Kilpailukyky ja kasvu/Kauppapolitiikka ja kansainvälistyminen 1 (7) 28.5.2014 TTIP – kohti transatlanttista vapaakauppa-aluetta EU:n ja USA:n välisten vapaakauppasopimusneuvotteluiden tarkoituksena on purkaa esteitä niin tavara- ja palvelukaupalta, investoinneilta kuin henkilöiden liikkuvuudelta. Sopimuksen odotetaan avaavan uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja alentavan keskinäisen kaupan kustannuksia. Tavoitteena on vapauttaa kauppaa paitsi poistamalla tulleja, myös karsimalla tarpeetonta sääntelyä, purkamalla investointeihin liittyviä rajoituksia sekä yhdenmukaistamalla käytäntöjä. Suurimmat hyödyt ovat saatavilla sääntelyssä eli lainsäädäntöä, teknisiä määräyksiä ja standardeja harmonisoimalla ja yhteen sovittamalla. Jos sopimukseen päästään, voivat EU ja USA muodostaa maailman suurimman vapaakauppaalueen. Hyödyt ovat massiiviset koko kansantalouden tasolla: kustannuksia säästyy, talouskasvu nopeutuu, tavaroiden ja palveluiden hinnat alenevat ja kansainvälinen kilpailukyky vahvistuu. EU:n ja USA:n suhteet kaipaavat uutta buustia, jota TTIP-neuvottelut voivat tarjota. Vanhojen liittolaisten välinen yhteistyö ei ole ollut kovin merkittävää viime vuosina, eikä esim. kaupanesteiden purkamisessa ole edistytty. TTIP:n strategista merkitystä korostaa myös USA:n kasvava rooli energian tuottajana, millä on huomattava vaikutus teolliseen kilpailukykyyn. Lopullinen hyöty riippuu toki neuvotteluiden lopputuloksesta ja sopimuksen kunnianhimon tasosta. Tavoitteena on saada neuvottelut päätökseen jopa vuoden 2015 loppuun mennessä. Laajat heijastusvaikutukset TTIP-sopimus olisi EU:lle myös geopoliittisesti merkittävä asia, sillä se vahvistaisi transatlanttista suhdetta sekä globaalia vaikutusvaltaa ja painoarvoa. Tätä tarvittaisiin kipeästi, jotta EU saisi vahvistettua asemaansa globaalina talousmahtina. EU on jäämässä syrjään esimerkiksi Aasian ja Tyynenmeren maiden tiivistäessä suhteitaan. Myöskään USA:n kiinnostus EU-yhteistyöhön ei ole ollut merkittävää ennen TTIP-prosessin aloittamista. EU:n ja USA:n yhdessä sopimat ratkaisut luovat pohjaa myös laajemmalle kaupan vapauttamiselle ja globaalille sääntelykehikolle. TTIP:n tuomat pelisäännöt tulisivat käytännössä leviämään myös muiden maiden käyttöön. Esimerkiksi EU:n ja USA:n yhdessä luomista säännöistä tai standardeista voi tulla pohja maailmanlaajuisille standardeille. Voiko WTO:n vapaakauppaprosessi saada lisävauhtia? TTIP-sopimuksen merkitystä korostaa se, että laajempi kaupan vapauttaminen maailman kauppajärjestö WTO:n puitteissa on ollut pitkään jumissa. Ns. Dohan kierroksen tuskallisen hidas eteneminen on johtanut kilpajuoksuun kahdenvälisistä vapaakauppasopimuksista. Tässä kisassa EU:lla ei ole varaa jäädä jälkeen. 2 (8) Toisaalta TTIP-neuvottelut voivat parhaimmillaan laittaa vauhtia myös WTO:n neuvottelupöytään. Euroopan ja USA:n neuvottelut ovat jo herättäneet ennätyksellistä kiinnostusta muissa maissa, jotka haluaisivat päästä mukaan maailman suurimpaan vapaakauppa-alueeseen. Jo TTIP-neuvotteluiden aloittamisella tuntuu olevan positiivisia vaikutuksia EU:n kauppapolitiikalle. Esimerkiksi Brasiliassa vahvistuu paine saada pitkään jumiutuneet vapaakauppaneuvottelut taas käyntiin EU:n kanssa. Suurimmat haasteet TTIP-neuvotteluiden onnistunut