Liikaslinkki 2/2010 - Liikasten sukuseura ry
L I I K A S T E N S U K U S E U R A R Y: N JÄ S E N L E H T I 2 / 2 0 1 0 Poimintoja sisällöstä: Uudelle neljännesvuosisadalle s. 2 • Vuoden Liikanen lavastaja Heikki Liikanen s. 5-6 • Neljännesvuosisatajuhlat Reisjärvellä s. 7-8 • Hiskin ja Maijan laulu s.9-12 Timo Liikasesta Tyrnävän kirkkoherra s. 14 • Liikaslaesten sukuvirsj s. 16 • Merkkipäiviä 2011 s. 19 2 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 UUDELLE NELJÄNNESVUOSISADALLE Onneksi olkoon Liikaset! Perustamamme sukuseura jäi henkiin ja se on nyt täyttänyt jo 25 vuotta. Uusi neljännesvuosisata on alkanut ja kun se on kulunut, yhdistyksemme täyttää 50 vuotta. Silloin minä olen jo 92, jos elää saan. Niin se aika vierii. Kun katsomme sukuseuran kummityttöä Jenniä, näemme ajan kulun ihan elävänä. Myös hän on nyt 25 v. Syntymäpäiväjuhlat onnistuivat Reisjärvellä erinomaisesti, josta esitän kiitokset Paavo Rossille ja hänen johtamalleen tiimille. Reisjärven Liikaset hoitivat käytännön järjestelyt esimerkillisellä tavalla, josta muut voivat ottaa mallia. Tässä haluan lausua kiitokset myös seuran ulkopuolelta saadulle juhlapuhujalle Eero Pokelalle, joka lyhyellä varoitusajalla suostui tehtävään. Toisaalta pidin suostumusta luonnollisena, sillä onhan meillä ja Pokeloilla Kanadassa yhteisiä sukulaisia ja Eero puhujatyyppiä. Toivon, että tapaamme yhteisiä sukulaisia Suomessa pian, ehkä jo Rovaniemellä 23.7..Ranskaa olisi hyvä jo opiskella tai kerrata. Niin ja haluan lausua kiitokset hallitukselle luottamuksesta. Minut valittiin jälleen jatkamaan sukuseuran esimiehenä. Seuran pitäminen elinvoimaisena on haastava tehtävä, johon tarvitaan kaikkien tuki. Pyrin hoitamaan tehtävän niin hyvin, kuin perheelämä antaa myöten. Tämän vuoden toiminnasta voisi ottaa juhlien lisäksi tässä esille myös toisen positiivisen asian. Jäsenmäärä on kasvanut vuosittain jo kymmenen vuotta. Tästä me sorvin pyörittäjät olemme tyytyväisiä. Lopullinen selvyys tämän vuoden osalta nähdään vuoden lopussa, mutta jos kaikki maksavat jäsenmaksunsa eli nekin noin parikymmentä, joilla vielä oli rästissä.), saamme taas uuden jäsenmääräennätyksen. Ole sinäkin mukana tekemässä uutta ennätystä. Se merkitsee myös sitä, että talous on turvattu nykyiseen toimintaan ilman korotusta jäsenmaksuun. Kolmantena asiana lähes kuluneesta vuodesta haluan ottaa jo esille sukututkimuksen. Se on jälleen edennyt mahtavasti omien ammattilaistemme voimin. Tulokset ovat olleet jäsensivuilla nähtävissä ja siinä alkaa olla aika mahtava jäsenetu. Tiedoissa on vielä puutteita, mutta tilannetta parannetaan, ja niitä voi jokainen omalta osaltaan täydentää., kun muistat ilmoittaa perhetapahtumista aktiivisesti. Seurasin televisiosta ohjelmaa ”Kadonneen jäljillä” ja niin on varmaan moni muukin tehnyt. Ohjelmasta näki, että vaikka sukulaisista puhutaan kaikenlaista, omien juurien ja sukulaisten tunteminen on tärkeää. Kaikki näkemäni jaksot päättyivät onnellisesti ja ilon kyyneleet valuivat niin esiintyjiltä kuin toimittajaltakin. Veri on vettä sakeampaa, sanotaan ja se pitää paikkansa. Silmät kostuivat varmasti myös kotikatsomoissa. Juurien löytämisessä sukuseurakin haluaa olla omalta osaltaan tarvittaessa mukana. On mukava palauttaa mieleen, että olemme yhdessä tapauksessa jo onnistuneet niin, että tytär löysi isänsä aikuisiässä meidän avustamana. Kuulimme marraskuun 6. päivänä uutisen, että Kemistä löytyi muumioitunut miehen ruumis kerrostaloasunnosta. Asunnossa olleitten papereitten mukaan selvisi, että mies oli ollut kuolleena jo yli vuoden. Tuntuu järkyttävältä, etteivät sukulaiset tai tuttavat huomaa tällaista tapahtumaa aikaisemmin. Tapauksia on sattunut aiemminkin. Huolehtikaamme me Liikaset siitä, ettei meidän lähipiirissä pääse näin käymään. Vuoden lopun lähestyessä haluan kiittää kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivottaa jokaiselle perheineen Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2011. Harri Liikanen LIIKASLINKKI Liikasten sukuseura ry:n jäsenlehti Päätoimittaja Harri Liikanen Ensiksi oli valokopioitu tiedote. Sitten numerosta 2/1992 lähtien laitettiin tiedotteelle nimi Liikaslinkki, ja tehtiin se lehtimäiseksi valokopioksi. Numerosta 2/2003 lähtien tiedote on ollut digitaalisesti painettu ja melkein oikean lehden näköinen. Ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, jos hyvin menee. Painos 260 kpl. Painopaikka Multiprint Oy, Vantaa. Toimitussihteerin paikka on edelleen avoinna. Taittajaakin tarvitaan. Toimittajia ovat kaikki jäsenet. Kiitos kirjoituksista ja uutisista. Sukuseura perustettu 20.7.1985 Mikkelin mlk:ssa. Kansikuvassa Kirves-Heikin kanavalle tehdyn patikoinnin kahvitteluvaiheeseen liittyvä kuva. Vaakunassamme on kuusi liekkiä. Tämä sopisi yhdeksi niistä. Kuva: Liisa Laiho LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 KUOLLEITA Risto Olavi Suuronen s. 14.10.1948 Kangasniemi k. 23.4.2009 Mikkeli Rauno Niilo Liikanen s. 17.4.1937 Lahti k. 26.10.2010 Järvenpää Molemmat Kangasniemen sukuhaarasta. SYNTYNYT 2.8.2008 syntyi Kaisa-Mari TepsaIsokorvelle ja Pasi Isokorvelle Turus- sa tytär, joka sai kasteessa nimekseen Selena Tuovi Isokorpi. Nimi on annettu Tuovi- mummin mukaan. Tuovi syntyi, kun hänen äitinsä Hilma Pesola oli jo 46-vuotias. Selenan kummeina ovat äidin serkku Paavo Pesolan tytär Marja Pudas ja hänen miehensä Ari. 19.5.2010 syntyi Lempäälässä tyttö joka sai kasteessa nimen Pinja Minttu Kanerva. Vanhemmat ovat Mirva Liikanen ja Jani Pehkonen. Mirvan vanhemmat ovat Antero ja Kirsti Liikanen. Mikkelin sukuhaara 15.6.2010 syntyi Tuusulassa poika, joka sai kasteessa nimen Max Henrik. Vanhemmat ovat Henry Himanen ja Sara Palovuori. Henryn vanhemmat ovat Raija Liikanen ja Jouko Himanen. Mikkelin sukuhaara. 3 25.6.2010 syntyi Atte ja Henna-Maria Liikaselle tytär, joka sai nimekseen Emilia Netta-Maria Liikanen 14.8. Pieksämäellä Jäppilän kirkossa järjestetyssä kastejuhlassa, kun samana päivänä ja samassa paikassa tapahtui isän ja äidin avioliiton siunaus. Emilia painoi syntyessään 3120 g ja pituus oli 48 cm. Lue myös ”Vihitty”-uutinen. 1.11.2010 syntyi Sami ja Heidi Liikaselle poikavauva, jonka nimi ei ehtinyt vielä tähän lehteen. Sami on Jorma ja Hilppa Liikasen poika, joten Kangasniemen sukuhaara sai vahvistuksia. Sukuseura onnittelee vanhempia ja isovanhempia iloisten perhetapahtumien johdosta ja toivottaa lapsille valoisaa tulevaisuutta. Selena Tuovin kastepäivänä Kiikoisten kirkossa Pasi-isän kotipitäjässä.Vasemmalta lukien pappi Hanna Dietrich (Pasin tädin mies), seuraavina kummit, sylikummi Pasin sisar Nina Selena sylissä ja hänen miehensä Petteri Pelkonen, Ari ja Marja Pudas, joka on Paavo Pesolan tytär ja siten KaisaMarin serkku. VIHITTY 28.3.2008 vihittiin avioliittoon Tarkka-ampujan kappelissa Turun tuomiokirkossa Kaisa-Mari o.s. Tepsa ja Pasi Isokorpi. KaisaMari otti sukunimekseen TepsaIsokorpi. Kaisa-Marin äiti oli Tuovi Tepsa, o.s. Pesola, joka osallistui aktiivisesti sukuseuran toimintaan. Kangasniemen sukuhaara Lämpimät onnittelumme! Pasi ja Kaisa-Mari hääkuvassa. Hääväkeen kuuluivat Pasin vanhemmat, Hanna-Marin isä Veikko ja poika Juho-Erkki (13 v). 4 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 23.5.2009 vihittiin avioliittoon Toivakan kirkossa Laura o.s. Kaarto ja Mikko Laitinen. Lauran vanhemmat ovat Tuulikki o.s. Puurula ja Juhani Kaarto, joten hän on Kangasniemen sukuhaaraa. 9.2.2010 vihittiin Mikkelin maistraatissa avioliittoon Atte Joonas Ilmari Liikanen ja Henna-Maria o.s. Salmi. Aten isä on Pentti Liikanen, Luusniemen Liikalan nykyinen isäntä ja äiti Merja o.s. Orasmaa. Henna-Marian isä on Jukka Salmi ja äiti Leena o.s. Herranen. Avioliiton siunaus tapahtui Pieksämäellä Jäppilän kirkossa 14.8.2010 eli samana päivänä ja samassa paikassa, jossa oli heidän lapsensa Emilia Netta-Marian kastejuhla. Lue ”Syntynyt”- uutinen myös. Kangasniemen sukuhaara. Henna-Maria valmistui parturikampaajaksi 2007 keväällä. Tämän jälkeen hän haki naisten vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen ja suoritti 9 kuukauden miehistöpalveluksen Pohjois-Karjalan Prikaatissa sotilaspoliisina. Vapaaehtoiseen palvelukseen hän haki vankan maanpuolustustahdon ja isänmaallisuuden vuoksi. Myös isosisko oli suorittanut vapaaehtoisen varusmiespalveluksen sotilaspoliisina ja tämäkin innoitti häntä. Varusmiespalveluksen jälkeen Henna-Maria pääsi Mikkelin ammattikorkeakouluun opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Opintoja on jäljellä vielä 1,5 vuotta äitiysloman jälkeen. Yhteisenä harrastuksena koko perheellä (Salmen perhe) on vapaaehtoinen maanpuolustustyö. Omia harrastuksia on perheen kanssa lenkkeily/ulkoilu. Äiti-vauva- jumppaa on myös harrastettu, sanoo HennaMaria. Aten harrastuksiin kuuluu lenkkeily vaimon kanssa, kuntosali, sovelletut reserviläisammunnat ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kouluttajana. Atte on suorittanut ylioppilastutkinnon, vartijan ammattitutkinnon sekä saanut järjestyksenvalvojan koulutuksen. Varusmiespalveluksen hän suoritti Pohjois-Karjalan Prikaatissa ja kotiutui kersanttina vuonna 2008. Hän on toiminut vartijana vuoden 2009 syksyyn saakka ja nyt hän on töissä Karjalan Prikaatissa kouluttaja-aliupseerina so- Vihityt Attte ja Henna-Maria ja kastettu Emilia Netta-Maria Liikanen 14.8.2010 tilaspoliisijoukkueen varajohtajana. Tammikuussa 2011 Atte aloittaa aliupseeriopinnot Maasotakoulussa Lappeenrannassa tähdäten sotilasammattiin. Atte asuu perheineen Mikkelissä. Innostukseni puolustusvoimiin työnantajana heräsi jo nuorena ja varusmiespalveluksen aikana tunne vain vahvistui, kertoo Atte. 21.8.2010 Marjut o.s. Liikanen ja Antti Nummiaho vihittiin avioliittoon Lempäälän kirkossa. Marjutin vanhemmat ovat Jorma ja Mirja Liikanen ja Antin Risto Nummiaho ja Leena Niemi. Korpilahden sukuhaara. 