Uutiset ja tiedotteet | Liikenneturva

Numero 5 2006
LIIKENNETURVAN ASIAKASLEHTI
IÄKKÄIDEN
ASIALLA
PAPPAkaarat ja MUMMOkärryt
Itsearviointi auttaa
ongelmien tunnistamisessa
Talvikeleihin voi varautua
tekniikalla ja hyvillä tiedoilla
Sisältö
5 / 2006
10
Hyppy pimeään
Syksyn liikenteestä
Uusi tekniikka ja hyvät tiedot
auttavat selviytymään talvesta
Lyhyestä pitkään arvioon
- ajokokeesta ja muista ajoterveyden haasteista
Iäkäsohjelma
- mitä se voisi olla
Itsearviointi auttaa kuljettajaa
ongelmien tunnistamisessa
Mummojen ja pappojen
unelma-auto
Ison ratin takana
4
6
8
10
12
14
16
Kansikuva Credinet/Juha Tuomi
LIIKENNEVILKKU
JULKAISIJA
Liikenneturva
Sitratie 7, 00420 Helsinki
Puhelin (09) 417 4700, faksi (09) 4174 00
s-posti: etunimi.sukunimi@liikenneturva.fi
www.liikenneturva.fi
PÄÄTOIMITTAJA
Matti Järvinen
TOIMITUSSIHTEERI
Pekka Saarnio
(09)
330, gsm 040-743
1622
2 4174 Liikennevilkku
5-2006
TOIMITUSKUNTA
Annina Brandt, Kaisa Hara, Marjaana Kivioja, Kare Ojaniemi, Maire Pietilä, Sirpa Rajalin,
päätoimittaja Matti Järvinen (puheenjohtaja)
ja toimitussihteeri Pekka Saarnio (sihteeri).
TILAUKSET, PERUUTUKSET JA
OSOITTEENMUUTOKSET
Liikenneturva, Tarja Hämäläinen,
PL 29, 00421 Helsinki
Faksi (09) 4174 7400
s-posti: tarja.hamalainen@liikenneturva.fi
TAITTO
Eepinen Oy / Jauri Varvikko; Pekka Saarnio
Klaneettitie 11, 00420 Helsinki
Puhelin (09) 5308 1990
JAKELU
Suomen Posti Oy
PL 6, 00011 Posti, Sirkka Hiltunen
Puhelin 020 451 7188, faksi 020 451 7578
ISSN 0355-6689
53.vsk.
PAINATUS
Painotalo Auranen Oy
Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen
22
Pääkirjoitus
Liikenteen
huumetapaukset
lisääntyneet
viidenneksellä
Pappakaarat ja mummokärryt
18
moottoritien liittymästä väärään suuntaan ja törmännyt vastaantulijaan. Tapaus herätti keskustelun, jossa yksi ajatus nousi ylitse muiden: vanhuksilta
on otettava ajokortti pois! Se osoitti, että iäkkäisiin suhtautuminen on perin
epä- ja ennakkoluuloista. Liikenteessä he tuntuvat olevan eniten ja konkreettisimmin muiden kansalaisten tiellä. Jos kuitenkin ajokortin poisottoa käytettäisiin turvallisuuskeinona, sen pitäisi koskea ensi sijassa nuoria ja keski-ikäisiä mieskuljettajia.
Heijastin muuntuu
moneksi - design for
your life
20
Svensk resumé
22
Kuljettajat tyytyväisiä
alkolukkoon
24
Liikkuvahanke
innostaa nuoria
pohtimaan
liikkumistottumuksiaan
26
Kesällä lehdessä oli uutinen iäkkäästä autoilijasta, joka oli kääntynyt
Nykypäivän liikenne on nuoria, meneviä ja voimansa tunnossa olevia varten.
Kuinka erilaiselta se näyttäisikään, jos arvoa annettaisiin ikäihmisten tarpeille. Se olisi turvallinen kaiken ikäisille tienkäyttäjille.
Vaikka ikääntyminen vaikuttaa ajokykyyn, valtaosa ikäkuljettajista pystyy
ajamaan turvallisesti. Iäkkäiden suhteellisesti suuri osuus liikenteen uhreista
johtuu siitä, että he kestävät muita ikäryhmiä huonommin onnettomuuden
seurauksia. Se on hyvä muistaa, kun puhutaan iäkäskuljettajien liikenteelle aiheuttamasta riskistä. Ikä sinänsä ei aiheuta merkittäviä ongelmia ajamiseen, jos kuljettaja on jotakuinkin terve. Ajokyvyn kannalta huomiota on sen
sijaan kiinnitettävä ikääntymisen myötä ilmeneviin sairauksiin.
Ikääntyviä kuljettajia on tuettava säilyttämään turvallisen ajamisen edellytykset. Liikenneturvalla on tarjottavana eväitä oman ajamisen arviointiin. On
myös kehitettävä luotettavia tapoja tunnistaa ja tarvittaessa poistaa liikenteestä ne kuljettajat, jotka eivät enää pysty ajamaan turvallisesti. Oikeudenmukaisuus edellyttää, että ajoterveyttä arvioidaan monipuolisesti ja yhteismitallisesti.
Varkauden järjestyspoliisin johtaja Jyrki Haapala teki Tiehallinnolle esityksen
liikennemerkkien näkyvyyden parantamisesta. Se oli hänen reaktionsa paikalliseen iäkäsonnettomuuteen. Merkit kannattaisi käydä koko valtakunnassa
läpi tästä näkökulmasta. Muutkin alan viranomaiset ja yhteisöt voisivat käydä toimialaansa läpi iäkkäiden näkökulmasta. .
Auton valmistajilla on jo tarjolla ikäkuljettajaa helpottavia ratkaisuja kuten peruutustutkat. Suoranainen iäkäsautojen markkinointi odottaa kuitenkin asenneilmaston seestymistä. Nykymenossa asiakas tuskin haluaa tulla leimatuksi ikänsä vuoksi, vaikka pappamopoista on jo tullut nuorenkin väen ihailun kohde.
Pappakaarojen saati mummokärryjen aika
odottaa vielä tulemistaan.
Matti Järvinen
LIIKENNETURVAN
ASIAKASLEHTI
Liikennevilkku 5-2006
3
Hyppy
PIMEÄÄN
Syksyn myötä tulee pimeä
ja äkilliset säävaihtelut. Illan pimentyessä lämminkin
syyspäivä saattaa jäätyä
yöksi. Syksy muuttaa
olosuhteita luonnollisesti
myös liikenteessä ja lisää
onnettomuusriskiä.
Ilman heijastinta kulkevan
jalankulkijan kuolemanriski
on moninkertainen verrattuna heijastinta käyttävään.
Tutkittua tietoa on…
Pimeyden tulo lisää eniten jalankulkuonnettomuuksien määrää. Maanteillä niitä sattuu jopa kolme kertaa enemmän kuin valoisana aikana. Myös taajamissa jalankulkuonnettomuudet lisääntyvät selvästi, erityisesti silloin, kun pimeän aikaan sataa. Vuorokautinen tilastopiikki on kirjattu aikaan hieman yli
tunti auringonlaskun jälkeen.
Kaikkein pimeimpänä aikana lokatammikuussa sattuu 43 prosenttia kaikista jalankulkijoiden henkilövahingoista. Erityisesti suojateillä tapahtuvat henkilövahingot osuvat näille kuukausille, suojateillä vammautumisista
jopa puolet.
Kuolemaan johtaneissa jalankulkuonnettomuuksissa iäkkäiden osuus on silmiinpistävän suuri. Tällä vuosituhannella yli 75-vuotiaita on kuollut keskimäärin 14 ja 65-74 -vuotiaita 8 henkilöä
vuodessa, kun vertailuryhmissä kuolleita on ollut neljästä kuuteen.
Tilannetta ei voi selittää pelkästään ihmisen kehon haurastumisella.
Liikenneonnettomuuksien tutkijalau-
4
Liikennevilkku 5-2006
Raskaskin kaasujalka kevenee, kun valonlähteessä havaitsee heijastimen palauttamaa valoa.
(Kuva: Credinet/ Juha Tuomi)
takuntien mukaan vuonna 2004 pimeällä tai hämärän aikaan kuolleista 26 jalankulkijasta 20 ei käyttänyt heijastinta. Kuusi heistä olisi mitä ilmeisimmin
välttynyt kohtaloltaan, jos heijastin olisi ollut käytössä.
…usko puuttuu?
Puuttuuko usko heijastimen tehoon,
kun yksinkertaisen ja halvan turvavälineen käyttö unohtuu usein?
Vuonna 2005 vain 46 prosenttia jalankulkijoista käytti pimeän aikaan valaistujen katujen ulkopuolella liikkuessaan
heijastinta. Valaistussa katu- ja tieympäristössä heijastinta käytti kolme kymmenestä jalankulkijasta.
Laki on vuoden 2003 alusta velvoittanut käyttämään heijastinta myös valaistuilla teillä, mutta monen heijastin
käyttövelvoitteesta tietämättömänä lo-
juu ”kotona laatikon pohjalla”, ”on vain
unohtunut” tai ”oho, juuri irronnut ja
kadonnut”.
Puuttuuko usko myös vaatevalmistajilta, kun yksikään heistä ei halua tai kykene liittämään hittituotteeseensa toimivaa heijastinta? Nykypalttoissa on vaikka minkälaista hihakirjailua, väärennöksiksi asti.
Ongelmia myös ratin takana
Pimeys lisää myös moottoriajoneuvoliikenteen onnettomuuksia: Maanteillä
pimeys lähes kaksinkertaistaa onnettomuusmäärän. Eniten lisääntyvät ohitusja kohtaamisonnettomuudet. Taajamissa
vakavien onnettomuuksien luku kasvaa,
mutta myös peltikolarien määrä lisääntyy selvästi auringon laskettua.
Pekka Saarnio
Tieliikenneturvallisuuden peruskirjan
allekirjoitti 16 uutta tahoa
Y
li 80 henkilöä noin 70 yrityksestä osallistui Helsingissä Liikenne on osa yritysten turvallisuustyötä -seminaariin. European Road Safety Charter -sitoumuksen allekirjoitti 16 yritystä ja yhteisöä:
Fortum Corporate EHS Unit, Enerke Oy,
ADR-Haanpää Oy, Tapiola, Transpoint
Oy Ab, Suomen Autokoululiitto ry, SE
Mäkinen Logistics Oy, Suomen Logis-
tiikkayhdistys ry, Autotuojat, DHL Express (Finland), Road Freight Finland
Oy, Liikenneturva, Länsi-Suomen lääninhallitus, Suomen Taksiliitto ry, Autoliitto ja Suomen Tieyhdistys. Aikaisemmin hankkeeseen on jo sitoutunut
11 suomalaista tahoa.
Euroopan tieliikenneturvallisuuden
peruskirja (European Road Safety Charter) on yksi merkittävimmistä euroop-
palaisista aloitteista, jonka tavoitteena
on puolittaa liikennekuolemat Euroopan teillä. Viime vuonna Euroopan liikenteessä kuoli yli 44 000.
Lisätietoja
European Road Safety Charter Team
Puh. +34 933 670 434
[email protected]
http://ec.europa.eu/transport/roadsafety/charter.
htm
Maaherra ja Liikenneturvan puheenjohtaja Rauno Saari allekirjoitti sekä
Liikenneturvan että Länsi-Suomen liikenneturvallisuuden neuvottelukunnan
sitoumuksen. MEP Ari Vatanen onnittelee. Kuva: Kare Ojaniemi
HEIJASTIN - käytä sitä!
Liikennevilkku 5-2006
5
UUSI TEKNIIKKA ja
HYVÄT TIEDOT
auttavat selviytymään talvesta
Valo katoaa ja ajoalusta muuttuu märäksi, jäiseksi,
lumiseksi, sohjoiseksi. Lasit huurtuvat, auton nesteet
uhkaavat jäätyä, kelit vaihtuvat nopeasti ja dramaattisesti.
Vastaantulijan valot häikäisevät, lämmitin puhaltaa kuivaa
ilmaa, tuulilasin pyyhkijät taistelevat kosteutta, lunta ja
alijäähtynyttä vettä vastaan.
Suomalaisen autoilijan on totuttava äärioloihin. Onneksi autojen tekniset ominaisuudet voivat auttaa hankaluuksissa.
Myös tietopalvelut lisääntyvät ja tulevat yhä tarkemmiksi.
ESP – ajovakauden
hallintajärjestelmä
Uuden auton hankkijan kannattaa vakavasti harkita ESP-järjestelmällä varustettua autoa. ESP on yleistynyt myös vakiovarusteena, ja se on yleisesti saatavilla ainakin lisävarusteena.
ESP lisää turvallisuutta sekä talvi- että kesäajoon. Sen toiminta on tavallisesti autoilijalle täysin huomaamatonta. ESP toimii vain silloin kun pyörät
luistavat esimerkiksi nopeissa ohjausliikkeissä tai liian nopeissa vastaohjauksissa. Järjestelmä osaa päätellä kuljettajan tarkoittaman kulkusuunnan ja pyrkii korjaamaan auton liikerataa jarruttelemalla pyöriä tai rajoittamalla vetoa.
ESP voi auttaa auton hallitsemisessa,
jos vasemman ja oikean puolen pyörien alla on erilainen pito. Myös renkaan
puhkeamisen yhteydessä järjestelmästä
voi olla apua.
Hyvät talvirenkaat
Talvirenkaita on onnistuttu parantamaan vuosi vuodelta. Nastarenkaat ovat
säilyttäneet asemansa suomalaisautoili-
6
Liikennevilkku 5-2006
joiden varusteina, vaikka nastattomatkin talvirenkaat toimivat useimmiten
hyvin. Nastarenkaiden ehkä suurin etu
on se, että niiden pito ei lopu yhtä äkillisesti kuin nastattomien talvirenkaiden. Näin kuljettaja voi saada vähän lisää harkinta- ja toiminta-aikaa. Toisin
Suomalaisen
autoilijan
on totuttava
äärioloihin.
sanoen nastarenkaat antavat vaikeassa
tilanteessa hiukan enemmän anteeksi.
Suomessa on myös niljakkaita jäisiä kelioloja, joissa nastarengas pitää nastattomia talvirenkaita paremmin ja takaa
varmemman perille pääsyn.
Autolehtien talvirengastestit ovat arvokas tietolähde, johon renkaanostajan
kannattaa perehtyä. Testeissä pärjäävien
huippurenkaiden keskinäiset erot suo-
Eläkepäiviä viettävä bussinkuljettaja Olavi Nurmi
tietää kokemuksesta, miten tärkeätä kuljettajalle
on hyvä istuma-asento. Nykyisin voi tavallisen
henkilöauton hinnalla saada auton, jossa voi istua
hieman korkeammalla. Jo melko vähäinenkin
korotus vähentää vastaantulijoiden valojen häikäisyä. Myös hämärässä, pimeässä ja huonossa
kelissä ajaminen helpottuu paremman näkyvyyden ansiosta.
rituskyvyssä ovat kuitenkin niin pieniä,
että ne eivät yleensä tule esille tavallisessa varovaisessa talviajossa. Markkinoilla
on myös ns. halparenkaita, joita ei uskalla suositella.
Renkaiden toimivuus varmistetaan
sillä, että ilmanpaineet ovat ohjeiden
mukaiset.