läpivieminen ja sopimuksen syntyminen on haastava tehtävä. Suurin riski onkin, ettei sopimusta lopulta saada aikaiseksi. Neuvotteluiden nopea eteneminen onkin ensiarvoisen tärkeää, sillä näin ylläpidetään riittävän korkeaa poliittista tahtotilaa, joka on edellytyksenä vaativien kysymysten ratkomiselle. Kauppapolitiikasta löytyy liikaa esimerkkejä siitä, miten neuvottelut voivat jatkua vuosikausia tuloksettomina. Aikapaineen lisäksi suurimmat riskit liittyvät eri sidosryhmien kokemaan tiedon puutteeseen ja myös väärään tietoon. Esimerkiksi investointisuojan ympärillä pyörii huhumylly ja väärinkäsitysten oikominen vaatii paljon työtä. Avoimen tiedonkulun, sidosryhmien kuulemisen ja perusteltujen huolenaiheiden käsittelyn merkitys korostuu jatkossakin kaikissa neuvotteluvaiheissa. Olemassa olevien standardien, teknisten määräysten ja muun sääntelyn muuttaminen on keskeisin ja samalla haastavin neuvottelualue. Yritysten kannalta yhtä tärkeää on myös tulevien kaupanesteiden estäminen. Vapaakauppasopimuksen tulisi luoda puitteet ja tahtotila sille, että EU ja USA jatkavat keskusteluja sääntelystä myös sopimuksen laatimisen jälkeen. Neuvotteluiden kulku Molempien maiden osapuolten edustajista koostuva korkeantason työryhmä päätyi yli vuoden kestäneen intensiivisen vuoropuhelun tuloksena vuonna 2013 esittämään laaja-alaisten kauppa- ja investointikumppanuusneuvotteluiden aloittamista EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Työryhmä perustettiin EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa, ja se sai tehtäväkseen arvioida millä keinoin työllisyyttä ja kasvua parhaiten tuettaisiin Atlantin molemmin puolin. Aika oli kypsä alueelliselle vapaakauppasopimukselle monestakin syystä. Ensinnäkin, monenkeskiset maailmanlaajuiset kauppaneuvottelut maailman kauppajärjestö WTO:ssa ovat olleet pysähdyksissä jo kauan, eikä ratkaisua ole näköpiirissä. Toiseksi, sekä Eurooppa että Yhdysvallat kamppailevat valtavien taloudellisten haasteiden parissa, joten paine vauhdittaa talouskasvua ja luoda kansalaisille uusia työpaikkoja on kova molemmin puolin Atlanttia. Ensimmäinen, tunnusteleva neuvottelukierros käytiin heinäkuussa 2013. Toinen neuvottelukierros käytiin lokakuun toisella viikolla, jolloin pöydällä olivat muun muassa palvelukauppa, energia ja raaka-aineet, kysymykset sääntelystä, julkiset hankinnat sekä tekniset kaupanesteet. Myös paljon julkisuutta saaneesta investointien suojasta keskusteltiin. Kolmas neuvottelukierros järjestettiin 16.-20. joulukuuta. Edistystä saavutettiin sopimuksen kolmella keskeisellä osa-alueella - markkinoillepääsyssä, sääntelykysymyksissä ja säännöissä. Komission tärkein viesti neuvotteluista oli, että tavoitteena ei ole sääntelyn purkaminen. Sääntelyä pyritään virtaviivaistamaan, mikä tuottaa säästöjä kuluttajille ja tuottajille päällekkäisyyksien vähetessä. Tammikuussa EU päätti ottaa aikalisän ja avata julkisen kuulemisen TTIP-neuvottelujen investointikysymyksistä. Muilta osin TTIP-neuvottelut etenevät normaalisti. Komissio julkisti oman 3 (8) ehdotuksensa investointiosuudeksi maaliskuussa, jota seuraa kolmen kuukauden kestävä ja kaikille avoin julkinen kuuleminen. Kuuleminen on siis parhaillaan käynnissä ja päättyy 6.7. 