Päiväkummun Sanomat 2012 talvi.pdf
A s u k a s - j a h e n k i l ö k u n ta l e h t i 2 / 2 0 1 2 Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 Päiväkummun Kotihoito – Ovi onnistuvaan ikääntymiseen 6 Ulkoinen auditointi osoitti useita vahvuuksia ja joitakin kehittämiskohteita 7 Entistä parempia palveluita helsinkiläisille 8 Yhdessä vahvempia - yhteistyötä yli sukupolvien Paavalin seurakunnan kanssa 11 Mikä oli ennen paremmin kuin nyt? – Radio Helsingin toimitusharjoittelija vierailulla Vuosaaren yksikössä 12 Poliittista pähkäilyä Ilmattaressa – kuntavaalien kotiäänestystä seuraamassa 14 Retkiä ja tapahtumia 18 Päiväkummusta päiväntasaajalle - lähihoitaja Eila Hirvosen kuulumisia Kongon tasavallasta 20 Kotipolun ryhmäkoti 20 vuotta 22 Liisa Majapuro: ”Koko elämä on kaunista” 24 Balladeja ja pantseja ryhmäkoti Vellamossa – Markku Tenhusen tarina 26 Gallup 28 Sävelsirkun syysmuutto 29 Keittiönurkka: Energiaa elämään yksilöllisestä terapeuttisesta ravintohoitosuunnitelmasta Hoitokoti Päiväkummun Sanomat Julkaisija Hoitokoti Päiväkumpu Oy Toimitusryhmä Pirjo Berg, Eila Hirvonen, Hanna Huttunen, Aija Jacobsson, Airi Järvinen, Anne Kangas, Tarja Koivunen, Pirjo Laamanen, Tytti Lahtinen, Paula Malmberg, Anna Pajala, Laura Pasanen, Taina Rajala, Taimi Turunen, Janne Vasarainen. Etukansi Paula Malmberg Takakansi iStockphoto Ulkoasu ja taitto Adverbi Paino Fram 2012 ISSN 1799-9243 Yhteystiedot [email protected]. Hoitokoti Päiväkummun Sanomat on saatavilla Vuosaaren, Itä-Pasilan, Länsi-Pasilan ja Malmin toimipisteistä sekä luettavissa osoitteessa www.hoitokotipaivakumpu.fi. Hoitokoti Päiväkummun yhteystiedot: Hallinto Mikonkatu 8 A, 9. krs, 00100 Helsinki, 050 433 2275 Itä-Pasilan yksikkö Topparikuja 7, 00520 Helsinki Ryhmäkoti Ainola (09) 756 278 51 Ryhmäkoti Vipula (09) 756 278 52 Ryhmäkoti Kullervo (09) 756 278 53 Ryhmäkoti Vanamo (09) 756 278 54 Länsi-Pasilan yksikkö Pasilanraitio 2, 00240 Helsinki Ryhmäkoti Ilmatar (09) 777 127 40 Ryhmäkoti Väinölä (09) 777 127 50 Vuosaaren yksikkö Merikorttikuja 6 R 142–143, 00960 Helsinki Ryhmäkoti Vellamo (09) 328 414 31 Ryhmäkoti Ahtiala 050 356 4639 Malmi/Kotipolun Ryhmäkoti Pukinmäenkaari 7 B 14, 00700 Helsinki Keittiö Karpalo (09) 7562 7856. 2 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Pääkirjoitus Politiikkaa ja käytännön aherrusta Teksti: Anne Kangas, toimitusjohtaja Kuva: A-J Kangas V iime aikoina mediassa on usein käsitelty sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyviä asioita. Kunnallisvaaleissa ne olivat yksi keskeisimmistä aiheista. Kunnallisvaaleja ja niihin liittyviä keskusteluja seurattiin aktiivisesti myös Hoitokoti Päiväkummun väen keskuudessa. Median aktiivinen seuraaminen jatkui kunnallisvaalien jälkeenkin, sillä Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa on käynnissä suuri uudistus: sosiaalivirasto ja terveyskeskus yhdistetään yhdeksi virastoksi, joka aloittaa toimintansa ensi vuoden alusta. Uudistuksen tavoitteena ovat mm. sujuvammat hoitoketjut ja asioinnin helpottuminen, kun palvelut tulevat samasta toimipisteestä. Myös vanhuspalvelulain valmistumista on seurattu ja se on vihdoin saamassa päivänvalon. Lain tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä, laadukasta ja tarpeidensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa. Pääosan laista on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2013 ja lopun osan vuonna 2015. Hoitokoti Päiväkummun vuosi 2012 on pitänyt sisällään kunnallisvaalien lisäksi monia muitakin tapahtumia, joista muutamia esitellään tässä lehdessä sanoin ja kuvin. Lisäksi tämänkertaisten Sanomien avulla Teillä hyvät lukijamme on mahdollista tutustua tarkemmin myös 20-vuotisjuhlia viettävään Kotipolun ryhmäkotiin sekä vuodenvaihteen jälkeen käynnistyvään Päiväkummun Kotihoitoon. Alkukeväästä saatiin päätökseen iso lääkekoulutus, johon suurin osa talon sairaanhoitajista osallistui. Lisäosaamisen kautta saatiin mm. merkittävästi vähennettyä lääkkeiden käyttöä. Myös muita koulutuksia on vuoden aikana ollut runsaasti ja hoitokotikoulu jatkui tiiviisti HESOTE:n kanssa. Omaisia on tavattu niin arjessa kuin juhlassakin. Pian on taas ryhmäkotien pikkujoulujen aika. Ryhmäkotitiimit, keittiön tiimi ja hallinnon tiimi sekä yhteistyökumppanimme ovat tehneet hyvää työtä asukkaidemme parhaaksi tänäkin vuonna. Toimintamme laadun seurantaan ja valvontaan liittyvässä äskettäin suoritetussa ulkoisessa auditoinnissa saimme kokonaisuutena upeat tulokset. Vahvuuksinamme nähtiin muun muassa osaavan henkilöstön toteuttama työ, jota ryhmäkodeissa tehdään asiakaslähtöisesti ja huolellisesti. Myös viriketoiminnan kerrottiin olevan merkittävässä asemassa ryhmäkotien arjessa. Auditoinnista lisätietoja löytyy tämän lehden sivulta 6. Ensi vuosi tulee pitämään sisällään jälleen paljon elämäniloisia päiviä tapahtumineen ja retkineen. Henkilökuntamme kouluttautuu muun muassa hoitotyön laadun, arvioinnin ja seurannan järjestelmään sekä paneutuu lisää persoonalähtöiseen hoitotyöhön muistiasiantuntija Taina Semin vetämissä koulutuksissa. Mutta ennen ensi vuoden askareisiin ryhtymistä on hyvä rauhoittua nauttimaan joulun tunnelmasta. Haluankin toivottaa kaikille lukijoillemme rauhaisaa joulunaikaa ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle 2013! Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 3 Päiväkummun Kotihoito Ovi onnistuvaan ikääntymiseen Teksti: Aija Jacobsson Kuva: Jaana Sulkava Päiväkummussa on eletty jälleen tänä vuonna aktiivisen kehittämisen aikaa. Näkyvimpänä kehittämisen tuloksena on syntynyt Päiväkummun Kotihoito Oy, uusi yritys, joka tulee tarjoamaan yksityisiä kotihoidon palveluita, senioreiden neuvontapalvelua sekä palveluohjausta. Ikääntyneiden määrä rajussa kasvussa Suomessa väestö ikääntyy muita EU-maita nopeammin. Ikääntyneiden osuus väestöstä kohoaa vuoteen 2030 mennessä toiseksi suurimmaksi EU-maista. Yli 85-vuotiaden lukumäärä kasvaa erityisen nopeasti. Vuonna 2006 heitä oli 94 000 ja vuonna 2030 määrä tulee olemaan ennusten mukaan jo 220 000. Nykyisin joka neljäs 75-vuotias käyttää toimintakyvyn 4 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Päiväkummun Kotihoito Oy Aija Jacobsson Puh. 050 400 1236 [email protected] heikkenemisen takia säännöllisiä sosiaalitai terveydenhuollon palveluita (kotihoitoa, kotisairaanhoitoa tai ympärivuorokautista hoivaa). Palveluiden tulisi painottua avohoitoon nykyistä enemmän. STM:n tavoitteiden mukaan jo nyt 13–14 % yli 75-vuotiaista tulisi olla kotihoidon palvelujen piirissä, mutta tämä tavoite ei tällä hetkellä toteudu. Ikääntyneiden määrän edelleen rajusti kasvaessa ovat pääkaupunkiseudun kunnat todella haastavan tilanteen edessä. Miten kunnan tarjoamat palvelut riittävät kaikille niitä tarvitseville? Me Päiväkummussa uskomme, että yksityisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita tarvitaan julkisen toiminnan rinnalle, kumppaniksi. Kunnat voivat ohjata asiakkaita käyttämään myös yksityisiä palveluntuottajia. Tämän päivän ikääntyneet ovat varakkaampia kuin koskaan aiemmin Suomen historiassa, ja tutkimusten mukaan väestö on myös halukas investoimaan terveyteensä ja hyvinvointipalveluihin enemmän. Me tarjoamme heille luotettavan vaihtoehdon. Yksilöllisiä kotihoidon palveluita ja senioreiden neuvontaa Päiväkummun Kotihoidon vetäjänä toimii Aija Jacobsson, joka aloitti Päiväkummussa syksyllä 2012. Aija toimii Päiväkummun Kotihoidon toiminnan suunnittelun ja käynnistämisen äärellä, Päiväkummun Kotihoidon johtajana. Aiemmin Aija on työskennellyt Helsingin kaupungilla ja hän on toiminut kotihoidon parissa jo vuodesta 2001, ensin sairaanhoitajana ja myöhemmin esimiestehtävissä. Koulutukseltaan Aija on sisätautikirurginen sairaanhoitaja ja hoitotyön johtamisen alueelta valmistunut terveystieteiden maisteri. Päiväkummun Kotihoito syntyy Hellä Hoiva Seniorineuvonnan kylkeen siten, että neuvontapalvelut sulautuvat yhdeksi kotihoidon tarjoamaksi palveluksi. Kotihoito tulee laajentamaan Päiväkummun tarjoamia palveluita: jatkossa tarjoamme palveluita myös kotona asuville ja hoitokodit voivat tukea kotona asuvia asiakkaita lyhytaikaisten hoitojaksojen muodossa tai mahdollisena jatkumona kotihoidolle pysyvän asumisen muodossa. Pyrimme tarjoamaan kullekin asiakkaalle sopivimman ratkaisun yksilölliseen tilanteeseen. Päiväkummun Kotihoito tuottaa ja järjestää laadukkaita yksityisiä kotihoidon palveluita (kotisairaanhoito, kotipalvelu ja kotihoidon tukipalvelut) pääkaupunkiseudulla sekä senioreiden neuvontapalvelua ja palveluohjausta koko Suomessa. Kotihoidon palvelut rakennetaan yksilöllisesti asiakkaan tarpeen mukaan. Kotihoito auttaa kotona asuvia ikääntyneitä, pitkäaikaissairaita, vammaisia ja tilapäisesti apua tarvitsevia toipilaita vauvasta vaariin elämään toivomallaan tavalla omassa kodissaan. Autamme myös löytämään yhteistyössä ratkaisuja, joiden avulla jokainen asiakkaamme voi nauttia elämästään ja olla turvallisin mielin sekä omasta että lähiomaisensa jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Yhteisöllisyys ja ravitsemusasiat tärkeitä kulmakiviä Haluamme tarjota asiakkaille kiireettömyyttä ja yksilöllisyyttä