Numero 5 2006 LIIKENNETURVAN ASIAKASLEHTI IÄKKÄIDEN ASIALLA PAPPAkaarat ja MUMMOkärryt Itsearviointi auttaa ongelmien tunnistamisessa Talvikeleihin voi varautua tekniikalla ja hyvillä tiedoilla Sisältö 5 / 2006 10 Hyppy pimeään Syksyn liikenteestä Uusi tekniikka ja hyvät tiedot auttavat selviytymään talvesta Lyhyestä pitkään arvioon - ajokokeesta ja muista ajoterveyden haasteista Iäkäsohjelma - mitä se voisi olla Itsearviointi auttaa kuljettajaa ongelmien tunnistamisessa Mummojen ja pappojen unelma-auto Ison ratin takana 4 6 8 10 12 14 16 Kansikuva Credinet/Juha Tuomi LIIKENNEVILKKU JULKAISIJA Liikenneturva Sitratie 7, 00420 Helsinki Puhelin (09) 417 4700, faksi (09) 4174 00 s-posti: etunimi.sukunimi@liikenneturva.ﬁ www.liikenneturva.ﬁ PÄÄTOIMITTAJA Matti Järvinen TOIMITUSSIHTEERI Pekka Saarnio (09) 330, gsm 040-743 1622 2 4174 Liikennevilkku 5-2006 TOIMITUSKUNTA Annina Brandt, Kaisa Hara, Marjaana Kivioja, Kare Ojaniemi, Maire Pietilä, Sirpa Rajalin, päätoimittaja Matti Järvinen (puheenjohtaja) ja toimitussihteeri Pekka Saarnio (sihteeri). TILAUKSET, PERUUTUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Liikenneturva, Tarja Hämäläinen, PL 29, 00421 Helsinki Faksi (09) 4174 7400 s-posti: tarja.hamalainen@liikenneturva.ﬁ TAITTO Eepinen Oy / Jauri Varvikko; Pekka Saarnio Klaneettitie 11, 00420 Helsinki Puhelin (09) 5308 1990 JAKELU Suomen Posti Oy PL 6, 00011 Posti, Sirkka Hiltunen Puhelin 020 451 7188, faksi 020 451 7578 ISSN 0355-6689 53.vsk. PAINATUS Painotalo Auranen Oy Suomen Aikakauslehtien liiton jäsen 22 Pääkirjoitus Liikenteen huumetapaukset lisääntyneet viidenneksellä Pappakaarat ja mummokärryt 18 moottoritien liittymästä väärään suuntaan ja törmännyt vastaantulijaan. Tapaus herätti keskustelun, jossa yksi ajatus nousi ylitse muiden: vanhuksilta on otettava ajokortti pois! Se osoitti, että iäkkäisiin suhtautuminen on perin epä- ja ennakkoluuloista. Liikenteessä he tuntuvat olevan eniten ja konkreettisimmin muiden kansalaisten tiellä. Jos kuitenkin ajokortin poisottoa käytettäisiin turvallisuuskeinona, sen pitäisi koskea ensi sijassa nuoria ja keski-ikäisiä mieskuljettajia. Heijastin muuntuu moneksi - design for your life 20 Svensk resumé 22 Kuljettajat tyytyväisiä alkolukkoon 24 Liikkuvahanke innostaa nuoria pohtimaan liikkumistottumuksiaan 26 Kesällä lehdessä oli uutinen iäkkäästä autoilijasta, joka oli kääntynyt Nykypäivän liikenne on nuoria, meneviä ja voimansa tunnossa olevia varten. Kuinka erilaiselta se näyttäisikään, jos arvoa annettaisiin ikäihmisten tarpeille. Se olisi turvallinen kaiken ikäisille tienkäyttäjille. Vaikka ikääntyminen vaikuttaa ajokykyyn, valtaosa ikäkuljettajista pystyy ajamaan turvallisesti. Iäkkäiden suhteellisesti suuri osuus liikenteen uhreista johtuu siitä, että he kestävät muita ikäryhmiä huonommin onnettomuuden seurauksia. Se on hyvä muistaa, kun puhutaan iäkäskuljettajien liikenteelle aiheuttamasta riskistä. Ikä sinänsä ei aiheuta merkittäviä ongelmia ajamiseen, jos kuljettaja on jotakuinkin terve. Ajokyvyn kannalta huomiota on sen sijaan kiinnitettävä ikääntymisen myötä ilmeneviin sairauksiin. Ikääntyviä kuljettajia on tuettava säilyttämään turvallisen ajamisen edellytykset. Liikenneturvalla on tarjottavana eväitä oman ajamisen arviointiin. On myös kehitettävä luotettavia tapoja tunnistaa ja tarvittaessa poistaa liikenteestä ne kuljettajat, jotka eivät enää pysty ajamaan turvallisesti. Oikeudenmukaisuus edellyttää, että ajoterveyttä arvioidaan monipuolisesti ja yhteismitallisesti. Varkauden järjestyspoliisin johtaja Jyrki Haapala teki Tiehallinnolle esityksen liikennemerkkien näkyvyyden parantamisesta. Se oli hänen reaktionsa paikalliseen iäkäsonnettomuuteen. Merkit kannattaisi käydä koko valtakunnassa läpi tästä näkökulmasta. Muutkin alan viranomaiset ja yhteisöt voisivat käydä toimialaansa läpi iäkkäiden näkökulmasta. . Auton valmistajilla on jo tarjolla ikäkuljettajaa helpottavia ratkaisuja kuten peruutustutkat. Suoranainen iäkäsautojen markkinointi odottaa kuitenkin asenneilmaston seestymistä. Nykymenossa asiakas tuskin haluaa tulla leimatuksi ikänsä vuoksi, vaikka pappamopoista on jo tullut nuorenkin väen ihailun kohde. Pappakaarojen saati mummokärryjen aika odottaa vielä tulemistaan. Matti Järvinen LIIKENNETURVAN ASIAKASLEHTI Liikennevilkku 5-2006 3 Hyppy PIMEÄÄN Syksyn myötä tulee pimeä ja äkilliset säävaihtelut. Illan pimentyessä lämminkin syyspäivä saattaa jäätyä yöksi. Syksy muuttaa olosuhteita luonnollisesti myös liikenteessä ja lisää onnettomuusriskiä. Ilman heijastinta kulkevan jalankulkijan kuolemanriski on moninkertainen verrattuna heijastinta käyttävään. Tutkittua tietoa on… Pimeyden tulo lisää eniten jalankulkuonnettomuuksien määrää. Maanteillä niitä sattuu jopa kolme kertaa enemmän kuin valoisana aikana. Myös taajamissa jalankulkuonnettomuudet lisääntyvät selvästi, erityisesti silloin, kun pimeän aikaan sataa. Vuorokautinen tilastopiikki on kirjattu aikaan hieman yli tunti auringonlaskun jälkeen. Kaikkein pimeimpänä aikana lokatammikuussa sattuu 43 prosenttia kaikista jalankulkijoiden henkilövahingoista. Erityisesti suojateillä tapahtuvat henkilövahingot osuvat näille kuukausille, suojateillä vammautumisista jopa puolet. Kuolemaan johtaneissa jalankulkuonnettomuuksissa iäkkäiden osuus on silmiinpistävän suuri. Tällä vuosituhannella yli 75-vuotiaita on kuollut keskimäärin 14 ja 65-74 -vuotiaita 8 henkilöä vuodessa, kun vertailuryhmissä kuolleita on ollut neljästä kuuteen. Tilannetta ei voi selittää pelkästään ihmisen kehon haurastumisella. Liikenneonnettomuuksien tutkijalau- 4 Liikennevilkku 5-2006 Raskaskin kaasujalka kevenee, kun valonlähteessä havaitsee heijastimen palauttamaa valoa. (Kuva: Credinet/ Juha Tuomi) takuntien mukaan vuonna 2004 pimeällä tai hämärän aikaan kuolleista 26 jalankulkijasta 20 ei käyttänyt heijastinta. Kuusi heistä olisi mitä ilmeisimmin välttynyt kohtaloltaan, jos heijastin olisi ollut käytössä. …usko puuttuu? Puuttuuko usko heijastimen tehoon, kun yksinkertaisen ja halvan turvavälineen käyttö unohtuu usein? Vuonna 2005 vain 46 prosenttia jalankulkijoista käytti pimeän aikaan valaistujen katujen ulkopuolella liikkuessaan heijastinta. Valaistussa katu- ja tieympäristössä heijastinta käytti kolme kymmenestä jalankulkijasta. Laki on vuoden 2003 alusta velvoittanut käyttämään heijastinta myös valaistuilla teillä, mutta monen heijastin käyttövelvoitteesta tietämättömänä lo- juu ”kotona laatikon pohjalla”, ”on vain unohtunut” tai ”oho, juuri irronnut ja kadonnut”. Puuttuuko usko myös vaatevalmistajilta, kun yksikään heistä ei halua tai kykene liittämään hittituotteeseensa toimivaa heijastinta? Nykypalttoissa on vaikka minkälaista hihakirjailua, väärennöksiksi asti. Ongelmia myös ratin takana Pimeys lisää myös moottoriajoneuvoliikenteen onnettomuuksia: Maanteillä pimeys lähes kaksinkertaistaa onnettomuusmäärän. Eniten lisääntyvät ohitusja kohtaamisonnettomuudet. Taajamissa vakavien onnettomuuksien luku kasvaa, mutta myös peltikolarien määrä lisääntyy selvästi auringon laskettua. Pekka Saarnio Tieliikenneturvallisuuden peruskirjan allekirjoitti 16 uutta tahoa Y li 80 henkilöä noin 70 yrityksestä osallistui Helsingissä Liikenne on osa yritysten turvallisuustyötä -seminaariin. European Road Safety Charter -sitoumuksen allekirjoitti 16 yritystä ja yhteisöä: Fortum Corporate EHS Unit, Enerke Oy, ADR-Haanpää Oy, Tapiola, Transpoint Oy Ab, Suomen Autokoululiitto ry, SE Mäkinen Logistics Oy, Suomen Logis- tiikkayhdistys ry, Autotuojat, DHL Express (Finland), Road Freight Finland Oy, Liikenneturva, Länsi-Suomen lääninhallitus, Suomen Taksiliitto ry, Autoliitto ja Suomen Tieyhdistys. Aikaisemmin hankkeeseen on jo sitoutunut 11 suomalaista tahoa. Euroopan tieliikenneturvallisuuden peruskirja (European Road Safety Charter) on yksi merkittävimmistä euroop- palaisista aloitteista, jonka tavoitteena on puolittaa liikennekuolemat Euroopan teillä. Viime vuonna Euroopan liikenteessä kuoli yli 44 000. Lisätietoja European Road Safety Charter Team Puh. +34 933 670 434 [email protected] http://ec.europa.eu/transport/roadsafety/charter. htm Maaherra ja Liikenneturvan puheenjohtaja Rauno Saari allekirjoitti sekä Liikenneturvan että Länsi-Suomen liikenneturvallisuuden neuvottelukunnan sitoumuksen. MEP Ari Vatanen onnittelee. Kuva: Kare Ojaniemi HEIJASTIN - käytä sitä! Liikennevilkku 5-2006 5 UUSI TEKNIIKKA ja HYVÄT TIEDOT auttavat selviytymään talvesta Valo katoaa ja ajoalusta muuttuu märäksi, jäiseksi, lumiseksi, sohjoiseksi. Lasit huurtuvat, auton nesteet uhkaavat jäätyä, kelit vaihtuvat nopeasti ja dramaattisesti. Vastaantulijan valot häikäisevät, lämmitin puhaltaa kuivaa ilmaa, tuulilasin pyyhkijät taistelevat kosteutta, lunta ja alijäähtynyttä vettä vastaan. Suomalaisen autoilijan on totuttava äärioloihin. Onneksi autojen tekniset ominaisuudet voivat auttaa hankaluuksissa. Myös tietopalvelut lisääntyvät ja tulevat yhä tarkemmiksi. ESP – ajovakauden hallintajärjestelmä Uuden auton hankkijan kannattaa vakavasti harkita ESP-järjestelmällä varustettua autoa. ESP on yleistynyt myös vakiovarusteena, ja se on yleisesti saatavilla ainakin lisävarusteena. ESP lisää turvallisuutta sekä talvi- että kesäajoon. Sen toiminta on tavallisesti autoilijalle täysin huomaamatonta. ESP toimii vain silloin kun pyörät luistavat esimerkiksi nopeissa ohjausliikkeissä tai liian nopeissa vastaohjauksissa. Järjestelmä osaa päätellä kuljettajan tarkoittaman kulkusuunnan ja pyrkii korjaamaan auton liikerataa jarruttelemalla pyöriä tai rajoittamalla vetoa. ESP voi auttaa auton hallitsemisessa, jos vasemman ja oikean puolen pyörien alla on erilainen pito. Myös renkaan puhkeamisen yhteydessä järjestelmästä voi olla apua. Hyvät talvirenkaat Talvirenkaita on onnistuttu parantamaan vuosi vuodelta. Nastarenkaat ovat säilyttäneet asemansa suomalaisautoili- 6 Liikennevilkku 5-2006 joiden varusteina, vaikka nastattomatkin talvirenkaat toimivat useimmiten hyvin. Nastarenkaiden ehkä suurin etu on se, että niiden pito ei lopu yhtä äkillisesti kuin nastattomien talvirenkaiden. Näin kuljettaja voi saada vähän lisää harkinta- ja toiminta-aikaa. Toisin Suomalaisen autoilijan on totuttava äärioloihin. sanoen nastarenkaat antavat vaikeassa tilanteessa hiukan enemmän anteeksi. Suomessa on myös niljakkaita jäisiä kelioloja, joissa nastarengas pitää nastattomia talvirenkaita paremmin ja takaa varmemman perille pääsyn. Autolehtien talvirengastestit ovat arvokas tietolähde, johon renkaanostajan kannattaa perehtyä. Testeissä pärjäävien huippurenkaiden keskinäiset erot suo- Eläkepäiviä viettävä bussinkuljettaja Olavi Nurmi tietää kokemuksesta, miten tärkeätä kuljettajalle on hyvä istuma-asento. Nykyisin voi tavallisen henkilöauton hinnalla saada auton, jossa voi istua hieman korkeammalla. Jo melko vähäinenkin korotus vähentää vastaantulijoiden valojen häikäisyä. Myös hämärässä, pimeässä ja huonossa kelissä ajaminen helpottuu paremman näkyvyyden ansiosta. rituskyvyssä ovat kuitenkin niin pieniä, että ne eivät yleensä tule esille tavallisessa varovaisessa talviajossa. Markkinoilla on myös ns. halparenkaita, joita ei uskalla suositella. Renkaiden toimivuus varmistetaan sillä, että ilmanpaineet ovat ohjeiden mukaiset. Lämmitettävä tuulilasi Sähköisesti lämmitettävä tuulilasi on erinomainen talvivaruste. Lasin kerrosten välissä risteilee lähes näkymättömiä ohuita vastusjohtoja, jotka kuivattavat ja sulattavat ikkunan nopeasti ja vaivattomasti. Lämmitettävää tuulilasia ei oikeastaan koskaan tarvitse raapia puhtaaksi – tämä vähentää lasin naarmuuntumista. Onko tuulilasi kulunut? Se kannattaa vaihtaa syksyllä - näkyvyys paranee kertaheitolla. Uudet, ehjät tuulilasin pyyhinsulat ja riittävästi pakkasen kestävää pesunestettä säiliössä ovat välttämättömiä