10.2.2014 EU ja Yhdysvallat vaihtoivat ensimmäiset tullitarjoukset siitä, millä aikataululla ja kuinka laajasti tulleja voitaisiin poistaa vapaakauppasopimuksen seurauksena. Euroopan komissio oli kuitenkin pettynyt Yhdysvaltojen neuvotteluosapuolen tarjoukseen, sillä se oli teollisuustuotteiden osalta kunnianhimon tasoltaan EU:n tarjousta alhaisempi. Yhdysvallat tarjosi kolmesta seitsemään vuoden siirtymäaikoja tullien poistamisessa, kun taas EU olisi valmis poistamaan tullit välittömästi. Viikkoa myöhemmin, 17.–18.2. EU:n kauppakomissaari Karel De Gucht ja Yhdysvaltain kauppaedustaja Michael Froman tapasivat Washingtonissa poliittisen tilannekatsauksen tiimoilta. Tapaamisen tarkoituksena oli antaa poliittista ohjausta käynnistyviin tekstipohjaisiin neuvotteluihin. EU:n kauppaministerit keskustelivat TTIP:sta myös epävirallisessa kokouksessaan 28.2.2014. EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous järjestettiin 26.3.2014, jolloin Barack Obama saapui ensimmäiselle vierailulleen Brysseliin. Neljäs neuvottelukierros käytiin Brysselissä 10.-14.3. Käsiteltäviä teemoja olivat markkinoillepääsy, sääntely ja säännöt, joiden osalta käsiteltiin kaikki aihealueet lukuun ottamatta tullitariffeja. Pk-yrityksiä koskeva luku päätettiin lisätä sopimukseen. Luvun tarkoituksena on selvittää kauppa- ja investointikumppanuuden tarjoamia hyötyjä pienille ja keskisuurille yrityksille. Viides neuvottelukierros käytiin 19.-23.5. Washingtonissa. Kaikilla neuvottelualueilla edistyttiin tasaisesti. Kierroksella neuvoteltiin tulleista, palveluista, investoinneista sekä julkisista hankinnoista. Vuodelle 2014 on siis kaavailtu yhteensä viittä neuvottelukierrosta, maalis-, touko-, heinä-, lokaja joulukuulle. Kunnianhimoinen, mutta mahdollinen aikataulu saada neuvottelut päätökseen on arvioitu olevan Obaman toisen kauden loppuun mennessä, vaikka virallinen aikataulu on jopa tätä kunnianhimoisempi. Kevään kuluessa Euroopassa on seurattu hieman huolestuneina Yhdysvaltain kongressin käsittelyssä olevaa presidentin kauppaneuvotteluvaltuutuksen (Trade Promotion Authority, TPA) lakiesityksen hidasta etenemistä ja miten tämä prosessi mahdollisesti vaikuttaa TTIPneuvotteluihin. TPA siis mahdollistaa fast track- menettelyn, jossa vapaakauppasopimus joko hyväksytään tai hylätään, eikä sen sisältöä voida enää avata kongressissa. Elinkeinoelämän rooli Suomen kantojen valmistelussa Vaikka kauppapolitiikka kuuluukin yksiselitteisesti komission toimivaltaan, on jäsenmailla luonnollisesti suuri rooli kannanmuodostuksessa. Kauppapolitiikkaan liittyvät kysymykset valmistellaan keskitetysti ministerineuvoston kauppapoliittisessa komiteassa (Trade Policy Committee TPC). Suomen kannanmuodostuksen koordinaatiosta vastaa ulkoministeriön taloudellisten ulkosuhteiden osasto, joka toimii puheenjohtajana kauppapoliittisessa jaostossa (ns. EU2valmistelujaosto). Jaosto koostuu kaikkien ministeriöiden edustajista ja se kuulee säännöllisesti myös sidosryhmiä. Elinkeinoelämän näkemyksiä kuullaan pitkin prosessia, ja neuvottelujen edetessä konsultaatioita käydään jatkuvasti. Neuvotteluprosessin edetessä UM konsultoi jatkuvasti elinkeinoelämän intressejä Suomalaisen elinkeinoelämän intressit 4 (8) EK on jo vuosia puhunut mahdollisimman laaja-alaisen ja kunnianhimoisen sopimuksen puolesta. Koska neuvotteluiden