jutun pietarilaispariskunnasta Ljubov ja Roman
Uuden Venäjän kUmou Venäläiset Roman Sablin ja Ljubov Sablina kuuluvat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiseen sukupolveen, jolle kaikki on mahdollista. Hyvinkoulututetut ekovallankumoukselliset aikovat saada venäläiset ajattelemaan katumaasturinsa nokkaa pidemmälle. T E K S T I T E R H I U P O L A K U VAT M AT T I TA N S K A N E N 26 HUILI NO 2 2 013, H U H T I – T O U KO K U U vallanoukselliset K olme vuotta sitten Ljubov Sablinalla, 26, oli edessään taloudellisesti turvattu elämä hienostoalueella Pietarin ulkopuolella. Hän asui silloisen aviomiehensä kanssa suuressa talossa ja ajeli tämän kanssa hienolla autolla. Ljubov oli juuri valmistunut yliopistosta ja työskenteli merkitykselliseltä tuntuvassa työssä. Hänen työnantajansa oli puoliksi paikallishallintovetoinen organisaatio, jossa hän järjesti valtavan Suvaitsevaisuus-festivaalin lapsille ja nuorille. Yhtenä päivänä hän tajusi, että lapset – ja hän itse – olivat vain sätkynukkeja näytelmässä, jonka tavoitteena oli paikallisviranomaisten maineen parantaminen heidän omien pomojensa silmissä. Sablina irtisanoutui ja pestautui töihin Venäjän Greenpeaceen. Siellä idealisti sai tehdä töitä hyvien asioiden puolesta. Ainakin hän uskoi niin. ”Mutta Greenpeace ei välitä ihmisistä, vain luonnosta. Kun tajusin sen, lopetin sielläkin.” Ljubov koki Greenpeacen kovat otteet itselleen epäluonteviksi. ”Minä en ole ekonatsi vaan lojaali ihminen.” Sen huomaa. Ljubov on äärimmäisen ystävällinen ja kohtelias jokaiselle ihmiselle, jonka hän kohtaa. Kun istumme Nudgen kahvilanurkkauksessa tekemässä haastattelua, putiikin puolella juuri tapaamamme bloggaaja Noora Shingler lähtee ulos ovesta. ”We are reading your blog, you are a great person”, Ljubov huikkaa perään lähes täydellisellä englannillaan. P 28 uolivuotisen Greenpeacepestin jälkeen Ljubov alkoi tehdä ystäviensä kanssa yksittäisiä ekoprojekteja, joihin hän sai rahoitus- HUILI NO 2 2 013, H U H T I – T O U KO K U U ”GREENPEACE EI VÄLITÄ IHMISISTÄ, VAIN LUONNOSTA. KUN TAJUSIN SEN, LOPETIN SIELLÄKIN.” Muun muassa näissä paikoissa Sablinit Helsingissä kiersivät: Nudge, Yrjönkatu 30 Urbanstory, Katariinankatu 3 Vaatelainaamo, Salomonkatu 17 A Huilin toimitus, Katariinankatu 3 Sis.Deli, Kalevankatu 4 Ravintola Silvoplee, Toinen linja 3 Cafe Kardemumma Kaarlenkatu 15 Globe Hope, Aleksanterinkatu 28 Kahvila Villipuutarha Kaarlenkatu 13 Hub Helsinki, Annankatu 31 ta esimerkiksi Pohjola Nordenin ja Gaia Educationin rahastoista. Samaan aikaan hän ryhtyi vegaaniksi, alkoi käyttää luonnonkosmetiikkaa, vähensi kulutustaan ja kieltäytyi istumasta auton rattiin. Yksi Ljubovin hankkeista oli paristojen kierrätykseen kannustava projekti, jonka hän ystävineen toteutti yhdessä Pietarin Sokos-hotellin kanssa. Suomalainen Sokos-hotelli on yksi harvoja paikkoja, jonne Pietarissa voi viedä käytetyt paristot – sieltä ne kuljetetaan käsiteltäviksi Suomeen. Paristot ovat yksi harvoista asioista, joita ylipäätään voi kierrättää Pietarissa. Nekin vain, jos on sattumalta kuullut, miten se tehdään. Sokos-hotellin aulassa järjestettyyn tapahtumaan käveli myös moskovalainen nuorimies, joka oli Pietarissa etsimässä uutta merkitystä elämälleen. Siellä se merkitys seisoi, paasaamassa paristojen kierrätyksestä yhtä tehokkaasti ja ystävällisesti kuin hän puhui kaikesta muustakin. Ei kuulosta romanttiselta, vielä. R oman Sablin, 33, oli tullut pääkaupungin hälystä Pietariin imemään sen romanttisen verkkaista tunnelmaa. Avioliitto nuoruudenaikaisen rakastetun kanssa oli päättynyt eroon. Elämä ekosaarnaajana Moskovassa tuntui merkitykselliseltä, mutta oli samalla yksinäistä. Nyt tulee se söpöysvaroitus! Paristojenkierrätystapahtuman päivämäärä oli 11.11.2011. Naisen nimi oli Ljubov, venäjäksi rakkaus. Häitä juhlittiin vuotta myöhemmin modernissa pietarilaisessa vegaaniravintolassa. Nyt Sablinit ovat parivaljakko, jota ei pysäytä mikään. He järjestävät yhdessä