POintti Joensuun seudun kansalaisopiston asiakaslehti Suuri tulevaisuusnumero Minnekäs sitä ollaan menossa? s. 3 Opinto-opas 2022–2023 s. 5 Nuoret kertovat omasta harrastuksestaan s. 8 OPINTO-OPAS kääntöpuolella Kevät 2013 2 P O INTTI P O i n t ti PääkIRjoitus Meille ihminen ei ole talousarvionumero J oensuun kaupunki on osoittanut vahvaa taloudellista omistajaohjausta ensi vuoden talousarviota valmistellessaan. Se on kertonut asettavansa Joensuun seudun kansalaisopiston taloudelliseksi tavoitteeksi tulla toimeen omillaan. Se tarkoittaa sitä, että menot tulisi kattaa opiskelijamaksuilla ja valtionosuudella. Vuonna 2011 Joensuun kaupungin rahoitusosuus opiston toiminnasta oli 442 690 €, mikä vastaa 12 prosenttia koko rahoitusosuudesta. Valtakunnallisesti kunnat ja kaupungit osallistuvat kansalaisopistotoiminnan rahoitukseen keskimäärin 27,1 prosentin verran. Joensuun kaupunki ei laittaisi senttiäkään opiston toimintaan. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kustannustehokkuutta. Tuloja pitäisi kasvattaa ja menoja leikata. Kustannustehokkuus opetuspuolella yleisesti ottaen tarkoittaa sitä, että tilat ovat mahdollisimman tehokkaasti käytössä ja opettajan tunneilla on mahdollisimman paljon oppilaita. Keskimääräistä ryhmäkokoa tulisi kasvattaa, jotta tulot oppituntia kohti nousisivat. Kustannustehokkuudeltaan huonoimmassa asemassa ovat reuna-alueiden sekä erityistoiminnan (esim. kehitys- ja liikuntavammaiset) pienet ryhmät. Katoavatko kaupungin rahahuolet kurssimaksuja nostamalla? Tulojen kasvattaminen tapahtuu opiskelijamaksuja korottamalla. Nykyisillä kurssihinnoilla opiskelijamaksut tuottavat noin miljoona euroa, joten 30 prosentin hintojen korotus lisää tuloja 300 000 €. Tulot eivät kuitenkaan kasva hintoja korotettaessa matemaattisen lineaarisesti loputtomiin, vaan jossakin vaiheessa ne kääntyvät laskuun, kun kipuraja ylitetään. Ikävää tietysti on, että tuo kipuraja on sitä matalampi mitä pienemmät ovat tulot. Koulutuksellinen tasa-arvo on vaarassa myös lasten ja nuorten taiteen perusopetuksessa, jossa tunteja on paljon ja näin ollen kurssihinta muodostuu korkeaksi. Tulojen lisäämisen ohella menoja tulisi leikata vähintään 150 000 €, jotta opisto pystyisi toimimaan omillaan. Menojen leikkaaminen puolestaan tapahtuisi monella eri tavalla. Ensin käydään juustohöylä-periaatteella kaikki mahdollinen: tilat, hankinnat ja täydennyskoulutus. Opetukseen liittyvät oheiskustannukset kuten kilometrikorvaukset olisi myös minimoitava. Vasta viimeisenä keinona olisi leikattava opetustuntien määrää, mutta siltä tuskin voitaisiin välttyä. Katoaako yhteiskunnallinen perustehtävä taloutta viilatessa? Millaista palvelua omillaan toimeen tuleva opisto sitten tarjoaisi kansalaisilleen? Taajamissa ja asutuskeskuksissa olisi maksukykyisille opiskelijoille todennäköisesti tarjolla ainakin liikuntaa, tanssia, kielten alkeisryhmiä, aikuisten kuvataidetta sekä kuorotoimintaa. Perinteisten lukuvuoden mittaisten kädentaitojen ryhmien osalta tulevaisuus ei näyttäisi kovin hyvältä. Suuntaus näyttää olevan kohti useampia lyhyempiä tutustumis- tai intensiivikursseja. Opetuksen tarjonta tulisi kaventumaan ja vähenemään nykyisestä. Suurissa ryhmissä opetuksen laatu voisi kärsiä, koska opettajan aika oppilasta kohti tulisi vähenemään. Kansalaisopistotoiminnan ja vapaan sivistystyön perustavat tavoitteet, koulutuksellinen tasa-arvo, moniarvoisuus ja omaehtoinen itsensä kehittäminen, jäävät kaupunkikonsernin kokonaisedun jalkoihin. Koulutuksen kallistuminen ja alueellisen saavutettavuuden heikentyminen voi osaltaan lisätä syrjäytymistä sekä vähentää erityisesti senioreiden aktiivisuutta ja toimintakykyä. Näin liiketaloudellinen omistajaohjaus toimii siis myös yhteiskunnallisesti vaikuttaen. Voi tosin olla, että liiketaloudellinen omistajaohjaus tässä tapauksessa tuleekin näkymään jollakin toisella luukulla kaupunkikonsernin menoja lisäävänä toimintana. Tero Väänänen, rehtori P O INTTI 3 Pyysimme kirjoittajia kertomaan kansalaisopiston tulevaisuuden skenaarioista. Miltä opisto näyttää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua? Mikä on sen asiakaskunta, laajuus, tarjonta? Tavoitteena oli eräänlainen valistunut arvaus tai posketon idealisointi. Minnekäs sitä ollaan menossa? T uon kysymyksen esittää usein taksikuski, kun hän haluaa tietää minne asiakas tulisi viedä. Useimmiten varsinkin kokenut taksinkuljettaja tietää ulkomuististaan asiakkaan kertoman osoitteen ja osaa reitin perille. Kokematon kuski puolestaan voi tarvittaessa syöttää osoitteen navigaattoriin, joka opastaa kuljettajan oikeaan paikkaan. Helppoa ja yksinkertaista. Jos otsikon kysymys esitetään kansalaisopistolle, niin vastaus on kaikkea muuta kuin helppo ja yksinkertainen. Tulevaisuus tuntuu olevan aika lailla tumman usvan peitossa eikä navigaattori paljon auta. (Tero Väänänen, kansalaisopiston rehtori) Opisto toimeen omillaan? Tuon usvan kansalaisopistojen tulevaisuuden ympärille muodostaa erittäin epävarma maailmantalous, joka heijastuu myös kuntatalouteen. Kuntatalouden kurjuus uhkaa hitaasti näivettää kansalaisopistotoiminnan tai ainakin yhä suurempi osa