onnistunut saattaminen päätökseen on Suomen elinkeinoelämälle prioriteetti, on neuvotteluissa hyvä säilyttää tarpeeksi joustovaraa. Liian tiukat kannat neuvotteluiden alkuvaiheessa vaikeuttavat jo ennestään haasteellisia neuvotteluita, joten on tärkeää että molemmat osapuolet lähtevät neuvotteluihin laajalla agendalla ja ovat valmiita neuvottelemaan myös vaikeista aiheista. Neuvotteluiden edetessä selviää sopimuksen realistinen mittakaava ja kunnianhimon taso. Elinkeinoelämä tehtävä on muistuttaa neuvottelijoita sopimuksen molemminpuolisista taloudellisista hyödyistä, jotka eivät saa jäädä lyhytnäköisen politikoinnin ja oman edun ajamisen jalkoihin. USA on Suomen kuudenneksi tärkein kauppakumppani sekä Venäjän ja Kiinan jälkeen kolmanneksi suurin EU:n ulkopuolisista maista. Suomen kauppa USA:n kanssa on perinteisesti ollut ylijäämäistä. Vuonna 2013 vienti Yhdysvaltoihin oli 3,6 miljardia euroa ja tuonti 1,9 miljardia euroa. Päävientituotteet ovat öljytuotteet, moottorit ja erikoiskoneet, paperi ja pahvi, sähkökoneet ja -laitteet, kojeet ja mittarit sekä kemialliset aineet ja tuotteet. Tuonnista puolet koostuu kemiallisista aineista ja tuotteista, sähkökoneista ja -laitteista sekä moottoreista ja erikoiskoneista. Suomen ja Yhdysvaltojen maatalouskauppa on lievästi alijäämäistä. Vuonna 2012 Suomi vei Yhdysvaltoihin maataloustuotteita yli 38 miljoonan euron edestä ja toi runsaan 40 miljoonan euron arvosta. Yli puolet viennistä on juustoja, toiseksi suurin tuoteryhmä on vodka. Suurin tuontituote on etanoli ja etyylialkoholi. Lisäksi tuotiin hedelmiä ja pähkinöitä (tuoreet ja kuivatut viinirypäleet, rusinat, kuivatut luumut), elintarvike- ja lihavalmisteita sekä kalaa ja äyriäisiä. EK tavoittelee lähtökohtaisesti kunnianhimoista ratkaisua maatalouden markkinoillepääsyssä. Yhdysvaltojen markkinat ovat suomalaisille yrityksille tärkeät mutta myös haastavat kokonsa, kovan kilpailun ja tiukan sääntelyn vuoksi. Suomalaisyritysten ongelmat Yhdysvalloissa ovat liittyneet erityisesti teknisiin kaupan esteisiin, tullausmenettelyihin ja tullitariffeihin ja muihin maksuihin, joiden purkamisella olisi erityisen suuri merkitys suomalaisille pk-yrityksille. Yhdysvaltojen markkinat kiinnostavat mm. suomalaisia konepajoja, metalli- ja kemian sektoria, meriteollisuutta, ICT-sektoria, mobiili-, viihde- ja peliteollisuutta. Suomalaisyritysten osaamiseen ja yhteistyöhön ympäristö-, energia- ja bioteknologian saralla kohdistuu kasvavaa kiinnostusta. Mahdollinen EU:n ja Yhdysvaltojen välinen sopimus on omiaan myös vahvistamaan korkeaan osaamiseen ja innovaatioihin pohjautuvia investointeja molempiin suuntiin. Suomen kannalta on tärkeää saavuttaa kunnianhimoinen neuvottelutulos erityisesti palveluissa, julkisissa hankinnoissa, kaupan teknisissä esteissä ja tullimenettelyissä. Teollisuustuotteiden osalta tulee pyrkiä laaja-alaiseen tullien poistamiseen heti sopimuksen voimaantulon yhteydessä. Suurimmat hyödyt ovat saatavilla sääntelyssä ja kaupan teknisten esteiden vähentämisessä. Vapaakauppasopimuksen tulisi luoda puitteet ja tahtotila sille, että EU ja USA yhteistyössä yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa parantavat sääntelyn vaikutusten arviointia sekä kuulemismenettelyjä säännönmukaisesti. Vaikka tullien merkitys transatlanttisessa kauppavaihdossa onkin vähentynyt, saavutettaisiin tullien poistamisella ja tullimenettelyjen yksinkertaistamisella merkittäviä kustannussäästöjä sekä yrityksille että lopulta kuluttajille. Teollisuustuotteiden tullit tulisikin lähtökohtaisesti poistaa heti sopimuksen voimaantullessa, ilman siirtymäaikaa. 