Niska- ja yläraajaongelmat Työfysioterapeutti 3/2010 TYÖFYSIOTERAPEUTTI: s. 4 Julkaisija: 10 vuotta toimistotyön ergonomian seurantaa Työfysioterapeutit Ry Taitto: Mainostoimisto Hasardi TYÖFYSIOTERAPEUTIT Ry: Perustettu: 1976 s. 10 4 Potilassiirtojen ergonomiakorttikoulutus hoitajien potilassiirtotaitojen kehittäjänä Jäsenmäärä: 700 Jäsenmaksu: 35e/vuosi Jäsenlehti: 4 krt vuodessa s. 15 Koulutusta: 2 krt vuodessa Hammashoitotyön ergonomia Varsinaiseksi jäseneksi hy- s. 22 väksytään fysioterapeutti, joka toimii Yrittäjä, mitä sinulle kuuluu? työterveys- huollossa tai yhteistyössä muun 15 työterveyshenki- löstön kanssa. Varsinaisen jäsenen on oltava Suomen Fysioterapeutit ry:n jäsen s. 25 Kahvakuulaharjoittelu on tehokas harjoittelumuoto työikäiselle miehelle s.30 25 henkilöstöliikunta kaipaa muutosta s. 32 Muutosverstaalta suuntaa yhdistystoiminnalle Puheenjohtajan PALSTA K esän käännyttyä syksyn puolelle on mukava miettiä mitä alkuvuoden aikana on tehnyt ja saanut aikaan, samalla on hyvä pitää inventaariota niistä asioista, jotka haluaa vielä tänä vuonna tehdä. koon, paikka varattu ja puhujat ovat vahvistaneet osallistumisensa Työfysioterapeutit ry:n hallituksen jäsenet ovat käyneet lukuisia puhelinkeskusteluja, kymmeniä jollei satoja sähköposteja on vaihdettu eri mahdollisten puhujien kanssa. Tämän vuoden opintopäivät lähestyvät ja toivomme jälleen runsasta osallistumista Vantaan Tikkurilassa pidettäville päiville, joiden teemana on ”Työfysioterapeutin työ kantaa hedelmää” - oikeastaan kyse voisi olla myöhäisestä sadonkorjuujuhlasta. Päivien esityksissä kuulemme esimerkkejä onnistuneista hankkeista ja miten niihin on päästy hyvällä suunnittelulla ja työfysioterapeuttien osaamisen markkinoinnilla. Kuulemme mm. myös yhteistyöstä Suomen Fysioterapeuttien kanssa sekä terveisiä Kela korvausten ihmeellisestä maailmasta. Tekemättömien töiden tai edessä olevien tehtävien listalla on vielä koko kaksipäiväisten päivien tuotanto – The SHOW! Sadonkorjuu! Iloinen tapahtuma nähdä ja tavata työfysioterapeutteja eripuolilta Suomea. Tässä vaiheessa haluan kiittää hallituksen jäseniä ”urakasta” – edessä on vielä muutama rutistus ja sitten voimme tarjota työmme tulokset jäsenistöllemme. Nähdään Vantaalla! Päivien suunnittelu lähtee edellisten opintopäivien kokemuksista, palautteista ja toiveista – unohtamatta jäsenkyselystä nousseita tarpeita. Hallitus miettii teeman, jonka uskotaan kiinnostavan jäseniä ja houkuttelemaan osallistumaan päiville. Ennen kuin tähän on päästy; opintopäivien aikataulut lyöty luk- 3 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 3/2010 10 vuotta toimistotyön ergonomian seurantaa Risto Toivonen, tutkimusinsinööri, Työterveyslaitos Ritva Ketola, dosentti, Eidos Oy Työfysioterapeutin toiminta paransi ergonomiaa Vuosina 1998 - 1999 Espoon kaupunki ja Työterveyslaitos toteuttivat kolmessa Espoon kaupungin hallinnollisessa keskuksessa interventiotutkimuksen, jossa tutkittiin mitä muutoksia saadaan aikaan työpisteiden ergonomiassa ja työntekijöiden kokemassa liikuntaelinten rasittuneisuudessa sekä kivuissa kolmella erilaisella (toiminta-, koulutus- ja artikkeliryhmä) työfysioterapeutin toimintatavalla. Lisäksi kyselytutkimuksella selvitettiin sitä, mitkä tekijät toimistotyön ja työpisteiden ominaisuuksissa sekä työn psykososiaalisissa tekijöissä ovat yhteydessä niska-hartiaseudun ja yläraajojen rasittuneisuuteen sekä oireisiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että aktiivisella työntekijän ja työfysioterapeutin yhteistyöllä saadaan aikaan ergonomisempia työpisteitä. Ergonomisemmat työpisteet puolestaan vähensivät työntekijöiden rasittuneisuusoireita. Pelkällä työntekijöiden koulutuksella tai kirjallisten ohjeiden jakamisella positiiviset muutokset jäivät vähäisiksi. 4 Lisäksi huomattiin, että niskakivut olivat noin kaksi kertaa yleisimpiä niillä henkilöillä, jotka arvioivat työympäristön huonoksi kuin niillä, joiden työympäristöarviot olivat hyviä. Myös koettu näppäimistön huono sijainti lisäsi niskakivun riskiä kaksinkertaiseksi. Seurantatutkimus vuonna 2009 Kevään ja kesän 2009 aikana toteuteltiin seuranta 1990-luvun lopulla tehdylle tutkimukselle. Kyselytutkimuksen suunnittelua ja toteutusta ohjasi 1990-luvun interventioja kyselytutkimus. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää tietokoneen ja syöttölaitteiden käyttömääriä erilaisissa työtehtävissä, käytössä olevien työpisteiden ergonomiaa sekä työntekijöiden kokemaa liikuntaelinten rasittuneisuutta ja oireita. Hiiren merkitys on lisääntynyt Kymmenessä vuodessa päätetyöskentelyyn käytetty työaika oli lisääntynyt 41 prosentista 55 prosenttiin. Hiiren käyttö päätetyössä on yleistynyt. Nyt hiirtä käytetään noin 46 % päätetyöajasta, KUVA 1 vuonna 1998 käyttö oli noin 29 %. Näppäimistön käyttö on vähentynyt 68 prosentista 45 prosenttiin. Ohjelmistojenkin käytössä on kymmenessä vuodessa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Seuranta- aikana tekstinkäsittelyohjelmien käyttö väheni lähes 20 prosenttiyksikköä ja sähköpostin käyttö vastaavasti lisääntyi noin 9 prosenttiyksikköä. Vuonna 2009 tekstinkäsittelyä käytettiin noin 19 %. ja sähköpostia noin 26 % päätetyöajasta. Internet-selainta ei vuonna 1998 käytetty organisaatiossa lainkaan, vuonna 2009 sen käyttö vei jo 13 prosenttia päätetyöajasta. Työpisteiden ergonomiassa kohentumista Vuonna 1998 työpisteiden ergonomian arviointia varten koostettiin alku- ja seurantamittauksista videonauhoitteita kustakin työpisteestä. Tästä materiaalista kaksi ergonomian asiantuntijaa arvioi toisistaan riippumatta työpisteiden ergonomiaa ja työntekijän työasentoa asteikolla 4-10 (4= erittäin huono, 10= erittäin hyvä). Käytetty menetelmä kehitettiin tässä tutkimuksessa. Vuonna 2009 ergonomia-arviot tehtiin työpisteistä otetuista digitaalikuvista. Asiantuntijoiden tekemien työpistekohtaisten ergonomia-arvioiden keskiarvot vuodelta 1998 vuoteen 2009 on esitetty kuvassa 16Kuva 16Kuva 16Kuva 16. Vuonna 2009 arvioitiin yhteensä 32 työpistettä. Työpisteiden keskimääräinen ergonomia-arvio parani seuranta-aikana arvosta 6,7 arvoon 8,3. Vuoden 2009 arviot ovat merkitsevästi parempia kuin vuoden 1998 arviot ja vuoden 1999 ensimmäiset arvioinnit. Kuva 1. Asiantuntijoiden tekemät työpisteiden ergonomia-arviot vuosina 1998, 1999 ja 2009. Kuvassa ryhmien keskiarvot ja arvioiden keskihajonnat. Käsien tuntemukset 2009 Vuonna 2009 kyselyssä oli mukana ensimmäistä kertaa osio, jossa tiedusteltiin vastaajien tuntemuksia käden eri osissa oikeassa ja vasemmassa kädessä viimeisen kuukauden ajalta. Tämä tutkimus muodosti ensimmäisen laajemman viiteaineiston tämäntyyp5 KUVA 2 pisen kysymyksen hyödyntämiselle myöhemmissä tutkimuksissa ja selvityksissä. Enemmistö (89 %) vastanneista oli oikeakätisiä. Vasenkätisiä oli noin 6 prosenttia ja molempikätisiä noin 5 prosenttia työntekijöistä. Käden tuntemukset on esitetty erikseen naisille ja miehille kuvissa Kuva 5Kuva 55 ja Kuva 6Kuva 66. Oikeassa kädessä tuntemuksia (puutuminen/ turta, pistely tai kipu) oli eniten ranteessa kämmenselän puolella, etusormessa sekä ranteessa kämmenen puolella. Vasemmassa kädessä eniten tuntemuksia oli nimettömässä, ranteessa kämmenselän puolella sekä etusormessa ja ranteessa kämmenen puolella. Vasemmassa kädessä tuntemuksia oli vähemmän kuin oikeassa kädessä. Kuva 2. Käden alueen tuntemukset naisilla vuonna 2009. Ympyrän halkaisija kuvaa tuntemuksen yleisyyttä. Oikean käden etusormen puutuminen/turta tuntemuksen vallitsevuus 25 %. 6 Kuva 3. Käden alueen tuntemukset miehillä vuonna 2009. Ympyrän halkaisija kuvaa tuntemuksen yleisyyttä. Oikean käden etusormen puutuminen/turta tuntemuksen vallitsevuus n. 14 % Ovatko liikuntaelinoireet lisääntyneet? Kuvassa Kuva 4 Kuva 44 on esitetty 30 päivän oireiden vallitsevuudet koko tutkimusjoukossa vuosina 1998 ja 2009. Kuvasta nähdään, että oikean kyynärvarren ja oikean käden sormien oireiden lisäksi merkitsevää liikuntaelinten oireiden lisääntymistä on tapahtunut säteilevässä niskakivussa sekä oikean olkapään ja ranteen ilmoitetuissa kivuissa. Lisäksi vasemman kyynärvarren ja ranteen oireiden vallitsevuudet ovat merkitsevästi lisääntyneet vuodesta 1998 vuoteen 2009. Kuva 4. Liikuntaelinten 30 pv oireiden vallitsevuus tutkimusjoukossa vuosina 1998 (n=398-408) ja 2009 (n=297-302). Kuvassa tilastollisesti merkitsevät erot on ilmaistu merkinnöillä * (p < 0,05) ja ** (p < 0,01) Päätöspuilla selitystä oireisiin ja rasittuneisuuteen Oireisiin ja rasittuneisuustuntemuksiin yhteydessä olevien tekijöiden yhteisvaikutuksia kuvattiin ns. päätöspuurakenteilla. Päätöspuilla tutkimusjoukko jaettiin ryhmiin, jotka eroavat toisistaan kyselyn vastausten perusteella ja joiden oireet todennäköisesti ovat erilaiset. Päätöspuilla voidaan hakea työhön, työpaikkaan tai työntekijään liittyviä tekijöitä, joihin vaikuttamalla voitaisiin oireen määrää vähentää. Seuraavassa on esimerkki päätöspuun käytöstä. Niska-hartia alueen rasittuneisuus Niska-hartia -alueen rasittuneisuuden jakautumista tutkimusjoukossa selvitettiin päätöspuilla kahdella päätöstasolla. Tärkeimmäksi luokittelevaksi tekijäksi tuli tyytyväisyys työvälineisiin (Kuva 5). Tämän jälkeen seuraavaksi tärkeimmäksi luokittelevaksi tekijäksi nousi kokemus eniten käytetyn tietokoneohjelman käytettävyydestä (käytettävyys, KUVA 3 solmu nro 2). Niska-hartia-alueen rasittuneisuuden kannalta myös sukupuoli on