Lämmitettävä tuulilasi
Sähköisesti lämmitettävä tuulilasi on
erinomainen talvivaruste. Lasin kerrosten välissä risteilee lähes näkymättömiä ohuita vastusjohtoja, jotka kuivattavat ja sulattavat ikkunan nopeasti
ja vaivattomasti. Lämmitettävää tuulilasia ei oikeastaan koskaan tarvitse raapia
puhtaaksi – tämä vähentää lasin naarmuuntumista.
Onko tuulilasi kulunut? Se kannattaa vaihtaa syksyllä - näkyvyys paranee
kertaheitolla.
Uudet, ehjät tuulilasin pyyhinsulat ja
riittävästi pakkasen kestävää pesunestettä säiliössä ovat välttämättömiä teknisiä varusteita jo heti huurukauden
alusta lähtien.
Valitettavasti tuulilasin pyyhinten me-
Kuva: Antti Kähönen
talliset saranoidut pidikkeet pyrkivät
jäätymään talvikelillä. Ainoa keino on
pysähtyä ja herkistellä jäätyneet sulat toimintakuntoon. Liikkuvien osien voitelu
ainakin vähentää jäätymistä.
Korkeampi auto
Hankalilla talvikeleillä näkyvyys on
usein rajoittunutta. Valoisanakin aikana voi pöllyävä lumi tai tiheä lumisade
haitata näkemistä. Joissain uusissa automalleissa kuljettaja voi istua tavallista henkilöautoa hieman korkeammalla. Tästä on paljon etua. Näkyvyys paranee, auton hallinta muuttuu helpommaksi. Pimeällä valaisemattomalla tiellä vastaantulevan auton valojen häikäisy vähenee, kun kuljettaja nousee korkeammalle tien pinnasta.
Selkä suorana
valppaus pysyy
hyvänä.
veluista on maksullisia, mutta esimerkiksi Tiehallinnon liikennesää-palvelut
ovat ilmaisia. Internet-verkkoyhteyttä kannattaa hyödyntää ennen matkalle lähtöä. Tiehallinnon liikennesivuilta
voi tarkistaa vallitsevan kelitilanteen ja
katsoa vaikka kelikameroista, minkälainen keli tiellä vallitsee.
Tiehallinto laatii yhteiskumppaneineen
Liikennesää-ennustetta, joka levitetään
laajasti mm. tiedotusvälineiden kautta.
Tieliikelaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyössä tarjoama, tähän asti
vain ammattiautoilijoille suunnattu Varo-palvelu laajenee syksyllä kaikissa ns.
älypuhelimissa käytettäväksi autoilijan
palveluksi. Viidellä eurolla kuukaudessa
autoilija saa käyttöönsä palvelun, joka ilmoittaa halutun ajoreitin keliongelmista
ja häiriöistä ajantasaisesti. Kartta näkyy
puhelimen näytöllä ja varoitukset kuuluvat puhelimeen katsomatta.
Varopalvelu kaikille autoilijoille
Lisätietoja Varo-palvelusta saa Tieliikelaitokselta tai verkosta osoitteesta http://
www.varopalvelu.fi
Ilmatieteen laitoksella on suuri joukko
erilaisia säähän ja keliin liittyviä palveluita, joita voi tilata mm. matkapuhelimeen.
Ilpo Mattila
Mitä Liikennesää kertoo
Normaalin kelin aikana voi sataa vähän lunta tai esiintyä paikallista liukkautta. Liikenne sujuu tavanomaisilla talvinopeuksilla. Talviajoon tottuneille autoilijoille tiellä ei ole mitään erityisen yllättävää, mutta silti kannattaa muistaa, että onnettomuusriski on jo pelkän pimeyden vuoksi kaksinkertainen kesään
verrattuna.
Normaalilla talvikelillä autoilijalle riittävät tavalliset talviajo-ohjeet.
Huonon kelin aikana sataa runsaasti lunta, jäätävää tihkua tai tuiskuaa. Usein
lämpötila muuttuu tällöin nopeasti ja myös tuuli saattaa olla kovaa. Liikenteen keskinopeus on laskenut korkeintaan 10 prosenttia normaalista ja ohitukset ovat vähentyneet. Ajaminen tuntuu epämukavalta. Teiden auraus ja
liukkaudentorjunta on käynnissä eivätkä kaikki tiet ole samanlaisessa kunnossa. Onnettomuusriski on kohonnut moninkertaiseksi normaaliin talvikeliin verrattuna.
Huonolla kelillä autoilijoiden on syytä varata ainakin 10 prosenttia enemmän
aikaa kulkemiseensa, varmistua autonsa ja sen laitteiden toiminnasta sekä sovittaa ajotapansa kelin mukaiseksi. Nopeus, ajoneuvoväli, ohitukset, jarrutukset, kiihdytykset ja ohjausliikkeet ovat tärkeimpiä huomioitavia asioita.
Toinen merkittävä etu seuraa ajoasennon parantumisesta. Jos autossa
voi istua selkä suorana hyvässä ja valppaassa työasennossa, pysyy pirteänä pidempään.
Erittäin huonolla kelillä sataa lunta niin runsaasti tai laajoilla alueilla on jäätävää sadetta tai tuuli on myrskyisää. Lämpötilan vaihtelut ovat poikkeuksellisen suuria ja nopeita. Liikenteen keskinopeus on laskenut huomattavasti – usein 20 - 30 prosenttia normaalista ja ohittaminen on lähes mahdotonta. Ajaminen on yleisesti vaikeaa. Vain vilkkaimpia teitä ehditään hoitaa tarpeen mukaisesti eikä niilläkään saavuteta normaalin talvikelin tilannetta. Onnettomuusriski kohoaa kymmenkertaiseksi tai sitäkin suuremmaksi normaaliin talvikeliin verrattuna.
Erittäin huonolla kelillä on syytä harkita matkan siirtämistä tai peruuttamista tai muiden kulkuvälineiden käyttöä. Jos tienpäälle on kuitenkin pakko lähteä, niin aikaa on syytä varata huomattavasti enemmän (yli 20 prosenttia) kuin
normaalisti. Auton kulkukelpoisuuteen on kiinnitettävä huomiota ja samoin
omaan vaatetukseen. Ajamisessa on oltava erittäin varovainen.
Tietopalvelut parantuvat
Liikennesää on Ilmatieteen laitoksen varoituspalvelu, jonka keliosuuden Tiehallinto hoitourakoitsijoineen arvioi.
Liikkujat saavat yhä parempia keliennusteita jopa reittikohtaisesti. Osa pal-
(Lähde: Tiehallinto, Jorma Helin)
Liikennevilkku 5-2006
7
Ajokoe ja muita ajoterveyden arv
Liikenteen tosi-tv
sai palkinnon
Lyhyestä pitkä
Tarinatalon tuottama TV2:n Puskuriohjelman Suomen paras nuori kuski
sai Formaatti-Finlandia -palkinnon,
jonka jakaa Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry. Palkinnon
saavan ohjelman pitää tuomariston
mielestä olla ”paras ja vientikelpoisin”. Palkinnon vastaanotti ohjelman
tuottanut Tarinatalo Oy. Myös Liikenneturva osallistui ohjelman tekoon
asiantuntijana.
Valtaosan ajoterveyden arvioista tekee
lääkäri yksin. Useimmiten hän kirjoittaa
nuorille henkilöille ajokorttilääkärintodistuksia. Terveysselvittely on tällöin
usein nopea, terveen nuoren ajoterveydessä ei yleensä ole ongelmia.
Aikuisen ajoterveys tulee kyseenalaiseksi, jos hänelle ilmaantuu
jokin ajamista vaarantava sairaus.
Nykyisin osa arvioinneista voi toteutua
melko yksiviivaisesti. Esimerkiksi
vaikeammaksi edennyt dementia estää
heti ajamisen. Vakavat sydänoireet tai
vakavat epilepsia-oireet pysäyttävät
ajamisen vähintään ohjeiden mukaiseksi määräajaksi.
O
hjelman kehittämisen käynnisti TV2:n
ohjelmapäällikkö Ilkka Saari. Hän esitti haasteen uuden tyyppisen ohjelman
kehittämisestä tuotantoyhtiö Tarinatalolle, joka tekee kanavalle nuorille suunnattua Puskuri-liikenneohjelmaa.
Tuottaja Esko Naskalin mukaan Tarinatalo vastasi haasteeseen suunnittelemalla uuden
ohjelmaformaatin.
”Britain´s Worst Driver oli formaatti, jota
oli myyty ulkomaille, muun muassa Ruotsiin.
Mainio ohjelma, mutta me halusimme tehdä ihan oman. Parhaan kuskin hakeminen ei
kuulosta ideana ehkä yhtä jännittävältä ja tuoreelta kuin huonoimman valitseminen, mutta
se toimii, kun ottaa haasteen vastaan ja tekee
sen minkä pienen ja köyhän tv-maan resursseilla pystyy.”
Naskalin mukaan ohjelman tekoon inspiroi
koko kansan yhteinen huoli nuorten vakavista
liikenneonnettomuuksista.
”Tässä ohjelmassa nuoret kilpailijat tulivat näyttäneeksi nuorille katsojillemme, mitä todella tarkoittaa ’hyvä kuski’. Ei riitä, että osaa ajaa Bemaria sladissa. Auton käsittelemisen taito on tärkeää, mutta hyvä nuori kuski osoittaa myös aikuista harkintaa ja vastuunottoa liikenteessä.”
TV2:n antamien tietojen mukaan ohjelmalla oli katsojia keskimäärin 70 000, luku vaihteli väillä 50000-88000.
Ilpo Mattila
8
Liikennevilkku 5-2006
Ajokyvyn laaja
arviointi kiusallinen
Eräissä tapauksissa arviosta tulee kuitenkin monivaiheinen. Tyypillinen tilanne on jonkin sairauden aiheuttama
muutos näössä, motoriikassa tai esimerkiksi muistissa tai
toiminnan suunnittelussa. Monivaiheisuus tarkoittaa sitä, että arviointiin tulee mukaan muita terveydenhuollon
ammattilaisia, kuten silmälääkäri, toiminta- tai fysioterapeutti tai psykologi. Joskus näiden ammattilaisten havainnot antavat aihetta laajempaan
ajoterveysarviointiin. Moni aikuinen
kokee tällaisen laajenevan arvioinnin harmillisena kiusana
ja kohtuuttomana verrattuna siihen miten ”ennen tehtiin’” eli miten ajoterveys arvioitiin korttia
haettaessa. Ihmisten mie-
Moni
laajemman
arvioinnin k
vioinnin haasteita
ään arvioon
lissä on ehkä liian kapea käsitys ajoterveydestä.
Erillisarvioista tiimin suuntaan
Kun ajoterveyden arviointiin osallistuvien ammattilaisten määrä kasvaa, on
ratkaisua tekemässä eräänlainen tiimi.
Haasteena on tällöin arvioiden yhteismitallisuus. Tarvitaan yhteisiä ohjeita. Ei riitä, että lääkärit hankkivat pätevyyden ajokykyarviointiin omissa koulutuksissaan, psykologit ja muut omissaan. Ehkä riippumaton Liikenneturva voisi olla aloitteellinen ja voitaisiin
kokeilla ajoterveyden moniammatillista koulutusta?
Yhteismitallisuus on tärkeää silloin,
kun henkilön ajoterveydessä on useammalla osa-alueella lieviä muutoksia. Kukin yksittäinen arvioija saattaa
pitää oman erityisalueensa terveyspulmaa vain lievänä, mutta sinänsä vähäisistä muutoksista voi aiheutua esimerkiksi väsymistä lisäävä ongelmapaketti.
Toisaalta yksittäinen vaaralliseksi tulkittu muutos voi väärin hallita koko ajopäätöstä. Yhteinen keskustelu on välttämätöntä, jotta ajoterveyden vahvuudet
ja heikkoudet tulevat arvioiduksi riittävällä ja oikeudenmukaisella tavalla.
Ajokoe
merkittävä osa
arviointia.
Työkokeilu on hyväksytty osa työkykyarviointia. Samoin ajokyvyn
arvioinnissa ajon suorituksen ammattimainen havainnointi on vaikeasti ratkaistavissa tapauksissa välttämätöntä. Jo
oikeudenmukaisuus vaatii, että henkilölle annetaan tilaisuus ajokokeessa osoittaa miten kokemus ja asennoituminen
voivat korvata ajoterveydessä havaittuja ongelmia.
Ajokoe voidaan nostaa vakionmittarin asemaan, joka antaa lopullisen tiedon henkilön ajokelpoisuudesta. Tämä
edellyttää liikenneopettajalta tai ajokokeen vastaanottajalta kuitenkin perehtymistä ajoterveyteen. Kokemus nuorista autokoululaisista ei ole riittävä pohja tähän.
Kokeen arvioijan on osattava kiinnittää huomiota muihinkin asioihin kuin
niihin, jotka ovat keskeisiä ensimmäistä ajokorttia hankkivan näyttäessä taitojaan. Arvioijan on myös oltava ennalta
selvillä kuljettajan terveyden piirteistä,
joihin täytyy erityisesti kiinnittää huomiota. Työkokeilujakaan ei koskaan tehdä sokkona vaan aina noudatetaan terveydenhuollon yleistä tapaa esittää ongelma ja sitten koota ja vertailla tietoa
eri tahoilta.
Ajokoe ei aina kerro totuutta
Ajokoe mutta ei
mikä tahansa
Ajokyky on työkyvyn kaltainen asia.
Tehtävässä hankittu kokemus, omien
taitojen tunnistaminen ja tehtävään asennoituminen vaikuttavat
liikenteessä
selviämiseen.
kokee
n ajokyvyn
kiusallisena.
Ajokokeen aikana kokeneelle ammattilaiselle paljastuu paljon tietoa arvioitavan henkilön ajotaidon ja -tyylin vahvuuksista ja heikkouksista. Ajokoe ei
kuitenkaan aina ole riittävä tiedon lähde. Ongelmallisia ovat esimerkiksi muistihäiriöiden yhteydessä ilmenevät käyttäytymisen kontrollointiin liittyvät oireet sekä toispuoleiset tarkkaavaisuushäiriöt. Tällöin kuljettajan oma käytöskontrolli ja sairaudentunto puuttuvat. Henkilö ei itse ole kykenevä antamaan luotettavaa mielipidettä omasta
kunnostaan. Ajaminen saattaa ajokokeessa sujua varsin hyvin pitkälle automatisoituneiden havainnointi- ja ratkaisumallien avulla, jotka näiden saira-
uksien yhteydessä ovat pääsääntöisesti kunnossa. Päätöksenteko on vaikeaa,
jos toisaalta läheiset antavat kuitenkin
varmaa tietoa siitä, että henkilön piittaamattomuus on kasvanut, ja harkintakyky heikentynyt.
Ohjeistuksen kehittämisessä Liikenneturva voisi toimia ammatillisesti puolueettomana aloitteen tekijänä, joka voisi organisoida lakiasiantuntemuksenkin sisältäviä moniammatillisia kokouksia. Päätetään, minkä tiedon varassa
ajoterveyspäätökset on tehtävä esimerkiksi mainituissa käytöskontrollin häiriöiden ja tarkkaavaisuushäiriöiden tilanteissa.
Yhteiskokoukset olisivat perusteltuja, jotta esimerkiksi mahdollisissa onnettomuustilanteissa voitaisiin ottaa paremmin kantaa kuljettajan ajoterveyteen. Lisäksi tällä voitaisiin varautua tilanteisiin, joissa henkilö kokee tulleensa väärin kohdelluksi, kun hyvin sujuneesta ajokokeesta huolimatta ajo-oikeus peruutetaan.
