Liikaslinkki 1/2013 - Liikasten sukuseura ry
L I I K A S T E N S U K U S E U R A RY: N JÄ S E N L E H T I 1 / 2 0 1 3 POIMINTOJA SISÄLLÖSTÄ Maurits Liikanen Oulujoelta s. 7 • Teija Sopanen Liikasia hänkin s. 11 Oma lippu ja viiri s. 12 • Pieksämäen, Puumalan ja Juvan Liikasia 1540-luvulta 1700-luvulle s. 13 • Saana Liikanen myötätuulessa s. 15 Viihdetaiteilija Erkki Liikasen stipendirahasto s. 18 Sukukokous 2013 Kalakukkokaupungissa s. 19 2 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 KOHTA LIPUTETAAN Vuosi vaihtui ja kuntamäärä kuihtui. Voi lapsiparat. Nyt te voitte syntyä vain 320 kuntaan. Viime vuonna oli vielä 16 paikkakuntaa enemmän valinnanvaraa. No olkaa kuitenkin tähänkin onnellisia, sillä kohta se vasta pudotus alkaa. Puhutaan jo, että jäljelle jäisi noin 50 kuntaa. Pitäjiä joka tapauksessa yhdistellään, mutta emme rupea syntymäpaikkoja muuttamaan sen perusteella. Eipä sitä kukaan ole esittänytkään. Suomessa on talvi taittunut ja eletään poikkeuksellista kevättä. Kaikki on myöhässä, muuttolinnutkin, mutta yksi poikkeus sentään on ollut. Palasin nimittäin etelästä jo helmikuun alussa eli kuukautta normaalia aiemmin, jolloin lunta oli vielä kovasti suksen alla. Harmi vain, että kevät on tullut nyt ryminällä ja tulvat ovat aiheuttaneet valtavia vahinkoja. Liika on liikaa veden määrässäkin. Toivottavasti kotien arvokkaat kotiarkistot on voitu pelastaa ajoissa tuhoutumiselta. Lehteä on taas tehty aineistosta, jota on saatu toimitukseen ja kun määrä ei riitä, on pitänyt pyytää lisää tai tehdä itse. Kiitos kaikille teille, jotka olette kirjoittaneet artikkeleita tai laittaneet uutisia lehdessä julkaistavaksi. Kaikki Liikasiin liittyvä kiinnostaa edelleen ja olen varma, että juttuja on. Arvaan, että aina niitä ei vain viitsitä, kehdata, uskalleta t.m.s. kirjoittaa ja laittaa. Rohkeasti vain mukaan. Tekstejä antaessa pitää vain muistaa, että julkaisemme lehdet myös Internetissä kotisivuillamme ja kaikki voivat niitä lukea. Mielestäni siinä ei ole kuiten- kaan mitään ongelmaa, kun asiat, joista kerrotaan, ovat positiivisia. Emme etsi negatiivisia sensaatioita. Noudatamme henkilötietolakia ja siksi ei ole yllätys, että 13 vuoden aikana vain neljässä tapauksessa on tekstejä pyydetty poistamaan tai korjaamaan. Seuraava sukutapaaminen on sitten kalakukkojen kaupungissa Kuopiossa. Luepa kutsusivu asiasta sivulta 19 ja pistä päivät muistiin. Suosittelen kesäistä kiertomatkaa kotimaahan ja Kuopion sijoittamista reitille juuri kokouspäiväksi. Silloin se menee kuin itsestään, jos ei pelkästään sukukokoukseen halua lähteä. On mukava todeta, että joillekin se on heinäkuun ohjelmassa lähes rutiinimatka. Hyvä niin. Edellinen vuosi oli taas mukava toimintamme kannalta, sillä etenemistä tapahtui monilla rintamilla. Saatte kokouskutsun mukana toimintakertomuksen joko sähköpostissa tai Itellan tuomana ihan kokonaisena. Tässä haluan lausua vain iloni jäsenmäärän kasvusta, joka jatkui kuolintapauksista ja eroista huolimatta jo 12. vuonna peräkkäin. Vuoden lopussa meitä oli jo 289. Olisi mukava, jos putki jatkuisi. Sukututkimus eteni myös, mutta suurharppausten jälkeen tahti väkisin hidastuu, kun tietoa pitää kaivaa ja se vie aikaa. Tämän vuoden lukuja voidaan parantaa myös niin, jos jokainen tarkistaa omalta osaltaan, onko oma oksisto sukupuussa jo täysi ja antaa puuttuvat tiedot. Valitettavasti näin ei kaikkien osalta ole ja vaikka olen joiltakin jopa pyytänyt täydennystä, sitä ei ole tullut. Syytä en tiedä. Toimintakertomuksesta voidaan vielä ottaa yksi iso asiakokonaisuus tähän ja se käsittää oman lipun ja viirin. Asia eteni ja nyt hallitus on jo yksimielinen lipun ja viirin ulkonäöstä. Lippu tilataan lähiaikoina ja viiri tulee myyntiin, mutta ei ehdi Kuopioon. Kysymme halukkuutta ostamiseen ennen hankintaa. Lippu on komeana lehtemme kannessa ja oma juttu on toisaalla tässä lehdessä. Suunnitelman mukaan lippu saapuu ensimmäisen kerran tankoon kiinnitettynä 30-vuotisjuhlaan Kuusamossa. Lopuksi hyppään sähköpostiosoitteisiin. Niitä on nyt hyvä läjä, ja valtaenemmistö niistä toimii, mutta katsopa, toimiiko sinun postisi. Ette arvaa, mikä vaiva on ruveta selvittämään uutta osoitetta, kun niitä ei saa mistään luettelosta. Ei voi aina soittaakaan, jos numero on salainen. Toinen toivomus on, että lukisitte postin melko usein ja vastaisitte postiin, jos vastausta pyydetään. Ryhmäpostitukseen en odota kommentteja, kun parhaassa tapauksessa niitä tulisi noin 155 ja silloin minun aikani ei riitä niiden lukemiseen. Jos osoitteesi ei vielä ole sukuseuralla, pistäpä se tulemaan. Sähköposti on nopea ja halpa pikatiedottamisen keino. Hyvää kevättä ja kesää! Lämpimästi tervetuloa Kuopioon! Harri Liikanen LIIKASLINKKI Liikasten sukuseura ry:n jäsenlehti Päätoimittaja Harri Liikanen Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Painos 260 kpl. ISSN-L 2243-3767 ISSN 2243-3767 (Painettu) ISSN 2243-3775 (Verkkojulkaisu) Painopaikka Multiprint Oy, Vantaa Kannessa Liikasten sukuseura ry:n uunituore lippu mustavalkoisena. Toni L pisti komeasti hulmuamaan. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 SALME STRANDMAN ON POISSA Saimme joulukuun 19. päivänä 2012 suruviestin, että sillä hetkellä vanhin Liikanen, Salme Strandman, o.s. Saarenmaa, oli kuollut Antinkodissa Helsingissä. Hän olisi täyttänyt elokuussa 100 vuotta, mutta tätä syntymäpäiväjuhlaa emme pääse nyt viettämään. Salmen tyttären serkku kirjoitti: ”Poismeno tuli hieman yllättäen, sillä hän oli kuitenkin suhteellisen hyvässä kunnossa. Kulki mm. itse rollaattorilla ruokailemaan ja ajatus oli vielä kirkas. Tosin olihan hän ajoittain varsin väsynyt ja nukkui paljon. Hän ei aina jaksanut olla hereillä ja jutella kun kävin häntä tervehtimässä. Samana päivänä, kun hän iltapäivällä kuoli, kävin aamupäivällä hänen luonaan. Tuolloin hän oli odottamassa lounasta ruokasalissa ja torkkui tuolissaan. Kerroin terveisiä Keravalta ja hän vastasi: ”Kiitos, kiitos.” Sen jälkeen hän vaipui ajatuksiinsa, joten totesin, että keskustelua emme saa aikaan ja lähdinkin KUOLLEITA Antero Liikanen s.1.1.1932 Kuolajärvi k. 11.6.2012 Kemijärvi Kuusamon sukuhaara Nils Lilljegren s. 14.6.1920 k.11.8.2012 Helsinki Ristiinan sukuhaara 3 melko pian pois. Iltapäivällä sitten soittivat minulle, että Salme oli nukkunut pitkään uneen vuoteessaan. Sinänsä se oli lohdullinen lähtö, jota hän oli pitkään toivonut. Hänellä ei ollut kipuja eikä hän ollut kaatunut ja loukannut itseään. Voimat vain hiipuivat hiljalleen.” Salmen hautajaistilaisuus oli Hietaniemen vanhassa kappelissa, missä oheinen kuva on otettu. Hänen uurnansa viedään kesällä Kuhmalahdelle samaan hautaan, jossa lepäävät hänen vanhempansa ja kaksi sisaruksista. Salme Strandman oli syntynyt Kuhmalahdella, missä hän aloitti koulunkäyntinsä kiertokoulussa. Oppikoulun hän kävi Viipurissa. Hän valmistui farmaseutiksi ja toimi useissa apteekeissa, mm. Karjalassa Räisälän pitäjässä, jonka apteekin hän joutui jatkosodan aikana evakuoimaan. Viimeksi Salme työskenteli Tamro Oy:n palveluksessa Helsingissä. HLI Heikki Liikanen s. 30.3.1950 Mikkelin mlk k. 27.2.2013 Espoo Kangasniemen sukuhaara 30.5.2012 syntyi Jyväskylässä Sanna o.s. Kuitunen ja Tuomas Kankaiselle poika Touko Noel Olavi. Kangasniemen sukuhaara. Elsa Liikanen (Heikin äiti) s. 21.3.1914 Mikkelin mlk k. 15.3.2013 Mikkeli Kangasniemen sukuhaara Sukuseura kunnioittaa kuolleitten muistoa ja ottaa osaa omaisten suruun. Kalevi Johannes Liikanen s. 26.11.1932 Jyväskylä k. 5.11.2012 Jyväskylä Korpilahden sukuhaara SYNTYNEITÄ Salme Strandman s. 12.8.1913 Tampere k. 19.12.2012 Helsinki Ristiinan sukuhaara 22.7.2011 syntyi Kälviällä Niina o.s. Tuomaala ja Mauri Niemelle poika, joka sai nimekseen Joona Martti Teodor. Maurin vanhemmat ovat Tanja ja Paavo Niemi Kangasniemen sukuharasta. Touko Kankainen (Jatkuu seuraavalla sivulla.) 