Liikaslinkki 2/2011 - Liikasten sukuseura ry
L I I K A S T E N S U K U S E U R A RY: N JÄ S E N L E H T I 2 / 2 0 1 1 POIMINTOJA SISÄLLÖSTÄ Voitimme vihdoinkin s. 2t-JJLBTJBTJFMMÊUÊÊMMÊs. 5t4BOLBSJTÊJO MBQTFUNFs. 9t4VLVLPLPVT3PWBOJFNFMMÊs. 13t,BOBEBMBJTFU TVLVMPJNBTTBs. 14t1VEBTKÊSWFO-JJLBTFOOJFNFMMÊFMPLVVTTB s. 16t1FUPTUBFQÊJMMÊÊOs. 18t.FSLLJQÊJWJÊs. 19 2 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 VOITIMME VIHDOINKIN. ONNITTELUT MEILLE. Hyvät jäsenet Niin se vaan tämäkin vuosi loppuu aikanaan. Toivottavasti se on sujunut mahdollisimman monelta onnellisten tähtien alla. Edessä ovat loppuvuoden työt. Se merkitsee mm sitä, että pitää pusertaa uusi Liikaslinkki ulos. Oma aikansa siinä menee, mutta nyt tuntuu mukavalta, että olemme saaneet ulkopuolista tunnustusta lehdellemme. Sain nimittäin vastaanottaa 8.10. kannustuspalkinnon Kuulutko sukuunitapahtumassa Vantaalla Sukuviestilehden järjestämässä sukulehtikilpailussa 2011. Olemme aikaisemminkin osallistuneet kisaan, mutta nyt saatiin ensimmäisen kerran jotakin. Kannustuspalkinto on tietysti ihan kiva, mutta mitalisija se vasta poikaa olisi ollut. Jäi siis parannettavaa. Kiitos kaikille, jotka olette osallistuneet lehden tekoon. Palkinto kuuluu teille kaikille. Muutenkin koko vuoden toiminta näyttää nyt positiiviselta. Sukututkimus on edennyt harppauksin ja jäsenmäärä on kasvanut. Iloisena asiana voidaan mainita myös se, että saimme sukukokoukseemme vieraita Kanadasta asti. Gerry tyttärensä Melissan kanssa vierailivat Suomessa ensimmäistä kertaa. Näin saatiin samalla vuosikymmeniä kestänyt katkos yhteydenpidossa korjatuksi. Maailmassa on nyt sitten yli 7 miljardia ihmistä. 7 000 000 000:s ihminen syntyi 31.10., mutta kovasti on epäselvää, kuka hän on. Jos Kaisamme olisi odottanut vielä pari päi- vää, tuo olisi voinut olla Liikanen, mutta näin ei käynyt. Ilmeisesti tittelin sai tyttö Danica May Camacho Filippiineiltä. Hän syntyi vähän ennen puolta yötä. Putin pitää tittelin saajana kuitenkin venäläistä poikaa Pjotr Nikolajevia, joka syntyi pari minuuttia puolen yön jälkeen. Muitakin syntymäpaikkavaihtoehtoja on esitetty: Intia, Sri Lanka ja Britannia. Liikasten osalta ihmisten lukumäärä ei ole kasvanut ihan kovalla vauhdilla. Toisaalla tässä lehdessä on tilastotietoa asiasta. Huolestuttavaa on todeta, että meidän määrä, joilla on sukunimi Liikanen, on vähentynyt vuoden aikana. Olemme huhkineet jäsenrekisterin kimpussa saadaksemme aukkoja paikatuksi. Meillä oli puutteita sukuhaaroissa, mutta nyt homma on vain paria varmistusta vaille. Seuraavaksi olemme täydentäneet ammatteja ja arvoja. Vastuuhenkilöt ovat kyselleet niitä juuri tätä varten. Nyt toivomme, että ilmoittaisitte sen ammatin, jota teette nyt ja jos olette jääneet eläkkeelle, ilmoitatte sen ammatin, mitä viimeksi teitte. Jos ammatteja on ollut uran varrella monia, ne voi ilmoittaa, mutta kirjaamme ne sukutauluihin muihin tietoihin. Arvot lyhennämme virallisia lyhenteitä käyttäen tilan säästämiseksi. Kaikki ammatit ovat arvokkaita, joten ei pidä ryhtyä kainostelemaan. Kun tiedot on saatu, voimme saada kuvan mm jäsenkuntamme koostumuksesta. On helppo kääntyä oikean henkilönpuoleen, kun apua tarvitsemme. Suomessa paljastui tätä kirjoittaessa tietovuoto. Henkilöiden henkilötunnuksia, nimiä, sähköpostiosoitteita, puhelinnumeroita ja osoitteita joutui vääriin käsiin. Valitettavasti tällaista voi sattua, vaikka sitä koko ajan yritetään estää. Meillä tiedot ovat hallituksen ja vastuuhenkilöiden takana ja sukutaulut salasanalla suojattuna jäsensivuilla. Pyrimme siihen, etteivät ne joudu vääriin käsiin. Samaa toivomme kaikilta teiltä jäseniltä, koska teillä on pääsy sukutauluihin. Huolehtikaa siitä, että tietokoneessanne on asianmukaiset tietoturvaohjelmat ongelmien torjumiseksi. Itse en luota ilmaisiin tietoturvaohjelmiin, joita en tunne. Niiden joukossa saattaa olla juuri se ikävä ohjelma, joka aiheuttaa murheita. Älä anna käyttäjätunnuksia eikä salasanoja, jos niitä sinulta sähköpostilla tai puhelimella kysytään. Se on huijausta. Tietokoneen käyttö tulee erilaisissa toiminnoissa lisääntymään, joten kaikkien kannattaa opetella sen käyttö kunnolla. Perinteiseen tapaan haluan lopuksi kiittää kaikkia jäseniä ja erityisesti luottamustehtävissä toimineita kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille ja läheisillenne Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. LIIKASLINKKI Liikasten sukuseura ry:n jäsenlehti Päätoimittaja Harri Liikanen Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, jos hyvin menee. Painos 270 kpl. Painopaikka Multiprint Oy, Vantaa. Kansikuvassa saamamme kunniakirja. Harri Liikanen LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 SYNTYNYT Tuomas Kaski ja Maija Kaski (o.s. Pekkanen) ovat saaneet toisen lapsensa, tyttären 12.9.2011 Helsingissä. Esikoispojan syntymästä kerroimme Liikaslinkissä 1/2010. Ristiinan sukuhaara. Toni Liikaselle ja Kaisa Pastilalle on syntynyt Naistenklinikalla Helsingissä esikoispoika Anton. Syntymäpäivä oli 29.10.2011 eli hän oli melkein 7. miljardis lapsi maailmassa. Tonin vanhemmat ovat Harri ja Tuula Liikanen Kangasniemen sukuhaarasta. Kesäkuun 10. päivänä 2011 vihittiin Mikkelin maistraatissa mylläri Jukka Liikanen ja kouluavustaja Tuula Saksa Kangasniemeltä. Jukka kuuluu Kangasniemen sukuhaaraan. Vanhemmat ovat Eino ja Aino Liikanen. Kesäkuun 11. päivänä 2011 vihittiin Asikkalan Lomameijerillä avioliittoon ympäristöinsinööri Kimmo Helenius ja sosionomi Ulla o.s. Kuusinen. Vihkimisen toimitti henkikirjoittaja Tuija Kanerva. Kaasoina oli Suvi Mustajoki ja Hanna Lange ja bestmanina Mikko Lilja. Kimmo kuuluu Kangasniemen sukuhaaraan, sillä vanhemmat ovat Saara o.s. Liikanen ja Hannu Helenius. 3 uskonnon ja psykologian aineenopettajaksi että evankelisluterilaisen kirkon virkaan. Pauliina aloitti heti valmistumisen jälkeen työt Reisjärven seurakunnassa kasvatustyön teologina. Elokuusta lähtien hän on toiminut myös uskonnon ja psykologian opettajana Reisjärven lukiolla. Äiti Seija on Hilja Puurulan (o.s. Liikanen), joten Kangasniemen sukuhaarasta on kysymys. Sukuseura toivottaa hääpareille jatkuvaa onnea ja menestystä. Samalla toivotamme puolisot tervetulleeksi Liikasten sukuun. Pauliina Pylvänäinen Anton Liikanen, 7 pv Lääkäreitä Onnea isille, onnea äideille, onnea pienille perheenlisille isovanhempia unohtamatta. Outi Rossi valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 21.6. 2011 Oulun Yliopistosta. KASTETTU Numerossa 2/2010 kerroimme, että 1.11.2010 syntyi Sami ja Heidi Liikaselle poikavauva, mutta nimi ei ehtinyt vielä lehteen. Nyt lapsi on kastettu ja hän sai nimekseen Lenni Ukko Eemeli Liikanen. Sami on Jorma ja Hilppa Liikasen poika, joten Kangasniemen sukuhaarasta on kysymys. Merja Rossi on suorittanut työterveyshuollon erikoislääkäritutkinnon Helsingin Yliopistossa 21.6. 2011. Kimmo ja Ulla Helenius Outi on Merjan tytär ja Merja Sirkka ja Paavo Rossin tytär. Paavon äiti on Elina Rossi o.s. Liikanen Kangasniemen sukuhaarasta. Onnea ja menestystä valmistuneille! VIHITTY Heinäkuun 9. päivänä 2010 vihittiin Mikkelin maistraatissa Sami Liikanen ja Auli Vitikainen. Sami kuuluu Kangasniemen sukuhaaraan, kun hän on Raimo ja Sirkka Liikasen poika Mikkelin Harjumaasta. 14.5.2011 vihittiin avioliittoon Kerimäen kirkossa Maria Henriikka Puurula ja Niko Petteri Karjalainen. Marian vanhemmat ovat Aaro ja Kirsti Puurula. Aaro on Aimo ja Hilja (o.s. Liikanen) Puurulan poika. Kangasniemen sukuhaara. VALMISTUNEITA PUROISTA VIRRAKSI Maistereita Jaana Liikanen on valmistunut 21.6.2011 psykologian maisteriksi Tampereen yliopistosta. Jaanan vanhemmat ovat Mirja ja Jorma Liikanen Korpilahden sukuhaarasta. Pauliina Pylvänäinen, o.s. Hylkilä on valmistunut toukokuussa 2011 teologian maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta Joensuun kampukselta. Valmistuessaan hän sai pätevyyden sekä Virta ei yleensä synny suurista lähteistä, vaan siihen yhtyneistä monista puroista. -Ovidius Sovellutus: Liikaslinkki syntyy sieltä täältä tulleista monista uutisista ja kirjoituksista. 