Joulutulkku 2014 - Turun yliopisto
Tulkku Kääntöpiirin jäsenlehti 2/2014 Talviset juomat Mitä vuosi tuo tullessaan? Kiinalainen UUSIVUOSI Gautier-käännösprojekti: “Parasta oli itse kääntäminen” Ulkomaille&VAIHTOON Peking | Kanadan Quebec | Saksa | Bretagne Sisältö 3 Pääkirjoitus 4 Peking ensikertalaisen silmin 8 Kiinalainen uusivuosi 9 Kääntöpiirin suosittu sushi-ilta 10 Ranskalaisklassikko käännettiin Turussa Nojatuolimatkailua Ihmeellinen ja kiehtova Peking Vuohen vuosi alkaa helmikuussa W Makit ja nigirit valmistuivat käden käänteessä Suomentajaseminaarin Gautier-käännösprojekti 13Tervetuliaisiltamat Nyyttäreistä parhain 14 Kolme vaihtokokemusta 24 Pariisi lumosi Lennyn 25 Porraslenkkeilyä 26 Kuuletko kielijalkapallon kutsun? 27 Citius, altius, fortius! 28 Lämpimät klassikot Vaihtovuosi Kanadassa, Saksassa ja Ranskassa Lenny Kravtiz tuntee Pariisin kodikseen G H Erilainen sunnuntaikävely Tiukka kisa ainejärjestöjen kesken Kieliolympialaisissa pidetään hauskaa Talven ihanat juomat 31Joulukuva Päätoimittaja Noora Niemelä Taitto ja graafinen suunnittelu Noora Niemelä Valokuvaus Janita Käyhkö Kuvitus Veera Parikka Toimittajat Janita Käyhkö, Elli Kostiainen, Minnatuulia Koski, Ilona Silventola, Henna Räisänen, Marianne Muurinen, Maria Kurvinen, Tero Laurokari, Iida-Maria Niskajärvi Toimituksen sähköposti [email protected] Julkaisija Kääntöpiiri ry. Koskenniemenkatu 4 20014 Turun yliopisto http://tyyala.utu.fi/kaantopiiri/ [email protected] Painos 50 kpl Painopaikka X-Copy Oy, Turku Tulkku on Turun yliopiston kääntämisen ja tulkkauksen opiskelijoiden ainejärjestön Kääntöpiiri ry:n julkaisu. Pääkirjoitus Nojatuolimatkailua Kun säätiedotus lupaa vesisadetta ja synkkiä päiviä, on sopiva hetki nojatuolimatkailuun ja tulevien reissujen suunnitteluun. Kaamosmasennuksen voi karkoittaa myös osallistumalla Kääntöpiirin tapahtumiin, joissa tapaa sekä vanhoja tuttuja sekä tutustuu uusiin ihmisiin. T ässä lehdessä haaveilemme kaukomatkoista ja vaihtovuosista toisella mantereella. Matkailun makuun voi päästä myös talvisilla resepteillämme: maistuisiko kenties eksoottinen ja mausteinen Chai Tea Latte tai lämmittävä Irish Coffee? Juomia nauttiessa voi lukea kirjeenvaihtajiemme matkakertomuksia: kiehtovina kohteinamme ovat mm. Kiina, Kanada, Saksa ja Ranska. Kaukokaipuuta on selvästi koettu myös Kääntöpiirissä, jonka jo perinteeksi noussut sushi-ilta keräsi paljon osallistujia. Sushi-illasta voi lukea lisää tästä lehdestä, kuten myös muista vuoden tapahtumista. Kaikkia niitä yhdistävät hyvä mieli ja rento asenne. Kääntöpiiri huolehtii myös jäseniensä hyvinvoinnista erilaisten urheilutem- pausten muodossa: kiinnostaisiko kielifutis, porraskävely tai leikkimieliset kieliolympialaiset? Myös vuoden lukuisat bileet ovat saaneet opiskelijat liikkeelle. Itse odotan malttamattomana valkeaa joulua kotona pohjoisessa ja uudenvuodenmatkaa Ranskaan. Ystävänikin matkaavat joulupyhiksi Berliiniin ja Puolaan. Sitten onkin mukavaa palata tammikuussa kampukselle, nähdä kavereita ja jakaa matkakokemuksia. Ikivanha kiinalainen viisaus neuvoo aloittamaan uuden vuoden puhtaalta pöydältä: on siis aika maksaa pois velat, sopia vanhat riidat, leikata hiukset, tehdä pois rästitentit ja siivota jääkaappi. Kun hyvä onni on varmistettu, voi tulevan vuoden vastaanottaa levollisin mielin. Toivon kaikille lukijoille - niin lähellä kuin kaukana - iloista joulunaikaa ja mahtavaa uuttavuotta 2015! ”Kun hyvä onni on varmistettu, voi tulevan vuoden vastaanottaa levollisin mielin. ” Noora Niemelä Päätoimittaja 3 TULKKU 1/2014 Kiehtova Aasia Peking ensikertalaisen silmin Viime toukokuussa lähdin ystäväni Marikan kanssa Pekingiin hakemaan motivaatiota ja harjoitusta kiinankielen opintoihini. Kielikeskuksen tarjoamat alkeiskurssit takanani päätin lähteä kokeilemaan, taipuuko kiinan puhuminen paikallisten kanssa. Tämä oli molempien matkalaisten ensimmäinen kerta Itä-Aasiassa. K ielimuuri yllätti reissunaiset heti alkuunsa. Kukaan ei tuntunut ymmärtävän kiinaani, ja harva puhui englantia. Mutta mikä paikallisilta puuttui kielitaidossa, sen he paikkasivat ystävällisyydellä ja kiinnostuksella erikoisen näköisiä ulkomaalaisia kohtaan. Missä ikinä liikuimmekaan, saimme paljon huomiota osaksemme. Vaikka Kiinaan suuntaa matkailijoita entistä enemmän, eurooppalaiset ja Teksti Janita Käyhkö Kuvat Janita Käyhkö & Marika Huhtasalo etenkin pohjoismaalaiset ovat yhä harvinainen näky Pekingin kaduilla. Meistä otettiin valokuvia kännykkäkameroilla, toiset yrittivät tehdä sen salaa ja toiset vähemmän huomaamattomasti. Ne, jotka uskaltautuivat juttusille, arvailivat mistä päin tulemme: Saksasta, Venäjältä, Puolasta, Australiasta? Erehtyipä joku luulemaan paikallisiksi, mutta suomalaisiksi meidät tunnisti vain yksi pariskunta. Auringonlasku Pekingissä. 4 TULKKU 1/2014 Paikallisen morsiusparin herkkä hetki tallentui kameralle. 