1.11.2010 vihittiin avioliittoon Helsingin maistraatissa Helena Liikanen ja Franck Renger. Helena edustaa Kangasniemen sukuhaara, kun isä Erkki on Suomen Pankin pääjohtaja. Hänen sukunimensä on nyt LiikanenRenger. Sukuseura esittää mitä parhaimmat onnittelut vihityille ja toivottaa hyvää parisuhdetta. Marjut ja Antti Nummiaho 21.8.2010 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 KEVÄÄN 2010 YLIOPPILAAT Liikanen Marjukka Pudasjärvi, Pudasjärven lukio Liikanen Petra Maria Mäntsälä, Mäntsälän lukio Liikanen Miia Maarit Lappeenranta Kimpisen lukio Liikanen Anna-Maria Vilhelmiina Forssa Forssan yhteislyseo Liikanen Anna Eveliina Nivala, Nivalan lukio Lämpimät onnittelut koulun saattamisesta onnelliseen päätökseen. Onnea ja menestystä jatko-opinnoissa. Wikipedia- tietosankirja sanoo patsaasta seuraavasti: Hymypoika- tai Hymytyttö-patsas on tunnustuspalkinto, etenkin koulujen keskuudessa reilusta ja ystävällisestä toiminnasta kouluyhteisössä. Kansakouluaikoina sitä sanottiin "Hyvän toveruuden kilvaksi". Hymypoikapatsaita on jaettu vuodesta 1954 lähtien. Patsaiden alkuperäinen tekijä on Heikki Nieminen. Yleensä Hymypoika- ja Hymytyttö-patsaita jaetaan peruskoulun molemmilla tasoilla, yläja ala-asteella. Patsaan saajan valitsevat joko opettajat tai oppilaskunta, riippuen koulusta. 5 VUODEN LIIKANEN LAVASTAJA HEIKKI LIIKANEN Sukuseura onnittelee Jakkea saavutuksen johdosta ja toivomme, että se kannustaa jatkamaan esimerkillistä koulunkäyntiä. Ps. Syksyllä ei valmistunut lisää Liikasen nimellä. UUSIA JÄSENIÄ Toimitusjohtaja Jarmo Halonen, AKAA (Toijala), Ka Maanviljelijä Jyrki Halonen, REISJÄRVI, Ka Sairaankuljetusyrittäjä Jorma Liikanen, REISJÄRVI, Ka Financial planner Melissa Liikanen, Val d`Or, KANADA, Ka Sähköasentaja Petri Liikanen, PIETARSAARI, Ku Perushoitaja Tuula Liikanen, ROVANIEMI, Ku Hum.kand., erityisopettaja Pirkko Ohra-aho, HELSINKI, Ri Talouspäällikkö Aulikki Puntola LEMPÄÄLÄ, Ka Lääketieteen lisensiaatti Merja Rossi, HELSINKI, Ka Heikki Liikanen. Kuva Liisa Laiho. Jaken saama Hymypoikapatsas Tervetuloa mukaan! PALKITUT Koulun päättyessä keväällä 2010 ensimmäisen luokan oppilas Jacques ”Jakke” Liikanen palkittiin Hymypoika- patsaalla Helsingissä Ressun ala-asteen koulussa. Valinnan tekivät muut luokan oppilaat. Jacquesin vanhemmat ovat Teemu ja Dorothée Liikanen Kangasniemen sukuhaarasta. Hymypoika luonnossa. Reisjärvellä 25-juhlallisuuksiin liittyen julkistettiin Vuoden Liikaseksi lavastaja Heikki Liikanen Längelmäen sukuhaarasta. Hän on jo toinen Heikki, joka on saanut tämän kunniaarvonimen, sillä vuonna 1997 sementtimies Heikki Liikanen Korpilahden sukuhaarasta tuli Vuoden Liikaseksi. Heikki tuli mukaan sukuseuraan 1990luvun lopulla ja on ollut aktiivisesti mukana siitä lähtien. Vuonna 2005 hänet valittiin hallitukseen, ja hän toimi siinä yhden kauden tiedottajan apulaisena. Samalla hän rupesi oman sukuhaaransa vastuuhenkilöksi ja se jatkuu edelleen. Valokuvaus, videointi ja somistus ovat hänen erikoisosaamistaan. Seuraan liittyessään eikä vielä hallitukseen tullessaankaan hän ei tiennyt varmuudella omaa sukuhaaraansa, mutta hän selvitti sen maakuntaarkiston avulla ja luovutti tiedot veloituksetta seuralle. Sukuhaaraksi paljastui aikaisemmin meille tuntematon Längelmäen sukuhaara. Liikaslinkissä 2/2005 Heikki esitteli itsensä, joten tässä on nyt kertausta ja 6 vähän uutta. Heikki on syntynyt Längelmäellä 29.9.1938 Paavo ja Gunilla Liikasen perheeseen. Hänellä on yksi häntä nuorempi sisar. Heikki meni naimisiin Martta Montosen kanssa ja he saivat kaksi lasta, pojan 1964 ja tytön 1965. Heikki on ollut Suomen Taideakatemian Koulun (1957-1961) jälkeen Yleisradion TV 1:n (entinen Suomen Televisio) lavastusten suunnittelijana ja niiden toteutuksen valvojana. Heikin lavastuksista voidaan mainita mm Heittäisin heliät hiekat-Larin Parasken elämästä, oopperat Juha ja Pohjalaiset, Presidentti Urho Kekkosen elämä kehdosta hautaan -ohjelmasta lavastetut osat, Hoffmansthalin moraliteetti Jokamies ja tv-elokuva Jumala On Kauneus taiteilija Vilho Lammesta. Viimeisimpiä oli Tanssi, perhonen, tanssi sarjasta Vuosisatamme unta. Heikki jäi varhaiseläkkeelle vuonna 2000. ”Jäin työstä pois ennen eläkeikääni, koska erilaisista säästö- ja supistustoimista johtuen en voinut enää hoitaa työtäni sillä tavalla, kuin olisin halunnut”, harmittelee Heikki ja jatkaa: ”Eläkkeellä ollessa on kertynyt erilaisia tehtäviä enemmän kuin on aikaa, joten aika kuluu mukavasti, kun saisi vain olla terveenä.” Kaksi kertaa seura on ollut valtakunnallisessa Kuulutko sukuuni -tapahtumassa ja siellä Heikki on osallistunut oman osastomme pystytykseen ja esittelyyn. Osasto sai ansaittua kiitosta omilta ja vierailta. Seuraan liittymisestä Heikki muistelee, että seurasta päin kirjoitettiin ja siitä se lähti. Liittymisen syyksi hän toteaa: ”Ehkä olin jo ikääntynyt siten, että asia kiinnosti.” Heikki ja hänen poikansa Samuli ovat seuran ainoat tämän haaran jäsenet. Kysymykseen, miten saisit muitakin mukaan, Heikki vastaa: ”Viime vuonna lupasin lisää nimiä sukutauluihin. Serkkuni piti niitä etsiä, mutta hän sairastui ja kuoli. Yritän tämän talven aikana käydä tutkimassa kirkonkirjoja.” Oloaan sukuseurassa kuvailee hän seuraavasti: ”Minulle kertyy hoidettavia asioita enemmän kuin ehdin niitä hoitaa. Koskee sukuseurankin asioita. Selittelen, olenhan jo näin vanha ja sairaskin.” LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 Toiminnastamme ja sen kehittämisestä Heikki toteaa: ”Hallitus on toiminut osaavasti kaikissa sille kuuluvissa asioissa. Jos näin ei olisi ollut, olisi sukuseura jo hajonnut. Vuosittaiset yhteiset tapaamiset kesäkokouksen yhteydessä ovat monille sukuseuralaisille hyvin mieluisia. Nämä kokoustapahtumat eivät synny itsestään, vaan vaativat paljon valmisteluja. Asioiden muuttuminen ajan myötä heijastelee tietysti hallituksenkin toimintaan. Miten hallituksen toimintaa tänä päivänä pitäisi hioa? En osaa sanoa.” Kysymykseen, minkälaisia terveisiä haluaisit laittaa nuoremmille Liikasille, tulee vastaus: ”Minä, Heikki Liikanen, joka olen syntynyt jälkeen ensimmäisen maailmansodan mutta ennen toista maailmansotaa, haluan sanoa Sinulle, nuori Liikanen, taltioikaa sukunne elämää kaikkina aikoina. Ei niin, että vanhukselta kysellään millainen elämä näillä ihmisillä on tässä ja tänä päivänä. Arvostakaa edellänne olleiden sukupolvien arvokasta sukuseuratyötä.” Työelämääsi pystyimme seuraamaan TV-ruudun tekstityksistä, jos lavastajan nimi oli siellä mainittuna. Minkä työn muistat kaikkein parhaimpana, jota muistelet kaikkein mieluiten? ”Monia töitä tuli tehdyksi tuossa lähes neljänkymmenen vuoden pituisessa, ”lyhyessä” aikakestämässä. En osaa laittaa jotain määrättyä työtä ykköseksi ja jota mieluiten muistelisin. Yleensä parhaina muistaa studioiden ulkopuolella tehdyt kaikkia vuoden- ja vuorokaudenaikoja sisältävät työt. Työstä saatu hyvä palaute saa työn muistumaan myöhemminkin mieluisana. Eräs sellainen on Talvisodan päättymisestä 50 vuotta -juhla Finlandia-talossa. Siitä sain vastaanottaa Valtioneuvoston erikoiskiitokset.” Heikki lupaa, että hän voisi kertoa joskus tarkemmin työstään. Hän voisi käydä jonkin työn läpi yksityiskohtaisesti. ”Hyviä voimia kaikkeen teille, hyvät Liikaset”, sanoo Heikki haastattelun lopuksi. HLI LISÄÄ LIIKASNOBELISTEJA Reisjärven 25- vuotisjuhlien yhteydessä toimitus sai kuulla, että rauhanturvaamisesta Nobel-palkinnon saaneita on enemmän, kuin olemme tähän asti tienneet. Lauri Liikanen on nimittäin palvellut 1964 Kyproksella YKSP 1:n 4. komppaniassa. Hän toimi jääkärinä eri puolilla saarta. Lisäksi Pertti Liikanen on nobelisti. Hän on palvellut Libanonissa UNIFILissa Suomen rauhanturvapataljoonassa. Hän yleni siellä ylikersantiksi ja pyrki tekemään kaikkea mahdollista, mm toimi välillä Gustav Hägglundin turvamiehenä. Lauri ja Pertti kuuluvat Kuusamon, Raimo ja Harri Kangasniemen ja Erkki Ristiinan sukuhaaraan. Tämän täydennyksen jälkeen nobelistilista näyttää seuraavalta: Lauri Liikanen 1964 UNFICYP YKSP1 Raimo Kuusisto 1970-1971 UNFICYP YKSP 14 Harri Liikanen 1979-1980 UNTSO ja 1987-1988 UNDOF YKSV 28-30 Erkki Aimonsalo 1983-1984 UNDOF YKSV 19-21 Pertti Liikanen 1986-1987 UNIFIL YKSL 9-11 KORJAUS Kyllä toimitus niin mielensä pahoitti, kun Liikaslinkistä 2/2009 sivulta 11 löytyi virhe. Moni huomasi sen ehkä jo lehden saadessaan. Kuvassa vasemmalla ylhäällä on Lauri Kumpulan vieressä Anne eikä Impi Kultanen. Anteeksi, että sotkimme nimet. ANAGRAMMIPÄHKINÄN RATKASU Viime numerossa julkaisimme jo toisen anagrammipähkinän ja tässä ovat