4 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 KEVÄÄN 2011 YLIOPPILAITA Liikanen Leona Vilma Jasmine Tampere Kalevan lukio Liikanen Otso Olavi Helsinki Helsingin medialukio Liikanen Pinja Elise Helsinki Ressun lukio Liikanen Aatu Iisakki Nivala Nivalan lukio Liikanen Emmi Sofia Turku Turun Suomalaisen Yhteiskoulun lukio Puurula Ville Matias Kokkola Kokkolan yhteislyseon lukio Ville Puurula perhekuvassa. Takana veli Juuso Aleksi, isä Aki, tyttöjen äiti Camilla ja sisarpuolet vanhimmasta lukien Noora Emilia, Roosa Inkeri, Sanni Sofia ja Silja Lyydia. Kuva Mauri Puurula KIITOKSIA Lehdessä: Kortilla: Olemme saaneet kiitoksia muistamisista. Sähköpostilla: kaunein kiitos muistamisesta syntymäpäivänäni. hyvää syksyä toivoo sauli liikanen OUTI LÄÄKÄRIKSI REISJÄRVELLE Outi Rossi aloitti 6.6.2011 vuoden kestävän terveyskeskuslääkärityön Reisjärvellä yhdessä avomiehensä Ilkka Lindgrenin kanssa. Outi on kotoisin Reisjärveltä ja kuuluu Kangasniemen Liikasten sukuhaaraan, sillä äiti on Merja Rossi ja äidinisä Paavo Rossi. Nuoret lääkärit aikovat saada syksyllä opintonsa päätökseen, jolloin heistä tulee lääketieteen lisensiaatteja. Sukuseura toivottaa onnea ja menestystä työssä ihmisten parhaaksi. Lähde Reisjärvi-lehti 15.6.2011 Ps. Outi valmistui jo kesäkuussa, kuten ehkä jo huomasit. (Toim. huom.) Outi Rossi ja Ilkka Lindgren virka-asussa LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 UUSIIN TEHTÄVIIN Everstiluutnantti Tero Ukonaho on nimitetty puolustusvoimissa Talousvarikon päälliköksi 1.1.2012 5 Toni työskenteli aiemmin samoissa tehtävissä mainostoimisto Wunderman Helsingissä. Kangasniemen sukuhaara, kun isä on Harri Liikanen. Onnea ja menestystä uusissa tehtävissä. Tero on saatu Kangasniemen sukuhaaraan avioliiton myötä. Valt. kand. Toni Liikanen on nimitetty 5.9.2011 mainostoimisto Radikal Advertising Helsingin art directoriksi. ERKKI JATKAA SPR:N JOHDOSSA Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen valittiin jatkamaan seuraavat kolme vuotta Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana. Valinta tapahtui Lahdessa 12.6.2011 järjestön yleiskokouksessa. Erkki on johtanut järjestöä vuodesta 2008 alkaen. Asiasta oli silloin uutinen Liikaslinkissä nro 2/2008. Sukuseura toivottaa onnea ja menestystä vaativassa luottamustehtävässä. LIIKASET 17.10.2011 Julkaisimme tilastotietoa historiikissamme 2010. Kun nyt vertasin lukuja 17.10.2011 tilanteeseen, joka on esitetty oheisessa taulukossa, havaitsin, että Liikasten lukumäärä oli laskenut viidellätoista. Suluissa on esitetty historiikin luvut. Vertailussa voi havaita muutakin. Esimerkiksi kolme miestä on vaihtanut nimeä. Ilmeisesti on nautittu siitä, että sukunimen voi valita entistä helpommin. Toivottavasti nimi Liikanen säilyy muuallakin kuin hautakivissä. HLI Liikanen Nykyisenä nimenä Entisenä nimenä Kuolleilla Yhteensä Lkm 1278 (1293) 480 (469) 631 (613) 2389 (2375) Miehet 631 (633) 31 (28) 257 (249) 919 (910) Naiset 647 (660) 449 (441) 374 (364) 1470 (1465) Suomessa 1209 (1224) 440 (430) 604 (586) 2253 (2240) Ulkomailla 69 (82) 40 (39) 27 (27) 136 (140) Väestörekisterikeskuksen tilasto nimestä Liikanen 17.10.2011 LIIKASIA SIELLÄ TÄÄLLÄ Syksyn 2011 sukututkimuksissa aiemmin tuntemattomia Liikasia alkoi löytyä sieltä täältä. Suurin osa näistä Liikasista asui Hausjärven seudulla. Hausjärven lisäksi Liikasia löytyi Iitistä, Joutsasta, Korpilahdelta ja Iistä. Hausjärven yhden sukuhaaran jälkeläisiä asui ainakin 1970-luvulla Hyvinkäällä. Seuraavassa on katsaus näihin Liikasiin. 1) Hausjärvi Hausjärvellä asui Hedvig Antintytär, s. 27.8.1815, joka mainitaan useana vuonna neiti Gyllenspetsin piiaksi. Hedvigille syntyi ns. omiin nimiin 7 lasta: Maria 8.10.1836 (k. 5.9.1851), Juho 29.7.1841, Kustaa 17.5.1844, Oskar 10.2.1852 (k. 18.9.1852), kaksoset Oskar 6.12.1854–6.12.1854 ja Viktor 6.12.1854–9.12.1854 ja Hedvig Helena 28.9.1856. Hedvig muutti Hausjärveltä Janakkalaan Hiivolan kylän Marttilan rustholliin tammikuussa 1835 ja palasi saman vuoden marraskuussa Hausjärvelle, jossa asui Herajoen kylässä eri taloissa. Hedvig kuoli Hausjärvellä 26.1.1870. Hedvigin lapsista Juho muutti Lopelle 1859 Kormun kylän Ahlbackaan, josta palasi Hausjärven Arolammille 1862. Arolammilta Juho muutti Helsinkiin 1863. Juholla ei näy kirkonkirjoissa sukunimeä. Kustaa Hedviginpoika muutti Hausjärveltä Janakkalaan Hiivolan Marttilaan, josta hän muutti seuraavana vuonna Nurmijärven Kytäjärvelle. Kustaa ei käytä sukunimeä tuohon mennessä. Hedvig Helena muutti Hausjärveltä Janakkalaan Hiivolan Marttilaan 1871 ja takaisin Hausjärvelle 1872 Herajoen kylään. Hedvig (Hedda, Heta) Helena käyttää sukunimeä Liikanen palatessaan Janakkalasta. Hedvig Helena Liikanen työskenteli piikana eri taloissa Herajoella. Hänelle syntyi 29.1.1874 poika Karl Kustaa, joka työskenteli renkinä Herajoella, kunnes kohtasi julman loppunsa 1.5.1894. 6 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 Karl Kustaa Liikasen lopusta oli uutinen Helsingfors Aftonbladetissa, joskin uutisessa päivämäärä sekä uhrin nimi ja ikä ovat väärin. Hausjärven kuolleiden luettelosta löytyvän tiedon perusteella kyseessä ei voi olla juuri kukaan muu kuin Karl Kustaa, vaikka uutisessa nimi on August ja ikäkin on väärin. Hedvig Helena avioitui 1890 muonamies Heikki Juho Iisakinpojan(s. 31.5.1846) kanssa. Pariskunta asui Herajoella. Uutinen Helsingfors Aftonbladetissa 7.5.1894. Uutisen löysi Maarit Tillman. Hausjärven toisen Liikasen porukan ja myös Iitin Liikasten jäljille päästiin erään verkossa olleen tutkimuksen avulla (katso: http://suvut.genealogia.fi/markkula/public_files/8_sukupolvea/list_1/index.htm). Kustaa Eeronpoika Hujalan, s. 23.5.1830 Loppi, Hevosoja, poika August alkaa käyttää Hausjärvellä asuessaan sukunimeä Liikanen. August Liikanen, s. 7.12.1856 Loppi, Launonen, työskenteli renkinä Hausjärvellä Herajoella ja Arolammilla. Hän asui myös hetken aikaa Helsingissä. August avioitui 24.6.1887 Ida Kustaava Lindblomin kanssa 1887, ja pariskunnalle syntyi 6 lasta: Juho Antti 30.11.1887, Edla Matilda 23.4.1889, Karl Vilhelm August 22.3.1896 (k.21.5.1910 Hausjärvi), Ida Julia 15.1.1899, k. 29.6.1919, Saimi Olivia 4.4.1900 ja Hilma Emilia 27.2.1902 (k. 18.6.1908 Hausjärvi). Kunta- ja seurakuntajaon yhteydessä ainakin osa perheestä siirtyi Riihimäen kirjoihin. Juho Antti työskenteli Hausjärvellä muurarina. Hän avioitui Olga Josefina Heinosen, s. 25.3.1888, kanssa. Juho Antti kuoli 1.2.1918 Hausjärvellä. Saimi Olivia asui Riihimäellä, jossa työskenteli hierojana. Kolmantena Hausjärven Liikasen sukukuntana ovat torppari Otto Josefinpoika Kroonin (s. 17.12.1844 Lop pi) ja tämän puolison Helena Hedvig Hanströmin (s. 31.3.1846 Hausjärvi) pojan Eino Vihtori (s. 28.1.1880 Hausjärvi) perilliset. Eino Vihtorille ja puolisolleen Ida Sofia o.s. Hämäläiselle syntyivät Hausjärvellä lapset Lempi Ester 7.2.1905, Eino Johannes 18.1.1907 (k. 23.3.1907), Eino Vihtori (Viktor) 4.3.1908, Arvid Johannes 16.8.1910, Väinö Olavi 21.7.1913, ja kaksoset Toini Maria 24.11.1916– 27.5.1917 ja Toivo Kalervo 24.11.1916. Perhe siirtyi Hyvinkään seurakuntaan seurakuntajaon yhteydessä 1917. Eino Vihtori asui Hyvinkäällä, jossa työskenteli kivityömiehenä ja myöhemmin konepajatyömiehenä. Hänellä ja puolisollaan Lempi Dagmar o.s. Lehtelällä oli 2 poikaa, jotka asuivat ainakin 1970-luvulla perheineen Hyvinkäällä. Arvid Johannes Liikanen muutti Helsinkiin, jossa toimi postimiehenä ainakin vielä 1975. Hän ainakin yritti muuttaa sukunimensä Krooniksi 1960-luvulla, mutta Helsingin henkikirjojen hakemistossa sukunimenä säilyy Liikanen ainakin 1975 asti. 2) Iitti Iitin Perheniemessä asui renkinä Jaakko Davidinpoika (s. 12.7.1805) ja puolisonsa Eeva Liisa Juhontytär (s. 1808). Heille syntyi 30.4.1838 poika Antti, joka otti käyttöön nimen Liikanen. Antti vihittiin Maija Stiina Aatamintyttären (7.1.1834–20.2.1888) kanssa, ja parille syntyi Iitissä kolme lasta: Eeva Liisa 30.5.1859, Kalle 27.1.1861 ja Vilhelmiina 30.5.1868. Antti-isä oli ensin renki ja myöhemmin muonatorppari, joka toimi lisäksi metsävahtina. Eeva Liisa muutti Ruotsinpyhtäällä 1870-luvulla. Muonamies Kalle Antinpoika Liikanen avioitui Liisa Matintytär Toivonojan (s. 28.8.1859) kanssa ja heille syntyvät lapset Ida Maria 19.9.1882, Hemming 12.3.1885, Anna 7.5.1888, Amanda 10.11.1890 ja Aino Armi 3.9.1897. Aino Armi syntyi Nastolassa ja muut lapset Iitissä. Perhe muutti Nastolaan joulukuussa 1892 ja takaisin Iittiin marraskuussa 1898. Nastolassa perhe asui Arrajoen kylän Jokelan torpassa ja Uusikylän Sipilässä. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 7 Työmies Hemming Liikanen asui 1950-luvulla Mäntsälän Sälinkään kylässä. Aino Armi vihittiin Wilhelm Aleksander Augustinpoika Laineen kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta. armoa, jota ei hänelle suotu. Heikillä ei ollut aluksi sukunimeä, mutta kirkonkirjoissa lukee ”Henrik Mariasson, som kallas Liikanen”. Joko Heikki itse otti nimen Liikanen käyttöön tai sitten häntä alettiin nimittää Liikaseksi. Vuornoksen tyttäriä muutti Amerikkaan sukunimenään Liikanen, esimerkiksi vuonna 1910 Anna Kreeta Liikanen, s. 28.9.1886, vuonna 1913 Hilda, s. 1892, ja vuonna 1912 Jenni, s. 28.12.1889. 3) Joutsa 4) Korpilahti Mikkelin Wiikko-Sanomissa kirjoitettiin 13.8.1863 seuraawasti: ”Näinä päiwinä täältä wietiin murha-mies Siperiaan. Hänen nimi oli Heikki Liikanen, kotoperä Joutsasta ja ei täyttä 60 wuotta wanha.” Mikkelin kirkonkirjoissa ja Muuramen henkikirjoissa mainitaan suutari Kalle Liikanen, s. 9.5.1879 Korpilahti (ennen Wilander), vihitty 22.7.1900 Eveliina Lindgrenin kanssa, s. 14.4.1874 Lahti, Toivakka (=?), heillä lapset Lauri Johannes, s. 26.6.1900 ja Jalmar Edvard, s. 14.12.1903. Muuramen henkikirjoissa perheen kerrotaan olevan Amerikassa ja Amerikan päästä löytyykin saapumismerkintä. Yhteistä edellä mainituille Liikasille on se, että nimi Liikanen näyttää tulevan ikään kuin tyhjästä. Iin kohdalla selitys löytyy helposti talon nimestä, mutta Hausjärven, Iitin, Joutsan ja Korpilahden porukoiden kohdalla nimen synty (kuten Längelmäen sukuhaarankin kohdalla) jää toistaiseksi arvailujen varaan. Eräs syy voisi olla Maarit Tillmanin ehdotus siitä, että uutiset Herman Liikasen toimista saattoivat toimia innoituksen lähteenä. Mikkelin Ilmoituslehdessä vuonna 1862 oli isompi kertomus Herman Liikasesta Garibaldin joukoissa. Näiden sukuhaarojen tutkimista jatkettaneen muiden sukuhaarojen tutkimuksen ohessa mm. henkikirjojen avulla. Joutsan kirkonkirjoista löytyi Heikki Marianpoika Liikanen. Syntymäajasta ei papeilla näytä olleen täyttä varmuutta, aluksi Joutsan lastenkirjassa syntymäaika on ”?” ja myöhemmin 1830. Heikin äiti oli sotilaan leski. 5) Ii Heikki työskenteli Joutsassa renkinä siellä täällä ja hänelle kertyi erilaisia rangaistuksia, esimerkiksi raippoja Iin Liikasten Juopperin sukuhaara varastelusta. Heikki tuomittiin 1863 muutti pois Olhavan kylän Liikasen kuolemaan muonamies Mikko Paa- talosta vuosien 1880–1890 välillä ja vonpoika Kuokkasen taposta ja ryös- taloon muutti Vuornoksen perhe. 23.10.2011 Olli Liikanen, tutkimuktöstä 11.6.1862. Rangaistus muutettiin Noihin aikoihin Iissä vanha sukunimi sissa mukana Maarit Tillman pakkotyöksi Siperiassa. Heikki anoi alkoi olla pysyvä, mutta jostain syystä ___________________________________________________________________________________________________ Mikkelin Ilmoituslehti 4.1.1862, ss. 3–4 Suomalainen Garibaldin wäessä. Italian wapautussodassa tietysti oli miehiä usiammasta Europan kansasta. Suomalaiset taisiwat olla pian ainoat ketä siellä kaiwattiin. Meillä nyt on tilaisuus huwittaa maanmiehiämme ilmoituksella että Garibaldin wäessä moniaita wiikkoja sitte palwelee yksi Suomenki poikia. Tämä on nimeltä Liikanen, syntyisin Kristinan pitäjäästä Sawossa. Jo aikaiseen tämän nuorukaisen erinomainen lukuhalu oli kääntynyt historiaan, ja pian hän oli tehnyt paraimmiksi tutuiksensa kaikki merkillisemmät sotasankarit wanhoista sekä nykyisemmistä ajoista. Erittäin hän tunsi pienimmätki seikat ensimäisen Napoleonin ja hänen aikuistensa sotilain elämästä. Tämä alituinen sotilain seura oli wähitellen tehnyt hänen sotilaaksi, nimittäin ajatuksissaan. Mutta tawallinen sotamiehen ammatti häntä ei woinut miellyttää. Garibaldin elämän retket ja hänen wiimeinen sota Italiassa oliwat nostaneet hänessä ihan uuden innon. Se oliki jo kohta tämän sodan alussa ku hänessä oli wakautunut päätös mennä Italiaan. Mutta se ei silloin ehtinyt toteutua. Wasta wiime syyskuun lopulla hän näki toiwonsa woiwan tulla täytetyksi. Mutta jos jo tämä rohkia päätös kummastutti kaikkia hänen tuttawia, niin wielä enemmän merkillinen on se onni joka häntä seurasi matkansa perille. Ilman waroitta, wasteen ystäwäinsä ja tuttawainsa waaroituksia, ja tuntematta mitään wieraita kieliä, Liikanen lähti wiime syksynä Hiitolasta, tuli Ruotsiin ja sieltä Saksanmaahan, josta hän Sweitsin ja viimeksi Italian halki pääsi EteläItaliaan. Hän on nyt Türrin ungarilaisessa wäessä sotamiehenä. Hän kirjoittaa sieltä että ne ungarilaiset sukulaisemme owat ilolla ottaneet häntä seuraansa ja että kenraali Türr on häntä kohdellut suurella ystäwyydellä. Hänen lähin toiwonsa on tawata Garibaldia ja tulla esitellyksi hänelle. Siihen hän on jo saanutki lupauksen. Kun se kerran on täytetty, silloin hän on täydellisesti unohtanut sen wähän waiwan minkä sai kärsiä sillä pitkällä matkalla, jolla hän kuitenkaan ei sano tarwinneensa astua kuin noin 15 peninkulmaa. Garibaldin ja Türrin nimet, jotka olivat pian ainoat sanat mitä hän niissä wieraissa maissa osasi puhella, oliwat niin merkillisesti auttaneet häntä jo tällä matkalla. Lopuksi on tässä linkki paikkaan, jossa vanhoja sanomalehtiä on luettavissa: http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomal ehti/secure/main.html Kansalliskirjasto on digitoinut valtaosan Suomessa vuosina 1771–1910 ilmestyneistä sanomalehdistä, ja ne ovat käytössä yllä mainitussa nettiosoitteessa. Lehtisivuja on noin 1,7 miljoonaa. Haku vaatii joskus luowuutta ja kärsiwällisyyttä, mutta waiwannäkö palkitaan. 8 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 KIRJALAHJOITUS Jouko Liikanen Ylivieskasta lahjoitti Rovaniemellä 24.7.2011 Liikasten sukuseura ry:lle kirjan Suomalainen vapaustaistelija, jonka on kirjoittanut Erkki Saarenmaa. Jouko on hankkinut kirjan Hämeenkyröstä antikvariaatista. Hänen mielestään se kuuluu seuran kirjastoon paremmin kuin hänelle. Kirja kertoo Herman Liikasesta ja siihen sisältyy pieni salaisuus. Kirjoittajaksi mainittu Erkki Saarenmaa ei ole ylilääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti Erkki Saarenmaa, jonka isän eno Herman oli. Nimi on salanimi, jonka taakse kätkeytyy historian professori Eino Edvard Augustinus Cederberg. Tämän on meille paljastanut vuonna 2004 jäsenemme, sosiaalineuvos ja vuoden Liikanen 2006 Pekka Saarenmaa. Kirjan alkulehdiltä näkyy, että kirja on ollut kolmen koulun hiihtopalkintona, ja sen on saanut XI:ksi tullut vuonna 1947. Nyt siihen on lisätty tieto lahjoituksesta ja selvitys salanimestä. Aikaisemmin seuralla oli kirja lainassa Anna-Liisa Liikaselta ja me kopioimme sen, kun uusia ei voinut ostaa. Anna-Liisa oli saanut sen Orimattilan Ammatillisesta Päiväjatkokoulusta 18.4.1967 vaihtamalla sen toiseen samanarvoiseen kirjaan. Merkintä tästä oli sen kirjan lopussa. Nyt kopio menee kiitokseksi Joukolle ja kopion mukana on myös kirje, jossa kirjoittajasalaisuus paljastetaan. Kiitos Joukolle arvokkaasta lahjoituksesta. Jouko edustaa Kangasniemen sukuhaaraa. 85 VUOTTA HERMAN LIIKASEN KUOLEMASTA Tänä vuonna 13.4. tuli kuluneeksi 85 vuotta perinnehenkilömme Herman Liikasen kuolemasta. Herman haudattiin 21.4. ja seuraavana päivänä Uusi Suomi aloitti uutisen seuraavasti: ”Sotilaallisin kunnianosoituksin kätkettiin eilen Helsingin uudella hautausmaalla isänmaan poveen Suomen vanhimman soturin, tunnetun vapaustaistelijan, luutnantti Herman Liikasen maallinen tomu.” LIIKASIA PALKITTIIN REISJÄRVELLÄ Matilda Haapaniemi Reisjärven Pilkkeen pesäpallojaosto palkitsi kauden päätteeksi joukkueita, pelaajia ja toimitsijoita. Joukossa oli kaksi Kangasniemen sukuhaaraan kuuluvaa henkilöä. Vuoden parhaana pelaajana palkittiin Dtytöistä Matilda Haapaniemi. Pelinjohtajia palkittiin kaksi, ja niistä toinen oli Sami Liikanen. Matilda Haapaniemi palkittiin myös Vuoden nuorisotuomarina, ja hän sai vielä erityismuistamiset tuomarileirillä olleita kiitettäessä. Sukuseura onnittelee saavutusten johdosta ja toivoo, että tämä kannustaa jatkamaan hyvän harrastuksen parissa. HLI Lähde: Reisjärvi- lehti 12.10.2011 Sami Liikanen LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 9 SANKAR´ISÄIN LAPSET ME Muistatte varmaan, että sukuseura sai Reisjärvellä 25-vuotisjuhlassa lahjaksi kirjan, jonka nimi on otsikon mukainen. Se kertoo Pohjanmaan sotaorvoista. Harri Liikanen lukemassa otetta kirjasta vieressään Antero ja Alpo Kumpumäki, kirjan luovuttajat. Kuva Liisa Laiho. Siinä kirjassa on myös Antero Kumpumäen kirjoitus kaatuneesta isästään ja perheen selviytymisestä sodan jälkeen. Lisänä on mielenkiintoinen kertomus hänen matkastaan Karjalaan kaatunutta isäänsä etsimään. Lainaamme