Pekka Kuikka
neuropsykologian erikoispsykologi,
Neuroarviot, Jyväskylä
Liikennevilkku 5-2006
9
Iäkäsohjelma – mitä se voisi olla?
Tavoitteena TURVALLINEN LIIKKUMINEN
ja HYVÄT LIIKKUMISMAHDOLLISUUDET
Väestön ikääntyessä
yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että ikäihmisillä
on riittävästi liikkumismahdollisuuksia ja että
heidän liikkumisensa on
turvallista. Näin voidaan
tukea heidän toimeliaisuuttaan ja säilyttää heidän
elämänlaatunsa hyvänä.
Huolehtimalla ikäihmisten
liikkumismahdollisuuksista
ja suvaitsemalla heidän
osallisuutensa liikenteessä
edistetään heidän psyykkistä ja fyysistä terveyttään
sekä kotona asumista.
Tämä on väestön ikääntyessä niin eettisesti kuin
kansantaloudellisestikin
yhä merkittävämpi asia.
V
aikka iäkkäät tulevaisuudessa
ovat terveempiä ja aktiivisempia kuin nykyään, ovat yksilölliset erot edelleen suuria. Koska
erityisesti 80 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien määrä kasvaa, lisääntyy
todennäköisesti myös erilaisia toiminnallisia vaikeuksia omaavien ihmisten
määrä. Toiminnalliset ongelmat vaikuttavat liikkuvuuteen ja turvallisuuteen liikenteessä.
Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2001
pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvision, jonka mukaan tieliikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenen-
10
Liikennevilkku 5-2006
kään tarvitse kuolla eikä loukkaantua
vakavasti liikenteessä. Vision mukaiseen
tavoitteeseen pyrkiminen ikääntyvässä
yhteiskunnassa edellyttää ikäihmisten
ominaisuuksien ja heidän elimistönsä
haurauden huomioon ottamista kaikessa suunnittelussa ja käytännön toiminnassa. Tavoitteena tulee olla elinikäinen
turvallinen liikkuvuus.
Valtioneuvosto esittää liikenneturvallisuuden periaatepäätöksessään erillisen iäkäsohjelman
laatimista. Liikenneturva on kiteyttänyt periaatteita,
jotka voivat toimia
ohjenuorana ohjelmaa kehitettäessä.
jettajat, jotka eivät enää kykene turvalliseen autoiluun.
On kehitettävä menetelmiä, joilla voidaan luotettavasti arvioida ja mitata iäkkään kuljettajan todellista ajokykyä. Ajokyvyn arvioinnin yhdenmukaistamiseksi
on laadittava lääkäreille ja viranomaisille
selkeät ohjeet. Lääkäreiden, poliisien, liikenneopettajien, tutkinnon vastaanottajien sekä muiden ajokyvyn arvioinnissa
työskentelevien yhteistyötä tulee kehittää systemaattisella
koulutuksella.
Monille iäkkäille
oma auto on joustavin ja haja-asutusalueilla usein myös
ainoa vaihtoehto
päästä liikkumaan.
Niiden iäkkäiden
autoilua, jotka voivat jatkaa ajamista
turvallisesti, on tuettava. Tietoa ikääntymisestä ja autoilusta sekä sairauksien ja
lääkkeiden vaikutuksesta ajokykyyn on
oltava helposti saatavilla. Iäkkäille tulee
olla tarjolla heille suunniteltua ja kohtuuhintaista jatkokoulutusta sekä ajoneuvoihin ja uusiin teknologisiin ratkaisuihin liittyvää käyttökoulutusta ja
opastusta. Myös ajoneuvojen ja -varusteiden kehittelyssä on otettava iäkkäiden
ominaisuudet huomioon. Ajokyvystään
epävarmoille tulee tarjota esimerkiksi
kursseja, arviointi- ja testauspalveluja
sekä tietoa, ohjausta ja neuvontaa
Liikkumisen
turvaaminen tukee
iäkkään toimeliaisuutta
ja hyvää elämänlaatua.
Iäkkäiden
autoilu
Auton käyttöön tottuneet ikäihmiset haluavat yleensä jatkaa autoilua mahdollisimman pitkään. Tämän vuoksi väestön
ikääntyessä iäkkäiden osuus ajokortillisista kasvaa voimakkaasti. Lähitulevaisuudessa eläköityvissä ikäryhmissä myös
naisilla on ajokortti ja he ovat tottuneet
autoiluun. Näin ei vielä ole tämän hetken vanhimmissa ikäluokissa.
Vaikka ikääntyminen yleensä vaikuttaa suorituskykyyn, valtaosa iäkkäistä
pystyy ajamaan turvallisesti. Ikääntyminen on myös yksilöllistä, eikä noudata ikärajoja. Toisaalta eräät ikääntymiseen liittyvät sairaudet ja lääkkeet lisäävät onnettomuusriskiä siinä määrin, että joidenkin ikäkuljettajien ajoluvan peruuttaminen on perusteltua. Tästä onkin
johdettavissa iäkkäiden autoilua koskevat kaksi keskeistä tavoitetta: Miten säilyttää iäkkäiden mahdollisuus turvalliseen autoiluun ja toisaalta osuvalla, oikeudenmukaisella ja luotettavalla tavalla
tunnistaa ja poistaa liikenteestä ne kul-
Autottomille vaihtoehtoja
Liikkumismahdollisuuksien ei pidä olla yksin henkilöauton varassa. Kaikki
ikäihmiset eivät kykene ajamaan tai halua ajaa omalla autolla tai se ei ole edes
tarkoituksenmukaista. Tämän vuoksi on
tärkeätä, että tarjolla on joukko- ja palveluliikennettä.
Joukkoliikenne toimii silloin kun yhteyksiä on riittävästi, kun pysäkit ovat lä-
Iäkäs on tänään yhtä hyvin liikkeellä jalan kuin myös itse autonkuljettajana. Kuva Credinet/Juha Tuomi
hellä ja niille pääsy on esteetöntä. Joukkoliikenteen käyttöä edistää se, että bussivuoroja on myös iltaisin ja viikonloppuisin, pysäkkivälit ovat riittävän lyhyet, pysäkit ja asemat ovat turvallisia, aikataulut helppolukuisia, lippujen osto
helppoa, bussien numerot ja matkakohde näkyvät selvästi. Koko matkaketjun
kotiovelta pysäkille, määränpäähän ja
takaisin kotiin tulisi olla mahdollisimman esteetön ja turvallinen.
Perinteisen joukkoliikenteen rinnalle tarvitaan myös joustavampia vaihtoehtoja, kuten palveluliikennettä, takseja ja kutsuohjattua joukkoliikennettä. Ne tarjoavat liikkumismahdollisuuden niillekin, joiden
nousu tavalliseen
bussiin ei enää onnistu, jotka tarvitsevat apuvälineekseen pyörätuolin tai
rollaattorin ja niille, jotka on haettava kyytiin kotiovelta asti. Kaikki palvelujen käyttäjät, mutta erityisesti ikäihmiset, tarvitsevat selkeää tietoa tarjolla
olevista kuljetuspalveluista: palvelumuotojen toiminnasta, aikatauluista, matkojen hinnoista sekä siitä, miten palveluja käytetään.
Hyvin toimiva ja esteetön julkinen
liikenne palvelee kaikkia ikään katsomatta.
Liikkumisympäristö
suunniteltava heikompien
ehdoilla
Liikkumisympäristö ei saa pakottaa iäkkäitä toimimaan omien mahdollisuuksiensa äärirajoilla. Heikoimpien tienkäyttäjien tietojen ja taitojen perusteella suunnitellussa liikenneympäristössä on kaikkien turvallinen liikkuminen mahdollista. Liikkumisympäristön
tulee olla esteetön pyörätuolia, rollaattoria ja muita liikkumisen apuvälineitä käyttäville.
Ikääntymisen myötä ihminen tarvit-
liikkumismahdollisuudet ja turvallisuus
paranevat esimerkiksi kun ajoneuvoliikenteen nopeudet ovat riittävän alhaisia, risteykset ovat selkeitä, kevyen liikenteen väylät johdonmukaisia ja niitä on riittävästi, jalankulkijoiden tienylityksiä helpotetaan ja talvikunnossapidosta huolehditaan.
Palvelujen, liikkumisympäristöjen ja
liikkumisvälineiden suunnittelussa on
otettava ikäihmisten toiveet ja tarpeet
huomioon. Koska iäkkäät tuntevat parhaiten omat liikkumistarpeensa ja liikkumisen ongelmat, tulisi heidät saada mukaan heitä itseään koskevien toimenpiteiden suunnitteluun.
Auton käyttöön tottunut ikäihminen haluaa
jatkaa autoilua mahdollisimman pitkään
- hyvin toimiva julkinen liikenne palvelee
kaikkia ikään katsomatta.
see aikaisempaa enemmän aikaa havaintojen- ja ratkaisujen tekoon sekä toimimiseen liikenteessä. Tämä tulee ottaa
huomioon ajonopeuksien säätelyssä siten, että iäkkäät jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat selviytyvät liikenteessä.
Kaikille yhteinen ja riittävän alhainen
nopeustaso antaa iäkkäille heidän tarvitsemansa ajan ja mahdollisuuden pysyä muun liikenteen rytmissä. Iäkkäiden
Tutkittu tieto
ikäihmisistä
käyttöön
Julkinen keskustelu nostaa iäkkäät usein esiin
liikenteen ongelmaryhmänä. On vaikutettava yleiseen mielipiteeseen tuomalla
esiin oikeata tietoa iäkkäistä ja autoilusta vallitsevien väärinkäsitysten ja asenteiden muuttamiseksi.
Väärinkäsitykset iäkkäistä tielläliikkujista haittaavat heidän asemaansa liikenteessä. Iäkkäitä pidetään virheellisesti ongelmaryhmänä ja jopa muille tiellä-
¬
Liikennevilkku 5-2006
11
Iäkäsohjelma – mitä se voisi olla?
®
liikkujille vaarallisina. Tiedetään, että iäkkäillä kuljettajilla ei ole juuri sen suurempi vaara joutua onnettomuuteen kuin muillakaan
tyypillisesti vähän ajavilla kuljettajilla. Onnettomuuksien seuraukset ovat tosin vakavampia heidän itsensä kannalta kehon haurauden
vuoksi. Lisäksi onnettomuuksien riskitekijät
ovat erilaisia kuin nuoremmilla tienkäyttäjillä. Väärinkäsityksiä voidaan korjata ja asenneilmastoon vaikuttaa tuomalla esiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa ikäihmisistä. Myös
iäkkäitä tienkäyttäjiä koskevan päätöksenteon
on pohjauduttava tutkittuun tietoon.
Ikäihmisten liikkumisen
turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä
Jo nykyisillä resursseilla on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen, kun suunnittelu
perustuu alusta alkaen eri osapuolten väliseen yhteistyöhön ja tehokkaaseen tiedonkulkuun. Samalla laajennetaan näkökulmaa käsiteltävänä olevaan asiaan ja opitaan paremmin ymmärtämään kokonaisuutta. Avaintoimijoita ovat kunnan eri toimialat, sosiaali- ja
terveystoimi, sivistystoimi ja tekninen toimi
sekä Tiehallinto. Hyviä yhteistyökumppaneita ovat lisäksi vanhus- ja vammaisneuvostot,
kuntien liikenneturvallisuusryhmät, eläkeläisja veteraanijärjestöt, ajoterveyttä tutkivat lääkärit, poliisi, tutkinnon vastaanottajat ja Liikenneturva. Mukaan tarvitaan myös yrityksiä ja asukasyhdistyksiä.
Mika Hatakka
Lähteet:
Iäkkäiden turvallisuusteesit www.liikenneturva.fi
Organisation for Economic Co-Operation and Development (OECD) (2001)
Ageing and Transport, Mobility Needs and Safety Issues, Paris.
European Conference of Ministers of Transport
(CEMT) (2001), Consolidated Resolution
No 2001/3 on Accessible Transport.
Liikenneministeriö, Liikenneturva, Auto- ja liikennetoimittajat ry (2000)
Autoilu ikääntyvässä yhteiskunnassa, kongressijulkaisu, Helsinki.
Lehmuskoski, V., Rönkä, K., Wiik, M. ja Kallio, R.
(2002)
Ikääntyneiden liikkuminen ja tienpito, Tiehallinnon selvityksiä 14/2002, Helsinki.
Liikenne- ja viestintäministeriö (2000),
Liikenneturvallisuussuunnitelma vuosille 200520010, Helsinki.
12
Liikennevilkku 5-2006
ITSEARVIOINTI auttaa
ongelmien tunnistam
Autolla ajamisessa
tapahtuu ajouran
kuluessa muutoksia.
Nuoret ovat nopeita
reaktioissaan ja hyviä
havainnoimaan, mutta
kokemuksen puute
näkyy onnettomuuksina. Iäkkäät taas ovat
kokeneita ja ajavat
maltillisesti, mutta
huomiokyvyn heikentyminen aiheuttaa
ongelmia risteyksissä
ja monimutkaisissa
liikennetilanteissa.
Kuljettajan on hyvä
tietää näistä mahdollisista muutoksista
itsessään ja ajamisessaan voidakseen
varautua ongelmiin.
Itsetuntemusta voi
opetella
Hyvä itsetuntemus on eduksi kaikenikäisille autoilijoille. Itsensä
tuntemista voi opetella monella tavalla. Tietojen hankkiminen
omalle ikäryhmälle tyypillisistä vahingoista on yksi keino lisätä itsetuntemustaan. Jokaisen
on myös mahdollista tarkkailla
itse ajamistaan ja sen sujumista.
Esimerkiksi jos ajaminen tuntuu
joissakin oloissa tai liikennetilan-
teissa epämieluisalta ja vaikealta,
se on merkki vahinkoriskin kasvusta ja siitä, että näitä tilanteita
kannattaa varoa tai välttää.
Työkaluja itsearviointiin
Liikenneturva on kehittänyt itsearviointia helpottavia työkaluja autoilijoiden käyttöön. Jokainen voi tarkastalla juuri itselleen tyypillisiä riskejä Autoilijan
vahinkova’an avulla, joka löytyy
Liikenneturvan Internet -sivuilta. Antamalla tietokoneelle tiedot
muun muassa syntymävuodestaan, ajokortin hankintavuodesta
ja sukupuolestaan, tietokone selvittää autoilijan henkilökohtaisen
vahinkokartan. Lisäksi autoilija
saa matkaevääksi keinoja vahinkojen välttämiseksi.
Oma selviytyminen liikenteessä
on arvioitavissa
ennakkoon
Hiljattain Liikenneturva sai
valmiiksi kokeiluversion Ikäkuljettajan itsearviointi -nimiseksi
vihkoksi, joka on apuväline omien valmiuksien ja liikenteessä selviytymisen arviointiin iäkkäille
kuljettajille. Aineiston kehittelyssä on otettu huomioon juuri
ikäautoilijoille tyypilliset ongelmat liikenteessä. Vihkoon sisältyy 27 kysymystä, joihin vastaaminen edellyttää omien selviytymisedellytysten arvioimista erilaisissa tilanteissa. Aineisto auttaa ongelmien tunnistamisessa
ja samalla siitä saa toimintaohjeita autoilun jatkamiseen mahdollisimman turvallisesti.
a kuljettajaa
misessa
Ikäkuljettajan itsearviointiaineistossa kuljettaja joutuu arvioimaan miten häneltä sujuu risteysajo ja kaistanvaihto ja miten
hän selviää vaikeissa liikenneoloissa. Hän joutuu punnitsemaan sairauksiensa aiheuttamia
riskejä, näkönsä riittävyyttä sekä
mahdollisten lihas- ja nivelvaivojen vaikutusta ajamiseensa. Osa
kysymyksistä liittyy muistin ja
tarkkaavaisuuden riittävyyteen.