siihen vastaukset: 1. Neron osake = Anne Ekroos 2. Ilmainen katti = Matti Liikanen 3. Inkerin palkkio = Pirkko Liikanen 4. Timanttien routarinne = Riitta Tanner-Tuominen 5. Arkkienkelini = Erkki Liikanen 6. Likeisin laina = Liisa Liikanen LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 7 NELJÄNNESVUOSISATAJUHLAT REISJÄRVELLÄ Täyttäessämme yhden vuoden sukupäivät olivat Reisjärvellä. Väkeä oli silloin paljon ja sen rohkaisemana hallitus uskoi juhlien onnistumiseen myös nyt, kun mittarissa oli jo 25 vuotta. Niinpä juhlat päätettiin pitää siellä. Vetäjäksi pyydettiin Paavo Rossia, joka viime kerrallakin oli vahvasti mukana. Paavo kokosi toimikunnan, joka teki erinomaista työtä. Juhlapaikaksi valittiin Niemenkartano (koulu) Susisaarentie 8:ssa. Jälleen onnistuimme paikan valinnassa, sillä se oli tarpeisiimme nähden sopiva. Perjantaina iltapäivällä alkoi väkeä saapua majoittuen eri puolille pitäjää. Sukuhaarojen vastuuhenkilöt pitivät kokouksen eli töitäkin tehtiin. Klo 19 oli kesäteatteriesitys ”Yöpöytiä”, jota moni kävi katsomassa. Ohjaajana oli Helinä Ojala ja ihan Liikasia hänkin. Lauantaina alkoi varsinainen vieraiden vastaanotto ja tulokahvittelu. Arpoja ja Liikasmateriaalia oli taas myynnissä. Uutuutena oli oma muki eli nyt voidaan olla mukiin menevää kansaa. Yleisö saattoi tutustua historianäyttelyyn ja seurustella ennen vuonna 1986 otettujen valokuvien diaesitystä ja kotisivujen selausta klo 11.30 puolen tunnin verran. Lounaan jälkeen alkoi juhlasukukokous. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin maanviljelijä ja Reisjärven kunnanvaltuuston puheenjohtaja Jyrki Halonen ja sihteeriksi sukuseuran sihteeri Maarit Tillman. Kokous sujui asialistan mukaan. Henkilövaihdoksia ei tullut. Kokouksen päätteeksi sotaorvot Alpo ja Antero Kumpumäki luovuttivat sukuseuralle kirjan ”Sankar´isäin lapset me” Pohjanmaan Sotaorvot ry:n lahjana. Kokouksen jälkeen nautittiin kokouskahvit kakun kera ja suoritettiin arpajaisten arvonnat. Hallituksen jäsenet olivat lahjoittaneet arpajaisvoitot. Kello 15.30 alkoi sitten pääjuhla Niemenkartanon auditoriossa Niemenkamarissa. Ohjelma selviää oheisesta kuvasta. Vuoden Liikaseksi paljastettiin lavastaja Heikki Liikanen tunnustuksena sukuseuran hyväksi tehdystä työstä. Kunniajäseneksi nro 6 kutsuttiin yrittäjä Matti Liikanen, joka on alusta alkaen toiminut seuran eri tehtävissä ja jatkaa edelleen. Juhlan järjestäjät, paikalla olleet perustajajäsenet ja eri aikoina luottamushenkilöinä toimineet kukitettiin. Sukuseurojen Keskusliitto muisti onnitteluadressilla. Illalla oli vielä tilaisuus mennä kesäteatterin seuraavaan näytökseen Runokivenpuistossa. Sunnuntaina osallistuimme jumalanpalvelukseen. Raamattua luki Helinä Ojala. Antero Kumpumäki ja Tapio Kokkoniemi lauloivat komeasti. Kolehdin kantajina toimivat Aaro Puurula, Tapio Kokkoniemi, Sakari Pesola, Pasi ja Jorma Liikanen. Jumalanpalveluksen jälkeen oli kunnianosoitus sankarihaudoilla, missä Sirkka Leppälä ja Harri Liikanen laskivat kunnan, kotiseutuyhdistyksen ja Liikasten yhteisen seppeleen muistomerkille. Lipun kantajana toimi Pasi Liikanen ja airuina Kirsti ja Aaro Puurula. Kunniavartiossa olivat Taneli Hylkilä ja Juho Tuikka. Tämän jälkeen käytiin kunniakäynnillä ensimmäisten Reisjärven Liikasten haudoilla. Otto Liikasen haudalla Sirkka ja Harri laskivat kukat, Elina Puurulan haudalla Rauha Halonen ja Mauri Puurula ja Tolpankankaalla Hilma Pesolan haudalla Sakari Pesola poikansa ja Harri Liikasen kanssa. Juhlallisuuksien ohjelmaan oli ensimmäistä kertaa valittu patikointia, joka hyvässä säässä sunnuntai-iltapäivällä osoittautui onnistuneeksi teoksi. Kirves-Heikin kanavalle lähti marssimaan noin parikymmentä osanottajaa. Juhlista jäi pannukahvin maku suuhun. Kuva kahvinuotiosta on kannessa. 8 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 Kuvia Reisjärven 25-vuotisjuhlista. Kuvat Liisa Laiho Olli Liikanen, huilu Matilda Haapaniemi, viulu Juhlapuhe Eero Pokela Juhlatoimikuntaa kukitettavana. Mistä saadaan lisää kukkia? Loppulaulu. Maamme. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 9 HISKIN JA MAIJAN LAULU Eero Pokela piti juhlapuheen juhlissamme Reisjärvellä. Pokeloita ja Liikasia yhdistää se, että meillä on yhteisiä sukulaisia Kanadassa, kuten tästä puheesta ilmenee. Otsikossa tarkoitetaan Liikasen Hiskiä ja Pokelan Maijaa. 1. Oton ja Amandan ensimmäinen valssi. Suomalainen lähti liikkeelle kohti latvavesiä. Kun joki toi tullessaan yläjuoksulta lastun, oli se uuden muuton lähtölaukaus. Haettiin jotain sellaista, mitä sydän vaati enemmän kuin pää. Ja niin kivuttiin yli Suomenselän ja löydettiin uudet latvat ja Kalajärvi, mahtavan Kalajoen vesistön äiti. Alue oli silmälle ja sielulle jotain sellaista, mistä ei ihan heti muutettaisi pois. Ja niin 1550-luvun alkupuoliskolla Kalaja, Vuohto, Pitkä ja Kilja saivat Heikki Leppäisen, Pekka Räisäsen, Antti Pesoisen, Heikki Parkkisen ja monta muuta pysyvää kaskenkaatajaa syliinsä. Kalojen lisäksi kiihokkeena olivat mittaamattomat metsät, joita kelpasi kaataa ja polttaa. Kuningas Kustaa Waasa oli antanut savolaisille käskyn asuttaa Pohjanmaa. Täällä Reisjärvelläkin kaikki tuntevat paikan nimeltä Savolanniemi. Suur-Savon Liikaset eivät lähteneet Reisjärvelle hakemaan puhtaampia latvavesiä. Haudankaivajien, kauppiaiden ja kestikievareiden pitäjien jälkeläiset tulivat viisipiikkisen atraimen pitäjään ihan muiden mutkien kautta. Passiluettelot ja laivapäiväkirjat kertovat, että Otto Taavetinpoika Liikanen s. 3.12.1881 oli mennyt Amerikkaan ja tavannut siellä reisjärvisen Amanda Maria Kumpumäen s. 14.2.1887. Avioiduttuaan USA:ssa v. 1907 he muuttivat Mikkeliin. Japanin ja Venäjän sota oli sodittu ja pelko joutumisesta keisarin armeijaan ja haudattavaksi Mantshurian kummuille oli poissa. Reisjärvellä Amandan isä Kaaperi Kumpumäki otti ja kuoli v. 1908. Tammikuisella hautajaisreissulla Otto ja Manta saivat taloa pitävältä leskeltä pyynnön muuttaa Reisjärvelle ja ostaa perikunnan tila, Kangaskylä Rn:o 11. Ja kauppa syntyi. Kun tilalta löytyi lähes kivetöntä viljelykelpoista joutomaata, muuttivat Oton sisarukset, ensin Hilma Sofia, s.16.2.1897 ja sitten Anna Elina, s. 28.10.1889 Kangaskylään, missä heistä tuli naimakaupan kautta myöhemmin Puuruloita ja Pe- soloita. Liikaset telakoituivat paikkakunnan merkittävimpiin sukuihin. Oton ja Amandan ensimmäinen valssi tanssittiin Atlantin takana. Se jatkui hetken Suur-Savossa ja jatkui myöhemmin Keski-Pohjanmaalla. 2. Reisjärvellä Viestit Reisjärveltä Mikkeliin ja Kangasniemelle olivat mielenkiintoisia ja haastavia. Niinpä Oton naimaton velipuoli Hiskias jätti 20-luvun alkupuolella Savon ja suuntasi lapikkaansa kohti keskistä Pohjanmaata. Veljen tilalla olisi töitä vaikka kuinka. Jokin sisällä veti ja työnsi. Ei auttanut muu kuin lähteä tien päälle. Hiskias kun oli veriltään vilkas, mieli mieli muille maille. Mutta tämäpä Mikko Vilkastus ei heti jaon jälkeen paljastanutkaan kaikkia korttejaan. Entäpä Hiskiaksen elämän jatko Reisjärvellä? Mies pystyi tekemään muutakin, kuin kuokkimaan, kuljettamaan matkalaisia, kaivamaan hautoja tai pitämään kauppaa. Neula ja sakset, lanka ja laadukas kangas tottelivat Hiskiä. Ne taidot hän oli nähtävästi saanut Mikkelissä Rikhard Liikaselta. Riku oli opettanut räätälin taidot Hiskin lisäksi myös Eino Liikaselle. Kun ajattelevasilmäinen nuorukainen ilmestyi 1920-luvun puolivälin jälkeen naapuripitäjään Sieviin myymään räätälitaitojaan, oli se melkoinen merkkitapaus. Uudenpaikan emäntä Maija antoi komeakasvoiselle Hiskille kylän pisimmän ruokapöydän käyttöön. Eihän sitä sopinut sentään lattialla kallista verkaa leikata. Oulun Heinäpäässä asustava lähes satavuotias Suoma Uusikartano muistaa Hiskin ilmestymisen Pokeloiden klaanin päämajaan kuin eilisen päivän. Seuraava kommentti on kahden viikon takaa. ”Oli se komea mies. Ei soittanut suutaan niinkään vikkelään kuin Pokelan miehet, mutta kun se sai viulun käteensä ja sedältäsi Heinolta opastusta, niin jopa piiat lopettivat kirnuamisen ja Aukusti kuokkimisen ja juoksi usein pihalta tupaan. Uudenpaikan pesueen kuopus Maria Juliaana iski vähitellen silmänsä Hiskiin ja kaikki näkivät, että ei tuosta hyvä seuraa. Jopa pappasi Hurskas Jaakko pisti usein Raamattunsa poveen ja kuunteli Hiskin soittoa. Ja vieläkin soi korvissani, kun setäsi Heino nouti oman viulunsa paikalle. Niinä päivinä ruoka syötiin toista tuntia tavallista myöhempään. Isäsi Viljo arveli, että saksiniekka ei osaa viululla kuin ne pari kipalettaan. Taisi olla oikeassa, sillä olin paikalla, kun setäsi Heino koulasi Liikasta viulun salaisuuksiin.” Arvoisat Liikasten sukuseuran juhlavieraat! Mihinkä kumman paikkaan Hiskias Liikanen olikaan Reisjärveltä saapunut? Ja keitä olivat ne Pokelat, joiden keskelle räätäli ankkuroitui? Miksi he olivat muuttaneet Sieviin ja mistä? 