kirjoituksen tähän kokonaan. Isäni alikersantti Heino Sakari Kumpumäki oli syntynyt 12.1.1920 Reisjärvellä, kaatui Tali-Ihantalan suurhyökkäyksessä 29.6.1944 ja siunattu kentälle jääneenä. Äitini Hilja o.s. Liikanen myöh. Puurula eli 1917– 2003. Meitä lapsia on Alpo s. 1940, minä s. 1941 ja Irma s. 1943. Alikersantti Heino Kumpumäki Lapsuudesta aikuisuuteen Ensimmäinen muistikuvani lapsuudesta on suuri suru. Kaikki tuntui pimenevän ympärilläni. Muistikuvani on varmaan kotiimme tulleesta surusanomasta 5.7.1944. Äitimme oli saanut kirjeen isän aseveljeltä isämme Heinon kaatumisesta. Noista ajoista en muista yksityiskohtia – olin silloin 3 vuoden ja 1 kuukauden ikäinen. Äiti kirjoitti Kalajokilaakso-lehteen 12.12.1944 miehensä muistolle mm.: "Emme aina kuitenkaan tahdo käsittää tätä, sillä emme olisi sinua antaneet, olithan nuori ja vielä kolmen lapsen isä. Kuinka sydäntä vihloo katsellessani näitä pieniä orpoja vierelläni, että he jäävät vaille isän hoivaa, turvaa ja tukea. " Elämä perheyhteisössä Harjulla alkoi kuitenkin soljua eteenpäin tulevaisuuteen katsoen. Sodasta ei juurikaan puhuttu. Onneksi sen aikainen turvaverkko teki tehtävänsä. Olihan meillä äiti, mummi, täti ja setiä sekä enoja ympärillämme. Muistan kaikkien kertoneen myönteisiä asioita isästämme Heinosta. Isämme oli ollut musikaalinen, viulun ja hanurin soitossa taitava. Hän oli myös kohtelias mm. tervehtimällä aina vanhempia ihmisiä lakkia nostaen. Isä oli keskimääräistä valveutuneempi nuori mies. Samantapaiseen henkilökuvaan olivat päätyneet isämme aseveljet. Jälkeenpäin ajatellen lapsuutemme oli olosuhteisiin nähden ainakin keskimääräinen – meitä luotsattiin eteenpäin kaikkien lähiomaisten toimesta. Elimme kurinalaista elämää Harjun perheyhteisössä. Siitä piti huolen isämme äiti Iida. Hän piti meitä Herran kurissa ja nuhteessa. Hänen reseptinsä oli työ: puiden kanto, turnipsin harvennus, mansikkamaan hoitaminen, lehtien riipiminen karjalle, marjojen poiminta ja kalojen perkaus. Olimme myös ahkeria kerholaisia. Kalajoella syntynyt Fanny Hihnala oli kerhoneuvojamme. Saimme isäpuoleksemme rehdin, työteliään ja oikeudenmukaisen, mutta aika ankaran miehen Aimo Puurulan. Hänelle ja äidillemme syntyi 6 lasta eli meitä oli yhteensä 9 lasta (5 siskoa ja 4 veljeä). 10 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 Sotaleskiäitimme Hilja Kumpumäki ja me kolme hänen sotaorpoa lastaan kesällä 1944 Reisjärvellä. Siinä elämän kulkiessa eteenpäin kypsyi ajatus menosta mahdollisimman lähelle isämme kaatumis- ja katoamispaikkaa. Päätin, että jos olisin eläkkeelle päästessäni suht. hyvissä voimissa, toteuttaisin toiveeni. Näin sitten tapahtuikin. Päätöstä edesauttoi rippikoulukaverini Mikko Laajala. Hän kertoi matkastaan Kannakselle ja käynnistään sota-arkistossa useita kertoja, samoin etsintäkaveristaan Hannusta. Isää etsimässä Seuraava kertomus kuvaa pääpiirteissään yhden sotaorvon mielenliikkeitä noin 60 vuotta isän kaatumisen ja katoamisen jälkeen. Alkusysäyksen ensimmäiselle matkalleni antoi Mikko Laajalan kehotus: "Mene käymään! Tunne oli sanoin kuvaamaton ollessani Karjalankannaksella oikean asian parissa." Samoihin aikoihin minulle soitti isäni aseveli Unto Kangastalo Hyvinkäältä. Hän kertoi, että Jääkäripataljoona 4:stä oli tulossa uusi kirja. Tilasin niitä heti itselleni ja sisaruksilleni. Kokkolan Sotilaspoikakilta ja KeskiPohjanmaan sotaveteraanit olivat järjestämässä matkaa Kannakselle toukokuussa 2004. Lähdimme mukaan veljeni Alpon ja siskomme Irman miehen Matti Karuvaaran kanssa. Reittimme oli 13.–16.5. seuraava: Viipuri – Kuuterselkä – Kaivola – Vammelsuu – Terijoki – Kronstadt – Rajajoki – Pietari – Siiranmäki – Taipaleenjoki – Kiviniemi – Valkjärvi – Äyräpää – Tali – Portinhoikka – Ihantala – Viipuri – kotimaahan. Tällä reissulla oli mukana 33 henkeä ympäri Keski-Pohjanmaata, myös sotavete- raaneja. Näimme Alpon ja Matin kanssa ensimmäistä kertaa Karjalankannaksen – näkymä oli aika lohduton. Suurta rikkautta, suurta köyhyyttä! Meillä oli mukana suomenkielisiä karttoja 1930- ja 1940-luvuilta. Nyt kaikkien paikkojen nimet olivat luonnollisesti venäläisiä. Taistelupaikkojen suomalaiset muistomerkit olivat siistissä kunnossa. Tali–Ihantalan taistelujen muistomerkkien välissä Portinhoikan tienhaarassa oli n. 4500 venäläisen kaatuneen muistomerkkimonumentti. Ajattelin silloin, että tulen takaisin, jos vain suinkin voin. Sisarusteni luvalla ja myötävaikutuksella aloin valmistella isäni etsintämatkaa. Luin JP4:stä tehdyn kirjan "Jääkärit eteen – taistelut vapaussodasta Lapin sotaan" kannesta kanteen useita kertoja ja seurasin samalla Karjalankannaksen suomenkielistä karttaa. Välirauhan aikana perustettiin Mikkelissä Jääkäriprikaati, jonka komentajaksi tuli jääkärieversti Ruben Lagus. Isämme astui palvelukseen 30.3.1940. Marraskuussa 1940 JPr siirtyi Santahaminaan. Isämme joukko-osasto oli JP4:n 1. komppania. JP4 oli kunniajoukko-osasto, jonka 1. komppania oli myös kunniakomppania. 19.12.1940 presidentti Kyösti Kallion ollessa lähdössä Nivalaan hän kuoli kunniakomppanian edessä Helsingin rautatieasemalla. Isämme lisäksi keskipohjalaisia oli kunniakomppaniassa mm. Väinö Välikangas Toholammilta ja Reino Haavisto Vetelistä. Isämme yksikkö oli paikalla myös uuden presidentin Risto Rydin astuessa ulos eduskuntatalosta ja Kyösti Kallion siunaustilaisuudessa. Saadessani perustietoja aloin etsiä JP4:n vielä elossa olevia aseveljiä. Heitä oli jäljellä Tali–Ihantalan taiste- lujen jälkeen 47. Aikaa oli kulunut 60 vuotta, mutta kiitos hienoluonteisten aseveljien sain heidän avullaan tietooni 12. Viesti kulki suusta suuhun – he halusivat auttaa. Olen siitä heille ikuisesti kiitollinen. Isäni kaatumispaikan tarkkuus lisääntyi vuosien 2004–5 aikana tuntuvasti. Aurasta löytyi aseveli Hugo Herttuainen, joka oli haavoittunut samasta kranaatista, johon isämme menehtyi. Kävimme tyttäreni Tiian miehen Kimmon kanssa häntä tapaamassa ja nauhoittamassa. Kiitos, Hugo, asiatiedoista ja isämme henkilökuvan luonnehtimisesta. Lisätietoa saimme Helsingistä aseveli Taunolta, joka oli ollut muutaman kymmenen metrin päässä, kun mainittu kranaatti räjähti illansuussa. Hugon ja Taunon muistiero oli maastossa n. 6 km. Tästä johtuen kävin kirjallisuutta ja karttoja läpi hyvin paljon. Apunani olivat aseveljet puhelimitse. Lopulliselle etsintämatkalle lupautui ammattimies Hannu Kauppinen Pihtiputaalta. Hän oli osallistunut etsintäreissuille useita kymmeniä kertoja. Noin tuhannen suomalaisen sotilaan jäänteiden löytämisessä hän oli ollut mukana noin 200 tapauksessa. Selvittelytyö jatkui molemmilla tahoilla. Kävin Pihtiputaalla useita kertoja. Hugon kertomus johti siihen, että päädyimme anomaan virallista etsintälupaa paikkaan, johon emme muuten voisi mennä. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistys auttoi vielä Hannun tietoja täydentäen. Saimme myönteisen päätöksen kesäkuussa 2005 ja etsintälupa oli noudettavissa Viipurin poliisikomissariaatista 8.8.2005 klo 13. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 Etsintämatkamme alkoi Pihtiputaalta 7.8.2005 klo 4. Mukana meillä oli eväät, retkikeitin, miinaharava ja kaksi Fiskarsin lapiota. Päivä oli sunnuntai. Olimme Portinhoikassa noin klo 12.30. Aloitimme maastoetsinnän välittömästi Viipuri–Imatra -tien molemmin puolin. Tapasimme siellä myös sotilaita ja kaikille, jotka tulivat lähelle, annoimme tupakka-askin. Tämä kädenojennus toimi hyvin, eikä heistä ollut meille vaivaa. Iltapäivällä ennen majoittumista olimme kaivaneet n. 20 paikassa tutkien tietojemme ja karttojen perusteella maastoa. Yösijaksi löysimme vaatimattoman motellin, jonka yhteen huoneeseen majoituimme. Olimme jo iltapäivällä tehneet ruokaa retkikeittimellä luonnonhelmassa. Totesimme maastossa kävellessämme sen, että miinaharava vinkui joka paikassa. Ko. alueella Kannaksella liikkui myös venäläisiä etsijöitä. Konkkalan kylässä lähellä Portinhoikan risteystä asuu venäläinen etsijä Viktor Sharov eli "Sastka". Hän on löytänyt 2–3 suomalaisen jäänteet juuri niiltä paikoilta, joihin mielenkiintomme kohdistui. Ko. jäänteet on toimitettu Suomeen Viipurin ev.lut. kirkon suojista asianomaisin kunnianosoituksin marraskuussa 2005. Maanantaina lähdimme aikaisin liikkeelle ja valmistimme aamiaisen maastossa Torikantien risteyksessä. Tämän jälkeen keskityimme edellä mainitun löydön tarkkaan lisätutkintaan. Suomalaisten sotilaiden jäänteiden päälle