Uuden
Venäjän
kUmou
Venäläiset Roman Sablin ja Ljubov
Sablina kuuluvat Neuvostoliiton
hajoamisen jälkeiseen sukupolveen, jolle
kaikki on mahdollista. Hyvinkoulututetut
ekovallankumoukselliset aikovat
saada venäläiset ajattelemaan
katumaasturinsa nokkaa pidemmälle.
T E K S T I T E R H I U P O L A K U VAT M AT T I TA N S K A N E N
26
HUILI NO 2
2 013, H U H T I – T O U KO K U U
vallanoukselliset
K
olme vuotta sitten Ljubov Sablinalla, 26,
oli edessään taloudellisesti turvattu elämä
hienostoalueella Pietarin ulkopuolella.
Hän asui silloisen aviomiehensä kanssa
suuressa talossa ja ajeli tämän kanssa hienolla autolla.
Ljubov oli juuri valmistunut yliopistosta ja työskenteli merkitykselliseltä tuntuvassa työssä. Hänen työnantajansa oli
puoliksi paikallishallintovetoinen organisaatio, jossa hän järjesti valtavan Suvaitsevaisuus-festivaalin lapsille ja nuorille.
Yhtenä päivänä hän tajusi, että lapset – ja hän itse – olivat vain sätkynukkeja
näytelmässä, jonka tavoitteena oli paikallisviranomaisten maineen parantaminen
heidän omien pomojensa silmissä.
Sablina irtisanoutui ja pestautui töihin
Venäjän Greenpeaceen. Siellä idealisti sai
tehdä töitä hyvien asioiden puolesta. Ainakin hän uskoi niin.
”Mutta Greenpeace ei välitä ihmisistä,
vain luonnosta. Kun tajusin sen, lopetin
sielläkin.”
Ljubov koki Greenpeacen kovat otteet
itselleen epäluonteviksi.
”Minä en ole ekonatsi vaan lojaali
ihminen.”
Sen huomaa. Ljubov on äärimmäisen
ystävällinen ja kohtelias jokaiselle ihmiselle, jonka hän kohtaa. Kun istumme
Nudgen kahvilanurkkauksessa tekemässä
haastattelua, putiikin puolella juuri tapaamamme bloggaaja Noora Shingler lähtee
ulos ovesta. ”We are reading your blog,
you are a great person”, Ljubov huikkaa
perään lähes täydellisellä englannillaan.
P
28
uolivuotisen Greenpeacepestin jälkeen Ljubov alkoi
tehdä ystäviensä kanssa
yksittäisiä ekoprojekteja,
joihin hän sai rahoitus-
HUILI NO 2
2 013, H U H T I – T O U KO K U U
”GREENPEACE EI VÄLITÄ
IHMISISTÄ, VAIN LUONNOSTA.
KUN TAJUSIN SEN, LOPETIN
SIELLÄKIN.”
Muun muassa näissä paikoissa Sablinit Helsingissä kiersivät:
Nudge, Yrjönkatu 30
Urbanstory, Katariinankatu 3
Vaatelainaamo, Salomonkatu 17 A
Huilin toimitus, Katariinankatu 3
Sis.Deli, Kalevankatu 4
Ravintola Silvoplee, Toinen linja 3
Cafe Kardemumma Kaarlenkatu 15
Globe Hope, Aleksanterinkatu 28
Kahvila Villipuutarha Kaarlenkatu 13
Hub Helsinki, Annankatu 31
ta esimerkiksi Pohjola Nordenin ja Gaia
Educationin rahastoista. Samaan aikaan
hän ryhtyi vegaaniksi, alkoi käyttää luonnonkosmetiikkaa, vähensi kulutustaan ja
kieltäytyi istumasta auton rattiin.
Yksi Ljubovin hankkeista oli paristojen
kierrätykseen kannustava projekti, jonka
hän ystävineen toteutti yhdessä Pietarin
Sokos-hotellin kanssa.
Suomalainen Sokos-hotelli on yksi
harvoja paikkoja, jonne Pietarissa voi viedä käytetyt paristot – sieltä ne kuljetetaan
käsiteltäviksi Suomeen. Paristot ovat yksi
harvoista asioista, joita ylipäätään voi kierrättää Pietarissa. Nekin vain, jos on sattumalta kuullut, miten se tehdään.
Sokos-hotellin aulassa järjestettyyn
tapahtumaan käveli myös moskovalainen
nuorimies, joka oli Pietarissa etsimässä uutta merkitystä elämälleen. Siellä se
merkitys seisoi, paasaamassa paristojen
kierrätyksestä yhtä tehokkaasti ja ystävällisesti kuin hän puhui kaikesta muustakin.
Ei kuulosta romanttiselta, vielä.
R
oman Sablin, 33, oli
tullut pääkaupungin
hälystä Pietariin imemään sen romanttisen
verkkaista tunnelmaa.
Avioliitto nuoruudenaikaisen rakastetun
kanssa oli päättynyt eroon. Elämä ekosaarnaajana Moskovassa tuntui merkitykselliseltä, mutta oli samalla yksinäistä. Nyt
tulee se söpöysvaroitus!
Paristojenkierrätystapahtuman päivämäärä oli 11.11.2011. Naisen nimi oli
Ljubov, venäjäksi rakkaus. Häitä juhlittiin
vuotta myöhemmin modernissa pietarilaisessa vegaaniravintolassa.