merkitsevä tekijä. Henkilöillä, jotka eivät ole aivan tyytyväisiä työvälineisiin (työvälineet > 2,2) seuraavaksi merkitsevin luokitteleva tekijä on sukupuoli (solmu nro 5). Kuva 5. Niska-hartia rasittuneisuus, kaksi päätöstasoa Työvälineisiin ja tietokoneohjelman käytettävyyteen tyytyväiset henkilöt, jotka olivat ilmoittaneet yli 72 % päätetyöaikaa (pääteaika > 72, solmu 4) ja joilla oli kättä kuormittava harrastus (harrastus = kyllä, solmu nro 8) luokittuivat päätöspuussa päätesolmuun X. Päätesolmuun Y liittyvä päätösketju on sama, kuin kuvassa Kuva 5 Kuva 55 nähty luokittelu. Eli kaksi uutta päätöstasoa eivät ole tuoneet uusia muuttujia, jotka olisivat jakaneet ryhmää työvälineet > 2,2 ja sukupuoli = nainen pienempiin osajoukkoihin. Miessukupuolelle on päätöspuuhun löytynyt yksi uusi tilastollisesti merkitsevä muuttuja, työmäärä (solmu nro 13). Miehillä, jotka ovat ilmoittaneet tyytyväisyytensä työvälineisiin > 2,2 ja vastaustensa mukaan kokevat työssään paljon kiirettä, on jakaumakuvien mukaan todennäköisesti enemmän niska-hartia-alueen rasittuneisuutta kuin vähemmän työkiirettä raportoineilla miehillä. Laajennettaessa niska-hartia -alueen rasittuneisuuden luokittelua neljään päätöstasoon, saadaan kuvan 6 Kuva 66 esittämä tilanne. Nähdään, että tutkimusjoukossa alhaisimpia niska- hartia seudun rasittuneisuustuntemuksia ilmoittaneet henkilöt (päätesolmu A) olivat tyytyväisiä työvälineisiin (työvälineet ≤ 1,4, solmut nro 1 ja nro 5), he arvioivat eniten käyttämänsä tietokoneohjelman käytettävyyden hyväksi (käytettävyys = hyvä, solmu nro 2) ja ilmoituksensa mukaan he tekivät näyttöpäätetyötä keskimäärin enintään 72 % kokonaistyöajasta (pääteaika ≤ 72, solmu nro 4). Rasittuneisuuden kannalta epäedullisia tilanteita esittävät päätös- Pohdintaa ja kevyitä kysymyksiä puun päätesolmut X, Y ja Z. Tämä tutkimus osoitti, että kym- menessä vuodessa niska-hartian ja yläraajan oireet näyttöpäätetyössä ovat merkittävästi lisääntyneet. Tutkimuksessa myös ilmeni, että oireita ja rasittuneisuutta vähentää selvästi ihmisten tyytyväisyys työvälineisiinsä, hiiren ja näppäimistön paikkaan, tyytyväisyys työtuoliin ja työpöytään. Voisiko ajatella, että jos kaikilla työntekijöillä olisi työvälineet, joihin he ovat tyytyväisiä, olisi oireita ja rasittuneisuuttakin huomattavasti vähemmän. Mitä saataisiin aikaan jos organisaatiossa kysyttäisiin työntekijöiltä suoraan, oletko tyytyväinen työvälineisiisi? Ja vielä parilla avustavalla kysymyksellä: istutko mukavasti? osaatko säätää tuoliasi? Hyvin tiedetään, että vaikuttava ergonomiatyö pitäisi saada osaksi organisaation toimintaketjuja ja prosesseja. Ergonomiaan pitäisi pystyä vaikuttamaan jo suunnittelusta lähtien. Hankintatilanteissa ja kalusteiden ja työpisteiden asennuksessa on myös paikkansa käytännön 7 KUVA 4 ergonomiaosaamiselle. Yksittäisiä työpisteitä ajatellen organisaatiossa tulisi olla mietittynä perusergonomiaohjeistus, vaikkapa Checkbox –tyyppinen tarkistuslista, kuin lentokoneen lähtötarkistuksissa. Tarkistuslistaa voitaisiin käyttää uudessa työpisteessä tai uudelle työntekijälle. Kerrotaan, mistä saa tarvittaessa lisäapua. Muistutetaan säädöistä, varmistetaan, että pöydällä on riittävästi tilaa näppäimistölle ja hiirelle. Tuolista tarkistetaan sekä säädöt, että se osaako työntekijä säätää näistä jokaisen: korkeussäätö, istuintyynyn syvyyssäätö, istuintyynyn kallistus, selkänojan kallistus jne. Tärkeimpänä ohjeena työntekijälle olisi varmastikin rohkaisu omien tuntemusten kuuntelemiseen ja rohkeaan muutoksen hakemiseen.: Onko työasentoni hyvä ja työskentelenkö mukavasti? Miten muuttaisin työtapojani, jotta paremmin jaksaisin näyttöpäätetyön staattista rasitusta? 8 Vuoden 2009 tutkimusta suunniteltaessa todettiin, että aiemmin on selvitetty ainoastaan ranteiden ja kaikkien sormien koettua kipua sekä rasittuneisuutta. Kuitenkin tiedetään, että tietyt mm. sormien pistelyn tai puutumisen tuntemukset voisivat antaa viitteitä yläraajan muista oiretiloista, joita nykyisillä oirekyselyillä ei saada selville. Näin ollen vuonna 2009 tutkimuksessa oli ensimmäistä kertaa mukana osio, jolla selvitettiin tarkemmin käden osien tuntemuksia viimeisen kuukauden ajalta. Vastaajien tuli arvioida, onko hän tuntenut kipua, puutumista ja/tai pistelyä oikean ja vasemman käden ja ranteen 13 erillisellä anatomisella alueella. Vuoden 2009 tutkimuksen aineisto muodostaa jatkossa viiteaineiston, jota tulevissa tutkimuksissa voidaan hyödyntää. Oireiden ja taustamuuttujien välisiä yhteyksiä tutkimuksessa havain- nollistettiin ns. päätöspuilla. Samalla kun tämäntyyppiset esitykset saattavat hyvinkin yksinkertaistaa kaikkia niitä mekanismeja, jotka todellisuudessa vaikuttavat oireiden muodostumiseen, ne myös vääjäämättä konkretisoivat ja tuovat selkeämmin esille suuressa joukossa vaikuttavat merkitykselliset tekijät. Artikkelissa oli esimerkkinä niska-hartia –alueen rasittuneisuuden ja siihen vaikuttavien tekijöiden välinen päätöspuu. Jo tämä yksi esitys osoitti, että liikuntaelinten oireiden ja rasittuneisuuden vähentämiseksi on tärkeää pienentää liikuntaelinkuormitusta työssä lisäämällä työn tauotusta ja tuomalla työhön vaihtelevia pitkäkestoisen näyttöpäätetyön katkaisevia työtehtäviä. Ergonomisilla työvälineillä, ohjelmistojen hyvällä käytettävyydellä on tärkeä sija oireiden vähentämisessä. KUVA 5 1. Ketola R, Toivonen R, Takala E-P, Viikari-Juntura E: Ergonomiaintervention vaikuttavuus liikuntaelinten oireisiin tietokonetyössä. Työ ja Ihminen 20(2006)1: 43-54. 2. Korhonen T, Ketola R, Toivonen R, Luukonen R, Häkkänen M, Viikari-Juntura E:. Work related and individual predictors for incident neck pain among office employees working with video display units. Occup Envir Med 2003;60:475-482. 3. Ketola R, Toivonen R, Luukkonen R, Takala E-P & Viikari-Juntura KUVA 6 E: Expert assessment of physical ergonomics at video-display unit workstations: repeatability, validity and responsiveness to changes. Int Arch Occup Environ Health 77 (2004) 6: 437.442. 4. Tietokonetyön ergonomia Espoossa, Loppuraportti Työsuojelurahastolle (hanke 108321), www.tsr.fi, Ketola R, Toivonen R, Työterveyslaitos. 9 Opinnäytetyö, HÄMEEN AMMATTIKORKEAKOULU, Ammatillinen opettajakorkeakoulu. POTILASSIIRTOJEN ERGONOMIAKORTTIKOULUTUS® hoitajien potilassiirtotaitojen kehittäjänä Tiivistelmä: Tutkimuksessa arvioitiin, miten Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutus vaikuttaa henkilökunnan siirtotaitojen kehittymiseen, mikä vaikutus koulutuksella oli oppimisen siirtovaikutukseen potilassiirtotaidon osalta ja oliko koulutuksella mahdollista vaikuttaa avustusmenetelmien muutoksiin. Tutkimusryhmään kuului 8 koulutukseen osallistunutta työntekijää ja 6 asukasta, joiden avustamiset koettiin vaikeiksi. Apuvälineitä ja avustamistapoja harjoiteltiin osastoilla aidoissa tilanteissa siirtovaikutuksen tehostamiseksi. Käytännön kokeessa siirtotilanteita videoitiin hoitajien siirtotaidon arvioimiseksi ja verrattiin aiempiin SOPMAShavaintomittarituloksiin. 10 Koulutuksen jälkeen hoitajien siirtotaidot olivat vähintään turvalliset. He olivat omaksuneet ergonomisia avustustapoja, asukkaita aktivoitiin ja annettiin aikaa osallistumiseen. Apuvälineitä käytettiin ja huomioitiin vuoteen säädöt sekä tilan tarve. Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutuksen jälkeen hoitajien siirtotaito parani aiemmasta. Koulutuksen vaikutusta työmenetelmien pysyvään muutokseen voidaan arvioida pitkällä aikavälillä. Yhteystiedot: Eija Saarinko-Weidemann TtM, fysioterapeutti AMK. s-posti: [email protected] Schibye ym. (2003) pitävät hoitotyön fyysisinä kuormitustekijöinä ruumiillisesti raskasta työtä, taakkojen käsittelyä ja työskentelyä vartalo kiertyneenä, kumartuneena tai staattisissa asennoissa. Työn sisältäessä useita kuormitustekijöitä ja kuormituksen ollessa pitkäkestoista tai toistuvaa selkä- ja niskavaivojen riski kasvaa (Retsas 2000). Hoito-organisaatioiden turvallisuuskulttuuriin tulisi sisältyä potilassiirrot ja niiden kehittäminen potilassiirtojen riskien arviointina ja hallintana sekä yksittäisten työntekijöiden fyysisen kuormituksen arviointina (Kuusisto 2000). Apuvälinein tehdyt siirrot ovat sekä hoitajille että potilaille miellyttävämpiä ja turvallisempia ja vaativat vähemmän lihasvoimia (Tamminen-Peter 2005). Potilaan liikkumisen avustamisen näkeminen kokonaishoidon merkittävänä laatutekijänä tukee potilaan aktiivisuutta, turvallisuutta ja oman elämän hallintaa (Lagerström ym. 1998). Tamminen-Peterin (2005) kehittämässä SOPMAS-havaintomittarissa (Liite 1.) siirtotaito jaetaan vuorovaikutukseen potilaan kanssa, hoitajan kykyyn ohjata ja mahdollistaa potilaan liikkuminen, hoitajan työasentoon ja liikkumiseen sekä työympäristön ja apuvälineiden hyödyntämiseen. Siirtotaito määritellään hoitajan kyvyksi tunnistaa potilaan voimavarat ja hyödyntää niitä potilaan siirtymisissä niin, että tämä mahdollisimman vähäisellä avulla pääsee siirtymään turvallisesti ja miellyttävästi. Hoitaja itse työskentelee tasapainoisessa asennossa avustusympäristöä ja siirron apuvälineitä tarkoituksenmukaisesti hyödyntäen. Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutus on luotu Sosiaali- ja terveysministeriön tuella yhteistyössä Työterveyslaitoksen ja Terveydenhuollon siirtoergonomian tiedonvälitysverkoston asiantuntijaryhmän kanssa. Sen kokonaistavoitteena on, että opiskelija tietää hoitotyön fyysiset kuormitustekijät ja ymmärtää ergonomian merkityksen tuki- ja liikuntaelinongelmien ennaltaehkäisyssä. Hän tunnistaa potilaan siirtymisen avustamiseen liittyvät riskit omassa ja työyhteisön toiminnassa sekä osaa soveltaa siirtotapoja erityyppisille potilaille riskit huomioiden. Opiskelija osaa käyttää erilaisia potilassiirtotekniikoita hyödyntäen potilaan toimintakykyä ja ymmärtää potilassiirtojen merkityksen osana työpaikan turvallisuuskäyttäytymistä. (Potilassiirtojen Ergonomiakortti-verkkomateriaali.) Koulutus koostuu verkko-opiskelusta, lähiopetuksesta ja käytännön kokeesta. Verkkoopiskelu jakautuu neljään osa-alueeseen: 1) potilassiirto-ergonomia tuki- ja liikuntaelinongelmien ennaltaehkäisyssä, 2) oman kehon hallinta potilassiirroissa, 3) biomekaniikan hyödyntäminen potilaan liikkumisen avustamisessa sekä 4) työturvallisuutta koskevat lait ja asetukset hoitotyössä. Jokaiseen osa-alueeseen liittyvien tehtävien hyväksytty suorittaminen mahdollistaa lähiopetusjaksolle osallistumisen. (Potilassiirtojen Ergonomiakortti-verkkomateriaali.) (Kuvio 1.) Lähiopetuksen aikana opiskelijan tavoitteena on oppia luonnolliset liikemallit ja avustajan asennot, potilaan voimavarojen arviointi ja aktivointi sekä avustaminen erilaisissa siirtotilanteissa erilaisia apuvälineitä käyttäen. Kuukauden pituisen käytännön harjoittelun aikana opiskelijan tulee harjoitella siirtotilanteita käytännössä. Lopuksi hänen on todennettava ammattitaitoansa käytännön kokeessa. Siinä opiskelija siirtää kaksi erikuntoista potilasta, joiden toimintakyky on määritelty. Siirtotilanteet voidaan videoida, ja kaksi potilassiirtojen ergonomiakortin kouluttajaa arvioi ne joko suoraan tilanteesta tai videoinneista määritettyjen arviointikriteerien pohjalta. Koulutuksen käyneellä on mahdollisuus uusia hylätty suoritus tai korottaa arvosanaa kaksi kertaa 11 7 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 3/2010 vuoden aikana. Hyvin tai erinomaisin tiedoin ja taidoin (H4 – K5) käytännön kokeen suorittanut voi hakeutua Potilassiirtojen Ergonomiakortin kouluttaja-koulutukseen. Potilassiirtojen Ergonomiakortti on voimassa viiden vuoden ajan. (Potilassiirtojen Ergonomiakortti-verkkomateriaali.) Tämä tutkimus jatkoi vanhainkodissa vuonna 2006 käynnistettyä kehittämishanketta, jolla pyrittiin vanhainkodin eri osastoilla siirto- ja avustuskäytäntöjen yhtenäistymiseen sekä siirto- ja avustuskäytäntöjen kehittymiseen aiempaa ergonomisempaan suuntaan. Tämän toimintatutkimuksen toisen osan päätavoitteena oli arvioida, tehostaako Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutus vanhainkodin hoitajien oppimisen siirtovaikutusta ja kehittääkö se hoitajien siirtotaitoja verrattuna 2007 tehdyn gradututkimukseni tuloksiin. (Saarinko-Weidemann 2007.) Tutkimuskysymysten avulla pyrittiin selvittämään, mikä vaikutus Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutuksella oli oppimisen siirtovaikutukseen potilassiirtotaidon osalta ja oliko kyseisen koulutuksen avulla mahdollista vaikuttaa hoitajien siirtoja avustusmenetelmien muutoksiin. Toimintatutkimukselle tyypillisiä piirteitä on muiden muassa tiettyyn käytännön tilanteeseen sidotun ongelman ratkaiseminen, osallistujien omien käytäntöjen kehittäminen sekä tutkijan osallistuminen yhteistyössä kohderyhmän jäsenten kanssa koko tutkimusprosessiin. Menetelmä toimii systemaattisena oppimisprosessina, entisiä käytäntöjä kyseenalaistetaan, tutkija ja osallistujat laativat yhdessä sovittuja tavoitteita uutta käytäntöä varten ja omaa oppimista reflektoidaan. Toimintatutkimuksen kehittämisprosessissa syntyy tarkoituksenmukaisia organisatorisia muutoksia. (Linnansaari 2004, 113 – 118.) Vanhainkodin hoitajat osallistuivat Potilassiirtojen Ergonomiakort12 ” Toimintatutkimuksen kehittämisprosessissa syntyy tarkoituksenmukaisia organisatorisia muutoksia tikoulutukseen kehittääkseen omia käytäntöjään ja tieto-taitoaan. Tutkija osallistui prosessiin kouluttajan roolissa kohderyhmän jäsenten kanssa. Kyseistä koulutusta voidaan pitää systemaattisena oppimisprosessina, jolla pyritään entisten käytäntöjen kyseenalaistamiseen ja hoitajien oman oppimisen reflektoimiseen. Prosessin aikana laadittiin tutkijan ja osallistujien kanssa yhdessä sovittuja tavoitteita uutta käytäntöä varten. Samalla luotiin koko vanhainkotiin tulevaisuuden malli asukkaiden ergonomisesta ja aktivoivasta avustamisesta, eli toimintatutkimukseen sisältyvästä tarkoituksenmukaisesta organisatorisesta muutoksesta. Tutkimusjoukko ja -menetelmät Tutkimus toteutettiin yksityisessä helsinkiläisessä vanhainkodissa ja palvelutalossa, joiden kahdeksan työntekijää suoritti Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutukseen liittyvän verkkokurssin, edellytyksenä käytännön harjoitteluun osallistumiselle. Koulutukseen kuuluva 16-tuntinen lähiopetus jaettiin kahteen neljän tunnin pituiseen harjoittelusessioon sekä osastoilla tapah- Yllä: Hoitajien siirtotaidot SOPMAS-mittarilla arvioituna Vasemmalla: Muutokset hoitajien siirtotaidoista vuosina 2007 ja 2010. tuvaan harjoitteluun. Lähiopetuksessa harjoiteltiin erilaisia potilassiirtomenetelmiä ja apuvälineiden käyttöä kouluttajan ohjauksessa. Taitojen oppiminen on Salakarin (2007, 78) mukaan mahdollista vain riittävän harjoituksen seurauksena ja oppimisen siirtovaikutus on todettavissa vasta käytännön tilanteissa (Salakari 2007, 108). Loput kahdeksan tuntia lähiopetuksesta toteutettiin osastoilla. Koulutukseen osallistujat harjoittelivat kouluttajan ohjauksella omilla osastoillaan päivittäisten toimintojen yhteydessä potilassiirtoja, aidoissa tilanteissa oikeiden asukkaiden kanssa. Näin pyrittiin tehostamaan oppimisen siirtovaikutusta. (Merriam ja Leahy 2005.) rusteella voitiin seurata hoitajien siirtotaitojen kehittymistä sekä oppimista verrattuna aiemman tutkimuksen tuloksiin. Tilastollinen analyysi Aineistoa kuvataan tilastollisesti frekvenssien ja keskiarvojen avulla. Aineiston tilastollisessa analysoinnissa käytetään Microsoft Office-pakettiin kuuluvaa Excel-ohjelmaa (Windows 7-versio). Aineiston tilastollisessa tarkastelussa jatkuville muuttujille (siirron kesto) lasketaan tunnuslukuina keskiarvo ja vaihteluväli. Järjestysasteikollisille muuttujille (SOPMAS-mittarin arvot) käytetään tunnuslukuina mediaania. (Tamminen-Peter 2005, 61.) Tämän tutkimuksen tuloksia vertaillaan aiemman tutkimuksen (SaarinkoKäytännön kokeessa koulutukseen osallis- Weidemann 2007) tuloksiin. tuvien tuli toteen näyttää koulutuksen aikana saavuttamansa potilaiden siirtämisen Tulokset ja avustamisen taitonsa. Nostinsiirroissa he Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutuksen siirsivät toisiaan (kukin oli toistensa poti- jälkeen arviot hoitajien siirtotaidoista olivat laana) ja käsin tehtävään siirtoon he saivat turvalliset tai hyvät. Hoitajien työasento ja valita omalta osastoltaan itselleen tutun -liikkeet arvioitiin turvallisiksi (mediaani 3), asukkaan. Nämä siirtotilanteet videoitiin ja vuorovaikutus, potilaan liikkumisen ja ymarvioitiin SOPMAS-siirtotaitomittarin avulla. päristön hyödyntäminen olivat hyvää tasoa (Tamminen-Peter 2005, 64.) Arviointien pe- (mediaani 4). Hoitajantyöasennon osa-alu13 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 3/2010 eilla oli eniten puutteita ja arvioinnit sijoittuivat asteikolle 3 - 5. (Taulukko 1.). Yksittäisten hoitajien tasolla potilassiirtotaidot olivat kehittyneet merkitsevästi verrattuna vuoden 2007 arviointeihin, jolloin puolet hoitajista jäi siirtotaidon eri osaalueilla 1-tasolle. Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutuksen jälkeen neljä hoitajaa sijoittui 3-tasolle, kolme hoitajaa ylsi 4-tasolle ja yksi hoitaja saavutti 5-tason. (Kuvio 2.) Siirtotilanteiden jälkeen asukkaiden haastattelussa jouduttiin toteamaan, etteivät he kyenneet erikseen arvioimaan siirto- ja avustustilanteeseensa liittyviä tuntemuksiaan eri osa-alueista (siirtäjän otteita ja ohjausta, siirron turvallisuutta tai hallinnan tunnetta) joko afasian tai muistisairauteen liittyvien kognitiivisten rajoitteiden vuoksi. Kysyttäessä asukkaiden tuntemuksia he arvioivat siirrot yleisesti myönteisiksi. Vanhainkodin ja palvelutalon hoitajien todellisen siirtotaidon arvioimiseksi olisi syytä tutkia koko hoitohenkilökunta tai ainakin suurempi tutkimusjoukko. Myös asukkaiden toimintakyvyn ja avustustarpeen vaihtelut pitäisi vakioida. Objektiiviseen arviointiin pääsemiseksi kaikkien hoitajien pitäisi siirtää tai avustaa kaikkia asukkaita ja arviot pitäisi tehdä kaikista siirtotilanteista. Vaikka tässä tutkimuksessa hoitajien siirtotaito merkittävästi paranikin aiemmasta, näin lyhyen ajanjakson jälkeen on vaikea arvioida oppimisen siirtovaikutuksen tai oppimistuloksen pysyvyyttä. Työmenetelmien pysyvää muutosta voidaan arvioida vasta pitemmällä aikavälillä. Kehittämistyöryhmän toimintaa pitäisi jatkaa vakiintuneena käytäntönä ja potilassiirtotaitojen kehittymistä tulisi arvioida säännöllisin väliajoin. Johtopäätökset Lähteet Tutkimuksessa todettiin, että Potilassiirtojen Ergonomiakorttikoulutuksen aikana hoitajat omaksuivat uusia ja aiempaa ergonomisempia avustustapoja, aikaa siirtoihin käytettiin aiempaa merkittävästi enemmän, asukkaita aktivoitiin siirtoon osallistumiseen, mutta edelleen hoitajat osittain auttoivat heitä enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ympäristön hyödyntämisessä huomioitiin vuoteen säädöt ja tilan tarve, apuvälineitä käytettiin oikein, vaikkei luovasti. Kuusisto A. 2000. Safety management systems. Audit tools and reliability of auditing. VTT Puplications 428. Akateeminen Väitöskirja. Tampereen teknillinen yliopisto. Valtion teknillinen tutkimuskeskus (VTT). Otamedia Oy. Espoo. Aineiston pienuuden vuoksi tilastollisten johtopäätösten tekeminen tuloksista ei ole suositeltavaa. 