ympäristövalistustapahtumia ja konsultoivat yrityksiä ekoasioissa. He testaavat ekotuotteita ja markkinoivat niitä uutiskirjeessä ja blogissa. Roman on julkaisemassa kirjaa ”24 tuntia ekoelämää Venäjällä”. Se perustuu luentoihin, joita hän on järjestänyt tavallisille ihmisille kolmen viime vuoden aikana Pietarissa, Moskovassa ja siperialaisessa kotikaupungissaan Novokuznetskissa. Ennen kaikkea he ovat alkaneet kuluttaa paljon vähemmän kuin aiemmin. He eivät kutsu elämäntapaansa downshiftaukseksi vaan upshiftaukseksi, koska he kokevat tekevänsä fiksumpaa ja itsenäisempää työtä kuin aiemmin, ja vähintään yhtä paljon. Helsingin-vierailullaan helmikuussa Sablinit tutustuivat kaupungin kasvisravintoloihin, luomuputiikkeihin ja ekodesigniin. He kirjoittavat kokemuksistaan useampaankin venäläiseen ekolehteen – niitä on kuulemma yhteensä viisi. Venäjä ei siis ole vain se stereotypioiden suuri teollisuusmaa, joka laskee jätepäästöt minne sattuu ja jossa kaikki sovitaan pöydän ali sujautetun setelinipun perusteella. Romanin ja Ljubovin tapaaminen saa uskomaan, että maalla on toivoa. Mutta missio saada venäläiset ajattelemaan ympäristön etua ei ole helppo. K un Ljubov alkoi aikanaan epäillä entistä elämäntapaansa, hänelle sanottiin vain: ”Ansaitse rahaa ja ole normaali.” Useimmat venäläiset keskittyvät kerryttämään omaisuuttaan pahan päivän varalle ja näyttämään muille, että meillä kyllä on varaa. ”Kun kävelin roskikselle puolen kilometrin päähän, naapurit nälvivät, että eikö minulla ole varaa ajaa autolla.” Merkittävä hetki Ljubovin mielestä oli se, kun hän itse lakkasi pitämästä itseään hulluna. Se auttoi, että hän alkoi tavata muita samanhenkisiä ihmisiä. Samalla hän päätti jättää entisen aviomiehensä, joka vain nauroi hänen ajatuksilleen. Nyt Ljubov ja Roman ovat tavoitteestaan niin varmoja, että uskovat pystyvänsä lähes mihin tahansa. Heillä on aiemminkin ollut tapana saada, mitä he haluavat. L jubov on yksi harvoista, joka on päässyt Pietarin taideyliopistoon ilman rahaa; tekemällä paljon töitä ja uskomalla itseensä. Romanilla on takanaan nuorena aloitettu nousujohteinen ura eri yritysten viestintätehtävissä. Viimeinen pesti ennen elämänmuutosta oli 5000 henkeä työllistävän, kattoeristyksiä valmistavan Technonicolin PR-johtaja. Nyt he ovat valjastaneet kaiken osaamisensa tapahtumien järjestämisestä ja viestinnästä uuden missionsa tavoitteluun. Tavoitteena on saada esimerkiksi Pietarin kaupunki kierrättämään kotitalousjätteitä. Yksi pariskunnan välineistä on julkisuus. Romania on haastateltu noin 30 kertaa venäläisissä medioissa kolmen viime vuoden aikana. Myös Sablinien hääjuhla raakakakkuineen ja tillihääkimppuineen oli jonkinasteinen mediatapahtuma. Mutta silti: Eikö 140-miljoonaisen, rahan ansaitsemiseen keskittyneen kansan käännyttäminen ole melkoisen kova homma? Haastattelua tulkkaava Ljubov ei lannistu kysymyksestä, vaikka lienee kuullut saman pessimistisen epäilyn myös venäläistoimittajien huulilta. ”Tavoitteena on muuttaa viiden prosentin ajattelutapaa, koska jo viisi prosenttia voi saada loputkin muuttumaan.” Toisaalta hän sanoo, että ”Venäjällä on vaikeaa olla fiksu”. ”Sanomme asioita, joita ihmiset eivät halua kuulla; teemme heidän olonsa epämukavaksi.” Ensi kesänä Roman aikoo saarnata jalkapallostadionilliselle ihmisiä. Sitä varten hän ottaa parhaillaan puheviestinnän tunteja. Ljubov ja Roman uskovat, että kaikki on itsestä kiinni. Ljubov & Roman Sablin Asuvat: Pietarin keskustassa Työskentelevät: Romanilla on oma firma GreenUp, joka konsultoi ja kouluttaa yrityksiä ekoasioissa ja Green office -ympäristöjärjestelmän käytössä sekä pitää julkisia luentoja ekologisesta elämäntyylistä. Yhdessä pariskunta toteuttaa erilaisia ekotapahtumia. Edellisessä elämässään: Ljubov on aiemmin ollut muun muassa kauneussalongin johtaja, Roman muun muassa ”party-boy”, joka järjesti tilaisuuksia työnantajayrityksensä parhaille työntekijöille. Romanilla 6-vuotias poika edellisestä avioliitosta.
© Copyright 2024