oli kasvanut n. 60 vuoden ikäiseksi ehtinyt koivu, jonka halkaisija oli n. 40 cm. Etsintämme kohteena olivat mahdolliset tuntolevyt. Kaivoimme n. 7–8 m2 alueen noin 2 cm:n siivuin noin 20–30 cm syvään ja valutimme kaivamamme maan miinaharavan laipan pintaa pitkin. Tuntolevyjä ei löytynyt, mutta paljon muuta: 2 suomalaisen sotilasrepun runkoa, Suomi-konepistoolin tankolipas, suomalaisen sotilaan saappaan kantaosa ja pohjaosa, paljon kiväärin ja konepistoolin hylsyjä, venäläisen kranaatinheittimen ammuksen sytytinosa, pieniä ihmisen luita, solkia ja nappeja. Aikaisemmin oli löytynyt myös panssarinyrkki, jossa oli räjähtämätön ammus sisällä. Kun kellon viisarit lähenivät puoltapäivää, lähdimme kohti Viipuria hakemaan etsintälupaa. Onneksi varasimme aikaa, sillä Viipurissa oli rautatiesillan korjaustouhut meneillään ja liikenne seisoi. Hannu ajoi vasenta kaistaa 2–3 km venäläisten autojen ohi. Pääsimme pujahtamaan eteenpäin kohti Neste-huoltoasemaa, jossa meillä oli sovittuna tapaaminen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen Markku Kiikan ja Pentti Kihlströmin kanssa, joka on venäjänkielentaitoinen. He olivat samalla menossa tarkastamaan ja hoitamaan suomalaisia taistelupaikkojen muistomerkkejä. Tervehdimme ja lähdimme komissariaattiin, jossa henki oli varsin venäläinen – harmautta, sotilasmerkkejä ja koppalakkeja. Asiat olivat kuitenkin selviä ja kuittasimme etsintäluvan. Luvan mukana oli kartta, johon oli ympäröity paikka Juustilan sulun läheisyydessä. Kartassa oli myös suomenkieliset paikkojen nimet. Vihdoinkin meillä oli "selkänojana" etsintälupa, jota saatoimme näyttää asioiden niin vaatiessa. Ikuistimme tapahtuman kameralla siinä Viipurin puiston laidalla. Lähdimme Hannun kanssa maastoon. Tutkimme joukko-osastojen rintamalinjapaikkoja ajalta 20.–29.6.1944 etsien senaikaisia teitä, polkuja ja kulku-uria. Noin 100 km2 alueella eli 10 km kanttiinsa oli silloin venäläisiä sotilaita n. 150 000, suomalaisia n. 50 000, lentokoneita yli 1000, panssarivaunuja n. 1000, tykkejä ym. aseita lukematon määrä, autoja, hevosia, ampumatarvikkeita, polttoaineita ym. Hugo kertoi 25.–29.6. välisenä aikana olleen erikokoisia sirpaleita lähes koko vuorokauden ilmassa enempi kuin sääskiä tiheimmillään. Heillä oli vain kuivamuonaa ja aseita patruunoineen mukana, niitäkin kaikkia liian vähän. Tilanne 29.6.: taistelua yöstä lähtien taukoamatta - ammukset vähissä. Iltapäivällä klo 13 maissa JR4:n rippeet olivat pyrkimässä ennalta määrätylle kokoontumispaikalle taistellen jokaisella metrillä. Saatuaan vähän lepoa ja muonaa he pyrkivät edelleen pataljoonan kokoontumispaikalle rintamasuunta kohti Viipuria, raviojaa mukaillen. Siinä vaiheessa 27 miestä avojonossa, isä toisena ylikersantti Arvo Palomäen perässä. Ollessaan kääntymässä oikealle maastossa olevalle kulku-uralle iso kranaatti räjähti – siihen menehtyivät Palomäki, isä ja joku kolmas jonossa ollut. Hugo oli neljäs jonossa ja häneltä katosivat toisen jalan pohjelihakset sekä toisen puolen pakaralihas. Hän selvisi, kun iso suomalainen lääkintämies otti syliinsä ja kantoi pois. Dokumenttien 11 mukaan siihen läheisyydessä olleen Kyöpelinvuoren tasalle pysähtyi venäläisten hyökkäys. Tutkimme edelleen kaivaen vähäisessä määrin useita kymmeniä kohteita. Koetimme sovittaa yhteen Hugon ja Taunon muistieroa. Molempien kuvaus on sama: oikeanpuoleinen ravioja, suunta kohti Viipuria ja kääntyminen oikealle kulku-uralle. Mutta ero – noin 6 km! Tutkimme vielä Toivolan talon paikan, Torikan talon rauniot ja ympäristöä sekä Torikansuon lähistön. Jatkoimme vielä tutkien isäni ja hänen aseveljiensä oletettua menehtymispaikkaa ja suuntasimme vanhoilla kartoilla näkyvää kulku-uraa Alahovin raunioita kohti. Pataljoonan komentaja Poroman komentopaikka oli noina päivinä Alahovin perunakellarissa. Matkalla lähes näkymättömällä uralla kohtasimme yli 60 vuoden takaisen tapahtuman silmiemme edessä. Uran varrella oli kuormastoon osunut useita lentopommeja (kuoppien halkaisija 3– 4 m). Karu oli näkymä! Iso kasa suuria hevosen luita, valjaiden kappaleita, kahdet hevosenlänget (siistit, selvästi suomalaiset) luuläjän päällä lahoamattomina, ison panssarikiväärin panoslaatikoita, räjähtämättömiä venäläisiä kranaatinheittimen kranaatteja, lentopommin räjähtämätön peräosa (halkaisija 35–40 cm ja ohjaussiivekkeet vielä paikalla). Palasimme automme luo. Se oli kaikkina päivinä jonkun mökin pihassa pikkupoikien vartioimana. Mitään ei kadonnut ja pojat saivat palkaksi ruplia. Kävimme vielä seuraavana päivänä Saimaan kanavan Juustilan sulun eteläpuolella. Siellä tuli sähköinen galvanoitu aita vastaan. Käännyimme takaisin Portinhoikkaan. Tutkimamme paikan sotilaiden jäänteet olivat säilössä Meilahden kallioluolassa aluksi ja aika pitkään. Oikeustieteen laitos on ollut kovasti kuormitettu, sillä tutkija-apua on annettu Kosovoon ja tsunamionnettomuuden uhrien tunnistamiseen rikosoikeudellisen tutkinnan lisäksi. DNAtutkimuksia tehdään paljon, ja resursseja on ilmeisesti vähänlaisesti. Se, ettei näiden vainajien tuntolevyjä löytynyt heidän löytöpaikaltaan, siirtää tätä tutkimusta eteenpäin. Kaikkein hankalin asia on ollut tutkittavien luiden huono säilyminen. (Jatkuu seuraavalla sivulla) 12 Oikeuslääketieteen laitos sai DNAtutkimuksen päätökseen 11.3.2009. Ko. vainajia ei tunnistettu Heino Kumpumäeksi (isäkseni). Etsintätyöni jatkuu jo solmittujen yhteyksien kautta. Uusia tarkempia menetelmiä tulee. Vuosikymmenten takaiset eivät mitään LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 ehkä muuta, mutta tunnen tehneeni oikein ja tunnen syvää kiitollisuutta isiämme kohtaan, jotka antoivat kalleimpansa eli henkensä isänmaan, kodin ja perheen puolesta. Jos joskus mielessäsi on ehkä vastaavia ajatuksia, valmistaudu huolella. Ota selville kaikki saatavissa olevat tiedot, ja jos mahdollista, ota avuksi kaveri, jonka tiedät käyneen etsimässä. Tutki sotilasarkistot, lue kirjallisuutta, etsi tuon ajan karttoja ja yritä vielä löytää omaisesi aseveljiä. Tiedonmuruistakin on apua. ___________________________________________________________________________________________________ KALAJUTTU, MUTTA TOSI Toimitus sai kuvia komeasta hauesta (Esox lucius), ja se pisti kysymään vähän lisätietoa. Tässä Erkki Liikasen lähettämä tarina. Asumme Ukaajärven rannalla. Meillä on noin 2 ha rantatontti. Harrastamme avovaimoni (rakas avopuolisoni) Sinikka Haapaniemen kanssa kalastusta. Kalastamme käytännössä vain verkoilla ja katiskoilla. Silloin tällöin, kun on "vapaa-aikaa" myös "pumppusongella" ja talvella pilkillä. Ravustusaikaan tietenkin merrat ovat pyyntivälineitä, ja yleensä kerran vuodessa vietämme ystäviemme kanssa rapujuhlat. Ukaajärvi ja Velattajärvi ovat pienveneyhteydessä toisiinsa, ja ne ovat yhteydessä myös Näsijärveen. Kala, jonka paino oli 13 kg, saatiin Sinikan kanssa Ukaajärvestä. Verkot (12 kpl) laskettiin 29.4.2011 illalla, kun sää oli pilvipoutainen, ja jäät olivat juuri lähteneet järvestä. Ilman lämpötila oli ko aamuna klo 9.00 kolme astetta. Verkot nostettiin Sinnun kanssa 30.4.2011, jolloin oli aurinkoinen päivä. Aamulla klo 08.00 oli lämpötila ollut neljä astetta. Systeemi meillä on, että minä lasken ja nostan verkot, ja Sinnu toimii "vetojuhtana". Kala oli onneksi jäänyt kiduksistaan kiinni ylä/alapaulaloista, muutenhan se olisi karannut. Verkossa oli noin ovenkokoinen reikä. Onneksi meillä oli veneessä kunnollinen kalakoukku, jolla sai hyvän otteen ja nostettua kalan veneeseen. Isompien kalojen varalta olen tottunut pitämään veneessä puunuijaa, jolla saa annettua niille "nuijjanukutuksen". Toki ennen kuin uskalsin ruveta ottamaan sitä pauloista pois, vetäisin sitä vielä kirveellä ottaan. Kalan fileerasin ja tein siitä pihvejä ja kalapullia. Pihvit nuijjitaan samoin kuin yleensä lihapihvit, maustetaan ja laitetaan ruoka kerman kera. Kalapullat isoista kaloista valmistan possujauhelihan seoksena ja sopivasti maustettuna. Kysyit, että sattuiko jotain erikoista. Ei sen kummempaa kuin, että innoissani potkaisin veneen tapin irti ja vene rupesi täyttymään vedellä, kunnes "vetojuhta" tajusi tilanteen. Samoin kysyt, mikä on ”pumppusinonki”. Pumppusinonki on ehkä tyrvääläinen sanonta. Sattumoisin vieressäni istuu koko ikänsä Tyrväällä asunut henkilö. Se johtuu ilmeisesti siitä, että viekkaat kalat nyppivät syöttiä, josta aiheutuu kohon pumppaava liike. Tästä ilmeisesti johtuu pumppusin- sana. Murrekieli