Muutokset
omassa kunnossa vaikuttavat
myös ajokykyyn
Viimeisessä 12 kysymyksen osiossa kuljettaja voi testata itseään
sen suhteen, onko hänellä tarvetta tarkempiin tutkimuksiin.
Senioreiden mielipide:
Itsearviointi hyödyllistä
Uudenmaan Kansallisesta Senioripiiristä 105 autoilijaa pääsi en-
Liikennetutorit toimivat
Uudellamaalla
simmäisenä kokeilemaan Ikäkuljettajan itsearviointi -aineiston käyttökelpoisuutta. Heistä 66
palautti pilottitutkimusta varten
tehdyn kyselylomakkeen. Suurin
osa vastaajista piti aineistoa hyvin hyödyllisenä. Aineiston katsottiin auttaneen itsearvioinnissa ja siitä oli saatu neuvoja turvalliseen ajamiseen.
Suurinta osaa vastaajista aineisto oli rohkaissut jatkamaan
autoilua ja seitsemän oli alkanut
pohtia ajamisensa rajoittamista
joissakin olosuhteissa.
Kyselyn perusteella näyttää
vahvasti siltä, että itsearviointiaineistolle on käyttöä ja siitä on
hyötyä. Monet ikäautoilijat pitivät tärkeimpänä aineiston antina
osuutta, jossa käsiteltiin vaikeissa olosuhteissa ajamista. Myös aineiston lopussa olevaa itsetestausta ajokyvyn tarkemman arvioinnin tarpeesta pidettiin yhtenä
tärkeimmistä osuuksista.
Jakelu ajokortin uusijoille
Ajoneuvohallintokeskus pitää itsearviointia tärkeänä ja on halukas ottamaan Ikäkuljettajan itsearviointi -aineiston jakeluunsa ajokortin uusijoille. Aineisto tullaan lähettämään 70 vuotta täyttäville ja sitä vanhemmille
ajokortin uusijoille samalla, kun
he saavat Ajoneuvohallintokeskuksesta ilmoituskirjeen ajo-oikeuden uusimisesta. Jakelu alkaa
ensi vuoden alussa ja sillä tavoitetaan vuosittain runsas 50 000
autoilijaa.
Aulikki Schrey
(http://www.liikenneturva.fi/fi/
turvatieto/vahinkovaaka.php)
Liikennetutorit ovat nyt ehtineet toimia puolisen vuotta.
Senioriliiton Uudenmaan piirissä, josta ajatus tutorkoulutuksesta on lähtöisin, ollaan tyytyväisiä kokemuksiin.
Liikenneturva koulutti kevättalvella Kansallisen Senioriliiton Uudenmaan piirin yhdistysten jäseniä liikennetutoreiksi. Liikennetutorin tehtäviin kuuluu pitää liikenneturvallisuusasioita esillä omassa yhdistyksessään ja
järjestää liikenneaiheisia tilaisuuksia yhteistyössä alan
toimijoiden kanssa. Tutor opastaa turvalaitteiden käyttöön
ja osaa kertoa esimerkiksi ajokorttimääräyksistä. Ja kun
yhteisiä retkiä suunnitellaan, hänen tulee huolehtia, että
kuljetukset hoidetaan asianmukaisella kalustolla ja aikatauluissa on pelivaraa.
- Idea toimii, ja liikennetutoreiden työ on lähtenyt mukavasti käyntiin, koulutusvastaava Pentti Ruohoniemi
kertoo. Monessa yhdistyksessä on jo käsitelty liikenneaiheita, ja pitkin syksyä on tapahtumia tulossa lisää. Välillä
on pyydetty ulkopuolista alustajaa, mutta myös omin
voimin tilaisuuksia on järjestetty. Ruohoniemi korostaa,
että koulutuksen yhteydessä jaetusta materiaalipaketista saa hyvin tukea ja itseluottamusta liikenneasioiden
käsittelyyn.
Uusmaalaiset liikennetutorit olivat keväällä suureksi
avuksi, kun Liikenneturvan itsearviointiopasta laadittiin. He saivat luettavakseen ja kommentoitavakseen
aineiston jo luonnosvaiheessa. Kyselyn tuloksena saatiin
arvokasta tietoa oppaan kehittämiseen. Kommenttien
arvoa lisää se, että vastausprosentti oli hyvä.
Koulutusta tarjolla
Tutorkoulutukseen ovat tervetulleita kaikki iäkkäiden
parissa työskentelevät järjestöt ja yhteisöt. Liikenneturva
järjestää päivän mittaisen koulutuksen ja antaa evästykseksi materiaalipaketin, joka sisältää aineistoa kaikkien
tienkäyttäjäryhmien tarpeisiin. Koulutuspäivän aikana
tutustutaan myös erilaisiin tiedonlähteisiin, joista liikennetutorin on helppo hakea uutta tietoa tarpeen tullen.
Helsingin kaupungin palvelukeskusten työntekijöille ja asiasta kiinnostuneille asukkaille järjestetään koulutuspäivä
Vanhusten viikolla. Tavoitteena on saada tutorjärjestelmä
toimimaan myös palvelukeskuksissa. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja
Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksen kanssa.
Varpu Tavaststjerna
Liikennevilkku 5-2006
13
Mummojen ja pappojen
UNELMA-AUTO?
Onko auton valmistajille tarjota jotain autoilua helpottavia ratkaisuja, kun koipi kangistuu
ja niska ei enää notkistu entiseen malliin? Monista uusista ratkaisuista hyötyvät kaikki,
mutta jotkut niistä hyödyttävät etenkin ikääntyviä kuljettajia. Turvallisuutta lisäävät
turvatyynyt ja ajamista helpottavat ABS-jarrut ja ajonhallintalaitteet ovat yleistyneet niin,
että ne ovat jo vakiovarusteina ainakin suuremmissa autoissa. Pysäköintitutka, navigointijärjestelmät ja törmäysvaroitin ovat vielä tulollaan.
Nuorten luksus – iäkkään
ajamista helpottava
Navigaattorin avulla perille
Perinteisen kartan ja kartanlukijan sijaan navigointijärjestelmä voi olla kokeilemisen arvoinen, kun suunnistetaan
vieraaseen paikkaan. Ennen lähtöä valitaan navigaattorista määränpää ja määritellään esimerkiksi, halutaanko ajaa lyhyintä vai nopeinta reittiä. Laite antaa
mies- tai naisäänellä ajo-ohjeet hyvissä
ajoin ennen jokaista uutta risteystä. Sa-
14
Liikennevilkku 5-2006
Kuva: Marjaana Kivioja
Kun hankkii vanhempana auton, kannattaa pohtia auton kokoa turvallisuuden näkökulmasta. Isompi auto suojaa
paremmin mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Isommasta autosta näkee
paremmin ja korkeus helpottaa autoon
nousemista ja sieltä poistumista.
Istuinten asentoja pitäisi olla helppo
säätää, jotta sopiva ajoasento löytyy helposti. Henkilökohtainen asentomuisti
ainakin ajajan paikalla nopeuttaa matkaan lähtöä. Oikea ajoasento helpottaa
verenkiertoa sekä estää jalkojen ja selän
puutumista. Automaattivaihteinen auto
antaa aikaa enemmän keskittyä liikenteen seuraamiseen.
maan aikaan näytöltä voi seurata karttakuvasta matkan taittumista. Laite näyttää jäljellä olevan matkan ja ajoajan päämäärään. Katuosoitteiden lisäksi määränpääksi voi valita esimerkiksi jonkin
nähtävyyden tai hotellin. Navigaatiojärjestelmät kehittyvät kovaa kyytiä, mutta joskus nekin vielä saattavat olla hetkellisesti eksyksissä.
Tekniset lisälaitteet saattavat myös
häiritä ajamista. Vieraassa ympäristössä ajaminen vaatii erityistä keskittymis-
tä, jolloin on hyvä sulkea radio ja jättää
puhelimessa puhuminen parempaan
aikaan. Tekniikka voi tiukassa paikassa
valvoa vaikkapa puhelujen saapumista.
Jossain automalleissa on saatavana jo
tietojärjestelmä, joka seuraa liikennetilanteiden vaativuutta esimerkiksi ohjauspyörän ja polkimien liikkeistä sekä suuntavilkun käytöstä. Kun liikenne
vaatii kuljettajan täyden keskittymisen,
järjestelmä viivyttää toisarvoisia seikkoja kuten tulevaa puhelua, kunnes tilanne rauhoittuu.
Pysäköintitutka - ylimääräinen
silmäpari takana
Pysäköintitutka helpottaa varsinkin ison
auton taskupysäköintiä. Tutka auttaa
kuljettajaa hahmottamaan auton mitat äänimerkin avulla. Mitä lähemmäs
auto menee estettä, sitä tiheämpi äänimerkki on. Kun äänimerkki on yhtenäinen, on syytä pysäyttää. Tutka on vasta alkusoittoa, sillä markkinoilla on jo
olemassa automaattisia pysäköintijärjestelmiä, jotka hoitavat asian kuljettajan puolesta.
Tehokas pelien käyttö on entistä tärkeämpää, jos pään kääntäminen on vai-
Autokaupasta on jo saatavilla älykäs pysäköintiavustin, joka parkkeeraa kuljettajan
puolesta.
keaa. BLIS-järjestelmä käyttää sivupeileihin sijoitettuja kameroita ja rekisteröi, kun auton rinnalla kuolleessa kulmassa on jokin toinen ajoneuvo. Jos
kuolleessa kulmassa on auto, peilin lähellä syttyy merkkivalo, joka varoittaa
kuljettajaa.
Etäisyystutkakin jo tarjolla
Iän myötä havaintojen teko ja toimiminen hidastuvat. Kunnon turvaväliä pitämällä saa enemmän aikaa ja tilaa toimia. Joihinkin vakionopeudensäätimiin
saa liitettyä etäisyystutkan, joka tarkkailee koko ajan edessä olevaa aluetta. Jos
auto nopeasti saavuttaa toisen auton ilman kuljettajan reagointia, järjestelmä
laukaisee hälytysäänen ja tuulilasille heijastetaan punainen varoitusvalo. Jos kuljettaja jarruttaa voimakkaasti, varoittavat jarrutusvalot takana tulevia. Mikäli kuljettaja ei jarruta tarpeeksi tehokkaasti, lisää järjestelmä jarrutustehoa,
jotta törmäys vältettäisiin. Lisäksi etäisyystutkan avulla voidaan ylläpitää sopivaa etäisyyttä edellä ajaviin.
Kuva: Ulla-Maija Sornikivi
Kaistavahti herättelee
Kaistavahti taas varoittaa kuljettajaa, jos
auto ajautuu pois omalta kaistaltaan.
Etupuskuriin asennetut anturit haistelevat tietä. Jos auto siirtyy ilman suuntavilkun näyttämistä yli 80 kilometrin tuntinopeudessa kaistaviivan päälle, kaistavahti havahduttaa kuljettajan ajatuksistaan tärisyttämällä tämän istuinta. Kaistavahdin heikkous on se, ettei se toimi
vaikeissa olosuhteissa kuten loskassa ja
lumipyryssä.
Raha ei ole ainoa asia, joka hidastaa
uuden tekniikan käyttöönottoa. Jotta
tekniikasta saisi kaiken hyödyn irti, vaatii se käyttöohjeisiin perehtymistä ja sitä
riittävää käytännön harjoittelua. Mutta
ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan jotakin uutta!
Pidä huolta autostasi:
• Pidä ikkunat puhtaina. Hyväkään näkökyky ei auto, jos auton ikkunat ovat likaiset.
• Tarkista ikkunoiden, valojen, peilien sekä pesu- ja
lämmityslaitteiden kunto. Osaathan myös käyttää niitä?
• Suuntaa peilit siten, että pystyt kurkottamatta näkemään niistä auton taakse ja sivuille.
• Käytä aina turvavyötä. Huolehdi, että myös matkustajat kiinnittävät sen.
Kaisa Hara
Liikennevilkku 5-2006
15
Kuva: Unto Pentinmäki.
Koulutusohjaaja Heikki Anteroinen otti tuntumaa uuteen
kalustoon ja ajoturvallisuutta parantaviin teknisiin ratkaisuihin. Pitkällä automiesurallaan Heikki on ajanut myös
erilaisia ”karvalakkiversioita”.
Joukko tiedotusvälineiden
edustajia sai syyskuussa
kokea kouriintuntuvasti
suomalaisen ammattikuljettajan arkea.
Osallistujat saivat ohjata
erilaista raskasta kalustoa
ylellisestä turistibussista
aina 60 tonnin painoiseen
yhdistelmään. Tilaisuus
järjestettiin yleiseltä liikenteeltä suljetulla Kemoran
moottoriradalla. Ammattitaitoiset avustajat istuivat
kunkin ajajan kyydissä
huolehtien tapahtuman
turvallisuudesta. Lisäksi
osallistujat saivat kuulla
alustukset ajankohtaisista
aiheista sekä mahdollisuuden keskusteluihin paikalla
olevien asiantuntijoiden
kanssa.
ISON RATIN takana
Koeajo antoi perspektiiviä
Korkealla kuskin penkillä istuessaan
osallistujat saivat entistä paremman
tuntuman raskaan liikenteen kuljettajan
haasteista tien päällä. Yllättävän säyseästi 60 tonnia kiertyi serpentiinimutkissa ja tukkikuorma pysyi kuin pysyikin
perässä. Uudet peiliratkaisut paljastuivat elinehdoksi kuljettajan apuvälineenä, kun 25-metristä yhdistelmää hallittiin ahtaissa liikennetilanteissa. Varsinkin kun ajoon valmistauduttaessa eräs
valokuvaaja katosi kokonaan näkyvistä kuvaamaan etumaskia. Onneksi hänet saattoi havaita etupeilistä, joka näyttää keulan edessä olevan kuolleen kulman. Tämä kuljettajien ”wokkipannuk-
16
Liikennevilkku 5-2006
si” kutsuma peili on korvaamaton suojatien eteen pysähdyttäessä.
Raskaan liikenteen
kansantaloudellinen
merkitys mittava
SKAL ry:n toimitusjohtaja Seppo Sainio
valotti raskaan liikenteen yhteiskunnallista merkitystä kansantaloudelle. Koko logistiikan arvo Suomen kansantaloudelle
on nykyään merkittävä, noin 26 miljardia euroa, mikä on lähes viidennes bruttokansantuotteesta. Kotimaan tavaraliikenteestä valtaosa liikkuu edelleen kumipyörillä. Teillämme liikkuu kuorma-autojen kuljettamana 392 miljoonaa tonnia
tavaraa, pääasiassa maa-ainesta, puu-, paperi- ja sahatavaraa sekä elintarvikkeita ja
rehua. Valtaosa tavarasta kuljetetaan juuri sellaisilla yhdistelmillä, joita tapahtumaan osallistujat saivat kokeilla.