ja haluamme ottaa myös omaisten tarpeet huomioon. Pyrimme myös järjestämään yhteisöllisiä hetkiä kotihoidon asiakkaille. Meille on tärkeää, että jokainen asukas pääsee liikkeelle kotoaan, ulkoilu piristää mieltä ja pitää ihmisen toimintakykyä yllä. Asiakkaiden ravitsemukseen liittyvät asiat ovat meille myös tärkeitä ja pyrimme, että jokaiselle asiakkaalle löytyy maukas, terveellinen ja monipuolinen ravitsemus. Kotihoidon toiminnassa on menossa käynnistymisvaihe; odotamme Etelä-Suomen aluehallintoviraston ja Helsingin kaupungin lupia toiminnallemme, rakennamme omien seniorineuvonantajien avulla kotihoidolle tuotteita, joita tarjoamme tuleville asiakkaillemme, luomme verkkosivuja ja muuta materiaalia sekä valmistaudumme markkinoimaan toimintaamme. Pala palalta asiat etenevät ja valmistuvat ja kohta pääsemme tositoimiin! Avaa kanssamme ovi kohti onnistuvaa ikääntymistä ja ole yhteydessä! • Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 5 Ulkoinen auditointi osoitti useita vahvuuksia ja joitakin kehittämiskohteita Teksti: Johtaja Pirjo Berg/NHG Audit Oy H oitokoti Päiväkummulle on myönnetty ISO 9001:2008 vaatimukset täyttävä sertifikaatti toukokuussa 2011. Sertifikaatti on osoitus systemaattisesta laatutyöstä, jonka yhtenä tavoitteena on asiakaslähtöinen palvelutoiminta sekä toiminnan jatkuva kehittäminen. Sertifioinnin voimassaolo edellyttää jatkuvaa jokavuotista seuranta-arviointikäyntiä, minkä NHG toteutti Hoitokoti Päiväkummun ryhmäkodeissa lokakuun lopussa. Arviointi keskittyi sujuvan ja turvallisen arjen toteutumisen arviointiin ohjeisiin perehtyen ja toimintaa seuraten sekä toimintaan liittyviin tulosten ja vaikutusten katselmointiin. Arviointi sisälsi sekä johdon että henkilöstön osuuden. Arvioinnin tuloksena kirjallisessa arviointiraportissa todetaan, että Hoitokoti Päiväkummun vahvuutena ovat johdon sitoutuminen toiminnan ja sitä ohjaavan sähköisen järjestelmän kehittämiseen sekä osaavan henkilöstön toteuttama työ. Työ on ohjeistettu hyvin ja ohjeistusta kehitetään edelleen. Kuluneen vuoden aikana sähköisen toimintajärjestelmän hyödyntäminen on lisääntynyt eritoten ryhmäkotivastaavien toimesta. Hoitokoti Päiväkumpu on laatinut Valviran vaatiman omavalvontasuunnitelman, 6 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 joka on käytännönläheinen asiakkaan hyvää elämänlaatua tukeva laatulupaus. Arviointiin osallistunut henkilöstö on omaksunut suunnitelman omaa työtä ohjaavaksi asiakirjaksi. Merkittävimmäksi poikkeamaksi ja kehityskohteeksi arviointihavaintojen mukaan nousi asiakkaaseen ja toimintaan liittyvien kirjaamiskäytäntöjen kehittäminen. Myös sijaisten perehdyttämiseen on jatkossakin panostettava. Arvioinnissa ei havaittu systemaattisia laatuun liittyviä vakavia virheitä. Lievät poikkeamat edellyttävät korjaavia toimenpiteitä kolmen kuukauden sisällä arvioinnista. Arvioinnin johtopäätöksenä esitetään Hoitokoti Päiväkummun laadun kehittämisen olevan systemaattista ja sertifiointia jatketaan edellyttäen, että havaitut poikkeamat korjataan määräajassa. Voidaan sanoa, että Päiväkummulle myönnetyn kehystetyn, seinälle laitettavan tunnuksen, sertifikaatin, kannattimena on paljon enemmän kuin sertifikaatin ripustusta tukeva naula. Selkeinä vahvuuksina voidaan todeta, että toiminta Hoitokoti Päiväkummussa perustuu annettuihin laatulupauksiin ja Elämänilon hoitofilosofiaan. Arvioiduissa ryhmäkodeissa työtä tehdään asiakaslähtöisesti ja innostuneesti. Viriketoiminta on merkittävässä asemassa ryhmäkotien arjessa. • Sertifikaatin myöntäjä NHG Audit Oy on Nordic Healthcare Group –konserniin (NHG:hen) kuuluva sosiaali- ja terveydenhuollon arvioinnin ja sertifioinnin osaaja. NHG Auditin sertifiointipalvelut ovat FINASin (Finnish Accreditation Service) akkreditoimia. Entistä parempia palveluita helsinkiläisille Teksti: Anne Kangas / Hoitokoti Päiväkummun toimitusjohtaja ja Helsingin Yrittäjien Hyvinvointipalveluiden valiokunnan puheenjohtaja H elsingin Yrittäjät ja Helsingin kaupunki ovat neljän vuoden ajan tehneet yhteistyötä Palveleva Helsinki -hankkeessa. Palveleva Helsinki -hanke on yrittäjälähtöinen, kaupungin ja yrittäjien välistä hankintatoimintaa ja avointa vuoropuhelua parantava projekti. Hanke on korostanut asiakaslähtöisyyttä ja monipuolisten palveluiden kehittämistä. Palveleva Helsinki -toiminta yhteistyön ja toiminnan kehittämisen lisääjänä Palveleva Helsinki -toiminta päättyi hankemuotoisena viime heinäkuun lopussa. Tämän syksyn aikana on työstetty toiminnan muotoilua rakenteellistetuksi yhteistyömalliksi yrittäjien ja Helsingin kaupungin välille. Tavoitteena on, että varsinainen toiminta käynnistyy jälleen 1.1.2013. Toiminnasta on tarkoitus tehdä pysyvämuotoista toimintaa, jonka ydin rakentuu hyviksi koetuista Palveleva Helsinki -hankkeen toimintamuodoista. Palveleva Helsinki -hanke on koostunut erilaisista elementeistä, joita ovat olleet asiantuntijafoorumit, infotilaisuudet, huippuseminaarit, laatupalveluvierailut, verkostoituminen, julkaisut (tutkimuksia, raportteja ja kannanottoja) ja tiedottaminen (mm. hankkeen infokirje). Hankkeen puitteissa tehtiin laatupalveluvierailu muun muassa Hoitokoti Päiväkummun Länsi-Pasilan yksikköön vuonna 2008. Tuolloin LänsiPasilan yksikköön oli tutustumassa useita virkamiehiä, poliitikkoja ja yrittäjiä. Hanke on neljän toimintavuotensa aikana lisännyt virkamiesten ja yrittäjien vuoropuhelua, yhteistyötä ja toiminnan kehittämistä. Myös tieto ja ymmärrys osapuolten toimintatavoista on parantunut. Kilpailutukset ovat viime vuosina kehittyneet ja niistä tiedottaminen on lisääntynyt. Kaupunki on vähitellen avannut markkinoita eri palveluissa yksityisille toimijoille. Yhteistyötä on tehty myös palveluseteleiden kehittämiseksi. Lisäksi Palveleva Helsinki -hankkeesta on aktiivisesti oltu mukana Lauttasaari-hankkeessa, jonka tavoitteena on ollut rakentaa henkilökohtaista budjettia kotihoidon palveluita tarvitseville omaishoitoperheille. Toiveissa on, että tulevaisuudessa yhteistyö yrittäjien ja kaupungin välillä paranee entisestään. Helsingin Yrittäjät panostaa Palveleva Helsinki -toimintaan myös Helsingin Yrittäjien Hyvinvointipalveluiden valiokunnan avulla. Hyvinvointipalveluiden valiokunnasta potkua palveluiden kehittämiseen Hyvinvointipalveluiden valiokunta valmistelee Helsingin Yrittäjien esityksiä sosiaali- ja terveyspalveluiden yritystoiminnan kehittämiseksi. Valiokunta käsittelee Helsingin kaupungin hankintoihin liittyviä kysymyksiä myös muiden toimialojen näkökulmasta. Valiokunta on tukenut omalla työllään Palveleva Helsinki -hankkeen tavoitteita ja painopisteitä. Lisäksi valiokunta on pyrkinyt ja pyrkii edelleen nostamaan esille uusia kehittämistarpeita ja pohtii niihin sopivia ratkaisumalleja. Valiokuntatyöskentelyssä on nostettu esiin mm. Hoitokoti Päiväkummun asiakkaiden kertomia mielipiteitä palveluseteleiden myöntämiskäytännöistä ja palveluseteleiden arvoista. Hyvinvointipalveluiden valiokuntaan kuuluu muun muassa sosiaali- ja terveysalan yrittäjiä ja alalla toimivia konsultteja. Valiokunnan työskentelyn painopisteitä vuonna 2012 ovat olleet hankinnat ja palveluseteli, yrittäjän hyvinvointi ja yritysmyönteisen ilmapiirin lisääntyminen. Työ entistä parempien palveluiden kehittämiseksi jatkuu myös ensi vuonna! Lisätietoja Palveleva Helsinki -hankkeesta: www.palvelevahelsinki.fi Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 7 Yhdessä vahvempia Yhteistyötä yli sukupolvien Paavalin seurakunnan kanssa Teksti: Paula Malmberg Kuvat: Paula Malmberg Hoitokoti Päiväkummun Itä-Pasilan yksikkö ja Paavalin seurakunta ovat tehneet tiivistä yhteistyötä yksikön perustamisesta lähtien. 8 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 T änä vuonna yhteistyö on toteutunut säännöllisten hartaushetkien lisäksi mm. rippikoululaisten kesäisellä vierailulla Itä-Pasilan yksikössä sekä Paavalin seurakunnan sekä Päiväkummun syksyllä yhdessä järjestämällä valtakunnalliseen vanhustenviikkoon liittyvällä tilaisuudella, joka pidettiin Itä-Pasilan seurakuntakodissa 11.10.2012. Sukupolvet yhdessä vahvempina Päiväkummussa sekä Pasilan seurakuntakodissa Vanhustenviikon teemana tänä vuonna oli ”Yhdessä vahvempia”. Tällä Vanhustyön keskusliitto halusi nostaa esiin eri-ikäisten ihmisten yhdessä olemista ja tekemistä sekä arkipäivän positiivisuutta ja iloa, joka liittyy kaikenikäisten kansalaisten kanssakäymiseen. Päiväkummussakin on aina panostettu sukupolvien väliseen yhteistyöhön, ja esim. kesäisin Päiväkummun ryhmäkodeissa on ollut aina koululaisia auttamassa mm. asukkaiden ulkoilussa sekä ruokailutilanteissa, ja läheisten päiväkotien ja koulujen lapset ovat myöskin olleet tuttu näky ryhmäkodeissa etenkin joulun aikaan. Sukupolvien yhdistämisen teema toteutui myös upeasti syksyisen kauniina päivänä Pasilan seurakuntakodissa pidetyssä tilaisuudessa. Tilaisuudessa oli näet paikalla pääosin Päivä- kummun asukkaista ja hoitajista koostuneen yleisön lisäksi myös mm. pasilalaisia perhepäivähoitajia hoitolapsineen. Seurakuntasalin täyttikin sekä jo hieman harmaahapsisen väkijoukon lisäksi joukko pirteitä pieniä tyttöjä ja poikia, jotka nostivat iloisella telminnällään