eri paikkakunnilla on erilaista ja sehän on meidän elämän suola. Erkki Ilmari Liikanen, s.1947, punnitsee ja Sinikka kuvaa. Todistajana oli naapurin Elli Majaniemi. LASKU MUIDEN ALLA, KLEMMARIHALVAUS VAI MITÄ? Olemme jo muutaman vuoden eläneet aikaa, että kaikki jäsenet ovat huolehtineet vuosittaisesta jäsenmaksuvelvoitteestaan. Tänäkin vuonna se on vielä mahdollista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että muutamia maksuja on rästissä. Tämän lehden välissä tulee maksulappu niille, joilta maksu on vielä maksamatta. Pyydämme, että hoitaisit tuon pienen maksun toimintamme tukemiseksi mahdollisimman pian ja viimeistään eräpäivänä, että se ehtisi tämän vuoden tilinpäätökseen. Samalla annat arvoa sille työlle, jota luottamushenkilöt tekevät ilmaiseksi kaikkien jäsenten, sinunkin hyväksi. Kiitos! Harri Liikanen, sukuseuran esimies LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 13 SUKUKOKOUS ROVANIEMELLÄ Sukukokous, vuoden päätapahtuma, oli tällä kertaa Pohjois-Suomessa, joten nyt sillä seudulla asuvilla sukulaisilla oli kerrankin lyhyt matka kokouspaikalle. Ei ollut ihme, että erityisesti Kuusamon sukuhaara oli hyvin edustettuna. Perjantai-iltana 22.7. alkoi väkeä jo tulla, ja olihan siellä sukuhaarojen vastuuhenkilöillä kokouskin. Lauantaina 23.7. nautimme tulokahvit perinteiseen tapaan. Seurustelu oli vilkasta ja kielenä kuului myös englanti. Vastuuhenkilöt saivat kirjatuksi paljon uutta tietoa paikalla olleilta sukulaisilta. Purjehdimme kotisivuillamme ja erityisesti katselimme sukutauluja. Liikasten oma kauppa oli auki ja kauppa kävi. Saimme myös uusia jäseniä. Rovaniemen kokouksen erikoisuus oli Kanadasta tulleitten Gerry ja Melissa Liikasen esittely. Varsinainen sukukokous meni mukavasti lohikeittolounaan jälkeen. Aloitimme sen huilun soitolla, kun Olli Liikanen esitti kolme kappaletta, ja totta kai Lapin tango oli mukana. Paikalla oli 33 nimensä vieraskirjaan laittanutta. Puheenjohtajana toimi Lauri Liikanen Rovaniemeltä ja sihteerinä Maarit Tillman Outokummusta. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin Anne Ekroos Espoosta ja Toini Lii- kanen Riihimäeltä. Asiat hyväksyttiin hallituksen esittämässä muodossa. Jäseneksi liittynyt Paavo Lohvansuu ja huilisti Olli tulokahvilla. Hallitukseen valittiin uudelleen erovuoroiset jäsenet Olli Liikanen Helsingistä ja Sirkka-Liisa Liikanen (ent. Kuusisto) Kangasniemeltä. Tilintarkastajiksi valittiin entiseen tapaan Liisa Laiho Lahdesta ja Martti Tulokas Jaalasta. Varalle tulivat uutena Juha Liikanen Jyväskylästä ja entisenä Juha Venäläinen Kouvolasta. Vuoden Liikaseksi hallitus valitsi Sirkka Leppälän Reisjärveltä. Hän on toiminut ansiokkaasti seuran perustamisesta lähtien paikallisena yhteyshenkilönä Reisjärvellä. Kunniakirjan luovutus ja kukitus tapahtui seuraavana päivänä kanadalaisvieraiden kunniaksi järjestetyssä paikallistapahtumassa Reisjärvellä. Kokouksen jälkeen juotiin kakkukahvit ja lähdettiin vierailulle Arktikumiin, missä oli tällä kertaa vaihtuvana näyttelynä kullan kaivaminen. Oppaana oli pätevä pirteä tyttö Kirsi Jokela, jonka seura palkkasi. Kierroksen jälkeen joukko hajaantui voidakseen taas kokoontua ensi vuonna. Vuorossa on etelä ja tarkemmin sanottuna Riihimäki. Tapaamisiin. Harri Liikanen, kuvat Heikki Liikanen Kuusamon sukuhaaraa edustava Lauri Liikanen Rovaniemeltä. 14 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 KANADALAISET SUKULOIMASSA Gerald ”Gerry” ja Melissa Liikanen, joista kerroimme jo numerossa 2/2010, tulivat Kanadasta Suomeen tapaamaan sukulaisiaan ensimmäistä kertaa torstaina 14.7.2011 pitkien valmistelujen jälkeen. Olin heitä vastassa Helsingin lentoasemalla, ja sieltä sitten alkoi heti tiukka ohjelma. Seurasi lyhyt kiertoajelu Helsingin keskustassa torikäynteineen ja sen jälkeen ajo Vihtiin mökillemme. Ruokailun jälkeen uni maistui rasittavan lentomatkan jälkeen rantamökissä. Perjantaina herätin vieraat puolen päivän aikoihin aamiaiselle, vaikka unta olisi riittänyt pitempääkin. Pian oli jo aika palata Helsinkiin katsomaan lisää nähtävyyksiä. Ruokailun jälkeen vieraiden ohjelmaan kuului astua junaan klo 18.30 kohti Ylivieskaa, missä Gerryn mummon sukulaiset, Pokelat ottivat heidät haltuunsa klo 23.08. Sovittiin tapaamisesta seuraavan kerran Oulun asemalla viikon kuluttua perjantaina 22.7. ja niin tapahtuikin. Oulusta menimme junalla sukukokoukseen Rovaniemelle, missä majoituimme kokoushotelliimme. Ruokailimme myös siellä ja sitten lepäämään. Gerry ja Melissa Arktikumissa. Lauantaina 23.7. oli sukukokous. Sen oheisohjelmaan kuului vieraiden ja heidän sukupuun esittely. Vierailu Arktikumiin ja sen kullankaivuun näyttely ihastutti erityisesti Gerryä, joka on kaivosmies. Monet välineet olivat hänelle tuttuja. Olipa joukossa Kanadassa valmistettukin. Sitten ajoimme vuokra-autollamme Joulupukin pajakylään ja tapasimme aidon pukin. Kuvat otatettiin ja minä tilasin pukin kirjeen Melissan vauvalle, joka syntyy ensi jouluun mennessä. Gerry ja Melissa ostivat tuliaisia. Itsekin sorruin lakkasiirappiin. Sitten kurvasimme vielä Ounasvaaralle maisemia katsomaan ja illalla syömään poronkäristystä ravintola Niliin. Siitä on toisaalla toinen juttu. Vieraat vaikuttivat tyytyväisiltä. Sunnuntaiaamuna koimme paniikkitilanteen, kun vieraiden luottokortti ei kelvannut maksuvälineeksi ja pankit ovat kiinni. Kävi sitten ilmi, että se oli lukittu. Olivat luulleet Kanadassa, että se on varastettu, kun sillä oli tehty ostoksia niin paljon. Vajaassa tunnissa asia selvisi ja kortti rupesi toimimaan. Pääsimme lähtemään sunnuntaiaamiaisen jälkeen kohti etelää. VW Golf oli juuri sopivan kokoinen auto meille. Takapenkille piti laittaa osa tavaroista, ja se kasa toimi sopivasti Melissan tyynynä. Ruotsin raja osui lähelle reittiämme, ja siksi poikkesimme pyörähtämässä Ruotsissa, missä oli varsin autiota. Kuvat otettiin rajalta ja sitten matka jatkui sateessa. Reisjärvelle saavuimme Kumpulaan aikataulun mukaan, vaikka ennen perillepääsyä tapasimme Pokeloiden sukua Kiiskilammelta. Kyllä navigaattori on hyvä. Kumpulassa oli elänyt Gerryn isoisän Hiskiaksen veli Otto aikoinaan ja oli siellä Hiskikin käynyt. Ajoimme Oton pojanpojanpojan Pasi Liikasen perheen pihaan. Päivällinen oli valmiina ja sen syötyämme laitoimme yöpuun valmiiksi, kun illalla oli sitten ohjelmassa vieraiden kunniaksi järjestetty suvun tapaaminen. 18.30 paikalle saapui 22 ”serkkua” ja tunnelma oli sen mukainen. Jokainen sai esitellä itsensä ja vieraat esiteltiin paikalla oleville, jotka saivat tehdä sitten lisäkysymyksiä. Yllätysnumerona oli Vuoden Liikasen julkistus reisjärveläisille sukulaisille, kun he eivät olleet Rovaniemen kokouksessa. Annoin paikalle saapuneelle Sirkka Leppälälle nyt kunniakirjan, ja Melissa vastasi kukittamisesta. Toinen yllätys oli se, että onnittelimme Melissaa seuraavan päivän syntymäpäivän johdosta laulamalla monella kielellä ja juomalla mansikkakakkukahvit. Lahjaksi hän sai pellavapyyhkeen, ja siinä pysyy nimi, vaikka hänen nimensä muuttuisi avioliiton myötä. Vuoden 2011 Liikanen Sirkka Leppälä Melissa ja syntymäpäivälahja Nukkumaan menimme ajoissa ja seuraavana päivänä maanantaina matka jatkui ensiksi Gerryn isoisän siskon Hilman entiseen kotiin ja sitten kirkolle. Kävimme kirkossa ja kahdella hautausmaalla katsomassa Liikasten hautoja, mm Hiskiaksen veljen ja kahden sisaren. Kävimme myös kotiseutumuseossa, joka on kirkon vieressä oleva vanha viljamakasiini. Lähtiessämme Reisjärveltä näytin vielä paikan, missä olin syntynyt. Nyt paikalla oli vain kivijalka, kun talo paloi muutamia vuosia sitten nokipalon seurauksena. Vielä pysähdyimme myös korupajalla, mistä vieraat LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 löysivät ostettavaakin. Sitten huristeltiin kohti Viitasaarta. Hiljensimme keskustassa, mutta matka jatkui entisen kotikyläni Ilmolahden kautta Jyväskylään. Klo 16 oli treffit sovittu Gerryn isoisän siskonpojantyttären Marja Pudaksen kotiin, ja sinne lopulta löysimme, kun huomasin, että navigaattoriin olin laittanut väärän osoitteen. Voileivät syötiin ja mehut juotiin ja pikavisiitti oli ohi. Perheen poika oli lomalla armeijasta, joten olipa tuore alokas ja eversti samassa pöydässä. Sitten matka jatkui seuraavalle etapille kohti Hiskiaksen entistä kotia Mikkelin Rantalaa. Sinne pääsimme sovitusti suoraan ruokapöytään. Muikkua saatiin monessa muodossa Raimo ja Sirkka Liikasen perheessä. Raimon ja Gerryn isoisät olivat veljeksiä. Illalla kävimme kolmella kesämökillä ja yhdellä niistä saunottiin. Gerryn kanssa menimme myös uimaan. Samalla mökillä oli karaokelaitteet, ja vieraat innostuivat kovasti laulamaan. Löytyi jopa muutama suosikkikappale englanniksi. Harrastavat karaokea kotomaassaan. Sitten olikin aika mennä pehkuihin, kun talon kymmenet rotukoirat oli hyvästelty. Kennelissä oltiin. Melissa sai nukkua isänsä isoisän Hiskiaksen entisessä kodissa, joka on nyt kunnostettu nuoren parin kodiksi. Me miehet olimme uudella puolella. 