Raskaan liikenteen
liikenneturvallisuuskehitys
positiivista
-Turvallisuuskehitys on ollut vuoden
2006 aikana positiivista. Kuolemaan
johtaneiden onnettomuuksien määrä,
joissa raskas liikenne on ollut osallisena, on alhaisimmillaan vuosiin, Liikenneturvan koulutusohjaaja Heikki Anteroinen kertoi.
Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksista lähes joka kolmannessa on ollut
osallisena raskas ajoneuvo. Raskaan liikenteen riski joutua onnettomuuteen on
tavallista autoa suurempi, mutta raskas
liikenne on harvoin onnettomuuden aiheuttaja. Tutkituissa onnettomuuksissa
muu kuin kuorma-auto on todettu onnettomuuden pääaiheuttajaksi 85%:
ssa onnettomuuksista. Raskaan liikenteen suuri osuus kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa johtuukin pääosin raskaan liikenteen osapuolen suuresta painosta. Vahingot ovat vakavampia suuresta painoerosta johtuen verrattuna esimerkiksi kahden henkilöauton
törmäykseen.
Onnettomuudet keskittyvät pääteille,
jossa ajetaan suurin osa liikenteen ajokilometreistäkin. Tyypillisimmät onnettomuudet jakautuvat kahteen erilaiseen
ryhmään: ajautumiseen vastaan tulevan
raskaan ajoneuvon eteen hyvällä kelillä
sekä huonon sään ja kelin onnettomuudet. Ensimmäisessä ryhmässä on mukana itsemurhatapauksia, alkoholi- ja huumetapauksia, sairauskohtauksia ja rattiin nukahtamisia. Huonoissa kelioloissa
taustalla on usein muunlainen ajoneuvon hallinnan menettäminen.
Ammattikuljettajille tiedossa
koulutusrupeama
Suomen Autokoululiiton koulutussuunnittelija Mika Jukkara kertoi, että direktiivi edellyttää ammatillista peruskoulutusta kaikilta uusilta ammattikuljettajilta sekä säännönmukaista jatkokoulutusta vanhoilta ammattikuljettajilta.
Jokainen kuljettaja joutuu viiden vuoden välein suorittamaan 35 tuntia jatkokoulutusta. Tulossa on siis melkoinen koulutusrupeama, kun ammatissa toimivat 70 000 - 80 000 kuljettajaa
vaativat viiden vuoden välein toistuvan
koulutusjakson.
Ammattipätevyysdirektiivin säädökset
sisällytetään kansalliseen lainsäädäntöön
vuoden 2006 aikana, jonka jälkeen ne otetaan käyttöön mahdollisine siirtymäaikoineen. Direktiivi koskee kuljettajia, jotka
suorittavat maakuljetuksia (korvausta vastaan) ajoneuvoilla, joiden kuljettamiseen
tarvitaan C- tai D-luokan ajokortti.
Uusi tekniikka huolehtii
ajoneuvon hallittavuudesta ja
lieventää vammoja
Scan-Auton toimitusjohtaja Seppo Salmi kertoi että ajoneuvon käyttäytymisessä pääkriteerinä on pitää huolta ajoneuvon hallittavuudesta kaikissa tilanteissa.
Nykyinen ESP-ajonvakautusjärjestelmä
tarkkailee ajoneuvon yli- tai aliohjautumista. Tarvittaessa järjestelmä aktivoi
yksittäiset pyöräjarrut, jotka vakauttavat ajon ja systeemi palaa takaisin tarkkailutilaan. Myös ajoneuvon kaatumista
voi estää rajoittamalla tarvittaessa vääntömomenttia tai aktivoimalla yksittäisiä pyöräjarruja. Kuljettaja näkee entistä paremmin uusien etu-, sivu- ja laajakulmapeilien avulla.
Mahdollisessa onnettomuustilanteessa ohjauspyörä säätyy optimaaliseen
asentoon, jonka jälkeen järjestelmä absorboi kuormitustilanteessa törmäysenegiaa lieventäen vammoja. Etupuskurin turvapalkki estää henkilöauton kiilautumisen raskaan ajoneuvon alle. Tällöin henkilöautossa olijoiden loukkaantumisriski alenee. Lisäksi kuorma-auton ohjattavuus ja jarrutuskyky säilyy
ehkäisten lisävahinkoja.
TURVAVYÖT
KUORMA-AUTOSSA
„ Kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä istuinpaikalle asennettua turvavyötä tai heidän liikkumistaan
estävää muuta turvalaitetta
TURVAVYÖT
LINJA-AUTOSSA
„ Kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä istuinpaikalle asennettua turvavyötä tai heidän liikkumistaan
estävää muuta turvalaitetta
„ Linja-autoissa matkustajille on tiedotettava käyttövelvollisuudesta. Ilmoitus:
• kuljettajalta, rahastajalta, oppaalta
yms. tai
• audiovisuaalisin keinoin tai
• jokaiselta istuinpaikalta selvästi näkyvällä yhteisön
mallin mukaisella kuvamerkillä
Tilaisuuden järjestivät Suomen Kuljetus
ja Logistiikka SKAL ry ja Linja-autoliitto yhdessä Liikenneturvan, Suomen Autokoululiiton, Rahtarit ry:n sekä Oy ScanAuto Ab:n kanssa.
Petri Jääskeläinen
Kuva: Martti Anttila,Elettaria
Raskas kalusto ammatti-ihmisineen oli komea rivistö.
Liikennevilkku 5-2006
17
Liikenteen HUUMETAPAUKSET
lisääntyneet viidenneksellä
Suomalaisen liikenteen huumeongelman ytimestä löytyvät amfetamiinin, kannabiksen ja
rauhoittavien lääkkeiden parkkiintuneet (seka)käyttäjät. Viime vuonna huumeiden takia
tutkittiin 3420 kuljettajaa, joista yhdeksän kymmenestä oli miehiä. Tänä vuonna rattijuopumus on hieman vähentynyt, mutta huumetapausten määrä kasvanut 20 prosenttia.
S
uomalaisen liikenteen huumeongelma lähes loisti poissaolollaan 1980-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen alkoi
jyrkkä nousu, ja nyt huumeet
ovat mukana jo noin 30 prosentissa pääkaupunkiseudulla tutkituista rattijuopumustapauksista.
Tampereen kaltaisissa suuremmissa kaupungeissa määrä on vain puolet tästä. Koko maassa huumeita tutkitaan noin 12 prosentista rattijuopumusepäilyistä.
Viime vuonna liikennejuopumusepäilyjä oli 26 522. Huumeiden käyttöä seulottiin 3 420 kuljettajalta.
– Nollapaikkakuntaa ei enää ole. Huumeita löytyy jo Närpiön kihlakunnastakin, vertaa ylikomisario Heikki Seppä sisäasiainministeriön poliisiosastolta.
Sekakäyttö yleisintä
Liikenteessä on huumeiden suhteen
noudatettu nollarajaa maaliskuun alusta 2003 lukien.
Yleisimmät liikenteestä tavattavat
huumeet ovat Suomessa amfetamiini
ja kannabis. Kolmannen suuren ryhmän muodostavat uni- ja rauhoittavat
lääkeaineet, pääasiassa bentsodiatsepiinit. Muotihuumeita, kuten nuorisokäyttöön kesällä levinneitä lakkaa tai gammaa, tavataan liikenteestä toistaiseksi lähinnä yksittäistapauksina.
Viime vuonna tutkitusta joukosta 88
prosenttia oli sekakäyttänyt lääke- ja
huumausaineita. Uni- ja rauhoittavia
lääkeaineita todettiin 67 prosentilla ja
18
Liikennevilkku 5-2006
varsinaisia huumausaineita 59 prosentilla tutkituista.
– Suomi on lähestymässä liikenteen
huumetapauksissa eurooppalaista tasoa.
Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa kuitenkin näkyy, että alkoholi on
meillä yhä ongelma numero yksi, toteaa dosentti, laboratoriojohtaja Pirjo Lillsunde Kansanterveyslaitoksesta.
LIIKENTEESSÄ TUTKITUT
HUUMETAPAUKSET
vuosi
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
kpl
739
1010
1241
1323
1683
1880
1844
1850
2931
3351
3420*
* Näistä amfetamiinia 1690 tapausta,
kannabista 768, metamfetamiinia 41,
morfiinia ja/tai heroiinia 47 ja ekstaasia
(MDMA) 91.
Lähde: Kansanterveyslaitos
Nuoret miehet syyllistyvät
Viime vuonna rattijuopumusonnettomuuksissa kuoli 89 kuljettajaa. Muihin päihdetapauksiin – myös huumeisiin – liittyi vain seitsemän liikennekuolemaa.
Tänä vuonna ratsioissa ja tien päältä tavattujen huume-epäiltyjen määrä
on kuitenkin noussut jopa 20 prosenttia, Heikki Seppä muistuttaa. Samalla alkoholitapaukset ovat hieman vähentyneet.
Osasyynä on tiukentunut valvonta,
muun muassa poliisin käyttöön tulleet
kertakäyttöiset huumetesterit.
– Testerit ovat luotettavia ja yksinkertaisia käyttää ja paljastavat lisäksi tehokkaasti juuri ne huumeet, jotka ovat meillä ongelma, Seppä sanoo.
Huumeiden käyttäjien poimiminen
liikennevirrasta vaatii silmää ja ammattitaitoa. Esimerkiksi amfetamiinin käyttäjiä jää Pirjo Lillsunden arvion mukaan
kiinni enemmän kuin on heidän osuutensa koko väestöstä vaikkapa kannabiksen käyttäjiin nähden.
– Poliisi varmasti kiinnittää huomiota
kannabiksen aiheuttamiin riskinottoon,
impulsiivisuuteen ja aggressiivisuuteen
liikenteessä, mikä näkyy esimerkiksi rajuina ylinopeuksina.
Heikki Sepän mukaan vahva, ulospäin näkyvä päihtymys on huumeiden
käyttäjillä varsin harvinaista. Suuri osa
liikenteen huumetapauksista luokitellaan “tavallisiksi”, kun taas rattijuopumuksista yli puolet on törkeitä.
– Mies, 22-30-vuotias, elämä aika se-
Ylikomisario Heikki Seppä on käytetty asiantuntija liikennepiireissä.
(Kuva: Pekka Saarnio)
”
Nollapaikkakuntaa ei
enää ole”
kaisin, syrjäytymistä ja myös rikoksia,
Seppä luotaa liikenteen huumeveikkojen profiilia.
– Ani harvoin syyte kirjoitetaan pelkästään rattijuopumuksesta. Yleensä kyseessä on myös ajokortitta ajo varastetulla autolla, ja mukana voi olla varastettua omaisuutta.
Lääkkeet vievät ajokyvyn
Varsinaisten huumeiden lisäksi liikenteessä tavataan uni- ja rauhoittavien
lääkkeiden väärinkäyttäjiä. Näitä lääkkeitä käyttää Suomessa noin 100 000
ihmistä.
Esimerkiksi bentsodiatsepiineihin
kuuluva Diapam on niin sanottu kolmiolääke, joka jo normaaliannoksina voi
heikentää ajosuoritusta selvästi.
– Lääkkeiden vuoksi tutkituilla kyse on yleensä selvästä päihdekäytöstä ja suurista kertamääristä, Lillsunde kuvaa.
Rauhoittavat lääkkeet ovat niin sanottuja kolmiolääkkeitä ja kuuluvat huumausaineisiin, joten ilman reseptiä nii-
hin suhtaudutaan liikenteessä nollatoleranssilla. Vaikka resepti löytyi, ajokyky ei saa heikentyä lääkkeiden käytön takia.
Sen sijaan masennuslääkkeet eivät
normaalisti ole kolmiolääkkeitä, vaikka
nekin voivat heikentää ajokykyä. Sama
vaikutus voi olla allergialääkkeillä eli antihistamiineilla, jopa yskänlääkkeillä.
Huumeiden ja lääkkeiden vaikutus
riippuu monesta tekijästä; kerta-annoksen suuruudesta, käyttäjän tottumuksesta aineeseen, eri aineiden yhteisvaikutuksesta, jopa käyttäjän mielentilasta.
Ihmisen käytöksessä huumeista kielivät vaikkapa estottomuus, hyökkäävyys, vihaisuus tai röyhkeys. Toisaalta
esimerkiksi opioidit aiheuttavat tokkuraisuutta, apaattisuutta ja kaiken motivaation puutetta.
Tiukka valvonta kannattaa
Suomessa lääkkeiden ja huumausaineiden mahdollinen osuus tutkitaan aina
vakavissa onnettomuuksissa. Samanlaista tiukkaa linjaa noudattavat Ruotsi ja Suomi.
– Meillä valvonnassa ollaan eurooppalaista tasoa edellä. Kiinnijäämisen riski huumeiden takia on korkea, Lillsunde kiittää.
Esimerkiksi Belgiassa huumeiden
osuutta ei tutkita edes kuolemaan johtaneissa kolareissa. Tosin suositusta ollaan muuttamassa sielläkin.
Vaikka alkoholi onkin yhä maan tärkein liikenneraittiusongelma, Pirjo Lillsunde pitää myös huumeiden käyttäjien
tiukkaa seulontaa perusteltuna:
– Viestin pitää olla se, että huumeet
eivät kuulu liikenteeseen, ollaan huumeista muuten mitä mieltä hyvänsä. Tämä tiukka linja on valittu myös muuten huumeisiin liberaalisti suhtautuvassa Hollannissa.
– Tavoitteet liikenteen onnettomuuslukujen pudottamisesta ovat erittäin tiukat. Ei silloin voida sallia sitä, että jonkin vielä pienenkään ryhmän osuus alkaa selvästi nousta, hän painottaa.
Kari Pitkänen
Liikennevilkku 5-2006
19
HEIJASTIN muuntuu moneksi
- design for your life
Viime syksynä Liikenneturva oli mukana
järjestämässä yhteistyössä
Kuten ry:n ja Suomen 3M
Oy:n kanssa Reflect05
-heijastavien tuotteiden
suunnittelukilpailua. Sen
tavoitteena oli mm. löytää
aivan uusia heijastinratkaisuja ja lisätä kiinnostusta
heijastimien käyttöön.
Ehdotuksien joukossa oli
kauniita, hauskoja, toimivia
ja myös teknisesti pitkälle
vietyjä ratkaisuja. Tulokset
osoittivat, että heijastin voi
olla jotain aivan muuta kuin
se, mitä olemme tottuneet
ajattelemaan.
Axell
Tuomariston kommentti:
Kaunis sovellus pehmeästä heijastinmateriaalista, joka on helppo saattaa
vaikka heti tuotantoon. Yksinkertainen
idea, jota voi käyttää monipuolisesti. Se
on mahdollinen toteuttaa useissa väreissä ja eri kokoisina. Siinä on uusi kolmiulotteinen ratkaisu ja se on suhteellisen
edullinen valmistaa. Kiinnitys kaipaa
vielä hiomista.
Turvaverkko
Reflector-kategoria
Axeli, Susanna Sorsa
Kolme litteää palaa muodostaa kolmiulotteisen muodon, kun ne liitetään yhteen x-, y- ja z-akselin mukaisesti. Ideaa
voidaan varioida eri muotoisiin heijastimiin. Materiaalina on pehmoheijastinmateriaali. Narussa riippuva kiinnitetään vaatteeseen kuten tavallinen riippuheijastin; klipsillä, hakaneulalla tms.
