Korven Kaiku - Sotaveteraaniliitto

N:o 26/1032
14. Divisioonan perinneyhdistyksen tiedotuslehti 20.8.2011
Raappana-puiston opaste Lieksassa. Kuva: Raine Turunen
14.Divisioonan perinneyhdistyksen Nuoriso- ja
Perinnepäivät Lieksassa 2.–4.9.2011
Teemat: TERVEET ELÄMÄNTAVAT, VASTUU KAVERISTA
Perinteiden vaalimista varten maakuntien alaosastot järjestävät 14. D:n perinneyhdistyksen tukemana vuorovuosina alueellisia veteraani- ja
perinnepäiviä. Tärkeänä kohderyhmänä niissä on nuoriso. Heille kerrotaan mitä tarkoittaa “kaveria ei jätetä -henki” sekä yhteisvastuullisuus.
Oman maakunnan lähihistoriaa ja aikaisempien sukupolvien työtä unohtamatta.
Tänä vuonna perinnepäiviä vietetään Lieksassa.
14. Divisioonan perinneyhdistyksen järjestämään ylempien
kouluasteiden kirjoituskilpailuun osallistui Lieksan Ammattiopiston, Lieksan Lukion ja
Lieksan yläkoulun opiskelijoita.
Kilpailun parhaan, 150 euron
palkinnon voitti Lieksan Lukion
2A:n opiskelija Miia Kokkonen.
Miia Kokkonen
Kirjoituskilpailun parhaita
kirjoituksia lehtemme sisäsivuilla.
Perjantaina 2.9. perinneyhdistyksen nuorisopäivä alkaa Lieksan kulttuurikeskuksessa lipun nostolla klo 9.00. Nuorisotapahtuma kulttuurikeskuksen salissa klo 9.30.
Lauantaina 3.9. 9.00-13.00 Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen,
Poliisin ja maanpuolustusjärjestöjen esittelyosastojen avaus ja esittely
Lieksan torilla. Musiikkiesityksiä, seppelepartioiden lähettäminen,
Hornetin ylilento.
12.30 Opastettu retki Partisaanien uhrien tapahtumapaikoille Kontiovaarassa sekä käynti Suomussa. Rukapirtin historiikki/Tauno Oksanen. Lähtö kirkon parkkialueelta.
18.30 Iltatapahtuma kulttuurikeskuksessa. Nuorisotyö 2011, eversti
Jukka Valkeajärvi, kuvasatoa nuorisotapahtumista, Tauno Oksanen:
Muistoja Rukajärven suunnalta, Sodan viimeinen ilta Rukajärven
suunnalta, elokuva Rukajärven suunnan taistelumaastot tänään.
Kahvitarjoilu ja tutustuminen valokuvanäyttelyyn.
Sunnuntaina 4.9. Juhlakanslia ja info
kirkon aulassa alkaen klo 8.00
Kunniakäynti ja seppeleenlasku sankarimuistomerkille klo 9.30
Jumalanpalvelus ev.lut sekä ortodoksisessa kirkossa
13.00 Pääjuhla kirkkosalissa. Juhlapuhujana maavoimien komentaja
kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi.
Tarkempi ohjelma sivulla 16.
Jatkosodassa Lieksa toimi Rukajärven suuntaan hyökänneen 14. Divisioonan tukialueena ja pääasiallisena huoltokeskuksena.
“Rukajärventie” Lieksasta Pankajärven, Nurmijärven ja Kivivaaran
kautta Repolaan ja sieltä edelleen
Rukajärvelle oli koko jatkosodan
ajan 14. Divisioonan joukkojen
tärkein huoltotie. Lieksan rautatieasemalla oli siten tärkeä rooli
joukkojen ja materiaalin purkamispaikkana. Rukajärven tie on saanut
opastaulut ja kilvet ja ne vihki veteraanikenraali Ermei Kanninen
Viimeisenä sotakesänä 1944 neuvostopartisaanien toiminta aiheutti Lieksan alueella paljon tuhoa ja
pelkoa siviiliväestön keskuudessa.
Aiheesta laajemmin sivuilla 8 ja 9.
Perinnepäivillä järjestetään opastettu retki partisaanien uhrien tapahtumapaikoille lauantaina 3.9.
klo 12.30.
Kalleimman uhrin kotiseutumme
vapauden puolesta antoivat yli
560 sankarivainajaa, jotka lepäävät
Lieksan kirkkopuiston ja Viekijärven sankarihaudoissa.
2
PÄÄKIRJOITUS
Terveet elämäntavat ja vastuu kaverista
14. Divisioonan perinneyhdistyksen veteraaniperinteiden vaaliminen yhdessä koulujen kanssa on osoittautunut hyväksi toimintamuodoksi. Tästä osoituksena
Tammenlehvän perinneliitto myönsi yhdistykselle vuoden 2010 tunnustuspalkinnon. Toimintaa on kuitenkin
kehitettävä jatkuvasti, jotta se saavuttaa kohderyhmänsä ja herättää aitoa kiinnostusta nuorisossa. Tässä on
toistaiseksi onnistuttu hyvin, mutta ”tuleen ei saa jäädä
makaamaan”, kuten sanonta kuuluu.
Yhdistyksen toimintaan voivat osallistua eri henkilöt
ja järjestöt halunsa ja kykynsä mukaisesti –alaosastojen
koordinoimina. Tavoitteena on saada 12-18 -vuotiaille
nuorille positiivisia kokemuksia maanpuolustuksesta,
me-hengestä sekä terveistä elämäntavoista. Veteraaneja unohtamatta. Toimintamuotoina voivat olla erilaiset
urheiluhenkiset kilpailut ja kisailut, luonto- ja perinneaiheiset tietovisailut sekä kirjoituskilpailut. Tärkeintä on herättää avointa keskustelua kodeissa, kouluissa
sekä yhteisissä tapahtumissa edellä mainituista aiheista. Nuoria tulee kannustaa erilaisiin mielipiteisiin ja
tekemään esityksiä toiminnan kehittämisestä. Suvaitsevaisuutta tulee korostaa. Näin nuorison ja aikuisten
kiinnostus toimintaamme kohtaan kasvaa ja tammenlehväsukupolven parhaat perinteet siirtyvät uusien su-
kupolvien vaalittavaksi.
Tämän vuoden teemana on ”Terveet elämäntavat ja
vastuu kaverista”. Teeman viesti on selvä: huolehtimalla
itsestäsi voit huolehtia myös muista. Lieksan paikallisosasto on hoitanut teemavuoden valmistelut ja järjestelyt esimerkillisesti. Vuoden aikana kouluissa järjestettiin teemaan liittyviä kirjoituskilpailuja ja fyysisen kunnon merkitystä tullaan korostamaan perinneviikolla
leikkimielisissä urheilukilpailuissa. Aiheeseen liittyvää
avointa keskustelua kannustetaan järjestämällä tietovisailuja ja julkaisemalla kirjoituskilpailujen parhaita kirjoituksia eri lehdissä. Kirjoituskilpailuissa menestyneet
nuoret palkittiin näyttävästi yhteisissä tilaisuuksissa ja
perinnepäivien nuorten tapahtumassa palkitaan perinneviikon visailujen parhaat. Pielisen-Karjalasta kotoisin olevat varusmiehet kertovat kouluissa fyysisen
kunnon merkityksestä ja varusmiespalveluksesta. Perinnetyötä on tehty sydämellä.
Tämä kaikki ei olisi ollut mahdollista ilman Lieksan
kaupungin, seurakuntien, eri järjestöjen sekä yhteisvastuullisten yritysten tukea. Karjalaiset ovat hoitaneet
perinnevuoden järjestelyvastuun tunnollisesti ja esimerkillisesti. Siitä suuri kiitos perinnevuoden eri toi-
Puheenjohtajan
tervehdys
Perinneyhdistyksemme asema on vakiintunut sekä valtakunnallisesti että
toimintana maakunnissa. Tästä ovat
osoituksena maakunnallisten paikallisosastojen aktiivinen toiminta ja
Tammenlehvän Perinneliiton yhdistyksellemme myöntämä tunnustuspalkinto. Palkinnon perusteluissa mainitaan
muun muassa seuraavaa:
”14.Divisioonan perinneyhdistys
perustettiin vuonna 2006 vaalimaan
jatkosodan Rukajärven suunnan taistelijoiden perinteitä ja siirtämään niitä eri tavoin nuorten keskuuteen.” ja
edelleen: ”Perinneyhdistyksen toiminta nuorison tavoittamiseksi ja veteraaniperinteen siirtämiseksi on laajuudeltaan ja vaikuttavuudeltaan esimerkillistä.”
Nämä sanat ja palkinto lämmittävät
varmasti meitä kaikkia ja haluankin
vielä kiittää Tammenlehvän Perinneliittoa yhdistyksemme puolesta tästä
kannustavasta muistamisesta.
Vaikka perinneyhdistyksen toiminnan painopiste on alueellisesti nuorisotoiminnassa ja yhteistyössä koulujen kanssa, ei veteraaneja ja lottia ole
unohdettu. Kunniakansalaistemme
toivotaankin osallistuvan kuntonsa
mukaan ja yhdessä läheistensä kanssa
yhdistyksen eri tapahtumiin. Käytännön yhteydenpidosta veteraaneihin ja
toki muihinkin jäseniimme vastaavat
pääyhdistyksen lisäksi paikallisyhdis-
tykset apunaan mainio tiedotuslehtemme Korven Kaiku, vuositiedotteet sekä
internetissä olevat kotisivumme, joissa
kerrotan tulevista tapahtumista kuten
sotahistorian retkistä sekä vuosittaisista nuoriso- ja perinnepäivistä. Tiedämme, että veteraanien ja lottien määrä
vähenee vääjäämättä vuosittain ja siksi
pidän entistä tärkeämpänä, että paikallisosastot pitävät teihin konkreettisesti
yhteyttä, jotta voimme tavataan eri tilaisuuksissa mahdollisimman usein.
Tämän vuoden nuoriso- ja perinnevuoden tapahtumat ovat onnistuneet
hyvin yhteistoiminnassa Lieksan koulujen kanssa. Siitä suuri kiitos jo tässä
vaiheessa kaikille järjestelyihin osallistuneille. Odotukset myös syyskuun
alun tapahtumiin ovat korkealla.
Perinnevuoden teemassa on viesti,
joka on tärkeä nyt ja tulevaisuudessa;
toisista välittäminen ja yhteisöllisyys.
Ne ovat myös hyvinvointiyhteiskunnan
kulmakiviä. On tärkeätä, että koulut
ovat ottaneet perinnetoiminnan avoimesti vastaan kuntien kanssa. Tämä on
paras tae perinnetietämyksen siirtymisestä tuleville sukupolville.
Toivotan kaikille Korven Kaiku-lehden lukijoille hyvää syksyä. Tavataan
2.- 4.9. Lieksassa!
Yhdistyksen puheenjohtaja
Prikaatikenraali
Sakari Honkamaa
mijoille ja hankeen vetäjille. On ollut hieno nähdä ja
kokea valmistelijoiden aito sitoutuminen tehtäviinsä
ja syvä kunnioitus tammenlehväsukupolvea kohtaan.
Uskon, että sen ovat aistineet myös tapahtumiin osallistuvat nuoret.
Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna kokoonnumme yhdessä Lieksaan juhlistamaan teemavuottamme tammenlehväsukupolven ollessa juhlien kunniakansalaisina ja vieraina. Toivottavasti mahdollisimman moni veteraani ja lotta läheisineen pääsee viikonlopun juhlatapahtumiin.
Järjestelyt ja ohjelma ovat
ainakin huippuluokkaa –
siitä pitävät karjalaiset
huolen.
Lieksassa tavataan!
Päätoimittaja,
14. D perinneyhdistyksen
varapuheenjohtaja
Eversti
Jukka Valkeajärvi
Elämäntavat ja
kaveripiiri nuorten
tulevaisuuden
ohjureina
Seitsemänkymmentä vuotta sitten sotien
jälkeen ryhtyi itsenäinen kansa maatamme
jälleenrakentamaan. Kovien sotakokemusten jälkeen koko kansan tahto niin veteraanien kuin nuortenkin keskuudessa vain
voimistui isänmaan kehittämiseksi. Kaikin
tavoin yhteiskunta pyrki pitämään huolta
kansalaisistaan antaen toimintamahdollisuuksia ja elämän ohjeita varsinkin nuoremmille. Tuolloin olivat kovasti arvostettuja työnteko ja terveet elämäntavat. Kaikille
työnhaluisille oli tekemistä ja toimeentulo
turvattu. Työnteko oli lähes kaikkien ulottuvilla ja nälän puute torjuttiin useimmiten
kotitarveviljelyllä ja karjanhoidolla. Henkisen hyvinvoinnin, vireyden ja jaksamisen
ylläpitämiseksi järjestettiin monipuolista
kansalais- ja nuorisotoimintaa taajamissa
ja kylissä.
Viisikymmentäluvun nuorena urheilijana omaksuin terveelliset elämäntavat,
joihin kuuluivat tupakoimattomuus, päihteettömyys ja liikunnalliset harrastukset
Tuohon aikaan yhteiskunta ja useimmat
vanhemmat ohjasivat nuoria kristilliseltä
pohjalta koettuun hyvään elämäntapaan.
Tuolloin oivallettiin, että terve ja elinvoimainen yhteiskunta tarvitsee lait, säännöt
ja ohjeet turvallisen ja ihmisarvoisen elämän saavuttamiseksi. Automaation ja koneiden kehittyessä 1960-luvulla sekä maan
vaurastuessa alkoivat vähitellen asenteet
muuttua ja vapaamielisemmät pyrkimykset voimistua.
Koneitten yleistyessä ja ihmistyövoiman
tarpeen vähetessä, markkinavoimien vähitellen voimistuessa ja kansainvälisyyden vilkastuessa, työttömyys alkoi kasvaa ja vastuu
tulevaisuudesta siirtyi yhä enemmän kansalaisten itsensä kannettavaksi. Nykypäivän sukupolvien hartioille on laskeutunut
rahasta riippuvainen vapaa elämäntapa,
mistä on selvittävä kilpaillen niillä kyvyillä,
mitkä kullekin on annettu. Viime aikoina on
alettu huomata ihmisten vaikeuksien kasvaessa, että sittenkin tarvitaan menneitten
aikojen kokemukseen perustuvaa ohjausta,
huolenpitoa ja yhteiskunnan vastuuta, että
selviytyisimme elämänkaarestamme ihmisarvoisesti ja pystyisimme luomaan tuleville
sukupolville turvallisen isänmaan.
Siihen tarvitsemme raittiit ja terveet elämäntavat sekä ystävällisen ja turvallisen
toimeentulon antavan elinympäristön.