4 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 SYNTYNEITÄ (jatkoa) 30.6.2012 syntyi Vaasassa Jenni o.s. Puurula ja Riku Nevalalle poika, joka kastettiin 1.9.2012. Poika sai nimekseen Santeri Benjamin. Kummeiksi tulivat Johanna ja Sauli Huikari. Jennin vanhemmat ovat Kirsti ja Aaro Puurula Kangasniemen sukuhaarasta. Kassavastaava Marja Liikanen ESPOO Kangasniemen sukuhaara Ompelija Helena Nurmi LOPPI Kuusamon sukuhaara Sydämellisesti tervetuloa sukuseuraan. Mitä tuotte tullessanne seuran toiminnan rikastuttamiseksi? KIITOS Santeri Nevala 16.10.2012 syntyi Reetta Orvokki Liikaselle ja Pasi Korpelalle Seinäjoella poika, joka sai nimen Erkko Arvo Emerik Korpela. Kangasniemen sukuhaara. Kuvassa oleva henkilö on kiittänyt kauan sitten saamistaan sukuseuran onnitteluista. Anteeksi, että kirje oli saanut ”klemmarihalvauksen” eli oli kadoksissa ja tuli esille vasta nyt. Kuka hän on? Nimi selviää sivulta 18. Onnea isille, onnea äideille ja onnea pienille perheen lisille! SYKSYN 2012 YLIOPPILAS VANHIN LIIKANEN? Tällä hetkellä meillä ei ole nimettyä vanhinta, mutta työ on käynnissä uuden nimeämiseksi. Edellinen vanhin kuoli 19.12.2012, kuten sivulla 3 näkyy. Seuraava vanhin olisi ollut Elsa Liikanen, mutta hänkin kuoli 15.3.2013. Sekin ilmenee sivulta 3. Olimme talvella ottaneet jo yhteyttä häneen, mutta vastaus olikin suruuutinen pojan leskeltä, kun poika kuoli vähän ennen äitiä. Nyt olemme ottaneet yhteyttä kirjeitse seuraavaksi vanhimpaan, joka on avioliiton myötä saanut sukunimen Liikanen. Vastausta odotamme ja toivottavasti saamme sen lähiaikoina, jotta voimme julkaista hänen nimensä ja esittelynsä. Ikää hänellä on 98 vuotta heinäkuun 21. päivänä. MERKKIPÄIVIÄ VUONNA 2014 Julkaisemme merkkipäiväluettelon vuoden 2014 merkkipäivistä seuraavassa numerossa. Mikäli et halua, että nimesi julkaistaan, ilmoita siitä toimitukseen. Voit myös ilmoittaa, että ”En juhli.” , ”Vain perhepiirissä.” t.m.s. Emme ilmoita ”Matkoilla.”, koska se on hyvä vinkki varkaille. OIKAISU Reisjärven lukiosta Roope-Heikki Haapaniemi Kangasniemen sukuhaara Viime numerossa oli kuva vierailusta viestimuseossa. Kuvaajaksi oli merkitty Anne Ekroos, mutta kameran takana oli Maarit Tillman. Anne näkyy kuvassa, yhdeksäs vasemmalta. Toimitus pahoittelee virhettään. Onnittelemme ja toivotamme menestystä yhä raivoisampiin suorituksiin. UUSIA JÄSENIÄ Turvallisuusteknikko Jarmo Liikanen KINNA, Ruotsi Kuusamon sukuhaara Rehtori Harri Liikanen KOTKA Kangasniemen sukuhaara ANOPPIVITSI Sydämelliset kiitokset muistamisesta merkkipäivänäni. Näin se aika kuluu. Eräänä päivänä Kalle sai tarpeekseen ja hukutti murheensa. Mutta jo seuraavana päivänä anoppi ajautui rantaan... LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 5 ERKKIÄ KYSYTÄÄN Toimitukseen saapui sähköpostia, jossa kerrottiin, mitä kentällä voi tapahtua. Siinä paljastettiin, että Erkkiä, siis Liikasen Erkkiä kysytään. Tuo nimi vaikuttaa hyvin suositulta ja mies sen takana kysytyltä. 3. Hän aloitti Suomen suurlähettiläänä Euroopan yhteisössä 1.9.1990. 4. Maailman keskuspankkien johtajien kokous Yhdysvalloissa elokuussa 2005. Postin lähettäjä, itsekin Erkki Liikanen kertoi, että hänelle tulee ehdotuksia mm. biisiajatuksista. Usein on kysytty esiintymään milloin mihinkin tilaisuuteen, mm. luennoimaan eurosta noin 300 henkilölle Suomesta ja Virosta. Ihanin soitto oli tullut Budapestiin, missä hän oli lomamatkalla. Siinä vanha rouva kiitteli mahtavasta esiintymisestä radiossa Karjalan Ekinä. Totuus toisesta Erkistä oli sitten toki selvinnyt puhelun aikana, mutta rouva oli pitänyt häntä yhtä hyvänä. Sunnuntaina oli jumalanpalvelus, jossa Eino luki raamattua. Matti ja Eero Liikanen sekä Mauri Puurula keräsivät kolehdin. Lopuksi tutustuttiin kirjastotaloon ja sen taideteoksiin sekä kirkon kattomaalauksiin ja ruokailtiin. Ruoka maksoi seisovasta pöydästä molempina päivinä 55 mk ja lapsilta 25 mk. Maksut piti maksaa etukäteen tilille. Vieraskirjaan saatiin 96 henkilön nimikirjoitus eli osanotto oli kiitettävää luokkaa, kun jäsenmaksuja kerättiin tuona vuonna 174 kpl. Jäsenmaksu oli silloin 40 mk eli noin 6,70 euroa. Onpa sattunut niinkin, että jopa Suomen Pankin Ekin kiuaslasku on tullut tälle toiselle Erkille ja jopa valtakunnallista postia, jota ei saisi pankin ulkopuolelle tulla. HLI ERKKI KUUKAUSILIITTEESSÄ Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä huhtikuussa oli Unto Hämäläisen tekemä haastattelu, jonka otsikkona oli ”Erkki Liikanen ja neljä historian hetkeä.” Juttu alkoi seuraavasti: ”Puoluesihteeri, ministeri, suurlähettiläs, komissaari, pääjohtaja Erkki Liikanen on seurannut maailman muutosta aitiopaikoilta. Neljä tilannetta on jäänyt mieleen.” Tekstiä on kolme sivua, joten otan tähän vain lyhyen vastauksen kysymykseen, mitä ne hetket olivat. Vastaukset ovat tässä ja lisää voi lukea kuukausiliitteestä. 1. Hallitusneuvottelut, joissa Smp otettiin mukaan hallitukseen huhtikuussa 1983 2. Mihail Gorbatšovin puhe, jonka hän piti 26.10.1989 Finlandia-talossa. siirtyminen Ruuhipirtille, missä oli yhteislaulua, Jaalan sukupäivien videon katselua, Outi Liikasen laulua, tanssia ja seurustelua. Kuntaesittelyn korvasi monitaitoisen yrittäjäperheen päämies muun ohjelman lomassa. Juontajana toimi Eero Liikanen Stéphane Rossen tekemä kuva kuukausiliitteestä. Alkuperäinen kuva oli koko sivun kokoinen HLI HLI JUHA ETENEE 25 VUODEN TAKAA Lähes tasan 25 vuotta sitten ilmestyi sukuseuran tiedote 1/88. Se oli yksi paperiarkki kokoa A4, josta oli käytetty molemmat puolet. Etusivulla oli 4. sukupäivien ohjelma Toivakassa 2.3.7.1988. Kääntöpuoli sisälsi kokouskutsun ja sen työjärjestyksen sekä majoitusvaihtoehtojen esittelyn. Lauantain ohjelmaan kuului yhteisesti laulettu Savolaisten laulu, Eino Liikasen avaussanat, Heikki Liikasen tervehdyssanat, kuntaesittely ja harmonikkaesityksiä, mutta käytännössä esittely jäi pois väärinkäsityksen takia ja harmonikansoitto sairastapauksen vuoksi. Sitten oli sukukokous ja ruokailu. Niiden jälkeen Pirkko Liikanen kertoi matkastaan Intiaan. Tämän jälkeen oli vuorossa ralliin tutustuminen Ruuhipirtin pikataipaleella ja Liikaslinkissä 1/2012 oli nimitysuutinen, jossa kerrottiin Juha Puurulasta. Nyt tämä nuoriso-, netti- ja koulupoliisi valittiin kuntavaaleissa 2012 Kokkolan valtuustoon ja sai paikan kulttuuri- ja nuorisolautakunnassa, minne hän oli toivonut pääsevänsäkin. Juha oli palkittu edellisenä vuonna Nuori Kokkola- palkinnolla ja hän oli ensimmäinen yksityishenkilö, jolle se myönnettiin. Yleensä se on annettu järjestöille. Juha lupasi käyttää palkintoon liittyvän 1000 euroa jollakin tapaa nuorisotyöhön. Sukuseura liittyy onnittelijoiden kuoroon, ja olkoon palkinto kannustuksena yhä mittavampiin suorituksiin. Olemme ylpeitä sinusta Juha. HLI 6 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 LIIKASIA VALLASSA Edellisellä sivulla oli uutinen, että Kokkolassa oli valtuustoon valittu yksi Liikanen, Juha Puurula. Suomen Valkoisen Ruusun mitali (SVR M) Reisjärvellä niitä on valittu useita, joten Liikasten vaikutusmahdollisuudet lienevät siellä hyvät kuten ennenkin. Valtuustoa johtaa Jyrki Halonen, joka polveutuu Reisjärvelle miniäksi muuttaneesta Anna Elina Liikasesta ja 2. varapuheenjohtajana Tapio Kokkoniemi, joka polveutuu paikkakunnalle vävyksi tulleesta Otto Liikasesta. Pikaisen etsinnän tuloksena internetistä löytyivät vielä seuraavat kunnanvaltuuston jäsenet: Tyrnävältä Kaisa Liikanen, Muuramesta Arto Liikanen (1. varapuheenjohtaja) ja Mikkelistä Veli Liikanen. Miten ovat asiat muualla? Pistäkääpä tietoa toimitukseen, kiitos. HLI KUNNIAMERKKEJÄ Itsenäisyyspäivänä 6.12.2012 palkittiin Liikasia ainakin seuraavasti: Suomen Valkoisen Ruusun I luokan mitali kultaristein (SVR M I kr) Ylikonstaapeli Mauri Tapio Liikanen, Pudasjärvi Lähihoitaja Maaret Hannele Ollila, Hausjärvi Sukuseura onnittelee kunniamerkillä palkittuja. LIIKASIA ESIINTYMÄSSÄ Helsingissä toimiva Kareliapuhallinorkesteri piti perinteisen vuosikonserttinsa sunnuntaina 10.2. 