Päivänvalossa kolmiulotteinen Axeli on
hauska yksityiskohta vaatetuksessa ja pimeällä heijastin.
20
Liikennevilkku 5-2006
Turvaverkko, Pauliina Patomäki
Tavoitteena on tarjota heijastinvaihtoehto, joka ei muodoltaan ja ilmeeltään
huuda funktiotaan ja joka on liitettävissä mahdollisimman monenlaiseen
vaatetukseen. Heijastin on muodoltaan
lieriö, jonka sisä- ja ulkopuoli on heijastavaa pintaa. Elastinen rakenne ei rajoita
käyttäjän kokoa, liikkumista tai muuta
pukeutumista. Loveukset laajenevat vain
Heijastava vaate
tarvittavan verran, noudattaen esimerkiksi käsivarren liikkeitä ja muotoa, palautuen lähtötilanteeseen. Lieriön kokoa
ja värejä voidaan varioida. Turvaverkko
-heijastinasustetta ei tarvitse kiinnittää
pysyvästi, vaan se mukautuu haluttuun
paikkaan, ilman erillisiä ulokkeita. Turvaverkko on helppo kuljettaa mukana ja
se on persoonallinen asuste, jota voidaan
käyttää pukeutumisen osana.
Tuomariston kommentti:
Yksinkertainen ja selkeä oivallus. Kiinnitysratkaisu ja muotokieli kohtaavat
saumattomasti. Turvaverkko on mahdollista toteuttaa edullisesti useista eri
materiaalivaihtoehdoista, jolloin ulkonäköä voidaan vaihdella. Rakenteensa
vuoksi sitä voidaan myydä vaikka metritavarana. Se ei riko vaatteita, näkyy hyvin joka suuntaan ja soveltuu juhlavaankin käyttöön.
Tuomariston kommentti:
Ideatason uusi ratkaisu. Heijastava
pinta on kiinnitetty eritavoin sadetakkiin: painettu “pitsireunus” helmassa ja
hihansuissa, tereet saumoissa ja heijastinlangasta kudottu kangas. Vaihtoehdot
ovat kustannuksiltaan eritasoisia: edullisesta luksukseen. Suomalaista omaperäisyyttä, kaunis! Ideaa voi soveltaa myös
lasten- ja miestenvaatetukseen.
Freestyle-kategoria
Kierrejohto, Pirjetta Atva
Kierrejohto-heijastimen voi kiinnittää
esimerkiksi urheiluvälineisiin, laukkuihin ja lastenrattaisiin, jolloin heijastin
ei voi unohtua kotiin. Heijastin suun-
niteltiin mahdollisimman vähän harrastuksia ja muuta elämää haittaavaksi.
Siinä ei ole turhia roikkuvia tai takertuvia osia. Ulkonäkö on eleetön ja sopii
monen ikäisille ja -tyylisille käyttäjille.
Kiinnitystapa on yksinkertainen ja rikkoutumaton.
Kierrejohto-heijastin on tehty heijastavasta materiaalista tai päällystetty heijastavalla aineella. Heijastimia voidaan
valmistaa erivärisinä.
Tuomariston kommentti:
Monikäyttöinen ja näkyvä, kuluttajien kaipaama ratkaisu. Yksinkertainen,
mutta innovatiivinen. Johtoa voidaan
myydä vaikkapa metritavarana. Idea
vaatii asiantuntevaa yhteistyökumppania tuotantoon saattamiseksi.
Koonnut Kaisa Hara
Kierrejohto
Heijastava vaate -kategoria
I SEE, heijastava sadetakkimalli,
Anna Salonen
I see -sadetakit on suunniteltu houkuttelemaan naisia heijastimien käyttäjäksi.
Heijastin lisätään vaatteeseen jo suunnitteluvaiheessa ja siitä on tehty keskeinen osa sadetakin tyyliä. Valoisaan aikaan heijastimien muodostamat kuviot mielletään printteinä tai tekstuurina, kun taas pimeässä ornamenttimaiset
heijastimet hohtavat kaikkiin suuntiin ja
toistavat tehokkaasti valoa ihmisen liikehdinnän mukaan. Lähtökohtana on
ollut kokonainen tuotesarja, johon voidaan liittää esimerkiksi sateenvarjo.
Liikennevilkku 5-2006
21
Svensk resumé
Från en kort till en
långsiktig utvärdering
PEKKA KUIKKA specialist i neuropsykologi från Jyväskylä, berättar om läkarnas
utvärdering av körhälsotillståndet. Han
påminner om, att körhälsan för en vuxen ifrågasätts, om det framkommer någon sjukdom som äventyrar körförmågan. I en del av fallen kan värderingen
utföras ganska enkelspårigt. Enligt honom kunde man i värderingen använda sig av team i de fall, där man inte
kan avgöra med ett enkelt körprov. Ett
körprov visar inte alltid hur det verkligen ligger till.
T
På seniorernas vägnar
UNDER RUBRIKEN ”Pappakaarat ja Mummokärryt” funderar chefredaktör Matti Järvinen kring seniorernas ställning i
trafiken. Han förväntar sig att man finner lösningar som förbättrar säkerheten
för seniorbilisterna.
Beträffande riskerna som seniorbilisterna utgör i trafiken påminner han
om, att seniorerna sämre tål följderna
av en olycka. Fastän åldrandet påverkar körförmågan kan de flesta köra säkert även i dagens trafik. Han betonar,
att åldern i sig inte orsakar betydande
problem med körningen, om föraren
annars är frisk.
Dagens trafik är konstruerad för unga
människor i farten och vid full vigör. ”Så
annorlunda den skulle se ut om man
skulle utgå från seniorernas behov. Trafiken skulle bli säker för trafikanter i alla åldrar”, skriver Järvinen.
Höstmörker och
kommande vinter
22
Liikennevilkku 5-2006
UTVECKLINGSCHEF MIKA HATAKKA funderar kring målet för en säker trafik och
kring goda möjligheter att röra sig i trafiken. Han beskriver hur ett seniorprogram kunde se ut och vad det borde
innehålla. Han kräver, att man skall dra
nytta av de forskningsresultat gällande
seniorer som man har och insisterar på
ett samarbete för att göra trafiken för seniorerna säkrare. Han ser positivt på seniorernas önskemål, att kunna använda
bil så länge det är möjligt. Samtidigt konstaterar han dock, att en välfungerande
kollektivtrafik finns till för alla medborgare, oberoende av ålder.
T
PEKKA SAARNIO påminner utgående
från statistiken om problemen som följer med mörkret. Ilpo Mattila har samlat kunskap om hur man klarar utmaningarna som höst och vinter innebär
och presenterar fordonsteknik, försiktighetsåtgärder och påminner om samlad lärdom. Han råder seniorer att utnyttja säkerhetsåtgärder, varav den ena
är en riktig körställning.
Hur skulle ett
seniorprogram
kunna se ut?
Svensk resumé
T
Självskattning
och tips
Drömbil för gummor
och gubbar
ra de egna trafikfärdigheterna. Broschyren innehåller 27 frågor, som förutsätter en värdering av den egna förmågan
gällande olika situationer.
Om trafiktutorernas verksamhet och
erfarenheter skriver Varpu Tavaststjerna, som leder verksamheten i Helsingfors och i Nyland. Hon berättar också
om utbildningsmöjligheterna som finns
utöver de som Trafikskyddet erbjuder,
bl.a. erbjuder Socialverket i Helsingfors
utbildningsmöjligheter.
Alkolås
SÄKERHETSINGENJÖR Ari-Pekka Elovaara berättar om sina erfarenheter gällande alkolås. Han rekommenderar ett utökat bruk.
Projektet ”Liikkuva” vill få unga att
begrunda sina färdsätt. Enligt Tiina Varis på De ungas akademi utmanar projektet under hösten hela skolan att utveckla skolvägen till att bli hälsosammare, säkrare och miljövänligare.
Bakom en stor ratt
TRAFIKSKYDDETS PLANERARE Petri
Jääskeläinen rapporterar om att han
tillsammans med utbildningsinstruktör Heikki Anteroinen deltagit i ett utbildnings- och demonstrationstillfälle
för tung trafik.
Han beskriver hur det var att köra
ett stort fordon och berättar vidare om
tunga trafiken i dag.
T
KAJSA HARA presenterar drömbilen för
gummor och gubbar. Enligt henne kan
alla ha nytta av flera av de nya lösningarna, men en del av dem är främst till
nytta för seniorbilisterna.
Det här vill
jag ha sagt
RISTO PYNNÖNEN, som i slutet av förra året gick i pension från sin tjänst som
vicechefredaktör på tidningen ”Keskisuomalainen”, ger skarp kritik åt beslutsfattarna. De som besluter känner helt
enkelt inte till pensionärerna.
”Politiker och ministrar snackar, men
jag har inte sett att kommunikations-,
inrikes-, eller justitieministern skulle ha
tänkt på hur trafiken för pensionärerna
skall skötas i framtiden. På sin höjd pratar man om begränsningar” säger Risto Pynnönen.
Droger i trafiken
har ökat med en
femtedel
T
ÖVERKOMMISSARIE HEIKKI SEPPÄ på
inrikesministeriet beskriver att kärnan
gällande drogproblemen i trafiken gäller amfetamin, cannabis och blandanvändande av lugnande medel. I fjol undersöktes 3420 förare, varav 9 av 10 var
män. Rattfylleriet har minskat en aning
i år, men antalet drogfall har ökat med
20 procent.
AULIKKI SCHREY som ansvarar för seniorutbildningen inom Trafikskyddet berättar, att självvärdering hjälper föraren
att identifiera problemen. Hon konstaterar att det är bra att på förhand värdera sina egna möjligheter att klara sig
i trafiken. Det finns framtagna hjälpmedel för att göra utvärderingen t.ex. Bilistens skadevåg.
För seniorerna har man tagit fram en
broschyr ’Seniorernas självskattning’
som hjälpmedel för att testa och värde-
Översättning: Lena King
Liikennevilkku 5-2006
23
Kuljettajat tyytyväisiä
ALKOLUKKOON
A
lussa esiintynyt ennakkoluuloisuus alkolukkoa kohtaan kääntyi vuoden kokeilun aikana varsin myönteiseksi.
Ennen kokeilua alkolukon käyttöönotto koettiin työntekijän vahtimiseksi, sen toimintavarmuutta epäiltiin ja
käytön uskottiin herättävän negatiivista huomiota, jopa leimautumista ongelmakuljettajaksi. Vuodessa kuitenkin
mielipiteet jalostuivat. Yleisesti kuljettajat pitivät alkolukkoa helppokäyttöisenä ja toimintavarmana. Matkustajien
mielestä alkolukollisen auton käyttö antaa yrityksestä positiivisen kuvan ja alkolukko todettiin liikenneturvallisuutta edistäväksi lisävarusteeksi.
Projektissa tutkittiin alkolukon toimivuutta ja sen käytön vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Siinä oli mukana viisi erilaista kuljettajaryhmää, joissa kussakin oli noin 30 henkilöä. Mukana oli ammattikuljettajia ja yksityisautoilijoita jotka ajoivat alkolukolla varustetuilla autoilla vuoden ajan. Projekti alkoi marraskuussa 2004, jolloin alkolukkoja asennettiin linja-autoihin Norjassa ja Espanjassam kuorma-autoihin
Saksassa ja ns. ongelmakuljettajien autoihin Belgiassa.
Euroopan komission tuella vuosina
2004 - 2006 toteutetun hankkeen tuloksia esiteltiin kesäkuussa Brysselissä Belgian tieturvallisuusinstituutin seminaarissa.
Ari-Pekka Elovaara
24
Liikennevilkku 5-2006
Ari-Pekka Elovaara puhaltaa. Alkolukolla varustettua autoa ei saa käyntiin, ennen kuin hyväksytty puhallus on suoritettu. (Kuva: Pekka Saarnio)
Tieliikelaitos jakaa
heijastinliivejä
Dräger
Heijastin on elintärkeä varuste
Alkolukko on
hyvä asia
- LIPUTAN ALKOLUKON PUOLESTA, Liikenneturvan turvallisuusinsinööri AriPekka Elovaara sanoo kokeiltuaan laitetta heinäkuusta 2005 alkaen.
- Aluksi käyttö tuntui hankalalta ja
lähtöä hidastavalta. Todellisuudessa kuitenkin laite on käyttövalmis 10 - 15 sekunnissa virran kytkemisestä. Tässä ajassa ennättää juuri ja juuri kiinnittämään
turvavyöt ja laittamaan puhelimen telineeseen. Todellisuudessa alkolukko ei
siis matkaan lähtöä hankaloita, kun puhalluksen jälkeen voi välittömästi startata liikenteeseen, Ari-Pekka valistaa.
Liikenneturvan alulle paneman runsaan vuoden kestäneen koekäytön jälkeen turvallisuusinsinööri kertoo tottuneensa alkolukkoon eikä hänestä tunnu lainkaan hämmentävältä puhaltaa
siihen kauppakeskuksen parkkipaikallakaan muiden katseiden alla. Päinvastoin monet uteliaat ihmiset ovat tulleet
katsomaan laitetta ja pitäneet sitä hyvänä auton varusteena. Moni tutustunut
on ehdottanut sitä jopa pakolliseksi varusteeksi autoon.
Ainakin Ari-Pekka Elovaaran käyttämä alkolukko on toiminut moitteettomasti. Hänen mukaansa huoltotoimetkaan eivät rasita omistajaa, koska vapaaehtoislaitteen huoltoon kuuluu vain
vuosittain tehtävä kalibrointi. (PS)
Tieliikennelain mukaan jalankulkijan
on yleensä aina käytettävä asianmukaista heijastinta pimeän aikana tiellä
liikkuessaan. Asiantuntijat ovat arvioineet, että jalankulkijoilla, jotka eivät
käytä heijastinta, on moninkertainen
riski kuolla tai vammautua liikenteessä
heijastinta käyttäviin verrattuina.
Jalankulkijoiden henkilövahingoista hieman alle viidesosa sattuu lapsille.
Kolme neljästä henkilövahingosta tapahtuu tietä ylitettäessä. Lapsille henkilövahinkoja sattuu useammin suojateiden ulkopuolelle kuin suojateillä.
Tieliikelaitos tukee lasten liikenneturvallisuutta ja kasvatusta siihen. Se
toivookin, että koulut jakavat heijastinliivit aina uusille ensimmäisen luokan
oppilaille. Liivit eivät ole lapsille henkilökohtaisia lahjoja, vaan lahjoitus koululle. Liiveillä muistutetaan turvallisen
liikkumisen merkitystä.
Lahjoituksellaan Tieliikelaitos haluaa kannustaa myös lasten vanhempia opastamaan lapsiaan käyttämään
heijastinliivejä koulumatkoilla. Ensimmäiset 600 heijastinliiviä jaettiin vuonna 2004. Viime vuonna tämän vuoden
rapaan Tieliikelaitos jakoi noin 1500
heijastinliiviä. (LV)
Kuva: Credinet/Juha Tuomi
Kuvassa yksi
monista alkolukkomalleista. Kuva:
Tieliikelaitos lahjoittaa ensimmäisten luokkien oppilaille 1500 heijastinliiviä. Eri puolille Suomea jakelu ajoittui
viikoille 37-38 ja sillä jatkettiin jo vuonna 2004 alkanutta kampanjaa. Tieliikelaitos tukee lahjoituksellaan
koulujen liikennekasvatustyötä ja auttaa liivin saavia
koululaisia näkymään liikenteessä.