5 TULKKU 1/2014 Mutianyun muuri oli lähes autio aamupäivällä. Taivaan temppeli. Vajaan kahden viikon aikana ehdimme nähdä paljon uutta ja mielenkiintoista. Vierailimme toiminnassa olevassa buddhalaisessa temppelissä ja kamerastani löytyykin yhteiskuva munkkien kanssa. Kävimme myös kungfu-näytöksessä ja Kiinan muurilla hakemassa rakot jalkoihimme. Kesäpalatsin vierailulla pääsimme näkemään perinteistä oopperaesitystä, joka eroaa merkittävästi siitä oopperasta, mihin länsimaissa on totuttu. Pekingin luonnontieteellisen museon kellarikerroksen anatomianäyttelyn vetonaulana toimivat aidot ihmisruumiit eivät sovi herkimmille. Herkkävatsaisen kannattaa kiertää kaukaa myös toreilla myytävät skorpionivartaat. Sen sijaan ravintoloissa tarjottavaa sammakkopataa suosittelen maistamaan. ”Ajattele että se on kanaa”, rohkaisivat uudet ystäväni Jessica ja David. Sammakoiden lisäksi ravintoissa on tarjolla jos jonkin sortin mereneläviä, matelijoita sekä erilaisia sisäelimiä. Opettajani Zhu Wenli sanookin että ”kiinalaiset syövät kaikkea millä on neljä jalkaa, paitsi pöytiä”. Kiina on hintatasoltaan huomattavan alhainen Euroopasta saapuvalle turistille, joten opiskelijoidenkin kelpasi elellä (kunhan lennot saatiin maksettua). Pääsin hyödyntämään tätä asioidessani paikallisessa kampaamossa ja vaikka yhteinen kieli puuttui, olin tyytyväinen lopputulokseen sekä neljän euron hintaan. Isossa kaupungissa liikkumiseen on varattava hieman aikaa, sillä vaikka kävelymatka näyttäisi kartalla olevan vain pari korttelia, se saattaa olla muutamankin kilometrin pituinen. Yhdessä isossa korttelissa saattaa olla jopa kymmenen Skorpionivartaita rohkelikoille. ”Kiinalaiset syövät kaikkea millä on neljä jalkaa, paitsi pöytiä.” 6 TULKKU 1/2014 Suloiset kiinalaislapset sulattivat matkalaisten sydämet. ”Yhdessä isossa korttelissa saattaa olla jopa kymmenen kapeaa sivukujaa. ” kapeaa sivukujaa. Metro kulkee usein ja liput ovat halpoja, mutta ruuhka-aikoina voi olla vaikeaa päästä heti metrovaunuun. Tähän tottuneet pekingiläiset ovat kuitenkin kohteliaita jonottajia. Vaikka matka sujui pääosin erittäin hyvin, jäi eläinrakkaita turisteja kaihertamaan vastasyntyneet kissan- ja koiranpennut, joita kaupiteltiin pimeän jälkeen eräällä ostoskujalla. Tuliaisiksi lähti myös kipeä vatsa, kun (vastoin kaikkia ohjeistuksia) söimme tuoreita hedelmiä, mereneläviä ja katukeittiöiden ruokaa. Nämä ovat kuitenkin vain pieniä haittapuolia, enkä malta odottaa palaavani Kiinaan vielä uudestaan. Matka lisäsi kiinnostustani koko aasialaista kulttuuria kohtaan. Temppeleissä on lukuisia Buddha-patsaita ja jokaiselle käydään kumartamassa erikseen. 7 TULKKU 1/2014 Kiehtova Aasia Kiinalainen uusivuosi P uu-vuohen vuosi alkaa 19. helmikuuta 2015. Kiinassa uusivuosi on vuoden tärkein juhla, joka huipentuu suureen perheillalliseen. Perinteiden mukaan syömällä uudenvuoden aikana tiettyjä ruokia voi varmistaa tulevan vuoden onnen ja menestyksen. Vuohen vuoden sanotaan olevan luovuuden ja innovatiivisuuden aikaa. Vuosi on suosiollinen tieteellisille läpimurroille, uusille taidesuuntauksille ja muoti-ilmiöille. Kaikenlainen taiteellisuus ja luonnonläheisyys pääsevät kukoistukseen myös vapaa-ajalla: ehkäpä uusien harrastusten muodossa? Sanotaan myös, että tuleva vuosi olisi ihanteellinen aika vakiutua ja solmia avioliitto. Uudenvuodenviettoon liittyy paljon taikauskoa ja sääntöjä: esimerkiksi negatiivi- Teksti Noora Niemelä Kuva FreeRange 8 TULKKU 1/2014 sia sanoja vältetään, mukaan lukien numero neljää, sillä lausuttuna se muistuttaa kuolemaa. Uudenvuodenpäivänä ei saisi myöskään siivota kotiaan, ettei vahingossa lakaisisi pois tulevan vuoden onnea. Paukkuvat ilotulitteet ja lohikäärmekulkueet karkottavat pahoja henkiä. Uusi vuosi halutaan aloittaa puhtaalta pöydältä, joten ennen uuttavuotta maksetaan pois velat, sovitaan vanhat riidat, leikataan hiukset ja hankitaan uudet vaatteet. Koti koristellaan punaisilla lyhdyillä, kukilla sekä paperikoristeilla, sillä punainen väri symboloi onnea ja menestystä. Uudenvuodenaattona keskiyöllä talojen ovet ja ikkunat avataan, jotta vanha vuosi pääsee ulos ja valot laitetaan päälle, jotta uusi vuosi löytää tiensä sisään. Kääntöpiirin suosittu Sushi-ilta Viime vuodesta saadun hyvän palautteen perusteella Kääntöpiiri päätti taas järjestää jäsenilleen sushi-illan. Lokakuun iltana Signumin pöydät koreilivat itsetehdyistä makeista ja nigireistä. Teksti Elli Kostiainen Kuva FreeRange Lukuvinkki Mia Kankimäen teos ”Asioita jotka saavat ydämen lyömään nopeammin” kertoo kirjailijan tutkimusmatkasta Japaniin, missä hän huumaantuu temppeleistä, kirsikankukista, teehuoneista ja kabuki-teatterista. T upa oli täysi, sillä kahvihuoneella hääräsi 29 innokasta sushintekijää. Osalle sushinteko oli ennestään tuttua puuhaa, mutta osa pääsi vasta ensimmäistä kertaa kokeilemaan taitojaan sushin rullauksessa. Parasta amatöörimäisessä sushinteossa on se, että tyyli on vapaa. Vähän hassummankin näköinen pala maistuu varmasti taivaalliselta, varsinkin kun täytevaihtoehtoina oli nytkin kalaa, kurkkua, avokadoa, katkaravunpyrstöjä ja tuorejuustoa. Wasabi kylläkin osoittautui tällä kertaa normaalia väkevämmäksi, mikä aiheutti pientä irvistelyä. (Sitä aiheutti tosin myös yksi ”vähän erikoisemman makuinen” valkoviini.) Sen lisäksi, että ”köyhät opiskelijat” saivat ilmaiseksi vatsansa täyteen, näytti kaikilla olevan hauskaa, johtui se sitten hyvästä seurasta, hauskasta puuhasta, mielettömästä määrästä valkoviiniä, tai kaikkien edellisten yhdistelmästä. Näyttäisi siltä, että tästä tulee jokavuotinen perinne! 