kustannuksista näyttäisi lankeavan opiskelijan itsensä kannettavaksi. Tuo kehitys ei ole toivottavaa, sillä vapaan sivistystyön tavoitteena on olla kaikkien saavutettavissa ja korkeat kurssimaksut eivät sitä mahdollista. Talousongelmien ratkaisemiseksi joudutaan kääntämään kaikki kivet ja kannot, jotta jatkossakin kansalaisilla olisi mahdollisuus omaehtoisiin ja yhteisöllisiin oppimiselämyksiin. (Tero Väänänen, kansalaisopiston rehtori) Kansalaisopisto tulevaisuuden maaseudulla? Maaseudun palvelujen puolustajana tuon esille muutamia näkökohtia ja toiveita kansalaisopiston tulevasta toiminnasta. Opiston on tarkoitettu toimivan koko Joensuun seudun alueella. Maaseutu ei ole kuoleva osa Pohjois-Karjalaa, vaan täynnä elämää ja toimintaa. Maaseudulla asuu ja maaseudun elämänmuotoon muuttavat ihmiset, jotka haluavat asumisväljyyttä, luonnonläheisyyttä ja rauhallista elämisen tahtia. Kansalaisopiston on löydettävä toimivat mallit yhdistää julkisen puolen ja järjestöjen toiminta yhteiseksi helposti kansalaisille avautuvaksi tarjonnaksi. Yhteys maaseudulla säilyviin kuntiin on opiston toiminnan kulmakiviä. Kansalaisopistotoiminnassa voimme kääntää hiilijalanjälkeä siihen suuntaan, että yksi opettaja kulkee oppilaiden luo eivätkä oppilaat opettajan luo. Tämäntyyppinen hajautettu toimintamalli ei toteudu itsestään, vaan asia vaatii ennakkoluulotonta uudenlaista ajattelua ja jossain määrin palaamista opistotoiminnan alkuvaiheisiin. (Pauli Vaittinen, Polvijärven kunnanjohtaja) Toiminnan tae on suuri seutuopisto? Kansalaisopistotoiminnassa on siirrytty tällä vuosituhannella suuriin seutuopistoihin. Suuret kansalaisopistot voivat toteuttaa pieniä opistoja paremmin elinikäisen oppimisen ideaa läpi koko ihmisen elämänkaaren. Elinikäisen kulttuuripääoman ylläpitämisessä ja monipuolistamisessa paikallisille kansalaisopistoille ei kovin helposti löydy voittajaa. Elinikäisen oppimisen didaktiikassa opistot ovat olleet varsin taitavia ja pystyneet houkuttelemaan myös vapaa-aikana opiskelevia nuoria mielekkäillä opetusmetodeilla. Lukiossa opiskeleva tyttäreni sanoikin, että kansalaisopiston opintoja ei jaksaisi enää illalla opiskella, jos ne olisivat koulumaisia. Tutkimusten mukaan kansalaisopiston opinnot vahvistavat sisäistä elämänhallintaa ja lisäävät suvaitsevaisuutta. Näitä ominaisuuksia tarvitaan erityisesti vaikeina aikoina. Tulevat talouden haasteet eivät lupaa kansalaisopistolle hyviä vaihtoehtoja, mutta uskon, että opistot tulevat selviämään näköpiirissä olevasta talouden taantumasta. Vapaan sivistystyön osuus pysynee opistotoiminnassa korkeana ja opistot säilyttävät kansainvälisestikin ainutlaatuisen yli satavuotiaan perinteen sivistyksellisinä kansankorkeakouluina. Sivistyksen osakkeeseen Pointti on Joensuun seudun kansalaisopiston kannattaa kansalaiasiakaslehti. Pointin kärki kohdistuu sen ja kansakunnan kansalaisopiston akupisteisiin. aina sijoittaa. (Juha Kauppila, yliopistoJulkaisija: Joensuun seudun kansalaisopisto, tutkija, Itä-Suomen Papinkatu 3, 80110 Joensuu yliopisto, JoenPäätoimittaja: Markku Könttä suun kampus) Toimitus:Anneli Palviainen, Juha Pasanen, Jyrki Puhakka, Minttu Miinin, Terho Kontkanen ja Lue koko jutut Anne Siippainen-Miljuhin Pointin verkkoPiirrokset: Jokke Saharinen versiossa: Ulkoasu: Mediasepät Oy/Tavukatti, www.joensuun Päivi Kantonen seudunPainopaikka: PunaMusta Oy kansalaisopisto.fi Mikä ihmeen POintti? 4 P O INTTI Paluu tulevaisuuteen 3 Ota yhteyttä Help Deskiin Kansalaisopisto on lakannut olemasta fyysisesti. Ei ole enää olemassa paikkaa kansalaisopisto. Ei ole omia rakennuksia, ei opistotaloa, eikä toimistoa. On verkkopalvelu ja help desk, johon kuka tahansa, yksittäinen kansalainen, ryhmä, yritys tai kunta voi ottaa yhteyttä halutessaan harrastus- ja koulutuspalveluja. Help deskin ja verkon kautta pyyntö välittyy suoraan suunnittelijoille ja kouluttajille riippuen millaista asiantuntijuutta tarvitaan. Help desk saattaa vastata Inarista tai Intian Bangaloresta. Ohjaaja tulee tilaajan luokse Harrastuksen tai koulutuksen suunnittelu ja toteutus ovat tilaajan ja kouluttajan tai suunnittelijan välinen asia. Ne tapahtuvat tilaajan tiloissa, kotona, työpaikalla, kouluttajan kotona, jommankumman erikseen vuokraamissa tiloissa. Kouluttajat ja suun- nittelijat ovat free lancereita, heidän muodostamia osuuskuntia tai yrityksiä, mutta heillä täytyy olla kansalaisopiston edellyttämä koulutus ja kansalaisopiston myöntämä voimassa oleva lisenssi. Kellään ei ole kiinteää työsuhdetta kansalaisopistoon. Vaikka toimitaan kysynnän mukaan, toimintaa säätelee eettinen normisto – aivan kaikkea mitä ihmiset haluavat ei ole tarjolla. Koodilla sopiva hinta vapaa-ajan harrastukselle Kansalaisopisto tulee toimeen omillaan. Se ei saa valtiolta tai kunnalta tukea, palvelujen käyttäjä sen sijaan voi saada. Opiskelija maksaa joko täyden hinnan tai osan hinnasta muualta saamillaan ”etuseteleillä” (opintoseteli, kulttuuriseteli, liikuntaseteli, kunnan tai kaupungin myöntämällä setelillä, KELAn tai työvoimatoimiston setelillä). Koodi verkossa maksettaessa naputellaan sille varattuun kenttään. P O INTTI Karjalan kansalaisopiston