Omien voimien vähetessä hyvä kaveripiiri,
suvaitsevaisuus ja yhteiskunnan tuki voivat
ratkaisevasti nostaa itsetuntoa ja voimistaa
selviytymiskykyä.
Kun vielä reippaana, terveenä ja hyväkuntoisena ukkina nuoruuden aikaisten
lempiharrastusteni ja lastenlasteni parissa touhuten vietän onnellista vanhuuttani, kunnioitan yhä enemmän esi-isämme
arvomaailmaa; hyvää ja turvallista kotia,
itsenäistä isänmaata ja kristillisiä elämäntapoja ja arvoja.
Toivotan teidät vanhemmat ja nuoremmat sukupolvet tervetulleiksi Lieksaan
elo-syyskuun vaihteessa vietettäville 14. D
Perinneyhdistyksen Nuoriso- ja Perinnepäiville!
Lieksan alaosaston
puheenjohtaja
Juhani Ryynänen
3
Arvoisat veteraanit ja muu 14.Divisioonan
perinneviikonlopun juhlaväki, hyvät rajaseutulaiset
Sotilaallisesti aluevastuussa olevana
Itä-Suomen Sotilasläänin komentajana
minulla on ilo tuoda tähän perinne- ja
nuorisojuhlaanne kauniiseen Lieksaan
puolustusvoimiemme tervehdys. Jääkäripataljoona 27:n Perinneyhdistyksen
puheenjohtajana minulla on vastaavasti
mainio tilaisuus kiittää teitä tekemästänne arvokkaasta ja elävästä perinnetyöstä
divisioonan ja sen komentajan jääkärikenraalimajuri, Mannerheim-ristin ritarin Erkki Raappanan muistoksi. Joukko ja
sen komentaja ovat tämän ansainneet.
Itäisen rajamme maakunnissa ja paikkakunnilla on maanpuolustus ollut aina
arvossaan. Viime sotien aikana 14.Divisioona sekä rajavartiostojen ja rajasotilaspiirien perustamat joukot olivat osaavia
ja hyvähenkisiä yksiköitä. Näiden joukkojen sotilaat olivat komentajista sotamiehiin metsätaistelijoita vailla vertaa. Johtamisessa korostui jo tuolloin ihmisten
johtaminen, turhamainen pokkurointi
oli unohdettu. Tämän hyvän hengen jatkumosta yli vuosikymmenien kertoo se
poikkeuksellinen aktiivisuus, jolla Raappanan divisioonan veteraanit ja tukijat
ovat tämänkin maanpuolustusjuhlan järjestäneet.
Puolustusvoimien on Suomessa helppo toimia, koska kansa tukee meitä monin tavoin. Tämä Lieksan juhla on siitä
erinomainen esimerkki. Kohta lähes satavuotias yleinen asevelvollisuus sitoo kattavasti suomalaiset sukupolvet ja perheet
isänmaan puolustamiseen. Maanpuolustus on meillä koko kansan asia, ei vain
ammattisotilaiden tehtävä.
Puolustusvoimia on Rajavartiolaitoksen
tapaan voimakkaasti uudistettava tulevina vuosina. Uudistuksen lähtökohtana
tulee olemaan jatkossakin koko valtakunnan puolustaminen ja yleinen asevelvol-
Arvoisat
Korven Kaiku
-lehden lukijat
70 vuotta sitten 14. Divisioona saavutti komentajansa rajakenraali Erkki Raappanan
johdolla voittoja hyökkäysoperaatioissa,
jotka ovat kirjoitettu isoin kirjaimin esimerkkeinä ja opinkappaleina sotahistorian kirjoihin. Divisioona eteni voitosta
voittoon hyökätessään erämaaolosuhteissa Lieksan ja Kuhmon suunnista lyhyessä
ajassa n. 250 kilometrin matkan syvälle
Neuvostoliittoon aina Rukajärvelle asti.
Mikä mahdollisti voittoisat hyökkäysoperaatiot? Vastaus löytyy divisioonan
henkilöstöstä. Henkilöstö hallitsi taistelumaaston erämaiset olosuhteet. Divisioonan miehet olivat hyväkuntoisia metsät
hyvin tuntevia maalaispoikia Kainuusta,
Pohjois-Savosta ja Pohjois-Karjalasta.
Myös upseerit olivat tehtäviensä tasalla –
merkittävimpänä rajakenraali Raappana.
Hän oli pitkäaikaisena Joensuun rajavartioston komentajana oppinut hyvin tuntemaan alueensa ja sen olosuhteet. Hän
oli rajakomentajana aktiivisesti kehittänyt taktisia ja operatiivisia ratkaisuja sekä
sotavarusteita, jotka sopivat juuri näihin
taistelumaastoihin. Hyökkäysoperaatioissa Raappana miehineen pääsi osoittamaan, että sotataidon kehittämistyö pohjoisten erämaiden oloihin oli tuottanut
tulosta.
Rajajääkäripataljoona 6 (RJP 6) edusti
14.D:n osaamista erinomaisella tavalla.
Pataljoonan runko koostui Kainuun sekä
Pohjois-Karjalan rajamiehistä, ja pataljoonaa oli täydennetty asevelvollisilla. Pataljoona sai vaativia tehtäviä ja taisteli juuri
sellaisissa paikoissa, joissa karaistuneet ja
itsenäisiin taistelutehtäviin sopivat rajajääkärit olivat parhaimmillaan. Raappana
luotti rajapataljoonaansa, jonka miehistä
monet olivat olleet hänen alaisiaan jo ennen sotia. Rajajääkärit osoittivat olevansa
kenraalin luottamuksen arvoisia.
14.D:n operaatioille oli tyypillistä aloitteellisuus, rohkeat ratkaisut ja saavutetun
menestyksen välitön hyödyntäminen.
Raappana kertoi aikanaan eräässä haastattelussa, että hänen merkittävimmät
operaatioratkaisut ovat syntyneet vaistoon perustuen. Tämän hän tunnusti
myös esimiehelleen sotamarsalkka Mannerheimille. Mannerheim arvosti suuresti alaistaan ja hänen aikaansaannoksiaan.
Rajakenraalin, RJP 6:n ja koko 14.D:n saavutusten innoittamana ylipäällikkö Mannerheim lähetti 75-vuotissyntymäpäivänään 4.6.1942 omakätisesti kirjoittamansa sanoman kuriiripostitse Raappanalle.
Sanoman sisältö kuuluu näin: Kenraalimajuri E. J. Raappana, Korpisotureineen,
Honkaisten pirttien henki ja rajamiesten
vaisto olkoon Teille pyhä!
14.D:n aikaansaannokset puhuvat puolestaan ja divisioonan perintö elää. Perintöä ovat erämaasodankäynnin opetukset,
jotka elävät suomalaisessa sotataidossa
tämän päivän taistelukentälle sovellettuina. Me rajavartiolaitoksessa pyrimme
edelleen parhaan kykymme mukaan hyödyntämään näitä oppeja.
Hyvät lukijat, Pohjois-Karjalan rajavartioston puolesta toivotan Teidät lämpimästi tervetulleeksi Lieksan rajakaupunkiin muistelemaan veteraaniemme saavutuksia ja osallistumaan 14. Divisioonan
perinneyhdistyksen järjestämiin nuorisoja perinnepäivien tapahtumiin!
Pohjois-Karjalan
rajavartioston
komentaja
Eversti
Tero Kaakinen
lisuus. Tämä takaa myös tulevaisuudessa
puolustuksemme uskottavuuden ulospäin ja säilyttää samalla elävän kosketuksen kansalaisiin.
Puolustusvoimien joukkojen hyvä
maanpuolustushenki muodostuu monesta osatekijästä. Perinteillä on tässä
suuri merkitys, ne antavat voimia niin veteraaneille kuin nuorille asevelvollisille.
Tulevassa uudistuksessa onkin pidettävä
huoli siitä, että upeat, eri joukkojemme
perinteet säilyvät. Kiitän yhdistystänne
ja muita aktiiveja tekemästänne työstä
maanpuolustuksen eteen ja samalla toivotan teille kaikille mieleen jäävää viikonloppua Pohjois-Karjalan Lieksassa.
Itä-Suomen
Sotilasläänin komentaja
Kenraalimajuri
Jukka Pennanen
Arvoisat veteraanit,
arvoisat nuoret,
hyvät juhlavieraat!
Tänä vuonna 14. Divisioonan perinneyhdistyksen kohderyhmänä ovat veteraanien ja heidän tekojensa, taitojensa ja muistojensa kunnioittamisen lisäksi nuoret.
Oman nuorisopäivän järjestäminen
2.9.2011 kertoo yhdistyksen ja näiden perinnepäivän järjestäjien tahdosta siirtää
tietoa historian tapahtumista, mutta kertoo erityisesti viisaudesta kertoa maanpuolustustahdon ja -kunnon ylläpitämisen tärkeydestä.
14.D:n perinneyhdistyksen tänä vuonna
lieksalaisille opiskelijoille järjestämän kirjoituskilpailun voittanut lukiolainen Miia
Kokkonen tuo hienolla tavalla esille sen,
mitä nuorten tulisi oppia veteraaneilta:
”Oppia tulemaan veteraanien lailla oman
elämänsä sankareiksi”. Heidän tulisi oppia oikea asenne (elämään). Tämä pätee
myös meihin vähän vanhempiin.
Muistamme veteraanien ja historiankirjojen kuvaamana silloisten taistelijoiden
metsä- ja erämiestaidot, jotka osaltaan
auttoivat Suomea pärjäämään ylivoimaista vihollista vastaan. Vähemmälle on jää-
nyt tieto suomalaisten taidoista käyttää
sen ajan tietotekniikkaa. Tätä sanaa ei toki
edes tunnettu. Meidän miehemme taisivat radio-, kuuntelu- ja muun teknisen
sodankäynnin taidot.
Maanpuolustuksen käsite on laajentunut koskemaan koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi kuntien valmiusharjoituksissa
ei enää valmistauduta kohtaamaan hyökkäävää vihollista. Nyt maan ja yhteiskunnan turvaaminen ovat saman asian katsomista eri puolilta.
Tarvitsemme samoja taitoja ja tietoja
kuin 70 vuotta sitten. Lisäksi tarvitsemme
erityisesti nuorten ja nuorempien ikäpolvien uusia taitoja. Kunnostaan huolehtiminen on edelleen tärkeää ja yhteiskunnalle hyödyllistä. Lisäksi meillä tulee olla
lukiolainen Kokkosen edellä sanoman
mukaisesti asenne, oikea asenne.
Tervetuloa Lieksaan
Kaupunginjohtaja
Esko Lehto
14.Divisioonan
Perinneyhdistys ry:n
seuraavat perinnepäivät 2012
järjestetään Kuhmossa.
Tervetuloa!
4
”Me ollaan sankareita kaikki”
Lukiolainen Miia Kokkonen
voitti 150 euron pääpalkinnon 14. Divisioonan perinneyhdistyksen kirjoituskilpailussa Lieksassa.
Nuoret, sankarilliset suomalaismiehet taistelemassa
urhoollisesti suurta vihollista vastaan. Sinnikkäät, uhrautuvaiset ja jalot sotilaat
talvisodan hengessä. Säilytimme itsenäisyytemme, ja
miehemme joutuivat maksamaan siitä kovan hinnan.
Mutta olivatko kaikki suomalaiset sotakomennukseen joutuessaan tosiaan
täynnä urheaa taistelutahtoa ja halua puolustaa isänmaataan vaikka viimeiseen
veripisaraan saakka? En
usko.
Elämä 1940-luvulla oli
varmasti erilaista kuin nykyään, ainakin jollain tavoin, mutta myös paljon
samankaltaista. Silloin ei
ollut kehittynyttä tietoliikenneverkostoa, median
joka paikkaan ulottuvia
lonkeroita tai globalisoitunutta nuorisokulttuuria; oli
päivittäinen sanomalehti,
maataloustyöt ja oman kylän nuorisoseura. Mielestäni ihmisluonto on kuitenkin
pysynyt tähän päivään asti
melko muuttumattomana. Nuoret haaveilevat yhä
vapaudesta ja ikimuistoisista elämyksistä rakkautta
unohtamatta.
Vasta toisella kymmenellä
oleville elämäniloa uhkuville nuorukaisille – minun
ikäisilleni – kutsu rintamalle on varmasti ollut pahoista aavistuksista huolimatta
kuin lumimyrsky kesken
kukoistavinta kevättä. Heidän täytyi jättää kaikki turvallinen ja lähteä ase kädessä jonnekin, mistä varmaa
paluuta ei voinut taata. Heidän, nuorien ja vanhempi-
en, kaupunkilaisten ja maalaisten, täytyi jättää sisarukset ja vanhemmat, rakkaat
ystävät ja se tyttö, joka aina
hymyili niin suloisesti. Toki
he kokivat kunniatehtäväkseen puolustaa maataan,
mutta tällainen totaalinen
elämänmuutos aiheutti
varmasti myös kapinaa ja
katkeruutta, kysymyksiä ja
turhautumista. Luulen, että
noista tavallisista ikäisistäni miehenaluista useampi
kuin vain muutama on kyseenalaistanut tuon käskyn
ja miettinyt, miksi näin piti
käydä, miksi heidän lupaavasti alkanut nuoruutensa
kaikkine pienine iloineen ja
suruineen näin karusti keskeytettiin.
Varsinaista sankaruutta
kapinoivat, epävarmat ja
pelkäävätkin nuoret osoit-
tivat kuitenkin juuri siinä,
että heistä joka ikinen lähti
sinne, minne kutsu kävi.
Kaikesta huolimatta he menivät täyttämään valtavan
tehtävänsä, joka heille oli
uskottu: tekemään osansa Suomen itsenäisyyden
puolustamisessa. Nykyään
tilanne on onneksi se, että
nuoret saavat elää ilman
jatkuvaa epävakaata ilmapiiriä ja uhkaa rintamalle
joutumisesta, sekä toisaalta ilman kipeitä muistoja,
joita sotavuodet aiheuttivat
varsinkin nuorille ihmisille. Mutta silti me olemme
yhtä kansaa, jolla on samat
haaveet, pelot ja unelmat. Ja
luulen, että kaikilla nuorilla on aikakaudesta riippumatta myös pohjimmiltaan
samanlaiset arvot, joista
haaveillaan: vapaus, yhtei-
söllisyys ja suvaitsevaisuus,
sekä kaikkein tärkeimpänä,
rauha.
