Liikaslinkki 2/2011 - Liikasten sukuseura ry

L I I K A S T E N S U K U S E U R A RY: N JÄ S E N L E H T I 2 / 2 0 1 1
POIMINTOJA SISÄLLÖSTÄ
Voitimme vihdoinkin s. 2t-JJLBTJBTJFMMÊUÊÊMMÊs. 5t4BOLBSJTÊJO
MBQTFUNFs. 9t4VLVLPLPVT3PWBOJFNFMMÊs. 13t,BOBEBMBJTFU
TVLVMPJNBTTBs. 14t1VEBTKÊSWFO-JJLBTFOOJFNFMMÊFMPLVVTTB
s. 16t1FUPTUBFQÊJMMÊÊOs. 18t.FSLLJQÊJWJÊs. 19
2
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
VOITIMME VIHDOINKIN. ONNITTELUT MEILLE.
Hyvät jäsenet
Niin se vaan tämäkin vuosi loppuu
aikanaan. Toivottavasti se on sujunut
mahdollisimman monelta onnellisten
tähtien alla. Edessä ovat loppuvuoden
työt. Se merkitsee mm sitä, että pitää
pusertaa uusi Liikaslinkki ulos. Oma
aikansa siinä menee, mutta nyt tuntuu
mukavalta, että olemme saaneet ulkopuolista tunnustusta lehdellemme.
Sain nimittäin vastaanottaa 8.10. kannustuspalkinnon Kuulutko sukuunitapahtumassa Vantaalla Sukuviestilehden järjestämässä sukulehtikilpailussa 2011. Olemme aikaisemminkin
osallistuneet kisaan, mutta nyt saatiin
ensimmäisen kerran jotakin. Kannustuspalkinto on tietysti ihan kiva, mutta
mitalisija se vasta poikaa olisi ollut.
Jäi siis parannettavaa. Kiitos kaikille,
jotka olette osallistuneet lehden tekoon. Palkinto kuuluu teille kaikille.
Muutenkin koko vuoden toiminta
näyttää nyt positiiviselta. Sukututkimus on edennyt harppauksin ja jäsenmäärä on kasvanut. Iloisena asiana
voidaan mainita myös se, että saimme
sukukokoukseemme vieraita Kanadasta asti. Gerry tyttärensä Melissan
kanssa vierailivat Suomessa ensimmäistä kertaa. Näin saatiin samalla
vuosikymmeniä kestänyt katkos yhteydenpidossa korjatuksi.
Maailmassa on nyt sitten yli 7
miljardia ihmistä. 7 000 000 000:s
ihminen syntyi 31.10., mutta kovasti
on epäselvää, kuka hän on. Jos Kaisamme olisi odottanut vielä pari päi-
vää, tuo olisi voinut olla Liikanen,
mutta näin ei käynyt. Ilmeisesti tittelin
sai tyttö Danica May Camacho Filippiineiltä. Hän syntyi vähän ennen
puolta yötä. Putin pitää tittelin saajana
kuitenkin venäläistä poikaa Pjotr
Nikolajevia, joka syntyi pari minuuttia
puolen yön jälkeen. Muitakin syntymäpaikkavaihtoehtoja on esitetty:
Intia, Sri Lanka ja Britannia.
Liikasten osalta ihmisten lukumäärä ei ole kasvanut ihan kovalla vauhdilla. Toisaalla tässä lehdessä on tilastotietoa asiasta. Huolestuttavaa on
todeta, että meidän määrä, joilla on
sukunimi Liikanen, on vähentynyt
vuoden aikana.
Olemme huhkineet jäsenrekisterin
kimpussa saadaksemme aukkoja paikatuksi. Meillä oli puutteita sukuhaaroissa, mutta nyt homma on vain paria
varmistusta vaille. Seuraavaksi olemme täydentäneet ammatteja ja arvoja.
Vastuuhenkilöt ovat kyselleet niitä
juuri tätä varten. Nyt toivomme, että
ilmoittaisitte sen ammatin, jota teette
nyt ja jos olette jääneet eläkkeelle,
ilmoitatte sen ammatin, mitä viimeksi
teitte. Jos ammatteja on ollut uran
varrella monia, ne voi ilmoittaa, mutta
kirjaamme ne sukutauluihin muihin
tietoihin. Arvot lyhennämme virallisia
lyhenteitä käyttäen tilan säästämiseksi.
Kaikki ammatit ovat arvokkaita, joten
ei pidä ryhtyä kainostelemaan. Kun
tiedot on saatu, voimme saada kuvan
mm jäsenkuntamme koostumuksesta.
On helppo kääntyä oikean henkilönpuoleen, kun apua tarvitsemme.
Suomessa paljastui tätä kirjoittaessa tietovuoto. Henkilöiden henkilötunnuksia, nimiä, sähköpostiosoitteita,
puhelinnumeroita ja osoitteita joutui
vääriin käsiin. Valitettavasti tällaista
voi sattua, vaikka sitä koko ajan yritetään estää. Meillä tiedot ovat hallituksen ja vastuuhenkilöiden takana ja
sukutaulut salasanalla suojattuna jäsensivuilla. Pyrimme siihen, etteivät
ne joudu vääriin käsiin. Samaa toivomme kaikilta teiltä jäseniltä, koska
teillä on pääsy sukutauluihin. Huolehtikaa siitä, että tietokoneessanne on
asianmukaiset
tietoturvaohjelmat
ongelmien torjumiseksi. Itse en luota
ilmaisiin tietoturvaohjelmiin, joita en
tunne. Niiden joukossa saattaa olla
juuri se ikävä ohjelma, joka aiheuttaa
murheita. Älä anna käyttäjätunnuksia
eikä salasanoja, jos niitä sinulta sähköpostilla tai puhelimella kysytään. Se
on huijausta. Tietokoneen käyttö tulee
erilaisissa toiminnoissa lisääntymään,
joten kaikkien kannattaa opetella sen
käyttö kunnolla.
Perinteiseen tapaan haluan lopuksi
kiittää kaikkia jäseniä ja erityisesti
luottamustehtävissä toimineita kuluneesta vuodesta ja toivottaa teille ja
läheisillenne
Rauhallista Joulua
ja
Onnellista Uutta Vuotta.
LIIKASLINKKI
Liikasten sukuseura ry:n jäsenlehti
Päätoimittaja Harri Liikanen
Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, jos hyvin menee. Painos 270 kpl.
Painopaikka Multiprint Oy, Vantaa.
Kansikuvassa saamamme kunniakirja.
Harri Liikanen
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
SYNTYNYT
Tuomas Kaski ja Maija Kaski (o.s.
Pekkanen) ovat saaneet toisen lapsensa, tyttären 12.9.2011 Helsingissä.
Esikoispojan syntymästä kerroimme
Liikaslinkissä 1/2010. Ristiinan sukuhaara.
Toni Liikaselle ja Kaisa Pastilalle on
syntynyt Naistenklinikalla Helsingissä
esikoispoika Anton. Syntymäpäivä oli
29.10.2011 eli hän oli melkein 7.
miljardis lapsi maailmassa. Tonin
vanhemmat ovat Harri ja Tuula Liikanen Kangasniemen sukuhaarasta.
Kesäkuun 10. päivänä 2011 vihittiin
Mikkelin maistraatissa mylläri Jukka
Liikanen ja kouluavustaja Tuula
Saksa Kangasniemeltä. Jukka kuuluu
Kangasniemen sukuhaaraan. Vanhemmat ovat Eino ja Aino Liikanen.
Kesäkuun 11. päivänä 2011 vihittiin
Asikkalan Lomameijerillä avioliittoon
ympäristöinsinööri Kimmo Helenius
ja sosionomi Ulla o.s. Kuusinen.
Vihkimisen toimitti henkikirjoittaja
Tuija Kanerva. Kaasoina oli Suvi
Mustajoki ja Hanna Lange ja bestmanina Mikko Lilja. Kimmo kuuluu
Kangasniemen sukuhaaraan, sillä
vanhemmat ovat Saara o.s. Liikanen
ja Hannu Helenius.
3
uskonnon ja psykologian aineenopettajaksi että evankelisluterilaisen kirkon virkaan. Pauliina aloitti heti valmistumisen jälkeen työt Reisjärven
seurakunnassa kasvatustyön teologina.
Elokuusta lähtien hän on toiminut
myös uskonnon ja psykologian opettajana Reisjärven lukiolla. Äiti Seija on
Hilja Puurulan (o.s. Liikanen), joten
Kangasniemen sukuhaarasta on kysymys.
Sukuseura toivottaa hääpareille jatkuvaa onnea ja menestystä. Samalla
toivotamme puolisot tervetulleeksi
Liikasten sukuun.
Pauliina Pylvänäinen
Anton Liikanen, 7 pv
Lääkäreitä
Onnea isille, onnea äideille, onnea
pienille perheenlisille isovanhempia
unohtamatta.
Outi Rossi valmistui lääketieteen
lisensiaatiksi 21.6. 2011 Oulun Yliopistosta.
KASTETTU
Numerossa 2/2010 kerroimme, että
1.11.2010 syntyi Sami ja Heidi Liikaselle poikavauva, mutta nimi ei ehtinyt
vielä lehteen. Nyt lapsi on kastettu ja
hän sai nimekseen Lenni Ukko Eemeli Liikanen. Sami on Jorma ja Hilppa
Liikasen poika, joten Kangasniemen
sukuhaarasta on kysymys.
Merja Rossi on suorittanut työterveyshuollon
erikoislääkäritutkinnon
Helsingin Yliopistossa 21.6. 2011.
Kimmo ja Ulla Helenius
Outi on Merjan tytär ja Merja Sirkka
ja Paavo Rossin tytär. Paavon äiti on
Elina Rossi o.s. Liikanen Kangasniemen sukuhaarasta.
Onnea ja menestystä valmistuneille!
VIHITTY
Heinäkuun 9. päivänä 2010 vihittiin
Mikkelin maistraatissa Sami Liikanen
ja Auli Vitikainen. Sami kuuluu Kangasniemen sukuhaaraan, kun hän on
Raimo ja Sirkka Liikasen poika Mikkelin Harjumaasta.
14.5.2011 vihittiin avioliittoon Kerimäen kirkossa Maria Henriikka Puurula ja Niko Petteri Karjalainen.
Marian vanhemmat ovat Aaro ja Kirsti
Puurula. Aaro on Aimo ja Hilja (o.s.
Liikanen) Puurulan poika. Kangasniemen sukuhaara.
VALMISTUNEITA
PUROISTA VIRRAKSI
Maistereita
Jaana Liikanen on valmistunut
21.6.2011 psykologian maisteriksi
Tampereen yliopistosta. Jaanan vanhemmat ovat Mirja ja Jorma Liikanen Korpilahden sukuhaarasta.
Pauliina Pylvänäinen, o.s. Hylkilä on
valmistunut toukokuussa 2011 teologian maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta Joensuun kampukselta. Valmistuessaan hän sai pätevyyden sekä
Virta ei yleensä synny suurista lähteistä, vaan siihen yhtyneistä monista
puroista.
-Ovidius
Sovellutus:
Liikaslinkki syntyy sieltä täältä
tulleista monista uutisista ja
kirjoituksista.