teknisiä varusteita jo heti huurukauden alusta lähtien. Valitettavasti tuulilasin pyyhinten me- Kuva: Antti Kähönen talliset saranoidut pidikkeet pyrkivät jäätymään talvikelillä. Ainoa keino on pysähtyä ja herkistellä jäätyneet sulat toimintakuntoon. Liikkuvien osien voitelu ainakin vähentää jäätymistä. Korkeampi auto Hankalilla talvikeleillä näkyvyys on usein rajoittunutta. Valoisanakin aikana voi pöllyävä lumi tai tiheä lumisade haitata näkemistä. Joissain uusissa automalleissa kuljettaja voi istua tavallista henkilöautoa hieman korkeammalla. Tästä on paljon etua. Näkyvyys paranee, auton hallinta muuttuu helpommaksi. Pimeällä valaisemattomalla tiellä vastaantulevan auton valojen häikäisy vähenee, kun kuljettaja nousee korkeammalle tien pinnasta. Selkä suorana valppaus pysyy hyvänä. veluista on maksullisia, mutta esimerkiksi Tiehallinnon liikennesää-palvelut ovat ilmaisia. Internet-verkkoyhteyttä kannattaa hyödyntää ennen matkalle lähtöä. Tiehallinnon liikennesivuilta voi tarkistaa vallitsevan kelitilanteen ja katsoa vaikka kelikameroista, minkälainen keli tiellä vallitsee. Tiehallinto laatii yhteiskumppaneineen Liikennesää-ennustetta, joka levitetään laajasti mm. tiedotusvälineiden kautta. Tieliikelaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyössä tarjoama, tähän asti vain ammattiautoilijoille suunnattu Varo-palvelu laajenee syksyllä kaikissa ns. älypuhelimissa käytettäväksi autoilijan palveluksi. Viidellä eurolla kuukaudessa autoilija saa käyttöönsä palvelun, joka ilmoittaa halutun ajoreitin keliongelmista ja häiriöistä ajantasaisesti. Kartta näkyy puhelimen näytöllä ja varoitukset kuuluvat puhelimeen katsomatta. Varopalvelu kaikille autoilijoille Lisätietoja Varo-palvelusta saa Tieliikelaitokselta tai verkosta osoitteesta http:// www.varopalvelu.ﬁ Ilmatieteen laitoksella on suuri joukko erilaisia säähän ja keliin liittyviä palveluita, joita voi tilata mm. matkapuhelimeen. Ilpo Mattila Mitä Liikennesää kertoo Normaalin kelin aikana voi sataa vähän lunta tai esiintyä paikallista liukkautta. Liikenne sujuu tavanomaisilla talvinopeuksilla. Talviajoon tottuneille autoilijoille tiellä ei ole mitään erityisen yllättävää, mutta silti kannattaa muistaa, että onnettomuusriski on jo pelkän pimeyden vuoksi kaksinkertainen kesään verrattuna. Normaalilla talvikelillä autoilijalle riittävät tavalliset talviajo-ohjeet. Huonon kelin aikana sataa runsaasti lunta, jäätävää tihkua tai tuiskuaa. Usein lämpötila muuttuu tällöin nopeasti ja myös tuuli saattaa olla kovaa. Liikenteen keskinopeus on laskenut korkeintaan 10 prosenttia normaalista ja ohitukset ovat vähentyneet. Ajaminen tuntuu epämukavalta. Teiden auraus ja liukkaudentorjunta on käynnissä eivätkä kaikki tiet ole samanlaisessa kunnossa. Onnettomuusriski on kohonnut moninkertaiseksi normaaliin talvikeliin verrattuna. Huonolla kelillä autoilijoiden on syytä varata ainakin 10 prosenttia enemmän aikaa kulkemiseensa, varmistua autonsa ja sen laitteiden toiminnasta sekä sovittaa ajotapansa kelin mukaiseksi. Nopeus, ajoneuvoväli, ohitukset, jarrutukset, kiihdytykset ja ohjausliikkeet ovat tärkeimpiä huomioitavia asioita. Toinen merkittävä etu seuraa ajoasennon parantumisesta. Jos autossa voi istua selkä suorana hyvässä ja valppaassa työasennossa, pysyy pirteänä pidempään. Erittäin huonolla kelillä sataa lunta niin runsaasti tai laajoilla alueilla on jäätävää sadetta tai tuuli on myrskyisää. Lämpötilan vaihtelut ovat poikkeuksellisen suuria ja nopeita. Liikenteen keskinopeus on laskenut huomattavasti – usein 20 - 30 prosenttia normaalista ja ohittaminen on lähes mahdotonta. Ajaminen on yleisesti vaikeaa. Vain vilkkaimpia teitä ehditään hoitaa tarpeen mukaisesti eikä niilläkään saavuteta normaalin talvikelin tilannetta. Onnettomuusriski kohoaa kymmenkertaiseksi tai sitäkin suuremmaksi normaaliin talvikeliin verrattuna. Erittäin huonolla kelillä on syytä harkita matkan siirtämistä tai peruuttamista tai muiden kulkuvälineiden käyttöä. Jos tienpäälle on kuitenkin pakko lähteä, niin aikaa on syytä varata huomattavasti enemmän (yli 20 prosenttia) kuin normaalisti. Auton kulkukelpoisuuteen on kiinnitettävä huomiota ja samoin omaan vaatetukseen. Ajamisessa on oltava erittäin varovainen. Tietopalvelut parantuvat Liikennesää on Ilmatieteen laitoksen varoituspalvelu, jonka keliosuuden Tiehallinto hoitourakoitsijoineen arvioi. Liikkujat saavat yhä parempia keliennusteita jopa reittikohtaisesti. Osa pal- (Lähde: Tiehallinto, Jorma Helin) Liikennevilkku 5-2006 7 Ajokoe ja muita ajoterveyden arv Liikenteen tosi-tv sai palkinnon Lyhyestä pitkä Tarinatalon tuottama TV2:n Puskuriohjelman Suomen paras nuori kuski sai Formaatti-Finlandia -palkinnon, jonka jakaa Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat SATU ry. Palkinnon saavan ohjelman pitää tuomariston mielestä olla ”paras ja vientikelpoisin”. Palkinnon vastaanotti ohjelman tuottanut Tarinatalo Oy. Myös Liikenneturva osallistui ohjelman tekoon asiantuntijana. Valtaosan ajoterveyden arvioista tekee lääkäri yksin. Useimmiten hän kirjoittaa nuorille henkilöille ajokorttilääkärintodistuksia. Terveysselvittely on tällöin usein nopea, terveen nuoren ajoterveydessä ei yleensä ole ongelmia. Aikuisen ajoterveys tulee kyseenalaiseksi, jos hänelle ilmaantuu jokin ajamista vaarantava sairaus. Nykyisin osa arvioinneista voi toteutua melko yksiviivaisesti. Esimerkiksi vaikeammaksi edennyt dementia estää heti ajamisen. Vakavat sydänoireet tai vakavat epilepsia-oireet pysäyttävät ajamisen vähintään ohjeiden mukaiseksi määräajaksi. O hjelman kehittämisen käynnisti TV2:n ohjelmapäällikkö Ilkka Saari. Hän esitti haasteen uuden tyyppisen ohjelman kehittämisestä tuotantoyhtiö Tarinatalolle, joka tekee kanavalle nuorille suunnattua Puskuri-liikenneohjelmaa. Tuottaja Esko Naskalin mukaan Tarinatalo vastasi haasteeseen suunnittelemalla uuden ohjelmaformaatin. ”Britain´s Worst Driver oli formaatti, jota oli myyty ulkomaille, muun muassa Ruotsiin. Mainio ohjelma, mutta me halusimme tehdä ihan oman. Parhaan kuskin hakeminen ei kuulosta ideana ehkä yhtä jännittävältä ja tuoreelta kuin huonoimman valitseminen, mutta se toimii, kun ottaa haasteen vastaan ja tekee sen minkä pienen ja köyhän tv-maan resursseilla pystyy.” Naskalin mukaan ohjelman tekoon inspiroi koko kansan yhteinen huoli nuorten vakavista liikenneonnettomuuksista. ”Tässä ohjelmassa nuoret kilpailijat tulivat näyttäneeksi nuorille katsojillemme, mitä todella tarkoittaa ’hyvä kuski’. Ei riitä, että osaa ajaa Bemaria sladissa. Auton käsittelemisen taito on tärkeää, mutta hyvä nuori kuski osoittaa myös aikuista harkintaa ja vastuunottoa liikenteessä.” TV2:n antamien tietojen mukaan ohjelmalla oli katsojia keskimäärin 70 000, luku vaihteli väillä 50000-88000. Ilpo Mattila 8 Liikennevilkku 5-2006 Ajokyvyn laaja arviointi kiusallinen Eräissä tapauksissa arviosta tulee kuitenkin monivaiheinen. Tyypillinen tilanne on jonkin sairauden aiheuttama muutos näössä, motoriikassa tai esimerkiksi muistissa tai toiminnan suunnittelussa. Monivaiheisuus tarkoittaa sitä, että arviointiin tulee mukaan muita terveydenhuollon ammattilaisia, kuten silmälääkäri, toiminta- tai fysioterapeutti tai psykologi. Joskus näiden ammattilaisten havainnot antavat aihetta laajempaan ajoterveysarviointiin. Moni aikuinen kokee tällaisen laajenevan arvioinnin harmillisena kiusana ja kohtuuttomana verrattuna siihen miten ”ennen tehtiin’” eli miten ajoterveys arvioitiin korttia haettaessa. Ihmisten mie- Moni laajemman arvioinnin k vioinnin haasteita ään arvioon lissä on ehkä liian kapea käsitys ajoterveydestä. Erillisarvioista tiimin suuntaan Kun ajoterveyden arviointiin osallistuvien ammattilaisten määrä kasvaa, on ratkaisua tekemässä eräänlainen tiimi. Haasteena on tällöin arvioiden yhteismitallisuus. Tarvitaan yhteisiä ohjeita. Ei riitä, että lääkärit hankkivat pätevyyden ajokykyarviointiin omissa koulutuksissaan, psykologit ja muut omissaan. Ehkä riippumaton Liikenneturva voisi olla aloitteellinen ja voitaisiin kokeilla ajoterveyden moniammatillista koulutusta? Yhteismitallisuus on tärkeää silloin, kun henkilön ajoterveydessä on useammalla osa-alueella lieviä muutoksia. Kukin yksittäinen arvioija saattaa pitää oman erityisalueensa terveyspulmaa vain lievänä, mutta sinänsä vähäisistä muutoksista voi aiheutua esimerkiksi väsymistä lisäävä ongelmapaketti. Toisaalta yksittäinen vaaralliseksi tulkittu muutos voi väärin hallita koko ajopäätöstä. Yhteinen keskustelu on välttämätöntä, jotta ajoterveyden vahvuudet ja heikkoudet tulevat arvioiduksi riittävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Ajokoe merkittävä osa arviointia. Työkokeilu on hyväksytty osa työkykyarviointia. Samoin ajokyvyn arvioinnissa ajon suorituksen ammattimainen havainnointi on vaikeasti ratkaistavissa tapauksissa välttämätöntä. Jo oikeudenmukaisuus vaatii, että henkilölle annetaan tilaisuus ajokokeessa osoittaa miten kokemus ja asennoituminen voivat korvata ajoterveydessä havaittuja ongelmia. Ajokoe voidaan nostaa vakionmittarin asemaan, joka antaa lopullisen tiedon henkilön ajokelpoisuudesta. Tämä edellyttää liikenneopettajalta tai ajokokeen vastaanottajalta kuitenkin perehtymistä ajoterveyteen. Kokemus nuorista autokoululaisista ei ole riittävä pohja tähän. Kokeen arvioijan on osattava kiinnittää huomiota muihinkin asioihin kuin niihin, jotka ovat keskeisiä ensimmäistä ajokorttia hankkivan näyttäessä taitojaan. Arvioijan on myös oltava ennalta selvillä kuljettajan terveyden piirteistä, joihin täytyy erityisesti kiinnittää huomiota. Työkokeilujakaan ei koskaan tehdä sokkona vaan aina noudatetaan terveydenhuollon yleistä tapaa esittää ongelma ja sitten koota ja vertailla tietoa eri tahoilta. Ajokoe ei aina kerro totuutta Ajokoe mutta ei mikä tahansa Ajokyky on työkyvyn kaltainen asia. Tehtävässä hankittu kokemus, omien taitojen tunnistaminen ja tehtävään asennoituminen vaikuttavat liikenteessä selviämiseen. kokee n ajokyvyn kiusallisena. Ajokokeen aikana kokeneelle ammattilaiselle paljastuu paljon tietoa arvioitavan henkilön ajotaidon ja -tyylin vahvuuksista ja heikkouksista. Ajokoe ei kuitenkaan aina ole riittävä tiedon lähde. Ongelmallisia ovat esimerkiksi muistihäiriöiden yhteydessä ilmenevät käyttäytymisen kontrollointiin liittyvät oireet sekä toispuoleiset tarkkaavaisuushäiriöt. Tällöin kuljettajan oma käytöskontrolli ja sairaudentunto puuttuvat. Henkilö ei itse ole kykenevä antamaan luotettavaa mielipidettä omasta kunnostaan. Ajaminen saattaa ajokokeessa sujua varsin hyvin pitkälle automatisoituneiden havainnointi- ja ratkaisumallien avulla, jotka näiden saira- uksien yhteydessä ovat pääsääntöisesti kunnossa. Päätöksenteko on vaikeaa, jos toisaalta läheiset antavat kuitenkin varmaa tietoa siitä, että henkilön piittaamattomuus on kasvanut, ja harkintakyky heikentynyt. Ohjeistuksen kehittämisessä Liikenneturva voisi toimia ammatillisesti puolueettomana aloitteen tekijänä, joka voisi organisoida lakiasiantuntemuksenkin sisältäviä moniammatillisia kokouksia. Päätetään, minkä tiedon varassa ajoterveyspäätökset on tehtävä esimerkiksi mainituissa käytöskontrollin häiriöiden ja tarkkaavaisuushäiriöiden tilanteissa. Yhteiskokoukset olisivat perusteltuja, jotta esimerkiksi mahdollisissa onnettomuustilanteissa voitaisiin ottaa paremmin kantaa kuljettajan ajoterveyteen. Lisäksi tällä voitaisiin varautua tilanteisiin, joissa henkilö kokee tulleensa väärin kohdelluksi, kun hyvin sujuneesta ajokokeesta huolimatta ajo-oikeus peruutetaan. Pekka Kuikka neuropsykologian erikoispsykologi, Neuroarviot, Jyväskylä Liikennevilkku 5-2006 9 Iäkäsohjelma – mitä se voisi olla? Tavoitteena TURVALLINEN LIIKKUMINEN ja HYVÄT LIIKKUMISMAHDOLLISUUDET Väestön ikääntyessä yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että