opinto-opas 2022–2023 K ansalaisopiston suosittu hiljaisuuden kurssi saa tänä lukuvuonna sisarkurssin ”hiljaa pimeässä”. Absoluuttisen hiljaisuuden lisäksi kurssilaiset viettävät viikoittaisen kaksituntisen nyt myös absoluuttisessa pimeydessä. Kurssi soveltuu etenkin virikeriippuvaisille, mutta ei valopäille. Kasvatusalalla tarjoamme uutuutena lasten kasvatuksen kurssia kaikille huoltajille ja isovanhemmille. Kurssin sisältö koostuu viidestä teemasta: 1) mihin lapsi tarvitsee ruokaa, 2) miten herättää lapsi aamulla (ennen klo 12), 3) mikä on koulun tarkoitus, 4) mistä kannattaa etsiä lapsen sukkia, 5) onko pakko, jos ei tahdo. Uudella ”Eletään ihmisiksi” -kurssilla kokoonnutaan vuoronperään kunkin kurssilaisen kodissa. Tapaamisissa perehdytään kunkin kodin historiaan ja arkeen, keskeisiin elämänkaaren etappeihin ja haetaan kurssilaisten kokemuksista ja ajatuksista tukea kunkin vierailukodin elämänhallintaan. Kurssilaisten kodit muodostavat kurssin jälkeen kotien arkea tukevan perheiden solun, jonka toimintaa maakunnan yrityskeidas ja sosiaalipalvelut tukevat rahallisesti ja tarvittavalla asiantuntija-avulla. Kielten opiskelu mobiilisovelluksella ”Languanne” laajenee tänä lukuvuonna hindin kielellä. Voit ladata sovelluksen opiston foorumista. Sovellusta on kehitetty kaikkien kielten osalta vastaamaan entistä tarkemmin kurssilaisen edistymiseen reagoivaksi ja oppimista tukevaksi. Sovellus osaa automaattisesti tunnistaa ja tallentaa kaikki kyseisen kielen käyttötilanteet, kurssilaisen ja keskustelukumppanien sanomiset sekä muokata opiskelun etenemistä näiden perusteella. Tuttuun tapaan voit käydä keskustelua Languannen kanssa silloin, kun sinulle parhaiten sopii. Hätätilanteessa todellisissa tilanteissa voit myös panna ”Languannen” puhumaan puolestasi kiperissä paikoissa. Tekniikan ja liikenteen kursseissa suosittu ”tee autostasi sähköauto” saa veljeskurssin ”tee autostasi häkäpönttömobiili”. Kurssilla rakennamme autos- tasi puuhakkeella ja risuilla kulkevan menopelin. Viimeisellä kokoontumiskerralla katsastushenkilö käy tarkistamassa autojen päästötasot ja myöntää vapautuksen autoverosta. Online -foorumi päättää kurssitarjonnan Opistomme on myös uudistanut organisaatiotaan. Opiston ylimmän päättävän elimen opistolaisfoorumin alaikäraja on poistettu ja siten kaikki opiston kursseille osallistuneet ovat nyt opistolaisfoorumin jäseniä. Päätöksiä tehtäessä äänesi painoarvo määräytyy edellisen lukuvuoden opiston kursseille osallistumiskertojesi perusteella. Asiat päätetään online-foorumissa aiemman viikon sijaan nyt yhden vuorokauden äänestysajalla. Opiston rehtorilla säilyy edelleen veto-oikeus osaan päätöksistä. Kurssimaksu on 0,005% bruttotuloistasi, maksu paikallisvaluutassa Myös opiston kurssimaksuja tarkistetaan. Tapaamiskertakohtainen maksu on vuoden alusta lähtien 0,005 % bruttotuloistasi. Maksu tapahtuu tuttuun tapaan vilauttamalla biometristä opistopassia tai kännykkääsi opettajan lukulaitteelle. Viime vuonna aloitettua kokeilua maksamisesta paikallisvaluutta Karjalan Kruunulla (ќ) jatketaan. Opistolaisfoorumi on vahvistanut tapaamiskertakohtaiseksi maksuksi 5 ќ:a. Vastaavasti vetämäsi kurssin tapaamiskerta tuo tilillesi 30 ќ:a. Kaikki nämä uutuudet ja muutokset Karjalan kansalaisopistossa jo lukuvuonna 2022–2023. Jukka Orenius Outokummun kaupungin sivistysjohtaja 5 6 P O INTTI us ksen osu u t e p o s ja ru e ta n kursseis ista Taiteensp alaisopisto lijo kan piske 012 tuneista o ilmoittau kuvuonna 2011–2 lu in ta alueit ista tai- Kunta Alueen ista opiskelijo Joensuu aara Kiihtelysv ra Tuupovaa Eno ä Pyhäselk ti Kontiolah Liperi pu Outokum Polvijärvi tossa Koko opis 6,4 % 5,0 % 0,0 % 0,0 % 10,0 % 11,6 % 12,8 % 10,6 % 4,0 % 7,0 % Lapset ja nuoret kansalaisopistossa 2011–2012 Kaik steen peru n e s k opetu ta is jo li e k opis 56,5 % Taiteen perusopetus antaa lapsille ja nuorille kokemuksia taiteellisesta työskentelystä 1,6 % 0,0 % Kansalaisopisto on merkittävä taidekasvattaja Pohjois-Karjalassa (1 092 opiskelijaa lukuvuon0,0 % na 2011–2012). Kansalaisopis6,5 % ton koko toimialueen opiskelijoista lasten ja nuorten taiteen 14,6 % perusopetukseen osallistuu 11,5 % seitsemän prosenttia (7 %). 6,9 % Osuus vaihtelee kunnittain. Taiteen perusopintojen % ,2 2 tavoitteena on luoda perustaa emotionaaliselle kasvulle sekä antaa edellytyksiä elinikäiseen taiteiden harrastamiseen. Ryhmissä lapset oppivat tekemällä sellaisia asioita, joita ei voi oppia lukemalla. Laajan oppimäärän tavoitteena on lisäksi antaa valmiuksia taidealan ammattiopintoihin. Yleiseen oppimäärään verrattuna laajassa oppimäärässä perehdytään sisältöihin syvällisemmin ja tuntimäärät ovat suuremmat. Liperi, Kontiolahti ja Outokumpu satsaavat lasten taideharrastuksiin Liperissä, Kontiolahdessa, Outokummussa ja Pyhäselässä taiteen perusopetuksen osuus on yli kymmenen prosenttia kunkin kunnan tai alueen opiskelijoista. Sisällölliset painotukset vaihtelevat kunnittain. Kontiolahdessa lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus harrastaa kuvataidetta, sanataidetta ja teatteria. Outokummussa korostuu sirkustaide, kun taas Liperi ja Pyhäselkä tarjoavat