4
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
KEVÄÄN 2011 YLIOPPILAITA
Liikanen Leona Vilma Jasmine
Tampere
Kalevan lukio
Liikanen Otso Olavi
Helsinki
Helsingin medialukio
Liikanen Pinja Elise
Helsinki
Ressun lukio
Liikanen Aatu Iisakki
Nivala
Nivalan lukio
Liikanen Emmi Sofia
Turku
Turun Suomalaisen Yhteiskoulun
lukio
Puurula Ville Matias
Kokkola
Kokkolan yhteislyseon lukio
Ville Puurula perhekuvassa. Takana veli Juuso Aleksi, isä Aki, tyttöjen äiti
Camilla ja sisarpuolet vanhimmasta lukien Noora Emilia, Roosa Inkeri, Sanni
Sofia ja Silja Lyydia. Kuva Mauri Puurula
KIITOKSIA
Lehdessä:
Kortilla:
Olemme saaneet kiitoksia muistamisista.
Sähköpostilla:
kaunein kiitos muistamisesta syntymäpäivänäni. hyvää syksyä
toivoo sauli liikanen
OUTI LÄÄKÄRIKSI REISJÄRVELLE
Outi Rossi aloitti 6.6.2011 vuoden kestävän terveyskeskuslääkärityön Reisjärvellä yhdessä avomiehensä Ilkka Lindgrenin kanssa. Outi on kotoisin Reisjärveltä ja kuuluu Kangasniemen Liikasten sukuhaaraan, sillä äiti on Merja Rossi
ja äidinisä Paavo Rossi. Nuoret lääkärit aikovat saada syksyllä opintonsa päätökseen, jolloin heistä tulee lääketieteen lisensiaatteja.
Sukuseura toivottaa onnea ja menestystä työssä ihmisten parhaaksi.
Lähde Reisjärvi-lehti 15.6.2011
Ps. Outi valmistui jo kesäkuussa, kuten ehkä jo huomasit. (Toim. huom.)
Outi Rossi ja Ilkka Lindgren
virka-asussa
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
UUSIIN TEHTÄVIIN
Everstiluutnantti Tero Ukonaho on
nimitetty puolustusvoimissa Talousvarikon päälliköksi 1.1.2012
5
Toni työskenteli aiemmin samoissa
tehtävissä mainostoimisto Wunderman
Helsingissä.
Kangasniemen sukuhaara, kun isä on
Harri Liikanen.
Onnea ja menestystä uusissa tehtävissä.
Tero on saatu Kangasniemen sukuhaaraan avioliiton myötä.
Valt. kand. Toni Liikanen on nimitetty 5.9.2011 mainostoimisto Radikal
Advertising Helsingin art directoriksi.
ERKKI JATKAA SPR:N
JOHDOSSA
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki
Liikanen valittiin jatkamaan seuraavat
kolme vuotta Suomen Punaisen Ristin
puheenjohtajana. Valinta tapahtui
Lahdessa 12.6.2011 järjestön yleiskokouksessa. Erkki on johtanut järjestöä
vuodesta 2008 alkaen. Asiasta oli
silloin uutinen Liikaslinkissä nro
2/2008.
Sukuseura toivottaa onnea ja menestystä vaativassa luottamustehtävässä.
LIIKASET 17.10.2011
Julkaisimme tilastotietoa historiikissamme 2010. Kun nyt vertasin lukuja 17.10.2011 tilanteeseen, joka on esitetty oheisessa
taulukossa, havaitsin, että Liikasten lukumäärä oli laskenut viidellätoista. Suluissa on esitetty historiikin luvut. Vertailussa
voi havaita muutakin. Esimerkiksi kolme miestä on vaihtanut nimeä. Ilmeisesti on nautittu siitä, että sukunimen voi valita
entistä helpommin. Toivottavasti nimi Liikanen säilyy muuallakin kuin hautakivissä.
HLI
Liikanen
Nykyisenä nimenä
Entisenä nimenä
Kuolleilla
Yhteensä
Lkm
1278
(1293)
480
(469)
631
(613)
2389
(2375)
Miehet
631
(633)
31
(28)
257
(249)
919
(910)
Naiset
647
(660)
449
(441)
374
(364)
1470
(1465)
Suomessa
1209
(1224)
440
(430)
604
(586)
2253
(2240)
Ulkomailla
69
(82)
40
(39)
27
(27)
136
(140)
Väestörekisterikeskuksen tilasto nimestä Liikanen 17.10.2011
LIIKASIA SIELLÄ TÄÄLLÄ
Syksyn 2011 sukututkimuksissa aiemmin tuntemattomia Liikasia alkoi
löytyä sieltä täältä. Suurin osa näistä
Liikasista asui Hausjärven seudulla.
Hausjärven lisäksi Liikasia löytyi
Iitistä, Joutsasta, Korpilahdelta ja
Iistä. Hausjärven yhden sukuhaaran
jälkeläisiä asui ainakin 1970-luvulla
Hyvinkäällä. Seuraavassa on katsaus
näihin Liikasiin.
1) Hausjärvi
Hausjärvellä asui Hedvig Antintytär,
s. 27.8.1815, joka mainitaan useana
vuonna neiti Gyllenspetsin piiaksi.
Hedvigille syntyi ns. omiin nimiin 7
lasta: Maria 8.10.1836 (k. 5.9.1851),
Juho 29.7.1841, Kustaa 17.5.1844,
Oskar 10.2.1852 (k. 18.9.1852), kaksoset Oskar 6.12.1854–6.12.1854 ja
Viktor 6.12.1854–9.12.1854 ja Hedvig
Helena 28.9.1856. Hedvig muutti
Hausjärveltä Janakkalaan Hiivolan
kylän Marttilan rustholliin tammikuussa 1835 ja palasi saman vuoden
marraskuussa Hausjärvelle, jossa asui
Herajoen kylässä eri taloissa. Hedvig
kuoli Hausjärvellä 26.1.1870.
Hedvigin lapsista Juho muutti Lopelle
1859 Kormun kylän Ahlbackaan, josta
palasi Hausjärven Arolammille 1862.
Arolammilta Juho muutti Helsinkiin
1863. Juholla ei näy kirkonkirjoissa
sukunimeä. Kustaa Hedviginpoika
muutti Hausjärveltä Janakkalaan Hiivolan Marttilaan, josta hän muutti
seuraavana vuonna Nurmijärven Kytäjärvelle. Kustaa ei käytä sukunimeä
tuohon mennessä.
Hedvig Helena muutti Hausjärveltä
Janakkalaan Hiivolan Marttilaan 1871
ja takaisin Hausjärvelle 1872 Herajoen
kylään. Hedvig (Hedda, Heta) Helena
käyttää sukunimeä Liikanen palatessaan Janakkalasta. Hedvig Helena
Liikanen työskenteli piikana eri taloissa
Herajoella.
Hänelle
syntyi
29.1.1874 poika Karl Kustaa, joka
työskenteli renkinä Herajoella, kunnes
kohtasi julman loppunsa 1.5.1894.
6
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
Karl Kustaa Liikasen lopusta oli uutinen Helsingfors Aftonbladetissa, joskin uutisessa päivämäärä sekä uhrin
nimi ja ikä ovat väärin. Hausjärven
kuolleiden luettelosta löytyvän tiedon
perusteella kyseessä ei voi olla juuri
kukaan muu kuin Karl Kustaa, vaikka
uutisessa nimi on August ja ikäkin on
väärin.
Hedvig Helena avioitui 1890 muonamies Heikki Juho Iisakinpojan(s.
31.5.1846) kanssa. Pariskunta asui
Herajoella.
Uutinen Helsingfors Aftonbladetissa 7.5.1894.
Uutisen löysi Maarit Tillman.
Hausjärven toisen Liikasen porukan ja myös Iitin Liikasten jäljille päästiin erään verkossa olleen tutkimuksen avulla (katso:
http://suvut.genealogia.fi/markkula/public_files/8_sukupolvea/list_1/index.htm).
Kustaa Eeronpoika Hujalan, s.
23.5.1830 Loppi, Hevosoja, poika
August alkaa käyttää Hausjärvellä
asuessaan sukunimeä Liikanen. August Liikanen, s. 7.12.1856 Loppi,
Launonen, työskenteli renkinä Hausjärvellä Herajoella ja Arolammilla.
Hän asui myös hetken aikaa Helsingissä. August avioitui 24.6.1887 Ida
Kustaava Lindblomin kanssa 1887, ja
pariskunnalle syntyi 6 lasta: Juho
Antti 30.11.1887, Edla Matilda
23.4.1889, Karl Vilhelm August
22.3.1896 (k.21.5.1910 Hausjärvi),
Ida Julia 15.1.1899, k. 29.6.1919,
Saimi Olivia 4.4.1900 ja Hilma Emilia 27.2.1902 (k. 18.6.1908 Hausjärvi).
Kunta- ja seurakuntajaon yhteydessä
ainakin osa perheestä siirtyi Riihimäen
kirjoihin. Juho Antti työskenteli Hausjärvellä muurarina. Hän avioitui Olga
Josefina Heinosen, s. 25.3.1888,
kanssa. Juho Antti kuoli 1.2.1918
Hausjärvellä. Saimi Olivia asui Riihimäellä, jossa työskenteli hierojana.
Kolmantena Hausjärven Liikasen
sukukuntana ovat torppari Otto Josefinpoika Kroonin (s. 17.12.1844 Lop
pi) ja tämän puolison Helena Hedvig
Hanströmin (s. 31.3.1846 Hausjärvi)
pojan Eino Vihtori (s. 28.1.1880
Hausjärvi) perilliset. Eino Vihtorille ja
puolisolleen Ida Sofia o.s. Hämäläiselle syntyivät Hausjärvellä lapset Lempi
Ester 7.2.1905, Eino Johannes
18.1.1907 (k. 23.3.1907), Eino Vihtori (Viktor) 4.3.1908, Arvid Johannes
16.8.1910, Väinö Olavi 21.7.1913, ja
kaksoset Toini Maria 24.11.1916–
27.5.1917
ja
Toivo
Kalervo
24.11.1916. Perhe siirtyi Hyvinkään
seurakuntaan seurakuntajaon yhteydessä 1917. Eino Vihtori asui Hyvinkäällä, jossa työskenteli kivityömiehenä ja myöhemmin konepajatyömiehenä. Hänellä ja puolisollaan Lempi
Dagmar o.s. Lehtelällä oli 2 poikaa,
jotka asuivat ainakin 1970-luvulla
perheineen Hyvinkäällä. Arvid Johannes Liikanen muutti Helsinkiin, jossa
toimi postimiehenä ainakin vielä 1975.
Hän ainakin yritti muuttaa sukunimensä Krooniksi 1960-luvulla, mutta
Helsingin henkikirjojen hakemistossa
sukunimenä säilyy Liikanen ainakin
1975 asti.
2) Iitti
Iitin Perheniemessä asui renkinä
Jaakko Davidinpoika (s. 12.7.1805) ja
puolisonsa Eeva Liisa Juhontytär (s.
1808). Heille syntyi 30.4.1838 poika
Antti, joka otti käyttöön nimen Liikanen. Antti vihittiin Maija Stiina Aatamintyttären (7.1.1834–20.2.1888)
kanssa, ja parille syntyi Iitissä kolme
lasta: Eeva Liisa 30.5.1859, Kalle
27.1.1861 ja Vilhelmiina 30.5.1868.
Antti-isä oli ensin renki ja myöhemmin muonatorppari, joka toimi lisäksi
metsävahtina. Eeva Liisa muutti Ruotsinpyhtäällä 1870-luvulla.
Muonamies Kalle Antinpoika Liikanen avioitui Liisa Matintytär Toivonojan (s. 28.8.1859) kanssa ja heille
syntyvät lapset Ida Maria 19.9.1882,
Hemming 12.3.1885, Anna 7.5.1888,
Amanda 10.11.1890 ja Aino Armi
3.9.1897. Aino Armi syntyi Nastolassa
ja muut lapset Iitissä. Perhe muutti
Nastolaan joulukuussa 1892 ja takaisin Iittiin marraskuussa 1898. Nastolassa perhe asui Arrajoen kylän Jokelan torpassa ja Uusikylän Sipilässä.