ikäihmisillä on riittävästi liikkumismahdollisuuksia ja että heidän liikkumisensa on turvallista. Näin voidaan tukea heidän toimeliaisuuttaan ja säilyttää heidän elämänlaatunsa hyvänä. Huolehtimalla ikäihmisten liikkumismahdollisuuksista ja suvaitsemalla heidän osallisuutensa liikenteessä edistetään heidän psyykkistä ja fyysistä terveyttään sekä kotona asumista. Tämä on väestön ikääntyessä niin eettisesti kuin kansantaloudellisestikin yhä merkittävämpi asia. V aikka iäkkäät tulevaisuudessa ovat terveempiä ja aktiivisempia kuin nykyään, ovat yksilölliset erot edelleen suuria. Koska erityisesti 80 vuotta täyttäneiden ja sitä vanhempien määrä kasvaa, lisääntyy todennäköisesti myös erilaisia toiminnallisia vaikeuksia omaavien ihmisten määrä. Toiminnalliset ongelmat vaikuttavat liikkuvuuteen ja turvallisuuteen liikenteessä. Valtioneuvosto hyväksyi vuonna 2001 pitkän aikavälin liikenneturvallisuusvision, jonka mukaan tieliikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenen- 10 Liikennevilkku 5-2006 kään tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä. Vision mukaiseen tavoitteeseen pyrkiminen ikääntyvässä yhteiskunnassa edellyttää ikäihmisten ominaisuuksien ja heidän elimistönsä haurauden huomioon ottamista kaikessa suunnittelussa ja käytännön toiminnassa. Tavoitteena tulee olla elinikäinen turvallinen liikkuvuus. Valtioneuvosto esittää liikenneturvallisuuden periaatepäätöksessään erillisen iäkäsohjelman laatimista. Liikenneturva on kiteyttänyt periaatteita, jotka voivat toimia ohjenuorana ohjelmaa kehitettäessä. jettajat, jotka eivät enää kykene turvalliseen autoiluun. On kehitettävä menetelmiä, joilla voidaan luotettavasti arvioida ja mitata iäkkään kuljettajan todellista ajokykyä. Ajokyvyn arvioinnin yhdenmukaistamiseksi on laadittava lääkäreille ja viranomaisille selkeät ohjeet. Lääkäreiden, poliisien, liikenneopettajien, tutkinnon vastaanottajien sekä muiden ajokyvyn arvioinnissa työskentelevien yhteistyötä tulee kehittää systemaattisella koulutuksella. Monille iäkkäille oma auto on joustavin ja haja-asutusalueilla usein myös ainoa vaihtoehto päästä liikkumaan. Niiden iäkkäiden autoilua, jotka voivat jatkaa ajamista turvallisesti, on tuettava. Tietoa ikääntymisestä ja autoilusta sekä sairauksien ja lääkkeiden vaikutuksesta ajokykyyn on oltava helposti saatavilla. Iäkkäille tulee olla tarjolla heille suunniteltua ja kohtuuhintaista jatkokoulutusta sekä ajoneuvoihin ja uusiin teknologisiin ratkaisuihin liittyvää käyttökoulutusta ja opastusta. Myös ajoneuvojen ja -varusteiden kehittelyssä on otettava iäkkäiden ominaisuudet huomioon. Ajokyvystään epävarmoille tulee tarjota esimerkiksi kursseja, arviointi- ja testauspalveluja sekä tietoa, ohjausta ja neuvontaa Liikkumisen turvaaminen tukee iäkkään toimeliaisuutta ja hyvää elämänlaatua. Iäkkäiden autoilu Auton käyttöön tottuneet ikäihmiset haluavat yleensä jatkaa autoilua mahdollisimman pitkään. Tämän vuoksi väestön ikääntyessä iäkkäiden osuus ajokortillisista kasvaa voimakkaasti. Lähitulevaisuudessa eläköityvissä ikäryhmissä myös naisilla on ajokortti ja he ovat tottuneet autoiluun. Näin ei vielä ole tämän hetken vanhimmissa ikäluokissa. Vaikka ikääntyminen yleensä vaikuttaa suorituskykyyn, valtaosa iäkkäistä pystyy ajamaan turvallisesti. Ikääntyminen on myös yksilöllistä, eikä noudata ikärajoja. Toisaalta eräät ikääntymiseen liittyvät sairaudet ja lääkkeet lisäävät onnettomuusriskiä siinä määrin, että joidenkin ikäkuljettajien ajoluvan peruuttaminen on perusteltua. Tästä onkin johdettavissa iäkkäiden autoilua koskevat kaksi keskeistä tavoitetta: Miten säilyttää iäkkäiden mahdollisuus turvalliseen autoiluun ja toisaalta osuvalla, oikeudenmukaisella ja luotettavalla tavalla tunnistaa ja poistaa liikenteestä ne kul- Autottomille vaihtoehtoja Liikkumismahdollisuuksien ei pidä olla yksin henkilöauton varassa. Kaikki ikäihmiset eivät kykene ajamaan tai halua ajaa omalla autolla tai se ei ole edes tarkoituksenmukaista. Tämän vuoksi on tärkeätä, että tarjolla on joukko- ja palveluliikennettä. Joukkoliikenne toimii silloin kun yhteyksiä on riittävästi, kun pysäkit ovat lä- Iäkäs on tänään yhtä hyvin liikkeellä jalan kuin myös itse autonkuljettajana. Kuva Credinet/Juha Tuomi hellä ja niille pääsy on esteetöntä. Joukkoliikenteen käyttöä edistää se, että bussivuoroja on myös iltaisin ja viikonloppuisin, pysäkkivälit ovat riittävän lyhyet, pysäkit ja asemat ovat turvallisia, aikataulut helppolukuisia, lippujen osto helppoa, bussien numerot ja matkakohde näkyvät selvästi. Koko matkaketjun kotiovelta pysäkille, määränpäähän ja takaisin kotiin tulisi olla mahdollisimman esteetön ja turvallinen. Perinteisen joukkoliikenteen rinnalle tarvitaan myös joustavampia vaihtoehtoja, kuten palveluliikennettä, takseja ja kutsuohjattua joukkoliikennettä. Ne tarjoavat liikkumismahdollisuuden niillekin, joiden nousu tavalliseen bussiin ei enää onnistu, jotka tarvitsevat apuvälineekseen pyörätuolin tai rollaattorin ja niille, jotka on haettava kyytiin kotiovelta asti. Kaikki palvelujen käyttäjät, mutta erityisesti ikäihmiset, tarvitsevat selkeää tietoa tarjolla olevista kuljetuspalveluista: palvelumuotojen toiminnasta, aikatauluista, matkojen hinnoista sekä siitä, miten palveluja käytetään. Hyvin toimiva ja esteetön julkinen liikenne palvelee kaikkia ikään katsomatta. Liikkumisympäristö suunniteltava heikompien ehdoilla Liikkumisympäristö ei saa pakottaa iäkkäitä toimimaan omien mahdollisuuksiensa äärirajoilla. Heikoimpien tienkäyttäjien tietojen ja taitojen perusteella suunnitellussa liikenneympäristössä on kaikkien turvallinen liikkuminen mahdollista. Liikkumisympäristön tulee olla esteetön pyörätuolia, rollaattoria ja muita liikkumisen apuvälineitä käyttäville. Ikääntymisen myötä ihminen tarvit- liikkumismahdollisuudet ja turvallisuus paranevat esimerkiksi kun ajoneuvoliikenteen nopeudet ovat riittävän alhaisia, risteykset ovat selkeitä, kevyen liikenteen väylät johdonmukaisia ja niitä on riittävästi, jalankulkijoiden tienylityksiä helpotetaan ja talvikunnossapidosta huolehditaan. Palvelujen, liikkumisympäristöjen ja liikkumisvälineiden suunnittelussa on otettava ikäihmisten toiveet ja tarpeet huomioon. Koska iäkkäät tuntevat parhaiten omat liikkumistarpeensa ja liikkumisen ongelmat, tulisi heidät saada mukaan heitä itseään koskevien toimenpiteiden suunnitteluun. Auton käyttöön tottunut ikäihminen haluaa jatkaa autoilua mahdollisimman pitkään - hyvin toimiva julkinen liikenne palvelee kaikkia ikään katsomatta. see aikaisempaa enemmän aikaa havaintojen- ja ratkaisujen tekoon sekä toimimiseen liikenteessä. Tämä tulee ottaa huomioon ajonopeuksien säätelyssä siten, että iäkkäät jalankulkijat, pyöräilijät ja autoilijat selviytyvät liikenteessä. Kaikille yhteinen ja riittävän alhainen nopeustaso antaa iäkkäille heidän tarvitsemansa ajan ja mahdollisuuden pysyä muun liikenteen rytmissä. Iäkkäiden Tutkittu tieto ikäihmisistä käyttöön Julkinen keskustelu nostaa iäkkäät usein esiin liikenteen ongelmaryhmänä. On vaikutettava yleiseen mielipiteeseen tuomalla esiin oikeata tietoa iäkkäistä ja autoilusta vallitsevien väärinkäsitysten ja asenteiden muuttamiseksi. Väärinkäsitykset iäkkäistä tielläliikkujista haittaavat heidän asemaansa liikenteessä. Iäkkäitä pidetään virheellisesti ongelmaryhmänä ja jopa muille tiellä- ¬ Liikennevilkku 5-2006 11 Iäkäsohjelma – mitä se voisi olla? ® liikkujille vaarallisina. Tiedetään, että iäkkäillä kuljettajilla ei ole juuri sen suurempi vaara joutua onnettomuuteen kuin muillakaan tyypillisesti vähän ajavilla kuljettajilla. Onnettomuuksien seuraukset ovat tosin vakavampia heidän itsensä kannalta kehon haurauden vuoksi. Lisäksi onnettomuuksien riskitekijät ovat erilaisia kuin nuoremmilla tienkäyttäjillä. Väärinkäsityksiä voidaan korjata ja asenneilmastoon vaikuttaa tuomalla esiin tutkimuksiin perustuvaa tietoa ikäihmisistä. Myös iäkkäitä tienkäyttäjiä koskevan päätöksenteon on pohjauduttava tutkittuun tietoon. Ikäihmisten liikkumisen turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä Jo nykyisillä resursseilla on mahdollista päästä hyvään lopputulokseen, kun suunnittelu perustuu alusta alkaen eri osapuolten väliseen yhteistyöhön ja tehokkaaseen tiedonkulkuun. Samalla laajennetaan näkökulmaa käsiteltävänä olevaan asiaan ja opitaan paremmin ymmärtämään kokonaisuutta. Avaintoimijoita ovat kunnan eri toimialat, sosiaali- ja terveystoimi, sivistystoimi ja tekninen toimi sekä Tiehallinto. Hyviä yhteistyökumppaneita ovat lisäksi vanhus- ja vammaisneuvostot, kuntien liikenneturvallisuusryhmät, eläkeläisja veteraanijärjestöt, ajoterveyttä tutkivat lääkärit, poliisi, tutkinnon vastaanottajat ja Liikenneturva. Mukaan tarvitaan myös yrityksiä ja asukasyhdistyksiä. Mika Hatakka Lähteet: Iäkkäiden turvallisuusteesit www.liikenneturva.ﬁ Organisation for Economic Co-Operation and Development (OECD) (2001) Ageing and Transport, Mobility Needs and Safety Issues, Paris. European Conference of Ministers of Transport (CEMT) (2001), Consolidated Resolution No 2001/3 on Accessible Transport. Liikenneministeriö, Liikenneturva, Auto- ja liikennetoimittajat ry (2000) Autoilu ikääntyvässä yhteiskunnassa, kongressijulkaisu, Helsinki. Lehmuskoski, V., Rönkä, K., Wiik, M. ja Kallio, R. (2002) Ikääntyneiden liikkuminen ja tienpito, Tiehallinnon selvityksiä 14/2002, Helsinki. Liikenne- ja viestintäministeriö (2000), Liikenneturvallisuussuunnitelma vuosille 200520010, Helsinki. 12 Liikennevilkku 5-2006 ITSEARVIOINTI auttaa ongelmien tunnistam Autolla ajamisessa tapahtuu ajouran kuluessa muutoksia. Nuoret ovat nopeita reaktioissaan ja hyviä havainnoimaan, mutta kokemuksen puute näkyy onnettomuuksina. Iäkkäät taas ovat kokeneita ja ajavat maltillisesti, mutta huomiokyvyn heikentyminen aiheuttaa ongelmia risteyksissä ja monimutkaisissa liikennetilanteissa. Kuljettajan on hyvä tietää näistä mahdollisista muutoksista itsessään ja ajamisessaan voidakseen varautua ongelmiin. Itsetuntemusta voi opetella Hyvä itsetuntemus on eduksi kaikenikäisille autoilijoille. Itsensä tuntemista voi opetella monella tavalla. Tietojen hankkiminen omalle ikäryhmälle tyypillisistä vahingoista on yksi keino lisätä itsetuntemustaan. Jokaisen on myös mahdollista tarkkailla itse ajamistaan ja sen sujumista. Esimerkiksi jos ajaminen tuntuu joissakin oloissa tai liikennetilan- teissa epämieluisalta ja vaikealta, se on merkki vahinkoriskin kasvusta ja siitä, että näitä tilanteita kannattaa varoa tai välttää. Työkaluja itsearviointiin Liikenneturva on kehittänyt itsearviointia helpottavia työkaluja autoilijoiden käyttöön. Jokainen voi tarkastalla juuri itselleen tyypillisiä riskejä Autoilijan vahinkova’an avulla, joka löytyy Liikenneturvan Internet -sivuilta. Antamalla tietokoneelle tiedot muun muassa syntymävuodestaan, ajokortin hankintavuodesta ja sukupuolestaan, tietokone selvittää autoilijan henkilökohtaisen vahinkokartan. Lisäksi autoilija saa matkaevääksi keinoja vahinkojen välttämiseksi. Oma selviytyminen liikenteessä on arvioitavissa ennakkoon Hiljattain Liikenneturva sai valmiiksi kokeiluversion Ikäkuljettajan itsearviointi -nimiseksi vihkoksi, joka on apuväline omien valmiuksien ja liikenteessä selviytymisen arviointiin iäkkäille kuljettajille. Aineiston kehittelyssä on otettu huomioon juuri ikäautoilijoille tyypilliset ongelmat liikenteessä. Vihkoon sisältyy 27 kysymystä, joihin vastaaminen edellyttää omien selviytymisedellytysten arvioimista erilaisissa tilanteissa. Aineisto auttaa ongelmien tunnistamisessa ja samalla siitä saa toimintaohjeita autoilun jatkamiseen mahdollisimman turvallisesti. a kuljettajaa misessa Ikäkuljettajan itsearviointiaineistossa kuljettaja joutuu arvioimaan miten häneltä sujuu risteysajo ja kaistanvaihto ja miten