5 (8) Elinkeinoelämän kannalta kiinnostavaa on myös Yhdysvaltojen liuskekaasun ja öljyhiekan esiintymien myötä muuttunut energiapoliittinen muutos. Yhdysvaltojen riippuvuus tuontiöljystä vähenee koko ajan ja sen on arvioitu siirtyvät energian tuojasta viejäksi vuoteen 2030 mennessä. TTIP-sopimus voi osaltaan poistaa esteitä osapuolten väliseltä energiakaupalta. Yhdysvaltojen selkeästi halvempi energia on aiheuttanut selvää kilpailuhaittaa eurooppalaisille yrityksille. Energiapolitiikan vaikutuksia sopimusneuvotteluihin pitääkin seurata tarkasti. Julkisten hankintojen avaaminen kuuluu prioriteetteihin, ja niiden osalta EU:n neuvottelutavoitteet ovat erittäin kunnianhimoiset. Tavoitteena on sellaisen lainsäädännön purkaminen, joka syrjii eurooppalaisia toimijoita (erit. Buy American Act ja Jones Act). Kaupan teknisten esteiden purkaminen on julkisten hankintojen ohella elinkeinoelämän prioriteetti. ETLAn tutkimuksen ja UM:n kaupanestetutkimuksen mukaan erilaiset kohtuuttomina pidetyt määräykset ja sertifioinnit hankaloittavat suomalaisyritysten markkinoillepääsyä eniten, ja Suomi ajaa menettelyiden yhdenmukaistamista ja WTO-sääntöjä kunnianhimoisempaa lopputulosta. Palvelukaupan osalta suomalaisilla yrityksillä on suuria intressejä TTIPissä. Yhdysvallat on Venäjän, Ruotsin ja Saksan jälkeen neljänneksi tärkein palveluviennin markkina Suomelle (1,4 mrd eur), ja tuonnissa kolmanneksi tärkein Ruotsin ja Saksan jälkeen (1,7 mrd eur). Suomi tavoitteleekin palvelukaupassa kunnianhimoista sopimusta, joka avaisi suomalaisille yrityksille uusia markkinoillepääsy-mahdollisuuksia. Suomella on intressejä erityisesti seuraavilla palvelukaupan sektoreilla: informaatio- ja viestintäpalvelut, tuotekehityspalvelut, erilaiset tekniset asiantuntijapalvelut, meriliikennepalvelut, huolto- ja korjauspalvelut, suunnittelupalvelut sekä tukku- ja vähittäiskauppa. Teollis- ja tekijänoikeuksien osalta Yhdysvaltojen kanssa sovitut säännöt toimivat mallina myös muille maille. Ympäristötuotteiden ja -palvelujen kaupan edistäminen on suomalaisen elinkeinoelämän intressi. Cleantech-sektorin osaamisellemme on kysyntää Yhdysvalloissa, joten tavoitteena on ympäristötuotteiden tullien poisto ja tehokas puuttuminen tuoteryhmän tullien ulkopuolisiin kaupan esteisiin. EK:n tavoitteena on mahdollisimman kunnianhimoinen ja kaupankäynnin sujuvuutta edistävä sopimus tullimenettelyjen osalta. Tuontiin, vientiin ja kauttakulkuun liittyvien määräysten ja käytäntöjen osalta tulisi pyrkiä WTO velvoitteet ylittäviin sitoumuksiin. Tavoitteiden tulee pohjautua ja täydentää EU:n ja USA:n voimassaolevaa kahdenvälistä tulliyhteistyösopimusta ja sen sisältämiä määräyksiä tulliviranomaisten yhteistyöstä kaupan sujuvoittamiseksi ja tullilainsäädäntöjen noudattamisen valvomiseksi. Alkuperäsääntöneuvotteluista odotetaan vaikeita, koska EU:n ja USA:n alkuperäsäännöt poikkeavat huomattavasti toisistaan. Luonnollisesti pyrkimys on päästä