Se, mitä voimme oppia
itsenäisyyttämme puolustaneilta miehiltä ja naisilta,
on asenne. Vaikka he pelkäsivät, olivat epävarmoja ja
huoleton nuoruus riistettiin
heiltä pois, he tekivät sen,
mitä tuli tehdä ja minkä he
tiesivät oikeaksi. Eivät ehkä
valittamatta, mutta tekivät
kuitenkin. Seitsemänkymmenen vuoden takaisten
nuorten vuoksi meidänkin
tulisi pelkomme, kapinamme ja epävarmat tunteemme voittaen pyrkiä siihen
asenteeseen, joka teki nykyisistä veteraaneista unohtumattomia sankareita.
Miia Kokkonen
Lieksan lukio 2a
Heikon puolustaminen kouluyhteisössä
Mikko Vallius voitti ammattiopiston miesten sarjan
kirjoituskilpailun 1. palkinnon
aineenaan “Heikon puolustaminen kouluyhteisössä!”
Miksi koulumaailmassa
on niin vaikeaa asettua
heikomman puolelle?
Kuinka usein joudumme
tilanteeseen, jossa on helpompi asettua heikompaa
vastaan, kuin hänen puolelleen? Näitä asioita olen
usein miettinyt ja pohdin
niitä koulukiusaamisen
näkökulmasta myös tässä
tekstissä.
Olen monesti miettinyt,
kuinka pienistä asioista
kouluyhteisössä syrjäytyminen voi olla kiinni.
Ala-asteella pelkkä väärä
kenkien väri tai eritavalla
leikatut hiukset voivat olla
riittävä syy syrjityksi tulemiseen. Olen myös huomannut, että useimmiten
kiusaaminen ja syrjityksi
tuleminen seuraavat yläasteelle siirryttäessä.
Itse olen jo peruskouluni
suorittanut ja tällä hetkellä
opiskelen ammattiopisto
Lieksassa lähihoitajaksi.
Omat kokemukseni kiusatuksi tulemisesta sijoittuvat lähinnä yläasteelle
ja olen siitä onnellisessa
tilanteessa, ettei sama jat-
kunut enää ammattiopistoon tultaessa.
Omien kokemuksieni
perusteella voin sanoa, ettei kiusatuksi tulemiseen
tarvita välttämättä mitään
erityistä syytä. Luulen, että
yleisesti lisääntynyt ”pinnallisuus” voi olla eräs syy
syrjityksi tulemiseen. Ajattelen myös, että jättäytyminen kiusaajan puolelle
on oman maineen menettämisen pelko tai pelko
joutua itse kiusatun asemaan.
Jaan kiusaajat karkeasti
kahteen ryhmään: on aktiivisia ja hiljaisia kiusaajia.
Hiljaisiksi kiusaajiksi lasken ne, jotka eivät uskalla
asettua heikomman puolelle, vaan katsovat vierestä. Monet heistä eivät tiedosta olevansa syrjinnässä
mukana. Kynnys lähteä
heikomman puolelle kun
on liian suuri. Uskon, että
juuri näiden hiljaisten kiusaajien väliintulolla olisi
suurin merkitys kiusaamisen katkeamisessa.
Yksi mieltäni askarruttava kysymys on myös se
että, onko kiusattu todella
se heikompi osapuoli. Itse
olen tullut siihen lopputulokseen, että näin ei välttämättä ole. Kiusaaja on se
heikompi osapuoli. Uskon,
että itsetunnon puute ja
epävarmuus omasta asemasta ovat näitä kiusaamisen syitä. Uskon myös, että
itsevarma, itseensä luottava ja vastuullinen oppilas uskaltaa mennä väliin
puolustamaan kiusattua.
Mikko Vallius
Ammattiopisto Lieksa
Oikea kaveri oikealla hetkellä
”Nasu tuli takaa
Puhin vierelle.
Puh!, kuiskasi hän.
No mitä?
Ei mitään, sanoi Nasu
ja otti Puhin käpälästä
kiinni.
Tarkistin vain,
että olet siinä”
Venla Hiltunen on ammattiopiston naisten sarjan
kirjoituskilpailun 1. palkinnon
ja 100 euron voittaja.
Hyvän ja oikean kaverin
määritelmä on jokaisella
ihmisellä erilainen. Joidenkin mielestä hän voi
olla räväkkä persoona,
keksii jokaisesta asiasta
jotain positiivista. Toisten mielestä hän on taas
rauhallinen ja hiljainen
ihminen. Erittäin hyvä
kuuntelija. Minun mielestäni oikea kaveri sellainen,
joka pystyy muuntautumaan tilanteen mukaan.
Jos kaverilla on huolia, hän
osaa kuunnella puhumatta
sanaakaan tai jos kaveri on
piristyksen tarpeessa, hän
keksii keinon saada kaveri iloiseksi. Näin on olipa
kyse pelkästä tyttöjen illasta tai kolmen tunnin
vaellusreissusta metsässä.
On olemassa yksi piirre, joka on tärkeä lähes
jokaisella ihmisellä – luotettavuus. Kukapa haluaisi
kaverikseen henkilön, joka
kertoo kaikki salaisuudet
ja yksityisasiat eteenpäin?
Luotettavuus on tärkeää
jo senkin takia, että voi
kertoa kaverille tärkeitäkin
asioita. Harva kertoo yksityisasioistaan henkilölle,
joka kertoo ne eteenpäin.
Hyvä kaveri osaa tehdä
kompromisseja. Hänellä
täytyy olla omia mielipiteitä ja taitoa seisoa niiden
takana. Toisaalta hänen
täytyy osata tehdä uhrauksiakin kaverisuhteen
eteen. Esimerkiksi jos kaveri tarvitsee tukea, pitää
voida perua ratsastustuntinsa ja mennä kaverin
luokse. Kaverisuhteessa on
tärkeää myös osata tulla
Palkitsemistilaisuus
1.6.2011
Kuva 14. Divisioonan perinneyhdistyksen
ylempien kouluasteiden kirjoituskilpailun
palkitsemistilaisuudesta, joka suoritettiin 1.6.
Kuvassa Lieksan lukion naisten sarjan
voittajat vasemmalta lukien: Miia Kokkonen,
Katja Havu ja Kati Kononen. Palkinnot ja
kunniakirjat luovuttivat Juhani Ryynänen
(vas.) ja Juho Pehkonen.
toista puolitiehen vastaan.
Hyvä tilannetaju on tärkeä piirre hyvässä kaverissa. Tämä tarkoittaa sitä,
että kaveri osaa tilanteen
mukaan sanoa omat mielipiteensä, olla kuuntelijan
roolissa tai lähteä keskellä
yötä ystävän luokse tukemaan häntä. Kaverin täytyy siis osata lukea tilannetta millä tavalla toimia.
Toisaalta jokainen tapa,
jolla kaveri tulee ystäväänsä, on varmasti yhtä hyvä
ja tärkeä. Pääasiahan on,
että on paikalla ja tukena
silloin kun kaveri tukea
tarvitsee.
Mielestäni nämä esittämäni piirteet kuuluvat
”Oikea kaveri oikealla hetkellä” – määritelmään.
Venla Hiltunen
Ammattiopisto Lieksa
5
Käsityöntie 29, PELTOSALMI
Puh. (017) 744 301, 0440-573 950
Fax (017) 744 228
- Rakennuspeltityöt
- Ilmastoinnit
- Kattoturvallisuustuotteet
- Sadevesijärjestelmät
- Myös muut alan työt
sopimuksen mukaan
OULUNKYLÄN
KUNTOUTUSSAIRAALA
Tarjoamme sotainvalideille ja
veteraaneille laitos- ja avokuntoutusta.
Tervetuloa!
Käskynhaltijantie 5,
00640 Helsinki
Puh. (09) 752 712
www.okks.fi
Ystäviä ei jätetä,
eikä syrjitä
Tyttöjoukko seisoskelee koulunpihalla seinään nojaten ja kikattelee. Vähän kauempana pisamakasvoinen
tyttö leveälahkeisissa farkuissaan
ja hevosen kuva paidassaan potkii
pikkukiviä. Vielä viime viikolla hän
sai olla osa tyttöporukkaa, mutta nyt
häntä ei huolita, koska eräs tytöistä
päätti, että hän pukeutuu lapsellisesti. Muodissa kun ovat nyt pillifarkut
ja eläinten kuvat ovat noloja.
Ystävien, kavereiden ja tuttujen
huomioonottaminen on tärkeää niin
kouluyhteisössä, kaveripiirissä kuin
harrastuksissakin. Kiusaamisen ja
syrjimisen ennaltaehkäisy on tärkeää. Kouluissa nähdään nimittelyä,
lievää fyysistä väkivaltaa ja välinpitämättömyyttä: tukevaa saatetaan kutsua lylleröksi ja finninaamaista pitsanaamaksi. Vahvat saattavat kampata
heiveröisen ja ujompaa kohdellaan
kuin ilmaa - kuin häntä ei olisikaan.
Pallotreeneissä kohdellaan huonosta
niitä joiden pelitaidot eivät ole muiden tasolla.
On monia hyviä ja toimivia keinoja
ehkäistä tällaisia tilanteista. Opettajien ja ohjaajien tulee valvoa, ettei
ikävyyksiä tapahdu, ja jo kiusaamisja syrjimistapausten alkuvaiheessa
tulee niihin puuttua. Anteeksipyyntöä ei myöskään sovi unohtaa, jos on
kohdellut toista huonosta.
Kouluissa voisi oppilailla olla
enemmän yhteisiä tapahtumia. Erilaiset retket ja pelipäivät voisivat
myös olla mukavia. Jokainen haluaa
tulla huomioiduksi, tuntea kuuluvansa joukkoon. Ystävät ja kanssaihmiset voi huomioida pienilläkin
teoilla: kun ystävällä on paha mieli
tai huolia, häntä kuunnellaan ja lohdutetaan. On tärkeää osoittaa, että
välittää toisesta. Jos ystävä on kokenut kiusaamista, häntä puolustetaan
ja lohdutetaan.
Ystävien kanssa vietetään paljon
aikaa yhdessä niin vapaa-ajalla kuin
koulussa. Yhteinen piknikretki kesällä, elokuvien katselu sadesäällä
ja pojilla playstationin pelaaminen
piristävät, unohtamatta tyttöjen salaisia keskusteluja. Yhdessä pidetään
hauskaa ja positiivinen asenne ja iloisuus saavat hyvälle mielelle. Ystävän
puolesta iloitseminen on yksi tapa
ilmaista välittämisestään.
Syrjiminen ulkonäön, pukeutumistyylin, kansalaisuuden tai elämäntavan vuoksi on naurettavaa. Olemme
samanarvoisia siitä huolimatta vaikka oli somali ja joutuisi käyttämään
huivia. Jokainen meistä on ainutkertainen ja sitä pitää oppia arvostamaan kaikissa tilanteissa. Maailma
olisi paljon parempi paikka, jos kukaan ei jäisi huomiotta.
Aliupseeriliitto ry tervehtii
14. Divisioonan Veteraaneja
www.aliupseeriliitto.fi
Katja Havu
Lieksan lukio 2a
Huom. Kirjoitusta lyhennetty
huomattavasti.
P. 017 821 7411
IISALMI
Rukajärven tielle
viitat ja opastaulut
www.iisalmenapteekki.fi
Sampo Pankki
Pielisentie 23 - 25, Lieksa
p. 010 546 0570
”Rukajärven Suunta oli toisessa
maailmansodassa ainut rintamalohko Jäämereltä Mustalle merelle,
joka ei perääntynyt vuonna 1941
saavuttamistaan asemista. Vasta
aselevon solmimisen jälkeen syyskuussa 1944 joukot vetäytyivät
marssien suomen puolelle. Sotatoimet käytiin yhden huoltotien, Rukajärven tien varassa. 200 kilometrin
päässä taisteli vahvistettu divisioona, yli 15 000 miestä. Rintama oli yli
200 km:n levyinen. Taistelujoukot
oli muodostettu Ylä-Savon, Pielisen
Karjalan ja Kainuun pitäjissä. Osa
upseereista ja aselajijoukoista tuli
muualta Suomesta.”
Rukajärven tie merkitty
Rukajärven suunnan historiayhdistys ry on valmistanut Lieksan ja
Kuhmon alueelle yhteensä 14 jatkosodasta kertovaa opastaulua. Tauluissa kerrotaan 14 Divisioonan sotatiestä jatkosodan aikana.
Taulut on asennettu niille paikoille, joista Raappanan joukot ylittivät
rajan 3.-5.7.1941. Tauluissa kerrotaan
tapahtumat suomeksi ja englanniksi.
Rukajärven tien opastekyltit ohjaavat Kivipuron rajanylityspaikalle,
mistä 14 divisioonan pääjoukko ylitti rajan vuonna 1941. Opasteet kävi
vihkimässä veteraanikenraali Ermei
Kanninen.
Kauppatori 3, Nurmes
p. 010 546 0660
www.sampopankki.fi
Kuvan viitta Partalanmäellä, jonka läheisyydessä Raappana -puistokin sijaitsee.
Karjalaisen Kulttuurin
Edistämissäätiö
www.kkes.fi
6
Lisätietoja:
Ruunaan luontotalo
p. 0205 64 5757
Kirjoituskilpailun satoa
Elämäntavat
tulevaisuutemme ohjaajina!
Elämäntavat ovat meidän jokaisen omilla harteilla. Haluanko olla aikuisena terve
ja hyväkuntoinen? Elänkö
raittiisti ja opiskelen itselleni kiinnostavan ammatin?
Otanko maahanmuuttajat
vastaan myönteisellä mielellä ja autan heitä sopeutumaan uuteen asuinympäristöönsä? Elänkö hyvän
elämän?
Aina elämä ei kuitenkaan
suju halutulla tavalla. Meillä
ihmisillä on taipumus syyttää epäonnistumisistamme
lähimmäisiämme, ystäviämme, mediaa tai mitä tahansa muuta paitsi itseämme. Emme halua huomata
omaa virheellisyyttämme
ja vääriä valintojamme. Jos
hyppäisimme aikakoneen
kyytiin ja näkisimme tulevaisuutemme olevan pilalla, löytäisimme varmasti
jonkun, jota syyttää siitä
kaikesta. Vaikka meillä olisi
ollut vara valita!
Jos siis voisimme matkustaa tulevaisuuteen ja
näkisimme, että aikuisina
olisimme kodittomia alkoholisteja, syyttäisimme
ehkä kavereitamme: He saivat minut sortumaan. He
laittoivat pullon suulleni ja
kallistivat. Eihän siinä itse
voinut tehdä yhtään mitään!
Oikeasti meidän olisi kui-
tenkin muisteltava omia
päätöksiämme. Meillä oli
vara valita. Aivan hyvin olisimme voineet sanoa EI,
kun saimme kutsun kuukauden parhaisiin bileisiin.
Olisimme voineet oikeiden
ystävien kanssa viettää illan lautapelejä pelaten tai
elokuvia katsellen – ilman
alkoholia.