kuvataidetta ja teatteria. Joensuussa laajin tarjonta ja omat tilat Pekkalan kartanossa Lukumääräisesti eniten lapsia ja nuoria taiteen harrastajia on Joensuussa, 618 henkilöä (56,6 % kaikista taiteen perusopetuksen opiskelijoista). Joensuussa on myös omat tilat kuvataiteen harrastamiseen. Joensuussa nuoret kuvataiteen harrastajat voivat myös jatkaa opintojaan laajan oppimäärän työpajoissa, joissa he syventyvät muun muassa valokuvaukseen, sarjakuvaan, muotoiluun ja arkkitehtuuriin sekä keramiikkaan. Teatterista kokonaisvaltaista iloa Teatteritaiteen opetuksen tehtävä on antaa opiskelijoille mahdollisuus pitkäjänteiseen ja kokonaisvaltaiseen oppimiseen teatterin parissa. Keskeinen opetuksen muoto on erilaisten produktioiden ja esitysten valmistaminen. Esityksen rakentuessa tulevat tutuiksi kaikki teatteritaiteen elementit, joista jokainen on kokonaisuuden kannalta elintärkeä. Teatteriesitys on aina osiensa summa ja kokonaistaideteos. Näyttelijäntyön ja ilmaisun lisäksi ryhmissä opitaan perusteita lavastuksen, puvustuksen, ohjauksen, dramaturgian, musiikin, liikkeen ja valon yhteispelistä. Kansalaisopiston Joensuun lasten, nuorten ja aikuisten teatteriryhmät tunnetaan kunnianhimoisista esityksistään ja eritoten esiintymismatkoistaan ulkomailla. Opiston ryhmät ovat edustaneet Suomea 16 eri maassa kahdenkeskisillä vaihto-ohjelmilla tai festivaaleilla. Kansainvälisyystoiminta on alkanut aikuisista, levinnyt nuorten ryhmiin ja nyt lapsiin. Kansalaisopiston teatteritaiteen perusopetuksen ryhmiä on nähty usein myös kansallisissa lasten ja nuorten teatteritapahtumissa. Opiskelijoiden ikäjakauma lukuvuonna 2011–2012 Ikä/kunta 0–14-v. 15–19-v. 20–24-v. 25–34-v, 35–44-v. 45–54-v. 55–64-v. 65– v. Joensuu 9 % 6 % 7 % 17 % 12 % 14 % 17 % 18 % Kiihtelysvaara 20 % 1 % 2 % 12 % 13 % 18 % 17 % 17 % Tuupovaara 6 % 3 % 2 % 6 % 7 % 22 % 18 % 36 % Eno 9 % 6 % 2 % 8 % 12 % 21 % 22 % 21 % Pyhäselkä 17 % 4 % 2 % 10 % 16 % 19 % 16 % 16 % Kontiolahti 24 % 5 % 2 % 10 % 12 % 16 % 14 % 16 % Liperi 20 % 2 % 1 % 12 % 11 % 16 % 19 % 18 % Outokumpu 12 % 5 % 4 % 11 % 11 % 14 % 24 % 18 % Polvijärvi 10 % 4 % 3 % 12 % 14 % 20 % 22 % 14 % Koko opisto 12 % 5 % 14 % 14 % 12 % 15 % 18 % 18 % Lukuvuosi 2010–2011 13 % 6 % 6 % 14 % 11 % 16 % 17 % 16 % Lapset (alle 14-v.): taiteen perusopetus, kuvataide, sirkustaide, sanataide ja teatteritaide, muskarit, lapsiaikuinen ryhmät. Nuoret (15–19-v.): taiteen perusopetuksen pitkä oppimäärä, japani, liikunta ja tanssi P O INTTI Lasten ja nuorten kuvataiteen perusopetuksen lyhyt historia Idea syntyy Rahoitusta pohditaan • 6.2.1979 kulttuurilautakunta ehdottaa 6–10-vuotiaille tarkoitetun piirustuskoulun perustamista. Hanke saa valtuuston hyväksynnän. Kuvataideopetus käynnistetään Vapaaopiston ja kulttuurilautakunnan yhteistyönä Rauhankadulla Peippolan kiinteistössä. • Tammikuussa1980 kuvataideopetus siirtyy Pekkalan kartanoon. Oppilaita 129. • 1982 opetus laajenee ns. työpajoiksi. • 1983 Pekkalan toinen kerros suljetaan paloturvallisuussyistä. Oppilaita 261. • Alle 16-vuotiaille tulee mahdolliseksi opiskella kansalaisopistossa. • 1.1.1991 Pekkala liitetään Joensuun Vapaaopistoon. Seuraavina vuosina opetus saa tuntiperusteista valtiosuutta. Oma koti – kullan kallis • 1985 Pekkalan päärakennuksen peruskorjaus valmistui. • 1987 Pekkalaan perustetaan videopaja. 90-luvun lama paisutti • 1990–1994 oppilasmäärä kasvaa 368 oppilaasta 511 oppilaaseen. Myös ryhmäkoko kasvaa. Jatkuvaa muutosta • Vuonna 2001 oppilaitos sai oman arviointijärjestelmänsä. Samana vuonna valmistuvat omat nettisivut. 2003 viimeiset sosiaalisin perustein myönnetyt huojennukset oppilaspaikkamaksuista poistuvat. Seudullinen kansalaisopisto syntyy • 2006 käynnistyy seudullinen kansalaisopisto. Pekkala ryhtyy hoitamaan lakkautettujen opistojen ylläpitämiä ”kuvataidekouluja”. Opetussuunnitelmat laaditaan yleiseen ja laajaan oppimäärään. • Syksyllä 2012 kuvataiteen perusopetukseen osallistuvien oppilaiden määrä on 648 oppilasta. Meneillään on 34. lukuvuosi. Tuomo Airasmaa Lasten ja nuorten teatteritaiteen perusopetuksen lyhyt historia Lapset ja nuoret pääsevät kansalaisopistoon Taiteellisesta esiintymisopista teatteritaiteeksi Näin käynnistyi lasten esittävän taiteen opetus kansalaisopistossa, silloisessa Joensuun Vapaaopistossa. Elettiin kahdeksankymmenluvun vuosia -86 tai -87. Kansalaisopistossa oli juuri avautunut mahdollisuus opettaa alle 16-vuotiaita opiskelijoita muissakin aineissa kuin musiikissa. Kansalaisopisto oli silloin puhtaasti ja melko yksinomaan aikuisemmalle väestölle suunnattu palvelulaitos, mutta tuolloin avautuivat ovet lasten ja nuorten opiskelulle Opetushallituksen myöntämän erityisluvan turvin. Kaupunkimme kulttuurin johtokaksikko, apulaiskaupunginjohtaja Pirkko Kylänpää ja kulttuuritoimenjohtaja Elli Ojaluoto pitivät tärkeänä, että kaupunkimme lapsoset saisivat nauttia taiteellisesti painotettua esiintymisoppia – perustettiin toimikunta asiaa pohjustamaan. Ensimmäinen teksti ”Syrjäseudun Suursirkus” tilattiin Esko-Pekka Tiitiseltä. ”Syrjäseudun Suursirkus” oli suuri menestys. Esitykset olivat elokuvateatteri Tapiossa, jossa Arto Tarkkosen