lopputulokseen, joka vastaisi mahdollisimman pitkälle EU:n standardialkuperäsääntöjä, mutta tavoite ei ole helppo. Terveys- ja kasvinsuojelukysymyksissä elinkeinoelämän erityisintressejä selvitetään, mutta keskustelu on painottunut enemmän kuluttajakysymyksiin. Suomen kanta on ollut, että erityisesti eläinten hyvinvointi, kestävä kehitys, tuotannon vastuullisuus ja läpinäkyvyys ja kuluttajien tarpeet on otettava tieteellisen riskiarvion ohella tarkasteluun. Yhdysvaltojen kasvinsuojelumääräykset kuitenkin esimerkiksi kieltävät eurooppalaiset omenat, ja elintarviketurvallisuutta koskevien sääntöjen mukaan monien eurooppalaisten juustojen tuonti on kielletty. Näin ollen kasvin- 6 (8) suojelumääräyksistä käytävät keskustelut kiinnostanevat myös suomalaista elintarviketeollisuutta. Vaikutusarvioiden mukaan sopimus hyödyttää elinkeinoelämää ja yhteiskuntaa Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA selvitti 15.3.2013 julkaistussa, ulkoasiainministeriön rahoittamassa tutkimuksessa mahdollisen vapaakauppasopimuksen vaikutuksia suomalaiselle elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle. Sopimuksen vaikutuksia selvitettiin kyselyllä, johon vastasi 104 yritystä (71 teollisuudesta ja 33 palvelualoilta). Yrityskyselyn pohjalta yritykset arvioivat tuotannon arvonsa nousevan, kannattavuutensa paranevan sekä henkilöstön määrän nousevan kumppanuussopimuksen seurauksena. Ulkomaankauppa kasvaisi yritysten arvioiden mukaan myös tavaroiden ja palvelujen viennissä ja tuonnissa. Suorien sijoitusten määrä Yhdysvaltoihin kasvaisi samoin kuin osallistuminen julkisiin hankintoihin. Kyselyn mukaan erityisesti pienempien yritysten tuotannon arvo, henkilöstö ja kannattavuus Suomessa nousisivat suhteellisesti enemmän suurempiin verrattuna. Pienet yritykset hyötyisivät suuria yrityksiä enemmän myös kaupan esteiden vähentämisestä ja poistamisesta. Lisäksi sopimus helpottaisi paitsi Yhdysvalloissa jo toimivien yritysten myös maassa liiketoimintaa harkitsevien yritysten liiketoimintaa: noin joka viides 21 vastaajayrityksestä, jotka eivät nyt toimi Yhdysvalloissa, arvioi sopimuksen helpottavan liiketoimintaa. Sopimuksen vaikutukset leviäisivät siten laajemminkin yrityskenttään. Kumppanuussopimus kohentaa ETLAn arvion mukaan myös kansalaisten taloudellista hyvinvointia. Pitkällä tähtäimellä sopimus vaikuttaisi myönteisesti tulotasoon, lisäisi kotitalouksien valintamahdollisuuksia kulutushyödykkeissä ja lyhyellä tähtäimellä toisi mahdollisesti positiivisia työllisyysvaikutuksia. Suurin osa Yhdysvalloissa liiketoimintaa nyt harjoittavista suomalaisyrityksistä arvioi, että sopimus helpottaisi paitsi tuotteiden myyntiä ja markkinointia, myös asiakaskontaktien syntymistä. Lisäksi myönteisiä vaikutuksia odotetaan olevan palvelujen vientiin, henkilöiden liikkuvuuteen, konsernin sisäiseen toimintaan ja alihankintasopimusten solmimiseen. Lontoolaisen talouspolitiikan tutkimuskeskuksen CEPR:n mukaan sopimuksen EU:n taloudelle koituva hyöty voisi olla 119 miljardia euroa vuodessa, eli EU:n keskimääräiselle kotitaloudelle tulisi vuodessa 545 euroa lisää ostovoimaa. Hyödyn kustannukset olisivat hyvin vähäiset, koska hyöty saadaan poistamalla tulleja sekä karsimalla tarpeettomia sääntöjä ja turhaa byrokratiaa, jotka hankaloittavat ostamista ja