3. Kuka kumman Maria Juliaana? Olen syntynyt Liittoutuneiden Normandian maihinnousun yönä 6.6.1944 pahasti keskentekoisena ja asunut lapsuuteni Pitkäjärvestä alkavan Kalajokeen laskevan Vääräjoen kupeessa Sievin Kiiskilässä. Syntymäkotiini on matkaa täältä tasan 28 kilometriä. Vaimoni on Pyhäjoen latvoilta Pyhäjärven Emoniemestä, sisarieni Ellin ja Annelin puolisot Suomen kauneimmasta kolkasta Reisjärveltä, Kiljala ja Tiala. Kuulostavatko niminä tutuilta? Itse asuin tuossa järven takana Eeli Kiljalan talossa kesän 1962. Lomitin Kangaskylän, Leppälahden, Kinnurannan ja Levonperän myymälöiden kauppiaita. Asiakkainani oli useitakin Liikasia. Eikä meidän Pokeloidenkaan suku kuivan kankaan kansaa ole. 1891 muutimme Vimpelistä Lappajärven rannalta Sieviin. Vimpelissä Pokelan kylässä peltomme olivat pirstaloituneet. Isovaarini Juho Heikki Pokela oli kuulemma valittanut, että hänen oli vaikeaa sopia kahdella jalalla seisomaan omalla pellolla. Saattoi olla tottakin, sillä maakuntariitojen sovittelijana tunnetulla jättiläisellä oli mittaa kolmatta metriä Täytyi miehellä siis olla melko suuret kengätkin. 10 Sievissä ensimmäinen talomme katseli Kortejärveä asukkainaan isoisäni Jaakko Pokela ja hänen veljensä Aukusti, Reisjärven valtuuston pitkäaikaisen puheenjohtajan Esko Halosen isoisä. Ensin 19 Pokelaa ostivat Ylitalon ja sitä seurasivat samaan pihaan sitäkin upeampi pytinki ja hieman myöhemmin kylän toiseen päähän Uusipaikka, tuleva Hiski Liikasen paidanvaihtotalo ja räätälinverstas. Kaikista taloista oli kaunis järvinäköala. Risukatiskaa sai pitää lähes riihen nurkalla. Minulla on ollut aina mieli veteen. Pidän enemmän uimisesta kuin lentämisestä. Olenhan äitini puolelta aito Sorsa. Siksi viihdyn veden äärellä. Maria Juliaana oli siis Sievin Pokeloita, isoisäni veljen Aukustin ja tämän vaimon Maijan os. Lund vuonna 1910 syntynyt nuorimmainen, numero 12. Suvun halu laajentaa viljelyksiään ja vaikuttaa maan politiikkaan oli tuntuvaa. Naapuripitäjän nouseva voimamies Kyösti Kallio oli istunut keisarin ajan viimeisinä vuosina useinkin Uudenpaikan pirtissä. Niistä keskusteluista ei pidetty pöytäkirjoja. Silloin sorvattiin itsenäistä Suomea. Kukaan ei arvannut, että edessä olisivat hulinat, joissa veli nousee veljeä vastaan. Mutta hulinaa se oli Hiskin ja Maijan häissäkin. Kalenteriin merkittiin päivämääräksi 2.6.1928. Ennen häitä kylän mustasukkaiset miehet olivat uhanneet vaikka mitä. Mutta Hiski sai apua yllättävältä taholta. Kylän vasemmistonuorten ehdoton johtaja asettui tappelussa Hiskin puolelle yhdessä setäni Heino Pokelan kanssa. Luen pienen otteen kirjastani ”Hautajaiset Petroskoissa.”, sivuilta 31 - 33. Hyvä juhlayleisö! Suoma Uusikartano todisti pari viikkoa sitten tarinani aitouden ja pyysi kertomaan Hiskias Liikasen sukulaisille terveisensä. ”Sano niille Liikasille siellä sukukokouksessa, että Hiskin ja Maijan rakkaus pantiin koetukselle. Hiski yritettiin ajaa takaisin sinne, mistä oli tullutkin. Kun ennen häitä se suuri tappelu pantiin pystyyn, niin se oli veret seisauttavaa katseltavaa. Setäsi Heino ei lyönyt. Hän oli oppinut jossain savotassa painiotteita ja heitteli suurempiaan kuin jauhosäkkejä. Mutta Arvi Lahti heilutti punaista nyrkkiään kuin nuijaa. Kun kolme miestä kävi Hiskin kimppuun, liityin itsekin tappeluun.” Kun kirjoitin kirjaani ”Hautajaiset Petroskoissa”, eivät kaikki tietolähteeni olleet vielä auenneet. Niinpä vasta myöhemmässä teoksessani ”Joulu- LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 kuun kuudes” olen uskaltanut selostaa mitenkä Hiskias Liikanen kosi isäni serkkua Maria Juliaana Pokelaa. Avaanpa kuultavaksenne kirjan sivuilta 181 - 185 joitain lauseita. 4. Kanada ja kolmen kopla. Nuoripari asettui häiden jälkeen asumaan Uudenpaikan kamariin. Hiski ompeli pukuja ja kuokki Aukustin kanssa peltoa. Vähitellen Hiskias hyväksyttiin täysivaltaisena jäsenenä koko sukuun ja kyläyhteisöön. Mutta se oli itsestään selvää, että pitkän päälle Uudenpaikan talon tilat eivät kykenisi antamaan pysyvää kotia uusille Liikasille. Hiskillä oli toki jonkinlainen ”Lännentauti” jo Sieviin tullessaan. Otto oli varmastikin maalaillut miehen mieleen kauniita kuvia omasta matkastaan. Lähtökuume Amerikkaan nousi pintaan monien vaikuttajien kautta. Eikä meillä Pokelassakaan Amerikan asioista ei vaiettu. Olihan isoisäni Jaakko muuttanut Minnesotan kaivoksiin jo edellisen vuosisadan puolella ja vanhin setäni Johan Herman vuosisadan alussa. Nuorikko Maria Juliaana Liikasen vanhempi veli Niilo oli asustanut Minnesotassa vuosia ja tuonut tullessaan vaimon Sieviin. Mutta eniten Hiskin ja Maijan siirtolaisajatuksiin vaikuttivat kylän useiden miesten suunnitelmat muuttaa Lännelle. Pistetäänpä Suoma Uusikartano puhumaan. Lauseet on siis kirjattu muistiin noin kaksi viikkoa sitten. ”Sakrin Ville tuli kovalla vauhdilla Uudenpaikan pihalle ja huuteli Hiskiä. Sanoin, että se on isän kanssa kuokkimassa uutta peltoa. Ville lähti juoksun kanssa Leväojan polkua alaspäin ja tuli hetken kuluttua Hiskin kanssa pihaan. Ymmärsin, että Villelle pitää saada uusi puku ja nopeasti sittenkin. Oli lähdössä isäsi serkun Nestorin ja parin muun pokelaisen mukana Atlantin taakse. No mikäs siinä. Hiskias otti saman tien miehestä mitat. Savotta ei ollut helppo, sillä Villellä ja Nestolla oli mahtavat mahat ja mittaakin lähes kaksi metriä. Istuin kuuntelemassa, kun pukujen tilaajat latasivat unelmiaan Hiskin korviin. Jo tuolloin tiesin, että Liikaset lähtevät ja kauaksi. Asia varmistui samaan aikaan kun Villen liivipuku tuli valmiiksi. Maija kutsui minut salaa kamariinsa ja kysyi, haluaisinko lähteä hänen ja Hiskin mukana Kanadaan. Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että asialla oli se sama kolmen kopla, mikä oli tottunut sen ”Isonkiven tappelun” jälkeen vetämään aina yhtä köyttä. Viikon kuluttua Maija paljasti, että setäsi Heino sekä punapäällikkö Arvi Lahti lähtevät kaikki Kanadaan. Jättävät akkansa Suomeen ja lähettävät liput myöhemmin. Maija sanoi, että hän haluaa synnyttää esikoispoikansa Suomessa. Setäsi ja Arvi Lahden vaimothan olivat sisaruksia.” Näytä niille Liikasille valokuva siitä puvusta, minkä Hiski teki serkkumme Nestorin Amerikan matkaa varten. Jos on puku komea niin on mieskin. Kelpasi katsella. Tilanteet kuitenkin muuttuivat. Arvi Lahti ei jaksanut odottaa kolmen koplan muiden jäsenten asioiden valmistumista, vaan lähti ennen tovereitaan ja asettui asumaan lähelle Torontoa. Mutta kun pari vuotta myöhemmin 23.10.1929 Oberon niminen laiva nosti ankkurinsa Helsingissä, istuivat kansipaikoilla reput sylissä setäni Heino Pokela ja tämän serkun mies Hiskias Liikanen. Laiva kuljetti matkalaiset Liverpoliin, mistä matka jatkui 1.11.1929 valtamerilaiva Diamond of Richmondilla Kanadaan. Laivamatkan aikana Arvi ja Hiski söivät repustaan vanhentuneita eväitään. Setäni Heino hakeutui kapteenin pöytään. Hemppa oli Liverpoolissa sattunut jotenkin vahingossa piipahtamaan satamakapakkaan ja kuullut siellä jalan alle menevän melodian, La Cumparcitan. Argentiinan tango toi hänelle leipää silloinkin, kun kaverit joutuivat pureskelemaan kynsiään. Matka meren taakse kesti riittävän kauan ja jatkosuunnitelmat kypsyivät. Liikanen ei nähnyt hyväksi jatkaa matkaa Heinon tapaan Port Arthuriin saakka. Hän oli katsellut päivä tolkulla Kanadan karttaa. Ontarion Sudburyn tienoo tuntui huutelevan Hiskiä. Heino oli sen sijaan tehnyt oman valintansa jo Suomessa. Sievissä hän oli hankkinut leipänsä kirveellä ja sahalla. Niinpä hän valitsi metsätyökämpät ja tutun työn. Kukaan kolmikosta ei aavistanut New Yorkin pörssiromahduksen olevan ovella. Arvilta ja Heinolta meni työpaikka ja leipä. Hengen pelasti itärannikon satamaan saapunut venäläinen matkustaja-alus. Sen uumenissa kaverukset siirtyivät länneltä setä Stalinin leipiin ja pääsivät myöhemmin karkotusleirille. Arvi joutui kuulemaan myöhemmin mestaustuomionsa. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 Setäni Heino kuoli kunniallisesti myöhemmin Petroskoin laitamilla vanhainkodissa nälkään. Sokeutuneen viulunsoittajan luut löysin joitain vuosia sitten. Vedin papin kamppeet päälleni ja suoritin kristilliset hautaustoimitukset niin hänelle kuin Arvi ja Anni Lahdellekin. 