Muotoja ja maisemaa – Töölön puistoja 1930luvulta nykypäivään
Töölön puistot ovat laajoja ja monimuotoisia, asukkaidensa arvostamia keitaita. Niiden muotokieli
vaihtelee formaalista muotopuutarhasta luonnonmukaiseen. Helsingin turistit viedään yhteen näistä
puistoista, koska siellä on yksi valtakunnan arvostetuimmista ulkoilmataideteoksista.
Töölö rakentui siksi, mitä se nykyisin on, 1910-luvulta alkaen. Töölössä asuu noin 30 000 asukasta.
Töölöön tutustut www.kaupunginosat.net/toolo
Topeliuksen puisto
Pinta-ala 9 ha
Suunnittelija Ola Manström, 1938
Palvelut kirjasto, kirkko, yleisö-WC
Topeliuksen puisto on 1800-luvun rakastetulle satusedälle, kirjailija-toimittaja Zacharias
Topeliukselle (1818–1898) omistettu puisto. Tämän puiston stadilaisnimi on Toppari. Vuonna Töölön
1906 vahvistettu asemakaava varmisti Topeliuksenpuiston alueen virkistyskäyttöön.
Topeliuksenpuisto on arkkitehtoniselta rakenteeltaan harvoja muotopuistojamme, vihreä akseli
kahden julkisen rakennuksen, kirkon ja kirjaston välissä. Puisto koostuu luonnonmukaisesta osasta
sekä geometrisestä osasta, jossa on kaksi peräkkäistä, suorakaiteen muotoista aukeaa ja niiden
jatkona hevosenkengän muotoinen aukio. Näitä reunustavat koko pituudeltaan kapeat suorakaiteet,
jonne puut ja pensaat on sijoiteltu vapaamuotoisemmin.
Puiston eteläpäässä on Hilding Ekelundin (1893–1984) suunnittelema 1920-luvun uusklassismia
edustavan Töölön kirkko. Kirkko on tullut kuuluisaksi myös sen tornista huhuilevan huuhkajan
ansiosta! Kirkko on selvästi puiston tasoa ylempänä ja antaa aiheen rinteen puolipyöreään muotoon.
Rinnettä koristavat mm. erilaiset poppelit. Rinteen alapuolelta avautuu puiston hevosenkengäksi
kutsuttu muotopuutarhaosa. Sitä koristavat tiukan geometriset leikatut pensasaidat, puolipallon
muotoiset orapihlajapuut ja niiden alla olevat neliön muotoiset jaloruusuryhmät. Aidattu leikkialue on
pitkulaisen mallinen ja siellä on uusitut leikkivälineet töölöläisille pilteille.
Puiston Sibeliuksenkadun puoleisessa osassa on taas hopeapajut leikattu sylinterin muotoon. Puiston
keskiosan pensasruusuin reunustettu kenttä soveltuu mainiosti vaikka petankin peluuseen. Erilaisia
kasvierikoisuuksia on kerätty kulkuväylien reunoille tiukkoihin sommitelmiin. Täällä kasvaa mm.
ruusu- ja mustaorapihlajia, kirsikoita ja douglaskuusia.
Puiston toisessa päässä oleva Töölön kirjasto edustaa modernismia ja sen on suunnitellut Aarne Ervi
(1910–1977). Kirjasto rakennettiin vuonna 1970. Kirjaston edustan loivassa rinteessä kasvillisuus on
sijoitettu vapaamuotoisemmin maisematyyliin. Kirjaston viereiseen altaaseen istutetaan joka kesä
suurilehtisiä, punakukkaisia Cannoja, joiden juurakot talvehtivat kaupunginpuutarhalla. Pohjoispään
käytävät kaartelevat pitkin maastonousujen vieriä puiden alla ja liittyvät vaikuttavasti viereisen
Sibeliuksen puiston luonnonmaisemaan.
Kirjaston edessä seisoo Kari Juvan (s.1939) vuonna 1972 paljastettu veistos Luk usali
usali. Veistoksen
kaksi tyyliteltyä figuuria esittävät kirjastossa sattumalta toisensa kohdanneita henkilöitä, joita
yhdistää lukuharrastus. Kari Juva on saanut kiitosta veistostensa plastisesta muotoilusta ja liikkeen
vaikutelman yhdistämisestä raskaisiin massoihin. Töölön uuden sivukirjaston sisäänkäynnin
taideteoksesta järjestettiin 1960-luvun lopulla kilpailu, jonka voitti Juvan ehdotus. Veistoksen
materiaali on pronssia ja jalusta on mustaa graniittia.