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
7
Työmies Hemming Liikanen asui
1950-luvulla Mäntsälän Sälinkään
kylässä. Aino Armi vihittiin Wilhelm
Aleksander Augustinpoika Laineen
kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kolme
lasta.
armoa, jota ei hänelle suotu. Heikillä
ei ollut aluksi sukunimeä, mutta kirkonkirjoissa lukee ”Henrik Mariasson,
som kallas Liikanen”. Joko Heikki itse
otti nimen Liikanen käyttöön tai sitten
häntä alettiin nimittää Liikaseksi.
Vuornoksen tyttäriä muutti Amerikkaan sukunimenään Liikanen, esimerkiksi vuonna 1910 Anna Kreeta Liikanen, s. 28.9.1886, vuonna 1913
Hilda, s. 1892, ja vuonna 1912 Jenni,
s. 28.12.1889.
3) Joutsa
4) Korpilahti
Mikkelin Wiikko-Sanomissa kirjoitettiin 13.8.1863 seuraawasti: ”Näinä
päiwinä täältä wietiin murha-mies
Siperiaan. Hänen nimi oli Heikki
Liikanen, kotoperä Joutsasta ja ei
täyttä 60 wuotta wanha.”
Mikkelin kirkonkirjoissa ja Muuramen
henkikirjoissa mainitaan suutari Kalle
Liikanen, s. 9.5.1879 Korpilahti (ennen Wilander), vihitty 22.7.1900
Eveliina Lindgrenin kanssa, s.
14.4.1874 Lahti, Toivakka (=?), heillä
lapset Lauri Johannes, s. 26.6.1900 ja
Jalmar Edvard, s. 14.12.1903. Muuramen henkikirjoissa perheen kerrotaan olevan Amerikassa ja Amerikan
päästä löytyykin saapumismerkintä.
Yhteistä edellä mainituille Liikasille
on se, että nimi Liikanen näyttää tulevan ikään kuin tyhjästä. Iin kohdalla
selitys löytyy helposti talon nimestä,
mutta Hausjärven, Iitin, Joutsan ja
Korpilahden porukoiden kohdalla
nimen synty (kuten Längelmäen sukuhaarankin kohdalla) jää toistaiseksi
arvailujen varaan. Eräs syy voisi olla
Maarit Tillmanin ehdotus siitä, että
uutiset Herman Liikasen toimista
saattoivat toimia innoituksen lähteenä.
Mikkelin Ilmoituslehdessä vuonna
1862 oli isompi kertomus Herman
Liikasesta Garibaldin joukoissa.
Näiden sukuhaarojen tutkimista jatkettaneen muiden sukuhaarojen tutkimuksen ohessa mm. henkikirjojen
avulla.
Joutsan kirkonkirjoista löytyi Heikki
Marianpoika Liikanen. Syntymäajasta ei papeilla näytä olleen täyttä varmuutta, aluksi Joutsan lastenkirjassa
syntymäaika on ”?” ja myöhemmin
1830. Heikin äiti oli sotilaan leski.
5) Ii
Heikki työskenteli Joutsassa renkinä
siellä täällä ja hänelle kertyi erilaisia
rangaistuksia, esimerkiksi raippoja Iin Liikasten Juopperin sukuhaara
varastelusta. Heikki tuomittiin 1863 muutti pois Olhavan kylän Liikasen
kuolemaan muonamies Mikko Paa- talosta vuosien 1880–1890 välillä ja
vonpoika Kuokkasen taposta ja ryös- taloon muutti Vuornoksen perhe. 23.10.2011 Olli Liikanen, tutkimuktöstä 11.6.1862. Rangaistus muutettiin Noihin aikoihin Iissä vanha sukunimi sissa mukana Maarit Tillman
pakkotyöksi Siperiassa. Heikki anoi alkoi olla pysyvä, mutta jostain syystä
___________________________________________________________________________________________________
Mikkelin Ilmoituslehti 4.1.1862, ss. 3–4
Suomalainen Garibaldin wäessä.
Italian wapautussodassa tietysti oli
miehiä usiammasta Europan kansasta.
Suomalaiset taisiwat olla pian ainoat
ketä siellä kaiwattiin. Meillä nyt on
tilaisuus huwittaa maanmiehiämme
ilmoituksella että Garibaldin wäessä
moniaita wiikkoja sitte palwelee yksi
Suomenki poikia. Tämä on nimeltä
Liikanen, syntyisin Kristinan pitäjäästä Sawossa. Jo aikaiseen tämän nuorukaisen erinomainen lukuhalu oli kääntynyt historiaan, ja pian hän oli tehnyt
paraimmiksi tutuiksensa kaikki merkillisemmät sotasankarit wanhoista
sekä nykyisemmistä ajoista. Erittäin
hän tunsi pienimmätki seikat ensimäisen Napoleonin ja hänen aikuistensa
sotilain elämästä. Tämä alituinen
sotilain seura oli wähitellen tehnyt
hänen sotilaaksi, nimittäin ajatuksissaan. Mutta tawallinen sotamiehen
ammatti häntä ei woinut miellyttää.
Garibaldin elämän retket ja hänen
wiimeinen sota Italiassa oliwat nostaneet hänessä ihan uuden innon. Se
oliki jo kohta tämän sodan alussa ku
hänessä oli wakautunut päätös mennä
Italiaan. Mutta se ei silloin ehtinyt
toteutua. Wasta wiime syyskuun lopulla hän näki toiwonsa woiwan tulla
täytetyksi. Mutta jos jo tämä rohkia
päätös kummastutti kaikkia hänen
tuttawia, niin wielä enemmän merkillinen on se onni joka häntä seurasi
matkansa perille. Ilman waroitta, wasteen ystäwäinsä ja tuttawainsa waaroituksia, ja tuntematta mitään wieraita
kieliä, Liikanen lähti wiime syksynä
Hiitolasta, tuli Ruotsiin ja sieltä Saksanmaahan, josta hän Sweitsin ja viimeksi Italian halki pääsi EteläItaliaan. Hän on nyt Türrin ungarilaisessa wäessä sotamiehenä. Hän kirjoittaa sieltä että ne ungarilaiset sukulaisemme owat ilolla ottaneet häntä
seuraansa ja että kenraali Türr on
häntä kohdellut suurella ystäwyydellä.
Hänen lähin toiwonsa on tawata Garibaldia ja tulla esitellyksi hänelle. Siihen hän on jo saanutki lupauksen. Kun
se kerran on täytetty, silloin hän on
täydellisesti unohtanut sen wähän
waiwan minkä sai kärsiä sillä pitkällä
matkalla, jolla hän kuitenkaan ei sano
tarwinneensa astua kuin noin 15 peninkulmaa. Garibaldin ja Türrin nimet,
jotka olivat pian ainoat sanat mitä hän
niissä wieraissa maissa osasi puhella,
oliwat niin merkillisesti auttaneet
häntä jo tällä matkalla.
Lopuksi on tässä linkki paikkaan,
jossa vanhoja sanomalehtiä on luettavissa:
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomal
ehti/secure/main.html
Kansalliskirjasto on digitoinut valtaosan Suomessa vuosina 1771–1910
ilmestyneistä sanomalehdistä, ja ne
ovat käytössä yllä mainitussa nettiosoitteessa. Lehtisivuja on noin 1,7
miljoonaa. Haku vaatii joskus luowuutta ja kärsiwällisyyttä, mutta waiwannäkö palkitaan.
8
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
KIRJALAHJOITUS
Jouko Liikanen Ylivieskasta lahjoitti Rovaniemellä
24.7.2011 Liikasten sukuseura ry:lle kirjan Suomalainen
vapaustaistelija, jonka on kirjoittanut Erkki Saarenmaa.
Jouko on hankkinut kirjan Hämeenkyröstä antikvariaatista. Hänen mielestään se kuuluu seuran kirjastoon paremmin kuin hänelle.
Kirja kertoo Herman Liikasesta ja siihen sisältyy pieni
salaisuus. Kirjoittajaksi mainittu Erkki Saarenmaa ei ole
ylilääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti Erkki
Saarenmaa, jonka isän eno Herman oli. Nimi on salanimi, jonka taakse kätkeytyy historian professori Eino
Edvard Augustinus Cederberg. Tämän on meille paljastanut vuonna 2004 jäsenemme, sosiaalineuvos ja vuoden
Liikanen 2006 Pekka Saarenmaa.
Kirjan alkulehdiltä näkyy, että kirja on ollut kolmen
koulun hiihtopalkintona, ja sen on saanut XI:ksi tullut
vuonna 1947. Nyt siihen on lisätty tieto lahjoituksesta ja
selvitys salanimestä.
Aikaisemmin seuralla oli kirja lainassa Anna-Liisa Liikaselta ja me kopioimme sen, kun uusia ei voinut ostaa.
Anna-Liisa oli saanut sen Orimattilan Ammatillisesta
Päiväjatkokoulusta 18.4.1967 vaihtamalla sen toiseen
samanarvoiseen kirjaan. Merkintä tästä oli sen kirjan
lopussa. Nyt kopio menee kiitokseksi Joukolle ja kopion
mukana on myös kirje, jossa kirjoittajasalaisuus paljastetaan. Kiitos Joukolle arvokkaasta lahjoituksesta. Jouko
edustaa Kangasniemen sukuhaaraa.
85 VUOTTA HERMAN LIIKASEN KUOLEMASTA
Tänä vuonna 13.4. tuli kuluneeksi 85 vuotta perinnehenkilömme Herman Liikasen kuolemasta. Herman haudattiin 21.4. ja seuraavana päivänä Uusi Suomi aloitti uutisen seuraavasti:
”Sotilaallisin kunnianosoituksin kätkettiin eilen Helsingin uudella hautausmaalla isänmaan poveen Suomen
vanhimman soturin, tunnetun vapaustaistelijan, luutnantti
Herman Liikasen maallinen tomu.”
LIIKASIA PALKITTIIN REISJÄRVELLÄ
Matilda Haapaniemi
Reisjärven Pilkkeen pesäpallojaosto palkitsi kauden
päätteeksi joukkueita, pelaajia ja toimitsijoita. Joukossa oli kaksi Kangasniemen sukuhaaraan kuuluvaa
henkilöä. Vuoden parhaana pelaajana palkittiin Dtytöistä Matilda Haapaniemi. Pelinjohtajia palkittiin
kaksi, ja niistä toinen oli Sami Liikanen. Matilda
Haapaniemi palkittiin myös Vuoden nuorisotuomarina, ja hän sai vielä erityismuistamiset tuomarileirillä
olleita kiitettäessä.
Sukuseura onnittelee saavutusten johdosta ja toivoo,
että tämä kannustaa jatkamaan hyvän harrastuksen
parissa.
HLI
Lähde: Reisjärvi- lehti 12.10.2011
Sami Liikanen
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
9
SANKAR´ISÄIN LAPSET ME
Muistatte varmaan, että sukuseura sai Reisjärvellä 25-vuotisjuhlassa lahjaksi kirjan, jonka nimi on otsikon mukainen. Se
kertoo Pohjanmaan sotaorvoista.
Harri Liikanen lukemassa otetta kirjasta vieressään
Antero ja Alpo Kumpumäki, kirjan luovuttajat. Kuva Liisa Laiho.
Siinä kirjassa on myös Antero Kumpumäen kirjoitus kaatuneesta isästään ja perheen selviytymisestä sodan jälkeen. Lisänä on mielenkiintoinen kertomus hänen matkastaan Karjalaan kaatunutta isäänsä etsimään. Lainaamme kirjoituksen tähän kokonaan.