14 Lagerström M, Josephson M, Pingel B, Tjernström G, Hagberg M. Evaluation of the implementation of an education and training programme for nursing personnel at a hospital in Sweden. International Journal of Industrial Ergonomics 1998; 21: 79–90. Linnansaari H. 2004. Toimintatutkimus - tutkimus muutoksen palveluksessa. Teoksessa: Kansanen P, Uusikylä K. (toim.). Opetuksen tutkimuksen monet menetelmät. WS Bookwell Oy. Juva. Merriam S, Leahy B. Learning transfer: a review of the research in adult education and training. PAACE Journal of Lifelong Learning 2005; 4: 1–24. Potilassiirtojen Ergonomiakortti-verkkomateriaali. Saatavissa: < https:// moodle.mmg.fi/ttl/mod/ resource/view. php?id=1124< Luettu 31.8.2010. Retsas A. Manual handling activities and injuries among nurses: an Australian hospital study. Journal of Advanced Nursing 2000; 31: 875–883. Saarinko-Weidemann E. 2007. Potilassiirtojen kuormittavuus – Hoitajien fyysisen kuormittumisen ja potilassiirtotaitojen arviointi helsinkiläisessä vanhainkodissa ja palvelutalossa. Pro gradu tutkielma. Ergonomia. Kuopion yliopisto. Biolääketieteen laitos. Salakari H. 2007. Taitojen opetus. Saarijärven Offset, Saarijärvi. Schibye B, Hanssen A.F, Hye-Knudsen C.T, Essendrop M, Böcher M, Skotte J. Biomechanical analysis of the effect of changing patient-handling technique. Applied Ergonomics 2003; 34: 115 - 123. Tamminen-Peter L. 2005. Hoitajien fyysinen kuormittuminen vanhusten siirtymisen avustamisessa - kolmen siirtomenetelmän vertailu. Väitöskirja. Turun yliopisto. Lääketieteellinen tiedekunta. Työterveyshuolto. Painosalama Oy. Turku. TAULUKKO1 Hammashoitotyön ergonomia H Teksti: Sari Roivainen työfysioterapeutti, ammashoitohenkilöstön omat kokemukset ja tutkimustulok- terv.tiet. yo (ergonomia) set osoittavat, että hammashoitotyö kuormittaa tuki- ja lii- [email protected] kuntaelimiä, joten ergonomian kehittäminen on erittäin tärkeää. Hammashoitotyössä ergonomian tavoitteena on etenkin ehkäistä ja vähentää työperäisiä tuki- ja liikuntaelinoireita, mutta hyvä ergonominen työskentely edistää myös työn sujuvuutta ja tehokkuutta. Tässä artikkelissa käsittelen hammashoitotyön ergonomiaa sekä tutkimustiedon että käytännön kokemusten kautta. Itse tutustuin hammashoitotyöhön ja hammashoitotyön ergonomiaan työskennellessäni fysioterapeuttina Kuntoutumiskeskus Kunnonpaikassa Siilinjärvellä. Työergonomiaohjaus sisältyy hammaslääkäreille, hammashoitajille ja suuhygienisteille suunnattujen Aslak®- ja TYK-kurssien ohjelmaan. Erityispiirteenä Kunnonpaikassa toteutetussa hammashoitohenkilöstön työergonomiaohjauksessa on se, että fysioterapeutin työparina työskentelee sekä hammashoitotyön osaava että ergonomiaa taitava hammaslääkäri (Päivi Hatakka ja Sanna Pölönen). Kyseinen työskentelytapa mahdollistaa antoisan yhteistyön, jossa fysioterapeutti voi perehtyä hammashoitotyöhön ja hammaslääkärillä on mahdollisuus saada syvempää tietoutta esim. ihmisen fysiologiasta. 15 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 3/2010 Tuki- ja liikuntaelinoireiden esiintyvyys Useissa tutkimuksissa, niin Suomessa kuin ulkomailla, on raportoitu hammashoitohenkilöstön runsaista tuki- ja liikuntaelinoireista. Eri tutkimusten mukaan jopa 75-90 %:lla hammashoitohenkilöstöstä esiintyy tuki- ja liikuntaelinoireita, lähinnä niskahartia-yläraaja-alueilla sekä alaselässä (1-5). Yksi tyypillinen työkyvyttömyyden syy on myös sorminivelrikko. Sitä esiintyy hammaslääkäreillä yleisemmin kuin väestöllä keskimäärin (4). Hammashoitohenkilöstön runsaat tuki- ja liikuntaelinoireet eivät näy ammattitautitilastoissa, sillä esim. vuonna 2007 ilmoitettiin ammattitautina tai ammattitautiepäilynä rasitussairauksia hammaslääkäreillä 4, hammashoitajilla 4 ja suuhygienisteillä 1 (6). Tutkimukset osoittavat, että tuki- ja liikuntaelinoireet liittyvät tiettyihin hammashoitotyön ominaispiirteisiin kuten työn staattisuuteen, istumatyöhön sekä hankaliin työasentoihin. Myös työn suuret näkö- ja tarkkuusvaatimukset sekä psykososiaaliset tekijät, kuten aikapaine, korkea vaatimustaso ja vuorovaikutusongelmat lisäävät tuki- ja liikuntaelinoireita (1-5). Ergonominen työskentely Hyvä ergonominen työskentely hammashoitotyössä vaatii sekä työympäristöön ja -menetelmiin kohdistuvia toimenpiteitä että työntekijän omatoimisuutta toteuttaa lihashuoltoa ja tauottaa työtään. Tutkimuksia hammashoitotyön ergonomian vaikuttavuudesta hammashoitohenkilöstön tuki- ja liikuntaelinoireiden ehkäisemiseen ja vähentämiseen on etenkin viime vuosina tehty erittäin vähän. Yksi harvoista eurooppalaisista tutkimuksista on Droezen ja Jonssonin (7) tutkimus, jossa selvitettiin ergonomiaohjauksen vaikuttavuutta hammaslääkärien tuki- ja liikuntaelinoireisiin. Kyseisen tutkimuksen mukaan ergonomiaohjauksesta on hyötyä, sillä noin 90 % tutkimukseen osal16 listuneista hammaslääkäreistä toteutti ergonomiaohjauksessa saamiaan suosituksia vähintään osittain (53 % toteutti kokonaan tai lähes kokonaan) ja näistä peräti 72 % koki hankalimman tuki- ja liikuntaelinoireen joko poistuneen tai vähentyneen ergonomiaintervention aikana. Istuma-asento Hyvä istuma-asento on perusta hyvälle ergonomiselle työskentelylle hammashoitotyössä. Tärkeää on ensin säätää oma työtuoli ja vasta sitten potilastuoli. Hyvä istuma-asento mahdollistuu säätämällä oma työtuoli oikein. Työtuolin istuinosan kaltevuus tulee säätää 5-15 asteen kulmaan ja korkeus niin, että vartalon ja reisien välinen kulma on yli 90 astetta. Jalkojen tulee tukeutua alustaan ja alaselän tuolin selkänojaan. Etenkin alaselän hyvä tuki on tärkeää, sillä tutkimusten mukaan lannenotkon säilyttäminen voi ehkäistä ja vähentää alaselkäkipua. Satulatuolissa istuttaessa lannenotkon säilyttäminen helpottuu, kun vartalon ja reisien välinen kulma suurenee jopa 130 asteeseen (8). Hammaslääkärin ja –hoitajan jalat jäävät lomittain potilastuolin alle (kuva 1). Jos hammaslääkäri ja –hoitaja käyttävät satulatuolia, polvet jäävät vastakkain. Työtuolin valinta tulee tehdä yksilöllisesti, mutta samalla huomioiden työpari. Erilaisilla tuoleilla voidaan esimerkiksi tasoittaa hammaslääkärin ja -hoitajan pituuseroa. Tällöin satulatuoli valitaan lyhyemmälle työntekijälle. Satulatuolia käytettäessä on tärkeä säätää työtasot riittävän korkealle. Tutkimustietoa ei ole olemassa eri tuolien käytettävyydestä hammashoitotyössä, joten ei voida sanoa, että tietty tuoli olisi toista parempi. Tärkeää on kokeilla työtuolia ennen sen varsinaista hankintaa, mielellään vähintään kahden viikon ajan. Potilaan asento ja työntekijän sijainti Potilaan asennolla ja sijainnilla on suuri merkitys hammashoitohenkilöstön tuki- ja liikuntaelinkuormitukselle. Potilastuolin säätäminen vaakatasoon ja riittävän alas vähentää mm. yläraajoihin kohdistuvaa kuormitusta. Jos potilastuoli jää liian korkealle, olkavarret nousevat sivulle ylös ja seurauksena on staattisen lihastyön lisääntyminen (8). Tiedetään, että jo 30 asteen olkavarren sivulle nosto aiheuttaa suuren kuormituksen mm. hartia- ja olkapäälihaksiin, joten suosituksena työskentelyssä on alle 30 asteen olkavarren sivulle nosto. Tutkimuksissa on havaittu, että hammaslääkärit työskentelevät jopa kolmasosan työajasta olkavarret yli 30 astetta sivulle nostettuina (1). Yleinen kuormittava työasento hammashoitotyössä on voimakas kaularangan flexio. Yleisyyttä kuvaa mm. Finsenin ym. (1) tutkimus, jossa havaittiin hammaslääkäreiden työskentelevän 82 % työajasta kaularanka yli 30 asteen flexiossa ja puolet työajasta kaularangan flexio oli yli 40 astetta. Suosituksenahan on, että kaularanka on korkeintaan 20 asteen flexiossa. Tutkimusten mukaan niskakivun riski kasvaa etenkin, jos yli 70 % työajasta kaularanka on vähintään 20 asteen flexiossa (9). Tyypillisesti kaularanka on voimakkaasti flexiossa silloin, kun työskennellään liian lähellä potilasta. Hyvä etäisyys on noin käsivarren mitta (kuva 2). Kaularangan voimakas flexio voi johtua myös työntekijän pyrkimyksestä parantaa näkyvyyttä työkohteeseen. Näkyvyyttä voidaan parantaa peilityöskentelyllä, muuttamalla potilaan pään asentoa ylä- ja alaleuan työskentelyssä sekä kääntämällä potilaan päätä sivulle. Sopiva työskentelyetäisyys on noin 35-45 cm (hammaslääkärin silmistä työkohteeseen). Suurta näkö- ja tarkkuusvaatimusta edellyttävässä työssä tärkeää on tarkistuttaa työlasien voimakkuus. Myös suurentavista luupeista voi olla hyötyä. Kokemukseni mukaan hammashoitohenkilöstön työnäkemiseen ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota. Työn- tekijän tulisi ensin löytää hyvä fysiologinen työskentelyasento. Tämän jälkeen mitataan työskentelyetäisyys ja vasta sen jälkeen määritetään työlasien voimakkuus kyseiselle etäisyydelle. Toinen tärkeä asia työlasien valinnassa ja hankinnassa on riittävän suuret linssit. Niiden tulee yltää riittävän alas, ettei linssin alareuna tule näkökenttään ja vaikeuta näkemistä hyvässä fysiologisessa työskentelyasennossa. Työvälineiden sijoittelu ja käyttö hoitohenkilöstön ergonomiasuositusten toteuttamista. Droezen ja Jonssonin (7) tutkimuksen mukaan oma motivaatio, koettu kipu sekä yksilölliset suositukset edistivät eniten hammaslääkäreiden ergonomiasuositusten toteuttamista, kun taas hankaluus muuttaa vanhoja rutiineja sekä taloudelliset tekijät vaikeuttivat sitä. Laadukas ergonomiaohjaus on yhdistelmä käytännön hyviä kokemuksia sekä riittävää tutkimustietoa. Toivotaan, että hammashoitohenkilöstön työergonomian kehittäminen kiinnostaa tulevaisuudessa yhä enemmän sekä käytännön toimijoita, kuten hammashoito- ja työterveyshuoltohenkilöstöä, että tutkijoita. 