Jos löytäisimme tulevaisuudesta itsemme syytettynä maahanmuuttajan
pahoinpitelemisestä, voisimme taas vierittää syyn
jonkun muun niskoille. Me
olisimme voineet luoda
omat mielikuvamme maahanmuuttajista ja suhtautumisestamme heihin. Me
ihmiset olemme hyviä luomaan omia johtopäätöksiä. Meitä katsellut maahan
muuttaja kun saattoi kaikista luuloistamme huolimatta
kuitenkin vain olla ystävällinen ja halukas juttelemaan
ja ottamaan kontaktia.
Seuraavassa tulevaisuuden kuvassa voisimme nähdä itsemme makaamassa
sängyssä jaksamatta tehdä
mitään. Näkisimme korkean verenpaineemme ja
lihavuudesta rasittuneen
sydämemme. Voisimme
jälleen syyttää kotipaikkakuntaamme, joka ei voinut
tarjota tarpeeksi liikuntaharrastuksia tai äitejämme,
jotka tekivät liian hyviä ruo-
kia voita ja kermaa säästelemättä. Mutta jälleen kerran
meillä oli vara valita. Olisimme voineet lähteä lenkille
ilman sen kummempaa valmentajaa tai liikuntaporukkaa. Ja kuka käski syömään
ihan liikaa!
Viimeinen tulevaisuuden
kuva voisi olla television
BigBrother -ohjelma, jossa
näkisimme itsemme talon
asukkaana tekemässä mitä
tyhmimpiä asioita. Punastuisimme. Sisimmästämme
nousisi ehkä ärtymys ja taas
samat syytökset. En minä
tätä ohjelmaa keksinyt! Mitäs houkuttelivat mukaan.
Mutta kuka käski suostumaan?
Aika kamalaa katsottaa tulevaisuudesta. Tekisi
mieli mennä peiton alle ja
pysäyttää ajankulku. Tuon
aikamatkan ei kuitenkaan
tarvitse kertoa meidän tulevaisuudestamme. Ihmisen
eteen tulee tapahtumia, joilla voi olla negatiivista vaikutusta elämäämme, mutta
monesti voimme vaikuttaa
tapahtumien kulkuun omilla päätöksillämme. Tämän
ei siis tarvitse olla kertomus
sinusta tai minusta, sillä
meillä on vara valita.
Matleena Keränen
Yläkoulu 9 A
Saat K-Plussa-etuja
yli 3000 ostopaikasta.
K-Plussa on Suomen monipuolisin
kanta-asiakasjärjestelmä.
www.plussa.com
Sotiemme
muistoja
nähtävissä
myös yhteisillä
maillamme
7
Tunnustuspalkinnon otti vastaan 14.Divisioonan perinneyhdistyksen hallituksen pj Sakari Honkamaa (keskellä) ja varapj Jukka
Valkeajärvi Helsingissä järjestetyssä arvokkaassa tilaisuudessa.
LAATUA JA VALIKOIMAA
Tammenlehvän Perinneliiton
valtakunnallinen tunnustuspalkinto 14. Divisioonan
perinneyhdistykselle
Tammenlehvän perinneliiton hallitus on vuosikokouksessaan myöntänyt
vuoden 2010 perinnetyön
tunnustuspalkinnon 14.Divisioonan perinneyhdistys
ry:lle. Tammenlehvä perinneliitto on korostanut
palkitun yhdistyksen ansioita sotiemme veteraaniperinteen 1939-1945 hyväksi tehdystä arvokkaasta
ja esimerkillisestä työstä.
Pe r u s t e l u i s s a a n Ta m menlehvän Perinneliitto ry toteaa seuraavaa:
”14.Divisioonan perinneyhdistys perustettiin vuonna
2006 vaalimaan jatkosodan
Rukajärven suunnan taistelijoiden perinteitä ja siirtämään niitä eri tavoin nuorten keskuuteen.”
Yhdistyksen näkyvimpinä toimintamuotoina ovat
olleet uudesta 2006 lähtien
yhdessä päivien kulloistenkin pitopaikkojen koulujen
kanssa vuosittain järjestetyt
veteraani-, nuoriso- ja pe-
rinnepäivät. Päiviä on järjestetty vuorovuosina jatkosodan 14.Divisioonan rekrytointialueilla Kainuussa, YläSavossa ja Pohjois-Karjalassa. Vuonna 2010 Iisalmessa
pidettyjen päivien teemana
oli “ Hyväkuntoinen nuoriso
ja korpisoturien perinteet”.
Kulloinkin päivien järjestelyvastuussa olleiden
paikkakuntien kouluissa on
kyseisen vuoden kuluessa
järjestetty veteraaniaiheisia
teematapahtumia veteraanien vierailuista ja haastatteluista erilaisiin kulttuuri- ja
liikuntatapahtumiin, joiden
kautta veteraanien perinteitä on siirretty nuorille. Päivien yhteydessä on julkaistu
myös Divisioonan rintamalehden nimeä kantavaa
yhdistyksen tiedotuslehteä
Korven Kaiku, jota on jaettu jopa yli 25 000 kappaleen
painoksia kouluihin, päivien
osanottajille ja järjestelyjä
tukeneille yhteisöille. Historiatietojen ohella lehdessä
on ollut sekä veteraanien
että nuorten kirjoituksia.
Perinneyhdistyksen toiminta nuorison tavoittami-
seksi ja veteraaniperinteen
siirtämiseksi on laajuudeltaan ja vaikuttavuudeltaan
esimerkillistä.”
14. Divisioonan perinneyhdistys ry:n hallitus ja toimikunnat
Hallitus:
Puheenjohtaja:
Sakari Honkamaa, Helsinki
Varapuheenjohtaja:
Jukka Valkeajärvi, Helsinki
(0299 800)
Sihteeri:
Timo Karppinen, Kajaani
(040 590 7069)
Rahastonhoitaja:
Juhani Ryynänen, Lieksa
(0400 917 176)
Jäsenet:
Inkeri Hellström, Helsinki
Martti Kukkonen, Lehmo
Juha Huttunen, Iisalmi
Matti Komulainen, Lieksa
Heikki Visti,
Kainuun Prikaatin kilta
Tero Kinnarinen,
Kainuun Prikaati
Heikki Pitäjämäki, Kuhmo
Arto Juntunen, Tohmajärvi
Perinnetoimikunta:
Puheenjohtaja:
Tero Kinnarinen
- perinnematkat ja
palkitsemiset
Taloustoimikunta:
Puheenjohtaja:
Martti Kukkonen
- maksuliikenne ja tilit
TERVEYSPALVELUT
SAMAN KATON
ALTA!
LÄÄKÄRIKESKUS VILLUS
p. 013 521 559
LIEKSAN FYSIOKESKUS
p. 013 522 004
Viestintätoimikunta:
Puheenjohtaja:
Timo Karppinen
- jäsenrekisteri, jäsenkirjeet
KAIKKI SAMAN
K AT O N A LTA
RAKENNA ❚ REMONTOI ❚ SISUSTA TAI MAALAA
Tauno Oksanen:
Armoton erämaa
”Jo kirjan nimi Armoton
erämaa antaa vihjeen Rukajärven suunnan taistelijoiden vaativasta tehtävästä. Tauno Oksasen kirja on
oikeastaan taistelijaopas,
jolla voisi olla käyttöä myös
tämän päivän varusmieskoulutuksessa.
Oksasen kirja kannattaa
lukea Antti Tuurin Rukajärven veteraanien kokemus-
ten ohella, sillä sen avulla
ymmärtää kenttävartioiden
merkityksen ja niiden taistelijoille asettamat haasteet. Jatkuva vihollisvaara,
hyytävät Vienan pakkaset,
rotat ja syöpäläiset ja erämaan asettamat muut erityisvaatimukset kerrotaan
koruttomasti.
Yhtenäistä rintamalinjaa
ei tuolloin ollut. Euroopan
suurimman yhtenäisen
erämaa-alueen, Pieningän
salon sydämessä taistelivat
14. Divisioonan joukot kenraalimajuri Erkki Raappanan johtamina. Kirja keskittyy kuvaamaan divisioonan
kuuluneen Rajajääkäripataljoonan 6:n toimintaa ja
taisteluja.
Kapteeni Pentti Perttulin
ottamat kuvat, taisteluker-
tomukset ja kokemukset
ovat ainutlaatuinen osa
sotahistoriaamme. Perttuli
on tullut tutuksi Rukajärven
tie -elokuvasta, jossa kerrotaan hänen johtamastaan
tiedusteluretkestä sodan
alkuvaiheessa. Tässä kirjassa esitellään myös Perttulin
aseveljen, vänrikki Esko
Raassinan sotatie.
Erittäin vahvan ja tu-
livoimaisen venäläisen
Puutoisten Sissiprikaatin
tunkeutuminen suomalaisten selustaan on yksi kirjan
huippukohtia. Tämän sissiprikaatin kohtalosta on
kirjoitettu sodan jälkeen
sekä Suomen että Venäjän
sotahistoriassa. Oksasen
kirja antaa autenttisen kuvan sissiprikaatin tuhosta ja
siitä kuolemaa pelkäämättömästä asenteesta, jolla
prikaatin rippeet selviytyivät pahoja tappioita kärsineen omiensa puolelle.”
(Lukijan arvostelu)
8
Sotilaallisen tilanteen
kehittyminen 14. Divisioonan
puolustusalueella
kesäkuusta 1944 alkaen
Tauno Oksanen:
Kuva: Panu Kärkkäinen
Sotahistorioitsija Tauno Oksanen:
”Upporikas tai
rutiköyhä”
Sodan viimeisen illan 3.9.1944 tilanne
Rukajärven suunnan rintamalla
Rukajärven suunnan jatkosodan taisteluiden ja taistelijoiden perinnepäivät Lieksassa 2011 sattuvat syyskuun merkittäville päiville. Päiville, jolloin syksyllä
1944 jatkosota päättyi aselepoon
Sodan vakava ja vaikea loppuvaihe Rukajärven
suunnalla on jäänyt sotahistoriassa varsin tuntemattomaksi. Suuntaa on pidetty yleisesti syrjäisenä ja merkityksettömänä, josta syystä siellä ainoana rintamana
Mustanmeren ja Jäämeren välillä pystyttiin pitämään
etenemisvaiheessa saavutettu etulinja sodan loppuun
saakka. Suuret sotanäyttämöt Karjalan Kannaksella,
Aunuksen Karjalassa ja viimeiseksi Ilomantsin suunnalla ovat hyvin tunnettuja ja ne on tuotu voimakkaasti esiin.
Kuitenkin tilanne Rukajärven rintamalla oli vaikea
heinäkuun loppupuolelta 1944 lähtien ja äärimmäisen vakava elokuun alusta sodan viimeiselle tunnille
saakka. Puolustuksen pitämiseksi jouduttiin ottamaan
suuria riskejä ja kehittämään sodan lopussa aivan uusia ennen kokemattomia järjestelyjä pakkotilanteissa. Artikkelin nimi kuvaa juuri tätä riskinottoa ja sen
tuloksia. Rukajärven rintaman selviytyminen ilman
vetäytymistä onnistui äärimmäisillä riskeillä ja siksi,
että neuvostojoukot eivät onnistuneet keskittämään
käytettävissä olleita voimiaan.
Sodan lopussa tilanne Kontokin suunnalla oli sellainen, että jos sota olisi jatkunut viikonkin, siellä olisi
väistämättä tapahtunut läpimurto, joka olisi aiheuttanut vakavan tilanteen koko Suomen puolustukselle
ja joka olisi pakottanut 14. Divisioonan vetäytymään
jopa Suomen alueelle. Tilanne aseleponeuvotteluissa
elokuun lopulla ei ole kirjoittajan tiedossa, joten käsittelen sodan loppuvaiheen tapahtumia pelkästään
sotilaallisen tilanteen kannalta. Kirjoittaessani sodan
viimeisestä illasta tarkoitan suomalaisten sopimaa
aselepoa, jonka tuli alkaa 4.9.1944 kello 07.00 aikaan
aamulla. Neuvostojoukot jatkoivat ehkä mielestään
”opetustarkoituksessa” kiinteiden puolustusasemien
tulitusta vielä vuorokauden ajan ja aiheuttivat suomalaisjoukoille tarpeettomia tappioita.
Tauno J. Oksanen
Rajakapteeni evp Tauno J. Oksanen on sotahistorian harrastaja ja tutkija. Hän on erikoistunut
Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueiden sotahistoriaan. Erityisesti hän on perehtynyt Rukajärven
suunnan ja Marskin metsästysmajan vaiheisiin.
Oksanen on julkaissut mm. teokset Painajainen
Pielisjärvellä (1998) ja Armoton erämaa: Rukajärven etulinjan kenttävartiot jatkosodassa 19411944 (2008) sekä Mannerheim Rukajärvellä (2009).
R u k a j ä r v e n suunnan
puolustajien kriisit alkoivat 20.6.1944, jolloin
neuvostojoukkojen suurhyökkäyksen seurauksena Maaselän kannaksen
suunnan II Armeijakunnan joukot aloittivat vetäytymisen. Siihen liittyen irtautuivat asemistaan
Seesjärven pohjoispuolella olevat joukot, jotka vetäytyivät aluksi Paateneen
alueelle ja myöhemmin
kohti Porajärveä. 14. Divisioonan oli vedettävä eteläinen varmistuslinjansa
Korpilahden kylän tasalle.
Samalla jäi Pieningän erämaan suunta avoimeksi. Vain kaksi joukkuetta
käsittävä Osasto Lukkari
suunnattiin Laasariin,
josta sen tehtävinä oli
varmistaa Kuusiniemen
ja Pieningän suunnat. Samaan aikaan divisioonan
lohkon vasenta eli pohjoista rajaa oli siirrettävä
linjalle Niskajärvi-Suojärvi-Kevättämäjärvi, koska
alueen puolustuksesta
vastannut Raja JP 8 oli
siirretty suurhyökkäyksen
torjuntaan Laatokan-Karjalaan. Pataljoonan kaistan puolustukseen voitiin
irrottaa vain RajaJP 6:n
yksi komppania.
Kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa neuvostojoukot hyökkäsivät jatkuvasti Tunkuan ja päätien
suunnissa. Tarkoitus oli
ilmeisesti selvittää, ovatko suomalaiset joukot
edelleen asemissaan ja
sitoa nämä pois heidän
painopistesuunnastaan.
Heinäkuun puolivälissä
havaittiin vilkastunutta
toimintaa kenttävartiolinjalta ns. kiinteän linjan
pohjoiselta sivustalta. Tällöin todettiin vihollisen
rakentaneen tien kenttävartiolinjan pohjoispuolelle ja toiminta sekä saadut vankitiedot osoittivat
selviä hyökkäysvalmisteluja.