2013 Karjalatalolla. Tässä konsertissa oli Liikasia esiintymässä kaksi kappaletta: seuran hallituksen jäsen, Kareliassa syksystä 2011 fagottia soittanut Olli L. ja konsertin laulusolisti, Johanneksen sukuhaaran Erkki L. Konsertin teemana oli karjalainen musiikki ja sen alkupuolella orkesteri soitti mm. Vienankarjalaisen rapsodian, Koiviston polskan, Tauno Marttisen Kalevalaisen rapsodian ja Janne Ikosen teoksen Kaikuja laulumailta. Väliajan jälkeen Erkki L. lauloi mm. kappaleet Rikas mies jos oisin, Yksinäinen harmonikka, Moskovan valot ja oman toivekappaleensa Kaksi krenatööriä. Laulamisen lisäksi Erkki viihdytti yleisöä myös juonnoillaan ja tarinoillaan. Ylimääräisenä kappaleena Erkki lauloi odotetusti oman kappaleensa Evakkoreki. Olli Liikanen Erkki Liikanen Oheiset kuvat ovat kenraaliharjoituksesta. Kuvat on ottanut orkesterin lyömäsoittaja Mikko Huokuna OL LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 7 MAURITS LIIKANEN OULUJOELTA Priita Liisa Liikaselle syntyi Oulujoella 15.8.1819 poika, joka sai nimen Maurits. Tarkempaa tietoa nuoren Mauritsin seikkailusta ei ole, mutta se kuitenkin tiedetään, että alle 12vuotiaana Maurits päätyi jotenkin Viipurin seudulle. Siellä kruununvouti Hallenblad lähetti 3.7.1831 Mauritsin passittomuuden vuoksi Viipurin lääninvankilaan odottamaan maaherran puhuttelua. Puhuttelun jälkeen Maurits passitettiin Oulun lääninvankilaan, jonne Maurits saapui 4.8.1831 ja josta hänet luovutettiin äidilleen Priita Liisalle pari päivää myöhemmin. Oulun ja Viipurin lääninvankiloiden nimiluetteloissa nimenä on ”Lars” eli Lauri. Äidin nimen perusteella kyseessä täytyy kuitenkin olla Maurits (Mauri). Ilmeisesti Maurits oli jo nuorena liikkuvaista ihmistyyppiä. Maurits eleli jotenkuten rengintöitä tehden ja pääsi ripille. Hieman alle 17vuotiaana Maurits murtautui kaverinsa kanssa erään merimiehen lesken varastokoppiin, ja kaksikko vei sieltä liinoja. Pojat tunnustivat rikoksensa Oulun kämnerinoikeudessa. Tunnustus taisi olla yllätys monelle, jopa poikien vanhemmille, sillä nämä pitivät heitä molempia pahantapaisina. Ensikertalaisille rangaistuksena oli 9 paria raippoja ja sakkoja, jotka yhdistettiin niin, että rangaistus oli lopulta 11 paria raippoja ja yksityinen ripitys. Raipparangaistus ei nähtävästi tuottanut toivottua lopputulosta, sillä jo kuukauden kuluttua 29.7.1836 Maurits oli uudestaan tuomiolla varastamisesta. Tällä kertaa varkauden kohteena oli erään kauppiaan varasto. Varastettujen tavaroiden seassa oli mm. ongenkoukkuja, viinalaseja ja saippuakuulia. Varastettua omaisuutta oli yritetty kaupitella ja piilottaa. Mauritsin äiti Liisa Liikanen myönsi oikeudessa löytäneensä asuinhuoneensa sängyn alta laatikon, jossa oli edellä mainittuja tavaroita, ja kehottaneensa Mauritsia piilottamaan ne. Osan tavaroista Maurits oli heittänyt metsään. Liisa Liikanen jätettiin tuomitsematta, vaikka hänen katsottiin auttaneen rikoksessa. Maurits, joka oli toista kertaa tuomiolla, sai 21 paria raippoja, yksityisen ripityksen ja kaksi vuotta yleistä työtä Suomenlinnassa. Maurits valitti tuomiosta Keisarilliselle Hovioikeudelle, mutta hovioikeus piti 6.9.1836 kämnerinoikeuden tuomion voimassa. Niinpä Maurits lähti 17.9. kohti Suomenlinnaa, jonne hän saapui kuukautta myöhemmin 20. lokakuuta. Kun Suomenlinnassa oli vierähtänyt päivälleen kaksi vuotta, Maurits lähetettiin takaisin Ouluun, jonka lääninvankilaan hän saapui 25.11.1838. Seuraavana päivänä Mauritsille pidettiin puhuttelu maistraatissa, minkä jälkeen hänet laskettiin vapaaksi. Joulukuussa 1838 Oulussa oli markkinat. Maurits oli hankkinut itsensä markkinatunnelmaan juopottelemalla. Miestä väkevämmän juotavan aiheuttamassa liikuttuneessa tilassa Maurits oli hyökännyt kasakkapartion kimppuun ja antanut partion johtajalle kolme korvapuustia. Koska nämä korvapuustit eivät olleet syötävää lajia, teko johti Mauritsin leivättömän pöydän ääreen. Maurits myönsi oikeudessa lyöneensä juopuneena kasakkapartion johtajaa. Maurits myönsi senkin, ettei ole itselleen hankkinut laillista elatusta, vaikka maistraatti siihen oli kehottanut. Leivättömän pöydän äärestä Maurits passitettiin vedelle ja leivälle Oulun lääninvankilaan 28 päiväksi 21.12. Koska oikeus katsoi, että Maurits on pahatapainen eikä pysty huolehtimaan itsestään, hänet päätettiin lähettää Suomenlinnaan siksi ajaksi, että elintavat parantuvat, kuitenkin ainakin puoleksi vuodeksi. Toinen matka Suomenlinnaan alkoi 6.2.1839, ja perille saavuttiin maaliskuun seitsemäntenä. Puoli vuotta ei ilmeisesti riittänyt elintapojen korjaamiseen, sillä Suomenlinnasta Maurits lähetettiin 10.4.1840 Helsingin lääninvankilan kautta Hämeenlinnaan (Tavastehus slotts häkte) siellä yleisessä työssä toistaiseksi pidettäväksi. Hämeenlinnassa Maurits vietti kaikkiaan yli viisi vuotta. Maurits ja muutama muu vanki anoivat vapautumista Senaatilta. Anomusta perusteltiin sillä, että vankilassa oli vietetty jo pitkä aika moitteettomasti. Senaatin oikeusosasto päätti hyväksyä anomuksen istunnossaan 27.6.1845. Päätöksen mukaan Maurits lähetetään kotiseudulleen, jossa hänen tulee hankkia laillinen elatus ja välttää uudet irtolaiskäsittelyt. Maurits lähetettiin Hämeenlinnasta 31.7.1845 Oulun lääninvankilaan, jonne hän saapui 17.8. ja josta hän seuraavana päivänä pidetyn kuulustelun jälkeen vapautui. Kuukausi vapautumisen jälkeen kruununnimismies passitti Mauritsin jälleen Oulun lääninvankilaan, sillä oli käynyt ilmi, että Maurits oli kavereineen syyllistynyt Kemissä taskuvarkauteen. Erään Mykkälän liivintaskusta oli viety lompakko ja siinä olleet 1 rupla ja 32 33/56 kopeekkaa. Maurits vietiin marraskuussa Kemiin välikäräjille, josta tuli perinteinen tuomio eli 11 paria raippoja, julkinen ripitys Kemin kirkossa ja yleistä työtä jossain Kruunun rangaistuslaitoksessa 3 vuotta. Maurits valitti tuomiosta Vaasan hovioikeuteen, joka piti käräjäoikeuden tuomion raippojen ja ripityksen osalta voimassa. Pakkotyötä ei tullut, koska hovioikeus katsoi Mauritsin olevan ensi kertaa tuomiolla varkaudesta (”tjufnad”). Aiemmat tuomiot olivat olleet näpistämisestä (”snatteri med inbrott”). Maurits valitti tästäkin päätöksestä edelleen Senaatin oikeusosastoon, jossa kuitenkin katsottiin, ettei ole mitään syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota. Raippatuomio pantiin täytäntöön 23.3. ja 29.3. Maurits ripitettiin julkisesti. Tämän jälkeen Maurits pidettiin edelleen vangittuna irtolaisuudesta epäiltynä. Kemistä pyydetyn selvityksen jälkeen Maurits kuulusteltiin, ja Oulun läänin kuvernööri määräsi 11.5.1846 Mauritsin vähintään puoleksi vuodeksi yleiseen työhön Suomenlinnassa. Maurits ilmaisi ensin tyytymättömyytensä päätökseen, mutta tuli pian toisiin ajatuksiin. Näin ollen Maurits lähti 5.6.1846 jo kolmannen kerran kohti Suomenlinnaa, jonne matka kesti jälleen kuukauden. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) 8 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Maurits Saimaan kanavatyömaan vankiluettelossa. Kansallisarkisto Prokuraattorin toimituskunta, Eoa:104 Suomenlinnan varusluettelon mukaan Mauritsilla oli saapuessaan mukana villapaita, villahousut, sukkapari ja kengät. Kun Maurits oli saapunut Suomenlinnaan 3.7.1846, hän ehti olla siellä vain viikon, kun 10.7.1846 Maurits siirrettiin Saimaan kanavan työmaalle. Seuraavan vuoden toukokuussa hänet vapautettiin pakkotyöstä ja otettiin kanavan työmaalle rengiksi. Sitten ei Mauritsista löydy mitään merkintöjä muutamaan vuoteen. Vasta 27.5.1855 Oulun lääninvankilan luetteloista löytyy merkintä, että sinne on lähetetty Saimaan kanavan työmaalta vapautettu Maurits Liikanen. Mauritsin nimeä ei löytynyt Saimaan kanavatyömaan vankiluetteloista kahdelta edeltävältä kuukaudelta. Toistaiseksi on arvailujen varassa, lähetettiinkö Maurits Oulun lääninvankilaan vasta rengin töiden loputtua vai oliko Maurits syyllistynyt Saimaan seudulla rikoksiin vuosien 1847–1855 välillä. Kruununvankilan nimiluetteloja. Kun Maurits oli päässyt toukokuun lopussa pois vankilasta, hän ehti nauttia vapaudesta peräti neljä kuukautta. Syyskuun 25. päivä 1855 Maurits palasi jälleen kerran Oulun lääninvankilaan tällä kertaa Limingan pitäjässä tehdyn varkauden vuoksi. Limingan käräjäoikeuden päätöksellä Maurits joutui seisomaan kaularaudalla paaluun kytkettynä kaksi tuntia, minkä jälkeen hän sai 40 paria raippoja 26. lokakuuta. Kaksi päivää myöhemmin hänet ripitettiin julkisesti Limingan kirkossa, minkä jälkeen hänet pidettiin Oulun lääninvankilassa kuulustelua varten. Viipurissa vietetyn ajan jälkeen tiedot Mauritsista ovat niukat. Filosofian tohtori Alpo Juntusen tekemän tutkimuksen "Karkotetut suomalaiset Siperiassa autonomian aikana" mukaan Maurits oli Siperiassa Minusinskin alueen Šušinskin kunnassa 22.11.1857 alkaen. Lisäksi samassa lähteessä Mauritsin kerrotaan avioituneen siirtolaisen Maria Malgrenin kanssa 1862. Miksi tämä kertomus? Oulun maistraatin tekemien selvitysten jälkeen Maurits lähetettiin kuvernöörin kuultavaksi marraskuun kahdeksantena 1855. Tällöin kävi ilmi, että Mauritsilla oli veneerinen sairaus, joka vaati hoitoa. Kun sairaus oli kuukauden kuluttua hoidettu, pidettiin uusi kuulustelu, jonka lopputuloksena Maurits määrättiin irtolaisuuden vuoksi ainakin puoleksi vuodeksi Kronoborgin rangaistuslaitokseen (Hämeenlinnaan) yleiseen työhön. Maurits ilmaisi tyytymättömyytensä päätökseen ja valitus tuomiosta lähetettiin tammikuussa 1856 Senaatin oikeusosastolle. Maurits esitti valituksessaan, että hänet lähetettäisiin siirtokuntiin Siperiaan, jossa hän voisi alkaa paremman elämän. Hänen keisarillisen majesteettinsa päätöstä odoteltiin useampi kuukausi, kunnes 20. elokuuta 1856 saapui Mauritsin kannalta myönteinen päätös. Maurits lähetettiin seuraavana päivänä Viipurin linnan vankilaan, jonne hän saapui 