Isäni alikersantti Heino Sakari Kumpumäki oli syntynyt 12.1.1920 Reisjärvellä, kaatui Tali-Ihantalan suurhyökkäyksessä 29.6.1944 ja siunattu
kentälle jääneenä. Äitini Hilja o.s.
Liikanen myöh. Puurula eli 1917–
2003. Meitä lapsia on Alpo s. 1940,
minä s. 1941 ja Irma s. 1943.
Alikersantti Heino Kumpumäki
Lapsuudesta aikuisuuteen
Ensimmäinen muistikuvani lapsuudesta on suuri suru. Kaikki tuntui pimenevän ympärilläni. Muistikuvani on
varmaan kotiimme tulleesta surusanomasta 5.7.1944. Äitimme oli saanut
kirjeen isän aseveljeltä isämme Heinon kaatumisesta. Noista ajoista en
muista yksityiskohtia – olin silloin 3
vuoden ja 1 kuukauden ikäinen.
Äiti kirjoitti Kalajokilaakso-lehteen
12.12.1944 miehensä muistolle mm.:
"Emme aina kuitenkaan tahdo käsittää
tätä, sillä emme olisi sinua antaneet,
olithan nuori ja vielä kolmen lapsen
isä. Kuinka sydäntä vihloo katsellessani näitä pieniä orpoja vierelläni, että
he jäävät vaille isän hoivaa, turvaa ja
tukea. "
Elämä perheyhteisössä Harjulla alkoi
kuitenkin soljua eteenpäin tulevaisuuteen katsoen. Sodasta ei juurikaan
puhuttu. Onneksi sen aikainen turvaverkko teki tehtävänsä. Olihan meillä
äiti, mummi, täti ja setiä sekä enoja
ympärillämme. Muistan kaikkien
kertoneen myönteisiä asioita isästämme Heinosta.
Isämme oli ollut musikaalinen, viulun
ja hanurin soitossa taitava. Hän oli
myös kohtelias mm. tervehtimällä aina
vanhempia ihmisiä lakkia nostaen. Isä
oli keskimääräistä valveutuneempi
nuori mies. Samantapaiseen henkilökuvaan olivat päätyneet isämme aseveljet. Jälkeenpäin ajatellen lapsuutemme oli olosuhteisiin nähden ainakin keskimääräinen – meitä luotsattiin
eteenpäin kaikkien lähiomaisten toimesta.
Elimme kurinalaista elämää Harjun
perheyhteisössä. Siitä piti huolen
isämme äiti Iida. Hän piti meitä Herran kurissa ja nuhteessa. Hänen reseptinsä oli työ: puiden kanto, turnipsin
harvennus, mansikkamaan hoitaminen, lehtien riipiminen karjalle, marjojen poiminta ja kalojen perkaus.
Olimme myös ahkeria kerholaisia.
Kalajoella syntynyt Fanny Hihnala
oli kerhoneuvojamme.
Saimme isäpuoleksemme rehdin,
työteliään ja oikeudenmukaisen, mutta
aika ankaran miehen Aimo Puurulan.
Hänelle ja äidillemme syntyi 6 lasta
eli meitä oli yhteensä 9 lasta (5 siskoa
ja 4 veljeä).
10
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
Sotaleskiäitimme Hilja Kumpumäki
ja
me kolme hänen sotaorpoa lastaan
kesällä 1944 Reisjärvellä.
Siinä elämän kulkiessa eteenpäin
kypsyi ajatus menosta mahdollisimman lähelle isämme kaatumis- ja katoamispaikkaa. Päätin, että jos olisin
eläkkeelle päästessäni suht. hyvissä
voimissa, toteuttaisin toiveeni. Näin
sitten tapahtuikin. Päätöstä edesauttoi
rippikoulukaverini Mikko Laajala.
Hän kertoi matkastaan Kannakselle ja
käynnistään sota-arkistossa useita
kertoja, samoin etsintäkaveristaan
Hannusta.
Isää etsimässä
Seuraava kertomus kuvaa pääpiirteissään yhden sotaorvon mielenliikkeitä
noin 60 vuotta isän kaatumisen ja
katoamisen jälkeen. Alkusysäyksen
ensimmäiselle matkalleni antoi Mikko
Laajalan kehotus: "Mene käymään!
Tunne oli sanoin kuvaamaton ollessani Karjalankannaksella oikean asian
parissa." Samoihin aikoihin minulle
soitti isäni aseveli Unto Kangastalo
Hyvinkäältä. Hän kertoi, että Jääkäripataljoona 4:stä oli tulossa uusi kirja.
Tilasin niitä heti itselleni ja sisaruksilleni.
Kokkolan Sotilaspoikakilta ja KeskiPohjanmaan sotaveteraanit olivat
järjestämässä matkaa Kannakselle
toukokuussa 2004. Lähdimme mukaan
veljeni Alpon ja siskomme Irman
miehen Matti Karuvaaran kanssa.
Reittimme oli 13.–16.5. seuraava:
Viipuri – Kuuterselkä – Kaivola –
Vammelsuu – Terijoki – Kronstadt –
Rajajoki – Pietari – Siiranmäki – Taipaleenjoki – Kiviniemi – Valkjärvi –
Äyräpää – Tali – Portinhoikka – Ihantala – Viipuri – kotimaahan. Tällä
reissulla oli mukana 33 henkeä ympäri
Keski-Pohjanmaata, myös sotavete-
raaneja. Näimme Alpon ja Matin
kanssa ensimmäistä kertaa Karjalankannaksen – näkymä oli aika lohduton. Suurta rikkautta, suurta köyhyyttä! Meillä oli mukana suomenkielisiä
karttoja 1930- ja 1940-luvuilta. Nyt
kaikkien paikkojen nimet olivat luonnollisesti venäläisiä. Taistelupaikkojen
suomalaiset muistomerkit olivat siistissä kunnossa. Tali–Ihantalan taistelujen muistomerkkien välissä Portinhoikan tienhaarassa oli n. 4500 venäläisen kaatuneen muistomerkkimonumentti. Ajattelin silloin, että tulen
takaisin, jos vain suinkin voin.
Sisarusteni luvalla ja myötävaikutuksella aloin valmistella isäni etsintämatkaa. Luin JP4:stä tehdyn kirjan
"Jääkärit eteen – taistelut vapaussodasta Lapin sotaan" kannesta kanteen
useita kertoja ja seurasin samalla Karjalankannaksen suomenkielistä karttaa. Välirauhan aikana perustettiin
Mikkelissä Jääkäriprikaati, jonka
komentajaksi tuli jääkärieversti Ruben
Lagus. Isämme astui palvelukseen
30.3.1940. Marraskuussa 1940 JPr
siirtyi Santahaminaan. Isämme joukko-osasto oli JP4:n 1. komppania. JP4
oli kunniajoukko-osasto, jonka 1.
komppania oli myös kunniakomppania. 19.12.1940 presidentti Kyösti
Kallion ollessa lähdössä Nivalaan hän
kuoli kunniakomppanian edessä Helsingin rautatieasemalla. Isämme lisäksi keskipohjalaisia oli kunniakomppaniassa mm. Väinö Välikangas Toholammilta ja Reino Haavisto Vetelistä. Isämme yksikkö oli paikalla myös
uuden presidentin Risto Rydin astuessa ulos eduskuntatalosta ja Kyösti
Kallion siunaustilaisuudessa.
Saadessani perustietoja aloin etsiä
JP4:n vielä elossa olevia aseveljiä.
Heitä oli jäljellä Tali–Ihantalan taiste-
lujen jälkeen 47. Aikaa oli kulunut 60
vuotta, mutta kiitos hienoluonteisten
aseveljien sain heidän avullaan tietooni 12. Viesti kulki suusta suuhun – he
halusivat auttaa. Olen siitä heille ikuisesti kiitollinen.
Isäni kaatumispaikan tarkkuus lisääntyi vuosien 2004–5 aikana tuntuvasti.
Aurasta löytyi aseveli Hugo Herttuainen, joka oli haavoittunut samasta
kranaatista, johon isämme menehtyi.
Kävimme tyttäreni Tiian miehen
Kimmon kanssa häntä tapaamassa ja
nauhoittamassa. Kiitos, Hugo, asiatiedoista ja isämme henkilökuvan luonnehtimisesta. Lisätietoa saimme Helsingistä aseveli Taunolta, joka oli
ollut muutaman kymmenen metrin
päässä, kun mainittu kranaatti räjähti
illansuussa.
Hugon ja Taunon muistiero oli maastossa n. 6 km. Tästä johtuen kävin
kirjallisuutta ja karttoja läpi hyvin
paljon. Apunani olivat aseveljet puhelimitse. Lopulliselle etsintämatkalle
lupautui ammattimies Hannu Kauppinen Pihtiputaalta. Hän oli osallistunut etsintäreissuille useita kymmeniä
kertoja. Noin tuhannen suomalaisen
sotilaan jäänteiden löytämisessä hän
oli ollut mukana noin 200 tapauksessa.
Selvittelytyö jatkui molemmilla tahoilla. Kävin Pihtiputaalla useita kertoja.
Hugon kertomus johti siihen, että
päädyimme anomaan virallista etsintälupaa paikkaan, johon emme muuten
voisi mennä. Sotavainajien muiston
vaalimisyhdistys auttoi vielä Hannun
tietoja täydentäen. Saimme myönteisen päätöksen kesäkuussa 2005 ja
etsintälupa oli noudettavissa Viipurin
poliisikomissariaatista 8.8.2005 klo
13.
(Jatkuu seuraavalla sivulla.)
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
Etsintämatkamme alkoi Pihtiputaalta
7.8.2005 klo 4. Mukana meillä oli
eväät, retkikeitin, miinaharava ja kaksi
Fiskarsin lapiota. Päivä oli sunnuntai.
Olimme Portinhoikassa noin klo
12.30. Aloitimme maastoetsinnän
välittömästi Viipuri–Imatra -tien molemmin puolin. Tapasimme siellä
myös sotilaita ja kaikille, jotka tulivat
lähelle, annoimme tupakka-askin.
Tämä kädenojennus toimi hyvin, eikä
heistä ollut meille vaivaa. Iltapäivällä
ennen majoittumista olimme kaivaneet
n. 20 paikassa tutkien tietojemme ja
karttojen perusteella maastoa. Yösijaksi löysimme vaatimattoman motellin, jonka yhteen huoneeseen majoituimme. Olimme jo iltapäivällä tehneet ruokaa retkikeittimellä luonnonhelmassa.
Totesimme maastossa kävellessämme
sen, että miinaharava vinkui joka
paikassa. Ko. alueella Kannaksella
liikkui myös venäläisiä etsijöitä.
Konkkalan kylässä lähellä Portinhoikan risteystä asuu venäläinen etsijä
Viktor Sharov eli "Sastka". Hän on
löytänyt 2–3 suomalaisen jäänteet
juuri niiltä paikoilta, joihin mielenkiintomme kohdistui. Ko. jäänteet on
toimitettu Suomeen Viipurin ev.lut.
kirkon suojista asianomaisin kunnianosoituksin marraskuussa 2005.
Maanantaina lähdimme aikaisin liikkeelle ja valmistimme aamiaisen
maastossa Torikantien risteyksessä.