9 TULKKU 1/2014 Käännösprojekti Teksti ja kuva Noora Niemelä Ranskalaisklassikko käännettiin Turussa Théopile Gautier’n teos Vereviä kertomuksia ilmestyi toukokuussa Turun yliopiston suomentajaseminaarin kääntämänä. Nyt suomalaislukijat pääsevät nauttimaan ranskalaisklassikkosta, joka yhdistelee rohkeasti niin parodiaa, kauhua kuin romantiikkaakin. Tekijäryhmä kertoo projektin kulusta ja kohtaamistaan haasteista. G autier’n Vereviä kertomuksia (alkup. Contes humoristiques) käännettiin tiiviissä yhteistyössä: Outi Veivon ohjaamaan käännösryhmään kuuluivat Maiju Laitinen, Kati Lehtinen, Miina Nurmi, Noora Oksanen, Johanna Roivas, Heli Tirronen ja Marleena Heinäkari. Esipuhe on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professorin Hannu Kalevi Riikkosen käsialaa ja oikolukuun osallistui myös Turun yliopiston lehtori Ulla Palomäki. Mainittakoon, että myös useat ranskan oppiaineen lehtorit osallistuivat käännösprosessiin vastaamalla kääntäjiä askarruttaneisiin kysymyksiin. Ennen seminaarin alkua yliopisto-opettaja Outi Veivo oli yhteydessä kulttuurihistoriallisiin klassikoihin erikoistuneeseen Faros-kustantamoon. Kääntämättömien ranskalaisklassikoiden joukossa vaikutti olevan ”Gautier’n kokoinen 10 TULKKU 1/2014 Kuvassa: Johanna Roivas, Outi Veivo, Kati Lehtinen Heli Tirronen, Miina Nurmi (sylissään pikku-Volter) ja Noora Oksanen aukko sivistyksessä”, sillä hänen teoksiaan oli käännetty siihen mennessä vain yksi. Gautier’n kokoelmateokseen Contes humoristiques (1880) päädyttiin, koska sen useat lyhyet kertomukset sopivat luontaisesti ryhmätyöhön. Kustantaja innostui ajatuksesta ja käännöstyö alkoi. Kirjan nimi ”Vereviä kertomuksia” oli kustantajan ehdotus. Otsikko kuvasti hyvin kirjan sisältöä, sillä se ei ole liian kepeä ja siihen liittyi eräänlainen fyysisyys, veren kuohunta. Kauhuromantiikkaa ja parodiaa Kuten tekijäänsä, Gautier’n kertomuksia on vaikea luokitella: ne sisältävät niin kauhua, romantiikka kuin parodiaakin. Tapahtumapaikat vaihtelevat maalaiskartanoista pariisilaisiin kattohuoneistoihin, Louvren gallerioista wieniläiseen teatteriin. Tarinoissa vilisee mystisiä elementtejä kuten alkemisteja, aaveita ja eloon heränneitä esineitä – kyseessä ei siis ole mikään tylsä klassikko! Gautier’n kirjoitustyyli pursuaa huumoria, ironiaa ja karnevalistista ilottelua. Heli Tirrosen mielestä Gautier erottui muista monumenttikirjailijoista nimenomaan huumorillaan. Teos kuitenkin heijastelee romanttisen kirjallisuuden perinnettä, johon kuuluvat pitkät kuvailut, ”adjektiivien ryöppy” ja aistien sekoittuminen. ”Gautier’n kirjoitustyyli pursuaa huumoria, ironiaa ja karnevalistista ilottelua.” Käännösryhmä valmistautui tehtäväänsä hakemalla tietoa Gautier’sta ja ajan kirjallisuudesta. Kääntäjät myös lukivat saman aikakauden kirjojen suomennoksia kuten Balzacia ja tunnistivat erilaisia käännösstrategioita. He pyrkivät myös välttämään edeltäjiensä virheitä. Ryhmä pohti yhdessä alkuteoksen ja käännöksen tyyliä. ”Ei vanhaa, vaan uutta vanhaa” muodostui ohjenuoraksi. Jokaiselle novellille valittiin kaksi kääntäjää ja yksi opponentti, joka kommentoi tekstiä yhdessä ryhmän kanssa. Kahden version saattaminen yhdeksi vaati paljon työtä. Keskusteluja käytiin niin kahvihuoneella, skypessä kuin tunnillakin. Myös Moodle-verkkoympäristö oli käytössä ja siellä saatettiin käydä pitkiäkin keskusteluja vain yhden termin kääntämisestä. Pääpaino oli kuitenkin tekstin sujuvuudessa. ”Piti olla avoin ja unohtaa punakynämalli”, Johanna Roivas lisää. Nuori Gautier kertomuksen avainverbi voler, joka voi kontekstista riippuen tarkoittaa joko lentämistä tai varastamista. Sanojen merkitys on voinut myös muuttua kahdensadan vuoden aikana. Esimerkiksi ranskan sana formidable kääntyisi nykypäivänä ”ihana”, ”suurenmoinen”, mutta tarkoitti vielä 1800-luvulla ”järkyttävää”. Ennen kirjan lähettämistä painoon tarkistettiin vielä sanan un sac merkitys, mikä ei ollutkaan säkki vaan ”suuri rahasumma”. Gautier’n teos sisälsi myös runsaasti viittauksia ranskalaisiin satuihin. Miina Nurmi kertoi ottaneen tällöin yhteyttä folkloristiikan laitokseen ja suomenkieliset sadunnimet selvisivät. Roivas otti puolestaan selvää erilaisista taidesuuntauksista, taiteilijoista ja heidän teoksistaan. Tiedonhaun lomassa oppii paljon uutta. Esimerkiksi Lehtinen löysi sattumalta tiedon fuksi-nimityksen historiasta: perinne on kotoisin Saksasta, jossa uusia opiskelijoita kutsuttiin ketuiksi (saks. Fuchs). ”Sellainenkin selvisi”, Lehtinen naurahtaa. Kääntämisen haasteita Millaista oli 1800-luvulla kirjoitetun tekstin suomentaminen? Teksti sisälsi tietysti paljon outoja viittauksia ja nimiä, jolloin kääntäjältä vaadittiin sekä kielitaitoa että kulttuurintuntemusta. Ryhmässä etsittiin yhdessä ratkaisuja vaikeisiin kohtiin, mikä vaati toisinaan varsinaista salapoliisityötä. Tirronen kertoo, että esimerkiksi erilaisten virkavallan jäsenten, kuten kansalliskaartin ja korttelipoliisin, keskinäisen suhteen ja hierarkian ymmärtämiseen kului aikaa. Kuvat kaartilaisten univormuista auttoivat käännöstyössä. Tirronen toteaa myös välimerkkien käytön eroavan ranskan- ja suomenkielen välillä, jolloin lauserakenteita täytyi usein muuttaa. Noora Oksaselle ja Kati Lehtiselle päänvaivaa tuotti erään ”Ryhmässä etsittiin yhdessä ratkaisuja vaikeisiin kohtiin, mikä vaati toisinaan varsinaista salapoliisityötä.” 