13. syyskuuta. Saman kuun 22. päivä Maurits jätettiin Viipurin komendantille edelleen Siperiaan lähetettäväksi. Mikään Suomen valtakunnan historiaan voimakkaasti vaikuttanut henkilö Maurits Liikanen ei ollut. Silti hänestä löytyi runsaasti tietoja, kun aloin syksyllä 2012 käydä järjestelmällisesti läpi Kansallisarkistossa olevia prokuraattorin toimituskunnan arkistossa olevia kruununvankiloiden vankiluetteloja. Tutkimuksissa auttoi sukuseuramme toinen tutkija, Maarit Tillman, joka etsi Mauritsia koskevat tiedot Oulun kämnerinoikeuden arkistosta. Tämä kirjoitus on täydennystä Liikaslinkeissä 1/2009 ja 1/2010 julkaistuun Pohjois-Suomen Liikasia käsittelevään kertomukseen. Sen lähdeaineistona oli yksinomaan kirkonarkisto. Kirkonkirjojen merkinnät Mauritsista olivat hyvin vähäisiä. Niistä löytyi vain pari mainintaa juopottelusta saaduista sakoista. Prokuraattorin toimituskunnan arkisto osoittautui suureksi avuksi, koska (Jatkuu seuraavalla sivulla.) LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 (Jatkoa edelliselle sivulle.) siihen sisältyivät koko Suomen kruununvankiloiden kuukausittaiset vankiluettelot joko puolen vuoden tai neljännesvuoden ajalta. Jos siis Oulussa oli merkintä, että vanki oli siirretty Suomenlinnaan, saattoi samasta sidoksesta katsoa vangin tiedot Suomenlinnan luettelosta. Myös työlaitokset, kehruuhuoneet ja Saimaan kanavan työmaan luettelot olivat samojen kansien välissä. En ollut aiemmin ajatellut, milloin Saimaan kanavaa on rakennettu tai ketkä sitä olivat tekemässä. Mauritsia koskevan tutkimuksen 9 aikana tämäkin selvisi. Suosittelen prokuraattorin toimituskunnan arkistoa kaikille niille, jotka haluavat tutkia mahdollisesti kaidalta polulta livenneitä esivanhempia tai muita sukulaisia. löytyi useasta eri lähteestä, pitivät intoa tutkimukseen yllä. Lisäksi minusta olisi ollut ainakin lievä vahinko, jos tämä elämä olisi jäänyt piiloon monien eri kirjojen kansien väliin. Lisäksi vahvistui se käsitys, että sukututkimuksessa esiin pääsevät helpommin pahantekijät, joista on eri viranomaisten arkistoissa jos jonkinlaista tietoa. Joskus olisi mukava saada yhtä paljon lisätietoja myös tavallisista tallaajista. Helsinki, 26.12.2012 Olli Liikanen Se, että Mauritsin elämä osoittautui melko värikkääksi ja se, että tietoja Lähteet: Prokuraattorin toimituskunnan arkistosta kruununvankiloiden vankiluettelot, Oulun kämnerioikeuden arkisto (1836, 1838), Senaatin oikeusosaston puhtaaksikirjoitetut pöytäkirjat. http://www.genealogia.fi/emi/siperia/s iperiac.htm (2.12.2012) HERMAN LIIKASEN LÄHTÖ Sukuseura on saanut käyttöönsä varsin mielenkiintoisen vanhan kuvan. Se on otettu Kuhmalahden pappilan (Paunula) pihassa 1926. Siinä perinnehenkilömme vapaustaistelija Herman Liikanen on lähdössä viimeiselle matkalleen. Paikalla on saattoväkeä ja Kuhmalahden suojeluskunnan kunniaosasto lippuineen ja aseineen. Kuva on saatu Jorma Marttalalta, joka on kirjoittanut kylähistorian ”Pennon liepeillä siintävi selkä” ja jossa se on julkaistu. Kuva on alun perin Tuomo Rauhalahden albumista. Arkku kuljetettiin Oriveden rautatieasemalle ja sieltä edelleen Helsinkiin. Herman haudattiin uudella hautausmaalla (nyk. Hietaniemi) sotilaallisin kunnianosoituksin 21.4.1926. Saattajien joukossa nähtiin omaisten lisäksi mm ulkoministeri, puolustusministeri, Italian täällä olleet lähettiläät ja sotilasasiamiehet, Unkarin hallituksen edustaja ja Suomen armeijan edustajat. HLI 10 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 RISTIKKORATKAISUJA Oletko ristikkoihmisiä? Jos harrastat kuva- ja sanaristikoiden täyttämistä, tiedät ehkä jo nämä nimeen Liikanen liittyvät ratkaisut. Ne löytyvät verkosta osoitteesta www.ratkojat.fi. liikanen liikanen liikanen liikanen assi eki elina erkki FT, Erkin vaimo taidemaalari (s. 1959) Suomen pankin pääjohtaja (s. 1950) Verkko-osoitteessa www.ristikkosanat.net tulokset poikkeavat jonkin verran. Liikanen-haulla löytyvät seuraavat ehdotukset: Assi Erkki Erkki Liikanen Liikanen Liikanen Erkki Liikasen vaimo EU-komissaari laulaja Silmään pistää tässä Erkin ammatti, joka alkaa olla menneen talven LUMIA. Näiden vinkkien sovelluksena pitää taas arvata, että Erkki Erkki voi tarkoittaa sanaa Liikaset, kuten oheisessa täyte- Siinä on tuttu kuva ja ratkaisu on ERKKI. ”Liikaset”-vihjesanasta on tiedettävä EKIT tyssä ristikossa näkyy. Erkin kuvasta pitää taas oivaltaa, että Erkkihän se siinä on. Tästä on esimerkkinä toinen ristikko. Kolmannessa ristikossa pitää taas ymmärtää, että vihjesana LIIKASET tarkoittaa EKIT. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 11 TEIJA SOPANEN – LIIKASIA HÄNKIN ”Äiti kertoi aika paljon omasta lapsuudestaan ja isäkin jonkin verran, ei kuitenkaan tarpeeksi. Olisi pitänyt kysellä enemmän silloin, kun vielä oli mahdollista. Ja minun pitäisi kertoa eteenpäin niin kauan, kuin muistan. Minua on alkanut kiinnostaa nämä mitä vanhemmaksi tulen, nämä esivanhempieni asiat. Ehkä niistä olisi opittavaakin.” totesi Teija Sopanen YLEn ohjelmasarjan ”Kuka oikein olet” alussa. kansakoulunopettaja ja valmistui 1902 Kylmölän seminaarista Sortavalasta. Hän avioitui talollisen tyttären Aino Kotilaisen kanssa Heinävedellä 1903. Fredrik toimi Heinäveden Malkkilan kansakoulun opettajana ja 1907 hänelle myönnettiin palkankorotus viiden vuoden palveluksesta. Vuonna 1909 Fredrik valittiin Koiviston kunnan Humaljoen kansakoulun opettajaksi. _____________________________ Karjala 4.2.1906 Tätä sukututkimussarjaa esitettiin televisiossa vuosien 2011-2012 vaihteessa. Teijan tarina alkoi hänen isoisoisästään Aleksanteri Sopasesta, jonka vanhemmat Antti Sopanen ja Agatha Brummer muuttivat Pietariin Viipurin läänin Nurmin kylästä. 1800luvulla Venäjän suurruhtinaskunnassa rakennettiin laivoja Pietarin edustalla. Suomesta Venäjälle vietiin erityisesti konepajateollisuuden tuotteita. Sen lisäksi telakoille tarvittiin paljon työvoimaa, etenkin laivanvarustuksen ammattiosaajia. Aleksanteri Sopanen ja Katariina Hara Aleksanteri Sopanen oli yksi näistä laivanrakentajista. Työssään hän kohosi arvostettuun asemaan laivanrakennusmestarina ja sai tunnustuksena hopeiset laatat kahdesta valmistuneesta laivasta Vasilin saaren telakalla Pietarissa. Hän syntyi Tohmajärvellä 1852. Vuonna 1876 Aleksanteri avioitui Pietarissa 1857 syntyneen Katariina Haran kanssa. Katariina (Katri)Haran isä oli Pielisjärvellä 1821 syntynyt suutarimestari David Hara. Vaimon David löysi Mikkelin kirkonkylästä, 1827 syntyneen, Maria Helena Liikasen ja avioitui hänen kanssaan vuonna 1850 Pietarissa. Perheeseen syntyi kaikkiaan seitsemän lasta. Fredrik Ferdinand Sopanen ja Aino Kotilainen Aleksanteri ja Katri asuivat eri aikoina Tohmajärvellä, Viipurissa ja Pietarissa, jossa heille syntyi järjestyksessä toinen poika vuonna 1880 Fredrik Ferdinand. Fredrik oli ammatiltaan ”Täten katkerasti kaihoten ilmoitan että rakas puolisoni työnjohtaja Aleksander Sopanen äkkiä kuoli aivohalvaukseen Viipurissa 2 p helmikuuta kello 1 yöllä. Katkeraksi suruksi minulle, 3:lle pojalle sekä 2:lle tyttärelle, ynnä 2:lle miniälle ynnä 2:lle lapsen lapselle, joka täten sukulaisille sekä tuttaville ilmoitetaan. Katariina Sopanen o.s. Hara Tapolan lapsenlapset ovat molemmat kirjailijoita. Päivi Tapolalta vuonna 2004 ilmestynyt teos on hänen isoisänsä elämäkerta AJAN PAINO – jalkaväenkenraali K. A. Tapolan elämä. Reino Sopanen ja Maija (Alma Maria) Heino Fredrik Sopaselle ja vaimolleen Ainolle syntyi ensimmäinen lapsi Reino Heinävedellä vuonna 1905. Hän oli vain vuoden ikäinen, kun isoisä Aleksanteri kuoli. Reino avioitui Jyväskylässä syntyneen Maija (Alma Maria) Heinon kanssa. Aviopari asui Helsingissä 1933, kun heille syntyi tytär Teija Anneli. Isä Reino oli rakennusinsinööri, jonka työn mukana perhe oli muuttanut Lappeenrannan läheltä ensin Varkauteen ja sitten Tampereelle. Äiti Mari antoi kielitunteja. Teija tuli ylioppilaaksi 1952 ja lähti Helsingin yliopistoon opiskelemaan kieliä. Teija Sopanen Puolison rakkaan temmannut on tuoni rinnaltani. Nyt surust´ olen sortunut. Mist´ apu tuskahani? Mua, Herra, tue horjuvaa, ett´ epäilyyn en vaivu! En neuvoas voi oivaltaa, En tyydy viel´ en taivu; Aut etten harhaan vaivu!” ______________________________ Emilia Sopanen ja Kustaa Anders Tapola Aleksanterin ja Katrin kuopus Emilia syntyi Pietarissa 1899. Hän avioitui vuonna 1920 Viipurissa Kustaa Anders Tapolan (1895-1971) kanssa. He saivat kaksi poikaa, Ilkka Olavi Kustaa (1922-1971) ja Tuomas Antti Kustaa (1926). Tuomas avioitui Tuulikki Schreckin kanssa ja heille syntyi kaksi tytärtä, Päivi ja Katri. Kustaa Anders Tapola syntyi Lempäälässä vuonna 1895. Hän oli Suomen armeijakunnan komentaja, jalkaväenkenraali ja Mannerheim-ristin ritari. Tapola valittiin Suomen Sotatieteellisen Seuran kunniajäseneksi 1970. Huhtikuussa 1971 hän kuoli Tilkan sotilassairaalassa Helsingissä. K.A. Teija valittiin Suomen neidoksi vuonna 1953. Heinäkuussa hän lähti Amerikkaan osallistuakseen Miss Universum-kilpaíluun. Samana vuonna alkoivat hänen elokuvaesiintymisensä (Tyttö tuli taloon, Niskavuoren naiset, Kovaa peliä Pohjolassa). Teija oli 25vuotias, kun hän sai vakinaisen paikan kuuluttajana Suomen Televisiossa. Uudenvuodenpäivänä 1958 Suomen Television Pasilan alastudiossa oli jännittynyt tunnelma. Studiotalon molemmat kamerat, sotilassoittokunta ja kuuluttaja Teija Sopanen odottivat tasavallan presidenttiä Urho Kekkosta, joka oli tulossa pitämään ensimmäisen televisioitavan uudenvuoden puheensa Suomen kansalle. ”Tasavallan presidentti puhuu, republikens president talar”, Teija Sopanen sanoi suoran lähetyksen alkaessa, sotilassoittokunta soitti Porilaisten marssin ja puhe alkoi. (Jatkuu seuraavalla sivulla) 12 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 (Jatkoa edelliselle sivulle.) 