17 Paikka: ikkurila antaa, T V i l te o H a, Suom Sokos 00 Vanta 3 1 0 , 2 entie Hertaks TYÖFYSIOTERAPEUTIT RY. SYYSOPINTOPÄIVÄT 25.– 26.11.2010 Torstai 25.11.2010 9.00 – 9.45 Ilmoittautuminen, aamukahvi ja näyttely 9.45 – 10.00 Tervetuloa Johanna Jussila, Työfysioterapeutit ry, pj 10.00 – 11.15 Työfysioterapeutti asiantuntijana työterveyshuollossa, miten työfysioterapia on muuttunut? Birgitta Ojala, vastuualuepäällikkö, TtM, Tullinkulman työterveys Hanna Nummila, tft, TtM, YLE työterveyshuolto 11.15 – 12.00 Systematisoitu työhyvinvointityö yrityksessä Pirjo Talvela-Blomqvist, työhyvinvointipäällikkö. Itella Oyj 12.00 – 13.00 Lounas ja näyttely 13.00 – 14.15 Yhdistyksen syyskokous ja kahvi 14.15 - 15.00 CASE: Asiakasnäkökulma työfysioterapiapalvelujen ostamiseen tilasuunnittelun ja ergonomian näkökulmasta Kirsi Jyly, johtaja henkilöstöasiat, Sitra Johanna Eskola, työfysioterapeutti Diacor terveyspalvelut Oy 15.00 - 16.00 Yhteistyöllä lisäarvoa Kirsti Herlin, johtava työterveyshoitaja, MPH, Yle Työterveyshuolto 16.00 Päivän päätös Johanna Jussila, Työfysioterapeutit ry, pj mine u t u a t t i o Ilm n: Opintopäivien osallistumismaksu: 340 € / 2 päivää ja 200 € / 1 päivä. Osallistumismaksu sisältää luentomateriaalit ja ruokailut. Ilmoittautuminen on sitova. Varsinaisen ilmoittautumisajan jälkeen tapahtuvasta peruutuksesta veloitetaan 50 % osallistumismaksusta. Perumatta jättämisestä veloitetaan täysi osallistumismaksu. Hotellihuoneen varaus Sokos Hotel Vantaa, Tikkurila p. 020 1234 618. Huoneita on varattu kiintiö, jokainen varaa huoneensa itse. Osallistumismaksu maksetaan yhdistyksen tilille 800013-1501087. Maksun viestiksi merkitään syysopintopäivä 2010 sekä osallistujan nimi, työnantaja ja osallistuminen torstai/ perjantai Ilmoittautumiset 5.11.2010 mennessä Työfysioterapeutit ry:n www-sivuilla olevan linkin kautta. www.tyofysioterapeutit.fi. Opintopäivät lasketaan kuuluviksi työterveyshuoltolain edellyttämään asiantuntijoiden täydennyskoulutukseen. Perjantai 26.11.2010 8.15 – 8.45 Ilmoittautuminen, aamukahvi ja näyttely 8.45 – 9.15 Työfysioterapian markkinointi Raili Vartiainen, vastaava työfysioterapeutti, Mehiläinen 9.15 – 9.45 Työfysioterapian markkinointi ammatinharjoittajan näkökulmasta. Auli Kaita, työfysioterapeutti, Toiminimi Auli Kaita 9.45 - 10.00 Tauko ja näyttely 10.00 - 11.00 Työterveyshuollon mittarit vaikuttavuuden arvioinnissa Jukka Uitti, ylilääkäri, Työterveyslaitos/Terveys ja työkyky 11.00 – 12.00 Raportoinnin hyödyntäminen työfysioterapeutin työssä Jaana Ojala, sovellusasiantuntija, Tampereen Työterveys ry. 12.00 – 13.00 Lounas ja näyttely 13.00 – 14.00 Työterveyshuollon kustannukset ja vaikuttavuus. Tomi Hussi, erikoistutkija, Työterveyslaitos/ Työyhteisöt ja organisaatiot 14.00 – 14.30 Kahvi ja näyttely 14.30 – 15.30 Työfysioterapeutin rooli työterveyshuollon toimintasuunnitelmassa nyt ja tulevaisuudessa Johanna Jussila, työfysioterapian kehittämispäällikkö, Diacor terveyspalvelut Oy Aija Moilanen, työfysioterapeutti, kouluttaja, Arvire ky 15.30 -16.00 Päivien yhteenveto ja päätös Johanna Jussila, Työfysioterapeutit ry TYÖFYSIOTERAPEUTIT RY SYYSKOKOUS Työfysioterapeutit ry:n syyskokous pidetään torstaina 25.11.2010 klo 13.00 Sokos Hotel Vantaa, Tikkurila Hertaksentie 2, 01300 Vantaa · valitaan hallituksen puheenjohtaja, jota kutsutaan yhdistyksen puheenjohtajaksi Kokouksessa käsiteltävät asiat: · hyväksytään yhdistyksen seuraavan kauden toimintasuunnitelma · valitaan hallituksen varsinaiset jäsenet ja henkilökohtaiset varajäsenet erovuoroisten tilalle · käsitellään ja vahvistetaan yhdistyksen tulo- ja menoarvio. · valitaan kaksi (2) tilintarkastajaa ja kaksi (2) varatilintarkastajaa Helsingissä 15. päivänä syyskuuta 2010 Tervetuloa! Työfysioterapeutit ry, hallitus - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - Valtakirja Varsinaisen jäsenen nimi Täten valtuutan edustamaan minua Työfysioterapeutit ry:n vuosikokouksessa 25.11.2010 / allekirjoitus nimen selvennys tekstaamalla 2010 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 3/2010 YRITTÄJÄ mitä Sinulle kuuluu? Lisätiedot: Kuntoutuskeskus Petrea Camilla Lindström puh. 040 765 8549 [email protected] O letko Sinä havahtunut siihen, ettei työssä jaksaminen tunnu enää itsestään selvältä? Onko keho tai mieli alkanut viestittää, että omia elintottumuksia olisi syytä tarkastella, mikäli haluaa jaksaa työssä tulevatkin vuodet? Yrittäjillä on yleensä kova paine tehdä tulosta ja he uhraavat työlle paljon aikaa. Suurin osa tekee itse suorittavaa työtä yrityksessä ja hoitaa vielä sen lisäksi hallinnolliset työt. Omaa hyvinvointiaan yrittäjä ei kovinkaan usein muista tai ehdi tunnustella - vapaa-ajalle, perheelle tai ystäville ei aina jää riittävästi aikaa ja hyvinvointi ja jaksaminen ovat vaakalaudalla. Yrittäjiin pätee kuitenkin samat säännöt kuin kehen tahansa: elämä ei saisi olla pelkkää työtä. Yrittäjä itse on liiketoimintansa tärkein lenkki - kun yrittäjä voi hyvin, myös yrityksellä on paremmat toimintaedellytykset. Vastuu omasta yrityksestä, tuloksesta ja henkilöstöstä voi olla rank- 22 kaa. Itseä ei säästellä, mikä on yksi yrittäjän suurimmista terveysriskeistä. Tutkimukset (esim. Pakkala & Saarni, 2000) osoittavat lisäksi, että yrittäjä usein kuvittelee olevansa todellisuutta paremmassa kunnossa. Yrittäjän olisi kuitenkin hyvä osata jakaa vastuuta myös muille. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Jaksamiseen ja tasapainon löytämiseen voi saada apua mm. yrittäjille suunnatusta kuntoutuksesta. Yrittäjäkuntoutusta Petreassa, Turussa Yrittäjille suunnitellun JYRI-kuntoutuksen tavoitteena on yrittäjien työkyvyn parantaminen, työelämässä pysyminen sekä terveyden edistämisen ja elämänhallinnan tukeminen. JYRI Kunnonpetrausta on toteutettu osana Kelan työhönkuntoutuksen kehittämishanketta v. 2007 alkaen Kuntoutuskeskus Petreassa, Turussa. Kuntoutusprosessi on muokattu yhdessä VarsinaisSuomen Yrittäjät ry:n ja Työterveys- ” Yrittäjä itse on liiketoimintansa tärkein lenkki - kun yrittäjä voi hyvin, myös yrityksellä on paremmat toimintaedellytykset. laitoksen Turun toimipisteen kanssa kestoltaan ja toteutusmuodoiltaan kiireisen yrittäjän arkeen sopivaksi. Myös perhe otetaan mukaan kuntoutukseen. Tähän mennessä 15 kuntoutujaryhmää on aloittanut kuntoutuksen. Ensimmäiset ryhmät ovat jo päättäneet noin 3 vuotta kestäneen kuntoutuksensa ja tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia. Kuntoutukseen osallistuneiden yrittäjien työkunto ja henkinen hyvinvointi ovat yrittäjien arvion mukaan parantuneet ja fyysinen kunto kohentunut. JYRI-kuntoutuskurssi kestää vajaat kolme vuotta ja siihen sisältyy kuusi 2-3 päivän mittaista kuntoutuslähijaksoa, jotka järjestetään keskimäärin 4 kuukauden välein. Kaksipäiväiset jaksot ovat torstaista perjantaihin ja kolmipäiväiset jaksot torstaista lauantaihin. Kaikki jaksot järjestetään Petreassa Turussa. Myös lähijaksojen välillä kuntoutusprosessia pidetään yllä erilaisilla kuntoutusta tukevilla työskentelymuodoilla. Kuntoutuslähijaksojen väliaikoina omaa kuntoutumista seurataan verkossa Jyri-kuntoutukseen kehitetyn verkkoympäristön, Kunnonpankin, avulla. Väliaikoina järjestetään myös jokaisen kuntoutujan kotipaikkakunnalla ryhmätapaaminen. Kurssin aikana kartoitetaan työssä jaksamista uhkaavia tekijöitä ja mietitään yhdessä niiden korjausmahdollisuuksia. Kuntoutuja saa tukea oman työnsä haasteiden pohtimisessa ja tarvittaessa työyhteisönsä kehittämisessä. Yrittäjä, jos haluat asiantuntevaa apua jaksamiseen ja tasapainon löytämiseen, sinun kannattaa hakeutua JYRI-kuntoutukseen. Seuraava jakso alkaa Petreassa 18.-20.11.2010, haku Kelaan viimeistään 15.10.2010. Ensi vuonna järjestetään kaksi kurssia, aloitusjaksot 10.- 12.2.2011 (hakemus viimeistään 5.1.11) sekä 12.14.5.2011 (hakemus viimeistään 7.4.11) Miten Jyriin mukaan? Kursseille hakevilla pitää olla lääkärin laatima B-lausunto jossa on selvitetty kuntoutustarve. B- lausunto sekä kuntoutushakemuslomake KU 102 toimitetaan Minna Rantaselle osoitteeseen Kelan Turun toimisto, PL 366, 20101 Turku. Kuoreen merkintä ”TYÖHÖNKUNTOUTUS”. Kelan toimisto valitsee kuntoutujat. Kela maksaa kuntoutuslähijaksoilta kuntoutusrahaa ja korvaa osan kuntoutuksen aiheuttamista matkakustannuksista. Kurssille osallistuminen edellyttää sitoutumista ja motivaatiota ryhmämuotoiseen kuntoutukseen. 23 Kahvakuulaharjoittelu on tehokas harjoittelumuoto työikäiselle miehelle Teksti: Jari Tissari, ft, tft, F.A.F. personal trainer, Compact girya –kahvakuulaohjaaja Nykyisin puhutaan paljon työlähtöisestä työterveyshuollon toiminnasta. Kuitenkin usein työterveyshuollon asiakkaille ohjataan samanlaisia harjoitteita, tekivät he sitten hyvin raskasta fyysistä työtä tai istumatyötä. Sellaisille työntekijöille, joiden työnlaatu vaatisi toisenlaisen lähestymistavan, voisi esitellä jotain erilasta harjoittelumuotoa lihasvoiman lisäämiseksi. 