Tämän jälkeen keskityimme edellä
mainitun löydön tarkkaan lisätutkintaan. Suomalaisten sotilaiden jäänteiden päälle oli kasvanut n. 60 vuoden
ikäiseksi ehtinyt koivu, jonka halkaisija oli n. 40 cm. Etsintämme kohteena
olivat mahdolliset tuntolevyt. Kaivoimme n. 7–8 m2 alueen noin 2 cm:n
siivuin noin 20–30 cm syvään ja valutimme kaivamamme maan miinaharavan laipan pintaa pitkin. Tuntolevyjä
ei löytynyt, mutta paljon muuta: 2
suomalaisen sotilasrepun runkoa,
Suomi-konepistoolin tankolipas, suomalaisen sotilaan saappaan kantaosa ja
pohjaosa, paljon kiväärin ja konepistoolin hylsyjä, venäläisen kranaatinheittimen ammuksen sytytinosa, pieniä ihmisen luita, solkia ja nappeja.
Aikaisemmin oli löytynyt myös panssarinyrkki, jossa oli räjähtämätön
ammus sisällä.
Kun kellon viisarit lähenivät puoltapäivää, lähdimme kohti Viipuria hakemaan etsintälupaa. Onneksi varasimme aikaa, sillä Viipurissa oli
rautatiesillan korjaustouhut meneillään
ja liikenne seisoi. Hannu ajoi vasenta
kaistaa 2–3 km venäläisten autojen
ohi. Pääsimme pujahtamaan eteenpäin
kohti Neste-huoltoasemaa, jossa meillä oli sovittuna tapaaminen Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen
Markku Kiikan ja Pentti Kihlströmin
kanssa, joka on venäjänkielentaitoinen. He olivat samalla menossa tarkastamaan ja hoitamaan suomalaisia
taistelupaikkojen
muistomerkkejä.
Tervehdimme ja lähdimme komissariaattiin, jossa henki oli varsin venäläinen – harmautta, sotilasmerkkejä ja
koppalakkeja. Asiat olivat kuitenkin
selviä ja kuittasimme etsintäluvan.
Luvan mukana oli kartta, johon oli
ympäröity paikka Juustilan sulun
läheisyydessä. Kartassa oli myös suomenkieliset paikkojen nimet. Vihdoinkin meillä oli "selkänojana" etsintälupa, jota saatoimme näyttää asioiden niin vaatiessa. Ikuistimme tapahtuman kameralla siinä Viipurin puiston laidalla.
Lähdimme Hannun kanssa maastoon.
Tutkimme joukko-osastojen rintamalinjapaikkoja ajalta 20.–29.6.1944
etsien senaikaisia teitä, polkuja ja
kulku-uria. Noin 100 km2 alueella eli
10 km kanttiinsa oli silloin venäläisiä
sotilaita n. 150 000, suomalaisia n. 50
000, lentokoneita yli 1000, panssarivaunuja n. 1000, tykkejä ym. aseita
lukematon määrä, autoja, hevosia,
ampumatarvikkeita, polttoaineita ym.
Hugo kertoi 25.–29.6. välisenä aikana
olleen erikokoisia sirpaleita lähes
koko vuorokauden ilmassa enempi
kuin sääskiä tiheimmillään. Heillä oli
vain kuivamuonaa ja aseita patruunoineen mukana, niitäkin kaikkia liian
vähän. Tilanne 29.6.: taistelua yöstä
lähtien taukoamatta - ammukset vähissä. Iltapäivällä klo 13 maissa JR4:n
rippeet olivat pyrkimässä ennalta
määrätylle kokoontumispaikalle taistellen jokaisella metrillä. Saatuaan
vähän lepoa ja muonaa he pyrkivät
edelleen pataljoonan kokoontumispaikalle rintamasuunta kohti Viipuria,
raviojaa mukaillen. Siinä vaiheessa 27
miestä avojonossa, isä toisena ylikersantti Arvo Palomäen perässä. Ollessaan kääntymässä oikealle maastossa
olevalle kulku-uralle iso kranaatti
räjähti – siihen menehtyivät Palomäki,
isä ja joku kolmas jonossa ollut. Hugo
oli neljäs jonossa ja häneltä katosivat
toisen jalan pohjelihakset sekä toisen
puolen pakaralihas. Hän selvisi, kun
iso suomalainen lääkintämies otti
syliinsä ja kantoi pois. Dokumenttien
11
mukaan siihen läheisyydessä olleen
Kyöpelinvuoren tasalle pysähtyi venäläisten hyökkäys.
Tutkimme edelleen kaivaen vähäisessä
määrin useita kymmeniä kohteita.
Koetimme sovittaa yhteen Hugon ja
Taunon muistieroa. Molempien kuvaus on sama: oikeanpuoleinen ravioja,
suunta kohti Viipuria ja kääntyminen
oikealle kulku-uralle. Mutta ero – noin
6 km! Tutkimme vielä Toivolan talon
paikan, Torikan talon rauniot ja ympäristöä sekä Torikansuon lähistön.
Jatkoimme vielä tutkien isäni ja hänen
aseveljiensä oletettua menehtymispaikkaa ja suuntasimme vanhoilla
kartoilla näkyvää kulku-uraa Alahovin
raunioita kohti. Pataljoonan komentaja
Poroman komentopaikka oli noina
päivinä Alahovin perunakellarissa.
Matkalla lähes näkymättömällä uralla
kohtasimme yli 60 vuoden takaisen
tapahtuman silmiemme edessä. Uran
varrella oli kuormastoon osunut useita
lentopommeja (kuoppien halkaisija 3–
4 m). Karu oli näkymä! Iso kasa suuria hevosen luita, valjaiden kappaleita,
kahdet hevosenlänget (siistit, selvästi
suomalaiset) luuläjän päällä lahoamattomina, ison panssarikiväärin panoslaatikoita, räjähtämättömiä venäläisiä
kranaatinheittimen kranaatteja, lentopommin räjähtämätön peräosa (halkaisija 35–40 cm ja ohjaussiivekkeet
vielä paikalla). Palasimme automme
luo. Se oli kaikkina päivinä jonkun
mökin pihassa pikkupoikien vartioimana. Mitään ei kadonnut ja pojat
saivat palkaksi ruplia.
Kävimme vielä seuraavana päivänä
Saimaan kanavan Juustilan sulun
eteläpuolella. Siellä tuli sähköinen
galvanoitu aita vastaan. Käännyimme
takaisin Portinhoikkaan.
Tutkimamme paikan sotilaiden jäänteet olivat säilössä Meilahden kallioluolassa aluksi ja aika pitkään. Oikeustieteen laitos on ollut kovasti kuormitettu, sillä tutkija-apua on annettu
Kosovoon ja tsunamionnettomuuden
uhrien tunnistamiseen rikosoikeudellisen
tutkinnan
lisäksi.
DNAtutkimuksia tehdään paljon, ja resursseja on ilmeisesti vähänlaisesti. Se,
ettei näiden vainajien tuntolevyjä
löytynyt heidän löytöpaikaltaan, siirtää tätä tutkimusta eteenpäin. Kaikkein
hankalin asia on ollut tutkittavien
luiden huono säilyminen.
(Jatkuu seuraavalla sivulla)
12
Oikeuslääketieteen laitos sai DNAtutkimuksen päätökseen 11.3.2009.
Ko. vainajia ei tunnistettu Heino
Kumpumäeksi (isäkseni). Etsintätyöni
jatkuu jo solmittujen yhteyksien kautta. Uusia tarkempia menetelmiä tulee.
Vuosikymmenten takaiset eivät mitään
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
ehkä muuta, mutta tunnen tehneeni
oikein ja tunnen syvää kiitollisuutta
isiämme kohtaan, jotka antoivat kalleimpansa eli henkensä isänmaan,
kodin ja perheen puolesta.
Jos joskus mielessäsi on ehkä vastaavia ajatuksia, valmistaudu huolella.
Ota selville kaikki saatavissa olevat
tiedot, ja jos mahdollista, ota avuksi
kaveri, jonka tiedät käyneen etsimässä. Tutki sotilasarkistot, lue kirjallisuutta, etsi tuon ajan karttoja ja yritä
vielä löytää omaisesi aseveljiä. Tiedonmuruistakin on apua.
___________________________________________________________________________________________________
KALAJUTTU, MUTTA
TOSI
Toimitus sai kuvia komeasta hauesta
(Esox lucius), ja se pisti kysymään
vähän lisätietoa. Tässä Erkki Liikasen lähettämä tarina.
Asumme Ukaajärven rannalla. Meillä
on noin 2 ha rantatontti. Harrastamme
avovaimoni (rakas avopuolisoni) Sinikka Haapaniemen kanssa kalastusta. Kalastamme käytännössä vain
verkoilla ja katiskoilla. Silloin tällöin,
kun on "vapaa-aikaa" myös "pumppusongella" ja talvella pilkillä. Ravustusaikaan tietenkin merrat ovat pyyntivälineitä, ja yleensä kerran vuodessa
vietämme ystäviemme kanssa rapujuhlat.
Ukaajärvi ja Velattajärvi ovat pienveneyhteydessä toisiinsa, ja ne ovat
yhteydessä myös Näsijärveen. Kala,
jonka paino oli 13 kg, saatiin Sinikan
kanssa Ukaajärvestä. Verkot (12 kpl)
laskettiin 29.4.2011 illalla, kun sää oli
pilvipoutainen, ja jäät olivat juuri
lähteneet järvestä. Ilman lämpötila oli
ko aamuna klo 9.00 kolme astetta.
Verkot nostettiin Sinnun kanssa
30.4.2011, jolloin oli aurinkoinen
päivä. Aamulla klo 08.00 oli lämpötila
ollut neljä astetta. Systeemi meillä on,
että minä lasken ja nostan verkot, ja
Sinnu toimii "vetojuhtana".
Kala oli onneksi jäänyt kiduksistaan
kiinni ylä/alapaulaloista, muutenhan
se olisi karannut. Verkossa oli noin
ovenkokoinen reikä. Onneksi meillä
oli veneessä kunnollinen kalakoukku,
jolla sai hyvän otteen ja nostettua
kalan veneeseen. Isompien kalojen
varalta olen tottunut pitämään veneessä puunuijaa, jolla saa annettua niille
"nuijjanukutuksen". Toki ennen kuin
uskalsin ruveta ottamaan sitä pauloista
pois, vetäisin sitä vielä kirveellä ottaan. Kalan fileerasin ja tein siitä pihvejä ja kalapullia. Pihvit nuijjitaan
samoin kuin yleensä lihapihvit, maustetaan ja laitetaan ruoka kerman kera.
Kalapullat isoista kaloista valmistan
possujauhelihan seoksena ja sopivasti
maustettuna.
Kysyit, että sattuiko jotain erikoista.
Ei sen kummempaa kuin, että innoissani potkaisin veneen tapin irti ja vene
rupesi täyttymään vedellä, kunnes
"vetojuhta" tajusi tilanteen. Samoin
kysyt, mikä on ”pumppusinonki”.
Pumppusinonki on ehkä tyrvääläinen
sanonta. Sattumoisin vieressäni istuu
koko ikänsä Tyrväällä asunut henkilö.
Se johtuu ilmeisesti siitä, että viekkaat
kalat nyppivät syöttiä, josta aiheutuu
kohon pumppaava liike. Tästä ilmeisesti johtuu pumppusin- sana. Murrekieli eri
paikkakunnilla on erilaista
ja sehän on meidän elämän suola.
Erkki Ilmari Liikanen, s.1947, punnitsee ja Sinikka kuvaa. Todistajana oli
naapurin Elli Majaniemi.
LASKU MUIDEN ALLA, KLEMMARIHALVAUS VAI MITÄ?