5. ”Mäntyjen Pyhä Anna.” Mutta palataanpa takaisin Hiskiin. Miehen asuinpaikan valinta kavensi ainakin aluksi hänen leipäänsä.. ”Mäntyjen Pyhän Annan” Sudburyssä ei ollut pukujen teettäjiä. Mutta siellä oli maidon juojia. Alueen sinkki- ja kuparikaivokset vaativat mainareilta hyvät eväät. Hiski laski asiat viisaasti ja oltuaan hetken metsätöissä hankkiutui hän maatalouden pariin. Siihen aikaan etenkin kaivostyö oli hyvin lakkoaltis toimiala. Se ei sopinut Liikasen luonteeseen. Myöhemmin alueelle perustettu terästehdas lisäsi maidon juojien armeijaa. Ennen kuin Maija yhdessä pariskunnan esikoisen Mauri Hiskiaksen kanssa saapui Suomesta uuteen kotiinsa, oli Hiskillä käsi tiukasta Kanadan uumilla. Hänestä tuli tavallinen farmari, joka hankki klaanilleen Maijan kanssa toimeentulon pääasiassa maidon ja viljan avulla. Lehmiä enemmän Hiskin silmä lepäsi kuitenkin kuvankauniissa sinisilmäisessä Maijassansa. Lisää sineä toivat alueen 300 järveä. Maisemallisesti tienoo muistuttaa kovasti Kangasniemeä. Sudbury muuttui niihin aikoihin kaupungista kauppalaksi. Myöhemmät kuntaliitokset ovat nostaneet sen asukasluvun jo 160 000 ihmiseen saakka. Eniten niin silloisia Liikasia kuin myöhemminkin syntyneitä viehätti alueen luonto. Se ei jättänyt ainakaan maisemiensa puolesta tilaa Suomiikävälle. Mauri Hiskias oli syntynyt Sievissä 2.5.1929. Toinen poika Gerald Riqhardt syntyi 25.6.1932. Kanadassa. Arvoisat Liikaset! Esitän nyt tiivistettynä Kanadan Liikasten sukupuun. Jätän Harri Liikaselle tukun yhteystietoja, jotta voitte meilata, soittaa ja kirjoitella uusille serkuillenne. Harva heistä osaa englantia, sillä tämä sukupuunne uusi oksa on täysin ranskalainen. Maijalle ja Hiskille syntyi kaksi poikaa, Mauri Hiskias ja Gerald Riqhard elikkä Riku. Mauri avioitui Kanadassa syntyneen Mable Koivulan kanssa. Avio- tai avoliitosta ei tiettävästi ollut lapsia. Mauri oli koko ikänsä rekkakuski ja oli kuollessaan 47 vuotias. Vuonna 1932 Kanadassa syntynyt Riku meni naimisiin 18 vuotiaana Mac-Maichael Marylin, s. 1937 kanssa. Siinä vaiheessa Kanadan Liikasten sukuhaarasta tuli ranskalaisia. Heille syntyi kolme lasta. Aluksi Riku oli Sudburyssä mainarina mutta siirtyi perheensä kanssa myöhemmin Quebecin Ottawaan ja perusti jääkaappifirman. Ottawassa hän avioitui uudestaan. Teresa toi perheeseen neljä lasta, jotka Riku otti täysin omikseen. Soitin Rikulle joitain vuosia sitten useita kertoja. Hän sanoi bisnesten menneen hyvin. Perheellä oli jo silloin loma-asunto Floridassa ja muutkin asiat reilassa. ”Sano Pokela Suomessa sukulaisilleni, että isä ja äiti tekivät täällä hyvän elämän. He opettivat meidät työteliäiksi ja suomalaisille tavoille. Saunon lähes joka päivä ja hiihtelen melko paljon. Maija-äiti oli suksilla vielä 85-vuotiaana. Isän kanssa he olivat myös ahneita tanhuajia. Ontarion väki tykkäsi heistä kovasti. Mutta oli niitä huonojakin tapoja. Maija ja Hiski nousivat töihin aamulla viideltä mutta menivät nukkumaan illalla jo yhdentoista aikaan. Asiakkaita minulla oli aina riittävästi. Bisnekset aloitin siksi, että Kanadassa mainarit pääsevät aikaisin eläkkeelle. En viitsi odotella kuolemaa sängyssä makaillen, vaan teen työtä loppuun saakka. Niin tekivät Maija ja Hiskikin.” Näin siis Gerald Riqhardt Liikanen puhelimessa. Häntä en Kanadan matkoillani tavannut. Serkkunne ja samalla meidän Pokeloidenkin serkku kuoli noin pari vuotta sitten. 6. Kultalaakson Melissa Rikulla oli siis kolme omaa lasta. Vanhin on Linda, s. 1956. Hänen miehensä on Paul Menart. Heidän poikansa Pierre Paul syntyi 1979. Leipä lähtee taksista ja kitarasta. Keskimmäinen lapsi David kuoli 22-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Hänkin oli varsin tunnettu kitaristi ja hyvä urheilija. Nuorin Rikun lapsista on 1959 syntynyt Gerry. Hän asuu RovyLorandassa, soittaa haitaria, kasvattaa koiria ja kalastelee. Vaimona hänellä on Carole, o.s. Baillargeon ja taatusti ranskalainen hänkin. Heillä on hyvin 11 temperamenttinen tytär, Melissa Marie, s. 1985. Hiskin ja Maijan laulun ensimmäinen säkeistö laulettiin Sievissä Uudenpaikan talossa 2.6.1928 heidän häissään. Jatkosäkeistöt ovat olleet kuultavissa selkeinä ja kauniina ”Pyhän Annan männikössä” Kanadan Ontariossa. Mutta ne kaikuvat edelleenkin. Ne kertovat työtä tekevistä ja Jumalaan luottavista ihmisistä. Eivätkä sen laulun säkeet ole suinkaan loppuneet. Kirjoittajien lukumäärä sen kun vain kasvaa. Vaikka se on suureessa määrin ”Liikasten laulu”, on se myös ”Pokeloiden biisi”. Ainakin Mikkelissä asuva ja monia Liikasia siellä tunteva sisareni, opettaja Elli Kiljala kehui teitä minulle vuolaasti. Lopetan puheeni lukemalla teille vapaasti suomennetun Melissa Marie Liikasen kirjeen tälle sukukokoukselle. Siinä on muuan kohta, joka velvoittaa teidät vaikenemaan. ”Hyvät Suomen serkkuni!” Minä olen Melissa Liikanen. Asun Quebecissä Val – d´ Or nimisessä kaupungissa. Se on suomennettuna Kultalaakso. Opiskelen yliopistossa kauppatieteitä ja asun mieheni kanssa kahdestaan. Lastenteko on suunnitteilla, mutta ennen sitä pitää tehdä vielä jotain muutakin. Oikeastaan tunnen teidät Liikaset ja Pokelatkin aika hyvin. Hoidin nimittäin tätini kanssa Maija Liikasta lähes hänen kuolemaansa saakka. Mary selosti minulle tarkasti niin Sievin kuin Liikastenkin asiat. Vielä hänen ollessaan 85 vuotias, laitoin talvella hänelle sukset jalkaan ja hiihtelimme yhdessä. Meille Kanadan Liikasille on valtavan suuri asia saada teistä tietoja ja solmia yhteyksiä. Olen ollut nyt vajaan puoli vuotta viikoittain yhteydessä Eero Pokelan tyttären Anu Uusikylän kanssa. Hänen kauttaan olen oppinut tuntemaan isomummoni Maijan suvun Pokeloita. Maija-mummo ja Eero Pokelan isä Viljo olivat saman ikäisiä ja söivät vuoron perään äitiensä tissiä. Anu ei Liikasia tunne paitsi kuulemma jonkin pankinjohtajan. No, ainakaan tässä vaiheessa en tarvitse lainaa, mutta sukulaisyhteyksiä sitäkin enemmän. 12 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 Haluatte ehkä tietää, millaista väkeä me olemme. Siispä pieni kuvaus omasta perheestäni on paikallaan. Meidät tunnetaan urheilusaavutuksista jopa koko Quebecissa. Isäni Gerry, setäni David ja tätini Linda on aikoinaan valittu vuoden urheilijoiksi. Itsekin urheilen melko paljon. Murtomaahiihto on Liikasten leipälaji. Isomummo kertoi usein, että siellä jossain Uudenpaikan talossa oli hiihdetty kovasti. Pokelan suku oli tuonut Sieviin tulleessaan Vimpelistä hyviä suksia. Yhdet sukset Anu Pokelan isopappa oli lahjoittanut jollekin Kyösti Kalliolle, joka oli kuulemma hiihtänyt ihan Suomen presidentin linnaan saakka. Ja lopuksi! Pitäkää meihin yhteyttä. Anun ja Eero Pokelan kanssa olemme suunnitelleet seuraavaa. Vuoden 2011 kesällä Liikasten ja Pokeloiden sukujuhlat pidetään samana viikonloppuna Suomessa. Keräämme rahaa ja lahjoitamme isälle Suomen matkan. Meitä tulisi täältä siis kaksi tai jopa kolme Liikasta sinne. MUTTA SIITÄ TULOSTA EI SAA KIRJOITTAA EIKÄ SOITTAA TÄNNE SANAAKAAN. SE ON ISÄLLE YLLÄTYS. Melissa Ottakaa siis vastaan terveisemme. Kun te juhlitte siellä jossain kumman Reisjarvella, niin me istumme täällä kotona suomalaisessa saunassa ja kylvemme vastalla. Olen kuullut Anulta, että hänen isänsä on kirjoittanut paljon runoja ja tehnyt lauluja. Pyydänkin Eero Pokelaa lausumaan juhlassanne meidän ”ranskankielisten Liikasten” puolesta teille tekemänsä runon siitä, millaista siirtolaiselämä oli ja on täällä Kanadassa. Jumala teitä kaikkia siunatkoon! Ontarion ja Quebecin Liikasten ja Pokeloiden puolesta että saa tilalle Atlantin takaa maan, joka miehelle mesissään makaa. Melissa Marie Liikanen bonbon160(at)hotmail.com 1671, Rue Bellevue, Val– d` Or, Quebec, J9P 5 H 6 Canada Vuodet tais` haudata nuoruutes` muistot, unholaan Suomesi suli, taalat kai tilalle tuli. Ruskottaa vaahteranlehdistä puistot. Aattelet: ”Piski kai jänistä ajaa…” Liikasen Hiski! Sun onnes` on vajaa. LÄHDIMME LÄNNELLE Liikasten sukujuhlaan heinäkuussa 2010 kirjoittanut Eero Pokela. Sinne jäi Suomi… ja Karjulanmäki, sinne jäi hallaiset pellot, muistoihin kirkkojen kellot. Selvääkin selvemmin sielussaan näki, Gerry Sinne jäi naapuriin – lahjaksi Piski. ”Itkettää… Kaipaa mua siellä. Yksin saat ikäväs` niellä!” Kanadan kainaloon hiippaili Hiski. Koira ja isäntä – ystävää vailla, elävät tahoillaan, muistojen mailla. Availi sylinsä Sudburyn kevät. ”Sieluni! Kasvua haista!” Naurattaa suomalaista. Reisjärven vesissä ahventen evät, kiljuvat kudusta, keväästä Suomen. Kuteeko Hiskissä onnelan huomen? Kaukana kopissaan, koirien taivaan, Piskisi uneksii, että ”Vene pian halkoo jo vettä! Pääsen taas elämään, merkkaamaan puuta! Kinumaan Hiskiltä jäniksen luuta…” Linda KIRJOJA MYYDÄÄN Kirjailija Eero Pokela, joka piti juhlapuheen Reisjärven juhlissa, lähettää terveiset tutuille ja ilmoittaa myyvänsä kirjoja kuten jo Reisjärvellä. Niitä voi tilata suoraan häneltä puhelimella 0400 762 829 tai sähköpostitse eeropokela(at)luukku.com Huomaa, ettei nimien välissä ole pistettä. Nyt ovat myynnissä ”Kuokka” ja juuri valmistunut "Kahden puusepän pojat". Teos on viides osa itsenäisyyttä koskevasta kirjasarjasta. Muitakin kirjoja voi kysyä häneltä. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 13 SINGAPOREN MINISTERI LIM SEURUEINEEN TUTUSTUI TOIMIVAT SENIORIT RY:N TOIMINTAAN Vasemmalla Anssi Holmström, sosiaali- ja terveysministeriön kansainväliseltä osastolta ja ministeri Lim yhdistyksen hallituksen jäsenten Oili Suomisen, Eeva Hytösen, Pirkko Liikasen ja Helena Allahwerdin keskellä. Sosiaali- ja terveysministeriöstä ja ulkoasiainministeriöstä soitettiin ja tiedusteltiin, voisiko Toimivat Seniorit ry vastaanottaa vieraakseen Singaporen presidentti Nathanin Suomen valtiovierailun yhteydessä hänen seurueeseensa kuuluvia henkilöitä. Maanantaina 25.10.2010 vierailla oli henkilökohtainen vierailupäivä, jolloin ministeri LIMin vierailu Viherlaaksoon tapahtui. Ministeri LIM ja johtaja TAN seurueineen halusivat tutustua suomalaiseen vanhuustyöhön ja tämän vierailun yhteydessä Toimivat Seniorit ry:n organisaatioon ja sen tarjoamaan vapaaehtoistoimintaan senioreiden parissa. Ministeri LIM vastaa omassa maassaan vanhenemiskysymyksistä. Johtaja TAN on erityisen kiinnostunut vanhusten liikunnasta ja urheilusta Suomessa. Hänen aluettaan Singaporessa ovat vanhuspolitiikka, vammaiset ja vanhukset sekä turva- ja apuvälineet. Aluksi esittelimme vieraille As Oy Säästökehän toimintapisteen asukkaiden yhteiset tilat: kerhohuoneen, rantasaunan, Pilvilinnan, tenniskentän, kuntosalin ja kolmen suomalaisen seniorin kodit. Toimivat