myymistä Atlantin yli. EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyön tiivistämisen hyödyt ovatkin haasteita suuremmat. Omien tuotteiden vientimarkkinat kasvavat ja tuontimahdollisuudet monipuolistuvat, kiristynyt kilpailu alentaa hintoja sekä lisää paineita innovoida ja kehittää liiketoimintaa. Suorien sijoitusten esteiden purkaminen lisää kilpailua kotimarkkinoilla. Tehokkaimmin toimivat koti- ja ulkomaiset yritykset hyötyvät ja kasvavat. Tämä johtaa keskimääräisen tuottavuuden ja tulotason nousuun. Sen lisäksi, että sopimuksen odotetaan kasvattavan Suomen ja EU:n bruttokansantuotetta, sen odotetaan olevan piristysruiske myös maailmantaloudelle. Parhaimmassa tapauksessa EU:n ja Yhdysvaltojen yhdessä sopimat ratkaisut luovat pohjaa myös laajemmalle kaupan vapauttamiselle ja globaalille sääntelykehikolle. Sopimuksen suurimmat haasteet ja mahdollisuudet piilevät sääntely-ympäristössä. Tuotemääräyksiin tai testaus- ja sertifiointimenettelyihin liittyvät syrjivyydet on poistettava, avoimuutta ja yhdenmukaisuutta edistettävä. Sopimuksen taloudelliset vaikutukset tulevat käytettävissä olevien tietojen mukaan olemaan merkittävät. EU:n komission teettämien arvioiden mukaan EU-alueen bruttokansantuote kasvai- 7 (8) si vuoteen 2027 mennessä vuosittain lähes puoli prosenttia ja EU:n vienti lisääntyisi Yhdysvaltoihin lähes kolmanneksen. Myönteiset vaikutukset näkyisivät myös työmarkkinoilla ja kuluttajien ostovoimassa. Turhasta byrokratiasta aiheutuvat kustannukset voivat lisätä tavaran hintaan ylimääräiset 10–20 prosenttia, jotka lankeavat kuluttajien maksettaviksi. CEPR:llä teetetyssä Reducing barriers to Transatlantic Trade -tutkimuksessa laskettiin, että jopa 80 prosenttia TTIP:stä saatavista taloudellisista hyödyistä tulee byrokratiaan ja sääntelyyn liittyvien kustannusten alenemisesta sekä palvelujen ja julkisten hankintojen kaupan vapauttamisesta. Eurooppalaisten yritysten pääsyssä Yhdysvaltojen julkisiin hankintoihin erityisesti osavaltioiden osalta on paljon kehittämisen varaa. Julkiset hankinnan ovat siten yksi keskeisimmistä neuvottelualueista. Jos Yhdysvaltojen julkisia hankintoja koskevat tarjouskilpailut avataan eurooppalaisille rakennusyrityksille, nämä voivat kilpailla isoista rakennus- ja joukkoliikennehankkeista Yhdysvalloissa. Julkiset hankinnat kiinnostavat monia suomalaisia suurempia yrityksiä. Elinkeinoelämän etu on avoin tiedottaminen Koska kysymyksessä on toteutuessaan maailman laajin vapaakauppa-alue, ei ole yllättävää että erilaiset huhut ja salaliittoteoriat nousevat aika ajoin julkisuuteen. Sopimus kiinnostaa laajasti, ja aiheuttaa myös huolta kuluttajissa niiltä osin kun informaatio on ollut epäselvää. Erityisesti kuluttajien omaan elämään vaikuttavat asiat, kuten maataloustuotteiden kaupan vapauttaminen, herättää kysymyksiä kasvinsuojelumääräyksistä ja eläinten kohtelusta. Euroopan komissio julkaisi sivuillaan kesällä vastauksia yleisesti kysyttyihin kysymyksiin. Tarkoitus on paitsi avoin tiedonjakaminen, myös väärinkäsitysten ja huhujen torjuminen. Myös elinkeinoelämän etujen mukaista on, että perusteettomilta huhuilta katkaistaan siivet nopeasti ja kysymyksiin ja mahdollisiin huoliin pystytään vastaamaan selkeästi ja totuudenmukaisesti. Viestinnässä olisikin hyvä keskittyä