15 ostoksille ajoissa, mutta myyjä oli jo lähtenyt. Tapasimme kuitenkin ulkona nuoremman poikamme Tonin Kaisavaimonsa kanssa. Sitten yritimme vielä käydä torilla, mistä Melissa oli Melissan yöpaikka näytti aikoinaan tältä. Aikuinen mies on isäntämme Raimon isä Otto Rikhard, Hiskiaksen veljenpoika. Kuvan omistaa Raimo L. Mahtavan tiistaiaamiaisen jälkeen taas nostettiin kytkintä. Tarkoitus oli käydä vanhoilla haudoilla, mutta niitä ei löytynytkään. Hiskiaksen isälle Taavetille syntyi 18 lasta, mutta hauta jäi lapsilta näköjään unholaan. Ehkä tutkimme asiaa vielä uudelleen. Mikkelissä pysähdyimme vielä torilla lounaalle ja kävimme Päämajamuseossa. Tapasimme myös rahastonhoitajamme Matin vaimoineen, samaa sukuhaaraa hänkin. Sitten löysimme tankkaukseen, ja ajo jatkui Helsinkiin. Tulimme katsomaan uutta kotiamme ja miten me Helsingissä asumme. Juotiin mehut ja otimme oman auton mukaan. Gerry ajoi sitä ja minä jatkoin vuokra-autolla. Ajoimme keskustaan, luovutin auton vuokraamoon ja jatkoimme yhdellä. Yritimme ehtiä Temppeliaukion kirkkoon uudelleen nähnyt tullessaan jotakin mielenkiintoista, mutta toria oltiin jo sulkemassa. Sitten menimme vanhemman poikamme Teemun kotiin katsomaan, miten nuoret asuvat. Siellä vieraat pystyivät keskustelemaan äidinkielellään ranskalla miniämme Dorothéen kanssa. Vierailu oli lyhyt, sillä oli jo kiire levolle. Menimme jälleen mökille yöksi, ja päivälliseksi ostimme matkalta mikrouuniateriat, jotka lämmitimme perillä. Sitten kiirehdittiin suihkuun ja nukkumaan. Herätys oli klo 3.15 ja kevyen aamiaisen jälkeen ajoimme lentokentälle. Siellä kaikki meni hyvin. Melissa osasi omatoimisen check insysteemin, joten neuvoa ei tarvinnut. Oli jäähyväishalausten vuoro ja sitten turvatarkastukseen. Vieraat lupasivat tulla uudelleen isommalla porukalla parin vuoden kuluttua. Itse tulin kotiin jatkamaan yöunia. Myöhemmin saimme sähköpostista lukea, että lento oli mennyt hyvin eli reissu oli onnistunut. Harri Liikanen, Gerryn isoisän veljenpojanpoika. Kuvat Heikki Liikanen Rovaniemellä ja Jouko Liikanen Reisjärvellä. __________________________________________________________________________________ Liikasten herkkuja kannon nokassa Nili kannon nokassa Heinäkuisen sukukokouksen jälkeen osa kokousväestä jäi vielä lauantaiillaksi Rovaniemelle. Anne, Heikki, Maarit ja Olli olivat kuulleet puhuttavan ravintolasta nimeltä Nili ja suunnistivat sinne alkuillasta heti ravinto- lan auettua. Lapin herkut maistuivat, ja jo jälkiruokaa syödessämme ravintolaan pyrki myös Harri ulkomaalaisvahvistusten eli Gerryn ja Melissan kera. Huonoksi onneksi ravintola oli siinä vaiheessa jo täpösen täynnä ja uusia asiakkaita kehotettiin odottamaan kärsivällisesti pöytien vapautumista. Parin minuutin ahkeran viittilöinnin jälkeen Harri, Gerry ja Melissa pääsivät kuitenkin meidän pöytäämme ilman pitkää jonotusta. Ravintola oli selvästikin varautunut Liikasten käynteihin, sillä ruokalistalla taisi olla yhden sukuhaaran nimikkoruoka: Kangasniemen tuhti häränpihvi. Mikähän on se riihimäkeläinen ravintola, jonka ruokalistalta voimme ensi kesänä valita Pudasjärven vasikanselykset tai Mikkelin Asilan ahvenpadan? Kysyy Maarit. Suosittelemme Kangasniemen pihviä 16 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 UUSIA JÄSENIÄ ANAGRAMMEINA Sihteerimme on jälleen hieronut aivonystyröitään ja keksinyt uusien jäsentemme nimiä anagrammeina. Keitä ovat siis nämä uudet jäsenet? Ratkaisu on sivulla 19. Laulun optiikka Ihannemoraali Kultainen Auli Leninki maalla Kiperin Taneli Laila Terho Puhu savvoo, Alan! Lyriikan genre Valio-silliä Marialle talo Leijonan oikku PUDASJÄRVEN LIIKASENNIEMELLÄ ELOKUUSSA 2011 Teksti ja kuvat: Olli Liikanen. Teksti perustuu kirjoittajan omien tietojen lisäksi Aili Pelttarin kirjaan Jonkulaiset II ja keskusteluihin Aili Pelttarin ja Liikasenniemellä asuvan Pekka Jussilan kanssa. Kartta ja muuta asiaa niemestä Liikaslinkinssä 1/2011. Alkukesästä 2011 eräässä sähköpostissaan Pudasjärven Jongun kylän historiaa kirjoittanut Aili Pelttari totesi, että ”minusta sinun pitäisi käydä Liikasenniemellä”. Käynti Liikasenniemellä oli käynyt kyllä mielessä, mutta toteutus oli toistaiseksi jäänyt. Viikko Rovaniemen sukukokouksen jälkeen tein uuden matkan pohjoisen suuntaan. Autokyyti Liikasenniemelle järjestyi tihkusateisena torstaiaamuna 4.8.2011, ja Aili Pelttari saapui paikan päälle oppaaksi. Liikasenniemi on pitkähkö niemi Pudasjärven Jongunjärvessä Korpijoen suulla. Niemellä sijaitsevat 2. Oikealla Heikkilä, jonka vasemmasta päädystä on purettu vanhat talot on suojeltu, mikä tarkoittaa, ettei niitä saa osa pois. Talon päässä oli osuuskaupan sivupiste, jota hoiti purkaa. Talot voi kunnostaa kesäasumuksiksi mutta ei Alma Liikanen. Vasemmalla Aukustila-Sakarila, jonka ympärivuotiseen käyttöön. Päärakennukset eivät ole aivan vasemmalla puolella asui Aukusti Liikanen ja oikealla alkuperäisiä, sillä niemellä raivosi elokuussa 1835 tulipalo, puolella Sakari Liikanen perheineen. Viimeinen asukas, joka tuhosi päärakennukset ja muutaman pienemmän Sakarin tytär Anni, asui talossa vuoteen 2008 asti. rakennuksen. Myöhemmin vanhasta pihapiiristä on purettu navetta, hevostalli ja muutama pienempi rakennus. Purettu on myös Lassilan vieressä sijainnut Mörkölä, jossa kerrotaan kummitelleen. Osa pienemmistä rakennuksista on siirretty muualle niemellä. Seuraavassa kuvia niemeltä: 3. Vanhan pihapiirin vasemmassa reunassa on Lassilan talo, joka oli parhaillaan kunnostustyön kohteena. Lassilan paikalla sijaitsi talo, jossa Tuomas Pätsi-Liikanen asui 1700-luvun alussa ja josta hänen jälkeläisensä lähtivät Oulun seudulle. Jongunjärveä pilkottaa taustalla aittojen välissä. 1. Tienviitta, joka ei kaivanne esittelyä. Jatkuu seuraavalla sivulla. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 17 4. Pihapiiri Takarannan suunnasta, Lassila vasemmalla ja Heikkilä oikealla. 8. Savusauna ja komea mänty. 5. Aukustila-Sakarila rannan suunnasta. 6. Jongunjärveä Aukustila-Sakarilan takana 9. Liikasenniementien varteen siirretyn rekiliiterin seinää, jossa erottuu vuosiluku 1691 ________________________________________________ TENAVATUOKIO Viisivuotias Siiri pohti isänsä kanssa sukuasioita: ”Kun pappa on appiukko, niin onkos mummo appiakka?” -Maria 7. Näkymä Takarannalta. 18 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 LIIKASTEN SUKUHAARAT JA NIIDEN VASTUUHENKILÖT 17.10.2011Sukuhaara (lyhenne) Lähtöhenkilö Rekisterissä 12461 kpl Vastuuhenkilö Iin (Ii) Katso selite Johanneksen (Jo) Dionysos Liikanen s. noin 1730 Kangasniemen (Ka) Pekka Liikanen, s. 1600-luku Korpilahden (Ko) Johan Likander, s. 1781 Kuusamon (Ku) Heikki Kurtti, s. noin 1650 2335 Jaakko Liikanen (Ku), ks. hallitus Längelmäen (Lä) Martti Rekonpoika, s. noin 1673 74 Heikki Liikanen (Lä) Kurkisuontie 8 B 8, 00940 HELSINKI, (09) 553 342, 050 339 5061,heikki.liikanen(at)dnainternet.net Mikkelin (Mi) Risto Liikanen s. n 1682 1885 Esko Liikanen (Mi), ks. hallitus Mikkelin Asilan (MA) Tuomo Liikanen s. noin 1669, pso Kristiina Kiukas s. noin 1670 903 Anne Ekroos (MA), Mustarinne 7, 12770 ESPOO, 050 563 8456, anne.ekroos(at)hotmail.fi Muhoksen (Mu) Pekka Liikanen, k. 1732 Oulun (Ou) Katso selite Pudasjärven (Pu) Olli Liikanen, k. noin 1609 Ristiinan (Ri) Antti Liikanen, s. noin 1625 Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. hallitus 929 2109 262 22 Maarit Tillman (Ko), ks. hallitus Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. rahastonhoitaja Maarit Tillman (Ko), ks. hallitus Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. hallitus Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. hallitus 1934 Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. hallitus 1661 Pirkko Liikanen (Ri), Viherlaaksonranta 10 A15, 02710 ESPOO, 050 517 0588, pirkkoliikanen(at)gmail.com Selite: Iin ja Oulun Liikasiin