Olemme jo muutaman vuoden eläneet aikaa, että kaikki jäsenet ovat huolehtineet vuosittaisesta jäsenmaksuvelvoitteestaan. Tänäkin vuonna se on vielä mahdollista, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että
muutamia maksuja on rästissä. Tämän lehden välissä tulee maksulappu niille, joilta maksu on vielä
maksamatta. Pyydämme, että hoitaisit tuon pienen maksun toimintamme tukemiseksi mahdollisimman
pian ja viimeistään eräpäivänä, että se ehtisi tämän vuoden tilinpäätökseen. Samalla annat arvoa sille
työlle, jota luottamushenkilöt tekevät ilmaiseksi kaikkien jäsenten, sinunkin hyväksi. Kiitos!
Harri Liikanen, sukuseuran esimies
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
13
SUKUKOKOUS ROVANIEMELLÄ
Sukukokous, vuoden päätapahtuma,
oli tällä kertaa Pohjois-Suomessa,
joten nyt sillä seudulla asuvilla sukulaisilla oli kerrankin lyhyt matka kokouspaikalle. Ei ollut ihme, että erityisesti Kuusamon sukuhaara oli hyvin
edustettuna. Perjantai-iltana 22.7.
alkoi väkeä jo tulla, ja olihan siellä
sukuhaarojen vastuuhenkilöillä kokouskin.
Lauantaina 23.7. nautimme tulokahvit
perinteiseen tapaan. Seurustelu oli
vilkasta ja kielenä kuului myös englanti. Vastuuhenkilöt saivat kirjatuksi
paljon uutta tietoa paikalla olleilta
sukulaisilta. Purjehdimme kotisivuillamme ja erityisesti katselimme sukutauluja. Liikasten oma kauppa oli auki
ja kauppa kävi. Saimme myös uusia
jäseniä. Rovaniemen kokouksen erikoisuus oli Kanadasta tulleitten Gerry
ja Melissa Liikasen esittely.
Varsinainen sukukokous meni mukavasti lohikeittolounaan jälkeen. Aloitimme sen huilun soitolla, kun Olli
Liikanen esitti kolme kappaletta, ja
totta kai Lapin tango oli mukana.
Paikalla oli 33 nimensä vieraskirjaan
laittanutta. Puheenjohtajana toimi
Lauri Liikanen Rovaniemeltä ja sihteerinä Maarit Tillman Outokummusta. Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin
Anne Ekroos Espoosta ja Toini Lii-
kanen Riihimäeltä. Asiat hyväksyttiin
hallituksen esittämässä muodossa.
Jäseneksi liittynyt Paavo Lohvansuu
ja huilisti Olli tulokahvilla.
Hallitukseen valittiin uudelleen erovuoroiset jäsenet Olli Liikanen Helsingistä ja Sirkka-Liisa Liikanen (ent.
Kuusisto) Kangasniemeltä. Tilintarkastajiksi valittiin entiseen tapaan
Liisa Laiho Lahdesta ja Martti Tulokas Jaalasta. Varalle tulivat uutena
Juha Liikanen Jyväskylästä ja entisenä Juha Venäläinen Kouvolasta.
Vuoden Liikaseksi hallitus valitsi
Sirkka Leppälän Reisjärveltä. Hän on
toiminut ansiokkaasti seuran perustamisesta lähtien paikallisena yhteyshenkilönä Reisjärvellä. Kunniakirjan
luovutus ja kukitus tapahtui seuraavana päivänä kanadalaisvieraiden kunniaksi järjestetyssä paikallistapahtumassa Reisjärvellä.
Kokouksen jälkeen juotiin kakkukahvit ja lähdettiin vierailulle Arktikumiin, missä oli tällä kertaa vaihtuvana
näyttelynä kullan kaivaminen. Oppaana oli pätevä pirteä tyttö Kirsi Jokela,
jonka seura palkkasi. Kierroksen jälkeen joukko hajaantui voidakseen taas
kokoontua ensi vuonna. Vuorossa on
etelä ja tarkemmin sanottuna Riihimäki. Tapaamisiin.
Harri Liikanen, kuvat Heikki Liikanen
Kuusamon sukuhaaraa edustava
Lauri Liikanen Rovaniemeltä.
14
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
KANADALAISET SUKULOIMASSA
Gerald ”Gerry” ja Melissa Liikanen,
joista kerroimme jo numerossa
2/2010, tulivat Kanadasta Suomeen
tapaamaan sukulaisiaan ensimmäistä
kertaa torstaina 14.7.2011 pitkien
valmistelujen jälkeen. Olin heitä vastassa Helsingin lentoasemalla, ja sieltä
sitten alkoi heti tiukka ohjelma. Seurasi lyhyt kiertoajelu Helsingin keskustassa torikäynteineen ja sen jälkeen ajo
Vihtiin mökillemme. Ruokailun jälkeen uni maistui rasittavan lentomatkan jälkeen rantamökissä.
Perjantaina herätin vieraat puolen
päivän aikoihin aamiaiselle, vaikka
unta olisi riittänyt pitempääkin. Pian
oli jo aika palata Helsinkiin katsomaan
lisää nähtävyyksiä. Ruokailun jälkeen
vieraiden ohjelmaan kuului astua
junaan klo 18.30 kohti Ylivieskaa,
missä Gerryn mummon sukulaiset,
Pokelat ottivat heidät haltuunsa klo
23.08. Sovittiin tapaamisesta seuraavan kerran Oulun asemalla viikon
kuluttua perjantaina 22.7. ja niin tapahtuikin. Oulusta menimme junalla
sukukokoukseen Rovaniemelle, missä
majoituimme
kokoushotelliimme.
Ruokailimme myös siellä ja sitten
lepäämään.
Gerry ja Melissa Arktikumissa.
Lauantaina 23.7. oli sukukokous. Sen
oheisohjelmaan kuului vieraiden ja
heidän sukupuun esittely. Vierailu
Arktikumiin ja sen kullankaivuun
näyttely ihastutti erityisesti Gerryä,
joka on kaivosmies. Monet välineet
olivat hänelle tuttuja. Olipa joukossa
Kanadassa
valmistettukin.
Sitten
ajoimme vuokra-autollamme Joulupukin pajakylään ja tapasimme aidon
pukin. Kuvat otatettiin ja minä tilasin
pukin kirjeen Melissan vauvalle, joka
syntyy ensi jouluun mennessä. Gerry
ja Melissa ostivat tuliaisia. Itsekin
sorruin lakkasiirappiin. Sitten kurvasimme vielä Ounasvaaralle maisemia katsomaan ja illalla syömään
poronkäristystä ravintola Niliin. Siitä
on toisaalla toinen juttu. Vieraat vaikuttivat tyytyväisiltä.
Sunnuntaiaamuna koimme paniikkitilanteen, kun vieraiden luottokortti ei
kelvannut maksuvälineeksi ja pankit
ovat kiinni. Kävi sitten ilmi, että se oli
lukittu. Olivat luulleet Kanadassa, että
se on varastettu, kun sillä oli tehty
ostoksia niin paljon. Vajaassa tunnissa
asia selvisi ja kortti rupesi toimimaan.
Pääsimme lähtemään sunnuntaiaamiaisen jälkeen kohti etelää. VW Golf
oli juuri sopivan kokoinen auto meille.
Takapenkille piti laittaa osa tavaroista,
ja se kasa toimi sopivasti Melissan
tyynynä. Ruotsin raja osui lähelle
reittiämme, ja siksi poikkesimme
pyörähtämässä Ruotsissa, missä oli
varsin autiota. Kuvat otettiin rajalta ja
sitten matka jatkui sateessa.
Reisjärvelle saavuimme Kumpulaan
aikataulun mukaan, vaikka ennen
perillepääsyä tapasimme Pokeloiden
sukua Kiiskilammelta. Kyllä navigaattori on hyvä. Kumpulassa oli elänyt
Gerryn isoisän Hiskiaksen veli Otto
aikoinaan ja oli siellä Hiskikin käynyt.
Ajoimme Oton pojanpojanpojan Pasi
Liikasen perheen pihaan. Päivällinen
oli valmiina ja sen syötyämme laitoimme yöpuun valmiiksi, kun illalla
oli sitten ohjelmassa vieraiden kunniaksi järjestetty suvun tapaaminen.
18.30 paikalle saapui 22 ”serkkua” ja
tunnelma oli sen mukainen. Jokainen
sai esitellä itsensä ja vieraat esiteltiin
paikalla oleville, jotka saivat tehdä
sitten lisäkysymyksiä. Yllätysnumerona oli Vuoden Liikasen julkistus reisjärveläisille sukulaisille, kun he eivät
olleet Rovaniemen kokouksessa. Annoin paikalle saapuneelle Sirkka Leppälälle nyt kunniakirjan, ja Melissa
vastasi kukittamisesta. Toinen yllätys
oli se, että onnittelimme Melissaa
seuraavan päivän syntymäpäivän
johdosta laulamalla monella kielellä ja
juomalla mansikkakakkukahvit. Lahjaksi hän sai pellavapyyhkeen, ja siinä
pysyy nimi, vaikka hänen nimensä
muuttuisi avioliiton myötä.
Vuoden 2011 Liikanen Sirkka Leppälä
Melissa ja syntymäpäivälahja
Nukkumaan menimme ajoissa ja seuraavana päivänä maanantaina matka
jatkui ensiksi Gerryn isoisän siskon
Hilman entiseen kotiin ja sitten kirkolle. Kävimme kirkossa ja kahdella
hautausmaalla katsomassa Liikasten
hautoja, mm Hiskiaksen veljen ja
kahden sisaren. Kävimme myös kotiseutumuseossa, joka on kirkon vieressä oleva vanha viljamakasiini. Lähtiessämme Reisjärveltä näytin vielä
paikan, missä olin syntynyt. Nyt paikalla oli vain kivijalka, kun talo paloi
muutamia vuosia sitten nokipalon
seurauksena. Vielä pysähdyimme
myös korupajalla, mistä vieraat
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
löysivät ostettavaakin. Sitten huristeltiin kohti Viitasaarta.
Hiljensimme keskustassa, mutta matka
jatkui entisen kotikyläni Ilmolahden
kautta Jyväskylään. Klo 16 oli treffit
sovittu Gerryn isoisän siskonpojantyttären Marja Pudaksen kotiin, ja sinne
lopulta löysimme, kun huomasin, että
navigaattoriin olin laittanut väärän
osoitteen. Voileivät syötiin ja mehut
juotiin ja pikavisiitti oli ohi. Perheen
poika oli lomalla armeijasta, joten
olipa tuore alokas ja eversti samassa
pöydässä.
Sitten matka jatkui seuraavalle etapille
kohti Hiskiaksen entistä kotia Mikkelin Rantalaa. Sinne pääsimme sovitusti
suoraan ruokapöytään. Muikkua saatiin monessa muodossa Raimo ja
Sirkka Liikasen perheessä. Raimon ja
Gerryn isoisät olivat veljeksiä. Illalla
kävimme kolmella kesämökillä ja
yhdellä niistä saunottiin. Gerryn kanssa menimme myös uimaan. Samalla
mökillä oli karaokelaitteet, ja vieraat
innostuivat kovasti laulamaan. Löytyi
jopa muutama suosikkikappale englanniksi. Harrastavat karaokea kotomaassaan. Sitten olikin aika mennä
pehkuihin, kun talon kymmenet rotukoirat oli hyvästelty. Kennelissä oltiin.
Melissa sai nukkua isänsä isoisän
Hiskiaksen entisessä kodissa, joka on
nyt kunnostettu nuoren parin kodiksi.
Me miehet olimme uudella puolella.
15
ostoksille ajoissa, mutta myyjä oli jo
lähtenyt. Tapasimme kuitenkin ulkona
nuoremman poikamme Tonin Kaisavaimonsa kanssa. Sitten yritimme
vielä käydä torilla, mistä Melissa oli
Melissan yöpaikka näytti aikoinaan
tältä. Aikuinen mies on isäntämme
Raimon isä Otto Rikhard, Hiskiaksen
veljenpoika. Kuvan omistaa Raimo L.