Nyt Sablinit ovat parivaljakko, jota ei
pysäytä mikään. He järjestävät yhdessä
ympäristövalistustapahtumia ja konsultoivat yrityksiä ekoasioissa. He testaavat
ekotuotteita ja markkinoivat niitä uutiskirjeessä ja blogissa. Roman on julkaisemassa kirjaa ”24 tuntia ekoelämää Venäjällä”. Se perustuu luentoihin, joita hän
on järjestänyt tavallisille ihmisille kolmen
viime vuoden aikana Pietarissa, Moskovassa ja siperialaisessa kotikaupungissaan
Novokuznetskissa.
Ennen kaikkea he ovat alkaneet kuluttaa paljon vähemmän kuin aiemmin.
He eivät kutsu elämäntapaansa downshiftaukseksi vaan upshiftaukseksi, koska he
kokevat tekevänsä fiksumpaa ja itsenäisempää työtä kuin aiemmin, ja vähintään
yhtä paljon.
Helsingin-vierailullaan helmikuussa
Sablinit tutustuivat kaupungin kasvisravintoloihin, luomuputiikkeihin ja ekodesigniin. He kirjoittavat kokemuksistaan useampaankin venäläiseen ekolehteen – niitä
on kuulemma yhteensä viisi. Venäjä ei siis
ole vain se stereotypioiden suuri teollisuusmaa, joka laskee jätepäästöt minne sattuu
ja jossa kaikki sovitaan pöydän ali sujautetun setelinipun perusteella.
Romanin ja Ljubovin tapaaminen saa
uskomaan, että maalla on toivoa. Mutta
missio saada venäläiset ajattelemaan ympäristön etua ei ole helppo.
K
un Ljubov alkoi aikanaan
epäillä entistä elämäntapaansa, hänelle sanottiin
vain: ”Ansaitse rahaa ja
ole normaali.”
Useimmat venäläiset keskittyvät kerryttämään omaisuuttaan pahan päivän
varalle ja näyttämään muille, että meillä
kyllä on varaa.
”Kun kävelin roskikselle puolen kilometrin päähän, naapurit nälvivät, että eikö
minulla ole varaa ajaa autolla.”
Merkittävä hetki Ljubovin mielestä oli
se, kun hän itse lakkasi pitämästä itseään
hulluna. Se auttoi, että hän alkoi tavata
muita samanhenkisiä ihmisiä. Samalla
hän päätti jättää entisen aviomiehensä,
joka vain nauroi hänen
ajatuksilleen.
Nyt Ljubov ja Roman
ovat tavoitteestaan niin
varmoja, että uskovat
pystyvänsä lähes mihin
tahansa. Heillä on aiemminkin ollut tapana saada, mitä he haluavat.
L
jubov on yksi
harvoista, joka on päässyt
Pietarin taideyliopistoon
ilman rahaa; tekemällä
paljon töitä ja uskomalla
itseensä. Romanilla on
takanaan nuorena aloitettu nousujohteinen ura
eri yritysten viestintätehtävissä. Viimeinen pesti
ennen elämänmuutosta
oli 5000 henkeä työllistävän, kattoeristyksiä valmistavan Technonicolin
PR-johtaja.
Nyt he ovat valjastaneet kaiken osaamisensa tapahtumien järjestämisestä ja
viestinnästä uuden missionsa tavoitteluun.
Tavoitteena on saada esimerkiksi Pietarin
kaupunki kierrättämään kotitalousjätteitä.
Yksi pariskunnan välineistä on julkisuus. Romania on haastateltu noin 30 kertaa venäläisissä medioissa kolmen viime
vuoden aikana. Myös Sablinien hääjuhla
raakakakkuineen ja tillihääkimppuineen
oli jonkinasteinen mediatapahtuma.
Mutta silti: Eikö 140-miljoonaisen,
rahan ansaitsemiseen keskittyneen kansan käännyttäminen ole melkoisen kova
homma? Haastattelua tulkkaava Ljubov
ei lannistu kysymyksestä, vaikka lienee
kuullut saman pessimistisen epäilyn myös
venäläistoimittajien huulilta.
”Tavoitteena on muuttaa viiden prosentin ajattelutapaa, koska jo viisi prosenttia
voi saada loputkin muuttumaan.”
Toisaalta hän sanoo, että ”Venäjällä on
vaikeaa olla fiksu”.
”Sanomme asioita, joita ihmiset eivät halua kuulla; teemme heidän olonsa
epämukavaksi.”
Ensi kesänä Roman aikoo saarnata jalkapallostadionilliselle ihmisiä. Sitä varten
hän ottaa parhaillaan puheviestinnän tunteja. Ljubov ja Roman uskovat, että kaikki
on itsestä kiinni.
Ljubov & Roman Sablin
Asuvat: Pietarin keskustassa
Työskentelevät: Romanilla on oma
firma GreenUp, joka konsultoi ja
kouluttaa yrityksiä ekoasioissa ja
Green office -ympäristöjärjestelmän
käytössä sekä pitää julkisia luentoja
ekologisesta elämäntyylistä. Yhdessä
pariskunta toteuttaa erilaisia ekotapahtumia.
Edellisessä elämässään: Ljubov on
aiemmin ollut muun muassa kauneussalongin johtaja, Roman muun muassa ”party-boy”, joka järjesti tilaisuuksia työnantajayrityksensä parhaille
työntekijöille. Romanilla 6-vuotias
poika edellisestä avioliitosta.