johtama bändi tuki esitystä hienosti. Koulutelevisio dokumentoi yli 40 lapsen esityksen, jonka lavastivat Pekkalan taidekoulun opiskelijat. Väkeä lappoi Tapioon tuvan täydeltä yli kymmeneen esitykseen ja posetiivi soi. Teatteritaiteen perusopetukseksi toiminta muuttui lain myötä: 1992 astui voimaan laki taiteen perusopetuksesta, ja se jäntevöitti opetustoimintaa tasolta toiselle eteneväksi taidekasvatukseksi. Nyt opetusta annetaan kolmella tasolla: innokkaimmat ja motivoituneimmat opiskelijat aloittavat opintonsa useimmiten 8-vuotiaina ja jatkavat aina ylioppilastutkintoon tai ammattitutkintoon saakka. Laki määrittää, että opetuksen tulee mahdollistaa tie taiteenalan korkea-asteiseen koulutukseen: joensuulaisnuoria onkin päätynyt teatteritaiteen ammattilaisiksi paljon. Arvokasta oppia kaikille nykykansalaisille ovat sosiaalisuuden oppi, ryhmä- ja päätöksentekotaidot sekä vuorovaikutuksen hienoudet – näitä kaikkea antaa teatteritaiteen perusopetus. Itsetuntemus ja itsearvostus ovat esiintyjillä useimmiten paikoillaan ja kansainvälinen vuorovaikutus kirkastaa lapsen ja nuoren kehittymistä omanlaisekseen osaavaksi ja aktiiviseksi persoonaksi. Opettajia teatteritaiteen perusopetuksen historiaan on osallistunut lukuisia näyttämöilmaisussa, musiikissa ja laulussa, tanssissa, taistelussa, skenografiassa, sirkustaidoissa, hitsauksessa, fondimaalauksessa. Teatteri on monitaiteinen taidemuoto ja siksi niin ylittämätön. Tuire Hindikka 7 8 P O INTTI Nuoret kertovat omasta harrastuksestaan Laaja kuvataidetyöpaja Esihistoriassani aloitin kuvataiteen opintoni Pyhäselän alueella, milloin aikataulujen ja kuljetusten mukaan paikka vaihteli eri kouluilla. 6-vuotiaasta 12-vuotiaaksi olin kuvataiteen yleisessä oppimäärässä ja tänä vuonna tulee jo kuusi vuotta täyteen Pekkalan laajassa kuvataidetyöpajassa. Laajassa työpajassa on mahdollista tehdä oikeasti mielenkiintoisia juttuja ja erikoisia asioita, joita ei muissa työpajoissa välttämättä voisi tehdä. Saa itse aivoitella tekemistään ja mitä olisi kiva omistaa itse tehtynä. Minulla ei ole vielä tulevaisuuden suunnitelmia, mutta toivon tekeväni jotain tällaista myös vanhempana. Kirjoittaja: Eero Okkonen, 17-v. ”Asioita, joita ei voi tehdä kotona” Aloitin Hammaslahdessa Nivan koululla Elinaopen oppilaana. Olin kuudennella luokalla ja seiskalle mennessä siirryin Pekkalan kartanolle. Mie tuun 30 kilsan päästä bussilla kouluun ja koulun jälkeen jään keskustaan oottelemaan ja kävelen sitten kuudeksi Pekkalaan. Olen harrastusmielessä kuvataiteen laajassa työpajassa, koska siellä pääsen tekemään sellaisia asioita, joita kotona ei olisi mahdollista tehdä. Siksi olen juuri tässä työpajassa, vaikka valokuvauksesta olenkin kiinnostunut eniten. Valokuvausta pystyn kuitenkin tekemään kotonakin omatoimisesti, koska minulla on järjestelmäkamera, osaan käyttää Photoshopia ja minulla on hyvät puitteet kotona kuvata luonnossa. Media-ala kiinnostaisi, mutta koska se on niin suosittu ala, pitäisi siellä olla tosi tosi hyvä. Minulle kelpaisi kyllä jossain valokuvausliikkeessäkin työskentely, tai sitten, jos yliopistoon hakisin, niin Savonlinnassa olisi esimerkiksi taidepainotteinen luokanopettajalinja. Kirjoittaja: Riina Pippuri, 17-v. Kuvat: Pia Saari P O INTTI Yhtä sirkusta Sirkus vetää Outokummussa. Täällä sirkusta on voinut harrastaa jo useamman vuoden, leikkiikäisistä aikuisiin. Nuorimmat kokoontuvat harjoittelemaan monipuolisia sirkustaitoja kerran viikossa 3–4-vuotiaille ja heidän vanhemmilleen suunnattuun sirkusryhmään. Neljävuotias Veikko Mietala on tullut ryhmään äitinsä Merja Pääkkösen kanssa. Veikon mielestä kaikkein hauskinta on pallon heittely ja pupuhyppely. Mieleisiä ovat myös hernepussien kanssa tasapainottelu, kuperkeikat ja trapetsitemput. ÄitiMerja kertoo kipinän syttyneen outokumpulaisten sirkusesityksistä, joissa kevätlukukauden päätteeksi taitojaan ovat saaneet esitellä niin isot kuin pienemmätkin yhteistuumin koostetuissa esityksissä. Näiden esitysten, kuten kurssienkin, näyttämönä toimii Kyykerin kylätalo. Merjan mielestä ohjatussa ryhmässä parasta on lapsen kanssa kahdestaan vietetty aika, perheessä kun on kolme muutakin lasta. Äiti naurahtaa arjen olevan yhtä sirkusta ilman varsinaista ryhmääkin. Sanni Veijalainen, 4-v., odottaa äitinsä Kirsi Veijalaisen kanssa vuoroaan trapetsille, jossa ryhmän ohjaaja Janina Takkinen avustaa lasten trapetsille pääsyä. Sannin mielestä kaikkein hauskinta on keinuminen ja temppuilu yläilmoissa trapetsilla. Kirsi näkee niin ikään yhdessä vietetyn ajan tärkeimpänä, temppuilu käy myös liikunnasta. Sannin isoveli käy ilman vanhempiaan 5–6-vuotiaille tarkoitetussa ryhmässä ja on innostanut tänä syksynä pikkusiskonkin kokeilemaan. Kaiken kaikkiaan pienimpien sirkustaiteilijoiden ryhmässä käy tekemisen tuoksina, yhdessä koettu ja muiden kanssa jaettu. Iloinen ilmapiiri ja onnistumisen kokemukset innostavat kurkottamaan yhä korkeammalle. Jatkoryhmäläinen Elmo Kaasinen, 17-v., on harjoitellut sirkustaitoja kolmisen vuotta. Ala on kiehtonut aina muiden harrastusten, teatterin ja sählyn ohella. Elmo käy nuorten jatkoryhmässä, johon tulee osallistujia aina