hymyn jokaisen huulille. Musiikin liikuttava ja yhdistävä voima Musiikki ja perinneleikit olivat kahvittelun ja yhdessäolon lisäksi tilaisuuden pääosissa. Vuosaaren yksikön asukkaan, Matin, letkeä haitarinsoitto viritti lämmintä tunnelmaa tilaisuuden alussa, ja yleisö kuunteli hiljaa ja keskittyneesti seurakunnan päiväkuoron esittämiä tunteikkaita lauluja. Musiikki yhdisti sukupolvia Maisa Kumpulaisen vetämässä perinneleikkiosiossa, jossa joukko lapsia ja Päiväkummun asukkaita pyöri piirissä, taputti, tanssahteli, sahasi leikkisahalla ja rallatteli vanhoja ja kaikkien tuntemia kansan- ja lastenlauluja. Oli upea huomata, miten kepeästi Päiväkummunkin asukkaiden tanssijalka vipatti piirileikeissä ja miten moni, joka ei itse jaksanut osallistua leikkeihin, hymyili silmät sirrillään muiden leikkejä seuratessa. Musiikkiryhmiä Päiväkummussa vetävän Elisa Laihon herkät lauluesitykset nostivat tunteet monelle pintaan. Elisa esitti Erna Tauron säveltämän Syyslaulun lisäksi Maisa Kumpulainen leikitti ja laulatti juhlaväkeä mm. vanhan ajan piirileikein. kolme laulua, jotka hän on säveltänyt Päiväkummun Itä-Pasilan yksikön asukkaan, Tauno Naumasen, kirjoittamien runojen innoittamana. Taunon koskettavat, filosofiset ja ajatuksia herättävät mietelmät Elisan herkissä sävellyksissä saivat monet pyyhkimään salaa silmäkulmiaan. Myös Päiväkummun Vuosaaren yksikön asukkaiden joukossa on upeita ja lahjakkaita taiteilijoita. Tilaisuuden päätteeksi oli näet halukkailla yleisön jäsenillä mahdollisuus esiintyä ja haitaristi-Matin lisäksi estradille kipusi myös Liisa Majapuro, joka lauloi iloisen laulun sekä Markku Tenhunen, joka vanhana kuorolaisena esitti varmasti Erik Lindströmin laulun Portinvartija. Katseesta, kuuntelemisesta ja koskettamisesta Tilaisuuden päätteeksi kappalainen Juha Valkeapää piti ajatuksia herättävän puheen siitä, mitkä seikat tekevät meistä kaikista vahvempia. Valkeapään mukaan jokainen, vanha ja nuori, tarvitsee ruuan ja läheisyyden lisäksi kolmea asiaa: sitä, että joku katsoo, kuuntelee ja koskettaa. Valkeapää kertoi, kuinka se, miten joku on katsonut sinua tietyllä tavalla jonakin elämäsi hetkenä, voi säilyä kirkkaana mielessäsi läpi koko elämäsi. Katseen välityksellä voi jakaa lämpöä, rakkautta ja etenkin voimaa. Valkeapää Paavalin seurakunnan kappalainen Juha Valkeapää kertoi puheessaan siitä, mitkä kolme seikkaa tekevät meistä kaikista vahvempia. Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 9 kertoi, kuinka hän oli tavannut kerran metrossa miehen, joka oli kysynyt häneltä: ”Hyvä herra, haluaisitko sinä keskustella kanssani?” Pienelläkin keskustelulla voi olla suuri merkitys yksinäisen ihmisen elämässä. Pienikin kohtaaminen voi toiselle olla suuri ja voimaannuttava kokemus. Sanojakin tärkeämpi välineenä pidetään kuitenkin monesti kosketusta. Kosketus on ensiarvoisen tärkeää etenkin silloin, kun ihmisen voimat ovat sairauksien tai ikääntymisen takia huvenneet eikä kommunikointi sanojen välityksellä enää onnistu. Ettei kukaan jäisi yksin Kuinka sitten muistaisimme pitää huolta lähimmäisistämme, katsoa, kuunnella Jos olet kiinnostunut tekemään vapaaehtoistyötä Hoitokoti Päiväkummussa, voit olla yhteydessä yksiköidemme vastaaviin hoitajiin. Itä-Pasilan yksikkö: Sanna Kylliö, [email protected], puh. 050 382 0414 ja Länsi-Pasilan ja Vuosaaren yksikkö: Tytti Lahtinen, [email protected], puh. 050 354 9099. Elisa Laiho esitti Päiväkummun asukkaan, Tauno Naumasen, runoihin säveltämiään tunteikkaita lauluja. 10 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 ja koskettaa? Kuinka saada sukupolvia lähemmäksi toisiaan? Paavalin seurakunnan vapaaehtoistoiminnan diakoni Anna Kalskeen mukaan moni helsinkiläinen ikäihminen on tällä hetkellä huolissaan siitä, miten saada ja löytää itselleen kaikki tarvittava apu ja palvelu, kun voimat ehtyvät ja terveys heikkenee. ”Monien mielestä kotihoidon palvelut ovat pirstaleiset ja palveluita pitää osata ja jaksaa itse valita ja tilata”, hän kertoo. ”Esimerkkinä tästä on esim. siivouspalveluiden palveluseteli”, hän jatkaa. Kalskeen mukaan olisi tärkeää, että laittaisimme yhdessä tavoitteeksi, ettei kukaan jäisi yksin. ”Meidän tulisi tiedottaa mahdollisimman monin tavoin yhteen tulemisen ja avun saannin mahdollisuuksista, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin”, hän toteaa. Kalskeen mukaan yhteiskunnassa tarvittaisiin entistäkin tiiviimpi verkosto, jotta kaikki yksinäiset ikäihmiset ja nuoremmatkin yksinäiset ihmiset ylipäätään löytyisivät ja tulisivat kuulluksi ja nähdyksi oman elämäntilanteensa kanssa. ”Yksi idea, jonka avulla voitaisiin yhdistää ikäihmisiä sekä nuoria, voisi olla nuorten säännölliset vierailut hoivakodeissa pieninä ryhminä, jolloin nuoret voisivat esim. laulaa, pelata seurapelejä tai jutella ikäihmisten kanssa”, Kalske ideoi. Vapaaehtoistoiminnasta iloa ja apua itselle ja toisille Yksi kätevä auttamisen keino on vapaaehtoistyö. Seurakunnat järjestävät vapaaehtoistoiminnan peruskursseja niille, jotka haluavat käydä yksinäisten ikäihmisten luona. Seurakuntien diakoniatyöntekijöiltä saa lisätietoja oman seurakunnan vapaaehtoistoiminnasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista. Jos jaksaa käydä vielä itse kodin ulkopuolella tapahtumissa ja virikkeitä arkeen hakemassa, tarjoaa seurakunta tähän monia mahdollisuuksia. ”Paavalin seurakunnassa on erityisesti ikäihmisille suunnattuja keskustelu-, liikunta- ja kädentaitoryhmiä sekä kuoro”, Kalske kertoo. Paavalin seurakunta järjestää vuosittain myös ikäihmisille tarkoitetun leirin. ”Monet ikäihmiset ovat lisäksi aktiivisina järjestämässä ja mahdollistamassa monenlaista seurakuntatoimintaa toimimalla esim. keittiössä vapaaehtoisina, kirkon päivystäjinä, ryhmänohjaajina, yksinäisten ystävinä sekä tapahtumien talkoolaisina”, Kalske jatkaa. Vaikka vuosi kääntyy pian loppua kohden ja jatkamme kohti seuraavaa vuotta, pidetään aina mielessä tämän vuoden vanhustenviikon teema ”Yhdessä vahvempia” ja muistetaan katseen, kuuntelemisen sekä kosketuksen valtava voima. Eikä jätetä ketään yksin. • Perhepäivähoidon lapset osallistuivat innolla Maisa Kumpulaisen laululeikkeihin ja kuuntelivat vanhan ajan lauluja. Ahtialan Matti-asukas pääsi myös Radio Helsingin haastateltavaksi. Mikä oli ennen paremmin kuin nyt? Radio Helsinki vierailulla Vuosaaren yksikössä Teksti: Paula Malmberg Lähteenä käytetty Anni Heikkilän 24.9.2012 Vuosaaren yksikössä tekemiä haastatteluita Kuva: Paula Malmberg R adio Helsingin toimitusharjoittelija Anni Heikkilä piipahti syyskuussa Hoitokoti Päiväkummun Vuosaaren yksikössä kyselemässä asukkailta, mikä oli ennen paremmin kuin nyt. Kooste haastatteluista tuli eetteristä Radio Helsingin aalloilta 8.10.2012. Aihe herätti ryhmäkodeissa paljon mietteitä ja nostatti pintaan monenlaisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta saakka. Muisteluissa kävi esille mm. se, että nykypäivänä siteet isovanhempiin ja sukuun eivät useinkaan ole enää niin tiiviitä kuin ne ennen vanhaan olivat. Tämä lienee yksi syy turvattomuuden ja yksinäisyyden lisääntymiseen. Myös työnteossa on tapahtunut paljon muutoksia vuosikymmenten saatossa. Matti-asukas Ahtialasta muisteli, kuinka lapsena tehtiin töitä jo hyvin nuorena, 7–8 -vuotiaana, kun autettiin vanhempia mm. karjan kaitsemisessa ja kasvimaan kitkemisessä. Vanhemmat sisarukset joutuivat ennen vanhaan usein myös huolehtimaan pienemmistä sisaruksistaan enemmän kuin nykyajan lapset vanhempien ahertaessa esim. maataloustöiden parissa. Asukkaat olivat yhtä mieltä siitä, että levon ja työn rytmi oli ennen vanhaan selkeämpi: sunnuntai oli lepopäivä ja lauantaisin käytiin saunassa ja valmistauduttiin lepoon työviikon jälkeen. Keskustelussa nousi pintaan myös se, että äitien lähtö kotitöiden ja lastenhoidon parista kodin seinien ulkopuolelle töihin on muuttanut yhteiskuntaa kovasti. Naisten töihinlähtö vaikutti myös vaatetukseen, sillä Ahtialan Aino-asukas, joka työskenteli Stockmannilla naistenvaatteiden parissa, muisteli, että ennen sotia naiset eivät käyttäneet pitkiä housuja. Ennen vanhaan pukeuduttiin Ainon mukaan myös persoonallisemmin. ”Laatu merkitsi ennen aika paljon, halpakaan takki ei saanut olla huonosta kankaasta tehty”, Aino muisteli. Vellamon asukkaan Eeva-Kaisan mielestä lähimmäistä autettiin ennen helpommin. ”Kenellä oli enemmän, niin annettiin toiselle”, hän muisteli. Myös Vellamon Liisa-asukas uskoi jossain määrin parempaan menneisyyteen. Liisa muisteli, kuinka ihmiset osasivat ennen kysellä toisiltaan herkemmin ”Mitä sinulle kuuluu?” ”Heti kun mentiin esim. naapuriin, niin siellä kysyttiin mitä kuuluu ja alkoi keskustelu”, Liisa muisteli. Anna-Liisa Ahtialasta sen sijaan kertoi asioiden olevan nykyisin kaikin puolin paremmalla tolalla. ”Tänään on kaikki paremmin. Olen kokenut sodan ajankin. Silloin ei saanut kaikkea syömistä, mitä tarvitsi. Minusta tuntuu, että elän elämäni parasta aikaa nyt”, Anna-Liisa totesi. Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 11 Poliittista pähkäilyä Ilmattaressa Kuntavaalien kotiäänestystä seuraamassa Teksti: Paula Malmberg Kuvat: Paula Malmberg S uuri paperi on levitetty ruokapöydälle, ja eräs Ilmattaren asukkaista tutkii sitä innokkaasti suurennuslasilla. Hän raapii korvallistaan ja jatkaa paperin tutkimista mietteliään näköisenä. Toisaalla eräs asukkaista hihkaisee: ”Saisinko jo äänestää?”, mutta hoitaja taputtaa häntä olalle ja kertoo asukkaan juuri äänestäneen. On 12 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 syksyn 2012 kunnallisvaalien kotiäänestyspäivä ryhmäkoti Ilmattaressa Päiväkummun Länsi-Pasilan yksikössä. Kenellä on oikeus äänestää kotona? Vaalilainsäädännössä todetaan, että mikäli henkilön kyky liikkua ja toimia ovat alentuneet siinä määrin, ettei hän pääse varsi- naisena vaalipäivänä tai ennakkoäänestysaikana äänestyspaikkaan ilman kohtuuttomia vaikeuksia, on hänellä oikeus äänestää ennakkoon kotona. Kotiäänestykseen tulee ilmoittautua etukäteen viimeistään ennakkoäänestysajanjakson alkamista edeltävänä päivänä kello 16 mennessä. Ilmoitus tulee tehdä oman kunnan keskusvaalilau- takunnalle ja sen voi tehdä joko puhelimitse tai kirjallisesti. Äänestäjän puolesta ilmoituksen voi tehdä myös hänen valitsemansa henkilö. Kotiäänestyksen yhteydessä voi äänestää myös kotiäänestäjän kanssa samassa taloudessa asuva omaishoidon tuesta annetussa laissa (937/2005) tarkoitettu omaishoitaja. Omaishoitajan äänestämisestä on ilmoitettava kunnan keskusvaalilautakunnalle samalla kuin ilmoittautuminen kotiäänestykseen tehdään. Päiväkummussa on aina ollut innokkaita äänestäjiä, eivätkä tämän vuoden kunnallisvaalit tehneet poikkeusta. Itse olin seuraamassa äänestyksen kulkua ryhmäkoti Ilmattaressa. ”Haluaisin oikean ehdokkaan välityksellä päästä vaikuttamaan niihin asioihin, jotka ovat nyt tärkeitä itselleni.” oikeastaan muualla tavalla kuin siinä, että kotona ei ole printtereitä käytössä eli tarvittavat lomakkeet kirjoitetaan käsin”, vaaliavustaja Ukonsaari kertoo. Ilmattaren asukas Olavi täyttää tarvittavat tiedot napakasti lomakkeeseen ja kertoo, että päätös siitä, ketä äänestää, oli helppo tehdä. ”Olen monta kertaa äänestänyt tätä ehdokasta”, hän kertoo. Olavi kertoo seuraavansa politiikkaa aika paljon ja pitävänsä tärkeänä sitä, että köyhiä edustetaan. Ei huijareita eikä vihollisia – helppoja päätöksiä ”Vihollisia en äänestä”, toteaa tomerasti Ilmattaren asukas Juha. Hän kertoo äänestävänsä ensisijaisesti puoluetta ja paljastaa, että oikean puolueen löytäminen oli helppoa mutta päätöksen ehdokkaasta hän teki vasta äänestyspäivänä. ”Omasta puolueesta hänet valitsin. Yksityisyrittäjä hän on, ei mikään huijari”, hän toteaa pilke silmäkulmassa. Juhan terveiset tuleville kaupunginvaltuutetuille ovat: ”Haluan, että stadi py- syy stadina. Stadi on Suomen ainoa oikea kaupunki.” Jukka kertoo työskennelleensä ennen kirjapainossa, jossa painettiin mm. vaalimainoksia ja hän kertoo muutenkin seuranneensa politiikkaa jo pienestä pitäen, sillä hänen parhaita lapsuuden kavereitaan olivat Kokoomuksen jo edesmenneen puoluesihteerin Veikko Tavastilan kolme poikaa. Jukka kertoo toimineensa aikoinaan myös pääluottamusmiehenä ja politiikka on kiinnostanut häntä aina. ”Haluaisin oikean ehdokkaan välityksellä päästä vaikuttamaan niihin asioihin, jotka ovat nyt tärkeitä itselleni”, Jukka toteaa, kun kysyn, mitkä asiat olivat hänelle tärkeitä ehdokas- ja puoluevalintaa tehdessä. Kun kaikki halukkaat ovat äänestäneet, keräävät vaalitoimitsija ja -avustaja tavaransa ja suuntaavat kohti seuraavaa äänestyspaikkaa. Ilmattaressa jäädään innokkaasti odottamaan vaali-iltaa ja tulosten julkistamista. • Lähde: www.vaalit.fi Kotiäänestäminen ei poikkea juuri varsinaisella äänestyspaikalla äänestämisestä paitsi äänestyskoppien osalta. Vaaliavustaja apuna Kotiäänestyksessä äänestyksen ottaa vastaan vaalitoimitsija. Ilmattaressa vaalitoimitsijana toimi Hilkka Kiviluoto. Vaaliavustajana toimi Nimmu Ukonsaari. Ukonsaari opastaa erästä asukasta oikean allekirjoitusrivin löytämisessä. ”Ai tähänkö?”, asukas kysyy ja kirjoittaa sitten varmalla käsialalla nimensä lomakkeeseen. ”Vaaliavustaja toimii oikeastaan vaalitoimitsijan sihteerinä eli hän täyttää äänestyksessä tarvittavia papereita sekä auttaa äänestäjää tarvittaessa lukemaan ehdokaslistaa tai kirjoittamaan”, kertoo avustaja Ukonsaari. ”Vaalitoimitsijan virka on luottamustoimi ja vaaliavustajat valitaan keskusvaalilautakunnassa”, vaalitoimitsija Kiviluoto jatkaa. Hän arvioi, että näissä vaaleissa Helsingissä kotonaan äänesti tuhatkunta äänestäjää. Lukuun ei ole laskettu mukaan laitoksessa asuvia äänestykseen osallistuneita. ”Kotiäänestäminen ei eroa varsinaisella äänestyspaikalla tehtävästä äänestyksestä Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 13 Tapahtumia ✽ Syysjuhlat ”Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa…” Teksti: Tytti Lahtinen Kuvat: Ryhmäkoti Ilmattaren väki L änsi-Pasilan Viherhuoneessa vietettiin taiteiden iltaa 27.9.2012. Juhliin kutsuttiin myös Itä-Pasilan asukkaat saattajineen. Kutsu oli saavuttanut innokkaat taiteen ystävät ja vieraita saapui juhliin useamman taksin voimin. Viherhuoneen seiniä koristivat Mirja Ilkan taideryhmien tuotokset, joita pääsi illan aikana ihastelemaan. Juhlijat saattoivat löytää teosten joukosta myös omansa. Musiikillisesta elämyksestä vastasi suosiota saanut Jari Jääskeläinen Vihdistä. Aloitimme juhlan grillikauden päättäjäisillä. Grillimestarina toimi Taina, salaatista ja muista herkuista vastasi keittiö Karpalo. Herkuista nauttiessamme saimme kuulla komeaäänisen vierailevan esiintyjän ikivihreitä lauluja. Tarjolla oli mm. Olavi Virtaa, joka on myös Ilmattaren Olavin suosikkilaulaja. Tulisuudelma herätti vanhat lavatanssimuistot monen juhlijan mieleen. Ruokailun jälkeen keskityimme pohtimaan juhlavan kurpitsan painoa. Keittiö Karpalo oli toimittanut suuren kurpitsan esille, ja kurpitsan painoa jokainen pääsi veikkaamaan. Painoarviot heittelivät 3 kg:n ja 70 kg:n välillä. Kurpitsan paino ei selvinnyt juhlien aikana ja jokainen jäi voittoaan toivomaan. Luvassa oli oikein vastanneelle juhlava suklaarasia. Illan lopuksi avasimme yhteisporukalla lauluääniämme. Joukossamme oli syntymäpäiväsankari, jolle kajautettiin komea onnittelulaulu. Tämän jälkeen myös rohkeimmat esiintyjät pääsivät kokeilemaan laulunlahjojaan. Niin kuin kaikki mukava, tämäkin ilta päättyi liian nopeasti. Länsi-Pasilassa jäätiin odottamaan innolla kutsua vastavierailulle Itä-Pasilan yksikköön. • 14 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Tapahtumia ✽ RETKI ✽ Hyvää mieltä alpakasta Vellamon meriretki Ryhmäkoti Vellamon asukkaat olivat meriretkellä elokuun 29. päivä. Lähdimme matkaan heti aamiaisen jälkeen. Merimatka alkoi Vuosaaren rannasta. Päivä oli miellyttävän pilvipoutainen. Jotkut nauttivat raikkaasta merituulesta aluksen kannella, toiset olivat mieluummin sisätiloissa. Nautimme laivalla pikkupurtavaa ja juotavaa. Katselimme Helsinkiä mereltä ja ihailimme saaristoa. Rantauduimme Hakaniemen rantaan, josta tulimme takaisin Vuosaaren autokyydillä. Olipa mukava retki, sanoivat asukkaat. Milloin mennään seuraavalle retkelle? Teksti: Pirjo Laamanen Kuva: Pirjo Laamanen Suloisella Morrisonilla riitti paijaajia ja hoivaajia. Maila ja Liisa kannella katsomassa Helsingin saaria. ✽ Nallepäivä 27.10. vietettiin kansainvälistä nallepäivää, ja sen kunniaksi järjestettiin ryhmäkoti Ilmattaressa pehmolelubingo. Voittajat sekä kaikki osallistujat saivat isot pehmolelut, joten kaikilla oli hyvä mieli! Teksti: Taina Rajala Kuva: Ilmattaren väki Tiistaina 10.7. kävi Morrison-alpakka Nummisista tervehtimässä Päiväkummun asukkaita. Morrison on koulutettu terapiaeläimeksi ja sen kanssa tehdään paljon vierailuja ihmisiä ilahduttamaan. Alpakka kävi kylässä niin Vuosaaressa kuin molemmissa Pasilan yksiköissäkin. Rapsuttelijoita ja silittäjiä riitti: alpakan pehmeä Alpakka on kamelieläin, joka on kotoisin Andien vuoristosta, Etelä-Amerikasta. Siellä niitä pidetään puolivilleinä laumoina, jotka kerätään kokoon keritsemistä varten. Alpakka on yksi vanhimmista kotieläimistä ja sitä käytetään villan tuotantoon. Alpakka keritään kerran vuodessa ja villaa saadaan kahdesta neljään kiloa. Alpakan villa on turkki ihastutti ja lempeät silmät hurmasivat. Pörröinen vieras keräsikin paljon väkeä ryhmäkotien pihoihin ja auloihin. Morrison matkusti myös hissillä tervehtimään asukashuoneissa niitä, jotka eivät päässeet pihalle sitä tervehtimään. Epätavallinen ja veikeä vieras ilahdutti monen päivää ja sai hymyn kasvoille. lämmintä ja pehmeää, eikä samalla tavalla karheaa kuin lampaasta saatu, joten se sopii monelle allergikolle. Kooltaan alpakat ovat noin 50–80-kiloisia ja niiden säkäkorkeus on noin metrin. Alpakka elää yli 20-vuotiaaksi. Maailmassa on alpakoita noin neljä miljoonaa, joista valtaosa asuu Perussa. Suomessa alpakoita on yli 150. Lähde: Suomen Alpakkayhdistys: http://www.alpaca.fi/ Teksti: Anna Pajala Kuva: Anna Pajala Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 15 Tapahtumia ✽ syntymäpäivät ✽ RETKI Teksti: Janne Vasarainen Kuvat: Ainolan väki 90-vuotissyntymäpäiväjuhlien kunniaksi Anna-Liisa Ahtialasta sai olla hetken prinsessana. Teksti: Paula Malmberg Kuva: Ahtialan väki ✽ Sadunpäivä Ilmattaressa vietettiin Sadunpäivää 