2000-luvulla Teija kirjoitti kirjoja ja lehtijuttuja sekä vei suomalaisia lukijamatkoille. Eläkevuosinaan Teija toimi entisen kotikaupunkinsa Tampereen ikäihmisten tanssitapahtuman suojelijana. Teija voitti kaikkiaan 10 Telvispatsasta. Hän työskenteli televisiossa 17 vuotta ja vuonna 1974 hän siirtyi lehtityöhön, Mona-Lisan päätoimittajana 1974-75 ja Seuran toimittajana 1977-93. Teijan keittiössä-ohjelmaa tehtiin kuusi vuotta 1990-luvulla. Hän oli oppinut loistokokiksi oman äitinsä keittokoulussa. Sienestämisen salat alkoivat selvitä Teijalle jo Reinoisän kanssa tehdyillä sieniretkillä. ”Meidän suomalaisten elämästä ja kohtalosta olisi tulevien sukupolvien hyvä tietää edes jotain. Nyt omia lapsiani ja lasten lapsiani ajatellen teen sen itse tämän ohjelman teon aikana. Kirjoitan ylös henkistä testamenttia.” toteaa Teija ohjelman lopussa. Teija Sopasen elämään mahtui kolme puolisoa, kaksi lasta ja viisi lastenlasta. Vuosikymmenten takaa Aleksanteri Sopasen muisto eli Teijalle hopeisten laattojen kautta. Teija Sopanen kuoli Helsingissä 4.10.2011 Olimme 5. serkut, kuten oheinen sukutaulukko paljastaa. Anne Ekroos Heikki Liikanen s. 1791 Mikkeli Maria Helena Liikanen s. 1827 Mikkeli Katariina Hara s. 1857 Pietari Fredrik Ferdinand Sopanen s. 1880 Pietari Reino Sopanen s. 1905 Heinävesi Teija Sopanen s. 1933 Helsinki sisarukset serkukset 2. serkut 3. serkut 4. serkut 5. serkut Fredrik Liikanen s. 1793 Mikkeli Joosua Liikanen s. 1833 Mikkeli Taavetti Juhana Liikanen s. 1869 Mikkeli Uuno Liikanen s. 1902 Mikkeli Helga Marjatta Lehti s. 1928 Mikkeli Anne Elise Ekroos s. 1956 Helsinki OMA LIPPU JAVIIRI Monella yhdistyksellä on oma lippu ja viiri. Siksi ei ole ihmeellistä, että meillekin ne ovat tulossa. Toimintasuunnitelmaan 2012 kirjattiin, että pyritään tuomaan luonnokset Riihimäen kokoukseen jäsenten nähtäväksi. Meillä oli hyvä lähtökohta, koska meillä oli jo käytettävissä Tommi Lindhin suunnittelema komea sukuseuran vaakuna vuodelta 1995. Sen perusteella Tommi suunnitteli sitten vielä standaarin myytäväksi ja se ehti 10-vuotisjuhlaan Ristiinaan samana vuonna. Kuva löytyy myyntituotteista kotisivuilta osoitteesta http://www.liikastensukuseura.fi/tuote. htm Myyntihinta on 25 euroa. Myös lipun ja viirin suunnittelua pyysimme Tommilta, ja häneltä saimmekin Riihimäen kokoukseen luonnokset. Viiri sai heti kannatusta, mutta lippuluonnokset eivät saaneet ääniä. Pyysimme uusia luonnoksia ja samalla ehdotin ratkaisua, että lipun yläosa olisi kokonaan keltainen ja alaosa musta ja liekit siellä mustassa kuten vaakunassa. Värien raja voisi olla kaareva kuten vaakunassa. Se tuntui silloin minusta kiinnostavalta. Tommi ei kuitenkaan työkiireittensä vuoksi pystynyt uusia luonnoksia tekemään ja kehotti kääntymään muiden suunnittelijoiden puoleen. Tommi Lindhin suunnittelema viiri. Tommi Lindhin luonnos 1… (Jatkuu seuraavalla sivulla.) ja luonnos 2. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 13 (Jatkoa edelliselle sivulle.) Otimme sitten yhteyttä Taitolippuun ja pyysimme heiltä ehdotusta, ja tulosta syntyi. Harri Rantanen teki kaksi luonnosta, jotka lähetin kadettiveli Tapani Talarille ja pyysin häneltä mielipidettä asiasta. Talari on evp-upseeri, joka ryhtyi heraldikoksi ja on arvostettu tällä alalla. Hän tunsi Harri Rantasen ja suositteli tätä hankkeen toteuttajaksi. Hänellä itsellä oli vain yksi parannusehdotus Rantasen toiseen luonnokseen. Harri Rantasen luonnokset ja … Helmikuussa lähetin viestin Rantaselle Talarin terveisillä varustettuna ja nyt 16.4.2013 saimme viimeistellyn kuvan lipusta. Yllätyin, kun siinä oli samalla hyvin toteutunut em. oma ehdotukseni lipuksi. Kevään aikana teemme tilauksen lipun valmistamisesta ja tangosta. Lippu naulataan ja vihitään käyttöön ilmeisesti vuonna 2014 sukukokouksen yhteydessä. Tarkoitus on ottaa se virallisesti käyttöön 2015, kun seura täyttää 30 vuotta. Viirin ostohalukkuutta kysytään! Viiri tulee myyntiin ja siksi kysymme nyt halukkuutta sen ostamiseen. Hinta tulee olemaan määrästä riippuen 50100 euroa ja koko on 50x500 cm, jolloin se sopii 9, 10 ja 11 metrin tankoihin. Hinta sisältää pienen lopullinen lippu myyntipalkkion seuralle. Lähetä ennakkovaraus Sirkka-Liisa Liikaselle Kuopion kokoukseen mennessä. Hankinta tehdään varausten perusteella. Isoa määrää varakappaleita emme aio varastoida, joten tilaus kannatta tehdä nyt viirin saamisen varmistamiseksi ensimmäisten joukossa. Sirkka-Liisan yhteystiedot ovat takakannessa. HLI PIEKSÄMÄEN, PUUMALAN JA JUVAN LIIKASIA 1540-LUVULTA 1700-LUVULLE Jatkoa edellisessä numerossa olleeseen Olli Liikasen kirjoittamaan artikkeliin. Puumala Puumalassa 1500-luvun puolivälin jälkeen asuneet Liikaset kunnostautuivat kahdella tapaa. Ainakin neljä Liikasta toimi lautamiehenä. Tasapainotuksena tälle seitsemän tai kahdeksan Liikasta otti sakkoja käräjillä yhteensä parikymmentä kertaa vuosien 1552 ja 1578 välillä Savon vuoden 1541 maakirjassa on Säämingin pitäjän Puumalan neljänneskunnan 3. kymmenyskuntaan eli (todennäköisesti) Lintusaloon merkitty isännäksi Paavo Liikanen. Paavon pojiksi sopivat viisi vuotta myöhemmin isänniksi merkityt Antti Paa- vonpoika Liikanen (1546–1552), Lauri Paavonpoika Liikanen 1547– 1556 ja Olli Paavonpoika Liikanen 1553–1556. Ehkä myös myöhemmin Lintusalossa 1556–1569 isäntänä ollut Pekka Paavonpoika Liikanen oli samaa perhettä. Pekan kanssa isäntänä samoina vuosina on Niilo Juhonpoika Liikanen (sakotettu 1552 ja kahdesti 1561) ja mahdollisesti Juho Antinpoika Liikanen 1558. Olli Liikasen pojaksi sopiva Matti Ollinpoika Liikanen näkyy voudintileissä 1581–1595. Vuonna 1589 hänen tilastaan todetaan, että se on ollut autiona 11 vuotta venäläisten tekemien hyökkäysten vuoksi. Tila on merkitty välillä Luukkolaan. Kuva 3. Paavo Liikanen Puumalassa vuoden 1541 maakirjassa (Jatkuu seuraavalla sivulla.) 14 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 (Jatkoa edelliselle sivulle.) 1540-luvun puolivälin jälkeen Lintusalossa on toisessa arviokunnassa isäntinä (aaltosululla yhdistettynä) Pekka Heikinpoika Liikanen (lautamies 1550, sakkoja 1552), Matti Pekanpoika Liikanen ja lautamiehenä 1575–1578 toiminut Juho Liikanen, joka on myöhemmin merkitty Pekanpojaksi. Pekka on merkitty isännäksi vuosina 1546–1556, Matti 1546–1582 ja mahdollisesti vielä 1585–1586 ja Juho 1546–1586. Isännyysvuosien ja patronyyminimen perusteella voisi olettaa, että Matti ja Juho Liikanen olivat Pekka Heikinpoika Liikasen poikia. Kuva 4. Matti ja Juho Liikanen, kymmenysluettelo vuodelta 1578 Puumala, Lintusalo Vuodesta 1557 vuoteen 1569 Matti ja Juho Liikasen kanssa Lintusalossa asui Heikki Liikanen. Toistaiseksi on epävarmaa, oliko Heikki Liikasia kaksi, koska 1557–1559 Heikki Liikasen patronyyminimi on Antinpoika ja 1561–1563 Pekanpoika. Jos Antinpoika-nimi olisi virheellinen, Heikki Pekanpoika Liikasta voisi pitää mahdollisena Juho ja Matti Liikasen veljenä. Antti Liikasta ei ole merkitty Matti ja Juho Liikasen kanssa samaan arviokuntaan. Vuonna 1559 isännäksi mainitaan myös Olli Heikinpoika Liikanen. Nimen perusteella hän voisi olla (toisen?) edellä mainitun Heikin lapsi, mutta isännyysvuosien perusteella se tuntuu mahdottomalta. Vuoden 1577 sakkoluettelossa lautamiehenä mainitaan Heikki Pekanpoika Liikanen. Tämän luotettavuus koki kolauksen, koska seuraavana vuonna Heikki Pekanpoika oli itse sakotettujen joukossa. Myös mahdollinen veli Juho Pekanpoika oli vuonna 1578 sakotettujen joukossa. Juhon Pekanpoika Liikasen poika voisi olla Lauri (Juhonpoika? 