Seniorit ry:n varsinaisina emäntinä olivat yhdistyksen johtoryhmän neljä jäsentä. Varsinaisesta Toimivat Seniorit ry:n esittelystä vastasivat Liikasten sukuseuran jäsenet Helena Allahwerdi ja Pirkko Liikanen. Helena ja Pirkko kertoivat seuraavan. Suomessa vanhusten elämä ja hyvinvointi perustuu julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön. Suomen hallitusmuodon mukaan julkisen vallan on turvattava kansalaisille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut sen mukaan kuin lailla tarkemmin määrätään. Lain perusteella kaikilla tulisi olla samat oikeudet saada tarvitsemiaan palveluja ikään, sukupuoleen, tuloihin ja varallisuuteen katsomatta, Lainsäädäntö velvoittaa kuntia järjestämään sosiaali- ja terveyspalvelut, muttei yksityiskohtaisesti säätele toiminnan laajuutta, sisältöä tai järjestämistapaa. Miten kunnat ovat tässä onnistuneet edelleen veroja pienestä eläkkeestään, joka on keskimääräisesti noin 1 200€. Saavatko vanhukset vastineen maksamilleen veroille? Kunnan tarjoamat hoito, terveys- ja asumispalvelut ovat maksullisia. Esimerkiksi Espoossa on n. 26 000 eläkkeellä olevaa senioria. Noin 30 % vanhuksista elää yksinään. Kunta voi tarjota säännöllistä kotihoitoa 852 eläkeläiselle, pitkäaikaishoitopaikkoja on 1307, sairaalapaikkoja 226 ja omaishoitotukea saa 303 henkilöä ( tiedot vuodelta 2008). Miten käy niiden, joita palvelut eivät saavuta? Miten heidän taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tarpeensa kohdataan? Toimivat Seniorit ry yrittää etsiä tähän ratkaisuja. Tällä hetkellä Suomen väestöstä 17 % on +65 vuotta täyttäneitä ja määrä kasvaa joka vuosi. Kuntien mahdollisuudet palvella ovat vaatimattomat. Kunnan palvelut saavuttavat vain osan +65 vuotta täyttäneistä. Enemmistön on tultava toimeen omin voimin. Yhteiskunnan sosiaaliset rakenteet ovat muuttuneet voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Ihmiset ovat yhä kauempana toisistaan ja hyvin monella ei ole minkäänlaista sosiaalista lähitukiverkkoa. Kuntien ikääntymispoliittisissa ohjelmissa korostetaan vastuun siirtämistä mahdollisimman paljon yksityiselle sektorille eli vanhuksille itselleen. Teimme ensiksi kartoituksen ikääntyvien asukkaiden tarpeista omassa As.Oy:ssämme (Viherlaaksonranta 10) Espoossa. Taloyhtiössä on asuntoja 90, joista 60 on eläkeläisillä. Kävi ilmi, että kaikki kyselyyn vastaajat korostivat ensisijaisesti sosiaalisuutta ja hyvän terveyden ylläpitämistä. ”He halusivat olla onnellisia!” Syntyi seuraavat Elä, asu ja toimi kotona toiminnan alueet: Tämän hetken vanhukset elävät yksinään omissa kodeissaan. He maksavat arkielämän toiminta, terveyttä ja hyvinvointia edistävä toiminta, omatoimisuutta ja luovuutta vahvistava toiminta asumista helpottava toiminta. 14 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 Toimintamme on paikallista, pienimuotoista ja vapaaehtoista. Ja se toteutuu osanottajien omin voimavaroin lähellä jokaisen omaa kotia. Kyselyn pohjalta syntyi jäsenmäärältään pieniä, mutta aktiivisia harrastuspiirejä kaikkiaan 16. Niiden vetäjät ovat kaikki vapaaehtoisia, taloyhtiössä asuvia eläkeläisiä. Toimimme myös yhteistyössä geriatriaan erikoistuvien ammatillisten koulutusyritysten kanssa, kunnan eri viranomaisten ja muiden vanhustyötä tekevien vapaaehtoisjärjestöjen kanssa. Olemme myös mukana joissakin EU-hankkeissa, joiden avulla yritetään parantaa ikääntyvien elämää. Teemme retkiä mm. puutarhoihin, teattereihin, taidenäyttelyihin ja luentotilaisuuksiin. Järjestämme itse myös taidenäyttelyitä, seminaareja ja työpajoja. elämän aikana opitut taidot. Katso http://seniors.gov.sg Tiedostamme, että kolmas ikä on pidempi kuin lapsuus ja jopa pidempi kuin työikä. Kolmannen iän ikäihmiset, ikivihreät ovat aktiivisia, luovia ja vastuuntuntoisia kansalaisia. Toiminta, liikunta ja terveys ovat olennaisia oman elämän hallinnassa. Ministeri LIM oli kovin otettu taloyhtiön ja Toimivat Seniorit ry:n ikääntyneille tarjoamista palveluista. Suomen Sosiaali- ja terveysministeriö toivoi jatkossa voivansa lähettää virallisia vierailijoita tutustumaan taloyhtiöömme ja Toimivat Seniorit ry:n toimintaan. Taloyhtiömme ja senioritoiminta tunnetaan nyt jo ulkoasiainministeriössä ja sosiaali- ja terveysministeriössä (kansainväliset asiat) Vierailun yhteydessä opimme uusia asioita Singaporesta, joka on väestömäärältään Suomen suuruinen itsenäinen valtio. Hämmästyksemme Singapore on vähemmän korruptoitunut kuin Suomi. Vanhustyössä korostuvat Singaporessa erityisesti 1) terveys- ja hyvinvointi, 2) isovanhemmuus ja 3) Helena Allahwerdi ja Pirkko Liikanen http://www.toimivatseniorit.palvelee.fi TIMO LIIKASESTA TYRNÄVÄN KIRKKOHERRA Timo Liikanen valittiin toukokuussa 2010 käydyssä kirkkoherran vaaleissa Tyrnävän seurakunnan kirkkoherraksi. Vaaleissa oli 3 ehdokasta, ja Timo sai 572 ääntä, toiseksi tullut sai 324 ja kolmas 20 ääntä. Ylivoimainen voitto tuli siis tässä suorassa kansanvaalissa. Oulun hiippakunnan tuomiokapituli antoi valtakirjan kirkkoherran virkaan 1.10. alkaen. Piispa Samuel Salmi asetti hänet virkaan 17.10.2010. Timo on yksi kolmesta pappiskoulutuksen saaneista Liikasista, joiden tiedämme työskentelevän pappeina. Tyrnävä on reilun 6000 asukkaan kunta Pohjois-Pohjanmaalla, Oulun lähellä. Seurakunnan jäsenmäärä on reilut 5800. Seurakunnassa on vakituisia työntekijöitä 15. Seurakunnassa on paljon lapsia ja nuoria. - Olen 29-vuotias, valmistunut Joensuun yliopiston teologisesta tiedekunnasta vuonna 2005 ja työskennellyt pappina Kuhmossa, Utajärvellä, Kempeleessä sekä vuodesta 2008 lähtien Tyrnävällä. Aluksi olin Tyrnävällä kappalaisen sijaisena, josta virasta tulin valituksi kirkkoherran virkaan. Teologian opintojen lisäksi olen opiskellut vajaa 2 vuotta kirkkomusiikkia, ja minulla on kokemusta seurakuntatyöstä myös erimittaisten kanttorin sijaisuuksien kautta ennen kun aloitin papin työt, kertoo Timo itsestään ja urastaan. Homokeskusteluun Timo ottaa kantaa seuraavasti: - Homokeskustelussa näen positiivisena asiana sen, että kirkon asioista ylipäätään keskustellaan, ja kirkko kiinnostaa ihmisiä. On tärkeää kuunnella keskustelussa eri näkökulmia ja arvioida niitä suhteessa kirkon oppiin ja tunnustukseen. Tässä keskustelussa on mielestäni pohjimmiltaan kyse raamatuntulkintakysymyksestä. Millaisen painoarvon kirkko asettaa Raamatun sanalle? Miten yleinen mielipide ja media vaikuttavat kirkon päätöksentekoon? Itse edustan tässä kysymyksessä perinteistä kristillistä tulkintaa ja ymmärrystä. En kannata samaa sukupuolta olevien parien kirkollista siunaamista. Jokainen ihminen on kuitenkin tervetullut mukaan seurakunnan toimintaan, olipa hänen taustansa millainen tahansa. Samoin pappi on kaikkien seurakuntalaisten palvelija, ja haluan kohda- ta jokaisen ihmisen kunnioittavasti ja arvostavasti, vaikken voikaan Raamatun selkeään opetukseen pohjautuen olla tukemassa esimerkiksi homoseksuaalien elämäntapaa. Timon mielestä sukututkimuksen suosio johtuu siitä, että ihmiset haluavat olla tietoisia omasta menneisyydestään ja juuristaan. Monet haluavat olla entistä tietoisempia historiasta. - Omassa seurakunnassa sukututkimuksen tekijöitä on ollut jonkin verran. Olemme pystyneet vastaamaan hyvin tutkijoiden tarpeisiin. Palvelemme heitä mielellään, toteaa Timo. - Ihmiset kieltävät hyvin harvoin tietojensa antamisen sukututkimusta varten. Sen sijaan esimerkiksi erilaisia matrikkeleja varten ihmiset eivät niin mielellään anna tietojaan, hän lisää. Sukuseuratoiminnasta hän toteaa: - Sukuseuratoiminta on mielestäni hyvin positiivinen asia. Itse en ole ehtinyt juurikaan perehtymään Liikasten sukuseuran toimintaan. Oman sukuni historiasta olen sen verran tietoinen, että se on lähtöisin Pudasjärven Jongun kylältä. Lopuksi Timo paljastaa, että perheeseen kuuluu vaimo Kaisa ja joulukuun lopulla 2 vuotta täyttävä Matilda -tytär. Lisäksi perheeseen odotetaan uutta pikkuliikasta syntyväksi ensi vuoden maaliskuulla. Kiitämme haastattelusta ja toivotamme siunausta perheellesi ja työllesi tässä muuttuvassa maailmassa. Jäämme odottamaan onnellista perhetapahtumaa ensi vuonna. HLI LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 15 SIELTÄ JOSTAKIN 30 VUOTTA SITTEN Palvelin majurina sotilastarkkailijana Golanilla ja Siinailla 1979-1980 eli nyt juuri tuli kuluneeksi 30 vuotta paluusta kotimaahan. Silloin Egyptin Anwar Sadat ja Israelin Menachem Begin olivat juuri solmineet rauhan ja Syyrian ja Israelin välillä oli voimassa aselepo, joten tilanne oli hyvin rauhallinen. Tällä hetkellä tilanne on edelleen sama. Vain joukkojen kokoonpano on muuttunut. Golanilla Syyrian ja Israelin välissä on itävaltalainen pataljoona entiseen malliin, mutta suoma- laisten entisellä tontilla on vastuussa filippiiniläinen valvontajoukko. Sotilastarkkailijoita on koko alueella muutamilla asemilla kuten ennenkin. Sotilastarkkailijaorganisaatio UNTSO perustettiin Lähi-itään Israelin itsenäistyessä 1948, joten kovin on pitkäksi toimikausi muodostunut. Kun kävin vaimoni Tuulan kanssa syksyllä Israelissa muistelemassa menneitä, tapasimme monia tuttuja tarkkailija-ajalta ja vuosilta 19871988, kun olin suomalaisen valvonta- joukon komentajana. Käymiemme keskustelujen perusteella