18.10. muistellen erilaisia satuja ja saduntekijöitä. Luimme Anni Swanin satua ja keksimme yhdessä asukkaiden kanssa kivan sadun, jolla oli onnellinen loppu. Teksti: Taina Rajala Kuva: Ilmattaren väki 16 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Päiväkummun kanssa eläintarhassa Olin kesätyöntekijänä hallinnon toimistolla ja minulle ehdotettiin yhdeksi työpäiväksi retkeä ryhmäkoti Ainolan kanssa Korkeasaaren eläintarhaan. Olin hieman epävarma kyvykkyydestäni toimimaan ”kentällä”, mutta tartuin silti tilaisuuteen. Retkemme alkoi Itä-Pasilan yksikön edestä tilatakseilla kello 11 aikaan. Hyppäsimme autoihin ja kaarroimme Mustikkamaan läpi Korkeasaaren sillan porteille. Ainolan asukkaat odottivatkin innolla sisäänpääsyä ja tuskin malttoivat odottaa lippujen saantia. Sillan toisessa päässä suunnittelimme kiertojärjestystä ja ruokailua. Minun huolehdittavakseni annettiin herttainen naishenkilö nimeltä Tuula. Hän tuntui olevan aina hyvällä tuulella ja rupatteli kanssani mukavia koko reissun ajan. Aluksi kuljimme villipetojen häkkien ohi ja näimme lähietäisyydeltä, kun valtavan kokoinen tiikeri käveli ohitsemme. Vähän aikaa ympäriinsä pyörittyämme alkoi itse kutakin jo vähän hiukoa ja asetuimme ruokailualueelle, jossa minulle annettiin tehtäväksi miehenä grillata makkaraa. Tiukkaa teki, mutta näilläkin täysverisen kaupunkilaispojan taidoilla saatiin makkarat kuumiksi ja niitä kuluikin melkoista vauhtia asukkaiden suihin. Ruokailun jälkeen hajaannuimme pieniksi ryhmiksi etsimään kukin mieluista katsottavaa. Me Tuulan kanssa kävelimme katsomaan kenguruita ja kameleita, jotka löytyivät melko läheltä. Vähän kauempaa löysimme karhuja, jotka tosin enimmäkseen vain lötköttelivät puolikuolleina paikallaan. Aikaa olikin kulunut tuon jälkeen sen verran, että suuntasimme tiemme takaisin siltaa kohden, jossa kokoonnuimme uudelleen. Taksisöhläyksen takia jouduimme odottelemaan hetken ennen kuin pääsimme takaisin Ainolaan, mutta onnistui se sekin lopulta. Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen reissuun. Pääsin nauttimaan auringosta ja tapasin erittäin mukavaa hoitohenkilökuntaa, jonka kanssa tuli helposti juttuun. Kiitos teille tästä kokemuksesta! Tapahtumia ✽ Halloween Ainolassa ✽ RETKI Ryhmäkoti Ainolassa vietettiin syksyllä Halloween-juhlia. Kaikki olivat pukeutuneet juhliin sopivalla tavalla, valaistuksena toimivat myrskylyhdyt, tunnelmaa loi Halloweeniin sopiva musiikki ja jännittävät ääniefektit, mm. variksen kraakkuna ja tarjolla oli pitsaa ja Coca Colaa. Ohjelmassa oli mm. tanssia sekä ongintaa. Kuvassa tutkitaan musiikkiterapeutti Soili Laukan avustuksella, mitä ongenkoukkuun tai tässä tapauksessa ämpäriin on saaliiksi tarttunut. Teksti: Tarja Koivunen Kuva: Ainolan väki Ahtialan ryhmäkodista tehtiin retki upeana kesäisenä päivänä Vuosaaren rantahietikoille, Kesäravintola Maininkiin. Varpaita oli mukava vilvoitella merivedessä, nauttia auringosta ravintolan terassilla sekä pöydän antimista, ja myös tanssin pyörteisiin ehdittiin retken aikana joutua. Teksti: Paula Malmberg Kuva: Ahtialan väki Superkuu taivaalla 5.5.2012. Vellamon asukas Eila kiikaroi ja Jukka-poika otti kuvan. Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 17 Päiväkummusta päiväntasaajalle Lähihoitaja Eila Hirvosen kuulumisia Kongon tasavallasta Teksti: Eila Hirvonen Kuvat: Eila ja Hannu Hirvosen kotialbumi Eila Hirvonen on toiminut lähihoitajana Päiväkummun Vuosaaren yksikössä mutta kesällä hän muutti miehensä Hannun kanssa vuodeksi Afrikkaan Kongon tasavaltaan kehitysyhteistyötä tekemään. E ilalla ja hänen miehellään, joka toimii protestanttisen yliopiston opiskelijapastorina sekä opettajana, on kymmenen vuoden kokemus lähetystyöstä Kongon tasavallasta 90-luvulta. Tuolloin he joutuivat lähtemään maasta sodan sytyttyä. Nyt Eila, joka on tehnyt kehitysyhteistyöprojekteja vuodesta 2002, on mukana kahdessa terveydenhuollon alaan liittyvässä kehitysyhteistyöprojektissa sekä yhdessä alkuperäiskansoihin kuuluvien pygmilasten koulunkäynnin avustamiseen ja terveyskasvatuksen liittyvässä projektissa. Hirvoset asuvat noin kymmenen kilometrin päässä maan pääkaupungin Brazzavillen keskustasta Mansimou-nimisessä kaupunginosassa. Seuraavassa Eilan kertomus erään päivänsä kulusta. tiin ja miettiä, millä keinolla tänään haetaan vettä kymmenen kilometrin päästä kavereiden porakaivosta. No, sopivasti aamupalalle ilmestyy kuitenkin taksikuskini Fady ja kahvikupposen ääressä kuulumiset vaihdettuamme starttaamme klo 7 kohti kaupunkia, Mayanguin terveysasemaa. Matkaa on kahdeksan kilometriä, mutta aikaa kuluu reilu tunti. Minulla on silmät kiinni suurimman osan matkasta. Ei siksi, että jatkaisin uniani, vaan siksi, etten uskalla seurata liikennettä, sillä autoja ajaa joka suuntaan automme molemmin puolin. Fadya naurattaa ja hän muistuttaa, että ensi viikolla minäkin saan uusitun kongolaisen ajokortin ja enkä enää tarvitse kuskia. Niinhän hän luulee. Inventaario optikkovastaanotolla Silmät kiinni aamuruuhkassa Kukonlaulun aika mutta vielä ei näy auringonsäteitä verhojen raosta, siis ainakin kymmenen minuuttia aikaa pitää silmiä kiinni. Kello on kuusi ja aika nousta ylös. Aamun ensimmäinen voihkaisu, kun kylpyhuoneen kraanasta ei tulekaan vettä. Eilenhän juuri satoi ja vesisäiliöt tulvivat yli laitojen, siis missä vika? Mieheni käy katsomassa tilannetta tarkemmin vesisäiliöiden sisälle asti ja toden totta: molemmat säiliöt ovat tyhjiä, siis jostain vuotaa. Ei auta muu kuin kaataa 25 litran kanisterista vettä va- 18 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Terveysasemalla ollaan jo työn touhussa, vaikka kaikki eivät ole vielä tulleet. Työaika alkaa klo 7.30 ja nyt kello on 8.15. Itse olen tänään aamupäivän optikkovastaanotolla tekemässä inventaariota, sillä koko terveysasema on varustettu suomalaisin kehitysyhteistyövaroin ja nyt on 10-vuotisauditoinnin aika. Silmälääkärin vastaanotto alkaa klo 13 ja silloin on parasta olla poissa jaloista. Terveysasemalla on myös perusterveydenhuollon vastaanotto, hammaslääkäri, laboratorio, äitiys- ja lastenneuvola sekä HIV-positiivisille vastaanotto sosiaalipalve- luineen. Synnytyssairaalan avaamista valmistellaan ja se toivottavasti tapahtuu nyt marraskuun aikana. Kotimatka sujuu hieman joutuisammin vaikka matkalla poikkeankin ostamassa papayaa, ananasta ja banaaneja sekä toisesta paikasta juomavettä ja kahvipurkin. Kolmas pysähdys on leipomon edessä ja sieltä poistun kaksi patonkia kainalossa, ilman käärettä tietenkin. Koulumateriaalibudjetteja ja toive oikeasta suihkusta Kotiin tultua on mukava istua katettuun ruokapöytään. Maman-Florantin, joka auttaa meitä kolmena päivänä viikossa kotitöissä, on tänään valmistanut savukalaa maapähkinäkastikkeessa ja sen nautimme keitettyjen bataattien kanssa. Hyvää! Ja jälkiruuaksi syömme ihan oikeaa hedelmäsalaattia. Sitä olen halunnut tähän asti joka päivä. Vain hedelmiä vaihdellaan, mitään ei oteta purkista, vaan kaikki saadaan tuoreina. Illalla vielä valmistelen matkaa Dolisieen ja sieltä Tsimbaan, missä meillä on käynnissä oleva projekti, joka auttaa pygmilapsia koulunkäyntiin. Koulut ovat juuri avanneet ovensa uutta kouluvuotta varten. Koulujen vessat kaikissa viidessä Tsimbaan kuuluvassa kylässä ovat juuri valmistuneet tai valmistumassa. Koulumateriaalilistat olen saanut ja lasken budjetteja. Kangasta Vauvat ovat aina yhtä suloisia. Eila sylissään pygmilapsi Tsimban kylästä. Tarvitseeko tiskata?! Näkymä verannaltamme Kongo-joelle. Kinshasa (Kongon demokraattisen tasavallan pääkaupunki) on toisella puolella jokea. on lähetetty ompelijalle koulupukuja varten. Vielä odottelen kylän terveysaseman vastaavalta hoitajalta listaa lääkkeistä, joita terveysasemalla ehdottomasti olisi oltava, että edes tärkein hoito voidaan taata. Terveysasema on valtion, mutta siellä ei ole mitään muuta kuin kaksi sairaanhoitajaa, kuumemittari ja tyhjä lääkekaappi. Oman listani mukaan ostamme kahta särkylääkettä, kahta antibioottia, pari lääkettä malarian hoitoon, hiukan haavanhoitotarpeita ja Valiumia kuumekramppien pysäyttämiseen. Sairaanhoitajan lista on pidempi, varmasti, mutta lääkkeet eivät kuulu projektiin ja rahoitus täytyy löytyä muuten. Yksi rikas päivä on taas takanapäin. Muutama puhelu hyviltä ystäviltä, ruosteessa olevan munukutuban kielen harjoittelua, muutaman sadan metrin päässä verannaltamme virtaavan Kongo-joen pauhina ja mahtava näköala yli virtaavan joen. Kiitollinen mieli, että saan olla täällä toteuttamassa kutsumustani. Ulkona on jo säkkipimeää, sirkkojen siritys on korviahuumaavaa. Mukava laskea hyttysverkko alas, kömpiä sänkyyn ja kuluneesta päivästä kiittäen nukahtaa odottamaan josko huomenna sataisi, Hannu löytäisi putkista vuotokohdan, saisi sen tukittua ja huomenna illalla saisi ihan oikean suihkun. • Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 19 Kotipolun ryhmäkoti 20 vuotta Teksti: Airi Järvinen, Anne Kangas, Paula Malmberg ja Laura Pasanen Kuvat: Kotipolun ryhmäkodin valokuva-albumi K otipolun ryhmäkoti tarjoaa kehitysvammaisten ohjatun asumisen sekä tukiasumisen palveluja Malmilla. Kotipolku aloitti toimintansa 1.12.1992 eli ryhmäkoti juhlii virallisesti 20-vuotissyntymäpäiviään 1.12.2012. Todellisuudessa juhlia vietetään Kotipolulla marraskuun viimeisenä päivänä. Mistä kaikki sai alkunsa? Kotipolun ryhmäkodin toiminta alkoi viisipaikkaisena ryhmäkotina Pukinmäenkaari 7:ssä. Osa kuudesta tukiasukkaasta asui tukiasunnoissaan jo ennen ryhmäkodin perustamista ja osa muutti tukiasuntoihin hieman myöhemmin. Myöhemmin toiminta laajentui vielä alkuvuodesta 1996 kolmella paikalla Kotipolun ryhmäkodissa. Kotipolun ryhmäkodin perusti Airi Perko. Airi oli Helsingin kaupungilla töissä ja tuolloin laman vuoksi työntekijöitä kannustettiin ryhtymään yrittäjäksi. Airi oli ensimmäisiä, jotka lähtivät perustamaan yritysmuotoista hoitokotia. Alkuaikoina hän sai kohdata jonkin verran ennakkoluuloja ja vastoinkäymisiä, mutta laadukas toiminta ja Helsingin kaupungin johdon tuki sekä hyvä palaute omaisilta kannustivat eteenpäin. 