Liikennevilkku 5-2006
25
Liikkuva-hanke innostaa nuoria
pohtimaan liikkumistottumuksiaan
Liikkuva-hanke haastaa tänä syksynä koko koulun kehittämään koulumatkojen
terveellisyyttä, turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Välineinä toimivat
Liikkis-kilpailu, draamatyöpajat sekä teemapäivä- ja oppituntimateriaalit.
N
uorten Akatemian ja useiden
yhteistyötahojen toteuttama
Liikkuva-hanke innostaa nuoria pohtimaan liikkumista yläkouluissa, lukioissa ja ammatillisissa
oppilaitoksissa. Note-koulutoimintaan
kuuluvan hankkeen Liikkis-kilpailussa nuoret vaikuttavat opettajan tuella
koulun liikenneympäristöön. Omaa ja
kavereiden tapaa liikkua pohditaan liikenneturvallisuuden, ympäristön ja terveyden kannalta. Liikkis-kilpailu päättyy 15.11.2006, ja parhaat työt palkitaan
500–1000 euron palkinnoin.
Tuhannet nuoret kulkevat päivittäin
kouluun. Ikäryhmittäin tarkasteltuna liikenteessä henkilövahinkoja sattuu eniten juuri nuorille. Suurin osa vahingoista tapahtuu nuorten ollessa henkilöauton kuljettajina tai matkustajina, mutta
myös mopoiluun ja pyöräilyyn liittyviä
henkilövahinkoja sattuu paljon.
Usein turvallisuuden kannalta hyvät
tavat liikkua, kuten kävely ja pyöräily,
ovat myös ympäristöystävällisiä ja vaikuttavat myönteisesti terveyteen. Liikkumisen eri muodoilla on merkittäviä
vaikutuksia niin omaan hyvinvointiimme kuin ympäristöömmekin, ilmastonmuutosta myöten. Innostavien ja monipuolisten käsittelytapojen avulla nuoret
26
Liikennevilkku 5-2006
oppivat jo varhain pohtimaan asenteitaan ja valintojaan.
Liikkis-kilpailun ohella Liikkuvahankkeeseen kuuluu kouluille maksuton Liikkuva-draamatyöpaja, jossa
nuorten kanssa käsitellään eri liikkumisen muotoja sekä niiden merkityksiä ja
mahdollisuuksia vaikuttaa terveyteen,
turvallisuuteen ja ympäristöön – omien valintojen kautta. Kilpailun ja Notenettipalvelun materiaalien avulla teemaa
voi syventää ja käsitellä vaikkapa terveystiedon tunnilla tai eri oppiaineita yhdistelevänä projektina.
Liikkuva-hanke toteutetaan yhteistyössä Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman, liikenne- ja viestintäministeriön, ympäristöministeriön alueiden käytön osaston ja ympäristönsuojeluosaston, Opetushallituksen,
Liikenneturvan sekä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen kanssa.
Hanke on osa EU:n komission ja Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman
toteuttamaa ilmastokampanjaa.
Note-koulutoiminnasta ideoita
ja tukea kouluarkeen
Nuorten Akatemian Note-koulutoiminta helpottaa opettajien työtä antamalla hyviä ideoita ja käytännön tekemistä koulupäivien virkistykseksi. Keskeisintä Note-koulutoiminnassa on nuorten oman aktiivisuuden ja tekemisen tukeminen. Parhaimmillaan esimerkiksi
kilpailuun osallistuminen koulussa on
useita oppiaineita yhdistelevä monipuolinen hanke. Yhteistyö ryhmän kanssa
tuo haasteita ja opettaa tärkeitä yhteistyötaitoja tulevaisuutta varten.
Note-koulutoiminta tarjoaa kouluvierailijoita, kilpailuja, oppituntimateriaaleja ajankohtaisista teemoista sekä taloudellista tukea. Nuorten vapaateemaisiin
projekteihin on mahdollista saada tukea esimerkiksi hommarahan muodossa. Note-koulutoiminnan kaikki palvelut ovat yläkouluille, lukioille ja toisen
asteen ammatillisille oppilaitoksille täysin maksuttomia.
Tiina Varis, Nuorten Akatemia
Lisätiedot ja tukimateriaalit:
ZZZQXRUWHQDNDWHPLD¿QRWH
Anu Iivanainen, p. 020 7552 676,
DQXLLYDQDLQHQ#QXRUWHQDNDWHPLD¿
Tuntemattomia Pajulahdessa
”O
n hyvä merkki, että liikenneturvallisuustyö kiinnostaa myös uusia ja nuoria
kouluttajia. Olen iloinen
nähdessäni paljon tuttuja kasvoja - mutta ehkä vielä iloisempi, kun näen monet
ensimmäistä kertaa!” sanoi Matti Järvinen alkutervehdyksessään Liikenneturvan kouluttajien ja henkilökunnan valtakunnallisessa tapaamisessa elokuun
lopulla Nastolassa. Ja toden totta; liki
puolet kouluttajista oli ensimmäisillä
kouluttajapäivillään.
Ohjelma oli tavan mukaan tiivis ja
asiapitoinen. Kuultiin Matti Joen alustus nollavisiosta, Antero Ahon johdatus
nopeuksiin ja Tuula Taskisen pohjustus
päihteistä ja liikenteessä. Esitysten jälkeen oli aina lyhyt ryhmätyöjakso, jonka tuloksia sitten kokoonnuttiin kaikin
purkamaan.
Myniksen professorit
Lauantaiaamun herätys tapahtui viimeistään ensimmäisen ”oppitunnin” aikana. Siinä Myniksen Professorit alias
Myniksen Professorit vauhdissa. (kuva Kare Ojaniemi)
lahtelaisnäyttelijät Tapani Kalliomäki ja
Paavo Honkimäki antoivat näytteen siitä, miten liikenteen turvallisuusasioita
viedään kouluihin niin, että yläasteen
juipitkin kuuntelevat.
Mika Hatakka valotti Liikenneturvan
kouluttajan roolia ja Matti Järvinen loi
silmäyksen vuoden 2007 toiminnan näkymiin. Ari-Pekka Elovaara kertoi vii-
meisimmät uutiset turvalaitteiden maailmasta, Milla Vähäkainu koulujen ja
oppilaitosten liikennekasvatusviikosta,
Minna Huopalainen Turvallisesti harrastuksiin -hankkeesta ja Aulikki Schrey
ikäkuljettajien itsearvioinnista.
Kare Ojaniemi
Tiehallinnon ohjelma edellyttää
ekotehokasta liikennejärjestelmää
TEHOKAS JA JOUSTAVA liikennejärjestelmä on tärkeä yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle ja ihmisten elämänlaadulle. Tienpidosta ja liikenteestä muodostuu kuitenkin samalla merkittävä ja kasvava uhka ympäristölle ja ihmisten terveydelle, toteaa Tiehallinnon ympäristöohjelma 2010.
Maanteiden tienpidosta vastaavalle Tiehallinnolle nykyinen rahoitustaso ei kuitenkaan mahdollista erillisiä ympäristöhaittoja torjuvia hankkeita. Tänään
haittoja korjataan osana tienpidon investointeja.
TIEHALLINNON PÄIVITETTY, vuoteen 2010
ulottuva ympäristöohjelma sisältää tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet ympäristökuormituksen ja luonnonympäristöön kohdistuvien haittojen vähentämiseen. Lähivuosina tienpidon suurimpia
ympäristöhaasteita ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen ja muutokseen sopeutuminen. Tienpidolle pulmallisia ovat
mm. ympäristöllisesti arvokkaat alueet,
pohjavesialueet, virkistysalueet ja matkailukohteet. Myös rajanylityspaikat sekä saaristo- ja sisävesialueet ovat tienpidolle hyvin haasteellisia kohteita.
timuksia, joihin on sisällytetty ympäristölaatu. Myös toimintalinjausten valmistelussa viedään ympäristönäkökulma järjestelmällisesti läpi koko prosessin. Hankekohtaisessa suunnittelussa huomioidaan kyseisen alueen luonnonolosuhteet
ja alueen asukkaille tienrakennuksesta ja
liikenteestä aiheutuvat haitat.
YMPÄRISTÖOHJELMAA toteutetaan jokapäiväisen toiminnan kautta ja sen toteutuminen riippuu ympäristötyöhön osoitetuista resursseista. Esimerkiksi kiireellisiksi todettujen meluesteiden ja pohjavesisuojausten toteuttaminen vuoteen 2010
mennessä vaatii noin 50 miljoonan euron
vuotuista rahoitusta.
NYKYISIÄ TEITÄ parannettaessa tai uusia
rakennettaessa tehdään tarvittavia meluesteitä, pohjavesisuojauksia ja luonnon
monimuotoisuutta edistäviä ratkaisuja
hankkeen yhteydessä. Rahoituksen mahdollisesti lisääntyessä ensisijaisena ympäristöinvestointina ovat pohjavesisuojaukset kiireellisiksi luokitelluissa kohteissa.
Toiseksi käynnistetään kiireellistä suojausta vaativiin meluntorjuntainvestointeja. Näiden jälkeen käynnistyvät muut ym
päristöinvestoinnit.(LV)
TIENPIDON TOIMINTATAPOJA kehitetään
ympäristömyönteisemmiksi. Esimerkiksi hankinnassa kehitetään toimivuusvaa-
Liikennevilkku 5-2006
27
Rengasratsian avaustapahtuma eteni normaaliratsian malliin: poliisi pysäyttää ja ”rengastohtorit” tarkastavat renkaiden kunnon ja antavat siitä
palautteen autoilijalle. (Kuva. Pekka Saarnio)
Huonorenkaiset autot ovat vähentyneet,
todettiin Rengasratsia 2006 -avauksessa Helsingissä elokuun lopulla. Rengasratsia hyvien
renkaiden puolesta vesiliirtoa vastaan järjestettiin jo yhdeksättä kertaa. Kuntohavainto
pohjautuu pitkäaikaiseen seurantaan. Vain
vuonna 2002, välivuoden jälkeen, renkaiden
kunnossa otettiin takapakkia.
KESÄRENKAIDEN
kunto kohentunut
Ympäristöministeriö muistuttaa
kaavoittajia liikenneturvallisuudesta
Kuusi uutta hanketta
siipien suojaan
VASTUUTA LIIKENNETURVALLISUUDESTA
ja sen paranemisesta ei voi jättää yksin
tienkäyttäjille, vaan liikkumisen reunaehtojen luovien virkamiesten ja päättäjien tulee kantaa oma vastuunsa. Tätä ajatusta tukee ympäristöministeriön
uusi julkaisu Liikenneturvallisuus kaavoituksessa. Julkaisu on tarkoitettu tueksi kaavoituksesta vastaaville virkamiehille, liikenneväylien suunnittelijoille ja
asioista päättäjille valtioneuvoston liikenneturvallisuusvision mukaan liikennejärjestelmä on suunniteltava niin, että
kenenkään ei tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä.
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN,
Tiehallinnon ja Ajoneuvohallintokeskuksen rahoittama LINTU-ohjelma on
toiminut vuodesta 2002 lähtien. Sen tavoitteena on tukea liikenneturvallisuustyötä muun muassa tuottamalla uutta
tutkimustietoa ja lisäämällä liikenneturvallisuuden arvostusta, kohottamalla
liikenneturvallisuustyön profiilia. LINTU-ohjelman aikana on toteutettu parikymmentä tutkimushanketta.
Hankkeissa tuotetut raportit ovat käsitelleet muun muassa kuljettajien oppimista, ikääntyneitä kuljettajia ja liikenteen valvontaa. Uusimmat julkaisut ovat
Turun yliopiston tutkimus: Kansalaiset,
päättäjät, liikenneturvallisuus ja päätöksentekoprosessi sekä WSP LT-Konsultit
Oy:n tutkimus: Esiselvitys todennettavaan ajokäyttäytymiseen perustuvista
auto- ja liikennevakuutusmaksuista.
Tulevat LINTU-ohjelman hankkeet
kilpailutettiin keväällä. Eri teemoitet-
LIIKENNETURVALLISUUS kaavoituksessa
-julkaisun lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa liikenneturvallisuuteen.
Liikkumisen tarve, liikenneväylät, tarjolla olevat kulkumuodot sekä ongelmien ratkaisumahdollisuudet määräyty-
28
Liikennevilkku 5-2006
vät pitkälti juuri toimintojen sijoittelun
kautta. Lisäksi liikenneturvallisuudesta
huolehtiminen parantaa myös elinympäristön laatua.
JULKAISU ESITTÄÄ eri eri kaavatasoille tarkistuslistat, joiden avulla kaavojen
vaikutuksia liikenneturvallisuuteen kyetään arvioimaan. Maakunta- ja yleiskaavoissa keskeisiä kysymyksiä ovat yhdyskuntarakenteen kehittyminen ja valtakunnallisten liikenneverkkojen toimivuus. Asemakaavoituksessa puolestaan
on tärkeää huolehtia erityisesti jalankulkuun ja pyöräilyyn liittyvistä yksityiskohtaisista tilavarauksista ja esteettömyydestä.
YMPÄRISTÖMINISTERIÖN julkaisu pohjautuu liikenne- ja viestintäministeriön,
Tiehallinnon ja Ajoneuvohallintokeskuksen yhteiseen liikenneturvallisuusohjelman (LINTU) hankkeeseen.(LV)
SYKSYLLÄ 2005 huonorenkaisten autojen osuus pysätetyistä oli 13,6 prosenttia. Autokantaan suhteutettuna liikenteessä on 160 000 huonorenkaista autoa vähemmän kuin ratsioiden aloitusvuonna 1997. Myönteisestä kehityksestä
huolimatta teillämme liikkuu yhä arviolta 360 000 huonoilla kesärankailla varustetua henkilö- tai pakettiautoa.
Tekniikan Maailma -lehden sadekelitestien mukaan kesärenkaiden suorituskyky huononee oleellisesti kulumisen myötä. Vesiliirron välttämiseksi loppuun ajetuilla renkailla pitäisi ajaa jopa
30 km/h hitaammin kuin uusilla renkailla. Renkaan kuluneisuus vaikuttaa oleellisesti myös jarrutusmatkoihin märällä
asvaltilla. Ajonopeudesta riippuen loppuun ajetulla renkailla varustettu auto
kulkee vielä 40-60 km/h kohdassa, jossa hyvillä renkailla varustettu auto on
jo pysähtynyt.
Tanskassa 2005 tehdyn tutkimuksen
LINTU-ohjelman
tuja hanke-ehdotuksia tuli kaiken kaikkiaan 51, joista valittiin kuusi toeteutettavaksi:
A1: Ihmisten välinen vuorovaikutus
ja sosiaaliset käytännöt sekä niiden ilmeneminen ja vaikutukset liikenteessä. Turun yliopisto: Mitä kuljettajan sosiaaliset taidot liikenteessä ovat, miten
ne kehittyvät ja miten ne ovat yhteydessä liikenneturvallisuuteen.
A2: Kustannustehokkaat keskikaiteelliset tiejärjestelyt ja niiden soveltuvuus pääteille. Tieliikelaitos, Maanmittauslaitos ja Vägverket Konsult: Kustannustehokkaat keskikaiteelliset tiejärjestelyt ja niiden soveltuvuus pääteille.