Joensuuta ja Kaavia myöten. Harjoitukset aloitetaan lihaskuntoa kasvattavilla fyysisillä harjoituksilla ja tempuilla: harjoitellaan kärrynpyörää, voltteja, käsillä seisomista, myöhemmin pariakrobatiaa. Toisaalta harjoitellaan myös välineillä temppuilua: diapolon, jongleerauspallojen, -keilojen, renkaiden- ym. kanssa taiturointia. Sinnikkyys on valttia. Elmon mielestä hauskinta on porukassa oleminen ja hyvä ryhmähenki, jossa ketään ei jätetä ulkopuolelle. Elmolla on itsellään pitkä jalkapallotausta, joten hyvä koordinaatiokyky ja oman vartalon hallinta edesauttavat myös hänen lempilajinsa, jongleerauksen, oppimista. Jongleerauksen voi aloittaa millä tahansa samanmuotoisilla ja -painoisilla esineillä. Erikoisvalmisteiset nahkapallot, joissa paino on pallon alaosassa, edesauttavat pallon pysymistä kädessä. Elmo kiertää kesäisin Ryhmä Rämän kanssa esiintymässä. Viime kesänä ryhmä vieraili mm. Kontiolahdella. ”Vaikka harrastuksesta ei välttämättä ammattia tulisikaan, niin sirkus tulee aina olemaan osa minun elämääni”, arvelee Elmo. Kirjoittaja: Anne Siippainen-Miljuhin Tekemisen ilo Areenalla kokoontuu maanantaisin koulun jälkeen peliryhmä, joka koostuu 10–13-vuotiaista pojista. Mukaan mahtuu vielä niin tyttöjä kuin poikiakin. Peliryhmässä kokeillaan erilaisia pelejä. Keväällä 2013 on tiedossa mm. lentopalloa, salamapalloa ja kaupunkisotaa pehmeillä palloilla. Nuoret pelurit ja vetäjä päättävät yhdessä pelattavista peleistä. Pelikerta koostuu alkulämmittelystä, lajinomaisista harjoitteista ja pelaamisesta. Roope Hyttinen on ollut ahkerasti mukana, ja hänen mukaansa parasta on ”täällä oleminen, saa viettää aikaa, olla kavereiden kanssa ja saa urheilusuorituksia”. Porukan vetäjän, Ari Ojalan, mukaan ryhmässä on tekemisen meininkiä. Koulupäivän jälkeenkin pelaajissa riittää virtaa peleihin ja pelaamisen ilo näkyy kasvoilla tunnin loputtua. Tärkeintä Arin mukaan peliryhmässä on se, että jokainen löytää oman juttunsa tai pelinsä, ja jokaisella on hommassa tekemisen ilo. Kirjoittaja: Johanna Karjalainen 9 10 P O INTTI En malta odottaa tulevia kursseja! Minulla kävi tuuri, kun sain mahdutettua itseni tänä syksynä digitaalivalokuvauksen peruskurssille. Ryhmät täyttyivät uskomattoman nopeasti ja arkipäivän tunnit olivat täynnä hyvin nopeasti ilmoittautumisajan alettua. Sain kirjattua itseni viikonloppukurssille, joka osoittautui oikein mukavaksi ja hyödylliseksi kurssiksi. Suurin osa valokuvauskurssin opiskelijoista oli varttuneempia aikuisia, mutta muutama nuori yksilö oli myös löytänyt tiensä kurssille. En kokenut ikäeron aiheuttavan minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia tai syrjintää, vaan kaikki ottivat osaa ja käyttäytyivät toisiaan kohtaan tasavertaisesti. Valokuvauskurssien sisältöjen odotukset eri opiskelijoiden keskuudessa vaihtelevat lähtötasosta ja intresseistä riippuen. Nuorilla ja nuorilla aikuisilla on enemmän kokemusta kameroista ja niiden säädöistä, jolloin perusasioiden ymmärtäminen ja muistaminen tapahtuu nopeammin kuin varttuneemmilla aikuisil- la, joilla ei välttämättä ole minkäänlaista kokemusta kameroiden käytöstä. Harjoitukset ovat oiva tapa oppia, oli kyseessä nuorempi tai vanhempi henkilö. Harjoituksissa tulevat tutuiksi kameran eri säädöt, niiden vaikutukset ja miksi jokin asia onnistuu tai ei onnistu. Itse huomasin muistavani paljon paremmin tunneilla mainittuja asioita, kun jouduin pohtimaan niitä ja erilaisia säätöjä kuvatessani. Kenties moni nuori ei koe ”tällä hetkellä” tarvitsevansa uutta tietoa tai taitoa kansalaisopiston järjestämistä kursseista, kun mielessä ovat uusi, itsenäisempi elämä ja oma valinta vapaa-ajan käyttöön. Osa nuorista voi käyttää vapaa-aikansa kurssien sijasta esim. muihin harrastuksiin kuten jalkapalloon, sählyyn, lenkkeilyyn ja kuntosaleiluun tai vaikka kavereiden kanssa hengailemiseen, pelaamiseen, juhlimiseen ym. Jotkin asiat voidaan opetella myös itsenäisesti kotona. Henkilökohtainen elämäntilanne vaikuttaa paljon: moni nuori tekee töitä opiskeluiden ohessa, jolloin ei välttämättä jää aikaa ja energiaa muuhun. Välimatkat saattavat aiheuttaa myös ongelmia, sillä harvalla on autoa tai rahaa kulkea jatkuvasti harrastuksissa ja kurssipaikoissa. Kaverieni mielestä kurssit ovat yleensä liian kalliita opetuksen ja kurssimateriaalikustannusten vuoksi. Tämän takia he jättävät osallistumatta, ellei vanhemmilta saa rahallista avustusta. On hienoa, että erilaisia kursseja järjestetään ja kurssien monipuolisuus Joensuussa on mielestäni hyvällä mallilla. En malta odottaa tulevia kursseja! Kirjoittaja: Anu Ovaskainen Kuva: Auvo Ryynänen Iloiset Tolosen veljekset Vanhin veljeksistä eli Topi 12-v. on soittanut harmonikkaa pisimpään. Hän aloitti kakkosluokkalaisena soiton kansalaisopistossa Pentti Karjalaisen oppilaana. Topi oppi nopeasti uusia kappaleita ja Harmonikka-aapinen oli käyty läpi jo ensimmäisen syyslukukauden loppuessa. Sittemmin Topi on osallistunut myös muutamiin soittokilpailuihin ja voittanut omassa ikäsarjassaan mm. harmonikansoiton Pohjois-Karjalan mestaruuden 2011. Topille harmonikka valikoitui soittimeksi enon haitarinsoiton myötä ja veljeksistä