1.12.1992 Kotipolulla aloitti työskentelynsä myös Airi Järvinen. Airi Perko kuuli luotettavan kollegan kautta tasokkaasta ja toimeliaasta Järvisen (silloisesta Siiskosen) Airista, joka oli tuolloin töissä toisessa kehitysvammaisten asuntolassa. Koska asuntola piti käynnistää hyvin nopeasti, Airi Siiskosen piti tehdä nopea päätös lähtemisestä mukaan. Airi teki päätöksen tunnissa ja siitä lähtien eli viimeiset 20 vuotta hän ollut mukana Kotipolun toiminnassa. Vuodesta 2008 lähtien Airi on toiminut Kotipolun vastaavana ohjaajana. Airi Perko kertoo, että Järvisen Airi on ollut aina hänelle luottohenkilö, johon hän on voinut aina täysin luottaa, ja eläkepäivien lähestyessä Airi Perko piti itsestään selvänä, että jos Airi vain haluaa, hän voisi jatkaa Kotipolun toimintaa. Järvisen Airi kertoo, että hän teki päätöksen mukaan lähtemisestä nopeasti, vaikka ei tiennyt, mihin on ryhtymässä. ”Läheiset ja ystävät olivat hiukan ihmeissään, koska yritystoiminta sosiaalipuolella ei ollut siihen aikaan mitenkään yleistä”, Airi muistelee. ”20 vuotta on tässä vierähtänyt, enkä ole päätöstä katunut. Kotipolku Kotipolku retkellä Lapissa: koskenlaskua Harrinivalla. 20 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Kotipolun asukkaan haastattelu: Sirkka Saarni Kertoisitko itsestäsi, kuka olet? Sirkka Saarni. Kuinka kauan olet asunut Kotipolulla? Mä tulin vuonna 97. Mä en tiiä, kuinka kauan. Maaliskuussa tulin. Mitä teet päivisin? Lepäilen ja syön ja käyn töissä Valmarissa. Mitä harrastat ja mistä pidät? Musiikista ja kokouksista joskus. Discomusiikkia kuunnellaan. Sitten hengellisissä kokouksissa kuunnellaan Jumalan sanaa ja pastori puhuu. Ylhäällä: Airi Perko vuonna 1995 Östermanien veneessä Helsingin edustalla. Alhaalla: Sirkka-asukkaan 40-vuotis juhlat ja Airi Perkon mies, Martti Perko. on ja on ollut hyvä työpaikka”, hän toteaa. Hoitokoti Päiväkumpu osti Kotipolun ryhmäkoti Oy:n osakekannan vuonna 2008 Airi Perkon jäädessä eläkkeelle ja yritystoiminta fuusioitiin osaksi Päiväkummun toimintaa loppuvuonna 2009. Tuettuja arkiaskareita, töitä, vapaa-aikaa ja lomanviettoa Kotipolun toimintaa ohjaa asukkaan omatoimisuuden tukeminen, turvallisen ja viihtyisän asuinympäristön luominen. Asukkaille ja tukiasukkaille laaditaan palvelusuunnitelmat. Omaiset ja ystävät ovat aina olleet kiinteästi mukana asukkaiden elämässä ja he osallistuvat aktiivisesti mm. yhteisiin juhliin. Kotipolulla asukkaat ovat kiinteästi mukana arjen toiminnoissa: jokaisella on keittiövuoro, jolloin avustetaan ruuanlaitossa, ja asukkaat huolehtivat myös pöydän kattamisesta, astianpesukoneen täyttämisestä sekä muista keittiön siisteyteen liittyvistä asioista yhdessä ohjaajan kanssa. Asukkaat huolehtivat myös oman huoneensa siivoamisesta henkilökunnan ohjauksessa. Pyykkipäivänä asukkaat pesevät omat pyykkinsä talon pyykinpesukoneissa. Kotipolun ryhmäkodin lähellä asuu kuusi tukiasukasta omissa kodeissaan. Tukiasukkaille annetaan tukea ja ohjausta asumisessa ja elämänhallinnassa ja he voivat halutessaan tulla käymään ryhmäkodissa. Tukea annetaan mm. tukipäivien muodossa, jolloin käydään tarvittaessa ostoksilla, ohjataan siivouksessa ja pyykkihuollossa. Kaikki Kotipolun ryhmäkodin asukkaat sekä tukiasukkaat ovat työtoiminnassa. Osa asukkaista käy töissä työ- ja toimintakeskuksissa, osa käy avo- ja osa palkkatyössä. Kaikki eivät ole välttämättä töissä joka päivä ja työpäivien pituudet on suunniteltu yksilöllisesti. Vapaa-aikanaan Kotipolun asukkaat käyvät erilaisissa kerhoissa, esim. musiikki-, liikunta- ja taidekerhoissa. Kotipolulla tehdään myös retkiä esim. konsertteihin, teattereihin sekä elokuviin. Kesällä, kun työtoiminnasta ja töistä on lomaa, useat asukkaat käyvät Airi Perkon veljenpojan maatilamatkailuyrityksessä Huittisissa viettämässä kesälomaa. Millaista Kotipolulla on asua? Mikä täällä on parasta? Ihan kivaa. Kivat ohjaajat ja hyvä ruoka. Ihmiset on hyviä. Ihmiset on positiivisia. Tykkään kauheesti asua täällä, kun täällä on hyvä henki ja hyvät asukkaat. Millainen oma huoneesi on? Aika semmonen. Siel on telkkari ja oma kylppäri ja kaikennäköistä. Aika kiva. Millaisia muut ryhmäkodin asukkaat ovat? Asukkaat… Voi voi, kun jännittää. Asukkaat on mukavia. Millainen on tyypillinen päiväsi, mitä teet? Kävelen ulkona ja käyn ostoksilla. Ei mitään muuta kummempaa. Mitä teette yhdessä muiden asukkaiden kanssa? Asukkaiden kanssa teen. Mitä me tehtäis oikeen. Katon telkkaria ja Salattuja elämiä ja urheiluta. Millaisia mieleenpainuvia hetkiä on ollut kuluneen vuoden aikana? Hyvä yhteishenki. Mä oon käyny syömäs ruokaa semmoses ravintolas. Pääsin sinne maaseutuun vähäks aikaa. Maaseutu on kivaa. Käveltiin siellä ja kaikkee. Maaseutu jäi mieleen, se Huittinen on kiva. • Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 21 Asukkaan kohtaaminen Liisa Majapuro: ”Koko elämä on kaunista” Teksti: Anna Pajala Lähteenä on käytetty haastattelun lisäksi Liisa Majapuron teosta ”Suolainen ruusu”. Kuva: Ryhmäkoti Ahtiala L iisa Majapuro asuu ryhmäkoti Vellamossa Hoitokoti Päiväkummun Vuosaaren yksikössä. Jo pienenä Liisa tiesi sydämessään, mikä hänestä tulee. Hänestä tuntui, että hän on jotenkin erilainen kuin muut ja että hänellä on jokin tehtävä. Tehtävä ei ollut vielä selvä, mutta Liisalla oli tunne siitä sydämessään. Savisaaresta Histaan Majapuron isä oli virolainen Peeter Matz, jolla oli saksalaiset juuret. Esi-isä oli tullut Viroon rikkaan saksalaisen palvelukseen ja hän sai hyvästä työstään palkaksi Savisaarnimisen tilan Etelä-Virossa. Työmatkalla Viipurissa Peeter kohtasi Fanny Kantalan, tulevan puolisonsa. Liisa syntyi vuonna 1917 ja asui lapsuutensa ensimmäiset vuodet Virossa. Vanhemmat kuitenkin erosivat: äiti jätti isän ja myös Viron. Suomessa Fanny alkoi hoitaa kotitalonsa Kantalan emännyyttä leskeksi jääneen veljensä apuna. Kantalassa oli tavannut asua usein kesäisin taiteilijoita: esimerkiksi kuvanveistäjät Emil Wikström ja Väinö Aaltonen. Myös nuori Jean Sibelius vietti äitinsä kanssa kesää Kantalassa. Myöhemmin Liisa ja Fanny muuttivat äidin vanhemman sisaren Hildan luo Histan kartanoon. Hildalla oli poika ja kasvattitytär, ja heistä tuli Liisalle kuin sisaruksia. Histan aika kesti kaiken kaikkiaan 12 vuotta. Kartanossa joulut olivat kuin Fannysta ja Alexanderista ja myös siellä kävi vieraina kulttuuri-ihmisiä. Esimerkiksi kir- 22 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 jailija Maila Talvio ja professorimiehensä olivat vakituisia kyläilijöitä. Ensimmäinen runokirja neljävuotiaana Histassa vietetystä ajasta tuli Liisalle tärkeä lapsuuden ja nuoruuden kasvupohja. Kuri oli kova ja Hilda-täti vaativa: tunteita ei saanut näyttää. Tämä kuitenkin opetti kärsivällisyyttä ja itsehillintää, tulevan ammatin vaatimuksia. Taiteelliset taipumukset ilmenivät jo varhain. Ensimmäinen runokirjakin syntyi neljävuotiaana. Nimeltään se oli Liisan ja kissan ihmeelliset seikkailut. Koulussa hän kirjoitti kaikenlaista, usein hieman annetun aiheen sivustakin. Opettaja huomautti, ettei tämä ihan nyt sitä ollut mitä piti, mutta parempaa. Kuusivuotiaana Liisa aloitti pianotunnit ja jatkoi niitä 18-vuotiaaksi asti. Hän olisi mieluusti jatkanut harrastustaan sittemminkin, mutta se ei ollut mahdollista. Liisa kirjoitti ylioppilaaksi Hämeenlinnan yhteiskoulusta. Tuoreelle ylioppilaalle maalailtiin monenlaisia opiskelumahdollisuuksia, mutta sota sotki kaikki suunnitelmat. Vuonna 1943 Liisa avioitui maanmittausinsinööri Armas Majapuron kanssa. Lapsia syntyi kaksi, Marja-Liisa ja Jukka. Lausuntailtoja, levytyssopimus, radio- ja tv-nauhoituksia Liisa oli aina lukenut paljon romaaneja ja novelleja, mutta pian alkoi löytyä aivan uu- della tavalla lyriikka. Runous oli kuin musiikkia ja tavallaan toimi korvikkeenakin sille. Liisa alkoi ottaa lausuntatunteja. Ensimmäinen lausuntailta Hämeenlinnassa oli vuonna 1953. Esitysten jälkeen Liisa päätti hakeutua parhaan mahdollisen ohjaajan oppiin. Opettajakseen hän sai Kaarlo Marjasen. Opettaja oli vaativa ja ankarakin, mutta hyvä. Alku ei ollut helppo, ja Liisasta tuntui, että hänen tekninen osaamisensa oli heikko ja käsitykset runon olemuksesta hatarat. Lausuntatunnit olivat kuluttavia. Opettaja ei antanut aina tarvittavaa tukea ja hän keskittyi puhtaasti