalta määräytyy sen edellisenä vuonna jäsenmaksunsa maksaneiden henkilöjäsenten lukumäärän mukaan. Jäsenmaksuvelvollisuutensa laiminlyöneillä varsinaisten jäsenten henkilöjäsenillä ei ole oikeutta puolueen antamiin jäsenetuihin.” Edellä kerrotun mukaisesti jäsenmaksun suuruuden ja siitä mahdollisesti annettavien alennusten määrääminen kuuluu puolueen sääntöjen mukaan puoluevaltuustolle. Se arvioi vuosittain jäsenmaksun suuruutta ja sitä, ovatko siitä mahdolliset alennukset mahdollisia ja tarkoituksenmukaisia. Tällä hetkellä Kansallisen Seniorit ry:n jäsenet saavat puolueen jäsenmaksusta viiden (5 €) euron alennuksen. Puolueen paikallisyhdistysten mallisääntöjen mukaan ”Jokainen varsinainen jäsen ja kannattajajäsen suorittaa yhdistykselle jäsenmaksuna sen määrän, jonka yhdistyksen syyskokous seuraavaa kalenterivuotta varten vahvistaa. Kunniapuheenjohtaja ja kunniajäsen eivät suorita jäsenmaksua yhdistykselle. Yhdistys on kuitenkin velvollinen maksamaan puolueelle ja piirille jäsenmaksun heidänkin osaltaan.” Näin ollen jäsenensä ja näiden ansiot parhaiten tuntevilla paikallisyhdistyksillä on jo nyt oikeus myöntää alennus omasta jäsenmaksuosuudestaan niille, joille se oikeaksi katsoo. Paikallisyhdistyksen säännöt sallivat jo nyt myös kannattajajäsenyyden. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 35 Kälviän Kokoomus ry: Paikallisyhdistysten toiminta myös turvattava Kansallisen Kokoomus r.p:n jäseninä ovat mm. paikallisyhdistykset ja rekisteröidyt kunnallis- ja aluejärjestöt. Piirijärjestön sääntöjen 2 §:n mukaan piirin tarkoituksena on edustaa Kokoomuslaista ideologiaa ja näkemystä maakunnissa harjoitettavassa poliittisessa toiminnassa. Edelleen sääntöjen 12 50 §:ssä on jäsenyhdistyksille määritelty aloiteoikeus ja 20 §:ssä nimetyn hallituksen tehtävänä on johtaa piiriä kokousten päätösten mukaisesti, valmistella piirin kokoomuslainen poliittinen ohjelma, kannanotot ja sen tarkistukset sekä valvoa sääntöjen noudattamista ja ohjata jäsenyhdistysten toimintaa. Jostain syystä itse Kansallisen Kokoomus r.p:n säännöissä linjaukset, toimet ja ohjeistukset kenttätoiminnan tukemisesta ja elvyttämisestä paikallisyhdistyksien toimintaan, eivät ole lähelläkään sitä, mitä elinvoimaisena pysyvän puolueen tulisi paikallisyhdistyksien toiminnan tukemiseksi tehdä. Muuttuvissa olosuhteissa, kuten tapahtuneiden kuntaliitoksien myötä kunnallisjärjestöjen taloudellinen asema on vahvistunut ja paikallisyhdistyksien taloudellinen asema vastaavasti heikentynyt. Vakiintuneen käytännön mukaan luottamushenkilöiden palkkiosta perittävä puoluevero menee lyhentämättömänä kunnallisjärjestöjen pankkitileille, paikallisyhdistyksien jäädessä kamppailemaan kasvavien talousongelmien kanssa. Heikko talous vaikuttaa suoraan toiminnan ja aloitteellisuuden näivettymiseen yksittäisissä paikallisyhdistyksissä. Vaatii uskomatonta rohkeutta ja aktiivisuutta osallistua yhdistyksen toimintaan, puhumattakaan toimia yhdistyksen johtotehtävissä. Puolueen tehtävänä on luoda yhdistyksille toimintaedellytykset, mutta myös mahdollisuudet saada tekemästään työstä saatavissa oleva mahdollinen korvaus. Tällä tarkoitamme luottamushenkilönveron jakamista kunnallisjärjestöiltä paikallisille yhdistyksille, jotka toimimallaan alueella ovat kuitenkin vaalimenestyksen pohja. Jakamisen perustana voitaneen pitää esim. kunnallisvaalien jälkeistä alkavan vuoden ensimmäisen päivän jäsenmäärää, koska jäsenet ovat yhdistystoiminnan jatkumisen kivijalka. Edellä mainitun perusteella Kälviän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että kunnallisjärjestöt kohdentavat alueella toimiville paikallisyhdistyksille saamastaan luottamushenkilöverosta esimerkiksi edellä mainitun jäsenmäärään perustuvan suhteutetun osuuden. Kunnallisjärjestöjen sääntöihin tarvitaan vastaavat muutokset. Puoluehallitus: Aloitteen tekijät kiinnittivät ansiokkaasti huomiota paikallistason toiminnan turvaamiseen. Kansanliike voi menestyä vain, mikäli kaikki sen jäsenet tuntevat aitoa osallistumisen riemua. Kuntaliitosten myötä myös kokoomustoiminta saa uusia yhteistyön ja toiminnan muotoja. Muutos on nähtävä mahdollisuutena toimia aiempaa paremmin. Kunnallisjärjestöt ovat luonteeltaan yhteistyöelimiä ja alueen paikallisyhdistykset niiden jäseniä. Ne päättävät itse omista säännöistään. Jäsenillä on oikeus osallistua päätöksentekoon ja saada suhteellinen edustuksensa sen päättäviin elimiin. Toimintatavat – ja kulttuurit vaihtelevat maan eri alueilla ja kunnissa. Puoluehallituksen käsityksen mukaan kussakin kunnassa ja yhdistyksessä pystytään parhaiten itse määrittelemään toiminnan tarpeet ja kohdistamaan resurssit. Kunnallisjärjestöjen roolin muuttumista on kuitenkin syytä tarkoin seurata ja tarvittaessa ohjeistaa kunnallisjärjestöjä sekä arvioida tarvetta päivittää mallisäännöt ohjaamaan kunnallisjärjestön toimintaa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 36 Keski-Lahden Kokoomus ry: Kuluttajansuojaa äänestäjille 51 Kokoomuksen tulee julkisesti ennen vaaleja tavoitella Suomeen porvarihallitusta. Puolueen tulee tavoitella hallitusyhteistyötä ensisijaisesti yhdessä keskustan, kristillisdemokraattien ja ruotsalaisen kansanpuolueen kanssa, johon tulee voida vaalituloksesta riippuen sisällyttää myös yhteistyö perussuomalaisten kanssa. Nykyisessä käytännössä, jossa hallitus voi muodostua lähes mistä tahansa koalitiosta äänestystuloksesta riippumatta, äänestäjien ”kuluttajansuoja” jää toteutumatta. Tämä on omiaan rapauttamaan kansalaisten luottamusta parlamentaariseen demokratiaan. Edellä mainitun perusteella Keski-Lahden Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Kansallinen Kokoomus rp ilmoittaa julkisesti ennen seuraavia eduskuntavaaleja tavoittelevansa Suomeen porvarihallitusta. Puoluehallitus: Puoluehallitus on sitä mieltä, että toimivassa demokratiassa äänestäjien vaaleissa ilmaiseman tahdon on syytä näkyä vaalien jälkeen syntyvässä hallitusratkaisussa. Poliittisen järjestelmän legitimiteetti edellyttää sitä. Parlamentarismi on Suomessa vahvistunut perustuslain uudistamisen jälkeen. Vakiintuneeksi käytännöksi 2000-luvulla on muodostunut se, että vaalien jälkeen suurimman eduskuntaryhmän puheenjohtaja kutsuu eduskuntapuolueet koolle. Tässä kokouksessa on toistaiseksi poikkeuksetta nimetty hallitustunnustelijaksi suurimman puolueen puheenjohtaja, joka on vaaleissa ollut myös puolueensa pääministeriehdokas. Ennen vuoden 2011 eduskuntavaaleja, jolloin Suomessa oli kolme suurta puoluetta, oli myös lähes poikkeuksetta selvää, että kahdella päähallituspuolueella oli yhdessä enemmistö eduskunnassa. Vuoden 2011 vaaleissa siirryttiin Suomessa neljän keskisuuren puolueen aikaan. Millään kahden puolueen hallitusrungolla ei siis ole automaattisesti enemmistöä eduskunnassa. Puoluehallituksen arvio on se, että tämä tilanne on jatkumassa ja että voi hyvinkin olla, että riittävän vahvaa enemmistöhallitusta ei ole Suomeen saatavissa ilman laajaa koalitiopohjaa tai kolmen keskisuuren puolueen hallitusta. Yksi hyvinkin mahdollinen tulevaisuuden kehityskulku on se, että keskisuurten puolueiden määrä ennemmin kasvaa kuin vähenee. Suomen poliittinen järjestelmä on viimeisten vuosikymmenten osalta rakentunut vahvojen, koko vaalikauden istuvien enemmistöhallituspohjien varaan. Puoluekentän muutos voi johtaa kehitykseen, jossa vähemmistöhallitukset ovat välttämättömiä. Tämä edellyttää jossain määrin suomalaisen poliittisen kulttuurin muutosta. Vireillä on vaalijärjestelmän muutos. Siinä eduskuntavaalien ja kunnallisvaalien rytmitys muuttuu siten, että kunnallisvaalit seuraavat aina eduskuntavaaleista kahden vuoden päästä. Uudistus parantaa myös jossain määrin mahdollisuuksia muodostaa Suomeen vähemmistöhallituksia. 52 Hallituksen kaatuminen luottamusäänestyksessä ja sen jälkeen koetut vaikeudet uuden muodostamisessa johtaisivat yhä ennenaikaisiin vaaleihin, mutta uusi eduskunta valittaisiin vain jäljellä olevalle kaudelle. Puoluehallitus arvioi, että tämä uudistus lisäisi Suomen poliittisen järjestelmän vakautta ja puolueiden halukkuutta sopia asioita, jotka molemmat ovat välttämättömiä edellytyksiä vähemmistöhallitusten toiminnalle. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Kokoomuksen tavoitteena on jälleen olla Suomen suurin puolue. Se tarkoittaa, että Kokoomuksen puheenjohtaja nimitetään hallitustunnustelijaksi ja että Suomeen muodostetaan sen jälkeen Kokoomuksen johdolla vaalituloksen ja kansalaisten tahdon mukainen hallitus. Hallituksen muodostamisessa keskeisiä asioita ovat hallituksen ohjelmaan liittyvät kysymykset ja yhteinen näkemys niistä uudistuksista, joita suomalainen yhteiskunta tarvitsee seuraavan vaalikauden aikana. Tärkeää on myös hallituspuolueiden keskinäinen luottamus. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 37 Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Tietoyhteiskuntaverkoston perustaminen Kokoomuksessa toimii monia ohjelmatyön verkostoja ja valtuuskuntia. Ne tarjoavat kaikille puolueen jäsenille mahdollisuuden vaikuttaa politiikan sisältöihin ja tavata samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. Voisikin sanoa, että ohjelmatyö muodostaa kokoomuksen peruskallion. Jäsenistön arjen osaaminen ja hiljainen tieto muodostavat valtavan potentiaalin. Tietoyhteiskunta-asioilla on nykypäivänä alati kasvava merkitys. Vaikka ne koskettavat käytännössä jokaista yhteiskunnan sektoria, on osa-alue jäänyt puolueemme ohjelmatyössä vähemmälle huomiolle. Tulevaisuuteen katsovana puolueena kokoomus on luonnollinen johtohahmo myös tietoyhteiskuntaan liittyvien kysymysten ratkaisijana ja visioijana. Johtajuutta ei tästä ole ottanut vielä käytännössä yksikään puolue. Siksi tarvitsemme tietoyhteiskuntaverkoston antamaan vauhtia visiointiin ja tulitukea tuumailuihin. Tietoyhteiskuntaan liittyvät asiakokonaisuudet vaativat näkemystä ja osaamista. Ohjelmatyön lisäksi verkostolla on myös tärkeä rooli oman sektorinsa toimijoiden yhteenliittymänä. Tietoyhteiskunta ja siihen liittyvät digitaaliset liiketoiminnot sekä työllistävät merkittävästi, että ovat tulevaisuuden uuden kasvun avaimia. Kokoomus tarvitsee näkemystä ja osaamista myös alalla toimivilta jäseniltään. Edellä mainitun perusteella Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta perustamaan tietoyhteiskunta-asioiden ohjelmatyön verkoston. Aloite nro 38 Munkinseudun Kokoomus ry: Toimikunta- ja työryhmälaitoksen palauttaminen Puolue luopui toimikuntalaitoksestaan runsaat viisi vuotta sitten. Se korvattiin ohjelmatyön verkostoilla ja valtuuskunnilla. Ohjelmatyön verkostoja on neljä: osaamisen ja sivistyksen, kansainvälisen politiikan, hyvinvointipolitiikan ja ympäristöpolitiikan verkostot. Valtuuskunnat keskittyvät erityiskysymyksiin ja 53 vaalityöhön. Ne ovat yrittäjyys-, palkansaaja-, maaseutu-, kulttuuri-, kirkollis- sekä kunnallis- ja aluepoliittinen valtuuskunta. Nykyinen rakenne on ollut asiantuntemuksen käytön ja saatavuuden kannalta heikko. Elävä kontakti osaamiseen on kadonnut. Jäsenistössä on laajaa asiantuntemusta ja tämä kenttä ja verkostoitumismahdollisuus on jätetty käyttämättä. Toiseksi, nykyinen rakenne ei kata erityisesti Kokoomukselle eräitä aivan keskeisiä politiikan alueita, kuten energia- ja ilmastopolitiikka, talous- ja veropolitiikka sekä puolustus- ja turvallisuuspolitiikka. Lisäksi kokoomuslainen ideointi ja ajattelu EU:n kehittämisestä jäävät muiden asioiden jalkoihin, jos sinnekään. Suomi ja koko Eurooppa ovat rämpineet vuosia heikossa talouskasvussa, ja työttömyysluvut ovat huolestuttavat. EU:n reaalinen BKT oli viime vuonna edelleen alle vuoden 2007 tason. Silti Kokoomus ei katso tarpeelliseksi käsitellä talouskysymyksiä laajasti puolueen jäseniä kuullen. Ainakin ulospäin näyttää siltä, että linjaukset syntyvät puolueen johdossa ja ministeriryhmässä virkamiesten ansiokkaalla avustuksella ja muiden puolueiden usein hyvin avoimia linjauksia kuullen. Munkinseudun Kokoomus haluaa vahvistaa kokoomuslaista kannanmuodostusta ja vaikuttavuutta. Esitämme palaamista toimialakohtaiseen toimikunta- ja työryhmätyöskentelyyn, joka kokoaa reaaliaikaisesti puoluejohdon käyttöön asiantuntevan ideoinnin, ohjelmatyön ja kannanottojen valmistelun. Rakenteen tulisi kattaa ainakin kaikki Kokoomukselle keskeiset politiikat. Edellä mainitun perusteella Munkinseudun Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että palataan toimialakohtaiseen toimikunta- ja työryhmätyöskentelyyn. Aloite nro 39 Virtuaalikokoomus ry: Ohjelmaryhmiä hyödynnettävä politiikan valmistelueliminä Kokoomus-puolueen jäsenistössä on merkittävä määrä osaamista, jota ei tällä hetkellä osata hyödyntää. Kokoomus-puolueella on olemassa useita verkostoituneita ohjelmaryhmiä, mutta niiden toimintaa ja roolia tulee jatkokehittää. Ohjelmaryhmien jäsenten näkökulmasta ne toimivat satunnaisesti eivätkä kovin suunnitelmallisesti. Ohjelmaryhmistä tulisi jatkossa kehittää myös politiikan valmisteluelimiä, ei vain tiedon vastaanottoryhmiä, mikä on pitkälti muodostunut niiden nykyiseksi rooliksi. Puolueen sisällä oleva osaaminen tulee saada entistä laajemmin käyttöön, jotta Kokoomus kasvaa ja vahvistuu puolueena. Edellä mainitun perusteella Virtuaalikokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että ohjelmaryhmiä hyödynnetään politiikan valmistelueliminä. Puoluehallitus (aloitteista nro 37-39): Puoluehallitus lähtee siitä, että kaiken puolueen piirissä tehtävän ohjelmatyön tavoitteena on vahvistaa Kokoomuksen asemaa Suomen johtavana, tulevaisuuteen suuntautuvana uudistusvoimana. 54 Tämä on ollut lähtökohta, kun puolueen ohjelmatyön muotoja on viimeisten vuosien aikana uudistettu. Toimikuntajärjestelmän uudistamisesta päätettiin puoluehallituksessa syksyllä 2004. Toimikunnat koottiin neljäksi politiikkaohjelmaksi, jotka keskittyivät puolueen strategiassa määriteltyihin, keskeisimmiksi nähtyihin politiikan kokonaisuuksiin. Politiikkaohjelmiin siirtyminen oli osittain ratkaisu siihen, miten oppositiossa oleva puolue pystyy parhaiten rakentamaan omaa vaihtoehtoaan ja viestimään siitä. Seuraava muutos ohjelmatoimintaan tehtiin vuonna 2008. Politiikkaohjelmat järjestettiin uudelleen. Niistä muodostui verkostoja, joille määriteltiin yhteinen toimintamalli ja joiden tavoitteeksi asetettiin se, että ne pystyivät tavoittamaan mahdollisimman suuren osan puolueen jäsenistöstä, varsinkin kunnallispolitiikassa vaikuttavat asianomaisten lautakuntien kokoomuslaiset jäsenet. Ympäristöpolitiikan verkosto perustettiin. Puolueen ohjelmatoimintaa on tukenut pitkin matkaa niin eduskuntaryhmän kuin ministeriryhmän puitteissa tehty ohjelmatyö. Eduskuntaryhmä on tuottanut kansanedustajien johdolla valmisteltuja raportteja yksittäisistä kokonaisuuksista, kuten esimerkiksi digitaalisista sisämarkkinoista, maahanmuuttopolitiikasta, energiakysymyksistä tai yrittäjyyspolitiikasta. Tällä hetkellä eduskuntaryhmässä on käynnissä mm. arktista aluetta, energiapolitiikkaa, sosiaali- ja terveyspolitiikkaa sekä työllisyyspolitiikkaa koskevat työryhmät, jotka ovat omassa työssään käyttäneet hyväksi myös verkostoihin ilmoittautuneiden kokoomuslaisten asiantuntemusta. Viime eduskuntavaalien alla ministeriryhmän johdolla laadittiin raportit mm. hyvinvointipolitiikasta sekä talouskasvua ja työllisyyttä vauhdittavista toimista. Näissä työryhmissä olivat edustettuina niin puoluevaltuusto, puoluehallitus kuin eduskuntaryhmä. Puoluehallitus muistuttaa siitä, että hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa vuodelle 2014 on todettu, että kuluvan vuoden aikana on tarkoitus arvioida ohjelmatyön toimintamuotojen tarkoituksenmukaisuutta. Tässä työssä painotetaan ennen kaikkea yhteiskunnallisten muutosten synnyttämää painetta uudistaa politiikan toimintatapoja. Tarkoituksena on varmistaa se, että uusien osallistumismuotojen, ennen kaikkea sosiaalinen media, mahdollisuudet hyödynnetään. Puoluehallitus toteaa, että tämä arviointityö on vielä kesken. Yksi uudistamistyötä ohjaavista periaatteista on se, että ohjelmatyön tulee suuntautua avoimesti muuhun yhteiskuntaan ja osallistaa, ei vain kokoomuslaisia, vaan laajemmin myös kaikkia niitä suomalaisia, jotka ovat suomalaisen yhteiskunnan uudistamisesta kiinnostuneita. Toiseksi, tiedossa on, että valmisteilla oleva sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus luo puitteita uudenlaiselle ohjelmatyölle, joka asettuu valtakunnallisen ja paikallisen tason väliin. Uudistuksessa pitää vastata myös tähän. Kolmanneksi, tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa, puoluehallitus suuntautuu kriittisesti ajatukseen siitä, että rakennetaan pysyviä ohjelmatyön rakenteita, vaan ennemminkin ohjelmatyössä pitää pystyä tunnistamaan tulevaisuudessa vaikuttavia muutosvoimia, ennakoimaan niiden aiheuttamia muutospaineita sekä valmistelemaan havaintojen pohjalta kokoomuslaisia vastauksia tulevaisuuden haasteisiin. 55 Tätä tarkoitusta varten puoluekokouksen käsittelyyn on tuotu Kokoomuksen tulevaisuusasiakirja, joka kartoittaa 2020-luvun Suomea ja sitä, millaista Suomea Kokoomus rakentaa. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tulevaisuudessa ohjelmatyölle määritellään esimerkiksi kerran kahdessa vuodessa kaksi tai kolme painopistealuetta, joihin Kokoomus ohjelmatyössään panostaa. Puoluehallituksen mielestä esimerkiksi tietoyhteiskunta tai sivistyspolitiikka voisivat hyvinkin olla tällaisia painopisteitä. Tähän rytmiin ohjaa tällä hetkellä käsittelyssä oleva vaalijärjestelmän muutos, jossa kunnallisvaalit asettuisivat aina puoliväliin eduskuntavaalien vaalikautta. Näin ohjelmatyössä voitaisiin keskittyä kahden vuoden ajan kunnallisvaalien kannalta olennaisiin kysymyksiin ja panostaa niiden jälkeen seuraavat kaksi vuotta seuraaviin eduskuntavaaleihin tähtäävään ohjelmatyöhön. Puoluehallitus esittää myös toiveen, että jäsenistö lähettäisi esityksiä ja tekisi aloitteita ohjelmatyön painopisteistä esimerkiksi Kokoomuksen nettisivuilla olevan palautelomakkeen kautta. Puoluehallitus näkee niin ikään tärkeäksi sen, että koordinaatiota, yhteistyötä ja tiedotusta käynnissä olevasta ohjelmatyöstä niin puolueen, eduskuntaryhmän kuin ministeriryhmän osalta parannetaan. Ohjelmatyön ja muun järjestötoiminnan uudistamista on tarkoitus linjata tarkemmin tulevassa järjestöasiakirjassa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 40 Oulun Kokoomusopiskelijat ry: Puoluekokousaloitteet käsiteltävä puoluekokouksessa Edellisissä puoluekokouksissa ei ole ehditty käsittelemään kaikkia niille osoitettuja aloitteita, vaikka niihin olisi ollut käytettävissä runsaasti kokousaikaa. Oulun Kokoomusopiskelijat ry haluaa, että puoluekokous antaa kaikille aloitteille mahdollisuuden tulla käsitellyksi puoluekokouksessa. Aloiteoikeus on keskeisimpiä Kokoomuksen paikallisyhdistyksen oikeuksia puoluekokouksessa äänioikeuden lisäksi. Tällä hetkellä voidaan sanoa, että kuitenkaan kyseessä ei ole läheskään ehdoton oikeus, sillä aloitteiden käsittelyjärjestyksellä on mahdollista pelata osa aloitteista puoluekokouksen ulkopuolella käsiteltäviksi, eikä yhdistysten aloiteoikeus siten pääse tosiasiallisesti toteutumaan. Lisäksi ainoastaan puoluekokouksen aikana yhdistyksen kokousedustajalla on äänioikeus ja mahdollisuus viedä yhdistyksen aloitteita äänestykseen. Näitä oikeuksia yhdistyksillä ei ole puoluevaltuustossa. Oulun Kokoomusopiskelijat ry haluaa muistuttaa, että puolueen säännöt eivät mahdollista, että puoluekokoukselle osoitetut aloitteet käsittelisi jokin muu puolueen toimielin kuin puoluekokous. Puolueen sääntöjen 7 §:n mukaan puoluevaltuustolla on puoluekokousten väliaikana päätösvalta kaikissa puolueen asioissa paitsi niissä asioissa, jotka on puolueen sääntöjen mukaan on määrätty puoluekokoukselle. Puolueen sääntöjen mukaan 13 §:n mukaan varsinaisen puoluekokouksen on käsiteltävä sille esitetyt aloitteet ja hallituksen niistä antamat lausunnot. Vaihtoehtoinen tulkinta 13 §:n merkittävyydestä 56 tarkoittaisi, että puoluevaltuuston toimivaltaan kuuluisi myös puolueen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinta seuraavaan puoluekokoukseen asti, mikäli kyseiseen puheenjohtajistoon kuuluva eroaa tehtävästään kesken kauden, sillä puolueen puheenjohtajiston valintaa ei edes sivuta missään muualla säännöissä. Edellä mainitun perusteella Oulun Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta lisäämään puoluehallituksen esitykseen puoluekokouksen työjärjestykseen kohdan, jossa todetaan puoluekokouksen päättyvän vasta, kun kaikki puolueen sääntöjen 13 §:n mukaiset sääntömääräiset asiat ovat tulleet käsitellyksi kokonaisuudessaan. Aloite nro 41 Vuosaareen Kokoomus ry: Puoluekokousaloitteiden käsittely Kokoomuslaisille paikallisyhdistyksille merkittävin vaikuttamisen kanava on puoluekokous. Puoluekokouksessa aloitteiden käsittely jää kuitenkin usein muiden "kiireisimpien" asioiden alta kakkossijalle ja aloitteita joudutaan käsittelemään puoluekokouksen jälkeen puolueen muissa päättävissä elimissä kuten puoluehallituksessa ja -valtuustossa. Viimeksi kunnallisvaalien alla kokoomuksen viralliseksi linjaksi tuli vaatia sairauspäivään karenssia. Päätös itsessään voi olla oikea, mutta sen käsittely huonoa. Aloitteen kohtalosta päätettiin muutamia viikkoja ennen kunnallisvaaleja ja vastustajamme saivat tästä oivan lyömäaseen juuri vaalikampailun käydessä kiihkeimmillään. Aloitteiden käsittelyä voidaan varmasti tehostaa esimerkiksi käyttämällä kokousaikaa tehokkaammin aloitteiden käsittelyyn, sallimalla sähköinen äänestys ja järkeistämällä puheenvuoroja. Puoluekokousaloitteet tulisi käsitellä jo nimensäkin puolesta nimenomaan puoluekokouksissa ja vain erityisissä poikkeustilanteissa muissa puolueen päättävissä orgaaneissa. Edellä mainitun perusteella Vuosaaren kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että puoluekokousaloitteet käsitellään nimenomaan puoluekokouksessa. Puoluehallitus (aloitteista nro 40-41): Puoluekokous päättää Kokoomuksen tärkeimmät linjaukset. Puoluekokouksessa käsitellään sääntömääräiset asiat, sekä vaihteleva määrä muita asiakirjoja. Näillä kaikilla on tärkeä rooli ja ne linjaavat Kokoomuksen tavoitteita. Puoluekokouksen valmistelu aloitetaan noin kaksi vuotta ennen kokousta ja tässä yhteydessä joudutaan tekemään taloudelliset sitoumukset, jotka perustuvat osaltaan kokouksen karkeaan aikatauluun. Kokoukseen osallistujat saapuvat eri puolilta Suomea. Heistä iso osa kulkee julkisella liikenteellä ja ovat näin ollen tiettyihin aikatauluihin sidottuja. Kokouksen järjestelyjen, tilavarausten aikarajojen, kokoukseen liittyvien kustannusten sekä kokousedustajien ajankäytön ja liikkumisen vuoksi kokouksella on oltava absoluuttinen takaraja. 57 Puoluekokouksen järjestelyjen saumaton läpivienti tilanteessa missä sen kaikissa olosuhteissa tulisi käsitellä kaikki, määrästä riippumatta, sille jätetyt aloitteet, johtaisi vääjäämättä aloiteoikeuden rajaamiseen. Koska oikeus aloitteiden tekemiseen on jäsenistön keskeinen oikeus, aloiteoikeutta ei tule rajata. Sen sijaan aloitekäsittelyä voidaan parantaa aikataulullisilla sekä teknisillä keinoilla. Aloitteiden käsittelyyn varattua aikaa on lisätty mm. luopumalla ruokailutauosta. Erilaisten teknisten apulaitteiden käyttämistä on myös kokeiltu. Ne eivät olennaisesti ole nopeuttaneet aloitteiden käsittelyä ja toisaalta ne ovat nostaneet kokouksen kuluja merkittävästi. Tästä huolimatta jokaisen kokouksen valmistelujen yhteydessä näitä mahdollisuuksia selvitetään ja harkitaan asioiden mahdollisimman asiallisen mutta ripeän käsittelyn varmistamiseksi. Kuten aloitteen tekijät toteavat, on aloiteoikeus jäsenistön keskeisimpiä vaikuttamiskanavia puolueessa ja aloitteet ansaitsevat arvoisensa käsittelyn puoluekokouksessa. Puolueen sääntöjen 13 §:n mukaan aloitteet käsitellään puoluekokouksessa. Puoluekokous voi kuitenkin niin päättäessään delegoida päätösvaltaa aloitteiden käsittelyn osalta puoluevaltuustolle yhdistyslain tätä estämättä. Puoluehallituksen tavoitteena on aina kaikkien aloitteiden käsittely puoluekokouksessa mahdollisimman monen kokousedustajan läsnä ollessa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 42 Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Puoluekokousaloitteiden päällekkäisistä toimitustavoista luovuttava Kokoomuksen puoluekokousaloitteet on lähetettävä puoluehallitukselle ohjeiden mukaisesti sekä sähköisesti että kirjepostina. Puoleen säännöissä ei ole mainintaa aloitteiden lähetystavasta, vaan ainoastaan ohjeistus määrää aloitteiden lähettämisestä sekä postitse että sähköpostitse. Tämänhetkinen menettelytapa puoluekokousaloitteiden toimittamisessa on päällekkäisestä ja näin ollen aikaa vievää sekä tehotonta. Joensuun Opiskelevien Porvareiden näkemys on, että aloitteet voidaan toimittaa puoluehallitukselle yhdistysten oman valinnan mukaan joko postitse tai sähköisesti. Aloitteiden asianmukaisen käsittelytavan yhdistyksessä voi todentaa muutoinkin kuin perinteisellä allekirjoituksella. Esimerkiksi jäsensivujen kautta aloitteiden toimittaminen olisi vaivatonta ja puheenjohtajan jäsensivuille kirjautuminen toimisi niin sanottuna sähköisenä allekirjoituksena. Joensuun Opiskelevat Porvarit kokee, että puoluekokousaloitteiden toimittaminen puoluehallitukselle sähköisesti on varsin riittävä toimitustapa. Puoluekokousaloitteiden toimittaminen paperisena on tarpeetonta ja luo lisäkustannuksia. Lisäksi aloitteiden toimittaminen postitse ei ole ympäristöystävällistä. Edellä mainitun perusteella Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että puoluekokousaloitteita ei tarvitse jatkossa toimittaa postitse, vaan aloitteiden toimittaminen sähköisesti on riittävä muoto. 58 Puoluehallitus: Joensuun Opiskelevat Porvarit on kiinnittänyt aloitteessaan huomiota puoluekokousaloitteiden toimitustapoihin. Puolueen säännöissä aloiteoikeudesta puoluekokoukselle todetaan seuraavaa: ”Oikeus aloitteiden tekemiseen puoluekokoukselle on puolueen varsinaisilla jäsenillä ja eduskuntaryhmällä. Puolueen sääntöjen muuttamista koskevat aloitteet on jätettävä puoluehallitukselle viimeistään kymmenen (10) viikkoa ennen kokousta. Muut aloitteet on jätettävä puoluehallitukselle viimeistään kahdeksan (8) viikkoa ennen kokousta. Puoluehallitus lähettää tehdyt aloitteet vähintään neljätoista (14) päivää ennen kokousta lausunnollaan varustettuina puolueen varsinaisille jäsenille.” Puoluekokoukselle jätettyjen aloitteiden määrä on vaihdellut suuresti 2000-luvulla. Turun puoluekokoukselle jätettiin 98 aloitetta vuonna 2002 ja Jyväskylän puoluekokoukselle jätettiin 199 aloitetta vuonna 2010. Tälle Lahden puoluekokoukselle jätettiin 199 aloitetta käsiteltäväksi. Puoluekokousaloitteet ovat keskeinen osa puolueen harjoittamaa aate- ja ohjelmatyötä. Aloitteiden ja niihin tehtävien puoluehallituksen lausuntojen valmisteluprosessin koordinointi- ja käsittelyvastuuta hoitaa puoluetoimiston sille osoittamat virkailijat. Aloitteiden toimittaminen digitaalisessa muodossa edesauttaa ja nopeuttaa merkittävästi aloitteiden valmisteluprosessia ja puoluehallituksen lausuntojen saattamista puolueen varsinaisten jäsenten tiedoksi sääntöjen mukaisesti. Digitaaliseen toimitukseen liittyy kuitenkin edelleen tiettyjä riskitekijöitä. Aloitteiden kirjallisella toimittamisella on haluttu varmistua siitä, että kaikki varsinaisten jäsenten jättämät aloitteet tulevat vastaanotettua ja siten käsiteltyä puoluekokouksessa, mutta ne toimivat myös dokumentaationa, sillä alkuperäiset aloitteet toimitetaan arkistoivaksi Porvarillisen työn arkistoon osaksi kokoomusyhteisön historiankirjoitusta. Nykyäänkin osa puoluekokoukselle jätettävistä aloitteista toimitetaan vain kirjallisena ja digitaalinen versio aloitteesta toimitetaan aloitteiden käsittelyä valmistelevien virkailijoiden sitä erikseen pyytäessä. Aloitteiden toimittaminen sekä digitaalisena että kirjallisena palvelee siis yhteisöä monilla tavoin. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 43 Virtuaalikokoomus ry: Sisäpiirin päätöksenteosta avoimeen Kokoomus-puolueeseen Kokoomus-puolueen jäsenistössä on merkittävä määrä osaamista, jota ei tällä hetkellä osata hyödyntää. Lisäksi puolueen sisäinen päätöksentekojärjestelmä ei ole avoin ja läpinäkyvä, joten sitä pitää rakenteellisesti uudistaa. 59 Kokoomus-puolueen sisälle tulisi rakentaa oma kansalaisaloitejärjestelmä puoluealoitteita varten. Puolueemme jäsen, yksin tai yhdessä muiden jäsenten kanssa, voisi laittaa vireille puoluealoitteen ja kerätä siihen nimiä eri puolilta Suomea yli piiri- ja yhdistysrajojen. Merkittävissä arvo- ja linjakysymyksissä tulisi kysyä koko puolueen jäsenistön mielipidettä järjestämällä sähköisiä jäsenäänestyksiä. Jäsenäänestysten tulokset tulisi huomioida tämäntyyppisten asioiden jatkovalmistelussa ja puolueen yleisen linjan määrittelyssä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi julkisuudessa paljon esillä olleet kuntauudistus, lapsilisiin kohdistuvat leikkaukset ja Suomen Natoon liittyminen. Käytäntö sopisi hyvin myös eduskuntavaaliohjelman valmisteluun. Edellä mainitun perusteella Virtuaalikokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että - puoluekokousaloitteita varten rakennetaan kansalaisaloitejärjestelmä - merkittävissä arvo- ja linjakysymyksissä järjestetään sähköisiä jäsenäänestyksiä Puoluehallitus: Kokoomuksessa on pitkin kevättä käyty keskustelua puolueen ja sen toiminnan kehittämisestä. Suurin keskustelu käytiin Kokoomuksen puheenjohtajapäivillä maaliskuussa Helsingissä. Työpajaan osallistui satoja paikallisyhdistysten puheenjohtajia. Työpajasta saatujen tulosten pohjalta on mm. rakennettu tulevaisuuden järjestöasiakirjaa. Yksi keskeisiä kehittämisen aiheita on uudenlainen osallistuminen puoluetoimintaan. Kokoomuksen on löydettävä keinot vastata tähän haasteeseen. Virtuaalikokoomuksen esittämien mallien kaltainen kehitystyö on tullut esille monessa palautteessa ja keskustelussa. Aloitteessa esitetty malli rajaa aloiteoikeuden puoluekokousaloitteisiin, mikä edellyttää puolueen ryhtyvän asian tiimoilta sääntömuutokseen. Myös esitetyn kaltainen jäsenäänestys edellyttäisi sääntömuutosta. Molemmat ehdotukset ovat kuitenkin perusajatukseltaan kannatettavia. Puoluehallitus haluaa lähteä kehittämään avointa aloitejärjestelmää sekä parantamaan jäsenistön mahdollisuuksia osallistua toimintaan ja asiakysymysten määrittelyyn erilaisten sähköisten järjestelmien kautta. Puoluehallitus ei kuitenkaan tässä vaiheessa esitä sääntömuutoksen tekemistä vaan haluaa järjestelmästä joustavan ja aikaan helposti reagoivan. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 44 Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Kokoomuksen arvo- ja aatekeskustelu vietävä 2010-luvulle Monien muiden ulottuvuuksien lisäksi politiikka on myös yhteiskunnan areena, jossa arvot, aatteet ja ideologiat kamppailevat paremmuudestaan sanansäilällä. Mikä muu tuottaisikaan poliittisesti aktiiviselle ihmiselle suurempaa nautintoa kuin väittelyssä pärjääminen ideologiselle vastapuolelle? 60 On tarve pohtia, missä tilassa on Kokoomuksen aatteellinen keskustelu. Aatekeskustelua käydään hyvinkin pienissä piireissä. Voidaankin kysyä, kuinka hyviä olemme väittelemään? Meistä vain harva osaa puhua koskettavasti, innostavasti tai älyllisesti. Osaamme kirjoittaa, muttemme väitellä ja esiintyä arvojemme puolesta. Siksi on välttämätöntä tuoda puolueelle ja sen jäsenille elintärkeä arvo- ja aatekeskustelu näkyväksi jo tälle vuodelle. On aika viedä itsensä kehittäminen internettiin ja järjestää keskusteluiltamia verkkoympäristössä. Edellä mainitun perusteella Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että puolue järjestää jäsenten arvo- ja aatekeskusteluiltamia verkkoympäristössä, jossa puolueen jäsen voi hankkia osaamista politiikan kentällä toimimiseen. Puoluehallitus: Kokoomusaate tarvitsee kehittyäkseen väkevää aatteellista keskustelua sekä vahvaa vuorovaikutusta jäsenistöltään. Väittelytaito politiikassa on tärkeää siinä missä kirjoitustaitokin. Moni asia käsitellään nykyään digitaalisessa verkkoympäristössä, kuitenkaan suullinen argumentointi ei ole sähköisissä kanavissa kovinkaan voimissaan. Puoluetoimisto tuottaa ja jakaa paljon materiaalia verkossa, jotta aatteet, arvot ja ideologia saavat äänen. Puheenjohtajan päiväkirja toimitetaan videomuodossa, politiikan sisällöstä tuotetaan taustamuistioita, jotka jaellaan jäsensivuilla ja ajankohtaisista asioista lähtee viestiä jäsenistölle aina tarvittaessa. Nämä auttavat kaikkia jäseniä käymään ajankohtaista keskustelua. Tiedonjaon lisäksi tarvitaan tietenkin vuorovaikutusta. Olisi kuitenkin hyvä, että paikallisyhdistykset aktivoituisivat järjestämään jäsenilleen tilaisuuksia, joissa omaa argumentointitaitoa pääsee testaamaan ja kehittämään. Puoluehallitus ei ole oikea tahoja niitä organisoimaan. Puoluetoimisto on myös aloittanut verkossa tapahtuvat kirjalliset kyselytuokiot, joissa mm. ministerit ja puheenjohtajaehdokkaat vastaavat osallistujien kysymyksiin ja kommentoivat keskustelua. Näihin keskusteluihin on käytetty Facebook-yhteisöpalvelua ja ne ovat olleet avoimia kaikille. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 45 Jyväskylän Kokoomus ry: Vammaiskysymyksiin keskittyvän läheisjärjestön perustaminen Mahdollisuuksien tasa-arvo on eräs Kansallisen Kokoomuksen arvoista, joka mainitaan Kokoomuksen periaateohjelmassa. Kokoomuksella on useita tietyn aihepiirin toimintaan keskittyviä läheisjärjestöjä kuten: Kansalliset Maahanmuuttajat KAMUT ry, Kansallinen Sateenkaariryhmä Kasary, Nasy – Naiset Yhdessä ry, Lastenliitto ja Senioriliitto. Nämä järjestöt ovat toimineet ansiokkaasti omien aihepiiriensä kysymyksissä. 61 Kokoomukselta kuitenkin puuttuu vammaisasioihin keskittyvä läheisjärjestö. Vammaispoliittisiin kysymyksiin paneutuva läheisjärjestö, johon kuuluisi sekä vammaisia että heidän läheisiään ja omaishoitajiaan, olisi tärkeä perustaa myös mahdollisuuksien tasa-arvon täyden toteutumisen kannalta. Vaikka Kokoomuksen vammaispoliittinen ohjelma hyväksyttiin puoluehallituksessa jo 23.8.2005 ja jotkut tuon vammaispoliittisen ohjelman tavoitteet kuten palvelusuunnitelmien laatiminen ja henkilökohtainen apu ovat ainakin osittain toteutuneet edellisen ja nykyisen hallituksen aikana, on vammaispoliittisen ohjelman muiden tavoitteiden saavuttamiseksi edelleen tehtävä työtä etenkin nykyisessä taloustilanteessa. Tässä voisi Kokoomuksen vammaisjärjestö olla kovastikin apuna toimien esimerkiksi HYPO-verkoston apuna. Edellä mainitun perusteella Jyväskylän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että perustetaan vammaiskysymyksiin perehtyvä läheisjärjestö (KOVA). Puoluehallitus: Kokoomus on kansanliike, jossa yhteiset arvot, aatteet ja tavoitteet yhdistävät erilaisia ihmisiä ja synnyttävät toimintaa. Puoluehallitus ei ole aloitteessa mainittujen läheisjärjestöjen perustaja, vaan ne ovat syntyneet varsinaisen puolueorganisaation oheen ja toimivat aktiivisten ihmisten innostuksen varassa. Niiden perustajat ja aktiivit ovat kokeneet, että tarvitaan oma organisaatio täydentämään puolueen tarjoamia vaikutuskanavia siitäkin huolimatta, että muiden yhteiskunnallisten asioiden ohessa myös puoluehallituksen toimesta edistetään ao. läheisjärjestöille tärkeitä asioita. Järjestön toiminnan pyörittäminen vaatii aina riittävästi asiaan lujasti sitoutuneita toimijoita. Vammaiskysymyksiin perehtyneiden kokoomustoimijoiden tulisikin keskuudessaan arvioida mahdollista läheisjärjestön tarvetta ja sen toiminnan organisoinnin vaatimia ponnistuksia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 46 Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset ry: Kokoomuksen vammaispoliittinen ohjelma tulee päivittää kehitysvammainen on tärkein lakiasiantuntija omissa asioissaan Sosiaali- ja terveysministeriön Valas-työryhmä on parhaillaan sovittamassa yhteen nykyistä vammaispalvelulakia ja kehitysvammalakia uudeksi erityislaiksi. Tämä on suuri hanke vammaisjärjestöille ja erityisesti Kehitysvammaisten Me Itse ry -yhdistykselle sekä Kehitysvammaisten Tukiliitolle, missä vanhemmat pelkäävät palvelujen huononevan. Vammaisjärjestöjen edustajat ja kansanedustajat laativat Kokoomukselle vammaispoliittisen ohjelman viimeksi vuonna 2005. Silloin suurena vammaispoliittisena aiheena oli henkilökohtainen apu. 62 Kehitysvammalaki on vanhentunut, samoin monet siihen liittyvät asiat. Tänä päivänä laitosasuminen koetaan vanhanaikaiseksi ja siitä yritetäänkin päästä vuoteen 2020 mennessä kokonaan eroon. On ollut ihmisarvoa loukkaavaa keskittää vammaiset laitoksiin kauas taajamista, julkisen liikenteen ulottumattomiin. Myös vammaisten kuljetuspalvelut on hoidettu huonosti. Kuljetuspalvelut työ- ja päivätoimintaan tuleekin säilyttää maksuttomana kehitysvammaisille. Palveluasumisen ja henkilökohtaisen avustajan ja henkilökohtaisen avun välille tulee tehdä selvä ero. Henkilökohtainen apu kuuluu kehitysvammaisille myös silloin kun he eivät pysty toimimaan työnantajina. On olemassa myös muita malleja, muun muassa palvelusetelimalli. Työ- ja päivätoimintaa samoin kuin avotyötoimintaa tulee kehittää vaikeavammaisten ehdoilla. Avotyötoiminta tapahtuu huoltosuhteessa kuntaan, joten työntekijätekijä ei välttämättä saa yhtään isompaa työosuusrahaa kuin toimintakeskuksessa. Toimintakeskusten tuleekin muuttua valmennuskeskuksiksi, joissa kehitysvammaisia valmennetaan työelämään. Erityishuolto-ohjelma tulee korvata palvelusuunnitelmalla. Palvelusuunnitelman tulee olla asiakirja, josta voi tarvittaessa valittaa. Kehitysvammalain parhaat asiantuntijat ovat itse kehitysvammaiset, jotka ovat omassa elämässään kokeneet kovia. On aika ja syytä hallituksen pääpuolueen ryhdistäytyä ja laatia uusi vammaispoliittinen ohjelma ja sopia sen päivittämisestä vähintään 4-8 vuoden välein. Edellä mainitun perusteella Varsinais-Suomen Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta valitsemaan työryhmän valmistelemaan uuden vammaispoliittisen ohjelman. Puoluehallitus: Vammaispoliittinen ohjelma on tehty vuonna 2005. Vammaisasioissa on saatu paljon aikaan sitten dokumentin hyväksynnän. Esimerkiksi pitkään tavoiteltu henkilökohtainen apu saatiin vammaispalvelulakiin subjektiiviseksi oikeudeksi. Vammaisten henkilöiden oman tahdon ja mielipiteen kunnioittaminen, yksilöllisyys ja valinnanvapaus ovat nykyaikaisen vammaispolitiikan kulmakiviä. Periaatteina ovat monimuotoisuuden vahvistaminen, erilaisuuden kunnioittaminen sekä esteettömyyden lisääminen ja toiminnan saavutettavuuden parantaminen yhteiskunnassa. Niitä voidaan toteuttaa vain yhteistyöllä; ottamalla työhön mukaan myös vammaisia henkilöitä ja käyttämällä laadukkaita arviointimenetelmiä. Sosiaali- ja terveyspalveluministeri Paula Risikko on tehnyt työtä esimerkiksi osatyökykyisten työmahdollisuuksien parantamiseksi. Suomessa on kymmeniä tuhansia osatyökykyisiä ja vammaisia, jotka haluaisivat ja pystyisivät tekemään työtä. Osatyökykyiset onkin huomioitava vammaispolitiikassa ja heille tarjottava hyviä ratkaisuja työllisyyteen: joko mahdollisuus jatkaa työssä tai työllistyä. Asioiden eteenpäin viemiseksi päivitetty ohjelma olisi hyvä askel vammaispoliittisessa keskustelussa. 63 Puoluehallitus katsoo, että Kokoomuksen hyvinvointipoliittisen verkoston olisi hyvä käsitellä toiminnassaan vammaispolitiikan ajankohtaisia kysymyksiä ja että verkosto on vastuussa ohjelman päivittämisestä. Päivittämisessä hyödynnetään verkoston jäsenten näkemyksiä ja ammattitaitoa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 47 Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Kokoomuksen kyettävä osallistumaan sosiaaliturvan uudistamiskeskusteluun Kokoomus on puolue, joka haluaa uudistaa suomalaista yhteiskuntaa ja purkaa rajoittavia normeja. Me olemme puolue, joka tunnustaa, että nykyinen sosiaaliturvamme on järjestelmänä kallis, byrokraattinen ja ihmisiä nöyryyttävä. Samaan aikaan yhteiskunnassamme käydään vakavasti otettavaa yhteiskunnallista keskustelua niin sanotusta perustulosta, kansalaispalkasta tai negatiivisesta tuloverosta sekä sosiaaliturvan täydellisestä uudistuksesta. Mikäli Kokoomus haluaa osallistua tähän keskusteluun, sen kannattaa miettiä omia kantojaan valmiiksi aiheesta. Muutoin käymme keskustelua muiden puolueiden asettamista lähtökohdista. Mikäli taas kieltäydymme käymästä uudistuskeskustelua ennakkoluulojemme takia, osaavat muut puolueet uudistaa sosiaaliturvaamme ilman Kokoomusta. Kokoomuksen onkin uskallettava tutkia ja tarkastella perustulo-ajatusta. Muodostakaamme yhdessä jäsenistön kanssa oma malli, jonka kannatuksesta päättäisimme vuoden 2016 puoluekokouksessa. Edellä mainitun perusteella Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että jäsenistölle tuotetaan aineistoa perustulosta, organisoimaan aatteellisia keskustelutapahtumia aiheesta ja tekemään esityksen Kokoomuksen omaksi malliksi uudenkaltaisesta sosiaaliturvasta päätettäväksi vuoden 2016 puoluekokoukseen. Aloite nro 48 Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry: Kokoomuksen luotava oma perustilimallinsa Ajatuspaja Libera tutkimusjohtajansa Elina Lepomäen johdolla julkaisi syksyllä 2013 niin sanotun perustilimallin. Perustili on jokaiselle työikäiselle ja -kykyiselle suunniteltu sosiaaliturvan muoto, joka mahdollistaisi perustoimeentulon kaikissa elämäntilanteissa sekä joustavan sosiaaliturvan ja työnteon yhdistämisen. Perustili korvaisi nykyisistä sosiaalituista opintorahan, työttömän peruspäivärahan ja työmarkkinatuen. Lisäksi pitkälle vietynä se voisi lopulta korvata muitakin nykyisiä sosiaalitukia. Perustiliin on määritetty tietty alkupääoma, jonka valtio rahoittaa - Liberan esimerkissä 20 000 euroa. Pääomaa voi nostaa tililtä vapaasti alkupääoman ylittävältä osalta. Mikäli tilin pääoma on alkupääoman suuruinen tai sitä pienempi, on nostoille kuukausikohtainen yläraja. Ylärajan summa riippuu mallista, mutta 64 mittaluokka on sama kuin nykyisissä minimietuuksissa. Pääoman ollessa nolla tai negatiivinen, tili käyttäytyy perustulon tavoin. Perustilin pääoma kertyy palkkatuloista pidätettävillä maksuilla ja vapaaehtoisilla suorituksilla. Lisäksi pääomaa on mahdollista kasvattaa sijoitustuotoilla. Pääomalle ei ole ylärajaa. Tilille tehtävien suoritusten osalta ei makseta tuloveroa ennen kuin varat nostetaan tililtä. Perustili kannustaa työntekoon kaikissa tuloluokissa ja kaikissa elämäntilanteissa. Lisäksi perustili kannustaa tarkkaan harkintaan tukea nostettaessa: perustili ei kannusta jäämään tukien varaan, sillä oman henkilökohtaisen perustilin saldo pienenee nostojen myötä. Perustili kannustaa myös oman talouden suunnitteluun ja säästämiseen. Perustilin pääoma kertyy henkilölle itselleen ja on käytettävissä eri elämänvaiheissa. Perustili lisää valinnanvapautta tulevaisuuden suhteen: joku voi käyttää tiliänsä yrityksen perustamiseen, kuten vastaavasti joku toinen käyttäisi opintojensa rahoittamiseen. Perustili on perusajatukseltaan hyvin kokoomuslainen: se on yksinkertainen, siinä luotetaan yksilöön ja se kannustaa työntekoon. Perustilissä sosiaalituen harkinnanvaraisuus on yksilön - ei virkamiesten käsissä. Sen tavoitteena on saada ihmiset maksamaan itse työttömyysturvansa oman elinkaarensa sisällä. Perustili ei olisi itsessään solidaarisempi tai vähemmän solidaarinen kuin nykymalli, mutta se purkaisi sosiaaliturvajärjestelmän monimutkaisuutta, päällekkäisyyttä ja sen ylläpitoon sitoutuvaa työtä. Edellä mainitun perusteella Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että kokoomukselle valmistellaan oma perustilimalli sosiaaliturvajärjestelmän täydelliseksi uudistamiseksi. Puoluehallitus (aloitteista nro 47-48): Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry ja Joensuun Opiskelevat Porvarit ry nostavat aloitteissaan keskusteluun ajankohtaisen aiheen. Työn vastaanottamisen on puoluehallituksen mielestä oltava kannustavampaa kuin kotiin jääminen. Sosiaaliturvajärjestelmän tulisi olla myös selvästi nykyistä yksinkertaisempi, jolloin byrokratian määräkin olisi kohtuullinen. Sosiaaliturvan ja työnteon yhteensovittamiseksi on tehty töitä. Hallitus onkin ottanut käyttöön osana rakennepoliittista pakettia vuoden alusta 300 euron suojaosuuden työttömyysturvaan eli työtön on voinut ansaita 300 euroa kuukaudessa ilman, että se pienentää hänen työttömyysetuuttaan. Asumistuen samansuuruisen 300 euron suojaosuuden on tarkoitus tulla voimaan syyskuussa 2015. Suojaosat vähentävät byrokratiaa ja tekevät pienehköistä lisätuloista aidosti houkuttelevia sosiaaliturvan varassa eläville. Uudistukset kannustavat ottamaan vastaan myös lyhytkestoista ja pienipalkkaista työtä, sillä työttömyysetuuksia ei menetä heti työsuhteen aloittaessaan. Työttömyysturvajärjestelmää on muutenkin uudistettu tavoitteena järjestelmän yksinkertaistaminen ja selkiyttäminen ja nykyistä nopeampi työllistyminen. Lisäksi pitkäaikaistyöttömien työmarkkinatuen järjestämis- ja rahoitusvastuu siirtyy kunnille. Osatyökykyisten työllisyyteen ja osallistamiseen on panostettu käynnistämällä Osatyökykyiset työssä hanke hyvien käytäntöjen ja toimintatapojen kehittämiseksi sekä muuttamalla lainsäädäntöä mm. 65 osasairauspäivärahakautta pidentämällä ja lieventämällä ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn kriteereitä. Osatyökykyisten työllisyyttä parantaviin uusiin lainsäädäntöesityksiin on varattu valtiontalouden kehyksissä rahoitusta 5,3 milj. euroa vuonna 2016, 18,8 milj. euroa vuonna 2017 ja 29,1 milj. euroa vuonna 2018. Osallistavaa sosiaaliturvaa on valmisteltu sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko esityksen pohjalta sosiaali- ja terveysministeriössä työryhmätyönä osana rakenneuudistusohjelmaa. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa aktiivisiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin osallistuu tällä hetkellä melko pieni osa työttömistä, noin 30 prosenttia. Sekä EU:n komissio että OECD ovat suositelleet Suomelle nykyistä aktiivisemman työvoimapolitiikan kehittämistä. Osallistavan sosiaaliturvan mallia tullaan kokeilemaan pilottihankkeissa kunnissa. Kokeilusta haetaan uutta käytännönläheistä tietoa osallistavan sosiaaliturvan kehittämisen tueksi. Osallistavaa sosiaaliturvaa valmistelevan työryhmän toimikausi on vuoden 2014 loppuun. Puoluehallitus pitää edelleen tärkeänä, että myös Kokoomus ja kokoomuslaiset osallistuvat sosiaaliturvan uudistamisesta käytävään keskusteluun, johon liittyvät ajatukset perustulosta, kansalaispalkasta tai negatiivisesta tuloverosta. Puoluehallitus katsoo kuitenkin edelleen, että keskustelu oli parasta rakentaa kokoomuslaisen perusturvamallin ympärillä perustulo- tai perustilimallin sijaan. Kokoomuslaisen perusturvamallin edelleen kehittämisessä voidaan hyödyntää puolueen ohjelmatyön verkostoja ja valtuuskuntia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 49 Salon Kokoomusnaiset ry: Ihmiskasvoiset ratkaisumallit palautettava kouluihin ja oppilaitoksiin Nuorisolain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta, sosiaalista vahvistamista ja parantaa nuorten kasvu- ja elinolosuhteita (Finlex). Nuoren ensisijaisen kasvuympäristön, perheen lisäksi pitää toiseksi kasvuympäristöksi lukea myös koulut ja oppilaitokset. Onkin varmistettava että lain kirjain toteutuu myös niissä. Nyt oppilaitoksissa, kuten kaikessa modernissa yhteiskunnassa, sähköiset viestimiskanavat ovat ohittamassa ihmislähtöistä kanssakäymistä ja rakentavaa henkilökohtaista keskustelua. Jos jatkamme ja korostamme kasvotonta asioiden hoitoa, nuorten keskustelu- ja ongelmanratkaisutaidot jäävät puutteellisiksi. Samoin käy näihin liittyville realistisille tunne-elämän kokemuksille. Tilanne missä tulevaisuuden nuori ei enää osaa tai uskalla puhua asioistaan kasvotusten, on monelle jo todellisuutta. Ihmiskontaktin puuttuessa pahojenkin ongelmien vakavuus voi jäädä piiloon. Lähdettäessä selvittämään asioita pääasiassa sähköisten kanavien kautta uhkaavat kiusaamistapaukset tulla sivuutetuiksi. Myös sähköisyys itsessään mahdollistaa ”hiljaisen kiusaamisen” oppilaiden kesken, oppilaalta opettajille, huoltajilta opettajille mutta myös opettajalta oppilaalle. Mielestämme Kokoomuksessa tuleekin ajaa 66 - ihmisläheisen ratkaisumallin ja kanssakäymisen edistämistä kouluissa ja oppilaitoksissa monenlaisen ja -suuntaisen kiusaamisen tunnistamista, tunnustamista ja torjumista etsivän nuorisotyön toimintamallien päivittämistä tämän päivän tarpeisiin lisää keinoja koulun ja kodin välisten ristiriitojen ripeään ratkaisemiseen Lapsi- ja nuorisotyö työllistää jo yhden asiakkaan kohdalla useita eri tahoja, mikä aiheuttaa paitsi lisäkustannuksia yhteiskunnalle myös asioiden ja inhimillisen hädän pitkittymistä. Jotta nuorisolain kirjain täyttyy, on oltava hereillä ja seurattava uusia ilmiöitä, kuten yhteydenpidon sähköistymistä, ja reagoitava ripeästi niiden varjopuoliin kaikin käytettävissä olevin keinoin. Edellä mainitun perusteella Salon Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että tulevassa lapsia ja nuoria koskevassa ohjelmatyössä Kokoomus huomioi kodin ja koulun sähköisestä asioinnista myös sen varjopuolet ja vaaran paikat. Puoluehallitus: Salon Kokoomusnaiset aloitteessa esitetään, että Kokoomus ottaisi huomioon tieto- ja viestintätekniikan kehittymisen aiheuttamat vaaranpaikat koulujen ja kotien välisessä yhteistyössä puolueen lapsia ja nuoria koskevassa ohjelmatyössä. Aloite on erittäin ajankohtainen. Erityisesti suomalaisessa perusopetuksessa tieto- ja viestintätekniikan edistäminen osana oppimista on keskeisessä roolissa. Uusissa, valmisteilla olevissa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteissa laaja-alaisen osaamisen osaksi on määritelty monilukutaito, joka korostaa tieto- ja viestintätekniikan käyttötaitoja. Taidot ja kyvyt käyttää tieto- ja viestintätekniikkaa on muodostumassa yhdeksi tulevaisuuden kansalaisen perustaidoista luku- ja laskutaidon tavoin. Puoluehallitus toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan kehittäminen opetuksessa ei saa olla kuitenkaan itseisarvo, vaan tieto- ja viestintätekniikka auttaa oppilaita kehittämään vuorovaikutussuhteitaan ja ajattelun taitojaan. Koulutyössä oppilaiden on tärkeää kasvaa ihmisyyteen, kehittää kriittistä tiedonkäsittelyä, tiedon etsimiskykyä ja hankintataitoja. Tieto- ja viestintätekniikan avulla tavoitellaan Ihmisläheisessä ratkaisumallissa uusien verkon kanavien käyttäminen ja aikuisen ihmisten opastuksella tapahtuva ohjaaminen ja opettaminen yhdistyvät. Opetuksessa on keskeistä opastaa lapsia ja nuoria käyttämään tieto- ja viestintäteknisiä kanavia esimerkiksi sosiaalisessa mediassa vastuullisella ja kriittisellä tavalla. Lapsia ei pidä myöskään kasvattaa pelkäämään uusia viestintä- ja kommunikaatiokanavia, vaan aikuisten on osaltaan oltava tietoisia verkossa olevista kanavista ja opastettava lapsia ja nuoria näiden kanavien käyttämisessä. Samalla erityisesti perusopetuksessa keskeisen tavoite on, että oppilaat oppivat käyttämään tieto- ja viestintätekniikkaa hyödykseen vastuullisella tavalla, liikkumaan yhteiskunnan informaatiotulvan seassa ja käsittelemään kriittisellä tavalla tätä tietomäärää. 67 Puoluehallitus pitää perusteltuna, että jatkossa lapsia ja nuoria koskevassa poliittisessa ohjelmatyössä tietoja viestintätekniikan tuomat haasteet otetaan huomioon. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 50 Helsingin Edistyskokoomus ry: Kansalaisaloitteet omantunnonkysymyksiksi Suomessa otettiin 1.3.2012 käyttöön uusi demokratian kanava, kansalaisaloite, josta säädetään perustuslain 53 §:ssä. Odotukset kansalaisaloitetta kohtaan ovat olleet korkealla kansalaisten keskuudessa ja kansalaisaloitteet ovat nauttineet huomattavaa kiinnostusta median suunnasta. Toistaiseksi vaadittavat 50.000 allekirjoitusta keränneitä kansalaisaloitteita on viisi. Kansalaisaloitteen käytännön merkitys ei ole vielä vakiintunut. Sen toivotaan kohottavan kansalaisten kiinnostusta yhteiskunnalliseen päätöksentekoon ja kohottavan demokratiamme uudelle entistä osallistavammalle tasolle. Kokoomuksen periaateohjelmassa demokratialle ja kansalaisten aidolle osallisuudelle yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on annettu suuri arvo. Tämä arvo voi harvoin kiteytyä selkeämmin päivittäiseen poliittiseen toimintaan, kuin mitä kansalaisaloitteiden kohtalonhetkillä voi tapahtua. Helsingin Edistyskokoomuksen mielestä Kokoomuksen on puolustettava kansalaisaloitteen kehittymistä vahvaksi demokraattiseksi välineeksi. Kansalaisaloitetta ei saa päästää taantumaan samaan tilaan kuin kansanedustajan lakialoite, jolla ei ole käytännön menestymismahdollisuuksia edes eduskunnan enemmistön kannattamana, jollei myös hallitus ja asianomaisen hallinnonalan ministeri aloitetta puolla. Kokoomuksella tulee olla selkeät, avoimet ja puoluekokouksen hyväksymät toimintatavat kansalaisaloitteiden käsittelyssä. Ei riitä, että suhtautumista aloitteisiin arvioidaan yksittäistapauksina. Kansalaisille on osoitettava selkein puolueen linjauksin, että Kokoomus seisoo aina ja joka ikinen kerta arvojensa takana kun on kyse kansalaisten osallistumismahdollisuuksista. Kansalaisaloitteen vaikuttavuutta uhkaavat valiokuntakuulemisten sulkeminen, aidon kuuntelemisen puute, ryhmäkuri ja ministerien mahdollinen vastustus. Ilman aitoa vahvojen poliittisen järjestöjen tahtoa turvata kansalaisten osallistumismahdollisuudet tulee reaalipolitiikka todennäköisesti rusentamaan kansalaisaloiteinstituution merkityksettömäksi perustuslailliseksi nyanssiksi, vaivalloisuuden ja vaikutuksettomuuden yhdistelmäksi. Asiaksi, johon ei kenenkään kannata aikaansa haaskata. Kokoomus on suuri puolue ja sen eduskuntaryhmän ja valiokuntien puheenjohtajien päätösvallalla on valtava merkitys. Yhtenäinen päätöksenteko ja ryhmäkuri vahvistat eduskuntaryhmän vaikutusvaltaa ja neuvotteluvoimaa, mutta tätä vaikutusvaltaa ei tule vahvistaa suhteessa kansalaisten osallistumismahdollisuuksiin. Huomioiden puolueemme periaateohjelma, on kansalaisaloitteiden kohdalla perusteltua antaa kansanedustajien päättää vapaasti ns. omantunnon kysymyksinä eduskunnan käsiteltäväksi tulevien kansalaisaloitteiden kohtaloista. Kokoomuksen kansanedustajat pystyvät varmasti tekemään nämä vastuulliset päätökset varmasti ilman eduskuntaryhmän ohjaustakin. 68 Edellä mainitun perusteella Helsingin Edistyskokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että - - kaikille eduskuntaan saapuville kansalaisaloitteille järjestetään avoin ja julkinen valiokuntakäsittely kaikkia eduskuntaan saapuvia kansalaisaloitteita kohdellaan kokoomuksessa ns. omantunnonkysymyksinä, joissa kokoomuksen kansanedustajilla on vapaa harkinta äänestyspäätöksensä suhteen ilman ryhmäpäätösten painetta. Poikkeuksen tästä tekevät vain sellaiset kansalaisaloitteet, joiden sisältöä koskevista asioista on selvästi ja nimenomaisesti sovittu hallitusohjelmassa, jonka noudattamiseen eduskuntaryhmä on sitoutunut. kansalasialoitteiden käsitteleminen omantunnonkysymyksinä on kokoomusaatteeseen pohjaava periaate, joka saa etusijan muihin puoluekokouksiin päätöksiin nähden, jollei puoluekokous erikseen ja nimenomaisesti päätä toisin jossakin tai joissakin asiakysymyksessä. Puoluehallitus: Helsingin Edistyskokoomus ry kiinnittää huomiota tärkeään, uuteen poliittisen osallistumisen välineeseen, kansalaisaloitteeseen. Kansalaisaloitteita on jätetty eduskunnalle vuoden 2013 aikana kolme kappaletta ja vuonna 2014 toukokuun alkuun mennessä kaksi kappaletta. Kansalaisaloitteet ovat koskeneet turkistarhauksen kieltoa, tekijänoikeuksia, tasa-arvoista avioliittolakia, energiatodistuksia ja ruotsin kielen valinnaisuutta. Kansalaisaloitteet käsitellään eduskunnassa niiden jättämisen jälkeen täysistunnon lähetekeskustelussa. Aloite lähetetään lähetekeskustelun lopussa tehtävällä päätöksellä valmisteltavaksi asianmukaiseen aihepiirin asioita käsittelevään valiokuntaan, joka voi tarpeen mukaan pyytää lausunnon joltain toiselta erikoisvaliokunnalta. Jos valiokunta päättää ryhtyä kansalaisaloitteen käsittelyyn, se voi kuulla asiantuntijoita ja hankkia muuta selvitystä. Kansalaisaloitteen osalta tulee kyseeseen ainakin aloitteen vireillepanijatahon ja tärkeimpien sidosryhmien kuuleminen sekä mahdollinen muu tiedonhankinta. Myös ao. ministeriön edustajaa voidaan kuulla, lähtökohtaisesti ei kuitenkaan valiokuntakäsittelyn alkupuolella. Valiokunta voi lisäksi arvioida tarvetta pyytää lausunto joltain toiselta valiokunnalta. Valiokunta voi myös päätyä siihen, että mitään selvitystä ei hankita, jolloin kansalaisaloite jää odottamaan mahdollista myöhempää käsittelyä. Tarvittavat selvitykset saatuaan valiokunta käy valmistavan keskustelun eduskunnan työjärjestyksen mukaisesti. Tästä keskustelusta selviää, laatiiko valiokunta kansalaisaloitteesta mietinnön. Jos valiokunta päätyy laatimaan mietinnön, se pannaan pöydälle täysistuntoon johonkin tiettyyn päivään. Aloite käsitellään täysistunnossa valiokunnan mietinnön pohjalta kahdessa käsittelyssä, jos siihen sisältyy lakiehdotus. Ainoassa käsittelyssä aloite käsitellään siinä tapauksessa, että kysymyksessä on toimenpidealoitteen muotoinen kansalaisaloite (ehdotus lainsäädäntötoimeen ryhtymiseksi). Käsittelyn pohjana täysistunnossa on valiokunnan mietintö. Mietinnössään valiokunta voi ehdottaa kansalaisaloitteen hyväksymistä sellaisenaan tai muutettuna taikka kansalaisaloitteen hylkäämistä. Valiokunta voi myös liittää mietintöön lausuman, jossa voidaan esim. kehottaa valtioneuvostoa selvittämään ko. lainsäädännön alaa kuuluvaa kysymystä tai ryhtymään lainsäädännön valmisteluun. 69 Eduskunnan vastaus (lakiehdotus) tai kirjelmä (toimenpidealoitemuotoinen aloite tai aloitteen hylkääminen) toimitetaan valtioneuvostolle ja aloitteen vireillepanijalle. Puoluehallitus katsoo, että muihin lainsäädäntöasioihin verrattuna kokemuksia kansalaisaloitteiden eduskuntakäsittelystä on saatu vielä verrattain vähän. Tässä vaiheessa käsittelytapojen toimivuudesta on liian aikaista vetää pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tärkeää on varmistaa, että aloitteet saavat asianmukaisen käsittelyn, jotta aloitteet voivat edetä lainsäädännöksi asti. Kokoomuksen tavoitteena niin kansalaisaloitteiden kuin muidenkin lainsäädäntöasioiden käsittelyssä on mahdollisimman laaja avoimuus ja julkisuus. Tältä osin ei ole perusteltua käsitellä eri lainsäädäntöasioita eri tavoin. Puoluehallitus toteaa, että omantunnon kysymyksiksi soveltuvat parhaiten asiasisällöltään voimakkaan periaatteelliset tai vakaumukselliset aiheet, riippumatta siitä mikä on asian käsittelymuoto tai prosessi eduskunnassa. Koska kansalaisaloitteiden aiheet vaihtelevat huomattavasti, on kansalaisaloitteiden käsittelylle vaikea perustella tältä osin poikkeavia menettelysääntöjä. Näin ollen ei voida pitää perusteltuna sitä, että kaikki kansalaisaloitteet olisivat automaattisesti omantunnon kysymyksinä käsiteltäviä asioita eduskunnassa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 51 Tampereen Kokoomusteekkarit ry: Kansalaisten lausuntomahdollisuus hallituksen esityksistä (HE) ja valiokuntien mietinnöistä Kun hallitus antaa esityksiä ja valiokunnat mietintöjään, niitä saattavat edeltää laajat kuulemiset. Nämä kuulemiset eivät ole kuitenkaan kansalaisille avoimia, eikä kansalainen voi antaa lausuntoa tai kommenttia kyseiseen lainsäädäntöasiaan, ellei häneltä suullista tai kirjallista lausuntoa erikseen satuta pyytämään hänen asemansa tai ammattinsa perusteella. Suomessa asuvilla on kuitenkin valtavasti koulutusta, käyttämätöntä asiantuntemusta ja uusia näkökulmia eri elämän osa-alueita koskevista lainsäädäntöasioista, ja antamalla mahdollisuus näiden valjastamiseen voitaisiin saada edistyksellisempiä ja ajantasaisempia esityksiä ja mietintöjä Suomen tulevaisuuden tasapainottamiseksi. Kehittämällä valtioneuvoston ja eduskunnan tietopalveluja kaksisuuntaiseksi voitaisiin kerätä kansalaisten antamat lausunnot ja kommentit suhteellisen tiukassa määräajassa sopivassa vaiheessa hallituksen esityksen tai valiokunnan mietinnön valmistelua. Kyseisiä palveluita voisi kehittää antamaan mahdollisuudet sekä vapaamuotoisille ja/tai määrämuotoisille lausunnoille. Kokemus EU:n puolelta osoittaa, että kansalaisten laatimien lausuntojen määrä on kohtuullinen, vaikka EU:n komission pääosastojen järjestämiin kuulemisiin voi periaatteessa vastata jopa yli 500 miljoonaa (28 jäsenmaan) Euroopan Unionin kansalaista. 70 Edellä mainitun perusteella Tampereen Kokoomusteekkarit ry että, hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että hallituksen esityksiä ja eduskunnan valtiokuntien mietintöjä kehitetään siihen suuntaan, että niitä edeltää kansalaisille annettu mahdollisuus antaa niistä lausuntoja ja kommentoida niitä vapaamuotoisesti ja/tai määrämuotoisesti. Puoluehallitus: Tampereen Kokoomusteekkarit ry esittää hallituksen esitysten ja eduskunnan valiokuntien niistä antamien mietintöjen lausuntokuulemisia kehitettävän siihen suuntaan, että kansalaisilla olisi mahdollisuus antaa niistä lausuntoja ja kommentoida esityksiä sekä mietintöjä vapaa- ja/tai määrämuotoisesti. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen on kehittymässä suuntaan, joka korostaa toisaalta yksittäisiä asiakysymyksiä ja toisaalta yksittäisten kansalaisten vaikuttamisen mahdollisuuksia. Tämä kehitys edellyttää muutoksia myös demokraattiselta järjestelmältä ja lainsäädäntötyöltä. Hyvä esimerkki muutoksesta on kansalaisaloitteiden keräämä suosio uutena vaikuttamisen välineenä. Poliittisen päätöksenteon muutospaineita on käsitelty myös Kansallinen Kokoomus rp:n Lahden puoluekokouksen (13.-15-6-2014) käsittelyssä olevassa Tulevaisuusasiakirjassa. Asiakirjassa todetaan, että poliittisessa päätöksenteossa on tarjottava aitoja vaikuttamisen mahdollisuuksia sekä uusia tapoja vaikuttaa ja osallistua. Tämä on lähtökohtana koko poliittisen järjestelmän uskottavuudelle ja päätöksenteon oikeutukselle. Suomi on pieni yhteiskunta, jonka vahvuuksia ovat sekä reaktiokyky että käytännönläheiset ratkaisut. Meidän tulisikin ennakkoluulottomasti kokeilla erilaisia osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksia, joilla olisi mahdollista osallistaa suomalaiset uudella tavalla yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kansalaisten mahdollisuus lausua valmisteluvaiheessa rajoittaa tällä hetkellä julkisuuslaki, jonka mukaan valmistelussa olevat asiat eivät pääsääntöisesti ole julkisia. Joustavampi vaikuttamismahdollisuus lakivalmistelun eri vaiheissa on mahdollista vain jos valmistelu on avointa ja asiakirjat ovat helposti ja reaaliaikaisesti seurattavissa yhteisestä tietojärjestelmästä. Näin on jo nyt Virossa, ja Suomenkin pitää määrätietoisesti siirtyä kohti avoimempaa säädösvalmistelua. Suomi on jo nyt sitoutunut osaksi OECD:n Open Government –kokonaisuutta, joka tarkoittaa sitoutumista avoimen hallinnon periaatteiden laajaan käyttöönottoon. Kuuleminen säädösvalmistelussa on ohjeistettu tällä hetkellä oikeusministeriön valmistelun pohjalta vuonna 2010 tehdyllä valtioneuvoston periaatepäätöksellä. Kirjallisten lausuntojen pyytäminen säädösehdotuksesta on käytännössä yleisin tapa kuulla sidosryhmiä ministeriöiden lainvalmistelussa. Kansalaisten mahdollisuutta lausua esimerkiksi yksittäisistä hallituksen esityksistä lisää lausuntopyyntöjen ja niihin liittyvien asiakirjojen julkaiseminen ministeriöiden verkkosivuilla ja valtioneuvoston hankerekisterissä. Käytännössä niin kaikilla sidosryhmillä kuin yksittäisillä kansalaisillakin on tässä lausuntovaiheessa mahdollisuus toimittaa oma lausuntonsa asianomaiselle ministeriölle oma-aloitteisesti. Tätä mahdollisuutta käytetään kuitenkin kovin harvoin. Kirjallisille lausuntopyynnöille vaihtoehtoisia – ja selvästi harvemmin käytettyjä – kuulemismenetelmiä ovat yleisötilaisuudet ja internetin kautta tehdyt sähköiset kuulemisprosessit. 71 Oikeusministeriön alainen otakantaa.fi-palvelu on kaikille avoin kansalaisten, hallinnon ja päätöksentekijöiden kohtauspaikka. Palveluun voidaan syöttää tietoja hallinnon eri tasojen käynnissä olevista hankkeista, ja sinne on luotu myös mahdollisuus käydä hankkeiden aihepiiristä keskusteluja. Kansliapäälliköiden linjauksen mukaan palvelua käytetään ministeriöiden keskeisissä lainsäädäntöhankkeissa. Mahdollisuus lausua yksittäisistä esityksistä sekä valmisteluvaiheessa että eduskuntakäsittelyn aikana voidaan hyvin toteuttaa verkkopohjaisella sovelluksella. Otakantaa-palvelussa ei ole aloitteessa esitetyn kaltaista lausunto-ominaisuutta, mutta OM on parhaillaan rakentamassa kokonaan erillistä lausuntopalvelua, joka sähköistäisi nykyisen lausuntomenettelyn. Palvelu avataan pilotointikäyttöön kuluvan kesän aikana. Verkkopohjaisen lausuntopalvelun jatkokehityksessä on huomioitava sovelluksen kattavuus, helppokäyttöisyys ja kansalaisten tarpeisiin vastaaminen. Säädöshankkeiden valmistelutietojen tulee löytyä yhdestä paikasta kootusti siten, että valmistelun sisältö ja vaihe ovat helposti hahmotettavissa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 52 Kälviän Kokoomus ry: Valiokuntaedustajien noudatettava ryhmäpäätöksiä Eduskuntaryhmän linjaukset ja ohjeistukset viimekertaisten eduskuntavaalien jälkeen eri valiokuntiin valittujen kansanedustajien osalta, jättivät mandaatin antajan Eduskuntaryhmän tapahtuneiden poikkeamisten vuoksi sivustakatsojaksi. Valiokuntaan valittavien kokoomuslaisten kansanedustajien pitäisi edustaa Kokoomusta ja noudattaa Kokoomuksen eduskuntaryhmän kulloiseenkin asiaan ottamaa kantaa ja hyväksymää linjausta kyseisen valiokunnan työskentelyssä ja sen tekemissä päätöksissä. Vaikka perustuslaki säätää, että kansanedustajaa velvoittaa vain perustuslaki eivätkä sido muut määräykset ja on velvollinen noudattamaan oikeutta ja totuutta. Edustajan tointa hoitaessaan kansanedustaja on riippumaton, koskematon, vapaa puhumaan ja esiintymään. Ns. suuressa eli istuntosalissa kansanedustajalla on edellä mainitut oikeudet ja vapaudet. Kun Kokoomuksen eduskuntaryhmä toimii puolueen poliittisen linjan toteuttajana, joka taas tapahtuu valiokuntatyöskentelyssä, saattaa tämä yksittäisen kansanedustajan valiokuntatyöskentelyssään vastuulliseksi toimijaksi. Eduskuntaryhmän päätöksissä ja linjauksissa on ilmeisesti jäänyt pois kohta, joka velvoittaa valiokuntaan valittua kansanedustajaa valiokuntatyöskentelyssään toimimaan eduskuntaryhmän tekemien päätösten ja tavoitteiden mukaan. Kun kulumassa olevalla nelivuotiskaudella eräillä valituilla kansanedustajilla, nimiä mainitsematta, valiokuntien kansanedustajilla toimimisesta valiokuntatyöskentelyssä vastoin eduskuntaryhmän päätöksiä on ollut riittävästi näyttöjä poikkeamalla tehdyissä päätöksissä omien mieltymyksiensä mukaan ja näin toimiessaan olleet osasyyllisenä puolueen linja hämärtymiseen ja jopa puolueen kannatuksen laskuun, tulisi tämä jonkinasteisten sanktiomuodoin tulevalla nelivuotiskaudella estää. Mandaatin antajalle, tässä tapauksessa eduskuntaryhmällä Kokoomuksen poliittisen ohjelman toteuttajana ja sen kokouksien tekemien päätöksien ehdoton noudattaminen tulee olla jokaisen luottamuksen saaneen valiokuntaan valitun kansanedustajan ainut toimintaohje. 72 Edellä mainitun perusteella Kälviän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että - - eduskuntaryhmän valitsemien kansanedustajien valiokuntajäsenyyksien valintaan liittyvien linjauksien ja ohjeistuksen tarkistamisen osalta, joka täsmentää valitun kansanedustajan tai kansanedustajien vastuuta toteuttaa tehtävässään valiokunnan jäsenenä eduskuntaryhmän kokouksien päätöksiä silloin, kun mandaatin antajana on Kokoomuksen eduskuntaryhmä. Koska eduskuntaryhmän vastuulla puoluehallituksen lisäksi on Kokoomuksen kannatuksen kasvattaminen valtakunnan alueella, sillä on ja tulee olla se valta millä toimintaa valiokunnissa istuvia kansanedustajia ohjeistetaan. Siksi tulee olla myös kansanedustajalta vakuus, että kansanedustaja valiokuntatyöskentelyssään noudattaa tehtävässään ja toimessaan ehdottomasti mandaatin antajan tässä tapauksessa eduskuntaryhmän tekemiä linjauksia ja päätöksiä ja poiketessaan niistä, sitoutuu kansanedustajana välittömästi irtisanoutumaan ja luovuttamaan valiokuntapaikkansa eduskuntaryhmälle uudelleen täyttämistä varten kansanedustajalla, joka tinkimättä noudattaa eduskuntaryhmän antamaa ohjeistusta ja päätöstä. Puoluehallitus: Kälviän Kokoomus ry on kiinnittänyt huomiota aloitteessaan Kokoomuksen eduskuntaryhmän päätösten sitovuuteen kansanedustajien toiminnassa. Puoluehallitus toteaa, että Kokoomuksen kansanedustajien toimintaan sovelletaan perustuslain kansanedustajia koskevien säädösten lisäksi myös eduskuntaryhmän sääntöjä. Eduskuntaryhmän jäsenet ovat hyväksyneet ryhmän säännöt omaa toimintaansa kansanedustajina ohjaaviksi säännöiksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmän sääntöjen mukaan eduskuntaryhmän jäsen on velvollinen noudattamaan eduskuntaryhmän päätöksiä, ellei hän ole eduskuntaryhmän kokouksessa päätöstä tehtäessä jättänyt asiaa koskevaa eriävää mielipidettä merkittäväksi kokouspöytäkirjaan. Eriävään mielipiteeseen on eduskuntaryhmän sääntöjen mukaan oltava painava syy. Valiokunnissa vireillä olevia asioita käsitellään säännöllisesti eduskuntaryhmän työvaliokunnassa valiokuntavastaaviksi nimettyjen edustajien toimesta. Työvaliokunta päättää eduskuntaryhmän linjasta kussakin asiakysymyksessä. Erityisen tärkeät asiat työvaliokunta siirtää ryhmäkokouksen päätettäväksi. Eduskuntaryhmä valitsee keskuudestaan jäsenet ja varajäsenet eri valiokuntiin. Valiokuntiin nimetyt edustajat muodostavat kunkin valiokunnan osalta Kokoomuksen eduskuntaryhmän valiokuntaryhmän, jota johtaa valiokuntavastaavaksi valittu edustaja. Vaalikauden aikana voidaan jäseniä eri valiokunnissa myös vaihtaa. Valiokuntaryhmien kokouksissa valmistellaan eri asiakysymyksiä ja valmistaudutaan valiokuntakäsittelyssä eri vaiheissa esille nouseviin asioihin. Valiokuntaryhmien kokouksissa käydään myös tarkemmin läpi työvaliokunnan ja eduskuntaryhmän päätöksiä. Näin ollen eri valiokuntien työhön osallistuvat kansanedustajat voivat vaikuttaa eduskuntaryhmän kannan muodostamiseen ja sitoutuvat ryhmän sääntöjen nojalla yhteisiä kantoja eduskuntatyössä puolustamaan. 73 Eduskuntaryhmä voi erottaa jäsenensä määräajaksi tai kokonaan, milloin jäsen on menetellyt eduskuntaryhmää vakavasti vahingoittavalla tavalla. Eduskuntaryhmän jäsenelle, joka aiotaan erottaa, on varattava tilaisuus tulla kuulluksi, kun asiaa valmistellaan. Päätöksen erottamisesta tekee puheenjohtajiston esityksestä ryhmäkokous. Puoluehallitus katsoo, että voimassa olevat eduskuntaryhmän säännöt mahdollistavat puuttumisen kansanedustajan toimintaan, mikäli edustaja ei noudattaisi eduskuntaryhmän päätöksiä omassa edustajan toimessaan. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 53 Helsingin Edistyskokoomus ry: Kohtuutonta alkoholipolitiikan käyttöä vähennettävä Suomalaisista 1-2 prosenttia on alkoholisteja ja 10-15 prosenttia suurkuluttajia. Eniten juovat 15 % kuluttavat n. 70 % kaikesta suomessa kulutetusta alkoholista ja alkoholi aiheuttaa yli 3000 henkilön ennenaikaisen kuoleman vuosittain. Taloudellisten saati inhimillisten kustannusten arviointi on vaikeaa, mutta tappiot ovat mittavia. Toisaalta suomessa alkoholia kulutetaan vähemmän kuin Euroopassa keskimäärin, maamme on kulutusvertailussa sijalla 21 (vuosi 2011). Vastapainona suurkuluttajien suurelle määrälle on lisäksi se tosiasia, että valtaosa suomalaisista on maltillisia kohtuukäyttäjiä: yli 50 % suomalaisista kuluttaa alle 10 % suomessa kulutetusta alkoholista. Ongelmat liittyvät siis pikemminkin kulutuksen laatuun kuin määrään. Kokoomuksen tulisi perustaa alkoholipoliittiset tavoitteet todellisuuteen. Alkoholin väärinkäytön haittoja ei voi vähätellä, mutta kaikki kulutus ei ole haitallista ja kokonaiskulutuksen vähentäminen ei siksi voi olla järkevä alkoholipoliittinen tavoite. Viisaampi tavoite olisi 1) minimoida alkoholin aiheuttamat haitat, 2) minimoida toimenpiteiden vaatima byrokratia sekä sääntelyn määrä ja 3) minimoida ihmisten perusoikeuksien sekä elinkeinovapauden rajoitukset. Näiden kolmen tavoitteen toteutumista tulisi arvioida toisiaan vasten. Kotimainen panimoravintola on tässä punninnassa mainio aloittelupaikka. Sen tuotteet ovat taatusti kotimaisia, lähes aina suomalaisesta raaka-aineesta tehtyjä ja suomalaisella työllä tuotettuja. Tuotantoprosessien pienimuotoisuudesta johtuen artesaanioluet myös tapaavat olla verrattain hintavia eivätkä vetoa erityisemmin alkoholin suurkuluttajiin. Miksi panimoravintoloihin ei sovelleta samaa poikkeusta kuin tilaviineihin, joita voidaan myydä suoraan tilalta kuluttajille? Me uskomme, että nämä artesaanioluet hankitaan nautiskeluun, eikä tästä muutoksesta syntyisi juuri mitään alkoholihaittoja, eikä varmasti ainakaan hyötyjä suurempia haittoja. Erinomaisen säväyksen ruokaja juomakulttuurillemme sekä elinkeinopolitiikallemme se kuitenkin antaisi. Kokonaiskulutus voisin nousta vähän, mutta se ei osuisi suurkuluttajiin vaan kohtuukäyttäjiin, joiden vähäinen alkoholinkäytön lisäys ei haittoja aiheuta. 74 Tämä olisi hyvä alku. Alkoholipolitiikan järkiperäistämistä ei toki pitäisi jättää tähän, vaan sitä tulisi jatkaa johdonmukaisesti punnitsemalla eri alkoholipolitiikan keinojen suhteutumista kokoomuksen alkoholipolitiikalle asettamiin tavoitteisiin nähden. Puolueella tulee olla linja. Edellä mainitun perusteella Helsingin Edistyskokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että - alkoholipolitiikan politikkatavoitteena ei ole ainoastaan kokonaiskulutuksen vähentäminen, vaan 1) alkoholihaittojen vähentäminen, 2) minimoida alkoholipolitiikan byrokratiakustannukset ja 3) pitää elinkeinovapaus ja kansalaisten toimintamahdollisuudet mahdollisimman laajoina, ja niihin kohdistuvat rajoitukset kohtuullisessa suhteessa rajoituksilla saavutettaviin hyötyihin nähden - valmistustoimintaa harjoittava yritys voisi saada ulosmyyntiluvan vaikkapa vain alle 13 %:n käymisteitse valmistetuille omille tuotteilleen suoraan valmistuspaikalta ilman byrokraattista erilliskioskivaatimusta. Aloite nro 54 Joensuun Kokoomusnuoret ry: Mietojen alkoholijuomien myynti vapautettava Suomen tulisi noudattaa eurooppalaista mallia ja mahdollistaa mietojen alkoholijuomien (alle 22 %) myynti ruokakaupoissa. Lisäksi sallittaisiin mietojen alkoholijuomien mukaan myynti ravintoloista. On kuluttajan edun mukaista, että tuotteita ei myydä valtion monopolin kautta. Kilpailun avaaminen näiden tuotteiden osalta laskisi hintoja, ja samalla toisi lisää verotuloja vähentyneen alkoholin matkustajatuonnin myötä. Alaikäisten alkoholinkäyttö on vähentynyt viimeisen 15 vuoden aikana, joten uudistus ei muuttaisi alkoholikulutuksen määrää. Aikuiset saavat juotavansa jo nyt Alkosta, jolla on edelleen asema vahvojen juomien ja erityistuotteiden myyjänä. Muuttamalla myyntikulttuuria vastaamaan paremmin eurooppalaista mallia voimme muuttaa alkoholin käyttöön liittyviä asenteita. Edellä mainitun perusteella Joensuun Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että mietojen alkoholijuomien myynti ruokakaupoista sekä mukaanmyynti ravintoloista sallittaisiin. Aloite nro 55 Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry: Alkon jälleenmyyntimonopoli purettava Monopoliasemasta nauttivalla Alkolla on Suomessa yksinoikeus yli 4,7-prosenttisten alkoholijuomien vähittäismyyntiin, poikkeuksena tilaviinit ja sahti. Monopoliasema vääristää kilpailua sekä näkyy kuluttajille epäedullisena hinnoittelun ja tuotevalikoimien rajallisuuden kautta. Alkon monopoliasemaa ei voida myöskään perustella kansanterveyden kannalta, sillä WHO:n raportin mukaan alkoholin kokonaiskulutus Suomessa on Euroopan keskitasoa, vaikka Manner-Euroopassa harjoitetaan selkeästi löyhempää alkoholipolitiikkaa, ilman alkoholin jälleenmyyntimonopoleja. Alkon myymälöiden asettuminen suurten markettien yhteyteen heikentää pienempien päivittäistavarakauppojen kilpailuasemaa markkinoilla. Alkon monopolin purkamisen myötä esimerkiksi 75 viinien myynti tulisi mahdolliseksi myös päivittäistavarakaupoille lisäten tervettä hintakilpailua sekä vähentäen jatkuvasti kasvavaa alkoholin maahantuontia. Lisäksi Alkon tarjolla olevien viinien valikoima on markkinoiden tarjontaan verrattuna erittäin suppea. Ravintoloiden on mahdollista tilata valikoimiinsa pieniä eriä harvinaisempia viinejä, joita kuluttajien tulisi voida hankkia myös koteihinsa. Jälleenmyyntimonopolin purkaminen edistäisi myös pienpanimoteollisuuden liiketoimintaa mahdollistamalla panimoiden omien tuotteiden myynnin kuluttajille. Edellä mainitun perusteella Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Alkon jälleenmyyntimonopoli puretaan, ravintoloille ja päivittäistavarakaupoille myönnetään jälleenmyyntiluvat mietojen viinien osalta sekä pienpanimoille annetaan oikeudet omien panimotuotteidensa jälleenmyyntiin. Puoluehallitus (aloitteista nro 53-55): Kysymys alkoholin aiheuttamista haitoista terveydelle sekä alkoholin merkityksestä taloudelle on monitahoinen. Alkoholipolitiikan tavoitteena on ehkäistä ja vähentää alkoholista aiheutuvia haittoja. Tähän pyritään säätelemällä alkoholin saatavuutta ja hintaa sekä valistuksella. Suomalaisen alkoholipolitiikan tavoitteena on siis ollut alkoholista aiheutuvien yhteiskunnallisten, sosiaalisten ja terveydellisten haittojen ehkäisy. Konkreettisimmillaan alkoholipolitiikan tavoite on estää kuolemia. Tavoitteena on siis koko väestön ja erityisesti lasten ja nuorten kokemien alkoholihaittojen vähentäminen. Tähän pyritään säätelemällä alkoholin saatavuutta ja hintaa sekä valistuksella. Osana saatavuuden rajoittamista on päädytty siihen, että vähittäismyynnissä yli 4,7 tilavuusprosentin vahvuisten alkoholijuomien myyntioikeus on annettu kansalliselle alkoholimonopolille ja myyntiluvan saaneet päivittäistavarakaupat voivat myydä ainoastaan enintään tähän väkevyysrajaan yltäviä alkoholijuomia. Keskustelua 4,7 tilavuusprosentin rajasta käydään aika ajoin. Keskustelussa esitetään näkemyksiä sekä rajan nostamista että sen laskemisesta. Vuoden 2012 puoluekokous hylkäsi aloitteen rajan nostamisesta ja pienpanimo-oluiden suoramyynnistä. Tutkimustietojen perusteella alkoholin haittoja voidaan vähentää rajoittamalla käyttöä. Keinoja alkoholipolitiikan tavoitteiden toteuttamiseen ovat olleet alkoholin verotuksen nosto, alkoholin mainonnan rajoitukset, alkoholin vähittäismyynnin monopolisointi, alkoholijuomien myyntiaikojen rajoitukset, rattijuopumuksen vastaisen työn tehostaminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimintatapojen tehostaminen. Kulutuksen vähentäminen on yksi keino päästä tavoitteisiin, mutta ei alkoholipolitiikan ainoa tavoite, kuten Helsingin edistyskokoomus aloitteessaan toteaa. Helsingin edistyskokoomus ry on oikeassa, että kaiken politiikan tavoitteena tulisi olla byrokratiakustannusten pitäminen matalana sekä elinkeinovapauden ja kansalaisten toimintamahdollisuuksien pitäminen mahdollisimman laajoina. Edellä mainituista syistä johtuen alkoholin saatavuutta on kuitenkin rajoitettu muun muassa vähittäismyynnin rajoituksella. Väkevien juomien myyntioikeus on kansallisella vähittäismyyntimonopolilla. 76 Mietoja alkoholijuomia saa ostaa vähittäismyynnissä kansallisen monopolin lisäksi myös myyntiluvan saaneista päivittäistavarakaupoista. Nykyisin myynti on poikkeuksella sallittu sahdille ja tilaviinille. Tästä poikkeuksesta säädettiin ennen Suomen EU-jäsenyyttä. Poikkeus perustuu elinkeino- ja aluepoliittisiin syihin. Niin sanotulla tilaviinipoikkeuksella on haluttu edistää maaseudun yritystoimintaa toimialalla, joka toimintaedellytykset ovat olleet erityisen hankalat. Ilman poikkeusta tuotanto ja työpaikat olisivat olleet vaarassa. Ratkaisuun vaikutti myös se, että tilaviinit liittyvät olennaisella tavalla tiliviiniyritysten ensisijaiseen liiketoimintaan eli maatilamatkailuun. Alkoholilain kokonaisuudistus on vireillä. Siinä tarkastellaan koko alkoholipolitiikan kokonaisuutta. Arviointi sisältänee myös vähittäismyyntiin liittyvien sääntelytarpeiden selvittämisen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 56 Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry: Pääsääntöistä anniskeluaikaa jatkettava puoli neljään ja jatkoaikalupakäytäntö purettava Alkoholilainsäädäntö on ollut viimeisen vuoden aikana suurennuslasin alla Suomessa, ja etenkin puoluekentän vasemmalta laidalta ja kristillisdemokraateista on esitetty, että viihderavintoloiden aukioloja anniskeluaikoja pitäisi kiristää. Holhous ja lainsäädännölliset pakotteet eivät ole oikea tapa kehittää suomalaista alkoholikulttuuria. Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret haluaa purkaa alkoholilainsäädännön turhaa byrokratiaa ja parantaa anniskeluravintoloiden ja viihderavintoloiden toiminnan edellytyksiä Suomessa. Erityisen huolestuttavia ovat jatkoaikalupiin liittyvät käytännöt, jotka aiheuttavat vahinkoa suomalaiselle yrittäjyydelle tuomatta mukanaan minkäänlaista lisäarvoa. Nykyisen alkoholilainsäädännön mukaan anniskelu puoli kahden ja puoli neljän välillä yöllä edellyttää aluehallintoviraston myöntämää jatkoaikalupaa, jota täytyy hakea uudelleen joka toinen vuosi. Valtioneuvoston asetuksen mukaan jatkoaikaluvan myöntämiselle sopivia perusteita ovat anniskelupaikan sijainti hyvätasoisen hotellin yhteydessä, tai anniskelupaikan poikkeuksellisen hyvä varustelu- ja palvelutaso. Lupakäytäntö lisää turhaa byrokratiaa ja työtaakkaa sekä yrittäjille että aluehallintovirastoille. Lisäksi yllämainitut perusteet luvan saamiselle asettavat suuret ravintola- ja viihdemaailmat merkitsevään etulyöntiasemaan pienempiin toimijoihin nähden. Ennen kaikkea erillinen jatkoaikalupa kuitenkin heikentää viihde- ja anniskeluravintoloiden toimintamahdollisuuksia: viimeisen kahdeksan vuoden aikana lähes 300 anniskeluravintolalta on viety tasapuolinen mahdollisuus kilpailla muiden anniskelupaikkojen kanssa asiakkaista puoli kahden ja puoli neljän välillä. Jatkoaikaluvan puuttuminen on valtava isku yrittäjälle alalla, jolla liikevaihto painottuu viikonlopun myöhäisiltoihin ja öihin. Samalla kuin jatkoaikalupia on myönnetty yhä vähemmän ja vähemmän, on Alkon myymälöiden määrä ollut jatkuvassa kasvussa. Käytännössä jatkoaikalupakäytäntö siis siirtää alkoholin käyttöä valvotuista 77 ravintoloista yksityisiin koteihin. Tästä kehityksestä kärsivät kaikki osapuolet. Jatkoaikaluvat yhdessä muiden anniskeluoikeuksien lisärajoitusten kanssa aiheuttavat suuria vahinkoja ja tuhansia menetettyjä työpaikkoja lukuisilla eri aloilla. Olennaista olisikin purkaa byrokratiaa ja parantaa suomalaisten ravintolaalan yrittäjien ja työntekijöiden toimintaedellytyksiä. Myös Valviran mukaan lainsäädäntöteknisesti selkein tapa olisi säätää kaikille ravintoloille sama anniskeluajan lopettamisaika ja luopua kokonaan jatkoaikaluvista. Edellä mainitun perusteella Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että jatkoaikalupakäytäntö poistetaan ja pääsääntöisen anniskeluaikaa jatketaan puoli neljään asti yöllä. Puoluehallitus: Julkisuudessa on käyty vilkasta keskustelua alkoholilain uudistamisen tiimoilta ja kiristyksiäkin on ehdotettu. Turhan byrokratian purkaminen on erittäin kannatettavaa ja järkevää. Tiukennuksia ja nykyistä käytäntöä on perusteltu sillä, että ravintola-asiakkaat aiheuttavat erityisesti aamuyön tunteina näkyviä ja kuuluvia haittoja sekä yleiselle järjestykselle että lähiympäristön asukkaille. Yökerhojen aukioloajat ovat myös nykyisin pidemmät kuin koskaan aikaisemmin. Toisaalta ravintolassa kulutetun osuus alkoholista on ollut laskussa. Vuonna 2002 se oli 1,5 litraa 100prosenttista alkoholia asukasta kohti, kun taas vuonna 2012 vastaava luku oli 1,1 litraa. Puoluehallitus katsoo, että alkoholin kulutus on järkevintä valvotussa ympäristössä sekä luottaa yrittäjiin sekä yrittäjien vastuullisuuteensa ja heidän suorittamaansa omavalvontaan. Omavalvonta on ravintolan itsensä suorittamaa anniskelun suunnittelua ja valvontaa. Se on osana ravintolan muuta omavalvontaa toiminnan laadun tehokas apuväline. Puoluehallitus katsoo, että alkoholipolitiikasta on ravintoloiden toimintaedellytysten parantamiseen liittyen käytävä keskustelua. Tilanne, jossa anniskelun osuus kulutetusta alkoholista pienenee, ei ole toivottava. Alkoholilain kokonaisuudistus on vireillä. Siinä tarkastellaan koko alkoholipolitiikan kokonaisuutta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 57 Lieksan Kokoomusnaiset ry: Kansa kuntoon alkoholipolitiikkaa uudistamalla Alkoholipolitiikkaa ollaan uudistamassa kansalaistemme terveyden ja hyvinvoinnin vuoksi. Alkoholin saatavuus ja hinta ovat olleet tehokkaita alkoholin kulutukseen vaikuttavia tekijöitä. Alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja alkoholin hinnan nostaminen ovat laskeneet alkoholin kulutusta. Näitä keinoja rajoittaa alkoholihaittoja ovat yhä useammat kansalaiset alkaneet hyväksyä. Kun toisessa vaakakupissa ovat lisääntyvät terveyshaitat, vakavat alkoholisairaudet, työelämän tuotannon menetykset, inhimilliset ongelmat: perheväkivalta, lasten huostaanotot, nuorten syrjäytymiskehitys, päihdeäitien ongelmat ja lukuisat muut vakavat alkoholihaitat, on hyväksyttävä tiukatkin alkoholipoliittiset rajoitukset. 78 Lieksan Kokoomusnaiset ry, että alkoholipolitiikkaa uudistaessa toimitaan niin, että alkoholin saatavuuden rajoittamiseen ja alkoholin hinnan nostamiseen vaikuttavia keinoja käytetään alkoholipolitiikkaa uudistettaessa lainsäädännöllä. Alkoholin saatavuuteen on puututtava myös EU:n tasolla tuonnin rajoittamiseksi. Edellä mainitun perusteella Lieksan Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että alkoholin saatavuuden rajoittamiseen ja alkoholin hinnan nostamiseen liittyvät näkökulmat otetaan huomioon uudistuvassa alkoholipolitiikassa ja siihen liittyvässä lainsäädännössä. Puoluehallitus: Kysymys alkoholin aiheuttamista haitoista terveydelle sekä alkoholin merkityksestä taloudelle on monitahoinen. Alkoholipolitiikan tavoitteena on ehkäistä ja vähentää alkoholista aiheutuvia haittoja. Tähän pyritään säätelemällä alkoholin saatavuutta ja hintaa sekä valistuksella. 1-2 prosenttia suomalaisista on alkoholisteja ja 10–15 prosenttia suurkuluttajia. Lisäksi alkoholi aiheuttaa yli 3000 henkilön ennenaikaisen kuoleman vuosittain. Terveydenhuollolle aiheutuu vuosittain alkoholista 85–150 miljoonan euron hoitokustannukset ja järjestyksen valvonnasta aiheutuu poliisille kustannuksia noin 250 miljoonan euroa. Lisäksi kustannuksia tulee myös sosiaalipalveluihin, toimeentulotukeen, eläkkeisiin ja sairaspäivärahoihin satoja miljoonia. Alkoholi aiheuttaa yhteiskunnalle myös suuria tulonmenetyksiä, kun työkyky ja työteho heikentyvät. Monta sataa nuorta joutuu vuosittain sairaalahoitoon tahattoman myrkytyksen vuoksi. Vakavimmillaan myrkytys voi johtaa nuoren kuolemaan. Tapaturmaiset myrkytykset ovat nuorten toiseksi yleisin tapaturmaisen kuoleman aiheuttaja liikenneonnettomuuksien jälkeen. Tavallisimpia nuorten myrkytysten aiheuttajia ovat alkoholi sekä huumaus- ja lääkeaineet. THL:ssä on arvioitu, että voimakkaasti lisääntynyt alkoholinkulutus olisi yksi merkittävä syy sille, että masennuksesta on tullut yhä yleisempi työkyvyttömyyden peruste. Työkyvyttömyyseläkkeiden yleisin syy on mielenterveysongelmat. Vuonna 2011 oli työkyvyttömyyseläkkeellä noin 260 000 henkilöä, joista 45 prosenttia mielenterveyssyistä. Mielenterveyssyistä yli puolet oli masennusdiagnooseja. Masennuksesta johtuva työkyvyttömyys on yleistynyt huomattavasti viimeisen 20–30 vuoden aikana. THL katsoo tämän pohjalta, että yksikin vaikuttava alkoholipoliittinen uudistus voi edistää suomalaisten työuria enemmän kuin moni sinänsä tarpeellinen puuttuminen ongelmajuomiseen. Vuonna 2004 Suomen alkoholiverotuksen taso sopeutettiin matkustajatuonnin rajoitusten poistumiseen. Vuosina 2008, 2009 ja 2012 veroja korotettiin maltillisesti tilanteen tasaannuttua veron alennuksen myötä. Veronkorotuksilla tavoiteltiin valtion verotulojen lisäystä sekä alkoholin kokonaiskulutuksen ja sitä kautta alkoholihaittojen vähentämistä. Vuonna 2013 päätettiin alkoholimainonnan kiristämisestä lailla, joka astuu voimaan 1.1.2015. Alkoholimainontaa rajoitetaan lasten ja nuorten suojelemiseksi. Tarkoituksena on vähentää niitä tilanteita, 79 joissa lapset ja nuoret altistuvat alkoholimainonnalle. Lakiuudistuksen myötä mietojen alkoholijuomien mainonta kielletään yleisillä paikoilla, kuten bussipysäkeillä, liikennevälineissä ja mainostauluilla. Poikkeuksena alkoholimainontaa saa kuitenkin harjoittaa yleisötilaisuuksissa, kuten urheilutapahtumissa ja konserteissa. Mainonta on nykyiseen tapaan sallittua myös ulkomaanliikenteen aluksilla ja alkoholijuomien anniskelu- ja myyntipaikoissa. Anniskelu- ja myyntipaikkojen ulkopuolella saa jatkossa mainostaa alkoholijuomien nimiä ja hintoja. Nykyinen alkoholin televisiomainontaa koskeva kello 21:n aikaraja myös nostetaan kello 22:een saakka. Jatkossa sama aikarajoitus koskee myös radiomainontaa. Jatkossa kiellettyä on myös mietojen alkoholijuomien mainonta, jossa kuluttajat osallistuvat peliin, arpajaisiin tai kilpailuun. Myöskään kuluttajien itsensä tuottamaa tai jakamaa sisältöä, kuten kirjoituksia, valokuvia, videoklippejä tai mainosfilmejä, ei saa käyttää mainonnassa. Tämä vaikuttaa alkoholin mainostamiseen sosiaalisessa mediassa, mutta ei koske kansalaisten omaa viestintää. Väkevien alkoholijuomien mainonta säilyy jatkossakin kiellettynä. Tehdyt alkoholiveron korotukset ja muut toimet ovat vähentäneet alkoholin kokonaiskulutusta, mikä on puolestaan vähentänyt myös alkoholihaittoja. Viimeisten viiden vuoden aikana esimerkiksi rattijuopumusten määrä on vähentynyt noin kolmanneksen ja poliisin tietoon tulleiden kotihälytysten määrä noin viisi prosenttia. Sairaaloiden vuodeosastoilla hoidettujen alkoholisairauksien hoitojaksot ovat puolestaan vähentyneet noin 12 prosenttia ja alkoholikuolemat noin 16 prosenttia. Alkoholiveron korotusten vaikutukset näkyvät kuluttajien käyttäytymisessä kuitenkin niin, että kuluttajatuonti on lisääntynyt suuresti. Vuonna 2013 tuonti oli kasvanut 15 prosentilla ja kasvua oli kaikissa juomatyypeissä. Puoluehallituksen mielestä tämä on syytä ottaa vakavasti ja Suomen onkin pohdittava alkoholipolitiikkansa kokonaisuutta. Alkoholilain kokonaisuudistus on vireillä. Siinä tarkastellaan koko alkoholipolitiikan kokonaisuutta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 58 Helsingin Kansallisseura ry: Ansiosidonnainen työttömyysturva kaikille Työttömille maksettavasta lakisääteisestä ansiosidonnaisesta työttömyyskorvauksesta työttömyyskassat rahoittavat 5,5 prosenttia, kun työntekijän, valtion ja työnantajan osuus on vastaavasti yhteensä 94,5 prosenttia. Kaikki työntekijät – riippumatta siitä olivatko he työttömyyskassan jäseniä – osallistuvat ansiosidonnaisen työttömyyskorvausjärjestelmän rahoittamiseen. Tästä huolimatta työttömyyskorvausjärjestelmä kohtelee epätasa-arvoisesti työttömäksi jääneitä. Kaikkien työssäkäyvien yhdenvertaisuuden kannalta olisikin tärkeää, että jokainen työttömäksi joutunut pääsisi tasaveroisemmin hyötymään työurallaan lakisääteisesti maksamistaan maksuista. Edellä mainitun perusteella Helsingin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että kaikki työttömäksi joutuvat pääsisivät automaattisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan pariin. Nykyiset työttömyyskassat olisivat jatkossa vapaaehtoisia, jotka maksaisivat lisäkorvauksia työttömälle rahaston oman maksukyvyn mukaan. 