Heinäkuun alkupäivinä
paheni tilanne eteläisellä sivustalla, jossa 21.
Prikaati vetäytyi jatkuvasti kohti Porajärveä.
Vetäytymisen seurauksena joutuisi Porajärveltä
pohjoiseen 14. Divisioonan selustaan johtava tie
uhatuksi. Aluksi siirrettiin
Klyyssinvaaran suuntaan
kenttätykkipatterilla ja
kranaatinheittimillä vahvennettu Er.P 7. Taistelut
olivat siirtyneet jo 9.7. Porajärven alueelle, jolloin
suuntaa oli vahvennettava. Er.P 24 ja II/KTR 18
siirrettiin alueelle, jolloin
Klyyssinvaaran suunnan
joukoista muodostettiin
Osasto Partinen. Se oli
ryhmittyneenä Tseborajoella Himolanjärven ja
Märätjärven kannaksella
15.7. lähtien ja sai kosketuksen hyökkääviin
neuvostojoukkoihin 17.7.
Kenraalimajuri Raappana sai käskyn siirtyä 25.7.
operatiivisen johtoportaan kanssa Ilomantsiin,
jossa hänelle alistettiin
siellä olevat ja sinne suunnatut joukot. Tilanne Ilomantsin suunnalla oli vakautettava. Tähän liittyen
Rukajärven rintaman painopistesuunnan joukkoja
oli vieläkin heikennettävä. I/JR 52 siirrettiin 27.7.
Klyyssinvaaraan ja alistettiin Osasto Partiselle.
puolustuslinja jäi vain
kuuden jalkaväkipataljoonan varaan. Lähes kolmas
osa joukoista eli kolme pataljoonaa ja yksi patteristo oli siirretty Porajärven
suunnalle. Pahalta näytti.
Vihollisen hyökkäys oli
selvästi tulossa ja reserveinä oli vain tilapäisesti
sieltä ja täältä ”repäistyjä”
joukkoja. Lisäksi pelkällä
partioinnilla jouduttiin
valvomaan leveitä osia
etulinjasta.
Neuvostojoukot ylittivät
Tsirkka-Kemijoen Tahkokosken eteläpuolella
1.-2.8. välisenä yönä. Rykmentin vahvuiset joukot
valtasivat sillanpään joen
länsipuolelta ja aloittivat
etenemisen. Suomalaiset
eivät tienneet vihollisen
vahvuutta eivätkä sen tavoitetta, mutta todennäköisimmin se oli Ontrosenvaara. Alkoivat kaksi
viikkoa kestäneet Ontrosenvaaran-Tahkokosken
taistelut. Näihin taisteluihin irrotettiin ja keskitettiin kaikki mahdolliset
suomalaisjoukot. Suurin
ponnistuksin hyökkäys
Ontrosenvaaraan torjuttiin ja hyökkääjä työnnettiin takaisin tulouralleen.
Neuvostojoukoille jäi
kuitenkin sodan loppuun
saakka sillanpää joen
länsirannan kukkulalla,
jolle korpisoturit antoivat
nimen ”Algatsar” tai kansanomaisesti ”Alkatsaari”.
Näiden siirtojen jälkeen
Rukajärven pääsuunnan
yli 200 kilometriä leveä
Tässä taisteluvaiheessa
riskeerattiin valtavasti.
Ontajärven suunta tyhjennettiin lähes kokonaan. Sieltä siirrettiin
taisteluihin mm. III/JR
10, divisioonan tiedusteluosasto, tykkikomppania ja vajaa kranaatin-
Tämä olisi samalla pakottanut 14. Divisioonan irtautumaan ja vetäytymään
todennäköisesti Suomen
alueelle saakka.
Valtavia riskejä ottamalla ja taitavalla toiminnalla
divisioona selviytyi kaikista tilanteista ja aselepo pelasti lopulta pahimmalta.
Kenraalimajuri Raappana
urheiden korpisoturiensa kanssa oli saavuttanut
oikeastaan tilanteisiin
katsoen odottamattoman
puolustusvoiton ja 14.
Divisioona seisoi sodan
päättyessä saavuttamallaan tasalla Rukajärven
suunnalla.
Kaksi tekijää oli vaikuttanut eniten lopputulokseen. Neuvostojoukot
eivät osanneet vieläkään
käyttää keskitetysti voimiaan Ontrosenvaaran ratkaisutaisteluissa.
Raappana ja Raappanan
heitinkomppania. RajaJP
6:n toinen komppania
tyhjensi Nuokkijärven ja
Kiimasjärven lohkon ja
Tsirkka-Kemijoen varrella
kenttävartioissa ollut kolmas komppania koottiin
ja siirrettiin Tahkokosken
alueelle. Kaikki nämä tyhjennetyt puolustuslohkot
varmistettiin vain partioimalla. Jos neuvostojoukot olisivat hyökänneet ja
edenneet näillä alueilla
taisteluiden aikana, seuraukset olisivat olleet tuhoisia.
Ontrosenvaaran-Tahkokosken taisteluiden hiljennyttyä jouduttiin elokuun lopulla siirtämään
nopeasti joukkoja Kontokin suunnalle, jota neuvostojoukot lähestyivät
tehden tietä erämaahan.
Uusi tie alkoi Jyskyjärveltä ja suuntautui Nuokkijärven pohjoispuolitse
Pismalahden kautta kohti Kontokkia. RajaJP 6:n
kaksi komppaniaa siirrettiin autokuljetuksin
Kuhmon Kuivajärvelle,
josta rajamiehet marssivat Kontokin alueelle. Tiedustelutietojen mukaan
erämaan halki lähestyi
lähes divisioonan vahvuinen vihollinen kaikkine vahvennuksineen.
Mitä tulisi perässä, sitä
ei tiedetty. Pataljoonan
saapuessa Kontokin alueelle vihollisen kärki oli
Vonkajoella, noin kymmenen kilometrin päässä
rintamavastuussa olevan
RajaJP 6:n ensimmäisen
komppanian etulinjasta.
Kevyesti varustettu pataljoona valmistautui epätasaiseen taisteluun ja sen
takana ei ollut minkäänlaisia reservejä.
Yhteenveto
Neuvostojoukkojen
hyökkäyksien tarkoitus
kesän ja syksyn 1944 kuluessa oli pakottaa 14.
Divisioona vetäytymään
asemistaan Rukajärven
suunnalla.
Loppuvaiheessa pyrittiin puhkaisemaan suomalaisten puolustus erämaassa sauma-alueella
ja etenemään Uhtuan
suunnalla toimivien saksalaisjoukkojen selustaan.
miehet uskalsivat riskeerata ja iskeä tärkeimmässä
suunnassa sekä luottaa itseensä.
Kenraalimajuri Raappana olisi voinut vetäytyä
varmuuden vuoksi sodan
viimeisten kahden kuukauden aikana, mutta
asiaan suhtauduttiin komentajan sanoin: ”Vedetään hännät kippuralle ja
koitetaan telkuta niiden
kanssa”.
9
Pielisen Karjala
sodassa 1941-1944
Tauno Oksanen:
Sijainnin vaikutus
tapahtumiin
Pielisjärvi ja Lieksan
kauppala kuuluivat Pielisen Karjalassa varsinaisesti 14. Divisioonan selustaalueeseen ja joutuivat
sijaintinsa takia pitämään
alueillaan runsaasti sotilaslaitoksia joukkoineen.
Märäjälahden alueella oli
talvisodan jälkeen muodostettu varuskunta ja erikoisuutena olivat saksalaiset joukot, jotka kuuluivat
katukuvaan vuosina 19421944. Rautatie oli merkittävä sotilaallinen tekijä
ja sen takia divisioonan
huoltoreitit kulkivat Pielisjärven pitäjän halki. Rautatie oli myös vihollisen
pommituksien kohde. Pielisjärven alueelle oli rakennettu sotien välillä useita
Salpa-Linjan etuasemia rajalta johtavien urien suunnille. Nämä olivat tärkeitä
sotilaallisia kohteita jotka
miehitettiin lopulta kaiken
varalta sodan päättymisen
jälkeen syksyllä 1944. Näissä asemissa ei tarvinnut
taistella rintaman pysyttyä
Rukajärven suunnalla sodan loppuun saakka. Pielisjärven pitäjän asukkaat
joutuivat kaiken muun rasituksen lisäksi kestämään
kesällä ja syksyllä 1944
voimakkaan neuvostopartisaanien toiminnan.
Sodan vaikutus
väestöön
14. Divisioonan keskitysvaiheessa 24.6.1941
evakuoitiin väestö linjan
Ha t u n k y l ä - Na a r a j o k i Puuruunjärvi-Savijärvi
itäpuolelta. Pielisjärven
alueella siirrettiin län-
nemmäksi lähes 600 henkilöä, Väestö sai palata
takaisin hyökkäyksen jälkeen jo kaksi viikkoa myöhemmin.
Neuvostoilmavoimien
pommitukset kohdistuivat jatkosodan aikana
suhteellisen harvoin Lieksan kauppalaan tai Pielisjärven alueelle. Asiaan oli
varauduttu ja koko alueen
kattava ilmavalvontaverkosto toimi koko sodan
ajan tähystäen ja varoittaen. Esimerkiksi kauppalassa oli kaksi sähkösireeniä ja kymmenkunta
hälytysrautaa väestön
hälyttämiseksi. Vihollisen
pommitukset keskittyivät
lähinnä sodan alkuun ja
saksalaisten tultua Lieksan alueelle. Kohteina olivat rautatie, sillat, kauppala, varastot ja Pankakosken tehdas. Saksalaisten ilmatorjunta vaikutti
ainakin osumatarkkuuteen ja vaikeutti pommituksia. Muutamia kuolonuhreja ja haavoittumisia
kuitenkin valitettavasti
tapahtui. Vauriot kohdistuivat pääasiassa kauppalan ja lähiympäristön
rakennuksiin. Onneksi
vihollisen enimmäkseen
käyttämät palopommit
olivat 1,5 kilon painoisia
termiittipommeja, jotka
olivat toiminnaltaan hyvin epävarmoja ja säästivät siksi useita rakennuksia osumista huolimatta.
Kesällä 1944 varauduttiin monin tavoin sodan
muutoksiin, eli odotettiin
suurhyökkäyksen seurauksia myös Rukajärven
suunnalta. Valmistauduttiin, siirrettiin väestöä ja
materiaalia sekä yritettiin
pärjätä neuvostopartisaa-
Muistomerkit
1. Kontiovaaran tien varrella Pienen Ritojärven luona
paljastettiin 1962 muistokivi. Teksti: ”Partisaanien uhreille
30.7.1944.” Kivessä on neljä ristiä.
2. Kuorajärven Karhivaaran talon pihalle paljastettiin 1965
muistokivi. Kivessä on 13 ristiä kertomassa, että kolmessa
talossa surmattiin yhteensä neljä naista ja yhdeksän lasta.
3. Kontiovaaran kylän Riihivaaran talon pihalla. Paljastettu
6.8.1967
4. Kivilahti – Kitsi tieltä (yt 5202) Patvinsuon kansallispuistoon johtavan Suomun tien varressa noin 500 m päätieltä
tien varressa vasemmalla puolen tietä, Sarvivaarassa.
Paljastettu 30.8.1970.
5. Vuonislahden Läpsyn Pitkäkankaalla surmattiin 7.9.1944
sotilas. Aselepo oli jo tullut voimaan! Muistokivi 1970.
6. Lieksan hautausmaalla on neuvostopartioiden surmaamien 19 henkilön yhteinen muistokivi.
nien kanssa. Lieksan-Pielisjärven Ilmansuojelukeskus laati kesällä 1944
suunnitelmat väestön ja
karjan evakuoimiseksi
Etelä-Pohjanmaalle. Oli
myös suunnitelmia rajaseudun vaarallisimmilla
alueilla asuvien lapsien
lähettämisestä tilapäisesti
jopa Ruotsiin.
Partisaanit
väijyivät
Pielisjärven alue ja siihen
liittyvät Ilomantsin alueen pohjoisosat sekä 14.
Divisioonan rintamalle
johtavat huoltotiet joutuivat kesällä ja syksyllä
1944 neuvostopartisaanijoukkojen tehostetun
toiminnan kohteiksi.
Suunta oli koko Suomen
rintamalla ainoa, jossa
neuvostopartisaanijoukkoja käytettiin keskitetysti
tukemaan Puna-Armeijan
suurhyökkäystä armeijalle alistettuina. Pääosa
partisaaniosastoista tuli
heinäkuun loppupuolella
erämaita pitkin Ilomantsin pohjoisosien kautta
Pielisjärven alueelle, jossa ne levittäytyivät aina
rautatielle saakka. Partisaaneja tuli myös koillisesta Luvajärven-Kiimasjärven suunnalta Pielisjärven pohjoisiin kyliin,
jolloin lähes koko pitäjän
alue oli tavallaan partisaanien ”miehittämä”. On
arvioitu, että pahimmillaan Pielisjärven alueella
oli kesällä ja syksyllä 1944
vähintään 300 neuvostopartisaania.
Pa r t i s a a n i o s a s t o j e n
päätehtävät liittyivät Ilomantsin suuntaan tapahtuvan hyökkäyksen
tukemiseen. Suunnitel-
Lieksan asemalla oli jatkosodan aikana tärkeä osuus huollon kannalta. Asema vuoden 2010
asussa. Kuva: Raine Turunen
mien mukaan osastot
olisivat tukitehtävänsä
tehtyään liittyneet varsinaisiin hyökkäysjoukkoihin niiden vallattua
mahdollisesti UimaharjuEno-Kiihtelysvaara-tasan.
Suunnitelma kariutui Ilomantsin mottitaisteluissa,
mutta partisaanit jätettiin
kuitenkin toimimaan käsketyille alueilleen. Huolto toimi huonosti ja siksi
partisaanit joutuivat varastamaan tai jopa ryöstämään ruokansa alueen
väestöltä. Partisaanien
tehtävät olivat pelkästään
sotilaallisia, mutta nämä
tilanteet aiheuttivat kuolonuhreja ja haavoittumisia myös asukkaille ja tekivät elämisen vaaralliseksi
aina syyskuun puoliväliin
1944 saakka.
Neuvostopar tisaaniosastojen päätehtävät
olivat: Tiedustelu, tappioiden aiheuttaminen
sotilaskuljetuksille, rautatiekuljetuksien häirintä,
iskut sotilaskohteita vastaan, suomalaisten joukkojen sitominen suojausja takaa-ajotehtäviin sekä
vaikuttaminen taistelumoraaliin tunkeutumalla
syvälle Suomen alueelle
siviiliväestön keskelle.