25 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 3/2010 ” Myös intensiivisestä kuntoutuksesta on tieteellistä näyttöä. E rikoistuessani työfysioterapeutiksi Metropolia AMK:ssa työterveyshuollon erikoistumisopinnoissa, kehittämistyöni tavoitteena oli kehittää työterveyshuollon liikuntaneuvontaa etenkin selkäoireisille miehille ja lisätä heille fyysisen harjoittelun vaihtoehtoja. Tarkoituksena oli esitellä kahvakuulaharjoittelua ja kerätä kokemuksia neljältä lievästi selkäoireiselta työikäiseltä mieheltä harjoittelusta sekä tarkastella heidän motivoitumistaan harjoitteluun. Sovelsin laadullista sisällön analyysiä osittamaan harjoittelun mielekkyyttä. Uudet liikuntavälineet kiinnostavat Päädyin tähän aiheeseen, koska suurin osa uusista liikuntavälineistä ei ole terveydenhuollon ammattilaisten kiinnostuksen kohteena. Yksi syy on se, että niiden hyötyä esimerkiksi tuki- ja liikuntaelimistölle ei tarkasti tunneta tai ne ovat kaukana päivittäisistä toimista eikä niiden hyötyä voida valjastaa normaaliin elämään. Uusia ja mielenkiintoisia liikuntavälineitä ja menetelmiä kannattaa kuitenkin tutkia ja hyödyntää, koska ihmiset niitä kokeilevat. Kaikkia työterveyshuollon asiakkaita ei saada motivoitua niin sanotuilla ”vanhoilla” liikuntamenetelmillä, joita työterveyshuollossa on käytetty jo vuosia ja joita tarjotaan kaikille työn vaatimuksia huomioimatta. Työfysioterapeutit ohjaavat harjoituksia, joilla täytetään työterveyshuollon muiden ammattilaisten ”odotuksia” eikä toimita asiantuntijoina. ”Sukkahousujumppa” ei tulisi olla ainoa vaihtoehto. Työikäisten liikunnassa tulisi korostaa liikunnan monipuolisuutta. Työkyvyn ylläpito edellyttää hyvää tuki- ja liikuntaelimistön terveyskuntoa. 26 Selkäoireisen fyysinen harjoittelu Selkäsairauksien ja -oireiden hoidossa ja ehkäisyssä pohditaan sitä, mikä on oikea tapa harjoitella. Tutkimuksia eri harjoittelumuodoista on tehty vähän. Pilates -tyyppisestä harjoittelusta on tehty muutamia tutkimusraportteja ja sen vaikuttavuudesta on näyttöä. Selkäkuntoutuksessa keskustellaan keskivartalon hallintaa tukevien lihasten ja muiden selän lihasten merkityksestä. Keskivartalon hallintaa tukevia lihaksia, etenkin poikittaista vatsalihasta, on pidetty muita lihaksia tärkeämpinä selän stabilaattorina. Toisaalta tämä käsitys on myös kyseenalaistettu monissa tutkimuksissa. Niiden mukaan mitään yksittäistä lihasta ei voida nostaa muita tärkeämmäksi, koska lihasten rooli muuttuu tehtävien muuttuessa. Useissa tutkimuksissa on todettu, että selkäpotilaiden motorinen kontrolli ja vartalon lihasten toiminta on huonontunut. Selkäkipu itsessään voi heikentää motorista kontrollia ja päinvastoin. Myös intensiivisestä kuntoutuksesta on tieteellistä näyttöä. Jari Ylisen tutkimus 2004 osoitti voimaharjoittelun hyödyn niskakivun hoidossa. Aaro Rissasen tutkimus 2004 osoittaa intensiivisen kuntoutuksen hyödyn alaselkä sairauksien kuntoutuksessa ja se osoittaa intensiivisen harjoittelun hyödyn olen merkitsevä myös pitkäaikaisseurannassa. Arto Hautalan tutkimus 2009 osoittaa voimaharjoittelun ”käyttökelpoisuuden” harjoitusvasteen parantamisessa TULE- kuntoutuksessa. Olavi Airaksisen mukaan ns. Selkäkoulu ei ole kroonisen selkäkivun hoitomenetelmä pitkällä tähtäimellä. Nykyisin suositellaan harjoitteluohjelmia, jotka eivät vaadi spesifiä laitteistoa. Harjoittelun tulee olla monipuolista lisäten asiakkaan taitoa käyttää oikein selkäänsä. Tarvitaan myös harjoitteita, jotka lisäävät lihaskestävyyttä ja voimaa. Kahvakuulaharjoittelu on toiminnallista harjoittelua Kahvakuula eroaa muista välineistä sillä, että se painaa totuttua enemmän. Miesten aloituspaino on 12-16 kiloa, naisilla 8-10 kiloa. Kevyttä kahvakuulaa voi käyttää käsipainon tapaan, mutta se ei ole varsinaista kahvakuulaharjoittelua. Kahvakuulaharjoittelun perusta on keskivartalo/lantio ja alaraajat, joista voima tuotetaan kuulalle. Kahvakuulaharjoittelussa harjoitetaan siis juuri niitä lihaksia, joiden merkitys on suurin tukirangan terveyden, ryhdin ja asennon korjauksen kannalta. Pystyasennossa tehtävät harjoitteet kehittävät liikehallintakykyä. Koska suuret lihasryhmät tekevät työtä, syke nousee helposti ja samalla hengitys- ja verenkiertoelimistö kuormittuu tehokkaasti. Hikoilu ja terve väsyminen tulee nopeammin ja se antaa positiivisen palautteen harjoittelun tehosta ja motivoi jatkamaan harjoittelua. Harjoitusten aika on lyhyt. Oikealla tekniikalla suoritetut liikkeet ovat 27 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 2/2010 1/2010 3/2010 sulavia, hallittuja ja turvallisia kun keskittyy siihen mitä ja miten tekee ja kuuntelee omaa kehoaan. Kahvakuulaharjoittelu opettaa oikea-aikaisuutta ja lihaksiston yhteistoimintaa, jota tarvitaan esimerkiksi nostoissa ja se palvelee työelämän ja vapaa- ajan vaatimuksia. Testaukset miehille Testiryhmä muodostui neljästä vapaaehtoisesta miehestä, jotka olivat ensin osallistuneet kahvakuulakurssille. Kahdella oli taustalla selkäleikkaus, toisella heistä kaksi. Miehille tehtiin UKK-instituutin terveysseulakysely sekä sähköpostitse lähetetty haastattelu. Lähtötilanteen selvittämiseksi osallistujille tehtiin UKKinstituutin suosittelemia testejä lihasvoi28 man ja vartalonhallinnan selvittämiseksi. Testiryhmäläisiltä mitattiin yläraajan voimaa mittaava puristusvoimatesti, keskivartalon hallintaa mittava modifioitu punnerrus, alaraajojen räjähtävää voimaa mittaava ponnistushyppytesti sekä vatsalihasten voimaa mittaava 30 sekunnin vatsalihastesti. Harjoitteluaika oli neljä kuukautta. Testiryhmän tuloksia Osallistuja1. Lopetti harjoittelun kolmen viikon jälkeen työkiireisiin vedoten. Osallistuja 2. Tulokset osoittivat harjoittelujakson parantaneen vatsalihasten lihasvoimaa ja keskivartalon hallintaa. Oikeaoppisen ohjauksen puute kasvattaa riskejä Kahvakuulaharjoittelua pidetään ns. ”selälle vaarallisena” tai ”liian kovana lajina” monien terveydenhuollon asiantuntijoiden mielestä, mutta kiinnostus lajiin kasvaa ja harrastajamäärät kasvavat. Laji on tullut jäädäkseen. Osallistuja 3. Lähtötilanne oli erittäin hyvä, mutta tulokset hieman tippuivat johtuen sairauslomasta. Osallistuja 4. Tulokset osoittivat lihaskunnon parantuneen eli neljästä testissä kolmessa olivat kuntoluokat parantuneet. Ne kolme testiryhmään osallistuvaa, jotka jatkoivat harjoittelua, kokivat sen mielenkiintoiseksi ja motivoivaksi ja aikovat tulevaisuudessa jatkaa harjoittelua. Kaksi miehistä innostui todella paljon lajista. Osallistujien mielestä kahvakuulaharjoittelu sopii erittäin hyvin myös selkäoireista kärsiville. Tämän hetken ongelmana on se, miten liikuntakeskukset myyvät kahvakuulatunteja asiakkailleen. Tunnin kahvakuulaharjoitus on todella rankka eikä moni sitä jaksa. Kuntosaleille hankitaan kuulia, mutta ohjaus puuttuu ja se lisää riskejä. Todellisuudessa kahvakuulaharjoittelu sopii miltei kaikille ammattitaitoisen ohjauksen jälkeen. Monelle sen antamaa toiminnallista voimaa voi soveltaa päivittäisissä toimissa helpommin kuin lattialla selinmakuulla tehtävien harjoitteiden jälkeen. Omien kokemusteni pohjalta lajia voisi hyvin esitellä työterveyshuollossakin yhtenä liikuntalajivaihtoehtona. Moni saattaisi vaikka innostua! Kehitystyön ja lähdekirjallisuuden saa kirjoittajalta: [email protected] 29 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 1/2010 3/2010 Henkilöstöliikunta kaipaa muutosta Mikko Koivu Työpaikkaliikunta on suositumpaa kuin koskaan aikaisemmin. Rahaa, resursseja ja osaamista on käytettävissä aikaisempaa enemmän ja ihmiset haluavat panostaa elämäänsä liikunnan kautta. Liikkuja kuitenkin tarvitsee tukea. Haasteena on se, miten yritykset saadaan tukemaan liikuntaa systemaattisesti ja tuloksekkaasti. Liikunnanharrastusta tuetaan valtaosassa toimipaikoista (84 %) ja liikuntainvestoinnit henkilöä kohden ovat yli kaksinkertaistuneet viimeisen kahdeksan vuoden aikana ollen nyt noin 173 euroa per henkilö vuodessa (työpaikkaliikunnan barometri 2009). Harvassa yrityksessä on kuitenkin henkilöstöliikunnalle toimintasuunnitelma tai mittarit, joilla seurataan aikaansaannoksia. Tässä piilee koko toiminnan paradoksi, panostetaan paljon tietämättä mitä sillä saadaan aikaiseksi. 