80 Aloite nro 59 Kupittaan Kokoomus ry: Työttömyysvakuutuskassojen lopettaminen Suomessa on hyvin poikkeava tapa maksaa työttömyyskorvauksia. Meillä on ansiosidonnaisen korvauksen osalta maksun kierrätys erillisen kassajärjestelmän kautta. Kassoja on todella monta, sillä ne on yhtä lukuun ottamatta kaikki sidottu ammattiyhdistyksiin. Suomessa on yhdistymisvapaus ja siksi kassaan kuuluminen saadakseen työttömyyskorvauksen on mielestämme lain vastaista. varsinkin, kun ottaa huomioon työttömyysmaksut, joita jokainen maksaa samalla tavalla palkastaan ja suurimman osan työnantaja. Tässä ei erotella onko oikeutettu ansiosidonnaiseen korvaukseen vai ei. Mikäli ei kuulu kassaan jää ilman ansiosidonnaista korvausta. Kassoilla on jokin maksu, mutta se on sidottu järjestön jäsenmaksuun, eikä se ole yleisesti todennettavissa. Järjestöjen kassat ovat tosiasiallisesti jäävejä hoitamaan kyseistä tehtävää, koska ne perivät samalla jäsenmaksua. Tuntuu järjenvastaiselta, että yhteiskunta antaa kassoille vallan ja rahat maksaa työttömyyskorvaus. Kassojen omat varat riittävät tuskin omiin kuluihin, mutta yhteiskunnan tuella tulevat loistavasti toimeen. Mikäli kassat ovat pois ja nykyinen järjestelmä puretaan, maksaa KELA ansiosidonnaisen korvauksen. Samalla jää työttömältä myös jäsenmaksuvelvollisuus pois ja näin hänen korvaustasonsa nousee. Kassojen kautta kierrättäminen tulee myös todella kalliiksi ja on suurelta osalta kontrollin ulkopuolella. Yksinkertaisin ja oikeudenmukaisinta veronmaksajan näkökulmasta olisi, että KELA hoitaa myös ansiosidonnaisen korvauksen. Toinen mahdollisuus on, että KELA antaa sen puolueettomalle taholle ja se olisi vakuutusmuotoinen, jonka kukin voisi itse hankkia itsenäisesti. Edellä mainitun perusteella Kupittaan Kokoomus ry esittää, että puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Kokoomus toimii tämän epäkohdan poistamiseksi ja asetta kansalaiset tasavertaiseen asemaan ja kunnioittaa yhdistymisvapautta. Puoluehallitus (aloitteista nro 58-59): Työttömän työnhakijan perustoimeentulo turvataan Suomessa työttömyyspäivärahalla ja työmarkkinatuella. Työttömyysetuuksien rahoittamisesta on säädetty lailla. Sen mukaan työttömyysturvalain mukaiset työttömyyspäivärahat ja vuorotteluvapaalain mukaiset vuorottelukorvaukset rahoitetaan perusturvaosuutta vastaavalla valtionosuudella, rahoituksesta säädetyn lain mukaisilla työttömyysvakuutusmaksuilla ja työttömyysturvan työnantajan omavastuumaksuilla (omavastuumaksu) sekä työttömyyskassalain mukaisilla työttömyyskassan jäsenmaksuilla. 81 Sekä työnantajat että työntekijät maksavat työttömyysvakuutusmaksua, jolla työttömyysetuuksia rahoitetaan. Nämä vakuutusmaksut pitää määrätä niin suuriksi, että työttömyysvakuutusrahasto pystyy selviytymään omasta rahoitusosuudestaan. Palkansaajilta kerätyillä työttömyysvakuutusmaksuilla rahoitetaan ansioturvaa vain siltä osin kuin palkansaajat kuuluvat työttömyyskassoihin. Se osuus vakuutusmaksutulosta, joka vastaa työttömyyskassaan kuulumattomien osuutta, tilitetään Kelalle. Palkansaajat, jotka kuuluvat työttömyyskassaan rahoittavat siis omaa ansioturvaansa sekä palkansaajan työttömyysvakuutusmaksun että työttömyyskassan jäsenmaksun kautta. Valtionosuutta vastaava osuus kerätään verotuksen kautta, joten kaikki palkansaajat rahoittavat perusturvaa vastaavan osuuden verotuksen kautta. Osalle perusturva maksetaan osana ansiopäivärahaa ja työttömyyskassaan kuulumattomille se maksetaan peruspäivärahana Kelan kautta. Suomen lisäksi Ruotsissa ja Tanskassa on samankaltainen järjestelmä, jossa työttömyyskassat hoitavat työttömyysetuuksien maksamisen. Suomessa palkansaajan ja yrittäjän pitää siis liittyä työttömyyskassaan, jotta hänellä voi työssäolo- ja jäsenyysehdon täyttymisen jälkeen olla oikeus ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Jos palkansaaja ei kuulu työttömyyskassaan, hänellä on työssäoloehdon täyttymisen jälkeen oikeus Kelan maksamaan peruspäivärahaan. Ansiosidonnainen työttömyysturva on siis jo nykyisellään vakuutusluonteinen ja sen ansioturvan osuus rahoitetaan työntekijöiden ja työnantajien maksuilla. Työttömyyskassaan kuuluminen on vapaaehtoista, joten kansalaisten yhdistymisvapaus myös toteutuu tältä osin. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteet. Aloite nro 60 Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry: Sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus huomioitava kaikessa päätöksenteossa Suomessa väestö vanhenee ja suuret ikäluokat eläköityvät. Hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu tarjoamaan kaikille tukea ja turvaa yhdenvertaisesti. Kuitenkin yhteiskunnan huollettavien ja huoltamista ylläpitävien ihmisten suhde menee kovaa vauhtia vaaralliseen suuntaan. On suuri vaara, että nykyisille ja tuleville nuorille ei pystytä tulevaisuudessa takaamaan yhdenvertaisia palveluita yhteiskunnalta heidän niitä tarvitessa vaan yhteiskunnan varat loppuvat ja tärkeistä peruspalveluista joudutaan karsimaan. Tämä kehitys on pysäytettävä. Eläkeuudistuksen yhteydessä on huomioitava sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus. On varmistettava eläkejärjestelmän kehittäminen niin, että myös tulevat sukupolvet ovat oikeutettuja eläkkeeseen ja eläkelupaus toteutuu. Eläkejärjestelmän rahoitus on saatava kestävälle pohjalle ja työuria on pidennettävä. Eläkejärjestelmän rahoittamisen taakka ei saa olla yhdelle sukupolvelle liian suuri. Yhteiskunnan hyvinvointipalveluita tarvitsevien osuus väestöstä kasvaa merkittävästi. Tämä lisää järjestelmän kustannuksia ja luo paineita valtion budjettiin. Kaikille on turvattava näiden palveluiden saatavuus ja laatu, nyt sekä tulevaisuudessa. Velanotolla ei tätä ongelmaa ratkaista vaan ongelmaa siirretään vain tuleville sukupolville. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden on toteuduttava niin, ettei 82 nuorelle sukupolvelle jäävä velkataakka kasva liian suureksi. Palvelulupaus on pystyttävä säilyttämään ja yhteiskunnan rakenteita on muutettava tarpeen mukaan kestävän järjestelmän luomiseksi. Edellä mainitun perusteella Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää tekemään aktiivisesti työtä sukupolvien välisen tasa-arvon puolesta siten, että eläkemaksut nostetaan rahastojen riittävyyden kannalta kestävälle tasolle (25,9 % ETK), eläkeiän alarajaa nostetaan sekä se sidotaan elinajanodotteeseen, todellisen eläköitymisiän nostamiseen panostetaan, eläkettä kertyy koko työuran ajalta eikä päätöksiä eläkerahastojen käytöstä uloteta parlamentaariseen päätöksentekoon. Puoluehallitus: Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry on aloitteessaan tuonut hyvin esille Suomen tulevaisuuden haasteet. Ikääntyminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja työurien jatkaminen niin alusta, keskeltä kuin lopustakin ovat viime aikoina olleet vahvasti poliittisen keskustelun aiheina. On tietysti positiivista, että suomalaisten elinikä pitenee. Eliniän piteneminen vaan aiheuttaa omat haasteensa eläkejärjestelmän kestävyydelle ja tulevien eläkkeiden tasolle. Ilman pidempiä työuria ja eläkejärjestelmän uudelleen tarkastelua 1960-luvun jälkeen syntyneiden eläkkeet uhkaavat leikkaantua liian pieniksi. Kuten aloitteessakin todetaan sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden on toteuduttava niin, ettei nuorelle sukupolvelle jäävä velkataakka kasva liian suureksi. Kokoomus haluaa rakentaa yhteiskuntaa, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä ikääntymistä. Suomalaisten on voitava luottaa siihen, että eläkkeistä huolehditaan ja ikääntyvien palvelut järjestetään ihmisarvoa kunnioittaen ja huolta pitäen. Toimenpiteitä on tehty viime vuosien aikana jo paljon. Työurien pidentämiseksi alusta on peruskoulun jälkeen opiskelemaan hakeville luotu paremmat edellytykset päästä ensimmäiseen opiskelupaikkaan. Koulutuspoliittisilla päätöksillä on nopeutettu opiskelemaan pääsyä ja mahdollistettu opintotukea kehittämällä nykyistä nopeampi valmistuminen. Työurien pidentäminen keskeltä ja loppupäästä on ollut tällä hallituskaudella sosiaali- ja terveysministeriössä erityisen huomion kohteena. Osatyökykyisten työllistymisen ja työllistämisen edellytyksiä on kehitetty niin uuden toimintakonseptin luomisella kuin lainsäädännöllisillä muutoksilla. Keskeisimpiä lainsäädäntömuutoksia ovat ammatilliseen kuntoutukseen pääsyn helpottaminen, osasairauspäivärahakauden pidentäminen ja mahdollisuus jättää työkyvyttömyyseläke niin sanotusti lepäämään tilapäisen työssäolon ajaksi. Tänä keväänä on Jukka Ahtelan selvitystyönä kehitetty työhyvinvoinnin, työterveydenhuollon ja työsuojelun yhteistyötä siten, että työuria voitaisiin parantaa myös hyvällä työelämällä. Työhyvinvointifoorumi ja Johtamisverkosto tukevat eri projekteillaan ja hyvien käytäntöjen levittämisellä tätä työtä. 83 Suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseen ja eläkejärjestelmän kestävyyteen on vain yksi ratkaisu: työn tekeminen. Tarvitsemme lisää työpaikkoja, lisää työvoiman tarjontaa ja työllistämisen kynnyksen madaltamista. Uusien työpaikkojen syntyminen edellyttää, että työlle löytyy tekijöitä. Tämän vuoksi tarvitaan laaja kirjo toimenpiteitä, joilla nykyistä useampi työikäinen saadaan mukaan työelämään, joilla kyetään pidentämään työuria ja joilla kyetään lisäämään tehdyn työn määrää. Työeläkepolitiikkaa koskevat asiat valmistellaan yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa. Valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen kesken on 11.3.2009 saavutettu yksimielisyys 25 vuotta täyttäneen eläkkeellesiirtymisiän odotteen nostamisesta vähintään 62,4 vuoteen 2025 mennessä. Vuonna 2013 odote oli 60,9 vuotta. Valtion ja työmarkkinajärjestöjen on löydettävä yhteisymmärrys pitkäjänteisestä ratkaisusta työurien pidentämiseksi, työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaamiseksi ja riittävän eläketurvan, mukaan lukien indeksisuoja, varmistamiseksi. Työmarkkinajärjestöt ovat sitoutuneet neuvottelemaan ja toteuttamaan tarpeelliset toimet asetetun tavoitteensaavuttamiseksi. Toimia kohdistetaan työuran alkuosaan, keskelle ja loppupäähän. Työkyvyttömyyden syiden torjuntaan ja ammattitaidon kehittämiseen läpi koko työuran kiinnitetään erityistä huomiota. Jyrki Kataisen hallituksen aloitettua toimintansa sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko pyysi työmarkkinajärjestöille osoitetulla kirjeellään 20.9.2011, että työmarkkinajärjestöt neuvottelevat ja laativat eläkeneuvotteluryhmässään mahdollisimman nopeasti ehdotukset toimenpiteiksi, joilla hallitusohjelmaan kirjattu tavoite saavutetaan. Neuvotteluiden pohjalta työmarkkinaosapuolet sopivat keväällä 2012 niin sanotussa työurasopimuksessa osa-aikaeläkkeen ikärajan korottamisesta 60 vuodesta 61 vuoteen 1954 ja sen jälkeen syntyneillä. Varhennettu vanhuuseläke (62 v.) sovittiin poistettavaksi kokonaan vuoden 2014 alusta lähtien. Työttömyysturvan lisäpäiväoikeuden ikärajaa sovittiin korotettavan 60 vuodesta 61 vuoteen 1957 ja sen jälkeen syntyneillä. Eläkkeelle siirtymisen ehtojen rajoittamisen ohella työmarkkinaosapuolet sopivat TyEL-maksun korotusten jatkamisesta vuosina 2015 ja 2016 0,4 prosenttiyksiköllä. Edelleen sopimuksessa sovittiin työeläkejärjestelmän tehokkuuden parantamisesta. Työurasopimuksessa myös vahvistettiin aiemmin asetettu tavoite eli keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostaminen vuoteen 2025 mennessä vähintään 62,4 vuoteen. Lisätoimista päättämisen tueksi sovittiin, että käynnistetään ylijohtaja Jukka Pekkarisen johdolla korkean tason selvitys uudistustyön pohjaksi ja aloitetaan eläkejärjestelmän uudistamisneuvottelut eläkeneuvotteluryhmässä. Vuonna 2012-2013 aikana Jukka Pekkarisen johdolla tehdyssä selvitystyössä, joka julkistettiin syksyllä 2013, esitettiin vaihtoehtoisia tapoja sopeutua eliniän pitenemisen eläkejärjestelmälle asettamiin vaatimuksiin. Eläkejärjestelmän sopeutus voidaan tehdä eläkkeiden tason, eläkeiän ja vakuutusmaksujen yhdistelmällä. Tällöin sopeutuksen vaikutus riippuu siitä, kuinka paljon mitäkin sopeutuskanavaa painotetaan. Työmarkkinakeskusjärjestöt neuvottelevat työurien pidentämiseksi työura-sopimuksessa (22.3.2012) sovitun mukaisesti ratkaisun seuraavaksi työeläkeuudistukseksi. Järjestöt neuvottelevat ratkaisun 84 eläkeuudistukseksi syksyyn 2014 mennessä. Samassa yhteydessä ratkaistaan myös tasoitusmäärään ja Emupuskuriin sekä vanhuuseläkerahastoinnin kehitykseen liittyvät kysymykset. Tavoitteena on, että kaikki työeläkeuudistukseen liittyvät hallituksen lakiesitykset annetaan eduskunnalle heti vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen ja uudistus tulee voimaan viimeistään vuoden 2017 alusta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 61 Tapiolan Kokoomus ry: Ennen vuotta 2010 pidettyjen äitiys- ja vanhempainlomien aikaisen tulonmenetyksen kompensointi työeläkkeen määräytymisperusteisiin Ennen vuotta 2010 pidetyt äitiys- ja vanhempainlomat vähentävät oleellisesti vanhempien työeläkekertymää. Käytännössä eläkkeen laskentaperusteena olevat tulot jäävät näiltä naisilta puuttumaan vähintään noin vuoden ajalta jokaista lasta kohden, koska tuolloin maksettua KELA:n päivärahaa ei huomioida saaduksi tuloksi. Nykyisin vastaava päiväraha luetaan saajalleen eläkkeen perusteena olevaksi tuloksi. Tämän epäoikeudenmukaisen laskentatavan mukaan ennen 2010 vanhempainlomalla olleiden naisten työeläkkeestä jää nykyisen laskentatavan vuoksi puuttumaan jopa useita prosenttiyksiköitä. Vastaavana aikana äitiys- ja vanhempainrahakaudella isien - miesten – tulot ovat yleensä pysyneet ennallaan ja niistä laskettava eläke on kertynyt ko. ajalta normaalisti. Vanhemmuuden kustannusten kohdistaminen pelkästään naisten kannettaviksi vieläpä taannehtivasti työeläkkeen vähenemisenä on suuri vääryys. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että vanhempien työeläkekertymän laskentatapa ajalta ennen vuotta 2010 oikaistaan ottamalla eläkettä laskettaessa huomioon ko. ajalta maksetut päivärahat. Puoluehallitus: Vanhemmuuden kustannusten oikeudenmukainen jakautuminen on tärkeä asia. Työeläketurvassa tulee ottaa huomioon pienten lasten hoidosta aiheutuvat katkokset työn tekemisessä. Äidit käyttävät yhä edelleen suurimman osan perheen valinnanvapauteen kuuluvasta oikeudesta vanhempainvapaaseen. Työeläketurvaa on uudistettu merkittävästi pääosin vuosina 2005 ja 2007 voimaan tulleilla lainmuutoksilla. Ennen niitä vanhempainvapaiden aiheuttamien katkosten tulonmenetykset otettiin huomioon yksityisen alan työeläketurvassa niin sanotulla vuoden säännöllä. Sen mukaan enintään vuoden kestänyt äitiys- ja vanhempainvapaa (äitiysloma) katsottiin työssäoloajaksi, jos työntekijän työsuhde oli voimassa äitiysloman ajan ja työsuhde jatkui sen päätyttyä. Tämä yhdistettynä sen aikaiseen eläkkeen työsuhdekohtaiseen karttumissäännöstöön johti siihen, että äitiysloma ei aiheuttanut työeläkemenetyksiä. Vuoden sääntö ei hyödyttänyt niitä äitejä, jotka eivät olleet yksityisen alan työeläkelain piirissä tai eivät olleet työsuhteessa äitiysraha- ja vanhempainrahakaudella. 85 Vuoden sääntö korvattiin vuodesta 2005 alkaen palkattomia aikoja koskevilla säännöksillä. Kuten aloitteessa todetaan, äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta maksettavan ansiomenetyskorvauksen perusteena oleva työansio rinnastetaan eläkkeen perusteena olevaksi tuloksi. Tämän ansiosta äitiysloma ei alenna työeläkettä. Näin käy myös silloin, kun työsuhde ei ole voimassa äitiys- ja vanhempainrahakaudella. Työeläkelakien muutosten lisäksi pieniä lapsia hoitavien vanhempien asemaa on parannettu myös vuonna 2005 voimaan tulleilla säännöksillä. Niiden mukaan eläkettä kertyy tietyin rajauksin myös sellaiselta lapsen hoitoajalta, jolla lasta hoitavalla vanhemmalla ei ole oikeutta saada vanhempainetuutta työansioiden perusteella. Työeläkesäännösten muutokset on toteutettu siten, että ne koskevat aina muutoksen voimaantulon jälkeistä aikaa. Taannehtivia säännöksiä ei ole pidetty perusteltuina, koska niihin sisältyy merkittäviä työeläketurvan rahoitukseen ja toimeenpanoon liittyviä ongelmia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 62 Turun Kansallisseura ry: Työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoa uudistettava Nykyinen työeläkeyhtiön hallituksen ja hallintoneuvoston kokoonpanoa ohjaava lainsäädäntö on varsin väljä. Kaikkia sen mukanaan tuomia piirteitä ei voi pitää yksinomaan myönteisinä. Kun työeläkeyhtiöt harjoittavat eri tavoin varsin merkittävää vallankäyttöä Suomessa, on syytä määrätä työeläkeyhtiön hallinnon kokoonpanosta täsmällisemmin kuin nykyisessä laissa. Nyt työeläkeyhtiöiden hallinnossa mukana olevilla on monella tapaa päällekkäisiä ja jopa keskenään ristiriitaisiä rooleja. Lainmuutoksella tulisi täsmentää työeläkeyhtiön hallinnossa mukana olevien rooliksi nimenomaan yhtiön edustajana toimiminen. Osa hallinnon jäsenistä voi nykyisen lain mukaan olla mukana esimerkiksi eläkealan lainsäädännön valmistelussa. Kun lainsäädännön rooli on aivan keskeista alan ohjauksessa, voi tällaisesta kaksoisroolista muodostua ongelmia. Edelleen jotkut hallinnon jäsenet voivat olla jäseninä esimerkiksi Eläketurvakeskuksen hallinnossa. Kun Eläketurvakeskuksen roolia on monessa suhteessa verrattu viranomaisen asemaan, ei tällainen päällekkäinen tehtävä ole sopivaa. Nykyisten suurempien työeläkeyhtiöiden hallitusten jäsenistä enemmistön voi katsoa suurten yritysten edustajiksi. Pk-yritysten edustajia on varsin vähän. Työeläkeyhtiöiden vastuuvelasta arviolta 30-40% kuuluu toimintansa tai vakuutuksensa lopettaneille yrityksille ollen ns. päättyneitä vakuutuksia. Vakuutetuista noin 60% työskentelee pk-yrityksissä. Siten työeläkeyhtiöiden hallinnon rakenne ei ole vakuutuksenottajien kantaan nähden tasapainossa. Edustuksen vinoutuma on varmaan osaltaan vaikuttanut siihen, että yhtiöt eivät ole esimerkiksi kehittäneet merkittävästi pk-yrityksille sopivia uusia rahoitustuotteita. Sama vinoutuma on varmaan myös taustalla niissä kiistoissa, joita on ollut pk-yrityksiltä perittyjen työkyvyttömyysmaksujen perusteltavuudessa ja käytössä. Uudistettavassa laissa tulisi määräyksiä asettaa sille, keitä vakuutuksenottajien edustajiksi tulee nimetä. Vähintään yksi hallintoneuvoston ja hallituksen jäsen tulee nimetä pk-yrityksiä edustavien järjestöjen (yrittäjäjärjestöt) ehdottamista henkilöistä. Laissa tulisi asettaa myös lähtökohdaksi, että hallituksessa 86 olevien vakuutuksenottajien edustajien kokoonpanon pitää heijastaa mahdollisimman tasapuolisesti vakuutuksenottajien koostumusta. Yksi merkittävä tekijä tässä on vakuutuksenottajan palkkasumman suuruus. Siksi on perusteltua, että esimerkiksi palkkasummaltaan erisuurilla työnantajilla on merkitystään vastaava edustus. Muutoksella halutaan välttää nykyisenkaltainen tilanne, jossa suuryritysten edustajat voivat käyttää taloudellista valtaa muiden maksuista kerrytettyjen rahastojen hallinnassa. Tällä hetkellä työeläkeyhtiöt maksavat eläkkeinä saman verran kuin saavat maksutulona. Eläkeläisten merkitys on siis jo nyt hallitseva. Eläkeläisillä on järjestelmään nähden pitkälti edunvalvonnallinen suhde. Siksi eläkeläisten rooli työeläkeyhtiön hallituksessa ei voi olla keskeinen. Kuitenkin on perusteltua, että yhtiön hallituksessa on edustettuna myös eläkeläisten näkökulma ja asiantuntemus. Siksi yksi hallintoneuvoston ja hallituksen jäsen tulisi valita eläkeläisjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Yrittäjäjärjestöjen nimeämät henkilöt lasketaan vakuutuksen ottajien ja eläkeläisjärjestöjen nimeämät henkilöt vakuutettujen kiintiöön. Näiden ryhmien nimeämien jäsenten määrän tulee olla kolme neljäsosaa koko jäsenmäärästä. Edellä mainitun perustella Turun Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että työeläkeyhtiöiden hallintoa koskevaa lakia uudistetaan siten, että - hallintoneuvostossa ja hallituksessa on oltava vakuutuksenottajien ja vakuutettujen sekä eläkeläisten edustajia, - vähintään yksi hallituksen ja hallintoneuvoston jäsen pitää nimittää pk-yrityksiä edustavien järjestöjen ehdottamista henkilöistä ja yksi hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenistä pitää nimittää eläkeläisiä edustavien järjestöjen ehdottamista henkilöistä, - vakuutuksenottajien ja vakuutettujen edustajia on oltava yhtä monta ja heidän yhteismääränsä on oltava vähintään kolme neljäsosaa hallintoneuvoston ja vastaavasti hallituksen koko jäsenmäärästä, - hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenellä ei saa olla eläkelainsäädännön valmisteluun, sijoitustoimintaan tai eläkeratkaisutoimintaan liittyviä muita merkittäviä tehtäviä työeläkejärjestelmässä, - kokoa. Hallintoneuvostossa ja hallituksessa ei saa olla sellaisia jäseniä, jotka ovat hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenenä tai johtavassa asemassa sellaisessa yhteisössä tai niiden muodostamassa konserniin rinnastettavassa yhteenliittymässä, jossa on yli 1000 työeläkelakien piirissä vakuutettua työntekijää, suhteellisesti suurempaa osaa vakuutuksenottajien edustajiksi lasketuista jäsenistä kuin mitä on tällaisten yritysten osuus eläkevakuutusyhtiön vastuuvelasta. Lisäksi tulee harkita toimenpiteitä työeläkeyhtiöiden hallinnon kaikenlaiseen kustannustehokkuuden parantamiseen. Puoluehallitus: Suomessa yksityisen alan työeläkejärjestelmän toimeenpano on hajautettu yksityisoikeudellisten eläkelaitosten hoidettavaksi. Työeläkevakuutusyhtiöistä annetussa laissa on aina ollut säännös keskeisten työmarkkinajärjestöjen oikeudesta asettaa ehdokkaita yhtiön hallintoneuvostoon ja hallitukseen. 87 Hallintoneuvostossa ja hallituksessa on oltava sellaisia vakuutuksenottajien ja vakuutettujen edustajia, jotka valitaan keskeisten työnantajia ja palkansaajia edustavien keskusjärjestöjen ehdottamista henkilöistä. Näitä edustajia on oltava yhtä monta ja heidän yhteismääränsä on oltava vähintään puolet hallintoneuvoston ja vastaavasti hallituksen koko jäsenmäärästä. Muilta osin lainsäädäntö ei rajoita työeläkeyhtiöiden hallintoneuvoston jäsenten valintaa. Työeläkeyhtiön yhtiökokous voi halutessaan valita myös esimerkiksi eläkeläisten tai yrittäjien edustajan hallintoneuvostoon. Hallintoneuvosto puolestaan valitsee hallituksen jäsenet. Työeläkejärjestelmän täytäntöönpanossa on katsottu tärkeäksi, että lakisääteiset työeläkevakuutusmaksut maksavat vakuutuksenottajat (eli työnantajien edustajat) ja vakuutetut (eli palkansaajien edustajat) osallistuvat työeläkevakuutusyhtiöiden hallintoon. Tarkoituksena on korostaa työeläkejärjestelmän rahoittajien vastuuta työeläkeyhtiöiden toiminnasta. Työeläkevakuutusyhtiön yhtenä keskeisenä tehtävänä on hoitaa tulevia eläkkeitä varten kerrytettäviä varoja. Työeläkevakuutusyhtiön toiminnan tuloksellisuus, sen sijoitustoiminnan onnistuminen tai yhtiön tehokkuus ei vaikuta jo maksussa olevien eläkkeiden määrään. Työeläkevakuutusyhtiö ei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa maksussa oleviin eläkkeisiin eikä sen hallintoelimissä päätetä eläkkeisiin liittyvistä asioista. Työeläkkeiden määräytymisestä, eläkepäätöksistä ja eläkkeiden maksamisesta säädetään työeläkelaeissa. Eläkelainsäädännön valmisteluun eläkeläisten edustajat osallistuvat esimerkiksi valmistelevissa työryhmissä/toimikunnissa, kuulemistilaisuuksissa tai lausunnonantajina. Lisäksi eduskunta kuulee ennen päätöksentekoa monipuolisesti eri etujärjestöjä, myös eläkeläisiä. Eläkeläisten edustus on siten turvattu eläkkeitä koskevan lainsäädännön valmistelussa ja päätöksenteossa. Työeläkeyhtiöiden hallintoneuvostojen eläkeläisedustuksesta voi päättää työeläkeyhtiön yhtiökokous. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on antanut keväällä lakiesityksen, jolla halutaan lisätä työeläkejärjestelmän avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä vahvistaa sen luotettavuutta. Lakiesitys velvoittaisi työeläkeyhtiöt jatkossa perustelemaan ja julkistamaan johdon osallistumisen hallitustyöskentelyyn muissa yhtiöissä, laatimaan periaatteet johdon palkitsemisjärjestelmälle sekä tunnistamaan ja ehkäisemään eturistiriitatilanteet. Lisäksi työeläkevakuutusyhtiön johdon ja sen lähipiirin kanssa tehtävät merkittävät liiketoimet ja niiden keskeinen sisältö säädettäisiin julkisiksi. Lakiin on myös lisätty säännökset työeläkevakuutusyhtiön sisäpiiristä ja sisäpiiriin kuuluvien henkilöiden arvopaperikauppoja koskevasta julkisesta rekisteristä. Työeläkeyhtiön hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenten kelpoisuusehtoja on myös täsmennetty. Työeläkeyhtiön hallituksen jäseneltä edellytetään jatkossa myös hyvää työeläkevakuutustoiminnan asiantuntemusta. Lisäksi hallituksen kokoonpanossa tulee olla sijoitustoiminnan osaajia niin, että hallituksella on kokonaisuutena hyvä sijoitustoiminnan asiantuntemus. Monissa työeläkevakuutusyhtiöissä on kiinnitetty erityistä huomiota nimenomaan yrittäjänäkemyksen saamiseen hallintoon. Hallituksen ja hallintoneuvostojen kokoonpanoissa on runsaasti yrittäjätaustaisia jäseniä. Työeläkevakuutusyhtiöiden vaalivaliokunnat valmistelevat hallinnon jäsenten valintaa lainsäädännön ja Finanssivalvonnan luotettavan hallinnon kannanoton pohjalta. Jäsenkandidaatteja kartoitetaan laajaalaisesti ottamalla huomioon kaikki intressiryhmät parhaiden kandidaattien löytämiseksi. Vaalivaliokunnan 88 on huolehdittava valmistelussaan, että lain edellyttämät asiantuntemusvaatimukset täyttyvät ja että hallintoelimiin tulee työeläkevakuutustoiminnan kannalta riittävän monipuolista asiantuntemusta. Valmisteluprosessi mahdollistaa siten myös esim. yrittäjien edustajien valinnan yhtiöiden hallintoon. Työeläkeyhtiöt hoitavat suomalaisten lakisääteisiä eläkkeitä, joten niiden on tunnistettava erityinen roolinsa. Luottamus työeläkejärjestelmään on niin tärkeä asia, että tällaiset mainitut säännökset ovat perusteltuja. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 63 Espoonlahden Kokoomus ry: Aloittavan yrityksen YEL-maksuun helpotuksia Tässä taloustilanteessa tulee voimakkaasti kannustaa ja tukea uusia yrityksiä. Uudet työpaikat syntyvät nykyään pääosin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joten aloittavien yritysten alkuvaiheen kustannusrasitusta ja edellytyksiä kannattavan liiketoiminnan käynnistämiseen tulee kaikin tavoin tukea. YEL-maksun alkavan yrittäjän alennusta on kuitenkin jatkuvasti alennettu. Tämän takia ehdotamme, että aloittavan yrittäjän alennus YEL-maksuun on ensimmäisen toimintavuoden ajalta 75%, toisen 50% ja kolmannen 25%. Alennuksen piiriin kuuluvat yrittäjät, jotka aloittavan YEL:n mukaisen yrittäjätoiminnan lain voimaantulon jälkeen, riippumatta siitä, onko saanut YEL-maksuista alennusta aiemmin. Edellä mainitun perusteella Espoonlahden Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että aloittavan yrityksen YEL-maksuun tuleen helpotuksia. Puoluehallitus: Yrittäjäeläke antaa yrittäjälle toimeentulon silloin, kun yrittäjätoiminta päättyy tai olennaisesti vähenee työkyvyttömyyden vuoksi tai kun yrittäjän eläkkeeseen oikeuttava ikä täyttyy. Yrittäjien eläke on järjestetty vakuutusperusteisesti yrittäjän eläkelaissa (YEL). Vakuutus on pakollinen, kun yrittäjä täyttää eläkelain piiriin kuulumisen edellytykset, ja se on otettava kuuden kuukauden kuluessa yritystoiminnan alkamisesta. Yrittäjä voi ottaa eläkevakuutuksensa joko työeläkevakuutusyhtiöstä tai eläkekassasta, jos hänen alallaan toimii sellainen. YEL-työtulo on vakuutuksen perusta. Työtulon tulee vastata yrittäjän työpanosta. Työtulon perusteella lasketaan eläkkeen määrä ja vakuutusmaksu. Lain mukaan YEL:n mukaisen työtulon on vastattava sellaista palkkaa, joka olisi maksettava, jos yrittäjän työn tekisi joku toinen yhtä ammattitaitoinen henkilö yrittäjän sijasta tai joka keskimäärin vastaa kyseisestä työstä maksettua korvausta. 89 YEL:ssä tarkoitetun työtulon on vastattava yrittäjän työpanoksen taloudellista arvoa, ei yritystoiminnan taloudellista tulosta. Työtulo ei siis suoraan perustu esimerkiksi yrityksen liikevaihtoon tai verotuksessa todettuun ansiotuloon, mutta ne voivat auttaa määrittämään työtulon sopivalle tasolle. Yrittäjän työtuloa ei kuitenkaan voi määrittää korkeammaksi kuin 168 750,00 euroa (vuonna 2014). Vuodesta 2004 alkaen yrittäjän eläkevakuutuksen perusteena oleva työtulo on vaikuttanut myös yrittäjien muuhun sosiaaliturvaan. Työttömyyskorvauksen, sairauspäivärahan ja vanhempainpäivärahojen määrä lasketaan hakijan YEL-työtulon perusteella. Myös yrittäjän osa-aikaeläkkeen saaminen edellyttää tietyn suuruisia YEL-työtuloja. Vuonna 2014 vakuutusmaksu on alle 53-vuotiaalla yrittäjällä 23,30 prosenttia vahvistetusta YEL-työtulosta ja 53-vuotiaalla ja tätä vanhemmalla 24,80 prosenttia. Vakuutusmaksu on kokonaan verovähennyskelpoinen. Ensimmäistä kertaa yrittäjäksi ryhtyvä yrittäjä on vuodesta 1992 lähtien saanut vakuutusmaksuunsa alennuksen. Nykyisin aloittava yrittäjä saa 22 prosentin suuruisen vakuutusmaksualennuksen. Maksualennus on yrittäjälle iästä riippumaton ja hän saa sen yrittäjätoiminnan 48 ensimmäiseltä kuukaudelta. Jos ensimmäinen yrittäjätoimintajakso kestää alle 48 kuukautta, maksualennuksen voi saada jäljellä olevalle alennusajalle vielä toiseen yrittäjätoimintajaksoon. Valtio osallistuu yrittäjien eläkkeiden rahoittamiseen. Yrittäjien eläkejärjestelmään ei ole kertynyt rahastoja, vaan yrittäjien eläkkeiden rahoitus toimii jakojärjestelmän mukaisesti. Yrittäjien työeläkemaksuilla, joista hoitokulut on vähennetty, katetaan kyseisen vuoden eläkemenoa ja valtio kustantaa puuttuvan osan. Vuonna 2011 valtion osuus oli 7 prosenttia yrittäjäeläkemenosta. Yrittäjien sosiaaliturvaa on pikkuhiljaa parannettu ja kehitetty. Nykyisen hallituksen ohjelman mukaisesti yrittäjän sosiaaliturvaa pyritään kehittämään niin lähelle työntekijän sosiaaliturvaa kuin mahdollista yrittäjätoiminnan luonne kuitenkin huomioiden. Aloittavan yrittäjän tie ei ole useimmiten helppo. Yrittäjyyden edistämiseksi ja yrittäjäksi ryhtymisen kannustamiseksi tulee yhteiskunnan tarjota tukea, tietoa ja yrittäjyysosaamista. Vakuutusperusteinen yrittäjien eläkejärjestelmä voi omalta pieneltä osaltaan olla tukemassa aloittavaa yrittäjää, mutta tason suhteen täytyy ottaa valtiontalouden reunaehdot huomioon. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 64 Kauppakorkeakoulun Porvarit ry: Oikeus arvokkaaseen kuolemaan turvattava Aloitteen tarkoituksena on, että lakia muutetaan siten, että lääkäri, joka myötävaikuttaa parantumattomasti sairaan potilaan elämän päättymiseen tämän toistuvasti esitetystä toivomuksesta, ei joudu syytteeseen. Tavoitteena on vähentää parantumattomasti sairaiden ihmisten tarpeetonta kärsimystä ja mahdollistaa täysivaltaiselle ihmiselle henkilökohtainen ratkaisu oman elämänsä päättämisestä 90 toivottomassa tilanteessa. Eutanasia on jo laillinen mm. osassa Keski-Eurooppaa sekä Japanissa ja osassa Yhdysvaltain osavaltioista. Aloitteen lähtökohtana on, että tietyissä tilanteissa voi olla tärkeämpää ja tarkoituksenmukaisempaa noudattaa ihmisen omaa tahtoa sen sijaan, että hänen kärsimyksiään pitkitetään yksinomaan periaatteellisista syistä. Aloite sopisi Kokoomuksen arvoihin, sillä se kunnioittaa yksilön oikeuksia tehdä vastuullisesti omaa elämäänsä koskevia päätöksiä ja koska se edustaa järkiperäistä, humaania ajattelua. Johtuen eutanasian peruuttamattomasta luonteesta ja väärinkäytösten estämisen tärkeydestä toimenpide olisi sallittu vain tarkasti rajatuissa, suhteellisen harvinaisissa tilanteissa. Edellytyksenä eutanasian toteuttamiselle olisi, että lääkäri kaiken saatavissa olevan tiedon ja oman ammattitaitonsa perusteella on varmistanut, että: potilas on laillisesti kykenevä, täysi-ikäinen ja tajuissaan toivomuksen esittäessään toivomus on vapaaehtoinen, tarkoin harkittu sekä usein toistettu, eikä johdu mistään ulkopuolisesta painostuksesta -potilaalla on sairauden tai tapaturman johdosta pysyvä, sietämätön fyysinen tai henkinen tuskatila, jota ei voida helpottaa -vähintään kaksi eri lääkäriä on itsenäisesti arvioinut potilaan tilan ja puoltanut toimenpidettä. Lisäksi ketään ei voitaisi pakottaa osallistumaan toimenpiteeseen vastoin tahtoaan. Edellä mainitun perusteella Kauppakorkeakoulun Porvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että eutanasia dekriminalisoidaan edellä esitettyjen rajausten puitteissa. Puoluehallitus: Eutanasia kysymyksenä jakaa mielipiteitä. Kansainvälisesti tai esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaisissa ei ole yhtenäistä näkemystä asiasta. Tämän taustalla ovat erilaiset käsitykset siitä, millaisia toimenpiteitä hyvään hoitoon ja ihmisarvoa kunnioittavaan kuolemaan voi ja tulee liittyä. Suomalaisesta kannasta on syytä käydä keskustelua. Kansalaisilta eutanasia saa tukea. Lääkärit suhtautuvat huomattavasti varovaisemmin. Kun asiaa on Suomessa selvitetty, viidennes lääkäreistä on kannattanut eutanasian laillistamista. Vakavasti sairaiden tai vammautuneiden potilaiden hoidossa tärkeää on inhimillisyys, hienotunteinen ja ammattitaitoinen hoito, riittävä kivunlievitys, läheisten läsnäolo ja tunne siitä, että ei ole tullut jätetyksi yksin. Terveydenhuoltomme ja saattohoito tulee olla järjestetty niin, että ihmisen ei tarvitse kärsiä kivuista. On siis toimittava niin, että ihmisarvo voidaan turvata siinäkin tilanteessa, että parantamiskeinoja ei ole. Valtakunnallisen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ETENE päätti vuoden 2011 alussa nostaa esiin keskustelua eutanasiasta ja sen vaihtoehdoista Suomessa. ETENE katsoi, että eutanasiaan liittyvän keskustelun tulisi kohdistua siihen, onko eutanasia eettisesti perusteltu ratkaisu niiden sietämättömästi kärsivien potilaiden kohdalla, joille ei nykykeinoin voida löytää riittävää lievitystä ja jotka itse toivovat kuolevansa. ETENE totesi, että kuolinavun tarvetta on syytä arvioida yhä uudestaan maailman muuttuessa. Niiden tilanteiden rajaamiseen, joissa eutanasiaa voitaisiin käytännössä harkita, liittyy monia ongelmia kuten kärsimyksen arvottaminen, eutanasiapäätöksen tekeminen ja vastuu sen toteuttamisesta. Kannanottonsa 91 ETENE päätti toteamalla: "…saattaa olla yksittäisiä tilanteita, joissa ei ole eettistä perustetta täysin pois sulkea eutanasian mahdollisuutta". Lääketiede kehittyy jatkuvasti, mikä muuttaa suhtautumista vaikean kivun lievitykseen ja erilaisten tilojen hoitamiseen. Myös yhteiskunnan arvot muuttuvat. Puoluehallitus katsoo, että on tärkeää nähdä eutanasia osana laajempaa yhteiskunnallista arvomuutosta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 65 Helsingin Kokoomuksen Naisten Piiri ry: Kaikkia perheitä kohdeltava tasavertaisesti perhevapaita jaettaessa Tämän päivän Suomessa perheet, jotka poikkeavat tavalla tai toisella normista, eivät ole oikeutettuja perhevapaisiin samoilla ehdoilla kuin muut perheet. Esimerkiksi adoptioperheet, sijaisperheet, monikkoperheet, yhden vanhemman perheet, sateenkaariperheet tai lapsikuolemaperheet ovat perhevapaiden osalta eriarvoisessa asemassa muihin perheisiin nähden. Näiden perheiden oikeus tasavertaisiin perhevapaisiin kirjattiin nykyisen hallituksen hallitusohjelmaan, mutta mitään ei ole toistaiseksi tehty heidän asemansa parantamiseksi. Helsingin Kokoomuksen Naisten piiri ry toivoo, että Kokoomus on eturintamassa parantamassa aivan kaikenlaisten perheiden asemaa. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että epäkohta korjataan ennen hallituskauden päättymistä, ja monimuotoisten perheiden tasavertaiset perhevapaat turvattaisiin. Puoluehallitus: Aloitteessa nostetaan esiin tärkeä kysymys. Suomessa on erilaisia perhemuotoja ja perheiden tarpeet ja tilanteet on huomioitava mahdollisimman hyvin myös palveluluissa ja etuuksissa. Lainsäädäntöä tulee kehittää vastaamaan muuttuvan maailman ja yhteiskunnan tarpeita. Tämä työ tulee olla jatkuvaa ja Kokoomuksen tulee olla eturintamassa edistämässä perheiden tasa-arvoista kohtelua ja hyvinvointia. Hallituksen ohjelman mukaan adoptio-, monikko- ja sijaisperheiden yhdenvertaisuutta muiden perheiden kanssa pyritään parantamaan. Viimeksi perhevapaajärjestelmän toimivuutta, uudistustarpeita ja kehittämisvaihtoehtoja on selvittänyt laajapohjainen Vanhempainvapaatyöryhmä (STM, Selvityksiä 2011:12). Työryhmä katsoi, että perhevapaita uudistettaessa on sovitettava yhteen useita eri tavoitteita. Sellaisina mainitaan ainakin järjestelmän selkiyttäminen ja yksinkertaistaminen, lasten ja perheiden hyvinvoinnin ja isien vanhemmuuden tukeminen sekä vanhempainvapaan käytön lisääminen, perheellistymisen tukeminen ja syntyvyyden edistäminen, lasten ja perheiden yhdenvertaisuuden edistäminen, sukupuolten tasa-arvon ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen, perheen ja työn joustavampi yhteensovittaminen, työllisyysasteen nostaminen, työurien pidentäminen, perhevapaasta 92 työnantajille aiheutuvien kustannusten korvaamisen parantaminen sekä järjestelmän kansantaloudellisen kestävyyden varmistaminen. Esimerkiksi sateenkaariperheiden sekä yksinhuoltaja- ja etävanhemman perheiden etuuksien kehittämiselle työryhmässä katsottiin olevan hyviä perusteita, mutta niiden osalta tarvitaan lisäselvityksiä, koska uudistukset kytkeytyvät tiiviisti sosiaalivakuutusjärjestelmän yleiseen perhekäsitteeseen ja sen määrittelyyn. Aloitteeseen liittyy monia pohdittavia asioita ja hallinnollisesti osa asioista kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön, osa työ- ja elinkeinoministeriön lainsäädäntötoimivaltaan. Esityksien eteenpäin viemistä on arvioitu virkamiesryhmässä. Esitykset edellyttävät vielä erillisselvityksiä ja neuvotteluja kolmikantaisesti. Asiaa tulee tarkastella kokonaisuutena myös rahoitus huomioiden. Osa esityksistä ei vaadi suuria summia, osa taas vaatii rahallisesti suurempaa panostusta. On myös huomioitava, että vanhempainvapaatyöryhmän listaamiin perhevapaiden uudistamisessa huomioon otettaviin tavoitteisiin kuuluu järjestelmän kansantaloudellisen kestävyyden varmistaminen. Ansioperusteisen perhevapaajärjestelmän kehittämiseen liittyvät asiat valmistellaan kolmikantayhteistyössä työelämän osapuolten kanssa. Tulevissa uudistukissa on otettava huomioon rahoituksen kehittämisvaihtoehdot ja kustannusten jako. Asiaa tulee tarkastella kokonaisuutena ottaen huomioon erityyppisten perheiden yhdenvertaisuusnäkökohdat ja yhtä perustellut tavoitteet. Kokoomus tukee edellä mainittuja tavoitteita ja tekee työtä erilaisten perheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Paljon on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 66 Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry: Sote-alueille päätösvaltaa terveydenhuollon maksuihin Terveydenhuollon asiakasmaksuista määrätään lailla asetuksella. Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista (9.10.1992/ 912) määrittää maksujen määräämistä erittäin yksityiskohtaisesti. Tilanteessa, jossa perusterveydenhuollon järjestämisvastuu on ollut satojen kuntien varassa, erittäin yksityiskohtainen lainsäädäntö lienee ollut perusteltua. Hallitus on linjannut, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu niin perus- kuin erikoistasollakin annetaan jatkossa Sote-alueille, joita muodostetaan viisi. Tämän uudistuksen yhteydessä olisi hyvä pohtia myös asiakasmaksujen osalta suuremman päätösvallan siirtämistä Sote-alueille. Ihmisten tulotasoissa on merkittäviä eroja alueittain, kuten myös kustannusrakenteissa. Tällöin on perusteltua, että Sote-alue voi määrätä asiakasmaksuista huomattavasti nykyistä vapaammin. 93 Edellä mainitun perusteella Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että muodostettavat Sote-alueet saavat määrätä asiakasmaksuista huomattavasti nykyistä vapaammin. Puoluehallitus: Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry esittää aloitteessaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yhteydessä muodostettavat Sote-alueet saisivat määrätä asiakasmaksuista nykyistä lainsäädäntöä vapaammin. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista lähtee ajatuksesta, että kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Ja edelleen asiakasmaksulain perustavaa laatua olevia säännöksiä on, että palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista määrittelee sitten tarkemmin, mistä kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista saa periä säädetyt maksut, jollei erikseen toisin muulla lainsäädännöllä säädetä. Aloitteentekijät ovat oikeassa siinä, että asetuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista on maksujen määräytyminen määritelty varsin yksityiskohtaisesti. Lain ja asetuksen tavoite on kuitenkin määritellä ainoastaan maksujen ylärajat eli mikä on korkein hyväksyttävä maksu jostain sosiaali- tai terveyspalvelusta. Asiakasmaksujen käyttöönottamisesta ja niiden tasosta päättää palvelun järjestäjä lain ja asetuksen antamissa rajoissa. Näin ollen tuleville sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäville tahoille ei voi antaa suurempaa vapautta kuin mikä järjestäjätahoilla tälläkin hetkellä jo on. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 67 Mikkelin Kokoomusnaiset ry: Sote-uudistus ei saa irtautua peruslähtökohdistaan ja tavoitteistaan Mikkelin Kokoomusnaiset osoittaa huolestumistaan siitä, että kansallinen sote-uudistus on irtautumassa alkuperäisistä sosiaali- ja terveyspoliittisista päämääristään. Mikkelin kokoomusnaiset muistuttaa, että useiden vuosien ajan kasvaneet väestön sosiaaliset ja terveydelliset erot, ehkäisevän työn ja lähelle tulevien varhaisten palvelujen toissijainen asema ja ylisukupolviset sosiaaliset ongelmat ovat aiheuttaneet kasvavia kustannuksia, jotka ovat vaatineet rakenteiden uudistamista. Kokoomusnaiset korostaa, että sote-uudistuksen alkuperäinen tavoite on ollut vahvistaa perustason palveluja niin, että tarve hakeutua erikoissairaanhoitoon vähenisi. Samalla tavoitteena on ollut sosiaali- ja terveydenhuollon tiivis yhteistyö niin, että päästään kiinni niihin laajoihin ongelmiin, joissa sosiaaliset ja terveydelliset vaikeudet kietoutuvat yhteen: mm miljardiluokan kustannuksia tuottavat päihde- ja 94 mielenterveysongelmat ja lapsiperheiden monisyiset vaikeudet sekä ikäihmisten toimintakyvyn kysymykset ja pitkäaikainen työkyvyttömyys. Edellytämme, että sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistasolle luodaan kestävä kokonaisuus ja yhteistyörakenne, jossa palvelutyö, osaaminen, tutkiminen ja kehittäminen luodaan kiinnostavalla tavalla arvostetuksi kaikkien tasojen yhteisosaamiseksi. Erityisesti perustason kehittämisen kiinnostavuutta ja arvostusta on lisättävä ja tuettava alueilla ja kunnissa jo tehtyä hyvää rakenteellista yhteistyötä. Edellä mainitun perusteella Mikkelin kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että Kokoomus hakee vastuullisesti keinoja, joilla hyvinvointi- ja terveyserojen kasvu saadaan katkeamaan ja päällekkäisten ongelmakierteiden tuottama kustannusten kasautuminen pysähtymään. Puoluehallitus: Hallitus ja oppositio ovat tänä keväänä sopineet, että Suomessa toteutetaan perusteellinen sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus, jonka tavoitteena on turvata suomalaisten keskeiset hyvinvointipalvelut tuleviksi vuosikymmeniksi. Kaikki sote-palvelut on tarkoitus järjestää viiden vahvan alueellisen järjestäjän toimesta. Koska kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään jatkossa viiden alueen pohjalta, uudistus turvaa myös riittävät väestöpohjat. Uudistus mahdollistaa toimivat palveluketjut, purkaa hallinnon raja-aitoja ja vähentää tarpeetonta päällekkäisyyttä. Uudistus varmistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen integraation eli ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeiden palveluketjujen yhdistämisen saumattomiksi kokonaisuuksiksi. Tärkeää on myös se, että palvelut saadaan yhdenvertaisemmaksi riippumatta siitä missä kunnassa asuu. Kyse on isosta uudistuksesta, joka vaatii yhteistä jatkovalmistelua. Uudistus valmistellaan pääosin virkatyönä, asiantuntijoiden apuun tukeutuen. Lisäksi uudistukselle on asetettu parlamentaarinen ohjausryhmä, jossa on mukana kaikkien puolueiden edustus. Tavoitteena on saada esitys valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ja lähettää se lausuntokierrokselle kesäkuussa. Eduskuntakäsittelyyn esitys tulee syksyllä. Valmistautuminen uudistukseen on aloitettu viipyilemättä. Uusien sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien alueiden toiminta alkaa aiemman suunnitelman mukaisesti 1.1.2017. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 68 Orimattilan Kokoomus ry: Painopiste rakenteista avointen julkisten palveluiden järjestelmän valmisteluun Suuret ja vahvat peruskunnat ovat hallituksen kuntauudistuksen tavoitteita, kuten tiedämme. Tästä tavoitteesta ei kokoomusta edustavien kuntapäättäjienkään taholla olla oltu yhtä mieltä. Hallituksen yksiviivaista suurkuntatavoitetta kritisoineet ovat kysyneet erityisesti sitä, miten rahat saataisiin riittämään 95 aiempaa paremmin, vaikka ne jaettaisiinkin uudelleen. Pelkkä resurssien yhdistäminen ei lisää niiden määrää, vaan kuntien toiminnan tuottavuuden tulisi aidosti kohentua. Tutkijat ovat kuitenkin varoittaneet suureen kuntakokoon liittyvän monia tehokkuutta heikentäviä ja kustannuksia kasvattavia tekijöitä, jotka kyseenalaistavat ajatuksen kasvavien mittakaavaetujen olemassaolosta kuntasektorilla. Kunnan koon kasvattaminen voi antaa uusia mahdollisuuksia, mutta jos samalla suljetaan entistä tiukemmin palvelutuotannon rajat ja keskitetään päätöksentekoa, ollaan väärällä tiellä. ”Vahvan peruskunnan” idea jatkaa sellaista hyvinvointivaltiollisen laitoskunnan mallia, jossa palvelutuotanto on julkisen vallan vastuulla ja kansalaisella on veronmaksuvelvoite, mutta ei riittäviä valinnanmahdollisuuksia. Kokoomuslaisesta näkökulmasta voidaankin aiheellisesti pitää käsittämättömänä linjausta, jonka mukaan kuntien pitäisi itse pääosin tuottaa palvelunsa. Tähän asti on ajettu vuosia – nimenomaan Kokoomuksen vahvalla tuella – monituottajamallia, jossa kunta itse oman tilanteensa perusteella katsoo, mikä on paras tapa järjestää paikallisesti palvelut: onko se oma tuotanto, vai yksityisen yrityksen tuella, vai kuntien yhteistyönä järjestetty palvelu. Oikeampi tie olisi se, mitä esimerkiksi Ruotsissa terveydenhoidossa ja kouluasioissa on kuljettu: annetaan palveluiden käyttäjille vapaus valita palveluntuottaja ja vaikuttaa palvelujen sisältöön aina, kun se on mahdollista. Tällaisia suuntaviittoja on jo esitelty muun muassa EVA:n raportissa Palvelut auki! (2012). Hallituksen toimenpiteitä tähän suuntaan vievänä valmisteluna ei kuitenkaan ole ollut. Edellä mainitun perusteella Orimattilan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Suuriin kuntiin perustuvalle julkisten palveluiden suljetulle uudistukselle on olemassa vaihtoehto: avoimien julkisten palveluiden malli. Se ei rakennu julkisen sektorin rakenneuudistukselle. Se tukeutuu avoimuuteen ja julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin yhteistyöhön palveluiden järjestämisessä, tilaamisessa ja tuottamisessa. Siinä hallintokeskeisen tarkastelun asemesta keskeisempään asemaan nostetaan palveluiden käyttäjät ja rahoittajat, kunnan asukkaat. Tavoite on, että palveluiden käyttäjille annetaan vapaus valita palveluntuottaja ja vaikuttaa palvelun sisältöön aina kun se on mahdollista. Tällaisen kuntauudistuksen valmistelua tarvitsemme ja Kokoomuksen tulisi olla aloitteellinen tällaisen toimintamallin lainsäädännöllisten ja toiminnallisten reunaehtojen valmistelujen käynnistämiseksi. Aloite nro 69 Tapiolan Kokoomus ry: Sosiaali- ja terveydenhuollon (Sote) palveluiden tuottajayritysten toimintaedellytysten turvaaminen tasapuolisen kilpailutuksen kautta Tällä hetkellä monella sosiaali- ja terveydenhuollon alalla kasvatetaan julkista palvelun tuotantoa kilpailuttamatta alan yrittäjiä. Esimerkiksi monet sairaanhoitopiirit sopivat ensihoidon pelastuslaitoksen tuotettavaksi ilman kilpailutusta ja loppulaskun maksaa kunnat pystymättä suoraan vaikuttamaan palveluntuottajan valintaan. Samalla viedään toimintaedellytykset monilta yrittäjiltä ja paikallisilta työnantajilta, palvelutuotannon kustannusten kasvaessa ja laadun kärsiessä. 96 Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että sairaanhoitopiireille ja tulevaisuudessa Sote – alueille luodaan insentiivi parhaan tuotantotavan valintaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluille tasapuolisen kilpailutuksen kautta. Puoluehallitus (aloitteista nro 68-69): Hallituspuolueet ovat tänä keväänä yhdessä oppositiopuolueiden kanssa sopineet, että Suomessa toteutetaan perusteellinen sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistus, jonka tavoitteena on turvata suomalaisten keskeiset hyvinvointipalvelut tuleviksi vuosikymmeniksi. Tarkoitus on järjestää kaikki sote-palvelut viiden vahvan alueellisen järjestäjän toimesta. Alueet rakentuvat nykyisten erityisvastuualueiden pohjalta ja ne tukeutuvat olemassa oleviin toimiviin rakenteisiin. Uudet sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavat alueet muodostavat sote-palveluihin yksiportaisen ja selkeän hallinnon. Uusien järjestämisvastuussa olevien alueiden hallintomalli on kuntayhtymä. Niiden rahoitus tulee kunnilta painotetun kapitaatioperiaatteen mukaisesti. Uudistusta viedään eteenpäin jo käynnistyneen rahoitusselvityksen kanssa kuitenkin omana kokonaisuutena. Alueellisen tasa-arvon ja taloudellisen tehokkuuden varmistamiseksi kansallista ohjausta samalla vahvistetaan. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuu olisi jatkossa viidellä alueella. Kunnat ovat jatkossakin mukana palvelujen tuottamisessa. Lähipalvelut, kuten terveyskeskukset, vanhusten kotipalvelut tai sosiaalihuollon palvelut säilyvät jatkossakin lähellä ihmistä. Terveydenhuoltolain tuoma potilaan mahdollisuus valita hoitopaikkansa laajeni tänä vuonna koko maahan. Potilas voi nyt valita minkä tahansa suomalaisen terveyskeskuksen tai sairaalan terveyspalveluita tarvitessaan. Tämän vuoden alusta tuli voimaan myös potilasdirektiivi, joka laajensi valinnanvapauden koko Eurooppaan. Jotta valinnanvapaus aidosti toteutuisi, asiakkaan pitää voida valita myös muita kuin kunnan tuottamia palveluja. Vaikka palvelujen järjestämisvastuu on jatkossa sote-alueella, palveluja voivat tuottaa sekä kunta, yritykset että järjestöt. Kun asiakkaat voisivat vapaasti valita itselleen parhaan palvelun tuottajasta riippumatta, kilpailu lisäisi palvelujen laatua ja pitäisi kustannukset kurissa. Näin saadaan parhaat hyödyt niin potilaalle kuin laajemmin koko kansanterveydelle. Valinnanvapauden lisääntyminen ei saa jäädä vain terveydenhuoltoon, vaan asiakkailla pitää olla mahdollisuus valita palveluntuottaja myös vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Raha seuraa potilasta -malli mahdollistaisi valinnanvapauden laajentamisen myös näille aloille. Suomeen tarvitaan vielä uutta valinnanvapautta tukevaa lainsäädäntöä. Vahvistamalla potilaan valinnanvapautta vahvistetaan koko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän toimivuutta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteet. Aloite nro 70 97 Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry: Terveydenhuollon sakkomaksuihin laajennusmahdollisuus Terveydenhuollon asiakasmaksuista määrätään lailla ja asetuksella. Sosiaali- ja terveydenhuollosta annetun asiakasmaksuasetuksen (22.12.1993/1386) mukaan ”Käyttämättä ja peruuttamatta jätetystä, asiakkaan varaamasta terveyskeskuksen lääkärin, suun ja hampaiden tutkimuksen ja hoidon, erikoissairaanhoidon avohoidon tai kalliin kuvantamistutkimuksen vastaanottoajasta voidaan periä 15 vuotta täyttäneeltä enintään 33,90 euroa. Maksua ei saa kuitenkaan periä silloin, kun varatun ajan peruuttamatta jättämiseen on hyväksyttävä syy. (17.11.2011/1147)” Perusterveydenhuollossa ei siis tällä hetkellä ole mahdollista määrätä maksua ilmoittamatta käyttämättä jätetystä sairaanhoitajan, terveydenhoitajan, fysioterapeutin yms. ammattilaisen vastaanotosta. Kuitenkin näitä vastaanottoaikoja peruuntuu paljon. Kun peruutusta ennen käyntiä ei tule, käyttämättä jäänyttä aikaa ei voida antaa uudelle asiakkaalle. Näin haaskaantuu asiantuntijan ja asiakkaiden aikaa turhan vuoksi. Asiakkaan vastuuta ilmoittamisesta tulee lisätä. Edellä mainitun perusteella Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry esittävät, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin, jotta perusterveydenhuollon maksuissa kunnille annetaan mahdollisuus sakkomaksukäytäntöön ilmoittamatta käyttämättä jätettyjen terveydenhuollon ammattilaisten vastaanotoista. Puoluehallitus: Aloitteessa esitetään peruuttamatta jääneen ajan sakkomaksumahdollisuuden laajentamista terveydenhuollossa. Kuten aloitteessa todetaan, sakkomaksua peritään ilman hyväksyttyä syytä käyttämättä jääneestä ajasta tietyissä tilanteissa, mutta osa ammattilaisten vastaanotoista on tämän sakkomaksukäytännön ulkopuolella. Sakkomaksun tarkoituksena on ollut tehostaa voimavarojen käyttöä. Sakkomaksu on myös käytännössä johtanut siihen, että mahdollisesta esteestä ilmoitetaan etukäteen, jolloin varattu hoitoaika voidaan antaa toiselle henkilölle. Järjestelyä olisi perusteltua laajentaa kaikkiin sellaisiin tilanteisiin, joissa vastaanottoaika on varattu etukäteen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 71 Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry: Terveydenhuoltoon mahdollisuus panttimaksun määräämiseen Terveydenhuollon asiakasmaksuista määrätään lailla ja yksityiskohtaisemmin asetuksella. Asetus ei tunne panttimaksua. Perusterveydenhuollossa ei siis tällä hetkellä ole mahdollista määrätä panttimaksua ilmaisesta, asiakkaan käyttöön annetusta apuvälineestä. Näitä jää palauttamatta paljon, mikä aiheuttaa kunnille turhaa rahanmenoa, kun välineistöä pitää hankkia lisää. 98 Asiakkaan vastuuta apuvälineen palauttamisesta tulee lisätä. Edellä mainitun perusteella Keski-Suomen Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että perusterveydenhuollon maksuissa annetaan mahdollisuus panttimaksukäytäntöön apuvälineiden osalta. Puoluehallitus: Aloitteessa ehdotetaan, että perusterveydenhuollon maksuissa annetaan mahdollisuus panttimaksun käytäntöön asiakkaalle luovutettujen apuvälineiden osalta. Monissa tapauksissa apuvälineen käyttö jää lyhytaikaiseksi ja samaa apuvälinettä voi käyttää moni henkilö. Tällaisissa tilanteissa on tarpeen, että apuväline palautetaan heti kun sen tarve päättyy. Näin ei aina tapahdu, mikä aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia. Ehdotettu panttimaksu voisi tehostaa huomattavasti lainaksi saatujen apuvälineiden palauttamista. Panttimaksu ei kuitenkaan saisi muodostua esteeksi tarpeellisen ja välttämättömän apuvälineen käyttöönotolle pienituloiselle tai varattomalle. Käytännön toteutuksessa tulee ottaa huomioon, että panttimaksu ei heikentäisi apuvälinepalveluprosessin sujuvuutta. On tapauksia, joissa pienen maksun periminen tulee kalliimmaksi kuin siitä saatava hyöty. Tällä hetkellä halvoista palauttamattomista apuvälineistä, kuten kyynärsauvoista, eivät kaikki karhua tai lähetä laskuja, sillä sen nähdään tulevan kalliimmaksi kuin saatava raha. Panttimaksu olisi osaltaan ratkaisu tähän. Panttimaksu voisi myös koskea vain kalliimpia apuvälineitä. Palauttamattomuutta ei kuitenkaan esiinny niinkään kalliiden apuvälineiden kohdalla, sillä ne ovat yleensä käyttäjälleen niin tarpeellisia, että niiden käytönseuranta ja uusinta on tehokasta. Palauttamatta jäävät käytännössä halvemmat väliaikaiseen käyttöön luovutetut apuvälineet. Panttimaksun kerääminen ja taksinmaksu vaativat omat resurssinsa ja lisätyötä, mutta mahdollisuus panttimaksun määräämisen olisi terveydenhuollon yksiköille yksi lisäkeino saada takaisin palauttamattomia apuvälineitä. Tätä mahdollisuutta yksikkö voisi käyttää, mikäli arvioi tämän olevan kokonaisuuden kannalta hyödyllistä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 72 Saarijärven Kokoomusnaiset ry: Lapsilisät tulosidonnaisiksi Suomessa maksetaan lapsilisää perheen tuloihin katsomatta. Nyt on kehysriihessä tehty leikkauksia lapsilisiin. Voisiko säästöjä saada aikaan kivuttomammin niin, että hyvätuloisille ei myönnetä lapsilisää, joka todellisuudessa on tarkoitettu sosiaalietuudeksi, jotta kaikki suomalaiset lapset saisivat yhtäläiset mahdollisuudet esim. vaatteisiin ja harrastuksiin. Hyvätuloisille tällainen lasten etujen turvaaminen ei liene 99 tarpeen. Lapsilisä on yksi valtion maksama tukimuoto. Hyvätuloiset perheet voivat ohjata lapsilisän suoraan lapsen käyttöön, mikä tuo eriarvoisuutta lasten keskuudessa. Edellä mainitun perusteella Saarijärven Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että lapsilisän maksaminen perustuu vanhempien tulorajaan. Kaksi työssä käyvää vanhempaa, joiden vuositulo on yhteensä esim. 140 000 euroa, eivät ole oikeutettuja saamaan lapsilisää. Myös lasten lukumäärä vaikuttaa vuositulorajan suuruuteen. Puoluehallitus: Kantava ajatus nykyisessä lapsilisäjärjestelmässä on perhekustannusten tasaus. Lapsilisää voidaan pitää eräänlaisena kulukorvauksena. Tavoite on tasata lapsista aiheutuneita kustannuksia lapsiperheiden ja muiden kotitaloustyyppien välillä. Tarkoituksena ei niinkään ole tasata tuloja rikkaiden ja köyhien välillä. Muut tulonsiirrot ja verotus hoitavat tätä tehtävää. Lapsilisien kulukorvausluonteeseen liittyy myös se, että etuus on universaalinen: sitä maksetaan jokaisesta alle 17-vuotiaasta lapsesta perheen tuloista tai varallisuudesta riippumatta. Vaikka lapsilisä onkin korvaus lasten aiheuttamasta lisäkulutustarpeesta lapsilisällä on ollut myös oma merkityksensä lapsiperheitten köyhyyden lievittämisessä. Huoli lapsiperheitten tulotasosta ja ennen muuta monilapsisten perheitten köyhyysriskistä johti siihen, että vuodesta 1962 lapsilisää on maksettu porrastetusti lapsimäärän mukaan eli lapsikohtainen lisä suurenee perheen lapsimäärän kasvaessa. Köyhyyden vähentämistavoitteen ohella uudistuksella toivottiin olevan positiivisia väestöpoliittisia vaikutuksia. Perhekustannusten tasauksen ohella lapsilisäjärjestelmälle on siis asetettu toissijaisina tavoitteina köyhyyden lievittäminen ja syntyvyyden lisääminen. Lapsilisä on suurin perheille maksettava sosiaaliturvaetuus. Helmikuussa 2014 lapsilisää saavia perheitä oli kaikkiaan 555 861 ja lapsia hieman yli miljoona. Yksinhuoltajien lapsilisissä on yksinhuoltajakorotus. Kaikkineen lapsilisää maksettiin vuonna 2013 noin 1,5 miljardia euroa. Lapsilisien poistaminen suurituloisilta ei ratkaisisi köyhyysongelmaa. Aloitteessa on esitetty 140 000 euron yhteenlasketut vuositulot rajana, jonka jälkeen ei maksettaisi lapsilisää. Todennäköistä on, että suuri osa lapsiperheistä olisi tämän rajan alapuolella. Tämän tulorajan yli olevien perheiden määrä olisi pienehkö ja heiltä pois otettavien lapsilisien arvo pieni suhteessa tasausta saavien perheiden määrään. Tällä rahalla ei valitettavasti poistettaisi köyhyyttä. Malli olisi myös hallinnollisesti monimutkainen. Olisi mm. tarkemmin selvitettävä vaihtelevia tuloja, perhesuhteita ja muita etuuden saantiehtoja. Toimeentulotuen ja asumistuen lisäksi pienituloisille suunnattaisiin nyt uusi tulonsiirto, joka osaltaan lisäisi työn vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja. Näistä on sosiaaliturvaa yksinkertaistamalla nimenomaisesti yritetty päästä eroon. Lapsilisien poistaminen suurituloisilta heikentäisi järjestelmän legitimiteettiä, romuttaisi periaatteen perhekustannusten tasauksesta ja siirtäisi painopistettä kohti yleistä tulontasausta. Tällöin jouduttaisiin pohtimaan, ovatko lapsilisät ylipäätään enää tarpeellisia. Tulontasaus voidaan hoitaa verotuksen ja muitten tulonsiirtojen kautta. 100 Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 73 Hämeen Kokoomusopiskelijat ry: Lapsilisät erityisen tärkeitä perheellisille opiskelijoille – lapsilisiin opiskelijakorotus Lapsilisäjärjestelmästä käydään aika ajoin näkyvääkin poliittista keskustelua. Itse järjestelmässä ei kuitenkaan ole tehty mitään uudistuksia yli 30 vuoteen, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Manner-Suomen lapsilisien ostovoima oli korkeimmillaan 1990-luvun alussa. Tämän jälkeen lapsilisiä ei ole korotettu, vaan päinvastoin koko ajan 1990-2010 lapsilisien ostovoima heikkeni, kun lapsilisiä ei sidottu indeksiin (1. lasta koskevaa kertaluontoista korotusta 2000-luvun alussa lukuun ottamatta). 1990-luvun alussa lapsilisiä leikattiin. Leikkauksen piti olla "väliaikainen" mutta jäi pysyväksi. Myös 2014 hallitus joutui surkean taloustilanteen pakottamana tekemään lapsilisiä entisestään heikentäviä päätöksiä. Millään varteenotettavalla poliittisella puolueella ei ole selkeää lapsilisäohjelmaa tai visioita lapsilisäjärjestelmän kehittämiseksi. Kokoomuksen tulisi olla tässä tärkeässä asiassa edelläkävijä. Lapsilisien ostovoima on pudonnut jatkuvasti, vaikka lapsilisät on tarkoitettu kompensoimaan niitä kuluja, jotka lapsiperheillä on lapsettomiin verrattuna – lapsilisä ei ole sosiaaliturvaa. Lapsissa on yhteiskunnan tulevaisuus ja Suomeen tarvitaan lisää lapsia. Lapsilisät ovat tärkeä taloudellinen apu erityisesti nuorille ja opiskeleville vanhemmille. Lapsilisään on lisättävä opiskelijakorotus – opiskelijakorotus olisi tärkeä ja olennainen parannus lapsilisäjärjestelmään. Edellä mainitun perusteella Hämeen Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - lapsilisäjärjestelmään lisätään opiskelijakorotus - kokoomukselle laaditaan oma lapsilisäpoliittinen ohjelman osana laajempaa lapsiperheohjelmaa. Puoluehallitus: Aloitteessa nostetaan esiin Kokoomuksen lapsiperhepoliittisen ohjelman tekeminen ja perheellisten opiskelijoiden taloudellisen aseman parantaminen. Valtiontalouden kehyspäätöksessä jouduttiin osana mittavaa sopeutuspakettia leikkaamaan myös lapsilisistä. Päätös oli vaikea ja sen myötä mm. eduskunnassa on keskusteltu laajasti lapsilisäjärjestelmästä. Kehyspäätöksessä yksihuoltajakorotus säilytettiin ennallaan ja köyhimpien lapsiperheiden lapsilisäleikkaus kompensoidaan toimeentulotukimenoissa. Kuten aloitteen tekijät toteavat, lapsilisistä on keväällä keskusteltu normaalia enemmän edellä mainituista syistä. Kokoomuksen valmistautuessa seuraaviin eduskuntavaaleihin tulee puolueen tarkastella vaalitavoitteissaan myös lapsiperheiden asioita, kuten Kokoomus on tehnyt aikaisemminkin. Lapsiperheiden asiat ovat Kokoomuksen politiikan teossa keskeisimpiä kysymyksiä. Tämän valmistelun yhteydessä tulee käydä tarkasti läpi myös Hämeen Kokoomusopiskelijoiden aloitteessa nostetut esitykset. 101 Valtiontalouden kehyspäätöksen yhteydessä hallitus antoi eduskunnalle esityksen mm. laeiksi opintotukilain muuttamisesta. Esityksessä ehdotetuilla muutoksilla parannetaan opintotuen riittävyyttä muun muassa korottamalla lukuvuosittaisia opintorahan määriä kansaneläkeindeksin mukaisilla korotuksilla, opintolainan valtiontakauksen korotuksella sekä opintolainahyvityksen käyttöönotolla. Hallituksen elokuussa tekemän rakennepoliittisen ohjelman linjausten mukaisesti esityksessä ehdotetaan korotettavaksi opintorahan kuukausittaisia määriä korkeakoulussa noin 11 prosentilla ja lyhennettäväksi yhden korkeakoulututkinnon suorittamista varten tukeen oikeuttavaa aikaa viidellä tukikuukaudella. Esitysten tarkoituksena on opintotuen riittävyyden parantaminen päätoimiseen opiskeluun kannustavaksi sekä opiskeluaikojen lyhentäminen ja työurien pidentäminen. Muutokset tulevat parantamaan myös lasta huoltavien opiskelijoiden taloudellisia edellytyksiä. Perheellisiä opiskelijoita voidaan tukea mm. opintotuen ja lapsilisäjärjestelmän kautta. Opiskelijaperheet ja opintotuki -työryhmän (Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä, 14:2009) mukaan erillinen huoltajakorotus olisi tarpeellinen erityisesti yksihuoltajille ja silloin, kun molemmat huoltajat opiskelevat päätoimisesti. Huoltajakorotuksen käyttöönottoa ja kustannuksia käsiteltiin myös Opintotuen rakenteen kehittäminen 2012 -työryhmän muistiossa. Jos kaikille lasta huoltaville (n. 23 000) opiskelijoille ryhdyttäisiin maksamaan esimerkiksi 100 euron huoltajakorotusta, lisäisi se opintotukimenoja vuositasolla arviolta 16 miljoonaa euroa. Huoltajakorotus on perusteltu ja yksi kiireellisimmistä parannuksista opintotukeen, kun valtion taloudellinen tilanne mahdollistaa lisämäärärahan osoittamisen. Tämän mahdollistamiseksi Kokoomuksen tulee toimia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 74 Kluuvin Kokoomusnaiset ry: Subjektiivinen päivähoito-oikeus tulee palauttaa taloustilanteen kohennuttua Nykyinen hallitus on joutunut tekemään mittavan rakennepaketin talouden kestävyyden turvaamiseksi. Sen tekeminen oli oikea ja välttämätön toimenpide. Osana rakennepakettia päätettiin rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Tämä heikentää lasten yhdenvertaista mahdollisuutta osallistua varhaiskasvatukseen. Samalla se rajoittaa perheen ja etenkin äitien oikeutta tehdä päivähoitoa koskevat ratkaisut itse tuoden viranomaisen päätöksentekijäksi. Myös byrokratia lisääntyy. Suomalaiset lapset osallistuvat muita pohjoismaalaisia lapsia vähemmän varhaiskasvatukseen. Sosiaalinen nousu Suomessa on hidastunut ja mahdollisuuksien tasa-arvo muuttunut osin korulauseeksi. Sekä koulutus että sosiaaliset ongelmat periytyvät tanakasti. Kaikki tutkimukset osoittavat, että oppimisen tukeminen on helpointa ja tuloksellisinta kaikkein varhaisimpina vuosina. Lapsen päivä varhaiskasvatuksessa eli päivähoidossa on kokonaisuus. Erilaisten oppimista sisältävien tuokioiden lisäksi esimerkiksi sisä- ja ulkoleikit, nukkuminen satuineen ja ruokailutapahtumat ovat osa varhaiskasvatusta. Viranomaisen ei tulisi vanhempien statuksen perusteella sanella, minkä osan päivää tai viikkoa kukin lapsi saa perheen jälkeen tärkeimmän lähiryhmänsä toimintaan osallistua. 102 Subjektiivinen päivähoito-oikeus oli suomalaisen naisliikkeen kirkkain saavutus. Vasta se vapautti vanhemmat tekemään itsenäisiä ratkaisuja lasten varhaiskasvatuksesta ja vanhempien osallistumisesta työelämään ja opintoihin sekä omalle lapselle parhaasta vaihtoehdosta. Päivähoito-oikeuteen koskeminen tuntuu erityisen kipeältä, koska se on askel taaksepäin. Ja koska peruuttamalla ei pääse eteenpäin, Edellä mainitun perusteella Kluuvin Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että subjektiivinen päivähoito-oikeus palautetaan heti, kun valtion taloudellinen tilanne kohenee ja valtion velkaantuminen on selkeästi taittunut. Aloite nro 75 Pomarkun Kokoomus ry: Subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautettava Lasten päivähoitoa tarvitaan, koska vanhempien ollessa töissä, lapset tarvitsevat huolenpitoa. Kuitenkin Suomen päivähoitolakiin kuuluu myös subjektiivinen päivähoito-oikeus. Se tarkoittaa, että perheellä on oikeus saada lapselleen kunnallinen päivähoitopaikka, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona esimerkiksi vanhempainvapaalla nuoremman lapsen kanssa tai työttömänä. Tätä oikeutta myös käytetään laajalti; joillakin paikkakunnilla on muodostunut ongelmaksi se, että hoitopaikat täyttyvät lapsista, joiden vanhemmat ovat kotona. Näin hoitopaikkoja ei tahdo riittää niitä oikeasti tarvitseville. Subjektiivinen päivähoito-oikeus tulee myös kunnille, ja tätä myötä veronmaksajille, varsin kalliiksi. Lapsen hoitopaikka maksaa kunnalle noin 1000e/kk, josta vanhemmat maksavat hoitomaksua 24-264e/kk. Tiukassa taloustilanteessa tällaista ylellisyyspalvelua ei pitäisi yhteiskunnan tuella mahdollistaa. Subjektiivista päivähoito-oikeutta on perusteltu mm. seuraavilla argumenteilla: - Varhaiskasvatuksellinen näkökulma – Ei ole relevantti peruste, koska päivähoitopaikkoja on hyvin monenlaisia, eivätkä ne noudata opetussuunnitelmaa. Lisäksi hoitoon osallistuu vain osa ikäluokasta. - Lasten sosiaalisten taitojen kehittäminen - Useiden asiantuntijoiden mukaan pienen lapsen tärkeimmät sosiaaliset kontaktit ovat äiti, isä ja sisarukset, ei iso päiväkotiryhmä. Toki virikkeellinen toiminta, leikkikaverit ja ryhmässä toimimisen opettelu ovat myös tärkeitä asioita, mutta tällaista toimintaa tarjoavat lapsille erilaisten kerhojen muodossa myös seurakunnat, MLL, urheiluseurat ja monet muut tahot. - Työttömälle aikaa keskittyä työnhakuun – Työnhaku on viime vuosina siirtynyt entistä enemmän Internetiin, joten sitä pystyy hoitamaan myös kotoa käsin ja mihin vuorokauden aikaan tahansa. Lyhytaikaisen työttömyyden aikana osittainen hoitopaikka voitaisiin kuitenkin myöntää sosiaalisin perustein. Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei voida siis mitenkään perustella lapsen edulla, joten se tulisikin lakkauttaa. Päivähoidon resurssit tulisi suunnata palvelua oikeasti tarvitseville työssäkäyville vanhemmille ja esimerkiksi vuorohoitomahdollisuuksia pitäisi kehittää. Vanhemman ollessa kotona hoitopaikka voitaisiin myöntää vain sosiaalisin perustein. 103 Edellä mainitun perusteella Pomarkun Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että subjektiivinen päivähoito-oikeus lakkautetaan. Puoluehallitus (aloitteista nro 74-75): Puoluehallitus vastaa kahteen aloitteeseen, toisessa ehdotetaan subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistamista ja toisessa sen laajentamista. Aloitteiden sisällöt ovat siis keskenään ristiriitaiset. Suomessa on perinteisesti suhtauduttu suurella ylpeydellä päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen, jotka ovat hyvinvointiyhteiskuntamme merkkipaaluja. Lähtökohtana tulee tulevaisuudessakin olla se, että perheillä on kattavat ja joustavat mahdollisuudet valita sopivin pienten lasten hoitomuoto. Siksi on tärkeää, että meillä Suomessa on kehitetty erilaisia vaihtoehtoja pienten lasten hoidon järjestämiseksi. Kun vanhempainrahakausi päättyy voi perhe valita kunnan järjestämä päivähoitopaikan, kotihoidontuen, kunnes perheen nuorimmainen lapsi täyttää kolme vuotta tai yksityisen hoidon tuen, jota perhe voi saada kustakin alle kouluikäisestä lapsestaan. Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa syksyllä 2013 päätettiin rajoittaa subjektiivista päivähoito‐oikeutta sosiaaliset perusteet huomioivalla tavalla osa‐aikaiseksi silloin, kun vanhempi on kotona äitiys‐, isyys‐, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella. Pyrkimyksenä on ollut tehdä samalla työelämästä lapsiystävällisempää. Tätä on toteutettu parantamalla työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Yksi keino tähän on uusi joustava hoitoraha, joka mahdollistaa osa-aikaisen työnteon. Lisäksi monissa kaupungeissa on jo käytössä tuntiperustaiset päivähoitomaksut, jotka ovat pian tulossa koko maahan. Päivähoidon puolesta puhuvat kasvatukselliset ja kansantaloudelliset näkökulmat. Puoluehallitus katsoo, että lapsella on oltava oikeus laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Päivähoidossa lapsi saa turvallisen hoitopaikan, hyvää ruokaa sekä hoivaa ja samalla edistetään lapsen tasapainoista kehitystä. Päivähoidossa lapsi saa tärkeitä sosiaalisia kontakteja, jotka lisäävät henkistä hyvinvointia. Varhaiskasvatuksella vahvistetaan koulutuksellista ja yhteiskunnallista tasa-arvoa ja elinikäistä oppimista. Varhaiskasvatus on perusta, jolle lapsen hyvinvointi, kehitys ja oppimispolku rakentuvat. Kansainväliset tutkimukset todistavat laadukkaan pedagogisen varhaiskasvatuksen merkityksen oppimiselle ja kehitykselle. Varhaiskasvatus on merkityksellinen lapsen oppimisvaikeuksien ennaltaehkäisijänä ja varhaisena korjaajana. Varhaiskasvatus toimii myös syrjäytymisen ennaltaehkäisijänä. Varhaiskasvatus on tärkeässä asemassa lapsen sosiaalisten taitojen kehittäjänä. On myös huomioitava, että pohjoismaisessa vertailussa suomalaiset lapset ovat selkeästi vähemmän päivähoidossa ja osallistuvat vähemmän varhaiskasvatukseen kuin ikätoverinsa Ruotsissa, Norjassa tai Tanskassa. Puoluehallitus katsoo, että pienten lasten vanhempien mahdollisuutta perheen ja työn joustavaan yhdistämiseen tulee tukea määrätietoisesti. 104 Parhaassa työiässä olevien naisten työllisyysaste on Suomessa Pohjoismaiden alhaisin. Ruotsissa nuoret aikuiset naiset osallistuvat huomattavasti enemmän työelämään kuin Suomessa. Myös pienten lasten vanhempien osa-aikatyö on huomattavasti yleisempää Ruotsissa kuin Suomessa. Suomalaisessa päivähoidossa yhdistyvät hoito, kasvatus ja opetus. Päivähoitolainsäädäntömme on ollut eräs merkittävimmistä yksittäisistä suomalaisten naisten työssäkäyntiä ja tasa-arvoa tukevista tekijöistä. Oikeus mahdollistaa useissa tilanteissa tasa-arvoisen työssäkäynnin naisille ja miehille ja turvaa yksinhuoltajien mahdollisuudet osallistua työmarkkinoille. Puoluehallitus korostaa, että laadukas ja saavutettavissa oleva varhaiskasvatus tulee taata koko ikäluokalle, mutta tilanteissa, joissa toinen vanhemmista on kotona äitiys‐, isyys‐, vanhempain- tai hoitovapaalla tai kotihoidontuella on osa-aikainen hoito kannatettavaa. Osa-aikaisessa, joustavasti ja perheiden tarpeet huomioiden toteutetussa, päivähoidossa varhaiskasvatuksellinen elementti säilyy edelleen. Päivähoitolain mukaan päivähoidon tehtävä on tarjota vanhemmille tukea kasvatustehtävässä. Vastuu lapsen kasvatuksesta on vanhemmilla, ja mikäli heillä on mahdollisuus olla kotona lapsen kanssa, pidetään perusteltuna, että perheen käytössä on vain osa-aikainen mahdollisuus päivähoitoon. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 76 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Uusi sopimusomaishoitoa koskeva laki säädettävä Omaishoidon kehittäminen tukee muun muassa vanhuspalvelulain periaatetta kotona asumisesta ja muuttaa palvelurakennetta kotihoitopainotteisemmaksi. Vanhuksen ja muun hoidettavan kannalta omaishoito on inhimillinen vaihtoehto, joka antaa mahdollisuuden kanssakäymiseen tutun omaisen kanssa sekä mahdollisuuden asua omassa kodissa tutussa ympäristössä. Kunnan näkökulmasta omaishoito on taloudellisesti hyvin edullinen vaihtoehto. Omaishoitajan tehtävä on raskas ja vaativa. Mahdollisuudet omaan yksityiselämään, vapaa-ajan rentoutumiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen jäävät usein vähäisiksi. Riittävä taloudellinen tuki ja tarpeen mukaiset palvelut hoidettavalle ja omaishoitajalle itselleen ovatkin olennaisen tärkeitä. Nykyinen omaishoitolaki on melko väljä. Se määrittelee hoitopalkkion alarajan, mutta ei juuri muuta. Eri kunnissa omaishoidon tuelle on vahvistettu erilaiset kriteerit. Lisäksi omaishoidontuki on määrärahasidonnaista. Hoitopalkkion saavalla omaishoitajalla on oikeus kolmeen vapaapäivään kuukaudessa, mutta soveltuvia sijaishoitopaikkoja ei ole aina tarjolla, minkä vuoksi puolet vapaapäivistä on jäänyt käytännössä pitämättä. Omaishoidolla on huomattava yhteiskunnallinen merkitys laitoshoidon ja tehostetun palveluasumisen korvaajana. Inhimillisyytensä lisäksi omaishoito on kunnille kaikkein halvinta ympärivuorokautista hoitoa, jolla myös hillitään hoitokustannusten kasvua. Kokonaisuudessaan vanhusten, lasten ja vammaisten omaishoitajat säästävät kunnille vuosittain arviolta 1,3 miljardia euroa laitoshoitoon verrattuna. 105 Kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa valmistellut työryhmä on maaliskuussa 2014 ehdottanut uutta lakia sopimusomaishoidosta. Siihen kirjattaisiin säännökset palkkioista sekä sopimusomaishoidon edellytyksistä, kuten sitovasta ja vaativasta hoidon tarpeesta sekä omaisen soveltuvuudesta ja halukkuudesta omaishoitajaksi. Omaishoidon kehittämisessä on huomioitava erilaiset ja eri-ikäiset ja eri elämäntilanteessa olevat omaishoitajat. Vielä nykyäänkin mielenterveysomaiset tunnistetaan ja tunnustetaan heikosti omaishoitajiksi, vaikka heidän määränsä kasvaa jatkuvasti. Mielenterveysomaiset sairastuvat usein myös itse mielenterveysongelmiin. Omaishoitajien joukko on kirjava, kun vanhemmat ovat lastensa omaishoitajina, puolisot toistensa ja lapset vanhempiensa. Omaishoidon kehittämisessä onkin otettava laajasti huomioon eri-ikäisten ja eri-ikäiset omaishoitajat. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin omaishoitajien aseman parantamiseksi ja yhdenvertaistamiseksi sekä tarvittavien palveluiden kuntoon saattamiseksi. Aloite nro 77 Saarijärven Kokoomusnaiset ry: Saattohoidon omaishoitoa kehitettävä Vanhusten ja kotiin saattohoitoon siirrettyjen sairaiden omaishoitoon tulisi panostaa. Omaishoitajat tarvitsevat tukea arvokkaaseen työhön, jotta he jaksaisivat tehdä tuota työtä. Moni parantumattomasti sairas kotiutetaan ja hoito tapahtuu omaisten avulla kotona. Tässä välissä olisi hyvä olla ns. omaishoitoasiamies, joka neuvoo omaishoitajaa kaikissa hoitoon liittyvissä ja huomioon otettavissa asioissa. Moni omaishoitaja ei itse osaa ajatella, mitä tässä tilanteessa pitää tehdä, mihin pitää ottaa yhteyttä, mitä tukimahdollisuuksia on jne. Omaishoitajaksi ryhtyminen on uusi ja outo tilanne, johon tarvitaan opastusta. Omainen ei välttämättä kykene itse näkemään tilanteen muutosta tai hoitotarpeen lisääntymistä. Suomalainen yrittää itse selvitä kaikesta, vaikka se ei ole vanhukselle tai potilaalle se paras ratkaisu. Edellä mainitun perusteella Saarijärven Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että saattohoitomääräyksen antavan tahon tulee ohjata kotiutettava vanhus ja / tai kotiin saattohoitoon siirretty sairas sekä hänen omaishoitajansa automaattisesti tapaamiseen omaishoitoasiamiehen kanssa. Ammattitaitoisen asiamiehen kanssa tehdään vanhusta tai sairasta potilasta koskeva suunnitelma, jota päivitetään sopivin väliajoin. Puoluehallitus (aloitteista nro 76-77): Kokoomuksen Naisten Liitto ry ja Saarijärven Kokoomusnaiset ry ovat oikeassa, että omaishoito kaipaa kehittämistä. On tärkeää ja ensisijaista, että omaishoitajien palkkioiden myöntämiselle laaditaan yhtenäiset perusteet, kuten hallitusohjelmassa on sovittu. Tällä hetkellä niiden puute on selkeä epäkohta ja asettanut omaishoitajat eriarvoiseen asemaan. Toiseksi on päästävä pois määrärahasidonnaisuudesta, joka tälle 106 hetkellä johtaa kunnissa tilanteisiin, joissa kaikki kriteerit täyttävät omaishoitajat eivät pääse tuen piiriin. Puoluehallitus pitää kuitenkin tärkeänä, että kunnan tehtävinä säilyvät arviointi omaishoidon tuen kriteerien täyttymisestä ja huolehdittava palveluista. On lisäksi huomioitava, että omaishoitajien määrän lisääminen vaatii lisäresursseja. Palkkion lisäksi omaishoitajien saamat palvelut ovat tärkeässä asemassa. Erityisesti kotiin saatavat tukipalvelut ovat merkittävässä roolissa omaishoitajien arjessa. On tärkeää huolehtia omaishoitajien jaksamisesta. Vaihtoehtona omaishoitajan väsyessä on usein laitoshoito. Kuten Kokoomuksen Naisten Liitto ry toteaa aloitteessaan, ei omaishoito ole vain inhimillisin, mutta myös yhteiskuntanäkökulmasta kustannuksiltaan tehokkain hoitomuoto. Palveluohjausta, joka on tärkeää kaikissa palveluissa, on kehitettävä. Omaishoitoa pohtiva perhe ei välttämättä edes tiedä, miten kunta voisi perhettä tukea ja millaiset oman kunnan tukikäytännöt ovat. Omaishoidon tuki ei ole pelkkä hoitopalkkio, vaan siihen kuuluu myös palveluita sekä hoidettavalle että omaishoitajalle. Omaishoidon tukea on tarpeen kehittää yhä paremmaksi palveluksi. Kunnissa sekä henkilöstön että palvelua tarvitsevien olisi hyvä tietää nykyistä paremmin, millaisia mahdollisuuksia omaishoitoon ja omaishoidon tukemiseen on ja millaisia kehittämistarpeita löytyy. Tärkeää on myös huomioida työssäkäynnin ja omaishoidon yhdistävät omaishoitajat. Erilaisia tapoja yhdistämiseen on tarkasteltava työpaikoilla. On myös työnantajan etu, että työntekijä pystyy löytämään toimivia ratkaisuja arjen helpottamiseksi. Kokonaisuuden pohdinnassa on kuitenkin otettava huomioon se, millaisia vaikutuksia on esimerkiksi sillä, jos työikäinen siirtyy omaishoidon johdosta kokonaan tai osittain pois työelämästä. On hyvä käyttää kaikkia keinoja, joilla omaishoitajia voidaan tukea. Yksinkertainen esimerkki olisi kuntien kokoamat sijaishoitajapoolit, jolloin kunnat pystyisivät helpommin järjestämään sopivia sijaisia. Omaishoitajien mahdollisuus pitää vapaapäiviä on puoluehallituksen mielestä huomioitava. Kannatettavia ovat myös kuntien omat erilliset omaishoidon strategiat. Strategiassa voidaan ottaa huomioon kaikki omaishoitoperheet. Huomion kohteena strategiassa olisivat erityisesti lapsiperheet, vammaispalveluja ja mielenterveyspalveluja tarvitsevat asiakkaat sekä iäkkäiden perheet. Strategia on signaali kuntalaisille siitä, että omaishoito voi olla yksi mahdollisuus vaihtoehtoisia hoito- ja hoivamuotoja arvioitaessa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 78 Ulvilan Kokoomusnaiset ry: Ryhmäkoti uusi vaihtoehto vanhustenhuoltoon Ikääntyvillä tulee olla oikeus asua omassa kotikunnassaan niin halutessaan, lähellä omaisiaan ja läheisiään. Pariskunnilla tulee olla halutessaan oikeus asua yhdessä vihkikaavansa mukaan ”kunnes kuolema erottaa”. Mikään organisaatio ei saa korottaa itseään siihen asemaan, että ottaisi oikeudekseen päättää kahden ihmisen vuosikausia kestäneen parisuhteen sillä perusteella, ettei ole kuin yksi vuodepaikka. 107 Vanhusten osuus väestöstämme kasvaa vuosittain. Uusi vanhuspalvelulaki velvoittaa meitä takaamaan vanhuksillemme turvallisen ja arvokkaan loppuelämän. Ikäihmisten hoito- ja hoivapalvelut eivät saa olla vain nopeasti kokoon kyhättyjä lyhytnäköisiä ratkaisuja, vaan niiden on oltava laadukkaita, oikea-aikaisia, todelliseen tarpeeseen vastaavia, vanhan ihmisen ehdoilla toimivia palvelukokonaisuuksia. Hyvän ja arvokkaan vanhuuden mittarina ei voi yksisilmäisesti käyttää omassa kodissa asumista. Moni kotonaan asuva, täydet palvelut saava vanhus voi kokea suunnatonta turvattomuutta ja yksinäisyyttä. Muistisairaalle yksin olemisen tunnit voivat olla kohtalokkaat. Moni pariskunnan hyväkuntoisempi puoliso elää jaksamisen äärirajoilla huolehtiessaan huonokuntoisemmasta puolisostaan. Kodinhoidon useatkaan käynnit eivät vastaa todelliseen avun tarpeeseen. Esimerkkinä uusista toimintatavoista on ns. vanhusten ryhmäkoti, joka tarjoaisi asukkailleen kodinomaisen ympäristön, jossa kotihoidon palvelut olisivat käytettävissä vuorokauden jokaisena hetkenä. Ryhmäkoti ei olisi laitos vaan koti, joka toisi niin inhimillisyyttä kuin myös tehokkuutta kotihoitoon. Ryhmäkotimallissa voidaan valjastaa jo käytössä olevat hoito- ja hoivaresurssit vastaamaan todellista tarvetta vanhustemme huolenpidossa. Edellä mainitun perusteella Ulvilan Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että vanhustenhuollossa kehitetään ympäri maata uusia ratkaisuja vanhusten turvallisen ja inhimillisen elämän turvaamiseksi esimerkiksi ryhmäkotien muodossa. Puoluehallitus: Ikääntyneen väestön suhde työikäiseen väestöömme kasvaa jatkuvasti. Tämän pitäisi olla ennen kaikkea positiivinen asia: suomalaiset elävät pidempään. Ikääntyneiden määrän kasvu asettaa kuitenkin haasteita palveluntarjonnallemme. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa tehtiin päätös laitoshoidon vähentämisestä. Tämä merkitsee panostuksia muun muassa palveluasumiseen ja omaishoitoon. Valtaosa vanhuksista haluaa asua kodissaan mahdollisimman pitkään ja myös tämän jälkeen mieluiten kodinomaisessa ympäristössä. Kotona asumisen ja palveluasumisen välissä tulisi myös olla erilaisia välimuotoja, joista ikääntyneen hoitoon valittavissa ovat kattavasta palveluvalikoimasta oikeanlaiset palvelut. Laitosympäristöllä on tavallisesti toimintakykyä huonontava vaikutus. Kuntien ja alueiden erot laitoshoidossa ja avohoidossa vaihtelevat paljon. Siksi hallitus onkin päättänyt tarjota kunnille ja alueille kohdennettua ohjausta ja tukea. Ohjaus kohdennetaan erityisesti sinne, missä palvelurakenteen muuttamisen tarve on suurta. Palvelurakenteen muutoksessa on lähdetty jo liikkeelle asumispalvelujen kuntakokeiluissa: huomiota kiinnitetään iäkkäiden ihmisten asumistarpeiden ennakointiin ja uusiin asumisvaihtoehtoihin. Puoluehallitus pitää myös tärkeänä hallituksen linjaa, jonka mukaan kotipalveluja tuottavien yritysten toiminta ansaitsee kehittämismahdollisuuksia. Jotta hyvinvointiyhteiskunnan palvelut saadaan pidettyä mahdollisimman laadukkaina ja ajanmukaisina, on tarvetta jatkuvasti tarkastella ja muuttaa tekemisen tapaa. Kaikessa sosiaali- ja terveydenhuollossa on 108 pyrittävä kehittämään ja löytämään uudenlaisia tapoja tehdä. Myös vanhusten turvallisen ja inhimillisen elämän turvaaminen monin eri tavoin on ensiarvoisen tärkeää. Ryhmäkodit ovat hyvä esimerkki tästä uudenlaisesta tekemisestä. Toinen hyvä esimerkki uudesta toimintatavasta on myös Kaste-rahoituksella tehdyt perhekotikokeilut. Myös perhehoito antaa mahdollisuudet yhteisölliseen, yksilölliseen ja turvalliseen hoivaan ja huolenpitoon. Tärkeää on, kuten aloitteessa todetaan, että vanhustenhuollossa kehitetään ympäri maata uusia ratkaisuja. Erilaisia uusia innovaatioita ja hyviä käytäntöjä on myös jo käytössä vanhustenhuollossa. Tärkeää on myös niiden levittäminen ja käyttöönotto eri kunnissa ja kaupungeissa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 79 Helsingin Kansallisseura ry: Työttömyysturva - tuottavuuden periaate Työttömyyden hoidossa yhtenä näkökulmana on ollut osallistuva työttömyysturva. Osallistumisen sijasta pitäisi keskustella tuottavuuteen tähtäävästä työttömyysturvasta. Tuottavuuteen tähtäävän työttömyysturvan perusteita olisi sallia matalapalkkatyöt esimerkiksi Saksan malliin. Tällöin voitaisiin tukea työtä tekeviä, mutta ei riittävästi elääkseen ansaitsevia. Työtätekevän pitäisi aina päästä parempaan ansiotasoon kuin työtä tekemättömän, riippumatta ansiotasosta. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan lisätä työn tarjontaa ja tuottavuutta, lisäksi työnhinta ehkä asettuisi sellaiselle tasolle, että se tukisi myös Suomen vientiä. Edellä mainitun perusteella Helsingin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että työttömän työnhakijan oikeuksia kieltäytyä työstä kavennetaan ja luodaan malli, jolla työtätekevä ansaitsee aina enemmän kuin työtön. Puoluehallitus: Aloitteessa Helsingin Kansallisseura esittää, että työttömyysturvan tulisi olla sellainen, että työtätekevä ansaitsee aina enemmän kuin työtön ja että työttömän työnhakijan oikeuksia kieltäytyä työstä kavennetaan. Ajatus työn tekemisen ja vastaanottamisen kannattavuudesta on kokoomuslaisen talous- ja työllisyyspolitiikan pääperiaatteita. Työn tekemisen tulee aina olla kannattavampaa kuin sosiaaliturvan varassa oleminen. Kaikki toimenpiteet, jotka tähtäävät kannustinloukkujen purkamiseen ja työn vastaanottamisen edistämiseen ovat tärkeitä. Satunnaisia töitä tekevien asemaa on pyritty parantamaan monin eri tavoin. Aikaisemmin on mm. poistettu sovitellun päivärahan enimmäisaika, laajennettu, muutosturvaa siten, että aiempaa useampi määräaikaisissa työsuhteissa työskennellyt tuli sen piiriin ja poistettu omaehtoisen opiskelun tukemisessa 109 10 vuoden työhistoriavaatimus. Myös päivärahan maksamista ennakkoon on helpotettu ja vakinaistettu menettely, jossa lyhennetyt työviikot eivät ole sovittelun piirissä. Osana työllistämiskokeilua on otettu käyttöön malli, jonka mukaan pitkään työttömänä ollut saa pitää työmarkkinatuen 1 kuukauden ajalta työllistymisen jälkeen. Myös asumistukeen on tehty muutoksia, jotka helpottavat työn vastaanottamista. Asumistuen määräytymisessä käytettävä 3 kuukauden tarkastelujakso on pidennetty kokeiluluonteisesti 6 kuukauteen, jolloin työllistyminen tilapäisesti johtaa nykyistä harvemmin asumistuen tarkistamiseen. Vuoden 2015 syksyllä otetaan käyttöön myös asumistuen 300 euron suojaosa. Myös veropolitiikkaa on rakennettu työhön kannustavaksi. Ansio- ja työtulovähennykset myönnetään vain työtulosta ja ne kohdentuvat keski- ja matalimmille tulotasoille, jotta työn tekeminen olisi taloudellisesti kannattavampaa kuin sosiaalisten tulonsiirtojen varassa oleminen. työn verotusta tulee tarkastella jatkossakin työnteon kannustavuuden näkökulmasta. Työttömyysturvajärjestelmän uudistamista on jatkettu tavoitteena järjestelmän yksinkertaistaminen ja selkiyttäminen nykyjärjestelmän pohjalta. Työurasopimukseen sisältyi jo työttömyysturvan enimmäiskeston sitominen aktiivisuuteen ja työhistoriaan. Lisäksi käyttöön otettu työttömän verokortti kannustaa myös lyhyiden työsuhteiden ja keikkatöiden vastaanottamiseen. Voimme jatkossakin menestyä vain työtä tekemällä ja yrittämällä. Siksi hallitus päätti rakennepoliittisessa ohjelmassaan ja kehysriihipäätöksissä monista toimista, joilla edistetään työn tarjontaa sekä kannustetaan työn tekemiseen. Näitä rakenteellista työttömyysastetta alentavia toimenpiteitä ovat: - On otettu käyttöön työttömyysturvan suojaosuus. - Sovelletaan johdonmukaisesti nykyistä aktiiviseen työnhakuun, työllistymissuunnitelman noudattamiseen sekä työn ja aktiivitoimien vastaanottamiseen velvoittavaa järjestelmää ja sen mukaisia sanktioita. Tehdään työtarjouksia laajasti erilaisiin työmahdollisuuksiin. - Siirrytään uuteen sähköiseen työllistymissuunnitelman seurantajärjestelmään 2014. - Työllistymissuunnitelmassa sovitaan, millä tavoin työnhakija itse hakee työtä ja miten TE-toimisto tukee työnhakua. Suunnitelmassa sovitaan, mitä palveluja työnhakijalle tarjotaan ja mihin palveluihin työnhakija itse hakeutuu. Työnhakija velvoitetaan raportoimaan säännöllisesti suunnitelman noudattamisesta joko sähköisesti tai TE-toimistossa. - Tarjotaan avoimia työpaikkoja 3 kk ammattisuoja-ajan jälkeen myös työttömän oman ammattialan ulkopuolelta. - Tarjotaan avoimia työpaikkoja yli 80 kilometrin säteellä työttömän kodista. Työttömyysturvalakia muutetaan siten, että tällainenkin työ on otettava vastaan, jos päivittäinen työmatkajoukkoliikennettä käyttämällä ei kokoaikatyössä ylitä kolmea tuntia, osaaikatyössä vastaava aikaraja on kaksi tuntia. - Jos henkilölle ei ole tarjottu avointa työpaikkaa 3 kuukauden työttömyyden jälkeen, hänelle tarjotaan tuolloin aktiivitoimia. 110 - Vuoden 2014 alussa annettiin toimeentulotukeen liittyen STM:n uusi ohje, jossa edellytetään nykylainsäädännön mukaista tuen aleneman yhtenäistä soveltamista, jos henkilö kieltäytyy työstä tai aktiivitoimesta. Samalla vastuutetaan TE-toimistot tarjoamaan 2014 alkaen toimeentulotukea saaville työttömille aktiivitoimia viimeistään 3 kk työttömyyden alkamisesta - Lakisääteistetään ja valtakunnallistetaan työvoiman palvelukeskusten verkosto. Verkosto kokoaa yhteen ne TE-toimistojen, kuntien ja Kelan palvelut, jotka parantavat pitkäaikaistyöttömien työmarkkinavalmiuksia. - Siirrytään palkkatuen joustavampaan haku- ja maksatusjärjestelmään siten, että sähköinen maksatushakemus otettiin käyttöön tammikuussa 2014. - Selvitetään pitkäkestoisen työllistämistuen vaihtoehdot ikääntyneille. - Lisätään työntekijöiden ja työnantajien tarpeista lähtevän ammatillisen työvoimakoulutuksen paikkoja. Pitkittynyt työttömyys heikentää nopeasti ammattitaitoa, työkykyä ja henkilön hyvinvointia. Jo työttömyyden alusta lähtien tuleekin varmistaa, ettei työttömyys johda eristäytymiseen ja syrjäytymiseen. Tästä syystä valmistellaan osallistavan sosiaaliturvan toimenpideohjelma. Ohjelmassa selkeytetään sosiaaliturvalainsäädäntöä ja monipuolistetaan työikäisten osallistumisen mahdollisuuksia. Sosiaaliturva on jo nyt vastikkeellista, mutta osallistavan sosiaaliturvan ajatus on ottaa kaikki keinot työllistymiseen - niin tuet, palvelut kuin toisaalta sanktiotkin - kunnolla käyttöön ja samalla löytää töitä myös sosiaaliturvan varassa eläville. Kokoomus on ollut aktiivisesti mukana tekemässä kannustavuutta lisääviä toimenpiteitä. Puoluehallitus katsoo, että aloitteen tavoitteet ovat joko tulleet tai tulevat jo tehtyjen päätösten perusteella toteutetuksi. Kokoomus jatkaa aktiivista työtään niin puolueena kuin yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa työttömyysturvajärjestelmän kehittämiseksi kannustavampaan ja joustavampaan suuntaan. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 80 Joensuun Kokoomusnuoret ry: Reseptivapaat lääkkeet kauppoihin Suomessa on turhaa sääntelyä liittyen mietoihin peruskäyttöön kuuluviin reseptivapaisiin lääkkeisiin. Esimerkiksi särkylääkkeet, allergialääkkeet ja muut reseptittä hankittavissa olevat lääkkeet voisi vapauttaa myyntiin kauppoihin. On kansalaisen etu, että samalla ostoskäynnillä voi hoitaa perusterveyteen liittyvät hankinnat ruokaostosten yhteydessä. Kaupat valvoisivat reseptittömien lääkkeiden myyntiä siinä missä alkoholin tai tupakan myyntiä. Tämä mahdollistaisi myös uutta markkinarakoa pienille ruokakaupoille, samalla reseptivapaiden lääkkeiden hinnat saattaisivat laskea. Edellä mainitun perusteella Joensuun Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että lainsäädäntötyö reseptivapaiden lääkkeiden sallimisesta ruokakaupoissa aloitettaisiin. Puoluehallitus: 111 Aloitteessa esitetään reseptivapaiden lääkkeiden myynnin vapauttamista. Aloitetta perustellaan käytännön hyödyillä asiakkaan näkökulmasta sekä kilpailun lisäämisellä. Lääkehuollon keskeinen tavoite on mahdollistaa tehokas, turvallinen, tarkoituksenmukainen ja taloudellinen lääkehoito kaikille sitä tarvitseville. Kansalaisille on turvattava hyvä lääkkeiden saatavuus kaikissa olosuhteissa ja ammatillisesti toimiva lääkkeiden jakelu. Tehokkaan ja onnistuneen lääkehoidon tavoitteena on joko vaivan paraneminen tai oireen poistaminen, joissakin tapauksissa sairauden ennaltaehkäisy. Lääkäri arvioi lääkehoidon tarpeen, mutta itsehoidossa potilas tekee itse päätöksen hoidostaan. On huomioitava, että myös itsehoitolääkkeet ovat lääkkeitä ja vaikka niillä on myönteisiä vaikutuksia, niillä voi olla myös haittavaikutuksia. Joskus asiakkaat hoitavat itsehoitolääkkeillä sairauden oireita, kun pitäisi puuttua itse sairauteen. Esimerkiksi tässä tilanteessa on tarpeen ja hyödyllistä kysyä lääkkeen ostotilanteessa neuvoa terveydenhuollon ammattilaiselta, eli apteekin farmaseuttiselta asiantuntijalta olisiko asiakkaan syytä mennä lääkärille tai muuttaa elämäntapojaan. Jos lääkkeitä myydään päivittäistavarakaupoissa, arvion lääkkeestä ja lääkehoidon tarpeellisuudesta tekee potilas kokonaan itse, mikä voi johtaa vääriin arvioihin ja lääkkeiden turhaan tai väärään käyttöön. Kun itsehoitolääkkeitä myydään apteekista, sisältyy lääkkeen hintaan lääkeneuvonta. Hyvin monet itsehoitolääkkeet ovat suurina annoksina myrkyllisiä, siksi niiden käyttöä on syytä ohjeistaa ja joissakin tapauksissa yhdellä kertaa myytävää määrää on nähty tarpeelliseksi rajoittaa. Joidenkin itsehoitolääkkeiden - esimerkiksi jälkiehkäisyyn tarkoitettujen - myyntilupaan liittyy ehto, jonka mukaan potilaalle on lääkettä toimitettaessa annettava tiettyä neuvontaa. Mikäli lääkkeitä myytäisiin päivittäistavarakaupoissa, ilman kontrollia ja asiantuntevaa neuvontaa, riskit todennäköisesti lisääntyisivät. Lääkehoidon on oltava turvallista ja tarkoituksenmukaista. Lääkevalmisteiden on oltava hyvälaatuisia ja potilaan on saatava oikea lääke oikeaan vaivaan, oikealla tavalla annosteltuna ja oikean ja tarvittavan neuvonnan kanssa. Lääkehoito ei ole turvallista, jos jokin näistä ei toteudu. Itsehoitolääkkeitä ei voida luokitella tavallisiksi kulutustavaroiksi, sillä ne sisältävät ihmisen kehoon vaikuttavia aineita, joiden oikea käyttö edellyttää riittävää tietoa ja osaamista. Lääkkeiden myynti apteekkien ulkopuolella vähentäisi lääketurvallisuutta ja lisäisi itsehoitolääkkeiden turhan tai epäasianmukaisen käytön riskiä. Tällaisia kokemuksia on saatu maista, joissa itsehoitolääkkeiden myyntiä on vapautettu. Esimerkiksi Ruotsissa on sikäläisen myrkytystietokeskuksen mukaan kipulääkkeenä käytettävän parasetamolin aiheuttamia myrkytyksiä koskevien puheluiden määrä huolestuttavasti kasvanut myynnin vapauttamisen jälkeen. Varsinkin kipulääkkeet ovat ryhmä, joiden myynnin vapauttaminen voisi lisätä niiden aiheuttamia haittoja. Monet kipulääkkeet aiheuttavat vatsaärsytystä ja pitempään käytettynä lisäävät mahahaavan riskiä, ja myynnin vapauttaminen vielä todennäköisesti lisäisi tätä riskiä. Lääkehoidon on myös oltava taloudellista. Lääkkeiden myynnin vapauttaminen päivittäistavarakauppoihin ei automaattisesti laske niiden hintoja. Esimerkiksi Ruotsissa reseptivapaiden lääkkeiden hinnat eivät ole myyntipaikan vapauttamisen myötä laskeneet, vaan ne ovat pääpiirteittäin seuranneet inflaation tahtia. Väärin toteutettu lääkehoito voi myös aiheuttaa ylimääräisiä tai turhia kustannuksia sekä potilaalle että yhteiskunnalla. Tällöin lääkehoito ei enää myöskään ole taloudellista. 112 Tavoitteena on, että kansalaisilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tarvittavat lääkkeensä. Tämä on taattu apteekkimaksulla, jota isot ja paremmin kannattavammat apteekit maksavat enemmän kuin pienet apteekit. Lääkkeiden saatavuutta on turvattu myös järjestelmällä, jossa on mahdollista perustaa sivuapteekki, jos pääapteekin pito ei alueella kannata. Jos sivuapteekinkaan pito ei ole alueella kannattavaa, on apteekin mahdollista perustaa sinne palvelupiste. Ruotsissa toimii tällä hetkellä apteekkisäätelyn vapauttamisen jälkeen lääkejakelussa neljä suurta, kaksi keskisuurta yritystä sekä parikymmentä itsenäistä pienyrittäjää. Kaikki kymmenen viime vuosina konkurssiin ajautunutta apteekkiyritystä ovat olleet pieniä toimijoita. Uudistus ei ole lisännyt apteekkipalveluiden saatavuutta hajaasutusalueilla. Jos itsehoitolääkkeiden jakelu siirrettäisiin muualle kuin apteekkeihin, se vaarantaisi myös reseptilääkkeiden toimittamisesta vastaavan maanlaajuisen apteekkiverkoston. Mitä pienempi apteekki, sitä suurempi merkitys itsehoitolääkkeiden myynnillä on sen talouteen. Itsehoitolääkkeiden myynnin siirtäminen päivittäistavaraliikkeisiin uhkaisi johtaa haja-asutusalueiden apteekkien kannattavuusongelmiin ja lakkauttamisiin. Itsehoitolääkkeiden myynnin siirtäminen päivittäistavarakauppaan ei todennäköisesti kuitenkaan pelastaisi yhtään kyläkauppaa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 81 Jyväskylän Kokoomus ry: Asiakkaan aseman parantaminen sosiaali- ja terveyspalveluissa Hallitus on linjannut, että sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu niin perus- kuin erikoistasollakin annetaan jatkossa sote-alueille, joita muodostetaan viisi. Palveluiden käyttäjän, asiakkaan asema uudistuksessa tulee turvata ja sitä tulee parantaa nykyisestä. On huolehdittava siitä, että asiakkaalle kirjataan lakiin oikeus niin halutessaan viettää vanhuutensa omalla kotipaikkakunnallaan tai sen läheisyydessä. Oikeus saada palveluja kotiin sairauden, vammaisuuden tai iän perusteella, tulee myös turvata nykyistä paremmin. Asiakkaan valinnanvapautta on nykyisestä laajennettava. Asiakkaan valinnanvapaus tulee ulottaa kaikkiin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin riippumatta siitä, onko palveluntuottaja yksityinen tai julkinen. Käytännön valintatilanteet on myös tehtävä nykyistä joustavammaksi. Esimerkiksi terveysasemaa pitää voida vaihtaa väliaikaisesti mm. jonotilanteen mukaan. On huolehdittava myös siitä, että palvelun järjestäjällä on velvollisuus tiedottaa asiakkaalle riittävästi ja selkeästi eri palveluista, jotta asiakas käytännössä kykenee tekemään valintoja. Aloite asiakkaan aseman parantamisesta sosiaali- ja terveyspalveluissa käsiteltiin Jyväskylän Kokoomus ry:n hallituksen kokouksessa 11.4.2014 Edellä mainitun perusteella Jyväskylän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimimaan siten, että 113 asiakkaan valinnanvapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa turvataan uudessa järjestelmässä ja että sitä nykyisestä edelleen parannetaan. Puoluehallitus: Hallitus- ja oppositiopuolueet sopivat, että Suomessa toteutetaan perusteellinen sosiaali- ja terveyspalveluuudistus, jonka tavoitteena on turvata suomalaisten keskeiset hyvinvointipalvelut tuleviksi vuosikymmeniksi. Tarkoitus on järjestää kaikki sote-palvelut viiden vahvan alueellisen järjestäjän toimesta. Uudistuksen lähtökohta on täydellinen sosiaali- ja terveyspalveluiden integraatio. Tavoitteena on ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta tärkeä palveluketjujen saumaton kokonaisuus. Vuonna 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain mukaan kansalainen voi hakea terveyspalvelunsa oman kuntansa tai yhteistoiminta-alueen terveyskeskuksista ja erikoissairaanhoidon yliopistosairaalapiirin mistä tahansa sairaalasta. Terveydenhuoltolain tuoma potilaan mahdollisuus valita hoitopaikkansa laajeni tänä vuonna koko maahan. Potilas voi nyt valita minkä tahansa suomalaisen terveyskeskuksen tai sairaalan terveyspalveluita tarvitessaan. Tämän vuoden alusta tuli voimaan myös potilasdirektiivi, joka laajensi valinnanvapauden koko Eurooppaan. Potilaan valinnanvapauden lisäämistä on pidetty monien kokoomustoimijoiden taholta vahvasti esillä. Mm. sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko on puhunut ja toiminut jo pitkään potilaiden valinnanvapauden lisäämien puolesta. Aidon valinnanvapauden toteutumiseksi, asiakkaan pitää voida valita myös muita kuin kunnan tuottamia palveluja. Vaikka palvelujen järjestämisvastuu on jatkossa sote-alueella, palveluja voivat tuottaa sekä kunta, yritykset että järjestöt. Kun asiakkaat voisivat vapaasti valita itselleen parhaan palvelun tuottajasta riippumatta, kilpailu varmasti lisäisi palvelujen laatua ja pitäisi kustannukset kurissa. Näin saadaan parhaat hyödyt niin potilaalle kuin laajemmin koko kansanterveydelle. Ministeri Risikko on mm. esittänyt, että valinnanvapauden lisääntyminen ei saa jäädä vain terveydenhuoltoon, vaan asiakkailla pitää olla mahdollisuus valita palveluntuottaja myös mm. vanhustenhuollossa, vammaispalveluissa ja kuntoutuksessa. Sote-uudistus valmistellaan pääosin virkatyönä, asiantuntijoiden apuun tukeutuen. Lisäksi uudistukselle on asetettu parlamentaarinen ohjausryhmä, jossa on mukana kaikkien puolueiden edustus. Tavoitteena on lähettää esitys lausuntokierrokselle kesäkuussa. Eduskuntakäsittelyyn esitys tulee syksyllä. Uusien sosiaalija terveyspalveluista vastaavien alueiden toiminta alkaa aiemman suunnitelman mukaisesti 1.1.2017. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 82 Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry: YTHS:stä kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ensisijainen terveydenhuollon tarjoaja 114 Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) on yliopisto-opiskelijoiden ensisijainen terveydenhuoltopalvelujen tarjoaja. YTHS on sekä palveluntarjoaja, että asiantuntija opiskelijoiden terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä kysymyksissä. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto sen sijaan on kuntien vastuulla ja sitä on hoidettu vaihtelevasti. Ammattikorkeakouluopiskelijat tulee siirtää YTHS:n palvelujen piiriin terveydenhuollon parantamiseksi. Tällä tavalla voidaan taata yhdenvertainen terveydenhuolto kaikille korkeakouluopiskelijoille. YTHS:n kiistattomia etuja ovat järjestelmän kustannustehokkuus, kattavuus sekä järjestämisvarmuus. Kaikille korkeakoulupaikkakunnille ei tarvitse perustaa omaa toimipistettä vaan palvelut voidaan järjestää ostopalveluina. Ammattikorkeakouluopiskelijoille tulee säätää lailla pakollinen terveydenhoitomaksu. Edellä mainitun perusteella Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että ammattikorkeakouluopiskelijat siirretään YTHS:n palveluiden piiriin ja heille määrätään pakollinen terveydenhoitomaksu. Puoluehallitus: Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijoiden aloitteessa esitetään ammattikorkeakouluopiskelijoiden siirtämistä YTHS:n palveluiden piiriin sekä ammattikorkeakouluopiskelijoille määrättävää pakollista terveydenhoitomaksua. Aloitteessa perustellaan hyvin YTHS -mallin laajentamisen positiivisia vaikutuksia mm. opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun ja opiskelijoiden tarpeista lähtevän terveydenhuollon varmistamisen näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysministeriön kokeilu YTHS-mallin soveltuvuudesta amk-opiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon järjestämistavaksi päättyy 31.7.2014. Kokeilun väliarvion perusteella YTHS -malli soveltuu amk-opiskelijoiden opiskeluterveydenhuollon palvelumalliksi niin opiskelijoiden kuin palveluntuottajienkin näkökulmasta. Opiskelijat olivat tyytyväisiä YTHS-kokeilumallilla tuotettuihin palveluihin, käyttivät niitä ja opiskelijoiden terveydellisiin tarpeisiin pystyttiin vastaamaan. Väliarvion mukaan YTHS pystyi tuottamaan lainsäädännön mukaiset opiskeluterveydenhuollon palvelut. Vapaaehtoisen terveydenhuoltomaksun suoritti vain vajaa puolet kokeiluun oikeutetuista ammattikorkeakouluopiskelijoista. Saatujen kokemusten perusteella mallin toimivuus edellyttää amk-opiskelijoilta kerättävää vakuutusluonteista terveydenhoitomaksua. Hallituksen esityksessä uudeksi ammattikorkeakoululaiksi ehdotetaan, että amk-opiskelijoiden kuuluminen opiskelijakuntaan koskisi kaikkia niitä opiskelijoita, jotka on otettu tutkintoon johtavaan koulutukseen. Tässä yhteydessä terveydenhoitomaksun kerääminen osana opiskelijakunnan jäsenmaksua voitaisiin toteuttaa. Amk-opiskelijoiden määrän arvioidaan alenevan tulevina vuosina ja opiskelijaterveydenhuollon kustannusten nousevan vuosittain. Aloittavia opiskelijoita arvioidaan olevan 27 500 v. 2015 ja seuraavina vuosina 26 000. Opiskelijakohtaisen kokonaiskustannuksen arvioidaan olevan 345 euroa. 115 Väliraportin mukaan YTHS-mallin laajentamiseen ammattikorkeakouluopiskelijoille tarvittavan kokonaisrahoituksen määrä olisi noin 41 miljoonaa euroa vuodessa. Toiminnan käynnistämiseen tarvittaisiin kertaluontoisena projektirahana noin 750 000 - 1 000 000 euroa. YTHS saa rahoituksensa hoitomaksutuottoina, terveydenhoitomaksutuottoina, Kelan sairausvakuutuskorvauksena, kuntien toiminta-avustuksena sekä opetus- ja kulttuuriministeriön vuokra-avustuksena. YTHS:n rahoittajia ovat opiskelijat (19%), Kela (59,5%), oppilaitospaikkakunnat (11,6%) sekä opetus- ja kulttuuriministeriö (9,9%). Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuskorvaus on puoliksi vakuutettujen ja puoliksi valtion maksama. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuokratukirahoitus päätettiin lakkauttaa osana kevään kehysriihen valtiontalouden säästöpäätöksiä. Mallin vakinaistaminen valtakunnalliseksi olisi merkittävä uudistus, jonka toimeenpano edellyttää lainsäädännön muutoksia, neuvotteluja rahoittajien kanssa ja määrärahojen varaamista valtiontalouden kehyksiin. Malli YTHS:n palveluiden laajentamiseksi tulee kytkeä osaksi laajempaa sosiaali- ja terveyspalveluiden ja rahoituksen uudistusta ja tämän valmistelutyön yhteydessä on korkeakouluopiskelijoiden laadukasta ja kustannustehokasta terveydenhuoltoa kehitettävä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 83 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Kuntoutus sosiaali- ja terveyspalveluiden keskiöön Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen lähtökohtana on turvata laadukkaat palvelut. Haasteita nykyiselle järjestelmälle asettavat väestörakenne ja kustannustason nousu. Palvelujärjestelmää ja ajattelua on uudistettava, jotta julkinen taloutemme kestää myös tulevaisuudessa. Tällä hetkellä järjestelmämme perustuu liian vahvasti laitoshoidolle. Esimerkiksi dementoituneiden sairaalahoidossa olemme Maailman terveysjärjestö WHO:n tilastojen mukaan Euroopan kärjessä yli kymmenkertaisesti keskiarvoa ja yli seitsemänkertaisesti seuraavana tulevaa edellä. Tämä siitäkin huolimatta, että dementia ei parane vuodelevolla. Tilanne on jopa päinvastoin – jokainen tunti sängyssä heikentää toimintakykyä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että liikkumattomuus on haitallista erityisesti lihasten aineenvaihdunnalle, lihasmassalle ja -voimalle. Erityisen kohtalokasta kuntoutuksen puute ja liikkumattomuus ovat iäkkäille. Heinäkuussa 2013 voimaan tullut vanhuspalvelulaki on hyvä alku vanhusten hoivan kehittämiselle. Laissa kuntouttavat ja terveyttä edistävät toimet jäävät kuitenkin yleiselle tasolle. On aika purkaa vahvaa laitospainotteisuutta ja panostaa kuntoutukseen ja toimintakyvyn palauttamiseen, jotta palvelut kyetään järjestämään käytettävissä olevien resurssien puitteissa. Voisimme ottaa oppia Ruotsista, jossa lähtökohtana on potilaan mahdollisimman toimiva kuntouttaminen ja oikea-aikainen kotiuttaminen. Ei siis riitä, että yritetään säilyttää potilaan jäljellä oleva toimintakyky. Henkilöstöminimien 116 ja sairaalapetien lukumäärien sijaan on panostettava siihen, miten potilaan toimintakykyä voidaan edistää ja palauttaa heti hoidon alkamisen jälkeen oikea-aikaisella ja tehokkaalla kuntoutuksella. Terveyskeskussairaalan tilalle on saatava kuntoutussairaaloita, joiden on oltava lähellä ja hoitoketjujen kuljettava kuntoutuksen ehdoilla. Tärkeää on, että kaikissa ratkaisuissa mietitään kuntouttavaa otetta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kävelykykyisten potilaiden on käveltävä 3000 askelta ruoan luokse. Lisäksi on korostettava pysyviä hoitosuhteita ja sitä, että palvelut ovat kokonaisuus. Nykyisin kuntoutus on liian kaukana hoitopoluista. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että vanhusten palveluissa painopiste on laitoshoidon sijaan entistä enemmän kuntouttavissa ja terveyttä edistävissä palveluissa unohtamatta kuitenkaan laitoshoidon tarpeessa olevien laadukkaiden palveluiden turvaamista. Puoluehallitus: Kokoomuksen Naisten Liitto otti aloitteessaan esille erittäin tärkeän ja ajankohtaisen asian. On inhimillisesti ja kansantaloudellisesti oikein, että painopistettä vanhustenhoidossa voidaan siirtää pois laitoshoidosta kotona asumisen tukeen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin. Osana hallituksen rakennepoliittista ohjelmaa on laadittu toimenpideohjelma iäkkäiden laitoshoidon vähentämiseksi ja kotiin annettavien palvelujen lisäämiseksi. Toimenpiteet koostuvat lakimuutoksista, kohdennetusta ohjauksesta ja valvonnasta, seurannasta, arvioinnista ja viestinnästä. Lisäksi tuetaan toimintakäytäntöjen uudistamista. Jatkossa panostetaan siihen, että iäkkäiden toimintakykyä tukeva toiminta on osa kaikkea palvelua, kuntoutus on monialaista ja teknologiaa hyödynnetään monipuolisesti. Suunnitelma pyrkii muuttamaan iäkkäiden palvelujen rakennetta ja hillitsemään siten kustannusten kasvua ikääntyneiden määrän kasvaessa. Erityisesti puututaan pitkäaikaishoitoon terveyskeskusten osastoilla. Samalla vahvistetaan kotona ja palvelutaloissa annettavaa apua ja hoitoa. Kuten Naisten Liiton aloitteessa vaaditaan, kuntoutuksen tulee olla oleellisessa roolissa tämän tavoitteen saavuttamisessa ja ohjelman toetutusta tulee seurata tarkasti. Kokoomus pitää valittua suuntaa oikeana. Linjaukset noudattavat uuden vanhuspalvelulain ja laatusuosituksen viitoittamaa tietä ja kyseessä on kunnissa jo meneillään olevan rakennemuutoksen vahvistaminen ja vauhdittaminen. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että kunnat vähentävät laitoshoitoa ja parantavat avopalveluja. Palvelurakennetta on aina tarkasteltava kokonaisuutena. Iäkkäällä ihmisellä on oikeus kodikkaaseen arkeen silloinkin, kun hänen toimintakykynsä edellyttää huolenpitoa ympäri vuorokauden. Laitosympäristö ei ole enää nykyaikana tarkoituksenmukaisin vaihtoehto. Nykyisen palvelurakenteen ylläpitäminen on myös kallis vaihtoehto: jos palvelurakenne on vuonna 2017 samanlainen kuin vuonna 2011, arvioidaan palvelujen kustannusten kasvavan yli 500 miljoonaa euroa. Jos lisätään kotihoitoa, omaishoidon tukea ja tehostettua palveluasumista ja samalla vähennetään laitoshoitoa, 117 kustannukset kasvavat vähemmän. Yli 75 -vuotiaiden laitoshoidon vähentäminen 4,3 prosentista (vuonna 2011) 2-3 prosenttiin (vuonna 2017) vähentäisi kustannusten kasvua yli 300 miljoonaa euroa. Tavoitteena on, että iäkkäistä ihmisistä yhä pienempi osa on laitoshoidossa ja yhä suurempi osa saa avohuollon palveluja, kuten kotihoitoa ja omaishoidon tukea. Kokoomus pitää tärkeänä, että kukin meistä saisi asua mahdollisimman pitkään omassa kodissaan tai kodinomaisissa oloissa. Ikäihmiset itse pitävät juuri tätä merkittävänä elämänlaatunsa kannalta Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 84 Lauttasaaren kokoomus ry: Työkyvyttömyyden ehkäiseminen ja työurien pidentäminen työterveyshuoltoa kehittämällä Työurien pidentäminen alusta, keskeltä ja lopusta on olennaista kansantalouden menestykselle ja hyvinvointivaltion rakenteiden kestävyydelle. Työterveyshuolto on sen vuoksi otettava huomioon uudessa sote-rakenneuudistuksessa. Vuonna 2011 työterveyshuollon kokonaiskustannukset olivat 684 miljoonaa euroa. Tällä panostuksella tuotettiin n. 1,9 miljoonalle työssä käyvälle suomalaiselle työterveyshuollon ennaltaehkäisevät palvelut sekä n. 1,6 miljoonalle myös sairaanhoitopalvelut. Jälkimmäisten järjestäminen on työnantajalle vapaaehtoista, silti noin 91% heistä on tarjonnut sen, vaihtelevassa laajuudessa. Ennaltaehkäisevä toiminta kohdistuu sekä työympäristöön että työntekijöihin. Tavoitteena on terveellinen ja turvallinen työpaikka, työntekijöiden työkyvyn turvaaminen ja työstä johtuvien terveyshaittojen torjunta. Lisäksi sairaanhoito on tärkeä osa työterveyshuoltoa työkyvyn palauttamiseksi ja ylläpitämiseksi ja varhaisen kuntoutustarpeen havaitsemiseksi. Työterveyshuolto on ainutlaatuinen osa terveydenhuoltoa, koska sillä on yhteys työpaikkaan. Se mahdollistaa osatyökykyisten työntekijöiden kohdalla keskustelut työpaikan mahdollisuuksista työn muokkaamiseen, jäljellä olevan työkyvyn hyödyntämiseksi. Jos työterveyshuollon sairaanhoito lopetettaisiin, yhteiskunnan pitäisi järjestää työterveyshuollon hoitamat 5,4 miljoonaa sairaanhoitokäyntiä. Näiden aiheuttamat kustannukset ovat lähes puoli miljoonaa euroa, jonka pääosin maksoivat työnantajat ja työntekijät. Yhteiskunnalle siirrettynä tämä aiheuttaisi kuntiin kohdistuvien terveydenhuoltomenojen merkittävän lisääntymisen ja suuria haasteita palvelujen järjestämisessä. Työterveyshuollon korvaukset maksetaan Kelan keräämästä työtulovakuutuksesta, ei verovaroista. Työnantajien osuus työtulovakuutuksen rahoituksesta oli v. 2011 68%, palkansaajien sekä yrittäjien yhteensä 27% ja valtion 5%. Valtion osuus työtulovakuutuksesta käytetään muihin kuin työterveyteen. Kaikkiaan työnantajat maksavat työterveyshuollon kustannuksista noin 84%. Työterveyshuollolta edellytetään jatkossa yksikkökohtaista laatujärjestelmää, jonka avulla parannetaan työterveysyhteistyötä ja palveluita yhä kustannustehokkaimmiksi. Sairaanhoidon korvattavuuden enimmäismäärää tai korvausprosenttia alentamalla voidaan rajoittaa sairaanhoidon osuuden kasvamista. Laadukkaasta ja riittävästä työterveyshuollon erikoislääkäreiden koulutuksesta sekä työterveyshoitajien pätevöittävästä koulutuksesta huolehditaan. 118 Edellä mainitun perusteella Lauttasaaren kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - työterveyshuollossa säilytetään työtulovakuutukseen perustuva korvausjärjestelmä. - sairaanhoidon osittainen korvaus säilytetään. - työterveyshuollon järjestämisessä sopimuksilla ja korvausjärjestelyillä suositaan myös pieniä yrityksiä, jotteivät palvelut monopolisoidu muutamalle suurelle yritykselle. - työterveyshuollon valvontaa ja koulutusta on lisätään. Puoluehallitus: Lauttasaaren Kokoomus perusteli aloitteessaan erinomaisesti työterveyshuollon hyötyjä mm. työssäjaksamisen, työurien pidentämisen ja oikea-aikaisten palveluiden näkökulmasta. Lauttasaaren Kokoomus esittää työterveyshuollon perusteiden säilyttämistä ja työterveyshuollon edelleen kehittämistä nykyisen järjestelmän puitteissa. Työterveyshuollon tavoitteena on työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa. Työterveyshuolto edistää mm. työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä sekä työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta. Ennaltaehkäisevässä toiminnassa on keskityttävä työkyvyn ylläpitoon, työn terveysvaarojen arviointiin ja työkyvyn alenemisen tunnistamiseen. Työkyvyttömyyden ehkäiseminen ja osatyökykyisten työmahdollisuuksien parantaminen edellyttävät työterveyshuollon kehittämistä. Kokoomus painottaa näiden toimien tärkeyttä ja näkee työterveyshuollon erityisroolin suomalaisessa terveydenhuollossa. Työnantaja voi järjestää työterveyshuollon palvelut itse tai ostaa ne terveyskeskuksesta, yksityiseltä lääkäriasemalta tai muulta palveluntuottajalta. Rakennepoliittisen ohjelman päätösten mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän selvittämään vaihtoehtoja sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseksi. Työryhmän työn tulee valmistua 28.2.2015 mennessä. Työn tavoitteena on tehokkaasti ja vaikuttavasti toimiva sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmä. Työryhmä laatii selvityksen vaihtoehdoista, joilla voidaan selkiyttää sosiaali- ja terveydenhuollon monikanavaista rahoitusta sekä poistaa sen ongelmia. Sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmän uudistamisessa on turvattava myös opiskelijaterveydenhuollon, kuntoutuksen, vanhuspalveluiden, työterveyshuollon sekä lääkehuollon saatavuus. Selvityksessä on huomioitava kaikki rahoituskanavat, kuten valtionosuudet, kuntien rahoitus, Kela, työeläke- ja vakuutusyhtiöt, työnantajat ja työntekijät, seurakunnat, potilasvakuutus ja muut vastuuvakuutukset sekä palvelujen käyttäjien maksamat asiakasmaksut. Työterveyshuollon rooli tulee olla myös esillä sote -uudistuksen jatkovalmistelussa. Sote -uudistus valmistellaan pääosin virkatyönä, asiantuntijoiden apuun tukeutuen. Lisäksi uudistukselle on asetettu parlamentaarinen ohjausryhmä, jossa on mukana kaikkien puolueiden edustus. Tavoitteena on lähettää 119 esitys lausuntokierrokselle kesäkuussa. Eduskuntakäsittelyyn esitys tulee syksyllä. Uusien sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien alueiden toiminta alkaa aiemman suunnitelman mukaisesti 1.1.2017. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 85 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Osatyökykyisten työllistymisen edistäminen Työurien pidentäminen on yksi Kataisen hallitusohjelman keskeisistä tavoitteista. Jotta työuria saadaan pidennettyä, täytyy myös osatyökykyisten osaaminen saada käyttöön sen sijaan, että monet heistä jäävät eläkkeelle hyvinkin nuorina. Kelan tilastojen mukaan alle 20-vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten määrä lähes kaksinkertaistui vuosina 2005–2009. Vuosina 2002–2011 alle 30 -vuotiaiden työkyvyttömyyseläkeläisten määrä kasvoi noin neljänneksellä. Vuonna 2009 joka päivä viisi alle 30vuotiasta jäi eläkkeelle. Nuorten eläkkeelle jäämisen perusteena olivat usein mielialahäiriöt. Yhdestä nuoruusiässä eläköityvästä yhteiskunnalle aiheutuvat kulut ovat jopa 1,4 miljoonaa, kun laskelmassa huomioidaan saamatta jäävät verotulot sekä nuoren tarvitsemista tuista ja palveluista aiheutuvat kustannukset. Pellervon taloustutkimuksen mukaan 35 prosentilla työkyvyttömyyseläkkeellä tai työttöminä olevista osatyökykyisistä työkyky on hyvä tai jopa erinomainen. Etenkin nuorten kohdalla kuntoutuksen tulokset ovat usein hyviä. Osatyökykyisten työllistymistä on pystytty edistämään muun muassa työpankkikokeilun avulla. Työllistymisen edistämisessä on kuitenkin vielä tehtävää. Työllistymisen edistämisen toimenpiteet eivät aiheuta lisäkuluja. Sen sijaan kyse on nykyisin eläkkeisiin, työttömyyskorvauksiin ja erityispalveluihin käytettyjen varojen uudelleensuuntaamisesta. Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen mukaan jo työllisyysasteen 22 prosentin nosto on taloudellisesti kannattavaa. Pellervon taloustutkimuksen laskelmien mukaan jo työllistymistodennäköisyyden paraneminen 22 prosenttiyksiköllä tekee työllistymistä tukevista toimenpiteistä kannattavia. Suomi tarvitsee kaikkien kansalaistensa työtä osatyökykyiset mukaan lukien. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin osatyökykyisten työllistymisen edistämiseksi ja työllistymisen esteiden poistamiseksi - edistämällä tuloksellisiksi osoittautuneiden tukimuotojen, kuten palkkatuen ja työhönvalmennuksen kehittämistä sekä työpankkien perustamista eri puolille maata - hyödyntämällä muissa maissa saatuja kokemuksia osatyökykyisten hyvistä toimintamalleista työllistymisen edistämisen tukimuotoja ja toimintamalleja kehitettäessä Puoluehallitus: Suomessa oli vuonna 2011 lähes 260 500 työkyvyttömyyseläkeläistä. Heistä osatyökyvyttömyyseläkkeellä oli noin 10 prosenttia. Työkyvyttömyyseläkkeelle jää joka vuosi noin 25 000 henkilöä. Tavallisimmat syyt osatyökyvyttömyyteen ovat tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä mielenterveyden häiriöt. Suomessa on kymmeniä tuhansia osatyökykyisiä, jotka haluaisivat tehdä työtä. 120 Osatyökykyisten työllisyyden edistäminen on erittäin tärkeä kokonaisuus, jota Kokoomus on hallitusvastuussa edistänyt määrätietoisesti. Työmahdollisuuksien edistäminen on tärkeää yksilön osallistumisen ja hyvinvoinnin kanalta. Työ voi olla avain kuntoutumisen onnistumiseen. Ikääntyvän yhteiskunnan haasteisiin ei voida vastata toimintatavoilla, jossa pienikin työkyvyn alenema johtaa pois kokonaan työmarkkinoilta. Kokoomus näkee, että jokaisella on oikeus tehdä työtä ja osallistua yhteiskunnan toimintaan tasa-arvoisesti. Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon käynnistämä Osatyökykyiset työssä -ohjelma tarjoaa tukea ja välineitä osatyökykyisten työssä jatkamiseen ja työllistymiseen. Ohjelma sisältää kaksi kokonaisuutta: 1. Työkyvyttömyyttä ehkäisevä sekä osatyökykyisten työssä jatkamista ja työllistymistä edistävä toimintakonsepti. 2. Osatyökykyisten työllistymistä helpottavat lainsäädännölliset muutokset. Työpaikalla voidaan tehdä paljon osatyökykyisten hyväksi. Työskentelyoloja voidaan muuttaa, työtehtäviä muokata ja työaikaa säädellä. Työterveyshuolto, kuntoutus ja koulutus tarjoavat keinoja työkyvyn ja osaamisen edistämiseksi. Työ- ja elinkeinohallinto sekä sosiaalivakuutus voivat osallistua koulutuksesta, kuntoutuksesta ja työjärjestelyistä aiheutuviin kustannuksiin. Keinovalikoiman laajuus ja kirjavuus on kuitenkin yksi järjestelmän ongelmista ja tällä hetkellä nämä kokonaisuuden osat toimivat toisistaan erillisinä. Ei ole välttämättä olemassa asiantuntevaa tahoa, joka loisi räätälöidyn, oikea-aikaisen ja saumattoman palveluketjun osatyökykyiselle. Lisäksi tukitoimien käynnistyminen usein pitkittyy. Osatyökykyisten työllisyyttä edistävä toimintakonsepti vastaa näihin ongelmiin. Toimintakonseptin avulla luodaan osatyökykyiselle räätälöity saumaton palvelujen ketju, jonka avulla hän pystyy jatkamaan työelämässä tai pääsee mukaan työelämään. Vastuu toimintakonseptiin sisältyvän keinovalikoiman käyttöönotosta on työnantajalla tai TE-toimistolla. Osatyökykyiselle nimetään työkykykoordinaattori, joka räätälöi eri keinoista, etuuksista ja palveluista osatyökykyisen tarpeiden mukaisen kokonaisuuden. Työelämässä mukana olevalle koordinaattorin nimeää työnantaja, työelämän ulkopuolella olevalle TE-toimisto. Osatyökykyisten työllistymisen esteitä ja ratkaisuja näiden esteiden poistamiseen arvioi erillinen lainsäädäntötyöryhmä. Työryhmän raportti sisältää esitykset niistä lainsäädännöllisistä muutoksista, joilla parannettaisiin osatyökykyisten mahdollisuuksia työllistyä tai jatkaa työssä. Jo annettuja lainsäädäntömuutoksia ovat mm. osasairauspäivärahakauden pidentäminen ja Kelan ammatillisen kuntoutuksen kriteereiden lieventäminen työkyvyttömyysuhan suhteen, molemmat muutokset toteutuivat tämän vuoden alusta. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön paluun edistämisen väliaikaisen lainsäädäntöä on jatkettu vuoden 2016 loppuun. Uusiin osatyökykyisten työllisyyttä edistäviin lakimuutoksiin saatiin hallituksen kehysneuvotteluissa varattua rahoitusta 5,3 milj. euroa vuonna 2016, 18,8 milj. euroa vuonna 2017 ja 29,1 milj. euroa vuonna 2018. Osatyökykyiset työssä -ohjelmaan liittyy tutkimushanke, jossa selvitetään ohjelmassa kehitetyn toimintakonseptin vaikutuksia ja toimivuutta. Tutkimus koostuu laadullisista case-tutkimuksista ja 121 määrällisestä tutkimuksesta. Tutkimuksella selvitetään toimintakonseptissa toteutuvia prosesseja, konseptin toteutusta estäviä ja edistäviä tekijöitä, hyötyjä ja taloudellisia vaikutuksia. Konseptin toimivuutta ja tuloksia arvioidaan sekä asiakkaan, organisaation että yhteiskunnan kannalta. Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa. Aloitteessa nostettiin erityisesti esiin työpankit. Työnpakit ovat osa osatyökykyisten työnteon edistämiseen liittyviä toimia. Työpankkeja kokeillaan ministeri Risikon alaisuudessa sosiaali- ja terveysministeriön hankkeessa työpankkiliiketoimintamallin kehittämiseksi ja laajentamiseksi valtakunnalliseksi. Työpankkikokeilussa kehitetään tapoja, joilla voidaan työllistää osatyökykyisiä, pitkäaikaistyöttömiä ja ilman perustutkintoa olevia nuoria avoimille työmarkkinoille. Työpankkiyrityksiä on tällä hetkellä yhteensä 14 kpl. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on noin 25 milj. euroa, josta kaiken julkisen tuen osuus on noin 15 %. Työpankkiyritykset työllistävät vuoden 2013 aikana työsuhteeseen omassa tuotannossaan arviolta 1 000 henkilöä, joista vuokralla asiakasyrityksissä on noin 270 henkilöä ja lisäksi välittävät asiakasyrityksille työsuhteeseen noin 350 henkilöä. Työpankin työntekijöistä vuonna 2013 on keskimäärin 70 % heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Vuonna 2013 viisi työpankkiyritystä aloitti oppisopimuspalveluiden tarjonnan asiakasyrityksilleen. Työpankki voi olla itse oppisopimustyönantaja, mutta työssä oppimispaikkana on toinen yritys, jossa opiskelija on vuokralla. Toinen vaihtoehto on, että työpankkiyritys etsii asiakasyritykselleen opiskelijan, valmistelee sopimuksen, selvittää palkkatukimahdollisuudet ja auttaa yritystä oppisopimukseen ja palkkatukeen liittyvissä hallinnollisissa tehtävissä. Rohkaisevien tulosten perusteella toimintaa jatketaan ja laajennetaan vuonna 2014. Kokoomus toimii työpankkitoiminnan edistämiseksi ja näkee tarpeellisena, että työpankkitoimintaa edelleen kehitetään. Tavoitteena on, että vuoteen 2016 mennessä omalla liiketoiminnallaan toimeentulevat työpankkiyritykset työllistävät tai edelleen sijoittavat jopa 3 100 lähinnä osatyökykyistä ja pitkäaikaistyötöntä henkilöä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että vuoden 2015 lopussa Suomessa toimisi noin 30 työpankkia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 86 Mikkelin kokoomusnaiset ry: Lapsiperheiden ja lasten köyhyyden kasvu on katkaistava Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuonna 2010 havaittiin, että myös Suomessa lapsiperheköyhyys oli kasvussa samaan aikaan, kun yleinen tulotaso Suomessa oli noussut. Vaikka tilanne tiedostettiin, mitään suurta muutosta Suomessa ei vieläkään ole saatu aikaan. Usein lapsiperheiden köyhyyden taustalla on vanhempien työttömyys ja siten rakenteellinen tausta ja julkisen talouden kireys. Lapsiköyhyysaste kuvaa suhteellisen köyhyysrajan alapuolelle sijoittuvissa kotitalouksissa asuvien alle 18vuotiaiden lasten osuutta kaikista alaikäisistä. Tämä osuus on noussut vuoden 1995 6 prosentista vuoden 122 2012 14:ään prosenttiin. Osuus on kasvanut kaksinkertaiseksi. Näiden perheiden tulotaso on 60 % mediaanitulosta. Lasten elämää kurjistaa köyhyyden suhteellinen luonne. Köyhien perheiden elämä on elämää kädestä suuhun. Yllättävät menoerät, kuten esim. kodinkoneiden rikkoutuminen tai sairastuminen vievät arjen elämän epätasapainoon. Lasten harrastusmenoista tingitään, lasten kokemus ulkopuolelle jäämisestä vahvistuu, syrjäytyminen on henkistä ja nöyryyttävää. Lapset kantavat myös osaltaan perheen velkaantumisen psyykkistä ja sosiaalista kuormaa. Uhka juuttua pitkäaikaisen toimeentulotuen asiakkaaksi on erityisen suuri yksinhuoltajilla, joiden osuus oli vuonna 2012 3 %, sekin kaksinkertaistunut vuodesta 1995. Yksinhuoltajien tukiverkostot on todettu ohuiksi ja puutteellisiksi. Edellä mainitun perusteella Mikkelin Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta tarttumaan vaikuttavasti lapsiperheköyhyyden torjuntaan ja taittamiseen sekä edellyttää ennakoivien ja mahdollisimman aikaisten tukimuotojen pikaista kehittämistä lapsiperheiden laajan yhteiskuntapoliittisen ja sosiaalis- taloudellisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Puoluehallitus: Mikkelin kokoomusnaiset ry vaatii aloitteessaan, että lapsiperheköyhyyden torjuntaan ja taittamiseen panostetaan ja että työssä käytetään ennakoivia tukimuotoja. Köyhyyden torjunta on hyvä tavoite ja ennakoivat keinot erinomaisia sen toteuttamiseen. Perheiden hyvinvointi koostuu useista eri tekijöistä. Oikeudenmukainen ja kokonaisvaltainen perhepolitiikka luo lapsille turvallisen kasvuympäristön ja tukee vanhempia. Palveluiden ja tulonsiirtojen lisäksi perheiden hyvinvoinnin näkökulmasta keskeistä on joustava perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen. Suomi kuuluu pienimmän lapsiköyhyysriskin maihin yhdessä Norjan, Islannin, Tanskan ja Hollannin kanssa. Suomessa lapsiköyhyys on suhteellisesti mitattuna jopa hieman vähentynyt talouskriisin kuluessa. Köyhyys koskee erityisesti yksinhuoltajien, työttömien ja maahanmuuttajien lapsia. Tärkeintä lapsiperheiden tukemiseksi olisi saada työllisyys jälleen kasvu-uralle, sillä lapsiperheiden avuntarve syntyy usein työttömyydestä. Tämän eteen on tehty ja tullaan tekemään paljon töitä. Myös julkisen talouden tilasta on pidettävä huolta, kuten hallitus on toiminutkin. Ennustettava ja vakaa julkinen talous on suomalaisen hyvinvoinnin paras tae. Kun talous on tasapainossa, pystymme pitämään huolta neuvolajärjestelmästä, varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta, kouluterveydenhuollosta, terveyskeskuksista ja muista arvokkaista palveluistamme. Laadukkaat palvelut, erityisesti ennaltaehkäisevät palvelut, ovat tärkeitä lapsiperheiden tukemisessa. Perheiden palvelut ovat tärkeä tukiverkko, jota tulee pyrkiä vahvistamaan ja näin pääministeri Jyrki Kataisen hallitus on toiminutkin. Kehysriihessä päätettiin lisätä kuntien valtionosuuksiin 9,4 miljoonaa 123 euroa käytettäväksi sosiaalihuoltolain kokonaisuudistuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Lisäksi hallitus on jo vuoden 2013 budjettiriihessä päättänyt 10 miljoonan euron määrärahasta lastensuojelun kehittämiseen. Tästä määrärahasta 6,6 miljoonaa käytetään lasten ja lapsiperheiden kotipalveluun ja perhetyöhön, sekä sosiaalisen kuntoutuksen järjestämiseen nuorille. Palvelujen painopistettä siirretään lastensuojelulain mukaisista erityispalveluista sosiaalihuoltolain mukaisiin yleispalveluihin. Näin lapsiperhe voisi nykyistä varmemmin saada tarvitsemansa palvelut ilman lastensuojelun asiakkuutta. Hallituksen hyvinvointipolitiikkaa toteuttaa myös elokuun alusta 2014 voimaan tuleva oppilas- ja opiskelijahuoltolaki. Se kattaa oppilas- ja opiskeluhuollon palvelut esiopetuksesta toisen asteen koulutukseen. Tämä uudistus on merkittävä investointi lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseen. Perusopetuksen lisäksi myös kaikkien lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijat saadaan kuraattori- ja psykologipalveluiden piiriin. Tavoitteena on tarjota oppilaille ja opiskelijoille matalan kynnyksen tukea hyvinvoinnin ja oppimisen edistämiseksi, sekä lisätä yhteisöllistä ja ennaltaehkäisevää opiskeluhuoltotyötä. Tuoreen THL:n selvityksen mukaan äitiys-, lastenneuvola- ja kouluterveydenhuollon palvelut ovat vuodesta 2009 kehittyneet myönteiseen suuntaan. Palvelut ovat monipuolistuneet ja tukevat aikaisempaa paremmin koko perheen terveyttä ja hyvinvointia. Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämismallia uudistetaan parhaillaan. Uudistuksen keskiössä on palveluiden painopisteen tuominen ennaltaehkäiseviin palveluihin ja perusterveydenhuoltoon. Esimerkiksi ennaltaehkäisevä perhetyö on hyvä malli toteuttaa ennaltaehkäiseviä palveluita. Perhetyö on tarkoitettu perheille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista tukea arjessa selviytymiseen. Perhetyössä autetaan perheitä mahdollisimman aikaisin tarjoamalla mahdollisuuksia perheiden omien voimavarojen ja osaamisen kehittämiseen. Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen on pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelman strateginen painopistealue. Toteutettuihin hankkeisiin kuuluvat muun muassa vähimmäisetuuksien korotukset, joista sovittiin hallitusohjelmassa. Näitä ovat kaikkein heikoimmassa asemassa olevien taloudellisen toimeentulon parantaminen, esimerkiksi toimeentulotuen perusosaa on korotettu kuudella prosentilla ja yksinhuoltajien toimeentulotukea korotettu kymmenellä prosentilla sekä asumistukeen tehty parannuksia. Lisäksi työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea on korotettu 100 €/kk. Työttömien kohdalla avainasemassa on myös työn vastaanottamiseen kannustaminen. Hallituksen työttömyysturvaan ja asumistukeen tekemä 300 euron suojaosuus on esimerkki teoista, jotka auttavat lapsiperheitä ja luonnollisesti myös kaikkia työttömiä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 87 Salon Kokoomusnaiset ry: Vanhempien kasvatusvastuu huomioitava myös lastensuojelun piiriin kuuluvissa palveluissa Lastensuojelulain tarkoitus on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun (Finlex). Kuitenkin lapsen vanhemmilla on säilytettävä 124 oikeus päättää siitä, miten huolenpito ja kasvatus järjestetään. Tässä tehtävässä on yhteiskunnan pyrittävä vanhempia tukemaan ja tarjottava tarpeellista apua riittävän varhaisessa vaiheessa. Lapsi- ja nuorisotyö työllistää kunnissa jo yhden asiakkaan kohdalla useita eri toimijoita, mikä aiheuttaa paitsi lisäkustannuksia yhteiskunnalle, myös asioiden ja inhimillisen hädän pitkittymistä. Viranomaisen onkin kaikin tavoin autettava vanhempia kasvatustehtävässään, myös silloin kun järjestetään lastensuojelun piiriin kuuluvia palveluita. Perheelle on tarjottava apua varhaisessa vaiheessa ja omaaloitteisesti. Viranomainen puuttuu voimakkaasti perheen yksityisyyteen toteuttaessa lapsi- tai perhekohtaista lastensuojelua. Pääpainon on ehdottomasti oltava aina lapsen oikeuksissa. Kuitenkin on huomioitava myös vanhempien ensisijainen velvollisuus ja oikeus päättää lapsensa hyvinvoinnista ja kasvatuksesta. Jotta lapsen oikeus erityiseen suojeluun toteutuu myös lastensuojelua toteutettaessa, tulee Kokoomuksen ajaa ja edistää - varhaista puuttumista yhdessä asiantuntijoiden kanssa - tehokkaiden avopalveluiden ensisijaisuuden korostamista - molempien vanhempien riittävää tukemista ja ohjausta Edellä mainitun perusteella Salon Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että tulevassa lapsia ja nuoria koskevassa ohjelmatyössä Kokoomus painottaa vanhempien huolenpito- ja kasvatusvastuuta ja sen kunnioittamista. Puoluehallitus: Kokoomus uskoo siihen, että lapsiin ja nuoriin kohdistuvat palvelut lisäävät hyvinvointia ja rakentavat kansakunnan myönteistä tulevaisuutta. Lasten ja nuorten syrjäytyminen tulee kalliiksi ja inhimillinen lasku on usein mittaamaton. Monet tutkimukset osoittavat, että 1990-luvun alussa palveluihin kohdistetut säästöt vaikuttivat lapsiin ja nuoriin kielteisesti. Leikkauksista maksettiin myöhemmin kallis hinta, kun korjaavien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttö lisääntyi. Ehkäisevän toiminnan vaikuttavuutta koskevissa tutkimuksissa on sen sijaan saatu inhimillisesti ja taloudellisesti erinomaisia tuloksia. Kokoomus on toiminut sen puolesta, että lasten, nuorten ja perheiden peruspalvelut ovat mahdollisimman kattavia ja helposti saatavilla. Ammattilaisilla on suuri vastuu havaita ja huomata ongelmat ajoissa. Näin vähennetään erikoissairaanhoidon ja lastensuojelun tarvetta sekä ehkäistään syrjäytymistä ja opintojen keskeyttämistä. Kokoomus pitää selvänä, että on myös vahvistettava ja peräänkuulutettava vanhempien kasvatusvastuuta ja huolenpitoa. Kaikki ei missään nimessä voi olla yhteiskunnan kontolla. Pelkkään valtion vastuuseen nojaava malli ei toimi, eikä ole mahdollinenkaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ettei vanhempien kasvatusvastuuta tukevia palveluita tarvittaisi. Jatkossa pitää tukea myös vanhempien omaa kykyä pyytää apua sekä lasten ja nuorten lähiverkostojen mahdollisuutta auttaa ja tukea. 125 Kuten aloitteessakin viitataan, lasten, nuorten ja heidän vanhempiensa kannalta on tärkeää, että perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito sekä sosiaalipalvelut muodostavat toimivan kokonaisuuden. Kenenkään ei pidä joutua pompottelun kohteeksi omassa asiassaan. Lasten ja nuorten palvelut pitää järjestää yhtenä toiminnallisena kokonaisuutena ehkäisevän sosiaali- ja terveydenhuollon lähipalveluista aina vaativaan erikoissairaanhoitoon saakka. Tähän pyritään valmistelussa olevan laajan sote -uudistuksen avulla. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 88 Tapiolan Kokoomus ry: Työkyvyttömyyseläkkeet Kelan maksettavaksi Ikääntyneiden henkilöiden työllistymistä vaikeuttaa käytännön työelämässä huomattavasti se, että mahdollisen työkyvyttömyyden kohdatessa työntekijää, työkyvyttömyyseläkkeen maksajaksi joutuu viimeinen työnantaja. Yli 50 -vuotiaiden vaikeutunut työllistyminen ei johdu osaamisen tai ammattitaidon puutteesta, vaan tästä työnantajalle muodostuvasta työkyvyttömyyseläkkeen realisoitumisen riskistä. Nämä kustannukset tulee siirtää kaikkien työnantajien kollektiivisesti maksettavaksi. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta Sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että työkyvyttömyyseläkkeen maksaminen siirretään myös yli 50-vuotiaiden osalta KELA:n kautta kollektiivisesti maksettavaksi. Puoluehallitus: Työurien pidentäminen on ollut jo pitkään keskustelunaihe suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa. Työurien pidentämistä on edistetty monin eri keinoin niin työsuhteen alku- kuin loppupäästäkin ja keskeltä. Työkyvyttömyys on merkittävin syy työuran aikaiselle päättymiselle. Vuoteen 2004 asti oli jopa yleisempää jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle kuin siirtyä suoraan vanhuuseläkkeelle. Tilanne on onneksi parantunut, mutta työkyvyttömyyseläke on edelleen yleisin varhaiseläke ja siten merkittävässä asemassa, kun työuria pyritään pidentämään. Työntekijän eläkelaissa on ollut alusta asti periaatteena, että työnantajat ovat vastuullisia kattamaan palveluksestaan työkyvyttömyyseläkkeelle joutuvien työntekijöidensä eläkkeiden kustannukset osittain tai täysimääräisenä. Järjestelmää muutettiin omavastuumaksujen rakenteen osalta vuonna 2006, kun kansainväliset tilinpäätösstandardit (IFRS) sitä edellyttivät. Työnantajan tai yrityksen omavastuuperiaate on säilynyt uudessa maksuluokkamallissakin. Maksuluokkamallissa yrityksen työntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeet vaikuttavat yrityksen riskitason laskentaan, ja yritykset maksavat riskitasonsa mukaista työeläkemaksuun sisältyvää työkyvyttömyysmaksua, joka määritetään tariffien mukaan. Yrityksen koko määrittää riskitason painoarvon sen työkyvyttömyyseläkemaksun laskennassa. Maksuluokkamallissa ei siis veloiteta suoraan tietyn eläkkeen 126 kustannuksia työnantajalta, vaan asetetaan työnantajien vakuutusperusteinen työkyvyttömyysmaksu yrityksen työkyvyttömyysrikin mukaiseksi. Toinen keskeinen ero entiseen omavastuumalliin uudessa maksuluokkamallissa on, että työkyvyttömyyseläkkeiden kustannusvaikutus kohdistuu eri ajankohdalle. Aiemmin kustannusvaikutus näkyi välittömästi eläkkeen myöntövuonna, maksuluokkamallissa vasta kahden ja kolmen vuoden päässä myöntövuodesta. Maksu jakautuu siis myös kahdelle vuodelle ja yritys pystyy näin ennakoimaan paremmin maksunsa. Yrityksen omat työkyvyttömyyseläkkeet vaikuttavat yrityksen maksutasoon vain suurilla työnantajilla. Pienyrityksillä koko eläkevakuutusmaksu on työntekijöiden iästä ja sen omista työkyvyttömyyseläkkeistä riippumaton tasamaksu. Työkyvyttömyyseläkkeen tarkoituksena on korvata työkyvyn puutteesta johtuvia ansionmenetyksiä. Kansaneläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeet rahoitetaan valtion yleiskatteisin verovaroin ja niiden toimeenpano on uskottu Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Työeläkejärjestelmän työkyvyttömyyseläkkeet kustannetaan työnantajilta ja vakuutetuilta eli palkansaajilta sekä yrittäjiltä perittävillä eläkemaksuilla ja niiden toimeenpanosta vastaavat työeläkelaitokset. Työuria on pidennetty tämän hallituksen kaudella monin eri toimenpitein. Työurasopimukseen sisältyi useita esityksiä varhaiseläkkeitä ja työttömyysturvaa koskeviksi muutoksiksi sekä työhyvinvointi ja työssä jaksamista vahvistaviksi sekä työkyvyttömyyttä vähentäviksi toimiksi. Yksi keskeisimmistä toimista on ollut osatyökykyisten työssä jatkamiseksi ja työllistymiseksi kehitetty toimintamalli, jossa työkykykoordinaattori suunnittelee osatyökykyisille juuri hänen tarpeidensa mukaisen keinojen, palvelujen ja etuuksien kokonaisuuden. Työkykykoordinaattoreiden koulutus on alkanut ja toimintamallia pilotoidaan 12:lla työpaikalla. Osatyökykyisten työllistymisen edistämisen hankkeeseen liittyy myös useita lainsäädäntömuutoksia, esim. ammatilliseen kuntoutukseen pääsyä on helpotettu ja osasairauspäivärahakauden pituutta jatkettiin 120 päivään. Uusin toimenpide on keväällä 2014 käynnistetty työsuojelun ja työterveyden toimijoiden uuden yhteistoimintamallin valmistelu, jonka tavoitteena on saada kaikki työsuojelun ja työterveyshuollon voimavarat kohdennettua työpaikkojen oma-aloitteiseen työhyvinvointi- ja työturvallisuustoiminnan tueksi. Nämä kaikki ja muut työuria pidentävät toimet vähentävät myös työkyvyttömyyden uhkaa ja siten vähentävät yritysten työkyvyttömyyseläkeriskiä. Myös neuvottelut seuraavasta työeläkeuudistuksesta on aloitettu ja tuloksia niistä on odotettavissa syksyyn mennessä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 89 Turun Kansallisseura ry: Suomen itsenäisyyden juhlavuoden veteraaniperinnerahaston perustaminen Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta vuonna 2017. Suomi julistautui itsenäiseksi 06.12.1917, jonka jälkeen jouduimme kokemaan vaikean vapaussodan. Tästä alkoi oman kansakuntamme rakentaminen, kunnes sen 127 itsenäisyyttä taas uhattiin ja kansa joutui taistelemaan itsenäisyydestään ensin talvisodassa ja sitten jatkosodassa vuosina 1939-1945. Kun vietettiin Suomen itsenäisyyden 50-vuotispäivää, eduskunta teki juhlapäätöksen, jolla perustettiin Suomen Itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitra. Tämä rahasto on vaikuttanut ja vauhdittanut Suomen kehittymistä sotien jälkeen hyvinvoivaksi valtioksi merkittävällä tavalla. Tällöin vuonna 1967 arvostettiin sotiemme veteraanien työtä maan kehittämispanoksella. Nyt on kohta kulunut toiset viisikymmentä vuotta ja on taas aika tehdä juhlapäätös. Nyt on aika muistaa veteraanien työtä heihin suoraan kohdistuvalla eduskunnan päätöksellä. On aika perustaa uusi juhlarahasto, Suomen itsenäisyyden juhlarahasto sotien veteraanien työlle ja sen perinteen säilymiselle. Suomessa on joukossamme vielä yli 30 000 veteraania. Heidän elämänolosuhteistaan on perustoimentulon ja kuntoutuksen osalta vastannut Suomen valtio. Paljon on kuitenkin vielä tekemättä ja siten veteraanien huolto- ja tukitoimintaa jatketaan myös veteraanijärjestöissä niin kauan kuin tammenlehvätunnuksen kantajia on joukossamme. Veteraanijärjestöjen talous perustuu jäsenmaksuihin, veteraanikeräyksiin, avustuksiin ja omin tempauksin hankittuihin tuloihin. Nämä varat käytetään kaikki varsinaiseen veteraanien tukitoimintaan. Siksi perinnetyöhön ei juurikaan ole rahaa. Veteraanien vähetessä on kuitenkin yhä tärkeämpää osoittaa jäljellä oleville, että heidän työtään arvostetaan edelleen ja että heidän työnsä perintö kootaan, säilytetään ja siirretään tuleville sukupolville. Tämä työ on jo käynnissä Tammenlehvän Perinneliiton toimesta valtakunnallisesti. Alueellisesti ollaan rakentamassa alueellisten perinneyhdistysten verkostoa, joihin aikanaan kootaan kaikki Tammenlehvän perinneliiton 23 jäsenjärjestön alueelliset toimijat. Tämän työn rahoitus on vielä auki, sillä yhdistyksissä ja piireissä on tarkoitus käyttää kaikki kokoon saatavat varat veteraanien, heidän puolisoidensa ja leskiensä toimeentulon ja toimintakyvyn ylläpitoon. Siten perinnetyöhön ei ole jäämässä tarvittavaa rahoitusta. Jotta Suomen valtio ilmaisisi sotien veteraanien tukemisen lisäksi halunsa siirtää itsenäisen Suomen pelastajien työn perinne myös tulevaisuuteen, tarvitaan uusi eduskunnan juhlapäätös satavuotiaan itsenäisen Suomen turvaajien kunniaksi. Tarvitaan alussa mainittu uusi juhlarahasto. Edellä mainitun perusteella Turun Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin Suomen itsenäisyyden juhlavuoden veteraaniperinnerahaston perustamiseksi kunnioittamaan sotiemme veteraanien korvaamatonta työtä hyvinvointivaltiomme kehittämisessä. Puoluehallitus: Suomalaiset ovat ylpeitä historiastaan ja perinteistään. Kiitos ja kunnia tästä kuuluvat sotiemme ajan sukupolville. Nykysukupolvilla on velvollisuus huolehtia veteraanien perinteen vaalimisesta. Tätä työtä Suomessa tekee jo Tammenlehvän Perinneliitto, joka on ansiokkaasti huolehtinut veteraanien henkisen ja 128 aineellisen perinteen turvaamisesta. Käytännössä perinteen jatkaminen tarkoittaa perinteen kartoitusta, kokoamista, tallennusta ja tutkimusta. Perinneliitto perustettiin vuonna 2003 yhteisvoimin neljän veteraanijärjestön kesken. Tammenlehvän Perinneliiton tarkoituksena on vaalia Suomen vuosina 1939–1945 käymien sotien ja niiden veteraanien perinteitä. Perinneliitto tekee perinnetyötä asettamalla veteraaniperinteen eri osa-alueiden asiantuntijoista koostuvia työryhmiä kartoittamaan perinnesisältöä ja tekemällä päätöksiä mukaan kutsuttavista tahoista ja muista käytännön toimenpiteistä. Perinteen ylläpitämistä ja siirtämistä tuetaan tutkimushankkeilla. Perinneadressin mukaan: "Veteraanien perintö on kertomus uhrautuvaisuudesta, sitkeydestä, lähimmäisen huomioonottamisesta, velvollisuudentunnosta ja tulevaisuudenuskosta" Valtio huolehtii veteraanien ja sotainvalidien erityispalveluista sekä etuuksista. Näitä ovat esimerkiksi sotilasvammaetuudet, erityiseläkkeet ja veteraanikuntoutus. Sosiaali- ja terveysministeriöstä vastaa näiden rahoituksesta. Tärkeää on myös, että järjestöjen sotaveteraaneille ja -invalideille keräämät, käytetään ennen kaikkea veteraanien hyväksi, esimerkiksi kuntoutukseen tai palveluasumiseen, jotta vielä elossa oleville pystytään tarjoamaan arvokas vanhuus. Opetus- ja kulttuuriministeriö vastaa perinnetyön rahoituksesta. Tammenlehvän Perinneliitto saa nykyisin opetus- ja kulttuuriministeriöltä avustusta 63 000 euroa. Puoluehallitus katsoo, että perinnetyöhön on panostettava joko opetus- ja kulttuuriministeriön kautta tai esimerkiksi aloitteessa ehdotetulla erillisellä rahastolla. Tärkeintä on, että perinnetyön toiminta mahdollistetaan. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 90 Tapiolan Kokoomus ry: Olisiko opintotuen maksamisen ehtoja jo vihdoin aika uudistaa kannustavampaan suuntaan Opintotuen maksamisen edellytyksenä on päätoiminen opiskelu ja opintojen eteneminen opintotukilainsäädännön edellyttämällä tavalla. Lainsäädännön mukaan opintotuen maksamisen ehtona on, että opintosuorituksia tulee kertyä keskimäärin vähintään 5 opintopistettä kutakin maksettua tukikuukautta kohden. Kuitenkin käytännössä huomattavasti vähäisempi opintopisteiden suoritus kuukaudessa antaa opiskelijalle oikeuden pitää jo maksetut opintotuet, mikäli vuosituloraja ei ylity. Vastaavasti tilanteessa, missä opiskelija suorittaa vaadittavat 5 opintopistettä jokaista maksettua opintotukikuukautta kohti ja käy sen lisäksi ansiotyössä, josta hän maksaa lakisääteiset maksut ja verot, opintotukea velvoitetaan palauttamaan, mikäli vuosituloraja ylittyy. Nykyinen malli rankaisee turhan usein juuri ahkeria. Opiskelijat jotka täyttävät opintotuen maksamisen ehdot ja pystyvät sen lisäksi kerryttämään yhteiskunnan verotuloja ja samaan arvokasta työkokemusta, 129 joutuvat tukia palauttamaan, kun samaan aikaan opiskelijat, jotka eivät suoriudu opinnoistaan lain edellyttämällä tavalla, eivätkä käy ansiotyössä, saavat pitää tuet. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että opintotuen maksamisehtojen kiristämiseksi opintojen etenemisen osalta ja tulorajojen korottamiseksi. Puoluehallitus: Tapiolan Kokoomus esittää aloitteessaan opintotuen maksamisehtojen kiristämistä tilanteissa, joissa opintotuen maksamiseksi vaadittavat opintosuoritukset eivät täyty. Lisäksi aloitteessa esitetään opintotuen tulorajojen korottamista. Puoluehallitus yhtyy huoleen, mikä aloitteessa esitetään opintojaan aikataulussa suorittavia ja töitä tekeviä opiskelijoita kohtaan. Opintotuen tulorajat ovat jääneet jälkeen muusta ansiokehityksestä. Siten opiskelijoiden kannustimet työntekoon opintojen ohessa ovat heikenneet vuodesta 2009, jolloin viimeksi tulorajoja tarkasteltiin opintotukiuudistuksen yhteydessä. Tällä hetkellä opintotuen tulorajat on määritelty siten, että jokaista tukikuukautta kohti opiskelijalla on mahdollisuus 660 euron kuukausituloon ja jokaista tuetonta kuukautta kohti mahdollisuus 1970 euron kuukausituloon. Mikäli opiskelija jättää nostamatta opintotuen kesäkuukausilta, vuositulorajaksi tulee 11 850 euroa. Puoluehallituksen näkemyksen mukaan on perusteltua edelleen, että yhteiskunnan tuen myöntämisperusteena tulee olla taloudellinen tarve tuelle. Siitä huolimatta on perusteltua, että opintotuen tulorajoihin tehdään 20 % korotus ja samalla tulorajojen kehitys tulee kytkeä ansiotasoindeksiin. Työnteon tulee olla aina kannattavaa, ja myös opiskelijoilla on oikeus omaan toimeentuloon ja työntekoon. Opiskelijan opintojen etenemistä seurataan vuosittain. Syksyllä astuu voimaan opintotukilain muutos, jossa opiskelijalta edellytetään lisäksi 20 opintopisteen opintoja lukuvuodessa. Riittävänä opintojen etenemisenä pidetään tilannetta, jossa opiskelija on suorittanut keskimäärin 5 opintopistettä tukikuukautta kohden. Mikäli 5 op ehto ei täyty, tuen maksamista voidaan jatkaa, mikäli keskimäärin koko opiskeluaikana opintosuorituksia on kertynyt riittävästi. Muussa tapauksessa opintotuen maksatus lakkautetaan. Opintotuen maksamista voidaan jatkaa, mikäli tilapäinen opintojen hidastuminen on johtunut esimerkiksi vaikeasta elämäntilanteesta tai lähiomaisen sairastumisesta. Sen sijaan puoluehallitus ei näe perusteltuna kiristää edelleen vaatimusta opintojen suorittamisesta. Opintotukeen tehdyt muutokset ja opintolainan valtiontakauksen nostaminen edistävät kokoaikaista opiskelua, ja tulorajoihin tehtävä korotus mahdollistaisi opiskelun ja työnteon paremman sovittamisen yhteen. Puoluehallitus muistuttaa, että opintotuki on jo nyt harkinnanvarainen, opintosuorituksiin perustuva tukimuoto. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 91 130 Hätilän Kokoomus ry: Perusopintotuen tulorajat poistettava Opiskelu ja työelämä pitää saada nivottua kiinteämmin yhteen. Koulu ja opinahjo on vain yksi paikka oppia työelämässä tarvittavia perusasioita, paras oppi työhön ja työn tekemiseen saadaan työelämässä. Ikääntyvä Suomi tarvitsee myös opiskelijoiden työpanosta, ja opintotukijärjestelmän pitää myös tästä syystä aidosti mahdollistaa työn ja opiskelun joustava yhteensovittaminen. Kolmanneksi, opiskelun tulee olla kannattavaa ja mahdollista myös ilman vanhempien taloudellista tukea. Tämä on erityisen tärkeää tasaarvoisten opiskelumahdollisuuksien takaamiseksi. Opiskelijoiden taloudellinen asema on huolestuttavan heikko, verrattuna vaikkapa työttömyystukeen. Se vaikuttaa opiskelijoiden opiskelumotivaatioon ja myös hyvinvointiin heikentävästi. Tutkintojen valmistuminen pitkittyy ja opintorahan sovitteleminen Kelan kanssa on kohtuuttoman hankalaa, huomioon ottaen saatu taloudellinen hyöty. Erityinen epäkohta nykyisessä järjestelmässä on opintotukien takaisinperinnässä tulevat korot, joiden tarkoitus on olla pelotteena takaisinperinnälle. Opintotuen saamisen edellytyksenä pitää olla opintojen hyvä edistyminen säädetyssä aikarajassa. Edellä mainitun perusteella Hätilän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että opintojen edistyessä tavanomaiseen tahtiin ja säädetyssä ajassa opiskelijat ovat oikeutettuja perusopintorahaan, vaikka työskentelisivätkin opintojen ohella. Tämä toisi taloudellista turvaa ja motivoisi samalla opiskelijoita päättämään opintonsa ajoissa. Aloite nro 92 Tapiolan Kokoomus ry: Opintotukea maksettava opintomenestyksen mukaan Nykyinen opintotukijärjestelmä rajoittaa opiskelijoiden työntekoa opintojen aikana. Tulorajojen vähäinenkin ylitys johtaa helposti erityisen ikäviin opintotuen takaisinperintöihin. Opintojen ohella työskentely ei saa vähentää tukea, vaan opintotuen tulee perustua opintojen etenemiseen. Työtä tekemällä tulee olla mahdollisuus parantaa taloudellista tilannettaan myös opintojen ohella. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että opintotuen takaisinperintää ei voida suorittaa, jos opinnot ovat edenneet tuen saannin edellyttämällä tavalla. Puoluehallitus (aloitteista nro 91-92): Hätilän Kokoomus ja Tapiolan Kokoomus esittävät kummatkin aloitteissaan opintotukijärjestelmän uudistamista siten, että opintotuen maksaminen perustuisi ainoastaan riittäviin opintosuorituksiin. Näin ollen opintotuen tulorajat poistettaisiin, ja tukea myönnettäisiin kaikille opintoja riittävässä aikataulussa suorittaville korkeakoulussa kirjoilla oleville opiskelijoille. 131 Puoluehallitus yhtyy näkemykseen, jonka mukaan opiskelijoilla tulee olla mahdollisuus parantaa omaa toimeentuloaan tekemällä työtä opintojen ohella. Lisäksi opintojen aikana hankittu työkokemus madaltaa kynnystä siirtyä työelämään valmistumisen jälkeen. Opintotuen tulorajoja on korotettu viimeksi vuonna 2009. Tämän jälkeen tulorajat ovat jääneet muusta ansiotason kehityksestä jälkeen. Tulorajoihin on kuitenkin perusteltua tehdä 20 % korotus ja samalla tulorajojen kehitys tulee sitoa ansiotasoindeksiin. Työn tekemisen pitää olla aina kannattavaa. Myös opiskelijoilla pitää olla oikeus työhön ja toimeentuloon. Puoluehallitus kuitenkin näkee, että opintotuen, kuten muidenkin yhteiskunnan myöntämien tukien myöntämisen periaatteena tulee olla taloudellinen tarve. Opintotuen myöntäminen on perustunut tähän asti harkinnanvaraisuuteen, johon ovat vaikuttaneet riittävä opintojen eteneminen ja opiskelijan tulot. Tulorajojen poistamisen sijasta on perusteltua etsiä joustavia vaihtoehtoja, joissa opintojen suorittaminen tavoiteajassa ja työnteko olisivat mahdollisia samanaikaisesti. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteet. Aloite nro 93 Kansalliset Ylioppilaat ry: Suomen evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon julkisoikeudellinen asema kumottava Suomen uusittu uskonnonvapauslaki astui voimaan 1.8.2003. Laki oli askel parempaan suuntaan, mutta toimenpiteitä uskonnonvapauden turvaamiseksi tarvitaan edelleen. Uskonnonvapauden kannalta ongelmallista on muun muassa se, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat edelleen julkisoikeudellisia yhteisöjä. Ne siis edustavat julkista valtaa. Esimerkiksi juhlapyhistä säädetään kirkkolaissa, eikä eduskunta voi puuttua niihin ilman kirkolliskokouksen päätöksiä. Asetelma on kyseenalainen, sillä perustuslain mukaan lainsäädäntövalta kuuluu kansan valitsemalle eduskunnalle. Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko ovat myös muilla tavoin erityisasemassa muihin yhdistyksiin nähden. Niillä on verotusoikeus, ja ne saavat omat osuutensa yhteisöveron tuotosta. On uskonnonvapauden vastaista, että esimerkiksi yrittäjät pakotetaan tukemaan uskonnollisten yhteisöjen toimintaa. Valtion ja kirkon välisten siteiden katkaiseminen lisäisi sekä valtion että kirkon vapautta päättää omista asioistaan. Edellä mainitun perusteella Kansalliset Ylioppilaat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko eivät enää olisi osa Suomen julkishallintoa. Puoluehallitus: 132 Evankelis-luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on Suomessa veronsaajan asema. Pääosa näiden kirkkojen verotuloista muodostuu seurakunnan jäseniltä perittävästä kirkollisverosta. Evankelis-luterilainen kirkko ja ortodoksinen kirkko saavat lisäksi osuuden yhteisöveron tuotosta. Ortodoksiselle kirkolle valtio myöntää myös vuosittain lakiin perustuvan valtionavustuksen. Yhteisöveroosuudella katetaan evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisten, lakisääteisten tehtävien hoidosta aiheutuvat kustannukset. Evankelis-luterilaisen kirkon yhteiskunnallisia lakisääteisiä tehtäviä ovat hautaustoimen järjestäminen, väestökirjanpitoon liittyvät tehtävät ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ylläpito ja irtaimiston ylläpito. Ortodoksisten seurakuntien yhteiskunnallista tehtävää kirkko toteuttaa maahanmuuttajatyön, diakoniatyön, lapsi- ja nuorisotyön sekä hautaustoimen kautta. Yhteiskunnan tuesta eivät nauti kuitenkaan ainoastaan evankelis-luterilaiset tai ortodoksiset seurakunnat. Suomessa tuetaan taloudellisesti myös muita uskonnollisia yhdyskuntia sekä aatteellisia yhdistyksiä tasaarvon, uskonnonvapauden ja moniarvoisuuden takaamiseksi. Uskonnolliset yhdyskunnat voivat saada valtionavustusta toimintaansa. Suomessa tuetaan myös uskonnonvapauden nimissä vakaumuksellisesti uskonnottomien yhteisöä. Hallitusohjelmaa on pääministeri Jyrki Kataisen kaudelle kirjattu tavoite löytää ratkaisu seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien aiheuttamien velvoitteiden korvaamiseksi. Työryhmämuistio asiasta valmistui lokakuussa 2013. Työryhmämuistiossa esitetään, että evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon yhteisövero-osuus korvattaisiin lakisääteisellä valtionavustuksella. Tämä poistaisi Kansallisten Ylioppilaiden tekemässä aloitteessa esiin nostetun kysymyksen liittyen seurakuntien suoraan tukemiseen yhteisöjen maksaman verotulon avulla. Ehdotus lakiluonnokseksi eräiden yhteiskunnallisten tehtävien korvaamiseksi evankelis-luterilaiselle kirkolle on evankelis-luterilaisella kirkolla ja ortodoksisella kirkolla sekä suurimmilla uskonnollisilla yhdyskunnilla lausuttavana toukokuun loppuun asti. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 94 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Ylioppilaskunnan jäsenyys vapaaehtoiseksi Yliopistolain 46 §:n nojalla jokainen suomalaisessa yliopistossa ylempää tai alempaa korkeakoulututkintoa suorittava on poikkeuksetta yliopistonsa ylioppilaskunnan jäsen. Saman pykälän nojalla ylioppilaskunnalla on oikeus periä jäseniltään jäsenmaksuja. Vuosittainen jäsenmaksu, jonka opiskelija on käytännössä aina velvollinen suorittamanaan, vaihtelee ylioppilaskunnasta riippuen hieman sadan euron molemmin puolin. Kokoomusopiskelijat näkee sekä pakollisen jäsenyyden itsessään että sen mukanaan tuoman maksuvelvollisuuden ongelmallisena. 133 Pakkojäsenyys rikkoo jokaiselle kuuluvaa oikeutta olla kuulumatta yhdistykseen, joka on nimenomaisesti turvattu perusoikeutena perustuslain 13 §:ssä. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että tästä vahvasta pääsäännöstä on voitu poiketa ylioppilaskuntien kohdalla mm. näiden historiallisen aseman ja julkisoikeudellisten tehtävien vuoksi. Ylioppilaskunnat eivät kuitenkaan ole tyytyneet laissa säädettyihin tehtäviinsä. Pakollisilla jäsenmaksuilla on ylläpidetty ylioppilasliikkeen laajamittaista poliittista edunvalvonta- ja tulonsiirtokoneistoa, joka on ottanut aktiivisesti kantaa päivänpoliittisiinkin kysymyksiin. Alkujaan yleisiksi tarkoitettujen yhteisöjen luonne on näin ollen muuttunut piilevästi aatteelliseksi. On ilmeistä, että pakollinen jäsenyys poliittisessa järjestössä on paitsi länsimaisen perusoikeuskäsityksen, myös kokoomuslaisten arvojen vastaista. Ylioppilaskuntien harvat julkisoikeudelliset tehtävät – yliopistohallintoon ja opintotukeen liittyvät nimitykset sekä terveydenhuoltomaksujen periminen – ovat lisäksi järjestettävissä ilman pakkojäsenyyttä, joten nykyisellä järjestelmällä ei voida sanoa olevan käytännöllistäkään oikeutusta. Kiistatonta toki on, että ylioppilaskunnan jäsenyys tuottaa opiskelijalle konkreettista hyötyä esimerkiksi opiskelija-alennusten muodossa. Taloudelliset edut eivät kuitenkaan oikeuta opiskelijan pakkoliittämistä yhteisöön, joka voi äärimmillään liittyä tukijaksi aatteellisiin yhdistyksiin ja muihin poliittisiin liikkeisiin, vaan jäsenyyspäätöksen tulee olla jokaisen itse harkittavissa. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan lainsäädännön muuttamiseksi siten, että ylioppilaskuntiin kuuluminen muutettaisiin yliopisto-opiskelijoille vapaaehtoiseksi. Puoluehallitus: Ylioppilaskunnan jäsenyys perustuu pääosin automaattiseen, pakolliseen jäsenyyteen. On huomattava, ettei ylioppilaskunta ole yhdistys, vaan julkisoikeudellinen yhteisö, jonka jäsenenä voi olla vain yliopiston opiskelija. Vakiintuneen perustuslakitulkinnan ja perustuslakivaliokunnan käytännön perusteella ylioppilaskunnan pakollinen jäsenyys ei ole ristiriidassa perustuslaissa turvatun yhdistymisvapauden suojan kanssa. Suomen perustuslaki ja ihmisoikeussopimukset mahdollistavat julkisoikeudellisten yhteisöjen pakollisen jäsenyyden, vaikkakin pakolliseen jäsenyyteen tulee suhtautua pidättyvästi. Yliopistojen ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys on perusteltua, koska niillä on kaikkia opiskelijoita koskevia merkittäviä julkisoikeudellisia tehtäviä ja niiden olemassaolo perustuu pitkään perinteeseen. Ylioppilaskunta on perinteisesti ollut osa yliopistoa ja yliopiston tehtävänä on ollut kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Yliopistot ovat lähtökohtaisesti toistaiseksi olleet pisimmän aikaa Suomessa sitä osaa valtionhallintoa, joille on perustuslaissa turvattu itsehallinto. Yliopisto-opiskelijat on velvoitettu koko suomalaisen yliopistohistorian ajan kuulumaan pakollisesti joko ylioppilaskuntaan tai osakuntaan. Jossakin välissä molempiin. 134 Ruotsin vallan aikana opiskelijat velvoitettiin kuulumaan osakuntiin (vuodesta 1643). Vuonna 1952 säädettiin ylioppilastiedekunnista, joihin opiskelijat velvoitettiin kuulumaan tiedekunnittain (ylioppilastiedekuntia koskevat säännökset kumottiin vuonna 1948). Venäjän vallan aikana osakunnat olivat lakkautettuina vuodesta 1853 vuoteen 1868. Ylioppilaskunta katsotaan tunnustetuksi keisarillisella kirjelmällä vuonna 1868 (oikeus kokoontua yhteisiin kokouksiin). Ylioppilaskunnan kokoontumisoikeus kumottiin vuonna 1871. Vuodesta 1880 ylioppilaskunta on yhteisönä tunnustettu säännöstasolla. Pakollinen jäsenyys osakunnissa poistettiin lailla 1937. Ylioppilaskuntaan kuuluminen taas on ollut pakollista koko ylioppilaskunnan olemassa olon ajan. Ylioppilaskunnan jäsenellä on kuntahallinnon ja kunnan jäsenen tapaan laaja ja yleinen muutoksenhakuoikeus ylioppilaskunnan päätöksiin hallinto-oikeudelta. Ylioppilaskunnalla on kuten yliopistollakin laaja oikeus itsehallintoon: myös osallistua tai olla osallistumatta toimintaan, johon sen päättävät elimet haluavat osallistua. Päättäviä elimiä taas voidaan vaihtaa, viime kädessä jäsenvaalien kautta. Aloitteen ajama ylioppilaskunnan toimialan rajaaminen on mahdollista toteuttaa osallistumalla ylioppilaskunnan päätöksentekoon vaalien kautta. Toimialan laajuuden voi lisäksi saada ratkaistavaksi hallintoprosessissa yksittäisten päätösten osalta. Näin ollen, koska automaatiojäsenyydelle on perusteita, ja toisaalta jäsenten vaikutusmahdollisuudet turvataan demokraattisen hallinnon avulla, puoluehallitus ei näe syytä poistaa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 95 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Pienryhmät perusopetukseen ja varhaiskasvatukseen Erityisen tuen tarvitsijoiden määrä varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa on viime vuosina lisääntynyt. Tällä hetkellä tehostettua/eritystä tukea tarvitsevat lapset ovat usein normaalikokoisissa ryhmissä, joissa heitä tuetaan monipuolisesti. Erityisesti ns. käytöshäiriöisten lasten kohdalla tämä aiheuttaa useita haastavia ja ongelmallisia tilanteita kaikille. Samalla vaarantuu jokaisen oppilaan oikeus kasvua ja oppimista tukevaan oppimisympäristöön. Varhaisen tuen voimakkaimmat muodot, integroitu tai tehostettu pienryhmä, ovat usein varsikin sosioemotionaalisten ongelmien kanssa kamppaileville lapsille ainoa mahdollisuus riittävään tukeen. Muiden erityislasten vertaistuki, tukilasten esimerkki, riittävä määrä osaavia kasvattajia ja rauhallinen ympäristö vahvistavat näiden lasten itsetuntoa. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole eristää näitä lapsia muista vaan luoda heille mahdollisuus harjoitella sosiaalisia ja muita taitoja pienemmässä ryhmässä, osana päiväkotia tai koulua. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan oppilasta autetaan oppimisvaikeuksissa eri tukimuodoin, jotka määräytyvät vaikeuksien laadun ja laajuuden mukaan. Keskeistä on varhainen oppimisvaikeuksien tunnistaminen ja tukitoimien aloittaminen, jotta oppimisvaikeuksien kielteisiä vaikutuksia oppilaan kehitykselle voidaan ehkäistä (POPS2004). 135 Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että pienryhmiä varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen lisätään. Puoluehallitus: Suomalaisen perusopetuksen tilasta sekä siihen vaikuttavista asioista, kuten ryhmäkoosta, opettajien osaamisesta ja jaksamisesta, sekä oppilaiden lisääntyvistä käytöshäiriöistä ja levottomuudesta, on käyty viime vuosien aikana enemmänkin keskustelua. Erityisen paljon keskustelua käytiin, kun eduskunta hyväksyi vuonna 2013 lakiesityksen, jolla muutettiin perusopetuslakia, lukiolakia, ammatillisesta koulutuksesta annettua lakia, ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annettua lakia ja kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia. Esityksellä tarjottiin opetuksen ja koulutuksen järjestäjille uusia keinoja koulujen ja oppilaitosten työrauhan parantamiseksi. Rehtorille ja opettajille tuli muun muassa mahdolliseksi takavarikoida vaarallisia esineitä ja aineita. Työrauhakysymykset ovat olleet muutenkin paljon keskustelussa. Monesti esiin on nostettu juuri Kokoomuksen Naisten Liiton aloitteessaan käsittelemä erityistä huomiota vaativien oppilaiden integrointi luokkiin, joissa ei aiemmin ollut erityisoppilaita. Perusopetuslaki lähtee tällä hetkellä siitä oletuksesta, että mahdollinen erityisopetus annetaan muun opetuksen yhteydessä. Puoluehallitus ymmärtää integroivan ajattelun lähtökohdat. Kenellekään ei haluta antaa jo varhaislapsuudessa hankalan oppilaan tai lapsen leimaa, josta saattaa olla koulumaailmassa hankala päästä eroon. Sen sijaan puoluehallitus katsoo, että pienryhmät saattaisivat olla joka tapauksessa parempi ratkaisu silloin, kun opiskellaan aineita tai osa-alueita, joissa aiemman tiedon eheä hallitseminen johtaa parempiin oppimistuloksiin myöhemmin. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi matematiikka ja äidinkieli. Vanhaan tasoryhmäajatteluun puoluehallitus ei halua yhtyä, sillä se katsoo, että kaikilla oppilailla tulisi olla samat oppimistavoitteet välittämättä heidän psykologisista tai oppimiseen liittyvistä haasteistaan. Pienryhmäopetusta voisi järjestää harkiten ja joustavilla kokoonpanoilla, jossa liikkuminen ryhmästä toiseen oman osaamisen karttuessa ja parantuessa, tai toisaalta oppimisen kärryiltä putoamisen tapauksessa olisi mahdollista. Tällöin tulisivat huomioiduksi sekä haasteellisemmassa tilanteessa olevat, että edistyneet ja lahjakkaat opiskelijat. Joustavassa tilanteessa kuitenkaan leimoja ei syntyisi. Puoluehallitus katsoo, että järjestely olisi mahdollista toteuttaa nykyisiä opetusjärjestelyitä vaikkapa vuositasokohtaisesti uudelleen järjestellen. Myös ryhmäkokojen pienentämiseen varattua erityisavustusta voisi käyttää tähän tarkoitukseen. Puoluehallitus ei katso, että uudistuksen toteuttamiseen tarvittaisiin lainsäädännön muutoksia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 96 Brysselin Kansallisseura ry: Lasten kesälomat juhannuksesta elokuun loppuun Suomen on aika siirtää kesälomat euroaikaan. Suomi on vapaaehtoisesti heikentänyt matkailualan pkyrittäjien toimintamahdollisuuksia. Suomeen elokuussa saapuvat matkailijat kolkuttavat turhaan jo 136 suljettuja jäätelökioskien, lomakylien ja leirintäalueiden ovia. Loma-Suomi kumisee autiuttaan. Koululaiset ovat palanneet pulpettiin eikä kesätyöntekijöitä enää ole saatavilla. Lukemattomia lapsiperheitä on jo pitkään häirinnyt suomalaisten ja eurooppalaisten koulujen kesälomien eriaikaisuus. Monet ulkosuomalaisperheet ovat jo vuosikausia kärsineet siitä, että suomalaisten koulujen kesälomat alkavat edelleen agraariyhteiskunnan perua olevassa rytmissä juuri paksun jääpeitteen lähdettyä ja keskeytyvät kouluun paluuseen juuri kun muu maailma alkaa lomailla. Ulkomailla asuvia tämä koskettaa siten, että kesä-Suomi ja loma-Suomi sulkeutuvat jo elokuun alussa kun euroaikaa elävien lomat vasta alkavat. Koti- ja ulkomailla asuvat serkut eivät tapaa toisiaan kun suomalaislapset jo rientävät koulun penkille ulkomaan serkkujen vasta saapuessa maahan. Siteet omaan sukuun ja sitä kautta kotimaahan heikkenevät. Ulkomailla kasvaa uusi sukupolvi ulkosuomalaisia, joilla ei ole hajuakaan Vehkajärven Mansikkajuhlista tai muista suomalaisen suven tuhansista mainioista kesätapahtumista. Brysselin Kansallisseura esittää huolestuneisuutensa matkailualan pk-yritysten sekä perinteisten perhearvojen puolesta. Tilanne on kestämätön ja on tuottanut tarpeetonta kipua, tuskaa ja ahdistusta tuhansissa suomalaiskodeissa. Edellä mainitun perusteella Brysselin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää ja ministeriryhmää toimimaan sen puolesta, että suomalaisten koulujen kesälomat siirretään myöhemmäksi siten, että ne alkavat juhannuksena, perinteisenä suomalaisena valon juhlana, ja päättyvät elokuun lopussa, kuten muuallakin Euroopassa. Puoluehallitus: Matkailu on merkittävä ala ja yksi Suomen kasvualoista. Matkailu kasvaa globaalisti nopeasti ja viime vuonna kasvu oli viisi prosenttia. Miljardin kansainvälisen matkailijan raja ylitettiin vuonna 2012, ja vuoden 2030 ennuste on melkein kaksinkertainen (1,8 miljardia). Matkailun osuus bruttokansantuotteestamme oli vuoden 2012 tilaston mukaan 2,7 prosenttia. Vertailuksi matkailu on suurempi kuin maa- ja metsätalous, suurempi kuin pankkisektori tai suurempi kuin elintarviketeollisuus. Matkailu työllistää Suomessa runsaat 180 000 henkilöä. Etenkin alueellisesti matkailulla on tärkeitä vaikutuksia. Monet Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen paikkakunnat ovat erittäin riippuvaisia matkailusta. Koko Suomen kehittämisen kannalta matkailu on tärkeä elinkeino. Tulevaisuudessa matkailu voi olla entistäkin suurempi kasvuvalttimme. Etenkin Keski-Euroopan matkailusesongin kannalta Suomen loma-ajat ovat ongelmallisia matkailuelinkeinollemme. Yhtenä osana hallituksen rakenteellisten uudistusten suunnitelmaa on mielekästä pohtia myös toimia, joilla voidaan luoda uusia matkailualan työpaikkoja Suomeen. Viimeiset merkittävät muutokset koulujen työaikoihin on tehty nelisenkymmentä vuotta sitten, kun siirryttiin kuusipäiväisestä työviikosta viisipäiväiseen ja kolmen kuukauden kesäloma lyheni nykyiselleen. Sen jälkeen yhteiskunta on kuitenkin muuttunut. Tässä suhteessa on arvioitava myös mahdollisuus 137 koululomien rytmitykseen. Mitään selkeää näyttöä nykyisen järjestelmän puoltamisesta ei ole. Tärkeintä on pitää huoli yleisestä lomarytmityksestä, jotta rasitus ei muodostu lapsille liialliseksi. On selvää, että esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin ja yhteishakuun liittyvät aikataulut on suunniteltava mahdollisen muutoksen tapahtuessa erittäin tarkasti. Itse asiassa jo nyt oppivelvollisuusiän pidentämisen yhteydessä harkitaan yhteishaun aikaistamista, jolloin tämä olisi rytmitettävissä myös uuden lomarytmin kannalta. Hallinnon ei tulekaan olla esteenä, jos kesälomien siirto olisi sovitettavissa sopivasti tukemaan sekä koululaisten vapaa-aikaa että suomalaista työtä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 97 Akateemiset Kansalliset Nuoret ry: Yrittäjyyden imagomuutos korkeakouluopetuksessa: Lisää, parempaa ja kannustavampaa yrittäjyyden koulutusta laaja-alaisesti yli tiede- ja opintorajojen Suomea ravistelee kestävyysvaje ja yhtenä ratkaisuna muutosten ja leikkausten lisäksi tarvitaan kipeästi myös talouden kasvua. Suomi on vientivoittoinen maa, joka on kokenut kovia iskuja muun muassa digitalisoitumisen myötä paperiteollisuuden viennin heikennyttyä sekä Nokian päädyttyä kilpailijoiden syliin. Työnteko, yrittäminen ja niiden verottaminen sopivassa suhteessa muodostavat yhteiskunnan ja hyvinvoinnin perustan. Nyt Suomi tarvitsee kipeästi uusia menestystarinoita työnteon, yrittäjyyden ja tätä kautta viennin ja verotulojen lisäämiseksi. Suomella on jo erittäin kilpailukykyinen yhteisöveron taso ja kasvuun kannustava osinkoverotus. Näiden lisäksi kansainvälisten sijoittajien mielestä Suomen kilpailukyky perustuu koulutukseen, yliopistoihin, vakauteen ja luotettavuuteen. Toisin sanoen Suomi on jo nyt erittäin hyvä alusta kasvuyrittäjyydelle ja myös potentiaaliset sijoittajat ovat tästä luottavaisin mielin. Missä on ongelma? Asennetta puuttuu. Kataisen sanoin ”Tarvitsemme kannustavampaa ja positiivisempaa asennetta yrittäjyyttä, onnistumista ja epäonnistumista kohtaan.” Voiko olla, että Suomessa pelätään ottaa riski ja epäonnistua, vaikka samaan aikaan muutaman hengen yrityksistä on saattanut kasvaa viidessä vuodessa tuhansia ihmisiä eripuolilla maailmaa työllistäviä yrityksiä. Tältä pohjalta mielestämme näiden otollisten puitteiden lisäksi tarvitsemme ehdottomasti myös yrittäjyyden imagomuutoksen! Yksi tehokas keino vaikuttaa asenteisiin yrittäjyyttä kohtaan on aloittaa ongelman korjaaminen heti juuritasolta, nimittäin koulunpenkiltä. Ehdotammekin yrittäjyyden opetuksen ja erilaisten työelämän kosketuspintaa hipovien opintojaksojen lisäämistä, sekä yrittäjyyden oppiaineen profiilin parantamista korkeakouluopetuksessa. Lisäksi peräänkuulutamme näiden opiskelumahdollisuuksien laajempaa tarjontaa yli tiede- ja opintorajojen. Myös siis muilla kuin kaupallisilla aloilla. Voi hyvin olla, että tällä hetkellä muun kuin kaupallisen alan opiskelijat eivät välttämättä edes tule ajatelleeksi mahdollisuutta suuntautua yrittäjäksi ja yrittäjyys nähdään koulumaailmassa pikemminkin uhkana epäonnistua, kuin mahdollisuutena menestyä. 