näyttää siltä, ettei tilanteeseen tule ainakaan lähiaikoina muutosta. Syyria haluaisi menetetyt alueet takaisin, mutta siihen Israel ei suostu. Nykyisten rajojenkin aikana on raketteja tullut jopa Tiberiakseen saakka. Tämä tapahtui 2006, jolloin edellisen kerran kävimme matkalla Israelissa ja näimme itse rakettien jälkiä. Tilanne jatkuu ja YK:n rahaa kuluu. Harri Liikanen Tässä isä eväineen on lähdössä kotiportilta hedelmäpuiden katveesta Wagoneerilla tarkkailuasemalle neljäksi päiväksi. Hyvästelemässä ovat puoliso Tuula ja lapset Toni, 7 ja Teemu, 10. Takana Genetsaretin järvi ja sen takana nousee Golanin ylänkö. Edessä näkyy motivaatioporkkana, Mersu. Kameran takana hyörii työtoveri kapteeni Horst Hollannista. KIRJE ISÄLTÄ Kirje isältä on vuonna 2003 valmistunut kolmiosainen suomalainen television minisarja, jonka tapahtumat sijoittuvat jatkosodan aikaiseen 1940-luvun Suomeen. Eve ja Laila Hietamiehen käsikirjoittaman sarjan on ohjannut Heidi Köngäs, ja se esitettiin YLE TV1:ssä 1. joulukuuta 2003 alkaen. Uusintana se tuli 2010. Tähän olemme ottaneet esittelyn siksi, että talo, johon evakot tulivat, oli Liikasten talo ja siellä ei evakkoja kohdeltu hyvin. Toimitus ei ole tarkistanut sitä, onko tässä tarinassa Liikanen -nimen osalta todellisuuspohjaa. YLEn Elävän arkiston sivuilla Seija Aunila esittelee ohjelman seuraavasti: Suokkaan Anni joutuu evakkoon neljän lapsensa, lehmän ja anopin kanssa. Vastaanotto uudella paikkakunnalla ei ole lämmin. Anni saapuu junalla yhdessä perheensä ja muiden evakoiden kanssa. Jokaisella on oma raskas kohtalonsa, johon sota tuo kohtalokkaan lisänsä. Tämän saa kokea tyttärensä kanssa evakkoon joutunut Marjatta, jonka mies saapuu lomalle perheensä luokse. Eikä evakkoja majoittavien kohtalotkaan ole säästyneet sodan kauhuilta. Suokkaan perhe majoitetaan Liikasille, joiden poika on haavoittunut sodassa. Haavoittumiseen liittyy kuitenkin suuri salaisuus. Kaiken yllä leijuu pelko Suokkaan isän kuolemasta rintamalla. Epätietoisuus kasvaa koko ajan, koska pappi tuo kirjeen Suokkaan perheelle? Sodankin keskellä on toivoa ja rakkautta. Sen saa lopulta kokea koko Suokkaan perhe. HLI 16 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 LIIKALAESTEN SUKUVIRSJ Alkuperäinen runo: Kalle Viänänen, Kotilaesten sukuvirsj. Sukujuhlan tarpeisiin muokannut ja Reisjärvellä 24.7.2010 lausunut Maarit Tillman. Ompa immeisiä tänne tullunna, lasta, poekoo, miestä ja vaemoo. Ja ne ov vielä toestesa ommaesia monta toestesa tiällä on kaemoo. Nua Liikaset kuv viäntäätyy tuon tuosta joukolla yhtee, niim mikähäl lie siinä oekeen syy, että sammoo köyttä ne nyhtee näen tahtoo ja jaksaa ja viihtii vua? Mikä voema ne liikkeelle lykkee? - Sukurakkaatta eikö se lie tok tua, kaet toesistaan niin ne tykkee. Tuassa Liikasten suuressa suvussa om miestä jos mihinkähän kohtaan: Or rohvessyöriä, tohtorija, joelle oppia pantu on ohtaan, on käätännön miehiä viisaeta, jotka leipäsä tienoo työllä, ja suuria on sotaherroja, joella rähinäremmit ov vyöllä. Jos mittee mualima tarvihtoo vuav virkoo ja työtä ja hommoo, ei tekijämiehistä puutetta oo, ja ne kaekki on sukuammu ommoo. Minä alakanna tässä oon kuvvaella, että valtio jos luvan antasj, myö Liikasten kaapunti vaevata omintakkeinen pystyyn pantasj. Omat arkkitehit sen luatisivat, miten tahtosivat ne ja tykkeis, omintakkeisia oes rakentajat, pykmestarit omat sen pykkeis. Oma kirkkoi oes - niin kahtootempas oes Liikaslaesten väkkee se täännä. Oma mies siellä suarnata pollottasj ja se papin oes kouluja käännä. Ja Liikaslaenen oes se suntiokkii, joka kolehtia toesilta kerreis, ja lukkari Liikaslaenen veisoes nii, jotta makkoojat penkillä herreis. Ja ruastupa kun pitäsj istuntojaan nii Liikanen piätökset antasj, kun Liikaset haakkusvat toesijaan, alta vastoes ja piälle kantasj. Omat lehtimiehet - voe peijakas nua sanomalehen kur rustoes, nii kyllä meitä makkeesti naarattasj, ne kun toesija mörjees ja mustoesj. Ja Liikaset ostaes ja Liikaset möes, möes tavaroo ne muuannekkii. Ja kun Liikaset punasta herroo söes, oes Liikaskan tekemätä sekkii. Näetä Liikasia iham piisalta oesj joka elämän kohtaan ja mutkaan: joku Liikanen liijaks jos viinoo joes veis Liikanen Liikasen putkaan Joku Liikanen aena sinun elämässä joko jottae tekis tahi tiettäsj. Joku Liikanen viulua ällyyttäesj kun Liikanen häetäsä viettäsj. Ja kuj jäläkeen elämän onnellisen sinul lopusj riemus ja vaevasj, joku haavvankaevaja Liikanen se sinulle haavvan kaevasj. Näen oon minä kuvvaellut usseesti sen Liikaslaesten kaapunnin elloo. Se se kaapuntiin oes kaapunti, siellä passoesj soutee ja melloo. Ja kaapunnin ympärj muakuntakii se kuulusj Liikaslaesten liäniin. Koko mualiman melu se hukkusj nii siellä Liikaslaesten ämmäen iäniin. Ja kun oekeen vauhtia pantasj vua tämän sukummu suureen siittoon, niin saan vuojn piästä koko Suomen mua kuulus Liikaslaesten neuvostoliittoon. ¤ Ella Pohjanen: Seittenkymppinen Esitetty Reisjärvellä 24.7.2010. Lausujana Maarit Tillman. Voi mahoton paikka – onkhan se totta ko papinkiria näyttää tuomosta jotta, että seittemänkymppiä onki jo pääsä ei saa olla ennään nokkakhan rääsä. Peilin ethen ko toisinhan astuu, sillon kyllä silimä jo kastuu: on naamasa lommoa, ryppyä, vakoa, net on vuosikymmenten tuomaa satoa. Niska on jäykkä ja polovetki pettää, jalakapohojia suoniki vettää, eikä ole kintut enhän keviät. Pittää kengäkki olla niin leviät. Sitä tahtoo kasuta vain sivule päin, se mulle ainakin käyny on näin. Ei rappuja ylös vikkelhän kiiku eikä muutenkhan kovin liukhaasti liiku. Ja jos jotaki tekehmän alakaa vaikka, heti päästä virtanhan valuaa saikka. Ja joskus ko pittää kyykylhen mennä, saa varua, ettei rähämälhen lennä. Siinäpä sitte työtäki piisaa, että ittensä siittä pysthön taas hiisaa. Häätyy apteekista lääkheitä haalia. Niitä nielly olen monta saavia ja lääkärit aina vain uusia määrää. Niitten voimala kait sitä vieläki häärää. Oishan se mukava vanhanaki olla. Jos suurinpiirthein toimis tuo polla ja pystys olemhan toloppainsa päälä, niin mikäpä olis elellä täälä. Vielä ko hyvin saattas nukkua ettei tarttis öitänsä kukkua, niin olis sitä päivälä virkiämpi, vois olla silimäki sirkiämpi. Onpa kuitenki omat nuo ilonaihheet ko on takana monet elämänvaihheet. Niitä toisinhan mukava on muistella, niile jutuile päätänsä puistella. On elontielä mutkia, kaartheita, mutta muistoisa nekki on aartheita. Kovin ykstoikkosta suora on tie eikä siittä jää palion muistoja lie. _____________________________ Peuranpolulta video Heikki Liikanen oli mukana patikoimassa Peuranpolulla sukupäivien aikaan videokameran kanssa, ja hän on tehnyt retkestä pienen videon. Mukana olleet voivat tilata videon muistoksi Heikiltä ilmoittamalla nimensä ja osoitteensa sähköpostiin heikki.liikanen(at)dnainternet.net. LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 17 VIERAILU SUOMEN PANKKIIN En voi tulla Reisjärvelle juhlapuhujaksi työesteiden vuoksi, mutta miten olisi, jos uusittaisiin vierailu Suomen Pankkiin. Suurin piirtein näin Erkki Liikanen vastasi pyyntööni joskus kauan sitten. Otin tarjouksen vastaan ja niin sitten 9.11.2010 kävimme siellä. Kutsu jäsenille lähetettiin Internetin ja sähköpostin välityksellä, kun Liikaslinkkiä ei ajankohdan vuoksi voitu käyttää ja kirjallinen kutsu olisi tullut kovin kalliiksi. Vieraat kutsuttiin rahamuseon eteen, mutta paikkaa muutettiin pari päivää aikaisemmin. Saimme osoituksen siitä, että sähköposti toimii hyvin, sillä vieraat olivat oikeassa paikassa pankin ovella ja oikeaan aikaan. Vierailulle ilmoittautui 55 Liikasta ja lähes kaikki olivat paikalla karmeasta säästä huolimatta. Kaukaisin vieras tuli Reisjärveltä. Tässä on esimerkki hauskasta viestistä (nimet muutettu, vaikka ei ollut pakko): Terve Harri! Myö oltais Eliaksen kanssa tulossa mukaan vierailulle. Hurautetaan täältä Tampereelta sinne, kun kerran työt antaa periks. Tapaamisiin! T: Lea Tällä kertaa aloitimme tutustumalla pankissa olevaan taiteeseen Erkki Liikasen ja Seija Parviaisen opastuksella. Välillä nautimme piristävästä kahvitarjoilusta. Lopuksi saimme seurata pääjohtajan esitystä raha-asioista ja saimme tehdä kiperiä kysymyksiä. Salaisuuksia ei meille kuitenkaan paljastettu. Ennen poislähtöä kiitimme ja annoimme Erkille ja Seijalle ”joululaulukirjat”, pullot glögiä kummallekin. Tällä kertaa emme saaneet rahaa. HLI. Kuvat Harri Liikanen Erkki esittelemässä kelpo taulua. Oikealla Seija Parviainen Jaakon takana. Tekstiilitaidetta kokonainen seinä. ERKKI VIHDISSÄ Vihdin Uutisten seurapalstalla oli 25.9.2010 kutsu lauluiltaan 15.10. klo 18.30. Järjestäjänä oli Jokikunnan kylätoimikunta yhdessä Hill Side Golf & Country Clubin kanssa. Illan laulattajaksi ilmoitettiin Erkki Liikanen. Kahvitarjoilu luvattiin ja pääsy tilaisuuteen oli ilmainen. Uutinen ei kuitenkaan kertonut, kuka meidän Erkeistä oli tämä laulattaja eikä toimituskaan ole asiaa selvittänyt. Jokainen voi nyt vain arvailla asiaa mielessään. HLI. 18 ALARIK LIIKANEN KIRJOITTAJANA Viime numerossa kerrottiin Alarik Liikasesta ja siinä mainittiin, että hän oli kirjoittanut ohjeita nuorille upseereille. Pirkko Liikanen on löytänyt tämän kirjan. Alla on tiedot niille, joita asia kiinnostaa. Outoa on