keskimmäiselle, Leeville innostus taas tarttui Topilta. Leevi pääsi Pentin opetukseen vuotta myöhemmin 6-vuotiaana esikoululaisena ja esiintyi ensimmäisen kerran isommalle yleisölle päiväkodin kevätjuhlassa soittamalla Metsäkukkia ja Karjalan poikia. Veljessarjan kuopus Akseli, 5-v. ei tietenkään ole suostunut jäämään muita huonommaksi ja vaati vanhempiaan ostamaan itselleen haitarin jo 4-vuotiaana. Akseli on harjoitellut leikkimielisesti vuoden verran. Huolimatta vähäisestä kokemuksestaan ja pienimmästä soittorepertuaaristaan hän on veljeksistä innokkain esiintyjä ja on viihdyttänyt kuulijoita vanhainkodeissa ja oman päiväkodin kevätjuhlassa. Lavan luovuttaminen isoveljille on tähän saakka ollut esityksen haasteellisin kohta Akselille. Välillä harjoittelu on vaatinut vanhemmilta melkoista kannustamista, ja etenkin kappaleiden hienosäätö ja viimeinen hiominen ennen esiintymisiä on ollut pojille työläintä. Kokonaan uuden kappaleen saaminen läksyksi on yleensä lisännyt soittoinnostusta ja harjoittelua. Topi ja Leevi soittavat kumpikin mieluiten nopeita sävelmiä kuten polkkaa. Säkkijärven polkka lienee kotona useimmiten kuultua musiikkia. Poikien mielestä parhainta soittoharrastuksessa on uuden oppimisen lisäksi haitarileirit ja soiton myötä tulleet uudet ystävät. Poikien vanhemmat arvostavat lastensa saamaa esiintymiskokemusta ja oppimaa pitkäjänteisyyttä sekä keskittymiskykyä, jota oppiminen vaatii. Topi ja Leevi ovat päässeet esiintymään mm. Veikko Ahvenaisen kiertueilla, ja Ahvenainen on säveltänyt pojille oman jenkankin nimeltään Iloiset veljekset. Kirjoittaja: veljesten äiti P O INTTI 11 Päätimme kavereiden kanssa kokeilla kansalaisopiston hiphop-tunteja… Olin neljännellä luokalla, kun idea tanssin aloittamisesta lähti lehdessä olleesta ilmoituksesta, jossa kerrottiin paikallisesta tanssikerhosta. Kerhossa tanssittiin pääasiassa paritansseja, mutta myös satunnaisesti showtanssia ja hiphopia. Jo tuolloin hiphop veti eniten puoleensa, ja syksyllä 2007 löysin itseni silloisen Pohjois-Karjalan Tanssiopiston hiphop-tunneilta. Siellä kokeilin myös dancehall reggaeta, nykytanssia ja jazztanssia. Syksyllä 2011 päätimme kavereiden kanssa kokeilla kansalaisopiston hiphop-tunteja, ja sillä tiellä olemme edelleen. Kansalaisopistolla on myös innokkaista street-tanssilajien harrastajista koostuva ryhmä JNS Street Fusion, joka käy esiintymässä erilaisissa kaupunkitapahtumissa. Esiinnyimme viime kesänä mm. JNS On The Street -katutanssitapahtumassa, Karjalan Messuilla sekä Joen Yössä. Kansalaisopisto tarjoaa muitakin tanssilajeja, joita en ole vielä toistaiseksi kokeillut. Mielestäni kansalaisopistolla on edullista ja laadukasta tanssinopetusta ja tanssikaudet ovat sopivan pituisia, joten ken tietää mille tunnille tanssijalkani minut vievät tulevaisuudessa. Tanssin avulla ilmaisen itseäni ja pystyn purkamaan ajatuksiani, niin iloja kuin surujakin. Lisäksi on hienoa nähdä vuosien varrella oma kehityksensä ja kasvunsa tanssijana. Olen myös saanut upeita ystäviä sekä mieleenpainuvia hetkiä ja muistoja. Teksti: Laura Roivainen, 17-v. Kuva: Anni Riikonen Kansalaisopist on hiphop-ryh mä JNS Street Opistossa soi pannut Kansalaisopiston ryhminä Lehmon koululla toimii kuusi steelpannuorkesteria eri-ikäisille soittajille. Viidessä ryhmässä soittajat ovat kaikki kouluikäisiä, nuorimmat kolmasluokkalaisia ja vanhimmat jo lukioikäisiä. Yksi ryhmä on tarkoitettu aikuisille. Steelpannuja on kaiken kaikkiaan 15 soittajalle kerrallaan. Viikoittain opiston pannuorkestereissa soittaa yhteensä noin 60 soittajaa Kontiolahdelta ja Joensuusta. Opiston steelpannuorkesterit ovat aktiivisesti esiintyneet lähialueella ja kauempanakin. Nuorten ryhmät ovat hakeutuneet myös erilaisiin nuorten musiikkitapahtumiin Suomessa ja ulkomailla. Keväällä 2012 kaksi orkesteriamme, Dragon Steel Band ja Girl Power, osallistuivat Turussa järjestettyyn valtakunnalliseen Nuori kulttuuri -tapahtumaan. Paikalla oli 150 erilaista musiikkiryhmää, joissa esiintyi noin 1 500 nuorta ympäri Suomea, Hangosta Kilpisjärvelle. Neljä näistä ryhmistä palkittiin 1 000 euron stipendillä ja opistomme ryhmät olivat näitä palkittuja. Kirjoittaja: Kalle Rintala Steel Monkeys Steel Monkeys -steelpannuorkesterissa on yhdeksän Lehmon koulun kuudesluokkalaista tyttöä. Käymme harjoituksissa kerran viikossa. Harjoitukset kestävät 45 minuuttia, ja niissä harjoitellaan erilaisia kappaleita ja pidetään hauskaa. Ryhmän opettajana toimii Kalle Rintala. Ryhmämme on toiminut kolme vuotta. Koulussamme toimivat opiston musiikkiryhmät pyrkivät tekemään joka toinen vuosi esiintymismatkan ulkomaille. Steelpannuorkestereitamme on vieraillut jo Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa, Latviassa ja Liettuassa. Keväällä 2013 on tavoitteena tehdä esiintymismatka Viroon tallinnalaisen musiikkikoulun kutsumana. Harrastamme steelpannujen soittoa, koska steelpannuista syntyy kaunis ääni. Soittaminen on mukavaa, opettajamme on hauska ja osaa opettaa hyvin. Suurin osa ryhmämme jäsenistä ei ollut soittanut steelpannuja aiemmin ja uusia harrastajia on liittynyt myöhemmin kokoonpanoon. Ensimmäinen esiintymisemme oli