11 TULKKU 1/2014 Käännösprojekti Antoisa projekti Lähes vuoden kestänyt käännöstyö jätti tekijöihinsä voimakkaan tunnesiteen ja intohimon. Opintopistemäärä ei ollut missään vaiheessa päällimmäisin motivaatio. Tirronen kertoo nauttineensa eniten flowsta, täydellisestä työhön uppoutumisesta, johon Roivas lisää vielä tarinoihin syventymisen. Lehtinen korostaa ryhmän tärkeyttä ja kehuu hyvää yhteishenkeä. Kaikki ovat lopulta yhtä mieltä, että kaikkein parasta projektissa oli ollut itse kääntäminen, jossa sai kerrankin olla estottoman runsaskielinen. ”Lähes vuoden kestänyt käännöstyö jätti tekijöihinsä voimakkaan tunnesiteen ja intohimon. ” Vereviä kertomuksia on saatavilla kirjastoista, kirjakaupoista ja Faros-kustannuksen nettisivuilta. Kirjassa on 178 sivua ja se sisältää kertomukset Kahvipannu, Kumpi heistä, Kodin sielu, Vastahakoinen kansalliskaartilainen, Kaksi esittäjää yksi rooli, Öinen vierailu, Sivuja maalarin oppipojan lehtiöstä, Liikalihavuudesta kirjallisuudessa. L ö ydät me i dä t MYÖS NETISTÄ l Tul ue säh kku a k ver öisen sio ä na ! Kääntöpiiri http://tyyala.utu.fi/kaantopiiri/ 12 TULKKU 1/2014 Kä ä ntö p ii r i r y. Tervetuliaisiltamat Torstaina 2.10. Signumin aulassa K ääntöpiiri järjesti perinteiset tervetuliaisiltamat torstaina 2. lokakuuta, jolloin Signumin aula täyttyi tuolirykelmistä ja puheensorinasta. Paikalla oli viitisenkymmentä opiskelijaa ja henkilökunnan jäsentä. Kuten aiempinakin vuosina, Kääntöpiiri osti lipputuloilla viiniä yhteiseen käyttöön, ja ruokapuoli hoitui nyyttäriperiaatteella. Saimme maistella perinteisten sipsien ja karkkien lisäksi mm. kotitekoista toffeeta, erilaisia piirakoita ja rieskarullia. Vapaan jutustelun ja mutustelun ohessa oli myös pientä ohjelmaa. Jakaannuimme erikokoisiin ryhmiin, ja kukin ryhmä sai tehtäväkseen koota pienimuotoisen näytelmän ryhmälle annetuista sanoista, jotka olimme aiemmin ihmisiltä keränneet. Kuulimme muun muassa tarinan saippuakauppiaasta ja elefantista sekä Kääntöpiirin hallituksen kuvitteellisesta lomamatkasta. Naurulta ei taaskaan vältytty! Ilta oli mielestäni kaikin puolin onnistunut. Tästä käy kiittäminen mukavaa ilmapiiriä, huumorintajuista henkilökuntaa ja samanhenkisiä opiskelijakollegoita. Tämä oli kolmas kerta, kun osallistun Kääntöpiirin tervetuliaisiltamiin ja joka vuosi olen kotiin kävellessäni miettinyt, että kylläpäs me kääntäjät olemme mahtavaa porukkaa. Tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. :) Elli Kostiainen Kääntöpiirin puheenjohtaja Kuvat Elli Kostiainen 13 TULKKU 1/2014 Vaihdossa x 3 Vaihto kokemus Kolme kääntöpiiriläistä pakkasi laukkunsa ja aloitti lukuvuoden toisessa maassa: yksi Kandassa, toinen Saksassa ja kolmas Ranskassa. Urheat vaihtarit kertovat nyt kokemuksistaan. 14 TULKKU 1/2014 kaukainen Kanada Minnatuulia Koski lähti vaihtoon valtameren toiselle puolelle. Alkuvaikeuksien jälkeen Quebec lumosi kauneudellaan ja monikulttuurisuuden kirjollaan. P itkän ja uuvuttavan vaihtoonhakuprosessin päätteeksi sitä oltiin vihdoinkin lähtemässä Kanadaan syventämään omaa ranskan kielen osaamista. Luonnollisesti valintani osui ranskankielisen maakunnan pääkaupunkiin Quebeciin, jossa kahdenvälisenä vaihtosopimuspaikkana Turun yliopiston kanssa oli Université Laval. Turussa pääaineenani opiskelen ranskan kääntämistä, mutta vaihtovuotenani halusin kokeilla jotain aivan muuta, joten hain Lavaliin opiskelemaan antropologia.Paikan päälle päästyäni selvisi kuitenkin, että kyseiset monikulttuurisuuden opinnot järjestettiin ainoastaan etäopetuksena, joten päädyin vaihtamaan koko opintosuunnitelmani ensimmäisen viikon aikana. Saavuin Quebeciin 1. päivä syyskuuta, päivää ennen kurssien alkua. Jälkeen päin ajatellen olisi ollut järkevämpää saapua jo vähintään viikkoa aikaisemmin, jotta olisi ollut enemmän aikaa asettua aloilleen ennen koulun alkua. Minulle selvisi liian myöhään, lentoliput jo ostettuani, että viikkoa ennen kurssien alkua olisi ollut järjestetty tutustumisviikko koulun aloittaville opiskelijoille, sekä mahdollisuus hakea paikallista tuutoria koulun alkuajoille, joka olisi auttanut ongelmissa ja helpottanut asettumista uuteen kouluun ja ympäristöön. Minulle ei siis ollut kummaskaan näistä apua saapuessani. Matkustusaika Quebeciin oli pitkä (32 tuntia Helsingistä), mutta paikalle päästyäni aikaeroon totuttautuminen ei tuottanut ongelmia. Parissa viikossa pää oli Kanadan ajassa, enkä enää herännyt kuudelta aamulla virkeänä päivän alkuun. Saapuessani yliopistolle ensimmäisenä päiväni oli edessä paljon tehtävää. Ensimmäisenä oli kirjauduttava Teksti & kuvat Minnatuulia Koski 15 TULKKU 1/2014 dan opiskelulupa, Quebecin maakunnan opiskelulupa ja lupa Kanadan sairaanhoitojärjestelmään. Maahantullessa täytyy hoitaa mm. yliopistoon kirjautumisen loppuunkäsittely, kursseille ilmoittautuminen, opiskelijakortin hankkiminen, koulumaksujen maksaminen ja kirjautuminen Kanadan sairaanhoitojärjestelmään. Kaksi ensimmäistä viikkoa meni hujauksessa. Pelkästään kaikkien juoksevien asioiden hoitaminen vei suurimman osan ajasta. Ihmiset ja identiteetti asukkaaksi yliopiston asuntolaan. Yliopistolla on 4 asuntolarakennusta, joista yksi on varattu ainoastaan tytöille. Kaikissa rakennuksissa huoneet ovat samanlaiset (sänky ilman petivaatteita, kirjoituspöytä, hylly, nojatuoli, lipasto, lavuaari ja naulakko). Toisena hoidettavana asiana oli siis hankkia petivaatteet ja jääkaappi. Onneksi minulla oli ystävä viime vuonna vaihdossa samassa yliopistossa, joka oli jättänyt minulle varastoon paljon käyttötavaraa keittiövälineistä lakanoihin, joten säästin alkuaikoina paljon rahaa, kun ei