Partisaanitoiminnan estämiseksi ja partisaanien
tuhoamiseksi keskitettiin
kaikki käytettävissä olleet
joukot. Täydennyspataljoona 12 ja Ilmansuojelujoukot joutuivat kovan
tehtävän eteen. Partisaanit olivat erämaatoiminnan ammattilaisia ja vain
harvoin takaa-ajo tuotti
tulosta. Pielisjärven pitäjän keskelle, Koitereen
järven ja Ruunaan järven
välille jouduttiin perustamaan aivan poikkeuksellisesti kenttävartiolinja
etulinjan tapaan ja koko
Pielisen itäpuoli määritettiin sotatoimialueeksi.
Raja-alueen kyliä evakuoitiin ja väestöä kehotettiin siirtymään suurempiin suojeltuihin kyliin.
Neuvostopartisaanien
toiminta päättyi alueella ja huoltoteillä vasta
13.9. ja poistuneet osastot jäivät jostakin syystä
Ilomantsin koillisosiin
Suomen alueelle aina lo-
kakuulle saakka.
Ne u vo s t o p a r t i s a a n i t
surmasivat Pielisjärven
alueella 21 siviilihenkilöä
ja noin 20 haavoittui tai
loukkaantui. Takaa-ajoissa ja suojaustehtävissä
kaatui noin 30 sotilasta
ja nelisenkymmentä haavoittui. Lisäksi sotilaat
kärsivät tappioita huoltokuljetuksia vastaan tehdyissä väijytyksissä ns.
Rukajärven tiellä ja InariKlyyssinvaara-huoltotiellä. Tappioihin on laskettava myös aineelliset menetykset ja väestön ankarat
henkiset kärsimykset.
19 neuvostopartisaanien surmaamaa pielisjärveläistä lepää yhteisen
muistolaatan alla sankarihautausmaalla Lieksan
kirkkopuistossa. Partisaaneja vastaan käydyissä taisteluissa kaatuneet
sotilaat on haudattu kotiseurakuntiensa sankarihautoihin. Aika oli muiden sotarasituksien lisänä
erittäin raskasta ja kuluttavaa alueen asukkaille ja
heitä suojelemaan pyrkineille sotilaille.
Vihollispartio iski Lieksassa
Helmi Hartell,
o.s. Hämäläinen
Kesällä 1944 tuli Pohjois- ja Itä-Suomen soille
runsaasti lakkoja. Kun ruokatilanne maassa oli varsin
kireä, lähdettiin tuota herkkua tavoittelemaan pitkienkin matkojen takaa.
Lakkareissu on tavallisesti mukava, mutta meidän
retkemme heinäkuun 30.
päivänä Lieksassa päättyi
kauhistuttavalla tavalla jo
menomatkalla: mukana
olleista 16:sta neljä menetti
henkensä ja kaksi haavoittui vaikeasti vihollispartion
yllättäessä automme.
Lähdimme tuona kohtalokkaana aamuna heti neljän jälkeen linnoitustoimis-
ton kuorma-autolla Kontiovaaran tietä päämääränä
joku etäinen korpi. Mukana
oli sekä sotilaita, lottia että
siviilejä. Retken oli järjestänyt keskusvarikon päällikkö, sotilasvirkailija Karl
Karila. Paikallisina oppaina
olivat metsäteknikko Albert
Kuokkanen ja hänen vaimonsa Sanni.
Pienen Ritojärven mutkassa maasto nousee tien
oikealla puolella jyrkästi,
sen toisella puolella on
suo ja pieni lampi. Tiellä on vähäinen silta, jota
olimme ylittämässä, kun
kuului ensimmäinen konepistoolin räsähdys. Ääni
oli niin odottamaton, että
vaikka vieressäni istunut
Suoma-rouva alkoi valittaa
ja pilkesäkin päällä istunut
Tuulikki putosi päälleni,
emme aluksi ymmärtäneet
mitä oli tapahtunut. Auto
jatkoi vielä noin 300 metriä
ja pysähtyi.
Vasta tällöin tajusimme,
että sotilasvirkailija Karila
ja lotta Tuulikki Kauko olivat kuolleet, sotamies Ville
Tuovinen ja rakennusmestari Johannes Lihavainen
haavoittuneet vaikeasti ja
Suoma Lihavainen ja Elli
Keronen lievemmin.
Hätäisen neuvottelun jälkeen päätettiin, että lähdetään metsiä myöten noin 7
km päässä olevalle Räpsyn
metsänvartijan asunnolle,
jossa tiedettiin olevan lähimmän puhelimen. Kaksi
kuollutta ja kaksi vaikeasti
haavoittunutta jätettiin autoon siinä toivossa, että tiellä sattuisi olemaan muuta
liikennettä ja he saisivat
apua ennen kuin ehtisimme sitä hälyttää.
Kulkue lähti Kuokkasen
pariskunnan opastuksella
kohti Räpsyä mukanaan
päähän haavoittunut Suoma Lihavainen ja jalkaan
haavoittunut Elli Keronen.
Vaelluksemme keskivaiheilla oli pieni mökki, jossa
oli vain vanha nainen, joka
antoi meille puhtaita pyyhkeitä haavojen sitomista
varten. Ehdotimme, että
hän partisaanivaaran vuoksi lähtisi mukaamme, mutta
hän ei halun
Jatkuu sivulla 14
10
Asiakasomistajuus kannattaa!
TM
www.pko.fi
360 v 1651- 2011
Kajaani
j
on yhden Suomen suurimman
varuskunnan Kainuun Prikaatin kotikaupunki.
Lisätietoja
- (08) 61 551
- Kajaani Info, puh. (08) 6155 2555
Laulu- ja soitinryhmä Rajan Miehet ryhmäkuvaan kokoontuneina harjoituskämpässään. Ryhmä järjestää perinteiset “Sota-ajan
iltamat” 14.D:n perinneyhdistyksen Nuoriso- ja Perinnepäivien yhteydessä lauantaina 3.9. Illanvietto ja iltamat ovat Puustellissa
alkaen klo 20.00. Ryhmän jäsenet takaa vasemmalta lukien: Samuel Juutinen, Reino Pippola, Ahti Karjalainen, Mauri Kärkkäinen
ja Aulis Kupiainen. Hanuristit vasemmalta Martti Eskelinen ja Juhani Eskelinen.
Rajan Miehet viihdyttävät
14.D:n perinneyhdistyksen Nuoriso- ja Veteraanipäivien illanvietossa
Puustellissa “Sota-ajan iltamat” –teemalla
Laulu- ja soitinryhmä Rajan Miehet on koottu pääsääntöisesti rajamiehistä
ja ovat Rukajärven veteraanien poikia. Ryhmä on perustettu kaksi vuotta sitten.
Siihen kuuluu viisi laulajaa
ja kaksi haitarin soittajaa.
Laulajista 3 on eläkkeellä
olevia lieksalaisia rajamiehiä. Toinen haitarinsoittajista on myös entinen
rajamies. Liekö nimi Rajan
Miehet tullut laulajien aktiiviajan ammatista vai siitä,
että kaikki ryhmän jäsenet
asuvat Lieksassa.
Laulu- ja soitinryhmän
johtajan Aulis Kupiaisen
mukaan Rajan Miehet
esiintyvät pyydettäessä,
yleensä järjestöjen tilaamina tai yksityistilaisuuksissa.
Esiintymispalkkio ei pyytäjiä rasita, sillä yleensä riittää
kun kahvit tarjotaan.
– Ryhmä on otettu hyvin
vastaan. Ohjelmistomme
on vaihteleva, joukossa
lukuisa määrä itse tehtyjä lauluja. Onhan joukossamme taitavia sanoittajia.
Tekstit sovitetaan tuttuihin
sävelmiin tai tilaamme kappaleelle oikein säveltäjän.
Olemme ehtineet julkaista
oman levynkin: ”Viimeinen
Vartija – tunteita ja tunnelmia Valamajärveltä”
Mauri Kärkkäisen mukaan rajamiesten työnkuva
ja -olosuhteet ovat muuttuneet hänen aktiivikautensa
jälkeen radikaalisti ja rajavartioasemia lakkautettu.
Siksi levyn nimeksikin annettiin Viimeinen Vartija.
Rajan Miehet esiintyy 14. D:n perinneyhdistyksen illanvietossa
Viime aikoina televisiossa
esitetyt jatkosodan (lähinnä Rukajärven suunnan)
muisteluohjelmat ovat tuoneet sota-ajan laulut entistä
suositummiksi. Rajan Miehetkin ovat harjoitelleet niitä tiivisti viimeisen kahden
kuukauden aikana, esiintyväthän he 14. Divisioonan
perinneyhdistyksen Nuoriso- ja Veteraanipäivien
illanvietossa Puustellissa
lauantai-iltana 3.9. alkaen
klo 20.00.
Puustellissa pidettävässä
illanvietossa teemana on
”Sota-ajan iltamat.” Ryhmä
soittaa ja laulaa sota-ajan
hittejä ”Kirje sieltä jostain”,
”Äänisen aallot”, jne. Ja tietysti viimeaikoina usein
kuultu ”Veteraanivalssi”
kuuluu ohjelmistoon. Tunnin kestävän ohjelmaosuuden jälkeen ilta jatkuu tanssimusiikin merkeissä. Aulis
Kupiaisen mukaan heille
esitetty kutsu esiintymään
otettiin mieluusti vastaan
ja sitä varten on harjoiteltu
tiiviisti.
Kuva ja teksti
Lieksalla on aina ollut tärkeä tehtävä ja
osuus maamme itäisen
rajan valvojana, onhan
yhteistä rajaa naapurimaamme kanssa 100
kilometriä. Täälläkin
rajamiehiltä on vaadittu hyvää paikallistuntemusta sekä kovaa
kuntoa, liikuttiinhan
valvontatehtävissä talvella hiihtäen ja kesällä
jalkaisin. Myöhemmin
rajavartioasemien lakkautusten ja miesten
vähetessä kalustoa ja
elektronista valvontaa
on tullut tilalle.
Raine Turunen
Rajan Miehet ovat ohjelmiston puolesta valmiit esiintymään 14.D:n perinneyhdistyksen “Sotaajan iltamissa” Puustellissa. Ryhmän levyä “Viimeinen Vartija” voi ostaa illan aikana 5 euron
kappalehintaan.
11
Erityisesti asemasotavaiheessa sotilaiden mielialojen
hoidolla oli merkitystä minkä myös Raappana 14.
divisioonan komentajana tiesi. Korven Kaiku -niminen 14. divisioonan rintamalehti virkisti osaltaan
mielialoja ja välitti tietoja sinne, minne muut sanomalehdet eivät aina yltäneet. Vaikka komentajan
tervehdykset, puheet ja päiväkäskyt saivat lehdessä
helposti palstatilaa, aivan näin Raappana -painotteinen ei lehti kuitenkaan ollut kuin voisi tästä kenraalin 50-vuotissyntymäpäivän jälkeen julkaistun
numeron etusivusta päätellä.
Korven Kaiku on Rukajärven suunnan 14 d:n
tiedotuslehti. Viimeinen sodanajan lehti ilmestyi
7.11.1944. Sitä ennen ehti ilmestyä 1005 numeroa.
Viimeisessä sota-ajan numerossa todettiin mm.
Rukajärven miesten motto oli:” Tien suunnassa
eteenpäin!” ja “Vaikeat ajat vaativat rohkeita miehiä
joilla on moraalista voimaa ja kunniantuntoa”.
Tukipuhelin
X rauhanturvaajille ja heidän läheisilleen
X sotiemme veteraaneille
Kaveria ei jätetä – ei kotona eikä kaukana
R
auhanturvaaja on kokenut palveluksen aikaiset huolet,
pelot, murheet ja ilon hetket omakohtaisesti sekä
läheisensä kertomana.
] Tarvitsetko vertaistukea?
] Haluatko jakaa huoltasi?
] Huolestuttaako toimialueen tilanne?
] Vaivaako ikävä? Muu?
] Sotiemme veteraani, tarvitsetko tukea?
Tukipuhelin nro: 020 769 8111
Normaali puhelumaksu
Palvelu on maksutonta ja luottamuksellista. Voit soittaa
myös nimettömänä.
Sota-ajan Korven Kaiku-lehdet 14. Divisioonan
perinneyhdistyksen hallussa
Kauan haetut sota-ajan
Korven Kaiku lehdet löytyivät viimein Karjalaisen arkistosta Joensuusta. 14.D:n
hallintaan Karjalaisen puolelta lehtiä olivat luovuttamassa vuonna 2008 Kari
Kontkanen (keskellä) ja
Mervi Puustinen.
14. Divisioonan Perinneyhdistyksen puolelta vastaanottajina olivat
14.D:n Perinneyhdistys ry:n
Lieksan alaosaston puheenjohtaja Juhani Ryynänen ja
yhdistyksen jäsen Raine Turunen.
Kuvassa esillä vanha kansio, joka sisältää osan sotaajan Korven Kaiku-lehdistä
sekä vierellä vuoden 2007
Korven Kaiku-lehti, joka
sekin painettiin PohjoisKarjalan Kirjapainossa
16-sivuisena ja jaettiin Karjalaisen välissä liitelehtenä.
Omaan palveluskokemukseen ja vertaistukeen perustuva
palvelu käsittää kuuntelun, keskustelun, ohjauksen, neuvonnan ja tarvittaessa ohjauksen viranomaispalveluihin.
Valtakunnallista Suomen Rauhanturvaajaliiton tukipuhelinta ylläpidetään vapaaehtoisvoimin ja yhteistyössä puolustusvoimien kanssa.
www.rauhanturvaajaliitto.fi/veteraanituki
VETU_a5.pmd
1
22.9.2010, 18:45
Perustietoa perinneyhdistyksestä
14. Divisioona Perinneyhdistys ry. perustettiin reskapt Osmo Rasilon luona
21.10.2004 Kajaanissa. Ensimmäinen yhdistyksen vastuulla ollut suuri tapahtuma
oli Rukajärven suunnan
perinteinen asevelitapaaminen (22.) Kainuun Prikaatissa aselevon solmimispäivänä 4.9.2005. Jo vuotta
aikaisemmin oli päätetty
Kainuun Jääkäripataljoonan kahvihuoneessa kenraaliluutnantti Erkki Setälän
esityksestä, että veteraanien
toiminnan jatkamiseksi perustetaan oma yhdistys. Yhdistyksen sääntöjen ja osallistumisen kautta haluttiin
siirtää veteraanien perinteitä
ja me-henkeä nuoremmille.