Topeliuksenkadun suuret, 1930-luvulla istutetut lehmukset luovat pehmentävän seinän puistolle
tehden siitä keitaan, jossa voi siis kulkea kahden puistotyylin välissä, nauttia ruusuista ja
erikoisistakin puista. Lasten on turvallista leikkiä ja pelata aidatulla kentällä. Kirkon tornista todellakin
saattaa kuulla huuhkajan huhuilua, onhan sille paljon ravintoa tarjolla, koska kanit ovat varsinainen
riesa Töölön puistoissa.
Sibeliuksen puisto
Pinta-ala 9,65 ha
Suunnittelija kaupunginpuutarhurit Emil Aranko ja Bengt Schalin,
1937
Palvelut yleisö-WC
Puistoalue on muodostunut entisten Bråvalla, Kinnekulle ja Miramar-nimisten huviloiden tonteille.
Sibeliuksenpuisto, joka tuolloin oli vielä nimeltään Humallahdenpuisto oli 1906 vahvistetussa
asemakaavassa osoitettu asuntoalueeksi. Kaavaa muutetiin 1916 siten, että alue tuli
virkistyskäyttöön. Alueen käytön kannalta oli tärkeää myös vuonna 1929 tehty kaavamuutos, jolla
Mechelininkatu ohjattiin kulkemaan puiston halki.
Sibeliuksen puisto, lempinimeltään Sibbari, on englantilaisen vapaamuotoisen maisemapuiston
sovellus suomalaiseen rannikkomaisemaan. Suomen kuulisimman ja arvostetuimman säveltäjän Jean
Sibeliuksen (1865–1957) nimikkopuiston rakennustyöt alkoivat 1937 ja kestivät kolme vuotta. Puiston
nimi oli Humallahden luonnonpuisto eli Kinnekullan puisto.Vuonna 1945, Sibeliuksen 80vuotissyntymäpäivän kunniaksi puisto nimettiin rakastetun säveltäjän mukaan. Puiston
muokkaussuunnittelusta vastasivat kaupunginpuutarhurit Emil Aranko ja Bengt Schalin. Työ käsitti
pääasiassa lisäistutuksia. Puistoon rakennettiin myös lampi ja siihen suihkukaivo ja Humallahden
rantaa täytettiin, että sinne saatiin kulku myös jalankulkijoille.
Puiston yhtenä osana olevaa koivikkoa on ihailtu. Nurmikolla, johon istutettiin kieloja ja narsisseja, sai
yleisestä käytännöstä poiketen kävellä. Näin jo alun perin muodostunut ”luonnonmaisema” on
kehittynyt siksi vaihtelevaksi maisemakokonaisuudeksi, mikä kansallissäveltäjämme nimikkopuisto
nykyään on.
Sibeliuksen puistossa on myös kaksi veistosta. Leo ja Regina Wainstainin säätiö järjesti 1939 kilpailun,
jolla haettiin Helsinkiin Kalevala-aiheista veistosta. Aarre Aaltonen (1889–1980) voitti kilpailun
ehdotuksellaan Ilmat ar ja sot k aa, ja pronssinen veistos päätettiin sijoittaa nykyiseen Sibeliuksen
puistoon. Veistos paljastettiin 1946.
Vuosien myötä puistossa on tehty erityyppisä lisä- ja korjaustöitä, tärkeimpänä Sibeliusmonumentin
ympäristötyöt 1967.
Presidentti Mauno Koiviston 60-vuotispäivän kunniaksi Mechelininkadun ja Kesäkadun kulmaukseen
istutettiin visakoivikko, 60 viskoivua, joista 45 on kuollut ja jäljellä olevista noin 15 puolet on visaa.
Koivikko tullaan uusimaan mikrolisätyistä visakoivuista.