138 Edelle mainitun perusteella Akateemiset Kansalliset Nuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää kehittämään yhdessä korkeakoulujen kanssa yrittäjyyttä tukevaa ja siihen kannustavaa opetusta. Puoluehallitus: Akateemiset Kansalliset Nuoret nostavat aloitteessaan esille tärkeän teeman, yrittäjyyskasvatuksen ja erityisesti korkeakoulujen tarjoaman yrittäjyyttä tukevan opetuksen. Työnteko ja yrittäminen ovat Suomen tulevaisuuden menestystekijöitä. On tärkeää, että yrittäjyyskasvatus on osana opetusta jo perusopetuksen alaluokilta lähtien aina korkeakoulutukseen asti. Yrittäjyyden merkitys on vahvistumassa perusopetuksessa: uusien opetussuunnitelmien perusteissa mainitaan yrittäjyyskasvatus osana laaja-alaista osaamista. Toisaalta Yrityskylä-hanke on vahvistanut asemaansa osana peruskoulun yrittäjyyskasvatusta. Ammatillisten perustutkintojen yhteisiin opintoihin on sisällytetty yhteiskunnassa tarvittavaa osaamista, johon kuuluu keskeisesti myös yrittäjyys. Lukiokoulutuksessa yrittäjyyskasvatusta on mahdollista suorittaa vapaavalintaisina kursseina. Innolukiopalkinnon ajatuksena on kannustaa lukiolaisia kehittämää innovaatioita yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa. Nuori Yrittäjyys – hankkeet rohkaisevat nuoria perustamaan omia yrityksiään ja kehittämään niiden toimintaa. Samalla nuorten, erityisesti opiskelijoiden into yrittäjyyttä kohtaan on nousussa korkeakouluissa. Yliopistojen yhteyteen perustetut yrittäjäyhteisöt, kuten Aalto ES, Boost Turku ja Stream Tampere ovat esimerkkejä siitä, että nuoret kokevat yrittämisen itselleen todellisena vaihtoehtona. Kun into yrittämiseen kumpuaa nuorista itsestään, tulokset ovat parhaita mahdollisia. Kokoomus uskoo siihen, että yrittäjäksi kasvamisen ajatuksen on sisällytettävä kaikkeen koulutukseen perusopetuksesta toiselle asteelle ja aina ammattikorkeakou- ja yliopisto-opintoihin asti. Kehityssuunta on oikea, mutta työtä on edelleen paljon tehtävänä. Pakollinen, tutkintoihin sisällytetyt yrittäjyysopinnot eivät välttämättä johda hyviin tuloksiin. Yrittäjyys vaatii ennen kaikkea sisäistä pyrkimystä ja tahtoa tehdä asioita. Siksi opiskelijoita voidaan kannustaa yrittäjyyteen parhaiten mahdollistamalla joustavat opintopolut tiedekuntien välillä yrittäjyyttä tukevien opintojen suorittamiseksi tai luomalla erillisiä, yrittäjyyttä käsitteleviä opintokokonaisuuksia kaikkien opiskelijoiden saataville. Korkeakoulutuksessa vapaaehtoisuuteen ja kannustamiseen perustuvat mallit tukevat nuorten yrittäjäksi lähtemistä parhaalla mahdollisella tavalla. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 98 Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry: Lisää laatua korkeakoulujen rahoitukseen 139 Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusmallit on uudistettu parin edellisen vuoden aikana palkitsemaan tuloksekkaasta toiminnasta. Erityisesti ammattikorkeakoulujen osalta siirtyminen pääosin opiskelijamäärään perusteesta rahoituksesta kokonaan tuloksellisuuteen perustuvaan rahoitukseen on ollut huomattava muutos. Korkeakoulujen rahoituksen määräytyminen puhtaasti tuloksellisuuden perusteella tarvitsee kuitenkin rinnalleen myös toiminnan laadun arviointia. Erityisesti valmistuneiden työllistymistä mittaavan rahoitusindikaattorin tulee mitata työllistymisen laatua pelkän määrän sijaan. Laadullista työllistymistä voidaan mitata kansainvälisen työjärjestön (ILO) luoman ISCO-08 -luokituksen perusteella siten, että korkeakoulujen rahoituksessa huomioitaisiin työllistymisenä pelkästään luokituksen tasoille 3, 2 tai 1 (johtajat, erityisasiantuntijat ja asiantuntijat) tapahtuva työllistyminen. Lisäksi yrittäjyys pitäisi huomioida erikseen. Edellä mainitun perusteella Ammattikorkeakoulujen kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että korkeakoulujen rahoitusmalleja kehitetään huomioimaan koulutuksen laatuun liittyvät asiat nykyistä paremmin. Puoluehallitus: Ammattikorkeakoulujen Kokoomusopiskelijat ry nostaa esille sinänsä tärkeän asian, työllistymisen laadun korkeakouluopintojen jälkeen. Kuten aloitteen tekijät ilmaisevat, sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen rahoitusmallit on uudistettu lähiaikoina. Huomiota on kiinnitetty erityisesti koulutuksen laatuun ja tuloksellisuuteen. Ammattikorkeakoulujen osalta rahoituksen määräytymisperusteissa ja rahoituskriteereissä otetaan nyt laajemmin huomioon ammattikorkeakoulujen lakisääteinen toiminta laatua, vaikuttavuutta ja tehokkuutta korostaen. Tavoitteena onkin, että korkeakoulut itse panostaisivat ja tulisivat palkituiksi siitä, että opiskelijat valmistuvat tavoiteajoissa, ja että heidän tutkintonsa ovat relevantteja. On totta, että sillä, mihin korkeakoulututkintojen jälkeen työllistytään, on merkitystä. Erityisen tärkeää on, että ihmiset työllistyvät itselleen mielekkäisiin työpaikkoihin, jotka vastaavat heidän koulutustaan. Koska ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen rahoitusjärjestelmät on uudistettu hiljattain kokoomuksen olleessa hallituksessa, puoluehallitus katsoo, ettei tarvetta rahoitusjärjestelmien uudistamiselle tällä hetkellä ole. Vaikka Ammattikorkeakoulujen Kokoomusopiskelijat ry:n esittämä kolmen portaan luokitus on yksinkertainen hyvässä, se on sitä myös pahassa. Opiskelijoiden työelämään sijoittumista on hankala tarkastella vain tällaisen luokittelun perusteella. Korkeakoulujen palkitseminen tai vaihtoehtoisesti palkitsematta jättäminen opiskelijoiden omien työllistymisvalintojen perusteella on ongelmallista. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 99 Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Sivistyspuolueen on turvattava korkeakoulutuksen rahoitus 140 Kokoomus on sivistyspuolue, jonka arvoihin kuuluvat sivistys sekä kannustavuus. Suomen yliopistolaitos sai Kokoomuksen ajaman yliopistouudistuksen myötä rahoitusmallin, joka on tulosperustainen. Samankaltainen rahoitusmalli tulee voimaan asteittain vuoteen 2017 mennessä myös uudistuksen kokeneeseen ammattikorkeakoululaitokseen. Ammattikorkeakoululaki ja koulutusverkoston uudistaminen ovat olleet pääministeri Kataisen hallituksen suuria töitä korkeakoulupolitiikassa. Molempien korkeakoulujen rahoitusmalleihin sisältyvät erilliset kustannusindeksit, joihin rahoitus on sidottu. Korkeakoulutuksen rahoituksen turvaamislupauksista huolimatta maan hallitus on joutunut poistamaan ja puolittamaan indeksiä viime vuosina. Ilman turvattua rahoitusta uudistuneiden korkeakoulujen on vaikea kehittää toimintaansa, tutkimusta ja opetusta. Vuosittainen juustohöylääminen ei ole kestävä tie. Siksi kevään 2015 hallitusneuvotteluissa Kokoomuksen tulee asettautua tieteen, tutkimuksen ja laadukkaan korkeakoulujen puolustajaksi. Edellä mainitun perusteella Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, ettei korkeakoulujen rahoitusindeksejä pienennetä tai poisteta hallituskaudella 2015-2019 eikä perusrahoituksen tasoa leikata. Puoluehallitus: Hallitusohjelmaneuvotteluissa kesän kynnyksellä 2011 ei vielä osattu tarkalleen aavistaa, millaisia talouden sopeutustarpeita vuonna 2014 olisi. Jo ennen kevään 2014 kehysriihtä korkeakoulutukseen oli kohdistettu yhteensä lähes 240 miljoonan euron pysyvät menosäästöt. Tämän lisäksi kehysriihessä päätettiin muun muassa puolittaa korkeakoulujen indeksit kahden vuoden ajalle. Säästö oli pienempi kuin mitä esimerkiksi yliopistokentällä pelättiin, mutta silti merkittävä. Samaan aikaan, kun säästöjä tehdään, odotukset korkeakouluja kohtaan kovenevat. Samaan aikaan olisi kyettävä tekemään laadukasta perustutkimusta, mutta myös kaupallistamaan tutkimustuloksia ja innovaatioita. Toisaalta odotukset ovat kovat myös sen suhteen, että opiskelijoiden tulisi valmistua yhä useammin tavoiteajassa, ja tämä vaatii monilta yliopistoilta uudistuksia tenttiaikatauluihin, mutta myös resursseja kurssisuoritusten vastaanottamiseen ja toisaalta kurssien järjestämiseen. Kaiken kaikkiaan selvää on, että korkeakouluopetuksessa ja tutkimuksessa jo toteutetut menosäästöt edellyttävät merkittäviä toiminnallisia ja rakenteellisia uudistuksia, jotta korkeakoulu- ja tiedepoliittisia tehtäviä pystytään hoitamaan hallituksen tavoitteiden mukaisesti laatua ja vaikuttavuutta vahvistaen. Puoluehallitus katsoo, että Kokoomuksen yksi tärkeä peruspilari on sivistyksen aate. Kokoomus on sivistyspuolue, ja tämän pitäisi näkyä selkeämmin myös tavoitteiden asettamisessa. Missään nimessä koulutuksen kehittämistä ja suunnan näyttämistä ei saa jättää muille puolueille. Suomalainen kilpailukyky nojaa vahvaan osaamiseen. Olemme kansakunta, joka nosti itsensä kirjaimellisesti maailmankartalle laadukkaan ja kaikille saavutettavissa olevan koulutuksen kautta. Olemme monella tavalla nyt tienhaarassa – meidän on pystyttävä uusiutumaan ja uudistamaan elinkeinojamme. Tämä tapahtuu muun muassa panostamalla jatkossakin vahvaan osaamiseen. Innovaatioita syntyy silloin, kun 141 korkeatasoiset asiantuntijat eri aloilta kohtaavat. On yhteiskunnan tehtävä pitää huolta siitä, että perusedellytykset kovan tason osaamisen ylläpitämiselle ja kehittämiselle korkeakouluissamme ovat jatkossakin olemassa. Puoluehallitus pitää tärkeänä Joensuun Opiskelevien Porvareiden tavoin, että Kokoomus on eturintamassa puolustamassa suomalaista korkeakoulutusta. Paras tapa vaikuttaa siihen on, että menestyksekkäiden eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa vältetään kaikin keinoin koulutukseen ja erityisesti korkeakoulutukseen tehtäviä lisäleikkauksia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 100 Jyväskylän Kokoomusnaiset ry: Koulutussopimuksesta ratkaisu työllistämiseen Työllistäminen etenkin pieniin yrityksiin on kasvava ongelma. Pienillä yrityksillä ei ole varaa ottaa riskiä raskaista työllistämisvelvoitteista sekä kustannuksista. Työllistämistä voidaan tehokkaasti edistää turvaamalla mahdollisuus opiskeluun, jolloin työ ja alalle opetteleminen kytkeytyvät opintoihin niiden luonnollisena osana. Jyväskylän Kokoomusnaiset ry esittää puoluekokoukselle, että oppisopimusjärjestelmään lisätään koulutussopimusmalli, jolloin ammattiin koulutettava henkilö on opiskelijana oppilaitoksensa kirjoilla. Tällöin opiskelija ei ole työsuhteessa häntä kouluttavaan yritykseen. Perusteluna esitämme seuraavaa: Yritysten kiinnostusta työntekijöiden ja etenkin nuorten oppisopimuskoulutukseen on vähentänyt oppisopimukseen liittyvä työsuhdevelvoite. Työnantajan liian varhainen sitominen työsuhteeseen rajoittaa työnantajan muuta rekrytointia. Nykyinen oppisopimusmalli on joustamaton myös opiskelijan näkökulmasta. Oppisopimuspalkka ei ole suhteessa kouluttamattoman henkilön osaamiseen ja tuottavuuteen nähden. Oppisopimuksella kouluttavan yrityksen koulutuskorvaus vain harvoin kattaa työpaikkaohjauksesta syntyvät kulut. Koulutussopimus tukee tehokkaasti työllistymistä ja se tarjoaa nuorille ja vanhemmillekin nopean pääsyn työyhteisöön. Malli on sopijapuolille riittävän joustava ja yrityksille taloudellisesti kestävä. Edellä mainitun perusteella Jyväskylän Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että oppisopimusjärjestelmään lisätään koulutussopimusmalli, jolloin ammattiin koulutettava henkilö on opiskelijana oppilaitoksensa kirjoilla. Puoluehallitus: 142 Jyväskylän Kokoomusnaiset ottavat kantaa tärkeään aiheeseen, yritysten mahdollisuuteen työllistää erityisesti nuoria työntekijöitä. Ammatillinen peruskoulutus perustuu vahvasti Suomessa oppilaitospohjaiseen koulutukseen, eikä keskieurooppalaisesti tyypillistä oppisopimusjärjestelmää ole käytössä. Oppisopimuskoulutusta käyttävät pääasiallisesti aikuisopiskelijat, ja nuorten opiskelijoiden osuus oppisopimuskoulutukseen osallistuvista on alle kymmenys, kun kokonaisuudessaan Suomessa yrityksissä oppisopimuskoulutettavia on vuosittain 40 000 - 50 000 henkeä. Oppisopimusvaihtoehdon houkuttelevuutta vähentää yrittäjien keskuudessa erityisesti siitä koituvat kustannukset: oppisopimuskoulutettava on koko koulutuksen ajan työsuhteessa yritykseen, ja koulutettavalle on maksettava työehtosopimuksen mukaista palkkaa koko koulutuksen ajan. Lisäkustannuksia oppisopimuskoulutuksesta yritykselle syntyy jatkuvasta työnohjauksen tarpeesta. Koulutussopimusmallin avulla on pyritty ratkaisemaan oppisopimuskoulutukseen liittyvät keskeiset ongelmakohdat. Koulutustyösuhteessa opiskelija ja yritys laativat koulutussopimuksen, jossa työnantaja tarjoaa nuorelle mahdollisuuden ammatillisen tutkinnon suorittamiseen työpaikalla käytännönläheisellä tavalla. Teoriaopintoja lukuun ottamatta valtaosa ammattiaineista voitaisiin opettaa työpaikalla, ja opintojen edistymistä valvottaisiin näyttökokeiden suorittamisella. Työllistämisen kustannukset ovat mallissa oppisopimusta alhaisemmat, sillä koulutussopimus mahdollistaa alhaisemman korvauksen maksamisen nuorelle koulutuksen aikana. Palkkataso voidaan porrastaa vastaamaan opintojen edistymistä siten, että valmistuttuaan työntekijälle maksettaisiin täyttä, ammattipalkkaa. Koulutuksen aikana työntekijä olisi oikeutettu opintososiaalisiin etuuksiin, muun muassa opintotukeen ja Kelan ateriatukeen. Koulutussopimus on työnantajalle houkutteleva tapa saada työllistettyä nuori yritykseen. Samalla on hyvin todennäköistä, että valmistumisen jälkeen nuori työllistyy hänet kouluttaneeseen työpaikkaan. Nuorten työllistymistä edistävänä ja työnantajan tarpeet huomioivana mallina koulutussopimus on erinomainen aloite joustavasta mallista, jonka edistämisellä nuorilla olisi paremmat mahdollisuudet ammattitaidon hankkimiseen ja työllistymiseen. Puoluehallitus yhtyy aloitteen laatijoiden tavoitteeseen koulutussopimusmallin edistämisestä osana oppisopimusjärjestelmää. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 101 Kempeleen Kokoomusnaiset ry: Sosiaalityön joustava pätevöitymiskoulutus Sosiaalihuollon ammattipätevyyksiä ollaan valmistelemassa joustavampaan suuntaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Kelpoisuusvaatimusten lieventäminen on osa rakennepakettia ja tehtävä on osoittautunut varsin haastavaksi. 143 Kunnan sosiaalitoimistoissa työskentelee yliopistotutkinnon suorittaneita sosiaalityön maistereita sosiaalityöntekijöinä, joilla on kokonaisvastuu suunnitelmallisesta sosiaalityöstä. Lisäksi sosiaalityöntekijöitä työskentelee erilaisissa asiantuntijatehtävissä kunta- ja yksityispuolella. Alemman korkeakoulututkinnon suorittaneet sosionomit työskentelevät sosiaaliohjaajina. Sosiaaliohjaajat toteuttavat käytännön asiakastyön ohjauksen sosiaalityöntekijän tekemän suunnitelman pohjalta. Pätevistä sosiaalityöntekijöistä, joilta vaaditaan yliopistotutkinto sosiaalityöstä, on tällä hetkellä valtava pula. Ratkaisuna tähän olisi sosionomien joustava lisä- ja täydennyskoulutus. Työn ohella pätevöityminen on haastavaa ja aikaa vievää sekä yhteiskunnallisesti kallista. Monella sosionomilla on jo olemassa olevia muita soveltuvia opintoja, korkeakoulututkintoja sekä pitkää työkokemusta sosiaalialalta, joita ei riittävästi hyväksi lueta opintosuunnitelmaa tehtäessä. Tämä ei motivoi lisäopintoihin. Sosiaalityöntekijän työ on yhteiskunnallisesti erittäin tärkeää ennaltaehkäisten suurempia ongelmia. Taloudelliset säästöt ovat huomattavan suuria, kun ongelmiin pystytään puuttumaan riittävän ajoissa laadukkaalla, ammattitaitoisella sosiaalityön asiantuntemuksella. Edellä mainitun perusteella Kempeleen Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää kiinnittämään erityistä huomiota sosiaalityöntekijän pätevyyden saamiseen joustavan lisä- ja täydennyskoulutuksen avulla sekä selkeyttämään työnjakoa sosionomien ja sosiaalityöntekijöiden välillä. Puoluehallitus: Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa on linjattu, että kuntatalouden kestävyyden ja henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi on tarve joustavoittaa erityisesti henkilöstön kelpoisuutta ja mitoituksia säätelevää normistoa. Tämä edellyttää, että väljennetään liian yksityiskohtaisia henkilöstönormeja ja kapea-alaisia kelpoisuusvaatimuksia, jotka vaikeuttavat palvelujen tehokasta järjestämistä sekä tehtävien ja työnjaon uudistamista. Merkittävän osan kunnille kelpoisuusvaatimusten väljentämisestä koostuvasta säästöstä arvioidaan saavutettavan uudistamalla sosiaali- ja terveydenhuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteita ja työnjakoa. Säästön syntyminen edellyttää ammattiryhmien osaamisen kohdentamista nykyistä paremmin asiakkaiden palvelutarpeisiin ja uudenlaista työnjakoa. Yksi osa henkilöstökustannusten hillintää on myös sähköisen asioinnin ja palveluiden kehittäminen. Kokoomus pitää näitä tavoitteita erittäin kannatettavina. Vuoden 2014 aikana tehtävärakenteen uudistamistarpeet arvioidaan ja laaditaan kelpoisuusvaatimusten väljentämistä ohjaava toimintasuositus. Työssä hyödynnetään kuntien käynnissä olevaa palvelu- ja tehtävärakennetyötä ja sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden tuloksia. Sosionomin tutkinto alempana korkeakoulututkintona tuottaa kelpoisuuden yliopistojen sosiaalityöntekijäkoulutuksen maisterivaiheen opintoihin. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa soveltuvan alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita kannustetaan hakemaan suoraan maisteriopintoihin. Alempi korkeakoulututkinto (sosionomi) on hakukelpoisuuden tuottava tutkinto. 144 Mikäli sosionomi hakee sosiaalityön perustutkinto-opiskelijaksi suorittamaan sekä kandidaatin tutkintoa että maisterin tutkintoa, hänellä on mahdollisuus hakea hyväksilukua samantasoisen tutkinnon suorittamisesta. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa ammattikorkeakoulututkinnosta on mahdollisuus saada vähintään 15 opintopistettä perusopintoja ja 12 opintopistettä aineopintoja hyväksiluettavaksi, ylemmän amk-tutkinnon suorittaneella on lisäksi mahdollisuus saada hyväksiluettua noin 15 opintopisteen verran suorituksia. SOSNET-verkosto on selvittänyt korkeakoulujen käytäntöjä ja mahdollisuuksia laatia yhtenäisempiä linjauksia korkeakoulujen hyväksilukukäytännöille mm. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen korkeakouluissa AHOT-hankkeessa. Hankeraportissa todetaan, että yhtenäisten käytäntöjen ja ohjeistusten luomista on tarvetta tehdä valtakunnallisessa yhteistyössä. Yliopistot ovat luoneet valtakunnallisesti yhtenäisiä linjauksia AHOT-menettelyihin sosiaalialan korkeakoulutuksen osahankkeen kyselyn perusteella. Myös ammattikorkeakouluissa tätä koskeva työskentely jatkuu. Lainsäädäntö antaa sinänsä joustaviin opintopolkuihin ja aikaisemman osaamisen hyödyntämiseen mahdollisuudet, mutta yksilölliset, joustavat opintopolut riippuvat tällä hetkellä yksittäisten yliopistojen hyväksi lukemisen käytännöistä. Kokoomuksen mielestä käytäntöjä tulee vielä vahvemmin yhtenäistää ja lisäkoulutuksen saaminen mm. työn ohessa tulee olla mahdollista ja joustavaa. Aikaisempi osaaminen tulee tehokkaasti tunnistaa ja huomioida lisäkoulutusta hankittaessa. Kokoomuksen tulee varmistaa rakennepoliittisen ohjelman kirjausten ja hengen toteutuminen mm. joustavien opintopolkujen ja eri ammattiryhmien fiksun työnjaon osalta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 102 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Koulutustarpeen määrittelyssä huomioitava työelämän tarpeet Tuoreen väitöskirjan mukaan koulutus on Suomessa kärsinyt inflaation. Samaan aikaan, kun suomalaisten koulutustaso on kasvanut, tutkintojen arvo työelämään sijoittumisen näkökulmasta on laskenut. Lisäksi korkeasti koulutettujen työttömyys on jatkuvassa ja pysyvässä kasvussa. Opetusministeriö on lisäämässä jopa tuhansia aloituspaikkoja yliopistoihin samaan aikaan kun ammattikorkeakoulutuksesta niitä vähennettiin tarpeettomina. Lisäaloituspaikat on suunnattu aloille, joiden koulutus on edullisinta, kuten kauppa- ja oikeustieteet. Kuitenkin esimerkiksi juuri nuorten työttömien juristien määrä on lyhyessä ajassa kaksinkertaistunut. Aloituspaikkamäärien arvioinnissa ei ole huomioitu työelämän tai tiedeyhteisön tarpeita. Aloituspaikkoja tulisikin suunnata akateemisille aloille, joilla on todellista työvoimapulaa. Tällä hetkellä tarvetta olisi esimerkiksi erityisopettajista, luokanopettajista, sosiaalityöntekijöistä, yliopistollisista lastentarhanopettajista, toimintaterapeuteista, puheterapeuteista ja työterveyshoitajista. Koulutustarpeen määrittelyn tulee perustua työelämän ja tiedeyhteisön tarpeisiin perustuvaan ennakointitietoon, ja ennakointitiedon käytön koulutustarpeen määrittelyssä tulee olla kaikilta osin ja kaikissa vaiheissa läpinäkyvää. Koulutuksella pitää jatkossakin olla arvoa työmarkkinoilla. 145 Aloituspaikkoja lisättäessä korkeakouluille on myös osoitettava lisäresursseja koulutuksen kulujen kattamiseksi, jotta koulutuksen laatu ei heikkene. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että koulutusmäärien arvioinnissa huomioidaan työelämän tarpeet akateemisen työttömyyden vähentämiseksi ja koulutuksen arvon säilyttämiseksi. Puoluehallitus: Kokoomuksen Naisten Liitto vaatii aloitteessaan työelämän tarpeiden huomioimista aloituspaikkamäärien arvioinnissa, jotta akateeminen työttömyys vähenisi ja koulutuksen arvo säilyisi. Valtakunnallinen koulutustarpeiden ennakoinnista päätetään valtioneuvoston hyväksymässä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2011–2016. Kehittämissuunnitelmassa määritellään koulutustarjonnan tavoitteet vuoteen 2016 mennessä koulutusaloittain. Tarkemmasta aloituspaikkojen jakamisesta määrätään opetus- ja kulttuuriministeriön sekä korkeakoulujen välisissä tulossopimusneuvotteluissa. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos (VATT) laatii koulutustarpeiden ennakoinnin tueksi pitkän aikavälin talouden rakenne-ennusteet toimialojen koulutustarpeen määrittelemiseksi. Lisäksi ely-keskukset keräävät tietoa maakunnan lyhyen aikavälin koulutustarpeiden muutoksista, maakuntien liitot taas maakunnan pitkän aikavälin muutoksista. Koulutustarpeiden ennakoinnin taustalla on siis paljon tilastollista ja maakunnallista arviointia siitä, miten koulutusmääriä tulisi muuttaa koulutusaloittain. On muistettava, että koulutustarpeen arvioinnista on tullut erittäin haastavaa. Elinkeinorakenteen muutos on ollut Suomessa niin voimakasta, että tällä hetkellä hyvät työllisyysnäkymät omaavalla alalla ei välttämättä ole viiden vuoden kuluttua enää kysyntää työvoimalle. Voi olla niin, että nykyisten ennusteiden valossa koulutamme osaajia aloille, jotka ovat lähitulevaisuudessa katoamassa. Toisaalta koulutustarpeiden ennakoinnissa ei osata aina arvioida sitäkään, mitkä alat nousevat merkittäviksi työllistäjiksi ja tarvitsevat osaamista sekä työvoimaa huomattavasti arvioitua enemmän. Viime vuosien aikana esimerkiksi peliteollisuuden osaavan työvoiman tarve on kasvanut. Hallitus on päättänyt lisätä määräaikaisesti yliopistojen aloituspaikkoja vuosille 2014–2015 yhteensä 3 000 paikalla. Kokoomus näkee, että uudet aloituspaikat on suunnattava erityisesti työvoimapulasta kärsiville aloille sekä uusille, tulevaisuudessa työvoimaa tarvitseville aloille. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on jo nyt pulaa pätevistä lastentarhanopettajista ja erityisopettajista nykyisillä koulutuspaikoilla. Puoluehallitus näkee, että koulutustarpeiden määrittelyn pohjana tulee olla työelämän tarve osaavalle työvoimalle. Korkeakoulutuksen vahvat siteet elinkeinoelämään on varmistettava, ja mahdollisilla koulutuspaikkojen lisäyksellä ei saa vaarantaa koulutuksen laatua. Koulutuksen järjestäjille – tässä tapauksessa korkeakouluille – on korvattava koulutuksesta aiheutuvat kustannukset. 146 Kun koulutustarpeiden ennakointi on muuttumassa yhä haastavammaksi elinkeinoelämän rakenteiden muutoksen keskellä, niin korkeakoulujen on huomioitava tämä muutos tarjoamassaan koulutuksessa. Jatkossa koulutuksen on suuntauduttava yhä enemmän siihen suuntaan, että ihmisillä on osaamista ja valmiuksia itsensä kehittämiseen myös valmistumisen jälkeen – vaikka työtehtävät ja työpaikat vaihtuisivatkin työuran aikana. Koulutustarpeiden ennakoinnilla voidaan edistää koulutuspaikkojen jakautumista työelämän tarpeiden vaatimalla tavalla, mutta korkeakoulutuksen kaipaamat sisältöuudistukset on tehtävä korkeakouluissa, jotta työelämän ja korkeakoulutuksen vahva side säilyy voimassa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 103 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Lasten ja nuorten oikeutta taiteeseen ja kulttuurin vahvistettava YK:n Lasten oikeuksiin on kirjattu lasten oikeus taiteeseen ja kulttuuriin. Suomessa nämä oikeudet on ratifioitu ja kirjattu myös omaan perusopetuslakiimme sekä lakiin lasten päivähoidosta. Jyrki Kataisen hallitusohjelman tavoitteena on tukea lasten oikeutta taiteeseen ja kulttuuriin vahvistamalla lastenkulttuurin asemaa ja toimintaedellytyksiä. Myös Valtioneuvoston hyväksymän lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman 2012-2015 tavoitteena on, että lapset ja nuoret voivat osallistua tasavertaisesti kulttuuri- ja liikuntatoimintaan. Lasten ja nuorten osallistuminen taiteen tekemiseen tai sen harrastamiseen ei ole itsestään selvää. Kouluissa taito- ja taideaineiden asema on vuosikymmenten aikana heikentynyt. Lasten kasvuympäristössä pitäisikin olla tarjolla ja saatavilla helppoja tapoja tutustua taiteen eri muotoihin ja matala kynnys harrastaa erilaisia taiteen ja kulttuurin muotoja. Taide ja kulttuuriharrastukset lisäävät lasten ja nuorten osallisuutta ja hyvinvointia. Hyvä taideharrastus tuo onnistumisen tunteita ja kasvattaa itsetuntoa. Se selkeästi myös vähentää yksinäisyyttä ja ehkäisee syrjäytymistä. Lasten ja nuorten taide- ja kulttuuriharrastukset vaikuttavat lapsen kykyyn ymmärtää itseään ja muita sekä lisää yritteliäisyyttä. Taideharrastuksen ja hyvinvoinnin suhde onkin kiistaton. Hyvä harrastus lisää arjen hyvinvointia. Kunnissa tulisi huomioida paremmin lasten ja nuorten oikeudet kulttuuriin. Monet vapaaehtoistoimijat voisivat verkottua paremmin ja tiivistää yhteistyötään. Kuntien tulisi hyvinvointikertomuksissa huomioida lasten kulttuuriset oikeudet. Lasten aitoa osallistumista taiteen ja kulttuurin arkeen tulee kunnissa lisätä. Suomessa tarvittaisiin myös parempaa verkottumista lastenkulttuurin ja taidekasvattajien toimijoiden kesken. Suomi tarvitsee lisää luovuutta. Se on järkevintä ja tehokkainta aloittaa panostamalla lapsiin ja nuoriin. Lasten ja nuorten taide- ja kulttuuritoiminnan vahvistaminen lisää myös hyvinvointiamme. 147 Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan lasten ja nuorten taide- ja kulttuurimahdollisuuksien tukemiseksi ja vahvistamiseksi. Puoluehallitus: Kokoomuksen Naisten Liitto on nostanut aloitteessaan esiin tärkeän asian, lasten ja nuorten oikeuden taide- ja kulttuuriharrastuksiin. Puoluehallitus katsoo, että taide tarjoaa lapselle ja nuorelle keinon käsitellä elinympäristöään sekä omaa suhdettaan siihen. Parhaimmillaan osaavassa ohjauksessa taideharrastusten lopputuloksena ei ole pelkästään taideteos ja prosessin kokemus, vaan myös aktiivinen suhde omaan elinympäristöön ja sen aktiiviseen muokkaukseen. Siten taide- ja kulttuuriharrastukset tarjoavat myös osaltaan keinon lasten ja nuorten osallistamiseen. Kulttuurin ja sen edistämisen ei tulisi olla vain yhden yksittäisen hallinnonalan asia. Esimerkiksi kuntien sisällä eri hallinnonalojen pitäisi paremmin keskustella keskenään yhteistyön mahdollisuuksista. Erityisesti sivistystoimen sisällä olisi hyvä pohtia aktiivista vuorovaikutusta lasten harrastustoiminnassa nuoriso-, kulttuuri- ja opetustoimien välillä. Valtio tukee tällä hetkellä lasten ja nuorten kulttuuriharrastamista monin tavoin. Kulttuurista nuorisotyötä tekevät järjestöt saavat satoja tuhansia euroja valtionapua pääasiallisesti veikkausvoittovaroista. Avustusten jakamisesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Monet järjestöistä tekevät ruohonjuuritason työtä, ja tämä onkin Kokoomuksen Naisten Liiton vaatimuksen toteutumisen kannalta olennaista – miten tuetaan juuri paikallisen tason työtä? Tässä keskeisessä roolissa ovat kunnat sekä niiden myöntämä rahoitus harrastustoimintaan. Nykyisessä kuntien taloudellisessa tilanteessa haaste onkin, että juuri lasten ja nuorten harrastustoiminnasta on aivan liian helppo säästää. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 104 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Perusopetusta on nykyaikaistettava On tärkeää, että oppimisympäristöt uusiutuvat vastaamaan nykyajan tarpeita. Perinteisistä oppimisympäristökäsitteistä pitää pystyä luopumaan ja kääntämään katseet nykyaikaiseen innovatiiviseen opetusteknologiaan. Sähköiset ylioppilaskirjoitukset edellyttävät, että oppilaiden tieto- ja viestintätekninen osaaminen kasvaa kumulatiivisesti jo esi- ja alkuopetuksesta. Varhaiskasvatuksen mediakasvatussuunnitelmatyö tulisi aloittaa uuden opetussuunnitelman laadintatyön rinnalla. Tässä on tilaisuus tehdä lapsiemme tulevaisuudesta paras mahdollinen ja se on myös koko Suomen tulevan hyvinvoinnin etu. Kaikille perusopetuksen oppilaille tulisi mahdollistaa tasavertaiset oppimismahdollisuudet. Sen saavuttamiseksi tulisi laatia investointiohjelma, jolla varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen oppimisympäristöjä kohennetaan kouluissa. 148 Tulevan uuden opetussuunnitelman mukainen laadukas opetus edellyttää toteutuakseen nykyaikaiset oppimisympäristöt, oppimateriaalit ja opetuksen työvälineet. Sähköisten oppimateriaalien ja eriyttämistä tukevien opetusohjelmien käyttöä tulisi systemaattisesti lisätä. Sähköiset oppimisympäristöjen ja pilvipalvelujen tulisi olla opetuksen arkipäivää. On tärkeää, että hankitut koulun resurssit esim. karttapalvelut ja oppimispelit ovat oppilaan käytettävissä myös kotona. Oppilaalla on oikeus tukea oppimistaan sähköisillä työvälineillä, vaikka opettaja ei niitä opetuksessaan hyödyntäisi. Myös opettajien täydennyskoulutukseen ja omaehtoisen kouluttautumisen mahdollisuuksiin on panostettava. Lahjakkaille lapsille tulee luoda kehittymisen edellytyksiä siinä missä erityistä tukea tarvitseville lapsillekin. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää selvittämään investointimahdollisuudet ja toimimaan siten, että perusopetukseen saadaan nykyaikaiset oppimisympäristöt ja innovatiivinen opetusteknologia. Puoluehallitus: Kokoomuksen Naisten Liitto esittää aloitteessaan perusopetuksen nykyaikaistamista panostamalla tieto- ja viestintätekniikan käyttämiseen opetuksessa. Tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen painoarvoa opetuksessa ollaan nostamassa perusopetuksen opetussuunnitelmassa. Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen ja medialukutaito korostuvat osana perusopetusta, kun tekninen kehitys muuttaa oppimisympäristöjä ja tapoja opettaa. Medialukutaidossa korostuvat oppilaan kyky ottaa vastaan tietoa useasta mediasta ja käsitellä kriittisesti tietomassaa. Ilman riittäviä panostuksia tieto- ja viestintätekniikkaan peruskoulumme ovat vaarassa pudota kehityksen kyydistä. Opetushallitus tukee koulujen tieto- ja viestintäteknisiä hankintoja ja oppimisympäristöjen kehittämistä seitsemällä miljoonalla eurolla vuosittain. Määräraha on riittämätön, kun koulujen tarpeet uusien välineiden ja laitteiden hankkimiselle ovat kovat. Lisäksi koulujen väliset erot ovat merkittävät vertailtaessa tieto- ja viestintätekniikan tasoa. Tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseen tarvittaisiin jatkossa huomattavat panostukset, jotta tulevaisuuden opetusta voidaan kehittää. Perusopetuksen tieto- ja viestintätekniikan kehittämiseksi pelkät investoinnit laitteisiin tai oppisisältöihin eivät riitä. Tarvitaan kattavaa ja riittävän laajaa opettajien täydennyskoulutusta tieto- ja viestintäteknisen osaamisen levittämiseksi. Nykyaikaisten oppimisympäristöjen ja uudenlaisen opetusteknologian käyttöönotto on otettava huomioon myös opettajien peruskoulutuksessa, jotta valmistuvilla opettajilla olisi hyvät valmiudet uuden tieto- ja viestintätekniikan käyttämiseen. Kokoomus haluaa, että suomalainen perusopetus on jatkossakin maailman huippuluokkaa. Perusopetus vaatii uudistamista ja panostuksia etenkin tieto- ja viestintätekniikkaan, uusien oppimisympäristöjen käyttöön ottoon ja opettajien täydennyskoulutukseen. Perusopetuksessa luodaan koulutuksellinen pohja seuraavia opintoja varten, mikä korostaa perusopetuksen merkitystä myös tieto- ja viestintätekniikan opetuksen edistäjänä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. 149 Aloite nro 105 Vuosaaren Kokoomus ry: Lisää kielikylpyä: Suomen- ja ruotsinkieliset kouluorganisaatiot yhteen Suomalaisen yhteiskunnan ja kansainvälistymisen perusta on vahvassa oman kulttuurin tuntemuksessa ja arvotuksessa. Myös ruotsinkielisellä vähemmistöllä on paikkansa suomalaisen kulttuurin kirjossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Hyvä kielitaito ja sen aktiivinen käyttäminen edistävät kansainvälistymistä. Mutta 60-lukulainen opetuspolitiikka ei enää vastaa nykyajan vaatimuksia. Tarvitsemme enemmän ja monipuolisempaa kieliosaamista. Suomen kouluissa noudatetaan tiukkaa kahtiajakoa kotimaisten kielten opetuskielessä. Kielikylpykouluja lukuun ottamatta yksittäiset koulut ja koulutuksen organisaatiot voivat olla vain suomen- tai ruotsinkielisiä. Tämän seurauksena alueellisten vähemmistökielten opetus on keskitetty omiin kouluihinsa ja koulutus on käytännössä jaoteltu erikseen erikielisiin hallintokuntiin. Kansalliskielistä ja oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin säädetään perustuslain 17 §:ssä sekä perusopetuslain 4 §:ssä ja 10 §:ssä. Lisäksi asiaa käsitellään myös kieliopetuslaissa. Lainsäädännössä vain perusopetuslain 10 § velvoittaa koulun olevan yksinomaan joko suomen- tai ruotsinkielinen. Saman lain 54 § antaa eräitä erivapauksia. On tunnettu tosiasia, että nykyinen koulujen kielipolitiikka ei tuota hyviä tuloksia. Esimerkiksi Opetushallituksen TOKI-projektin (2007-2010) tulokset kertovat surullista kieltä nykyisen kieliopetuslinjan tehottomuudesta: ”Opetushallituksen oppimistuloksia koskevat selvitykset osoittavat, että perusopetuksen päättövaiheessa ruotsin osaamisen taso on heikkoa eikä asetettuihin tavoitteisiin ole päästy kuin osittain perusopetuksessa ja sama koskee myös lukiota.” (s. 4) Vastaavasti Vaasan yliopistossa on tutkittu jo 20 vuoden ajan kielikylpykouluissa opiskelevia. Tulokset ovat olleet erittäin positiivisia. Vaasan yliopiston tutkimuksessa todetaan mm. seuraavaa: ”Kielikylpyoppilaiden mielestä heillä on erittäin paljon hyötyä toisen kielen (ruotsi) oppimisesta. He ovat myös sitä mieltä, että kolmannen (englanti) ja neljännen (saksa) kielen oppiminen on ollut helpompaa heille kuin heidän ystävilleen.” (s. 120) Suomea tulee kehittää monien kielien osaajien yhteiskuntana. Monien kielien osaaminen on yksi tärkeimmistä kansallisista pääomistamme. Eri kielten osaamista tulee arvostaa, koska yksipuolinen esimerkiksi vain englannin ja toisen kotimaisen - osaaminen ei enää riitä. Kansainvälisyys ja nopeasti muuttuva tieto haastavat osaamisen päivittämiseen ja kartuttamiseen. Olisi selkeästi nykyistä linjaa järkevämpää järjestää vähemmistöasemassa olevan toisen kotimaisen kielen opetus niin, että samassa koulussa voisi toimia sekä suomen- ja ruotsinkielisiä luokkia. Eri kieltä äidinkielenään puhuvia oppilaita ei ole mitään syytä eriyttää omiin organisaatioihinsa, jotka toimivat erillään toisistaan. 150 Edellä mainitun perusteella Vuosaaren kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että jos kunnassa on järjestettävä perusopetus kummallakin kotimaisella kielellä, se toteutetaan ilman hallinnollisten organisaatioiden erottelemista äidinkielen tai opetuskielen perusteella. Puoluehallitus: Puoluehallitus jakaa aloitteen laatijoiden näkemyksen suomalaisten kielitaidon kehittämistarpeesta. Suomen ja ruotsin kielen aseman perustuslain 17 §:ssä säädettyinä kansalliskielinä katsotaan merkitsevän, että kummankin kielen osaaminen ja niihin liittyvä kulttuurin tuntemus kuuluvat yleissivistykseen. Niiden saavuttamisesta koulutusjärjestelmän tulee osaltaan huolehtia. Toisen kotimaisen kielen osaaminen on selvitysten mukaan heikentynyt 2000-luvulla. Myös ruotsia pitkänä A1-kielenä valitsevien oppilaiden osuus on vähentynyt. Samaan aikaan myös ylioppilastutkinnon yhteydessä ruotsin kirjoittavien kokelaiden määrä on pienentynyt. Kielitaidon huventuminen ei ole ongelma ainoastaan ruotsin kielen osalta. Suomalaisnuoret opiskelevat yhä vähemmän muita vieraita kieliä. Tämä on haaste, johon puoluehallitus katsoo olevan tärkeä vastata Suomen kilpailukyvyn sekä kansainvälisyydenkin kannalta. Tarvitaan uudenlaisia, innovatiivisia ratkaisuja, kuten henkilökohtaisempien kieliohjelmien opinto-ohjauksen yhteydessä hahmottelua. Myös mahdollisuuksia kielikylpykoulutukseen pitäisi lisätä entisestään. Puoluehallitus pitää myös aloitteen laatijoiden esitystä mielenkiintoisena ja hyvänä askeleena tärkeään suuntaan. Suomen- ja ruotsinkielisten koulujen yhdistäminen samaan koulurakennukseen on perusteltua kielitaidon kartuttamisen näkökulmasta. Molemmista kansalliskielistä tulisi kaksikielisissä kouluissa luonnollinen osa oppilaiden arkea. Koulujen yhdistäminen samaan rakennukseen saattaa myös säästää resursseja, jos oppilaiden tukipalveluita voidaan yhdistää. Kokoomuksen mielestä sijoittaminen opetukseen seinien sijaan on aina perusteltua. Puoluehallitus pitää kuitenkin tärkeänä, että jatkossakin opetusta on saatavissa molemmilla kansalliskielillä aina esikoulusta yliopistoon asti. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 106 Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry: Asuminen ja talousosaaminen otettava opetussuunnitelmaan Asumisohjausta tai tuettua asumista tarvitsevan nuoren suurimpana tuen tarpeen yksittäisenä syynä on taloudenhallinnan osaamattomuus ja nuori ikä. Nuorille pitäisi opettaa henkilökohtaisen talouden hallintaa ja asumisen taitoja läpileikkaavana teemana jo peruskoulussa, kun koko ikäryhmä on vielä saavutettavissa. Nykyinen digitalisoitunut maailma asettaa nuoret haasteelliseen tilanteeseen, jossa rahan arvo voi hämärtyä. Edellä mainitun perusteella Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää lisäämään 151 asumisen taidot ja talousosaamisen perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen opetussuunnitelmien läpileikkaavaksi teemaksi. Puoluehallitus: Varsinais-Suomen Kokoomusnuoret esittävät aloitteessaan asumisen taitojen ja talousosaamisen lisäämistä perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen opetussuunnitelmien läpileikkaavaksi teemaksi. Puoluehallitus näkee aloitteen erittäin ajankohtaiseksi. Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan maksuhäiriömerkintöjen määrä on kasvanut vuodessa lähes viidellä prosentilla. Nuorista 20–24 –vuotiaista joka kymmenellä on vähintään yksi maksuhäiriömerkintä. Myös kotitalouksien talous- ja velkaongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina. Opetushallitus on valmistelemassa perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteita. Uudet opetussuunnitelmat on määrä ottaa käyttöön vuonna 2016 opetuksessa. Koulun ja opettajan toiminnan tavoitteiksi on määritelty aihealueita, joita yhdessä kutsutaan laaja-alaiseksi osaamiseksi. Osaamisen tavoitteissa mainitaan esimerkiksi työelämätaidot, yrittäjyys, itsestään huolehtiminen sekä arjen taidot. Laaja-alaisen osaamisen tavoitteet tukevat siten aloitteessa esitettyjen taloustaitojen ja nuorten vastuunottamisen kehittymistä. Lukiokoulutuksen opetussuunnitelmien perusteet uudistetaan lähivuosina, ammatillisen koulutuksen osalta työ saatiin valmiiksi vuonna 2010. Toisen asteen koulutuksen opetussuunnitelmissa ei mainita erikseen esimerkiksi arjen tai taloustaitojen hallintaa. Perusopetuksen tuntijaon uudistuksen yhteydessä myös yhteiskuntaopin opetuksen määrää lisättiin ja opetuksen alkamista varhennettiin 6. vuosiluokalle. Perusopetukseen ja toisen asteelle onkin lisätty talousosaamisen painotusta viime vuosina voimakkaasti. Puoluehallitus pitää suuntaa oikeana. Puoluehallitus näkee, että tarve vahvistaa nuorten taloustaitoja, itsestä huolehtimisen kykyä, vastuunottoa ja kriittistä suhtautumista yhteiskunnallisiin ilmiöihin on perusteltu. On tärkeää varmistaa, että nuoret saavat perus- ja toisen asteen koulutuksen riittävät tiedot ja taidot kyetäkseen elämään itsenäistä elämää. Puoluehallitus näkee, että näitä tavoitteita on vahvistettava edelleen sekä perusopetuksessa mutta erityisesti toisen asteen koulutuksessa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 107 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Taide osaksi kaikkea rakentamista Julkinen taide on usein prosenttiperiaatteen mukaisesti toteutettua taidetta. Prosenttiperiaatteen mukaan noin prosentti rakentamiskustannuksista käytetään taidehankintoihin. Käytännössä se voidaan sitoa vaikka rakennettavien neliöiden määrään tai se voidaan laskea hankkeen kokonaiskustannuksista. Periaatetta voivat käyttää kuntien ja valtion lisäksi yksityiset toimijat, kuten yritykset ja yhteisöt omissa rakennushankkeissaan. Prosenttiperiaate on kansainvälinen käytäntö, joka on peräisin 1920‐luvulta. Sitä 152 voidaan soveltaa niin uudis‐ kuin korjausrakentamisessa, sisällä ja ulkona, puistoissa, katujen varsilla, kouluissa ja työpaikoilla. Taide luo alueelle ja kohteeseen viihtyisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Se lisää myös kohteen ja alueen vetovoimaa asuinpaikkana ja matkailukohteena. Taiteen avulla voidaan korostaa paikan kulttuurimaisemaa, erityispiirteitä ja vahvistaa omaleimaisuutta. Taideteosten myötä ympäristö hyvin usein koetaan tärkeäksi, ja siitä myös halutaan pitää huolta. Kokemusten perusteella yhteisen ympäristön töhertäminen, rikkominen ja likaaminen vähenevät. Prosenttitaiteen avulla taide on aidosti arjessa ja jokaisen saatavilla. Yksi keino lisätä viihtyvyyttä ja osallisuutta olisi ottaa lapset ja nuoret mukaan omien ympäristöjensä suunnitteluun. Taiteilijat ja lapset ovat yhdessä tehneet hyviä kokonaisuuksia. Näiden kokemusten myötä yhteisvastuu ympäristön vaalimisesta on selvästi vahvistunut, ja töhriminen ja ilkivalta ovat vähentyneet. Jotta taiteesta tulisi luontevammin osa rakentamisen ja korjaamisen kokonaisuutta, tulisi kaavoitus rakennus‐ ja korjaushankkeisiin ottaa jo suunnitteluvaiheeseen taiteilija mukaan. Tästä löytyy Suomesta jo useita hyviä esimerkkejä, kuten Arabianranta tai Joensuun Penttilänranta. Taiteilijan tuoma lisäarvo edistäisi muuallakin Suomessa rakennetun ympäristömme kauneutta, kulttuuriarvoja ja kulttuuriperintöä. Hyvä, esteettinen ja viihtyisä ympäristö lisää kiistatta viihtyisyyttä ja hyvinvointia. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että taide otetaan nykyistä vahvemmin osaksi kaikkea rakentamista, lasten ja nuorten osallisuutta oman ympäristönsä suunnitteluun lisätään sekä rakennus- ja korjaushankkeiden suunnitteluun otetaan taiteilija mukaan. Puoluehallitus: Kokoomuksen Naisten Liitto esittää aloitteessaan taiteen aseman vahvistamista kaikessa rakentamisessa ja lasten osallisuuden lisäämistä oman ympäristönsä suunnitteluun. Taiteen myönteisiä vaikutuksia ympäristön ja sen asukkaiden hyvinvointiin ei voi kiistää. Taide tuottaa esteettistä kokemusta ja lisää ympäristön viihtyisyyttä sekä lisää asukkaiden henkistä hyvinvointia. Taidetta osana rakennettua ympäristöä on toteutettu useilla keinoilla. Esimerkiksi prosenttiperiaate on hieno esimerkki siitä, miten taide on huomioitu peruskorjaus‐ ja uudisrakentamishankkeiden yhteydessä. Prosenttiperiaatetta on käytetty Suomessa ja kansainvälisesti kaupunkien taidehankintojen toteuttamiseen. Suomessa prosenttitaidemalleja on käytetty paljon suurissa kaupungeissa kuten Oulussa ja Helsingissä. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden lisäämiseksi aloitteessa esitetään heidän ottamista mukaan elinympäristön suunnitteluun. Asia on ajankohtainen, sillä perusopetuksen opetussuunnitelmien uudistamisessa lasten osallisuuden ja vaikuttamisen vahvistaminen on nostettu esille. Lasten osallistamisesta oman elinympäristönsä suunnitteluun löytyy Suomesta onnistuneita esimerkkejä. Kirkkonummella arkkitehtuurikasvatushankkeessa kunnan viranhaltijoiden ja koulujen yhteistyössä nuoret on osallistutettu ideoimaan ja suunnittelemaan kaupungin keskusta‐alueelle parannuskohteita. 153 Arkkitehtuurikasvatuksella on pyritty jakamaan lapsille tietoa, mahdollistamalla keskinäisiä kokemusten vaihtoja ja kehittämällä vaikuttamisen taitoja. Hankkeen tulokset ovat olleet rohkaisevia, ja mallia on tarkoitus levittää käytettäväksi myös muissa kunnissa. Taiteen edistäminen osana rakennettua ympäristöä on tuonut hyviä tuloksia, kun se on perustunut vapaaehtoisuuteen ja kunnan, taiteilijoiden ja esimerkiksi opetustoimen hyvään yhteistyöhön. Erityisesti lasten ja nuorten osallistamista vaikuttamaan oman elinympäristönsä muuttamiseen pitää vahvistaa. Puoluehallitus ei pidä kuitenkaan perusteltuna sääntelyn lisäämistä tekemällä velvoittavaksi taiteen huomioimisen osana rakentamista. Taiteen huomioimista rakennetun ympäristön osana pitää edistää toimijoiden välisenä yhteistyönä ja kuntatasolla tapahtuvien ratkaisujen perusteella. Lisäksi on hyvä muistaa, että kuntapäättäjät voivat edistää taiteen huomioimista rakennushankkeissa jo oman tehtävänsäkin puolesta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 108 Kluuvin Kokoomuksen Naiset ry: Kaksoistutkintokeskustelu ammatillisen opetuksen sisälle Keskustelu lukion ja ammatillisen koulutuksen kehittämisestä on vellonut kuumana lähes koko hallituskauden ajan. Kluuvin Kokoomuksen Naiset ry katsoo, että toisen asteen koulutusta on jatkossakin kehitettävä duaalimallin pohjalta. Uudistusta kuitenkin kaivataan. Kluuvin Kokoomuksen Naiset ry esittääkin, että tulevaisuudessa kaksoistutkintoja voitaisiin tehdä ammatillisen opetuksen sisällä. Neljässä vuodessa nuori voisi siis opiskella samoilla yhteisillä opinnoilla itsensä esimerkiksi merkonomiksi ja kampaajaksi tai sekä putki- että sähkömieheksi. Työmarkkinoiden kannalta hyvää olisi se, että ammattioppilaitoksista voisi valmistua moniosaajia, joilla olisi eväät paitsi yrittäjyyteen myös monenlaisiin tehtäviin työelämässä. Edellä mainitun perusteella Kluuvin Kokoomuksen Naiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että tulevaisuudessa ammatillisessa opetuksessa voisi suorittaa kaksoistutkintoja. Puoluehallitus: Kluuvin Kokoomusnaiset esittää aloitteessaan mahdollisuutta kahden eri ammatillisen tutkinnon suorittamiseen ammatillisessa opetuksessa toisen asteen kaksoistutkinnon tavoin. Aloitteen mukaan uudistuksella edistettäisiin moniosaajien valmistumista ammatillista oppilaitoksista työelämän palvelukseen. Vuosittain noin 2000 opiskelijaa suorittaa kaksoistutkinnon toisen asteen koulutuksessa. Kaksoistutkintokoulutuksen suosio kasvoi 2000-luvun alkupuolella, mutta on ollut nyt hienoisessa laskussa 154 viimeisten vuosien aikana. Kaksoistutkinnolla tarkoitetaan ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittamista, minkä lisäksi opiskelija suorittaa ylioppilastutkinnon lukio-oppilaitoksen puolelta. Opiskelija ei suorita kuitenkaan koko lukion oppimäärää, vaan vähintään pakolliset ylioppilastutkinnon suorittamiseen liittyvät opinnot. Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteita ollaan parhaillaan uudistamassa (TUTKE2-hanke). Uudistuksen tarkoituksena on selkeyttää tutkintorakennetta, ja ryhmitellä tutkintojen yhteiset osat selkeämmiksi kokonaisuuksiksi, joita olisivat muun muassa viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen. Yhteisten tutkintojen osien lisäksi opintoihin kuuluisivat suoritettavan ammatillisen tutkinnon ammattiin pätevöittävät opinnot. Ehdotus, jonka mukaan yhteiset tutkintojen osat voisi sisällyttää suorituksina kahteen ammatilliseen tutkintoon, on kannatettava. Puoluehallitus suhtautuu myönteisesti joustavien opintomahdollisuuksien luomiseen ammatillisen peruskoulutuksen sisälle. Mahdollisuus kahden eri ammatillisen tutkinnon suorittamiseen samanaikaisesti mahdollistaisi yksilöllisten opintopolkujen rakentamisen ammatillisen koulutuksen sisälle ja ammatillisen osaamisen hankkimisen uudella tavalla. Uudistus toisi uusia mahdollisuuksia myös kunnianhimoisille ja lahjakkaille nuorille, jotka ovat hakeutuneet ammatilliseen koulutukseen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 109 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen sekä niiden tutkintojen rooleja selkiytettävä Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene teki vuoden alussa avauksen duaalimallin purkamiseksi. Nykytila ei toteutakaan duaalimallia parhaalla mahdollisella tavalla. Korkeakoulujärjestelmien yhteistyö ja päällekkäisyydet ovat luoneet paineita järjestelmän selkiyttämiseen joko vahvempaan yhdistymiseen tai voimakkaampaan roolien erottautumiseen. Ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on selkeät omat tehtävät niin yhteiskunnan kuin työmarkkinoiden näkökulmasta. Suomalainen yhteiskunta tai työmarkkinat eivät ole osoittaneet mielestämme indikaatiota siihen, että nykyinen kaksipilarinen järjestelmä olisi vanhentunut. Nykyisen järjestelmän muuttamiselle yhdeksi korkeakoulujärjestelmäksi ei ole luotettavia perusteita. Korkeakoulujärjestelmien lähentyminen toisiaan on aiheuttanut tiettyjen tutkintojen erojen epäselvyyttä. Tutkintojärjestelmä ja tutkintojen tuottamat osaamiset ovat jo nyt epäselviä ja vaikeasti hahmotettavissa työmarkkinoiden kannalta. Riskinä olisi, että mikäli sektorijako poistuisi, tutkintokenttä näyttäytyisi entistä epäselvempänä. Duaalimallin eri puolilla olevia toisiaan liippaavien tutkintojen rooleja olisi selkiytettävä. Esimerkiksi kaupallisella ja tekniikan aloilla on järkevää tehdä tutkintojen välistä tarkastelua nimenomaan työmarkkinoiden näkökulmasta. Päällekkäisyyttä on syytä välttää kaikessa. Hyviä tuloksia on saatu tukipalveluiden yhteistyössä, jota on syytä jatkaa ja kehittää useilla paikkakunnilla. Kokoomusopiskelijat näkevätkin ainoana ratkaisuna roolien ja 155 tutkintojen erojen selkiyttämisen entisestään ja näin ollen duaalimallin vahvistumisen. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että duaalimallin asemaa vahvistetaan ja koulutuksen päällekkäisyyksistä pyritään eroon. Puoluehallitus: Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry tuo aloitteessaan ansiokkaasti esille sen, mikä suomalaisen korkeakoulutusjärjestelmän duaalimallissa on olennaista. Ammattikorkeakouluilla ja yliopistoilla on omat vahvuutensa, ja omat tehtävänsä, joita niiden tulee suomalaisessa yhteiskunnassa täyttää. Kokoomuksen kanta on ollut, ja on edelleen, että ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa tarjottavat, ja sieltä saatavat tutkinnot on kyettävä selkeästi erottamaan toisistaan. Ammattikorkeakoulut syntyivät Suomeen siitä ajatuksesta, että siellä saataisiin käytännönläheistä osaamista, joka olisi kuitenkin syvällisempää kuin mitä ammattioppilaitoksissa saadaan. Se mahdollistaa osaamisen kartuttamisen käytännönläheisemmillä aloilla, jossa teoreettisten ja tieteellisten kokonaisuuksien hallitseminen ei ole samalla tavalla keskeistä kuin yliopistotutkinnoissa sekä niiden hankkimisen jälkeen saaduissa työtehtävissä. Suomalaisessa työelämässä on edelleen oma paikkansa sekä niille, joilla on käytännönläheisemmät ammattikorkeakoulututkinnot että niille, jotka ovat saaneet teoreettisemman tutkinnon yliopistoista. Tutkimuksellisesti duaalimallissa roolit ovat selkeät. Yliopistoissa tehdään tieteellistä ja teoreettista perustutkimusta, mutta myös syvemmälle menevää tieteellistä tutkimusta. Ammattikorkeakoulujen tehtävä taas on tehdä soveltavampaa, työelämälähtöistä tutkimusta. Vuosien saatossa korkeakoulukentällä nämä roolit ovat tulleet selviksi, mutta niitä on syytä korostaa esimerkiksi tutkimusrahoitusta myönnettäessä. Korkeakoulujen yhteistyölle on kuitenkin paikkansa, eikä sitä pitäisi vähentää duaalimallin puolesta pelkäämisen vuoksi. Ammattikorkeakouluissa ei välttämättä ole sellaista osaamista ja perinnettä kuin yliopistomaailmassa on, mutta toisaalta niillä voi olla sellaisia työelämä- ja elinkeinoelämäyhteyksiä, joita yliopistoilla ei tällä hetkellä ole. Siinä mielessä yhteistyöstä voi olla ja onkin hyötyä koko suomalaiselle yhteiskunnalle. Puoluehallitus katsoo, että duaalimallin puolustaminen niin toisella kuin korkea-asteella on Kokoomukselle tärkeä tavoite, ja sen tulisikin olla selkeästi esillä myös seuraavissa hallitusneuvotteluissa, joissa Kokoomus on mukana. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 110 Tampereen Kokoomusopiskelijat Tyko ry: Korkeakoulujen tarjottava opiskelijoille riittävät edellytykset opintoaikojen lyhentämiseksi 156 Hallituksen viimeaikaisten korkeakouluopintoja koskevien päätösten tavoitteena on kannustaa opiskelijoita valmistumaan ja siirtymään työelämään entistä nopeammin. Tavoite on perusteltu, mutta käytännössä korkeakouluille ei ole päätösten yhteydessä annettu velvoitteita eikä resursseja lisätä nopeamman valmistumisen edellytyksiä. Opiskelijat jonottavat muun muassa pakollisille kielikursseille, mikä venyttää valmistumisaikoja opiskelijasta itsestään riippumatta. Korkeakoulujen auditointijärjestelmä ei ole turvannut opiskelijoille mahdollisuuksia edetä tehokkaasti opinnoissaan, vaikka painotus laadunvarmistusjärjestelmässä onkin tutkintotavoitteissa. Monien korkeakoulujen omilla resursseilla tutkintojen suoritusaikatavoitteita on mahdoton toteuttaa. Lisäksi eri alojen opiskelijat ovat eriarvoisissa asemissa, kun kursseille valitaan osanottajia. Tampereen Kokoomusopiskelijat Tyko ry haluaa muistuttaa, että nopea valmistuminen ei ole vain opiskelijasta itsestään kiinni. Opiskelijoille tulee tarjota riittävä määrä kursseja ja joustavia suoritusmahdollisuuksia, jotta opiskelu on sujuvaa ja motivoivaa. Tilanteissa, joissa valmistuminen on viivästymässä opiskelijasta itsestään riippumattomista syistä, on hänelle pystyttävä tarjoamaan vaihtoehtoisia tapoja suorittaa puuttuvat tutkinnon osat. Tällaisia vaihtoehtoisia suoritustapoja voisivat olla verkkokurssit ja joustava tenttiminen. Syytä on myös vakavasti pohtia, pitäisikö korkeakouluilla olla kurssitarjonnan turvaamiseksi mahdollisuus tilata opetuspalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta. Opetusmetodien tulee seurata aikaansa. Edellä mainitun perusteella Tampereen Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että korkeakoululainsäädännön uudistuksessa huomioidaan korkeakoulujen opiskelijoille tarjoamat edellytykset suorittaa tutkinto tavoiteajassa. Korkeakoulujen auditointijärjestelmää on kehitettävä niin, että se tulevaisuudessa turvaa opiskelijoiden mahdollisuudet suorittaa opintoja, valmistua ja siirtyä työelämään aiempaa sujuvammin. Puoluehallitus: Tampereen Kokoomusopiskelijat ovat aloitteessaan tärkeällä asialla. Sillä, miten nopeasti korkeakouluista valmistutaan, on suuri merkitys Suomen kilpailukyvylle ja kestävyysvajeen umpeen kuromiselle. Työuria on pidennettävä paitsi lopusta ja keskeltä, myös alusta. Siinä haasteessa yliopistojen kyvyllä tarjota joustavasti opintojen suorittamisen mahdollisuuksia on keskeinen rooli. Puoluehallitus katsoo, että korkeakoululainsäädännön muuttaminen on joustamaton keino luoda muutosta korkeakoulukentälle. Lainsäädännön keinoin voidaan vain betonoida jotkin tietyt tavoitteet, jotka eivät välttämättä elä ajassa riittävällä tavalla. Sen sijaan puoluehallitus jakaa Tampereen Kokoomusopiskelijoiden kanssa huolen siitä, että korkeakouluopintojen hidastumista voivat aiheuttaa myös korkeakoulut itse. Opiskelijat eri puolella Suomea ovat epätasa-arvoisessa asemassa keskenään, kun puhutaan opintojen joustavasta suorittamisesta. Esimerkkinä voisi käyttää esimerkiksi sitä, että Helsingin yliopistossa opiskelijoilla on kerran kuukaudessa tiedekuntatenttimahdollisuus, ja tämä mahdollisuus ei jousta välittämättä siitä, onko yliopiston kirjastossa riittävästi opiskelumateriaalia käytössä vaiko ei. Sen sijaan Tampereen yliopistossa on käytössä sähköinen tenttiminen, joka antaakin jo paljon enemmän mahdollisuuksia opiskelijalle valita itse itselleen parhaiten sopiva tenttiaikataulu. 157 Suomessa korkeakoulujen toiminnan arviointi ja toisaalta rahoituksella ohjaus on erotettu toisistaan. Arviointia suorittaa Korkeakoulujen arviointineuvosto, joka suorittaa esimerkiksi teema-arviointeja, joissa juuri työelämään siirtyminen tai opintojen joustavat suoritusmahdollisuudet voisivat olla eräinä teemoina. Rahoituksesta ja ohjauksesta vastaa taas opetus- ja kulttuuriministeriö, joka tekee tulossopimukset kunkin yliopiston kanssa. Riippuen näkökulmasta ja vastaajasta, arvioinnilla katsotaan olevan joko vähän tai jonkin verran vaikutusta ohjaukseen ja rahoitukseen. Tässä piileekin todellinen ongelma. Kärjistäen voisi todeta, että auditointijärjestelmän muutoksilla ei välttämättä ole mitään vaikutusta rahoitukseen. Puoluehallitus haluaisikin nähdä arvioinnin ja ohjauksen olevan tiukemmassa yhteydessä keskenään. Joissakin Euroopan maissa näin onkin. Sen lisäksi, että arviointijärjestelmän pitäisi ohjata enemmän rahoitusta, yliopistojen pitäisi kannustaa opiskelijoitaan käyttämään myös avoimen yliopistojen ja kesäyliopistojen opintotarjontaa opintojen suorittamisessa. Niissä opinnot suoritetaan usein verkko-opintoina tai iltaopintoina, mikä helpottaisi erityisesti työssäkäyvien opiskelijoiden opintojen etenemistä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 111 Vaasan Kampusporvarit ry: Harjoittelun arvostusta osana yliopistotutkintoa lisättävä Suomalaisessa korkeakoulujärjestelmässä yksi opintopiste vastaa 27 tuntia opiskelua. Laskennallisesti opiskelemalla reilut 30 tuntia viikossa kertyy kuukaudessa viisi opintopistettä. Tämä tahti on edellytys sille, että opiskelijalla on oikeus nostaa opintotukea kyseiseltä kuukaudelta. Kuitenkaan täysipäiväistä opintoihin liittyvää harjoittelua tuskin koskaan hyväksiluetaan opintoihin samassa suhteessa. Harjoittelukäytännöt vaihtelevat yliopistoittain ja koulutusaloittain. Esimerkiksi Vaasan yliopistossa samaiset viisi opintopistettä saa tiedekunnasta riippuen joko kolmen kuukauden kokoaikaisesta harjoittelusta tai sitten vastaavuussuhde on yksi opintopiste ja kaksi viikkoa kokoaikaista harjoittelua. Harjoitteluajan palkka pohjautuu usein KELA:n työssäoloehdon mukaiseen vähimmäispalkkaukseen (1 154 euroa kuukaudessa), jolloin opiskelijan nettotulot jäävät alle tuhanteen euroon kuussa. Harjoittelun kestäessä esimerkiksi neljä kuukautta opiskelijan toimeentulo putoaa huolestuttavan alhaiselle tasolle, sillä opintotuen nostaminen ei ole harjoittelusta saatavan vähäisen opintopistemäärän vuoksi mahdollista kuin yhden kuukauden ajalta. Opintoihin sisältyvä työharjoittelu valmistaa opiskelijaa työelämään kartuttamalla arvokasta opiskeluaikaista työkokemusta sekä edistää opintoja, kun opintopisteitä kertyy koko harjoittelun ajalta. Työharjoittelun ollessa kokoaikaista ei harjoittelun ohella useimmiten ole mahdollista suorittaa varsinaisia opintoja opintopisteiden kerryttämiseksi. Täten opiskelijalta puuttuu oikeus opintotukeen niiltä harjoittelukuukausilta, joita työharjoittelusta jo nyt saatavat opintopisteet eivät riitä kattamaan. Kun harjoittelun arvostusta opintopisteissä lisätään, opiskelija voi halutessaan nostaa opintotukea harjoitteluajalta varsinaisen palkan rinnalla korkeamman tulotason saavuttamiseksi. Edellä mainitun perusteella Vaasan Kampusporvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, 158 että yliopistot lisäävät harjoittelun arvostusta osana tutkintoa. Harjoittelusta tulee saada opintopisteitä samassa suhteessa kuin on laskennallinen opiskelutuntimäärä yhtä opintopistettä kohden, ja kaikilla aloilla tulee olla mahdollisuus sisällyttää tutkintoon 15 opintopistettä harjoittelua. Puoluehallitus: Vaasan Kampusporvarit esittävät aloitteessaan harjoittelujen merkityksen lisäämistä osana yliopistotasoisia tutkintoja. Jokaisella korkeakouluopiskelijalla tulee olla mahdollisuus saada oman alansa harjoittelukokemusta opintojen suorittamisen aikana. Monelle opiskelijalle tutkintoon kuuluva pakollinen tai vapaaehtoinen harjoittelu voi olla ainut mahdollisuus oman opiskelualan työkokemuksen saamiseksi ennen valmistumista. Valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista määritellään alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamisen tavoitteet, tutkinnon rakenne ja tutkinnon laajuus. Asetuksessa todetaan, että korkeakoulututkintoon ”voi sisältyä asiantuntijuutta syventää harjoittelua”. Sen sijaan harjoittelun laajuuden kuin myös tutkinnon tarkemman sisällön määrittely on jätetty korkeakoulun omaan harkintaan. Yliopistouudistuksen toteuttamisen yhtenä tavoitteena oli muodostaa yliopistoista itsenäisiä toimijoita ja lisätä niiden autonomista päätösvaltaa. Eduskunnassa käsittelyssä olevan esityksen uudeksi ammattikorkeakoululaiksi tarkoituksena on samansuuntaisesti lisätä myös ammattikorkeakoulujen itsenäisyyttä ja päätösvaltaa. Puoluehallitus yhtyy aloitteen tekijöiden näkemykseen siitä, että harjoittelun arvostusta osana korkeakouluopiskelua tulisi vahvistaa. Paikallisten ratkaisujen tekemisen on jäätävä kuitenkin korkeakoulujen ratkaistavaksi, sillä valtion vahva ohjaus yliopistotutkintojen sisältöjen määrittelyssä ei toteuttaisi yliopisto- ja ammattikorkeakoulu-uudistusten henkeä vahvemmista ja itsenäisistä korkeakouluista, joilla on mahdollisuus tehdä joustavia ja korkeakoulun omaan toimintaan liittyviä ratkaisuja. Puoluehallitus näkee, että opiskelijoiden työllistymisen ja työelämäyhteyksien vahvistamiseksi harjoittelumahdollisuudet opintoaikana ovat keskeisessä roolissa. Korkeakoulututkintojen työelämälähtöisyyden lisääminen madaltaa huomattavasti opintojen ja myöhemmän työelämään siirtymisen välistä kynnystä. Työelämäyhteyksien vahvistamiseksi korkeakouluissa on huolehdittava lisäksi riittävästä uraneuvonnasta ja opintojen ohjauksesta. Sen sijaan puoluehallitus toteaa, että tehokkaimmat keinot korkeakoulutuksen ja työelämän yhteistyön tiivistämiseksi liittyvät opintojen ja mahdollisen harjoittelun tai työnteon yhteensovittamiseen. Korkeakoulut edistävät nuorten työllistymistä ja työelämäkokemuksen karttumista parhaalla tavalla lisäämällä joustavia opintomahdollisuuksia, jotka mahdollistavat työnteon ja samanaikaisesti opintojen saattamisen loppuun tavoiteaikataulussa. Opiskelijoiden valmistumisen ja edelleen työllistymisen pitää olla korkeakoulujen keskeinen tavoite, jota jo nyt ohjataan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen saaman rahoituksen avulla. 159 Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 112 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Korkeakoulutus irti kuntapolitiikasta Kokoomusopiskelijat ovat huolissaan kuntapoliittisten intressien vaikutuksesta korkeakoulutukseen. Vaikka etenkin ammattikorkeakoulu-uudistuksen kehitys osakeyhtiömuotoiseen ylläpitäjämalliin on eriyttänyt kuntapolitiikkaa ammattikorkeakouluista, ei vallitseva tilanne ole vielä tavoitetila. Korkeakouluja koskevissa päätöksissä ei voi olla lähtökohtana yksittäisten kuntien tai kaupunkien elvyttäminen. Korkeakoulujen kehittämistä tulee tehdä ensisijaisesti suomalaisen koulutuspolitiikan kokonaisuus ja työelämän, koulujen sekä opiskelijoiden tarpeet huomioon ottaen. Ammattikorkeakoulujen uusissa hallituksissa tulee painottaa koulutuksen ja elinkeinoelämän asiantuntijajäseniä, eikä mahdollisten omistajakuntien kuntapäättäjiä. Etenkin koulutusratkaisuissa alueen työelämällä on merkittävä vaikutus alueella. Korkeakoulutuksen kehittämisen tärkeimpänä kulmakivenä on myös korkeakoulujen toimipisteiden tulevaisuus. Jokaisen tulee ymmärtää, ettei korkeakoulutus ole lähipalvelu, vaan korkeakouluja ja niiden toimipisteitä tulee arvioida kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon esimerkiksi asuminen, työllistymismahdollisuudet ja toimiva infrastruktuuri. Nykyiset korkeakoulujen etätoimipisteet eli filiaalit ovat puhtaasti aluepolitiikan välineitä. Aluepolitiikka on ainoa syy pitää yliopistokeskuksia tai useita ammattikorkeakoulujen etätoimipisteitä. Näissä kaupungeissa ja kunnissa opiskelijamäärät ovat pieniä ja opiskelijoille tarkoitettujen palveluiden tuottaminen ei ole kustannustehokasta. Korkeakoulusektorilla on tehty jo useita leikkauksia ja haastavat taloudelliset ajat jatkuvat, jolloin todellisella rakenteellisella kehittämisellä saataisiin kerrytettyä säästöjä. Käytettävissä olevat varat on käytettävä koulutuksen laadun säilyttämiseen, ei aluepolitiikan ylläpitämiseen. Opiskelijoita ja korkeakouluja palvelee parhaiten profiloituminen, laatuun keskittyminen ja mahdollisuudet kattaviin tukipalveluihin. Korkeakoulusektorillakin on odotettavissa haastavat taloudelliset ajat, rakenteellisella kehittämisellä saadaan säästöä. Säilytetään laatu tehostamalla toimintoja, jolloin aluepolitiikka täytyy unohtaa. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää edistämään koulutuspolitiikkaa, joka keskittyy aluepolitiikan sijasta koulutuksen laatuun ja keskittämään korkeakoulujen toimintaa. Puoluehallitus: Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry vaatii aloitteessaan, että aluepolitiikalla ei pitäisi olla mitään roolia pohdinnoissa, joiden mukaan suomalaista korkeakoulutusta kehitetään. Osaltaan aloitteen tekijät ovat oikeassa: Koulutuksen laadun ja korkeakoulujen omien vahvuustekijöiden tulee olla ensisijaisia koulutuspolitiikan moottoreita. Aloitteen tekijöiden esille nostama haaste koskee erityisesti 160 ammattikorkeakouluverkostoa, sillä ammattikorkeakouluja ja niiden toimipisteitä on huomattavasti enemmän kuin yliopistoja ja niiden toimipisteitä. Tällä hallituskaudella on pystytty tekemään karsintoja erityisesti ammattikorkeakoulujen toimipisteistä. Karsimisen varaa olisi varmasti vieläkin. Kuva ei kuitenkaan ole aivan niin mustavalkoinen kuin Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta esittää. Parhaimmillaan vahvasti alueeseen kytköksissä oleva, aktiivista vuoropuhelua ja yhteistyötä alueen elinkeinoelämän kanssa käyvä korkeakoulutus luo vetovoimatekijöitä omalle alueelleen. Niiden kautta syntyy alueille osaamista, jota sillä ei välttämättä muuten olisi. Paikallisten yritysten kanssa voidaan tehdä työelämälähtöistä tutkimuksellista yhteistyötä, ja kehittää suomalaista elinkeinoelämää sekä sen erilaisia innovaatioita. Tätä kautta alueet kehittyvät, ja se on koko Suomen etu. Ammattikorkeakoulut eivät ole kaikilta osin aivan tyydyttävästi pystyneet vastaamaan tähän odotukseen oman alueensa piristysruiskeena ja kehittäjänä toimimiseen. On kehitettävä uudenlaisia toimintatapoja sekä tiivistettävä yritysmaailman kanssa tehtävää yhteistyötä. Tämä on omiaan vahvistamaan myöskin duaalimallia, jossa tieteellisten ja teoreettisen perustutkimuksen tekeminen jätetään yliopistoille, ja käytännönläheinen tutkimus ja kehittäminen ammattikorkeakouluille. Puoluehallitus katsoo, että koulutuspolitiikan ensisijainen tarkoitus ei ole aluepolitiikan palveleminen. Se kuitenkin korostaa, että hedelmällisellä ja hyvin kehitetyllä yhteistyöllä sillä on suuri merkitys sille, millaisia palveluita ja töitä muiltakin kuin Etelä-Suomen alueelta löytyy. Emme halua luoda Suomea, jossa vain kymmenellä suurimmalla paikkakunnalla voi opiskella. Oma roolinsa alueellisesti kattavammalla korkeakouluverkostolla on myös toisen asteen, ja erityisesti yleissivistävän koulutuksen kanssa. Kokoomus haluaa, että lukiokoulutuksessa tehtäisiin yhä useammin yhteistyötä korkeakoulujen kanssa, sillä lukioiden ensisijainen tarkoitus on valmentaa jatko-opintoihin, eikä toimia vain perusopetuksen jatkeena. Vaikka tulevaisuudessa varmasti joudutaan tekemään enemmän virtuaalista ja tieto- ja viestintäteknologiaan nojaavaa yhteistyötä, helpottaa alueellisesti laaja korkeakouluverkosto myös tämän Kokoomuksen tavoitteen toteutumista. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 113 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Koulutusvientiin kaikki voimavarat käyttöön Koulutusviennistä ei voida Suomessa kunnolla puhua ennen kuin tutkintomyynti on vapautettu korkeakouluille. Maailmanlaajuisesti on tutkintomyynti merkittävin ja kilpailluin koulutusviennin ala, jopa yli 90% suurten koulutusvientimaiden volyymista. Britanniassa ulkomaisten opiskelijoiden määrä kasvaa seuraavien viiden vuoden aikana 15-20%. Suomessa tavoitteena on kasvattaa kansainvälisten opiskelijoiden määrä 60 000 opiskelijaan. Suomessa ei ole tehty selvitystä tutkintomyynnin vapauttamisen vaikutuksesta kansantalouteen. 161 Arvioimalla ja vertailulukuja käyttämällä voidaan päätellä, että tutkintomyynnin vapauttaminen voisi laskennallisesti tuoda Suomeen ensi alkuun noin 120 miljoonan euron vuositulot ja työtä noin 2000 suomalaiselle. Vertailukohteena on käytetty Britannian koulutusviennin arvoa, noin 17,5 miljardia puntaa. Näihin lukuihin pääseminen tarkoittaa, että on sitouduttava määrätietoiseen koulutusvientimyönteiseen politiikkaan. Osana koulutusviennin kokonaisvaltaista kehittämistä tulee ottaa käyttöön myös lukukausimaksut EU/ETAmaiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille. Muista pohjoismaista tämänkaltaiset lukukausimaksut ovat ottaneet käyttöön Tanska ja Ruotsi. Tanskan korkeakouluministeriön mukaan ulkomaisten opiskelijoiden kokonaismäärä on maksuista huolimatta kehittynyt varsin hyvin. Se arvioi myös, että yleisenä trendinä yhä useampi valmistunut jää Tanskaan opintojen jälkeen. Myöskään työllistyminen ei ole ollut ongelma, sillä peräti noin kolme neljästä maahan jääneestä on löytänyt työpaikan. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että suomalaiset korkeakoulut voivat periä tutkintoon johtavasta koulutuksesta lukukausimaksuja tarjotessaan koulutusta ulkomailla ja EU/ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta voisi jatkossa kerätä lukukausimaksuja. Aloite nro 114 Oulunkylän Kansallisseura ry: Lukukausimaksut EU:n ja Etan ulkopuolelta tuleville korkeakouluopiskelijoille Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrä ja osuus opiskelijoista suomalaisissa korkeakouluissa on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla. Kasvavan joukon koulutuksen kustannukset on maksettu korkeakoulujen perusrahoituksesta tilanteessa, jossa opiskelijat eivät ole osallistuneet koulutuksen kustannuksiin lukukausimaksuin. Korkeakouluille on aiheutunut kustannuksia ulkomaalaisten opiskelijoiden haku- ja valintaprosessista sekä tuki- ja ohjauspalveluista. Suomen korkeakouluissa on tällä hetkellä noin 20 000 ulkomaista tutkinto-opiskelijaa, joista kolme neljäsosaa tulee muista kuin EU- ja Eta-maista. Muiden maiden kokemukset osoittavat, että maksullisuudella on vaikutusta hakijamääriin, koulutuksen aloittaneisiin ja siihen, mistä maista opiskelijat tulevat. Lukukausimaksun ja hakemusmaksun käyttöönotto esimerkiksi Ruotsissa on merkittävästi vähentänyt hakijoiden määrää ja arvioiden mukaan karsinut korkeakouluja työllistäviä hakijoita, joilla ei esimerkiksi ole korkeakoulukelpoisuutta tai motivaatiota aloittaa opiskelu Ruotsissa. Suomen hyvä koulutusmaine tulee hyödyntää. Suuri osa englanninkielisen tutkinnon Suomessa suorittaneista ulkomaalaisista opiskelijoista työllistyy Suomen ulkopuolelle, joten lukukausimaksu on perusteltua, jotta koulutuksesta koituvat kustannukset katetaan. Opetusministeriön arvion mukaan ulkomaalaisten opiskelijoiden koulutus maksaa noin 12 miljoonaa euroa vuodessa. Ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymismahdollisuudet Suomeen ovat huonot myös siksi, että kielitaito ei usein riitä. Lähes kaikki Euroopan maat perivät opiskelijoilta erilaisia maksuja, joten 162 suomalaisessa koulutusjärjestelmässäkin on syytä siirtyä perimään EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta lukukausimaksuja. Lukukausimaksun tulisi kattaa vähintään opetuksesta koituvat kustannukset. Lukukausimaksuista kertyy tuloja ja myös säästöjä, koska ainakin alkuun EU:n ulkopuolelta Suomeen opiskelemaan hakeutuvien määrä vähenisi ja hakijasuma saataisiin purettua. Edellä mainitun perusteella Oulunkylän Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että EU:n ja Euroopan talousalueen ulkopuolelta tulevilta korkeakouluopiskelijoilta aletaan periä lukukausimaksuja ja opintoihin lisätään myös suomen kielen opintoja pakollisena osana. Puoluehallitus (aloitteista nro 113-114): Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta on nostanut aloitteessaan esiin suomalaisten korkeakoulujen aseman kansainvälisessä koulutusviennissä sekä ne haasteet, jotka siihen liittyvät. Koulutusviennissä ei ole kyse vain siitä, että muissa maissa voidaan benchmarkata suomalaisten hyviä käytäntöjä. Optimaalisin tilanne olisi, jos arvostettu suomalainen koulutus voisi löytää paikkansa maailmalta, ja samalla tuoda taloudellisia resursseja Suomeen. Nämä taloudelliset resurssit voitaisiin jälleensijoittaa korkeakoulutuksen laadun ja tutkimuksen laadun kehittämiseen. Koulutusviennissä on paljon voitettavaa. Jos verrataan vaikkapa Ison-Britannian tai Ruotsin koulutusvientilukuihin, on Suomella vain opittavaa. Suomalaisten korkeakoulujen tulisi voida periä maksua tutkintoon johtavasta koulutuksesta, mikäli se järjestetään ulkomailla. Filiaalien perustaminen ulkomaille tulisi tehdä näin helpommaksi. EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksujen on arvioitu laskevan ulkomaalaisten opiskelijoiden määrää. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnankin esimerkkinä käyttämässä Tanskassa ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä romahti aluksi, mutta on sen jälkeen jatkanut hienoista nousuaan vuodesta toiseen. Lisäksi trendi on tosiaan ollut se, että ulkomaalaiset opiskelijat ovat yhä useammin jääneet Tanskaan opintojen päättymisen jälkeen. Puoluehallitus yhtyy sekä Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan että Oulunkylän Kokoomuksen esityksiin, joiden mukaan Suomessa pitäisi voida periä lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Puoluehallitus ymmärtää, että alkuvaiheessa lukukausimaksut eivät suoranaisesti lisää suomalaisten korkeakouluopintojen houkuttelevuutta, mutta suomalaisen koulutuksen laatu varmasti houkuttelee ulkomaalaiset opiskelijat jatkossakin Suomeen. Tanskan esimerkki on ollut rohkaiseva, ja antaa syytä näihin positiivisiin odotuksiin. Lukukausimaksukeskustelun yhteydessä olisi puoluehallituksen näkemyksen mukaan mahdollisuus käydä keskustelua myös siitä, miten ulkomaalaisia opiskelijoita voitaisiin kannustaa jäämään Suomeen valmistumisen jälkeen. Tässä lukukausimaksuihin voitaisiin yhdistää esimerkiksi niiden täysimääräinen verovähennysoikeus vaikkapa viiden vuoden aikana opintojen päättymisen jälkeen. Näin opiskelija ja Suomi jäisivät molemmat voiton puolelle, kun työn tekemisen kannustavuutta lisättäisiin. 163 Korkeakoulutuksen on jatkossakin puoluehallituksen näkemyksen mukaan säilyttävä maksuttomana suomalaisille. Näin pidetään huolta mahdollisuuksien tasa-arvosta sekä siitä, että suomalaisnuoret kaikenlaisista lähtökohdista voivat kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Puoluehallitus katsoo, että pakollisten suomenkielen opintojen lisääminen osaksi kansainvälisten opiskelijoiden tutkintoa ei ole tässä tilanteessa välttämätöntä. Opiskelijat oppivat arkisuomea opiskelutovereiltaan, eivätkä yleiset suomen kielen kurssit välttämättä vastaa tarpeeseen hallita oma ammattisanasto suomeksi. Sen sijaan puoluehallitus haluaisi nähdä, että työharjoitteluiden yhteydessä sekä ulkomaalaisten työllistyessä suomalaisiin yrityksiin, yrittäjiä kannustettaisiin tarjoamaan suomen kielen opetusta työn lomassa osana harjoittelua ja myöhemmin työsuhdetta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen nro 113 ja toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen nro 114 osalta. Aloite nro 115 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Korkeakoulutuksen kilpailukielto kumottava Suomi on asettanut vuonna 2012 itsellensä kunnianhimoisen tavoitteen olla maailman osaavin kansa. Kuitenkaan suomalaisen korkeakoulutuksen taso ei tämän tavoitteen saavuttamisen puolesta puhu kovinkaan vakuuttavasti. Kokoomus sivistyspuolueena on kautta aikojen korostanut kilpailun merkitystä laadun ja tehokkuuden lisäämisessä. Avaamalla Suomen rajat kansainvälisyydelle ja toivottamalla myös ulkomaalaiset yksityiset yliopistot tervetulleeksi voimme saavuttaa päättäjien asettamat tavoitteet. Suomalaiset korkeakoulut elävät lintukodossa, joka on vapautettu osallistumasta aitoon kilpailuun. Tällä hetkellä suomalaiset korkeakoulut kilpailevat keskenään opetus- ja kulttuuriministeriön ennalta määrittämästä potista rahaa. Korkeakoulujen kannusteet kehittyä ovatkin nollissa, sillä varsinaisia seurauksia paikallaan pysymisestä ei ole olemassa. Tästä syystä alistamalla korkeakoulukenttä aidolle kilpailulle, luomme oikeanlaista painetta kangistuneelle yliopistokentällekin uudistua laadukkaammiksi. Ulkomaisten korkeakoulujen rantautuessa Suomeen olisi luonnollista, että ne keskittyisivät tarjoamaan laadukkaampaa koulutusta tutkimuksen tekemisen sijaan. Tämä pakottaisi suomalaisia korkeakouluja panostamaan määrällisten tavoitteiden saavuttamisen lisäksi laadullisiin tekijöihin. Kaupallistuva koulutus ja yksityiset korkeakoulut nähdään Suomessa ainoastaan suomalaisen korkeakoulutuksen uhkana. On kuitenkin ironista, että samalla itseriittoisesti retostelemme suomalaisen koulutuksen ylivertaisuudella ja teemme laskelmia siitä, paljonko kansantalouteen tulisi uutta kertymää, mikäli alkaisimme viemään koulutusta ulkomaille. Jos emme kuitenkaan ole halukkaita kehittymään ja hyödyntämään kilpailun tuomaa painetta parantaa laatua, korkeakoulutuksen taso ei pian pärjää enää millään tasolla. Suomi on jo nyt auttamattomasti jäljessä esimerkiksi tietotekniikan hyödyntämisessä. Myös suomalaisella julkisin varoin tuotetulla koulutuksella on opittavaa muualta ja vapaa kilpailu olisi paras keino kehittää suomalaisen koulutuksen tasoa. 164 Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että korkeakoulujen tutkinnonanto-oikeus laajennetaan koskemaan myös yksityisiä korkeakouluja. Puoluehallitus: Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry ottaa aloitteellaan omalta osaltaan osaa keskusteluun, jossa yhdistyy samassa keskustelu maksuttomasta koulutuksesta, mutta myös suomalaisen korkeakoulutuksen laadusta. Erityisesti ensin mainittu on ollut Suomessa keskustelu, joka on herättänyt paljon tunteita sekä ajatuksia puolesta ja vastaan. Suomessa toimii tällä hetkellä kolme yksityistä korkeakoulua, joista kaksi on käytännössä virolaisiin korkeakoulututkintoihin tähtääviä. Kolmas on suomalainen, Helsinki School of Business, joka ei anna kandidaatin- tai maisterintutkintoihin tähtäävää korkeakoulutusta, vaan saatua osaamista pitää täydentää muilla opinnoilla, jotta niistä saisi itselleen tutkinnon. Suomi on Euroopan unionin jäsenmaa, kuten myös Viro, ja siten Virossa hankitut korkeakoulututkinnot ovat myös meillä tunnustettuja. Vaikka toiminta onkin vasta alkanutta ja pientä koulutusmääriltä, ovat suomalaiset korkeakoulut jo tavallaan alistettuja tälle kilpailulle Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunnan vaatimalla tavalla. Koulutuksen haasteet, jotka aloitteessakin nostetaan esille, kuten tieto- ja viestintäteknologian hyödyntäminen, ovat todellisia, ja niihin pitää pystyä vastaamaan jo Suomen kilpailukyvynkin nimissä. Tässä keskiössä ei pitäisi olla se, onko suomalaisille korkeakouluille riittävästi kilpailijoita vai ei. Laadullisiin tavoitteisiin pitäisi pystyä vastaamaan, ja kunnianhimoa on löydyttävä joka tapauksessa. On tärkeää seurata korkeakoulutuksen, kaupallisenkin, saralla tapahtuvaa kehitystä. Suomi ei saa maalata itseään nurkkaan, jossa se sanoo kategorisesti ”ei” kaikelle kehitykselle. Emme saa jäädä sivuun seuraamaan, miten muiden maiden korkeakoulut keräävät suomalaisetkin opiskelijat itselleen. Vaikka tämä kehitys tuskin laajassa mittakaavassa toteutuu, ei sitä pidä aliarvioida, vaan on hyvä pohtia, mitä tämä tarkoittaisi käytännössä tulevaisuudessa suomalaisten korkeakoulujen osalta. Ainakin keskustelu koulutusviennistä asettuu uudenlaiseen valoon, samoin keskustelu EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden lukukausimaksuista. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 116 Rovaniemen Kokoomusopiskelijat ry: Oikeusturvaa tehostettava koulukiusaamistapauksissa Koulukiusaamisen vähentämiseksi on luotu erilaisia projekteja ja hankkeita, joiden avulla halutaan ennaltaehkäistä kiusaamista. Niiden kiusaamistilanteiden varalle, joissa kiusaamiseen ei jostain syystä puututa, tai kiusaamista ei saada loppumaan, tulee sekä oppilailla että vanhemmilla olla käytettävissä riittävät ja tarpeeksi tehokkaat oikeusturvakeinot. Kantelu on tällä hetkellä ainoa hallinnollinen oikeusturvakeino kiusaamisen puuttumiseksi. Kantelu on kiusatun näkökulmasta hidas menettely. Kantelujen käsittely tapahtuu kirjallisesti ja aikaa saattaa kulua 165 useita kuukausia tai vuosia. Kantelun avulla kiusaamista ei välttämättä saada loppumaan, eikä kanteluprosessia saada välttämättä päätökseen, ennen oppilaan siirtymistä seuraavalle luokka-asteelle. Laissa tai sen esitöissä ei ole määritelty kiusaamista. Laissa ei myöskään ole määräyksiä siitä miten kiusaamiseen tulee puuttua ja kuka siitä vastaa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa velvoitetaan kouluja laatimaan suunnitelma opetussuunnitelman yhteyteen, jossa kuvataan mm. toimenpiteet ja vastuunjako koulukiusaamisen ehkäisemiseksi, huomaamiseksi tai selvittämiseksi. Suunnitelman tekoon ei ole kuitenkaan tarkkoja ohjeita, eikä sen toteutusta valvota mitenkään. On selvää, että koulut tarvitsevat selkeät ja yhdenmukaiset ohjeet siitä, miten koulukiusaamiseen tulee puuttua ja kenen vastuulla se on. Jotta ongelmaan voidaan puuttua, tulee se ensin määritellä. Kun puhumme samasta asiasta samalla nimellä, pystymme paremmin tunnistamaan kiusaamista ja puuttumaan siihen. Kirjaukset laissa ja selkeä toimintamalli kiusaamistapauksiin takaisi myös jokaiselle oppilaalle yhdenvertaisen ja tasapuolisen kohtelun. Tämän lisäksi tarvitaan tehokkaita oikeusturvakeinoja, joita vanhemmat tai oppilas voi hyödyntää. Oikeusturvakeinoja suunniteltaessa ja kehittäessä tulee huomioida lapsen oikeudet ja tarpeet. Oikeusturvan toteutumisen kannalta koulukiusaamiseen liittyviä asioita tulee aina tarkastella lapsen edun ensisijaisuuden periaatteen pohjalta. Edellä mainitun perusteella Rovaniemen Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan sen puolesta, että oppilaan ja vanhempien oikeusturvakeinoja kehitetään erityisesti koulukiusaamistapauksissa ja lainsäädäntöön tehdään tarvittavia muutoksia. Puoluehallitus: Rovaniemen Kokoomusopiskelijat ovat aivan oikealla asialla nostaessaan esiin oppilaiden ja vanhempien kehnon oikeusturvan koulukiusaamistapauksissa. Pahimmillaan koulukiusaaminen saattaa johtaa vuosien pahoinvointikierteeseen ja työkyvyttömyyteen. Koulun on oltava jokaiselle turvallinen ympäristö, jossa voi tuntea itsensä hyväksytyksi ja arvokkaaksi. Puoluehallitus katsoo suureksi ongelmaksi sen, että missään koulutusta säätelevässä laissa ei ole juurikaan määritelty koulukiusaamista. Perusopetuslain 29 §:n kolmannessa ja seitsemännessä momentissa koulukiusaaminen on jotenkin mainittu. Ensinnäkin: ”Opetuksen järjestäjän tulee laatia opetussuunnitelman yhteydessä suunnitelma oppilaiden suojaamiseksi väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä sekä toimeenpanna suunnitelma ja valvoa sen noudattamista ja toteutumista. Opetuksen järjestäjän tulee opetussuunnitelman yhteydessä laatia ja ohjeistaa suunnitelma kurinpitokeinojen ja kasvatuskeskustelun käyttämisestä ja niihin liittyvistä menettelytavoista. Opetushallituksen tulee opetussuunnitelman perusteissa antaa määräykset suunnitelmien laatimisesta.” 166 Toiseksi: ”Koulun opettajan tai rehtorin tulee ilmoittaa tietoonsa tulleesta koulussa tai koulumatkalla tapahtuneesta häirinnästä, kiusaamisesta tai väkivallasta niihin syyllistyneen ja niiden kohteena olevan oppilaan huoltajalle tai muulle lailliselle edustajalle.” On haastavaa, että opetuksen järjestäjän tulisi tehdä suunnitelma sellaista toimintaa vastaan, jota ei ole missään määritelty. Toisaalta puuttumisen velvollisuutta ei ole. On vain tiedottamisen velvollisuus. Ruotsissa koulukiusaaminen on määritelty laissa, ja puoluehallitus katsoo tämän olevan kehityssuunta, johon Suomessakin on siirryttävä. Lainsäädännön lisäksi hankalaksi tilanteen tekee se, että tällä hetkellä ei ole valvovaa tahoa tai valituskanavaa, johon oppilaat tai heidän vanhempansa voisivat turvautua. Hallintokantelun tekeminen aluehallintoviranomaiselle ei ole sellaista matalan kynnyksen toimintaa, jolla puututtaisiin todellisiin kiusaamistilanteisiin. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 117 Kälviän Kokoomus ry: Veikkauksen voitonjako oikeudenmukaiseksi Eduskunnan säätämän veikkausvoittojen jakamiseen nykyinen jakosuhdelaki on aikansa elänyt ja se vaatii oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi pikaista muutosta. Opetusministeriö jakaa nykyisen jakosuhdelain mukaan Veikkauksen tuotosta siten, että taide saa 38,5 %, urheilu 25 %, tiede 17,5 % ja nuorisotyö 9 %. Tämän lisäksi ministeriön vapaaseen harkintaan on jätetty 10 %, jonka käyttö määritellään joka vuosi erikseen. Alkuun veikkausvarat jaettiin kokonaisuudessaan urheilun ja liikuntakasvatuksen kesken. Poliittisten tarkoitusperien saadessa lisää jalansijaa veikkausvoittovarojen jaon suhteen ja tuolloin aikaisemmin pääministerinä olleen Kekkosen puheen innoittamina, jossa hän ilmaisi, että lisääntyvä julkisen vallan käyttö yhteiskuntapolitiikan alalla perustuu vasemmistolaiseen poliittiseen ajatteluun, niin näin syntyneen vasemmistoradikalismin innoittamina vuonna 1953 veikkausvoittovaroja jakamaan tulivat lisäksi tiede, taide ja nuorisotyö. Näin taloudellisten voimavarojen vähentymisen seurauksena Suomalainen urheilu ei ole kyennyt tuottamaan sitä määrää urheilijoita kansainväliselle huipulle, johon näillä luonteensa ja lahjojensa puolesta olisi ollut mahdollisuudet. Syy ja ainoa syy, ettemme ole pysyneet kansainvälisen tason huipulla, on taloudellisten voimavarojen puute. Naapurivaltiomme Ruotsi, Norja, Tanska käyttävät huippu-urheiluun moninkertaisen määrän euroja verrattuna Suomeen. Sama suhde harvaa poikkeuksetta lukuun ottamatta säilyy mentäessä muihin urheilua tukeviin valtioihin. Suomalainen on kiinnostunut urheilusta ja siitä todisteena on pidettyjen Moskovan MM-kisojen televisiolähetysten katsojamäärät, kun miesten keihäänheittoa seurasi peräti liki 2 miljoonaa suomalaista. Televisiossa lähetettyjen oopperajuhlien ja muiden juhlien konsertteja seuraa vain murto-osa, parhaimmillaankin vajaa 100 000 suomalaista. Nykyinen veikkausvoittovarojen jako ei näin ollen vastaa suomalaisten selkeän enemmistön mielipidettä ja vaatii sen johdosta pikaista uudistamista oikeudenmukaisemmaksi ja kansan enemmistön mielipidettä vastaavaksi. Edellä mainitun perusteella Kälviän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että 167 veikkausvoittovarojen jaossa, että urheilun osuudeksi tulee 38,5 %, taiteen osuudeksi 25 %, tieteen osuudeksi 17,5 %, nuorisotyön osuudeksi 9 % ja 10 % opetusministeriölle jaettavaksi erikseen päätettävällä tavalla. Silloin ne kohdistuvat oikeudenmukaisesti sille urheilulliselle pohjalle, joka alun perin on mahdollistanut koko veikkauksen synnyn. Puoluehallitus: Kälviän Kokoomus esittää aloitteessaan veikkausvoittovarojen muuttamista siten, että urheilun ja liikunnan saaman tuen osuutta nostettaisiin 38,5 %:iin ja vastaavasti taiteen osuutta voittovaroista laskettaisiin 25 %:iin. Keskeisenä perusteena voittovarojen jakosuhteen muutokselle Kälviän Kokoomus pitää tarvetta panostaa voimakkaammin huippu-urheilun tukemiseen. Keskustelu veikkausvoittovarojen kohdentamisesta ei ole uusi. Veikkauksen edeltäjänä toiminut Oy Tippaustoimisto Ab perustettiin vuonna 1940 urheilujärjestöjen toimesta, jolloin yhtiön voittovarat jaettiin pelkästään urheilun rahoittamiseksi. Myöhemmin edunsaajiksi tulivat myös taide, tiede ja nuorisotyö, jolloin urheilun saama veikkausvoittovarojen osuus on laskenut jatkuvasti. Vielä 1950 luvulla urheilun osuus voittovarojen jakamisessa oli 60 %, mutta osuus on laskenut viisi prosenttia kerrallaan siten, että 1973 osuus oli 45 % ja 1983 osuus oli 36,6 %. Taso laski entisestään 25 % nykyisen voimassa olevan jakosuhdelain säätämisen myötä. Nykyiset veikkausvoittovarojen edunsaajat on säädetty arpajaislaissa vuodelta 2001. Edunsaajien keskinäiset jakosuhteet määritellään samaan aikaan annetussa niin sanotussa jakosuhdelaissa, jossa urheilun ja liikuntakasvatuksen osuudeksi on määritelty 25 %, nuorisotyön 9 %, tieteen 17,5 % ja taiteen 38,5 % jaettavista veikkausvoittovaroista. Lisäksi jäljelle jäävä osuus, 10 % jaetaan edellä mainittuihin tarkoituksiin sen mukaan kuin vuosittain valtion talousarviossa päätetään. Opetus- ja kulttuuriministeriö on viime vuosina jakanut 10 % osuuden samassa suhteessa toimialojen saaman veikkausvoittovarojen jakamisen kanssa. Siten veikkausvoittovaroista jaetaan esimerkiksi liikunnan hyväksi keskimäärin 27,5 % vuosittain. Taiteen ja kulttuurin toimialaa voidaan vertailla useasta näkökulmasta liikunnan toimialaan. On selvää, että sekä taiteen ja kulttuurin että liikunnan toimialat ovat yhteiskunnassamme suuria. Toimeenpantujen kehyssäästöjen myötä taiteen valtionrahoitusta on siirretty veikkausvoittovaroihin, esimerkiksi näin toimittiin Valtion taidemuseon säätiöittämisen jälkeen Kansallisgalleriaksi vuoden 2014 alusta. Urheilun ja liikuntakasvatuksen tukemiseen osoitetuilla veikkausvoittovaroilla tuetaan huippu-urheilun kehittämistä, rahoitetaan urheiluseurojen toimintaa, osoitetaan varoja kuntien liikuntapaikkarakentamiseen ja liikuntatieteellisen tutkimuksen edistämiseen. Valtion talousarviosta liikunnan edistämiseen osoitetut varat perustuvat tällä hetkellä täysin veikkausvoittovarojen jakamiseen. Kun taiteen ja kulttuurin rahoituksesta 52 % pohjautuu veikkausvoittovaroista saatavaan rahoitukseen, niin liikunnan ja urheilun rahoituksesta peräti 99,7 %. Liikuntapolitiikan edistämiseen kohdennettu budjettirahoitus on siten typistetty olemattomiin. On selvää, että liikunnan ja urheilun edistämisellä on merkittävät kansantaloudelliset sekä ihmisten työ- ja toimintakykyä edistävät vaikutukset. Erityisesti lasten ja nuorten liikunta edistää kestävää terveyttä ja hyvinvointia läpi elämän. 