30 Liikuntaseteli on yleinen, mutta jää usein käyttämättä Työnantajan tukemia liikuntapalveluja hyödyntää 52 % työpaikkojen henkilöstöstä. Nyt trendinä näyttäisi olevan se, että johto sysää liikunnan henkilöstön omalle vastuulle – yritykset tukevat sellaista liikuntaa, jossa työntekijät itse hakevat ja ostavat palvelut. Yksi yleisimmistä tavoista liikuttaa on liikuntaseteli, jota tarjottiin merkittävällä osalla (60 %) henkilöstön liikuntaa tukevista työpaikoista (työpaikkaliikunnan barometri 2009). Kaikkiaan reilut 450 000 palkansaajaa on käyttänyt liikuntaseteleitä hyväksi viimeksi kuluneen vuoden aikana. Puolet palkansaajista ei kuitenkaan vieläkään hyödynnä työnantajan tarjoamaa liikuntaa. Kaikkein yleisin muoto on itse järjestettävät liikuntapalvelut, kuten liikuntapäivät tai itse järjestettävät kilpailut (64 %). Työterveyshuolto saatava mukaan liikunnan edistäjäksi Tulevaisuudessa painopiste tulee suurimmassa osassa työpaikkoja (56 %) olemaan passiivisten aktivointi liikkumaan. Passiivisten aktivointi ei kuitenkaan ole enää samassa määrin valokeilassa kuin kaksi vuotta sitten. Kehityksen suunta on huolestuttava. Ilman erityistoimenpiteitä olemme menossa siihen suuntaan, jossa työpaikoilla keskitytään enemmän liikuntaa aktiivisesti harrastavien tukemiseen. Yrityksissä on halua ulkoistaa passiivisten työpaikkaliikunta siten, että yksityiset yritykset, järjestöt tai kunnat tarjoavat maksullisia palveluita, mutta säännöllinen yhteistyö työpaikan työterveyshuollon välillä on vähentynyt tuntuvasti vuodesta 2007. Tämä trendi on taas yhteydessä siihen, että työpaikkaliikunnan tukimuodot ovat yksilöllistyneet. Nykyisellään työterveydenhuollon (tth) suhde liikuntaan on siis ristiriitainen. Työpaikkaliikunnan barometrin (2009) mukaan yhteistyö tth:n kanssa on vähentynyt tasaisesti kahdeksan vuoden ajan. Toisaalta työterveyshuollon mukaantuloa ei voida ohittaa työssäjaksamisen tai työurien pidentämisen kohdalla. Ne henkilöt joita liikuntaväki ei tavoita, tavoite- taan työterveyshuollossa. Nykyisellään tth vastaa tähän haasteeseen kuitenkin huonosti. Systemaattisuutta, seurantaa ja yhteistyötä Liikuntaakin pitää johtaa, resurssoida ja mitata. Sitä ei voi myöskään ulkoistaa työterveyshuollolle tai liikuntapalvelujen tuottajalle kokonaan, vaan yrityksen on itse johdettava toimintaa. Onnistuneissa työpaikkaliikunnan ratkaisuissa liikuntaohjelma on osa yrityksen henkilöstöhallintoa ja henkilöstön työhyvinvointia tukevaa strategiaa. Osaamista vaativien ohjelmien organisointia ja toteuttamista varten yrityksiin on perustettu ammattilaisten ryhmä, jossa ovat mukana vähintään työterveyshuolto, HR ja liikunta-alan ammattilaiset. Lisäksi tuloksia seurataan jatkuvasti ja käytetään toiminnan kehittämisen perustana. Lopuksi voisi todeta, että suurimmassa osassa yrityksiä työpaikkaliikunta ei ole vielä niin strateginen asia, että sitä toteutettaisiin järjestelmällisesti. Liikunnan puute liittyy kuitenkin kaikkiin työuraa uhkaaviin sairauksiin. Työpaikkaliikunnan tarve tulee siis kasvamaan ja terveyshuollon on tultava siihen mukaan. Kaikkein keskeisintä on toimialojen yli tapahtuva yhteistyö liikuntaa tukevan ympäristön rakentamisessa. LISÄTIEDOT Mikko Koivu, työpaikkaliikunnan päällikkö puh. 0400-606102, [email protected] Suomen Kuntoliikuntaliitto www.kunto.fi 31 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 3/2010 Muutosverstaalta suuntaa yhdistystoiminnalle Aija Moilanen Työfysioterapeutit ry Suomen Fysioterapeutit ry kut- tajien yhteisissä päivissä liiton sui keväällä jäsenyhdistystensä toimistolla työstettiin toimintapuheenjohtajia tai hallituksen malleja työelämän muutoksen jäseniä Työelämän muutokset ja liiton muutossuunnitelmien ja niiden vaikutukset järjestötoi- tuomien haasteiden ja keskimintaan - koulutukseen.Koulutus näisen työnjaon näkökulmasta. koostui kahden päivän yhteisestä Näiden välillä Työfysioterapeutit työskentelystä sekä niiden välissä ry:n hallitus työsti työfysioterayhdistysten hallitusten työsken- piaan vaikuttavia muutoksia ja telystä välitehtävän kimpussa. haasteita yhdistystoiminnallemKokonaisuutta kutsuttiin lyhyesti me. Tässä artikkelissa valotetaan muutosverstaaksi ja työskentelyä nimenomaan työfysioterapeutohjasi TJS-opintokeskuksen kou- tien omaa muutosverstastyösluttaja. Jäsenyhdistysten edus- kentelyä. 32 Muutosverstaan tavoitteet Koko koulutuksen tavoitteena oli 1) määritellä työelämän muutokset ja niiden vaikutukset fysioterapeuttien työhön, 2) löytää yhteinen näkemys siitä, mitkä ovat yhdistysten mahdollisuudet vastata jäsenten tarpeisiin ja 3) arvioida liiton muutossuunnitelmien vaikutusta järjestötoimintaan. Jäsenyhdistyksenä tehtävänämme oli välitehtävässä tarkastella työfysioterapeutin työhön liittyviä muutoksia, etsiä keinoja ja haasteita muutoksiin vastaamiseen sekä luoda toimintamalli, kuinka jatkossa toimimme jäsentemme hyväksi. Mitä teimme muutosverstaassa? Tehtävämme oli vastata seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitä muutoksia jäsentemme työssä ja työpaikalla tapahtuu lähiaikoina ja mitkä ovat 3keskeisinä muutosta? 2. Mitä meidän pitää tehdä, että pystymme palvelemaan jäseniämme keskeisimmissä muutoksissa kot. Jokainen kohta pitää sisällään monia pieniä ja isojakin yksittäisiä asioita. Mielestämme kolme tärkeintä työfysioterapeuttien työhön vaikuttavaa muutosta ovat: 1. Kilpailu ja talouden kiristyminen yleisesti vaikuttavat työhömme monin tavoin 2. Työfysioterapeuttien osaamisen ja ammattitaidon hyödyntämisen vähentyminen työpaikoilla tapahtuvassa työterveyden toiminnassa 3. Kun valtakunnallisesti vaaditaan pidempiä työuria ja myöhäisempää eläköitymistä, tarvitaan siinä työterveyshuollon tukea 4. Työterveyspalvelujen ja työfysioterapiapalvelujen ulkoistaminen 5. Asiakasyrityksissä tapahtuvat monet ja jatkuvat muutokset 6. Työtilamme saattavat muuttua mobiileimmiksi, vrt. oma huone, jaettu vastaanottohuone, vaihtuva työtila. 3. Mitä haasteita muutokset tuovat toimintaamme? Mitkä ovat 3 suurinta haastetta? 7. Potilastietojärjestelmät muuttuvat. Työn kirjaus ja raportointi on tärkeää. 4. Millaisella toimintamallilla toimet hoituvat ja pystymme voittamaan suurimmat haasteet ja riittävätkö resurssimme hoitamaan tehtävät? 8. Asiakaslähtöinen palvelutuotanto, asiakkaan kuuntelu ja kumppanuus korostuvat. Mitä saimme aikaan? 9. Muutokset tuovat meille myös monia mahdollisuuksia. Hallituksemme jäsenet listasivat suuren joukon jo tapahtumassa olevia sekä tulossa olevia muutoksia, joista seuraavassa on vain yläotsi- Jotta pystymme palvelemaan jäseniämme valitsemissamme asioissa, pitää meidän yhdistyksenä löytää sopivia keinoja puuttua asioihin. Näkemyksemme mukaan meidän pitää: - tukea osaamisen ja asiantuntijuuden kehittymistä - edistää työfysioterapian tunnettuutta ja osaamista sekä työterveyshuollossa että laajemminkin, - nostaa työfysioterapeutin työn tärkeys esiin varsinkin eläkeurien pidentämiseen liittyen - tuoda esiin työfysioterapian vaikuttavuutta ja kehittää mittareita - tukea yrittäjyyttä ja ammatinharjoittamista tiedolla, taidoilla, verkottumisella - nostaa työfysioterapeutin ammatti-identiteetti työterveyshuollon asiantuntijaksi - lisätä talouden ymmärtämistä kokonaisvaltaisesti myös työntekijän asemassa - lisätä koulutusta em. asioihin yhteistyössä oppilaitosten, Työterveyslaitoksen, eläkevakuutuslaitosten ja yhdistyksemme kanssa/välillä - tuottaa täsmämateriaalia em. asioista - edesauttaa alan kehittymistä vaikuttamalla fysioterapeuttikoulutuksen tason korkeana pitämiseen sekä tukemalla tutkimus- ja kehittämistyötä sekä - edistää moniammmatillisen yhteistyön toteutumista. 33 TYÖFYSIOTERAPEUTTI 3/2010 - yksityistäminen saattaa vähentää työfysioterapeutteja työterveydenhuollossa ja moni siirtyy ammatinharjoittajaksi ja sen myötä voi yhteys moniammatilliseen tiimiin olla irrallinen - tulevaisuuden työfysioterapeutti tarvitsee moniosaamista: oman työn markkinointi, kirjanpito, laadun varmistaminen Muutosverstaan viimeinen vaihe on ratkaista, millaisella toimintamallilla toimet hoituvat ja pystymme voittamaan suurimmat haasteet ja riittävätkö resurssimme hoitamaan tehtävät? Seuraavaksi pohdimme, mitä haasteita nuo valitsemamme muutokset ja niihin ideoimamme keinot tuovat toimintaamme? Haasteita on paljon ja ne ovat hyvin eritasoisia: - muutokset ovat suuria, paljon työtä vaativia ja vapaaehtoisvoimin tapahtuva yhdistystyö on rajallista - on löydettävä oikeat tahot, joiden kanssa verkostoituminen voi tuoda tulosta - jo fysioterapeutin koulutuksessa tulee puhua markkinoinnista ja oman osaamisen "myyntitaidosta" - oman työn markkinointia on tehostettava: vuorovaikutuksen kehittäminen työterveyshuollon sisällä 34 - on löydettävä tutkimustuloksia, jotka osoittavat työmme tuloksellisuuden sekä ennaltaehkäisyssä että eläköitymiseen liittyen - työfysioterapeutin osaamisaluetta on kirkastettava ulospäin, yhteistyökumppaneillemme - miten me työfysioterapeutit pyrimme vaikuttamaan näkyvästi tulepoissaolojen vähentämiseen. - tulevaisuuden työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työfysioterapeutti on yksi ”tasapäinen” jäsen, joka pyrkii yhteistyössä vaikuttamaan kokonaisvaltaisesti yksilön hyvinvointiin, työympäristön sekä yhteisön kehittämiseen Tämä onkin verstaan vaikein vaihe, kun pitäisi päästä puheista tekoihin. Meidän on nyt valittava muutoksessa olevaan työhömme liittyvät suurimmat haasteet ja löytää tavat vastata näihin haasteisiin. Hallitus ei ole vielä tehnyt suurimmista haasteista valintoja. Toimintamallia yleisellä tasolla on vähän pohdiskeltu, mutta yhteistä keskustelua emme vielä ole käyneet. Seuraavassa luettelossa on joitakin irrallisia ja raakileina olevia ideoita toimintamallin sisällöksi: – Suomen Fysioterapeutit ry tekisi 3 - 5 vuoden projektin, mihin hakee rahoitusta hankkeelle ”Fysioterapeuttien työn kehittäminen muutoksessa”. Siinä työfysioterapeuteilla olisi oma kehittämisryhmä, missä vetäjä tekee osapäiväisesti kehittämistyötä. – Yhdistyksen tavoiteasetteluun otetaan vuosittain 2 isompaa teemaa, joita työstävät nimetyt henkilöt hallituksesta vahvistettuna aiheeseen liittyen sopivilla hallituksen ulkopuolisilla henkilöillä. – Alueelliset ryhmät on saatava toimimaan imagon hyväksi. – Yhteistyötä tehostetaan muiden työterveyshuollon järjestöjen ja sidosryhmien kanssa. – Verkottumista edistetään, mm. yritykset, oppilaitokset, liitto ja vuoropuhelu saatetaan vähemmän viralliseksi, paneelit + keskustelufoorumit. – Tutkimukseen kannustetaan ja tietoa jaetaan. – Perustetaan työryhmät, joissa 1) tuotetaan markkinointimateriaalia