tekniseen esittämiseen, ei tunteeseen. Vanhan suomenkielisen kirjallisuuden tutkijan Martti Rapolan kanssa käyty keskustelu oli merkityksellinen. Sen pohjalta syntyi päätös valmistaa runoilta varhaisista kirjallisista tuotteista. Rapola auttoi esityksen valmistelussa ja neuvoi vanhan ja vaikeankin kielen oikeanlaisen ääntämisen. Suomen Kulttuurirahasto myönsi apurahan ja alkoi kuusivuotinen urakka vanhojen tekstien parissa. Runoilta Agricolasta Juteiniin valmistui 1961. Illan jälkeen esiintymistarjouksia tuli runsaasti, Otavan kanssa tehtiin runoista levytyssopimus ja tarjoutui myös radionauhoituksia ja tv-ohjelman tekoa. Kolme vuotta myöhemmin valmistui toinen vanhaan kirjallisuuteen liittyvä ilta. Liisa Majapuro on esittänyt paljon myös virolaista kansan- ja taiderunoutta. Hän ohjasi vuonna 1991 myös Viro-illan, jossa esiintyi kolme lausujaa ja jonka yhteydessä oli esittely Viron historiasta ja kulttuurista. Vähitellen lähestyttyään isänmaataan Liisa huomaa olevansa myös sen maan tytär. Tie läänintaiteilijaksi Liisa Majapuron omaan lähipiiriin kuuluivat muun muassa runoilijat Marja-Liisa Vartio ja Eeva-Liisa Manner sekä kuvanveistäjä Essi Renvall. Essi maalasi Liisasta myös kuvan, nykyaikaisen ikonin, kuten tämä itse työtä kuvaili. Ystävien lisäksi Liisa sai paljon voimaa luonnosta, musiikista ja opetustyöstä. Hän opetti muun muassa Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa sekä opistoissa. Vuonna 1973 Liisa valittiin Hämeen puhetaiteen läänintaiteilijaksi. Oman taiteellisen työn lisäksi läänintaiteilijuuteen kuului paljon opetus- ja ohjaustyötä. Se toi mukanaan puheita, esitelmiä, lehtiartikkeleita ja paljon esiintymisiä, myös tv:ssä ja radiossa. Myös monet hänen oppilaansa pitivät tuona aikana runoiltoja ja matineoita. Liisa itse piti 20-vuotistaiteilijajuhlan – ja viisi uusintaa siitä. Esiintyminen ei aina ollut helppoa. Ennen esitystä Liisa ei voinut jännitykseltään syödä ja välillä hän kyseenalaisti koko uravalintaansa. Hyvä yleisö kuitenkin korvasi kaiken tuskan ja vaivannäön, jännityksen ja hermostuneisuuden. Koko urallaan Liisa perui esiintymisiä vain muutaman kerran: ainoastaan, jos hän oli niin sairas, ettei olisi kyennyt edes pysymään pystyssä. Tosin kerran hän sairaslomallaankin piti esiintymisen, johon hän uhosi menevänsä ”lavalle vaikka konttaamalla”, ja jos se olisi hänen viimeinen tekonsa, niin ainakin uran päätös tapahtuisi hienossa juhlassa, tuhatpäisen yleisön edessä. Professori ja Pro Finlandia -mitalisti Liisa Majapuro esiintyi yli neljän vuosikymmenen ajan niin Suomessa kuin ulko- maillakin. Hän on tehnyt kymmeniä tv- ja satoja radioesiintymisiä sekä levyttänyt runsaasti. Lisäksi hän on julkaissut monia puhealan artikkeleita, kirjoittanut kolumneja Hämeen Sanomiin ja toiminut samaisen lehden lausuntakriitikkona. Laajan opetustyön ohella Liisa Majapuron aloitteesta Hämeen lääniin perustettiin puhetaiteen neuvottelukunta, joka koordinoi lausujien neuvontaa ja opetusta. Neuvottelukunta on järjestänyt Liisa Majapuro -lausuntakilpailuja. Liisa on palkittu työstään useasti. Hän on saanut muun muassa Hämeenlinnan kaupungin taidepalkinnon ja Pro Finlandia -mitalin. Vuonna 1984 hänelle myönnettiin professorin nimi ja arvo. Kysyttäessä tuotteliaalta ja arvostetulta taiteilijalta itseltään, mikä elämässä on tärkeintä, hän vastaa epäröimättä: ”Ihmiset, eläimet ja kaikki! Koko elämä on kaunista. Pitää olla uteliaisuutta ihmisiä kohtaan ja hyväksyä muut sellaisena kuin he ovat.” • Liisan 95-vuotispäiviä juhlittiin kera kakkukahvien toukokuussa 2012. Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 23 Asukkaan kohtaaminen Kun syyskuun alussa muutin tänne ryhmäkoti Vellamoon, sain kuulla, että ovessa lukee tää on Hoitokoti Päiväkumpu. Kun perille sitten mä pääsin, niin kahvit mulle tarjottiin, ja sen kahvitarjoilun aikana, mulle asukkaat esiteltiin. Täällä asutaan mukavissa huoneissa ja nukutaan tilavissa vuoteissa, täällä on aamupala, iltapala, päivällinen, lounas: kyllä täällä pärjätään. 24 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Balladeja ja pantseja ryhmäkoti Vellamossa Markku Tenhusen tarina Teksti: Anna Pajala Kuva: Anna Pajala N äin alkaa Balladi Päiväkummusta, jonka Markku Tenhunen sanoitti muutettuaan asumaan Vuosaaren ryhmäkoti Vellamoon. Nyt innokas musiikin harrastaja on asunut Hoitokoti Päiväkummussa jo viisi vuotta. Markku syntyi Turussa vuonna 1949. Hän ehti asua lapsena myös Uudessakaupungissa ja Nokialla ennen kuin perhe muutti Helsinkiin. Pääkaupungista tuli uusi kotikaupunki Markun ollessa viisivuotias. Helsingissä syntymästään sokea Markku oli arkkiatri Arvo Ylpön potilaana Lastenlinnassa. Sisäoppilaitoksesta pistenuotitsijaksi Vuonna 1955 Markku aloitti esikoulun. Kouluun meno ei kuitenkaan ihan kauheasti innostanut. Esikoulukin oli sisäoppilaitos, jossa asuttiin viikot. Kotona pääsi käymään vain keskiviikkoisin ja lauantaisin. Opetuksessa käytettiin pisteaapista. Lukemaan opettelu oli uutta, sillä kotona Markun vanhemmat eivät olleet osanneet pistekirjoitusta. Luokalla oli kymmenisen oppilasta ja kaiken kaikkiaan Markku kävi koulua yksitoista vuotta. Sisäoppilaitoksen kuri oli tiukka. Vanhempinakin tytöt ja pojat joutuivat pysyttelemään visusti omissa kerroksissaan ja auktoriteettia piti kunnioittaa. Markku pääsi koulusta 19-vuotiaana. Hän aloitti opiskelun puhelinmyyntilinjalla, mutta se ei kuitenkaan ollut oikein hänen juttunsa. Rehtori suositteli musikaaliselle pojalle vuoden mittaista pistenuotitsijalinjaa, jonka Markku valitsikin. Pistenuotit ovat kuten pistekirjoituskin: niiden avulla näkövammainen saa saman tiedon, minkä näkevä lukee nuoteista silmillään. Markku piti linjasta; opettaja oli itsekin sokea ja opiskelu kiinnostavaa. Sittemmin Markku sai töitä ruokavälineiden pakkaajana. Hän on edelleen saman työkeskuksen palveluksessa, mutta nyt pakattavat ovat vaihtuneet Finnairin kuulokkeisiin. Samassa työkeskuksessa on töissä myös Liisa, jonka kanssa Markku on ollut yhdessä jo pitkään. He tapasivat ensimmäisen kerran sokeainkoulussa jo 1963. kirjoituskoneella, jotta tunnistaisi ne heti. Markku nauttii myös elämäkertojen ja musiikkiaiheisten teosten kuuntelusta äänikirjoina. Musiikki-intoisella Markulla on aiheesta myös valtavasti tietoa. Vuonna 1967 hän osallistui yhteispohjoismaiseen Sävel 21 -tietokilpailuun. Osallistujien tietämystä musiikista testattiin laajasti: aihepiirit ulottuivat klassisesta musiikista uuteen pop-musiikkiin. Markku sijoittui Suomen karsinnassa kolmannelle sijalle. Ja sanoituksiakin on syntynyt lisää. Uusin on sekin Päiväkummun arjesta ja nimeltään Vellamon vaipat. Kirjoitettuna se ei valitettavasti vedä vertoja sanoittajan omalle tulkinnalle. Flexit, pantsit flexit, pantsit ne nimet minua naurattaa aamuin, illoin päivin, öin ne asukkaille annetaan. Flexit, pantsit flexit, pantsit ei niistä varmaan tiedä kukaan muu flexit, pantsit flexit, pantsit kuin Päiväkummun asukkaat. Musiikkitietopankki ja sanoittajamestari Musiikki on ollut vahvana Markun elämässä aina. Jo lapsena hän soitti pianoa ja lauloi kuorossa: ensin poikasopraanona, sitten tenorina ja bassona. Lauluharrastus jatkuu edelleen näkövammaisten kuorossa. Äänilevyt ovat myös Markulle rakkaita. Tärkeimmät levynsä hän merkitsee Perkins-piste Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 25 Gallup Tällä kertaa Päiväkummun Sanomien perinteisessä gallupissa kysyttiin, mikä on kaunein kesämuisto lapsuudesta. Mikä on kaunein lapsuuden kesämuisto? Teksti: Anna Pajala, Taimi Turunen, Laura Pasanen, Paula Malmberg Kuvat: Anna Pajala, Paula Malmberg, Laura Pasanen 26 Maaret, Ahtiala Saara, Vellamo Jarmo, Kotipolku Kauneimmat lapsuuden kesämuistot ovat isoäidin luota Imatran Puntalasta. Sinne mentiin siskojen kanssa Helsingistä kesäksi. Isolla maatilalla oli paljon eläimiä: lehmiä, hevosia, sikoja. Kitkettiin perunamaita, haettiin kaivosta vettä, kerättiin kanalasta munat ja vietiin ne ja maito kauppa-autolle. Erityisesti yhdessä luettu iltarukous jäi mieleen. Kauniita kesämuistoja on myös Helsingin saaristosta vietetystä ajasta. Lapsuuden kesät vietettiin maatilalla kotona Siilinjärvellä. Talon edessä oli valkoinen ruusukuja ja tuvassa pidettiin pyhäkoulua, johon tulivat naapuritkin. Maalla kävi paljon sukulaisia, tuttavia ja muita vieraita. Poimittiin marjoja ja äiti laittoi paljon itse. Kaikki maatyöt tehtiin hevosella. Viimeisen hevosen nimi oli Elo ja se oli musta. Oli riemua, kun koulu loppui. Järvellä veneiltiin ja uimaan mentiin junaradan yli. Myöhemminkin Kuopiosta tultiin kesällä maalle tuttavien tai sukulaisten luokse. Aina oli lämmin ja aurinko paistoi. Ei ollut mitään pahaa: oli ihania kesiä! Paras lapsuuden kesien muisto liittyy varmaankin siihen, kun muutin Espooseen asumaan äidin luo. Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Gallup Ani, Vanamo Ilkka, Kullervo Ollessani 9-vuotias äiti lähetti minut kesäksi ystävättärensä luokse Aspnäsiin opettamaan 8-vuotiaalle Mariannelle suomea. Kävi kuitenkin niin, että Marianne ei suostunutkaan puhumaan suomea vaan päinvastoin minä opin tuona ja myöhempinä kesinä ruotsia niin hyvin, että myöhemmin jopa Ruotsin lähettiläs luuli minua ruotsalaiseksi rouvaksi, jolla on ihailtavan hyvä suomen kielen taito. Parhaimmat kesämuistot liittyvät urheiluun, sillä olin kova urheilemaan. Pelasin pesäpalloa Leppävirran virissä. Se oli Suomensarjassa. Kävin myös lenkillä säännöllisesti. Liikkumisesta tykkäsin, se teki hyvää mieltä. Talvisin pelasin jääkiekkoa Varkauden Valteissa. Anni, hoiva-assistenttiopiskelija Amiedusta Parhaat muistot ovat mummin kanssa mökiltä. Mummi ei velvoittanut tekemään mitään, mutta oli kuitenkin puuhaa, jossa sai olla mukana: pestiin mattoja, leivottiin, lämmitettiin saunaa, soudeltiin ja uitiin paljon. Mummi vei myös katsomaan lähistöllä olevia pieniä nähtävyyksiä tai vaikka kotieläinpuistoon. Ja aina oli paljon kaikkia herkkuja. Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 27 Sävelsirkun syysmuutto Teksti: Taimi Turunen Kuva: Fotolia ”Miten tämän saa päälle, onko tähän käyttöohjeita?”, huuteli hoitaja, kun Sävelsirkku syksyn iloksi lennähti Vanamon pöydälle. Vempain tuli nopeasti tutuksi ja osoittautui mitä mainioimmaksi työvälineeksi hoivatyön arkipäivän tueksi. Ä änipalvelu Sävelsirkku on Vanhustyön keskusliiton ja Audio Riders Oy:n yhdessä kehittämä äänipalvelujärjestelmä, jonka kautta voi kuunnella musiikkia, ajankohtaisia ja hengellisiä ohjelmia, tarinoita, pelejä, liikuntaohjeita, selkouutisia ja muuta juuri senioreille kehiteltyä ohjelmaa. Tarjolla on virkistystä, kuntoutusta ja toimintakyvyn ylläpitoa rakentavia ohjelmakokonaisuuksia. 28 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Vanamossa suosituksi tulivat nopeasti erilaiset jumpat. Mielikuvajumpissa pyöräiltiin vanhaan Viipuriin ja soudeltiin lapsuuden järvellä. Sormijumpassa sormet vetreytyvät; kieli keskellä suuta peukalo etsii etusormea. Liikunta tuo hymyn huulille, ilon ryhmään kuulumisesta. Ohikulkijakin istahtaa jumppaamaan musiikin tahtiin. Aleksis Kiven päivään orientoiduttiin Sävelsirkun avulla, muisteluhetket tuovat kyyneleetkin silmiin ja löytyypä Vanamosta muutama innokas tietokilpailufriikkikin Sävelsirkun kysymyksiä ratkomaan. Kaikkein suosituinta kuitenkin on vanhan ajan musiikki. Se saa jalan vippasemaan ja päivän surut kaikkoavat ainakin hetkeksi syrjään onnellisten muistojen vallatessa mielen. Toivomme Sävelsirkun kotiutuvan ja pesiytyvän Vanamoon pitemmäksikin aikaa. • Keittiönurkka Energiaa elämään yksilöllisestä terapeuttisesta ravintohoitosuunnitelmasta Teksti: Hanna Huttunen Dipl.ravintoterapeutti, Ravintopolku/X-ON Oy Copyright: Hanna Huttunen 2012 Kuvat: Fotolia Hoitokoti Päiväkummun asukkailla on ollut syksystä 2012 lähtien mahdollisuus saada yksilöllinen terapeuttinen ravintohoitosuunnitelma yksilöllisen hoidon tueksi. D iplomiravintoterapeutti Hanna Hut tunen Ravintopolulta kävi kertomassa tästä erikseen tilattavissa olevasta lisäpalvelusta syksyllä vanhustenviikolla Päiväkummun yksiköissä järjestetyissä asukkaille, omaisille ja edunvalvojille suunnatuissa tilaisuuksissa. Miksi teettää ravintohoitosuunnitelma? Terapeuttisen ravintohoitosuunnitelman tuella asukas voi saada lisää virkeyttä sekä apua moniin vaivoihin ruuansulatusongelmista sitkeisiin ihottumiin. Ravintohoitosuunnitelman tavoitteena on varmistaa ja tehostaa ravintoaineitten riittävä saanti ja imeytyminen, parantaa elämänlaatua, hillitä ja jopa taltuttaa mahdollisia kroonistuneita tulehdustiloja, vaikuttaa kipuihin ja mahdollistaa jopa lääkkeitten vähentämistä tilanteesta riippuen. Maustein Smoothiet sisältävät runsaasti hyvin imeytyviä vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. Käytä kaikessa, jos mahdollista, luomua. Smootheihin kannattaa usein laittaa ripaus meri- tai ruususuolaa taittamaan äitelyyttä ja lisäämään mineraaleja. en iltasm oothie (1 annos) skermaa oa 2 d l ko o ko aniljatank vaniljaa/v a o it a tl ,5 0 lia lonin kane na 0,5 tl cey riä pilkottu ä ä iv la ink 0,5 cm pa 1 b a naa ni lateetä ä kamomil 1 dl kylmä Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 29 Keittiönurkka Terveenä vanhenemisen kulmakiviä: • Aivojen hoito terveellisen ruokavalion ja aivovoimistelun avulla • Stressitön, elämänmyönteinen asenne • Säännöllinen liikunta/ulkoilu mahdollisuuksien mukaan • Säännöllinen, hyvä yöuni • Sosiaalinen kanssakäyminen • Terveellinen ruokavalio, joka koostuu mahdollisimman luonnollisista ja vähän prosessoiduista ruoka-aineista • Sokerin ja nopeiden hiilihydraattien, käsiteltyjen rasvojen, roska- ja valmisruokien välttäminen • Ruokasuolan (NaCl) välttäminen ja korvaaminen merisuolalla • Lisäravintoaineet huolella valittuina saattavat olla ajoittain paikallaan, vaikka ravinnonsaannin tulisi ensisijaisesti perustua ruokavalioon • Ruuansulatuskanavan moitteeton ja päivittäinen toiminta • Tupakan, liiallisen kofeiinin ja alkoholin välttäminen • Henkinen hyvinvointi, pienet suuret ilon hetket Vanhenemiseen liittyy lukuisia biologisia muutoksia, jotka vaikuttavat ruoan käyttöön, ravinnon saantiin ja ravintoaineiden hyväksikäyttöön. Tällaisia ovat mm. ruuansulatusentsyymien tuotanto, elimistön kuonanpoiston hidastuminen, vatsahappoerityksen muuttuminen ja suoliston kyky imeyttää ravintoaineita elimistön hyödynnettäväksi. Iäkkäiden ravitsemusongelmat liittyvät usein liian vähäiseen proteiinin ja energian saantiin. Energiantarpeen pienentyessä ikääntymisen myötä ja vitamiinien sekä kivennäisaineitten suosituksien pysyessä lähes ennallaan tulee ikääntyessä kiinnittää huomiota ruoan laatuun, koska pienemmästä ruokamäärästä olisi saatava sama ravintomäärä kuin aiemminkin. Ruoan tulee olla ravitsemuksellisesti rikasta, jolloin sillä pystytään vaikuttamaan ennaltaehkäisevästi ja hidastamaan ikääntymisen tuomia muutoksia. Liikunnan vähentyessä elimistön lihasmassa vähenee ja ruokahaluttomuudesta johtuva liian niukka syöminen lisää lihasten käyttöä energiaksi. Toisaalta ylipainoisellakin voi olla huono ravitsemustila, kun syöty ruoka sisältää niukasti ravintoaineita suhteessa energiamäärään. Voit laimentaa smootheita vedellä tai jogurtilla. Voit makusi mukaan lisätä 1–2 tl kylmäpuristettua kasvisöljyä (esim. kookos- tai oliiviöljyä), pähkinöitä, siemeniä tai marja- ja viherjauheita (esim. ohran- tai vehnänorasjauhe ovat erinomaisia!) ja mielimausteitasi. Yhdistele kerrallaan 3–4 erilaista raaka-ainetta per smoothie. Lisää vettä/manteli- tai siemenmaitoa sen mukaan, kuinka juoksevaa tai kiinteää smoothiesta haluat. Voit halutessasi syödä vaikka ”puurona” lusikalla. Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa ja nauti tuoreeltaan. 30 Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 Keittiönurkka Jouluinen suklaau nelma (2 annosta) 1 avokado tta 4–5 rkl kaakaojauhe pu) muutama kaakaopa tai jä se nib ao ak ka (1 rkl 1 rkl kookosöljyä manteleita shewpähkinöitä tai 1 kahvikupillinen ca ääpäteetä 4 dl kylmää pakurik s tms.) ranoras, vehnänora (oh tta he 1 tl viherjau a ko an /vaniljat 0,5 tl aitoa vaniljaa lia ne ka nin ylo ce 0,5 tl uhetta aja mm mu rde ka s ripau hunajaa rkl ripaus steviaa tai 1–2 ripaus suolaa Vinkki: Käyttämällä lämmintä/kuumaa teetä/ nestettä saa smootheista lämmittäviä esim. talviaikaan. Vanhusten ateriapalveluita säätelevät tiukat kriteerit, mutta vaikka ravinto olisi kuinka hyvin koostettu, on aineenvaihdunta yksilöllistä ja asukkaan kokonaisterveydentila, lääkkeet, suoliston kunto jne. vaikuttavat siihen, mitä ravinnosta pystyy hyödyntämään. On siis paljon syitä siihen, miksi ravitsemuksen tilanne on hyvä tarkastaa ravintoterapeutilla ja laatia yksilöllinen ravintohoitosuunnitelma. Miten ravintohoitosuunnitelma tehdään ja mitä se sisältää? Ravintoterapiapaketin (3x150 €) sisältö on seuraavanlainen: yksilöllinen kartoitus, ravintohoitosuunnitelma, ohjeistus keittiölle, vastuuhoitajille sekä omaisille ja sähköposti/puhelinkonsultaatio tarvittaessa. Pakettiin sisältyy myös n. 2 kuukauden kuluttua yksilöllisen ravintohoidon aloittamisesta seurantatapaaminen asukkaan/vastuuhoitajan ja omaisen (mikäli mahdollista) kanssa. Mahdolliset lisäravinteet maksetaan erikseen ja laskutus niistä tapahtuu kuukausilaskutuksen yhteydessä. • Yksilöllinen ravintohoitosuunnitelma tehdään ravintoterapeutin tekemän kartoituksen perusteella. Kartoituksessa kuullaan asukasta itseään, vastuuhoitajaa sekä omaista. Tämän lisäksi ravintoterapeutti hyödyntää kaikkea saatavilla olevaa tietoa asukkaan terveydestä. Kiinnostuitko? Ota yhteyttä: Hanna Huttunen, dipl.ravintoterapeutti, Ravintopolku/X-ON Oy [email protected] www.ravintopolku.fi Hoitokoti Päiväkumpu 2 • 2012 31 Joulusauna Ukko ja akka joulusaunaa aattona lämmittää saunan rahilla vierekkäin kylkiään kyhnyttää Lappaavat puita kiukaan alle ja tulta päreisiin johan kohta lämpö hiipii saunan uumeniin Räiskyy tuli tervaksissa savun tuoksu tuntuu kohta koko sauna peittyy hämäräiseen huntuun Oi aattoillan löylyhetki kun kiuas kihahtaa olo on niin suloinen, kuin taivas päällä maan Siinä sulaa arjen huolet mieli rauhoittuu kun koivuvihdan pehmeä läiske lauteilta kantautuu Oi autuutta joulusaunan mik ihanampaa ois? Kunpa aina näin puhtahaksi itsensä tuntea vois Teksti: Anneli Kammonen w w w.hoit o k ot ip ai v ak ump u. f i
© Copyright 2024