168 Puoluehallitus näkee, että liikunnan ja urheilun rahoituksen vahvistamiselle on olemassa vahvat perusteet. Samalla urheilun ja liikunnan toimijoita on kannustettava entistä enemmän hankkimaan omaehtoista rahoitusta veikkausvoittovaroista saatavan rahoituksen lisäksi. Suomalaisen huippu-urheilun ja suomalaisten liikkumisen edistäminen ovat myös isoja yhteiskunnallisia tavoitteita, joissa yksityisillä tukijoilla on keskeinen merkitys. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että liikunnan rahoituksen pohja on riittävän vahva ja laaja, jotta sekä suomalaisten liikuntatottumuksia saadaan edistettyä, nuorten seuratoimintaa tuettua ja suomalaista huippu-urheilua vietyä vahvemmalle tasolle. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 118 Helsingin Kansallisseura ry: Sadan euron omavastuu ay-vähennykseen Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ovat kokonaisuudessaan vähennyskelpoisia verotuksessa. Valtio kärsii tästä vuosittain noin 200 miljoonan euron veromenetykset. Vastaavaa verovähennystä ei ole annettu ammattiliittoihin kuulumattomille henkilöille kuten yrittäjille. Ammattiyhdistysten jäsenpalvelut tulisi kustantaa jäsenten, ei valtion toimesta. Ruotsissa ay-vähennyson poistettu kokonaan. Sadan euron omavastuuosuuden asettaminen säästäisi valtiolta 75 miljoonaa euroa. Edellä mainitun perusteella Helsingin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennykseen tulisi verotuksessa sadan euron omavastuu. Aloite nro 119 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Palkansaajien ja työnantajien liittojen verovähennysoikeus poistettava Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuista ja työttömyyskassamaksuista säädetään TVL 31 ja 95 §:ssä. TVL 31.1 §:n 6 kohdan mukaan ne ovat vähennyskelpoisia tulon hankkimisesta aiheutuneina menoina. Liittojen jäsenmaksujen verovähennysoikeudesta aiheutuu valtiolle 200 miljoonan veromenetykset. Viime aikoina useita muitakin verovähennysoikeuksia on leikattu. Järkeviä säästöjä etsittäessä työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen verovähennysoikeus ei voi muodostua pyhäksi. Suomessa jokaista koskee yhdistymisvapaus ja järjestäytymisaste on verrattain suuri noin 75%. Kokoomusopiskelijat kannattavatkin järjestäytymistä eikä tämä aloite vastusta itse toimintaa. Nykyisellään ei ole kuitenkaan enää perusteltua, miksi valtio kompensoisi mihinkään yhdistykseen kuulumista verovähennysoikeuksin. Työmarkkinajärjestöiden jäsenmaksujen verovähennysoikeuden voidaan nähdä olevan historiallinen jäänne, jota on syytä tarkastella kriittisesti. Jälleen tänä vuonna otsikoihin on noussut ammattiliittojen varojen käyttäminen yksittäisen SDP:n puheenjohtajaehdokkaan puolueensisäiseen vaalikampanjaan. Tämänkaltainen varojen käyttö ei pitäisi olla soveliasta ja se asettaa etenkin valtion kompensaation kyseenalaiseksi. 169 Voidaan myös perustellusti nähdä, että keskitetyt työehtosopimukset aiheuttavat työttömyyttä ja loukkaavat yksilön sopimisvapautta, kartellisoituneet työmarkkinat vähentävät kilpailua ja palkkojen ylihinnoittelua, joka ajaa elinkeinoa Suomen ulkopuolelle. Lisäksi valta kasautuu ulkoparlamentaarisille voimille. Ammattiyhdistysliike vaatii uudistumista, jota valtio voi myös omalla toiminnallaan jouduttaa. Perusteltua on, että jokainen jäsen ottaa itse vastuunsa liittoon liittymisestä, myös jäsenmaksusta, jonka kautta maksun vastineesta pidetään myös tarkemmin huolta. Valtion tuki stabiloi ja estää ammattiyhdistysliikkeen uudistumisen. Tasapuolisuuden nimissä molempien työmarkkinaosapuolten jäsenmaksun verovähennysoikeus tulisi poistaa. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että palkansaaja- ja työantajayhdistysten jäsenmaksut eivät ole verovähennyskelpoisia. Aloite nro 120 Kupittaan Kokoomus ry: Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeuden poistaminen Suomessa on viimeiset vuodet kiristetty kaikilla tavoin verotusta. Varsinkin vähennyksien osalta on tehty karsintaa niin yksityisillä kuin yrityksilläkin. Esimerkiksi asuntolainojen korkojen vähennysoikeutta on supistettu ja se koskettaa rajusti nuoria lapsiperheitä. Yrityksiltä poistettiin viimeksi edustuskuluvähennys, joka oli markkinoinninkannalta hyvin kyseenalaista ja näin saattaa vaikuttaa suoraan työllisyyteen. On kuitenkin yksi vähennys oikeus, johon ei ole puututtu ja se on kaiken lisäksi rajoittamaton. Tämä vähennys on työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksusta tehtävävähennys niin työntekijäpuolella kuin työnantajillakin. Nyt kyseinen vähennysoikeus on veronmaksajia kohtaan epäoikeuden mukainen ja moraaliton. Vähennysoikeutena tämä lienee ainutlaatuinen. Esimerkiksi Ruotsissa se on poistettu useita vuosia sitten, eikä sitä ole kukaan ehdottanut takaisin. Tämä vähennysoikeus pitää sisällään yli 500 milj. euroa verovaroja, joita järjestötkäyttävät omiin valtakoneistoihinsa ja korruptioon. Jopa maksavat Demarien sisäisiä puheenjohtaja kampanjakuluja. Niitä ei luulisi verovaroin tehtäväksi tarkoitettu. Tämä on vain esimerkki lähimenneisyydestä. Edellä mainitun perusteella Kupittaan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, 170 että Kokoomus tulee vaatimaan jatkossa ko. vähennysoikeuden poistoa ja pitää sen olemassaoloa paheksuttavana ja epäoikeudenmukaisena. Puoluehallitus (aloitteista nro 118-120) Helsingin Kansallisseuran, Tuhatkunnan ja Kupittaan Kokoomuksen aloitteissa esitetään työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksun verovähennysoikeuden rajaamista tai poistamista. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuista ja työttömyyskassamaksuista säädetään tuloverolain (TVL) 31 ja 95 §:ssä. Tuloverolain 95 §:n mukaan työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut saadaan vähentää täysimääräisinä. Palkkatulosta myönnettävä tulonhankkimisvähennys ei rajoita näiden maksujen vähennysoikeutta. Työmarkkinajärjestöä ei ole määritelty lainsäädännössä. Vakiintuneen käsityksen mukaan työmarkkinajärjestöjä ovat etujärjestöt, joiden päätehtävänä on keskinäisillä neuvotteluilla sopia molempia osapuolia sitovasti työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten noudatettavista ehdoista. Tällaisia työmarkkinajärjestöjä ovat esim. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK), Suomen Teknisten Toimihenkilöjärjestöjen Keskusliitto (STTK), Akava ja Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) sekä niiden jäsenyhdistykset. Tuloverotuksessa lähtökohtana on, että veropohja on mahdollisimman laaja. Tämä tarkoittaa, että veronalaiseksi tuloksi määritellään verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot sekä eräät laskennalliset tulot. Vastaavasti tulojen hankkimisesta ja säilyttämisestä aiheutuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähentäminen ei kuulu tähän normiin. Esimerkiksi valtiontalouden tutkimuslaitos arvioi, että vähennystä ei voida pitää aidosti tulonhankkimiskustannuksena. Näin sen vähennyskelpoisuudesta aiheutuu verotukea. Työmarkkinajärjestöihin kuulumista tuetaan vuosittain verotuella, jonka suuruudeksi VM arvioi 75 miljoonaa euroa. Valtiovarainministeriön arvion mukaan työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelpoisuuden poistaminen (pk. työttömyyskassojen jäsenmaksut) lisäisi julkisyhteisöjen verokertymää 75 miljoonaa euroa vuositasolla. Tästä valtion osuus olisi 25 miljoonaa euroa, kuntien 45 miljoonaa euroa sekä seurakuntien ja KELA:n osuus 5 miljoonaa euroa. Kokoomuslaisen veropolitiikan tavoitteena on laaja veropohja ja kohtuulliset verokannat. Kokoomus pitää tärkeänä, että työllisyyden ja kasvun kannalta tehottomia verotukia vähennetään ja vastaavasti verokantoja alennetaan. Tällä olisi myönteisiä vaikutuksia talouskasvuun ja työllisyyteen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteet seuraavassa muodossa: ”Puoluekokous toteaa Kokoomuksen tavoitteena olevan tehottomien verotukien, kuten työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennysoikeuden, poistaminen ja verokantojen vastaava alentaminen.” Aloite nro 121 Lapin Kokoomus ry: Edustuskulujen verovähennysoikeuden ottaminen takaisin käyttöön 171 Edustuskulut on saatettava takaisin verovähennysoikeuden piiriin, koska jo verotuksen yleisen periaatteen mukaisesti tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ovat vähennyskelpoisia. Edustuskulujen verovähennysoikeuden poistaminen on tuottanut ja tulee tuottamaan haittaa edustustarkoitukseen palveluja tuottaville yrityksille Lapin matkailussa ja kesän festivaalitapahtumissa. Pellervon taloustutkimus PTT:n tekemän yrittäjäkyselyn mukaan edustuskulujen verovähennysoikeuden poistaminen vähentää yritysten ja yhteisöjen edustuskuluja 40 prosenttia eli 154 miljoonaa euroa, yritysten osto- ja kulutus käyttäytymismuutosten vuoksi. Kehityssuunta on Lapin matkailulle kohtalokas, verotuksellisen hyödyn jäädessä 9 – 16 miljoonaan euroon, hallituksen laskemien 38 miljoonan euron sijasta. Edustuskulut ovat osa normaalia yritystoimintaa, ja niiden verovähennysoikeus kannustaa yrityksiä tilaamaan palveluita kotimaisilta pk-yrityksiltä. Verovähennysoikeuden poistolla on vahingollinen vaikutus myös nuorten työllisyyteen. Matkailualalla ei uskalleta palkata työntekijöitä, kun ei voida luottaa siihen, että yritykset käyttävät matkailu-, ravintola- ja ohjelmapalveluita. Edellä mainitun perusteella Lapin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että edustuskulut saatetaan takaisin verovähennysoikeuden piiriin. Aloite nro 122 Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry: Edustuskulujen verovähennysoikeus palautettava Hallituspuolueet sopivat kehysriihessä keväällä 2013 edustuskulujen verovähennysoikeuden poistamisesta kuluvan vuoden alusta alkaen. Ravintola- ja matkailualoille tämä aiheuttaa suuria menetyksiä, mikä näkyy työllisyydessä ja siten myös valtion verokertymässä. Ravintola- ja matkailualat ovat hyvin työvoimavaltaisia. Niille työllistyy runsaasti melko kokemattomia työntekijöitä, joista suuri osa on nuoria. Alojen työllistämisedellytysten heikentymisen voidaan siis sanoa aiheuttavan nuorisotyöttömyyttä. Yritysten tulee maksaa veroa, kun tulosta syntyy. Edustuskulut ovat yritykselle menoja, jotka vähentävät yhtiön tulosta. Jos niitä ei saa vähentää verotuksessa, se tarkoittaa, että yritykset joutuvat maksamaan veroa tuloksesta, jota ei ole todellisuudessa koskaan syntynytkään. Edustuskulujen verovähennysoikeuden poistaminen heikentää kotimaisten palvelujen kysyntää. Päätös on myrkkyä suomalaiselle työlle. Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry pitää pöyristyttävänä, että kokoomusjohtoinen hallitus on näin räikeästi lyönyt työteliästä Suomi-neitoa kasvoille. Edellä mainitun perusteella Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin edustuskulujen verovähennysoikeuden palauttamiseksi. 172 Aloite nro 123 Tapiolan Kokoomus ry: Matkailu- ja ravintola-alan kilpailukyky palautettava Elinkeinopolitiikassa on ollut Suomessa pitkään yksi totuus, vain tavaravienti on tärkeää. Kotimarkkinoilla toimivien yritysten tuottamien palvelujen ja tavaroiden osuus on kuitenkin jo selvästi yli puolet BKT:stä. Työllisyydestä niiden osuus on vielä suurempi. Vireät kotimarkkinat tulee ottaa tavaraviennin rinnalle tärkeänä työllistäjänä ja verotulojen tuottajana. Kotimarkkinoilla toimivat yritykset eivät toimi suljetussa taloudessa kuten vieläkin usein väitetään. Globalisoituminen, mukaan lukien verkkokaupan kehittyminen ja Itä-Euroopan halpamaiden (erityisesti Viron) EU-jäsenyys on muuttanut tilannetta merkittävästi ja pysyvästi. Kilpailu esimerkiksi matkailussa ja kaupassa on kiristynyt huomattavasti. Suomalainen matkailuja ravintola-ala ja kauppa eivät ole hintakilpailukykyisiä. Yhtenä keskeisenä syynä tähän ovat suuret kiinteät kustannukset, muun muassa Euroopan kärkiluokkaa oleva verotus ja työvoiman sivukustannukset. Kestävyysvajetta on hoidettu verotusta kiristämällä. Matkailu- ja ravintola-alan verotus on kiristynyt tuntuvasti vuoden 2013 alusta lukien. Tuolloin korotettiin yleistä arvonlisäveroa. Tämän vuoden alusta korotettiin sähkö-, virvoitusjuoma- ja alkoholiveroja. Myös edustuskulujen verovähennysoikeus poistettiin. Verojen korotukset eivät kuitenkaan tuo budjetoituja verotuloja, koska kysyntä vähenee ja siirtyy Viroon ja harmaille markkinoille. Lain noudattamisesta muodostuu kilpailuhaitta. Tästä on kaksi hyvää esimerkkiä: 1. Alkoholiveron tuotto jäi 93 miljoonaa euroa pienemmäksi kuin syksyllä 2012 budjetoitiin. Kohonneiden hintojen vuoksi alkoholin myynti väheni selvästi kaikissa kotimaisissa jakelukanavissa (Alko, päivittäistavarakauppa ja ravintolat). Matkustajatuonti kasvoi TNS-Gallup Oy:n tekemän kyselytutkimuksen mukaan 15 prosenttia vuonna 2013. Tämä merkitsi sitä, että alkoholin kulutus Suomessa kasvoi verrattuna edelliseen vuoteen. Verotulojen menestys on tuntuvasti suurempi kuin 93 miljoonaa euroa, koska suomalaiset Virossa käydessään käyttivät myös palveluja ja hankkivat tavaroita. Verotulojen menetys oli siten reilusti yli 100 miljoonaa euroa. 2. Toinen esimerkki on edustuskulujen verovähennysoikeuden poisto. VM laski, että se tuo valtiolle 38 miljoonaa euroa verotuloja. Näin ei tule käymään. Yritykset Lapista ovat kertoneet jopa 20 - 30 prosenttia pienemmästä myynnistä viime vuoteen verrattuna. Tämä luo työttömyyttä ja verotulojen vähentymistä. Edustuskulut ovat ainoa yrityksen tulon hankkimisesta syntynyt meno, joka on vähennyskelvoton. Tämä on verotuksen periaatteidenkin vastaista. Se on epätarkoituksenmukaista myös siksi, että edustusmatkalla esim. Lapissa yritys työllistää suomalaisia ja nauttii lähes yksinomaan suomalaisia palveluja. Työllisyys ja verotulot hyödyttävät Suomea. Alkoholin myynti ravintoloissa on vähentynyt rajusti vuodesta 1997 lukien. Tänä vuonna enää 10 prosenttia alkoholista kulutetaan ravintoloissa. EU:n kirein alkoholiverotus ja ravintola-alan ylitiukka sääntely on johtanut kysynnän vähenemiseen. Samanaikaisesti alkoholin matkustajatuonti on kasvanut reilusti. Juhlien järjestäminen ravintoloissa ja muissa tiloissa, joissa ei tarvitse noudattaa alkoholilain määräyksiä on kasvanut viidessä vuodessa huimasti. Lainsäätäjä ja viranomaiset ovat korkealla verotuksella, tiukalla lainsäädännöllä ja epätarkoituksenmukaisella valvonnallaan kurjistanut lain mukaan toimivaa anniskeluravintola-alaa. Tämä on edesauttanut harmaiden markkinoiden kukoistusta. 173 Matkailu- ja ravintola-ala on erittäin työvoima- ja verointensiivinen ala. Ala työllistää paljon nuoria. Kun toimialoilla Suomessa on keskimäärin 12 prosenttia alle 26 - vuotiaita, matkailu- ja ravintola-alalla heitä on 30 prosenttia. Kun matkailu- ja ravintola-alan kilpailukyvystä pidetään huolta, toimiala voi kasvaa ja kasvun myötä tuoda työllisyyttä ja verotuloja kaikkialla Suomessa. Seuraavalla vaalikaudella tulisi perustaa matkailun strateginen ohjelma ohjelmajohtajineen. Ohjelmassa käytäisiin läpi keinot, joilla matkailu- ja ravintola-ala saataisiin kasvuun. Hyvä ja edullinen keino toimialan kasvattamiseen on matkailumarkkinointiin ulkomailla käytetyn rahoituksen kasvattaminen noin 10 miljoonan euron tasolta 20 miljoonaan euroon. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - Kotimarkkinoilla toimivien palveluyritysten verotusta ja kiinteitä kustannuksia kevennetään. Se luo työpaikkoja ja kysynnän kasvun myötä myös lisää verotuloja. - Alkoholin arvonlisävero lasketaan samalle tasolle ravintolaruoan kanssa (14 prosenttiin). Tämä ohjaa alkoholin kulutusta valvottuun ravintolaympäristöön, joka tuo verotuloja ja työllisyyttä. - Edustuskulujen verovähennysoikeus palautetaan täysimääräisesti. On myös vahvat perusteet sille, että edustuskulut ovat täysin eivätkä vain 50 prosenttisesti vähennyskelpoisia. Puoluehallitus (aloitteista nro 121-123): Lapin Kokoomus, Pirkanmaan Kokoomusnuoret ja Tapiolan Kokoomus esittävät aloitteissaan yritysten edustusmenojen saattamista takaisin vähennysoikeuden piiriin. Pääministeri Kataisen hallitus sopi keväällä 2013 laajasta yhteisö- ja osinkoverouudistuksesta. Yhteisöverokantaa alennettiin vuoden 2014 alusta 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Kuluneen vaalikauden aikana yhteisöverokantaa on alennettu yhteensä kuudella prosenttiyksiköllä eli noin 1,2 miljardilla eurolla. Yhteisöverokannan alentamisella on merkittäviä positiivisia vaikutuksia talouskasvuun ja työllisyyteen. Aiemmin elinkeinoverolain 8 §:n 8 kohdan mukaan edustusmenojen määrästä oli vähennyskelpoista 50 prosenttia. Verotuksessa vähennyskelpoisten edustusmenojen määrää oli rajoitettu, koska edustusmenoihin oli katsottu niiden luonteen vuoksi sisältyvän myös elantokustannukseksi katsottavaa etua. Edustusmenoina pidetään elinkeinotoimintaan liittyviä, yrityksen ulkopuolisiin henkilöihin, kuten asiakkaisiin tai liiketuttaviin, kohdistuvia vieraanvaraisuudesta tai muusta huomaavaisuudesta aiheutuneita menoja. Edustamisella pyritään liiketoiminnan edistämiseen ja esimerkiksi uusien liikesuhteiden luomiseen tai entisten suhteiden säilyttämiseen ja parantamiseen. Yrityksen omaan henkilökuntaan kohdistuvat menot eivät ole edustusmenoja. Nämä menot ovat yleensä kokonaan vähennyskelpoisia menoja joko palkkamenoina tai muina tulonhankkimismenoina. Edustusmenoja ovat kaikki menoerät, jotka ovat syntyneet edustustarkoituksessa. Tällaisia ovat esimerkiksi ravintolamenot ja edustuslahjat, edustusmatkoista aiheutuneet matka- ja majoituskulut tai edustustilaisuutta varten palkatun tarjoiluhenkilökunnan palkat. Lisäksi edustusmenoja voivat olla 174 edustamiseen käytetystä omaisuudesta, kuten kiinteistöstä tai veneestä, aiheutuneet menot ja tällaisen omaisuuden hankintamenosta tehdyt poistot. Osana vuoden alusta voimaan astunutta yhteisö- ja osinkoverouudistusta yhteisöveron veropohjaa laajennettiin. Osana uudistusta edustusmenojen vähennyskelpoisuus poistettiin kokonaan. VM arvioi, että muutos lisää yhteisöveron vuotuista tuottoa noin 38 miljoonalla eurolla. Edustusmenojen vähennyskelpoisuutta koskeva muutos on elinkeinoverotuksen systematiikan kannalta ongelmallinen. Elinkeinoverolain pääperiaatteena on se, että kaikki verovelvollisen todellisessa ja vakaassa tulon hankkimis- tai säilyttämistarkoituksessa suorittamat menot ovat täysimääräisesti vähennyskelpoisia. Edustuskulujen osalta tästä pääsäännöstä poikettiin vuonna 1993, kun vähennysoikeus rajoitettiin 50 %:iin. Elinkeinotoiminnan tuloverotus on nettoverotusta. Kaikki vakaassa tulonhankkimistarkoituksessa maksetut menot ovat vähennyskelpoisia, ellei ole päteviä perusteita rajoittaa menojen vähennyskelpoisuutta. Tietyillä toimialoilla edustusmenojen merkitys elinkeinotoiminnan edistämisessä on olennainen. Edustusmenot kuuluvat elinkeinotoimintaan ja niillä tähdätään liiketoiminnan edistämiseen ja niiden vähennyskelpoisuudelle on asialliset perusteet. Toisaalta muutos tekee yhä tärkeämmäksi rajanvedon markkinointi- ja mainosmenoihin, jotka ovat edelleen kokonaan vähennyskelpoisia. Edustuskulujen vähennysoikeuden poisto vaikuttaa heikentävästi matkailuelinkeinon ja kasvua tavoittelevien yritysten toimintaedellytyksiin. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan arvion mukaan yritysten käyttäytymismuutosten vuoksi vuoden alusta voimaan astuneen muutoksen tuotto jää olennaisesti odotettua pienemmäksi. Elinkeinoverolain perusperiaatteiden mukaista olisi se, että edustusmenojen täysimääräinen vähennysoikeus palautettaisiin. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteet seuraavassa muodossa: ”Puoluekokous toteaa Kokoomuksen tavoitteena olevan edustusmenojen täysimääräisen vähennysoikeuden palauttaminen.” Puoluehallitus viittaa alkoholin arvonlisäveron laskemista koskevan esityksen osalta aloitteeseen nro 132 liittyvään vastaukseen. Aloite nro 124 Haukilahden-Westendin kansallisseura ry: Suomalainen yritysten omistaminen kilpailukykyiseksi Yritysten osakkeet ja yritykset tuottavat hyvin. Tavoite on suunnata niihin enemmän suomalaista pääomaa ja parantaa omistamisen taitavuutta. Siksi yritysten osakkeiden ja yritysten tuoton verotuksen on oltava kilpailukykyistä ja neutraalia verrattuna muihin kohteisiin. Verotuksen korkeus ja epäneutraalius 175 Korkea ja epäneutraali kokonaisverotus kohdentaa pääomat huonosti tuottaviin kohteisiin. Nyt verotus suosii pääoman siirtymistä pörssiyrityksistä kiinteistöihin tai tileille. Yritykset tuottavat vaurautta kansakunnalle työllistämällä, yhteisöverolla, osingoilla ja arvonnousulla. Kiinteistöneliöt tuottavat kustannuksia. Omistajan kokonaisvero sisältäen yhteisöveron, pääomaveron ja inflaatioveronyhteisvaikutuksen on seuraava: Pörssiyrityksen henkilöomistaja Listaamattoman yrityksen henkilöomistaja (osinko alle 150000 ja max. 8% omasta pääomasta) Pörssiyrityksestä yli 10 % omistava yhtiö tai yleishyödyllinen yhteisö Sijoitusasunto 52,0 % 42,6 % 20 % 38,7 % Ruotsalaisen Aktiespararna järjestön mukaan yrityksestä ulos jaetun voiton kokonaisvero on OECD maissa keskimäärin 33,8% ja EU-maissa 31,5 %. Aloitteella tavoiteltava hyöty Suomessa on 80 miljardia nollakorkoisilla tileillä. Jos tileiltä siirtyisi kohtuullisen verotuksen kannustamana osakkeisiin 40 miljardia, ilman veroja tuotto olisi 7 %:n reaalituotolla 50 vuodessa 1112 miljardia enemmän kuin tilillä 1 %:n reaalituotolla. Se on vuotta kohden 22.2 miljardia lisää vaurautta suomalaisille. Verojen vaikutus on merkittävä. Jos nimellistuotosta peritään vuosittain nykyinen pääomavero, reaalituotto kutistuu noin 193 miljardiin ja 3.9 miljardiin vuotta kohden. Taitava omistaminen on päätöksiä minkä liiketoiminnan omistusta ostetaan tai myydään, paljonko pääomaa sijoitetaan tai miten liiketoimintoja ja niiden tuottoja kasvatetaan. Kohtuullinen verotus houkuttelee oppimaan taitavaksi yritysten omistajaksi ja johtajaksi. Omistaminen tuottaa hyvin pitkän ajan kuluessa. Siitä kannattaa tehdä Suomelle menestystekijä. Suomalainen työ on tärkeää, mutta joudumme myymään sen maailmanmarkkinahintaan. Suomen taloudelliselle menestymiselle tärkeät pörssiyritykset toimivat joustavasti globalisaation maailmassa ja tuovat vaurautta maahan Suomen ulkopuolelta. Kotimainen omistus pitää ydinliiketoiminnan Suomessa. Korkea verotus siirtää omistuksen ulkomaille Korkea kokonaisverotus siirtää suomalaista omistusta ulkomaisille omistajille. Korkea verotus laskee omistajan tuottoa. Ulkomainen omistaja maksaa matalaa veroa ja saa siten korkeampaa tuottoa, jolloin hänen kannattaa maksaa enemmän yritysten osakkeista. Osakkeet siirtyvät ulkomaiseen omistukseen ja Suomesta tulee ”renkivaltio”. Nyt pörssissä ulkomaalaisen omistuksen osuus on 41 %. Osingoista 60 % menee ulkomaille. Kaksinkertaista verotusta voi keventää huojentamalla yritysten osinkojen ja myyntivoiton veroa 75 – 85 %. Muutoksen voi rahoittaa veropohjan laajentamisella, pääoman siirtymisellä paremmin tuottaviin kohteisiin, veroitettavan omaisuusmassan nopeammalla kasvulla ja muilla dynaamisilla vaikutuksilla. 176 Edellä mainitun perusteella Haukilahden-Westendin kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että omistamisen kokonaisverotuksen eli yhteisö-, pääoma- ja inflaatioveron yhteisvaikutuksen osakeyhtiön henkilöomistajalle on oltava seuraavalla hallituskaudella korkeintaan 33 %. Aloite nro 125 Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry: Kaikkia osinkoja verotettava samalla prosentilla Nykyisessä osinkoverotuksessa jo sillä on väliä, nostaako osinkoja pörssiyhtiöstä vai listaamattomasta yhtiöstä. Tämä hidastaa yritysten listautumista pörssiin ja sijoittamista pörssiyhtiöiden osakkeisiin. Lisäksi pelkästään vierailu Verohallinnon sivuilla todistaa osinkoverotuksen sekavuuden. Esimerkiksi listaamaton yhteisö voi jakaa osinkoa listatulle yhteisölle verovapaasti, mutta jos osinkoa jaetaan toisinpäin, verotukseen vaikuttaa omistusprosentti osakepääomasta. Hallituksen osinkoveropäätöksestä nousseen kohun aikoihin Osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtaja Timo Rothovius ehdotti kaikkien pörssiyhtiöiden osinkojen verottamista ja osinkoveron laskemista. Tätä mukaileva malli on syytä ottaa käyttöön, koska verotuksessa ei pitäisi olla väliä osingon alkuperästä. Verotettavien osinkojen määrällinen kasvu mahdollistaa sekä osinkoveron laskemisen että verotulojen suuremman kertymisen. Aikaisemmin verovapaita osinkoja aletaan verottaa yhdessä nykyisin verotettavien kanssa samalla riittävän alhaisella veroprosentilla. Koska veroprosentti on kaikille osingoille sama, yhteisön on helppo vähentää verot jaettavasta osingosta valmiiksi. Alhaisempi veroprosentti rohkaisee sijoittamaan ja laajempi verotus luo kestävämmän pohjan osinkoverolle. Edellä mainitun perusteella Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että kaikkia osinkoja verotettaisiin jatkossa samalla veroprosentilla. Aloite nro 126 Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry: Osinkotuloverotusta on kevennettävä Vuonna 2014 pörssiyhtiöiden osingoista 85% on veronalaisia pääomaveron ollessa 30%. Näin ollen osingoista maksetaan veroa 25,5%. Pienten pääomien maassa yritystoimintaan sijoittaminen tulee tehdä mahdollisimman helpoksi ja kannustavaksi. Verotuksen tulee olla yksinkertaista ja kokonaisveroasteen tulee olla riittävän alhainen. Nykyinen osinkotuloverotus rankaisee eniten piensijoittajia. Piensijoittajat maksavat suhteessa suurimman osan osinkotuloverokertymästä, sillä institutionaaliset sijoittajat, esimerkiksi verovapaat säätiöt, pystyvät välttämään veron eri keinoin. Siksi nykyinen osinkotuloverotusmalli on piensijoittajan edun kannalta täysin kestämätön. Malli ei kannusta pitkäjänteiseen piensijoittamiseen ja huolestuttavan suuri osuus suomalaisten säästöistä onkin ennemmin pankkitalletuksissa kuin hyötykäytössä esimerkiksi yritystoimintaan investoituna. Pankkitalletusten määrä onkin noussut tasaisesti, ollen jopa 80 miljardia euroa vuonna 2011 (Finanssialan Keskusliitto). 177 Kansantaloudellisesti on kestämätöntä, että näinkin huomattava osa resursseista pidetään hyötykäytön ulkopuolella. Kannustamalla piensijoittajia osakesäästämiseen joko suorien osakesijoitusten tai erilaisten rahastojen kautta tuetaan suomalaisia yrityksiä ja luodaan laajaa suomalaista omistuspohjaa. Kaupankäynnin vilkastuttua yritysten likviditeetti paranee ja investointimahdollisuudet paranevat. Myös pitkään hiljaisena pysytellyt Helsingin Pörssi saisi kaivattua aktiivisuutta. Kannustavampi osinkotuloverotus voisi houkutella uusia pörssilistautujia. Kokoomuksen yleisenä tavoitteena on laaja veropohja sekä matalat yksittäiset verot. Osinkoverotuloverotuksen uudistus edistää ja kannattaa tätä ajattelua. Edellä mainitun perusteella Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan osinkotuloverotuksen keventämiseksi. Aloite nro 127 Tapiolan Kokoomus ry: Osinko- ja yritysverotuksen uudistaminen Osinko- ja yritysverotus on muuttunut lähes vuosittain. Osakeyhtiö muodossa yritystoimintaa harjoittavan yrittäjän kokonaisverotus on kasvanut ja muuttunut yhä kannustamattomammaksi kasvavine progressioineen. Tämä ehkäisee uuden yritystoiminnan syntyä sekä sukupolvenvaihdosten tekemistä jatkajakandidaattien puuttuessa. Osinkotulojen kokonaisveroaste ylittää jo keskimääräisen palkansaajan veroasteen eikä se näin ollen lainkaan huomioi yrittäjän pidempää vuosittaista työaikaa eikä riskinotosta aiheutuvaa vaatimusta suurempaan tuottoon. Lisäksi noteeraamattomasta yhtiöstä maksettava osinkotulo verotetaan pääosin ansiotulona, mutta sitä ei kuitenkaan oteta huomioon esimerkiksi sairauteen liittyviä korvauksia laskettaessa, kuten vastaavalla tavalla verotettava palkkatulo otetaan. Tämän seurauksena yrittäjien on vielä hoidettava oma sosiaaliturva vakuutusten tai vastaavien tuotteiden ja palvelujen kautta. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että yrittäjien kokonaisverotus osakeyhtiömuotoisessa yrityksessä saatettaisiin yritystoimintaa edistävälle tasolle ja joilla ansiotuloina verotettavat osinkotulot huomioitaisiin TyEL-palkkaa vastaavasti laskettaessa erilaisia yhteiskunnan etuuksia. Puoluehallitus (aloitteista 124-127): Kokoomuksen tavoitteena on Suomi, jossa kannattaa tehdä työtä, yrittää, omistaa, investoida ja kehittää omaa osaamistaan. Ainoastaan työ, yrittäminen ja taloudellisen toimeliaisuuden lisääntyminen mahdollistavat nykyisenkaltaisen hyvinvoinnin säilymisen myös tulevaisuudessa väestön ikääntyessä. Tästä syystä Kokoomus uskoo siihen, ettei Suomi menesty työntekoa ja yrittäjyyttä liiaksi verottamalla, vaan päinvastoin kannustamalla ihmisiä tekemään lisää työtä ja yrityksiä kasvamaan ja työllistämään. 178 Kokoomuksen veropolitiikan linja on selvä. Kokoomus haluaa yksinkertaisen verojärjestelmän, joka perustuu laajoihin veropohjiin ja mataliin verokantoihin. Kokoomus haluaa siirtää verotuksen painopistettä työn ja yrittämisen verottamisesta kuluttamisen verottamiseen. Pääministeri Kataisen hallitus on tehnyt tämän linjan mukaista veropolitiikkaa. Koko vaalikauden tasolla valtion ansiotuloveroja on kevennetty 600 miljoonalla eurolla ja yhteisöveroa 1,1 miljardilla eurolla. Valtion velkaantumisen taittamiseksi esimerkiksi arvonlisäveroja on kiristetty 950 miljoonalla, energiaveroja 800 miljoonalla eurolla ja muita epäsuoria veroja noin miljardilla eurolla. Oulun Läänin Kokoomusnuoret ry, Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry, Haukilahden-Westendin kansallisseura ry ja Tapiolan Kokoomus ry pureutuvat aloitteissaan yhteen kokonaisuuden kannalta tärkeään verolajiin, osinkoverotukseen. Kaikissa aloitteissa esitetään osinkoverotuksen keventämistä, jotta verotus kannustaisi nykyistä paremmin yrittäjyyteen ja yritystoimintaan sijoittamiseen. Lisäksi KaakkoisSuomen Kokoomusnuoret esittävät, että kaikkia osinkoja verotettaisiin jatkossa samalla veroprosentilla.Tapiolan Kokoomus puolestaan esittää, että ansiotulona verotettava osinko otettaisiin huomioon yhteiskunnan etuuksia, esimerkiksi sairauteen liittyviä korvauksia laskettaessa. Pääministeri Kataisen hallitus on vaalikauden aikana toteuttanut merkittävän yhteisö- ja osinkoverotuksen uudistuksen. Yhteisöveroa on kuluneen hallituskauden aikana kevennetty 26 prosentista 20 prosenttiin. Samalla osinkoveron rakennetta on uudistettu ja maltillisesti kiristetty. Suomessa erilaisia osinkoja verotetaan erilaisin perustein. Yhteisön saama osinko on pääsääntöisesti verovapaata tuloa. Osinko on kuitenkin täysimääräisesti veronalaista tuloa, kun noteeraamaton yhtiö saa osinkoa julkisesti noteeratulta yhtiöltä, jonka osakepääomasta se omistaa alle kymmenen prosenttia. Tämän lisäksi osingosta on kuitenkin veronalaista tuloa 75 prosenttia ja verovapaata tuloa 25 prosenttia, kun osinko on saatu sijoitusomaisuuteen kuuluvista osakkeista (sijoitusomaisuutta voi olla ainoastaan raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksilla), eikä osinkoa jakava yhteisö ole ulkomainen emo-tytäryhtiödirektiivin 2 artiklassa tarkoitettu yhteisö, jonka osakepääomasta osingonsaaja omistaa vähintään 10 prosenttia. Sijoitusrahastot eivät pääsääntöisesti maksa veroa saamistaan osingoista, luovutusvoittoveroa arvopaperisijoituksistaan tai lähdeveroa korkosijoituksistaan, koska ne ovat ns. läpivirtausyksiköitä, joissa verotus kohdistetaan sijoittajaan. Rahastosijoittajalle rahaston arvonnousu tulee veronalaiseksi vasta, kun rahasto-osuuksia myydään. Yrittäjän saama osinko listaamattomasta yhtiöstä, joka on enintään 8 % yrityksen nettovarallisuudesta ja enintään 150.000 €, verotetaan 25-prosenttisesti pääomatulona. Kun osinkoa jaetaan enintään 8 % yrityksen nettovarallisuudesta ja yli 150.000 €, tällöin ylimenevältä osalta 85 % verotetaan pääomatulona. Kun osinkoa jaetaan yli 8 % yrityksen nettovarallisuudesta, tällöin ylimenevältä osalta 75 % osingosta verotetaan ansiotulona. Julkisesti noteeratusta yhtiöstä saadusta osingosta 85 prosenttia on pääomatuloa ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. 179 Osinkoverotuksen vaikutusten osalta on olennaista tarkastella osingon kokonaisveroastetta eli yhteisö- ja osinkoverorasitusta yhteensä. Alla olevissa laskelmissa ei yksinkertaisuuden vuoksi ole huomioitu pääomatuloveron korkeampaa porrasta. Julkisesti noteeratun yhtiön jakaman osingon efektiivinen veroaste sijoittajan saamasta käteisosingosta on 25,5 prosenttia (85%*30%) ja kokonaisveroaste 40,4 prosenttia (20% + 80%*85%*30%). Listaamattoman yhtiön jakama huojennettu osinko on 150 000 euroon saakka 25-prosenttisesti veronalaista pääomatuloa. Huojennusalueella osingon efektiivinen veroaste sijoittajan saamasta käteisosingosta on 7,5 prosenttia (25%*30%) ja kokonaisveroaste näin 26 prosenttia (20%+80%*25%*30%), mikä on sama kuin vuonna 2011. Pääomatulon yleinen tuloveroprosentti on 30. Kun listaamattoman yhtiön huojennetun osingon kokonaisveroaste on alhaisempi, 26 prosenttia, tämä voi joissakin tapauksissa luoda epätarkoituksenmukaisen kannustimen siirtää omaisuutta suorasta omistuksesta yhtiöitettyyn omistukseen. Tämä ei kuitenkaan päde kaikkien omaisuuslajien osalta. Esimerkiksi pörssiosingon kokonaisveroaste yksityissijoittajalle on edellä todettu 40,4 prosenttia, mutta osingon kierrättäminen sijoitusyhtiön kautta johtaa hienoisesti kireämpään 40,8 prosentin kokonaisveroasteeseen (20% + 80%*20%+64%*25%*30%). Hetemäen verotuksen kehittämistyöryhmä esitti vuonna 2010 osinkoveromallia, jossa listaamattomasta yhtiöstä osinkona jaetun voiton normaalituotto tulisi verotetuksi samalla veroasteella kuin muutkin pääomatulot. Verotus kohtelisi tällöin yhdenmukaisesti sijoitusta listaamattomaan yhtiöön ja erilaisiin verollisiin sijoituskohteisiin rahoitusmarkkinoilla. Mikäli yleinen pääomatuloveroprosentti säilyisi 30 prosentissa, mutta listaamattoman yhtiön huojennetun osingon veronalaista osuutta laskettaisiin, se lisäisi yksityishenkilöiden kannustinta yhtiöittää omaisuuttaan. Kokoomus katsoo, että yhteisö- ja osinkoverotuksessa painopistettä on edelleen perusteltua siirtää yritysten voiton verotuksesta ulos jaetun voiton verotukseen. Yhteisöverotuksen keventäminen vaikuttaa yritysten investointipäätöksiin alentamalla investointien tuottovaatimusta. Verotuksen keventäminen kasvattaa käynnissä olevien hankkeiden tuottoa ja tekee yhä useammasta investointivaihtoehdosta kannattavan. Yritysten kannattavuuden paraneminen vapauttaa pääomaa lisäinvestointeihin ja helpottaa ulkoisen rahoituksen ehtojen kiristymisen vaikutuksia. Verokannan alentaminen lisää yritysten investointeja ja kannustaa yrittäjyyttä. Yhteisöverokannan alentaminen kasvattaa eniten pääomaintensiivisten toimialojen tuotantoa, jota on erityisesti vientiteollisuudessa. Pääomakannan kasvun myötä myös työn kysyntä lisääntyy ja palkat nousevat. Palkkojen nousu lisää työn tarjontaa ja työllisyys kasvaa. Kotimainen ostovoima kohenee ja kasvattaa kulutuskysyntää. On huomattava, että yhteisöverokannan alentamiseen voi sen monien myönteisten vaikutusten ohella liittyä yhteisöverokannan ja pääomatuloverokannan eriytymiseen liittyviä ongelmia. Luonnollinen henkilö voi saada veroedun hallinnoimalla omistuksia ja harjoittamalla sijoitustoimintaa osakeyhtiömuodossa. Toiminnan harjoittaminen osakeyhtiömuodossa luo verokantaedun lisäksi lykkääntymisedun. Lykkääntymisetu syntyy pääomatuloja alhaisemmasta verokannasta, joka mahdollistaa tuottojen kumuloinnin. Yhtiö voi pidättäytyä voitonjaosta, kerryttää näin nettovarallisuutta ja optimoida osingonjaon ajankohdan. Lykkääntymisetu korostuu yhteisöverokannan ja pääomaverokannan eriytyessä. 180 Taloustieteellisen tutkimuksen perusteella yhteisöveron ja pääomaveron keventäminen edistävät talouskasvua, investointeja ja yrittäjyyttä. Esimerkiksi Valtion taloudellinen tutkimuskeskus on suosittanut julkaisussaan Hyvän veropolitiikan periaatteet (2013) pääomatulojen kevyempää verotusta sekä yhteisöveron keventämistä kasvua ja omistajuutta edistävinä verorakenteen uudistuksina. Professorit Sixten Korkman, Bengt Holmström ja Matti Pohjola suosittelevat talousneuvostolle luovuttamassaan raportissa ansiotuloveron sekä yritys- ja pääomatuloverotuksen keventämistä kasvupolitiikan kannalta oikeansuuntaisena toimenpiteenä. Kokoomus katsoo, että verotuksen painopistettä olisi siirrettävä työn ja yrittämisen verotuksesta kuluttamisen verotukseen. Kasvun ja työllisyyden vahvistamiseksi palkkaveron, yritysveron ja pääomaveron keventäminen olisi perusteltua. Kasvun ja työllisyyden näkökulmasta olisi niin ikään perusteltua kannustaa suomalaisia yrityksiä listautumaan pörssiin. Pörssiosinkojen kireä verotus toimii tätä tavoitetta vastaan ja kannustaa suomalaisia sijoittamaan varansa muihin kohteisiin. Pörssiosinkojen verotuksen keventäminen tekisi listautumisesta suomalaisille yrityksille houkuttelevamman vaihtoehdon ja kaventaisi eroa listattujen ja listaamattomien yhtiöiden osinkoverokohtelun välillä. Pörssiosinkojen verotuksen keventäminen vahvistaisi myös suomalaista kansankapitalismia. Esimerkiksi alentamalla pörssiosinkojen ja vastaavasti verotettujen listaamattomien yhtiöiden jakamien osinkojen (kahdeksan prosentin tuoton osalta 150 000 euroa ylittäviltä osin) veronalaista osuutta 85 prosentista voitaisiin osingon kokonaisveroastetta laskea nykyisestä 40,4 prosentista. Yrittäjien verotaakan keventämiseksi ansiotuloverotuksen, yhteisöveron ja pääomatuloveron keventäminen olisi perustellumpaa kuin listaamattoman yhtiön osinkoverohuojennuksen laajentaminen. Yhteisöveron ja pääomatuloveron keventäminen alentaa listaamattoman yhtiön jakamien osinkojen kokonaisveroastetta. Ansiotuloveron ja pääomatuloveron kevennyksistä hyötyvät osakeyhtiömuotoa hyödyntävien yrittäjien lisäksi esimerkiksi kommandiittiyhtiömuotoa hyödyntävät yrittäjät. Puoluehallitus näkee Kaakkois-Suomen Kokoomusnuorten aloitteen kaikkien osinkojen verottamisesta samalla prosentilla ongelmallisena. Esitys tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi sitä, että sijoitusrahastojen saamat osingot säädettäisiin veronalaiseksi. Tämä heikentäisi sijoitusrahastojen houkuttelevuutta sijoituskohteena. Toisaalta esitys tarkoittaisi esimerkiksi työeläkeyhtiöiden saamien osinkojen säätämistä veronalaiseksi. Tämä lisäisi paineita korottaa työeläkemaksuja, mikä tarkoittaisi työn verotuksen kiristymistä. Esitys tarkoittaisi myös sitä, että yhtiöiden välisessä osingonjaossa syntyisi ketjuverotusta. Esimerkiksi samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden osingot tulisivat verotetuksi useaan kertaan. Kokoomus katsoo, että osinkoverotuksen perusperiaatteena tulee jatkossakin olla se, että yhtiöiden välisessä osingonjaossa ei synny ketjuverotusta. Kaakkois-Suomen Kokoomusnuorten esitykseen liittyy myös EU-oikeudellisia ongelmia. EU:n emotytäryhtiödirektiivin tarkoituksena on vapauttaa verosta osingot ja muut jaetut voitot, joita tytäryhtiöt maksavat emoyhtiöilleen, jolloin vältetään tällaisen tulon kaksinkertainen verotus. Emoyhtiölle jaettu voitto on emoyhtiön sijaintijäsenvaltiossa vapautettava verosta tai vaihtoehtoisesti sallittava emoyhtiön vähentää veronsa määrästä tytäryhtiön tästä voitosta maksamaa veroa vastaava osuus. Lisäksi tytäryhtiön emoyhtiölleen jakama voitto on vapautettava lähdeverosta tytäryhtiön sijaintivaltiossa. 181 Tapiolan Kokoomus esittää aloitteessaan lisäksi, että ansiotulona verotettu osinko otettaisiin jatkossa huomioon yrittäjien yhteiskunnallisia etuuksia laskettaessa. Yrittäjien erilaiset etuudet perustuvat kuitenkin YEL-tuloon, joksi määritellään sellainen laskennallinen tulo, jonka yrittäjä itse katsoo saavansa erimuotoisesti yrityksestä. Työtulon määrittelyyn ei vaikuta yrittäjän tuloksena yrityksestään nostama tuotto, mutta yrittäjä voi itse ilmoittaa laskennallisen työtulonsa, jonka perusteella myös etuuksien taso määräytyy. Puoluehallituksen näkemyksen mukaan nykyinen järjestelmä on toimiva. Lisäksi olisi ongelmallista, mikäli eri muodoissa verotettua osinkoa käsiteltäisiin eri tavoin yrittäjien etuisuuksia laskettaessa. Puoluehallitus pitää kuitenkin tärkeänä, että yrittäjien sosiaaliturvan puutteita kehitetään rinta rinnan palkansaajan sosiaaliturvan kanssa. Tällä hallituskaudella tehtyjen parannusten jälkeen yrittäjien sosiaaliturva on saatettu hyvin lähelle palkansaajan sosiaaliturvan tasoa. Viimeisimmät uudistukset parantavat muun muassa yrittäjän työttömyysturvan ja yrittäjän puolison työttömyysturvan saamisen edellytyksiä. Kokoomus kannattaa työn, yrittäjyyden ja investointien verotuksen keventämistä, jotta Suomeen syntyisi uutta työtä ja hyvinvointia. Puoluehallituksen näkökulmasta ensisijaisena keinona tulee edistää ansiotuloverotuksen keventämistä, yhteisöveron keventämistä, pörssiosinkojen veronalaisen osuuden laskemista sekä pääomaverotuksen maltillista keventämistä. Nämä toimet kannustaisivat kotimaista omistajuutta neutraalilla tavalla ja keventäisivät myös pienyrittäjien osinkojen verotusta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 128 Aurinkorannikon Kokoomus ry: Verotus kansantalouden kasvua edistäväksi Suomen kansantalouden vaikeudet ovat johtaneet verojen korotuksiin ja hyvinvointivaltion palvelujen heikentymiseen. On jouduttu keskittymään julkisen talouden tasapainottamiseen, jolloin valitut toimenpiteet ovat hidastaneet talouskasvua. Monet ratkaisut eivät ole olleet puolueemme arvojen ja periaateohjelman mukaisia, mikä on herättänyt aiheellista arvostelua. Tavoitteemme on suurimman puolueen aseman säilyttäminen seuraavissa eduskuntavaaleissa 2015. Tämän varmistamiseksi meidän pitää olla aloitteellisia veropolitiikan kehittämisessä ja valita keskeiseksi vaaliteemaksi verotuksen kasvua ja investointeja lisäävä kannustavuus ja oikeudenmukaisuus. Vaalikauden veropoliittisiksi tavoitteiksi tulisi asettaa seuraavat: 1. Sopeutamme yhteiskunnan palvelutason tulotason mukaiseksi. Supistamme julkisen talouden osuuden kansantaloudesta nykyisestä lähes 60 prosentista parhaimpien kilpailijamaiden tasolle seuraavan vaalikauden aikana. Toteutamme tämän tavoitteen kansantalouden paremman kasvun avulla, supistamalla julkisen hallinnon palvelutasoa sekä arvioimalla uudelleen lakien ja säädösten tarpeellisuus. 2. Muutamme yritysten ja yrittäjien verotuksen kansainvälisesti mahdollisimman kilpailukykyiseksi sekä yrittämistä ja investointeja kannustavaksi. Yhteisöveron perimisestä luovutaan. Voittoja 182 verotetaan vasta siinä vaiheessa, kun niitä tuloutetaan yritysten ulkopuolelle osinkoina tai pääomanpalautuksina. Kerrannaisvaikutuksineen muutos aktivoi yrittäjyyttä ja parantaa työllisyyttä. Suomesta tulee myös monikansallisille yrityksille nykyistä kiinnostavampi maa niiden valitessa investointikohteita ja toimintojensa sijaintipaikkoja. Yhteisöveron perimisestä luopuminen saadaan katetuksi elinkeinoelämän aktiivisuuden lisääntymisen, pääomatulojen kasvun sekä pääomatulojen veroasteen nostamisen avulla. 3. Kehitämme verotusta paremmin työtä ja työllistämistä tukevaksi. Lisäämme kansalaisten omatoimisuutta tekemällä palvelujen hankkimisen ja työllistämisen kynnys matalammaksi verokannustimien avulla. Alennamme tulon lisäyksen marginaaliveroa. Tuloverotuksen kokonaisveroaste saa olla vaalikauden lopulla korkeintaan 45 % ja marginaalivero korkeintaan 55 %, kun mukaan lasketaan kaikki palkka- ja eläketuloista perittävät verot ja työntekijämaksut. Tarvittavat verotulot kerätään nykyistä enemmän välillisen verotuksen avulla sekä laajentamalla veropohjaa. Tukijärjestelmiä ja verovapauksia karsitaan. 4. Kohtelemme tulonsaajaryhmiä verotuksessa oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti. Eläkkeiden verotus ei saa olla millään tulotasolla korkeampi kuin vastaavien palkkatulojen verotus. Palkansaajamaksuja ei oteta huomioon vertailussa, sillä eläkeläiset eivät saa niillä turvattuja etuisuuksiakaan. Perustuslain määrittämä kansalaisten yhdenvertaisuus on tärkeä myös verotuksessa noudatettava perusoikeus, joten eläketulon lisäveron pysyvästä perimisestä luovutaan. Verotuksen oikeudenmukaisuuden parantaminen turvaa eläkeläisten ostovoiman nykyistä paremmin. Edellä mainitun perusteella Aurinkorannikon Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekö kehottaa eduskuntaryhmää huomioimaan kohdissa 1-4 esitetyt verotuksen kannustavuutta ja oikeudenmukaisuutta edistävät periaatteet seuraavien eduskuntavaalien tavoitteita päätettäessä ja hallitusohjelmaa neuvoteltaessa. Puoluehallitus: Aurinkorannikon Kokoomus nostaa aloitteessaan esiin monia verotuksen rakenteen uudistamiseen tähtääviä tärkeitä näkökohtia. Aloitteentekijät tuovat esiin perustellun huolen julkisten menojen ja tulojen välisestä epäsuhdasta. Puoluehallitus yhtyy näkemykseen, että julkisten menojen kriittinen tarkastelu on tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamiseksi välttämätöntä. Ennakoitavissa olevat julkiset menot eivät ole kestävästi rahoitettavissa nykyisillä veroasteilla. Verotuksen laajamittaiseen kiristämiseen ei puolestaan ole varaa, sillä se vahingoittaisi orastavaa talouskasvua. Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja tulonsiirrot onkin mitoitettava nykyistä kestävämmällä tasolla vastaamaan rahoituksen tasoa. Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus on tehnyt kautensa aikana yhteensä yli seitsemän miljardin euron edestä valtiontaloutta tasapainottavia sopeutustoimia, jotka ovat tärkeä alku tälle työlle. Suomi kohtaa lähivuosina ennennäkemättömiä haasteita. Teollisuuden rakennemuutoksen ohella väestömme vanhenee ja työikäisen väestön suhteellinen osuus pienenee. Talouskasvun vauhdittaminen on äärimmäisen tärkeää, mutta pelkkä kasvu ei riitä kattamaan kaikkia taloutemme ongelmia. Suomea on uudistettava rohkeasti vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan haasteisiin. Aivan olennaista on julkisen palvelutuotannon tuottavuuden parantaminen ja työhön osallistumisasteen nostaminen. Tämä edellyttää 183 pääministeri Kataisen hallituskaudella käynnistettyjen rakenteellisten uudistusten toteuttamista – kuntarakenneuudistusta, sosiaali- ja terveyspalveluiden- sekä palveluiden tuotantotapojen uudistusta, kuntien tehtävätaakan keventämistä, työurien pidentämistä ja työn tarjontaa lisääviä uudistuksia. Myös verotuksen rakennetta on pyrittävä uudistamaan kasvuun kannustavaksi siten, että verotuksen painopisteen siirtoa kasvulle vähemmän haitallisiin kulutusveroihin jatketaan. Mitä paremmin rakenteellisissa uudistuksissa onnistutaan, sitä vähemmän joudumme tulevaisuudessa turvautumaan talouskasvulle haitallisiin veronkorotuksiin ja menoleikkauksiin. Aloitteentekijöiden esille nostama yritysverotuksen uudistaminen kannustavaksi on tärkeä tavoite uuden kasvun luomiseksi. Pääministeri Kataisen hallitus on tehnyt suuren yritysveroremontin, joka kannustaa yrityksiä kasvamaan, työllistämään ja investoimaan Suomessa. Yhteisöveroa on kuluvan hallituskauden aikana laskettu 26 prosentista 20 prosenttiin. Uudistusten ensimmäiset vaikutukset alkoivat näkyä keväällä 2014 uusien investointien lisääntymisenä Suomeen. Kokoomuslaista yrityksiä kasvuun ja investointeihin kannustavaa politiikkaa on jatkettava. Puoluehallitus näkee yhteisöveron asteittaisen alentamisen järkevänä politiikkalinjana myös tulevina vuosina. Samalla on kevennettävä maltillisesti myös pääomatuloverotusta, jonka monet talousviisaat näkevät yhdeksi keskeisistä kasvupolitiikan keinoista (mm. Korkman, Holmström, Pohjola 2013). Yhteisöverosta kerralla luopuminen olisi ongelmallista verotuottojen tasaisen turvaamisen, velkaantumisen taittamisen ja julkisen talouden uskottavuuden turvaamisen kannalta. Johdonmukainen veropolitiikka on tärkeää myös yritysten sekä kotitalouksien edullisen lainansaannin turvaavan parhaan mahdollisen AAA-luottoluokituksen säilyttämisen kannalta. Ansiotuloverotuksen keventäminen kaikilla tulotasoilla on yksi Kokoomuksen keskeisistä tavoitteista. Puoluehallitus yhtyy aloitteentekijöiden näkemykseen siitä, että verotuksen painopistettä työn ja yrittäjyyden verottamisesta kohti ympäristö- ja terveysperusteisia kulutusveroja tulee edelleen jatkaa, sillä kulutuksen verotus on tutkitusti vähemmän haitallista talouskasvulle kuin työn verotus. Puoluehallituksen näkemyksen mukaan ansiotuloverotuksen kansainvälisestikin vertaillen hyvin kireää progressiota on syytä maltillisesti keventää erityisesti rajaveroasteita tarkastelemalla. Kokoomus haluaa tehdä politiikkaa, joka kannustaa ahkeruuteen ja tekemään lisää työtä. Pitkän aikavälin tavoitteena tuleekin olla, että jokaisesta tienatusta eurosta jää käteen vähintään 50 senttiä. Aloitteen viimeisessä osiossa esitetään eläkkeiden verotuksen keventämistä sillä perusteella, ettei palkansaajamaksuja tulisi ottaa huomioon eläkkeiden ja palkkatulojen verotusta vertailtaessa. On kuitenkin oikeudenmukaista, että palkansaajamaksut huomioidaan, koska ne ovat lakisääteisiä veroluonteisia maksuja, jotka vähentävät verovelvolliselle verojen ja maksujen jälkeen käteen jäävää tuloa. Verojen ja muiden lakisääteisten maksujen jälkeen verovelvolliselle jäävä tulo tulisi olla suhteessa samansuuruinen riippumatta siitä, onko kyse palkka- vai eläketulosta. Molemmat tulot verotetaan luonnollisen henkilön ansiotuloina. Suurimpien eläketulojen verotusta kiristettiin vuoden 2013 alusta siten, että eläketulosta tuli suorittaa valtiolle kuuden prosentin lisävero niiltä osin, kun eläketulo eläketulovähennyksellä vähennettynä ylittää 45 000 euroa. Uudistuksen jälkeen sekä palkansaajan että eläkeläisen verojen ja lakisääteisten maksujen jälkeen käteen jäävä tulo on samalla tasolla. Palkkatulojen ja eläketulon veroasteiden kaventamisella pyritään siten myös parantamaan ikääntyneiden kannustimia työelämässä jatkamiseen ja työurien pidentämiseen. 184 Aloitteen tekijöiden keskeinen viesti on, että verotuksen rakennetta tulisi uudistaa kansantalouden kasvua edistäväksi. Puoluehallitus on tästä tavoitteesta samaa mieltä. Puoluehallituksen näkemyksen mukaan keskeistä on pidättäytyä veroasteen korottamiselta ja uudistaa verotuksen rakennetta kasvua tukevaksi. Tämä tapahtuu keventämällä maltillisesti asteittain työnteon ja yrittäjyyden kannalta keskeisiä veroluokkia – yhteisöveroa, pääomatuloveroa ja ansiotuloveroa, sekä siirtämällä verotuksen painopistettä kasvulle vähemmän haitallisiin kulutusveroihin. Kokoomuksen veropolitiikan ohjenuorana tulee olla jatkossakin kannustaminen työntekoon, yrittäjyyteen, investointeihin ja kasvuun. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 129 Meri-Helsingin Kokoomus ry: Eläkkeiden verotus palautettava palkansaajien tuloverotuksen tasolle Vuoden 1993 alusta lähtien työntekijöiltä on peritty työeläkevakuutusmaksua. Maksu vähennetään työntekijän bruttopalkasta. Tästä vakuutusmaksulla vähennetystä palkasta lasketaan eläke. Vakuutusmaksu on prosenttimääräinen. Mitä suurempi palkka, sitä suurempi on eläkepalkan vähennys. Palkansaajan eläkemaksun noustessa eläkepalkka pienenee. Näin työeläke on joka kuukausi aiemmin maksetun työeläkemaksun verran pienempi, samalla tavalla kuin palkansaajan palkka on työeläkemaksun verran pienempi. Tämä pitää ottaa huomioon vertailtaessa palkansaajan ja eläkeläisen verotusta. Mitään ”verokuilua” eläkeläisen hyväksi ei ole olemassa. Vuoden 2013 alussa verotusta kiristettiin, eläketuloa poikkeuksellisen rajusti. Päätettiin nostaa 6 %yksiköllä verotusta eläketulosta, joka ylittää 45.000 euroa vuodessa. Sanottu korotus vastaa työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja, joita eläkkeellä olevilta ei tietenkään peritä. Eläkeläiselle ei enää kerry eläkettä eikä hän voi joutua työttömäksi. Tavoitteeksi esitettiin, että palkansaajien ja eläkeläisten verotus asetetaan samalle tasolle. Nyt palkansaajien ja eläkeläisten verotus on asetettu eri tasolle, eläkeläisen verotus selvästi korkeammaksi. Perusteet ovat heikot. Vakuutusmaksut, vaikka lakisääteisiä ovatkin, eivät ole veroa. Eläkeläiset ovat työaikanaan vakuutusmaksut maksaneet, eivätkä tietenkään enää eläkkeelle siirryttyään kuulu vakuutettujen piiriin. Toiseksi, jos hallituksen logiikkaa johdonmukaisesti seurataan, tulisi tietysti kaikki eläkkeet verottaa samalla tavalla kuin palkkatulo. Ja kolmanneksi, hallitus on voimakkaasti tukenut työurien pidentämistä, myös loppupäästä. Tekemällä pidempään työtä, ansaitset paremman eläkkeen superkarttumisineen. Nyt tästä rangaistaan palkkatuloa korkeamman verotuksen muodossa. Edellä mainitut perusteet osoittavat, että toteutettu eläkkeiden veronkorotus oli suuri virhe. Se asettaa tulonsaajat keskenään epätasa-arvoiseen asemaan lain edessä. Virhe on korjattava. Edellä mainitun perusteella Meri- Helsingin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että eläke- ja ansiotuloja kohdellaan verotuksessa samalla tavalla ja pitämään kyseisen epäkohdan korjaamisen seuraavien hallitusneuvottelujen ohjelmassa. Puoluehallitus: 185 Vuoden 2013 alusta eläketulovähennyksen jälkeen eläkeläiselle käteen jäävästä eläkkeestä on tullut maksaa eläketulon lisävero niiltä osin kuin eläketulo ylittää 45 000 euroa. Lisävero kohdistuu selvästi suuriin eläketuloihin keskimääräisen eläketulon suuruuden ollessa noin 17 000 euroa. Meri-Helsingin Kokoomus esittää aloitteessaan, että suurimpien eläkkeiden lisäverosta luovuttaisiin. Perusteluksi esitetään, ettei työntekijöiden lakisääteisiä työttömyysvakuutusmaksuja tulisi huomioida palkkatulon ja eläketulon verotuksen tasoa vertailtaessa. Palkkaan kohdistuu erinäisiä lakisääteisiä sivukuluja, joista valtaosasta vastaa työnantaja. Osa peritään työntekijältä. Näitä sivukuluja ei voida lukea palkaksi eläketulon määräytymisen näkökulmasta. Työnantaja vastaa sosiaaliturvamaksusta, omasta osuudestaan pakollisesta työeläkemaksusta ja työttömyysvakuutusmaksusta sekä tapaturmavakuutusmaksusta ja ryhmähenkivakuutusmaksusta. Työntekijä maksaa työeläkemaksua, työttömyysvakuutusmaksua ja päivärahamaksua. Ne ovat kaikki lakisääteisiä ja veroluonteisia maksuja ja ne vähentävät verovelvolliselle käteen jäävää tuloa. Niitä ei myöskään peritä eläketulosta. Kun palkkatulon ja eläketulon veroasteita verrataan, on lakisääteiset maksut johdonmukaista huomioida vertailussa. Eläkemaksuista noin neljännes rahastoidaan ja loput kolme neljännestä käytetään maksussa olevien eläkkeiden rahoittamiseen. Työttömyysvakuutusmaksun määrä on sidottu palkkaan, mutta sillä ei ole yhteyttä työttömyysetuuden suuruuteen. Jotta hyödyn työttömyysvakuutusmaksusta saisi, on henkilön kuuluttava työttömyyskassaan ja maksettava sille työttömyyskassan jäsenmaksua. Työttömyysvakuutusmaksun tuloilla korvataan työttömyydestä ja sen hoidosta aiheutuvia menoja siltä osin kuin valtio ja yksittäiset työttömyyskassat eivät ole niistä vastuussa. Päivärahamaksua eli sairausvakuutusmaksua peritään yleisesti etuus- ja korvausmenojen sekä Kansaneläkelaitoksen toimintakulujen rahoittamiseksi. Perustuslakivaliokunta on katsonut lainsäädäntöä vuonna 2005 uudistettaessa, että valtiosääntöoikeudellisessa mielessä kyse on verosta. Voidaan toki argumentoida, että mikäli työntekijän osuudesta palkan sivukuluihin luovuttaisiin, ei sama osuus siirtyisi palkkaan sellaisenaan. Tämä argumentti on kuitenkin tosielämälle vieras. Kokoomuksen näkökulmasta olennaista on, että verojen ja muiden lakisääteisten maksujen jälkeen verovelvolliselle jäävä tulo on suhteessa samansuuruinen riippumatta siitä, onko kyse palkka- vai eläketulosta. Molemmat tulot verotetaan luonnollisen henkilön ansiotuloina. Tulopoliittisissa neuvotteluissa on sovittu, että palkansaajat kantavat lakisääteisten maksujen kautta oman vastuunsa hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Edellisellä vaalikaudella pienempien eläkkeiden verotusta kohtuullistettiin palkkaverotuksen tasolle ja nyt suurimpien eläketulojen verotusta on kiristetty vastaamaan samansuuruisten ansiotulojen verotusta. On johdonmukaista, että valittu linja – palkka- ja eläketulojen samantasoinen verotus – pitää kautta linjan eri tulotasoilla. Uudistuksen vaikutuksen seurauksena eläketuloja 50 000 euroa vuodessa (noin 4 150 euroa kuukaudessa) saavan verotus on kiristynyt noin 25 eurolla kuukaudessa. Veroero palkkatulon verotukseen on kaventunut 271 eurolla vuodessa. Eläkettä 70 000 euroa vuodessa (noin 5 800 euroa kuukaudessa) saavan verotus on kiristynyt noin 125 eurolla kuukaudessa. Veroero palkkatulon verotukseen on kaventunut 1 448 eurolla vuodessa. 186 Kokoomuksen tavoitteena on keventää ansiotuloverotusta kaikilla tulotasoilla taloustilanteen niin salliessa. Tämä on perusteltua, sillä verotuksen painopisteen siirtäminen pois työn ja yrittäjyyden verotuksesta lisää taloudellista toimeliaisuutta ja luo kasvua. Samalla se parantaa niin palkansaajien kuin eläkeläisten ostovoimaa. Joitakin veroja on kuitenkin jouduttu tällä hallituskaudella myös kiristämään osana julkisen talouden sopeutustalkoita. Suomi velkaantuu joka vuosi seitsemän miljardia euroa. Tarvitsemme ennen kaikkea uudistuksia, joilla vanhoja rakenteita puretaan ja asioita tehdään fiksummin. Kuitenkin on välttämätöntä, että kaikki suomalaiset osallistuvat tavalla tai toisella säästötalkoisiin joko veronkorotusten tai etuuksien ja tulonsiirtojen leikkausten muodossa. Eläkeveron kiristys tuo valtion kassaan arviolta 50 miljoonaa euroa. Osana hallituksen yli seitsemän miljardin euron sopeutuspakettia myös Kokoomus on joutunut taipumaan epämieluisiin veronkorotuksiin ja leikkauksiin. Kokoomus näkee kuitenkin julkisen talouden velkaantumisen taittamisen kestävän talouskasvun pohjan ja hyvinvointiyhteiskunnan turvaamisen kannalta aivan keskeiseksi tavoitteeksi. Julkisen talouden kestävyysvajeen paikkaaminen edellyttää myös toimia työurien pidentämiseksi. Eläkkeiden ja ansiotulojen verotus samantasoisena käteen jäävän tulon osalta on tärkeää myös tämän tavoitteen toteutumisen kannalta. Suurimpien eläketulojen huomattavasti keveämpi verotus suhteessa vastaaviin palkkatuloihin on ollut työurien pidentämisen näkökulmasta väärä kannustin. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 130 Hämeen Kokoomusnuoret ry: Autoveron määräytymisen muutos Aloitteen tavoitteena on Suomen autokannan uudistaminen. Suomessa on tällä hetkellä Euroopan vanhin autokanta, joka on jopa Albanian autokantaa vanhempi. Autokannan uudistaminen on tärkeää liikenneturvallisuuden parantamiseksi ja päästöjen pienentämiseksi. Suomalaisten autojen liikenneturvallisuus on vaarallisen alhaisella tasolla johtuen käytössä olevien autojen huomattavasta iäkkyydestä. Euroopassa uusien autojen liikenneturvallisuutta mittaavan Euro NCAPohjelman mukaan uusien autojen turvallisuus on parantunut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suomalaisen liikenneturvallisuuden parantamisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää saada uusien autojen kehittynyt turvallisuusteknologia käyttöön autokannan uudistumisen kautta. Suomen nykyisen autokannan yhteenlasketut päästöt ovat huomattavan korkeat johtuen autojen vanhasta teknologiasta. Autojen teknologian kehittyminen ja sitä kautta parantunut ekologisuus ei pääse vaikuttamaan Suomen autojen päästöihin, koska uusien autojen hankinta on Suomessa huomattavan kallista verotuksellisista syistä. Autoverotuksen tarkistaminen olisi omiaan edesauttamaan uusien autojen hankintaa ja täten luomaan mahdollisuuksia ympäristöystävällisemmälle autoilulle. Edellä mainitun perusteella Hämeen Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, 187 että uusien autojen autoverotus sidottaisiin jatkossa kiinteään prosenttiosuuteen auton verottomasta hinnasta. Aloite nro 131 Hätilän Kokoomus ry: Sähkö- ja vetyautojen hankkimista helpotettava veron alennuksin Suomessa on noin 2,5 miljoonaa henkilöautoa ja autojen määrä on noussut 1990-luvulta yli kolmanneksen. Henkilöautoilu tuottaa pääkaupunkiseudun CO2-päästöistä noin 13 %, autoilun päästöjen vähentäminen 20 % vähentäisi kokonaispäästöjä 2,6 %. Suomen hallituksen linjausten mukaan yhdyskuntarakennetta on kehitettävä siten, että henkilöautoilun tarve on mahdollisimman vähäinen ja yksityisautoilua on vähennettävä siellä, missä se on järkevää ja mahdollista, eli lähinnä kaupungeissa Sähköautot aiheuttavat hiilidioksidipäästöjä yli puolet vähemmän kuin tavallinen bensiinihenkilöauto ja polttokennoautot (vetyauto) ovat liki päästöttömiä. Uusien ympäristöystävällisempien ajoneuvojen hankinnan esteenä monelle on korkea hinta. Valmistajasta riippuen sähköauto maksaa suomessa 30-50 000 euroa. Esimerkiksi Ranskassa valtio tukee sähköautoilua 7000€:n avustuksella, mikä kannustaa jo selvästi sähköauton hankintaan. Verotuksella olisi mahdollista kannustaa kansalaisia vaihtamaan polttomoottoriautonsa sähkö- tai vetyautoihin. Edellä mainitun perusteella Hätilän kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että sähkö- ja vetyautoilta poistettaisiin auto- ja arvonlisävero kokonaan. Puoluehallitus (aloitteista 130-131): Hätilän Kokoomus esittää aloitteessaan, että auto- ja arvonlisävero poistettaisiin kokonaan sähkö- ja vetyautoilta vähäpäästöisen teknologian edistämiseksi autoilussa. Myös Hämeen Kokoomusnuoret tavoittelevat aloitteessaan autokannan uudistumista sitomalla uusien autojen autoverotus kiinteään prosenttiosuuteen auton verottomasta hinnasta, mikä aloitteentekijöiden näkemyksen mukaan vähentäisi autoilun päästöjä ja lisäisi liikenneturvallisuutta. Molempien aloitteiden taustalla oleviin perusteluihin on helppo yhtyä. Ajoneuvokannan uusiutuminen edistäisi liikenneturvallisuutta sekä vähentäisi autoilusta aiheutuvia pienhiukkaspäästöjä. Erityisen vähäpäästöistä teknologiaa käyttävien, kuten sähkö- ja vetyautojen yleistyminen vähentäisivät merkittävästi kasvihuonekaasu- ja pienhiukkaspäästöjä sekä liikenteen meluhaittoja. Näistä syistä puoluehallitus on aloitteiden tekijöiden kanssa samaa mieltä siitä, että autokannan uusiutumista ja vähäpäästöisten teknologioiden käyttöönottoa autoilussa on syytä edistää. Toimenpiteitä valittaessa on kuitenkin tärkeää säilyttää teknologianeutraalius, jottei jotakin teknologiaa suosita lakimuutoksin ja hallinnollisin päätöksin muihin kilpaileviin teknologioihin verrattuna. Pahimmassa tapauksessa syrjivä lainsäädäntö voi hidastaa uuden, vähäpäästöisemmän teknologian kehittämistä. Kokoomuksen pitkäaikaisena verolinjana on ollut siirtää verotuksen painopistettä pois työn ja yrittäjyyden verotuksesta terveys- ja ympäristöperusteisten kulutusverojen suuntaan. Osana tätä verolinjaa 188 hallituskaudella 2007-2011 toteutettiin vihreä verouudistus, jonka osana sekä auto-, että ajoneuvoveron suuruus porrastettiin auton hiilidioksidipäästöjen mukaan. Myös polttoaineverotus porrastettiin päästöjen mukaan, mikä entisestään edisti ympäristöohjausta vähäpäästöisten autojen valinnan ja käytön suuntaan. Autovero määrätään auton yleisen kuluttajahinnan perusteella. Veroprosentin suuruus perustuu autoissa pääsäännön mukaan auton valmistajan ilmoittamiin hiilidioksidipäästöihin (g/km), jotka vastaavat auton yhdistetyn kaupunki- ja maantieajon polttoaineen ominaiskulutusta (l/100 km). Veroprosentin suuruus muuttuu päästömäärän mukaan siten, että se nousee hiilidioksidipäästöjen suurentuessa. Autoveron osuus auton kuluttajahinnasta on vähintään 5 ja enintään 50 prosenttia. Yksinomaan sähkövoimalla käyvien autojen veroprosentti on 5. Tällä hetkellä sähköautot ovat siis juuri vähäpäästöisyytensä vuoksi auto- ja ajoneuvoverotuksessa alimmassa veroluokassa. Puoluehallituksen näkemyksen mukaan veron poistaminen kokonaan ei kuitenkaan ole perusteltua, sillä autoilun verotuksella katetaan myös muita autoilusta koituvia haittoja. Kokonaisuutena autoilun verotuksen tavoitteena tulee jatkossakin olla se, että verotus suosii tekniikkaneutraalisti kaikkia vähäpäästöisiä autoja hankinnan ja käytön eri vaiheissa. Vaikka ympäristöperusteisuus ja teknologianeutraalius on edelleen säilytettävä autoilun verotuksen ohjenuorana, näkee puoluehallitus autoilun verotuksen rakenteessa kehittämistarpeita. Autoilun verotuksessa verotuksen painopistettä tulisi edelleen siirtää uutta autoa hankittaessa maksettavasta autoverosta vuosittaiseen ajoneuvoveroon, mikä myös ympäristöperusteisesti kannustaisi uuden auton hankintaan. Samalla voitaisiin ehkäistä nykyiseen verorakenteeseen liittyvää ongelmaa veropohjan sulamisesta. Mikäli verotuksen rakenne kannustaisi nykyistä paremmin uuden auton hankintaan, mahdollistaisi uudistus myös valtiolle nykyistä suuremman arvonlisäverokertymän. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen 130 muodossa: Autoilun verotuksen rakennetta tulee kehittää autokantaa uudistavaksi siirtämällä verotuksen painopistettä autoverosta vuosittaiseen veroon. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen 131 johdosta. Aloite nro 132 Hämeen Kokoomusnuoret ry: Ravintoloissa tarjoiltavan alkoholin veroa laskettava alan työllisyyden parantamiseksi ja kulttuurin kohentamiseksi Alkoholipolitiikassa tulee ottaa työllisyyskysymykset entistä vahvemmin huomioon sosiaalipolitiikan lisäksi. Tällä hetkellä alkoholin kokonaiskulutuksesta vain noin 9 % tapahtuu ravintoloissa. Pudotus on merkittävä, sillä 13 vuoden takaiset luvut olivat 20 %:n luokkaa. Eurooppalaisen ravintolakulutuksen keskitaso on 30% ja esimerkiksi Iso-Britanniassa yli 40% alkoholista kulutetaan pubeissa, ravintoloissa ja yökerhoissa. 189 On selvää, että ravintolassa tarjoiltu alkoholi työllistää tehokkaammin kuin kotona nautittu, joka helposti nykytrendien valossa on vielä Tallinnasta haettua. Selvää on myös se, että valvotuissa oloissa nautittu alkoholi on sosiaalisilta riskeiltään pienempää kuin kotona nautittu. Ravintola-ala alkoholin osalta koskettaa laajaa aluetta niin työllisyys- kuin terveyspolitiikasta aina myös kulttuuripolitiikkaan. Mikäli ravintolat voisivat myydä alkoholia halvemmalla, myös erialisten esiintyjien hankkiminen helpottuisi. Tämä kohentaisi ravintolakulttuuria entisestään. Syyt lievemmälle alkoholiverolle ravintoloissa olisi näin ollen perusteltuja. Kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen on puhunut ansiokkaasti ravintoloissa tarjoiltavan alkoholiveron alentamisesta ruoan arvonlisäveron tasolle. Hämeen Kokoomusnuorten mielestä aihe on erittäin kannatettava. Kannan tulisi olla myös Kokoomuksen virallinen kanta. Edellä mainitun perusteella Hämeen Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että ravintoloissa tarjoiltavan alkoholivero alennettaisiin ruoan arvonlisäveron tasolle. Puoluehallitus: Hämeen Kokoomusnuoret esittävät aloitteessaan ravintoloissa myytävän alkoholin arvonlisäverokannan alentamista 24 prosentin kannasta alempaan 14 % arvonlisäverokantaan. Aloitetta perustellaan alkoholimyynnin lisääntymisen positiivisilla työllisyysvaikutuksilla, ravintolakulttuurin parantamisella sekä alkoholinkulutuksen painopisteen siirtämisellä valvottuihin olosuhteisiin. Puoluehallitus yhtyy aloitteentekijöiden huoleen siitä, että alkoholiverotuksen kireyden takia verotuotot ovat kääntyneet laskuun negatiivisten dynaamisten vaikutusten takia. Kireä verotus kannustaa alkoholin matkustajatuontiin maamme rajojemme ulkopuolelta, jolloin myös verotulot jäävät keräämättä Suomessa. Tästä syystä puoluehallitus näkee, ettei alkoholiverotuksen kiristämiseen entisestään ei ole edellä mainituista syistä järkevää mahdollisuutta. On myös perusteltua pyrkiä siirtämään alkoholinkulutusta valvottuihin olosuhteisiin, eikä ravintoloiden alkoholimyynnin säätelyä tästä syystä tule missään tapauksessa lisätä esimerkiksi aukioloaikoja supistamalla. Kuitenkin aloitteessa esitetty alkoholikulutuksen verotuki poikkeaisi merkittävästi alkoholipolitiikan yleisestä linjasta. Verotuella tulisi myös olla selkeät ja yksiselitteiset perusteet. Puoluehallituksen näkökulmasta ravintola-alan työllisyyden lisääminen on tärkeä periaate, mutta tässä tapauksessa esimerkiksi yleinen, kaikille palvelualoille kohdistettava arvonlisäveroalennus voisi olla yksittäistä ravintolassa myydyn alkoholin verotukea perustellumpi esitys. Kokoomuksen verolinjaa verotuksen painopisteen siirtämisestä ympäristö- ja terveysperusteisiin kulutusveroihin on syytä jatkaa, sillä ne ovat vähemmän haitallisia talouskasvun kannalta kuin työhön ja yrittäjyyteen kohdistuvat verot. Puoluehallituksen näkökulmasta arvonlisäverotuksen rakennetta tulisi uudistaa osana kokonaisuutta. Kokoomuslaisen veropolitiikan keskeisenä periaatteena tulee säilyttää 190 pyrkimys verotuksen yksinkertaistamiseen. Mieluummin laajennetaan veropohjia luopumalla yksittäisistä verovähennyksistä, kuin kiristetään veroasteikkoja korkeammalle tasolle. Tätä periaatetta vastaavasti arvonlisäverotuksen osalta Kokoomus pyrkii asteittaiseen siirtymiseen yhteen yhtenäiseen arvonlisäverokantaan. Uudistus olisi realistista toteuttaa vaiheittain siirtämällä alennettujen arvonlisäveroluokkien verokantaa lähemmäksi yleistä arvonlisäverokantaa ja vastaavasti alentamalla yleistä arvonlisäverokantaa asteittain. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 133 Keski-Lahden Kokoomus ry: Kokonaisveroasteelle lakiin kirjattava katto Kokoomuksen tulee ajaa lakiin kirjattavaa kattoa kokonaisveroasteelle. Kokoomuksen tulee veropolitiikassa tavoitella tilannetta, jossa kokonaisveroasteen ei sallita nousevan esimerkiksi yli 35 prosentin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Esimerkkinä voidaan pitää useita Euroopan hyvinvointivaltioita, joissa kansalaisten palvelut, maltillinen verotus ja terve talous kulkevat käsi kädessä. Suomen nykyinen tehoton ja pöhöttynyt julkinen sektori ovat pakottaneet valtion nostamaan kokonaisveroasteen vähitellen jopa yli 50 prosentin kipurajan yli suhteessa BKT:hen. Tämä näivettää yritystoiminnan, kansalaisyhteiskunnan ja tulevaisuuden kasvun eväät. Yli 50 prosentin nouseva kokonaisveroaste tarkoittaa de facto, että elämme Suomessa pikemmin sosialistisessa kuin kapitalistisessa yhteiskunnassa. Edellä mainitun perusteella Keski-Lahden Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että lakiin kirjataan katto valtion kokonaisveroasteelle. Puoluehallitus: Kokonaisveroasteella tarkoitetaan koko julkisen sektorin keräämien pakollisten verojen ja veroluonteisten maksujen kertymää suhteutettuna saman ajanjakson kokonaistuotantoon. Nettoveroasteella tarkoitetaan veroastetta, josta on vähennetty julkisyhteisöjen kotitalouksille ja yrityksille maksamat tukipalkkiot sekä tulon- ja pääomansiirrot. Verojen ja pakollisten sosiaaliturvamaksujen kertymä oli vuonna 2013 yli yhteensä 88,2 miljardia euroa. Veroaste oli 45,6 prosenttia, nettoveroaste 19,1 prosenttia. Veroista ja pakollisista sosiaaliturvamaksuista valtionhallinto keräsi 41,6 miljardia euroa, paikallishallinto 20,7 miljardia euroa ja sosiaaliturvarahastot 25,6 miljardia euroa. Veroasteen arvioidaan nousevan tänä vuonna 45,7 prosenttiin ja vuonna 2015 46 prosenttiin. Tämän jälkeen veroasteen arvioidaan muuttumattoman politiikan vallitessa vakiintuvan noin 46,2 prosenttiin. Suomen veroaste oli korkeimmillaan vuonna 2000 johtuen mm. yhteisöveron poikkeuksellisen korkeasta 191 tuotosta. Tuolloin kokonaisveroaste oli 47,2 prosenttia suhteessa kokonaistuotantoon. Nykyistä tasoa korkeammalla veroaste oli myös 1990-luvun puolivälissä. Aloitteessa mainittuun 35 prosentin kokonaisveroasteeseen pääseminen edellyttäisi nykyisellä kokonaistuotannon tasolla karkeasti 22 miljardin euron veronkevennyksiä vuositasolla. Veroasteen kehitykseen vaikuttavat olennaisesti paitsi valtion, myös kuntien ja työeläkeyhtiöiden ratkaisut. Perustuslaki takaa kunnille laajan itsehallinnon, jonka keskeiseen sisältöön kuuluu verotusoikeus sekä oikeus päättää omasta varainkäytöstään. Sosiaaliturvamaksujen, työnantajan ja vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja työnantajan kansaneläkemaksun suuruudesta päätetään lailla. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa vuosittain työeläkevakuutusyhtiöiden hakemuksesta työnantajan ja vakuutetun työeläkemaksun ja työttömyysvakuutusmaksun suuruuden. Mikäli lakiin kirjattaisiin katto kokonaisveroasteelle, tämä edellyttäisi käytännössä sitä, että valtio päättäisi myös kuntien sekä sosiaaliturvarahastojen veroista ja maksuista tai vaihtoehtoisesti sitä, että valtio ottaisi kuntien ja sosiaaliturvarahastojen vero- ja maksukehityksen annettuna ja toimisi kokonaisveroasteen suhteen tasapainottavana sektorina. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa kokonaisveroasteen ollessa lakiin määritellyn kokonaisveroasteen ylärajalla kunnallisverotuksen kiristymisen tai sosiaalivakuutusmaksujen nousun olisi johdettava vastaavaan valtion verotuksen keventymiseen. Kokonaisveroasteeseen vaikuttaa verojen ja veroluonteisten maksujen lisäksi myös talouden kehitys. Ennakoimattomat muutokset talouden kehityksessä voisivat nostaa kokonaisveroastetta, mikä voisi velvoittaa hallituksen tekemään muutoksia veroperusteisiin. Tämä ei palvelisi verotuksen ennakoitavuutta, mikä on hyvän veropolitiikan tärkeä ominaisuus. Lakiin kirjattu katto kokonaisveroastetta koskien olisi herkkä poliittisille suhdanteille. Hallitus voisi kulloinkin esimerkiksi kehyspäätöksen tai talousarvioesityksen yhteydessä sitoutua muuttamaan lakiin kirjattua kattoa siten, että se mahdollistaa hallituksen tarkoituksenmukaiseksi katsomat talouspäätökset. Veroja ja veroluonteisia maksuja kerätään julkisten menojen katteeksi. Jos veroastetta merkittävästi alennetaan ilman, että menoaste vastaavasti alenee, tämä johtaa julkisen talouden velkaantumiseen. Kokoomus katsoo, että julkisia menoja on kyettävä vähentämään, mikä luo mahdollisuuksia myös verotuksen keventämiseen. Taloustieteellisen tutkimuksen perusteella ei ole selkeää näyttöä siitä, että kokonaisveroasteella olisi vaikutusta talouskasvuun. Taloustieteellisen tutkimuksen perusteella kuitenkin verot, joilla on suuria kuluttajien ja yritysten valintoja vääristäviä vaikutuksia vaikuttavat erityisen haitallisesti talouden pitkän ajan tuotantopotentiaaliin. Esimerkiksi verorakenteen muutoksella kohti pääomaverotusta olisi negatiivinen kasvuvaikutus kun taas verorakenteen muutoksella kohti kulutusveroja olisi positiivinen kasvuvaikutus. Kokoomus katsoo, että julkisia menoja on kyettävä vähentämään, mikä mahdollistaa talouskasvun kannalta haitallisimpien verojen keventämistä. Kokoomuksen mielestä verotuksen rakennetta on uudistettava siten, että verotuksen painopistettä siirretään työn, investointien ja yrittämisen verotuksesta kohti kuluttamisen verottamista. 192 Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 134 Keski-Lahden Kokoomus ry: Valtiontaloudelle velkajarru Kokoomuksen tulee ajaa perustuslakiin kirjattavaa velkajarrua. Velkajarru sisältäisi EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen määräämän 60 prosentin julkisen velan bruttokansantuotesuhteen enimmäisrajan kirjaamisen perustuslakiin, sekä velkaantumisen jarrusäännön joka asettaisi vuosittaiselle nettovelkaantumiselle prosentuaalisen rajan suhteessa BKT:hen. Esimerkiksi Saksassa velkajarru on määritelty siten, että julkisen talouden nettovelkaantumisen rajaksi normaaleissa taloudellisissa oloissa on määritelty maksimissaan 0,35 prosenttia BKT:sta vuosittain. Suomen suhteettoman suureksi kasvaneet julkisen sektorin menot ovat pakottaneet valtion paitsi korottamaan veroastetta, myös paikkaamaan pysyvää julkisen talouden alijäämää ottamalla syömävelkaa. Tämä velka jää seuraavien sukupolvien maksettavaksi. Tuleville sukupolville jätetty velkataakka ei palvele mahdollisuuksien eikä etenkään sukupolvien välistä tasa-arvoa. Valtion tulee lopettaa velkasuhteen kasvu. Vain siten voimme taata hyvinvointiyhteiskunnan säilymisen myös tuleville sukupolville. Samalla sitoutamme yhteiskuntamme rakentamaan tervettä julkista taloutta, jossa menot eivät toistuvasti ylitä tuloja. Edellä mainitun perusteella Keski-Lahden Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että velkajarru kirjataan Suomen perustuslakiin. Puoluehallitus: Aloitteen laatijat kiinnittävät huomiota tärkeään ongelmaan. Julkisyhteisöjen velkaantuminen on merkittävä ongelma paitsi Suomessa, myös laajemmin Euroopassa. Pääministeri Kataisen hallituksessa Kokoomus on päättäväisesti ajanut toimenpiteitä, joilla valtion ja kuntien velkaantumista kyetään hillitsemään. Kuluneella vaalikaudella on tehty päätökset jo liki seitsemän miljardin euron sopeutustoimista, joiden arvioidaan riittävän kääntämään valtion velan suhde kokonaistuotantoon laskuun vuonna 2016. Euroopan velkakriisi on osoittanut, että yhteisessä rahaliitossa ylivelkaantuminen ei ole jäsenmaiden yksityisasia. Tästä syystä EU- ja euromaat ovat sopineet joukosta toimenpiteitä, joilla kiristetään talouskuria ja suitsitaan julkisen sektorin velkaantumista. Osana näitä toimenpiteitä Suomi on hyväksynyt ns. talousunionin vahvistamista koskevan sopimuksen. Sopimus on saatettu voimaan ns. fipo-lailla (laki talousja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista (869/2012)). Sopimus asettaa julkisen talouden rahoitusasemaa koskevan tasapainotavoitteen. Julkinen talous on tasapainossa, kun noudatetaan vakaus- ja kasvusopimukseen perustuvaa keskipitkän aikavälin tavoitetta ja 193 jäsenvaltion rakenteellinen alijäämä ei ylitä 0,5 prosenttia suhteessa markkinahintaiseen bruttokansantuotteeseen tai ei ylitä yhtä prosenttia bruttokansantuotteesta maissa, joissa julkinen velka on merkittävästi alle 60 prosenttia bruttokansantuotteesta ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen kohdistuvat riskit ovat vähäiset. Sopimuksen perusteella Suomi on keskipitkällä aikavälillä velvollinen ylläpitämään sellaista julkisen talouden rakenteellista rahoitusasemaa, joka varmistaa julkisen talouden kestävyyden pitkällä aikavälillä. Lain mukaan valtioneuvosto ryhtyy tarpeellisiksi katsomiinsa julkisen talouden vakautta ja kestävyyttä korjaaviin toimenpiteisiin, jos julkisen talouden rakenteellisessa rahoitusasemassa sen arvion mukaan on keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista vaarantava merkittävä poikkeama. Hallituksen kehysriihessään tekemillä päätöksillä Suomen rakenteellinen jäämä (EDP) paranee ensi vuonna 0,1 prosenttiin suhteessa kokonaistuotantoon ja nousee vuonna 2017 ylijäämäiseksi. Tämän lisäksi pääministeri Kataisen hallitus on kuluvana keväänä antanut asetuksen julkisen talouden suunnitelmasta. Asetuksella laitetaan täytäntöön EU:n budjettikehysdirektiivi (2011/85/EU) sekä tuetaan hallituksen finanssipolitiikan vaikuttavuutta. Julkisen talouden suunnitelman tarkoituksena on tukea julkista taloutta koskevaa päätöksentekoa sekä julkisen talouden rakenteelliselle rahoitusasemalle asetetun keskipitkän aikavälin tavoitteen noudattamista. Julkisen talouden suunnitelma kattaa koko julkisen talouden eli valtion, kunnat ja sosiaaliturvarahastot. Siinä asetetaan rahoitusasematavoite koko julkiselle taloudelle sekä erikseen valtiolle, kunnille ja sosiaaliturvarahastoille. Suunnitelmassa esitetään myös tarvittavat yksilöidyt toimenpiteet, joilla nämä rahoitusasematavoitteet saavutetaan. Kuntataloutta koskevassa osassa asetetaan lisäksi kuntatalouden tasapainolle euromääräinen rajoite valtion toimenpiteistä kuntataloudelle aiheutuvalle menojen muutokselle. Kokoomus katsoo, että ns. fipo-laki sekä julkisen talouden suunnitelmaa koskeva asetus ohjaavat julkista taloutta koskevaa päätöksentekoa kestävämpään suuntaan. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 135 Keski-Uudenmaan Kokoomusnaiset ry: Eri ikäpolvien välisen yhteistyön edistämisestä kunnissa Isovanhempien ja lastenlasten välinen kanssakäyminen on luonteva ja perinteinen ikäpolvien välisen yhteistyön muoto. Terveet ja toimintakykyiset isovanhemmat leikkivät ja viettävät aikaa lastenlastensa kanssa, hakevat heitä päiväkodista, hoitavat heitä vanhempien työmatkojen aikana tai lapsen sairastuttua sekä kuljettavat heitä harrastuksiin. Kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole isovanhempia tai nämä asuvat niin kaukana, että yhteiset tapaamiset ovat harvinaisia. Monet ikäihmiset ovatkin lähteneet korjaamaan tilannetta ryhtymällä päiväkodin, koulun tai perheen vapaaehtoiseksi kummiksi, mummoksi tai vaariksi. 194 Siinä vaiheessa kun ikäihmisen voimat jo vähenevät ja hän on itse hoivan ja tuen tarpeessa, yhteydet kodin ulkopuolelle lähes loppuvat ja myös lastenlasten tapaamiset harvenevat. Yli kolmasosa 75 vuotta täyttäneistä kokee yksinäisyyttä. Monissa kunnissa on lähdetty vireyttämään ikäpolvien välistä yhteistyötä saattamalla vanhustenkeskusten, palvelutalojen ja vanhainkotien vanhuksia ja päiväkotien tai koulujen lapsia määrätietoisesti yhteiseen toimintaan. Tavoitteena on ollut parantaa vanhusten arkea, lisätä virkistystoimintaa ja laajentaa vanhusten ja lasten sosiaalista kanssakäymistä. Lapset ovat yhdessä olon ja yhteisen tekemisen, esimerkiksi pelaamisen, leipomisen, askartelun, liikunnan tai musiikkituokion äärellä oppineet perinteestä ja kulttuurista. Vanhusten ja lasten yhteiset tapaamiset eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan ne edellyttävät kunnissa ja järjestöissä suunnittelua ja halua toiminnan toteuttamiseen. Palvelukeskuksen ja päiväkodin sijainti lähekkäin edistää keskinäisiä vierailuja, virkistymistä ja perinteen välittämistä. Ylimääräistä rahaa toimintaan ei välttämättä tarvita, mutta kylläkin toimeen tarttumista. Edellä mainitun perusteella Keski-Uudenmaan Kokoomusnaiset ry korostaa välittämisen merkitystä ja eri ikäisten ihmisten oikeutta elämisen arvoiseen elämään ja esittää, että puoluekokous hyväksyessään tämän aloitteen velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - kunnat ryhtyvät koordinoimaan yhteistyössä järjestöjen kanssa vapaaehtoistoimintaa eri sukupolvien välisen kanssakäymisen lisäämiseksi ikäihmisten ja lasten välillä - kunnat lähtevät kehittämään yhteistä toimintaa päiväkotien tai koulujen ja vanhusten päiväkeskusten, palvelukotien ja vanhainkotien välillä sekä ottamaan yhteistoiminnan mahdollisuuden huomioon yhdyskuntasuunnittelussa. Puoluehallitus: Aloitteen tekijät ovat oikeassa nostaessaan eri ikäpolvien yhteistyön edistämisen tavoitteeksi kuntien toiminnassa. Eri ikäpolvien väliseen yhteistyön lisäämiseen liittyviä hankkeita on jo toteutettu useissa kunnissa ja kokemukset niistä ovat pääosin myönteisiä. Eri ikäpolvien vuorovaikutuksen lisääminen tukee kokoomuslaisen arvomaailman periaatteita sivistyksestä, suvaitsevaisuudesta ja välittämisestä. On tärkeää, että ihminen kokee kaikissa elämän vaiheissaan olevansa osa yhteisöä. Ikääntyvälle vuorovaikutus lasten ja nuorten kanssa tuo mm. sisältöä elämään ja mahdollistaa myös uuden oppimista. Lapsille ja nuorille yhteistyö mahdollistaa oman elämän ja osallisuuden hahmottamista osana sukupolvien ketjua. Tämä voi osaltaan vähentää syrjäytymiskehitystä. Aloitteen linjaukset ikäpolvien välisen yhteistyön edistämisestä myös yhteiskuntasuunnittelussa ovat myös kannatettavia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen Aloite nro 136 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Maksuperusteinen arvonlisävero pienille yrityksille 195 Työ on hyvinvointimme perusta ja yritykset uusien työpaikkojen luojia. Työn määrän lisääminen edellyttää lisää työpaikkoja. Uusia työpaikkoja syntyy vain silloin, kun Suomessa on kannattavia yrityksiä, joilla on varaa työllistää. Yrittäjyyden merkitystä yhteiskuntamme elinvoimaisuuden rakentajina ei voi liikaa korostaa. Kaikkien yritysten 389 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet syntyy pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, ja pksektorin osuus bkt:sta on reilu 40 prosenttia. Jotta meillä olisi tulevaisuudessakin työpaikkoja luovaa ja talouskasvua edistävää yrittäjyyttä, on meidän huolehdittava siitä, että yrityksillä on todelliset mahdollisuudet kehittää toimintaansa, kasvaa ja työllistää, ja luoda hyvinvointia. Pienille yrityksille, joiden liikevaihto on enintään 500 000 euroa, tulisikin luoda maksuperusteisuuteen perustuva arvonlisäverojärjestelmä. Monet pienet yritykset ajautuvat taloudelliseen ahdinkoon, kun suurempi asiakas jättää laskut maksamatta, mutta liiketoiminnasta aiheutuneet arvonlisäverot on kuitenkin maksettava ajallaan. Samalla olisi harkittava, voitaisiinko nettomaksuaikaa rajata maksimissaan 30 päivään, etteivät isot yritykset voi pitää pienempiä pankkeinaan. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan maksuperusteisen arvonlisäveron luomiseksi pienille yrityksille kasvua, yrittäjyyttä ja työllistämistä tukemaan. Puoluehallitus: Pk-yritykset ovat tällä hetkellä suurimmassa vastuussa uusien työpaikkojen ja verotulojen syntymisestä Suomeen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana syntyneestä 120 000 uudesta työpaikasta 110 000 on syntynyt pieniin tai keskisuuriin yrityksiin. Tämän vuoksi yrittäjyyden kannustavuus ja hyvät toimintaedellytykset ovat Suomelle kultaakin arvokkaampia. Kokoomuksen keskeisenä tavoitteena on yrittäjämyönteisemmän Suomen rakentaminen. Tämä edellyttää paitsi kannustavaa verojärjestelmää myös turhan säätelyn purkua ja olemassa olevan lainsäädännön muovaamista yrittäjäystävällisemmäksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on kiertänyt kuluneen kevään aikana ympäri Suomea kuulemassa yrittäjien mielipiteitä siitä, mitä lainsäädännössä tulisi uudistaa tai mitä kokonaan uusia ideoita ottaa käyttöön yrittäjyyden kannustavuuden lisäämiseksi. Maksuperusteinen arvonlisävero ja kohtuulliset maksuajat ovat nousseet esiin myös yrittäjien toimesta. Monet pienet yritykset ajautuvat taloudelliseen ahdinkoon, kun suurempi asiakas venyttää laskunmaksua tai vaatii kohtuuttoman pitkiä maksuaikoja, mutta yrityksen tekemästä kaupasta aiheutuneet arvonlisäverot on kuitenkin maksettava ajallaan. Valtiovarainministeriön arvion mukaan maksuperusteisen arvonlisäverojärjestelmän luominen maksaisi noin 92 miljoonaa euroa ja vuositasolla vaikuttaisi verotuloihin noin 3 miljoonaa euroa alentavasti. Kuitenkin vuosittaista vaikutusta on vaikea arvioida tarkkaan, sillä se syntyy nykytilaan verrattuna 196 viivästyneistä tilityksistä ja tätä kautta valtion menettämistä korkotuloista. Vuositasovaikutus riippuisikin siis vallitsevasta korkotasosta. Uudistusta arvioitaessa on otettava huomioon myös se, että maksuperusteisuuden käyttöönotto aiheuttaisi myös vähennysten myöhentymistä, mikä joissain tapauksissa saattaisi vaikeuttaa yritysten toimintaa. Näin ollen muutoksen edut ja haitat erilaisille yrityksille tulisi joka tapauksessa selvittää huolellisesti, ennen uudistuksen toteuttamista. Yritysten välisessä kaupankäynnissä pitkät maksuajat aiheuttavat monille pienyrittäjille kohtuutonta haittaa. Suomen Yrittäjien mukaan yli 40 prosenttia yrityksistä joutuu nykyisin odottamaan saamisiaan yli kuukauden ja joka kolmannes taas sanoo maksujen viipyvän jopa yli kaksi kuukautta. Viipyneitä maksuja ei kuitenkaan korvata mitenkään ja usein myöhästyneestä maksusta pyydetyistä koroista ei voi edes keskustella. Suomessa hyväksytyn Euroopan unionin maksuaikadirektiivin mukaan normaali maksuaika yritysten välisessä kaupassa on 30 päivää, joka kuitenkin keskinäisellä sopimuksella voidaan nostaa 60 päivään. Vaikka lain nykyisin mahdollistama 60 päivän maksuaika vaatiikin velallisen suostumuksen järjestelyyn, ei pienillä yrityksillä todellisuudessa ole yleensä muita vaihtoehtoja kuin suostua suuremman yrityksen sanelemiin ehtoihin tai luopua kaupasta. Maksuaikojen rajoittaminen saattaisi siis toimia yhtenä pienten yritysten toimintaa helpottavana keinona. Toki maksuaikojen rajoittamisessakin on otettava huomioon se, että se toisaalta lisäisi yrityksiin kohdistuvaa säätelyä laajemman sopimusvapauden sijasta. Kokoomuksen kansanedustajat Outi Mäkelä ja Arto Satonen ovat tehneet maksuaikojen lyhentämisestä lakialoitteen, joka parhaillaan on oikeusministeriön valmistelussa. Puoluehallituksen näkemyksen mukaan maksuaikojen tiivistäminen on pk-yritysten tilanteen helpottamiseksi ensisijainen ja nopeammin toteutettavissa toimenpide, mutta Kokoomuksen tulee olla aktiivinen ja aloitteellinen myös maksuperusteisen arvonlisäverojärjestelmän etujen ja haittojen selvittämisessä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite 137 Noormarkun Kokoomusnaiset ry: Kuntaliitosten viiden vuoden irtisanomisaika on epätasa-arvoinen JHL ja kuntatyönantaja ovat keskenään sopineet liittotasolla viiden vuoden irtisanomissuojasta kuntaliitosten yhteydessä. Suoja kertaantuu uusien liitosten yhteydessä, mikäli edellisestä kuntaliitoksesta on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta. JHL on vaatinut julkisesti samaa irtisanomissuojaa myös terveydenhuoltoalan työntekijöille tulossa olevaan sote-uudistukseen. Monet Suomen kunnat kärvistelevät taloudellisissa vaikeuksissa. Väestön ikääntyessä palveluntarve kasvaa mutta verotulojen ja valtionosuuksien määrä ei kasva. Monet kunnat vastustavat suunniteltuja kuntaliitoksia irtisanomissuojan vuoksi. Vaikka liitosten tavoite on lähes aina taloudellisen tehokkuuden 197 lisääminen ja palveluiden varmistaminen, nykytilanne estää kokonaan loogisimman säästön eli henkilöstövähennykset. Viiden vuoden irtisanomissuoja on etu jota ei yksityisellä työnantajasektorilla tunneta. Se arvottaa jokaisen suomalaisen kuntatyöntekijän tekemän työn tärkeämmäksi kuin muiden tekemän työn. Etu on kansalaisten silmissä epätasa-arvoinen ja siitä tulee luopua. Edellä mainitun perusteella Noormarkun Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että kuntaliitosten yhteydessä noudatettavasta kuntatyöntekijöiden viiden vuoden irtisanomissuojasta luovutaan työelämän tasa-arvon lisäämiseksi ja kuntaliitosten nopeuttamiseksi. Aloite nro 138 Porin Kokoomus ry: Pakkoliitoksissa ei irtisanomissuojaa Kuntien taloustilanne on huolestuttava. Sitä ei tule huonontaa antamalla irtisanomissuoja pakkoliitettävien kuntien työntekijöille. Edellä mainitun perusteella Porin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että irtisanomissuojan käyttö kuntien pakkoliitosten yhteydessä estetään. Aloite nro 139 Terva-Toppilan Kokoomus ry: Kuntatyöntekijöiden irtisanomissuojan purkaminen Kuntatyöntekijöiden 5 vuoden irtisanomissuojan mahdollistavat lait kuntaliitostilanteissa on purettava epäonnistuneena ja eriarvoistavana. Kuntien yhdistämisen tarkoituksena on pääasiallisesti kuntarakenteen muutoksella tehostaa julkisten palvelujen alueellista tuotantoa ja siten vähentää sekä valtion että kuntien menoja. Käytännössä on kuitenkin käynyt niin, että kuntien menot ovat kuntaliitosten jälkeen paisuneet, eivätkä kunnat saa aikaan haluttuja säästöjä millään järkevällä aikavälillä. Kunnat eivät kykene saavuttamaan niille asetettuja säästötai tehostamistavoitteita ellei lainsäädäntöä vapauttamalla ja kontrollia purkamalla mahdollisteta siihen kunnille työkaluja. Koska kuntien keinoiksi irtisanomissuojan aikana henkilöstömäärän sopeuttamiseksi jäävät käytännössä määräaikaisten työsuhteiden lopettaminen ja eläköitymisen hyödyntäminen on tämä johtanut kuntatyöläisten keski-iän nousemiseen. Hiljaista tietoa valuu hukkaan, ja osa töistä käy vanhenevalle työväelle raskaaksi, koska nuorita työvoimaa ei sopeutussyistä voi palkata. Irtisanomissuoja asettaa myös yksityisen sektorin työntekijät erittäin epätarvoiseen asemaan kuntatyöntekijään verrattuna. Lisäksi irtisanomissuoja vinouttaa julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoa, koska sopimusten ja lain puitteissa kuntien on sopeuttamistoimikseen irtisanottava ulkoisia ostopalveluita. 198 Lisäksi toisin kuin alkuperäisen lainsäädännön idea oli, on useiden kuntaliitosten myötä irtisanomissuojaa onnistuttu ketjuttamaan niin että sen kesto voi olla jopa 15 vuotta. Tämä ei voi olla millään muotoa tarkoituksenmukaista, tasa-arvoista saati taloudellisesti kestävä ratkaisu. Edellä mainitun perusteella Terva-Toppilan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että nykyisen mallinen kuntatyöntekijöiden irtisanomissuoja kuntaliitostilanteissa puretaan. Puoluehallitus (aloitteista nro 137-139): Suomalainen kuntasektori on työvoimavaltainen toimiala, joka työllistää runsaat 430 000 henkeä. Henkilöstömenojen osuus on yli puolet kaikista kunnan menoista. Kuntaliitosten yhteydessä kuntajakolaissa tarkoitetut uudelleenjärjestelyt sekä niiden valmistelu toteutetaan yhteistoiminnassa henkilöstön edustajien kanssa. Tuottavuutta parantavat uudistukset toteutuvat vain, kun henkilöstö on motivoitunut kehitystyöhön. Vapaaehtoisten kuntaliitosten taustalla ovat useimmiten kuntien tavoitteet elinvoimaisuuden lisäämisestä, palvelurakenteiden uudistamisesta ja palveluiden vaikuttavuuden kasvusta. Pakkoliitos tilanteessa kunnan taloustilanne on kuitenkin jo heikentynyt siten, ettei sillä ole enää edellytyksiä turvata kuntalaisten peruspalveluita. Kuntaliitoksissa henkilöstön siirtyminen työnantajalta toiselle on tulkittu liikkeenluovutukseksi. Tällöin uudella kunnalla eli työnantajalla ei ole oikeutta tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanoa työntekijöitä seuraavan viiden vuoden aikana. Jos kunta tekee toisen kuntaliitoksen, ketjuuntuu irtisanomissuoja uudella viiden vuoden suoja-ajalla. On kuitenkin huomattava, että kuntaliitosten yhteydessä työtehtävät voivat muuttua ja työntekijä on velvollinen ottamaan vastaan uudet tehtävät. Työnantajalla on myös oikeus työntekijän irtisanomiseen myös kuntaliitosten ns. irtisanomissuojan aikana, mikäli uudessa organisaatiossa ei ole tarjottavissa työntekijän aikaisempia tehtäviä vastaavaa työtä ja työntekijä ei ota tarjottua työtä vastaan eikä ole halukas esim. uudelleen koulutukseen. Tätä oikeutta ei kunnissa ole kuitenkaan juuri käytetty. Kuntatyöntekijöiden eläkkeelle siirtymisen aste vuoteen 2020 mennessä on erittäin suuri. Kuntien ja kuntayhtymien hallinnosta on myös jäämässä eläkkeelle merkittävä osa viranhaltijoista ja työntekijöistä. Tämä mahdollistaa toimintojen uudelleen järjestelyä ja tuottavuuden lisäämistä. Samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että kuntatyö on jatkossakin kiinnostavaa ja kuntalaisille keskeisiin palveluihin voidaan rekrytoida ammattitaitoista henkilökuntaa. Kuntien vastuulla olevien palveluiden rakenne on suuressa muutoksessa sote-järjestämislain valmistelun johdosta. Järjestämis- ja tuottamisvastuiden eriytyessä tulee myös henkilöstön asemaa koskevat kysymykset tarkastella huolellisesti. Kuntarakenne- ja sote-uudistuksen keskeisenä tavoitteena ovat kuntalaisille järjestettävien palveluiden saatavuuden turvaaminen. Siinä osaavan työvoiman riittävyys ja saatavuus sekä työnantajien ja työntekijöiden yhteistyökyky ja -halu ovat ratkaisevassa asemassa. 199 Puoluekokous on ottanut aiheeseen puoltavan kannan vuonna 2012. Puoluehallituksen näkemyksen mukaan aloitteiden tekijät ovat oikeassa tuodessaan esille ketjuuntuneiden irtisanomissuojien ongelmia kunnan toiminnan kannalta erityisesti pakkoliitostilanteissa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 140 Meri-Porin Kokoomus ry: Suojelukohteiden kunnostustyölle ja rakennusmateriaaleille vapautus arvonlisäverosta Suomalaisen identiteetin lähtökohtana on kansallisen kulttuurimme arvostus kaikilla sen osa-alueilla. Eräs merkittävä osa-alue on rakennetun ympäristön suojelu. Takavuosien rakennustoiminnalla pyrittiin maksimituottoon ajattelematta arvorakennusten merkitystä tuleville sukupolville. Monesti puretut rakennukset olisivat olleet tärkeä osa oman asuinalueen ja lähipiirin historiaa ja kulttuurin kertojaa. Tilanne on vuosien saatossa onneksi muuttunut. Nyt kaavoituksella suojellaan laajojakin puutaloalueita. Aluesuojelusta on syntynyt ongelma. Idyllisillä suojelluilla alueilla asuu ikimuistoisessa kotitaloissaan monesti ikääntynyttä väestöä, joiden eläketuloilla kiinteistöjä ei pystytä ylläpitämään saati kunnostamaan suojelunormien mukaisesti. Aloitteemme pyrkii lisäämään mahdollisuuksia kiinteistöjen ylläpitoon ja säilyttämiseen suojelutavoitteiden mukaisessa kunnossa. Suomalainen kunnallinen rakennusvalvonta on ammattitaitoista ja erittäin korkean moraalin omaavaa. Puoluekokousaloitteemme mukainen toiminta ei johda väärinkäytöksiin edellä mainitusta syystä. Edellä mainitun perusteella Meri-Porin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että mahdollistetaan suojeltujen kohteiden kunnostustöiden suorittaminen ja tarvittavien materiaalien hankinta ilman arvonlisäveroa. Puoluehallitus: Meri-Porin Kokoomus esittää aloitteessaan suojeltujen kohteiden kunnostustöiden ja niissä tarvittavien materiaalien hankinnan vapauttamista arvonlisäverosta. Aloitteen taustalla oleva tavoite kulttuurisesti arvokkaiden kohteiden hyvästä kunnossapidosta on tärkeä. Kuitenkin esitettyyn ratkaisuun arvonlisäverosta vapauttamiseen liittyy monia ongelmia, muun muassa Euroopan unionin arvonlisäverodirektiivin mukanaan tuomat rajoitukset, jotka rajaavat tiukoin kansallisia arvonlisäverojärjestelmästä poikkeavia käytäntöjä. On todennäköistä, että Euroopan unionin tasolla tehtävä direktiivin tulkinta ei sallisi yksittäisiä poikkeuksia arvonlisäverosta vapauttamiseen alalla, joka muutoin on arvonlisäverotuksen piirissä. Kokoomuslaisen veropolitiikan tavoitteena on pyrkiä verotuksen selkeyteen, yhdenmukaisiin normeihin ja järjestelmän läpinäkyvyyteen. Suomalaisen rakennusvalvonnan korkeasta moraalista huolimatta poikkeamat saattaisivat vaikeuttaa säädösten oikeudenmukaista ja yhdenmukaista tulkintaa. Käytäntöjen 200 toteutumista olisi myös hankala valvoa. Poikkeamat verotusperusteissa vaatisivat myös verohallinnon ja kuntien rakennusvalvonnan ylimääräistä resursointia. Puoluehallitus katsookin, että kulttuurisesti arvokkaiden suojelukohteiden remontointityötä olisi tuettava muilla tavoin. Hyvä keino olisi muun muassa kotitalousvähennys, jonka tason korottamista tulisi mieluummin harkita ja soveltamisalaa laajentaa taloudellisen tilanteen niin salliessa. Arvonlisäveron osalta tulisi puolestaan pyrkiä asteittain pois alennetuista verokannoista, kohti yhtä, nykyistä yleistä arvonlisäverokantaa alempaa yhtenäistä verokantaa. Tämä edellyttäisi myös nykyisistä arvonlisäveron verotuista luopumista asteittain. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 141 Tapiolan Kokoomus ry: Seudullinen selvityshanke käynnistettävä uusien toimintatapojen löytämiseksi kuntarakennemuutoksen tueksi Uudenmaan kunnat yhdessä pääkaupunkiseudun kanssa ovat yhteiskuntamme talouden keskeisin kivijalka ja koko maan hyvinvoinnin mahdollistaja. Uudenmaan kuntien talous ja toimintakulttuuri on pääsääntöisesti tehokasta. Kunnat ovat määrätietoisesti kehittäneet mm. sairaanhoidon ja liikenteen yhteistyrityksiä. Tämä toimintamalli noudattaa analogialtaan yksityisen sektorin, yritysten toimintaa. On hyvä tiedostaa, että maailman tehokkain talouden, toiminnan ja organisointi löytyy yksityisistä yrityksistä. Kuntien yhteistoimintaa voidaan merkittävästi kehittää edelleen. Se vaatii Kokoomuslaista tapaa tehdä politiikkaa ja linjauksia, joka on aina perustunut pragmatismiin. Pragmatismi on tuonut puolueellemme sekä pääministerin että presidentin tehtävät. Nyt tarvitaan runsaasti pragmaattisuutta, sillä useat Uudenmaan alueelle suunnitellut yhteisesti järjestettävät palvelut ja rakennemuutokset ovat jääneet ”vaiheeseen”, koska Helsinki ei ole ollut halukas kehittämään aluetta yhteistoiminnassa muiden Uudenmaan kuntien kanssa. Lisäksi Helsingillä on edelleen vankka taipumus byrokratisoida toimintaa ja kokonsa perusteella yhteistyön sijaan vain määrätä ja sanella päätöksenteossa. Jokainen vastuuta kantava Kokoomuslainen ymmärtää, että tähän Helsinki-keskeisyyteen tarvitaan pysyvä muutos. Uudenmaan Kokoomusyhdistysten taustaselvittelyissä on noussut esiin sekä strategisia että taktisia kehitystarpeita ja -ratkaisuja, jotka antavat yhteiskunnalle vankan lähtökohdan vastata tulevaisuuden globaaleihin kilpailullisiin ja taloudellisiin haasteisiin. Tästä syystä seudullinen selvityshanke on perusteltu. Kilpailukyvyn ja talouden ongelmien ratkaisu ei löydy kuntarajoja muutamalla vaan toimintaa tehostamalla. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, 201 että käynnistetään seudullinen selvityshanke uusien toimintatapojen etsimiseksi ja edistämiseksi sekä linjaa kuntarakennemuutoksen keskeiseksi tavoitteeksi samankaltaisten toimintamallien – parhaiden käytäntöjen – käyttämisen myös valtakunnallisesti. Puoluehallitus: Kuntauudistuksen tavoitteena on sekä kuntarakenteen että palvelurakenteiden uudistaminen. Kuntien taloudellisen kestävyyden edellytyksenä on, että parhaat ja vaikuttavimmat toimintamallit saadaan käyttöön Suomessa mahdollisimman laajasti. Tähän vaaditaan hyvää vuorovaikutusta, tiedon siirtoa ja aitoa uudistushalukkuutta vastakkain asettelun sijaan. Yksityisen ja kolmannen sektorin mukaan otto peruspalveluiden tuottamisessa on kannatettavaa. Pääkaupunkiseudulla on käynnissä laajoja kuntarakennelain mukaisia selvityksiä, joiden tavoitteena on löytää vastauksia aloitteessa esitettyihin haasteisiin. Tulevat ratkaisut metropolihallinnosta ja sote-järjestämislaista tulevat vaikuttamaan merkittävästi alueen kuntien toimintaan ja näin osaltaan tukevat aloitteen tekijöiden esitystä parhaiden käytäntöjen leviämisestä ja käyttöönotosta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta Aloite nro 142 Turun Kansallisseura ry: Valtion palkkakustannuksia alennettava Viime vuosina ja viikkoina on maan hallitus tehnyt erilaisia menoleikkaus- ja verojen korotuspäätöksiä. Toimenpiteet ovat olleet lähinnä ”juustohöylämäisiä” ratkaisuja eikä niiden lopullista vaikutusta ole kovin tarkasti pystytty esittämään. ”Kaikki osallistuvat talkoisiin”, on puhuttu. Presidentti Sauli Niinistö piti kuuluisan selkärankaseminaaripuheensa, jossa hän kiinnitti huomiota valtion palkkajohtajuuteen verrattuna yksityissektorin ja kuntasektorin palkkoihin. Tilastokeskuksen sivut vahvistavat asian. Viimeisimmän tilaston mukaan valtion keskikuukausipalkka on noin 3 603 euroa, yksityissektorin 3 428 euroa ja kuntasektorin 2 915 euroa. Tilastokeskus toteaa tilanteen johtuvan valtion ammattirakenteen muuttumisesta. Presidentti sanoi saman selkeämmin: yleisön palvelijat on siivottu ja päällikkö- ja johtajataso on jäänyt koskematta, jolloin seminaareihin riittää väkeä. Tästä on esimerkkinä valtava asiantuntijoiden määrä. Valtion 82 000 virkamiehestä on asiantuntijanimikkeellä noin 23 000 henkeä ja erityisasiantuntijanimikkeellä noin 27 000 henkeä. Maksamme siis kovina veroina korkeita palkkoja virkamiehille, joiden työn tuottavuudesta ei ole mitään selkeää näyttöä. Kukaan ministeri ei ole uskaltanut ottaa esille valtion palkkojen alentamista julkisuudessa. Kreikkakin joutui leikkaamaan valtion palkkoja. Meillä se on vielä edessä, kun luottoluokittajat alkavat laskea luokitustamme ja korot nousevat. Pelkkä 10 prosentin leikkaus säästäisi valtion palkkakustannuksia heti ensimmäisenä vuonna liki 600 miljoonaa euroa eikä kenenkään elintaso eikä ostovoima kärsisi merkittävästi. Asiaa ovat esittäneet mm. professori Matti Viren, Paavo Väyrynen, Sauli Ahvenjärvi ja Iltasanomat julkisuudessa sekä 202 yhdistyksemme puheenjohtaja Jouko Fossi suoraan pääministeri Kataiselle kirjallisesti viime lokakuussa Turussa. Edellä mainitun perustella Turun Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että valtion palkkakustannuksia leikataan niin, että leikkausten vaikutus alentaa valtion palkkamenoja 10 prosenttia (eli 600 miljoonaa euroa ensimmäisenä vuonna) edellä mainitusta 3 603 euron keskikuukausipalkasta laskien. Puoluehallitus: Pääministeri Jyrki Kataisen hallitus on kehysriihessään asettanut 0,5 % tuottavuuden kasvutavoitteen koko julkisen sektorin toimintaan. Aikaisemmin tehtyjen säästöpäätösten johdosta valtion virastojen henkilöstö on vähentynyt noin 1 000 henkilötyövuotta (htv) vuodesta 2008. Lisäksi hallitusohjelman, rakennepoliittisen ohjelman ja kehysriihipäätösten perusteella käynnissä on valtion vaikuttavuus ja tuottavuusohjelma (Vatu-hanke), joka tähtää toimintatapojen tehostamiseen sekä keskushallinnon kehittämishanke ( Kehu), jonka tavoitteena on valtion hallinnon rakenteellinen uudistaminen. Valtion hallinnon työntekijöistä noin 10 800 henkilöä jää eläkkeelle vuoteen 2017 mennessä ja eläkkeelle siirtyvien osuus henkilöstöstä säilyy korkeana myös 2020-luvun alkupuolella. Tämä kehitys mahdollistaa valtionhallinnon toiminnan uudistamisen ja tuottavuuden kasvattamisen, mutta aiheuttaa myös haasteen hallinnon toimivuuden turvaamiselle. Valtion keskus- ja aluehallinnon työtehtävät ovat luonteeltaan pääosin asiantuntijatehtäviä, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto. Tehtävärakenne selittää siis valtionhallinnon keskikuukausipalkan tason suhteessa muuhun julkiseen ja yksityiseen sektoriin. Hyvä henkilöstöpolitiikka on edellytys sille, että valtion hallinto säilyy jatkossakin houkuttelevana uravalintana työmarkkinoille tuleville nuorille. Kansalaisten näkökulmasta valtionhallinnon asiakaspalvelun toimivuus on tärkeää. Sähköisten palveluiden kehittämisen rinnalla hallitusohjelmassa on tavoitteena kattavan asiakaspalveluverkon rakentaminen koko maahan. Nyt käynnissä olevilla hankkeilla pyritään aktiivisesti lisäämään valtionhallinnon tuottavuutta ja sitä kautta vaikuttamaan hallinnon kustannuksiin. Jos valtionhallinnon viranhaltijoiden ja työntekijöiden palkkausta alennettaisiin aloitteessa esitetyllä tavalla, se vaatisi perustuslainsäätämisjärjestyksessä säädettyä erityislakia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 143 Saarijärven Kokoomusnaiset ry: Valtion verotusosaaminen vientituotteeksi 203 Suomen tavaraviennin määrä ja arvo on laskenut ja ainakin joidenkin entisten päävientituotteiden osalta pysyvästi. Koska meille vienti on elintärkeää, on uusien innovaatiotuotteiden lisäksi haettava vientiin myös uusia palvelutuotteita. Suomi on pystynyt luomaan sellaiset verotustavat ja -käytännöt, joiden perusteella Suomen verotusta voidaan pitää tehokkaana. Koska lakiin perustuva ja tehokas veronkanto on jokaisen valtion talouden perusta, Suomen tulisi kehittää uusi vientituote verotusosaamisestaan. Edellä mainitun perusteella Saarijärven Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että ryhdytään aktiivisiin toimenpiteisiin verotusosaamisen tuotteistamisesta ja sen viennistä, annettavasta kehitysavusta osa tulee antaa nimenomaan verotusosaamisena, sekä taloudellista tukea toisille valtioille annettaessa, oli kyse lainoista tai takauksista, tulisi Suomen toimia niin, että vastineeksi vaaditaan ko. valtion verotuskäytäntöjen kehittämistä ja sen kontrollointia sekä korruption vähenemisen varmistamista. Puoluehallitus: Toimiva lainsäädäntö ja verotusjärjestelmä sekä korruption vastaiset pelisäännöt ovat keskeisiä tekijöitä yritysten toimintaympäristössä. Verotusjärjestelmän ennustettavuus ja vakaus lisäävät luottamusta, jonka varassa yritykset voivat investoida ja luoda työpaikkoja. Verotusjärjestelmän heikkous joissakin kehitysmaissa johtaa myös veronkannon heikkoihin tuloksiin ja veronkierron yleisyyteen. Tämä heikentää kehitysmaiden rahoituspohjaa ja rajoittaa niiden mahdollisuuksia kehittää talouskasvun edellytyksiä tukevia julkisia hyödykkeitä, kuten infrastruktuuria ja koulutusta. Kokoomus pitää tärkeänä, että kehitysyhteistyöllä autetaan kehitysmaita verojärjestelmien kehittämisessä sekä julkisen rahankäytön avoimuuden lisäämisessä. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa hyväksyttiin tämä linjaus. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 144 Rauman Kokoomus ry: Yksikköhintojen laskeminen pakolliseksi kunnallisiin palveluihin Kunnat kilpailuttavat tänä päivänä kuntalaisille tarjottavia palveluita enenevässä määrin. Ostopalvelut ja palvelusetelein tarjottavat palvelut sivuuttavat osittain kuntien omaa palvelutuotantoa jo melkein kaikissa kunnissa. Palvelun tuottajia valittaessa Kunnat vertaavat tarjoajien hintoja ja tekevät valintansa palvelujen tuottajista enimmäkseen halvempien hintatarjouksien pohjalta. Kuntien oman palvelutuotannon hinnat ovat tällä hetkellä miltei joka kunnassa tuntemattomia. Talouden heikentyessä ja uusien rakennemallien tullessa käyttöön korostuu oman palvelutuotannon hintatietoisuus ja palvelujen sisältöjen laajuus suhteessa ostettavien tai ulkoistettuihin palveluihin. Tulevissa ERVA alueissa sekä kunnat että yksityiset tahot voivat tuottaa palveluita ERVA :lle. 204 Edellä mainitun perusteella Rauman Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että lainsäädännössä kirjataan kunnille yksikköhintojen laskeminen pakolliseksi määräaikaan mennessä. Puoluehallitus: Kuntalain perusteella kuntien tulee tehdä talousarvionsa ja tilinpäätöksensä todellisten kustannusten mukaisesti. Yksikköhintojen laskennan ja vertailtavuuden näkökulmista on kuitenkin ongelmallista se, että kuntien käytännöissä sekä palveluiden tuotannossa että menojen kirjaamisessa on suurta vaihtelua. Näin ollen tilinpäätösten toimialoittaiset kuntakohtaiset tiedot eivät ole vertailukelpoisia. Yksikköhintojen laskennan edellytyksenä on palvelutuotannon tuotteistus. Hinnan määrittely edellyttää kustannustietoa tuotantoprosessista ja siinä tarvittavista resursseista. Palvelutuotannon tuotteistamista tarvitaan ainakin silloin, kun kunta tai muu palveluntuottaja hankkii tai myy palveluita. Kun ostaja tietää, mitä ostaa ja myyjä tietää mitä myy, voidaan keskustella hinnasta. Mitä tarkemmin omat palvelut on määritelty, sitä helpompi on kunnan myös rakentaa avointa yhteistyötä yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Tuotteistus ja siihen perustuva yksikköhintojen luotettava laskenta helpottavat poliittista päätöksentekoa ja tekevät kunnan toimintaa läpinäkyväksi sekä muille palveluntuottajille että kuntalaisille. Oman palvelutuotannon tuotteistus on edennyt kunnissa ja eri toimialoilla vaihtelevasti, mutta erityisesti suuret kaupungit ovat aktiivisesti kehittäneet omaa toimintaansa myös yhteistyössä toisten kuntien kanssa. Esimerkiksi ns. Kuusikkokunnat ovat omana työnä tehneet kustannusvertailua mm. lasten päivähoidon ja vanhuspalveluiden osalta. Kuntien tuotteistustyön tueksi esim. kuntaliitto kokoaa koulutoimen tuotteistukseen sopivaa kouluikkunaa. Erikoissairaanhoidon osalta on yleisesti käytettävissä drg-tuotteistus. Perusterveydenhuollon osalta vastaava kehitystyö on vielä kesken. Sote-uudistuksessa sovittu järjestämis- ja tuottamisvastuun erottaminen toisistaan vaatii tuotteistuksen toteutusta siten, että kaikkien tuottajien palvelut ovat keskenään vertailtavissa myös yksikköhintojen osalta. Myös uuden kuntalain tavoitteena on selkiinnyttää kunnan toimintaa osana markkinoita, joka tulee osaltaan tukemaan aloitteen sisältöä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 145 Turun Kansallisseura ry: Rahoitusavustusten lopettaminen osinkoa jakavilta yhteisöiltä Varsinkin vaikeina aikoina erilaisilla yhteisöillä Suomessa on tapana pyytää valtiolta rahallista apua tai tukea erilaisiin hankkeisiin, kuten tuotekehittelyyn, sosiaaliseen asuntorakentamiseen ja innovaatioihin. Perusteena käytetään usein hankkeen työllistävää vaikutusta. 205 Nokia Oyj, Viking Line, Valtion Vuokratalo-osuuskunta VVO, Sato Oyj ynnä muut ovat tästä tunnettuja esimerkkejä. Saatuaan sitten valtiolta riihikuivaa rahaa on yhteisöllä otsaa vielä jakaa tuloksestaan osinkoa omistajilleen. Viking Line sai 20 miljoonaa euroa Viking Grace -laivan LNG-kaasukehittelyn rahoittamiseksi. Nyt se jakaa hyvästä, osittain valtion rahoilla tehdystä tuloksestaan osinkoa omistajilleen 5,4 miljoonaa euroa. VVO, jonka omistajina ovat suuret ammattiyhdistysliitot, saa ”sosiaaliseen” vuokra-asuntorakentamiseen Valtion Asuntorahastolta (ARA) rakennuskohteisiin avustusta tai edullista lainaa. Sitten se perii pienituloisilta vuokralaisiltaan korkeita vuokria ja nämä hakevat puolestaan Kelalta asumistukea, joka maksetaan myös valtion rahoista. Käytännössä siis valtio rahoittaa näitä ammattiliittoja. Viime vuodelta esimerkiksi VVO teki komeaa tulosta korkeilla vuokrillaan niin, että se pystyi esittämään omistajilleen ammattiliitoille huikean 15-16 miljoonan euron osingonjakoa. Verovaroilla tuettu yhteisö jakaa siis veronmaksajilta korkeina veroina kerättyä rahaa osinkoina ammattiliitoille. Onko tällainen laillista ryöstöä vai millä nimellä sitä kutsuisi, laillista korruptiota ehkä, kun tietää mikä hyväveliverkosto rahaa jakaa ja käyttää. Valtionavut ja rahoitus osinkoa jakaville yhteisöille tuleekin lopettaa. Edellä mainitun perusteella Turun Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että osinkoa jakavilta yhteisöiltä lopetetaan valtionavut eri muodoissaan tai jos ne jakavat osinkoa, valtionavut on perittävä takaisin. Puoluehallitus: EU:n valtiontukisäännöstö on hyvin laaja ja yksityiskohtainen. Se on myös kokonaan Euroopan komission toimivallassa. Suomessa voidaan myöntää vain EU-järjestelmän tukia. Kansallinen laki valtionavustuksista on menettelyllinen ja asiasta vastaa valtiovarainministeriö. Mitään tukia ei olisi luonnollista pakko myöntää, on ainoastaan rajattu, mihin kaikkeen tukea voidaan myöntää ylipäätään. Sen sijaan yhtäläisyyden tuen käyttämisen ja osingonjaon välillä ei voida katsoa pitävän paikkaansa. Esimerkiksi innovaatiotuissa, kuten LNG-kaasukehittelyn tapauksessa, tuki myönnetään tarkoin erillisen perustein uusiin innovaatioihin. Jos vastaavaa tekniikkaa hyödynnettäisiin kopiona myös muissa vastaavissa aluksissa, tuki ei perustuisi enää uuteen innovaatioon, eikä sitä näin ollen voitaisi myöntää. Tukien asianmukaista käyttöä valvotaan niin valtion kuin komissionkin toimesta. Rahoitusavustus myönnetään siis vain tarkasti määriteltyihin kohteisiin ja tukien käyttöä valvotaan. Mahdollinen yritysten osingonjako perustuu yritysten omiin itsenäisiin päätöksiin koko liiketoiminnan tuloksen perusteella. Yhtäläisyyttä valtiontukien ja osingonjaon välillä ei pystytä laillisesti esittämään. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 146 Kälviän Kokoomus ry: Kunnallinen puoluetuki kaikissa muodoissa lopetettava 206 YLE:n televisio-ohjelma MOT näytti 22.4.2013 ohjelmassaan, kuinka vieläkin kunnallinen puoluetuki lainsäädännön uusimisenkin jälkeen toimii uskomattomana menoautomaattina kunnissa vallassa oleville puolueille. Nykyinen kuntalaki mahdollistaa tuen maksamisen, kunhan se osoitetaan valtuustoryhmille. Lain tarkoituksena on ollut, että näin edistettäisiin kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Niin ei kuitenkaan tapahdu, vaan kunnan kassasta tukirahat ohjaillaan mitä erilaisimpien kohteiden ja kanavien kautta, joko lisäämään puolueyhdistyksen kiinteistömassaa ja varallisuutta rakentamisen, vuokrauksen tai suoraan puoluetoimintaa tukien. Näin on syntynyt kunnalle menoautomaatti, joka vain vuosi vuodelta paisuu. Edellä mainitun perusteella Kälviän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että kuntalaki selkeästi ja yksiselitteisesti tekee rangaistavaksi sellaiset toimintatavat kunnissa, joilla kunnan asukkailta kerätyillä verorahoilla voidaan järjestää ja ylläpitää puolueiden toimintaa ja ilman markkinaehtoista kilpailutusta saattaa kunta puolueen tai puolueiden liekaköyteen pitkäksikin ajaksi vuokrasuhteeseen päiväkotitilojen sekä koulutilojen ym. kiinteistöjen osalta. Puoluehallitus: Viime vuosina puolueiden rahoitusta on kyseenalaistettu monilla eri perusteilla. Puolueiden rahoittaminen on kuitenkin täysin laillista ja hyväksyttävää toimintaa. Myös julkinen tuki politiikassa toimiville puolueille on oikein ja perusteltua. Tuen saaminen ja sen käytön on kuitenkin oltava avointa ja tuki käytettävä lakien ja tukipäätösten tarkoittamiin asioihin. Myös kunnissa poliittisen toiminnan rahoittamiselle on tilausta ja tarvetta. Valtuustoryhmien saama tuki toimintaansa on erittäin hyvin perusteltua. Se mahdollistaa mm. kunnanvaltuutettujen koulutusta, tutustumista yhteisöihin, yrityksiin ja tapahtumiin, edesauttaa yhteydenpitoa kuntalaisiin sekä palvelee tiedon hankkimista ja tiedottamista ym. ym. Kaiken kaikkiaan se synnyttää parempaa ja kansanvaltaisempaa päätöksentekoa, jossa tavoitteena on edistää kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Kuntalaki §15 b ”Valtuustoryhmien toimintaedellytyksien parantamiseksi kunta voi tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa sekä toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tukea myönnettäessä on yksilöitävä tuen käyttötarkoitus.” Tuki tulee luonnollisesti käyttää siihen tarkoitukseen, mikä sen käytölle on määrätty. Mahdollisiin väärinkäytöksiin tulee puuttua määrätietoisesti ja kitkettävä rikkaruohot kovalla kädellä, sillä valitettavat yksittäistapaukset leimaavat helposti koko demokratiaa tukevaa ja kokonaisuutena toimivaa järjestelmää. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 147 Helsingin Kansallisseura ry: Työmarkkinarauha turvattava 207 Pitkittyvät työmarkkinariidat työnantaja- ja työntekijäosapuolten välillä, etenkin kansantalouden avainaloilla, luovat epävarmuutta Suomen talouteen ja heikentävät yritysten ja sijoittajien luottamusta Suomeen investointikohteena. Työmarkkinariidan johtaessa lakkoon tai työsulkuun Suomen kansantaloudelle voi pahimmillaan aiheutua merkittävät taloudelliset vahingot ja yleiseen luottamukseen jäädä pysyvä kolhu. Esimerkiksi kevään 2010 ahtaajalakon arvioitiin aiheuttaneen suomalaiselle vientiteollisuudelle satojen miljoonien eurojen vientitappiot (YLE 19.3.2010). Työmarkkinariitojen sovittelussa turvaudutaan usein valtakunnansovittelijaan. Mikäli valtakunnansovittelijan johdolla kiistan osapuolet eivät pääse sopuun, niin tällöin valtakunnansovittelija voi tehdä esityksen työ- ja elinkeinoministeriölle sovittelulautakunnan asettamisesta riidan ratkaisemiseksi. Sovittelulautakunta koostuu kiistan osapuolten edustajien lisäksi ulkopuolisista asiantuntijoista, joilla on kyseisen alan asiantuntemusta, mutta laajempi näkökulma riidan vaikutuksista kuin kiistan osapuolilla. Sovittelulautakunta on viimeinen ja harvoin käytetty keino työmarkkinariitojen sopimiseksi, mutta senkään esitys ei sido osapuolia sopuun. Sovittelulautakunnan päätöksistä tulisi tehdä työmarkkinariidan osapuolia sitovia. Tämä kannustaisi riidan osapuolia sopuun jo ennen kuin riita kärjistyy ja päätösten sitovuus myös vahvistaisi valtakunnansovittelijan sovintoesitysten painoarvoa. Kaiken kaikkiaan sovittelulautakunnan päätösten sitovuus vahvistaisi työmarkkinoiden vakautta ja Suomen talouden kansainvälistä kilpailukykyä. Edellä mainitun perusteella Helsingin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että sovittelulautakunnan päätöksistä tehdään lainsäädännössä sitovia työmarkkinoiden vakauden ja Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Puoluehallitus: Helsingin Kansallisseura ry on oikeassa tavoitteessaan turvata työmarkkinarauha. Kuten aloitteessa todetaankin, etenkin kansantalouden avainaloilla, pitkittyvät työmarkkinariidat luovat epävarmuutta Suomen talouteen ja heikentävät yritysten ja niin kotimaisten kuin kansainvälistenkin sijoittajien luottamusta Suomeen investointikohteena. Laissa työriitojen sovittelusta säädetään työmarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi ja työriitojen sovittelua varten valtakunnansovittelijan virasta, mahdollisesti tarvittavista sivutoimisista sovittelijoista sekä määrättyä sovittelutehtävää varten asetettavasti sovittelulautakunnasta. Sovittelulautakunnasta ja sen asettamisesta sekä muista sen työhön liittyvistä asioista säädetään valtioneuvoston asetuksella. Työ- ja elinkeinoministeriö voi valtakunnan sovittelijan tai työriitaa hoitavan sovittelijan esityksestä asettaa sovittelulautakunnan ja määrätä sille puheenjohtajan ja muut jäsenet. Sovittelulautakunnan nimeäminen työriitojen sovitteluun on harvinaista. Sitä on käytetty lähinnä silloin, kun on haluttu ulkopuolista, laajempaa näkemystä ja ehkä lisäarvovaltaakin ratkomaan työriitaa. Sovittelulautakunnan päätökset eivät ole osapuolia sitovia. Sitovien ratkaisujen tekeminen kuuluu oikeuslaitokselle ja työriitojen osalta siten työtuomioistuimelle. 208 Suomalaista työlainsäädäntöä on perinteisesti kehitetty yhteistyössä työmarkkinakeskusjärjestöjen kanssa. Neuvottelujärjestelmän kehittäminen ja siten myös riitojen ratkaisu on parhaillaankin työmarkkinakeskusjärjestöjen neuvotteluissa käsiteltävänä. Ratkaisuja neuvotteluista odotetaan syksyyn mennessä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 148 Kupittaan Kokoomus ry: Työehtosopimusten yleissitovuuden purkaminen Työelämänpelisäännöt vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen ja hyvinvointimme perustuksiin. Suomalainen yhteiskunta on kokolailla erilainen kuin aikana, jolloin vieläkin voimassa olevat työelämää säätelevät lait ja työehtosopimusjärjestelmä luotiin. Maailma ympärillämme on ollut rajussa muutoksessa ja myös oma yhteiskuntamme. Vanhat pelisäännöt tarvitsevat päivitystä. Tarve työllistämiseen tunnustetaan. Onko töitä, uskaltaako ja kannattaako työllistää? Saadaanko tuotteemme kaupaksi maailmalle. kykenemmekö turvaamaan hyvinvointimme rahoituksen. Työelämän pelisäännöillä vaikutetaan näihin kaikkiin. Nykyinen järjestelmä on auttamatta jälkeenjäänyt ja se on perustuslain kannalta vähintään kyseenalainen, kun laissa taataan yhdistymisvapaus, eli oikeus olla kuulumatta mihinkään järjestöön. Yleissitovuus työehtosopimuksissa on ristiriidassa tämän kanssa, koska järjestelmä muodostuu osallisille pakottavaksi ei tahdonvaltaiseksi. Yleissitovuus on suurin syy nuorisotyöttömyyteen ja työttömyyteen yleensäkin. Oppisopimuskoulutus ja yleissitovuus eivät myöskään sovi yhteen. Yleissitovuuden poisto alentaisi työttömyyttä vähintään kaksi prosenttia. Eniten se vaikuttaa nuorisotyöttömyyteen, joka on tällä hetkellä häpeällisen suuri. Työllisyyden kautta yleissitovuuden poisto toisi myös säästöjä valtiontalouteen, mikä lienee tervetullutta. Edellä mainitun perusteella Kupittaan Kokoomus ry esittää, että puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että ne osaltaan toimivat työelämän pelisääntöjen ajan tasalle saattamiseksi ja ennen kaikkea yleissitovuuden poistamiseksi. Puoluehallitus: 209 Aloitteentekijät ovat oikeassa analyysissaan, että työelämän pelisäännöt vaikuttavat merkittävästi työllisyyteen ja hyvinvointimme perustuksiin. Suomalainen yhteiskunta on todella erilainen kuin aikana, jolloin vieläkin voimassa olevat työelämää säätelevät lait ja työehtosopimusjärjestelmä luotiin. Suomalaisen työelämän pelisäännöt ja kolmikantajärjestelmä on perinteisesti onnistunut kehittämään työelämää yhteistyössä. Aina kehitys ei ole ollut niin nopeaa kuin olisi toivottavaa. Kolmikantajärjestelmä ei ole onnistunut kehittämään työelämän joustoja niin paljon kuin olisi toivottavaa. Kokoomus on aina valmis työskentelemään yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa työelämän lainsäädännön kehittämiseksi siihen suuntaan, että suomalainen työ ja yritystoiminnan edellytykset paranevat. Vain toimiva ja kehittyvä kansantalous pystyy toimimaan kilpailukykyisesti kansainvälisillä markkinoilla. Yleiset oikeusperiaatteet, demokratia ja sopimusvapaus ovat Kokoomukselle tärkeitä tavoitteita. Oikeuksien ja velvollisuuksien tulee muodostaa tasapuolinen kokonaisuus, joka edistää työllisyyttä, kilpailukykyä ja turvallisuutta. Työlainsäädännön ensisijaisena tavoitteena on työntekijöiden suojelu. Tämä on pyritty toteuttamaan ottaen huomioon tavaroiden ja palvelujen tuottamisen tarvitsemat toimintaedellytykset. Työehtosopimusten yleissitovuuden tarkoituksena on taata myös järjestäytymättömien työnantajien palveluksessa oleville työntekijöille vähimmäispalkkataso ja eräät muut minimityöehdot, joita ei ole lailla säädetty työn tekemisen ehdoksi. Ilman yleissitovuutta samalla toimialalla samaa tai samankaltaista työtä tekevät työntekijät olisivat erilaisessa asemassa sen mukaan, onko työnantaja liittynyt työnantajaliiton jäseneksi vai ei. Yleissitovuudella on pyritty myös asettamaan keskenään kilpailevat työnantajat tasavertaiseen asemaan. On katsottu, vähimmäispalat ja monet muut sopimuksenvaraiset työehdot muodostavat kokonaisuuden, jonka ei tule olla työnantajien kilpailuetu tai -haitta markkinoilla. Yleissitovuutta koskevat säännökset sisältyvät työsopimuslakiin, jonka kokonaisuudistus tuli voimaan kesäkuussa 2001. Kokonaisuudistusta laadittaessa selvitettiin ja pohdittiin perusteellisesti myös yleissitovuutta koskevien säännösten uudistamistarpeet. Tässä yhteydessä katsottiin, että yleissitovuudesta luopuminen ei ole tarkoituksenmukaista. Mikäli yleissitovuudesta luopumista alettaisiin harkinta, tulisi samalla tarkastella työehtojen sääntelyn kokonaisuutta. Tässä yhteydessä tulisi ottaa kantaa muun muassa siihen, olisiko työlainsäädäntöä syytä täydentää uusilla säännöksillä työntekijöiden suojelemiseksi ja työnantajien tasapuolisen aseman turvaamiseksi. Yleissitovuusäännökset sisältävä työsopimuslaki on työelämän peruslaki, jonka muutokset valmistellaan tiiviissä yhteistyössä työelämän osapuolten kanssa. Työsopimuslain ja työelämän sääntelyn kehittämistarpeita arvioidaan vakiintuneesti valtiovallan sekä keskeisten työnantajia ja työntekijöitä edustavien järjestöjen kesken. Kokoomus tukee osapuolia tarkoituksenmukaisten ratkaisujen aikaansaamiseksi. Lainmuutokset perustuvat riittävän laajaan yhteisymmärrykseen niiden toteuttamisesta. 210 Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 149 Tapiolan Kokoomus ry: Lyhytaikaisen työllistämisen edistäminen Yksityisillä henkilöillä ja kotitalouksilla on huomattava potentiaali työllistää erilaisiin lyhytkestoisiin tehtäviin esim. opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä. Käytännössä kuitenkin työn teettämiseen liittyvä byrokratia on edelleen yksityishenkilöille liian monimutkainen ja vaivalloinen. Verohallinnon palkka.fi -palvelun kautta saa kyllä tehdyksi laskelman maksettavien maksujen suuruuksista, mutta sen kautta ei voi maksaa ko. maksuja. Asiantilaa helpottaisi järjestelmä, jossa verottajalla olisi kehittyneempi palkka.fi -palvelu, jossa työntekijän palkan kaikki työnantajamaksut, vakuutukset ja ennakonpidätyksen osuus maksettavasta palkasta maksettaisiin järjestelmän kautta suoraan verottajalle. Samalla työn teettäjä maksaisi järjestelmän kautta palkan työntekijän tilille, josta verottajalle jäisi myös tieto maksetusta palkasta. Verottaja tilittäisi järjestelmän kautta saamansa maksut (sopimusperusteisesti) edelleen (eläkevakuutus- ja vakuutusyhtiöille) ja saisi samalla tiedon työntekijän tilille maksetusta palkasta. Tällöin voitaisiin luopua myös vuosi-ilmoitusten tekemisestä kun työ on satunnainen ja työnantajana on yksityinen henkilö. Myös kotitalousvähennys voitaisiin tällöin huomioida automaattisesti, jos sen kriteerit täyttyvät. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry, että puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että yksityishenkilöiden mahdollisuutta työllistää edellä kuvatuin toimenpitein helpotettaisiin. Puoluehallitus: Monessa mielessä voidaan todeta, että Suomi on maa jossa verotus osataan. Palveluiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisessä vertailussa Suomeen on kehittynyt erittäin vahvaa osaamista ja toimiva järjestelmä verotuksen hoitamisessa. Ei ole itsestään selvää, että käytössä ovat esimerkiksi esitäytetyt veroilmoitukset. Palkka.fi -palvelun avulla sekä pienet yritykset että kotitaloudet pystyvät helpottamaan omia maksujaan. Palvelun avulla voidaan hoitaa niin työntekijöiden palkat sivukuluineen ja tulostaa palkkalaskelmat kuin myös työnantajan maksut: ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut sekä työeläkemaksut. Lisäksi kotitalousvähennys on mahdollista ilmoittaa palvelun kautta. Palvelun kautta tehdyt ilmoitukset myös arkistoituvat. Palkka.fi -palvelua kehitetään osana valtiovarainministeriön koordinoimaa Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaa (SADe-ohjelma), joka tuo sähköisen asioinnin palvelut kansalaisten sekä 211 viranomaisten ulottuville. Kehittämisessä on ollut myös laaja-alaisesti mukana Verohallinnon lisäksi työeläkeyhtiöt sekä Työttömyysvakuutusrahasto. Koko maan laajuudessa käytettävä järjestelmä on rakennettava huolellisesti. Myös tietoturvasta on pidettävä huolta. Palkka.fi -palvelu edustaa jo nykyisellään varsin toivottavaa julkista palvelua. Tietotekniikan kehittyessä jatkuvasti entistä vauhdikkaammin sekä kustannusten myös sitä kautta laskiessa, voidaan odottaa että myös julkisia, sähköisiä palveluita kehitetään vauhdikkaasti. Tulevina vuosina on perusteltua odottaa, että myös palkka.fi -palvelua pystytään rakentamaan entistä paremmaksi tukemaan lyhytaikaisen työllistämisen edistämistä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 150 Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry: Robotisaatioon varauduttava Robotisaatio nousi viime vuonna julkiseen keskusteluun, joka on jatkunut tänä vuonna. Kuitenkin keskustelu on jämähtänyt pelkoon työpaikkojen menettämisestä ja virheellisiin käsityksiin. Pääministeripuolueena Kokoomuksella olisi mahdollisuus ohjata julkista keskustelua robotisaatiosta oikeaan suuntaan käsittelemään uusia mahdollisuuksia ja tulevan muutoksen laajuutta. Yleinen virhekäsitys on, että edessä oleva teknologinen murros käsitetään samaksi asiaksi kuin automaatio, jota käytetään paljon esimerkiksi autoteollisuudessa, mistä esimerkkinä käy Uudenkaupungin autotehdas. Automaatio vaatii ihmisen ohjelmoimaan koneen tekemään tietty työtehtävä. Robotisaatiossa kone oppii tekemään työnsä itse, kuten vaikka Rethink Roboticsin Baxter-robotti. Tämä selittyy tekoälyn ja havainnoivan teknologian kehittymisellä. Toinen virhekäsitys on ymmärtää robotit pelkästään ABB:n tai Kukan kaltaisiksi teollisuusroboteiksi, sillä robotit voivat olla esimerkiksi todella pieniä nanorobotteja, kuten Helsingin yliopiston tutkijoiden nanorobottiprojekti infarktin hoitoon, tai kehottomia nettirobotteja. Robotisaation vaikutukset näkyvät selkeimmin työssä ja taloudessa, mutta muutos tuntuu läpi yhteiskunnan. MIT:n Erik Brynjolfsson ja Andrew McAfee ovat verranneet muutosta teolliseen vallankumoukseen. Oxfordin yliopiston tutkimuksessa ennakoidaan seuraavan 20 vuoden kuluessa häviävän 47 prosenttia nykyisistä työpaikoista Yhdysvalloissa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportti sai Suomeen vastaavaksi luvuksi 35 prosenttia. Vaikka uusia työpaikkoja syntyisikin 20 vuoden aikana, on selvää, ettei teknologian kehitys pysähdy kuin seinään ajanjakson päätyttyä. Tutkimusyhtiö Gartner ennakoi jopa 90 prosentin työttömyyttä. Ratkaisut robotisaation haasteisiin vaativat uudenlaista ajattelua muun muassa verotuksessa, opetuksessa ja lainsäädännössä. Haasteiden lisäksi Suomella on mahdollisuus saada aikaan esimerkiksi uusia menestystarinoita ja parempia sosiaali- ja terveyspalveluita. Edellä mainitun perusteella Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan 212 siten, että robotisaatiosta käydään laaja julkinen keskustelu ja sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin varaudutaan. Puoluehallitus: Suomen elinkeinoelämä on rajussa murroksessa. Teollisuutemme perinteiset kivijalat metsäteollisuudesta ICT-sektorille ovat aloina menettäneet työpaikkoja. Enää ei ole esimerkiksi Nokian tuomaa suurta veturiyritystä kansantalouden tukirangaksi. Muutoksen ei odoteta hidastuvan tulevina vuosina, päinvastoin. Kansainvälinen kilpailu haastaa Suomen entistä tiukemmin. Työpaikkoja menetetään valitettavasti myös vastaisuudessa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla arvioi vuoden 2014 alussa, että tietotekniikan nopea kehittyminen uhkaa jopa joka kolmatta ammattinimikettä Suomessa kahdenkymmenen vuoden sisällä. On kuitenkin tärkeää havaita, ettei maailma ole vain uhkia täynnä. Suomella on runsaasti uusia mahdollisuuksia tulevassa kehityksessä. Tapa tehdä työtä ei ole sama kuin ennen. Robotisaatio voi korvata aiemmin henkilötyövoimalla tehtyjä töitä. Sen sijaan tuotannon automatisoituessa tarvitaan entistä korkeampaa osaamista koko tuotannon arvoketjun hallitsemiseen. Suurin osa esimerkiksi ict-alan tuotteiden lisäarvosta tulee korkean osaamisen maahan, vaikka itse valmistus suoritettaisiin jossakin muualla. Vaikka toisaalta perinteisenä pitämämme työpaikat vähenevät, uutta työtä on runsaasti tarjolla uusien työn muotojen ja työtapojen kautta. Suomen tulevia valtteja voivat olla esimerkiksi keinoäly, sensorit, pilvipalvelut, big data, 3D tulostus, uudet materiaalit – vain muutamia mainittuna. Kaikkia näitä kuitenkin yhdistää se, että teknologian kehityksestä uskalletaan ottaa kaikki irti ja hyödyntää Suomen korkeaa osaamista. Suomessa on aloitettu jo varautuminen robotisaation lisääntymiseen. Esimerkiksi viime vuoden marraskuussa järjestettiin Suomessa ensimmäinen Robottiviikko, joka keräsi myös runsaasti julkisuutta. Kansallisen tilannekuvan lisäksi teemaviikolla vahvistettiin myös kansainvälistä yhteistyötä. Suomen vankka osaaminen ICT-sektorilta tarjoaa vankan kilpailuedun robotisaatioon varautumisessa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 151 Noormarkun Kokoomusnaiset ry: Teollisuuden käyttämän energian kierrätyksen tehostaminen Suomen teollisuuden ja kotitalouksien sähköntarve lisääntyy tulevaisuudessa. Energian hinnat ovat nousussa ja Suomeen tuodaan tälläkin hetkellä energiaa naapurimaista kulutuspiikkejä tasaamaan. Aina ei tarvita uutta tuotantokapasiteettia - Suomessa olisi paljon tehtävää energian kierrätyksen tehostamisessa. Kun talviaamuna kävelee tuotantolaitosten vieressä sijaitsevien viemäriaukkojen ohi huomaa että monesta luukusta nousee ilmaan lämmin vesihöyry. Kaikkea Suomen teollisuudessa syntynyttä lauhdelämpöä ei edelleenkään hyödynnetä omien tehdastilojen lämmittämiseen tai syöttämällä sitä kaukolämpöverkkoon. Suurinta haaskausta on jättää kokonaan hyödyntämättä ydinvoimalaitosten prosessissa lämmennyt 213 jäähdytysvesi. Nykylainsäädännöllä lämmin vesi ohjataan takaisin mereen. Siellä se lämmittää Itämeren kaloja, ei ihmisiä. Edellä mainitun perusteella Noormarkun Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmiä toimimaan siten, että Suomen teollisuudessa syntyneen prosessilämmön talteenottoa ja energian kierrätystä tehostetaan. Puoluehallitus: Aloitteessaan Noormarkun Kokoomusnaiset ehdottaa, että Suomen teollisuudessa syntyneen prosessilämmön talteenottoa ja energian kierrätystä tehostetaan. Aloitteen voidaan laajemmin tulkita kehottavan yleisemmin teollisuuden energiatehokkuuden parantamiseen. Kokoomuksen ympäristöpoliittisen ohjelman (Vihreällä on viisi miljoonaa sävyä, 2011) mukaan Kokoomuksen tavoite on tehdä Suomesta maailman ensimmäinen hiilineutraali yhteiskunta. Tämä edellyttää väistämättä merkittävää edistystä myös energiatehokkuudessa. EU-tason tavoite energiatehokkuuden parantamiseksi on 20 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. EU:ssa energiatehokkuusasioita sääntelee energiatehokkuusdirektiivi (2012/27/EU). Energiatehokkuuden parantaminen pitää sisällään muun muassa prosessilämmön talteenoton ja hyötykäytön, ns. kierrättämisen. Teollisuus käytti 2012 noin puolet Suomen energian loppukulutuksesta, eli yhteensä 541 petajoulea (noin 150 TWh). Kaikki teollisuuden energiatehokkuuden parantaminen on siis erittäin tärkeää ilmastopolitiikan tavoitteiden täyttämiseksi. Energiatehokkuus on tärkeää myös energian saatavuuden turvaamisen, tuontienergia tarpeen vähentämisen ja energiakustannusten alentamisen näkökulmasta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että energiapalveludirektiivin mukainen ohjeellinen tavoite tehostaa energiankäyttöä 9 % (noin 17,8 TWh) vuoteen 2016 mennessä tullaan saavuttamaan. Teollisuutta kannustetaan tällä hetkellä energiatehokkuuteen pääasiassa vapaaehtoisten energiatehokkuussopimusten ja energiakatselmusten kautta. Energiatehokkuussopimusten ja niihin liittyvien toimenpideohjelmien valmistelu on tehty tiiviissä yhteistyössä toimialaliittojen, yritysten ja yhteisöjen kanssa. Teollisuus voi saada energiatukea muun muassa sellaisiin investointi- ja selvityshankkeisiin, jotka edistävät energiansäästöä tai energiantuotannon tai käytön tehostamista. Tuki pitää sisällään hankkeet, joissa teollisen prosessin lämpöä käytetään kaukolämmössä tai sähköntuotannossa. Esimerkiksi Rautaruukin Raahen tehdas tulee suunnitelmien mukaan tuottamaan vuonna 2016 niin lämpöä yleiseen kaukolämpöverkkoon kuin sähköäkin. Energiatehokkuussopimukset ja energiakatselmukset ovat olleet laajasti käytössä. Esimerkiksi jaksolla 1992–2011 on energiatukea myönnetty 72,3 miljoonan euron katselmushankkeisiin yhteensä 31,5 miljoonaa euroa. Energiakatselmusten perusteella toteutetuilla energiansäästötoimenpiteillä on raportoitu saavutetun yhteensä noin 650 miljoonan euron kustannussäästöt. Todellinen kustannussäästö on vielä tätäkin suurempi, koska katselmustoiminnan seurantajärjestelmään ei koota kattavasti tietoja prosessiteollisuuden energia-analyysien toimenpiteiden säästövaikutuksista. Vuonna 2009 katselmustoiminnan arvioitiin tuottavan noin 860 GWh energiansäästön. Vuoden 2011 loppuun mennessä 214 oli Suomessa toteutettu yhteensä yli 8 200 energiakatselmusta ja -analyysia. Näistä katselmuksista 6 500 on toteutettu palvelurakennuksissa (katselmoitua rakennustilavuutta 168 Mrm3), 1 380 teollisuusrakennuksissa (katselmoitua energiankäyttöä 150 TWh) ja 203 energiatuotantolaitoksissa. Energiatuella pyritään lisäksi edistämään uuden energiateknologian käyttöönottoa ja markkinoille saattamista. Teknologian kehityksellä onkin elintärkeä rooli energiatehokkuuden parantamisessa. Lisäksi globaalit ilmastovaikutukset ovat moninkertaiset, jos Suomessa kehitettyä teknologiaa käytetään ympäri maailmaa parantamaan energiatehokkuutta. Samalla luodaan työtä ja vientituloja. Välillinen ohjauskeino teollisuuden energiankäytön vähentämiseksi on päästökauppa, joka ohjaa energiatehokkuusinvestointejakin sinne, missä ne ovat taloudellisesti kannattavimpia. Loppujen lopuksi, mistään tuista huolimatta, teollisuusyritykset tekevät investointipäätökset kuitenkin omista lähtökohdistaan, voimassa olevien säädösten puitteissa. Liika sääntely rasittaa kannattavuutta ja saattaa johtaa esimerkiksi hiilivuotoon. Monissa teollisissa prosesseissa talteenotto ja energian kierrätys eivät ole taloudellisesti kannattavia ja on vaikea nähdä, millaisin kannustimin niistä sellaisia saataisiin. Näin ollen täydelliseen lämmön talteenottoon ja energian kierrätykseen tuskin koskaan päästään. Teollisuuden energiatehokkuus on tunnistettu hyvin keskeiseksi osaksi energia- ja ilmastopolitiikkaa sekä EU:ssa että Suomessa. Se on jo erittäin vahvasti esillä päätöksenteossa, ja teollisuuden energiatehokkuutta edistetään aktiivisesti monilla politiikkatoimilla. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 152 Satakunnan Kokoomusnuoret ry: Suomalaisille Y-tunnus 15-vuotiaana Satakunnan Kokoomusnuoret vaatii, että jokaiselle suomalaiselle määritellään Y-tunnus 15-vuotiaana. Ytunnuksen olemassaolo vähentää ja nopeuttaa pienyrittäjyyden aloittamiseen liittyvää byrokratiaa, vähentää harmaan talouden haittoja ja työllistää etenkin nuoria. Lisäksi Satakunnan Kokoomusnuoret vaatii yrittäjyyskasvatuksen lisäämistä yläkoulun yhdeksännellä luokalla, jotta aloitteesta saavutettava hyöty olisi mahdollisimman merkittävä. Monelle yrittäjyyden aloittamisen mahdollisuus tulee yllättäen. Usein harmiksi muodostuu yrityksen perustamiseen liittyvä byrokratia. Nykypäivänä yrityksen perustamisen kesto on noin kaksi viikkoa, jolloin moni tilaisuus pienimuotoiseen yritystoimintaan menee ohi. Etenkin pienten ”keikkojen” kohdalla monet ratkaisevat ongelman, joko jättämällä tilaisuuden käyttämättä tai tilittämällä tulot verottajan ohi. On helpompaa jos kaverin kanssa sovitaan tietty summa maksettavaksi puhtaana käteen, kuin että tästä aletaan tilittää ansiotuloveroa. Lisäksi valmis Y-tunnus avaa nuorille eri tavalla työmahdollisuuksia muun muassa opiskelujen aikana. Toisaalta valmis Y-tunnus helpottaa myös osa-aikaista yrittäjyyttä. Jotta Y-tunnusta voisivat mahdollisimman monet käyttää tehokkaasti, tulisi yläkoulun yhdeksännellä luokalla panostaa yrittäjyyskasvatukseen siten, että jokainen yläkoulusta pääsevä oppilas osaisi yrittäjyyden 215 perusteet. Tämän pohja-ajatuksen kanssa nuoret miettisivät jo erikoistumisopintojen aikana yrittäjyyden mahdollisuuksia. Edellä mainitun perusteella Satakunnan Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Suomeen saataisiin luotua järjestelmä, jossa Y-tunnus tulisi jokaiselle kansalaiselle 15 vuoden iässä. Puoluehallitus: Suomi tarvitsee elinkeinoelämän rakennemuutoksessa uusia yrityksiä. Halukkuus yrittäjyyteen on kuitenkin ollut varsin vaihtelevaa. Viime aikoina esimerkiksi pelialan isot menestystarinat ovat lisänneet yrittäjyyden kiinnostavuutta ja tehneet menestymisestä myös hyväksyttävämpää yhteiskunnassamme. Kannustavaa yrittäjyysilmapiiriä tarvitaan. Samalla tarvitaan myös toimia, jotka mataloittavat yrittämisen kynnystä. Yrittäjyyskasvatuksen lisääminen on tulevaisuuden yrittäjäilmapiirin yksi keskeisistä rakennuspalikoista. Yrittäjyyskasvatus on tälläkin hetkellä opetussuunnitelmissa mukana, erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Lukio lienee tällä hetkellä se missä yrittäjyyskasvatuksen sisällyttämisessä ohjelmiin on onnistuttu muita koulutusasteita heikommin. Yleissivistävässä koulutuksessa korostetaan myönteisiä asenteita, yrittäjyyteen liittyviä perustietoja ja taitoja sekä yrittäjämäistä toimintatapaa. Koulutusjärjestelmämme joutuu parhaillaan pohtimaan, miten rajalliset resurssit hyödynnetään tehokkaimmin. Yrittäjyyskasvatuksen lisääminen on siis myös resurssikysymys. Koska koulutusjärjestelmämme tarvitsee tukea, myös yrittäjyyskasvatusta on pyritty tukemaan erillisillä hankkeilla. Esimerkiksi EU:n rakennerahastovaroista on myönnetty tukea koulujen yrittäjyysmateriaalia kehittäviin hankkeisiin. Myös eri järjestöt ovat saaneet tukea yrittäjyyskasvatuksen lisäämiseen. Näin pyritään yrittäjyyskasvatuksen roolia kehittämään jatkuvasti. Yritys- ja yhteisötunnus (Y-tunnus) luodaan, kun yrityksen jättämä perustamisilmoitus kirjataan yritys- ja yhteisötietojärjestelmään. Lisäksi myös muita rekisteröintikantoja on mahdollista tehdä ilmoituksen yhteydessä. Ilmoituksesta maksetaan erillinen käsittelymaksu. Lisäksi Y-tunnuksen käyttöön liittyvät myös yrityksiä koskevat raportointivelvoitteet. Toisaalta elinkeinovapauden periaatteen mukaan Suomessa saa harjoittaa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Vapaus on yksi Kokoomuksen keskeisimmistä arvoista. Y-tunnuksen luominen sisältää itsessään velvoitteita ja näin ollen jokaisesta rekisteröityneestä tulee myös yrittäjä. Yrittäjyyden lisääminen on itsessään tavoiteltavaa. On kuitenkin kunnioitettava myös niitä, jotka päättävät valita toisin. Tällöin pakollinen Ytunnus ei edistä jokaisen suomalaisen oikeutena olevaa valinnanvapautta. Kun tavoitteena on myös byrokratian vähentäminen, toisaalta pakolliset Y-tunnukset lisäävät huomattavasti hallinnollisia kustannuksia ja byrokratiaa omalta osaltaan. Yrittämiseen liittyvää kynnystä voitaneen madaltaa parhaiten vähentämällä yrityskentällä vaadittavia velvoitteita sekä antamalla entistä parempaa ohjausta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 153 216 Satakunnan Kokoomusnaiset ry: Nuorille oikeus oppia tekemään työtä Satakunnan Kokoomusnaiset vaatii, että nuorten kesätöihin pääsemistä helpotettaisiin, jotta nuoret oppivat varhain työn tekemisen, arvostuksen ja työelämän säännöt. Kesätöitä koskeva voimassa oleva lainsäädäntö hankaloittaa monin tavoin alaikäisten työllistämistä. Tähän ongelmaan lainsäätäjien on puututtava pikaisesti. Suomi tarvitsee jokaisen nuoren työelämään lähitulevaisuudessa. Kuinka oletamme että nuoret oppivat työelämän tavoille, jos he ensikerran pääsevät tutustumaan työelämään pahimmassa tapauksessa liki parikymppisenä. Työn tekemisen malli opitaan kotoa ja työtä tekemällä. Jos jostain syystä nuorella ei ole mallia tai kokemusta työn tekemisestä, on sen opettaminen yhteiskunnan velvollisuus ja etu. Tutkimusten mukaan nykynuoret eivät poikkea arvoiltaan tai asenteiltaan merkittävästi vanhemmista ikäluokista. Epäilys nuorten heikosta kiinnostuksesta työhön on tulosten perusteella aiheeton. Edellä mainitun perusteella Satakunnan Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että nuoret saisivat jo varhain mahdollisuuden oppia tekemään työtä. Puoluehallitus: Nuorten työntekemistä tai työnteettämistä on säädelty erityisesti lasten ja alaikäisten suojelun näkökulmasta. Viime vuosina ei ole pidetty tarpeellisena tehdä merkittäviä muutoksia tai lievennyksiä alaikäisten työntekoon. Jo 14-vuotiaas voi tehdä varsin paljon ja monenlaisia töitä, kunhan työ ei ole liian rasittavaa, vaarallista tai olennaisesti haittaa koulunkäyntiä. Alaikäisille nuorille parhaana ratkaisuna on pidetty kesätöiden tekoa. Alaikäisille sopivia kesätöitä on rajallinen määrä, joten kaikille halukkaille nuorille töitä ei ole löytynyt. Työ- ja elinkeinoministeriön alaisuudessa TE-toimistot välittävät kesätyöpaikkoja ja järjestävät kesätöihin liittyviä rekrytointitilaisuuksia. Avoimia työpaikkoja voi hakea erikseen esimerkiksi hakusanalla ”kesätyö”. Nuorten kesätyönteon tukemiseksi on järjestetty erilaisia kesätyökampanjoita. Valtio on ollut mukana esimerkiksi Vastuullinen kesäduuni -kampanjassa. Kampanjan tavoitteena on varmistaa, että nuorille riittää laadukkaita kesätyöpaikkoja myös tulevaisuudessa. Jos nuori ilmoittautuu työnhakijaksi, eikä hänellä ole ammatillista koulutusta tai muuta tutkintoa TEpalvelujen ensijainen linjaus on, että tällainen nuori ohjataan vakituisen työnteon sijaan hakeutumaan ammatillisen koulutukseen tai muihin jatko-opintoihin. Esimerkiksi koululaisia voidaan ottaa töihin siten, että heille maksetaan keskimäärin 70–90 prosenttia alimmista taulukkopalkoista. Alakohtaisesti sovitut tasot helpottavat nuorten palkkaamista. Matalamman palkan perusteena on mm. nuorten työkokemuksen tai ammatillisen osaamisen puute ja mahdolliset muut nuorten työntekoa koskevat rajoitukset. 217 Alaikäisten työntekemisen tai työllistämisen helpottaminen ei ole juurikaan mahdollista tai perusteltua nykyisten säädösten puitteissa. Lasten ja nuorten palkkauksen tasosta sovitaan pääasiallisesti eri alojen työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä. Nuorille sopivien työmahdollisuuksien määrän lisäämiseen on panostettu mm. haastamalla työnantajia mukaan työllistämään nykyistä enemmän nuoria ja näin tukemaan nuorisotakuun toteutumista. On tärkeää, että Kokoomus tukee nuorten mahdollisuuksia työllistyä. Toistaiseksi suurimmat haasteet ovat liittyneet pääosin ammatillisen koulutuksen puolelle. Tavoitteena tulee olla mahdollisimman tasapainoiset ohjeet, joissa kannustetaan työntekoon. Lainsäädännön osalta ei ole varaa pitää tilannetta vuosia staattisena, vaan tarkoituksena tulee olla lainsäädännön päivittäminen mahdollisimman ajantasaiseksi sekä tämän päivän työelämän haasteita vastaavaksi. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 154 Turun Kansallisseura ry: Innorahaston perustaminen kestävää kasvua vauhdittamaan Korkeateknisten tuotteiden kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä, aikaa ja resursseja. Tunnettua on, että uusien lääkkeiden kehittämisessä kymmenen vuotta on vielä lyhyt aika. Sama pätee myös monimutkaisten täysin uusien teknisten tuotteiden kehittämistä. Siihen tarvitaan henkisten resurssien lisäksi myös pitkäjänteistä ja kärsivällistä riskirahoitusta. Menestys mitataan onnistuneena kansainvälisenä liiketoimintana. Uusien innovatiivisten tuotteiden yritysten kuolemanlaakso on tuotteiden saamisessa tuotantoon ja riittävän laajan tuotannon käynnistämisessä. Vasta kestävän tulorahoituksen syntyminen takaa yritysten elämisen edellytyksen. Tässä vaiheessa riskirahoituksen puuttuminen ajaa yrityksen ulkomaisille sijoittajille tai myös suoraan myyntiin ulkomaisille yrityksille. Mittavan uuden kasvurahaston perustaminen on uuden kasvun alku. Mahdollisuus monivuotiseen matalakorkoiseen riskirahoitukseen tarjoaisi kunniahimoisille innovatiivisille yrityksille nykyisin puuttuvan rahoitusinstrumentin uusien tuotteiden lanseeraukseen ja saamiseen tuotantomittakaavassa kansainvälisille markkinoille. Meidän tulee ottaa kunnianhimoinen kehitysloikka. Meillä on Milleniumpalkinto. Miksei meillä jo ole Innorahasto. Edellä mainitun perusteella Turun Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että perustetaan mittava Innorahasto innovatiivisten, erityisesti pk-yritysten, kansainvälisen tuotantotoiminnan nopean käynnistämisen tukemiseksi. Puoluehallitus: Kokoomuksen tavoitteena on tarjota yrityksille mahdollisimman kannustava toimintaympäristö. Yksi keskeisimmistä kannustavan toimintaympäristön haasteista liittyy tällä hetkellä yritysrahoituksen saatavuuteen. Etenkin EU:sta tulevat uudet, entistä kireämmät säädökset ovat uhka yritysrahoituksen 218 saatavuudelle. Myös jo pidempään jatkunut talouden laskusuhdanne on vaikuttanut yritysrahoituksen saatavuuteen. Toisaalta voidaan todeta, että parhaat yritykset pärjäävät kyllä. Monet yrityselämän kartoitukset viittaavat myös siihen, että rahoitusta yrityksille on kyllä saatavilla. Kyse on ollut enemmän yritysten haluttomuudesta ottaa riskiä, kasvaa ja hankkia rahoitusta. Teollisuutemme rakennemuutos tarkoittaa sitä, että Suomi tarvitsee uusia menestystarinoita. Menestystarinoita ei synny ilman riskiä. Myös epäonnistumista on siedettävä. Jotta riskejä uskalletaan ottaa ja toteuttaa, tarvitsemme kasvurahaston kaltaisia elementtejä. Kuluvalla hallituskaudella käynnistettiin kevään 2013 kehysriihen yhteydessä mittava kasvurahoitusohjelman, joka vahvistaa pääomasijoitusmarkkinoita ja vauhdittaa osaltaan pk-yritysten kasvua. Yksi keskeisistä rahoituspaketin elementeistä on Teollisuussijoituksenn hallinnoima Kasvurahastojen rahasto 2 (KRR II). Uuden ohjelman rahoittamiseksi Suomen Teollisuussijoitusta pääomitetaan vuosittain 30 miljoonalla eurolla vuosina 20142017 kasvun ja kansainvälistymisen rahoitukseen. Lisäksi Tekes vastaa jatkossa varhaisen vaiheen pääomasijoitustoiminnasta ja Tekesin rahastosijoituksiin kohdennetaan noin 20 miljoonaa euroa valtion varoja vuositasolla. Valtion pääomasijoitustoiminnan työnjaon selkeyttämiseksi Finnvera luopuu alkuvaiheen pääomasijoitustoiminnasta, mutta toimii siis vielä siirtymävaiheen ajan vuoteen 2017 asti. Toisaalta on kuitenkin muistettava Suomen pääomamarkkinoiden rajallinen koko, kun pohditaan erilaisten kasvurahastojen suuruutta. Suomen pääomasijoitusyhdistyksen tilastojen mukaan sen jäsenet sijoittavat vuodessa noin 400-500 miljoonaa euroa kohdeyrityksiin. Se jäsenillä oli vuoden 2012 lopussa sijoituskapasiteettia noin 2 miljardia euroa, joista reilut miljardi uusiin sijoituksiin. Jos siis valtio pumppaisi pääomasijoitusmarkkinoille vain näön vuoksi huomattavasti lisärahoitus, se pahimmillaan aiheuttaisi vakavan markkinahäiriön, ei toisi yksityisiä pääomia lisäsijoituksiin ja lisäisi huomattavasti tehottomuutta. Hallituskaudella tehdyt rahastotoimet sekä yritysrahoituksen jatkuva riskitasojen korottaminen esimerkiksi Finnveran osalta vastaavat yritysten rahoitustilanteeseen tuomalla lähinnä kasvua tavoittelevien pkyritysten käyttöön mittavan määrä riskirahaa. Oikein mitoitettujen riskirahastojen menestyksestä on näyttöä. Sijoituskautensa päättäneen KRR I:n pääoman katalysointivaikutuksen perusteella voimme varsin luotettavasti arvioida, että riskisijoituskapasiteettia syntyy KRR II:n kohderahastoihin lähivuosina jopa miljardin euron edestä. KRR I:n kohdalla valtion riskiraha katalysoi yksityistä pääomaa kohderahastoihin noin kuusinkertaisesti. Tämä tapahtuu täysin markkinaehtoisesti tuottoa tavoittelevien sijoitusten muodossa. Voidaan myös olettaa varsin vahvasti, että kohderahastoihin tulee huomattava määrä ulkomaista pääomaa. Kokoomuksen tavoitteena on toimia kaikin tavoin kannustavan yritysilmapiirin eteen. Kantavana periaatteena tulee kuitenkin olla myös realistisuus sekä järkevä talous- sekä elinkeinopolitiikka. Vain valtion rahoituksen varaan ei yritysrahoitusta voida rakentaa, tarvitaan yksityisiä pääomia. Rahastopanostusten suhteen tulee olla valmiutta korotuksiin ja riittävän rahoituksen turvaamiseen, mutta mitoituksessa on huomioitava myös yksityisen sektorin valmiudet osallistua rahoitusratkaisuihin. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 155 219 Porin Kokoomus ry: Kansainvälistymistuen edellytykset Suomalaisten yritysten on mahdollista saada työ‐ ja elinkeinoministeriön myöntämää kansainvälistymistukea esitellessään Suomessa valmistamiaan tuotteita tai palveluita kansainvälisissä messutapahtumissa ulkomailla. Tuki voidaan myöntää myös useamman yrityksen yhteishankkeena toteutettavan näyttelyosallistumisen kuluihin. Tuen saamiseksi esiteltävän vientituotteet kotimaisuus‐ ja jalostusasteen tulee olla vähintään 50 %, mutta tukea saavalta yritykseltä ei edellytetä suomalaisen työn käyttöä näyttelyosallistumisen tiimoilta. Edellä mainitun perusteella Porin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että kansainvälistymistuen saaja velvoitetaan käyttämään ensisijaisesti suomalaisia palveluita messuosaston rakennuttamisessa ja välttää näiden palveluiden välillistäkin ulkoistamista ulkomaisille yrityksille. Puoluehallitus: Kansainvälistymistuen mukainen avustus näyttelyosallistumisissa kohdistetaan paikanvuokraan, pysytys- ja somistuskuluihin sekä yritysten matkakustannuksiin. Jos yleistä valtuutta on käytettävissä enemmän, voidaan avustusta antaa myös esittelyaineistoon ja tuotteiden rahtikuluihin. Kansainvälistymistuen tarkoituksena on helpottaa yritysten vientiponnisteluita. Kansainvälisille messuille osallistuminen voi olla etenkin ensikertalaisille haasteellista, joten jo tästä syystä myönnetyllä avustuksella on ollut varsin kannustava vaikutus. Etenkin pk-yrityskenttä on hyötynyt avustuksista. Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeissa ei ole tarkemmin määritelty käytettäviä palvelumuotoja. Kukin näyttelyntoteuttaja käyttää kilpailutuksen jälkeen haluamaansa palvelun tarjoajaa. Kilpailulaki edellyttää tarjouksen pyytämistä 1-3 taholta, mutta päätöksen palvelun tarjoajasta tekee palvelun ostaja. EU-tasolla Kokoomus on kannattanut toimivia sisämarkkinoita. Periaatteeseen kuuluu myös avoin kilpailu. Luonnollisesti tehtävänä on kaikissa mahdollisissa toimissa tukea suomalaista työtä ja suomalaisia yrityksiä. Jo kilpailulainsäädännön kannalta olisi kuitenkin ongelmallista edellyttää ainoastaan suomalaisen työn suosimista, etenkin kun messutoiminta tapahtuu erittäin kansainvälisessä ympäristössä. Usein jo käytännönsyistä paikallinen palveluntarjoaja voi olla suomalaiselle yritykselle houkuttelevin vaihtoehto, mutta toki kukin yritys vastaa itsenäisesti omasta päätöksenteostaan. Kokoomuksen tavoitteena tulee olla jatkossakin yleisesti varmistaa kansainvälistymisavustusten riittävyys. Itse tuen käyttö olisi kuitenkin perusteltava EU-lainsäädännön sekä avustuksen parhaan mahdollisen toimivuuden kannalta, ilman ylimääräisiä byrokratiavelvoitteita. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 156 Tapiolan Kokoomus ry: Huippuosaamisen kehittämisohjelma vientiteollisuuden kasvattamiseksi 220 Ulkomaan velan kasvun pysäyttämiseksi Suomen on saatava lisää vientituloja hyvinvointiyhteiskunnassa välttämättömien ulkomaisten tuotteiden ja palveluiden (öljy, tietokoneet, kodinkoneet, lääkkeet, hedelmät jne.) hankkimiseen. Suomi on erikoistunut vaativien investointituotteiden (paperikoneet, jäänmurtajat, hissit, taajuusmuuttajat, radiosondit jne.) ja niihin liittyvien palveluiden vientiin. Se vaatii osaamisen jatkuvaa parantamista, mutta alan yliopistojen tason on annettu jäädä jälkeen kansainvälisestä kehityksestä. Kulutustuotteiden merkittävä vienti ei onnistu, sillä kuluttajat ovat liian kaukana Suomesta. Suomen kokonaisvienti on pudonnut 15-25 miljardia euroa vuoden 2007 jälkeen ja ulkomaanvelka uhkaa kasvaa lähes 10 mrd. eurolla vuodessa. Vuonna 2013 teollisuuden tuotanto on pudonnut entistä jyrkemmin, 7,5 %. Pahiten putosi elektroniikkateollisuus, 23 %. Se on eniten riippuvainen yliopistojen tasosta. Vuonna 2014 t&k-menot uhkaavat pudota lähes miljardilla eurolla. Teknologia on murrosvaiheessa. Se antaa uuden osaajille uusia mahdollisuuksia. Nanotiede- ja tekniikka, uudet materiaalit, uudet radioaaltoalueet, geenitekniikka jne. vaativat investointeja perus- ja soveltavaan tutkimukseen. Siirtotekniikalla (translational technology) vauhditetaan uuden tiedon siirtymistä perustutkimuksesta soveltavaan tutkimukseen ja yrityksiin. Lisäresursseja on suunnattu erityisesti tekniikan yliopistoihin. Suomessa se lisäisi mm elektroniikkateollisuutta. Viennin lisääminen vaatii osaamiskilpailukyvyn merkittävää parantamista. Tekniikan yliopistojen kansainvälinen taso on ratkaiseva, sillä niiden tutkimusryhmät (tohtorikoulut) tuottavat uutta huipputekniikkaa. Yliopistojen kansainvälisissä vertailuissa (The Times Higher Education) pienten maiden paras tekniikan yliopisto on Zürichin teknillinen korkeakoulu sijalla 8. Ruotsin Kungliga Tekniska Högskolan (KTH) on vuoden 2004 sijalta 60 noussut sijalle 34, ja Tanskan teknillinen yliopisto sijalta 69 samoin sijalle 34, Etelä-Korean vastaavasti sijalta 37 sijalle 25. Teknillinen korkeakoulu (TKK) oli KTH:ta parempi vuonna 2004 sijalla 49, mutta putosi vuonna 2010 sadan parhaan listalta. Suomessa uusien innovaatioiden edellytykset ovat heikentyneet. Valtiovallan yhteiskuntavastuu on huolehtia, että tekniikan yliopistot sekä fysiikka, kemia ja biotieteet ovat kansainvälistä huipputasoa. Viennin kasvattaminen edellyttää Suomessa osaamiskilpailukyvyn selvää parantamista. Yliopistoihin on organisoitava säännöllinen tohtorikoulutus ja luotava tutkimusryhmät Suomelle tärkeille tekniikan aloille. Ansioituneet tutkijat yliopistoissa ja yrityksissä pystyvät sen tekemään. Alan yliopistojen resursseja on lisättävä. Tutkimusohjelmien on oltava viisivuotisia. Tohtorikoulutukseen on varattava valtion budjetissa varat, jotka vastaavat kilpailijamaiden yliopistojen resursseja. Laboratorioiden laitteet ja henkilökunta on saatava ajanmukaisiksi. Valtiovalta on päättänyt lisätä 3 000 uutta koulutuspaikkaa. Niistä kolmasosa olisi varattava tohtoriopiskelijoille. Samalla työpaikkoja vapautuisi valmiille työttömille insinööreille. Lisävaroja saadaan myös strategien tutkimuksen resursseista. Tohtoriopiskelijoille maksetaan kohtuullista palkkaa. He toimivat harjoitusten pitäjinä, jolloin opettajapula poistuu ja valmistumisajat lyhenevät. Lisäresurssien tarve nousee pariinsataan miljoonaan euroon muutamassa vuodessa. Tutkimusinvestoinnit vaikuttavat osin nopeasti, koska yritykset saavat heti paremmin koulutettuja nuoria. Pitkällä tähtäyksellä huippuosaaminen takaa osaamiskilpailukyvyn ja viennin kasvun. 221 Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että perustetaan huippuosaamisen kehittämisohjelma vientiteollisuuden kasvattamiseksi. Puoluehallitus: Suomalaista osaamista on pidetty erittäin korkealuokkaisen. Koulutus-, tutkimus- ja innovaatiojärjestelmämme on toiminut kansainvälisenä malliesimerkkinä. Monissa kansainvälisissä vertailuissa Suomen järjestelmä sijoittuu edelleenkin kärkijoukkoon. Tilannetta ei voida kuitenkaan pitää yksiselitteisesti tyydyttävänä. Julkiset panostukset t&k-toimintaan ovat vähentyneet, mikä ajan myötä vaikuttaa koko järjestelmän suorituskykykyyn. Väestön koulutustaso ja osaaminen ovat Suomessa korkealla tasolla, mutta mm. Pisa-tutkimuksen tulokset ovat heikentyneet. Suomen tieteen tila on vakaa, mutta verrattuna esimerkiksi Tanskan tai Hollannin kaltaisiin maihin olemme selvästi jäämässä jälkeen. Suomen kaltaiselle pienelle maalle ei riitä ainoastaan keskinkertaisuus. On pyrittävä olemaan alansa huippu. Tällä hetkellä Suomen pitää taistella siitä, että pysymme osaamisen huipulla. Innovaatiokyvykkyys erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on varsin matala: uusien tuotteiden myyminen kansainvälisille markkinoille on monesti hyvin vaikeaa. On syytä havaita, ettei kyse ole pelkästään osaamisesta. Tarkastelu on tällöin liian kapea. Kyse on myös siitä, kuinka saamme osaamisemme kaupallistettua. Karkeasti voi todeta, ettei huippuideasta ole suurta hyötyä, jos sitä ei osata myydä eteenpäin. Ratkaisuita huippuosaamiseen vaalimiseen voidaan hakea esimerkiksi seuraavista kokonaisuuksista: Yliopistouudistuksen jatkaminen on tärkeää osaamisemme näkökulmasta. Yliopistouudistus oli tärkeä ja oikeansuuntainen toimenpide. Uudistuksen jälkeen yliopistojen välinen yhteistyö ja profiloituminen ei kuitenkaan ole edennyt toivotulla nopeudella. Rakenteellista kehittämistä pitää pystyä siksi nopeuttamaan. Samalla on pohdittava tarkasti rajallisista resursseista johtuen, mihin tutkimuslohkoihin panostamme. Tutkimuksen aikajänteet ovat pitkiä: tietyn tutkimuksen tai tutkimusalan mahdolliset hyödyt saattavat toteutua vasta vuosikymmenten kuluessa. Temaattisilla tutkimusvalinnoilla pystytään pitämään huolta siitä, että huipulle tähtäävän Suomen osaamisen kärjet saavat riittävät resurssit. Jatkossa tulee panostaa myös innovaatioiden synnyttämiseen eri teollisuusalojen osaamisten yhteistyöllä. Julkista rahoitusta kehittämällä tulee vaikuttaa siihen, että eri teollisuusalat ja niiden osaamiset risteytyvät, millä vaikutetaan täysin uudenlaisten innovaatioiden syntymiseen. Kokoomuksen tavoitteena on edistää avointen innovaatio- ja kehitysalustojen syntymistä, jotka mahdollistavat ideoiden jatkojalostamisen eri toimijoiden yhteistyönä. Lisäksi tutkimuksen tehokkaampi kaupallistaminen tuo huippuosaamisen kehittämiseen kaupallisia resursseja. Tutkimus myös kohdistuu osittain sinne, missä on kysyntää. Yliopistojen pääomittamisessa on pidettävä riittävät kannusteet sille, että yksityisen rahan sitoutuessa tutkimukseen, valtio pystyisi myös omalla toiminnallaan vivuttamaan rahoitusta. Keskeinen väline suomalaisen tutkimuksen tason nostamiseen on linkittää tutkimustoimintaamme EU:n rahoitusvälineisiin. EU on Suomelle ensimmäinen - ja siksi myös tärkein - kanava tutkimuksen kansainvälistämiseksi. EU:n rahoituksella toteutettava tutkimus on laadullisesti korkeatasoista joten se 222 automaattisesti nostaa myös suomalaisen tutkimuksen tasoa. Suomen tutkimustoiminta on vuosien saatossa kansainvälistynyt, mutta on edelleen tässä suhteessa selvästi alle potentiaalinsa. EU-rahoituksen kotouttamisessa tarvitaan kansallista vastinrahoitusta. Tästä vastinrahoituksesta on tärkeää pitää huolta myös vastaisuudessa. Yllä kuvatun mukaisesti huippuosaamisen kehittäminen rakentuu useista osa-alueista. Niitä on tärkeää kehittää jokaista omalta osaltaan. Ainoastaan yhden ohjelman kehittäminen voi siilouttaa liikaa osaamista, kun pikemminkin useista eri toimintamalleista olisi rakennettava sopiva toimintamalli huippuosaamisen kehittämiseen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 157 Kokoomuksen Nuorten Liitto ry: Kokoomuksen puolustettava yksityisyyttä Sananvapaus ja yksityisyydensuoja ovat aiemmin olleet niin itsestään selviä ja jaettuja arvoja, ettei niistä ole tarvinnut olla huolissaan. Viimeaikainen kehitys maailmalla ja lausunnot Suomessa ovat kuitenkin muuttaneet tilannetta. Demokratian perustavanlaatuisimmat arvot ovat koetuksella ja Kokoomuksen jos jonkun on otettava tähän tiukka kanta. Viime vuonna maailmaa on ravistellut Edward Snowdenin paljastukset, joista käy ilmi demokraattistenkin maiden omien ja kumppanimaiden kansalaisten laajamittainen vakoilu. Puhelut tallennetaan, sähköposteja luetaan, matkapuhelimen paikkatiedot ovat viranomaisella ja nettikamerakin saattaa mennä päälle varoittamatta. Avoimen demokratian pelisääntöihin kuuluu yksityisyydensuoja ja varmuus siitä, ettei omaa valtiota tarvitse pelätä. Nimenomaan Kokoomuksessa olivat aikanaan ne ihmiset, joilla oli selkärankaa tuomita DDR:n valvontakoneisto. Samaa selkärankaa kaivataan tänäkin päivänä. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on perännyt Suomen viranomaiselle oikeutta verkkourkintaan (YLE 7.11.2013). Ulkomaiset esimerkit osoittavat, miten lyhyt askel tällaisista valtuuksista on viranomaisen ylilyönteihin. Joltain osin Suomessa haikaillaan vielä suurvaltojakin massiivisempaa seurantakoneistoa. Jorma Ollilan vetämä Liikenne- ja Viestintäviraston työryhmä on esittänyt Suomeen perustettavaksi satelliittipaikannukseen perustuvan kilometripohjainen ajoneuvoveron (LVM 16.12.2013). Jatkuva satelliittipaikannus tekisi Suomesta maailman mittakaavassa kärkimaan kansalaistensa kyttäämisessä. Kokoomusnuoret pitää riittävänä nykykäytäntöä, jossa yksityisyyttä loukataan ainoastaan, kun on vahvaa syytä epäillä vakavasta rikoksesta ja silloinkin tuomioistuimen päätöksellä. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Nuorten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että 223 - 1. Suomen kansalaisten yksityisyyden suojaa vahvistetaan ja yksityisyyttä murentavia laki- ja säädöshankkeita vastustetaan. 2. Autojen satelliittivalvontaan perustuvaa verotusta ei tule. Puoluehallitus: Aloitteentekijä vaatii kokoomusta puolustamaan Suomen kansalaisten yksityisyyden suojaa ja toisaalta vastustamaan autojen satelliitivalvontaa. Aloitteessa viitata liikenneministeriön asettaman työryhmän loppuraporttiin, joka luovutettiin liikenneministerille joulukuussa 2013. Työryhmä suositti liikennepoliittisten tavoitteiden toteuttamisen liittämistä osaksi autoilun verotuksen päämääriä. Työryhmä katsoi, että kilometriverotuksen arvioidut vaikutukset puoltaisivat sitä, että Suomessa voisi olla syytä edetä autoilun verotuksessa kohti kilometriveron käyttöönottoa (tarkasteluvuosi oli 2025). Keskeinen kilometriveroa koskeva kritiikki on liittynyt järjestelmän kustannuksiin, yksityisyyden suojaan ja siihen, että polttoaineveron katsotaan hoitavan saman asian. Puoluehallitus katsoo, että aloitteessa esiintuotu huoli kilometriveroon liitetystä satelliittipaikannuksesta on aiheellinen. Onkin syytä todeta, että ns. Ollilan työryhmä piti tärkeänä, että ennen lopullista päätöstä kilometriveroon siirtymisestä tulisi olla täysi varmuus tarvittavan tekniikan toimivuudesta ja sen soveltumisesta verokäyttöön, kustannuksista ja yksityisyyden suojan varmistumisesta. Tämän takia työryhmä ehdotti, että asiassa edettäisiin kokeiluiden kautta. Ensimmäisessä vaiheessa tulisi testata laajamittaisesti teknisten järjestelmien, tietoturvan ja valvonnan toimivuutta. Verojärjestelmän uudistamiselle on kaksi keskeistä syytä: liikennepolitiikan tehostaminen ja liikenteen digitalisoituminen. Tehokkain liikennepoliittinen työkalu eli taloudellinen ohjaus ei tällä hetkellä kuulu liikennepolitiikan työkaluvalikoimaan. Autoilun verotuksella on fiskaaliset ja CO2-tavoitteet, mutta ei juuri minkäänlaista yhteyttä liikennepoliittisiin tavoitteisiin eli liikennepolitiikka on näpertelyä. Autoilun verotusta joudutaan uudistamaan, koska autojen polttoainetehokkuus lisääntyy koko ajan, jonka seurauksena verotulojen säilyttäminen edellyttäisi verojen korottamista koko ajan, josta seuraa mm. alueellisia ongelmia. Digitalisoitumiskehitys on tulossa voimakkaasti ja väistämättä myös liikenteeseen eli liikenne tietoteknistyy. Tällöin olisi loogista, että myös liikenneverkoston ylläpitokustannukset tulisivat osaksi tätä modernia järjestelmää. Tekniikan kehittyminen ja älyliikenteen lisääntyminen antavat mahdollisuuden muuttaa autoilun kustannuksia entistä enemmän hankintakustannuksista kohti käyttöön pohjautuvia kustannuksia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen sen ensimmäisen (1.) kohdan osalta ja toteaisi muuten vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen toisen (2.) kohdan osalta. Aloite nro 158 224 Lapin Kokoomus ry: Lapin lentoliikenne ja kulkuyhteydet turvattava Lapin lentoliikennestrategian väliraportti julkaistiin 17.12.2013. Arktisen alueen kehityspotentiaali ja elinkeinoelämän tarpeet vaarantuvat, jos väliraportissa esitetyt toimenpiteet toteutetaan. Esitetyllä yhdeksän maakunnallisen lentoaseman lakkauttamisella saavutetaan marginaalinen säästö, jolla ei edes pieneltä osin ratkaista Helsinki-Vantaan lentoaseman investointien rahoitustarpeita. Lentoasemien lakkauttaminen tarkoittaisi merkittäviä investointeja maaliikenteeseen. Sen kustannukset ovat sitä suuremmat, mitä pohjoisemmaksi maassa mennään. Aluetaloudelliset kustannukset ja kansantaloudelliset kustannukset olisivat moninkertaiset saavutettaviin säästöihin nähden. Esimerkkinä voi mainita KemiTornion alueen, josta lentoasemaa on esitetty lakkautettavaksi. Kemi-Tornion alue tuottaa 8-10 prosenttia Suomen vientituloista. Alueen teollisuus tekee kauppaa noin sataan maahan. Kemin lentoaseman lakkauttaminen olisi erittäin ongelmallista alueen vientiyrityksille. Matkailu on koko Suomen ja erityisesti Lapin tärkeä ja kasvava elinkeino. Lapin, mukaan lukien Kuusamo, matkailutulo on tällä hetkellä noin 820 miljoonaa euroa. Kyselytutkimusten mukaan se voisi olla reilusti yli miljardi euroa vuodessa, jos lentoyhteydet toimisivat paremmin. On myös muistettava, että lakkautetun lentoaseman uudelleen käynnistäminen on rahoitus- ja lupateknisesti lähes mahdotonta. Vuoteen 2030 tähtäävä lentoliikennestrategia ottaa kantaa myös siihen, kuinka monta vuoroa on tavoiteltavaa lentää tietylle lentokenttäluokalle, mistä kohteista ja millä aikataululla. Tämän luokittelun mukaan Lapin lentoasemille ei olisi reittilentoyhteyksiä sunnuntaisin ja arkipyhinä, vaikka ne ovat mm. keskeisiä matkailun vaihtopäiviä. Suorat kansainväliset reittiyhteydet on kokonaan rajattu pois Itä- ja Pohjois-Suomen alueelta. Tällainen asetelma on Lapin kehittämisen kannalta täysin mahdoton. Kansallisen lentoyhtiömme Finnairin lentoyhteydet Pohjois-Suomeen ovat erittäin hankalat erityisesti matkailun näkökulmasta. Parempien lentoyhteyksien ansiosta matkailutulo voisi olla kymmeniä prosentteja tämän hetkistä korkeampi. Yritystoiminnan ja erityisesti matkailun näkökulmasta saavutettavuus on ehdoton edellytys. Pohjoisessa liikenneväylät ovat harvassa ja julkinen liikenne vähäistä. Arktisen alueen mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää toimivia kulkuyhteyksiä, myös yli rajojen. Edellä mainittuun perustuen Lapin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että maakunnallisten lentoasemien toiminta turvataan ja vaikutetaan kulkuyhteyksien kehittämiseen pohjoiseen Suomeen. Puoluehallitus: Lapin Kokoomuksen aloitteessa nostetaan esiin valmisteilla oleva lentoliikennestrategia sekä huoli alueen lentokenttien tulevaisuudesta. 225 Puoluehallitus toteaa, että Kataisen hallituksen antamassa ja eduskunnan hyväksymässä liikennepoliittisessa selonteossa liikennepolitiikkaa tarkastellaan laajasti osana yhteiskuntapolitiikkaa. Liikennepolitiikan keskeisenä tavoitteena on hyvillä liikenneyhteyksillä varmistaa ja tukea Suomen kilpailukykyä ja kestävää talouskasvua sekä ihmisten hyvinvointia ja arjen toimivuutta. Lentoliikenne ja lentoasemaverkosto nostettiin liikennepoliittisessa selonteossa yhdeksi 2010-luvun liikennepolitiikan erityiskysymykseksi. Lentoliikennestrategia on yksi selonteon toimenpiteistä ja strategian valmistelu kirjattiin selonteon yhdeksi jatkotoimenpiteeksi seuraavalla tavalla: Laaditaan lentoliikenteen strategia, jossa selvitetään lentoliikenteen tulevaisuuden näkymiä sekä arvioidaan, erityisesti liikennepolitiikan näkökulmasta ja alueiden saavutettavuuden lähtökohdista, Suomen lentoasemaverkoston tarkoituksenmukaisuutta sekä valtion asemaa lentoliikennepalvelujen järjestämisessä. Lisäksi sovitaan lentoliikenteen tavoitteista muuttuneessa toimintaympäristössä ottaen huomioon joukkoliikennepalveluiden ja liikennejärjestelmän kokonaisuus. Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti syyskuussa 2012 lentoliikennestrategian valmistelutyön. Liikennepoliittisessa selonteossa asetettujen tavoitteiden mukaisesti lentoliikennestrategian tulisi olla kokonaisvaltainen Suomen kansantaloutta, ihmisten liikkumisedellytyksiä, elinkeinoelämää ja työllisyyspolitiikkaa palveleva strategia-asiakirja, joka sisältää analyysin lentoliikenteen viimeaikaisista muutoksista, tulevaisuuden haasteista sekä strategisista kehittämislinjauksista. Lentoliikennestrategian aikajänne ulottuu vuoteen 2030 saakka. Lentoliikennestrategian pitäisi valmistua vuoden 2014 loppuun mennessä. Lentoliikennestrategian väliraportti annettiin 17.12.2013. Suomen sisäisen lentoliikenteen haaste on vähäisessä kysynnässä. Alle 100 000 matkustajan lentoasemat eivät muodosta käytännössä riittävää kysyntäpohjaa kaupallisesti toimiville lentoyhtiöille. Tällaisia lentoasemia Finavian verkostolentoasemista vuonna 2013 olivat Enontekiö, Jyväskylä, Kajaani, Kemi-Tornio, Kokkola-Pietarsaari, Kuusamo, Lappeenranta, Maarianhamina, Pori, Savonlinna, Varkaus ja Utti. Jos pienten kenttien liikennettä ylläpidetään julkisella tuella tapahtuvalla ostoliikenteellä, lentoasemien rahoitushaaste säilyy edelleen. EU-lainsäädäntö edellyttää, että lentoasemaliiketoiminnan tulee toimia liiketaloudellisin periaattein. Tämä tarkoittaa sitä, että kunkin lentoaseman kassavirran tulisi lähtökohtaisesti kattaa lentoaseman toimintamenot ja investoinnit. Finavia Oyj:n ylläpitämä 25 lentoaseman verkosto toimii EU:n hyväksymän Suomelle myönnetyn poikkeusluvan mukaisesti verkostona, mikä mahdollistaa Finavian sisäisen ristiinsubvention vähäisen liikenteen lentoasemille. Tämän niin sanotun verkostoperiaatteen vuoksi Finavia Oyj:n lentoasemaverkostoa katsotaan yhtenä kokonaisuutena, jolloin yksittäisen lentoaseman ei tarvitse olla kannattava. Koska iso osa Finavia Oyj:n liiketoiminnasta (verkostolentoasemat ja lennonvarmistus-liiketoiminta) on raskaasti tappiollista, Finavia subventoi näitä liiketoimintoja kansainvälisen vaihtomatkustuksen mahdollistamilla Helsinki-Vantaan tuotoilla. Lennonvarmistuksen subventio on tällä hetkellä vuosittain runsaat 10 miljoonaa euroa ja verkostolentoasemien subventio runsaat 20 miljoonaa euroa ilman investointimenoja. Finavia Oyj on arvioinut, että ristisubvention tarve nykykehityksellä kasvaa vuoteen 226 2020 mennessä 35–40 miljoonaan euroon, kun otetaan huomioon välttämättömät ylläpitoinvestoinnit sekä EU-sääntelystä tuleva kustannusten nousupaine lentoasematoiminnan kehittämisessä. Sekä lennonvarmistuksessa että lentoasemapalveluissa kiinteiden kustannusten ja regulaation määrittämien kustannusten osuus on suuri. Vähäisistä liikennemääristä johtuen mahdollisuudet kaupallisten tuottojen kasvattamiseen muualla kuin Helsinki-Vantaalla ovat erittäin rajalliset. Lisäksi kotimaan sisäisen lentoliikenteen alentuminen jatkunee lähivuosina muun muassa väestörakenteen muuttumisen ja muiden liikennemuotojen kilpailukyvyn parantuessa. Nämä edellä mainitut tekijät yhdessä kasvattavat verkostolentoasemien subvention tarvetta merkittävästi tulevaisuudessa. Lentoliikennestrategian valmistelua varten on selvitetty erilaisten lentoasemaverkkoratkaisujen vaikutuksia eri näkökulmista. Myös matkailu, kuten aloitteessakin esitetään, on näissä tarkasteluissa mukana. Lentoasemaverkosta ei tässä vaiheessa ole tehty muita linjauksia, kuin kevään kehysriihessä tehty päätös siirtää Malmin lentokenttä Finavian lentoasemaverkon ulkopuolelle. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 159 Lohjanjärven Kokoomus ry: Yleisradio Oy:n julkisen palvelun tehtävät ja sen osallistuminen Suomen talouden rakennemuutokseen Yleisradio Oy:n asema ja rooli yhteiskunnassa on yleisesti tunnustettu, turvattu ja yhtiö nauttii laajaa kansalaisten tukea. Sen rooli tiedonvälittäjänä ja uutis- ja ajankohtaissisältöjen tuottajana on kiistatta merkittävä ja jopa välttämätön. Myös yhtiön rahoitus on turvattu. Suomessa toimii kuitenkin myös kaupallisia toimijoita, jotka osittain kilpailevat suoraan Yleisradio Oy:n sisältöjen kanssa. Lisäksi Suomessa haetaan tällä hetkellä kautta koko yhteiskunnan sekä säästöjä että rakenteellisia uudistuksia, joiden tulisi edesauttaa Suomen taloutta. Tällä hetkellä Yleisradio Oy:n sisällöt ja toiminta ei osaltaan palvele tätä tavoitetta nostaa Suomen talous takaisin kasvu-uralle. Yleisradio Oy:n sekä sen hallintoelinten toiminta, vastuut ja velvollisuudet määritellään laissa Yleisradio Oy:stä. Sen 6 a §:n käsittelee ennakkoarviointia ja kuuluu seuraavasti: ”Ennakkoarviointi on tehtävä sellaisista uusista palveluista ja toiminnoista, joilla on vähäistä suurempaa vaikutusta tarjolla olevien sisältöpalveluiden kokonaisuuteen ja jotka ovat merkittävyydeltään, ajalliselta kestoltaan ja kustannuksiltaan olennaisia. Arviointi voidaan tehdä hallintoneuvoston harkinnan mukaan muutoinkin, jos se on perustellusta syystä tarpeellista. Ennakkoarviointi tehdään Yleisradio Oy:n tai muun oikeushenkilön tai luonnollisen henkilön perustellusta syystä tekemästä pyynnöstä taikka hallintoneuvoston omasta aloitteesta. 