1588) Liikanen, jonka kanssa samaan arviokuntaan on merkitty Gabriel Liikanen, joka mainitaan Matinpojaksi. Hän voisi olla edellä mainitun Matti Pekanpoika Liikasen poika. Gabriel Matinpoika Liikanen oli lautamiehenä 1586. Hän oli papinveroluettelon mukaan isäntänä Lintusalossa 1593– 1604. Hyvin todennäköisesti hän on sama Gabriel Liikanen, joka on vuotuisen veron luetteloissa merkitty Kitulan asukkaaksi 1598–1602. Lauri Juhonpoika mainitaan Gabriel Liikasen kanssa isäntänä 1588–1595. Papinveroluetteloissa ei mainita Kitulaa eikä vuotuisen veron luetteloissa Lintusaloa. Sama talous kuului siten todennäköisesti eri piiriin kirkollisessa ja maallisessa verotuksessa. Vuotuisen veron luettelossa Gabriel Liikasen kanssa samaan arviokuntaan Kitulassa on merkitty myös Heikki Antinpoika Liikanen vuosina 1598–1602 ja Pekka Paavonpoika Liikanen 1600– 1602. Gabrielin, Heikin ja Pekan tiloja on merkitty luetteloihin autioiksi (ainakin veronmaksukyvyttömiä) 1600luvun alussa, Heikin 1601, Pekan 1602 ja Gabrielin 1604. Vuodesta 1598 Gabriel, Heikki ja Pekka Liikasen lisäksi Lintusaloon on eri arviokuntiin asukkaiksi (isänniksi) merkitty Lauri Liikanen (ainakin 1596–1602) ja Antti Liikanen (1598– 1602). Antti Liikanen mainitaan vuonna 1600 Niilonpojaksi. Hän voi olla Niilo Hannunpoika Liikasen poika. Niilo oli isäntänä jo 1550luvulla, joten sukulaisuuteen voi suhtautua varauksella. Mainittu Antti Liikanen voi olla sama Antti, jonka tila oli autio 1606 ja veronmaksukykyinen vuodesta 1607 vuoteen 1610. Vuonna 1610 Antti oli leski. Antti Liikanen mainitaan veroluetteloissa vielä 1618. Antin kanssa mainitaan 1608 ja 1610 Pekka Liikanen, mahdollisesti Heikinpoika. Pekka Antinpoika Liikanen ilmestyy nihtinä vero luetteloihin Pekka Heikinpoika? Liikasen jälkeen 1613. Pekasta on mainintoja vuoteen 1624 asti. Hänen tilansa oli autio ainakin 1618 ja 1621. Erikseen Lintusalossa mainitaan Heikki Liikanen, joka oli isäntänä 1607–1624. Heikin tila oli autio samoihin aikoihin kuin Pekka Liikasenkin, eli 1615–1616 ja 1621. Heikki saattoi olla ratsutilallinen, sillä vuonna 1624 hänen kohdallaan on maininta ”ryttare”. Vuosilukujen valossa on mahdollista, että tämä Heikki on edellisessä kappaleessa mainittu Heikki Antinpoika Liikanen. Läänintilien mukaan Puumalan Laamalassa oli vuonna 1638 isäntänä Paavo Liikanen. Hänestä en ole löytänyt myöhempiä merkintöjä. Samaan aikaan Lintusalossa ovat isäntinä Matti Liikanen ja Antti Liikanen. Matin taloudessa henkirahaa maksoi kaksi henkeä vuosina 1638 ja 1639. Matin vaimo mainitaan 1644 varattomaksi. Matti mainitaan nihdiksi 1645, ja hyvin usein rivisotilaan perheet olivat köyhiä tuohon aikaan. Matista ja vaimosta on merkintöjä ainakin vuoteen 1660 asti. Sotaväen maakirjoissa (Militie Jordebook) Matti Antinpoika Liikanen mainitaan ainakin 1666 ja 1675. Antti Liikanen, jonka taloudessa henkirahaa maksoi 1638-1639 viisi henkeä, mainitaan vuoteen 1646 asti. Vuosina 1647–1650 Lintusalossa asui myös Esko Laurinpoika Liikanen puolisoineen. Nihti Matti Antinpoika Liikasen poika Antti Matinpoika Liikanen vaimoineen ilmestyy läänintileihin viimeistään 1658, ja hänet mainitaan Lintusalossa vuoteen 1676 asti. Ollikkalan kylässä asui ja isännöi rakuuna Antti Gabrielinpoika Liikanen. Hänen sukunimeään ei ole aina merkitty henkikirjoihin. Antilla oli tytär, jonka puolison etunimi oli Pentti (tytär mainitaan henkikirjassa 1651, Pentti 1654). (Jatkuu seuraavassa numerossa Juvan Liikasilla.) Tietokilpailukysymys: Kuka on kaikkien aikojen nuorin kansanedustaja Suomessa? Vastaus sivulla 18. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 15 SAANA LIIKANEN MYÖTÄTUULESSA Viime numerossa kerroimme kuvassa olevan Saana Liikasen esiintymisestä Marco Bjurströmin ohjaamassa RENT-musikaalissa loka-marraskuussa 2012. Viisi vuotta sitten uutisoimme osallistumisesta IDOLS-laulukilpailuun. Henkilöesittely on jäänyt kovin vajavaiseksi ja siksi tällä haastattelulla sitä paikkaamme. Liikaslinkissä 2/2008 kerroimme Idols-laulukilpailusta. Mitä sinulle on jäänyt siitä mieleen, jos nyt viiden vuoden jälkeen muistelet sitä? - Muistelen kilpailua lämmöllä ja päällimmäisenä fiiliksenä siitä jäi kiitollisuus, että sai olla mukana. Koko prosessi oli kuitenkin henkisesti hyvin vaikea ja nopea tahti uuvutti kyllä kovasti. Tänä päivänä osaa katsoa tosiTV:tä aivan eri silmin, paljastaa Saana. Olet opiskellut Helsingin Pop&Jazz Konservatoriossa ylioppilaaksi. Milloin sinä valmistuit? Millaista tuon koulun opiskelu oli muihin kouluihin verrattuna? Mitä opiskelit sen jälkeen? - Ylioppilaaksi olen kirjoittanut Porkkalan aikuislukiosta ja sen jälkeen lähtenyt opiskelemaan musiikkia Pop&jazz Konservatorioon. Olen siis ammatiltani muusikko. Musiikin opiskelu on ihan samanlaista kuin mikä tahansa muukin. Tietysti luova ala on aina luova ala. Paljon tehdään keikkoja ja se kuuluu myös opintoihin. Ylioppilaaksi kirjoitin 2006 ja pop&jazzilta valmistuin 2010, mutta sen jälkeen en ole opiskellut mitään, kertoo Saana. Vaihtaessamme sähköpostiviestejä, paljastit, että sinulla on oma yhtye, Saana Liikanen Band. Annoit myös yhteystiedot, jos joku tarvitsee tätä musiikkia. Millainen on sen kokoonpano? - Kokoonpano on matkanvarrella muuttunut ja tällä hetkellä taustallani soittaa Jari Vireaho (rummut), Riku Tuovinen (kitara) ja Antti Pylkkänen (basso/kiipparit) eli suht pienellä porukalla mennään. Me olemme soittaneet yhdessä nyt kaksi vuotta. Mulle on tärkeää, että bändissäni ei porukka vaihdu koko ajan ja onneksi nyt taustalla on sitoutuneet ja pysyvät soittajat, iloitsee Saana. Kertomasi mukaan bändisi keikkailee. Missä te yleensä esiinnytte? Onko siitä muodostunut sinulle jo ammatti? - Me teemme paljon ravintolakeikkoja, mutta kesäisin myös häitä ja yrityskeikkoja. Pääpaino on kuitenkin ravintoloissa. Meillä on mukavasti keikkaa ja tykkään, että aikaa saa jäädä muuhunkin kuin vain keikoilla käymiseen. Teen musiikkia siksi, että nautin siitä, en siksi, että sillä saisi pankkitilin täyteen. Kai se osittain on ammattini? En tiedä =), myhäilee Saana salaperäisenä. RENT-musikaaliin pääsit 350 hakijan joukosta. Mistä huomasit, että laulajia haetaan? Pitikö hakua harkita? - Vahingossa huomasin netistä, että RENT musikaaliin on avoin audition (koe-esiintyminen), joka on todella harvinaista. Näin ilmoituksen päivää ennen haun loppumista, joten en epäröinyt yhtään. Hassuinta oli, että moni ystäväni oli siellä, mutta ei ollut kertonut minulle mitään. Silloin tiesin, että minut on tarkoitettu tänne ja tekemään RENTTIÄ, kertoo Saana. Musikaali esitettiin nyt talvella uudelleen. Kuinka monta ehti nähdä musikaalin Aleksanterin teatterissa, kun kaikki näytökset lasketaan mukaan? - Esityksiä oli yhteensä noin 40 ja katsomot olivat joskus täysiä ja joskus puolillaan eli tarkkaa lukua on vaikea sanoa. Mutta liian monelta jäi tämä teos näkemättä, pahoittelee Saana. Miten muistelet nyt tätä musikaalia? Onko tulossa jatkoa? - Olen todella onnellinen, että sain tehdä RENT-musikaalin juuri niiden ihmisten kanssa, keitä siinä oli. Opin itsestäni paljon ja uskon, että olen RENTIN vuoksi parempi ja suvaitsevaisempi ihminen kuin ennen RENTTIÄ. Toivon, että saisin tehdä vielä lisää musikaaleja, mutta pelkästään koe-esiintymisiin pääsy on vaikeaa, sillä lähes kaikki tilaisuudet ovat vain kutsutuille, selventää Saana tilannetta. (Jatkuu seuraavalla sivulla.) 