hän selviää vaikeissa liikenneoloissa. Hän joutuu punnitsemaan sairauksiensa aiheuttamia riskejä, näkönsä riittävyyttä sekä mahdollisten lihas- ja nivelvaivojen vaikutusta ajamiseensa. Osa kysymyksistä liittyy muistin ja tarkkaavaisuuden riittävyyteen. Muutokset omassa kunnossa vaikuttavat myös ajokykyyn Viimeisessä 12 kysymyksen osiossa kuljettaja voi testata itseään sen suhteen, onko hänellä tarvetta tarkempiin tutkimuksiin. Senioreiden mielipide: Itsearviointi hyödyllistä Uudenmaan Kansallisesta Senioripiiristä 105 autoilijaa pääsi en- Liikennetutorit toimivat Uudellamaalla simmäisenä kokeilemaan Ikäkuljettajan itsearviointi -aineiston käyttökelpoisuutta. Heistä 66 palautti pilottitutkimusta varten tehdyn kyselylomakkeen. Suurin osa vastaajista piti aineistoa hyvin hyödyllisenä. Aineiston katsottiin auttaneen itsearvioinnissa ja siitä oli saatu neuvoja turvalliseen ajamiseen. Suurinta osaa vastaajista aineisto oli rohkaissut jatkamaan autoilua ja seitsemän oli alkanut pohtia ajamisensa rajoittamista joissakin olosuhteissa. Kyselyn perusteella näyttää vahvasti siltä, että itsearviointiaineistolle on käyttöä ja siitä on hyötyä. Monet ikäautoilijat pitivät tärkeimpänä aineiston antina osuutta, jossa käsiteltiin vaikeissa olosuhteissa ajamista. Myös aineiston lopussa olevaa itsetestausta ajokyvyn tarkemman arvioinnin tarpeesta pidettiin yhtenä tärkeimmistä osuuksista. Jakelu ajokortin uusijoille Ajoneuvohallintokeskus pitää itsearviointia tärkeänä ja on halukas ottamaan Ikäkuljettajan itsearviointi -aineiston jakeluunsa ajokortin uusijoille. Aineisto tullaan lähettämään 70 vuotta täyttäville ja sitä vanhemmille ajokortin uusijoille samalla, kun he saavat Ajoneuvohallintokeskuksesta ilmoituskirjeen ajo-oikeuden uusimisesta. Jakelu alkaa ensi vuoden alussa ja sillä tavoitetaan vuosittain runsas 50 000 autoilijaa. Aulikki Schrey (http://www.liikenneturva.ﬁ/ﬁ/ turvatieto/vahinkovaaka.php) Liikennetutorit ovat nyt ehtineet toimia puolisen vuotta. Senioriliiton Uudenmaan piirissä, josta ajatus tutorkoulutuksesta on lähtöisin, ollaan tyytyväisiä kokemuksiin. Liikenneturva koulutti kevättalvella Kansallisen Senioriliiton Uudenmaan piirin yhdistysten jäseniä liikennetutoreiksi. Liikennetutorin tehtäviin kuuluu pitää liikenneturvallisuusasioita esillä omassa yhdistyksessään ja järjestää liikenneaiheisia tilaisuuksia yhteistyössä alan toimijoiden kanssa. Tutor opastaa turvalaitteiden käyttöön ja osaa kertoa esimerkiksi ajokorttimääräyksistä. Ja kun yhteisiä retkiä suunnitellaan, hänen tulee huolehtia, että kuljetukset hoidetaan asianmukaisella kalustolla ja aikatauluissa on pelivaraa. - Idea toimii, ja liikennetutoreiden työ on lähtenyt mukavasti käyntiin, koulutusvastaava Pentti Ruohoniemi kertoo. Monessa yhdistyksessä on jo käsitelty liikenneaiheita, ja pitkin syksyä on tapahtumia tulossa lisää. Välillä on pyydetty ulkopuolista alustajaa, mutta myös omin voimin tilaisuuksia on järjestetty. Ruohoniemi korostaa, että koulutuksen yhteydessä jaetusta materiaalipaketista saa hyvin tukea ja itseluottamusta liikenneasioiden käsittelyyn. Uusmaalaiset liikennetutorit olivat keväällä suureksi avuksi, kun Liikenneturvan itsearviointiopasta laadittiin. He saivat luettavakseen ja kommentoitavakseen aineiston jo luonnosvaiheessa. Kyselyn tuloksena saatiin arvokasta tietoa oppaan kehittämiseen. Kommenttien arvoa lisää se, että vastausprosentti oli hyvä. Koulutusta tarjolla Tutorkoulutukseen ovat tervetulleita kaikki iäkkäiden parissa työskentelevät järjestöt ja yhteisöt. Liikenneturva järjestää päivän mittaisen koulutuksen ja antaa evästykseksi materiaalipaketin, joka sisältää aineistoa kaikkien tienkäyttäjäryhmien tarpeisiin. Koulutuspäivän aikana tutustutaan myös erilaisiin tiedonlähteisiin, joista liikennetutorin on helppo hakea uutta tietoa tarpeen tullen. Helsingin kaupungin palvelukeskusten työntekijöille ja asiasta kiinnostuneille asukkaille järjestetään koulutuspäivä Vanhusten viikolla. Tavoitteena on saada tutorjärjestelmä toimimaan myös palvelukeskuksissa. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Helsingin kaupungin sosiaaliviraston ja Helsingin liikenneturvallisuusyhdistyksen kanssa. Varpu Tavaststjerna Liikennevilkku 5-2006 13 Mummojen ja pappojen UNELMA-AUTO? Onko auton valmistajille tarjota jotain autoilua helpottavia ratkaisuja, kun koipi kangistuu ja niska ei enää notkistu entiseen malliin? Monista uusista ratkaisuista hyötyvät kaikki, mutta jotkut niistä hyödyttävät etenkin ikääntyviä kuljettajia. Turvallisuutta lisäävät turvatyynyt ja ajamista helpottavat ABS-jarrut ja ajonhallintalaitteet ovat yleistyneet niin, että ne ovat jo vakiovarusteina ainakin suuremmissa autoissa. Pysäköintitutka, navigointijärjestelmät ja törmäysvaroitin ovat vielä tulollaan. Nuorten luksus – iäkkään ajamista helpottava Navigaattorin avulla perille Perinteisen kartan ja kartanlukijan sijaan navigointijärjestelmä voi olla kokeilemisen arvoinen, kun suunnistetaan vieraaseen paikkaan. Ennen lähtöä valitaan navigaattorista määränpää ja määritellään esimerkiksi, halutaanko ajaa lyhyintä vai nopeinta reittiä. Laite antaa mies- tai naisäänellä ajo-ohjeet hyvissä ajoin ennen jokaista uutta risteystä. Sa- 14 Liikennevilkku 5-2006 Kuva: Marjaana Kivioja Kun hankkii vanhempana auton, kannattaa pohtia auton kokoa turvallisuuden näkökulmasta. Isompi auto suojaa paremmin mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Isommasta autosta näkee paremmin ja korkeus helpottaa autoon nousemista ja sieltä poistumista. Istuinten asentoja pitäisi olla helppo säätää, jotta sopiva ajoasento löytyy helposti. Henkilökohtainen asentomuisti ainakin ajajan paikalla nopeuttaa matkaan lähtöä. Oikea ajoasento helpottaa verenkiertoa sekä estää jalkojen ja selän puutumista. Automaattivaihteinen auto antaa aikaa enemmän keskittyä liikenteen seuraamiseen. maan aikaan näytöltä voi seurata karttakuvasta matkan taittumista. Laite näyttää jäljellä olevan matkan ja ajoajan päämäärään. Katuosoitteiden lisäksi määränpääksi voi valita esimerkiksi jonkin nähtävyyden tai hotellin. Navigaatiojärjestelmät kehittyvät kovaa kyytiä, mutta joskus nekin vielä saattavat olla hetkellisesti eksyksissä. Tekniset lisälaitteet saattavat myös häiritä ajamista. Vieraassa ympäristössä ajaminen vaatii erityistä keskittymis- tä, jolloin on hyvä sulkea radio ja jättää puhelimessa puhuminen parempaan aikaan. Tekniikka voi tiukassa paikassa valvoa vaikkapa puhelujen saapumista. Jossain automalleissa on saatavana jo tietojärjestelmä, joka seuraa liikennetilanteiden vaativuutta esimerkiksi ohjauspyörän ja polkimien liikkeistä sekä suuntavilkun käytöstä. Kun liikenne vaatii kuljettajan täyden keskittymisen, järjestelmä viivyttää toisarvoisia seikkoja kuten tulevaa puhelua, kunnes tilanne rauhoittuu. Pysäköintitutka - ylimääräinen silmäpari takana Pysäköintitutka helpottaa varsinkin ison auton taskupysäköintiä. Tutka auttaa kuljettajaa hahmottamaan auton mitat äänimerkin avulla. Mitä lähemmäs auto menee estettä, sitä tiheämpi äänimerkki on. Kun äänimerkki on yhtenäinen, on syytä pysäyttää. Tutka on vasta alkusoittoa, sillä markkinoilla on jo olemassa automaattisia pysäköintijärjestelmiä, jotka hoitavat asian kuljettajan puolesta. Tehokas pelien käyttö on entistä tärkeämpää, jos pään kääntäminen on vai- Autokaupasta on jo saatavilla älykäs pysäköintiavustin, joka parkkeeraa kuljettajan puolesta. keaa. BLIS-järjestelmä käyttää sivupeileihin sijoitettuja kameroita ja rekisteröi, kun auton rinnalla kuolleessa kulmassa on jokin toinen ajoneuvo. Jos kuolleessa kulmassa on auto, peilin lähellä syttyy merkkivalo, joka varoittaa kuljettajaa. Etäisyystutkakin jo tarjolla Iän myötä havaintojen teko ja toimiminen hidastuvat. Kunnon turvaväliä pitämällä saa enemmän aikaa ja tilaa toimia. Joihinkin vakionopeudensäätimiin saa liitettyä etäisyystutkan, joka tarkkailee koko ajan edessä olevaa aluetta. Jos auto nopeasti saavuttaa toisen auton ilman kuljettajan reagointia, järjestelmä laukaisee hälytysäänen ja tuulilasille heijastetaan punainen varoitusvalo. Jos kuljettaja jarruttaa voimakkaasti, varoittavat jarrutusvalot takana tulevia. Mikäli kuljettaja ei jarruta tarpeeksi tehokkaasti, lisää järjestelmä jarrutustehoa, jotta törmäys vältettäisiin. Lisäksi etäisyystutkan avulla voidaan ylläpitää sopivaa etäisyyttä edellä ajaviin. Kuva: Ulla-Maija Sornikivi Kaistavahti herättelee Kaistavahti taas varoittaa kuljettajaa, jos auto ajautuu pois omalta kaistaltaan. Etupuskuriin asennetut anturit haistelevat tietä. Jos auto siirtyy ilman suuntavilkun näyttämistä yli 80 kilometrin tuntinopeudessa kaistaviivan päälle, kaistavahti havahduttaa kuljettajan ajatuksistaan tärisyttämällä tämän istuinta. Kaistavahdin heikkous on se, ettei se toimi vaikeissa olosuhteissa kuten loskassa ja lumipyryssä. Raha ei ole ainoa asia, joka hidastaa uuden tekniikan käyttöönottoa. Jotta tekniikasta saisi kaiken hyödyn irti, vaatii se käyttöohjeisiin perehtymistä ja sitä riittävää käytännön harjoittelua. Mutta ihminen ei ole koskaan liian vanha oppimaan jotakin uutta! Pidä huolta autostasi: • Pidä ikkunat puhtaina. Hyväkään näkökyky ei auto, jos auton ikkunat ovat likaiset. • Tarkista ikkunoiden, valojen, peilien sekä pesu- ja lämmityslaitteiden kunto. Osaathan myös käyttää niitä? • Suuntaa peilit siten, että pystyt kurkottamatta näkemään niistä auton taakse ja sivuille. • Käytä aina turvavyötä. Huolehdi, että myös matkustajat kiinnittävät sen. Kaisa Hara Liikennevilkku 5-2006 15 Kuva: Unto Pentinmäki. Koulutusohjaaja Heikki Anteroinen otti tuntumaa uuteen kalustoon ja ajoturvallisuutta parantaviin teknisiin ratkaisuihin. Pitkällä automiesurallaan Heikki on ajanut myös erilaisia ”karvalakkiversioita”. Joukko tiedotusvälineiden edustajia sai syyskuussa kokea kouriintuntuvasti suomalaisen ammattikuljettajan arkea. Osallistujat saivat ohjata erilaista raskasta kalustoa ylellisestä turistibussista aina 60 tonnin painoiseen yhdistelmään. Tilaisuus järjestettiin yleiseltä liikenteeltä suljetulla Kemoran moottoriradalla. Ammattitaitoiset avustajat istuivat kunkin ajajan kyydissä huolehtien tapahtuman turvallisuudesta. Lisäksi osallistujat saivat kuulla alustukset ajankohtaisista aiheista sekä mahdollisuuden keskusteluihin paikalla olevien asiantuntijoiden kanssa. ISON RATIN takana Koeajo antoi perspektiiviä Korkealla kuskin penkillä istuessaan osallistujat saivat entistä paremman tuntuman raskaan liikenteen kuljettajan haasteista tien päällä. Yllättävän säyseästi 60 tonnia kiertyi serpentiinimutkissa ja tukkikuorma pysyi kuin pysyikin perässä. Uudet peiliratkaisut paljastuivat elinehdoksi kuljettajan apuvälineenä, kun 25-metristä yhdistelmää hallittiin ahtaissa liikennetilanteissa. Varsinkin kun ajoon valmistauduttaessa eräs valokuvaaja katosi kokonaan näkyvistä kuvaamaan etumaskia. Onneksi hänet saattoi havaita etupeilistä, joka näyttää keulan edessä olevan kuolleen kulman. Tämä kuljettajien ”wokkipannuk- 16 Liikennevilkku 5-2006 si” kutsuma peili on korvaamaton suojatien eteen pysähdyttäessä. Raskaan liikenteen kansantaloudellinen merkitys mittava SKAL ry:n toimitusjohtaja Seppo Sainio valotti raskaan liikenteen yhteiskunnallista merkitystä kansantaloudelle. Koko logistiikan arvo Suomen kansantaloudelle on nykyään merkittävä, noin 26 miljardia euroa, mikä on lähes viidennes bruttokansantuotteesta. Kotimaan tavaraliikenteestä valtaosa liikkuu edelleen kumipyörillä. Teillämme liikkuu kuorma-autojen kuljettamana 392 miljoonaa tonnia tavaraa, pääasiassa maa-ainesta, puu-, paperi- ja sahatavaraa sekä elintarvikkeita ja rehua. Valtaosa tavarasta kuljetetaan juuri sellaisilla yhdistelmillä, joita tapahtumaan osallistujat saivat kokeilla. Raskaan liikenteen liikenneturvallisuuskehitys positiivista -Turvallisuuskehitys on ollut vuoden 2006 aikana positiivista. Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien määrä, joissa raskas liikenne on ollut osallisena, on alhaisimmillaan vuosiin, Liikenneturvan koulutusohjaaja Heikki Anteroinen kertoi. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksista lähes joka kolmannessa on ollut osallisena raskas ajoneuvo. Raskaan liikenteen riski joutua onnettomuuteen on tavallista autoa suurempi, mutta raskas liikenne on harvoin onnettomuuden aiheuttaja. Tutkituissa onnettomuuksissa muu kuin kuorma-auto on todettu onnettomuuden pääaiheuttajaksi 85%: ssa onnettomuuksista. Raskaan liikenteen suuri osuus kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa johtuukin pääosin raskaan liikenteen osapuolen suuresta painosta. Vahingot ovat vakavampia suuresta painoerosta johtuen verrattuna esimerkiksi kahden henkilöauton törmäykseen. Onnettomuudet keskittyvät pääteille, jossa ajetaan suurin osa liikenteen ajokilometreistäkin. Tyypillisimmät onnettomuudet jakautuvat kahteen erilaiseen ryhmään: ajautumiseen vastaan tulevan raskaan ajoneuvon eteen hyvällä kelillä sekä huonon sään ja kelin onnettomuudet. Ensimmäisessä ryhmässä on mukana itsemurhatapauksia, alkoholi- ja huumetapauksia, sairauskohtauksia ja rattiin nukahtamisia. Huonoissa kelioloissa taustalla on usein muunlainen ajoneuvon hallinnan menettäminen. Ammattikuljettajille tiedossa koulutusrupeama Suomen Autokoululiiton koulutussuunnittelija Mika Jukkara kertoi, että direktiivi edellyttää ammatillista peruskoulutusta kaikilta uusilta ammattikuljettajilta sekä säännönmukaista jatkokoulutusta vanhoilta ammattikuljettajilta. Jokainen kuljettaja joutuu viiden vuoden välein suorittamaan 35 tuntia jatkokoulutusta. Tulossa on siis melkoinen koulutusrupeama, kun ammatissa toimivat 70 000 - 80 000 kuljettajaa vaativat viiden vuoden välein toistuvan koulutusjakson. Ammattipätevyysdirektiivin säädökset sisällytetään kansalliseen lainsäädäntöön vuoden 2006 aikana, jonka jälkeen ne otetaan käyttöön mahdollisine siirtymäaikoineen. Direktiivi koskee kuljettajia, jotka suorittavat maakuljetuksia (korvausta vastaan) ajoneuvoilla, joiden kuljettamiseen tarvitaan C- tai D-luokan ajokortti. Uusi tekniikka huolehtii ajoneuvon hallittavuudesta ja lieventää vammoja Scan-Auton toimitusjohtaja Seppo Salmi kertoi että ajoneuvon käyttäytymisessä pääkriteerinä on pitää huolta ajoneuvon hallittavuudesta kaikissa tilanteissa. Nykyinen ESP-ajonvakautusjärjestelmä tarkkailee ajoneuvon yli- tai aliohjautumista. Tarvittaessa järjestelmä aktivoi yksittäiset pyöräjarrut, jotka vakauttavat ajon ja systeemi palaa takaisin tarkkailutilaan. Myös ajoneuvon kaatumista voi estää rajoittamalla tarvittaessa vääntömomenttia tai aktivoimalla yksittäisiä pyöräjarruja. Kuljettaja näkee entistä paremmin uusien etu-, sivu- ja laajakulmapeilien avulla. Mahdollisessa onnettomuustilanteessa ohjauspyörä säätyy optimaaliseen asentoon, jonka jälkeen järjestelmä absorboi kuormitustilanteessa törmäysenegiaa lieventäen vammoja. Etupuskurin turvapalkki estää henkilöauton kiilautumisen raskaan ajoneuvon alle. Tällöin henkilöautossa olijoiden loukkaantumisriski alenee. Lisäksi kuorma-auton ohjattavuus ja jarrutuskyky säilyy ehkäisten lisävahinkoja. TURVAVYÖT KUORMA-AUTOSSA Kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä istuinpaikalle asennettua turvavyötä tai heidän liikkumistaan estävää muuta turvalaitetta TURVAVYÖT LINJA-AUTOSSA Kuljettajan ja matkustajan on ajon aikana käytettävä istuinpaikalle asennettua turvavyötä tai heidän liikkumistaan estävää muuta turvalaitetta Linja-autoissa matkustajille on tiedotettava käyttövelvollisuudesta. Ilmoitus: • kuljettajalta, rahastajalta, oppaalta yms. tai • audiovisuaalisin keinoin tai • jokaiselta istuinpaikalta selvästi näkyvällä yhteisön mallin mukaisella kuvamerkillä Tilaisuuden järjestivät Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry ja Linja-autoliitto yhdessä Liikenneturvan, Suomen Autokoululiiton, Rahtarit ry:n sekä Oy ScanAuto Ab:n kanssa. Petri Jääskeläinen Kuva: Martti Anttila,Elettaria Raskas kalusto ammatti-ihmisineen oli komea rivistö. Liikennevilkku 5-2006 17 Liikenteen HUUMETAPAUKSET lisääntyneet viidenneksellä Suomalaisen liikenteen huumeongelman ytimestä löytyvät amfetamiinin, kannabiksen ja rauhoittavien lääkkeiden parkkiintuneet (seka)käyttäjät. Viime vuonna huumeiden takia tutkittiin 3420 kuljettajaa, joista yhdeksän kymmenestä oli miehiä. Tänä vuonna rattijuopumus on hieman vähentynyt, mutta huumetapausten määrä kasvanut 20 prosenttia. S uomalaisen liikenteen huumeongelma lähes loisti poissaolollaan 1980-luvun puoliväliin asti. Sen jälkeen alkoi jyrkkä nousu, ja nyt huumeet ovat mukana jo noin 30 prosentissa pääkaupunkiseudulla tutkituista rattijuopumustapauksista. Tampereen kaltaisissa suuremmissa kaupungeissa määrä on vain puolet tästä. Koko maassa huumeita tutkitaan noin 12 prosentista rattijuopumusepäilyistä. Viime vuonna liikennejuopumusepäilyjä oli 26 522. Huumeiden käyttöä seulottiin 3 420 kuljettajalta. – Nollapaikkakuntaa ei enää ole. Huumeita löytyy jo Närpiön kihlakunnastakin, vertaa ylikomisario Heikki Seppä sisäasiainministeriön poliisiosastolta. Sekakäyttö yleisintä Liikenteessä on huumeiden suhteen noudatettu nollarajaa maaliskuun alusta 2003 lukien. Yleisimmät liikenteestä tavattavat huumeet ovat Suomessa amfetamiini ja kannabis. Kolmannen suuren ryhmän muodostavat uni- ja rauhoittavat lääkeaineet, pääasiassa bentsodiatsepiinit. Muotihuumeita, kuten nuorisokäyttöön kesällä levinneitä lakkaa tai gammaa, tavataan liikenteestä toistaiseksi lähinnä yksittäistapauksina. Viime vuonna tutkitusta joukosta 88 prosenttia oli sekakäyttänyt lääke- ja huumausaineita. Uni- ja rauhoittavia lääkeaineita todettiin 67 prosentilla ja 18 Liikennevilkku 5-2006 varsinaisia huumausaineita 59 prosentilla tutkituista. – Suomi on lähestymässä liikenteen huumetapauksissa eurooppalaista tasoa. Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa kuitenkin näkyy, että alkoholi on meillä yhä ongelma numero yksi, toteaa dosentti, laboratoriojohtaja Pirjo Lillsunde Kansanterveyslaitoksesta. LIIKENTEESSÄ TUTKITUT HUUMETAPAUKSET vuosi 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 kpl 739 1010 1241 1323 1683 1880 1844 1850 2931 3351 3420* * Näistä amfetamiinia 1690 tapausta, kannabista 768, metamfetamiinia 41, morﬁinia ja/tai heroiinia 47 ja ekstaasia (MDMA) 91. Lähde: Kansanterveyslaitos Nuoret miehet syyllistyvät Viime vuonna rattijuopumusonnettomuuksissa kuoli 89 kuljettajaa. Muihin päihdetapauksiin – myös huumeisiin – liittyi vain seitsemän liikennekuolemaa. Tänä vuonna ratsioissa ja tien päältä tavattujen huume-epäiltyjen määrä on kuitenkin noussut jopa 20 prosenttia, Heikki Seppä muistuttaa. Samalla alkoholitapaukset ovat hieman vähentyneet. Osasyynä on tiukentunut valvonta, muun muassa poliisin käyttöön tulleet kertakäyttöiset huumetesterit. – Testerit ovat luotettavia ja yksinkertaisia käyttää ja paljastavat lisäksi tehokkaasti juuri ne huumeet, jotka ovat meillä ongelma, Seppä sanoo. Huumeiden käyttäjien poimiminen liikennevirrasta vaatii silmää ja ammattitaitoa. Esimerkiksi amfetamiinin käyttäjiä jää Pirjo Lillsunden arvion mukaan kiinni enemmän kuin on heidän osuutensa koko väestöstä vaikkapa kannabiksen käyttäjiin nähden. – Poliisi varmasti kiinnittää huomiota kannabiksen aiheuttamiin riskinottoon, impulsiivisuuteen ja aggressiivisuuteen liikenteessä, mikä näkyy esimerkiksi rajuina ylinopeuksina. Heikki Sepän mukaan vahva, ulospäin näkyvä päihtymys on huumeiden käyttäjillä varsin harvinaista. Suuri osa liikenteen huumetapauksista luokitellaan “tavallisiksi”, kun taas rattijuopumuksista yli puolet on törkeitä. – Mies, 22-30-vuotias, elämä aika se- Ylikomisario Heikki Seppä on käytetty asiantuntija liikennepiireissä. (Kuva: Pekka Saarnio) ” Nollapaikkakuntaa ei enää ole” kaisin, syrjäytymistä ja myös rikoksia, Seppä luotaa liikenteen huumeveikkojen proﬁilia. – Ani harvoin syyte kirjoitetaan pelkästään rattijuopumuksesta. Yleensä kyseessä on myös ajokortitta ajo varastetulla autolla, ja mukana voi olla varastettua omaisuutta. Lääkkeet vievät ajokyvyn Varsinaisten huumeiden lisäksi liikenteessä tavataan uni- ja rauhoittavien lääkkeiden väärinkäyttäjiä. Näitä lääkkeitä käyttää Suomessa noin 100 000 ihmistä. Esimerkiksi bentsodiatsepiineihin kuuluva Diapam on niin sanottu kolmiolääke, joka jo normaaliannoksina voi heikentää ajosuoritusta selvästi. – Lääkkeiden vuoksi tutkituilla kyse on yleensä selvästä päihdekäytöstä ja suurista kertamääristä, Lillsunde kuvaa. Rauhoittavat lääkkeet ovat niin sanottuja kolmiolääkkeitä ja kuuluvat huumausaineisiin, joten ilman reseptiä nii- hin suhtaudutaan liikenteessä nollatoleranssilla. Vaikka resepti löytyi, ajokyky ei saa heikentyä lääkkeiden käytön takia. Sen sijaan masennuslääkkeet eivät normaalisti ole kolmiolääkkeitä, vaikka nekin voivat heikentää ajokykyä. Sama vaikutus voi olla allergialääkkeillä eli antihistamiineilla, jopa yskänlääkkeillä. Huumeiden ja lääkkeiden vaikutus riippuu monesta tekijästä; kerta-annoksen suuruudesta, käyttäjän tottumuksesta aineeseen, eri aineiden yhteisvaikutuksesta, jopa käyttäjän mielentilasta. Ihmisen käytöksessä huumeista kielivät vaikkapa estottomuus, hyökkäävyys, vihaisuus tai röyhkeys. Toisaalta esimerkiksi opioidit aiheuttavat tokkuraisuutta, apaattisuutta ja kaiken motivaation puutetta. Tiukka valvonta kannattaa Suomessa lääkkeiden ja huumausaineiden mahdollinen osuus tutkitaan aina vakavissa onnettomuuksissa. Samanlaista tiukkaa linjaa noudattavat Ruotsi ja Suomi. – Meillä valvonnassa ollaan eurooppalaista tasoa edellä. Kiinnijäämisen riski huumeiden takia on korkea, Lillsunde kiittää. Esimerkiksi Belgiassa huumeiden osuutta ei tutkita edes kuolemaan johtaneissa kolareissa. Tosin suositusta ollaan muuttamassa sielläkin. Vaikka alkoholi onkin yhä maan tärkein liikenneraittiusongelma, Pirjo Lillsunde pitää myös huumeiden käyttäjien tiukkaa seulontaa perusteltuna: – Viestin pitää olla se, että huumeet eivät kuulu liikenteeseen, ollaan huumeista muuten mitä mieltä hyvänsä. Tämä tiukka linja on valittu myös muuten huumeisiin liberaalisti suhtautuvassa Hollannissa. – Tavoitteet liikenteen onnettomuuslukujen pudottamisesta ovat erittäin tiukat. Ei silloin voida sallia sitä, että jonkin vielä pienenkään ryhmän osuus alkaa selvästi nousta, hän painottaa. Kari Pitkänen Liikennevilkku 5-2006 19 HEIJASTIN muuntuu moneksi - design for your life Viime syksynä Liikenneturva oli mukana järjestämässä yhteistyössä Kuten ry:n ja Suomen 3M Oy:n kanssa Reﬂect05 -heijastavien tuotteiden suunnittelukilpailua. Sen tavoitteena oli mm. löytää aivan uusia heijastinratkaisuja ja lisätä kiinnostusta heijastimien käyttöön. Ehdotuksien joukossa oli kauniita, hauskoja, toimivia ja myös teknisesti pitkälle vietyjä ratkaisuja. Tulokset osoittivat, että heijastin voi olla jotain aivan muuta kuin se, mitä olemme tottuneet ajattelemaan. Axell Tuomariston kommentti: Kaunis sovellus pehmeästä heijastinmateriaalista, joka on helppo saattaa vaikka heti tuotantoon. Yksinkertainen idea, jota voi käyttää monipuolisesti. Se on mahdollinen toteuttaa useissa väreissä ja eri kokoisina. Siinä on uusi kolmiulotteinen ratkaisu ja se on suhteellisen edullinen valmistaa. Kiinnitys kaipaa vielä hiomista. Turvaverkko Reﬂector-kategoria Axeli, Susanna Sorsa Kolme litteää palaa muodostaa kolmiulotteisen muodon, kun ne liitetään yhteen x-, y- ja z-akselin mukaisesti. Ideaa voidaan varioida eri muotoisiin heijastimiin. Materiaalina on pehmoheijastinmateriaali. Narussa riippuva kiinnitetään vaatteeseen kuten tavallinen riippuheijastin; klipsillä, hakaneulalla tms. Päivänvalossa kolmiulotteinen Axeli on hauska yksityiskohta vaatetuksessa ja pimeällä heijastin. 