tarvinnut hankkia kaikkia arkikäyttöisiä tavaroita upouutena. Saapuessani Kanadaan olin melko sekaisin kaikesta koulun kanssa tehtävästä byrokraattisesta sotkusta, mutta ihme kyllä kaikki lopulta selkeni loistavasti. Suomalaisen vaihto-opiskelijan tarvitsee ennen maahan saapumista hakea Kana16 TULKKU 1/2014 Lähdin vaihtoon yksin, joten tullessani Quebeciin en tuntenut ketään. Ensimmäisen kuukauteni aikana tutustuin kuitenkin helposti koulussa oppitunneilla tapaamiini ihmisiin ja kielikoulun järjestämillä aktiviteeteilla muihin ranskaa opetteleviin ulkomaalaisiin sekä muihin kanadalaisiin. Onneksi suomen puhuminenkaan ei ole kokonaan jäänyt, sillä olen sattumalta törmännyt 4 muuhun suomalaistyttöön, jotka opiskelevat Lavalissa yhden lukukauden verran. Joulun jälkeen saatankin olla ainut suomalainen Quebecissä. Paikalliset ovat ystävällisiä, vaikkakin heidän quebeciläinen murteensa toisinaan tuottaa vaikeuksia ymmärtämisessä. Huojentavaa on ollut kuitenkin huomata, että jopa ranskalaisilla vaihto-opiskelijoilla on ollut vaikeuksia kommunikoida paikallisten kanssa, joten oma ranskan kielen osaamattomuuteni ei ole ollut syypää kielimuuriin, vaan täysi tottumattomuus erilaiseen kielen säveleen ja sanastoon. Quebecin ranskan sanotaan olevan “vanhaa ranskaa”, joka ei ole samalla tavalla kehittynyt eurooppalaisen ranskan kielen tavoin, vaan on jäänyt ranskalaisen siirtomaa-ajan, 1600- ja 1700-lukujen, aikaiselle tasolleen ääntämisen ja sanaston osalta. Myös uusien ystävien myötä on pitänyt tottua erilaisiin ”Jos kohtaat ulkomailla quebeciläisen ja kysyt mistä hän on kotoisin hän vastaa: “Quebecistä”, ei Kanadasta.” vieraskielisiin aksentteihin ranskaa puhuttaessa, jotka tuovat oman haasteensa puheen ymmärtämiseen. Quebeciläiset pitävät itseään todellisina Quebecin kansalaisina. Jos kohtaat ulkomailla quebeciläisen ja kysyt mistä hän on kotoisin hän vastaa: “Quebecistä”, ei Kanadasta. Politiikka on paikallisille tärkeä osa elämää ja jos ikinä päätyykin lähtemään quebeciläisten tai ylipäätään kanadalaisten kanssa ulos, keskustelu tulee suuntautumaan jossain kohtaa Kanadan politiikkaan. On siis hyvä valmistautua ennen lähtöä tutustuttamalla itsensä maan poliittiseen tilanteeseen, sekä valmistella omat mielipiteensä asioista, sillä niitä tullaan kysymään! Ja jos ei ole mitään sanottavaa Kanadan politiikasta, on oltava valmis kertomaan oman maansa politiikasta, sillä siitäkin ollaan kiinnostuneita täällä. Ainut aihe, josta ihmiset ovat kiinnostuneempia vielä enemmän kuin politiikasta, on urheilu! Erityisesti amerikkalainen jalkapallo ja jääkiekko ovat suurimmat intohimonkohteet niin pelien seuraamisen kuin itse harrastamisen puolesta. Vapaa-aika Quebecissä Harrastuksia on ollut helppo järjestää. Yliopistolla on oma urheilukeskus, missä on mm. jäähalli, amerikkalainen jalkapallokenttä, uimahalli, sekä erilaisia urheilukenttiä ulkona sekä sisällä. Yliopistolla on myös paljon erilaisia harrastuskerhoja, joista itse kuulun ulkoilmakerhoon (Club de plein air L’Aval), joka järjestää vaellusretkiä ja muita ulkoilma-aktiviteetteja, kuten melonta-, hiihto- ja lumikenkäilyretkiä Québecissä sekä pidempiä, useamman päivän retkiä lähikuntien kansallispuistoihin. Kanadan luonto on todella lumonnut minut kauneudellaan. Jo kampusalueella voin kohdata valtavan oravapopulaation, joka koostuu kaiken värisistä ja kokoisista yksilöistä, jotka jouksentelevat ympäriinsä koulun liepeillä olevassa metsässä ja koulurakennusten ympäristössä. Kampusalueella olen törmännyt syys- ja lokakuun aikana usein myös murmeleihin! Tosin sään kylmetessä murmelit ovat kaikonneet näkyvistä, mutta oravat ovat onneksi jääneet. 17 TULKKU 1/2014 ”En voi sanoa, että olisin eläissäni maistanut mitään niin taivaallista kuin se jäätelö ja se suklaa.” Historiallinen kaupunki Quebec on samannimisen maakuntansa pääkaupunki, jolla on merkittävä historia. Kuljeskellessani vanhassa kaupunginosassa ja noustessani mäen päällä olevalle uudemmalle keskusta-alueelle, olo on kuitenkin kuin pienessä kylässä. Kaikki paikat ovat lähellä toisiaan, keskusta-alue on varsin pieni ja vanhat pittoreskit talot vieri vieressä luovat varsin idyllisen kuvan kaupungista. Ihan kuin kielikin, aika tuntuu osittain pysähtyneen täällä. Yliopistolta kestää puoli tuntia bussilla päästä keskustaan, joten se hillitsee hieman halua rientää vanhaan kaupunkiin kuluttamaan päivänsä unelmoiden menneistä ajoista vanhoilla kaduilla kierrellen. Paikallisia herkkuja Paikallista herkkua “poutine’a” on tullut kerran maistettua. Se koostuu käytännössä lihakastikkeesta, ranskalaisista sekä juustopaloista. Herkullinen välipala baarista kotiin palatessa, mutta ei kovin terveellinen osa jokapäiväistä ruokavaliota... Toinen paikallinen herkku, “Chocolat Favori”, on kylläkin suuremmalla menestyksellä valloittanut sydämeni. Kyseessä on jäätelö, joka upotetaan haluamaasi suklaaseen (12 eri makuvaihtoehtoa!) ja sitten syödään. En voi sanoa, että olisin eläissäni maistanut mitään niin taivaallista kuin se jäätelö ja se suklaa. Vaihteleva sää Quebeciläinen sää on osoittautunut erittäin oikukkaaksi. Vaikka kaupunki sijaitseekin huomattavasti etelämpänä kuin Suomi, sanotaan että talvet täällä ovat silti yhtä kylmiä kuin Suomessa. Saapuessani Kanadaan sääolot osoittautuivatkin huomattavasti lämpimimmiksi kuin vastaavasti olin odottanut kolean