Yhdistyksen perustamisen
myötä siirrettiin ”rintamavastuu” eri tapahtumien
järjestelyistä ja toiminnasta
nuorempien sukupolvien
vastuulle. Toimintaa laajennettiin entisen Maaselän Sotilasläänin alueeseen
Kuhmoon, Nurmekseen,
Lieksaan, Iisalmeen ja Outokumpuun 2005-2006
talvella. Hallitus piti toistakymmentä tiedotustilaisuutta eri paikkakunnilla,
jossa yhdistyksen sanoma
otettiin innolla vastaan ja
sinne perustettiin alaosastoja. Alaosastojen tehtäviksi
määritettiin alueensa veteraaneista huolehtiminen
pitämällä heihin yhteyttä ja
järjestämällä heille yhteistä
toimintaa.
Perinteiden vaalimista varten maakuntien alaosastot
järjestävät perinneyhdistyksen tukemana vuorovuosina
alueellisia nuoriso- ja perinnepäiviä, jossa tärkeimpänä
kohderyhmänä on nuoriso
– veteraanien ollessa mukana kunniakansalaisina kykynsä ja halunsa mukaisesti.
Nuorisolle kerrotaan mitä
tarkoittaa ”kaveria ei jätetä
-henki”, yhteisvastuullisuus
sekä terveet elämäntavat.
Yhdistyksen maakunnallisia alaosastoja on tällä het-
kellä Iisalmessa. Lieksassa,
Kajaanissa, Ilomantsissa ja
Kuhmossa. Sen lisäksi yhdistys tekee yhteistoimintaa
eri maanpuolustus- ja kansalaisjärjestöjen kanssa valtakunnallisesti.
Yhdistyksen jäsenmäärä on
kasvanut tasaiseen tahtiin.
Veteraaneja ilmoittautui
heti toimintaan mukaan.
Heitä on tällä hetkellä kunniajäseninä 153 henkilöä.
Kokonaisjäsenmäärä on 568
henkilöä. Jäseneksi haluavan tulee tehdä vapaamuotoinen anomus yhdistyksen
sihteerille. Hallitus hyväksyy uudet jäsenet 2-3 kertaa
vuodessa. Tavoitteena on
saada lähihistoriasta kiinnostuneita nuoria ja naisia
mukaan toimintaan jatkossa
entistä enemmän.
Perinneyhdistyksen puheenjohtajana toimii Sakari
Honkamaa Helsingistä ja
varapuheenjohtajana Jukka Valkeajärvi Helsingistä.
Hallituksen alaista talous-
toimikuntaa vetää Martti
Kukkonen Kontiolahdelta,
perinnetoimikuntaa Tero
Kinnarinen ja viestintätoimikuntaa Timo Karppinen
Kajaanista. Ensimmäinen
perinneyhdistyksen järjestämä yhteinen retki 14. Divisioonan sotatielle Rukajärvelle
järjestettiin kesäkuussa 2005
Timo Karppisen johdolla.
Matkojen suosio on kasvanut vuosi vuodelta.
Vuoden 2011 toimintasuunnitelma on tiivis. Perinneyhdistyksen päätapahtuma on
nuoriso- ja perinnepäivät
syyskuun ensimmäisenä
viikonloppuna Lieksassa. Vuoden aikana Lieksan
alaosasto järjestää alueen
ala- ja yläkouluissa, lukiossa
sekä ammatillisissa oppilaitoksissa vuoden teeman liittyviä urheilukilpailuja, tietokilpailuja ja visailuja sekä
kirjoituskilpailuja yhdessä
opettajien kanssa. Vuoden
teema on ”Nuorison terveet
elämäntavat ja vastuu kaverista”.
www.genelec.fi
Uusia
ajatuksia
metsästä.
www. storaensometsa.fi
12
Lieksan alaosaston johtokunta suunnittelemassa vuoden 2011 Nuoriso- ja perinnepäivien toimenpiteitä ja ohjelmaa.
14. Divisioonan
perinneyhdistys
ry:n toiminnan
kantavana voimana
ovat sen alaosastot.
Osastoja on tällä
hetkellä toiminnassa viisi. Osastot on
perustettu niille
paikkakunnille,
joissa on järjestetty tai on tarkoitus
järjestää perinneyhdistyksen vuotuinen
huipputapahtuma:
Nuoriso-ja perinnepäivät.
Perinneviikonlopun ja koko
perinnevuoden järjestelyt
ovat paljolti vuorossa olevan paikkakunnan alaosaston vastuulla.
Alaosaston tehtävänä
Perinneyhdistyksen
alaosaston
toimintaa
on pitää yhteyttä alueensa
veteraani- ja maanpuolustusjärjestöihin sekä ennen
kaikkea alueensa kouluihin
ja sitä kautta varsinaiseen
kohderyhmään, nuoriin.
Yhteys alueella toimiviin
puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen toimipaikkoihin on tärkeää. Tästä
esimerkkinä mainittakoon
kotiutuvien varusmiesten
palkitseminen joukkoosastojen kotiuttamisjuhlien yhteydessä. Joukkoosaston tai laitoksen vuosipäivänä palkitaan myös
ansioitunut henkilökunnan
edustaja.
Nuoriso- ja perinnepäivien järjestäminen tulee
ala-osaston tehtäväksi 4-5
vuoden välein. Välivuosille
on hyvä saada jotakin paikallista toimintaa, vaikka
pienimuotoisempaa. Tällä toiminnalla on tärkeä
merkitys alaosaston toimijoiden yhteenkuuluvuuden lujittajana. On paljon
helpompi käynnistää perinnevuoden ja perinneviikonlopun valmistelu, kun
ydinryhmä on jo valmiiksi
kasassa. Kenties välivuosien aikana on työstetty
ohjelmaa tapahtumaan ja
löydetty tapa tuoda oman
paikkakunnan erityispiirteet perinneviikonloppuun.
Lieksan alaosasto
Alaosaston johtokunnan
tehtäväkenttä on varsin
monipuolinen. Lieksan
alaosaston johtokuntaan
on ollut onni saada monen
alan osaajia ja henkilöitä,
joilla on valmiit yhteydet
yhteistyötahoihin. Meiltä
löytyy lehdenteon ammattilainen, web-osaaja, sotahistorian tuntija / kirjoittaja, opettaja evp. On myös
koulun rehtori sekä veteraanijärjestöjen puheenjohtajia. Suora yhteys kaupunkiin ja seurakuntaan
on näiden hallinnossa toimivien henkilöiden kautta.
Unohtaa ei sovi perinnepäivien pääorganisoijaa, useita
vaativia tilaisuuksia läpivienyttä konkaria. Lähes kaikki
johtokunnan jäsenet toimivat paikkakunnalla muussakin maanpuolustus- tai
veteraanijärjestössä. Näin
toimijoiden joukko on saatu hyvin laajaksi.
Lieksan alaosastolle on
vakiintunut vuosien varrella muutamia tapahtumia,
joita pyritään ylläpitämään.
Vuoden 2007 perinneviikonlopulla juhlallisesti
avattu Raappanapuisto on
ollut tapahtumapaikkana
mm. Lieksan Vaskiviikolle ajoittuville musiikkitapahtumille. Viime kesänä
järjestettiin puistossa PV:n
Pohjois-Karjalan aluetoimiston päällikön yleisöluento ”Miten Pohjois-Karjalaa puolustetaan”. Musiikki- ja runoesityksineen
tapahtuma muodosti pienimuotoisen maanpuolustusjuhlan.
Tapana on ollut sytyttää puistossa itsenäisyyspäivä- tai jouluaattoiltana
muistotulet. Vuoden 2009
marraskuun viimeisen päivän iltana –Talvisodan syttymisen 70. vuosipäivänä –
oli vaikuttava iltatilaisuus.
Koulunuorisolle on järjestetty piirustuskilpailuja
sekä tietovisailu, kylläkin
kevennettynä versioina.
Retkiä ja vierailuja
Kesällä on järjestetty jokin yhteinen johtokunnan
retki. Vierailimme seuraamassa naapurialaosasto
Ilomantsin perinneviikonlopun järjestelyjä keväällä
2009. Ilomantsin alaosaston edustajat kävivät vierainamme edellisenä kesänä.
Alaosastojen keskinäinen
yhteydenpito antaa tukea
perinneviikonlopun järjestelyihin. Kaikkea ei tarvitse
jokaisen alaosaston tehdä
erikseen, paljon löytyy yhteistä jota voidaan hyödyn-
tää järjestelyissä. Kesällä
2010 olimme seuraamassa
Pohjois-Karjalan Rajavartioston Rajajääkärikomppanian ampumaleiriä Hiienvaaran ampuma-alueella. Vastaanotto oli erittäin
miellyttävä ja ammunnat
kiinnostavia. Päivän kruunasi sauna, päivällinen ja
yhteinen kenttähartaus rajajääkäreiden kanssa.
Jokainen alaosasto luo
tietenkin omat tapansa
toimia. Jotakin toimintaa
kannattaa järjestää myös
välivuosina. Perinneyhdistys pysyy näin näkyvänä ja
samalla näkee ympärilleen
Tämän huomaa siitä että
uusia jäseniä tulee alaosaston kautta. Nukkuvan osaston kautta niitä on vaikea
saada.
Matti Komulainen
14. Divisioonan
perinneyhdistyksen
hallituksen jäsen
Lieksan alaosaston sihteeri
13
Sotiemme veteraaneja
kunnioittavasti tervehtien:
Raimatto Oy
Kuopio
Kuljetusliike Experant Oy
Kuopio
Ilveskoti
Hämeenlinna
Kuopion ev.lut. srkyhtymä/hallintovirasto
Iisalmen ev.lut. seurakunta
Lieksan ev.lut. seurakunta
Hempan Kaluste
Toivala
Felix Abba Oy Ab
Turku
Lieksan ortodoksinen seurakunta
Säästöpankki Optia
Joensuu
Tekniset Konepörssi
Lieksa
Reserviläisliitto
Helsinki
Pohjolan Matka
Iisalmi
Musta Pörssi
Siilinjärvi
Ämmän Betoni Oy
Suomussalmi
Kunnonpaikka
Siilinjärvi
Timosen Auto Oy
Joensuu
Iisalmen kaupunki
Yrityskeskus INNOCUM
Siilinjärvi
Lehtosen Liikenne Oy
Joensuu
KTK Iisalmen Autotilaus Oy
Huoltoasema H. Hämäläinen Ky
Joensuu
Nurmeksen ev.lut. seurakunta
Valtimon ev.lut. seurakunta
Ilomantsin ev.lut. seurakunta
Kainulaisen Hautaustoimisto
Joensuu
Kuhmon ev.lut. seurakunta
Ruunaan Retkeilykeskus
Pankakoski
Karjalan Metsätilat Oy LKV
Joensuu
Nurmeksen ev.lut. seurakunta
Juuan Sotaveteraanit
Autotarvike Mikkonen Oy
Lieksa
Karjalainen
Joensuu
Partisaanit,
vihovenäläiset
Partisaani-isku Kontiovaaran Lakiahoon
Elettiin aikaa kesällä 1944.
Kontiovaaran kylällä liikkui tieto partisaaneista ja
asukkaat olivat varuillaan,
niin myös minun vanhempani.
Oli kesäyö. Kävimme illalla nukkumaan. Vanhemmat sisareni nukkuivat aitassa. Meillä oli pystykorva,
joka oli ulkona juoksulangassa kiinni. Koira alkoi iltayöstä haukkua ärhäkästi
kuullessaan epämääräistä
liikehdintää lähistöllä. Äitini meni katsomaan riihen
luona olevalle mäen nyppylälle ja huomasi, että viljapellot olivat mustanaan
partisaaneja. Hän juoksi
kiireesti takaisin, herätti
meidät kaikki ja ryntäsimme pakoon. Ennen kuin
ehdimme piha-aukiolta,
olivat partisaanit asuinkartanon kahta puolen rivissä
pyssyt olalla. He olisivat
ehtineet ampua meidät
kaikki. Kuitenkin he antoivat meidän mennä pakoon.
He olivat päästäneet jopa
koirankin juoksulangasta
irti.
Juoksimme metsän halki
mäen alla olevaan naapuriin ja herätimme heidät
samaan matkaan. Heillä ei
ollut koiraa varoittamassa
vaarasta. Toinen partisaanijoukko oli jakautunut tämän naapurin viljapeltoihin. Kokoonnuimme kylän
keskelle jossa sotilaat vartioivat. He käyttivät vanhempiamme ruokkimassa
kotieläimet ja lypsämässä
lehmät. Kodistamme oli
Laki valtion korvauksista
Neuvostoliiton partisaaniiskujen kohteeksi joutuneille henkilöille tuli voimaan
1. 9.2003. Lain perusteella
voidaan myöntää kertaluo-
Kivi kaunistaa kotisi, pihasi ja muistosi
Sisustuskivet
Pihakivet
Tutustu valikoimaan ja katso lähin edustajamme
Lieksassa 3.4.2004,
Eila Honkanen
Partisaani-iskuista
kärsineille korvauksia
Luonnonkivi on aito asia
Kivitasot
viety kaikki, vaatteet ja
ruoka. Edellisenä päivänä
kerätyt kolme sangollista
lakkojakin oli hävinnyt.
Asuimme parin kilometrin
päässä Patvinsuosta ja silloin oli hyvä lakkavuosi.
Viikon päästä palasimme
takaisin. Nukuimme jopa
navetan vintillä peloissamme. Meitä sisaruksia
oli yksitoista, joista minä
olin nuorin. Olin tuolloin
alle kymmenenvuotias, joten kaikkia yksityiskohtia
en voi muistaa. Vanhimmat veljeni olivat silloin
rintamalla. Mikko joutui
Venäjälle vangiksi. Hän oli
vankina kolmea kuukautta
vaille kaksi vuotta. Hänet
ehdittiin jo julistaa kuolleeksi. Vapauduttuaan hän
meni sankarihaudalle katsomaan, oliko vainajissa
tuttavia. Hän huomasi siellä oman hautakivensä, joka
sitten aikanaan pyynnöstä
poistettiin. Mikko-veli on
vielä tänä päivänäkin elossa.
Lapsuusajan kauhu ja
pelko järkytti niin, että
nuoruusvuosiin saakka
näin pahoja painajaisunia.
Heräsin siihen, että huusin,
itkin ja juoksin pakoon.
Olen lukenut kirjan ”Painajainen Pielisjärvellä”,
mutta siinä ei ollut mainittu mitään tästä Lakiahoon
kohdistuneesta partisaaniiskusta. Sen vuoksi kirjoitin
tämän.
Hautakivet
www.kaavinkivi.fi
teinen 1500 euron korvaus partisaanihyökkäyksen
kohteeksi vuosina 19391945 joutuneille, tiettyjen
itärajan kylien asukkaille.
Korvauksen maksaminen
edellyttää, että hyökkäyksen kohteeksi joutuneilla
on sairaus, jonka syntymisen todennäköiset syyt liittyvät tuolloin tapahtuneen
hyökkäyksen aiheuttamaan
poikkeukselliseen järkytykseen.