16 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 (Jatkoa edelliselle sivulle.) kuinka moni tai onko ketään tällä alalla, Saana kysyy. Iltalehdestä kurkimme 2008, että olit muuttanut omaan kotiin ja asuit Kallen kanssa. Kihloihin olitte menneet 3.8.2007. Avioliittoa harkitsitte ja haaveilit muutosta pohjoiseen omakotitaloon ja halusit kolme lasta. Miten nämä haaveet ja suunnitelmat ovat toteutuneet? Mikä on tilanne nyt? - Pohjoiseen ei olla päästy, eikä omakotitaloon. Olemme saaneet kaksi ihanaa poikaa Eelin (3 vuotta) ja Niilon (1,5 vuotta). Asumme Kirkkonummella ja häitä vietetään joskus tulevaisuudessa, Saana paljastaa. Tiedätkö, mistä musikaalisuutesi periytyy? - Olen usein miettinyt, mistä musikaalisuuteni tulee ja olen sen ehkä ajatellut äidin puolelle, sillä serkkuni on myös muusikko. Olisi mahtava tietää, Juvan sukukokouksessa 1990 sisaresi Katri järjesti ohjelmaa lapsille. Itse olit silloin neljä vuotta. Muistatko siitä tai jostakin muusta sukukokouksesta jotakin? Onko kuvaa? - Muistan joitain pieniä pätkiä, että olen ollut sukukokouksissa, mutta vaikea sanoa, missä ja milloin ne ovat olleet. Siskon mukanaolosta ei ole mitään muistikuvaa. Muistan vain reissuja, missä olivat minä, isä ja veljeni Tatu, kaivaa Saana muististaan. Isäsi ja isoisäsi olivat aikoinaan sukuseuran hallituksessa. Isoisäsi kanssa aloitimme Korpilahden sukuhaaran tutkimisen ja hänestä tuli Vuoden Liikanenkin tunnustuksena näistä ansioista 1997. Mitä sukuseura sinulle merkitsee? - Papan ja isän mukanaolo näkyi meidän perheessä paljon heidän elinaikanaan ja silloin sukukokoukset olivat iso juttu. Tänä päivänä sukuseura on alkanut kiinnostamaan enemmän ja olisi mukava tavata ihmisiä monen vuoden jälkeen. Isäni kuoleman jälkeen välit isän puolen sukuun ovat viilentyneet. En ole tavannut serkkuja kuin kerran viimeisen 15 vuoden aikana. Isälle oli todella tärkeää, että sukulaisiin pidetään yhteyttä ja siksi reissasimme paljon. Valitettavasti se ei ihan samalla tavalla ole tänä päivänä. Isän puolen suku on jäänyt tavallaan unholaan, vaikka useasti serkut ja sedät ovatkin ajatuksissani, harmittelee Saana.# Kiitos Saana haastattelusta. Olemme ylpeitä saavutustesi johdosta. Toivomme sinulle ja läheisillesi terveyttä ja antoisaa elämää. Olet aina tervetullut joukkoomme myös jäsenenä. __________________________________________________________________________________ ITSENÄISYYSPÄIVÄ LAS PALMASISSA Las Palmasissa Gran Canarialla toimii Suomi-Kerho Club Finlandia (www.suomikerho.net), joka järjesti perinteisen itsenäisyyspäiväjuhlan Hotelli Reina Isabelin juhlahuoneistossa 6.12.2012. Mukana oli pari Liikastakin, joista toinen on kuvassa. Kerhon lehti Canterasin Kaikuja kirjoitti juhlasta mm seuraavaa: ”Juhlapuheen piti eversti evp Harri Liikanen, joka palautti mieliimme itsenäisyytemme vaikeita hetkiä ja toivoi, että historia siirtyisi uusien sukupolvien perinnöksi. Tunteita nostattivat puheeseen lainatut nuoren sotilaan rintamakirjeiden tekstit. Nykyistä turvallisuustilannetta hän piti hyvänä, mutta toi esille uusia uhkakuvia, joihin on varauduttava. Maanpuolustusuudistuksen hän arvioi haastavaksi tehtäväksi. Lopuksi hän toivoi, että kantaisimme vastuun veteraaneistamme loppuun asti.” ________________________________________________________________________________________ JÄSENMAKSUT, JÄSENMAKSUT, JÄSENMAKSUT, JÄSENMAKSUT Jälleen on tullut aika maksaa jäsenmaksu. Ne, joiden on se tehtävä, saavat tämän lehden mukana tai kirjeessä jäsenmaksulaskun. Ilmaisjäsenet ja ainaisjäsenet eivät tietenkään tätä laskua saa. Jos tuntuu siltä, että laskussa on virhe, ota heti yhteyttä virheen korjaamiseksi. Laskussa ovat tarpeelliset tiedot maksamista varten. Viitenumeroa on käy- tettävä siksi, että maksu kirjautuu sen perusteella oikean henkilön hyväksi. Erityisesti tämä on tärkeää silloin, kun maksajana on joku muu kuin jäsen. Pyydämme hoitamaan jäsenmaksun iloisesti niin, että se on viimeistään eräpäivänä tilillä. Tällöin säästät meidät ikävältä karhuamisprosessilta, joka aiheuttaa lisätöitä ja kustannuksia. Maksamattomuus johtaa lopulta erottamiseen ja sitä emme tietenkään haluaisi tehdä. Jos luit tämän, huomaat varmaan, miten voit vähentää seuran kustannuksia ja seuran luottamushenkilöiden työtä, josta kukaan ei maksa meille mitään. Kiitos. Harri Liikanen LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 17 MIKÄ ITSELLE NIMEKSI? Ruotsista kuuluu kummia. Kieliasioihin ja kielenhuoltoon keskittyvän Språk-lehden numerossa 2/2013 oli iso juttu sukunimistä. Yhä useampi ruotsalainen haluaa erottua joukosta valitsemalla vanhan sukunimensä tilalle uuden ja entistä ehomman. Korhosen, Virtasen ja Mäkisen ruotsalaisvastineet Johansson, Andersson ja Karlsson (Jussinpoika, Antinpoika ja Kallenpoika) saattavat lehden mukaan olla pian muisto vain, jos nimenvaihtointo jatkuu viime vuosien tahtiin. Naapurimaassa ei kuitenkaan tyydytä uuden nimen valinnassa puolison tai suoran esivanhemman nimeen, vaan viime vuosien varsinaiseksi villitykseksi on tullut keksiä aivan uusia nimiä. Sukunimeään on vaihtanut Ruotsissa kymmenen viime vuoden aikana yli 55 000 henkeä, ja tässä joukossa on lähes 15 000 sukunimeä, jotka ovat entuudestaan tuntemattomia. Esimerkkejä vuoden 2012 tulokkaista ovat Zontho, Lykkbo ja Modersveasborg (joista viimeksi mainittu on suomeksi Äitiruotsinlinna – tai ehkä sittenkin Äitisuomenlinna, koska Sveaborg on suomeksi Suomenlinna). Alussa mainitussa jutussa kerrotaan isästä ja tyttärestä, jotka ovat kumpikin vaihtaneet nimensä. Ensin ”isän tyttö” Nathalie valitsi itselleen sukunimen Gertsdotter (Gertintytär). Isäpappa ilahtui tästä niin että halusi olla vastedes sukunimeltään Nathaliespappa (Nathalienisä). Ruotsin patenttivirasto hyväksyi Gertin hakemuksen, ja niin oli Ruotsiin tullut ensimmäinen pappa-loppuinen sukunimi – ainakin isää tarkoittavana sanana. Gertsdottersukunimeä näyttää olevan Ruotsissa muillakin, mutta kaikkien näiden isän nimi ei välttämättä ole oikeasti Gert. Pitäisikö jo vähitellen alkaa varautua siihen, että sama muoti saapuu meillekin? Einontytär olisi kyllä kelpo nimi, mutta tietysti voisin myös muistuttaa itseäni ja muita siitä, miksi kuulun tähän sukuseuraan. Nimeksi siis Maarit Liikasentyttärentytär! Tai ehkä haluan varmistaa, ettei täyskaimoja tule vastaan ihan joka päivä, valitsemalla nimen Nuorenakuolleenliikasenainoantyttärenainoantyttärenainoatytär. Maarit Tillman DECACORDE Mari Mäntylän soitin on Kauko Liikasen vuonna 2001 rakentama decacorde. Mikä ihmeen Decacorde? No sehän on 10-kielinen kitara. Tämä tuli esille 6.4.2013 Helsingin Sanomien artikkelista, jossa kerrottiin Mari Mäntylästä, Kuhmon musiikkiopiston kitaransoiton ja kamarimusiikin lehtorista. Asia, miksi Liikaslinkki kiinnostui asiaan, liittyy tietysti meidän soitinrakentajiin. Mari kertoo: ”Kun opiskelin Bachin luuttusarjoja kitaralla, mietin, että jos olisi yksikin kieli enemmän, soittaminen olisi helpompaa. Joten kysyin Liikasilta, voisivatko he tehdä minulle seitsemänkielisen kitaran. He miettivät jonkin aikaa ja sanoivat, että eiköhän se onnistu.” Liikasilla Mari tarkoitti helsinkiläisiä kitaranrakentajia Kauko ja Keijo Liikasta. Hän jatkaa: ”Sitten Baselissa näin ensimmäistä kertaa erään kollegan soittavan decacordea. Se oli melkoinen elämys, joten pian olin pyytämässä Liikasilta enemmänkin kieliä.” Hänen nykyinen instrumenttinsa on Kauko Liikasen vuonna 2001 rakentama decacorde. Yhtenä kymmenkielisten kitaroiden esikuvana voi pitää luuttuja, joissa saattoi olla jo 13 kieltä tai kieliparia. Ensimmäiset decacordet olivat luutun ja kitaran risteytyksiä. Alimmilla kielillä ei ollut otelaudassa nauhoja. Ranskalainen Rene Lacote ja italialainen Ferdinando Carulli valmistivat 1800-luvun alussa ensimmäiset nykyistä decacordea muistuttavat soittimet. Modernin dacacorden kehittäjänä pidetään espanjalaista Narciso Yepesiä, joka vuonna 1963 rakennutti nykyistä klassista kitaraa muistuttavan decacorden. HLI 18 VIIHDETAITEILIJA ERKKI LIIKASEN STIPENDIRAHASTO Verkosta sattui silmään asia, jota ei ole aiemmin lehdessämme kerrottu. Otetaan nyt rivejä Tammelan kunnanhallituksen pöytäkirjasta § 171/20.6.2011: ”Lounais-Hämeen Musiikkipäivät ry. järjesti muusikko Erkki Liikasen 50 -vuotistaiteilijajuhlakonsertin. Tästä kertyneillä varoilla oli määrä perustaa hänen nimeään kantava stipendirahasto Lounais-Hämeen Musiikkipäivät ry:n toimintaalueella olevien 7 kunnan koululaisorkestereille ja kevyen musiikin harrastajille jaettavaa Erkki Liikasen kannustus -stipendiä varten. Lounais-Hämeen Musiikkipäivät ry on 19.10.2009 allekirjoitetulla lahjakirjalla lahjoittanut Tammelan kunnan tilille tammikuussa 2011 em. juhlakonsertin tuotosta 6.000 euroa käytettäväksi Erkki Liikasen nimeä kantavan stipendirahaston perustamiseen. Stipendinä jaetaan 300 euroa vuosittain LounaisHämeen Musiikkipäivät ry:n toiminta-alueen ala- ja yläasteen sekä lukion ja ammatillisen koulutuksen oppilaiden musiikillisten harrastusten tukemiseen. Lahjakirjan mukaan stipendien saajan valitsevat toiminta-alueen kuntien sivistystoimen -tai koulutoimenjohtajien valitsemat 3-5 kuntien kouluissa työskentelevää musiikinopettajaa, jotka voivat tarvittaessa käyttää myös muiden asiantuntemusta hyväkseen. Lääkintöneuvos ja Lounais-Hämeen Musiikkipäivät ry:n kunniapuheenjohtaja Ritva Vastamäki on lähettänyt kunnanjohtajalle saatekirjoituksen ja 10.6.2011 kunnanhallitukselle saapuneeksi diarioidun esityksen stipendirahaston perustamisesta ja lahjakirjan, jotka kaksi viimeksi