vuonna 2009 joulun alla ja silloin meitä jännitti todella paljon. Olemme esiintyneet myös koulun juhlissa ja hoitokodissa. Vuonna 2010 esiinnyimme Kaunasissa, Liettuassa. Kaikki ryhmämme jäsenet ovat tyttöjä, kuten pääasiassa muidenkin ryhmien soittajat. On toki joitakin poikia, jotka ovat innostuneet pannujen soittamisesta. Kirjoittaja: Steel Monkeys Fusion esiinty mässä torilaval la. 12 P O INTTI Kulhon koululla Kontiolahdessa kokoontuu posliininmaalausryhmä, josta puolet on 18-vuotiaita nuoria naisia. Senja Konstig vastaa ihmettelyyni, miksi juuri kyseinen harrastus: ”Minä ja Sara aloimme maalata ensin, kun etsimme uutta harrastusta. Myöhemmin myös Iiris innostui ideasta, ja niin kävi sitten myöhemmin vielä Sannillekin.” Joutuuko tällaista harrastusta selittelemään omille kavereilleen? Mielletäänhän posliininmaalaus usein ikäihmisten touhuksi. Senja toteaa, että jotkut kavereista saattavat vähän ihmetellä harrastusta ja kysyä ”maalaatteko työ siellä vaan kuppeja?”. Tai ylipäätään ihmettelevät, mitä kaikkea siellä maalataan ja miten. Mutta ei se ole mitään erityistä kummastusta vielä kenessäkään herättänyt. Juha Pasanen Kuusikymmentä nuorta opiskelee japania viidellä eri kurssilla. Tämä on vajaa viisi prosenttia kaikista kielen opiskelijoistamme. Japanin opiskelijat ovat nuorimpia kielenopiskelijoitamme: keski-ikä on 24 vuotta ja nuorimmat ovat 12-vuotiaita. Japanissa kiehtoo sen erilaisuus muihin kieliin nähden, sen eksoottisuus ja kauneus. Monet opiskelijoista ovat kielistä muutenkin kiinnostuneita, mutta japani tarjoaa heille riittävää haastetta. Kielen opiskeluun heitä ovat innostaneet mm. anime, manga, elokuvat, musiikki ja japaninkieliset blogit tai kamppailulajit. Kielen opintojen jatkamista motivoi haave matkustaa Japaniin lomalle tai vaihtoopiskelijaksi. Juha Pasanen Ei vain mummoille Posliininmaalaus on ainutlaatuinen harrastus, jossa jokainen voi vapaasti toteuttaa ideoitaan maalaamalla erilaisia astioita ja koriste-esineitä. Posliininmaalaus mielletään helposti vanhemman ikäryhmän harrastukseksi, mutta se on vääristynyt kuva. Harrastus sopii myös nuoremmille, vaikka uusi sukupolvi ei ole vielä löytänyt mahtavan taiteenlajin pariin. Maalaaminen posliinille ei ole sen haastavampaa kuin millekään muulle materiaalille maalaaminen. Perustekniikat hallitsemalla pääsee pitkälle, ja tekniikoita voi käyttää ristiin. Kuka tahansa voi oppia maalaamaan posliinia, siinä ei ole mitään erityistä ”kikkaa”. Maalatessa aika kuluu nopeasti: on pystyttävä omistautumaan työlleen ja keskityttävä siihen täysin. Vaikka ryhmämme muut maalaajat ovat meitä vanhempia, ei välillämme ole sukupolvien välistä kuilua, vaan olemme kaikki yhtenäistä porukkaa ja ajatukset vaihtuvat välillämme vilkkaasti. Jokainen maalaaja riemastuttaa maalatessaan omalla persoonallaan. Hauskuuden lomassa ilmaan parahtaa aina välillä turhautuneita puuskahduksia. Toisinaan luokassa vallitsee keskittynyt hiljaisuus, ja toisinaan taas sananvaihto on hyvin vilkasta. Välillä itse kukin tuskailee inspiraation puutteessa, kunnes ideat alkavat jälleen kukoistaa. Olemme kaikki eritasoisia maalaajia: maalausvuosia on takana kullakin yhdestä seitsemään. Kehittyminen hyväksi maalaajaksi vie aikaa, mutta kehityksen huomaa erityisesti katsoessaan vanhoja töitään. Meitä kaikkia yhdistää motivaatio kehittyä ja tulla kokeneemmiksi posliinimaalaajiksi. Kirjoittajat: Iiris Turunen (18-v.), Sara Jyrkinen (18-v.), Sanni Mujunen (18-v.) ja Senja Konstig (18-v.) Kuvat: Jyrki Puhakka Tylsän kesäpäivän seuraukset Aloitin japanin opiskelun kesällä 2008 itsenäisesti silkasta tekemisen puutteesta. Pidin kielistä, joten ajattelin, että jonkin vieraan kielen opiskelu voisi olla mukavaa. Halusin opiskella jotain sellaista kieltä, joka eroaisi koulussa opetettavista germaanisista kielistä ja olisi eksoottista, joten päädyin japaniin. Lainasin kirjastosta japanin oppikirjoja ja opiskelin hiragana- ja katakana-tavumerkistöt. Kirjoittelin paperille yksinkertaisia lauseita ja tulin iloiseksi huomatessani, että ”minähän osaan!”. Kun opin enemmän sanoja, kirjoittelin mm. lyhyitä dialogeja ja tarinoita. Mitä enemmän opin, sitä suurempi halu minulla oli oppia lisää. Japanin kielen ja kulttuurin tuntemus on antanut minulle mahdollisuuden nähdä kyseisen maan uudesta näkökulmasta: Japani ei ole enää pelkästään mangan ja animen koti, vaan myös maa, jolla on omalaatuinen kulttuuri ja historia. Kulttuurin ja historian tuntemus auttaisivat minua saamaan enemmän irti matkastani, jos joskus pääsisin matkustamaan Japaniin. Viime syksynä aloitin neljännen vuoteni kansalaisopistossa ja Japanin kielen ja kulttuurin sivuaineopinnot yliopistossa. Tuntuu ihanalta oppia lisää kielestä ja kulttuurista. Haaveenani olisi päästä käymään Japanissa tutustumassa erilaiseen kulttuuriin, elämään shintolaisuuden ja buddhalaisuuden keskellä sekä nähdä kirsikankukkien loisto. Ja olisihan se mahtavaa, jos pystyisin käyttämään japanin tuntemustani tulevassa ammatissani. Pääsen tai en, Japani tulee aina olemaan lähellä sydäntäni. Kiitos eräälle tylsälle kesäpäivälle, löysin ihanan harrastuksen! Kirjoittaja: Päivi Sairanen 19-v.