Mahtavan tiistaiaamiaisen jälkeen taas
nostettiin kytkintä. Tarkoitus oli käydä
vanhoilla haudoilla, mutta niitä ei
löytynytkään. Hiskiaksen isälle Taavetille syntyi 18 lasta, mutta hauta jäi
lapsilta näköjään unholaan. Ehkä
tutkimme asiaa vielä uudelleen. Mikkelissä pysähdyimme vielä torilla
lounaalle ja kävimme Päämajamuseossa. Tapasimme myös rahastonhoitajamme Matin vaimoineen, samaa
sukuhaaraa hänkin. Sitten löysimme
tankkaukseen, ja ajo jatkui Helsinkiin.
Tulimme katsomaan uutta kotiamme
ja miten me Helsingissä asumme.
Juotiin mehut ja otimme oman auton
mukaan. Gerry ajoi sitä ja minä jatkoin vuokra-autolla. Ajoimme keskustaan, luovutin auton vuokraamoon ja
jatkoimme yhdellä. Yritimme ehtiä
Temppeliaukion kirkkoon uudelleen
nähnyt tullessaan jotakin mielenkiintoista, mutta toria oltiin jo sulkemassa.
Sitten menimme vanhemman poikamme Teemun kotiin katsomaan,
miten nuoret asuvat. Siellä vieraat
pystyivät keskustelemaan äidinkielellään ranskalla miniämme Dorothéen
kanssa. Vierailu oli lyhyt, sillä oli jo
kiire levolle. Menimme jälleen mökille yöksi, ja päivälliseksi ostimme
matkalta mikrouuniateriat, jotka lämmitimme perillä. Sitten kiirehdittiin
suihkuun ja nukkumaan.
Herätys oli klo 3.15 ja kevyen aamiaisen jälkeen ajoimme lentokentälle.
Siellä kaikki meni hyvin. Melissa
osasi
omatoimisen
check
insysteemin, joten neuvoa ei tarvinnut.
Oli jäähyväishalausten vuoro ja sitten
turvatarkastukseen. Vieraat lupasivat
tulla uudelleen isommalla porukalla
parin vuoden kuluttua. Itse tulin kotiin
jatkamaan
yöunia.
Myöhemmin
saimme sähköpostista lukea, että lento
oli mennyt hyvin eli reissu oli onnistunut.
Harri Liikanen, Gerryn isoisän veljenpojanpoika. Kuvat Heikki Liikanen
Rovaniemellä ja Jouko Liikanen Reisjärvellä.
__________________________________________________________________________________
Liikasten herkkuja kannon nokassa
Nili kannon nokassa
Heinäkuisen sukukokouksen jälkeen
osa kokousväestä jäi vielä lauantaiillaksi Rovaniemelle. Anne, Heikki,
Maarit ja Olli olivat kuulleet puhuttavan ravintolasta nimeltä Nili ja suunnistivat sinne alkuillasta heti ravinto-
lan auettua. Lapin herkut maistuivat,
ja jo jälkiruokaa syödessämme ravintolaan pyrki myös Harri ulkomaalaisvahvistusten eli Gerryn ja Melissan
kera. Huonoksi onneksi ravintola oli
siinä vaiheessa jo täpösen täynnä ja
uusia asiakkaita kehotettiin odottamaan kärsivällisesti pöytien vapautumista. Parin minuutin ahkeran viittilöinnin jälkeen Harri, Gerry ja Melissa
pääsivät kuitenkin meidän pöytäämme
ilman pitkää jonotusta.
Ravintola oli selvästikin varautunut
Liikasten käynteihin, sillä ruokalistalla
taisi olla yhden sukuhaaran nimikkoruoka: Kangasniemen tuhti häränpihvi. Mikähän on se riihimäkeläinen
ravintola, jonka ruokalistalta voimme
ensi kesänä valita Pudasjärven vasikanselykset tai Mikkelin Asilan ahvenpadan?
Kysyy Maarit.
Suosittelemme Kangasniemen pihviä
16
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
UUSIA JÄSENIÄ ANAGRAMMEINA
Sihteerimme on jälleen hieronut aivonystyröitään ja keksinyt uusien jäsentemme nimiä anagrammeina. Keitä ovat siis nämä
uudet jäsenet? Ratkaisu on sivulla 19.
Laulun optiikka
Ihannemoraali
Kultainen Auli
Leninki maalla
Kiperin Taneli
Laila Terho
Puhu savvoo, Alan!
Lyriikan genre
Valio-silliä
Marialle talo
Leijonan oikku
PUDASJÄRVEN LIIKASENNIEMELLÄ ELOKUUSSA 2011
Teksti ja kuvat: Olli Liikanen. Teksti perustuu kirjoittajan omien tietojen lisäksi Aili Pelttarin kirjaan Jonkulaiset II ja
keskusteluihin Aili Pelttarin ja Liikasenniemellä asuvan Pekka Jussilan kanssa. Kartta ja muuta asiaa niemestä Liikaslinkinssä 1/2011.
Alkukesästä 2011 eräässä sähköpostissaan Pudasjärven
Jongun kylän historiaa kirjoittanut Aili Pelttari totesi, että
”minusta sinun pitäisi käydä Liikasenniemellä”. Käynti
Liikasenniemellä oli käynyt kyllä mielessä, mutta toteutus
oli toistaiseksi jäänyt. Viikko Rovaniemen sukukokouksen
jälkeen tein uuden matkan pohjoisen suuntaan. Autokyyti
Liikasenniemelle järjestyi tihkusateisena torstaiaamuna
4.8.2011, ja Aili Pelttari saapui paikan päälle oppaaksi.
Liikasenniemi
on
pitkähkö
niemi
Pudasjärven
Jongunjärvessä Korpijoen suulla. Niemellä sijaitsevat
2. Oikealla Heikkilä, jonka vasemmasta päädystä on purettu
vanhat talot on suojeltu, mikä tarkoittaa, ettei niitä saa
osa pois. Talon päässä oli osuuskaupan sivupiste, jota hoiti
purkaa. Talot voi kunnostaa kesäasumuksiksi mutta ei
Alma Liikanen. Vasemmalla Aukustila-Sakarila, jonka
ympärivuotiseen käyttöön. Päärakennukset eivät ole aivan
vasemmalla puolella asui Aukusti Liikanen ja oikealla
alkuperäisiä, sillä niemellä raivosi elokuussa 1835 tulipalo,
puolella Sakari Liikanen perheineen. Viimeinen asukas,
joka tuhosi päärakennukset ja muutaman pienemmän
Sakarin tytär Anni, asui talossa vuoteen 2008 asti.
rakennuksen. Myöhemmin vanhasta pihapiiristä on purettu
navetta, hevostalli ja muutama pienempi rakennus. Purettu
on myös Lassilan vieressä sijainnut Mörkölä, jossa
kerrotaan kummitelleen. Osa pienemmistä rakennuksista on
siirretty muualle niemellä.
Seuraavassa kuvia niemeltä:
3. Vanhan pihapiirin vasemmassa reunassa on Lassilan
talo, joka oli parhaillaan kunnostustyön kohteena. Lassilan
paikalla sijaitsi talo, jossa Tuomas Pätsi-Liikanen asui
1700-luvun alussa ja josta hänen jälkeläisensä lähtivät
Oulun seudulle. Jongunjärveä pilkottaa taustalla aittojen
välissä.
1. Tienviitta, joka ei kaivanne esittelyä.
Jatkuu seuraavalla sivulla.
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
17
4. Pihapiiri Takarannan suunnasta, Lassila vasemmalla ja
Heikkilä oikealla.
8. Savusauna ja komea mänty.
5. Aukustila-Sakarila rannan suunnasta.
6. Jongunjärveä Aukustila-Sakarilan takana
9. Liikasenniementien varteen siirretyn rekiliiterin seinää,
jossa erottuu vuosiluku 1691
________________________________________________
TENAVATUOKIO
Viisivuotias Siiri pohti isänsä kanssa sukuasioita:
”Kun pappa on appiukko, niin onkos mummo appiakka?”
-Maria
7. Näkymä Takarannalta.
18
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
LIIKASTEN SUKUHAARAT JA NIIDEN VASTUUHENKILÖT 17.10.2011Sukuhaara (lyhenne)
Lähtöhenkilö
Rekisterissä
12461 kpl
Vastuuhenkilö
Iin (Ii)
Katso selite
Johanneksen (Jo)
Dionysos Liikanen s. noin
1730
Kangasniemen
(Ka)
Pekka Liikanen, s. 1600-luku
Korpilahden (Ko)
Johan Likander, s. 1781
Kuusamon (Ku)
Heikki Kurtti, s. noin 1650
2335
Jaakko Liikanen (Ku), ks. hallitus
Längelmäen (Lä)
Martti Rekonpoika, s. noin
1673
74
Heikki Liikanen (Lä) Kurkisuontie 8 B 8, 00940
HELSINKI, (09) 553 342, 050 339
5061,heikki.liikanen(at)dnainternet.net
Mikkelin (Mi)
Risto Liikanen s. n 1682
1885
Esko Liikanen (Mi), ks. hallitus
Mikkelin Asilan
(MA)
Tuomo Liikanen s. noin 1669,
pso Kristiina Kiukas s. noin
1670
903
Anne Ekroos (MA), Mustarinne 7, 12770 ESPOO,
050 563 8456, anne.ekroos(at)hotmail.fi
Muhoksen (Mu)
Pekka Liikanen, k. 1732
Oulun (Ou)
Katso selite
Pudasjärven (Pu)
Olli Liikanen, k. noin 1609
Ristiinan (Ri)
Antti Liikanen, s. noin 1625
Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. hallitus
929
2109
262
22
Maarit Tillman (Ko), ks. hallitus
Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. rahastonhoitaja
Maarit Tillman (Ko), ks. hallitus
Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. hallitus
Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. hallitus
1934
Olli Liikanen (Pu+Ka), ks. hallitus
1661
Pirkko Liikanen (Ri), Viherlaaksonranta 10 A15,
02710 ESPOO, 050 517 0588, pirkkoliikanen(at)gmail.com
Selite:
Iin ja Oulun Liikasiin kuuluu viisi perhettä, joilla ei ilmeisesti ole sukulaisuussuhdetta. Pudasjärveltä Oulujoelle eli Oulun
maaseurakuntaan muuttaneen Tuomas Pätsin eli Liikasen (s. noin 1670) eräs jälkeläinen perusti Oulujoelle talon Lappi eli
Liikanen. Tähän taloon muuttivat myöhemmin perheineen Kaarle Bryggman (s. 1798), Matti Isola (s. 1792) ja Heikki Niemelä (s.1836), jotka alkoivat talon mukaan käyttää sukunimenä Liikasta. Kaarle Bryggman eli Liikanen muutti Iihin ja
perusti sinne talon Koskela eli Liikanen. Nimi Koskela hävisi käytöstä. Myöhemmin taloon muutti Kaarle Juopperin (s.
1826) perhe, joka otti myös käyttöön nimen Liikanen. Sukutauluihin on saatu yhteensä 367 henkilön tiedot.
Petosta epäillään
Sukuseura joutui kesällä outoon tilanteeseen, kun Jar-X Oy otti yhteyttä ja
kysyi, tunnemmeko Ylikiimingistä
Anita Liikasta, joka on tilannut ja
saanut heiltä sukkia sukuseuran nimissä, mutta ei ole maksanut yli 2000
euron laskua. Vastasin, etten muista
sellaista henkilöä, eikä häntä löytynyt
rekistereistäkään. Onneksi myyjä
ymmärsi, että nyt heille on tapahtunut
virhe, kun eivät ole tarkastaneet tilaajan valtuuksia. He eivät ole meiltä
maksua vaatineet. Laskut on annettu
perintätoimiston huoleksi, mutta maksusuorituksia ei ole tullut.