syksyisestä Suomesta lähtiessäni. Koko syyskuun ajan lämpötila pysyi +15 asteen yläpuolella ja sää oli ennemmin helteisen kesäinen kuin syksyinen. Nopeasti kuitenkin huomasin, että Quebecin tuuli on kylmin mitä olen koskaan kokenut ja sadepäiviä on vähintään kaksi viikossa. Vihdoin marraskuun toisena sunnuntaina satoi ensilumi ja kaikki näyttää taas kauniilta, ikuinen tuuli ja sade ovat loppuneet ja talvi saapuu vihdoin pakkasen ja korkeiden luminietoksien kera. Tosin lumipyryn tai räntäsateen sattuessa voi 18 TULKKU 18 TULKKU1/2014 1/2014 aina turvautua koulun maanalaisiin tunneleihin, jotka yhdistävät kaikkia koulu- sekä asuntolarakennuksia, eikä huonon sään sattuessa ole tarvetta koskaan mennä ulos jos ei halua! Nyt ja tulevaisuudessa Oleskeluni aikana olen oppinut jatkuvasti jotain uutta. Jo pelkästään kielen oppimisen lisäksi täysin uusi kulttuuri ja tavat ovat lumonneet minut kokonaan. Alun vaikeuksien jälkeen oppia käyttämään yhdistelmälukkoa (avatakseni postilokeroni tai ruokakaappini keittiössä) elämä on luistanut hyvin ja uuteen kulttuuriin totuttautuminen ja asuminen Quebecissä on ollut tähän asti elämäni parasta aikaa. Mitä tulevaisuus tuokaan mukanaan, haluan pitää kaikki vaihtoehdot avoinna. Mahdollisuus palata Kanadaan suorittamaan maisterin tutkinto kääntämisessä tai työskentelemään myöhemmin elämässä ovat vaihtoehtoja, joita haluan vakavasti harkita toteuttavani. Toisinaan koti-ikäväkin iskee, mutta pääasiallisesti ikävä kohdistuu suomalaiseen ruokaan, mikä on asia, jota ilman en pystyisi elämään. Onneksi olen löytänyt ruisjauhoja ja kardemummaa, joten karjalanpiirakat ja korvapuustit syntyvät käden käänteessä ylitsepääsemättömän koti-ikävän iskiessä. ”Uuteen kulttuuriin totuttautuminen ja asuminen Quebecissä on ollut tähän asti elämäni parasta aikaa.” 19 TULKKU 1/2014 suurenmoinen Saksa Kaipaamaan jääneitä ystäviä ja perheenjäseniä ilahduttavat vaihtoon lähteneen kortit ja tervehdykset. Myös Henna Räisänen jakoi Münchenin vaihdon kokemuksiaan lukuisin postikortein. 20 TULKKU 1/2014 Teksti ja kuva t Henna Räi sänen 21 TULKKU 1/2014 herkullinen RaNsKa Ilona Silventola suuntasi Ranskan Bretagneen. Hän tottui nopeasti ranskalaiseen elämäntyyliin ja ihastui Rennesin kaupunkiin ja sen ihmisiin. Teksti & kuvat Ilona Silventola B onjour tout le monde ja tervehdys Luoteis-Ranskan Rennesistä! Vietän täällä vaihtovuottani, puolet on kohta takana ja päivääkään en vaihtaisi pois. Vaikka olin jo pakollisen kv-jakson tehnyt au pair -vuodestani Sveitsissä, päätin hakea vaihtoon, sillä en voinut olla tarttumatta tilaisuuteen asua toistamiseen ulkomailla. Lisäksi Ranskassa asumisesta minulla ei ollut mitään kokemusta. Ja onhan opiskelu eri asia kuin lasten hoitaminen. Ilokseni sain paikan haluamastani yliopistosta Université Rennes 2:sta ja syyskuussa muutin 20 kg:n matkalaukkuni ja käsimatkatavarani kanssa Bretagnen pääkaupunkiin Rennesiin. Jännitin ensimmäisiä päiviä, lähinnä paikalle saapumista, yliopiston löytämistä ja asunnon lunastamista. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja olin yllättynyt, miten sujuvasti vaihto-opiskelijoiden saapuminen oli hoidettu. Ennakkokäsitykseni ranskalaisesta järjestelykyvystä ei ollut mitenkään mieltä ylentävä. On hyvä muistaa, että alku tuntuu aina hankalalta: uuteen maahan muuttaminen, arjen aloittaminen vieraassa ympäristössä, vieraalla kielellä. Sillä vaikka kuinka osaisikin kieltä, tilanteiden käsittelemiseen tarvitsee jotain sellaista, mikä kehittyy vain täällä ollessa ja eläessä. Onneksi apua saa aina pyytämällä. Eikä aina tarvitse edes pyytää, riittää että näyttää vähän eksyneeltä ja hämmentyneeltä. Opiskelen täällä vieraiden kielten Langues Etrangères Appliquées -laitoksella. Minulla on käännöskursseja, maantuntemuskursseja sekä ihan vain ranskan kielikursseja. Luennot kestävät tunnin tai kaksi, joskus ne ovat massaluentoja ja joskus ryhmätyötunteja. Suomeen verrattuna tunnit ovat hieman erilaisia. Tahti on hitaampi ja yhdellä tunnilla käsitellään yleensä vain yksi asia, vaikka aikaa olisi useammallekin. Massaluennoilla opettajilla on harvoin käytössään PowerPoint-esityksiä, vaan opettajan puheesta täytyy tehdä omat muistiinpanot. Siinä käy helposti niin, että kopioi suoraan sen, mitä opettaja sanoo, ilman että oikeasti ajattelee, mistä nyt puhutaan. Vaihtarielämä ei suinkaan koko ajan pyöri yliopistolla, vaan aikaa on muullekin. Kaupunkina 200 000 asukkaan Rennes on todella mukava ”Kaupunkina 200 000 asukkaan Rennes on todella mukava ja viihtyisä. ” 22 TULKKU 1/2014 ”Päivän tuoreen leivän voi hakea leipomosta ja lauantaina pääsee torille tutustumaan paikallisiin herkkuihin.” ja viihtyisä. Vanha keskusta on juuri niin idyllisen näköinen kelttiläinen keskusta kuin kuvitella voi. Ihanaa on myös se, että päivän tuoreen leivän voi hakea leipomosta ja lauantaina pääsee torille tutustumaan paikallisiin herkkuihin. Itse ainakin tykkään juuri näistä arjen pikkuasioista, jotka voi tehdä omista suomalaisista tavoista poiketen. Vaihdon parhaimpiin asioihin kuuluu tietenkin myös uusiin ihmisiin tutustuminen, ajatusten vaihtaminen ja ajan viettäminen yhdessä. Se kun voi ihan nollasta alkaa kertoa omasta maastaan ja toisten korviin kaikki kuulostaa niin ihmeelliseltä. Se kun voi jakaa omia stereotypioitaan muiden kanssa ja niiden tilalle alkaa muodostua uudenlaisia hahmotelmia eri maista. Ja tietysti se, kun jotkut omista stereotypioista pitävät paikkansa: kaupassa viinipullo maksaa pari kolme euroa, juustotiskin loppua ei näy ja hedelmätiskillä viinirypäleet on jaoteltu eri köynnöslajikkeiden mukaan. Mahtavaa on myös se, että vaihtovuodesta voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa. Voi juhlia joka ilta, jos siltä tuntuu. Voi herätä aikaisin aamulla ja käydä siellä leipomossa tai torilla. Voi matkustella ympäriinsä yksin tai ryhmässä. Niin, ja ehkä hieman tehdä opintopisteitä siinä sivussa. Kehotan kaikkia vaihtoonlähdöstä vähänkään kiinnostuneita hakemaan vaihtoon. Tämä on ainutlaatuinen, elämää muuttava kokemus, jota ei kannata jättää väliin. Ja kielitaitokin kohenee! 