siihen, että lähtökohtaisesti transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus hyödyttää jokaista EU:n kansalaista. TTIP-neuvottelut ovat avoimimmat tähän mennessä neuvotelluista vapaakauppasopimuksista ja valmistelutyötä tehtiin pitkään jo ennen varsinaisten neuvottelujen aloittamista. Komissio on neuvotteluiden edetessä jatkuvasti kuullut eri sidosryhmien kantoja neuvotteluihin yleisten kuulemis- ja keskustelutilaisuuksien muodossa. Tammikuussa komissio perusti neuvoa-antavan ryhmän, joka koostuu ammattiliittojen, teollisuuden, sekä kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen asiantuntijoista. Ryhmän tavoitteena on tuoda tasavertaisesti esiin eri osapuolten intressejä ja valvoa heidän oikeuksiaan neuvotteluiden edetessä. Suomessa Ulkoasiainministeriö on järjestänyt yhteensä kolme TTIP-tiedotustilaisuutta sekä kuulemistilaisuuden koskien investointisuojaa. Tiedottamiseen ja eri sidosryhmien kuulemiseen on panostettu TTIP-neuvotteluissa poikkeuksellisen paljon. Komission maaliskuussa avaama julkinen kuuleminen investointisuojasta sekä sijoittajan ja valtion välisestä riitojenratkaisusta on osoitus avoimuudesta ja halukkuudesta laajasti huomioida eri sidosryhmien näkökannat ja huolenaiheet, sekä kehittää olemassa olevaa ISDS-menettelyä. Kuluttajia ja kansalaisjärjestöjä puhuttavat erityisesti ympäristön- ja terveydensuojeluun liittyvät kysymykset. Pelko geenimanipuloitujen tuotteiden ja hormonilihan saapumisesta EU:n alueelle jotenkin "ovenraosta" on saanut palstatilaa jopa valtavirran mediassa. Komission mukaan sopimus ei tule vaikuttamaan millään tavalla EU:n ja Yhdysvaltojen oikeuteen määritellä omat kasvinsuojeluun ja elintarviketurvallisuuteen liittyvät standardinsa. Nämä kysymykset jätetään neuvottelujen ulkopuolelle, eli käytännössä Euroopassa saavutetusta korkeasta suojelun tasosta ei 8 (8) neuvotella. EU:n neuvottelumandaatissa tämä todetaan hyvin selvästi jo mandaatin johdannossa. Koska sopimuksen on tarkoitus kattaa myös maatalousmarkkinat, on hyvä avata tarkemmin mitä tämä tarkoittaa suomalaisille kuluttajille ja suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Tällä hetkellä esimerkiksi maitotuotteiden tullit ovat hyvin korkeat (jopa yli 100 %) joten tullien poistaminen helpottaisi huomattavasti suomalaisten maitotuotteiden vientiä Yhdysvaltoihin. EU:n elintarvikevienti Yhdysvaltoihin koostuu paljolti pitkälle jalostetuista tuotteista kuten juustosta ja suklaasta tai alkoholituotteista, Yhdysvalloista taas tuodaan EU:hun mm. soijaa ja vehnää. Jo nyt EU:hun tuodaan muuntogeenistä soijaa, joka on yksi lähes viidestäkymmenestä EU:n omien viranomaisten hyväksymästä muuntogeenisestä organismista, jotka on hyväksytty käytettäviksi joko elintarvikkeina, rehuina tai viljeltäviksi. Sopimus ei tuo tähän mitään muutoksia, vaan kaikki päätökset tekee jatkossakin EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen. Komission mukaan neuvottelut eivät myöskään tuo hormonilihaa kuluttajien lautasille, koska kuten geenimuunneltujen tuotteidenkin osalta, EU ja Yhdysvallat säilyttävät oikeutensa kaikkeen sellaiseen lainsäädäntöön joka on olemassa ihmisten elämän ja terveyden, eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tai ympäristön ja kuluttajien etujen suojelemiseksi.