20 Liikennevilkku 5-2006 Turvaverkko, Pauliina Patomäki Tavoitteena on tarjota heijastinvaihtoehto, joka ei muodoltaan ja ilmeeltään huuda funktiotaan ja joka on liitettävissä mahdollisimman monenlaiseen vaatetukseen. Heijastin on muodoltaan lieriö, jonka sisä- ja ulkopuoli on heijastavaa pintaa. Elastinen rakenne ei rajoita käyttäjän kokoa, liikkumista tai muuta pukeutumista. Loveukset laajenevat vain Heijastava vaate tarvittavan verran, noudattaen esimerkiksi käsivarren liikkeitä ja muotoa, palautuen lähtötilanteeseen. Lieriön kokoa ja värejä voidaan varioida. Turvaverkko -heijastinasustetta ei tarvitse kiinnittää pysyvästi, vaan se mukautuu haluttuun paikkaan, ilman erillisiä ulokkeita. Turvaverkko on helppo kuljettaa mukana ja se on persoonallinen asuste, jota voidaan käyttää pukeutumisen osana. Tuomariston kommentti: Yksinkertainen ja selkeä oivallus. Kiinnitysratkaisu ja muotokieli kohtaavat saumattomasti. Turvaverkko on mahdollista toteuttaa edullisesti useista eri materiaalivaihtoehdoista, jolloin ulkonäköä voidaan vaihdella. Rakenteensa vuoksi sitä voidaan myydä vaikka metritavarana. Se ei riko vaatteita, näkyy hyvin joka suuntaan ja soveltuu juhlavaankin käyttöön. Tuomariston kommentti: Ideatason uusi ratkaisu. Heijastava pinta on kiinnitetty eritavoin sadetakkiin: painettu “pitsireunus” helmassa ja hihansuissa, tereet saumoissa ja heijastinlangasta kudottu kangas. Vaihtoehdot ovat kustannuksiltaan eritasoisia: edullisesta luksukseen. Suomalaista omaperäisyyttä, kaunis! Ideaa voi soveltaa myös lasten- ja miestenvaatetukseen. Freestyle-kategoria Kierrejohto, Pirjetta Atva Kierrejohto-heijastimen voi kiinnittää esimerkiksi urheiluvälineisiin, laukkuihin ja lastenrattaisiin, jolloin heijastin ei voi unohtua kotiin. Heijastin suun- niteltiin mahdollisimman vähän harrastuksia ja muuta elämää haittaavaksi. Siinä ei ole turhia roikkuvia tai takertuvia osia. Ulkonäkö on eleetön ja sopii monen ikäisille ja -tyylisille käyttäjille. Kiinnitystapa on yksinkertainen ja rikkoutumaton. Kierrejohto-heijastin on tehty heijastavasta materiaalista tai päällystetty heijastavalla aineella. Heijastimia voidaan valmistaa erivärisinä. Tuomariston kommentti: Monikäyttöinen ja näkyvä, kuluttajien kaipaama ratkaisu. Yksinkertainen, mutta innovatiivinen. Johtoa voidaan myydä vaikkapa metritavarana. Idea vaatii asiantuntevaa yhteistyökumppania tuotantoon saattamiseksi. Koonnut Kaisa Hara Kierrejohto Heijastava vaate -kategoria I SEE, heijastava sadetakkimalli, Anna Salonen I see -sadetakit on suunniteltu houkuttelemaan naisia heijastimien käyttäjäksi. Heijastin lisätään vaatteeseen jo suunnitteluvaiheessa ja siitä on tehty keskeinen osa sadetakin tyyliä. Valoisaan aikaan heijastimien muodostamat kuviot mielletään printteinä tai tekstuurina, kun taas pimeässä ornamenttimaiset heijastimet hohtavat kaikkiin suuntiin ja toistavat tehokkaasti valoa ihmisen liikehdinnän mukaan. Lähtökohtana on ollut kokonainen tuotesarja, johon voidaan liittää esimerkiksi sateenvarjo. Liikennevilkku 5-2006 21 Svensk resumé Från en kort till en långsiktig utvärdering PEKKA KUIKKA specialist i neuropsykologi från Jyväskylä, berättar om läkarnas utvärdering av körhälsotillståndet. Han påminner om, att körhälsan för en vuxen ifrågasätts, om det framkommer någon sjukdom som äventyrar körförmågan. I en del av fallen kan värderingen utföras ganska enkelspårigt. Enligt honom kunde man i värderingen använda sig av team i de fall, där man inte kan avgöra med ett enkelt körprov. Ett körprov visar inte alltid hur det verkligen ligger till. T På seniorernas vägnar UNDER RUBRIKEN ”Pappakaarat ja Mummokärryt” funderar chefredaktör Matti Järvinen kring seniorernas ställning i traﬁken. Han förväntar sig att man ﬁnner lösningar som förbättrar säkerheten för seniorbilisterna. Beträffande riskerna som seniorbilisterna utgör i traﬁken påminner han om, att seniorerna sämre tål följderna av en olycka. Fastän åldrandet påverkar körförmågan kan de ﬂesta köra säkert även i dagens traﬁk. Han betonar, att åldern i sig inte orsakar betydande problem med körningen, om föraren annars är frisk. Dagens traﬁk är konstruerad för unga människor i farten och vid full vigör. ”Så annorlunda den skulle se ut om man skulle utgå från seniorernas behov. Traﬁken skulle bli säker för traﬁkanter i alla åldrar”, skriver Järvinen. Höstmörker och kommande vinter 22 Liikennevilkku 5-2006 UTVECKLINGSCHEF MIKA HATAKKA funderar kring målet för en säker traﬁk och kring goda möjligheter att röra sig i traﬁken. Han beskriver hur ett seniorprogram kunde se ut och vad det borde innehålla. Han kräver, att man skall dra nytta av de forskningsresultat gällande seniorer som man har och insisterar på ett samarbete för att göra traﬁken för seniorerna säkrare. Han ser positivt på seniorernas önskemål, att kunna använda bil så länge det är möjligt. Samtidigt konstaterar han dock, att en välfungerande kollektivtraﬁk ﬁnns till för alla medborgare, oberoende av ålder. T PEKKA SAARNIO påminner utgående från statistiken om problemen som följer med mörkret. Ilpo Mattila har samlat kunskap om hur man klarar utmaningarna som höst och vinter innebär och presenterar fordonsteknik, försiktighetsåtgärder och påminner om samlad lärdom. Han råder seniorer att utnyttja säkerhetsåtgärder, varav den ena är en riktig körställning. Hur skulle ett seniorprogram kunna se ut? Svensk resumé T Självskattning och tips Drömbil för gummor och gubbar ra de egna traﬁkfärdigheterna. Broschyren innehåller 27 frågor, som förutsätter en värdering av den egna förmågan gällande olika situationer. Om traﬁktutorernas verksamhet och erfarenheter skriver Varpu Tavaststjerna, som leder verksamheten i Helsingfors och i Nyland. Hon berättar också om utbildningsmöjligheterna som ﬁnns utöver de som Traﬁkskyddet erbjuder, bl.a. erbjuder Socialverket i Helsingfors utbildningsmöjligheter. Alkolås SÄKERHETSINGENJÖR Ari-Pekka Elovaara berättar om sina erfarenheter gällande alkolås. Han rekommenderar ett utökat bruk. Projektet ”Liikkuva” vill få unga att begrunda sina färdsätt. Enligt Tiina Varis på De ungas akademi utmanar projektet under hösten hela skolan att utveckla skolvägen till att bli hälsosammare, säkrare och miljövänligare. Bakom en stor ratt TRAFIKSKYDDETS PLANERARE Petri Jääskeläinen rapporterar om att han tillsammans med utbildningsinstruktör Heikki Anteroinen deltagit i ett utbildnings- och demonstrationstillfälle för tung traﬁk. Han beskriver hur det var att köra ett stort fordon och berättar vidare om tunga traﬁken i dag. T KAJSA HARA presenterar drömbilen för gummor och gubbar. Enligt henne kan alla ha nytta av ﬂera av de nya lösningarna, men en del av dem är främst till nytta för seniorbilisterna. Det här vill jag ha sagt RISTO PYNNÖNEN, som i slutet av förra året gick i pension från sin tjänst som vicechefredaktör på tidningen ”Keskisuomalainen”, ger skarp kritik åt beslutsfattarna. De som besluter känner helt enkelt inte till pensionärerna. ”Politiker och ministrar snackar, men jag har inte sett att kommunikations-, inrikes-, eller justitieministern skulle ha tänkt på hur traﬁken för pensionärerna skall skötas i framtiden. På sin höjd pratar man om begränsningar” säger Risto Pynnönen. Droger i traﬁken har ökat med en femtedel T ÖVERKOMMISSARIE HEIKKI SEPPÄ på inrikesministeriet beskriver att kärnan gällande drogproblemen i traﬁken gäller amfetamin, cannabis och blandanvändande av lugnande medel. I fjol undersöktes 3420 förare, varav 9 av 10 var män. Rattfylleriet har minskat en aning i år, men antalet drogfall har ökat med 20 procent. AULIKKI SCHREY som ansvarar för seniorutbildningen inom Traﬁkskyddet berättar, att självvärdering hjälper föraren att identiﬁera problemen. Hon konstaterar att det är bra att på förhand värdera sina egna möjligheter att klara sig i traﬁken. Det ﬁnns framtagna hjälpmedel för att göra utvärderingen t.ex. Bilistens skadevåg. För seniorerna har man tagit fram en broschyr ’Seniorernas självskattning’ som hjälpmedel för att testa och värde- Översättning: Lena King Liikennevilkku 5-2006 23 Kuljettajat tyytyväisiä ALKOLUKKOON A lussa esiintynyt ennakkoluuloisuus alkolukkoa kohtaan kääntyi vuoden kokeilun aikana varsin myönteiseksi. Ennen kokeilua alkolukon käyttöönotto koettiin työntekijän vahtimiseksi, sen toimintavarmuutta epäiltiin ja käytön uskottiin herättävän negatiivista huomiota, jopa leimautumista ongelmakuljettajaksi. Vuodessa kuitenkin mielipiteet jalostuivat. Yleisesti kuljettajat pitivät alkolukkoa helppokäyttöisenä ja toimintavarmana. Matkustajien mielestä alkolukollisen auton käyttö antaa yrityksestä positiivisen kuvan ja alkolukko todettiin liikenneturvallisuutta edistäväksi lisävarusteeksi. Projektissa tutkittiin alkolukon toimivuutta ja sen käytön vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Siinä oli mukana viisi erilaista kuljettajaryhmää, joissa kussakin oli noin 30 henkilöä. Mukana oli ammattikuljettajia ja yksityisautoilijoita jotka ajoivat alkolukolla varustetuilla autoilla vuoden ajan. Projekti alkoi marraskuussa 2004, jolloin alkolukkoja asennettiin linja-autoihin Norjassa ja Espanjassam kuorma-autoihin Saksassa ja ns. ongelmakuljettajien autoihin Belgiassa. Euroopan komission tuella vuosina 2004 - 2006 toteutetun hankkeen tuloksia esiteltiin kesäkuussa Brysselissä Belgian tieturvallisuusinstituutin seminaarissa. Ari-Pekka Elovaara 24 Liikennevilkku 5-2006 Ari-Pekka Elovaara puhaltaa. Alkolukolla varustettua autoa ei saa käyntiin, ennen kuin hyväksytty puhallus on suoritettu. (Kuva: Pekka Saarnio) Tieliikelaitos jakaa heijastinliivejä Dräger Heijastin on elintärkeä varuste Alkolukko on hyvä asia - LIPUTAN ALKOLUKON PUOLESTA, Liikenneturvan turvallisuusinsinööri AriPekka Elovaara sanoo kokeiltuaan laitetta heinäkuusta 2005 alkaen. - Aluksi käyttö tuntui hankalalta ja lähtöä hidastavalta. Todellisuudessa kuitenkin laite on käyttövalmis 10 - 15 sekunnissa virran kytkemisestä. Tässä ajassa ennättää juuri ja juuri kiinnittämään turvavyöt ja laittamaan puhelimen telineeseen. Todellisuudessa alkolukko ei siis matkaan lähtöä hankaloita, kun puhalluksen jälkeen voi välittömästi startata liikenteeseen, Ari-Pekka valistaa. Liikenneturvan alulle paneman runsaan vuoden kestäneen koekäytön jälkeen turvallisuusinsinööri kertoo tottuneensa alkolukkoon eikä hänestä tunnu lainkaan hämmentävältä puhaltaa siihen kauppakeskuksen parkkipaikallakaan muiden katseiden alla. Päinvastoin monet uteliaat ihmiset ovat tulleet katsomaan laitetta ja pitäneet sitä hyvänä auton varusteena. Moni tutustunut on ehdottanut sitä jopa pakolliseksi varusteeksi autoon. Ainakin Ari-Pekka Elovaaran käyttämä alkolukko on toiminut moitteettomasti. Hänen mukaansa huoltotoimetkaan eivät rasita omistajaa, koska vapaaehtoislaitteen huoltoon kuuluu vain vuosittain tehtävä kalibrointi. (PS) Tieliikennelain mukaan jalankulkijan on yleensä aina käytettävä asianmukaista heijastinta pimeän aikana tiellä liikkuessaan. Asiantuntijat ovat arvioineet, että jalankulkijoilla, jotka eivät käytä heijastinta, on moninkertainen riski kuolla tai vammautua liikenteessä heijastinta käyttäviin verrattuina. Jalankulkijoiden henkilövahingoista hieman alle viidesosa sattuu lapsille. Kolme neljästä henkilövahingosta tapahtuu tietä ylitettäessä. Lapsille henkilövahinkoja sattuu useammin suojateiden ulkopuolelle kuin suojateillä. Tieliikelaitos tukee lasten liikenneturvallisuutta ja kasvatusta siihen. Se toivookin, että koulut jakavat heijastinliivit aina uusille ensimmäisen luokan oppilaille. Liivit eivät ole lapsille henkilökohtaisia lahjoja, vaan lahjoitus koululle. Liiveillä muistutetaan turvallisen liikkumisen merkitystä. Lahjoituksellaan Tieliikelaitos