227 Arviointiin on sisällytettävä arvio suunnitellun palvelun tai toiminnon vaikutuksista markkinoihin ja kilpailuun sekä muista vaikutuksista. Arviointia laadittaessa on pyydettävä kilpailuviranomaisen, kuluttajaviranomaisen ja alan keskeisten toimijoiden lausunnot tai kuultava heitä suullisesti. Lisäksi voidaan kuulla muita tarpeelliseksi katsottavia asiantuntijoita.” Lisäksi 7 §:ssä todetaan Julkisen palvelun tehtävistä seuraavaa Yleisradion tehtävistä: 1) tukea kansanvaltaa ja jokaisen osallistumismahdollisuuksia tarjoamalla monipuolisia tietoja, mielipiteitä ja keskusteluja sekä vuorovaikutusmahdollisuuksia; 2) tuottaa, luoda, kehittää ja säilyttää kotimaista kulttuuria, taidetta ja virikkeellistä viihdettä; 3) ottaa ohjelmistossa huomioon sivistys- ja tasa-arvonäkökohdat, tarjota mahdollisuus oppimiseen ja itsensä kehittämiseen, painottaa lapsille ja nuorille suunnattuja ohjelmistoja sekä tarjota hartausohjelmia. Yleisradio Oy tarjoaa tänä päivänä mm. televisio- ja radio-ohjelmistossa kohtuuttomissa määrin sellaista sisältöä, jonka kaupalliset toimijat pystyvät tarjoamaan ja joista maksetaan ulkomaille kotimaan sijaan. Lisäksi Yleisradion viihdesisältöjen joukossa on tällä hetkellä tarjontaa, joiden kulutus tapahtuu ensisijaisesti(!) erilaisten verkossa olevien maksullisten TV-palvelujen kautta. Ts. ohjelmaostot ovat hukkaan heitettyjä. Samaan aikaan Yleisradiossa ei ole yhtään säännöllistä uutis- ja ajankohtaisohjelmaa EU-parlamentista, Komissiosta tai EU-asioista ylipäätään vaikka sanotaan että puolet Suomen lainsäädännöstä tulee suoraan tai välillisesti EU:sta. Mainittakoon, että EU-parlamentissa on valmis mediakeskus kalustoineen, josta ohjelmia voi tehdä. Todettakoon lisäksi, että Yleisradio Oy:llä on ollut yksi säännöllinen viikko-ohjelma EUparlamentista mutta se lopetettiin säästösyistä. Lohjanjärven Kokoomus katsoo, että 6 a §:n mahdollisuus vaikuttaa julkisen palvelun sisältöön ja resurssien oikeaan hyödyntämiseen 7 §:n tarkoittamalla tavalla jätetään käyttämättä. Seurauksena on sekä vajavainen tässä ajassa kiinni oleva uutis- ja ajankohtaissisällön tuottaminen, kotimaisen tuotannon liian alhainen tukeminen sekä erityisesti liiketoimintamahdollisuuksien kaventaminen kaupallisilta toimijoilta Yleisradio Oy:n kilpaillessa samoista TV- ja radio-ohjelmista. Kaikki edellä mainitut kohdat huonontavat entisestään media-alan työpaikkojen syntymistä Suomessa aikana, jolloin jokainen työpaikka on kallisarvoisempi kuin vuosiin. Edellä mainitun perusteella Lohjanjärven Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että Yleisradio Oy:n hallintoelimet Yleisradiolain 6 a §:n mukaisesti ryhtyvät toimenpiteisiin, joilla varmistetaan saman lain 6 a §:n ja 7 § mukaisesti Yleisradio Oy:n kilpailua kaupallisen median kanssa. Varmistamaan, että vähentämällä kaupallisen median kanssa kilpailua Yleisradio Oy:n resurssit riittävät takaamaan sellaiset julkisen palvelun tehtävät, jotka vastaavat nykypäivän EU-Suomen kansalaisten tarpeita uutis- ja ajankohtaissisältöjen osalta. Puoluehallitus: 228 Yleisradion rahoituksen taso perustuu kaikkien eduskuntaryhmien puheenjohtajien yhteisesti 16.12.2011 antamaan julkilausumaan. Julkilausumassa ja sen mukaan laadituissa hallituksen esityksissä eduskunnalle laiksi yleisradioverosta (HE 28/2012 vp) sekä laeiksi Yleisradio Oy:stä annetun lain ja valtion televisio- ja radiorahastosta annetun lain muuttamisesta (HE 29/2012 vp) rahoituksen tasoksi sovittiin 500 miljoonaa euroa vuodesta 2013 alkaen. Vuodesta 2014 lähtien tasoa tarkistetaan vastaamaan vuotuista kustannustason muutosta. Eduskunta hyväksyi lakimuutokset 20.6.2012. Keväällä 2014 eduskuntaryhmät sopivat, että osana säästötalkoita Yleisradioindeksi jäädytetään vuodelle 2015. Lähtökohtana julkisen palvelun rahoituksen mitoituksessa on Yleisradion nykyisen palvelutason säilyttäminen ja se perustuu Yleisradion tämänhetkiseen kulurakenteeseen, joka on säilynyt lähes muuttumattomana viimeisten 10 vuoden ajan. Yhtiön mukaan tämä on vaatinut siltä tiukkaa talouskuria ja se on kertonut tasapainottaneensa aktiivisesti talouttaan erilaisin säästöin ja sopeuttamistoimenpitein. Yleisradion rahoituksen tason tulee olla riittävä, jotta myös julkisen palvelun sisältötarjonnan kehittäminen voidaan turvata. Uuden rahoitusmallin tavoitteena on ylläpitää Yleisradion nykyinen palvelutaso siten, että yhtiö pystyy jatkossa myös entistä paremmin panostamaan myös muun muassa kotimaiseen ohjelmatarjontaan. Yhtiön hallitus yhdessä eduskunnan valitseman hallintoneuvoston kanssa päättävät siitä, miten yhtiön varat kohdennetaan eri palveluihin. Yleisradion hallintoneuvosto on myös jo linjannut talouden ja toiminnan suuntaviivoina, että kotimaisten hankintojen määrää lisätään. Yleisradion julkisen palvelun tehtävä tarjoaa puitteet, joiden mukaan Yleisradion on toimittava. Hyväksyessään edellä mainitut hallituksen esitykset eduskunta hyväksyi samalla myös Yleisradion julkisen palvelun tehtävän määrittelyä koskevat muutokset. Liikenne- ja viestintävaliokunta on arvioinut mietinnössään (LiVM 8/2012 vp) julkisen palvelun määritelmän laajuutta. Kuten aloitteentekijätkin esittävät, puoluehallitus huomauttaa, että liikenne- ja viestintävaliokunnan näkemyksen mukaan jatkossa on tiedostettava, että julkisilla varoilla rahoitetulla sisältötarjonnalla on markkinavaikutuksia julkisen ja kaupallisen tarjonnan päällekkäisyyksien sekä kaupallisen sektorin kanssa samansuuntaisten kehittämistrendien ja kehittyvän teknologian seurauksena. Tätä päällekkäisyyttä ja osittaista kilpailutilannetta ei tule julkisin varoin tuetulla ohjelmatarjonnalla lisätä tai kärjistää, jollei sitä voi ohjelmatyyppikohtaisesti tai sisällön perusteella julkisen palvelun periaatteista käsin perustella. Puoluehallitus katsoo, että Yleisradion julkisen palvelutehtävän on säilyttävä jatkossakin laajana kattaen ohjelmatoiminnan kaikki osa-alueet uutisista ja asiaohjelmista aina kulttuuriin, urheiluun ja viihteeseen. Yleisradiolaissa määritellystä palvelutehtävästä suoriutuminen edellyttää kohdeyleisön mahdollisimman hyvää tavoittamista käyttäen kaikkia modernin monikanavaisen tiedonvälityksen keinoja. Aloitteessa vedotaan Yleisradion hallintoelimien vastuuseen mm. liiallisen kilpailun välttämisestä kaupallisen median kanssa. Yleisradion hallintoneuvostolla on erityinen vastuu yleisradion ohjelmatoiminnan määrittämisestä julkisen palvelun periaatteiden mukaisesti, myös erityisryhmien tarpeet huomioon ottaen. Hallintoneuvosto raportoi nykyään vuosittain toiminnastaan kertomuksen muodossa eduskunnalle. Tämä mahdollistaa hyvin mm. ohjelmatoiminnan seuraamisen ja julkisen palvelun tehtävän toteutumisen. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. 229 Aloite nro 160 Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry: Nuorten mahdollisuus yksityisautoiluun turvattava Kotimaamme on Euroopan unionin harvimmin asuttu valtio, jossa yksityisautoilulla on keskeinen asema liikenteessä nyt ja tulevaisuudessa. Tätä taustaa vasten on absurdia, kuinka paljon valtiovalta hankaloittaa kansalaisten perustarpeen toteuttamista - liikkumista paikasta toiseen. Tällä hetkellä liikenteeseen kohdistuu lukuisia veroja: autoa ostettaessa on maksettava (arvonlisäveron lisäksi) hankintavero. Lisäksi autosta on maksettava vuotuinen ajoneuvovero. Polttoainekin on raskaasti verotettua, sillä valtaosa sen hinnasta muodostuu veroista - arvonlisäveron lisäksi polttoaineverosta. Muuta kuin bensiiniä polttoaineenaan käyttävistä autoista on vielä maksettava vuotuinen käyttövoimavero. Kaiken lisäksi valtio kerää tuloja liikenne- ja autovakuutusmaksujen veroina. Vielä vanhempiemme sukupolven hankkiessa ajokorttejaan autokoulu oli yksivaiheinen. Nykyään se on muutettu kolmivaiheiseksi, minkä johdosta autokoulussa ajettavan kortin keskihinta on likimain 2500 euroa - Euroopan korkein. On ilmiselvää, että tämä hullutus yhdistettynä jo ennestään huipputiukkaan verotukseen heikentää erityisesti nuorten mahdollisuuksia yksityisautoiluun. Nuorten lisäksi vallitsevasta politiikasta kärsivät erityisesti pienituloiset. Onko tarkoitus rajata yksityisautoilu keski-ikäisille ja pitää nuoret sekä vähäosaiset poissa ratista? Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry pitää täysin kestämättömänä nykyistä tilannetta, jossa Euroopan unionin väestötiheydeltään alhaisimmassa kotimaassamme on maanosan kallein ajokortti sekä muutoinkin erittäin korkea yksityisautoilun verotus. Tästä idiotismista on päästävä eroon muuttamalla autokoulu takaisin yksivaiheiseksi, poistamalla auton hankintavero asteittain, alentamalla määrätietoisesti muutakin yksityisautoiluun kohdistuvaa verotusta sekä selvittämällä mahdollisuuksia henkilöauton kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin hankkimisen alaikärajan laskemiseen. Edellä mainitun perusteella Pirkanmaan Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että autokoulu muutetaan takaisin yksivaiheiseksi, poistamalla asteittain auton hankintavero, vähentämällä muutakin yksityisautoiluun kohdistuvaa verotusta sekä selvittämällä mahdollisuuksia henkilöauton kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin hankkimisen alaikärajan laskemiseen. Puoluehallitus: Aloitteen tekijät esittävät mittavia uudistuksia autokouluopetukseen sekä autoverotukseen. Puoluehallitus toteaa, että ajokorteista säädetään ajokorttilaissa, joka perustuu ajokorttidirektiiviin. Ajokorttidirektiivi määritellee tarkasti ne perusteet, joilla ajo-oikeus tiettyyn ajoneuvoluokkaan määritellään. 230 Ajo-opetusta ollaan parhaillaan uudistamassa, mm. aloitteessakin esiin nostetun eurooppalaisittain kalliin hinnan vuoksi. Asiaa pohtinut työryhmä luovutti raporttinsa liikenneministeri Virkkuselle huhtikuussa ja työryhmä esittää, kuten aloitteessakin vaaditaan, että autokoulu muutettaisiin takaisin yksivaiheiseksi. Ajokortti-ikä on myös ajokorttidirektiiviasia. Euroopassa harmonisoitu henkilöauton ikä on 18 vuotta; se voi olla 17 tietyin poikkeusedellytyksin. Työryhmä esittää opetuslupaiän alentamista 17:sta 16:een vuoteen. Ajoharjoittelu olisi siten mahdollista opetuslupaopetuksessa nykyisen yhden vuoden sijaan kahden vuoden aikana. Näin on muun muassa jo nyt Virossa. On totta, kuten aloitteessa todetaan, että Suomessa liikenteeseen kohdistuu lukuisia veroja. Autoverotus on yksi Euroopan raskaimpia. Autoilun verotuksella on fiskaaliset ja CO2-tavoitteet, mutta ei juuri minkäänlaista yhteyttä liikennepoliittisiin tavoitteisiin. Autoilun verotusta joudutaan joka tapauksessa uudistamaan, koska autojen polttoainetehokkuus lisääntyy koko ajan, jonka seurauksena verotulojen säilyttäminen edellyttäisi verojen korottamista koko ajan, josta seuraa mm. alueellisia ongelmia. Yksityisautoilun verotusta on pohdittu ns. Ollilan työryhmässä. Ollilan työryhmä suositti liikennepoliittisten tavoitteiden toteuttamisen liittämistä osaksi autoilun verotuksen päämääriä. Työryhmä katsoi, että kilometriverotuksen arvioidut vaikutukset puoltaisivat sitä, että Suomessa voisi olla syytä edetä autoilun verotuksessa kohti kilometriveron käyttöönottoa (tarkasteluvuosi oli 2025) ja luopua samalla muista autoiluun kohdistuvista veroista. Työryhmä piti tärkeänä, että ennen lopullista päätöstä kilometriveroon siirtymisestä tulisi olla täysi varmuus tarvittavan tekniikan toimivuudesta ja sen soveltumisesta verokäyttöön, kustannuksista ja yksityisyyden suojan varmistumisesta. Tämän takia työryhmä ehdotti, että asiassa edettäisiin kokeiluiden kautta. Ensimmäisessä vaiheessa tulisi testata laajamittaisesti teknisten järjestelmien, tietoturvan ja valvonnan toimivuutta. Keskeinen km-veroa koskeva kritiikki on liittynyt järjestelmän kustannuksiin, yksityisyyden suojaan ja siihen, että polttoaineveron katsotaan hoitavan saman asian kuin km-vero. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen siltä osin, kun se koskee autokoulun muuttamista takaisin yksivaiheiseksi ja toteaisi muuten vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen osalta. Aloite nro 161 Porin Kokoomus ry: Nuorten ajokorttiin uudistus, lisäoppia nuorille kuljettajille Ajokorttidirektiivi uusittiin tammikuussa 2013 ja tässä uudistuksessa luotiin käsittämättömät, kansalliset ajokorttiluokat AM120 ja AM121. Kansanomaisesti kyseessä ovat mopokortti ja mopoautokortti. Molemmilla saa aja ajoneuvoa vain Suomessa, pl. Ahvenanmaan maakunta. Ulkomailla ajokorteilla ei ole ajo‐oikeutta. Direktiivin myötä ajo‐opetus tuli näihin korttiluokkiin pakolliseksi. Mm. AM121 kortin osalta pakollista teoriaopetusta on 6 kertaa ja ajoa 3 kertaa eikä pääosaa lueta hyväksi ylempiä ajokorttiluokkia suoritettaessa. Monissa Euroopan maissa tuo ajo‐opetus on puolet henkilöauton, B‐kortin opetusmäärästä ja opinnot luetaan täysimääräisesti hyväksi ylempiä korttiluokkia suoritettaessa. 231 Edellä mainitun perusteella Porin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että ajokorttiasetusta muutetaan siten, että AM120 ja AM121 ajokorteilla saa ajo-oikeuden koko EU:n alueella, AM121 ajokortin oppimäärä on puolet suomalaisen B-kortin oppimäärästä ja suoritettu AM121 ajokortti luetaan täysimääräisesti hyväksi ylempää ajokorttiluokkaa suoritettaessa. Puoluehallitus: Porin Kokoomus esittää, että AM120 ja AM121 ajokorteilla saisi ajo‐oikeuden koko EU:n alueella ja että AM121 ajokortti luettaisiin täysimääräisesti hyväksi ylempää ajokorttiluokkaa suoritettaessa. Ajokorteista säädetään ajokorttilaissa, joka perustuu ajokorttidirektiiviin. Ajokorttidirektiivi määritellee tarkasti ne perusteet, joilla ajo‐oikeus tiettyyn ajoneuvoluokkaan määritellään. Myös ajoneuvot (mm. henkilöautot) on määritelty ja luokiteltu EU‐tasolla. Ajokoulutusta ollaan parhaillaan uudistamassa. Asiaa pohtinut työryhmä jätti ehdotuksensa tämän vuoden huhtikuussa liikenneministeri Virkkuselle. Työryhmä on arvioinut myös aloitteessa esitettyä ajo‐ ja teoriaopetuksen hyväksilukemista. Ajokorttidirektiivin mukaan hyväksilukeminen on mahdollista tiettyyn pisteeseen saakka. Direktiivi edellyttää tiettyjen asioiden oppimista tietyllä ajo‐oikeustasolla. Ajokoulutuksen uudistamista pohtinut työryhmä esitti, että hyväksilukeminen täytyisi viedä niin pitkälle kuin se on mahdollista. Mopoauto‐onnettomuuksissa on menehtynyt vuosina 2012‐2013 yhteensä kolme henkeä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteenjohdosta. Aloite nro 162 Porin Kokoomus ry: Autosta mopoauto, turvallisuutta nuorille kuljettajille Eurooppalaisen standardin mukaiset mopoautot, kevyet nelipyörät ovat yleistyneet huomattavasti viime vuosina Suomessakin. Auton tekniset rajoitukset mm. painon suhteen estävät nykyaikaisten turvavarusteiden asentamisen näihin ajoneuvoihin. Turvallisempi ratkaisu olisi pienen henkilöauton varustaminen nopeudenrajoittimella, joka estäisi alle 18‐ vuotiaan kuljettajan yli 50 km/h nopeudet. Samalla Suomen valtion tulot kasvaisivat, kun suositut kevyet nelipyörät olisivat tulevaisuudessa ajoneuvoveron alaisia, jota nykyisistä mopoautoista ei peritä. Edellä mainitun perusteella Porin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, että mahdollistetaan rajoittimella varustetun, kaksipaikkaiseksi rekisteröidyn henkilöauton muutos AM121 (mopoautokortti) ajokortilla ajettavaksi. 232 Puoluehallitus: Aloitteen tekijät esittävät, että ns. mopoautokortilla voisi ajaa pienikokoista henkilöautoa, joka olisi varustettu nopeudenrajoittimella. Viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota nuorten kuljettajien turvallisuuteen. Ennen 1.6.2011 mopokortin sai suorittamalla teoriakokeen. 1.6.2011 alkaen mopon ja mopoauton (kevyt nelipyörä) kuljettajaopetukseen on sisältynyt kuusi tuntia teoriaopetusta ja kolme tuntia ajo‐opetusta. Ajokortin tutkintovaatimukset muuttuivat, kun teoriakokeen lisäksi tuli mopon käsittelykoe ja kevyellä nelipyörällä ajokoe liikenteessä. Lakiuudistuksen toinen vaihe astui voimaan vuoden 2013 tammikuussa, jolloin kaksipyöräisen mopon ja mopoauton ajo‐oikeudet eriytyivät. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että mopon kuljettamiseen vaaditaan AM120‐luokan ajokortti ja mopoauton tai muun kevyen nelipyörän kuljettamiseen vaaditaan AM121‐luokan ajokortti. Samalla ajo‐oikeudella ei saa enää kuljettaa sekä mopoa että mopoautoa. Ajokorteista säädetään ajokorttilaissa, joka puolestaan perustuu ajokorttidirektiiviin. Ajokorttidirektiivi määritellee tarkasti ne perusteet, joilla ajo‐oikeus tiettyyn ajoneuvoluokkaan määritellään. Myös ajoneuvot (mm. henkilöautot) on määritelty ja luokiteltu EU‐tasolla. Euroopan tasolla ei ole mitään viitteitä siitä, että aloitteessa esitettyä uutta ajoneuvoluokkaa (kuristettuja henkilöautoja) oltaisiin muodostamassa. Vuoden 2011 uudistuksen jälkeen mopoilijoiden henkilövahinkojen määrä väheni vuonna 2012 kolmanneksella. Vuonna 2013 mopoilijoiden onnettomuudet ovat jääneet tälle alhaisemmalle tasolle. Neljä mopoilijaa menehtyi liikenteessä, kun vuonna 2012 uhreja oli seitsemän. Mopoauto‐onnettomuuksissa on menehtynyt vuosina 2012‐2013 yhteensä kolme henkeä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 163 Saarijärven Kokoomusnaiset ry: Joukkoliikenteen yhteentoimivuutta kehitettävä Nykyiset tietoliikenneohjelmat ja lipunmyyntijärjestelmät ovat kehittyneet ajan mukana. Oman auton käyttöä on pyritty vähentämään ja joukkoliikenteen käyttöä lisäämään. Uudet, nopeat ja toimivat yhteydet helpottavat ihmisten joukkoliikenteen käyttöä. Junien jatkoyhteydet yleensä odottavat saapuvan junan tuloa. Linja-autolla tehtävä jatkoyhteys ei toimi junien aikatauluviivästysten kanssa. Kuinka moni on jäänyt aseman laiturille, kun bussi meni jo. Tämä ei ole ongelma päivällä sattuville viivästyksille, vaan illan viimeisillä vuoroilla. Nykytietotekniikalla pitäisi olla mahdollista nähdä, onko saapuvassa junassa ostettua jatkoyhteyttä bussiin. Tämä juna-bussi -jatkoyhteyden yhteen sovittaminen olisi tärkeä kehittää päivän viimeisille joukkoliikenteen linjoille. 233 Edellä mainitun perusteella Saarijärven Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että joukkoliikenteen yhteentoimivuutta kehitettäisiin nykyistä toimivammaksi koko Suomessa. Puoluehallitus: Aloitteentekijät nostavat esiin joukkoliikenteen kilpailukyvyn kannalta keskeisen kysymyksen, matkaketjujen sujuvuuden kulkuneuvosta toiseen. Suomen kaltaisessa pitkien etäisyyksien maassa joukkoliikennematkat taittuvat usein välineestä toiseen vaihtaen. Teknologian kehittyessä erilaiset matkojen yhdistelyt ovat entistä helpompia. Puoluehallitus katsookin, että aloitteessa esiin nostettu juna- ja bussimatkojen yhdistelyn tulisi olla nykyistä yksinkertaisempaa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 164 Kurun Kokoomus ry: Maankäyttö- ja rakennuslakia muutetaan ranta-alueen määrittelyn osalta Eräajoista alkaen vesistöt ovat olleet suomalaisille tärkeitä. Aluksi järvet olivat ravinnon lisäksi tärkeitä väyliä liikkumiseen. Edelleen järvien läheisyys on suomalaisille perheille sitkeä unelma. Jätevesiasetus takaa sen, ettei vesistöille koidu asutuksesta liikaa kuormitusta. Kurun Kokoomus ry on huolissaan ihmisten toiveiden ja lainsäädännön soveltamisen ristiriidasta. Maankäyttö‐ ja rakennuslaki ei määrittele ranta‐alueelle selkeää metrimäärää. Oikeustapausten kautta rajaksi on tullut yleisesti 200 metriä. Käytännön esimerkkinä voi ajatella kahden järven sijaitsevan 400 metrin etäisyydellä toisistaan. Rantayleiskaavatyö merkitsee koko tämän välin ranta‐alueeksi ja jälkikäteen rakennuspaikkojen saaminen on vaikeata. Edellä mainitun perusteella Kurun Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että maankäyttöja rakennuslakia muutetaan ranta-alueen määrittelyn osalta normeja purkavaan suuntaan. Puoluehallitus: Aloitteessaan Kurun Kokoomus esittää, että ranta‐alueelle rakentamista helpotettaisiin esimerkiksi löyhentämällä ranta‐alueen määritelmää eli käytännössä pienentämällä etäisyyttä rantaan. Rakentamista Suomessa yleisesti sääntelee vuonna 2000 voimaan tullut maankäyttö‐ ja rakennuslaki (5.2.1999/132), jota on viimeksi täydennetty tänä vuonna (HE 206/2013), maankäyttö ja rakentamisasetus sekä Suomen rakentamismääräyskokoelma. Ympäristöministeriö vastaa rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta. Se valmistelee ja kehittää rakentamista koskevaa lainsäädäntöä ja muita säädöksiä sekä pitää yllä rakentamismääräyskokoelmaa. Kunta taas huolehtii rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. 234 Rantojen suojelua ja rakentamisen suuntautumista säädellään myös luonnonsuojelulailla (20.12.1996/1096). Lainsäädännön tarkoituksena on estää liian tiheän ranta‐asumisen syntyminen sekä turvata luonnonsuojelullisten kohteiden ja jokamiehenoikeuksien käyttömahdollisuuden säilyminen. Lisäksi laeilla estetään vesien likaantuminen ja muu ympäristön pilaantuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että varmasti saa rakentaa vain kaavoitetuille rannoille, kaikki muu rantarakentaminen vaatii poikkeamisluvan. Meren tai vesistön ranta‐alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle ei saa rakentaa rakennusta ilman asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena. Maanomistaja voi huolehtia ranta‐ asemakaavaa koskevan ehdotuksen laatimisesta omistamalleen ranta‐alueelle. Pääasiassa rantakaavoja myönnetään loma‐asumiselle, mutta edelleen kunta voi lainsäädännön puitteissa kaavoittaa sopivaksi katsomalleen alueelle myös pysyviä asuntoja Painavista perusteista rannalle siis voi rakentaa. Päätösvalta rannalle sijoittuvien poikkeamisten käsittelylle on jaettu kunnan ja ELY‐keskuksen kesken. Pääsääntöisesti ELY:t käsittelevät uusien rakennusten (loma‐ tai pysyvien asuntojen) poikkeamisasiat kaavoittamattomilla alueilla. Kunnat taas vastaavat suurimmaksi osaksi kaavoista poikkeamisista sekä käyttötarkoituksen muutoksen edellyttämästä poikkeamispäätöksestä. Aloitteessa mainittu 200 metriä on viitteellinen oikeuskäytännön mukanaan tuoma rajaus, mutta todellisuudessa maaston muodot ja maisemavaikutukset määrittävät todellisen rajan. Suomen rantoja on suojeltu liialta rakentamiselta vesien‐ ja luonnonsuojelun, maisema‐arvojen ja jokamiehen oikeuksien perusteella jo vuosikymmeniä. Edellä mainittujen arvojen vuoksi ei ole perusteltua sallia rantarakentamista nykyistä laajemmassa mittakaavassa, varsinkaan kun kunnat voivat kaavoittaa rantojaan asumista varten lainsäädännön puitteissa jo nyt. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 165 Lapin Kokoomus ry: Maankäyttö- ja rakennuslain muuttaminen perustuslain mukaiseksi Suomessa kenelläkään ei ole oikeutta asua omalla maallaan, jos asuminen on ristiriidassa maankäyttö- ja rakennuslain kanssa, vaikka perustuslain 9§ mukaan ”Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa”. Maankäyttö- ja rakennuslaki ei anna oikeutta pysyvään asumiseen vapaa-ajan asunnossa, vaikka rakennus olisi muutoin asumisedellytykset täyttävä. Vapaa-ajan asunnossa asuvan mahdollisuudet saada lakisääteisiä tukia ja palveluita ovat rajallisia sekä normaalia elämistä rajoittavia, koska henkilö kirjataan väestötietojärjestelmään vailla vakinaista asuntoa olevaksi. Maankäyttö- ja rakennuslaki 54§ sisältövaatimuksen mukaan asemakaava on laadittava siten, että luodaan edellytykset terveelliselle, turvalliselle ja viihtyisälle elinympäristölle sekä palvelujen alueelliselle 235 saatavuudelle ja liikenteen järjestämiselle. Kuntien tulisi itse voida määritellä, onko vapaa-ajan asuntoalueen asemakaavassa MRL 54§ mukaisesti edellytykset asua vakituisesti. Edellä mainittuun perustuen Lapin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Maankäyttö- ja rakennuslakia muutetaan niin, että kunnille annetaan asemakaavaa laadittaessa mahdollisuus sallia vakituinen asuminen loma-asuntojen alueella sekä asukkailla mahdollisuus kirjata itsensä kirjoille kyseiseen asuntoon. Puoluehallitus: Aloitteessaan Lapin Kokoomus esittää, että kunnille annettaisiin mahdollisuus asemakaavaa laadittaessa sallia vakituinen asuminen loma-asuntojen alueella sekä asukkaille mahdollisuus kirjata itsensä kirjoille kyseiseen asuntoon. Rakentamista Suomessa sääntelee vuonna 2000 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132), jota on viimeksi täydennetty tänä vuonna (HE 206/2013), maankäyttö ja rakentamisasetus sekä Suomen rakentamismääräyskokoelma. Ympäristöministeriö vastaa rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta. Se valmistelee ja kehittää rakentamista koskevaa lainsäädäntöä ja muita säädöksiä sekä pitää yllä rakentamismääräyskokoelmaa. Kunta taas huolehtii rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Kunnilla on jo nyt käytännössä aloitteentekijöiden ehdottama mahdollisuus sallia asuminen alun perin loma-asunnoksi rakennetussa rakennuksessa. Kunta voi joko muuttaa kaava-alueen loma-asuntoalueesta pysyvän asumisen mahdollistavaksi kaava-alueeksi, tai antaa suunnittelutarveratkaisun, joka voidaan antaa myös jo rakennetulle rakennukselle. Näiden ratkaisujen edellytyksenä on muu lainsäädännön noudattaminen sekä asukkaiden yhdenvertainen kohtelu. Suunnittelutarveratkaisua ei voi myöntää esimerkiksi vain yhdelle samalla alueella asuvalle asukkaalle myöntämättä sitä muille. Jokainen saa perustuslain turvalla (9 § liikkumisvapaus) valita asuinpaikkansa. Tämä kuitenkin koskee vain pysyvään asumiskäyttöön tarkoitettuja asumuksia. Oleskella saa toki missä vain rakennuksessa kenenkään valvomatta, mutta asuminen tuo julkiselle vallalle tiettyjä velvoitteita. Asuinpaikkaperusteisuudesta luopuminen taas tarkoittaisi merkittävää periaatteellista muutosta lainsäädäntöömme. Vakituisella asumuksella on kunnille tärkeä lähes välitön vaikutus, koska kunta on velvollinen järjestämään vakituisesti alueellaan asuville eli kuntalaisille tietyt palvelut ja esimerkiksi tietyn tasoinen kunnallistekniikka. Loma-asujille näitä velvoitteita ei ole samassa mittakaavassa. Loma-asunnot sijaitsevat pääasiassa varsin löyhästi asutuilla alueilla. Niiden muuttaminen vakituisesti asutuiksi asunnoiksi käytännössä hajauttaisi yhdyskuntarakennetta voimakkaasti. Yhdyskuntarakenne vaikuttaa alueen elinvoimaan. Hyvä yhdyskuntarakenne muun muassa vähentää liikkumisen tarvetta ja energiankulutusta. Toisiaan tukevat toiminnot on syytä sijoittaa lähekkäin ja muodostaa siten kaupunginosia ja taajamia, joissa on sekä asuntoja että työpaikkoja ja kaikki päivittäin 236 tarvittavat palvelut. Eri toiminnoilla, kuten vähittäiskaupan myymälöillä, kouluilla ja päiväkodeilla sekä joukkoliikenteellä, on väestön määrään liittyviä kynnysarvomaisia rajoja niiden kannattavuudelle. Suomessa on paikoin hyvin hajautunut yhdyskuntarakenne. Tämä aiheuttaa tehottomuutta muun muassa julkisessa liikenteessä ja julkisten palvelujen sijoittamisessa. Myös yksityisten palveluiden sijoittaminen hankaloituu. Samoin tietyissä tilanteissa kaavoitus vaikeutuu, koska yhtenäisiä käyttämättömiä maa-alueita on vähemmän. Loppujen lopuksi hajautunut yhdyskuntarakenne näkyy esimerkiksi työmarkkinoiden toiminnassa ja talouskasvussa. Näin ollen on perusteltua, että yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi rakentamista ja siten epäsuorasti väestön ja palvelujen sijoittumista voidaan ohjailla vahvastikin. Ottaen huomioon hajautumisen korkeat yhteiskunnalliset kustannukset ei ole yhteiskunnallisen kokonaisedun perusteella perusteltua mahdollistaa loma-asuntoihin muuttamista nykyistä vapaammin, ottaen huomioon kuntien jo nyt laaja päätösvalta asiassa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 166 Siilinjärven Kokoomus ry: Rakennuslakia selkeytettävä Kasvukeskusten kasvaessa, kaupunkien ja kuntien ympärille on muodostunut asemakaavoittamaton ”villi” rakennusvyöhyke lupahallinnon näkökulmasta. Tämä on paljastanut vuonna 1959 säädetyn rakennuslain ja sen tulkintojen jälkeenjääneisyyden. Viranomaisten tulkinnat mitkä myös joskus luottamuselimissä vahvistetaan, ovat yksityisomaisuuden suojan törkeää hyväksikäyttöä. Päätökset kuvaavat 70-luvun asenteita. Kaupunkien ympärille, myös syvälle maaseudulle (Siilinjärvellä) asti päätetään muodostaa suunnittelutarvealueita, joissa pitäisi olla rakennuspainetta. Samaten alueita yleiskaavoitetaan, ja silti sama byrokratia jatkuu, joka teettää kuntien ja oikeusasteiden luvista päättävillä viranomaisilla valtavasti turhaa työtä. Rakennusluvan hakijoissa ja maanomistajissa tämä herättää epäluuloa ja uskoa oikeuksiensa puolesta. Lainsäädännön, oikeuden ja keskushallinnon tulkintoja käyttäen hallinto tekee lupapäätöksiä, joissa luvanhakijan oikeusturva on olematon. Tunnettuja vallankäytön lauseita ovat ”vaikeuttaa kaavoittamista” ja toinen ”maanomistajien yhdenvertainen kohtelu”, miten tavallinen ihminen näihin vastaa. Rantarakentamisessa, missä rantakilometrit ovat jo tiedossa, näin voidaan tehdä, mutta on väärin käyttää samaa tulkintaa rantarakentamisen ulkopuolella, missä yleensä on maata rajattomasti. Muun muassa maanomistajien yhdenvertaisuutta tulkittaessa käytetään vuotta 1959, 55 vuotta taaksepäin perusvuotena, vaikka maanomistus olot ovat tuosta ajasta valtavasti muuttuneet. Vuoden 1959 rakennuslaki ja sen tulkinnat, koskien kuntien lähialueita ja maaseuturakentamista on muutettava ja selkeytettävä niin että, maanomistajan yksityisomaisuuden suoja perustuu selkeään lainsäädäntöön, eikä lainsäädännön tulkintojen kautta epädemokraattisiin päätöksiin. Alueille joilla on rakennuspainetta, mutta eivät ole asemakaava-aluetta tulee kehittää selkeä suunnitelmallisen 237 rakentamisen malli ilman nykyisen kaltaista turhauttavaa oikeusturvatonta lupakäsittelyä. Rakentaminen suunnitellaan ja sallitaan niin, ettei se vaikeuta tulevaa mahdollista kaavoitusta. Monimuotoinen rakentaminen on suomalaisen rakentamisen peruspiirteitä ja se tulee sallia myös tulevaisuudessa. Maanomistajien yhdenvertaista kohtelua tutkittaessa on luovuttava 55 vuoden takaisesta perusvuodesta, ja perustettava paremmin nykyaikaa vastaava rakennusoikeus määrittely, joka mahdollistaa yhteiskunnan ja maaseudun kannalta järkevän rakentamisen. Edellä mainitun perusteella Siilinjärven Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että rakennuslakia selkeytetään tämän aloitteen periaatteiden hengessä. Puoluehallitus: Kaavoituspoliittisessa aloitteessaan Siilijärven Kokoomus ehdottaa, että rakentamisen sääntelyä on selkeytettävä. Aloitteessa tarkoitettuun selkeyttämiseen voi tulkita kuuluvan muun muassa nykyisen lainsäädännön tulkintamahdollisuuksien pienentäminen, rakentamisen salliminen laajemmin asemakaavaalueiden ulkopuolella, vuoden 1959 käyttämistä perusvuotena luopuminen tietyissä laintulkinnoissa ja rakennusoikeuden määrittelytavan muuttaminen. Yhdyskuntarakenteen ja rakentamisen sääntely kuuluu julkisen vallan tehtäviin, koska siihen liittyy suuria yhteiskunnallisia intressejä. Yhdyskuntarakenne sisältää väestön ja asumisen, työpaikkojen ja tuotantotoiminnan, palvelujen ja vapaa-ajan alueiden sekä näitä yhdistävien liikenneväylien ja teknisen huollon verkostojen sijoittumisen ja niiden keskinäisen suhteen. Yhdyskuntarakenteen kehitystä ohjataan kaavoituksella ja rakennuslupakäytännöllä. Ympäristöministeriö vastaa rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta. Se valmistelee ja kehittää rakentamista koskevaa lainsäädäntöä ja muita säädöksiä sekä pitää yllä rakentamismääräyskokoelmaa. Kunta taas huolehtii rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Rakentamista Suomessa sääntelee vuonna 2000 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132), jota on viimeksi täydennetty tänä vuonna (HE 206/2013), maankäyttö ja rakentamisasetus sekä Suomen rakentamismääräyskokoelma. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan alueiden käytön suunnittelun tavoitteena on edistää: turvallisen, terveellisen, viihtyisän, sosiaalisesti toimivan ja eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista; yhdyskuntarakenteen ja alueiden käytön taloudellisuutta; muun muassa riittävän asuntotuotannon edellytyksiä; rakennetun ympäristön kauneutta ja kulttuuriarvojen vaalimista; luonnon monimuotoisuuden ja muiden luonnonarvojen säilymistä; ympäristönsuojelua ja ympäristöhaittojen ehkäisemistä; luonnonvarojen säästeliästä käyttöä; yhdyskuntien toimivuutta ja hyvää rakentamista; yhdyskuntarakentamisen taloudellisuutta; elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä; palvelujen saatavuutta; sekä liikenteen tarkoituksenmukaista järjestämistä, erityisesti joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä. Yhdyskuntarakenteeseen liittyy siis hyvin merkittävä yhteiskunnallinen intressi. Yhdyskuntarakenne vaikuttaa alueen elinvoimaan. Hyvä yhdyskuntarakenne muun muassa vähentää liikkumisen tarvetta ja 238 energiankulutusta. Toisiaan tukevat toiminnot on syytä sijoittaa lähekkäin ja muodostaa siten kaupunginosia ja taajamia, joissa on sekä asuntoja että työpaikkoja ja kaikki päivittäin tarvittavat palvelut. Eri toiminnoilla, kuten vähittäiskaupan myymälöillä, kouluilla ja päiväkodeilla sekä joukkoliikenteellä, on väestön määrään liittyviä kynnysarvomaisia rajoja niiden kannattavuudelle. Suomessa on paikoin hyvin hajautunut yhdyskuntarakenne. Tämä aiheuttaa tehottomuutta muun muassa julkisessa liikenteessä ja julkisten palvelujen sijoittamisessa. Myös yksityisten palveluiden sijoittaminen hankaloituu. Samoin tietyissä tilanteissa kaavoitus vaikeutuu, koska yhtenäisiä käyttämättömiä maa-alueita on vähemmän. Loppujen lopuksi hajautunut yhdyskuntarakenne näkyy esimerkiksi työmarkkinoiden toiminnassa ja talouskasvussa. Näin ollen on perusteltua, että yhteiskunnan kokonaisedun vuoksi rakentamista ja siten epäsuorasti väestön ja palvelujen sijoittumista voidaan ohjailla vahvastikin. Jokainen saa perustuslain turvalla (9 § liikkumisvapaus) valita asuinpaikkansa. Haja-asutusalueilla on runsas määrä valmista asuinrakennuskantaa, jota jokainen voi hankkia asuinkäyttöön. Asuinpaikan valitseminen ei edellytä uudisrakentamista. Yksityisomaisuuden suoja ei ulotu oikeuteen rakentaa omistamalleen maalleen mitä tahtoo. Ottaen huomioon hajautumisen korkeat yhteiskunnalliset kustannukset ja Suomessa jo hajautuneen asuinrakennuskannan, ei ole yhteiskunnallisen kokonaisedun perusteella perusteltua mahdollistaa asuinrakentamista nykyistä enemmässä määrin haja-asutusalueille, kuten aloitteessa viitataan. Aloitteessa mainitaan että ”lainsäädännön, oikeuden ja keskushallinnon tulkintoja käyttäen hallinto tekee lupapäätöksiä, joissa luvanhakijan oikeusturva on olematon”. Kunnilla on vastuu ja oikeus tehdä rakentamista koskevia päätöksiä alueellaan lainsäädännön puitteissa. Viranhaltijoita sitoo virkavastuu. Luvanhakija voi aina valittaa päätöksestään. Lainsäädännön selkeys on aina tavoiteltavaa. Niin tapauskohtaiseen toimintaan kuin rakentaminen jää kuitenkin aina viranomaisen tulkinnanvaraisuutta, oli lainsäädäntö kuinka kattavaa tahansa. Maankäytön ja rakentamisen sääntelyn runsauden vuoksi sääntelyä tulee tarkastella kriittisestikin. Maankäyttö- ja rakennuslakiin ja -asetukseen sekä säädöskokoelmaan tehdyt muutokset osoittavat, että tarkastelua tehdäänkin tiuhaan. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 167 Salpausselän Kokoomus ry: Riittävien ampumaharjoittelumahdollisuuksien turvaaminen Ympäristömääräykset ja lakkautettavien varuskuntien myötä häviävät ampumaradat kaventavat metsästäjien, reserviläisten ja urheiluampujien harjoittelumahdollisuuksia. Tärkein turvallisuustekijä ammunnan harjoittelussa on aseen käsittelijä. Nyt remontin alla olevassa uudessa ampumaratoja koskevassa lainsäädännössä on piirteitä, jotka lähtevät eri lähtökohdasta. Myös tämä vaikuttaa negatiivisesti harjoittelumahdollisuuksiin lisäämällä byrokratiaa, joka lisäksi maksaa. 239 Hyvä ampumataito on ikivanhaa metsästyskulttuuriamme ja avainasemassa riistan polulla suomalaisten ruokapöytiin. Kysyttäessä aktiivisotilailta sotilaan tärkeintä taitoa, on vastaus usein ampumataito. Samalla on syytä katsoa lähihistoriaan, jossa reservin monipuolisen ampumaharrastuksen ja -harjoittelun kautta kehittynyt hyvä ampumataito oli avainasemassa itsenäisyytemme säilyttämisessä viime sotien aikana. Tämä ei ole mahdollista ilman kattavaa ampumarataverkostoa. Kansalaiset ovat erityisesti huolissaan niillä seuduilla, joilla Puolustusvoimien rakenneuudistus lopettaa ampumatoiminnan kokonaan lakkautettavien varuskuntien radoilla tai jättää tulevaisuuden epävarmaksi toiminnan jatkumisen suhteen. Sama koskee pieniä ampumaratoja, jotka uudessa ratalainsäädännössä joutuvat helposti ns. varsinaisiksi ampumaradoiksi ja byrokraattisemman kohtelun kohteeksi. Näinä niukkuuden aikoina tuntuu oudolta, että kalliilla rakennettujen ja jo käytössä olevien resurssien, kuten esimerkiksi Hollolan Hälvälän kohtalo on vaakalaudalla. Outoa on myös pakonomaiselta tuntuva tarve lisäbyrokratian luomiseen lainsäädännöllä. Lupaukset tulevasta erityisesti, kun rahat ovat tiukalla, eivät ole jo käytettävissä olevien resurssien veroisia. Olisikohan vihdoinkin aika ruveta leikkaamaan sosiaali- ja terveysmenoja satsaamalla oikeasti ennaltaehkäisevään toimintaan? Kansalaisten omaehtoiseen ja ohjattuun urheilutoimintaan sijoitettu raha tulee takaisin ihmisten parempana elämänlaatuna ja terveytenä. Innostamalla kansalaisia toimimaan harrastuksissa, kuten ammunta sekä järjestämällä ja turvaamalla siihen puitteet, on suoraan pois sosiaali- ja terveyskuluista. Metsästäjien, ammuntaa harjoittelevien reserviläisten ja urheiluampujien suuren määrän takia myös vaikutuskenttä on suuri. Kansallinen Kokoomus on aina ollut Isänmaamme oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolustaja. Ampumaurheilu on yksi maanpuolustuksemme kulmakiviä ja hyvä harrastus, jota myös Kokoomuksen tulee tukea. Edellä mainitun perusteella Salpausselän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ylläpitämään ja kehittämään Suomalaista ampumarataverkostoa sekä tukemaan riittävien harjoittelumahdollisuuksien säilymistä. Mahdollisuus tähän voi tarjoutua jo lähitulevaisuudessa, jos ja kun ympäristölainsäädäntöä päivitetään tai uuden ampumaratalainsäädännön valuvikoja korjataan. Puoluehallitus: Aloitteessaan Salpausselän Kokoomus ehdottaa, että Suomen ampumarataverkosta ylläpidetään ja kehitetään muun muassa ympäristölainsäädännön ja ampumaratalainsäädännön muutoksin. Aloite tulkitaan kohdistuvan erityisesti ulkoratoihin. Ampumaratalainsäädäntö on juuri uudistettavana. Hallituksen esitys ampumaratalaiksi sekä laeiksi ampuma-aselain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 20/2014) annettiin eduskunnalle 3.4.2014. Lähetekeskustelu pidettiin 9.4.2014, jonka jälkeen esitys lähetettiin hallintovaliokuntaa, jolle perustuslakivaliokunnan on annettava lausunto. Asian käsittely on kesken. Aiempi lainsäädäntö on jopa ajalta ennen Suomen itsenäisyyttä. Uusi laki kumoaisi vanhat säädökset. 240 Suurimmat muutokset esityksessä ovat, että tulevaisuudessa ampumaradoilla olisi ratavastaava ja järjestyssääntö. Ampumaradan perustaminen ja ylläpitäminen olisivat jatkossa luvanvaraisia toimintoja silloin, kun kyseessä on tavallinen ampumarata tai ampumaurheilukeskus. Ampumarataluvan saamisen edellytyksiä olisivat, että luvan hakija olisi sopiva radan pitäjäksi ja että rata olisi turvallinen. Niin sanottujen vähäisten ampumaratojen osalta riittäisi pelkkä ilmoitus. Esityksen mukaan lupaviranomaisena ampumarata-asioissa toimisi Poliisihallitus. Poliisihallitus on jättänyt hallituksen esityksestä eriävän mielipiteen, sillä ei koe, että sillä olisi sellaista osaamista, jota lupaviranomaisena toimiminen edellyttää. Poliisihallituksen mukaan kyseessä on hyvin pieneltä osin yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyvä arviointi, ja suurin arviointi lupa-asiassa liittyy rakentamiseen, ympäristöön ja alueiden käyttöön. Esityksen mukaan jokaisella ampumaradalla tulisi olla ratavastaava, joka valvoisi radalla tapahtuvaa toimintaa ja radan turvallisuutta. Ampumaradalla tulisi myös olla järjestyssääntö, jolla varmistetaan rataalueella ja sen välittömässä läheisyydessä oleskelevien henkilöiden turvallisuus. Kun eduskunta on käsitellyt uuden ratalainsäädännön, uuden ampumaratalainsäädännön vaikutuksia on seurattava tarkasti, ja korjauksia tehtävä havaittujen puutteiden perusteella. Ampumaradat ovat myös ympäristölainsäädännön piirissä. Ulkorata tarvitsee aina ympäristöluvan. Ampumaratojen ympäristöriskeihin lukeutuvat mahdollinen maaperän pilaantuminen ja lyijypitoisuuksien vaarallisuus pohjavesille. Erityisesti haulit leviävät suurelle alueelle. Myös meluhaitat kuuluvat huomioon otettaviin asioihin. Osana rakennepoliittista ohjelmaansa hallitus on päättänyt, että ympäristölupien käsittelyä sujuvoitetaan. Käytännössä asiaa edistetään ympäristönsuojelulain uudistuksen toisessa vaiheessa, joka alkaa arvioiden mukaan syksyllä. Sujuvoittamishankkeessa on kiinnitettävä huomiota myös ampumaratojen lupien tarkoituksenmukaisuuteen. Ampuminen on myös metsästyksen ja maanpuolustuskyvyn kannalta hyödyllinen ja tärkeä harrastus. Harjoittelu ei onnistu ilman soveltuvia ampumaratoja. Niiden riittävyydestä on pidettävä huolta, kunhan turvallisuus ja ympäristöarvot otetaan vakavasti huomioon. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 168 Salpausselän Kokoomus ry: Rakennuskanta terveeksi Kansantalouden resursseja nielevän rakennusvelkakierteen kasvu on pysäytettävä. Määräysviidakon paisuttaminen ei ole tulosvastuullisuutta. Tekniikka ja tiede eivät ole pysähtyneisyyteen ajan museotavaraa eikä kestävä kehitys tarvitse iskulausetehtailua vaan tuloksellisia tekoja. Rakennuslain keskeistavoitteita eli terveydellisyyttä, turvallisuutta ja ympäristöön sopeutumista on korostettava. Lainsäädäntö ohjaa tekemistä ja onnistumiseksi tarvitaan laadun ja valvonnan tehostamista, 241 ei suinkaan määräysten lisäämistä. Takuukäytäntömme ei kata elinkaarisuunnitelmaa jolloin siihen ei myöskään sitouduta. Rakentamistavoitteistoon palatkoon moraalinen vastuu hyvästä rakennustavasta. Terveydenhoitokustannusten hillitsemiseksi syyt homerakentamiseen pitää viimein selvittää. Edellä mainitun perusteella Salpausselän kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että rakentamisen lukuisten normien ja ohjeiden tarpeellisuus, sitovuus ja ristiriitaisuudet selvitetään perusteellisesti vertaamalla niitä vastaavien ilmasto-olojen maiden käytäntöihin ja elinkaarikustannuksiin. Rakennuksen ulkokuoren lisäeristämisen ja -tiivistämisen soveltuvuus maan tavaksi pinttyneeseen alipaineisen ilmastoinnin loputtomaan tehostamiseen on tutkittava kokein ja tilastomenetelmin sekä verrattava ylipaineisen ilmastoinnin tuottamiin elinkaarituloksiin. Tutkimusosaaminen on hankittava rakennusintresseistä riippumattomien laitosten työnä. Puoluehallitus: Aloitteessaan Salpausselän Kokoomus ehdottaa, että rakentamisen sääntelyä parannetaan ja rakentamisen laatua ja valvontaa parannetaan. Aloitteentekijät toivovat lisäksi esimerkiksi elinkaariajattelun edistämistä ja riippumatonta tutkimusta. Suomessa Ympäristöministeriö vastaa rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta. Se valmistelee ja kehittää rakentamista koskevaa lainsäädäntöä ja muita säädöksiä sekä pitää yllä rakentamismääräyskokoelmaa. Kunta taas huolehtii rakentamisen ohjauksesta ja valvonnasta alueellaan. Rakentamista Suomessa sääntelee vuonna 2000 voimaan tullut maankäyttö- ja rakennuslaki (5.2.1999/132), jota on viimeksi täydennetty tänä vuonna (HE 206/2013), maankäyttö- ja rakentamisasetus sekä Suomen rakentamismääräyskokoelma. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakentamisen ohjauksen tavoitteena on edistää hyvän ja käyttäjien tarpeita palvelevan, terveellisen, turvallisen ja viihtyisän sekä sosiaalisesti toimivan ja esteettisesti tasapainoisen elinympäristön aikaansaamista; rakentamista, joka perustuu elinkaariominaisuuksiltaan kestäviin ja taloudellisiin, sosiaalisesti ja ekologisesti toimiviin sekä kulttuuriarvoja luoviin ja säilyttäviin ratkaisuihin; sekä rakennetun ympäristön ja rakennuskannan suunnitelmallista ja jatkuvaa hoitoa ja kunnossapitoa. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus käyttötarkoituksensa ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen sisäilma, kosteus-, lämpö- ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen. Rakennuksesta ei saa aiheutua terveyden vaarantumista sisäilman epäpuhtauksien, säteilyn, veden tai maapohjan pilaantumisen, savun, jäteveden tai jätteen puutteellisen käsittelyn taikka rakennuksen osien ja rakenteiden kosteuden vuoksi. Rakentamisessa on käytettävä tuotteita, joista ei niiden suunnitellun käyttöiän aikana aiheudu sisäilmaan, talousveteen eikä ympäristöön sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Rakennuksen järjestelmien ja laitteistojen on sovelluttava tarkoitukseensa ja ylläpidettävä terveellisiä olosuhteita. 242 Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä rakennukselta edellytettävistä terveellisyyteen liittyvistä fysikaalisista, kemiallisista ja mikrobiologisista olosuhteista, taloteknisistä järjestelmistä ja laitteistoista sekä rakennustuotteista. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan energiatehokkaaksi siten, että energiaa ja luonnonvaroja kuluu säästeliäästi. Energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten täyttyminen on osoitettava energiankäyttöön, energiahäviöön ja energiamuotoon perustuvilla laskelmilla. Rakennuksessa käytettävän energiamuodon kertoimia määritettäessä arvioidaan jalostamattoman luonnonenergian kulutusta, uusiutuvan energian käytön edistämistä sekä lämmitystapaa energiantuotannon yleisen tehokkuuden kannalta. Rakennuksessa käytettävien tuotteiden ja taloteknisten järjestelmien sekä niiden säätö- ja mittausjärjestelmien on oltava sellaisia, että energiankulutus ja tehontarve rakennusta ja sen järjestelmiä käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettäessä jää vähäiseksi ja että energiankulutusta voidaan seurata. Energiatehokkuutta on parannettava rakennuksen tämän lain mukaan rakennus- tai toimenpideluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Maankäytön ja rakentamisen sääntelyn on varsin runsasta. Runsauden vuoksi sääntelyä tulee tarkastella kriittisestikin. Maankäyttö- ja rakennuslakiin ja -asetukseen sekä säädöskokoelmaan tehdyt muutokset osoittavat, että tarkastelua tehdäänkin tiuhaan. Tulevaisuudessakin sääntelyn määrää tulee tarkastella. Esimerkiksi tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä on lakialoite rakennuksen energiatodistuksesta, jonka käsittelyn yhteydessä tarkastellaan energiatodistuskäytäntöjä laajemminkin. Maankäyttöön ja rakentamiseen liittyvät lähiajan tavoitteet määritellään ympäristöministeriön vuoteen 2020 ulottuvassa strategiassa Yhdessä kestävään tulevaisuuteen (2012). Lisäksi erillinen korjausrakentamisen strategia edistää ennakoivaa kiinteistönpitoa ja korjauskulttuuria. Aloitteentekijät vaativat ”hyvän rakennustavan” palauttamista rakentamisen sääntelyyn. Maankäyttö- ja rakennuslaissa (5.2.1999/132) on jo yleinen vaatimus hyvästä rakentamistavasta (117 §). Aloitteentekijät vaativat myös homerakentamisen syiden selvittämistä. Homeongelmat ovat merkittävä kansanterveydellinen ja taloudellinen haittatekijä, johon on puututtava. Ympäristöministeriö koordinoi valtakunnallisia kosteus- ja hometalkoita. Vuonna 2009 alkanut Hometalkoot on valtakunnallinen, viisivuotinen toimintaohjelma, jonka tehtävänä on saattaa alkuun suomalaisen rakennuskannan tervehdyttäminen kosteus- ja homevaurioista. Talkoiden avulla tuodaan uutta tietoa, taitoa ja työkaluja eri toimijoiden käyttöön ja rakennusten koko elinkaareen sekä vaikutetaan laajasti asenteisiin. Poikkihallinnollisissa talkoissa on tähän mennessä ollut mukana yli 600 asiantuntijaa kautta Suomen. Homeongelmien korjaaminen on kuitenkin vuosikymmeniä kestävä projekti, jossa pelkästään valtiovallan toimet eivät riitä, vaikka ne keskeisiä ovatkin. Homeongelmien ratkaisemiseen on panostettu jonkin verran myös taloudellisesti. Esimerkiksi 2012 varsinaisessa valtion talousarviossa uusille koulurakentamisen ja -korjaamisen hankkeille myönnettiin 8 miljoonaa euroa, mutta lisäbudjetissa koulujen homekorjauksiin myönnettiin 20 miljoonaa. Vuoden 2013 243 lisätalousarviossa koulujen ja päiväkotien home- ja peruskorjauksiin myönnettiin 35 miljoonaa. Viimeisimmässä kehyspäätöksessä kosteus- ja homeongelmien vähentämiseen kohdistetaan vuodelle 2015 yhteensä 0,7 milj. euroa lisärahoitusta. Aloitteentekijät toivovat riippumatonta tutkimusta aihepiiristä. Rakentamisen tutkimusta tekevät Suomessa rakennusalan lisäksi Aalto-yliopiston rakennustekniikan laitos sekä Tampereen teknillisen yliopiston rakennustekniikan laitos, joiden tutkimusta hyödynnetään myös sääntelyn kehittämisessä. Aloitteentekijät nostavat ansiokkaasti esiin myös elinkaariajattelun. Elinkaariajattelu näkyy rakentamisen sääntelyssä, esimerkiksi jo maankäyttö- ja rakennuslain 12 §:ssä ja lisäksi aiheesta käydyssä julkisessa keskustelussa kohtuullisella tavalla, mutta sen käytännön parantamisessa on vielä paljon tehtävää. Rakennuksen koko elinkaaren tarkastelua on korostettava niin materiaali-, tekniikka- kuin lämmitysjärjestelmävalinnoissakin. Liiallista sääntelyä tulee pyrkiä vähentämään kaikilta lainsäädännön alueilta, myös rakentamisesta. Normeja tulee kuitenkin purkaa harkiten ja esimerkiksi rakennusten laatuvaatimuksia heikentämättä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 169 Tapiolan Kokoomus ry: Mahdollistettava luvattomien perintöaseiden muuttaminen laillisiksi Viranomaisilla on säännöllisesti kampanjoita, jolloin luvattomia aseita voi luovuttaa seuraamuksitta. Ase menetetään tällöin aina valtiolle. Edellä kuvatun lisäksi tulee mahdollistaa vastaava seuraamukseton menettely, jossa luvattomalle perintöaseelle voidaan hakea hallussapitolupa. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että luvattomien perintöaseiden haltijoille voidaan myöntää ko. aseen hallussapitolupa. Puoluehallitus: Tapiolan Kokoomus ry esittää, että luvattomien perintöaseiden haltijoille voitaisiin myöntää ko. aseen hallussapitolupa. Tämä tarkoittaa, että kuolinpesän perillinen tai ulkopuolinen voisi saada aseeseen hallussapitoluvan. Ampuma-aselain mukaan henkilön, jonka hallussa kuolinpesän omaisuus on, tulee ottaa pesään kuuluvat ampuma-aseet välittömästi haltuunsa luvanhaltijan kuoltua. Kuuden kuukauden kuluessa luvanhaltijan kuolemasta niihin tulee hankkia hallussapitolupa tai ne tulee luovuttaa niiden hankkimiseen oikeutetulle henkilölle tai poliisille. Näin ollen lainsäädäntö ei ole ristiriidassa aloitteen kanssa, sillä kuka tahansa edellytykset täyttävä henkilö voi saada hallussapitoluvan perikunnalle kuuluvaan aseeseen. 244 Kokonaisuutena Suomessa hyvällä ja vakaalla tasolla olevasta aseturvallisuudesta tulee pitää kiinni. Siksi puoluehallitus ei kannata sitä, että perintöoikeus tai muu saanto voisi syrjäyttää henkilön kelpoisuuden arvioinnin. Ei ole niin ikään oikeuspoliittisesti perusteltua, että esimerkiksi aseen ostamiseen ja sen kautta hallussapitoon sovellettaisiin tiukempaa säännöstöä kuin henkilön kelpoisuuden arviointiin perintötilanteissa. Kokoomuksen puoluehallituksen mielestä varsinainen kehityskohde ei siis ole "automaattiluvat" perikuntien aseille, vaan edelleenkin lupahallinnon kehittäminen tehokkaammaksi, jotta asiat voidaan ratkaista nopeammin kaikkialla Suomessa. Ratkaisukäytännön tulisi olla myös yhdenmukaista. Toisaalta lupapäätöksissä olisi korostuttava suhteellisuusperiaatteen toteuttaminen uhkien torjunnassa: on puututtava todellisiin turvallisuusriskeihin lupia myönnettäessä. Metsästys, ampumaurheilu, maanpuolustus ja aseharrastus ovat tärkeää kansalaistoimintaa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 170 Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri ry: Väestörekisteriin tulee voida kirjata useampi kuin yksi äidinkieli Suomessa kasvavalla lapsella voi olla arjessaan yksi, kaksi, kolme tai useampiakin aktiivisesti käytössä olevia kieliä. Näistä useampi kuin yksi voi olla lapsen elämässä äidinkielen asemassa. Kuitenkin väestörekisteri vaatii kirjaamaan järjestelmään ainoastaan yhden näistä kielistä lapsen äidinkieleksi. Tämän kirjauksen perusteella tehdään esimerkiksi alueellisia ennusteita kouluverkon kehittämiseksi, arvioidaan päiväkotipaikkojen tarvetta tai kielten opetuksen tarvetta. Äidinkieltä voidaan myös joissakin tilanteissa käyttää yhtenä perusteena myöntää tai kieltää lapselta päiväkotipaikka tai koulupaikka tietyllä kielellä. Äidinkieli on monelle tärkeä identiteettikysymys, ja kaksikielisen henkilön kannalta toisen äidinkielen kirjaamatta jättäminen on loukkaavaa. Kaksikielisten perheiden tunnistamisen ja huomioimisen edesauttamiseksi väestörekisteriä on uudistettava siten, että rekisteriin voidaan kirjata useampi kuin yksi äidinkieli. Kun yhä suurempi osa suomalaisista perheistä nykypäivänä on kaksikielisiä, sekä suomenruotsalaisia että kahden kulttuurin perheitä, tämä helpottaisi myös ennusteiden tekemistä koulun, päiväkodin ja esimerkiksi oman äidinkielen opetuksen osalta. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että lakia väestötietojärjestelmästä ja Väestörekisterikeskuksen sertifikaattipalveluista uudistetaan siten, että se mahdollistaa kahden äidinkielen kirjaamisen väestörekisteriin. Puoluehallitus: Lapsen vanhempien tai huoltajan on ilmoitettava lapsen nimet ja äidinkieli väestötietojärjestelmään kahden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä. Vanhemmat merkitsevät tiedot saamalleen esitäytetylle lomakkeelle, joka palautetaan sille maistraatille, jonka toimialueella lapsen äidillä on kotikunta tai 245 väestökirjanpitokunta. Maistraatti tallentaa tiedot väestötietojärjestelmään. Henkilö voi muuttaa väestötietojärjestelmässä olevan äidinkielitietonsa ilmoittamalla siitä maistraatille. Ilmoittamisen voi tehdä sähköisesti, lomakkeella tai vapaamuotoisella kirjeellä. Ilmoituksen perusteella maistraatti tallentaa tiedon väestötietojärjestelmään. 1.12.1999 jälkeen väestötietojärjestelmään on ollut mahdollista merkitä tieto henkilön ilmoittamasta asiointikielestä niille henkilöille, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi. Henkilön oman ilmoituksen perusteella maistraatti tallentaa tiedon väestötietojärjestelmään. Väestötietojärjestelmämme on rakennettu sille lainsäädännössä omaksutulle periaatteelle, että henkilön äidinkieli on joko suomi, ruotsi tai saame. On väistämätöntä, että mikäli järjestelmää lähdettäisiin uusimaan, syntyisi siitä kustannuksia. Tällä hetkellä laajoja kustannusvaikutuksia on vaikea arvioida. Puoluehallitus katsoo, että tarkoituksenmukaisinta olisi tehdä mahdolliset uudistukset järjestelmään jonkin kokonaisuudistuksen yhteydessä. Väestötietojärjestelmään ollaan tekemässä mahdollisesti muutoksia henkilötietopuolelle vuodesta 2016 alkaen, ja tässä yhteydessä useamman äidinkielen merkitsemistä väestötietojärjestelmään tulisi ilman muuta selvittää. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen osalta. Aloite nro 171 Kälviän Kokoomus ry: Ilman naamioita ja naamareita Voimassa olevan Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus elämään, henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen, yksityiselämän suojaan, sananvapauteen sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauteen. Lisäksi myös omaisuuden suojaan, joka on lailla jokaiselle turvattu. Alkaneella 2000 luvulla on turvattomuus lisääntynyt. Yhteiskuntamme ei ole kaikilta osin pystynyt turvaamaan yksityiseen tai yhteisöön kohdistunutta koskemattomuutta eikä hänen omaisuutensa suojaamista. Viime vuosina on yleistynyt, että anarkistit esiintyvät anonyymeinä ja naamioituneina mielenilmaisuissa ja mielenosoituksissa ilman viranomaisten lupaa. Lisäksi he ovat hyökänneet yksityisyyttä vastaan, tehden vahinkoja mm. eläinsuojissa sekä turkistarhoilla. Viimeisin Itsenäisyyspäivänä 2013 ennakkoon järjestetty MELLAKKA oli vakava mielenosoitus, jossa loukkaantui kymmenkunta virkatehtävissä ollutta poliisia sekä poliisihevosia. Aiheutetut omaisuusvahingot yksityisiin ja yhteisöihin kohosivat 100 000 euroon, jopa suuremmaksi. Mikään taho ei ottanut vastuuta mielenosoituksen järjestämisestä, vaikka mellakan ajankohdasta ja tapahtumapaikasta oli annettu tarkkoja ohjeita sähköisessä mediassa. Jopa mellakan osallistumiseen tarvittava varustus (esim. kiekkomailat), sekä tapahtuman kulku yksityiskohtaisesti oli niin ikään luettavissa netistä. Anarkistit toimivat tässä, kuten aiemmissakin vahingonteoissa kasvottomina ja naamioituneina, jolloin tunnettavuus on miltei mahdotonta näyttää toteen poliisien toimesta. Oikeusvaltion on suojeltava kansalaisiaan anarkisteilta ja niiltä, jotka käyttävät perustuslain turvaamaa kokoontumis- ja yhdistymisvapautta vahingontekoihin vaarantamalla ulkopuolisten ihmisten henkeä, terveyttä, 246 koskemattomuutta ja aiheuttamalla yksityiselle ja julkisyhteisölle taloudellisia vahinkoja, henkisiä kärsimyksiä, sekä ruumiillista väkivaltaa virantoimituksessa olevia lainvalvojia kohtaan. Edellä mainitun perusteella Kälviän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että mielenosoituksissa, mielenilmaisuissa, oikeussaleissa ja vastaavissa on esiinnyttävä omilla kasvoillaan ilman naamioita ja naamareita ja kaikki kasvojen peittely edellä mainituissa ja niihin verrattavissa kokoontumisissa tulee olla laissa kielletty. Lakia rikkovaan tulee soveltaa enimmäisrangaistusta, mitä laki tästä rikoksesta määrää. Puoluehallitus: Suomessa mielenosoittamiseen ja sananvapauteen varatut oikeudet ovat varsin laajat. Ihmisille on haluttu antaa mahdollisuus osoittaa mieltään julkista päätöksentekovaltaa kohtaan, ja sitä kautta ilmaista kantansa tehtyihin päätöksiin ja yhteiskunnan tilaa kohtaan. Mielenosoitukset kärjistyvät toisinaan ikävällä tavalla, esimerkiksi Kälviän Kokoomuksen esimerkkinä nostamassa mellakkatilaisuudessa. Perustuslakivaliokunta on vuonna 2004 arvioinut naamioitumista mielenosoituksissa ja muissa yleisötilaisuuksissa perustuslaissa turvatun henkilökohtaisen vapauden ja sananvapauden näkökulmista (PeVL 26/2004 vp). Tuolloin perustuslakivaliokunta totesi, että naamiointikielto rajoittaisi yksilön tahdonvapautta ja itsemäärämisoikeutta, vapautta pukeutua haluamallaan tavalla. Toisaalta kyse on myös sananvapaudesta, sillä perustuslain mukaan jokaisella on oikeus ilmaista itseään ja omia mielipiteitään kenenkään ennalta estämättä. Oikeusistunnoissa ei tälläkään hetkellä sallita naamioitumista. Kasvojen peittäminen valokuvaajilta ennen istunnon alkua on eri asia, ja tämä onkin saattanut mediassa ja julkisuudessa antaa sellaisen kuvan, että oikeusistunnoissa voisi peittää kasvonsa. Näin ei kuitenkaan ole. Väkivallanteko ei missään oloissa ole sallittua, ei ihmisiä eikä omaisuutta kohtaan. Rikoslain 17 luvun 13 a §:ssa on säädetty rangaistavaksi niin sanottu laiton naamioituminen. Eli käytännössä mielenosoituksessa ei saa naamioitua tunnistamattomaksi, mikäli ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väkivaltaa ihmisiin ja tehdä omaisuudelle vahinkoa. Puoluehallitus katsoo, että perustuslakivaliokunnan näkemys yhdessä jo säädetyn rikoslain kanssa luo riittävät puitteet naamioitumiselle mielenosoituksissa. Tarkoituksena ja tavoitteena on oltava se, että ihmiset saavat osallistua mielenosoituksiin vapaasti ja kevyin mielin. Joillekin esimerkiksi työn tai aseman puolesta kasvojen peittäminen osittain tai kokonaan mahdollistaa sananvapauden toteuttamisen. Puoluehallitus ei halua olla rajoittamassa tätä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 172 Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry: Kansainvälisille opiskelijoille paremmat edellytykset työllistyä Suomessa 247 Suomalaisella tutkinnolla on laatutakuu. Nykyisin Suomessa on noin 19 000 kansainvälistä tutkintoopiskelijaa. Puolet tutkinnon suorittaneista ulkomaalaisista opiskelijoista oli vuoden kuluessa valmistumisestaan työllistynyt Suomessa ja useampi haluaisi. Vastaava prosenttiluku suomalaisten opiskelijoiden kohdalla oli 86. Valtioneuvosto on asettanut tavoitteekseen nostaa kansainvälisten tutkintoopiskelijoiden määrän vuoteen 2020 mennessä 60 000 opiskelijaan. Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta näkee, että suurin ongelma on että ulkomaalaisilla opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta työllistyä tiukan puolen vuoden oleskeluluvan takia, joka valmistuneelle opiskelijalle myönnetään. Tästä syystä valmistuneiden ulkomaalaisten opiskelijoiden oleskelulupaa tulee pidentää nykyisestä puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Mitä useampi ulkomaalainen opiskelija jää Suomeen valmistumisensa jälkeen töihin, sitä enemmän siitä hyötyy myös kansantalous. Ulkomaalaisia opiskelijoita tulee kannustaa yrittäjyyteen opiskelujensa aikana, täten luoden Suomessa uusia työpaikkoja. Ulkomaalaiset opiskelijat pystyvät kielitaitonsa ja kulttuurisen osaamisensa ansiosta luomaan ja hyödyntämään uudenlaisia kontakteja ja verkostoja, jotka johtavat uusien vientimahdollisuuksien avautumiseen yrityksille. Valtioneuvosto on myös omassa rakennepoliittisessa ohjelmassaan todennut tarpeen kohentaa ulkomaalaisten opiskelijoiden mahdollisuuksia työllistyä Suomessa seuraavasti: ”parannetaan ulkomaalaisten opiskelijoiden edellytyksiä jäädä tutkinnon suorittamisen jälkeen työskentelemään Suomeen valmistumisen jälkeen myönnettävän oleskeluluvan keston merkittävän pidentämisen ja harjoittelumahdollisuuksien avulla.” Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan lainsäädännön muuttamiseksi siten, että ulkomaalaisten opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia Suomessa parannetaan pidentämällä ulkomaalaisten opiskelijoiden oleskelulupaa kahteen vuoteen. Puoluehallitus: Kokoomuksen Opiskelijaliitto – Tuhatkunta ry:n aloite kansainvälisten opiskelijoiden työllistymisedellytysten parantamiseksi Suomessa on erittäin tärkeä. Suomeen tulevien ulkomaalaisten opiskelijoiden määrä ja osuus kaikista opiskelijoista on kasvanut voimakkaasti 2000-luvulla, ja kasvua odotetaan tapahtuvan tulevaisuudessakin. Kansainväliset tutkinto-opiskelijat ovat valmistuttuaan tärkeä voimavara suomalaisille työmarkkinoille. Kokoomus haluaa etsiä osaajia ja ajatuksia myös maamme rajojen ulkopuolelta. Sisäministeriön viime vuonna julkaisema Maahanmuuton tulevaisuus 2020 -strategia on tämän tavoitteiden mukainen. Osana tämän strategian toimenpideohjelmaa valmistellaan sisäministeriössä ulkomaalaislakiin muutosta, jolla pidennettäisiin Suomessa tutkinnon suorittaneelle opiskelijalle työnhakua varten myönnettävän oleskeluluvan pituus kuudesta (6) kuukaudesta kahteentoista (12) kuukauteen. Tämä lakimuutos vastaa myös Valtioneuvoston rakennepoliittisen ohjelman tavoitteisiin, joihin aloitteessa on viitattu. Hallituksen esitys ulkomaalaislain muutoksesta annetaan viimeistään syysistuntokaudella 2014. 248 Maahanmuuttostrategian tavoitteena on oleskeluluvan keston pidentämisen lisäksi myös opintojen aikana tapahtuvan eritasoisen kotimaisten kielten opetuksen parantaminen ja harjoittelumahdollisuuksien lisääminen. Monikulttuurisuus ja kansainvälisyys ovat rikkaus Suomelle. Kokoomus haluaa säilyttää yhteiskuntamme vetovoimaisena kansainvälisille opiskelijoille myös tulevaisuudessa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 173 Helsingin Edistyskokoomus ry: Avioliittolaki tasa-arvoiseksi Suomen nykyinen lainsäädäntö asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, sillä ainoastaan nainen ja mies voivat avioitua keskenään. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla pareilla on samat velvollisuudet muttei samoja oikeuksia. Parisuhteensa rekisteröivä pari joutuu tällä hetkellä anomaan erikseen maistraatilta yhteistä sukunimeä. Prosessi on aikaa vievä ja syö resursseja aivan turhaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki takaisi kaikille parisuhteensa virallistaville pareille oikeuden yhteiseen sukunimeen ilman turhaa byrokratiaa ja kustannuksia. Homoilla ja lesboilla on jo adoptio-oikeus – yksin. Toinen parista joutuu tällä hetkellä adoptoimaan ensin yksin ja toinen pariskunnasta adoptoi tämän jälkeen kumppaninsa lapsen. Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaisi parin tulemisen adoptiovanhemmiksi yhtä aikaa. Lapsen edun mukaista on, että molemmat hänen kanssaan arkea elävät henkilöt voivat tulla lapsen vanhemmiksi yhtä aikaa. Tälläkin hetkellä tuhannet suomalaiset lapset elävät sateenkaariperheissä. Tutkimusten mukaan näiden perheiden suurimpia haasteita on ympäröivän yhteiskunnan asennoituminen sateenkaariperheisiin. Tasaarvoinen avioliittolaki antaisi näille lapsille, heidän vanhemmilleen ja lähiympäristölleen tärkeän viestin siitä, että heidän perheensä on yhtä arvokas kuin muutkin perheet. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä väestörekisteristä, erilaisista henkilörekistereistä ja muista vastaavista rekistereistä voidaan poistaa rekisteröidyn parisuhteen kategoria. Tämän myötä seksuaalivähemmistöjen ei enää tarvitsisi ilmoittaa suuntautumistaan aina täyttäessään siviilisäätyä tiedustelevan lomakkeen tai vastaavat vaikkapa markkinointikyselyyn. Tasa-arvoinen avioliittolaki asettaisi kaikki avioparit oikeudellisesti samalle viivalle kaikissa tilanteissa. Tasaarvoinen avioliittolaki myös vähentäisi merkittävästi byrokratiaa, kun tarve erotella ihmisiä rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin poistuisi. Lain myötä kunkin parin oikeudellinen asema Suomessa olisi selkeästi ja yhdenmukaisesti määritelty. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä kaikki parit Suomessa olisivat lain edessä yhdenvertaisia. Laki koskettaa suurta joukkoa suomalaisia ja antaa heille ja heidän perheilleen avioliiton mukanaan tuomaan yhteiskunnallisen tuen ja institutionaalisen turvan, mutta keneltäkään se ei ota mitään pois. 249 Edellä mainitun perusteella Helsingin Edistyskokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että avioliittolaki muutetaan tasa-arvoiseksi siten, että avioliitto on mahdollinen myös samaa sukupuolta olevien välillä. Avioliittolain muutos aiheuttaisi muutoksia myös avioliittoasetukseen. Samalla kumottaisiin ensimmäinen luku rekisteröidystä parisuhteesta säädetystä laista siten, että uusien parisuhteiden rekisteröinnin mahdollisuus päättyisi, ja kumottaisiin transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta annetussa laissa olevat säädökset parisuhdeinstituution vaihtumisesta. Puoluehallitus: Aloitteessa todetaan, että rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla pareilla ei ole kaikkia samoja oikeuksia eikä velvollisuuksia kuin avioliitossa. Aloitteessa puututaan tähän epätasa-arvoon. Suurin ero rekisteröidyn parisuhteen ja avioliiton välillä lienee se, ettei rekisteröidyssä parisuhteessa ole mahdollista adoptoida yhdessä lasta. Aloitteessa muistutaan siitä, että kaikilla suomalaisilla on jo yksin oikeus adoptioon, seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Tasa-arvoinen avioliitto takaisi yhtäaikaisen adoption. Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi jo vuonna 2010 neljä saman sisältöistä aloitetta. Puolueella on voimassa aloitetta puoltava kanta. Kahden ihmisen välisen liiton eli avioliiton solmimisen perusteet tulisi olla aviopuolisoiden päätettävissä olevia kysymyksiä eikä valtiolla tulisi olla tarvetta puuttua siihen, mitä sukupuolta avioliiton solmijat edustavat. Voidaan perustellusti katsoa, ettei lainsäädäntömme tältä osin toteuta yhdenvertaisuusperiaatetta. Lainsäädännön on oltava sukupuolineutraalia. Jokaisella on oikeus olla lain edessä samanarvoinen. Tasa-arvoinen avioliittolaki merkitsisi myös pienempää byrokratiaa, kun tarve erotella ihmisiä rekisteröityihin puolisoihin ja aviopareihin poistuisi. Saman sukunimen saisi ilman erillistä hakemusta, mikä myös vähentää turhaa byrokratiaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki olisi myös selkeä viesti niille tuhansille suomalaisille lapsille, jotka jo nyt elävä sateenkaariperheissä. Jokainen perhe on yhtä arvokas. On kuitenkin syytä huomata, että puoluehallitus ei tällä kannallaan halua puuttua kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiin asioihin kirkollista toimitusta koskien ja että kyse on ns. omantunnon asiasta mahdollisessa eduskuntakäsittelyssä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 174 Helsingin Edistyskokoomus ry: Intersukupuolisille oikeus päättää omasta kehostaan Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa yksilön fyysiset sukupuolta määrittelevät ominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen. Intersukupuolisuus huomataan usein heti lapsen synnyttyä tai tila saattaa löytyä myöhemmin, lapsen kasvun ja kehityksen aikana. Suomessa arvioidaan syntyvän vuosittain 5-8 intersukupuolista lasta. 250 Intersukupuolisia tiloja voidaan pitää joko sukupuolen kehityksen häiriöinä tai sukupuolen kehityksen, anatomian ja fysiologian luonnollisena vaihteluna ihmisillä. Kulttuurissamme intersukupuolinen lapsi kasvatetaan yleensä tyttönä tai poikana. Intersukupuolinen voi itse kokea sukupuolensa monin eri tavoin, usein kuten muut naiset ja miehet. Yhteiskunnassamme jokainen ihminen on määriteltävä joko mies- tai naissukupuoleen kuuluvaksi, esimerkiksi annettava nimi ja sukupuolen paljastava henkilötunnus. Nykyisen hoitokäytännön mukaan vauvan sukupuoli pitää päättää mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Myös sukupuolielinten leikkaus tehdään usein imeväisiässä. Alkuvaiheessa perhe saa lääkehoidon lisäksi kriisihoitoa, ja jatkossa perhettä ja lasta hoidetaan psykososiaalisesti. Vanhempia kannustetaan kasvattamaan lapsi mahdollisimman johdonmukaisesti niin, että se tukisi valittua sukupuolta. Monien näkemysten mukaan tämä kuitenkin loukkaa vastasyntyneen ihmisoikeuksia. Intersukupuolisten lasten nykyiseen hoitokäytäntöön liittyy runsaasti ongelmia: mitkä ovat hoidettavan lapsen oikeudet itsemääräämiseen ja keholliseen koskemattomuuteen; aiheutuuko lapselle enemmän traumoja hänen olemustaan muokkaavasta hoidosta vai siitä, jos hänen annetaan kasvaa omanlaisenaan? Intersukupuolisten hoitoon erikoistuneen lastenkirurgin Mika Venholan mukaan kosmeettisista sukupuolielinten leikkauksista tulisi pidättäytyä, kunnes intersukupuolinen itse niin tahtoo ja ymmärtää toimenpiteeseen liittyvät riskit. Ajan olisi annettava kulua, kasvatettava lasta sensitiivisesti ja annettava hänen löytää oma identiteettinsä. Joissakin maissa, kuten Saksassa, Britanniassa ja Yhdysvalloissa varhaista kirurgiaa sukuelinten normalisoimiseksi ei enää suositella. Helsingin Edistyskokoomus katsoo, että on Kokoomuksen arvojen mukaista antaa lapselle oikeus päättää omasta kehostaan. Kosmeettisia leikkauksia voi suorittaa missä iässä tahansa, joten välitön leikkaaminen syntymän jälkeen ei ole välttämätöntä. Leikkauksen tuleekin hoitaa nimenomaan lasta - ei vanhempien tietämättömyyden aiheuttamaa ahdistusta. Edellä mainitun perusteella Helsingin Edistyskokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että intersukupuolisten lasten leikkaus saataisiin suorittaa vasta, kun lapsi terveen kasvatuksen myötä pystyy itse määrittelemään oman sukupuoli-identiteettinsä. Puoluehallitus: Suomessa on noudatettu käytäntöä, jossa vastasyntyneen epäselvä sukupuli pyritään selvittämään viivytyksettä. Tilanteen pikainen ja huolellinen selvittäminen on useimmiten vauvan vanhempien toive, epäselvä tilanne on sangen kuormittava. Tärkeää on selvittää mistä kehityshäiriöstä on kysymys ja mitä mahdollisuuksia on kummankin sukupuolen suhteen. Kyseessä on yhteistyö lääketieteen eri alojen asiantuntijoiden kanssa ja asiat pyritään selvittämään vanhempien kanssa mahdollisimman perusteellisesti. Mikäli lapsen sukupuoli ei syntymän jälkeen ole määritettävissä, tutkii moniammatillinen tiimi kunkin lapsen tilanteen tarkasti. Tarkkaan diagnoosiin pyritään pääsemään aina, kun se vain suinkin on mahdollista. Asiantuntijoiden mukaan joissain tilanteissa diagnoosiin pääsy ja esim. sukurauhasten ja sukupuolielinten kehityksen määrittäminen vaatii kuvantamistutkimuksia, varjoainetutkimuksia, 251 nukutuksessa tehtäviä tähystyksiä, kudosnäytteiden ottoa, patologin arviota sukurauhasten kehityksestä, geenitutkimuksia ja/tai useampia hormonistimulaatiokokeita, joskus vielä jopa hormonihoitoa ja tämän hoidon vasteen seurantaa. Useimmiten tutkimusten jälkeen selviää miksi sukupuoli ei ollut syntymähetkellä määritettävissä. Diagnoosivaihtoehtoja on kymmeniä, ellei satoja. Jokaisen potilaan kohdalla toimitaan yksilöllisesti niin, että kokonaiskehitys olisi mahdollisimman normaali ja normaalit toiminnot olisivat mahdollisia lapsen kasvaessa ja aikuistuessa. Keskeistä on, että potilaiden hoito riippuu täysin diagnoosista ja hoitotoimenpiteet ovat aina yksilöllisiä ja hoidot ja toimenpiteet ovat vanhempien kanssa yhdessä suunniteltu. Lisääntymiskykyisyys pyritään säilyttämään aina, kun se on mahdollista. Turhia leikkauksia ei Suomessa tehdä. Suomessa ei kuitenkaan ole mahdollista elää sukupuolettomana lapsena. Kaikki asiat pyritään selvittämään mahdollisimman tarkasti, jotta tiedettäisiin, mitä mahdollisuuksia on käytettävissä. Useimmissa tapauksissa sukupuoli varmistuu tutkimusten jälkeen jommaksikummaksi, vaikka alussa olisikin epäselvyyttä. Leikkaus on asiantuntijoiden mukaan usein yksinkertaisempi lapsen ollessa pieni. Myöhemmin lapsuudessa tai murrosiässä leikkaus voi olla ahdistava. Maailmalla on herännyt kiinnostus kolmatta sukupuolta kohtaan, jolloin määritelmää ei tehtäisi. Tämä vaatisi Suomessa lainsäädännöllisiä muutoksia. Tilanne olisi hyvin vaativa sekä yksilön että perheen näkökulmasta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta Aloite nro 175 Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Kahden nuoren henkilön välinen seksuaalinen kanssakäyminen lainsäädäntöön Nykyisen voimassaolevan lainsäädännön mukaan kuuttatoista vuotta nuorempaan alaikäiseen henkilöön kohdistunut seksuaalinen teko on rikoslaissa säädetty rangaistavaksi lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä. Lainsäädännössä on pyritty rajoitussäännöksellä ymmärtämään myös tapauskohtaisia eroja. Säännöksen mukaan tuomiota ei tule, kun teko ei ”loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa”. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistustaso on pidetty Suomessa korkealla ja minimirangaistusta on jopa korotettu vuonna 2011. Seksuaalirikosten rangaistustason on syytäkin olla riittävän korkea. Nykylainsäädäntöä voidaan kuitenkin pitää nuorten henkilöiden sinänsä luonnollisen keskinäisen kanssakäymisen osalta asteen verran kohtuuttomana ja myös liian tulkinnanvaraisena, varsinkin ikäeron ollessa vähäinen. Rajoitussäännöksen tulkinnanvaraisuuden helpottamiseksi on syytä selvittää, tulisiko käytössä olla edellisen 252 lisäksi rikosnimike kahden nuoren henkilön välisestä seksuaalisesta kanssakäymisestä tai voitaisiinko rajoitussäännöstä muuttaa tätä vastaavasti. Tällöin rangaistusasteikko olisi lievempi kahden nuoren henkilön välisessä vapaaseen tahtoon perustuvassa seksuaalisessa kanssakäymisessä. Tarkempi määrittely nuorten henkilöiden ja uuden rangaistusasteikon määrittelemiseksi tulee tehdä selvityksen pohjalta. Rikoslainsäädäntöä tulee tämän jälkeen uudistaa selvityksen ja tehdyn määrittelyn mukaisesti. Edellä mainitun perusteella Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää selvittämään lainsäädännön rikosnimikkeiden riittävyys ja rangaistusten oikeudenmukaisuus nuorten henkilöiden keskinäisen seksuaalisen kanssakäymisen osalta, sekä uudistamaan rikoslakia tehdyn selvityksen pohjalta. Puoluehallitus: Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää aloitteessaan, että kahden nuoren henkilön väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen liittyvät rikoslain säännökset ja uudistustarpeet selvitettäisiin. Nykyisen voimassaolevan rikoslain 20 luvun 6 §:n mukaan lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyy se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon. Tästä teosta on tuomittava lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi. Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan myös se, joka on sukupuoliyhteydessä kuuttatoista vuotta nuoremman lapsen kanssa. Rikoslain 20 luvun 7 a §:ssä on rajoitussäännös lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyen. Tämän pykälän mukaan lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä tai 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna törkeänä lapsen seksuaalisena hyväksikäyttönä ei pidetä tekoa, joka ei loukkaa kohteen seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja jonka osapuolten iässä sekä henkisessä ja ruumiillisessa kypsyydessä ei ole suurta eroa. Aloitteentekijät esittävät, että nykylainsäädännön 7 a §:n rajoitussäännös voi aiheuttaa kohtuuttomia tilanteita kahden nuoren henkilön sinänsä luonnollisen keskinäisen kanssakäymisen osalta ja että nykylainsäädäntö olisi liian tulkinnanvarainen ikäeron ollessa vähäinen. Aloitteentekijät esittävät, että lainsäädännön rikosnimikkeiden riittävyys ja rangaistusten oikeudenmukaisuus selvitettäisi nuorten henkilöiden keskinäisen seksuaalisen kanssakäymisen osalta. Puoluehallitus katsoo, että tällainen selvitys voidaan tehdä ja tämän selvityksen pohjalta katsoa tarvittavia jatkotoimia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 176 Joensuun Opiskelevat Porvarit ry: Suomesta tehtävä monarkia 253 Joensuun Opiskelevat Porvarit ry vaatii, että Suomen on välittömästi alettava valmistella toimia monarkiaan siirtymisessä ja monarkin valitsemisessa tämän presidenttikauden jälkeen. Kokoomuksen alkuperäinen tavoite Suomen hallitusmuodosta on monarkia, johon Kokoomuksen tulisi nykyäänkin tavoitella. Joensuun Opiskelevat Porvarit on vahvasti monarkian kannalla, sillä katsomme monarkian olevan edelleenkin paras hallitusmuoto Suomelle. Suomella on tällä hetkellä vahva ja pätevä tasavallan presidentti. Presidentillä ei kuitenkaan ole merkittävää poliittista valtaa ja täten voimmekin pohtia, miksi järjestämme kuuden vuoden välein kalliit vaalit. Monarkia toisi mukanaan kaivattua edustuksellisuutta ja esikuvia. Suomi tarvitsee arvojohtajaa ja edustuskuvaa, ja Joensuun Opiskelevat Porvarit katsoo, että tarkoitusta parhaiten vastaa eurooppalainen monarkiajärjestelmä. Edellä mainitun perusteella Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Suomesta tehdään perustuslaillinen monarkia. Puoluehallitus: Joensuun Opiskelevat Porvarit ry esittää aloitteessaan, että Suomen perustuslakia on muutettava ja maasta on tehtävä monarkia. Aloitteen keskeinen tavoite vastaa Kokoomuksen historiallista alkuperäistä tavoitetta Suomen hallitusmuodosta. Lokakuun 9. päivänä 1918 eduskunta valitsi Suomelle kuninkaaksi Hessenin prinssi Friedrich Karlin, josta piti tulla Suomen kuningas Väinö I. Päätös syntyi Kansallisen Kokoomuksen edeltäjän, Vanhasuomalaisen puolueen, keskeisellä myötävaikutuksella. Vuoden 1918 loppupuolella kävi kuitenkin selväksi, että länsivallat eivät tunnustaisi Suomen itsenäisyyttä, jos maata hallitsisi saksalainen ruhtinas. Kuninkuus kävi siten mahdottomaksi etenkin kun Saksa hävisi sodan ja antautui marraskuussa. Friedrich Karl luopui lyhytaikaiseksi jääneestä kuninkuudestaan näkemättä koskaan valtakuntaansa. Kuningaskysymyksellä oli Suomen sisäpolitiikkaan suuri vaikutus. Katkera kuningaskiista repi rikki porvaririntaman ja hajotti vanhasuomalaisen ja nuorsuomalaisen puolueen. Vanhasuomalaisten enemmistö oli monarkian kannalla ja heihin liittyi myös runsaasti nuorsuomalaisia. 9. päivänä joulukuuta tasavallan kannattajat ja saksalaissuutauksen vastustajat perustivat oman puolueen, joka sai nimekseen Kansallinen edistyspuolue. Sen keulahahmoksi nousi K.J. Ståhlberg. Puolueen kannattajat olivat lähinnä nuorsuomalaisia, mutta mukana oli myös vanhasuomalaisia. Vaaleissa 1917 viisi paikkaa saanut kansanpuolue liittyi myös puolueeseen. Vanhan puoluejaotuksen hajotessa myös monarkiaa kannattavat vanhasuomalaiset ja nuorsuomalaisten itsenäisyysmiehet yhdistivät voimansa. Nämä ryhmät ryhtyivät valmistelemaan yhteistoiminnan aikaansaamista lujaa hallitusvaltaa kannattavien voimien kokoamiseksi. Tässä tarkoituksessa valittiin nelihenkinen toimikunta valmistelemaan yleistä kokousta. Toimikunnan jäsenet, Hugo Suolahti (Palander vuoteen 1906 asti), Ernst Nevanlinna (Neovius vuoteen 1906 asti), Kyösti Haataja ja K.R. Brotherus, kutsuivat koolle kokouksen Vanhalle ylioppilastalolle joulukuun 9. 254 päiväksi 1918. Paikalle saapui yli 600 henkeä, jotka perustivat porvarillisen yhteispuolueen, jonka tarkoituksena oli koota yhteen kaikki yhteiskuntaa rakentavat piirit. Valittu väliaikainen puoluehallitus valitsi uuden Kansallisen Kokoomuspuolueen puheenjohtajaksi Hugo Suolahden. Kokous hyväksyi puolueelle sen ensimmäisen ohjelman, jonka keskeinen vaatimus koski hallitusmuotoa. Kokous katsoi monarkian olevan edelleen parhaan hallitusmuodon uudelle valtiolle. Hallitusmuotokysymys ei kuitenkaan saanut eduskunnassa kokoomuksen toivomaa ratkaisua ja Suomesta tuli tasavalta. Kokoomuksen puoluehallitus vaalii ja arvostaa näitä puolueen historiallisia juuria. Tästä huolimatta kokoomus on jo pitkään ja johdonmukaisesti kannattanut vahvasti nykyisen perustuslakimme ensimmäisen lauseen mukaista Suomen valtiosääntöä, jonka mukaan Suomi on valtiomuodoltaan tasavalta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 177 Kauhavan Kokoomusnaiset ry: Kansalaisten oikeusturvaa parannettava Yhteiskunnan perusoikeus on toimiva oikeuslaitos. Kansalaisten tulee voida luottaa oikeuden totuudenmukaisuuteen ja voimassaolevien lakien antamaan turvaan. Suomi on saanut useita langettavia tuomioita oikeusprosessien pitkästä kestosta. Suomi sai vuosien 1994−2009 välillä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) 74 langettavaa päätöstä, mikä on enemmän kuin muut Pohjoismaat olivat saaneet samana aikana yhteensä. Suomi saa EIT:ltä tuomioita etenkin pitkittyneistä oikeudenkäynneistä ja sananvapautta koskevista asioista. On vakava yhteiskunnallinen epäkohta, jos ollaan piittaamattomia siitä, mitä vaikeuksia pitkittyneet oikeudenkäynnit aiheuttavat kansalaisille. Myös eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille tulleet kantelut ovat lisääntyneet huolestuttavasti. Eräänä syynä voidaan pitää tuomareiden asiaosaamisen puutetta erityisesti alioikeuksissa. On selvää, että yhä lisääntyvä lainsäädäntö ei voi olla yhden ihmisen hallittavissa. Myös oikeuslaitoksen irtautuminen käytännöstä aiheuttaa puutteita yksittäisen kansalaisen oikeusturvaan. Tähän olisi ratkaisuna erityiskokoonpanot, joissa eri alojen asiantuntijat paneutuisivat lakien soveltamiseen käytännössä kuten esimerkiksi perheoikeudellisissa asioissa ja rakennusalan juridiikassa. Oikeuslaitoksen täydellinen riippumattomuus ja eriytyminen muusta yhteiskunnasta saattaa aiheuttaa vakavia puutteita oikeusturvaan. Täten asiallinen ja ulkopuolinen tarkastelu olisi välttämätöntä esimerkiksi oikeuslaitoksen asiantuntijaryhmän avulla. Yhteiskunnan niukat resurssit eivät saa olla esteenä oikeuslaitoksen ja erityisesti yksityisen kansalaisen perusoikeuksien turvaamisena. Edellä mainitun perusteella Kauhavan Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että oikeuslaitoksen valvontaa ja seurantaa parannetaan, tuomareiden koulutusta suunnataan käytännönläheisemmäksi ja mahdollistetaan erityisasiantuntijan läsnäolo alioikeuksien käsittelyissä (kuten 255 maaoikeuden kokoonpanossa, jossa on yksi asiantuntijajäsen tuomarin lisäksi). Oikeuslaitoksen tulee antaa oikeuskäsittelytakuu kohtuullisessa ajassa (esimerkiksi 6 kk), ettei juttujen käsittely pitkity. Tämä oikeuskäsittelytakuu olisi verrattavissa terveydenhuollon hoitotakuuseen. Puoluehallitus: Kauhavan Kokoomusnaiset vaativat aloitteessaan, että oikeudenkäynneissä lisättäisiin erityiskokoonpanoja, joissa olisi läsnä aiheen asiantuntijoita. Lisäksi aloitteen tekijät vaativat, että luotaisiin oikeuskäsittelytakuu, joka takaisi jutun käsittelyn tietyssä ajassa. Aloite ottaa kantaa tärkeään asiaan, kansalaisten oikeusturvaan. Suomessa kansalaisten oikeusturva on varsin hyvissä kantimissa. Tuomioistuimet ovat riippumattomia, eikä korruptiosta tarvitse olla huolissaan. Etenkin alioikeuksissa, käräjäoikeuksissa, tuomiot saadaan pöytään kohtuullisissa ajoissa. Ongelmaksi ovatkin muodostuneet juuri ylioikeuksien, siis hovioikeuksien ja korkeimman oikeuden jonot. Nämä monimutkaiset ja monipolviset tapaukset ovat juuri niitä, joista Suomi on saanut langettavat tuomionsa Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimelta. Puoluehallitus ei kannata oikeuskäsittelytakuuta, sillä ongelma ei ole lainsäädännöllinen, vaan kyse on resurssien puutteesta. Mikäli haluttaisiin nopeuttaa oikeuskäsittelyitä, pitäisi nimenomaan ylioikeuksiin kohdentaa lisärahoitusta, jotta henkilökuntaa saataisiin enemmän. Kauhavan Kokoomusnaisten esittämistä erityiskokoonpanoista on pyritty itse asiassa viime vuosina eroon. Niiden olemassa olo hidastaa oikeuskäsittelyitä, ja tuomioistuimista on pyritty saamaan yleistuomioistuimia, jotta suomalaisten ei tarvitsisi lähteä saamaan oikeutta kovin kauas omalta kotipaikkakunnaltaan. Tuomareiden tehtävä on tuntea laki ja katsoa, miten kyseistä lakia tulkitaan suhteessa kyseiseen asiaan. Suomessa onkin pidetty arvossa juuri sitä, että tuomarit ovat yleisosaajia. He voivat käyttää jutuissa asianosaisten todistelijoiksi pyytämien asiantuntijoiden kohdalla kyselyoikeuttaan niin paljon, että ovat selvillä juttuihinsa liittyvistä faktoista. Pelkkää kanteluiden määrää ei voi puoluehallituksen mielestä tulkita tuomareiden osaamattomuudeksi, vaan myös kansalaisten madaltuneeksi kynnykseksi pitää huolta omista oikeuksistaan. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 178 Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri ry: Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on uudistettava Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta on yksi keskeisimmistä laeista, joka määrittelee lapsen asemaa perheessä silloin kun kaikki perheenjäsenet eivät syystä tai toisesta asu samassa osoitteessa. Nykyisellään laki on rakentunut sellaisten tilanteiden ympärille, jossa lapsi asuu pääosin yhdessä kodissa, myös mahdollisen vanhempien välisen eron jälkeen tai tilanteessa, jossa lapsella on jo alusta asti eri 256 osoitteissa asuvia vanhempia. Laki ei riittävällä tavalla tue vuoroasumiseen tähtääviä järjestelyjä, eikä se myöskään huomioi tilanteita, joissa lapsen arjessa vanhempana toimii ihminen, joka ei ole lapsen juridinen vanhempi. Laissa ei ole selkeitä säännöksiä sille, kuinka toimitaan ongelmatilanteissa, joissa lapsen tapaamiset eivät syystä tai toisessa toteudu. Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri katsoo, että lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta pitäisi uudistaa siten, että siinä huomioitaisiin paremmin monimuotoisten perheiden perhetilanteet. Lisäksi lapselle tulisi voida vahvistaa tapaamisoikeus muihinkin henkilöihin kuin juridisiin vanhempiinsa. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Helsingin Piiri ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta uudistettaisiin edellä mainitulla tavalla. Puoluehallitus: Aloitteentekijät esittävät lakia lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta uudistettavan niin, että laki huomioisi paremmin monimuotoisten perheiden tilanteet sekä mm. vuoroasumiseen tähtäävät järjestelyt. Puoluehallitus toteaa, että nykyisin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta määritellään laissa varsin yleisellä ja kevyellä tavalla. Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lainsäädäntö on haluttu pitää yleisenä, jotta se mahdollistaa parhaalla tavalla lapsen edun eri tilanteissa. Kovin monimutkainen ja yksityiskohtainen säätely saattaisi toimia itseään vastaan. Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsella on oikeus tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei ole sidoksissa siihen, onko vanhempi lapsen huoltaja vai ei. Tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille, joten esimerkiksi lapsen ja isovanhemman välille tapaamisoikeutta ei ole mahdollista vahvistaa. Myöskään aloitteessa mainittu tilanne, jossa lapsen arjessa vanhempana toimii ihminen, joka ei ole lapsen juridinen vanhempi, ei ole nykylainsäädännössä huomioitu. Puoluehallitus katsoo, että vaikka lainsäädäntöä voidaan pitää hyvänä yleisellä tasolla, päivittämistarvetta selvästi on. Puoluehallitus katsoo, että lainsäädännön kehittämisen ohella olisi kiinnitettävä myös huomiota lain tulkintaan. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia on aina ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Ratkaisussa on erityisesti kiinnitettävä huomiota siihen, miten huolto ja tapaamisoikeus parhaiten toteutuvat vastaisuudessa. Sopimus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta tehdään kirjallisesti ja esitetään vahvistettavaksi sen kunnan sosiaalitoimessa, missä lapsella on asuinpaikka. Sosiaalitoimen on, harkitessaan voidaanko sopimus vahvistaa, otettava huomioon lapsen etu ja lapsen omat toivomukset. Tulkintojen tulisi olla yhtenäisiä koko maassa. 257 Puoluehallitus esittää, että puoluehallitus hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 179 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Lapsen asemaa ja oikeuksia perheväkivallan todistajana edistettävä Vuonna 2011 perheväkivaltaan liittyviä kotihälytystehtäviä tuli poliisille noin 25 000, joista tehtiin noin 500 rikosilmoitusta. Poliisin tietoon tulee kuitenkin vain pieni osa perheväkivallasta. Naisuhritutkimuksen mukaan 8 % naisista kokee väkivaltaa vuosittain ja 20 % jossakin parisuhteen vaiheessa. Miesuhritutkimuksen mukaan 16 % sekä miehistä että naisista kokee väkivaltaa nykyisessä parisuhteessa. Valitettavan usein väkivaltaa tapahtuu myös lapsiperheissä. Suoraa tilastotietoa siitä, kuinka monessa perheväkivaltatilanteessa osallisena on lapsi, ei ole. Suomessa vuonna 1991 lakina voimaan tullut YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa meitä suojelemaan lapsia kaikelta väkivallalta. Viime vuosina onkin tehty useita lapsen asemaa parantavia lainsäädäntöuudistuksia. Edelleenkään lainsäädännöstä ei kuitenkaan löydy suojaa perheväkivaltaa todistaneen lapsen oikeuksille ja asemalle. Väkivallan todistaminen ja väkivaltaisessa kasvuympäristössä eläminen on haitallista lapsen kehityksen kannalta. Väkivallalle altistumisella on selkeä yhteys aikuisiän mielenterveyteen, somaattiseen oireiluun ja sairastavuuteen sekä addiktoituvaan käyttäytymiseen. Lapsena ja nuorena koettu vanhempienvälinen väkivalta ennustaa tutkimusten mukaan merkitsevämmin omaa väkivaltaista käyttäytymistä ihmissuhteissa kuin lapseen ja nuoreen itseensä kohdistunut väkivalta. Lähimmäiseen kohdistuva väkivalta voidaan jopa kokea pelottavampana kuin itseensä kohdistunut väkivalta. Pelko läheisen loukkaantumisesta ja jopa kuolemasta nakertaa lapsen turvallisuuden- ja luottamuksentunnetta lähimmäisiään kohtaan. Lisäksi väkivaltainen kasvuympäristö selittää merkitsevämmin kuin mikään muu yksittäinen tekijä mm. nuorisorikollisuutta sekä tupakointia ja päihteiden käyttöä. Esimerkiksi Ruotsissa alle 18-vuotiaalla on oikeus rikosvahinkolain nojalla maksettavaan vahingonkorvaukseen tilanteessa, jossa hän on joutunut todistamaan rikosta, joka on ollut omiaan vahingoittamaan hänen turvallisuuttaan ja luottamustaan hänelle läheiseen ihmiseen. Korvausvastuu on valtiolla, joka ei ole kyennyt luomaan lapselle turvallista kasvuympäristöä ja se maksetaan pankkitilille, jonka käyttöoikeuden lapsi saa tultuaan täysi-ikäiseksi. Ruotsissa noin 1 000 euron korvaus maksetaan vuosittain noin parissa sadassa tapauksessa. Vanhempien tai läheisten ihmisten välistä rikosta selvitettäessä lapsen etu jää useasti valvomatta. Onkin tärkeää edistää lapsen asemaa väkivallan todistajana ja mahdollistaa hänelle oikeus rikosvahingonkorvaukseen. Yhteiskunnalle koituvat kustannukset eivät ole suuret suhteessa saavutettavaan muutokseen lapsen asemassa ja edunvalvonnassa. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan lapsen aseman parantamiseksi väkivallan todistajana sekä mahdollistamaan oikeus rikosvahingonkorvaukseen lasten suojelemiseksi. Puoluehallitus: 258 Kokoomuksen Naisten Liitto nostaa esille erittäin tärkeän ja kipeän asian yhteiskunnassamme. Suomessa perheväkivalta kuuluu aivan liian monen naisen, miehen ja lapsen arkeen. Tilastojen mukaan vuonna 2007 poliisin tietoon tuli 3 605 perheväkivaltarikosta. Uhreista 368 oli alle 15-vuotiaita, 240 15–20-vuotiaita ja loput 2 812 parisuhdeväkivallan uhreja. Parisuhdeväkivallan uhreista 14 prosenttia oli miehiä. (Oikeusministeriö, Pahoinpitelyrikos läheissuhteissa ja työpaikalla, 2009) Vaikka suurin osa uhreista on selvityksen mukaan muita kuin lapsia, ei ongelman suuruutta voi kiistää. Kiistää ei voi myöskään Kokoomuksen Naisten Liiton aloitteessaan esiin nostamaa faktaa siitä, millaiset vaikutukset perheväkivallan sivusta seuraamisella on lapsen tulevaan kehitykseen. Niillä mielenterveysongelmilla, joita ihmisille syntyy jo lapsuuden traumaattisten tapahtumien seurauksena, on yhteiskunnalle monenlaisia merkityksiä ja seuraamuksia. Inhimilliset, yksilön omaan elämään liittyvät seuraamukset ovat ilman muuta traagisimpina, ja jo sinänsä estämistä vaativia. Suuri merkitys on kuitenkin myös niillä kansantaloudellisilla vaikutuksilla, jotka syntyvät siitä, kun suurempia ongelmia ei ole kyetty ennalta ehkäisemään, vaan kustannukset syntyvät kalliista erityisterveydenhoidon ja sosiaalitoimen palveluista. Suomen on oltava yhteiskunta, jossa jokaisella on mahdollisuus kasvaa täyteen potentiaaliinsa. Perheväkivalta on vielä monilta osin tabu, josta keskusteleminen kiihtyy erityisesti suurien tragedioiden, kuten perhesurmien yhteydessä. Puoluehallitus katsoo, että tämä on ilman muuta riittämätöntä. Ongelmista pitäisi pystyä keskustelemaan silloinkin, kun tilanne ei ole kriittinen. Samoin keskeistä olisi, että yhteiskunnalla olisi tarjota riittävästi varhaisen puuttumisen välineitä, eräänlaisia matalan kynnyksen palveluita, joihin perheet ja niiden jäsenet voisivat hakeutua, kun tilanne uhkaa eskaloitua väkivallaksi. Puoluehallitus katsoo, että perheväkivallan uhreja autetaan parhaiten ennalta ehkäisevien palveluiden muodossa. Lisäksi jokaiselle perheelle ja erityisesti lapsille on oltava tarjolla kriisiapua, jos perheessä tapahtuu väkivaltaisia tekoja. Vahingonkorvausvelvollisuuden ei pitäisi kuitenkaan olla valtiolla, vaan väkivallan tekijällä. Yhtä mieltä Kokoomuksen Naisten Liiton kanssa puoluehallitus on siitä, että rikosten selvittämisessä on tärkeää huomioida myös lähipiiri, eikä pelkästään rikoksen uhri ja rikoksen tekijä. Lapset ovat tilastojenkin valossa sivustaseuraajia, jotka kuitenkin oirehtivat tapahtumien seurauksena aivan yhtä lailla, vaikka väkivalta ei olisikaan kohdistunut suoraan heihin. Tässä keskiössä on moniammatillinen yhteistyö, jossa yhdessä poliisin kanssa lapsista huolehtivat muutkin lastensuojelun ammattilaiset. Lisäksi on varmasti syytä tarjota koulutusta niille viranomaisille, jotka perheväkivaltatapauksia selvittävät. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 180 Kokoomuksen Naisten Liitto ry: Sijaissynnytys sallittava Suomessa Joka vuosi suomessa syntyy noin 15 naista, joilta puuttuu synnynnäisesti kohtu. Tämän lisäksi suomessa on naisia, jotka ovat menettäneet kohdun sairauden, synnytyksen tai onnettomuuden takia. Kohdun menettäminen tai ilman sitä syntyminen on valtava tragedia niin henkilökohtaisesti naiselle kuin myös lasta 259 toivovalle pariskunnalle. Joillekin kohduttomille naisille ja sitä kautta pariskunnille sijaissynnytys on ainut mahdollinen tapa saada lapsia. Sijaissynnytys on lapsettomuushoito, joka auttaa paria saamaan oman biologisen lapsen silloin, kun lapsettomuuden syy on toimivan kohdun puuttuminen. Koeputkihedelmöitys-sijaissynnytyshoito tarkoittaa, että parin omista sukusoluista kehittynyt alkio siirretään sijaissynnyttäjän kohtuun ja sijaissynnyttäjä kantaa ja synnyttää lapsen. Lapsi luovutetaan biologisille vanhemmille synnytyksen jälkeen ja juridisesti luovutus hoidetaan adoption kautta. Sijaissynnytys lapsettomuushoidon muotona oli Suomessa mahdollista vielä ennen hedelmöityshoitolain voimaantuloa vuonna 2007. Sijaissynnytysjärjestelyt kuitenkin kiellettiin tuolloin, koska katsottiin, että järjestelyyn liittyy eettisiä ja käytännön ongelmia. Tämä siitä huolimatta, että vuosina 1991-2006 Suomessa tehtiin arviolta noin 20 onnistunutta sijaissynnytyshoitoa, joista kokemukset olivat pääosin hyviä. Ennen lakimuutosta sijaissynnytyshoitoa tarvitseva pari järjesti itse sijaissynnyttäjän, joka useimmissa tapauksissa oli läheinen sukulainen tai parin läheinen ystävä. Sijaissynnyttäjä otti osaa hoitoon omasta vapaasta halustaan auttaa lapsetonta paria eikä hänelle maksettu palkkiota. Biologiset vanhemmat saivat lapsensa pian syntymän jälkeen ja sijaissynnyttäjät olivat tyytyväisiä sekä ylpeitä siitä, että olivat pystyneet auttamaan vanhempia saamaan oman biologisen lapsen. Vuoden 2007 lakimuutoksen jälkeen suomalaispariskunnat ovat joutuneet hakeutumaan kaupallisiin sijaissynnytyshoitoihin ulkomaille. Näissä olosuhteissa suomalaisparit ovat joutuneet usein pettymään, sillä ulkomailla järjestetyt hoidot ovat olleet kalliita, epävarmoja, vaikeita järjestellä juridisesti sekä eettisesti ongelmallisia. Sijaissynnytyksen kieltäminen Suomessa on näin ollen johtanut tilanteeseen, jossa laillisen ja maksuttoman hoidon sijaan lapsettomat parit ovat joutuneet tukemaan kaupallista sijaissynnytystä lapsihaaveidensa toteuttamiseksi. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) antoi vuonna 2011 sijaissynnytysten sallimista puoltavan lausunnon. ETENEn mukaan sijaissynnytykset voitaisiin sallia silloin, jos lasten oikeudet suojataan, sijaissynnytykseen osallistuvien aikuisten oikeudet turvataan sekä sijaissynnytykset ovat ei-kaupallisia ja luvanvaraisia. Edellä mainitun perusteella Kokoomuksen Naisten Liitto ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin lääketieteellisin syihin perustuvan ei-kaupallisen, luvanvaraisen ja sijaissynnyttäjän vapaaehtoiseen auttamishaluun perustuvan sijaissynnytyksen laillistamiseksi Suomessa, mikä mahdollistaisi kohduttomuudesta kärsiville pareille lastensaannin turvallisella, laillisella ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla. Puoluehallitus: Kokoomuksen Naisten Liitto esittää aloitteessaan lääketieteellisin syihin perustuvan ei-kaupallisen, luvanvaraisen ja sijaissynnyttäjän vapaaehtoiseen auttamishaluun perustuvan sijaissynnytyksen laillistamiseksi Suomessa, mikä mahdollistaisi kohduttomuudesta kärsiville pareille lastensaannin turvallisella, laillisella ja ihmisoikeuksia kunnioittavalla tavalla. 260 Kuten aloitteen tekijätkin toteavat, oli sijaissynnytys sallittua ennen vuotta 2007, ja lainmuutos on johtanut siihen, että lapsettomuudesta kärsivät parit ovat sijaissynnytyksen toteuttamiseksi joutuneet tukemaan ulkomaalaisia kaupallisia tahoja. Kataisen hallituksen aikana on selvitetty sijaissynnytyksen edellytyksiä sekä käytäntöjä muissa Pohjoismaissa. Valmistelu ei ole kuitenkaan johtanut muuhun kuin tiedotuksen lisäämiseen sijaissynnytykseen liittyvistä juridisista kysymyksistä ja mahdollisista ongelmatilanteista niille suomalaispareille, jotka harkitsevat sijaissynnytysjärjestelyjä ulkomailla. Oikeusministeriö julkaisi vuonna 2012 asiasta arviomuistion, jossa esitettiin erilaisia sääntelyvaihtoehtoja sijaissynnytyskysymykseen. Niitä olivat nykyisen täyskiellon jatkaminen, sijaissynnytysten rajoitettu salliminen sekä sijaissynnytysten rajoitukseton salliminen. Merkittävä osa arviomuistiota kommentoineista lausunnonantajista ei asettunut selkeästi minkään esitetyn sääntelyvaihtoehdon kannalle, mutta suuri osa suhtautui myönteisesti sijaissynnyttämisen rajoitettuun sallimiseen. Moni lausunnonantaja katsoi silti, että ennen päätöksentekoa sijaissynnytyksistä tulisi olla saatavilla enemmän tutkimustietoa, tai asiassa tulisi seurata kansainvälistä kehitystä pidempään. Hedelmöityshoitoihin perustuvat sijaissynnytykset ovat tällä hetkellä kiellettyjä kaikissa Pohjoismaissa. Asiaa koskevia selvityksiä on parhaillaan vireillä muun muassa Ruotsissa ja Islannissa. Ehdotus sijaissynnytysten sallimisesta rajatusti on saanut tukea erityisesti terveydenhuollon toimijoilta. Esimerkiksi Suomen lääkäriliitto on katsonut, että sijaissynnytyksen käyttäminen voi olla eettisesti hyväksyttävää tarkkaan säännellyissä ja rajatuissa tilanteissa, kun naiselta puuttuu oma, toimiva kohtu. Myös muun muassa Suomen psykologiliitto, Suomen kätilöliitto ja Suomen gynekologiyhdistys ovat olleet rajatun sallimisen kannalla, samoin sosiaali- ja terveysministeriö. Aloitteen tekijät viittaavat Sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) vuonna 2011 antamaan sijaissynnytysten sallimista puoltavaan lausuntoon. Myös puoluehallitus katsoo, että sijaissynnytykset voitaisiin sallia silloin, jos lasten oikeudet suojataan, sijaissynnytykseen osallistuvien aikuisten oikeudet turvataan sekä sijaissynnytykset ovat ei-kaupallisia ja luvanvaraisia. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 181 Kälviän Kokoomus ry: Säätiölakia uudistettava YLE 1 Televisio-ohjelma MOT puuttui 15.04.-13 ohjelmassaan, kuinka Suomessa olemassa olevista liki 2900 säätiöistä, joiden omaisuus on 11 miljardin luokkaa eräät ovat toimineet säätiölain ja säädösten vastaisesti. BENSOWIN lastenkotisäätiön hallitus teki kyseisen säätiön varoista yli 25 miljoonan euron puhalluksen, kun Kauniaisissa 1917 perustetun lastenkodin toiminta lopetettiin ja lastenkodille kuuluvat liki 26 miljoonaa euroa siirtyivät säätiön toimenpiteitten johdosta eri teitse niille kuulumattomille. Nyt uudistettavana oleva säätiölaki ei tuo säätiölakiin nykyaikaan tarvittavia uudistuksia ja muutoksia. Yhteiskunta menettää 261 merkittävät verotulot säätiöiden mitä erikoisempien ja harmaalla alueella tehtyjen toimenpiteiden johdosta. Säätiöiden omaisuusmassan reaaliarvo on useiden kymmenien miljardien suuruusluokkaa, jotka ovat verottajan ulottumattomissa. Viimeisin tiedossa oleva operaatio on erään eduskuntapuolueen masinoitu puoluetukien sijoittaminen säätiölle, jonka suljettu hallinto pitää ulkopuoliset ulkona säätiön hallinnosta, kuten muidenkin säätiöiden, sen täydentäessä itseään hyvä veli verkoston kautta. Tästä syystä säätiöiden hallintoa olisi avattava kansanvaltaisemmaksi ja demokraattisemmaksi, että läpinäkyvyys ja myös avoimuus kansalaisten silmissä toteutuisi. Edellä mainitun perusteella Kälviän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että säätiöiden omaisuus sekä siitä syntyvä tuotto tulee kohtuullisen verotuksen piiriin eikä vapaamatkustajia enää sallita, etenkin kun Suomi velkaantuu edelleen EU maista suhteellisesti eniten. Säätiöiden hallitukset tulee jatkossa valita ja täydentää vaaleilla. Valinnat tulee tehdä demokraattisesti, avoimesti ja läpinäkyvästi. Säädekirjassa tulee olla selkeät säännöt, jotka eivät mahdollista jatkossa hallinnon sisäpiirin tekemiä hyvä veli valintoja eikä mahdollista väärinkäytöksiä ja tekee selkeästi ja yksiselitteisesti rangaistavaksi sellaiset toimintatavat säätiöissä, joilla rikotaan lakia ja säädekirjan määräyksiä Puoluehallitus: Suomessa on n. 3000 säätiötä. Säätiö voidaan perustaa kahdella tavalla, säädekirjalla tai testamentilla. Perustamisprosessi on kaksivaiheinen: ensin on haettava perustamislupaa Patentti- ja rekisterihallitukselta (PRH), toiseksi, mikäli lupa on myönnetty, tehdään ilmoitus säätiörekisteriin. Perustamismääräyksessä tulee mainita säätiön tarkoitus ja säätiölle tuleva omaisuus. Säädekirja on päivättävä, perustajan tai perustajien allekirjoitettava ja kahden henkilön oikeaksi todistettava. Testamentin tekemisestä ja sen muotovaatimuksista säädetään perintökaaressa. Perustamisluvan edellytyksenä on, että säätiön tarkoitus on hyödyllinen. Perustamislupaa ei voida myöntää esim. jos säätiön tarkoituksena on liiketoiminnan harjoittaminen tai jos säätiön pääasiallisena tarkoituksena ilmeisesti on välittömän taloudellisen edun hankkiminen säätiön perustajalle tai toimihenkilölle. Lupaa ei voida myöskään antaa, jos säätiölle tuleva omaisuuden arvo on alle 25.000 € tai sellaisessa epäsuhteessa säätiön tarkoitukseen, ettei säätiön perustamiselle ole edellytyksiä Säätiö tulee oikeustoimikelpoiseksi, kun se merkitään säätiörekisteriin. Perustamisluvan saanut säätiö ilmoitetaan säätiörekisteriin merkittäväksi, kun säännöissä mainitut toimielimet ovat valitut ja järjestäytyneet ja kun säätiön hallitus on ottanut vastaan säätiölle tulevan omaisuuden. Säätiön ilmoittaminen säätiörekisteriin edellyttää lisäksi sen, että säätiön tilintarkastajat ovat todenneet omaisuuden säätiölle luovutetuksi. Säätiö on aina kirjanpitovelvollinen ja lisäksi jos säätiöllä on elinkeinotoiminnan harjoittamista varten pysyvä toimipaikka tai palveluksessa vähintään yksi työntekijä, säätiön on lisäksi tehtävä perustamisilmoitus Patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään kaupparekisteriin. 262 Vuonna 1930 laadittua säätiölakia on korjailtu ja vuonna 1994 lakiin lisättiin myös valvontaa koskevia pykäliä. Lisäksi oikeusministeriön asettama säätiölain uudistamistyöryhmä on jättänyt toukokuussa 2013 esityksen uudeksi säätiölaiksi. Mietinnössään työryhmä toteaa mm. että säätiöt ovat kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan kehityksen kannalta merkittäviä koulutuksen, tutkimuksen, sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä taiteen ja kulttuurin tuottajia ja tukijoita. Säätiöiden toiminnan merkitys näillä aloilla on kasvanut merkittävästi viimeisen 20 vuoden aikana. Työryhmän näkemykseen on helppo yhtyä. Ehdotuksen tavoitteena on kansalaisyhteiskunnan vahvistaminen uudistamalla säätiölainsäädäntöä siten, että säätiöt voivat toimia mahdollisimman tehokkaasti, joustavasti ja ennakoitavissa olevalla tavalla. Ehdotuksessa säätiön perustajille tarjotaan uusia keinoja säätiön hallinnon ja valvonnan järjestämiseen. Samalla säätiötoiminnan avoimuutta lisätään, mikä parantaa säätiölaitoksen tunnettuisuutta, edistää pelinsääntöjen noudattamista ja helpottaa säätiövalvontaa. Verotuksen kannalta keskeisin ongelma on se, että voimassa oleva lainsäädäntö määrittelee varsin väljästi mikä on yleishyödyllistä toimintaa. Lisäksi säätiöt toimivat joltain osin samoilla markkinoilla yritysten kanssa, joten on varmistettava se, että niiden toiminta ei vääristä kilpailua. Säätiöiden asemaa on selvitetty yksittäistapauksissa aina korkeinta hallinto-oikeutta myöten. Päätökset ovat tukeneet säätiöiden erityisasemaa. Puoluehallituksen mielestä säätiöiden harrastamaa arvokasta yleishyödyllisestä toimintaa tulee edelleenkin tukea, mutta samalla tehokkaan valvonnan kautta varmistaa, että ne toimivat lakien ja säädekirjassa mainitun tarkoituksensa mukaisesti. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 182 Lohjanjärven Kokoomus ry: Lainsäädännön muuttaminen koiran aiheuttaman ruumiinvamman ja kuoleman osalta Helsingin poliisin tiedotteessa 10.3.2014 todetaan seuraavaa: ”Kuluvan vuoden aikana poliisin tietoon on tullut kymmenkunta tapausta, jossa kytketyt tai kytkemättömät koirat ovat aiheuttaneet puremavammoja ulkopuolisille henkilöille tai koirille. Viime vuonna vastaavanlaisia tapauksia tuli poliisin tietoon noin neljäkymmentä. Rikokset tai rikkomukset tapahtuivat ympäri Helsinkiä. Poliisin suorittamien esitutkintojen perusteella koirien hyökkäykset aiheuttavat uhrille fyysisten vammojen lisäksi myös henkisiä vammoja, joiden korjaamiseen saattaa mennä useita vuosia.” Pelkästään Helsingin poliisin tietoon tulee kymmeniä tapauksia, joissa koira on vahingoittanut ihmistä. Koko Suomen alueella tapauksia on vuodessa satoja. Suomen lainsäädäntö on nykyisellään vähintäänkin puutteellinen niiltä osin kun irtipäässyt koira tai muuten omistajan hallitsemattomissa oleva koira aiheuttaa vammoja ihmiselle. Edes eläintenpitokieltoa ei voida omistajalle määrätä em. tapauksissa. Puhumattakaan siitä, että eläin määrättäisiin lopetettavaksi. Toisaalta Suomessa voidaan myöntää kaatolupa villieläimestä, joka on vahingoittanut koti- taikka hyötyeläintä, siis ei edes ihmistä. 263 Niin ikään koiran omistaja voidaan tuomita rikoksesta, jos hän itse laiminlyö koiran hoidon. Ristiriita on selkeä. Nykyinen lainsäädäntö saattaa uhrin oikeudettomaan tilaan ja mahdollistaa sen, että koiran omistaja ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa vamman tuottamisesta eikä lainsäädäntö toisaalta anna mahdollisuutta tutkia onko koiran lopettaminen tarpeellista. Lainsäädäntöä tulisi muuttaa näiltä osin pikaisesti ennen kuin sattuu kuolemantapauksia. On kansalaisten etu että lainsäädäntöä muutetaan ennakoivasti eikä vasta jälkikäteen reagoiden jo sattuneen henkilövahingon seurauksena. Tällöin se on jo myöhäistä. Edellä mainitun perusteella Lohjanjärven Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - lainsäädäntö mahdollistaa eläintenpitokiellon määräämisen väliaikaisesti tai pysyvästi henkilölle, jonka vastuulla oleva eläin on aiheuttanut henkilölle kuoleman tai ruumiinvamman, tai toisen kotieläimen kuoleman - lainsäädännön tulisi antaa mahdollisuus määrätä eläin lopetettavaksi, mikäli se on aiheuttanut ruumiinvamman tai kuoleman. - voidaan määrittää mitkä koirarodut ovat ihmiselle vaarallisia ja jotka edelleen tulisi kieltää kokonaan Suomessa. Vastaavia kieltoja löytyy useasta EU-maasta. Puoluehallitus: Lohjanjärven Kokoomus nostaa aloitteessaan esiin viime aikoina kansalaisia puhuttaneen asian. Koirien aiheuttamat vammat ovat lisänneet turvattomuuden tunnetta eri puolilla Suomea. Omistajilta karanneet tai tahallaan irti pidetyt koirat ovat aiheuttaneet vakavia vammoja niin ihmisille kuin myös toisille lemmikkieläimille. Voimassaolevan rikoslain 44 luvun 15 §:n mukaan eläimen vartioimatta jättämisestä voidaan tuomita sakkoon, jos henkilö tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta jättää asianmukaisesti vartioimatta ihmisille vaarallisen eläimen, josta hän on vastuussa. Saman pykälän mukaan tuomioistuin voi myös määrätä eläimen tapettavaksi, jos se on eläimen vaarallisuuden vuoksi perusteltua. Määräystä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei määräyksen antanut tuomioistuin tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää. Lohjanjärven Kokoomus esittää aloitteessaan, että lainsäädännön tulisi mahdollistaa eläintenpitokiellon määrääminen väliaikaisesti tai pysyvästi henkilölle, jonka vastuulla oleva eläin on aiheuttanut henkilölle kuoleman tai ruumiinvamman, tai toisen kotieläimen kuoleman. Aloitteentekijät vaativat myös, että lainsäädännön tulisi antaa mahdollisuus määrätä eläin lopetettavaksi, mikäli se on aiheuttanut ruumiinvamman tai kuoleman sekä mahdollisuuden selvittää mitkä koirarodut ovat ihmiselle vaarallisia ja jotka edelleen tulisi kieltää kokonaan Suomessa. 264 Puoluehallitus katsoo, että aloitteentekijät ovat oikealla asialla ja koirien aiheuttamien vahinkojen suhteen rangaistuksia on kovennettava. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 183 Oulun Kokoomusnaiset ry: Tuomio lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta pysyvästi nähtäville rikosrekisteriin ja rikostaustaotteeseen Merkintä lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta poistuu useissa tapauksissa rikosrekisteristä ja rikostaustaotteesta viiden vuoden kuluttua tuomion antamisesta. Henkilöä koskevat tiedot poistetaan rikosrekisteristä eri ajankohtina rangaistuksen ankaruuden mukaan. Sama käytäntö koskee rikostaustaotetta, joka on lasten kanssa työskenteleviltä vaadittava dokumentti. Lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen syyllistynyt tekijä saa usein rikoksestaan tuomioksi ehdollista vankeutta. Tällöin merkintä teosta on nähtävissä rikosrekisterissä ja rikostaustaotteessa vain viiden vuoden ajan tuomion antopäivästä lähtien. Jos henkilö on saanut rikoksestaan enintään kahden vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen, merkintä poistuu kymmenen vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antopäivästä. Henkilö, joka on syyllistynyt lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen, voi palata työskentelemään lasten pariin jopa viiden vuoden kuluttua tuomion saamisesta. Rikosrekisteri ja rikostaustaote näyttävät puhtailta. Todellisuudessa henkilö voi uudessa ympäristössä salata menneisyytensä ja uusia rikoksensa. Lapseen kohdistuva seksuaalirikos on niin vakava rikos, ettei siihen syyllistyneelle pidä antaa mahdollisuutta palata työskentelemään lasten parissa. Yhteiskunnassamme lasten turvallisuutta ja oikeuksia on pidettävä ensisijaisina. Edellä mainitun perusteella Oulun Kokoomusnaiset ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että rikosrekisterissä ja rikostaustaotteessa säilytetään pysyvästi merkinnät lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Puoluehallitus: Oulun Kokoomusnaiset esittävät aloitteessaan, että tuomio lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta jäisi pysyvästi nähtäville rikosrekisteriin ja rikostaustaotteeseen. Aloitteentekijöiden huolena on se, että merkintä lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta poistuu useissa tapauksissa rikosrekisteristä ja rikostaustaotteesta viiden vuoden kuluttua tuomion antamisesta. Henkilö, joka on syyllistynyt lapseen kohdistuvaan seksuaalirikokseen, voi palata työskentelemään lasten pariin jopa viiden vuoden kuluttua tuomion saamisesta, koska rikosrekisteri ja rikostaustaote näyttävät puhtailta. 265 Voimassaolevan rikosrekisterilain mukaan rikosrekisterin tarkoituksena on, että siihen kerätään, talletetaan ja siitä luovutetaan tietoja, jotka tarvitaan rikosoikeudellisten seuraamusten määräämistä ja täytäntöönpanoa varten. Rikosrekisterin tietoja voidaan luovuttaa käytettäväksi myös henkilön luotettavuuden tai henkilökohtaisen soveltuvuuden selvittämisessä ja arvioinnissa. Rikosrekisterilain mukaan rikosrekisteristä poistetaan tieto ehdollisesta vankeudesta, ehdollisen vankeuden ohessa tuomitusta sakosta, yhdyskuntapalvelusta tai valvonnasta, nuorisorangaistuksesta, nuorisorangaistuksen sijasta tuomitusta sakosta, viraltapanosta ja yhteisösakosta viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä. Ehdottomasta, enintään kahden vuoden vankeusrangaistuksesta, valvontarangaistuksesta ja yhdyskuntapalvelusta tiedot poistetaan kymmenen vuoden kuluttua lainvoimaisen tuomion antamispäivästä. Ehdottomasta, yli kahden ja enintään viiden vuoden vankeusrangaistuksesta tiedot poistetaan kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Rikosrekisteristä poistetaan tietoja rangaistuksen kovuuden mukaan. Mitä vakavampi rikos, sitä pidempään merkintä näkyy rikosrekisterissä. Merkintöjen poistaminen ei riipu tällä hetkellä rikoksen laadusta, vaan rangaistuksen ankaruudesta. Oulun Kokoomusnaiset esittävät, että lapseen kohdistuvan seksuaalirikoksen kohdalla tehtäisiin poikkeus ja merkintä rikosrekisterissä jäisi pysyväksi, jotta rikokseen syyllistyneen tausta kyetään vaivattomasti selvittämään, mikäli henkilö hakeutuu lapsiin liittyviin tehtäviin. Puoluehallitus jakaa aloitteentekijöiden huolen lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten estämisestä ja seksuaalirikollisten taustojen selvittämisestä. Puoluehallitus on samaa mieltä aloitteentekijöiden kanssa siitä, että lapseen kohdistuva seksuaalirikos on niin vakava teko, ettei siihen syyllistyneelle pidä antaa mahdollisuutta palata työskentelemään lasten parissa. Puoluehallitus katsoo kuitenkin, että rikosrekisterin nykyisiä periaatteita ei tulisi muuttaa pelkästään lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten osalta. Puoluehallitus pitää tarpeellisena, että selvitetään muut tehokkaat keinot, joilla seksuaalirikollisten taustat voidaan varmentaa ja tätä kautta estää näiden henkilöiden pääsy tehtäviin, joissa ollaan lasten kanssa tekemisissä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 184 Salpausselän Kokoomus ry: Lautamiesjärjestelmän ylläpitäminen ja kehittäminen Suomen lautamiesjärjestelmä on perinteinen ja oleellinen osa oikeusjärjestelmäämme. Lautamiehet ovat yksi vanhimmista maallikoille osoitetuista tehtävistä virkamiesvaltaisessa järjestelmässä. Lautamiesten toimintaa, edellytyksiä ja olemassa olon oikeutusta on muutettu viimeisten vuosien aikana. Järjestelmällä on kuitenkin kansalaisten kannalta oleellinen merkitys, jonka toiminta on turvattava. 266 Lainmukaista lautamiesjärjestelmää muutetaan tavan takaa kustannussyistä ja lautamiesten valintaan kiinnitetään enemmän huomiota. Kansainvälisesti arvioiden suomalainen järjestelmä on toimiva ja hyvässä suhteessa monien muiden sivistysvaltioiden maallikkotuomarijärjestelmiin. Myös muualla maailmassa tukeudutaan maallikoihin. Vastaisuudessa lautamiesten valintaprosessiin ollaan kiinnittämässä huomiota. Valinnassa tulee varmistaa, että lautamieheksi voi päästä lain säännöksessä sopivat henkilöt. Nykyisessä järjestelmässä puolueilla on selvästi ensimmäisten henkilöön kohdistuvien arvioiden valta ja näin on pidetty kiinni myös laatukysymyksistä. Valintaa voidaan kehittää siihen suuntaan, että myös muilla kuin ensisijaisesti puolueiden kautta tunnetuilla hakijoilla on mahdollisuus päästä lautamieheksi. Jos tulevaisuudessa valintajärjestelmää muutetaan, tulee varmistaa, ettei puolueettomuus ja lautamiesten oikeudentuntoisuus vaarannu. Kansallinen Kokoomus on aina ollut oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden puolustaja. Lautamiesjärjestelmä on yksi oikeusjärjestelmän kulmakivi, jota myös Kokoomuksen tulee tukea. Edellä mainitun perusteella Salpausselän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että lautamiesjärjestelmää ylläpidetään ja edelleen kehitetään siten, että taloudellisten rasitteiden tai säästötoimenpiteiden ei anneta vaikuttaa lautamiesten toiminnan edellytyksiin käräjäoikeuksissa, sekä varmistamaan, että lautamiehiksi hyväksytään myös tulevaisuudessa lain kirjaimen ja hengen mukaisia kansalaisia. Puoluehallitus: Puoluehallitus katsoo, ettei ole riittäviä perusteita laajentaa lautamiesjärjestelmää nykyisestään. Kehitys kulkee itse asiassa johdonmukaisesti toiseen suuntaan, sillä rikosprosesseja on syytä nopeuttaa uhrin ja muiden asianosaisten oikeusturvan parantamiseksi. Tähän prosessien nopeuttamis- ja yksinkertaistamiskehitykseen ei lautamiesjärjestelmä valitettavasti sovellu. Normit monimutkaistuvat ja niiden hallitseminen ja soveltaminen ilman alan koulutusta ja kokemusta on maallikolle yhä hankalampaa. Näin ollen myös asiallisesti lautamiesten rooli tulee pienenemään. Jatkuvasti on kuitenkin kiinnitettävä huomiota siihen, että lautamiehiksi valikoituvat sopivat henkilöt. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 185 Salpausselän Kokoomus ry: Rattijuopumuksista annettavat tuomiot Vuosittain Suomen maanteillä tapahtuu lukuisia vahinkoja, joiden toisena tai molempina osapuolina on ollut päihteiden vaikutuksen alaisena ollut henkilö. Suomen lainsäädännössä on omat lukunsa tällaisissa tapauksissa annettaviin tuomioihin. Salpausselän Kokoomus on huolestunut lainsäädännön ilmeisestä 267 jälkeenjääneisyydestä ja liian tehottomasta puuttumisesta päihteiden alaisuudessa tapahtuneiden rikkomusten ja rikosten tuomioissa. Suomen laissa rattijuopumukset ja päihteiden vaikutuksen alaisena tapahtunut ajoneuvon kuljettaminen on säädetty rangaistaviksi teoiksi. Näistä teoista annetut rangaistukset ovat osoittaneet, että etenkin törkeissä tapauksissa ja toistuvissa rikkomuksissa rangaistusasteikko ei ole omiaan hillitsemään rikkomuksien tekijöitä. On perusteetonta, että toistuvasti tuomittu saattaa saada ajoneuvon kuljettamiseen lupansa takaisin ja jälleen syyllistyä vakavaan rikkomukseen, kenties toisen ihmisen hengen menettämiseen johtavaan tapahtumaan. Edelle mainitun perusteella Salpausselän Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - rattijuopumuksista ja päihteiden alaisuudessa tapahtuvista teoista annettavat rangaistukset otetaan tarkasteluun. - tarkastelun lopputuloksena tulee saattaa alulle uudistus, jossa rangaistusasteikon käyttöä ohjeistetaan kovennettavaksi näiden törkeiden ja toistuvien rikkomusten sekä rikosten osalta. - Samassa yhteydessä tulee laatia syyttäjäviranomaisille yhtenevät ohjeet syytteiden nostamiseen ja rangaistusvaatimuksiin. - vaikutetaan oikeustieteellisessä tiedekunnassa annettavan koulutuksen ja oikeusperiaatteiden kehittämiseen, jotta lain mahdollistamat ja yhteiskunnan edellyttämät rangaistusasteikot tulevat paremmin esille. Puoluehallitus: Salpausselän Kokoomus ry kiinnittää aloitteessaan huomiota kansalaisia paljon puhuttaneeseen aiheeseen. Päihtyneenä ajaminen vaarantaa liikenneturvallisuutta ja osoittaa vakavaa piittaamattomuutta muiden kansalaisten turvallisuudesta. Jo pienikin määrä alkoholia veressä huonontaa ajokykyä ja nostaa onnettomuusriskiä. Rattijuopumus moottorikäyttöisellä ajoneuvolla määritellään rikokseksi riippumatta siitä syyllistyykö siihen maastossa, järven jäällä, tiellä tai missä tahansa. Rikoslain mukaan henkilö, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus ajon aikana tai sen jälkeen on vähintään 0,5 promillea on tuomittava rattijuopumuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Törkeästä rattijuopumuksesta rikoksentekijä on tuomittava vähintään 60 päiväsakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Puoluehallitus katsoo, että rattijuopumuksista ja päihtyneenä ajamisesta tulee antaa nykyistä kovempia rangaistuksia. Rangaistusasteikot tulee ottaa tarkasteluun, mutta aloitteentekijöiden esittämään yliopistojen ohjeistamiseen puoluehallitus ei halua puuttua. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. 268 Aloite nro 186 Tapiolan Kokoomus ry: Holhottavan omaisuuden hukkaamiskielto Holhouslakia tulee muuttaa siten, että virkaholhooja ei saa realisoida holhottavan omaisuuden pääomaa asiakkaansa kulujen maksamiseen. Ainoastaan pääoman tuottoa saa käyttää. Edellä mainitun perusteella Tapiolan Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että holhouslain perusteella asetettu virkaholhooja ei saa realisoida holhottavan omaisuuden pääomaa. Puoluehallitus: Tapiolan Kokoomus on tehnyt aloitteen, jonka mukaan ainoastaan holhottavan omaisuuden pääoman tuottoa saisi käyttää tämän kulujen kattamiseen. Holhoustilanne voi tulla kyseeseen, kun vaikea sairaus tai korkea ikä heikentävät henkilön kykyä valvoa omia etujaan tai hoitaa asioitaan. Edunvalvojana toimii monesti lähiomainen, mutta henkilö voi myös etukäteen nimetä valtuutetun hoitamaan asioitaan, mikäli hänestä myöhemmin tulee kykenemätön hoitamaan asioitaan. Puoluehallitus katsoo, että holhoustilanteissa virkaholhoojan on toimittava asiakkaansa parhaaksi, jolloin juuri pääoman tuoton käyttäminen kuluihin on perustellumpaa kuin pääoman realisointi. Mutta holhottavan pääoman ehdoton realisointikielto on ongelmallinen. Miten silloin toimittaisiin esimerkiksi tilanteessa, jossa pääoman tuotot eivät riitä kulujen kattamiseen? Entä tilanteessa, jossa omaisuudella ei ole tuottoa, vaan ainoastaan omaisuuden realisoimalla voi saada käyttöön rahaa, jolla kulut voidaan kattaa? Holhouslain muuttaminen on liian raskas väline holhottavan parhaan edun varmistamiseksi. Parasta olisikin, että esimerkiksi holhottavan omaiset ja holhooja kävisivät vuoropuhelua hankalissa tilanteissa. Lisäksi toivottavaa olisi, että holhottava ehtisi ilmaista toiveensa asioiden hoitamisen tavasta ennen holhouksen alaiseksi joutumista. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 187 Tampereen Kokoomusteekkarit ry: Äänestyssalaisuus äänestystapahtumassa on turvattava Internet-äänestystä voi vastustaa monista teknisistä ja taloudellisista syistä, mutta tekniikka kehittyy jatkuvasti. Sen sijaan internet-äänestyksen suurin ongelma on aina inhimillisistä syistä tapahtuva vaalisalaisuuden murtaminen, mikä vääristää vaalitulosta. Nämä inhimilliset vaalisalaisuutta murtavat tekijät on taitavasti eliminoitu nykyisessä perinteisessä järjestelmässä. 269 Perinteissä äänestyksessä äänestyssalaisuus on turvattu hyvin, koska jokainen yksittäinen kansalainen äänestää äänestyskopissa ilman ulkopuolista painostusta. Internet- tai mobiiliäänestyksessä tätä äänestyssalaisuutta ei voi turvata, koska erilaisten tietokoneiden ja muiden mobiililaitteiden käyttö ei tapahdu valvotussa tilassa. Tämän vuoksi on selvää, että internet-äänestyksen yhteydessä voi olla tahdonvastaista pakottamista äänestämiseen ja tietyn vaihtoehdon valitsemiseen. Perinteisessä äänestyksessä valvotuilla äänestyspaikoilla tahdonvastaista pakottamista tiettyyn valintaan äänestyksessä ei pysty järjestämään, koska vaalilautakunta tehtäviään hoitaessa estää esimerkiksi pariskunnan tai perheen menemisen yhdessä vaalikoppiin. Äänestystapahtuman uusimisen salliminen Viron mallin tapaan myös varsinaisena vaalipäivänä vähentää, mutta ei riittävästi poista, tahdonvastaista äänestämistä. Lisäksi internet-äänestyksessä on väistämättömänä lopputuloksena äänten ostaminen ja myyminen, koska perinteiseen äänestykseen verrattuna internet-äänestyksessä ei ole äänestyspaikan valvontaa. Käytännössä äänten myyminen on paljon helpompaa ja varmempaa verrattuna perinteiseen äänestämiseen, koska äänestyksen voi tehdä todistetusti ostajan vieressä. Vasta-argumenttina käytetty, jo nykyään tapahtuva äänestyslippujen valokuvaaminen ei riitä 100 % todisteeksi myyjän tahdon mukaan suoritetusta äänestyksestä, koska vaalilipukkeen voi aina halutessaan vaihtaa uuteen. Tätä äänten ostamista ja myymistä ei voi siis internet-äänestyksessä tällä hetkellä poistaa mitenkään kokonaan, mutta perinteisessä äänestyksessä tätä ostamista ja myymistä ei voi tapahtua. Edellä mainitun perusteella Tampereen Kokoomusteekkarit ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitus sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - valtiollisissa ja kunnallisissa vaaleissa ja äänestyksissä ei anneta mahdollisuutta tahdonvastaisen pakottamiseen. - äänten myyminen on estettävä kaikissa olosuhteissa. - internet-äänestyksen järjestelmä otetaan käyttöön vasta, kun järjestelmän kehittämisessä on varmistettu, ettei internet-äänestys murra inhimillisistä syistä äänestyssalaisuutta, ja ettei se mahdollista tahdonvastaista pakottamista sekä äänten ostamista ja myymistä. Aloite nro 188 Virtuaalikokoomus ry: Sähköiseen äänestysjärjestelmään siirtyminen Äänestysaktiivisuus on laskenut viime vuosina huolestuttavasti, mutta toisaalta kansalaisten halu vaikuttaa on lisääntynyt ja mahdollisuudet tähän ovat monipuolistuneet. Vaikuttamista kanavoidaankin enenevässä määrin muun muassa sosiaaliseen mediaan. Kansalaisten tietoyhteiskuntavalmiudet ovat myös kehittyneet merkittävästi 2000-luvun alusta. Virtuaalikokoomus esittää, että Suomessa siirrytään sähköiseen äänestysjärjestelmään mahdollisuuksien mukaan jo seuraavissa eduskuntavaaleissa, viimeistään kuitenkin kunnallisvaaleissa 2016. Näin voidaan edistää erityisesti nuorten äänestysaktiivisuutta, helpottaa ulkosuomalaisten osallistumista äänestyksiin sekä lisätä ehdokkaista annettavaa informaatiota äänestystilanteessa. Sähköinen äänestäminen nopeuttaa 270 lisäksi merkittävästi ääntenlaskentaa, vähentää virheitä ja tuo pitkällä tähtäimellä kustannussäästöjä. Sähköinen äänestäminen on jo mahdollista useissa muissa Euroopan maissa, esimerkiksi Virossa. Edellä mainitun perusteella Virtuaalikokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta toimimaan siten, että Suomessa siirrytään sähköiseen äänestysjärjestelmään viimeistään vuoden 2016 kunnallisvaalien toimittamisessa Puoluehallitus (aloitteista 187-188): Äänestysaktiivisuuden lisääminen on jokaiselle poliittiselle puolueelle ja toimijalle tärkeä tavoite. Sähköiseen äänestysjärjestelmän käyttöönotto lähes varmuudella edesauttaisi äänestysaktiivisuuden kasvua etenkin nuorempien äänestäjien kohdalla ja järjestelmän käyttöönottoa on syytä kiirehtiä. Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava siitä, että mahdollisesti sähköisen äänestysjärjestelmän vieraaksi tunteville äänestäjille säilytetään mahdollisuus huolehtia kansalaisvelvollisuudestaan myös perinteisemmällä tavalla vähintäänkin pitkähkön ylimenokauden ajan. Samoin on todettava, että sähköisen äänestyksen järjestämiseen liittyy vielä joitain ratkaisemattomia ongelmia, joista muutamiin mm. Tampereen Kokoomusteekkarit ry aloitteessaan puuttuvat. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 189 Porin Kokoomus ry: Ulkomaalaisten maakaupat Suomessa Viime vuosina ulkomaalaisten tekemät maakaupat ovat lisääntyneet voimakkaasti suomessa. Osa maakaupoista on ollut suuria. Ulkomaalaiset ovat ostaneet maata muun muassa strategisesti tärkeiden kohteiden, kuten sotilastukikohtien ja lentokenttien läheisyydestä. Tällä hetkellä ongelmana on se, että maakaupoista päättävät kunnat, joista osa on myynyt isolla rahalla maata hyvinkin helposti. Maan myyminen on voinut olla kunnan johdolle myös kiusallisen vaikeaa estää jos ostaja on luvannut tuoda työttömyyden vaivaamaan kuntaan uutta liiketoimintaa ja työpaikkoja. Näin siitäkin huolimatta, että hankkeen todellisia tarkoitusperiä on ollut syytä epäillä. Suuri määrä suomalaisia seuraa tilannetta huolestuneena ja odottaa poliittiselta johdoltamme toimenpiteitä ulkomaalaisten tekemien maakauppojen rajoittamiseksi. Tarvitsemme ja toivomme toki ulkomaalaista yritystoimintaa Suomeen. Tämä ei kuitenkaan edellytä maan myymistä ulkomaalaisille, vaan ongelma voidaan ratkaista vuokraamalla maata määräajaksi. Edellä mainitun perusteella Porin Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että 271 ulkomaalaisten tekemiä maakauppoja voitaisiin valvoa ja rajoittaa tehokkaammin valtion toimesta. Puoluehallitus: Suomessa on aiemmin ollut voimassa kiinteistöjen myyntiä ulkomaalaisille rajoittavaa lainsäädäntöä, josta on sittemmin luovuttu. EU‐jäsenyyden myötä Suomi joutui luopumaan kiinteistön hankintaa koskevista rajoituksista muihin EU‐valtioiden oikeushenkilöihin nähden. Kun lakia valmisteltiin, katsottiin, ettei rajoituksia voitu pitää perusteltuina myöskään unionin ulkopuolisiin maihin nähden. Aloitteen kirjoittajien väite siitä, että ulkomaalaisten tekemät maakaupat olisivat lisääntyneet voimakkaasti Suomessa viime vuosina, ei itse asiassa pidä paikkaansa. Ulkomaalaisten ostamien kiinteistöjen määrä on kääntynyt laskuun. Suurin EU‐alueen ulkopuolinen kiinteistöjen ostajaryhmä on venäläiset, ja heidän osaltaan kiinteistökaupoissa nähtiin huippuvuosi vuonna 2008, kun kauppoja tehtiin yhteensä 780 kappaletta. Sittemmin määrä on puolittunut, ja tasaantunut noin 400 kaupan vuositasolle. Kaikkiaan ulkomaalaisten kiinteistökaupat ja kiinteistönomistus on vähäistä. Ulkomaalaisten kiinteistönostajien ansiosta kiinteistökauppa ja muutoinkin taloudellinen toiminta kyseisellä alueella on vilkastunut. Julkisuudessa ulkomaalaisten kiinteistönomistukseen liittyen on nostettu useita ongelmia, mutta puoluehallitus katsoo hyötyjä olevan huomattavasti haittoja enemmän. Negatiiviset kannanotot perustuvat suurelta osin usein olettamiin ja yksittäistapauksiin. Oikeusministeriön mukaan tilanne on sellainen, että ulkomaalaisten kiinteistönomistajien tavoitettavuudessa on paikoin ollut ongelmia. Kiinteistösidonnaiset maksut on kuitenkin pääsääntöisesti hoidettu asianmukaisesti, ja kiinteistöverojäämä on vuosina 2006‐2010 ollut nousussa. Puolustusvoimien mukaan ulkomaalaisten lisääntyneellä maanomistuksella ei ole vaikutusta maanpuolustuksellisiin tai strategisiin intresseihin. Olennaista on, että emme rajoita investointien tekemistä Suomeen. Kaikki pääoma, joka lisää alueellista hyvinvointia ja tukee yrittäjyyttä ympäri Suomea, on tässä taloudellisessa tilanteessa tervetullutta. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 190 Helsingin Edistyskokoomus ry: Kyberturvallisuudessa varottava ylilyöntejä Olemme hyvää tahtia siirtyneet maailmaan, jossa yhä useampi asia toimii bittien varassa. Digitaalisen maailman turvallisuuden – kyberturvallisuuden – merkitys kasvaa. Puolustusministeriön turvallisuuskomitea hyväksyi kansallisen kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelman 11.3.2014. Toimeenpano-ohjelman tarkoituksena on vauhdittaa kyberturvallisuusstrategian toteuttamista esittämällä konkreettisia kyberturvallisuutta parantavia toimenpiteitä. Kyberturvallisuudella pyritään siihen, että kansalaiset, yritykset ja viranomaiset voivat luottaa kybertoimintaympäristöön eli verkkoon, digitaalisiin 272 palveluihin jne. Toimeenpano-ohjelmassa on yhteensä 74 toimenpidettä kyberturvallisuuden parantamiseksi, ne on koottu hallinnonalojen ja huoltovarmuusorganisaation esityksistä. Kyberturvallisuuden nimissä on kuitenkin varottava ylilyöntejä. Vuonna 2013 kesäkuussa yhdysvaltalaisen Edward Snowdenin tekemät vuodot paljastivat, että laajamittaista yksittäisiin henkilöihin ja erilaisiin tahoihin kohdistuvaa vakoilua tapahtuu todella paljon. Myöhemmin Suomessakin paljastui ensimmäinen todella laaja, tietoverkkojen kautta toteutettu valtiollinen vakoilutapaus. Vakoilu koskettaa meitä kaikkia. Kokoomuslaisiin arvoihin kuuluvat vahvasti yksilön sananvapaus ja yksityisyys, nämä eivät saa olla uhattuna kyberturvallisuuden nimissä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on eri tapauksissa antanut päätöksen, että perusoikeuksien syvintä ydintä ei saa loukata. Suurin uhkakuva työn alla olevissa lakimuutoksissa on, että niillä pilataan Suomen maine yksityisyyttä kunnioittavana maana eikä muutoksista saada mitään konkreettista hyötyä. Uhkakuvat kyberturvallisuuden ylilyönneistä koskevat niin yksilöitä kuin yrityksiä ja organisaatioita. Suomen perustuslaissa on turvattu oikeus luottamukselliseen viestintään. Tätä perusoikeutta saa rajoittaa lähtökohtaisesti vain tuomioistuimen luvalla tarkkarajaisesti, jos se on välttämätöntä tietyn vakavan ja konkreettisen rikosepäilyn selvittämiseksi. Kyberturvallisuuteen liittyvä valvonta ja tietojen keruu on siis hyväksyttyä tilanteissa, joissa viranomaisilla on epäily vakavasta rikoksesta ja sen selvittäminen vaatii henkilön tai tahon verkkoliikenteen vakoilua. Monet valtiolliset vakoilujärjestelmät ovat kuitenkin ottaneet jättiharppauksen tästä, käytännössä kaikkea rajoja ylittävää verkkoliikennettä, tekstiviestejä, puheluita valvotaan ja dataa kerätään talteen vuosikausiksi. Vakoilua tehdään ihmisiä kohtaan joiden tiedetään olevan syyttömiä. Suomen kyberturvallisuusstrategian toimeenpano-ohjelman mukaisesti laadittavassa verkkotiedustelulaissa otettaisiin selkeitä askelia samaan suuntaan, viranomainen saisi tarkkailla kaikkea tietoliikennettä ilman, että sillä on rikosepäilyä. Käytetään esimerkkinä kirjevertausta. Jos paperipohjaisen viestinnän aikana Neuvostoliitossa tai DDR:ssä luettiin valtion turvallisuuden nimissä yksityisten ihmisten kirjeitä valtion hämärissä virastoissa, miten reagoivat länsimaiset oikeusvaltiot tähän? Miten pitäisi länsimaisen oikeusvaltion toimia tilanteessa, jossa viestintä tapahtuu kirjeiden sijaan bitteinä ja jotkin yhteiskunnan instanssit vaativat mahdollisuutta viestinnän havainnointiin ja torjuntaan? Kyberturvallisuudesta on tulossa yksi keskeinen kilpailutekijä globaalien yritysten miettiessä minne keskittävät toimintojaan. Lähivuosina saattaa tapahtua jopa käänteinen Kiina-ilmiö, sillä Kiinaa ei pidetä riittävän kyberturvallisena liiketoimintaympäristönä. Suomesta voi tulla houkutteleva sijoituspaikka, jos kyberturvallisuutemme on ja pysyy kunnossa. Jos viranomaisille annettaisiin oikeus verkkotiedusteluun, vähentäisi se investointeja Suomeen. Näin ennustaa Elinkeinoelämän keskusliitto. Tietoturvan tulee olla asianmukaisesti hoidettu niin, että yritysten ei tarvitse pelätä tietojensa vuotamista viranomaisille tai muille ulkopuolisille. Kansainvälisissä yrityksissä tiedetään hyvin kuinka helposti tiedot voivat pahimmassa tapauksessa levitä viranomaisilta kilpaileville yrityksille. Suomella on vielä maine vakoiluvapaana valtiona. Se voisi olla maamme arvokkain markkinointivaltti kilpailtaessa globaaleista verkkopalvelumarkkinoista. 273 Hyväksyttävä kyberturvatoiminta ja valtion mahdollisuudet puolustautua Valtiolla täytyy toki olla mahdollisuus aktiiviseen puolustautumiseen kyberhyökkäyksiä vastaan huoltovarmuuden ja muiden ydintoimintojen suojaamisessa. Todellisuudessa tällainen hyökkäys kohdistuu niin valtioon kuin palveluja tuottaviin yrityksiin. Valtio ei yksin voi suojautua uhkia vastaan vaan puolustautumisessa tarvitaan yhteistyötä kaikkien verkkotoimijoiden kanssa. Kyberpuolustustoimintaa suunniteltaessa tulisi ymmärtää, että tämä yhteistyö vaatii pääsääntöisesti kaikille toimijoille samanlaisia oikeuksia ja läpinäkyvyyttä. Valtion suorittama verkkotiedustelu asettaisi verkkotoimijat eriarvoiseen asemaan ja yhteistyö voi vaikeutua keskinäisen luottamuksen heiketessä. Reaktiivinen hyökkäysten havaitseminen on riskialttiimpi myös perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Proaktiviinen järjestelmien hyökkäyskestävyyden lisääminen taas keskittyy järjestelmien jatkuvaan parannukseen eikä se vaadi millekään toimijalle erivapauksia. Hyväksyttävää ja toivottavaa kyberturvatoimintaa on se, että kaikissa organisaatioissa valvotaan omiin tietojärjestelmiin tulevaa dataa. Tämä on mahdollista jo nykyisen lainsäädännön pohjalta. Esimerkkitoimenpiteinä ovat palomuurit, turvallisten ohjelmistojen hankkiminen ja organisaation päivittäisen toiminnan sisäiset tietoturvakäytännöt. Todellisuudessa hyökkäyksiä voidaan estää vain parantamalla tietoturvaa, ei yksityisyyttä rankasti rikkovalla kaikenkattavalla urkinnalla. Kyberturvatoiminnassa on myös muita toimia kuin tekniset toimenpiteet. Kyberturvallisuus lähtee käyttäjistä itsestään ja tässä koulutuksella on olennainen rooli. Kyberympäristön tulee olla sellainen, missä käyttäjä voi ymmärtää tekojensa seuraukset ja löytää tapoja parantaa omaa tietosuojaansa sekä toimintaansa tietojärjestelmien parissa. Edellä mainitun perusteella Helsingin Edistyskokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että - kyberturvallisuuden nimissä tehdyt verkkotiedustelulait eivät loukkaa sananvapautta eivätkä yksityisyyttä eivätkä romuta Suomen yhtä tärkeintä tekijää kilpailussa palvelinkeskusten ja pilvipilvipalveluiden sijaintipaikoista. - kybertuvallisuuden perusta on kaikkein verkkotoimijoiden yhteistyö, jossa kaikkien osapuolten on kunnioitettava perusoikeuksia ja läpinäkyvyyttä. Seurauksena tästä täytyy uusien kyberturvallisuustoimenpiteiden ja -lakien tarpeellisuus ja tehokkuus aina osoittaa etukäteen yhteistyössä kaikkien verkkotoimijoiden kanssa. Jos jollekin verkkotoimijalle annetaan muista toimijoista poikkeavia oikeuksia, täytyy tämän perustua todellisiin ja todistettavissa oleviin uhka- ja riskianalyyseihin. Nämä poikkeavat oikeudet eivät saa vaarantaa muiden verkkotoimijoiden toimintamahdollisuuksia. Puoluehallitus: Puoluehallitus kiittää aloitteen laatijoita ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta. Kyberturvallisuus on noussut keskeiseen rooliin myös maanpuolustuksen ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden näkökulmasta, kun yhä suurempi osa tietoliikenteestä kulkee sähköisesti. Esimerkiksi maamme tietoverkkojen lamauttaminen 274 merkitsisi nopeasti myös veden-, sähkön ja lämmönjakelun keskeytymistä. Viranomaisten yhteydenpito vaikeutuisi ja suomalaisten olisi vaikeaa saada luotettavaa tietoa tilanteesta. Tapahtumat esimerkiksi Georgiassa 2008 ja Krimillä ja Itä-Ukrainassa tänä vuonna osoittavat, että kyberhyökkäyksistä on tullut sodankäynnin ensi askel. Yhteiskunta lamautetaan kyberhyökkäysten sarjoilla ja samalla tiedotusvälineet otetaan haltuun. Seuraavassa vaiheessa maahan tuodaan vieraita joukkoja. Suomen on kyettävä torjumaan ja puolustautumaan kyberhyökkäyksiltä. Puolustuskyky edellyttää myös kykyä uskottaviin vastatoimiin. Kyberturvallisuutta rakennettaessa toimenpiteiden on kuitenkin oltava tasapainossa ja oikein mitoitettuja. Viranomaisten toiminta ja vastuu yhteiskunnan kokonaisturvallisuudesta eivät saa kohtuuttomasti loukata sananvapautta tai yksityisyyttä. Puoluehallitus pitää pääministeri Kataisen hallituksen päätöstä Suomesta Saksaan kulkevan tietoliikennekaapelin rakentamisesta merkittävänä kyberturvallisuutta lisäävänä seikkana. Aiemmin kaikki tietoliikenne on kulkenut Ruotsin kautta. Ruotsin lainsäädännön mukaan tietoliikenteen seuraaminen aloitteen laatijoiden kuvaamalla tavalla on mahdollista ja se koskee myös suomalaisten viestintää. Puolustusministeriö on asettanut joulukuussa 2013 työryhmän arvioimaan kyberlainsäädännön kehittämistä. Työn tavoitteena on, että Suomen kansallinen lainsäädäntö muodostaa valtion turvallisuudesta vastaavien viranomaisten kesken riittävän vahvan kokonaisuuden kyberuhkatilanteiden ennakoimiseksi ja torjumiseksi. Työryhmä selvittää turvallisuusviranomaisten tiedonhankintaa koskevat toimintaedellytykset ja toimivaltuudet sekä niiden kehittämistarpeet erityisesti kyberuhkat huomioon ottaen. Keskeisessä asemassa tulee työssä olemaan Suomea velvoittavien ihmisoikeus- ja perusoikeusmääräyksien huomioon ottaminen. Huomiota tullaan kiinnittämään myös yksilön oikeusturvaan sekä tehokkaisiin perustuslaillisiin valvontamekanismeihin. Työryhmä jättää mietintönsä kesäkuussa. Tietoturvan parantaminen ja esimerkiksi viestien riittävä salaaminen ovat ennaltaehkäiseviä toimia, joilla kyberhyökkäyksiä voidaan ehkäistä. Puoluehallitus on yhtä mieltä aloitteen laatijoiden kanssa siitä, kyberturvallisuuden rakentaminen on tehtävä viranomaisten ja yksityisten toimijoiden saumattomassa yhteistyössä. Turvallisuusviranomaisilla on oltava kyky edistää kansallista turvallisuutta jatkossakin. Kun tietoliikenne on siirtynyt radioaalloilta verkkoon, on se otettava huomioon viranomaisten toimintaedellytyksissä. Kyse on oikean tasapainon löytämisestä. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 191 Hämeen Kokoomusopiskelijat ry: Lauri Allan Törnin sotilasarvo todettava palautetuksi – uuden tutkimuksen mukaan komentaja Sihvon päätös oli juridisesti mitätön Sotiemme yhden tunnetuimmista sankareista, kapteeni Lauri Allan Törnin upseerinarvoa on vuosikymmenten ajan vaadittu palautettavaksi. Oikeusministereille on tehty eduskuntakyselyitä asiasta useaan otteeseen. 275 Kokoomuslaisten ja Suomen kansan suuren enemmistön silmissä Törnin kunniaa ja tekoja ei ole kyseenalaistettu. Edelleen kuitenkin toimii äänekkäitäkin tahoja jotka kyseenalaistavat kapteeni Törnin arvokkaan työn isänmaamme itsenäisyyden puolesta ja Neuvostoliiton totalitarismia vastaan, vapauden ja länsimaisten arvojen puolesta. Lauri Törnin sotilasarvon viemiseen liittyen, Joensuun yliopistossa tehdyn OTT Tapanin uuden tutkimuksen tarjoaman tiedon perusteella 1940-luvun lopulla Suomessa voimassa olleen lainsäädännön mukaan Törnin sotilasarvon vieminen oli alun perinkin virheellinen hallinnollinen päätös. Komentaja Sihvon esitys Törnin nimen poistamiseksi upseeriluettelosta oli perusteltu sotilasrikoslain kohdilla, mutta Törnin tuomio, josta presidentti Paasikivi hänet myöhemmin armahti, oli annettu vain rikoslain perusteella. Törnin sotilasarvo oli juridisesti palautunut jo armahduksen yhteydessä. Kapteeni Lauri Törnin alias majuri Larry Thornen poismenosta on vuosikymmeniä aikaa. Törnin henkilön merkittävyyden vuoksi epäoikeudenmukaisesta 1940-luvun päätöksestä, väärin perustein viedystä sotilasarvosta käydään edelleen keskustelua, kirjoitetaan adresseja ja tehdään oikeustieteellistä tutkimusta. Osasto Lauri Törnin Perinnekilta on ollut hyvin aktiivinen asiassa, etenkin Osasto Lauri Törnin 70vuotisjuhlavuonna. Suomessa on kokoomustaustainen, sotiemme sankarien ja menneiden polvien uhrauksia arvostava Tasavallan presidentti. On aika arvokkaalla tavalla viedä keskustelu Lauri Törnin sotilasarvon viemisestä päätökseen toteamalla valtiovallan toimesta edesmenneen Törnin olevan osa suomalaista upseerikuntaa ja hallinnollisen päätöksen, jolla hänen sotilasarvonsa vietiin, olleen juridisesti mitätön. Edellä mainitun perusteella Hämeen Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa kokoomuksen puoluehallituksen sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että valtiovallan taholta vihdoin todetaan Suomen sotien yhden suurimmista sankareista, Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin upseerinarvon vienyt hallinnollinen päätös mitättömäksi. Puoluehallitus: Puoluekokousaloite ja sen päämäärä, Lauri Allan Törnin sotilasarvon palauttaminen, ovat tärkeitä. Lauri Allan Törni johti jatkosodassa erikoistehtäviä varten perustettua jääkärikomppaniaa. Sotilaallisista ansioistaan Törni palkittiin mm. nimityksellä Mannerheim-ristin ritariksi ja ylennyksellä kapteeniksi. Suomen irtauduttua sodasta Törni siirtyi Saksan asevoimien erikoistehtäviin. Välirauhansopimuksen solmimisen jälkeen Suomi joutui sotaan Saksaa vastaan ja sotilaallinen palvelu Saksan asevoimissa johti siihen, että Törni tuomittiin Suomessa maanpetoksesta 21.5.1947 vapausrangaistukseen ja menettämään kansalaisluottamuksensa määräajaksi. Silloisen rikoslain mukaan kansalaisluottamuksen menettäminen merkitsi myös sotilasarvon menettämistä. Presidentti J. K. Paasikivi armahti Törnin vapausrangaistuksen suorittamisesta ja palautti kansalaisluottamuksen jo joulukuussa 1948. Sotilasarvon palauttamista olisi tullut anoa erikseen ja tällaista anomusta Törni ei ilmeisesti tehnyt. Myöhemmin Törni värväytyi Yhdysvaltain asevoimien palvelukseen, jossa hänet aikanaan ylennettiin majuriksi. Törni katosi miehistöineen tiedustelulennolla Vietnamissa vuonna 1965. Hänen ruumiinsa löydettiin 1999. Hänet haudattiin sotilaallisin huomionosoituksin 26.6.2003 Arlingtonin (Virginia, USA) sotilashautausmaahan. 276 Lauri Allan Törni menetti suomalaisen sotilasarvonsa rikosoikeudellisena seuraamuksena rikostuomion yhteydessä. Tasavallan presidentti voi perustuslain 105 §:n nojalla yksittäisessä tapauksessa armahtaa tuomioistuimen määräämästä rangaistuksesta tai muusta rikosoikeudellisesta seuraamuksesta joko kokonaan tai osittain. Sotilasarvon menettämisen katsotaan kuuluvan armahdusmahdollisuuden piiriin. Lähtökohtana armahdusinstituutiossa kuitenkin on, että armahdus voi koskea vain elossa olevaa henkilöä. Puoluehallitus toteaa tässä yhteydessä, että asiaa on käsitelty sekä puoluekokouksessa 2010 että 2012. Tuolloin puoluehallituksen laatima vastaus on hyväksytty aloitteen johdosta riittäväksi selvitykseksi, mm. siksi, ettei armahdusoikeuden vakiintuneesti voida katsoa koskevan kuollutta henkilöä. Erikseen on lisäksi todettava, etteivät Kokoomuksen eduskuntaryhmä, ministeriryhmä, eduskunta tai valtioneuvosto voi puuttua Tasavallan presidentille kuuluvan armahdusoikeuden käyttöön. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous katsoisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Ottaen kuitenkin huomioon asian tärkeyden, erityisesti aloitteentekijöille, mutta painottaen, ettei asian ratkaiseminen ole yksinkertaista, vaan edellyttänee todennäköisesti erillislainsäädäntöä, puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen johdosta seuraavan ponnen: hyväksyessään tämän ponnen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää selvittämään käytettävissä olevat keinot palauttaa Suomen sotien yhden suurimmista sankareista, Mannerheim-ristin ritarin Lauri Allan Törnin upseerinarvon ja ryhtymään tämän selvityksen johdosta tarvittaviin toimenpiteisiin. Aloite nro 192 Oulun Kokoomusopiskelijat ry: Kutsuntatilaisuudesta kaksipäiväinen keskeyttämisten ja syrjäytymisen vähentämiseksi Varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen suorittavien määrä on pienentynyt viime vuosikymmeninä ja nykyisin palveluksesta vapautetaan yli viidennes ikäluokasta. Palveluksesta vapautetaan enimmäkseen terveydellisin syin. Tutkimukset osoittavat, että palveluksesta vapautuksen saaneilla ja palveluksen keskeyttäneillä on kohonnut riski syrjäytyä. Oulun kokoomusopiskelijat ry haluaakin pidentää kutsuntojen kestoa kaksipäiväiseksi keskeyttämisten vähentämiseksi ja nuorten miesten syrjäytymisen vähentämiseksi. Kutsuntojen pidentäminen mahdollistaisi kutsuntatilaisuuteen osallistuville perusteellisemman selvityksen ase- ja siviilipalveluksen kulusta. Kattavammat kunto- ja terveystestit sekä jokaisen kutsuntatilaisuuteen osallistuvan yksilöllinen kohtaaminen ehkäisisi väärien mielikuvien syntymistä, vähentäisi palveluksen keskeyttämisiä ja nostaisi palvelukseen astuvien laatua. Asevelvollisille pystyttäisiin antamaan myös nykyistä yksilöllisempiä ohjeita kuntoiluun ennen varusmiespalveluksen alkua, jolloin varusmiesten tuki- ja liikuntaelimistö kestäisi paremmin palveluksesta aiheutuvan rasituksen. Koko ikäluokan perustavanlaatuisella kohtaamisella olisi arvonsa myös esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisyssä. Tällä hetkellä tätä toteutetaankin osassa kuntia mm. “Time Out! Aikalisä! Elämä raiteilleen” – mallin avulla. Kutsuntatilaisuudessa tapahtuvat kohtaamiset jäävät kuitenkin monesti liian lyhyiksi, jotta saataisiin tunnistettua useampi syrjäytymisvaarassa oleva ja otettua heistä koppi ennen vakavampien ongelmien syntymistä. Pidemmästä kutsuntatilaisuudesta voidaan myös kerätä kattavampia 277 tutkimustuloksia kunkin ikäluokan fyysisistä ja psyykkisistä valmiuksista ennen jatko-opintojen ja työelämään siirtymistä. Edellä mainitun perusteella Oulun Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että kutsuntatilaisuuden kestoa pidennetään kaksipäiväiseksi. Puoluehallitus: Puoluehallitus kiittää aloitteen laatijoita tärkeän aiheen esille nostamisesta. Nuorten syrjäytymisen torjunta vaatii tehokkaiden toimintamallien kehittämistä ja nuorten aitoa kohtaamista. Avainasemassa on nuorten ohjaaminen koulutukseen, harjoitteluun tai työhön. Myös oman yrityksen perustaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Kutsunnat koskevat miespuolisia Suomen kansalaisia, jotka kyseisenä vuonna täyttävät 18 vuotta. Lisäksi kutsuntoihin osallistuvat ne, jotka on määrätty sen vuoden kutsunnoissa uudelleen tarkastettavaksi sekä alle 30-vuotiaat, jotka ovat jääneet edellisiin kutsuntoihin saapumatta ja joita ei ole erikseen tarkastettu. Näin ollen kutsunnat eivät toistaiseksi tavoita koko ikäluokkaa, vaan ainoastaan ikäluokan miehet. Kutsuntojen toteuttamisesta vastaavat aluetoimistot, jotka hoitavat asevelvollisten asioita. Kutsunnoissa määritetään ensisijaisesti asevelvollisen palveluskelpoisuus ja sen perusteella päätetään palveluksesta. Kutsunnoissa annetaan tietoja ja ohjausta asepalveluksesta, tarkistetaan henkilötiedot ja terveydentila sekä tehdään asevelvollista koskevia päätöksiä palveluskelpoisuudesta, palveluksen aloitusajasta ja – paikasta sekä palveluksesta vapauttamista koskevista asioista. Sen sijaan kutsuntatilaisuudessa ei päätetä palvelusajan pituutta, aselajia tai koulutushaaraa. Näistä päätetään vasta joukko-osastoissa palveluksen aloittamisen jälkeen. Kutsuntojen järjestämisestä vastaa puolustusvoimat. Puoluehallituksen mielestä kutsuntojen tehtävän laajentaminen syrjäytymisen ehkäisyn näkökulmasta on ongelmallinen, sillä puolet ikäluokasta rajautuu automaattisesti järjestelmän ulkopuolelle. Kutsuntojen muuttamisen sijaan tärkeämpää olisi kehittää pääministeri Kataisen hallituksen käynnistämää nuorisotakuuta ja muita tapoja syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tavoittamiseksi. Kuntien sosiaalityöntekijät tulisi myös velvoittaa tapaamaan henkilökohtaisesti esimerkiksi toimeentulotukea hakevat nuoret ja ohjaamaan heidät työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikkaan. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hylkäisi aloitteen. Aloite nro 193 Kanta-Espoon Kokoomus ry: Kotiuttamisraha on palautettava kotiutuville varusmiehille ja siviilipalveluksen suorittaneille kansalaisille Vuonna 2013 voimaan astunut palvelusajan lyhennys on heikentänyt varusmiesten taloudellista asemaa entisestään, kun nykyisessä asevelvollisuusjärjestelmässä palvelustaan suorittavat kotiutuvat pääosin kuukauden viimeisen kolmanneksen aikana. Kelan sotilasavustus korvaa varusmiehen vuokran ainoastaan sen kuun loppuun, jona varusmies tai siviilipalvelusmies päättää palveluksensa. Kotiutuvalla asevelvollisella 278 on siis usein kohtuuttoman vähän aikaa hankkia siviilielämässä vaadittava toimeentulo heti kotiutumisen jälkeen. Kotiuttamisrahaa on maksettu varusmiehille jo aiemmin aina vuoteen 1993 saakka, jolloin se päätettiin säästökeinona lakkauttaa. Heikoissa sosiaalistaloudellisissa asemissa olevia varusmiehiä ohjataan kotiutumisen jälkeen kunnan sosiaalitoimeen, josta heillä on mahdollisuus nostaa toimeentulotukea. Toimeentulotuen myöntäminen lisää kuntien talousrasitetta, joten kotiutusrahan palauttaminen toisi kuntasektorille suoria säästöjä. Kotiuttamisrahan sosiaaliturvamaisen luonteen vuoksi se voitaisiin maksattaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Kotiuttamisrahalla on myös epäsuoria vaikutuksia yhteiskuntaan, sillä kun nuori ohjataan ensimmäistä kertaa toimeentulotuen piiriin, on nuoren kynnys seuraavalla kerralla jättäytyä tuen varaan huomattavasti matalampi. Näin ollen kotiuttamisrahalla voitaisiin osaltaan estää myös nuorten syrjäytymistä. Lisäksi jokainen voi miettiä, minkä viestin valtio haluaa välittää isänmaata kohtaan velvollisuutensa suorittaneelle nuorelle. Mitä kertoo arvostuksesta se, kun ensimmäisenä tekonaan kotiutumisen jälkeen nuori reserviläinen joutuu kävelemään joukko-osastostaan lunastettu baretti kourassa anomaan avustuksia? Edellä mainitun perusteella Kanta-Espoon Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että kotiuttamisraha palautetaan kotiutuville varusmiehille ja siviilipalveluksen suorittaneille kansalaisille. Puoluehallitus: Asevelvollisille maksettiin valtion varoista kotiuttamisrahaa aina vuoteen 1993 saakka, jolloin se poistettiin osana valtion lama-ajan säästötoimenpiteitä. Kotiuttamisrahan tavoitteena oli helpottaa kotiutuvan henkilön siirtymistä opiskeluun tai työelämään. Puoluehallituksen mielestä asevelvollisten taloudellis-sosiaaliseen asemaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Päivärahoja on korotettu vuosina 2009 ja 2011 ja varusmiesten kotimatkat muutettiin vuonna 2013 maksuttomiksi. Tilanne ei ole silti toivottavalla tasolla. Puoluehallitus muistuttaa tiukasta taloustilanteesta. Valtiontalouden tasapainottamisen ja kestävyysvajeen purkamisen näkökulmasta uusista, pysyvistä menolisäyksistä tulisi pidättäytyä. Siitäkin huolimatta puoluehallitus yhtyy aloitteen tekijöiden kantaan ja kannattaa kotiuttamisrahan palauttamista. Kotiuttamisrahan palauttaminen olisi konkreettinen ja kokonaiskustannuksiltaan varsin edullinen tapa parantaa asevelvollisten ja siviilipalveluksen suorittaneiden taloudellis-sosiaalista asemaa. Rahan palauttaminen olisi myös selvä signaali asevelvollisille siitä, että valtio arvostaa nuorten panosta kansalaisvelvollisuutensa suorittamisessa. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. Aloite nro 194 279 Brysselin Kansallisseura ry: Ei EU-vastaisuudelle Kokoomuksen tulee antaa julkinen vaalilupaus siitä, että se ei mene mukaan EU-vastaiseen hallitukseen. EU-vastaisen toiminnan ja puolueen määritelmä on se, että se ajaa eroa EU:sta tai eurosta. Kokoomuksessa keskeisiä näkemyksiä ovat viime vuosina olleet: 1) Meidän on osallistuttava meitä itseämme koskevaan päätöksentekoon, vieläpä siellä missä päätökset tehdään; 2) Sisämarkkinat ovat hyvä asia ja niiden olemassaolo edellyttää instituutioita, jotka pitävät huolen siitä, että kaikki noudattavat samoja sääntöjä; 3) Pienen maan etu on kuulua niihin olemassaoleviin kansainvälisiin yhteisöihin, jotka parantavat sen turvallisuutta monipuolisesti; 4) Se, että Suomi kuuluu vahvaan EU:hun lisää pienen Suomen vaikutusmahdollisuuksia kansainvälisesti. Lisäksi heikossa EU:ssa isot jäsenvaltiot sanelevat ehdot; 5) EU-jäsenyyden säilyttäminen nykyisellään tulee Suomelle merkittävästi halvemmaksi kuin esim. Norjan malli (Norja maksaa enemmän vuosittain kuin esim. Iso-Britannia per asukas pääsystä EU:n sisämarkkinoille - samaan aikaa Norja ei pääse vaikuttamaan päätöksiin sisämarkkinoiden toimimisesta); 6) Asemamme Venäjän naapurissa edellyttää kuulumista läntisen Euroopan yhteisöön. Jokaisen Kokoomusta äänestävän kansalaisen tulee voida luottaa varauksetta siihen, että tästä periaatekokonaisuudesta ei hallitusta muodostettaessa Kokoomuksen taholta luovuta. Edellä mainitun perusteella Brysselin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskuntaryhmää toimimaan siten, ettei kokoomus mene mukaan EU-vastaiseen hallitukseen ja kunnioittaa kaikessa toiminnassaan yllä mainittuja periaatteita. Puoluehallitus: Kokoomus on vahvasti kansainvälisyyden ja markkinatalouden puolesta puhuva puolue. Kyse on arvovalinnasta, mutta myös käytännöllisestä Suomen ja suomalaisten etuun perustuvasta linjasta. Kokoomus katsoo, että aktiivinen toiminta Euroopan unionissa sekä talous- ja rahaliitossa ovat Suomen edun mukaisia valintoja. Kokoomus näkee sekä Euroopan unionissa että talous- ja rahaliitossa paljon parantamisen varaan. Suhtaudumme kriittisesti EU:n ongelmiin, mutta etsimme niihin ratkaisuja yhdessä kumppanimaiden kanssa. Haluamme rakentaa parempaa Eurooppaa, joka vahvistaa Suomen taloutta ja turvallisuutta sekä lisää kansalaisten henkilökohtaisia vapauksia. Ero Euroopan unionista toimisi isänmaan etuja vastaan. Siksi Kokoomus ei voi olla mukana hallituksessa, joka ajaisi eroamista. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous hyväksyisi aloitteen. 280 Aloite nro 195 Helsingin Kansallisseura ry: Suomen vienninedistämis- ja kehitysyhteistyörahoituksen pullonkaulat korjattava Yritystemme kansainvälistä liiketoimintaa tukevissa rahoitusinstrumenteissa on tällä hetkellä pahoja pullonkauloja, jotka pitää korjata vientimme elvyttämiseksi. Tällä hetkellä Suomi tukee yrityksiään huomattavasti heikommin kuin kilpailijamaamme. Tämä on johtanut suomalaisyritysten huomattavasti vaikeampaan kilpailuasemaan kansainvälisillä markkinoilla. Rahoitusinstrumentit sekä niiden viranomaiskäsittelyssä noudatettavat kriteerit on siksi saatettava pikaisesti vähintään samalle tasolle kuin muissa OECD-maissa sekä vienninedistämis- että kehitysyhteistyörahoituksen osalta. Tällä hetkellä Suomi tulkitsee OECD- ja EU-säädöksiä kaikista kilpailijamaista tiukimmin ja osin jopa yli lakien vaatimusten. Useassa Suomen verrokkimaassa on käytössä tukia, joiden avulla yritysten on mahdollista selvittää tarjoamansa toimivuutta ja taloudellisuutta sekä tehdä vientihankkeiden esi- ja toteutettavuus-selvityksiä ja pilotointeja. Kilpailijamaamme myös myöntävät kumppanimaiden hankintoihin oman maansa toimituksiin sidottua korkotukea. Vastaavat rahoitusmahdollisuudet puuttuvat suomalaisyrityksiltä. Kilpailijamaamme tarjoavat näitä tukia sekä vienninedistämis- että kehitysyhteistyörahoituksen muodossa ja sekä suorina että epäsuorina kanavina. Suomalaisyritykset voivat tällä hetkellä saada vienninedistämisrahoitusta vain markkinointiin ja vastaaviin alustaviin toimenpiteisiin. Tukien saatavuus loppuu kohdassa, jossa niitä eniten tarvittaisiin, eli hankkeiden neuvottelu- ja käynnistysvaiheissa. Perusteluksi on esitetty EU:n kilpailua vääristävän tuen kieltoa. Kilpailijamaamme eivät kuitenkaan noudata kyseessä olevaa kieltoa Suomen tavoin. Lisäksi useat EU-maat eivät katso kiellon koskevan lainkaan pk-yrityksiä, jotka eivät voi kokonsa takia vääristää EU-maiden keskinäistä kilpailua. Rahoituksen pitää Suomessakin voida kohdentua vientihankkeita koskeviin neuvottelu- ja selvitysvaiheisiin sekä hankintojen korkotukeen ja tukea pitää voida saada yrityksen koosta riippumatta. Kehitysyhteistyö-rahoitukseen kuuluva korkotuki oli Suomessakin käytössä vielä vuoteen 2013 asti, ja sitä koskeva laki on edelleen voimassa ja mahdollistaa siten instrumentin uudelleen käyttöön oton. Hyvä suomalainen osaaminen ja yritystemme kansainvälisesti vertaillen vastuullinen toiminta tukevat kumppanimaidemme kehitystä taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävään suuntaan sekä auttavat saavuttamaan kehitysyhteistyötavoitteiden tulokset. Siksi yritystemme mahdollisuuksia toimia kehitysyhteistyöhankkeissa tulee tukea jatkamalla kahdenvälistä hankeyhteistyötä riittävällä painolla budjettituen ja kansainvälisten organisaatioiden rahoituksen lisäksi, sekä huolehtimalla suomalaisosaamisen käytöstä hankkeissa mahdollisuuksien mukaan. Kehitysyhteistyöstä saadut referenssit ovat yrityksille keskeisen tärkeitä siirryttäessä kaupalliseen yhteistyöhön ja avoimeen kansainväliseen kilpailuun. Edellä mainitun perusteella Helsingin Kansallisseura ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää ryhtymään toimenpiteisiin suomalaisten yritysten kansainvälistä liiketoimintaa tukevien instrumenttien sekä niiden 281 viranomaiskäsittelyssä noudatettavien kriteerien saattamiseksi samalle tasolle kuin ne ovat muissa OECDmaissa sekä vienninedistämis- että kehitysyhteistyörahoituksen osalta. Puoluehallitus: Kehitysrahoitukseen liittyvän korkotukiluottoinstrumentin lopettamisesta päätettiin Suomen kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa vuonna 2012. Kokoomus edellytti tässä yhteydessä, että instrumenttia korvaamaan kehitetään yhdessä yksityisen sektorin kanssa korvaavia yhteistyömuotoja. Suomen elinkeinoelämän kansainvälistyminen voi edistää myös kehityspoliittisia päämääriä. Ulkoasiainministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja Tekes ovat valmistelleet yhdessä elinkeinoelämän kanssa keinoja edistää kehitysmaihin suuntautuvaa innovaatio- ja liiketoimintaa kehitysyhteistyörahoituksen kautta. Tavoite on saada erillinen kehitysinnovaatio-ohjelma ja -rahasto valmiiksi vuoden 2014 kuluessa niin, että ne voisivat aloittaa toimintansa 2015. EU-määritelmien pohjalta myös Finpron kautta saatavat kansainvälistymisavustukset ovat uudistumassa kuluvan vuoden aikana. Niin sanottu yleispalvelu aiotaan jatkossa toteuttaa lähes maksuttomasti palvelemaan suomalaista yrityskenttää, erityisesti pk-yrityksiä. Usein tämä palvelu pitää sisällään alkuvaiheen palvelut kansainvälistymiseen. Sen sijaan syvemmällä menevät maakohtaiset analyysi- ja konsulttipalvelut aiotaan tulevaisuudessa kilpailuttaa vapaasti eri yritysten välillä. Pk-yritysten avuksi valtio on puolestaan sopinut erillisen 10 miljoonan euron vuosittaisen tukirahoituksen käyttämisestä. Päätös tehtiin kevään 2014 kehysriihen yhteydessä. Kokoomus aikoo myös tulevaisuudessa huolehtia, että kansainvälistymiseen käytettävät palvelut sekä niihin saatavat tuet ovat riittävän kannustavalla tasolla. Suomen tulee elinkeinoelämän suuressa murroksessa tehdä kaikkensa yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi. Yksi esimerkki toimintaympäristön kehittämisestä on yritysten kansainvälistymisen tukeminen. Toimintaympäristöä on kuitenkin kehitettävä niin kansallisten kuin kansainvälistenkin normien ja lakien mukaisesti. Suomen tulee vaikuttaa esimerkiksi EU-tasolla järkevään sääntelyyn sekä poistaa turhaa säädösviidakkoa. Myös ylimääräisen kansallisen byrokratian lisäämistä on vältettävä. Toisaalta sovittuja ja määriteltyjä lakeja on noudatettava. Muiden maiden toiminta perustuu usein mielikuviin, eikä faktoihin – kansainvälisten säädösten toteutumista valvotaan esimerkiksi valtiontukien osalta koko EU:n tasolla. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. Aloite nro 196 Hämeen Kokoomusopiskelijat ry: Ottawan sopimukseen liittyminen arvioitava uudelleen Entisen presidentin, Tarja Halosen, aloitteesta Suomi päätti liittyä Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen. Kuitenkaan esimerkiksi suuri lähinaapuri Venäjä ei sopimukseen ole liittynyt tai liittymässä. Taloudellisesti haastavina aikoina korvaavaa järjestelmää ei aikaisemmista suunnitelmista huolimatta ole kehitetty. 282 Geopoliittisesti selvästi muuttuneessa, Georgian sodan ja Ukrainan kriisin alkamisen jälkeisessä tilanteessa on selvää, ettei vanhanaikainen voimapolitiikka ole kadonnut kaikkien maiden menettelytavoista. Jalkaväkimiinat ovat tehokas ja edullinen, puhtaasti puolustuksellinen asejärjestelmä. Koska Suomen puolustus perustuu tavoitteeseen puolustaa uskottavasti koko maata, on nykyisessä tilanteessa perusteltua arvioida uudelleen Ottawan sopimukseen liittymistä ja peruttava päätös. Jos maan etu vaatii valtiollisen päätöksen tarkistamista, on päätöstä syytä tarkistaa. Edellä mainitun perusteella Hämeen Kokoomusopiskelijat ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että muuttuneessa tilanteessa Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen arvioidaan uudelleen ja perutaan. Aloite nro 197 Järvenpään Kokoomus ry: Ottawan sopimuksen irtisanominen Eduskunta päätti 25. marraskuuta 2011, että Suomi liittyy Ottawan sopimukseen, joka kieltää jalkaväkimiinat. Asiaa koskeva lainsäädäntö astui voimaan 1. heinäkuuta 2012. Jalkaväkimiinojen myötä menetetyn suorituskyvyn korvaamisen vaihtoehtoisilla menetelmillä on arvioitu tulevan jalkaväkimiinoihin perustuvaa ratkaisua selvästi kalliimmaksi. Jalkaväkimiinojen psykologista vaikutusta ei voida korvata millään vaihtoehtoisella järjestelmällä. Ottawan sopimukseen liittyminen oli paitsi puolustuskykyä heikentävä ja kallis virhe, myös vastoin Kokoomuksen puoluekokouksen hyväksymää linjaa. Kokoomuksen puoluekokouksessa 2004 hyväksyttiin aloite, joka velvoitti puoluehallitusta toimimaan siten, että Suomi ei liittyisi Ottawan sopimukseen. Viimeaikaiset tapahtumat kertovat karua kieltään siitä, että sotilaallinen maahantunkeutuminen ei ole tänäkään päivänä pois suljettu uhkakuva. Suomen valtion velvollisuus on huolehtia alueellisesta koskemattomuudestaan ja kansalaistensa turvallisuudesta mahdollisimman vaikuttavilla ja kustannustehokkailla menetelmillä. Ottawan sopimuksen 20. artiklan mukaan sopimuksen irtisanominen tapahtuu siten, että kansallista suvereniteettiaan harjoittava sopimuspuoli, eli sopimukseen liittynyt valtio, ilmoittaa irtisanomisesta kaikille muille sopimuspuolille, tallettajalle ja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostolle. Irtisanomiskirjassa annetaan tyhjentävä selvitys irtisanomisen syistä. Irtisanominen tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun YK:n pääsihteeri on vastaanottanut irtisanomiskirjan. Suomessa valtiosopimuksen irtisanominen tapahtuu vuoden 2012 valtiosopimusoppaan mukaan siten, että valtioneuvosto tekee asiasta ratkaisuehdotuksen tasavallan presidentille. Irtisanomiseen vaaditaan eduskunnan suostumus, koska jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen liittymisestä päättäessään eduskunta sääti myös joukon lakeja, joita sopimus käytännössä edellyttää. Esimerkiksi jalkaväkimiinojen 283 säilyttäminen rinnastettiin rangaistavuuden ja rangaistusten suhteen joukkotuhoaseiden kuten kiellettyjen kemiallisten aseiden tai bioaseiden säilyttämiseen. Käytännössä Ottawan sopimuksesta irtautuminen tapahtuisi siten, että hallitus antaisi eduskunnalle esityksen niiden lakien kumoamiseksi, jotka säädettiin samalla, kun päätettiin liittymisestä jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen. Lakien säätämisen jälkeen valtioneuvosto ehdottaisi tasavallan presidentille, että sopimus irtisanotaan. Hallitusohjelma ei tätä estä, koska Ottawan sopimuksesta ei siinä mainita sanallakaan. Edellä mainitun perusteella Järvenpään Kokoomus ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallituksen sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että eduskuntaan tuotaisiin esitys niiden lakien kumoamiseksi, jotka säädettiin hallituksen esityksestä HE 15/2011, ja että valtioneuvosto tämän jälkeen esittäisi tasavallan presidentille, että Suomi sanoisi osaltaan irti Ottawan sopimuksen, ja että meneillään oleva Suomen jalkaväkimiinojen tuhoaminen keskeytettäisiin välittömästi. Aloite nro 198 Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry: Jalkaväkimiinat säilytettävä osana Suomen puolustusta Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret vaatii Suomen irtisanoutuvan Ottawan sopimuksesta, keskeyttävän puolustusvoimien hallussa olevien jalkaväkimiinojen tuhoamisen välittömästi ja säilyttävän jalkaväkimiinat osana Suomen puolustusratkaisua. Kaakkois-Suomen Kokoomusnuorten mielestä puolustuksemme asejärjestelmää tulee kehittää monipuolisesti sen kaikilla osa-alueilla, mutta Suomen tulisi säilyttää mahdollisuus käyttää myös olosuhteisiimme hyvin soveltuvia jalkaväkimiinoja. Jalkaväkimiina on kustannustehokas ja passiivinen puolustusase, joka soveltuu erinomaisena osana Suomen valtakunnanrajan puolustamiseen. Harvaan asuttuna ja alueelliseen puolustukseen nojautuvana maana Suomella on haasteellinen tehtävä turvata maamme valtakunnanraja, minkä takia erilaisilla miinoilla on ollut merkittävä rooli puolustusjärjestelmässämme. Tässä puolustusjärjestelmässä jalkaväkimiinoilla on ollut useita tärkeitä tehtäviä, mistä varsinkin psykologinen pelotevaikutus on nykytekniikalla vaikeasti korvattavissa. Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret luottaa Suomen puolustusvoimien kykyyn käyttää jalkaväkimiinoja tarkoituksenmukaisesti ja siviiliväestölle turvallisesti. Sotilaallisen konfliktin aikana Suomen puolustusvoimat asettavat miinoja vain sellaisiin kohteisiin, joissa nämä eivät aiheuta siviileille vaaraa. Rauhan aikana taas miinat säilytetään varastoissa, kuten tälläkin hetkellä. Lisäksi suomalaisten kyky merkata ja tarvittaessa raivata miinat on kansainvälisesti arvostettua. Kaakkois-Suomen Kokoomusnuorten mielestä Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen oli virhe. Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret vaatiikin päättäjiltämme poliittista rohkeutta tunnustaa tehty virhe, irtisanoutua Ottawan sopimuksesta ja säilyttää jalkaväkimiinat osana puolustusratkaisua. 284 Edellä mainitun perusteella Kaakkois-Suomen Kokoomusnuoret ry esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää toimimaan siten, että Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta ja säilyttää jalkaväkimiinat osana puolustusratkaisua. Puoluehallitus (aloitteista nro 196-198) Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan on ehkäistävä maamme joutuminen kriisitilanteisiin ja sotilaallisten toimien kohteeksi. Uskottavan puolustuskyvyn on kehityttävä ja vastattava uusiin turvallisuushaasteisiin. Puolustusratkaisuja tehtäessä on huomioitava myös kansainvälinen roolimme ja sitoumuksemme. Pääministeri Matti Vanhasen I hallitus linjasi vuonna 2004 Suomen liittyvän Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen vuonna 2012 ja hävittävän jalkaväkimiinavarastot sopimuksen velvoitteiden mukaisesti vuoden 2016 loppuun mennessä. Kokoomus vastusti päätöstä. Jalkaväkimiinat ovat olleet Suomelle sopiva ja tehokas puolustuksellinen ase. Valitettavasti jalkaväkimiinoja on käytetty vastuuttomasti useissa maissa, mikä on johtanut arvioiden mukaan jopa 25 000 ihmisen kuolemaan tai loukkaantumiseen vuosittain 1990-luvulla. Ottawan sopimuksen hyväksymisen jälkeen miinojen uhrien määrä on olennaisesti vähentynyt. Kansainvälisten sopimusten on oltava mahdollisimman kattavia, jotta ne olisivat tehokkaita. Suomen on toimittava pitkäjänteisesti niin ulko-, turvallisuus- kuin puolustuspolitiikassaan. Tämän takia vuoden 2004 linjaus vahvistettiin pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa vuonna 2009, ja siitä tehtiin tasavallan presidentin ja hallituksen päätös joulukuussa 2009. Eduskunta päätti Suomen liittymisestä sopimukseen marraskuussa 2011. Ratkaisu todettiin myös vuoden 2012 turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Jalkaväkimiinojen suorituskyvyn korvaaminen etenee suunnitellusti. Korvaavat suorituskyvyt tukevat hyvin maavoimien taistelutapaa. Korvaavat hankinnat käynnistyivät vuonna 2009 ja ne päättyvät suunnitelman mukaisesti vuonna 2016. Poistuvista suorituskyvyistä kriittisimmät on jo korvattu (panssarimiinan modernisointi ja kotimaiset viuhkapanokset). Valmistelussa ovat maalinpaikannus-, lennokki- ja aluevalvontajärjestelmien hankinnat. Näiden lisäksi korvaamisohjelmaan sisältyy raskas raketinheitinjärjestelmä. Korvaavien järjestelmien hankintakustannus on yhteensä noin 300 miljoonaa euroa, josta 200 miljoonaa euroa kattaa puolustusvoimien tarkoitukseen saama lisärahoitus. Suomen jalkaväkimiinoista pääosa on tuhottu, ja työ saatetaan päätökseen 2015 kuluessa. Suomessa ei ole valmistettu jalkaväkimiinoja vuoden 1981 jälkeen, eikä niiden massamaiseen tuotantoon kykenevää tuotantokapasiteettia ole enää maassa. Tosin monimutkaisempiin panssarimiinoihin liittyvää tuotantoa ja osaamista löytyy Suomesta. Miinojen kansainvälinen kauppa on tyrehtynyt Ottawan sopimuksen astuttua voimaan. 285 Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteiden johdosta. Aloite nro 199 Joensuun Kokoomusnuoret ry: Viisumivapaus venäläisille matkailijoille Venäläismatkailijoiden määrä Suomessa on kasvanut tasaisesti viimeisen 10 vuoden aikana. Samassa suhteessa on kasvanut rahamäärä (1.3 miljardia euroa, vuonna 2013) ,joka on erityisen tärkeä Itä-Suomen ja raja-alueiden yrityksille sekä matkailun kehittämiselle. Vaurastuva venäläinen keskiluokka on entistä innokkaampi kuluttamaan varojaan laadukkaisiin länsimaalaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Venäläiset arvostavat Suomessa turvallisuutta, rauhallisuutta, puhdasta luontoa sekä elintarvikkeiden laatua. Viisumivapaus ei käytännössä tarkoittaisi vapaata liikkuvuutta ilman rajatarkastuksia, vaan helpottaisi venäläismatkailijoiden saapumista Suomeen ilman monimutkaista viisuminhankinta prosessia. Vuonna 2013 venäläismatkailijoita vieraili Suomessa n. 13 miljoonaa. Sisäministeriö arvioi, että viisumivapauden toteutuessa matkustajamäärät kolminkertaistuisivat. On sanomattakin selvää, että viisumivapauden positiivisten vaikutusten lisäksi lieveilmiöt yleistyisivät mahdollisen rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton muodossa. Ennen mahdollista viisumivapautta, on tärkeää, että Suomi edistää kaikissa pyrkimyksissään EU:n Smart Borders- järjestelmän käyttöönottoa. EU Smart Borders- järjestelmä on biometriikkaan perustuva rajanylitystietojärjestelmä (entry-exit). Tämä järjestelmä mahdollistaa matkailijoiden liikkumisen tarkkailua ja näin voidaan ehkäistä mm. laitonta maahanmuuttoa, sekä tarvittaessa puuttua helpommin muuhun rikollisuuteen. Viisumivapauden myötä on myös tehtävä merkittäviä investointeja rajanylitys paikoille, sekä lisättävä määrärahoja tullille, rajavartiolaitokselle ja poliisille. Edellä mainitun perusteella Joensuun Kokoomusnuoret esittää, että hyväksyessään tämän aloitteen puoluekokous velvoittaa puoluehallitusta sekä kehottaa eduskunta- ja ministeriryhmää edistämään Euroopan unionin ja Venäjän välisiä neuvotteluja viisumivapaudesta ja tarvittaessa Suomen tulisi neuvotella myös Venäjän kanssa kahdenkeskisestä viisumivapaudesta. Puoluehallitus: Suomen kannalta on tavoiteltavaa, että Venäjästä kehittyy vakaa, vauras ja kansanvaltainen Venäjä, joka on mahdollisimman tiiviisti integroitunut eurooppalaisiin yhteistyörakenteisiin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Tavoitteemme on luonteva ja toimiva eurooppalainen naapuruussuhde sekä yhtenäinen ja vaikuttava EU:n Venäjä-politiikka. Ihmisten välinen liikkuvuus on keskeinen osa toimivaa naapuruussuhdetta. Vuonna 2013 Suomen ja Venäjän välisen rajan ylitti lähes 13 miljoonaa matkustajaa. Vuoden aikana Suomen ulkomaanedustustojen viisumihakemuksista yli 95 prosenttia käsiteltiin Venäjällä sijaitsevissa neljässä edustustossa. Pietarissa sijaitsevassa pääkonsulaatissa käsiteltiin peräti 1,2 miljoonaa viisumihakemusta. Suurin osa myönnetyistä viisumeista on monikertaviisumeita. 286 Kokoomus on pääministeri Jyrki Kataisen hallituksessa tukenut EU:n ja Venäjän välisen viisumivapauden edistämistä sovittujen askelmerkkien mukaisesti. Viisumivapauden toteutuminen vaatii merkittävää edistymistä Venäjän puolella. Sisäministeriön arvion mukaan viisumivapauden toteutuessa Suomen ja Venäjän välisen maarajan ylittävien henkilöiden määrä tulisi jopa kolminkertaistumaan. On tärkeää, että EU:n järjestelmien tekniset valmiudet viisumivapauteen siirtymiseksi luodaan ajoissa. Viisumivapauteen siirtyminen edellyttää myös kansallisten viranomaisten kattavaa valmistautumista Suomessa sekä yhteistyön tiivistämistä Venäjän viranomaisten kanssa. Nykyinen hallitus on asettanut viisumivapauden vaikutuksia ja resurssitarpeita selvittävän työryhmän, jonka selvityksen määräaika on 31.10.2014. Puoluehallitus esittää, että puoluekokous toteaisi vastauksen riittäväksi selvitykseksi aloitteen johdosta. 287
© Copyright 2024