23 TULKKU 1/2014 Teksti Maria Kurvinen Kuvat FreeRange Musiikki lumosi Lennyn Lokakuussa Helsingissäkin konsertoinutta amerikkalaista rocktähteä Lenny Kravitzia ei heti yhdistäisi ranskalaisuuteen, saatikka Pariisiin. Moni ei tiedä, että tämä myös Hunger games -elokuvista tuttu 50-vuotias tähti on asunut vuodesta 2006 Pariisin sydämessä, seitsemännessä kaupunginosassa. F rankofiilin näkökulmasta asiassa ei ole mitään ihmeteltävää, mutta selvitetään kuitenkin: Lenny, miksi Pariisi? Olethan syntynyt New Yorkissa ja julistanut Amerikan Ison Omenan loistokkuutta jo vuosikymmeniä. Eri lähteet ovat päässeet haastattelemaan Kravitzia asian tiimoilta, ja herra kertoo näin: ”Kotini Pariisissa on kuin keidas. Naapureina on vain toimistoja, joten voin tehdä musiikkia ja meluta milloin vain haluan. Täällä voin elää, moottoripyöräillä, käydä ulkona ja kuljeskella ympäriinsä rauhassa. Pariisilaisia coolimpaa porukkaa ei ole olemassakaan!” Voisiko nyt siis alkaa uskoa, että stereotypia ikävistä pariisilaisista on kumottavissa? Lenny Kravitz on saanut huomiota myös sisustussuunnittelijana ja muotoilijana. Kun aihe siirtyy estetiikkaan, toteaa mies näin: ”Tunsin tämän heti kodiksi. Olen aina ihaillut Pariisin arkkitehtuuria, ja impressionismille omistettu osa Musée d’Orsayssa on ehkä lempipaikkani koko maailmassa.”Vaihtelu toki virkistää. Toisin kuin monella muulla Pariisiin rakastuneella ja sinne jämähtäneellä julkimolla, Kravitzilla on asunnot myös New Orleansissa, Bahamalla ja Brasiliassa. Pariisin asuntoa rokkari pitää kuitenkin ykköskotinaan. ”Aina kun palaan tänne, minusta tuntuu, että olen taas kotona”. ”Kotini Pariisissa on kuin keidas. ” -Lenny Kravitz 24 TULKKU 1/2014 Liikunta & Urheilu Porraslenkkeilyä Kääntöpiirin porraskävely järjestettiin aurinkoisena syyskuun sunnuntaina. Syyssää suosi reippailijoita ja mukaan lähtikin kahdeksan innokasta kävelijää. R eitiksi oli valittu yhdeksän kilometrin pituinen porrastelureitti, jonka varrella oli 14 portaat eli yhteensä yli tuhat porrasaskelmaa. Mahtavan seuran lisäksi porrastelu antoi siis myös sopivasti vastusta jalkalihaksille. Porrastelureitti tarjosi mukavaa vaihtelua tavalliselle sunnuntaikävelylle, jolla ei ehkä tulisi valinneeksi portaita reitilleen. Yhdeksän kilometrin reitti valittiin Turun kaupungin laatimista porraskävelyreiteistä. Reittejä on kolme erilaista, 2, 9 ja 11 kilometrin pituiset reitit kulkevat Turun keskustassa ja yliopistokampuksella. Kaupunki on laatinut reiteistä kartat, jotka ovat saatavilla kaupungin nettisivuilla ja paperiversioina mm. kirjastoista. Turun kaupungin liikuntapalvelukeskus on laatinut myös muita lenkkeilyyn sopivia karttoja. Löydät kaupungin sivuilta mm. ArkkitehTOUR-, Patsastelu- ja Lost in Turku -kartat. Jos sinulla on idea, millä teemalla Kääntöpiirin seuraava sunnuntaikävely voitaisiin järjestää, ota reippaasti yhteyttä liikuntavastaavaamme! Marianne Muurinen Kääntöpiirin liikuntavastaava 25 TULKKU 1/2014 Liikunta & Urheilu Kuuletko kutsun? Teksti Tero Laurokari Kuvat FreeRange Kun valkolakki oli painettu päähän - ja ryvetetty päivän ja yön menoissa - ja paleltu piknikin arktisissa olosuhteissa, oli aika suurimmalle, kauneimmalle ja tärkeimmälle vappuperinteelle: kielijalkapalloturnaukselle. T oukokuun toisena päivänä armon vuonna 2014, ainejärjestöjen urhot saapuivat jälleen säiden herraa uhmaten kunnian kentille, tällä kertaa Parkin silkinpehmeälle tekoturpeelle. Säiden herra osoittautuikin lätkäfaniksi ja tarjoili kuningaslajin aattona taivaalta vettä, lunta ja räntää vuoron perään. Tämä ei kuitenkaan onnistunut latistamaan suuren jalkapallojuhlan tunnelmaan ja pelaajat ja kannattajat suhtautuivat asiaan siihen kuuluvalla huumorilla ja hyvällä mielellä, ja joukkueiden esitykset kentän puolella olivat niin taidokkaita ja vaikuttavia, että aurinkokin saatiin seuraamaan pelejä turnauksen edetessä. Aiempana vuonna shokkidebyytin kieliturnaukseen tehnyt Forum Romanum, joka pelasi heti turnauksen finaaliin saakka koettelemaan Kääntiksen mestaruuskuntoa, ei valitettavasti päässyt osallistumaan omalla joukkueella 26 TULKKU 1/2014 turnaukseen tällä kertaa. Turnaus pelattiin viiden joukkueen välisenä, yksinkertaisena sarjana, jonka päätteeksi kentällä kohtaisivat finalistit silmissään tavoitellun, halutun, himoitun kielijalkapallon shakkipokaalin lämmin hehku. Kova kisa ainejärjestöjen välillä Kaikki joukkueet antoivat kentällä kaikkensa, eikä hyytävän kylmä kevätsää ja räntäsateet himmentäneet tapahtuman hauskanpitoa lainkaan kentällä eikä kentän ulkopuolella. Paikalle saapuneet kannatusjoukot tekivät turnauksesta jälleen upean