haluaa kannustaa myös lasten vanhempia opastamaan lapsiaan käyttämään heijastinliivejä koulumatkoilla. Ensimmäiset 600 heijastinliiviä jaettiin vuonna 2004. Viime vuonna tämän vuoden rapaan Tieliikelaitos jakoi noin 1500 heijastinliiviä. (LV) Kuva: Credinet/Juha Tuomi Kuvassa yksi monista alkolukkomalleista. Kuva: Tieliikelaitos lahjoittaa ensimmäisten luokkien oppilaille 1500 heijastinliiviä. Eri puolille Suomea jakelu ajoittui viikoille 37-38 ja sillä jatkettiin jo vuonna 2004 alkanutta kampanjaa. Tieliikelaitos tukee lahjoituksellaan koulujen liikennekasvatustyötä ja auttaa liivin saavia koululaisia näkymään liikenteessä. Liikennevilkku 5-2006 25 Liikkuva-hanke innostaa nuoria pohtimaan liikkumistottumuksiaan Liikkuva-hanke haastaa tänä syksynä koko koulun kehittämään koulumatkojen terveellisyyttä, turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä. Välineinä toimivat Liikkis-kilpailu, draamatyöpajat sekä teemapäivä- ja oppituntimateriaalit. N uorten Akatemian ja useiden yhteistyötahojen toteuttama Liikkuva-hanke innostaa nuoria pohtimaan liikkumista yläkouluissa, lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Note-koulutoimintaan kuuluvan hankkeen Liikkis-kilpailussa nuoret vaikuttavat opettajan tuella koulun liikenneympäristöön. Omaa ja kavereiden tapaa liikkua pohditaan liikenneturvallisuuden, ympäristön ja terveyden kannalta. Liikkis-kilpailu päättyy 15.11.2006, ja parhaat työt palkitaan 500–1000 euron palkinnoin. Tuhannet nuoret kulkevat päivittäin kouluun. Ikäryhmittäin tarkasteltuna liikenteessä henkilövahinkoja sattuu eniten juuri nuorille. Suurin osa vahingoista tapahtuu nuorten ollessa henkilöauton kuljettajina tai matkustajina, mutta myös mopoiluun ja pyöräilyyn liittyviä henkilövahinkoja sattuu paljon. Usein turvallisuuden kannalta hyvät tavat liikkua, kuten kävely ja pyöräily, ovat myös ympäristöystävällisiä ja vaikuttavat myönteisesti terveyteen. Liikkumisen eri muodoilla on merkittäviä vaikutuksia niin omaan hyvinvointiimme kuin ympäristöömmekin, ilmastonmuutosta myöten. Innostavien ja monipuolisten käsittelytapojen avulla nuoret 26 Liikennevilkku 5-2006 oppivat jo varhain pohtimaan asenteitaan ja valintojaan. Liikkis-kilpailun ohella Liikkuvahankkeeseen kuuluu kouluille maksuton Liikkuva-draamatyöpaja, jossa nuorten kanssa käsitellään eri liikkumisen muotoja sekä niiden merkityksiä ja mahdollisuuksia vaikuttaa terveyteen, turvallisuuteen ja ympäristöön – omien valintojen kautta. Kilpailun ja Notenettipalvelun materiaalien avulla teemaa voi syventää ja käsitellä vaikkapa terveystiedon tunnilla tai eri oppiaineita yhdistelevänä projektina. Liikkuva-hanke toteutetaan yhteistyössä Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman, liikenne- ja viestintäministeriön, ympäristöministeriön alueiden käytön osaston ja ympäristönsuojeluosaston, Opetushallituksen, Liikenneturvan sekä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen kanssa. Hanke on osa EU:n komission ja Ilmastonmuutoksen viestintäohjelman toteuttamaa ilmastokampanjaa. Note-koulutoiminnasta ideoita ja tukea kouluarkeen Nuorten Akatemian Note-koulutoiminta helpottaa opettajien työtä antamalla hyviä ideoita ja käytännön tekemistä koulupäivien virkistykseksi. Keskeisintä Note-koulutoiminnassa on nuorten oman aktiivisuuden ja tekemisen tukeminen. Parhaimmillaan esimerkiksi kilpailuun osallistuminen koulussa on useita oppiaineita yhdistelevä monipuolinen hanke. Yhteistyö ryhmän kanssa tuo haasteita ja opettaa tärkeitä yhteistyötaitoja tulevaisuutta varten. Note-koulutoiminta tarjoaa kouluvierailijoita, kilpailuja, oppituntimateriaaleja ajankohtaisista teemoista sekä taloudellista tukea. Nuorten vapaateemaisiin projekteihin on mahdollista saada tukea esimerkiksi hommarahan muodossa. Note-koulutoiminnan kaikki palvelut ovat yläkouluille, lukioille ja toisen asteen ammatillisille oppilaitoksille täysin maksuttomia. Tiina Varis, Nuorten Akatemia Lisätiedot ja tukimateriaalit: ZZZQXRUWHQDNDWHPLD¿QRWH Anu Iivanainen, p. 020 7552 676, DQXLLYDQDLQHQ#QXRUWHQDNDWHPLD¿ Tuntemattomia Pajulahdessa ”O n hyvä merkki, että liikenneturvallisuustyö kiinnostaa myös uusia ja nuoria kouluttajia. Olen iloinen nähdessäni paljon tuttuja kasvoja - mutta ehkä vielä iloisempi, kun näen monet ensimmäistä kertaa!” sanoi Matti Järvinen alkutervehdyksessään Liikenneturvan kouluttajien ja henkilökunnan valtakunnallisessa tapaamisessa elokuun lopulla Nastolassa. Ja toden totta; liki puolet kouluttajista oli ensimmäisillä kouluttajapäivillään. Ohjelma oli tavan mukaan tiivis ja asiapitoinen. Kuultiin Matti Joen alustus nollavisiosta, Antero Ahon johdatus nopeuksiin ja Tuula Taskisen pohjustus päihteistä ja liikenteessä. Esitysten jälkeen oli aina lyhyt ryhmätyöjakso, jonka tuloksia sitten kokoonnuttiin kaikin purkamaan. Myniksen professorit Lauantaiaamun herätys tapahtui viimeistään ensimmäisen ”oppitunnin” aikana. Siinä Myniksen Professorit alias Myniksen Professorit vauhdissa. (kuva Kare Ojaniemi) lahtelaisnäyttelijät Tapani Kalliomäki ja Paavo Honkimäki antoivat näytteen siitä, miten liikenteen turvallisuusasioita viedään kouluihin niin, että yläasteen juipitkin kuuntelevat. Mika Hatakka valotti Liikenneturvan kouluttajan roolia ja Matti Järvinen loi silmäyksen vuoden 2007 toiminnan näkymiin. Ari-Pekka Elovaara kertoi vii- meisimmät uutiset turvalaitteiden maailmasta, Milla Vähäkainu koulujen ja oppilaitosten liikennekasvatusviikosta, Minna Huopalainen Turvallisesti harrastuksiin -hankkeesta ja Aulikki Schrey ikäkuljettajien itsearvioinnista. Kare Ojaniemi Tiehallinnon ohjelma edellyttää ekotehokasta liikennejärjestelmää TEHOKAS JA JOUSTAVA liikennejärjestelmä on tärkeä yhteiskunnan taloudelliselle toiminnalle ja ihmisten elämänlaadulle. Tienpidosta ja liikenteestä muodostuu kuitenkin samalla merkittävä ja kasvava uhka ympäristölle ja ihmisten terveydelle, toteaa Tiehallinnon ympäristöohjelma 2010. Maanteiden tienpidosta vastaavalle Tiehallinnolle nykyinen rahoitustaso ei kuitenkaan mahdollista erillisiä ympäristöhaittoja torjuvia hankkeita. Tänään haittoja korjataan osana tienpidon investointeja. TIEHALLINNON PÄIVITETTY, vuoteen 2010 ulottuva ympäristöohjelma sisältää tavoitteet ja keskeiset toimenpiteet ympäristökuormituksen ja luonnonympäristöön kohdistuvien haittojen vähentämiseen. Lähivuosina tienpidon suurimpia ympäristöhaasteita ovat ilmastonmuutoksen hillitseminen ja muutokseen sopeutuminen. Tienpidolle pulmallisia ovat mm. ympäristöllisesti arvokkaat alueet, pohjavesialueet, virkistysalueet ja matkailukohteet. Myös rajanylityspaikat sekä saaristo- ja sisävesialueet ovat tienpidolle hyvin haasteellisia kohteita. timuksia, joihin on sisällytetty ympäristölaatu. Myös toimintalinjausten valmistelussa viedään ympäristönäkökulma järjestelmällisesti läpi koko prosessin. Hankekohtaisessa suunnittelussa huomioidaan kyseisen alueen luonnonolosuhteet ja alueen asukkaille tienrakennuksesta ja liikenteestä aiheutuvat haitat. YMPÄRISTÖOHJELMAA toteutetaan jokapäiväisen toiminnan kautta ja sen toteutuminen riippuu ympäristötyöhön osoitetuista resursseista. Esimerkiksi kiireellisiksi todettujen meluesteiden ja pohjavesisuojausten toteuttaminen vuoteen 2010 mennessä vaatii noin 50 miljoonan euron vuotuista rahoitusta. NYKYISIÄ TEITÄ parannettaessa tai uusia rakennettaessa tehdään tarvittavia meluesteitä, pohjavesisuojauksia ja luonnon monimuotoisuutta edistäviä ratkaisuja hankkeen yhteydessä. Rahoituksen mahdollisesti lisääntyessä ensisijaisena ympäristöinvestointina ovat pohjavesisuojaukset kiireellisiksi luokitelluissa kohteissa. Toiseksi käynnistetään kiireellistä suojausta vaativiin meluntorjuntainvestointeja. Näiden jälkeen käynnistyvät muut ym päristöinvestoinnit.(LV) TIENPIDON TOIMINTATAPOJA kehitetään ympäristömyönteisemmiksi. Esimerkiksi hankinnassa kehitetään toimivuusvaa- Liikennevilkku 5-2006 27 Rengasratsian avaustapahtuma eteni normaaliratsian malliin: poliisi pysäyttää ja ”rengastohtorit” tarkastavat renkaiden kunnon ja antavat siitä palautteen autoilijalle. (Kuva. Pekka Saarnio) Huonorenkaiset autot ovat vähentyneet, todettiin Rengasratsia 2006 -avauksessa Helsingissä elokuun lopulla. Rengasratsia hyvien renkaiden puolesta vesiliirtoa vastaan järjestettiin jo yhdeksättä kertaa. Kuntohavainto pohjautuu pitkäaikaiseen seurantaan. Vain vuonna 2002, välivuoden jälkeen, renkaiden kunnossa otettiin takapakkia. KESÄRENKAIDEN kunto kohentunut Ympäristöministeriö muistuttaa kaavoittajia liikenneturvallisuudesta Kuusi uutta hanketta siipien suojaan VASTUUTA LIIKENNETURVALLISUUDESTA ja sen paranemisesta ei voi jättää yksin tienkäyttäjille, vaan liikkumisen reunaehtojen luovien virkamiesten ja päättäjien tulee kantaa oma vastuunsa. Tätä ajatusta tukee ympäristöministeriön uusi julkaisu Liikenneturvallisuus kaavoituksessa. Julkaisu on tarkoitettu tueksi kaavoituksesta vastaaville virkamiehille, liikenneväylien suunnittelijoille ja asioista päättäjille valtioneuvoston liikenneturvallisuusvision mukaan liikennejärjestelmä on suunniteltava niin, että kenenkään ei tarvitse kuolla eikä loukkaantua vakavasti liikenteessä. LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN, Tiehallinnon ja Ajoneuvohallintokeskuksen rahoittama LINTU-ohjelma on toiminut vuodesta 2002 lähtien. Sen tavoitteena on tukea liikenneturvallisuustyötä muun muassa tuottamalla uutta tutkimustietoa ja lisäämällä liikenneturvallisuuden arvostusta, kohottamalla liikenneturvallisuustyön proﬁilia. LINTU-ohjelman aikana on toteutettu parikymmentä tutkimushanketta. Hankkeissa tuotetut raportit ovat käsitelleet muun muassa kuljettajien oppimista, ikääntyneitä kuljettajia ja liikenteen valvontaa. Uusimmat julkaisut ovat Turun yliopiston tutkimus: Kansalaiset, päättäjät, liikenneturvallisuus ja päätöksentekoprosessi sekä WSP LT-Konsultit Oy:n tutkimus: Esiselvitys todennettavaan ajokäyttäytymiseen perustuvista auto- ja liikennevakuutusmaksuista. Tulevat LINTU-ohjelman hankkeet kilpailutettiin keväällä. Eri teemoitet- LIIKENNETURVALLISUUS kaavoituksessa -julkaisun lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelulla voidaan merkittävästi vaikuttaa liikenneturvallisuuteen. Liikkumisen tarve, liikenneväylät, tarjolla olevat kulkumuodot sekä ongelmien ratkaisumahdollisuudet määräyty- 28 Liikennevilkku 5-2006 vät pitkälti juuri toimintojen sijoittelun kautta. Lisäksi liikenneturvallisuudesta huolehtiminen parantaa myös elinympäristön laatua. JULKAISU ESITTÄÄ eri eri kaavatasoille tarkistuslistat, joiden avulla kaavojen vaikutuksia liikenneturvallisuuteen kyetään arvioimaan. Maakunta- ja yleiskaavoissa keskeisiä kysymyksiä ovat yhdyskuntarakenteen kehittyminen ja valtakunnallisten liikenneverkkojen toimivuus. Asemakaavoituksessa puolestaan on tärkeää huolehtia erityisesti jalankulkuun ja pyöräilyyn liittyvistä yksityiskohtaisista tilavarauksista ja esteettömyydestä. YMPÄRISTÖMINISTERIÖN julkaisu pohjautuu liikenne- ja viestintäministeriön, Tiehallinnon ja Ajoneuvohallintokeskuksen yhteiseen liikenneturvallisuusohjelman (LINTU) hankkeeseen.