se, että etunimestä on mainittu vain etukirjain. Tietokanta: HELKA - Helsingin yliopiston kirjastot Tekijä(t): Liikanen, A. Nimeke: Ohjeita nuorille upseereille tutkimusten toimittamisessa erinäisissä sotilaselämässä yleisemmin esiintyvissä rikosasioissa / A. Liikanen. Aineisto: kirja Julkaistu: Helsinki : Ahjo, 1920. Kirjasto: Työväenliikkeen kirjasto, 28 vrk. Sörnäisten rantatie 25 Sijainti: TYL Kirjasto 355 (480) K Liikanen Niteiden lukumäärä: 1,joista: paikalla 1 LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 ITALIAN TASAVALLAN PRESIDENTIN MALJAPUHE VIRALLISELLA ILLALLISELLA SUOMEN TASAVALLAN PRESIDENTIN TARJA KAARINA HALOSEN KUNNIAKSI (Rooma, 7. syyskuuta 2010 Olemme saaneet puheen suomennoksen Erkki Liikaselta, jolle sen oli toimittanut Italian Suomen suurlähettiläs. Puheen lopussa on kappale, joka liittyy Liikasiin ja siksi se on nyt tässä. Niinköhän saisimme kutsun juhliin? …… Rouva Presidentti, hyvä ystävämme, kuten jo Helsingissä mainitsin, aukiolla, joka sijaitsee syventävää tutkimusta klassisen kulttuurin ja humanististen tieteiden aloilla suorittavan arvostetun Institutum Romanum Finlandiaen upean renessanssihuvilan edessä Janiculum- kukkulalla, on suomalaisen Garibaldi- sankarin Herman Liikasen rintakuva. Ensi vuonna vietettävä kansallisen yhdistymisemme sadasviideskymmenes juhlavuosi on tilaisuus muistaa henkilöitä kuten Liikanen, jotka rakkaudesta vapauteen ja oikeudenmukaisuuteen halusivat antaa oman panoksensa Italian yhdistymisen puolesta. Vuosia myöhemmin sama rakkauden voima johti itsenäisen Suomen syntymiseen. Olen vakuuttunut Siitä, että vierailunne edistää mainitsemieni pyrkimysten toteutumista ja yleisesti vahvistaa maidemme ja kansojemme välisiä historiallisia suhteita. Näiden ajatusten saattamana omasta ja vaimoni puolesta esitän sydämelliset onnen- ja rauhantoivotukset Teille ja puolisollenne ja nostan maljan Suomen ja Italian väliselle ystävyydelle. MAAILMAN VANHIN Maailman vanhimpana ihmisenä pidetty Eugenie Blanchard on kuollut. Blanchard oli kuollessaan 114-vuotias. Blanchard syntyi ja kuoli Karibialla pienellä Ranskalle kuuluvalla Saint Barthelemyn saarella, mutta eli suuren osan elämästään Hollannille kuuluvalla Curacaolla. Hän oli katolinen nunna. Karibialaisnainen ehti kantaa maailman vanhimman titteliä vain muutaman kuukauden. Hänestä tuli vanhin toukokuun alussa, kun japanilainen Kama Chinen kuoli muutamaa päivää ennen 115-vuotispäiväänsä. Nyt vanhin elossa oleva ihminen on ilmeisesti yhdysvaltalainen Eunice Sanborn. Virallisten tietojen mukaan hänkin on 114-vuotias, mutta hänen sukunsa sanoo, että väestörekisterissä on virhe, ja että hän täytti 115 jo kesäkuussa. Sandborn itse suhtautuu asiaan rauhallisesti. - Kappas vaan, hän totesi kuullessaan olevansa maailman vanhin. STT 5.11.2010 Ps. Liikasten vanhin on täyttänyt 97, joten täytyy vielä odottaa päästäksemme ennätyslukuun. HLI SIRKKA AHKERASTI NÄYTTELYISSÄ Vuoden 2008 Liikasen, kuvataiteilija Sirkka Laakkosen öljyvärityöt ja Kaisa-Leena Kaarlosen akvarellit olivat näyttelyssä 13.6.-3.7.2010 Perniön keskiaikaisen kirkon naapurissa Lainamakasiinissa. Osittain tämän kanssa samaan aikaan Sirkka Laakkosen töitä oli myös neljän taiteilijan kesänäyttelyssä AVA galleriassa Helsingissä 30.6.-18.7.. Seuraavana oli vuorossa näyttely Pirkko Peltosen kanssa Tampereella Galleria Kapriisissa 25.8.12.9. Ilmoitimme näistä näyttelyistä sähköpostitse jäsenille. HLI LIIKASTEN SUKUSEURA RY:N JÄSENLEHTI 2/2010 19 YLEISURHEILU-UUTISIA TUKHOLMAN MARATON 2010 Olli-Pekka Korhonen on sijoittunut nuorten yleisurheilun SM-kilpailuissa kaudella 2010 mitaleille. Talvella hän sai kiekonheitossa hopeaa hallimestaruuskilpailuissa 17 vsarjassa. Tulos oli 53,29 kiekolla, joka painaa 1,5 kg. Kesällä tuli ulkokilpailuissa vielä pronssia. Olli-Pekka kuuluu nuorten maajoukkuevalmennusryhmään ja edustaa Kaavin Kaikua. Hän opiskelee toista vuotta Kuopion klassillisessa lukiossa urheilulinjalla ja täyttää itsenäisyyspäivänä 17 vuotta. Olli-Pekan äiti Raija Korhonen on Luusniemeltä lähtöisin ja Kangasniemen Liikasia, eli isoäiti Sylvi oli Liikalan tyttäriä. HLI Tänä vuonna oli Tukholman maratonilla mukana kolme Liikasta Liikasen nimellä. Näistä parhaiten menestyi 1973 syntynyt Juha Liikanen, Hyvinkää, aika 4.13.11. Seuraaville sijoille tulivat tutut nimet Timo Liikanen, Riihimäki, 4.48.24 (Ku) ja Erkki Liikanen, Helsinki, 5.08.02 (Ka). Toimitus sai selville, missä Juha asuu, mutta vielä häntä ei saatu yhdistetyksi mihinkään sukuhaaraan. Isä on Veikko, s. 1950 ja isoisä Eino, mutta niillä tiedoilla ei vielä löytynyt sopivaa sukutaulua. Juha pyrkii selvittämään, kuka oli hänen isoisoisänsä. Onneksi olkoon kaikille, kun jaksoitte pitää Liikasten lippua liehumassa. HLI LIIKASTEN SUKUHAARAT JA NIIDEN VASTUUHENKILÖT 1.11.2010Katso www.liikastensukuseura.fi ja sieltä sukuhaarat. Edellisessä numerossa oli Pudasjärven haara leikkautunut pois taulukosta, mutta kotisivuilla ovat kaikki esillä. MERKKIPÄIVIÄ 2011 70 vuotta 98 vuotta! 12.8. Ri Salme Strandman, HELSINKI 90 vuotta 30.9. Ri Anneli Orasvuo, HAMINA 85 vuotta 16.1. Jo Sinikka Saarinen, KAARINA 80 vuotta 9.2. 11.3. 13.7. Mi Vieno Suhonen, MIKKELI Ka Martha Maki, Zionsville, USA Ri Unto Vainio, HELSINKI 75 vuotta 28.2. 14.5. 3.6. 16.6. 21.7. 11.9. 9.2. 19.2. 2.4. 28.5. 31.5. 5.6. 24.11. Ka Ka Mi Ka Mi Ka Ku Kirsti Liikanen, LAHTI Matti Liikanen, LAHTI Aino Liikanen, VANTAA Sirkka Rossi, REISJÄRVI Eero Liikanen, HELSINKI Antero Kumpumäki, KOKKOLA Maija-Liisa Riestola, Seskarö, Sverige Ka Ku Ka Ka Ku MA Irene Äikäs, HELSINKI Markku Liikanen, OULU Riitta Puurula, KALAJOKI Jorma Liikanen, REISJÄRVI Sauli Liikanen, RAAHE Hannu Lehti, VIHTI Ka Ri Mi Mi Ku Jouni Leikas, MIKKELI Petri Vainio, HELSINKI Auli Vaarala, HELSINKI Virpi Koponen, JUVA Heli Kultanen, ASKOLA 60 vuotta 7.3. 13.3. 10.5. 2.8. 7.10. 27.10. 50 vuotta Ka Ri Ka Ri Ka Ku Maija Venäläinen, MIKKELI Rauno Hakkarainen, HELSINKI Seija Liikanen, REISJÄRVI Antti Saarenmaa, HELSINKI Veera Kiiskilä, SIEVI Impi Kultanen, SALLA 24.1. 16.2. 10.8. 24.11. 1.12. SUKUSEURAN HALLITUS Puheenjohtaja (= sukuseuran esimies) ja tiedottaja Harri Liikanen, Niittaajankatu 2 A 13, 00810 HELSINKI, 040 502 5939, harri.liikanen(at)welho.com Varapuheenjohtaja (= sukuseuran varaesimies) Jaakko Liikanen, Puhaltajankatu 55, 11910 RIIHIMÄKI, (019) 720 669, 040 516 4305, jaska.liikanen(at)gmail.com Sihteeri Maarit Tillman, Sysmäntie 3, 83500 OUTOKUMPU, 050 360 8892, maarit.tillman(at)gmail.com Hankkija Sirkka-Liisa Kuusisto, Niirasentie 4 as 1, 51200 KANGASNIEMI, 050 584 0747, sirkkaliisa.kuusisto(at)netti.fi Arkistonhoitaja Esko Liikanen, Ylivedentie 438, 52100 ANTTOLA, 050 303 7121, esko.liikanen(at)surffi.fi Tiedottajan apulainen Olli Liikanen, Metsäläntie 24 A 2, 00320 HELSINKI, 0400 724 664, olli.liikanen(at)edu.hel.fi JÄSENSIHTEERI Riitta Tanner-Tuominen, Kalliopohjantie 5 B 24, 04300 TUUSULA, 040 550 4576, riitta.tanner-tuominen(at)suomi24.fi RAHASTONHOITAJA Matti Liikanen, Naavakatu 10, 15950 LAHTI, (03) 753 1134, 0400 493 040, (03) 753 7154 faksi, matti.liikanen(at)m-laskenta.inet.fi SUKUSEURAN PAIKALLISET YHTEYSHENKILÖT MIKKELI JA ANTTOLA: Esko Liikanen, katso hallitus HELSINKI (Pk- seutu): Harri Liikanen, katso hallitus JUVA: KariLiikanen, Jallentie 1 as 20, 51900 Juva, 0500 759 021, kari.liikanen(at)pp3.inet.fi KANGASNIEMI: Sirkka-Liisa Kuusisto, katso hallitus KUUSAMO: Anne Kultanen, Sarvivaarantie 191, 93999 Kuusamo, 040 552 3187, a.kultanen(at)luukku.com PUDASJÄRVI: Arto Liikanen, Huhtotie 21, 93100 Pudasjärvi, arto.liikanen(at)fortum.com REISJÄRVI: Sirkka Leppälä, Tuomikuja 3, 85900 Reisjärvi, (08) 776 135, 050 412 7831 LAHTI, JAALA, ORIMATTILA: Matti Liikanen, katso Rahastonhoitaja VUODEN LIIKASET (Suluissa sukuhaara) 1993 (Ri) Mirjam Piira, Mäntyharju, k. 1994 1994 (Mi) Annikki Liikanen, Juva 1995 (Ri) Anna-Liisa Liikanen, Orimattila, k. 1996 (Ka) Erkki Liikanen, Bryssel 1997 (Ko) Heikki Liikanen, Joutsa, k. 2004 1998 (Ku) Hannes Savolainen, Kemijärvi KUNNIAJÄSENET 1. Haastemies Eino Liikanen 1995(k.1997) 2. Käsityönopettaja Anna-Liisa Liikanen 2000- (k.2004) 3. Emäntä Annikki Liikanen 20004. Sääteknikko Mauri Puurula 20055. Professori Pirkko Liikanen 20056. Yrittäjä Matti Liikanen 2010- 1999 (Jo) Erkki Liikanen, Tammela 2000 (Ri) Pirkko Liikanen, Espoo 2001 (Ka) Matti Liikanen, Lahti 2002 (Ku) Jaakko Liikanen, Riihimäki 2003 (Ka) Raimo Liikanen, Mikkeli 2004 (Mi) Liisa Liikanen, Mikkeli (Anttola) SUVUN VANHIN 19.2.2010Vanhin elossa oleva Liikanen on helsinkiläinen Salme Strandman o.s. Saarenmaa s.12.8.1913 Tampereella. Ristiinan sukuhaara. PERINNEHENKILÖ Perinnehenkilöksi nimettiin 1999 vapaustaistelija, luutnantti Herman Liikanen, joka kuuluu Ristiinan sukuhaaraan. 2005 (Ka) Harri Liikanen, Helsinki 2006 (Ri) Pekka Saarenmaa, Kerava 2007 (Ka ) Sirkka-Liisa Kuusisto. Kangasniemi 2008 (Ri) Sirkka Laakkonen, Espoo 2009 (Ka) Kauko ja Keijo Liikanen, Helsinki 2010 (Lä) Heikki Liikanen, Helsinki KUMMITYTTÖ Kummitytöksi nimettiin 1990 lähes sukuseuran perustamispäivänä syntynyt Jenni Liikanen Lahdesta INTERNET- KOTISIVU http://www.liikastensukuseura.fi PANKKITILIN NUMERO Sampo Pankki 800019-1978966
© Copyright 2024