omasta työstä 2) haetaan tutkimustuloksia työfysioterapeutin työn vaikuttavuudesta tai tutkimuksista, joiden tuloksia voidaan soveltaa työhömme 3) selkeytetään ja kirkastetaan työfysioterapeutin osaamista 4) jaetaan ja käytetään aktiivisesti työryhmien tuottamaa tietoa ja tulosta 5) lisätään työfysioterapeutin työn näkyvyyttä esim. mainoskampanjoilla. telyn loppuun saattamiseen. Näin toivomme saavamme rakennettua sellaisen toimintamallin, josta ammattikunnallemme olisi mahdollisimman paljon hyötyä. Mistä saamme resurssit tarvittavien toimien toteuttamiseen, sillä nykyisellä tavallamme toimia tuohon ei ole mahdollisuuksia. Tarvitsemme yhdistykselle paremmat toimintaedellytykset (vaikkapa työmarkkinatuella määräaikainen työntekijä yhdistykselle asioita hoitamaan?), yhteistyökumppaneita, ulkopuolista rahoitusta tai jäsenmaksujen huomattavaa korottamista, lisää aktiivisia toimintaan mukaan hallituksen rinnalle ja resursseja hallituksen työskentelyyn. Tehtävä sinulle: Pohdi muutosta oman työsi kautta ja valitse edellä olevasta mielestäsi tärkeimmät haasteet. Kerro, miten yhdistyksen tulisi asian hyväksi toimia ja miten olisit itse valmis edistämään asiaa. Kerro, jos olemme unohtaneet jotain aivan keskeistä omassa työskentelyssämme. Kaikki ideat ja kommentit ovat tervetulleita. Haaste Työfysioterapeutit ry:n jäsenille muutosverstaaseen Hallituksemme on tähän asti tehnyt muutosverstaalla työtä keskenään ja nyt haluamme innostaa jokaisen jäsenemme mukaan tämän työsken- Lähetä vastauksesi sähköpostilla [email protected] 5.11. mennessä tai mieluiten heti luettuasi artikkelin, jotta tärkeä asia ei unohtuisi. Tämä artikkeli saa jatkoa sitten, kun olemme yhdessä rakentaneet muutosten haasteisiin vastaavan toimintamallimme. 35 TEMPUR TEKEE NISK A- JA SELK ÄKIVUISTA HISTORIA STO OR O R AA TILAA NYT MAKSUTTOMAT NUKKUMISERGONOMIA -OPPAAT AMMATTIKÄYTTÖÖN JA JAETTAVAKSI! Hyvällä nukkumisergonomialla vaikutetaan tutkitusti TULE- ja UNI-ongelmiin PÄÄNSÄRKY / NISKAJÄYKKYYS Huono nukkuma-asento pahentaa usein niskalihasten jännitystiloja, jotka puolestaan aiheuttavat päänsärkyä. FIBROMYALGIA Huono nukkuma-asento kiristää usein selkä- ja hartialihaksia. Tee helppo ja nopea Nukkumisergonomian miise isergo ergo ergo er rg go ono nom an kartoitus liittyen tyynyyn ja patjaan! jaa an! n Nukkumisergonomiaan vaikutetaan ennen kaikkea ea tyy tyyy yy ny- ja patjavalinnoilla. Tukevatko Sinun tyynysi ja patjasi patjas kehosi fysiologisesti oikeaan asentoon? MAKSUTON, 12-sivuinen kartoitusopas sisältää: 1. Nukkumisergonomian kartoituksen 2. Nukkumisergonomian periaatteet 3. Yksilöllisesti sopivan tyynyn ja patjan valintaohjeen NOMIAN KARTOITUS JA -OPAS NUKKUMISERGO NUKKUM N ISE UKRG KUON MISOM IAN KARTO ERG ITUS JA -OP ONOM AS IAN K ARTO ITUS JA -OPA S SELKÄSÄRKY Kipu ja jäykkyys pahenevat usein yön aikana, jos patja pakottaa selkärangan luonnottomaan asentoon. FAKTA Huono nukkumisergonomia aiheuttaa öistä heräilyä ja liikehdintää heikentäen unen laatua, päiväaikaista levotonta Huono FAKTA sekä kehon nukku uudistumista. mielenonom ja miserg vireyttä levotonta liikehd ia aiheuttaa Huonointää öistä heräily heikentäen nukkum vireyttä sekä KARTOITUS ä ja levo unen FAKTA kehon TEE helppo ja nopea NUKKUMISERGONOMIAN isergon laatua, päiväa tontaja mielen ? TUNNISTATKO TUNNISTAT omia liike ikaista uudist TUN KONIS aihe.utta ? TAT TEE helppo vireyttä sek hdintää hei umista a öist ä keh kentäe yöaikaan. nukkumisergonomiaa KO ? ja patja ylläpitävät ja nopea NUKKU Vain tyyny ä on ja RATKAISU RATKAISU MISER mielen n unen laat heräilyä ja TEE hel GONO RATKA MIAN uudistu ua, päiv KARTOITUS ppo ja Vain tyyny ISUnukkumisergonomia mista. unen laatua äaikaist nopea parantaa ja patja ylläpit Hyvä HYÖTYHYÖT NUKKUM a ävät nukku Vain ja vähentää Y HY sekä ennaltaehkäisee kipuja. miserg ISERonom ÖTY GONOiaa yöaika Hyvä nukku tyyny ja Sisällysluett Sisällys Sisällysluettelo eloluette lo Nukkumis NukkNukkumisumisergonom ergon ergonomian ian omian kartoka kartoitus rtoitu itus s s. 2 –3 s. 2 –3 s. 2 –3 KIPEYTYNEET LONKKANIVELET Kova patja voi usein pahentaa lonkkasärkyä ja aiheuttaa nivelkipuja- ja tulehduksia. POLVISÄRKY Painerasitus ja kosketus voivat herkistää särkeviä polvia entisestään. VERENKIERTOHÄIRIÖT Painerasitusta vähentävä patja voi helpottaa jalkojen ja pohkeiden turvotusta. NukkNu Nukkumiskkum umis - isergoerg ergonomian nom onian omian pe peria periaatteet riaatt attee t eet 4 –7s. 4 –7 4 –7 s. s. SinuSin sopivan Sinulle lleull sopiv e soan pivan tyy tyyn ja tyynyn ynny janpatjan patja ja pantja vata valin linta valinta n s. 8 –11 s. 8 –11 s. an. MIAN misergonompatja yllä KARTOI sekä ennalt ia parantpitä Hyv aehkä unen TUS ä nukisee vähen aa vät nuk laatua tää kipuja kumisergon sekä enn kumja iser omiaa altaehk gonomia par . yöaikaa äisee antaa ja parantaa n. unensekä ennaltavähent yöuntasi Hyvä nukkumisergonomia laatua ää kipu Nukkumisergonoehkäisee ja vähentää niska- ja selkäkipuja. ja. miaan vaikutetaan ennen kaikkea tyyny- ja patjavalinnoilla. Hyvä nukkum on selkeä niska-hartiamuotoinen isergon kokoinen ja/tai Vääränehkäise omia tyyny e pahentaja a yöuntas alkuja vähentäja monissaparanta jopa niiden tapauksissa vaivojen seudun i sekä ennalta ä niska- ja miaan vaikute Hyvä selkäkip Samoin unettomuutta. uja. Nukkum nukunta ja pahentaa taan voi myös häiritä ennen syy. Vääränlainen tyyny isergonokaikkea tyynyVäärän kokoine ehkäise kum iserg onomia selkäoireita pahentaa n ja/tai etai ja ja varmasti patja aiheuttaa jajopa liian vanha ja kulunut muotoin vähe parantaapatjavalinnoilla. seudun vaivojen miaan ntääen tyyny vuoteella kolmasosan, on joten vaikelämästään syy. nukkumistasi. pahenta nisk nukkuu selkeä yöu Vääränlainen Ihminen häiritsee utet niska-ha jaaan ja monissa a- ja selk ntasi rtiatyynyVäär än koko voi myös sekä ennen tapauksissa äkipuja. liian vanha häiritä merkitystä. on todella inen unta niiden kaikkea jopa seudun kulunut patja Nukkum alku- ennaltasyy.jaVäär pahenta ja/taja aseneli luonnolliseen a unettom i vaiv aiheutta tyynuutta. fysiologiseen häiritsee vartalosi muo tuettava änla tyynyn on Patjan ja liian ojen a tai y- ja Samoinisergono nukkum toinen inen tyyn jopa pahenta pahe patjaval Ihminen nukkuu tyynyyön aikana. ntaja vanhistasi. a selkäoir rasituksista päivän voi myöelämäst lepäämään todella merkity kehon a ja kulu jaypalautumaan eita päästäen ja mon toonon on ja varmasti innoilla. selke häiritsee stä. s häiri ään kolmaso issa nut ä niska kaaria luonnollisia tapa selkärangan patja tä tukevat patja ja san, tyyny että nukk Patjan sitä, unta ja uksissa joten Tämä tarkoittaa -hartiaaiheutta vuoteell umistasi. tyynyn on on ja pahe jopa a tode tuettava mahdollistava a Levollisen unenntaa toon päästäe lla mer tai rentoutua. Ihmi voi lihaksisto vartalos hyvin,n jolloin ja muotoa unettom niiden alku nen nukk i fysiologjopa kitystä. kehon pahe iseen lepäämä Patja tutkiuutta. ntaa tieteellisessä silläeli Tämä änliikuntaelinsairauksia, luonnoll n ja myös ja palautumuu elämästä ehkäisee vuode selkä tarkoitta hyvä Sam iseen tyyntuki- ja toon a sitä, aan päivän än oireiasenettä yn pääs ta ja varm oin on tuet tyyny kolmsta rasituksi selkäsairauksille. ja muotoa altistavan unen ja täen huonon todettu on hyvin, patja asosyön aikana. muksessa tava tukevat kehon Täm asti vartalosiselkärangan on hyvä an, joten ä tarkojolloin lihaksist keskuslepäotukihyvä liikuntaelinongelmia, ja vaativia on hoitoa ämä voi än vuode ittaa sitä, Mikäli fysiologis luonnollisia kaariavuoteella rentoutu ehkäise jasinulla muo ja palaa. Levollise e myös tukiettä ja nukkumisergonotoa hyvi tukevasta n een mukses hoitoasi unen kanssa utum tain,terapeutin tyyn liikuntae elimahdoll hoitavan tella sa onlääkärin luonnolli aan päiv hyvä y ja patja todettu linsairauksia, istava jolloin huonon vuod sillä än seen unen lihak patja-valinnoista. ja tieteellis e tyynytuke Mikäli rasit sopivista altistava sinulle ja ehkä miasta asen sisto n selkäsaivat selkä essä tutkimuksinulla uksis isee myö voi rent sessa on hoitoa ta yön rauksillerang tella hoitavan . on tode vaativia s tukituki- ja liikuntae aikana. outua. an luon ja liikun Mikälääkärin Levo taittu huonon terapeu Sairaala nollisia li sinuDosentti, llisen Yliopistollinen miastaAIRAKSINEN mia, taeli linongel ylilääkäri, Kuopion tin unen on kanssa ja sinulle OLAVI hyvä keskus- kaaria lla on Fysiatrian unen tella hoitoasinsair sopivista auksia, hoitavan hoitoa altis mahdolli tyynytavan tukevas ta sillä ja patja-va vaat stava lääkärin miasta selkäsaira nukkum isergono tiete ivia tukilinnoista ellisessä . tai terap ja sinu OLAVI AIRAKS uksil ja liikun tutkieutin sopivista taelinong le. INENlleDosentti, kanssa Fysiatrian tyyny-ylilääkäri, elmia, hoitoasi OLAVI ja patja Kuopion on hyvä tukeinen AIRAKSIN -valinnoiYliopistoll vastSairaala keskusa nukk EN Dose sta. umisergo ntti, Fysia notrian ylilääkäri, Kuopion Yliopistolli nen Saira ala NUKKUMISERGONOMIAN KARTOITUSOPPAAN TILAUKSET: TEMPUR SUOMI OY / Juha Borodulin Puhelin (09) 5868 3620 Sähköposti: [email protected] MYYNTI Fysikaaliset hoitolaitokset kautta maan – Respecta – Life – Sokos – Instrumentarium – Isku – Vepsäläinen NUKKUMISERGONOMIAN ERIKOISMYYMÄLÄT: Vantaa: TEMPUR SLEEP CENTER SHOP & OUTLET Kauppakeskus Tikkuri, 2.krs, puh. 09 5868 360 Helsinki: Eerikinkatu 6, puh. 020 7801 417 Tampere: Näsilinnankatu 31, puh. 041 449 6222 Yhteistyössä