kuuluu viisi perhettä, joilla ei ilmeisesti ole sukulaisuussuhdetta. Pudasjärveltä Oulujoelle eli Oulun maaseurakuntaan muuttaneen Tuomas Pätsin eli Liikasen (s. noin 1670) eräs jälkeläinen perusti Oulujoelle talon Lappi eli Liikanen. Tähän taloon muuttivat myöhemmin perheineen Kaarle Bryggman (s. 1798), Matti Isola (s. 1792) ja Heikki Niemelä (s.1836), jotka alkoivat talon mukaan käyttää sukunimenä Liikasta. Kaarle Bryggman eli Liikanen muutti Iihin ja perusti sinne talon Koskela eli Liikanen. Nimi Koskela hävisi käytöstä. Myöhemmin taloon muutti Kaarle Juopperin (s. 1826) perhe, joka otti myös käyttöön nimen Liikanen. Sukutauluihin on saatu yhteensä 367 henkilön tiedot. Petosta epäillään Sukuseura joutui kesällä outoon tilanteeseen, kun Jar-X Oy otti yhteyttä ja kysyi, tunnemmeko Ylikiimingistä Anita Liikasta, joka on tilannut ja saanut heiltä sukkia sukuseuran nimissä, mutta ei ole maksanut yli 2000 euron laskua. Vastasin, etten muista sellaista henkilöä, eikä häntä löytynyt rekistereistäkään. Onneksi myyjä ymmärsi, että nyt heille on tapahtunut virhe, kun eivät ole tarkastaneet tilaajan valtuuksia. He eivät ole meiltä maksua vaatineet. Laskut on annettu perintätoimiston huoleksi, mutta maksusuorituksia ei ole tullut. Lähestyin Anitaa kirjeellä selvittääkseni, mistä on kysymys, mutta kirjattu kirje tuli takaisin. Myyjälle annettu Anitan puhelinnumero osoittautui vääräksi. Lähetin myös tavallisen kirjeen ilman lähettäjänimeä, mutta vastausta ei ole kuulunut. Halusimme, että Anita olisi pyytänyt anteeksi sopimatonta käytöstä ja hoitanut laskut, mutta toive ei toteutunut. Tavaraa sai kaikkiaan yhdeksän henkilöä, mutta ketään en onnistunut tavoittamaan. Soitin yhdelle Liikaselle Ylikiiminkiin, mutta hän ei tuntenut Anitaa. Heinäkuun 18. päivänä kävin tekemässä rikosilmoituksen. Rikosepäilynä on petos, mutta asia ei ole edennyt vielä tutkintaan asti. Rikosilmoituksen tein sen takia, ettei tällaista voi hyväksyä. En ole tarkistanut, olemmeko laskujen maksamattomuuden takia mustalla listalla. Se paljastunee, jos tilaamme tavaraa ja emme saa sitä laskuun. Jos tunnet mainitun henkilön, pyydän, että ottaisit yhteyttä. Katso- taan, mitä voitaisiin vielä tehdä, että asia ratkeaisi sovussa Liikasten kesken. HLI Tukholman maraton 2011 Syvästi surren ilmoitamme, ettei tulosluettelosta löytynyt tänä vuonna yhtään Liikasta. Mitä tämä merkinnee? Aikaisempina vuosina aina muutama on ollut mukana. Eikö laivaan mahtunut? Oliko osanottomaksu liian korkea? Onko kunto romahtanut? Ensi vuonna Tukholman maraton juostaan jo 34. kerran ja se tapahtuu 2.6.. Mukaan pääsee vain 21000 juoksijaa. Osanottomaksu on 885 kruunua ja viimeinen ilmoittautumispäivä on 15.2.2012. Seuraamme tilannetta maalissa. HLI LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011 19 UUSIA JÄSENIÄ Toimitsija Ari Lehtola, Lahti Kuusamon sukuhaara Yo-merkonomi Jouko Liikanen, Ylivieska Kangasniemen sukuhaara Kerroshoitaja Inkeri Ollila, Hausjärvi Kuusamon sukuhaara Kaivosmies Gerry Liikanen, Mont Beillard Royun Noranda, Kanada Kangasniemen sukuhaara Maanviljelijä Paavo Lohvansuu, Pudasjärvi Pudasjärven sukuhaara Lähihoitaja Maaret Ollila, Hausjärvi Kuusamon sukuhaara Lämpimästi tervetuloa mukaan! MERKKIPÄIVIÄ 2012 (Jos et halua nimeäsi tähän listaan vuonna 2013, ilmoita se meille.) 99 vuotta!!! 12.8. Ri Salme Strandman, Helsinki Ka Toini Lahikainen, Kangasniemi 90 vuotta 29.3. Mi Ku Irja Anttonen, Helsinki Hannes Savolainen, Kemijärvi 23.3. 80 vuotta 11.4. 24.4. 10.10. 26.11. 28.11. Ka Ku Ka Ka Ri Mi Ri Terttu Albrecht, Kangasniemi Heimo Liikanen, Kuusamo Ritva Kumpumäki, Kokkola Esko Liikanen, Kangasniemi Klaus Saarenmaa, Tampere Hilja Päivinen, Rautjärvi Pirkko Ohra-aho, Helsinki Ka Ka Ka Ku Ka Ka Ka Ka Ka Ku Ka Kaija Rossi, Viitasaari Kari Liikanen, Mikkeli Jarmo Halonen, Akaa Raija Lampela, Tornio Markku Rossi, Viitasaari Riitta Tanner-Tuominen, Tuusula Seija Liikanen, Vantaa Anneli Kinnarinen, Liperi Aaro Puurula, Reisjärvi Toini Liikanen, Riihimäki Liisa Laiho, Lahti 60 vuotta 85 vuotta 16.9. 10.10. 10.6. 10.9. 21.9. 26.9. 29.9. 7.10. 30.10. Ri Martti Tulokas, Kouvola Ka Rauha Halonen, Reisjärvi Ku Antero Liikanen, Kemijärvi Ko Kalevi Liikanen, Jyväskylä Mi Anneli Tompuri, Mikkeli 4.3. 19.3. 23.3. 17.4. 25.4. 15.9. 2.11. 18.11. 3.12. 8.12. 20.12. 75 vuotta 50 vuotta 8.7. 7.8. 16.11. 22.11. 8.12. Ko Ka Mi Ka Ka Rauno Liikanen, Vantaa Leena Kuitunen, Kangasniemi Eila Raami, Helsinki Saara Kröpi, Mikkeli Kaarina Kumpumäki, Kiuruvesi Ku Matti Anttila, Rovaniemi 25.1. 4.6. 6.8. 30.11. 12.12. Jo Juha-Pekka Liikanen, Kaarina Ka Kari Kiiskilä, Kokkola Ko Arto Liikanen, Muurame Ri Janne Vainio, Kerava Ka Markku Liikanen, Kangasniemi 70 vuotta Onnitteluja on tulossa… 30.1. UUSIA JÄSENIÄ ANAGRAMMEINA Ratkaisut anagrammitehtävään sivulla 16 ovat tässä: Aulikki Puntola Anne-Mari Laiho Tuula Liikanen Petri Liikanen Malla Liikanen Lehtola Ari Lohvansuu Paavo Laulun optiikka Ihannemoraali Kultainen Auli Kiperin Taneli Leninki maalla Laila Terho Puhu savvoo, Alan! Liikanen Gerry Ollila Siviä Ollila Maaret Liikanen Jouko Lyriikan genre Valio-silliä Marialle talo Leijonan oikku Onnittelut, jos keksit ratkaisut. Palautus osoitteeseen Liikasten sukuseura ry c/o Harri Liikanen Niittaajankatu 2 A 13 00810 HELSINKI SUKUSEURAN HALLITUS Puheenjohtaja (= sukuseuran esimies) ja tiedottaja Harri Liikanen, Niittaajankatu 2 A 13, 00810 HELSINKI, 040 502 5939, harri.liikanen(at)welho.com JÄSENSIHTEERI Anne Ekroos, Mustarinne 7, 12770 ESPOO 050 563 8456, anne.ekroos(at)hotmail.fi Varapuheenjohtaja (= sukuseuran varaesimies) Jaakko Liikanen, Puhaltajankatu 55, 11910 RIIHIMÄKI, (019) 720 669, 040 516 4305, jaska.liikanen(at)gmail.com RAHASTONHOITAJA Matti Liikanen, Pollarikatu 12 as 8, 15140 LAHTI, 0400 493 040, matti.liikanen(at)luukku.com Sihteeri Maarit Tillman, Sysmäntie 3, 83500 OUTOKUMPU, 050 360 8892, maarit.tillman(at)gmail.com Hankkija Sirkka-Liisa Liikanen, Luusniementie 1236, 51460 LUUSNIEMI, 050 584 0747, sirkkis47(at)gmail.com Arkistonhoitaja Esko Liikanen, Ylivedentie 438, 52100 ANTTOLA, 050 303 7121, esko.liikanen(at)surffi.fi Tiedottajan apulainen Olli Liikanen, Metsäläntie 24 A 2, 00320 HELSINKI, 0400 724 664, olli.liikanen(at)edu.hel.fi SUKUSEURAN PAIKALLISET YHTEYSHENKILÖT MIKKELI JA ANTTOLA: Esko Liikanen, katso hallitus HELSINKI (Pk- seutu): Harri Liikanen, katso hallitus JUVA: KariLiikanen, Mikonkatu 1 B 24, 50100 Mikkeli 0500 759 021, kari.liikanen(at)pp3.inet.fi KANGASNIEMI: Sirkka-Liisa Kuusisto, katso hallitus KUUSAMO: Anne Kultanen, Sarvivaarantie 191, 93999 Kuusamo, 040 552 3187, a.kultanen(at)luukku.com PUDASJÄRVI: Arto Liikanen, Huhtotie 21, 93100 Pudasjärvi, arto.liikanen(at)fortum.com REISJÄRVI: Sirkka Leppälä, Tuomikuja 3, 85900 Reisjärvi, (08) 776 135, 050 412 7831 LAHTI, JAALA, ORIMATTILA: Matti Liikanen, katso Rahastonhoitaja VUODEN LIIKASET (Suluissa sukuhaara) 1993 (Ri) Mirjam Piira, Mäntyharju, k. 1994 1994 (Mi) Annikki Liikanen, Juva 1995 (Ri) Anna-Liisa Liikanen, Orimattila, k. 1996 (Ka) Erkki Liikanen, Bryssel 1997 (Ko) Heikki Liikanen, Joutsa, k. 2004 1998 (Ku) Hannes Savolainen, Kemijärvi 1999 (Jo) Erkki Liikanen, Tammela KUNNIAJÄSENET 1. Haastemies Eino Liikanen 1995(k.1997) 2. Käsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen 2000- (k.2004) 3. Emäntä Annikki Liikanen 20004. Sääteknikko Mauri Puurula 20055. Professori Pirkko Liikanen 20056. Yrittäjä Matti Liikanen 2010- 2000 (Ri) Pirkko Liikanen, Espoo 2001 (Ka) Matti Liikanen, Lahti 2002 (Ku) Jaakko Liikanen, Riihimäki 2003 (Ka) Raimo Liikanen, Mikkeli 2004 (Mi) Liisa Liikanen, Mikkeli (Anttola) 2005 (Ka) Harri Liikanen, Helsinki 2006 (Ri) Pekka Saarenmaa, Kerava SUVUN VANHIN 19.2.2010Vanhin elossa oleva Liikanen on helsinkiläinen Salme Strandman o.s. Saarenmaa s.12.8.1913 Tampereella. Ristiinan sukuhaara. PERINNEHENKILÖ Perinnehenkilöksi nimettiin 1999 vapaustaistelija, luutnantti Herman Liikanen (1835-1926) joka kuuluu Ristiinan sukuhaaraan. 2007 (Ka ) Sirkka-Liisa Kuusisto. Kangasniemi 2008 (Ri) Sirkka Laakkonen, Espoo 2009 (Ka) Kauko ja Keijo Liikanen, Helsinki 2010 (Lä) Heikki Liikanen, Helsinki 2011 (Ka) Sirkka Leppälä, Reisjärvi 2012 ( ) ? KUMMITYTTÖ Kummitytöksi nimettiin 1990 lähes sukuseuran perustamispäivänä syntynyt Jenni Liikanen Lahdesta. INTERNET- KOTISIVU http://www.liikastensukuseura.fi PANKKITILIN NUMERO Sampo Pankki 800019-1978966
© Copyright 2024