A3: Ajonopeuksien hallinnan tehokkaat menetelmät Suomessa. VTT: Nopeudenhallinnan nykytila ja mahdollisuudet
Annettujen teemojen ulkopuolelta toteutetaan lisäksi kolme hanketta. (MK)
Myös mopon renkaat on syytä tarkastaa, totesi poliisimies. Mopojahan on moottoripyörien
tapaan viime vuosina tullut liikenteeseen lisää huomattavan paljon, Tämän tytön pelissä ei ollut
huomauttamista. (Kuva: Pekka Saarnio)
mukaan renkaan kosketuspinta tiehen
pienenee dramaattisesti ajonopeuden
ja renkaiden kulumisen myötä. Kämmenen kokoisten tassujen sijaan pito
on pikkurillien varassa, jos alla on kol-
me milliä vettä ja loppuun kuluneet
renkaat.
Vuoden 2006 rengasratsia toteutettiin
pienimuotoisena koko Suomessa. Lehtemme palaa tuloksiin myöhemmin.
VTT esittää erikoisterästä
autoteollisuuden käyttöön
UUDET RUOSTUMATTOMAT erikoisteräkset parantavat autojen turvallisuutta, vähentävät huoltokustannuksia ja edesauttavat osien kierrätystä, todetaan VTT:n
tutkimuksessa. Uusilla ruostumattomilla erikoisteräksillä ajoneuvojen korirakenteet saadaan nykyistä turvallisemmiksi. Myös ajoneuvojen elinkaarikustannukset pienenevät, sillä uudet erikoisteräkset ovat nykyisiä helpommin
kierrätettäviä.
VTT:N KOKEIDEN mukaan uudet erikoisteräsrakenteet vähentävät korroosioriskiä, joten myös ajoneuvojen korirakenteiden hoitokustannukset pienenevät.
Uudet ruostumattomat teräkset mahdollistavat turvallisuusvaatimusten täyttymisen entistä keveämmille rakenneosille ja vahvistavat eurooppalaisen ajoneuvoteollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä.
VTT:N JA FORDIN tutkimuskeskusten kokeiden mukaan uusista erikoisteräksistä valmistetut ajoneuvojen korirakenteet säilyttävät nykyisiä rakenteita pitempään kestävyytensä vaihtelevissa ja
pitkäaikaisissa kuormitustilanteissa ja
mm. törmäyksissä. Parhaiten uusien terästen käyttö kannattaa aluksi pitkäikäisessä, raskaassa ajoneuvokalustossa, kuten laivat, junat, kuorma- ja linja-autot.
Uudet teräkset otetaan kuitenkin vähitellen käyttöön myös laadukkaimmissa
henkilöautoissa. Ajoneuvojen korien rakenneosina uudet teräkset yleistynevät
muutaman vuoden kuluessa.
TUTKIMUS- JA KEHITTÄMIShankkeessa olivat VTT:n ohella mukana TKK ja
autonvalmistajat Fiat, Ford ja PSA. Materiaali- ja muovauspuolen asiantuntemusta hankkeeseen toivat teräksen valmistajat Outokumpu, Arcelor, Acerinox
ja Batz.(LV)
Liikennevilkku 5-2006
29
Iso
on syytä osoittaa meille kaikille,
jotka nuorten onnettomuusuutisten pohjalta ovat valmiita leimaamaan
kaikki nuoret liikenteessä häiriköiksi ja pommeiksi liikenneturvallisuudelle.
Tietenkin iso miinus kuuluu myös
niille nuorille koheltajille, jotka toiminnallaan antavat ainekset ja mahdollisuudet koko ikäluokan leimaamiselle.
Iso
olisi päinvastoin syytä osoittaa nuorille ja vasta kortin saaneille autoilijoille vilkun käytöstä liikenneympyröissä (pienissä kiertoliittymissä). Autokoulujen opetuksen ansiosta tuoreimmat autoilijat tuntuvat hallitsevan uusimmat ympyrät
ja he osaavat käyttää vilkkua myös
kaistaa vaihtaessa.
Turvaoppi ei ojaan johda eikä turvallinen ajaminen hidasta liikennettä.
Miinukset ja plussat jakoi mututuntumalla
Pekka Saarnio
Sitratie 7, 00420 Helsinki
Puhelin (09) 417 4700, faksi (09) 4174 7400
TOIMITUSJOHTAJA
Matti Järvinen
VARASTO
Johanna Lorentz
TOIMITUSJOHTAJAN SIHTEERI
Sisko Hämäläinen
JULKAISUT
Päivikki Soinio, Soile Tuomi-Muurinen
VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ
Kare Ojaniemi
NÄYTTELYT
Olli Lehto
TIEDOTUSTOIMITTAJA
Ulla-Maija Sornikivi
TIETOPALVELUPÄÄLLIKKÖ
Jukka Vierimaa
TOIMITUSSIHTEERI
Pekka Saarnio
TIETOPALVELUT
Petri Jääskeläinen
TIEDOTTAJA
Kaisa Hara
Lena King
ATK-TUKIHENKILÖ
Esko Pietarinen
KAMPANJATIEDOTTAJA
Annina Brandt
KIRJASTO
Marjaana Kivioja
Anneli Moro
TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ
Sirpa Rajalin
KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ
Mika Hatakka
TUTKIMUKSET
Matti Heinonen, Leena Pöysti
LIIKENNEKASVATUS
Minna Huopalainen,
Aulikki Schrey, Milla Vähäkainu
TALOUSPÄÄLLIKKÖ
Markku Kola
KONTTORIPALVELUT
Anne Antinaho, Eila Mannila-Nieminen
TOIMISTOPALVELUT
Raija Eskola, Tarja Hämäläinen,
Marjaana Piirainen
KULJETTAJAKOULUTUS
Heikki Anteroinen, Ilkka Valkama
TURVALLISUUSINSINÖÖRI
Ari-Pekka Elovaara
LIIKENNETURVAN ALUETOIMISTOT
Liikennevilkku
6/2006 ilmestyy
marras-joulukuun
taitteessa vuoden
pimeimpien päivien
kynnyksellä.
Etelä-Suomi:
HELSINKI Sitratie 7, 00420 Helsinki
Puh. (09) 417 4700, Fax (09) 4174 7400
Varpu Tavaststjerna, Olli Lehto
VAASA Kauppapuistikko 16 B 46,
65100 Vaasa
Puh. (06) 361 0888, Fax (06) 361 0889
Heli Lintamo
KOUVOLA Valtakatu 30 C 14,
45100 Kouvola
Puh. (05) 375 2006, Fax (05) 375 2689
Anna-Maija Hinkkanen
Itä-Suomi:
MIKKELI Vuorikatu 5 A, 50100 Mikkeli
Puh. (015) 760 0887, Fax (015) 760 0885
Reijo Tarkiainen
LAHTI, Kulmakatu 3 C,
15140 Lahti
puh. (03) 589 8510
Satu Tuomikoski
KUOPIO Tulliportinkatu 26 A 1,
70100 Kuopio
Puh. (017) 580 0282, Fax (017) 580 0284
Tuula Taskinen, Tarja Korhonen
Länsi-Suomi:
TURKU Humalistonkatu 2 b B 26,
20100 Turku
Puh. (02) 469 1744, Fax (02) 469 1746
Antero Aho, Hannele Nikula
JOENSUU Kirkkokatu 19 A 9,
80100 Joensuu
Puh. (013) 610 0125, Fax (013) 610 0124
Marja Siintomaa
TAMPERE Polvikatu 2 E 25, 33100 Tampere
Puh. (03) 212 2156, Fax (03) 213 1478
Matti Joki, Maire Pietilä
Pohjois-Suomi:
OULU Torikatu 33 A 1, 90100 Oulu
Puh. (08) 372 500, Fax (08) 372 105
Rainer Kinisjärvi, Eero Kalmakoski
JYVÄSKYLÄ Kauppakatu 41 A 9,
40100 Jyväskylä
Puh. (014) 449 9900, Fax (014) 449 9901
Leena Piippa, Raili Pynnönen
ROVANIEMI Korkalonkatu 18,
96200 Rovaniemi
Puh. (016) 347 077, Fax (016) 319 439
Petri Niska
Sähköpostiosoitteet: liikenneturva@liikenneturva.fi
etunimi.sukunimi@liikenneturva.fi (ä,ö,å kirjoitetaan a,o,a)
30
Liikennevilkku 5-2006
Tämän haluan sanoa
Risto Pynnönen
on viime vuoden lopulla eläkkeelle jäänyt
jyväskyläläisen sanomalehti Keskisuomalaisen
varapäätoimittaja. Hän on osallistunut aikanaan
maakunnalliseen liikenneturvallisuustyöhön.
J
äätyäni eläkkeelle olen huomannut, että liikenteessä on runsaasti kysymyksiä, joihin vastaukset
eivät ole yhtä selkeitä kuin olivat
työelämän aikaan. Usein jopa
tuntuu, että lait, määräykset ja yhteiskunnan tavat on tehty vain työelämässä oleville. Ja että virkakoneen pyörittäjät eivät ymmärrä katsoa asioita myös eläkeläisen kannalta. Koska eläkeläisten määrä väestöstä
kasvaa, pitäisi varautua siihen, että työelämän jättäneet ovat mukana ja yhteiskunnan on otettava heidät huomioon ratkaisuissaan nykyistä paljon enemmän.
Ensimmäisiä uusia kysymyksiä eläkeläiselle on auton hankinta. Millainen auto
on eläkeläiselle hyvä? Montako vuotta sillä keskimäärin voi ajaa? Mitä muuta pitäisi
ottaa huomioon? En ole nähnyt autokauppiaiden mainoksia autoa ostaville eläkeläisille. Vauhti ja väri ratkaisevat. Kukaan ei
puhu vaikkapa automaattivaihteen eduista
eläkeläiselle: on helpompi katsoa tarkasti
ympärilleen, kun aika ei kulu vaihteisiin. Ministeriöt tai keskusvirastot eivät sano mitään. Joku insinööri osaa sanoa, montako mikrogrammaa mitäkin ainetta saa olla
pakokaasuissa. Mutta kukaan ei sano syvällisen humanistin osaamisella mitään auton hankinnasta. Onko ihan kaiken oltava
mainontaa, insinööritiedettä tai juristeriaa?
Eikö yleisviisautta ole missään?
Kyse on kuitenkin isoista investoinneista niin kansantalouden kuin perheen pussinkin kannalta. Eivät eläkeläiset ole ikäloppuja, jotka jäävät kotiin kyhjöttämään.
He haluavat liikkua, olla mukana toiminnassa ja ostaa turvallisia autoja. Mutta ei
autoa kannata ostaa hukkainvestoinniksi,
jos eläkeläiselle asetetaan jo lähitulevaisuudessa rajoituksia.
Poliitikot ja ministerit pajattavat työkseen,
mutta en ole vuosiin nähnyt liikenne-, sisä-
tai oikeusministerin miettivän, miten eläkeläisten liikenne vastaisuudessa hoidetaan.
Korkeintaan puhutaan rajoituksista. Pitäisi
miettiä myönteisesti: miten liikennettä voi
kehittää niin, että eläkeläisiä autettaisiin ja
tuettaisiin liikkumaan. Ja ymmärrettäisiin
eläkeläisten määrän suuruus sekä kirjo.
Laissa on selvät pykälät, miten ajokortteja pidetään voimassa. Mutta olen läheltä nähnyt, että lääkäreillä ei ole tosiasiassa
syvällistä valmiutta arvioida ajokykyä. Yksi lääkäri on jotain mieltä, toisella on omat
kotkotuksensa ja kolmas lukee kuin umpikuuro vain ohjeita. Esimerkiksi kyky arvioida sairauksia ja niiden vaikutuksia on arpapeliä. Meillä ei Suomessa löydy selkeää ohjeistoa, joka tunnetaan ja joka kohtelee ihmisiä myönteisen tasapuolisesti. Ne
sairaudet, joista on normeja, on puolestaan arvioitu kokonaan toisin kuin iän vaikutus ajokykyyn. Epäilen, että yleensäkään
Suomessa ei ole riittävästi lääkäreitä, jotka
ovat pätevöityneet hoitamaan eläkeikäisten asioita. Liikenteen eläkeläispolitiikkaa
ei voi sanoa mallikkaaksi kokonaisuudeksi, joka ohjaisi ja opastaisi. Se on pykäliä
tai vain täyttää kaavakkeita. Tämä koskee
myös tienpitäjiä ja poliisia.
Kun katsoo liikenneympäristöä, niin sielläkään ei ole olemassa eläkeläispolitiikkaa.
Ministeriksi tai suureksi päälliköksi ministeriöön voi tulla poikanen tai tyttönen, joka suuressa alkuinnostuksessaan lupaa
panna kaikki asiat järjestykseen. Tuloksena voi olla sekaannus, joka jatkuu vuosia
tai sitten into päättyy virkakoneen jauhavaan normalisointiin. Minua kummastuttaa, että yksi suuri päättäjä voi pitää asiat paikallaan tai hyvin sattumanvaraisesti viipaloida asioita käsiteltäviksi mielensä
mukaan ja jopa vastoin todellisuutta. Vähän niin kuin yksi virkamies istui eläkkeelle saakka lisäjarruvalojen kieltäjänä. Mutta
Keskisuomalaisen arkisto/Timo Mustalampi
Liikenteen päättäjät
eivät tunne eläkeläisiä
esimerkiksi suuren ihmisryhmän, eläkeläisikäisten, asioita ei johdonmukaisesti tutki ja kehitä kukaan tai mikään. Yleensä ministereiden vikana on puhuminen satunnaisista yksityiskohdista eli aidanseipäistä kun
pitäisi nähdä kokonaisuus.
Tällaisia asioita ovat esimerkiksi joissakin maissa tunnetut henkilökohtaiset ajonopeudet, joita on annettu vanhuksille.
Rajoittuneelle vanhukselle voitaisiin määrittää myös ohjeita teistä tai alueista, joilla voisi ajaa tai jonne ei pidä mennä. Esimerkiksi maaseudulla oikeus ajaa naapuriin tai kauppaan on paljon suurempi asia
kuin kaupungeissa. Suomen maaseudulla on pian paljon eläkeläisiä, joiden asioita
pitää hoitaa muualla kuin metrolinjan varrella. Ja siksi toisekseen: eivät kaupungin
eläkeläiset luovu autoistaan. He ajavat liikenneympäristössä, joka kehittyy entistä
vaikeammaksi.
Epäilen, että eläkeläisten autoilu vaatisi
myös uudenlaista koulutusta. Tarpeet ja
tavat ja ajotaidon elvytys kannattaisi hoitaa yksilöllisesti arvoituna. Mutta kuka tämän ottaisi hoitaakseen? Kansalaisopistot
vai autokoulutko?
Tärkeintä olisi, että työelämän jälkeistä aikaa alettaisiin kehittää kokonaisuutena ja että eläkkeelle siirtyvät voisivat luottaa tulevaisuutensa. Useimmilla heistä on
takanaan tietoa, kokemusta ja osaamista, jonka keräämiseen on tarvittu vuosikymmeniä. He eivät ole vähäpätöinen tai
pieni ryhmä, jonka voi leimata vain rollaattorin käyttäjiksi. Kysymys on elämän laadusta, liikkumisen oikeudesta, josta nyt ei
oikein kukaan ota vastuuta.
Risto Pynnönen
Liikennevilkku 5-2006
31