Hakemukseen oikeutettuja ovat Jatkosodan siviiliveteraanien yhdistyksen
mukaan myös sellaiset,
jotka menettivät toisen tai
molemmat vanhempansa
tai muun huoltajansa. Yhdistyksen arvion mukaan
kertakorvaukseen oikeutettujen määrä on 600-700
henkilöä.
(MTV3-STT) 31.08.2003
Veteraanikuntoutusta
lämmöllä ja kunnioituksella!
Vetrea Terveys Oy
Iisalmi—Joensuu – Kuopio
Puh. 020 775 1360
Jalkineet • Pohjalliset • Proteesit • Ortoosit ja tuet • Terapiavälineet
Ergonomia • Liikkuminen • Hygienia • Kodinhoito • Autoilu
Kuulo • Vuokraus • Huolto
Kaveria
ei jätetä
www.kuvanmaailma.fi
Siltakatu 14
80100 Joensuu
Puh. 013 743 111
Reilu Suomi
Reilua välittämistä.
Reilussa Suomessa ketään ei jätetä –
hyvinvointi kuuluu kaikille.
Aurinkoisia kesäpäiviä
14. Divisioonan veteraaneille!
Pohjois-Karjalan Sos. dem. Piiri ry
Kauppakatu 32, 80100 Joensuu
Puh. 0400 990 949, sähköposti [email protected]
14
LAATUA SUOMALAISIIN KOTEIHIN JO VUODESTA 1974
Suomalainen.
Paikallinen.
Keittiökalusteet Kylpyhuonekalusteet Säilytysjärjestelmät Altaat ja hanat Kodinkoneet
Suunnittelupalvelu Asennuspalvelu Remontointipalvelu Rahoitus ja takuu
Onnistumisia yhdessä
www.kaisanet.fi
Osuuspankin omistajia ovat sen jäseniksi liittyneet
asiakkaat, kaikkiaan yli miljoona suomalaista. Valitsemalla Osuuspankin valitset vakavaraisen, paikallisen ja itsenäisen pankin.
Osuuspankin omistajajäsenenä voit saada tavallisesta pankki- ja vakuutusasioinnista rahanarvoisia
OP-bonuksia, jotka käyvät mm. pankkipalveluiden ja
Pohjolan vakuutusten maksamiseen.
OP-bonuksia kertyy Osuuspankin omistajajäsenelle,
jonka oma tai perheen yhteinen pankki- ja/tai vakuutusasiointi on vähintään 5 000 euroa kuukaudessa.
Ylärajaa ei ole.
Tervetuloa iloisille kaupoille!
Kiinteistövälitys
Kortelainen Oy
Savonkatu 15, 74100 IISALMI
puh. 017-821 8000, fax 017-821 8018
0500 579 640
Lue lisää www.op.fi/bonus tai poikkea konttoriimme.
82900 Ilomantsi, puh. 010 229 1510, fax 220 865
Aapo p. 0500 200 382
[email protected]
• Urheilu • Rauta • Kodinkone
www.mantsinrautasport.fi
Jatkoa sivulta 9
Luonnon rauhaa. Hiekkarantaisen erämaajärven niemessä sijaitseva Metsäkartano on mainio lomakohde tai erilaisten tapahtumien pitopaikka. Ympäröivä
luonto houkuttelee liikkumaan, ympäri vuoden.
Ruskaretki tai pikkujoulut
Hinnat alk. 69,-/hlö
Soita ja kysy lisää p. 040 8396 350
Oikea luontokohde
nut lähteä kotoaan.
Haavoittuneille taival oli todellinen tuskien tien, sillä haavat
vuotivat eikä kukaan meistä osannut antaa muuta apua kuin
asettaa haavojen kohdalle käärettä. Ymmärsimme toki ylläpitää
tunnelmaa, sillä jos haavoittuneet olisivat menettäneet tajunsa,
olisi tilanne entisestäänkin vaikeutunut.
Lopulta pääsimme Räpsyyn, josta soitettiin Lieksaan pyytäen
pikaista apua sekä Ritojärvelle että Räpsyyn. Sen jälkeen miehet
palasivat haavoittuneiden luo.
Hätäsanomamme oli kuitenkin jotenkin sekaantunut ja apu
viipyi ja viipyi. Ehkäpä Ritojärvelle jääneet haavoittuneet Tuovinen ja Lihavainen saivat apua pikemmin, hekin kuitenkin liian
myöhään, sillä molemmat kuolivat sairaalassa pari päivää myöhemmin.
Usean tunnin odottamisen jälkeen meitä tultiin noutamaan
linja-autolla, jota saattoi kaksi kuorma-autoa.
Suoma Lihavainen joutui tapahtuman jälkeen kokemaan useita
leikkauksia ja olemaan vuosia sairaalahoidossa. Hän ei toipunut
entiselleen, vaan niska jäi pysyvästi jäykäksi. Elli Kerosen jalkaansa saamat kaksi luotia koteloituivat, mutta hänestäkään ei enää
tullut työkykyistä.
Välittömästi kuollut Karl Karilo oli saanut luodin suoraan sydämeensä ja Tuulikki Kauko ohimoonsa.
Siinä lyhyesti kerrottuna lakkamatkamme, joka silloin tällöin
vieläkin palaa mukana olleiden painajaisuniin.
Julkaistu v. 2002:
Veteraanien perintö - Itsenäinen Isänmaa
15
14. Divisioonan perinneyhdistyksen
Nuoriso- ja Perinnepäivät Lieksassa
Syystarjous ryhmille:
Lomaile 3 vrk - maksa vain 2:sta!
90 € / hlö / 3 vrk
sis. majoitus 2hh:ssa, aamiaiset, kylpyläkäynnit,
vapaa-ajan ohjelma ma-pe ja orkesteritanssit ke & la.
Tarjous voimassa min. 20 hlön ryhmille 31.10.2010 saakka.
Lounaat pakettiin liitettynä 13,45 € /ateria.
Pikkujouluaika lähestyy, aloita suunnittelu
kysymällä edullisia tarjouksiamme!
p. 017-7687 524 /myynti
www.runni.fi
Pääjuhla Lieksan ev. lut. kirkossa
sunnuntaina 4.9. klo 13.00
)(11292,0$2<
6
Karttakohteet
1. Ev. lut kirkko
2. Ort kirkko
3. Kulttuurikeskus
4. Jotos-patsas
5. Tori
6. Terveyskeskus
Majoitustiedustelut:
Hotelli Puustelli (013) 511 5500, fax (013) 511 5555, [email protected]
Karelia Expert
0400 175 323, 0400 175 353
14. Divisioonan perinneyhdistyksen tiedotuslehti
Julkaisija: 14. Divisioonan perinneyhdistys ry
www.14dperinneyhdistys.fi
Päätoimittaja:
Jukka Valkeajärvi
Toimitussihteeri:
Raine Turunen
Lehden ulkoasu:
Raine Turunen
Toimituskunta:
Jukka Valkeajärvi, Raine Turunen, Aimo Saarelainen, Tauno Oksanen
Ilmoitusmyynti:
Media-ammattilainen Adspace Oy, Matti Räsänen, Siilinjärvi, 040 735 7531
Taitto:
Pohjois-Karjalan Ilmoitusvalmistus Oy
Painopaikka:Punamusta
14 D:n Perinneyhdistys ja Lieksan alaosasto kiittävät ilmoittajia ja tukijoitaan
suuriarvoisesta työstä isänmaan ja nuorison hyväksi.
16
14. Divisioonan
perinneyhdistyksen
Nuoriso- ja Perinnepäivien
ohjelma Lieksassa
Nuorisotapahtumat
Teema: terveet elämäntavat ja
kaveria ei jätetä
1.3 – 30.4 Kirjoitelmat kouluissa:
aiheet liittyvät vuoden teemaan tai
maamme itsenäisyyteen
Perinneviikko
29.8.
Varusmiesten vierailu kouluissa
päivänavauksissa
30.8.
Alakoulujen sukkulaviestit keskuskentällä
Sählyottelut:
Yläkoulu – Lukio – Ammattiopisto
31.8.
Alakoulujen välinen tietovisailu
Info-piste
- lauantaina 3.9. torilla
klo 8-13
- sunnuntaina 4.9. kirkon aulassa klo 8-15
Turvallisuuspäällikkö
Matti Komulainen
p. 040 724 7522
Terveyskeskus
Korpi-Jaakonkatu 21
p. 040 1044 500
Yleinen hätänumero112
Poliisi112
Ambulanssi112
Juhla-alueella partioi Rajavartioston ensiapupartioita.
Ensiapupaikka sijaitsee lauantaina torin INFO -pisteessä ja kirkon aulassa, sunnuntaina kirkon aulan
INFO -pisteessä.
14.D:n perinneyhdistyksen
Nuorisopäivä perjantaina 2.9.
9.00 Lipunnosto Kulttuurikeskuksen edessä
-varusmiehet ja partiolaiset
Lippufanfaari ja Lippulaulu
-Nuorisopuhallinorkesteri,
nuorten lauluryhmä, yleisö
9.30 Nuorisotapahtuma, Kulttuurikeskus
juontaja Kari Pippola
-Alkusoitto: Suomalainen marssi, Yö väistyy,
Lieksan Nuorisopuhallinorkesteri
-Avaussanat, Arto Turpeinen
-Laulua: Juuret Suomessa ja Kotiseutuni,
Lieksan lukion lauluryhmä
-Kirjoituskilpailun satoa
-Varusmiesyhtye esiintyy
-Palkintojen jako, Eversti Martti Kukkonen
ja Perinneyhdistys
-Karjalaisten laulu,
Nuorisopuhallinorkesteri ja yleisö
-Kulttuurikeskus aula:
Tutustuminen valokuvanäyttelyyn
-Elokuva Lupaus K 11
18.00 Elokuva Lupaus K 11
Illanvietto Puustellissa, juontaa Kari Pippola
-Musiikkia ja kuorolaulua, Rajan Miehet
-Vapaata seurustelua
Sunnuntai 4.9.
08.00 Juhlakanslia ja infopiste auki kirkon aulassa
09.30 Kunniakäynti ja seppeleenlasku
sankarimuistomerkille
-Hymni, Karjalan Sotilassoittokunta
-Seppeleenlasku Prkenr S Honkamaa ja
paikallisyhdistys
-Puhe, kirkkoherra Hannu Juntunen
-Oi kallis Suomenmaa,
Karjalan Sotilassoittokunta
10.00 Juhlajumalanpalvelus ev.lut. sekä
ortodoksisessa kirkossa
-Karjalan Sotilassoittokunta ja kirkkokuoro
ev.lut. Kirkossa
-Kirkkoherra Hannu Juntunen,
sotilaspastorit Penna Parviainen ja Petri Rask
11.30 Ruokailu kirkon peräsalissa.
08.00 Infopiste ja juhlakanslia, Lieksan tori
Pääjuhlan ohjelma
Sunnuntaina
-Puolustusvoimien (Kainuun Prikaati, Pohjois-Karjalan Prikaati, Karjalan Lennosto),
Rajavartiolaitoksen ja maanpuolustus järjestöjen sekä poliisin esittelyosastot
-Kainuun Sotilassoittokunnan musiikki marssiesitykset aamu- ja iltapäivällä,
juontaa Arto Turpeinen
-Rajasotilaskotisisarten kanttiini auki
-Seppelpartioiden lähettäminen Jotos muistomerkille ja Raappana -puistoon,
Narvan marssi
-Musiikkiesityksen jälkeen
lyhyt toimintanäytös klo 9.15, klo 12.00
10.00 Seppeleen laskeminen
Raappana -puistossa
11.00 Ruokailu kirkon peräsalissa
14. Divisioonan perinneyhdistys ry
kiittää ilmoittajia Nuoriso- ja
Perinnepäivien hyväksi
antamastanne tuesta!
20.30
Lauantai 3.9.
09.00- Hornetin ylilento, juhlanäyttelyn avaus,
13.00 Lieksan tori
www.porokylanleipomo.fi
Sodan viimeinen ilta Rukajärven suunnalla
ja Rukajärven suunnan taistelumaastot tänään
-Kahvitarjoilu ja tutustuminen Raappanan
valokuvanäyttelyyn Brahe-salin aulassa
12.30
Opastettu retki Partisaanien uhrien
tapahtumapaikoille Kontiovaarassa
sekä käynti Suomussa.
Lähtö evl.-kirkon parkkipaikalta
SUOMU
14.00- Rajasotilaskoti, kanttiini auki
14.30- Rukapirtin historiikki,
kapteeni Tauno Oksanen
15.45 Lähtö paluumatkalle
17.00 Ruokailu kirkon peräsalissa
18.30 Iltatapahtuma, kulttuurikeskus,
juontaa Tauno Oksanen
-Lieksan Mieslaulajat: Ylioppilaslaulu,
Lähde, Hän kulkevi kuin yli kukkien
-Puheenvuoro, kaupunginjohtaja Esko Lehto
-Nuorisotyö 2011, eversti Jukka Valkeajärvi
-Kuvasatoa nuorison tapahtumista,
Juhani Ryynänen
-Muistoja Rukajärven suunnalta,
kapt Tauno Oksanen,
13.00 Liput saapuvat kirkkoon
lippufanfaarin soidessa
-Tervetuloa,
pj prikaatinkenraali Sakari Honkamaa
-Seppelpartioitten lähettäminen,
sotilaspastori Petri Rask
-Narvan marssi, Karjalan Sotilassoittokunta
-Kuorolaulua, Nuorten lauluryhmä
Juuret Suomessa ja Kotiseutuni
-Juhlapuhe, maavoimien komentaja,
kenraaliluutnantti Raimo Jyväsjärvi
-Rukajärventie
Karjalan Sotilassoittokunta
-Palkitsemiset ja seuraavat perinnepäivät,
hallitus
-Jääkärimarssi, Karjalan Sotilassoittokunta
-Tervehdykset
Lieksan kaupunki
Puolustusvoimat
Rajavartiolaitos
-Musiikkiesitys
Lieksan Mieslaulajat:
Suomen laulu, Maa kaunehin maa
Lieksan Mieslaulajat,
Lieksan Sotaveteraanikuoro,
Nuorten lauluryhmä ja
Karjalan Sotilassoittokunta:
Veteraanin iltahuuto
-Päätössanat,
Kainuun Prikaatin komentaja
-Maammelaulu,
Karjalan Sotilassoittokunta ja yleisö
-Liput poistuvat ja päätöskahvit
Rajan Perinnetalo avoinna
lauantaina 3.9. klo 12.00-1800
Viikonlopun tilaisuudet ovat avoinna yleisölle