mainittua on tämän asian liitteinä. Päätösehdotus: Kunnanhallitus päättää 1) merkitä tiedoksi Lounais-Hämeen Musiikkipäivät ry:n tekemän päätöksen ja allekirjoitetun lahjakirjan mukaisen Erkki Liikasen 50 – vuotistaiteilijajuhlakonsertin tuotos- LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 ta Tammelan kunnalle lahjoitetun 6.000 euron suuruisen stipendirahaston perustamiseksi tarkoitetun pääoman, 2) esittää kunnanvaltuustolle, että tämä hyväksyy viihdetaiteilija Erkki Liikasen nimeä kantavan stipendirahaston perustamisen hyväksymällä sille luonnoksen mukaiset säännöt ja 3) antaa tiedoksi Lounais-Hämeen Musiikkipäivät ry:n toiminta-alueen kuntien hallituksille, Forssan ja Someron kaupunginhallituksille sekä Humppilan, Jokioisten, Urjalan ja Ypäjän kunnanhallituksille, päätöksensä ja kunnanvaltuuston hyväksymät stipendirahaston säännöt. Puurula förlänger med Asplöven Vuosi on vierähtänyt ja kiekkokausi on ohi. Liikasmaalivahtimme menestyi Ruotsissa hyvin, mutta joukkue ei. Sija oli sarjassa 11/14 . Kuten ruotsinkielisestä otsikosta ilmenee, Joni jatkaa seuraavalle kaudelle Asplövenin paidassa. Ruotsalaisteksti ja kuva on otettu verkkosivuilta. Ilmeisesti Joni on ollut luja vastus, kun lempinimeksi on tullut suomalainen sana ”Seinä”. Päätös: Hyväksyttiin yksimielisesti päätösehdotus. VASTAUKSIA Vastaus kysymykseen, kuka on kuvassa sivulla 4: Unto Vainio Vastaus kysymykseen sivulla 14: Erkki Liikanen, joka nousi Arkadianmäelle ollessaan vasta 21 v. Vastaukset Älyvaakaan: 1. Pässi 2. Tamma 3. Pukki 4. Ori 5. Vuohen lapsi eli poikanen 6. Isäsika eli urossika TEIJO TAAS Viime vuonna ”vävypoikamme” Teijo Haapaniemi voitti Suomen mestaruuden 55 vuotiaiden miesten perinteisellä hiihtotavalla hiihdetyllä10 km:n matkalla. Tästä syystä ja veteraanien MM-kisojen kolmesta hopeamitalista Reisjärven kunta palkitsi hänet stipendillä helmikuussa 2013. Tänä vuonna sairastuminen häiritsi MM-kisoissa Italiassa, mutta tuli kuitenkin 4. sija kympillä. SM-kisat jäivät sen sijaan kokonaan väliin. Toivottavasti myöhemmin saamme vielä kuulla lisää hyviä uutisia. HAPARANDA: Asplövens succémålvakt Joni ”Seinä” Puurula förlänger sitt kontrakt med klubben över säsongen 2013-14. TUUREN SUKSI LUISTI Vuosi sitten kerroimme Tuure Pesolasta, joka harrastaa Reisjärvellä hiihtoa ihan tosissaan. Tavoitteeksi hän on asettanut hiihdon maailmancupin voiton. Tavoite ei ole mahdoton, jos tahti jatkuu nykyisenä. Hän voitti viime talvena Keskipohjanmaa-cupin selvästi, kuten oheisesta taulukosta selviää. Piste-ero seuraavaan oli 60 pistettä. Tulokset: 1. Tuure Pesola 300 2. Esa-Pekka Mustola 240 3. Ville Tuura 170. Helmikuun 3. päivänä Tuure osallistui Imatralla nuorten valtakunnallisiin XC Challenge kilpailuihin. Perinteisellä 5 km:n matkalla hän nappasi kirkkaasti kköstilan 14-vuotiaiden sarjassa. Tästä on hyvä jatkaa. Tulokset: 1. Tuure Pesola 16.28,60 2. Leo Rantahalvari 16.42,50 3. Kalle ParantainenT 16.43,40 HLI LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 1/2013 19 VUODEN 2013 SUKUKOKOUS KALAKUKKOKAUPUNGISSA Paikka: Hotelli Jahtihovi, Snellmaninkatu 23, 70100 KUOPIO, www.jahtihovi.fi Aika: Lauantai 19.- 20.7.2013 OHJELMA Perjantai 19.7. Ensimmäiset Liikaset saapunevat, seurustelevat ja yöpyvät. 18.00 Sukuhaarojen vastuuhenkilöiden neuvottelu. Lauantai 20.7. 10.00 alkaen Tulokahvit, sukuhaarojen tapaamiset. 11.30 Sukututkimuksesta 12.00 Lounas. 13.30 Sukukokous. Kokouksen alussa musiikkiesitys. 14.45 Kokouskahvit, mansikkakakku. Siirrytään Kuopijon Kortteljmuseoon, Kirkkokatu 22. 15.15 15.30 – noin 16.15 Opastettu kiertokäynti Korttelimuseossa. (www.korttelimuseo.kuopio.fi ) noin 16.15 - 17.00 Jatkotutustuminen omatoimisesti pysyvään näyttelyyn ja museokahvilaan. LIIKASKAUPPA Kokouspaikalla on myytävänä Liikasten sukuseuran myyntituotteita. Valikoima on nähtävänä kotisivuillamme. Voit varmistaa tavaran saamisen ottamalla yhteyttä Sirkka-Liisa Liikaseen etukäteen. Yhteystiedot ovat takakannessa. manille Ilmoita samalla erikoisruokavaliotoivomus. Ilmoittautumiset ovat sitovia, koska joudumme maksamaan kuitenkin ilmoitetun henkilömäärän mukaan. Yhteystiedot ovat takakannessa. Suosittelemme sähköpostin käyttöä. KARTTA MAJOITUS Jokainen varaa ja maksaa huoneensa itse. Olemme varanneet alustavasti neljä kahden hengen huonetta Hotelli Jahtihovista 19.-21.7. väliseksi ajaksi. Varaus on voimassa 31.5. asti, joten toimi heti. Huonetta tilatessa on mainittava ”Liikasten sukuseura”. 1 hengen hotellihuone maksaa 74,- ja 2 hengen hotellihuone 94,-. Huonehintaan sisältyy aamiainen. Varaukset: Hotelli Jahtihovi, puhelin (017) 264 4400 tai sähköposti [email protected] Lisää majoitusvaihtoehtoja löytyy Kuopion kotisivuilta www.kuopio.fi OSALLISTUMISMAKSUT Osallistumismaksu 28 euroa sisältää tulotarjoilun ja lounaan. Lapset 50%. Liput opastetulle kiertokäynnille museoon maksavat 3,-. Alle 18-vuotiaille se on ilmainen. Yhteen ryhmään mahtuu 25 henkilöä. Tarvittaessa muodostamme kaksi ryhmää. Jos tulee vain kokoukseen, osallistuminen siihen on luonnollisesti ilmaista. Maksut peritään kokouspaikalla. Sukuseura maksaa kokoustilan vuokran ja välineet, kokouskahvit kokouksen jälkeen ja museon opastuksen. ILMOITTAUTUMINEN Ilmoittautumiset kokoukseen ja museoon viimeistään 4.7. sihteeri Maarit Till- Hotellilla on hyvät pysäköintitilat. Palautus osoitteeseen Liikasten sukuseura ry c/o Harri Liikanen Niittaajankatu 2 A 13 00810 HELSINKI SUKUSEURAN HALLITUS Puheenjohtaja (= sukuseuran esimies) ja tiedottaja Harri Liikanen, Niittaajankatu 2 A 13, 00810 HELSINKI, 040 502 5939, harri.liikanen(at)welho.com Varapuheenjohtaja (=sukuseuran varaesimies), lähihoitaja Maaret Ollila Helmikuja 3 B 22, 12310 RYTTYLÄ 044 090 9038, maaret.ollila(at)pp.inet.fi Sihteeri Maarit Tillman, Sysmäntie 3, 83500 OUTOKUMPU, 050 360 8892, maarit.tillman(at)gmail.com Hankkija Sirkka-Liisa Liikanen, Luusniementie 1236, 51460 LUUSNIEMI, 050 584 0747, sirkkis47(at)gmail.com Arkistonhoitaja Esko Liikanen, Ylivedentie 438, 52100 ANTTOLA, 050 303 7121, esko.2liikanen(at)gmail.com Tiedottajan apulainen Olli Liikanen, Metsäläntie 24 A 2, 00320 HELSINKI,0400 724 664, olli.liikanen(at)edu.hel.fi JÄSENSIHTEERI Anne Ekroos, Mustarinne 7, 12770 ESPOO 050 563 8456, anne.ekroos(at)hotmail.fi RAHASTONHOITAJA Matti Liikanen, Pollarikatu 12 as 8, 15140 LAHTI, 0400 493 040, matti.liikanen(at)luukku.com SUKUSEURAN PAIKALLISET YHTEYSHENKILÖT MIKKELI JA ANTTOLA: Esko Liikanen, katso hallitus HELSINKI (Pk- seutu): Harri Liikanen, katso hallitus JUVA: KariLiikanen, Mikonkatu 1 B 24, 50100 Mikkeli 0500 759 021, kari.liikanen(at)pp3.inet.fi KANGASNIEMI: Sirkka-Liisa Liikanen, katso hallitus KUUSAMO: Anne Kultanen, Sarvivaarantie 191, 93999 Kuusamo, 040 552 3187, a.kultanen(at)luukku.com PUDASJÄRVI: Arto Liikanen, Huhtotie 21, 93100 Pudasjärvi, arto.liikanen(at)fortum.com REISJÄRVI: Marja-Liisa Kemppainen, Mattilantie 8, 85900 Reisjärvi, 0400 932 675, liisa.kemppainen(at)pp.sonera.net LAHTI, JAALA, ORIMATTILA: Matti Liikanen, katso Rahastonhoitaja VUODEN LIIKASET (Suluissa sukuhaara) 1993 (Ri) Mirjam Piira, Mäntyharju, k. 1994 1994 (Mi) Annikki Liikanen, Juva 1995 (Ri) Anna-Liisa Liikanen, Orimattila, k. 2004 1996 (Ka) Erkki Liikanen, Bryssel 1997 (Ko) Heikki Liikanen, Joutsa, k. 2004 1998 (Ku) Hannes Savolainen, Kemijärvi 1999 (Jo) Erkki Liikanen, Tammela KUNNIAJÄSENET 1. Haastemies Eino Liikanen 1995(k.1997) 2. Käsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen 2000- (k.2004) 3. Emäntä Annikki Liikanen 20004. Sääteknikko Mauri Puurula 20055. Professori Pirkko Liikanen 20056. Yrittäjä Matti Liikanen 2010- 2000 (Ri) Pirkko Liikanen, Espoo 2001 (Ka) Matti Liikanen, Lahti 2002 (Ku) Jaakko Liikanen, Riihimäki 2003 (Ka) Raimo Liikanen, Mikkeli 2004 (Mi) Liisa Liikanen, Mikkeli (Anttola) 2005 (Ka) Harri Liikanen, Helsinki 2006 (Ri) Pekka Saarenmaa, Kerava 2007 (Ka ) Sirkka-Liisa Kuusisto. Kangasniemi 2008 (Ri) Sirkka Laakkonen, Espoo 2009 (Ka) Kauko ja Keijo Liikanen, Helsinki 2010 (Lä) Heikki Liikanen, Helsinki 2011 (Ka) Sirkka Leppälä, Reisjärvi 2012 (Ko) Maarit Tillman, Outokumpu 2013 ? SUVUN VANHIN Nimi tiedetään, mutta emme voi sitä vielä julkaista. KUMMITYTTÖ Kummitytöksi nimettiin 1990 lähes sukuseuran perustamispäivänä syntynyt Jenni Liikanen Lahdesta. PERINNEHENKILÖ Perinnehenkilöksi nimettiin 1999 vapaustaistelija, luutnantti Herman Liikanen (1835-1926), joka kuuluu Ristiinan sukuhaaraan. INTERNET- KOTISIVU http://www.liikastensukuseura.fi PANKKITILIN NUMERO Danske Bank FI07 8000 1901 9789 66
© Copyright 2024