Arvo Ylpön puisto ja Kirjailijanpuisto
Pinta-ala 9,9 ha
Suunnittelija kaupunginpuutarhuri J.E. Blomqvist, myöhemmin
käytti nimeä Aranko
Puisto on suunniteltu Töölön rakentamisen yhteydessä samoihin aikoihin muidenkin Töölön puistojen
kanssa. Piirustuksista löytyy silloisen kaupunginpuutarhuri J.E. Blomqvistin nimi. Hän suomensi
nimensä Arangoksi. Kirjailijanpuisto sai nykyisen nimensä 1956 kirjailijoiden Mikael Lybeck (1864–
1925) ja Karl August Tavastjernan (1860–98) katujen nimien johdattamana. Puisto koostuu useista
osista. Lastenlinnalta päin puisto alkaa istuskelupuistona, jossa on kukkaryhmiä ja kukkivia pensaita.
Tämä puiston osa on nimetty Arvo Ylpön (1887–1992) puistoksi kuuluisan lastenlääkärin ja arkkiatrin
mukaan vuonna 1987, jolloin Ylppö täytti 100 vuotta.
Puiston seuraavat osat koostuvat leikkialueesta ja pelikentästä. Lasten leikkialue on siirretty
kauemmas Topeliuksenkadusta 2009 tehdyn peruskorjauksen yhteydessä. Nyt siellä on turvallista
leikkiä. Kauniiden, vahvojen pensasaitojen ja tuuheiden puiden sisällä aukeaa hiekkapintainen,
tasainen kenttämaisema. Tämä kesällä pallokenttänä toimiva alue jäädytetään talvisin
luistelukentäksi.
Puistokokonaisuuden nauha nousee Topeliuksenkadun jälkeen rinteestä ylös Minna Canthin kadulle.
Tämä on puiston kaunein osa. Rinteeltä aukeaa vaikuttava näköala pitkin puistoistutuksia aina
Lastenlinnan tornin ruskeaan korkojulkisivuun näkymäakselin toisessa päässä.
Käytävien reunoille rinteeseen on istutettu matalaa pensas- ja kukkakasvustoa. Keväisin
Topeliuksenkadulle väriloistona leiskuvat atsaleat keltaisina ja oransseina. Aurinkoisena rinteenä
puisto on suosittu oleskelupaikka.
Puiston toisena erikoisuutena ovat komeat koristeomenpuut. Rakennusviraston omenapuututkimusta
tehtäessä ihmeteltiin neljän koristeomenan poikkeuksellisen tummia kukkia. Omenapuu on saanut
lajikenimekseen ’Kirjailija’ kasvupaikkansa mukaan ja se on yksi lisäykseen otetuista KESKASlajeista. Kirjailijanpuistossa on syytä käydä keväisin, kun atsaleat ja koristeomenat ovat
parhaimmillaan.
Kirjailijanpuiston yläosaan lahjoittivat kirjakauppa- ja kustannusala hienoja runopenkkejä elokuussa
2010. Penkkejä on yhteensä 12 ja niiden laatoissa on aforismeja ja runoja.
Kirjailijanpuisto on myös peruskorjauksen tarpeessa ja se on suunniteltu alkavaksi vuosina 2013–
2014.
Piilopuisto
Pinta-ala 1 480 m2
Suunnittelija kaupunginpuutarhuri Bengt Schalin
Puisto on saanut nimensä sijaintinsa mukaan vuonna 1991. Se sijaitsee korttelin keskellä, piilossa,
eikä sinne osaa poiketa jollei paikka ole entuudestaan tuttu.
Puistoon johtaa pieni asvaltoitu kulkureitti Paasikivenkadulta. Tämä ainoa julkinen kulkureitti
tukkiutuu usein väärin pysäköidyillä autoilla, samalla se haittaa puistikon kunnossapitoa. Puiston
tunnelma on rauhallinen. Puisto on hieman ränsistynyt ja se on kuin unohduksissa. Hiekkakäytävä
tekee lenkin nurmikon ja istutusten välissä. Perennaistutukset ja muutama penkki ja kaupungin roskaastia kertovat, että kyseessä on kaupungin puisto.
Puisto vieressä sijainneessa talossa toimi useita vuosia Helsingin sädehoitoklinikka ja puisto on
varmasti ollut tärkeä elpymispaikka klinikan potilaille.