Lähestyin Anitaa kirjeellä selvittääkseni, mistä on kysymys, mutta kirjattu
kirje tuli takaisin. Myyjälle annettu
Anitan puhelinnumero osoittautui
vääräksi. Lähetin myös tavallisen
kirjeen ilman lähettäjänimeä, mutta
vastausta ei ole kuulunut. Halusimme,
että Anita olisi pyytänyt anteeksi sopimatonta käytöstä ja hoitanut laskut,
mutta toive ei toteutunut. Tavaraa sai
kaikkiaan yhdeksän henkilöä, mutta
ketään en onnistunut tavoittamaan.
Soitin yhdelle Liikaselle Ylikiiminkiin, mutta hän ei tuntenut Anitaa.
Heinäkuun 18. päivänä kävin tekemässä rikosilmoituksen. Rikosepäilynä on petos, mutta asia ei ole edennyt
vielä tutkintaan asti. Rikosilmoituksen
tein sen takia, ettei tällaista voi hyväksyä. En ole tarkistanut, olemmeko
laskujen maksamattomuuden takia
mustalla listalla. Se paljastunee, jos
tilaamme tavaraa ja emme saa sitä
laskuun. Jos tunnet mainitun henkilön,
pyydän, että ottaisit yhteyttä. Katso-
taan, mitä voitaisiin vielä tehdä, että
asia ratkeaisi sovussa Liikasten kesken.
HLI
Tukholman maraton
2011
Syvästi surren ilmoitamme, ettei tulosluettelosta löytynyt tänä vuonna yhtään Liikasta. Mitä tämä merkinnee?
Aikaisempina vuosina aina muutama
on ollut mukana. Eikö laivaan mahtunut? Oliko osanottomaksu liian korkea? Onko kunto romahtanut? Ensi
vuonna Tukholman maraton juostaan
jo 34. kerran ja se tapahtuu 2.6.. Mukaan pääsee vain 21000 juoksijaa.
Osanottomaksu on 885 kruunua ja
viimeinen ilmoittautumispäivä on
15.2.2012. Seuraamme tilannetta maalissa.
HLI
LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2011
19
UUSIA JÄSENIÄ
Toimitsija Ari Lehtola, Lahti
Kuusamon sukuhaara
Yo-merkonomi Jouko Liikanen,
Ylivieska
Kangasniemen sukuhaara
Kerroshoitaja Inkeri Ollila,
Hausjärvi
Kuusamon sukuhaara
Kaivosmies Gerry Liikanen, Mont
Beillard Royun Noranda, Kanada
Kangasniemen sukuhaara
Maanviljelijä Paavo Lohvansuu,
Pudasjärvi
Pudasjärven sukuhaara
Lähihoitaja Maaret Ollila,
Hausjärvi
Kuusamon sukuhaara
Lämpimästi tervetuloa mukaan!
MERKKIPÄIVIÄ 2012 (Jos et halua nimeäsi tähän listaan vuonna 2013, ilmoita se meille.)
99 vuotta!!!
12.8.
Ri
Salme Strandman, Helsinki
Ka
Toini Lahikainen, Kangasniemi
90 vuotta
29.3.
Mi
Ku
Irja Anttonen, Helsinki
Hannes Savolainen, Kemijärvi
23.3.
80 vuotta
11.4.
24.4.
10.10.
26.11.
28.11.
Ka
Ku
Ka
Ka
Ri
Mi
Ri
Terttu Albrecht, Kangasniemi
Heimo Liikanen, Kuusamo
Ritva Kumpumäki, Kokkola
Esko Liikanen, Kangasniemi
Klaus Saarenmaa, Tampere
Hilja Päivinen, Rautjärvi
Pirkko Ohra-aho, Helsinki
Ka
Ka
Ka
Ku
Ka
Ka
Ka
Ka
Ka
Ku
Ka
Kaija Rossi, Viitasaari
Kari Liikanen, Mikkeli
Jarmo Halonen, Akaa
Raija Lampela, Tornio
Markku Rossi, Viitasaari
Riitta Tanner-Tuominen, Tuusula
Seija Liikanen, Vantaa
Anneli Kinnarinen, Liperi
Aaro Puurula, Reisjärvi
Toini Liikanen, Riihimäki
Liisa Laiho, Lahti
60 vuotta
85 vuotta
16.9.
10.10.
10.6.
10.9.
21.9.
26.9.
29.9.
7.10.
30.10.
Ri
Martti Tulokas, Kouvola
Ka Rauha Halonen, Reisjärvi
Ku Antero Liikanen, Kemijärvi
Ko Kalevi Liikanen, Jyväskylä
Mi Anneli Tompuri, Mikkeli
4.3.
19.3.
23.3.
17.4.
25.4.
15.9.
2.11.
18.11.
3.12.
8.12.
20.12.
75 vuotta
50 vuotta
8.7.
7.8.
16.11.
22.11.
8.12.
Ko
Ka
Mi
Ka
Ka
Rauno Liikanen, Vantaa
Leena Kuitunen, Kangasniemi
Eila Raami, Helsinki
Saara Kröpi, Mikkeli
Kaarina Kumpumäki, Kiuruvesi
Ku
Matti Anttila, Rovaniemi
25.1.
4.6.
6.8.
30.11.
12.12.
Jo Juha-Pekka Liikanen, Kaarina
Ka Kari Kiiskilä, Kokkola
Ko Arto Liikanen, Muurame
Ri
Janne Vainio, Kerava
Ka Markku Liikanen, Kangasniemi
70 vuotta
Onnitteluja on tulossa…
30.1.
UUSIA JÄSENIÄ ANAGRAMMEINA
Ratkaisut anagrammitehtävään sivulla 16 ovat tässä:
Aulikki Puntola
Anne-Mari Laiho
Tuula Liikanen
Petri Liikanen
Malla Liikanen
Lehtola Ari
Lohvansuu Paavo
Laulun optiikka
Ihannemoraali
Kultainen Auli
Kiperin Taneli
Leninki maalla
Laila Terho
Puhu savvoo, Alan!
Liikanen Gerry
Ollila Siviä
Ollila Maaret
Liikanen Jouko
Lyriikan genre
Valio-silliä
Marialle talo
Leijonan oikku
Onnittelut, jos keksit ratkaisut.
Palautus osoitteeseen
Liikasten sukuseura ry
c/o Harri Liikanen
Niittaajankatu 2 A 13
00810 HELSINKI
SUKUSEURAN HALLITUS
Puheenjohtaja (= sukuseuran esimies) ja tiedottaja Harri
Liikanen, Niittaajankatu 2 A 13, 00810 HELSINKI,
040 502 5939, harri.liikanen(at)welho.com
JÄSENSIHTEERI
Anne Ekroos, Mustarinne 7, 12770 ESPOO
050 563 8456, anne.ekroos(at)hotmail.fi
Varapuheenjohtaja (= sukuseuran varaesimies) Jaakko
Liikanen, Puhaltajankatu 55, 11910 RIIHIMÄKI,
(019) 720 669, 040 516 4305, jaska.liikanen(at)gmail.com
RAHASTONHOITAJA
Matti Liikanen, Pollarikatu 12 as 8, 15140 LAHTI,
0400 493 040, matti.liikanen(at)luukku.com
Sihteeri Maarit Tillman, Sysmäntie 3, 83500
OUTOKUMPU,
050 360 8892, maarit.tillman(at)gmail.com
Hankkija Sirkka-Liisa Liikanen, Luusniementie 1236,
51460 LUUSNIEMI,
050 584 0747, sirkkis47(at)gmail.com
Arkistonhoitaja Esko Liikanen, Ylivedentie 438,
52100 ANTTOLA,
050 303 7121, esko.liikanen(at)surffi.fi
Tiedottajan apulainen Olli Liikanen, Metsäläntie 24 A 2,
00320 HELSINKI,
0400 724 664, olli.liikanen(at)edu.hel.fi
SUKUSEURAN PAIKALLISET YHTEYSHENKILÖT
MIKKELI JA ANTTOLA: Esko Liikanen, katso hallitus
HELSINKI (Pk- seutu): Harri Liikanen, katso hallitus
JUVA: KariLiikanen, Mikonkatu 1 B 24, 50100 Mikkeli
0500 759 021, kari.liikanen(at)pp3.inet.fi
KANGASNIEMI: Sirkka-Liisa Kuusisto, katso hallitus
KUUSAMO: Anne Kultanen, Sarvivaarantie 191, 93999
Kuusamo, 040 552 3187, a.kultanen(at)luukku.com
PUDASJÄRVI: Arto Liikanen, Huhtotie 21, 93100
Pudasjärvi, arto.liikanen(at)fortum.com
REISJÄRVI: Sirkka Leppälä, Tuomikuja 3, 85900
Reisjärvi, (08) 776 135, 050 412 7831
LAHTI, JAALA, ORIMATTILA: Matti Liikanen,
katso Rahastonhoitaja
VUODEN LIIKASET (Suluissa sukuhaara)
1993 (Ri)
Mirjam Piira, Mäntyharju, k. 1994
1994 (Mi)
Annikki Liikanen, Juva
1995 (Ri)
Anna-Liisa Liikanen, Orimattila, k.
1996 (Ka)
Erkki Liikanen, Bryssel
1997 (Ko)
Heikki Liikanen, Joutsa, k. 2004
1998 (Ku)
Hannes Savolainen, Kemijärvi
1999 (Jo)
Erkki Liikanen, Tammela
KUNNIAJÄSENET
1. Haastemies Eino Liikanen 1995(k.1997)
2. Käsityönopettaja Anna-Liisa
Liikanen 2000- (k.2004)
3. Emäntä Annikki Liikanen 20004. Sääteknikko Mauri Puurula 20055. Professori Pirkko Liikanen 20056. Yrittäjä Matti Liikanen 2010-
2000 (Ri)
Pirkko Liikanen, Espoo
2001 (Ka)
Matti Liikanen, Lahti
2002 (Ku)
Jaakko Liikanen, Riihimäki
2003 (Ka)
Raimo Liikanen, Mikkeli
2004 (Mi)
Liisa Liikanen, Mikkeli (Anttola)
2005 (Ka)
Harri Liikanen, Helsinki
2006 (Ri)
Pekka Saarenmaa, Kerava
SUVUN VANHIN 19.2.2010Vanhin elossa oleva Liikanen on
helsinkiläinen Salme Strandman
o.s. Saarenmaa s.12.8.1913
Tampereella. Ristiinan sukuhaara.
PERINNEHENKILÖ
Perinnehenkilöksi nimettiin 1999
vapaustaistelija, luutnantti Herman
Liikanen (1835-1926) joka kuuluu
Ristiinan sukuhaaraan.
2007 (Ka )
Sirkka-Liisa Kuusisto. Kangasniemi
2008 (Ri)
Sirkka Laakkonen, Espoo
2009 (Ka)
Kauko ja Keijo Liikanen, Helsinki
2010 (Lä)
Heikki Liikanen, Helsinki
2011 (Ka)
Sirkka Leppälä, Reisjärvi
2012 ( )
?
KUMMITYTTÖ
Kummitytöksi nimettiin 1990
lähes sukuseuran perustamispäivänä
syntynyt Jenni Liikanen Lahdesta.
INTERNET- KOTISIVU
http://www.liikastensukuseura.fi
PANKKITILIN NUMERO
Sampo Pankki 800019-1978966