tempauksen ja ainejärjestöjen yhdessä tekemisen tunnelma tiivistyi joukkueiden sisällä ja välillä. Nähtiinpä kentällä leimahduksia asiaan kuuluvasta intohimostakin. Anglica lähti edellisen vuoden pettymys kirkkaana omassa ja muidenkin muistissa pesemään kasvojaan, ja samalla muiden viihdyttämään ja viihtymään tulleiden joukkueiden tavoin tavoittelemaan ennennäkemätöntä urotekoa: Athletic Club Olympique Bayern Real Kääntis United Starsin dynastian päättämistä. Tehtävä osoittautui alusta saakka haastavaksi, sillä Kääntiksen ikääntyvä ikämiesryhmä oli saanut erinomaisia uusia vahvistuksia nuorista, rohkeista ja vikkeläjalkaisista ainejärjestön naisjäsenistä. Näiden avulla Kääntis pystyi pelaamaan tutun rentoa ja itsevarmaa jalkapalloa huolimatta vastustajien kovasta tasosta. Sukupuolijakauma turnauksessa oli muutoinkin sekä kentällä että katsomossa miellyttävästi tasaantunut edellisistä vuosista ja toivottavasti tämä kehitys jatkuu myös kevään 2015 peleihin. ”Yhdistämällä uutta ja vanhaa joukkue piti pokaalin oikeassa päässä kahvihuonetta. ” Jälleen mestaruus Kovan taiston jälkeen väistämätön tapahtui. Kovasta haasteesta huolimatta jotkut asiat ovat ikuisia, jotkut eläimet tasa-arvoisempia kuin toiset, ja kielijalkapallon yhä voittamaton mestari on Kääntöpiiri. Yhdistämällä uutta ja vanhaa joukkue piti pokaalin oikeassa päässä kahvihuonetta. On kuitenkin muutoksen aika, vanhat sotahevoset, kääntiksen pappaosasto, joka uljaasti on kantanut rakkaan ainejärjestön värejä vuosikaudet, on ojentamassa soihtua seuraavalle sukupolvelle. Ensimmäiset rohkeat astuivat jo esiin, mutta muitakin tarvitaan, jotta dynastian jatkuvuus saadaan turvattua. Siispä kaikki kynnehelle kykenevät rohkeasti mukaan keväiseen urheiluriehaan. Kääntis kysyy, kuka vastaa? Teksti Iida-Maria Niskajärvi Citius, altius, fortius! Tänä syksynä ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun kieliaineet päättivät yhdistää voimansa ja järjestää omat olympiakisat. Kielympialaisiin osallistui Kääntöpiirin lisäksi Germanica, Forum Romanum, Skandica, Slava ja Pappagallo. L okakuun viileässä vaan ei sateisessa säässä Yliopistonmäelle kokoontui joukko urheilumielisiä kieltenopiskelijoita ja vähintäänkin yhtä innokkaita rastinpitäjiä. Osallistujat jaettiin kieliaineittain sekajoukkueisiin ja lähetettiin ympäri kampusta ripotelluille rasteille. Joukkueet mittelivät taitojaan yhdeksässä eri lajissa, jotka poikkesivat hieman tavanomaisista olympialajeista. Mukana oli muun muassa mölkkyä, tikanheittoa, limboa, pussihyppelyä ja kananmunan kuljetusta lusikalla. Erikoisin laji lienee kuitenkin ollut perse edellä puuhun kapuaminen, jossa joukkueen piti saada yksi jäsenistään puuhun väärinpäin roikkumaan. Kukaan ei onneksi pudonnut puusta, ja muissakin lajeissa vältyttiin haavereilta. Vaikka kisailu olikin leikkimielistä eikä tarkoituksena ollut kilpailla verenmaku suussa, oli Kielympialaisille julistettava voittaja. Pisteiden lasku osoitti kisan olleen tiukka, mutta voiton nappasi joukkue Pinkit pölkyt, joka sai palkinnoksi mitalin ja haalarimerkin. Toiseksi tulleet palkittiin banaanein ja kolmannet saivat Muumi-tikkarit. Kielympialaiset tuskin jäävät unholaan, sillä poikkikielellinen urheilutapahtuma oli selvästi monen mieleen ja perään on kyselty: “Ens vuonna uudestaan?” Kevään tapahtumiin on kuulunut jo monena vuonna kieliaineiden välistä jalkapalloa, joten kenties Kielympialaisista saadaan vastaavanla nen perinne syksylle. ”Mukana oli muun muassa mölkkyä, tikanheittoa, limboa, pussihyppelyä ja kananmunan kuljetusta lusikalla. ” 27 TULKKU 1/2014 Ruoka Lämpimät klassikot A Mikä lämmittäisi ihanammin talvipäivää kuin höyryävä lämmin juoma intialaisella twistillä, kermavaahtopilvellä tai irkkuviskillä terästettynä. Vinkki! Voit käyttää myös valmista chai-pussiteetä. Lisää vain maito! Kuvat Janita Käyhkö Chai Tea Latte (2 annosta) 4 dl vettä 3 tl mustaa irtoteetä 1 tl kardemummaa 1 kanelitanko 4 neilikkaa 2 dl maitoa 2 rkl juoksevaa hunajaa (vaniljasokeria) 28 TULKKU 1/2014 Mittaa kattilaan vesi ja mausteet. Keitä miedolla lämmöllä 10 minuttia. Lisää tee ja hauduta 4 minuttia Makeuta hunajalla ja vaniljasokerilla. Kuumenna maito toisessa kattilassa, älä keitä. Siivilöi tee laseihinte. Kaada joukkoon maito ja koristele kanelilla. Eräs irlantilaiskokki tarjosi kahvia kylmästä hytiseville lentokonematkustajille, jotka saapuivat 1940-luvulla Amerikasta Irlantiin , ja lisäsi vielä tilkan viskiä vaikutuksen tehostamiseksi. Irish Coffee oli syntynyt. Irish Coffee (1 annos) 4 cl Paddy Irish -viskiä 1 ½ dl kahvia kermavaahtoa koristeluun fariinisokeria maun mukaan Keitä kahvi. Laita lasiin fariinisokeri ja mittaa joukkoon kahvi. Sekoita, kunnes sokeri on liuennut kahviin. Lisää viski ja sekoita uudelleen. Koristele kermavaahdolla. 29 TULKKU 29 TULKKU1/2014 1/2014 n e v l a T etkiin! h u k k r He **** Vaahtokarkkikaakao (2 annosta) 4 dl maitoa n. 1/2 dl kaakaojauhetta vaahtokarkkeja kermavaahtoa F Kuumenna maito ja kaada se mukeihin. Sekoita joukkoon kaakao. Koristele kermavaahdolla ja vaahtokarkeilla. Tarjoa heti. G Vinkki! H Tarjoa kaakao prinsessakeksien kanssa. 30 TULKKU 1/2014 A Y Kuva Veera Parikka Kääntöpiirin hallitus ja Tulkun toimitus toivottavat lukijoilleen: G A K Hyvää Joulua & Onnellista Uutta Vuotta 2015! C Y G Tulkun suraava numero ilmestyy Vappuna
© Copyright 2024