(LV) SYKSYLLÄ 2005 huonorenkaisten autojen osuus pysätetyistä oli 13,6 prosenttia. Autokantaan suhteutettuna liikenteessä on 160 000 huonorenkaista autoa vähemmän kuin ratsioiden aloitusvuonna 1997. Myönteisestä kehityksestä huolimatta teillämme liikkuu yhä arviolta 360 000 huonoilla kesärankailla varustetua henkilö- tai pakettiautoa. Tekniikan Maailma -lehden sadekelitestien mukaan kesärenkaiden suorituskyky huononee oleellisesti kulumisen myötä. Vesiliirron välttämiseksi loppuun ajetuilla renkailla pitäisi ajaa jopa 30 km/h hitaammin kuin uusilla renkailla. Renkaan kuluneisuus vaikuttaa oleellisesti myös jarrutusmatkoihin märällä asvaltilla. Ajonopeudesta riippuen loppuun ajetulla renkailla varustettu auto kulkee vielä 40-60 km/h kohdassa, jossa hyvillä renkailla varustettu auto on jo pysähtynyt. Tanskassa 2005 tehdyn tutkimuksen LINTU-ohjelman tuja hanke-ehdotuksia tuli kaiken kaikkiaan 51, joista valittiin kuusi toeteutettavaksi: A1: Ihmisten välinen vuorovaikutus ja sosiaaliset käytännöt sekä niiden ilmeneminen ja vaikutukset liikenteessä. Turun yliopisto: Mitä kuljettajan sosiaaliset taidot liikenteessä ovat, miten ne kehittyvät ja miten ne ovat yhteydessä liikenneturvallisuuteen. A2: Kustannustehokkaat keskikaiteelliset tiejärjestelyt ja niiden soveltuvuus pääteille. Tieliikelaitos, Maanmittauslaitos ja Vägverket Konsult: Kustannustehokkaat keskikaiteelliset tiejärjestelyt ja niiden soveltuvuus pääteille. A3: Ajonopeuksien hallinnan tehokkaat menetelmät Suomessa. VTT: Nopeudenhallinnan nykytila ja mahdollisuudet Annettujen teemojen ulkopuolelta toteutetaan lisäksi kolme hanketta. (MK) Myös mopon renkaat on syytä tarkastaa, totesi poliisimies. Mopojahan on moottoripyörien tapaan viime vuosina tullut liikenteeseen lisää huomattavan paljon, Tämän tytön pelissä ei ollut huomauttamista. (Kuva: Pekka Saarnio) mukaan renkaan kosketuspinta tiehen pienenee dramaattisesti ajonopeuden ja renkaiden kulumisen myötä. Kämmenen kokoisten tassujen sijaan pito on pikkurillien varassa, jos alla on kol- me milliä vettä ja loppuun kuluneet renkaat. Vuoden 2006 rengasratsia toteutettiin pienimuotoisena koko Suomessa. Lehtemme palaa tuloksiin myöhemmin. VTT esittää erikoisterästä autoteollisuuden käyttöön UUDET RUOSTUMATTOMAT erikoisteräkset parantavat autojen turvallisuutta, vähentävät huoltokustannuksia ja edesauttavat osien kierrätystä, todetaan VTT:n tutkimuksessa. Uusilla ruostumattomilla erikoisteräksillä ajoneuvojen korirakenteet saadaan nykyistä turvallisemmiksi. Myös ajoneuvojen elinkaarikustannukset pienenevät, sillä uudet erikoisteräkset ovat nykyisiä helpommin kierrätettäviä. VTT:N KOKEIDEN mukaan uudet erikoisteräsrakenteet vähentävät korroosioriskiä, joten myös ajoneuvojen korirakenteiden hoitokustannukset pienenevät. Uudet ruostumattomat teräkset mahdollistavat turvallisuusvaatimusten täyttymisen entistä keveämmille rakenneosille ja vahvistavat eurooppalaisen ajoneuvoteollisuuden kansainvälistä kilpailukykyä. VTT:N JA FORDIN tutkimuskeskusten kokeiden mukaan uusista erikoisteräksistä valmistetut ajoneuvojen korirakenteet säilyttävät nykyisiä rakenteita pitempään kestävyytensä vaihtelevissa ja pitkäaikaisissa kuormitustilanteissa ja mm. törmäyksissä. Parhaiten uusien terästen käyttö kannattaa aluksi pitkäikäisessä, raskaassa ajoneuvokalustossa, kuten laivat, junat, kuorma- ja linja-autot. Uudet teräkset otetaan kuitenkin vähitellen käyttöön myös laadukkaimmissa henkilöautoissa. Ajoneuvojen korien rakenneosina uudet teräkset yleistynevät muutaman vuoden kuluessa. TUTKIMUS- JA KEHITTÄMIShankkeessa olivat VTT:n ohella mukana TKK ja autonvalmistajat Fiat, Ford ja PSA. Materiaali- ja muovauspuolen asiantuntemusta hankkeeseen toivat teräksen valmistajat Outokumpu, Arcelor, Acerinox ja Batz.(LV) Liikennevilkku 5-2006 29 Iso on syytä osoittaa meille kaikille, jotka nuorten onnettomuusuutisten pohjalta ovat valmiita leimaamaan kaikki nuoret liikenteessä häiriköiksi ja pommeiksi liikenneturvallisuudelle. Tietenkin iso miinus kuuluu myös niille nuorille koheltajille, jotka toiminnallaan antavat ainekset ja mahdollisuudet koko ikäluokan leimaamiselle. Iso olisi päinvastoin syytä osoittaa nuorille ja vasta kortin saaneille autoilijoille vilkun käytöstä liikenneympyröissä (pienissä kiertoliittymissä). Autokoulujen opetuksen ansiosta tuoreimmat autoilijat tuntuvat hallitsevan uusimmat ympyrät ja he osaavat käyttää vilkkua myös kaistaa vaihtaessa. Turvaoppi ei ojaan johda eikä turvallinen ajaminen hidasta liikennettä. Miinukset ja plussat jakoi mututuntumalla Pekka Saarnio Sitratie 7, 00420 Helsinki Puhelin (09) 417 4700, faksi (09) 4174 7400 TOIMITUSJOHTAJA Matti Järvinen VARASTO Johanna Lorentz TOIMITUSJOHTAJAN SIHTEERI Sisko Hämäläinen JULKAISUT Päivikki Soinio, Soile Tuomi-Muurinen VIESTINTÄPÄÄLLIKKÖ Kare Ojaniemi NÄYTTELYT Olli Lehto TIEDOTUSTOIMITTAJA Ulla-Maija Sornikivi TIETOPALVELUPÄÄLLIKKÖ Jukka Vierimaa TOIMITUSSIHTEERI Pekka Saarnio TIETOPALVELUT Petri Jääskeläinen TIEDOTTAJA Kaisa Hara Lena King ATK-TUKIHENKILÖ Esko Pietarinen KAMPANJATIEDOTTAJA Annina Brandt KIRJASTO Marjaana Kivioja Anneli Moro TUTKIMUSPÄÄLLIKKÖ Sirpa Rajalin KEHITTÄMISPÄÄLLIKKÖ Mika Hatakka TUTKIMUKSET Matti Heinonen, Leena Pöysti LIIKENNEKASVATUS Minna Huopalainen, Aulikki Schrey, Milla Vähäkainu TALOUSPÄÄLLIKKÖ Markku Kola KONTTORIPALVELUT Anne Antinaho, Eila Mannila-Nieminen TOIMISTOPALVELUT Raija Eskola, Tarja Hämäläinen, Marjaana Piirainen KULJETTAJAKOULUTUS Heikki Anteroinen, Ilkka Valkama TURVALLISUUSINSINÖÖRI Ari-Pekka Elovaara LIIKENNETURVAN ALUETOIMISTOT Liikennevilkku 6/2006 ilmestyy marras-joulukuun taitteessa vuoden pimeimpien päivien kynnyksellä. Etelä-Suomi: HELSINKI Sitratie 7, 00420 Helsinki Puh. (09) 417 4700, Fax (09) 4174 7400 Varpu Tavaststjerna, Olli Lehto VAASA Kauppapuistikko 16 B 46, 65100 Vaasa Puh. (06) 361 0888, Fax (06) 361 0889 Heli Lintamo KOUVOLA Valtakatu 30 C 14, 45100 Kouvola Puh. (05) 375 2006, Fax (05) 375 2689 Anna-Maija Hinkkanen Itä-Suomi: MIKKELI Vuorikatu 5 A, 50100 Mikkeli Puh. (015) 760 0887, Fax (015) 760 0885 Reijo Tarkiainen LAHTI, Kulmakatu 3 C, 15140 Lahti puh. (03) 589 8510 Satu Tuomikoski KUOPIO Tulliportinkatu 26 A 1, 70100 Kuopio Puh. (017) 580 0282, Fax (017) 580 0284 Tuula Taskinen, Tarja Korhonen Länsi-Suomi: TURKU Humalistonkatu 2 b B 26, 20100 Turku Puh. (02) 469 1744, Fax (02) 469 1746 Antero Aho, Hannele Nikula JOENSUU Kirkkokatu 19 A 9, 80100 Joensuu Puh. (013) 610 0125, Fax (013) 610 0124 Marja Siintomaa TAMPERE Polvikatu 2 E 25, 33100 Tampere Puh. (03) 212 2156, Fax (03) 213 1478 Matti Joki, Maire Pietilä Pohjois-Suomi: OULU Torikatu 33 A 1, 90100 Oulu Puh. (08) 372 500, Fax (08) 372 105 Rainer Kinisjärvi, Eero Kalmakoski JYVÄSKYLÄ Kauppakatu 41 A 9, 40100 Jyväskylä Puh. (014) 449 9900, Fax (014) 449 9901 Leena Piippa, Raili Pynnönen ROVANIEMI Korkalonkatu 18, 96200 Rovaniemi Puh. (016) 347 077, Fax (016) 319 439 Petri Niska Sähköpostiosoitteet: liikenneturva@liikenneturva.ﬁ etunimi.sukunimi@liikenneturva.ﬁ (ä,ö,å kirjoitetaan a,o,a) 30 Liikennevilkku 5-2006 Tämän haluan sanoa Risto Pynnönen on viime vuoden lopulla eläkkeelle jäänyt jyväskyläläisen sanomalehti Keskisuomalaisen varapäätoimittaja. Hän on osallistunut aikanaan maakunnalliseen liikenneturvallisuustyöhön. J äätyäni eläkkeelle olen huomannut, että liikenteessä on runsaasti kysymyksiä, joihin vastaukset eivät ole yhtä selkeitä kuin olivat työelämän aikaan. Usein jopa tuntuu, että lait, määräykset ja yhteiskunnan tavat on tehty vain työelämässä oleville. Ja että virkakoneen pyörittäjät eivät ymmärrä katsoa asioita myös eläkeläisen kannalta. Koska eläkeläisten määrä väestöstä kasvaa, pitäisi varautua siihen, että työelämän jättäneet ovat mukana ja yhteiskunnan on otettava heidät huomioon ratkaisuissaan nykyistä paljon enemmän. Ensimmäisiä uusia kysymyksiä eläkeläiselle on auton hankinta. Millainen auto on eläkeläiselle hyvä? Montako vuotta sillä keskimäärin voi ajaa? Mitä muuta pitäisi ottaa huomioon? En ole nähnyt autokauppiaiden mainoksia autoa ostaville eläkeläisille. Vauhti ja väri ratkaisevat. Kukaan ei puhu vaikkapa automaattivaihteen eduista eläkeläiselle: on helpompi katsoa tarkasti ympärilleen, kun aika ei kulu vaihteisiin. Ministeriöt tai keskusvirastot eivät sano mitään. Joku insinööri osaa sanoa, montako mikrogrammaa mitäkin ainetta saa olla pakokaasuissa. Mutta kukaan ei sano syvällisen humanistin osaamisella mitään auton hankinnasta. Onko ihan kaiken oltava mainontaa, insinööritiedettä tai juristeriaa? Eikö yleisviisautta ole missään? Kyse on kuitenkin isoista investoinneista niin kansantalouden kuin perheen pussinkin kannalta. Eivät eläkeläiset ole ikäloppuja, jotka jäävät kotiin kyhjöttämään. He haluavat liikkua, olla mukana toiminnassa ja ostaa turvallisia autoja. Mutta ei autoa kannata ostaa hukkainvestoinniksi, jos eläkeläiselle asetetaan jo lähitulevaisuudessa rajoituksia. Poliitikot ja ministerit pajattavat työkseen, mutta en ole vuosiin nähnyt liikenne-, sisä- tai oikeusministerin miettivän, miten eläkeläisten liikenne vastaisuudessa hoidetaan. Korkeintaan puhutaan rajoituksista. Pitäisi miettiä myönteisesti: miten liikennettä voi kehittää niin, että eläkeläisiä autettaisiin ja tuettaisiin liikkumaan. Ja ymmärrettäisiin eläkeläisten määrän suuruus sekä kirjo. Laissa on selvät pykälät, miten ajokortteja pidetään voimassa. Mutta olen läheltä nähnyt, että lääkäreillä ei ole tosiasiassa syvällistä valmiutta arvioida ajokykyä. Yksi lääkäri on jotain mieltä, toisella on omat kotkotuksensa ja kolmas lukee kuin umpikuuro vain ohjeita. Esimerkiksi kyky arvioida sairauksia ja niiden vaikutuksia on arpapeliä. Meillä ei Suomessa löydy selkeää ohjeistoa, joka tunnetaan ja joka kohtelee ihmisiä myönteisen tasapuolisesti. Ne sairaudet, joista on normeja, on puolestaan arvioitu kokonaan toisin kuin iän vaikutus ajokykyyn. Epäilen, että yleensäkään Suomessa ei ole riittävästi lääkäreitä, jotka ovat pätevöityneet hoitamaan eläkeikäisten asioita. Liikenteen eläkeläispolitiikkaa ei voi sanoa mallikkaaksi kokonaisuudeksi, joka ohjaisi ja opastaisi. Se on pykäliä tai vain täyttää kaavakkeita. Tämä koskee myös tienpitäjiä ja poliisia. Kun katsoo liikenneympäristöä, niin sielläkään ei ole olemassa eläkeläispolitiikkaa. Ministeriksi tai suureksi päälliköksi ministeriöön voi tulla poikanen tai tyttönen, joka suuressa alkuinnostuksessaan lupaa panna kaikki asiat järjestykseen. Tuloksena voi olla sekaannus, joka jatkuu vuosia tai sitten into päättyy virkakoneen jauhavaan normalisointiin. Minua kummastuttaa, että yksi suuri päättäjä voi pitää asiat paikallaan tai hyvin sattumanvaraisesti viipaloida asioita käsiteltäviksi mielensä mukaan ja jopa vastoin todellisuutta. Vähän niin kuin yksi virkamies istui eläkkeelle saakka lisäjarruvalojen kieltäjänä. Mutta Keskisuomalaisen arkisto/Timo Mustalampi Liikenteen päättäjät eivät tunne eläkeläisiä esimerkiksi suuren ihmisryhmän, eläkeläisikäisten, asioita ei johdonmukaisesti tutki ja kehitä kukaan tai mikään. Yleensä ministereiden vikana on puhuminen satunnaisista yksityiskohdista eli aidanseipäistä kun pitäisi nähdä kokonaisuus. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi joissakin maissa tunnetut henkilökohtaiset ajonopeudet, joita on annettu vanhuksille. Rajoittuneelle vanhukselle voitaisiin määrittää myös ohjeita teistä tai alueista, joilla voisi ajaa tai jonne ei pidä mennä. Esimerkiksi maaseudulla oikeus ajaa naapuriin tai kauppaan on paljon suurempi asia kuin kaupungeissa. Suomen maaseudulla on pian paljon eläkeläisiä, joiden asioita pitää hoitaa muualla kuin metrolinjan varrella. Ja siksi toisekseen: eivät kaupungin eläkeläiset luovu autoistaan. He ajavat liikenneympäristössä, joka kehittyy entistä vaikeammaksi. Epäilen, että eläkeläisten autoilu vaatisi myös uudenlaista koulutusta. Tarpeet ja tavat ja ajotaidon elvytys kannattaisi hoitaa yksilöllisesti arvoituna. Mutta kuka tämän ottaisi hoitaakseen? Kansalaisopistot vai autokoulutko? Tärkeintä olisi, että työelämän jälkeistä aikaa alettaisiin kehittää kokonaisuutena ja että eläkkeelle siirtyvät voisivat luottaa tulevaisuutensa. Useimmilla heistä on takanaan tietoa, kokemusta ja osaamista, jonka keräämiseen on tarvittu vuosikymmeniä. He eivät ole vähäpätöinen tai pieni ryhmä, jonka voi leimata vain rollaattorin käyttäjiksi. Kysymys on elämän laadusta, liikkumisen oikeudesta, josta nyt ei oikein kukaan ota vastuuta. Risto Pynnönen Liikennevilkku 5-2006 31